Sukeltaja 2011 3

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI 3/11

6,50 €

W W W . S U K E LTA JA . F I

+RVVDVVD MlONLl DPPRLVLVWD DMRLVWD Sukella seurassa -tapahtumassa riitti meininkiä

Kuparikaivoksesta tehtiin sukelluskohde Joensuussa Uppopalloilija Jari Hovikorpi ei kaihda haasteita

Sukeltajan

saariparatiisi ANDREAS W. MATTHES | KEVÄTKOKOUKSESSA MIETITTIIN HUOMISTA | BRITTIEN TAPAHTUMARAPORTIT 1

( (% " (" & ( "& ( !! (% " ( ( !! ( ( ( $ "# (% " (% !!( (

(" '( "(" " ( ( $ ! # "

# (% !" ( $ ( #" !( #!"( "( (# ( ( "&( %( !"!(" &( " "'( ( (" " ! " ( ( !! ( ( ( !(" (! ( ( !! ( !(% ( !( ( %( $ ( ( (% !!( ( " " ( ( ( !( ! ( %( $ (% " ( " (% !!( ( " " ( (" ( (" ( " ( # " ( $ ( #" !(' #( %( ( # "( * #!"( "" (% (' #( ( $ ! # " ( ## " )!( (! "!( # "' (' #( ( ! '(!' (' # ( $ ( #" (" (! ( ( (' # ( $ !(% " ( " ( $ !( # (" (%

Sisältö 3/11

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?

Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

VAKIOT Julkaisija Sukeltajaliitto ry Radiokatu 20, 00093 SLU www.sukeltaja.fi

6

Osoitteenmuutokset: puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516 office@sukeltaja.fi

22

Päätoimittaja Matti Anttila matti.anttila@sukeltaja.fi

24

Toimitussihteeri Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi

34

Toimitus Kumppania Oy Susanna Kallama Keskuskatu 51 38700 Kankaanpää puh. 040 587 2445 susanna.kallama@kumppania.fi

42

TYRSKYT: Neuvostohylky Uudessa-Seelannissa, vedenalaisia luonnonpuistoja, uusi juttusarja: Ekosukeltaja, kurkkaa sukeltajan materiaalipankkiin.

PERSOONA: Maailmanmestari Jari Hovikorpi on aktiivinen harrastaja.

16 28 36

FILIPPIINEILLÄ voi nähdä värikkäitä koralleja, mandariinikalojen tanssia ja ehkä vilauksen haista.

SUKELLUSKOHDE syntyi Joensuussa sinnikkäällä selvittelyllä ja yhteistyöllä.

TRIOSUKELLUS, onko se turvallista?

NORPAT: Sukella seurassa -tapahtuma levisi koko maahan.

KUVA-ALBUMI: Viime vuoden SM-kuvakisan värikästä satoa.

Varusteuutuuksia sivulla 40.

VARUSTEET: Kuivapuku, poiju, snorklaajan kamera ja vesikengät.

SYVÄSTÄ PÄÄSTÄ: Pauli Sorsakari.

PAUL TRAINOR

Toimitusneuvosto Matti Anttila, Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Veli-Matti Korppi-Tommola, Ilona Lindström, Pasi Mannerkoski, Juuso Nikkilä, Mimi Rantanen, Mika Rautiainen, Juha Toivonen

40

PÄIVITYKSET

Taitto Kumppania Oy Julia Hannula Kannen kuva Markku Peltola Ilmoitusmyynti Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156 vm.kt@kolumbus.fi Sukeltaja ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa Repro Aste Helsinki Oy Paino Oy Scanweb Ab ISSN 1237-1688

6

Uuden-Seelannin rannikolla lepäävällä Mikhail Lermontov -hylyllä aistii 70–80-lukujen neuvostohengen.

3

SUKELTAJALIITTO RY

.DPHUD YDOPLLNVL MD YHWHHQ 6XNHOOXVNXYDXNVHQ 60 NLOSDLOXW

Ǥ Ǥ Ȁ ǡ Ǥ Ȁ ǡ

Ǥ Ǥ ǣ Ǥ

Ǥ Ǥ ¡ ¡¡ Ǧ Ǧ Ǥ

¡¡ ǡ ¡ Ǥ

ǡ ͚͘ǡ ͘​͘​͛͘͡ Ǥ Ǧ ¡¡ ͙Ǥ͙​͙Ǥ͚͙͘​͙Ǥ Ǧ ¡ ¡ ¡ Ú ¡ Ǥ ¡¡ Ú Ǧ Ǥ ǤƤ η η η

2QNR VLQXQ VXNHOOXVSDULVL 3$5$6" Ǧ ¡ ¡Ǥ Ú ¡ ǡ Ǥ ¡¡ Ǥ ͙͞Ǥ͙͘Ǥ Ǥ ǣ Ȉ Ȉ Ȉ Ȉ Ȉ Ȉ Ȉ ¡ ¡ Ȉ Ȉ Ȉ

9HGHQDODLVHQ YDORNXYDXNVHQ 30 NLOSDLOXW ¡ ¡ ¡ ¡ ¡ Ǥ ͙Ǥ͙​͙Ǥ ǣ Þ ¤ ͙͚͘ Ǧ͚͘͠​͘

ǣ Ǥ ̻ Ǥ Ǥ ǡ ¡¡ Ú Ú ¡ Ǥ ǤƤ η η η

7RLPLVWRQ NHVl ͙Ǥ͞ǤȂ͙͛Ǥ͠Ǥ ͡Ȃ͙͝Ǥ ͙​͙Ǥ͟ǤȂ͙͛Ǥ͟Ǥ

¡¡ ¡ ¡ Ǩ

¡ ǡ ¡ ¡ Ǧ ǡ Ǥ ¡¡ ͙͝Ǥ͠Ǥ ¡ Ǥ ̻ ǤƤǤ SUKELTAJALIITTO RY, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi

Pääkirjoitus

matti.anttila@sukeltaja.fi

MITÄ SINÄ HARRASTAT? Sukeltajat ovat yleensä harrastukselleen omistautunutta porukkaa. Lajimme kun vaatii hieman aikaa, rahaa ja yhdessä tekemistä, kotimaassa ainakin.

Samalla laji muokkaa tekijää näköisekseen. Sukeltajat tuovat keskustelussaan mielellään esiin vedenalaisen luonnon, hylyt ja hienot reissut. Ja ei-sukeltavat kuuntelevat mielellään, koska sukellus mielletään yhä hieman eksoottiseksi lajiksi.

Kaikesta hyvästä huolimatta peruskurs-

sin aloittamisessa saattaa olla kynnys.

Onko minusta siihen? Onko laji kova, entä kallis, ja onko minulla aikaa?

Yleensä vastaus löytyy kuin itsestään, koska sukellus on aidosti koko perheen laji. Jokainen voi harrastaa omalla tavallaan. Eikä siinä ikinä ole valmis, aina oppii lisää.

helpoksi. Syystäkin, kun vedet ovat lämpimiä ja kirkkaita. Kuinka moni heistä haluaisi harrastaa lajia myös Suomessa, jos vain tietäisi miten ja missä?

Miten ohjaisimme heitä paikallisiin seuroihin tai sukelluskeskusten tiimeihin?

Tässä me tarvitsemme yhteistyötä.

Tarkemmin sanottuna: tässä etenkin aloittavat sukeltajat tarvitsevat sitä yhteistyötä, jota sukellusliikkeet ja sukellusseurat voivat tehdä.

Me haluamme olla se tiedottaja ja verkostoija, joka yhdistää uuden sukeltajan ja hänelle sopivan sukellusyhteisön.

Pidetään täällä kotona yhdessä sukellustaitojamme yllä, sukelsimmepa sitten pääosin kotimaassa tai ulkomailla.

Suomen vesissä kun on uskomattoman paljon nähtävää. Ja mikä olisikaan parempi aika tutustua niihin kuin upea suomalainen kesä!

Moni valitsee loman ulkomailla su-

kelluskurssin tai ainakin sen avovesiosuuden suorittamiseksi. Sukeltaminen lomakohteissa on tehty äärimmäisen

MATTI ANTTILA päätoimittaja

ANT TI ELLONEN

Aika yleinen kysymys, eikö vain?

ME HALUAMME OLLA SE VERKOSTOIJA, JOKA YHDISTÄÄ UUDEN SUKELTAJAN JA HÄNELLE SOPIVAN SUKELLUSYHTEISÖN.

PIA SINKKONEN

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

TERO SINKKONEN, JOENSUU

Tero sai kipinän veteen katsellessaan lapsena piirrettyä TV-sarjaa Meren poika.

– Sain keväällä -69 sinisen pingispallosnorkkeli-maski-hässäkän ja avokantaräpylät, joilla sitten tutustuin vedenalaiseen maailmaan. Viisi vuotta myöhemmin liityin vanhempien vastustuksesta huolimatta Joensuun Urheilusukeltajiin ja laitesukelluskurssin kävin 15-vuotiaana. Sen jälkeen on kursseja käyty ja sukelluksia tullut niin harraste- kuin ammattipuolellakin. Nykyinen kortitustaso on IANTD Trimix IT, NAUI Instr., CMAS Instr. Sukellustunteja alkaa olla noin 4 000, hän kertoo.

Haastavat, pimeät, ahtaat paikat ovat tekniikkasukeltajalle mieluisia. Toisaalta perheen kanssa tehdyt perustason sukellukset ovat Teron mielestä nautinnollisia ja rentouttavia.

– Saa nähdä, kuinka omat pojat oppivat ja kehittyvät. Lisäksi uppopallon pelaaminen senioritasolla vanhojen kavereiden

kanssa on talvella hyvä kuntoilu- ja rentoutumiskeino.

Vapaaehtoistyön Tero kokee antoisaksi ja palkitsevaksi.

– Tärkeäksi koen kouluttamisen: sukelluksellisen tietotaidon ja turvallisen sukelluskulttuurin vaalimisen.

Sukeltaja viihtyy vapaa-aikana luonnossa myös pinnan päällä.

– Metsästys, kalastus ja eräretkeily ”kurjissa” olosuhteissa lasten kanssa on sukelluksen jälkeen parhaita hommia, joita voi tehdä poissa asfalttiviidakosta. Musiikki, erityisesti vanha root-musiikki, on lähellä sydäntä, ja lisäksi kasvatan chilejä.

– Jos joku päivä voisi sanoa osaavansa sukeltaa – opittavaa on vielä paljon! Suuri unelma on eläkepäivillä muuttaa Meksikoon ja lutrata kaikki päivät cenoteilla.

Lue sivulta 28 Teron juttu siitä, miten Joensuuhun saatiin uusi sukelluskohde.

5

MAHTIPONTINEN NEUVOSTOHYLKY Matkustajalaiva Mikhail Lermontov lähti Sydneystä helmikuussa 1986 kahden viikon risteilylle, jota mainostettiin luksusristeilynä. Tämä neuvostoliittolainen alus oli nimenomaan tehty huippuluokan risteilijäksi, jota myytiin kansainväliselle asiakaskunnalle ja kotimaan eliitille. Tällä kertaa laiva purjehti Australian ja Uuden-Seelannin alueella. Aluksella oli yli 700 henkeä, joista matkustajia noin puolet.

Sydneystä laiva saapui Aucklandiin, josta se jatkoi alas Wellingtoniin, Uuden-Seelannin Pohjoissaaren eteläpäätyyn. Sieltä matka jatkui Eteläsaaren pohjoisosassa sijaitsevaan Pictonin satamakaupunkiin, josta edelleen länteen kohti vuonoja.

Tuntemattomasta syystä Lermontov ajoi matalikon ylitse niemenkärjen ja majakan välistä. Laiva sai pohjakosketuksen ja repeämän, jonka seurauksena vesi alkoi tulvia sisään. Laiva saatiin onneksi ajettua rantaan ja ihmiset poistettua aluksesta. Laiva kuitenkin ajautui takaisin merelle ja

6 S U K E LTA LLT TA J A

upposi pian tämän jälkeen.

Osa sukelluskeskuksista tarjoaa sukeltamista Lermontovilla siten, että matka kohteelle tehdään veneellä Pohjoissaarelta käsin. Pictonissa toimiva keskus tarjoaa mahdollisuutta viettää kokonainen viikonloppu sukelluspaikan lähellä.

Hylyn uppoamispaikan läheltä löytyykin sukeltajille vuokrattava mökki, johon mahtuu tusinan verran sukeltajia.

Sama liike hoitaa venekyydit alueella.

Hylyn kansirakenteet ovat reilussa 10 metrissä ja pohja 38 metrin syvyydessä. Pelkästään ulkopuolta kiertämällä, mielellään vielä hylyn pohjapiirroksen sisältävän levyn kanssa, 170-metrisestä laivasta saa upean ja mahtipontisen kuvan. Paikalliset oppaat vievät kokeneempia sukeltajia myös kierrokselle hylyn sisätiloihin.

