Sukeltaja 2011 2 by Sukeltajaliitto ry

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI 2/11

6,50 €

W W W . S U K E LTA JA . F I

60 YRLWWDMDQ WHUYHLVHW HLODWLVWD Seminaareista tietoa hylyistä ja terveydestä

Syvien sukellusten Simon Mitchell Sukellus & lääkkeet -tietopaketti

Onnellinen

Vanuatu SUOMENLINNA SUKELTAA HISTORIAAN | KOTIMEREN ÄYRIÄISET | NÄIN TEET PARIKÖYDEN

0AGD $AH7 *GGDF3B3:FG?3 7>E;@9;EEM t HGAF;3;>>7 GD:7;>GE7GDA<7@ @GAD7F 6SRUWWLYLLNRQORSSXQD YRLW RPDQ ODMLRKMHOPDQ OLV§NVL NRNHLOOD NDLNNLD DOOD ROHYLD ODMHMD <RXU 0RYHVVD 2O\PSLDVWDGLRQLQ \PS§ULVW¹VV§ 7XUER 0RYH :RUOG /XQWD M§§W§ YHWW§ EHDFKLD MD VWUHHW

6SHFLDO 0RYH :RUOG 7DUNNXXWWD VHLNNDLOXOOLVXXWWD QRSHXWWD MD YRLPDD

à WHPSSXLOH SDUNRXU UDGDOOD OXLVWHOH UXOOLOOD MDPPDLOH VWUHHWLOO§ WHPSSXLOH EP[ S\¹U§OO§ V\¹NV\ SDOORQ SHU§§Q EHDFKLOO§ SXUMHKGL 7¹¹O¹QODKGHOOD OXLVWHOH NLHNNRLOH MD SHODD ULQJHWWH§ NHLQRM§§OO§ NRNHLOH HNRDVHLWD DPSXPD KLLKGRVVD OXPLODXWDLOH VSULQWWLKLLKG§ MD V§E§LOH VXNVLOOD

à DPPX VDYLNLHNNRMD VLPXODDWWRULVVD WRLPL NDUWWXULQD UDOOLDXWRLOXVVD WDVDSDLQRLOH WULDO S\¹U§OO§ OHQQ§ SXUMH OHQWRVLPXODDWWRULOOD SRVHHUDD YHGHQDODLVHOOH YDORNX YDDMDOOH RSL KHQJHQSHODVWXVWD WHVWDD RVXPDNRYXXWWD ULQWDSDQVVDULLQ EDPEXPLHNNDLOH MXRNVH NLOSDD 9LUWXDDOL 9LUHQL§ YDVWDDQ MD O¹\G§ UDVWHMD VHN§ JHRN§WN¹LO\Q DDUWHL WD PHWV§VW§

+\SHU 0RYH :RUOG 9RLPDD YDUWDORQKDOOLQWDD MD PDLODWDLWXUXXWWD à SHODD URERWLQ NDQVVD SLQJLVW§ PLHNNDLOH PHVWDUHLWD YDVWDDQ SHKPLW§ UDXWDD SXQWWLVDOLOOD WHVWDD NDYHULQ \N N¹VV\¹WW¹§ PLQLWHQQLNVHVV§ WHVWDD UDWDNHODXVWD VLPXODDWWRULOOD KDUMRLWD DNUREDWLDD FKHHUOHDGHULQ§ MD NRNHLOH PLOODLQHQ WDQVVLW§KWL VLQ§ ROHW

7RLPLQWDUDGDW 9LLNLQNL 7XUERPRYH MD 1LQMD WDUMRDYDW VSRUWWLVLD KDDVWHLWD MRVVD YRLW NDPSSDLOOD MRNR LWVH§VL WDL NDYHULD YDVWDDQ

6XSHU 0RYH :RUOG 3DOORLOXXQ NHVNLWW\Q\W PDDLOPD

á +DORR +HOVLQNL SH 'RQ -RKQVRQ %LJ %DQG OD -DUH 9LOOH*DOOH OD &KHHN VX

à NLNNDLOH VDOLEDQG\Q WDLWRUDGDOOD NRKRWD \KWHLVKHQNH§ IXWLVSHOLVV§ WHH VDLSSXDV\¹NV\ MD WHVWDD RVXPDWDLWRDVL WDUNNXXVKHLWRLVVD

9LLNRQORSXQ ODYDHVLLQW\Y§W

7VHNNDD RPDQ ODMLVL WDUMRQWD MD L,PRLWWDXGX PXNDDQ 6SRUWWLYLLNRQORSSXXQ ZZZ \RXUPRYH ê VXXUWDSDKWXPD

'MMEK>;BBG<3 <A=3 BM;HM>>7

<RXU 0RYH 6XXUWDSDKWXPD WDUMRDD MRND S§LY§ OLLNXQQDOOLVHQ KXYLSXLVWRQ 7DSDKWXPD WDUMRDD VHXURLOOH PXNDYDQ PDKGROOLVXXGHQ O§KWH§ \KGHVV§ YLHWW§P§§Q OLLNXQQDOOLVWD S§LY§§ /DMLWDUMRQWD RQ HQQHQQ§NHP§W¹Q YUW 6SRUWWLYLLNRQORSXQ RKMHOPD 0DDQDQWDLVWD NHVNLYLLNNRRQ ODYDRKMHOPDD WDUMRDYDW 5HFNOHVV /RYH PD ,GROV W§KWL PD )LQWHOOLJHQV WL 3LQWDQGZHIDOO -HQQL 9DUWLDLQHQ NH 0RWRULLNND0LLNND

3§LY§NRKWDLVHW S§§V\OLSXW 7LNHWLVW§ ZZZ WLNHWWL ê $YRLQQD SH NOR OD VX MD PD NH <RXU 0RYH 6XXUWDSDKWXPDQ OLLNXQWDVLV§OO¹W RQ VXXQQLWHOWX \OL ×YXRWLDLOOH MRWHQ WDSDKWXPDD HL VXRVLWHOOD DOOH N\PPHQYXRWLDLOOH

QHQ XWXPL WXPD D W W L R LOP SDK WRMD MD VXXUWD /LV§WLH XUPRYH ê R ZZZ \

<KWHLVW\¹VV§

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita? Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

Sisältö 2/11 VAKIOT

Julkaisija Sukeltajaliitto ry Radiokatu 20, 00093 SLU www.sukeltaja.fi

Osoitteenmuutokset: puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516 office@sukeltaja.fi

Päätoimittaja Matti Anttila matti.anttila@sukeltaja.fi

Toimitussihteeri Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi

Toimitus Kumppania Oy Susanna Kallama Keskuskatu 51 38700 Kankaanpää puh. 040 587 2445 susanna.kallama@kumppania.fi

40 38

TYRSKYT: Suomenlinnan näyttelyssä vedanlainen historia, silicageelillä kamera kuivana, vieralajeissa äyriäiset, uusi sinettiseura. PERSOONA: Sukelluslääkäri Simon Mitchell. NORPAT: Kesän leirit. Kalaa ja kuvaa Sporttiohjaajapäivillä. KUVA-ALBUMI: Öinen kalmari.

PÄIVITYKSET

18 28 38

VANUATU: hylkyjä ja sotaromua onnellisessa paratiisissa. LÄÄKKEET ja sukellus vaativat valppautta ja harkintaa. SEMINAARISTA sukelluslääketieteen kuulumiset.

Varusteuutuuksia sivulla 40.

VARUSTEET: Räpylöitä pienimmille, skootteri isommille, valoa pimeään. SYVÄSTÄ PÄÄSTÄ: Mika Rautiainen.

Toimitusneuvosto Matti Anttila, Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Veli-Matti Korppi-Tommola, Ilona Lindström, Pasi Mannerkoski, Juuso Nikkilä, Mimi Rantanen, Mika Rautiainen, Juha Toivonen Taitto Kumppania Oy Julia Hannula Kannen kuva Päivi Pelkonen Ilmoitusmyynti Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156 vm.kt@kolumbus.fi Sukeltaja ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa Repro Aste Helsinki Oy Paino Oy Scanweb Ab

JARI HOVIKORPI

ISSN 1237-1688

SUKELTAJALIITTO RY

8SSRSDOORQ 00 NLVDW 6XRPHHQ ͙͝ǤȂ͚͙Ǥ͠Ǥ

KUVAT: ROY NURMI

¡ ¡ ¡Ǥ ¡¡ ¡ ¡ Ǥ Ǥ ̻ Ǥ

6QRUNODD WXUYDOOLVHVWL

2QNR WHLOOl YDSDDHKWR K\Yll LVWRLPLQWD D" Ǧ

¡ Ǥ ¡ ¡ ¡¡ Ǥ Ǥ ǤƤȀ Ǧ Ǥ ¡¡ ͞Ǥ͝Ǥ

͚͘ǤȂ͚͙Ǥ͠Ǥ ¡ ¡ ¡ Ú ¡ Ǥ Ǧ Ǥ ¡¡ ¡ ¡ ¡ Ǧ Ǥ ǤƤȀ Ǥ

FUTUREIMAGEBANK

SUKELTAJALIITTO RY, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi

Pääkirjoitus

matti.anttila@sukeltaja.fi

TALKOO- VAI TIIMITYÖTÄ, JA SEN VOIMAA

Sukeltajaliiton valiokuntien, työ-

ryhmien ja toimiston ihmiset käyvät melkoisen paljon muissakin kuin sukeltamiseen liittyvissä eri lajijärjestöjen kokouksissa. Toiminnan kehitys perustuu paljolti työryhmiin, joissa työskentelee vapaaehtoisia. Itse asiassa kaikkien yhdistysten toiminta perustuu pitkälti vapaaehtoisiin. Talkoisiin siis. Jostakin syystä sana ”talkoohenki” ei tunnu olevan kaikkialla muodissa, mutta puhutaan sitten vaikka tiimityöstä. Sitähän se on. Talkoissa täytyisi muistaa se, että jo

yhdessä tekeminen on päämäärä. Tulokset tulevat sen kautta. Vanha totuus on se, että jos resursseista huolehditaan, niin tuloksia syntyy. Valitettavan monessa seurassa tilanne on kuitenkin se, että ne samat ahkerat työmyyrät, jotka tekivät asiat viimeksi, työllistetään jatkossakin. Ennen pitkää työinto

loppuu ja talkoista tulee puurtamista. Tässä kohtaa olisi hienoa antaa joku

kaikkitietävä vinkki, mutta valitettavasti sellaista kultaista neuvoa ei olekaan, jolla motivoisi kaikenlaisia ihmisiä. Joskus ihmisten lähes säännönmukainen kierrättäminen toimii, joskus vasta ajan kanssa kerätään kokemusta ja työn iloa. Joka tapauksessa tärkeintä on se, että tekijöillä on keskenään kivaa. Se jos mikä heijastuu lopputulokseen. Siispä kiitokset Fitness & Bubbles -tiimille. Kiitos Sukeltajaliiton koko satahenkiselle työryhmä-, toimisto- ja valiokuntaosaajajoukolle. Ja ennen kaikkea, kiitos sukellusseuroillemme. Meidän kaikkien varassa lepää yhteisen harrastuksemme tulevaisuus.

ANTTI VUORIKOSKI

Tammikuun lopulla pidetty Fitness & Bubbles -seminaari osoitti taas sen, minkä niin usein seuratyössäkin näkee: yhdessä tekemällä syntyy!

P.S. Tulkaa kaikki mukaan YOUR MOVE -tapahtumaan toukokuussa. Talkoilla tehty, tietysti!

MATTI ANTTILA päätoimittaja

TÄRKEINTÄ ON, ETTÄ TEKIJÖLLÄ ON KESKENÄÄN KIVAA.

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

RISTO SAJANIEMI, ESPOO

Kun Risto hankki matkamoottoriveneen, tuntui hänestä turvallisuutta lisäävältä käydä sukelluskurssi vuonna 1986. Hän oli silloin 46-vuotias. – Kotisatamassani toimi sukellusseura H2O ry, johon liityin. Saman tien alkoi ”putki” hallitukseen, sihteeriksi, puheenjohtajaksi, kouluttajaksi, koulutusvastaavaksi… Sukellus vei mennessään! H2O:n kunniapuheenjohtaja-nimityksen sain vuonna 2004. Hän on toiminut aktiivisesti pitkään myös Sukeltajaliitossa. Mistä motivaatio kaikkeen tähän vapaaehtoistoimintaan? – Se on pohjimmiltaan luonnekysymys. Olen silleen kieroutunut, että tulen onnelliseksi voidessani tehdä toisia onnelliseksi. Kun saan jotain hyvää aikaan, se innostaa uusiin haasteisiin. H2O:ta luotsasin 14 vuotta; nyt olen erään venekerhon kommodori ja hallinnon pyörittäjä. Minkäs seepra raidoilleen voi …

Tätä nykyä Risto sukeltaa lähinnä etelässä. – Thistlegorm vuonna 2009 oli eräänlainen toiveiden täyttymys. Että vielä 69-vuotiaana pääsin näkemään sen! Näin 70-vuotiaana ei tarvitse enää sukeltaa syvällä, kylmässä, pimeässä eikä myrskyssä. Nyt riittää helpommat dyykit. Hyvä perusterveys on kaiken A ja O. Kun sellaisen olen vissiin saanut syntymälahjaksi, sitä pitää vaalia, ja hidastaa raihnastumista. Toivon voivani sukeltaa vielä useamman vuoden, voimieni mukaan tahtia keventäen. Sukeltajien yläikäraja nousee. Olemme aiempaa hyväkuntoisempia. Sukellusvarusteet ja -käytännöt kehittyvät. Kaikki tämä helpottaa sukellusuran jatkamista iän myötä. Yritän omalta osaltani katsoa minkälainen on ikääntyvän sukeltajan tie, hän sanoo. Risto kirjoitti tähän lehteen jutun Viljahylystä sivulla 8. 5

Museoviraston meriarkeologian yksikön tutkimusinventoinnit keskitettiin Unescon maailmaperintökohteisiin, ja ensimmäisenä kohteena oli Helsingin edustan linnoitusalue Suomenlinna. Inventoinnin tavoite oli kerätä uutta tietoa Suomenlinnan vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä, ja alusta lähtien oli tarkoituksena järjestää inventoinnin tuloksista näyttely Suomenlinna-museoon. Inventointityö jatkuu edelleen, mutta näyttely avautuu toukokuussa kertomaan siitä, miten historian kerrostumat näkyvät vuonna 1748 perustetussa linnoituksessa. Työ alkoi vuonna 2007 viistokaikuluotaamalla tutkittava vesialue. Tarkastettavia kohteita paljastui runsaasti, ja niitä tunnistettiin sukeltamalla sekä ro-

bottikameran ja kaapelikameran avulla. Lopulta saatiin vielä Suomenlinnan hoitokuntakin mukaan tutkimustyöhön rahoittamaan Meritaito Oy:n tekemä monikeilainluotaus koko 80 hehtaarin vesialueeseen. Ranta-alueet on koluttu sukeltamalla läpi 80-luvulla erittäin perinpohjaisesti Teredo Navalis -yhdistyksen voimin. Tämä vertailuaineisto yli kahdenkymmenen vuoden takaa muodosti inventoinnille tärkeän pohjan ja myös muinaisjäännöksissä tapahtuneiden muutosten havainnoinnin.

Alueen maankäyttö on ollut intensiivistä, mikä luonnollisesti heijastuu vedenalaisessa maisemassa. Mereen on kautta aikain surutta siivottu tavaraa kotitalousjätteestä ammuksiin. Itämeri erityisolosuhteineen on säilönyt kaiken tämän. Yhdeksi kiinnostavaksi tutkimuksen teemaksi nousi käytöstä poistettujen alusten kierrätys: vanhoja aluksia upotettiin muun muassa aallonmurtajan perustaksi. Osittain samoilla perustuksilla on edelleen toimiva aallonmurtaja.

