Sukeltaja 1 2018

Seikkailijan Sri Lanka

Merimiestaitoja hauskasti norpille

www.sukeltaja.fi

Näin kuljetat varusteet oikein

Hinta 6,50 €

1/2018

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI

Vierailla vesillä Antarktis

Seija Depth: 10,0 m Diving time: 20 min Alarms: ”Distance to Lars 15 m” Messages: -

4 POI 1 Thomas

2 3 Lars Depth: 9,6 m Diving time: 21 min Alarms: Messages: ”DM > Proceed to POI 1”

1 Pekka Depth: 13,8 m Diving time: 23 min Alarms: Messages: ”DM > Proceed to POI 2”

POI 2

SECURE YOUR FREEDOM UWIS on uudenlainen kolmen poijun ja sukeltajayksikön kolmiomittaukseen perustuva paikkatietojärjestelmä, joka mahdollistaa vedenalaisen suunnistuksen ja kommunikoinnin.

Lue lisää www.uwis.fi

Yhteydenotot: UWIS Oy Kaarinantie 700, 20540 Turku, Finland info@uwis.fi +358 40 514 0565

SEURANTA PINNALTA | KOMMUNIKOINTI PINNAN JA SUKELTAJIEN VÄLILLÄ | PAIKKATIETO PINNAN ALLA SUUNNISTUS REITTIPISTEIDEN AVULLA | SUKELLETUN REITIN TALLENNUS

Sisältö

Vakiot

28 16 SRI LANKA hurmaa koskemattomuudellaan ja jännittävillä sukelluskohteilla.

8 TYRSKYT Hylkyssukellusseminaari ja venemessut, Tämä on jättisukeltaja, Vedenalaista paikkatietoa, Oulun sukellusseminaari, Valmistaudu veneilykauteen.

26 UIMAHALLI REMONTTIIN, mikä nyt neuvoksi?

22 PERSOONA Punaisenmeren Kimmo.

24 NORPAT Harjoittele merimiestaitoja altaassa.

40

Päivitykset

6 MALTA on lähellä ja tarjoaa sukelluskokemuksia ympäri vuoden.

15 SEURASIVU

Lauri Marjamäki

16

Patrick Degerman

Arne Veimo

1/2018

28 TUTKIJAT merijään alla Antarktiksella.

36 ÄLÄ UPROILE, pakkaa varusteet oikein kuljetuksen ajaksi.

38 NÄITÄ HARVINAISIA lajeja voi bongata Suomen vesistöissä.

32 KUVA-ALBUMI Hairy Squat Lobster.

MITÄ UUTTA INSTAGRAMISSA? Mikä oli Instagramin hauskin, kiinnostavin, hienoin tai tärkein kuva?

Esittelemme parhaita paloja.

Tule seuraamaan Sukeltajaliittoa Instagramissa: @sukeltajaliitto Merkitse omat sukelluskuvasi tägillä #sukeltajaliitto!

35

34 PAREMMAKSI KUVAAJAKSI Kastuiko kamera?

35 VARUSTEKASSI Uusi varustepalsta.

40 KAUDEN KOHDE Haveri.

42 AJATTELEMISEN AIHETTA Suomisukellusko pimeää ja kylmää?

KANNEN KUVA Peter Marriott.

Vapaakiduskotilot seuranaan merilukki, ympärillä näkyy sammal- ja sienieläimiä.

lm Va

ist

aja

Jari Vitikkala kuvasi nämä vedenalaiset ”ranskanperunat” Cayman-saarilla. Tötteröt kuuluvat Aplysina fistularis -sienieläimelle.

JULKAISIJA Sukeltajaliitto ry | Valimotie 10, 00380 HELSINKI | www.sukeltaja.fi | OSOITTEENMUUTOKSET puh. (09) 3481 2258 | office@ sukeltaja.fi | PÄÄTOIMITTAJA Tero Lehtonen | tero.lehtonen@sukeltaja.fi | TOIMITUSSIHTEERI Kristiina Karila | kristiina.karila@sukeltaja.fi | TOIMITUS Kumppania Oy | Pohjoisranta 11 D, 28100 Pori | sukeltaja@kumppania.fi | TUOTTAJA Susanna Korkiatupa | puh. 044 589 6234 | susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi | TOIMITUSNEUVOSTO Tero Lehtonen, Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Susanna Korkiatupa, Pasi Mannerkoski, Elina Mikkonen, Mika Rautiainen | SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki, Mika Viitanen | ULKOASU Kumppania Oy, Laura Karjalainen | KUVAPANKKI Shutterstock | ILMOITUSMYYNTI Erja Joentausta | puh. 050 461 0929 | erja.joentausta@sukeltaja.fi | SUKELTAJA ILMESTYY maalis-, kesä-, syysja joulukuussa PAINO Eura Print Oy | ISSN 1237-1688 1/2018 SUKELTAJA

3

Sami Kuivainen

Vapepa-sukeltajakurssi tulossa Sukeltajaliiton Vapepa-valiokunta järjestää Vapepa-sukeltajakurssin Savonlinnassa 4.–6.5.2018. Kurssin loppuharjoituksena toteutetaan iso yhteistoimintaharjoitus, jossa on mukana kurssilaisten lisäksi poliisi, pelastuslaitos, Vapepan Savonlinnan paikallistoimikunnan eri hälytysryhmiä, Savonlinnan Järvipelastajat sekä muita toimijoita.

Kurssi on tarkoitettu sukeltajille, jotka ovat kiinnostuneita osallistumaan oman seuransa Vapepa-sukellustoimintaan. Kurssinjohtajana toimii Vapepa-valiokunnasta Erno Olkkonen. Kurssin omavastuuosuus on jokaiselta kurssilaiselta 50 euroa, mikä laskutetaan ensisijaisesti lähettävältä sukellusseuralta. Lisätietoa: erno.olkkonen@sukeltaja.fi tai sami.kuivainen@sukeltaja.fi.

Ilmoittaudu kurssille Sukeltajaliiton tapahtumakalenterin kautta www.sukeltaja.fi > tapahtumakalenteri. Sieltä löytyvät myös tarkemmat pääsyvaatimukset.

Olemme muuttaneet!

Huomasithan, että Sukeltajaliiton toimisto on muuttanut Pasilasta Pitäjänmäkeen tammikuussa! Löydät meidät nyt osoitteesta Valimotie 10.

Tullessanne noutamaan tilauksia tai vierailemaan toimistolla, pyydämme sopimaan asiasta etukäteen. Samoissa yhteisissä tiloissa toimii noin 50 urheiluliittoa, joten toimistokerroksiin ei pääse turvallisuussyistä ilman vastaanottajaa.

Vieraat rekisteröityvät ala-aulassa vastaanottoautomaatilla ja saavat kuvallisen kulkukortin, joka pidetään näkyvillä. Vieraat tullaan vastaanottamaan.

SUKELLUSTURVALLISUUSVIIKONLOPPU KAATIALASSA 4.–6.5.2018 Viikonlopun aikana suoritetaan DAN-ensiapukursseja ja sukelletaan Kaatialan kaivoksella. Harjoittelemme vesipelastusta ja ensiaputaitoja maasto-olosuhteissa yhteistoimintana pelastuslaitoksen ja ensivasteen kanssa.

Majoitus Divers B&B Rannankylässä, jossa myös teoriat, ruokailut ja varustehuolto.

Hinta 320 eur, ilman majoitusta ja pullontäyttöjä 150 eur.

Lisätietoja: www.diversbb.fi/kurssit sekä www.sukeltaja.fi tapahtumakalenteri Ilmoittaudu 30.3.2018 mennessä jmajoensuu@gmail.com Yhteistyössä:

Tervetuloa!

Sukeltajaliitto ry, Valimotie 10, 00380 HELSINKI, puh. (09) 3481 2258, office@sukeltaja.fi, www.sukeltaja.fi

Pääkirjoitus

Suomisukelluksen vuosi

Kysely vedenalaisesta maisemasta sukeltajille

Oskari Sundholm

sukeltaja.fi > Ajankohtaista.

Tero Lehtonen puheenjohtaja tero.lehtonen@sukeltaja.fi

PIAN 15-VUOTTA TÄYTTÄVÄ Tiina on kasvanut sukeltajaperheessä, ja sukellus on kuulunut hänen elämäänsä aina. Tiina aloitti kuuttiryhmässä, siirtyi siitä norppiin ja on tällä hetkellä mukana Nousu ry:n harrasteryhmässä. Myös laitesukellus on tullut kuvaan mukaan.

– Sukellus on monipuolinen harrastus, ja tykkään siitä, että jokaiselle löytyy joku versio lajista. Rentoudun vedessä, koska se on tuttu elementti, johon voi luottaa – voi olla yhtä veden kanssa. Tässä lajissa on aina kehittymisen varaa, olipa se sitten liikelaadussa vedessä tai hengenpidätyksessä tai joukkuepeleissä. Ei tule tylsää, jos on vain palava halu lajia kohtaan, Tiina sanoo.

– Snorklauksessa mieleeni ovat jääneet matalat hylkysukellukset mummin mökin lähellä. Eräs hylky kahden pienen saaren välissä on erityisen kiinnostava: sen näkee jo pinnalta. Se näyttää tahallaan upotetulta, ja kenkäkin on jäänyt kivien väliin.

Olemme myös pyörineet siellä vedenalaisilla skoot-

Vuosi 2018 on räpylöity käyntiin ja tutut vuodenalun tapahtumat, kuten hylkysukellusseminaari, on pidetty. Seurojen laitesukelluskouluttajille tämä tarkoittaa vuoden kiireisimmän ajanjakson alkamista. Suurin osa laitesukelluksen peruskursseista on alkanut päättyäkseen loppukeväästä juuri parahiksi avovesikauden alkuun.

Kentältä on kantautunut huolestuneita yhteydenottoja Liiton kouluttajakoulutuksen tilanteesta. Kouluttajakoulutuksessa on pidetty välivuosi, koska e-oppimisen käyttöönotto on vaatinut resursseja. Koulutuksen oppisisältöä ja kurssirakennetta päivitetään vastaamaan puhtaasti CMAS:n standardeja. Samalla kurssit sovitetaan Liiton sähköiseen oppimisympäristöön. Koulutustoiminnan laadun kannalta kurssien päivittäminen on elinehto, ja se pitää tehdä huolellisesti.

Uusien sukeltajien koulutus on seuroissa yksi seuratoiminnan kulmakivistä, ja monessa seurassa kaivataankin jo kipeästi uusia kouluttajia.

Tänä vuonna tullaan palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen ja Liitto järjestää useamman kouluttajakurssin hajautettuna eri puolille Suomea.

Alkanut vuosi on Sukeltajaliiton Sukella Suomessa -teemavuosi.

Tuomme esiin miten ainutlaatuinen, jopa arktinen, Suomen sukellusympäristö on. Monilla seuroilla on omat TOP 10 -kohteensa, joiden olemassaolosta ei perinteisesti ole huudeltu sivullisille. Sukeltajaliitto haastaa nyt kaikki Suomen seurat avautumaan hyvistä lähikohteistaan.

Tarkoituksena on kerätä vuoden aikana Suomen parhaat sukelluskohteet ja julkaista niiden tiedot koko sukeltajayhteisön käyttöön. Varsinkin SisäSuomen hienoista kohteista on olemassa paljon hiljaista tietoa, jota nyt kaivataan kaikkien tietoisuuteen.

Vaikka etelän kohteet ovat vaikuttavia, heijastaa suomalainen sukellusmaisema kuitenkin omalla karulla kauneudellaan paikallisten ihmisten ja luonnon vuosituhantista yhteiseloa. Siitä ovat merkkinä esimerkiksi kivikautiset pyydysrakennelmat järvissämme ja tuhannet hylyt rannikollamme. Nautitaan tästä omalaatuisesta luonnon ja historian yhteen nivoutumisesta ja sukelletaan Suomessa.

Hyvää sukellusvuotta!

tereilla, joilla on hyvin hauska sukellella ja leikkiä, hän kertoo.

Laitesukeltaen Tiina on päässyt käymään Park Victorylla.

– Ensimmäisenä kesänä, kun olin saanut laitesukelluskortin, kävimme äidin kanssa Park Victoryn kannella Utön saaren lähellä. En päässyt menemään syvemmälle kortin rajoitusten takia. Köyttä pitkin alas mennessä näimme noin kolmessa metrissä pienen söpön rasvakalan, joka odotti myös meitä takaisin ylös tultaessa.

Tiinalla on tavoitteena kouluttautua lähitulevaisuudessa norppaohjaajaksi ja saada omat pikku norpat ohjattavakseen.

– Muutenkin nyt kun ikää riittäisi, olisi kiva saada lisää kursseja suoritettua kuten P2, Rescue Diver ja mahdollisesti joskus laitesukelluskouluttajakurssi.

Tiina Boman, Espoo

TIINA OTTI KUVAT tässä lehdessä SIVUILLA 24–25 olevaan juttuun, jossa vinkataan, miten lötköpötköistä voi rakentaa merimerkkiradan.

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

1/2018 SUKELTAJA

5

Kalle Vihtari

Matkalaukku

Sukeltajan paratiisi Välimeressä Neljän tunnin lentomatkan päässä HelsinkiVantaalta kylpee auringossa Maltan saariryhmä. Sukeltajalle Malta tarjoaa mahdollisuuksia ympäri vuoden. Meriveden lämpötila ei laske koskaan alle 15 asteen. Nähtävää ja näkyvyyttä riittää.

KALLE VIHTARI

Maltan luonto etenkin pohjoisosassa houkuttelee vaeltamaan, ja selkeät polut sopivat kaikille luonnossa liikkujille. Golden Bayn alue on erityisen kaunista vaellusmaastoa.

M

alta muodostuu kolmesta asutusta saaresta: pääsaari Maltasta sekä pohjoispuolella olevasta Gozosta ja muutaman vakituisen asukkaan Cominosta. Maltaan kuuluu myös erinäinen määrä asumattomia luotoja ja pieniä saaria, kuten Maltan eteläisin saari Filfla.

Saarivaltion sotainen historia on tuonut rantavesiin suuren määrän hylkyjä.

Maltan hylkykohteista onkin Sukeltajalehdessä (3/2015) Olli Eeronheimo kirjoittanut kattavan kuvauksen. Maltalla sukellus on paljon muutakin kuin hylkyjä.

CIRKEWWA

Cirkewwa sijaitsee Maltan pääsaaren pohjoisimmassa osassa. Aivan Gozolle lähtevien lauttojen sataman vieressä on sukeltajien paratiisi. Olosuhteisiin on panostettu viime vuosien aikana. Sukeltajille varatut parkkialueet rannassa kivipenkkeineen helpottavat sukellukselle lähtemistä.

6

1/2018 SUKELTAJA

Sukellusten välissä ja jälkeen sukeltajien käytössä ovat asianmukaiset suihku- ja wc-tilat.

Cirkewwassa on näkemistä useammallekin sukellukselle. Vaikka kuuluisa Sininen Ikkuna romahti vuonna 2017 Gozolla, niin sinisiä ikkunoita Maltan saarilla riittää pinnan alla edelleen. Cirkewwassakin erilaisia kaarimuodostelmia pääsee ihastelemaan. Pieniä luolia ja onkaloita löytyy myös. Kohteita löytyy niin aloittelijoille kuin tekniikkasukeltajillekin.

Cirkewwan Kaari (Cirkkewa Arch) tarjoaa mahtavia kuvakulmia valkokuvauksesta kiinnostuneille sukeltajille.

GHAR LAPSI

Maltan pääsaaren lounaispuolen rannat ovat jylhiä. Ghar Lapsin pieni poukama on yksi niistä paikoista, joista tältä puolelta saarta pääsee laskeutumaan mereen.