Esimerkiksi Bolshoi-loungessa todellakin aistii 70–80-lukujen neuvostohengen.

Lisätietoa Mikhail Lermontovista: http://www.nzmaritime.co.nz/lermontov.htm SARI NUOTIO

MATT I AN TT ILA

KUVAT: PAUL TRAINOR

WWW.SUKELTAJA.FI

ITÄMERI JULISTEISIIN Sukeltajat näkevät sen, mikä muilta jää näkemättä. Sukeltajaliitto kerää nämä näyt Itämeri-julistesarjaksi, jotta muutkin pääsevät näkemään miten meremme voi. Tarjoa puhuttelevimmat tai kauneimmat kuvasi julisteisiin.

Toivomme kuvia, joissa meri voi huonosti tai kuvia, joissa meressä on jotain sinne kuulumatonta. Kuvien tavoitteena on puhuttaa ja herättää ihmiset toimimaan paremman Itämeren puolesta.

Puhtaampi meri on saavutettavissa yhteisin ponnistuksin, ja julistesarjaan toteutetaan myös toivoa virittävä toinen puoli. Kirkkaita, kauniita otoksia Itämerestämme otetaan siis myös vastaan.

Parhaat kuvat poimitaan julisteisiin ja valmis aineisto viedään myös Liiton kotisivuille Materiaa-

KIRJA lisalkkuun, josta seurat voivat ladata materiaalia myös omaan käyttöönsä. Julisteita viedään esille eri tapahtumiin ja voidaan muokata ilmoitusaineistoksi tiedotusvälineiden käyttöön. Kuvien tulisi olla riittävän isokokoisia, jotta ne voidaan painaa A3-koossa.

Tarjoa kuviasi heti tai viimeistään syyskuun aikana: kristiina.karila@sukeltaja.fi SARI NUOTIO

1lHWN| NLUNNDDP

PD

Me näemme. Ai Q ,WlPHUHQ" ka toimia.

1lHWN| PLVVl WLODVVD ,Wl

PHUL RQ"

mia.

Me näemme. Aika toi

Suomen Liikunta

ja Urheilu SLU:n

ympäristöpalkin to 2010 Biosuke ltajat ry Kuva: Pekka Tuuri

Suomen Liikunta

at ry alkinto 2010 Biosukeltaj ja Urheilu SLU:n ympäristöp

Kuva: Pekka Tuuri

SEURATUKEA SUKELTAJILLE Nuoren Suomen kehittämistukea toiminnallisiin hankkeisiin sai tänä vuonna viisi sukellusseuraa.

Hakemuksia toiminnallisiin hankkeisiin tuli yhteensä 1099 kappaletta. Tukea myönnettiin 355:lle lasten ja nuorten hankkeelle ja 108:lle aikuisten terveyttä edistävän liikunnan hankkeelle.

Sukellusseuroista tukea saivat: Aboa Aquanauts ry, Joensuun Urheilusukeltajat ry,

Kotka Divers ry, Saimaan Norpat Urheilusukellusseura ry ja Sukellusseura Simppu ry.

Vuoden 2012 hakuaika päättyy 15.3.2012. Hakemus kannattaa tehdä huolellisesti, sillä hyvin perustellulla hakemuksella tuen saanti on todennäköisempää. Ota ajoissa yhteyttä Liiton koulutus- tai nuorisopäällikköön; heiltä saa apua ja vinkkejä hyvän hakemuksen tekemiseen. mika.rautiainen@sukeltaja.fi, minna.tammesvirta@ sukeltaja.fi www.seuratuki.fi

PETTYMYSTEN HYLKY Hylky kuulostaa sukeltajan korvaan erittäin mielenkiintoiselta kirjalta – romaani, jota on inspiroinut Vrouw Marian tarina. Kirjassa fiktiivisen Vrouw Helena -aluksen kohtalot risteävät sekä nykyajassa että 1700-luvulla.

Kirja kuitenkin tuottaa pettymyksen. Sukelluksellinen anti on hyvin vähäistä, ja se, mitä kirjassa kerrotaan sukeltamisesta, antaa lajista harhaanjohtavaa ja virheellistä tietoa. Nykyaikaan sijoittuvan tarinan päähenkilö Anton on sukeltajana aivan vasta-alkaja, ja järjenvastaisesti hän alkaa tehdä soolosukelluksia. Puukko kiinnitetään ”vasempaan alareiteen” eli polven yläpuolelle? Antonin kompassin neula näyttää pohjoisen sijasta etelään.

Räpylät jalassa läpsytellään pitkin rantakallioita. Ja aivan yhtäkkiä Anton törmääkin ensimmäisellä sukelluksellaan ennestään tuntemattomaan hylkyyn. Sen sijaan, että hän tekisi löydöstään oikeaoppisesti ilmoituksen Museovirastolle, hän pitää hylyn omana tietonaan ja varastaa sieltä kahvikupin.

Ensikertalaisen soolosukeltajan sattumanvaraisesti tekemä hylkylöytö vie kirjalta uskottavuuden. Jokainen, joka on seurannut Vrouw Marian tarinaa tietää, miten piinallisen tarkkoja ja aikaa vieviä sen etsinnät olivat. Oikeiden hylkylöytöjen tekeminen edellyttää vuosien järjestelmällistä ja määrätietoista työtä.

Pääosa kirjasta käsittelee kuitenkin muuta kuin su-

keltamista. Ongelma kuitenkin on se, että yksikään kirjan henkilöistä ei ole mielenkiintoinen tai sympaattinen. Anton on onneton vätys. Edes yhdeksän merimiehenä vietettyä vuotta eivät ole onnistuneet kasvattamaan hänelle selkärankaa. Ikääntyneen Katariina Suuren ja hänen nuoren rakastajansa suhteesta ei ole saatu irti Katariina reisien haavautumia mielenkiintoisempaa juttua. Vrouw Helenan kapteeni poikineen matkustaa halki Euroopan ja tapaa erilaisia historiallisia henkilöitä, joiden merkitys juonelle jää epäselväksi.

Kirjan tärkein teema tuntuu olevan vanhempien lapsilleen aiheuttamat traumat.

Antonin äiti on kuvattu itsekeskeiseksi, henkistä väkivaltaa harjoittavaksi hirviöksi, joka jätti poikansa lapsena heitteille. 1700-luvulla Arne haluaisi taiteilijaksi, mutta hänen isänsä merikapteeni Willem Arnesen pakottaa hänet merille. Willem itse puolestaan olisi halunnut arkkitehdiksi, mutta hänen isänsä oli pakottanut hänet merille.

Kirjan lopussa Anton sentään ilmoittaa hylystä ja arkeologiset tutkimukset pääsevät alkamaan.

Helen Moster. Hylky, Avain 2011 MIKA RAUTIAINEN 7

Kun suomalainen Peter Forsskål aloitti modernit riuttatutkimukset ensimmäisenä maailmassa 250 vuotta sitten, meri oli koskematon. Kuulun ruotsalaisbiologi Linnén helsinkiläissyntyinen oppilas antoi Egyptin ja Arabian tutkimusmatkallaan monille Punaisenmeren kaloille ja koralleille nimet, jotka ovat edelleen käytössä.

Meripuiston vartija näyttää suojelualueen kartt aa Saint Lucialla Karibianmerellä: su keltajille ja kalastajille on omat vyöhykkeensä.

ERK KI SIIR ILÄ

SUKELTAJA JA MERIPUISTOT

HAASTEET SUURIA

Retkestä on kulunut neljännesvuosituhat, ja koralliriutat ovat muuttuneet uhanalaisiksi. Sama koskee muutakin meriympäristöä. Uusin vaara on ilmastonmuutos: meren lämpötilan kohoaminen voi haalistaa ja tappaa suuren osan koralliriutoista. Kasvihuonekaasu hiilidioksidin liukeneminen mereen ja veden happamuuden nousu puolestaan vaikeuttavat merieliöiden kalkkikuoren muodostumista.

Ongelmia merissä aiheuttavat myös ylikalastus, likaantuminen ja Itämerestä tuttu rehevöityminen. Me sukeltajat näemme haasteet veden alla omin silmin. Niinpä me tunnemme usein muita enemmän vastuuta merestä. Havainnoistamme voimme onneksi kertoa helposti muille: pienet digikamerat ja niiden vedenalaiset kotelot ovat edullisia.

APUA LUONNONPUISTOISTA

Tärkeä keino ympäristövaikutusten kurissa pitämiseksi ovat myös merelliset luonnonsuojelualueet. Sukeltajille ne ovat ehkä tutuimmaksi tullut ympäristönhoidon työkalu, maksammehan matkakohteissa meripuistoissa sukeltamisesta.

Varoilla rahoitetaan puistonvartijoita, ankkurointipoijuja 8 S U K E LTA J A

sekä luonnon tilan seurantaa.

Tukholmassa 1972 pidetyn YK:n ensimmäisen ympäristökonferenssin jälkeen maailmaan alettiin luoda innokkaasti suojelualueita. Yleensä niistä tuli “paperipuistoja”, jotka toimivat vain teoriassa: esimerkiksi köyhien kalastajien oikeudet oli unohdettu puistoja perustettaessa, eivätkä he

sääntöjä kunnioittaneet. Nykyään merelliset suojelualueet luodaan käyttäjien tarpeet huomioonottaen, ovathan kompromissit ainoa tie sovintoon ja toimiviin ratkaisuihin.

Tuorein esimerkki on perusteilla oleva Selkämeren kansallispuisto.

Ongelmineenkin suojelualueet ovat tärkeitä meri-

ympäristön tulevaisuudelle.

Vaikkapa vaurioituneiden koralliriuttojen on todettu toipuvan parhaiten paikoissa, joissa ympäristöpaineet on pidetty mahdollisimman pieninä usein juuri suojelualueiden avulla.

ERKKI SIIRILÄ coastalchallenges.com & coastaldocumentaries on Youtube

WWW.SUKELTAJA.FI

NORDBLAD JA PÖNTINEN VAPAASUKELLUKSEN SUOMEN MESTARIT

KIMMO LAHTINEN

Toukokuussa Espoonlahden uimahallissa järjestetyissä vapaasukelluksen SM-kisoissa naisten kultaa voitti Johanna Nordblad ja miesten kultaa Mikko Pöntinen. Nordblad sukelsi pituutta ilman räpylöitä 129 m, monoräpylällä 138 m ja pidätti hengitystään 5 min 14 s. Mikko Pöntisen vastaavat tulokset olivat: 154 m, 162 m ja 6 min 24 s.

SM-kisojen yhteydessä oli ensimmäistä kertaa erillinen aloittelijasarja, jossa pystyi kokeilemaan kisaamista vapaasukelluslajeissa. Miesten aloittelijasarjan voitti Vesa Toropainen.

Kansainvälisessä sarjassa nähtiin kilpailujen ehdottomasti kovin tulos. Tanskan Rune Sorensen sukelsi ilman räpylöitä 200 m. Tulos on maailman kaikkien aikojen 4. paras tässä lajissa. Avoimet SM-kisat houkuttelivat kilpailijoita Suomen lisäksi 6 maasta. Moni heistä halusi antaa kisanäyttöjä oman maansa maajoukkueen MMkisavalintoja varten. Vapaasukelluksen syvyyslajien MM-kisat järjestetään syyskuussa Kreikassa ja allaslajien MM-kisat lokakuussa Italiassa.

TIMO PÖNTINEN

JOUNI HYYTINEN

6HXUDNRUWWL

PHOTO

NIMI

Mäntän Seudun Urheilusukeltajat

PERUSTETTU

1974

JÄSENIÄ

133, joista norppa- ja kuuttijäseniä 78

YHTEYS

www.msus.fi

Seuramme perustamiskokous pidettiin 1974, ja olemme olleet siitä asti aktiivinen laitesukellusseura.

Myöhemmin mukaan on tullut norppa-, kuutti- ja snorkkelisukellustoimintaa laitesukelluksen rinnalle. Tämä lapsille ja nuorille suunnattu toiminta onkin saavuttanut tukevan jalansijan seurassamme.

Järjestämme laitesukelluskoulutusta CMAS-standardin mukaisesti peruskursseista kouluttajakursseihin. Sukellustoimintaa harrastamme pääsääntöisesti lähialueen järvissä ja louhoksilla.

HUOM! Syksyn 2011 norpparalli järjestetään seurassamme.

Tervetuloa kisailemaan iloisella mielellä!

9

KEVÄTKOKOUKSESSA POHDITTIIN TULEVAA le todellinen haaste, johon tulisi paneutua tarkemmin. Erityisesti nuorten aktivoiminen mukaan seuratoimintaan olisi tärkeää.

