Norppien halliralli oli menestys
www.sukeltaja.fi
Onko 300 baaria hyvä idea?
Mindfulness sopii sukellukseen
Ehdota Vuoden 2023 parasta!
Vuoden parhaat ovat erityisen ansiokkaita henkilöitä, seuroja, ryhmiä tai projekteja sukelluksen saralla vuonna 2023. Kuka tahansa voi tehdä ehdotuksen, kenelle Vuoden paras -tunnustus kuuluisi. Valinnan tekee Sukeltajaliiton hallitus. Palkinnot jaetaan Liiton kevätkokouksessa 6.4. Ehdotuksia otetaan vastaan 31.1.2024 asti.
Ehdota Vuoden parasta täyttämällä sähköinen lomake.
KATEGORIAT
Vuoden sukeltaja
Vuoden seura
Vuoden norppa
Vuoden norppaohjaaja
Vuoden norppaseura
Vuoden kouluttaja
Vuoden Vapepa-sukeltaja
Vuoden räpyläuimari
Vuoden sukelluskalastaja
Vuoden vapaasukeltaja
Vuoden uppopalloilija
Vuoden vapaaehtoinen/ vapaaehtoisryhmä
VUODEN EKOTEKO on taas haussa. Haastamme Sukeltajaliiton jäsenet, seurat ja yhteisöjäsenet pohtimaan, miten voimme itse vaikuttaa paikallisesti luonnon ja erityisesti vesistöjemme tilaan. Palkitsemme pienempiä tai isompia aloitteita, ideoita tai tapahtumia, joilla edistetään kestävää kehitystä tai suojellaan luontoa.
VUODEN EKOTEKO 2023 -palkinto jaetaan Sukeltajaliiton kevätkokouksessa 6.4.2024. Mukana valitsemassa ja palkitsemisessa on myös DAN Europe. VUODEN EKOTEKO 2023
Esitykset pyydetään lähettämään 31.1.2024 mennessä sähköisellä lomakkeella.
JULKAISIJA
Sukeltajaliitto ry Valimotie 10
00380 HELSINKI
www.sukeltaja.fi puh. (09) 3481 2258 office@sukeltaja.fi
PÄÄTOIMITTAJA
Harri Nieminen harri.nieminen@sukeltaja.fi
TOIMITUSSIHTEERI
Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi
TOIMITUS
Viestintätoimisto Loistava Oy
Patruunantie 17 62800 Vimpeli
TUOTTAJA
Susanna Korkiatupa puh. 044 589 6234 susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi
TOIMITUSNEUVOSTO
Harri Nieminen, Emma Barrow, Kristiina Karila, Susanna Korkiatupa, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen, Outi Väisänen
SIVUNVALMISTUS
Aste Helsinki, Mika Viitanen
ULKOASU
Kumppania Oy, Laura Telin
KUVAPANKKI
Depositphotos
ILMOITUSMYYNTI
Susanna Korkiatupa puh. 044 589 6234 susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi
SUKELTAJA ILMESTYY
helmi-, huhti- kesä-, syysja marraskuussa
ISSN 2737-212X
16 Hauskuutta ja haastetta norpparallissa.
5/2023
Vakiot
6 MATKALAUKKU La Gravière du Fort Ranskassa.
8 TYRSKYT Syyskokouksen kuulumiset, Tiedefaktassa lampipolyyppi, Soveltavan sukelluksen koulutuksessa, Ota huomioon varusteiden jäätymisriski.
14 PERSOONA Kati Laasonen.
28 SUKELLA SUOMESSA Diversnight valaisi vedet.
30 HYVÄ HOMMA! Lisää vapaasukelluskouluttajia Saimaan Norppiin.
31 AJATTELEMISEN AIHETTA Vaikutetaan yhdessä sukelluksen hyväksi.
Päivitykset
16 NORPAT OHJAAJINEEN kokoontuivat yhteen iloiseen Ratikkaralliin Tampereelle.
20 VUODEN SUKELLUSKUVA ja muita Sukelluskuvauksen SM-kilpailussa menestyineitä.
22 TIETOISEN LÄSNÄOLON harjoittaminen on hyödyllistä sukeltajalle.
24 300 BAARIN PULLOT – hitti vai huti?
27 SUKELLUSTAPAHTUMIEN vastuukysymykset huomioidaan uudessa sukelluspalveluiden turvallisuusohjeessa.
KANNEN KUVA Salla Koppanen Kuva voitti teemasarjan, Rauha, Sukelluskuvauksen SM-kilpailussa.
Kovasiipi
Marcin
Docrucki
Waltter
Toiva
MERKKAA kevätkokous kalenteriin
Sukeltajaliiton kevätkokous pidetään Salossa 6.4.
Sukellusseura Simppu ry:n 50-vuotisjuhlan yhteydessä.
Virallinen kokouskutsu julkaistaan sukeltaja.fi uutisissa vähintään kolme viikkoa ennen kokousta. Tervetuloa kokoukseen ja seuran vuosijuhlaan!
Sukeltajavakuutus vuodelle 2024
Sukeltajaliitto – DAN Europe -sukeltajavakuutus vuodelle 2024 tulee myyntiin 15.12. Laitesukeltajalle, kilpaurheilijalle ja nuorelle snorkkelisukeltajalle löytyy jokaiselle oma vakuutus.
• hoitokulukorvaus kotimaassa 30 000 euroon asti, ulkomailla 50 000 euroon asti
• 24/7 neuvontaa sukelluslääketieteellisissä ongelmissa
• UUTTA: yhteydenotto nyt myös internet-puheluna
Osta vakuutus sukeltaja.fiverkkokaupasta.
TOIMISTON JOULU
Sukeltajaliiton toimisto on suljettuna 23.12.–1.1.
Toivotamme kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua sekä onnea uudelle vuodelle 2024!
Pääkirjoitus
Hyvä on olemassa, kun se on näkyvillä
Teemme päivittäin valintoja ja muotoilemme maailmankuvaamme sekä mielipiteitämme eri kanavista näköpiiriimme tulevien viestien myötä. Toisaalta näitä kanavia on paljon, ja välillä oleellinenkin tieto hukkuu valtavaan massaan. Viestintä on nykymaailmassa tärkeää ja onnistuneen viestinnän toteutus hyvin haastava laji − myös sukellusharrastuksemme kannalta katsottuna. Se mikä oli ennen hyvää ja riittävää, ei monilta osin enää tänä päivänä viestinnässäkään piisaa. Tarvitaan uusia lähestymisiä sekä taitoa, jotta olemme oikealla tavalla näkyvillä oikeissa paikoissa, oikeaan aikaan ja että tulemme myös oikein ymmärretyiksi.
Seurojen kasvun edistäminen, pitovoiman kasvattaminen sekä toimintaedellytysten parantaminen vaikuttamalla ovat strategian jalkauttamisemme painopistealueita.
VESI ON ollut Salla Koppasen elämässä aina vahvasti läsnä. Jo pienestä pitäen hän tutki kesäisin maskin ja räpylöiden avulla kotiseutunsa Rautalammin vesistöjä.
– Lopullinen hurahdus sukellukseen tapahtui muutama vuosi sitten, kun ystäväni houkutteli laitesukelluskokeiluun. Pian mukaan tuli vapaasukellus, jotta pinnan alle pääsisi matalammalla kynnyksellä, ja päivitin myös kamerakalustoni veden alla kuvaamiseen soveltuvaksi, hän kertoo.
Sukellus merkitsee Koppaselle rauhoittumista, uuden löytämistä ja tutkimista. – Haluan tutkia ja ymmärtää vesien ekosysteemejä ja niiden monimuotoisia asukkaita. Luen paljon tietokirjallisuutta liittyen mertensuojeluun ja -tutkimukseen. Mitä enemmän tiedän, sitä enemmän saan irti sukelluksista. Lisäksi olen saanut paljon uusia ystäviä ympäri maailmaa, joita
Näiden kaikkien toteutumisessa onnistunut viestintä on keskeisessä roolissa. On selvää, että tätä viestintää ei voida toteuttaa vain yhdestä osoitteesta, eikä se ole vain muutaman vastuulla. Meidän tulee päästä eri suunnista entistä lähemmäs sukelluksen nykyisiä ja tulevia harrastajia sekä tahoja, jotka edistävät eri tavoin toimintaedellytyksiämme. Hyvillä positiivisilla viesteillä, jotka nähdään ja kuullaan.
Näiden toteuttamiseksi tarvitaan riittävästi näkemyksellisyyttä, osaamista ja ennen kaikkea innokkaita tekijöitä. Tästä lähtökohdasta järjestimme ennen 7.10. pidettyä syyskokousta viestinnän työpajan. Pajassa käytiin läpi juttuja, mitä voimme onnistuneen viestinnän kautta saavuttaa. Ideoimme porukalla meitä sukeltajia, seurojamme sekä laajemmin koko harrastustamme hyödyttävän viestinnän toteutukseen
kaikkia yhdistää sama intohimo vedenalaiseen maailmaan.
Kohtaaminen paholaisrauskun kanssa on yksi Salla Koppasen upeimpia sukelluselämyksiä. Hän oli tuolloin puolisonsa kanssa vapaasukeltamassa Raja Ampatin saaristossa LänsiPapualla.
– Muut porukasta menivät laitteiden kanssa pohjaan, ja me jäimme kahdestaan kellumaan pintaan. Siinä sitten hetken ehdimme päivitellä, että mitenkäs tässä keskellä merta me nyt sitten löydetään yhtään mantaa? Kun katsoimme pinnan alle, tuli neljän yksilön joukko suoraan kohti meitä! Ne ruokailivat tehden kieppejä pinnan tuntumassa ja lähestyivät valtavat kidat auki suoraan meitä kerta toisensa jälkeen. Tuntui kuin olisi ollut hidastetussa filmissä, kun nuo majesteettiset olennot liikkuivat vedessä niin sulavasti ja rauhallisesti, hän kertoo. Sukelluskuvaajana Kop-
Harri Nieminen puheenjohtaja harri.nieminen @sukeltaja.fi
liittyviä asioita. Viestintä on tärkeä työkalu, joka ansaitsee myös oman fooruminsa, joten tällainen päätettiin perustaa.
Nyt liikkeelle lähtevästä viestintäfoorumista halutaan luoda yhteisö, jossa tehdään asioita ja jaetaan kehitysajatuksia seurojen kesken kaikkia meitä hyödyttäen. Foorumi on myös paikka, jossa arvostetaan aikaa. Mukaan voi siis tulla vaikkapa sitten vaan tekemään pienen tehtävän, ilman pelkoa pidempiaikaisen sitoutumisen riskistä. Jokainen ideakin on arvokas. Uskon, että foorumi tuo osaltaan ratkaisuja näkyvyyteemme kehittämiseen ja avaa näin meille täysin uusia mahdollisuuksia. Hyvä on olemassa, kun se on näkyvillä.
Näkymisiin!
pasta inspiroivat vesi ja valo jo itsessään.
– On upea näky, kun auringonlaskun oranssin eri sävyt leikittelevät veden liikkeen mukana luoden kauniin vastavärien kontrastin sinisen veden kanssa! Pidän erityisesti isojen kohteiden kuvaamisesta, ja haaveenani onkin päästä vielä joku päivä kuvaamaan valaita avomerelle, hän sanoo.
Salla Koppasen kuva Välimeressä (tämän lehden kansikuva) voitti sukelluskuvauksen SM-kilpailussa 2023 teemasarjan, jossa teemana oli ”Rauha”. Tuomaristo kommentoi kuvaa näin: Rauhaa jaseesteisyyttähohkaavakuva, jokailmentääteemaahyvin.Vedenpinnanväreilyonraikkaassa kontrastissahiekkapohjanherkkienaaltojenkanssa.Maailman suuruusjaihmisenpienuustulevatkauniistiesiin.Samoinihmisenjaluonnonrauhaisayhteiselo. Tätäsukellukseltahaemme.
Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.
Salla Koppasen arkisto
Salla Koppanen, Helsinki
Miisa Nieminen
La Gravière du Fort – seurojen oma sukelluspaikka
Aivan Strasbourgin läheisyydestä Ranskasta löytyy mielenkiintoinen sukelluspaikka, vedellä täyttynyt entinen kalkkikivilouhos. Vesi on kirkasta. Sukellus eri muodoissaan on ainoa aktiviteetti, joka tällä vesialueella on sallittu.
