Sukeltaja 2 2023

Livari Belizessä oli huikea elämys

www.sukeltaja.fi

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI

Kaliforniassa Leikkisät merileijonat

Wellamo ja muita hylkyjä

Leirille saareen!

Lasten ja nuorten valtakunnallinen kesäleiri järjestetään 30.6.–2.7. Padasjoella Kelventeen saaressa.

Kelvenne on Päijänteen kansallispuiston suurin saari ja tunnettu muun muassa upeista hiekkarannoistaan. Leirillä on luvassa laitesukellusta, snorklausta, uimista ja rentoa leirimeininkiä kivassa porukassa. Hyvä ruoka pitää hymyn huulilla – leiriläiset muonittaa oma leirikokkimme. Viikonloppu ollaan ihan pihalla: nukutaan teltoissa, istutaan nuotiolla ja saunotaan telttasaunassa.

Venekuljetus lähtee Padasjoen satamasta perjantaina klo 13, ja samaan paikkaan palataan sunnuntaina iltapäivästä. Muutamalle järjestyy kyyti myös Pulkkilanharjun Karisalmelta. Aikataulut varmentuvat lähempänä leiriä.

Leirin järjestävät Hämeenlinnan Sukeltajat ja Riihimäen Urheilusukeltajat yhteistyössä Sukeltajaliiton kanssa.

Leirin ikärajat: snorkkelisukeltajat 10 v., laitesukeltajat 12 v. ja vähintään Junior Scuba -kortti. Suosittelemme, että jokaista neljää osallistuvaa lasta kohti tulee mukaan yksi ohjaaja sekä laitasukeltaville alle 15-vuotiaille on mukana oma laitesukeltava aikuinen.

Leirin hinta: 85 euroa, joka sisältää telttamajoituksen puolijoukkueteltassa (voi ottaa mukaan myös oman teltan), ruokailut, ohjelman ja venekyydit leirisaareen ja takaisin.

Tutustu Kelventeen saareen www.luontoon.fi/paijanne/ luonto#kelvenne

Katso tunnelmia viime kesän leiriltä. www.youtube.com/watch?v=gRkH5OmH64Y

Ilmoittautuminen: Ilmoittaudu viimeistään 31.5. Tapahtumakalenterin kautta.

Mainostaja!

Sukeltaja-lehdessä ilmoituksesi tavoittaa Sukeltajaliiton seurojen koko jäsenistön. Lehti ilmestyy sähköisenä viisi kertaa vuodessa. Sukeltajia kiinnostavat muun muassa sukellusvarusteet, sukellusmatkailu kotimaassa ja ulkomailla sekä retkeilyyn, ulkoilmaelämään ja veneilyyn liittyvät tuotteet ja palvelut.

OTA YHTEYTTÄ!

HYÖDYNNÄ LINKIT

VERKKOKAUPPAAN

Onko verkkokaupassasi hyvä tarjous tai tulossa sukeltajille sopiva kampanja? Mainoksesta pääsee halutessasi klikkaamalla suoraan ostoksille.

Kysy myös tarjousta vuosisopimuksesta, jolloin saat näkyvyyden Sukeltaja-lehdessä alennettuun hintaan.

Susanna Korkiatupa, mediamyynti susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi p. 044 589 6234

Katso hinnasto aikataulutjasukeltaja.fi > Lehti > Mediatiedot sivulta.

Lisätietoja: Nuorisopäällikkö heli.halava@sukeltaja.fi

Metsähallitus / Markus Sirkka Susan Wallenius

JULKAISIJA

Sukeltajaliitto ry Valimotie 10

00380 HELSINKI www.sukeltaja.fi

OSOITTEENMUUTOKSET puh. (09) 3481 2258 office@sukeltaja.fi

PÄÄTOIMITTAJA

Harri Nieminen harri.nieminen@sukeltaja.fi

TOIMITUSSIHTEERI

Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi

TOIMITUS

Viestintätoimisto Loistava Oy

Patruunantie 17 62800 Vimpeli

TUOTTAJA

Susanna Korkiatupa puh. 044 589 6234 susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi

TOIMITUSNEUVOSTO

Harri Nieminen, Emma Barrow, Kristiina Karila, Susanna Korkiatupa, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen, Outi Väisänen

SIVUNVALMISTUS

Aste Helsinki, Mika Viitanen

ULKOASU

Kumppania Oy, Laura Telin

KUVAPANKKI

Depositphotos

ILMOITUSMYYNTI

Susanna Korkiatupa puh. 044 589 6234 susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi

SUKELTAJA ILMESTYY

helmi-, huhti- kesä-, syysja marraskuussa

ISSN 2737-212X

Vakiot

6 MATKALAUKKU Catalinan saaren hurmaavat merileijonat.

8 TYRSKYT Kevätkokouskuulumiset, Vapaasukelluksen hallilajien Suomen mestaruuksista kisattiin, Kuinka pitää uudet harrastajat seurassa?

15 HYVÄ HOMMA! Kotimaan kohteet esittelyvideoiksi.

16 PERSOONA Vuoden norppaohjaaja 2022 Tarja Raivio.

22 NORPAT Näillä ohjeilla valmistaudut sukelluskesään!

23 AJATTELEMISEN AIHETTA Muistetaan pitää ääntä lajistamme.

28 SUKELLA SUOMESSA Wellamo ja muita hylkyjä Pietarsaaren seudulla.

31 KUVA-ALBUMI Islannin lumoavat vedet.

16

The Great Blue Hole ja muut merelliset nähtävyydet Belizessä.

2/2023

Päivitykset

18 LIVEABOARD Belizessä tarjosi rentoja sukelluksia ja monipuolista vedenalaista nähtävää.

24 MISTÄ SUKELTAJA tunnistaa hiilidioksidimyrkytyksen?

26 PAINEENTASAUS olisi hyvä aloittaa jo pinnalla, ja useamman tekniikan opettelusta on hyötyä.

KANNEN KUVA Sami Lindroos

Vapepa-sukeltajaksi?

Vapepa-sukeltajat avustavat viranomaisia erilaisissa vesistöissä tapahtuvissa tehtävissä, kuten kadonneen henkilön tai esineen etsintätehtävissä.

Sukeltajaliitto järjestää Vapepa-sukeltajakurssin Kuopiossa 19.–21.5. Kolmipäiväiseen kurssiin kuuluu myös yhteistoimintaharjoitus, jossa kurssin oppilaat har-

joittelevat vedestä ja maastosta pelastamista yhdessä alueen muiden vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimijoiden sekä viranomaisten kanssa.

Perjantaina opiskellaan teoria, lauantaina teoriakokeen jälkeen suoritetaan käytännön harjoitukset ja sunnuntaina osallistutaan yhteistoimintaharjoitukseen.

Koulutuspaikkana on Tahko Resort, ja yhteistoimintaharjoitus pidetään Rauhalahden vesialueella Kuopiossa.

Lisätiedot kurssin vastuukouluttajalta ari-pekka.arponen@ sukeltaja.fi

Kurssin aikataulu ja ilmoittautuminen sukeltaja.fi-kalenterissa

Tiekartta-työpaja – seurat mukaan!

Sukeltajaliiton koulutusvalikoiman ja Dyykki-sisältöjen kehittämistä ohjataan tiekartan avulla.

Tiistaina 16.5. klo 18–20 järjestetään etätyöpaja, jossa Sukeltajaliiton jäsenistöllä ja jäsenseuroilla on mahdollisuus vaikuttaa tiekarttaan, kertoa sitä koskevista toiveistaan sekä keskustella koulutusten käytännön järjestämi-

sestä seuroissa ja seurojen välisenä yhteistyönä.

Mihin painopistettä pitäisi jatkossa suunnata? Mitä kursseja ja työpajoja Sukeltajaliiton koulutustarjontaan toivotaan? Missä tärkeysjärjestyksessä kursseja ja työpajoja tulisi kehittää? Mitä Dyykki-sisällöiltä toivotaan, miten niitä tulisi kehittää? Miten koulu-

tuksia järjestetään seuroissa? Voiko koulutusresursseja jakaa seurojen kesken? Mitä palautteita ja toiveita seuroilla, seurajohdolla, ohjaajilla, kouluttajilla ja jäsenillä on?

Ilmoittaudu 14.5. mennessä. Ilmoittautuneille lähetetään osallistumislinkki maanantaina 15.5.

Ilmoittaudu sukeltaja.fi kalenterissa

Matti

Kajala

Vesien avautumista odotellessa

Vaikka sukellus eri muodoissaan onkin ympärivuotinen harrastus, aina keväällä vesien avautumista odotellessa tapahtuu ympärillämme jonkin sorttista erityistä aktivoitumista. Moni meistä kerryttää uutta osaamista, viilaa varusteita ja suunnittelee uusia suuria tai vähän pienempiäkin sukellusseikkailuja. Valmistautuminen yhdessä sekä yksilönä on olennainen ja hieno osa harrastustamme.

Valmistautumista tapahtuu myös harrastuksemme kehittämisen saralla, Sukeltajaliiton suunnalla. Tämänkin tiimoilta on aina välillä hyvä istahtaa kaiken muun tohinan keskellä alas. Etenkin, kun sukelluksessa on kyse monellakin muotoa varsin yhteisöllisestä harrastuksesta.

Liitolla on mainio, muutamia vuosia sitten kirjoitettu strategia. Tämän strategian päälinjat ovat edelleen hyvinkin toimivia huolimatta siitä, että maailma meidän ympärillämme on muuttunut monessakin suhteessa. Strategia itsessään ei kuitenkaan ole

yksin mitään. Strategia on aina yhtä hyvä kuin sen jalkautus. Tässä meillä on paljon puuhaa, mielenkiintoisia mahdollisuuksia ja tähän tulemme laittamaan paukkuja. Toteutuksessa tarkoituksena ei ole käynnistää massiivisia kehitysprojekteja, vaan tunnistaa niitä pieniäkin, vaikuttavia toimia, joilla edistämme eri tavoin sukeltajien ja seurojen hyvinvointia. Ja viedä näitä käytäntöön. Niistä asioista, jotka tuottavat arvoa ja jotka tulisi viedä käytäntöön, paras tieto on teillä − sukeltajilla ja seuroilla. Tietoa on nyt kerätty jäsenja seurakyselyissä, puheenjohtajaillan hyvissä keskusteluissa sekä erilaisissa kohtaamisissa. Sana on edelleenkin vapaa, ja tämän kaiken tiedon varaan suunnitelma muodostuu.

Kun käytännön toteutukseen edetään, on meidän kaikkien tärkeä muistaa, mitä Sukeltajaliitto on ja mitä se ei ole. Vaikka liitolla on toimisto ja palkattua henkilökuntaa, on hyvä huomioida, että toimintaa toteutetaan monilta keskeisiltä osin

Harri Nieminen puheenjohtaja harri.nieminen @sukeltaja.fi

vapaaehtoisvoimin. Tästä syystä osallistumisemme, vaikka pienimuotoisestikin, on arvokasta ja tärkeää. Tiedän kokemuksesta, että välillä tarjoutuminen ja heittäytyminen arveluttaa, joskus hieman pelottaakin. Mitä tapahtuu, kun nostan käden pystyyn? Mihin kaikkeen sitoudun, kun lähden tähän mukaan?

Osallistuminen ei kuitenkaan aina tarkoita sitoutumista määräämättömäksi ajaksi jonkin ison tason otsikkoon liittyvään tekemiseen. Osallistuminen voi olla pientäkin, projektimuotoista tai vaikka vaan yksittäiseen pieneen tehtävään liittyvää tekemistä. Monessa tapauksessa saat määrittää vauhdinkin itse. Hyvä esimerkki lähihistoriasta ovat tällä periaatteella luodut, Dyykistä löytyvät koulutussisällöt. Olkoonkin, että moni tekijöistä on jäänyt koukkuun ja osallistunut koulutuksen kehittämistoimintaan vuosien mittaan laajemminkin. Antoisaa sukelluskevättä!

SAMI LINDROOS oli jo lapsena innokas snorklaaja ja oman elämänsä tutkimusmatkailija. Lopullisen sysäyksen laitesukelluksen peruskurssin suorittamiseen 2011 antoi yllättävä kohtaaminen Indonesiassa. – Iso merikilpikonna tuli syvyyksistä pinnalle hengittämään aivan viereeni. Siinä tovi ihmeteltiin toinen toisiamme, hän muistelee.

Lindroos on myös kouluttaja ja aktiivinen sukelluskuvaaja. – Omilla sukelluksillani tuntuu nykyisin jopa hieman oudolta, jos kameraa ei ole mukana. Sukellan mieluiten maastoissa, joissa on mahdollista nähdä jotain, minkä itse koen erikoiseksi tai merkitykselliseksi. Tämä liittyy enemmän paikan floraan & fau-

naan kuin esimerkiksi maahan, maanosaan tai vaikkapa veden lämpötilaan. Suomessakin on monia upeita ja omanlaisia sukelluspaikkoja, hän sanoo. Mieleenpainuvia sukellusmuistoja on Lindroosille kertynyt vuosien varrella monia. Huippukokemusten listalle pääsevät muun muassa valkohaiden ja muiden isompien haiden tapaaminen pinnan alla, Komodon virtasukellukset, Raja Ampat sekä monet Indonesian paikat, Molnar Janosin luolasto Unkarissa, Myanmarin tieteellinen jättiläismantojen kuvausreissu sekä Tubbatahan vedenalaista elämää uhkuvat atollit Filippiineillä. – Tämä harrastus antaa parhaimmillaan minulle upeita kokemuksia, mutta kuvien

kautta minulla on mahdollisuus näyttää vedenalaista elämää myös ei-sukeltajille. Haluan tuoda esille luonnon moninaisuutta sekä samalla hälventää ennakkoluuloja ja pelkoja vedenalaiseen maailmaan liittyen. Haluan itse kehittyä niin kuvaajana, sukeltajana kuin sukelluskouluttajanakin, ja paraikaa olenkin tekemässä crossover-kouluttajakurssia toiselle sukellusorganisaatiolle Suomessa, hän kertoo suunnitelmistaan.