ALUKSET AALLONMURTAJANA

Suomenlinnan vedenalainen kulttuuriperintö sisältää myös monumentaalisuutta. Tykistölahden suulla, sukellusvene Vesikon edustalla on koko salmen levyinen työpato. Tämä hirsinen

PATO POHJALLA

Inventointityö aloitettiin perehtymällä kirjallisuuteen ja kertyneeseen arkistoaineistoon. Hyvin pian kävi ilmi, että tehtävä on erittäin haasteellinen.

patorakenne on parhaimmillaan 12 metriä korkea. Se on todella taidokkaasti tehty, mutta sitä ei koskaan käytetty suunnitellulla tavalla. Rakenne liittyy Venäjän vallan loppuaikaan, jolloin Venäjän Itämeri-laivastolle ryhdyttiin patoamaan korjaustelakkaa Tykistölahteen. Valta vaihtui linnoituksessa ja hanke haudattiin. Patorakenteet lähes unohdettiin meren pohjaan. Patorakenne erottuu erittäin selvästi myös monikeilainaineistossa. Aineiston avulla saatoimme todeta aiemman vapaaehtoisvoimin tehdyn dokumentoinnin olevan todella tarkkaa, eikä pato ole merkittävästi hajonnut kovista virtauksista huolimatta. MINNA LEINO, MERIARKEOLOGI, MUSEOVIRASTON MERIARKEOLOGIAN YKSIKKÖ

TERVETULOA NÄYTTELYYN! Lämpimästi tervetuloa tutustumaan Näkin kengissä, Suomenlinnan vedenalainen kulttuuriperintö -näyttelyyn. Näyttely avautuu Suomenlinnakeskuksessa sijaitsevassa Suomenlinna-museossa 20.5.2011 ja on avoinna vuoden loppuun.

Suomenlinnan vedenalaisesta inventoinnista ja näyttelystä vastannut meriarkeologi Minna Leino työssään. 6 S U K E LLT LTA TA J A

Näyttely on vaatinut useiden tahojen yhteistyötä. Haluan kiittää yhteistyökumppaneita Museovirastosta, Suomenlinnan hoitokunnasta ja Ilmatieteen laitokselta sekä erityisesti reipasta sukellustiimiä Tero Tankkaa, Ville Peltokorpea, Maija Huttusta ja Ville Leinoa. Erityiskiitokset haluan osoittaa Kalle Saloselle ja Juha Flinkmanille sekä Petri Puromiehelle, jonka ottamia hienoja kuvia on näyttelyssä esillä.

PETRI PUROMIES, MUSEOVIRASTO

NÄKIN KENGISSÄ – SUOMENLINNAN VEDENALAISTA HISTORIAA

WWW.SUKELTAJA.FI

KIRJA

Snorkkelisukelluksesta kiinnostuneille on tarjolla nyt kattava snorkkelisukelluksen perustekniikoihin keskittyvä oppikirja. Uusi Snorkkelisukelluskirja pohjautuu Svenska Sportdykarförbundetin julkaisemaan Fridykningteokseen. Kirjaa on muokattu Suomen olosuhteita vastaavaksi. Teos keskittyy snorkkelisukelluksen perustekniikoihin, uintitekniikkaan räpylöillä, laajaan varustetietopakettiin, sukellusfysiikkaan, snorkkelisukelluksen fysiologiaan ja turvalliseen snorklaamiseen avovedessä. Kirjan valokuvat ovat värikkäitä ja selkeitä. Sukellusfysiikkaan liittyvät asiakokonaisuudet on onnistuneesti avattu auki lukuisine havaintokuvineen. Snorkkeli-

sukelluksen uintitekniikkaosio on laaja ja houkuttelee helposti konkarisnorklaajankin veteen kertaamaan ja hiomaan perusvälinetekniikkaansa. Oppikirja on sopivan kokoinen myös lomareissukirjaksi. Kirja sopii vallan mainiosti niin aloittelevalle nuorelle tai jo hieman varttuneemmalle snorklaajalle kuin myös jo hyvät snorkkelisukellustaidot omaavalle vesipedolle. Kirjaa voi tilata www.sukeltaja.fi verkkokaupasta, hinta on 20 euroa. TUULA VIIKARI

VINKKI

SILICAGEELIPUSSI KAMERAN KOTELOON Uusista laukuista ja kengistä putkahtelevia silicageelipusseja ei kannata heittää pois. Ne imevät itseensä kosteutta, ja tätä ominaisuutta voi hyödyntää vaikkapa sukelluskuvaaja. Laita pussi kamerasi sukelluskoteloon keräämään sinne mahdollisesti muodostuva kosteus.

Olemukseltaan herkkä sirokatkarapu on läpikuultavan vaaleanruskehtava.

LAURI URHO

OSA 2

UUSI SNORKKELISUKELLUS-KIRJA

SUKELTAMALLA BONGATTAVAT VIERASLAJIT – ÄYRIÄISET Suomen rannikolla on tavattu täällä luonnollisesti esiintyvien halkoisjalka-äyriäisten ja katkarapujen lisäksi kaksi vierasta äyriäislajia. Kaspianmassiainen (Hemimysis anomala) havaittiin Suomessa ensimmäistä kertaa vuonna 1992 sukeltamalla lounaissaaristossa. Tätä Kaspianmereltä kokoisin olevaa lajia on saatu sukeltamalla myös Hankoniemeltä ja Helsingin edustalta sattumalta pohjaeläinnäytteenotossa. Noin 1 cm pituisia kaspianmassiaisia voi päiväsaikaan tavata parvissa punalevä- ja sinisimpukkayhteisöjen yhteydessä, joissa laji välttelee suoraa auringonpaistetta. Läpikuultavat yksilöt saattavat kuitenkin piilotella kivikossa. Yöllä parvet usein siirtyvät lähemmäs pintaa, jolloin ne on helppo havaita etenkin selkäkilvessä ja pyrstössä punaisena hehkuvien kromatoforien ansiosta. Vierasperäistä ”sirokatkara-

pua”* (Palaemon elegans) on tavattu Hangon lähellä vuonna 2003 ja vuonna 2010 Rymättylässä. Lisäksi Kirkkonummelta on sukeltajien tekemiä havaintoja, joita ei ole vahvistettu. Sirokatkaravun luontainen levinneisyysalue ulottuu Koillis-Atlantille. Yleisväritykseltään vaaleanruskehtava läpikuultava sirokatkarapu kasvaa usean senttimetrin mittaiseksi, ja sillä on kotoperäistä leväkatkarapua (Palaemon adspersus) voimakkaammin keltaista ja sinistä raidoitusta jaloissaan. Sirokatkarapua esiintyy ainakin rakkolevävyöhykkeessä matalassa vedessä. Sukeltajia pyydetään ilmoittamaan lajihavainnoista Merikeskukseen Maiju Lehtiniemelle, maiju.lehtiniemi@ymparisto.fi, joka antaa myös neuvoja näytteiden lähettämisestä. *lajin suomenkielinen nimi ei ole vielä vakiintunut. REETTA LJUNGBERG

Kaspianmassiainen on väriltään vaaleanpunertava. Sen selkäkilvessä ja pyrstössä on punaisena hehkuvia kromatoforeja. REET TA LJUNGBERG

VILLE VALOKUVAAJA

VILJAHYLKY LAIVOJEN HAUTAUSMAALLA Porkkalanniemi on ollut merenkululle tärkeä risteyspaikka jo ammoisista ajoista. Tällä kohtaa Suomenlahti on kapeimmillaan, mikä teki ylityksen etelään Rääveliin (Tallinna) helpoksi. Suojaisa saaristoreitti jatkui itään Pietariin. Porkkalanniemellä oli tärkeä sotilaspoliittinen merkitys vielä toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen. Niinpä alueesta on muodostunut todellinen laivojen hautausmaa. Sukellusmahdollisuudet ovat alueella oivalliset. On hyvät maa- ja meriyhteydet sekä suojaisia satamapaikkoja palveluineen. Paikalle on helppo tulla, ja säästä riippumatta löytyy suojainen sukelluspaikka. Tunnettuja hylkyjä on kymmeniä. Näitä ovat muun muassa Klaus Oldendorﬀ, M451, Gordyi, Sundsborg, Tynnyrihylky, Amatus, Uunihylky, Linjatauluhylky, Alko ja hännänhuippuna Viljahylky. Viljahylky sijaitsee Rönnskäristä itään, Rågrundin pohjoispuolella, Galjonsgrundin viereisen pikkuluodon lounaisran8 S U K E LTA J A

nassa. Kyseessä on vaatimaton puurakenteinen museohylky, jonka pituus on parikymmentä metriä. Runko on kokonainen, yläosa palanut. Pohjan lyijyvuorauksen perusteella rakennusajankohdaksi arvioidaan 1800-luvun loppua. Alus lienee uponnut samalla vuosisadalla. Merikortti on tällä kohtaa hankala luettava, luodot ovat nimettömiä. Kansalaisen Karttapaikka näyttää selkeämmän kuvan. Oikean luodon tunnistaa luonnossa pyöreästä betonisesta jalustasta luodon itäpäässä. Rantaan ei saa kiinnittyä, koska ollaan linnustonsuojelualueella. Pohja taas on sileää kalliota, ankkuri ei pidä ollenkaan. Tämä asettaa kipparille omat haasteensa nimenomaan lounaistuulella, joka onkin vallitseva tuulensuunta. Viljahylky on erittäin hyvä peruskurssin aloituskohde: alkaa rannasta, syvenee sopivasti, on kohtuullisen kokoinen, ei vaarallisia paikkoja. RISTO SAJANIEMI

VILJAHYLKY Alus: puinen runko Mitat: pituus 15–20 m, leveys noin 5 m, korkeus noin 4 m Koordinaatit: P 59 56,26 I 24 24,10 WGS-84 Pohjan syvyys: 2–10 m Pohjan laatu: kalliota ja kiviä Lisätietoja: ”Hylkyjä Suomenlahdella ja Saaristomerellä”, Vaheri-HyvärinenSaari Karisto 1996 s. 256 www.hylyt.net, ”Viljalaiva” http://kulttuuriymparisto.nba.ﬁ/ netsovellus/rekisteriportaali/portti/ Museoviraston rekisteriportaalin muinaisjäännösrekisteri, nro 1182 ”Råggrund1”

RISTO SAJANIEMI

Porkkalanniemi hylkyineen on suojaisa sukelluspaikka.

KUVAT: TIMO VIKMAN

WWW.SUKELTAJA.FI

Tule kuvaamaan -kisassa nuoret kuvaajat voivat lainata kameran.

SUKELLUSKUVAUSTA YHTEISLÄHDÖLLÄ Joukko sukeltajia pulahtaa veden alle aamulla kameroineen, ja samana iltana palkitaan päivän aikana otetuista kuvista parhaat. Tässä on pähkinänkuoressa Tule kuvaamaan -kilpailun ajatus. Kouvolan alueella tällaisia kisoja järjestettiin SM-tasolla vuodesta 1982 alkaen yli kymmenen kertaa Vesikot ry:n Vesa Niemen johdolla. Hän organisoi edelleen Jaalan vesistössä lähes vuosittain paikallisia kilpailuja samalla periaatteella. Viime vuosien aikana vedenalainen valokuvaus on tullut lähes jokaisen sukeltajan ulottuville. Vesa Niemen kertomuksista Tampereen Urheilusukeltajissa saatiin ajatus valtakunnallisen, kaikille sukeltajille avoimen Tule kuvaamaan -kilpailun järjestämisestä.

Kaukajärvi Open -kilpailu järjestetään 18.6. tamperelaisten sukeltajien ”olohuoneessa”, kirkasvetisessä Kaukajärvessä. Kuvaajilla on neljä tuntia aikaa kuvaamiseen ja tämän jälkeen vielä kaksi tuntia valita mielestään kaksi parasta kuvaansa arvosteltavaksi. Tuomariston päätös julkaistaan ja palkinnot jaetaan samana iltana. Järjestäjät toivovat erityisesti nuorten osallistumista. Kynnystä heidän osallistumiseensa pyritään pitämään mahdollisimman matalana. Järjestäjät tarjoavat kameroita lainaksi nuorille kuvaajille ja heille on omat sarjansa. Lisätiedot ja ilmoittautuminen www.taursu.ﬁ/ kaukajarvi-open JYRKI LÄHDE

Vedenalainen Veljeskunta eli puolustusvoimien entiset ja nykyiset kantahenkilökuntasukeltajat kokoontuivat Turkuun 29.1.2011. Paikalla oli Meri-, Maa- ja Ilmavoimissa sukeltajina palvelleita ja palveluksessa olevia kuudelta eri vuosikymmeneltä. Yksi 130 osallistujasta oli tilaisuuden kunniavieras, sotilassukelluskoulutuksen opit Suomeen 1950-luvulla tuonut ja ensimmäisten kurssien johtajana toiminut komentajakapteeni (evp.) Antti Näsi. Tämä vuosittainen kohtaaminen järjestettiin ensimmäisen kerran 2006. Pelkästään vanhojen tuttujen tapaamisesta ei kuitenkaan ole kyse. – Vaikka muistoja kerrataan, ovat tapaamisen päämäärät ammatilliset. Sukellus kehittyy jatkuvasti, ja tavoitteena on kertoa alan kehityksestä sekä siirtää tietoa ja osaamista kokeneilta sukeltajilta nuoremmille. Myös erikoiskoulutuksen saaneiden yhteenkuuluvuuden tunteen rakentaminen on tärkeää, kertoo järjestelyistä vastannut kapteeniluutnantti Petri Pekkala. HISTORIAA JA NYKYTILAA

Ohjelma oli kiinnostava läpileikkaus historiaa ja nykyisyyttä. Komentajakapteeni Antti J. Näsi kertoi toiminnan alkuajoista. Oppi koulutukseen haettiin vuonna 1953 Ruotsista, missä Näsi osallistui raivaajasukeltajakurssille. Vuonna 1954 järjestettiin Ruotsista saatujen oppien mukaan ensimmäinen nykymuotoinen sukeltajakurssi Suomen Turussa. Historiaa käsitteli myös esitys käynnissä olevasta sotilassukelluksen historiikkiprojektista. Perinteen tallentamista tehdään Merivoi10 S U K E LTA J A

mien tukemana, ja tavoitteena on koota aineistosta aihepiiriä valottava tie-tokirja. Sotilassukelluksen oppeja on haettu ulkomailta 1950-kuvun jälkeenkin. Varsin konkreettisesti asia tuli esille kommodori Markus Aarnion kertoessa omista kokemuksistaan U.S. NAVY SEAL -koulutuksessa vuonna 1987. Nämä kokemukset toimivat pohjana, kun Merivoimat käynnisti raivaajasukeltajakoulutuksen rinnalle erilliset taistelusukeltajakurssit, ensin koeluontoisesti vuonna 1994 ja pysyvämmin 2000-luvun alussa. Sekä raivaaja- että taistelusukeltajien koulutusohjelmissa käytetään edelleen useita SEALs-kurssilta omaksuttuja harjoitteita ja tehtäviä. Kurssin ja sotilassukeltamisen nykytilaa esitteli kurssinjohtaja kapteeniluutnantti Sami Äijälä. –Vaikka kyseessä on rankka ja vaativa erikoisjoukkokoulutus, pääsykokeissa pärjääminen ja kurssin läpäiseminen onnistuu hyväkuntoiselta ja liikunnalliselta varusmieheltä. Kurssin jälkeen osa taistelusukeltajakoulutuksen saaneista varusmiehistä hakeutuu Erikoistoimintaosastoon (ETO) ja jatkaa kouluttautumistaan ammattisotilaina. Raivaajakoulutuksen saaneista osalle tarjoutuu mahdollisuus jatkaa koulutustehtävissä Sukeltajakoululla. ANTTI ELLONEN

Vedenalaisen Veljeskunnan tunnus julkistettiin Turun tapaamisessa. Tunnuksen on suunnitellut kapteeniluutnatti Petri Pekkala.

JOUKO MOISALA

VEDENALAINEN VELJESKUNTA KOOLLA

Vedenalaisen Veljeskunnan tapaamiseen osallistui 130 sukeltajaa kuudelta eri vuosikymmeneltä.