Tässä kohteessa voi nähdä riuttoja, pieniä

onkaloita ja luolia – ja vaikkapa 22 metrin syvyydessä olevan seimiasetelman. Tälläkin kohteella voi nähdä monipuolisen vedenalaisen elämän ihmeitä rauskuista aina pieniin värikkäisiin toukkiin.

Ghar Lapsi on myös valkoisen hiekan ja turkoosin meren kohde.

BLUE GROTTON ALUE

Etelärannikolla lepää Um el Faroudin hylky 25–35 metrin syvyydessä. Paikallinen opas pystyy arvioimaan, ovatko merenkäynti ja mahdolliset merivirrat suotuisat sukellukseen. Hylyn lisäksi Blue Grotton alue tarjoaa mielenkiintoisia pieniä luolia ja onkaloita jylhien rantakallioiden seinämissä. Seinämien onkaloissa voi ihailla muun muassa mureenoja.

Hylky on monen ensisijainen tavoite täällä, mutta varteenotettava vaihtoehto on tehdä sukellus niin, että tutkii ympäröiviä luonnonmuodostelmia. Blue Grotton alue

WaterWorld Diving Malta

Kalle Vihtari WaterWorld Diving Malta

WaterWorld Diving Malta

Maltalla, ritarien saarella, voi nähdä useita pieniä ja isoja vartiotorneja. 1600-luvun puolivälissä rakennettu vartiotorni Red Tower sijaitsee Mellieħan ja Cirkkewan välimaastossa.

Malta on kuuluisa hylkykohteistaan, mutta monipuolinen välimerellinen kalakanta ja vaihtelevat vedenalaiset maastonmuodot houkuttelevat myös.

kiinnostaa varmasti myös ei-sukeltavia seuralaisia.

Muita kiinnostavia kohteita ovat Cominon Blue Lagoon, Gozon sisämeri ja siihen johtava 85 metrin mittainen tunneli. Useille Maltan sukelluskohteille on mahdollisuus mennä suoraan rannasta, mutta kannattaa varautua kävelemään hyvä tovi.

HYVÄ OPAS ON KULLANARVOINEN

Välimeren tuulet, aallot ja virtaukset ovat arvaamattomia, joten kannattaa turvautua paikalliset olosuhteet tuntevaan sukellusoppaaseen. Jos tuuli ja aallot lyövät toiselle puolelle saarta, niin aina löytyy toiselta puolelta rauhallinen poukama, jossa sukeltaminen on mielekästä ja turvallista. Lisäksi hyvä opas tuntee hylkyjen tarkat sijainnit; ne kun saattavat muut-

tua myrskyjen ja tuulten liikutellessa hylkyjä.

Sukelluskeskus WaterWorld Saint Paulin alueella tarjoaa suomenkielistä koulutusta ja opastusta ympäri vuoden.

Virolaisen Kadrin opastuksella suomalaiset sukeltajat pääsevät turvallisille sukelluksille läpi vuoden. Kesäkautena suomalaisille tuttu Koh Tao Divers tekee yhteistyötä WaterWorldin kanssa.

WaterWorldissa opastaa ja kouluttaa myös Costa Ricasta lähtöisin oleva William, jonka seurassa voi sukeltaa kansainvälisempikin seurue: hänen kielivalikoimansa on vähintäänkin laaja. William on myös innostunut vedenalaisesta valokuvauksesta, johon Maltan kohteet antavat hyvän mahdollisuuden.

WaterWorldin omistaja Richard muistuttaa, että Maltalla on edelleen paljon kohteita, joita kokeneet sukeltajat voivat löytää. Uusia historiallisia kohteita ja uusia luonnonmuodostelmia löytyy joka vuosi. www.waterworldmalta.com www.scubadivingmaltagozocomino.com Kadri, Richard ja William toivottavat suomalaiset tervetulleiksi Maltalle sukeltamaan. Kadri opastaa myös suomeksi.

1/2018 SUKELTAJA

7

Tyrskyt

Monipuolisesti hylkyasiaa seminaarissa Hylkysukellusseminaari pidettiin tutulla paikalla Vene Båt -messujen yhteydessä 10.2. Helsingissä.

Seminaari keräsi hyvin hylkysukelluksesta kiinnostunutta väkeä paikalle.

OHJELMASSA oli tarjolla kotimaan hylyistä kiinnostuneille Ismo

tuullista sukellusturismia. Maltan sotaisa historia on tuonut alueelle

Marttisen ja Ilari Vilmarin esitys Saimaan hylyistä. Saimaalla on sei-

paljon hylkyjä; meressä arvellaan olevan jopa 800 lentokoneen hylkyä

lannut 1700-luvulta lähtien isojakin aluksia, ja sota-aikoina niiden kul-

eri aikakausilta.

kua yritettiin estää muun muassa vedenalaisilla hirsiarkkupadoilla.

Messuilla nähtiin muutakin sukellukseen liittyvää ohjelmaa. Va-

Myrskyisten aikojen muistot odottavat nyt löytäjäänsä järven pohjas-

paasukeltaja Johanna Nordblad esitteli lajia, ja esillä oli hänen yhdes-

sa. Myös ikivanha muinaisrantametsä on paikannettu, ja sen radiohii-

sä siskonsa Elina Mannisen kanssa toteuttama vedenalaisen taiteen

liajoituksen tulosta odotellaan. Aluetta tutkii Saimaan hylyt -ryhmä,

näyttely Underwater Dreams. Nordblad valmistautuu parhaillaan seu-

www.saimaanhylyt.fi.

raavaan maailmanennätysyritykseensä vapaasukelluksessa jään alla.

KIINNOSTAVIA PUHEENVUOROJA

Gustav Adolfin hylystä aikanaan nostettu tykki sekä ko. hylystä ja hyl-

Richrad Ellerin esitys fotogrammetrian hyödyntämisestä hylkyjen

kypuistosta kertova näyttely. Tv-persoona Mikko Kuustonen haas-

mallintamisessa tarjosi paljon näppäriä niksejä, joilla aiheen perusteet

tatteli sukelluskuvaaja Pekka Tuuria, joka on kuvannut paljon Gustav

saa nopeasti haltuun.

Adolfilla sekä Museoviraston meriarkeologi Riikka Alvikia ja Meri-

Merimuseon osastolla oli esillä Helsingin edustalla sijaitsevasta

Ulkomaisista esiintyjistä Emily Turton brittiläisestä Hyskyan Dive

keskus Vellamon intendentti Pia Paukkua. Hylyn uusi vieraskirja jul-

Charters -sukelluskeskuksesta piti kiinnostavan ja esitystekniikaltaan

kistettiin, ja Mikko Kuustonen lupasi sukeltaa kirjan hylylle henkilö-

erittäin interaktiivisen esityksen Scapa Flown alueen kahdesta hylys-

kohtaisesti.

tä toisen maailmansodan ajalta.

Maltan yliopiston professori Timmy Gambin puolestaan kertoi yli-

KRISTIINA KARILA, IRMELI TIRRONEN Kuvat Irmeli Tirronen

opiston käynnistämästä hankkeesta, jossa pyritään kehittämään vas-

Mikko Kuustonen (vas.) haastatteli Pekka Tuuria, Riikka Alvikia ja Pia Paukkua (oik.).

8

1/2018 SUKELTAJA

Elina Manninen ja Johanna Nordblad pääsivät messuilla veteenkin.

Shutterstock

Jättisukeltaja on rauhoitettu laji. Sympaattisen oloinen jättisukeltaja saattaa pistellä poskeensa jopa pieniä kalanpoikasia.

Kovakuoriaisista komein KALA Jättisukeltaja on iso. Se voi kasvaa jopa nelisenttiseksi, mikä

Jättisukeltajat elävät pienissä lammissa ja muissa seisovissa vesis-

on Suomessa esiintyvistä sukeltajien heimon yli 130:stä lajista eh-

sä vesikasvillisuuden joukossa ja metsästävät siellä mitä tahansa elä-

dottomasti suurin. Suursukeltajia Suomesta löytyy viisi lajia, ja näis-

vää suuhunpantavaa – toukkia, matoja, nuijapäitä ja jopa pieniä ka-

tä pisin ja levein on jättisukeltaja. Sen tunnistaa paitsi kokonsa,

loja. Jättisukeltajat parittelevat syksyllä, laskevat munat vesistöihin

myös muita suursukeltajia leveämmän kuorensa ja kuoren ”siivek-

keväällä ja toukat kuoriutuvat alkukesästä. Ne ovat muiden vedessä

keiden” avulla. Kaikki sukeltajat ovat tummaväritteisiä ja ovaalin-

elävien kovakuoriaisten jälkikasvun lailla pitkähköjä komeilla leuoilla

muotoisia.

varustettuja toukkia. Ontoilla leuoilla jättisukeltajan toukat ruiskut-

Jättisukeltaja on kovakuoriainen, joka hengittää ilmaa. Ennen sukellusta se säilöö ilmakuplia siipiensä alle ja käyttää niistä hapen sukelluksen aikana. Jättisukeltaja myös lentää. Keväisin Luontoiltaan ja

tavat saaliiseensa ruuansulatusnestettä, joka auttaa niitä hetken kuluttua imemään lounaansa nesteen muodossa.

Jättisukeltaja on Suomessa rauhoitettu ja EU:n direktiivilaji, eli jos

muille kyselypalstoille tulee ihmettelyjä siitä, miksi suuria kovaku-

siihen törmää luonnossa, siitä kannattaa vain ottaa valokuva ja toi-

oriaisia on peltikatto tai auton konepelti pullollaan. Nämä sukeltajat

mittaa se vaikka lähimpään ELY-keskukseen. Rauhoitettuun lajiin ei

ovat ilmeisesti etsimässä uusia lisääntymis- tai elinalueita ja luulevat

muuten saa kajota.

lennosta tunnistamiaan kiiltäviä pintoja lammikoiksi.

ESSI KESKINEN

PHOTO BY KURT ARRIGO

DIVING SAFETY SINCE 1983 DANEUROPE.ORG Jäsenille tarkoitetut sukellusvakuutusohjelmat

Ensiapu 24/7 kaikkialla maailmassa

Avustaminen Osallistuminen Lääketieteellinen matkustamiseen sukelluslääketieteellisiin neuvonta ja liittyvissä seikoissa tutkimusprojekteihin erikoislääkärien sekä oikeusapu lähetteet

New Partnership

Kuvat UWIS Oy

Pertti Arvonen ja Esko Jukkala.

Paikkatieto vedessä Missä olen, missä muut ovat ja onko kaikki hyvin? Nämä tärkeät kysymykset ovat sukeltajille tuttuja.

Kuivalla maalla paikannus onnistuu muun muassa GPS-paikkatiedon ja Internetin avulla, mutta ne eivät toimi vedessä. Uusi innovaatio ratkoo tätä ongelmaa.

UWIS navigointi- ja viestintäjärjestelmä tuottaa vedenalaisen 3D paik-

voisiko jotenkin auttaa osaamisellaan sukeltajien työtä. Tämä johti en-

katiedon sukeltajien ja heitä seuraavan pintahenkilöstön käyttöön. Li-

simmäisiin vedenalaisiin kokeiluihin jo 90-luvulla Utön vesillä, mutta

säksi järjestelmä tukee paikkamerkintöjen ja viestien välittämistä su-

resurssien puutteessa asia jäi odottamaan pöytälaatikkoon.

kelluksen aikana. Järjestelmä koostuu kolmesta poijusta, sukeltajien

Jukkalan jäätyä eläkkeelle sattui jotain, mikä herätti idean uudes-

pulloon kiinnitettävistä sukeltajayksiköistä ja UWIS-Tracker-ohjelmis-

taan: Espanjassa uutisoitiin vuonna 2012 sukellusryhmässä hukku-

tosta. Sukeltajien näyttölaitteena toimivat yhteensovitetut älypuheli-

neesta nuoresta naisesta. Oli aika ryhtyä toimeen. Esko otti yhteyttä

met, tabletit, kamerat tai sukellustietokoneet.

Mariachi Oy:hyn, joka auttoi häntä tarvittavien resurssien luomisessa

UWIS Oy:n toimitusjohtaja Pertti Arvonen uskoo, että UWIS-järjestelmästä on merkittävää apua muun muassa koulutus-, etsintä- ja

ja idean jalostamisessa.

– Olin noihin aikoihin jäänyt itsekin pois pitkäaikaisesta työteh-

kartoitustehtävissä. Sukellusmatkanjärjestäjille järjestelmä antaa

tävästä, ja vaikka tämä ala oli uusi, tartuin haasteeseen. Perustimme

mahdollisuuden valvoa sukellusryhmiä. Sukeltaja puolestaan voi kes-

UWIS Oy:n kesällä 2014, ja siitä vuoden päästä pääsimme jo testaa-

kittyä käsillä olevaan tehtävään, kokemaan enemmän tai vain nautti-

maan protoja käytännössä. Vielä tarvittiin lähes kolme vuotta pitkä-

maan vapaudestaan.

jänteistä kehitystyötä ja testausta ennen kuin järjestelmä oli nyky-

– Tavoitteena on ollut luoda järjestelmä, joka tuo lisäarvoa kaikkeen sukeltamiseen unohtamatta alkuperäistä, etsinnässä avustavaa

muodossaan, Pertti Arvonen kertoo.

– Haluamme tuoda tämän hienon innovaation sukeltajille tarpeel-

tehtävää, josta koko idea syntyi. Koska emme ole itse sukeltajia – vie-

liseksi järjestelmäksi. Tämä on onnistunut Tekesin, Keksintösäätiön,

lä – olemme kääntäneet sen vahvuudeksi ja kuunnelleet herkällä kor-

partneriemme ja sijoittajiemme tuella, ja toivon mukaan tästä syntyy

valla eri sukelluspiirien edustajia projektin eri vaiheissa. Jo saadun pa-

Suomi 100 -hengessä uusi suomalainen menestystarina, Arvonen li-

lautteen mukaan uskommekin onnistuneemme tavoitteessa, Arvonen

sää.

sanoo.

TOIMITTANUT KRISTIINA KARILA

UWIS-innovaation keksijällä Esko Jukkalalla on pitkä työhistoria elektroniikka- ja ultraäänijärjestelmien toteuttajana. Työtehtävissään merellä hän sai seurata sukeltajia työssään. Hän mietti jo tuolloin,

10

1/2018 SUKELTAJA

www.uwis.fi

Parkin tarina

Oikaisu

KIRJA Kunpa tällainen kirja olisi ollut 1980-luvulla, jolloin tein toista sataa sukel-

EDELLISEEN

lusta Park Victorylle. Kirja kattaa hienosti

Sukeltaja-

Park Victoryyn ja myös alusluokkaan (Victo-

lehteen 4/17 oli

ry) liittyvät tarinat. Kirjassa on monta detal-

lipasahtanut

jia, joista en tiennyt mitään. Historia on esi-

epätäsmällistä

tetty hyvin, erityisesti toinen maailmansota

tietoa. Meren

Park Victoryn kannalta. Tarinat ihmisten pe-

aarteet -kirjan

lastumisesta ja pelastamisesta Utö-saarelle

esittelystä sai

1947 on hienosti kerrottu. Myös hylyssä ole-

käsityksen,

van materiaalin nostoon liittyvät kuvaukset kiinnostavat sukeltajaa.