LUE SIVUILTA 6–7 Sami Lindroosin juttu Catalinan merileijonista, ja pulahda SIVULLA 31 hänen seurassaan Islannin kirkkaisiin vesiin.

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

Anna

Semerdjiev

Sami Lindroos, Vantaa

Harri Niemisen arkisto

Merileijonien leikki

Merileijonat, nuo vesien leikkisät koiranpennut, lienevät monen sukeltajan must see -listalla. Catalinan saari Kaliforniassa on yksi paikka, missä saattaa päästä piilosille näiden nopeiden veijareiden kanssa.

Teksti ja kuvat SAMI LINDROOS

Tämä oli kolmas kerta, kun pääsin sukeltamaan Catalinan saaren sukelluskohteissa. Ensimmäisellä kerralla vuonna 2018 saari valikoitui kohteeksi oikeastaan vahingossa. Minulla oli silloin pari luppopäivää odottaessani jatkolentoja Meksikosta Eurooppaan, joten tilaisuus sukeltamiselle aukeni yllättäen.

VÄHÄN KUIN NORJA

Minusta tuli heti Kalifornian rannikon sukellusfani. Vedenalainen luonto on siellä mielestäni hyvin erikoista ja erilaista, kuin mitä olin aiemmin kokenut. Lähinnä tulee mieleen Norja, missä myös kasvaa

samantyyppistä korkeaa kelppimetsää. Veden lämpötila on kuitenkin

Kaliforniassa huomattavasti korkeampi: kesäisin 20−24 °C ja talvisin 13−15 °C. Myös flora ja fauna ovat hyvin erilaisia kuin Norjassa. Minulla on ollut mukana aina kuivapuku, mikä on ollut miellyttävää jokaisella kerralla. Veden lämpötilan vuoksi alueella saattaa olla ja on joskus nähtykin valkohaita, kuten myös muita haita. Yleisesti Catalinan saaren vesillä näkee monia garibaldikaloja, California sheephead -kaloja (Semicossyphus pulcher), isoja mustia meribasseja, hummereita, mustekaloja ja barrakudia.

Zalophus californianuksesta käytetään yleisesti nimeä kalifornianmerileijona. Lajin suositeltu suomenkielinen nimi on tyynenmerenhylje.

PIILOSILLA

Mahdollisuus nähdä muitakin eläviä olentoja on hyvä, koska koko Kalifornian rannikon vedenalainen luonto on hyvin monipuolista. Viimeisimmällä sukelluksellani luokseni uiskenteli yllättäen iso, noin 50−60 yksilön lauma merileijonia, jotka olivat hyvin leikkisiä ja kontaktinhakuisia. Aktiivisimmillaan oli aina yksi merileijona päällä, sivulla tai takana ja ne leikkivät ”piilosta” sukeltajan kanssa. Yksi kävi tuntemukseni mukaan kokeilemassa reiden kohdalta hellästi myös kuivapukuni materiaalia luultavasti pohtien, mikä tämä heidän maailmaansa kuplitteleva

Matkalaukku

vierailija on miehiään. Merileijonat ovat liikkeissään hyvin nopeita, minkä vuoksi ne ovat myös haastavia kuvattavia.

SUKELLUKSET HELPPOJA

Catalinan saaren sukellukset ovat yleisesti helppoja ja sopivat aloittelevillekin sukeltajille. Kelppimetsässä lieväksi haasteeksi muodostuivat kameran keräämät kasvit. Sukelluksia ei varsinaisesti ohjata, vaan useimmat sukeltajat ovat toisilleen tuttuja ja sukeltavat kimpassa. Sukelluspari löytyy varmasti vaivattomasti keskuksen henkilökunnan ottaessa nämä asiat huomioon ennen sukelluksia. Näkyvyydet veden alla ovat yleisesti hyviä, hieman vaihdellen kuitenkin vuodenajan tai myrskyjen myötä.

VASTINETTA RAHALLE

Kalifornian rannikolla on monia sukelluspaikkoja − Montereyn alue on niistä kuitenkin ehkä suosituin. Catalinan saarella on monenlaista sukellustoimintaa, mutta itse olen käyttänyt paikallista Sundiversukelluskeskusta, joka tekee kolmen sukelluksen taktiikalla päiväreissuja Los Angelesin lähettyviltä. Keskus on hyvin kilpailukykyinen hinnoiltaan (päiväretki 165 USD), ja se tarjoaa matkan, sukellusten, ruoan ja virvokkeiden lisäksi mahdollisuuden nähdä matkan aikana veneestä myös valaita ja delfiinejä. Ajoittain keskus tarjoaa myös todella uniikkia mahdollisuutta sukeltaa toiminnassa olevan öljynporauslautan alla.

Kirkasvärinen garibaldikala kelppimetsän siimeksessä. Kelppi kasvaa useiden kymmenien metrien korkuiseksi.

Kalifornianmerileijona on alueella yleinen, ja niitä voi nähdä myös rannalta käsin.

Alueella voi bongata myös sukkelia saukkoja.

KUIVAN MAAN NÄHTÄVYYKSIÄ

Kalifornia tarjoaa monenlaista tekemistä ja erilaisia kokemuksia myös pinnan päällä. Roadtrip San Franciscon ja Los Angelesin välillä on legendaarinen maisemareitti, jonka varrelle osuu myös aiemmin mainittu Montereyn kaupunki. Rannikko on hyvin lajirikasta aluetta; näin roadtripin varrella pinnan päällä muun muassa valtavia elefanttihylkeitä, kotkia, saukkoja ja merileijonia. Valassafarilla tuli nähtyä myös Risson delfiinejä ja harmaavalaita. Monte­

reyn valassafari on usein arvostettu maailman parhaaksi. Kaliforniassa voi nähdä myös jättimäisiä mammuttipetäjiä (giant sequoia tree) sekä Yosemiten kansallispuiston maisemia. Pelkästään Los Angelesista tai San Franciscosta löytyy varmasti jokaiselle jotain koettavaa.

www.sundiverinternational.com

www.instagram.com/ underwaterwonderland

– KOONNUT KRISTIINA KARILA –

Kevätkokousuutisia

Sukeltajaliiton kevätkokous pidettiin 1.4. Sporttitalolla Helsingissä, ja siihen oli mahdollista osallistua myös etänä. Kokoukseen osallistui virallinen edustaja kahdeksasta seurasta.

LIITON VARAPUHEENJOHTAJA

Marko Niinistö kertoi ennen virallista kokousta ajankohtaisista asioista. Puheenjohtaja Harri Nieminen lähetti videotervehdyksen kokousvieraille. Syksyllä edesmenneen liiton kunniapuheenjohtaja Kalervo Rehnbäckin muistoksi pidettiin hiljainen hetki. Kokouksessa palkittiin Vuoden parhaat 2022, joista moni pääsi paikan päälle vastaanottamaan huomionosoituksen.

Vuoden 2022 vuosikertomus ja tilinpäätös sekä tilintarkastajan ja toiminnantarkastajan lausunto esitettiin kokoukselle ja päätettiin tilinpäätöksen vahvistamisesta. Tilivelvollisille myönnettiin tili- ja vastuuvapaus. Vuoden 2024 jäsenmaksut vahvistettiin hallituksen esityksen mukaisesti.

EHDOLLEPANOTOIMIKUNTA

ALOITTAA TYÖNSÄ

Kokous päätti ehdollepanotoimikunnan asettamisesta. Ehdollepanotoimikunta etsii sopivia henkilöitä asettumaan ehdolle syyskokouksessa käytävään hallitusvaaliin. Ehdollepanotoimikunnan jäseniksi valittiin Hanna-Mari Talka, Helsinki, Kati Aaltonen, Tampere, AriPekka Hakulinen, Savonlinna, Marko Niinistö, Salo ja Aleksi Kuronen, Joensuu. Ehdollepanotoimikunnalle annettiin valtuudet täydentää kokoonpanoaan yhdellä henkilöllä.

MUUTOKSIA SÄÄNTÖIHIN

Vuosikokous hyväksyi PRH:n ennakkotarkastaman toimintasäännön. Yhdistyslaki on uudistunut, ja se mahdollisti sääntökirjausten muuttamista liiton

kokousten järjestämisen osalta. Samalla tarkasteltiin myös sääntöjä kokonaisuutena ja tehtiin pieniä muutoksia kirjauksiin. Toimintasääntö tuli voimaan 1.4.2023. Myös hallituksen esittämät päivitykset liiton kurinpitosääntöihin hyväksyttiin.

TULEVAT VUOSIKOKOUKSET

Liiton syyskokous järjestetään 7.10., paikka on vielä avoin. Jos seuroilla on tilaisuuksia, joiden yhteyteen kokous sopisi, niin pyydämme olemaan yhteydessä toiminnanjohtajaan, sari.nuotio@ sukeltaja.fi.

Kevätkokous järjestetään 6.4.2024 Salossa Sukellusseura Simppu ry:n 50-vuotisjuhlan yhteydessä. Kokousvieraat toivotetaan tervetulleeksi juhlaan!

Kaikki kokouksen asiakirjat sekä vuoden 2022 vuosikertomus löytyvät sukeltaja.fi materiaalipankista.

Kevätkokoukseen saatiin runsas joukko Vuoden parhaita paikan päälle palkittavaksi. Kuvassa eturivissä vasemmalta Pauliina Raivio, joka vastaanotti Vuoden norppaohjaaja -palkinnon äitinsä Tarja Raivion puolesta, Vuoden kouluttaja Sanna Paukku, Vuoden norppa Konsta Koskinen ja Vuoden seuraa, KeskiKarjalan Sukeltajia edustaneet Arto Möttönen ja Erno Olkkonen. Takarivissä vasemmalta Vuoden räpyläuimari Juho Herva, Vuoden Norppaseuraa, Tampereen Urheilusukeltajia edustanut Waltter Toiva sekä Vuoden vapaaehtoista, Sukelluskalastuksen järvi EM-kilpailun vapaaehtoisia edustaneet Ville Lahikainen ja Juha Siitonen.

Kristiina Karila

Jäsenmaksut 2024

Jäsenyhdistykset

• seniorit 14,50 euroa (kalenterivuoden aikana vähintään 75 vuotta täyttävät)

aikuiset 29,00 euroa (2009 tai ennen syntyneet)

norpat 14,50 euroa (2010–2017 syntyneet)

kuutit 0 euroa (2018 tai sen jälkeen syntyneet)

• jäsenmaksun suuruus on 50 % oman ikäryhmän maksusta, kun henkilö liittyy uutena jäsenenä elo−joulukuun välisenä aikana. Uudeksi jäseneksi katsotaan henkilö, joka ei ole ollut liittymisvuotta edeltävänä vuonna liiton henkilöjäsen tai liiton jäsenyhdistyksen jäsen.

• rinnakkaisjäsen 0 euroa (jäsen, joka maksaa yhden seuran kautta liiton maksun, voi olla rinnakkaisjäsenenä muissa seuroissa).

Muut

• henkilöjäsen 29,00 euroa. Henkilöjäsenen jäsenmaksun suuruus on 50 % (14,50 euroa), kun henkilö liittyy uutena jäsenenä elo-joulukuun välisenä aikana. tukijäsen 1000 euroa

• yhteisöjäsen 100 euroa, ja sen lisäksi yhteisöjäsen maksaa jokaisesta henkilöstä, jonka haluaa liittää liiton jäsenyyden piiriin, saman ikäryhmään perustuvan jäsenmaksun kuin muillakin on.

Vuoden parhaat

Vuoden sukeltaja

Minna Koivikko, Museovirasto

Vuoden seura

Keski-Karjalan Sukeltajat ry

Vuoden norppaseura

Tampereen Urheilusukeltajat ry

Vuoden kouluttaja

Sanna Paukku, Sukellusseura H2O ry

Vuoden vapaaehtoinen

Sukelluskalastuksen järvi-EMkilpailun vapaaehtoiset

Vuoden norppa

Konsta Koskinen, Riihimäen Urheilusukeltajat ry

Vuoden norppaohjaaja

Tarja Raivio, Mursut ry

Vuoden räpyläuimari

Juho Herva, Nurmijärven Uinti ry

Vuoden uppopalloilija

Ilona Häsänen,

Saaristomeren Sukeltajat ry

Vuoden sukelluskalastaja

Jemmi Levonen, Rauman Laitesukeltajat ry

Vuoden vapaasukeltaja

Simo Kurra, Tampereen Urheilusukeltajat ry, Freediving Team of Finland ry

VUODEN EKOTEKO -palkittavaksi ei saatu yhtään ehdotusta.

Myöskään Vuoden Vapepa-sukeltaja -kategoriassa ei tänä vuonna jaettua palkintoa.

- Majoitus: neljä makuuhuonetta

- Keittiö, sauna, pesuhuone

- Varusteiden huoltotila

- Varusteiden kuivaushuone

- Täyttöasema 230 / 300 bar

Kaatialaan 25 min

Hengenpidätyslajit uimahalleissa

SUKELTAJALIITTO RY, Suomen Uimaliitto ry, Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry (SUH) ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) ovat yhteistyössä laatineet turvallisuusohjeen hengenpidätyslajien harrastamisesta uimahalleissa, kylpylöissä, maauimaloissa ja muissa vastaavissa paikoissa. Ohjeella halutaan kannustaa uimahalleja mahdollistamaan ja tukemaan hengenpidätyslajien vastuullista harjoittelua ja turvallisten käytäntöjen leviämistä.