VARUSMIESPALVELUS SUKELTAJANA? Sukeltajakoulutukseen otetaan yksi saapumiserä vuodessa. Kaikkien sukeltajien palvelusaika on 362 vuorokautta. Sukeltajaksi hakeudutaan vapaaehtoisesti. Halukkuus sukeltajaksi kannattaa tuoda esille jo kutsunnoissa. Koulutukseen voi hakeutua myös palvelukseen astumisen jälkeen. Tällaisessa tilanteessa palvelus toisessa joukossa keskeytetään ja sukeltajaksi hakeutuvalle annetaan uusi palvelukseenastumismääräys. Palvelusajasta hyvitetään alokaskausi, jolloin palvelusaika Sukeltajakoulussa on 10 kuukautta. Valintakokeet järjestetään vuosittain lokakuussa Upinniemessä. Kokeissa mitataan hakijoiden fyysistä ja psyykkistä suorituskykyä. Kurssille päästäkseen ei tarvitse olla kilpauimari eikä teräsmies. Myöskään aikaisempaa sukelluskokemusta ei edellytetä. Peräänantamattomuus, hyvä kunto ja uimataito sen sijaan ovat tarpeen. Valintakoelajeja ovat muun muassa 12 minuutin juoksutesti, 10 kilometrin reppumarssi, penkkipunnerrus 50 kilon painolla, leuanveto ja vatsalihasliikkeet. Lisäksi suoritetaan erilaisia uintitestejä, minuutin hengenpidätys uima-altaassa, etsintäsukellus 6 metrin syvyyteen ja vähintään 25 metrin pituussukellus. Valintakoelajeja ollaan uudistamassa. Tarkempia tietoja lajeista ja viikolle 40 järjestettävistä valintakokeista voi tiedustella Sukeltajakoululta. Valintakokeisiin kannattaa harjoitella etukäteen. Hengenpidätystä ja sukelluslajeja ei saa kuitenkaan koskaan harjoitella yksin.

WWW.SUKELTAJA.FI

ABOA AQUANAUTSISTA SINETTISEURA haastavan, oli toimintamme dokumentointi. Meidän ei tarvinnut muuttaa olemassa olevia toimintamallejamme tai -tapojamme mitenkään, koska kaikki toiminta on ollut alusta asti junnutoimintaa, jossa aikuiset ovat mukana lasten ehdoilla. Tämä teki dokumentoinnista haastavan. Miten dokumentoida seuran normaalitoiminta, joka on itsestäänselvyys mukana oleville? Se tuntui jotenkin turhauttavalta. Vähän sama kuin kirjoittaisi toimintaohjeet miten syödään tai pukeudutaan normaalisti. Prosessin myötä seuralle toki tuli pari uutta juttua mietittäväksi ja kehitettäväksi. Näitä olivat

esimerkiksi seuran turvallisuusvastaavan nimittäminen ja tehtävän kuvaaminen sekä laitesukellustoiminnan käynnistäminen, jolla mahdollistetaan harrastuksen laajentaminen ja jatkaminen seurassa myös snorkkelisukeltamisen jälkeen. Saavutettu Sinettiseuran arvo merkitsee meille erittäin paljon, ja uskomme, että se tuo uusia aktiivisia harrastajia seuraamme. Ja olemme siitä aidosti ylpeitä, sillä tätä kirjoittaessani olemme ainoa Sukeltajaliiton Sinettiseura Lounais-Suomessa. www.abaq.net KARI HÄNNINEN, PUHEENJOHTAJA, ABOA AQUANAUTS RY

ABAQ PÄHKINÄNKUORESSA Aboa Aquanauts ry (Abaq) on perhesukellukseen erikoistunut turkulainen sukellusseura. Seura on perustettu 2006 ja siinä on jäseniä 38. Toimintamme lähtökohtana on alusta asti ollut perhekeskeisyys, jossa vanhemmat harjoittelevat yhdessä lastensa kanssa snorkkelisukellusta. Aiempaa sukelluskokemusta ei tarvita. Tavoitteena on saada sukelluksesta perheen yhteinen harrastus.

KARI HÄNNINEN

Aboa Aquanauts ry (Abaq) vastaanotti 19.1.2011 Nuoren Suomen Sinetin merkiksi laadukkaasta nuorisotyöstä. Teimme Sinetin eteen töitä noin kolme vuotta. Käynnistimme hankkeen, koska uskoimme omaan tekemiseemme ja sen hyvään laatuun, mutta koska olemme pieni ja nuori seura, halusimme Sinetin myötä saada toiminnallemme uskottavuutta ja näkyvyyttä ja näiden myötä lisää aktiivisia harrastajia seuraan. Tulevatko nämä tavoitteet toteutumaan ja millä tasolla, selviää vasta ajan saatossa. Se, mikä teki itse sinettiprosessista samalla sekä helpon että

11 11

SUKELLUSKALASTAJAN MANSIKKAPAIKKA – RIHTNIEMEN NOKKA RAUMALLA VEDESSÄ LOJUU RENTO, KESKITTYNYT, SULAVALINJAINEN MYRSKYÄVÄN MEREN YKSINÄINEN SAALISTAJA. JOKU SAATTAISI ARVATA VEDESSÄ OLIJAA HYLKEEKSI. ELETÄÄN LOKAKUUN PUOLIVÄLIÄ, JOLLOIN RIHTNIEMEN KÄRKEEN KOKOONTUU KAUNIITA HOPEAKYLKIÄ  SIIKOJA.

Saalistaja on sukelluskalastaja lempipuuhassaan. Hän vetää keskittyneesti ilmaa keuhkoihinsa ja rauhoittaa mielensä. On sukellettava matalaan veteen, alle neljään metriin, hakeuduttava piiloon kiven taakse vedessä keinuvan rakkolevän joukkoon ja odotettava. Useiden paikanvaihtojen ja kymmenien sukellusten jälkeen vaiva palkitaan: kolmen siian parvi pyörähtää iloisesti edessä. Kalastaja tietää, ettei nyt ole oikea hetki laukaista asetta. Siiat ovat liian kaukana. Vesi on kirkasta kuin kristalli, näkyvyys vaakasuunnassa lähes kymmenen metriä. Siiat jatkavat leikkisästi eteenpäin nokkien

rakkolevästä syötävää, häviten tyrskyihin uudelleen. Sukeltaja nousee varoen hengittämään. Nyt pitää liikkua hiljaa ja melua pitämättä. Seuraavaan sukellukseen on valmistauduttava huolellisesti, siirryttävä muutama metri ja kätkeydyttävä uudelleen. Sukeltaja katsoo lähellä olevaan kariin kaatuvaa tyrskyä lähes loputtoman ajan, kunnes aistit valpastuvat taas. Siiat uivat suoraan kohti. Ne tulevat suunnasta, josta eivät pysty havaitsemaan maastopukuista uhkaa. Kalastaja odottaa vielä hetken. Ensimmäinen kaloista huomaa harppuunan kärjen liikkeen ja kääntyy pois. Kolmas ei ehdi tajuta mitä tapahtuu, kun

terävä kärki uppoaa sen kylkeen. Saalistaja nousee pintaan, repii ilmaa keuhkoihinsa ja alkaa varoen kelata siimaa. Hän on havainnut hyvän osumansa ja vetää päättäväisesti rimpuilevan saaliin syliinsä. Kevyt nykäisy siian niskasta ja taistelu on ohi. Tietokone näyttää sukellusajaksi muutamaa sekuntia vaille kaksi minuuttia ja kolmen ja puolen metrin syvyyttä. Sukeltaja rekisteröi tiedot omaan tiedostoonsa ja on valmis palaamaan rantaan. Tällä kertaa onnisti – Ahti antoi karjaansa. Rihtniemen nokka on loppusyksystä veden jäähdyttyä alle 16 asteen upea paikka kalastaa siikaa ja taimenta. Siian kalas-

WWW.SUKELTAJA.FI

Rihtniemen rauhaa sukelluskalastaja ja valokuvaaja Matti PyykĂśn silmin.

taminen on Ă¤Ă¤rimmĂ¤isen hankalaa, mutta sen vuoksi myĂśs palkitsevaa puuhaa. Saaliit eivĂ¤t koskaan ole suuria, mutta usein ruokapĂśytĂ¤Ă¤n on jotain viemistĂ¤. Parhaiten hommassa onnistuu pari pĂ¤ivĂ¤Ă¤ tuulisen pĂ¤ivĂ¤n jĂ¤lkeen, kun ravintoa on vedessĂ¤ runsaasti. Kovalla myrskyllĂ¤ homma on jĂ¤nnĂ¤Ă¤, mutta piiloutuminen tyrskyissĂ¤ on vaikeaa ja nĂ¤kyvyys huonompi. Paikka on tuulille otollinen ja virtauksia siellĂ¤ on lĂ¤hes aina; ehkĂ¤ sen vuoksi se myĂśs kerĂ¤Ă¤ kalaa ympĂ¤ristĂśĂśnsĂ¤. Pohja vuorottelee kaunista valkoista hiekkaa ja ruskeanhehkuista rakkolevĂ¤Ă¤. Muistona edellisen vuosisadan vaihteen raumalaisesta purjelaiva-

ajasta alueen pohjalla tĂśrmĂ¤ilee vanhoihin laivankappaleisiin, joita jĂ¤Ă¤ ja myrskyt levittelevĂ¤t. MitĂ¤Ă¤n varsinaisia hylkyjĂ¤ ei alueella ole, siitĂ¤ jĂ¤Ă¤t ja myrskyt pitĂ¤vĂ¤t huolta. Rihtniemeen pĂ¤Ă¤see ajamalla Raumalle tai Uuteenkaupunkiin ja suuntaamalla rantatielle kaupunkien vĂ¤lillĂ¤. EhkĂ¤ helpoin tapa on lyĂśdĂ¤ hakukoneeseen â&#x20AC;?Rihtniemi â&#x20AC;&#x201C; lintutorniâ&#x20AC;?. VenettĂ¤ on aika hankala laskea paikan pĂ¤Ă¤llĂ¤, mutta sukelluskalastajalle uiminen on osa harrastusta. Voin suositella paikkaa jo vĂ¤hĂ¤n harrastusta harjoittaneelle tai mikĂ¤ ettei aloittelijallekin, mikĂ¤li sĂ¤Ă¤ on tuuleton. Jos

kuitenkin saavut paikalle veneellĂ¤, muista Rihtniemen maine karikkoisena ja ristiaallokkoisena paikkana. TĂ¤rkeĂ¤Ă¤ on, ettĂ¤ ankkuroit veneesi huolellisesti. LisĂ¤ksi mikĂ¤li et halua vaivata merivartiostoa, merkitse veneesi selkeĂ¤sti sukeltajan lipulla, sillĂ¤ niemen kĂ¤rjessĂ¤ oleva valveutunut lintubongari soittaa muussa tapauksessa takuuvarmasti heille kuskittomasta veneestĂ¤! Video sukelluskalastuksesta RihtniemessĂ¤ www.raumakuvasto.ďŹ , hakusanalla â&#x20AC;?harppuunakalastusâ&#x20AC;? PITKIĂ&#x201E; SUKELLUKSIA TOIVOTTAEN, PERTSA LAAKSO RMSK

.$8.$-b59, 23(1 2VDOOLVWX 7XOH NXYDDPDDQ NLOSDLOXXQ 7DPSHUHHQ .DXNDMlUYHOOH ,OPRLWWDXWX PLVHW PHQQHVVl ,OPRLWWDXWXPLVHW MD OLVlWLHWRMD ZZZ WDXUVX Ă&#x20AC; NDXNDMDUYL RSHQ

HYLKYSUKELLUSSEMINAARISSA KUULUTETTIIN VASTUUTA SUKELTAJILLE HYLKYSUKELLUS KIINNOSTAA. SEN OSOITTI VENEMESSUJEN YHTEYDESSÄ JÄRJESTETTY SEMINAARI. SUKELTAJALIITON, PADI:N JA MUSEOVIRASTON MERIARKEOLOGIAN YKSIKÖN YHTEISTYÖSSÄ JÄRJESTÄMÄÄN TILAISUUTEEN OSALLISTUI 250–300 SUKELTAJAA, JA ISTUMAPAIKAT OLIVAT TIUKASSA.

Hylkytietoja löytyy tänä päivänä helposti internetistä. Museoviraston vedenalaisrekisteri on yhdistetty muinaisjäännösrekisteriin ja on kaikkien katsottavissa ja kommentoitavissa verkossa. Mari Salminen Museovirastosta näytti, miten helppoa tiedon haku on. – Nettijakelu on meidän työllemme iso asia, jonka tietenkin toivomme edistävän vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelua ja tiedonvaihtoa, kertoo Maija Matikka Museovirastosta. HYLKYIHIN EI SAA KAJOTA

Koska hylkytiedot ovat julkisia, lisää se yksittäisten sukeltajien vastuuta kohteiden säilyttämisessä. Juha Flinkman SYKE:n Merikeskuksesta toi erityisen vahvasti esille sen, etteivät sorkkaraudat ja rautasahat kuulu sukeltajan varusteisiin. Sukeltajien tulisi ymmärtää olla kajoamatta hylkyihin. Löytyy riittävästi surullisia esimerkkejä siitä, miten hylyistä on riisuttu kaikki irti lähtevä ja esineistöä on kaupattu eri foorumeilla. Kuva UJ-117:n ruorissa roikkuvasta

1 4 S U K E LLTA 14 LT TA J A

rautasahasta keskeen jääneen urakan jäljiltä jäi varmasti seminaariyleisön mieleen. Jokainen voi miettiä, haluaako sukeltaa mieluummin hylyssä, jossa on nähtävillä vain ajan tuomat muutokset, vai hylyssä, joka on ryöstetty ja hajotettu. Hylyt.net-sivusto avattiin jo vuonna 1999, ja se on edelleen kasvava ja kehittyvä haaksirikkojen ja hylkylöytöjen tietopankki. Hylyt.netin ylläpidosta vastaa Pohjalla ry, ja yhdistyksen puheenjohtaja Risto Sajaniemi johdatteli seminaarin kuulijat Suomenlahden hylyille. Sukeltajien vastuullisuuteen liittyy läheisesti myös hylyille kiinnittyminen. Pasi Mannerkoski Sukeltajaliitosta esitteli kajoamattomia ankkurointi- ja kiinnittäytymistapoja. Ankkurointi ja hylkyyn kiinnittyminen vahingoittavat hylkyjä, joten ankkurointi kannattaa tehdä ajatuksella. – Hylkyjen etsiminen naaraamalla ei onneksi enää ole tätä päivää, hän sanoi. Immi Wallin PADI:sta avasi kuulijoille uusia näkemyksiä ROV:n käyttämisestä hylkyjen etsinnässä. Kehittyvää tekniikkaa

pystytään hyödyntämään koko ajan enemmän ja enemmän. Suomenlinnan vesialueilla on tehty aktiivista vedenalaista kartoitusta, jossa on käytetty muun muassa monikeilainluotaustekniikkaa. Minna Leino Museovirastosta kutsui kaikki Suomenlinnaan 20.5.– 31.12.2011 Näkin kengissä -näyttelyyn, jossa esitellään Suomenlinnan vedenalaista kulttuuriperintöä. HARRASTAJAN NÄKÖKULMASTA

Riikka Alvik Museovirastosta muistutti, että kajoamatonta hylkytutkimusta ja -kartoitusta voivat tehdä myös harrastajat. – Sukellusseura voi mainiosti toimia Museoviraston kumppanina. Sukeltajien valokuvat ja havainnot ovat kovasti tervetulleita, kertoi Alvik. – Esineet tulisi aina jättää paikoilleen, sillä niiden sijainti ja suhde muihin löytöihin on tärkeä tieto. Kajoava tutkimustoiminta on aina arkeologian ammattilaisen työtä, Alvik painotti.

WWW.SUKELTAJA.FI JUHA HEISKANEN / TEKKOVERY CHANNEL PRODUCTIONS

Sotamuseo kehittää Riitta Blomgrenin mukaan myös vuorovaikutuksellisuutta sukeltajien kanssa. Sotahylyille myönnetyt sukellusluvat ovat 2000-luvulla moninkertaistuneet. Sotamuseo on uusimassa lupahakumenettelyään vapaamuotoisesta hakemuksesta lomakepohjaiseksi ja luomassa myös erillisen raporttilomakkeen, jolla pyritään keräämään tietoa hylkyjen tilasta. – Ladoga on sotahylyistä suosituin. Vuonna 2009 siellä tehtiin noin 450 henkilösukellusta, kertoi Blomgren. JATKOA SEURAA

Seminaarin suuri suosio takaa sen, että jatkoa varmasti seuraa. Kiinnostavia aiheita on varastossa tuleviin tapahtumiin. Vettyneen materiaalin konservointi, lentokoneiden hylyt, Meriarkeologian NAS-koulutus ja hylkyjen dokumentointiprojektit saattavat kukaties olla seuraavien seminaarien aiheita. Tapaamisiin silloin! SARI NUOTIO

ITÄMERTA VALOKUVAAJIEN JA TUTKIJOIDEN SILMIN

Näyttelyn Sea Lifessa avasi Penina Blankett ympäristöministeriöstä.