Kokouksessa kunnioitettiin hiljaisella hetkellä huhtikuussa menehtyneen Jyrki Sariolan muistoa. Sariola oli pitkäaikainen Liiton hallituksen jäsen ja pidetty sukeltajatoveri.

Sukeltajaliiton kevätkokous pidettiin keväisen aurinkoisena päivänä Helsingissä Viikin kartanossa. Päivän aloitti sukelluskuvaaja Pekka Tuurin kaunis ja tunnelmallinen kuvaesitys ”Ahdin ja Poseidonin valtakunnassa”, jossa nähtiin upeita vedenalaisia näkymiä sekä kotivesistämme että kohteista ympäri maailman. Tuurin vedenalaisen valokuvan näyttely kiertää parhaillaan Suomea.

Alex Nieminen pohti esityksessään sukeltamisen tulevaisuudennäkymiä Suomessa. Peruskurssi suoritetaan yhä useammin ulkomailla, eivätkä uudet sukeltajat löydä Suomessa mukaan seurojen toimintaan. Niemisen mukaan tämä on seuroil-

SYYSKOKOUS JA UUSIA TOIMIJOITA

Varsinaisessa kevätkokouksessa puheenjohtajana toimi Liiton entinen pitkäaikainen puheenjohtaja Jouko Laitinen.

Kokouksessa esitettiin vuoden 2010 Vuosikertomus ja tilinpäätös ja myönnettiin tili- ja vastuuvapaus tilivelvollisille. Kokous

VUODEN 2012 JÄSENMAKSUT

EHDOLLEPANOTOIMIKUNTA

JÄSENYHDISTYKSET

• aikuiset, 1997 tai ennen syntyneet, • norpat, 1998–2005 syntyneet • kuutit, vuonna 2006 ja sen jälkeen syntyneet • rinnakkaisjäsen eli jäsen, josta Liitto saa yhden seuran kautta Liiton maksun, voi olla rinnakkaisjäsenenä muissa seuroissa

24,50 euroa 12,50 euroa 0

euroa

0

euroa

MUUT

• henkilöjäsenen jäsenmaksu • tukijäsen

10 S U K E LTA J A

päätti Liiton jäsenmaksuista vuodelle 2012.

Kokous asetti ehdollepanotoimikunnan etsimään sopivia henkilöitä asetettavaksi ehdolle Liiton hallitukseen ja valtuutti toimikunnan täydentämään kokoonpanoaan sääntöjen sallimaan maksimimäärään asti.

Sukeltajaliiton syyskokous pidetään Saimaan Norpat ry:n 40-vuotisjuhlan yhteydessä Lappeenrannassa 16.10.

Kutsu kokoukseen ja juhlaan julkaistaan 4/2011 Sukeltajassa sekä Liiton nettisivuilla.

KRISTIINA KARILA

70 euroa 1000 euroa

• Risto Sajaniemi, pj, Espoo, puh. 0400 448 218, risto.sajaniemi@sukeltaja.fi • Markku Leinonen, Kontiolahti, puh. 040 582 2861, markku.leinonen@sukeltaja.fi • Jouni Piispanen, Inkoo, Salo, puh. 0400 603 404, jouni.piispanen@sukeltaja.fi • Oili Ruokamo, Rovaniemi, puh. 040 596 5031, oili.ruokamo@sukeltaja.fi • Ninni Sarikka, Seinäjoki, puh. 045 114 1824, ninni.sarikka@sukeltaja.fi • Tuula Viikari, Haukijärvi, Tampere, puh. 050 413 0216, tuula.viikari@sukeltaja.fi

WWW.SUKELTAJA.FI

HYLKYELÄMÄÄ Venäläinen fregatti St. Nikolai upposi Kotkan edustalle vuonna 1790 käydyssä Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa. Viime vuonna sen uppoamisesta tuli kuluneeksi 220 vuotta. Sukeltaja-killan julkaisema Raoul Johnssonin kirja �St. Nikolain myÜhemmät vaiheet� kertoo hylyn vaiheista uppoamisesta aina nykypäivään asti. Kirja on katsaus paitsi tunnettuun hylkyyn, myÜs suomalaisen hylkytutkimuksen alkutaipaleeseen. Kirjan on toimittanut Antti Saarnio. Sitä voi tilata www.sukeltaja.fi-verkkokaupan kautta hintaan 10 euroa + postikulut.

SUKELTAMAAN AFRIKAN AURINKOON? AINUTLAATUINEN TILAISUUS OSALLISTUA.

ZZZ IXQGLYH IL

.HYllQ WDUMRXNVHW QHWWLNDXSDVWD

MATKALLE MOSAMBIKIIN TAMMIKUUSSA 2012

KUVA: MMF

Sukeltajaliitto kokoaa tusinan verran seikkailuhenkisiä sukeltajia, jotka pääsevät tutustumaan mantarauskujen ja valashaiden tutkimus- ja suojeluLisäinfo hintatieto a tyÜhÜn Mosambikissa. Matka on ineen ja ilmoitta osa isompaa kansainvälistä proutumiso hjeineen Liiton ko jektia, jonka tavoitteena on kerätisivuilla ja Faceboo tä 10 000 euroa Marine Megafaukissa. na -säätiÜlle. www.seasupporters.org

)XQ 'LYH 2\ ZZZ GLYH IL

0DDULDQNDWX 7XUNX DYRLQQD PD SH OD

KAIKKI ON TÄÄLLÄ – KURKKAA MATERIAALISALKKUUN Kun seuroissa luottamushenkilöt vaihtuvat, menee tieto helposti lähtevän mukana. Seurojen toiminnan ja hallinnon pyörittämisessä on avuksi www.sukeltaja.fi-sivustolta löytyvä Materiaalisalkku, josta löytyy esimerkiksi erilaisia lomakkeita, ohjeita ja oppaita seuran tarpeisiin.

Sivustolle kannattaa aina kirjautua, sillä osa materiaaleista näkyy vain kirjautuneelle käyttäjälle. Käyttäjätunnus on oma etuni-

mi.sukunimi@sukeltaja.fi. Salasanan saa klikkaamalla Unohditko tunnuksesi? -painiketta, jolloin salasana lähetetään siihen sähköpostiin, jonka olet ilmoittanut seurasi rekisterin pääkäyttäjälle.

KRISTIINA KARILA Tutustu www.sukeltaja.fi > Materiaalisalkku. Etsimäsi tieto saattaa löytyä helpoiten sieltä.

KILPALAJIEN EDUSTAJALLE

PUHEENJOHTAJALLE

Kun Liiton vuosikokous lähestyy ja seura on lähettämässä edustajansa kokoukseen, voi valtakirjan tulostaa Hallinnolliset dokumentit -kansiosta. Samoin kokouskutsu, sen esityslista sekä Liiton vuosikertomus, tilinpäätös, budjettiehdotus ja toimintasuunnitelma löytyvät kansiosta.

Säännöt ja ohjeet -kansiosta löytyy apua seuran toimintaan, kuten nuorten kilpailutoiminnan säännöt, eettisiä sääntöjä, turvaohje, koulutusohje ja matkustusohje. Kun seurassa halutaan palkita ansioituneita jäseniä Liiton mitaleilla, toimintaohjeet voi katsoa täältä. Lomakkeetkansiosta voi tulostaa huomionosoitusten hakulomakkeen.

12 S U K E LTA J A

Antidopingsäännöt tulisi jokaisen kilpailevan tuntea, ja ne löytyvät Ohjeet ja säännöt -kansiosta, samoin kuin tietoa kilpailujen järjestämisestä. Lajikohtaiset dokumentit -kansiossa on joka lajilla oma paikkansa, josta löytyy kilpailukutsuja, sääntöjä, tulostaulukoita yms. lajiin ja kilpailutoimintaan liittyvää.

SUKELTAJALLE

Sukellusreissua organisoiva löytää Lajikohtaiset dokumentit -kansiosta kaikki sukellusvanhimm man tarpeellisset lomakkeet ja o ohjeet. Tapahtum maraporttikaavvakkeet löytyvät LLomakkeet-kanssiosta. Press-kanssiosta voi ladata A A-lipun merkity tyksestä kertovaa m materiaalia, jota vvoi tulostaa ja vviedä vaikka p paikallisen vvenekkerhon sseinälle veneilijö jöitä valistamaan.

Näiden kaikille Liiton jäsenille avointen aineistojen lisäksi Mate teriaalisalkussa on kansioita, jotka n näkyvät vain rajatuille käyttäjäryhm mille. Tällaisia osioita ovat eri valiokkuntien omat kansiot, hallituksen kkansio sekä kouluttajien kansio, josta löytyvät koulutusmateriaalit.

WWW.SUKELTAJA.FI

EKOSUKELTAJA Laitesukeltamista ei voi pitää kovin ympäristöystävällisenä harrastuksena. Pienillä arkisilla valinnoilla voimme kuitenkin pienentää ympäristöön kohdistuvaa rasitusta ja säästää maapallon rajallisia resursseja. Ekosukeltaja-juttusarjassa annamme vinkkejä, miten sukeltaa ympäristöä vähemmän kuluttaen.

LIIKKUMINEN Harvalla sukeltajalla on niin ihanteellinen tilanne, että omalta laiturilta voisi pulahtaa hyville sukelluskohteille. Kohteeseen on liikuttava ja samalla vietävä kohtalainen määrä sukelluskalustoa mukana. Kimppakyydit ovat yksi keskeinen asia liikkumisessa: vähemmän autoja, vähemmän saastetta. Lisäksi voidaan nauttia mukavasta seurasta ja aikaa säästyy, kun sukellussuunnitelma voidaan käydä läpi matkan aikana. Taloudellisella ajotavalla voidaan vaikuttaa merkittävästi autoilun päästöihin ja auton kulumiseen. Ennakoivalla ajotavalla polttoaineen kulutus voi vähentyä jopa 10 prosenttia. Taloudellista on myös se, ettei autoon pakata turhaan tavaraa. Mitä vähemmän painoa, sen parempi.

Sanomattakin on selvää, että vaikkapa Thaimaahan lentävän sukeltajan hiilijalanjälki on massiivinen kotivesillä sukeltavaan verrattuna. Ekosukeltaja suosii kotimaan lähikohteita, ja jos matka suuntautuu pidemmälle, vietetään kohteessa kerralla pidempi aika. Kun useampi lyhyt matka korvataan yhdellä pidemmällä, jää ympäristövaikutuskin pienemmäksi.

Sukeltamiseen liittyy yleensä myös veneellä liikkuminen.

Lähikohteet ovat ekosukeltajan suosiossa myös veneiltäessä. Kaksitahtimoottori on hyvä vaihtaa nelitahtimoottoriin, ja käymäläjätteet kerätään septitankkiin, joka tyhjennetään satamassa imulaitteen avulla säilöön. Ekosukeltaja lajittelee syntyvät jätteet myös matkalla ollessaan. Paras jäte on syntymätön jäte. Luonto kiittää ekosukeltajaa.

EMILIA RAUNIO, YMPÄRISTÖVASTAAVA, BIOSUKELTAJAT RY

OSA: 3

MUSTATÄPLÄTOKKO ELI MUSTAKITATOKKO Neogobius melanostomus

Mustatäplätokko* on vieraslaji, joka on saapunut Suomen rannikolle todennäköisesti laivaliikenteen mukana. Sen alkuperäinen esiintymisalue on Mustamereen ja Kaspianmereen laskevien jokien suistoissa, mistä se on levinnyt laajalti Itä-Eurooppaan ja jopa Pohjois-Amerikan Suuriin järviin.

Itämerestä ensimmäinen havainto on Puolan Gdanskin lahdelta vuodelta 1990. Suomessa laji havaittiin ensimmäisen kerran Saaristomerellä vuonna 2005. Keväällä 2009 mustatäplätokkoja havaittiin Helsingin Katajanokalta, mistä lajia saatiin näytteeksi parikymmentä yksilöä. Seuraavana vuonna näytteitä saatiin kolminkertainen määrä ja lajin havaittiin levittäytyneen kilometrin verran sekä etelään että pohjoiseen. Vuonna 2010 näytteiden joukosta löytyi kesänvanhoja ja kaksivuotiaita yksilöitä, mikä viittaa lisääntymisen ja talvehtimisen onnistumiseen.

Mustatäplätokko on pohjakala, joka elää makeassa ja murtovedessä rannikon tuntumassa. Se suosii rantoja, joilta löytyy suoja- ja piilopaikkoja, esimerkiksi kivikkoja, ja näiltä paikoilta sukeltajatkin voivat

niitä tavata. Naaraat kutevat toukokuun lopusta elokuuhun saakka useamman kerran kiven koloon tai muuhun vastaavaan rakenteeseen tehtyyn pesään, jota koiras vartioi aggressiivisesti.