SARI NUOTIO ja HARRI NIEMINEN
La Gravière du Fortin tarina lähti liikkeelle halusta luoda oma sukelluspaikka. 32 Ranskan sukellusliiton alaista alueen sukellusseuraa on yhdistänyt voimansa esimerkillisellä tavalla ja hankkinut paikan omistukseensa vuonna 2009. Ajan saatossa sukelluskeskuksesta on tullut tunnettu, ja sukelluspaikkana se on yksi Ranskan suosituimmista.
Vuositasolla La Gravière du Fortissa kirjataan 45 000 sukellusta.
Louhoksessa voi kohdata muun muassa kookkaita sampia.
PARI HYLKYÄ, KAUNISTA
KASVILLISUUTTA JA KALOJA
Sukelluspaikka soveltuu eri tasoisille sukeltajille, erilaisten koulutusten pitämiseen ja myös esimerkiksi vapaasukelluksen, räpyläuinnin ja sukellussuunnistuksen harjoittamiseen. Uiminen ja sukelluskalastus on kielletty – kaloja ihaillaan ja tallennetaan kuviin. Sukelluskuvaukseen ja videokuvaukseen paikka onkin mitä mainioin. Sukeltajien iloksi on upotettu muun muassa pieni
lentokoneen ja purjeveneen hylky. Syvyyttä sukelluspaikassa löytyy aina 40 metriin asti. Matalimmissa syvyyksissä on kaunista kasvillisuutta, kalaparvia ja onnea tuova pieni patsas. Myös soveltavan sukelluksen tarpeet on hyvin huomioitu. Isoja investointeja on tehty kahden veteenmenorampin rakentamiseksi. Tähän tarkoitukseen on saatu EU:n hankerahoitusta. Alueelta löytyy myös tiloja koulutusten ja erilaisten tapahtumien järjestämiseen.
Matkalaukku
Sukeltajaliiton toiminnanjohtaja Sari Nuotiolla ja puheenjohtaja Harri Niemisellä oli mahdollisuus sukeltaa La Gravière du Fortissa lokakuussa heidän osallistuessaan CMAS Europen yleiskokoukseen, joka järjestettiin siellä.
Alueen infrastruktuuriin on panostettu, ja veteen pääsee turvallisesti myös pyörätuolilla.
PIENI MAKSU SUKELLUKSESTA
Strasbourg sijaitsee aivan Saksan rajan tuntumassa hyvien liikenneyhteyksien varrella, joten se kokoaa yhteen sukeltajia viidestä eri maasta. Ranskalaisten ja saksalaisten lisäksi paikalle saapuu sukelluksen harrastajia myös Luxemburgista, Sveitsistä ja Belgiasta.
La Gravière du Fortin sukelluskeskuksen alue ja sen vesialue on aidattu. Sukeltaminen vaatii aina rekisteröintiä ja on maksullista. Niiden seurojen jäsenet, jotka omistavat sukelluspaikan, maksavat sukelluksesta kaksi euroa. Muilta veloitetaan viisi euroa sukellukselta.
www.lagravieredufort.fr
Pullojen täyttö maksaa neljä euroa. Alueelle on luotu selkeät turvallisen ja mukavan harrastamisen takaavat toimintaohjeet, joita kaikkien edellytetään noudattavan. Jokainen muun muassa vie kaikki mahdolliset roskat pois lähtiessään.
TERVETULOA SUKELTAMAAN!
CMAS Europen kokousta isännöinyt Bernard Schittly toivottaa myös suomalaiset sukelluksen harrastajat tervetulleiksi La Gravière du Fortiin. Häneen voi olla suoraan yhteydessä sähköpostitse presidentadjoint@ ffessm.fr
www.facebook.com/gravieredufort
Kohde on hyvin kuvauksellinen: sieltä löytyy muun muassa kaunista kasvillisuutta ja pieni upotettu purjevene.
Sari Nuotion arkisto
Fabrice Boissier
La Gravière du Fort
La Gravière du Fort
– KOONNUT KRISTIINA KARILA –
Kuulumiset syyskokouksesta
Sukeltajaliiton syyskokous pidettiin lauantaina 7.10. Tampereella hybridikokouksena. Kokoukseen osallistui äänioikeutettu edustaja 12 seurasta.
ENNEN varsinaista kokousta järjestettiin viestinnän työpaja, jossa keskusteltiin seurojen viestintätarpeista. Tavoitteena on luoda seuraviestijäverkosto, jolle tarjotaan säännöllisiä kohtaamisia, koulutusta, apua, työkaluja, vinkkejä ja vertaistukea seuran päivittäisen viestinnän tueksi. Aiheesta on jo lähestytty seurojen viestijöitä ja seurajohtoa.
PALKITTUJA
Ennen kokousta jaettiin Sukeltajaliiton ympäristöpalkinto. Sen sai tänä vuonna Helsingin yliopiston alainen Tiedesukellusakatemia (Finnish Scientific Diving Academy) työstään tiedesukelluksen ja siihen liittyvän koulutuksen elvyttämisestä Suomessa. Palkinnon vastaanotti akatemian koordinaattori
Edd Stockdale
Sami Kuivainen vastaanotti
Sukeltajaliiton pronssisen ansiomerkin ja mitalin. Kuivainen otti vastuulleen vuonna 2016 perustetun Vapepavaliokunnan vetämisen puheenjohtajana ja oli aktiivisessa roolissa sen toiminnan kehittämisessä ja viranomaisyhteistyön pitkäjänteisessä rakentamisessa.
Juho Herva kukitettiin tunnustuksena menestyksestään räpyläuinnin arvokilpailuissa. Herva ui pronssia lajissa 100 m BF heinäkuussa Gödöllőssä Unkarissa pidetyissä EMkilpailuissa. Kilpailut olivat Juho Hervan ensimmäiset aikuisten arvokilpailut.
Liiton puheenjohtaja Harri Nieminen piti myös katsauksen ajankohtaisista asioista.
Kokouksen asiakirjat Sukeltajaliiton nettisivuilla Materiaalipankissa kansiossa Syyskokous 2023.
KOKOUKSEN VIRALLISET ASIAT Kokous hyväksyi esityksen vuoden 2024 toimintasuunnitelmaksi ja talousarvioksi. Sukeltajaliiton hallitukseen valittiin uusia jäseniä erovuoroisten tilalle seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Hallituksen jäseniksi valittiin Markus Aarnio Vantaalta, Hannu Ahonen Pietarsaaresta, Sari Herva Hyvinkäältä, Matti Kajala Tampereelta ja Jutta Lind Loimaalta. Hallituksessa jatkavat jäsenet Harri Nieminen Tampereelta, Marko Niinistö Salosta, Tuomo Palevaara Riihimäeltä ja Sanna Siltanen Kirkkonummelta. Myöhemmin lokakuussa saimme tiedon, että Markus Aarnio oli menehtynyt. Otamme osaa läheisten suruun.
Sami Kuivainen (vas.) ja Juho Herva (oik.) saivat huomionosoitukset kokouksessa. Edd Stockdale (kesk.) otti vastaan liiton ympäristöpalkinnon.
Liiton tilintarkastajaksi tilikaudelle 2024 valittiin Nexia Oy, tilintarkastusyhteisö, josta päävastuullisena HT Markus Palmola ja varatilintarkastajaksi Nexia Oy, tilintarkastusyhteisö. Liiton toiminnantarkastajaksi tilikaudelle 2024 valittiin Jyrki Lukkarinen ja varatoiminnantarkastajaksi Markku Leinonen Kokous hyväksyi päivityksiä liiton ympäristöohjelmaan.
Kristiina Karila
Ikinuori polyyppi
TIEDEFAKTA Sukeltaessa huomaamme usein erilaisia kaloja, ehkä jopa rapuja tai kilkkejä. Useimmiten emme keskity niihin kaikkein pienimpiin asioihin ympärillämme. Oletko koskaan pysähtynyt tutkimaan lähemmin puun palaa, kiveä tai kasvin lehteä? Saatat löytää hyvin pienen eläimen, joka myrkyllisillä lonkeroillaan pyydystää ruokaa. Lampipolyyppi (Hydridae) on noin senttimetrin kokoinen ja kuuluu yllättäen samaan eläinkuntaan kuin meduusat tai korallit. Kuten meduusoilla ja koralleilla, myös lampipolyypeilla on erikoistuneita soluja, joissa on eräänlainen koukku ja myrkkyä saaliin pyydystämiseksi.
Nämä polyypit eivät kuitenkaan ole vaarallisia ihmisille. Sen sijaan tutkimalla lampipolyyppeja voimme oppia paljon ikääntymisen biologiasta. Jo 1700-luvulla huomattiin, että jos lampipolyypin leikkaa kahtia, molemmat puoliskot palautuvat ja säilyttävät alkuperäisen
olomuotonsa. Tämä johtuu siitä, että polyypeilla on kantasoluja, jotka kykenevät uusiutumaan jatkuvasti. Nimi Hydridae onkin viittaus kreikkalaisen mytologian Hydra-hirviöön, joka kasvatti irti leikatun pään tilalle aina uuden.
Jos haluat löytää näitä Hydran miniversioita, sukella rauhallisesti pohjakasvustoa pitkin ja tarkkaile kivien, puiden ja vesikasvien pintaa.
JENNIFER TERSTEEGEN, suomennos Teemu Välisalmi
rihmamaisia polyyppeja simpukan pinnalla.
EUROPEAN UNDERWATER
FEDERATION, EUF, jakaa ensi vuonna ensimmäistä kertaa EUF ECO -palkinnon. Palkinnon tavoitteena on lisätä sukeltajien ympäristötietoisuutta ja kiinnostusta osallistua erilaisiin ympäristöhankkeisiin ja -toimintaan sekä antaa tälle tärkeälle työlle näkyvyyttä. Sukeltajaliitto ry on
EUFin jäsen, ja toivomme, että myös Suomesta löytyisi hyviä ehdokkaita palkinnon saajaksi. Ehdotuksia otetaan vastaan vuoden loppuun asti ja palkinto jaetaan tammikuussa Boot-messuilla Düsseldorfissa. Tutustu asiaan tarkemmin ja esitä palkittavaa EUFin nettisivujen kautta.
www.euf.eu/en/awards/euf-eco-award
Franz Brümmer
Valkoisia
- Majoitus: neljä makuuhuonetta
- Keittiö, sauna, pesuhuone
- Varusteiden huoltotila
- Varusteiden kuivaushuone
- Täyttöasema 230 / 300 bar
Kaatialaan 25 min www.diversbb.fi
Rannankyläntie 686 040-59 14 997
Jäsenseura!
Ilmoita tässä ilmaiseksi!
Seuroille pikkuilmoitus veloituksetta, kun ilmoitus koskee kaikille avointa tapahtumaa.
Kysy lisää toimitus@sukeltaja.fi.
Merten jättiläisiä
KIRJA Muutamia meriin liittyviä tietoteoksia jo kirjoittanut alan biologi Jessica Haapkylä ei tyytynyt vain ihmettelemään kohtaamiensa valaiden elämää, vaan päätti selvittää niiden arvoituksia laatimalla aiheesta kirjan. Tästä monia sukeltajiakin kiinnostavasta aiheesta 253-sivuisen teoksen on julkaissut Into-kustantamo.
Kyseessä ei ole pelkkä tietoteos vaan myös matkakirja, jonka sivuilla kirjoittaja liikkuu enimmäkseen Norjan, Meksikon ja Yhdysvaltain länsirannikoiden vesillä. Innostuneiden kokemusten lomassa valastietoutta jaetaan kuitenkin muiltakin merialueilta. “Olen edelleen joka kerta yhtä haltioitunut, kun näen valaan nousemassa pintaan”, Haapkylä kuvaa motiivejaan.
Aluksi valaiden pariin päästään Andenesissä Norjassa, jossa Haapkylä toimii aluksen kannella ja vie safarioppaana turisteja katsomaan kaskelotteja. Tutuiksi tulevat lajin vaellukset, lisääntyminen, kommunikointi, älykkyys, sosiaalinen elämä sekä taistelu suosikkisaaliinsa jättiläiskalmarin kanssa syvyyksissä.
