Sukuviesti 4/2019

SUKUVIESTI

4 2019

Sukuseurojen, sukututkimuksen, historian ja kulttuurin aikakauslehti

4 2019

SISÄLTÖ

3 Pääkirjoitus 4 Bennetit ja Cornérit tapasivat Juantehtaalla yli

18

Martikaiset viettivät 10-vuotisjuhlaansa Joensuussa, Kari Raatikainen

225 vuoden jälkeen, Juha Forsberg

19

6

Vuoroin vieraissa – Bennet-päivillä Tukholmassa, Juha ja Sointu Forsberg

Tiivis ja hyvähenkinen tunnelma Koiviston Kurkien sukukokouksessa

21

9 10

Tiitiset nuorentuivat Suonenjoella, Yrjö Tiitinen

Tietosuojavaltuutetun toimistolta tietopaketti yhdistyksille

12 14

Pikkasen parempi periferia, Pirjo-Leena Forsström

16

Räsäset Pohjois-Karjalan Ruunaassa 74-vuotistapaamisessaan, Kaisa Puheloinen

Koposten sukuseura ry 40 vuotta, Hannu K. Koponen Kuulutko sukuuni 2019

22 Kinahmonsaaren Mustolan vaiheita

1800-luvun alusta 2000-luvulle, Matias Eronen

25 Suomalais-ugrilaisuuden juhlaa 26 Dramatik och glamour i

Svenska Teaterns personporträtt

27 Nyländska släktforskardagen 27 Heraldiset tunnukset tutuiksi 28 Lukunurkka: Sankaritarinoita satumuodossa 29 Lukunurkka: Uutuuskirjoissa myyttisiä eläimiä, tonttuja ja sutkauksia

30 Lukunurkka: Teloituksia ja terapiaa Hennalan vankileirillä

31

Lukunurkka: Tunnetuimpien suomalaisten viimeiset leposijat Hietaniemen hautausmaalla

Kannessa: Näkymä Linnanmäen huvipuistosta. Etualalla tanssitaan jenkkaa. Taustalla näkyy vuoristorata. 1970-luvulla. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0, kuvalähde: Finna.

SUKUVIESTI JULKAISIJA Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry 40. vuosikerta TOIMITUS Vastaava toimittaja: Eine Kuismin Toimitus ja taitto: Mediaosuuskunta Liiteri YHTEYSTIEDOT (Toimitus, tilaukset ja ilmoitusmyynti) Sokerilinnantie 7 E, 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450, sukuviesti@suvut.fi www.suvut.fi/sukuviesti

ASIANTUNTIJA­NEUVOSTO professori Anto Leikola ylilääkäri Matias Eronen taidehistorioitsija Virve Heininen fil. maist. Kirsti Kesälä-Lundahl professori Juha Pentikäinen

HINTA Vuosikerta 50 € Kannatusjäsenen kestotilaus 45 € Irtonumero 11 €

PAINOPAIKKA KTMP Group Oy, Vaasa

AIKATAULU 2019 Nro Ilmestyy 1/19 vk 7 2/19 vk 16 3/19 vk 25 4/19 vk 40 5/19 vk 50

Viisi numeroa vuodessa ISSN 0357–9422

Kulttuuri- mielipide- ja tiede­lehtien liiton Kultti ry:n jäsen

ILMOITUKSET Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry

Aineisto Varaukset 11.1.

7.1.

8.3.

22.2.

10.5.

26.4.

23.8.

9.8.

1.11.

18.10.

PÄ Ä K IR

Sukuseuraan tubettajaksi?

JO

I T US

Sukuseurojen keskusliiton nelikymmenvuotisen toiminnan aikana sukuseuratoiminta ja muu sukuharrastus on muuttunut paljon. Muutokseen ovat vaikuttaneet mm. tekninen kehitys ja työelämän murrokset.

Tietoteknisten laitteiden myötä työt kulkevat helposti mukana myös vapaa-ajalle, jolloin työajan käsite monilla aloilla ei ole kovin tiukkaan rajattu. Työ ja sen mukanaan tuomat tiukentuneet haasteet pitävät otteessaan eikä vapaa-ajan viettoon jää voimia, ja perheissä, joissa on lapsia, lasten harrastukset kuljetuksineen vievät usein ison osan vapaa-ajasta.

Yhdistysten toimintaan on siten vaikea saada mukaan työikäisiä jäseniä.

Sukuseurojen kokoontumisissa huomaa usein osallistujien olevan jo hyvän matkaa eläkeiän ylittäneitä. Huolestuttavaako? Ei välttämättä, sillä sukuharrastus on paljon muutakin kuin sukuseurojen kokouksia ja juhlapuheita. Vaikka sukuseurojen muodollinen toiminta olisi vähenemässä, paljon on vielä tehtävissä, kunhan pysytään ajassa mukana.

Missä nuoret sukulaiset?

Muistattehan liittyä Facebookissa Sukuseurojen keskusliiton jäsen­ seurojen toimihenkilöt -ryhmään.

Sieltä saatte monenlaista vinkkiä seurojenne toimintaan: www.facebook.com/ groups/515071878668996.

Sukuseurojen Keskusliitto ja Sukuviesti Facebookissa: • www.facebook.com/SSK.Sukuviesti • www.facebook.com/groups/ Sukuviesti

Nykyisin nuorempaa väkeä ei tavoiteta kirjepostilla eikä edes sähköpostin välityksellä, eivätkä he juuri selaile kotisivuja. Sosiaalisen median Facebook alkaa sekin pian olla eläkeläisten leikkikenttä, nuoremmat käyttävät muita sosiaalisen median alustoja. Facebook on tällä hetkellä lukuisten sukuseurojen ja -yhdistysten kokoontumispaikka eikä se luultavasti ole ihan pian korvaantumassa jollain toisella. Instagramiin tulee jatkuvasti uusia sukuja ja WhatsApp-ryhmät ovat käteviä ja nopeita yhteydenpitokanavia. Älypuhelimet ja niiden tuoma nopeus viestinnässä ovat tätä päivää mitä suurimmassa määrin. Älypuhelimia käytetään useimmiten muuhun kuin perinteiseen puhelimessa puhumiseen, asiat hoituvat nopeammin pikaviestien kautta eivätkä sido viestin saajaa tiettyyn hetkeen.

Ehkä eniten ajan hermolla tällä hetkellä on YouTube ja siellä tubettajat, tuo suhteellisen uusi, mutta vaikutusvaltainen ja usein varsin hyvin toimeentuleva ammattikunta. Suomessa vuosittain järjestettävä Tubecon-tapahtuma keräsi tänä vuonna 17000 kävijää ja esiintyjinä oli 200 tubettajaa. Maailmalla yksittäisten tubettajien seuraajaluvut ovat miljoonissa, mutta Suomessakin on jo useita tubettajia, joilla on puoli miljoonaa seuraajaa. Uskomattomia määriä näin pienessä maassa. Meillä olisi varmaan paljon opittavaa noilta nuorilta ammattilaisilta ja heidän seuraajiltaan. Eiköhän yritetä ottaa selvää?

Eine Kuismin pääsihteeri SUKUVIESTI 4 · 2019

3

Bennetit ja Cornérit tapasivat Juantehtaalla yli 225 vuoden jälkeen Kesäkuussa 2019 nähtiin Kuopion takana Juankoskella harvinaislaatuinen ja historiallinen kohtaaminen, kun rautaruukkia 1780- ja 1790-luvulla johtaneiden patruuna Stephan Bennetin ja inspehtori Samuel Corneerin jälkeläiset kävivät ensimmäistä kertaa tutustumassa Savon vanhimpaan teollisuuspaikkakuntaan ja tapasivat samalla toisensa.

Sukukiltansa emeritus-oltermanni Tom Bennet, ruukinpatruunan pojanpojan pojanpojan poika, yhdessä vaimonsa, tyttärensä ja tämän pojan kanssa olivat saapuneet Ruotsista. Samaan aikaan saapuivat paikkakunnalle myös suomalaiset Jaakko Cornér ystävättärensä kanssa sekä Jaakon sisko Elina, jotka hekin ovat viidennen sukupolven edustajia ruukin inspehtorista Samuelista laskettuna.

Stephan Bennet (1751–1810) oli kotoisin Ruotsin Helsinglannista, vararikon tehneen pellavatehtaan omistajan poika, joka lähti nuorena merille, en-

sin kauppalaivastoon kiertäen niin Välimerellä kuin Karibiallakin, sitten sotalaivastoon Viaporiin ja lopulta Rautalammille Savon prikaatiin, josta otti eron 1781 luutnantin arvoisena. Kuopiossa Bennet toimi kruununpolttimon hoitajana, tupakkatehtailijana sekä vuodesta 1787 Juantehtaan rautaruukin omistajana. Hän hoiti myös Joensuun kruununpolttimoa, laatipa ensimmäisen asemakaavaehdotuksenkin Pielisensuuhun suunniteltua kaupunkia varten. Vuonna 1780 Bennet oli avioitunut Christina Charlotta Silfverparren kanssa ja Kuopion aikana pariskunnalle

Bennetit ja Cornérit Masuuni Brunoun patruunansalissa. Vasemmalla istuu Louise Bennet (Tomin tytär) ja lattialla hänen poikansa Fredrik Hagman, sohvalla ovat Ingbritt ja Tom Bennet, Jaakko Cornér ja Ritva Rikula, tuolissa Elina Halinen (Jaakon sisar), Sointu Forsberg, Juankosken Kulttuurihistoriallisen Seuran opas Outi Huhtiniemi ja Juha Forsberg.

4

SUKUVIESTI 4 · 2019

syntyi neljä poikaa. Perhe, johon kuului myös Stephanin isä johtaja Thomas Wilhelm Bennet ja äiti Catharina Lenaea, asui Kuopiossa sekä kaupungin eteläpuolella Mustanlahden tilalla.

Bennet värväsi savolaisruukille työvoimaa sekä Ruotsista että Suomesta. Samuel Corneerin (1760– 1845) hän pestasi inspehtoriksi vuonna 1788 Ruotsinpyhtään ruukilta. Mies oli kotoisin Skoonesta mutta eli suurimman osan elämästään Savossa ja Karjalassa. Juanteh- Tom Bennet Mustanlahden pihamaalla. Todennäköisesti tällä tontilla Kuopion taalla ollessaan 1790 Samuel Cor- eteläpuolella telmi aikoinaan Tomin isoisän isoisä Thomas Bernhard pikkupoineer avioitui maanmittarin tyttä- kana, samaan aikaan kun isä-Stephan hoiti sekä siviili- että sota-asioitaan pitkin ren Margareta Röstedtin kanssa. maakuntaa.

