www.sukeltaja.fi
Sukelluskuvauksen SM-kilpailu 2023
Kutsumme kaikki sukelluskuvaajat osallistumaan sukelluskuvauksen SM-kilpailuun 2023.
Kilpailuun osallistuvan kuvaajan tulee olla Sukeltajaliiton seuran jäsen tai liiton henkilöjäsen. Jos olet enintään 16-vuotias, voit osallistua joko nuorten sarjaan tai aikuisten sarjoihin.
SARJAT
A. Makro
B. Normaali/laajakulma, kotimaan vedet
C. Normaali/laajakulma, ulkomaan vedet
D. Allaskuvat
E. Teemasarja: Rauha
F. Kuvittele!
G. Sukellusaiheiset pintakuvat
H. Videosarja
I. Nuorten sarja
Toimita työt mieluiten sähköisesti (esim. Dropbox, WeTransfer) osoitteeseen sukelluskuvaSM2023@sukeltaja.fi
Liitä mukaan yhteystietosi, seuran nimi ja lista nimetyistä kuvista/videoista. Työt arvostellaan anonyymeinä, joten poista kuvista ja videoista tekijän tiedot, vesileimat ja muut tunnisteet. Töiden tulee olla Sukeltajaliiton toimistolla viimeistään keskiviikon 1.11.2023 aikana. Saat sähköpostiisi vahvistuksen, kun kilpailutyöt on vastaanotettu.
Lisätiedot ja kilpailusäännöt sukeltaja.fi kalenterissa.
SUKELLUSKUVAUKSEN
PM-KILPAILU 2023
Viime vuonna Suomi korjasi PM-kilpailussa kaikki kolme mitalisijaa! Tänä vuonna Sukelluskuvauksen PM-kilpailun järjestää Tanskan sukellusliitto. Kilpailu on avoin kaikille pohjoismaisten sukellusliittojen jäsenseurojen jäsenille ja liittojen henkilöjäsenille.
Toimita kilpailukuvasi 1.11. keskiyöhön mennessä. Lisätiedot ja ohjeet kuvien toimittamiseen löytyvät Tanskan liiton sivuilta.
www.sportsdykning.dk
Mikko Saareila
JULKAISIJA
Sukeltajaliitto ry Valimotie 10
00380 HELSINKI www.sukeltaja.fi
OSOITTEENMUUTOKSET puh. (09) 3481 2258 office@sukeltaja.fi
PÄÄTOIMITTAJA
Harri Nieminen harri.nieminen@sukeltaja.fi
TOIMITUSSIHTEERI
Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi
TOIMITUS
Viestintätoimisto Loistava Oy Patruunantie 17 62800 Vimpeli
TUOTTAJA
Susanna Korkiatupa puh. 044 589 6234 susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi
TOIMITUSNEUVOSTO
Harri Nieminen, Emma Barrow, Kristiina Karila, Susanna Korkiatupa, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen, Outi Väisänen
SIVUNVALMISTUS
Aste Helsinki, Mika Viitanen
ULKOASU
Kumppania Oy, Laura Telin
KUVAPANKKI
Depositphotos
ILMOITUSMYYNTI
Susanna Korkiatupa puh. 044 589 6234 susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi
SUKELTAJA ILMESTYY
helmi, huhti kesä, syysja marraskuussa
ISSN 2737212X
18 Sää ei laskenut tunnelmaa lasten ja nuorten leirillä.
4/2023
Vakiot
6 TYRSKYT Kesällä kisattiin sukellusurheilussa, Kirja: Voima pinnan alla, Hae liiton hankeavustusta, Turvallisesti veneessä.
12 PERSOONA Riku Riikonen.
18 NORPAT Kesäleirillä IsoMelkuttimella.
19 HYVÄ HOMMA! Valmentajapalkinto Irene Savolaiselle.
28 SUKELLA SUOMESSA Järvikohteita Jyväskylän seudulta.
30 KUVA-ALBUMI Höyrylaiva Sandvikenillä.
31 AJATTELEMISEN AIHETTA Näin syntyy positiivinen kierre.
Päivitykset
14 KISAMATKA Jordaniaan tarjosi sukelluskuvaajalle ainutlaatuista kuvattavaa ja nähtävää.
20 VIRTAVESIEN kulttuuriperinnön kartoittamiseen tarvitaan myös sukeltajien apua.
22 TÄRKEITÄ turvallisuushuomioita rebreatherseminaarista.
24 TUOREET SUKELTAJAT kertovat ensimmäisestä sukelluskesästään.
26 VAPAASUKELLUKSEN turvallisuustietoisuus on kehittynyt.
KANNEN KUVA Pekka Tuuri
Tero
Lehtonen
Syyskokous lähestyy!
Ilmoittaudu Sukeltajaliiton syyskokoukseen 2.10. mennessä.
Syyskokous järjestetään
lauantaina 7.10. Tampereella Scandic Tampere Station -hotellissa hybridikokouksena. Kokoukseen sekä paikan päällä että etäyhteydellä osallistuvilta vaaditaan ennakkoilmoittautuminen 2.10. mennessä kalenterissa. Kokouksen yhteydessä järjestetään viestinnän työpaja, johon voi osallistua vain paikan päällä.
PÄIVÄN AIKATAULU
klo 9.30 hotelliaamiainen
klo 10.00 viestinnän työpaja (2,5 h)
klo 12.30–13.30 lounas
klo 13.30 alkaen syyskokous
klo 15–16 iltapäiväkahvit, aikaa verkostoitumiseen
Ilmoittaudu sukeltaja.fikalenterissa
Ratikalla ralliin!
Tampereella kisataan pyhäinpäivänä 4.11. Ratikkarallissa! Vuoden vauhdikkain norpparalli on saanut nimensä Tampereen uudesta raitiovaunusta. Ratikalla nimittäin pääsee mukavasti ralliin juna- ja bussiasemalta.
SARJAT
7–9-vuotiaat
10–12-vuotiaat
13–15-vuotiaat Ohjaajasarja
AIKATAULU
11.00–12.30 saapuminen, ilmoittautuminen & lounas 18.00 Tapahtuma päättyy
Rallin hinta 40 €/ralliosallistuja, huoltajat ja ohjaajat (jotka eivät osallistu ohjaajasarjaan) 20 €/hlö. Hinta sisältää ohjelman ja lounaan.
Lisätiedot: nuorisopäällikkö heli.halava@sukeltaja.fi
Ilmoittautumiset 6.10. mennessä seuroittain, ilmoittautumislomake löytyy sukeltaja.fi kalenterista.
Pasi Tiitola, Tampereen Raitiotie Oy
Harri Nieminen puheenjohtaja harri.nieminen @sukeltaja.fi
Harrastushaaste
Mielenkiintoinen sukelluskesä alkaa olla tässä vaiheessa vuotta takana. Oman kesäni ehdottomiin kohokohtiin lukeutui lämmin suolainen vesi, suuri hylky mielenkiintoisine yksityiskohtineen sekä jumiin jääminen sukelluksen jälkeisiin fiilistelyihin. Sukelluksen ympärillä tulee nähtyä ja tehtyä asioita, mitä ei kokemuspankkiin muuten kertyisi.
Oletko koskaan miettinyt, kuinka moniulotteinen harrastus sukellus itse asiassa onkaan? Se tarjoaa paitsi hyvän irtiottomahdollisuuden arjesta oman tutun harrastusmuodon parissa, myös monia erilaisia, sinulle ehkä vielä hyvin uusiakin mahdollisuuksia kokeilla ja kasvaa.
Voit etsiä rajojasi ja kasvattaa kuntoasi sukellusurheilun parissa. Voit tutkia ja tuoda näkyville vedenalaisen maailman pieniä sekä vähän suurempiakin ihmeitä tiedesukeltajana. Voit auttaa lähimmäistä Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaan osallistumalla tai hankkimalla arvokkaita ensiaputaitoja. Vastaavasti voit kokea
aidon ilon olemalla mukana toteuttamassa lasten ja nuorten mielekästä harrastustoimintaa. Tai vaikkapa sitten jäädä koukkuun kiinnostaviin kerhoiltoihin tai yhteisen toiminnan rakentamiseen. Nämä esimerkkinostoina harrastuksemme piiristä, yhtään nyt listaamatta jääneitä mahdollisuuksia väheksymättä − ja näitähän on paljon.
Syksyllä iltojen pimetessä on mukava miettiä mitä seuraavaksi. Mitäpä jos tänä talvena laajentaisit reviiriäsi ja kokeilisit jotain aivan uutta sukellusharrastuksen ympäriltä? Uskon, että rohkeasti kynnyksen ylittäessäsi saat paljon.
Mukavaa ja aktiivista sukellussyksyä!
PS. Mahdollisuuksista vielä: Sukeltajaliiton syyskokous järjestetään lauantaina 7.10. Tampereella. Tervetuloa mukaan vaikuttamaan ja kuulemaan, mitä kaikkea harrastuksemme ympärillä tapahtuu vuonna 2024.
LASSE PEKKINEN sai ensimmäisen innostuksen kipinän sukellukseen 90-luvulla snorklauskokeilussa Punaisellamerellä. Värikäs vedenalainen luonto teki vaikutuksen nuoreen mieheen.
– Sen jälkeen harrastin snorklausta kotimaan vesissä, kunnes lopulta päädyin CMAS P1 -kurssille vuonna 2007. Vedenalainen maailma on ollut osa elämääni siitä lähtien, hän kertoo.
– Parasta tässä lajissa ovat ihmiset ja monipuolinen vedenalainen maailma. Olen saanut mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja sukeltaa mielenkiintoisissa kohteissa. Hyvien ystävien ja kokemusten arvoa ei voi rahassa mitata.
Pekkinen myös kuvaa veden alla. Mitä vaaditaan hyvältä sukelluskuvaajalta?
– Malttia, pitkäjänteisyyttä ja
suunnitelmallisuutta. Pettymyksiä ovat matkan varrella aiheuttaneet muun muassa keliolosuhteet, kameran toimintahäiriöt, huonot näkyvyydet, väärät kuvausasetukset ja hajonneet valot. Sukelluskuvaamisessa on paljon muuttujia, ja lukemattomat epäonnistumiset ovat kasvattaneet minua kuvaajana, hän toteaa.
– Ei sovi myöskään unohtaa kuvaustiimin merkitystä. Erityisesti luolien, kaivosten ja hylkyjen kuvaamisessa tarvitaan koko tiimin panosta valaisuun ja poseeraukseen. Hyvällä kuvaajalla on erinomaisen kyvykkäät sukelluskaverit, jotka kykenevät toimimaan tiiminä kuvaussuunnitelman mukaisesti, lisää hän.
Kaikista sukelluskokemuksista eräs tuttavallinen ahven on jäänyt Lasse Pekkisen mieleen.
– Ihan sukellusharrastuksen alussa valokuvasin intohimoisesti järviluontoa. Muistan vielä kesän, jolloin löysin erinomaisen ahvenpaikan järveen hiljattain kaatuneen puun lähettyviltä järven perällä. Syvyyttä oli kolme metriä. Kerta toisensa jälkeen paikka oli täynnä ahvenia, joita sitten valokuvasin. Parvesta erottui yksi valtava körmyniska, joka ei paljoa kilosta jäänyt. Sillä oli kyljessä jälki, joten sen tunnisti. Ahven oli utelias ja alkoi seurailla minua sukelluksillani ja toisinaan änkesi itsensä kiinni kameraan. Kesän mittaan joka kerta kun saavuin paikalle, niin sama körmyniska tuli vauhdilla luokseni ja seurasi uteliaana touhujani ihan vierestä. Ahven oli vanha, utelias ja ehkä myös hieman yksinäinen, hän kertoo.
KATSO sivulta 30 Lassen kuvat Sandviken-hylyltä.
Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.
Teemu Virtanen
Lasse Pekkinen, Forssa
Miisa Nieminen
Eero Marttinen
– KOONNUT KRISTIINA KARILA –
Sukellusurheilussa vilkas kisakesä
Sukelluslajeissa kisattiin kesän aikana monet arvokisat. Ennätyksiäkin rikottiin!
SUOMI MUKANA CMAS:N
VAPAASUKELLUSKISOISSA
Vapaasukeltaja Emma Rantalainen osallistui elokuussa CMAS:n syvyyssukelluksen MM-kilpailuihin Roatanin saarella Hondurasissa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Suomen edustaja kilpaili CMAS:n vapaasukelluksen arvokilpailuissa. Tähän asti Suomen edustajia on ollut mukana vain AIDA Internationalin arvokilpailuissa.
Emma Rantalainen asuu Espanjassa ja työskentelee ilma-akrobaattina. Hän harjoittelee Nerjassa maailmanmestarisukeltaja Davide Carreran opissa.