Helsingissä Linnanmäen Sea Life -akvaariossa avautui 21.2. näyttely, jossa esitellään Itämerta muun muassa VELMUhankkeen (valtakunnallinen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma), Suomen vedenalaisen merimaailman monimuotoisuuden ja pohjan happikatotutkimusten kautta. Näyttelyn kaunein anti ovat Visa Hietalahden ja Metsähallituksen meribiologien upeat vedenalaiskuvat Perämeren pohjoisosista aina Kotkan edustalle saakka. Kuvista löytyy tyypillisiä itämereisiä vedenalaisia maisemia rakkolevineen ja näkinpartaisniittyineen, punaleviä, kotiloita, sinisimpukoita, merirokkoja ja kaloja. Yksi hienoimmista kuvista on Visa Hietalahden särmäneulan kasvokuva, josta löytää vapaamatkustajana myös merietanan. Näyttelyä koristivat myös pohjaeläinnoudin ja pari erikokoista planktonhaavia. Tilaisuuden avasi Penina

Blankett Ympäristöministeriöstä kertomalla VELMU-kartoituksista ja itse näyttelystä. Metsähallituksen Perämeren aluemeribiologi Essi Keskinen kertoi Metsähallituksen kuvien synnystä työn ohessa ja Suomen rannikon ominaispiirteistä valokuvaajan silmin: pohjoisesta lähdettäessä veden väri vaalenee humuspitoisen ruskeasta Merenkurkun kirkkaaseen muuttuakseen Saaristomeren vihreän kautta uudelleen Kotkassa ruskehtavammaksi. Valokuvaaja Visa Hietalahti kertoi muutamien kuviensa synnystä ja taustoista, ja Anna Jansson SYKEstä kertoi tutkimuksesta, jossa pehmeitä pohjia on peitetty erikokoisilla pressuilla ja siten luotu happikatoa keinotekoisesti. Pressujen poistamisen jälkeen eläimistön palautumista alueelle on mitattu sekä näytteenotolla että erilaisilla pohjaeläinansoilla. ESSI KESKINEN, METSÄHALLITUS

TULE TUTUSTUMAAN! Itämeren vedenalainen lumo -näyttelyyn pääsee tutustumaan Sea Lifen kahviossa ilman pääsymaksua aina 17.4. asti, jolloin näyttely lähtee kiertämään Suomea. Sea Life on avoinna ma–ti 10.00–17.00, ke 12.00–20.00 ja to–su 10.00–17.00.

TEKNARI | SUKELLUSONNETTOMUUDET

TILASTOJA SUOMEN SUKELLUSONNETTOMUUKSISTA TILASTOT PIIRTÄVÄT SUOMEN SUKELLUSONNETTOMUUKSISTA MIELENKIINTOISEN KUVAN. TIEDOT PERUSTUVAT SUKELLUSLÄÄKETIETEESEEN ERIKOISTUNEESSA MEDIOXYGENISSA VUOSINA 2008–2010 HOIDETTUIHIN SUKELTAJANTAUTITAPAUKSIIN.

TEKSTI KRISTIINA KARILA LÄHDE LÄÄKÄRI JARI SUVILEHDON LUENTO, FITNESS & BUBBLES GRAFIIKKA ELINA VAAHENSALO

TILASTOJEN MUKAAN näyttäisi siltä, että erityisesti pitemmälle kouluttautuneet sukeltajat ovat onnettomuusalttiimpia kuin sukeltajat keskimäärin. Noin 80 prosenttia onnettomuuksista tapahtui edistyneen tason sukeltajille tai kouluttajille, jotka toisaalta myös sukeltavat enemmän. Kouluttautuminen lisää kykyä ja halua tehdä syvempiä ja haastavampia sukelluksia, jolloin turvamarginaalit pienenevät. Kouluttautuminen yksin ei kuitenkaan tee hyvää ja turvallista sukeltajaa: opittuja taitoja pitää harjoitella. Myös toistuvissa sukeltajantautitapauksissa suurin osa sukeltajista oli joko kouluttajia tai edistyneen tason sukeltajia. Yli puolessa tapauksista syynä oli joko useat sukellukset tai nousunopeus. NOPEAMMIN HOITOON

Oireet alkoivat puolella potilaista tunnin kuluessa sukelluksesta. 20 prosentilla ne alkoivat 1–6 tunnin kuluessa. Oireina oli tyypillisesti kipua, noin 70 prosentilla, mutta myös neurologiset oireet, esimerkiksi sekavuus, ajattelu- ja keskittymisvaikeudet, päänsärky ja tuntopuutokset olivat lähes yhtä yleisiä. On merkille pantavaa, että viiveet hoitoon hakeutumisessa olivat suuria: jopa puolet potilaista hakeutui hoitoon vasta 1–2 vuorokauden kuluttua tai myöhemmin. Taipumus kieltää oireet näyttäisi olevan voimakas. Voidaan vain arvailla, kuinka moni oireita saanut ei hakeudu hoitoon ollenkaan. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan tämä ei ole harvinaista. Mikäli epäilee sukeltajantaudin oireita, tulisi viivytyksettä ottaa yhteyttä sukelluslääkäriin. Sukelluslääkärin puhelinkonsultaatiosta ei veloiteta. Jos olo päivienkin kuluttua sukelluksen jälkeen tuntuu jotenkin epänormaalilta, ei tällöinkään ole iso vaiva ottaa yhteyttä sukelluslääkäriin ja keskustella hoidon tarpeesta. Positiivista on, että asianmukaisella hoidolla suurin osa potilaista kuntoutuu täysin oireettomaksi. Hoitamatta jättäminen voi altistaa muun muassa uudelle sukeltajataudille tai pysyville nivelongelmille myöhemmin. Kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrä on jo pitkään pysynyt samalla tasolla: tapauksia on muutama vuosittain.

tettävissä tukialukselle tai leirille. Sukeltajaliitto tarjoaa DANensiapukoulutusta, joka sisältää kursseja hapenannosta. Kursseja järjestetään vuoden ympäri useilla paikkakunnilla, ja niille osallistuminen on erittäin suositeltavaa. Suomessa mikään virallinen taho ei kerää järjestelmällisesti tietoa sukellusonnettomuuksista tai pidä niistä tilastoja. Lisäksi suomalaisille ulkomailla sattuneista onnettomuuksista ei läheskään aina tule tietoa kotimaahan. Olisi siis hyvä avata keskustelu siitä, olisiko Suomeen syytä saada virallisen tahon suorittamaa onnettomuuksien tilastointia.

SUKELTAJANTAUTITAPAUSTEN MÄÄRÄ 30 23 15 8 0

1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009

Paineilma

Tekniikka

Tekniikka rebreather

SUKELTAJANTAUTI – SUKELLUSKOKEMUS 30 25 20 15

10 5

MISSÄ HAPPI?

Ensiapuhappea sai tilastojen mukaan luvattoman pieni osa potilaista, alle kolmannes. Happi on ehdottomasti paras ja tehokkain ensiapu sukeltajantautiin, ja hapenantolaite on helposti järjes-

0 0-50

50-250 250-500 500-1000 1000-

Sukellusten määrä / sukeltaja

VANUATU

Sukeltajan

Onnela

18 S U K E LTA J A

Viime talvena onnellinen sattuma kuljetti minut maailman onnellisimmaksi nimettyyn maahan, Vanuatuun. Muutaman viikon ajan sain tutustua trooppiseen saariryhmään pinnalla ja sen alla. Ei jäänyt epäilystäkään, miksi saarivaltiota pidetään niin onnellisena: elintasolla siellä ei kerskailla, mutta elämisen laadulla senkin edestä. TEKSTI JA KUVAT PÄIVI PELKONEN

VANUATUN TASAVALTA Saaria: muun muassa Efate, Espiritu Santo, Tanna, Pentecost, Malekula, Epi Pääkaupunki: Port Vila (Efate), Luganville (Espiritu Santo) Missä: Tyynenmeren eteläosassa Australian ja Fizin välissä Aikavyöhyke: GMT +11 Pinta-ala: 12 200 km2 Populaatio: noin 234 000 Kielet: bislama, englanti, ranska ja yli sata heimokieltä Valuutta: Vatu Turistisaitti: http://vanuatu.travel/ Lennot: www.airvanuatu.com Sukellukset: www.aquamarinesanto.com Vedenalainen postitoimisto: www.vanuatupost.vu

VANUATUN SAARIRYHMÄ on ripoteltu Tyynen Valtameren eteläosiin 450 000 neliökilometrin alueelle. 83 saaren joukosta löytyy vaikka mitä: on syrjäisiä pikkusaaria, joille pääsee rahtiveneellä vain viikoittain, vilkkaampi pääkaupunki-saari ja turismin käyttöön trimmattuja lomaparatiiseja. Luonto on monimuotoista ja vaihtelee saarelta toiselle: aktiivisia tulivuoria, trooppista sademetsää, vesiputouksia, upeita rantoja, suojaisia poukamia ja koralliriuttoja. ”LAND-DIVING”

Pentecost-saari on kuuluisa hurjasta traditiostaan, jossa saaren miehet hyppäävät 20–30 metrin korkuiselta puurakennelmalta alas nilkkansa ympärillä itse huolella valittu, mitattu ja sidottu liaani. Turvavarusteita ei käytetä, ja vaatetuksenakin on vain lehvistä punottu, sukukalleudet peittävä suojus. Traditiosta kesympi versio, benji-hyppy, on levinnyt muuallekin. SANTON SAARELLA

Suurin saarista on Espiritu Santo, joka sijaitsee saarivaltion pohjoisosassa. Santo vaikuttaa rauhalliselta, hieman syrjäiseltä kolkalta, mutta toisen maailmansodan aikana se oli vilkas liittoutuneiden tukikohta. Osa saaren pääkaupungin, Luganvillen, rakennuksista on noilta ajoilta: vanhat aaltopellistä rakennetut 20 S U K E LTA J A

hangaarit palvelevat nykyään niin sukelluskeskuksina kuin paikallisesta kava-juuresta valmistettavan huumaavan juoman tehtainakin. Nykyään Santo on sukeltajien mekka. Koralliriutat ovat upean värikkäitä ja koskemattomia, mutta niiden sijaan tänne tullaan katsomaan toisen maailmansodan aikaisia hylkyjä tai muuta sotaromua. SS PRESIDENT COOLIDGE

Santon sukelluskohteista kuuluisin on SS President Coolidgen hylky. Coolidge rakennettiin alun perin loistoristeilijäksi vuonna 1931. Aluksessa oli ylellisiä kylpyhuoneilla ja puhelimilla varusteltuja hyttejä, upeita ruokasaleja ja jopa kaksi uima-allasta. Toisen maailmansodan aikana, Pearl Harbourin hyökkäyksen jälkeen, alus otettiin sotilaskäyttöön. Se riisuttiin prameasta koristelustaan ja art deco -maalaus peittyi armeijan harmaaseen. Kapteenin kantta lukuun ottamatta luksushytit korvattiin karummalla miehistönkuljetuskalustolla pitkine posliinipönttörivistöineen. Hopea-aterimien ja posliiniastiastojen tilalle tuotiin armeijan ruokailuvälineitä. Saleja ja uima-altaita muutettiin rahtiruumiksi, joihin lastattiin kaikkea mahdollista panssarivaunuista ja jeepeistä Coca-Colaan ja ambulanssitarvikkeisiin. Lokakuussa 1942 alus oli matkalla Espiritu Santon tukikohtaan ja ajoi suoraan omaan miinakenttään. Kapteeni käski ajaa

Saarilta löytyy aktiivisia tulivuoria, trooppista sademetsää, vesiputouksia, upeita rantoja, suojaisia poukamia ja koralliriuttoja.

Marley-koira tarkkailee sukeltajia Velit Bayn laguunissa.

aluksen suoraan maihin ja komensi joukot jättämään laivan. Juuri kun 4998 miehistön jäsentä oli saatu turvallisesti rantaan, laiva kallistuikin kyljelleen ja vajosi takaisin kanaaliin vieden mukanaan kaiken muun lastin. Hylky lepää edelleen kyljellään samassa kohdassa, keula 20 metrin ja perä 70 metrin syvyydessä. Suuri osa lastista ja laivan tarvikkeistosta on edelleen joko sisällä hylyssä tai sen ympärillä, mikä tekeekin aluksesta valtavan vedenalaisen museon. Myös lukuisat kalat, korallit ja muut merieliöt ovat ottaneet sen kodikseen. VIIHDETTÄ MYÖS ETAPEILLA

Sukeltaminen hylyllä on jännittävää. Jo 200-metrisen hylyn lähestyminenkin herättää kunnioitusta, ja syvyydestä johtuen siitä pääsee katsomaan vain pientä osaa kerrallaan. Entiset käytävät ja salit ovat valtavia sisätiloja, joihin siivilöityy valoa jo lahonneiden rakenteiden lomasta. Sekä loistoristeilijä että sotilasalus-kausien esineistöä on runsaasti nähtävissä. Yksi suosituimmista kohteista on entinen ruokasali, jonka peräseinää koristaa ”The Lady”, naista ja yksisarvista esittävä reliefi, 42 metrin syvyydessä. Matkalla Ladyn luo voi ihailla loistoristeilijä-aikojen kattokruunuja, massiivisia ilmatorjuntatykkejä tai laivan kyljissä kasvavien korallien moninaisuutta. Muita hyviä sukelluksia ovat laivan konehuone ja 21

komentosilta, josta voi edelleen käydä tarkistamassa kapteenin viimeisen käskyn. 52 metrin syvyydessä voi uida uima-altaassa, jonka mosaiikkikuviot ovat edelleen 70 vuoden jälkeen kunnossa. Syvimmät kohteet ovat laivan perä, eräät lastiruumat ja keittiö, näkemisen arvoisia kaikki. Koska sukellus Coolidgella on väistämättä syvää, noudatetaan tiukkoja turvallisuusäännöksiä. Sukelluksia saa tehdä vain kaksi päivässä, yhden aamulla, toisen iltapäivällä. Niillä käytetään Kanadan merivoimien kehittämiä taulukkoja ja tietokoneita, aina konservatiivisemman mukaan edeten. Tuplapulloja on tarjolla tarvitseville, samoin rikastettua ilmaa etappipysähdyksille. Tekniikkasukeltajien kannatta tilata erikoiskaasut ja aineet etukäteen, sillä syrjäisellä trooppisella saarella kaiken hankkimiseen menee aikansa. Pikainen silmäys saaren kolmen sukellusliikkeen kompressorihuoneisiin varmisti, että Aquamarine oli paras valinta sukelluskeskukseksi. Noissa syvyyksissä kun ei kannata hengittää ilmaa, joka on täytetty pääkadun varrelta. Itse en yleensä ole innostunut pitkistä etappipysähdyksistä, mutta Coolidge-sukelluksilla niille oli helppo löytää viihdykettä. Hylky on lähellä rantaa, ja etapille tullessa oli ruhtinaallisesti aikaa tutkiskella ja kuvata rannan koralleja, erilaisia kaloja, rapuja, etanoita ja muita

22 S U K E LTA J A

pikkueläimiä. Päivien mittaan vuokkokalayhdyskunnat, pienet ravut ja siipisimput tulivat hyvinkin tutuiksi. MILLION DOLLAR POINT

Seuraavaksi tunnetuin kohde Santolla on Million Dollar Point, jonne jenkit sodan loppuvaiheessa dumppasivat raskaan kalustonsa pitkää laituria pitkin. Paikka on hyvin ristiriitainen: paratiisimaisen hiekkarannan kohdalla pinnan alla muhii tonneittain panssarivaunuja, katerpillareita, kontteja, renkaita, akkuja ja jopa pari hylkyä, jotka ovat haaksirikkoutuneet törmättyään romuun. Pikku hiljaa luonto näyttää valloittavan aluetta takaisin, ja sotaromu muuttuu keinoriutaksi. Saarella on paljon muutakin: lentokoneiden, sukellusveneiden ja laivojen hylkyjä, osin kartoittamattomana. Riutat ja tuliperäisen maan muodostamat luolastot ovat upeita ja paikoin täysin koskemattomia. Minulla oli onni päästä mukaan kartoittamaan uusia sukelluskohteita Shark Bayssa ja olla haravoimassa Palekulan lahtea, jonne paikallisten kertomusten mukaan oli pudonnut lentokone. Retkillä löysimmekin lentokoneen, koskemattomia riuttoja ensikohtaamisesta järkyttyneine trevalliparvineen, tuttavallisia harmaita riuttahaita ja paljon, paljon muuta. Kävimme myös katsomassa, miltä makean veden täyttämät blue hole -laguunit näyttävät pinnan alta – loistava tapa huuhdella suolaa sukellusvarusteista.