Ohjeessa on annettu hengenpidätysharjoittelussa tarvittavat pelisäännöt, jotta eri vesilajien

turvallinen harrastaminen on mahdollista myös hengenpidätysharjoitusten osalta, yleinen turvallisuus uimahallissa ei heikkene hengenpidätysharjoitusten vuoksi, uimahallin muut käyttäjät eivät aiheuta vaaraa hengenpidätyslajien harrastajille ja henkilökunnalla on perusteet puuttua riskialttiiseen käyttäytymiseen.

Ohje on ensisijaisesti tarkoitettu palveluntarjoajille, uimahallin henkilökunnalle ja hengenpidätystä sisältävien lajien harjoittelijoille.

Tutustu ohjeeseen sukeltaja.fi

Kisahuumaa vapaasukelluksessa

VAPAASUKELLUKSEN allaslajien

SM-kisat pidettiin 1.–2.4. Jyväskylässä AaltoAlvarissa. Lajeja oli neljä: pituussukellus ilman räpylöitä (DNF), staattinen hengenpidätys (STA), pituussukellus (mono)räpylällä (DYN) ja pituussukellus stereoräpylöillä (DYNB). Kokonaiskilpailun tulos laskettiin kolmen lajin yhteispisteistä lajeista DNF, STA ja DYN/DYNB.

Suomessa vapaasukelluksessa aktiivisista harrastajista on jo puolet naisia, ja näin oli myös SM-kisojen osallistujissa. Ilahduttavan monta uutta kisaajaa nähtiin sekä naisten että miesten sarjoissa. Kisoissa tehtiin paljon henkilökohtaisia kisaennätyksiä.

LAJIEN PARHAAT

DNF naiset: Janita Kulkula 128 m

DNF miehet: Hermanni Heinonen 114 m

STA naiset: Iiris Ala-Olla 6 min 42 s

STA miehet: Tommi Pasanen 7 min 15 s

DYN naiset: Janita Kulkula 175 m

DYN miehet: Olavi Paananen 181 m

DYNB naiset: Janita Kulkula 134 m

DYNB miehet: Tommi Pasanen 186 m

KOKONAISKILPAILUN parhaat naisten sarjassa olivat 1. Janita Kulkula, 2. Iiris Ala-Olla ja 3. Polina Polusk

KOKONAISKILPAILUN parhaat miesten sarjassa olivat 1. Hermanni Heimonen, 2. Tommi Pasanen ja 3. Teemu Nurmi

UIMAHALLILTA saatiin hyvää palautetta kisan järjestelyistä. Esimerkiksi turvasukeltajia oli kahdeksan ja kilpailualueet oli selkeästi rajattu yleisöuimareilta.

KESÄLLÄ järjestetään jälleen kaksi valtakunnallista vapaasukellusleiriä Päijänteellä Asikkalan Kinisselällä. Toisen leirin yhteydessä järjestetään AIDAsyvyyskisa. Leirit ovat olleet perinteisesti hyvin suosittuja.

TIMO PÖNTINEN

Onnittelutkisoissamenestyneille!

Kaikki kilpailun tulokset www.aidainternational.org/Events/ EventIntermediateRanking-3666

Kisatuomari Jussi Juntunen näyttää turvatiimille valkoista korttia eli suoritus hyväksytty! Kuvassa turvasukeltajat (vasemmalta oikealle) Ossi Peltola, Jesse Karhu, Laura Lehtiaho, Niko Vuohelainen, Ville Harju ja Ossi Söderholm.

Kisan mitalikuningatar oli Janita Kulkula, joka nappasi yhden hopean ja kolme kultaa, joista yksi kokonaiskilpailun voitosta.

Elina

Hämäläinen

Jäsenkyselyn tuloksia

TEIMME joulukuussa koko jäsenistölle kyselyn, jossa kysyttiin muun muassa harrastusaktiivisuutta ja mielipidettä Sukeltajaliiton jäsenpalveluista vuonna 2022. Kysely liittyy liiton strategiaan, ja se toistetaan säännöllisin välein.

Edellisen kerran kysely tehtiin vuonna 2020.

Kyselyyn vastasi 770 henkilöä eli noin 10 % jäsenistöstä. Yli puolet vastaajista oli pitkäaikaisia (yli 10 vuotta) seurojen jäseniä. Suurin osa vastaajista (80 %) oli yli 40-vuotiaita. Noin neljännes vastaajista oli naisia.

Lähes puolet (47 %) vastaajista ilmoitti sukeltaneensa vuonna 2022 vähemmän kuin edellisenä vuonna. 34 % oli sukeltanut saman verran ja 19 % enemmän kuin aiemmin.

Vapaaehtoistyötä omassa seurassa tai Sukeltajaliitossa oli tehnyt 60 % vastaajista, ja suurimmalla

osalla tehty tuntimäärä oli enintään 50 tuntia vuodessa. Tärkeimmät syyt tehdä vapaaehtoistyötä olivat samanhenkisten ihmisten seura, saatu hyvä mieli, velvollisuudentunne ja seurassa harrastamisen edullisuus.

Kysyimme myös mielipidettä Sukeltaja-lehden muuttumisesta sähköiseksi. 54 % vastaajista ei pidä muutoksesta, sillä haluaa lukea lehdet paperisena. 34 % pitää päätöstä ekologiselta kannalta hyvänä ja 12 % lukee muutkin lehtensä sähköisenä. Kysymme jatkossakin jäsenistön mielipidettä lehdestä, ja kehitämme lehteä palautteen pohjalta.

Tänä vuonna teemme myös kyselyn seurajohdolle seurojen tilanteesta sekä uusille sukeltajille harrastuksen jatkumiseen liittyen.

Monetkiitoksetkaikillevastaajille!

60 %

vastaajista oli tehnyt seurassa tai liitossa vapaaehtoistyötä.

Tärkeimmät syyt tehdä vapaaehtoistyötä:

• samanhenkisten ihmisten seura

• saatu hyvä mieli

• velvollisuuden tunne

• seurassa harrastamisen edullisuus

SOPIVAN KOKOINEN, HYVIN VARUSTELTU JA SYMPAATTINEN TILAUSRISTEILIJÄ 12 HENGEN RYHMILLE

TUKEVA TERÄSALUS KOVAANKIN KÄYTTÖÖN

ERINOMAINEN TUKIALUS SUKELTAJILLE JA TUTKIJOILLE

Puheenjohtajat koolla

VUODEN ensimmäinen puheenjohtajailta pidettiin 21.3. Sukeltajaliiton puheenjohtaja Harri Niemisen johdolla. Tämä etätilaisuus kokoaa yhteen seurajohtoa ja Sukeltajaliiton hallituksen jäseniä keskustelemaan, jakamaan tietoa ja kokemuksia ja verkostoitumaan. Paikalla oli seurojen edustajia ympäri Suomen aina Inaria ja Sodankylää myöten. Etätilaisuuksiin on kaikilla seuroilla yhtäläiset mahdollisuudet osallistua. Ensimmäisen puheenjohtajaillan aiheena oli hyvinvoivat seurat, ja miten tätä hyvinvointia voisi lisätä. Monissa seuroissa kamppaillaan samantyyppisten ongelmien kanssa. Korona-ajan jälkeen toiminta ei ole virkistynyt vanhaan malliin ja jäsenistössä on havaittavissa passivoitumista. Viikkosukelluksille saattaa olla vaikea löytää riittävästi lähtijöitä. Seuran tehtäviin voi olla hankalaa saada vapaaehtoisia.

Illan aikana pohdittiin muun muassa seurojen kouluttajaresurssien hyödyntämisestä laajemminkin. Jos omasta seurasta ei löydy kouluttajaa tietylle kurssille, löytyisikö naapuriseurasta? Tai jos oman seuran kurssilla on tilaa, voisiko sille osallistua myös muista seuroista?

Myös vierailijoiden ottaminen mukaan seuran vajaille retkille on yksi keino saada alukset ja sukeltajat liikkeelle. Ilmaan heitettiin idea, että seurat voisivat kurssien ja muiden tapahtumiensa lisäksi viedä

Sukeltajaliiton kalenteriin myös seuran retkiä, joille vierailijat ovat tervetulleita.

Puheenjohtajaillat ovat saaneet yleisesti hyvää palautetta, ja niitä tullaan järjestämään tarpeen mukaan. Seurojen puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat kutsutaan tilaisuuteen sähköpostitse.

Reilun kilpailun ohjelma

on julkaistu

SUKELTAJALIITON Reilun kilpailun ohjelma tuli voimaan 1.3.2023. Sukeltajaliitto osallistui syksyllä 2022 Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry:n vetämään prosessiin, joka tuki lajiliittojen antidopingohjelmien uudistamista ja kilpailumanipulaation torjuntaohjelmien työstöä.

Urheilujärjestöillä on Suomen antidopingsäännöstöstä (2021) tuleva velvoite laatia antidopingohjelmat sekä toteuttaa, arvioida ja tarvittaessa päivittää niitä. Antidopingohjelman lisäksi urheilujärjestöiltä edellytetään kilpailumanipulaation torjuntaohjelmaa. Sukeltajaliitto päätti koota ohjelman yksiin kansiin ja laati Reilun kilpailun ohjelman. Samalla uusittu Reilun kilpailun sopimus korvaa liiton aiemmin käyttämät antidopingsopimukset.

Reilun kilpailun ohjelma koostuu kahdesta osiosta: antidoping- ja kilpailumanipulaation torjuntaohjelmista. Ohjelmissa kuvataan Sukeltajaliiton edistämää antidopingtoimintaa ja kilpailumanipulaation torjuntaa sekä näiden toimintojen seurantaa ja vastuita. Molemmat ohjelmaosiot sisältävät lisäksi perustietoa aihealueiden säännöistä ja sopimuksista, koulutuksesta, viestinnästä ja valvonnasta.

Ohjelmat on tarkoitettu sukeltamisen eri lajimuotojen parissa toimivien urheilijoiden, heidän valmentajien ja tukihenkilöiden sekä kisaorganisaatioiden käyttöön. Ohjelma liitetään myös osaksi kilpalajeihin liittyviä ohjaaja-, kouluttaja- ja valmentajakoulutuksen sisältöjä.

Tutustu Reilun kilpailun ohjelmaan.

Paljonko painoja –Arkhimedeen laki sukeltajan palveluksessa

Jos kappale on osittain tai kokonaan upotettu nesteeseen tai kaasuun, kappaleeseen kohdistuu ylöspäin vaikuttava voima eli noste.

Tämä voima on yhtä suuri, mutta suunnaltaan vastakkainen, kuin kappaleen syrjäyttämän neste- tai kaasumäärän paino.

− Arkhimedes -

TIEDEFAKTA Arkhimedeen lain mukaan veteen upotessaan kehon paino vähenee saman verran kuin on kehon syrjäyttämän veden paino. Kun kehon painosta vähennetään sen syrjäyttämän veden paino, nähdään, kelluuko vai vajoaako sukeltaja.

Ihmisen kehon noste on makeassa vedessä suunnilleen neutraali, ja keuhkoissa oleva ilma pitää kehon pinnalla.

Puhaltamalla keuhkot tyhjäksi voi sukeltaa pohjaan. Kun henkilölle lisätään sukelluspuku ja -varusteet ylle, noste kasvaa ja se pitää kumota lisäämällä painoja. Käytännössä oikea painotus opetellaan yleensä kokeilemalla vedessä, mutta sen voi myös laskea suuntaa antavasti.

SUKELLUSPUVUN NOSTE

LASKETAAN SEURAAVASTI:

Ihmisen kehon pinta-ala on keskimäärin 2 m² (2 x 10⁶ mm²).

Laskutoimitus: kehon pinta-ala (mm²) x puvun eristeen paksuus (mm) = syrjäytetyn veden tilavuus (mm³)

1 mm x 2 x 10⁶ mm² = 2 x 10⁶ mm³ = 2 litraa vettä

Yhden millimetrin paksuinen eristekerros syrjäyttää noin 2 litraa vettä, joka painaa noin 2 kiloa. Painoja pitää lisätä 2 kiloa per eristemillimetri korvaamaan noste. Jos puvun eriste on siis 6 milliä paksu, pitää painoja lisätä 12 kiloa, jotta sukeltaja pysyy pinnan alla.

Työkaluja seuratoimintaan

SUOMESSA toimii 15 liikunnan aluejärjestöä, joiden tehtävänä on hyvinvoinnin edistäminen liikunnan ja urheilun avulla – erityisesti paikallisella tasolla. Aluejärjestöillä on useita edullisia koulutuksia, jotka on suunnattu seuratoimijoille seurojen pyörittämisen tueksi. Tässä muutamia, joista on hyötyä seuran arjessa.

Urheiluseuran hyvä hallinto Koulutuksessa käydään läpi hyvän seurahallinnon perusteita. Teemoina ovat muun muassa päätöksenteko seurassa, seuran hallinnon toiminta, jäsenyys ja maksut seurassa.

Urheiluseuran viestintä Viestintä on hyvän seuran toimivuuden edellytys. Koulutuksessa käydään läpi seuraviestintää eli sisäistä viestintää, mediaviestintää ja kriisiviestintää.

Sukeltajan ja hänen varusteidensa syrjäyttämä vesimäärä vaikuttaa sukeltajan nosteeseen.

MUIDEN VARUSTEIDEN NOSTE LASKETAAN SEURAAVASTI:

Esimerkkinä 12-litrainen 232 barin tyhjä teräspullo venttiileineen painaa noin 14 kg, ja sen noste on 1 kg negatiivinen (Sukellusluola.com).

Yleisesti käytetty wings-liivi terässelkälevyllä ja sinkkupulloadapterilla (3 kg), regulaattori (2 kg) ja p-paino (3 kg). Yhteen laskettuna kokoonpanon noste on 8 kg negatiivinen.

