Sukeltaja 1 2022 by Sukeltajaliitto ry

FinnishSuperOpen23.−24.4.

Sukelluslajien yhteiskisat Tampereella

Tampereen uintikeskuksessa, Joukahaisenkatu 7, kilpaillaan viikonlopun ajan suomenmestaruuksista kolmessa sukelluksen kilpailulajissa: uppopallon SM-sarjan 2021–2022 finaalipelit vapaasukelluksen allaslajien SM-kilpailut räpyläuinnin avoimet SM-kilpailut.

Kisoissa etsitään myös tarkinta sukelluskalastajaa vedenalaisessa tarkkuusammunnassa.

Tapahtuman järjestää Tampereen Urheilusukeltajat ry yhdessä Sukeltajaliiton kanssa.

Kilpailut juhlistavat samalla Tampereen Urheilusukeltajien 50-vuotisjuhlavuotta.

Yleisö on tervetullut seuraamaan kilpailua, jos koronarajoitukset sen sallivat.

Tapahtumassa noudatetaan voimassa olevia koronahygieniaohjeistuksia.

Lisätiedot ja kilpailun ohjelma sukeltaja.fi kalenterissa.

Finnish Super Open – sukelluslajien yhteiskilpailu

Jukka

Rapo

Pekka

Tuuri

Vakiot

6 LÅNGBANIN kaivos Ruotsissa.

8 TYRSKYT Vedenalainen maisema, Kirja Suomen järvistä, Sukeltaminen koronan jälkeen, Meriarkeologian konferenssi tulossa, Veneitä EM-kisoihin!

22 PERSOONA Jessica Haapkylä.

22 NORPAT Ykkösellä sisään -leikki allastreeneihin.

25 YMPÄRISTÖ Miten suojelualue perustetaan?

32 KUVA-ALBUMI Uppiksen hurmaa.

34 LUKIJAN KUVA Uusi palsta lukijoiden kuville.

35 HYVÄ HOMMA! Madventures Mikkelissä.

40 SUKELLA SUOMESSA Tornion seutu.

42 AJATTELEMISEN AIHETTA Tukesin asiantuntija kertoo turvallisuudesta.

Päivitykset

16 KOSKA pääsee sukelluslomalle? Koostimme artikkelin sukellusmatkailusta pandemia-aikana.

26 RIITTÄVÄ laitesukelluskouluttajien resurssi seuroissa tuo toimintaan jatkuvuutta.

28 VAPAASUKELLUS: Päijänne on the Rocks täyttää kymmenen vuotta.

36 KURSSIMATERIAALIEN suunnittelu on systemaattista työtä. Sisältöryhmässä pähkäillään kurssien aineistoja.

38 SEUROJEN markkinoinnissa on monta mahdollisuutta onnistua. Lue vinkit omalle seuralle!

Fabian Guggenberger

KANNEN KUVA Fabian Guggenberger

Tervetuloa kevätkokous- ja vuosijuhlaviikonloppuun Tampereelle!

Sukeltajaliiton kevätkokous pidetään sunnuntaina 3.4. Tampere-talolla. Kokouksessa muun muassa palkitaan Vuoden parhaat, päätetään sääntömuutoksesta ja esitetään vuoden 2021 vuosikertomus ja tilinpäätös. Kokouksessa päätetään myös vuoden 2023 jäsenmaksuista ja ehdollepanotoimikunnan asettamisesta.

Virallinen kutsu kevätkokoukseen julkaistaan kolme viikkoa ennen kokousta sukeltaja.fi uutisissa. Ilmoittaudu kokoukseen sukeltaja.fi kalenterissa.

TAMPEREEN URHEILU

SUKELTAJAT RY 50 VUOTTA Lauantaina 2.4. viettää kokousta isännöivä Tampereen Urheilusukeltajat ry 50-vuotisjuhlaansa.

OHJELMA

KLO 10–16 TaUrsun 50-vuotisjuhlaseminaari, jossa mielenkiintoisia esityksiä muun muassa sukelluslääketieteestä ja meriarkeologiasta. Mukana mm. Laura Tuominen Suomen sukellus- ja ylipainelääketieteellisestä yhdistyksestä ja Markku Luoto Suomen meriarkeologisesta seurasta. KLO 18.30 alkaen iltajuhla.

Tervetuloa juhlimaan Suomen suurimman sukellusseuran 50-vuotista taivalta illallisen ja viihdyttävän ohjelman merkeissä! Illan aikana on myös mahdollisuus tutustua seuran alkuvuosista kertovaan näyttelyyn.

ILMOITTAUTUMINEN JA VARAUKSET

Ilmoittaudu seminaariin ja iltajuhlaan 20.3. mennessä. Lisätiedot ja ilmoittautuminen www.taursu.fi/seura/ taursu-50-vuotta/

Juhlavieraille on varattu majoituskiintiö Courtyard Tampere City -hotellista. Majoitusvaraus tulee tehdä 5.3. mennessä, lisätiedot seuran kotisivuilla.

Vapepasukeltajaksi?

Vapepa-sukeltaja tekee kiireettömiä vedenalaisia etsintätehtäviä viranomaisen pyynnöstä.

Vuoden 2022 Vapepa-sukeltajakurssi pidetään Mikkelissä 20.−22.5. Kurssin loppuharjoituksena toteutetaan iso yhteistoimintaharjoitus, missä kurssilla opittuja taitoja päästään harjoittelemaan todentuntuisissa olosuhteissa. Yhteistoimintaharjoitus järjestetään yhteistyössä Vapepan Mikkelin paikallistoimikunnan kanssa. Harjoitukseen osallistuu kurssilaisten lisäksi viranomaisia, Vapepan paikallistoimikunnan eri hälytysryhmiä, Mikkelin järvipelastajat sekä Savonlinnan lentopelastusseura. Hyväksytysti suoritetun kurssin jälkeen oppilas saa Vapepa-sukeltajakortin, mikä oikeuttaa toimimaan Vapepasukeltajana erilaisilla viranomaisen etsintätehtävillä sekä rekisteröitymään Vapepan valtakunnalliseen hälytysjärjestelmään (OHTO).

Kurssin omavastuu 50 euroa, joka sisältää opetuksen, majoituksen ja ruokailut. Pääsyvaatimukset ja muut lisätiedot sekä ilmoittautuminen kurssille sukeltaja.fi tapahtumakalenterissa. Ilmoittaudu viimeistään 30.4.

Mikko Valtonen, Tampere-talon kuvapankki

Erno Olkkonen

Pääkirjoitus

Kokeile uutta ennakkoluulottomasti

Lajimme kannalta koronapandemian haittavaikutukset ovat tulleet näkyviin viiveellä. Sukelluslajeihin on iskostunut vahva ulkolajin leima, mikä on osittain totta, mutta seuroille uimahalli on korvaamaton talviharjoittelussa, kurssitoiminnassa tai kilpalajeissa. Hallirajoitukset ovat näkyneet selkeästi supistuneena kurssitarjontana tai kilpalajien hallitapahtumien peruuntumisena. Tämä on näkynyt osittain tai kokonaan suoraan seurojen ja sitä kautta Liiton laskevassa jäsenmäärässä. Lisäksi sosiaalisten kontaktien puute on monin paikoin passivoinut seurojen talkoisiin osallistuneita ihmisiä. Nyt heitä pitäisi jälleen aktivoida toimintaan, jotta jatkuvuus pystyttäisiin turvaamaan. Jos tässä epäonnistutaan, on suuri riski, että seuran toiminta taantuu pysyvästi. Nyt on tärkeää, että seuroissa keskitytään viestimään toiminnasta ulospäin. Perinteinen kurssimainos ei välttämättä herätä uudessa potentiaalisessa harrastajakandidaatissa mielenkiintoa, vaan nykyajan ihmiset haluavat nähdä, miten sukellusharrastus on osa isompaa kuvaa, johon kuuluu elämysten ja kokemusten hankkiminen ja niiden avoin jakaminen. Sukellus sinänsä ei ole itseisarvo, vaan se on taito, jonka avulla hankitaan elämyksiä ja kokemuksia, olivatpa ne sitten vedenalaisesta ympäristöstä nauttiminen tai kilpailun kautta saavutettu menestymisen fiilis.

Fiilistelemään pääse jo tämän lehden ilmestymisen aikoihin esimerkiksi vapaasukelluksessa Päijänne on the Rocks -tapahtumassa, joka järjestetään jo kymmenettä kertaa. Huhtikuussa Urheiluvaliokunnan voimainponnistuksena järjestetään Finnish Super Open -tapahtuma, jossa uppopalloilijat, räpyläuimarit, vapaasukeltajat ja sukelluskalastajat kisaavat omissa lajeissaan. Näihin tapahtumiin kannattaa poiketa ennakkoluulottomasti jo ihan mielenkiinnon vuoksi.

Laitesukelluskoulutuksessa kannattaa seurojen kokeilla uusia tapoja järjestää kursseja. Tässä poikkeuksellisessa ajassa piilee myös erinomainen mahdollisuus muuttaa perinteistä käsitystä kurssien pitämisessä. Hiljattain uudistuneet kurssien järjestämisohjeet painottavat koulutuksen laatua eikä niinkään määrää. Yhdistettynä Dyykin tehokkaaseen hyödyntämiseen ja järkevästi suunniteltuihin lähijaksoihin kurssien kestoa voidaan lyhentää vaatimustasosta tinkimättä. Tämä mahdollistaa seurojen jäsenistölle enemmän kouluttautumismahdollisuuksia, mikä ylläpitää motivaatiota. Kurssien jakaminen tasaisesti koko vuoden ajalle avaa uusia mahdollisuuksia jäsenhankintaan. Elo-syyskuu on toinen aktiivinen aika tammi-helmikuun lisäksi, jolloin ihmiset etsivät itselleen uusia harrastuksia. Mikäli Liiton tuleva kevätkokous hyväksyy muutokset Liiton jäsenmaksu-

TORNIONLAAKSON SUKELLUSSEURAN puheenjohtaja Jukka Pitkäkari kävi seuran peruskurssin vuonna 2013. – Työpaikaltani osallistui samalle kurssille kaksi muutakin, ja lisäksi yksi oli jo aiemmin seurassa sukeltajana. Olen sukeltanut lähinnä pohjoisen vesissä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa; sukelluksia on kertynyt noin 150. Olen toiminut vuoden verran seuramme puheenjohtajana ja kahdeksan vuotta seuran johtokunnassa, hän kertoo. – Sukeltaessa pääsee ihan omanlaiseen maailmaan, ja se viehättää. Ei tarvitse miettiä arkiaskareita, vaan saa keskittyä tiettyyn rauhalliseen tilaan. Sukelluksessa minua kiinnostavat eniten erilaiset hylyt – mielenkiintoista ovat juuri niihin liittyvät tarinat, Pitkäkari sanoo. – Eräs sukellus on jäänyt hyvin mieleen. Seu-

käytäntöihin, tukee se myös syyskurssien järjestämistä.

Lopuksi haluan muistuttaa, että tänä vuonna syyskokouksessa valitaan Liiton hallituksen uusien jäsenten lisäksi myös Liiton uusi puheenjohtaja. Tämä vuosi on kuudes vuoteni Sukeltajaliiton puheenjohtajana ja olen päättänyt, että nyt on hyvä aika luovuttaa ruori uudelle kapteenille. Uusi henkilö tuo uusia ideoita ja näkökulmia, joilla varmistetaan Sukeltajaliiton elinvoimaisuus jatkossakin.

Inspiroivaa sukelluskevättä!

ramme hylkytiimi oli tehnyt historian tutkimusta, minkä perusteella vesiä oli luodattu viistokaikuluotaimella. Kaiulla löydettiinkin eräs kohde, joka täsmäsi täysin muodoiltaan ja mitoiltaan Junkerslentokoneen hylkyyn. Tätä kohdetta lähdettiin sitten tarkistamaan sukeltamalla. Sukellukseen toi tunnelmaa laivaväylää jyskyttävä rahtialus. Vaikka alus ei ollut lähelläkään meitä tai pinta-alusta, jylinä kuului hyvin veden alle. Lopulta kaiun muodostajaksi paljastui sedimentin ja kivien muodostama rykelmä. Sinänsä sukellus ei sukelluksena ollut mitenkään erikoinen, mutta siihen liittyvä tarina ja odotus tekivät siitä omanlaisensa, Jukka Pitkäkari kertoo.

Lue sivuilta 40−41 Jukka Pitkäkarin juttu Tornion seudun sukelluskohteista.

tero.lehtonen@sukeltaja.fi

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

Jukka Pitkäkarin arkisto

Jukka Pitkäkari, Tornio

Marcus Lehtonen

Tero Lehtonen puheenjohtaja

Kaivoksessa on sen matalimmillakin tasoilla paljon nähtävää, ja se sopii siksi erinomaisesti myös avoimella kierrolla sukeltamiseen. Tässä tutkitaan oven takana olevaa sortumaa 20 metrin syvyydessä.

Kaivostekniikasta kiinnostuneelle − Långban

Långbanin kaivos Ruotsin Värmlannissa ihastuttaa runsailla yksityiskohdillaan: sukeltaja kohtaa upeita hissikuiluja, siltoja ja muuta kaivostoiminnan jäämistöä. Kohde on hyvin hallinnoitu, ja uusi kävijä perehdytetään kaivokseen ohjatuilla introsukelluksilla.

OUTI VÄISÄNEN

Lähdimme joulupäivänä matkaan Espoosta ja ajoimme Turkuun, josta nousimme autoinemme iltalauttaan. Lautta matkasi yön ja me nukuimme mukavasti hytissämme. Tukholmaan saavuimme aikaisin seuraavana aamuna. Tukholmasta Långbaniin oli hyvässä kelissä 3,5 tunnin ajomatka.

EDULLINEN MAJATALO

Kaivosalueella sukeltajat voivat majoittua huokeaan hintaan majatalossa kävelymatkan päässä kaivoslammelta. Majatalossa on kahdessa erillisessä huoneessa kerrossängyt, kylpyhuone sekä keskellä iso tupakeittiö. Kesäaikaan piha-alueella voi myös grillata. Majatalo on muuten muun

muassa potkurin keksineen John Ericssonin lapsuuden kotitalo!

Kaivoksen läheisyydessä ei ole kauppoja tai palveluita, mutta läheisestä Filipstadin kaupungista löytyy useampi ravintola ja hyvät ruokakaupat ostosten tekoa varten. Filipstadiin ajaa Långbanista 15 minuutissa.

INTRON KAUTTA VETEEN

Sukellustoimintaa Långbanissa pyörittää Långbans Dyksällskap, joka tekee tiivistä yhteistyötä Värmlands Museumin kanssa. Tapahtumia järjestävät nimetyt tapahtumanjärjestäjät. Sukeltamaan pääsee maksamalla noin sadan euron suuruisen vuosimaksun ja kirjautumalla portaaliin,

jonka jälkeen voi ilmoittautua tapahtumajärjestäjien luomiin tapahtumiin. Turvallisuus on kaivoksella huomioitu hyvin, ja perehtyminen sukeltamiseen tapahtuukin ohjattujen introsukellusten kautta luokituksesta riippumatta matalammista tasoista alkaen.

Långbanissa voivat sukeltaa kaivos- ja luolaluokitetut sukeltajat. Kohde sopii erinomaisesti myös avoimen kierron laitteella sukeltamiseen, sillä kaivoksessa on paljon nähtävää jo 21 metrin tasolla. Alueelta löytyy myös sukelluspullojen täyttöasema, josta saa sekä nitroksia että trimiksiä.

Pienellä kaivoslammella on pukeutumispenkit, joiden viereen pääsee tuomaan

Matkalaukku

Kaivoksessa on jäljellä paljon yksityiskohtia ja kaivostekniikkaa, kuten kiskoilta sivuun nostettu kaivosvaunu.

Veteenmenopaikalla on pukeutumispenkit ja taulu sukellussuunnitelmien kirjaamista varten.

varusteita myös autolla. Kuuden metrin syvyydestä löytyy habitaatti. Kaivoksen vesi on kirkasta ja talvisukellukseen verrattain lämmintä, seitsemänasteista.

PALJON KAIVOSHISTORIAA

Sukelsimme kaivoksella neljä päivää 21−36 metrin tasoilla ja näimme mm. kaivosvaunuja, upeita hissikuiluja, siltoja, kaivostoiminnan aikaisia työkaluja ja kylttejä. Louhintasaleja oli lainikartassa nimetty hauskasti maiden nimillä (myös Suomi on mainittu!), ja sukelluksella löytyneestä kyltistä selvisi, että nimien takana olivatkin Långbanissa työskennelleet kaivosmiehet eikä sukeltajat.

