KESÄN hauskin leiri!
Lasten ja nuorten valtakunnallinen kesäleiri
järjestetään 28.–30.6. Padasjoella Kelventeen saaressa.
Kelvenne on Päijänteen kansallispuiston suurin saari ja tunnettu muun muassa upeista hiekkarannoistaan.
Leirillä on luvassa muun muassa laitesukellusta, snorklausta, uimista ja rentoa leirimeininkiä kivassa porukassa. Hyvä ruoka pitää hymyn huulilla – leiriläiset muonittaa oma leirikokkimme.
Viikonloppu nukutaan teltoissa, istutaan nuotiolla ja eletään ilman sähköä: oikeaa leirielämää siis!
Kuljetukset saareen lähtevät
Padasjoen venesatamasta. Aikataulut varmentuvat lähempänä leiriä.
Leirin ikärajat: snorkkelisukeltajat 10 v., laitesukeltajat 12 v. ja vähintään Junior Scuba -kortti. Suosittelemme, että jokaista neljää osallistuvaa lasta kohti tulee mukaan yksi ohjaaja sekä laitasukeltaville alle 15-vuotiaille on mukana ”oma” laitesukeltava aikuinen. Osallistujan tulee olla Sukeltajaliiton jäsen.
Ilmoittaudu viimeistään 31.5. Tapahtumakalenterin kautta.
Leirin hinta: 99 euroa, sisältää majoituksen puolijoukkueteltassa (voi ottaa mukaan myös oman teltan), ruokailut, ohjelman ja venekyydit saareen ja takaisin.
Lisätietoja: Nuorisopäällikkö heli.halava@sukeltaja.fi, p. 040 7641157
Norpparalli Kouvolassa 2.11.
Viime vuonna kisattiin
Ratikkarallissa Tampereella lähes sadan osallistujan voimin.
Tänä vuonna norpat ohjaajineen matkaavat pyhäinpäivänä Kouvolaan kisaamaan vesitaidoissa ja tapamaan vanhoja ja uusia kavereita.
Lisätietoja tulossa sukeltaja.fi kalenteriin
Tero
Lehtonen
Waltter
Toiva
JULKAISIJA
Sukeltajaliitto ry
Valimotie 10
00380 HELSINKI
www.sukeltaja.fi puh. (09) 3481 2258 office@sukeltaja.fi
PÄÄTOIMITTAJA
Harri Nieminen harri.nieminen@sukeltaja.fi
TOIMITUSSIHTEERI
Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi
TOIMITUS
Viestintätoimisto Loistava Oy
Patruunantie 17 62800 Vimpeli
TUOTTAJA
Susanna Korkiatupa puh. 044 589 6234 susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi
TOIMITUSNEUVOSTO
Harri Nieminen, Emma Barrow, Kristiina Karila, Susanna Korkiatupa, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen
SIVUNVALMISTUS
Aste Helsinki, Mika Viitanen
ULKOASU
Kumppania Oy, Laura Telin
KUVAPANKKI
Depositphotos
ILMOITUSMYYNTI
Susanna Korkiatupa puh. 044 589 6234 susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi
SUKELTAJA ILMESTYY
helmi-, huhti- kesä-, syysja marraskuussa
ISSN 2737-212X
Vakiot
6 KAIKKI, mitä vapaasukeltajan pitää tietää Islannista.
8 TYRSKYT Vapaasukelluksen ja uppopallon PM-kisakuulumisia, Kevätkokouksessa palkittiin ja juhlittiin, Tiedefaktassa Kymijoen tuhotulvan muisto.
14 PERSOONA Waltter Toiva on Vuoden norppaohjaaja.
21 NORPAT Treenivinkki: Opetelkaa kuvaamaan veden alla.
30 KUVA-ALBUMI Tropiikin kauniit mutta myrkylliset.
31 AJATTELEMISEN AIHETTA Miksi Sukeltajaliiton jäsenistä edelleen vain noin 20 % on naisia?
16 Dive Booth Lahti. Yhteiselle tapahtumalle on selkeä tarve.
2/2024
Päivitykset
16 DIVE BOOTH LAHTI – sukellusalan oma messutapahtuma kokosi sukellusyhteisön.
22 RYHMÄ SUKELTAJIA kuvasi Långbanin kaivosta 3D-mallinnosta varten.
24 ITÄMEREN HYLKEITÄ kuntoutetaan Liettua merimuseon yhteydessä olevassa hoitolassa.
26 HARJOITTELE parempia potkuja videoiden avulla.
28 VIERASLAJIEN torjumistalkoisiin kaivataan myös sukeltajien apua.
KANNEN KUVA Lasse Lindqvist
Lammikkomeduusa on vieraslaji.
Jennifer Tersteegen
Liettuan merimuseo
Susanna Korkiatupa
Liettuan hylkeillä on nyt oma hoitola.
LAITESUKELLUKSEN SM-taitokilpailut
Laitesukelluksen
SM-taitokilpailut järjestetään Jyväskylässä 23.11.
Kisa järjestettiin edellisen kerran vuonna 2019 Pieksämäellä, ja silloin voittoon sukelsivat
Sami Paatero ja Iiro Kokki Sukellusseura Vesihiidestä Varkaudesta.
Kilpailussa sukellusparit kiertävät erilaisia laitesukellustaitoja vaativan tehtäväradan mahdollisimman virheettömästi ja nopeasti. Tehtävät voivat testata esimerkiksi tasapainotusta, varusteiden hallintaa, näppäryyttä, ongelmanratkaisukykyä tai parityöskentelyä.
Treenaa parisi kanssa sukellustaidot huippukuntoon ja lähde Jyväskylään ottamaan mittaa kilpakumppaneista!
Lisätietoja päivitetään sukeltaja.fi kalenteriin järjestelyjen edetessä.
syksyn tapahtumat!
PYRSTÖSUKELLUKSEN
KOULUTTAJAKURSSI
Sukeltajaliiton ensimmäinen pyrstösukelluksen kouluttajakurssi järjestetään 9.–11.8. pääkaupunkiseudulla.
Lisätietoja päivitetään sukeltaja.fi kalenteriin järjestelyjen edetessä.
DAN-ENSIAPUKOULUTTAJAKURSSI 23.–24.11.
Sukeltajaliiton ensiapukoulutusvaliokunta järjestää DAN ensiapukouluttajakurssin 23.–24.11. pääkaupunkiseudulla.
Lisätiedot ja ilmoittautuminen sukeltaja.fi kalenterissa.
HUOM. Oppilaalla tulee olla opetettaviin osioihin liittyvät DAN Provider -tason kurssit käytynä alle kahden vuoden aikana. Ehdit siis hyvin suorittaa ne ennen kouluttajakurssin alkamista.
Tero
Lehtonen
On hyvä välillä tarkastella, millainen kuva meistä ja yhteisöstämme ympäristöön muodostuu. Onko se kuva rikkonaisista, eri nurkissa puuhastelevista ryhmistä vai yhteen hiileen puhaltavasta, eteenpäin pyrkivästä ja hyvää ympärilleen luovasta yhteisöstä? Jälkimmäisessä on mukava toimia, ja toiminnan myötä voi myös vahvasti vaikuttaa harrastuksemme edellytyksiin.
Harrastusporukoiden sisälle syntyy helposti ”mikrokuplia”, joissa pieni klikki hankaloittaa yhdessä tekemistä ja yhteisen tavoitteen saavuttamista. Tämä ilmiö on tuttu kaikista ympyröistä, joissa me ihmiset toimimme. Nostan pöydälle monelle meistä tutun esimerkin.
Olen seurannut Ojamo-tapauksen ympärillä käytyä keskustelua varsin huolestuneena miettien, miksi asia on ylipäätään kasvanut niin isoksi ja mikä tulee olemaan päätepiste. Poteroita on kaivettu, ja välillä myös Sukeltajaliitto on nostettu mukaan kuvioihin asioiden todellista laitaa tarkastamatta.
Sukeltajaliiton arvot ovat avoimuus, vastuullisuus ja vaikuttavuus. Liiton ja sen muodostavien jäsenseurojen toiminta on avointa kaikille sukelluksesta kiinnostuneille, ja pyrimme edistämään yhteisen harrastuksemme hyvinvointia ja mahdollisuuksia Suomessa. Meille 1+1 > 2
Vapaasukeltaja Mikko Koskisen kipinä lajiin syttyi erään Lofoottien matkan jälkeen.
– Olin ollut snorklaamassa ja turhaan yrittänyt päästä pinnan alle märkäpuvussa. Päätin, että menen vapaasukelluskurssille, ja siitä lähtien laji on ollut rakas kaikissa muodoissaan. Harvassa lajissa pääsee kurkistamaan sekä pinnan alle että omaan sisimpään, hän sanoo. Koskinen vietti kaksi vuotta Islannissa, ja sinä aikana maan poikkeuksellisen kirkasvetiset
on tärkeää, että myös Ojamolla saa sukeltaa ja että sukeltaminen on avointa ja syrjimätöntä kaikille vaatimukset täyttäville sukeltajille. Nämä periaatteet linjaavat liiton tahtotilaa asiassa. Vuosien 2023−2024 kuluessa Sukeltajaliiton rooli Ojamo-asiassa on ollut kiteytettynä seuraava:
• Maanomistaja eli Lohjan kaupunki on päättänyt valita Ojamon kaivoslammelle harrastussukellustoiminnasta vastaavan operaattorin. Valinta on päätetty suorittaa julkisen kilpailutuksen kautta. Sukeltajaliitto on ollut Lohjan kaupungin kutsusta kuultavana valintakriteereihin liittyvissä asioissa. Kuultavana on ollut myös muita tahoja, ja kaupunki on luonut valintakriteeristön itse omien tavoitteidensa pohjalta osin näissä kuulemisissa muodostamaansa kuvaa hyödyntäen.
• Sukeltajaliitto ei ole ollut mukana valintaan liittyvässä päätöksenteossa edes konsultoivassa roolissa. Päätösvastuu on Lohjan kaupungilla, ja päätöstä kunnioitamme.
• On luontaista, että Sukeltajaliiton kaltainen toimija voi tukea yksittäistä hakijaa tai hakijoita hakemukseen liitettävissä olevan tuenosoituksen muodossa. On luontaista, että tuki annetaan vain hakijan pyynnöstä hakemukselle, joka sisällöltään vastaa mainittua Sukeltajaliiton tahtotilaa. Tuenilmaisu
sukelluskohteet ja vapaasukellusyhteisö tulivat tutuksi.
– Islannin yhteisö on pieni mutta aktiivinen. Vapaasukellus on siellä lajina vielä melko uusi, ja yllättävän harva käy luonnossa sukeltamassa peruskohteiden ulkopuolella. Hän on myös ansiokkaasti päässyt levittämään sekä vapaasukellus- että joulupukkitietoutta Islannin televisioon asti.
– Joulukuussa paikalliset sukeltajat pitävät pinnanalaiset pikkujoulut Davidsgjássa. Traditioon kuuluu, että yksi sukeltajista ja
Harri Nieminen puheenjohtaja harri.nieminen @sukeltaja.fi
annetaan aina lupausta vastaan. Se on turvallisinta antaa taholle, joka on valmiiksi sitoutunut Sukeltajaliiton arvoihin ja jolla on suoraan käytössään liiton ”työkalupakki” ts. jäsenelle. Kaikki tuenilmaisut asiassa on tehty hakemukset arvioiden ja hallituspäätöksellä.
Eri toimijoiden vuosia kestänyt keskinäinen, julkisuuteenkin näkynyt eripura ei ole missään suhteessa sukellusyhteisön etu eikä yhdenkään osapuolen etu. Elämme monessakin suhteessa haastavia aikoja. Poteroiden kaivamisen ja rikkomisen sijaan on kaikkien kannalta tärkeä keskittyä yhteen hiileen puhaltamiseen ja rakentamiseen.
On tärkeää, että käytännön toiminta Ojamolla toteutuu hyvässä yhteisymmärryksessä sopimuksia ja hyvää toimintatapaa noudattaen. Operaattorin, joka toiminnan vastuulleen saa, on kyettävä toimimaan syrjimättömästi kaikkia, myös valintavaiheen kilpakumppaneita kohtaan. Jotta tähän päästään, on tärkeää saada päätepiste voimavaroja kuluttavalle keskustelulle. Asioista neuvotteleminen yhteisen pöydän ääressä on näin suotavaa, ja tähän haluan kannustaa. Sopu ja rakentava yhteistoiminta ovat kaikessa ainoa kestävä tie eteenpäin.