Mustatäplätokko muistuttaa alkuperäislajeistamme eniten mustatokkoa (Gobius niger), mutta kasvaa huomattavasti suuremmaksi, jopa 20 senttimetrin mittaiseksi. Paras visuaalinen tuntomerkki on musta täplä, usein pystyssä olevan ensimmäisen selkäevän takaosassa. Vatsaevät ovat yhteenkasvaneet ja rintaevät suuret, kuten muillakin tokoilla. Yleisväriltään mustatäplätokko on yleensä ruskeankirjava, mutta kutuasuiset koiraat ovat lähes kokonaan mustia.

Sukeltajia pyydetään ilmoittamaan lajihavainnoista Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokseen Lauri Urholle, lauri.urho@rktl.fi, joka antaa myös ohjeita näytteiden lähettämiseen.

RIIKKA PUNTILA, RIISTA- JA KALATALOUDEN TUTKIMUSLAITOS *Lajinimi ei vakiintunut. Aiemmin tunnettu myös mustakitatokkona.

”ENNAKOIVA AJO KULUTTAA POLTTOAINETTA JOPA 10 PROSENTTIA VÄHEMMÄN.” LAURI URHO

13

LIITTOKOULUTTAJANA TOIMIMINEN ON HARRASTUS, KUTEN MUUKIN KOULUTUSTOIMINTA SUKELTAJALIITON SEUROISSA. LIITTOKOULUTTAJAT TOIMIVAT OMALLA AJALLAAN, ILMAN KORVAUSTA, KOSKA SE ON HEIDÄN MIELESTÄÄN MUKAVAA JA ARVOKASTA TYÖTÄ. MUTTA MITÄ HE OIKEASTAAN TEKEVÄT?

Näkyvin ja tärkein liittokouluttajien tehtävistä on laitesukelluskouluttajakurssien järjestäminen. Kerran tai kaksi vuodessa järjestettävillä kursseilla liittokouluttajat kouluttavat uusia laitesukelluskouluttajia. Lisäksi he osallistuvat materiaalin, kuten esimerkiksi uusien oppikirjojen ja kurssien sisältöjen, tuottamiseen.

Myös nuorisovaliokunnalla on omat liittokouluttajansa, jotka kouluttavat snorkkelisukelluskouluttajia.

Liittokouluttajaksi sopii henkilö, jolla on taipumuksia kouluttajakouluttamiseen. Hänellä tulee olla vankka kouluttajakokemus perus-, jatko-, syventävä jatko-, sukellusturvallisuus-, lähikouluttaja- ja nitroksikursseilta. Kouluttajan tulee olla toiminut vastuukouluttajan tehtävissä, jotta hänellä on kokemusta kouluttajatiimin vetämisestä.

Mahdollisimman laaja-alainen kokemus sukeltamisesta sekä toimiminen seuran koulutusvastaavana katsotaan eduksi.

Kouluttajan tulisi olla kokenut sukeltaja, joka tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja omaa jonkin verran esiintymiskykyä. Keskeinen ominaisuus on kyky löytää oppilaan kehittymisen kannalta paras tapa korjata suoritusta.

MITEN LIITTOKOULUTTAJAKSI TULLAAN?

Aluksi kokelaalle tehdään osaamiskartoitus, jossa sel14 S U K E LTA J A

vitetään hänen vahvuutensa ja kehittämistarpeet sekä sukellus- ja kouluttajakokemus. Kouluttajakursseilla kokelas antaa opetusnäytteitä, joita hänelle nimetty mentori, joko Course Director tai kokenut Instructor Trainer, arvioi ja käy läpi hänen kanssaan.

Opetusnäytteet vaihtelevat oppituntien pitämisestä kouluttajaoppilaiden arviointiin, palautekeskusteluihin oppilaiden kanssa ja allas- ja avovesiopetusnäytteiden mallisuoritusten antamiseen. Siinä vaiheessa, kun kouluttajalle esitetään Instructor Trainer ja M3-korttia, tulee hänen hallita kouluttajakurssien eri osaalueet. M3-lyhenne tulee ranskan kielen termistä ”moniteur ’kouluttaja’, kolme tähteä.”

Kun Instructor Trainerista ryhdytään kouluttamaan Course Directoria, tulee hänellä olla jo runsaasti kokemusta sekä sukelluskurssien vastuukouluttajan tehtävistä että kouluttajakurssien kouluttajan tehtävistä. Hänen tulee hallita yleisimpien kurssin sisältö ja opetustarkoitus, ymmärtää ja hallita kouluttamisen sekä erityisesti kouluttajakouluttamisen yleiset periaatteet ja olla tehokas organisoija, jotta kouluttajakurssit etenisivät tehokkaasti.

Lista liittokouluttajista löytyy www.sukeltaja.fi-sivuilta Laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunnan alta.

MARTTI LUMIKURU

JUHANI SALO

KOULUTTAJAKSI LIITTOKOULUTTAJAN OHJAUKSESSA

WWW.SUKELTAJA.FI KOLUMNI

MIA ON M3 33-VUOTIAAN LIITTOKOULUTTAJAN MIA PIETIKÄISEN SUKELLUSKOKEMUS ON VARSIN LAAJA. MITÄ KAIKKEA OLET EHTINYT TEHDÄ?

– PADI:lla olen kouluttautunut Staff Instructoriksi ja ensiapu- ja nitroksikouluttajaksi. NAUI:lla ja CMAS:lla olen Instructor trainer. GUE:n puolella olen suorittanut Fundamentalsin. Tekniikkasukelluksessa olen trimiksi- ja luolasukeltaja avoimen ja suljetunkinkierronlaitteilla sekä IANTD GasBlender. Vapaasukelluksessa suoritin AIDA 1 -kurssin. Lisäksi olen ohjannut kuutteja seurassamme Jyväskylän Sammakoissa.

MITÄ LIITTOKOULUTTAJAKSI RYHTYMINEN JA TEHTÄVÄSSÄ TOIMIMINEN VAATII?

– Se vaatii oikeaa asennetta turvallisuuteen ja halua kehittyä kouluttajana ja sukeltajana. Lisäksi tarvitaan mahdollisimman monipuolista sukellus- ja koulutuskokemusta. Positiivinen elämänasenne ja sairas huumorintaju ovat myös hyviä ominaisuuksia tässä hommassa.

LIITTOKOULUTTAJAT, KUTEN MUUTKIN KOULUTTAJAT SEUROISSA, TOIMIVAT VAPAAEHTOISPOHJALTA. MITÄ LIITTOKOULUTTAJANA TOIMIMINEN ANTAA SINULLE?

– Liiton vastuuhenkilöt ovat huippuporukkaa!

Yhteisessä tekemisessä vallitsee loistava, huumorintäyteinen me-henki. On hienoa olla mukana kehittämässä sukelluskoulutusta ja -toimintaa Suomessa, ja liittotason kouluttaminen on ammattimaisuudessaan todella antoisaa.

Kursseilla tutustuu mahtaviin persooniin ja löytää hyviä ystäviä.

OLET TYÖSKENNELLYT LAITESUKELLUSKOULUTTAJANA ESPANJASSA JA THAIMAASSA. SINULLA ON OMA SUKELLUSKOULU, DIVE LINE. ONKO KAUPALLISEN PUOLEN KOKEMUKSESTASI HYÖTYÄ/HAITTAA LIITTOKOULUTTAJAN TEHTÄVÄSSÄ?

– Siitä on runsaasti hyötyä: pystyn tuomaan uusia näkökulmia perinteisiin toimintamalleihin, toimintakenttä on laajempi ja voin löytää useista eri koulutusorganisaatioista parhaat palat ja tarjoilla niitä oppilaille.

KRISTIINA KARILA

KIMI NYSTRÖM seikkailusukeltaja Tammisaari, Vantaa

KAKSI AJATUSTA KESÄÄN KUNNIOITA LINTUJA

Kevät ja alkukesä ovat merilintujen lisääntymisaikaa, eikä ihmisen läsnäolo ole silloin suotavaa. Lintulaji, johon sukeltaja usein törmää merellä, on haahka.

Haahka pesii ulkosaaristossa. Hautovaa emoa voi olla hyvin vaikea havaita, ja jos ihminen pelästyttää emon pesästä, saattavat munat joutuvat lokkien ja varisten suihin.

Poikaset lähtevät heti kuoriuduttuaan vesille ja muodostavat isoja parvia toisten pesueiden kanssa.

Emolinnut hoitavat ja suojelevat kaikkia parven poikasia kollektiivisesti. Kun lähestytään tällaista parvea, tulisi käyttäytyä siten, etteivät poikaset pelästy ja parvi hajoa. Parvesta eronneet poikaset joutuvat yleensä lokkien suuhun. Jos parvi on sukelluskohteen läheisyydessä, lähestytään kohdetta varovasti, jotta emolinnut pystyvät ohjaamaan poikueen hallitusti pois alueelta. Kesäkuun loppupuolella poikaset ovat jo

kasvaneet sen verran isoiksi, että ne pystyvät itsenäisesti seuraamaan emolintuja.

Pilkkasiipi on harvinaisempi lintulaji, joka rakentaa pesänsä lähelle vesirajaa. Pilkkasiipi luottaa siihen, että pesä on turvassa poukamassa, mihin aallot eivät lyö. Kun vene ajaa poukamaan, pesä tuhoutuu peräaallon iskiessä rantaan. Kun liikutaan touko– kesäkuussa lähellä luotoja ja rantoja, on kipparin velvollisuus huolehtia siitä, ettei peräaaltoja synny.

KUNNIOITA IHMISIÄ

Kun sukelluskohde on lähellä kesämökkiä, on parempi tulla takaisin lomakauden jälkeen, tai sitten kohteliaasti ”pyytää lupaa” mökkiläisiltä.

Vierasvenesatamassa pitää aina kysyä, missä ja milloin voi käyttää äänekästä kompressoria. Suurin osa veneilijöistä on väsynyt matkanteon jälkeen, joten heille on suotava rauha. Käyttäkää myös paikallisten palveluja. Sukellusseurue, joka vie laituritilaa, muttei jätä lanttiakaan jälkeensä, ei herätä sympatiaa. Joskus näkee myös sukellusseurueita, jotka levittävät varusteensa ja ”pyykkinsä” päiväkausiksi pitkin yleisiä alueita. Tällainen näkymä ei ole esteettinen. Muut lomanviettäjät ovat varmasti tulleet nauttimaan toisenlaisesta saaristoympäristöstä.

Hauskaa kesää!

15

FILIPPIINIT

Säväyttäv elämyksiä

16 S U K E LTA J A

Pescador-saaren sardiiniparvi on sukelluselämys vailla vertaa.

iä

Miljardin sardiinin parvi, dynamiittikalastusta, upeita pehmytkoralleja, värjöttelevää hain odotusta ja mandariinikalojen tanssi. Filippiinit tarjoaa sukeltajalle vastakohtien elämyksiä.

TEKSTI HANNE JA MARKKU PELTOLA KUVAT MARKKU PELTOLA

Korallit ovat hyväkuntoisia ja värit terveen voimakkaita.

17

Mandariinikaloja näkee parhaiten iltahämärässä puolisen tuntia ennen täydellistä pimeyttä.

FILIPPIINIT KOOSTUU noin kymmenestä isommasta saaresta ja lukuisista pienemmistä. Sukelluskohteita ja -keskuksia on todella paljon joka saarella. Useamman tunnin internet-selaamisen ja sukeltajien keskustelufoorumien lukemisen jälkeen alkoi mielessä hahmottua, minne me haluamme mennä. Valintamme kohdistui rauhalliselle alueelle Cebun saareen, eteläiseen Filippiiniin.

Ensimmäisen viikon vietimme Malapascuan saarella Cebun pohjoiskärjessä. Valitsimme sukelluskeskukseksi saaren suurimman ja vanhimman, brittiläisen Tresher Shark Diversin. Kahden hengen majoitus aamiaisineen, kummallekin 15 sukellusta ja kuljetukset lentokentältä saareen ja takaisin Cebun kaupunkiin maksoi yhteensä alle 1 000 euroa. Majoitus oli vaatimattomassa kaislakattoisessa rantamökissä.

MISSÄ HAIT?

Monad Shoal on kettuhain, englanniksi tresher shark, katselukohde. Sukellukselle lähdetään kello kuusi aamulla. Paikka on vedenalainen saari, jonka huippu on tasainen hiekkapohja, syvyys noin 25 metriä. Tasanteen vieressä on 200 metrin syvänne, josta hait tulevat ylös.

Vajaa 40 minuuttia hiekkapohjalla polvillaan palellen ja haita odotellen on tosi pitkästyttävää, etenkin kun emme nähneet

juuri mitään. Näkyvyys oli 10 metrin luokkaa, ja siellä hämärän rajamailla meni muutaman kerran joitakin isompia kaloja, joita en tunnistanut. Kun dekoraja oli minuutin päässä, lähdimme nousemaan hitaasti poijuköyttä pitkin turvapysähdykseen. Meille riitti yksi aamusukellus.