Kirjasta puuttuivat lähes kokokaan su-

että VELMU-

S/S Park Victoryn tarina, Jouko Moisala, Fandonia Oy 2017.

kelluskuvat ja linkit sukellusvideoihin hylyl-

sukeltajaa. Hylyn pituusleikkaukset olisivat

tä. Suomesta löytyy useita sukeltajia, joilta

voineet olla isompia ja kattaa kaikki kannet.

olisi löytynyt valokuvia kirjaan. Myös nyky-

Kirjallisuusviitteet puuttuvat mukaan lukien

tilanteen kartoitusta jäin kaipaamaan eli voi-

internet-linkit.

ko hylyllä vielä sukeltaa, ja jos voi, niin mis-

hanke olisi yksinomaan Metsähallituksen tekemä. Tämä ei tietenkään ole totta, vaan hanketta on vetänyt SYKE, ja siinä ovat olleet koko kymmenen vuoden ajan kumppaneina Metsähallituksen lisäksi muun muassa ELY-keskukset, yliopistoja, GTK, Puolustusvoimat jne. Data on

Teos sopii historiasta ja hylkysukellukses-

kaikkien keräämää, vaikka määrällisesti

sä kohdissa. Kirjaa varten olisi ehkä voinut

ta kiinnostuneelle.

eniten onkin ehkä Metsähallituksen me-

haastatella jotain nuorempaa suomalaista

JORMA POIKOLAINEN

ribiologien tekemiä biologisia havaintoja.

Toimitus pahoittelee virhettä.

S/S Park Victory -aluksesta englanniksi

SUSANNA KORKIATUPA

https://en.wikipedia.org/wiki/SS_Park_Victory

EUF-sertifikaatti EGYPTI on edelleen yksi suomalaisten sukeltajien suosikkikohteista. Mat-

kaa suunnitellessa ja sukelluspalvelujen tarjoajaa valitessa on hyvä varmistua siitä, että palvelu on laadukasta ja turvallista. Austrian Standards ylläpitää ajantasaista tietokantaa Egyptin ja muiden maiden EUF-sertifioiduista sukelluspalvelujen tarjoajista. Myös koulutusjärjestöt voivat hakea sertifiointia; muun muassa PADI, NAUI ja SSI ovat EUF-sertifioituja.

Lisätietoa EUF-sertifioinnista ja EUF-sertifoiduista:

www.euf.eu http://www.euf-certification.org/certification-database/

- Majoitus: neljä makuuhuonetta

NARDI KOMPRESSORIT

- Keittiö, sauna, pesuhuone - Varusteiden huoltotila - Varusteiden kuivaushuone - Täyttöasema 230 / 300 bar Kaatialaan 25 min

Rannankyläntie 686

www.diversbb.fi

040-59 14 997

PACIFIC E AUTOMATIC

DIVETECH COMPRESSORS Rataskuja 1 03100 NUMMELA +358 (0)40 505 1146 jouko.askola@divetech.fi www.divetech.fi

Oulun sukellusseminaari Tomi Väisänen

27.1. JÄRJESTETTIIN järjestyksessään toinen sukellusseminaari Ou-

lussa. Oulun Sukelluskeskuksen isännöimä seminaari keräsi noin 30 osallistujaa. Kiinnostavat esitykset ja innostunut ja yhteisöllinen tunnelma saivat kiitosta, ja keskustelut jatkuivat pikkutunneille.

Kiinnostusta herätti etenkin Keijo Suihkon esitys Bothnian Wreck Exploration -projektista, jossa kartoitetaan Perämeren alueen vielä löytämättömiä hylkyjä. Alueella arvellaan olevan noin 50 hylkyä. Viisi kohdetta on tarkastettu, ja löytyneiden kappaleiden arvellaan ajoittuvan 1700–1800-luvuille. Projektista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Keijo Suihkoon suoraan tai ryhmän Instagram-tilin kautta: bothnianwreckexploration.

Sukelluskuvaaja Pekka Tuuri antoi omassa esityksessään vinkkejä parempiin sukelluskuviin ja näytti sarjan upeita, ennen näkemättömiä kuviaan.

Liiton ensiapukoulutusvaliokunnan puheenjohtaja Harri Mäkija sukellusonnettomuudessa välittömän happiensiavun aloittamista.

sen sukeltamisen haasteita ja erilaisia tutkittuja keinoja saada lämpöä

Tällä hetkellä Suomen ainoa harrastesukeltajia hoitava painekammio

sukellukselle. Toinen esitys käsitteli sukellusperäisiä vammoja ja pai-

sijaitsee Turussa TYKSissä.

nekammiohoitoa. Mäkitalo painotti sukellusretkien ensiapuvalmiutta

KRISTIINA KARILA

Shutterstock

talo piti seminaarissa kaksi esitystä. Ensimmäinen käsitteli arkti-

Varusteet kiertoon kirppiksillä NETTIVINKKI Mistä hyväkuntoista varustetta kohtuuhintaan? Minne itselle tarpeettomat, mutta muuten hyvät vermeet myyntiin?

Facebookissa toimivassa Scubatori-ryhmässä voi ostaa ja myydä käytettyjä sukellusvarusteita. Ryhmään liittymällä pääsee tarkastelemaan myynti-ilmoituksia ja luomaan omia. Jäseniä on runsaat 4000.

Toinen Facebookin osto- ja myyntiryhmä on Sukellus-kirppis, jossa on jäseniä vajaat 3000. Myynti-ilmoituksia pääsee tarkastelemaan liittymättä ryhmään.

Molemmissa ryhmissä keskustelu on asiallista ja osto- ja myyntitoimet saa tehtyä hermojaan menettämättä.

KRISTIINA KARILA

Cerella Oy on erikoistunut vedenalaisen valo- ja videokuvaajan tarpeisiin.

Maahantuonti, demot, myynti, vuokraus, varasto ja huolto Jätkäsaaressa.

Puh 09-621 3301, myynti@cerella.fi. Osa tuotteistamme facebookissa ja www.cerella.fi Paralenz-sukelluskamera, max 200m, iskunkestävä, alumiinirunko, automaattinen väritasapaino syvyyden mukaan, kuvausaika 3h, sukellusloki, 4K, Full HD, max 200 fps, 8M jpg+raw, laaja 140° kuvakulma, mobiiliappi. Suunniteltu sukeltajille, toimii rukkaset kädessä tai maskin remmissä.

Hinta 649€, toimituskulut 0€.

Inonin uusin Z-330: valovoimaa GN33, fokusvalo 220 lumen, leveä 110° valokeila, plus diffuusori.

k u va a j a l l e

Cerella.fi Nauticam kotelopaketti Sony RX100 Mk V:lle. Alumiinirunko, max 100m, kahvoineen 1349€ (ei kameraa)

Aquatica Amphibico Gates Ikelite Inon Magic Filters Nauticam NLS Paralenz Sea & Sea

Teemu Lakka

Kysely sukeltajille vedenalaisesta maisemasta VEDEN ALLA on maisemaa aivan kuten pinnan päälläkin. Veden-

ja luoda hyviä käytäntöjä merellisen ja vedenalaisen kulttuuri-

alainen maisema on merkittävä osa elettyä ja koettua ympäristöä.

perinnön huomioonottamiseksi merialuesuunnittelussa Itäme-

Tähän maisemaan sukeltajilla on erityinen kokemuksellinen suhde.

ren alueella. Hankkeen suomalaisina yhteistyökumppaneina ovat

Vedenalaiseen maisemaan kuuluu luonnonmaisemaa ja kulttuuri-

Museovirasto, Metsähallitus ja Turun yliopisto ja muita kansalli-

perintöä.

sia kumppaneita ovat Ålands Landskapsregering Kulturbyrån, Ky-

Vedenalaisen maiseman kokemuksesta on nyt käynnissä kysely. Tällä kyselyllä kartoitetaan sukeltajien kokemuksia ja merkityksiä vedenalaisesta maisemasta. Kysely toteutetaan osana EU-

menlaakson Liitto ja Sukeltajaliitto.

Vastaa kyselyyn sukeltaja.fi-sivuston Ajankohtaistaosiossa.

rahoitteista BalticRIM-hanketta, jonka päämääränä on kartoittaa

Märkäpuku päälle liukkaasti VINKKI Sukelluskalastajien ja vapaasukeltajien käyttämät märkä-

– Geeli liukastaa hyvin, mutta sitä pitää laittaa vähän tai muuten

puvut ovat erittäin ohuita ja herkkiä repeämään, joten pukua ei pysty

puku pyörii päällä. Parhaiten aineen saa pestyä iholta, kun varaa mu-

kiskomaan ylleen voimalla. Tarvitaan liukastetta.

kaan termospullollisen lämmintä vettä. Geeli toimii ja on edullista ja

Tavallisimmat liukasteet ovat saippua, hiustenhoitoaine ja kosteusemulsio. Näistä ihoystävällisin on kosteusemulsio, sillä iholta pois pes-

riittoisaa, joten aion siirtyä käyttämään sitä, Kimmo Paakki sanoo.

Märkäpuku kestää miedot aineet, kun huuhtoo sen aina käytön

täväksi tarkoitetut aineet saattavat ärsyttää ja kuivattaa herkempää

jälkeen. Jos sukeltamiseen tulee pitempää taukoa, kannattaa puku

ihoa.

pestä pesukoneessa 30 asteessa tai käsipesuohjelmalla ilman linkous-

Sukellusvarustekauppa SFstoren Kimmo Paakki on kokeillut liukastaa pukuaan myös geelillä, jota eläinlääkärit käyttävät eläinten sisätutkimuksissa.

ta ja sitten kääntää se nurinpäin ja pestä uudestaan.

KRISTIINA KARILA

Reijo Möttönen

Maahantuomme IKELITEN vedenalaiset kamerakotelot, salamat, portit, domet ja muut tarvikkeet.

KYSY TARJOUSTA!

EW DIVE Vesijärvenkatu 5 15100 Lahti www.ewdive.com infoewdive.com TOP 3

Seuran keväthommia

Valmistaudu ajoissa venekauden alkuun Raahen Mursuilla on hyvät puitteet harrastamiseen oman tukikohdan ja veneiden ansiosta.

Hyvin ja ajoissa huollettu kalusto vie sukeltajat vesille heti, kun jäät lähtevät. Reijo Möttönen ja Janne Kastelli listaavat tärkeät toimet ennen avovesikauden alkua.

1

KATSASTUKSET JA TARKISTUKSET SEURAN vene on 15 metriä pitkä vanha troolialus, joka on

muutettu sukelluskäyttöön. Kauden valmistelu alkaa jo kevättalvella. Silloin hoidetaan veneen pelastuslautan katsas-

OHOI! Sukelluslasit

ja maskit omilla vahvuuksilla.

tus ja tarkistetaan rakettien yms. katsastusvarusteiden päiväykset. Veneen pelastusliivit ovat malliltaan perinteisiä eli paukkuliivien huoltoja ei tarvita.

2

KAIKKI PAIKOILLEEN VARSINAISET keväthuollot alkavat siinä vaiheessa, kun alus

saadaan liikkeelle jäistä ja käännetään takaisin laituriin. Plotterit, vhf, tutka, kaiku, gps, pelastuslautta ja pelastusrenkaat laitetaan paikoilleen. Samalla tehdään sammuttimien tarkastus, öljyjen ja suodattimien vaihto ja pelastusren-

Olemme ripeitä alamme asiantuntijoita.

Varaa aika:

kaan valopoijun paristojen vaihto. Vielä vesisäiliöiden täyttö ja nestekaasupullon kaasumäärän tarkastus, ja vene on valmis käyttöön. Alus on katsastettu vuokraveneeksi, joten Trafin alustarkastaja käy katsastamassa veneen. Vähintään

09 694 3668

joka viides vuosi veneelle tehdään ns. runkokatsastus, jolloin vene otetaan ylös tarkastusta varten. Samalla on tehty myös

tai helsinginoptiikka.fi

rungon hiekkapuhallukset ja huoltomaalaukset tarpeen mukaan. Myös sinkit vaihdetaan tuolloin.

3

LAIVURIKURSSIT KIPPAREISTA on pulaa, ja olemmekin seurassa miettineet,

että kaikki P3-kurssitettavat voisivat perehtyä kipparointiin.

Seura myös tukee saaristo- ja rannikkolaivurikurssin suorittavia kurssimaksussa.

Sami Ritoniemi

Seurat

Kaatialassa jääsukellettiin SUUPOHJAN SUKELTAJAT järjesti yhteisen

jääsukelluspäivän 17.2. lauantaina Kaatialan louhoksella. Tapahtuman tarkoitus oli naut-

Kukas sieltä tulee, kummasteli Paavo-koira.

tia mukavasta yhdessäolosta lajin parissa ja tarjota mahdollisuus kokeilla jääsukellusta turvallisesti kokeneiden sukeltajien kanssa.

– Tapahtumaan osallistui kaikkiaan parikymmentä henkeä ja kolme koiraa. Sukeltamassa kävi 12 henkeä. Sukeltajia oli ihan ensi kertaa jään alle sukeltavista CCR Cave -koulutettuihin sukeltajiin, kertoo Anneli Salmela Suupohjan Sukeltajista.

Kuortaneen kunta oli aurannut louhoksen tien ja makkarat tarjosi Kuortaneen myös Lakeuden Sukeltajista.

Sukellus on koko perheen harrastus. Yhteisessä ulkoilupäivässä riitti ihmeteltävää myös pikkuväelle.

Sami Ritoniemi

S-market. Tapahtumaan osallistui väkeä

TAMPEREEN Kaukajärvellä järjestettiin 17.2. järven ja sen asukkien hyväksi sekä ihmisten iloksi reipas talvitempaus. Tapahtuman tarkoitus oli parantaa konkreettisesti järven ekosysteemiä ja muistuttaa ihmisiä siitä, miksi järven hyvinvointia kannattaa tukea. Lisäksi esiteltiin erilaisten toimintojen kautta sitä, kuinka järveä voidaan kestävästi hyödyntää talvellakin.

Tempauksessa sukeltajat laskivat järven pohjaan kuusia ka-

Pekka Tuuri

Akin ja Turon talvitempaus Sumpuista istutettiin yhteensä yhdeksän nimettyä kalaa.

Sukeltajat veivät kuuset otollisiin paikkoihin.

lojen kutualustoiksi. Joulukuusimyynnistä ylijääneitä ja yleisöltä Juha Mannila

kerättyjä joulukuusia laitettiin pohjaan odottamaan jo loppiaisena, isommat kuuset hankittiin tempausta edeltävällä viikolla uudisrakennustyömaalta. Tapahtumassa istutettiin kalastuskunnan Luonnonvarakeskuksesta hankkimia eri tukijoiden nimikkokaloja. Kaloista saadut tulot menevät järven hyväksi kalanistutusten muodossa. Aki, Turo, Moro, MIR 1 ja MIR 2, Oxy, Osku, Väinö ja Riitta uiskentelevat nyt ahventen joukossa, ja onnekasta onkijaa (tai harppunoijaa) odottaa saaliin lisäksi pieni palkinto.

Tapahtuman järjestivät yhdessä Pirkanmaan sukellusseurat, Vehmaisten Osakaskunta, Pelastakaa Kaukajärvi ry sekä suuri joukko muita toimijoita. Tapahtuman suojelijana toimi SYKE ja Juha ”Roope” Flinkman.

JUHA MANNILA, Rauma-Repola Diving Club

Lue koko juttu ja katso kuvat

sukeltaja.fi > Lehti > Artikkelit

”Show me the fins”. Kuvassa Marjo Westerlund. Tempaus kiinnosti kovasti; väkeä arveltiin yhteensä olevan n. 250 henkeä. Aamulehden Moro-liitteessä oli juttua sekä ennen että jälkeen tempauksen.

Mitä teidän seurassanne tapahtuu? Oliko juhlat tai hauska leiri? Ottiko joku kivan kuvan seuran reissulta?

Keksittekö toimintaanne jotakin ihan uutta? Tällä palstalla seurat voivat kertoa kuulumisiaan.