Rakentavin ajatuksin eteenpäin!
vapaasukeltajista on pukeutunut joulupukiksi, kun muut kiertävät pohjaan viritettyä joulukuusta ja vedenalaisista kaiuttimista soivat joululaulut. Tällä kertaa minua pyydettiin pukin rooliin, ja yllätyksekseni paikalla oli iltauutisten kuvausryhmä – päädyin puhumaan joulupukin vapaasukellusharrastuksesta Islannin televisioon, Koskinen kertoo.
Lue sivuilta 6–7 Mikko Koskisen vinkit vapaasukellusreissulle Islantiin.
Mikko Koskinen, Helsinki
Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.
Mikko Koskisen arkisto
Studio Torkkeli
Jökulsárlón, tuttavallisemmin Diamond Beach, on useimmiten liian samea sukellusta varten, mutta pinnan päällä voi vaikka ratsastaa jäätikkölohkareilla.
Olosuhteet voivat yllättää. Kuvan vuoristojärvelle kipusin 20 kilon kantamusten kanssa vain huomatakseni järven olevan vielä täysin jäässä.
Silfrassa vesi on todella kylmää (+2 °C) ja kirkasta: näkyvyys on usein satoja metrejä. Vettä on tihkunut noin 30 vuoden ajan jäätiköltä, ja tätä kohdetta voi ajatella horisontaalisena lähteenä, joka valuu pikkuhiljaa Thingvellirjärveen.
Vapaasukeltajan Islanti
Islannin kohteet heijastavat kolmea erityisominaisuutta: tuliperäisyys luo lämpöä ja kuplia, mannerlaattojen erkaneminen syviä halkeamia ja jäätiköistä tihkuu kirkasta, kylmää vettä sukeltajien iloksi.
MIKKO KOSKINEN
Kylmyys lähtee lillumalla uimahallissa, ja lompakon riittäessä kylpylät Hvammsvik, Secret Lagoon, Sky Lagoon sekä toistaiseksi kiinni oleva Blue Lagoon tarjoavat upeita elämyksiä. Nauthölsvikin Reykjadalurista löytyy luonnollinen kuuma joki (tunnin kävelymatka), ja Skogafossin putoukselta lähtee Fimmvörduhals-reitti, jonka varrelta löytyy 26 vesiputousta!
REYKJANES-NIEMIMAA
KLEIFARVATN (2–16 M) 25 minuutin ajomatkan päässä Reykjavikista pääsee kokemaan tuliperäisyyttä pinnan alla. Kleifarvant-järven pohjasta
nousee rikkipitoisia kuplia − kyseessä on vedenalainen kuuma lähde. Lämpötilaero ei ole merkittävä, mutta tuoksua voi simuloida hieromalla snorkkelin sisäosaa hieman pilaantuneella kananmunalla. Alueella on ainakin kaksi hotspottia, toinen 2−3 metrin ja toinen 8−12 metrin syvyydessä. Lähellä on Seltúnin tuliperäinen alue, joka on sekä lyhyen ihmettelyn että pidemmän vaelluksen arvoinen. Järven rannalla on usein matkailuautoja yöpymässä, vaikka kyseessä ei ole virallinen leirintäalue.
BJARNAGJÁ (18 M) Vanhan kalankäsittelylaitoksen vieressä oleva mur-
tovesirailo on vuoden 2024 poissa käytöstä. Kun kohde avataan, sinne kannattaa koettaa osua paikallisen sukellusyhteisön kanssa.
GARDUR (0–25 M) Merikohde. Kylän kalankäsittelylaitoksen käytöstä poistetun laiturin vierestä lähtee merkattu sukellusreitti. Näkyvyys on 8−12 metriä, ja alueella on virtauksia, joten sukelluksen ajoitus vuorovesihuippuihin ja tyveneen on suositeltavaa. Kohde on myös paikallisten kalastajien suosiossa. Merestä löytyy kyllä elämää ja kelppimetsä on kokemisen arvoinen, vaikka näkyvyys vaihteleekin.
Matkalaukku
Davidsgjásta voi bongata
Thingvellirin rautuja tai jättimäisen järvitaimenen, joka kasvaa 16 kilon painoiseksi.
THINGVELLIR
Thingvellir-kansallispuistossa sukeltaminen on sallittua kahdessa paikassa.
SILFRA (0–18 M) Islannin kuuluisin sukelluskohde on mannerlaattojen välinen Silfra. Suosittelen oppaan kanssa polskimista, sillä halkeaman hitaasta virrasta täytyy poistua laguuniin oikeasta kohdasta. Kohde kannattaa kokea mahdollisimman aikaisin aamulla, jolloin välttää jonotuksen ja saa kokea veden, joka ei ole muiden kävijöiden irrottaman levälumisateen pilaama.
Matkaajan vinkit
Vapaasukellus on ryhmälaji. Parin puuttuessa Freedive Iceland -sukelluskeskuksen Birgir (Biggi) Skularson opastaa Silfran, Davidsgjan ja muut kohteet. Facebookissa Freedive in Iceland kokoaa paikallisen yhteisön. Varusteet. 7 mm neopreeni, kohteet ovat kesäisinkin kylmiä. Freedive.is vuokraa.
• Auto. Ylämaiden päällystämättömille vuoristoteille, F-roadeille, ei ole asiaa ilman nelivetoa. Road.is antaa ajantasaisen tiedon teiden kunnosta. Sää vaihtelee ja voi olla vaarallinen, seuraa Vedur.is sivustoa.
DAVIDSGJÁ (0–40 M) Silfrasta kymmenen minuutin ajomatkan päässä olevalla kohteella saa lähes samankaltaisen elämyksen mutta yleensä lähes täydessä yksinäisyydessä. Kaksi sukellettavaa railoa tarjoavat 2–18 metriä sukellussyvyyttä ja mielenkiintoisia muodostelmia. Thingvellirin kohteissa voi käydä omatoimisesti, kun maksaa sukelluslisenssin suoraan kansallispuistolle. Luolat ja kivien muodostamat läpiuinnit ovat kiellettyjä vapaasukeltajilta.
k Odinin kyynel on herkkä ja ainutlaatuinen, jäätiköstä vetensä saava lähde. Sekä paikallinen sukellusyhteisö että puistonvartija ovat vannottaneet olemaan jakamatta paikan koordinaatteja.
MUU ISLANTI
MÝVATN Koillis-Islannin Myvatn on tuliperäistä aluetta, ja sieltä löytyy myös Grjótagjá, luolan sisällä oleva kirkasvetinen halkeama. Sukelluskohteena se on matala, mutta vesi on lämmintä − kesällä usein liian kuumaa kylpemiseen.
ICE-SAR ja Safetravel-sovellus: pelastustoimi pyörii vapaaehtoisvoimin, ja sinne voi jättää reittisuunnitelmat mahdollista pelastusoperaatiota varten. Suosittelen lahjoitusta. Telttailu on sallittua leirintäalueilla. Tulivuoret. Vedur.is-sivusto ja tekstarivaroitusjärjestelmä toimivat, mutta Reykjanes-niemimaalla on aktiivisempi jakso meneillään ja suunnitelmiin voi tulla muutoksia.
Sukelluskalastus. Liipaisimelliset harppuunat ovat laittomia, ja laki jättää tulkinnan varaa käsikäyttöisten harppuunoiden, polespearien, suhteen.
ODININ KYYNEL Lähdepohjainen, superkirkas lampi Islannin ylämaalla. Tämä kohde on paikallisen yhteisön pyynnöstä jätetty paikantamatta. Itselle tämä oli yksi vapaasukelluskokemusten huipentumia – etenkin siksi, että reittiohjeet piti ansaita. Kohde on herkkä, joten koordinaatteja ei mielellään jaeta avoimesti. Lähteen pohjalle on kerääntynyt hienoa hietaa, joka pöllyää herkästi: etäisyyttä pohjaan kannattaa pitää reilusti.
Kirjoittaja asui ja työskenteli Islannissa kahden vuoden ajan nauttien luonnon vapaasukelluskohteista.
Thingvellirin kansallispuiston sukelluslisenssi www.thingvellir.is/en/things-to-do/diving/
ICE-SAR ja Safetravel-sovellus www.safetravel.is
– KOONNUT KRISTIINA KARILA –
Vapaasukelluksen PM-kisoista neljä mitalia
Vapaasukelluksen allaslajien PM-kilpailut käytiin Oslossa 15.–17.3. Kisat järjestettiin CMAS-säännöillä ja tulokset rekisteröidään CMAS-tuloksina. Suomalaiset vapaasukeltajat voivat kilpailla sekä CMAS:n että AIDAn kilpailuissa.
TÄMÄ oli ensimmäinen kerta, kun PM-kisoissa kilpaili edustajia jokaisesta Pohjoismaasta. Suomalaisittain kisat sujuivat loistavasti. Iiris Ala-Olla otti kisoissa neljä mitalia mukaan lukien kokonaiskilpailun voiton. Ala-Olla sukelsi staattisessa hengenpidätyksessä kultaa, pituussukelluksessa stereoräpylöillä hopeaa ja pituussukelluksessa ilman räpylöitä pronssia.
TUKALAN LÄMMIN ALLAS
Ala-Olla aavisteli, että kisat voisivat mennä hyvin, mutta menestys kuitenkin hieman yllätti. Kisajännitystä lisäsi se, että hänellä oli aiempaa kokemusta vain AIDAn kilpailuista. Muun muassa pintaprotokolla on CMAS:n kisoissa hieman erilainen. Myös kisa-altaan hulppea 32 asteen lämpötila huolestutti, sillä treenit oli tehty 27-asteisessa vedessä.
– Staattinen hengenpidätys tuntui tukalalta altaan lämpötilan vuoksi. Kisasuorituksen alkaessa luulin hetken, että taju lähtee, mutta jaksoin tsempata ja tulin ylös ajalla 7:05. Kuukautta aiemmin Jyväskylän SM-kisoissa olin pidättänyt henkeä seitsemän ja puoli minuuttia. Olosuhteet huomioiden olen erittäin tyytyväinen sukellukseen, varsinkin, kun suoritus oli kisojen pisin hengenpidätys sekä naisten että miesten kategorioissa, hän toteaa.
MUKAVUUSALUEEN
ULKOPUOLELLE
Stereoräpylöillä tehdyn pituussukelluksen tulos 125 m riitti hopeamitaliin, vaikka Ala-Olla oli ehtinyt treenaamaan lajia tänä vuonna vain vähän. Viimeisenä kisapäivänä sukellettiin vielä pituutta ilman räpylöitä.
– Tässä vaiheessa alkoi kisaviikonloppu jo painaa, mutta sukellus oli hämmentävän kevyen tuntuista. Kerrankin jaksoin sukeltaa varovasti oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Tulos
107 m, joka on oma henkilökohtainen ennätys, riitti kisoissa kolmannelle sijalle, hän sanoo.
Toinen suomalaisedustaja, Marika Konola-Tuominen, sijoittui kokonaiskilpailussa 8. sijalle. Myös hänelle kisa oli ensimmäinen CMAS:n kilpailu. Staticin tulokseen ja neljänteen sijaan hän oli tyytyväinen. Molemmat pituussukelluslajit sen sijaan tuntuivat raskailta.
– Pituussukelluksessa räpylöillä sain tulokseksi 115 metriä, mikä oli hiukan pettymys, mutta ottaen huomioon, miltä sukellus tuntui, se oli hyvä matka. Sijoituin 5. sijalle. Sunnuntain sukellus ilman räpylöitä jännitti hieman edellisen päivän raskaan suorituksen vuoksi. Itse sukellus oli kuitenkin oikein mukava, mutta keho oli jo väsynyt kahdesta kisapäivästä. Sijoituin 88 metrin sukelluksella 8. sijalle. Kokonaispisteissä sijoituin myös 8:nneksi.
f Iiris Ala-Olla ja Marika KonolaTuominen korostavat, että kisatilanne helpottuu, kun on tuttu ihminen mukana.
KISAKUMPPANI ON TÄRKEÄ TUKI Sekä Iiris Ala-Olla että Marika KonolaTuominen korostavat luotettavan kisakumppanin merkitystä. – Tutun ja luotettavan ihmisen läsnäolosta on merkittävä apu kisoissa, missä on hyvä olla mahdollisimman rentoutuneessa tilassa. Varsinkin staattisessa hengenpidätyksessä koutsaamassa olevalla ihmisellä on iso rooli itse suorituksen aikana, Ala-Olla toteaa.