Haapkylän eteen ilmestyvät Andenesin lähivesillä myös sinivalas, lahtivalaita ja valtava 150 miekkavalaan parvi. Lisäksi kerrotaan Pohjois-Norjassa syksyisin miekkavalaiden ohella silliparvia saalistavista ryhävalaista.
Norjasta kirjailija etenee Kaliforniaan, jossa lähdetään merelle San Diegosta katsomaan vilkkaan laivaliikenteen puristuksissa eläviä harmaavalaita. Myös sinivalaat ovat San Diegossa laajasti esillä, tavataanhan siellä tämän lajin tutkijoita.
Haapkylän matka jatkuu USAsta Meksikon Ala-Kalifornian puolelle “road trippinä”. Pääkohteina ovat San Ignacion ja Ojo de Liebren laguunit, joissa harmaavalat synnyttävät poikasensa. Tämä
on kirjan herkin osuus, sillä kirjailija pääsee muiden matkailijoiden mukana koskettamaan kädellään “kaikista valaista sosiaalisimman” selkää. Onnen huumaa hillitsee kuitenkin tieto harmaavalaiden viime aikojen joukkokuolemista. Syynä ovat olleet ainakin Tyynenmeren lämpöaallot.
Kirja tarjoaa tietoa myös ympäristömyrkkyjen, vedenalaisen melusaasteen ja valaanpyynnin seurauksista merinisäkkäille. Samoin valaiden mystiset rantautumiset ja ilmastonmuutos ovat esillä, vaikka jälkimmäisen vaikutukset esimerkiksi valaiden ravitsemukselle merkityksellisiin krillipopulaatioihin ovat paljolti kysymysmerkkejä. Lopussa kirjailija painottaa avomeren suojelualueiden perustamisen tärkeyttä, ovathan aavat ulapat edelleen “villiä länttä”.
Kaiken kaikkiaan Haapkylän kirja oli mukaansa tempaava lukukokemus, joka ei pitkästyttänyt ja joka palautti mieleen omiakin saman suuntaisia kokemuksiani valaiden parista. Muutama valaskuva olisi elävöittänyt kirjaa entisestään, mutta kustannusalan taloushaasteet eivät tällä kertaa kuvitusta mahdollistaneet.
ERKKI SIIRILÄ
Jessica Haapkylä: Merten jättiläinen, Into Kustannus 2023
Soveltavan sukelluksen koulutusta kehitetään
SOVELTAVAN sukelluksen yhteispohjoismainen kehittämishanke käynnistyi viime keväänä. Sukeltajaliitolle on myönnetty tähän hankkeeseen Ahos-säätiön kehittämistukea.
Lokakuussa järjestettiin Ruotsin Mullsjössä soveltavan sukelluksen kouluttajakoulutus, johon osallistui kaikista pohjoismaista yhteensä 17 oppilasta. Opettajat tulivat Espanjasta. Sukeltajaliitosta koulutukseen osallistuivat Pälvi Lietzen, Ari-Pekka Arponen ja Veli-Matti Järveläinen. Koulutuksen jälkeen heillä kaikilla on luokitus CMAS Special Needs Diving Instructor. Ari-Pekka Arposen mukaan koulutus oli erittäin hyvin toteutettu kokonaisuus.
– Teoria kattaa hyvin tämän osaalueen eritysvaatimukset, ja käytännön harjoitteissa pureuduttiin kaikkiin niihin haasteisiin, mihin kouluttaja törmää ohjatessaan ja sukelluttaessaan liikuntarajoitteista henkilöä. Tämä ei rajoitu ainoastaan veteen, vaan koko hallille tulon: portaat, pukuhuoneet, saunatilat,
Kurssiporukka yhteiskuvassa.
Opetuksen aiheena on autettavan kääntäminen vedessä.
WC, allastilat, allas, autettavan käsittely ja ohjaus ja niin edelleen, hän sanoo. CMAS on lähiaikoina julkaisemassa uudet soveltavan sukelluksen standardit.
Vuoden 2024 aikana on tavoitteena tuottaa Dyykkiin suomenkielistä oppimateriaalia ja järjestää ensimmäiset sukellusavustaja- ja kouluttajakoulutukset. Koulutuksia voidaan järjestää, vaikka Dyykki-materiaali ei vielä olisikaan täysin valmista.
Nuorta uppisenergiaa PM-kotikisoissa
SUOMEN uppopallomaajoukkueet saivat arvokasta pelikokemusta kotikisoissamme Helsingissä Pirkkolan uimahallissa 18.–19.11. järjestetyissä PM-kilpailuissa. Hyvä tunnelma nuorten kesken oli aistittavissa hallilla koko tapahtuman ajan. Hienosti toteutettu livestriimaus toi kauempanakin olevat kannattajat kisakatsomoon ja kommentoimaan pelien tapahtumia.
Naisten alle 24-vuotiaiden joukkue ylsi hienosti hopealle ja miesten alle 21-vuotiaiden joukkue sai kaulaan pronssiset mitalit. Norja vei voiton molemmissa sarjoissa.
Vuodelle 2023 Kreikkaan suunniteltu CMAS:n nuorten avoin EM-kilpailu siirtyi eteenpäin, ja se siintää nuorilla nälkäisillä joukkueillamme seuraavana tavoitteena.
MUKAAN MAAJOUKKUEESEEN? Nuorten maajoukkueet kokoontuvat säännöllisin väliajoin leireilemään, ja rinkiin otetaan mukaan uusia pelaajia. Maajoukkueen mukana treenaaminen kannattaa aloittaa mahdollisimman nuorena; siten voi kasvaa sekä harjaantua taidoiltaan edustusjoukkueeseen. Mikäli olet kiinnostunut, ole rohkeasti yhteydessä ja kysele mahdollisuudesta tulla mukaan:
• U21 miesten valmennus: Paavo Hynninen, paavo.hynninen@sukeltaja.fi
U24 naisten valmennus: Markus Nevalainen, markus.nevalainen@sukeltaja.fi
KiitoksetkaikillePM-kilpailujen vapaehtoisillemme!
Suomen nuoret pelasivat hyvällä fiiliksellä, ja kotiin lähdettiin mitalit kaulassa.
Ari-Pekka Arposen arkisto
Ari-Pekka Arposen arkisto
Sari Nuotio
Luonnon virkistyskäyttö on jokaisenoikeus
OLEMME tottuneet siihen, että
Suomessa toisen omistamalla maalla pääsääntöisesti saa muun muassa liikkua, uida, veneillä, marjastaa ja leiriytyäkin lyhyitä aikoja ilman maanomistajan lupaa. Poikkeuksia tähän ovat Puolustusvoimien alueet, luonnonsuojelualueet ja pihapiirit, joilla luvatta liikkuminen on joko rajoitettua tai kokonaan kiellettyä. Tätä periaatetta on kutsuttu jokamiehenoikeudeksi.
JOKAMIEHENOIKEUDESTA
JOKAISENOIKEUTEEN
Kotiseutuliitto teki vuonna 2018 julkilausuman termin ”jokamiehenoikeus” muuttamisesta muotoon ”jokaisenoikeus”. Aamulehti otti termin käyttöön samana vuonna ja Metsähallitus tänä kesänä. Myös muut luontoliikunnan parissa toimivat tahot, kuten Ympäristö-
ministeriö ja Suomen Partiolaiset, ovat ottaneet tai ottamassa termin käyttöön. Sukeltajaliitto käyttää termiä jatkossa kaikessa viestinnässään. Oppimisympäristö Dyykkiin termi muutetaan sitä mukaa, kun sisältöjä päivitetään.
TASA-ARVOA KIELENKÄYTTÖÖN
Perusteena termin muuttamiseen on vuonna 1990 annettu Euroopan neuvoston suositus käyttää sukupuolten tasa-arvoa edistävää kieltä lainsäädännössä, julkisessa hallinnossa ja koulutuksessa. Suomen kielen lautakunta on suositellut vuonna 2007 käyttämään sukupuolineutraaleja ilmauksia hallinnon kielessä. Termi ”jokaisenoikeus” sisältää yhdenvertaisesti kaikki Suomessa oleskelevat henkilöt ketään pois sulkematta. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen
erityisasiantuntija Ulla Tiililä pitää termiä onnistuneena.
– Termi on sukupuolineutraali ja termimäisyys näkyy sanassa kirjoitettuna. Sen sopivuus koetellaan käytössä ja aidossa tekstiympäristössä. Suuntaus sukupuolineutraaleihin ilmaisuihin on nyt niin vahva, että sukupuolittuneet ilmaukset alkavat näyttää jo vanhahtavilta, Tiiliä totesi Ulkoilufoorumin aihetta käsittelevässä webinaarissa marraskuun alussa.
Ulkoilufoorumi on vuonna 2004 perustettu ulkoilun edistämisen yhteistyöverkosto, johon kuuluu 21 kansalaisjärjestöä, joiden toiminnassa ulkoilulla on keskeinen merkitys. Sukeltajaliitto on foorumin jäsen.
www.ym.fi/jokaisenoikeudet
OSVIITTA
Vettä väärässä paikassa
Talvikaudella sukeltaminen tapahtuu yleensä jäätävissä olosuhteissa. Jäätävillä olosuhteilla tarkoitetaan sukeltamista, kun pintaveden lämpötila on alle +5 °C tai kun ilman lämpötila on pakkasen puolella.
MIKA RAUTIAINEN, Sukeltajaliiton koulutuspäällikkö
JÄÄTÄVISSÄ olosuhteissa sukellettaessa veden pinta ei välttämättä ole jäässä, vaan jäätävät olosuhteet voivat vallita myös avovedessä sukellettaessa. Olennaista on, että vesi on kylmää: riskinä on, että varusteet jäätyvät sukelluksella. Jäätynyt annostin alkaa puhaltamaan. Puhaltavasta annostimesta voi edelleen hengittää, kun pysyy rauhallisena. Sukeltaja voi myös siirtyä käyttämään omaa tai parin vara-annostinta. Parasta on silti ennaltaehkäistä jäätymistilanteita.
TARKASTA PULLO
JA POISTA KOSTEUS
Pullo on hyvä avata 1–3 vuoden välein ja tarkastaa sinne kertynyt kosteus ja pullon ruosteisuus. Pullo lasketaan tyh-
Hengitysilmassa olevan vesihöyryn suurimmat sallitut pitoisuudet eri paineissa standardin SFSEN 12021:2014 mukaan. Mitä korkeampaan paineeseen pullo täytetään, sitä kuivempaa ilman tulee olla.
jäksi. Venttiili irrotetaan kiertämällä sitä vastapäivään. Venttiiliä voi kopauttaa kevyesti esimerkiksi puuvasaralla, jollei se lähde muutoin aukeamaan. Jos pullon pohjalla on vettä, se kaadetaan pois ja pullon annetaan kuivua. Sisäpuolen
Painealue
40–200 bar
> 200 bar
Kompressorit, joita käytetään täyttämään pulloja yli 200 bar paineeseen.
ruosteisuus tarkastetaan taskulampun avulla. Jos pullo on ruosteessa, se tulee lähettää hiekkapuhallettavaksi, vaikka edellisestä huollosta ei olisi kulunut vielä kymmentä vuotta. Kaulan o-rengas vaihdetaan uuteen. Venttiili kierretään takaisin kiinni ja pullo täytetään. Pullossa on hyvä pitää aina painetta, jottei sinne pääse likaa ja kosteutta.
Todennäköisyys jäätymiseen ja muihin laiteongelmiin kasvaa, mikäli säännölliset tarkastukset jätetään tekemättä.
MISTÄ KOSTEUS TULEE?
Kosteus pääsee pulloon täyttöjen yhteydessä. Suomen olosuhteissa ulkoilma on varsinkin kesäisin lämmintä ja kosteaa. Kompressorille syötettävä ilma voi sisältää huomattaviakin määriä näkymätöntä vesihöyryä. Vesihöyryn määrä paineilmassa on sukeltajan kannalta merkitsevää. Jos kompressorin suodatus ei kykene poistamaan vesihöyryä imuilmasta, voi vesi kondensoitua pullon sisälle, kun sukelletaan viileässä tai kylmässä vedessä.
