Sukeltaja 2010 1

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI 1/10

6,50 €

W W W . S U K E LTA JA . F I

Vuoden norppaseura löytyi Nokialta Rebreather-laitteen riskit ja edut

Sukeltajat kylässä

7DQVDQLDVVD Sukelluskuvien

parhaat VAUHTIA MONORÄPYLÄLLÄ | TURTLE WATCH JATKUU PHUKETISSA | KALASTUSSEIKKAILU ALGERIASSA 1

GANT STORES

ESPOO: KAUPPAKESKUS SELLO, LEPPÄVAARANKATU 3-9 HELSINKI: KÄMP GALLERIA, KLUUVIKATU 4

KAUPPAKESKUS KAMPPI, URHO KEKKOSENKATU 1 LEMPÄÄLÄ: KAUPPAKESKUS IDEAPARK, IDEAPARKINKATU 4 TURKU: YLIOPISTONKATU 20 WWW.GANT.COM/FINLAND

3

'.

(~ • O"8UI'f·

www.u..... IUI

Sisältö 1/10

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?

Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

VAKIOT Julkaisija Sukeltajaliitto ry Radiokatu 20, 00093 SLU www.sukeltaja.fi

8

PÄIVITYKSET

TYRSKYT: Korppoossa Lohmin saarella, Vuoden juniorivalmentajaksi sukeltaja, Lähikuvassa manta, Lomakohteena Kap Verde.

16

SUKELTAJIEN vierailu Tansaniaan oli täynnä riemua ja elämyksiä, myös pinnan alla.

29

VUODEN 2009 sukelluskuvauksen SM-kilpailu on ratkennut. Pasi Lensu nappasi jättipotin.

Osoitteenmuutokset: puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516 office@sukeltaja.fi

22

PERSOONA: Vuoden Sukeltaja Irene Savolainen.

Päätoimittaja Matti Anttila matti.anttila@sukeltaja.fi

24

NORPAT: Nokian norppaseura, Ohjaajagallup ja Paperinuket.

34

SUKELLUSKALASTAJAT seikkailivat MM-kisoihin.

Toimitussihteeri Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi

27

TEKNARI: Sukellus suljetunkierron saloihin.

36

MUKAVAA menoa peruskuntotreeniin.

38

VENEILYLIITON koulutukset sopivat myös sukeltajille.

Toimitusneuvosto Matti Anttila, Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Veli-Matti Korppi-Tommola, Ilona Lindström, Pasi Mannerkoski, Juuso Nikkilä, Mimi Rantanen, Mika Rautiainen, Juha Toivonen Ulkoasu Kumppania Oy Anni Pitkänen / AD Julia Hannula / graafinen suunnittelija

32

KUVA-ALBUMI: Vuoden Sukelluskuva ”Valokuvaajat elementissään”.

40

VARUSTEET: hälytin, kantolaite, kirja ja riippumatto.

42

SYVÄSTÄ PÄÄSTÄ: Sukellus – kansallislajimme.

Varusteuutuuksia sivulla 40.

KIMMO KALLAMA

Toimitus Kumppania Oy Susanna Kallama Torikatu 7 A 38700 Kankaanpää puh. 040 587 2445 susanna.kallama@kumppania.fi

Kannen kuva Harri Nieminen Ilmoitusmyynti Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156 vm.kt@kolumbus.fi Sukeltaja ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa Repro Aste Helsinki Oy Paino Oy Scanweb Ab ISSN 1237-1688

14

Kap Verden kaunein sukelluskohde on Buracona.

5

SUKELTAJALIITTO RY

6lSLQll VXNHOWDMLOOH ¡

JOUKO LAITINEN

Ǧ ¡ ¡¡ Ǧ ¡ Ǧ Ǥ ǣ ͙Ǥ ͚͛ǤȂ͚͝Ǥ͜Ǥ ͚Ǥ ͟ǤȂ͡Ǥ͝Ǥ ͚͞͝ ¡ ¡¡ ǡ ǡ ǡ ¡ ¡ ¡ ¡ Ǧ Ǥ

¡¡ ͙͡Ǥ͛Ǥ Ǥ ǤƤ η Ǥ ¡ ¡ ͙͞ Ǥ

*DV %OHQGHU ,QVWUXFWRU NXUVVL

Ǧ ͚͟ǤȂ͚͠Ǥ͛Ǥ ¡¡ Ǧ ͚ Ǧ Ǧ Ǧ Ǥ Ǧ ¡

Ǧ ¡ Ǥ Ǧ ¡ Ú Ǧ ¡ Ǥ ¡ ¡ Ǧ Ǥ ¡ ¡ Ǥ ͚͘​͘ ǡ Ǥ

¡¡ ͙͡Ǥ͚Ǥ Ǥ ǤƤ η Ǥ ¡ Ǧ ¡ ͠ Ǥ

7XORVVD

-RNR YDUDVLW SDLNNDVL"

Ȉ ͚͠Ǥ͞ǤȂ͚Ǥ͟Ǥ

͙͞ǤȂ͙͠Ǥ͜Ǥ

Ȉ ¡ ¡ ͚͠ǤȂ͚͡Ǥ͠Ǥ

ǡ ¡ǡ ͙͝Ȃ͚͘Ǧ Ǥ

Ȉ ͙͘ǤȂ͙͚Ǥ͡Ǥ ȋ͙Ǥ Ȍǡ ͚͜ǤȂ͚͞Ǥ͡Ǥ ȋ͚Ǥ Ȍ

Ȉ ͙͚Ǥ͛Ǥ ¡ Ǥ ̻ ǤƤǤ Ȉ ͙͘͝ ͂Ǥ

Ȉ ͙͘ǤȂ͙͚Ǥ͡Ǥ ȋ͙Ǥ Ȍǡ ͚͜ǤȂ͚͞Ǥ͡Ǥ ȋ͚Ǥ Ȍǡ ͠ǤȂ͙͘Ǥ͙͘Ǥ ȋ͛Ǥ Ȍ Ȉ ¡ ͙͘ǤȂ͙͚Ǥ͡Ǥ ȋ͙Ǥ Ȍǡ ͠ǤȂ͙͘Ǥ͙͘Ǥ ȋ͚Ǥ Ȍ

͙͝Ȃ͚͘Ǧ ǫ

¡¡ ¡

¡ ǫ

¡ Ú

¡ ¡¡ Ǧ Ǥ SUKELTAJALIITTO RY, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi

Pääkirjoitus

matti.anttila@sukeltaja.fi

UUSI VUOSI – VANHAT KUJEET Vuoden vaihtuminen toi mukanaan uudistuneen hallituksen. Puolet Liiton hallituksestahan on erovuorossa vuosittain. Onnittelut siis uusille hallituksen jäsenille, tästä se työ yhteiseksi hyväksi alkaa! Vuosi 2010 toi mukanaan myös päivittyneen toimintasäännön, jonka seurat tulevat saamaan. Säännöt löytyvät myös www.sukeltaja.fi-sivujen materiaalisalkusta.

Mitä tuo ”vanhat kujeet” sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa, että aloitimme vuosi sitten nuorennusleikkauksen, joka koostui paitsi jo vireillä olleista toimista, myös aivan uusista hankkeista. Liiton nettisivut ovat vihdoinkin uudistuneet, ja jäsenrekisterimme on nyt integroitu siihen.

Me siis jatkamme siihen suuntaan, jonka otimme viime vuonna. Vuonna 2009 aloitetut isot hankkeet, kuten kurssikirjauudistus, ovat hyvässä vauhdissa. Olemme hankkineet oikeudet yhteispohjoismaiseen kirjasarjaan; sarja tulee kurssikäyttöön vaiheittain vuoden 2011 alusta. Jos haluat olla mukana sen tarkastustyössä, kuvittamisessa tai missä vain, ota yhteyttä!

Hallituksessa ja työryhmissä kun on sama sävel kuin muussakin seuratoiminnassa – mukaan vaan!

Kansainvälinen yhteistyömme on entisestään tiivistynyt, kun pohjoismaiset kokoukset on alettu pitää samassa yhteydessä EUF:n, eli European Underwater Federationin, kokousten kanssa. EUF:iin kuuluvat liittojen lisäksi myös muut koulutusorganisaatiot. On hyvä kuulla mitä maailmalla on meneillään, ja samalla tuoda kotimaatamme heidän kartalleen.

Toki uusiakin tuulia puhaltaa. Koulutuspäivät ovat vaihtuneet toistaiseksi teemaseminaareihin kuten tammikuinen Techü 2010 -tapahtuma. Tämä vuosi on yhteistyöhankkeiden suhteen painottunut myös kotimaahan. Kartoitamme keinoja tehdä yhteistyötä entistä enemmän muiden sukellustoimijoiden kanssa. Tarvitseekohan sitä enää edes sanoa, mutta sanotaan silti: Sukeltajaliiton tavoite on yhdistää koko Suomen sukeltajat saman katon alle, koulutusjärjestelmästä riippumatta.

Turvallisia sukelluksia myös vuodelle 2010!

MATTI ANTTILA päätoimittaja

OLEMME HANKKINEET OIKEUDET YHTEISPOHJOISMAISEEN KURSSIKIRJASARJAAN. JOS HALUAT MUKAAN TEKEMISEEN, OTA YHTEYTTÄ!

NINA LEPPÄHARJU

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

JOUNI PIISPANEN, INKOO

– Olin aika arka ja hintelä pikkupoika, Jouni kertoo.

– Halusin kai päästä sellaiseen maailmaan, jota vahvemmat kaverini eivät hallinneet. Alle kymmenvuotiaana opettelin itsekseni kurkkimaan pinnan alle ilman maskia uimarannalla. Pimeä maailma toisaalta pelotti, mutta myös kiehtoi minua.

Kovan pullojenkeruu-urakan tuloksena Jouni sitten osti kalliin, mutta kunnollisen maskin, Technisubin Bellan. – Kävin päivittäin urheiluliikkeessä vahtimassa, ettei kukaan ostaisi sitä ennen minua.

Sillä sukelsinkin varmaan yli kaksikymppiseksi asti.

Omavaraisuuden lisääntyessä käynnistyivät Jounin omatoimiset kokeilut lainalaitteilla. – Polkupyörällä yleensä ajelin palokuntaan pulloja täyttämään,

lainatut tuplaviitoset selässä, hän kertoo.

Siitä sukellusura eteni: Merivoimien sukeltajakurssi, pari Liiton kouluttajakurssia, seoskaasut, luolat ja rebreatherit.

Jounin uusimpana aluevaltauksena on norppatreenien vetäminen seurassaan Calypsossa.

– Vähän jännittää. Norppakoulutus on oma lajinsa ja pidän suuresti arvossa norppaohjaajia nyt kun olen asiaan hiukan mennyt sisälle, hän sanoo.

– Lisäksi pääpainopisteenäni on tänä vuonna Suomenlahdella ja ehkä Selkämerelläkin muutama mielenkiintoinen, koskematon hylky. Perheeni kanssa haluaisin snorklata ja sukeltaa entistä enemmän.

Jouni kirjoitti tähän lehteen jutun rebreather-sukeltamisesta sivulle 27.

7

TIESITKÖ ETTÄ ...

Varhaisin

IGOR LIBERTI

MIKKO VOIPIO

Suomessa tehty sukelluspäiväkirjamerkintä löytyy vuodelta 1885. Sukeltaja K. Killinen Kuopiosta sukelsi Suomen Sodan aikaiseen hylkyyn.

HAASTAVA JYRKÄNNE Lohmin saari sijaitsee Korppoon saaren kaakkoispuolella, Korppoon ja Nauvon saarten välisen salmen länsireunalla.

Siinä kulkee myös tankkeriväylä, ja väylän länsireunoilla on useampiakin jyrkkiä kallioseinämiä veden alla. Myös Korppoon saaren kaakkoiskulmassa on komeat vedenalaiset- ja päälliset kalliot.

Lohmin kalliot ovat pystysuoria, maksimisyvyys ei ole tiedossa, mutta noin 30 metrissä on käyty. Virtaus on ajoittain voimakasta, sillä eteläsuuntai-

set tuulet pakkaavat veden tähän kapeaan salmeen. Sukeltaessa ei aina tarvitse potkia lainkaan, vaan virta vie eteenpäin kuin Norjassa konsanaan.

Pintavirtaus saattaakin olla sitten vastakkaissuuntainen...

Virtausten vuoksi kohde sopii vain kokeneille sukeltajille.

Lisäksi väylän läheisyys ja vähäinen valo lisäävät haastetta sukellukseen. Lähellä on pieniä lahdelmia, joissa on matalampaa ja enemmän elämää katseltavaksi. Muuta näkemisen arvoista alueella löytyy väylän

itäpuolelta, vastapäätä näitä seinämiä: Ängsön hiekkaranta ja suuri Zosteraniitty.

Kohteelle tarvitaan oma kuljetus esimerkiksi Korpoströmistä. Alueella liikennöi myös taksiveneitä.

Keskellä väylää, 40 metrin syvyydessä, on Hindenburgin hylky kahteen osaan katkenneena. Hylky on vaarallinen: siellä on pimeää ja kovat virtaukset sekä tarttuneita kalastusverkkoja, ja siksi se on sukelluskiellossa.

HEIDI ARPONEN

PASI MANNERKOSKI

KIMMO LAHTINEN AIDA:N PUHEENJOHTAJAKSI

8 S U K E LTA J A

Kimmo Lahtinen on valittu kansainvälisen vapaasukellusjärjestö AIDA:n puheenjohtajaksi. Vastaavan tasoista nimitystä sukelluksen alalla ei Suomella aiemmin ole ollut.

– Tavoitteeni on luotsata organisaatio turvallisemmille vesille näiltä karikoilta, jossa AIDA-paatti on nyt viimeajat purjehtinut. Painopistealueet palvelujen tuottamisessa tulevat olemaan kilpailutoiminta

ja koulutus kuten meillä Suomessakin, mutta lisäksi palvelujen tuottaminen myös huipuille, Kimmo toteaa.

Kimmo on kokenut vapaasukeltaja ja kansainvälinen kilpailutuomari. Hänet valittiin ICARE:n (International Center for Apnea Recognition and Education) äänestyksessä myös vuoden 2009 parhaaksi tuomariksi.

KRISTIINA KARILA

ENNÄTYKSIÄ UUSIKSI VAPAASUKELLUKSEN MM-KISOISSA Bahamalla vapaasukelluksen MM-kisojen finaaleissa marras-joulukuun vaihteessa tehtiin kaksi syvyyssukelluksen maailmanennätystä. Venäjän Natalia Molchanova sukelsi räpylöittä 62 metrin syvyyteen.

Uuden-Seelannin William Trubridgelle kirjattiin vastaaviksi miesten ME-lukemiksi 90 metriä.

Antero Joki paransi samassa lajissa Suomen ennätystä kahdesti. MM-karsinnoissa hän sukelsi ilman räpylöitä 62 metrin syvyyteen ja myöhemmin erillisessä ennätyskisassa SEtulos syveni 66 metriin.

Kisoissa tehtiin muutenkin paljon kansallisia ennätyksiä, koska olosuhteet syvyyssukellukselle olivat erinomaiset. Kisapaikkana oli aivan valtameren rannassa sijaitseva yli 200 metriä syvä Dean’s Blue Hole.

TIMO PÖNTINEN

WWW.SUKELTAJA.FI

SUKELLUSOSAAMISTA ESLU:UN

KIRJA

Sari Häkkinen on aloittanut Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu ry:ssä seuratoiminnan kehittäjänä. Sari on toiminut muun muassa Sukeltajaliiton nuorisopäällikkönä.