Kisajärjestelyissä ei naisilla ollut saunan puuttumista lukuun ottamatta moitittavaa, kaikki sujui hyvin.
– Oli hauskaa päästä tapaamaan täysin uusia vapaasukeltajakasvoja, jakamaan kokemuksia ja fiiliksiä kisaamisesta ja sukeltamisesta ja ennen kaikkea kisaamaan yhdessä, hän sanoo.
KRISTIINA KARILA
Iiris
Ala-Olla
j Marika KonolaTuominen rentoutuu ennen hengenpidätystä.
Tulokset löytyvät
Norjan liiton kotisivuilta www.ndf.no/ konkurranser/ apnea/apneanm-og-nordiskbasseng-2024/
Säpin majakan valopiiri
KIRJA Säpin majakan 150-vuotispäivää juhlistettiin viime syksynä. Historiallisen merkkipäivän kunniaksi julkaistiin kattava historiikki alueen merenkulusta.
Kirja käsittelee Porin seudun rannikon väylien ja liikennejärjestelmien historiaa aina keskiajalta tähän päivään. Tärkeässä roolissa ovat myös merenkulun parissa työskennelleiden ihmisten elämäntarinat ja kohtalot. Siinä on kuvattu lukuisia haaksirikkoja, myös sellaisten alusten, joiden hylyillä pääsee vielä käymään. Näitä ovat ainakin Everilda ja Bolheim. Kirjassa kuvataan myös alueen
nykyaikaa. Säpin majakkasaari on avoin matkailijoille, ja se on osa Selkämeren kansallispuistoa. Perinnelaivoista kiinnostuneelle kirja tarjoaa mielenkiintoisen ja yksityiskohtaisen kertomuksen Laitakarin satamassa sijaitsevan Kaljaasi Ihanan rakentamisesta ja vesillelaskusta. Vaikka opus on suurikokoinen ja sisältää valtavan määrän tietoa, ovat tekijät onnistuneet tekemään siitä varsin helppolukuisen. Erityisen hyvin mieleen jäävät lukuisat hienot, ammattivalokuvaajien valokuvat 1900-luvun alusta 1960-luvulle. Etenkin vanhan ajan
i Säppi –Majakan valopiiri Luvialta Poriin ja Merikarvialle, 2023, Säppi 2000 ry, Suomen Majakkaseura – Finlands Fyrsällskap ry
kalastajaelämää dokumentoivat Matti A. Pitkäsen valokuvat ovat puhuttelevia. Kirjassa on julkaistu myös ensimmäistä kertaa vanhojen majakanvartioiden ja luotsien sukujen toimittamia kuvia.
Iiris Ala-Olla
Juhlava kevätkokous Salossa
SUKELTAJALIITON kevätkokous
pidettiin 6.4. Salossa, ja kokoukseen oli mahdollista osallistua myös etäyhteydellä. Kokousta isännöi 50-vuotisjuhlaansa viettävä Sukellusseura Simppu ry. Kokouksessa oli paikalla virallinen edustaja 11 seurasta.
Liiton puheenjohtaja Harri Nieminen piti katsauksen ajankohtaisista asioista. Kokous vietti hiljaisen hetken lokakuussa edesmenneen hallituksen jäsenen Markus Aarnion muistoksi.
PALKITTUJA
Vuoden parhaat 2023 palkittiin, ja moni pääsi paikan päälle vastaanottamaan huomionosoituksen. Kaksi palkintoa jaettiin etäyhteyden avulla.
Marko Niinistölle Sukellusseura Simppu ry:stä luovutettiin Sukeltajaliiton anoma Opetus- ja kulttuuriministeriön liikunnan ansiomitali kullatuin ristein tunnustuksena pitkästä ja ansiokkaasta työstä sukellusharrastuksen hyväksi. Sukeltajaliiton jäsenpalveluvastaava Riku Verkkomäelle luovutettiin liiton kultainen ansiomerkki ja -mitali tunnustuksena pitkästä työurasta Sukeltajaliiton palveluksessa.
VUODEN EKOTEKO 2023
Vuoden ekoteko -palkinto jaettiin Sukellusseura H2O ry:lle. Seura on ollut aktiivisesti mukana John Nurmisen Säätiön ja Metsähallituksen Luontopalvelujen hankkeessa, jossa ennallistetaan meriajokaspohjia ja palautetaan näin paikallista monimuotoisuutta. Kunniakirjan lisäksi seura vastaanotti kumppanimme DAN Europen myöntämän lahjakortin.
Ekoteko-palkinto perustettiin jo muutamia vuosia sitten, mutta nyt se jaettiin ensimmäisen kerran. Ekotekopalkinto voidaan jakaa esimerkiksi aloitteelle, idealle tai tapahtumalle, jolla edistetään kestävää kehitystä tai suojellaan luontoa. Jakamalla palkinnon liitto haluaa aktivoida jäseniään ja harrastajia toimimaan liiton ympäristöohjelman periaatteiden mukaisesti ja edistämään vastuullisuutta ympäristöasioissa.
e Marko Niinistölle luovutettiin
OKM:n liikunnan ansiomitali kullatuin ristein.
j Susanna Kallama ja Tuula Broström ottivat vastaan Sukellusseura H2O:lle myönnetyn Vuoden ekoteko -palkinnon.
Sukeltajaliiton vuosikertomus ja muut kevätkokouksen asiakirjat löytyvät materiaalipankista.
VUOSIKERTOMUS JA TILINPÄÄTÖS
Vuoden 2023 vuosikertomus ja tilinpäätös sekä tilintarkastajan ja toiminnantarkastajan lausunto esitettiin kokoukselle ja päätettiin tilinpäätöksen vahvistamisesta. Tilivelvollisille myönnettiin tili- ja vastuuvapaus. Vuosikertomus löytyy materiaalipankista.
EHDOLLEPANOTOIMIKUNTA
ALOITTAA TYÖNSÄ Kokous päätti ehdollepanotoimikunnan asettamisesta. Ehdollepanotoimikunta etsii sopivia henkilöitä asettumaan ehdolle syyskokouksessa käytävään hallitusvaaliin. Ehdollepanotoimikunnan jäseniksi valittiin Hannu Ahonen, Pietarsaaren Urheilusukeltajat Diving 80 ry, Hanna-Mari Talka, Sukellusseura H2O ry, Matti Kajala, Kangasalan vapaehtoinen palokunta ry/sukellusosasto, Tampereen Urheilusukeltajat ry ja Erno Olkkonen, Keski-Karjalan Sukeltajat ry. Ehdollepanotoimikunnalle annettiin valtuudet täydentää kokoonpanoaan enintään kahdella henkilöllä sääntöjen sallimaan maksimimäärään asti.
Kristiina
Karila
Kristiina Karila
Vuoden parhaat
Vuoden sukeltaja
Jouni Leinikki, Biosukeltajat ry, Karkkilan Urheilusukeltajat ry
Vuoden seura
Najadit ry
Vuoden norppaseura
Urheilusukeltajat ry
Vuoden kouluttaja
Tero Raisio, Jyväskylän Delfiinit ry
Vuoden vapaaehtoinen
Mikkelin Urheilusukeltajat ry:n Tornatorsukellustukialuksen vapaaehtoiset
Vuoden norppaohjaaja
Waltter Toiva, Tampereen Urheilusukeltajat ry
Vuoden norppa
Iia Ikonen, Sukellusseura Vesikot ry
Vuoden räpyläuimari
Juho Herva, Race Club Sveitsi ry
Vuoden uppopalloilija
Leevi Laasonen, Urheilusukeltajat ry
Vuoden sukelluskalastaja
Niko Mäkelä, Saaristomeren
Sukeltajat ry
Vuoden vapaasukeltaja
Janita Kulkula, Lahden Urheilusukeltajat ry, Freediving Team of Finland ry
VuodenVapepasukeltaja-kategoriassa eijaettupalkintoa.
Jäsenmaksut 2025
VUODEN 2025 jäsenmaksut vahvistettiin hallituksen esityksen mukaisesti.
Jäsenyhdistykset aikuiset 30,00 euroa (2010 tai ennen syntyneet)
• norpat 15,00 euroa (2011−2018 syntyneet)
• kuutit 0 euroa (2019 tai sen jälkeen syntyneet) rinnakkaisjäsen 0 euroa (jäsen, joka maksaa yhden seuran kautta liiton maksun, voi olla rinnakkaisjäsenenä muissa seuroissa)
• seniorit 15,00 euroa (kalenterivuoden aikana vähintään 75 vuotta täyttävät)
Merkkaa kalenteriin!
LIITON SYYSKOKOUS järjestetään 26.10. Seinäjoella. Kokousta isännöi 50vuotisjuhlaansa viettävä Lakeuden Sukeltajat ry. Seura toivottaa sukeltajat tervetulleeksi juhlaan!
i Ilahduttavan iso joukko Vuoden parhaita pääsi kevätkokoukseen paikalle. Onnittelut vielä kaikille palkituille!
Jäsenmaksun suuruus on 50 % oman ikäryhmän maksusta, kun henkilö liittyy uutena jäsenenä elojoulukuun välisenä aikana. Uudeksi jäseneksi katsotaan henkilö, joka ei ole ollut liittymisvuotta edeltävänä vuonna liiton henkilöjäsen tai liiton jäsenyhdistyksen jäsen.
Muut: liiton henkilöjäsen 30,00 euroa. Henkilöjäsenen jäsenmaksun suuruus on 50 % (15,00), kun henkilö liittyy uutena jäsenenä elojoulukuun välisenä aikana.
tukijäsen 1000,00 euroa yhteisöjäsen 100,00 euroa. Yhteisöjäsen maksaa sen lisäksi jokaisesta henkilöstä, jonka haluaa liittää liiton jäsenyyden piiriin, saman ikäryhmään perustuvan jäsenmaksun kuin muillakin on.
ONKO seurallanne tilaisuus, jonka yhteyteen Sukeltajaliiton vuosikokous sopisi vuonna 2025? Kevätkokous järjestetään huhtikuun ja syyskokous lokakuun aikana. Ota yhteyttä toiminnanjohtajaan, sari.nuotio@sukeltaja.fi
Tuhoisan tulvan muisto –jokiarkeologiaa Kymijoessa
TIEDEFAKTA Iitin Kausalassa sijaitsevasta Kymijoen Perolahdesta löytyy muisto vuoden 1899 suurtulvasta. Veden alle jääneeseen, lähes pystysuoraan rantakallioon 3–4 metrin syvyyteen on kaiverrettu tai hakattu sana WESI ja sen alle vuosiluku 1899. Nämä merkinnät on kehystetty suorakaiteen muotoisella viivalla. Merkinnän alla on hahmotettavissa nimi WIKMAN – mahdollinen merkinnän tehnyt henkilö. Kaiverrus on kooltaan noin 60–80 cm leveä ja 40–50 cm korkea.
Kaiverrus liittyy vuoden 1899 tuhoisan suurtulvan (nk. Valapaton tulva) aikaiseen vesirajan merkitsemiseen. Keväinen suurtulva johtui useista sateisista vuosista ja runsaslumisesta talvesta 1898–1899. Tulva koski etenkin Kymijoen, Kokemäen ja Vuoksen vesistöjä, joita erottavat vain pienet maakaistaleet. Esimerkiksi Päijänteen vedenkorkeus
oli 193 cm normaalia korkeammalla. Kymijoessa tulva teki suuria tuhoja Kouvola-Kotka välisellä alueella vieden mukanaan myllyjä ja muita rakennuksia, jotka osuivat veden voiman alle.
Kaiverrus jäi pysyvästi veden alle, kun Mankalan voimalaitos rakennettiin ja joki padottiin. Padolle tehtiin oma väylä, ränni, tukkien uitolle. Voimalaitoksen yläpuolella veden pinta nousi useita metrejä jättäen alleen myös lähistöllä olevat historialliset Mankalan kosket. Voimalaitos aloitti toimintansa vuonna 1950.
Kaiverrus löytyi sattumalta sukelluksella kesällä 2023. Samalta alueelta on aikaisemmin löydetty vanha rantatörmä kantoineen 5–6 metrin syvyydessä ja pystyyn rivistöön iskettyjä seipäitä, joiden tarkoitusta ei tiedetä.