Laita viestiä kristiina.karila@sukeltaja.fi

1/2018 SUKELTAJA

15

Shutterstock

16

1/2018 SUKELTAJA

– Upea Sri Lanka –

Sukella ja seikkaile Sri Lanka lienee Aasiaan sukellusmatkoja tehneille sukeltajille hieman tuntemattomampi kohde. Sukellukset osoittautuivat kuitenkin mielenkiintoisiksi ja nähtävää riitti. Srilankalaisten ystävällisyys toivottaa tervetulleeksi, ja moni menettääkin sydämensä tällä upealle maalle.

ERJA-LIISA LAPPALAINEN, HANNU STEWART

1/2018 SUKELTAJA

17

Arne Veimo

Nilavelin alueella näkyi huomattavan paljon mureenoja.

S

ri Lanka on kooltaan suhteellisen pieni valtio, mutta sukeltaminen itärannikolla (Nilaveli) ja etelärannikolla (Unawatuna) ajoittuu selvästi eri sesongeille. Itärannikon sesonki ajoittuu toukokuulta lokakuulle, etelärannikon sesonki taas päinvastaisesti lokakuulta toukokuulle. Sukelsimme elokuulla, joten kohteenamme oli kehittymättömämpi itärannikko ja Nilaveli. Pääsesonginkin aikaan Nilaveli oli mukavan rauhallinen eikä turismisirkuksesta ollut tietoa.

AUTO TAI TUNNELMALLINEN JUNA

Todennäköisimmin matkaaja saapuu Sri Lankaan Colombon lentokentälle. Itärannikolle pääsee helpoiten vuokraamalla autokyydin. Palveluntarjoajia on paljon, ja hintaa kannattaa koettaa neuvotella.

Henkilöauton kuljettajineen voi saada noin 50–80 eurolla per auto. Itärannikolle siirtymiseen kannattaa varata aikaa. Matka kestää normaalisti noin puoli päivää, mutta esimerkiksi tiellä käyskentelevät norsut

18

1/2018 SUKELTAJA

Suhteellisen matalat sukellukset tarjosivat runsaasti luonnonvaloa sukelluskuvaukseen.

saattavat viivyttää matkaa. Matkalla on myös muutamia historiallisia kohteita niistä kiinnostuneille, merkittävimpänä Sigiryan muinainen linnoitus. Itärannikolle pääsee myös yöjunalla, mutta matka kestää useita tunteja pidempään kuin autolla. Junamatkat Sri Lankassa ovat upeita, joten kiireettömän reissaajan kannattaa pitää myös tämä vain muutaman euron maksava vaihtoehto mielessä.

Jos matkustaa etelärannikolla, ovat etäisyydet lyhyemmät ja liikkuminen helpompaa. Myös turistipalvelut ovat selvästi kehittyneemmät kuin idässä. Matkailijasta riippuen tämä voi olla joko positiivinen ja negatiivinen asia: haluaako omaa rauhaa vai vauhdikkaampaa menoa.

JÄTTIMUREENOJA JA TEMPPELI

Mitä Sri Lankan sukelluksilla voi nähdä?

Koralli Nilavelin alueella on monipuolista ja hyvässä kunnossa. Sukelluksilla on mahdollista nähdä muun muassa eri kilpikonnalajeja, valko- ja mustaevähaita,

Mieleen jäivät erityisesti valtavat mureenat. siipisimppuja, mureenoja sekä laajan kirjon erilaisia riutalla asustavia kaloja, rapuja ja äyriäisiä. Erityisesti sukelluksilta jäivät mieleen valtavat mureenat, joita oli paljon. Vaikka mureenoja on tullut vastaan kymmenillä eri sukelluskohteilla, niin näin valtavia emme olleet koskaan aiemmin nähneet.

Mieleenpainuvia ja ainutlaatuisia sukelluspaikkoja olivat myös Kathe Par ja South Reef. Kathe Par on avovedessä 20–35 metrin syvyydessä oleva kohde, joka muodostuu valtavista kivilohkareista ja niiden väliin jäävistä kanjoneista.

Arne Veimo

Hannu Stewart

Arne Veimo

Hannu Stewart

Mureenoja pääsi ihailemaan melko läheltäkin.

Kohteella tapaa suuria mureenoja, suuria kalaparvia ja muun muassa jättimeriahvenia. South Reef (12–18 metriä) sen sijaan sijaitsee aivan rannikon ja kallioiden vieressä. Paikalla on muinoin ollut hindutemppeli, jonka meri on ajan saatossa eroosion seurauksena nielaissut.

Paikalta voikin meren elävien lisäksi löytää jäänteitä temppelistä, ja veden alle on myös pystytetty patsaita muistuttamaan menneisyydestä.

NÄKYVYYS VAIHTELEE

Nilaveli tarjosi ehdottomasti positiivisen sukelluskokemuksen hieman koskemattomammassa luonnossa. Alueen haasteena ovat vaihtelevat näkyvyydet veden alla.

Näkyvyys saattaa olla hyvänä päivänä useita kymmeniä metrejä, mutta vaihtua nopeasti vain muutamaan metriin sään muuttuessa. Yleisesti ottaen sukelluskohteet ovat matalia, keskimäärin noin 15 metriä, ja syvempiä pitää hakemalla hakea. Sukellukset ovat helppoja ja kovat

virtaukset eivät ole yleisiä pääsesongin aikana. Miellyttävien olosuhteiden ansiosta Sri Lanka sopii hyvin myös sukellusharrastuksen aloittamiseen.

HYVIÄ HYLKYKOHTEITA

Riuttasukellusten lisäksi Sri Lanka tarjoaa upeita hylkysukelluksia ympäri maata.

Yksi tunnetuimmista lienee HMS Hermes -hylky Batticaloan kaupungin edustalla saaren itärannikolla. Tämä 182 metriä pitkä lentotukialus upposi toisen maailmansodan aikana ja lepää nyt 44–55 metrin syvyydessä. Myös Colombon edustalta löytyy useita suuria hylkyjä, jotka ovat pääosin noin 30 metrin syvyydessä.

TOIMIVA KESKUS

Käyttämämme Nilaveli Dive Center on ainoa sukelluskeskus itärannikolla, joka toimii vuoden läpi. Keskukselta lähdettäessä useimmat sukelluskohteet ovat 5–15 minuutin venematkan päässä. Sukellusten välillä palataan keskukselle pitämään

South Reefillä on jäänteitä muinaisesta hindutemppelistä. taukoa. South Reef ja Kathe Par ovat hieman kauempana, joten tauko pidetään keskuksen pienemmällä toimistolla Uppuvelin rannalla.

Keskuksella on useampia veneitä, ja sukeltajat jaetaan pieniin ryhmiin kokemuksen perusteella. Pidimme siitä, että sukellusryhmien koko on maksimissaan viisi henkilöä ja sukeltamaan siirtyminen on vaivatonta ja nopeaa. Katetuissa lasikuituveneissä on tarjolla ensiaputarvikkeet, hätähappi ja juomavettä. Keskuksen » 1/2018 SUKELTAJA

19

Shutterstock

Itärannikon turismi on vasta kehittymässä.

Lehmä uimarannalla oli tavallinen näky.

henkilökunta huolehtii varusteet valmiiksi veneen kyytiin sekä sukellusten jälkeen varusteiden pesemisestä ja huollosta.

Sukellukset Nilaveli Dive Centressä maksoivat alkaen 35 euroa. Vuokravälineitä on tarjolla, mutta omia varusteita käyttäessä saa listahinnoista alennusta.

Keskus tarjoaa nitroksia sitä haluaville ilman erillistä lisämaksua. Toinen kirjoittajista suoritti PADI Rescue Diver -kurssin Nilavelissä, ja kurssi järjestettiin ammattitaitoisesti ja mukavassa ilmapiirissä yksityisopetuksena.

Sukeltamisen ohella sukelluskeskuksella on tarjolla myös snorklausta ja valasretkiä.

Snorklaajille sopiva, suosittu päiväretkikohde on kuuluisa lähellä sijaitseva Pigeon Islandin kansallispuisto. Paras aika valasretkille on elo-syyskuussa, jolloin lähistöllä tavataan usein sinivalaita ja muita suuria valaslajeja. Nilavelin ja Uppuvelin ranta on myös kaunis auringon palvomisesta pitäville.

PALVELUT VASTA KEHITTYMÄSSÄ

Keskuksella on hyvin yksinkertainen hostelli Nilaveli Beach Hostel kävelyetäisyydellä, ja keskus tarjoaa alennuksia majapaikan sekä pihapiirissä olevan High Park -hotellin ja sukellukset yhdistäville vieraille. Alennuksen saa ainoastaan, kun tekee varauksen keskuksen nettisivujen kautta.

20

1/2018 SUKELTAJA

Läheltä löytyy myös muita majapaikkoja, ja rantaa rakennetaan parhaillaan kovaa vauhtia. Uppuvelissä ja Trincomaleessa on enemmän majoitusvaihtoehtoja ja muita turistipalveluja.

On hyvä pitää mielessä, että turismi Sri Lankan itärannikolla on vielä jokseenkin kehittymätöntä, ja rannalla näkee käyskentelemässä niin lehmiä kuin ystävällisiä koiriakin. Nilavelissa ostos- ja ravintolatarjonta on hyvin rajallista. Illallispaikkoja löytyy majatalojen lisäksi joitakin, mutta sen lisäksi tarjolla on vain hyvin yksinkertaisia kojuja, josta voi ostaa hedelmiä, juomia ja välipaloja. Olutta ja muuta alkoholia voi ostaa vain myyntiluvan omaavista kaupoista, joita ei Nilavelista löydy. Olutta on tarjolla alueen joissakin ravintoloissa.

KOKEMUKSIA JOKA MAKUUN

Sri Lanka on erittäin monipuolinen lomakohde, ja maa on kooltaan suhteellisen pieni, joten lomalla ehtii nähdä paljon. Sri Lankasta löytyy erinomaisia surffaus- ja vaelluskohteita. Luonnonpuistoissa voi nähdä villieläimiä, ja ylängöllä pääsee tutustumaan Sri Lankan teen tuotantoon. Junalla matkustaminen on todella ikimuistoista, ja maisemat junasta ovat usein henkeä salpaavat. Kulttuurista kiinnostunut voi tutustua temppeleihin ja värikkääseen paikalliselämään.

Sri Lankaan kannattaa varata aikaa useampi viikko. Viisumin sallima kuukausi menee maata kierrellessä hyvin nopeasti.

Kirjoittajat ovat maailmalla reissaava ja sukeltava dive master -pariskunta, jonka tämän hetken sijainti on Australia.

Seikkailuja voi seurata osoitteessa vagabondly.com ja Instagramissa vagabondly_travel.

Pakkaa mukaan • Aurinkovoidetta, hyönteismyrkkyä ja hygieniatuotteet kannattaa pakata mukaan jo kotona, sillä niitä löytyy heikosti jopa Colombosta.

• Juomapullo. Pullovettä on myynnissä kaikkialla, mutta kertakäyttöpullot aiheuttavat ison jäteongelman, ja valitettavan usein jäte päätyy mereen.

Majapaikoissa ja ravintoloissa (ja sukelluskeskuksella) on pullotettua vettä isoissa kierrätettävissä tankeissa. Liiku oma vesipullo mukana, täytä pullo tankista ja osallistu taisteluun muovijätettä vastaan. Tämä on myös edullisempi vaihtoehto veden ostamiselle.

www.nilavelidiving.com

Arne Veimo

Sri Lankassa voi nähdä toisen maailmansodan aikaisia hylkyjä.

Riuttasukellusten lisäksi Sri Lanka tarjoaa upeita hylkykohteita ympäri maan.

1/2018 SUKELTAJA

21

Kimmo Hagman, Hurghada

Pitkä ura safarioppaana Sukeltajille suunnattujen veneretkien järjestäjä Kimmo Hagman on asunut Egyptin Hurghadassa vuodesta 1999. Tuhannet suomalaiset tuntevat hänet luotettavana Punaisenmeren yhteistyökumppanina, jonka tatuoidun pinnan alta löytyy sympaattinen, huumorintajuinen ja työstään innostunut mies.

Kimmo liikkuu veden alla harvoin ilman kameraa – tuhansien huippuotosten jälkeenkin hänellä on yhä päämääränään se täydellinen ”voittajakuva”.

Teksti ja kuva ERKKI SIIRILÄ

KUINKA SUKELLUSURASI ALKOI?

Asuin Hangossa ja jo pikkupoikana 1960-luvun lopulla aloin snorklata meressä. Seuraavalla vuosikymmenellä Cousteaun tvfilmit lisäsivät innostusta. Ja kun 1980-luvulla kävin Hangossa PADIn peruskurssin, niin tiesin välittömästi, että halusin sukellusoppaaksi ja -kouluttajaksi.

juttu, mutta uuden sukelluskeskuksen pystyttäminen Egyptiin puolestaan niin vaikeaa, että sain siitä kulttuurishokin.

ENTÄ UUTISET EGYPTIN EPÄVAKAUDESTA?

Täällä Hurghadassa on ollut viime vuosinakin käytännössä rauhallista. Muun Egyptin uutisista saa helposti väärän kuvan Hurghadan tilanteesta.

MITEN PÄÄDYIT SUKELTAMAAN ULKOMAILLE?

1988 löysin työn alan keskuksesta Kreikasta. Ja kun tilauslennot Kuredun saarelle Malediiveille alkoivat Suomesta ja Ruotsista 1989, niin sinne etsittiin kaksikielistä sukelluskouluttajaa. Päädyin pikkusaarelle, ja Malediiveilla näissä tehtävissä vierähti kymmenen vuotta.

MITÄ OLET OPPINUT ERI KANSALLISUUKSIEN

ALOITITKO SUKELLUSKUVAUKSEN JUURI MALEDIIVEILLA?

MINKÄ HINNAN OLET MAKSANUT ULKOMAANVUOSISTASI?

Heti ensimmäisellä Malediivien sukelluksella oli käytössä pokkari, joka tosin täyttyi vedestä. Sukelluskeskuksesta sain käyttöön paremman kameran, ja vedenalaisesta kuvauksesta tuli nopeasti intohimo. Kuredulla aloin samalla vastata keskuksen kaikista kameroista, filmien kehittämisestä ja kuvien vedostamisesta. Ostin tietysti kunnon kaluston myös itselleni.

Taloudellista turvallisuutta ei ole ollut. Eläkettä ei ole myöskään kertynyt. Samoin yhteydet lähiomaisiin ovat kärsineet. Kaikesta huolimatta tämä elämä on silti kotiolot voittanut. Varjopuolista huolimatta työ on ollut hauskempaa kuin moni muu homma.

PALVELEMISESTA?

Kansallisuuksien välillä todella on eroja, ja tämä on joskus haaste retkien vetäjälle. En silti mielelläni vertaile, vaikka olenkin oppinut ottamaan erot huomioon.

SAFAREILLASI SUKELLETAAN USEIN VAATIVISSA KOHTEISSA. ENTÄ ALOITTELIJOILLE SOPIVAT KOHTEET JA KOULUTUKSET?

PALJONKO KUVASI OVAT OLLEET JULKISUUDESSA?

Varsinkin Saksassa olen voittanut sukelluskuvauksen kilpailuja.

Otoksiani on myös päätynyt suurten sukelluslehtien kansikuviksi.

Nettisivut minulla on ollut monta vuotta.

OLET MYÖS NÄHNYT MEREN ALLA MERKKEJÄ ILMASTONMUUTOKSESTA.

Paha koralliriuttojen haalistuminen ja kuolema tosiaan yllättivät Malediivit 1997. Vuonna 1999 päätin muuttaa Kuredulta pois, kun kalapotrettien taustalla oli enää vain kuollutta korallia. Kymmenen vuotta saarivaltiossa oli samalla tullut täyteen.