Långban on kaivostekniikasta kiinnostuneelle sukeltajalle upea kohde. Nähtävää on paljon ja reitit on selkeästi ja asianmukaisesti merkitty. Itse pidin nimenomaan yksityiskohtien runsaudesta. Aion ehdottomasti palata tänne takaisin!

Sukeltaja tutkii malmin kuljetukseen käytettyä vaunua.

Louhintaa jo 1500-luvulla

LÅNGBANIN KAIVOKSESTA on löydetty jopa 300 eri mineraalia, joista 70 on ainutlaatuisia juuri Långbanille. Rautamalmin louhinta aloitettiin 1500-luvulla, ja 1900-luvulla alettiin louhia myös mangaanimalmia ja dolomiittia. Kaivos suljettiin vuonna 1972. Nykyään kaivosalue toimii museona ja alueella on myös ravintola ja elokuvateatteri. Kaivosalueen lähellä on Tiberg´s udde -luonnonsuojelualue, jolle on kalkkirikkaan kallioperän ja alueella pitkään jatkuneen viljelyn tuloksena kehittynyt poikkeuksellinen kasvisto. Täällä voit bongata muun muassa tikankontin ja näsiän!

Långbanin kaivoksen museoalueella on kaunista myös talvella.

Långbanin sukellusyhteisö Gruvdykning i Långban

Museon sivut varmlandsmuseum.se/langban

Edd Stockdale

Outi

Väisänen

Edd Stockdale

– KOONNUT KRISTIINA KARILA –

Metsän elämää veden alla

Maisema on sitä, mitä näemme muodostuvan pinnanmuotojen, kallioiden tai hiekan, kasvillisuuden ja esim. metsän yhteisvaikutuksesta. Harjumaisemaa kirjovat korkeammat männikköiset hiekkaharjut ja niiden väliin jäävät järvet ja supat. Maisema jatkuu myös veden alle, vaikka aina sitä ei tule ajatelleeksi.

SUKELTAJAN MAISEMA Hossan kansallispuistoa Kainuussa ja monien muiden järvialueiden harjumaisemia täplittävät lukuisat erikokoiset vesistöt, toiset humuksesta ruskeita ja toiset kirkkaita pohjavesijärviä. Eroosio kuluttaa rantoja pikkuhiljaa, ja jyrkiltä hiekkaharjuilta kaatuu rantaveteen puita, jotka jäävät pitkiksi ajoiksi yhdistämään vedenalaista ja -päällistä maailmaa ja maisemaa.

Rannalta kaatuneet männyt menettävät veden alla nopeasti kaarnansa, jos eivät jo ole olleet kaarnattomia keloja kaatuessaan. Oksat jäävät nojaamaan pohjaan ja kannattelevat puita kuin punnerrusasennossa, latva kohti pohjaa.

Pikkukalat, ahvenet, ravut ja monet hyönteistentoukat ottavat ilolla vastaan

maalta tulevat lahjat: puunrungot, jotka lisäävät vedenalaisen maiseman monimuotoisuutta. Puunrungot ja niiden oksistot tarjoavat suojapaikkoja pikkukaloille, kutualustoja ahvenille ja vesiperhosille, pesäkoloja ravuille ja tarttuma-alustan sammaleläimille. Ilman maalta kaatuneita puita ja muinaisten kalamiesten pystyttämiä ohjuriaitoja monissa Hossan järvissä ei olisi kuin hienoa hiekkaa tai mutaa ja vesikasvillisuutta. Kiviä tai kallioita ei Hossan vedenalaiseen maisemaan juuri kuulu. Puunrungot toimivat keinotekoisina riuttoina, jotka houkuttelevat ympärilleen elämää.

Kun jäät lähtevät keväällä, rantavedessä alkaa kova kuhina. Ahvenet kietovat mätinauhansa kasvillisuuden tai muiden vedenalaisten rakenteiden ympärille. Ahvenet

kutevat, kun rantavesi alkaa olla kuuden asteen lämpöistä. Kutualustan täytyy olla irti pohjasta.

Alkukesästä erilaisten hyönteisten, korentojen ja vesiperhosten toukat ryömivät veteen kaatuneilla puunrungoilla ja etsivät niiltä syötävää tai virittelevät niille pyyntiverkkojaan. Monet kotilot viihtyvät matalissa rantavesissä ja raapivat puunrungoilta rihmalevää ja bakteerikasvustoa karkealla kielellään.

Ahvenparvet uiskentelevat kaatuneiden puiden oksistoissa auringon siivilöityessä matalalle hiekkapohjalle. Vedenalainen ja -päällinen maailma kuroutuvat yhteen, kuin luonto olisi kaatuneilla rungoilla tikannut maan ja veden yhdeksi maisemaksi.

ESSI KESKINEN

Rantakaistaleella, johon on kaatunut puita, liikuskelee todennäköisesti runsaasti kaloja ja muuta veden kansaa. Pinnan tuntumassa on mukava tarkkailla menoa vaikka snorklaamallakin.

Mikko

Saareila

Suomalainen järvikirja, Matti Leppäranta, Lauri Arvola ja Timo Huttula, Minerva Kustannus 2021.

Painavaa asiaa järvistä

KIRJA Suomessa on paljon järviä ja järvissä sukelletaan paljon. Mikä sitten on järvi ja mikä lampi – se onkin monimutkaisempi asia, joka riippuu siitä, miten asioita määritellään. Suomalainen järvikirja on painava oppikirja, joka käsittelee tätä ja montaa muuta kysymystä.

Kolmen professorin kirjoittama kirja aloittaa jääkaudesta ja järvien synnystä ja päättyy pohtimaan järviemme tulevaisuutta ilmastonmuutoksen ja ihmisen toimien aiheuttamien muutosten valossa. Muutos on tosin sisävesillemme tuttua jo vuosituhansien ajalta: maan kohoaminen on muuttanut vesistöjen virtaussuuntia ja järvialtaita, ja ilmaston vaihtelut sekä ihmisten toiminta ovat vaikuttaneet vesiemme ekologiaan jo aikaisemmin kuin uskoisi. Esimerkiksi ihmisen aiheuttama rehevöityminen ei ole uusi ilmiö. Pellavan liottaminen on rehevöittänyt lampia jo satoja vuosia sitten. Soiden ojittaminen on tummentanut järvien vesiä.

Sukeltajia varmasti kiinnostavat kirjan tiedot lämpötilan ja korkeuden vaihteluista, veden virtauksista, leväkukinnoista ja ravintoverkostoista sekä niiden merkityksestä järvien kalastolle ja muulle monimuotoiselle elämälle. Sisävesien vieraslajejakin käsitellään. Ihminen on levittänyt lajeja vesistöistä toisiin kauemmin kuin uskoisikaan.

Erilaisia ilmiöitä selitetään ymmärrettävästi. Hakemiston ja sanaston puuttuminen kuitenkin harmittaa – ne tekisivät kirjasta helppokäyttöisemmän tavalliselle sukeltajalle. Sisävesistä kiinnostuneelle sukeltajalle kirja on hyvä lähde järvitietojen hankkimiseen.

MIKA RAUTIAINEN

Ovet

auki Unelmien

liikuntapäivänä

KOKO SUOMEN yhteistä liikkumisen juhlapäivää, Unelmien liikuntapäivää, vietetään jälleen 10.5. Koronaviruspandemian aikana monet harrastukset ovat olleet tauolla ja liikuntapaikat suljettuina. Liikunnan tarve on pysynyt kuitenkin ennallaan ja jopa voimistunut, kun haetaan vastapainoa työn ja arjen paineille. Nyt rajoitusten väistyessä ovia voidaan taas avata ja tapahtumia ja toimintaa järjestää koko Suomessa.

Unelmien liikuntapäivä on yksi konkreettinen teko, jolla urheiluyhteisö haluaa sytyttää liikkumisen kipinän jokaiselle. Kannustammekin seuroja järjestämään 10.5. avoimia tapahtumia, tiedottamaan harrastusmahdollisuuksista ja innostamaan ihmisiä mukaan. Järjestäkää vaikka intro, avoimet uppis- tai norppatreenit, seuran yhteinen iltalenkki tai vaikka sukeltajan kuntopiiri. Tärkeintä on, että liikutaan ja mieluiten yhdessä!

Ilmoittakaa tapahtuma Unelmien liikuntapäivän karttapalveluun, joka kokoaa päivän kaikki tapahtumat yhteen paikkaan. Se toimii erinomaisena markkinointikanavana uusien liikkujien innostamiseksi mukaan. Tapahtuman sivustolle tulee myös materiaaleja kaikkien hyödynnettäväksi.

- Majoitus: neljä makuuhuonetta

- Keittiö, sauna, pesuhuone

- Varusteiden huoltotila

- Varusteiden kuivaushuone

- Täyttöasema 230 / 300 bar

Kaatialaan 25 min

Sukeltaminen koronarokotuksen

tai COVID-19-infektion jälkeen

TYÖTERVEYSLAITOKSEN 18.6.2020 julkaisemaan ohjeeseen pelastussukelluskelpoisuudesta koronavirusrokotuksen ja sairastetun COVID-19-infektion jälkeen on 14.1.2022 lisätty osuus vesisukelluksesta. Vesisukelluskelpoisuuden ohje perustuu Sotilaslääketieteen keskuksen ohjeeseen. Ohje on tarkoitettu ensisijaisesti työterveyshuolloille, mutta sitä voivat hyödyntää muutkin pelastussukelluksen parissa työskentelevät.

Vaikka ohje koskeekin työkseen sukeltavia pelastajia, kannattaa myös harrastussukeltajien tutustua ohjeeseen, sillä se sisältää tuoretta tietoa aiheesta. DAN on julkaissut harrastussukellusta koskevan vastaavan ohjeen huhtikuussa 2021.

VESISUKELLUSKELPOISUUS ROKOTUKSEN OTTAMISEN JÄLKEEN

Suositellaan, että kaksi vuorokautta koronavirusrokotuksen ottamisen jälkeen työntekijälle ei suunnitella pelastussukelluskelpoisuutta edellyttäviä työtehtäviä. Pelastussukellustehtävät voi aloittaa, kun rokotuksen haittavaikutuksia ei esiinny ja vointi on täysin normaali.

VESISUKELLUSKELPOISUUS

SAIRASTETUN COVID-19-TAUDIN JÄLKEEN

1. Oireeton henkilö, jolla positiivinen koronatesti Kuukauden kuluttua positiivisesta näytteestä työterveyslääkärin tai -hoitajan haastattelu. Jos pelastajalla ei ole esiintynyt minkäänlaisia oireita, eikä hänen suorituskyvyssään ole tapahtunut muutosta, voidaan pelastajaa pitää vesisukelluskelpoisena. Muutoin edetään kuten kohdassa 2.

2. Oireinen, ei sairaalahoitoa vaatinut infektio

Oireisen, ei sairaalahoitoa vaatineen COVID-19-infektion jälkeen henkilö asetetaan vesisukelluskieltoon, jonka kesto on vähintään kaksi kuukautta. Sukelluskelpoisuuden palauttamiseksi vaaditaan työterveyslääkärin arvio. Sukelluskelpoisuus arvioidaan välitarkastuksessa, jonka laajuuden määrittää työterveyslääkäri tapauskohtaisesti. Se sisältää ainakin lääkärin tutkimuksen, spirometrian bronkodilaatiokokeen kanssa, EKG:n ja happisaturaatiomittauksen (levossa ja rasituksessa). Lisäksi tehdään keuhkojen röntgentutkimus.

3. Sairaalahoitoa vaatinut infektio

Sairaalahoitoisen COVID-19-infektion jälkeen henkilö asetetaan vesisukelluskieltoon. Kiellon kesto ja mahdollinen sukelluskelpoisuuden palauttaminen perustuvat tapauskohtaiseen sukelluslääkärin arvioon. Tämä arvio tapahtuu aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua oireiden loppumisesta sukeltajan välitarkastuksessa.

Lähde: Työterveyslaitoksen ohje 14.1.2022 osoitteessa hyvatyo.ttl.fi/koronavirus/ohje-pelastussukelluskelpoisuus.

DANin ohje, ”Nämä seikat sinun on hyvä tietää, kun aloitat taas sukeltamisen sairastettuasi COVID-19-taudin” alertdiver.eu/fi_FI

Tee itse tarrahihna

tietokoneelle

VINKKI Sukellustietokoneen pukeminen ja riisuminen voi olla hankalaa sukellushanskat päällä. Tarrahihna sen sijaan on helppo pukea itsekin. Hihnaan tietokoneen viereen voit sujauttaa myös leikkurin: se pysyy hihnassa tukevammin kuin kuminarussa tai kuminauhahihnassa. Leikkuri lisäksi estää hihnan päitä avautumasta ja repsottamasta.

Hihnan pituus riippuu käsivartesi ympärysmitasta sukelluspuku päällä, joten mitat tässä ovat ohjeellisia. Tässä mitat ovat Sharewatertietokoneelle; muokkaa ohjetta omaan malliisi sopivaksi.

TARVITSET:

• noin 35 cm tarranauhaa, leveys noin 5 cm. Nauha myydään usein koukkupuoli (piikit) ja lenkkipuoli (karva) erikseen, joten muista ostaa molempia.

tarranauhan levyisen muovisoljen tai selkälevyn metallisoljen.

TEE

NÄIN:

1. Leikkaa koukkupintaisesta nauhasta 11 cm pala ja halkaise se pitkittäissuunnassa 2 cm leveiksi suikaleiksi. Tarkista, että suikaleet mahtuvat kulkemaan vaivatta tietokoneesi kiinnityslenkeistä.

2. Leikkaa jäljelle jääneestä koukkupintaisesta nauhasta 22 cm pätkä ja lenkkipintaisesta 24 cm pätkä. Laita palat yhteen pötköön limittäin siten, että lenkit ja koukut ovat samalla puolella ja koukullinen nauha on alla. Ompele yhteen ompelukoneella tai käsin.

3. Sujauta solki nauhan lenkkipäähän ja taita nauhaa 1 cm sileälle puolelle. Aseta kapeat suikaleet koukkupuoli alaspäin taitoksen päälle lenkkipuolelle reunoihin ja ompele sauma, niin että solki ja suikaleet kiinnittyvät.

4. Aseta tietokone paikoilleen viemällä kapeat suikaleet läpi sen kiinnityslenkeistä. Kiinnitä se painamalla suikaleet tiukasti kiinni hihnaan.

5. Sovita hihnaa sukelluspuvun päälle. Jos se on sopiva, tee hihnan koukkupäähän stoppari, ettei pää pääse vahingossa luiskahtamaan soljen läpi. Tee päähän kolminkertainen taitos ja ompele se kiinni. Muovisoljesta kolminkertainen taitos menee vielä läpi, mutta selkälevyn soljesta ei, joten pujota hihna soljen läpi ennen kuin ompelet.

OHJE JA KUVAT: ARI-PEKKA HAKULINEN

Tarrahihna kuluu käytössä, mutta edullisena niitä voi tehtailla saman tien useampia – vaikka joka värissä.

Myös leikkurin voi sujauttaa hihnaan ja roikkuvan hihnan pään saa lukittua sen alle.

Jos ompelet koneella, valitse siksak-ommel, jolla saat tukevan kiinnityksen.

Mahtava kattaus meriarkeologiaa

HELSINGISSÄ järjestetään kesäkuussa iso kansainvälinen meriarkeologian konferenssi, IKUWA7. Helsingin yliopiston, Museoviraston ja Suomen meriarkeologisen seuran yhteistyössä järjestämä tapahtuma on jo seitsemäs laatuaan. Se tuo paikalle meriarkeologian tutkijoita ja aiheen parissa työskenteleviä kotimaasta ja ulkomailta.

− Avasimme juuri call for papersin ja ohjelma on vielä työn alla, mutta periaatteessa on tarkoitus lisätä vain yksi striimattava sessio, johon keräämme kiinnostavinta uutta esittävät esitelmät. Nämä ohjelmassa nyt jo ovat esitykset tulevat siis pysymään. Sukeltajia kiinnostavia luentoja tulee olemaan varmasti runsaasti ja paljon puhetta täkäläisistä ja kansainvälisistä hylyistä, kertoo konferenssin järjestelyorganisaatioon kuuluva Kati Laasonen

Esitykset käsittelevät meriarkeologiaa ja hylkytutkimusta monesta näkökulmasta. Muutamia poimintoja ohjelmasta (ohjelmaa päivitetään järjestelyjen edetessä):

ti 7.6. klo 13.00 Modern shipwrecks

ke 8.6. klo 13.00 Remarkable resource, citizen science and maritime archaeology

ke 8.6. klo 15.30 Maritime aviation and the underwater archaeological heritage of flying to 9.6. klo 10.00 War on board – the archaeology of warships and maritime battlefields to 9.6. klo 15.30 Current Vasa research Konferenssin osallistujille on tarjolla myös upeita retkiä, kuten sukellusretki Viroon Rummuun ja Hiiumaan hylyille, sukellusretki Porkkalan hylkypuistoon sekä vierailu Tukholman Vasa-museoon.