Paratiisimaisen hiekkarannan pinnan alla muhii tonneittain romua. HIEKKARANTOJA JA KOOKOSPALMUJA

Sukelluksen lisäksi Santolla voi nauttia monimuotoisessa trooppisessa luonnossa retkeillen. Ympäri saarta löytyy upeita turkoosiin veteen rajoittuvia rantoja ja autioita pikkusaaria. Kuuluisin ranta on valkoinen Champagne Beach, Big Bayssa taas voi katsella kun paikalliset kuivattavat värikkäitä pyykkejä kuumalla mustalla hiekalla. Santolta löytyy myös golf-kenttä, vesiputouksia, valtava Millenium-luola ja useita blue hole -laguuneita. Kaikkialla muualla saarta peittää viidakko tai kookosmetsä. Kookos onkin saaren tärkein vientituote, ja kookoksenkuorista tehdään jopa sähköä Port Orlyn pikkukaupungin tarpeisiin. Toreilla väriloistolla kilpailevat eksoottiset hedelmät, kukat ja vanuatulaisnaisten omintakeiset mekot. Mekon täytyy olla jonkun lähetyssaarnaajan aikanaan suunnittelema, sillä länsimaalaisen matkaajan silmin sen malli ei imartele ketään, vaan saa naiset näyttämään lähinnä suurilta nukeilta. Matkaa Santolla voi taittaa julkisten minibussien lisäksi myös skoottereilla, mönkijöillä, kanooteilla tai ratsain. Muilta saarilta löytyy lisää nähtävää, ja niille pääsee joko lentäen tai vesitse. Liikkuminen Vanuatulla on edelleen turvallista ja ihmiset ystävällisiä. Kontaktin saa helposti ja paikallista kieltä, bislamaa, ymmärtää kummasti: Gud moning! Tangyu tumas, Nambawan!

Valtavan Coolidge-hylyn käytäville siivilöityy valoa rakenteiden lomasta. 23

SIMON MITCHELL, UUSISEELANTI

LÄÄKÄRI JA TEKNIIKKASUKELTAJA LAPSENA SIMON VIETTI AIKAA MIELUUMMIN VEDESSÄ KUIN KOULUKIRJOJEN ÄÄRELLÄ. MÄÄRÄTIETOISUUS JA LUJA MOTIVAATIO VEIVÄT KUITENKIN LÄÄKÄRIN URALLE JA AUTTOIVAT YHDISTÄMÄÄN UNELMIEN TYÖN RAKKAASEEN HARRASTUKSEEN. VAPAALLA KUTSUVAT SYVÄT VEDET JA VIELÄ LÖYTÄMÄTTÖMÄT HYLYT. TEKSTI KRISTIINA KARILA KUVA PASI MANNERKOSKI

MITEN SINUSTA TULI SUKELTAJA?

Kasvoin meren äärellä; kotipihaltani käveli korttelinvälin rantaan. Kivikkoisissa rantavesissä eleli paljon nähtävää ja napattavaa, ja sehän juuri kiinnostaa lapsia. Meillä ei ollut paljon rahaa, ja säästin rahat varusteisiin itse tekemällä pieniä töitä: nurmikonleikkuuta, lehdenjakamista ja muuta. 14-vuotiaana aloitin laitesukelluksen. Rakastuin siihen täysin ja päätin, että haluan tehdä työkseni jotakin sukellukseen liittyvää. ENTÄPÄ LÄÄKÄRI?

En ollut kovin hyvä oppilas; olin usein sukeltamassa kun olisi pitänyt olla koulussa. Pääsin nipinnapin yliopistoon ja suoritin tutkinnon meribiologiassa. Sukellus oli koko ajan vahvasti mukana kuvassa. Työskentelin viisi vuotta laivastossa, ja olin 80-luvulla mukana ulkoministeriön projektissa, jossa räjäytettiin saarilta väyliä merelle. Väylät olivat köyhien saarten elinehto: asukkaat pääsivät kalaan merelle, ja tavaraa toimittavat veneet pääsivät saariin. Tässä työssä sain kokea ihmisten kiitollisuuden siitä, mitä teimme heidän hyväkseen. Tuolloin päätin, että haluaisin tehdä ihmisläheistä työtä sukelluksen parissa. Uskalsin ensimmäistä kertaa toivoa, että voisin opiskella lääkäriksi, mutta siinä olisi haastetta, koska akateemiset saavutukseni olivat riittämättömiä. Niinpä menin tapaamaan miestä, joka oli vastuussa Aucklandin yliopiston opiskelijavalinnoista. Onnistuin keskustelemaan hänen kanssaan niin kauan, että hän kiinnostui saavutuksistani laivastossa ja sukelluksessa. Vasta sen jälkeen näytin arvosanani. Hän loi minulle epävirallisen vuoden opinto-ohjelman ja sanoi, että jos tulen takaisin tämän paperin kanssa niin, että siinä on pelkkiä kiitettäviä, pääsen suoraan sisään yliopistoon. Jätin vuodeksi työni ja keskityin täysin opiskeluun. En ole koskaan elämässäni tehnyt yhtä paljon hommia, mutta suoritin kaiken ja pääsin sisään. Valmistuttuani 1990 menin suoraan laivastoon, ja työskentelin siellä kahdeksan vuotta lähes yksinomaan sukelluslääketieteen parissa. Työskentelin kuusi vuotta ylipainelääketieteen parissa. 2008 erikoistuin anestesiologiaan. MISSÄ JA MITEN SUKELLAT MIELUITEN?

Laivastossa minusta kehittyi tekniikkasukeltaja. Tällä hetkellä mieluiten etsin vielä löytämättömiä, syvällä olevia hylkyjä, ja siinä olemmekin saaneet hyvä tuloksia viime vuosina. Sitä ei tietenkään voi tehdä joka sukelluksella. Sukellan oikeastaan mis24 S U K E LTA J A

sä ja millaisissa olosuhteissa tahansa. Harrastan myös sukelluskuvausta. Käyn joka vuosi Truk Lagoonilla, joka on todellinen hylkysukeltajan unelmakohde: lämmintä, kirkasta vettä, tasaiset olosuhteet, 50 hylkyä, jotka ovat täynnä historiaa, valokuvauksellinen ympäristö. MILLAISIA OVAT KOTISUKELLUSVETESI?

Meillä on upeita sukelluskohteita, esimerkiksi Poor Knights Islands parin tunnin ajomatkan päässä kotoani: kirkasta vettä ja jyrkänteitä. Erinomainen tekniikkasukelluskohde, jossa voi käydä 100 metrissä ja viettää dekot mukavasti valokuvaamalla jyrkänteitä. OLETKO SUKELTANUT POHJOISEN KALTAISISSA OLOSUHTEISSA?

Täällä Skandinaviassa en, mutta olen tehnyt jääsukelluksia Etelänavalla, joten minulla on jokin käsitys siitä, millaisia haasteita täällä kohtaa. Kunnioitan tavattomasti täkäläisiä sukeltajia, jotka tekevät jatkuvasti millä tahansa mittapuulla katsottuna vaativia sukelluksia kylmissä olosuhteissa. Haluaisin tulla sukeltamaan Suomeen, ja siihen saattaa olla mahdollisuus jo ensi syksynä. MITEN TYÖSI JA HARRASTUKSESI TUKEVAT TOISIAAN?

Sukelluslääkärin työssä on ehdottomasti etua siitä, että sukeltaa itse. Esimerkiksi kun kuuntelen sukelluksella olleen potilaan tarinaa tapahtumista, ymmärrän täysin, mistä hän puhuu. Anestesiologiaan erikoistumisesta on myös hyötyä siinä mielessä, että anestesiologin ammattitaitoa on huolehtia tajuttomasta ihmisestä ja tämän hengityksestä – taito, joka on etenkin sukellusonnettomuustilanteessa tärkeä. MIELEEN PAINUNUT SUKELLUS?

Ehdottomasti vuonna 2002 sukellus hylylle, jonka uskottiin olevan AHS Centaur. Tämä sairaalalaiva upposi japanilaisten torpedon osuttua siihen Queenslandin rannikolla Australiassa 1943. Kyseessä oli siis sotarikos, jossa 264 australialaista menetti henkensä. Hylky oli paikannettu aiemmin, ja laivaston pintapuolisen tutkimuksen jälkeen hallitus julisti sen hautapaikaksi ja sotamuistomerkiksi. Vuosien varrella esitettiin epäilyksiä siitä, että hylky ei olisi Centaur vaan joku pienempi alus. Saimme nähtäväksemme hylystä kuvattua ROV-kuvaa ja tulimme siihen tulokseen, että hylky ei ole Centaur.

Sukelluksen suunnittelu vaati kuusi kuukautta työtä ja valmistelua, ja otimme kuukauden vapaata voidaksemme olla merellä kun sääolot sen sallisivat. Sukelsimme hylylle 180 metriin, mutta emme löytäneet mitään, minkä perusteella hylyn olisi voinut identifioida. Alus kuitenkin vaikutti paljon pienemmältä kuin Centaur. Sukelluksen jälkeen pohdimme, mitä tehdä. Tieto sukelluksesta vuosi julkisuuteen ja aiheutti kovasti keskustelua; meitä syytettiin mm. hautarauhan rikkomisesta. Eräs tv-yhtiö halusi tehdä sukelluksesta ohjelman, jossa meidät esitettäisiin pahoina pyhän paikan häpäisijöinä. Meidän piti siis pakon edessä kertoa näkemyksemme hylystä, ja asennoituminen muuttui täysin. Kuvaamastamme materiaalista tehtiin dokumentti 60 minuuttia -ohjelmaan. Ohjelman perusteella hallitus tutki ja mittasi hylyn uudestaan, ja vahvisti, että se ei ole Centaur. Tunsin tuolloin surua omaisten puolesta, jotka pitivät hylkyä rakkaidensa hautapaikkana. Nyt yhtäkkiä ei ollutkaan tietoa siitä, missä Centaur ja sen mukana hukkuneet ihmiset olivat. Toisaalta oli hyvä asia, että oikea tieto saatiin julki ja virhe historiankirjoissa saatiin korjattua. Hallitus päätti rahoittaa tutkimuksen Centaurin löytämiseksi, ja se löydettiinkin vuosi sitten 10 mailia ulompana merellä 600 metrin syvyydestä.

MILLAISIA SUKELLUKSEEN LIITTYVIÄ UNELMIA TAI TAVOITTEITA?

Haluan jatkaa samantyyppisiä hylkytutkimuksia kuin tähänkin asti. Lisäksi sillä hetkellä kun näin Antti Apusen ja Janne Suhosen kirjan (Sukellus pimeyteen) kuvat Budapestin alla olevasta luolastosta, tiesin haluavani sukeltaa siellä. Haluan myös oppia jatkuvasti uutta, ja juuri tämän seminaarin kaltaiset tapahtumat ovat hieno tilaisuus siihen. Tällä hetkellä minua kiinnostaa kovasti, mihin suuntaan rebreatherit ovat kehittymässä. MITÄ MUITA MIELENKIINNON KOHTEITA SINULLA ON?

Olen onnekas, sillä minulla on kaunis koti sademetsässä Aucklandin ulkopuolella. Kun en matkusta tai sukella, viihdyn siellä hyvin vaimoni ja koirani kanssa. Nautin myös ystävien tapaamisesta hyvän viinilasin äärellä. TERVEISESI SUOMALAISELLE SUKELTAJAYHTEISÖLLE?

Kunnioitan kovasti sitä, mitä täällä tehdään sukelluksessa. Olen tuntenut itseni todella tervetulleeksi ja oloni kotoisaksi. Sukellusyhteisönne muistuttaa omaani: se on pieni ja kaikki tuntevat toisensa. Lisäksi on ollut hieno kokemus tulla Skandinaviaan talvella, se on minulle uutta. 25

norpat

l V V H P 7lKWlL D D Y X N D NDODD M

JO PERINTEEKSI muodostunut Sporttiohjaajapäivät järjestettiin tänä vuonna kolmatta kertaa Kuusankoskella. Tällä kertaa ohjaajia perehdytettiin sukelluskuvaukseen ja sukelluskalastukseen. Sukelluskuvauksen saloihin ohjaajat tutustutti itseoppinut kuvaaja Jari Hovikorpi. Jari aloitti kuvaamisen vuonna 2006. Hän on kuvannut sekä Suomessa että ulkomailla, ja pärjäsi myös Sukeltajaliiton sukelluskuvauksen SM-kisoissa loistavasti (katso Sukeltaja 1/11). Jarin otoksia voi käydä ihailemassa osoitteessa uwg.ﬁ. Eliel Kilkki ja Jesse Tähtinen toimivat sukelluskalastuksen ohjaajina. Nuoret, kilpailuissakin menestyneet kalastajat ovat 26 S U K E LTA J A

kiertäneet ahkerasti Suomessa ja ulkomailla kisailemassa, mutta kalastelevat myös virkistysmielessä. Lauantai aloitettiin valokuvauksen teorialla. Saimme yksityiskohtaista tietoa ja käytän-

nön ohjeita kuvaamiseen sekä kameran toimintojen säätämiseen. Teorian jälkeen opittuja asioita päästiinkin kokeilemaan käytännössä Kuusankosken uimahalliin. Vielä illan jo hämärtyessä käsittelimme ottamiamme JAR I H OV IKOR PI

kuvia ja saimme niistä palautetta. Sunnuntaina oli kalastuksen vuoro ja teorioiden jälkeen oli altailla mahdollisuus kokeilla erilaisia välineitä räpylöistä painoliiveihin ja jopa harppuunalla pääsi ampumaan. Seivästyksen kohteena oli pari viatonta muovipulloa. Sporttiohjaajapäivillä oli jälleen kerran äärettömän rento mutta motivoitunut tunnelma, eli viihtyminen oli taattu. Mahdollisuus tutustua uusiin lajeihin ja kasvoihin ovat Sporttiohjaajapäivien ehdottomia valttikortteja, jotka toivottavasti vetävät ensi vuonna yhä enemmän ohjaajia oppimaan ja kokemaan yhdessä! JUUSO NIKKILÄ JA JUHA TOIVONEN

9HVLKLLKWRD NLLSHLO\l VXNHOOXVWD WXOH PXNDDQ NUORISOVALIOKUNNAN nuorten ryhmĂ¤ jĂ¤rjestĂ¤Ă¤ yhdessĂ¤ Kouvolan Vesikoiden kanssa nuorille tarkoitetun laitesukellusleirin Kouvolassa 30.6.â&#x20AC;&#x201C;3.7. Leirille voi osallistua 15â&#x20AC;&#x201C;20-vuotias, vĂ¤hintĂ¤Ă¤n P1kurssin tai vastaavan kĂ¤ynyt nuori, jolla on takanaan sopivasti sukelluksia. LeirillĂ¤ kai-

HIP HOP

killa on omat varusteet ja vakuutukset. Leirin hinta on 225 euroa. Mukaan mahtuu 20 nuorta. Ilmoittautumiset viimeistĂ¤Ă¤n 23.5. www.sukeltaja.fi tapahtumakalenterin kautta. Ohjelma- ja muut tiedot tarkentuvat myĂśhemmin, seuraa kalenteria.