Kyselin aina aamusukellukselta tulijoilta, oliko haita nähty, ja viikon aikana parilla kerralla jotkut niitä näkivätkin. Vasarapäähaiden sukellusretki alkoi jo kello 4.30 aamulla, ja myös vasarapäitä nähtiin muutaman kerran.

MANDARIINIKALOJEN SOIDINTANSSI

Mandariinikaloja näkee parhaiten iltahämärässä, kohteessa Lighthouse. Puolisen tuntia ennen täydellistä pimeyttä pienet värikkäät mandariinit uskaltautuvat tulemaan kovakorallin suojista esille. Sukellusopas Gibb kertoi etukäteen sukelluskohteen esittelyssä tarkasti kuinka tulee menetellä, jotta näkisimme mandariinikaloja. Muutaman minuutin sukelluksen jälkeen kahdeksan metrin syvyydessä Gibb löysi sopivan kovakoralliryppään, jonka ympärille asetuimme. Laskeuduimme varovasti pohjaan ja aloimme odotella hämärässä kalojen ilmaantumista. Valoja ei saanut käyttää.

Varsin pian pienet mandariinikalat näyttäytyivät ruskeiden

Lasimaisten merituppien niittyjä näkee etenkin Apo-saarella.

18 1 8 S U K E LLT LTA T TA AJA

korallien seassa. Otin valokuvia, ja parhaiten näin ne kamerani näytöltä. Pian kaksi aikuista kalaa alkoi kiertää toisiaan evät levitettyinä. Kalat värisyttivät eviään ja kiihottuivat jonkinlaiseen soidintanssiin. Gibb sytytti sukelluslamppunsa ja peitti aluksi kädellään valoa. Nyt kaikki näkivät soidintanssissa olevan mandariiniparin. Kalat eivät enää välittäneet valosta vaan kiersivät kiihtyvällä vauhdilla toisiaan ja purivat pariaan leuasta, eräänlainen kiihkeä suudelma. Loppuvaiheessa kalat olivat kirkkaassa sukelluslampun valossa ja kohosivat puolisen metriä korallin yläpuolelle, josta ne nopeasti palasivat korallin suojiin. Loppuajan kuvasin merihevosia; löysimme sekä keltaisia että ruskeita.

Pescadorin seinämät tarjoavat runsaasti kuvattavaa, esimerkiksi krotteja.

CALANGGAMAN ISLAND

Saari on kaunis, palmujen, valkoisen korallihiekan ja turkoosin meren sekä upean koralliriutan lomaunelma. Retkellä tehdään kaksi sukellusta riutalle ja pinta-aika vietetään saarella. Päivä oli lämmin ja kaunis, vaikka taivaanrannalla kohosi synkkiä sadepilviä. Riutat olivat varsin kalaisia ja korallit upeita. Näimme jopa luolassa nukkuvan ison valkoevähain eli whitetip reef sharkin.

Pinta-aikana oli ihana kulkea monien satojen metrien pituista hiekkasärkkää ja antaa d-vitamiinin imeytyä elimistöön.

DYNAMIITTIKALASTUS

Chocolate Island -kohteella meitä varoitettiin säikähtämästä, jos sukelluksen aikana kuuluu räjähdyksiä – paikalliset harrastivat vielä dynamiittikalastusta. Sukelluksen puolivälissä kuulimme ja tunsimme räjähdyksen, joka oli hämmästyttävän voimakas. Tuntui, kuin se olisi ollut aivan lähellämme. Sukellusopas arveli räjähdyksen olleen 300 metrin päässä. Näimme myös tuhoutuneita alueita ja niiden ympärillä paljon kuolleita pikkukaloja. Olimme

FILIPPIINIEN TASAVALTA • Pinta-ala noin 300 000 km2, hieman Suomea pienempi.

• Filippiinit koostuu yli 7000 saaresta.

• Pääkaupunki Manila.

• Asukkaita noin 94 miljoonaa, josta suuri osa lapsia ja nuoria.

• Väestöstä 90 % katolisia.

• Kielet filipino ja englanti.

• Valuutta Filippiinien peso (PHP), 1 euro = 61 pesoa.

• Ilmasto on trooppinen ja vuoden voi jakaa kolmeen vuodenaikaan: • kuiva ja viileä kausi on joulukuusta helmikuuhun, • kuuma ja kuiva kausi on maalis–toukokuu, jota filippiiniläiset itse kutsuvat kesäksi • sade- ja taifuunikausi on toukokuusta marraskuuhun.

• Filippiineillä on kaksi kansainvälistä lentokenttää: Manila ja Cebu. Lennot yleensä joko Hong Kongin tai Singaporen kautta.

• Lomakohteen turvallisuustilanne kannattaa tarkistaa etukäteen.

19

Moalboalissa on useita viidakkopuroja, joita pääsee katsomaan vaikkapa mopopojan kyydillä.

Sukelluksella kuulimme ja tunsimme voimakkaan räjähdyksen – paikalliset harjoittavat vielä dynamiittikalastusta. joutuneet maksamaan jokaisesta sukelluksesta pienen luonnonhoitomaksun, ja silti räjäyttelijät saivat edelleen jatkaa tuhotöitään.

ETELÄINEN CEBU

Ensimmäisen sukellusviikon jälkeen meidät kuljetettiin Cebun kaupunkiin seuraavan sukellusoperaattorin toimistoon. Sea Quest Divers on Filippiinien vanhin sukelluskeskus; omistaja on hollantilainen. Toisen viikon sukelsimme Moalboalilla ja Pescadorsaarella. Kolmannen viikon vietimme Sea Questin saarisafarilla.

Safari tarkoittaa täällä liikkumista sukellustukialuksella saarelta toiselle, mutta majoitus on kuitenkin aina maissa, resortissa. Safarin nimi oli Apo Island Safari retken pääkohteen mukaan. Kahden viikon hotellit, täysihoito, saarisafari ja kummallekin 25 sukellusta sekä kuljetukset Cebusta ja lopuksi takaisin lentokentälle kahdella autokuljetuksella ja lauttamatkalla maksoi yhteensä noin 2 000 euroa. Filippiinit on edullinen.

MILJARDI SARDIINIA

Moalboal on pieni kaupunki, jonka rannalla on kymmeniä sukelluskeskuksia ja pieniä, viihtyisiä hotelleja. Huoneemme terassilta oli mereen matkaa alle viisi metriä. Sukelluskohteet ovat lähellä, pisimmillään alle vartin venematkan päässä. Kohteet ovat leppoisia riuttoja, joissa näkyvyys oli yleensä varsin hyvä.

Pescador-saaren ympärillä pyörii miljardipäinen sardiiniparvi.

Kalat ovat noin 15 senttiä pitkiä, ja parvea voi lähestyä parin 20 S U K E LTA J A

Apo-saarella voi majoittua idyllisesti olkikattoisessa bungalowissa.

kolmen metrin etäisyydelle, ennen kuin se väistyy. Saari on paras kohde Moalboalilla jo upeiden seinämien ja makronkin puolesta.

Sardiiniparven ympärillä pyörii tietenkin petokaloja, barracudia, tonnikaloja, makrilleja. Petoja on kuitenkin hämmästyttävän vähän. Joskus näkyy haitakin syömässä sardiineja. Hait vain ovat oppineet poistumaan paikalta kun moottoriveneen ääni kuuluu.

Sukelsimme lähes 80-vuotiaan amerikkalaisen, nyttemmin jo kymmenen vuotta Filippiineillä asuneen Robert Yinin kanssa. Hän on sukelluskuvaaja ja tehnyt kirjoja koralliriutoista ja kaloista. Robert kertoi meille sardiiniparven historiasta. Parvi on pyörinyt Pescador-saaren ympärillä jo puolitoista vuotta. Se on maailman ainoa trooppisilla vesillä oleva sardiinien jättiparvi.

Pescador on rauhoitettu, eikä siellä saa verkkokalastaa – siksi sardiinit pysyvät siellä. Robert oli myös hyvin surullinen petokalojen vähyydestä ja haiden puuttumisesta. Paikalliset kalastajat pyydystävät siimoillaan ja koukuillaan jatkuvasti pieniä petokaloja pois sardiineja syömästä.

APO SAFARI

Apo-saari oli mahtava paikka. Resort oli omalla, kallioiden eristämällä rannalla. Sähköt olivat päällä vain iltaisin, joten oli muistettava ladata kameran akku silloin. Safarin sukellusoppaat olivat filippiiniläisen tavan mukaan paikallisia. Retken johtaja ja organisaattori oli hollantilainen Yuri, rento, ystävällinen, hauska ja hymyileväinen.

Apo-saaren ympärillä olevat koralliriutat ovat hienoimpia, mis-

sä olen sukeltanut. Pehmytkorallia oli uskomaton määrä, kaloja mukavasti ja makrokohteita paljon. Kuvasin koko matkan aikana kolmisenkymmentä erilaista etanaa ja laakamatoa, valtaosa safarin aikana. Apon riutoilla pääsimme myös nauttimaan mukavista virtasukelluksista. Kohdallemme ei osunut voimakkaita ylös- tai alaspäin suuntautuvia virtoja, vaan vain turvallisia vaakavirtauksia.

HARKINTAA MATKAAN

Köyhyys Filippiineillä on niin yleistä ja totaalista, että se johtaa helposti rikollisuuteen. Turistit ovat helppo ryöstökohde. Mindanaon saarella toimii muslimisissiliike Abu Sayaf ja maolainen vasemmistosissiliike pohjois-Luzonilla. Kidnappaukset ovat edelleen mahdollisia eristyksissä olevilta rantalomasaarilta. Terrori-iskut ovat todennäköisiä Mindanaolla ja mahdollisia myös Metro Manilassa. Suomen suurlähetystö kehottaakin tekemään matkustusilmoituksen lähetystöön tai Suomen ulkoministeriöön.

Luonnonolot voivat myös olla katastrofaalisia. Toimivia tulivuoria on kymmeniä, ja Filippiinit on maailman pahimpia maanjäristysalueita. Rankkasateet voivat aiheuttaa tulvia ja mutavyöryjä. Taifuunikaudella alueella riehuu vuosittain pahoja pyörremyrskyjä.

Filippiiniläiset ovat ystävällisiä; tapasimme vain hymyileviä ja avuliaita ihmisiä. Maan hintataso on halpa ja ruoka hyvää, eikä kovin maustettua. www.malapascua-diving.com www.seaquestdivecenter.net 21

JARI HOVIKORPI, KOTKA

RAKKAUDESTA VETEEN JA VÄHÄN URHEILUUNKIN AKTIIVISESTI SUKELLUSKALASTUSTA, LAITESUKELLUSTA JA SUKELLUSKUVAUSTA HARRASTAVA UPPOPALLOILIJA TARTTUU MIELELLÄÄN HAASTEISIIN, ODOTTAA KESÄN MM-KISOJA JA TOIVOO LISÄÄ VÄKEÄ LIITON TOIMINTAAN.

TEKSTI SUSANNA ALANEN KUVA SUOMEN UPPOPALLOMAAJOUKKUE

MISSÄ JA MILLOIN SUKELSIT ENSIMMÄISEN KERRAN?

Minulla on ollut maski ihan poikasesta asti. Ekat snorklailut tehtiin Kahtoilammessa Hämeenlinnassa, Ahveniston harjun kupeessa. Sukelsimme laiturin alta markkoja ja polkupyöriä, vuosi taisi olla 1982 tai -83. Ensimmäisen kerran sukelsin paineilmalaitteilla Ahvenistonjärvessä vuonna 1986.

MITEN INNOSTUIT UPPOPALLOSTA JA MIKÄ SAI JATKAMAAN SITÄ MAAJOUKKUETASOLLE?

Aluksi snorklailimme järvissä keskenämme, mutta jossain vaiheessa aloimme kysellä, miten pääsisi harrastamaan pidemmälle.

Hämeenlinnan Urheilusukeltajat ry:n hallivuorolla pelattiin palloa, johon sitten menimme mukaan.

Tärkeä tekijä harrastuksen eteenpäin viemisessä on ollut hyvät vetäjät. Urheilusukeltajissa Kauko Martikainen veti junnutoimintaa, ja sen jälkeen Ahveniston vesipedoissa Timo Ruohomäki.

Timo jatkaa edelleen miesten maajoukkueen kakkosvalmentajana.

Hämeenlinnassa en ole asunut enää pitkään aikaan; seuraavaksi on tarkoitus saada junioripuolta myös Kotkassa eteenpäin.