INGO – MEREN KANSA

SUKELLUSTIETOKONEEN TUUNAUS

tustumaan merenalaiseen elämään, kuten seikkailemaan merivirroilla sekä pohtimaan, miten heidän isänsä liittyy tähän kaikkeen. Myös aika herättää ihmetystä: miten pikainen käynti Ingossa voi venyä maan päällisessä ajassa useiksi tunneiksi, jopa vuorokausiksi?

Helen Dunmore kuvaa tapahtumat jännän taianomaisesti. Hän antaa aivan uudenlaisia näkökulmia merenalaisesta elämästä siellä enemmän viihtyneelle sukeltajallekin. Tarina ja sen kerronta imaisee lukijan sisäänsä niin, ettei sen lumosta malttaisi palata tylsään todellisuuteen.

Kirja luokitellaan lasten kirjaksi, mutta se sopii myös norpille, hylkeille sekä sammakkomiehille ja -naisille. Mutta vain, jos heillä on mielikuvitusta.

ILONA LINDSTRÖM

TARVIKKEET: Suunto Vytec/Vyper muovirannekkeella Crocs-koru terävä puukko

• • •

Ensinnäkin, ole varovainen puukon kanssa. Kokemuksesta voin kertoa, että vahinkoja sattuu melko helposti! Vuole Crocs-korun mustaa kiinnikeosaa niin pieneksi, että saat painettua sen juuri ja juuri läpi tietokoneen hihnan reiästä. Kun olet koristellut oman tietokoneesi, voit myös piristää ystäviesi sukelluksia koristelemalla (salaa) heidän varusteitaan!

MINNA ALLINEN

TIESITKÖ ETTÄ ...

Ensimmäiset

dokumentoidut suomalaisten sukellukset tehtiin 1664, kun käkisalmelaiset sukeltajat osallistuivat Wasa-hylyn tykkien nostoon Tukholman satamassa.

NE N M IN NA AL LI

Meren kansa (2005) on brittiläisen Helen Dunmoren kirjoittama, alun perin trilogiasta neliosaiseksi venyneen kirjasarjan ensimmäinen osa.

Muut sarjan osat ovat Vuorovetten vartija (2006), Syvyyksien salaisuus (2007) sekä Aaltojen kutsu (2008).

Meren kansa kertoo Sapphire-nimisestä tytöstä ja tämän isoveljestä Conorista.

Heidän isänsä häviää eräänä iltana merelle, ja viisi viikkoa myöhemmin hänen veneensä löytyy rikkoutuneena. Kaikki paitsi Sapphy ja Conor uskovat heidän isänsä kuolleen.

Ingo, meren valtakunta, alkaa vetää sisaruksia puoleensa oudon voimakkaalla, yliluonnollisella tavalla. He saavat kuulla sen johtuvan veressään olevasta meren perinnöstä.

Meren perinnön ansiosta he pystyvät hengittämään veden alla. Sapphy ja Conor tutustuvat Faroon ja Elviraan, meren kansalaisiin. He pääsevät tu-

VINKKI

VILLE VALOKUVAAJA

Kuvaaminen s/s Sundsborgin hylyllä on vaativaa, sillä kohteella on aina pimeää.

STIG GUSTAVSSON

HYLKYKOHDE KOKENEILLE SUKELTAJILLE ENGLANNISSA 1800-LUVUN LOPULLA RAKENNETTU S/S SUNDSBORG ON MIELENKIINTOINEN HYLKY, MUTTA SOPII VAIN KOKENEELLE SUKELTAJALLE. HYVIN POIJUTETTU SUKELLUSKOHDE LÖYTYY PORKKALAN EDUSTALTA.

Sundsborg on hyvin poijutettu hylky Porkkalan edustalla Kirkkonummella. Näkyvyys on usein rajoitettu, aina pimeää ja kuvaaminen on hankalaa. Hylky on pystyasennossa 32–40 metrin syvyydessä. Hylky sopii vain kokeneelle P2–P3-tasoiselle sukeltajalle.

Sundsborg törmäsi tuntemattomaan esineeseen Tallinnan majakan ulkopuolella Vapunpäivänä 1929 matkalla Tallinnasta Kotkaan. Miehistö pelastettiin. Hylky löydettiin vuonna 1999 Suomen ja Viron välille suunnitellun kaapelireitin luotauksissa. Sundsborg on yksityisomistuksessa, ja omistajan toimesta hylystä nostettua esineistöä on konservoitu EVTEKin kansainvälisen vedenalaislöytöjen konservaattorikurssin harjoitus- ja opinnäytetöinä vuosina 2000–2001.

Lähde: www.hylyt.net KRISTIINA KARILA

Tyyppi: Vuonna 1877 Englannissa rakennettu rahtialus Mitat: Pituus 77 m, leveys 10 m Uponnut: 1.5.1929 Sijainti: WGS 84: Leveysp. 59 53 796 Pituusp. 24 25 917

1999 löytynyt hylky pystyttiin tunnistamaan Sundsborgiksi vuonna 2000 komentosillan jäännösten joukosta löytyneen esineistön perusteella.

STIG GUSTAVSSON

10 S U K E LTA J A

WWW.SUKELTAJA.FI

SARI NUOTIO

Norppaohjaaja Anu Kärkkäinen Keski-Uudenmaan Sukeltajista palkittiin Vuoden 2009 Junnuvalmentajanana. Toinen palkinto myönnettiin Östersundom IF:n valmentaja Christoffer Anderssonille. Nuoren Suomen Sinettiseuratyöryhmä valitsi palkitut runsaan sadan juniorivalmentajaehdokkaan joukosta. Valintakriteerien mukaan palkittavan tulee olla innostava, osaava ja valmentaa alle 18-vuotiaita.

Lisäksi painotettiin valmentajan kykyä tehdä seurojen välistä yhteistyötä. Anua luonnehdittiin vastuulliseksi, motivoituneeksi ja visionääriseksi.

Palkinto tuli Anulle mieluisana yllätyksenä.

– Palkinnon saaminen tuntui erittäin hyvältä. En osannut aavistaa, että jotain sellaista voi tapahtua. Suomessa ei ole montaa sukellus-sinettiseuraa, joten on erittäin hieno asia, että Juniorivalmentajapalkinto tuli meille, hän toteaa.

– Palkintoni, eli matkalahjakortin käytin Liiton järjestämään Tansanian talkoomatkaan. Matka oli aivan mahtava.

Palkintokin tuhlattiin “omien” kanssa, ja tietysti veden alla, Anu kertoo.

KRISTIINA KARILA

MIKÄ PALKINTO? Vuoden Juniorivalmentajapalkinnon myöntäminen on osa respect-ajattelua, jonka mukaan kaikkien urheilun parissa toimivien – sekä entisten että nykyisten – arvostus on tärkeä osa urheilukulttuuria.

Tällaista kulttuuria on voinut jokainen Sinettiseura jo vuoden ajan edistää omassa seurassaan Vuoden Juniorivalmentajapalkinnon avulla. Palkinnon seuralle ovat mahdollistaneet Nuori Suomi ja Veikkaus.

KALA

PEKKA TUURI

JUNIORIVALMENTAJAPALKINTO 2009 MENI SUKELTAJALLE

PAHOLAISRAUSKU Manta birostris Maaginen, unenomaisesti ”lentävä” paholaisrausku kuuluu lähes joka sukeltajan pakko nähdä -listalle. Levollisesti lepattavan vesilentäjän voi tavata trooppisilla vesillä koralliriuttojen tuntumassa. Paholaisrauskut liikuskelevat ryhmissä, ja saattavat osoittaa uteliaisuutta sukeltajia ja paikallaan pysyviä aluksia kohtaan.

Sukeltajalle paholaisrauskusta ei ole vaaraa, mutta kunnioittava välimatka kannattaa pitää jo ihan valtavan koonkin vuoksi.

Paholaisrausku on rauskukaloista suurin. Sen ”siipiväli” eli pituus rintaevien kärjestä kärkeen voi

olla yli 7 metriä ja painoa voi kertyä yli 2 000 kiloa, eli enemmän kuin henkilöautolle. Onneksi tämä merten jätti on hyvin rauhallinen eläjä, joka ravinnokseen siivilöi vedestä planktonia ja muuta pieneliöstöä, tai nappaa niitä leukoihinsa pohjalla litteänä vaanien. Itse rausku saa varoa joutumasta suurikokoisten haiden ja miekkavalaiden saaliiksi.

Paholaisrauskut käyvät ihonhoidossa riuttojen puhdistusasemilla, joilla esimerkiksi huulikalat puhdistavat rauskut ikävistä loisista ja saavat siten näppärästi oman lounaansa.

KRISTIINA KARILA

TIESITKÖ ETTÄ ...

Olympiavuonna

1952 arvioitiin Suomessa olevan noin 170 ”siviilisammakkoa” puolustusvoimien arvion mukaan. Lukumäärätieto oli tärkeä, koska sukellus katsottiin strategiseksi osaamiseksi mahdollisen uuden sodanajan tarpeisiin.

KUVAT: MARIA KOIVISTO JA ANU RIIHIMÄKI

TURTLE WATCH JA UUDEN KAUDEN KONNUUDET Turtle Watchin toinen vuosi Thaimaassa on käynnistynyt.

Ensimmäiset kilpikonnat ovat saaneet satelliittipaikantimet selkäänsä ja ne on lähetetty merelle. Paikallinen yhteistyökumppanimme, Phuketin meribiologinen tutkimuskeskus, laski elokuussa neljä noin vuoden ikäistä liemikilpikonnaa viitoittamaan tietä Thaimaan satelliittipaikannustutkimuksessa. Alustavat tulokset viittaavat siihen, että vankeudessa kasvatetut kilpikonnat käyttäytyvät hieman eri lailla kuin luonnossa kasvaneet yksilöt. Valitettavasti uteliaat joutuvat kuitenkin vielä odot12 S U K E LTA J A

tamaan lopullisia tuloksia, sillä aineistoa on vielä liian vähän johtopäätösten vetämiseen.

Uudet konnat pääsevät veteen helmikuussa 2010, ja toivomme niiden kantavan paikantimia kuuden kuukauden ajan. Tämän jälkeen olemme toivottavasti viisaampia kasvatuksen vaikutuksesta liemikilpikonnapoikasiin.

Kilpikonnatutkimuksen lisäksi Turtle Watch on aloittanut kestävän kalastuksen projektin yhteistyössä muutaman Euroopan suuren matkanjärjestäjän kanssa, Aurinkomatkat mukaan lukien. Kestävä kalastus -kampanjamme ide-

ana on tuoda yhteen merten kannalta kestäviä kalastusmenetelmiä soveltavia kalastajia sekä kestävistä ratkaisuista kiinnostuneita hotelleja ja ravintoloita. Käytännössä tehtävämme on siis luoda kysyntää ja tarjontaa merten kannalta kestävillä menetelmillä hankituille kaloille. Helppo homma, varsinkin Thaimaassa! Odotamme innolla tulevan kauden haasteita.

Toimintaamme voi edelleen seurata verkkosivuiltamme, www.turtlewatch.net.

Aurinkoisin terveisin, Maria ja Anu

WWW.SUKELTAJA.FI

KATI PIRKOLA

SEURATUELLA TOIMINTAA MYÖS AIKUISILLE

LUOVAA LUMILYHTY-ARPAMYYNTIÄ RIIHIMÄELLÄ Riihimäkeläiset ovat jo kahtena vuonna ällistyttäneet paikallisia myymällä Lumilyhty-arpoja marketin aulassa sukellusvarusteet päällä. Tempaus herätti huomiota ja levitti hyvää tuulta siinä määrin, että arpamyynti tuotti seuralle kumpanakin vuonna noin 1000 euroa.

KRISTIINA KARILA

TAPAHTUMAKALENTERI 6.–7.3.

Tampere, Räpyläuinnin SM Finnish Open

20.–21.3. Espoo, Norpparalli Maailman ympäri 27.–28.3. Maarianhamina, Vapaasukelluksen halli-SM 17.4.

Helsinki, Uppopallon SM- ja I-divarin finaalit

Seuratuki lasten ja nuorten toimintaan on jo tuttu juttu usealta vuodelta. Viime vuonna myönnettiin ensimmäistä kertaa tukea myös aikuisliikuntaan, mutta sitä haki vain kolme seuraa.

– Tässä olisi seuroille erinomainen mahdollisuus saada varoja aikuisten toimintaan, joka muuten jäisi toteuttamatta. Tuella voi vaikkapa järjestää ylimääräisen laitesukelluskurssin, kouluttaa seuraan vapaasukelluskouluttajan tai perustaa aikuisten snorkkelisukellusryhmän, kuten esimerkiksi Kankaanpäässä ollaan

tekemässä, sanoo Sukeltajaliiton koulutuspäällikkö Mika Rautiainen.

Hän muistuttaa, että hakemukset kannattaa tehdä huolellisesti.

– Suosittelemme, että seuroissa ryhdyttäisiin työstämään hakemusta saman tien, ja otatte yhteyttä Liiton toimistoon, kun teette hakemusta. Autamme mielellämme muokkaamaan siitä sellaisen kuin tuen myöntäjät vaativat, jolloin tuen saaminen on todennäköisempää, Mika Rautiainen kehottaa.

KRISTIINA KARILA

HAE SEURATUKEA 15.3. MENNESSÄ!

Opetusministeriön liikuntayksikkö on myöntänyt seuratoiminnan kehittämistukea jaettavaksi vuodelle 2010 lasten ja nuorten urheiluun ja aikuisten terveyttä edistävään liikuntaan. Kehittämistukea voivat hakea urheiluseurat 15.3.2010 mennessä.

Lasten ja nuorten kehittämistukea voi hakea seuraaville hankkeille: seuran kehittäminen Sinettiseuraksi, ohjaajien ja valmentajien osaamisen kehittäminen, 6–12-vuotiaiden harrastusryhmien lisääminen ja nuorten harrastustoiminnan kehittäminen.

Aikuisten terveyttä edistävän liikunnan kehittämistukea voi hakea ohjaajien osaamisen kehittämiseen, uuden säännöllisen toiminnan lisäämiseen, aikuisten liikuntatoiminnan aloittamiseen ja kuntayhteistyöhön.

Tukea saaneet hankkeet tulee toteuttaa ajalla 1.8.2010–31.7.2011. www.seuratuki.fi

Uskomattoman kaunis Buracano on Kap Verden unohtumattomin sukelluskohde.

Kirkas keltainen piristi vedenalaista maisemaa.

NO STRESS KAP VERDEN ILOINEN JA RENTO TUNNELMA TARTTUU VÄKISIN MYÖS LOMAILIJAAN. PUITTEET JA OSTOSMAHDOLLISUUDET EIVÄT OLE LUKSUSTA, VAIKKA SAL-SAAREN SANTA MARIA ONKIN MAAN KEHITTYNEIN LOMAKOHDE. SUKELTAJALLE KOHDE ON HYVÄ VAIHTOEHTO.

Kap Verden Sal-saari ei ole vehreä lomaparatiisi. Parhaiten saarta kuvaavat sanat hiekka ja tuuli. Saarella tuulee ”aina”, ei sada koskaan ja eikä myöskään kasva juuri mikään, mutta ihmiset ovat ystävällisiä ja avoimia. Fiilistä Kap Verdellä kuvaa mainiosti paikallisten viljelemä sanonta ”no stress”. Turisteja Salin saarelle houkuttelee eniten kilometrejä pitkä valkoinen hiekkaranta. Sukeltajalle saaren vedet tarjoavat mielenkiintoisia ja hieman haasteellisiakin sukelluksia.

VARAUDU MAININKIIN

Vietimme Kap Verdellä viikon sukellusloman. Asuimme Santa Marian kaupungissa, joka on Salin turismin keskus. Kaikki sukelluskohteet olivat suhteellisen lyhyen matkan päässä Santa Marian satamasta.