Kilpailussa Rantalaisen tulokset eivät riittäneet kymmenen parhaan joukkoon,
mutta neljä CMAS Suomen ennätystä syntyi.
• syvyyssukellus ilman räpylöitä (CNF) 43 m (absoluuttinen ennätys) syvyyssukellus monoräpylällä (CWT) 55 m (absoluuttinen ennätys AIDA 61 m Veera López-Lehto) syvyyssukellus stereoräpylöillä (CWTB) 50 m (absoluuttinen ennätys)
• köysiavusteinen syvyyssukellus (FIM) 54 m (absoluuttinen ennätys)
Vapaasukelluksessa ennätyksiä kirjataan AIDA Internationalin ja CMAS:n kilpailuissa. Jos lajissa on tehty ennätys kummankin järjestön kilpailuissa, on niistä parempi absoluuttinen ennätys.
Seuraa Emma Rantalaisen vapaasukellusmatkaa Instagramissa www.instagram.com/emmaamandar/
ALLASLAJEISSA SUOMEN JA POHJOISMAIDEN ENNÄTYKSIÄ
Vapaasukelluksen allaslajien AIDA MMkilpailut järjestettiin kesäkuussa Jejun saarella Etelä-Koreassa. Suomea kilpailuissa edustivat Iiris Ala-Olla, Janita Kulkula, Marika Konola-Tuominen, Miro Suonperä, Olavi Paananen ja Tommi Pasanen. Paanaselle kisat olivat ensimmäiset MM-kilpailut. Suomalaisten parhaat tulokset olivat Iiris Ala-Ollan 5. sija staticissa ja Tommi Pasanen 7. sija staticissa.
Suomen ennätyksiä syntyi useampia. Lajissa DYNB Olavi Paananen sukelsi 202 m ja Janita Kulkula 172 m. Staticissa Iiris Ala-Olla teki uuden Suomen ennätyksen, joka on myös Pohjoismaiden ennätys, 7 min 11 s.
Lue kisamatkasta maajoukkueen blogista www.vapaasukellusmmkisat.blogspot.com
Freediving Team of Finland
Emma Rantalaisen arkisto
Juho Herva toi mukanaan pronssimitalin ensimmäisistä aikuisten arvokisoistaan. 100 m BF-kultaa voitti Szymon Kropidlowski Puolasta ja hopeaa Riccardo Romano Italista.
RÄPYLÄUINNISSA PRONSSIA
JUHO HERVALLE
Räpyläuimari Juho Herva osallistui ensimmäisiin aikuisten EM-kisoihinsa heinäkuussa Gödöllőssä Unkarissa. Herva ui matkat 100 m bi-fins (BF), 100 m immersion (IM), 50 m bi-fins ja 50 m apnea (AP).
Ensimmäisen päivän 100 m BF -finaalissa Herva venyi loistavaan suoritukseen. Tiukassa finaalissa Herva ui
Maajoukkueen uimarit viettivät Hyvinkään Sveitsin uimalassa leiripäivää kesäkuun alussa. Päivän ohjelmaan sisältyi kahdet uintiharjoitukset, psyykkistä valmennusta sekä ravintovalmennusta. Kuvassa vas. Ilona Ivanova, Minttu Mikkonen, Nina Sundberg ja Juho Herva.
pronssia SE-ajalla 42.69 s. Toisen päivän hieno tulos oli uusi Suomen ennätys lajissa 100 m IM ajalla 34.97 s. Näin Herva rikkoi edellisen, yli 30 vuotta voimassa olleen Ari Palveen tekemän ennätyksen 35.80 s vuodelta 1991.
Kokonaisuutena aikuisten EM-kilpailut sujuivat ensikertalaiselta loistavasti. Harjoitukset jatkuvat, ja Hervan seuraava tavoite häämöttää vuoden päässä Serbian Belgradin MM-kisoissa.
Nuorten MM-kisoissa Egyptin Kairossa kesäkuussa kilpailivat Minttu Mikkonen, Ilona Ivanova ja Nina Sundberg. Tulokset eivät riittäneet kymmenen parhaan joukkoon.
Seuraa räpyläuinnin kuulumisia lajin Facebook-ryhmässä www.facebook.com/groups/530537473626362
SUKELLUSKALASTUKSEN
MM-KISAT
Sukelluskalastuksen MM-kisat käytiin Espanjan Laredossa syyskuussa. Suomesta osallistui kuuden hengen joukkue: Kim Jaatinen, Tiina Valvisto, Jemmi Levonen, Riku Leimola, Tuomas
Huhtaniska ja Matti Pyykkö. Suomalaisia ei sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon. Lajin valtamaiden Espanjan ja Italian edustajat nähtiin palkintokorokkeella tiuhaan.
Sukelluskalastuksen lajiryhmä on tehnyt pitkään aktiivisesti työtä naisten saamiseksi mukaan harrastamaan ja kilpailemaan. Maailmalla on jo useita kilpailevia naisia, ja nyt Laredossa nähtiin ensimmäistä kertaa pohjoismainen nainen kymmenen parhaan joukossa.
Norjan Lidija Vukic sijoittui naisten sarjassa seitsemänneksi.
tekevät paljon yhteistyötä lajin kehittämiseksi ja myös näkyvät kilpailutapahtumissa kiinteänä porukkana, jossa kannustetaan kaikkia yli maarajojen.
Seuraa sukelluskalastuksen kuulumisia lajin Facebook-ryhmässä www.facebook.com/nordicspearfishing
Pohjoismaat
Kuvat Sari Herva
www.diversbb.fi
- Majoitus: neljä makuuhuonetta
- Keittiö, sauna, pesuhuone
- Varusteiden huoltotila
- Varusteiden kuivaushuone
- Täyttöasema 230 / 300 bar
Kaatialaan 25 min
Rannankyläntie 686
040-59 14 997
Jäsenseura!
Ilmoita tässä ilmaiseksi!
Seuroille pikkuilmoitus veloituksetta, kun ilmoitus koskee kaikille avointa tapahtumaa.
Kysy lisää toimitus@sukeltaja.fi.
Vesapekka Larkkonen, Sami Ruotsi, Juuso Aho. 2023. Voima pinnan alla. – Vahva mieli erikoisjoukkosotilaiden opeilla. Atena. E-kirja tai painettu versio.
Vahva mieli erikoisjoukkosotilaiden opeilla
KIRJA Jokunen vuosi sitten aloitin jännitys vatsanpohjassa uuden sukelluslajin: kaivossukeltamisen.
Kaivos- tai luolasukeltamisen peruskurssilta alkaen on tietoisuustaitoja korostettu turvallisuuden lähtökohtana. Tietoisuustaidoilla viitataan ympäristön, oman itsensä ja tapahtumien havainnointiin. Kaivossukellusstandardit eivät kuitenkaan missään kohtaa opeta, miten tietoisuustaitoja, käytännössä siis oman pääkallon sisällä olevan tietokoneen käyttöä harjoitetaan ja kalibroidaan turvallisuuden kannalta parhaaseen mahdolliseen havainnointiin ja tiedon tulkitsemiseen.
Mielenkiintoni asiaan heräsi, ja olen itse lähtenyt tutkimaan ja opiskelemaan laaja-alaisesti, mitä tiede sanoo tietoisuudesta, päätöksenteosta ja mieleen vaikuttavista asioista. Tämän polun varrella törmäsin Voima pinnan alla -kirjaan.
Kirja on taistelusukeltajan kirjoittama elämänkerrallinen pohdinta ja avoin kuvaus selviytymisestä; toisinaan akuutisti henkeä
uhkaavista tilanteista, toisinaan elämän kolhuista. Kirja on helppolukuinen ja sopii kaikille.
Teoksen ydinsanoma on se, että vahva mieli on jokaisen opittavissa. Parhaat edellytykset ovat henkilöillä, jotka tunnistavat omat vahvuutensa ja arvonsa. Lisäksi koulutuksen kautta opittujen harjoitteiden määrällinen ja laadullinen toistaminen sekä palautteen saaminen harjoittelun jälkeen on ensiarvoista kehittymiselle. Edellä mainittuihin oppeihin liittyy olennaisesti stressin hallinta, porukkaan kuulumisen tunne, fyysinen toimintakyky, jäsennetty suunnittelu ja päätöksenteko sekä tunne merkityksellisyydestä. Sukellusharrastuksessa nämä kaikki asiat ovat mielestäni läsnä.
Varsinaiset mielenlujuuden opit jäävät minusta hieman sankarillisen tarinankerronnan varjoon, mutta olipa kirja sitten ensikosketus mielenhallintaan tai ei, se kannattaa ehdottomasti lukea ajatuksella.
EMMA BARROW
Marraskuun valopilkku – Diversnight
DIVERSNIGHT-ILTAA vietetään tuttuun tapaan marraskuun ensimmäisenä lauantaina eli 4.11. Tasan kello 20.23 sukeltajat eri puolilla maailmaa painuvat pinnan alle, ja illanvieton kruunaa paitsi hyvä seura, myös kakku, joka kuuluu Diversnight-perinteisiin. Tapahtuma tuo mukavaa tekemistä ja yhdessäoloa pimeään vuodenaikaan, ja monissa seuroissa mukaan lähtee koko perhe. Suomesta on osallistuttu vuosien varrella Diversnightiin aktiivisesti, kuten muistakin Pohjoismaista.
SUKELLUSTAPAHTUMIEN rekisteröinti on auki osoitteessa diversnight.com. Ilmoita sinne oman seurasi tai porukkasi Diversnight-tapahtuma tai etsi sinua lähellä oleva tapahtuma ja osallistu. Voit myös jakaa illan tunnelmia postaamalla kuvia tunnuksella #diversnight2023.
www.diversnight.com
Viime vuonna Kokkolan Hopiakallion louhoksella vietettiin kolmen länsirannikon seuran yhteistä Diversnight-iltaa. Paikalla oli 22 osallistujaa Pietarsaaren Urheilusukeltajat Diving80:sta, Kokkolan Merisaukoista ja Raahen Mursuista.
Sukeltajaliiton hankeavustus haettavissa
SUKELTAJALIITTO myöntää avustusta sellaisille sukeltamista tai sukellusolosuhteita edistäville hankkeille, jotka hyödyttävät koko sukeltajayhteisöä (esimerkiksi tien parannushanke suositulle sukelluskohteelle, hylkyjen poijuttaminen, pukeutumispenkkien rakentaminen sukelluskohteen tuntumaan, koulutusmateriaalihankkeet tms).
Hankkeen tuloksen tulee olla kaikkien sukeltajien käytettävissä ilman eri maksua tai vaatimusta kuulua johonkin tiettyyn yhteisöön. Tukea voi hakea minkä tahansa sukelluslajin hankkeeseen. Yksittäisen seuran tai rajatun piirin toimintaa edistäviin hankkeisiin tukea ei myönnetä.
KUKA VOI HAKEA
Avustus voidaan myöntää Sukeltajaliiton jäsenenä toimivalle sukellusseuralle tai yhteisöjäsenelle. Itse hankkeen toteutuksessa voi olla mukana useita eri tahoja.
MÄÄRÄ
Hankeavustus on suuruudeltaan enintään 1000 euroa, ja sen jakamisesta päättää Sukeltajaliiton hallitus. Avustussumma voidaan jakaa useamman hankkeen kesken hallituksen päättämällä tavalla.
MITEN HAETAAN
Avustusta haetaan sähköisellä lomakkeella, josta käy ilmi hankesuunnitelma ja sen aikataulu, vastuuhenkilö yhteystietoineen ja hankkeen budjetti. Omarahoitusosuutta edellytetään, ja se määritellään tapauskohtaisesti.
HAKUAIKA
Hakuaika sulkeutuu 31.12.2023. Päätökset avustettavista hankkeista tehdään tammikuussa 2024.
HANKEAVUSTUKSEN MAKSU
Hakijan tulee esittää yhteenveto hankkeen toteutuksesta, syntyneistä kustannuksista ja miten siitä on tiedotettu sukeltajayhteisölle hankkeen aikana sekä hakijan omilla että Sukeltajaliiton kanavilla. Avustus maksetaan hankkeen valmistuttua hakijan tilille.
TEKIJÄNOIKEUDET
Hankkeen tuloksena syntyvät mahdolliset dokumentit tai muut julkaisut tulee julkaista niin, että ne ovat vapaasti sukellusyhteisön käytettävissä ilman eri korvausta.
Hakija huolehtii mahdollisista tekijänoikeudellisista asioista niin, ettei niiden osalta jälkikäteen synny kuluja. Sukeltajaliitto voi hyödyntää hankkeen tuotosta omassa toiminnassaan ilman eri korvausta.