Tarvitset siis 4 kg painoja painovyöhön, ja voit lähteä sukeltamaan.

HUOM! Laskutoimitus on tehty tyhjän pullon perusteella. Ilmakin painaa, joten täysi pullo saattaa pitää sinut pinnan alla, vaikka painoja ei olisikaan riittävästi. Varmista, että painotuksesi on kunnossa tyhjällä pullolla (50 bar jäljellä) altaassa tai matalassa rantavedessä sukellusparin kanssa.

Urheiluseuran verotus Koulutuksessa käydään läpi seuran varainhankinnan verotuksen perusteita ja seuran maksamia kulukorvauksia. Käsittelyssä on muun muassa urheilutoiminnan tulot, talkootyö ja matkakorvaukset vapaaehtoisille.

Urheiluseuran vastuullisuus Vastuullisuuskoulutuksessa perehdytään urheiluyhteisön vastuullisuusohjelmaan ja peilataan teemoja oman seuran toimintaan. Koulutus antaa hyvät askelmerkit seuran vastuullisuusohjelman luomiseen.

Tutustu aluejärjestöihin ja niiden tarjoamiin koulutuksiin ja palveluihin www.liikunnanaluejarjestot.fi

Teksti RUPERT SIMON, tiedevaliokunnan puheenjohtaja

OSVIITTA

Uudet sukeltajat mukaan – viisi vinkkiä

Laitesukelluksen peruskurssit pyörivät parhaillaan seuroissa. Pian uudet sukeltajat saavat korttinsa ja tekevät ensimmäiset omat sukelluksensa seuran retkellä. Entäpä sen jälkeen, miten harrastus jatkuu – vai jatkuuko?

KRISTIINA KARILA Kuvitus Mika Viitanen

SUKELLUSKURSSI on seuralle kohtuullinen investointi, jonka soisi kantavan hedelmää. Uudet sukeltajat tulisi saada heti alusta mukaan seuran toimintaan, jotta suhde seuraan syntyy ja jatkuu. Kysyimme, millaisia keinoja seuroilla on kannustaa uusia jatkamaan harrastusta.

1

Sukelluskummit. Uusille sukeltajille nimetään seurasta kummeja, joiden kanssa he sukeltavat viikkosukelluksilla. Kummiksi sopii kokeneempi rauhallinen sukeltaja ja jopa mieluummin muu kuin kouluttaja, sillä kouluttajan seurassa tuore sukeltaja saattaa tuntea painetta ”onnistua”. Sukeltamalla säännöllisesti kokeneemman vertaisen kanssa taidot kehittyvät ja harrastus tuottaa onnistumiselämyksiä, mikä kannustaa jatkamaan.

2

Kynnys lähtemiseen matalaksi. Seuran koko jäsenistölle avoimessa WhatsAppryhmässä on helppo kysellä sukellusparia ja ilmoitella, mihin on lähdössä sukeltamaan. Sopivan sukellusparin puuttuminen on suurimpia syitä sille, ettei harrastus jatku.

3

Mielekäs kurssitarjonta. Moni harrastaja haluaa nykyään kehittyä ja kouluttautua eteenpäin, ja jo peruskurssilla silmissä siintää seuraava taso. Kurssien järjestäminen vaatii kouluttajaresursseja. Jotta kouluttajat ehtisivät kouluttaa, olisi seuran hallintoon ja muuhun toimintaan hyvä löytää muita vapaaehtoisia riittävästi.

4

Omat sukellukset uusille sukeltajille. Osa seuran viikkosukelluksista voi olla nimenomaan aloittelijoille suunniteltu. Kohteet ovat heille sopivia, ja mukana reissulla on riittävästi kokeneempia sukeltajia apuna ja tukena.

5

Varusteita lainaan tai vuokralle. Omat varusteet ovat iso investointi harrastuksen alussa. Lainaamalla tai vuokraamalla seuran varusteita harrastus lähtee hyvin alkuun pienemmälläkin panostuksella.

VinkitantoivatkouluttajatVerttiAula RovaniemenUrheilusukeltajistaja PetriKariKuopionUrheilusukeltajista, monetkiitokset!

Hyvä

Kotimaan kohteet videoiksi

Eikö olisikin kätevää, jos Suomen jokaisesta sukelluskohteesta löytyisi YouTubesta esittelyvideo?

Videolta voisi katsoa miten kohteelle löytää, mitä siellä näkee, mistä mennään veteen, onko siellä wc ja sopiiko se aloittelijalle. Näitä on tehty jo muutama, ja lisää toivotaan.

Tehdäänkö sinun seurasi kotikohteesta seuraava?

KRISTIINA KARILA

Idean isä, kouluttaja Marcin

Dobrucki Sukellusseura H2O:sta, reissasi kesällä 2020 Norjassa ja etsi hyviä sukelluspaikkoja. Vaikka vettä oli joka puolella, oli tietoa kohteista hankala löytää ja kaikki oli tietenkin norjaksi. Sama pätee Suomessa: seutua tuntemattoman voi olla hankalaa löytää tietoa.

Dobrucki myös huomasi toistavansa samat asiat kerta toisensa jälkeen briiffatessaan uudet kurssilaiset ensimmäistä kertaa avovesikohteella. Kohteen esittelyvideo taklaisi nämä kaksi ongelmaa kertaheitolla.

− Yksinkertaisen noin kolmeminuuttisen videon tekeminen ei ole hankalaa eikä aikaa vievääkään. Kalustokin on kaikkien saatavilla: älypuhelin tai action-kamera käy ihan hyvin, ja kevyen jalustan saa parilla kympillä. Editointiin löytyy ilmaisia ohjelmia, ja editoinnin voi hyvin tehdä vaikka puhelimella. Ainoa lisävaruste, jonka hankin, oli puhelimeen liitettävä langaton mikrofoni, koska ääntä voi olla vaikea saada mukaan paria metriä kauempaa ilman mikkiä. Ostin omani käytettynä noin sadalla eurolla, Marcin Dobrucki kertoo.

Dobrucki sukeltajakavereineen on tehnyt esittelyvideot Kirkkonummen Porkkalanniemen Vetokankaalta ja keittokatokselta sekä Siuntion Pikkalasta, jotka ovat erittäin suosittuja sukellus- ja koulutuspaikkoja pääkaupunkiseudulla. Videot ovat nähtävillä Sukeltajaliiton YouTube-kanavalla.

− Olisi todella hienoa, jos seurat kautta maan lähtisivät tekemään esittelyvideoita omista kotikohteistaan – se toisi seuralle myös näkyvyyttä.

Joka seuralla on se yksi kaikille tuttu suosikkikohde, joka sopii hyvin ensimmäiselle videolle. Kohteiden esittelijät voisivat vaihdella; se olisi kiva tapa tuoda esille erilaisia seuratoimijoita, hän ehdottaa. − Minulta voi kysyä neuvoa ja vinkkejä, ja voin jopa lähteä kuvaamaan tai auttaa editoinnissa. Olen tehnyt ohjeet, mitä asioita videolla olisi hyvä kertoa, jotta se palvelee sekä oman seuran sukeltajia että vierailijoita ja jopa turisteja. Kun ensin vähän miettii ja laittaa paperille, mitä aikoo sanoa, niin itse kuvaaminen sujuu varsin nopsaan.

YouTuben tekstitysominaisuus antaa mahdollisuuden tehdä samasta videosta helposti useita eri kieliversioita, joista katsoja voi valita itselleen sopivan. Tekstitys on tätä päivää: videoita katsellaan usein ilman ääntä.

Katso Vetokannaksen esittelyvideo, pituus 2,35 min. youtu.be/dpTKFeUqZPo

Muut valmiit videot löytyvät Liiton kanavalta Soittolistatkohdasta.

Kohdevideon rakenne

1. Kohteen nimi ja tyyppi: järvi, meri, louhos jne.

2. Esittele itsesi ja seurasi.

3. Kerro kohteesta: omistaja, säännöt, käytettävissä olevat tiet, rakennukset ja palvelut, pysäköinti.

4. Sukellusturvallisuus, minkä tasoiselle sukeltajalle kohde sopii.

5. Kuvaile pohjaa, vedenalaisia reittejä, nähtävyyksiä ja erikoisuuksia, paras aika sukeltaa.

6. Veteen meno ja pois tuleminen.

7. Mistä saa lisätietoja.

TARVITSETKO APUA tai neuvoja sukelluskohteen esittelyvideon tekemiseen? Ota yhteyttä marcin.dobrucki@sukeltaja.fi

Näin teet sukelluskohdevideon -ohje.

Tarja Raivio, Pyhäjoki

Lapset ja nuoret liikkumaan!

Vuoden norppaohjaaja 2022 Tarja Raivio käynnisti seurassaan hiipuneen norppatoiminnan uudelleen. Hän haluaa, että lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus harrastaa vesilajeja ja kehittyä niissä taitaviksi ilman painetta keskinäisestä kilpailusta.

KRISTIINA KARILA Kuva Erland Forsen

MITÄ AJATUKSIA VALINTASI

VUODEN NORPPAOHJAAJAKSI

HERÄTTÄÄ?

Olin ihan hämmentynyt, että mitä ihmettä, kun kuulin. Onhan se ihan mahtavaa, että näin huomioidaan. Palkinto kuuluu kyllä koko ohjaajaporukallemme, tämä on tiimihommaa, yksin ei tulisi mitään.

MITEN SINUSTA TULI SUKELTAJA?

Suoritin vuonna 2000 ensimmäisen laitesukelluskurssini

Raahen Mursuissa ja heti perään vuonna 2001 norppaohjaajakurssin. Toimin norppaohjaajana seurassamme kymmenen vuotta, kunnes ajattelin, että nyt saavat nuoremmat hoitaa. Muutama vuosi menikin hyvin, mutta sitten toiminta alkoi hiljalleen hiipua, kun ohjaajat yksi toisensa jälkeen lopettivat tai muuttivat paikkakuntaa.

MITEN TOIMINTA SAATIIN

UUDELLEEN KÄYNTIIN?

Aikani katselin ja mietiskelin. Työelämässä olen alanvaihtaja, opiskelin kaupan tädistä allasmestariksi ja työskentelen nyt uimahallissa. Hallissa käy

paljon lapsia, jotka tykkäävät olla vedessä ja pärjäävät siellä tosi hyvin, vaikka muuten liikunta ei ehkä ole vahvuus. Vesitaidoistaan he voivat saada hyvää palautetta ja itsetunto vahvistuu. Minulle tuli ajatus, että norppatoiminta pitää saada uudelleen käyntiin ja nämä lapset harrastamaan. Tämä harrastus on myös hyvin edullinen verrattuna moneen muuhun. Niinpä esitin asian seuralle vuoden toimintasuunnitelman kera, ja neuvottelimme kaupungin liikuntatoimen kanssa sopimuksen yhteistyöstä. Treenaamme yleisellä uintivuorolla, ja saimme pari rataa käyttöömme hieman edullisemmin.

MILLAISTA TOIMINTAA

TARJOATTE LAPSILLE?

Ryhmässä aloitti syksyllä 15 iältään 10−14-vuotiasta lasta. On ihan mahtavaa huomata, miten nyt keväällä 10-vuotias sukeltaa samat 25 metriä kuin 14-vuotiaskin. Taidot kehittyvät tasatahtia kaikilla. Treenaamme joka maanantai tunnin verran: sukellusaiheisia leikkejä, hassuja kilpailuja, pelastamisharjoituksia, uintitekniikkaa, parityöskentelyä. Porukkamme on ryhmäytynyt tosi hyvin, kaveria autetaan ja kannustetaan.

MILLAISIA JATKOSUUNNITELMIA TEILLÄ ON NORPPATOIMINNALLE?

Tarkoitus olisi käynnistää ensi syksynä kaksi ryhmää, jos vaan ohjaajat riittävät. Tulijoita olisi enemmän, kuin voidaan ottaa. Ensimmäinen ryhmämme tuli heti täyteen ja vanhemmilta paljon kyselyjä, koska pääsisi mukaan. Vanhemmat ovat kyllä kiinnostuneita ja tulevat viereiselle radalle seuraamaan, mitä treeneissä tehdään. Olisi hienoa saada heitä enemmänkin mukaan toimintaan, vaikkapa apuohjaajiksi. Ehkä siinä vaiheessa, jos lapset aloittavat laitesukelluksen, muutakin perhettä saadaan mukaan. Meillä on tosi hyvä ohjaajatiimi norppatoiminnassa, mutta lisää tarvitaan, jos syksyllä halutaan käynnistää kaksi ryhmää. Olisi hienoa, jos jotkut vanhemmista norpista haluaisivat ryhtyä ohjaamaan.

MIKÄ SINUA MOTIVOI LASTEN JA NUORTEN OHJAAMISEEN?

Tykkään siitä, että norppatoiminnassa ei tarvitse kilpailla kuin itsensä kanssa. Osa lapsista ei halua harrastusta, jossa pitää kilpailla. Norppatoiminnassa saa nauttia vedestä rauhassa, opetella taitoja, kehittyä pikkuhiljaa ja saada siitä positiivista palautetta.

Tässä pitää pysyä hyvässä kunnossa, kun ei lapsilta voi vaatia taitoja, joita ei itse pysty näyttämään. Olen kuitenkin jo 61-vuotias. Nautin lasten kanssa touhuamisesta, se pitää mielen virkeänä ja saan hyvää energiaa näiltä huipputyypeiltä.

MITÄ NORPPATOIMINNAN

UUDELLEEN KÄYNNISTÄMINEN

MERKITSEE SEURALLENNE?

