www.sukeltaja.fi
Sukelluskuvauksen PM-kilpailu 2024
Sukelluskuvauksen PM-kilpailun järjestää tänä vuonna Sukeltajaliitto. Kilpailuun voivat osallistua Pohjoismaiden sukellusliittojen seurojen jäsenet sekä henkilöjäsenet.
Kilpailu sulkeutuu 1.11.2024. Toimita linkki kilpailukuviisi viimeistään määräpäivänä osoitteeseen uwphoto2024@sukeltaja.fi Saat vahvistusviestin, kun kuvasi on vastaanotettu.
HUOM! Kilpailun säännöt ja sarjat ovat uudistuneet tänä vuonna. Tutustu sääntöihin huolellisesti etukäteen.
SARJAT
Sarja A Lähikuva
Sarja B Valokuva, jossa esiintyy malli
Sarja C Normaali/laajakulma
Sarja D Makea vesi
Sarja E, teemasarja Hylky
Säännöt ja osallistumisohjeet sukeltaja.fi kalenterissa.
Toimiston
Sukeltajaliiton toimisto palvelee kesäkuusta elokuun loppuun arkisin klo 8–15. Toimisto on suljettuna 8.–28.7.
Toivotamme kaikille elämyksellistä sukelluskesää!
DAN-ENSIAPUKOULUTTAJAKURSSI 23.–24.11. Sukeltajaliiton ensiapukoulutusvaliokunta järjestää DAN ensiapukouluttajakurssin 23.–24.11. pääkaupunkiseudulla.
Lisätiedot ja ilmoittautuminen sukeltaja.fi kalenterissa.
HUOM. Oppilaalla tulee olla opetettaviin osioihin liittyvät DAN Provider -tason kurssit käytynä alle kahden vuoden aikana. Ehdit siis hyvin suorittaa ne ennen kouluttajakurssin alkamista.
Pekka Tuuri
MERKKAA KALENTERIIN
JULKAISIJA
Sukeltajaliitto ry
Valimotie 10
00380 HELSINKI
www.sukeltaja.fi
puh. (09) 3481 2258 office@sukeltaja.fi
PÄÄTOIMITTAJA
Harri Nieminen harri.nieminen@sukeltaja.fi
TOIMITUSSIHTEERI
Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi
TOIMITUS
Viestintätoimisto Loistava Oy
Patruunantie 17 62800 Vimpeli
TUOTTAJA
Susanna Korkiatupa puh. 044 589 6234 susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi
TOIMITUSNEUVOSTO
Harri Nieminen, Emma Barrow, Kristiina Karila, Susanna Korkiatupa, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen
SIVUNVALMISTUS
Aste Helsinki, Mika Viitanen
ULKOASU
Kumppania Oy, Laura Telin
KUVAPANKKI
Depositphotos
ILMOITUSMYYNTI
Susanna Korkiatupa puh. 044 589 6234 susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi
SUKELTAJA ILMESTYY
helmi-, huhti- kesä-, syysja marraskuussa
ISSN 2737-212X
16 Sri Lankan Trincomalee on kaukana turistirysistä.
3/2024
Vakiot
6 DALARÖ hylkyineen tarjosi mukavan reissukokemuksen.
8 TYRSKYT Ainutlaatuinen Pluran konsertti, Kilpalajien kuulumisia, Useita vapaasukeltajia Vapepa-kurssilla, Ammattilaisen vinkit pukuhuoltoon.
14 PERSOONA Delfiinien puheenjohtaja Petra Lehtineva.
20 NORPAT Ensiaputaitoja on tärkeää harjoitella säännöllisesti.
21 HYVÄ HOMMA! Oulussa onnistuttiin seuratuella.
28 SUKELLA SUOMESSA Seurojen välisen yhteistyön etuja.
30 KUVA-ALBUMI Kaksi madetta.
31 AJATTELEMISEN AIHETTA Saavutettavuus on tätä päivää.
12 Vapepa-sukeltajakurssi oli suosittu.
Päivitykset
16 TRINCOMALEE on kehittyvä matkailukohde, jossa voi nauttia helpoista sukelluksista ja rennosta elämästä.
22 VIRTAVESISSÄ sukeltamiseen liittyy omat niksinsä – ohjeistus on tekeillä.
25 SOVELTAVAN sukelluksen kouluttajakurssilla opittiin erityisryhmien kohtaamista ja koulutusta.
KANNEN KUVA Tero Jokinen
Dalarössä riittää mielenkiintoisia hylkykohteita.
Mattias
Roslund
Matti
Kajala
Antti
Lidström
Diving for Science -webinaari
MITÄ TUTKITTAVAA löytyy järvistämme? Miten sukelletaan turvallisesti joissa ja muissa virtaavissa vesissä? Kiinnostaisiko sinua auttaa tutkijoita osallistumalla kansalaistieteen tekemiseen? Tule mukaan Diving for Science webinaariin 28.9. klo 10–17.
Webinaarin aiheet käsittelevät Suomen jokien, järvien ja muiden sisävesien biologiaa, arkeologiaa ja ympäristökysymyksiä. Aiheita meille esittelevät asiantuntijat Suomesta, IsoBritanniasta, Liettuasta ja Ranskasta.
Webinaari on maksuton. Esityskieli on englanti. Tapahtuma on osa Euroopan kulttuuriympäristöpäivien ohjelmaa.
Lisätiedot ja ilmoittautuminen viimeistään 15.9. sukeltaja.fi kalenterissa. Osallistumislinkki lähetetään ilmoittautuneille 27.9.
www.sukeltaja.fi/content/fi/11550/6721/413/413.html
Syyskokous Seinäjoella
Sukeltajaliiton sääntömääräinen syyskokous järjestetään Seinäjoella 26.10. hotelliravintola Almassa.
Kokousta isännöi 50vuotisjuhlaansa viettävä Lakeuden Sukeltajat ry. Aikataulut ja virallinen kokouskutsu julkaistaan myöhemmin. Laita jo päivä kalenteriin, lämpimästi tervetuloa!
www.sukeltaja.fi/content/fi/ 11550/6621/413/413.html
Norpparalli
Viime vuonna kisattiin Ratikkarallissa Tampereella lähes sadan osallistujan voimin.
Kouvolassa 2.11.
Tänä vuonna norpat ohjaajineen matkaavat pyhäinpäivänä Kouvolaan kisaamaan vesitaidoissa ja tapamaan vanhoja ja uusia kavereita.
Lisätietoja sukeltaja.fi kalenterissa.
Waltter Toiva
Metsähallitus
Korsi kekoon kesällä
Kesä on jälleen täällä! Edessä ovat kesän retket, leirit, viikkosukellukset, kilpailut − suuret ja vähän pienemmät sukellusseikkailut. Tapahtumia ja muita tilaisuuksia harrastaa löytyy sekä oman seuran että liiton kalentereista. Mahdollisuuksien kirjo on laaja, joten en lähde sitä tässä isommin avaamaan, vaan viime vuoden tapaan rustaan pohdittavaa laiturinnokkaan ja sukellusten välisille tauoille.
Harrastustoiminnassa jokainen on mukana omasta vapaasta tahdostaan, joten hommasta pitää saada jotakin irti. Harrastustoimintaa tehdään muuten kuin ”rahasta”. Sitä tehdään rakkaudesta lajiin, halusta kokea uutta, halusta tutustua ihmisiin ja saada aikaan asioita yhdessä. Mahdollisuus mielekkääseen, monipuoliseen ja omaan elämään sopivaan harrastamiseen on se juttu, mitä suurin osa meistä sukeltajista hakee. Toimimme kerhoissa ja muissa harrastuspiireissä vapaaehtoispohjalta. Siinä pärjäämisen kaava on simppeli, mutta yhtä kaikki haastava:
yhteinen tavoite, innostuneet tekijät, hyvä yhteishenki, uudistuminen ja jatkuvuus sekä asianmukainen näkyvyys.
Sukellus on hyvä, uusia maailmoja avaava harrastus, ja meillä on paljon annettavaa. Yhteisömme ulkopuolella on ihmisiä, jotka voisivat tulla hyvän harrastuksen piiriin, mutta moni asia mietityttää: miten sovittaa yhteen muu elämä ja harrastus, taloudelliset mahdollisuudet tai miten löytää sukelluspari. Toki moni sukellusta jo nyt harrastavista painii näiden samojen kysymysten kanssa. Tässäpä siis meille pohdittavaa: Miten madaltaa sukellusharrastuksen kynnystä? Miten lisätä sukelluksen monipuolisuutta ja kiinnostavuutta? Miten olemassa olevaan hyvään, kuten vaikkapa laitesukellukseen, saadaan uutta kulmaa? Miten esimerkiksi seurojen välisellä yhteistyöllä voidaan lisätä harrastusmahdollisuuksia?
Ratkaisut on tärkeää löytää yhdessä, sillä vain näin harrastuksestamme ja siihen liittyvistä mahdollisuuksista muodostuu
meidän näköisemme ja tarpeitamme mahdollisimman hyvin palveleva. Ratkaisujen löytyminen sataa meidän kaikkien sukeltajien laariin, ja kuulisinkin mieluusti sinun ajatuksiasi näistä!
Mukavaa ja rentouttavaa sukelluskesää!
NUORUKAISENA Antti
Lidström oli aktiivinen uimari, ja vesi veti puoleensa muutenkin. Perheen akvaarion elämää seuraillessa syntyi halu päästä lähemmäs vedenalaista elämää ja sen monimuotoisuutta.
– Sukeltamalla erilaisissa kohteissa näkee erilaisia asioita luonnonmukaisessa tilassa. Vaikka suomisukeltaminen on mukavaa, niin kyllähän se aina hymyilyttää, kun pääsee oikeasti kirkkaisiin ja turkooseihin vesiin välillä pyörähtämään. Eläimistö on myös täysin erilaista eri kohteissa, ja niitä on kiehtovaa katsella, hän sanoo.
Lidströmille sukeltaminen tuo hyvää vastapainoa hektiseen arkeen ja työhön.
– Silloin pystyy unohtamaan kaiken muun ja keskittymään olennaiseen ilman jatkuvaa puhelimen pläräystä tai muuta vastaavaa, jota tulee tehtyä turhankin useasti. Voi vain keskittyä olennaiseen ja nauttia matkasta. Varsinkin lomamatkojen kirkkaissa vesissä vastaan tulee jatkuvasti uusia lajeja ja eliöitä, joita ei ole koskaan aikaisemmin luonnossa nähnyt. Sitä jaksaa kyllä ihmetellä pidempäänkin.
Mihin kohteeseen Antti Lidström sitten palaisi yhä uudestaan?
– Vaikea valinta, on useita kohteita, joissa on vielä paljon sukellettavaa jäljellä. Mutta jos joku täytyy nostaa, niin kyllähän
tuonne Välimeren kohteisiin on helppo ja nopea mennä vaikka vain lyhyeksikin aikaa, hän pohtii. Lidströmin parhaita sukellusmuistoja on espoolaisen Sukellusseura Nousun kesäleiri Hangossa.
– Hyvällä porukalla, hyvässä hengessä vietetään aikaa Hangon edustalla saaressa, johon kaikki tarvittava tuodaan mukana telttasaunasta lähtien. Siinä mielestäni korostuu se yhdessä tekemisen meininki ja yhteisöllisyys, joka tässä lajissa on vahvasti mukana, hän toteaa.
LUE ANTIN matkajuttu Sri Lankasta sivuilta 16–19.
Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.
Antti
Lidströmin arkisto
Antti Lidström, Helsinki
Harri Nieminen puheenjohtaja harri.nieminen @sukeltaja.fi
Kuusi hylkyä Dalarössä
Kahdeksan tekkiukon ryhmä Espoon Noususta ja Helsingin Urheilusukeltajista reissasi helatorstaiviikolla kahdella autolla ja yhdellä peräkärryllä Turun kautta Tukholmaan ja sieltä Dalarön saarelle.