Ilmoittaud u nyt! LisĂ¤tiedot minulta oona.tuuri @sukeltaja .fi

LEIKISSĂ&#x201E; KUKIN norppa valitsee parin. Koko ryhmĂ¤ muodostaa yhden ison piirin (jĂ¤tetĂ¤Ă¤n tilaa molemmille puolille), jossa toinen parista on edessĂ¤ ja toinen takana. Kun ohjaaja huutaa HIP, takana olevat norpat hyppĂ¤Ă¤vĂ¤t edessĂ¤ olevien selkĂ¤Ă¤n, ja kun ohjaaja huutaa HOP, selĂ¤ssĂ¤ olevat norpat hyppĂ¤Ă¤vĂ¤t pois ja sukeltavat edessĂ¤ olevan jalkojen vĂ¤listĂ¤ ja lĂ¤htevĂ¤t uimaan piiriĂ¤ ympĂ¤ri ulkokautta, kaikki samaan suuntaan. Kun norppa on uinut piirin ympĂ¤ri, hĂ¤n hyppĂ¤Ă¤ takaisin edessĂ¤ olevan parinsa selkĂ¤Ă¤n. Hitain pari tippuu pois. Jos halutaan hieman vaikeutta lisĂ¤Ă¤, niin uiminen voidaan vaihtaa sukeltamiseen.

Haastamme Espoon Dyykkarit kertomaan seuraavan leikin. Tarmo FĂśhr Kuopion urheilusukeltajat

LĂ&#x201E;HDE, LIIKU JA SNORKLAA ! KesĂ¤n energisin snorklausleiri SĂ¤Ă¤ksillĂ¤ Kiljavanrannassa 5.-7.8.2011 1

,OPRLWWDXWXPLVHW VHXURLWWDLQ OLLWWRRQ MD WLHGXVWHOXW OLLWRQ QXRULVR SllOOLN|OOH PHQQHVVl /LVlWLHWRMD .HVNL 8XGHQPDDQ 6XNHOWDMLHQ QHWWLVLYXLOWD ZZZ NHVNLXXGHQPDDQVXNHOWDMDW Ă&#x20AC;

7XOH VSRUWWDLOHPDDQ MD VQRUNODDPDDQ DQ OH OH 6XRPHQ VXXULPPDQ OlKWHHQ UDQQRLOOH Q /HLULRKMHOPD UDNHQWXX VQRUNODXNVHQ XLQQLQ MD VXXQQLVWXNVHQ \PSlULOOH PXWWD YLLNRQORSXQ DLNDQD RQ P\|V SDOMRQ PXXWD PRQLSXROLVWD WHNHPLVWl VXNHOOXVNDYHUHLGHQ NDQVVD /HLULOlLVHW YXRWLDLWD 6HXUDVWD PXNDQD Wl\VL LNlLQHQ RKMDDMDD QRUSSDD VHNl \NVL RKMDDMD QRUSSDD /HLULQ KLQWD Ä&#x201E; YXRWLDV QRUSSD Ä&#x201E; YXRWWD Wl\WWlQHHW VHNl RKMDDMDW 6LVlOWll Wl\VLKRLGRQ 0DKGROOLVXXV RVDOOLVWXD P\|V 6QRUNNHOLVXNHOOXNVHQ MDWNRNXUVVLOOH

OTITKO LÄÄKKEET? SUKELTAJAN LÄÄKETIETO KOLOTTAA, AIVASTUTTAA TAI VATSAA VÄÄNTÄÄ. ONNEKSI KÄSIKAUPASTA VOIMME HANKKIA ESIMERKIKSI SÄRKYLÄÄKKEITÄ, ANTIHISTAMIINIA TAI RIPULILÄÄKETTÄ ENSIAVUKSI. SUURINTA OSAA KÄSIKAUPPALÄÄKKEISTÄ VOI HUOLETTA KÄYTTÄÄ ENNEN SUKELLUSTA. USEIN ITSE VAIVA HAITTAA SUKELTAMISTA ENEMMÄN KUIN SIIHEN OTETTU LÄÄKE.

TEKSTI SUSANNA ALANEN KUVITUS JULIA HANNULA

28 S U K E LTA J A

TAVALLISET SÄRKYLÄÄKKEET, joissa vaikuttavat aineet ovat parasetamoli (Panadol©, Paramax© jne.), ibuprofeeni (Burana©, Ibusal© jne.) tai asetyylisalisyylihappo (Aspirin©, Disperin© jne.), ovat turvallisia käyttää. Kipu itsessään kuitenkin alentaa toimintakykyä ja voi aiheuttaa turhia riskejä. Jos vaikka päätä tai niveliä oikein kovasti särkee, kannattaa miettiä, kestävätkö paikat yllättäviä raskaampia tilanteita veden alla. Asetyylisalisyylihappoa on myös testattu sukeltajantautia ehkäisevänä aineena. Tuloksista kuitenkin selvisi, ettei sillä ole ehkäisevää vaikutusta. Vahvempien, reseptisärkylääkkeiden kanssa on oltava varovainen. Jos lääke vaikuttaa keskushermostoon, sitä ei saa käyttää sukeltaessa. Keskushermostoon vaikuttavan lääkkeen tunnistaa punaisesta kolmiomerkistä.

kaan sitä voi käyttää yhtäjaksoisesti korkeintaan 10 päivää. Duact© vaikuttaa keskushermoston kautta ja voi aiheuttaa osalle voimakkaita sivuvaikutuksia, kuten sekavuutta, pöpperöisyyttä, levottomuutta tai verenpaineen nousua. Silloin lääkettä ei tietenkään voi käyttää sukeltaessa. Kannattaa siis testata vaikutusta kuivalla maalla ennen kokeilua veden alla. Jos kroonista ärsytystä hengitysteissä tai muuta ongelmaa esiintyy, kannattaa olla yhteydessä lääkäriin mahdollisten hoitamattomien allergioiden selvittämiseksi ja oikean lääkityksen löytämiseksi. ÄLÄ KÄYTÄ TÄTÄ

Vaikka allergia- ja flunssalääkkeet pääsääntöisesti ovat turvallisia käyttää, limakalvoja avaavat nenäsumutteet voivat aiheuttaa vaaratilanteen. Nenäsumutteita tai -tippoja,

NUHAA JA ALLERGIAA

Allergisten on syytä aloittaa allergiansa hoitaminen pari viikkoa ennen sukelluskauden alkua. Jos oireet ovat jo päällä ja limakalvot ärtyneet, niiden paraneminen kestää pidempään ja veteen pääsy viivästyy. Antihistamiinit (esim. Kestine©, Zyrtec©, Xyzal©) on testattu 22 metriin, ja niiden käyttö on täten turvallista. Kuitenkin jotkut antihistamiinit saattavat aiheuttaa väsymystä ja huimausta, joten ne eivät sovi yhteen sukeltamisen kanssa. Kortisonipohjaiset nenäsuihkeet puolestaan mahdollistavat sukeltamista, sillä ne hoitavat limakalvoja. Flunssaisena ei saa sukeltaa, mutta flunssalääkkeiden käytöstä ei ole haittaa sukeltajalle. Flunssaisena sukeltaminen aiheuttaa vakavia turvallisuusriskejä, kuten ongelmia paineentasauksessa. Toinen, isompi ongelma on se, että pienissä keuhkoputkissa syvällä voi olla limatulppia, jotka estävät ilman vapaan kulkemisen hengitysteissä. Tämä puolestaan altistaa keuhkojen painevammalle eli keuhkorepeämälle, joka pahimmillaan voi johtaa menehtymiseen.

Lääkkeen vaikutusta on syytä testata kuivalla maalla ennen veteen menoa.

MUISTA NÄMÄ!

• Keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet eivät yleensä sovellu sukeltamiseen.

TASAAKO PAINE?

Monilla sukeltajilla on joskus vaikeuksia tasata painetta. Korvatorvi yhdistää korvan nieluun ja toimii paineen tasaajana. Tasausongelmat voivat johtua siitä, että joillakin korvatorvi on rakenteellisesti tiukempi. Osalla voi esiintyä myös kroonista ärsytystä tai allergiaa, jolloin korvatorven limakalvo on turvonnut eikä tasaus onnistu. Jotkut käyttävät avuksi ongelmaan limakalvoja supistavaa lääkettä, jonka vaikuttavana aineena on akrivastiini ja pseudoefedriinihydrokloridi (Duact©). Sen käyttö tuohon tarkoitukseen onkin mahdollista. Duact© helpottaa tilannetta ja paineen tasaus onnistuu paremmin. Lääkkeen käyttöohjeen mu-

• Testaa aina lääkkeen vaikutus omalla kohdallasi, ennen kuin lähdet sukeltamaan.

• Varmista vahvojen reseptilääkkeiden

soveltuvuus sukeltamiseen aina lääkäriltä.

• Jos tarvitset lääkettä vaivaan, harkitse •

sukeltamista ja mieti voiko vaiva heikentää toimintakykyäsi. Itsehoito sopii tilapäisiin ongelmiin, hakeudu aina lääkäriin, jos vaivat jatkuvat.

Käyttämiensä lääkkeiden sivuvaikutukset on tunnettava hyvissä ajoin ennen sukellusta. joiden vaikuttava aine on ksylometatsoliinihydrokloridi (esim. Nasolin©) ei pidä käyttää sukeltamisen yhteydessä. Lääkkeen vaikutusaika on lyhyt, jolloin se voi loppua kesken sukelluksen ja poski- ja otsaonteloiden tai välikorvan vauriot ovat mahdollisia. Limakalvo myös tottuu valmisteeseen, ja kun käytön lopettaa, saattaa taipumus turvotukseen lisääntyä. Jos sinulla on verenpainelääkitys, kannattaa varmistaa sukelluslääkäriltä, käykö lääkkeesi yksiin sukeltamisen kanssa. Osa lääkkeistä sopii, mutta osa taas ehdottomasti ei. Muissakin reseptilääkkeissä on lääkkeen sopivuus vielä hyvä tarkistaa joko omalääkäriltä tai sukelluslääkäriltä. HARKITSE TARKASTI

Luontaislääkkeet eivät yleensä vaikuta keskushermostoon, joten niiltä osin ne ovat turvallisia käyttää. Ongelmallisia kuitenkin voivat olla nesteenpoistoon tarkoitetut tuotteet (diureetit), joita usein käytetään erilaisten turvotusten poistamiseen. Diureetit voivat lisätä riskiä sukeltajatautiin sairastumiseen. Koska luontaistuotteita ei ole tutkittu lääkkeiltä edellytetyllä tavalla, vakuuttavia tutkimuksia niiden vaikutuksista tai sivuvaikutuksista ei ole saatavissa. Tämän vuoksi luontaistuotteisiin kannattaa suhtautua varauksella. TARKKANA SIVUVAIKUTUSTEN KANSSA

On hyvä tuntea käyttämiensä lääkkeiden sivuvaikutukset omalla kohdalla. Siksi niihin tutustuminen ja kokeilu on tärkeää normaalioloissa jo kauan ennen sukeltamista. Ihmisten sivuvaikutusprofiilit vaihtelevat, mikä voi aiheuttaa ongelmatilanteita. Jos sukelluksen jälkeen tuntee huimausta ja päänsärkyä, ei voi olla varma johtuvatko oireet aiemmin otetusta lääkkeestä vai sukeltajantaudista. Oikeastaan varmaa vastausta tuohon tilanteeseen ei saa muualta kuin painekammiosta. Asiantuntijana laitesukelluskouluttaja-lääkäri Anne Räisänen-Sokolowski (LT, erikoislääkäri, sukelluslääketieteen erityispätevyys)

30 S U K E LTA J A

OKSETTAAKO? Monelle tulee veneessä paha olo. Pahoinvointia voi hoitaa lääkkeellä, kunhan sen ottaa tarpeeksi ajoissa, ennen veneeseen menoa. Ilman reseptiä saatava lääke, jonka vaikuttava aine on meklotsiini (Postafen©), ehkäisee ja hoitaa merisairauden oireita. Reseptillä saatava laastari, jonka vaikuttava aine on skopolamiini (Scopoderm©), laitetaan korvan taakse. Se ehkäisee merisairauden oireita 72 tuntia. Laastaria kannattaa kuitenkin kokeilla maalla etukäteen, sillä sekin voi aiheuttaa sivuvaikutuksia, kuten väsymystä tai näön hämärtymistä. Usein pahoinvoinnin oireet helpottavat, kun pääsee veneestä veteen. Jos oksennus ehtii kuitenkin tulla, ei sukellukselle kannata lainkaan lähteä. Ulkomailla moni kärsii muutenkin vatsavaivoista. Jos ripulia tai pahoinvointia esiintyy, kannattaa sukeltamisessa pitää välipäivä ja juoda runsaasti vettä ja mahdollisuuksien mukaan korvata menetetyt kivennäisaineet ripulin hoitoon tarkoitetuilla suolaliuosjuomilla (esim. Osmosal©). Ripuli- ja pahoinvointilääkkeet eivät ole esteenä sukellukselle, mutta elimistön kuivuminen ja kuuma ilmasto ovat huono yhdistelmä. Usein sukeltajilta, jotka tuovat lomatuliaisinaan sukeltajantaudin, löytyy taustalta mahatauti. Suomessa ongelmia ei yleensä ole, koska paine mennä veteen puolikuntoisena tiettynä ajankohtana on pienempi. Kauan odotetulla lomalla haluaa päästä veteen, mutta muistetaan kuitenkin terve järki. Närästyslääkkeistä ei ole sukeltamiselle haittaa, mutta refluksitaudista kärsivien on syytä harkita sukeltamista. Jos vaiva on pieni, ei syytä huoleen ole. Jos refluksi on voimakas ja aiheuttaa oksentelua, tilanne on hankalampi. Vaakatasossa oleva sukellusasento edistää hapon takaisinvirtausta nieluun, samoin veden paine. Oksentamisen riski kasvaa, ja jos happoa nousee ylös paljon, toimintakyky heikkenee. Omaa tilannetta kannattaa arvioida lääkärin kanssa.

KOKEMUKSIA EILATISTA SUKELLUSKUVAUKSEN SMKILPAILUN 2009 VOITTAJA PASI LENSU OSALLISTUI KANSAINVÄLISEEN ISOJEN PALKINTOJEN EPSON RED SEA SUKELLUSKUVAUSKILPAILUUN EILATISSA MARRASKUUSSA 2010.

TEKSTI JA KUVAT PASI LENSU

Lähes kokonaan hiekkaan hautautunut velhokala pelottelee saalistajiaan levittämällä värikkäät sivuevänsä auki.

Eilatin vedenalainen maailma on karua ja korallimuodostelmia vähän.

OSALLISTUESSANI KILPAILUUN siirryin samalla askeleen eteenpäin omassa kuvausharrastuksessani. Minulla alkoi kymmenes vuosi sukeltajana, ja nyt olin ottamassa käyttööni kuudennen vedenalaisen kamerani. Ensimmäinen oli filmille tallentava pokkarikamera. Neljä seuraavaa oli digitaalisia pokkarikameroita ja tämä kuudes oli digitaalinen järjestelmäkamera Canon 550D.

keskuksessa ja kävelimme 30 metrin matkan rantaan. Maksimisyvyys kolmen päivän sukelluksillani oli seitsemän metriä, ja sukellusten kesto oli keskimäärin puolitoista tuntia. Sukelsin nitroksilla aina kun sitä oli saatavilla. Joka toisella sukelluksella käytin paineilmaa ja joka toisella EAN40 % nitroksia. Noilla syvyyksillä ja kaasuilla ei sukeltajantaudista ollut pelkoa.