IKUWA7 6.–10.6.2022, PORTHANIA-RAKENNUS, YLIOPISTONKATU 3, HELSINKI www2.helsinki.fi/en/conferences/ 7th-international-congress-forunderwater-archaeology

Vedenalaiseen kuvaukseen kamerakotelot, valot, salamat, varret ja tarvikkeet. Suomen laajin valikoima hyllyssä. Myynti, vuokraus ja huolto Helsingissä Töölössä. Puh 09-621 3301, myynti@cerella.fi. Osa tuotteistamme facebookissa ja www.cerella.fi

T-Housing Saksasta:

199€ Alumiinikotelo - GoPro Hero 5/6/7:lle

- max syvyys 150m

299€ GoPro Hero 8:lle,

299€ GoPro H. 9/10:lle - max syvyys 250m

Kattava valikoima Nauticam-koteloita, -portteja, -optiikkaa, -varusteita, -varsia ja -varaosia. Kysy!

Esim. Nauticam-kotelot:

Canon EOS R5 4395€

Sony A7RIV/A9II 3520€

Canon EOS R3 6150€

Nikon Z7II/Z6II 4295€

Sony A1 3890€

Sony A7C 2990€

Käyttöopastus 1h sisältyy hintoihin!

Sony A7SIII 3520€

Sony A7IV 3520€ Olympus EM1III 2390€ Olympus TG-6 930€

Sony RX100V 1195€

GH6 4950€

Inonin uusin Z-330: 699€

D-200: 599€, snootti 277€

D-2000: 479€, snootti 250€ optiset kaapelit alkaen 59€

Keldan-videovalot, max syvyys 200m: 10000 lumenia: 1216€; CRI 95, 15000 lumenia: 1752€; CRI 82, 35000 lumenia: 3671€.

Lasse Pekkinen

Pidätämme oikeuden muutoksiin.

Superliimaa Itämerestä

TIEDEFAKTA Olet sukeltamassa yhdellä Itämeren monista hylyistä ja laskeudut hitaasti sitä kohti poijunarua pitkin. Utuinen hylky muuttuu metri metriltä selkeämmäksi, kunnes näet sen koko kauneudessaan. Et kuitenkaan näe pelkästään puuta ja metallia, vaan hylyn pintaa voivat peittää lukemattomat sinisimpukat, tarkemmin ottaen kahden eri sinisimpukkalajin risteymä Mytilustrossulusxedilus

Tiesitkö, että simpukat kykenevät johonkin, jota tutkijat ovat vuosia yrittäneet ratkaista? Ensi silmäyksellä simpukat vaikuttavat mitäänsanomattomilta, mutta niiden erikoisuus piilee simpukan jalasta lähtevissä pienissä kuiduissa. Näitä kutsutaan byssuskuiduiksi, ja niiden ansiosta simpukat liimautuvat tiukasti lähes mihin tahansa, myös veneesi pohjaan. Tämä ominaisuus kiinnostaa tutkijoita, sillä simpukoilta voisimme oppia, miten näitä erittäin vahvoja, vettä kestäviä liimoja voisi valmistaa.

Mikä on simpukoiden salaisuus? Itse kiinnitysprosessi on hyvin monimutkainen: se sisältää useita vaiheita ja vaatii vähintään 20 erilaista proteiinia. Proteiinit ovat molekyylejä, joita löytyy kaikista eliöistä, ja ne koostuvat pienemmistä komponenteista, aminohapoista. Proteiineja voi ajatella helminauhana, jossa erilaiset helmet eli aminohapot tuovat eri ominaisuuksia.

Nykytietämyksen mukaan liimausprosessissa on kaksi tärkeää ”salaisuutta”. Ensimmäisessä simpukan jalka muodostaa suljetun tilan, jossa liimautuminen tapahtuu. Simpukka voi muokata tilan kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia niin, että ne suosivat liimaus-

prosessia. Tätä voi ajatella simpukanjalan omana pienenä reaktorina.

Toinen salaisuus on reaktorissa tapahtuva prosessi, jota kutsutaan neste-neste faasierottumiseksi. Tämä voi kuulostaa monimutkaiselta, mutta se on oikeastaan melko yksinkertainen. Liimauksessa tärkeät proteiinit kasautuvat pieniksi pisaroiksi. Tätä voi verrata esimerkiksi öljyn kerääntymiseen pisaroiksi veden päällä. Proteiinien kasautuminen pisaroiksi tuo uusia ominaisuuksia, jotka mahdollistavat liimautumisen.

Simpukan kiinnittyminen on kompleksi-

Sinisimpukan byssys-kuituja kiinnittyneenä kiveen.

nen prosessi, ja on hämmästyttävää, miten tällaiset pienet organismit kykenevät siihen. Simpukan liimaan liittyy muitakin salaisuuksia, joita tutkijat Aalto yliopistossa ja ympäri maailmaa yrittävät selvittää, jotta jonain päivänä saisimme käyttöön tämän erikoisen vedenkestävän liiman.

JENNIFER TERSTEEGEN, englannista suomentanut Teemu Välisalmi

KirjoittajaontohtoriopiskelijabiomolekyylimateriaalientutkimusryhmässäAaltoyliopistossa.

Kisaveneet kuljettajineen ovat EM-järvikisan onnistumisen elinehto. Dan Sandström (vas.) ja Tuomas Kerkkänen palaamassa onnistuneelta kisasukellukselta Jukka Tirrosen kuljettamana.

Veneitä tarvitaan –

tule mukaan!

SUKELLUSKALASTUKSEN kansainväliset EM-järvikisat lähestyvät. Elokuussa Puruvedelle saapuu joukkueita aina USA:sta ja Etelä-Afrikasta saakka. Olemme talven aikana hioneet turvallisuussuunnitelmaa ja kestävän kalastuksen ohjeistusta, ja ne ovat nyt kunnossa.

Tärkein organisoitava asia, mihin tulemme keskittymään seuraavaksi, on veneiden hankkiminen kilpailijoiden käyttöön. Olemme olleet yhteydessä paikallisiin veneily-, uistelu- ja kalastusseuroihin, mutta lisää veneitä kuljettajineen tarvitaan viemään kilpailijat kalastuspaikoille kisapäivinä.

Veneelle ei ole muita vaatimuksia kuin että sen miniminopeus olisi hyvä olla 15 solmua, kun veneessä on kolme henkeä. Näin siis vanhemmat ja hitaammatkin veneet ovat hyvin tervetulleita kisaan. Kisapäiviltä maksetaan käypä korvaus.

Tule mukaan tekemään ikimuistoinen, kansainvälinen kilpailu kanssamme! Ole rohkeasti yhteydessä kilpailuorganisaatioon: kaavake veneenomistajille ilmoittautumista varten löytyy osoitteesta freshwaterspearfishing.com sivuston lopusta.

URHEILUVALIOKUNTA, SUKELLUSKALASTUKSEN LAJIRYHMÄ

TERVETULOA 13.–14.8. HARJUN PORTIN MATKAILUKESKUKSEEN PUNKAHARJULLE SEURAAMAAN AINUTLAATUISTA SUKELLUSTAPAHTUMAA!

OSVIITTA

Ensiapulaukun kevätsiivous

Päivitä sekä oman että seuran ensiapulaukun sisältö säännöllisesti. Kevät on siihen oivallinen ajankohta: aktiivisin sukelluskausi on edessä ja muitakin varusteita huolletaan kesän sukelluksia varten. Täydennä edellisellä kaudella käytetyt tarvikkeet, uusi päivämäärältään vanhentuneet tuotteet ja kartoita, puuttuuko laukusta jotain tarpeellista.

Murtumien hoitoon tarvitaan lasta, kolmioliinoja ja erikokoisia sidetarpeita. Palovammojen tai viiltohaavojen ensiapuun tarvitaan laastareita sekä steriilejä haavanpuhdistus- ja sidontavälineitä. Kertakäyttökäsineet kuuluvat aina ensiapulaukun sisältöön.

Vakavamman onnettomuuden varalta uhrin hapensaannin turvaaminen on tärkeintä. Siksi elvytyksen ja hapenannon välineistö tulisi aina olla mukana joko OxyBoxissa tai ensiapulaukussa, mieluiten molemmissa.

Muita ensiapulaukkuun sopivia tarvikkeita ovat avaruushuopa, sakset, punkkipinsetit, käsidesi ja hätäensiapuohjeet.

Ensiaputuotteet eivät kestä ikuisesti. Pakkauksissa on parasta ennen -päiväys, jota tulisi noudattaa.

– Tietyt materiaalit voivat näyttää käyttökuntoisilta pitkäänkin, mutta muovista tai kumista valmistetut tuotteet hapertuvat ajan mittaan eivätkä hätätilanteessa ole välttämättä käyttökelpoisia, muistuttaa sukellussairaanhoitaja ja Sukeltajaliiton ensiapukoulutusvaliokun-

– Muutama euro varusteiden uusimiseen kerran vuodessa ei ole yhtä kallisarvoista kuin hädän hetkellä tarvittava tavara, joka puuttuu kokonaan tai ei ole käyttökelpoinen. Hyödynnä ensiapulaukun vanhentuneet materiaalit seuran ensiapukursseilla, jolloin ne eivät mene hukkaan, Mäkitalo vinkkaa.

Mitään lääkkeitä, edes yleisimpiä särkylääkkeitä, ei tule pitää seuran ensiapulaukussa vastuukysymysten vuoksi.

– Lääkkeiden oikea säilytystapa tai -lämpötila, lääkepurkin oikea sisältö tai lääkkeen sopivuus saajalleen ovat vain muutamia esimerkkejä mahdollisista ongelmista. Jokaisen tulee itse huolehtia omat lääkkeet mukaan matkalle, ja tarvittaessa auttaja voi niitä hänelle hänen taskustaan tai repusta antaa, kertoo Mäkitalo.

Pelkät ensiaputarvikkeet eivät vielä riitä, vaan niitä pitää osata myös käyttää. Kaikille sukeltajille suositellaan ensiapukurssien käymistä. Kurssit antavat varmuutta toimia tilanteissa, joissa ensiapua ja ensiapuvälineistöä tarvitaan.

EMMA BARROW

– Sukellusmatkailu ja pandemia –

Turvallisesti

tropiikkiin

Pandemia pysäytti matkailun lähes kokonaan. Viime vuonna jotkin maat alkoivat avautua, kun taas toiset maat pitävät edelleen rajansa kiinni matkailijoilta. Vuosi 2022 näyttää valoisammalta, vaikka mahdolliset uudet virusmuunnokset saattavatkin vielä vaikuttaa rajoituksiin. Kysyimme sukellusmatkailuyrityksiltä, miten korona-aika on vaikuttanut toimintaan, ja koostimme fiilistelyjutun kaukokaipuisille.

SUSANNA KORKIATUPA

Raya

Phi Phi-saarille Thaimaassa retkiä järjestää muun muassa Raya Divers.

Punaisellamerellä parveilee värikkäitä kaloja sukeltajan ihailtavana.

Ainakin Thaimaahan, Malediiveille ja Egyptiin voi jo matkustaa tietyt terveysturvalliset näkökulmat huomioiden hyvillä mielin. Osa kohteista on ollut avoinna lähes koko pandemian ajan, vaikka lukuisat lentojen peruutukset ja nopeasti muuttuvat rajoitustoimet ovatkin hankaloittaneet sukellusmatkailuyritysten toimintaa viimeisen kahden vuoden aikana merkittävästi. Vaikka yritykset ovat kohdanneet haastavia aikoja, ovat monet selviytyneet kehittämällä uutta.

SAFARIT KÄYNNISSÄ TURVALLISESTI

Ismo Kuusiston johtama Dive Travel Finland (DTF) on erikoistunut liveaboard-ryhmämatkoihin. DTF:ia pyöritetään Suomesta käsin tärkeimpinä kohdemaina tällä hetkellä Egypti ja Malediivit.

– Niissä on helpot maahantulorajoitukset ja safaritoiminta pyörii käytännössä normaaliin tapaan. Ennen matkaa osaan kohteista saada negatiivinen tulos koronatestistä (PCR), ja vaikka karanteenia ei edellytetä, niin monet meidän reissuillemme lähtevistä ovat olleet varovaisia ja pysytelleet ennen reissua omissa oloissaan, hän kertoo.

Kun matkustetaan ryhmässä Suomesta käsin, osa riskeistä karsiutuu.

– Kaikki ovat joko rokotettuja tai PCR-testin tehneitä. Kentältä siirrytään suoraan alukselle, jossa majoitutaan koko matkan ajan samalla ryhmällä, Ismo Kuusisto sanoo.

KOHTI UUTTA NORMAALIA

Muita DTF:n kohteita ovat esimerkiksi

Indonesia, Portugalin Azorit, Kroatia, Kypros, Malta ja Ecuadorin Galápagossaaret.

– Olemme kartoittaneet uusia matkakohteita, mutta valitettavasti niiden osalta on kohdattu liikaa haasteita pandemiaaikana. Monissa maissa kansalaisten oma rokotekattavuus on varsin alhainen. Eniten päänvaivaa ovat aiheuttaneet lentoyhtiöiden perumat lennot, mihin on jouduttu järjestämään korvaavia yhteyksiä. Tämä on erittäin hankalaa, kun jo normaalioloissa reissujen järjestelyt sisältävät monta liikkuvaa osaa, Ismo Kuusisto jatkaa.

Hän on kuitenkin toiveikas ja uskoo matkailun palaavan uomiinsa.

– Ehkä ei aivan täysin vielä tänä vuonna, ja varmasti monet riskiryhmiin kuulu-

Phuketissa piisaa koettavaa myös pinnalla.

vat joutuvat pidempäänkin rajoittamaan matkustustaan. Uskon, että jossain vaiheessa alamme suhtautua koronaan osana elämää ja se nähdään influenssaa vastaavana tautina, hän toteaa.

Hän pitääkin nyt järkevänä toiminnan keskittämistä maihin, joissa päästään matkustamaan. Alkavalle kaudelle DTF on saanut käyttöönsä aivan uuden tukialuksen Egyptissä.

– Se on upea. Aloitamme safarit uudella aluksella maaliskuussa.

THAIMAASSA MATKAILU ELPYY

Thaimaa oli pitkään kokonaan suljettu, mutta nyt sinne on voinut matkustaa marraskuusta lähtien tietyin rajoittein. Omikron-muunnos sekoitti hetkeksi pakkaa, mutta niin sanottujen Sandbox-

ja Test & Go -mallien avulla matkustus on mahdollista. Malleissa matkustus on pyritty turvaamaan riittävällä testauksella siten, että pitkiltä karanteeniajoilta vältytään.

Jo 20 vuotta Thaimassa operoinut Raya Divers on selvinnyt pandemia-ajasta kohtuullisesti.

– Pandemian alkaessa päätimme kokeilla toimintaa myös Suomessa, ja pääsimmekin toteuttamaan pitkäaikaisen unelman ja juurille paluun kesällä 2020. Kesä Suomen saaristossa oli upea kokemus! Saimme viettää aikaa merellä mahtavien ihmisten parissa. Suomessa haasteena ovat epävarma sää ja lyhyt kesäkausi, mikä tuppaa täällä tropiikissa joskus unohtumaan, Jiri Wickström Rayalta kertoo.

Hänen mukaansa Thaimaassa eletään jo melko normaalia elämää. Ilahduttavaa

on, että pandemian aikana vesiluonto on saanut Thaimaassa levätä ja elpyä uuteen kukoistukseen.

– Kurssien ja retkien osalta korona ei ole vaikuttanut muuten kuin tarkempina hygieniakäytäntöinä. Matkailuun liittyvät rajoitukset saattavat kuulostaa Suomesta käsin hankalammilta, kuin mitä ne oikeasti käytännössä ovat. Thaimaahan matkustavat tekevät useamman PCRtestin, ja rokotekattavuus on lähes 100 % matkailijoilla sekä matkailun parissa työskentelevillä. Olemme positiivisella mielellä tulevasta, Jiri Wickström jatkaa.

MINNE MENNÄ THAIMAASSA?

Jiri Wickström pitää itse eniten Phuketista sen monipuolisen tarjonnan takia niin maalla kuin merelläkin. »

Rayalla, kuten monissa muissakin keskuksissa, on mahdollista suorittaa myös kursseja.