NIKO MIILUS, Sukeltajaliiton tiedevaliokunta ja TERO JOKINEN, Sukellussuunnistajat ry
Uppopallon
PMkisat Tanskassa
UPPOPALLON PM-kilpailut pelattiin Kööpenhaminassa 24.–25.2. Suomesta kilpailuun osallistui naisten maajoukkue. Joukkueessa oli mukana viisi nuorta ensikertalaista aikuisten arvokisoissa. Naisten sarjan voitti Norja, hopealle sijoittui Tanska, pronssille Ruotsi ja 4. sijalle Suomi.
– Vaikka viikonlopun pelit eivät päättyneet voittoihin, olemme kuitenkin joukkueena tyytyväisiä PM-kisojen antiin. Viikonlopun aikana pääsimme hiomaan yhteispeliämme, ajamaan uusia pelaajia sisään naisten maajoukkueeseen
Seuraa uppisnaisia blogissa www.uppopallonaiset. wixsite.com/ maajoukkue
sekä tekemään onnistuneita suorituksia niin yhdessä kuin yksilöinäkin. Opimme peleistä paljon, ja tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa tavoitettamme, vuoden 2025 EM-kisoja, harjoitusten ja leirityksien merkeissä kevään ja tulevan
vuoden aikana. Tavoitteenamme on myös tiivistää yhteistyötä Suomen nuorten naisten maajoukkueen kanssa, jolla mahdollistetaan uusien pelaajien saumaton siirtyminen nuorista aikuisiin, kerrotaan joukkueen blogissa.
Kaiverrus erottuu vielä selkeästi kivestä.
Keihäsrivistön merkitys on mysteeri.
OSVIITTA
Kivikkoisten alueiden esitystapa merikartoilla muuttuu
e Nykyinen painettu kartta.
SUOMALAISILLA merikartoilla on käytössä useampi symboli, joilla esitetään kiviä ja kivikkoja. Viime syksynä on otettu käyttöön uusi aluemainen esitystapa osoittamaan laajoja vaikeakulkuisia alueita. Nämä alueet ovat erittäin kivikkoisia ja niillä navigointi on riskialtista. Alueilla liikuttaessa tulee noudattaa erityistä varovaisuutta.
Uuden esitystavan myötä yksittäisten kivien määrä merikartalla vähenee ja kartasta tulee selkeämpi ja luettavampi. Aluemainen esitystapa ei kuitenkaan kokonaan korvaa yksittäisten kivisymbolien käyttöä.
VAARAKÄYRÄ VAROITTAA
VAIKEAKULKUISESTA ALUEESTA
Vaikeakulkuisella alueella tarkoitetaan sellaista aluetta, jolla sijaitsee useita pintanavigoinnille vaarallisia kohteita, joita kaikkia ei ole erikseen merkitty kartalle.
Vaikeakulkuisen alueen raja osoitetaan vaarakäyrällä, mustalla pisteviivalla. Vaarakäyrällä voidaan
e Vaikeakulkuinen alue painetulla merikartalla. e Vaikeakulkuinen alue elektronisella merikartalla.
osoittaa erityyppisiä merenkulun vaaroja, ja vaarakäyrän sisällä olevalla symbolilla on esitetty vaaran laatu, kuten kivi tai karikko tai pintanavigoinnille mahdollisesti vaarallinen hylky.
Aluemainen esitystapa tukee karttaplotterin käyttäjiä vähentämällä kartta-aineiston liiallisen lähentämisen riskiä. Aineiston tarkkuuteen nähden liiallinen lähentäminen voi antaa virheellisen käsityksen pistemäisen kohteen sijainnista. Uusi esitystapa myös nopeuttaa kartta-aineistojen päivitystyötä.
Uusi esitystapa tulee ilmestymään merikartoille vaiheittain N2000-merikarttauudistuksen edetessä alkaen Selkämeren merikartoista, jotka päivitetään tämän kevään kuluessa. Ensi vuonna ovat vuorossa Saaristomeren ja Ahvenanmaan kartat ja Suomenlahti vuoden 2026 aikana.
Lähde:www.traficom.fi/fi/ merikarttamerkit
Kuvat:
Traficom
Waltter Toiva, Tampere
Norppatoimintaan panostaminen tuo jatkuvuutta
Waltter Toiva, 23, on niin omassa seurassaan kuin valtakunnallisella tasollakin aktiivinen toimija, joka ottaa rohkeasti vastaan uusia haasteita. Viime vuonna hän muun muassa mahdollisti omassa seurassa nuorten S3-kurssin ja oli järjestämässä valtakunnallista norpparallia. Lisäksi hän oli mukana valtakunnallisella lasten ja nuorten sukellusleirillä sekä omien norppien ohjaajana että leirin rakentajana ja järjestäjänä. Toiva valittiin Vuoden norppaohjaajaksi 2023.
SUSANNA KORKIATUPA Kuva Sini Manninen
KUINKA KAUAN OLET
HARRASTANUT SUKELLUSTA?
Aloitin harrastuksen isäni myötä, sillä hän harrasti laitesukellusta ja toki edelleenkin välillä sukeltaa. Oma sukellusurani alkoi Tampereen Urheilusukeltajien norppatoiminnassa 7-vuotiaana eli 17 vuotta sitten. Vuonna 2016 suoritin laitesukelluksen peruskurssin.
MITEN INNOSTUIT
LÄHTEMÄÄN SEURASI
NUORISOJAOKSEN VETÄJÄKSI?
Tämä on ensimmäinen luottamustehtäväni seuratoiminnassa. Edellinen nuorisovastaava Vesa Vessari oli ollut pitkään samassa tehtävässä ja alkoi kysellä minua jatkajakseen. Jonkin aikaa asiaa pohdittuani ajattelin, että voisihan minulla olla tähän annettavaa. Olimme Vesan kanssa usein puhuneet, miten norppatoimintaa voisi seurassa kehittää, ja halusin lähteä sitä viemään eteenpäin.
MITÄ SUKELLUKSEN LAJEJA
HARRASTAT TÄLLÄ HETKELLÄ, JA MIKÄ ON SUOSIKKISI?
Harrastan räpyläuintia hallikaudella. Kesällä tulee harrastettua snorkkelisukellusta junnujen kanssa. Olen laitesukelluksessa kouluttautunut P3tasolle asti. Omassa harrastamisessa nautin eniten laitesukelluksesta. Siinä parasta on vedenalaisen luonnon tarkastelu ja erilaisten taitojen harjoittelu. Teemme paljon sellaisia sukelluksia, että lopussa harjoitellaan joitakin tilanteita tai taitoja. Tykkään sukeltaa ihan näissä meidän lähijärvissä Tampereella, esimerkiksi Kaukajärvessä.
MITEN INNOSTUIT LIITTO
KOULUTTAJAN TEHTÄVÄSTÄ?
Olen liittokouluttajana norppaohjaaja- ja snorkkelisukelluskouluttajakursseilla. Muutama vuosi sitten kävin snorkkelisukelluskouluttajakurssin. Siellä sitten tuli
puheeksi, että seuraava askel voisi olla liittokouluttajapuoli. Haluan kuitenkin koko ajan kehittyä ja oppia lisää, joten tämä oli minulle hyvin luonteva askel. Kouluttaminen on antoisaa ja mielenkiintoista. Samalla kun opettaa muita, oppii tosi paljon itsekin.
MIKÄ KOULUTTAMISESSA ON PARASTA?
Omassa seurassa olen kouluttanut myös snorkkelisukelluskursseilla. Meillä on pidetty näitä kursseja ainoastaan nuorille. Kouluttamisessa parasta on nähdä, miten oppilaat kehittyvät ja samalla itse pääsee lisäämään heidän innostustaan lajiin – silloin tuntee onnistuneensa.
ENTÄ HAASTAVINTA?
Haastavaa taas on se, kun etenkin ohjaajakursseilla voi olla vaikea löytää sopivan motivoivia keinoja opettaa monenlaisia oppijoita samaan
aikaan. Samalla kurssilla voi olla vaikka viisikymppisiä ja 15-vuotiaita nuoria. Olen pyrkinyt järjestämään vaihtelevia opetustapoja näihin tilanteisiin. Aikuisille sopii ehkä paremmin, että katsotaan kalvoilta asioita, ja nuoret tykkäävät mieluummin yleensä tehdä. Ohjaajakurssille tullaan vaihtelevista taustoista: voi olla norppatoiminnasta jatkavia nuoria, norppien vanhempia, joilla ei ole juuri kokemusta lajista tai sitten pitkään harrastaneita laitesukeltajia.
MITKÄ OVAT PARHAITA MUISTOJASI
SUKELLUSHARRASTUKSEN PARISSA? Erityisesti nuorten kesäleirit jäävät
aina mieleen. Ne ovat olleet ehdottomasti suosikkitapahtumia. Etenkin liiton norppaleiri Kelventeellä oli huippukokemus. Leireillä on aina innokas meininki ja hyvä tunnelma.
MITKÄ OVAT MIELESTÄSI TÄRKEIMMÄT EDELLYTYKSET LAADUKKAALLE
NORPPATOIMINNALLE?
Ennen kaikkea: tarpeeksi ohjaajia. Yksittäisen ohjaajan kuormitus ei saa käydä liian isoksi. Suoraan koulutusohjeesta otettuna kuusi norppaa per ohjaaja on sopiva määrä. Ohjaajia olisi hyvä olla hieman enemmänkin siltä varalta, että joku on joskus pois. Tärkeää on myös, että harjoitukset
ovat nousujohteisia, eli jokaiselle kaudelle tehdään ohjelma. On huomattava sekin, että ohjaajille olisi hyvä olla myös jotain omaa toimintaa. Kun vapaaehtoisina työtä tehdään, niin siitä olisi tärkeää palkita riittävästi ja kannustaa näin jatkamaan laadukasta tekemistä.
TERVEISIÄSI SUKELLUSYHTEISÖLLE?
Haluan kannustaa seuroja panostamaan nuorten toimintaan ja ottamaan nuoret reilusti mukaan kaikkeen seuran toimintaan ja sukelluksille. Sillä varmistetaan suomalaisen sukellusharrastuksen jatkuvuus myös tulevaisuudessa.
Sukellusyhteisö kohtasi messuilla
Koronavuosien jälkimainingeissa sukellusteemaiset isommat tapahtumat ovat olleet vähissä. Kun tieto Lahdessa maaliskuussa järjestettävistä sukellusmessuista alkoi levitä, herätti se innostusta. Yhteisöllistä tapahtumaa oli kaivattu. Vietimme päivän mukana messutunnelmassa.
Astun Lahden Green Star -hotellin aulaan yhdentoista maissa lauantai-aamuna. Tuntia aiemmin avautuneet messut ovat täydessä vauhdissa: aulassa parveilee ihmisiä ja moni suuntaa portaita toiseen kerrokseen. Siellä on alkamassa sukelluslääkäri Anne Räisänen-Sokolowskin esitys kylmyyden vaikutuksesta sukeltajan fysiologiaan.
Jätän kassini säilytykseen ja suuntaan messutilaan. Hotellin kokoushuoneet on muutettu yhtenäiseksi saliksi, jota kiertävät näytteilleasettajien ständit. Paikalla on ainakin varustevalmistajia, koulutusorganisaatioita, huoltopalveluja, matkanjärjestäjiä ja seuroja.
Katso video messupäivän fiiliksistä. Kesto 1 minuutti. www.youtube.com/ watch?v= IdQLux2_CuI
KAVERIPORUKALLA LIIKKEELLÄ
Ihmisiä on paljon, ja hallitseva väri pukeutumisessa on musta. Monen paidassa on sukellusaiheinen logo. Bongaan hupparin, jossa lukee
Valkeakosken Urheilusukeltajat. Sen omistaa Juha-Pekka Jalkanen, joka on tullut messuille neljän hengen kaveriporukalla. Messujen suosio on ollut heille positiivinen yllätys; ruuhka alkoi heti kymmeneltä, kun ovet avautuivat. Löytöjäkin on tehty: Juha-Pekka osti käytetyn sidemount-liivin, ja ehdottaa, että jatkossa messuilla voisi hyvin olla myös kunnon kirpputori – hyväkuntoisille käytetyille varusteille on aina kysyntää. Kuulen saman toiveen myöhemmin muualtakin.
Seuraavaksi suuntaan yläkertaan seuraamaan sukelluslääketieteen esitystä. Helpommin sanottu kuin tehty: huone on ääriään myöten täynnä, jopa seisomapaikat. Vaihdan
Susanna
Korkiatupa
KRISTIINA KARILA, SUSANNA KORKIATUPA
Anne Räisänen-Sokolowskin kanssa muutaman sanan myöhemmin, ja hän on erittäin tyytyväinen, että aihe herätti laajasti kiinnostusta. Mitä paremmin sukeltajan fysiologiaa tunnetaan, sitä turvallisempaa harrastaminen on.