HANNU KUOSA
Vrakdykarna-pensionaatti löytyy Tukholmasta kaakkoon noin 40 minuutin ajomatkan päästä. Mantereen ja lähisaarten rannat täyttyvät varakkaiden tukholmalaisten hulppeista kesämökeistä. Pensionaatti tarjoaa kaiken kattavia täysihoitopaketteja: majoitus, ruokailut, veneretket ja oppaat. Asiakkaat saavat käyttöönsä koko talon alakerran: oleskelu, keittiö, sauna aputiloineen ja kaksi neljän hengen huonetta.
Illallispöytä katettiin toisen kerroksen ravintolasaliin, ja talon emäntä osallistui illalliselle. Sukel-
lusten välissä syötiin keittolounas ja juotiin kahvit. Viimeisenä päivänä lounas tarjottiin vuonna 1788 rakennetussa Tullhusetin ravintolassa Dalarön satamassa. Aamiaisen jokainen valmisti omatoimisesti talon hankkimista eineksistä. Kahvi vietiin varmuuden vuoksi Suomesta. Sukelluskeskus vastaa pullojen täytöstä ja kuljetuksesta. Rebreathertuki ja trimix/nitrox-kaasut järjestyvät myös. Venelaituri on kävelymatkan päässä sukelluskeskuksesta. Keskuksen kaksi tukialusta ovat kookkaita ribejä, joissa on tilaa kahdeksalle sukeltajalle. Veneet ovat
hyväkuntoisia ja varustettu asianmukaisesti sukellusta varten. Paketin hinta ilman matkoja oli 544 euroa/henkilö sisältäen kuusi sukellusta, kaksi yöpymistä, kolme lounasta sekä kaksi illallista ja aamiaista.
OIVALLINEN NÄKYVYYS
Kävimme kuudella hylyllä, jotka olivat yhtä lukuun ottamatta museohylkyjä. Uudempaa haveristikantaa edusti vuosituhannen vaihteessa uponnut hinaaja Tyr. Syvyysalueet näillä hylyillä vaihtelivat 20−30 metrin välillä. Toukokuussa vesi oli
e Linjalaiva Gröne Jägaren upposi vuonna 1676, kun tuli levisi ruuanlaiton yhteydessä ruutitynnyriin. Alus räjähti vieden 18 miestä mukanaan.
Matkalaukku
Mattias
Roslund
kylmää, pohjassa tyypillisesti pari astetta. Näkyvyydet olivat suomisukeltajan asteikolla mitattuna hyviä; vastaavia meillä voi odottaa esimerkiksi Hangossa. Päivänvaloa riitti useimmilla kohteilla lähes 30 metriin saakka eikä mainittavia virtauksia ollut.
SUKELTAMINEN ON SÄÄNNELTYÄ
Kolme hylyistä, Gröne Jägaren, Bodekull ja Anna-Maria, kuuluvat Dalarön hylkypuistoon. Niillä sukeltaminen on sallittua vain sertifioidun oppaan johdolla. Erityisen kontrolloitua sukeltaminen oli Bodekullilla, jossa sai oppaan lisäksi olla maksimissaan neljä sukeltajaa, eikä hylyn kannen yläpuolelle saanut mennä lainkaan. Bodekull on vuonna 1678 uponnut sotalaiva, joka löydettiin vasta vuonna 2003. Siksi se onkin irtaimistoineen säilynyt poikkeuksellisen hyvin. Hylkyä pidetään yhtenä maailman parhaiten säilyneistä 1600-luvun hylyistä.
Myös Gröne Jägaren on 1600-luvulta. Linjalaiva räjähti tulen karattua ruutitynnyriin vuonna 1676 ollessaan pelastamassa uponneen Riksäppletin tykkejä. Gröne Jägaren on edelleen muodossaan, ja siitä on nähtävissä paljon yksityiskohtia. Pelastetuista ja aluksen omista tykeistä on kuitenkin jäljellä enää yksi. Dalarön hylkypuiston kohteilla on kiinnityspoijut, joista johtaa hylylle ohjausköysi. Muille hylyille tiputettiin merkkipoiju, ja ainakin tällä kertaa miehistön osumatarkkuus oli moitteetonta. Näillä kohteilla tukialus ei ankkuroitunut, vaan sukeltajat tiputettiin poijulle ja noudettiin sieltä.
g Sukelluskeskus tarjoaa erilaisia täysihoitopaketteja ryhmän tarpeen mukaan. Keskuksella on myös oma allas.
k Köysikela Tyrhinaajan kannella
j Vuonna 1678 uponnut Bodekull on yksi maailman parhaiten säilyneitä 1600-luvun hylkyjä.
j Ryhmä matkalla kohteelle, mukana opas Meeri ja kippari Anders. Sukelluskeskuksen kaksi rib-venettä voivat kuljettaa kahdeksan sukeltajaa.
Mattias Roslund
Hannu
Marttila
Antti Iskala
–
KOONNUT KRISTIINA KARILA –
Huima konsertti Pluran ilmataskussa!
PITKÄPERJANTAINA 2024 tehtiin sukellushistoriaa! Muusikot, saksofonisti Håkon Erlandsen ja basisti Davide Bertolini, esittivät komean konsertin Norjan Plura-luolan suuressa ilmataskussa. Konsertti oli osa Bodøn kaupungin tukemaa kulttuuritapahtumasarjaa, joka juhlistaa Bodøn vuotta Euroopan kulttuuripääkaupunkina.
Konsertti oli Pluran emäntä-/isäntäparin Ina Santala Jordbrun ja Jani Santalan sinnikkyyden tulos. Neljä vuotta konsertin eteen tehtyä työtä tuotti huiman tuloksen. Eri alojen ammattilaisten lisäksi yli sata vapaaehtoista osallistui konserttiprojektiin.
Valmistelut huipentuivat esiintymistekniikan rakentamiseen. AV-laitteet, instrumentit ja muu tekniikka kuljetettiin vedenpitävissä säkeissä 500 metriä veden alla ilmataskuun. Suurin säkki tarvitsi 170 kg lyijypainoja tasapainotukseen. Ilmataskuun vedettiin myös valokaapelilla toteutettu internetyhteys. Sen avulla konsertti oli nähtävissä internetissä reaaliaikaisesti.
Paikan päällä noin viisikymmentä luolasukeltajaa pääsi aistimaan konsertin tunnelman ja jyhkeän kaiun luolan marmoriseinistä. Eeppinen kokemus! Teksti ja kuva: Pekka Tuuri
Konserttitaltiointi löytyy Youtubesta nimellä Plura Cave Concert
Sukelluskalastuksen kisakausi starttasi
SUKELLUSKALASTUKSEN Euro-Afrikan mestaruuskilpailut käytiin Turkissa 1.–2.6. Suomen joukkueessa kilpailivat Severi Miettinen (kapteeni), Tero Vaara, Tuomas Huhtaniska ja Simo Saloniemi
Miesten sarjassa Turkki otti kaksoisvoiton ja pronssi meni Kroatiaan. Paras suomalainen oli Tuomas Huhtaniska sijalla 14.
Joukkuekilpailun mitalit menivät Turkkiin, Kroatiaan ja Espanjaan. Suomi sijoittui sijalle 11.
Kaikki tulokset ja kisatunnelmia www.facebook.com/Apneapassion
Pyrstösukelluksen kouluttajakurssi tulossa
SUKELTAJALIITON ensimmäinen pyrstösukelluksen kouluttajakurssi järjestetään 9.–11.8. Vierumäellä.
Kurssin hinta, 350 euroa, sisältää koulutuksen ja täysihoidon.
Ilmoittaudu pian, paikkoja on rajoitetusti! Lisätiedot ja ilmoittautuminen nuorisopäällikölle heli.halava@sukeltaja.fi
Sukelluskalastuksen
Hengenpelastuksen SM-kilpailut
3.−4.8. Lahdessa
Tiedätkö, miltä hukkuva ihminen yleensä näyttää?
Tai miten pelastaisit ihmisen vedestä turvallisesti?
Muistatko lyhenteen HRAP? Treenaa pelastustaidot huippukuntoon ja lähde kisaamaan SM-mitaleista!
Teksti ja kuvat: Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry
SUOMEN Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto (SUH) kouluttaa ja valistaa vesiturvallisuudesta myös kilpailutoiminnan avulla. Tänä vuonna hengenpelastuksen SM-kilpailut järjestetään aikuisten (yli 16 v.) sekä ensimmäistä kertaa myös nuorten sarjoissa (alle 16 v.). Molemmissa sarjoissa on yksilö- ja viestilajeja. Kilpailuihin voi osallistua yksilönä tai neljän hengen joukkueissa. Aikaisempaa lajikokemusta ei vaadita, vaan kaikki uimataitoiset ovat tervetulleita mukaan.
Lajilla on pitkät perinteet: Australiassa ensimmäiset kilpailut käytiin jo vuonna 1907. Suomessa ensimmäiset viralliset hengenpelastuksen SM-kilpailut käytiin vuonna 1990 Riihimäellä. Lajin tarkoituksena on ollut alusta asti edistää vesiturvallisuutta.
RANTALAJIT LAUANTAINA
Lauantaina kilpaillaan rantalajien parissa Möysän uimarannalla muun muassa SUP-laudan ja räpylöiden kanssa. Rescue Tube Rescue -joukkuelajissa räpyläpotkutaidoista on todella iso etu. Yksilölajissa nimeltä Beach Flags kilpaillaan pelkästään kuivalla maalla, ja siinä reaktionopeus, taktikointi ja nopea päätöksenteko ovat valttikortteja.
SUH järjestää lauantain kilpailutapahtuman yhdessä Uimaliiton kanssa, joka puolestaan järjestää samana päivänä avovesiuinnin SM-kilpailut.
ALLASLAJIT SUNNUNTAINA
Sunnuntaina kilpailijat loistavat allaslajien merkeissä Lahden maauimalassa, jossa ensimmäisenä kilpailulajina on SERC – Simulated Emergency Response Competition, joka on jännittävä ja yksi suosituimpia joukkuelajeja. Kyseessä on simuloitu hätätilanne, jossa mitataan neljän pelastajan aloitteellisuutta, päätöksentekotaitoja, kokemusta sekä kykyjä pelastaa ihmishenkiä vedessä. Tapahtumaan kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan kilpailijana, koska sieltä saa ainutlaatuisen kokemuksen hengenpelastuksesta, mahtavasta tunnelmasta sekä kannustavasta ilmapiiristä. Mikäli harrastat esimerkiksi uppopalloa tai räpyläuintia, on taidoistasi iso apu, mutta jokainen on tervetullut mukaan.
– Tehdään tästä yhdessä hieno ja ikimuistoinen kilpailutapahtuma. Nähdään viimeistään Lahdessa! sanoo Aleksandr Efimov, SUHin koulutussuunnittelija.
k Kilpailun allaslajit käydään Lahden maauimalassa, joka on rakennettu suurmäen monttuun.
yli.
HRAP – näin pelastetaan veden varaan joutunut
H = Hälytä apua.
R = Rauhoitu itse ja rauhoita pelastettava.
A = Etsi apuväline.
P = Pelasta.
Lisätiedot ja ilmoittautuminen www.suh.fi/toiminta/hengenpelastus/ kilpailutoiminta/avovesiuinnin-jahengenpelastuksen-sm-kilpailutlahdessa-3-4-8-2024/
Suomessa käytetään uimataidon määritelmänä pohjoismaista uimataitomääritelmää: Henkilö, joka pudottuaan syvään veteen niin, että pää käy veden alla ja päästyään uudelleen pinnalle, ui yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään, on uimataitoinen.
k Kuvan Rescue Tube Rescue -joukkuelajissa pelastettavaa kannetaan maalilinjan
Riskienhallinta sukelluksessa
KIRJA Miten voidaan vähentää sukelluksen riskejä? Geologi ja pitkän linjan tutkimussukeltaja Giorgio Caramanna kertoo kirjassaan Risk Management for Diving Operations, miten vaaran ja riskin käsitettä käytetään, ja antaa esimerkkejä ympäristö- ja psykologisista vaaroista sekä inhimillisistä tekijöistä osana riskiarviointia.
Sukeltajan terveystarkastus vähentää onnettomuusriskiä. Myös ylioppiminen ja tarkistuslistat vähentävät riskiä.