Janne Lievonen

Raya Divers kuva-arkisto

– Phuketissa on useampia retkiä, jotka sopivat hyvin eritasoisille sukeltajille: vaativia kohteita kokeneille sukeltajille ja sopivia myös yhdistelmämatkaajille, jos osa perheestä sukeltaa ja osa haluaa osallistua päivän aikana muihin aktiviteetteihin. Saaren rannat ovat Thaimaan kauneimpia, ja hotellitarjontaa on jokaiseen makuun ja hintatasoon. Myös maailmanluokan ruokakulttuuri tekee tästä ainutlaatuisen matkakohteen, hän kuvailee.

Jos loman pääasiallinen tarkoitus on sukeltaa, Jiri Wickström suosittelee sukellussafareita, jotka suuntautuvat Thaimaan huippukohteisiin.

– Rayalla eri pituisia safareita on tarjolla kahdesta päivästä kahteen viikkoon. Sukellussafareilla tehdään useampi sukellus päivässä ja yövytään laadukkailla aluksilla. Safareiden aikana voi suorittaa esimerkiksi sukelluksen jatkokurssin (AOWD) edullisesti. Rayan sukellussafareiden oppaana toimii Merivoimien Sukeltajakoulusta eläkkeelle jäänyt sukelluskouluttaja Petteri Airanne.

INDONESIA VIELÄ ODOTTAA

Tätä artikkelia kirjoittaessa tammihelmikuun vaihteessa olivat kohteet Indonesiassa vielä kiinni ulkomaisilta matkailijoilta. Sukelluskeskus Sanctumia pitävät sisarukset Emmi ja Mimmi Hyvärinen perheineen ovat asuneet koko pandemia-ajan kotisaarillaan Nusa Penidalla ja Gili Trawangangilla. Sanctumilla on keskukset molempien saarten lisäksi myös Una Unalla. Yritys aloitti toimintansa hyvin pienestä vuonna 2015, mutta se on pystynyt koko ajan laajentamaan ja sai hiljattain valmiiksi oman hotellin Nusa Penidalla.

– Pandemia-aika on ollut tottakai haastavaa, mutta onneksi olemme pystyneet olemaan täällä ja pitämään keskukset auki. Toiminta on ollut pienimuotoisempaa kuin ennen, mutta katsomme toiveikkaana eteenpäin. Pääasiassa asiakkaitamme ovat tällä hetkellä paikalliset turistit ja Indonesiassa asuvat länsimaalaiset. Odotamme kovasti rajojen aukeamista, Mimmi Hyvärinen kertoo.

Sanctum on laajentanut pandemian aikana toimintaa ja järjestää nykyään sukellusmatkoja Raja Ampatiin (LänsiPapua), Malediiveille ja Egyptiin. Lisäksi suunnitelmissa on laskuvarjohyppyjä ja -kursseja, eli merestä on siirrytty myös taivaalle.

– Korona-aikana olemme ottaneet huomioon kaikki Indonesian hallituksen sanelemat säännökset. Kaikki varusteet, altaat ja tilat desinfioidaan ohjeiden mukaan. Pidämme huolen, että veneissä, altaissa ja tiloissa on kerrallaan vain maksimi käyttäjämäärä. Myös muutamia sukelluskoulutusharjoituksia on mukautettu koronan ohjeisiin sopiviksi. Seuraamme tilannetta ja uusia ohjeita päivittäin ja päivitämme toimintaamme sen mukaan, Mimmi Hyvärinen kertoo.

– Tervetuloa luoksemme pandemian jälkeen: Gili Trawangan, Nusa Penida ja Una Una odottavat ja tarjoavat upeita sukelluksia kaiken tasoisille sukeltajille ja sukeltajiksi haluaville, hän kutsuu.

Fabian Guggenberger

Gili Menon rannan tuntumassa on kaunis Nest-teos, jonka luo voi snorklata tai vapaasukeltaa.

Matkailijan kokemus tammikuulta 2022

PANDEMIA JYLLÄÄ, mutta sukellusreissuun tekisi mieli. Mitä tehdä? Helpoin tapa aloittaa sopivan matkakohteen kartoitus on lähteä esimerkiksi lentoyhtiöiden tai matkatoimistojen ylläpitämästä matkustusrajoituskartasta. Liikennevalon värein maailmankartta kertoo, minne juuri minun rokotustaustallani saa nyt lähteä ja minne tarvitaan testejä ja todistuksia. Jos matkan ottaa matkanjärjestäjän kautta, heiltä saa ajantasaisen tiedon tarvittavista matkustusdokumenteista.

Joihinkin maihin pääsee rokotustodistuksella, joihinkin hankkimalla korkeintaan 48–96 tuntia vanhan negatiivisen PCRtuloksen, negatiivisen antigeenitodistuksen tai todistuksen sairastetusta koronasta. Jotkut vaativat useita todistuksia. Jos lennolla on välilasku, kannattaa lentoyhtiöltä varmistaa, vaaditaanko välilaskumaahan jotakin muuta kuin varsinaiseen kohdemaahan.

PCR-testin saa teetettyä halvimmalla esimerkiksi 9lives-testauspaikoilla suurimmissa kaupungeissa tai Helsingin lentokentällä. Yksityiset terveyskeskukset veloittavat enemmän. Eri maihin matkustaessa testin ”tuoreusvaatimus” saattaa vaihdella – jotkut kelpuuttavat vain 72 tun-

tia vanhan testituloksen, joillekin kelpaa 96 tuntia. Aikaväli lasketaan testin ottamisesta matkalle lähtöön tai kohteeseen saapumiseen (maakohtaista). PCR-testitulos saapuu tekstiviestinä ja sähköpostina 12–48 tunnin kuluessa testipaikasta riippuen. Jos olet lähdössä ulkomaille, varmista, että saat englanninkielisen todistuksen, jossa on myös passisi numero.

Joihinkin maihin riittää negatiivinen antigeenitesti. Tämän saa parissa tunnissa esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokentältä. Maasta riippuen saatetaan vaatia myös netissä täytettävä terveysselvitys, johon rokotustodistus ja PCR-testitodistus naputellaan liitteeksi. Tämänkin täyttämiseen voi olla aikarajoitus.

Lentokentällä ja lentokoneessa täytyy käyttää maskia koko matkan ajan, lukuun ottamatta ruokailua. Maskin käytön kieltäytymisestä saattaa seurata sakkoa tai lennolle pääsyn evääminen.

Esimerkkinä toimikoon Malediivien liveaboard-sukellusreissu tammikuussa 2022. Malediivit vaati täyttämään netissä terveysselvityksen korkeintaan 48 tuntia ennen matkan alkua. Selvitykseen piti sisältyä korkeintaan 96 tuntia ennen matkan alkua tehty negatiivinen PCR-todistus ja

rokotetodistus. Turkish Airlines tarkisti Helsinki-Vantaalla kaikkien dokumenttien (printatut tai digitaaliset) olemassaolon. Niitä kysyttiin myös Maleen saavuttaessa. Paluumatkalla piti täyttää uudelleen korkeintaan 48 tuntia ennen matkaa terveysselvitys, jonka QR-koodi skannattiin Malediivien lentokentällä. Helsinki-Vantaalle palattaessa piti valita oikea kaista – paluu ulkomailta/kotimaan lento, fully vaccinated/ ei rokotustodistusta. Lentokenttähenkilökunta auttaa kyllä valitsemaan oikean kaistan, ja kentällä asioiminen sujuu jouhevasti ja nopeasti.

Liveaboard on turvallinen vaihtoehto sukellusreissulle tällä hetkellä. Jos koko porukka pääsee alukselle terveenä, kontaktit muuhun maailmaan katkeavat rannasta lähtiessä. Jos taas asuu hotellissa tai bungalowissa ja sukeltaa päiväseltään maista käsin, altistuu useammille kontakteille päivässä.

Koronarajoitukset vaihtelevat nopealla syklillä, ja parasta on tarkistaa kohdemaan vaatimukset muutamaan otteeseen ennen matkaa lentoyhtiön sivuilta tai kohdemaan turisti-infon sivuilta. Sitten vain testit kuntoon ja turvalliselle sukellusreissulle! ESSI KESKINEN

Finnairin matkustusrajoituskartta www.finnair.com/fi-fi/matkustusrajoituskartta

Liveaboard on suhteellisen koronaturvallinen vaihtoehto: jos porukka pääsee alukselle terveenä, ollaan siellä kuin herran kukkarossa ilman muita kontakteja kuin kohtaamisia meren asukkien, kuten valashain, kanssa.

Jessica Haapkylä, Nummela

Korallitutkijasta tietokirjailijaksi

Tutkija-meribiologi ja tietokirjailija-toimittaja Jessica Haapkylän ura on ollut ainutlaatuinen. Intohimo koralleihin syntyi Palmyran atollilla, joka sijaitsee 1 500 kilometriä Havaijilta etelään. Tätä ennen hän oli sukeltanut vain Suomessa, ja kun maailma pinnan alla avautui keskellä Tyyntä valtamerta, ei paluuta enää ollut.

SUSANNA KORKIATUPA

KUINKA SINUSTA TULI MERIBIOLOGI?

Lapsena kiinnostuin vedenalaisesta luonnosta, kun snorklasin Porvoon saaristossa papan ja mummon mökillä. Menin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan hydrobiologiaa ja lähdin työharjoitteluun korallien tarkkailuohjelmaan Havaijille. Tästä oikeastaan koko urani alkoi. Osallistuin tuolloin tutkimusmatkalle Palmyran atollille, joka sijaitsee 1 500 km Havaijista etelään. En koskaan unohda näkyä, joka aukesi pinnan alla: kuin olisin ollut akvaariossa. Kaloja oli valtavasti ja hait ympäröivät meidät välittömästi, kun lähdimme sukeltamaan. Olin tuota ennen sukeltanut Suomessa (Muuratjärvessä Jyväskylän lähellä ja Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla) vain 20 kertaa.

MISSÄ KAIKKIALLA OLET TYÖSKENNELLYT URASI AIKANA?

Asuin ja työskentelin ulkomailla yhteensä 16 vuotta. Olen ollut onnekas, sillä olen saanut nähdä monta trooppista paratiisia pinnan alta. Havaijin jälkeen työskentelin International Coral Reef Initiative -koralliriuttojen suojelujärjestössä Etelä-Ranskan Perpignanissa. Pariisissa työskentelin tiedesihteerinä The Cousteau Society -järjestössä, jonka perusti aikanaan itse Jacques Cousteau. Olen ollut myös dive masterina ja meribiologina Malediiveilla ja Ranskan Polynesiassa. Olen työskennellyt Indonesiassa korallitutkimuksen parissa kaikkiaan kuusi kolmen kuukauden jaksoa, ja väitöskirjani tein Australiassa. Olen myös työskennellyt tiedesihteerinä Sir Alister Hardy Foundation -järjestössä Plymouthissa, Englannissa ja toiminut konsulttina pohjaeläinten näytteidenotossa Länsi-Afrikassa ja Englannissa.

MITKÄ PAIKAT OVAT JÄÄNEET ERITYISESTI MIELEEN?

Palmyran atollin lisäksi mieleen on jäänyt esimerkiksi Ranskan Polynesia. Vesi on hyvin kirkasta, muistan, että minua huimasi veden alla. Korallit siellä ovat värikkäitä ja hyväkuntoisia. Polynesiasta jäivät mieleeni erityisesti hait, joita on paljon ja jotka ovat melko kesyjä johtuen niiden ruokinnasta. Siellä näin snorklatessani ryhävalaan poikasen, mikä oli uskomatonta. Indonesiassa, Wakatobin meripuistossa Sulawesissa, on upeat sukelluspaikat korallien kannalta, mutta haita tai isoja kaloja siellä ei enää ole aluetta vaivaavan liikakalastuksen vuoksi. Vedenalaiset harjut ovat Wakatobissa huippuluokkaa. Uuteen-Kaledoniaan haluaisin vielä joskus palata, sillä sukelsin siellä vain muutaman kerran, mutta näin sukelluksilla suuria haita ja paholaisrauskuja.

MINKÄLAISTA MERIBIOLOGIN TYÖ ON?

Meribiologin työ voi olla hyvin monipuolista ja tapahtua eri puolilla maailman valtameriä. Moneen tutkimukseen kuuluu sukellustyö olennaisena osana. Näin oli esimerkiksi minulla, kun tein australialaisessa James Cook -yliopistossa väitöskirjani ilmastonmuutoksen vaikutuksista koralleihin Australiassa ja Indonesiassa. Sukeltamisen lisäksi työhön kuuluu olennaisena osana tulosten analysointi ja tieteellisten julkaisujen kirjoittaminen sekä tieteellisten esitelmien pitäminen kansainvälisissä konferensseissa. Monet meribiologit eivät sukella ollenkaan, vaan heidän työnsä saattaa olla pelkästään laboratoriotyötä ja tulosten analysointia. Jotkut meribiologit taas viettävät paljon aikaa veneessä; näin tekevät esimerkiksi valastutkijat.

MILLAINEN SUKELTAJA OLET?

Sukeltamisessa nautin painottomuuden tunteesta, liukumisesta veden alla, hiljaisuudesta ja vedenalaisen maailman ihailemisesta. Olen kokenut sukeltaja trooppisissa vesissä ja tunnen oloni kotoisaksi koralliriuttaympäristössä. Sen sijaan Suomessa sukeltaminen on jäänyt minulla paljon vähemmälle. Suhtaudun sukeltamiseen Suomen olosuhteissa hieman varoen, sillä en ole niin tottunut näihin olosuhteisiin. Sukellan kuitenkin nykyään noin 10–15 kertaa kesässä järvissä, kuten Iso-Melkuttimella ja Kiteen Valkiajärvellä. Pysyttelen mieluiten matalalla, vaikka tropiikissa olen tehnyt useita yli 45 metrinkin sukelluksia. Poikani käy vapaasukelluskurssia, joten olen snorklannut hänen kanssaan.

OLET MYÖS TIETOKIRJAILIJA, KUINKA RYHDYIT KIRJOITTAMAAN?

Olen aina kirjoittanut päiväkirjaa työskennellessäni erilaisissa projekteissa ulkomailla. Kirjoittaminen on aina ollut minulle tärkeää ja tuntunut suhteellisen helpolta. Halusin kirjoittaa ulkomaan kokemuksistani ja ilmastonmuutoksesta. Pidän tiedon välittämisestä suurelle yleisölle kansantajuisella tavalla ja koen sen haastavaksi. Olen kirjoittanut kaksi tietokirjaa: koralliriuttoja ja ilmastonmuutosta käsittelevän Merten koralliparatiisit (Into 2016) ja arktista ilmastonmuutosta käsittelevän Meren tarina (Into 2019). Tällä hetkellä kirjoitan uutta kirjaa valtameristä ja ilmastonmuutoksesta. Kirja kertoo valtamerten avainekosysteemeistä ja miten niitä ennallistetaan ilmastonmuutoksen aiheuttamien haittojen jäljiltä. Uuden kirjan on suunniteltu ilmestyvän elokuussa 2022.

MITEN VIETÄT VAPAA-AIKAASI?

Talvisin hiihdän paljon ja kesäisin käyn juoksemassa polkujuoksua tai uin järvessä räpylöiden ja snorkkelin kanssa. Lisäksi päivittäin ulkoilutan kahta leonberginkoiraani. Tykkään lukea sekä romaaneja että tietokirjoja, usein myös ranskalaisia ja englanninkielisiä kirjoja, niin kielitaito pysyy yllä.

MITEN NÄET MEREN TILAN SUOMESSA?

Totuushan on, että Suomessa on melko paljon huonokuntoisia vesistöjä. Ilmastonmuutos, metsien hakkuut ja soiden ojittamiset pahentavat tilannetta lisäämällä valumaa maalta vesistöihin. Maatalouden ravinnepäästöt Itämereen ovat huolestuttavat, vaikka onneksi pistekuormitusta onkin pystytty vähentämään radikaalisti. Meren tila ei silti parane helposti. Vaikka haasteita on, pitää toivoa pitää yllä. Tiedossa on kuitenkin jo keinoja, joilla voimme merta auttaa. Myös keskusteluilmasto aiheesta on parantunut, ja Itämeren asiat kiinnostavat enemmän.

MITÄ TERVEISIÄ LÄHETÄT SUOMALAISILLE SUKELTAJILLE?

Ihailkaa kaunista meriluontoa, mutta olkaa myös varovaisia ja kunnioittakaa merta. Olen havainnut, että moni sukeltaja ottaa turhia riskejä tasoonsa nähden.

Kun tilaa sukelluslomaa ulkomailta, on hyvä ottaa selvää, kuinka ympäristöystävällinen kohde on. Aina tämä tosin ei ole helppoa. Ekoturismi on hieno asia ja sitä olisi tärkeää tukea. Silloin myös paikallinen väestö hyötyy sukellusturismista.