Vesihöyrystä poistuu keskimäärin 95 prosenttia kompressorin vesityksen yhteydessä, neljä prosenttia jää suodattimiin ja runsas prosentti menee pulloon. Mikäli kompressorin vesitys tai suodatusjärjestelmän huolto on laiminlyöty, kosteutta pääsee pulloon enemmän. Kompressorin ilmanlaatu tuleekin mittauttaa säännöllisesti.
On huomattava, että pullo kastuu sitä todennäköisemmin mitä korkeampaan paineeseen se täytetään. Esimerkiksi vesihöyry, jota on 25 mg/m³, kondensoituu kylmissä avanto-olosuhteissa vedeksi 192 baarin paineessa.
Sallittu vesihöyryn pitoisuus ilmakehän paineessa
≤ 50 mg/m³
≤ 35 mg/m³
≤ 25 mg/m³
Kati
Laasonen, Helsinki
Monta polkua sukelluksen parissa
Sukelluskouluttaja Kati Laasonen kertoo matkastaan Thaimaan kirkkaista vesistä seurakouluttajaksi Suomeen, intohimostaan meriarkeologiaan ja sukellusperheensä merkityksestä.
KRISTIINA KARILA Kuva Kati Laasosen arkisto
MITEN SINUSTA TULI SUKELTAJA?
Vuonna 2005 olin kyllästynyt työhöni, joten otin pitkän syysloman ja matkustin Thaimaahan. Koska aurinkotuolissa lojuminen ei ole minun juttuni, niin ajattelin, että kokeillaan sukeltamista. Se oli menoa heti. Tein saman tien PADIn peruskurssin ja Advanced-kurssin.
ENTÄPÄ SUKELLUSKOULUTTAJA?
Suomeen palattuani kysyin pomolta, tarvitseeko hän minua oikeasti, ja ehdotin, että lähtisin takaisin Thaimaahan tekemään kouluttajakurssia. Näin teinkin, ja ensimmäinen kesän aikana sain sukeltaa todella paljon. Jäin töihin Raya Diversille vuodeksi ja siitä siirryin Chalong Seasportille. Olin Thaimaassa reilut kolme vuotta. Lopulta väsyin ja palasin Suomeen, sillä nelikymppiselle sukelluskouluttaminen on raskasta työtä; kyllä sinne kannattaa lähteä vähän nuorempana.
MITEN SUKELLUSURASI
JATKUI SUOMESSA?
Olin hetken töissä Helsingin sukelluskeskuksessa, ja kun se loppui, olin ihmeissäni, että kenen kanssa minä nyt sukellan. Tapasin Ylen sukelluskerholaisia ja kuulin heidän sisarkerhostaan Plutot PD:stä. Sieltä löysin sukellusperheeni, josta tuli minulle tosi tärkeä porukka. Tällä hetkellä minulla on hiukan vajaa tuhat sukellusta takana.
OLET NYT MYÖS CMAS-KOULUTTAJA, MITEN HANKIT PÄTEVYYDEN?
Plutoissa toimin apuopettajana, sillä PADI-kouluttajana en voinut vetää itse seuran kursseja. Minulta kysyttiin, voisinko hankkia myös CMAS-kouluttajaoikeudet. Tein sitten viime kesänä Rovaniemellä crossoverin PADI-kouluttajasta CMAS M2-kouluttajaksi. Läksin sinne asti kurssille, koska kouluttajat olivat minulle entuudestaan tuttuja, joten tuntui helpolta lähteä sinne opettelemaan.
MILLAINEN KOKEMUS
CROSSOVER-KURSSI OLI?
Oli kieltämättä hyvin erikoinen tilanne, kun muut arvoivat minua asiasta, jota olen tehnyt työkseni. Oli päräyttävää olla arvioivan katseen alla. Erittäin opettavaista myös, sillä helposti muodostuu rutiineja, jotka eivät aina ole hyviä.
Menin kurssille ehkä vähän henkseleitä paukuttaen; olisi pitänyt lukea enemmän CMAS:n standardeja, sillä se on isoin asia, mikä muuttuu. Itse sukeltaminen ja harjoitteet olivat ihan samaa kuin PADIlla.
Toki olosuhteissa on eroa, täällä on vaativat olosuhteet, mutta etelän vesissä on omat haasteensa, kuten esim. virtaukset. Täällä sukelletaan oman parin kanssa tai pienissä porukoissa. Etelän liveaboardilla on iso lauma ihmisiä, mikä voi olla stressitekijä jollekin, että tuolla menee
joku räpylä ja ketä minun pitikään seurata. Suomessa käytetään allasta paljon enemmän, luonnollisestikin, ja se on kyllä tosi hyvä, perustaidot opitaan siellä hyvin. Kouluttajamme kävivät samalla omaa M3-kurssiaan, joten heidän piti olla tekemisissään hyvin tarkkoja liittokouluttajan valvovan silmä alla. Sain myös kritiikkiä, mutta se on hyväksi ihmiselle, siitä oppii.
MITÄ SUKELLUSHARRASTUS
SINULLE ANTAA?
Se on hassua, sillä tein kursseja vain tehdäkseni enemmän kursseja. Minulle sattui vaan niin hyviä kouluttajia Thaimaassa. En oikeastaan hupisukeltanut kuin muutaman livarin. Kun se loppui, putosin tyhjän päälle: miten hupisukelletaan, kun ei ole tottunut. Oli tärkeää, että löysin Plutoista sukellusperheeni ja sitten Suomen meriarkeologisen seuran, sillä sukelluksesta tuli minulle merkityksellisempää. Olen ollut MASin hallituksessa jo kahdeksan vuotta.
Kouluttamisesta jäi vähän paimenkoiran asenne, mutta osaan nykyisin jo vähän rentoutua, mieluiten oman sukellusperheeni kanssa.
Toimin myös Sukeltajaliiton tiedevaliokunnassa, missä tavoitteenamme on edistää sukellusta tieteen apuna. Harrastajilla voisi olla mahdollisuus käyttää aikaansa projekteihin, jotka tuottavat lisää
tietoa Itämerestä ja muista vesistöistä, biologiasta, arkeologiasta ja geologiasta. Ammattilaiset kun pystyvät tekemään sukelluksia tosi vähän verrattuna harrastajiin.
MILLAISIA SUKELLUKSIA
TEET MIELUITEN?
Meriarkeologia kiinnostaa minua eniten. Olen pyrkinyt olemaan mukana mahdollisimman monella MASin leirillä. Olen ollut kokkina, kirjurina, sukellusvanhimpana ja Museoviraston leirillä turvallisuusvastaavana. Leireillä on aina joku auttamassa ja tsekkaamassa, että onko kaikki hyvin. Yhteisen tekemisen pointti on, että kaikista pidetään huolta.
Saimaalla ollaan käyty Plutojen kanssa, ja Valkiajärvi on myös fantastinen paikka. Oikeastaan kaikki käy, kunhan on vettä sen verran, että pää menee pinnan alle.
Olen sukeltanut aika monessa hienossa paikassa, mutta jään alle tai luoliin minulla ei ole tarvetta mennä.
MITÄ MUITA KIINNOSTUKSENKOHTEITA SINULLA ON?
Olen kiinnostunut puualuksista, joita voi nähdä esimerkiksi Suomenlinnan kuivatelakalla. On mielenkiintoista tutkia, millaisia rakenteita niissä on. Kun näkee rakenneosia oikeassa aluksessa, on helpompi hahmottaa veden alla, millainen joku hylyn vieressä oleva puuläjä on joskus ollut.
Toimin myös Katajanokkaseuran puheenjohtajana. Valvomme kaupungin muutosehdotuksia alueella, annamme lausuntoja, julkaisemme kerran vuodessa lehden alueen asioista kiinnostuneille ja tuomme esille Katajanokan historiaa. Kerran kuussa järjestämme elokuvaillan, jonne kaikki ovat tervetulleita. Myös Katajanokan ympärijuoksu on vakiintunutta toimintaamme.
TERVEISESI SUKELTAJILLE?
Kaikilla on oma tapansa sukeltaa, ja lajia voi harrastaa monella tavalla ja tasolla. Kun löydät suurimman intohimosi sukelluksessa, kannattaa sitä seurata. Voit hyvin olla Suomi-sukeltaja tai sukeltaja, joka ei sukella Suomessa, molemmat tavat harrastaa ovat mielenkiintoisia.
– Pitkästä aikaa! –
Norpparalli
Valtakunnallinen lasten ja nuorten halliralli, Ratikkaralli, pidettiin pyhäinpäivänä
Tampereen uintikeskuksessa. Kilpailemaan oli saapunut norppia ja heidän ohjaajiaan kymmenestä eri seurasta. Junioritoiminta tuo yhteen liikuttavalla tavalla sukellusharrastuksen vasta aloittaneet ja paljon kokeneet konkarit.
KORKIATUPA
Rallin järjestävänä seurana toimi
Tampereen Urheilusukeltajat, joka oli saanut hienosti suuren määrän toimitsijoita mukaan toteuttamaan tapahtumaa. Isoimman järjestelytyön oli tehnyt nuorisojaoksen vetäjä Waltter Toiva norppaohjaajien kanssa. Ydinporukassa olivat mukana myös Minna Tammesvirta, Vesa
Vessari ja Sini Manninen. Tärkeää tukea saatiin myös Sukeltajaliiton nuorisopäälliköltä Heli Halavalta. Tapahtumassa kaikkiaan 15 rastista viisi oli pinnalla ja kymmenen sijoittui altaille. Sarjoja oli neljä: 7–9-vuotiaat, 10–12-vuotaat, 13–15-vuotiaat ja ohjaajat. Rastit kierretään norpparallissa pareittain.
Vaikka rasteja oli aika monta, etenivät osallistujat niiden suorittamisessa sujuvasti. – Olimme ideoineet rastit ohjaajien kanssa. Mietin itse ennen rallia, että olivatkohan jot kut liian vaikeita, mutta pelko oli
Vesa ja Waltter tyytyväisenä iloisen norpparallin jälkeen. Tapahtuma onnistui hienosti! Vaikka rallitapahtuman ydinsuunnitteluporukka on pieni, on tapahtuma koko seuran yhteinen ponnistus.
SUSANNA
Susanna Korkiatupa
Enni on aloittanut sukellusharrastuksen kuluvana syksynä. – Haluan uppopalloilijaksi, joten tulin siksi mukaan norppatoimintaan, hän sanoo.
Sainko kaikki? Mutterirasti oli monien mieleen ja vähän jännittäväkin. Haastetta saatiin isommille ruuvaamalla mutterit pidemmälle ja tiukemmalle.
turha, sillä norpat suorittivat tehtävät kuin vettä vaan! Ihan pienimmätkin osallistujat pärjäsivät hyvin, vaikka muutama oli aloittanut sukellusharrastuksen vasta tänä syksynä. Rasteissa oli myös ohjaajille sopivasti haastetta, Waltter Toiva kertoo.
SUOSIKIT OLIVAT HYPPYALTAASSA
Suosikkeja olivat selkeästi neljä metriä syvässä hyppyaltaassa olevat tehtävät. Toisella rastilla annettiin nippu avaimia ja altaan pohjassa oli erilaisia lukkoja. Nipusta piti löytää lukkoihin sopivat avaimet ja avata lukot. Toisella piti altaan pohjassa avata muttereita ja tuoda ne pintaan.
Minttu Mikkonen piti räpyläuinnin viestirastia Kalevi Turkan kanssa. Tekniikka oli vapaa ja vauhtia ei puuttunut.
Esterata pariköydellä haastoi parit etenemään yksissä tuumin. Radalla piti muun muassa sukeltaa putken läpi ja pressun alta. Toimitsija seurasi, että parit etenivät turvallisesti ja oikein radalla.
Katso videolta, kuinka hienosti muttereita noudettiin hyppyaltaasta. Videon kesto 1,20 min. www.youtube. com/watch?
v=OcwbjFH2H9I
– Lukkorasti oli paras. Aikaa oli viisi minuuttia. Minua jännitti kauheasti, että avaimet tippuvat minulta. Ehdimme avata kaikki lukot määrätyssä ajassa. Mutterirasti oli vaikea mutta sekin aika kiva, kertoo KeskiUudenmaan Sukeltajista ainoana osallistujana ralliin lähtenyt 10vuotias Enni Paananen. Hän on aloittanut sukelluksen tänä syksynä. Enniä vähän jännitti tulla ralliin, sillä hän on käynyt vasta muutamissa treeneissä, eikä osallistujissa ollut ketään tuttua kaveria. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, ja nopeasti löytyi kiva parikin rasteille: 11vuotias Vilhelmiina Lehto Gummivihdasta.