14 S U K E LTA J A

Kohteille matkattiin perämoottoreilla varustetuilla kumiveneellä. Useimmiten myös kahden sukelluksen välinen, suhteellisen lyhyt pinta-aika vietettiin veneessä ja maininki keinutti venettä lähes poikkeuksetta. Osaa matkalaisista se ei häirinnyt, minua ikävä kyllä häiritsi.

ISOJA KALOJA

Kap Verden vedenalainen maisema sijoittuu jonnekin tropiikin väriloiston ja Välimeren väliin. Jollain kohteilla kirkkaan keltaiset värisävyt hallitsivat. Kaloja oli paljon ja isoja. Esimerkiksi trumpettikalat ja bufferit olivat meistä täällä paljon suurempia kuin muualla. Tosin vesillä ensi kertaa yli 20 vuotta sitten sukeltanut sukelluskeskuksemme johtaja kertoi kalojen määrän huolestuttavasti vähentyneen ja koon pienen-

tyneen. Keskus olikin mukana projektissa, jonka tarkoituksena on synnyttää Kap Verdelle keinotekoisia riuttoja sekä tutkia, miten niiden avulla voidaan vaikuttaa positiivisesti vedenalaiseen luontoon.

Yösukelluksella emme törmänneet paholaisrauskuun ja kilpikonniin, kuten edellisenä iltana samassa paikassa sukeltanut ryhmä, vaan huimaan virtaukseen. Kokemus vahvisti todeksi oppaidemme varoitukset ”next stop Brasil” -virtauksista.

Sukellustemme ehdottomia kohokohtia olivat saaren länsipuolella tehdyt luolasukellukset. Kauniita, tunnelimaisia luolia oli helppo sukeltaa. Mieleenpainuvin oli maljamaisena avautuva Buracona. Luolan katossa oli aukko, josta auringonvalo tulvi sisään ja teki valon ja varjojen leikin unohtumattomaksi.

SUSANNA KALLAMA

WWW.SUKELTAJA.FI

Tuuli ja aurinko seurasivat Salin saarella kaikkialle.

KIMMO KALLAMA

KAP VERDE • tasavallan muodostaa 12 saarta • Atlantin valtamerellä noin 650 kilometrin päässä Länsi-Afrikan rannikolta • virallinen kieli portugali, turisti pärjää englannilla • saarilla on yhteensä noin 430 000 asukasta • maa kärsii kuivista kausista ja veden puutteesta, joten suurin osa saarten bruttokansantuotteesta syntyy palvelusektorilla • Sal on Kap Verden vanhin saari, joka syntyi tulivuorenpurkauksessa noin 50 miljoonaa vuotta sitten + rento, ystävällinen elämäntapa + pitkät hiekkarannat + isot kalat ja kauniit luolat - tuuli - olot yleisesti vielä suhteellisen alkeelliset www.lonelyplanet.com/cape-verde www.mantadiving.cv

TANSANIA

Talkoot

Tansania

16 S U K E LTA J A

ssa

Mikä yhdistää Etelä-Tansanian sisämaassa, noin 25 kilometriä Mosambikin rajalta, sijaitsevan Nanhyangan kylän ja Sukeltajaliiton toisiinsa?

Neljäntoista sukeltajan joukko lähti viime marraskuussa selvittämään asiaa.

TEKSTI SARI NUOTIO KUVAT SARI NUOTIO, ARI KOIVU, VELI-MATTI KORPPI-TOMMOLA, KATI FRI, KIRSTEN ELSNER-KOIVU

17

Vastaanotto kylässä oli ikimuistoinen.

Henki salpautui, kun näin kaikki vastaanottamaan kokoontuneet lapset!

NANHYANGA B on noin 700 oppilaan koulu. Liikunnan kehitysyhteistyö LiiKe ry:n Liikuntaystävä-hankkeen kautta koulu on ollut Sukeltajaliiton ystävyyskoulu jo viiden vuoden ajan. Pienen vuosimaksun turvin koulun pallokenttiä on kunnostettu ja oppilaille hankittu erilaisia liikuntavälineitä. Mahdollisuus harrastaa liikuntaa koulupäivän yhteydessä aktivoi oppilaita koulunkäyntiin.

Päätimme tarjota sukeltajille konkreettisen mahdollisuuden tutustua ystävyyskouluumme ja osallistua koulun hyväksi tehtävään työhön. Jäsenseurojemme sukeltajista koostuva ryhmä tarttui talkookutsuun ja ilmoittautui ainutkertaiselle matkalle.

Tilat koululla ovat käyneet ahtaiksi, ja talkooprojektimme päätavoitteena oli rakentaa koululle uusi luokkahuone sekä oppilaille

18 S U K E LTA J A

ulkotoiletti. Työpanoksensa lisäksi matkalle osallistuvat antoivat myös rahallista tukea rakennusmateriaalien hankintaan.

TERVETULOA VIERAAT!

Tansaniassa reilun sadan kilometrin matkaan saa helposti kulumaan useita tunteja. Matkasimme rannikolta Mtwarasta sisämaahan kohti Nanhyangaa täyteen ahdetussa pikkubussissa, jonka jouset olivat kovalla koetuksella. Hiekka pöllysi ja hiki virtasi, mutta tunnelma oli korkealla. Olimme nähneet koulusta runsaasti valokuvia ja videomateriaalia, mutta kun bussimme kurvasi koululle ja näimme tien varressa meitä vastaanottamassa olleet sadat koulupukuiset lapset laulamassa tervetulolaulua, ei voinut olla

Nanhyangan koululaiset esittivät vieraille tervetulojuhlatanssin.

ELÄMYKSIÄ PINNAN ALLA – JA VÄHÄN PINNALLAKIN Tansanian matkailukohteista Kilimanjaro ja Serengetin kansallispuisto ovat varmasti ne tunnetuimat, eikä sukellusmahdollisuuksista tiedetä kovin paljoa. Koska talkoomatkalle lähtivät sukeltajat, ohjelmaan sisällytettiin luonnollisesti myös sukeltamista.

Turismi Etelä-Tansaniassa ei ole kovin kehittynyttä, ja oman haasteensa matkustamiseen asettavat alati vaihtuvat sisämaan lentoaikataulut.

MERIHEVOSIA MIKINDANISSA

Ensimmäiset sukelluksemme Intian valtameressä teimme ennen koululle lähtöä Mtwaran lähellä Mikindanissa, jossa toimii ECO2-sukelluskeskus.

Keskuksen kapasiteetti ei riittänyt palvelemaan koko ryhmää kerrallaan, vaan sukelsimme vuorotellen kahdessa ryhmässä. Vesi oli marraskuussa 27–28-asteista, joten paksuja pukuja ei tarvittu. Kohteista mielenkiintoisin oli ehkä Mtwaran värikkään kalatorin liejuinen ranta, jossa näkyi mitä merkillisimpiä meren eläviä – moni bongasi merihevosen ensimmäistä kertaa. Antennikrotteja, neulakaloja ja väriään vaihtavia seepioita havaittiin useita. Myös kaalimaiset valtavat korallikentät ihastuttivat, ja osa näki miehen kokoisen me-

riahvenen! Veden alla kajahti muutaman kerran myös etäältä dynamiittikalastuksen pauketta. Dynamiittikalastusta ei valistuksesta huolimatta ole saatu täysin kitkettyä alueelta.

SUKELTAJAN SANSIBAR Kouluvierailun jälkeen sukellukset jatkuivat Sansibarilla. Tosin Precision Air -lentoyhtiö järjesti osalle ryhmästä vielä ylimääräisen sukellus- ja snorklauspäivän Mikindanissa ylibuukkaamalla koneen niin, että kuusi ryhmästämme jäi ilman paikkaa Dar es Salamin lennolla. Päivän viiveellä hekin pääsivät siirtymään Sansibarille. Sansibarilla hiekka on valkoista ja meri turkoosin sininen. Sukelsimme moottorein varustetulla puisella dhow-veneellä kaksi, kolme sukellusta päivässä ja nähtävää riitti.

Etenkin pieneliöstö ja lukuisat värikkäät etanat jäivät mieleen, samoin korallialustaansa naamioitunut upea sininen ”frogfish.”

Viimeisenä sukelluspäivänä suuntasimme saaren itärannikolle Mnemba-atolleille, jota pidetään jopa yhtenä maailman parhaista sukelluskohteista. Pehmeiden ja kovien korallien määrä ja lajien kirjo kaikkinensa ihastuttivat.

Kalaparvia tässä ”akvaariossa”

oli runsaasti. Pieniä erivärisiä murenoita lymyili kätköissään.

Kilpikonnat ja hait olivat sukelluksen kohokohta. Yksi ryhmä oli niin onnekas, että näki myös delfiinilauman veden alla. Itärannikon hiekkarannat ovat kuvankauniita ja vuorovesivaihtelu suurta. Sukellukselta palatessa vesi oli paennut rannasta, joten rantauduimme pienellä veneellä paikkaan, josta meidät kuljetettiin lavaautolla takaisin sukelluskeskukseen. Raharikkaat voivat halutessaan majoittua alueella all-included lomakeskuksiin eli tarjontaa löytyy hyvinkin laidasta laitaan.

MAUSTEITA JA MUISTOJA Sansibar on huikea sekoitus afrikkalaista ja arabialaista kulttuuria, joka on loistanut aikanaan sulttaanikuntana. Vanha orjamarkkinapaikka muistutti alueen karusta historiasta.

Vierailimme sellissä, jossa orjat olivat vangittuina ennen myyntiä. Pääsimme tutustumaan saaren monipuolisiin mausteviljelmiin ja tuliaisostoksia tehtiin ahkerasti Stonetownin vilkkailla kauppakujilla.

Viimeinen iltamme huipentui auringonlaskun illallispurjehdukseen dhow-veneellä.

Maittavan seafood-aterian jälkeen loikoilimme tyytyväisinä veneen katolla tähdenlentoja tähystäen. Aamulla sulloimme sukelluskassimme ja ostoksemme pieneen Coastal Airin koneeseen ja pääsimme yksityislennolla Dar es Salaamiin, josta palasimme Lontoon kautta Helsinkiin.

Matka oli unohtumaton kokemus, ja sen toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista ilman matkanjärjestelyistä vastannutta ja matkanjohtajana toiminutta LiiKe ry:n toiminnanjohtajaa Ari Koivua. Lämpimät kiitokset Arille koko ryhmän puolesta!

19

Mikindanin pienet ravunpyytäjät saivat apua sukeltajalta.

Paikalliset ihmiset olivat hieman pidättyväisiä, mutta ystävällisiä ja sympaattisia vieraita kohtaan. herkistymättä. Tervetulojuhlallisuudet jatkuivat puhein, lauluin ja tanssiesityksin, ja luovutimme koululle mukanamme tuodun kuorman lahjoituksina saatuja työkaluja ja puutarhavälineitä.

YHDESSÄ VALMISTA

Rakennustyö koululla oli hyvässä vauhdissa: luokkahuoneen seinärakenteet oli jo muurattu. Ulkotoiletin valtava monttu oli kaivettu, mutta sen sisälle tarvittiin tiilirakenteita, jotteivät hiekkaseinämät romahtaisi. Kymmenet ja kymmenet natisevat ja rikkonaiset pulpetit kaipasivat kunnostusta. Lentopallokenttä oli saatava oikeisiin mittoihin ja verkkopylväät pystyyn. Myös iso jalkapallokenttä kaipasi tasoittamista. Talkoolaiset jakautuivat iskuryhmiin ja aloittivat työt yhdessä paikallisten kanssa.

Vietimme koululla unohtumattomat kolme päivää. Lähes 70 pulpettia kunnostettiin ja koulun kaikki liitutaulut maalattiin.

Luokkahuoneen kattorakenteiden pystyttämistä varten saatiin tiili20 S U K E LTA J A

seinän päälle tehtyä tarvittavat valut, ja hankittuamme puutavaraa myös itse kattotuolit saatiin valmiiksi. Toiletin kuoppaan tehtiin sementtivalu ja tukiseinämän rakentaminen aloitettiin. Paikallisille naisille opetettiin puutarhatyövälineiden käyttöä. Jalkapallokentän pahimmat kuopat tasoitettiin, lentopallokentän rajat merkittiin ja tolpille tehtiin valut – viimein viritettiin verkko ja päästiin pelaamaan ystävyysottelu opettajia vastaan. Satapäinen yleisö eli mukana kuin maaottelussa konsanaan. Myös netball ja nelimaali tulivat meille tutuiksi, sillä yhteiset pelihetket paikallisten kanssa olivat päivittäin ohjelmassa – eikä tuumaakaan annettu periksi!

VIERAANA PAIKALLISISSA PERHEISSÄ

Koko koulu ja kyläläiset elivät vahvasti mukana koko vierailumme ajan, eikä lapsilla ollut tuona aikana normaalia opetusta. Yhteistoiminta paikallisten kanssa oli tiivistä ja pääsimme myös yöpymään paikallisissa perheissä. Yöt yksin pimeässä Afrikan yössä majoitet-

-GXkVMQMQWU LWJNCXKKMQPNQRRW *kOGGPNKPPCUUC

-WVUW

‡”˜‡–—Ž‘ƒ —Â?‡Ž–ƒŒƒŽ‹‹–‘Â? Â?Â‡Â˜ÂĄÂ–Â?‘Â?‘—Â?•‡‡Â? •‡Â?ÂĄ Œ—ŠŽ‹•–ƒÂ?ƒƒÂ? Í?͘ ˜—‘––ƒ •—Â?‡ŽŽ—•Šƒ””ƒ•–—Â?•‡Â? ’ƒ”‹••ƒ ‹•¥nj —‘Â?‡Â? ˜ƒÂ?Š‹Â?Â?ƒÂ? •—Â?‡ŽŽ—••‡—”ƒÂ? Â?ƒÂ?••ƒǤ ‘Â?‘—Â?•‡••ƒ Œ—‘†ƒƒÂ? Â?›Ú• ‹‹–‘Â? –‘‹Â?‹Â?Â?ƒÂ?Œ‘Š–ƒŒƒÂ? ƒ”‹ —‘–‹‘Â? Í?Í˜ÇŚÂ˜Â—Â‘Â–Â‹Â•Â•Â›Â?–›Â?ÂĄÂ’ÂĄÂ‹Â˜ÂĄÂ?ƒŠ˜‹–Ǥ Í™Í&#x;Ç¤Č‚Í™Í Ç¤ÍœÇ¤ÍšÍ˜Í™Í˜ ‘–‡ŽŽ‹ ƒÂ?–ƒ•‹’‹ —ŽƒÂ?‰‘••ƒ ÂĄÂ?‡‡Â?Ž‹Â?Â?ƒ••ƒǤ

MIHIN MENEVÄT KÄYTETYT TOSSUT? Käytettyjä urheiluvarusteita, esimerkiksi lenkkikenkiä, jalkapallokenkiä ja pelipaitoja, viedään Tansaniaan koululaisten käyttÜÜn ympäri vuoden. Järjestä siis seurassasi keräys, ja sovi Sukeltajaliiton toimiston kanssa lahjoituksen noudosta. Seura voi myÜs helposti antaa liikunnallisen lahjan tai osallistua Kymppi kuussa -kampanjaan LiiKe ry:n kotisivuilla: www.liike.fi. Pieni ele – iso ilo!