Jatkuva harjoittelu ja toisto auttavat saamaan opitun taidon käyttöön haastavassa tilanteessa. Tarkistuslistojen käyttö valmistelee sekä sukeltajan että varusteet sukellukselle. Nämä työkalut tunnetaan ja tunnustetaan sukelluksen maailmassa tärkeinä keinoina estää lipsahduksia, oikomisia, muistivirheitä ja
ylikuormittumista. Kun virheitä kuitenkin tapahtuu, minimoivat hyvin harjoitellut hätäensiaputaidot vahinkojen laajuuden.
Kirjassa kerrotaan muun muassa onnettomuusanalyysin käytöstä, tilastoinnista sekä tapaustutkimuksista. Abstrakti ajatus riskeistä ja toimenpiteistä niiden lieventämiseksi tulee konkreettiseksi.
Kirja on suunnattu tieteen ammattilaisille, mutta se on hyödyllinen myös kouluttajille ja kansalaistiedettä tekeville sukeltajille. Teksti voi olla haastavaa luettavaa, sillä siinä esitetään ajoittain toisistaan poikkeavia tutkimustuloksia rinnakkain. Tutustu sisältöön ja päätä itse, mitä tutkimuslinjaa seuraat. Kaiken kaikkiaan kirja on rahan ja vaivan arvoinen, ja se kannattaa lukea. Rupert Simon, Sukeltajaliiton tiedevaliokunta
SM-lähdöt Laviaareissa
RÄPYLÄUINNIN Suomen Mestaruuksista kisattiin huhtikuun lopussa Espoossa Cetuksen järjestämissä Laviaarituintikisoissa. Kisoissa oli hieno tunnelma ja räpyläuinnin Suomen Mestaruuksia jaettiin kuudessa eri lajissa.
Uusia Suomen ennätyksiä kisoissa tekivät Race Club Sveitsin uimarit:
Jaroslav Hahkonen 100 m BF (C-pojat) ajalla 49.03 ja Juho Herva, 100 m BF (A-miehet) ajalla 42.53.
Uimarit tekivät kisoissa myös omia henkilökohtaisia ennätyksiä. Suuret kiitokset SM-kisojen mahdollistamisesta kuuluu uimaseura Cetus Espoolle mahdollisuudesta kisata mestaruuksista Laviaarien yhteydessä!
Kilpailun tulokset www.sukeltaja.fi > Uutiset
i Giorgio Caramanna: Risk Management for Diving Operations, 2023.
Sari
Herva
Vapaasukeltajista Vapepa-sukeltajia
SUKELLUSSEURAMME Biosukeltajat ry on vedenalaisesta luonnosta kiinnostuneiden sukeltajien aktiivinen porukka. Tuusulassa toukokuussa järjestetylle Vapepa-sukeltajakurssille lähti seurastamme neljä innokasta vapaasukeltajaa.
Kurssiin kuului teoriaosuus etukäteen opiskeltuna Dyykki-oppimisympäristössä sekä ensimmäisen päivän teorialuennot ja -koe. Olin itse huomannut kurssin vasta viime hetkellä, enkä ollut aikaisemmin perehtynyt
Vapepan toimintaan sen syvällisemmin. Teoriaa opiskellessa minulle selkeni, että kurssissa todella on kyse kadonneiden etsinnästä veden alta.
Toisena kurssipäivänä kuivaharjoittelimme ulkona köysimerkkejä ja niiden avulla sokkona suunnistamista sekä pääsimme veteen tekemään etsintäharjoituksia. Viimeisenä päivänä ohjelmassa oli laajempi yhteistoimintaharjoitus, jossa pääsimme simuloimaan oikeaa etsintätilannetta.
NÄKYVYYS NOLLA
Maitokahvin värisessä Tuusulanjärvessä sukeltaminen oli minulle uusi kokemus. Köysi kiinni, uinti pintahenkilön ohjeistamaan paikkaan ja pinnan alle. Ensimmäiset pari metriä vedessä kajasti punertavan ruskea, nopeasti himmenevä valo, ja laskeuduin täyteen pimeyteen. Huomasin pohjan vasta osuessani siihen, ja tässä vaiheessa ei ollut merkitystä, olivatko silmät auki vai kiinni, sillä näkyvyys oli nolla. En nähnyt tietokonettanikaan edes maskiin kiinni painamalla, ja lampusta oli lähinnä haittaa.
Tunsin pinta-avustajan köysimerkit ja lähdin suorittamaan etsintäharjoitusta yhdessä sovitun suunnitelman mukaisesti. Toisella kädellä pidin kiinni köydestä, toisella tunnustelin pohjaa. Löysin paljon simpukoita, jonkin verran roskaa, yhden uppotukin ja kiviä. Minulla oli rauhallinen ja hyvä olo, kommunikointi pinta-avustajan kanssa tuntui turvalliselta ja nautin erilaisesta sukelluksesta. Pinta-avustajan köysimerkistä nousin ylös ja pystyin tarkistamaan maksimisyvyyden: vain alle viisi metriä.
ERILAINEN KOKEMUS
Vaikka tutkimussukeltajalle köyden kanssa sukeltaminen ja pinta-avustajana toimiminen eli naruttaminen onkin tuttua, vedenalaiset etsintäharjoitukset Vapepa-sukeltajana olivat hyvin erilaisia. Köysimerkkejä oli enemmän, sillä etsintä oli pystyttävä suorittamaan sokkona. Pinta-avustajan tehtävä oli ohjata sukeltajaa ja varmistaa, että koko etsittävä alue on käyty läpi. Osa meistä oli työskennellyt ennenkin nollanäkyvyydessä esimerkiksi Aurajoen simpukoiden parissa, mutta lähinnä kasvillisuuskartoituksia tehneelle olosuhteet olivat erikoiset. Juttelimme jälkikäteen kokemuksistamme ja purimme harjoituksia yhdessä, ja kaikki neljä koimme kurssin erittäin motivoivaksi ja mielenkiintoiseksi. Uskon, että opituista asioista on hyötyä tulevaisuudessa niin Vapepa-tehtävissä kuin niiden ulkopuolellakin.
Sara Karvo, Biosukeltajat ry
k Vapaasukeltajat ovat tervetullut lisä Vapepa-sukeltajaresurssiin.
Jopa 24 uutta Vapepa-sukeltajaa
Lisätietoa Vapepasukellustoiminnasta
f Liiton historian suurin Vapepasukeltajakurssi yhteiskuvassa.
10.–12.5. järjestetyltä Vapepasukeltajakurssilta valmistui 24 uutta Vapepa-sukeltajaa ja yksi uusi kouluttaja. Kurssi on suurin Vapepa-sukeltajakurssi kautta liiton koulutushistorian.
Oppilaista puolet oli vapaasukeltajia. Vapaasukeltajat pystyvät tekemään useita sukelluksia perättäin lyhyen ajan sisällä, mistä on hyötyä etenkin rantavesien tutkimisessa.
Sunnuntaina järjestettiin yhteistoimintaharjoitus, jossa simuloitiin onnettomuuden etsintä- ja pelastustoimia. Mukana harjoituksessa oli useita eri vapaaehtoisia auttajatahoja, joilla oli oma kurssi samana viikonloppuna.
Matti
Kajala
Matti
Kajala
Pari vinkkiä pukuhuoltoon
VINKKI Kuivapukua pitää huoltaa ja joskus myös korjata. Kysyimme Sukelluspukukorjaus Ankkapuvun Kimmo Lehtoselta muutaman pienen vinkin, joilla voi pitää pukunsa kunnossa ja pidentää huoltoväliä sekä välttyä ikäviltä yllätyksiltä pinnan alla.
– Vetoketjua rasvatessa rasva kannattaa levittää ketjun hampaan juureen mustaan uretaaniosaan, ei niinkään hampaisiin. Jos ketjun lukko ei luista, se alkaa syödä uretaania sisäpuolelta ja ketju alkaa vuotaa, Lehtonen suosittelee.
– Ketjun sisäpuolta voi rasvata jollain kevyemmällä aineella, kuten ketjuöljyllä. Paksu mehiläisvaha ja parafiini tukkivat ajan mittaan hammasvälit, hän lisää.
Puvun säilyttämisellä ja pakkaamisella kassiin on myös merkitystä. Oikein pakattu puku pysyy kunnossa pidempään.
– Ylivoimaisesti eniten meillä vaihdetaan saappaita siitä syystä, että saappaat on taitettu, kun pukua on pakattu ahtaaseen kassiin. Neopreeni murtuu ajan mittaan, kun sitä taitetaan samasta kohtaa. Pakkaa puku siis niin, että saappaat pysyvät suorana, Kimmo Lehtonen neuvoo.
Sukelluspukukorjaus Ankkapuku Ky www.facebook.com/ sukelluspukukorjaus.lehtonen
j Näyttääkö pukusi vetoketju tältä?
Tämä alue vuotaa rajusti.
Tällä alueella on todennäköisesti jo pientä vuotoa.
Laitesukelluksen SM-taitokilpailut 2024
LAITESUKELLUKSEN SM-taitokilpailut järjestetään 23.11. Jyväskylän Aalto Alvari -uimahallissa klo 10–16. Kilpailussa sukellusparit kiertävät erilaisia laitesukellustaitoja vaativan tehtäväradan mahdollisimman virheettömästi ja nopeasti. Tehtävät voivat testata esimerkiksi tasapainotusta, varusteiden hallintaa, näppäryyttä, ongelmanratkaisukykyä, parityöskentelyä tms.
Kilpailuun voi osallistua laitesukelluksen peruskurssin (P1) suorittanut henkilö, jolla on voimassa Sukeltaja-
liiton jäsenyys sekä kilpailulisenssi tai sukeltajavakuutus. Lisäksi hänen tulee toimittaa terveysselvitys. Osallistujalla tulee olla omat laitesukellusvarusteet: liiviin kiinnitetty sinkkupullosetti ja itselle sopiva määrä painoja.
Treenaa parisi kanssa sukellustaidot huippukuntoon ja lähde Jyväskylään ottamaan mittaa kilpakumppaneista! Osallistumismaksu on 50 euroa / pari.
Lisätiedot ja ilmoittautuminen sukeltaja.fi kalenterissa 23.10. mennessä.
Petra Lehtineva, Vaasa
Perintönä pinnan alle
Vaasan Urheilusukelluskerho Delfin ry:n puheenjohtaja Petra Lehtineva on nuoresta iästään huolimatta harrastanut monipuolisesti sukellusta jo parikymmentä vuotta. Sukellusharrastus on hänelle rakas elämäntapa, jota voi toteuttaa yhdessä muiden sukeltajien kanssa.
SUSANNA KORKIATUPA Kuva Heidi Glader / Seppälän valokuvaamo
MITEN SUKELLUSHARRASTUK
SESI ALKOI?
Minulla on sellainen historia, että suvussani on useampia sukeltajia. Isoisäni oli sukeltaja, samoin kummitätini ja -setäni sukeltavat, enonikin sukeltaa. Aloitin nuorena norppatoiminnassa, mutta siinä en kerennyt kauhean montaa vuotta olla, kun kasvoin norppaiän yli. Menin laitesukelluskurssille 2015 yhdessä serkkuni kanssa. Delfiinit valikoitui seuraksi, koska kaikki sukulaiseni olivat myös sen jäseniä. Puolisoni ei sukella, sillä hän harrastaa perhokalastusta ja kaudet menevät aika pahasti päällekkäin, mutta käyn pian viisivuotiaan poikani Laurin kanssa kuuteissa.
MILLÄ TAVOIN HARRASTAT TÄLLÄ HETKELLÄ?
Olen omassa seurassani tällä hetkellä puheenjohtajana. Aktiivina toimiminen sisältää paljon seuran arkeen osallistumista ja sen johtamista tietysti myös. Kuuttitoiminnan lisäksi laitesukellan mahdollisuuksien mukaan, jos vain korvat kestävät.
Perusvälineillä sukellan jonkin verran. Olin monta vuotta seurassamme norppaohjaajana. Kun Lauri syntyi, pidin taukoa ohjaamisesta, mutta palasin ohjaamaan siihen asti, kunnes kuopukseni Heikki syntyi. Vaikka tällä hetkellä en virallisesti ole ohjaajana, niin osallistun kuitenkin esimerkiksi norppaleirille auttamaan järjestelyissä.