Hae hankeavustusta tällä lomakkeella. Lomake avautuu lokakuun alussa. forms.office.com/r/rju793RxN1
Raahen
Merisiili hädässä –sukeltajien apua kaivataan!
MERISIILI Diademasetosumon vaarassa kuolla sukupuuttoon. Kansalaistiedeprojekti Dive4Diadema etsii viimeisiä merisiilejä Välimereltä ja Punaiseltamereltä. Projektissa tutkitaan lajin katoamista ja dokumentoidaan sen esiintymistä alueella. Sukeltajien merisiilihavaintoja tarvitaan!
Tämä mustapiikkinen merisiililaji on tärkeä koralliriutan ekosysteemille, sillä se käyttää ravinnokseen levää, mikä muuten tukahduttaisi korallien kasvua.
Lajia uhkaa sukupuutto, sillä vielä tuntemattomaksi jäänyt taudinaiheuttaja leviää ja tappaa merisiilejä nopeasti. Sukeltajia pyydetään ilmoittamaan havaitsemistaan elävistä ja kuolleista merisiileistä puhelinsovelluksessa. Myös tieto siitä, että merisiilejä ei ole sukelluksella näkynyt, on tärkeää tutkijoille. Dive4Diadema-sovelluksen voi ladata App Storesta ja Google Playsta.
dive4diadema.org
Puheenjohtajat koolla
PUHEENJOHTAJA-ILLAT ovat vakiinnuttaneet paikkansa liiton toiminnassa. Pari kolme kertaa vuodessa seurojen puheenjohtajat kutsutaan etänä koolle pohtimaan ajankohtaisia seuratoiminnan asioita. 20.9. järjestetyn illan aiheina olivat seurojen talouteen liittyvät asiat ja seurakehittäminen. Mukana oli 15 osallistujaa. Myös Suomen meriarkeologinen seura esittäytyi tilaisuudessa ja toivotti osallistujat ympäri Suomen tervetulleiksi mukaan toimintaansa.
On avartavaa kuulla, miten eri seurat toimivat. Seuran toimintaa ja taloutta kannattaa suunnitella pidemmällä tähtäimellä, ja tietysti on hyvä olla puskuria yllättäviin menoihin. Riittävän laaja jäsenpohja takaa perustan toimia ja kehittää toimintaa. Kun on jäseniä, on helpompi myös saada talkoolaisjoukkoa kasaan. Talkootyön tekeminen eri muodoissaan on seuroille edelleen tärkeä tapa hankkia varoja. Myös erilaista yritysyhteistyötä on usealla seuralla, muun muassa introjen tarjoamista. Introt ovat hyvä polku mahdolliseen myöhempään jäsenyyteen. Lisäksi esimerkiksi lahjoituslisenssejä tietokoneohjelmiin voi olla saatavilla.
Kuntien myöntämät avustukset ovat monelle seuralle pieni perustulonlähde. Kunnat ovat toisaalta lähteneet hinnoittelemaan hallivuoroja uudella tavalla, mikä on lisännyt seurojen kustannuksia. Puhtaasti aikuisliikuntaan keskityville seuroille ei kuntien avustuksia välttämättä ole ollut tarjolla. Erilaiset terveysliikuntaan ja liikkumiseen lisäämiseen tähtäävät hankerahoitukset tai eri lajien väliset yhteistyöhankkeet voivat toimia mainosti sukellusseuroissa. Tämän tyyppistä rahoitusta voi jatkossa olla haettavissa. Kaupunkikeskusten ulkopuolella on pystytty hyödyntämään myös Leader-rahoitusta venekaluston hankintaan.
Lasten ja nuorten toiminnan kehittämisessä kannattaa muistaa Opetus- ja kulttuuriministeriön vuosittain haettava seuratuki, ja hakuun kannattaa valmistautua hyvissä ajoin. Liiton seurakehittäjät Heli Halava ja Mika Rautiainen sparraavat seuroja hakuprosessissa. Tähtiseura-ohjelma tarjoaa valmiita työkaluja oman toiminnan kehittämiseen ja myös sitä kannattaa harkita, kun halutaan systemaattisemmin viedä seuran asioita eteenpäin.
SARI NUOTIO, Sukeltajaliiton toiminnanjohtaja
1. Käytä vesillä pelastusliivejä.
7. Varaa vettä maskin huuhteluun.
OSVIITTA
Sukeltaja veneessä
Sukeltajan venekäyttäytyminen opitaan yleensä peruskurssilla. Jos kurssisukellukset on tehty rannasta, on ennen ensimmäistä venesukellusta hyvä käydä läpi, miten veneessä toimitaan turvallisesti ja muut huomioiden. Tilaa on vähän, varusteita paljon ja mahdollinen aallokko tuo vielä lisähaastetta.
PASI MANNERKOSKI Kuva Ari Linna
2. Älä pidä painovyötä yllä venematkan aikana; vyö puetaan päälle juuri ennen sukeltamaan menoa.
3. Varmista, että vene on vakaa ja pysyy paikallaan sukelluksen aikana. Venettä ei saa jättää tyhjäksi, ja A-lipun tulee olla näkyvillä sukelluksen ajan.
4. Pue sukellusvarusteet siten, ettet häiritse muita. Varmista, että pysyt tasapainossa myös aallokossa. Varmista, että kyydissä olevat varusteet eivät estä veneen toimintaa tai aiheuta vaaratilanteita.
5. Mieti pukemisjärjestys etukäteen. Pidä pienet varusteet käden ulottuvilla ja vältä turhaa liikkumista.
6. Varusteiden pukemisessa tulee helposti kuuma. Huolehdi nestetasapainosta ja suojaudu auringolta.
8. Auta muita. Varusteiden pukeminen sujuu mukavammin, jos sukeltajat auttavat toinen toisiaan. Se myös parantaa turvallisuutta, kun horjahtamisen riski ja esimerkiksi laitepaketin kaatumisen tai putoamisen riski pienenee. Samoin veneeseen nouseminen on mukavampaa ja turvallisempaa, kun veneessä olevat avustavat vedestä nousevia.
9. Muista paritarkastus.
10. Ole varovainen siirtyessäsi veneestä veteen. Varmista, että pääset helposti takaisin veneeseen sukelluksen jälkeen.
11. Harjoittele varusteiden riisuminen vedessä.
12. Kerro sukellussuunnitelmasi sukellusvanhimmalle. Ilmoita kirjurille, kun sukellus alkaa ja kun palaat sukellukselta.
Riku Riikonen, Hämeenlinna
Elämäni uppopalloilijana
Riku Riikosen kiinnostus uppopalloon heräsi partion Lapin vaelluksella yli 30 vuotta sitten. Tämän jälkeen mies on pelannut juniorina SM- ja maajoukkuetasoilla, miesten SM-tasolla ja maajoukkueessa, valmentanut sekä vaikuttanut luottamustehtävissä niin Sukeltajaliitossa kuin CMAS:n uppopallovaliokunnassakin.
SUSANNA KORKIATUPA Kuva Christoph Pohl
KUINKA UPPOPALLO
HARRASTUKSESI SAI ALKUNSA?
Olin aina ollut kiinnostunut liikunnasta ja palloilulajeista. Vesi on ollut minulle junnusta asti luonteva elementti; minulla ei ole uintitaustaa, mutta mökkirannassa snorklaamista kyllä olin harrastanut. Kerran olimme partiosta Lapin vaelluksella ja eräs vanhempi kaveri alkoi puhua uppopallosta. Hän sai minut ylipuhuttua kokeilemaan lajia.
MITEN PÄÄDYIT
PELAAMAAN SMTASOLLE
JA MAAJOUKKUEESEEN?
Se oli 90-luvun alkua, kun aloitin, ja muutaman vuoden kuluttua homma vakavoitui, kun pääsin mukaan alle 21-vuotiaiden maajoukkuerinkiin. Näin pääsin myös melko nuorena mukaan EM-kisoihin. Vaikka siinä turnauksessa ei vielä paljoa peliaikaa tullut, niin tuo tilaisuus poiki lisää innostusta pelaamiseen ja treenaamiseen. Se oli aloituksen jälkeen merkittävä käännekohta. Noin 17–18-vuotiaana aloin selkeästi panostaa enemmän uppopalloon ja jättää muita harrastuksia.
KUINKA VAKAVASTI PELAAT TÄLLÄ HETKELLÄ?
Uppopallokausihan on vasta alkamassa; en vielä tiedä, mitä tuleva kausi tuo tullessaan. Varmasti SM-tasolla tulen pelaamaan, mutta maajoukkueeseen pääsystä en vielä tiedä. Valmentamisesta pidän näillä näkymin hieman taukoa ja kohdistan ajankäyttöä muuhun. Olen ollut valmentajana SM-sarjajoukkueessa, nuorten maajoukkueessa sekä miesten maajoukkueessa pelaajavalmentajana. Olen jäsenenä CMAS:n uppopallovaliokunnassa, mikä tällä hetkellä ottaa mielenkiintoisia kehitysaskelia. Olen myös odottanut, että nuoremmat alkaisivat mennä ohitse, niin olisi mukavampi itse siirtyä sivuun, mutta tulijoita ei kauheasti tunnu olevan.
KERROTKO HIEMAN
TARKEMMIN CMAS:N UPPOPALLOVALIOKUNNAN TOIMINNASTA?
Olen tällä hetkellä valiokunnan varapuheenjohtajana. Valiokunnalle tulevat kaikki kansainvälisten arvokisojen hakemukset arvioitavaksi. Arvioimme, mikä olisi paras paikka järjestää seuraavat maanosien mestaruuskilpailut sekä nuorten ja aikuisten maailmanmestaruuskilpailut.
Koordinoimme myös kansainvälisten sääntöjen kehitystä, mitä huomioita niihin on tullut ja mitä muutoksia lajissa tulee kenties tehdä. Laji kehittyy sisäisesti ja myös muiden lajien kanssa kilpailu vaatii tätä. Yksi merkittävä tehtävä on rakentaa työkaluja uusien maiden saamiseksi lajin pariin. Jos jossain maassa halutaan päästä lajissa eteenpäin ja saada lajiliitto CMAS:n jäseneksi, niin pyrimme auttamaan, että käynnistyminen olisi nopeampaa.
OLETKO OLLUT MUISSA LUOTTAMUSTEHTÄVISSÄ?
Monessa ryhmässä on tullut oltua mukana ja erilaisia luottamustehtäviä hoidettua yli 25 vuoden ajan. Alun perin uppopalloharrastuksen alussa olin Ahveniston Vesipedoissa ja seuran viimeisenä puheenjohtajanakin ennen yhdistymistä Hämeenlinnan Urheilusukeltajiin. Näin syntyi Hämeenlinnan Sukeltajat ry, jossa olin johtokunnassa aluksi. Olen ollut myös Sukeltajaliiton hallituksessa ja tietysti uppopallovaliokunnassa ja sen puheenjohtajanakin. CMAS:n uppopallovaliokunnassa olin ensimmäisen kerran ehkä 20 vuotta sitten, välillä olen pitänyt taukoa sieltä.
MITEN UPPOPALLO ON VUOSIEN
VARRELLA MUUTTUNUT?
Kuten muissakin palloilulajeissa, vaatimustaso on kasvanut. Nykyään pitää pystyä pelaamaan oikeastaan kaikkia paikkoja, kun aiemmin ehkä enemmän pystyi roolittamaan, että joku sopi hyökkääjäksi, joku puolustajaksi. Kaikkien on oltava nopeita, kaikkien on oltava vahvoja ja pystyttävä tekemään koreja.
KUINKA KUVAILISIT
UPPOPALLOA LAJINA?
Uppopallo on vaativa laji, mutta toisaalta vesielementti antaa armoa. Osa pelaajista voi olla pitkiä, osa lyhyitä, osa hinteliä ja osa tukevampia. Se on hiljainen laji. Äänettömyys tuo mielenkiintoisen kulman lajiin, ja kontakti taas tuo mukavan rajuuden. Uppopallo on älypeli. On tiedettävä, milloin kannattaa sukeltaa ja milloin tulla pintaan. Tärkeintä ei ole, kuinka kauan pystyy olemaan veden alla yhteen menoon, en itse ole
koskaan edes laskenut. Tärkeämpää on, kuinka monta 15–20 sekunnin sukellusta pystyy tekemään peräjälkeen. Uppopallo on monipuolista: Pitää osata mennä räpylöillä; mitä nopeammin, sen parempi. Pallopeli vaatii sen, että molemmilla käsillä pitää tehdä asioita. Lisäksi jokaisen pelaajan on osattava olla osa toimivaa joukkuetta.
MILTÄ UPPOPALLO
NYT SUOMESSA NÄYTTÄÄ?