—ŠŽƒ‹ŽŽƒŽŽ‹Â?‡Â? ƒŽÂ?ƒƒ Žƒ—ƒÂ?–ƒ‹Â?ƒ Â?Ž‘ Í™Í Ç¤Í˜Í˜Ç¤ ŽŽƒŽŽ‹•Â?‘”––‹ ͘͜ ͂Ǥ ‹•¥–‹‡†‘– Œƒ ‹ŽÂ?‘‹––ƒ—–—Â?‹Â?‡Â? ˜‹‹Â?‡‹•–¥¥Â? ͙͛Ǥ͛Ǥ Â’Â‡Â–Â–Â‡Â”Â‹Ç¤Â•Â‹ÂŽÂ˜Â‘ÂŽÂƒĚťÂ‰Â?ƒ‹ŽǤ…‘Â?ÇĄ ’—ŠǤ ͘Í?Í˜ÇŚÍ›ÍœÍ˜Í&#x;ÍšÍœÍĄÇ¤

ÂŽÂ?‘‹–ƒ Â?›Ú•ǥ Â›ĂšÂ˜Â›Â–Â?Ăš Š‘–‡ŽŽ‹••ƒǤ ÂĄÂ”ÂŒÂ‡Â•Â–ÂĄÂ˜ÂĄ Â•Â‡Â—Â”ÂƒÇŁ Š˜‡Â?‹•–‘Â? ‡•‹’‡†‘– ”›

—Â?Â?—Â?–ƒ‹Â?ƒ Í™Í Ç¤ÍœÇ¤ ‹‹–‘Â? Â?Â‡Â˜ÂĄÂ–Â?‘Â?‘—• Â?Ž‘ ͥǤ͙Í?Ç¤Č‚ÍĄÇ¤ÍœÍ? ˜ƒŽ–ƒÂ?‹”Œ‘Œ‡Â? –ƒ”Â?ƒ•–—• Â?Ž‘ Í™Í˜Č‚Í™Íš •‡Â?‹Â?ÂƒÂƒÂ”Â‹Â‘Â•Â—Â—Â•ÇĄ •›Â?–›Â?ÂĄÂ’ÂĄÂ‹Â˜ÂĄÂ?ƒŠ˜‹– Â?Ž‘ ͙͚Ǥ͜Í? ˜ƒ”•‹Â?ƒ‹Â?‡Â? Â?Â‡Â˜ÂĄÂ–Â?‘Â?‘—• ƒŽÂ?ƒƒ

tuna perheiden vaatimattomiin koteihin olivat elämys. Ihmisten ystävällisyys ja tyytyväisyys oloissa, joissa kaikesta tuntui olevan puutetta, teki vaikutuksen. SähkÜä ei ollut, joten kuun valossa istuimme ulkona talojen edustalla yrittäen lÜytää yhteistä kieltä kertoessamme kukin omille isännillemme tuliaisina viemistämme Suomi-kuvakirjoista, minkälaisista oloista itse tulimme. Talvisten pilkkikuvien selittäminen oli lähes ylivoimaista.

Luovutimme ennen lähtÜämme koululle vielä ison määrän lahjoituksina saatuja vanhoja jalkapalloja, jalkapallokenkiä, pelipaitoja ja -sukkia. Meidät hyvästeltiin asianmukaisin seremonioin, lauluin ja tanssein ja evästettiin paikallisilla cashewpähkinÜillä matkaan. LähtÜ oli yhtä aikaa haikea ja iloinen.

Kokemus kylän ja koulun arkeen osallistumisesta oli voimakas ja jäi varmasti kaikille ikuisesti mieliin. Saimme paljon konkreettista aikaiseksi, ja tätä lukiessamme on luokkahuone varmasti jo ollut ahkerassa käytÜssä.

Â‡Â˜ÂĄÂ–Â?‘Â?‘—Â?•‡••ƒ ÂŠÂ›Â˜ÂĄÂ?•›–¥¥Â? ‹‹–‘Â? ˜—‘•‹Â?‡”–‘Â?—• Œƒ –‹Ž‹Â?’¥¥–Ú• •‡Â?ÂĄ ’¥¥–‡–¥¥Â? ÂŒÂĄÂ•Â‡Â?Â?ƒÂ?•—Â? •——”——• ˜—‘†‡ŽŽ‡ ͚͙͘͘Ǥ ‘Â?‘—•Â?—–•— Œƒ Â?‘Â?‘—Â?•‡‡Â? ÂŽÂ‹Â‹Â–Â–Â›Â˜ÂĄÂ– †‘Â?—Â?‡Â?–‹– ‘˜ƒ– Ž—‡––ƒ˜‹••ƒ ™™™Ǥ•—Â?Â‡ÂŽÂ–ÂƒÂŒÂƒÇ¤Ć¤ ÇŚÂ•Â‹Â˜Â—Â‹ÂŽÂŽÂƒ ƒ–‡”‹ƒƒŽ‹•ƒŽÂ?—••ƒ Â?‘ŽÂ?‡ ˜‹‹Â?Â?‘ƒ ‡Â?Â?‡Â? Â?‘Â?‘—•–ƒǤ

.kORKOkUVK VGTXGVWNQC

SUKELTAJALIITTO RY SUKELTAJALIITTO RY, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi

VUODEN SUKELTAJA: IRENE SAVOLAINEN, ESPOO

AKTIIVINEN, UTELIAS JA UUDESTA INNOSTUNUT VUODEN SUKELTAJA NAUTTII JYRKÄNTEISTÄ JA SNORKLAAMISESTA. SEURATOIMINTAAN HÄN TOIVOO PITKÄJÄNTEISYYTTÄ.

TEKSTI JA KUVA KRISTIINA KARILA

SINUT VALITTIIN VUODEN SUKELTAJAKSI 2009. MILTÄ NYT TUNTUU?

Hämmentävältä, sillä tunnustuksen on saanut moni sukelluksen pioneeri ja ryhmä, jotka ovat tehneet historiaa omalla sukellusalallaan. Nöyrät kiitokset. Tuntuu hyvältä, että lasten ja nuorten toiminta nähdään tärkeänä osana Liiton toimintaa.

MITEN SINUSTA TULI SUKELTAJA?

Näin kurssi-ilmoituksen s.mailissa vuonna 1993, silloinen intranet. Ensin P1 – P2 – P3, sitten M1 – Nx1 – NAUI RD – kuuttiohjaaja – snorkkelisukelluskouluttaja – M2 ja CMAS Nitrox Gas Blender.

MISSÄ JA MITEN SUKELLAT MIELUITEN?

Laitteilla sukellan mieluiten jyrkänteillä – oli se sitten Suomessa tai ulkomailla. Jyrkänteen reunalla saa parhaiten leijumisen tuntuman. Viime vuosina olen mieluiten snorklannut lasteni kanssa.

Mikään ei voita sitä tunnetta, kun näkee lasten silmissä loisteen, kun he ovat sukeltaneet ahvenpoikasparven läpi tai näkevät hauen paistattelemassa päivää kaatuneen puunrungon alla tai korallien joukossa kalan, jolla on vihreää huulipunaa.

MITEN HALUAISIT KEHITTYÄ SUKELTAJANA?

Vapaasukellus ja sen tekniikan hanskaaminen kiinnostavat.

TOIMIT SEURASSASI NOUSU RY:SSÄ AKTIIVISESTI. MITÄ KAIKKEA PUUHAAT?

Aluksi olin 7 vuotta sihteerinä, joten tiedän mitä hallituksessa tehdään. Toimin vieläkin siis poliisina ja muistuttelen muun muassa tärkeistä päivämääristä. Nyt olen jäsensihteeri ja rahastonhoitaja ja hoidan nuorisotoiminnan pyörittämisen. Välillä hoidin myös tiedottamisen sekä lehtien teon ja postittamisen. Nyt ne menevät sähköisesti, ja meillä on hyvä tiedottaja. Aikoinaan vedin monia viikonloppu- tai kesäleirejä ja reissuja.

Koulutan mielelläni sekä aikuisia että lapsia 3-vuotiaista lähtien; kieltäydyn ainoastaan syvistä sukelluksista. Osallistun myös pullojen täyttövuoroihin, hallivalvojavuoroihin ja venetalkoisiin.

Haluan osoittaa, että sukupuoli ei rajoita tehtävänkuvaa. Olen tehnyt yleensä sitä mihin ei löydy muita vapaaehtoisia henkilöitä.

Onneksi olen voinut luovuttaa aika monia entisiä tehtäviäni pois, koska seurasta löytyy muitakin rohkeita aktiiveja. Nuorisotoiminnassamme on nyt tosi mukava junnutiimi, joiden kanssa on kivaa vetää junnuharjoituksia.

MILLAINEN KOULUTTAJA OLET?

Haluan kokeilla kaikkea uutta ja erilaista. Jos olen kouluttajana esimerkiksi P1-kurssilla, pidän sellaisen teorialuennon, jota en 22 S U K E LTA J A

edellisellä kurssilla vetänyt. Siten kaikki osa-alueet tulevat jatkuvasti kerrattua itselle. Kokeilen myös mielelläni, miten eri kurssit soveltuvat vaikkapa 15–16-vuotiaille, kuten DAN BLS ja Rescue Diver -turvallisuuskurssi. Myös pilottikursseja vedän mielelläni, viimeksi S3:n, koska olen utelias kokeilemaan uutta ja kehittymään itsekin sekä antamaan oman panokseni kurssien parantamiseen. Onneksi seurassamme minun ei ole tarvinnut vetää samaa kurssia kahta kertaa peräkkäin. Kun esimerkiksi S2-kurssin välillä on 2–3 vuotta, tuntuu sekin taas ihan uudelta!

TOIMIT MYÖS LIITON NUORISOVALIOKUNNASSA. MIKSI JUURI LAPSET JA NUORET?

Aikuisten puolelle löytyy paljon hyviä ja päteviä henkilöitä, mutta lasten ja nuorten toiminnassa on mukana vain kourallinen.

Kun olen vetänyt snorkkelisukelluskursseja ja näen niissä parantamisen tarvetta, voin nuvaku:ssa vaikuttaa niihin. Haluan myös laajentaa kurssivalikoimaa ja -materiaalia lasten ja nuorten puolelle sekä saada snorkkelisukellukselle se hohdokkuus, mikä sille kuuluu.

Lasten ja nuorten ohjaajien jatkokoulutusmahdollisuudet ovat myös tärkeitä. Olemme kehittäneet Sporttiohjaajapäivät, joilla ohjaajat ja kouluttajat voivat opetella eri lajeja ja miten niitä voi omassa seurassa käyttää osana lasten ja nuorten toimintaa. Toivomme, että Sporttiohjaajapäivien myötä myös yhteistyö Liiton eri valiokuntien kesken lisääntyisi ja vahvistuisi entisestään.

Toimin myös nuorisovaliokunnan liittokouluttajien tiimivetäjänä eli kerron liittokouluttajille koulutusmahdollisuuksista ja mitä nuorisovaliokunnassa on päätetty. Yhdessä myös kehitämme kouluttajakursseja paremmiksi.

MIHIN SUUNTAAN TOIVOT SEURATOIMINNAN KEHITTYVÄN?

Toivon pitkäjänteisempää seuratoimintaa ja pitkäkestoisia kehityssuunnitelmia. Sitoutuminen kouluttamiseen kasvattaa uutta kouluttajapolvea seuroihin. Toivoisin seurojen yhteistyön lisääntyvän kouluttamisen, leirien, veneiden käytön ja nuorisotapahtumien merkeissä. Lisäksi on tärkeää pitää huolta, että avainhenkilöt eivät pala loppuun.

OLET KÄYNNISTELLYT SUOMESSA UPPOKIEKKOA JA TUONUT MUITAKIN UUSIA IDEOITA. MISTÄ IDEAT LÖYTYVÄT?

Uppokiekkoa on ollut Suomessa, mutta se on jäänyt unohduksiin. Idea lähti siitä, että näin CMAS Games tuloslistoilla sanan uppokiekko. Sitä piti tutkia lisää, ja netti on täynnä hienoja videonpätkiä pelistä. Lukemalla ulkomaalaisia sukelluslehtiä ja kirjoja sekä surffaamalla netissä. Monesti parhaat ideat tulevat, kun aivot lepäävät, vaikkapa ajaessa kotiin töiden jälkeen.

JOKO TAI...

MASKI VAI RÄPYLÄT? Maski. Veden alla voi liikkua myös ilman räpylöitä.

UPPOKIEKKO VAI -PALLO? Uppokiekko, koska se ei ole kontaktilaji.

HYLKY VAI KALA? Liian vaikea valinta.

RALLI VAI INTRO? Ralli. Tänä keväänä me järjestämme Norpparallin kotihallissamme Espoon Tapiolassa, tervetuloa mukaan!

norpat

K U VAT: H E L I L AU K K A R I N E N

Nokian norpat osallistuvat aktiivisesti tapahtumiin. Tässä Dive Äksönissä 2009.

NOKIAN URHEILUSUK E

LTAJAT

1RUSSDWRLPLQWDD NROPH YXRVLN\PPHQWl

• Perustettu vuonna 1977 • Jäseniä 70–8 0 • Alajaoksia: laitesukellus, uppopalloja norppajao s • Hallivuoroj a viisi kertaa viikossa

– Norppaohjaajakurssin kävin vasta 2008 alkuvuodesta, Saija muistelee.

– Vuoden Norppaseuraksi valinta yllätti, mutta olemme kyllä panostaneet nuorisoon ja ohjaajien kouluttamiseen, hän kertoo.

NOKIAN URHEILUSUKELTAJAT valittiin Vuoden Norppaseuraksi 2009. Yli 30 vuotta aiemmin nuori mies nimeltään Mauri Viitanen suuntasi sotaväestä päästyään Helsinkiin ja osti ensimmäisen sukelluslaitteensa. Mistään mitään tietämättä hän alkoi itse harjoitella sukeltamista Vihnusjärvessä. Rannalle kerääntyi uteliaita sivullisia, ja kiinnostuksen kasvaessa Mauri alkoi kouluttaa sukeltajia.

Hän ja neljä muuta, Pentti Eglund, Erkki Pälli, Toivo Sirkiä ja Tapio Tuomio, päättivät perustaa seuran, Nokian Urheilusukeltajat. Muutama vuosi myöhemmin seurassa alkoi nuorisotoiminta.

leikkiä, normaalisti sukellettiin 75 metriä räpylöillä. Apua tarvitsevia tuettiin, ja jokaiselle annettiin mahdollisuus sukeltaa.

Mauri asetti itselleen ohjaajana kovan tavoitteen: jokaisen hänen valmentamansa nuoren piti suorittaa uimamaisterin tutkinto. Kolme hänen ohjaamistaan nuorista on käynyt taistelusukeltajan koulutuksen.

Maurin mielestä suurimmat muutokset ovat olleet harjoitusten löysentyminen, sukellustaulukoiden uusiutuminen ja se, että sukellus on mennyt parempaan ja turvallisempaan suuntaan. Nykyään Mauri ei sukella enää, mutta opettaa lapsia uimaan.

TAITAVAT OHJAAJAT, TAITAVAT NORPAT

AKTIIVISESTI OHJAAJANA

KOTIALTAANA JÄRVI

Saija Jokinen toimii seurassa nuorisovastaavana, rahastonhoitajana, uppopallo-ohjaajana, ja hän on myös johtokunnan jäsen.

Saijalle tuli uimahalli tutuksi kuin verenperintönä isänsä, sukeltaja ja uppopalloilija Pekka Jokisen, kautta 80-luvulla. Isä Jokinen alkoi pitää nuorille sukellustreenejä, ja Saija toimi apuohjaajana ja välillä jopa tuuraajana.