PÄÄDYITKÖ MALEDIIVEILTA EGYPTIIN SUORAAN?

Samana vuonna eli 1999 muutin sieltä Hurghadaan perustamaan sukelluskeskusta Magawish-hotellin edustalle. Punaisenmeren riuttojen hyvä kunto oli vedenalaisen kuvauksen kannalta hieno

22

1/2018 SUKELTAJA

Koska aiemmin perustamani keskus ei enää toimi, olen päätynyt osakkaaksi Hurghadan pohjoislaidalla sijaitsevaan toiseen keskukseen. Se sijaitsee Bon Voyage-, Da Vinci- ja Sea Star -hotellien kohdalla meren rannassa. Siellä on oma laituri ja rauhalliset rantavedet koulutukseen. Hurghadan pohjoisosa on hyvä paikka myös päiväretkille – kaikille sopivat riutat ja delfiinipaikat ovat lähellä.

Varusteita löytyy perusvarusteiden lisäksi rebreather- ja tekniikkasukelluksiin.

MITÄ ON MUISTETTAVA ENNEN HURGHADAAN LÄHTÖÄ?

Sukelluksen perusasiat on hyvä olla hallinnassa varsinkin ennen intensiivisiä muutaman päivän venesafareita. Taitoja kannattaa kerrata uima-altaassa tai avovedessä jo kotimaassa, jos ei ole vähään aikaan sukeltanut. Perillä Hurghadassa kirkas ja lämmin vesi kyllä sitten helpottavat kenen tahansa sukeltamista.

Joko tai Egypti vai Malediivit?

Egypti. Täällä on helpompi elää normaalia arkielämää kuin Malediivien pikkusaarella.

Makro vai laajakulma?

Riippuu tilanteesta.

Vedenalainen kuvaaja tarvitsee molemmat.

Hai vai delfiini?

Hai ehkä mieluummin, vaikka molempia kuvatessa minulla onkin ollut huippukokemuksia.

Suomen metsä vai Egyptin autiomaa?

Suomen metsä. Egyptin autiomaata näen moottoripyöräretkillä, joita järjestän sivutyönä.

Norpat

Vesille, ohoi!

Merimiestaitoja voi opetella myös altaassa. Yksi Räpylän jäljet -materiaalin taito-osioista onkin merimiestaidot.

HELI HALAVA Kuvat Tiina Boman

voi tehdä merimerkkejä. Katkaise pötkö puoliksi tai kolmeen osaan terävällä veitsellä tai saksilla. Tuunaa keltaiset lötköt mustalla teipillä kardinaalimerkeiksi eli ilmansuuntaviitoiksi ja punaiset ja vihreät lateraaliviitoiksi. Sido naru luistamattomalla solmulla pötkön alapäähän ja kiinnitä narun toiseen päähän paino, joka ei vahingoita altaan pohjaa. Varmista, että naru ei pääse irtoamaan. Pötkö pysyy pystyssä altaassa ja veneilyharjoitus voi alkaa. Pienillä voi olla uimalauta apuna, jos uinti ei vielä suju.

LÖTKÖPÖTKÖISTÄ

24

1/2018 SUKELTAJA

Lissu Suursalmi · Pekka Rahkonen

VAAHTOPÄÄT

purjehdusleirillä

voi olla kareja, majakoita tai muita vesillä kohdattavia asioita. Radan keskellä voi vaikka tutustua vesikasveihin tai laivan hylkyihin sukeltamalla.

Tiedä vaikka hylystä löytyisi aarre… Hylky voi olla laminoitu kortti tai vaikka legoista tehty alus, ja vesikasveina toimivat laminoidut kuvat tai Räpylän jäljet -ohjaajapakettiin kuuluvat vesikasvikortit. Räpylän jäljet -materiaalin Vedenalainen kulttuuriperintö -osuuden voi suorittaa siinä samalla.

RADALLA

Vilskettä vesillä 1

Vilskettä vesillä!

KIRJASSA kuusi alakouluikäistä lasta tutustuu toisiinsa purjehdusleirillä. He opettelevat yhdessä leirielämää ja jollapurjehduksen alkeita. Leirillä he oppivat huolehtimaan itsestään, huomioimaan toisiaan ja käsittelemään omia tunteitaan turvallisten ohjaajien Sisun ja Mariannen kanssa. Tarina kuvataan lasten silmin.

Kirjasarjan ensimmäinen osa Vaahtopäät purjehdusleirillä keskittyy jollapurjehduksen tietoihin ja taitoihin, mutta kirjasta löytyy myös yleisiä merimiestietoja, joten se toimii oppikirjana myös näihin. Kirjailija kertoo, että tavoitteena on tehdä kirjasarja, jossa on esitelty eri vesilajeja. Kirjat ovat seikkailukirjoja, mutta myös oppikirjoja.

Seitsemänvuotias, joka on koko ikänsä uinut ja sukeltanut, mutta veneillyt hyvin vähän, innostui kirjasta. Kirjan seikkailu veti mukaansa, ja huomaamatta tarttui tietoja purjehduksesta ja merellä olosta. Muutamille sivuille piti palata lapsen pyynnöstä ja käydä asioita uudestaan läpi. Havainnollinen ja runsas kuvitus innosti lasta, jonka lukutaito ei ole vielä kovin hyvä, mutta sivuilla riittää myös

voi kiinnittää veneen paalusolmulla kiinni ”laituriin”. Isommat voivat harjoitella solmuja sokkona eli kädet esim. tunnelin, muovipussin tai laatikon sisällä.

RADAN LOPUKSI

Täältä löytyy lisää vinkkejä, ja isommat voivat pelien avulla opetella etukäteen merimiestaitoja.

reilusti luettavaa paremmille lukijoille. Kirjaa löytyy tällä hetkellä suomeksi ja ruotsiksi.

HELI HALAVA

vaahtopaat.fi

pinnalla.trafi.fi

1/2018 SUKELTAJA

25

Onko edessä uimahalliremontti?

Suomen uimahallikanta on tullut siihen ikään, että remontteja ja peruskorjauksia tehdään eri puolilla maata joka vuosi. Sukellusseuroille ja muille käyttäjäryhmille tilanne voi olla piinaava, jos korvaavia hallivuoroja ei meinaa löytyä kohtuukustannuksin.

Miten sukellusseura selviää halliremontista?

KRISTIINA KARILA Kuva Tero Lehtonen

HÄMEENLINNA

Hämeenlinnassa halli meni remonttiin kesäkuussa 2016, ja se saatiin käyttöön joulukuun alussa 2017. Hämeenlinnan Sukeltajilla oli hallissa vuoro viitenä iltana viikossa, joten toimintaa piti supistaa huomattavasti remontin ajaksi.

– Saimme Riihimäeltä yhden vuoron SM-sarjaa pelaavalle uppopallojoukkueellemme noin viisinkertaiseen hintaan. Toisen vuoron saimme Lammilta noin 30 km:n päästä, kertoo seuran puheenjohtaja Tero Lehtonen.

– Junnutoiminta oli tauolla remontin ajan. Junnujen vanhemmilta saimme viestiä, että pitkät harrastuskuljetukset ja myöhäinen ajankohta eivät sovi perheiden arkeen. Myös laitesukelluksen peruskurssiin pidentynyt välimatka vaikutti: saimme vain kaksi oppilasta.

Paitsi korkeat hallimaksut ulkopaikkakuntalaiselle seuralle myös tilapäinen jäsenkato verotti seuran kassaa.

– Jonkin verran jäseniä on tullut takaisin ja arvatenkin vuoden edetessä tulee lisää, mutta lähtijöiden määrä kyllä hieman yllätti, Lehtonen myöntää.

26

1/2018 SUKELTAJA

Seuran taloutta paikattiin tekemällä enemmän talkoita ja hyödyntämällä juuri tällaisia tilanteita varten kerättyä puskurirahastoa.

Lehtonen kehottaa olemaan aktiivinen heti alusta lähtien.

– Ala etsiä korvaavia hallivuoroja heti, kun tieto remontista tulee. Tee yhteistyötä muiden hallia käyttävien seurojen ja tahojen kanssa, jotta yhteentörmäyksiltä vältytään. Pidä jäsenistöä hyvin ajan tasalla kaikista muutoksista. Pidä yhteyttä kuntaan alusta lähtien säännöllisesti, sillä seura voi vaikuttaa hallin tiloihin jo remonttivaiheessa. Me esimerkiksi saimme oman huoneen kompressorille ja tiloja kaluston säilytystä varten, hän neuvoo.

Erityisen tärkeänä Lehtonen pitää jatkuvaa yhteyttä kuntaan, sillä otettaessa uutta hallia käyttöön halliaikaa hakevat toimijat ovat samalla viivalla, eikä takuuta vanhoista hallivuoroista ole.

Niistä kannattaa pitää tiukasti kiinni, sillä vuoroille on paljon ottajia.

– Parhaiten tästä selviää, kun ottaa positiivisen asenteen remonttiin. Odottaminen on ehdottomasti vaivan väärti, kun uudet, toimivat tilat saadaan käyttöön, hän toteaa.

Hämeenlinnan Sukeltajat pitivät aktiivisesti yhteyttä kaupunkiin halliremontin ajan. Sukeltajien tarpeet on huomioitu hyvin remontissa.

NOUSU

KANKAANPÄÄ

Kankaanpäässä halli meni peruskorjaukseen joulukuussa, ja Kankaanpään Urheilusukeltajat valmistautuvat 1,5 vuoden evakkoon. Korvaava hallivuoro olisi kenties löytynyt 50 km päästä Porista tai Merikarvialta, mutta välimatka tuntui liian pitkältä ja kustannukset olisivat nousseet koviksi käyttäjämäärään nähden. Seura päätti, ettei ota hallivuoroa, vaan keskittyy remontin ajaksi tarjoamaan lisäkoulutusta jäsenille.

– Koetamme kompensoida uimahallittomuutta järjestämällä erilaisia kursseja talven aikana.

Suunnitelmissa on muun muassa ensiapukursseja, rescue-kurssi, jääsukelluskurssi ja P3-kurssi sekä Vapepa-sukeltajakurssi. On hyvä, että Liitolla on tarjota näitä kursseja korvaavaksi toiminnaksi, ja lisääkin voisi olla, sanoo seuran puheenjohtaja Petri Vesanto.

– Jäiden lähdön aikaan järjestämme mahdollisesti kaksi leiriä, ja avovesiaikaan pyrimme pitämään seuran jäseniä aktiivisina yhteisillä sukellusreissuilla. Norppatoiminta on tauolla talven ajan, mutta pyrimme mahdollisuuksien mukaan järjestämään kesällä norpille omia retkiä ja leirin. Jäsenkatoa ei ole ainakaan vielä ollut havaittavissa, mutta sen näkee sitten kun tämän vuoden jäsenmaksut erääntyvät, hän toteaa.

Espoolaisen Nousu ry:n kotihallia Tapiolassa korjattiin loppuvuodesta 2015 viiden kuukauden ajan. Sen jälkeen halli oli auki vain puolisen vuotta ja meni uudestaan remonttiin, joka jatkuu edelleen. Tällä hetkellä neuvotellaan siitä, missä laajuudessa korjauksia jatketaan vai puretaanko halli kokonaan. Tapiolan uimahalli on kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus, mikä pitää ottaa huomioon jatkoa suunniteltaessa. Nousun evakko jatkuu siis tuntemattoman ajan.

Nousulla oli koko halli käytössään sunnuntai-iltaisin, mikä sopi erinomaisesti sekä kurssittamiseen että kuutti- ja norppatoimintaan. Seuran rahastonhoitajan Irene Savolaisen mukaan samanlaisen hallivuoron löytäminen pääkaupunkiseudulta osoittautui mahdottomaksi.

– Ajat olivat myöhään arki-iltaisin, mikä ei sovi norppatoiminnan pyörittämiseen. Kun omaa vuoroa ei löytynyt, ryhdyin kyselemään muilta sukellusseuroilta, josko heidän vuoroaan mahtuisi jakamaan. Laitesukelluskurssille ainoa järkevä vaihtoehto löytyi yhteistyöstä Espoon Dyykkarit ry:n kanssa, jonka vuorolle pääsimme Leppävaaran hallin hyppyaltaaseen. Vuoro on lauantai-iltaisin, mistä kouluttajat eivät innostuneet, mutta olemme sopeutuneet siihen.

Siellä on pidetty yksi peruskurssi, jolle tuli kuusi oppilasta.

Samaan aikaan pääkaupunkiseudun muissa seuroissa oli varsin isoja peruskursseja, joten arvelen, että lauantai-ilta ei ollut houkutteleva ajankohta, hän kertoo.

Norpille piti etsiä toinen vaihtoehto. Apu löytyi 20 kilometrin päästä Kirkkonummelta, missä Calypso ry pystyi luovuttamaan kaksi rataa Nousun käyttöön sunnuntai-iltana. Osa lapsista jäi pois toiminnasta pidentyneen kuljetusmatkan vuoksi. Järjestelystä on ollut iloa myös Calypsolle: kuuttitoimintaa on järjestetty yhteisenä ja muutama yhteinen tapahtumakin on pidetty.

Evakkoaika on tuntunut seuran kukkarossa; noin kuudennes jäsenistä on lähtenyt halliremontin aikana. Toisaalta uusi isompi vene ja Sukella Suomessa -kurssit ovat myös tuoneet uutta porukkaa seuraan.

Irene Savolainen kehottaa tarttumaan ripeästi toimeen, kun tieto halliremontista tulee.

– Ei kannata jäädä voivottelemaan, vaan ryhtyä heti tutkimaan netistä kuntien varauskalenterista, löytyykö vapaita halliaikoja. Jos omaa vuoroa ei löydy, etsi yhteistyökumppaneita muista seuroista. Hajauta tai yhdistä toimintoja tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Käytä verkostojasi, sillä jopa omasta seurasta saattaa löytyä joku, jolla on kontakteja esimerkiksi yksityisiin halleihin kuten kuntoutuslaitoksiin. Tärkeää on myös pitää seuralaisia ajan tasalla ja tiedottaa heille nopeasti kaikesta asiaan liittyvästä. Pidä keskustelua yllä; se vähentää epätietoisuutta ja ärtymystä seuraa kohtaan.

1/2018 SUKELTAJA

27

Science Under The Ice

Antarktiksen

aarreaitta

Etelämantereen rannikolla ei näy juuri muuta kuin jäätikköä ja vuoria silmänkantamattomiin. Paksun merijään alla tilanne on toinen: merenpohja kuhisee elämää. Kansainvälinen ryhmä tutkijoita matkasi viime vuoden lopulla katsomaan, miten ilmastonmuutoksen aiheuttama merijään oheneminen vaikuttaa tähän maailman eteläisimpään ekosysteemiin.

SUSANNA KORKIATUPA

P

rofessori Alf Norkko kuvailee Etelämannerta maailman upeimmaksi paikaksi sukeltaa. Hänen mukaansa sen vedenalainen maailma on ainutlaatuisuudessaan niin erikoinen, ettei se oikeastaan edes ole ihmisen paikka. Kun kuuntelee kertomusta loka-marraskuulle ajoittuneesta tutkimusmatkasta, voi hiukan eläytyä retkikunnan kokemuksiin.

ETELÄMANTEREEN KEVÄÄSSÄ

Me suomalaiset olemme tottuneet viileisiin olosuhteisiin, mutta Etelämantereella merivesikin on pakkasen puolella.

28

1/2018 SUKELTAJA

-2-asteinen vesi ei jäädy, koska se on niin suolaista.