Saimme sitä kautta lisää jäseniä ja nuoria sukeltajia mukaan. He tuovat uutta näkökulmaa ja katsovat toimintaa nuorten silmin. Kun lapset ovat mukana, voivat heidän

vanhempansakin innostua kursseille. Nuoret tuovat jatkuvuutta seuratoimintaan.

MITÄ MUUTA PUUHAAT

VAPAA-AJALLA?

Harrastukseni ovat aika liikunnallisia. Käyn kuntosalilla ja puolimaratoneja olen juossut jo monta vuotta. Kesällä melomme ja sukellamme. Minulla on oma treeniryhmä Pyhäjoella, treenaamme kahvakuulaa ja pumppia. Kuulun myös kantritanssiryhmään. Tänä talvena aloitin avantouinnin ja käyn leijasurffauskurssia.

MILLAISIA SUKELLUKSIA

TEET MIELUITEN?

Olen sukeltanut paljon sekä kotimaassa että ulkomailla, ja toimin myös useita vuosia kouluttajana. Teen mieluiten leppoisia sukelluksia, syvyys tai luolat eivät ole minua koskaan houkutelleet.

MITÄ TERVEISIÄ HALUAT

LÄHETTÄÄ SUKELLUSYHTEISÖLLE?

Ottakaa lapset mukaan harrastamaan, tämä voi olla hyvin koko perheen harrastus. Sukeltakaa turvallisesti ja nauttikaa elämästä!

– Karibian tunnelmaa –

Sukelluslomalla

Belizessä

Belizessä sukeltaminen on helppoa ja sopii aivan kaiken tasoisille sukeltajille. Elämyksellinen liveaboard Karibianmerellä tarjosi paljon rentoa sukellusta, mitä herkullisinta ruokaa ja myös aihetta juhlaan.

Essi Keskinen

Belizeen on pitkä matka (Pariisin ja Atlantan kautta noin puolitoista vuorokautta), mutta kun maahan pääsee, on helppo päästä lomatunnelmiin. Belize on Väli- ja Etelä-Amerikan maista ainoa brittiläisen kolonialismin tuote, joten maan virallinen kieli on englanti. Rantalomakohteita on paljon, luonto on kerrassaan upea ja maya-heimon jälkeensä jättämät arkeologiset temppelikaupungit, kuten Lamanai ja Caracol, houkuttelevat.

Kuuluisin Belize on kuitenkin

maailman toiseksi pisimmästä valliriutasta, joka on ollut UNESCOn luonnon maailmanperintökohde vuodesta 1996. Sukeltaminen on helppoa ja turvallista, valitsee sitten sukeltamisen maalta tai liveaboardilta käsin.

Liveaboardeja riittää. Valitsen matkanjärjestäjäksi Aggressor Fleetin, jolla on melkein 40 vuoden kokemuksella aluksia ympäri maailmaa. Galapagoksella valitsin Aggressorin, ja sen ammattimaisuus vakuutti heti. Aggressor ei ole halvin, mutta kaikki takuulla toimii.

Turkoosia vettä, valkoista hiekkaa ja huojuvia palmuja... Mitä muuta Karibianlomalta enää kaipaa, paitsi sukellusta?

HELPOSTI MATKAAN

Minut ja muut Aggressor III -aluksella sukeltavat poimitaan Belizen lentokentältä ja viedään suoraan alukselle. Tilat on optimoitu sukellusta varten, takakansi on tilava ja sukeltamaan mennään jättiloikalla. Nousu tapahtuu varusteet päällä hyviä tikkaita pitkin. Henkilökunta tekee kaiken niin helpoksi, että lomatunnelma on varma. Aluksi setvitään varusteet. Koska olen keskellä pitkää tropiikinlomaa, mukanani on vain sukellustietokone. Vuokraan kaiken muun. Vuokra-

varusteet ovat hyvin istuvia, vaikka tietysti käytössä kuluneita, mutta kaikki toimii. Sukellan kolmen millin pitkällä puvulla, jotkut lyhyillä lahkeilla, jotkut shortseissa. Vesi on 27-asteista, mutta varsinkin päivän viimeisillä sukelluksilla tulee aina hiukan vilu.

Sukelluksia tehdään päivässä jopa viisi: ensimmäinen heti aamupalan jälkeen seitsemältä, seuraava kymmeneltä, sen jälkeen lounas, sitten kaksi sukellusta ennen päivällistä ja auringonlaskun jälkeen vielä pimeäsukellus. Ruoka on erinomaista, ja

yläkannen poreamme on kovassa käytössä sukellusten välillä.

Sukellusbriiffit ovat hyviä, ja parin kanssa saa sukeltaa ilman opasta. Oma turvallisuus ja sukellusajan ja -syvyyden seuranta ovat lähinnä omissa käsissä, mutta välillä opas pyytää jotakuta matalammalle tai kysyy vähemmän sukeltaneilta ilmankulutusta.

Sukellukset tehdään aina laivalta laivalle niin, että turvapysähdys tehdään aluksen alla. Usein alla on sen verran matalaa, että turvapysähdyksessä voi nautiskella alapuolella levittäytyvästä korallisaarekkeiden täplittämästä hiekkapohjasta. Vain harvoin turvapysähdys pitää tehdä syvemmän veden alueella, mutta tätä helpottamaan aluksen alle on laskettu viiden metrin syvyyteen tanko, josta mahtuu roikkumaan monta sukeltajaa yhtä aikaa. Myös lisäilman regulaattori roikkuu laidan yli viidessä metrissä, jos joku sattuu tyhjentämään tankkinsa.

LEPPOISAA LILLUTTELUA

Belizessä sukeltaminen on helppoa ja sopii aivan kaiken tasoisille sukeltajille. Virtauksia ei ole, vesi suorastaan seisoo paikoillaan. Jos seuraa opasta, sukellusprofiilin aluksi käydään yleensä hiukan 25 metrin syvemmällä puolen ja tullaan sitten pikkuhiljaa matalammalle, kunnes

sukellus päättyy aluksen alle turvapysähdykseen. Jos sukeltaa parin kanssa, kaikista syvyyksistä viiden metrin syvemmältä puolelta löytyy katsottavaa lähes joka sukelluksella. Näkyvyydet vaihtelevat arviolta 20−35 metrin välillä. Syvässä sinisessä riutan seinämän ulkopuolella voi nähdä isompia haita ja tähtikotkarauskuja. Riuttahait, partahait, pienemmät rauskut ja kilpikonnat löytyvät riutan reunalta tai riutan sisäpuolelta hiekkapohjalta. Pehmytkoralleja edustavat muutamat hieman värikkäämmät kissanhäntämäiset korallit, mutta Indonesian tai Punaisenmeren kaltaista pehmytkorallien väri-ilottelua ei kannata odottaa. Suuria ja värikkäitä sienieläimiä on paljon, samoin esimeriksi hummereita. Kaikki Karibianmeren tyypilliset kalat ovat edustettuina Belizessä.

NÄKINKENKIÄ

Osa sukelluskohteista on seinämiä, joita seurataan yhteen suuntaan ja tullaan takaisin riutan reunaa pitkin tai riutan sisäpuolella hiekka-korallipohjalla tai meriheinäniityn yllä. Meriheinien joukosta voi löytää merihevosia ja ruokailevia kilpikonnia sekä sadoittain siipikotiloita. Vanhakantaisesti näiden jättimäisten nilviäisten kuoria voi kutsua näkinkengiksi. Englanniksi conch lausu- »

Jutun kirjoittaja tyytyväisenä onnistuneen sukelluksen jälkeen.

taan hämmentävästi konk, ja niiden liha on erinomaista valkosipulin kera grillattuna. Siipikotilot näyttävät kaikki kuolleilta maatessaan hiljaa ja hienon hiekan peittäminä meriheinikossa, mutta jos yhtä tarkkailee tarpeeksi kauan, näkee sen yhtäkkiä hypähtävän muutaman sentin eteenpäin. Eläimen tulosuunnasta löytyy pitkä kulku-ura hiekassa.

YÖSUKELLUKSELLA

Pimeän tullen ravut kaivautuvat koloistaan ja seepiat, mustekalat ja meritursaat lähtevät liikkeelle. Kun lampun sammuttaa ja haroo vettä käsillä, saattaa nähdä planktonin muodostamaa valoa hohtavaa bioluminesenssia. Oppaat löytävät pieniäkin puhdistajarapuja ja paljaskiduskotiloita (nudibranch).

Yösukellukselle uskaltaa lähteä parin kanssa kahdestaankin, koska pimeäsukellus tehdään aina samassa ankkurointipaikassa kuin päivän viimeinen valoisa sukellus. Aluksen valot näkyvät kauas.

Belizen pimeäsukelluksilla näkyy yllättävän vähän korallipolyyppeja, mutta sitäkin useammin meritursaita,

Mustekaloja näkyi paljon. Yöllä seepiat väläyttelevät valojaan eli hohtavat bioluminesenssia.

jotka kaikessa rauhassa liikuskelevat pohjassa kaikkien kahdeksan raajansa avulla. Nukkuvia kilpikonnia näkyy usein.

Monien mielestä korallitunneleiden läpi sukeltaminen on jännää. Pohja on onneksi aina varsin karkeaa hiekkaa eikä pöllyä, vaikka joku ei hallitsisi tasapainoaan täydellisesti.

Mureena kurkistaa kirkkaanväristen sienieläinten välistä.

Valoa on paljon eikä lamppua tarvita, maisema on hieno ja eläimistö korallitunnelin sisäpinnalla erilainen kuin riutan päällä.

COUSTEAUN PERINTÖ UNESCOn maailmanperintökohteisiin kuuluva The Great Blue Hole on nimensä mukaisesti Suuri Sininen Reikä. Lentokoneesta katsottuna tämä noin 300 metriä halkaisijaltaan oleva täysin pyöreä aukko näyttää upealta, mutta veneen kannelta katsottuna ei juuri miltään.

Virkistyssukelluksen isä Jacques Cousteau kuuli belizeläisiltä kalastajilta oudosta reiästä meressä ja tutki tätä vedenalaista luolaa miehistönsä kanssa 1970-luvulla. Suoraviivaiseen tapaansa Cousteau räjäytti riuttaan kaksi reikää, joista sai aluksensa Calypson riutan matalien reunojen yli 124 metrin syvyisen karstireiän päälle.

Reikä on syntynyt merenpinnan oltua huomattavasti matalammalla. 40 metrin syvyydeltä reiän negatiivisilta pystyseiniltä löytyy stalaktiitteja eli tippukiviä, jotka syntyvät kuivissa luolissa veden tiputellessa luolan katosta.

The Great Blue Hole mainitaan usein kymmenen maailman mahtavimman sukelluskohteen joukossa, ja myös Cousteau oli samaa mieltä.

Aggressor

Keihäs- ja muut pienet rauskut piiloutuvat hiekan alle usein niin, että vain niiden silmät jäävät näkösälle.

Minä kuitenkin päätän jättää sukelluksen väliin, sillä en erityisemmin välitä syvistä sukelluksista. Tällä sukelluksella pitää seurata opasta, jota syvemmälle ei saa mennä ja joka kontrolloi tarkasti pohja-aikaa: seitsemän minuuttia stalaktiittien luona ja sitten ylös. Iltapäivä pidetään sukelluksista taukoa.

Muut lähtevät syvälle, minä ja vasta sukelluksen aloittanut Jacob sukellamme jonkin matkaa pystysuoraa seinämää reiän sisälle, mutta elämää on vähän. Siltin peittämiä ruskoleviä, muutama harva kala. Ei ole hääviä.

Haastattelen sukellukselta palaavia, ja kaikki ovat samaa mieltä − aika yliarvostettua. Vaativa ja syvä sukellus ja seitsemän minuuttia pohja-aikaa, ei ollut sen arvoista. Mutta onpahan tullut käytyä.

JUHLAN

AIHETTA

Iltapäivällä päästään käymään maissa upealla Half Moon Caye -saarella. Fregattilintukoiraat pullistelevat punaisia soidinpussejaan, ja erakkoravut kömpivät maassa. Saari on kuvankaunis, oikein perinteinen postikorttikuva tropiikista: valkoista hiekkaa, huojuvia palmuja ja kirkkaan turkoosia vettä.

Minä sukellan 11.1. sukellukseni numero 1111. Hyttitoverini saa

Siipisimput eli leijonakalat ovat levinneet Karibianmereen ihmisten kuljettamana vieraslajina.

täyteen sata sukellusta. Kapteeni järjestää meille onnittelukakun, joka tarjoillaan sukelluskannella raakana: ensin rikotaan päähän munat, sitten jauhot, sitten suklaakastike ja sen jälkeen vielä kermavaahto. Meri ja kalat kyllä pesevät sotkun pois.

Sukellusta Belizessä, erityisesti Aggressorilla, voi suositella aivan

Belize lyhyesti

Kieli: englanti

Pääkaupunki: Belmopan. Belize City, jonne lennot laskeutuvat, on turismin pääpaikka.

Raha: Belizen dollari, joka on sidottu US-dollariin, niin että Belizen dollarin arvo on puolet. US-dollareita otetaan vastaan kuten Belizen dollareitakin, mutta tarkista aina vaihtorahat, kumpia saat takaisin. Luottokortti käy hotelleissa ja isommissa ravintoloissa yleisesti, pikkupaikoissa käteinen.

Aikaero: 8 h (talvella)

Turvallisuus: Belize on melko turvallinen maa, mutta erityisesti

Belize Cityssä on alueita, joihin ei kannata mennä edes päivällä, saati pimeällä tai yksin. Päiväsaikaan turistialueilla voi kulkea turvallisesti.

kaikille, jotka eivät kaipaa vaativia tai haastavia sukellusolosuhteita, jotka haluavat rauhassa nauttia veden alla olemisesta ja jotka arvostavat hyvää palvelua ja ammattimaista otetta sukeltamiseen.

www.aggressor.com

Snorkkelisukeltaja − valmiina kesään!