Välillä Corneer toimi Kaavin nimismiehenä 1792–1795 perustaen viimeksi mainit- kohtaus, joka lamautti puheen ja kehon toisen puotuna vuonna Siikajärvelle myllyn ja harkkohytin. Vuo- liskon. Kesällä kapteeni kuitenkin toipui. sisadan alussa hän osaltaan vaikutti Kaavin itsenäisen Kapteeni Stephan Bennet myi Juantehtaan tukholseurakunnan syntyyn. 1800-luvun alussa mies oli taas malaiselle kauppaneuvos Paul Printzsköldille syksylinspehtorina Juantehtaalla, jossa nyt oli ruukinpatruu- lä 1791. Suomesta ja Savosta lähdettyään Bennet oli nana talonpoikien vihaama Fredrik Jonathan Ekholm. kalkkitehtailijana Gotlannissa sekä kangaspainon johSuomen sodan päätyttyä Corneer muutti Enon pitä- tajana Järvassa Tukholman lähellä. Käytännön askajään, jossa hän jo vuonna 1800 oli löytänyt kuparimal- reittensa ohella hän oli myös talouskirjailija ja talousmia. Hän eli 85-vuotiaaksi ja kuoli Pielisjärven Liek- seurojen jäsen, joka lukemansa ja kokemansa pohjalsan Moisiossa vuonna 1845. Jälkeläiset jäivät asumaan ta tarkasteli asioita – maanviljelystä, pappiskoulutusta enimmäkseen Karjalaan. Sukua on tutkinut myöhem- tai vaikkapa sillin suolausta – valistuksen aikakauden min mm. Raili Heinaro 1997. ja Linnén hengen mukaisesti. Erik Åhman luonnehtii Stephan Bennet ei elänyt yhtä vanhaksi mutta ehti häntä biografiassaan (1957–1963) ”kustavilaisen ajan silti saada aikaiseksi yhtä ja toista. Samoihin aikoihin, tuhattaituriksi”. Erityisen maininnan ansaitsee hänen kun Corneer palkattiin Juantehtaalle, puhkesi sota Ve- paneutumisensa savolaiseen kaskenpolttotekniikkaan. näjää vastaan kesällä 1788. Bennet astui palvelukseen Ottaen huomioon sen tarmon, jolla hän lakituvassa kapteenin arvoisena ja huolehti talven 1788–1789 ai- hyökkäsi kaskeapolttavia alustalaisiaan kohtaan, on kana kuuden aluksen sekä viiden maihinnousuveneen yllättävää, miten myötämielisesti, jopa ihaillen, hän muodostaman laivasto-osaston rakentamisesta Kuo- suhtautui savolaisten ”leipälajiin”. piossa. Rantasalmen vesillä ja Olavinlinnan piiritykSekä Bennet että Corneer olivat monitaitoisia mosessä kesä-elokuussa 1789 operoineessa osastossa oli nen alan miehiä. Juantehdas houkutteli muutenkin parisataa miestä, joita kapteeni Bennet johti. Elokuus- 1700-luvun lopulla Savon ja Karjalan rajoille sekä patsa hän kuitenkin otti eron armeijasta. Taustalla lie- ruunoita että työväkeä Ruotsista. Paikkakunnalle kernevät vaikuttaneet sekä siviiliasiat että sodan yleinen tyi ”sekalaista seurakuntaa”, minkä seurauksena järviepäsuosio. Marraskuussa 1789 Juantehtaalla pidettiin malmiruukin päätuoteala ei ollut niinkään rauta kuin vuorikäräjät Suomen vuorimestarin toimiessa tuoma- riidat. Konfliktien kavalkadin huipentumana voidaan rina. Syytettynä oli puutteellisten hiilitoimitusten ja pitää patruuna F. J. Ekholmin salamurhaa syksyllä ”rajattoman kaskeamisen” takia parikymmentä nil- 1810. Juha Forsbergin väitöskirjatutkimus aiheesta siäläistä ja vuotjärveläistä talonpoikaa, joille suurelle Itä-Suomen yliopistossa valmistui vuonna 2014. osalle patruuna sai junailtua karkotustuomiot. VuoBennet ja Corneer olivat tarvittaessa karuja kurioikeus kumosi tuomiot seuraavana vuonna. Kevääl- rinpitäjiä ruukinväkeä ja talonpoikia kohtaan. Heilä 1790 Bennet järjesteli suurta leipäkuljetusta 5000 dän jälkeläisiään ei kuitenkaan otettu Juankoskelmiehelle Kajaanista Tohmajärvelle Laatokalle hyök- la vastaan tervalla ja höyhenillä vaan vieraanvaraikäämistä varten, mutta tuolloin hänet pysäytti sairas- suudella, opastuksilla, kahveilla ja pullilla. Kuopion SUKUVIESTI 4 · 2019

5

eteläpuolelta Mustalahdesta Bennetin todennäköisen asuintontin paikansi naapuristaan ja esitteli seudun historian tuntija Keijo Voutilainen. Etelä-Ruotsin Halmstadista saapunut Tom Bennet koki pitkään odottamansa vierailun Savoon tunnerikkaansa tapahtumana. Lapsuusajoistaan, Suomen sotavuosista saakka, Tom kertoi olleensa kiinnostunut itänaapurin asioista. Hän kasvoi Pohjois-Ruotsissa; isä Knut oli lääkäri, joka järjesteli Suomesta tulleiden sotalasten

hoito- ja majoitusasioita. Bennetit kuuntelivat Juankoskella kiinnostuneina myös Cornérien kertomuksia sota-ajan Helsingin tapahtumista. Molempien sukujen edustajat kiittelivät vielä jälkikäteenkin kovasti Juankoskella tapaamiensa ihmisten ystävällisyyttä.

Ruotsinmaalaiset vieraat olivat myös kovin vaikuttuneita Savon maisemista.

Juha Forsberg

Vuoroin vieraissa – Bennet-päivillä Tukholmassa Elokuun alussa allekirjoittaneilla oli tilaisuus osallistua Tukholmassa järjestettyyn Bennetien sukujuhlaan, jonka teema oli kapteeni Stephan Bennetin toiminta Savossa ja vähän muuallakin.

Perjantaina 2.8. kokoonnuimme Riksarkivetiin, missä arkistopedagogi Karin Borgkvist Ljung esitteli meille yleisesti Ruotsin Valtionarkiston historiaa ja toimintaperiaatteita. Viime syksynä tämä Ruotsin vanhin virasto, alkuperäiseltä nimeltään ”Riksens archivum”, täytti pyöreät 400 vuotta. Perustaja ei ollut kukaan vähempi kuin kansleri Axel Oxenstierna. Virasto toimi alkuaan

kuninkaanlinnassa, nykyinen pääsijaintipaikka on Mariebergissa Kungsholmenilla. Riksarkivet kätkee suojiinsa valtavan määrän myös suomalaisten historiaan liittyvää aineistoa. Esittelyn jälkeen Juha Forsbergin johdolla tutustuttiin sivuhuoneessa Bennetin sukukillan arkistoon. Sukukilta on perustettu vuonna 1923 ja se on muutamassa otteessa luovuttanut materiaalia

Tukholmassa Riksarkivetissa vanhoja kirjeitä tutkivat (vas.) Kristina Arheden, Louise Bennet, Tom Bennet, valkoisissa puuvillahanskoissa Juha Forsberg, oikealla Håkan Arheden.

6

SUKUVIESTI 4 · 2019

Kapteeni Bennetille kirjoittivat vaimo Christina Charlotta, inspehtori Samuel Corneer ja kymmenet muut, kuten Kuopion ”postirätingistä” voi päätellä.

Riks­arkivetiin. Kiinnostusta herättivät Stephan Bennetin laaja kirjeenvaihto, joka koostuu hänelle eri henkilöiltä tulleista kirjeistä. Tutkimme mm. Samuel Corneerin selkeällä käsialallaan kirjoittamia raportteja Juantehtaan ruukin asioista, sekä Stephan Bennetin vaimon Christinan kirjeitä matkustavaiselle miehelleen. Kirjekokoelma kertoo kiinnostavalla tavalla säätyajan kustavilaisen Kuopion sekä muunkin maan oloista. (Cornee-

rin kirjeet Bennetille puhtaaksi kirjoitettuna sekä JF:n suomennokset niistä esittelyineen ovat nähtävillä sivustolla https://peda.net/p/juhafo/jfsl missä on myös muita Juantehtaan historiaan liittyviä kirjoituksia.)

Lauantaina 3.8. yhteinen tapaaminen oli Tekniikan museossa, jonka hienot näyttelyt valitettavasti jäivät aikapulan takia meiltä vähemmälle tarkastelulle. Lounaan jälkeen kokoonnuimme luokkahuoneeseen tarSUKUVIESTI 4 · 2019

7

kastelemaan vielä Stephan Bennetin elämänjuoksua. Juha Forsberg kertoi miehen toimista Savossa. Tom Bennet esitteli kesäkuisen matkansa. Louise Bennet laajensi näkökulmaa myös Stephanin nuoruuden matkoihin, piirroksiin, keksintöihin sekä vanhuusvuosiin.

Päivän päätteeksi illanvieton yhteydessä saimme tietoa sukukillan kuulumisista www.Bennetfamily. org -sivuston kautta. Oltermanni Per Bennet kertoi Helsinglannissa pidettävistä Bennet-päivistä.

Ruukinpatruuna-kapteeni Stephan Bennetin isoisä Stephen Bennet, joka saapui vuonna 1723 Ruotsiin Englannista, oli keskeinen hahmo seudun tekstiiliteollisuuden kehittäjänä. Tänä vuonna 2019 on juuri ilmestynyt Stephen Bennetin elämää kuvaava Lena Sjöblomin romaani Det engelska arvet (Englantilainen perintö), jonka punaisena lankana kulkee Ruotsin tekstiiliteollisuuden historia vahvasti naisnäkökulmasta katsottuna.

Kaiken kaikkiaan saimme vahvan vaikutelman siitä, miten monen sukupolven takaisten ihmisten perintö vielä ikään kuin säteilee nykyhetkeen, nyt eläville sukupolville. Samoin saimme havaita, miten kiinnostavia sukuhistoriallisia sekä muita yhteyksiä on aikoinaan kulkenut Suomen ja Ruotsin välillä.

8

SUKUVIESTI 4 · 2019

Teksti ja kuvat: Juha ja Sointu Forsberg

Tiitiset nuorentuivat Suonenjoella Tiitisten sukukokous 2019 oli Suonenjoella. Suonenjoelta lähti seitsemän vuotta sitten Tiitisten sukuseuran 40-vuotisjuhlaretkikin ja sinne se myös palasi kierrettyään Savossa suvun vahvoja tukialueita.

Nyt Vanhamäen hyvinvointikeskuksessa koettiin kaikille sukuseuroille tervetullut iloinen yllätys: sukukokoukseen osallistuneiden lasten ja nuorten määrä kasvoi ja Tiitisten sukuseuran hallituksen keski-ikä nuoreni. Se näkyi heti suunnitelmana pistää sukuseuran verkkosivut ajan tasalle.

Sukukokousesitelmän piti sukujuuriltaan vankasti Suonenjoelle ankkuroitunut Pekka Tiitinen. Hän

Sukukokousesitelmän pitänyt Pekka Tiitinen.

avasi ABB Oy:n toimitusjohtajan näköalapaikalta suomalaista teollisuushistoriaa ja johtamansa yhtiön nykynäkymiä.

Uutena toimintamuotona sukuseura päätti nyt tunnustella yhteistyön mahdollisuutta muiden sisä-Savoon tukeutuvien sukuseurojen kanssa. Suvut ovat asuneet satoja vuosia naapureina samoilla alueilla ja solmineet luonnollisesti keskenään myös avioliittoja, joten sukulaisia on paljon.

Teksti ja kuvat: Yrjö Tiitinen

Vasemmalta Tiitisten sukuseuran puheenjohtaja Tuomo Tiitinen, sukukokouksen puheenjohtajana toiminut Esko Helminen ja sihteeri Jorma Tiitinen.