KONSEPTI TOIMII
Tapahtuman isä ja isäntä, sukelluskeskus EW Diven Ville Laine tervehtii tulijoita aulassa, neuvoo mitä on missäkin, ratkoo ongelmia ja on ylipäätään kaikkien saatavilla koko ajan. Haastatteluunkin liikenee hetki. Mikä on järjestäjän fiilis?
− Nyt on tosi hyvä fiilis. Viime viikolla jännitti tosi paljon, mutta tänään ei enää, on vaan pitänyt olla menossa koko ajan, hän sanoo.
− Tilaahan täällä on rajallisesti; esimerkiksi kaikki halukkaat tavarantoimittajat ulkomailta eivät mahtuneet mukaan. Tämä konsepti tuntuu toimivan hyvin: kaikki on saman katon alla, messut, majoitus, ruokailut. Moni on osallistumassa yhteiselle illalliselle ja jäämässä yöksi, mikä on tärkeää. Illalla voidaan keskustella laajasti yhdessä, mihin sukellusharrastusta tulisi viedä.
Yhteisöllisyyden tunne on ollut täällä vahvasti läsnä, hän toteaa.
PERHEEN VAPAAPÄIVÄ
Työparini Susanna saapuu paikalle, ja katuu heti asuvalintaansa: neule on liikaa ihmisten lämmittämässä tilassa. Aulassa Reino Piipari, 1,5 vuotta, haukkaa välipalaa, ja jututan hänen vanhempiaan. Seppo Piipari ja Niina Rajala ovat lähteneet Ristiinasta messuille perheen vapaapäivän viettoon. Seppo on harrastanut sukellusta kymmenisen vuotta
Mikkelin Urheilusukeltajissa. − Tosi hyvä, että tämmöinen on järjestetty. Muistan, kun oli Tekküseminaari, se kiinnosti, mutta olin silloin niin nuori ja tuore sukeltaja, etten uskaltanut osallistua. Täällä tapaa paljon tuttuja ja on mukava, yhteisöllinen meininki, hän sanoo.
k (Vasemmalta)
Janne Laine, Petri Fuss, Miia Törhämö ja Juha-Pekka Jalkanen Valkeakosken Urheilusukeltajista.
j – Messut tehtiin varsin pienellä porukalla. Vaimoni Tanjan ja tytärteni lisäksi korvaamattomana apuna olivat Timo Kovanen, Liisa Koivu, Johanna Kuusrainen, Tiia Loukonen ja Eerika Kulha. Lisäksi Severi Rouvali toimi yhteyshenkilönä näytteilleasettajiin ja puhujiin. Iso kiitos heille kaikille, Ville Laine sanoo.
j Piipari-Rajalan perhe nauttii vesielämästä myös veneillen. Messuille tultiin viettämään yhteistä vapaapäivää.
Kristiina Karila
Kristiina
Karila Susanna
Korkiatupa
j – Halusimme
lähteä mukaan, koska mitään vastaavaa tapahtumaa ei ole ollut pitkään aikaan. Messut on tehokkaasti järjestetty, ja sukellusväki ja lajista kiinnostuneet ovat hyvin löytäneet paikalle. Tulemme varmasti, jos tämä järjestetään uudestaan, lupaa Ville Rasa.
j Sandra von Essen (vas.) ja Elisa Juopperi tulivat messuille tapaamaan tuttuja ja verkostoitumaan.
h Kimmo Lehtonen (vas.) muistutti sukeltajia tarkastamaan pukunsa ajoissa ennen kauden ensimmäistä sukellusta, jotta korjaukset ehditään tehdä. Alkukevät on korjaamon kiireisintä aikaa.
TYYLIÄ RANTEESEEN
Siirrymme tutkimaan varustetarjontaa. Huomio kiinnittyy Garminin näyttäviin sukellustietokoneisiin. Susanna kokeilee viime syksyn uutuutta, Decent MK3 -mallia: hyvältä näyttää. Ville Rasa Garmin Nordicilta kertoo, että tietokoneälykellossa on kaikki sukelluksella tarvittavat ominaisuudet, ja lisäksi se sopii kaikkeen aktiivisuuden seuraamiseen 24/7 myös pinnan päällä.
LAJI KIINNOSTAA NUORIA
Käytävällä pysäytämme kaksi nuorta naista: mikä sai lähtemään messuille? Helsinkiläinen Sandra von Essen ja Inarissa asuva Elisa Juopperi tulivat tapaamaan tuttuja ja verkostoitumaan sekä tietysti silmäilemään varustetarjontaa hyvin tarjousten toivossa. Molemmat ovat PADIkouluttajia, Sandra työskentelee Sea Safety -sukelluskeskuksessa ja Elisa oman yrityksensä kautta. Hän on myös Inarin Urheilusukeltajien jäsen.
− Seuratoiminta on ollut aika hiljaista, mutta haluaisin aktivoida toimintaa sillä alueella. Sukellusta pidetään aika kalliina harrastuksena, ja onhan se ainakin alussa, kun pitää hankkia kaikki varusteet, Elisa miettii.
− Lapsia ja nuoria laji tuntuu kiinnostavan tosi paljon, sanoo Sandra.
− Sea Safety oli juuri Venemessuilla pitämässä sukelluskokeiluja, ja siellä kävi tosi paljon nuorempaa väkeä. Samoin lähes joka peruskurssilla on ollut ainakin yksi juniori mukana, hän kertoo.
PUKUKORJAAMOSSA
RUUHKAA
Olemme yrittäneet päästä lahtelaisen Ankkapuku-pukukorjaamon puheille jo jonkin aikaa, mutta ständille on tunkua. Suomen ainoan täyspäiväisen sukelluspukukorjaamon palvelut kiinnostavat. Kimmo ja Antti Lehtonen kertovat, että messuille tultiin tapaamaan vanhoja asiakkaita ja hankkimaan uusia, ja näyttäisi siltä, että kannatti tulla. − Laitoin Facebookiin ilmoi-
Susanna Korkiatupa
Susanna Korkiatupa
Susanna Korkiatupa
tuksen, että voimme tehdä silmämääräisen tarkastuksen puvulle, jos sen tuo messuille, ja on niitä tässä käyty näyttämässä, Kimmo kertoo. – Ruuhkaisin aika meillä on jäiden lähtö. Kokemuksemme mukaan sukeltajat eivät tarkasta pukuaan ennen ensimmäistä sukellusta. Sitten tuleekin kiire saada se kuntoon. Meille on ajettu Helsingistä korjauttamaan pukua ja saman tien takaisin ja sukeltamaan. Tyypillisimmät toimenpiteet ovat mansettien ja saappaiden vaihto, hän sanoo.
KANNATTI AJELLA
Sukelluskuvaaja Pekka Tuurin esitys yläkerrassa päättyy aplodeihin, ja osallistujat suuntaavat virkistävän kahvikupin äärelle tai messusaliin.
Kaikki luennot vetivät salin täyteen. Frédéric Swierczynski tarinoi huikeasta 308 metrin luolasukelluksestaan.
e – Aivan loistava, kehuu Ilkka Helin juuri nähtyä Pekka Tuurin sukelluskuvaesitystä. Vierellä oma poika Oskari, josta on saatu perheeseen tuore sukeltaja ja isälle sukelluspari.
j – Messut olivat todellinen yllätys, en yhtään tiennyt mitä odottaa. Tulemme ehdottomasti, jos tämä järjestetään ensi vuonnakin, Satu Forsman sanoo.
g Laineen perheen tyttäret, Iida ja Siiri Laine palvelivat messuvieraita kahvilassa ja infopisteellä.
– On ollut tosi kiva päivä, ja odotukset kyllä ylittyivät, kun on näin paljon ihmisiä. Kiva nähdä iskän vanhoja tuttuja ja sukelluskavereita.
Nappaamme ihmisvirrasta haastateltavaksi Ilkka ja Oskari Helinin Nousiaisista. Ilkka-isä ja 17-vuotias Oskari ovat tuoreita Saaristomeren Sukeltajien jäseniä. Uuden kotiseuran toiminta vaikuttaa kiinnostavalta ja aktiiviselta. Ilkan sukellusharrastus alkoi jo 90-luvulla, ja veneily, mökkeily sekä vesielämä ovat muutenkin mukana perheen arjessa. Messut saavat heiltä kiitosta, kannatti ajella paikan päälle.
RYHÄVALAIDEN
LAULU
Messusalissa on nyt todella tungosta, kun esityksen päätyttyä kaikki ovat siellä. Mietimme taktiikkaa: tehdään lisää haastatteluja sitten, kun päivän kolmas puhuja, ranskalainen Frédéric Swierczynski, aloittaa
esityksensä syvistä luolasukelluksista ja maailmanennätyssukelluksestaan 308 metrin syvyyteen – se kiinnostaa varmasti ja messusaliin tulee enemmän tilaa. Huomiomme kiinnittyy kuitenkin Liquid Dive Familyn ständiin. Tämä perheomisteinen täyden palvelun sukelluskeskus toimii Tofossa, Mosambikissa.
− Meillä varsinainen vetonaula ovat ryhävalaat, jotka tulevat alueelle saamaan poikasensa heinäkuusta syyskuuhun. Ja niitä on paljon. Ei tarvitse mennä edes veteen, vaan niitä voi katsella ja niiden laulua kuunnella hotellin terassilta käsin. Ylipäätään meillä näkee isoja eläimiä, kuten valashaita ja mantoja, kertoo Satu Forsman. »
Susanna Korkiatupa
Susanna
Korkiatupa
j − Tulimme messuille, koska tällaista tapahtumaa tarvitaan. Tällä tapaa muita toimijoita ja näkee, ettei toimi alalla yksin, Peter Carlsson (vas.) sanoo.
j Esillä oli myös sukelluksen historiaa.
INTOHIMOA SUKELLUKSEEN
Seuraavaksi jututamme ruotsalaista Peter Carlssonia ja Bosse Öijebergiä, jotka edustavat varustevalmistaja Maresta ja SSI-koulutusjärjestöä. He kertovat, että Suomi on heille tärkeä markkina.
h Lämmin kiitos Sukeltajaliiton osastolla vapaaehtoisena olleille seuroille: Lahden Urheilusukeltajat ry, Sukellussuunnistajat ry ja Hämeenlinnan Sukeltajat ry.
− Olemme olleet alalla pitkään, ja sukellusharrastuksessa on ollut havaittavissa hiipumista kaikkialla Pohjoismaissa. Pohjoismaiden markkinoissa on samankaltaiset haasteet. Olemme pieniä maita, ja väkeä on vähän. Moni suorittaa kurssin, mutta harrastus ei jatku – kurssi on vain yksi kohta elämysten listalla. Tämä on suurin haasteemme, miten saada ihmiset myös jäämään lajin pariin. Sukellusalan brändit ja koulutusjärjestöt eivät kilpaile keskenään, vaan pahin kilpailijamme ovat toiset lajit. Meidän pitäisikin myydä kurssien ja varusteiden sijaan intohimoa sukellukseen, Peter Carlsson painottaa.
ODOTUKSET PITÄÄ YLITTÄÄ
Kellon lähestyessä viittä ja messujen päätöstä Sukeltajaliiton ja seurojen yhteisellä ständillä suoritetaan vielä arvonta yhteystietonsa jättäneiden kesken. Sali hiljenee nopeasti, ja illallinen odottaa. Silminnähden väsynyt mutta hyvin tyytyväinen Ville Laine kiittää lämpimästi kaikkia mukana olleita ja lupaa messuille jatkoa. Paljonko oli kävijöitä? − 250 lippua myytiin, joista puolet ovelta. Tavoitteena oli 200, hän sanoo.
Mieli askartelee jo ensi vuodessa. − Meillä on jo etsinnässä isompi paikka samoilla spekseillä eli lähellä asemaa ja kaikki toiminnot saman katon alla ja hinta on tietysti tärkeä. Myös varausjärjestelmä pitää saada toimivammaksi. Kaikenlaisia ideoita on palloteltu, katsotaan mitä saadaan toteutettua. Ihmiset tuntuivat viihtyvän, joten ei voi olla kuin tyytyväinen. Tosin ensi vuonna odotukset pitää ylittää, hän nauraa.
Susanna Korkiatupa
Susanna Korkiatupa
Niko Miilus
Norpille kamera käteen ja veteen!