Seuran ohjaajat ovat aktiivisia ja pitävät omia treenejä monta kertaa viikossa. He harjoittelevat aktiivisesti sukellustaitoja ja kohottavat kuntoaan. Kesäisinkin he järjestävät itselleen kuntotreenejä urheilukentällä ja uintia järvessä. Ohjaajina on toiminut oikeita sukeltajia, uimareita ja uppopalloilijoita. Tämä heijastuu norppien taitotasoon ja motivaatioon.

Aluksi harjoituksia pidettiin järvessä. Nykyaikaista norppakurssia ei ollut, vaan toiminta pyöri non-stoppina. Mauri toimi pääkouluttajana, ja vanhin ja kokenein nuori otti aina tulokkaan opetukseensa. Ikäjakauma oli iso. Perusvälinetaitoja harjoiteltiin paljon. Siihen aikaan harjoiteltiin rankemmin, ja jokaiselle 25 metrin sukellus oli lasten24 S U K E LTA J A

JUUSO NIKKILÄ

JUSSI MÄNNISTÖ

"

" NOKIAN JA NORPPIEN OHJAAJIEN SUUSTA

2+-$$-$*$//83

"

"

OTTAAKO SEURANNE OHJAAJIAAN TARPEEKSI HUOMIOON?

Ari, 17, Keski-Uudenmaan Sukeltajat: Ottaa. Ei tarvi maksaa kuukausimaksuja, ohjaajat saavat ilmaisen märkkärin ja leirimaksut maksetaan. Oon ihan tyytyväinen.

MITEN SEURA OTTAA NORPAT HUOMIOON?

– Hyvin, koska ohjaajia koulutetaan jatkuvasti ja taitoja pidetään yllä.

– Norpille järjestetään myös muuta ohjelmaa harjoitusten lisäksi.

– Teemme muiden seurojen kanssa lajivaihtoja, jonka kautta norpat pääsevät tutustumaan muihin lajeihin.

Antti, 21, Saimaan Norpat: Ottaa. Seura tarjoaa kattavat kouluttautumismahdollisuudet sekä innostavan ilmapiirin. Ei parannettavaa.

MILLAISTA ON OLLA NORPPA MEIDÄN SEURASSA?

– Hauskaa, norppia on paljon.

– Ryhmähenki on hyvä.

"

"

"

"

"

MITÄ TYKKÄÄTTE HARJOITUKSISTA?

– Ne ovat monipuolisia, sopivan rankkoja, ja norpat saavat vaikuttaa niihin.

"

MILLAISIA OHJAAJAT OVAT?

Assi, 16, Lohjan Urheilusukeltajat: Mun mielestä seurassa on otettu hyvin ohjaajat huomioon. Mielipiteitä kysytään usein moneen asiaan, kommentit otetaan tosissaan ja meitä pidetään tasavertaisina aikuisten kanssa.

– Huumorintajuisia, tarkkoja, mukavia, tiukkoja, ystävällisiä, asiansa osaavia.

MITÄ MAHDOLLISUUKSIA NORPILLA ON MEIDÄN SEURASSA?

– Norpat voivat jatkaa jatkavien norppien ryhmässä, aloittaa uppopallon, mennä laitesukelluskurssille. Ensi keväästä lähtien on mahdollisuus osallistua vapaasukelluskurssille, ja innokkailla on mahdollisuus päästä norppaohjaajakurssille.

– Ohjaajamme tänä päivänä ovat oikeita monitaitureita, joilla on hallussa laitesukellus, uppopallo, oikeat uintitekniikat, sukelluskalastus sekä kohta myös vapaasukellus, toteaa Saija tyytyväisenä.

– Olemme saaneet opetusta ja ideoita erilaisista laji-introista ja lisäksi tehneet ohjaajanvaihtoja uimareiden kanssa. Taitavilta ja innostuneilta ohjaajilta tulee taitavia ja innostuneita norppia, Suomen parhaita. Seurallamme on myös hyvä yhteishenki, Saija tiivistää.

Palkinnon myötä seurasta oli paikallislehdessä iso juttu ja norpat saivat kakkukahvit ennen treenejä. Seurassa toivotaan, että palkinnon ansiosta tukien saaminen hieman helpottuisi. Palkinto on kannustava ja motivoiva ja hyvä merkki siitä, että jotain hyvää on saatu aikaan.

JUHA TOIVONEN JA JUUSO NIKKILÄ

"

"

"

Eero, 17, Rauman Laitesukeltajat: Ottaa. Saatiin uikkarit ja seura järjestää ohjaajaleirejä.

VASTAUSTULOKSET KYLLÄ 81 % EI 11 %

"

"

MUU 7% Gallupiin vastasi 27 tyyppiä.

"

" "

" "

VASTAA UUTEEN KYSELYYN!

"

Oletko tulossa ohjaajien IDEAviikonloppuun Varalaan?

Vastaukset Facebookin Norppaohjaajat-ryhmän sivuilta löytyvään gallupiin. Tulos esitellään seuraavassa Sukeltajalehdessä.

25

norpat

K U VAT: H E L I L AU K K A R I N E N

D D Y L N

D W W 8X MD NLOSDLOX SAAMMEKO ESITELLÄ: PAPERINUKET SUKELTAJATYTTÖ JA SUKELTAJAPOIKA. HE TARVITSEVAT NORPPIEN APUA PÄÄSTÄKSEEN PINNAN ALLE. ENSINNÄKIN, NIMET. TOISEKSI, VARUSTEITA. AUTA HEITÄ JA TEE NÄIN:

ä Leikkaa täst

Tärkeää! Muista liittää mukaan erillisellä lapulla seuraavat tiedot: nimiehdotuksesi nukeille, oma nimesi, ikä, seura, osoite, sähköposti ja puhelin.

Nimiehdotuksia voi lähettää myös sähköpostilla Helille 31.3. asti osoitteeseen heli.laukkarinen@sukeltaja.fi.

Paperinukkejen nimet julkistetaan seuraavassa lehdessä, ja voittaneiden nimien ehdottajat palkitaan! Vuoden lopussa arvomme kivoja palkintoja kaikkien varustetehtailijoiden kesken.

Graafikkomme muokkaa parhaat asut lehteen sopivaksi, ja niitä julkaistaan Norppasivuilla vuoden mittaan. Kerää koko sarja!

Leikkaa tästä

Liimaa sivu pahville ja leikkaa nuket irti. Käytä nukkeja malleina ja suunnittele niille A4-kokoiselle paperille erilaisia sukellusvarusteita: laitesukellus, vapaasukellus, snorklaus, uima-asu, treeni, kilpaasu, kassi kamoille, fantasia, jne. Mitä tahansa vesiharrastamiseen liittyvää, kaikkea, mitä harrastaja tarvitsee. Piirrä ja väritä tusseilla tai muilla vahvoilla väreillä. Lähetä piirros Liiton toimistoon osoitteella: Sukeltajaliitto ry, Heli Laukkarinen Radiokatu 20, 00093 SLU

LEIKIT JAKOON! X-HIPPA Ihan ensimmäiseksi kannattaa rajata pelialueeksi sellainen altaan osa, jossa norppien jalat ylettävät pohjaan. Valitaan hippa, joita voi olla myös useampi. Perinteinen hippaleikki voi alkaa! Kiinnijäänyt norppa jää altaaseen seisomaan X-asentoon, josta hänet saa pelastettua sukeltamalla hänen jalko26 S U K E LTA J A

jensa välistä. Leikki jatkuu kunnes kaikki on saatu kiinni. Pienemmille leikkijöille hipan voi muuntaa T-hipaksi. X-kirjaimen sijaan norppa muodostaa T-asennon seisoen pohjassa siten, että kädet osoittavat suoraan sivulle veden pinnalla. Tällöin kiinnijääneen voi pelastaa sukeltamalla käden ali.

Heitämme leikkipallon Jyväskylän Sammakoille.

Tero Mäkelä Mäntän Seudun Urheilusukeltajat ry

TEKNARI | JOUNI PIISPANEN

REBREATHER – RISKIT JA EDUT TUTUKSI SULJETUNKIERRON HENGITYSLAITTEET, REBREATHERIT (RBR), OVAT ALKANEET YLEISTYÄ MUIDENKIN KUIN TEKNIIKKASUKELTAJIEN KESKUUDESSA. SUKELLUSSEURUEEN SUKELLUSVANHIN KOKEE TODENNÄKÖISESTI HAASTEELLISEKSI TILANTEEN, KUN RBR-SUKELTAJA ILMESTYY RYHMÄÄN, VIELÄPÄ ILMAN SAMANTASOISTA SUKELLUSPARIA.

TEKSTI JOUNI PIISPANEN KUVAT STIG GUSTAVSSON

ENSIMMÄISET KYSYMYKSET heräävät, kun RBR-sukeltaja esittelee sukellussuunnitelman, joka on pidempi, mutta dekompressio lyhyempi kuin muilla sukeltajilla. Kuinka tähän tulisi suhtautua?

Rebreather toimii useimmiten hapen vakio-osapaineella, tarkemmin lähes vakio-osapaineella. Tämä tarkoittaa sitä, että laite pyrkii säilyttämään hengityskaasun sisältämän hapen pitoisuuden ihanteellisena: riittävän korkeana, jotta dekompressiotarve minimoidaan, mutta riittävän matalana, jotta happimyrkytyksen riski pysyy järkevissä rajoissa. Tästä johtuen dekompressio rebreatherilla on yleensä hieman lyhyempi kuin perinteisellä laitteella. Säästynyt aika voidaan hyödyntää vaikkapa pohja-ajan Rebreather-laitteen lisänä.

HAPPIMYRKYTYSRISKI

kuplattomuus asettaa suuremmat vaatimukset parikontrollille vedessä.

Pariksi tulisi valita kokenut ja huolehtivainen sukeltaja.

Samasta syystä tulee kuitenkin huomioida, että toimiessaan väärin tai käytettäessä väärin laite kykenee tarjoamaan sukeltajalle liian korkean happipitoisuuden ja näin lisäämään happimyrkytyksen riskiä.

Sama tapahtuu, jos sukelletaan avoimen kierron laitteella käytettävän kaasun maksimikäyttösyvyyden alapuolelle. Avoimella kierrolla tämä tila on siis vaikeampi saavuttaa – paitsi jos käytetään erillisiä dekompressiokaasuja tai vahvoja nitroksiseoksia.

Tämä on sukellusvanhimman ja sukellusparin hyvä huomioida turvajärjestelyjä suunniteltaessa. On hyvä kysyä RBR-sukeltajalta hänen suunnitelmastaan ilmenevä sukelluksen CNS-prosentti ja varmistua, että se on alle 80.

EI KUPLIA

Rebreather ei tuota kuplia, vaan sama kaasu kierrätetään aina uudelleen. Elimistön kuluttama happi korvataan uudella, ja hapen kulutuksen synnyttämä hiilidioksidi suodatetaan pois laitteen suodatinpatruunassa,”skrubberissa”. On hyvä muistaa, että kuplattomuus asettaa suuremmat vaatimukset parikontrollille vedessä. Pariksi tulisi valita melko kokenut ja huolehtivainen sukeltaja. Pinnalta ei RBR-sukeltajaa voi havaita, joten hänen kanssaan on hyvä sopia tarkasta paluuajankohdasta.

TIEDOSTA RISKIT

Kaasua uudelleenkierrättävä järjestelmä tuo mukanaan myös potentiaalisia ongelmia.

Jos happea annosteleva teknologia pettää tai laitetta käytetään väärin, voi tuloksena olla happimyrkytyksen, hyperoksin, sijaan myös hapen puute, hypoksia. Tämä on hiipivä ja suhteellisen hitaasti tapahtuva prosessi, jonka seurauksena sukeltaja ”tylsistyy” ja lopulta sammuu, ilman ennakkovaroitusta. Toinen vastaavan tyyppinen, mutta hiilidioksidista johtuva poikkeustila on hiilidioksidimyrkytys, hyperkapnia. Tämä johtuu hiilidioksidin suodatusjärjestelmän vajaatoiminnasta ja saattaa olla yhtä hiipivä ja oireeton kuin hapen puute. Tosin avoimella kierrollakin on mahdollista saada aikaan hyperkapnia.

Nämäkin seikat asettavat sukellusparille hieman normaalia suuremmat vaatimukset, ja parin olisi hyvä tietää näistä myrkytys- ja puutetiloista ainakin perusoireet, etenkin kun pinnalta 27

TEKNARI

On tärkeää, että sukelluspari ja mielellään koko ryhmä tuntee RBRsukeltajan laitteen ja mahdolliset poikkeavat toimintavat.

käsin kukaan ei voi tehdä minkäänlaisia päätelmiä RBR-sukeltajan tilanteesta tai sijainnista.

EDUT TASOITTAVAT RISKEJÄ

Avoin kierto pakottaa sukeltajan lämmittämään jokaisen kylmän keuhkoihin vetämänsä kaasuannoksen kehon lämpöiseksi. RBR-sukeltaja kierrättää samaa kaasua uudelleen, mikä aiheuttaa kaasun lämpenemisen. Sukeltajan lämpötalous on siis parempi kuin avoimella kierrolla. RBR-sukeltajalla on lämpötalouden kannalta pidempi sukellusaika ja fysiologiselta kannalta tarkasteltuna hieman pienempi dekompressioaika, sekä bonuksena pienempi kehon nestetasapainon horjuminen, dehydraatio.

Eli joidenkin ongelmien ja riskien vastineeksi RBR-sukeltaja sukeltaa myös jonkin verran terveellisemmin.

riipu syvyydestä, toisin kuin avoimella kierrolla. RBRsukeltajalla on kuitenkin aina ongelma, mikäli hän turvautuu bailoutiin.

Luonnollisesti kaikkien sukeltajien olisi hyvä perehtyä parinsa laitteisiin perehtymiseen riippumatta laitekonfiguraatiosta.

ENEMMÄN VARAA JOUSTOLLE

BAILOUT PITÄÄ OLLA

Rebreather on ihmisen suunnittelema, avointa kiertoa teknisempi ja siten herkempi elämää ylläpitävä laite. Tällainen laite pettää väistämättä joskus, ja RBR-sukeltaja on siihen koulutettu. Siksi sukeltajalta on aiheellista vaatia varajärjestelmä, ”bailout”.

Bailout on mukana kulkeva, erillinen ja täysin itsenäinen avoimen kierron säiliö regulaattorilla ja painemittarilla.

Minimissään bailout-kaasun määrän tulee olla 1/3 siitä, mitä vastaavan sukelluksen suorittava avoimen kierron sukeltaja laskee tarvitsevansa. Tällä kaasulla RBR-sukeltajan tulisi kyetä suorittamaan pintaan nousu ongelmatilanteessa, tai tarvittaessa sen tulee olla myös hänen parinsa käytettävissä. Kaasun riittävyydessä tulee huomioida myös mahdolliset viiveet, kuten takertuminen, kadonneen parin, avannon tai nousuköyden etsiminen, pintaan nousun aikana. Ilman bailoutia sukeltava RBR-sukeltaja on riski itselleen ja parilleen.

Kaikki parina tai kolmikkona sukeltavat tekevät luonnollisesti samat dekompressiopysähdykset, jotta sukeltajat pysyvät loppuun asti yhdessä. Siksi sukellussuunnitelmat tulee yhdenmukaistaa riippumatta käytetyistä laitteista.