Merten suojelua voi edistää monin tavoin, koralliriutoilla sukeltaessa on hyvä olla tarkkana aurinkorasvojen käytössä ja mereen ei pidä heittää mitään roskaa. Toivotan kaikille lukijoille nautinnollisia sukelluksia!

JA LOPUKSI: ONKO MERILLÄ TOIVOA?

Kyllä, uskon että on. Valtamerten valtava merkitys hiilinieluina ja ilmastomme säätelijöinä on onneksi saanut huomiota viime vuosina ja merten tilaan on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Suuria mertensuojelualueita on kehitteillä lähitulevaisuudessa. Useat meriympäristöjen ennallistamisprojektit ympäri maailmaa todistavat, että tahtoa pelastaa meret löytyy. Uskon, että meret näyttävät pinnan alla tulevaisuudessa erilaisilta, vaikka osa lajeista sopeutuukin muutoksiin. Tärkeintä sekä merten että maailman tulevaisuuden kannalta olisi kääntää nopeasti kasvihuonekaasujen päästöt laskuun.

Mike Flavell

Elina Nieppola

2. 1.

Aseta pelastusrengas uimahyppylaudalle.

Mene altaaseen ja polje vettä. Heitä kevyt pallo pelastusrenkaaseen ykkösellä sisään.

Heitä lippusiiman alla uimalauta ilmaan niin, että se ylittää lippusiiman, ja ota se kiinni.

Seiso matalassa päädyssä pari kolme metriä uimaaltaan reunasta ja heitä kevyt pallo niin, että se jää hyppykorokkeen rautoihin kiinni. (Varmista, ettei heiton aikana kukaan kävele korokkeen takana.)

Polje vettä paljain jaloin tai räpylöillä ja heitä uimalauta frisbee-tyylillä hyppylaudalle.

Ykkösellä sisään

Seiso altaan reunalla ja heitä jääkiekko altaaseen keskelle mustaa T-viivaa. Vaihtoehtoisesti seiso vedessä selkä T-viivaa kohti, heitä jääkiekkoja olkapääsi yli ja yritä saada osumaan keskelle T-viivaa. Koska pelin nimi on Ykkösellä sisään, niin tätä pelataan tietenkin radalla 1.

Eräästä televisio-ohjelmasta tutussa Ykkösellä sisään -haasteessa on saatava esine osumaan maaliin ensimmäisellä yrityksellä. Kokeile, saatko nämä ykkösellä sisään! Laskekaa jokaisen tehtävän kohdalla, montako yritystä tarvittiin, että saatiin osuma. Lopuksi laskekaa kaikki yhteen ja katsokaa, kuka onnistui parhaiten.

Työryhmä JALO BOMAN, TIINA BOMAN, AARON LAPPALAINEN, IRENE SAVOLAINEN

Upota ämpäri altaan pohjaan matalaan päähän. Seiso tai istu altaan reunalla, tiputa golfpallo veteen ja yritä saada osumaan ämpäriin. Tätä voi myös varioida käyttämällä uppopalloa ja uppopallomaalia altaan syvässä päässä.

Itämeren luonto suojeluun

Hauki rakkohauruniityllä Tammisaaren edustalla. Laajat ja hyvin elinvoimaiset rakkohauruesiintymät voivat olla yksi peruste suojelualueen perustamiselle.

Onko omistamallasi ranta-alueella Itämerelle arvokkaita lajeja tai luontoarvoja ja haluaisit osallistua meremme suojeluun? Yksityisen merensuojelualueen perustaminen on mahdollista.

Prosessi vaatii hieman pitkäjänteisyyttä, mutta tarjoaa yksityiselle maanomistajalle mahdollisuuden konkreettiseen tekoon vesistömme hyväksi.

Itämeri ja etenkin sen rannikkoalueet kärsivät rehevöitymisestä. Suomessa monesti kaikkein monimuotoisin vedenalainen meriluonto sijaitsee Suomen Ympäristökeskuksen VELMU-kartoituksen mukaan juuri yksityisten maanomistajien matalissa rantavesissä. Nämä alueet olisi tärkeää saada suojeltua.

Saaristomerellä, Gullkronan saaren läheisyydessä sijaitsee suuri ja monipuolinen yksityisomisteinen alue, jolle sen omistajat ovat hakeneet merensuojelualueen statusta. Vesialue käsittää valtavat 4 800 hehtaaria.

SUOJELUN KRITEERIT

Gullkronan merensuojelualueen perustamisprojekti käynnistyi Metsähallituksen asiantuntijoiden tekemällä merialueen kartoituksella vuonna 2020. Mikä tahansa alue ei voi olla luonnonsuojelualue, vaan kriteeristö määritellään luonnonsuojelu-

laissa. Lain nojalla suojeltavat asiat voivat liittyä esimerkiksi harvinaisiin luonnonmuodostumiin tai luontotyyppeihin. Myös alueella elävä, uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva eliölaji, -yhteisö tai ekosysteemi voivat olla esimerkkejä suojeluarvoista.

Gullkronan alueella todettiin asuvan Itämeren avainlajeja, kuten esimerkiksi rakkohaurua, meriajokasta ja sinisimpukoita. Lähietäisyydellä on lisäksi Naturaalueita sekä Saaristomeren kansallispuisto, joten Gullkronan suojelualue yhdistäisi toteutuessaan useampia suojelutilkkuja osaksi laajempaa kokonaisuutta.

PROSESSI KÄYNNISSÄ

Ympäristökartoituksen jälkeen määriteltiin rauhoitusmääräykset. Jokainen luontoalue on yksilöllinen, ja siten suojelualueen käyttörajoitukset on räätälöitävä

sovittamaan yhteen alueen tarkoitus ja luontoarvot. Lopullisen päätöksen rajoituksista tekevät maanomistajat yhdessä ELY-keskuksen kanssa. Gullkronassa määrittelytyöhön meni noin vuosi ja apuna toimivat monet ympäristöhallinnon asiantuntijat. Keväällä 2021 alueen omistajat päättivät hakea suojelualueen virallistamista ELY-keskukselta. Hakuprosessi on edelleen kesken.

Gullkronalaiset toivovat esimerkin innostavan muitakin yksityistahoja suojeluhankkeisiin Itämeren tilan kohentamiseksi. EU:n biodiversiteettistrategian mukaan vuoteen 2030 mennessä 30 prosenttia merten pinta-alasta tulisi olla oikeudellisen suojelun piirissä. Työsarkaa siis riittää.

Lisätietoa suojelualueen perustamisesta elavaitameri.fi/vedenalainen-suojelu/

EMMA BARROW Kuva Antti Iskala

Kouluttaminen pitää seuran vireänä

Riittävä laitesukelluksen kouluttajaresurssi on yksi seurojen elinvoimaisuuden edellytyksistä.

KRISTIINA KARILA

Koulutustoiminnan ollessa vireää seuraan saadaan uusia jäseniä, ja kun kouluttajia on riittävästi, ei vastuu kurssien järjestämisestä kasaudu muutamalle henkilölle. Lisäksi jatkuva kouluttautuminen tarjoaa jäsenistölle mielekästä ja motivoivaa toimintaa normaalin sukellustoiminnan rinnalle.

KOULUTTAJIA POHJOISEEN JA ETELÄÄN

Koronasta huolimatta eri puolilla Suomea pystyttiin vuoden 2021 aikana järjestämään kouluttajakursseja − tosin hieman pienimuotoisemmin. Kaksi isompaakin kurssia saatiin pidettyä, Nivalassa ja Helsingissä.

− Sekä Nivalan että Helsingin kurssilla järjestettiin CMAS

Instructor*, CMAS Instructor** ja CMAS Instructor*** -koulutukset sekä mahdollisuus crossoveriin toisten koulutusjärjestöjen kouluttajille. Kumpikin kurssi tapahtui liittokouluttajan valvonnassa, joten lopputuloksena saatiin paitsi uusia seurakouluttajia, myös kolme uutta kouluttajien kouluttajaa, jotka voivat jatkossa järjestää lisää CMAS Instructor* ja CMAS Instructor** -kursseja. Uusista kouluttajien kouluttajista ainakin kaksi on lisäksi jo putkessa tekniikkasukelluskouluttajien kouluttajiksi, joten lähitulevaisuudessa sekä Pohjois-Pohjanmaalla että pääkaupunkiseudulla mahdollisuus tekniikkasukelluskouluttajakurssin suorittamiseen paranee, toteaa Sukeltajaliiton koulutuspäällikkö

Mika Rautiainen

Helsingin kouluttajakurssilla Porkkalan Vetokannaksella ollaan tulossa pintaan viimeiseltä kurssisukellukselta.

Kirkkonummelaisen Calypso ry:n peruskurssilla kouluttaja Minna Gustavsson seuraa, kun oppilaat harjoittelevat pariköyden käyttöä.

KYSYNTÄ LISÄÄNTYY TÄNÄ VUONNA

CMAS Instructor* ja CMAS Instructor** -kursseja, täydennyskoulutuksia lähikouluttajasta CMAS Instructor* -kouluttajaksi ja crossovereita toisen koulutusjärjestön laitesukelluskouluttajasta

CMAS Instructor** -kouluttajaksi järjestetään tarpeen mukaan eri puolella Suomea.

− Kouluttajien kouluttajat suunnittelevat kouluttajakurssien järjestämistä tarvelähtöisesti. Tämän avuksi lähetetään vuosittain seurojen puheenjohtajille, nuorisovastaaville ja koulutusvastaaville tarvekysely. Kun syksyllä 2021 kartoitettiin vuoden 2022 tarpeita ja toiveita, saatiin kyselyyn valitettavan vähän vastauksia, vain alle kolmasosa edelliseen kyselyyn verrattuna. Emme siis tiedä varmasti, mikä on koulutustarve seuroissa tänä vuonna, Rautiainen kertoo.

− Koronarajoitusten poistuttua sukelluskurssien kysyntä on taas kääntynyt kasvuun ja uusia kouluttajaresursseja tarvitaan. Vaikka seura ei olisi vastannutkaan kyselyyn, koulutustarpeesta voi ilmoittaa muutenkin. CMAS Instructor*** -kouluttajien yhteystiedot löytyvät Liiton sivuilta, ja heihin voi olla suoraan yhteydessä. Myös Liiton toimistoon tai minuun voi ottaa yhteyttä, hän neuvoo.

− Mikäli olet kiinnostunut laitesukelluskouluttajien kouluttamisesta ja haluat opiskella CMAS Instructor*** -kouluttajaksi, ota yhteyttä minuun. Ohjaajakoulutuksen ja snorkkelisukelluskouluttajakoulutuksen suhteen kannattaa ottaa yhteyttä Liiton nuorisopäällikköön Heli Halavaan.

Ota yhteyttä:

Sukeltajaliiton toimisto office@sukeltaja.fi koulutuspäällikkö Mika Rautiainen, mika.rautiainen@sukeltaja.fi, p. 0400 380 981 nuorisopäällikkö Heli Halava, heli.halava@sukeltaja.fi, p. 040 764 1157

CMAS:n kouluttajakurssit

CMAS Instructor* (CMAS One Star Instructor) -kouluttaja voi toimia seuraavien kurssien vastuukouluttajana: laitesukelluskokeilu, CMAS One Star Diver, CMAS Dry Suit Diver, Sukella Suomessa, Takaisin veteen, CMAS Ice Diver ja CMAS Compressor Operator -kurssit.

CMAS Instructor** (CMAS Two Star Instructor) -kouluttaja suunnittelee ja organisoi seurassa kaiken tasoisia laitesukelluskursseja.

• CMAS Instructor*** (CMAS Three Star Instructor) -kouluttaja toimii laitesukelluskouluttajien kouluttajana.

• Crossoverilla tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö on suorittanut jonkun toisen järjestön kouluttajakurssin ja haluaa päivittää osaamisensa vastaamaan CMAS:n koulutusvaatimuksia.

CMAS Instructor*** -kouluttajien yhteystiedot sukeltaja.fi > sukellustieto > kouluttajaksi

Stig

Gustavsson

Johanna Nordblad tunnetaan muun muassa ennätyksistään vapaasukelluksessa jään alla. – Päijänteen perinteinen talvisukellustapahtuma on ihan huippu. Tapahtuma kerää paljon sukeltajia ympäri maailmaa, ja on hienoa, että kotikulmilla järjestetään kansainvälinen sukellustapahtuma, hän sanoo.

10 vuotta vapaasukellusta jään alla

Oli maaliskuinen lauantai vuonna 2012 ja keli oli niin sanotusti vaakatasoräntää. Lumituiskun seassa liikkui puolen tusinaa tummaa hahmoa hakaten, kairaten ja sahaten reikää jäähän Päijänteen Kinisselällä. Tuolloin syntyi vapaasukellustapahtuma Päijänne on the Rocks, joka viettää tänä vuonna 10-vuotisjuhlaansa.

ANTERO JOKI, Päijänne on the Rocks -tapahtuman perustaja

Noin puoli vuotta räntäkeliä aikaisemmin istuimme bussissa matkalla Kreikan Kalamatasta kohti Ateenaa. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja oli noin 30 astetta lämmintä. Vapaasukelluksen MM-kisat olivat juuri päättyneet, ja olimme matkalla kohti lentokenttää, kun takapenkiltä pääosin ranskalaisten suusta alkoi kuulua huutelua. ”Ettekö te suomalaiset voisi järjestää jotakin kivaa siellä Suomessa?” Katselimme toisiamme. Mitä kivaa Suomessa voisi tehdä? No, on meillä ainakin jäätä. Järjestetään sitten vaikka vapaasukellusta avannossa!

SIITÄ SE AJATUS SITTEN LÄHTI...

Olimme usein treenanneet syvyyssukellusta Päijänteen Kinisselällä ja sitä kautta tutustuneet mökkiläiseen, jonka laiturilla saimme käydä vaihtamassa märkäpuvut päälle. Siellä oli myös pieni sauna aivan laiturin kupeessa. Saimme kuin saimmekin luvan käyttää saunaa talviseen ilotteluumme. Kutsuimme mukaan luonnollisesti myös takapenkin huutelijat, joista paikalle saapui vain Guillaume Nery. Myös tanskalainen Stig Severinsen osallistui tapahtumaan. Molemmat olivat jo silloin tehneet useammankin maailmanennätyksen vapaasukelluksessa.

Sää oli siis mitä mainioin tuulen vinkuessa korvissa, kun teimme avantoa jäähän. Pieni sauna oli lämmin, mikä teki sukeltamisesta nautinnollista. Iloisesti koikkelehdimme lumihangessa saunan ja avannon väliä useamman kerran. Kovin prameat eivät olosuhteet olleet silloin ensimmäisellä kerralla, mutta siitä on joka vuosi yritetty parantaa. Välillä sukellettiin Pulkkilanharjullakin Reimarin rannassa, kunnes sitten vuodesta 2016 lähtien paikkana on ollut Lehmonkärjen lomakylä Asikkalassa. Tämän parempia sauna- ja majoitusolosuhteita ei Päijänteen rannalla

Pekka

Tuuri

Moottorisahalla avantojen teko on huomattavasti nopeampaa kuin käsipelillä. Kuivaksi hommaa ei kuitenkaan voi sanoa.

ole! Lehmonkärjen keittiö on myös mainitsemisen arvoinen. Kiitos Ari ja Marjo Yrjölä, että saamme tulla vieraaksenne joka vuosi.

JÄÄN

ALLA TÄSSÄ HETKESSÄ

Ensimmäistä kertaa jään alle sukeltaessa ei monellakaan vapaasukeltajilla hymy irtoa, sillä tilanne on itse asiassa jopa hieman pelottava. Onhan jääkannessa vain pari pientä reikää, joista pääsee pois. Kuitenkin joka kerta ensimmäisen sukelluksen jälkeen on kaikilla valtavan leveä hymy kasvoillaan ja puhetta alkaa tulla välittömästi pintautumisen jälkeen.

Vaikka pinnan alla on aina rauhallista, on jään alla hiljaisuus ja rauhallisuus potenssiin kaksi. Tässä hektisessä maailmassa vapaasukeltaminen jään alle pakottaa meidät keskittymään juuri tähän hetkeen, kuten Kristian Mäki-Jussila on asian hyvin kiteyttänyt. Tämän vuoksi lajilla on niin suuri meditatiivinen vaikutus ja rentous näkyy kaikissa sukelluksen jälkeen. Jokaisella tapahtuman yhteisellä illallisella onkin sitten varsin runsaasti puheensorinaa ilmassa, mielenkiintoisten esitelmien lomassa.

− Päijänne on the Rocks -tapahtuma on ollut minulle ikimuistoinen kokemus.

Jääsukellus on loistava tapa tutkia sekä luonnon että oman todellisen luontosi kauneutta. Kaikki voivat osallistua − kukin omalla tasollaan ja mukavuusalueellaan. Turvallisuus on aina etusijalla ja Antero ja hänen tiiminsä tekevät aina upeaa työtä.