SUKELLUKSIA KAVERIN KANSSA

VEDENALAISTA ELÄMÄÄ

Kilpailuun otti osaa myös hyvä sukelluskaverini Seppo Parviainen, jonka kanssa olen sukeltanut paljon kotimaassa ja ulkomailla sekä kuvannut koko sukellushistoriani ajan. Oli rentouttavaa sukeltaa, kun matkassa oli luottohenkilö. Monet kilpailijat tekivät soolosukelluksia, koska halusivat keskittyä vain kuvaamiseen. Itse sukeltaminen oli hyvin samanlaista kuin mihin olen tottunut koti-Suomessa. Puimme varusteet yllemme sukellus-

Olin kuullut aikaisemmilta kilpailijoilta, että Eilatin vedenalainen maailma on karua ja että pääpaino kuvatessa tulee olemaan makrokohteissa. Todellisuus kuitenkin yllätti: korallimuodostelmia oli todella vähän ja ne olivat pieniä. Hiekkapohja oli vallitseva sukellusympäristö aivan sukelluskeskuksen välittömässä läheisyydessä. Toisena päivänä ajoimme parin kilometrin päässä olevalle kohteelle, missä oli paljon enemmän korallimuodostel-

32 S U K E LTA J A

Pasi Lensu (vasemmalla) ja Seppo Parviainen (oikealla) iloitsevat palkintojenjakotilaisuudessa voittamistaan Epsonin tulostimista. Lisäksi paikallinen olutpanimo muisti heitä omilla tuotteillaan. Pasi Lensu kuvasi korallin onkaloissa asustavan aaltomureenan yösukelluksella makrolinssillä.

HIENOJA KOKEMUKSIA

Lisäksi kilpailujen lopuksi järjestetty palkintojenjakotilaisuus ja loppujuhla oli kokemisen arvoinen tilaisuus. Tänä vuonna kilpailujen kuvausalue laajenee koko maailman laajuiseksi. Se on toisaalta hyvä asia, koska silloin kuvien kirjo monipuolistuu. Toisaalta kilpailusarjoja tulisi mielestäni lisätä; esimerkiksi makean veden kuville pitäisi olla oma sarjansa. Osa kilpailun tuomareista oli ilmaissut mielipiteensä, että makeassa vedessä kuvaaminen on paljon helpompaa kuin trooppisissa vesissä. No, minä ainakin olen tässä asiassa täysin eri mieltä. Luulen, että kilpailutuomareista ainoastaan Osku Puukila on kuvannut makeassa vedessä.

En sijoittunut palkintosijoille, mutta kokemuksena kilpailu oli todella mielenkiintoinen. Yksi parhaita puolia matkalla oli se, että pääsin tutustumaan todella monenlaisiin kuvauskalustoihin ja vaihtamaan ajatuksia ja mielipiteitä kilpailijoiden kanssa.

Laitteisto: Canon 550D, kotelo Aquatica (makroportti, 8 tuuman dome), orjasalamat INON D-2000, laajakulmalinssi Tokina 10– 17 mm, makrolinssinä Canon 60 mm.

mia. Tämä kohde soveltui huomattavasti paremmin laajakulmalinssillä kuvaamiseen. Pääsin kuvaamaan kaloja, joita esiintyy pääsääntöisesti ainoastaan Eilatin alueella: velhokaloja (eng. stonefish), kamelilosserokaloja (pyramid boxfish) ja aaltomureenoja (undulated morey). Lisäksi pääsin kuvaamaan mustekaloja erittäin hyvin. Olen kuvannut niitä muuallakin Punaisellamerellä, mutta Eilatissa ne eivät päässeet korallien onkaloihin piiloon, koska piilopaikkoja oli niin vähän.

KUVA-ALBUMI KALMARI PUNAISELLAMERELLÄ E S A TA M M I O

34 S U K E LTA J A

YÖKUVA ONNISTUI JÄRJESTELMÄLLÄ MISSÄ JA MITEN NAPPASIT KUVAN?

Yösukelluksella Punaisellamerellä helmikuussa 2010. Kalmari osui sukellusvalon eteen pötköttäessään hiekalla. Lähestyin oliota ottaen samalla kuvia about 20 kappaletta. Kalmari nousi lentoon pohjalta räpsyvistä salamavaloista johtuen; taisi yrittää ottaa kiinni kamerasta noilla lonkeroillaan. Tämä kuva on otettu noin 10–20 cm päästä kalmarista. MILLAINEN ON KUVAAJAHISTORIASI?

Sukellusta olen harrastanut vuodesta 2005, ja lähes aina on ollut joku pokkaritasoinen pikku Ixus vesitiiviissä kotelossa mukana. Kuvat ovat olleet varsin vaatimattomia: vain läheltä otetut makrotyyppiset kuvat ovat ”katseltavissa”. Hommasin vuoden 2010 alussa viimein kunnon järkkäripaketin, Canon D50, ja siihen Ikeliten kotelon, salamat ja kalansilmäobjektiivin. Viime vuonna tuli käytyä kahdesti Punaisellamerellä, kertaalleen Bahamalla ja muutaman päivän verran seurani Lohjan Urheilusukeltajien kesäleirillä Jussarön ympäristössä. Näiltä reissulta onkin sitten jotain katseltavaakin syntynyt. Olen tehnyt pari kuvakoostetta: ne ovat nähtävissä Vimeo-kuvapalvelussa, nimellä Esa Tammio (16372001 ja 18098959). MIKÄ ON SEURAAVA SUKELLUS, JOLLE KAMERA LÄHTEE MUKAAN?

Taitaa olla lähikouluttajakurssi tuossa maaliskuun lopussa. Muuten taitaa tämä vuosi jäädä sukellustoiminnassa hieman vähäisemmälle huomiolle, kun on tuota runsaslukuista jälkikasvua paimennettavaksi nyt jo viisin kappalein, pienin sukeltajan alku on juuri kahden kuukauden ikäinen.

3535

SUKELLUSTAIDOT: PARIKÖYSI

NÄIN TEET ITSE PARIKÖYDEN MATERIAALIKSI SOPII HALKAISIJALTAAN 8 MM PAKSU KELLUVA NYLONKÖYSI, JOTA TARVITAAN 3 M 20 CM + KÖYDEN HALUTTU PITUUS. SUOSITELTAVA PITUUS ON 3 M. LISÄKSI TARVITAAN KOHO.

TEKSTI MIKA RAUTIAINEN KUVITUS ELINA VAAHENSALO

Leikkaa köyden pää suipoksi ja sulata se purkautumattomaksi.

Mittaa köyden päästä 60 cm:n ja 160 cm:n etäisyydet ja merkitse ne köyteen.

60 cm

160 cm

Avaa reikä säikeiden väliin 60 cm:n kohdalle esimerkiksi kynällä. Älä vaurioita säikeitä.

60 cm

Pujota köyttä 160 cm:n merkkiin asti.

Pujota köyden pää tekemäsi reiän kautta köyden sisään avautuvaan ”käytävään”.

160 cm

36 S U K E LTA J A

Lukitse pujos solmulla. Pujota koho kĂśyden keskelle ja lukitse paikalleen solmuilla.

#//#66+.#+56'0 4#-#56#/# 5+07..' 6'*6;

Tee toinen pĂ¤Ă¤ samalla tavalla.

Tee molempiin pĂ¤ihin juoksusilmukka pujottamalla kĂśysi lĂ¤pi pĂ¤Ă¤ssĂ¤ olevasta lenkistĂ¤.

.QKUVCXKGP UWMGNNWUMWXKGP QVVCOKPGP QP OCJFQNNKUVC XCKP MCNNKKNNC MCNWUVQNNC! 'K VQFGNNCMCCP 2'0 MCOGTCNNC UCCV NQKUVCXKC MWXKC LC *& XKFGQMWXCC O[Ă&#x2019;U XGFGP CNNC UKNNĂ&#x20AC; UG QP XCTWUVGVVW & 5.4 MCOGTCP VGMPKKMCNNC LC MGPPQNNC OWVVC MĂ&#x20AC;[VĂ&#x2019;P JGNRRQWU LC JKPVC QP MWKP MQORCMVKMCOGTCNNC 7WUK 2'0 ' 2. LC 26 '2 UWMGNNWUMQVGNQ QP UCCVCXKNNC 5WMGNNWUMGUMWMUKUVC VQFGNNC VGJQMMCCUGGP JKPVCCP 6WNG VWVWUVWOCCP WWVGGP UWMGNNWUMWXCWMUGP CKMCMCWVGGP 57-'..75-78+'0 166#/+0'0 '+ 1.' -15-##0 1..76 0Â +0 *'.221#

1.;/275 UWMGNNWUMQVGNQV UCNCOCV LC VCTXKMMGGV P[V OGKNVĂ&#x20AC;

Valmis parikĂśysi.

PARIKĂ&#x2013;YDEN KĂ&#x201E;YTTĂ&#x2013; PARIKĂ&#x2013;YDEN tehtĂ¤vĂ¤nĂ¤ on pitĂ¤Ă¤ sukeltajat yhdessĂ¤. Etenkin huonossa nĂ¤kyvyydessĂ¤ parikĂśysi on tĂ¤rkeĂ¤ turvallisuusvĂ¤line, ja sitĂ¤ tulisikin kĂ¤yttĂ¤Ă¤ aina kun vaakanĂ¤kyvyys on alle 10 m. Aloittelevalle sukeltajalle parikĂśysi luo turvallisuudentunnetta, sillĂ¤ pari ei pĂ¤Ă¤se katomaan vahingossa kun huomio keskittyy sukeltamisen opetteluun. Joissakin olosuhteissa parikĂśyden kĂ¤yttĂśĂ¤ ei suositella, kuten kohteissa, joissa on paljon puunrunkoja tai muita esineitĂ¤, joihin kĂśysi voi takertua. MyĂśskĂ¤Ă¤n tekniikkasukeltamiseen parikĂśysi ei sovellu. ParikĂśyden kĂ¤yttĂśĂ¤ opetellaan laitesukelluksen peruskurssilla.

1.;/275 2'0 ' 2. MCOGTC 26 '2 UWMGNNWUMQVGNQ

Â˝

TUR VALLISUUS: SUKELLUSLÄÄKE TIEDESEMINAARI

SUKELLUSLÄÄKETIEDESEMINAARI VIIMEVUOTINEN TEKNIIKKASUKELLUSSEMINAARI SAI JATKOA, KUN SUKELTAJALIITTO JÄRJESTI YHTEISTYÖSSÄ SUOMEN SUKELLUS JA YLIPAINELÄÄKETIETEELLISEN YHDISTYKSEN SSLY KANSSA TAMMIKUUSSA HELSINGISSÄ KAKSIPÄIVÄISEN SUKELLUSLÄÄKETIEDEAIHEISEN SEMINAARIN. FITNESS & BUBBLES SEMINAARI KERÄSI MOLEM PINA PÄIVINÄ TÄYDEN SALIN, YLI 200 OSALLISTUJAA KUULEMAAN, MITÄ SUKELLUSLÄÄKÄREILLÄ JA TUTKIJOILLA ON KERROTTAVANA SUKELTAJAN TERVEYTEEN, TURVALLISUUTEEN JA DEKOMPRESSIOON LIITTYVISTÄ ASIOISTA.

TEKSTI KRISTIINA KARILA KUVA PASI MANNERKOSKI

SEMINAARIN ODOTETUIMPIA ja myös kiitetyimpiä puhujia oli Simon Mitchell, uusiseelantilainen sukelluslääkäri ja anestesiologi, jonka sukelluksellisiin saavutuksiin kuuluu muun muassa ennätyssukellus 180 metriin SS Kyogle -hylylle Australian rannikolla vuonna 2002. Mitchell osoittautui taitavaksi luennoitsijaksi. Hän paitsi että puki lääketieteellisen aiheen yleistajuiseen muotoon, myös tarjosi yleisölle hengähdystaukoja painavan asian keskelle kertomalla viihdyttäviä tarinoita sattumuksista sukeltajan uransa varrelta. (Lue Mitchellin haastattelu sivulta 24).

estöstä. Vakavia neurologisia oireita saaneista sukeltajantautipotilaista 60 prosentilla on todettu tämä ominaisuus. Korjausleikkaus on iso operaatio, ja Mitchell kehotti arvioimaan riskit huolellisesti, sillä 12 prosenttia niistä epäonnistuu osittain eikä pitkän ajan vaikutuksia tunneta. Iso aukko ja useita, vakavia sukeltajantautitapauksia puoltaisivat korjausleikkausta. Seulonnat ominaisuuden löytämiseksi hyödyttäisivät eniten aktiivisia sukeltajia, joilla on ollut useita sukeltajantauteja. Mitchell kehotti kuitenkin muistamaan, että sukeltajan todettu PFO ei välttämättä tarkoita, että se olisi ollut syynä sukeltajantautiin.

PFO PUHUTTAA

Seminaarin avausluennossa Mitchell käsitteli tunnettuja riskitekijöitä, joilla on yhteys sukeltajantaudin syntyyn. Yksi näistä on pysyvästi avoin sydämen eteisväliseinäaukko (PFO), joka on löydetty noin 25–30 prosentilla vä-

38 S U K E LTA J A

NESTE, HAPPI, LIIKUNTA

Hyvän nesteytyksen merkityksestä sukeltajantaudin ehkäisyssä puhutaan paljon, mutta Mitchellin mukaan tutkimustietoa asiasta on melko vähän. Pääsääntönä voidaan

IHMISIÄ, AJATUKSIA edelleen pitää, että koska hyvästä nestetasapainosta ei ainakaan ole haittaa, tulisi siitä huolehtia. Myös hapen hyötyjä sukeltajantaudin ehkäisyssä on tutkittu. Sukeltajilla on testattu, miten ennen sukellusta hengitetty happi vaikuttaa typpikupliin. Alustavien tulosten mukaan hapen hengittäminen 30 minuutin ajan ennen sukellusta vähensi kuplia. Asiaa on kuitenkin tutkittu vasta niin vähän, että suosituksia sen perusteella ei voida antaa. Norjalainen tutkija Alf Brubakk esitteli tutkimuksia, joissa selvitettiin liikunnan vaikutuksia sukeltamiseen. Voimakas rasitus sukelluksen aikana ja jälkeen saattaa lisätä sukeltajantaudin riskiä. Sen sijaan ennen sukellusta harrastettu rasittava liikunta näyttäisi vähentävän kaasu-

Fysiologian rajoitukset eivät veny loputtomiin. kuplien syntymistä ja nopeuttavan niiden poistumista elimistöstä. Brubakk muotoili suosituksen, jonka mukaan ennen sukellusta tehty 5 minuutin pituinen, rasittava aerobinen suoritus, jossa syke kohoaa 85–90 prosenttiin maksimista, näyttäisi vähentävän sukeltajantaudin riskiä. Sukelluslääkäri Jari Suvilehdon katsaus suomalaisiin sukellusonnettomuustilastoihin antoi viitteitä kolmesta asiasta, johon sukeltajien soisi kiinnittävän huomiota: koulutus ei suojaa sukeltajantaudilta, onnettomuustilanteessa hoitoon tulee hakeutua viipymättä ja hapenanto on tärkeä ensiaputoimenpide. (Lisää aiheesta sivulla 17.) TUNNE RAJASI

Mitchellin sunnuntain luennot käsittelivät erityisesti rebreather- ja tekniikkasukeltajia kiinnostavia aiheita: hiilidioksidin vaikutusta sukeltajan toimintakykyyn sekä millaisia vaikutuksia erittäin syvillä sukelluksilla on hengitystoimintaan. Syvyyksien kasvaessa ja rasituksen alaisena hengitys saattaa olla riittämätöntä, mistä saattaa seurata hyperkapnia, hiilidioksidimyrkytys. Tila on hengenvaarallinen. Mitchell pyrki luennoissaan osoittamaan, että syvyyksien kasvaessa tähän riskitekijään täytyy kiinnittää yhä tarkemmin huomiota. Ihmisen fysiologiset rajoitukset tulee tuntea, ja niitä ei voi loputtomasti venyttää, hän painotti. TÄRKEITÄ KOHTAAMISIA

Lähes yhtä tärkeää seminaareissa kuin luentojen kuunteleminen, on muiden sukeltajien tapaaminen. Suomen sukeltajayhteisö on pieni ja tilaisuuksia muiden harrastajien kohtaamiseen tässä laajuudessa ei ole montaa. Myös lauantai-illan juhlaillallinen toimi kohtauspaikkana, jossa oli mahdollisuus keskustella myös luennoitsijoiden kanssa epävirallisemmin. Illan ehdoton huipentuma oli sukeltajista ja näiden perheenjäsenistä koostuva bändi.