MIKÄ ON PARASTA SUKELLUSHARRASTUKSESSA?
Toiset sukeltajat ovat parasta. Osan olen tuntenut entuudestaan, mutta osaan olen tutustunut sukellusharrastuksen parissa. Monista on tullut minulle hyviä ystäviä, joiden kanssa olemme jakaneet niin onnen- kuin surunkyyneleetkin.
KUINKA PÄÄDYIT PUHEENJOHTAJAKSI, JA MITEN OLET SIINÄ HOMMASSA VIIHTYNYT?
Minut valittiin puheenjohtajaksi 2017, mitä ennen olin muutaman vuoden sihteerinä. Sihteerinä olin nähnyt seuratoiminnan hallintoa jo läheltä, joten luopuva puheenjohtaja ehdotti minua jatkamaan. Puheenjohtajan tehtävä on iso vastuu, ja vä-
lillä sen hoitaminen on tuntunut toki raskaaltakin. Haluan todella kovasti onnistua siinä. Se on kuitenkin myös antanut paljon, ja tehtävästä on ollut hyötyä myös työelämässä. Luottamustoimia arvostetaan työelämässä, joten ne kannattaa ilman muuta hyödyntää ja mainita esimerkiksi CV:ssä. En koe, että puheenjohtajan tehtävä on liian raskas, sillä yhdessä tätä tehdään. Monet harrastavat seuratoimintaa rakkaudesta lajiin, ja heillä on halu tehdä.
MINKÄLAISET TILANTEET
OVAT OLLEET HAASTAVIMPIA
PUHEENJOHTAJANA?
Tähän asti isoimmat haasteet ovat liittyneet tukialukseemme Steaan. Tukialus vaatii huolenpitoa ja säännöllistä huoltoa. Välillä harmittaa, ettei minulla itselläni ole tähän liittyvää teknistä osaamista, mikä saa olon hieman avuttomaksi. Toki meillä on valtavan hyvät kipparit sekä muut käsistään taitavat tekijät, jotka osaavat ja tykkäävät näitä asioita tehdä. Olisi kuitenkin mukava itsekin ymmärtää jotain, sillä puheenjohtajana olen vetovastuussa tietyllä tavalla.
Viime kesänä paikalliset nuoret olivat keksineet päästää Stean laiturista irti. Se oli kyllä epätoivon hetki, kun alus ajelehti tuuliajolla. En osaa ajaa mitään venettä, joten ei auttanut kuin kuudelta aamulla soittaa hallituksen porukkaa ja heidän perheenjäseniään läpi, että kuka menee hakemaan aluksen. Onneksi sekin kuitenkin järjestyi.
DELFIINIEN JÄSENMÄÄRÄ ON OLLUT NOUSUSSA. MIKÄ ON SALAISUUTENNE?
Meillä on hyvä porukka. Kouluttajat ovat hyviä tyyppejä ja teknisesti taitavia. Kouluttajat saavat ihmiset innostumaan jo heti kurssilla. Meillä on hyvä yhteishenki, joten meille on helppo tulla mukaan. Stea on myös iso valtti; merisukellukset ovat monille isoja kokemuksia. Meillähän on paljon hylkyjä ympäri Merenkurkkua. Meillä on tukikohta
Rönnskärin saaristossa, Fäliskäretillä, mihin muuten ei kovin helposti pääsisi. Siellä on hienoa meriluontoa, jota pääsee ihastelemaan läheltä.
ONKO TEILLÄ JOKU SELKEÄ
PAINOPISTE TOIMINNASSA?
Pääasiallinen painopisteemme on laitesukelluksessa ja nuorisotoiminnassa. Norppatoiminta vetää paljon porukkaa vuosi toisensa jälkeen. Norpissa meillä on kaksi ryhmää, joissa on kaikkiaan noin 40 norppaa. Kuuttiryhmässä on ollut yhdeksän lasta vanhempineen. Lisäksi Delfiineissä voi pelata uppopalloa.
MITKÄ OVAT MIELESTÄSI
AVAIMET MENESTYKSEKKÄÄSEEN
SEURATOIMINTAAN?
Tärkeää on, että uusille sukeltajille tulee tervetullut olo. Totta kai vuosien varrella tulevat tietyt parit tai porukat, joiden kanssa mieluiten su-
keltaa. Uudetkin pitää muistaa ottaa mukaan. Meillä on ollut suunnitteilla kummisukeltaja-toimintaa, missä jokaiselle peruskurssilaiselle määritellään vanhempi sukeltaja, joka kyselisi kuulumisia ja pyytäisi mukaan vaikka viikkosukelluksille. Itse pyrin aina käymään kurssilla moikkaamassa joko altaassa tai louhoksilla, vaikka en itse menisikään veteen. Tämä ei varsinaisesti tehtäviini kuulu, mutta mielestäni tämä on ollut kiva tapa toivottaa uudet mukaan Delfiineihin. Samalla tutustuu heihin heti alussa, ja ehkä uusilla tällä tavalla madaltuu kynnys tulla mukaan kokouksiinkin tai muihin tapahtumiin.
TERVEISIÄSI SUKELLUSYHTEISÖLLE?
Toivon kaikille hyvää kesää, hyviä sukelluksia sekä uusien asioiden tutkimista ja löytämistä.
Ystävällinen ja monipuolinen
Sri Lanka
Sri Lankan itärannikko on leppoisaa rantaelämää, joogaa auringonlaskussa ja helppoja, kaikille sopivia sukelluksia. Alueen turismia vasta kehitetään, joten aitoja kokemuksia ja kohtaamisia etsivälle se on nappivalinta.
Antti Lidström
Itärannikolla sijaitseva Trincomalee on vielä toistaiseksi hieman vähemmän turismin kourissa kuin esimerkiksi Ella tai länsirannikon rantakohteet Hikkaduwa ja Galle. Kohteen sesonki alkaa huhtikuun puolenvälin jälkeen ja kestää syyskuun loppuun saakka. Lokakuusta tammikuuhun Trincomaleessa on monsuunikausi, jolloin valtaosa turistipaikoista on kiinni.
KEHITTYVÄ KOHDE
Hintataso on varsin maltillinen verrattuna muihin turistikohteisiin.
Trincomaleen aluetta edelleen kehitetään, joten suuret hotelliketjut loistavat poissaolollaan, mikä on mielestäni hyvä asia. Kohteessa on pari isommankin rahan hotellia, mutta itse majoituimme perheomisteisessa rantahotellissa, missä oli myös sukelluskeskus. Tämä säästää aikaa ja vaivaa, kun veneeseen voi hypätä aamupalalta suoraan. Viikon majoittuminen hotellissa maksoi noin 500 euroa.
Lento kohteeseen yhdellä vaihdolla Dohassa kestää runsaat 14 tuntia, ja hintaa tulee 700
e Kohteet ovat lähellä, joten niille on helppo mennä sukelluskeskuksen kevyillä veneillä.
euron kieppeillä. Tarvittaessa hotelli järjestää kuljetuksen lentokentältä. Ajomatka kentältä Trincomaleehen on noin viisi tuntia lounastauko mukaan lukien, ja se maksaa noin 130 euroa ilmastoidulla autolla. Sri Lankan vehreä luonto pääsi jo ensimmäisen ajomatkan varrella näyttämään kauneuttaan, kun norsulauma tepasteli tien poikki. Liikuimme saarella lähinnä junalla ja bussilla. Bussi on omanlaisensa kokemus: kuski luottaa siihen, että kaikki väistävät. Liikennekulttuuri voi olla tottumattomalle pieni sokki,
mutta näennäisessä kaaoksessa on omat lainalaisuutensa ja siihen tottuu parissa päivässä. Auton vuokraaminen kuljettajineen on myös mahdollista; kahden päivän ajelut maksoivat 200 euroa. Kandyssa vuokrasimme tuktukin koko päiväksi 15 eurolla.
ALKUKAUDESTA
VÄLJÄÄ RANNALLA
Kohde sopii erinomaisesti kaikille, jotka haluavat viettää lomalla paljon aikaa meren äärellä. Trincomaleen ranta-alueet koostuvat oikeastaan kahdesta päärannasta, Uppuveli
Beachista ja Nilaveli Beachista. Uppuvelissä rantaviivaa on noin kuusi ja Nilavelissä noin neljä kilometriä. Meidän vierailumme aikaan rannalla vietti päivää muutama kymmenen turistia, koska reissumme ajoittui aivan sesongin alkuun. Tämä sopi meille hyvin, sillä paikallisilla oli aikaa jutella ja tutustua, ja pääsimme paremmin sisälle elämänmenoon. Ranta itsessään on erittäin lapsiystävällinen, matalat rantaviivat eikä äkkisyvää oikeastaan missään kohdassa. Rantavahteja/hengenpelastajia oli pitkin rantaviivaa, joten
e Scuba Lanka -sukelluskeskuksen varusteet olivat moitteettomia.
turvallisuudestakin oli huolehdittu. Meriveden lämpötila oli noin 31 astetta, ja syvemmälle 30 metriin mentäessä lämpötila tipahti vaatimattomaan 29 asteeseen. Iltaisin auringonlaskun aikaan rannalla järjestettiin joogatunteja.
SUKELLUKSET
Kävin tekemässä kahdeksan sukellusta eri kohteilla, myös epävirallisemmissa, Scuba Lanka -sukelluskeskuksen kautta, jossa myös majoituttiin French Garden Beach Hotelissa. Näkyvyydet vaihtelivat
e Sukellukselta tullessa on hymy herkässä. e Hotellin ravintola iltavalaistuksessa.
Antti Lidströmin arkisto
Antti Lidström
15 metristä yli 30 metriin riippuen olosuhteista ja kohteesta.
Kohteilla on paljon elämää, ja Sri Lankan merivoimat on myös mukana alueen kehittämisessä. Merivoimat on upottanut alueelle parikin hylkyä tarkoituksenaan tehdä näistä keinoriuttoja merieläimille. Sukelluskeskukset haluavat kehittää sukellusturismia ja pyrkivät avaamaan uusia kohteita siivoamalla muun muassa haamuverkkoja. Veikkaan, että 5−10 vuoden kuluttua paikassa on ihan eri meininki kuin nyt.
Useimmat sukelluskohteet ovat varsin matalia, 10−20 metriä, joten ihan P1/OWD-luokitus riittää vallan mainiosti tälle alueelle. Sukelluskohteista muutamaan vaaditaan pääsymaksu. Pigeon
Island National Parkiin pääsee 25 eurolla per päivä, ja sinne voi tehdä myös ihan päiväretken snorklaamaan ja uimaan lukuisten kilpikonnien ja haiden kanssa.
RUNSAUTTA PINNAN ALLA
Kohteilla voi kohdata paljon mureenoja, merikäärmeitä, pallokaloja, seepioita, rauskuja, mustekaloja, delfiinejä, hummereita ja erilaisia rapuja, kivikaloja sekä paljon, paljon erinäköistä pikkukalaa. Pienempää eliöstöä edustavat muun muassa vapaakiduskotilot ja isompaa valaat. Valaita voi pääsääntöisesti nähdä vapaasukeltaessa ja snorklatessa. Valashain voi bongata laitesukeltajakin. Korallit olivat yllättävän hyvässä kunnossa, vaikka veden lämpötila on niin korkea. Lapsiperheet kävivät
g Sigiriya Rock Fortress Dambullassa tunnetaan myös nimellä Lion Rock Sinhala.
e Vapaasukellusta valaiden kanssa.
delfiini- ja valasretkillä aikaisin aamulla.
Kahdeksan venesukelluksen paketti maksoi noin 300 euroa riippuen siitä, onko omat varusteet vai vuokraako keskukselta. Varusteet olivat hyvässä kunnossa. Tuplapulloja tai nitroksia ei ollut saatavilla, mutta eipä niitä näillä matalilla kohteilla tarvitsekaan. Paikka sopii perussukeltamiseen, ja tekniikkasukeltajille löytyy hylkyjä ja syvempiä kohteita länsirannalta. Sukelluskeskuksen toiminta oli asiallista, eikä turvallisuus huolettanut missään kohtaa.