PARIN TUNTEMUS TÄRKEÄÄ

Sukellussuunnitelmansa lisäksi RBR-sukeltajan tulisi aina ennen sukellusta pitää vähintään parilleen, mielellään koko ryhmälle, nopea selvitys siitä, miten tajuton RBR-sukeltaja tuodaan pintaan, mistä laitteen apukeuhkon ja tasapainotusliivin voi tyhjentää nousun aikana, millainen bailout hänellä on, mistä bailoutregulaattorin löytää ja mitä laiteeseen liittyviä avoimen kierron sukeltajan rutiineista poikkeavia toimenpiteitä häneltä voidaan vedessä odottaa. Viimeinen kohta siksi, ettei pari jatkuvasti pelästy jonkin asian olevan huonosti, kun RBR-sukeltaja toimii tunnistamattomalla tavalla, mutta pari kuitenkin kykenee tunnistamaan todelliset ongelmatilanteet. Toisaalta, kun parille ilmenee ongelmia vedessä, RBR-sukeltajan ensimmäinen ongelma ei ole kaasun riittävyys. Laitteen oikein toimiessa kaasua riittää käytännössä lähes rajattomasti. Kaasun kulutus ei juuri 28 S U K E LTA J A

Hätätilanteessa, esimerkiksi jos sukeltaja on kadonnut tai muuten vaikeuksissa, on RBR-sukeltajalla enemmän joustovaraa kuin avoimen kierron sukeltajalla. RBR-sukeltajalla on yleensä riittävästi kaasua jäljellä ja laite käyttökunnossa. Hänellä on vähemmän jäännöstyppeä sukelluksen jälkeen ja mahdollisuus vaikkapa tuoda uhri nopeammin pintaan pienemmän dekompressiotarpeen ansiosta. Uhrin auttaminen ei kuluta liikaa kaasua vaikka sukeltajan rasitustaso tyypillisessä pelastustilanteessa merkittävästi nouseekin. Myös etsintää on RBR-sukeltajan helppo suorittaa pitkään ja syvälläkin.

LUONTEVA OSA SUKELLUSRYHMÄÄ

RBR on oiva laite oikeissa käsissä, mutta vaatii enemmän perehtymistä, huoltoa ja huomiota kuin avoin kierto. Mikään ei kuitenkaan tee siitä kelvotonta tai liian hankalaa sukeltavan ryhmän osaa. Huomioimalla nämä muutamat poikkeukset se sopii hyvin lähes kaikkiin sukellustapahtumiin käytettäväksi yhdessä samanlaisten tai avoimen kierron laitteiden kanssa, ja tämän artikkelin asiat tunteva sukellusvanhin pärjää hyvin sekaryhmänkin kanssa.

Luonnollisesti kaksi tai useampi RBR-sukeltaja sopii parhaiten yhteen, mutta estettä sekaryhmiin ei yleensä ole, ja sekaryhmiä on suosittu aina rebreathereiden markkinoille tulosta alkaen.

Mikäli seurassanne alkaa olla rebreathereita, mutta ette tiedä kuinka suhtautua niihin, kannattaa tutustua aiheeseen. On osoittautunut varsin hyödylliseksi käytännöksi järjestää nopea julkinen esittely halukkaille. Mikäli resurssit ovat antaneet myöden, RBR-introsukellus on tuonut uuden näkökulman aiheeseen. Kun on kerran kokeillut altaassa rebreatheria, lisääntyvät avoimen kierron laitteella sukeltavan valmiudet auttaa RBR-sukeltajaa ongelmatilanteessa moninkertaisiksi. Laite-esittelyn tai intron pitäminen on siis ennen kaikkea RBR-sukeltajan oman edun mukaista.

Kirjoittaja on kokenut tekniikkasukeltaja ja kouluttaja, Liiton hallituksen varajäsen sekä turvallisuus- ja laitesukellusvaliokunnan jäsen.

ISMO KUUSISTO, VESITORNI, MAKRO-SARJA

Sukelluskuvauksen SM-kilpailut 2009 TUOMARISTO KIITTELEE VUODEN 2009 SUKELLUSKUVAUSKILPAILUN TASOA HYVÄKSI JA MONIPUOLISEKSI. HARMITTAMAAN JÄI NUORTEN KUVAAJIEN PUUTTUMINEN. KISASSA KAIKILLA ON KUITENKIN MAHDOLLISUUS MENESTYÄ, JOTEN TÄNÄ VUONNA AHKERASTI KAMERA MUKAAN ALTAALLE JA AVOVETEEN! 29

JAAKKO ALA-HIIRO, ALOITAN,

LAURI NÄRENEVA, KUROTUS,

HARRI NIEMINEN, LOUNAS MERELLÄ,

KOTIMAA

MAKRO-SARJA

PINTAKUVAT

TIMO VIKMAN, VESIMAA, LUOVA SARJA

TUOMARISTO PITI töiden yleistä tasoa hyvänä.

– Hyviä kuvia oli mukana yllättävänkin monipuolisesti, ja joukossa on selvästi lahjakkaita kuvaajia, toteaa Pekka Tuuri.

– Pääsarjoissa voittajakuvat valittiin keskustelun jälkeen usean loistavan kuvan joukosta. Harmittavaa, että nuorten sarjaan ei tullut yhtään osallistujaa. Haluaisimmekin kannustaa nuoria kantamaan pokkariaan mukana altaalla ja napsimaan kuvia samaan tapaan kuin nykyään kännykkäkameralla, sekä lähettämään kuviaan kilpailuun. Kuvien arviointi on aina subjektiivista, joten kaikilla on mahdollisuus menestyä, myös aloittelijoilla, hän painottaa.

Osku Puukila haluaisi kehittää kilpailun sarjajakoa muun muassa lisäämällä hylkykategorian, ja lisäksi tuoda ympäristökysymykset osaksi kilpailua.

30 S U K E LTA J A

LAURI NÄRENEVA, MAYAN BLUE, ULKOMAAT

– Kuvatkaa myös epäkohtia vesiympäristössä, roskaamista ja saastumista. Meidän tehtävämme on tuoda näitä asioita yleiseen tietoon ja pyrkiä siten vaikuttamaan ihmisten asenteisiin.

Vuoden Sukelluskuvaksi valittiin Pasi Lensun Valokuvaajat elementissään, jota tuomaristo kommentoi seuraavasti: Kuva tuo esille kannustavasti suomalaista sukeltamista.

Sommittelu on taidokasta: sukeltajat tulevat esille helposti pohjan vaalealla hiekkapolulla osittain tummasta syvyydestä.

Vedenalainen maailma yhtyy luontevan kertovasti maanpäällisen luonnon harmoniaan. Mielihyvää ja nautintoa uhkuva kotimainen sukellustunnelma.

Pasi Lensu lähtee marraskuussa Eilatiin Epson RedSea -kilpailuun Sukeltajaliiton edustajana.

SUKELLUSKUVAUKSEN SM 2009 VUODEN SUKELLUSKUVA:

Valokuvaajat elementissään, Pasi Lensu, Savonlinna A. MAKRO PASI LENSU,

EERO HÄLLFORS,

TERVETULOA SAKSIT TAVAKSI,

AURINKO,

MAKRO-SARJA

KOTIMAA

1. Vesitorni, Ismo Kuusisto, Turku 2. Tervetuloa saksittavaksi, Pasi Lensu, Savonlinna 3. Kurotus, Lauri Näreneva, Espoo B. KOTIMAA

1. Kuningas kohtaa sukeltajat, Pasi Lensu, Savonlinna 2. Vedenalainen kaunokainen , Pasi Lensu, Savonlinna 3. Aloitan, Jaakko Ala-Hiiro, Tuusula C. ULKOMAAT

1. Mayan Blue, Lauri Näreneva, Espoo 2. Tutkimusmatkailija, Harri Nieminen, Vesilahti 3. Haukotus, Pasi Lensu, Savonlinna D. TEEMASARJA: LAPSI LUONNONVESISSÄ

Ei arvosteltu vähäisen osallistujamäärän vuoksi.

PASI LENSU,

TIMO VIKMAN

VEDENALAINEN KAUNOKAINEN,

LUOLAAN,

E. PINTAKUVAT

KOTIMAA

ULKOMAAT

1. Ilmeet kertovat kaiken, Pasi Lensu, Savonlinna 2. Lounas merellä, Harri Nieminen, Vesilahti 3. Tytön katse, Heli Laukkarinen, Espoo F. LUOVA SARJA

1. Vesimaa, Timo Vikman, Tampere 2. Laskeutuminen luolaan, Pasi Lensu, Savonlinna 3. Ylös, Timo Vikman, Tampere G. ELOKUVAT

1. Hylkysukellusta jään alla, Pasi Lensu, Savonlinna Sarjassa jaettiin vain ensimmäinen palkinto. Lisäksi Pasi Lensulle tunnustus.

TIMO VIKMAN,

MIKKO SAAREILA,

YLÖS,

NOUTO,

H. NUORTEN SARJA

LUOVA SARJA

PINTAKUVAT

Sarjaan ei tullut yhtään kuvaa.

TUOMARIT OSKU PUUKILA on pitkän linjan sukeltaja, kouluttaja, va-kuvaaja ja sukelluskeskusyrittäjä sekä omistautunut sukellusharrastuksen puolestapuhuja Suomessa ja maailmalla. Hän on ollut useana vuonna kansainvälisen Epson RedSea vavalokuvauskilpailun tuomaristossa.

PEKKA TUURI on kokenut sukeltaja ja va-kuvaaja, jonka otoksia sukelluksilta ympäri maailmaa nähdään säännöllisesti Sukeltaja-lehden sivuilla.

31

KUVA-ALBUMI VUODEN 2009 SUKELLUSKUVA PA S I L E N S U

UEKLTA E LTA 3232S US K J AJ A

VOITTAJAN FIILIKSIÄ Korjasit aikamoisen potin kilpailussa. Miltä nyt tuntuu?

Fiilis on todella hyvä. Minulla oli tunne, että näillä kuvilla tulen pärjäämään, sillä kulunut vuosi oli kuvauksellisesti paras vuoteni. Olen kehittynyt tasaisesti va-kuvauksessa ja varsinkin makrokuvauksessa, joka on minulle uudempi osa-alue. Kotimaan vesistä löytyy yllättävän paljon makrokuvauskohteita, kunhan vain oppii lukemaan luontoa oikein. Päätin valita kilpailuun kaikki kuvat kotimaan vesistä, vaikka myös ulkomaan kohteista minulla olisi ollut hyviä kuvia. Luonnollisesti ulkomaan sarjaan laitoin ainoat kuvat kotimaan ulkopuolelta. Uskoin ennakkoon, että tulen pärjäämään kilpailussa, mutta yllätyin, että menestyin noin laajalla rintamalla.

Minkälainen on Vuoden Sukelluskuva?

Kuva on otettu Kiteen Valkiajärvellä heinäkuun lopussa. Olen pitkään mieltynyt ottamaan split-kuvia aina, kun tuuliolosuhteet sallivat. Splitkuvissa yläosassa kuvataan veden päällistä maailmaa ja alaosassa vedenalaista maailmaa. Otin kyseisellä sukelluksella useita split-kuvia, mutta tämä miellytti silmääni eniten. Päivä oli tuuleton, jolloin tasainen järven pinta mahdollisti hyvän sommittelun. Kalansilmällä varustettu laajakulmalinssi toimi näissä olosuhteissa erinomaisesti.

Millä mielellä lähdet Eilatin kisaan marraskuussa?

On todella hienoa lähteä kansainväliseen kilpailuun edustamaan Suomea!

Tulen pitämään lipun korkealla. Tarkoituksenani on osallistua mahdollisimman moneen sarjaan niin stillkuvissa kuin videosarjassakin. Pyrin tekemään mahdollisimman paljon valmistelevaa taustatyötä kilpailuja varten. Aion tiedustella aikaisemmin osallistuneilta käytännön vinkkejä kilpailuun.

3333

Suomen joukkueen menestyksen takana oli huolellinen valmistautuminen, tiivis yhteishenki ja Ahdin suosio. Tapio Salakari ja Matti Pyykkö sekä toisen päivän kilpalusaalis.

POLIISIN HUOMASTA MM-KISOIHIN SUOMALAISET SUKELLUSKALASTAJAT KISASIVAT ALGERIASSA PAIKASTA LAJIN MM-KILPAILUIHIN. HAASTE OLI KOVA JA MATKA VÄRIKÄS, MUTTA TAVOITE SAAVUTETTIIN. TEKSTI SUOMEN SUKELLUSKALASTUSMAAJOUKKUE KUVAT JUKKA RAPO, TAPIO SALAKARI

TAVOITE OLI verrattain kova, sillä vastassa oli muun muassa Välimeressä kotivesillään kalastavia maailmanmestareita kuten Espanja ja Italia. Tästä huolimatta Suomen joukkue oli toiveikas, sillä joukkueen kokoonpano oli historiallisen kova, ja kaikilla oli kykyä ja halua pärjätä kovasta vastuksesta huolimatta.

TAVARAT TAKAVARIKKOON

Joukkueen kaksi ensimmäistä jäsentä, hallitseva suomenmestari Kim Jaatinen sekä joukkueen kokemus ja hengellinen viisaus Jukka Rapo, saapuivat sekavissa tunnelmissa Algeriaan jo kymmenen päivää ennen itse kilpailua. Lentokentällä vastassa olleet siviilipoliisit auttoivat saapumisprotokollan läpäisyssä. Tästä huolimatta lentokentän koppalakit takavarikoivat kilpailijoiden kahdeksan harppuunaa, kolme GPS-laitetta sekä kaikuluotaimen eikä pojille suotu neuvottelumahdollisuutta.

Suomen joukkueen kolme muuta jäsentä, Tapio Salakari, Matti Pyykkö ja Petri Nieminen, saapuivat paikalle noin viik34 S U K E LTA J A

koa ennen kilpailun alkua. Koko joukkue keskittyi sataprosenttisesti opettelemaan paikallisten kalojen tapoja ja olinpaikkoja.

Työnsarkaa riitti: joukkue vietti päivittäin 6–8 tuntia merellä sukeltaen jopa 30 metrin syvemmälle puolelle etsimään tulevia saaliitaan. Löydettyään sopivia pohjanmuodostelmia kaikuluotaimella urheilijat sukelsivat alas etsimään mahdollisia kaloja. Jos paikka vaikutti lupaavalta, se tallennettiin GPS-laitteeseen. Tämä oli mahdollista vasta neljä päivää Jaatisen ja Rapon saapumisen jälkeen, kun laitteet ja harppuunat viimein saapuivat poliisin kyydillä lentokentältä.

MUSTALLA HEVOSELLA TAVOITTEESEEN

Tiedustelu alkoi kantaa hedelmää, ja joukkueella oli tiedossa hyviä paikkoja, joissa lymyili murenoita, kahta eri lajia meriahvenia, kelttejä ja hammasahvenia sekä useita lajeja merilahnoja.

Joukkueelle kalat olivat tuttuja, sillä jäsenet ovat kokeneita ulkomaankalastajia. Sääolojen ja virtojen vaihdellessa myös kalojen

ALGERIA OLI 1990-luvulla melko suosittu turistikohde, mutta poliittisten levottomuuksien johdosta tilanne muuttui 90-luvun lopulla, ja nykyään maa ei ole juurikaan turistien suosiossa. Maan valtionvelattomuus ei mainittavasti näy, vaan kaupungeissa vallitsee melkoinen sekasorto. Roskia lojuu joka paikassa, ja myös meressä on huomattavia määriä muovia. Algerian virallinen kieli on arabia, mutta valtaosa väestöstä puhuu myös ranskaa.

Kim Jaatisen merilahnat olivat ensimmäisen kisapäivän saalista.

käyttäytyminen muuttuu, ja joukkue alkoi olla melko hyvin jyvällä mihin kalat suuntaavat milläkin säällä. Kaksi päivää ennen kilpailua alkoi tuulla melko voimakkaasti, vesi samentui ja jäähtyi jopa kuusi astetta. Tämä vaikeutti strategian laatimista, mutta kuten jokaisessa sukelluskalastuskilpailussa, olosuhteet olivat samat kaikille.