LAJIT ESILLÄ
Tehtävissä oli huomioitu myös sukelluksen kilpalajeja. Yhdellä rastilla aiheena oli vapaasukellus ja toisella räpyläuinnin viesti. Viestirastia pitivät Kalevi Turkka ja nuorten maajoukkueessa oleva Minttu Mikkonen. Kalevi Turkka on vetänyt räpyläuinnin toimintaa vuosikymmeniä, ja hän on myös liiton kunniajäsen.
– Kyllä tätä nappuloiden menemistä on mukava seurata. He ovat niin tosissaan ja pärjäävät hyvin. Tyyli on vapaa rastilla, kunhan vaan nopeutta riittää. Aikanaan järjestimme aikuisille näitä halliralleja, ja se oli hauskaa, hän muistelee.
Susanna Korkiatupa
Susanna Korkiatupa
Waltter
Toiva
Susanna Korkiatupa
Susanna Korkiatupa
Vapaasukellusrastia pitivät
Taursun vapaasukeltajat, ja siinä huomioitiin hyvin osallistujien ikätaso. Sukelluksen pituudesta ei saanut tehtävässä pisteitä, vaan turvallisesta, ohjeiden mukaisesta suorituksesta.
MUKAVAA
YHDESSÄOLOA
Waltter Toiva odotti rallilta ennen kaikkea sitä, että junnusukeltajia ja ohjaajia saadaan yhteen.
– On tärkeää, että saamme tavata välillä toisiamme ja tutustua uusiin ihmisiin sekä ohjaajaporukalla että norppien kesken, hän sanoo.
– Meillä oli viime vuonna kuivan maan norpparalli, mutta tietysti tämä on aivan eri juttu, kun lapset ja nuoret pääsevät veteen. Ralli onnistui tosi hyvin. Kiitos kuuluu järjestäjille, mutta myös osallistujille tukijoukkoineen, Heli Halava sanoo.
Taursun puheenjohtaja Niilo Rautionmaa apuohjaajineen piti rastia, missä nostosäkki piti nostaa pohjasta pintaan puhaltamalla ilmaa sen sisälle. Pienimmätkin onnistuivat tehtä vässä hyvin nopeasti.
Kaikki ok! Otto Riiheläisen ja Kaius Välijärven tuloksena oli sar jan kolmas sija.
Tällä rastilla oli erilaisia sukellusvarusteita, jotka piti osata nimetä oikein: oli poijua, painoja, harppuunaa ja vaikka mitä.
Hauki ja ahven ovat tuttuja, mutta mikä ihme onkaan toutain? Kalalajien nimet piti osata yhdistää oikeisiin kuviin.
Osalla pienimmistä lapsista oli omat vanhemmat tai muita apuohjaajia mukana seuran omien ohjaajien lisäksi.
– Apuohjaajat ja vanhemmat osallistuivat ja auttoivat aivan mahtavasti koko ryhmää. Tämähän ei ole pelkästään norpille, vaan myös ohjaajille ja vanhemmillekin. Täällä tutustuu muihin ja saa myös vinkkejä ja inspiraatiota omiin treeneihin, Heli Halava kertoo.
ISO PANOSTUS, MUTTA KANNATTI
Norpparallissa on iso järjestäminen, mutta vaivannäkö kannattaa. Jos seurassa tehdään aidosti yhdessä, eivät järjestelyt tunnu niin raskailta. Kannattaa suunnitella huolellisesti, olla järjestelmällinen ja käyttää riittävästi aikaa valmisteluihin.
– Edellinen halliralli on ollut vuonna 2017. On sääli, ettei ralleja ole pidetty pitkään aikaan. Toki korona-aikakin vaikutti, kun ei saanut mitään järjestää. Seuratoiminnassa kuitenkin tarvitaan yhteisiä kokoontumisia, missä näkee nuorisotoiminnan parista harrastajia laajasti muualtakin kuin omasta seurasta, Heli Halava sanoo. Aiemmin norpparallit olivat kaksipäiväisiä. Yksipäiväisen rallin järjestäminen ei kuormita seuraa niin paljon kuin kaksipäiväisen. Ralleja voivat lähiseurat järjestää myös yhdessä.
– Ihanaa, että kymmenestä eri seurasta oli osallistujia. Kyllä tämä on innostanut seuroja miettimään, että voisiko itsekin järjestää. Kannustamme kyllä tähän ja liitosta saa apua tapahtumaan, hän rohkaisee.
Susanna Korkiatupa
Susanna Korkiatupa
Waltter Toiva
Sarjavoittajat
10–12-VUOTIAAT Aino Hellström ja Martta Ruponen, Sukellusseura Simppu
13–15-VUOTIAAT Fanni Toivari ja Veera Kaperi, Tampereen Urheilusukeltajat
OHJAAJAT Lenni Rajala ja Matias Vehmasaho, Nokian Urheilusukeltajat
NORPPARALLIIN osallistui kilpailijoita kymmenestä seurasta: GummiWihta ry, Hämeenlinnan Sukeltajat ry, KeskiUudenmaan Sukeltajat ry, Nokian Urheilusukeltajat ry, Riihimäen Urheilusukeltajat ry, Sukellusseura Nousu ry, Sukellusseura Simppu ry, Sukellusseura Vesikot ry, Tampereen Urheilusukeltajat ry ja Urheilusukeltajat ry.
Kiitos kaikille osallistujille ja järjestäjille!
Vesa Vessari ja Minna Tammesvirta laskivat pisteitä päät sauhuten tapahtuman lopuksi. Kuka voittaa?
Nollanäkyvyys -tehtävässä parin kanssa sukellettiin sokkona käyttämällä apuna pariköyttä.
Vapaasukellusrastilla turvasukeltaja seurasi tarkasti jokaisen osallistujan suoritusta.
Pelastus- ja ensiapu olivat aiheena useammalla rastilla. Vedessä tajuton pari pelastettiin hinaamalla. Pinnalla autettiin paria, joka oli vahingossa kaatunut ja saanut sukelluspuukosta ison haavan jalkaan, mitä neuvoksi?
Susanna Korkiatupa
Susanna Korkiatupa
Susanna Korkiatupa
Susanna Korkiatupa
Susanna Korkiatupa
Kuplakone on Vuoden sukelluskuva
Sukelluskuvauksen SM-kilpailuun osallistui kaikkiaan 14 kuvaajaa. Vuoden sukelluskuvassa tulee hienosti esille sukelluksen yhteisöllisyys.
Vuoden sukelluskuvaksi
valittiin Sami Lindroosin kuva Kuplakone. Tuomaristo kommentoi kuvaa näin: Hieno allaskuva täynnä sukeltamisaktiviteettia ja sukelluksen yhteisöllisyyttä. Mitä pitempään kuvaa katsoo, sitä enemmän huomaa tapahtumia altaan eri kulmissa. Teknisesti taitava, kaunis väreilevä pinta ja pohjaan pirstaloituva valo.
Yleensä sukelluskuvissa yritetään saada ikuistettua tilanne, jossa sukeltajan kuplia ei näy. Avoimen kierron laitteilla sukellettaessa se on yleensä mahdotonta, jos kuvassa on useampia sukeltajia. Tässä käytännössä kaikki etualan sukeltajat hengittävät ulos samaan aikaan. Virkistävää! Laaja allasnäkymä on saatu upeasti ikuistettua yhdelle laajakulmaruudulle.
TUOMAREIDEN AJATUKSIA
Kuvakisan tuomareina toimivat Ari Linna ja Pekka Tuuri. Heidän mukaansa makrokuvia voisi olla kilpailussa enemmänkin, sillä ne ovat otollisia kohteita myös Suomen tummissa ja rehevissä vesissä. Kotimaa-sarja oli kovatasoisin, ja kolmen kärki erottui selvästi muista sekä teknisesti että taiteellisesti. Ulkomaat-sarja oli runsaslukuisin, sillä kamera taitaa olla useammin mukana hyvien olosuhteiden ansiosta. Tässäkin sarjassa palkitut nousivat selkeästi esiin.
Allaskuvaaminen on tavallaan kuin studiossa kuvaisi ja antaa mahdollisuuksia kokeilla ja säätää olosuhteita ja kameraa. Tilanteita voi harjoitella ja toistaa, mikä tekee altaasta hyvän harjoittelupaikan ve-
denalaisille kuvaajille. Hyödyntäkää tätä mahdollisuutta enemmänkin!
Teemasarjassa tuomaristo piti yhtenä arviointikriteerinä teeman mukaisuutta. Joissain tapauksissa kuvan nimi auttoi löytämään yhteyden teemaan, joten nimeä kyllä kannattaa miettiä.
Kuvittele!-sarjassa kuvat olivat virkistävän erilaisia ja hauskoja. Sarjassa on kuvaajille annettu vapaat kädet, jota ei ehkä täysimääräisesti ole vielä hyödynnetty. Pelkästään kuvaustilanteen olosuhteilla, lavastuksilla ja jälkikäsittelytekniikoilla voisi saada vielä paljon aikaiseksi.
Pintakuvia ei ollut paljoa tällä kertaa, vaikka jokainen pystyisi ottamaan niitä varsin vaivattomasti.
Videosarjassa oli mukavia tunnelmapätkiä, joita tarinallisuus vielä parantaisi.
Kuplakone. Sami Lindroos
KILPAILUTÖITÄ
VÄHEMMÄN
TÄNÄ VUONNA
Kilpailuun ilmoitettiin määräajassa
81 työtä yhteensä 14 kuvaajalta. Tämä oli reilusti (yli 40 prosenttia) vähemmän kuin viime vuonna. Nuorten sarjaan ei tullut yhtään osallistujaa. Videosarjaan osallistui kolme työtä, mutta koska yksi videoista ei ollut sääntöjen mukainen, ei sarjaa voitu arvostella. Tuomaristo kehottaakin tutustumaan sääntöihin huolella.
Palkittuja kuvia voi katsella Sukeltaja.fi kuvagalleriasta.
Tuloksia
A. Makro
1. Lemons. Mika Saareila
2. Hairy lobsters. Mika Saareila
3. Nokka. Teemu Lakka
B. Kotimaa
1. B&W pike in backlight. Mika Saareila
2. Fly. Päivi Luoma
3. Perch in the sun’s rays. Mika Saareila
C. Ulkomaat
1. Troopers. Sami Lindroos
2. Armada. Sami Lindroos
3. Merikrotti piilossa. Cristal Alakoski
D. Allas
1. Kuplakone. Sami Lindroos
2. Flying. Susanna Ståhle
3. Hupsis. Erland Forsen
E. Teema: Rauha
1. Välimeressä. Salla Koppanen
2. Hengitä. Sami Lindroos
3. Friends. Mika Saareila
F. Kuvittele!
1. Myrsky. Sami Lindroos
2. We are water. Päivi Luoma
3. Kalavale. Pauli Sorsakari
G. Pintakuvat
1. Nimetön. Elias Tahvanainen
2. Tekstuuri. Sami Lindroos
3. Nautinto. Pauli Sorsakari
Kaikki tulokset ja kuvien arvostelut www.sukeltaja.fi > Uutiset
Lämpimät onnittelut voittajille ja kiitokset kaikille osallistujille sekä
Nokka. Teemu Lakka
B&W pike in backlight. Mika Saareila
Nimetön. Elias Tahvanainen
Tietoinen läsnäolo sukelluksessa
Mindfulnessia ja tietoisen läsnäolon harjoittamista voi hyödyntää sukelluksessa. Taito auttaa keskittymään ja toimimaan turvallisemmin myös kriittisissä tilanteissa.
EMMA BARROW Kuva Kristian Mäki-Jussila
Mindfulnessille eli tietoisuusharjoittelulle on erilaisia määritelmiä, mutta yhteistä niille on meneillään olevaan hetkeen keskittyminen sekä itsen tai ympäristön tietoinen, mutta hyväksyvä tarkkailu. Mindfulness on ajallisesti määrittelemättömämpää tietoista läsnäoloa ja siihen pyrkimistä, kun taas meditaatio on tietyn ajan kestävä harjoite.