Nykylapset ja -nuoret ovat tottuneita kuvaamaan omilla älykännyköillään, mutta kameran vieminen veden alle tuo esiin uudet pulmat. Niitä voi lähteä ratkomaan järjestämällä norpille oman sukelluskuvauksen työpajan. Poimi tästä Jaakko Ala-Hiiron vinkit sukelluskuvauksen opastamiseen nuorille.
IRENE SAVOLAINEN Kuva Tiina
SUUNNITTELE HYVIN
Norppatreeneissä valo- ja videokuvaaminen vaatii jonkin verran etukäteissuunnittelua niin ohjaajilta kuin ohjattaviltakin. Ohjaajan on otettava selvää, onko allasharjoituksissa sallittua ottaa kuvia ja miten vältytään kuvaamasta muita kuin oman ryhmän jäseniä. Haasteena on usein myös se, että kuvaajia voi olla useita mutta kameroita vain yksi. Hyvällä suunnittelulla tämänkin pystyy taklaamaan niin, että kaikilla on tekemistä, kun odottaa omaa vuoroaan kameran taakse.
PILKO VAIHEISIIN
Valo- ja videokuvaaminen kannattaa opettaa vaiheittain. Ensiksi opetellaan kameran käyttöä yksinkertaisilla tehtävillä, kuten selfien tai kaverikuvan ottaminen. Kaverikuvan ottaminen vaatii sekä kuvaajalta että kuvattavalta kykyä pidättää hengitystä, joten on tärkeää mennä veden alle yhtä aikaa. Tehtävässä korostuvat parityöskentely ja kommunikointi. Seuraava vaihe on opetella, miten kuvasta saa paremman rajauksilla, sommittelulla ja kuvakulmilla. Vedessä on helppoa muuttaa kuvakulmaa, kun käytössä on kaikki kolme suuntaa mihin liikkua. Videoissa onkin hyvä korostaa vedessä leijumisen tunnetta. Kameran kanssa toimiminen vaatii rauhallisuutta, jotta kuvista tulee teräviä ja videoista miellyttäviä seurata. Alussa kuvia pitää ottaa kymmeniä, että edes yksi onnistuu.
j Tässä sukelluskuvauksen SMkilpailun nuorten sarjaan osallistuneessa kuvassa on hauskasti hyödynnetty kuplarinkulaa kehystämään pinnalta katselevaa kaveria. Kuva nimi on osuvasti Kaveripiiri.
ANNA IDEOITA
Kun kameran käyttö on hallussa, voidaan siirtyä projekteihin tai teemoihin. Ohjaaja voi antaa aiheen, mitä kuvassa tulisi ilmetä ja näyttää muutaman esimerkkikuvan, jonka jälkeen lasten ja nuorten luovuus voi tulla esiin. Tällainen aihe voi olla esimerkiksi veden pinnan kuvaaminen: puoliksi ilmassa, puoliksi veden alla otettu kuva, veden pinnan heijastumien kuvaaminen tai kuplajonot, jotka syntyvät, kun rikotaan pinta hyppäämällä veteen.
KUVAT JA VIDEOT KÄYTTÖÖN
Videoiden kuvaamisen jälkeen voi vielä pitää yhden luentokerran, missä editoidaan otokset yhteen tarinaksi sekä lisätään tekstejä ja musiikkia. Ennen kuin kuvia tai videoita julkaistaan someen tai seuran kotisivuille, pitää saada lasten ja nuorten vanhemmilta lupa. Samalla vanhemmille voi muistuttaa, että otokset käyvät hyvin myös sukelluskuvauksen SM-kilpailujen nuorten sarjaan.
Vinkit antoi Jaakko Ala-Hiiro, joka työskentelee Puolustusvoimissa opetusvideotuotannossa ja on harrastanut sukelluskuvausta vuodesta 2004.
Boman
Fotogrammetriaa kaivoksessa
Harrastus voi olla palkitsevimmillaan, kun tärkeä tekeminen tuo itselle iloa ja lisäksi siitä on hyötyä toiselle. Tämän motivaation siivittämänä ryhmä sukeltajia matkusti kahtena viikonloppuna Ruotsiin kuvaamaan Långbanin kaivosta.
EMMA BARROW
Ryhmä halusi kuvata kaivoksen matalimman louhintatason käytäviä ja luoda niistä fotogrammetrian avulla kolmiulotteisen mallinnuksen. Kaivoskäytävien mallintaminen mahdollistaa niiden tarkastelun tietokoneen ruudulta. Sukelluksia voi suunnitella etukäteen, ja käyttämällä VR-laseja maisemiin voi suorastaan uppoutua. Niillä silmien edessä avautuu yhtäkkiä ympäristö, joka on seiniä ja kattoa myöten kiveä, rakennelmia ja ruosteen, puun ja kiven eri värejä. Kokemuksen intensiivisyys korostuu, kun päätä kääntämällä lohkareisesti kumpui-
levat seinät ja katto eivät katoakaan vaan uusia maisemia avautuu näkökenttään.
KAIVOS ON ELÄMYS
Visuaalisuus on tärkeää turvallisuudesta kiinnostuneille toimijoille, kuten sukeltajille. Toisaalta elämyksellisyyden luomaa lisäarvoa havittelevat kaikki palvelu- ja matkailualan toimijat. Långbanin mallinnuksesta voisi olla hyötyä sukeltajien lisäksi myös kaivosmuseon vierailijoille, jotka käyvät alueella ihastelemassa valtavan hyvin säilyneitä vanhoja kaivostoimintaan liittyviä rakennuksia.
e Matkan järjestänyt Pasi Lammi osoittaa, miten tehokkaat kuvausvalot pääsevät oikeuksiinsa kaivoksen kirkkaassa vedessä.
Museoalueen johtaja ja tekninen vastaava oli kutsuttu tutustumaan viikonloppujen aikana valmistuneisiin virtuaalimalleihin. Vastaus kysymykseen elämyksen aitoudesta oli kuultavissa vau-sanoista sekä nähtävissä hämmästyneistä ilmeistä.
REIKÄJUUSTON SISÄLLÄ
Långbanin kaivos on kuin emmentaljuusto. Muutama erittäin syvä kaivoskuilu haarautuu useampaan vaakasuunnassa olevaan kapeahkoon käytävään näiden toisinaan yhdistyessä isompiin halleihin. Paikan erikoisuus on se, että matalimmalta
eli 20−30 metriä syvältä kaivoskäytävältä on useita aukkoja pintaan ja päivänvaloa paistaa kaivoksen sisään. Kaivoksessa ei ole ollenkaan avovesialuetta, joten sukeltamiseen vaaditaan tämän huomioiva erikoiskoulutus.
TIIMI JA TURVALLISUUS TÄRKEINTÄ
Kaivosta mallinnettaessa sukeltajan on huomioitava useita haasteita. Kaivos on itsessään haastava sukellusympäristö, sillä kuvattavaa pinta-alaa ovat paitsi lattiat ja seinät, myös katot. Kaivoksessa voi olla kapeita ja herkästi silttaantuvia käytäviä, valtavia louhintahalleja sekä erilaisia kaivosrakenteita ja esineistöä.
− Sukellustekniikalla, -taidoilla ja erityisesti kuvaustiimillä on paljon merkitystä onnistumisen kannalta, kuvailee lukemattomia mallinnuksia tehnyt Kari Hyttinen
Kohdetta on kuvattava mahdollisimman huolellisesti ja sopivalta etäisyydeltä. Jokainen kaivoksen kohta
e Sukeltajat lähdössä ensimmäiselle sukellukselle.
j Kari Hyttinen opastaa Långban Gruvby -museoalueen johtajaa Daniel Olsonia VR-lasien käytössä.
Projektissa mukana olleet sukeltajat: Pasi Lammi, Kari Hyttinen, Pekka Vaittinen, HeidiMaaret Ilomäki, Henry Barton, Toni Nevalainen, Jesse Jokinen ja Emma Barrow.
ja elementti tulisi olla löydettävissä vähintään kahdelta, mieluummin useammalta kuvalta, jotta kuvat voidaan tietokoneohjelmassa yhdistää toisiinsa. Kuitenkin on aivan eri asia ottaa kauniita valokuvia kuin kuvata fotogrammetrista mallinnusta.
− Kuvauskalusto ei ole onnistumisen kannalta se ensimmäinen kriteeri, vaan tiimin merkitys on kaikkein tärkein. Ryhmän tiimihenki korostuu, sillä jollakin porukan jäsenellä
koko sukellusaika saattaa kulua vain paikallaan valaisemassa yhtä ja samaa kohtaa, jotta kuvaaja saisi kierrettyä valaistun alueen huolellisesti läpi, Hyttinen jatkaa. Hyttisenkin valoavustajana monesti toiminut Toni Nevalainen komppaa tiimin merkitystä suunnittelun, turvallisuuden ja tekemisen hauskuuden kannalta. Nevalainen korostaa, että kolmen sukeltajan tiimi on ylivoimaisesti toimivin mallinnuskuvauksissa. Yhden kuvatessa toinen antaa lisävaloa kuvaajan yläpuolella etuviistossa. Kohdistamalla valo kuvaajan etupuolelle vältetään varjojen muodostuminen kuvattavalle alueelle, ja lisäksi valohenkilö näkee kuvaajan käsimerkit. Kolmas sukeltaja vastaa sukellussuunnitelman toteutumisesta etenkin ajan kulumista ja kaikkien turvallista sijoittumista tarkkaillen. Nevalainen muistuttaakin: − Kaikki tekeminen, valot tai kamerat ovat toisarvoisia sukeltajien turvallisuuteen nähden.
Toni Nevalainen valaisee kuin kattolamppu kapeassa pystykuilussa alla olevaa kuvausaluetta.
Emma Barrow
Jesse Jokinen
Emma Barrow
Hylkeiden kuntoutuskeskus maksaa velkaa Itämerelle
Klaipėdan rannikolle, Smiltynėen valmistui vuosi sitten rakennus, joka sulautuu ympäristöönsä UNESCOn suojelualueella, Kuurinkynän kansallispuistossa. Rakennus on Liettuan merimuseon uusin osa, Itämeren eläinten kuntoutuskeskus, jossa on hoivattu kuntoon jo 38 hyljettä. 37 niistä on vapautettu Itämereen, ja yksi hylje on edelleen kuntoutuksessa. Hylkeiden lisäksi keskuksessa hoidetaan myös merilintuja.
NINA PUTEIKIENĖ, kulttuuriviestinnän ja markkinoinnin osaston johtaja, Liettuan Merimuseo Suomennos RASA ŠLIVINSKAITĖ KUVAT Pavel Kulikov, Arūnas Grušas ja Liettuan Merimuseo
Itämeren harmaahylje (Halichoerus grypus macrorhychus) eli Itämeren halli on harvinaistuva, ja se on kirjattu silmälläpidettäväksi Liettuan, Latvian, Viron, Suomen, Ruotsin ja Venäjän merialueilla. Harmaahylkeet ovat eläneet Itämeressä jo 10 000 vuotta.
KESKUS PELASTAA
PIKKUHYLKEITÄ JA
PUHDISTAA ITÄMERTA
Hylkeiden parantola hoitaa ihmisen toiminnasta kärsineitä hylkeitä ja lintuja. Keskuksessa paitsi autetaan eläimiä myös tutkitaan luontoa, ja sen tutkimus- ja pelastusohjelma on
nykyaikaisten tutkimusstandardien mukainen. Lisäksi järjestetään koulutuksia ja näyttelyitä. Nyt esillä on Minä muutun − meri muuttuu -näyttely, jonka taideteokset ja kalusteet on valmistettu kierrätetyistä materiaaleista tai ovat uusiokäytössä. Museonjohtaja Olga Žalienėn mukaan keskus on ensisijaisesti omistettu Itämeren hylkeiden hoitoon ja kuntoutukseen.
– Täällä Liettuan merimuseon asiantuntijat voivat auttaa useita loukkaantuneita tai sairaita eläimiä kerralla. Sekä eläimille että työntekijöille on luotu olosuhteet, joista aiemmin saattoi vain uneksia.
Kaikkein tärkeintä on kiinnittää huomiota tieteelliseen tutkimukseen, sillä hylkeiden elämäntavan ja kunnon perusteella voimme diagnosoida kaikki Itämeren taudit, hän kertoo. Merimuseolla ollaan hyvin ylpeitä projektista. Olga Žalienėn mukaan projekti on merkittävä Liettuan lisäksi muillekin Itämeren rannoilla sijaitseville maille.