Ensimmäinen kisapäivä alkoi aurinkoisena mutta tuulisena.

Lähtölaukauksen kajahtaessa 45 punaista kumivenettä suuntasi minkä perämoottori jaksoi kohti ensimmäistä apajaansa. Jaatisen onnistui ampua kolme kilon kokoista merilahnaa, joukkueen kakkonen oli Matti Pyykkö kahdella kalalla, ja myös Jukka Rapo saalisti kaksi kalaa. Joukkue ei kuitenkaan saanut yhtään isompaa kalaa, ja Suomen sukeltajat olivat huolissaan MM-paikastaan.

Kunnon lepo ja pieni miehistövaihto siivitti joukkueen kohti tavoitettaan toisena päivänä. Päivän musta hevonen, Tapio Salakari, ampui heti alussa yhdeksän kilon meriahvenen. Tapsa oli sen verran Välimeren Ahdin suosiossa, että sai myös kilon merilahnan. Pyykön ja Jaatisen perussaaliiden, sekä Tapion suursaaliin ansiosta joukkueen henki oli palkintojenjakoseremoniassa katossa, Tapion ollessa luonnollisesti suomalaisten silmissä suuri mies. Espanjan viedessä joukkuevoiton Italia jäi kakkoseksi ja isäntämaa Algeria oli kolmas. Yksilökilpailun voiton vei Espanjan moninkertainen maailmanmestari Pedro Carbonel, toisena oli Algerian Samir Tiblali ja kolmantena hallitseva maailmanmestari, Espanjan Joseba Kerejeta. Suomen joukkue saavutti joukkuekilpailussa yhdeksännen sijan, ja näin joukkueen tavoite oli hyvällä marginaalilla saavutettu.

Suomen joukkueen saavutus oli monen yksittäisen urheilijan panoksen tulos, mutta sen mahdollisti kilpailijoiden yhteinen panostus, sekä yhteistyökumppanien tuki. Suomen sukelluskalastusmaajoukkue haluaa lämpimästi kiittää Sukeltajaliittoa ja joukkueen sponsoreita, jotka mahdollistivat kilpailumatkan: Kala- ja Vesitutkimus Oy, Normark Suomi, Lindell, Finnfoam, Sharp, Multimarine, Suunto sekä Ursuit.

SUKELLUSKALASTUKSEN VALOISA TULEVAISUUS On ollut mahtavaa nähdä suomalaisen sukelluskalastuksen nousu Euroopan parhaimmistoon. Pienestä lajistamme voisivat monet isommat ottaa mallia. Sukeltajaliitto, sukelluskalastusvaliokunta ja harrastajat ovat yhdessä tehneet vuosikaupalla töitä yhteisten päämäärien eteen. Nuorten ja uusien harrastajien kannustaminen ja vahva tukeminen sukelluskalastuksen aloittamisen jälkeen on kantanut hedelmää.

Avoimuus, räiskyvä huumori ja vahva kilpailemisen halu ovat myös lajimme vahvimpia osa-alueita. Olemme hienosti pystyneet modernisoimaan lajiamme kalakantojen ja meren olosuhteiden muutosten mukaan.

Tulevaisuuden tärkein askel, maajoukkueen nuorisopaikan perustaminen, on vielä ottamatta. Tulen ehdottamaan valiokunnalle,

että Kroatian MM-kilpailuihin 2010 tultaisiin valitsemaan viidenneksi lähtijäksi nuori lupaus. Nuorten lahjakkuuksien nostaminen mahdollisimman nopeasti maajoukkueeseen keräämään kokemusta on tärkein ja haastavin tavoitteemme tulevina vuosina. Suomen sukelluskalastajat ovat tehneet paljon työtä saavuttaakseen Euroopan eliitin.

Tavoite on saavutettu. Kiitos yhteistyöstä!

MATTI PYYKKÖ

35

SUKELLUSTAIDOT: RÄPYLÄUINTI & MONORÄPYLÄ

YKSINKERTAISESTI MUKAVAA VESI ON SUKELTAJAN ELEMENTTI. RÄPYLÄUINTI ON OIVA TAPA PERUSKUNTOHARJOITTELUUN. MONORÄPYLÄ TUO TREENEIHIN VAIHTELUA.

TEKSTI SUSANNA KALLAMA KUVA KIMMO LAHTINEN ASIANTUNTIJA SAMI SORRI, KIRKKONUMMEN UIMARIT

HAPENOTTOKYVYLLÄ ja hyvällä peruskunnolla on iso merkitys sukellusturvallisuuteen. Jos sukelluksella ei kaikki sujukaan suunnitelmien mukaan, saattavat ongelmatilanteessa hyvän peruskunnon mukanaan tuomat sekunnit olla tarpeen. Tieto siitä, että pystyy sukeltamaan vaikkapa 50 metriä tai minuutin, tuo varmuutta toimia. Peruskunnolla ja oikealla ruokavaliolla on vaikutusta myös fysiikkaan. Rasva sitoo enemmän typpeä, joten hyvä lihaskunto vähentää myös sukeltajantaudin riskiä.

OIKEAT VARUSTEET

Räpyläuinnin perusvarusteisiin kuuluvat räpylät, otsasnorkkeli ja uimalasit. Sivusnorkkelilla ja maskillakin räpyläuinti toki onnistuu, mutta sivusnorkkelin veden vastus on huomattavasti suurempi, eikä otsasnorkkelia taas voi käyttää kaikkien maskien kanssa.

Normaalit sukellusräpylät sen sijaan ovat räpyläuintiin selkeästi liian jäykät. Jäykkä räpylä rasittaa nilkkoja ja tekniikkaakin on niillä vaikea saada kohdalleen. Perusohje on, että räpylät saavat olla mieluummin liian löysät kuin liian jäykät. Hyvien varusteiden hankkiminen ei ole helppoa, mutta käypiä kumiräpylöitä löytyy verkkokaupoista, esimerkiksi www.leaderfins.com.

PITKÄNÄ JA SUORANA

Räpyläuinnin mukavuus lähtee oikeasta asennosta. Kädet ojennetaan pitkäksi, suorana eteenpäin ja kämmenet asetetaan päällekkäin. Pää makaa käsien välissä katse alas päin suunnattuna.

Asennon juju on siinä, että näin vähennetään veden vastusta ja liutaan sujuvammin eteenpäin. Aikuiselle asento tuntuu alussa jäykältä. Harjoittelu kannattaa aloittaa lyhyistä matkoista ja pyrkiä pidentämään matkaa vähitellen. Välillä voi lepuuttaa siirtämällä kädet sivulle.

DELFFARIA YLÖS JA ALAS

Oikean delfiinipotkun löytäminen on helpompaa sukeltaessa.

Sekä nilkkojen että polvien tulisi pysyä mahdollisimman suori36 S U K E LTA J A

na ja jäykkinä.

Aaltoilevassa liikkeessä on mukana koko vartalo. Potku lähtee liikkeelle niskasta.

Usein käy niin, että huomiota kiinnitetään vain alaspäin suuntautuvaan potkuun, vaikka myös yläpotku vie uimaria vauhdilla eteenpäin. Oikea yläpotku antaa hyvän asennon myös alapotkuun. Nilkka pidetään tiukkana ja korkeimmalle nousee isovarpaan pohja. Oikean tekniikan oppiminen vaatii keskittymistä, mutta palkitsee.

MONORÄPYLÄSTÄ VAUHTIA

Monoräpylällä delfiinipotkuun saa huimasti lisää vauhtia ja tehoa. Lisää treeniä tulee erityisesti keskivartalolle ja reisille.

Hyvä monoräpylä on käyttäjälleen oikean kokoinen. Räpylässä pitää olla sisällä neopreenipehmuste. Oleellista on myös levyn jäykkyys. Naisille suositellaan yleensä soft- tai mediumjäykkyyttä. Miehille sopii joko medium tai hard. Räpylälevyn sivussa oleva kumikaistale suojaa levyä ja lisää käyttöikää.

Räpylän pohjassa oleva hevosenkengän muotoinen vahvike taas suojaa levyä halkeamiselta, joka on vaarana, jos jalat potkivat kovasti eri tahtiin.

Lisävarusteena myydään myös varpaat ja päkiät suojaavaa neopreenisukkaa, joka lisää selvästi käyttömukavuutta.

Monoräpylöitä on saatava erikoismuotoiltuna. Sen verran varusteurheilua monoräpyläuinti on, että kunnon räpylään kannattaa sijoittaa.

Kaiken A ja O monoräpylällä uidessa on kuitenkin muistaa rentous ja rauhallisuus. Vaikka treeni on tehokasta, siitä on lupa myös nauttia.

Monoräpylällä delfiinipotkuun saa huimasti lisää vauhtia ja tehoa.

TREENIOHJE Sami Sorrin m ukaan sopiva peruskestävy räpyläuintia ysharjoitus aloittelevalle on 1,5–2 kilo joitus voi ko metriä. Harostua esimer kiksi seuraava sti: 200 m uintia 10 x 50 m rä pylöillä 1. vapaauinni n potkuja 2. delfiiniä kä det sivulla 3. vapaauintia 4. delfiiniä kä det suorina 100 m uintia 12 x 25 m su kellustekniik kaa monoräp ylällä, tauot 15 seku ntia 100 m uintia 10 x 50 m de lfiiniä monor äpylällä ja sn orkkelilla, tauot 15 seku ntia 100 m loppuverrytt elyä

VAIKEAA, MUTTA HAUSKAA Merenneidoilla ei todellakaan ole helppoa.

Tämä oli ensimmäinen ajatukseni, kun ensimmäisen kerran laitoin monoräpylän jalkaani. Ei askeltakaan. Ensi hämmästyksestä toivuttuani kokeilin delffaria pinnalla. Se oli vaikeaa. Potkut olivat raskaat ja räpylä tuntui koko ajan liukuvan vinoon. Sukelsin suosiolla pinnan alle. Huomattavasti helpompaa.

Sami Sorrin ohjeilla pääsin jyvälle, ja jo puolen tunnin kokeilun jälkeen ymmärrän hyvin monoräpylään ihastuneita. Monoräpylällä pääsee rennosti liukumaan vedessä ja kokemaan vauhdin hurmaa. Altaan mitta taittuu hetkessä. Tuntuu kuin liikkuisi ikään kuin enemmän veden mukana, paremmassa harmoniassa, siis tosi mukavalta.

Oikea uintiasento ja delfiinipotkun tekniikka vaatii hurjasti keskittymistä, mutta ei tunnu mahdottomalta oppia. Kokeilin kolmea erilaista monoräpylää. Erot olivat selvät. Mitä parempi mono, sitä helpompaa ja hauskempaa homma oli.

Minä ihastuin ja kunnon monoräpylän hankinta on suunnitelmissa.

37

TUR VALLISUUS: VENEILY

SUKELTAJA, KOULUTTAUDU MYÖS VENEILIJÄKSI SUOMEN VENEILYLIITON (SVEL) KOULUTUSJÄRJESTELMÄ PERUSTUU VENEILYN KÄYTÄNNÖN TAITOJEN JA TIETOJEN KOULUTUKSEEN SEKÄ HYVÄN VENEILYASENTEEN OMAKSUMISEEN. KURSSITASOJA ON TARJOLLA ERILAISIIN TARPEISIIN JA IKÄRYHMIIN.

TEKSTI PAULI O. HINKKANEN KUVA SUSANNA KALLAMA

VENEILIJÄKURSSIN TAVOITTEENA on antaa valmiudet turvalliseen veneilyyn sisävesillä, rannikoilla ja ulkosaaristossa vaativissakin olosuhteissa omakohtaisen harjoittelun ja teoreettisten tietojen käytäntöön juurruttamisen avulla. Kurssi voidaan suorittaa kahdessa osassa: veneilijän peruskurssi ja veneilijän jatkokurssi. Kursseihin sisältyy veneilyn käytännön taitovaatimusten lisäksi teoria- ja sääntötuntemuksen opetus ja tutkinto.

PÄÄLLIKKÖKURSILTA KV-PÄTEVYYS

Päällikkökurssin rakenne ja vaatimustaso on suunnattu vastaamaan edellytyksiä, joiden hallinta oikeuttaa saamaan Merenkulkulaitoksen myöntämän Kansainvälisen Huviveneenkuljettajan pätevyyden. Kurssille osallistumisen edellytyksenä on suoritettu Veneilijäkurssi tai muutoin hankitut vastaavat tiedot. Kurssiin sisältyy käytännön taitovaatimusten lisäksi teoria- ja sääntötuntemuksen opetus ja tutkinto.

Suomen Veneilyliiton ja sen jäsenseurojen kautta voi saada klinikkatoiminnon avulla ohjausta, jos haluaa täydentää aiemmin hankittuja taitoja hakeakseen Kansainvälisen huviveneenkuljettajan pätevyyttä. Tämän ”I”-merkintään oikeuttavan todistuksen voi

38 S U K E LTA J A

saada myös erilliseltä CEVNI -kurssilta, jolla käsitellään Euroopan sisävesiliikenteen säännöt.

KOULUTUSTA SEUROILTA

SVEL:n Veneilykoulutustoimikunta kouluttaa jäsenseurojen veneilykouluttajat. Päämääränä on parantaa veneilijöiden tietoja ja taitoja harrastuksensa parissa, ja tätä kautta kehittää oikeita asenteita, turvallisuutta ja viihtyvyyttä vesillä. SVEL järjestää koulutustilaisuuksia veneilykouluttajille varmistaakseen, että koulutus kaikissa seuroissa täyttää laatuvaatimukset. Kouluttajakoulutuksessa varmistetaan, että kouluttajat itse omaavat oikeat asenteet sekä tuntevat kurssien opetukselliset tavoitteet. Koulutustilaisuuksissa perehdytään koulutusohjelmaan ja kehitetään kouluttajiksi pyrkivien pedagogisia valmiuksia sekä erityisesti kykyä ja taitoa motivoida ja arvioida oppilaitaan ja heidän edistymistään. Kouluttajalisenssit ovat määräaikaisia.

Toivotamme sukellusharrastajille hyviä löytöjä veden pinnan alla ja nautittavia veneilyretkiä pinnalla. Lisäksi toivomme mahdollisimman monen sukeltajan löytävän aikaa myös veneilytaitojen kehittämiseen ja virkistämiseen Suomen Veneilyliiton veneilykoulutuksissa tai kouluttajina levittämään tärkeää taitoa veneilijöille.

Turvallista, puhdasta hengitysilmaa VENEILYKULTTUURI KOHDALLAAN Pauli O. Hinkkanen toimii Veneilykoulutustoimikunnan puheenjohtajana Suomen Veneilyliitossa. Hän antaa suomalaisille veneilijöille hyvän arvosanan.

– Pitkäaikaisena veneilyn harrastajana ja lähes 10 vuoden ajan veneilykoulutuksesta vastanneena olen vakuuttunut, että Suomessa on pääosin hyvä veneilykulttuuri ja taitavia veneilijöitä.

Veneilijöiden ja veneiden määrä on lisääntynyt valtavasti viime vuosikymmenenä, ja ehkä kuvakin veneilijöistä on muuttunut, arvelee Hinkkanen.

– Vene- ja purjehdusseurat ovat tehneet arvokasta työtä veneilyharrastuksen edistämiseksi. Erityisesti veneiden katsastus on saatu laajasti hyväksytyksi toiminnaksi, ja näin veneiden turvallisuusvarusteet ja kunto ovat varsin hyvät, hän kiittelee.