Tapahtuma kerää osallistujia ympäri maailmaa, ja parasta minulle olivat kohtaamiset mahtavien ja samanhenkisten vapaasukeltajien kanssa sekä erittäin mielenkiintoiset keskustelut. Positiivisena mieleen on jäänyt myös yhteinen illallinen mielenkiintoisine esityksineen, muun muassa Juhani Väihkösen esitys hänen tarinastaan ja vedenalaisesta valokuvauksesta, Kristian Mäki-Jussila sanoo.

RANSKALAISIA DOKUMENTTEJA

Vaikka vapaasukellus on varsin pieni laji urheilun maailmankartalla, on näkyvyys mediassa ollut varsin hyvä. Jo aivan alkuaikoina oli TV2:n Puoli Seitsemän -ohjelma tekemässä juttua tapahtumasta, ja toimittaja kokeili itsekin avantoon menemistä.

Ranskalainen TV1 oli myös mukana jo vuonna 2013 tekemässä juttua Guillaume Nerystä ja hänen vaimostaan Julie Gautieristä. Samoin 2015 ranskalainen dokumenttiryhmä teki reportaasin jään alla tapahtuvasta vapaasukelluksesta

SEVERINSEN, Tanska, useita maailmanennätyksiä vapaasukelluksessa »

Iloisia ulkomaalaisia vieraita nautiskelemassa Päijänteen kylvystä.

Sam Oitiker

Antero

Joki

Tapahtuman perinteisiin kuuluu iltasukellus komean jätkänkynttilärivistön valaisemana.

haastatteluineen. Korkeatasoisia dokumenttiprojekteja on toteutettu useista erinäisistä maailmanennätyksistä, joita on tapahtumaan liittyen toteutettu.

Guillaime Neryn ideoiman ja Julie Gautierin kuvaaman lyhytelokuvan ”One Breath Around the World” sisältämät kohtaukset jään alla on kuvattu Päijänne on the Rocksin yhteydessä. Samassa yhteydessä oli filmiryhmä tekemässä Ocean Film Tour -dokumenttia ”Julie” Julie Gautieristä itsestään.

SUOMI ON AITO ELÄMYS

Valokuvia ja sosiaalisen median päivityksiä lähtee tapahtumasta vuosittain maailmalle lukemattomia − onhan kyseessä suurimmalle osalle vieraista ainutlaatuinen elämys. Suomalainen luonto ja talvinen järvimaisema ovat jo sinänsä nautinto, jota lisää jään alla vapaasukeltamisen luoma jännitys. Kun siihen vielä lisätään tunnelmaa luomaan illan pimeässä palavat

jätkänkynttilät ja vedenalaiset valot, niin siinä on eksotiikkaa kerrakseen. Rannalla lasiseinäisen saunan lisäksi voi terassilla lämmitellä myös porealtaassa.

− Olen ollut monta kertaa mukana tässä ainutlaatuisessa tapahtumassa ensimmäisistä versioista aina viimeisimpiin. Antero ja tapahtuman järjestelytiimi tarjoavat parhaat olosuhteet tutustua vapaasukelluksen taikaan jään alla turvallisesti. Tapahtuma ei ole vain vapaasukelluselämys vaan todellinen sukellus suomalaiseen kulttuuriin, johon kuuluu sauna, ruoka ja yhteys luontoon, kertoo Guillaume Nery kokemuksistaan.

Sukelluskuvaaja Pekka Tuuri on ollut tapahtumassa mukana monena vuonna kuvaamassa toimintaa jään alla, tosin laitesukellusvarustuksessa.

− Rebe-sukeltajana kamera kädessä olen tuntenut itseni erityisen kömpelöksi katsoessani vapaasukeltajien sulavaa ja vaivatonta liikkumista jään alla. No, kuvia

olen toki saanut. Jo traditioksi muodostunut POTR on kaikin puolin laadukas tapahtuma, joka kerää vapaasukeltajia ulkomaita myöten, mukaan lukien vapaasukelluksen tunnetuimpia nimiä, hän toteaa.

HYVÄT PUITTEET

ENNÄTYSYRITYKSILLE

Vaikka tapahtuma ei ole mikään kilpailu, vaan siellä keskitytään pelkästään rentoutumiseen ja hauskanpitoon, on siihen liittyen tehty useita maailmanennätyksiä jään alla vapaasukeltaen. Ensimmäisenä vapaasukelluksen kruunaamaton jääkuningatar Johanna Nordblad teki vuonna 2015 ilman pukua ja räpylöitä 50 metrin sukelluksen Päijänteen jääkannen alla. Pari vuotta myöhemmin saapui ensimmäisenä 300 metrin pituussukelluksen haamurajan altaassa rikkonut ranskalainen Arthur Guerin-Boeri tekemään jään alla puvun ja monoräpylän kanssa 175-metrisen maailmanennätyssukelluksen.

Antero Joki

Vuonna 2019 Ant Williams tuli Australiasta asti tavoitteenaan tehdä maailman syvin vapaasukellus jään alla. Treenileiri toteutettiin Päijänteellä, mutta varsinainen ennätyssukellus käytiin tekemässä Pohjois-Norjassa, josta Ant sai viemisiksi 70 metriä syvän maailmanennätyksen.

− Kun osallistuin ensimmäisen kerran Päijänne on the Rocksiin, en tiennyt mitä odottaa. Olisiko se turvallista? Pystyisinkö siihen? Nauttisinko siitä? Kokemus osoittautui yhdeksi parhaista, mitä minulla on koskaan ollut sukelluksessa. Saunominen yhdessä samanhenkisten seikkailijoiden kanssa jääsukelluksen jälkeen, jäätyneen maiseman tutkiminen moottorikelkalla ja itseni haastaminen sukeltamaan jään alla olivat elämyksiä, joita en unohda, Williams muistelee.

Vuonna 2021 olikin jo hieman kiirettä, vaikka varsinaista tapahtumaa ei voinutkaan koronan vuoksi järjestää. Kahden viikon aikana tehtiin kaksi maailmanen-

Päijänne on the Rocks 17.–20.3. Lehmonkärjen lomakylä, Asikkala

nätystä pituussukelluksessa jään alla, ja molemmista tehtiin laajat dokumenttituotannot. Ensin teki Johanna Nordblad uuden maailmanennätyksen jälleen ilman pukua ja räpylöitä, tällä kertaa huimat 103 metriä. Seuraavalla viikolla Arthur Guerin-Boeri sukelsi puku päällä ilman räpylöitä mittavat 120 metriä.

Nyt on myös ennätysten tekemiseen saatu järkevät säännöt taustalle, sillä alkuvuonna 2021 CMAS hyväksyi lajin kansainväliset säännöt, joita myös minä olin kirjoittamassa.

PÄIJÄNNE ON THE ROCKS 2022

Tänä vuonna mennään edelleen totutun kaavan mukaisesti pienillä uutuuksilla höystettynä. Torstaina sukelletaan Sonnasella, ja perjantaina on aamupäivästä Arctic Static Challenge, mikä tarkoittaa hengenpidätystä avannossa uimapuvussa, sillä neopreeni ei ole sallittu missään muodossa. Illalla sukelletaan taas pimeässä

jätkänkynttilöiden ja ulkoroihujen valossa. Lauantaina on päätapahtuma ja illallinen, jossa kuullaan esitelmä ainakin jääuinnista Suomen tunnetuimman jääuimarin Elina Mäkisen esittämänä.

Ennen edellä mainittuja tapahtumia on vielä vedenalaisen tai tässä tapauksessa jäänalaisen valokuvauksen workshop huippukuvaaja Alex Voyerin pitämänä. Workshop on kaksipäiväinen, ja kaikki vedenalainen tekeminen tapahtuu vapaasukeltaen, tietysti.

Suomella on vahva maine puhtaana ja talvisena maana, jossa saa rauhoittua hiljaisuuden keskellä. Tätä suomalaista imagoa voisi mielellään viedä vahvemmin maailmalle esimerkiksi jonkin matkailuun liittyvän tai muutoin aiheesta kiinnostuneen yrityksen kanssa yhteistyössä.

www.paijanneontherocks.com

Pekka Tuuri on ollut monena vuonna kuvaamassa tapahtumassa.

Akrobaatti ja sirkustaiteilija Salla Hakanpää siluettina taivasta vasten.

Antero

Joki

Pekka

Tuuri

Menoa ja molsketta

KUVA-ALBUMI Tämä tiivistunnelmainen uppopallokuva sijoittui Sukelluskuvauksen SM-kisassa 2021 kolmannelle sijalle Allaskuvien sarjassa. − Kuva on otettu vantaalaisen Sukellusseura Hydromanian uppopallotreeneissä Tikkurilan uimahallissa viime syyskuussa. Olin mukana kameran kanssa taltioimassa treenejä. Meno oli vauhdikasta – pidän siitä, että kuvatessa tapahtuu ja on liikettä.

KUVA SAMI LINDROOS

Lukijan kuva

– KOONNUT KRISTIINA KARILA –

Avannon alla

Talvikuvauksen ikonisimpia aiheita on sukeltaja avannon alla. Nämä hienot kuvat ovat kokeneiden sukelluskuvaajien ottamia.

EERO MARTTINEN: AVANTO SULJETTU

Kuva on otettu Kaukajärvessä helmikuun lopussa aika myöhään iltapäivällä. Valoa tulee vielä sukeltajan yläpuolella olevasta umpeen jäätyneestä avannosta, mutta sitä on aika niukasti, joten kuva jäi tummaksi muualta kuin avannon kohdasta. Pidän itse tuollaisista vähän tummemmista kuvista, mutta enemmän päivänvaloa olisi auttanut.

Kuvattu Olympus PEN E-PL7-kameralla, objektiivi kameran mukana tullut M.Zuiko Digital ED 14 42 mm F3.5 5.6 EZ, kotelo Olympus PT-EP12. Asetukset manuaalilla, ISO 500, f/3.5, valotus 1/30 s eli aika lailla maksimiarvoilla valon suhteen.

OLLI LAPPI: HEIJASTUS

Kuva on otettu aikoinaan vanhalla Olympus PEN E-PL5 kameralla 9-14 mm laajakulmalla, salama pienellä teholla, asetukset 1/50 s, f/4.5. ISO 400, 9 mm laajakulma.

Rungolla ei kannata ISO-arvoa nostaa juurikaan, koska se tuottaa rakeista kuvaa. Aukkoa ei saa isommaksi eikä käsivaralta aikaa kannata pidentää; tuolla 1/50 s ehti juuri ja juuri saada tärinättömän kuvan. Salaman tehoa lisäämällä siltti tulee liikaa esiin, ja halusin silhuettimaisen kuvan. Hyvän mallin merkitys tällaisissa kuvissa on suuri, mallina Hanna Saikkonen

LASSE PEKKINEN: TÄYDELLISTÄ VALOA

Talvella jään alla hohtava valo on ainutlaatuista. Kuvaajan haasteena on saada katsoja mukaan värikkäisiin saleihin, joissa runollinen, verkkokalvoilla tanssiva valo kilpailee varjojen ja pimeyden kanssa. Kuvan pitää kertoa katsojalle, miksi sukellan. Mielestäni paras olosuhde kuvaamiselle on, kun jään päällä on kunnolla lunta. Tällöin valo on pehmeää ja kontrastit erottuvat selkeämmin. Tämä kuva on otettu kauan sitten. Olen muuttunut kuvaajana ja enkä käyttäisi enää samoja asetuksia. Kuvassa on paljon parannettavaa teknisesti, kuten syväterävyys ja valotus. Kuva on kuitenkin minulle merkityksellinen: tämä oli päivä, jolloin kohtasin täydellisen valon. Melkein.

Kuva on otettu 30.1.2011, kamera Canon EOS 7D, linssi Sigma 10 mm f/2.8 EX DC Fisheye HSMf/2.8, valotusaika 1/100, ISO 400, salamat eivät käytössä.

LÄHETÄ OMA KUVASI! Haluamme esitellä tällä palstalla muidenkin lukijoiden kuvia. Otitko kuvan, johon olet erityisen tyytyväinen? Oliko joku tietty sukellus erityisen mieleenpainuva? Kuvan ei tarvitse olla teknisesti täydellinen – haluamme myös oppia toisiltamme. Ota yhteyttä ja kerro millaisesta tilanteesta kuva on otettu. Kerro myös, millaisella kameralla ja asetuksilla se on otettu. Voit ottaa yhteyttä sähköpostilla kristiina.karila@sukeltaja.fi tai lähettää viestin Sukeltajaliitolle Facebookissa tai Instagramissa.

Hyvä homma!

Madventures kävi kylässä

Juhannusviikolla Mikkelin Urheilusukeltajien Tornator-alus seilasi Saimaalla hieman tavallisesta poikkeavissa hommissa. Kyydissä oli miehistön lisäksi viisihenkinen Madventures Suomi -sarjan kuvausporukka, joka kuvasi sarjan Järviheimo-jaksoa.

KRISTIINA KARILA Kuva Mikkelin Urheilusukeltajat ry

Kippari Teppo Nikkinen kertoo, että Tornator päätyi sarjaan fanin suosituksen ansiosta.

− Meillä vieraillut henkilö oli sarjan fanien foorumilla ehdottanut, että tulisivat Tornatorille ja kehunut vanhan laivan tunnelmaa. Tuotannosta oltiin meihin yhteydessä, ja he kertoivat ajatuksiaan ja toiveitaan. Otimme viikon aikalisän porukan kokoamiseen ja suunnitteluun ja esittelimme sitten heille reittisuunnitelman ja nähtävyyksiä sen varrella. Suunnitelma sopi heille. Juhannusviikolla poimimme porukan kyytiin Mikkelistä; Rikun ja Tunnan lisäksi ryhmässä oli kaksi kuvaajaa ja tuottaja.

MONIPUOLINEN KUVAUSVIIKKO

Seuran puheenjohtaja Olli Anttonen vietti koko viikon Tornatorilla kuvausryhmän kanssa.

− Sarjassa piipahdetaan pitkin Suomea eri paikoissa kuvaamassa, mutta meidän kanssamme he viettivät monta päivää varsin tiiviisti. Päivät olivat pitkiä, kuvauksia tehtiin aamusta iltamyöhään. Ohjelman idea on näyttää, että miksi lähteä aina ulkomaille, kun Suomessakin on paljon erilaista nähtävää ja koettavaa. Rikulle ja Tunnalle itselleen esimerkiksi mökkeily meren rannalla oli paljon tutumpaa kuin Järvi-Suomessa, hän kertoo. Mukana aluksella oli kajakit, joilla ohjelman tähdet Riku Rantala ja Tuomas ”Tunna” Milonoff meloivat kauniilla Saimaalla. Astuvansalmella käytiin katsomassa kalliomaalauksia, ja seuran junnuleiripaikassa Hyppykalliolla käytiin hyppimässä veteen. Välillä kalastettiin.

− Ryhmä halusi ohjelmaan myös perinteistä suomalaista mökkielämää, joten järjestimme heille mökin, jossa keskusteltiin suomalaisten onnellisuudesta ja mökkeilyn vaikutuksesta siihen. Riku hakkasi halkoja ja lämmitti saunaa, kun taas Tunna halusi chillailla ja heitteli tikkaa. Kaikkea, mitä viikon aikana tehtiin, ei nähdä ohjelmassa, muun muassa tukkijuoksu jäi siitä pois, Nikkinen kertoo.

Varsinaista sukellustoimintaa jakso ei sisällä, mutta yhden erikoisen sukelluskokemuksen seura vierailleen tarjosi.

− Meillä oli seuran 40-vuotisjuhlissa omatekoisten kypärien kypäräsukelluskilpailu, josta jäi muistoksi kaksi kypärää, joihin pumpataan polkupyörän pumpulla ilmaa. Tunna kävi sitten sukeltamassa sellaisella. Suunnitteluvaiheessa puhuttiin, että jos saisimme kortitettua heidät, mutta aika ei riittänyt siihen.

Ohjelman MadCook-osiossa kokattiin laivarottaa. Riku ja Tunna maistavat Olli Anttosen grilllissä valmistamaa rottaa.

TALKOOPORUKKA SAATIIN HIENOSTI KASAAN

Seuraa retki ja siihen liittyvät valmistelut työllistivät jonkun verran. Alukselle piti järjestää valmiuteen tuplamiehistö koronan varalta, ja etukäteen tehtävät korjaus- ja huoltotyöt oli hoidettava. Talkooporukkaa löytyi kuitenkin hyvin. Kaikkiaan retkeen valmisteluineen osallistui parikymmentä vapaaehtoista.