– Tämän projektin myötä meillä on enemmän mahdollisuuksia edistää Itämeren eläinten ja koko ekosysteemin hyvinvointia. Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä, ja sen kohtalo riippuu meidän tietoisuudestamme ja toimistamme.
Joka vuosi Liettuan rannikolta löytyy yli 20 loukkaantunutta hylkeenpoikasta tai aikuista harmaahyljettä. Yksi tärkeimmistä syistä tähän on ihmisen taloudellinen toiminta: kalastus, meriliikenne ja meren muovi- ja kemialliset saasteet. Myös ilmastonmuutoksen vaikutus on merkittävä.
KAKSI KYLPYAMMETTA TYÖHUONEESSA
Liettuassa loukkaantuneita ja sairastuneita hylkeitä tai eksyneitä hylkeenpoikasia hoidetaan ainoastaan Liettuan merimuseossa, ja vahvistuneina ne palautetaan takaisin Itämereen. Museon työntekijät hoitivat hylkeitä ennen keskuksen perustamista ilman asianmukaisia tiloja. 30 vuotta sitten biologi Arūnas Grušas, merilintujen ja nisäkkäiden osaston johtaja, ryhtyi huolehtimaan hylkeistä. Koko tämän ajan hylkeiden "sairaala" oli yksi toimistohuoneista museon toimistorakennuksessa.
Keväisin sairaalaan päätyvät hylkeet kärsivät kuivumisesta ja usein hyljerokosta tai haavoista. Niille annetaan antibiootteja, ja biologit syöttävät niille neljän tunnin välein "kalajogurttia": sekoitusta, joka sisältää hienonnettua kalaa, kermaa, kalaöljyä sekä erilaisia vitamiineja ja hivenaineita.
30 vuoden aikana mereen on palautettu 171 hylkeenpoikasta. Poikaset palaavat takaisin luontoon, kun
e Kuntoutuksen jälkeen vapauteen!
k Vapaaehtoisena toimivat sukeltajat valvovat vedestä käsin hylkeiden palauttamista mereen.
ne oppivat syömään kalaa itsenäisesti ja painavat yli 40 kiloa. Saapuessaan hoitajien hoiviin ne painavat usein vain 10–14 kiloa.
Arūnas Grušasin mukaan Itämeri muuttuu epäedulliseksi eläimille nimenomaan ihmisen toiminnan vuoksi.
– Ennen rannikolta löytyi harvemmin heikkoja eläimiä. Talvet olivat kylmempiä, ja hylkeet synnyttivät yleensä jäällä. Nyt talvet ovat lämpimämpiä, eikä lämpötila pysy vakiona pitkään. Rannalle tuodut poikaset joutuvat helposti kylmään meriveteen. Joskus virtaukset kuljettavat ne kauas rannikolta, ja usein ne eksyvät äitinsä luota. Virtaukset vievät poikasia niin kauas, että ne päätyvät tiheästi asuttuihin rantoihin, kuten Riian tai Gdanskin lahtiin ja myös Liettuan rannikolle, hän kertoo.
f Loikoilevia hylkeitä hoitolassa.
Toinen syy hylkeiden ahdinkoon on kalakannan väheneminen.
Arvioidaan, että 80 prosenttia Itämeren kalakannasta on tuhottu, joten hylje-emojen on joskus vaikea kerätä tarpeeksi energiaa imetyskaudella. Uupuneet, aliravitut poikaset päätyvät rannoille. Viime vuonna keskukseen saatiin 22 tällaista poikasta, joista kolmea valitettavasti ei voitu pelastaa.
VAHVISTUNEET HYLKEENPOIKASET PALAAVAT MEREEN Osalle hylkeistä kiinnitetään selkään lähetin. Hanketta tukee Ylävitonen hylkeelle -kampanja, jossa on mukana muun muassa Lidl Liettua. Lähetin kertoo hylkeen elämäntavan lisäksi jossain määrin myös koko Itämeren ekologisesta tilanteesta. Tiedot osoittavat, että hylkeet uivat kauas ja syvälle mereen ruokaa etsiessään, koska kaloja ei ole enää lähiympäristössä tarjolla. On vielä liian aikaista tehdä johtopäätöksiä siitä, miten hyvin hylkeet sopeutuvat, mutta tietoa kerätään ja analysoidaan jatkuvasti.
– Olemme saaneet 30 vuoden aikana vain kuusi ilmoitusta, että hylkeemme ovat kuolleet. Jokainen eloon jäänyt naaras synnyttää poikasen kuuden vuoden kuluttua, mikä on iso tuki Itämeren harmaahyljekannalle, toteaa Arūnas Grušas.
Žydrūnas Soraka
Sukellusturvallisuus
Potkutekniikat kuntoon
Sukeltajaliiton Youtube-kanavalla on julkaistu uusi sarja videoita sukelluksen eri potkutekniikoista. Videot havainnollistavat potkutekniikoiden yksityiskohtia. Sekä tuoreemmat että kokeneet sukeltajat voivat hyödyntää videoita omien taitojensa arvioinnissa ja hiomisessa.
TOIMITTANUT KRISTIINA KARILA Kuvat Marcin Dobrucki
Potkutekniikalla on väliä monestakin syystä. Väärin suuntautuva räpylänpotku pöllyttää pohjan maa-aineksia pilveksi väliveteen, mikä huonontaa näkyvyyttä tai jopa vie sen kokonaan. Etenkin pöllyttäjän perässä sukeltavalla on ikävät oltavat, ja myös paluumatka samaa reittiä pitkin voi olla epämiellyttävä tai estyä kokonaan.
Huonolla potkutekniikalla vaurioitetaan vesikasveja, koralleja ja hylkyjä. Ympäristönsä huomioiva sukeltaja hallitsee hyvän potkutekniikan lisäksi hyvän sukellusasennon ja nosteen.
Hyvä potkutekniikka on taloudellinen: hengityskaasua kuluu vähemmän, kun ponnistelee vähemmän.
ALTAALLE TREENAAMAAN
Potkuja voi treenata altaalla kaverin kanssa, jolloin on helppo antaa palautetta puolin ja toisin taidon kehittymisestä. Suorituksen videoimisesta voi olla hyötyä. Myös oman seuran kouluttajilta voi pyytää apua.
Potkuja käsitellään monilla kursseilla. Laitesukelluksen peruskurssilla opitaan saksipotku.
g Saksipotkulla etenee rivakasti, mutta samalla saattaa pöllyttää pohjaa tai tuhota ympäristöä.
Myös Advanced Skills -työpajassa, CMAS Technical Skills -kurssilla ja kaikilla tekniikkasukelluskursseilla käsitellään potkutekniikkaa. Taitojen kohentamiseen tai kertaamiseen ei välttämättä tarvita kokonaista kurssia, vaan esimerkiksi pelkkiin potkutekniikoihin keskittyvä klinikka kouluttajan vetämänä voisi olla toimiva idea hallikauden hiljaisempaan ajankohtaan, kun kurssit eivät työllistä kouluttajia.
POTKU
JOKA TARPEESEEN
Potkutekniikat jaetaan kolmeen ryhmään käyttötarkoituksen mukaan:
• Voimapotkuja (sammakko- ja saksipotku) käytetään etenemiseen.
• Tarkkuuspotkuja (muunneltu sammakko- ja saksipotku) käytetään liikkumiseen ahtaissa paikoissa.
• Ohjailupotkuja (peruutus ja helikopteri) käytetään paikallaan kääntymiseen ja peruuttamiseen.
Saksipotku
Saksipotku on voimakas, ja sen avulla pääsee etenemään tehokkaasti. Potkussa alaraajojen liike alkaa lantiosta. Alaraajoja liikutetaan pääasiassa reisien isoilla lihaksilla polvet suorina ylös ja alas pitkin, tasaisin liikkein. Saksipotku on yleinen snorkkeli- ja vapaasukelluksessa, mutta laitesukellukseen se sopii huonosti. Kuivapuvulla saksipotku voi olla raskas puvun aiheuttaman vastuksen vuoksi. Potkun virtaus suuntautuu voimakkaasti alaspäin, mikä pöllyttää pohjaa. Trooppisissa vesissä rivakka saksipotku saattaa tuhota koralleja.
Sammakkopotku
Sammakkopotku on rento ja kevyt. Siinä käytetään jalkojen voimakkaimpia lihasryhmiä, joten se on myös tehokas. Potkun jälkeinen liuku säästää vielä lisää energiaa.
Sammakkopotku lähtee levittämällä alaraajoja reisistä ja kääntämällä jalkaterät nilkoista niin, että jalanpohjat osoittavat taaksepäin.
Varsinainen potkaiseva osuus etenee suoristamalla alaraajoja ja painamalla jalanpohjia toisiaan kohti. Sukeltaja liukuu potkun voimasta eteenpäin, ja alaraajat ovat hetken paikoillaan, kunnes niitä taas levitetään seuraavaa potkua varten.
Sammakkopotkussa räpylöiden aiheuttama virtaus ei suuntaudu alas vaan taaksepäin, joten potkutekniikka on suositeltavin Suomen helposti pöllyäviin oloihin.
e Sammakopotku sopii helposti pöllyäviin olosuhteisiin paremmin kuin saksipotku.
Potkutekniikoiden soittolista Sukeltajaliiton Youtube-kanavalla
Saksipotkun ja sammakkopotkun muunnelmat Sekä saksipotkua että sammakkopotkua voi ahtaissa olosuhteissa soveltaa niin, että liike tehdään normaalia suppeampana. Erittäin sotkeutuvissa olosuhteissa liikettä voi vielä supistaa, jolloin liike lähtee lähinnä nilkoista. Tällöin virtaus suuntautuu ylös- ja hieman taaksepäin.
Peruutuspotku
Peruutustaitoa tarvitaan esimerkiksi hylkysukelluksessa ja kuvatessa veden alla. Peruutuspotkua käytetään myös silloin, kun halutaan pysyä paikallaan välivedessä. Potkun hallitseminen on hyödyllistä turvapysähdyksissä. Onnistumisen edellytyksenä on oikea sukellusasento.
Helikopterikäännös
Taito kääntyä paikallaan pohjaa sotkematta on erittäin tärkeä näkyvyyden ja sukellusturvallisuuden kannalta.
Näin voit auttaa torjumaan vieraslajeja
Vieraslajit ovat kasvava uhka alkuperäisille ekosysteemeille. Sukeltajat ovat erityisasemassa, sillä heillä on mahdollisuus tehdä havaintoja akvaattisista vieraslajeista ja tuoda ne tutkijoiden käyttöön. Luonnonvarakeskuksen (Luke) vieraslajiasiantuntijat kertovat, miten vieraslajeista ilmoitetaan ja miksi ilmoitukset ovat arvokkaita tutkijoille.
JENNIFER TERSTEEGEN, Sukeltajaliiton tiedevaliokunta
Vieraslajit ovat kasveja, eläimiä tai muita organismeja, jotka ovat päätyneet uuteen elinympäristöön ihmistoiminnan seurauksena joko vahingossa tai tarkoituksella. Vieraslajit eroavat tulokaslajeista, jotka leviävät alueelle omin avuin luonnollisesti. Vieraslaji luokitellaan haitalliseksi, jos se on uhka luonnon monimuotoisuudelle.
MITEN VIERASLAJEISTA
RAPORTOIDAAN?
Havainnot voi raportoida verkkosivustolla vieraslajit.fi. Kannustamme
f Kiehkuravesiruttoa.
ilmoittamaan kaikista vieraslajeista − myös niistä, jotka eivät ole haitallisia. Jos kohtaat lajin, jota et tunnista tai jota ei löydy vieraslajit.fi-verkkosivustolta, ilmoita siitä silti.
MIKSI VIERASLAJEISTA
TULISI ILMOITTAA?
Jokainen havainto on arvokas meille, jotka työskentelemme haitallisten vieraslajien koordinoinnin parissa, sillä saamme siten tärkeää tietoa kunkin lajin leviämisestä. Se auttaa määrittämään, mitkä torjuntatoimet voisivat olla tehokkaimpia tai
mille alueille olisi kohdennettava torjuntaa. Jos laji havaitaan vesistössä (etenkin suljetussa lammessa tai pienessä järvessä) ensimmäistä kertaa, on todennäköisesti vielä mahdollisuus poistaa laji, ennen kuin se leviää laajalle. Haitallisten vieraslajien poistaminen vesiympäristöistä vaatii paljon työtä, ja siksi on tärkeää toimia jo ensimmäisten havaintojen jälkeen. Esimerkiksi erittäin haitallisten vieraslajikalojen, kuten aurinkoahvenen ja rohmutokon havainnot ovat tärkeitä nopean hävittämisen kannalta.
k Vaeltajasimpukka (Dreissenapolymorpha) luokitellaan vieraslajiksi Suomessa, mutta se onnistui jo leviämään.
k Vieraslajit.fi-sivulta löytyy lyhyet kuvaukset kunkin lajin tunnistamisesta.