KOHTI SISÄMAATA
Vietimme kahden viikon reissusta ensimmäiset kahdeksan päivää Trincomaleessa. Sieltä lähdimme kohti sisämaata seuraavanlaisella reitillä:
Antti
Lidström
Scuba Lanka
Little Adam's Peak auringonnousun aikaan kello 6.15.
Trincomalee - Sigiriya - DambullaElla - Kandy - Colombo.
Tunnetuista nähtävyyksistä pitää mainita tietenkin maailman kaunein junareitti eli runsaan sadan kilometrin junamatka Kandysta Ellaan. Juna kulkee todella hitaasti vuorenrinteillä ja pysähtelee usein. Matka kestää kuutisen tuntia, mutta junasta avautuvia huikeita maisemia ihaillessa aika kuluu leppoisasti. Ellasta yhden aseman päässä sijaitsee kuuluisa kivisilta, Nine Arches Bridge.
Dambullan lähellä sijaitsee Unescon maailmanperintökohde Sigiriya Rock, lähes 200 metrin korkuinen kivipaasi, jonka päällä on muinainen linnoitus. Ylhäällä avautuvat kauniit maisemat ovat kiipeämisen väärti; tosin kannattaa lähteä liikkeelle aikaisin aamulla,
e Norsusafarilla Dambulla Eco Parkissa.
k Nine Arch Bridge on vuonna 1921 valmistunut paikallisten insinöörien taidonnäyte Ellassa.
j Pigeon Islandilla voi sukeltaa lukuisten kilpikonnien kanssa.
sillä päivän mittaan 35 asteen lämpö ottaa voimille.
Ellassa ja Kandyssa on enemmän turismia ja heille suunnattuja palveluja, kuten teeplantaasivierailuja ja kokkikursseja. Vinkkinä, että hanki tuliaisteet ja -mausteet paikallismarkkinoilta, missä samat tuotteet myydään huomattavasti halvemmalla kuin turistiretkillä.
MONIPUOLINEN, VEHREÄ, YSTÄVÄLLINEN
Parasta Sri Lankassa on sen monipuolisuus. Voit viettää rantaelämää, ja sisämaasta löytyy vuoristoja, patikkareittejä ja huikeita maisemia. Saari on todella vehreä, kuivuutta ei ole missään. Jossain puolella saarta on aina menossa monsuunikausi, joten paikkaa voi muuttaa niiden mukaan,
jos viipyy pidempään. Monsuunisade saattaa kestää päivän tai monta viikkoa. Vuorilla rankkasade saattaa alkaa ihan yhtäkkiä ja loppua kuin seinään.
Merkillepantavaa oli myös ihmisten ystävällisyys. Tämän ymmärtää, kun peilaa maan historiaa, jota sisällissota repi vuoteen 2009 asti. Epävakaat olot, tsunami ja talouskriisi romahduttivat turismin, jota nyt pyritään elvyttämään. Etenkin eurooppalaiset turistit ovat kovin toivottuja. Reppureissaavia perheitä näkyi useita: vanhempia, joilla mukanaan pari kolme 10−15-vuotiasta lasta.
Antti
Lidström
Antti Lidström
Antti
Lidström
Scuba Lanka
Ensiapuharjoituksia norppien kanssa
Ensiaputaitoja tarvitaan onneksi harvoin, mutta asiat on hyvä opetella ja pitää taitoja yllä harjoittelemalla säännöllisesti joka vuosi.
HELI HALAVA, Sukeltajaliiton nuorisopäällikkö Kuva UKK-instituutti
SUKELTAJALIITON Räpylänjäljettaitomerkkimateriaali on hyvä työkalu avuksi harjoitusten suunnitteluun. Materiaali koostuu useista taitovaatimuksista, joissa voi saavuttaa pronssi-, hopea- tai kultatason. Hengenpelastuksessa vaadittavat ensiaputaidot ovat
• pronssi: hätäilmoituksen teko ja painelu-puhalluselvytys
• hopea: hätäilmoituksen teko, painelu-puhalluselvytys ja kylkiasentoon laittaminen
• kulta: hätäilmoituksen teko, painelu-puhalluselvytys 10 min ajan sekä kylkiasentoon laittaminen.
HÄTÄPUHELUN soittamista kannattaa harjoitella porukalla. Monella on iso kynnys soittaa 112. Lisäksi hätäkeskuksesta tulevat kysymykset voivat yllättää. Käykää läpi myös 112 Suomi -sovelluksen edut, kuten paikannusmahdollisuus.
Ensiapuharjoitteita voi hyvin yhdistää pelastustreeneihin sekä uimahallissa että avovedessä. Lapset ja nuoret on hyvä myös tutustuttaa seuran ja uimahalliin ensiapuvälineistöön sekä käydä heidän kanssaan turvallisuussuunnitelmat läpi ikätasoisesti. Liiton toimistolta voi vuokrata mm. Anne-nukkea harjoituksiin. Kannattaa myös kysellä paikallisilta DAN-kouluttajilta apuja harjoitusten suunnitteluun ja vetämiseen.
HARJOITUSTEN
JÄLKEEN on hyvä varata aikaa keskusteluun siltä varalta, että ensiavusta ja onnettomuuksista puhuminen herättää kysymyksiä. Mielen hyvinvointi on tärkeä osa turvallisen harjoitusympäristön luomista ja ylläpitoa.
Mielen hyvinvoinnin tukemiseen lasten ja nuorten harrastuksissa on uutta materiaalia tarjolla. www.mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/ koulutukset/mielenterveystaitojanuorisotyohon-ja-harrastustoimintaan/
i Entinen kolmen koon hoito (kylmä, koho, kompressio) vammojen hoidossa on vaihtunut Peace & Love -protokollaan. Siinä puhutaan muun muassa jälkihoidosta ja positiivisesta ajattelusta osana paranemisprosessia.
www.ukkinstituutti.fi/aineistot/ infograafi-liikuntavamman-ensiapu-ja-hoito-ohjepeace-love/
Seuratuella lisää virtaa
Oulun junioriuppopalloiluun
Oulun Uppopallo ry on saanut Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää seuratukea tälle vuodelle. 3000 euron tuki on myönnetty Somesta syvään päätyyn -hankkeelle, jonka tavoitteena on nuorten uppopallotoiminnan kehittäminen ja jatkon varmistaminen.
KRISTIINA KARILA
Seura perustettiin kolme vuotta sitten, kun Oulun Vesimiehet ry päätti erota Sukeltajaliitosta ja sen uppopallotoiminnalle tarvittiin uusi koti. Oulun Uppopallo tarjoaa mahdollisuuden lajin harrastamiseen 9-vuotiaasta alkaen aina aikuisten kilpatoimintaan asti.
− Huomasimme mahdollisuuden hakea seuratukea liiton tiedotuksesta. Prosessi ei ollut kovin monimutkainen, lähinnä jouduimme ottamaan käyttöön tunnukset Suomisportpalveluun, missä hakemus tehdään, kertoo seuran johtokunnan jäsen Tuomas Kankaanpää. − Meillä on ollut aika edullista
harrastaa, sillä kaupunki myöntää lasten ja nuorten toimintaan ilmaisia allasvuoroja. Toimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin, ja nyt kolmen vuoden jälkeen se kaipaa hieman piristysruisketta. Seuratuella olemme ajatelleet mm. maksaa vetäjille pienen korvauksen ja siten motivoida heitä jatkamaan, sillä vetäjät ovat toiminnan jatkumisen ydin. Myös varusteita on tarkoitus hankkia, niin että niitä voidaan lainata pelaajille, Kankaanpää sanoo.
Oulun Uppopallo haluaa myös kasvattaa jäsenmääräänsä. Seurassa on noin 50 jäsentä, joista 17 junioria.
− Olemme aktiivisia sosiaalisessa mediassa, ja jäsenhankinta nojaa pitkälti somenäkyvyyteen. Some toimii meille yllättävän hyvin. Haluamme kehittää sitä edelleen ja tuoda uppopalloa tutuksi alueen ihmisille. Seuratuella voidaan mm. ostaa maksullista näkyvyyttä julkaisuille. Lisäksi olemme visioineet lajiesittelyjä valmiille ryhmille, kuten koululaisille, hän kertoo.
− Mietimme myös toiminnan laajentamista, sillä haluaisimme
tarjota lisäryhmän 14-vuotiaille ja sitä vanhemmille, kunnes he voivat siirtyä aikuisten ryhmään. Se vaatisi kuitenkin vetäjien määrän tuplaamisen, hän lisää. Seura on pian uuden haasteen edessä, sillä Oulun Raksilan uimahalli suljetaan ensi vuonna, ja sen tilalle rakennetaan kolmessa vuodessa uusi vesiliikuntakeskus. Hallivuorojen vähentyessä isot uimaseurat ovat vahvoilla, joten jäsenmäärän kasvattaminen parantaa mahdollisuuksia saada riittävästi halliaikaa.
www.oulunuppopallo.fi
Hae OKM:n seuratukea
OKM:N SEURATUKEA voi hakea lasten ja nuorten liikuntaharrastuksen lisäämiseen sekä monipuolisen organisoidun liikunnan kehittämiseen. Hakuaika on marraskuussa. Seuratukea on myönnetty sukellusseuroille lähes joka vuosi.
www.okm.fi/-/ seuratoiminnankehittamistukiseuratuki-
Oulun uppopallo
Virtavesissä sukeltamisen hyvät käytännöt
Sukeltaminen virtaavissa sisävesissä, kuten joissa ja salmissa, vaatii monenlaisia taitoja. Sisämaan virtavesissä sukeltamiseen ollaan laatimassa parhaillaan ohjeistusta.
Virtaavien vesien sukelluskoulutus keskittyy koulutusjärjestöillä merellä sukeltamiseen. Jokiympäristöt ovat niin monimuotoisia, että yhtenäisen kansainvälisen ohjeistuksen laatiminen ei ole ollut järkevää. Sukeltajaliitto on luomassa ohjeistusta sisämaan virtavesissä sukeltamiseen. Tähän artikkeliin on tiivistetty ohjeen pääkohdat. Ohje on pilottivaiheessa, ja siitä toivotaan sukeltajilta palautetta.
e Sukeltajat kertaamassa suunnitelmaa sukellukselle Heinolan siltojen alle Kymijoessa. Kohteessa on voimakas päävirta, akanvirta ja vaihtelevat pohjan muodot.
VIRTAVESIEN ERITYISPIIRTEITÄ
• Virran voimakkuus saattaa muuttua joen leveyden tai pohjan muotojen takia. Voimakkuus saattaa myös vaihdella eri osissa virtaa.
• Pohjan savi silttaa kuten seisovassa vedessäkin, mutta virta kuljettaa siltin mukanaan.
• Veden lämpötila on tasainen pinnalta pohjaan. Seisovan veden kerrostumia ei juurikaan ole. Sama pätee leväkukintoihin: kukintopar-
tikkelit ovat koko virran alueella ilman suurempia kerrostumia tai kasaantumia.
• Talvella virtaava vesi voi mennä pakkasen puolelle -2 asteeseen, vaikka siinä ei ole jääkantta. Tämä luo pohjaan mahdollisuuden jäähyytymille, jotka kulkevat virran mukana.
• Joen kapeikossa ja matalikon kohdalla vesi virtaa nopeammin kuin muualla. Joen keskellä
Toimittanut KRISTIINA KARILA
Tarja Ristolainen
olevassa syvennyksessä virta voi olla huomattavasti voimakkaampi kuin sen reunamilla.
• Virtavesissä syntyy esimerkiksi koskipaikkoihin, siltapilareiden, suurten kivien, saarien ja niemenkärkien taakse sekä jokien lahtiin pysyviä pyörteitä eli akanvirtoja. Akanvirta virtaa joskus päävirtaan nähden päinvastaiseen suuntaan pitkiäkin matkoja. Akanvirrassa virtaus on pieni, joten ne ovat hyviä veteen meno- ja vedestä nousupaikkoja.