Nyt on hyvä aika tarkistaa kesän avovesikautta varten varusteet ja treenata erityisesti pelastamisen taitoja altaalla. Kesä tulee yllättävän pian, ja sitten pitäisi olla jo menossa!

MINNA TAMMESVIRTA, nuorisopäällikkö

KAIKKIA VARUSTEITA ei tule käyttäneeksi talvikaudella altaalla, ja voi olla, että viime kesästä ne ovat jääneet pieneksi tai muuten puutteelliset. Tarkista, että varusteet ovat kunnossa ja oikean kokoiset, jolloin sukeltaminen sujuu turvallisesti ja mieluisasti.

• märkäpuku – onko reikiä, sopivan paksu, sopivan kokoinen?

• märkäpuvun tossut/kengät –ohut sukka vai kunnon tossu? Mahtuuko vielä?

• räpylät – avokantaiset vai umpikantaiset? Mahtuuko sukan tai tossun kanssa?

• maski – remmi kunnossa vai meneekö vaihtoon? Lasi kirkas ja ehjä?

• snorkkeli – sopivan kokoinen, venttiilillä vai ilman? Toimiiko venttiili?

• painovyö ja painot – vaihtuuko puku? Riittävätkö painot?

Treenivinkki: Ota hallille mukaan puhtaat pelastusliivit ja veteen!

• Testaa, pystytkö sukeltamaan veden alle pelastusliivit päällä.

• Testaa, kääntävätkö liivit selälleen 10 sekunnissa.

• Löytyykö pilli ja toimiiko se? Huomioi muut uimarit.

• Ui vatsallasi ja selälläsi.

• Kiipeä kelluvalle matolle tai tasanteelle.

• Hinaa kaveria, jolla ei ole pelastusliivejä ja sen jälkeen kaveria, jolla on liivit päällä.

• Nosta kaveri vedestä, kun hänellä on pelastusliivit päällä.

• Lopuksi kellu parin kanssa tai ryhmän kanssa tai muodostakaa iso kelluva matto.

Pelastusliivi kannattaa opetella pukemaan myös sokkona. Katso videolta, miten se sujuu ja harjoittele. www.youtube.com/watch?v=gZdPZxoneBA

• snorklausliivi – onko liiviä, pitäisikö hankkia? Onko ehjä?

• pelastusliivit/veneilyliivit –sopivan kokoiset, oikeaan tarkoitukseen? Onko ehjät (saumat, pintamateriaali, kiinnitysnauhat ja -soljet sekä muut osat)?

Huom! Valtakunnallista pelastusliivipäivää vietetään 27.5.

Lisää pelastusliiveistä, niiden huoltamisesta, valinnasta yms. www.viisaastivesilla.fi/etusivu/ pelastu_ja_pelasta/varusteet/ pelastusliivit

Junnujen harrastaminen on kallista – paitsi meillä

Näin kallista junioriurheilu on Suomessa nyt: ”Yhä useampi laji alkaa jo olla rikkaiden lapsiperheiden yksinoikeus.” HS 9.3.

”Oli hirveää ilmoittaa pojalle, ettei jalkapallon pelaaminen enää onnistuisi" – Näin harrastamisen kalleus piinaa suomalaisia perheitä, HS 18.3.

Useissa viimeaikaisissa tutkimuksissa on tullut esiin lasten ja nuorten liikuntaharrastusten korkeat kustannukset. Viimeisimmän Urheilulehden tekemän laajan kyselytutkimuksen tulosten julkaisun jälkeen olemme saaneet lukea toinen toistaan apeampia otsikoita aiheesta. Kustannusten nousu jättää yhä useampia lapsia ja nuoria ulos harrastamisen ja liikkumisen yhteisöstä. Kustannukset ovat huimia: Esimerkiksi 10-vuotiaan uintiharrastus (ei kilpailu) maksaa pääkaupunkiseudulla Urheilulehden selvityksen mukaan noin 1 400 euroa vuodessa. Jalkapallosta saakin maksaa sitten jo 3 000 euroa vuodessa.

Näihin verrattuna omat lasten ja nuorten toiminnan kustannuksemme ovat suorastaan ällistyttävän pieniä. Jo 200 eurolla vuodessa saa viikoittaisen liikuntaharrastuksen, ja tähän sisältyy kaikki tarvittava: seuran jäsenmaksu noin 50 euroa, toimintamaksu saman verran, uima-asu ja perusvälineet satasen hujakoilla. Monissa seuroissa perusvälineet saa alkuun lainaksi, ja lasten ja nuorten toiminnassa kierrätys toimii hyvin, joten käytettyjäkin löytyy hyväkuntoisena pikkurahalla.

Mutta tietääkö tästä kukaan? Sukellusharrastuksen kustannukset eivät olleet Urheilulehden lajilistauksessa mukana; pienet lajit eivät helpolla

pääse lehtien sivuille. Meidän pitää tehdä vähän enemmän hommia, jotta saamme äänemme kuuluviin. Tässä olisikin seuroilla loistava tilaisuus tuoda esiin omalla alueellaan sukellusharrastuksen kustannusten kohtuullisuutta ja kaikkea sitä hyvää, mitä sukellusharrastus lapselle ja nuorelle antaa.

Kaikki eivät halua kilpailla, ja monessa isommassa lajissa ei ole mahdollista harrastaa kilpailematta tietyn vaiheen jälkeen. Lasten ja nuorten toiminnassamme tavoitteena ei ole muiden kanssa kilpailu, mutta silti se tarjoaa mahdollisuuden säännölliseen harrastamiseen, sitoutumiseen ja itsensä voittamiseen. Sukeltaminen vaatii rohkeutta ja luottamusta omiin taitoihin. Lapsi oppii sukeltaessaan hallitsemaan pelkojaan ja haastamaan itseään uusilla tavoilla. Tämä voi auttaa kehittämään itseluottamusta ja itsenäisyyttä. Omassa treeniryhmässä lapsi tutustuu uusiin ihmisiin ja voi kehittää sosiaalisia taitojaan. Sukellus on tiimityötä, joten hän oppii kommunikoimaan ja toimimaan yhdessä muiden kanssa. Sukellusharrastus kehittää fyysistä kuntoa ja voimaa sekä kansalaistaitona pidettyä uimataitoa. Sukeltaminen myös opettaa arvostamaan ja kunnioittamaan vesiluontoa ja sen monimuotoisuutta.

ohjaajien puute. Tulijoita olisi, mutta heille pitää myydä ei oota. Tämän kun saisi viestittyä kaupunkien ja kuntien liikuntoimen korviin, jotta allasaikaa heltiäisi helpommin ja järkevään kellonaikaan.

Pidetään sukellusharrastusta enemmän esillä!

Ohjaajapulaan auttaa puolestaan aktiivinen kouluttaminen; meillä on laadukkaat ohjaajakurssit ja vanhimmista norpista osa saattaa haluta jatkaa ohjaajaksi, kun tarjotaan mahdollisuus. Myös lasten vanhemmat kannattaa imaista altaan reunalta toimintaan mukaan tarjoamalla heille vaikkapa snorkkelisukellustreeniä yhdessä lasten kanssa.

Meillä on tarjota lapsille ja nuorille erinomainen ja edullinen harrastus. Pidetään sitä esillä!

Minna Tammesvirta, nuorisopäällikkö

Näitä asioita kannattaa tuoda esille kaikilla foorumeilla ja joka käänteessä. Se ei kuitenkaan riitä, sillä tiedämme, että tällä hetkellä lasten ja nuorten toiminnan laajenemisen tulppana on usein hallivuorojen ja

Pestininuorisopäällikönsijaisena onlehdenilmestyessäpäättynyt. Lämminkiitoskaikilleyhteistyöstä,jatavataantaassukelluksen merkeissä!

Hiilidioksidimyrkytys voi säikäyttää

Sukelluksella alkaa ahdistaa ja tulee huono olo. Tuntuu, ettei regusta tule riittävästi ilmaa. Mistä on kyse ja mikä neuvoksi?

NORA BERGHEM

Kerran Norjassa lähdin parini kanssa keräämään kampasimpukoita paikallisoppaan näyttämään paikkaan. Pohjassa lähdimme sovittuun suuntaan kompassin mukaan. Kampasimpukoita löytyi kivasti, mutta virta voimistui ajateltua nopeammin. Eteneminen alkoi olla aika raskasta, kun ponnistelimme eteenpäin putkiaivoisina simpukat silmissä kiiltäen. Jossain vaiheessa olo alkoi olla jo aika paha! Ahdisti, tuntui ettei regu antanut ilmaa enää kunnolla ja parikin oli ehtinyt kauemmas. Sain hänen huomionsa herätettyä valollani, ja käännyimme kulkemaan virran mukana takaisin veneelle. Olo parani onneksi nopeasti, vaikka pieni päänsärky jäi useammaksi tunniksi.

Mutta mitä oikein tapahtui? Sain lievän hiilidioksidimyrkytyksen. Monilla sukeltajilla on jonkinlainen hiilidioksidin kertymiseen liittyvä kokemus, sillä se on sukelluksen aikana ponnistellessa tavallista. Sitä esiintyy sekä uusilla että kokeneemmilla sukeltajilla.

HIILIDIOKSIDIN

TUOTANTO JA ROOLI

Hiilidioksidia muodostuu elimistön tuottaessa energiaa. Veri kuljettaa sen soluista keuhkoihin, joista se hengitetään ulos. Hiilidioksidin poistuma riippuu hengityksen minuuttitilavuudesta, eli kuinka iso tilavuus hengitetään kerralla ja kuinka monta kertaa se toistetaan minuutin aikana. Rasituksen kasvaessa ja hiilidioksidintuotannon lisääntyessä minuuttihengitystilavuus moninkertaistuu, jotta tuotettu hiilidioksidi saadaan tuuletettua ulos.

Hiilidioksidi ei ole pelkästään solujen energiantuotannon sivutuotetta. Se muodostaa veressä bikarbonaatin kanssa elimistön happoemästasapainon säätelyn tärkeimmän puskurijärjestelmän, joka pitää elimistön pH:n vakaana. Hengityskeskus sijaitsee aivojen pohjassa lähellä selkäytimen alkukohtaa. Hiilidioksidin määrän lisääntyessä elimistössä hengityskeskus lisää sekä kertahengitystilavuutta että hengitystiheyttä. Se myös aikaansaa hengityspakon tunteen, kun hiilidioksidia kertyy liikaa.

Hiilidioksidi on voimakkaasti narkoottinen kaasu, jonka kertyminen elimistöön tuntuu epämiellyttävältä ja ahdistavalta. Äkillisessä hiilidiok­

sidimyrkytyksessä sen narkoottisuus haittaa älyllisiä toimintoja. Ahdistus ja keskittymiskyvyn heikkeneminen vaikeuttavat tilan tunnistamista ja siitä toipumista. Hiilidioksidin pitoisuuden noustessa hyvin korkeaksi se myös lamaa hengityskeskusta ja johtaa lopulta tajuttomuuteen ja hengityksen loppumiseen.

HIILIDIOKSIDIN

KERTYMINEN ELIMISTÖÖN

Hiilidioksidin kertymiseen on periaatteessa vain kaksi syytä. Joko sisäänhengityskaasun hiilidioksidiosapaine kasvaa tai hiilidioksidin tuuletus keuhkoista ulos vähentyy. Sisäänhengityskaasun hiilidioksidipitoisuus voi olla koholla, jos kaasun joukkoon on päässyt täytettäessä epäpuhtauksia, esimerkiksi pakokaasua. Hengityskaasun tiheys kasvaa paineen noustessa. Hengitysteiden vastus, eräänlainen virtauskitka, kasvaa suuremmaksi, ja kaasu tuntuu ”paksummalta” hengittää. Hengitettäessä ilmaa neljän barin paineessa eli 30 metrin syvyydessä maksimaalinen minuuttihengitystilavuus on vain noin puolet siitä, mitä se on pinnalla yhden barin paineessa. Hiilidioksidin maksimaalinen poistuma aikayksikössä on siten sitä pienempi, mitä syvemmällä sukelletaan.

HENGITYSTILAVUUS JA -TAAJUUS

Hengenpidättäminen aiheuttaa hiilidioksidin kertymistä elimistöön. Erityisesti vapaasukeltajat harjoittelevat tietoisesti tunteen sietämistä, koska hengenpidätys on oleellinen osa vapaasukellusta. Myös laitesukeltaja voi yrittää pienentää kaasunkulutustaan pidättämällä hengitystä erinäisistä syistä. Laitesukellettaessa hengenpidättämisestä ja hiilidioksidin kertymisestä on kuitenkin vain haittaa, eikä näin tule toimia.

Rintakehän liikelaajuus vaikuttaa hengitystilavuuteen. Puristuksessa oleva rintakehä ei salli keuhkojen täyttyä kunnolla, ja hengitystilavuus jää pienemmäksi. Puristusta voi aiheuttaa moni asia, mutta tavallisimpia ovat luultavasti liian pieni märkäpuku tai kuivapuvun liian vähäinen täyttö sukelluksen aikana. Jos kuivapuvusta jää tiikeriraitoja iholle, oletusarvoisesti se myös estää rintakehän liikkeitä.

Mitä nopeammin hengittää, sitä vähemmän kaasua ehtii siirtyä keuhkoihin ja niistä ulos yhdellä hengityksellä. Rauhallinen hengitystaajuus on tärkeää, jotta hengitystilavuus pysyy riittävänä ja keuhkojen ääriosatkin tuulettuvat.