Tällä hetkellä menee kohtuullisen hyvin, junioritaso kansallisesti on hyvä ja homma kehittyy eteenpäin. Käynnissä on myös Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Uppopallo uuteen nousuun -hanke. Kansainvälinen kilpailu kovenee, ja menestymisen eteen tehdään maailmalla todella kovaa töitä. Tässä olemme ehkä jääneet hieman takamatkalle. On tosin muistettava, että uppopallossa menestyneissä maissa, kuten Kolumbiassa, Tanskassa ja
Saksassa, harrastajia on merkittävästi enemmän kuin meillä Suomessa.
HÄMEENLINNAN SUKELTAJAT ON MENESTYNYT UPPISSEURA, OSAATKO SANOA, MIKSI?
Meillä on hyvä runko joukkueessa. Uusia pelaajia on tullut sopivasti, mutta ydinporukka on pysynyt mukana hommassa. Yhteinen porukka ei kuitenkaan sinällään ratkaise, vaan yksittäisillä pelaajilla on oltava riittävästi kunnianhimoa ja tahtoa menestyä. Olemme pyrkineet myös kehittymään joukkueena ja kehittämään treenien sisältöä jatkuvasti.
HARRASTATKO MUITA SUKELLUKSEN LAJEJA?
Osallistuin 15-vuotiaana laitesukelluskurssille, ja olen käynyt kurssit CMAS***-tasolle asti. En voi sanoa ehkä kuitenkaan harrastavani aktiivisesti laitesukellusta, mutta tavallisesti teemme kerran vuodessa sukellusmatkan ulkomaille.
Shootout Jordaniassa
Sanakirjan mukaan ’shootout’ tarkoittaa ”aseellista yhteenottoa”. Onneksi tässä tapauksessa panssarivaunujen sijaan aseina olivat kamerat, ja yhteenotto oli yhteisöllinen valokuvauskilpailu Jordanian Akabassa.
PEKKA TUURI
Kling, kilahtaa mese-viesti tablettiini. Lähettäjänä on ystäväni, saksalainen huippukuvaaja Tobias Friedrich. Viestissä on kutsu osallistua Jordanian Akabassa kesäkuussa 2023 järjestettävään vedenalaisen valokuvauksen kilpailuun. Kohteina ovat hylyt, jotka kuvataan neljän päivän aikana paikan päällä; niin sanottu shootout-kilpailu. Kil-
pailun järjestävät Moveda Entertainment -ohjelmatoimisto ja Akaban kaupungin turismitoimisto, jotka maksavat kilpailijoiden majoituksen ja sukellukset. Ja palkintoina 7000, 5000 ja 3000 dollaria käteisenä! ”Shootoutit eivät oikein ole mun juttu”, ajattelen. Oma kuvaustyylini on hidas, iteroiva ja uutta etsivä. Shootouteissa kaikki ottavat ”samat” kuvat ja kiire on hirmuinen. Vähän vesiaikaa ja kilpailuhenkinen, jopa kireä tunnelma. Sukellusmalli pitää saada mukaan, joten kävelen viereiseen huoneeseen ja kerron kutsusta vaimolleni, huippumalli Päiville. Jos sä lähdet, niin mäkin lähden -tyyppinen ehdotus saa Päiviltä vastakaikua, ja niinpä päätämme osallistua.
PETRA JA KUOLLUTMERI
Jordania tarjoaa huippuluokan turismia: suosituimmat kohteet ovat Petran kalliokaupunki, Kuollutmeri ja Wadin Rumin laakso. Akabasta on myös helppo tehdä matka rajan toiselle puolelle Israelin Eilatiin.
Kallioon hakattu Petran kaupunki on yli 2000 vuotta vanha. Se on Unescon maailmanperintökohde ja Jordanian tärkein nähtävyys, joka houkuttelee paikalle lähes miljoona kävijää vuodessa. Nähtävää ja koettavaa on helposti koko päiväksi.
Kuollutmeri puolestaan on maapallon matalin paikka: se on 425 metriä merenpinnan alapuolella. Veden suolapitoisuus on huimat 34 %, joten uimari kelluu vedessä kuin korkki. Silmät kannattaa suojata sukellusmaskilla. Meressä ei ole makroskooppista elämää ja vesi on utuista, mutta veden alla näkyy hienoja suolakerrostumia ja suolalla kuorrutettuja kiviä. Vapaasukellukseen ilman pukua tarvitaan noin kolmenkymmenen kilon painovyö, laitesukellukseen vielä huomattavasti enemmän.
SOTAMUSEO VEDEN ALLA
Akaba sijaitsee Punaisessameressä Akaban lahden pohjukassa. Akaban riutat muistuttavat suuresti lahden toisella puolella sijaitsevia Eilatin riuttoja. Kohteen erikoisuus ovat tarkoituksella upotetut laivat, lentokoneet ja sotilasajoneuvot. Sukellussyvyys näillä kohteilla on 10−30 metriä.
Military Museum on mitä ainutlaatuisin sukelluspaikka. Sinne on upotettu yhteensä 21 sotakonetta mukaan lukien kaksi Chieftaintaistelupanssarivaunua, kaksi Cobrataisteluhelikopteria, miehistönkuljetusvaunuja ja paljon muuta.
Hylyistä komein on MS Cedar Pride. Se paloi satamassa 1982 ja upotettiin nykyiselle paikalleen 1985. Lähes neljäkymmentä vuotta veden alla on muuttanut hylyn myös hienoksi riutaksi. Hylyn pituus on 74 metriä ja sukellussyvyys 7−26 metriä.
Kaksi lentokonetta on myös helposti sukellettavissa. C-130 Hercules on kärsinyt myrskyssä, mutta Lockheed Tristar on pohjalla hyvässä kunnossa. Molemmat ovat isoja kuljetuskoneita, joista sisätilojen esineistö, penkit ja muut on irrotettu ennen upottamista.
Sukellusoperaattorinamme toimi Diverse Divers. Sukellustukialuksemme oli erittäin hyvä ja palvelu loistavaa.
KOVASSA SEURASSA
Kaksi Chieftainpanssarivaunua vahvasti sommiteltuna. Tällä kuvalla yhdysvaltalainen Martin Broen korjasi kilpailun voiton.
Turistiretkien jälkeen on kilpailun vuoro. Edessä on yksi harjoituspäivä ja kolme kuvauspäivää yhteensä kolmella kohteella. Kuvausten lopuksi tuomaristolle annetaan viisi kuvaa kilpailua varten. Tuomariston muodostavat nimekkäät ruotsalainen Alex Dawson, saksalainen Tobias Friedrich ja yhdysvaltalainen Renee Capozzola. Kilpakumppaneitani ovat muun muassa Mekan Herrero, Damir Zurub, Martin Broen, Jeff Lindsay ja Nicolas Remy Tuomaristoa ei käy kateeksi. Kaikki kilpailijat osaavat kuvata, joten valinta tulee olemaan vaikeaa.
Samoin kaikki uskovat pärjäävänsä.
Väistämättä kilpailusta lähtee kolme paria erittäin tyytyväisenä isojen voittojen kanssa, ja vastaavasti seitsemäntoista muuta joutuvat pettymään.
Alex Dawson on kuvannut nämä kohteet moneen kertaan. Pitäisikö ottaa samantyylisiä kuvia kuin Alex vai kokonaan erityylisiä? Muutama kuvaidea tuhoutuu, kun yksi tuomareista ilmoittaa, että hylkyihin ei saa laittaa mitään. Päivi ja minä päädymme ottamaan erilaisia kuvia.
KUVAUKSET
Sukeltaminen ja kuvaaminen on mukavaa ja leppoisaa. Yhteistyö Päivin kanssa sujuu hyvin ja kuvia syntyy. Aluksella kilpailijat, mallit ja tuomarit keskustelevat sujuvasti keskenään, vaikka kuvat ja kuvaideat pidetään toki visusti piilossa.
Kilpailusukelluksia on yhteensä kuusi, selkäkaasuna ilma ja säiliönä 80-kuutioinen. Pintaan tullessa paineen tuli olla vähintään 50 baria, joten sukellukset ovat varsin lyhyitä.
Neljä pitkää päivää kuluvat nopeasti, ja on aika jättää viisi kuvaa tuomariston arvioitaviksi. Valinnanvaikeutta ei ole, sillä kuusi kuvaa pääsee läpi omasta seulastamme. Kuvia saa ”kevyesti” käsitellä.
Kahdelta aamuyöllä viisi kuvaamme ovat valmiit.
Aamulla kuvien jättämisen jälkeen näin usean kilpailijan kuvat ja näytin heille omamme. Hienoja kuvia kaikilla, mielestäni myös meillä. Kaikki oli siis mahdollista ja niin kuin aina: kauneus on tuomariston silmissä. Yhteensä kisaan jätettiin 89 kuvaa.
MATKAN JUHLAVA PÄÄTÖS
Palkintojenjako on arvokas ja juhlallinen tilaisuus. On kansallislaulua, puheita ja kuvashow, jossa pyörii tuomariston valitsemat TOP 50 -kuvaa. Ystävälläni Damirilla (CMAS MM-voittaja) on neljä kuvaa viidenkymmenen joukossa. Yksi Pekan ja Päivin kuva löytyy viidenkymmenen joukosta. Sillä tulee lopulta 9. sija. Pari muuta
Team Finland.
omasta mielestäni hyvää kuvaa eivät siis mahtuneet TOP 50 -joukkoon! Tuomaristo on asettanut 13 kuvaa järjestykseen. Kaikki sijoittuneet kuvat ovat samantyylisiä, myös meidän 9. sijan saanut kuvamme. Yksivärikuvia (monokromaattisia), teräviä, muurahaisenkokoinen sukeltaja valo kädessä mahdollisimman kaukana. Hienoja toki kaikki. Kilpailun voittaa yhdysvaltalaisen Martin Broenin panoraamakuva kahdesta panssarivaunusta. Kuva kiinnitti huomioni jo ennen palkintojenjakoa. Ansaittu voitto Martinille, joka on aivan loistava ja monipuolinen kuvaaja. Hänen töitään voi ihailla muun muassa Instagramissa.
Vaikka shootout ei oikein ole minun juttuni, niin reissu oli hieno monessa suhteessa. Päivi sai lisää intoa sukellusmalliuraansa. Letkeä kilpailutunnelma ja kilpailijoiden välinen kunnioitus loivat hyvät puitteet, ja jordanialaiset isäntämme tekivät kaikkensa, jotta viihtyisimme. Sukelluskohteet olivat mielenkiintoisia. Petran kaupunki teki lähtemättömän vaikutuksen.
www.diversediversaqaba.com
Tämä kuva oli oma suosikkimme.
Pekka
Tuurin arkisto
Tuomaristo tykkäsi tästä kuvastamme ja asetti sen sijalle 9.
Luontokuva turvapysähdyksessä.
Pekka Tuuri
Pekka Tuuri
Pekka Tuuri
Petran rauniokaupunki on todellinen huippukohde.
Wadi Rumin aavikko on parhaimmillaan auringon laskiessa.
Sade ei haitannut leiri-iloa
Sukeltelua kirkkaissa vesissä, mahtava leiriporukka ja herkullista ruokaa. Näistä kohokohdista oli kesä-heinäkuun taitteen lasten ja nuorten leiri tehty – vaihtelevan sateista säätä unohtamatta. Vaikka leirin sijainti ja sää erosivat viime kesästä, ei se haitannut sukeltelua; hyvä fiilis pysyi yllä kuten ennenkin.
AIDA HÄRKÖNEN
LEIRIN PYSTYTYS Iso-Melkuttimen Lepakkolaavun ympärille alkoi mukavissa tunnelmissa: järjestäjäporukka oli jo entuudestaan tuttua ja leiriä koottiin aurinkoisen lämpimässä säässä. Vaikka mäkinen maasto nosti homman vaikeustasoa, pienellä pohdinnalla paikat puolijoukkueteltoille ja pienemmillekin teltoille järjestyivät. Laavun ympäristöön laitettiin tuttuun tapaan myös keittiökatos, pyykkinaruja ja pressuja suojaamaan leiriläisiä sateilta. Sää osoittautuikin suurimmaksi haasteeksi. Lauantai toi sadetta mukanaan, ja pian pressujen päälle satanutta vettä jo valutettiin kepeillä ja sup-lautojen meloilla. Sadepilvien peitettyä auringon myös lämpötila laski, mutta onneksi telttasaunan kamiina lämmitti sukellukselta palaavia ja ruokalevosta nauttivia leiriläisiä. Leirin yhteishenki pysyi korkealla, vaikka toinen puolijoukkueteltta tulvi sataneesta vedestä, minkä takia
se jouduttiin siirtämään kuivempaan paikkaan viimeiseksi yöksi. Sateesta kuitenkin selvittiin, sillä vesihän on sukeltajille varsin tuttu elementti. Lopulta sateen hieman tauottua lauantai-iltana leiriläiset jaettiin neljään ryhmään ja kisailu sai alkaa. Erilaiset ryhmätehtävät ja pieni juokseminen lämmittivät tunnelmaa ja viihdyttivät niin kisailijoita, tuomareita kuin kisaa seuraaviakin. Voittajaryhmä sai tietysti palkinnoksi hyvän mielen, ja kisan lopuksi koettiin vielä yhteinen leirikaste sekä paahdettiin vaahtokarkkeja nuotiolla.