Tietoisuusharjoittelu vahvistaa ihmisen taitoa olla läsnä. Läsnäolo-
taidoilla puolestaan on merkitystä, kun halutaan keskittyä, rauhoittua ja rauhoittaa itsensä stressaavissa tilanteissa. Myös pitkäjänteinen keskittyminen, ongelmanratkaisu ja tekemiseen uppoutuminen eli niin sanottu flow-tila mahdollistuu. Keskittyminen myös hyödyttää esimerkiksi uuden oppimisessa ja asioiden muistiin painamisessa.
Mindfulnessilla onkin siten useita käyttötapoja, esimerkiksi liike-elämässä vaativiin tilanteisiin
valmistautumisessa, armeijan operatiivisen valmiuden parantamisessa, yhtenä terapiamuotona, kroonisen kivun lievittämisessä tai traumasta kuntoutumisessa. Sitä käytetään myös oppimisympäristöissä ja luovilla aloilla sekä ehdottomasti myös rentoutumis- tai palautumisharjoituksena missä vaan. Eri tieteen alat tunnistavat mindfulness- tai meditaatioharjoitteiden hyödyn.
MITEN SUKELTAJA HYÖTYY
MINDFULNESSISTA
Tarkkaavaisuus eli kykymme keskittää huomiomme johonkin kohteeseen, oli kohde sitten ympäristössä tai oman pään sisällä, on valtavan tärkeä ominaisuus sukeltajalle.
Meille kaikille on tuttu tilanne, jossa jokin kova ääni tai yllättävä muutos kiinnittää huomiomme välittömästi.
Nämä ovat esimerkkejä aivojen automaattisesta tarkkaavaisuuden kohdentamisesta.
Toisaalta voimme myös itse tietoisesti päättää, mihin kullakin hetkellä keskitymme. Taitava keskittyjä osaa sulkea ympäröiviä ääniä pois mielestään uppoutuakseen johonkin, vaikkapa mieluisaan tekemiseen.
Tällaista tilannetta kuvaa se, että emme enää huomaakaan ajankulua ja saatamme säpsähtää ikään kuin hereille, kun joku keskeyttää tekemisemme ja keskittyminen herpaantuu.
Tarkkaavaisuus on sukeltajalle olennainen keino hallita riskejä ja toisaalta nauttia tästä harrastuksesta.
Tilanteiden ennakoiminen ja omien taitojen harjoittaminen lähes automaation tasolle ovat esimerkkejä siitä, kuinka voi ennakolta välttää joutumasta stressaaviin tilanteisiin ja pärjätä niissä.
Omiin taitoihin perustuvissa päätöksentekotilanteissa tai suorituksissa useimmiten juuri keskittymisen herpaantuminen on vahingon syynä. Tilanne olisi vältettävissä, mikäli kriittisillä hetkillä keskittyminen saadaan pidettyä itse suoritteessa. Usein paras tapa tähän on hidastaa omaa tahtia. Näin neuvoo Gareth Lock kirjassaan Under Pressure ja jatkaa kertomalla, että ennen sukellusta käytettäviä keinoja, joilla keskittymistä ja omaa tahtia voi hidastaa, ovat esimerkiksi kirjalliset tarkastuslistat varusteiden läpi käymiseksi tai suulliset listat tiimin toimintavarmuuden takaamiseksi.
Tietoisuusharjoittelusta on hyötyä kehon rentouttamisessa. Rentoutumisella on valtavasti muitakin hyötyjä, mutta erityisesti sukeltajan
Tarkkaavaisuus on sukeltajalle olennainen keino hallita riskejä ja toisaalta nauttia tästä harrastuksesta.
kannalta mielenkiintoinen vaikutus on sydämen lyöntitiheyden ja hengitystahdin palauttavat muutokset parasympaattisessa hermostossa (Seppälä. 2014). Vuonna 2021 ryhmä sukelluslääketieteen edustajia julkaisi suosituksen tehdä lyhyt kehon totutteluvaihe kylmään veteen sukellettaessa (Lundell et al. 2021). Olisipa hauskaa ajatella, että tuon lyhyen hetken vedessä käyttäisi myös meditoimiseen.
ESIMERKKEJÄ MEDITAATION HARJOITTAMISESTA
Nykyään kaikkialla kuulee surkuttelua siitä, että kykymme keskittyä on vain muutamia sekunteja. Lohdullista on tietää, että aivot ovat kuin muovautuva lihas ja kaikkia taitoja, myös läsnäolotaitoa ja keskittymiskykyä, voi harjoittaa paremmaksi. Mikäli huippu-urheilijoita valmentanutta lääkäri Aki Hintsaa on uskominen, kilpaurheilussakaan voittaja ei ole automaattisesti se, jolla on luontainen kyky juosta, vaan sitkeä tahto harjoitella. Moni mieltää meditaation tai mindfulnessin pelkästään hengitysharjoituksiksi. Tapoja keskittyä juuri meneillään olevaan hetkeen on kuitenkin valtavasti erilaisia, ja useat tekniikat keskittyvät aisteihin ja niiden kautta tehtyihin havaintoihin tai mielikuvaharjoitteisiin. Yksi tutkituimpia meditaatioita on nimeltään Metta tai rakastavan ystävällisyyden meditaatio, jolla on tutkitusti valtavasti terveysvaikutuksia − myös mainittuun parasympaattiseen hermostoon (Seppälä. 2014).
Klassisten hengitysharjoitteiden lisäksi tietoisuusharjoitteita voi tehdä vaikka syömällä jotain ruokaa huomioimalla sen makuja ja koostumuksia, liikkumalla ja tunnustelemalla tietoisesti jokaista liikuttamaansa lihasta, tarkkailemalla ympärillä olevaa maisemaa tai kuuntelemalla musiikkia tai vaikka laskemalla numeroita rauhalliseen tahtiin. Jokainen meistä on erilainen ja siksi tärkeintä on huomioida, että ei ole oikeaa tai väärää tapaa meditoida tai harjoittaa mindfulnessia. Parhaiten teot jäävät tavaksi silloin, kun ne ovat itselle mieluisia. Pysyvien tapojen ansiosta voi nauttia niiden kestävistä vaikutuksista.
Lähteet ja muuta lukemista
• Seppälä, E., 2014. 18 ScienceBacked Reasons to Try LovingKindness Meditation | Psychology Today
• Lundell et al. 2021. Diving Responses in Experienced Rebreather Divers: Short-Term Heart Rate
Variability in Cold Water Diving –Tampereen yliopiston tutkimusportaali (tuni.fi)
How To Hold Breath, Johanna Nordbladin sukeltajille kehittämiä harjoitteita, www.breathmanual.com
Meditaatio ja sukeltaminen, www.alertdiver.eu
• Under Pressure. Lock, G. 2019. Vision Maker Press
Onko 300 baaria hyvä idea?
300 baarin pullojen etuna pidetään sitä, että niiden kanssa tarvitaan vähemmän lisäpainoja, koska ne painavat enemmän kuin vastaavat 200 tai 232 baarin pullot. Lisäksi ne tarjoavat enemmän ilmaa. Vaikka väitteet pitävätkin paikkansa, on asia hieman monimutkaisempi.
MARCIN DOBRUCKI, TERO LEHTONEN
CMAS One Star Diver -kurssilla opetetaan sukelluspullon kaasumäärän laskemista, jotta sukeltaja voi muun muassa laskea pintailman kulutuksensa. Esimerkiksi 10 litran pullo, joka on täytetty 200 baariin, sisältää 10 l * 200 baaria = 2000 litraa hengityskaasua. 10 litran pullo, joka on täytetty 232 baariin, sisältää 2320 litraa hengityskaasua. Tästä voitaisiin helposti tehdä johtopäätös, että 10 litran / 300 baarin pullo täytettynä 300 baariin sisältää 3000 litraa hengityskaasua. Näin ei
kuitenkaan ole. Vaikka 300 baarin pulloilla on joitakin etuja, niin korkeilla paineilla Boylen laki ei ole enää tarkka. Lisäksi korkeammasta täyttöpaineesta aiheutuu muitakin haittapuolia.
TRIMMIN PITÄMINEN
VAIKEUTUU
Viime vuosina on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota painojen sijoitteluun oikean painotuksen lisäksi, jotta sukeltaja voi ylläpitää neutraalin nosteen lisäksi myös
oikeaa trimmiä. Siirtämällä painoja alemmaksi tai ylemmäksi sukeltaja voi kompensoida pää- tai jalkapainoisuutta ja saavuttaa siten paremman trimmin. Raskaammat 300 baarin pullot siirtävät painopisteen kauemmas sukeltajan kehosta aiheuttaen vääntömomentin, joka yrittää kiepauttaa sukeltajan ympäri, kun hän kääntyy hieman kyljelleen. Tämä momentti voi olla suhteellisen pieni, kun käytetään 140 mm leveitä pulloja (tyypilliset seitsemän litran teräspullot), ja sen voi yleensä
kompensoida keskivartalon lihaksilla. Vääntömomentti voi olla myös hyvin havaittavissa, esimerkiksi käytettäessä 15 litran sinkkupulloa eli niin sanottua possupulloa, joka on yleensä 204 mm halkaisijaltaan.
ENEMMÄN KAASUA?
Sukelluksella käytettävän kaasun määrän laskemiseksi käytetään Boylen lakia, jonka mukaan paineen (P) ja tilavuuden (V) tulo on vakio:
P₁ * V₂ = P₂ * V₂
Laki perustuu kokeellisiin mittauksiin, ja se kuvaa kaasun määrää varsin tarkasti, kun paine on alle 260 bar. Tätä suuremmilla paineilla kaasumolekyylien vuorovaikutukset (Van der Waalsin voimat) rikkovat tasapainon ja paineen kasvu on suhteellisesti suurempi kuin paineen aiheuttavan kaasumäärän kasvu. Kaasun määrä 300 baarin paineessa voi vaihdella huomattavasti riippuen sen koostumuksesta. Esimerkiksi Boylen laki antaa tuloksen, että ilmalla täytetty 10 litran pullo 300 baarin paineessa sisältäisi 3000 litraa ilmaa. Todellinen määrä on kuitenkin noin 2760 litraa, mikä on noin kahdeksan prosenttia vähemmän kuin Boylen lain mukaan saatu 300 bar. Näin 300 baarin pullon ”viimeiset” 100 baaria sisältää huikeat 25 prosenttia vähemmän ilmaa kuin oletetaan.
LÄMPENEMISEN VAIKUTUS
Ongelmaa pahentaa kaasun lämpeneminen, kun paine kasvaa sukelluspulloa täytettäessä. Esimerkiksi 200 baarin paineessa asteen lämpötilan (T) nousu aiheuttaa noin 0,7 baarin paineen nousun (laskettuna kaasujen yleisellä tilanyhtälöllä):
vapaan ilman tilavuus (litraa)
Ideaali kaasulaki
Van der Waalsin tilanyhtälö
Sukelluspullot lämpenevät, koska täytettäessä paine kasvaa nopeasti, eivätkä pullot pysty johtamaan lämpöä tarpeeksi nopeasti pois. Todellinen paineen kasvu vaihtelee
Kaasun määrä litroina paineen funktiona, ideaalikaasulain ja Van der Waalsin tilanyhtälön mukaan.
Painava pullo vääntää sukeltajaa kyljelleen, kun se siirtyy sukeltajapulloyhdistelmän painopisteen sivuun.
pullon koon ja materiaalin, kompressorin täyttönopeuden, ympäröivän lämpötilan ja monien muiden tekijöiden mukaan. Jos pulloon täytettävän kaasun lämpötila nousee esimerkiksi 20 °C korkeammaksi kuin ympäröivä lämpötila, niin täytön lopussa lämpötilan noususta aiheutuva paineen lisäys on 13,6 baaria. Pullon jäähtyessä ympäröivään lämpötilaan pullossa olevan kaasun paine pienenee siis 13,6 baaria. Kun täytetään pieniä pulloja suurilla kompressoreilla, ongelmaa voidaan vähentää täyttämällä useita pulloja samanaikaisesti, mutta tämä ei aina ole vaihtoehto.