MITEN SUKELTAJAT VOIVAT OSALLISTUA?
Maalla uuden kasvi- tai nisäkäsvieraslajin havaitseminen on suhteellisen helppoa. Vesiympäristöissä monet lajit voivat kuitenkin levitä laajalle, ennen kuin niitä huomataan. Siksi sukeltajat, jotka entuudestaan tuntevat vesistöt ja niissä elävät lajit, voivat raportoida havainnoistaan jo ennen kuin ne ehtivät levitä. Lisäksi sukeltajat voivat auttaa meitä arvioimaan vieraslajipopulaation tilaa ja kokoa ilmoittamalla havainnoistaan ja arvioimalla lajin levinneisyyden laajuutta. Jatkuvan raportoinnin avulla voimme nähdä populaatioiden pitkän aikavälin trendit.
Sukeltajat ovat olleet merkittävä apu esimerkiksi ilmoittaessaan kiehkuravesiruttohavaintojaan Lounais-Suomen pienissä lammissa ja auttaessaan myös kasvin poistamisessa. Lisäksi sukeltajat ovat arvioineet, miten laajalle kasvi on lammissa levinnyt. Siitä on ollut paljon hyötyä, kun olemme määrittäneet tehokkainta tapaa poistaa kasvi.
MITÄ ON SYYTÄ HUOMIOIDA, JOS VALO- TAI VIDEOKUVAA VIERASLAJIA?
Kuvaaminen on erittäin hyödyllistä! Havaintoilmoituksissa kuva on
ratkaisevan tärkeä, jotta asiantuntija voi varmentaa havainnon. Lisäksi valokuvat ovat saatavilla verkossa kaikille, joten niistä voi tutkia, miltä tietty laji näyttää. Yritä saada koko eliö kuvaan mahdollisimman terävänä. Lisäksi kaikki yksityiskohtaiset valokuvat erityispiirteistä, jotka saattavat auttaa tunnistamisessa, ovat erittäin tervetulleita. Valokuvien ei tarvitse olla ammattimaisia tai erittäin korkealaatuisia.
MITÄ
JOS EPÄILEE LAJIA
VIERASLAJIKSI, MUTTA
EI OLE VARMA?
Kannustamme raportoimaan, vaikka et olisi varma lajista. Suosittelemme ensin tutustumaan vieraslajit.fisivustoon, ja jos et löydä vastinetta havainnollesi, voit myös raportoida yleisesti ilman lajin tunnistamista. Jos et ole täysin varma lajista, lisää valokuvia ja lisätietoja raporttiin. Tietojen avulla voimme yrittää selvittää, onko laji tunnistettu oikein vai voisiko se olla jokin toinen laji. Saatamme myös ottaa yhteyttä raportoijaan ja pyytää lisätietoja erityisesti, jos lajia ei ole aiemmin havaittu Suomessa tai kyseisellä alueella tai jos lajista on vain muutamia havaintoja. Tästä syystä yhteystiedot on tärkeää sisällyttää raporttiin.
k Havainnot voi ilmoittaa suoraan verkkosivustolla. Kuvien lisääminen on myös hyödyllistä niille, jotka ovat kiinnostuneita lajin tunnistamisesta.
MUISTA PUHDISTAA VARUSTEET!
Haluamme lopuksi myös muistuttaa sukellusvarusteiden asianmukaisen huollon ja puhdistuksen tärkeydestä, jotta vieraslajit eivät leviä vahingossa varusteiden mukana uusiin vesistöihin. Esimerkiksi kiehkuravesirutto voi levitä seuraavaan sukelluspaikkaan pienestäkin varusteisiin jääneestä palasesta.
www.vieraslajit.fi
Artikkeliin on haastateltu tutkija Ella Ahtia ja erikoistutkija Sanna Kuningasta Luonnonvarakeskuksesta.
Myrkylliset kaunottaret
KUVA-ALBUMI Lattapyrstökäärmeisiin kuuluva kiemurtelija osui Sami Lindroosin kameran linssin eteen Thaimaassa Similanin luonnonpuistossa.
– Merikäärme oli hakemassa selkeästi saalista, meni jokaisen kiven ja korallin tutkien. Se oli jo menossa hengittämään pinnalle, mutta taisi pelästyä minua ja palasi pohjalle. Lähti kuitenkin hetken päästä pinnalle.
Lattapyrstökäärmeen voi kohdata myös maalla. Käärme on hyvin myrkyllinen: myrkyllään se lamauttaa uhrinsa saalistaessaan. Ihmisiä kohtaan käärme ei ole aggressiivinen – utelias kylläkin. Purema on hengenvaarallinen ja vaatii välitöntä kuljetusta sairaalaan, jossa on saatavilla vastamyrkkyä.
Filippiineillä kuvattu skorpionisimppu, vanhalta nimeltään skorpionikala, näyttää komealta, mutta on sekin myrkyllinen. Se lymyilee naamioituneena korallien keskellä, joten varomaton uimari saattaa astua sen päälle tai sukeltaja koskettaa epähuomiossa. Skorpionisimpun myrkky sijaitsee selkäevän piikeissä. Pistos on hyvin tuskallinen ja vaatii sairaalahoitoa.
– Kuvaustilanteessa odottelin, milloin kala avaisi suunsa. Näin sen haukottelevan heti sen kohdatessani, mutta sitten sain odotella ainakin vartin, ennen kuin se haukotteli uudestaan, Sami Lindroos kertoo.
KUVAT: SAMI LINDROOS
TEKSTI: KRISTIINA KARILA
Sukeltava nainen on edelleen harvinaisuus
Sukeltajaliiton jäsenistöstä vain noin 20 prosenttia on naisia. Näin on ollut jo ainakin parikymmentä vuotta. Prosentit eivät ole juurikaan tuosta muuttuneet, vaikka harrastamisen puitteet ja mahdollisuudet ovat hyvin erilaiset kuin 20−30 vuotta sitten. Miksiköhän?
Mielletäänkö laitesukeltaminen edelleen ekstreme-lajiksi? Siitä huolimatta, että se on turvallisempaa kuin koskaan. Laitteet ovat kehittyneet, sukelluskoulutus on laadukasta, turvakäytännöt ovat kattavia ja järjestäytyneessä sukelluksessa niiden noudattamista myös edellytetään. Sukeltajan fysiologiaa tutkitaan.
Onko seuroissa tarjolla sellaista toimintaa, joka kiinnostaa naisia? Eri sukelluslajien sukupuolijakaumaa ei ole kovin tarkkaan kartoitettu, mutta tiedetään, että ainakin vapaasukelluksessa prosentit ovat paljon tasaisempia kuin laitesukelluksessa. Esimerkiksi jokakesäisillä vapaasukellusleireillä on ollut naisia noin puolet osallistujista. Vapaasukelluksessa varusteita on vähän, sukellukset ovat syvyydeltään maltillisia ja yhteisö on varsin pieni mutta tiivis. Vetoavatko nämä asiat laitesukellusta enemmän?
Myös sukelluksen junnutoiminnassa on tyttöjä ja poikia suunnilleen yhtä paljon. Ero sukupuolten välillä venähtää noin 15 ikävuoden paikkeilla. Miksi tytöt jäävät pois? Millä heidät saisi jäämään? Sukeltajaliiton uusi laji, pyrstösukellus, saattaisi tarjota vaihtoehdon sille, joka ei halua sukeltaa laitteilla. Pyrstösukellukseen kuuluva yhteisöllisyys voisi vedota tyttöihin ja naisiin, ja toivottavasti myös pojat löytävät lajin pariin.
Yksi syy saattaa olla teini-iässä muuttuva keho ja siihen liittyvä epävarmuus. Ei huvita esiintyä uikkareissa eikä peseytyä muiden nähden. Jokainen teinin vanhempi tunnistaa ilmiön, eikä siihen järkipuhe auta. Sukellusretkillä varusteita puetaan ja riisutaan leiriolosuhteissa tai vesillä ahtaassa aluksessa. Onko tarjolla yksityisyyttä sellaiselle, joka ei halua esiintyä eikä nähdä muita vähissä vaatteissa?
Seurassa pitkään toimineet tuntevat toisensa ja tutulle porukalle on ehkä muodostunut käytäntöjä, jotka uudelle voivat tuntua epämiellyttäviltä, kuten sekasaunat tai varusteiden vaihtaminen ilman näkösuojaa. Seuratoiminnassa ei voi vain ajatella, että uusien pitää sopeutua. Käytäntöjä ja kulttuuria pitää pystyä myös muokkaamaan, jos näyttää siltä, että ne vaikeuttavat mukaan tuloa.
Useammassa seurassa on tapana tehdä tavallisten sukellusretkien lisäksi myös vain naisille tarkoitettuja sukellusreissuja. Ne ovat hyvin suosittuja, ja paikat varataan nopeasti. Tällainen retki voi aloittelijalle olla se tekijä, joka ratkaisee, jääkö hän lajin pariin.
kuukautisista leiriolosuhteissa. Tai varusteiden istuvuudesta – nainen kun on ihan eri mallinen kuin mies.
Miksi tyttöjen sukellusharrastus ei jatku?
Tarvitsemme naisia kouluttajiksi, valmentajiksi, kippareiksi ja ylipäätään kaikissa seuran tehtävissä. Uusi harrastaja tarvitsee tukea ja mentoreita − ihmisiä, jotka ymmärtävät juuri hänen kokemustaan. Etenkin ainoana nuorena naisena voi olla vaikeaa tulla porukkaan. Miten kysyä luontevasti wc-asioiden hoitamisesta tai vaikkapa
Sukeltajaliiton rekisterin mukaan 134 jäsenseurastamme 18:ssa on puheenjohtajana nainen. Liiton kaikista puheenjohtajista yksi on ollut nainen. Liiton hallituksessa kahdeksasta jäsenestä kolme on naisia. Valiokunnissa on naisia vaihtelevasti: joissain ei yhtäkään ja enimmillään tiedevaliokunnassa, jossa viisi seitsemästä jäsenestä on naisia. Kun luottamustehtävissä on melko tasapuolisesti molempia sukupuolia, saadaan toimintaan erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä. Toimintaa suunnitellaan ja resursseja jaetaan tasapuolisemmin. Se on edellytys, jos seura haluaa pysyä ajan tasalla. Etenkin nuoret ovat hyvin tietoisia yhdenvertaisuudesta ja edellyttävät sitä toimijoilta, joiden kanssa haluavat asioida.
Sari Nuotio, toiminnanjohtaja, Sukeltajaliitto
Kristiina Karila, viestintäkoordinaattori, Sukeltajaliitto
Anna palautetta
Mitä mieltä olet Sukeltajasta?
Mistä aiheista haluaisit lukea?
Onko sinulla juttuidea?
Anna meille palautetta täyttämällä sähköinen lomake.
Sukeltaja mess a
Lehden avustajaksi?
Sukeltaja-lehteä tehdään vapaaehtoisvoimin, sukeltajalta sukeltajalle. Haluaisitko kirjoittaa sukelluksesta? Kuvaatko veden alla? Ota yhteyttä, niin jutellaan lisää, toimitus@sukeltaja.fi
Sukellatko silttipilvessä? Potkutekniikkasi saattaa kaivata hiomista. YouTubesta löytyy videoita, joiden avulla voit treenata räpylätaidot kuntoon ennen kesän sukelluksia.
Ota yhteyttä
Sukeltaja-lehden asioissa sinua palvelee lehden toimitussihteeri Kristiina Karila p. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi
Toimiston henkilöstön yhteystiedot www.sukeltaja.fi
Lisää lukemista
Sukeltaja-lehden kaikki ilmestyneet vuosikerrat vuodesta 1956 alkaen ovat luettavissa ilmaiseksi issuu.com-palvelussa Lisää sukellusaiheisia artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi
Sukeltajaliitto ry
Valimotie 10, 5 krs. 00380 HELSINKI Puhelin 09 3481 2258 office@sukeltaja.fi
Sukeltajaliiton toimisto palvelee ma–pe 8.00–16.00 ja kesä–elokuussa 8.00–15.00. Käynti toimistolla sovitaan etukäteen.