PELAAT MIESTEN UPPOPALLOMAAJOUKKUEESSA MAALIVAHTINA. MINKÄLAISIA OVAT HARJOITUKSENNE?

Meillä on harjoitusleirejä säännöllisesti. Vielä ennen MM-kisoja niitä on noin viisi–kuusi jäljellä. Viikkoharjoitukset tulivat mukaan myöhemmin keväällä. Kokoonnumme siis joukkueena harjoittelemaan lähinnä taktisia kuvioita. Fyysinen harjoittelu jää jokaisen omalle vastuulle. Valmentaja seuraa jokaisen omaa harjoituspäiväkirjaa verkossa. Uppopallossa tärkein taito on pelisilmä. Vaikka omaisikin fyysiset valmiudet, ei peliälyä korvaa mikään. Sen jälkeen vasta tulevat fyysiset ominaisuudet, niitä pystyy aina harjoittamaan. Kokemuksen myötä tietysti älykkyys kasvaa ja turha hötkyily jää pois, mutta jotain peliälyä täytyy jo olla.

OLET UPPOPALLOVALIOKUNNAN JÄSEN. MITÄ ASIOITA HALUAISIT JUURI NYT NOSTAA ESILLE VALIOKUNTATYÖSSÄ?

Tällä hetkellä on tietysti MM-projekti, johon liittyy paljon töitä.

Uppopallon MM-kisathan järjestetään elokuussa Suomessa. Kisojen pääsihteeri Hannu Ahonen toivoo, että saisimme vielä lisää käsiä mukaan järjestelyihin.

Olemme myös huomanneet, että porukka on tykännyt valiokunnan kehittämästä sarjajärjestelmästä. Joukkueita onkin saatu osallistumaan Liiton sarjoihin, mutta vielä on paljon joukkueita, jotka eivät ole osallistuneet. Rohkeasti siis vaan mukaan.

22 S U K E LTA J A

Tietysti valiokuntatyöhön aina toivotaan lisää vapaaehtoisia mukaan, sillä osittain työ jää hyvin pienen porukan harteille.

HARRASTAT MYÖS SUKELLUSKALASTUSTA. MIKÄ SAI SINUT KOKEILEMAAN LAJIA?

Laji on haastava, etenkin Suomessa. Sitä harrastavan on todella tunnettava kalojen käytös. Lajissa pystyy kehittymään loputtomasti. Meitä lähellä on loistavia kalavesiä: esimerkiksi Norjassa olen aina tykännyt käydä. Lisäksi kala on terveellistä.

MIKSI PIDÄT SUKELLUSVALOKUVAUKSESTA?

Suomen tummissa vesissä valokuvaaminen ei ole helppoa. Saa tehdä töitä sen eteen, että oikean fiiliksen veden alta saisi välitettyä. Harvemmin tulee nykyään sukellettua ilman kameraa, ja pyrin kehittymään sukelluskuvauksessakin jatkuvasti. Lisäksi sukelluskuvaus on kivaa.

MISSÄ TILANTEESSA SYNTYI ONNISTUNUT KUVA?

Usein valokuvien onnistumisessa on tuuriakin mukana. Viime vuoden sukelluskuvauksen SM-kisan C-sarjan voittajakuva syntyi Punaisellamerellä liveboardilla. Olimme laguunissa, jossa oli delfiinejä. Lähdimme liikkeelle kumiveneellä, ja minulla oli iso kamera, joten jouduin menemään veteen lähes viimeisenä. Porukasta kaikki muut olivat jo ehtineet hyppäämään veteen. Ensimmäinen kuva, jonka ehdin saamaan ennen kuin uimarit pelottivat delfiinit tiehensä, oli kuva, jossa kaveri hyppää veteen ja delfiinit uivat sattumalta samaan suuntaan. Kuvan nimeksi tuli Tanssii delfiinien kanssa.

MIKÄ ON JÄNNITTÄVIN KOKEMUKSESI SUKELTAMISEN PARISSA?

Montakin jännittävää tapahtumaa on tietysti ollut. Sykähdyttävin kokemus oli ilman muuta uppopallon MM-voitto vuonna 2007 CMAS Gamesissa Italiassa. Olimme tehneet pitkään kovasti töitä, ja viimein uurastus palkittiin kultamitalilla.

Joskus on ollut hankaliakin tilanteita, mutta hauska tapahtuma sattui 2006 Indonesiassa Bunakenin saarella. Olimme vaimoni kanssa sukeltamassa, kun näimme riutan vieressä isoeväisen hahmon lähestyvän meitä. Se tuli suoraan kohti, ja vaimo oli vakuuttunut, että kyseessä on valkohai. Minulla oli kamera kädessäni, ja sinkosin tietysti suoraan kohti hahmoa vaimon jäädessä haukkomaan henkeään, että nyt mies päätyy parempiin suihin. Molempia nauratti, kun uhkaava hahmo paljastui mola molaksi eli möhkäkalaksi.

JOKO TAI...

isat on MM-k Uppopall . .8 1 2 15.– pelataan n la o k k sä Pir Helsingis loa tu e rv sa. Te uimahallis peliä a st a ik vauhd n a a m o ts ka omi amaan Su ja kannust Lue lisää voittoon!

11.fi finland20 www.uwr-

ALLAS VAI AVOVESI? Avovesi, koska siihen liittyy tietty vapaus.

HYLKY VAI HAUKI? Molemmat ovat viime aikoina kiinnostaneet, mutta sanon silti hylky. Kotka on yksi tärkeimmistä meriarkeologisista paikoista, ja hylkyjen etsintä on noussut viime aikoina esiin.

MAKROKUVA VAI MAISEMA? Maisema. Laajakulmakuvien kuvaaminen on haastavampaa kuin makrokuvien.

HAAVI VAI HARPPUUNA? Ilman muuta harppuuna.

Tutustu Jarin kuviin osoitteessa http://uwg.fi/

norpat

±

D V V D U X H V

D O O H N 6X DOOD L N N L ND

HELSINKI. ANNE RÄISÄNEN-SOKOLOWSKI

K U VAT: H E L I L AU K K A R I N E N

Taitoa ja tarkkuutta -rastilla.

24 S U K E LTA J A

PO RI . M AR IK A KATA JA JA JY RK I W AH

HEN RIET TA KOIV ISTO INEN

Itse Ahti saapui seuraamaan Espoon Dyykkareiden tapahtumaa.

LS TR Ö M

Sukelluksen jälkeen saa herkutella.

ESPOOSSA

Espoolaisessa Nousussa reilut parikymmentä norppaa suoritti tehtävärataa Ahdin apuna – joka oli saapunut itse henkilökohtaisesti paikalle. Nousussa muodostettiin iso norppa-pieni norppa -pareja, ja yhteistuumin tehtävät sujuivat mallikkaasti tunnissa.

Seuran norppavastaavan Irene Savolaisen mielestä tapahtuma oli helppo järjestää, kun on valmiit ohjeet ja muutama eri vaihtoehtoinen malli toteutuksesta: joko rastityylisesti tai jatkuvana tarinana koko ryhmälle.

– Itse vedin kuuteille ja heidän vanhemmilleen tehtävät tarinana, ja ehdimme 30 minuutissa tehdä kaikki tehtävät peräkkäin. Tosin

JA JY R K IW

pienimmille kuuteille vakoojat olivat liian pelottavia, ja toiset huolestuivat siitä, saadaanko meri sulatettua sitenkään. Valmiit palkinnot ja kunniakirjat myös helpottivat toteutuksessa, ja minifrisbeet olivat lasten mieleen, hän kertoo.

TJ A PA SK I M ÄN T TÄ . KA Espoon Dyykkareiden tapahtumassa tehtävärataa suoritti kahdeksan norppaa ja kuusi ohjaajaa, ja Ahti oli myös siellä paikalla. Ohjaajat kiittelivät tapahtuman hyvää ohjeistusta.

– Toivottavasti vastaavanlaisia seikkailuja järjestetään jatkossakin.

Tämä ei vaatinut ohjaajilta paljon etukäteisvalmisteluja tai resursseja. Tapahtuma on varmasti helppo järjestää seurassa

K ATA JA

76 jäsentä 136:sta. Suurin ikäero nuorimaan ja vanhimman osallistujan välillä -palkinto meni samalle seuralle, jossa nuori osallistuja oli 4-vuotias ja vanhin 71-vuotias, eli ikäeroa oli peräti 67 vuotta.

P O R I. M A R IK A

TÄMÄN KEVÄÄN norpparalli toteutettiin koko maan laajuisena Sukella seurassa -tapahtumana.

– Ideana oli, että jokainen osallistuva seura pitää oman paikallisen ”norpparallin”, joka rakennetaan nuorisovaliokunnan luoman ohjelmarungon mukaan, mutta jonka voi muokata omalle seuralle sopivaksi, kertoo Liiton nuorisopäällikkö Minna Tammesvirta.

– Tämä toimi erinomaisesti. Tarkoituksena myös oli, että tapahtumaan voi osallistua jokainen seuran jäsen iästä riippumatta, eli aikuisia toivottiin myös mukaan, hän toteaa.

Mukaan ilmoittautui yli 400 jäsentä 14 seurasta. Sukella seurassa -tapahtumia pidettiin seuroissa omilla hallivuoroilla pitkin kevättä, ja toukokuun lopussa jaettiin ja arvottiin palkintoja osallistujien kesken. Eniten osallistujia suhteessa jäsenmäärään -palkinnon sai Mäntän Seudun Urheilusukeltajat, jossa tapahtumaan osallistui

AHLSTR

ÖM

Tytöt vievät aarteita.

Veeti taitoa ja tarkkuutta -rastilla.

JA JYR KI WA HLS TRÖ M POR I. MA RIK A KATAJA

Kuutit saivat Ahdilta kirjeen.

Aarteet Ahdille.

M Ä N T TÄ

. K ATJ A PA S K I

Dyykkarit radalla.

SAN NA IKO NEN

KÄÄNNÄ SIVUA

25

norpat

H EL SI N KI

. A N N E RÄ IS Ä N EN -S

O KO LO W

SK I

Frisbeellä aarteet turvaan.

K U VAT: H E L I L AU K K A R I N E N

JATKUU

kuin seurassa. Nyt kun ensimmäinen kerta on harjoiteltu, niin toivottavasti seuraavalla kerralla saadaan enemmän porukkaa mukaan, toivoo norppavastaava Sanna Ikonen.

MÄNTÄSSÄ

Mäntän Seudun Urheilusukeltajien tapahtumassa osallistujia oli peräti 76, joukossa myös kaksi laitesukeltajaa. Ikäeroa vanhimman ja nuorimman osallistujan välillä oli huimat 67 vuotta. Seikkailu toteutettiin kahdessa altaassa. Odotusaikaa kulutettiin sauna- ja pesutiloissa. Norpat kulkivat vanhempi-nuorempi-pareissa, jolloin saatiin hyvin ryhmiä sekoitettua ja sukellettiin oikeasti seurassa. Toinen laitesukeltajista kiersi radan kahdesti nuoren norpan kanssa ja toinen oli parina nuorelle snorkkelisukeltajalle. Kuutit kulkivat kolmihenkisenä ryhmänä. Pallonheittoa helpotettiin kuuteille niin, että he saivat istua siinä lötköpötköllä.

– Mun mielestä tää oli hieno juttu, ja päästiin samalla harjoittelemaan rallijärjestelyjä, sanoo seuran nuorisovastaava Tero Mäkelä.

– Lapset tykkäsivät itse ra-

dasta, ja kummasti ne vanhemmatkin norpat innostuivat tarinasta, vaikka alkuun ajattelin sen uppoavan paremmin nuorimpiin. Ensi kerralla koetamme keksiä odotusajallekin tekemistä, jottei siinä tulisi aika pitkäksi, Tero suunnittelee.

PORISSA

Porissa pidettiin kaksi rallia, toinen norpille ja toinen kuuteille. Tapahtumaan osallistui 16 norppaa.

– Lapset olivat innolla mukana ja toivoivat tämmöistä lisää. Isommat kuutit tekivät tehtävät pareittain ja pienemmillä oli äiti tai isä avustajana.

Kuuteilla oli kauden päättäjäiset, ja lisäksi nämä olivat viimeiset harjoitukset vanhassa uimahallissa; uusi otetaan käyttöön syksyllä. Niinpä pidimme lopuksi pienet juhlat, kertoo norppavastaava Marika Kataja.

HELSINGISSÄ

Urheilusukeltajat järjesti tapahtuman kahtena päivänä, kolmessa eri paikassa, ja kukin lapsi osallistui omassa ryhmässään. Kuutit tekivät ohjelman lapsi-vanhempi-parina. Tarinaa kerrottiin pitkin matkaa tehtä-

viä suorittaessa. PikNuorin kuutti kunorpat (7–10 v.) tekivät sukeltaa aarteita. pareittain tehtäväradan, aikaa ei otettu. Norpparyhmät (10–13 v.) tekivät myös pareittain saman radan kuin pienemmätkin, mutta heille otettiin aika.