– Saapuessamme Antarktikselle lokakuun alussa pakkasta oli 30–35 astetta; elettiin alkukevättä. Aurinko laski vielä hetkeksi, mutta retkemme edetessä lämpötilat alkoivat kohota ja lopulta aurinko oli horisontin yläpuolella vuorokauden ympäri. Koko matkan keskilämpötila oli noin -15, Alf Norkko kertoo.

Ilma on niin kuivaa, ettei kylmyys tunnu yhtä purevalta kuin Suomen rannikon kosteudessa. Antarktikselle sijoittuvat merentutkimusprojektit ajoittuvat tavallisesti

keväälle, koska silloin merijääolosuhteet ovat otolliset.

– Kevät ei ole kunnolla alkanut vielä vedessäkään, ja näkyvyys voi olla 300 metriä. Kesän edetessä näkyvyys kuitenkin huononee, kun oheneva merijää päästää yhä enemmän auringonvaloa lävitseen ja leväkukinnat alkavat, Norkko jatkaa.

Kun retkikunta saapui Etelämantereelle, oli kevät yllättävän aikaisessa. Hetken näytti jo siltä, että kenttäleiriin pääseminen ei onnistuisi. Retkikunnalla oli mukana monta tonnia tavaraa, sillä kenttäolosuhteissa vietettiin aikaa viisi

Patrick Degerman

Tutkija Jenny Hillman (University of Auckland) tutkii, kuinka nopeasti orgaaninen aines hajoaa Antarktiksen hyisessä vedessä.

Tutkimuksen taustoja Uuden-Seelannin kansallisen vesi- ja ilmakehätutkimuskeskus NIWAn johtamalla matkalla oli mukana paikallisen yliopiston lisäksi Helsingin yliopiston Tvärminnen tutkimusasema. Professori Alf Norkon ja tutkimuskoordinaattori Joanna Norkon lisäksi kolmantena suomalaisena matkalla oli mukana dokumentoimassa valokuvaaja-vuorikiipeilijä Patrick ”Pata” Degerman. Tutkimusmatka suuntautui Rossinmerelle, noin 3000 kilometriä suoraan etelään Uudesta Seelannista.

viikkoa. Onneksi merijää kuitenkin osoittautui riittävän paksuksi.

– Saattaa olla, että kevään aikaistuminen liittyy ilmastonmuutokseen. Emme voi olla varmoja, toteaa Norkko.

SUKELTAMINEN JÄÄKYLMÄSSÄ

Pakkasta on pinnalla ja pinnan alla, sukellusvarusteita ei voi huuhdella. Neljä viikkoa sukellusta, kaksi kertaa päivässä, lähes päivittäin.

– Olosuhteet asettavat aikamoiset vaatimukset sekä ihmisille että varusteille.

Makeaa vettä varusteiden pesuun ei ole, ja

vaikka olisikin, niin huuhtelu ei kannata, koska niitä ei saa täysin kuivaksi. Varusteisiin jäänyt makea vesi jäätyy saman tien, kun mennään taas veteen, kertoo Norkko.

Retkikunta teki kaksi avantoa, joista toisen päällä oli koko ajan lämmitetty teltta, joten se pysyi hyvin avoimena.

Vara-avannossa pidettiin päällä kantta jäätymisen ehkäisemiseksi.

– Jos reguista hengittää liian voimakkaasti, niin nehän jäätyvät, ja näin kävikin muutaman kerran. Ehkäisimme tätä käyttämällä raskaammissa toimenpiteissä

apuna skootteria. Näin kylmässä korostuu sukeltajan tärkeä muistisääntö: paniikkiin ei saa joutua, Norkko sanoo.

Toinen potentiaalinen vaaratekijä sukelluksilla olivat alueella esiintyvät weddellinhylkeet. Miksi ihmeessä?

– Jos 300-kiloinen hylje päättää tulla sukellusavannolle hengittämään, niin siitähän ei ohi mennä. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt sukellusten aikana – mutta niiden välissä kylläkin. Tästä syystä vara-avanto pitää aina tehdä.

Jääolosuhteissa sukeltamista voi verrata luolasukellukseen, syvyydet vain usein » 1/2018 SUKELTAJA

29

Peter Marriott

Merisiili, Ctenocidaris perrieri, noin 18 metrin syvyydessä New Harbourissa.

Merisiilen piikeissä elää sieni- ja sammaleläimiä.

Patrick Degerman

Retkikunnan jäsenet vara-avannon vieressä: Patrick Degerman, Samantha Knowlson, Rod Budd, Alf Norkko, Joanna Norkko, Drew Lohrer, Peter Marriott, Simon Thrush ja Jenny Hillman.

Peter Marriott

Suhteellisen harvinainen merimakkara, Bathyplotes bongraini, New Harbour.

ovat pienempiä. Kaukana sivistyksestä virheisiin ei ole varaa.

– Olimme suunnitelleet sukellukset hyvin, ja kaikesta tehtiin niin turvallista kuin mahdollista. Parin kanssa veteen, pinnalla oli aina yksi varamies varusteet valmiina päällä ja pintaan oli köysiyhteys.

Kun tehdään kokeellista työtä merenpohjassa, sukellus on erittäin teknistä, joten sukeltajan tulee olla taitava. Sukeltavien tutkijoiden piti olla sertifioituja työsukeltajia, koska projekti oli valtion johtama. Sukellusten kestot olivat noin 45 minuuttia, joten nopeasti oli toimittava, Norkko kertoo.

30

1/2018 SUKELTAJA

Tutkijat käsittelevät merivesinäytteitä laboratorioteltassa. Näytteistä mitataan happipitoisuus, niitä suodatetaan ja viedään Uuteen-Seelantiin, jossa niistä määritetään muun muassa ravinnepitoisuudet.

EI IHAN KEVYTTÄ HOMMAA

Merijään paksuus voi olla jopa kahdeksan metriä. Tutkimuspaikalla merijää oli kolmen metrin paksuista. Yhden avannon tekemiseen meni aikaa vuorokausi.

– Ryhmämme edellisellä tutkimusmatkalla vuonna 2009 jää oli neljän metrin paksuista. Avanto tehdään moottorisahalla, ja parin sadan kilon painoisia jäälohkareita nostetaan sivuun vinssillä. Kun jäätä oli jäljellä puoli metriä, tehtiin jäähän reikä ja avantoon laitettiin lämmityslaite, joka sulatti lopun jään, Norkko kertoo.

Kompressoreita oli pakko säilyttää lämpimässä, koska muuten ne olisivat lakan-

neet toimimasta. Pullojen täyttö tehtiin kuitenkin aina ulkona. Sukellusvarusteita piti myös jotenkin saada lämpimäksi.

– Työtahti oli melkoisen kova. Pelkästään varustehuoltoon menee paljon aikaa, mutta tietysti myös sukellusten jälkeen piti tehdä vielä tutkimustyön osuus eli tutkia ja luokitella näytteet. Teimme vähintään 12 tunnin päiviä.

MITEN ILMASTONMUUTOS NÄKYY?

Etelämantereen rannikolla meriekosysteemin eliöt ovat sopeutuneet sen olosuhteisiin vuosituhansien, ellei jopa miljoonien vuosien kuluessa. Se on ainoita

Patrick Degerman

Peter Marriott

Science Under The Ice Peter Marriott

Tämä merisiililaji, Sterechinus neumayeri, oli runsastunut alueella edellisiin tutkimusmatkoihin verrattuna. Merisiili käyttää sammaleläimiä suojana saalistajilta.

Vapaakiduskotilo, Doris kerguelenensis.

Tutkija Joanna Norkko seuloo pohjanäytteitä, joista määritetään ja lasketaan kaikki eläimet.

Yhden avannon tekemiseen kului aikaa vuorokausi.

alueita maailmassa, jossa melko matalalla päästään samantyyppiseen ekosysteemiin kuin hyvin syvällä meren pohjassa on.

Sitä, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa merijäähän, on tutkittu jo 2000-luvun alusta. Alf ja Joanna Norkko ovat olleet mukana tutkimusretkellä aiemminkin, Alf viisi kertaa ja Joanna kaksi.

– Merijää pysyy paikallaan ja on paksua. Tulevaisuudessa todennäköisesti jäät kuitenkin lähtevät yhä useammin ja auringonvalo pääsee pohjalle. Auringon avulla kasvit voivat yhteyttää enemmän ja ravinnon määrä tulee kasvamaan. Jäällä on vaikutus koko ekosysteemiin. Tutkimuk-

sella pystymme edes jollain tasolla ennakoimaan tulevaisuutta, Norkko kertoo.

Mikä merijään alla on muuttunut viime vuosikymmenten aikana?

– Paikassa jossa sukelsimme, merijää ei ole aiemmin lähtenyt. Nyt se on lähtenyt kahtena kesänä. Juuri tämän takia moni asia oli muuttunut. Merenpohjalla oli paljon enemmän elämää kuin edelliskerralla, uusia lajeja oli paljon. Meillä on edellisiltä matkoilta paljon onnistunutta tutkimusdataa, jonka vertaaminen uusiin näytteisiin on vielä kesken, hän kertoo.

Eliöiden näkökulmasta tämä tarkoittaa moniakin asioita. Joitain lajeja tulee lisää,

mutta osa voi kokonaan hävitä. Toisaalta osa eliöistä saattaa sopeutua muuttuvaan elinympäristöön nopeastikin.

– Antarktiksella simpukat eivät rakenna paksua kuorta ja monet muutkin lajit ovat pehmeäkuorisia, eikä niitä näe missään muualla. Paksua kuorta ei ole tarvittu, koska esimerkiksi ravut eivät menesty kylmässä vedessä. Kuoren rakentaminen kylmässä vedessä olisi muutenkin turhan vaativaa. Vesien lämmetessä on vain ajan kysymys, milloin ensimmäiset ravut saapuvat apajille.

Lisää kuvia löytyy Science Under the Ice -sivulta Facebookista.

1/2018 SUKELTAJA

31

Karvainen kaveri KUVA-ALBUMI Hairy Squat Lobster (Lauriea siagiani ).

Kuva voitti Sukelluskuvauksen PM-kilpailussa sarjan Makrokuvat, muut kuin pohjoismaiset vedet.

– Kuva on otettu tammikuussa 2017 Bunakenin saarelta Indonesiassa. Laskimme virtauksen mukana Bunakenille tyypillistä seinämää, jolloin erinomainen oppaamme Son löysi merisienestä kyseisen otuksen.

Kohteen pienuuden (7–15 mm) vuoksi päätin käyttää makrolinssin lisäksi lähilinssiä (supermakro), jolloin sain riittävän suurennuksen.

– Kuvan ottaminen oli melkoisen haastavaa virtauksen ja ötökän pienuuden takia, mutta lopulta onnistuin saamaan haluamani ja jatkoin hyvillä mielin sukellusta.

KUVA: MIKKO SAAREILA

32

1/2018 SUKELTAJA

1/2018 SUKELTAJA

33

Paremmaksi kuvaajaksi

Jos kamera hörppää vettä Vettä kameran kotelossa – jokaisen sukelluskuvaajan painajainen. Arvokas laitteisto vaarassa puhumattakaan korvaamattomista reissu­ kuvista. Näillä vinkeillä voi koettaa pelastaa tilanteen.

KRISTIINA KARILA Kuvitus Mika Viitanen

säästyy kastumiselta, kun kokoaa järjestelmän huolellisesti joka kerta. Tarkasta, että kotelon o-renkaat ja muut tiivisteet ovat hyväkuntoisia, kevyesti rasvattuja ja oikein paikoillaan. Kamerakoteloihin on saatavilla alipaineella toimivia järjestelmiä, jolla kotelon tiiviyden voi testata kuivalla maalla. Jos epäilet, että kotelo vuotaa, testaa se sukeltamalla tyhjän kotelon kanssa, jonka sisään on laitettu sanomalehteä tai talouspaperia. Näin näet helposti, onko kotelossa vuotoja ja missä kohtaa. Suola ja hiekka ovat kamerajärjestelmän vihollisia, joten huuhtele kotelo huolellisesti aina sukellusten jälkeen.

VARMIMMIN KAMERA

VAHINGON SATTUESSA

• Keskeytä sukellus ja tule ylös pitäen kameran porttia alaspäin. Koteloon kertynyt vesi ei ehkä vielä ole päässyt kameraan asti.

• Irrota akku/paristot, muistikortti ja objektiivi. Jos vesi on päässyt vain akku/ paristokoteloon, huuhtele se makealla vedellä ja kuivaa hyvin. Se pysäyttää hapettumisen.

• Pahemmin kastunut kamera upotetaan makeaan veteen ja kuivataan varovasti

34

1/2018 SUKELTAJA

paineilmalla, hiustenkuivaajalla tai etelän auringossa. Sen jälkeen voi vain toivoa, että toiminnot palaavat entiselleen. Malta odottaa myös sisäosien kuivumista ennen kameran kunnon testaamista.

• Sisältä kastunut objektiivi on todennäköisesti menetetty. Sitäkin toki voi yrittää liottaa makeassa vedessä.

• Kastunut muistikortti huuhtaistaan ja kuivataan hyvin. Kortin muovikuoren alle mennyt vesi kestää kuivua, joten älä kiirehdi. Jos kontaktit ovat himmeät, ne ovat todennäköisesti hapettuneet.

Hankaa niitä varovasti pyyhekumilla tai raaputa kevyesti kiiltäväksi ennen tietokoneen kortinlukijaan asettamista.

Kastunutta korttia ei kannata käyttää enää kamerassa.

• Akun kontaktit pitää yrittää saada puhtaiksi ja niiden väli kuivaksi, jotta akun purkautuminen ja hapettuminen pysähtyvät. Kertaalleen kastuneen akun käyttämisessä on omat riskinsä. Kannattaakin arvioida, kuinka pahasti akku on kastunut ja voiko sen korvata helposti uudella. Kastuneet paristot tulee hävittää asianmukaisesti.

• Olihan vakuutukset kunnossa? Vakuu-

tus korvaa yleensä ulkoisen voiman aiheuttaman kameran rikkoutumisen, mutta ei unohduksesta tai huolimattomuudesta johtuneita rikkoutumisia.

Lähde: Sukelluskuvaus, Mikko Voipio, 2013

Hupsista!

JARI ILMOSELLE kävi köpelösti viime

syksynä Melkuttimella, kun hän huomasi pian sukelluksen alettua, että vesi lainehti linssin väärällä puolella.

– Käänsin linssin alaspäin, jotta mini­ moin veden rungossa, tulin heti pintaan ja uin selkää rantaan kamera rinnan päällä.

Koko sukellus kesti 4 min ja olin päässyt 7 metriin, joten kamerasta oli isompi huoli tässä kuin itsestä. Syvemmällä ja pidemmällä sukelluksella tietysti toimitaan toisin. Rannalla irrotin domen, käänsin kotelon valumaan ja menin purkamaan kamoja päältä. Tämän jälkeen purin ka­ meran kotelosta, irrotin linssin ja akun ja kolistelin kameraan menneitä vesiä pois.

Kotona imeytin isompia vesiä ja poistin loppuja pari päivää muovipussissa silica­ geelin avulla. Huollon tuomio kuitenkin oli, että kamera oli kastunut pilalle, joten keinoistani ei ollut apua, Jari kertoo.

Varustekassi

lm Va

Ihquja poijuja

ist aja

EI VÄRILLÄ VÄLIÄ, kunhan se

on pinkki. Pirteän väriset poijut Halcyonilta ja OMS:ltä erottuvat varmasti, etenkin liki kaksimetrinen Halcyon. OMS:n setissä on mukana pinkki spooli ja turvatasku, poijun pituus 1 m. Hinnat noin Valmistaja

80–159 euroa.