− Madventuresin miehet totesivat, että monessa paikassa maailmassa ovat olleet kuvaamassa ja kaikkea on koettu, mutta meillä järjestelyt olivat ihan kärkipäätä, kaikki toimi ja aikataulut pitivät. He pystyivät keskittymään tekemään työtään. Heidän kanssaan oli tosi kivaa työskennellä, porukka oli rento ja ammattitaitoinen, Teppo Nikkinen kertoo.

− Meidän ei varsinaisesti tarvitse markkinoida retkiä Tornatorilla, ensi kesä on pitkälle buukattu ja samat porukat tulevat säännöllisesti. Koronan vuoksi koulutustoiminta on ollut pysähdyksissä, mutta toivottavasti tästä saadaan taas uutta virtaa tekemiseen. Joitakin kyselyjä on tullut jäsenyydestä, ja voi olla, että tulee lisääkin, kun sarja alkaa pyöriä Nelosella, hän pohtii.

Olli Anttonen arvelee, että kiinnostus seuraa kohtaan saattaa lisääntyä kesää kohti mentäessä.

− Olemme luvanneet, ettemme puhu aiheesta julkisesti ennen kuin sarja alkaa pyöriä, joten välttämättä kaikki seurassakaan eivät ole tienneet projektista. Nyt kun ohjelma on julkistettu, se toivottavasti lisää jäsenistökin kiinnostusta viikonloppuretkiin Tornatorilla. Vaikka mukavahan se on, että voidaan tarjota muillekin mahdollisuus nauttia kauniista Saimaan kesästä, toteaa hän.

Madventures Suomi -sarja on katsottavissa Ruutu+-palvelussa. Sarja alkaa pyöriä Nelosella 23.3.

Sukellusturvallisuus ja -taidot

Kuulumisia kurssimateriaalien kulisseista

Oletko koskaan sukelluskurssin tiimellyksessä miettinyt, mistä Dyykin sisältämä materiaali tulee? Ketkä ovat lukuisten kurssien, niiden kappaleiden ja koekysymysten takana?

Miten kaikki sisältö on luotu? Polku on pitkä ja osallisia paljon, mutta laitesukellusvaliokunnan alaisuudessa toimiva sisältöryhmä on toiminnan ytimessä.

NIEMINEN, laitesukellusvaliokunnan puheenjohtaja

Elämme monessakin suhteessa mielenkiintoisia aikoja, eikä tämä rajaudu vain koronaan. Nykypäivänä ymmärrämme rajallisen vapaa-ajan arvon ja osaamme odottaa myös harrastustoiminnalta joustavuutta ja vapautta. Tämä näkyy myös sukelluskoulutuksessa sekä oppilaan että kouluttajan maskin läpi katsottuna. Näistä lähtökohdista, sukeltaja keskiössä, aloitettiin Sukeltajaliiton koulutusuudistuksen käytännön toteutus vuonna 2017.

D y ykki ku rssi tiekartta

Meille ehkä näkyvimpänä osana uudistustyötä otettiin käyttöön uusi digitaalinen oppimisympäristö, ensin Optima- ja sittemmin Priima-alustalla, joka kantaa meillä jo tutuksi tullutta Dyykki-nimeä. Digitaalinen oppimisympäristö mahdollistaa teorioiden opiskelun etä-, lähi- tai hybribimallilla tukien myös allas- ja avovesikoulutusta. Se tuo oppilaalle perinteistä kirjaa rikkaampaa sisältöä ja mahdollisuuksia opitun todentamiseen. Kurssin päätyttyä se tarjoaa myös jatkuvasti ajan tasalla olevan sukelluksen tietopankin.

kurssiportfolio

HARRI

SISÄLTÖRYHMÄSSÄ ON MONIPUOLISTA OSAAMISTA

Vanhaan maailmaan verrattuna Dyykki mahdollistaa merkittävästi sisältörikkaamman materiaalin tuottamisen ja sisältöjen ketterän kehittämisen. Uusia kursseja kyetään luomaan ja pieniä täydennyksiä ja hienosäätöjä tekemään hyvinkin nopeasti ja tarvelähtöisesti. Tämä asettaa omat vaatimuksensa myös sisällöntuotannon työtavoille. Tarvitaan uudenlaista ketteryyttä.

Dyykin sisältöjä tehdään vapaaehtoisvoimin tarkoitusta varten perustetussa, laitesukellusvaliokunnan alaisuudessa toimivassa sisältöryhmässä. Työssä hyödynnetään Liiton jäsenistön joukosta löytyvää hyvää, laaja-alaista osaamista ja näkemystä. Vapaaehtoisia mukaan toimintaan ajaa oma intohimo asiaan ja hyvä tekemisen meininki.

Alkuaikoina, kun uuden oppimisympäristön sisältö oli verrattain vähäinen, sisältöryhmä kokoontui usein, kerran viikossa. Nyt kun valtaosassa kursseja on päästy tavoiteltuun ylläpitovaiheeseen, kokoontumisväliksi on muodostunut kerran kuussa. Kokoontumiskerroilla käydään läpi kuluneen jakson tehdyt asiat, seuraavaksi työn alle otettavat sisällöt sekä keskustellaan mahdollisista pulmista ja yhteistä ratkaisuvoimaa vaativista asioista. Kokoontumisten yhteydessä laitetaan myös liikkeelle täysin uusia sisältökokonaisuuksia tiekartan ohjaamana ja väliin nostoina sen ulkopuoleltakin.

Sisältöryhmän toimintaan osallistuminen on joustavaa. Ryhmään ei ole pakko sitoutua määräämättömäksi ajaksi vaan mukaan voi hypätä myös vierailevana tähtenä, esimerkiksi tekemään yhteen kurssiin liittyvän työkokonaisuuden tai kurssien yli ulottuvan yksittäisen tehtävän. Ryhmäläisten taustat ovat hyvin erilaisia. Kouluttajastatuksesta on toki hyötyä, mutta ei se ole välttämättömyys. Moninaisuus on tässäkin ryhmässä rikkaus.

POLKU KURSSITOTEUTUKSEEN

Tiekartta ohjaa sisältöryhmän työtä. Kartalla näkyy iso kuva Liiton laitesukellukseen liittyvästä kurssitarjoamasta sekä mihin suuntaan tarjontaa tullaan kehittämään. Tiekarttaa päivitetään sisältöryhmän suunnittelupäivissä yhdestä kahteen kertaa vuodessa.

Tiekartalta kurssitoteutukseen johtaa monivaiheinen, ideasta ja kurssistandardeista julkaisuun ja ylläpitoon johtava polku:

1. Kurssin nosto tiekartalta ja vastuuhenkilön nimeäminen. Tämä työn avaus tapahtuu sisältöryhmässä.

2. Kurssin koulutusohjeen muodostaminen: Uusissa kursseissa matka alkaa tavallisesti CMAS-ohjeesta, joka käännetään suomeksi. Tämän jälkeen työpajoissa muodostetaan käännöksen pohjalta asiantuntijavoimin Liiton oma kurssia koskeva koulutusohje. Koulutusohje käsitellään laitesukellusvaliokunnassa, ja se saa hyväksynnän Liiton hallitukselta.

3. Työ sisältöryhmässä käynnistyy. Vastuuhenkilön ympärille muodostetaan sisältöryhmässä tiimi, joka avaa Dyykkiin kurssin työversion ja lähtee muodostamaan sisältöjä koulutusohjeen puitteissa. Tiimi sopii työtavoistaan itse, työn etenemistä ohjataan ja sparrausta annetaan sisältöryhmässä.

4. Kun materiaali on koossa, sille nimetään katselmoijat sisältöryhmästä sekä myös sen ulkopuolelta. Katselmoinnissa käydään läpi asiasisällöt ja stilisoinnit.

5. Katselmointikierroksen jälkeen sisältö annetaan pilottikäyttöön. Kurssi pilotoidaan tapauskohtaisesti valituissa jäsenseuroissa, ja siitä kerätään sekä kouluttaja- että oppilaspalaute.

6. Kun pilotointia seuranneet hienosäädöt on tehty, kurssi julkaistaan, jonka yhteydessä materiaali siirtyy varsinaiseen koulutuskäyttöön.

7. Kurssi siirretään ylläpitoon. Pieniä korjauksia ja täydennyksiä tehdään joustavasti matkan varrella. Palautetta ja laajempia kurssisisältöön liittyviä kehitysajatuksia kerrytetään kurssin kehitysjonoon, jonka pohjalta käynnistetään päivitysprojekti tiekartan ajoittamana. Versiopäivityksiä aiheuttavat ajoittain myös CMAS:n suunnasta tulevat kurssisisältöjen muutokset. Näitä pyritään seuraamaan ennakoivasti, ja aika ajoin olemme mukana myös vaikuttamassa sisältöihin tai kommentoimassa niitä.

Mukaan toimintaan

SISÄLTÖRYHMÄ on avoin, kokoonpanoltaan tarpeiden ja toiveiden mukaisesti muuttuva. Jos mielessäsi on kursseihin liittyvä kehityskohde, sinulla on joku sisällöntuotantoon linkittyvä osaaminen tai mielenkiinnon kohde, tervetuloa mukaan! Sinun ei tarvitse olla Dyykin mestari tai standardien taitaja, perehdytys järjestyy kyllä.

Tällä hetkellä pöydällä olevia sisällöntuotannon tehtäviä ovat mm:

• kurssisisältöjen rikastaminen (kuvat, videot, linkit…)

• uudet kurssisisällöt (hylkysukellus-workshop…)

• kurssien seurantatyökalujen kehittäminen sähköisen kortituksen kehittäminen.

TOIMINTAAN voit osallistua myös hyvin kevyellä mutta yhtä kaikki tärkeällä tavalla, palautetta antamalla. Laadukas ja riittävä palaute on laadukkaan sisällön lähtökohta.

Sisältöryhmä kokoontuu noin kerran kuussa joko lähi- tai etäkokouksiin tilanteen mukaan.

Uudet harrastajat etsivät kotia

Korona on kurittanut seuroja jo kahden vuoden ajan. Ei ole helppo pitää yllä jäsenistön harrastusaktiivisuutta, kun toimintaa on pitänyt järjestää kokoontumisrajoituksia noudattaen. Nyt kun rajoitukset toivottavasti helpottuvat, on tuhannen taalan paikka saada sekä vanhat että uudet jäsenet sukellusharrastuksen äärelle.

Välillä uimahallit ovat olleet pitkiä aikoja kiinni. Välillä treenaamaan ovat päässeet vain lapset ja nuoret. Rajoitukset ja hygieniavaatimukset ovat vaikeuttaneet sukellusretkien ja tapahtumien järjestämistä. Osa jäsenistä on laittanut harrastuksen kokonaan tauolle ja katkaissut jäsenyytensä seuraan ainakin väliaikaisesti. Toisaalta korona-aikana ulkolajit ovat lisänneet kiinnostustaan, ja moni saattaa etsiä itselleen kokonaan uutta harrastusta.

TEE AINAKIN TÄMÄ

Vähimmäisvaatimus on pitää seuran verkkosivut ajan tasalla, niin että kiinnostunut löytää sieltä helposti tarvitsemansa tiedon ja mistä kysyä lisätietoja. Yhteydenottoihin on hyvä vastata ripeästi. Perinteisiä tiedotusmenetelmiä, ilmoitus paikallislehdessä tai lappu uimahallin ilmoitustaululla, voi hyvin pitää mukana seuran markkinoinnissa. Monet seurat ovat mukana myös erilaisissa tapahtumissa, jotka kokoavat yhteen useita toimijoita, kuten messuilla, harrastusmarkkinoilla ja toimijoiden esittelypäivillä. Korona-aikana tapahtumien järjestäminen on ollut hyvin rajoitettua, mutta toivottavasti pian päästään taas vauhtiin niissäkin.

OLE SOMESSA – MUUTKIN OVAT

Monella seuralla on Facebookissa joko oma sivu tai avoin ryhmä, jossa tiedotetaan seuran toiminnasta. Aktiivinen sivu, joka täyttyy hauskoista kuvista ja tarinoista sukellusretkiltä ja tapahtumista, kertoo seuran toiminnasta ja tarjonnasta ihmisläheisesti ja kiinnostavasti. Yksi tärkeä osa sukellusharrastusta ovat samanhenkiset ihmiset ja mahdollisuus olla osa porukkaa.

Facebook-sivu tai -ryhmä toimii tämän porukan esittelynä.

Jos seuralla on Facebook-sivu, voi kokeilla maksettua mainontaa (ryhmillä ei ole mainostamismahdollisuutta). Se on edullista verrattuna mainontaan perintei-

sessä mediassa, ja kohdentamismahdollisuudet ovat erinomaiset: mainoksen voi kohdentaa omalle alueelle esimerkiksi iän, sukupuolen ja kiinnostuksenkohteiden mukaan.

KRISTIINA KARILA Kuva Dreamstime

Mainos luodaan melko samaan tapaan kuin tavallinen julkaisu. Kun sitä on näytetty haluttu aika, voi tuloksista tarkastella, miten mainonta on onnistunut. Jos seuralla on Instagram-tili, voi sen linkittää Facebook-tiliin ja jakaa mainokset myös Instagramissa. Sukeltajaliiton sivuilta löytyy mainoksen luomiseen ohje, jolla pääsee alkuun.

Sukelluskurssien palautelomakkeeseen on lisätty nyt kohta, jossa kysytään, mistä oppilas sai tiedon kurssista. Siinä on yhtenä vaihtoehtona sosiaalinen media, joten sitäkin kautta saadaan tietoa, onko mainonta ollut toimivaa.

PUSKARADIOISSA TIETO KULKEE

Yksi keino tulla tutuksi uusille potentiaalisille harrastajille ovat Facebookin erilaiset ryhmät. Tiettyyn aiheeseen keskittyvät ryhmät ovat tyypillisesti hyvin aktiivisia ja niitä seurataan. Kaupunkien ja paikkakuntien omat ryhmät eli puskaradiot kiinnostavat, sillä niistä saa itseä ja omaa lähiympäristöä koskevaa tietoa ja vinkkejä. Jos ryhmän säännöt sallivat, voi alkavista sukelluskursseista, norppatoiminnasta ja muista tapahtumista ilmoitella siellä kivalla, ryhmän keskustelusävyyn sopivalla tavalla. Mahdollisiin julkaisussa esitettyihin kysymyksiin kannattaa varautua vastaamaan ripeästi, jotta syttynyt kiinnostus johtaisi vaikkapa kurssi-ilmoittautumiseen.

Näin luot Facebook-mainoksen -ohje www.sukeltaja.fi > lehti > artikkelit

MUISTUTA VANHOJA

JÄSENIÄ

TOIMINNAN JATKUMISESTA

Uusien jäsenten löytämisen lisäksi kannattaa houkutella vanhoja jäseniä takaisin mukaan toimintaan. Ystävällinen meili tai viesti voi muistuttaa, että uimahallit ovat taas auki ja toiminta jatkuu.

Jos edellisestä sukelluksesta on aikaa, voi aloittaminen tuntua jännittävältä. Siihen auttaa sukelluskaverin tai kokeneemman sukeltajan tuki: mennään yhdessä altaaseen harjoittelemaan ja tehdään ne ensimmäiset avovesisukellukset jännitys huomioiden. Jos harrastukseen palaajia on useampia, voi Takaisin veteen -kurssi olla ratkaisu. Osallistumalla jollekin kurssille avautuu myös pääsy Liiton Dyykkioppimisympäristöön, jossa voi kerrata tietojaan.

Facebookin ohjeet mainostamiseen www.facebook.com/business

Hyviä kokemuksia Hämeenlinnasta

SUKELTAJALIITON puheenjohtaja Tero Lehtonen kertoo, millaisia keinoja hänen omassa seurassaan, Hämeenlinnan Sukeltajissa, keksittiin koronan aiheuttaman jäsenkadon korjaamiseen.

– Meillä päätettiin järjestää peruskurssi myös syksyllä, ja se toteutettiin tiiviissä tahdissa. Tiiviin kurssiohjelman mahdollisti peruskurssin uusittu järjestämisohje, jossa ei enää ole määrätty oppituntien lukumäärää vaan taitotaso, joka oppilaan tulee saavuttaa. Aloitimme kurssin elokuussa ja teoriat opiskeltiin omatoimisesti Dyykissä, jonka lisäksi oli muutama lähiopetuskerta. Uimahallit olivat silloin auki, ja allasharjoitteet saatiin hoidettua. Tiesimme, että avovedet kylmenevät lokakuussa, joten se motivoi hoitamaan kurssin rivakasti valmiiksi ennen sitä.

Peruskurssin esittelyinfo pidettiin seurassa ensimmäistä kertaa etänä Teamsin välityksellä. Lehtosen mukaan se oli todella hyvä ratkaisu, sillä infon osallistujista kaikki yhtä lukuun ottamatta osallistuivat peruskurssille.