Vaikka arvaamaton sää vaikutti leiriin huomattavasti, yhdessä tekeminen ja yhteishenki olivat lopulta ne ratkaisevat tekijät, joilla saatiin jälleen pidettyä hieno leiriviikonloppu. Sukeltajien kesken tunnettu Iso-Melkutin toimi loistavana paikkana leirille, syystäkin. Ensi kesän leireilyä odotellessa!
Vilhelmiina, Lotta, Lumi ja Lotta ilmoittautuvat sukellusvanhin Teemulle.
Vaahtokarkit paahtumassa nuotiolla. Vaahtokarkkipussit tyhjenivät nopeasti norppien tikkuihin.
Lepakkolaavun nuotion ympärille mahtuivat kaikki leirin norpat.
Norpat pääsivät kokeilemaan valokuvaamista veden alla. Melkun vesi on kuin uimaaltaassa.
Vettymässä oleva puulava tarjosi sopivan taukopaikan snorklausretkellä Lotalle, Vilhelmiinalle, Lotalle, Lumille ja Irenelle. Taustalla turvallisuutta valvoo SUP-laudan päällä Heli.
Koko leirivahvuus näyttämässä, mikä oli fiilis leirin loppuessa: erittäin OK!
Tero
Lehtonen
Irene Savolainen
Tero Lehtonen
Tero
Lehtonen
Vilhelmiina Malk
Muistaminen hienosta työstä
Sukelluskouluttaja Irene Savolaiselle myönnettiin
Alfred Kordelinin säätiön valmentajapalkinto.
KRISTIINA KARILA
Sukeltajaliiton suunnittelupäivä
Helsingissä Sporttitalolla 2.9. alkoi juhlallisesti, kun Irene Savolaiselle luovutettiin Alfred Kordelinin säätiön valmentajapalkinto. Palkinto on suuruudeltaan 2000 euroa, ja vuonna 2023 niitä jaettiin kolme. Palkintojen saajat ovat toimineet vapaaehtoispohjalta pyyteettömästi ja pitkäjänteisesti lasten ja nuorten valmennuksessa.
Savolainen on toiminut sekä seura- että kansallisella tasolla snorkkeli- ja laitesukelluksen kehittäjänä, kouluttajana ja valmentajana 1990-luvun loppupuolelta lähtien.
Hän on ollut muun muassa luomassa uutta perhesukellustoimintaa alle kouluikäisille perheineen sekä snorkkelisukelluksen turvallisuuskursseja.
Savolainen on tuonut harrastuslajina uppokiekon Suomeen uudestaan ja lanseerannut Suomessakin käytettäväksi snorklausliivit parantamaan vesiturvallisuutta.
SEURATYÖTÄ MONESSA ROOLISSA
Irene Savolainen on toiminut yli 10 vuotta nuorisotoiminnan liittokouluttajana sekä liittokouluttajien vastaavana. Hän on toiminut vuosia ja jatkaa edelleen nuorisovaliokunnan puheenjohtajana. Savolainen on saanut Sukeltajaliiton hopeisen ansiomerkin 2015 ja hänet on valittu myös Sukeltajaliiton Vuoden sukeltajaksi 2009.
– Kun Irene on mukana projektissa, homma toimii ja valmista tulee. Hän paitsi antaa paljon omaa aikaansa, innostaa myös muita
Hyvä homma!
esimerkillään osallistumaan. Irene on liitolle todellinen voimavara, sanoo Sukeltajaliiton puheenjohtaja Harri Nieminen.
Palkinto yllätti Irene Savolaisen täysin.
− Googletin hetimiten Alfred Kordelinia, jotta tiesin, mistä palkinto on peräisin. Olen aina pitänyt omaa osuuttani pienenä, sillä tämähän on tiimityötä. Ympärilläni on aina ollut henkilöitä, jotka jakavat kanssani samoja arvoja, kuten "kaikille annetaan mahdollisuus", "kaveria autetaan" ja "kaveria ei jätetä". Kiitokset kuuluvat siis säätiön lisäksi oman seurani jäsenille, lapsiryhmien lapsille ja nuorille sekä heidän vanhemmilleen, oman ohjaustiimini entisille ja nykyisille ohjaajille, nuorisovaliokunnan jäsenille ja liittokouluttajille sekä liiton toimiston väelle, hän toteaa.
Irene Savolaisen seurat ovat olleet Nousu ry 1993 alkaen ja Sukeltajat ry 2018 alkaen. Omassa seurassaan hän on toiminut sukellusuransa alusta lähtien useissa eri rooleissa muun muassa valmentajana, kouluttajana, nuorisovastaavana, rahastonhoitajana ja sihteerinä.
ARVOKASTA TYÖTÄ
Alfred Kordelinin säätiön valmentajapalkintoa esittää valmentajan lajiliitto valmentajan itse sitä tietämättä. Suomen Valmentajat ry toimii
Kuvassa etualalla Irene Savolainen vieressään Sukeltajaliiton toiminnanjohtaja Sari Nuotio, liiton puheenjohtaja Harri Nieminen (takana oik.) sekä Suomen Valmentajat ry:n valmentajakoulutuksen asiantuntija Eero Simojoki.
asiainhoitajana Alfred Kordelinin säätiön suuntaan. Säätiön Urheilun tuki -rahastosta myönnettävät palkinnot ovat yksi keino tuoda lasten ja nuorten parissa vapaa-ajallaan valmentavien arvokasta työtä esiin. Alfred Kordelinin säätiö on yksityinen yleishyödyllinen apurahasäätiö. Säätiö jakaa vuosittain apurahoina ja palkintoina noin 5 miljoonaa euroa. Palkinnon Irene Savolaiselle luovuttivat Sukeltajaliiton puheenjohtaja Harri Nieminen ja Suomen Valmentajien valmentajakoulutuksen asiantuntija Eero Simojoki.
Kiitä vapaaehtoista!
Näin voit palkita vapaaehtoisia.
SEUROJEN TOIMINTA pyörii täysin vapaaehtoisten varassa. Muistathan kiittää heitä säännöllisesti, ja aina silloin tällöin on hyvä myös hyvä palkita seurojen työmyyriä. Sukeltajaliitto tarjoaa seurojen käyttöön palkitsemisjärjestelmän, jossa voi hakea pronssisen, hopeisen tai kultaisen ansiomerkin tietyin kriteerein seura-aktiiveille. Myös arvostettua P4-korttia voi hakea pitkän uran sukelluksen parissa tehneelle vapaaehtoiselle. Muista myös Vuoden paras -palkinnot, joita voi ehdottaa täyttämällä sähköisen lomakkeen. Vuoden 2023 parhaita voi ehdottaa joulukuusta lähtien tammikuun 2024 loppuun asti, ja palkinnot luovutetaan liiton kevätkokouksessa 6.4. Salossa.
Myllyt, padot, sillat –mitä virtavesissä piilee?
Museoviraston Kulttuuriympäristöpalvelut-osasto toteuttaa vuosien 2023–2024 aikana virtavesien kulttuuriperintöön keskittyvän hankkeen, jonka tavoitteena on tuottaa tilannekuvaus Suomen virtavesien kulttuuriperinnöstä. Myös sukeltajien tietoja tarvitaan.
TEEMU MÖKKÖNEN, projektipäällikkö, Museovirasto
Hanke on osa Museoviraston Vesien kulttuuriperinnön toimintaohjelmaa 2021–2025 ja jatkoa aiemmille vesiympäristön kulttuuriperintöä käsitelleille julkaisuille Suomen merellisen kulttuuriperinnön tilannekuvaus (2019) ja Kulttuuriperinnön huomioiminen virtavesien, kosteikkojen ja rantaalueiden hankkeissa (2018).
Hankkeessa tuotettava tilannekuvaus tulee antamaan yleiskuvan tällä hetkellä tunnetusta virtavesien kulttuuriperinnöstä. Hankkeessa
ovat mukana arkeologiset kohteet, rakennusperintö ja maisemat. Keskeisinä lähteinä ovat Museoviraston ylläpitämät tietovarannot (muinaisjäännösrekisteri, rakennusperintörekisteri, Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY 2009 ja vielä vahvistamaton Valtakunnallisesti merkittävät arkeologiset kohteet VARK) sekä muiden toimijoiden tuottamat aineistot kuten Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet VAMA 2021.
Virtavesien koskipaikoilla on usein ollut erilaista toimintaa eri aikakausina. Kuvassa on Liperin Taipaleenjoen Siikakosken vanha sillanpaikka ja uittoa varten rakennettuja suisteita. Paikalla on ollut lisäksi saha ja myllyjä 1700- ja 1800-luvuilla.
IHMISEN VAIKUTUS VIRTAVESIIN
Hankkeessa annetaan yleiskuva virtavesiympäristöissä sijaitsevista kulttuuriperintökohteista ja esitellään tarkemmin erityisesti virtavesiin liittyviä kohdetyyppejä, kuten esimerkiksi veneenvetomöljiä, myllyjä, erilaisia patoja ja sillanpaikkoja. Hankkeessa esitellään myös virtavesien eri kohdetyypeistä ja aineistoista vastaavia viranomaisia. Lisäksi hankkeessa annetaan katsaus keskeisistä virtavesiin vaikuttaneista
prosesseista. Osa näistä on luonnollisia, kuten maankohoamisen aiheuttamat muutokset, mutta suurin toimija on kuitenkin ollut ihminen. Vesivoiman käyttö ja metsäteollisuus ovat epäilemättä aiheuttaneet eniten muutoksia virtavesiympäristöihin.
TYÖPAJA TULOSSA –OLE MUKANA
Hanketta tehdään yhdessä eri virtavesitoimijoiden kanssa. Tavoitteena on saada mukaan muun muassa viranomaisia, alueellisia vastuumuseoita, virtavesikunnostajia sekä myös sukeltajia. Sukeltajaliiton ja muiden virtavesissä sukeltavien tahojen kanssa onkin käynnistetty suunnitteluyhteistyötä kaikille avoimen jokiarkeologisen etätyöpajan järjestämiseksi syystalvella 2023. Seuraa ilmoittelua Sukeltajaliiton kanavilla! Tervetuloa mukaan lisäämään tietoamme virtavesien kulttuuriperinnöstä sekä veden alla että jokivarsien rannoilla!
Ilpparissa tehtyihin ilmoituksiin voi liittää myös kuvia tai linkkejä esimerkiksi videoihin.
Tule mukaan!
Virtavesien kulttuuriperintö -verkkotyöpaja järjestetään torstaina 9.11. klo 15–17.30.
Lisätietoja päivitetään sukeltaja.fi Tapahtumakalenteriin.
Ilpparissa voi ilmoittaa virtavesikohteistakin
JOKIEN ja muiden virtavesien uomissa ja rannoilla olevista arkeologisista kansalaishavainnoista on helppoa ilmoittaa Museoviraston Ilppari-palvelussa. Palvelussa voi ilmoittaa irtaimista esinelöydöistä, maalla sijaitsevista jäännöksistä ja vedenalaisista kohteista. Ilmoituksia voi tehdä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Palvelu vaatii kirjautumisen.
Tavoitteena on kerätä mahdollisimman yksityiskohtaisia tietoja kansalaisten löytämistä arkeologisista jäännöksistä maassa ja vedessä. Ilmoituksiin voi kätevästi liittää digitaalisia kuvia ja myös linkkejä esimerkiksi YouTubeen ladattuihin videoihin, jotka auttavat ilmoituksen käsittelijää arvioimaan jäännöstä. Ilppari hyödyntää karttoja ja paikkatietoa, joiden ansiosta muinaisjäännösrekisteriin saadaan vietyä löydön paikkatieto tarkasti juuri ilmoittajan antamassa muodossa. Ilppari-
palvelu perustuu kokonaan sähköiseen asiointiin ja sujuvoittaa kohdetietojen siirtämistä muinaisjäännösrekisteriin. Irtaimien esinelöytöjen sähköinen ilmoittaminen tuli mahdolliseksi 2019, ja ilmoituksia on saatu jo yli 10 000. Suurin ilmoittajaryhmä ovat metallinilmaisimen käyttäjät. Maassa ja vedessä olevien arkeologisten jäännösten Ilppari-palvelu tuli käyttöön keväällä 2021. Tähän mennessä maassa olevia jäännöksiä on ilmoitettu noin 570 kpl. Vedessä olevia kohteita ja vedestä löytyneitä esineitä on ilmoitettu noin 100 kpl.