Jälleenmyynti mm. varuste.net.

l Va m is ta

Jäätäviin vesiin

ja

APEKSIN MTX-R Stage 3 DIN on valmistajan uusin

malli, joka on suunniteltu erityisesti vaikeisiin olosuhteisiin. Laitetta on testattu 60 metrissä, lähes jäätymispisteessä olevassa vedessä. Ykkösvaiheen rakenteeseen on tuotu tässä mallissa ylimääräistä

simman luotettava toimintavarmuus suurissakin läm-

Sukeltajalle suunniteltu

pötilanvaihteluissa. Jälleenmyynti mm. varuste.net.

PARALENZ-SUKELLUSKAMERAA voi

Hinta 679 euroa.

käyttää rukkaset kädessä tai sen voi

suojausta, jonka tarkoitus on estää äärimmäisimmissäkin oloissa regun puhaltaminen ja taata mahdolli-

kiinnittää maskin remmiin. Iskunkestävä alumiinirunko on vesitiivis 200 metriin asti. Kamera tallentaa automaattisesti sukellusajan, syvyyden ja lämpötilan – haluttaessa kuviin ja videoonkin. iOS/Android-mobiilisovelluksella saa sukelluslokin ja kuvia voi jakaa appista suoraan. Jopa väritasapainon säädön kerrotaan ohjautuvan automaattisesti syvyyden mukaan sekä koValmistaja

timaiselle vihreäsävyiselle vedelle että

0

v 9_

al

u ok

va

a aj

etelän sinisille vesille. Kameran hinta on 649 euroa, saatavilla myös lisävarusteita. Lisätiedot: Cerella Oy.

Hyödyllistä ja hauskaa pinnan alle tai pinnan päälle, välttämätöntä varustekassiin, ehdotonta eväsreppuun, aparaatteja autoon tai veneeseen.

Tällä palstalla esittelemme poimintoja uusista varusteista, päivitetyistä malleista tai muuten vaan sukeltajille ajankohtaisista tuotteista.

Tuotteita voi myös vinkata toimitukselle osoitteeseen kristiina.karila@sukeltaja.fi.

1/2018 SUKELTAJA

35

Sukellusturvallisuus ja -taidot

Varusteet tulee kiinnittää huolellisesti kuljetuksen ajaksi.

Tässä malliesimerkki.

Pakkaa oikein, kiinnitä hyvin Laitesukelluksen harrastaja käsittelee ja kuljettaa kaasupulloja ja muuta raskasta tavaraa.

Huolimattomasti pakatut ja huonosti kiinnitetyt varusteet voivat tehdä pahaa jälkeä pienessäkin onnettomuustilanteessa kuten peräänajossa.

JERE MÄKI-PATOLA, TIMO KARTTUNEN Kuvat Timo Karttunen

K

aasujen kanssa on oltava erityisen tarkkana. Sukeltajan kaasuihin kuuluvat paineilma, happi, helium, argon ja näiden erivahvuiset seokset. Näitä kaasuja ei voi aistein havaita. Happi edistää tulipalotilanteessa voimakkaasti paloa. Myös nitroksi ja paineilma ruokkivat paloa. Helium ja argon voivat suurina pitoisuuksina suljetussa tilassa aiheuttaa tukehtumisen, sillä ne syrjäyttävät ilmasta hapen. Kaasupulloja sisältävät tilat ja ajoneuvot olisikin hyvä merkitä tekstillä KAASUPULLOT. Tulipalossa kaasupullot voivat räjähtää, joten kolaritilanteessa on tärkeää kertoa niistä jo hätäilmoitusta tehtäessä.

36

1/2018 SUKELTAJA

KIINNITÄ KAIKKI

Auto ja peräkärry kuormataan niin, että painopiste pysyy mahdollisimman alhaalla ja keskellä. Lasti on sidottava kiinni, vaikka käytössä olisi kuomullinen peräkärry. Painavimmat tavarat laitetaan akselin päälle ja lopuksi kuorma sidotaan kunnolla kiinni. Äkkipysäyksessä kiinnittämättömät tavarat jatkavat liikettään vaarallisesti eteenpäin, joten kuormasta ei pidä tehdä takaistuimen selkänojaa korkeampaa. Pullot asetetaan auton takakontissa kiinni takapenkkiin.

Sidontaliinat, teräksinen turvaverkko ja pehmeä kuormausverkko helpottavat pakkaamista. Kattoboksiin pakataan vain keveitä tavaroita.

Pienille pukukaasu- ja rebreatherpulloille sekä akkukanistereille kannattaa hankkia kori tai laatikko, jossa ne pysyvät paikoillaan. Korissa niitä on myös helppo siirrellä ja säilyttää.

Toinen vaihtoehto on pitää nämä pienet ja raskaat esineet kiinni laitteessa kuljetuksen aikana, jolloin koko paketti on helpompi sitoa. Rebreatherin voi esimerkiksi kiinnittää takapenkille turvavöihin, jolloin se kulkee matkassa mukana kokonaisena pakettina.

VÄLTÄ SAKOT

Väärin ja/tai liikaa kuormatusta ajoneuvosta saa sakot, joten tarkasta rekisteriotteesta auton suurin mahdollinen kantavuus, kokonaismassa ja vetokyky. Jarruttoman peräkärryn kokonaispaino saa olla enintään 750 kg. Käytännössä kärryn lastin suurin mahdollinen paino on usein noin 400 kg, kevyempien vetoautojen kanssa jopa vähemmän. Rengaspaineet säädetään kuorman mukaan.

SAMA VENEESSÄ

Myös veneen pakkaamiseen on syytä kiinnittää huomiota.

Veneen rekisteriotteessa kerrotaan maksimikantavuus, jota ei saa ylittää. Veneen kallistumista ja keulan ja perän syväysten suhdetta kannattaa tarkkailla kuormauksen aikana. Keulapainoinen vene lähtee huonosti liukuun, ja vauhdin nopeasti hidastuessa keula painuu veden alle peräaallon nostaessa perää. Aallokossa kiinnittämätön kuorma aiheuttaa yllätyksiä ja lisää riskejä.

Suuri, kannellinen laatikko on omiaan auton varusteboksina.

Hyvää sukellusreissua ei kannata pilata huonolla pakkaamisella. Ota tavaksi pakata tavarat aina samalla tavalla, jolloin myös varusteiden tarkistaminen on helpompaa: nopealla vilkaisulla näet, että kaikki on mukana.

LÄHTEET

Autoliitto Liikenneministeriö Liikenneturva Tieliikennelaki Vaarallisten aineiden kaasupullokuljetukset tiellä, opinnäyte Salonen Esa, Pelastusopisto Kolaritesti, väärin ja oikein pakattu auto:

https://www.youtube.com/watch?v=455j532lV8k Auton kuormaaminen:

https://www.youtube.com/watch?v=H9EJn6K8W3s

Päivitystä pelastamiseen

Pelastusharjoitus uudistui PELASTUSHARJOITUS sisältyy lähes kaikkien CMAS-sukellus-

Kannattaako lyhyttä matkaa varten riisua uhrin varusteita?

kurssien kurssiohjelmaan. Nyt harjoituksen sisältöä on päivitet-

Jos turvasukeltaja ui rannalta narun kanssa vastaan,

ty. Suurin yksittäinen muutos on se, että uhrin hapetusta ei enää

kannattaako kuljettaa?

tehdä koko kuljetuksen ajan. Puhalluksia tehdään kaksi, minkä jälkeen keskitytään saamaan uhri mahdollisimman nopeasti venee-

MIKA RAUTIAINEN, koulutuspäällikkö

seen tai rannalle.

Kuljettamisessa kannattaa käyttää harkintaa. Jos matka rantaan on pitkä, kannattaako kuljettaa vai odottaa apua paikallaan?

Yksityiskohtainen kuvaus pelastusharjoituksesta

www.sukeltaja.fi > Lehti > Artikkelit

1/2018 SUKELTAJA

37

Mats Westerbom / Finmarinet

Rasvakala on pienikokoinen, hyytelömäinen kala, jonka sukeltaja voi kohdata piilottelemassa pohjalla kiinnittyneenä pohjakiviin vatsapuolen imukuppinsa avulla. Erikoisen näköisen rasvakalan väritys vaihtelee tummanruskeasta sinisen ja vihreän sävyihin, kutuaikaan koiras on helakan punainen.

Harvinaisia lajeja havainnoimaan Piikkinäkinparta, otalehtivita, nelilehtivesikuusi… Useimmat sukeltajat eivät ole näistä lajeista kuulleetkaan, eikä ihme – ne ovat kaikki harvinaisia vesikasveja Suomen rannikolla.

HEIDI ARPONEN JA ESSI KESKINEN Kirjoittajat ovat Metsähallituksen biologeja

P

innanalaiset kasvi- ja eläinlajit voivat olla harvinaisia samoista syistä kuin maalla esiintyvät lajitkin: elinympäristöt ovat pienentyneet tai muuttuneet epäsuotuisiksi.

Laji saattaa myös sinnitellä harvalukuisena levinneisyysalueensa äärirajoilla.

Itämeren rehevöityminen on tärkeimpiä syitä sille, että jotkut merilajit ovat harvinaisuuden lisäksi uhanalaisia.

Vedenalaisen luonnon kartoitusten yhteydessä meribiologit ja tutkimussukeltajat ovat etsineet myös näitä harvemmin tavattavia kasvi- ja eläinlajeja. Jotta harvinaisuuksia voidaan suojella, täytyy niiden elinpaikat tuntea. Monet kansainväliset sopimukset ja direktiivit velvoittavat selvittämään ja suojelemaan harvinaisia lajeja, myös pinnan alla esiintyviä. Suomalaisten lajien uhanalaisuutta on arvioitu säännöllisin väliajoin lähes kolmekymmentä vuotta. Seuraava uhanalaisuusarvio eli Suomen lajien punainen lista valmistuu 2019.

38

1/2018 SUKELTAJA

VAIKEA HAVAITA

Vedenalaisten lajien kohdalla ongelmana on usein tiedon puute.

Esimerkiksi monet pienemmät kalalajimme ovat puutteellisesti tunnettuja, samoin harvinaisemmat vesikasvit. Moni sukelluksen harrastaja on saattanut kohdata tällaisia lajeja tietämättään.

Harvinaiset lajit ovat usein huomaamattomia eivätkä tee itsestään numeroa: ne ovat tavallisen näköisiä tai sulautuvat hyvin taustakasvillisuuteen. Monesti harvinaiset lajit myös muistuttavat erehdyttävästi jotain yleisempää lajitoveriaan, eikä niitä voi erottaa toisistaan ilman ammattilaisen tarkkaa silmää tai mikroskooppia.

Kaikkialle saarten rannoille, lahtien kolkkiin tai fladojen pohjukoihin eivät vedenalaistutkijatkaan ennätä, joten sukeltajien havainnoilla voi olla suuri merkitys lajitiedon keräämisessä.

Tämän jutun kuvissa on eräitä helpoimmin erotettavia kasvi- ja eläinlajeja, joiden tunnistaminen onnistuu ilman mikroskooppista tutkimustakin.

Jamina Vasama / Metsähallitus

Joonas Hoikkala / Metsähallitus Johanna Kantanen

Piikkinäkinparta kuuluu ulkosaariston umpeen kasvavien, pehmeäpohjaisten lahtien eli fladojen asukkeihin. Nimensä mukaisesti tämä 15 cm korkuinen, tummanvihreä ja vanttera näkinpartaislevä on täynnä kookkaita piikkejä, joista lajin voikin tunnistaa.

Petra Pohjola / Metsähallitus

Petra Pohjola / Metsähallitus

Upossarpio on uhanalainen putkilokasvi, joka on kotoperäinen Itämerelle. Suurin osa maailman upossarpioista löytyy Perämeren pohjoisosista. Upossarpio kasvaa matalalla hiekka- tai silttipohjalla. Se on helppo tunnistaa silloin, kun se on kukassa. Avautumattomat kukat ovat lapsen sormenpään kokoisia vihreitä nuppuja, jotka sojottavat yksittäin lehtiruusukkeesta yhdessä nauhamaisten lehtien kanssa.

Nelilehtivesikuusi on rannan vesirajassa kasvava noin 20 cm korkea vesikasvi.

Silmiinpistävän värinen punertava varsi ja pienet, pyöreänmuotoiset lehdet ovat hyviä tuntomerkkejä. Nelilehtivesikuusi on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.

Minne havainnot ilmoitetaan?

UHANALAISTEN lajien havaintoja kerä-

tään Lajitietokeskuksen lajihavaintosivuille (www.laji.fi). Mikäli löydät erikoisen näköisen lajin, jonka epäilet olevan uhanalainen, voit ilmoittaa havainnostasi Luonnontieteellisen museon (LUOMUS) tai Luonnonvarakeskuksen (Luke, kalalajit) asiantuntijoille tai vaikkapa

Kärkiemokotilo on kotilomaailman harmiton jättiläinen, jonka voi havaita laiduntamassa rannan matalilla, levän peittämillä kivillä. Tämä puutteellisesti tunnettu kurvikkaan kierteinen kotilolaji on kauniin raidallinen ja voi kasvaa jopa 4 cm:n mittaiseksi. Makeanveden lajina kärkiemokotilon voi tavata mm. järvissä, joissa ja rannikon jokisuistoissa.

Meriuposkuoriainen on maailmanlaajuisestikin harvinainen vesikasvillisuuden seassa elävä, uhanalainen kovakuoriainen: siitä on Euroopassa havaintoja vain Suomen rannikolla. Meriuposkuoriaisen voi helposti sekoittaa sukulaislajeihinsa, mutta harvinaisuutensa takia kaikki uposkuoriaishavainnot ovat tervetulleita.

Uposkuoriaisilla on koreat mustakeltaiset selkäkilvet ja pitkät, taaksepäin kääntyneet tuntosarvet.

Metsähallituksen meribiologeille, jotka auttavat lajin tunnistamisessa ja havainnon ilmoittamisessa. Koordinaattien ja syvyystietojen lisäksi löytöpaikan ympäristön kuvaileminen ja mahdollisimman tarkat vedenalaiset valokuvat auttavat asiantuntijoita tunnistustyössä. Näyteyksilöä ei pidä ottaa malliksi mukaan, sillä uhanalaiset lajit tulee jättää rauhassa elelemään asuinsijoilleen.

1/2018 SUKELTAJA

39

Haveri

Vaativaan makuun Haverin kultakaivos Ylöjärvellä ei ole helppo kohde, mutta hyvän koulutuksen ja kokemuksen omaavalle sukeltajalle se tarjoaa haastetta ja vielä kartoittamattomia käytäviä. Sukellustoimintaa hallinnoiva yhdistys pitää huolen, että alueella sukelletaan sääntöjen puitteissa. Näin pyritään varmistumaan paitsi turvallisuudesta, myös siitä, että kaivos pysyy sukelluskäytössä vastakin.

KRISTIINA KARILA Kuvat Lauri Marjamäki

H

averin Kaivossukeltajat ry perustettiin vuonna 2015 pyörittämään sukellustoimintaa, kun sukeltajat halusivat siihen läpinäkyvyyttä ja toisaalta Ylöjärven kaupunki tarvitsi oikeustoimikelpoisen tahon sopimuskumppaniksi. Tavoitteena on saada alueelle lisää sukeltajia ympäri Suomen ja samalla potentiaalista asiakaskuntaa paikallisille majoitusyrittäjille. Kiinnostava sukelluskohde voi olla kunnalle siis myös matkailuvaltti.

”Vaakakäytävällä” on paljon kaivosajan kampetta jäljellä, muun muassa valutussiiloja ja renkaita.

40

1/2018 SUKELTAJA

MUKAVASTI MUKAVUUKSIA

Haverin Kaivossukeltajat ry:n puheenjohtaja Jouko Peltosen mukaan yhteistyö Ylöjärven kaupungin kanssa on toiminut hyvin.