SUKUVIESTI 4 · 2019

9

Räsäset Pohjois-Karjalan Ruunaassa 74-vuotistapaamisessaan Suurella joukolla 74-vuotias Räsästen Sukuyhdistys ry kokoontui vuosikokoukseen ja sukujuhlaan PohjoisKarjalaan Lieksan Ruunaan Matkailuun 3.–4.8.2019.

Erikoisen runsaasti suvustaan kiinnostuneet Lieksalaiset ja Lieksasta lähtöisin olevat tulivat sukunsa tapaamiseen etsimään juuriaan. Räsäsiä ja räsäsmielisiä oli Ruunaassa yhteensä 102 henkilöä, joista saatiin uusia jäseniäkin peräti 11. Ilmoittautuneiden runsaus yllätti täysin hallituksen myönteisellä tavalla, mutta tilanne hallittiin hyvin ja kaikki pääsivät nauttimaan siitä, mitä halusivatkin.

Osallistujia kiinnosti erityisesti sukujuhlassa julkaistu sukukirja Pielisjärven Räsäsistä, jonka tekijöitä ovat Juhani Räsänen Joensuusta ja Leena Nikula Saksasta. DNA-tutkimus oli myös aihe joka kiinnosti, samoin kauniit pohjois-karjalaiset maisemat Ruunaassa koskenlaskuineen ja karjalaisine pitopöytineen ravintolassa.

Vuosikokouksessa ilmestynyt Pielijärven Räsäset -kirja kertoo 1712 syntyneen Olli Räsäsen jälkeläisten tarinaa Lieksan ja Nurmeksen kaupunkien alueella Pohjois-Karjalassa. Pielisjärvi eli pogosta on nykyisen Lieksan aluetta ja Käkisalmen laajaa lääniä. Kirja kohdistaa huomionsa Pielisjärven itä- ja pohjoisosien kylien ja kyläläisten elämään Nurmijärven, Pankajärven ja Ruunaan alueilta. Pielisjärveä voidaan pitää Räsästen asumisen keskittymisalueena, pesäpaikkana 1600-luvun Karjalassa.

Kirja oleellisesti laajentaa Räsästen sukututkimusta Pohjois-Karjassa, kun Pohjois-Savossa Kaavin ja Tuusniemen kunnilla on jo omat Räsäs-kirjansa. Sukukirjoja on tehty runsaasti, ja kaikki on tehty vapaaehtoisesti ns. talkootyönä tuhlaten omaa aikaa ja varoja. Pielisjärven Räsäset -kirjassa on runsaat 1150 su-

Lieksassa Ruunaan Matkailussa vuosikokouksessa julkaistu Pielisjärven Räsäset -sukukirja ja DNA-tutkimukset kiinnostivat runsaslukuista joukkoa Räsästen sukukokouksessa ja sukujuhlassa, jossa etsittiin omia sukujuuria.

10

SUKUVIESTI 4 · 2019

kutaulua, jotka tuovat oleellisesti karjalaisen tietolisän Räsästen asumisesta ja elämisestä Karjalan alueella sekä muuttoliikkeistä Venäjälle, Amerikkaan, Etelä-Suomeen sekä lähikuntiin ja -kaupunkeihin.

Kirjassa on mukana Räsästen tyttärien jälkeläiset, jotka nekin tuovat tietoa muista pielisjärveläisistä suvuista.

Sukukirja valmistui Räsästen sukututkijoiden yhteistyön tuloksena. Oiva ja Reino Räsänen sekä Urho Virkkunen ovat sukututkimustiedoillaan ja paikallistuntemuksellaan antaneet hyvän perus- DNA-koordinaattori joensuulainen Juhani Räsänen kertoi DNA-tutkimusten tan kirjalle, jonka joensuulainen hyödyistä Räsästen Sukuyhdistyksen kokousväelle.

Juhani Räsänen ja Saksassa asuva hänen serkkunsa Leena Nikula ovat koonneet. Kirja Suvun alku- ja asutushistorian osalta tutkija käy lävie Räsäs-tutkimusta askeleen eteenpäin ja tuo pohjaa pi myös Ihalempisten sukuhaarojen alkuvaiheita ja sutuleville sukututkimuksille, mm. DNA-tutkimukselle kunimen mahdollista muuttumista Räsäseksi.

Räsästen historian ja liikehdinnän selvittämiseksi. Sen Suomessa on kaksi haploryhmää, N-haploryhmä myötä paremmin ymmärrämme savo-karjalaisen su- ja I-haploryhmä, jotka kertovat mistä tähän maahan kumme vaiheita ja vastaa kysymyksiin; mistä olemme on oikein tultu. Näyttää siltä, että Räsäsistä osa on tulja mitä kautta Räsäset ovat tulleet Savoon ja Karjalaan. lut Länsi-Suomen kautta Hämeeseen ja sieltä Savoon.

Osalla Räsäsistä taas on juuret Novgorodin alueella, josta on tultu Karjalaan ja Savoon, kun taas muilla itäDNA-tutkimukset suomalaisista suvuista näyttää osalla olevan juuret sySukuyhdistyksen vuosikokous päätti osallistua kaksi vällä Siperiassa. vuotta kestävään sukuyhdistyksen Räsäs-suvun DNAMitä enemmän Räsäset ovat halukkaita teettämään tutkimuksiin. Ari Kolehmainen, Suku- ja historiapal- DNA-testin, sitä selvemmin voidaan varmistaa, misvelu Menneen jäljet, toteuttaa Räsästen DNA-tutki- tä olemme kotoisin. Tutkimuksen perusteella tehdään mukset, joissa keskeisinä selvityskohteina ovat suku- kirjallinen tutkimusraportti, jonka sukuyhdistys hahaarojen yhdistymiskohdat ja suvun alkujuurien sel- luamassaan muodossa voi julkaista, esim. osana suvittäminen. Tässä käytetään sekä asiakirjatutkimusta kukirjaa. että isälinjaisia DNA-testejä.

Raportti sisältää sukuhaarakohtaiset artikkelit suTämä ei kuitenkaan korvaa asiakirjalähtöistä su- vun alkuhistoriasta, sukuhaaroista ja niiden yhteykkututkimusta vaan tukee sitä. Asiakirjoissa on puut- sistä, geneettisestä sukututkimuksesta ja Räsästen isäteita, mikä jättää aukkoja sukujen historiaan, eikä ole linjoista. Tavoitteena on, että tutkimus valmistuu kahmahdollista päästä pidemmälle kuin 1500-luvulle as- den vuoden kuluttua eli on valmis julkaistavaksi vuoti. Sen sijaan DNA:n avulla isälinjatutkimusta käyttä- den 2021 sukukokouksessa. en päästään vielä kauemmaksi.

Ensi vuonna Räsästen Sukuyhdistys ry viettää DNA-tutkimukset perustuvat vertailupohjaan eli 75-vuotisjuhlaa. Yksipäiväinen tapahtuma on Kuopitää olla useita isälinjoja, jolloin mutaatioita voi- piossa Hotelli IsoValkeisella 8.8.2020. daan verrata keskenään, siten saadaan luotettava tulos.

Suun limakalvoilta otettavat testit tehdään ensisijaises- Pielisjärven Räsäset -kirjaa voi kysellä Juhani Räsäseltä, ti miespuolisille, jolloin tulos on luotettava. Miehen puh. 050-368 1976 tai juhanimr@elisanet.fi.

Y-kromosomi on varmempi kuin naisen XX-kromosomiin perustuva tutkimus. Naisille tehtävä tutkimus on nimeltään serkkutesti, jonka avulla voi löytää etäKaisa Puheloinen serkkuja, mutta mitä kauemmaksi sukupolvissa menRäsästen Sukuyhdistyksen sihteeri ja tiedottaja nään sitä epävarmempi on tulos.

SUKUVIESTI 4 · 2019

11

Pikkasen parempi periferia Tällainen slogani on Viitasaaren kaupungissa. Kaupunki on keskellä Suomea ja E4-tietä pitkin ajetaan Viitasaaren läpi pohjoiseen. Auton ikkunasta olen minäkin katsellut Keitelettä ohi ajaessa.

Tänä kesänä jäin viikonlopuksi Viitasaarelle Ruuskanen-Ruuska sukuseuran ja yhden sukuhaaran esiisän syntymäsijoille. Kokopäivän bussimatkan puitteissa sai käsityksen sloganin perusteista.

Ensimmäinen ihme oli Truck-viikonloppu. Kaupungin keskusta oli sellaisten menopelien esittelyä, että piti ihan silmiään hieraista. Alueella oli isoja kuljetusautoja, yhdistelmärekkoja ja jos minkälaista raskasta kalustoa, joita en ole ennen nähnyt, enkä ole edes kuvitellut olevankaan muuta kuin jossain Amerikan pikateillä. Säiliöautojen tankit loistivat jynssättyinä; kuvansa niistä olisi nähnyt. Tukkiautot eivät olleet kait vielä metsässä käyneet, niin puhtoisia olivat.

Hyttien taidekuvat maksaneet maltaita. Ja kansaa näiden hevosvoimien ympärillä mustanaan.

Pysähdyttiin Huopanankoskella, Juhani Ahon Maamme-kirjan kertomukset todentuivat. Tästä koskesta Juhani Aho oli saanut ”Ensimmäisen mullosensa”. Suurimman lohen 7,8 kg Aho sai koskesta vuonna 1917.

Vierailimme sukuhaaran jälkeläisten tilalla. Minä mieleni pahoitin, että kateuden puolelle jo ajatuksineni ailahdin, kun Ruuskan Hereford-lehmät käyskentelivät pitkin Keiteleen rantaa. Se oli luomua maisemasta lähtien. Olen yrittänyt karjan purkitetusta lihasta tätä luomua makustella; tuntea sen maiseman maun.

Idyllinen oli Haapasalmen ylittävä valkoinen silta. Kääntösilta oli rakennettu nälkävuosien hätäaputyönä 1867–68. Silta oli nyt täysremontissa, mutta remonttimiehen yllätykseksi eräänä aamuna käänHuopanankosken sillalla sukuseuran väkeä, mm. seuran aiempi puheenjohtaja Asko Ruuskanen.

12

SUKUVIESTI 4 · 2019

tösillan tonneja painavat vastapainot olivat kadonneet. Kääntömekanismin takaisinsaaminen on pohdinnassa.

Silta johtaa Porthanin puistoon.

Vasta nyt minulle selvisi, miksi Helsingin yliopiston päärakennus on Porthania. Tietysti nimi juontaa Suomen historian isästä Henrik Gabriel Porthanista, joka syntyi Viitasaarella. Eipä tullut nimi selväksi kasvatustieteen opintojeni aikana.

Viitasaaren halkoo matkailureitti Sininen tie; vanha vesireitti, joka lähtee Atlantin valtamereltä, halki Suomen ja etenee Äänisen rannoille. Sininen tie on historiallisesti merkittävä ja asianmukaisin opastein merkitty. Tuli vaan mielen tässä yhteydessä ELY-keskuksen väheksyntä Kuninkaantien viitoista, niiden historiallisen merkityksen ja matkailun vähättelystä. Viitasaarella otettiin Sinisestä tiestäkin pisteet kotiin.

Sukuseura majoittui Aikon (kaksi etukirjainta emännän ja isännän etunimistä) kartanossa, joka olikin yllätys. Aluetta rakennettiin matkailukohteeksi, jossa yrittäjän mielikuvituksella ei ollut rajoja.