Kansalaisten lähettämät tiedot ovat Museovirastolle ja maakunnissa toimiville vastuumuseoille erittäin arvokkaita. Ilpparin käyttö on hyvä tapa osallistua yhteisen arkeologisen tiedon kartuttamiseen.
MAIJA MATIKKA, erikoisasiantuntija, Museovirasto
Ilppari-ilmoituspalvelu www.kyppi.fi/palveluikkuna/ilmoitus/edit/asp/enk_default.aspx
Fredrik Lindblad sukeltaa suljetun kierron laitteella Kaatialan kaivoksella. Laite vähentää kaasun kulutusta, joten kallista kaasua kuluu vähemmän ja sukelluksen kaasulogistiikka helpottuu. Laite pitää hapen osapaineen vakiona eli optimoi dekompression tehokkuutta. Suljettu kierto myös tarjoaa kosteampaa ja lämpöisempää sisäänhengityskaasua, jolloin sukeltajan lämmönhukka pienenee.
Kannanottoja Rebreather Forum 4 -seminaarista
Maltalla järjestettiin huhtikuussa neljäs Rebreather Forum, johon osallistui noin 300 sukellusjärjestöjen ja laitevalmistajien edustajaa. Kolmen päivän aikana sukeltajat, insinöörit, tutkijat ja kouluttajat luennoivat suljetun kierron laitteeseen liittyvistä asioista. Luentojen ja yleisökeskustelujen pohjalta tehty yhteenveto julkaistiin Diving and Hyperbaric Medicine -lehdessä kesäkuussa. Tämä kirjoitus on tiivistelmä julkaisusta.
Suljetun kierron laitteiden suosio pitkillä ja syvillä sukelluksilla on kasvanut merkittävästi.
Laitteen etuja ovat muun muassa vähäinen kaasujen kulutus ja hapen osapaineen optimointi. Toisaalta suljetun kierron laite on monimutSimon Mitchellin ja Neal Pollockin alkutekstistä suomentanut ja tiivistänyt LAURA TUOMINEN
kainen, ja avoimen kierron laitteeseen verrattuna siinä on enemmän tekniikkaa, joka voi pettää.
Tekniikkasukellusyhteisö pitää aihetta niin tärkeänä, että Maltan konferenssi oli jo neljäs laitteeseen keskittyvä tapaaminen. Esityksissä
ja keskusteluissa käsiteltiin teknisiä kehitysaskeleita, uusinta tutkimustietoa sekä koulutus- ja turvallisuusasioita. Eri aihealueista koottiin kannanottoja, jotka jaoteltiin viiteen teemaan.
Turvallisuus
Yksin sukeltaminen
Foorumi tunnistaa soolosukeltamisen mahdollisesti lisäävän kuolemaan johtavan onnettomuuden riskiä.
Sukellusta edeltävä tarkistuslista
Foorumi vahvasti suosittelee tarkistuslistan käyttämistä juuri ennen veteen menoa kysymys-kuittaus-periaatetteella. Listan tulisi olla lyhyt ja keskittyä vain kriittisiin turvallisuusasioihin, kuten ”laite kytketty päälle” ja ”happiventtiili auki”.
Tutkimus
Läheltä piti -tilanteiden raportointi
Foorumi suosittelee raportoimaan lähetä piti -tilanteet sekä kuolemaan johtaneet onnettomuudet DANin raportointijärjestelmään.
Hiilidioksidi (CO2)
Foorumi tunnistaa tarpeen keskittyä tutkimuksessa uloshengityksen entistä
Sydänsairauksien tarkkailu
Maltan foorumi suosittelee säännöllistä terveystarkastusta kaikille suljetun kierron laitteilla sukeltaville. Suosituksena on vuosittainen tai joka toinen vuosi tapahtuva tarkastus yli 45-vuotiaille sukeltajille, vaikka he tuntisivat olevansa hyvässä kunnossa. Tutkimukset osoittavat, että sydänsairauksilla on merkittävä rooli kuolemaan johtaneissa sukellusonnettomuuksissa.
Foorumin
kannanotot jaoteltiin viiteen teemaan.
Koulutus
Tiedonpuute
tarkempaan CO2-monitorointiin ja -absorbointiteknologiaan.
Sukeltajien fysiologinen monitorointi
Foorumi tukee sukeltajan sukelluksen aikaiseen monitorointiin tähtäävien toimintamallien tutkimusta.
Laitteiden toiminnallisuus
Bailout rebreather
Sukeltajalla voi olla vara- eli bailoutlaitteena myös eri valmistajan laite kuin primäärilaite. Suljetun kierron varalaitteiden kehitys ja käyttökokemusten dokumentointi tunnistetaan prioriteetiksi.
Mouthpiece retaining straps
Suukappaleen paikoillaan pitävä hihna on oikein käytettynä yksi mahdollinen tapa pitää suukappale paikoillaan ja estää veden hengittäminen sukeltajan menettäessä tajuntansa veden alla.
Bailout-venttiilit
Foorumi tunnistaa mahdollisen edun käytettäessä suljetun kierron laitteen bailout-venttiiliä, kun vaihdetaan suljetulta kierrolta avoimelle kierrolle esimerkiksi hiilidioksidin kertymisen vuoksi. Mahdollinen hyöty edellyttää tehokasta ja toimintavarmaa avoimen kierron varajärjestelmää.
Head-up display
Foorumi suosittelee laitevalmistajia lisäämään head-up-näyttöön kriittisiä asioita, kuten hapen osapaineen.
Sekatiimit
Suljetun ja avoimen kierron laitteilla sukeltavat voivat muodostaa sekatiimin, mutta ennen sukellusta tulisi käydä läpi erilaiset varusteet ja kaasunjakosuunnitelma. Myös erilaisilla suljetun kierron laitteilla sukeltavien tiimien tulisi käydä laitteiden toimintaperiaatteita läpi ennen sukellusta keskittyen etenkin toimintaan mahdollisissa hätätilanteissa.
Tutkimusretkien standardiohje ja suunnitelma hätätilanteita varten
Hätätilanteisiin valmistautuminen on tärkeää etenkin syrjäisissä kohteissa. Siihen kuuluvat mm. pelastussuunnitelma, ensiapuhappi sekä tieto jatkohoitopaikasta.
In-water recompression
Vedessä suoritettavasta rekompressiosta on julkaistu tieteellisiä artikkeleita, mutta vain aiheeseen perehtyneiden sukeltajien, joilla on riittävästi varustellut ja happi-dekompressiokoulutetut tiimit, tulisi ryhtyä siihen.
Puutteellista tietoa on paljon etenkin seuraavista asioista, joihin foorumi suosittelee kouluttajia keskittymään: immersioödeema – altistavat tekijät, oireet ja esiintyminen entistä syvempien sukellusten kasvava riski, vaikka sukellus suoritettaisiin dekompressioalgoritmin mukaisesti • sukelluksen jälkeen vaihteleva kuplien määrä – määrää voidaan mitata, mutta tulosten tulkinta on haastavaa hiilidioksidin kertymisen kaksi tapaa, CO2 sisään hengittäminen sekä hypoventilaatio, ja näiden mekanismien ero • kaustisen koktailin hengittämisen/ nielemisen oikeaoppinen hoito.
Sukeltajien osaamisen ajantasaisena
Pitkien taukojen aikana sukeltajan tiedot ja taidot herkästi heikkenevät, joten kouluttajia kannustetaan tarjoamaan jatkuvaa koulutusta, päivityksiä tietoihin sekä uudelleenkoulutusta tarpeen mukaan.
Tekniikka
Happisensoreiden vaihtovaroitus
Suljetun kierron laitteiden käyttöjärjestelmiin suositellaan hälytystä, joka muistuttaa happisensoreiden säännöllisestä vaihtamisesta.
Kaasun tiheyden varoitus
Suljetun kierron käyttöliittymiin suositellaan kaasuntiheystiedon ja/tai -varoituksen lisäämistä, sillä kaasun tiheyden noustessa yli 6 g/l hiilidioksidin kertymisen riski kasvaa merkittävästi.
Sisäänhengityskaasun
CO2-monitorointi
Sisäänhengityskaasun hiilidioksidin mittaamisessa on etuja, vaikka kaikkia hyperkapnian aiheuttajia ei tunnistettaisikaan.
Uusien sukeltajien kesä
Laitesukelluksen peruskurssin jälkeen uudet sukeltajat aloittavat ikimuistoisen sukelluskesän. Kysyimme seuroista eri puolilta Suomea, miten uusien sukeltajien ensimmäinen kesä on sujunut.
KRISTIINA KARILA
Joni
PIKKUPOIKANA Joni Arvola kuunteli Kape-setänsä tarinoita sukelluksesta ja haaveili, että olisi mukava käydä katsomassa veden alla, miltä siellä näyttää. Nyt keski-ikäisenä, kun elämänrytmi on kiireinen, Arvolasta alkoi tuntua, että välillä pitää olla aikaa myös itselle ja mielenkiintoisille asioille. Niinpä hän ilmoittautui keväällä Nivalassa kotipaikkaa pitävän Sukellusseura Ahdin laitesukelluskurssille yhdeksän muun oppilaan kanssa. Sillä tiellä ollaan.
− Se tässä harrastuksessa tuli yllätyksenä ja erittäin positiivisena asiana, että pinnan alle kun menee, niin stressi ja kiire jää sinne pinnalle, veden alla rentoutuu ja keskittyy pelkästään siihen hetkeen. Mukava olla sen jälkeen, hän pohtii.
− Mukava myös jutella ja tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa ja jakaa kuulumisia.
Tänä kesänä sukellusseuroihin on valmistunut lähes 200 uutta sukeltajaa. Ensimmäisen kesän kokemuksilla on tärkeä rooli siinä, miten tuoreen sukeltajan harrastus lähtee käyntiin ja jatkuuko
Kesän kohokohta oli seuran viikon mittainen sukellusleiri Norjassa ja siellä meren elämään ja erikoisiin eliöihin tutustuminen.
− Yhteisöllisyys siellä oli myös mieleenpainuva; meitä oli leirillä kaikkiaan 55 henkilöä.
Joni Arvolan harrastus jatkuu aktiivisena kesän jälkeen.
− Pyrin pääsemään viikkosukelluksille joka tiistai ja muulloinkin, jos on porukkaa menossa. Meillä on seurassa aktiivisten sukeltajien kesken Whatsapp-rinki, jossa ilmoitellaan sukelluksia ja kysellään, onko kaveria muuna aikana sukeltamaan. Laji kiinnostaa myös niin paljon, että jatkumoa on tiedossa myös sillä tavalla, että meillä on pikku porukka kasassa ja ruvetaan käymään Technical Skills Diver ja Nitrox Diver -kursseja, hän kertoo suunnitelmistaan.
se peruskurssia pidemmälle. Into veteen on kova, mutta löytyykö seuralta sopivia retkiä? Entä sukellusparia? Onko fiilis, että on tervetullut porukkaan? Saako apua ja tukea, jos niitä kaipaa?
Teemu
TEEMU ANNALA lähti Vaasan Delfin ry:n peruskurssille kavereiden houkuttelemana. Kurssille osallistui kymmenen oppilasta.
− Kaverit olivat yrittäneet puhua mukaan jo pidemmän aikaa, joten nyt oli vaan aika lähteä mukaan. Tässä harrastuksessa minua kiinnostaa veden alla avautuva aivan erilainen ympäristö ja tietysti se rauhallisuus, mikä siellä vallitsee, hän kertoo.
− Tämän kesän ehdottomasti parhaita hetkiä ovat olleet nämä yhdessä tehdyt kesän viikonloppureissut ja tietysti lajin parissa uusien ystävien löytäminen. Jatkossa mennään päivä kerrallaan ja sukelletaan niin paljon kuin mieli tekee. Kun talvi tulee, niin lisätään vaatetta puvun alle ja jatketaan samaan malliin, Teemu Annala sanoo.
Elsa
Arvola
Teemu Annala, Urheilusukelluskerho Delfin, Vaasa
Pauliin Petrell
Joni Arvola, Sukellusseura Ahti, Nivala
Tarmo
12-VUOTIAS Tarmo Elomaa suoritti keväällä CMAS Children Diving Gold -kortin Hämeenlinnan Sukeltajien peruskurssilla. Sitä ennen hän oli tutustunut vedenalaiseen maailmaan snorklailemalla Kreikan lomalla.