FYYSINEN RASITUS JA POTKUTEKNIIKAT

Mitä enemmän hiilidioksidia tuotetaan, sitä enemmän sitä täytyy saada tuuletettua pois. Oikein tasapainotettu sukeltaja on neutraali eikä joudu tekemään työtä painovoimaa vastaan. Sukeltajalla on kuitenkin tilavuus, jonka liikettä vesi vastustaa. Vedenvastuksen voittamiseen kuluu runsaasti energiaa, jonka kulutuksen vähentämiseen virtaviivaisen asennon ja tehokkaan potkutyylin opetteleminen tähtää.

Sammakkopotkun idea on paitsi vähentää pohjan pöllyämistä, myös hyödyntää jalan pienempiä, vähemmän hiilidioksidia tuottavia lihaksia ja rentoa liukua vedessä. Saksipotkuin edetessä taas käytetään reisien isoja lihaksia.

Nora Berghem on laitesukellusvaliokunnan puheenjohtaja ja kouluttaja PSK Kupla ry:ssä. Hän toimii työkseen Kustannus oy Duodecimin Lääkärin tietokantojen toimittajana sekä lääkärinä ja sukeltaa erityisen mielellään vanhoille puuhylyille ja luonnonluoliin.

HIILIDIOKSIDIMYRKYTYKSEN

OIREET

Hiilidioksidimyrkytyksen oireet ovat jatkumo lievistä oireista, kuten päänsärystä, vakaviin oireisiin: tajuttomuuteen ja hengityksen lamautumiseen. Mitä enemmän hiilidioksidia, sitä voimakkaammiksi ja vakavammiksi oireet kehittyvät. Hiilidioksidimyrkytys voi kehittyä nopeasti ja yllättäen ponnistelun aikana, ja sukeltajan pysähtyessä ja keskittyessä hengittämään riittävän syvään ja rauhallisesti sen oireet alkavat helpottaa.

LIEVÄ HIILIDIOKSIDIMYRKYTYS

Lievää hiilidioksidin kertymistä ei välttämättä huomaa sukelluksella mitenkään. Sukelluksen aikana tai pian sen jälkeen voi alkaa päänsärky. Hiilidioksidin aiheuttama päänsärky voi jatkua useita tunteja sen pitoisuuden normalisoitumisen jälkeenkin. Tavanomaiset särkylääkkeet eivät vie särkyä pois, vaikka voivatkin muuttaa sen luonnetta huomaamattomammaksi. Särky on yleensä vaikeasti paikannettavaa ja jomottavaa. Terävä, sykkivä tai tarkasti paikallistuva päänsärky ei viittaa hiilidioksidimyrkytykseen.

Myös muunlaiset oireet ovat mahdollisia. Hiilidioksidin kertymisestä varoittavia oireita sukeltaessa voivat olla mm. lievä pahoinvointi, vaikeus keskittyä tai oudot aistimukset.

Suussa voi maistua metalliselta, kuten ”veren maku suussa” urheillessa.

VAKAVA

HIILIDIOKSIDIMYRKYTYS

Olo voi alkaa tuntua oudolta, hengityskaasu paksulta tai riittämättömältä, henkeä ahdistaa ja näkökenttä kaventuu. Usein esiintyy voimakasta pahoinvointia, jopa oksentelua. Koska oireet ovat niin voimakkaat, on vaikea keskittyä muuhun. Sukeltaja voi alkaa vajota tai kohota, ei vastaa parin merkkeihin eikä häneen ehkä saa katsekontaktia.

Kun veden alla alkaa tuntua, ettei saa henkeä, on paniikki lähellä. Paniikin oireena on usein nopea ja pinnallinen hengitys, joka edelleen pahentaa hiilidioksidin kertymistä. Moni vakavamman hiilidioksidimyrkytyksen kokenut kertoo tilan tuntuvan niin pahalta, että uskoo kuolevansa.

HIILIDIOKSIDIMYRKYTYKSEN

ENSIAPU JA EHKÄISY

Hiilidioksidin aiheuttamat oireet helpottavat, kun rasitus loppuu ja hengitys on riittävän rauhallista ja syvää. Tärkein ohje oireiden alkaessa on jo peruskurssilla läpikäyty: pysähdy, hengitä rauhallisesti ja mieti miten toimit. Sukeltaessa ei pitäisi olla minnekään kiire.

Hiilidioksidimyrkytykselle altistavat raskaat tehtävät, kuten kiinnitysköyden vienti tai virtaa vastaan uinti, kannattaa suunnitella kunnolla ja miettiä, voiko sukelluksen tehdä järkevämmin. Myös kaasunkulutustaan ja hengitystekniikkaansa kannattaa pohtia, jos kulutus on kovin pieni tai kovin suuri. Onko oma sukeltaminen rauhallista, ovatko asento ja potkutyyli kunnossa? Hiilidioksidimyrkytyksen voi ehkäistä harjoittelemalla hyvän sukellus- ja potkutekniikan ja välttämällä liiallista rasitusta.

Nora Berghemin arkisto

Sukellusturvallisuus

Korvatorvi näkyy kuvassa oikealla alhaalla.

Syvemmälle paineentasaukseen

Paineentasaus on pieni, sukelluksen mahdollistava rutiinitoimenpide, joka kaikkien sukeltajien lajista riippumatta tulee hallita. Tekniikoita on lukuisia, ja niitä olisikin hyvä opetella eri tarkoituksiin useampia. Mitä paineentasauksessa oikeastaan tapahtuu ja miksi painetta tasataan?

SUSANNA KORKIATUPA

Yleisin sukelluksessa tapahtuva vaurio on välikorvan tai tärykalvon painevaurio. Vaurioita ennaltaehkäistään riittävällä ja oikeanlaisella paineentasauksella. Se, mikä menetelmä sopii itselle, riippuu harrastettavasta sukelluslajista mutta myös korvatorven, välikorvan ja nenänielun lihaksiston hallinnasta ja rakenteesta.

On järkevää opetella useampia eri menetelmiä. Nenänielun ja välikorvan alueen anatomian tiedostaminen usein auttaa paineentasauksen ja sen eri tekniikoiden harjoittelussa. Sinnikkäästi harjoittelemalla oppii

uusia taitoja, jotka alkuun voivat tuntua vaikeiltakin. Tärkeintä on oppia tekniikka, joka vie vähiten energiaa ja vaivaa.

MIKSI PAINETTA TASATAAN?

Sukeltaessa välikorvassa oleva ilma ”kutistuu”, kun paine ympärillä kasvaa. Välikorvaan tarvitaan siis lisää ilmaa korvatorven kautta. Tämä noin kolme senttiä pitkä, limakalvopäällysteinen tuubi on kaikkein ratkaisevin osa paineentasausta. Jos paineentasaus ei onnistu, on syynä se, ettei sukeltaja syystä tai toisesta saa painettua korvatorven läpi ilmaa.

Korvatorvi tulee välikorvaan tärykalvon juurelta. Aivan korvatorven vieressä sijaitsee pieni lihas, joka kiinnittyy nenänielun seutuun. Tämän lihaksen hallinnassa voi olla hankaluutta. Korvatorvea suojaa rustoputki. Mitä ahtaampi rustorakenne, sen vaikeampi on saada painettua ilmaa nenänielusta välikorvaan.

Usein vaikeus tasata painetta johtuu siitä, ettei paineentasaustekniikka ole hallussa. Myös satunnainen tukkoisuus (flunssa, allergia) voi estää ilman liikkumisen vapaasti.

ALOITA JO PINNALLA

Perusidea paineentasauksessa on: riittävän usein, riittävällä voimalla ja riittävän nopeasti. Paineentasaus on hyvä aloittaa jo pinnalla, jotta korva ehtii tottua, eikä laskeutuessa synny liian isoa paine-eroa. Kaikissa lajeissa voi paineentasauksen aloittaa jo pinnalla, mutta se on tärkeää varsinkin vapaasukelluksessa, jossa laskeutuminen syvälle on nopeaa ja tehdään pää edellä.

Laitesukelluksessa laskeutuminen tapahtuu vaaka-asennossa hitaasti. On silti parempi tasata painetta mahdollisimman usein. Näin ei myöskään päädy liian syvälle ilman paineentasausta, missä se ei välttämättä enää onnistu lainkaan.

ÄLÄ

PELKÄÄ

TASATA PAINETTA

Useissa sukelluskoulutusaineistoissa varoitetaan tekemästä paineentasausta liian kovaa. Tämä on toki totta, mutta ei sitä myöskään saa tehdä liian hitaasti ja varovasti. Turhan heppoisesti tekemällä paineentasaus ei kunnolla onnistu.

Jotkut sukeltajat saattavat hieman kammoksua paineentasauksen tunnetta korvassa. Paineentasausta ei tarvitse pelätä, ja itselle sopivaa tekniikkaa pitää harjoitella joskus jopa kuukausia. Ei siis kannata luovuttaa, jos ei ensimmäisellä kerralla onnistu. Sopivin tekniikka löytyy itseä kuunnellen.

MILLÄ VOIMALLA PAINEENTASAUS KUULUU TEHDÄ?

Sopivan voimakkuuden riittävään paineentasaukseen voi testata kuivaharjoittelemalla. Sukeltavan korvalääkärin ja sukelluskouluttajan, Edmond Kayn, kehittämässä palpointimenetelmässä pidetään sieraimet toisella kädellä suljettuna ja vapaalla kädellä kokeillaan nenän sivuilta, aivan sierainten yläpuolelta olevasta pehmeästä kohdasta, liikkuuko se.

Jos tämä pehmeä kohta selkeästi kohoilee painetta tasatessa, on paine sopiva, mutta jos kohoilua ei juurikaan tunnu, ei painetta

käytetä riittävästi ja täten myöskään sukeltaessa se ei riitä välikorvan paineentasaukseen.

Palpointi on hyvä apu paineentasauksen harjoitteluun, ja sitä voivat kouluttajatkin hyödyntää paineentasausta opettaessa.

Artikkelin lähteet: Laitesukelluksen peruskurssin oppikirja, Kimmo Lahtisen webinaari Sananen paineentasauksesta, Edmond Kayn webinaari The Divers Ear.

Paineentasauksen riittävän voimakkuuden voi testata palpointimenetelmällä.

Katso palpointiohje Edmond Kayn webinaarista kohdasta 22:06. Kayn tallenteella näkyy myös painevaurioinen sukeltajan korva. www.youtube.com/watch?v=sXx3S74XPhY

Kimmo Lahtisen webinaari Sananen paineentasauksesta www.youtube.com/watch?v=hnUeETXUPrg

Käteviä apuvälineitä

OTOSKOOPIN voi ostaa edullisimmillaan muutamalla kympillä Amazonista. Laitteella pystyy katsomaan korvaan ja näkemään tärykalvolle asti. Otoskooppi on näppärä apu silloin, kun esimerkiksi sukellusleirin tai -kisojen yhteydessä sukeltajalla alkaa esiintyä korvaoireita, kuten paineentasausongelmia, kipua tai narinaa korvassa. Painevaurion erottaa korvasta tummina, verenpurkaumaa muistuttavina kohtina selvästi. Ter-

Paineentasausmenetelmiä

VALSALVA ja Frenzel ovat tutuimmat menetelmät. Erilaisia menetelmiä ja näiden variaatioita on kymmeniä muitakin. Tässä muutamia esimerkkejä.

Toynbee = Nielaisu sieraimet suljettuina.

Edmond = Korvatorven aukeamista edistetään leuan ja pään liikkeillä. Yhdistetään usein Valsalvan tai Frenzelin menetelmiin.

BTV = Supistetaan pehmeän kitalaen / yläkurkun lihaksia pitäen korvatorvi auki. Samalla tehdään haukotteluliikettä tai ikään kuin puhaltaisi suulla savurenkaita.

Noel Roydhouse = Kitalaen kallistelu/nostaminen samalla, kun jännitetään kielen lihaksia. Samalla haukottelu, kielen työntäminen tai savurenkaiden puhallusliike.

Lowryn tekniikka = Paineistus ja nielaisu, yhdistä Valsalva ja Toynbee -menetelmät

Suuntäyttö = Tekniikkaa käytetään vapaasukelluksessa. Ilma lukitaan ylähengitysteihin sulkemalla kurkunkansi. Koko vapaapudotuksen ajan kurkunkansi pidetään suljettuna ja paine tasataan suuhun varastoidulla ilmalla käyttäen esimerkiksi Frenzelin menetelmää. Kurkunkannen hallinta voi olla haastava opetella suuntäytön jälkeen, mutta se on mahdollista harjoittelemalla.

veessä korvassa limakalvo on tasaisen värinen kauttaaltaan.

Muita apuvälineitä ja vinkkejä onnistuneeseen paineentasaukseen ovat Jaakko Pasasen aikoinaan kehittämä Libresub-nenäklippi, jota käytetään yhdessä maskin kanssa. Klippi ja maski yhdessä tuplaavat vastapainevaikutuksen. Myös uppopalloilijoiden suosimat, kireämmät maskit voivat helpottaa paineentasausta.

Susanna Korkiatupa

Sukella Suomessa

Wellamo ja muita kertomuksia Jeppiksestä

Pietarsaaren (Jakobstad eli Jeppis) alueelta löytyy helppoja ja vähän vaikeampiakin hylkykohteita sekä mukavat puitteet sukellusharrastukselle. Matkustajalaiva Wellamon hylky on hieno ja hyvin säilynyt kohde ensimmäisen maailmansodan ajalta.

SUSANNA KORKIATUPA

Seurassa on perinteisesti pidetty hylkyjen etsimisestä ja aikoinaan siinä hieman kisailtiinkin muun muassa naapuriseura Kokkolan Merisaukkojen kanssa. Hylkyjen etsinnästä on nyt iloa Pohjanmaan rannikon seuroille, kun hyviä kohteita on jäänyt käyttöön. Matalan Merenkurkun alueella tosin ahtojäät murskaavat paikoin merenpohjaa niin, että osa hylyistä on hajonnut pahasti. Toisinaan ahtojäät paljastavat jotain uuttakin löydettävää.