Tarjolla oli majoitusta perheille ja yksityishenkilöille. Pihapiirissä oli ”Vauhtivintti” juhlijoille ja rannassa kotasauna ja grillikatos.

Leirintäalue oli tehty sadalle autopaikalle kaikkine palveluineen Keiteleen rannalla. Valmis oli moottorikelkkarata, jossa ensi talvena lajin kilpailut. Telttateatterissa oli ohjelmaa pihalla. Restauroinnissa oli oma oluttupa ”Raatokellari”, johon kehitteillä myös oma olutmerkki. Kaikki vanhainkodin pihapiirissä olleet rakennukset otetaan tai olivat jo hyötykäytössä. Tilalla oli myös oma kaukolämpökeskus ja jätevedenpuhdistamo. Tälle yritykselle voi toivottaa parhainta onnea valitsemallaan uralla.

Kirjoitukseeni ei mahdu kaik- Ruuskan tilan Hereford-karja kauniissa rantamaisemassa. ki yrittäjän kertomat suunnitelmat; tässäkin jo on ihmettelemistä, ottaen huomioon, että kyseessä on Viitasaaren en- kistä muikkua, jotka juuri ovat paikallaan kuvaten tinen vanhainkoti, jossa vuosina 1923–1996 oli hoi- Keiteleen kalavesien runsautta.

Sloganissa onkin katetta, kun vielä muistaa, että dettu kunnan vanhukset, vammaiset ja mielisairaat.

Vanhainkoti on muuttunut kartanoksi ja siihen pu- Viitasaari on EU-edustajan kotikunta. hallettu uusi henki.

Pirjo-Leena Forsström Harvoin kunnan vaakuna ja sen merkitys jää mieopetusneuvos, Lohja leen. Viitasaaren vaakunassa on seitsemän hopeakyl-

Sukuseurojen Keskusliitto ry on sukuyhteisöjen valtakunnallinen keskusjärjestö, joka tuo sukuyhteisöt ja -harrastajat yhteen. Liiton tärkein tehtävä on tukea jäsenseurojensa toimintaa ja hoitaa niiden edunvalvontaa.

Tule mukaan kehittämään suomalaista sukuseura­ toimintaa! Jokainen rekisteröity sukuseura tai sukuyhteisö voi liittyä SSK ry:n jäseneksi. Lisäksi yhteisöt ja yksityis­ henkilöt voivat liittyä liiton kannattajajäseneksi.

Keskusliitto toimii yhteistyössä kaikkien sukuharrastus­ yhteisöjen kanssa. Keskusliitto julkaisee Sukuviesti-lehteä ja tuottaa sukuseurojen ja harrastajien käyttöön kirjallista materiaalia, kuten alan oppi- ja käsikirjoja.

Lue lisää toiminnastamme ja jäsenyydestä: www.suvut.fi Sukumme eilen, tänään ja huomenna!

SUKUVIESTI 4 · 2019

13

Koposten sukuseura ry 40 vuotta Koposten Sukuseura perustettiin Varkaudessa 22. syyskuuta 1979. Perustavassa kokouksessa, joka oli Hotelli Taipaleessa, puhetta johti Martti O. Koponen ja sihteerinä toimi Samuli Koponen. Sukuseuran puheenjohtajaksi valittiin Väinö Koponen ja sihteeriksi Pirkko Olakivi. Läsnä oli 40 Koposta.

Aloitteen sukuseuran perustamisesta oli tehnyt Yrjö Koponen Kesälahdelta veljelleen Väinö Koposelle Pieksämäellä. Hän otti yhteyttä Kyösti Koposeen Varkaudessa ja näin sukuseura sai alkunsa.

Sukuseuran esimiehenä toimi kuusi vuotta talousneuvos Väinö Koponen ja sen jälkeen valittiin insinööri Ahti Koponen Kuopiosta, joka asui myöhemmin Varkaudessa ja hoiti esimiehen tehtäviä 14 vuotta, kuolemaansa asti.

Hallituksen jäsenmäärä on kahdeksan henkilöä ja kahdeksan varajäsentä. Sukuseura liittyi myös Sukuseurojen Keskusliiton jäseneksi 1982.

Ensimmäinen vihkonen, joka ilmestyi sukututkija Sirkka Paikkalalta Koposten varhaishistoriasta ni-

mistön valossa 1989. Ensimmäinen Koposten Suku I ilmestyi sukututkija Jarmo Paikkalalta 1994. Sukukirja myös palkittiin ja sai kunniamaininnan 1995.

Sukuseuran 20-vuotiskokouksessa 1999 valittiin esimieheksi levikkipäällikkö Kyösti V. Koponen Varkaudesta, sittemmin Sorsakoskelle siirtynyt. Suurella innolla hoitaen ja taidolla ohjaten sukuseuran tehtäviä yli 12 vuotta. Sukukirjoja valmistui 2001 ja täydennysosa 2017. Kirjat kertovat 1518–1860 asti. Kirjojen kustantamisen mahdollisti talousneuvos Väinö ja puolisonsa Aino Koposen suurlahjoitukset.

Sukuseuralle perustettiin myös oma lehti Koposten sanomat eli Kopsa vuonna 1995 ja sitä toimitti Lassi Koponen aina vuoteen 2013, jonka jälkeen päätoimittajana on ollut Hannu K. Koponen Helsingistä.

Kopsa-lehti palkittiin ja sai kunniakirjan 2018 sukulehtikilpailun 1. sarjassa. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa ja on myös luettavissa internetissä Ahti Koposen Tuusulasta toimittamana.

Kesän 2019 sukujuhlien osallistujat tutustuivat Valamon viinin valmistukseen. Kuvassa odotellaan opasta.

14

SUKUVIESTI 4 · 2019

Sukuseuralla on myös isännänviiri, pöytäviiri ja rintamerkki. Sukuvaakuna on taiteilija Salme Eriksonin suunnittelema ja se on Suomen Heraldisen seuran rekisterissä nro 187. Sukuviiri- ja merkkitoimikunnassa oli tekijänä Kyösti V. Koponen ja Pirkko Olakivi.

Sukuseura kokoontuu kaksi kertaa vuodessa yksi- tai kaksipäiväisenä.

Juhlissa on ollut esiintyjiä Koposten musiikkiperheestä ja henkilöistä useasti. Mainittavaa on että, sukuseuran tunnetun, kansanparantaja Kuikka-Koposen asuinpaikan rakennuksen seinään kiinnitettiin muistolaatta 1983 Varistaipaleella, ja 2005 Jäppilän Päivämäen tilalla kuolinmökin seinään. Paikan omistaa talousneuvos Väinö ja Aino Koposen perikunta. Väinö Koponen kuoli 95-vuotiaana 2011, Aino muutama vuosi myöhemmin.

Esimies Aulis Koponen avasi vuosikokouksen elokuussa 2019.

Sukuseurojen Keskusliiton tervehdyksen ojensi sukuseuralle Eine Kuismin ja vastaanotti esimies Aulis Koponen.

Sukuseuran 40-vuotisjuhla 2019 oli Tuusniemellä Hotelli Hupelissa. Sukuseuran esimiehenä jatkaa edelleen Aulis Koponen Kuopiosta. Juhlat olivat kaksipäiväiset. Lauantaipäivän ja juhlakokouksen jälkeisessä iltajuhlassa piti juhlapuheen Urpo Koponen Leppävirralta ja historiikin esitti Hannu K. Koponen Helsingistä. Juhlatervehdyksen toi Sukuseurojen Keskusliitto ry:n pääsihteeri Eine Kuismin Helsingistä. Illallisen jälkeen oli saunomisen aika. Sunnuntain ohjelmassa oli Valamon luostari ja ikoninäyttelyt, sekä viinitilakierros maistiaisineen.

Hannu K. Koponen Sukuseuran historiikin esitti Hannu K. Koponen.

SUKUVIESTI 4 · 2019

15

Ka hd es k ymme n es

Kuulutko sukuuni -tapahtuma 5. _ 6.10.2019 klo 10 _ 17 (su klo 16)

Vantaan ammattiopisto Varian Hiekkaharjun toimipiste, Tennistie 1, Vantaa (lähellä Hiekkaharjun rautatieasemaa) Näyttelyosastoilla sukututkijoita, sukuja ja sukuseuroja eri puolilta Suomea, yleisöluentoja ja tietoiskuja kumpanakin tapahtumapäivänä, sukututkimusneuvontaa, valokuvanäyttelyn teemana ”Sukupolvet” ja paljon muuta sukututkimus- ja sukuasiaa.

Lauantain luennot Talvi- ja jatkosodan henkilöhistorialliset lähteet, Vantaan Seudun Sukututkijat ry:n puheenjohtaja Ari Vesalainen Kansalaisjärjestöt, naiset ja sota, prof. FT Aura Korppi-Tommola Erikoisaineistoja SSHY:n kuvatietokannassa: Rautatiehallituksen matrikkelit, dosentti, toiminnanjohtaja Kari-Matti Piilahti

Sunnuntain luennot Läänitys- ja lahjoitusmaat, dosentti, toiminnanjohtaja Kari-Matti Piilahti Geneettisen sukututkimuksen perusteita – lyhyt oppimäärä, Karjala DNA-projektin administraattori Ahti Kurri Kuninkaantie Vantaalla – keskiaikaisesta kärrypolusta osaksi nykytiestöä, Vantaa-Seuran puheenjohtaja Andreas Koivisto Itäsuomalaisten sukunimien pysyvyyden myytin murtaminen: DNA-testien ja perinteisen sukututkimuksen yhdistäminen, historian maisteri Ari Kolehmainen, Suku- ja historiapalvelu Menneen jäljet

Tapahtumaan ja luennoille on vapaa sisäänpääsy.

Lisätietoja www.vantaanseudunsukututkijat.net Järjestelyissä mukana myös Sukuseurojen Keskusliitto ja Karjalan Liitto

16

SUKUVIESTI 4 · 2019

Sukuseurojen Keskusliiton ohjelmaa Kuulutko sukuuni -tapahtumassa Lauantaina 5.10.

Sukuseurat toimiviksi -työpaja klo 11 _ 13 Tapahtuman yhteydessä avataan keskusliiton 40-vuotisjuhlakausi työpaja­tyyppisellä kohtaamisella, jossa jaetaan kokemuksia sukuseuratoiminnan hyvistä käytänteistä.

Sukuseurojen keskusliiton jäsenseuroilla on runsaasti kokemusta toimintojen kehittämisestä ja uusista käytännöistä. Näiden kokemusten jakaminen on yksi parhaista yhteistoiminnan muodoista.

Keskustelunaiheina sukukokoukset ja hallituksen kokoukset; sukujuhlat ja -matkat; sukututkimus, myös DNA-tutkimus ja muistitiedon keruu; sukujulkaisut: kirjat, lehdet, jäsentiedotteet ja digitaaliset julkaisut; e-Museo-hanke; sosiaalinen media; lasten ja nuorten huomioiminen toiminnassa sekä muut osallistujien tuomat kokemukset.

Sääntömääräinen syyskokous klo 15

Tervetuloa mukaan!

SUKUVIESTI 4 · 2019

17

Martikaisten tapaamisissa ollaan aina hyvällä tuulella.