− Kävin iskän kanssa seuran hallivuorolla uimassa ja näin siellä sukeltajia
Tarmo Elomaa, Hämeenlinnan Sukeltajat ry
Therese
TEHRESE PIHLSTRÖM pohti pitkään, peräti 20 vuotta, sukellusharrastuksen aloittamista.
− Näin ilmoituksen, että paikallinen sukellusseura Murena järjestää Porvoon uimahallissa introtilaisuuden ja ilmoittauduin heti. Sain mahdollisuuden kokeilla, miltä tuntuu ”leijua” ja hengittää laitteen avulla vedessä. Tämä kaikki herätti mielenkiintoni, sillä sukeltaminen vaikuttikin olevan kaikkea muuta kuin mitä olin kuvitellut: piti siis jatkaa tutkimusmatkaa peruskurssille, hän kertoo.
Murenan kurssi on yksi kevään suurimpia: sille osallistui 13 oppilasta.
− Olen varttunut ja aina asunut meren äärellä, joten vesi on minulle tuttu elementti, ja sukellus mahdollistaa siihen tutustumisen täysin uudesta näkökulmasta. Vedessä on oltava hyvin tietoinen ympäristöstä ja nosteenhallinnasta. Ei voi miettiä mitään muuta samaan aikaan, vaan pitää rauhoittaa omaa mieltä ja hengitystä. On ollut
altaalla, niin kiinnostuin itsekin, hän kertoo.
Kurssin avovesisukellukset suoritettiin Ahvenistolla ja Iso-Melkuttimella.
− Kurssisukellukset oli kivoja, oli hauskaa nähdä vedenalaista maailmaa, kaloja ja puita veden alla ja olla ilman painovoimaa. Melkuttimella oli kivaa olla niillä vedenalaisilla lavoilla. Syvemmällä tuli vähän kylmä, mutta ei pelottanut yhtään. Maskin poisto ja päälle laittaminen veden alla oli vähän vaikeaa, mutta kyllä sekin sitten onnistui, Tarmo kertoo.
Sukeltamassa hän ei kesän aikana käynyt muiden kiireiden takia, mutta kirkkaisiin vesiin pääseminen houkuttelisi.
− Jossain Kreikassa olisi hienoa sukeltaa, vaikka siellä Karpathoksella, missä oltiin viimeksi lomalla. Suomessakin voisi sukeltaa jossain kirkkaassa paikassa.
Tarmo kannustaa muitakin nuoria lajin pariin.
− Jos tykkää rauhallisesta ja vähän erikoisemmasta lajista, niin sukellusta kannattaa kokeilla, hän sanoo.
ihana huomata, että kesän aikana ja sukellusten myötä on tapahtunut kehitystä, mikä taas motivoi ja vie kiinnostusta eteenpäin. Olen myös lajin kautta tutustunut uusiin ihmisiin ja päässyt osaksi mahtavaa sukellusporukkaa omassa sukellusseurassa, Pihlström kiittelee.
Kesän huippuhetkiin kuului ensimmäinen ulkomaan sukellus.
− Kävimme lomaressun yhteydessä sukeltamassa Aurinkorannikolla sijaitsevassa La Herradurassa ja Marine del Estessä, ja olihan mahtavaa, kun näkyvyys oli enemmän kuin 20 metriä. Muistan edelleen sen tunteen, kun painoin pääni pinnan alle ja näkymä olikin jotain täysin muuta kuin kotona Suomessa.
Therese Pihlstömin syksy jatkuu sukelluksilla oman sukellusseuran kanssa.
− Meillä järjestetään aina viikoittain sukellusmahdollisuuksia sukellustukialukseltamme. Katsotaan sitten, mitä ensi vuosi tuo mukanaan.
Stina Sirén
Tero Lehtonen
Therese Pihlström, Urheilusukelluskerho Murena, Porvoo
Sukellusturvallisuus ja -taidot
Vapaasukelluksen turvallisuus kehittyy
Vapaasukelluksen turvallisuus on ollut hienosti esillä – monet jo tietävät kaikista tärkeimmän hengenpidätyksen säännön veden alla eli ei koskaan yksin missään tilanteessa. Muutenkin turvallisuus on kehittynyt viime vuosina sekä parempien varusteiden että käytäntöjen myötä ja läheltä piti tilanteet ovat vähentyneet. Tässä muutama nosto uudemmista turvallisuusasioista vapaasukelluksesta.
LAURI AALTO, Aida Instructor, Aida Youth Instructor Kuva Päivi Luoma
Vapaasukellus on vielä erittäin nuori ja marginaalinen laji, joten tutkimustietoa kertyy hitaasti. Monet käytännöt ovat kuitenkin osoittautuneet hyviksi sekä kouluttaessa että harjoitellessa, ja varsinkin kilpailutoiminta ajaa monia asioita hyvää vauhtia eteenpäin.
BLACK OUT EI KUULU LAJIIN
Vanhemmat harrastajat voivat muistaa, että aiemmin tajunnanmenetyksiin (black out / BO) saatettiin suhtautua melko kevyesti ja niitä pidettiin "osana lajia". Nyt kulttuuri on muuttunut avoimemmaksi ja suorituksissa pyritään siihen, ettei
enää päädytä tilanteisiin, jossa se olisi todennäköistä. Silti kuluneenakin kesänä nähtiin muutama tapaus kilpailutoiminnan ulkopuolella, mikä on varsin harvinaista. Tilanteissa toimittiin ilman mitään draamaa, ja koska toiminta on turvallista (ei sukelleta yksin), niin kaikki päättyi
hyvin. Varsinkin syvyyssukelluksessa tajunnanmenetysten riski on korostunut, koska sukeltaja pitää mahdollisesti noutaa veden alta, joskus haastavassakin näkyvyydessä.
AVOIMUUS ON LISÄÄNTYNYT
Virkistyssukelluksessakin
on syytä pitää huolta riittävistä pinta-ajoista etenkin korkean riskin tilanteissa.
Myös ymmärrys ja avoimuus keuhkojen alipainevaurioista on lisääntynyt. Tässäkin oli aiemmin kulttuuria, jossa veren yskimistä saatettiin pitää osana lajia. Alipainevaurioiden riskeistä, altistustekijöistä ja pitkäaikaisvaikutuksista on nyt saatavilla enemmän tietoa. Isoimpana tekijänä pidän avoimen kulttuurin lisääntymistä, missä vammoista ja niihin johtaneista
tekijöistä puhutaan, jolloin koko laji voi oppia lisää.
Varovaisuus on lisääntynyt merkittävästi, sillä tutkimustieto on osoittanut, että toistuvat vammat voivat kroonistua ja johtaa vakaviinkin seurauksiin. Näihin vammoihin liittyy edelleen häpeää ja salailua. Usein sisäiset vammat ovat psykologisesti vaikeita sukeltajille, sillä kilpailutilanteissa niiden myöntämisestä seuraa kilpailukielto ja kilpailujen ulkopuolella mahdollisesti pitkä pakkolepo.
VAPAASUKELLUS JA SUKELTAJANTAUTI
Uusimpana aiheena pinnalle on nousemassa sukeltajantaudin riski, ja valitettavasti useampia varsin vakaviakin tapauksia on ollut esillä. Alun perin riskiä pidettiin olemattomana hengenpidätyksessä, mutta vähitellen ymmärrettiin, että varsinkin 100 metriä syvemmissä sukelluksissa on todellinen riski sukeltajantautiin. Uusimman tutkimustiedon myötä on ymmärretty, että virkistyssukelluksessakin on syytä pitää huolta riittävistä pinta-ajoista etenkin
Läheltä piti − takertunut köysi
OLIMME kolmen hengen porukalla vapaasukeltamassa veneellä Asikkalan Kinisselällä. Sukellukset tehtiin poijulla, josta meni syvyysköysi alaspäin. Setin lopuksi nostimme köyden ylös ja aloimme siirtyä takaisin veneeseen. Köysi oli kerätty poijun sisälle, ja viimeisenä nostettiin ylös 12 kilon pohjapaino, joka roikkuu köyden päässä.
Sukeltaja otti toisella kädellä kiinni pohjapainosta ja toisella poijun reunasta. Veto kohdistui poijun reunaan, jolloin poiju kääntyi ylösalaisin ja sen sisällä ollut köysi levisi veteen sukeltajan päälle. Samaan aikaan pohjapaino
takertui sukeltajan lanyardiin. Köysi ei onneksi päässyt putoamaan vapaasti alas, koska se oli kiinni poijun pohjassa vetokahvassa, joka salli liukumisen vain toiseen suuntaan. Toinen sukeltaja huomasi hätätilanteen ja auttoi pohjapainon irti lanyardista, minkä jälkeen paino ja köysi saatiin takaisin poijuun sisään. Pahimmassa tapauksessa pohjapaino olisi voinut vetää odottamatta sukeltajan veden alle köyden sekaan, josta irtautuminen ei välttämättä olisi ollut helppoa. Tilannetta lievensi se, että köysi ei päässyt onneksi vapaasti luistamaan takaisin alas. Ilman vetokah
korkean riskin tilanteissa, kuten sukelluskalastuksessa ja toistuvissa sukelluksissa. Vapaasukelluksessa käytetään pinta-aikojen laskennassa jotakin seuraavista kaavoista: sukellusaika x 2, syvyys kymmeninä metreinä x sukellusaika tai syvyys kymmeninä metreinä x 2. Oma neuvoni on käyttää aina konservatiivisinta vaihtoehtoa, jos oma sukellusprofiili on riskialtis.
Syvemmissä sukelluksissa (yli 80 metriä), varsinkin kilpailuissa, in-water decompression alkaa olla vakiokäytäntö. Siinä sukeltaja hengittää puhdasta happea enintään kuuden metrin syvyydessä valvotusti. Tässä on omat riskinsä, joten tutkimustiedon lisääntymistä odotetaan kovasti, jotta riskejä voisi edelleen vähentää. Vapaasukellus on turvallinen laji, mutta hengenpidätykseen veden alla liittyy vielä paljon tuntematonta. Odotan innolla tiedon ja kokemuksen jatkuvaa lisääntymistä. Kiitos kaikille sukeltajatovereille avoimuudesta tähän asti − kehitetään yhdessä lajia eteenpäin.
vaa tilanne olisi ollut vielä vaarallisempi: silloin paino olisi voinut vetää sukeltajan pohjaan yli 70 metrin syvyyteen.
Tilanteen opit olivat, että köyden käsittelyssä on hyvä olla aina köysijarru, joka estää vapaan putoamisen. Sääntö "älä koskaan sukella yksin" on hyvä laajentaa kaikkeen tekemiseen vedessä, erityisesti toimintaan köyden kanssa. Lisäksi vapaasukeltajan lanyard voisi olla viisasta riisua lopuksi, kun köysi nostetaan, jotta takertumisriski pienenee. Yleensäkin olisi hyvä minimoida kaikki mahdolliset takertumisriskit varusteissa.
Sukella Suomessa
Sisävesien helmet keskellä Suomea
Päijänteen pohjoisrannalla sijaitsevan Jyväskylän seudulla toimii kolme sukellusseuraa: Jyväskylän Delfiinit ry, Jyväskylän Sammakot ry ja Jyväskylän Sukeltajat ry. Seuroissa harrastetaan laitesukellusta, vapaasukellusta, norppatoimintaa, tekniikkasukellusta sekä jonkin verran Vapepa-toimintaa.
SUSANNA KORKIATUPA
Seurojen välillä ei tehdä tällä hetkellä säännöllistä yhteistyötä, mutta toisinaan on ollut esimerkiksi yhteisiä hallivuoroja ja uppopallojoukkue. Seurojen toiminta silti tukee hienosti toisiaan, sillä näin jokainen voi keskittyä parhaaksi katsomaansa sukelluksen lajiin tai osa-alueeseen. Monet jäsenet kuuluvat useampaan tai kaikkiin seuroihin.
Jämsän Yläinen Liesjärvi on kirkasvetinen suolampi. Maksimisyvyys on noin 14 metriä. Rannasta oikealla, vastarannalla, on kaatuneita puita, joiden seassa uiskentelee usein pikkukalaa.
UUSI SUKELTAJA
HETI AKTIIVIKSI
Emmi Ventelä Jyväskylän Sukeltajista on harrastanut sukellusta alle vuoden. Tuore harrastaja pääsi heti mukaan aktiivitoimintaan, sillä hänet valittiin kesäkuussa 2023 seuran puheenjohtajaksi.
– Viikkosukellukset pyörivät meillä ympäri vuoden; talvella
toki on hieman vähemmän väkeä sukelluksilla, sillä jääsukelluksille tulee olla riittävästi kokemusta ja taitoa. Seuramme on aika aktiivinen, vähintään kerran viikosta on jotain toimintaa, hän sanoo.