• Virta kuljettaa mukanaan maa-ainesta ja esineitä. Tällä on vaikutusta näkyvyyteen, ja esineisiin voi törmätä.
• Veden korkeuteen vaikuttavat mm. sulamisvedet, sateet, vuodenaika, mahdollisesti ylävirralla tehtävät juoksutukset jne. Virtauksen voimakkuudesta voi etsiä tietoa mm. vesi.fi -palvelusta.
TURVALLISUUSSUUNNITTELU
Sukellusten ja sukellustapahtumien suunnittelu perustuu yleisiin turvaohjeisiin, kuten Laitesukelluksen turvaohje (Sukeltajaliitto) tai Tutkimussukelluksen turvaohjeet (STOY). Lisäksi on huomioitava virtaavien vesien erityispiirteet, ja tilannekohtainen riskiarvio onkin avainasemassa. Riskejä arvioitaessa huomioi:
• veden korkeus ja virtauksen voimakkuus
• rakenteet tai muut esteet, kuten puunrungot, uppotukit, kivet, siirtolohkareet jne.
• pohjan laatu, näkyvyys, veden sameus, pimeys
• onko tarkoitus sukeltaa myötä- vai vastavirtaan? Vai joen poikki vastarannalle?
• nousupaikkojen tarkistaminen, varanousupaikat hätätilanteiden varalle
• virtaa vastaan sukellettaessa normaalia suurempi fyysinen rasitus ja kaasunkulutus
• virtaus kylmentää: sukeltajan lämpötalouden hallinta, laitteiden jäätymisriski
Konepajatelakan ylösvetoramppeja Kymijoessa Heinolassa.
• sukellusryhmän koko, kokoonpano ja työnjako sekä kokemus vastaavista olosuhteista
• pariköysi: onko turvallista vai lisääkö takertumisen riskiä?
• suuntavaiston säilyttäminen: onko kompassin käyttö mahdollista vai häiritsevätkö mahdolliset rakenteet?
• jääpeite: osittainenkin jääpeite voi olla riski, jos virtaus voi kuljettaa jään alle.
• käytetäänkö merkinantoköyttä ja/ tai pintapuhelinta? Onko sukeltajilla ja pinta-avustajilla riittävä osaaminen merkinantoköyden käyttöön?
e Kymijoessa Vuolenkoskella voi kohdata jääkauden aikaisia lustosavikerrostumia.
KÄYTÄNNÖN
TOIMINTAVINKKEJÄ
Virtasukellus vaatii kokemusta, joten sukella ensin kokeneempien kanssa. Kohteeseen tutustutaan mahdollisimman tarkasti etukäteen.
Myötä- tai sivuvirta
Virran voimakkuus vaihtelee matkan varrella. Sukeltajien on syytä olla samalla syvyydellä varsinkin nopeasti virtaavassa kohdassa myötävirtaan sukellettaessa. Sukeltajat saattavat liikkua myötävirtaan kilometrejäkin. Tällöin pyritään pysymään irti pohjasta päävirrassa. »
Sivusuunnassa virtaan nähden liikutaan pohjaa myöten käsillä. Hyödynnä pohjan kiviä, tukkeja tms. Pehmeällä pohjalla apuna voi olla esim. kahvallinen harjateräs, ruuvimeisseli tms. Pohjan muodot myös suojaavat virtaukselta. Näin voidaan liikkua rauhallisesti ja tarvittaessa pysähtyä, millä on vaikutusta myös kaasunkulutukseen.
Vastavirta
Vastavirtaan sukelletaan samaan tyyliin kuin sivuvirrassa. Hyödynnä vähiten virtaavia kohtia ja akanvirtoja. Vastavirrassa keho pysyy lämpimänä ja pohjan näkee paremmin. Virtaa vastaan ei kannata kamppailla, ja jos virta alkaa viedä tahattomasti, pyritään virran suuntaan alaviistoon poikittain poispäin kovimmasta virrasta.
Jos pohjan muodot ovat sopivat, voimakas virtaus voi tuoda sukeltajaa nopeastikin kohti pintaa. Ylipainottaminen (noin 2−4 kiloa olosuhteista riippuen) voi helpottaa paikallaan pysymistä. Silloin puvussa voi pitää enemmän kaasua, joten pysyy paremmin lämpimänä.
Kun ponnistellaan, kaasunkulutus nousee ja työ on raskaampaa. Typpikertymä kasvaa, mikä aiheuttaa pidennetyn turvapysähdyksen tarvetta. Kylmyys ja virtaava vesi jäähdyttävät sekä sukeltajaa että laitetta. Hengitys onkin pyrittävä pitämään mahdollisimman rauhallisena. Vältä sisäänhengitystä ja liivin/puvun täyttöä samaan aikaan. Kovassa virrassa jopa katse vastavirtaan voi saada laitteen puhaltamaan, jos virtaava vesi painaa annostimen pakkosyöttönappia.
Törmäysriski
Voimakkaassa virrassa sukeltaja voi törmätä esteeseen. Myös kiinnijäämisen riski kasvaa. Varsinkin rakennettu alue saattaa sisältää ulokkeita, joihin voi tarttua. Myös pohjassa oleviin tukkeihin ja puunrunkoihin yms. voi takertua. Viillot ja pistot käsineisiin ruostuneista metalleista, kuten vaijerit, koukut, pultit yms., ovat mahdollisia. Myös vedenpintaa tulee tarkkailla ajelehtivien esineiden varalta.
Suunnat
Suuntavaisto voi hämärtyä, kun virran suunta vaihtelee. Kompassiin ei voi aina luottaa, koska varsinkin rakennetuilla alueilla voi olla häiriöitä tai rautaa. Ohjausköyttä voi käyttää paikassa, jonne sen asentaminen on mahdollista ja järkevää − virta voi kuitenkin viedä sekä sukeltajaa että köyttä sivuun. Pariköyden käyttäminen ei välttämättä ole turvallista kiinnijäämisriskin takia.
Ryhmän toiminta
Sukellusryhmän koko ja kokoonpano on suunniteltava olosuhteisiin ja sukeltajien osaamiseen sopivaksi. Ryhmän sopiva koko on 2−3 henkeä. Sukeltajien on tarkkailtava toisiaan jatkuvasti. On tärkeää sopia ennalta toimintatavat tilanteeseen, jossa on jouduttu erilleen. Suora pintaan nousu ei välttämättä ole mahdollista, ja virta vie myös pinnalla. Ryhmä voi etukäteen sopia, kummalle puolelle jokea pintaudutaan odottamaan paria. Kompassisuunnat rantaan on syytä katsoa aina etukäteen.
e Sukelluskohteeseen on hyvä tutustua etukäteen ja selvittää, mitä pohjasta löytyy. Hajonnut tukkinippu voi olla takertumisriski.
Myös roolitus on tärkeää. Jos ensimmäisenä sukeltava huomaa takana tulevan kadonneen näkökentästä, hän pysähtyy heti ja jää odottamaan hetkeksi. Takana olleen puolestaan kannattaa jatkaa virran mukana ainakin hetken aikaa. Molempien hyvä antaa rauhallista "laidasta laitaan" -merkkiä valolla. Jos paria ei näy, mennään ennalta sovitun rannan suuntaan.
Anna palautetta!
TÄMÄ TEKSTI on tiivistelmä ohjeesta. Koko ohjeeseen voi tutustua Sukeltajaliiton nettisivuilla. Palautteen perusteella dokumenttia muokataan ja päivitetään edelleen, ja tavoitteena on julkaista päivitetty versio syksyllä 2024. Anna palautetta 1.9. mennessä. Voit myös olla yhteydessä koulutuspäällikkö Mika Rautiaiseen osoitteeseen mika.rautiainen@sukeltaja.fi
Anna palautetta.
Tutustu ohjeeseen.
Tero Jokinen
Sopivaa sukellusta kaikille
Sukeltajaliiton ensimmäiset soveltavan sukelluksen kouluttajat ja avustajat koulutettiin huhtikuussa Vierumäellä. Viisi kouluttaja- ja kaksi avustajaoppilasta opiskelivat viikonlopun aikana, miten erilaiset fyysiset tai psyykkiset rajoitteet vaikuttavat henkilön toimintaan ja millaista tukea he tarvitsevat voidakseen harrastaa sukellusta itselleen sopivalla tavalla.
KRISTIINA KARILA
Mukana ryhmässä oli myös kaksi erityisryhmiin kuuluvaa kokemusasiantuntijaa, Pekka Rantanen ja Eelis Salo Rantanen sairastaa etenevää verkkokalvon rappeumaa, ja tällä hetkellä hän on lähes täysin sokea. Eelis Salon synnynnäinen CP-vamma vaikuttaa kävelykykyyn ja hankaloittaa jalkojen liikkeiden ohjaamista. Molemmilla oli jo hieman aiempaa kokemusta sukeltamisesta.
Viikonloppu sisälsi teorian lisäksi paljon käytännön harjoituksia
e Eelis Salon, 14, CP-vamma hankaloittaa jalkojen liikkeiden ohjaamista. Etenemiseen hän käyttikin lähinnä käsiä.
– Valmentajat olivat kivoja ja sukeltaminen onnistui hyvin. Hyvä sukelluskouluttaja osaa ottaa rajoitteet huomioon ja soveltaa tehtäviä asioita tarpeen mukaan, Eelis toteaa.
altaalla. Kurssilaiset kokeilivat myös itse, millaista on sukeltaa rajoitteiden kanssa esimerkiksi sokkomaski päässä tai jalat yhteen sidottuina.
Viestimisessä veden alla kokeiltiin taktiilisia eli kosketukseen perustuvia käsimerkkejä ja äänimerkkejä. Myös erilaisista apuvälineistä voi olla hyötyä. Esimerkiksi kelluvien mattojen avulla liikuntarajoitteisen voi olla helpompi siirtyä veteen. Raajat saa pysymään veden alla nilkkapainojen avulla, ja jos jalat liikkuvat huonosti, voi käsiräpylöistä olla apua.
KÄSIVEDOIN ETEENPÄIN
14-vuotias Eelis Salo oli mukana kurssilla isänsä Pentin kanssa. Eelis käyttää itsenäiseen liikkumiseen apuvälineitä, kuten säärikorkuisia jalkatukia, kävelykeppejä, rollaattoria tai sähkömopoa. − Uinnissa ja sukeltamisessa Eelis ei juurikaan pysty hyödyntämään jalkoja, vaan etenee pääosin käsiä käyttämällä. Huomasimmekin, että kouluttajan ei kannata pitää kädestä kiinni veden alla, koska estää silloin Eeliksen liikkumisen eteenpäin, Pentti Salo kuvailee.
»
Marcin Dobrucki
− Kurssi meni hyvin ja positiivisessa hengessä; saa nähdä, innostuisiko hän jatkomahdollisuuksiin sukelluksen parissa. Itse hieman yllätyin, miten Eelis jaksoi ja halusi tehdä monta sukellusta ja viihtyi altaassa pitkään, Salo kertoo.
Hän kiittelee kurssin ohjaajia ja osallistujia lempeästä ja huolehtivasta suhtautumisesta.
− Se tuntui turvalliselta sekä hänelle että minulle, joka olin mukana sivummalla altaassa. Eeliksestä varmasti tuntui siltä, että häntä kuunnellaan, ei pidetä kiirettä eikä hänen tule olla huolissaan tai hermostua mistään.
YLLÄTTÄVÄ TOIVE
Kurssin kouluttaja-oppilas, Sanna Paukku, kiinnostui soveltavasta sukeltamisesta ollessaan kesällä 2022 ja 2023 sukeltamassa Kroatiassa.
− Käyttämälläni sukelluskeskuksella on pitkä kokemus soveltavasta sukeltamisesta: keskukseen tulee joka kesä erityisryhmiin kuuluvia sukeltajia. Siellä pääsin seuraamaan,
e Pekka Rantanen ei näe, joten kouluttaja ohjaa häntä kädestä opastusotteella.
Käteen voi antaa erilaisia merkkejä esimerkiksi suunnista.
miten avustajat ja kouluttajat toimivat heidän kanssaan esimerkiksi avustaessaan pyörätuolilla liikkuvan sukeltajan veneeseen ja sukeltamaan, hän kertoo.