Martikaiset viettivät 10-vuotisjuhlaansa Joensuussa Sukuseura Martikainen on vuodesta 2003 alkaen kokoontunut lähes vuosittain sukutapaamiseen tai viralliseen sukukokoukseen. Yhdistys on sukunimiseura ja näin eri puolilla pidettyihin tapaamisiin on aina saatu mukaan kyseisen seudun Martikais-sukuisia.

Joensuussa lauantaina kesäkuun 8. päivänä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja nautittiin alkukesän helteestä, kun kuutisenkymmentä Martikaista tai Martikais-sukuista kokoontui tapaamaan tuttuja ja tutustumaan uusiin sukulaisiin Sokos Hotel Kimmelissä. Tapaaminen oli samalla sukuseuran kymmenvuotisjuhla. Tapahtumapaikaksi oli valittu Joensuu, koska sukuseuran jäsenistön sukujuuret ovat valtaosin lähtöisin Pielisjärven rannoilta.

Puheenjohtaja Liisa Raatikainen kertoi aluksi lyhyesti sukuseuran historiasta ja aiemmista sukutapaamisista. Martikaisten liikkeistä 1600-luvun Suomessa esitelmöi Suomen Sukututkimusseuran varapuheenjohtaja FT Jukka Partanen.

Yhdistyksen ylimääräinen kokous valitsi seuran uudeksi puheenjohtajaksi varapuheenjohtaja Timo Martikaisen. Varapuheenjohtajaksi valittiin puolestaan seitsemän vuotta yhdistystä johtanut Liisa Raatikainen. Puheenjohtajavaali tuli ajankohtaiseksi, kun 18

SUKUVIESTI 4 · 2019

seura hyväksyi uudet säännöt, joissa muun muassa rajoitetaan puheenjohtajan toimikaudet. Tästä eteenpäin sama henkilö voi toimia puheenjohtajana korkeintaan kaksi perättäistä toimikautta. Päivän päätteeksi nautittiin yhteinen juhlaillallinen Sokos Hotel Kimmelin Sirkkalasalissa hotellin ylimmässä kerroksessa. Kabinetin parvekkeelta oli nautinnollista katsella auringonlaskua Pielisjoen yli.

Parikymmentä osallistujaa malttoi lähteä vielä sunnuntaiaamuna kiertoajelulle, joka suuntautui Joensuun keskustaan ja sen ympäristöön aina Utraan asti.

Kaupungin historiaan ja nykypäivään tutustutti parituntisella kierroksella Joensuun matkailuoppaista Kirsi Turunen. Matkan varrella pysähdyttiin kirkon lähellä sijaitsevan Gävlenlinnan päiväkodin kohdalla, jossa tiedetään Joensuun ensimmäisten Martikaisten asuinpaikan sijainneen.

Teksti ja kuva: Kari Raatikainen

Tiivis ja hyvähenkinen tunnelma Koiviston Kurkien sukukokouksessa Koiviston Kurkien Sukuseura vietti 20. heinäkuuta 40-vuotistaivaltaan juhlakokouksen merkeissä Turussa. Ihanteellisessa kokoussäässä Suomalaiselle Pohjalle kokoontui kaikkiaan 68 Kurki-sukuista nuorimpien ollessa 7–10 vuoden ikäisiä. Juhlapäivä aloitettiin maukkaalla buffet-lounaalla, minkä jälkeen muistettiin ajasta iäisyyteen siirtyneitä ja laulettiin yhdessä Maa on niin kaunis.

Kurkien historia on mielenkiintoinen Avauspuheenvuorossaan seuran puheenjohtaja Jiivee Kurki palautti mieliin suvun juuria aina 1450-luvulle asti kertoen suvun esi-isistä ja muista merkkihenkilöistä, yleisimmistä ammateista, Kurkien asuinsijoista, nimistä ja muista kiinnostavista suvun taustatiedoista, joita erityisesti oma sukututkijamme Kauko Kurki oli useiden vuosien ajan koonnut ensimmäiseen Kurkien Sukukirjaan.

Valtaosa Kurki-sukuisista oli maanviljelijöitä, merimiehiä ja merivartijoita, mutta runsaasti myös laivanrakentajia ja -varustajia. Myös yhteiskunnallisissa tehtävissä Kurjet ovat kunnostautuneet jo aikaisessa vaiheessa. Heitä oli nimismiehinä, lautamiehinä ja sotilaina. Paavali Kurki oli jo 1700-luvulla Viipurin maakunnan talonpoikaisedustajana Moskovassa ja Pietarissa Katariina II:n lakikomissioonissa. Luotsi- ja merivartiolaitos on työllistänyt Kurkia aina tähän päivään asti.

Puheessaan Jiivee kertasi myös Sukuseuran historiaa, jossa korostuvat sukututkimus, perinteen keruu, sukutapaamiset ja kotiseutumatkat Koivistolle ja laajemminkin Karjalan kannakselle. Pietari on tullut tutuksi samoin Petroskoi ja myös lähes koko Vironmaa.

Kotimaan matkailuakaan ei ole unohdettu, sillä vuosi sitten kierrettiin lähes koko Ahvenanmaa.

naapuritkin voivat olla hyviä ystäviä keskenään, mutta usein tätä ystävyyttä sekoittavat keskinäinen kateus ja kilpailu. Viipurin ja Koiviston välillä vallitsi arvatenkin jo ammoisina aikoina hyvä naapuruussuhde, ei kuitenkaan aina ystävyyssuhde.

Hän kuvasi sekä Koiviston että Viipurin kehitystä aina 1200-luvlta toisen maailmansodan aikaan todeten Koiviston olleen 1200-luvulla lähinnä Itä-Kannaksen asukkaiden takamaa, missä heillä oli kalastustiloja. Niiltä käsin harjoitettiin hylkeiden ja kalojen pyyntiä. Vuosisadan lopulla Koiviston seutu sai aivan uutta säpinää ns. kolmannen ristiretken aikana Ruotsin marski Torkkeli Knutinpojan ollessa mukana retkillä.

Noihin aikoihin perustettiin Viipurin kaupunki, joka heijastui myös Koivistolle. Sinne sijoitettiin lähinnä vastaperustetun Viipurin linnan turvaksi ruotsinkielistä uudisasutusta, joka varsin joustavasti luontui karjalaisten joukkoon. Kyseenalaisen ilon koivistolaiset saivat tuolloin myös velvoitteesta maksaa veroja Viipuri linnaan saamatta niistä itse mitään. >>

Viipurin ja Koiviston suhteet vaihtelevia Varsinaisen juhlapuheen piti Emer Silius. Hänen aiheenaan oli tarkastella Koiviston ja Viipurin suhteita. Hän aloitti esitelmänsä toteamalla, että ystävät voidaan valita, mutta naapureita useimmiten ei. Kyllähän

Emer Silius.

SUKUVIESTI 4 · 2019

19

Koiviston Kurkien Sukuseuran aktiiviset toimijat palkittiin juhlakokouksessa Sukuseurojen keskusliiton ansiomitaleilla.

1300-luvulla perustettiin Viipurin seurakunta eli kirkkopitäjä, mihin kuuluivat Viipurin kaupungin lisäksi Nuijamaa, Vahviala, Säkkijärvi, Johannes ja Koivisto sekä Suomenlahden ulkosaaret. Myöhemmin 1548 Koivistosta tuli Viipurin seurakunnan alainen kappeliseurakunta ja 1575 se erosi kokonaan omaksi pitäjäkseen. Kun Viipurista tuli kaupunki, naapurusten välejä alkoivat hiertää myös kauppaan liittyvät eturistiriidat. Vain Viipurilla oli Turun ohella oikeus harjoittaa ulkomaan kauppaa.

Elämä Koivistolla oli 1500-luvun lopulla paljon turvattomampaa kuin Viipurissa. Vihollisen sotajoukot tulivat useaan kertaan Koivistolle, polttivat, surmasivat, ryöstivät ja raiskasivat. Kulkutaudit riehuivat, ylimääräisiä sotaveroja kannettiin ja väenotto armeijaan vei miehiä, joista vain pieni osa koskaan palasi kotiin. Koivisto lähes autioitui 1590-luvun lopulla, jolloin veroluetteloihin oli merkitty vain kahdeksan taloa. Täyssinän rauhan jälkeen tilanne Koivistolla parani ja 1600-luvun loppupuolella se oli taas voimissaan. Asukkaitakin oli jo yhtä paljon kuin Viipurin kaupungissa, n. 3000.

20

SUKUVIESTI 4 · 2019

1700-luvun alussa Viipuri ja Koivisto joutuivat osaksi Venäjää. Nälkävuodet ja Suuri Pohjan sota merkitsivät takaiskua, mutta elämä kuitenkin jatkui.

1800-luvun lopulla Koivistolle merkitsi uutta alkua tuolloin tapahtunut kunnallislain säätäminen, joka antoi kunnille oman verotusoikeuden ja enemmän valtaa määrätä omista asioistaan. Kunnallinen toiminta kehittyi ja siinä suhteessa riippuvuus Viipurista väheni. Koivisto sai kansakoulun vuonna 1870, mutta, lapset piti lähettää oppikouluun Viipuriin aina vuoteen 1922 asti, jolloin Koiviston yhteiskoulu aloitti toimintansa. Jonkin aikaa Koivistolla toimi myös merimieskoulu. Apteekki tuli Koivistolle v.

1895, kunnanlääkäri 1905 ja kunnansairaala 1912.

Kirkkoniemeen rakennettiin arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelema komea punagraniittinen kirkko v. 1904.

Vuonna 1927 osa Koiviston kunnasta erotettiin kauppalaksi, jonka asukasluku oli n. 2000. Maalaiskunnan puolelle jäi tuolloin n. 8000 asukasta. Koiviston satama oli vilkkaassa käytössä ja sillä oli se etu, että se pysyi syksyisin avoinna 4–6 viikkoa kauem-

min kuin Uuraan satama. Rautatie Koiviston satamaan saatiin vuonna 1925. Talvisodan syttyessä Koivistolla oli kauppala ja maalaiskunta yhteenlaskettuna yli 10 000 asukasta.

Monen mielestä sekä Viipuri että Koivisto jäivät sotien seurauksena rajan väärälle puolelle. Viipurista tuli pieni rajakaupunki ja Koivistosta Primorskin kaupunkikunta. Koivistolla on nyt Venäjän suurin öljyn vientisatama. Muistona vanhasta Koivistosta Stenbäckin komea kirkko seisoo yhä paikallaan, ei kuitenkaan enää kirkollisessa käytössä, vaan museona ja jonkinlaisena kulttuurirakennuksena. Tosin tilanteeseen on vahvasti tulossa muutos ja ehkäpä piankin kirkko on taas saneerattuna kirkollisessa käytössä.

Enää ei Venäjälläkään tarjota suomalaisille vaihtoehtoista totuutta Neuvostoliiton sotajoukkojen Koiviston ”vapauttamisesta”. Nykyisin Koivistolla asuva sukupolvi on kiinnostunut seudun historiasta. Vaikka sekä Viipuri että Koivisto ovat vieraissa käsissä, me emme saa hylätä emmekä unohtaa niitä. Ne elävät muistoissamme ja pysyvät näin, elleivät fyysisesti niin ainakin henkisesti meidän hallussamme.