Myös uudet kartat ja viitoitukset ovat parantaneet turvallisuutta ja mahdollisuuksia laajentaa vapaa-ajan veneilyä. Sisävesien järvien lisäksi Suomenlahti ja koko Itämeri ovat tulleet lähes kaikkien veneilijöiden ulottuville. Hinkkanen muistuttaa, että veneiden ja veneilyreittien lisäksi on tarpeen huolehtia myös veneilijöiden tietojen ja taitojen kehittämisestä. Uudet veneet varusteineen ovat tuoneet uusia tietotarpeita ja osittain himmentäneet entisten taitojen tarvetta.

– SVEL:n veneilykoulutuksissa on pyritty tarjoamaan mahdollisuudet oppia veneilytaitoja moduli tai koko kurssi kerrallaan. Kursseilla voi pätevöityä aloittelijasta kansainvälisen huviveneenkuljettajan pätevyyteen. Opinnoissa yhdistetään teoria ja käytäntö vastaamaan veneilijöiden tarpeita, kertoo Hinkkanen.

– Lisäksi korostamme erikoisesti Hyvän Veneilytavan omaksumista, jotta vapaa-ajan veneily olisi miellyttävää, turvallista ja ympäristövastuullista.

Toisten veneilijöiden huomioon ottaminen korostuu erikoisesti ruuhka- ja loma-aikoina, hän muistuttaa.

BAUER PE 100

100 l/min 225 bar tai 330 bar Erinomainen hinta/laatusuhde Maan kattava huolto- ja varaosapalvelu

Hinta alkaen

2.440 €

(sis. alv 22 %)

Sarlin Oy Ab PL 750 ∙ 00101 Helsinki Puhelin 010 550 4000 info@sarlin.com ∙ www.sarlin.com

OTA RENNOSTI Pakkasten paukkuessa etelän kirkkaat vedet kutsuvat. Pakkaa sukelluslomalle mukaan letkeä XLkoon riippumatto iltapäivänokosia varten. Riippumatto on valmistettu hyvin hengittävästä laskuvarjokankaasta.

Useita eri värivaihtoehtoja.

Hinta 29,50 euroa. www.varuste.net

HÄLYTYS, HÄLYTYS! Scub-Alert-hälytin asennetaan liivin täyttöletkuun.

Nappia painamalla laitteesta lähtee erittäin kova ääni, jolla saat herätettyä varmasti sukellusparin huomion vaaratilanteen yllättäessä. Hälytin tarvitsee toimiakseen hieman ilmaa.

Hinta 49 euroa. www.varuste.net

KEVYT OLO Alu Travel -kantolaitteen selkälevy on 3 mm merialumiinia. Superkevyt paketti sopii 7–10 litran tuplasäiliöille sekä 7–18 litran sinkkusäiliöille.

Kantolaite on tukeva selässä ja painaa vain noin 2,8 kg. Hinta 270 euroa. www.fundive.fi

KAIKKI VAPAASUKELLUKSESTA Tekniikka, ravitsemus, turvallisuus, psykologia, fysiologia, kilpaileminen.

Ensimmäinen suomalainen kirja vapaasukelluksesta tarjoaa kattavan katsauksen lajiin. Sopii hyvin oppaaksi aloittavalle, ja tarjoaa tietoa myös jo harrastavalle. Hyvä esittely lajista vaikkapa laitesukeltajalle.

Tekijät Simo Kurra, Kimmo Lahtinen ja Ari Nissinen ovat Suomen kokeneimpia vapaasukeltajia. Hinta 45,50 euroa. www.sukeltaja.fi-verkkokaupasta

40 S U K E LTA J A

KUIVAPUKU KUIN MÄRKKÄRI Pehmeä ja mukava kuten märkäpuku, mutta pitää sinut lämpimänä ja kuivana kuin kuivapuku? Näin luvataan Scubapron uudesta Everydry4kuivapuvusta. Kevyt puku on helppo kuljettaa. Nyt saatavilla on myös naisten kokoja. Suositushinta 799 euroa.

38589(6, PIENI VALONTUOJA Pirteän keltainen Led Lenser Frogman tarjoaa laadukkaan valonlähteen ja sopii vaikka varavaloksi. ParistokäyttÜinen lamppu valaisee yhdellä ledillä. Se on vesitiivis 60 metriin. Paloaika on noin 50 tuntia. Hinta 35 euroa. www.fundive.fi

6$,0$$1 .,5..$,1 +(/0,

t 4VLFMMVTSFULFU KB MFJSJU t "WBOUPTVLFMMVLTFU t ,BMBTUVTSFULFU KB TBBSJTUPSJTUFJMZU t 7JJLLPTVLFMMVLTFU LFTĂŠMMĂŠ

PURUVEDEN RETKEILY www.puruvedenretkeily.com timo.tynkkynen@puruvedenretkeily.com puh. 0400-778 439 KARJALAN KIEVARI www.karjalankievari.fi kievari@karjalankievari.inet.fi puh. (013) 371 421 KESĂ„LAHTI

KAMERA MUKAAN SUKELLUKSELLE Pinnan alle siirryttäessä olisi mukava ottaa kamera mukaan. VAkameraa ei tarvitse erikseen hankkia, kun pukee kamerallekin sukelluspuvun. Canon G11 digikameralle räätälÜidyn sukelluskotelon rakenne suojaa kameraa vedeltä. Koteloita myydään myÜs useille muille eri malleille. Hinta 225 euroa. www.rajalacamera.fi

ZZZ VXNHOOXVSXNXORLWRNDUL À

RAUTAISIIN POTKUIHIN ProJet avokantainen kumiräpylä on varustettu teräsjousilla. Reilusti mitoitetut räpylät ovat mukavan pehmeät jalassa. Koot M, L ja XL. Hinta 93 euroa. www.divepoint.fi

9HWWHQDODLVHW YHKNHHW -RHQVXXVWD 2Q DLND KXROODWWDD VXNHOOXVODLWWHHW HQQHQ VHXUDDYDD NDXWWD HWWHL Mll YLLPH WLQNDDQ /lKHV NDLNNLHQ VXNHOOXVYlOLQHLGHQ KXROORW ‡ UHJXODDWWRULKXROORW ‡ KDSSLSXKGLVWXNVHW ‡ VlLOL|LGHQ SHVXW MD SXKGLVWXNVHW ‡ NXLYDSXNXKXROORW ‡ YHWRNHWMXMHQ MD PDQVHWWLHQ KXROORW YDLKGRW

‡ NRPSUHVVRULHQ KDSSLSXKGLVWXNVHW ‡ NDDVXQVHNRLWXVODLWWHLGHQ VXXQQLWWHOX MD YDOPLVWXV

(5b5$$7(

SURXGO\ GHVLJQHG PDGH LQ FDUHOLD )LQODQG 8NNRODQWLH -RHQVXX SXK ,$17' 68.(//86.28/8786

SY VÄSTÄ PÄÄSTÄ | MAT TI ANT TILA

6XNHOOXV ± NDQVDOOLVODMLPPH

SUKELTAJALIITTO perustettiin vuonna 1956 pitkälti viranomaissukeltajien toimesta.

Tavoite oli kuitenkin edistää nimenomaan harrastustoimintaa. Samoihin aikoihin sukeltaminen sai paljon julkisuutta ja palstatilaa, koska kaksi vuotta aiemmin Merivoimien Sukeltajakurssi aloitti toimintansa Turussa. Sukeltaminen oli todellinen muotilaji ainakin puheissa, vaikka se oli vain harvojen laji.

SEURAAVAT vuosikymmenet olivat todellista avoimien korvien aikaa. Kaikki tieto imettiin mitä saatiin. Jo 60-luvulla Urheilusukeltaja-lehti, tämän lehden edeltäjä, kertoi nykypäivänäkin tutunoloisista aiheista: trimix-sukeltamisen mahdollisuuksista, luolasukeltamisesta maailmalla ja kaivossukeltamisesta Suomessa, hylkysukeltamisesta ja olipa lehdissä varustevertailuja-

42 S U K E LTA J A

kin. Keskon kesäkuvastossa oli myynnissä painekammioita yksityiskäyttöön!

JOSTAIN SYYSTÄ ovet ulkomaille alkoivat sulkeutua 70-luvun puolivälissä. Ilmeisesti koettiin tarve kansallistua voimakkaasti myös sukellusrintamalla. Kuitenkin lisääntyneen ulkomaan sukellusmatkailun myötä tuli lintukotoomme ulkomailla koulutuksensa saaneita lomasukeltajia. Seurat keskittyivät kotimaiseen sukeltamiseen heistä pahemmin välittämättä.

TUOHON AIKAAN suomalainen sukelluskortti oli vähän kuin ”sinikantinen”, tuo vanha Suomi-passin kansi. Menit minne vain, se kelpasi. Sukelluksessa kotimaista koulutusta perusteltiin, ihan oikein, turvallisuudella. Pitää paikkansa, että meillä on vaativat sukellusvedet ja olosuhteet. Eivät ne kuitenkaan ihan niin vaativat ole; lämpimän veden olosuhteet ovat omalla tavallaan vaativia.

Eikä niihin olosuhteisiin täällä meillä saa koulutusta.

PATRIOTISMI ON yhä läsnä su-

keltamisessakin. Esimerkiksi Ranska, nykymuotoisen laitesukeltamisen kehto, on melkoisen suljettu maa ulkomaisilta toimijoilta. Sukelluskouluttaminen muilta kuin paikallisen luvan saaneilta on kiellettyä. Paikallisia se ei tunnu haittaavan, vaikka samalla he estävät vapaan kilpailun, joka on ensiarvoisen tärkeää kaikessa kehityksessä. Parhaillaan Espanjassa puidaan hieman vastaavaa lakiesitystä. Tarkoitus on toki hyvä, suojella paikallista taloutta ja turismia.

Mutta parantaako se itse sukeltamista, lajina?

STEN STOCKMANN

KOTIMAINEN siviilisukeltaminen sai alkunsa 1950-luvun alkuvuosina. Sukeltaminen sai vielä vahvasti vaikutteita viranomaistoiminnasta, joten virallinen termi harrastajalle oli monesti siviilisammakko. Sukellustietämystä oli saatavilla vain rajoitetusti. Paljon tietoa tuli merivoimilta, palokuntalaisilta ja ulkomaisesta kirjallisuudesta. Koulutustoiminta oli järjestäytymätöntä: kokeneemmat opettivat aloittelijoita. Toiminta oli varsin vapaata, joskin varusteiden saatavuus oli mitä oli. Niinpä laitekirjo oli valtava – itse tehdyistä vempeleistä aina lentäjien happilaitteisiin. Niin, jo 50-luvulla jotkut sukelsivat ”rebellä” Suomessa.

Matalat happisukellukset kun voitiin tehdä näillä modifioiduilla happilaitteilla.

SUOMESSA LAKI kohtelee sukeltamista viisaasti. Meillä on vain vähän säädöksiä sukeltamisesta, ja ne tulevat pitkälti koulutusjärjestelmien säännöistä. Hyvä niin! Me sukeltajat olimme vuosi sitten mukana laatimassa Turvatekniikan Keskuksen kanssa ohjeita kaasujen sekoittamisesta. Kun olemme avoimia, meitä kuunnellaan. Ja me hyödymme.

SUOMEEN ON virrannut vapaasti vaikutteita kansakuntamme ulkopuolelta. Ulkomaiset koulutusjärjestöt löysivät tiensä meille jo useita vuosikymmeniä sitten. Vielä viime vuosikymmenellä maassamme oli lähes naurettavia piirteitä saanut koulutusjärjestösota.

Onneksi järki voitti, ja tajuttiin, että pelätty kilpailuasetelma ei ole todellinen. Yhdessä tekemällä on ainoa tapa saada

harrastajamäärät kasvuun. Sitähän me kaikki tässä yritämme, edistää lajiamme, emme vain sitä järjestöä, jonka nimi lukee sukeltajakortissamme.

JOKAINEN TÄHÄN maahan tullut tiedonjyvä sukeltamisesta on edistänyt lajiamme. Suomalainen sukeltaja on tänä päivänä aidosti kansainvälinen, ja ne opit joita saamme kursseiltamme ja ympäristöstä, ovat luoneet pohjan nykyiselle turvalliselle ja avoimelle sukeltamiselle Suomessa. Vaatii myös nöyryyttä tulla hyväksi.

Ja tietoa siitä, että omat vetemme eivät valmenna meitä vielä ihan kaikkialle.

JOSKUS TEKEE hyvää unohtaa koulutusjärjestön nimi ja katsoa kurssin sisältöä ja kouluttajan ansioluetteloa. Ja ennen kaikkea mitä itse lajilta haluaa.

SUKELTAJALIITTO RY HERÄSIKÖ KYSYMYKSIÄ, HALUATKO LISÄTIETOA JÄSENYYDESTÄ, ILMOITUSMYYNNISTÄ TAI YLEENSÄ LIITON TOIMINNASTA? YHTEYSTIEDOT, TAPAHTUMAT JA SEURAT KAUTTA MAAN LÖYDÄT MYÖS INTERNETISTÄ OSOITTEESTA WWW.SUKELTAJA.FI

Sari Nuotio toiminnanjohtaja puh. (09) 3481 2257 sari.nuotio@sukeltaja.fi

Kristiina Karila toimitussihteeri puh. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Mika Rautiainen koulutuspäällikkö puh. (09) 3481 2569 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

Onko sinulla kiinnostavaa kerrottavaa sukelluksen maailmasta? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä.

Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

Sukeltajaliitto on myös Facebookissa. Tule omiesi joukkoon ja liity ryhmään!

Riikka Taipale järjestöassistentti puh. (09) 3481 2258 riikka.taipale@sukeltaja.fi

Riku Verkkomäki jäsensihteeri puh. (09) 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

Heli Laukkarinen nuorisopäällikkö puh. (09) 3481 3190 heli.laukkarinen@sukeltaja.fi

SUKELTAJALIITTO RY, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi

6

414887 631778

10001

3$/ 9.2

Humminbird 1197 CX SI COMBO 10,4� näyttÜ, tarkkuus 600 x 800

Humminbird 798 CX SI COMBO Humminbird 998 SI COMBO

5� näyttÜ, tarkkuus 640 x 640

Humminbird 898c SI COMBO

8� näyttÜ, tarkkuus 480 x 800

7� näyttÜ, tarkkuus 480 x 800

Huipp uutuusu!

Huipp uutuusu!

Vielä enemmän ennen näkemätÜntä!

Kehitimme Humminbird SideImaging -tekniikan rinnalle uuden DownImaging -ominaisuuden. Nyt voit katsella valokuvamaista kuvaa myÜs suoraan veneesi alapuolelta. Uuden DownImaging -ominaisuuden ansiosta Humminbird SideImaging -laitteet tarjoavat 100% peiton jopa yhden jalkapallokentän kokoiselta alueelta yhdellä silmäyksellä! Puut, kivet, syvänteet, kalat ja kalaparvet, pohjakerrostumat, uponneet alukset ja vedenalaiset objektit erottuvat häkellyttävän tarkasti. Voiko veden alle näkeminen olla enää helpompaa?

Humminbird Si-laitteet alkaen 1598 â‚Ź.

Videoita ja käyttäjäkokemuksia ormark.ďŹ /extra osoitteessa www.n

Kuvissa uponnut puu. 1. DownImaging-näyttÜ Sodanaikaista rautatien pohjaa, 2. Sideimaging-näyttÜ 3. Perinteinen 2D-näyttÜ. kuva Saimaalta.

Uponnut hylky, kuva Saimaalta.

Kalaparvi ja pohjassa makaavia tukkeja, kuva Päijänteeltä.

2.

1.

3

0DDKDQWXRQWL MD PDUNNLQRLQWL 1RUPDUN 6XRPL 2\ 3/ .RUSLODKWL HPDLO LQIR#QRUPDUN À