– Alueen ylläpitoon on saatu tukea muun muassa materiaalin ja aurauksen muodossa, ja vastaavasti me olemme auttaneet sukellusseurojen lupahakemusten kanssa kaupungin suuntaan.

Kaupunki veti sähköt alueelle vuodenvaihteessa, ja vanhassa pukeutumistilassa on nyt valaistus ja pari pistorasiaa. Sähköt mahdollistavat paljon muutakin: löimme kaupat lukkoon lämmitettävästä pukeutumistilasta (käytetty työmaakoppi samaa henkeä kuin Montolassa ja Ojamolla). Koppi siirretään Haveriin alkuvuodesta, ja talven mittaan tehdään kunnostus- ja sähkötöitä, jotta päästään ottamaan se käyttöön ennen kevättä. Kopin sähkötöiden yhteydessä asennetaan alueelle myös lisävalaistusta ja avantopumppu, niin ei tarvitse enää hikoilla avannon tekemisen kanssa ja otsalamppuakin tarvitsee vähemmän, hän kertoo.

– Hommaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin, ja talkootunteja tuonne on uponnut hurja määrä. Talkoilla on muun muassa kunnostettu alueen aita ja portti, rakennettu veteenmenopaikka, uusittu opasnaruja, rakennettu teline varusteiden pukemista varten, korjattu pukeutumistiloja ja siivottu ja raivattu aluetta, Peltonen lisää.

VAIN LUVALLA SUKELTAMAAN

Haveriin pääsee sukeltamaan vain sellaisten seurojen ja toimijoiden kautta, joilla on kaupungin lupa. Seura nimeää tapahtumajärjestäjän, jolla on pääsy alueelle ja oikeus järjestää sukellustapahtumia kaivoksella. Tapahtumiin ilmoittaudutaan nettisivulla. Pääsääntöisesti järjestelmä on toiminut hyvin.

– Ongelmia ei varsinaisesti ole ollut, mutta välillä on jouduttu miettimään tarkastikin tapahtumajärjestäjien tasapuolista kohtelua, jotta on saatu varmistettua riittävä monipuolinen sukelluskokemus ja vastuullisuus tapahtumajärjestäjien oikeuksien myöntämiseksi. Kaikille pyritään järjestämään mahdollisuus sukeltaa alueella luokitustensa mukaisesti, mutta alueen avaimia voidaan luonnollisesti luovuttaa vain rajallinen määrä. Näin saadaan jokaiseen tapahtumaan vastuullinen järjestäjä, joka tarkastaa sukellussuunnitelmat ja luokitukset sekä vastaa alueen käytöstä Ylöjärven kaupungin kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti, Peltonen kertoo.

Peltosen mukaan luokitusten mukainen sukeltaminen ja riittävä kohteen tuntemus onkin Haverissa tärkeää, sillä siellä on alueita, joihin esimerkiksi avoimen kierron laitteella sukeltavan

35 m pääkäytävän sisäänmeno.

Kuvassa näkyy hyvin veden sinertävä sävy.

ei kannata mennä mahdollisen puurakenteiden sortumavaaran takia. Näkyvyys saattaa huonontua nopeasti, ja avolouhoksesta saattaa eksyä kaivoskäytävään huomaamatta.

– Uusiin paikkoihin mennään askel kerrallaan ja mieluiten siellä jo käyneen parin kanssa. Tukes on tarkastanut sukelluskohteena olevia kaivoksia Suomessa, ja näin on asia myös Haverissa.

Yhteistyö on vasta alkuvaiheessa, mutta jo nyt näyttää siltä, että yhteistyöstä hyötyvät kaikki osapuolet sukeltajat mukaan lukien, hän kiittelee.

KENELLE SOPII?

Jouko Peltonen suosittelee Haveria luolasukeltajalle, joka on käynyt jonkin verran muissa kaivoksissa eikä hätkähdä näkyvyyden menetystä. Lisäksi tekniikkasukeltajalle on sukellettavaa avolouhoksen puolella noin 65 metriin asti ja kokeneelle virkistyssukeltajalle myös matalammalla. Ensimmäinen sukellus Haverissa tehdään oppaan kanssa.

Kaivoksen tyhjennyksessä neutralointiin käytettyä kalkkia on noin 10–40 metrin välissä maitomaisena sakkana, välillä vähemmän ja välillä enemmän. Parhaiten sukellettavat pitkät käytävät ovat 35 metrin tasolla, joten siellä hyvä näkyvyys on harvinaista. Lyhyet käytävät ja louhintasalit alkavat jo kuuden metrin tietämiltä, ja syvimmät järkevästi sukellettavat käytävät ovat 80 metrin tasolla. Kaivosinfraa on nähtävillä käytävissä vielä jonkin verran, mm. kaivosvaunut ja kiskoja. Metallirakenteet häviävät kohtuullisen nopeasti veden happamuuden vuoksi, mutta vastaavasti puurakenteet säilyvät hyvin. www.haverinkaivossukeltajat.fi

Myös vapaasukellukseen VAPAASUKELLUKSIA varten keskellä avolouhosta on lautta ja

siitä köydet alas, maksimisyvyys noin 65 metriä. Lisätietoa vapaasukeltamisesta saa AIDA-kouluttaja Jaakko Pasaselta, joka on sukeltanut Haverissa paljon, jaakko.o.pasanen@gmail.com.

Tasanteella kelpaa pukea varusteet.

1/2018 SUKELTAJA

41

Ajattelemisen aihetta

Mutta siellähän on kylmää, pimeää eikä edes mitään nähtävää!

Jokin kuitenkin klikkasi Espoossa suorittamani peruskurssin aikana, vaikka ensikosketus Itämereen melko paniikinomainen olikin. Oman innostumisen jälkeen vakuutettavaksi jäivät vain kaikki ne tutut ja tuntemattomat, joiden kanssa sukellusharrastus tuli puheeksi. Otsikossa mainitut kolme väitettä nousivat esiin aina aiheesta kertoessani – ja nousevat edelleen. Mielikuva tropiikissa viihtyvästä cocktail-sukeltajasta elää ja voi hyvin. Jopa niin hyvin, että elämänsä ajan merenrantakaupungissa asuneet ihmiset päätyvät välillä ihan tosissaan miettimään, mihin ihmeeseen täällä peräpohjolassa voisi hypätä dyykille! Ja vaikka lämpimämmissä vesissä lillumisen hyvät puolet allekirjoitankin, seison itse siinä joukossa, joka ajattelee, että on turha mennä merta edemmäs kalaan.

Yksi iso syy suomisukelluksesta innostumiseen on se, että se on mahdollistanut edistymisen ripeässä tahdissa – tai ainakin nopeammin kuin pari kertaa vuodessa etelään suuntautuvilla reissuilla tapahtuvat kastautumiset. Ensimmäistä lähes onnistunutta sukellusta seurasi halu oppia toimimaan pinnan alla niin hyvin kuin mahdollista. Siinä vaiheessa en todellakaan ollut valmis odottamaan lomamatkaa, kun seuraava seuran viikkolähtökään ei meinannut tulla tarpeeksi nopeasti. Vapaailta oli huomattavasti helpompi järjestää kuin kokonainen viikko ilman töitä tai muita elämän velvollisuuksia. Suomessa tekemällä ja seuratoimintaan osallistumalla olen myös oppinut tekemään asioita itse ja saanut syvempää ymmärrystä lajin saloihin – puhumattakaan siitä miten vaihtelevissa olosuhteissa täällä saa oppia!

Itämereen ja maamme järviin houkuttelee myös kiinnostus omaa ympäristöämme kohtaan. Suomen luonto oli toki tuttu pinnan päältä katsottuna, mutta sen alle pääseminen avasi silmät täysin erilaiselle maailmalle. Ja vaikka totuus onkin usein lapsuuden mökkijärven mielikuvitusleikkejä vaatimattomampaa, löytyy Suomenkin vesistä monenlaista mielenkiintoista vipeltäjää ja olentoa. Kirkkaat värit eivät ehkä ole pääosassa, mutta sieltä löytyy se meidän oma luontomme. Sukeltamisen myötä on herännyt

42

1/2018 SUKELTAJA

Minka Kentta

Jos nyt totta puhutaan, ei sen pitänyt mennä näin omallakaan kohdalla. Sukeltamisen aloittamista miettiessäni kuvittelin itseni polskimassa jossain värikkäiden korallien ja pikkukalojen sekä satunnaisesti ohitse lipuvien rauskujen seassa. Joten, vaikka kuinka jaloa olisikin kertoa kiinnostuksesta Suomessa sukeltamista kohtaan heti alkumetreiltä saakka, olisi se tarinan kaunistelua.

Ensikohtaaminen Hangossa Keulakuva-hylyn kanssa: ”Eihän tämä voi olla totta”. entistä vahvempi tunne siitä, että vedenalaista maisemaa tulee arvostaa ja suojella niin, että se säilyy myös tulevien sukeltajien ihmeteltäväksi.

Saati sitten hylyt! Suomessa on onni asua ainutlaatuisen hyvin säilyneen historian aarreaitan äärellä, ja meillä on loistava pääsy tutkiskelemaan moneen eri käyttötarkoitukseen tehtyjä aluksia eri vuosisadoilta. Onhan se uskomatonta, miten kotivesissä on mahdollista pulahtaa pinnan alle ja päätyä katselemaan lähes kokonaisena pohjassa makaavaa purjelaivaa, jossa aika on pysähtynyt 1800-luvulle. Historia-intoilijana ensikohtaaminen vaikkapa Keulakuva-hylyn kanssa Hangossa ja siinä muutaman sukelluksen tuomalla varmalla kokemuksella räpiköidessä herännyt ”eihän tämä voi olla totta”-fiilis ovat ehdottomasti säväyttävimpiä harrastuskokemuksia elämäni aikana.

Vuosi 2018 on suomisukelluksen teemavuosi. Ja vaikka ajoittain saattaakin olla kylmää ja pimeää, eivät edes ne ole syitä olla suosimatta suomalaista ja panostamatta paikalliseen. Ollaan ylpeitä siitä, miten uskomattomat puitteet meillä on harrastaa juuri Suomessa, ja viedään yhdessä lajia eteenpäin!

Elina Mikkonen Kirjoittaja on 33-vuotias resurssikoordinaattori Helsingistä. Sukelluksen keväällä 2015 aloittaneen Elinan mottona on ”hitaasti hyvä tulee”, mikä kuvaa toimintaa sekä pinnan alla että päällä. Elina on aloittanut uutena jäsenenä Sukeltaja-lehden toimitusneuvostossa keväällä 2018.

Palveluksessasi

www.sukeltaja.fi SUKELTAJALIITTO RY Sukeltaja on Sukeltajaliiton jäsenlehti.

SARI NUOTIO

KRISTIINA KARILA

040 525 6336 sari.nuotio@sukeltaja.fi

0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Vastuullani on Liiton toiminnan johtaminen ja kehittäminen, talousasiat, edunvalvonta sekä järjestökontaktit. Toimin hallituksen seuraja työvaliokunnan esittelijänä.

Minuun voi ottaa yhteyttä kaikessa viestintään liittyvässä.

Otan vastaan juttuja, kuvia ja juttuideoita Sukeltaja-lehteen.

MIKA RAUTIAINEN

RIKU VERKKOMÄKI

0400 380 981 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

09 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

Vastaan koulutustoiminnasta ja toimin koulutuksen asiantuntijana.

Osallistun sukellusnormien ja -turvallisuuden kehittämiseen sekä koulutusmateriaalien tuottamiseen.

Iso osa päivästäni kuluu jäsenpalvelussa: tilaukset, laskutus, kortitukset jne.

Vastuullani on myös jäsenrekisterin ylläpito ja kehittäminen sekä käyttäjien opastaminen.

HELI HALAVA

ANNE KETTUNEN

040 764 1157 heli.halava@sukeltaja.fi

09 3481 2258 anne.kettunen@sukeltaja.fi

Minuun voi olla yhteydessä nuorisotoimintaan liittyvissä asioissa. Suunnittelen ja kehitän nuoriso-toimintaa yhdessä nuorisovaliokunnan kanssa sekä toimin seurojen tukena.

Hoidan monipuolisesti jäsenpalvelun erilaisia tehtäviä sekä päivitän jäsenrekisteriä ja nettisivuja.

toiminnanjohtaja ANNA PALAUTETTA Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?

Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

viestintäkoordinaattori

LEHDEN AVUSTAJAKSI? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä.

Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa.

Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

koulutuspäällikkö ILMOITA SUKELTAJASSA! Mainosta Sukeltajassa tai sukeltaja.fisivustolla. Mediakortti löytyy www.sukeltaja.fi > Sukeltaja-lehti.

Seuroille jäsenetuna pikkuilmoitus veloituksetta, kysy lisää!

jäsenpalveluvastaava

NETTIARTIKKELIT Lisää ajankohtaisia sukeltamiseen liittyviä artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi > Lehti > Artikkelit.

nuorisopäällikkö

järjestöassistentti

1/2018 SUKELTAJA

43

Kutsu kevätkokoukseen Sukeltajaliiton kevätkokous pidetään lauantaina 14.4.

SAMMAKOT RY 50 VUOTTA

Jyväskylässä, Cumulus Resort Laajavuoressa,

Päivä jatkuu Sammakot ry:n 50-vuotisjuhlien merkeissä Cumulus Resort Laajavuoressa. Onnittelujen vastaanotto alkaa klo 17.30 ja juhla klo 18.00.

WORKSHOP SUOMISUKELLUKSESTA Kokouksen yhteydessä järjestetään suomisukellus-aiheinen workshop. Kevätkokouksessa päätetään sääntömääräisistä asioista ja palkitaan Vuoden 2017 parhaat. klo 10.30.–13.00 suomisukellus-workshop klo 13.15–13.45 Valtakirjojen tarkistus klo 14.00 Vuosikokous alkaa MATKAT KORVATAAN Liitto maksaa seuran viralliselle kokousedustajalle matkakustannukset VR:n mukaan ja tarjoaa lounaan, kun hän ilmoittautuu sekä workshoppiin että kokoukseen ennakkoon 19.3. mennessä. Kokoukseen ilmoittaudutaan Tapahtuma-kalenterin kautta. Ilmoita lisätietokentässä, osallistutko sekä kokoukseen että workshoppiin.

Juhlan virallinen osuus päättyy n. klo 21.30. Sen jälkeen tanssitaan valomerkkiin asti ja yökerho jatkaa pikkutunneille. Varaudu arpajaisiin ottamalla käteistä mukaan. Hyvät palkinnot!

Kutsu on avec, pukukoodi tumma puku ja ansiomerkit.

Illalliskortti 50 eur/hlö maksetaan 19.3. mennessä tilille Sammakot Ry, Nordea, Jyväskylä FI04 1045300045 6912. Merkitse maksun lisätietoihin osallistujien nimet ja seura.

Lisätiedot, ilmoittautuminen sekä erityisruokavaliot ja allergiat nicole.sammakot@gmail.com 19.3.2018 mennessä.

Tilaisuuden ikäraja on 18 vuotta.

Kokous- ja juhlavieraat voivat varata majoitusta Cumulus Resort Laajavuoresta: yhden hengen huone 115 eur/vrk, kahden hengen huone 129 eur /vrk.

Tee varaus suoraan hotelliin 19.3. mennessä ja mainitse varatessasi ”Sammakot”, my.reservation@restel.fi, puh. 020 055 055.

TERVETULOA KEVÄTKOKOUKSEEN JA VUOSIJUHLAAN!

Eero Saarikoski

Laajavuorentie 30, 40740 Jyväskylä.