HAASTEENA JÄÄTYMINEN
Paineen laskun yhteydessä kaasun lämpötila laskee. Regulaattorin ensimmäinen vaihe alentaa pullon paineen sukeltajan käyttöä varten. Sukelluksen alkuvaiheessa, kun pullot ovat täynnä, 300 baarin pullossa on huomattavasti suurempi paine kuin 200/232 baarin pullossa
tyksen aiheuttama lämpötilan lasku on hyvin kompensoitu. Kylmissä olosuhteissa ympäristön lämpötila ei välttämättä riitä estämään regulaattorin jäätymistä.
MIKÄ AIHEUTTAA JÄÄTYMISEN?
Pullon sisällä oleva ilma on kuivaa, mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Euroopan hengitysilmastandardi EN 12021:2014 (ja myös myöhempi 2017 päivitys) määrittelee, että hengitysilmassa voi olla korkeintaan 25 mg/m³ kosteutta täytettäessä sukelluspulloja kompressorilla 200 ja 300 baarin paineeseen. Kuitenkin kosteuden tiivistymispiste 200 baarin paineessa on ≤1,3 °C, kun taas 300 baarin paineessa se on ≤7,1 °C, kun ilmassa on kosteutta 25 mg/m³. Tämän vuoksi 300 baarin kokoonpano on alttiimpi jäätymään, vaikka ilman laatu olisi standardien mukainen. Alan asiantuntijat ovat siksi ehdottaneet, että ilman kosteustason raja-arvoa 300 baarin osalta
kompressorien mukana tulevilla suodattimilla ei välttämättä ole mahdollista.
ARVIOI ETUJA KRIITTISESTI
On useita muitakin syitä, miksi 300 baarin käyttäminen täyttöpaineena ei hyödytä suhteessa sen haittoihin. Esimerkiksi nitroksikaasujen täytön yhteydessä korkeamman hapen osapaineen ja korkean täyttöpaineen aiheuttaman kaasun lämpenemisen vuoksi suositellaan, että nitroksia tulisi täyttää ainoastaan 230 baariin saakka. Lisäksi jotkut regulaattorit ovat yhteensopivia vain 200 ja 232 baarin kokoonpanojen kanssa (kuten niin sanotut matkaregulaattorit).
300 baarin täyttöjä ei välttämättä ole saatavilla kaikkialla. Jos täyttöasema käyttää kaasupankkijärjestelmää, se ei voi täyttää 300 baarin pulloja loppuun asti, vaan pulloja pitää topata kompressorilla. 200 ja 232 baarin pulloja taas voidaan yleensä täyttää kaasupankeista, mikä mahdollistaa nopeat täytöt kiireisille sukeltajille.
Laitesukelluspalvelujen turvallisuusohje
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) ja Sukeltajaliitto ry ovat laatineet toimintaohjeen laitesukelluspalveluiden turvallisuuteen. Alan toimijoilla on ollut mahdollisuus kommentoida ohjeen luonnosta laajalla lausuntokierroksella.
MIKA
RAUTIAINEN, Sukeltajaliiton koulutuspäällikkö
Ohje koskee palveluina ja tapahtumina järjestettävää laitesukellusta sekä sukelluksessa käytettävien kaasupullojen käyttöä ja täyttöä Suomessa. Ohjeella halutaan kannustaa laitesukeltajapalveluiden tarjoajia mahdollistamaan ja tukemaan vastuullista toimintaa ja turvallisten käytäntöjen leviämistä.
Laitesukellus ei ole koskaan täysin riskitön harrastus. Laitesukellus on useiden tapahtumien ketju ja osapuolten oma toiminta tai tekniset tekijät voivat vaikuttaa tapaturmien syntyyn. Sukelluksen riskitekijöitä on kuitenkin mahdollista tunnistaa etukäteen ja riskejä voidaan pienentää. Uuden ohjeen tarkoituksena on edistää laitesukelluksen turvallisuutta. Selkeä ja yhteinen ohje laitesukelluksen turvallisuudelle helpottaa sukellusseurojen ja alan yritysten toimintaa sekä turvallisuustyötä. Ohje kokoaa eri lähteistä tietoa yhteen paikkaan. Ohjeessa olevien linkkien kautta löytyy tärkeää lisätietoa. Tämä helpottaa ja nopeuttaa sukellustapahtumien ja -palveluiden turvallisuussuunnittelua.
Kuluttajapalvelujen turvallisuutta varmistetaan Kuluttajaturvallisuuslailla (22.7.2011/920). Lain 3§ mukaan sitä ei sovelleta yhdistykseen silloin, kun se tarjoaa palveluja jäsenilleen muussa kuin elinkeinotoiminnassa. Kun sukellusseuran toimintaan osallistuu ei-jäseniä, kuluttajaturvallisuuslakia on noudatettava. Painelaitelaki ja sen nojalla annetut ohjeet koskevat aina kaikkia toimijoita, myös sukellusseuroja.
SUKELLUSKOKEILUT
Sukellusseurojen toiminnassa on muistettava, että kuluttajaturvallisuuslaki on voimassa laitesukelluskokeiluja järjestettäessä silloinkin, kun
järjestäjänä on seura, koska laitesukelluskokeilun osallistujilta puuttuu seuran jäsenyys.
SEUROJEN YHTEISTYÖSSÄ JÄRJESTETTÄVÄT TAPAHTUMAT
Seurojen yhteistyössä järjestämät tapahtumat on toteutettava kuluttajaturvallisuuslain mukaisesti. Yhden seuran on otettava itselleen selkeästi pääjärjestäjän rooli, ja yhteistyökumppaniseurat ovat avustavassa roolissa.
Pääjärjestäjä on vastuussa turvallisuussuunnittelusta, kuluttajaturvallisuuslain mukaisista asiakirjoista ja muiden velvoitteiden täyttämisestä kokonaisuuden tasolla. Pääjärjestäjän ja yhteistyökumppaniseurojen on suositeltavaa laatia suunnitelmat tiiviissä yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä. Asioita selkiyttää kirjallisen vastuunjakotaulukon laatiminen.
SUKELLUSSEURAN
TURVALLISUUSTYÖ
Sukellusseurat täyttävät kuluttajaturvallisuuslain mukanaan tuomat vaatimukset ja Tukesin ohjeistamat asiat pääsääntöisesti jo hyvin. Mahdollisesti tarvittavat lisätoimenpiteet on helppo toteuttaa, ja ne istuvat hyvin sukellusseurojen olemassa olevaan turvallisuuskulttuuriin.
Suurimmalla osalla sukellusseuroista turvallisuusasiakirja on ollut tehtynä jo pitkään − myös niillä seuroilla, joiden toiminta on sellaista, että laki ei ole vaatinut turvallisuusasiakirjan tekemistä. Turvallisuusasiakirja kokoaa yhteen seuran toimintaan liittyvät turvallisuusasiat ja auttaa jäseniä turvallisuuden jatkuvassa parantamisessa. Sukellusseurat ymmärtävät hyvin, että turvallisuusasiakirja on seuran oma työkalu, joka helpottaa tapah-
tumien ja toiminnan järjestämistä ja auttaa seuran vapaaehtoisia heidän toiminnassaan.
Sekä laitesukelluksen turvaohjeissa että koulutusohjeissa riskiarvion tekemisen tärkeyttä korostetaan. Toiminnan suunnittelu ja toteuttaminen riskiarvioon pohjautuen onkin sukellusseuroille tuttu toimintatapa.
KUINKA OHJE LAADITTIIN?
Tukes ja Sukeltajaliitto muodostivat työryhmän, joka laati ohjeen luonnoksen. Lainsäädäntö ja viranomaisohjeet muodostivat pohjan ohjeelle. Sekä Tukes että Sukeltajaliitto järjestivät luonnoksesta omat sisäiset kommentointikierroksensa. Sukeltajaliitossa kommentoinnin mahdollisuus oli laitesukellusvaliokunnalla, turvallisuusvaliokunnalla, kaivossukellusvaliokunnalla ja liiton hallituksella. Näiden jälkeen päivitetty luonnos lähti vielä laajalle lausuntokierrokselle sukellusalan eri toimijoille.
OHJETTA KANNATTAA HYÖDYNTÄÄ
Ohjeessa esitellään hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja, ja se muodostaa selkeistä aihealueista muodostuvan kokonaisuuden. Sukeltajaliitto suosittelee ohjeen hyödyllisyyden vuoksi siihen perehtymistä sukellusseuroille myös, vaikka kuluttajaturvallisuuslaki ei kohdistuisikaan seuran toimintaan. Kaikkia kuluttajaturvallisuuslain tarkoittamia laitesukelluspalveluiden tarjoajia ja kaasupullojen täyttöpaikkojen ylläpitäjiä suositellaan noudattamaan näitä ohjeita.
www.tukes.fi/ laitesukelluspalveluiden-turvallisuusohje
Sukella Suomessa
Vihreää valoa näkyvissä – Diversnight 2023
Marraskuun ensimmäisen lauantain iltana vietettiin tuttua Diversnight-iltaa Suomessa 24 kohteella yli 200 sukeltajan voimin. Aivan kaikki järjestäjät eivät vielä jutun kirjoitushetkenä olleet päivittäneet osallistujalukujaan tapahtuman sivustolle. Kaikkiaan maailmanlaajuisesti klo 20.23 oli vedessä 1458 sukeltajaa yhteensä 145 kohteella 24 maassa. Tässä tunnelmia muutamalta kohteelta.
Koonnut KRISTIINA KARILA
Nokia
MARRASKUUN SÄÄ tarjosi sukeltajille kaikkea mahdollista etelärannikon tuulisesta sadekelistä pakkaseen ja lumeen. Tampereen seudun lumimyräkkä samalla viikolla ei haitannut Nokian Urheilusukeltajien illanviettoa Vihnusjärvellä
Kennonnokan uimarannalla. Seura osallistui Diversnightiin tänä vuonna useamman vuoden tauon jälkeen. Paikalle uskaltautui neljä sukeltajaa, ja sukelluksen jälkeen nautittiin kuumaa juotavaa ja grillattavia herkkuja.
Salo
SALOSSA Simput kokoontuivat Nummijärvelle koko perheen voimin. Ohjelmassa oli saunomista, uintia, tarjoiluja ja makkaran grillausta ja lapsille oli varattu viihdykkeeksi lautapelejä. Tapahtumaan osallistui yhteensä noin 30 seuran jäsentä, joista 11 kävi sukeltamassa. Vesi oli raikkaan 6-asteista ja ilma sateinen.
Kuvat
Kati
Qvist
Kuvat
Jussi
Horppu
Kirkkonummi
KIRKKONUMMELLA Hilan louhoksella järjestettiin kolmen toimijan yhteinen tapahtuma. Arctic Divers Dive Center, Nousu ja Finnairin Sukeltajat painuivat pinnan alle 18 hengen voimin. Arctic Divers Dive Centerin kouluttaja Elena Guschinan mukaan Diversnight on aina odotettu vuosittainen juhla, joka kokoaa yhteen sukeltajayhteisön.
− Tänä päivänä sukeltajat eivät vain laskeudu öisen veden taikaan, vaan myös juhlivat yhteyttään sukelluksen maailmaan. Diversnightissa tunnet, että olet osa koko sukellusyhteisöä, joka sukeltaa samanaikaisesti pimeyteen kirkkaiden valojen loisteessa. Joka vuosi tuomme suuren
teltan suojaksi mahdollisen sateen varalta, saunan, grillin, perinteisiä Diversnight-kakkuja ja jopa sukelluskeskuksen oman samovaarin, jota kutsutaan Cousteauksi. Meillä on aina mukanamme oma samovaarimestarimme Andrey, joka valmistaa herkullista teetä yrttien, inkiväärin ja sitruunan kanssa. Olemme erittäin iloisia siitä, että joka vuosi meitä on enemmän ja vesi loistaa kirkkaammin sukellusvaloissa, mikä tekee tapahtumasta todella upean visuaalisestikin. Kiitos kaikille osallistujille, te teitte tästä juhlasta unohtumattoman, hän sanoo.