Kaksi vanhempaa halusi kisata lapsensa kanssa radan, mikä oli hauskaa yhdessä tekemistä. Vanhempien norppien ryhmä (yli 13 v.) teki mukautetun radan, jossa osa tehNuorin tävistä tehtiin neljän metrin kuutti äidin syvyydessä. Autolla ajo -rasavustamana. tin tilalla heillä oli uppokiekon kuljetus 50 metrin matkan välillä pinnassa käyden.

Tehtävä osoittautui aika rankaksi ja pari kilpailijaa joutui keskeyttämään kisan. Vanhimpien lasten ryhmässä otettiin yksilösuoritusajat, mistä he pitivät.

KRISTIINA KARILA P O R I.

MAR

IK A K ATA J A

JA JY RK

I WA

HLST

RÖM

LEIKKI-IDEA: LIPPUSIIMAPALLO PALLOPELIÄ VOI pelata altaan matalassa tai syvässä päässä, jolloin peli on hieman haasteellisempi.

Pelivälineeksi käy melkein mikä tahansa pallo. Helpoiten peli sujuu puhallettavalla rantapallolla tai pehmeällä muovipallolla. Lisää vaikeutta saa uppopallolla.

Tarkoituksena on heitellä pal26 S U K E LTA J A

loa lippusiiman yli puolelta toiselle ja yrittää saada koppi. Pelikentän rajat on helppo luoda rataköysistä. Pelaajamäärä on oltava vähintään kaksi, ylärajaa ei varsinaisesti ole. Pisteiden laskuun voi soveltaa lentopallon sääntöjä, jolloin syöttäjä saa pisteen, jos vastustaja ei saa koppia.

Espoon Dyykkarit haastaa Sukellusseura Calypson Kirkkonummelta esittelemään seuraavan leikki-idean.

Sanna Ikonen, Espoon Dyykkareiden norppaohjaaja

TEKNARI | ANDREAS W. MATTHES

ANDREAS W. MATTHES CCR CAVE GOD EDESSÄNI ISTUU YKSI TEKNIIKKASUKELLUKSEN PIONEEREISTA. OLEN SUUNNITELLUT KÄYVÄNI MENNEISYYDEN LYHYESTI LÄPI. TÄMÄN MIEHEN KOHDALLA SE EI OLE MAHDOLLISTA.

TEKSTI MIA PIETIKÄINEN KUVA ANDREAS W. MAT THESIN ARKISTO

KUN KYMMENENVUOTIAS, saksalainen Andreas W. Matthes koki ensimmäisellä sukelluskokeilullaan pinnan alaisen valtakunnan ihmeellisyyden, jäi sielu sinne. Laitesukelluksen aloittaminen oli mahdollista vasta 17 vuotta myöhemmin, mutta snorklaus ja vapaasukellus pitivät miehen veden varassa. Aloitettuaan laitesukelluksen Matt kouluttautui ammattilaiseksi ja työskenteli Egyptissä, Thaimaassa ja Hondurasissa. Intohimo sukellukseen kuljetti Mattin Meksikoon luolasukelluskurssille vuonna 1994. Meksikossa, Jukatanin niemimaalla sijaitsevat maailman parhaat luolastot; Matt löysi kotinsa.

Hänen nimensä löytyykin useimpien Meksikon luolastojen kartoittajien listasta.

Vielä 90-luvun alkupuolella maailmalla harrastettiin paljon syviä sukelluksia paineilmalla. Helium oli todella kallista, eikä tietoa seoskaasusukeltamisesta ollut riittävästi, saati koulutusta. Nämä sukellukset vaativat uhrinsa. Vähitellen koulutusjärjestöt alkoivat tarjota trimix-koulutusta, etunenässä GUE, ja vuonna 1993 Tom Mountin julkaisema kirja Mixed gas diving toi seoskaasusukeltamista yleiseen tietouteen. Ennen helium oli vihollinen, nyt se on ystävä.

Matt on pitkän uransa aikana todistanut sukellusvarusteiden kehittymistä: hogarthialaisen kokoonpanon yleistyminen, skoottereiden koon ja suorituskyvyn kasvaminen, puolisuljetunkierronlaitteet ja vain armeijalle kuuluvat suljetunkierronlaitteet, viimeisen 5 vuoden aina tapahtunut rebejen läpimurto. Hän seuraa alaa aitiopaikalta, omasta Protec-sukelluskeskuksestaan, joka on yksi arvostetuimmista tekniikkasukelluskoulutuskeskuksista.

Matt nauttii eniten pitkistä, hiljaisista luolasukelluksista suljetunkierron laitteella. Ohjausköytenään Matt seuraa luolasukeltamisen turvaohjeita, eikä koskaan poikkea polulta.

Andreas W. Matthes ’Matt’ luolasukeltaa ja kouluttaa Meksikossa.

Joko teet ja suunnittelet sukelluksen kunnolla, tai et tee sitä ollenkaan.

SUKELTAJA ON SUURIN RISKI

Kysyin Mattilta, mitkä ovat hänen mielestään sukellusturvallisuuden pullonkaulat.

– Suurin syyllinen on ihminen: emme halua seurata sääntöjä.

On tyypillistä pitää itseään erikoisasemassa ja ajatella, että säännöt koskevat vain muita, hän sanoo.

– Sukelluskoulutuksen säännöt kumpuavat suoraan onnettomuusanalyyseistä: miksi tämä sukeltaja kuoli? On harvinaista, että onnettomuuden aiheuttaa laitevika tai koulutuksellinen virhe. Suurin riski on sukeltaja, joka ei noudata omia rajojaan, koulutustaan, kokemustaan.

– Koulutan pitkälle ehtineitä sukeltajia, ja tämän tason koulutuksissa näkee, kuinka aletaan luottaa omiin kykyihin. Sukeltajat lähtevät tekemään ”pikku sukelluksen”: tuttu paikka, lyhyt matka, pysytään suht matalalla, ei suunnitella ihan niin tarkkaan, ei mietitä liian pitkälle, tämähän on vain pikku sukellus. Et voi olla pikkuisen raskaana. Joko olet raskaana, tai et ole. Ei ole ”pikku sukelluksia”, joko teet ja suunnittelet sukelluksen kunnolla, tai et tee ollenkaan.

– Minulla on kolme ohjetta sukeltajille: 1. noudata sääntöjä, 2. harjoittele hätätilanteita, 3. treenaa, treenaa, treenaa. Myös kouluttajan on ensiarvoisen tärkeää jatkaa kouluttautumista. Hyvä kouluttaja asettuu oppilaan asemaan säännöllisesti: itse olin viimeksi kurssilla kaksi viikkoa sitten. Lisäksi, tekniikkasukeltajat: Tehkää kunnolliset suunnitelmat! Ole selvillä joka hetki, mitä seuraavaksi tapahtuu.

SUOMALAISET MEKSIKON LUOLISSA

Protec on saavuttanut suuren suosion suomalaisten tekniikkasukeltajien keskuudessa. Tunnettuna vaativuudestaan, mutta sitäkin antoisammasta koulutuksestaan Protec vastaa myös kotimaan haasteisiin.

Matt toteaa suomalaisten olevan erittäin kovatasoisia sukeltajia. Vaikeiden kotimaisten olosuhteiden vuoksi oppilaat ovat jo tullessaan korkealla tasolla, ”mikä on mukavaa meille: sen sijaan, että opettaisimme alkeita, voimme pitää vähän hauskaakin!”

27

ÄLÄ SEISO KÄDET TASKUSSA TEKSTI TERO SINKKONEN KUVAT TERO SINKKONEN, JARNO VARIS, MARKO IGNATIUS

MAAILMA ON MAHDOLLISUUKSIA TÄYNNÄ, TOTESI JOENSUULAINEN SUKELLUSSEURA JA REMONTOI VANHASTA KUPARIKAIVOKSESTA OMAN SUKELLUSPAIKAN.

28 S U K E LTA J A

MONI SUKELTAJA MUREHTII sukelluspaikkojen vähyyttä ja niiden vähienkin loppumista. Maanomistajat suhtautuvat joskus karsaasti toimintaamme, mihin ehkä ajattelemattomuuttamme joskus annamme aihettakin: käyntimme jäljiltä jää roskia, sukeltajien autokaravaanit täyttävät tiet, kompurat huutavat läpi viikonlopun… Meillä Joensuussa kävi tuuri, ja saimme hyvällä porukalla organisoidusti tehtyä jotain uutta.

Teidät tunnetaan asiallisena ja vastuullisena järjestönä, joten eiköhän asia onnistu.

SIITÄ SE AJATUS LÄHTI...

Minulla kävi mielessä eräänä kesäisenä iltana käydä ohiajomatkalla katsastamassa kohde, josta oli pitkään puhuttu. Joskus aikoinaan olin käynyt siellä tarkastusreissulla – silloin vain vesi näytti samealta ja kohde oli olevinaan hankala. Hammaslahden Lähdekorven vanha kuparikaivos sijaitsee 20 kilometrin ajomatkan päässä Joensuusta, joten se on ”otillaan” sijaintinsa suhteen.

Kaivostoiminta loppui 80-luvun loppupuolella, ja alue oli lähinnä mopopoikien rälläyspaikkana, kyläläisten metsästysalueena ja kaatopaikkana: tarinat kertovat, että avolouhoksessa on autoja, moottoripyöriä, aseita ja hurjimpien huhujen mukaan alamaailma olisi heittänyt sinne kavereita betonibootseissa. Yksi salakuljetettu pirtulasti kaivokseen on viranomaisten toimesta kipattu, ja päälle ajoivat vielä hevoskuorman sianlantaa, etteivät kyläläiset ala tislata kaivoksen vettä…

Parin tutustumiskäynnin, paperitöiden ja koesukellusten perusteella paikka näyttikin hyvältä, sillä heinäkuisena kesäiltana näkyvyyttä matalalla oli yli 30 metriä ja 10–20 metrin tasolla tiheähkön sakkakerroksen alta paljastui mielenkiintoinen alue.

Sakkakerroksen läpi siivilöityvässä aavemaisessa maailmassa näkyvyyttä oli valoitta parikymmentä metriä, ja vielä 40 metrin tasollakaan ei tarvinnut valoja, kun silmä vain ennätti tottua. Vain synkimmissä paikoissa lähes 50 metrin tasolla tarvittiin valoja.

sukeltaa kohteen vaarallisuuden takia. Kesälomien aikana asioita hoitava virkamies ei halunnut ottaa vastuuta, eikä osallistua keskusteluun millään tavoin, joten odotimme, että hänen esimiehensä palaa lomilta. Yhteydenotto päättävään virkamieheen kannatti: ”Teidät tunnetaan asiallisena ja vastuullisena järjestönä, joten eiköhän asia onnistu”.

Aloitin myös neuvottelut asiasta Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen sukelluskouluttajan kanssa, joka innostui ja lupasi tukea meitä hankkeessa. Tässä vaiheessa kerroimme hankkeesta myös sukellusseuran hallitukselle, sillä olimme pitäneet kaveriporukalla hankkeen salassa, jotta pääsemme esittämään sen täysin puskasta ja puun takaa.

Teimme viranomaisille alueen käytöstä pelastuslaitoksen kanssa yhteishakemuksen, jonka Joensuun kaupunki hyväksyi.

Kehittämis- ja toimintasuunnitelma oli tehty valmiiksi, joten oli helppoa kutsua kaupungin insinöörit valmiiseen pöytään katselmukseen, jossa pelastuslaitoksen, Joensuun Urheilusukeltajien ja kaupungin edustajat kirjasivat yhteiset päämäärät toimintaan.

Vielä piti odotella kaivosyhtiön kantaa, mutta positiivinen päätös saatiin lopulta sieltäkin.

SINNIKÄSTÄ SELVITTELYÄ

YHDESSÄ TEKEMÄLLÄ VALMISTA

Heti tulikin puskadyykkien jälkeen mieleen, että kohteeseen pitäisi saada viralliset luvat ja aluetta voisi kehittää harrastussukellukseen ja koulutukseen. Niinpä otimme yhteyttä alueen omistajaan Joensuun kaupunkiin, mutta vastaus oli yrmeä: siellä ei saa

Lopultakin marraskuisena sunnuntaina talkooryhmä aloitti toiminnan, ja paikalle saatiin toistakymmentä aktiivijäsentä. Eräs heistä järjesti paikalle lavettikuljetuksena pyörillä olevan järeämmän kaivinkoneen. Raivaussaha- ja risuryhmän jälkeen päästiin

LÄHDEKORVEN KUPARIKAIVOS JOENSUUSSA Kohde on tällä hetkellä aktiivikäytössä.