– Infotilaisuus etänä kannattaa valmistella hyvin. Meillä oli Powerpointesitys, josta kävi ilmi jokainen pienikin yksityiskohta – osallistujan pitää tietää täsmällisesti, mitä harrastus edellyttää. Mukana oli hienoja kuvia ja videota pinnan alta tuomassa tunnelmaa. Näytimme myös Dyykistä parhaat palat. Yritimme pitää tilaisuuden keskustelevana ja kannustaa kyselemään. Saimme tilaisuudesta hyvää palautetta; erityisesti nuoret tykkäsivät, hän kertoo.

Sukella Suomessa

Hylkyjä Torniossa

Tornionlaakson Sukellusseuran 20-vuotisjuhlia vietettiin viime elokuussa. Deco-alus vie sukeltajat kesäisin merelle, ja lähialueiden louhoksilla sukelletaan säännöllisesti. Tornion kaupungin läpi virtaava Tornionjoki tarjoaa kesäaikaan mukavan, kilometrin pituisen virtasukelluksen.

JUKKA PITKÄKARI, Tornionlaakson Sukellusseura ry:n puheenjohtaja

Perämeren pohjukassa on muutama hylky, joilla seura sukeltaa säännöllisesti. Haaparannan Säiviksessä sijaitseva Staffan-hinaajan hylky on säilynyt varsin hyväkuntoisena, sillä se on poukamassa suojassa jäiden runtelulta.

Staffan rakennettiin vuonna 1885 alun perin matkustusalukseksi Tukholman läheisille järville. Höyryalus palveli järvikäytössä vuoteen 1949 asti, kunnes sahayrittäjä John Anton Waltari osti ja muokkasi sen uittokäyttöön. Tarinan mukaan aluksen ominaisuudet eivät sopineetkaan käyttötarkoitukseen ja siitä tuli lähinnä kettinkivarasto Säiviksen poukamaan, johon se sitten upposikin.

Alus on noin 35 metriä pitkä ja 6−7 metriä leveä. Kaikenlaista romua on vieläkin jäljellä pitkin kansirakenteita, kuten

Seura sukellusretkellä Sarven sukellusluontopolulla. Taustalla näkyy Selkäsarven näköalatorni.

käymäkeloja, vaijereita ja venttiileitä, ankkuripelikin löytyy keulasta. Vain piippu ja kannen hytit puuttuvat. Syvyyttä hylyllä on kuutisen metriä ja näkyvyyttä kolmisen metriä. Kohde soveltuu hyvin kaiken tasoisille sukeltajille. Staffan sijaitsee varsin lähellä rantaa, ja hylylle on vedetty naru pohjaa pitkin möljän nurkalta. Kohteelle sukeltamiseen ei siis tarvitse venettä, ja autollakin pääsee möljälle. Koordinaatit hylylle: 65.80312, 23.66313.

KUKKOKARIN HYLKYLÖYTÖ

Kukkokarin hylky on seuran hylkytiimin ensimmäinen löytö. Hylkytiimiläiset löysivät hylyn vuonna 2012 etsiessään kohteita viistokaikuluotaimella.

Puualuksen köli on hautautuneena mutaan. Aluksen pituudeksi on mitattu

28 metriä ja leveydeksi 10−11 metriä. Perästä kyljet ovat jo irronneet kylkikaarista, mutta keulassa kyljet ovat vielä paikoillaan. Alus on noin neljän metrin syvyydessä. Aluksessa on havaittu sahattuja kylkikaaria, eli siitä on pelastettu joskus uppoamisen jälkeen purjeet ja pintarakenteet.

Kukkokarilla on järjestetty seuran toimesta jääsukelluskin. Hylylle pääseminen kesäaikaan vaatii veneen, ja sillä on hyvä lähteä matkaan Leton venesatamasta. Hylky sopii hyvin kaiken tasoisille sukeltajille. Näkyvyys ei ole yleensäkään jokisuistoissa hyvä: kolmen metrin vaakanäkyvyyteen päässee, jos myrsky ei ole sekoittanut pohjan sakkaa. Koordinaatit hylylle: 65.75098, 24.25982.

Petri

Tulkki

VIRTASUKELLUSTA HEINÄKUUSSA

Seura järjestää viikoittain virtasukelluksia Tornionjoella. Yleensä paras aika sukelluksille on heinäkuussa, jolloin vesi on joessa matalimmillaan, virtaus maltillinen ja näkyvyys parhaimmillaan.

Sukellus aloitetaan yleensä Pikisaaren kohdalta, vanhan sillan yläpuolelta. Joki on syvimmillään noin kahdeksan metriä, ja kirkkaalla ilmalla edes lamppua ei välttämättä tarvita − toki se hyvä on olla mukana. Pohja on syvimmässä kohtaa enimmäkseen kiveä ja soraa. Seassa on uppotukkeja, metallipalkkeja ja kaikenlaista muuta ajan saatossa kertynyttä tavaraa. Väylä madaltuu alemmille silloille tultaessa 3−4 metriin. Matalammissa kohdissa pohja on enimmäkseen kovahkoa savisedimenttiä. Pyörätiesillan kohdilta löytyy kaikenlaista tavaraa: polkupyöriä, ostoskärryjä, silmälaseja ja löytyipä kerran jopa levytankosarja painoineen. Seura on aika ajoin järjestänytkin pohjan siivoustalkoita ja nostanut romua pois.

Virtasukelluksella ei tarvitse oikeastaan tehdä mitään muuta, kuin antaa virran viedä ja katsella, mitä tulee vastaan.

Tasapainotus pitää olla hallussa, joten olisi hyvä olla jo sukelluksia alla ennen virtasukellusta. Virran kuljettama matka on noin kilometrin ja aikaa siihen menee noin 45 minuuttia riippuen vähän siitä, mihin virtauksiin ja reittiin lähtee.

Tietoa seurasta

TORNIONLAAKSON Sukelluseura ry on perustettu vuonna 2002, ja jäseniä seurassa on noin kolmekymmentä. Korona-aika on näkynyt seuran toiminnassa ja valitettavasti myös jäsenmäärässä.

Seuralla on erittäin hyvät puitteet sukellustoimintaan. Omissa kerhotiloissa voi kokoontua ja järjestää kursseja sekä muuta toimintaa. Merikelpoisella sukellusalus Decolla onnistuvat sukellusreissut kauemmaskin merelle. Jäsenille on tarjolla edullisesti vuokralle laitteistoja; tällä pyritään madaltamaan kynnystä aloittaa harrastus, kun kurssi on käytynä. Seura pyrkii toimimaan hyvässä yhteistyössä naapuriseurojen kanssa, jotta saadaan mahdollisimman paljon aktiivisia sukeltajia yhteen.

www.sukellusseura.com

Hauki lepäilee Staffan-hylyn kannella.

Seura osallistuu muun muassa Aware-tapahtumaan Tornionjoella, jossa puhdistetaan pohjaa sukeltamalla.

Staffanin kannen reunakaide.

Jouko

Pellikka

Jouko

Pellikka

Petri

Tulkki

Ajattelemisen aihetta

Mistä tunnistaa turvallisen ja vastuullisen toiminnan?

Turvallisuuden merkitystä on helppo korostaa juhlapuheissa ja mainoslauseissa. Turvallisuusasiakirjojen laatiminenkin on vielä suhteellisen helppoa. Ne ovat kuitenkin vasta oikean turvallisuustyön pintaraapaisu, ja todelliset turvallisuustaitajat erottuvat aivan muilla ominaispiirteillä. Näille ominaispiirteille yhteistä on se, että niitä ei sellaisenaan voi oppia kursseilla tai kopioida muilta. Kyse on turvallisuusosaamisesta, turvallisuuden arvostuksesta, tahdosta ja ennen kaikkea kovasta työstä. Parhaille turvallisuustoimijoille yhteisiä piirteitä on kuvattu seuraavassa:

Turvallisuus on oikeasti osa kaikkea tekemistä. Vastuullisilla toimijoilla turvallisuus on olennainen osa kaikkea tekemistä. Se näkyy siisteytenä, fiksusti mietittyinä teknisinä tai rakenteellisina ratkaisuina, tuote- ja välinevalintoina. Se vilahtaa sekä johdon että muun henkilöstön puheessa myös silloin, kun siitä ei erikseen kysytä. Se on sisäänrakennettuna palvelukonsepteihin ja toimintatapoihin. Se on olennainen osa oman osaamisen kehittämistä sekä muiden opastusta ja ohjausta.

Riskien, onnettomuuksien ja muiden turvallisuuspoikkeamien käsittely on avointa. Riskien, virheiden tai puutteiden peittely tai vähättely ei tee toiminnasta turvallista. Päinvastoin. Parhaat toimijat arvioivat omaa toimintaansa kriittisesti ja tunnistavat turvallisuuspuutteita ja -poikkeamia koko ajan. Heillä on selkeä kokonaiskuva siitä, miten riskejä on tähän mennessä pystytty kokonaan poistamaan ja minkä riskien suhteen pitää vielä etsiä parempia ratkaisuja. He pyrkivät olemaan etupainotteisesti riskejä edellä, mutta tiedostavat myös sen, että yllätyksiä voi tulla ja hyvästä turvallisuustyöstä huolimatta jotain voi tapahtua. Riskejä tarkastellaan kattavasti ja systemaattisesti, niitä kuvataan kirjallisesti ja tarkastelu uusitaan säännöllisesti. Kommunikaatio riskeistä on avointa ja rehellistä.

Onnettomuuksista ja poikkeamista opitaan ja käytössä on jatkuvan parantamisen periaate. Turvallisuus alkaa nopeasti rapautua, ellei siitä pidetä jatkuvasti huolta. Kerran käyty koulutus antaa perusvalmiudet toimia oikein ja turvallisesti, mutta osaamista pitää jatkuvasti ylläpitää harjoittelulla. Jokainen suoritus ja suorituspaikka on erilainen, ja turvallisuutta pitää arvioida ihan joka päivä uudestaan ja jokaisessa kohteessa erikseen. Kaikki poikkeamat tarjoavat

mahdollisuuden oppia ja korjata kurssia. Turvallisuuden jatkuva parantaminen edellyttää myös sitä, että toimija seuraa aktiivisesti oman alansa kehitystä sekä hyviä käytäntöjä ja yrittää oppia myös muilta.

4

Toiminta on rakentavalla tavalla kurinalaista.

Turvalliseen toimintaan liittyy väistämättä myös rajoituksia ja kieltoja. Vastuullinen toimija on määritellyt omasta toiminnastaan no go -kohdat, ja säännöistä pidetään kiinni. Turvallisuustason kovimpia testejä ovat tilanteet, joissa tekisi mieli poiketa rajoituksista tai sääntöjä on jo rikottu. Se, miten näihin tilanteisiin suhtaudutaan, millaisia välittömiä toimenpiteitä tehdään ja miten tilannetta pyritään pitkällä tähtäimellä parantamaan, erottaa turvallisuusjyvät akanoista. Myös lainsäädännön noudattaminen on osa vastuullista toimintaa. Lainsäädännön vaatimukset ovat hyvän turvallisuustyön perusasioita. Ne eivät ole kohtuuttoman vaikeita tai kalliita toteuttaa, eikä lain porsaanreikien etsiminen vaatimusten kiertämiseksi ole kenenkään etu.

Edellä kuvatut turvallisuuden perusasiat pätevät myös sukellustoimintaan, järjestettiinpä sitä sitten palveluna tai yhdistystoimintana. Edellä kerrottu pätee myös yksittäisiin sukeltajiin, yhdistysten jäseniin ja vastuuhenkilöihin sekä palveluiden asiakkaisiin – eli koko sukellusyhteisöön. Toimitko itse yllä kuvatun mukaisesti? Toimiiko oma sukellusseurasi tai yrityksesi näin? Käytätkö asiakkaana vain sellaisia palveluita, jotka toimivat turvallisesti ja vastuullisesti?

Mervi Murtonen Kirjoittaja työskentelee johtavana asiantuntijana Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesissa. Hän vastaa työssään palveluiden turvallisuusjohtamisen ja riskienhallinnan kehittämisestä ja onnettomuustutkinnasta.

Mervi Murtosen arkisto

Mervi Murtosen seurana lenkkeilee usein parsonrussellinterrieri Muru.

SUKELTAJA SOMESSA

Jaoimme tammikuussa kivan videon Rovaniemen Urheilusukeltajien altaanpuhdistustalkoista.

19.1.2022 kouluttajawebinaarin aiheina olivat Dyykin toimintaan ja käyttöön tutustuminen.

Sukelluskalastuksen naisten ja miesten joukkueet valittiin ensi kesän järvi-EM-kisoihin.

Mitä Sukeltajan somessa tapahtuu? Poimintoja kiinnostavista aiheista. Seuraa Sukeltajaliittoa somessa, ja merkitse omat sukellusaiheiset postauksesi tägillä #sukeltajaliitto, niin saatamme jakaa niitä. Suomalaista sukellusta löydät tägillä #sukellasuomessa

SUKELTAJALIITTO RY

Sukeltaja on Sukeltajaliiton jäsenlehti.

ANNA PALAUTETTA

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?

Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

LEHDEN AVUSTAJAKSI?

Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa.

Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

ILMOITA SUKELTAJASSA!

Mainosta Sukeltajassa tai sukeltaja. fi-sivustolla. Mediakortti löytyy www.sukeltaja.fi > Sukeltaja-lehti.

Seuroille jäsenetuna pikkuilmoitus veloituksetta, kysy lisää!

NETTIARTIKKELIT

Lisää ajankohtaisia sukeltamiseen liittyviä artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi > Lehti > Artikkelit.

SARI NUOTIO toiminnanjohtaja

Liiton toiminnan operatiivinen johtaminen, talous, vastuullisuus, kumppanuudet, sidosryhmäyhteistyö, edunvalvonta, kriisiviestintä.

040 525 6336 sari.nuotio@sukeltaja.fi

RIKU VERKKOMÄKI jäsenpalveluvastaava

Laskutus, jäsenmaksupalvelu, kurssien ja e-oppimisympäristön tuki, käyttäjätunnukset, sukeltaja. fi-sähköpostiosoitteet, vakuutus.

09 3481 2258

riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

KRISTIINA KARILA viestintäkoordinaattori

Sukeltaja-lehti, sukeltaja.fi-sivusto, uutiskirjeet, sosiaalinen media, seurojen viestinnän tuki, mediayhteydet.

0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

HELI HALAVA nuorisopäällikkö

Lapset ja nuoret, seurakehittäminen: lasten ja nuorten toiminnan Tähtiseurat, ympäristöasiat.

040 764 1157 heli.halava@sukeltaja.fi

MIKA RAUTIAINEN koulutuspäällikkö

Koulutus, e-oppiminen, turvallisuus, seurakehittäminen: sääntöasiat, aikuisliikunnan Tähtiseurat.

0400 380 981 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

ANNE KETTUNEN järjestöassistentti

Jäsenasiat, sukelluskortit, kurssien ja e-oppimisympäristön tuki, verkkokauppatilaukset, ansiomerkkihakemukset. 09 3481 2258

anne.kettunen@sukeltaja.fi

Sukeltajaliiton jäsenyydestä on etua

Mitä sukeltaja saa Sukeltajaliiton jäsenenä?

• kattava seuraverkosto – edullista harrastamista hyvässä seurassa ympäri maan

• henkilökohtaista jäsenpalvelua ja neuvontaa

• sukeltajavakuutus – Sukeltajaliiton jäsenille räätälöitynä

• Sukeltaja-lehti – ainoa suomalainen sukellusalan lehti neljä kertaa vuodessa

• koulutus – kehity sukeltajana

• kilpaileminen – omaksi iloksi tai huipulle asti

• Dyykki – opiskele verkossa ja ylläpidä osaamistasi

• julkaisut – sukellustietoa suomeksi

• jäsenedut – yhteistyössä kumppaniemme kanssa

• edunvalvonta – sukeltajan asialla yhteiskunnassa

• tapahtumat ja seminaarit – ole mukana sukeltajayhteisössä

• mahdollisuus vaikuttaa – vapaaehtoistyötä suomalaisen sukelluksen hyväksi

Mitä seura saa

Sukeltajaliiton jäsenenä?

• innostava yhteisö, jonka osana toimia

• kattava koulutuskokonaisuus ja kortitukset

• monipuolinen toiminta sukelluksen eri sektoreilla

• tukea seuratoiminnan pyörittämiseen, apuja markkinointiin

• vapaaehtoisten tapaturmavakuutus ja seuran toiminnan vastuuvakuutus

• sparrausta toiminnan kehittämiseen ja tukien hakemiseen

• ohjeistuksia, edunvalvontaa, palkitsemisia

> Sukeltajaliitto > Jäsenyys