Kurssin parasta antia hänelle olivat käytännön harjoitukset altaalla. Eräs toive yllätti.
− Kun allasaikaa oli jäljellä vartti, kysyttiin Pekka Rantaselta, mitä hän haluaisi vielä altaassa tehdä. Vastaus oli yllättävä: hän oli kuullut sukeltajien voivan peruuttaa veden alla ja haluaisi kokeilla sitä. Niinpä järjestimme hänelle muutaman minuutin pikakoulutuksen peruutuksen tekniikasta pinnalla, ja sen jälkeen mentiin veden alle. Pekka peruutti heti ensimmäisellä yrityksellä itsenäisesti viiden metrin matkan, kertoo Sanna Paukku.
− Tyypillisesti peruuttaminen on taito, jota ei yhdistetä laitesukelluskokeiluun. Olisitko ajatellut, että peruuttamista voi uutena taitona kouluttaa 15 minuutissa henkilölle, jolla ei ole juurikaan sukelluskokemusta ja joka ei näe, hän pohtii.
KAIKKI KÄSIEN KAUTTA
Pekka Rantanen itse piti kurssia onnistuneena ja kiittelee kouluttajien osaamista.
− Kouluttajat keskittyivät täysin oppilaisiin, joten oli turvallinen ja huoleton olo, kun tiesi, että katsotaan perään. Uskalsin lähteä jopa liikkumaan yksin opiston alueelle. Tavallisesti liikuin kouluttajan seurassa kaikissa tilanteissa: ruokailut, sauna ja pesutilat, allasalue. Pesutiloissa ei ole keppiä mukana, joten yksin saatan kolhia itseäni ja jalkoja kulmiin, kun ei ole kenkiä jalassa, hän selittää.
Rantaselle oppimisen kokonaisuus on tärkeä: kaikki harjoitukset ja oppimateriaali pitää käydä läpi käsien avulla. Esimerkiksi sukeltajan tavallisimmat käsimerkit piti luoda uusiksi niin, että ne perustuivat kosketukseen.
− Kämmenselkään avustaja kosketteli yleensä erilaista tietoa. Esimerkiksi kun hän piirsi kouluttajan nimen ensimmäisen kirjaimen, niin tiesin, kenen kanssa sukellan. Ohjaajan kysymys, onko kaikki ok, oli ranteesta puristamalla, johon vastasin sukeltajan ok-merkkiä näyttämällä. Olisi hyvä, jos tämän kaltaiset merkit standardoitaisiin; nyt keksimme ne itse, hän miettii.
Myös äänimerkkejä kokeiltiin veden alla, mutta kuplien ääni tuntui herkkäkuuloiselle Rantaselle niin häiritsevältä, että äänimerkit jäivät niiden peittoon.
SAUMAA SEURAAMALLA
Veden alla liikutaan eri asennossa kuin maalla: vaakasuoraan ja kädet ovat edessä. Lisäksi räpylät jalassa ei synny kontaktia mihinkään pintaan. Tähänkin Pekka Rantanen löysi keinot.
− Altaan pohjassa voin seurata laattojen saumaa. Pyysin kouluttajaa piirtämään kämmenselälle neliskanttisen altaan mallin kartaksi ja piirtämään siihen reitin etukäteen.
Marcin Dobrucki
Oli kiva sillä tavalla tietää, missä kohti allasta ollaan menossa.
Rantanen sukelsi kouluttajan pitäessä hänen kädestään kiinni ns. opastusotteella.
− Opastusote ranteesta sormi rystysten päällä oli miellyttävä, ja sen avulla oli helppo ennakoida, mennäänkö ylös vai alas vai sivulle, hän kertoo.
− Mielestäni oli niin omasta kuin ohjaajienkin puolesta ennakkoluulotonta kokeilla kokoon taittuvaa valkoista keppiä myös sukeltaessa. Ei ole koskaan tullut edes mieleen, että sitä voisi käyttää veden alla. Sen avulla hahmotti pohjan ja altaan reunojen muotoja jo kauempaa sekä vastaan tulevan altaan seinän pidemmältä etäisyydeltä kuin vain kädenojennuksen päästä.
Peruuttaminen Rantaselle opetettiin siten, että kouluttaja ohjasi hänelle jalkojen oikean liikeradan hänen kelluessa selällään. Siitä liikerata oli mahdollista oppia, niin että sen pystyi toistamaan sukellusasennossa.
Annostimen vaihtamista harjoiteltiin siten, että kouluttaja puhalsi ilmaa suustaan ja Rantanen tunnusteli kädellä, miltä tuntui pieni kuplavana ja miltä isompi. Sen jälkeen hän harjoitteli taidon itse. Apuvälineeksi näkövammaisen
opettamiseen hän ehdottaa sukeltajanukkea, jonka avulla voisi opettaa esimerkiksi kehon asentoa eri tilanteissa ja omaa ja kouluttajien sijoittumista altaassa.
− Nukkea tutkimalla voisi hahmottaa, miten mennään pohjaan, miten käännytään, miten jalat liikkuvat tai millä etäisyydellä kouluttaja menee, Rantanen esittää.
MAALAISJÄRKEÄ JA
LUOTTAMUSTA
Pekka Rantanen kehuu kouluttajia hyvästä tilannetajusta ja kontaktin luomisesta. Hän pohtii, millaisia ominaisuuksia soveltavan sukelluksen kouluttajalta tai avustajalta vaaditaan.
− On hyvä heti alkaa juttelemaan, ettei oppilas jää vaan sinne omaan kuplaan. Pitäisi osata sanallistaa ja kuvailla asioita sekä omata maalaisjärkeä, jotta ymmärtää, mitä kannattaa kokeilla ja mitä ei.
Rantasen mukaan luottamuksen luominen ja rauhallisuus on tärkeää; vammattoman voi olla vaikea ymmärtää, miten pelottavaa veden alle meno voi olla, kun ei näe eikä kuule ja on täysin kosketuksen ja toisen ihmisen varassa. Toisaalta vesi elementtinä antaa myös paljon vapautta: voi liikkua moneen eri
g Kurssilla harjoiteltiin pyörätuolia käyttävän henkilön siirtämistä altaaseen ja pois pehmeän maton avulla.
e Oppilaat pääsivät kokeilemaan simulaatiolasien avulla, millaista on liikkua näkövammaisena allasympäristössä ja miten avustajan tulee toimia.
suuntaan, ei kompastu eikä ole vaaraa, että kolhii itseään.
Rantasta kiinnostaisi jatkaa sukellusta, ja hän miettii, miten laji voisi houkutella muitakin näkövammaisia mukaan.
− Sukellus on aika visuaalista, kuten värikkäitä kaloja, kasveja ja hylkyjä. Näkövammaiselle pitäisi olla jotain, mitä kosketella, vaikka kiviä tai kasveja. Minua houkuttaa lajissa mahdollisuus itsenäiseen liikkumiseen ja tutkimiseen omassa rauhassa tietäen, että avustaja olisi turvallisesti köyden päässä vierellä, sanoo hän.
Lisää mahdollisuuksia seuroihin
SOVELTAVAN sukelluksen kouluttaja- ja avustajakurssi kehittää sukelluskouluttajien osaamista. Kurssin jälkeen heillä on työkalupakissaan erilaisia keinoja, joilla voi soveltaa sukelluksen opetusta oppilaan tarpeiden mukaan. Jatkossa seuroilla on paremmat valmiudet ottaa toimintaan mukaan erityisryhmiin kuuluvia henkilöitä. Kurssi on osa yhteispohjoismaista soveltavan sukelluksen hanketta ja linjassa Sukeltajaliiton yhdenvertaisuussuunnitelman kanssa, jossa pyritään tuomaan sukellusharrastus kaikkien ulottuville.
Heli Halava
Heli Halava
Sukella Suomessa
Yhteistyö monipuolistaa harrastusmahdollisuuksia
Seurojen välistä yhteistyötä tehdään usealla eri tavalla; yleisin on rinnakkaisjäsenyys, mutta myös erilaisia yhteistyösopimuksia tavataan tehdä. Kysyimme hyviä esimerkkejä muutamasta seurasta.
SUSANNA KORKIATUPA
Lohjan Urheilusukeltajien ja Sukellusseura Calypson laaja yhteistyö on jatkunut jo pitkään. Molempien seurojen jäsenten on mahdollista osallistua kumman tahansa seuran tapahtumiin ikään kuin jäsenenä. Myös molempien seurojen viikkosukellukset ovat avoimia.
– Kouluttajien ja seura-aktiivien määrä on laskussa. Tämän vuoksi olemme tehneet pitkään myös koulutustoiminnassa yhteistyötä ja autamme toinen toistamme kurssien järjestämisessä, kertoo Lohjan Urheilusukeltajien puheenjohtaja Leevi Pousi
Koulutustoiminnan yhteistyö lievittää etenkin yksittäisten kouluttajien kuormitusta.
f Finnairin sukeltajien koulutusvastaava Timo Lammi ja sihteeri Timo Mäkinen tutustumassa Tuusulan uimahalliin huhtikuussa 2024.
– Tekemällä yhteistyötä esimerkiksi avovesiharjoitukset pystytään organisoimaan useammin ja tarjoamaan monipuolisemmin kohteita. Calypsolla on vene Porkkalassa ja meillä Hangossa. Tämä mahdollistaa jäsenistölle erilaisia sukelluskokemuksia hyvinkin kustannustehokkaasti, hän lisää.
Jonkin verran seurat ovat järjestäneet yhteisiä leirejäkin.
– Olemme toki myös osallistuneet Calypson järjestämille leireille ja päinvastoin.
Kirjallista sopimusta seuroilla ei yhteistyöstä ole, mutta on koettu, ettei sitä ole tarvittukaan. Läheinen sijainti ja lyhyt välimatka helpottavat merkittävästi käytännön asioita.
TOISIAAN TÄYDENTÄVÄT
Keski-Uudenmaan Sukeltajat ja Finnairin Sukeltajat sen sijaan ovat päätyneet tekemään yhteistyöstä kirjallisen sopimuksen. Seuroissa koettiin, että se on selkeä tapa aloittaa yhteistyö, kun aiempaa taustaa siitä ei ollut.
– Ajatus lähti siitä, että Finnairin Sukeltajien suuri tukialus oli ollut usein liikkeellä vajaalla kapasiteetilla. Heikki Kotiranta otti minuun suoraan yhteyttä, että lisää sukeltavia jäseniä kaivattaisiin. Samalla otimme puheeksi mahdollisen koulutusyhteistyön, kertoo puheenjohtaja Veli-Matti Korppi-Tommola KeskiUudenmaan Sukeltajista. Asiaa ryhdyttiin molemmissa
seuroissa valmistelemaan, tehtiin tutustumiskäyntejä ja esittäytymisiä. – Seuramme ovat hyvin erilaisia. Meillä on noin 200 jäsentä, joista lähes puolet on lapsia ja nuoria.
Finnairin Sukeltajissa, jossa jäseniä on noin 50, on taas keskitytty laitesukellukseen. Näin heidän mahdollisille nuorisojäsenilleen avautuu mahdollisuus osallistua meidän norppatoimintaan. Finnairin Sukeltajilla on hyvä kalusto merelle, ja näin meidän jäsenemme pääsevät siitä nauttimaan. Tekniikkasukeltajat saivat lisää väkeä riveihinsä, ja heilläkin harrastamisen mahdollisuudet monipuolistuivat puolin ja toisin, listaa Veli-Matti Korppi-Tommola.
Seuroissa valmisteltiin yhteistyö hyvin tarkkaan ja huolellisesti. Seurojen aktiivit varmistivat myös, ettei yhteistyössä järjestettävälle toiminnalle ole juridisia esteitä. Tämän jälkeen molempien seurojen varsinaisissa kokouksissa hyväksyttiin hallitusten esittelemä sopimus. – Yhdessä olemme paljon enemmän kuin yksin. Nyt meillä on kahdet vastuuhenkilöt, joten kurssien ja leirien järjestelyissä pystyy jakamaan vastuuta. Ensimmäisen yhteisen kurssin järjestämme syksyllä. Päällekkäisiä asioita ei ole järkevää tehdä, yhteistyöstä hyötyvät niin seura kuin yksittäiset jäsenetkin, Veli-Matti Korppi-Tommola jatkaa.