WELLAMO

Tankarin saaresta, Kokkolan edustalta, noin kahdeksan meripeninkulman päässä avomerellä sijaitsee ensimmäisen maailmansodan aikana upotettu höyrylaiva Wellamo. Kyseessä oli noin 60-metrinen matkustajalaiva, joka oli matkalla Ruotsista kohti Kokkolaa, kun se joutui saksalaisen sukellusvene U47:n kynsiin. Miehistö ja matkustajat pakenivat laivasta ennen kuin se upotettiin.

Ahtojäät eivät ole runnelleet syvällä lepäävää Wellamoa, keulaa koristavat yhä varustamon tähdet.

Hylky on syvällä: kansisyyvyys on noin 40 metrissä ja pohjasyvyys 50 metrissä. Wellamo on säilynyt kohtuullisen hyvin, vaikka alkaa sielläkin aika jo näkyä: esimerkiksi keulan salongin katto on romahtanut parin viime vuoden aikana. Merisaukkojen löytämältä hylyltä on nostettu aikoinaan varustamon luvalla esineistöä, jopa kankaita, joista ommeltiin vaatteitakin. Nykyään hylky on muinaismuistolain rauhoittama. Wellamo on hieman haastavampi

kohde ja sopii tekniikkasukeltajille.

Hylyn kaikki syvemmät sisätilat ovat edelleen koskemattomia. Nähtävyyksiä hylyssä on paljon, esimerkiksi kannella olevat leijonanpää- ja tassupenkit. Keulaa komistavat edelleen väreissään olevat varustamon tähdet. Kannelta löytyy kristallikupoli, joka johtaa valoa alemmille kansille.

Hylyltä on vuosien saatossa hävinnyt esineitä myös luvatta. Seurassa toivotaan, että yli 100-vuotias vanha rouva saisi vihdoin levätä rauhassa, ja että sukeltajat, jotka pääsevät käymään kohteella, jättäisivät jäljellä olevan esineistön koskemattomaksi.

Wellamon kannen kristallikupolista uupuu ainoastaan yksi lasi.

Keulan salongin nurkassa on yhä samovaari.

HÖYRYLAIVA BJÖRN

Kappaletavaralastissa ollut höyrylaiva Björn upposi 1891, kun se joutui jäiden ruhjomaksi. Kokkolalaisten vuonna 1983 löytämä hylky on ollut molempien seurojen ahkerassa sukelluskäytössä pitkään. Ahtojäät ovat hajottaneet hylyn pahasti, mutta esimerkiksi höyrykone seisoo yhä pohjassa kokonaisena. Hylyltä on löytynyt monenlaista tavaraa.

Alun perin Björn oli noin 40 metriä pitkä ja seitsemän metriä leveä. Hylky sijaitsee noin 20–25 metrissä, Pietarsaaren ja Kokkolan välillä, Kallbergetistä noin kolme kilometriä luoteeseen. Kesäisin hylkyä poijutetaan, mutta poiju saattaa olla välillä hävinnyt.

JOHN GRAFTON

Aselastissa ollut höyrylaiva John Grafton upposi syyskuussa 1905. Japanin keisarikunta kävi sotaa tsaarin Venäjää vastaan ja rahoitti suomalaisten aktivistien ja Venäjän vallankumouksellisten toimintaa. John Grafton kuljetti aseita vastarintaliikkeelle. Alus ajoi karille ja miehistön oli lopulta pakko räjäyttää se, etteivät tsaarin miehet olisi sitä löytäneet.

Hylky on hyvä harjoittelukohde, sillä se sijaitsee matalassa rinteessä: sen osia löytyy jo 2 metrissä ja syvimmillään 7–8 metrissä. Se onkin helppo kohde kaiken tasoisille sukeltajille, ja onpa sinne viety

snorkkelisukelluskurssilaisiakin. Aikojen saatossa hylyn ympäristöstä on löytynyt paljon aseita ja ammuksia. Alue on karikkoinen ja usein tuulille altis; etenkään navakalla länsi-pohjoistuulella sinne ei ole asiaa. Hylyn lähellä on ainakin kaksi pintakiveä, joten sitä pitää osata lähestyä. Hylyn muistomerkki on pystytetty Luodon kunnan Orrskärille.

NOSTAJA JA CETONIA

Ketjukauharuoppaaja Nostajan hylky sijaitsee laivareitin varrella, suoraan Pietarsaaren satamasta merelle päin. Ruoppaaja kaatui vuonna 1972 kovassa myrskyssä. Murheellinen onnettomuus vaati 16 ihmisen hengen. Itse alus on nostettu ylös pohjasta, mutta uppoamispaikkaan on jäänyt paljon romua, kuten aluksen ruorihytti, kauhoja, isoja hammasrattaita, vaijereita ja muuta tavaraa.

Kohde on yksi seuran suosikkikohteista, sillä se on melko matalalla. Aivan avomeren partaalla siellä on hyvällä kelillä ihan kohtuullinen näkyvyys. Tämäkin hylky on hieman rinteessä, sillä se alkaa 4–5 metristä ja loppuu noin 12–13 metriin. Se sopii siis hyvin myös peruskurssin suorittaneille.

Ihan lähellä sijaitsee myös puinen purjealus Cetonia, joka upposi 1921. Puuhylky on helppo harjoituskohde, jossa syvimmillään on vettä vain 7 metriä. »

Ikkunaventtiilien messinki on kuin juuri kiillotettu.

UUSIMMAT LÖYDÖT

Seuran aktiivinen hylynetsintätiimi paikansi kaksi uutta hylkyä yleisövihjeiden ja Museoviraston avustuksella. 70 metrin syvyydessä lepäävä 100 metriä pitkä s/s Therapia upposi 1913 matkalla Rahjasta Englantiin lastina puutavaraa kaivosteollisuuteen. Hylky on täysin ehjä ja seisoo mastot pystyssä pohjassa. Moottori-kuunari Najaden taas löytyi, kun Therapiaa paikallistettiin. Hylky on 40 metrissä. Puutavaralastissa ollut 32-metrinen alus upposi 1949 matkalla Ykspihlajasta Tanskaan. Kohteet ovat erittäin vaativia, koska ne sijaitsevat kaukana ulkomerellä ja syvällä. Molemmille hylyille on tehty tarkastussukellukset.

PIHLAJAKALLIO JA NAUTORIN MONTTU

Nautorin montuksi kutsuttu kalliolouhos sijaitsee noin 10 kilo-

metriä Pietarsaaren keskustasta. Monttu saa nimensä Pietarsaaressa purjeveneitä valmistavan Nautorin veneveistämön mukaan. Yhtiön vanha veistämö on lähistöllä. Monttuun on upotettu rekvisiitaksi vanha purjevene. Maksimisyyvyys on 10 metriä.

Pihlajakallio on kirkasvetinen louhos, jossa sukelletaan aktiivisesti. Vaakanäkyvyys voi talvella olla 20 metriä. Louhoksesta löytyy jonkin verran upotettuja nähtävyyksiä, kuten vanha kalastajavene ja pakettiauto. Louhos ei ole syvä, maksimisyvyys on 7–8 metriä.

NÄHTÄVÄÄ MYÖS PINNALLA

Pietarsaari on noin 19 000 asukkaan ruotsinkielinen kaupunki, jonka naapurikunnat ovat Pedersöre ja Luoto. Alueella on mukava saaristolaistunnelma, paljon saaria

Pietarsaaren Urheilusukeltajat Diving 80 ry

HARRASTUSPUITTEET ovat erinomaiset, sillä Pietarsaaresta löytyy uimahalli ja seuralta kerhotila, jonka vieressä on seuran oma laituri. Avoveden aikana laiturissa seisoo seuran tukialukseksi muutettu vanha meripelastusalus Hauki. Aluksella sopii yöpymään viidestä kuuteen henkilöä. 12-metrisen aluksen kansitilat ovat hyvät sukellukseen. Seurassa on noin 60 jäsentä. Kesäisin tehdään yhdestä kahteen viikkosukellusreissua merelle.

Keväällä 2023 seurassa on pitkästä aikaa käynnissä laitesukelluksen peruskurssi. Uppopalloa seurassa on pelattu aktiivisestikin, joskin tällä hetkellä toiminta on vähän jäissä. Korona verotti seuran uimahalliaktiivisuutta paljon, mutta toivottavasti toiminta lähtee pian elpymään. Miesten uppopallomaajoukkueessa pelaava Aleksi Hautala on seuran jäsen, samoin aktiivinen uppopallokonkari Hannu Ahonen

John Graftonin muistomerkki Orrskärillä.

Osa Fäbodan luontopolusta on esteetön. Katettua polkua pitkin on myös mukava tepastella rantapäivän viettoon.

ja luontoreittejä. Luodon kunnan ylläpitämällä Köpmanholmen virkistysalueella on kesäisin kahvila. John Graftonista nostettu ankkuri on lahjoitettu Luodon kunnalle, ja se löytyy kahvilan pihamaalta. Pietarsaaressa on hieman tuntemattomaksi jäänyt helmi Fäboda. Alueelta löytyy kaksi suojaisaa hiekkarantaa ja vaellusreitti, johon kuuluvien reittien yhteispituus on noin 40 kilometriä. Fäbodan rannoilla on mukavan hiekkapohjan lisäksi myös kallioista rantaa, josta tarkkasilmäinen ja rauhallinen snorklaaja voi bongata erilaisia kaloja.

Artikkeliin on haastateltu seuran entistä, pitkäaikaista puheenjohtajaa ja hallituksen jäsentä Kari Särkijärveä sekä nykyistä puheenjohtaja Tero Laurikkalaa.

Tero Laurikkala.

Pietarsaaren kaupunki

Kari Särkijärvi

Kari Särkijärvi

Pulahdus kirkkaaseen

Thingvellirin kansallispuisto

Islannissa on tunnettu muun muassa Silfran railosta, jossa voi sukeltaa Pohjois-Amerikan ja Euraasian mannerlaattojen välissä. Moni ei tiedä, että kansallispuistossa on muutamia Silfran tyyppisiä, hieman kapeampia ja syrjäisempiä railoja vesiaktiviteetille. Niille on vapaa pääsy, mutta talvisin teiden kunnossapito saattaa aiheuttaa mutkia matkaan. Valvontaa snorklaamiseen tai sukeltamiseen ei myöskään löydy, joten toiminta on omalla vastuulla, mikä tosin on tuttua turvallisuusvaatimuksiin tottuneille suomalaisille vesipedoille.

Veteen mennessä tai snorklatessa on hyvä varmistaa, ettei vahingossa erehdy silttaamaan näkyvyyttä –näkyvyys on kuitenkin ”se juttu” kansallispuistossa. Tämänkin suomalaiset ovat toki oppineet Suomessa harjoitellessaan. Kameran kanssa työskentelyyn railot tarjoavat uskomattoman kokemuksen. Näkyvyyttä riittää kuin olisi pinnan päällä, täysin uudenlaista

sukellusmaastoa sekä etenkin aurinkoisena päivänä hienoja heijastuksia monista eri väreistä. Kuvien jälkikäsittelyssä ei värimaailmaan tarvitse juuri koskea. Islanti on upea luontokohde vuorineen, jäätiköineen ja maisemineen. Pienellä vaivalla reissuun saa mahdutettua mukaan myös upeaa ja uniikkia vedenalaista maailmaa.

www.instagram.com/

Teksti ja kuvat SAMI LINDROOS

Anna palautetta

Mitä mieltä olet Sukeltajasta?

Mistä aiheista haluaisit lukea?

Onko sinulla juttuidea?

Anna meille palautetta täyttämällä sähköinen lomake.

Palautteista poimittua!

Monet kiitokset kaikille palautetta antaneille! Käymme ne kaikki läpi ja otamme toiveitanne huomioon lehden suunnittelussa mahdollisuuksien mukaan. Käythän kertomassa mielipiteesi myös tästä numerosta!

”Mitenon,vieläkösaanmyöspaperiversion?” Vuonna 2023 Sukeltaja julkaistaan vain sähköisenä.

”Videossaolisikivanäkyä,kuinkapitkäseon.” Lisäsimme videon pituuden näkyviin lehteen.

“Nowthatiselectronic,Icangetgoogleto translateitintoEnglish,afterthreeyearsof lookingatthephotographsIcannowreadthe articles. Excellent!!”

Sukeltaja mess a

Miten saavutetaan täydellinen tasapaino kuivapuvussa?

Katso koulutusvideo Youtubesta, ja treenaa säännöllisesti! Kanavaltamme löydät muitakin videoita eri sukellustaitojen tekniikasta.

Lehden avustajaksi?

Sukeltaja-lehteä tehdään vapaaehtoisvoimin, sukeltajalta sukeltajalle. Haluaisitko kirjoittaa sukelluksesta? Kuvaatko veden alla?

Ota yhteyttä, niin jutellaan lisää, toimitus@sukeltaja.fi

Ota yhteyttä

Sukeltaja-lehden asioissa sinua palvelee lehden toimitussihteeri Kristiina Karila p. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Toimiston henkilöstön yhteystiedot www.sukeltaja.fi

Lisää lukemista

Sukeltaja-lehden kaikki ilmestyneet vuosikerrat vuodesta 1956 alkaen ovat luettavissa ilmaiseksi issuu.com-palvelussa Lisää sukellusaiheisia artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi

Sukeltajaliitto ry

Valimotie 10, 5 krs. 00380 HELSINKI Puhelin 09 3481 2258 office@sukeltaja.fi

Sukeltajaliiton toimisto palvelee ma–pe 8.00–16.00 ja kesä–elokuussa 8.00–15.00. Käynti toimistolla sovitaan etukäteen.