Laulu ja leikit kuuluvat sukujuhlaan Kurjet ovat laulavaa sukua ja niinpä laulu raikui myös juhlakokouksessa varapuheenjohtaja Riitta Nurmen johdatuksella, sihteeri Iiris Laine johti leikkimielisen kilpailun ja seuran aktiiviset toimijat palkittiin Sukuseurojen keskusliiton ansiomitaleilla. Kultainen ansiomitali luovutettiin taloudenhoitaja Ulla Karellille ja hallituksen jäsen Tommi Kurjelle, hopeisen mitalin saivat sihteeri Iiris Laine, hallituksen jäsen Ilpo Hovi sekä kirja- ym. tarvikemyynnistä useita vuosia vastannut Raimo Karell. Pronssinen ansiomitali luovutettiin hallituksen jäsen Veikko Kurjelle.

Juhlaosuuden päätteeksi suoritettiin arpajaisten palkintojen jako.

Varsinainen sukukokous pidettiin puheenjohtaja Jiivee Kurjen johdatteleman juoheasti ja asiallisesti. Vahvistettiin kahden vuoden tilinpäätökset, valittiin uusi hallitus ja toiminnantarkastajat sekä päätettiin kahden seuraavan vuoden jäsenmaksu 20 €/jäsen/ vuosi. Aikaisempi hallitus sai jatkoajan täydennettynä uudella jäsenellä Lasse Kurjella Espoosta.

Illan suussa kokousväki siirtyi vähitellen kotikonnuilleen tyytyväisen tuntuisina päivän antiin.

Tietosuojavaltuutetun toimistolta tietopaketti yhdistyksille Tietosuojavaltuutetun toimisto on julkaissut verkkosivukokonaisuuden henkilötietojen käsittelystä yhdistystoiminnassa. Se sisältää vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin sekä oppaan, joka on suunnattu erityisesti niille, jotka vastaavat henkilötietojen käsittelystä yhdistyksessä. Koska EU:n tietosuoja-asetuksen mukaista oikeuskäytäntöä ei ole vielä ehtinyt muodostua, Henkilötietojen käsittely yhdistystoiminnassa -opas täydentyy myöhemmin.

Tietosuojaperiaatteita on noudatettava aina, kun käsitellään henkilötietoja. Kaikki henkilötietoihin kohdistuvat toimenpiteet suunnittelusta keräämiseen, käsittelyyn ja henkilötietojen poistamiseen ovat henki-

lötietojen käsittelyä. Tietosuojaperiaatteita on noudatettava koko henkilötietojen käsittelyn elinkaaren ajan.

Rekisterinpitäjän on myös pystyttävä osoittamaan, että tietosuojaperiaatteet toteutuvat tehokkaasti henkilötietojen käsittelyssä. Osoitusvelvollisuuden toteuttamiseksi yhdistyksen on arvioitava, mitä tietosuojaperiaatteet tarkoittavat ja miten ne toteutuvat käytännössä sen omassa toiminnassa. Osoitusvelvollisuuden täyttäminen edellyttää muun muassa henkilötietojen käsittelyn aiempaa tarkempaa suunnittelua ja dokumentointia.

▶ https://tietosuoja.fi/usein-kysyttya-yhdistystoiminta

SUKUVIESTI 4 · 2019

21

Kinahmonsaaren Mustolan vaiheita 1800-luvun alusta 2000-luvulle Teksti: Matias Eronen

Tämä artikkeli on jatkoa artikkelilleni Kunnasniemen Mustolan ja Kinahmonsaaren Mustolan varhaisvaiheita. Se on julkaistu Sukuviesteissä 1–2/2016 sekä on vapaasti luettavissa Sukuseura Mustoset ry:n nettisivuilta (www.mustos-suku.org).

Käytettyjen lähteiden osalta viittaan saman artikkelin lähdeluetteloon. Lisänä luetteloon on Unto Martikaisen toimittama Kinahmon kirja (Kopijyvä Oy, Jyväskylä 2004). Tämä kirja antoi aiheen tähän artikkeliin, kuten myös käyntini Polvijärvi-seuran ylläpitämässä Polvijärven kotiseutumuseossa.

Mustolan talon varhaisvaiheiden osalta viittaan yhä samaan artikkeliin. Siinä selostetaan 1630-luvulta alkaen aina 1700–1800-lukujen taitteeseen saakka Kinahmonsaari n:o 4, Savola-tilan Savolaisen suvun omistusta, ja myös Mustosten saapumista tilalle.

Maakirjat kertovat Kinahmonsaari n:o 4, Savola Mikko Savolainen jatkaa isäntänä vaimonsa Maria Hyttisen kanssa 1700-luvun lopulta aina vuoteen

Museomäellä oleva komea talo. Kuvassa myös Mustosen suvun naislinjojen jälkeläiset Matias Eronen ja Kaija Leppänen.

Kuva: Liidia Eronen.

22

SUKUVIESTI 4 · 2019

1825 saakka. Hänen poikansa Antti Mikonpoika Savolainen vaimonsa Katariina Karttusen kanssa isännöivät taloa vuoteen 1844 saakka. Antin jälkeen vuodesta 1845 alkaen Niilo Kettunen ja Taavi Savolainen jatkavat tilan pitoa.

Kinahmonsaari uusi n:o 5, Mustola Pekka l. Petter Mustonen yhdessä vaimonsa Anna Simanaisen kanssa isännöi nyt uutta, Savolasta erotettua tilaa n. 1805 alkaen vuoteen 1810 asti.

Pekan veli Samuel Mustonen yhdessä vaimonsa Anna Turusen kanssa jatkaa tilan pitoa seuraavasta vuodesta alkaen aina vuoteen 1845 saakka. Samana vuonna tila on haettu perintötilaksi.

Samuli Mustosen perilliset on merkitty tilan haltijoiksi 1846 alkaen.

Kinahmon kirja kertoo

Kinahmonsaaren talot isonjaon alkaessa. Veijo Saloheimo, P-K asutusmuodot 1600-luvulla.

Unto Martikainen kertoo toimittamassaan kirjassa seuraavasti: Maakirjoista on kuitenkin käynyt ilmi se seikka, että loismies Pentti Lappalainen nai Helena Mustosen, Kinahmo numero 5:n ainoan tyttären vuonna 1825, ja piti sen jälkeen poikiensa kanssa sukupolvesta toiseen huolen jälkikasvusta.

Maaton mies Pentti Lappalainen rantautui suuren Höytiäisen länsilaidassa olevaan saareen. Hajanaisten

Entisen Kinahmonsaaren Mustolan sijainti nykykartalla. Paikka merkitty kirjaimella M. Karttapaikka, Kinahmonniemi.

SUKUVIESTI 4 · 2019

23

Entisen Kinahmonsaaren Mustolan piha-aluetta tänä päivänä. Kuva: Matias Eronen.

tietojen mukaan miehen matka oli alkanut Nilsiästä, suuntautunut Suur-Liperiin ja siellä Kinahmonsaareen.

Aikanaan Mustolan talon nimi muuttui Lappalaksi niin kuin nimet tällä seudulla aina omistajansa mukaan ovat aikojen kuluessa muuttuneet.

Päärakennukseen kuuluvat isotupa, pienitupa, porstua, maitohuone ja vintti. Museoesitteen mukaan rakennus on siirretty Museomäelle 1965 Kinahmosta Lappalanmäeltä. Kyseessä on paikalle tuotu vanha Lappalan talo.

Höytiäisen lasku 1859

Lappalan talosta

Höytiäisen lasku tapahtui vuonna 1859. Tällöin järven pinta laski 9,5 metriä, ja Kinahmonsaari liittyi pohjoisosastaan Polvijärven puoleiseen mantereeseen.

Nyt Museomäellä oleva Lappalan talo on entisen Kinahmonsaaren Mustolan paikalta tuotu talo. Onko se ollut jo Mustosilla asuintalona, ei selviä käytetyistä lähteistä.

Museoesitteen tekijä arvelee talon olevan 1600-luvulta. Talon rakenne, mm. uloslämpiävät uunit, viittaa kuitenkin nuorempaan rakennukseen. Itse arvelen talon olevan 1800-luvun alkuvuosilta, jolloin Mustolan tila erotettiin Savolan tilasta. Mustoset tekivät tällöin itselleen oman talon.

Rippikirjojen mukaan Savolaiset asuivat ja elivät eri ruokakunnassa kuin Mustoset jo 1700-luvun jälkipuolelta alkaen, joten talo voi olla hieman vanhempikin eli 1700-luvun loppupuolelta.

Asia vaatii talon hirsien dendrokronologista tutkimusta hirsien iän ja talon rakentamisen ajankohdan määrittelemiseksi.

Kinahmonsaaren Mustolan paikantaminen Lähdimme 12.7.2019 yhdessä Pentti ja Kaija Leppäsen kanssa hakemaan vanhaa Kinahmonsaaren Mustolan talon paikkaa. Se löytyikin Lappalanmäen eteläpuolelta jo lähes metsittyneeltä rinneniityltä. Talosta oli jäljellä vain navetan rauniot ja villiintyneitä viinimarjapensaita alueella.

Pitäjänmuseo kertoo Polvijärvi-seuran ylläpitämällä Museomäellä on komea kotiseutumuseo. Se edustaa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tyypillistä polvijärveläistä maalaistaloa ulkorakennuksineen,

24

SUKUVIESTI 4 · 2019

Sukukansapäivä 19. lokakuuta

Suomalais-ugrilaisuuden juhlaa Suomalais-ugrilaisten kansojen sukukansapäivää juhlitaan Suomessa, Virossa ja Unkarissa vuosittain lokakuun kolmantena lauantaina, tänä vuonna 19.10.

Päivän juhlinta ulottuu nykyisellään huomattavasti pidemmälle ajanjaksolle ja alueelle, Helsingistä Kemiin ja syyskuun loppupuolelta aina lokakuun loppuun saakka.

kittävässä roolissa osallistujan somekanavissa. Lisäksi valintakriteereitä olivat mm. aktiivisuus somessa, vaikuttavuus (sisältö, seuraajat ja merkitys omassa kieliyhteisössä) sekä kiinnostavuus suomalaisen yleisön näkökulmasta. Voittajien kielet: ersä, hanti, karjala, kiltinänsaame, komi-permjakki, mari, moksha, nenetsi, Tverin karjala ja udmurtti.

Tänä vuonna sukukansapäivän tapahtumat ovat osa YK:n alkuperäiskansojen kielten vuotta 2019. Kattava ohjelmatarjonta sisältää musiikkia, taidetta, muinaispukuja, illallisia, näyttelyitä ja luentoja. Järjestäjätahoina on lukuisat suomalais-ugrilaisiin kansoihin keskittyvät kansalaisjärjestöt, ystävyysseurat, instituutit, keskukset ja monet muut yhteistyökumppanit.

Tutustu: www.karjalansivistysseura.fi www.facebook.com > Sukukansapäivät 2019 (tapahtuma) https://suomivenajaseura.fi www.facebook.com/Sugrifest www.ugri.net

Sukukansapäivien edeltäjinä pidetään 1920- ja 1930-luvuilla vuorotellen Suomessa, Virossa ja Unkarissa pidettyjä ns. suomalais-ugrilaisia kulttuurikokouksia sekä 1920-, 1930- ja 1940-luvuilla vietettyjä heimopäiviä. Näiden perinteitä ryhdyttiin elvyttämään Virossa, Unkarissa ja Suomessa 1990-luvulla, jolloin tapahtuma nimettiin Suomessa sukukansapäiväksi.