Helsinkiläinen Richard Eller sai viikonlopusta kotiin vietäväksi ajattelemisen aihetta. – Erityisesti CO2-retentio ja taipumukset tähän tulivat uutena aiheena itselleni ja antavat hyvää perspektiiviä ilmankulutukseen ja mitä pitäisi huomioida vaativammilla sukelluksilla. Samoin Brubakkin luento liikunnasta ennen sukellusta oli mielenkiintoinen aihe, hän sanoo.

Vantaalaista Tommi Pulkkista kiinnosti sekä sukelluksen lääketieteellinen puoli että tekniikkasukellus. – Nitroxilla tulee paljon sukellettua, mutta luolaan ja syvemmälle on vaan päästävä. Jatkokouluttaminen on varmasti edessä. Käteen jäi vieläkin suurempi mielenkiinto rebreather-sukeltamiseen, tekniikkasukeltamiseen sekä tietoa yleisesti ihmisen fysiologiasta ja moninaisten muuttujien vaikutuksesta sukeltajantaudin ehkäisyyn, Tommi toteaa.

Sukelluslääketiedeteema houkutteli paikalle myös lääketieteen ammattilaisia. Jyväskyläläinen sukeltava lääkäri ja SSLY:n jäsen Seppo Lauritsalo tuli seminaariin päivittämään tietojaan. – Olen ADALS- eli sukellusonnettomuuksien ensihoitokurssien kouluttaja, ja esimerkiksi omassa seurassani minua konsultoidaan usein lääketieteellisissä asioissa, hän kertoo. Lauritsalon mielestä seminaari oli hyvä ja kannatti osallistua. Erityisesti Mitchell sai kiitoksia. – Hänen luentonsa olivat parasta antia: loistava esiintyjä ja hyvät aiheet. Sain syventävää tietoa erityisesti hiilidioksidista ja PFO:sta. Oli myös mukava nähdä tuttuja ja keskustella muista alaan liittyvistä asioista, hän sanoo.

Nurmijärveläinen Teemu Keravuori oli tyytyväinen. – Tosi kiva oli kuunnella ammattitaitoisten lääkäreiden esityksiä lähes kansantajuisesti. Jotain kyllä meni ohikin... Parasta puhujien annissa oli se, että he esittelivät tutkimustuloksia ja arvailujakin asioista, joista ei vielä lääketieteellisiä totuuksia ole julkaista ja josta he eivät itsekään tienneet kaikkea. Oli mukava kuulla heidän sanovan ”we don’t know”, koska se antoi kuvan, että he kertoivat kaiken minkä tiesivät, hän pohtii.

Espoolaisen Maria Korhosen toi seminaariin nimenomaan omia opintoja sivuava aihe. –Kiinnostavin aihe oli varmaankin, no oikeastaan kaikki Simon Mitchellin luennot. Oli kyllä harvinaisen hyvä luennoitsija ja hänen luennoillaan haluaisin käydä jatkossakin, oli aihe sitten mikä tahansa, hän tuumaa. 39

VENEEN POHJA PUHTAAKSI WaveBlade on ensimmäinen vedenalaiseen käyttöön soveltuva sukeltajan käsikäyttöinen puhdistustyökalu. WaveBladen kärkiosa värähtelee 4000 kertaa minuutissa pitkittäissuunnassa, jolloin herkkäkään pinta ei kärsi puhdistuksesta. Laite kestää vettä 4,5 metriin saakka. Laitetta voi käyttää myös pinnalla. Virtakaapelin pituus on 13,7 metriä. Suositushinta 565,80 euroa. Hintaan sisältyy itse laite, kaksi erilaista kärkiterää, kantolaukku sekä suojakäsineet ja -lasit pintakäyttöä varten. Lisätietoja ja jälleenmyynti www.aseko.ﬁ

VESISKOOTTERI VEDEN ALLE Tämä laite lupaa säästää energiaa ja happea kuljettamalla sukeltajaa verkkaisesti eteenpäin ilman, että sukeltajan tarvitsee itse potkia vauhtia. Valmistajan mukaan Blade Fish -”skootteri” toimii aina 30 metriin asti. Laitetta on saatavilla viittä eri mallia. Lapsillekin on oma uimaharjoitteluun sopiva malli. Suositushinnat mallista riippuen 99–599 euroa. www.essenuoto.ﬁ

40 S U K E LTA J A

AVOKANTAINEN UUTUUS Aqua Lungin Express-räpylä on maahantuojan mukaan saavuttanut suuren suosion sukeltajien keskuudessa. Valmistaja lupaa räpylälle voimaa, mutta valmistusmekanismi vähentää jalan rasitusta. Nyt Express-räpylästä on saatavilla mukava avokantamalli. Suositushinta 125 euroa. www.ursuk.com

KÄTEVÄ JUMPKELA Scubamafian jumpkelan runko-osa on koneistettu alumiinista ja muut osat Delrinistä. Kela sopii hyvin puvun taskuun ja käy yhtälailla poijun ampumiseen kuin luolasukeltajalle spooleja korvaamaan esimerkiksi jumpin teossa. Rullan jarruruuvi on vaihdettavissa kumpaan päähän tahansa. Kelassa on 30 metriä kevlar-vahvisteista 1,8 mm narua. Kelan hinta on 79 euroa, sisältäen double-enderin. www.scubamafia.fi

9HWWHQDODLVHW YHKNHHW -RHQVXXVWD 2Q DLND KXROODWWDD VXNHOOXVODLWWHHW HQQHQ VHXUDDYDD NDXWWD HWWHL Mll YLLPH WLQNDDQ /lKHV NDLNNLHQ VXNHOOXVYlOLQHLGHQ KXROORW Â&#x2021; UHJXODDWWRULKXROORW Â&#x2021; KDSSLSXKGLVWXNVHW Â&#x2021; VlLOL|LGHQ SHVXW MD SXKGLVWXNVHW Â&#x2021; NXLYDSXNXKXROORW Â&#x2021; YHWRNHWMXMHQ MD PDQVHWWLHQ KXROORW YDLKGRW

VALOA SYVYYKSIIN Kotimainen sukellustarvikevalmistaja ja -kauppa, ScubamaďŹ a, tuo markkinoille ScubamaďŹ a G3 ledkanisterivalaisimen. Litium-ioni-akusta virtansa saavassa valaisimessa on valotehoa 1500 lumenia ja paloaikaa 6 tuntia. Valokeilan leveys on 6 astetta. ValopĂ¤Ă¤n lĂ¤mpĂśanturin ansiosta pitkĂ¤aikainen kĂ¤yttĂś myĂśs vedenpinnan ylĂ¤puolella on mahdollista. Valaisimella on CE-merkintĂ¤ sekĂ¤ suomalaisen tyĂśn tunnus, avainlippumerkki. Valaisimen hinta on 835 euroa. www.scubamaďŹ a.ďŹ

KUUTILLE KALANPYRSTĂ&#x2013;T SĂ¤Ă¤dettĂ¤vĂ¤t rĂ¤pylĂ¤t sopivat ihan pienille ja jo vĂ¤hĂ¤n isommillekin uimareille. Saatavilla on kaksi kokoa: 3kkâ&#x20AC;&#x201C;3-vuotiaille sekĂ¤ 4â&#x20AC;&#x201C;7-vuotiaille. RĂ¤pylĂśiden kantaosaa pystyy sĂ¤Ă¤tĂ¤mĂ¤Ă¤n, joten jalan kasvaessa ei heti tarvitse ostaa uutta rĂ¤pylĂ¤Ă¤. Valmistajan mukaan rĂ¤pylĂ¤ edesauttaa oikean kehonasennon lĂśytĂ¤mistĂ¤, joten se on hyĂśdyllinen perusopetuksessa. RĂ¤pylĂśiden kalanpyrstĂśn muoto helpottaa vedessĂ¤ liikkumista. Hinta 49,90 euroa. www.essenuoto.ďŹ

Â&#x2021; NRPSUHVVRULHQ KDSSLSXKGLVWXNVHW Â&#x2021; NDDVXQVHNRLWXVODLWWHLGHQ VXXQQLWWHOX MD YDOPLVWXV

(5b5$$7(

SURXGO\ GHVLJQHG PDGH LQ FDUHOLD )LQODQG 8NNRODQWLH -RHQVXX SXK ,$17' 68.(//86.28/8786

SY VÄSTÄ PÄÄSTÄ | MIKA RAUTIAINEN

Sen osaa, kun kerran on tehnyt PALAUTTEEN saaminen on aina mukavaa. Esimerkiksi koulutusmateriaaleihin liittyvää palautetta tulee loppujen lopuksi niin harvoin, että on todella virkistävää kun sitä sitten kerran tulee. Sukellusturvallisuuskurssin materiaalista saimme erittäin hyvin laaditut ja kattavat palautteet kahdelta eri sukellusseuralta, eri puolilta Suomea. Molemmissa palautteissa oli monia asioita, jotka otettiin huomioon materiaalin edelleen kehittämisessä, ja monta ehdotettua muutosta otettiin lähes sellaisenaan käyttöön.

mitään muuta urheilulajia tietää, että taidon oppiminen vaatii harjoittelua, harjoittelua ja taas harjoittelua. Golfswingiä on hiottava tuhansia ja tuhansia kertoja ennen kuin se alkaa sujua. Kamppailulajeissa tietyn liikkeen harjoitteleminen edes kohtuullisen sujuvalle tasolle vaatii kymmeniä tuhansia toistoja. Miten sukellus poikkeaa muista lajeista niin, että tietyn taidon, vaikka sitten pelastamisen, on kaksi harjoitusta tehtyään oppinut niin perinpohjaisesti että kolmas jo kyllästyttää?

kin sisälsivät yhden hämmästyttävän asian. Kummassakin ihmeteltiin sitä, miksi sukellusturvallisuuskurssilla harjoitellaan uhrin nostamista pohjasta ja hänen kuljettamistaan pinnalla samaan aikaan hapettaen. Ihmeteltiin, että eikö ole osattu keksiä mitään uutta, motivoivampaa harjoitusta tämän tilalle. Palautteiden mukaan oppilaat olivat lopen kyllästyneitä siihen, että harjoiteltiin samaa, mikä oli jo kertaalleen tehty peruskurssilla ja vielä toiseenkin kertaan jatkokurssilla. Aivan oikein, tuo sama harjoitus tehdään myös niillä kursseilla. Ja sen lisäksi myös syventävällä jatkokurssilla, lähikouluttajakurssilla ja laitesukelluskouluttajakurssilla.

SUKELLUSTAIDOT eivät ole sen helpommin opittavissa kuin mitkään muutkaan käytännön taidot. Tämän voi havaita vaikkapa laitesukelluskouluttajakurssilla, kun näkee, miten ”kyllästymiseen asti” tehty pelastusharjoitus siellä sujuu. Huonosti. Ja laitesukelluskouluttajakurssin oppilaat ovat ennen kurssille tuloaan joutuneet tekemään pelastusharjoituksen vähintään viidellä eri kurssilla. Tämä ei koske ainoastaan pelastusharjoitusta, vaan sama pätee myös kaikkiin muihin sukellustaitoihin. Pelastustaitoja pitäisi harjoitella säännöllisesti myös kurssien välillä. Samoin maskin tyhjennystä, kaasun jakamista, tasapainotusta, oikeaa sukellusasentoa, merkkipoijun ampumista, peruutuspotkua ja niin edelleen.

MISTÄ SUKELTAMISEEN on pesiytynyt tämä ”sen osaa, kun kerran on tehnyt” -ajattelu? Jokainen, joka on ikinä opetellut

OLEMMEKO ME kouluttajat osin vastuussa tästä harjoitteluvastaisesta asenteesta? Olemmeko opettaneet sukeltajat siihen,

MOLEMMAT palautteet kuiten-

42 S U K E LTA J A

PIRKKO KOMULAINEN

että yksi suorituskerta riittää riippumatta suorituksen laadusta? Onhan se kurssin järjestämisohjeessa vain yksi sukellus. Moniko meistä laittaa oppilaat harjoittelemaan taitoja niin moneen kertaan, että ne todellakin osataan ja hallitaan, ja vasta sen jälkeen hyväksyy suorituksen? Silläkin uhalla, että jouduttaisiin tekemään monta sukellusta.

YKSI HARJOITUSKERTA ei vielä tee mestaria. Hyväksytty sukelluskurssin suorittaminen tarkoittaa vain sitä, että sen jälkeen voi alkaa omatoimisesti harjoittelemaan niitä taitoja, jotka kurssilla on esitelty.

Kirjoittaja on Sukeltajaliiton koulutuspäällikkö.

SUKELTAJALIITTO RY HERÄSIKÖ KYSYMYKSIÄ, HALUATKO LISÄTIETOA JÄSENYYDESTÄ, ILMOITUSMYYNNISTÄ TAI YLEENSÄ LIITON TOIMINNASTA? YHTEYSTIEDOT, TAPAHTUMAT JA SEURAT KAUTTA MAAN LÖYDÄT MYÖS INTERNETISTÄ OSOITTEESTA WWW.SUKELTAJA.FI

Sari Nuotio toiminnanjohtaja puh. (09) 3481 2257 sari.nuotio@sukeltaja.fi

Kristiina Karila toimitussihteeri puh. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Mika Rautiainen koulutuspäällikkö puh. (09) 3481 2569 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

Onko sinulla kiinnostavaa kerrottavaa sukelluksen maailmasta? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

Sukeltajaliitto on myös Facebookissa. Tule omiesi joukkoon ja liity ryhmään!

Riikka Taipale järjestöassistentti puh. (09) 3481 2258 riikka.taipale@sukeltaja.fi

Riku Verkkomäki jäsensihteeri puh. (09) 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

Minna Tammesvirta nuorisopäällikön sijainen puh. (09) 3481 3190 minna.tammesvirta@sukeltaja.fi Heli Halava (hoitovapaalla)

^ƵŬĞůůĂ ŚŝƵƐŵƵŽƚŽŝůƵŶ͕ ǀćƌŝĞŶ ƐĞŬć ůĂŝŶĞŝĚĞŶ ŵĂĂŝůŵĂĂŶ͘ >ćŶƐŝͲWĂƐŝůĂŶ ŚŝƵƐŵƵŽƚŽŝůƵ WĂƐŝůĂŶ ƉƵŝƐƚŽƟĞ ϰ͕ ϬϬϮϰϬ ,ĞůƐŝŶŬŝ ƉƵŚ͘ Ϭϰϱ ϲϱϬ ϰϭϳϯ

ƐŝƩćŵćůůć ƐƵŬĞůůƵƐͲ ŬŽƌƫƐŝ ƐĂĂƚ

ϭϬй ĂůĞŶŶƵŬƐĞŶ͘

dĞƌǀĞƚƵůŽĂ͊

LOMAN Kirkas vesi. Koralliriutat. Lämmin tuuli ilta-auringossa.

TARPEESSA?

Eikä kiire mihinkään. Aqua Lungin uusi erittäin kevyt tuotesarja on suunniteltu matkustuskäyttöön. Pakkaa varusteesi Aqua Lungin lentomatkalaukkuun, valitse unelmien matkakohteesi, unohda arki ja sukella lomalle.

Syvyys: 22 m Sukelluksen kesto: 35:07 Lämpötila: 23 ˚C Sijainti: missä vain, koska tahansa

SUUNTO ZOOP Anna mielesi rentoutua – unohda kiireinen arki ja nauti tästä päivästä. Astu vedenalaiseen maailmaan. Sukella syvälle. Olet keskellä luonnon ihmeitä. Vedenalaisesta maailmasta ei moni pääse nauttimaan koskaan, mutta oikeilla varusteilla ja koulutuksella se maailma on sinun. U nohda ennakkoluulot ja kokeile rajojasi - saatat löytää unelmiesi harrastuksen. Suunto Zoop on helppokäyttöinen sukellustietokone aloittelevalla sukeltajalle ja se on erinomainen valinta ensimmäiseksi sukellustietokoneeksi. Zoop sisältää täydet dekompressiotoiminnot ja siitä löytyy Nitrox-tila, joten tietokone tarjoaa sukellusnautintoja myös pidemmäksi aikaa. Lisätietoa: www.suunto.com

MAAHANTUONTI: Ursuk Oy MYYNTI: jälleenmyyjät kautta maan