Seurat pitävät puolivuosittain yhteistyöhön liittyvän seurantapalaverin, jossa tarkastellaan toimintaa ja sen sujuvuutta. Tässäkin pitkälti samat toiminta-alueet helpottavat yhteisen toiminnan järjestämistä.
TORNATOR YHDISTÄÄ
SUKELTAJIA
Monelle sukeltajalle tuttu Mikkelin
Urheilusukeltajien Tornator I -tukialus on liikkeellä alkukesästä aina loppusyksyyn. Alus päädyttiin avaamaan yhteiskäyttöön jo pian sen hankinnan jälkeen sukellusseurojen yhteistoimintaa vahvistamaan. Toimintaa pyörittävät Mikkelin
Urheilusukeltajien vapaaehtoiset.
– Kun ostimme Tornatorin vuonna 2000, aluksen reissuille oli aina kiintiö
vieraille. Meni muutama vuosi, että alus oli pääsääntöisesti oman seuran käytössä, mutta kapasiteetin vapautuessa aloimme markkinoida sitä aktiivisemmin muillekin. Nyt tilanne on päinvastainen kuin alussa, ja laivalla on aina kiintiö oman seuran jäsenille, kertoo laivavastaava Teppo Nikkinen. Aluksella käy seuroja ympäri Suomea, muun muassa Lahdesta, Jyväskylästä, Kouvolasta, Pirkanmaalta, Riihimäeltä, Hämeenlinnasta ja pääkaupunkiseudulta.
– Tornator I on todella suosittu. Käytännössä kaikki risteilyt ovat jo varattuja kesäkuun puolesta välistä lokakuun puoleen väliin. Ajamme myös oman seuran junnuristeilyt kesällä. Merilaista tulee tiettyjä vaatimuksia, joita meidän täytyy noudattaa. Tämän vuoksi alusta ei voi esimerkiksi vuokrata ilman miehistöä ja vieraita saa olla rajallinen määrä, hän jatkaa. Parasta kaikille on Nikkisen mukaan elämä laivalla.
– Vieraat osallistuvat aina aluksella laivan töihin oman miehistön apuna. Tätä tehdään talkoilla, ja sen vuoksi vuokrauksen hintakin on edullinen. Monet nauttivat jo ihan pelkästään puuhastelusta laivalla. Silloin ollaan vaan matkalla, ei ole päämäärää, kellon, tietokoneen ja aikataulut saa unohtaa ja vaan touhuta aluksella, tietysti sukeltaa välillä. Uusille kävijöille etenkin tämä on varsin eksoottista, hän kuvailee.
– Yhteistyö muiden kanssa on aina kivaa. Mieltä lämmittävät myös vieraiden kiitokset, siitä saa ponnistusvoimaa taas jatkaa hommaa.
e Välillä Tornator I:stä esitellään myös koululaisille. Noin sata alakoululaista vieraili aluksella toukokuussa 2024.
RINNAKKAISJÄSENYYS
SELKEYTTÄÄ
Sukellusseura Simpulla on paljon rinnakkaisjäseniä. Menetelmä on koettu hyödylliseksi, ja se selkeyttää myös vastuuasioissa.
– Meihin on liittynyt rinnakkaisjäseniä, jotka ovat kiinnostuneita pääsemään merelle sukeltamaan, sillä tukialuksemme risteilee säännöllisesti avovesiaikana. Olemme todenneet rinnakkaisjäsenyyden turvalliseksi tavaksi ottaa vierailijoita mukaan reissuille. Ilman minkäänlaista jäsenyyttä vierailijat eivät kuulu vakuutuksen piiriin, mikä on riski, pohtii Simppujen puheenjohtaja Marko Niinistö. Simpuistakin monet ovat liittyneet muihin seuroihin rinnakkaisjäsenenä.
– Jonkin seuran kautta pääsee sukeltamaan esimerkiksi Montolaan tai muille kaivoskohteille. Tämä on selkeä etu, joka tuo yhteen erinäköisiä ryhmiä, joilla on sama intressi. On hyödyllistä nähdä erilaisia harrastamisen muotoja ja toimintatapoja, hän toteaa. Kurssituksiin ei ole vielä ainakaan toistaiseksi keksitty järkevää toimintamuotoa. Etenkin P1 on ollut haastava järjestää yhdessä.
KERRO MEILLE, minkälaista yhteistyötä teidän seurassanne tehdään? Ota yhteyttä kristiina.karila@ sukeltaja.fi
– Halua olisi kyllä järjestää kursseja yhteistyössä. Siinä toistaiseksi ovat vaikeuttaneet ihan käytännön asiat, esimerkiksi turhan myöhäiset hallivuorot. Aikataulujen yhteensovittaminen ja hinnoittelu voi myös olla hankalaa. Toki aina kartoitamme mahdollisuuksia toteuttaa kursseja yhdessä, Marko Niinistö lisää.
Teppo Nikkinen
Kaksi madetta
KUVA-ALBUMI
– NAPPASIN KUVAN Päijänteeltä puisen Päijännetunnelin päältä työsukelluksella noin 20 metrin syvyydessä. Made loikoili tunnelin päällä menomatkalla, joten tilaisuutta ei voinut olla käyttämättä. Kamerana oli Canon EOS R6 II, objektiivina RF15-35mm f2.8, Ikeliten kotelo ja kaksi BigBluen 15k lumenin valoa.
KUVA: ELIAS TAHVANAINEN
Made (Lota lota
)
TÄMÄ pitkänomainen turskakalojen lahkoon kuuluva pohjakala kasvaa 30–70-senttiseksi ja harvoin yli viisikiloiseksi. Leuan alla oleva viiksisäie on mateelle tunnusomainen. Made on petokala, jonka ruokalistalla on pikkukalojen lisäksi pohjaeläimiä ja mätiä. Madetta esiintyy koko Suomessa sisävesissä ja merenrannikollakin. Kesäisin se vetäytyy syviin, kylmiin vesiin. Made on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi.
LÄHDE: LUONTOPORTTI
– KUVA ON OTETTU Juojärvellä sukelluksella omasta mökkirannasta. Mateita tai tämä made on nähty useamman kerran näillä kohdin, noin 25 metrin syvyydessä järvessä kulkevan kivi- ja hiekkaharjanteen suojissa. Yleensä se lymyää paremmin piilossa tai pyöräyttää kätkevän pölypilven ympärilleen. Tällä sukelluskerralla hämmästynyt kala pysyi paikallaan muutaman kuvan verran, kun mieheni näytti valoa ja minä yritin kuvata hämmentämättä itse vettä pahasti.
KUVA: MIRJAMI UOTILA-NIEMINEN
Ajattelemisen aihetta
Pienillä muutoksilla paljon hyvää
Vesi elementtinä mahdollistaa liikkumisen ja elämyksen kokemuksia monen tasoisille liikkujille, myös erilaisia rajoitteita omaaville ja soveltavaa toimintaa tarvitseville. Seuratoimintaa erityisryhmille järjestettäessä on tärkeää olla avoin ja vapaa ennakkoluulojen luomista rajoituksista. Melko pienin tukitoimin ja järjestelyin voimme mahdollistaa toimintaan osallistumisen monille. Tekemällä toiminnasta saavutettavaa ja mahdollisimman esteetöntä voidaan vaikuttaa jo mukana olevienkin harrastamiseen ja harrastuksen jatkumiseen. Esimerkiksi ikääntyminen voi tuoda uudenlaisia haasteita harrastamiseen.
Erilaisia toimia on hyvä miettiä etukäteen, jotta kaikki voidaan toivottaa helpommin tervetulleeksi mukaan seuran toimintaan. Onko uimahalli tai sukelluskohde esteetön? Millaisilla apuvälineillä niissä voi liikkua? Tarvitaanko kulkemiseen erilliset avaimet? Miten allashissit ja uimahallin apuvälineet, kuten suihkupyörätuolit, toimivat. Pääseekö mahdollinen avustaja ilmaiseksi mukaan vuorolle?
Erilliset pukuhuone- ja suihkujärjestelyt tai näkösuojat, kuten suihkuverhot, antavat yksityisyyttä sitä tarvitseville. Yhteistiloissa uima-asun käyttöoikeusmerkki voi tuoda mukavuutta toimimiseen. Mahdollisuus käyttää peittävää asua sukelluslajeissa voi jollekin olla ratkaiseva syy tulla mukaan. Tarve pukeutua peittävästi voi johtua sairauksista tai vammasta, kuulumisesta tiettyyn kulttuuriin tai sukupuolivähemmistöön tai epävarmuudesta omasta kehosta. Varsinkin nuorilla tämä voi olla erityisen merkitsevä seikka.
Harrastuksen saavutettavuutta lisäävät pienet asiat, joista kannattaa kertoa seuran nettisivuilla. Sivut
Monilla asioilla voi
lisätä harrastuksen
saavutettavuutta.
kannattaa optimoida myös saavutettavuuden näkökulmasta. Invalidiliitto ry määrittelee saavutettavuuden seuraavasti: ”Saavutettavuudella viitataan usein muuhun kuin fyysiseen ympäristöön. Esimerkiksi palvelut, viestintä ja verkkosivut pitää toteuttaa niin, että ne soveltuvat kaikille. Saavutettavuutta on myös ihmisten moninaisuuden huomioon ottava ilmapiiri ja asenteet.”
Seurojen ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan − kaikkeen löytyy ohjeet. Tietoa käytänteistä ja opastusta välineiden, kuten allashissin, käyttöön kannattaa kysyä suoraan uimahallin henkilöstöltä ja kaupungin tai kunnan liikuntapalveluista.
Jutta Lind, Sukeltajaliiton hallituksen jäsen
Vinkkejä tiedonhakuun
SUOMEN UIMAOPETUS- JA HENGENPELASTUSLIITTO: hallikäytänteet, sukupuolivähemmistöt liikuntapalveluissa, käyttöoikeusmerkki
YLEISTÄ SAAVUTETTAVUUDESTA PARALYMPIAKOMITEA: esteettömyyskartoitus, neuvonta www.suh.fi www.paralympia.fi
www.saavutettavuusvaatimukset.fi/ yleista-saavutettavuudesta
Verkkosisältöjen saavutettavuus www.saavutettavasti.fi
Elina Rajala
Jutta
Lindin
arkisto
Anna palautetta
Mitä mieltä olet Sukeltajasta?
Mistä aiheista haluaisit lukea?
Onko sinulla juttuidea?
Anna meille palautetta täyttämällä sähköinen lomake.
Sukeltaja mess a
Lehden avustajaksi?
Sukeltaja-lehteä tehdään vapaaehtoisvoimin, sukeltajalta sukeltajalle. Haluaisitko kirjoittaa sukelluksesta? Kuvaatko veden alla? Ota yhteyttä, niin jutellaan lisää, toimitus@sukeltaja.fi
Muistuttelimme toukokuussa A-lipun merkityksestä somekanavillamme, ja postauksia jaettiin eteenpäin ilahduttavan runsaasti. Seuraa liiton somea ja hyödynnä kampanjamme omilla kanavillasi!
Ota yhteyttä
Sukeltaja-lehden asioissa sinua palvelee lehden toimitussihteeri Kristiina Karila p. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi
Toimiston henkilöstön yhteystiedot www.sukeltaja.fi
Lisää lukemista
Sukeltaja-lehden kaikki ilmestyneet vuosikerrat vuodesta 1956 alkaen ovat luettavissa ilmaiseksi issuu.com-palvelussa Lisää sukellusaiheisia artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi
Sukeltajaliitto ry
Valimotie 10, 5 krs. 00380 HELSINKI Puhelin 09 3481 2258 office@sukeltaja.fi
Sukeltajaliiton toimisto palvelee ma–pe 8.00–16.00 ja kesä–elokuussa 8.00–15.00. Käynti toimistolla sovitaan etukäteen.