– Talvella on hallivuorot kahdesti viikossa. Viime talvena aloimme pitämään niin sanottuja teemaaltaita, eli ideoimme hallivuorolle
Jukka Suoniemi
aina jonkin aiheen. Meillä oli esimerkiksi vappudisko ja peli-ilta, jolloin pelattiin vedenalaista shakkia, twisteriä ja pingistä, hän kertoo.
Seuran toiminta painottuu laitesukellukseen. Kurssit se järjestää yhteistyössä sukellusyritys Divetimen kanssa.
Emmi Ventelä on ollut tyytyväinen oman seuransa toimintaan.
– Porukkaan oli tosi helppo päästä mukaan, vaikka tulinkin ihan uutena lajin pariin. Kaikki ovat olleet mukavia ja avuliaita. Alun perin kiinnostuin lajista, koska olen ammatiltani vesibiologi. Tällä hetkellä en työssäni sukella, mutta ehkä joskus, kun taidot kehittyvät, hän sanoo.
AKTIIVISTA NORPPATOIMINTAA
Jyväskylän Sammakoilla on pitkät perinteet. Peruskurssit laitesukelluksessa ovat hieman viime vuosina pienentyneet, mutta sen sijaan kiinnostus vapaasukellukseen on kasvanut ja norppatoiminta on aktiivista.
– Meillä on useampi perhe jo kolmannessa polvessa mukana toiminnassa. Viikkosukellukset meillä on kesäisin; on kiva, että uudet peruskurssilaiset pääsevät säännöllisesti veteen. Teemme viikonloppuisin päiväreissuja esimerkiksi Montolaan tai Kaatialaan, kertoo seuran puheenjohtaja Minna Katko. Hän
on itsekin ohjannut norppatoimintaa usean vuoden ajan.
– Otamme mielellämme peruskurssilta suoraan johtokuntaan, ja jokunen uusi aina tuleekin, hän lisää.
HANKKEELLA
VIRTAA TOIMINTAAN
Jyväskylän Delfiineiden toiminta on painottunut laitesukellukseen. Seurasta löytyy myös useampi tekniikkasukelluksen harrastaja ja oma kouluttajakin.
– Pidimme välillä taukoa kurssien järjestämisestä, mutta olemme nyt viime vuosina alkaneet pitäneet uudelleen peruskursseja melko pienille ryhmille. Koulutimme aikanaan niin paljon, että välillä oli hyvä pitää vähän taukoa, toteaa seurassa aktiivina yli 30 vuotta toiminut varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja Jyrki Säämänen. – Viime vuonna saimme seuran kehittämistukea opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Rahalla hankittiin muun muassa laitesettejä ja maksettiin kouluttajakurssimaksuja. Tiputimme peruskurssin ikärajaa. Hankkeen tavoitteena oli saada junioreita ja perheitä sukeltamaan. Hankkeen avulla saimme hieman myös uusia jäseniä, kertoo puheenjohtaja Tero Raisio
Hankehakemuksen tekemisessä seura sai apua liiton toimistolta.
Suolammien tunnelma on metsäinen. Videon on kuvannut Jaana Lahdenniemi. Kesto 2:16 minuuttia. youtu.be/IAJp19_9W2k?si=0TN_ztBw_xJg-fqi
Järvikohteita joka lähtöön
PÄIJÄNTEESTÄ löytyy Suomen sisävesien syvin tunnettu kohta. Virallisen tiedon mukaan noin 96 metriä oleva syvänne sijaitsee Rappukallion edustalla. Rappukallio on käytössä oleva sukelluskohde, joka on kallioseinämä, jossa on ikään kuin rappusia. Seinämä alkaa jo muutamasta metristä ja on syvimmillään lähemmäs 100 metriä. Vieressä on Jyväskylän kaupungin omistama Leirikallio-leiripaikka, jota voi vuokrata omaan käyttöön.
Hylkyjäkin Päijänteestä löytyy, esimerkiksi Kinkomaalla olevat proomut: 20 metrissä oleva Asuntoproomu ja noin 30 metrissä oleva Hiekkaproomu. Kärkisten sillan alusta on perinteinen sukelluspaikka, johon pääsee helposti autolla viereen.
Suolammit ja Siikajärvi
Laukaan Vihtavuorella sijaitseva Siikajärvi on suosittu ja helppo kohde, jossa kaikista seudun seuroista käydään usein. Kohde on lähellä ja riittävän helppo myös peruskurssin käyneille. Pohjassa on vanha puurakenteinen vedenottoputki, jota voi sukeltaa edestakaisin. Sen perä on noin 8 metrissä. Laukaan Suolammit ovat etenkin alkukesän suosittu sukelluspaikkoja. Sammalpohjaiset lammet ovat valoisia ja niissä on paljon kalaa. Syvyys on enimmillään ainoastaan 12 metriä. Täällä on norppienkin kanssa mukava käydä, kun toisen lammen rannassa on pieni hiekkapoukama, josta on kiva lähteä liikkeelle.
Siikajärvessä oleva vanha puinen vedenottoputki näkyy Janne Nevanperän kuvaamalla videolla hyvin. Videon kesto 1:24 minuuttia. youtu.be/cxwz4rwhuPQ?si=h5byFP-CpE0Tggsb
Höyrylaivan hylyllä
KUVA-ALBUMI Sandviken on Englannissa valmistettu rautarunkoinen höyrylaiva, joka upposi vuonna 1876. Haaksirikossa menehtyi koko miehistö kapteenia lukuun ottamatta. Viljaa kuljettaneen aluksen kotisatama oli haaksirikon aikana Ruotsin Gävle.
Hylky makaa kölillään 50 metrin syvyydessä Kirkkonummen edustalla aluevesirajan lähettyvillä. Alus on suhteellisen ehjä ja kompaktin kokoinen, joten se on mielestäni selkeä sukellet-
tava. Hylyssä riittää nähtävää, kuten paikallaan oleva höyrykone sekä peräsin potkureineen. Kuvauspäivänä näkyvyys hylyllä oli hieman utuinen ja virtausta ei ollut.
Hauraat hylyt vaativat sukeltajilta vastuullisuutta. Pitäisi olla itsestään selvää, että hylkyihin ei kajota ja hylkyalueelle ei ankkuroida. Huolellisuus on tärkeää myös hylkyjä poijuttaessa.
TEKSTI JA KUVAT: LASSE PEKKINEN
VALAISU: TEEMU VIRTANEN
Ajattelemisen aihetta
Hyvinvoivassa seurassa vallitsee positiivinen kierre
Sukeltajaliiton tavoitteena on hyvinvoivat seurat. Liiton hallitus on lähestynyt valiokuntia ja herätellyt seurojen puheenjohtajistossa keskustelua siitä, miten yhdistysten jäsenkadon saisi katkaistua ja kuinka saada vapaaehtoisia seuratoiminnan kannalta välttämättömiin tehtäviin.
Sukellusseurat eivät kamppaile näissä asioissa yksin. Erään tamperelaisen partiolippukunnan jäsenlehteä selaillessani huoli näkyi myös partiolaisilla.
Lehden pääkirjoitus käsitteli sitä, miten ratkaisevaa on yksilön huomioiminen ja positiivisen kierteen synnyttäminen. Kyse on ihan pienistä arjen kohtaamisista ja siitä, että yksilö kokee kuuluvansa porukkaan: sanoja ja tekoja, rohkaisua ja kannustusta, joita jokainen meistä tarvitsee tunteakseen olevansa osa laajempaa kokonaisuutta. Partiolippukunnan lehtikirjoituksesta inspiroituneena annan tästä sukellusharrastukseen sovittamani kuvitteellisen esimerkin.
Ajatelkaamme Suomu Sukeltajaa (nimi keksitty). Suomun kiinnostus laitesukeltamiseen on herännyt tulevan etelänmatkan aktiviteetteja suunnitellessa. Hän on hieman kahden vaiheilla, uskaltaako aloittaa harrastusta, josta on kuullut vain huimia tarinoita. Rohkaisten itsensä Suomu ilmoittautuu laitesukelluksen peruskurssille.
Vaihtoehto 1. Teoriaopinnot Dyykissä sujuvat hienosti, mutta allashar-
joituksissa Suomusta tuntuu, etteivät omat taidot yllä kurssivideoiden suoritusten tasalle. Eihän peruskurssilla vielä mallisuorituksia odoteta, mutta Suomu Sukeltaja ei huomannut, kun kouluttaja tästä mainitsi. Arkana omista kyvyistään hän haluaisi enemmän ohjausta allasharjoituksissa. Arkuus ei kuitenkaan näy päällepäin, eikä hän uskalla ottaa asiaa puheeksi. Kouluttaja ei myöskään huomaa puuttua tilanteeseen. Suomu tulkitsee asian niin, ettei hän opi. Epäluulo omiin kykyihin kasvaa, ja kynnys osallistua ensimmäiseen avovesiharjoitukseen nousee ylitsepääsemättömäksi. Suomu Sukeltaja peruu osallistumisensa ensimmäiselle harjoituskerralle vedoten työkiireisiinsä. Toisella kertaa hänellä on taas selitys perumiselleen, eikä sitä kolmatta kertaa sitten enää tulekaan. Negatiivinen kierre on syventynyt lopulta siihen pisteeseen, että Suomu jättää kurssin kesken.
Jokainen kantaa vastuuta
oman seuran hyvinvoinnista.
misen ja kertoo, ettei suoritusten tarvitse olla kuin oppikirjasta. Tästä rohkaistuneena Suomu keskittyy harjoituksissa oleellisiin asioihin, osallistuu ryhmäkeskusteluihin ja oppimiskäyrä kohoaa tehokkaasti. Kouluttajalta saamansa rakentavan ja rohkaisevan palautteen myötä hän innostuu tsemppaamaan kurssikavereita ylittämään omat haasteensa. Positiivinen kierre vahvistuu ja vuosien kuluttua, kun Suomusta on tullut kouluttaja, hänen oppilaansa ovat innolla mukana järjestämässä seuran yhteisiä sukellustapahtumia ja välittävät positiivista viestiä sukellusharrastuksesta. Seuran jäsenmäärä on tuplaantunut siitä, kun Suomu tuli peruskurssille.
Vuosien saatossa kouluttaja huomaa tekevänsä turhaa työtä oppilaiden jättäessä kursseja kesken. Kouluttaja ei saa kollegoilta tukea, väsyy ja lopettaa kouluttamisen. Negatiivinen kierre yksilötasolla on tarttunut, ja pyörre vetää alas myös seuratoiminnan.
Vaihtoehto 2. Allasharjoituksissa kouluttaja huomaa Suomun syrjäyty-
Esimerkit ovat täysin kuviteltuja ja tarkoituksella kärjistettyjä. Toivon lukijan näkevän ilmiön laajemmin lajista ja toiminnasta riippumatta. Onpa kyse sukellustapahtuman järjestämisestä tai seuran tilojen siivoamisesta: ole aktiivinen ja huomaavainen − meistä jokainen kantaa vastuuta seuransa hyvinvoinnista!
Matti Kajala
Kangasalan VPK ry / Sukellusosasto, laitesukelluskouluttaja
Sukeltajaliiton hallituksen jäsen, Vapepa-sukellus
Anna palautetta
Mitä mieltä olet Sukeltajasta?
Mistä aiheista haluaisit lukea?
Onko sinulla juttuidea?
Anna meille palautetta täyttämällä sähköinen lomake.
Sukeltaja mess a
Lehden avustajaksi?
Sukeltaja-lehteä tehdään vapaaehtoisvoimin, sukeltajalta sukeltajalle. Haluaisitko kirjoittaa sukelluksesta? Kuvaatko veden alla?
Ota yhteyttä, niin jutellaan lisää, toimitus@sukeltaja.fi
Heinäkuussa postasimme Facebookissa fiiliksiä Iso-Melkuttimelta valtakunnalliselta lasten ja nuorten leiriltä, jossa tunnelmaa ei haitannut edes kaatosade.
Lisää
lukemista
Sukeltaja-lehden kaikki ilmestyneet vuosikerrat vuodesta 1956 alkaen ovat luettavissa ilmaiseksi issuu.com-palvelussa
Ota yhteyttä
Sukeltaja-lehden asioissa sinua palvelee lehden toimitussihteeri Kristiina Karila p. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi
Toimiston henkilöstön yhteystiedot www.sukeltaja.fi
Lisää sukellusaiheisia artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi
Sukeltajaliitto ry
Valimotie 10, 5 krs. 00380 HELSINKI Puhelin 09 3481 2258 office@sukeltaja.fi
Sukeltajaliiton toimisto palvelee ma–pe 8.00–16.00 ja kesä–elokuussa 8.00–15.00. Käynti toimistolla sovitaan etukäteen.