Suomalais-ugrilaiset sometähdet Suomen-kiertueella Suomi-Venäjä-Seura on ollut vuodesta 2014 mukana suomalais-ugrilaisten sukukansapäivien juhlinnassa nimellä Sugrifest. Tänä vuonna seura toteuttaa Sugrifestin lisäksi valtakunnallisen Suomalais-ugrilaiset sometähdet -kiertueen 16.–23.10.2019.

Suomi-Venäjä-Seura järjesti touko-kesäkuussa kilpailun suomalais-ugrilaisille somekonkareille, tulokkaille ja muusikoille. Kilpailuun osallistuneiden joukosta valittiin 14 loistavaa sometähteä, jotka saapuvat lokakuussa Suomeen.

Voittajat edustavat monenlaisia tyylilajeja ja he toimivat eri sosiaalisen median kanavissa, kuten Instagram, YouTube, Vkontakte ja Facebook. Kilpailun keskeisimpänä kriteerinä oli, että oma äidinkieli on mer-

Udmurttineitonen juhlapuvussaan vanhan aitan portailla.

Kuva: Kirsti Toppari (Sukuviesti 2/2017).

SUKUVIESTI 4 · 2019

25

Dramatik och glamour i Svenska Teaterns personporträtt Svenska litteratursällskapet i Finland (SLS) publicerar över 2000 historiska porträttbilder ur Svenska Teaterns arkiv på arkiv-, bibliotek- och museisektorns nationella söktjänst Finna. Bilderna blir därmed fritt tillgängliga för användning.

Personporträtten i Svenska Teaterns arkiv består av både roll- och privatporträtt på främst inhemska och svenska skådespelare, operasångare och teaterchefer. Majoriteten av bilderna är från tidsperioden 1860–1900, medan de nyaste fotona är från 1960-talet. I samlingen förekommer också porträtt på en del utländska skådespelare och artister, som i vissa fall även har uppträtt i Finland.

Gurli Åberg (g. Ulff ) (1843–1922), foto Gösta Florman.

– Porträtten är vackra och väldigt populära bland våra kunder, berättar arkivarie Mirva Virtanen vid SLS arkiv. Skådespelarna poserar ofta dramatiskt och iförda praktfulla scenkläder.

– Det har länge varit en vilja och ett mål för Svenska Teatern att vårt rika arkiv och långvariga historia någon dag skulle bli lätt tillgängliga också för allmänheten. Bilderna är en skatt och en viktig del av Svenska Teaterns själ. Vi är väldigt glada att Svenska litteratursällskapet möjliggjort detta, säger teaterns informatör David Lindström.

Anton Franck (1858–1923), foto Charles Riis.

26

SUKUVIESTI 4 · 2019

Svenska Teaterns porträttsamling finns på sls.finna.fi.

Nyländska släktforskardagen

19 Oktober 2019 kl. 10-16 på Arbis i Helsingfors (Dagmarsgatan 3) Nyländska släktforskarföreningar ordnar en släkt­forskardag som sker på svenska. Dagens tema är ”Soldatforskning och soldattorp” och dagens huvud­talare är Lars Ericson Wolke från försvars­hög­skolan i Stockholm, tidigare chef för krigsarkivet och för­fattare av flera böcker, bl.a.

Svenska knektar och Soldatforska.

Dessutom skall det vara några föredrag och presentationer av andra sammanslutningar.

Förutom de nyländska föreningarna kommer

Sveriges släkt­forskar­förbund, Finlands släkt­ historiska förening, Genealogiska Samfundet i Finland, Släkt­föreningarnas Centralförbund och Riddarhuset att vara representerade och presentera sin verksamhet.

Nyländska släktforskardagen är öppen för alla intresserade.

Läs mer: https://genealogi.webbhuset.fi

Heraldiset tunnukset tutuiksi Heraldisia tunnuksia voi tutkia Kansallisarkiston vaakuna- ja sinettikokoelmien avulla. Europeana Heraldica -verkkopalvelun kautta on mahdollisuus tutustua myös pohjoismaiseen heraldiikkaan.

Kansallisarkiston heraldinen tietokanta ”Europeana Heraldica” sisältää noin 2200 kunnallisvaakunaa Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Verkkopalvelun suomalainen sisältö on Kansallisarkiston Heraldica-kokoelmaan kuuluvaa aineistoa, jota ovat noin 600 kunnallisvaakunaa ja 1000 viranomaisten sinettiä.

Heraldica I sisältää pääasiallisesti kaupunkien ja kuntien vaakunakuvia ja niiden vahvistamiseen liittyviä asiakirjoja vuosilta 1860–1997. Suurin osa eli noin 550 kaupungin- ja kunnanvaakunaa on vuosilta 1949–1995. Kokoelmassa on myös läänien ja maakuntien vaakunoita.

Heraldica II sisältää Suomen viranomaisten sinettejä 1800-luvulta ja itsenäisyyden alkuajoilta.

Heraldica-kokoelman aineistoa voi myös hakea Vakka-arkistotietokannan avulla. Lisäksi se löytyy suoraan digitaaliarkistosta.

Europeana Heraldica > http://extranet.narc.fi/heraldica Vakka-arkistotietokanta > http://arkisto.fi/vakka Digitaaliarkisto > http://digi.narc.fi

Lisätietoja heraldiikasta ja siihen liittyvistä säännöistä, vaakunaselityksen merkityksestä ja vaakunasanastosta löytyy Suomen Heraldisen Seuran sivuilta osoitteesta www.heraldica.fi. Nykyiset virallisessa käytössä olevat kunnallisvaakunat löytyvät Suomen kuntaliiton internetsivuilta osoitteesta www.kuntaliitto.fi/kunnat.

SUKUVIESTI 4 · 2019

27

Sankaritarinoita satumuodossa Hurmaava kolmiosainen Sankaritarinoita-kirjasarja esittelee monimuotoista sankaruutta ja samastuttavia esikuvia iltasatuina. ”Sankari voi olla kuka tahansa, ei vain se, jonka tarina on päässyt kirjan kansien väliin. Suomessa on uskomattomia sankareita, ja sinä olet yksi heistä.”

Näin muistuttavat elokuussa 2019 ilmestyneen Sankaritarinoita (kaikille) -kirjan toimittajat Taru Anttonen ja Milla Karppinen. He toimittivat myös vuotta aiemmin ilmestyneen Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille). Kirjasarjan keskimmäinen osa, Emmi Jäkön ja Aleksis Salusjärven toimittama Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille), ilmestyi keväällä 2019.

Näiden tarinamuotoisten ja upeasti kuvitettujen tietokirjojen sanoma on sama: Suomi on täynnä uskomattomia sankareita ja voimaannuttavia tarinoita.

Kahteen ensimmäiseen osaan sankarit on jaoteltu naisiin ja miehiin, mutta kolmas osa osoittaa, ettei sukupuolella ole väliä, kun kyse on esikuvista. Nämä tarinat sopivat kaikille, ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Sankaritarinoita-kirjat esittelevät monimuotoista sankaruutta – niin itsensä ylittämistä, ahkeruutta, sinnikkyyttä ja muiden auttamista kuin kykyä myöntää olevansa heikko ja tunnustaa tarvitsevansa apua. Taidokkaasti kirjoitetut ja mielenkiintoiset tarinat rohkaisevat kaikkia uskaltamaan ja olemaan oma itsensä sekä tavoittelemaan unelmia.

Sankaritarinoita-kirjojen sankarit ovat sekä tunnettuja että suurelle yleisölle tuntemattomampia hen28

SUKUVIESTI 4 · 2019

kilöitä, jotka ovat vaikuttaneet taiteessa, tieteessä, politiikassa, urheilussa ja monilla muilla aloilla eri aikakausina. Tarinat on kirjoittanut ja kuvittanut runsas joukko suomalaisia ammattilaisia.

Se mikä saattaa nyt olla aivan luonnollista, on joskus ollut epäsopivaa, uskaliasta ja jopa vaarallista. Silti yhä riittää kulkemattomia polkuja valittaviksi, ennakkoluuloja murrettaviksi sekä lasikattoja ja rajoja rikottaviksi.

Samastuttavia ja erinomaisia esikuvia meille kaikille, oman elämämme sankareille, löytyy läheltä ja kaukaa. Millaisia sankaritarinoita sinun suvussasi on? ★ Taru Anttonen & Milla Karppinen (toim.): Sankaritari­ noita tytöille (ja kaikille muille) (Into Kustannus 2018) ★ Emmi Jäkkö & Aleksis Salusjärvi (toim.): Sankaritari­ noita pojille (ja kaikille muille) (Into Kustannus 2019) ★ Taru Anttonen & Milla Karppinen (toim.): Sankaritari­ noita (kaikille) (Into Kustannus 2019) Sankaritarinoita tytöille oli lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana ja voitti yleisö-Finlandian 2018. Kirjan esikuva on Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinallisille tytöille, joka kokosi yhteen naisten tarinoita eri puolilta maailmaa.

LUK U N U

Uutuuskirjoissa myyttisiä eläimiä, tonttuja ja sutkauksia

RK

KA

Suomalaiset ovat kautta aikain viljelleet ikuisia viisauksia ja ajattomia älynväläyksiä, kunnioittaneet luontoa ja liittäneet myyttejä eri eläinlajeihin sekä uskoneet ja tukeutuneet tonttuihin.

1600 sanontaa ja viisautta

Luonnon salaisuuksien jäljillä

Vanha kunnon tonttu

Hätäkös tässä matalassa kaivossa!

-teos sisältää 1600 Pasi Klemettisen kokoamaa sananpartta, sutkausta ja sanontaa. Mukana on erityisesti kielellisesti nokkelia sananparsia ja mehukkaita murresanontoja.

Sanonnat sisältävät sukupolvelta toiselle siirtyneitä ajatuksia ja viisauksia sekä puheen elävöittämiseksi keksittyjä lisäyksiä. Itä-Suomessa sananlaskuilla käännetään vastoinkäyminen leikiksi ja naureskellaan tärkeilylle, Länsi-Suomessa sutkaukset pilailevat mahtailun ja kerskailun kustannuksella.

Sananparret heijastavat aikakautensa mielenmaisemia: arvoja, asenteita, huumorintajua sekä käsityksiä luonnosta, eläimistä ja ennen kaikkea meistä ihmisistä.

Vakaville asioille saa ja pitää pystyä tarvittaessa nauramaan: kuole pois, niin suahaa vehnäskahvit!

Liisa Kasken Myyttiset eläimet -teos esittelee yli 40 Suomen luonnossa esiintyvää eläintä ketusta karhuun ja hauesta hevoseen sekä kertoo eri lajeihin liitetyistä myyteistä. Muinaisilta suomalaisilta periytyneet ikivanhat uskomukset vaikuttavat edelleen siihen, miten suhtaudumme eri eläinlajeihin.

Esivanhempamme suhtautuivat luontoon kunnioituksella ja turvautuivat eläinten apuun elämän ratkaisevina hetkinä: hevonen toi lohtua, korppi hukutti huolet, mehiläinen paransi ja sudelta haettiin voimaa.

Eläimiin liittyy valtavasti alitajuisia asenteita, pelkoja ja mielleyhtymiä sekä kiteytyneitä sanontoja. Perityt uskomukset selittävät, miksi suhtaudumme eri eläimiin niin erilaisin tavoin – toisaalta vanhat myytit saattavat myös haastaa nykyajan käsityksiä.