Veden lämpötila oli +4°, ilma +9°, sauna +80° ja samovaaritee +90°. :)
Hämeenlinna
HÄMEENLINNAN SUKELTAJAT
viettivät Diversnightia Ahvenistonjärvellä, josta oli myös varattu Ahveniston sauna illanviettoa varten. Veden alle lähti neljä sukeltajaa, mutta mukana oli useita muitakin seuran jäseniä, niin lapsia kuin
vanhempia, saunomassa, paistamassa makkaraa ja syömässä herkullista kakkua. Rohkeimmat kävivät useamman kerran järvessä uimassa saunomisen yhteydessä. Keli oli sateinen ja näkyvyys pinnan alla huonohko.
VAASAN DELFININ tapahtumasa
Vestervikin louhoksella sukelsi kahdeksan henkilöä. Tapahtumaa oli seuraamassa kerhon norppia perheineen sekä sukeltajien ystäviä. Louhoksella hento jääkerros oli peittänyt pinnan, vesi oli 4-asteista ja kirkasta. Pinnalla olevat näkivät louhoksen pohjaan asti, kun sukeltajat valaisivat sitä. Valot olivat muutenkin hieno näky keskellä pimeää metsää ja louhosta. Sukelluksen päätteeksi grillattiin makkaraa ja tarjolla oli myös mehua sekä tapahtumaan kuuluen kakkua. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen vuosi, kun seuralla oli virallinen Diversnight-kakku.
Hyvä homma!
Uusia AIDA-kouluttajia Saimaan Norpille
Saimaan Norpissa Lappeenrannassa pidettiin lokakuussa seuran ensimmäinen vapaasukelluskurssi kymmeneen vuoteen. Seuraan on saatu kaksi AIDA Instructoria, Sami Moisio ja Markus Silventoinen, joilla on oikeus kouluttaa kursseja aina AIDA3:seen asti.
KRISTIINA
KARILA Kuvat Santtu Kovasiipi
Nyt järjestetty AIDA2 Pool -kurssi pidettiin "pilottikurssina". Seuran puheenjohtaja Santtu Kovasiipi kävi kurssin.
– Kouluttajien toiveesta kurssi vedettiin pienelle joukolle kiinnostuneita seuran jäseniä, jotta kouluttajat saavat hieman tuntumaa kurssin vetämiseen ja suurimmat oppirahat opitaan jo tässä kohtaa pois. Kurssille osallistui lisäkseni kaksi henkilöä, hän kertoo.
KIINNOSTUS VAPAA
SUKELLUKSEEN KASVUSSA
Saimaan Norpissa vapaasukeltajat on nopeimmin kasvava porukka.
– Määrä on neljän vuoden aikana triplaantunut. Aiemmin vapaasukelluskursseille on täytynyt matkustaa muualle Suomeen. Nyt pystymme mahdollisesti tarjoamaan vapaasukelluskoulutusta näillä seuduin jopa muillekin kuin seuran jäsenille. Täällä on yliopistolla paljon nuorta porukkaa, jota laji saattaisi kiinnostaa. Kaupunki tekee jatkuvasti työtä, jotta muun muassa vaihto-oppilaat saataisiin jäämään seudulle opintojen jälkeen, ja hyvät harrastusmahdollisuudet lisäävät kaupungin vetovoimaa. Haluamme osaltamme olla siinä mukana, hän jatkaa.
HYVÄ KOKEMUS KURSSILTA
Santtu Kovasiipi liittyi seuraan 2019. Vapaasukellusta hän on opetellut kavereiden opastamana ja itse asiaa tutkimalla. Kurssi oli hänelle lajin ensimmäinen.
− Kurssi oli todella hyödyllinen, ja omasta kokemuksesta voin suositella, että lajin pariin tultaisiin peruskurssin kautta. Esimerkiksi turvallisuusasioihin paneuduttiin todella tarkasti. Sain todella paljon varmuutta siihen, että olin tekemässä oikeita asioita. Itse kun opettelee, niin voi vaan arvailla, että meneekö oikeaan suuntaan, hän pohtii.
Myös kouluttaja Sami Moisio suosittelee tulemaan lajin pariin kurssin kautta.
− Siellä saa paljon sellaista tietoa, jota muuten voi olla vaikea hankkia. Vapaasukeltajien lisäksi esimerkiksi sukelluskalastajille se olisi tosi hyödyllinen. Meillä on ollut aika tasaisesti lajista kiinnostuneita, ja olemme pystyneet pitämään introja vaikka ihan yksittäisillekin henkilöille.
Moisio on toiminut tätä ennen apukouluttajana ja veti nyt kurssin ensimmäistä kertaa kouluttaja roolissa.
– Se on tosi mukavaa hommaa, kun oppilaat ovat innostuneita ja motivoituneita. Välillä joutuu
Kurssilaiset ja kouluttajat. Vasemmalta oikealle: Lassi Kuorttinen, Santtu Kovasiipi, Markus Silventoinen, Sami Moisio ja Lisa Tereschenko.
toppuuttelemaankin, että älä nyt heti ryntää yön pimeinä tunteita verkkokauppaan ostamaan kaikkia varusteita vaan kokeile ensin seuran kamoja.
Minään extreme-lajina hän ei vapaasukellusta pidä.
− Se on turvallista, kun kouluttautuu ja sukeltaa koulutetun kaverin kanssa. Vaaratilanteita syntyy varsin vähän. Kyllä siinä kroppa ja mieli rentoutuu, kun työpäivän jälkeen lähtee sukeltamaan; ei paljon voi stressata eikä miettiä kauppalistoja, Moisio toteaa.
VAPAASUKELLUS
SOPII MONILLE
Laji sopii kaikille ikään, sukupuoleen ja fyysiseen kuntoon katsomatta (mielellään täysi-ikäinen, mutta AIDAn ikäraja on 16).
Lisa Tereschenko tekee staticia, Sami Moisio toimii turvaajana.
– Sitä voi harrastaa hyvin laajasti. Voi höntsäillä ja käydä rentoutumassa tai keskittyä kilpailemiseen ja panostaa tosissaan sekä kaikkea siltä väliltä. Samoin saman lajin sisällä voi keskittyä mieltymysten ja mahdollisuuksien mukaan avovesisukellukseen tai halliharjoitteluun tai sukelluskauden mukaan kaikkeen, Sami Moisio toteaa.
Saimaan Norppien seuraava vapaasukelluskurssi on suunnitteilla jo joulukuulle.
− Avaamme sen mahdollisesti muillekin kuin seuran jäsenille, kunhan selvittelemme vakuutukset ja muut asiat kuntoon, Santtu Kovasiipi sanoo.
Työtä yhteiseksi hyväksi
Miten ja millaista vaikuttamistyötä Sukeltajaliitto tekee? Laajan toimintaverkoston ansiosta liitolla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa ja edistää jäsentensä aktiivista osallistumista sekä liiton tavoitteita niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin. Kuluvana vuonna liitto on edistänyt sukellusta muun muassa seuraavilla tavoilla.
Huhtikuussa liitto järjesti Diving for Science -seminaarin. Se kokosi yhteen sukelluksen harrastajia ja ammattilaisia, kuten Museoviraston, Metsähallituksen ja Finnish Diving Academyn. Liiton jäsenistä löytyy todella paljon osaamista, jota voidaan hyödyntää oikeanlaisten kumppanuuksien kautta.
Vedenalaisen kulttuuriperinnön ja ympäristön suojelu on yksi liiton tavoitteista. Sukeltajien havaintoja pinnan alta on käytetty osana SYKEn Pohjaroskat-projektia. Lisäksi liitto on osallistunut Museoviraston Virtavesien kulttuuriperintö 2023−2024 -hankkeeseen sekä ollut mukana ideoimassa jokiarkeologian työpajaa ja maastoretkien suunnittelua. Liiton jakaman ympäristöpalkinnon avulla tehdään näkyväksi sukeltajien ympäristön hyväksi tekemää työtä.
Osana monipuolista vaikuttamistyötä liitto on ollut antamassa lausuntoja Tukesille, Metsähallitukselle ja Suomen Standardoimisliitolle. Tänä vuonna Tukesin kanssa yhteistyössä on valmisteltu laitesukelluspalvelujen turvallisuusohje. Tämän uuden ohjeen tavoitteena on helpottaa sekä sukellusseurojen että alan yritysten toimintaa ja turvallisuustyötä.
Sukellusturvallisuuden parantamiseksi liitto oli mukana Hengenpidätyslajien harrastaminen uimahalleissa -turvallisuusohjeen valmistelussa yhteistyössä Suomen Uimaliitto ry:n, Tukesin ja SUHin kanssa. Uuden ohjeen avulla edistetään hengenpidätysharjoittelun turvallisuutta uimahalleissa antamalla harjoitteluun tarvittavat pelisäännöt.
Sukeltajaliitto on jäsenenä ja tekee yhteistyötä useiden kotimaisten ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa. Kansainväliselle lajiliitollemme, CMAS:lle, lähetettiin liiton aloitteesta pohjoismaisten sukellusliittojen yhteisesti allekirjoitettu kirjelmä, jolla pyydettiin selvitystä CMAS:n päätöksestä sallia venäläisten ja valkovenäläisten urheilijoiden paluu kansainväliseen urheilutoimintaan. Kirjelmän takia CMAS muutti ja tarkensi venäläisten ja valkovenäläisten urheilijoiden osallistumisvaatimuksia.
Huolehdimme yhdessä, että sukellus lajina on esillä.
lisätä soveltavan sukeltamisen osaamista sekä yhtenäistää käytäntöjä ja toimintatapoja niin pohjoismaisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Tähän työhön liitolle on myönnetty Ahos-kehittämistuki.
Kotimaisesta yhteistyöstä mainittakoon Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, jossa sukeltajat ovat mukana. Kuluvana vuonna on koulutettu yhdeksän uutta Vapepa-sukeltajaa sekä yksi Vapepa-sukelluskouluttaja.
Vaikuttavuus on yksi liiton arvoista. Edustamme sukellusta sekä kotimaassa että kansainvälisesti ja huolehdimme siitä, että sukellus lajina on esillä, sukeltajien ääni kuuluu ja edistämme hyvien käytäntöjen toteutumista ja laaja-alaista yhteistoimintaa.
Yhteistyössä Ruotsin, Norjan ja Tanskan sukeltajaliittojen kanssa aloitettiin soveltavan sukeltamisen kehittämishanke. Hankkeen tavoitteena on
Kuulostaako kiinnostavalta? Mukaan vaikuttamaan pääsee monella eri tapaa, liiton hallituksen tai valiokuntien jäsenenä tai vaikka työryhmien kautta. Alkuun pääsee hyvin helposti ja itselle sopivalla ajan käytöllä, rohkeasti mukaan!
Marko Niinistö, Sukeltajaliiton varapuheenjohtaja
Sanna
Anna palautetta
Mitä mieltä olet Sukeltajasta?
Mistä aiheista haluaisit lukea?
Onko sinulla juttuidea?
Anna meille palautetta täyttämällä sähköinen lomake.
Sukeltaja mess a
Lehden avustajaksi?
Sukeltaja-lehteä tehdään vapaaehtoisvoimin, sukeltajalta sukeltajalle. Haluaisitko kirjoittaa sukelluksesta? Kuvaatko veden alla?
Ota yhteyttä, niin jutellaan lisää, toimitus@sukeltaja.fi
Lokakuussa postasimme kuvia Instagramissa Nousu ry:n hauskasta pimeäsukellustapahtumasta junnuille.
Lisää lukemista
Sukeltaja-lehden kaikki ilmestyneet vuosikerrat vuodesta 1956 alkaen ovat luettavissa ilmaiseksi issuu.com-palvelussa
Ota yhteyttä
Sukeltaja-lehden asioissa sinua palvelee lehden toimitussihteeri Kristiina Karila p. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi
Toimiston henkilöstön yhteystiedot www.sukeltaja.fi
Lisää sukellusaiheisia artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi
Sukeltajaliitto ry
Valimotie 10, 5 krs. 00380 HELSINKI Puhelin 09 3481 2258 office@sukeltaja.fi
Sukeltajaliiton toimisto palvelee ma–pe 8.00–16.00 ja kesä–elokuussa 8.00–15.00. Käynti toimistolla sovitaan etukäteen.