Heikki Sauren kirja Tonttu – Tarua ja totta avaa eteemme tonttujen kansoittaman maailman, jonka olemme jo lähes unohtaneet.

Kotitontut, saunatontut, maahiset ja muut pienet haltijat olivat entisaikojen suomalaisille kaikkein tärkeimpiä yliluonnollisia olentoja. Suomessa ensimmäinen säilynyt maininta tontusta löytyy Mikael Agricolan kirjasta Dauidin Psaltari vuodelta 1551.

Esivanhempiemme aikaan tontut olivat läsnä niin arjen askareissa kuin elämän taitekohdissa.

Tonttu auttoi ihmisiä ja huolehti koko talon hyvinvoinnista – mutta vain jos sitä kuunneltiin ja kohdeltiin kunnioittavasti. Tonttu odotti ihmisiltä myös vastavuoroisuutta, ja lahjoja vaille jäänyt tai loukattu pikku haltija saattoi yltyä pahanilkiseksi tai vaaralliseksikin.

Pasi Klemettinen: Hätäkös tässä matalassa kaivossa! Sutkauksia ja sananparsia (SKS 2019)

Liisa Kaski: Myyttiset eläimet – Tarua ja totta eläinten mahdista (SKS 2019)

Heikki Saure: Tonttu – Tarua ja totta (SKS 2019) SUKUVIESTI 4 · 2019

29

U R KKA

LU

KU N

Teloituksia ja terapiaa Hennalan vankileirillä

Hennalan sotavankileiri oli Suomen suurimpia, ja siellä kärsi pahimmillaan yli 10 000 puna­vankia.

Hennalan helvetti -teos tarkastelee karuissa oloissa toimineen kasvatusosaston toimintaa.

Lahden Hennala on yksi sisällissotamme tunnetuimmista kuolemanleireistä. Vankileirin epäinhimillisistä oloista ja laittomista teloituksista tiedetään viimeaikaisten tutkimusten ansiosta jo paljon, mutta leirin muu toiminta on tähän saakka jäänyt katveeseen.

Tuija Wetterstrandin kirja Hennalan helvetti tarkastelee Hennalan vankileirihelvettiä kasvatusosaston työn kautta.

– Jäljittäessäni Hennalassa vankina olleen isoenoni vaiheita törmäsin punakaartilaisten muistelmissa mainintoihin kirjastosta, soittokunnasta, kuorosta sekä muusta virkistys- ja valistustoiminnasta. Halusin selvittää, mitkä olivat kasvatusosaston työntekijöiden motiivit ja minkälaisia vaikutuksia heidän työllään oli, Wetterstrand summaa.

– Isoenoni Anton selvisi Hennalan helvetistä luultavasti pitkälti sen vuoksi, että hän sai ruokapaketteja kotoaan Asikkalan Vesivehmaalta, josta pääsi käymään päiväseltään Hennalaan. Helppoa se ei ollut. Suvun kesken elää edelleen tarina, jossa ruokapakettia veljelleen vievä isoäitini Ida sai hevoskärrykyydin ison talon isännältä matkalla Hollolan Paimelan laivarantaan, mistä pääsee vuoroaluksella Vesijärven satamaradan laiturille ja siitä paikallisjunalla Lahteen. Isännän kuullessa millä matkalla isoäitini oli, hän heitti Idan kärryiltään ja kirosi punikit alimpaan helvettiin.

Tuija Wetterstrand: Hennalan helvetti (SKS 2019)

Kasvotusten kauhean kohtalon kanssa Hennalan ensimmäinen kasvatusjohtaja Yrjö Alanen aloitti työnsä 4. kesäkuuta 1918, pian kenttäoikeuksien ja pikateloitusten jälkeen. Hennalassa oli tuolloin vielä lähes 11 000 vankia. Sotavankilaitoksen kasvatusosasto pyrki tarjoamaan henkistä huoltoa ja virkistystoimintaa nälän, lian, ahtauden ja tautien vaivaamille punavangeille.

Monet kasvatusosaston työmenetelmistä olivat nykynäkökulmasta varsin moderneja, kuten vankien kanssa käydyt ryhmä- ja yksityiskeskustelut, musiikin käyttö terapiamuotona, yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen lehtikirjoitusten avulla sekä kasvatustyön30

SUKUVIESTI 4 · 2019

tekijöiden jalkautuminen vankien kotipaikkakunnille rauhoittelemaan tulehtunutta ilmapiiriä.

Kasvatustyöntekijät joutuivat kasvotusten vankien kauhean kohtalon kanssa ja katsomaan usein kuolemanhätää silmästä silmään. He eivät olleet vartijoita, jotka pahimmillaan toimivat omien oikkujensa mukaan julmasti vankeja kohtaan. Kasvatustyöntekijöiden työhön kuului vankien kohtaaminen vertaisenaan ja heidän kuuntelemisensa. – – Heitä kannusti työhönsä vahva sosiaalinen omatunto ja lähetyskutsumus. >>

LUK U N U

Opaskirja Hietaniemen hautaus­ maalle esittelee tunnetuimpien suomalaisten viimeiset leposijat

RK

KA

Hietaniemen hautausmaa on lajissaan Suomen tunnetuin. Uusi opaskirja esittelee hautausmaan kiinnostavimmat haudat ja kutsuu omatoimisille kävelyretkille.

Kävelyretki Hietaniemen hautausmaalla on kuin nähtävyyksiä täynnä oleva matka Suomen historiaan. Ainutlaatuisella hautausmaalla lepää tunnettuja suomalaisia Albert Edelfeltistä Hugo Simbergiin ja Mika Waltarista Tove Janssoniin sekä seitsemän Suomen presidenttiä. Hautakivissä ja muistomerkeissä heijastuu Helsingin kehitys 1800-luvun alun käsityöläis- ja kauppakaupungista tieteen ja taiteen keskukseksi.

Marja Pehkosen Opas Hietaniemen hautausmaalle johdattaa lukijan tutustumaan taiteilijakukkulan muistomerkkeihin ja presidenttien, tieteentekijöiden ja urheilijoiden viimeisiin leposijoihin. Hautausmaan tarinat ja muistot ovat aikojen kuluessa kerrostuneet kenen tahansa kohdattavaksi.

Hietaniemen hautausmaalla korttelit ja hautarivit on merkitty selkeästi, ja opaskirja noudattaa samaa numerointia. Teos jakaa hautausmaan viiteen alueeseen (Vanha alue, uusi alue, Hietaniemen alue, Uurnalehto, Suomen kaartin hautausmaa), joiden tueksi kirjaan on lisätty neljä teemaalista polkua. Valmiiden kävelyreittien avulla lukija voi tutustua Hietaniemen taiteilijoihin, tieteentekijöihin, urheilijoihin ja sotiemme sankareihin. Kirjaa täydentää kattava henkilöhakemisto sekä taiteilijan mukaan aakkostettu luettelo muistomerkeistä ja veistoksista.

Marja Pehkonen: Opas Hietaniemen hautausmaalle (SKS 2019)

Olisiko pitänyt – tai voinut – tehdä enemmän? Vaikea kysymys, johon vastaaminen ei ole helppoa. Ainakin Lahden ensimmäinen kasvatusjohtaja Yrjö Alanen teki kaikkensa vaikuttaakseen päättäjiin niin, että sotavankileirit olisi suljettu. Häntä vain ei kuunneltu, koska viha ja kostonhimo velloivat vahvoina ja toisaalta jo perustettua rakennelmaa ei haluttu lähteä purkamaan.

– – Kasvatusosaston työntekijät toimivat sotavankilei-

reissä täysin toivottomassa tilanteessa kesällä 1918. Yhtä työntekijää kohden oli tuhansia vankeja.

Kasvatusosaston työntekijöiden vilpitön yritys kohentaa vankien oloja epäonnistui kuitenkin pahasti, kun rankaisumieliala etenkin korkeammassa johdossa oli liian kova.

SUKUVIESTI 4 · 2019

31

Eine Kuismin ja Elina Kuismin (toim.):

Eine Kuismin – Elina Kuismin:

Hyvässä seurassa – Yhdistys­ toiminnan pikkujätti, 2. painos

Sukua tutkimaan – Sukuharrastajan pikkujätti Sukututkimus elää vahvaa murroskautta. Aineistojen digitointi mahdollistaa tutkimisen muuallakin kuin arkistoissa. Kotikoneelta tutkittaessa tarvitaan kuitenkin tietoa lähteistä. Tähän kirjaan on koottu perustie20 € toa sukututkijalle ja arkistojen sekä muiden aarreaittoISBN 978-952-99375-9-2 jen esittelyn yhteyteen on lisätty digitaalisten aineistojen osoitteita. Perusaineistojen lisäksi kirjan lopussa on käyty läpi henkilötietojen käsittelyä sukututkimuksessa, sukuseuran perustamista ja sukututkimuksen saattamista kirjaksi. Tämä kirja yhdistettynä Sanasto sukututkijoille -julkaisuun on erinomainen selviytymispaketti sukuharrastajalle.

Julkaisussa on vinkkejä niin perustettavan yhdistyksen kuin jo pitempään toimineen seuran tarpeisiin. Oppaan esimerkit ovat pääosin sukuseura­ 10 € toiminnasta, mutta niistä on apua minkä tahansa yhdistyksen ISBN 978-952-99375-7-8 toimintaan. Aihealueina ovat yhdistyksen perustaminen, hyvät kokouskäytännöt, juhla- ja tapahtumajärjestelyt, vaakunat ja tunnukset seuratoiminnan osana, yhdistysviestintä ja julkaisutoiminta sekä yhdistyksen oikeudelliset kysymykset. Oppaan kirjoittajat ovat alansa asiantuntijoita, jotka ovat saaneet tekstinsä muokattua meille kaikille ymmärrettävään ja elävään muotoon.

Addressi ja kortti

Väinö Sointula (toim. Elina Kuismin):

Sanasto sukututkijoille, 6. painos Sukututkimuksen harrastaja Väinö Sointula on sukuaan tutkiessaan kerännyt kirkon-, käräjä-, maa-, henki- ja muista historiankirjoista tulkintaa vaatineita sanoja ja lyhenteitä. Sanastoon on koottu yli 20 € 12 500 sanaa, joihin sukututkija saattaa törmätä. Lisäksi luetteISBN 978-952-68284-0-4 lot henkilönimien käännöksistä ja muunnelmista, sukulaisuussuhteiden nimityksistä, vanhoista mittayksiköistä sekä luettelo venäjänkielisistä sukututkimussanoista.

Monikäyttöinen adressi on näyttävä muisto erilaisissa tilaisuuksissa. Selkeälinjainen vihreävalkoinen adressi on kultanyöritetty ja kuoritettu sekä pakattu sellofaaniin.

Adressi on A4-kokoinen.

Hinta sis. toimituskulut.

Kortin kannessa on kauniilla vanhalla harmaalla seinällä moderni sukupuu. Taitet15 € tu kortti on kooltaan 16 cm x 16 cm.

Kortin ja adressin on suunnitellut keskusliiton hallituksen jäsen Satu Hirvikoski.

2€ Tiedustelut ja tilaukset Sukuseurojen Keskusliitto ry | Sokerilinnantie 7 E, 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450 | toimisto@suvut.fi Tilaukset myös: www.suvut.fi > Julkaisut Postitettuihin tilauksiin lisätään toimituskulut.

Hinta sis. kuoren.