Louhoksessa pystyy turvallisesti järjestämään vaikka P1/OWD-tason avovesiharjoitteita, sillä vedenalainen leveä ajoluiska syvenee 190 metrin matkalla tasaisesti kymmeneen metriin. Kaivoksesta löytyy useita syvyystasoja, ja pyrimmekin jatkossa rakentamaan alueelle naruratoja, jolloin liikkuminen veden alla on helppoa ja esimerkiksi syvimmät kohdat löytyvät suurempia etsimättä.

Oman viehätyksensä ja haasteensa kaivokseen tekee sen luolastojärjestelmä: kaivoksen puolelta lähtee 10 metrin syvyydestä käytävä, joka liittynee 550 metriä

syvään ja 42 kilometriä pitkään luolajärjestelmään, ”HL-springsiin”. Alueelta löytyy muitakin avolouhoksia, mutta niiden vesi on tummaa, ja muun muassa sortumavaaran takia en pidä kaikkia paikkoja suositeltavina. Lisäksi alueella sijaitsevan pääkuilun sisäänkäynti on ahdas, eikä sinne mahdu tällä hetkellä kuin sidemountvarustuksella – tosin sisään päästyään sukeltajalle aukeaa noin 100 metriä pitkä, loivasti laskeva, kuorma-auton mentävä, betonilla ruiskutettu käytävä. Ilmastointikuilut on valettu umpeen.

Kohde sijaitsee Joensuusta 20 kilometriä etelään Kiihtelysvaaran tien varressa

(1,5 km Kiihtelysvaaran tieltä > Lähdekorpi). Lisätiedot www.joensuunurheilusukeltajat.fi.

29

Matti Luoma valmistautuu sukeltamaan luolaan.

Sukelluskouluttaja ja -matkaopaskoulutus

AMMATTITAITOA

Aloitus 30.8.2011

www.luksia.fi

Hanki PADI-sukelluskouluttajan pätevyys ja suorita näyttötutkintona matkailun ohjelmapalvelujen ammattitutkinto.

Koulutus on kokopäiväistä ja sisältää työssäoppimisjaksoja ulkomailla ja kotimaassa.

Hakijalta ei edellytetä aikaisempaa sukelluskokemusta. Ikä vähintään 18 vuotta.

Hakuaika päättyy 15.8.2011. Soveltuvuuskoe järjestetään Lohjalla 18.8.2011.

Lisätietoa koulutuksesta: Kalle Virtanen, p. 0440 781 445, kalle.virtanen@luksia.fi Esite ja hakulomake koulutukseen: p. 010 800 990, info@luksia.fi tai

www.luksia.fi/aikuisopisto

muuraamaan Joensuun kaupungin lahjoittaman ison portin pylväitä. Ajoluiskassa olevat, tuhansia kiloja painavat stopparikivet siirrettiin rannemmaksi, ja ajoluiska tasoitettiin, valumavesiä varten tehtiin kaivinkoneella uudet ojat.

Talkoopäivän jälkeen ”sinkkupulloparkkin” ylätasanteelle mahtuu viitisenkymmentä autoa ja alas ”tekniikkaparkkiin” sopii kymmenkunta automatkuetta. Rannan läheisyyteen tehtiin varusteita varten kuivaustelineet. Porttiin saatiin Abloylta sponsorointina lukko avaimineen. Pelastuslaitos on luvannut järjestää kohteeseen myös laiturin. Etsinnässä on vielä kontti tai taukotupa, josta voisimme rakentaa sadekatoksen ja mahdollisen tulipaikan.

Naapurissa oleva yrittäjä on luvannut, että hänen tontiltaan tähän hienoon harrastukseen saa vapaasti ottaa purkujätepuuta, mikäli teemme paikalla laavun tai kodan. Roskis on myös jo varattu alueelle, ja käymälän teemme todennäköisesti itse.

SEURA VASTAA JA HALLINNOI

Kaupungin ja Joensuun Urheilusukeltajat ry:n keskinäisellä sopimuksella sukellusseura hallinnoi alueen sukellusoikeutta, ja esimerkiksi ulkopuolisille ryhmille on mahdollisuus järjestää tapahtumia siten, että seuran avaintenhaltija on avaamassa alueen portit ja toimii vastaavana.

Totesimme kaveriporukalla, että maailma on mahdollisuuksia täynnä kun löytyy yksi hullu, joka höynäyttää muutaman yhtä hullun tekemään. Vielä kun toimitaan määrätietoisesti ja hyvässä sovussa alueen omistajien ja muiden sidosryhmien kanssa, on mahdollisuus vaikka mihin. Joten, toimikaa!

PULAHDUS HISTORIAAN HOSSA ON KAUTTA AIKOJEN OLLUT TÄRKEÄ KAUTTAKULKUPAIKKA NIIN IHMISILLE KUIN TAVAROILLEKIN, JOTKA SIIRTYIVÄT POHJANMAALTA VIENAAN. HOSSAN ALUEELLA SUOMUSSALMELLA ON ASUTTU JO KAUAN, VANHIN TUNNETTU ASUINPAIKKA ON 10 000 VUODEN TAKAA. LISÄKSI ALUEELTA ON LÖYTYNYT ANSAKUOPPIA JA JOITAKIN ESINELÖYTÖJÄ.

Iso-Valkeaisen toinen vedenalainen raken nelma näyttää ylhäältä lankeavassa valossa lähes pysty yn kuolleelta metsältä.

TEKSTI ESSI KESKINEN KUVAT METSÄHALLITUS

Keski-Valkeaisesta löytyi komea kalapato lähes Muikkupuron edustalta, ensimmäisen läntisen niemennokan kohdalta.

Iso-Valkeaisesta löydetty kalapato näkyy myös pinnalta, mutta maastokartoittajat eivät ole huomanneet sitä ennen.

Pato löytyy heti Muikkupuron jälkeen ensimmäisestä läntisestä niemenkärjestä.

Kalastus on alkanut Hossassa heti jääkauden jälkeen eikä loppua näy. Kalastusperinne näkyy pinnan alla ja päällä.

MAALTA VETEEN

MONILLA MENETELMILLÄ

Koska Hossan noin 9 000 hehtaarin retkeilyalueesta peräti 30 prosenttia on vettä, päätettiin alueen kulttuuriperintö tutkia myös veden alta. Hossassa on tehty jonkin verran kulttuuriperinnön ja muinaisjäännösten kartoituksia, viimeksi kattavasti vuonna 2005, mutta veteen asti ei ole koskaan päästy. Suomalaisten esihistoriaan ja historiaan on kuitenkin aina liittynyt olennaisena elementtinä vesi: vesistöjä pitkin on liikuttu, niillä on kalastettu ja kuljetettu tavaraa, tästä hyvänä esimerkkinä myös historiallisen ajan tukinuitto.

Paikalliset mökkiläiset ja kalastajat ovatkin tienneet, että Hossan järvistä löytyy puisia rakennelmia. Vedenkorkeus ei ole vaihdellut Hossassa juurikaan viimeisen jääkauden jälkeen, joten vedenpinta on suunnilleen samalla korkeudella kuin se oli ensimmäisten ihmisten asettuessa asumaan Suomussalmelle.

Lokakuussa 2009 Hossan vesistöjä alettiin vihdoin kartoittaa.

Osana ”Hossan retkeilyalue – palvelujen ja infran ajantasaistus 2009–2011” -hanketta Metsähallitus sai Kainuun TE-keskukselta rahoitusta hankkeeseen.

Minä ja meritiimini pakkasimme tavarat autoon ja muutimme Hossaan koko lokakuuksi 2009. Tiimiä oli vahvistettu tutkimussukelluskurssin käyneellä meriarkeologilla Eveliina Salolla, joka otti operaation ohjat käsiinsä ja luotsasi koko ryhmän maastokauden läpi.

Tarkoituksena oli sukeltaa ja viistokaikuluodata mahdollisimman monta järveä, lampea ja salmea lokakuun aikana ja jatkaa työtä seuraavana vuonna. Menetelmät jalostuivat hieman maastokauden kuluessa: hyväksi metodiksi muodostui se, että pintapoijulla varustettu sukeltaja sukeltaa näkyvyydestä riippuen 5–1 metrin syvyydessä ja häntä avustaa rannalla pelastautumispuvussa kävelevä pinta-avustaja, joka samalla tutkii rantavedet.

Kalastajien vinkit osoittautuivat kullan arvoisiksi.

Kahlaamalla löydettiin pieniä esineitä kuten kvartsi-iskoksia, työstettyä puuta, kvartsi-ytimiä ja kivikirves aivan rantavedestä.

Sukeltamalla puolestaan löydettiin kalapatoja tai ohjuriaitoja, vene ja reki. Viistokaikuluotaamalla ei loppujen lopuksi löydetty mitään paitsi kaatuneita puita.

32 S U K E LTA J A

ja uistimia. Huonossa näkyvyydessä rannan tuulenkaadot olivat selkeä vaaratekijä sen lisäksi, että ruskeasta vedestä hitaasti esiin työntyvät oksaiset rungot olivat aika aavemaisia…

Kirkkaissa vesissä näkyvyys oli parhaimmillaan jopa 4–5 metrin luokkaa, joten sukeltaja sai katettua melko laajan alueen parin metrin syvyistä rantavettä. Järvien ulappa-alueille jääviä syviä alueita ei ollutkaan tarkoitus kattaa sukeltamalla, koska mahdolliset löydöt olisivat olleet täysin sattumanvaraisia esineitä kuten uponneita veneitä tai jään läpi pudonneita suksia. Rannat oli sitä vastoin hyvä kartoittaa kattavasti, koska oletuksena oli, että matalia rantavesiä on käytetty juuri esimerkiksi kaloja ohjaavien aitojen rakentamiseen.

Osa alueista kartoitettiin kahlaamalla ja osa sukeltamalla.

Vedenalaiset skootterit osoittautuivat kirkasvetisissä järvissä hyödyllisiksi. Sukeltaja säästi paljon ilmaa ja vaivaa roikkuessaan kulkuvälineensä perässä ja pystyi samalla seuraamaan maisemien vaihtumista. Lokakuun lopussa veden viileys rupesi jo tuntumaan sormissa, kun roikkui skootterin perässä tunninkin verran. Maastotöiden päättyessä yli puolet järvistä ja lammista oli jo jäässä.

KIRKASTA JA VÄHEMMÄN KIRKASTA

Hossassa erityisesti kirkas Öllörijärvi on sukeltajien suosiossa. Öllörin valtteihin kuuluvat myös Metsähallituksen rakennuttama sukelluskoppi, laituri ja sukeltajien suunnittelemat ja valmistamat rakenteet heti laiturin päädystä lähdettäessä. Laiturilta johtavat hyvät sukellustikkaat pohjaan, josta lähtee opastusköysi kahteen suuntaan. Köysiä seuraamalla pääsee 9–30 metrin syvyydessä oleville lavoille, ja mahtuupa mukaan myös luolasimulaattori ”pussauskoppi”, jonka luona ahvenet ja mateet viihtyvät. Öllörin vesi on kirkasta ja jopa hieman uimahallimaista turkoosinvalkoisine vivahteineen. Myös muutamasta muusta järvestä löytyi kirkasta vettä, ja juuri näistä järvistä löytyi myös kalapatotai ohjuriaitarakenteita. Yllättäen matkan varrelle mahtui myös ruskeita humusjärviä, joiden näkyvyys oli 20 senttimetrin luokkaa. Pohjaa peitti käsivarrenmitallinen pehmeää hötöä, ja tuuli oli monin paikoin kaatanut rantaveteen komeita puita. Joihinkin tuulenkaatoihin oli tarttunut kalaverkkoja, toisiin taas siimoja

MIESPOLVELTA TOISELLE

Syksyllä 2010 lammista löytyneistä patorakennelmista otettiin näytteitä dendrokronologista iänmääritystä eli lustomääritystä varten. Toimenpide oli varsin kajoava eikä erityisen hellä: neljästä tarkkaan valitusta ohjuriaidasta tai padosta kiskottiin nostosäkin avulla pintaan yksittäisiä säröslautoja, joista näytteet otettiin.

Mutapohjan sisällä puut olivat säilyneet hämmästyttävän hyvässä kunnossa, osassa oli jopa kaarna vielä paikoillaan, vaikka hapettoman pohjamudan yläpuoliset säröslaudat olivat pahasti hapettuneet ja hapristuneet. Näytteenoton jälkeen puut istutettiin takaisin alkuperäisille paikoilleen niin, että päällepäin ohjuriaidat näyttävät edelleen koskemattomilta.

Näytteet määritettiin Joensuun dendrokronologisessa laboratoriossa, ja yllätys oli melkoinen. Vanhimmat patorakenteet ajoittuivat vuodelle 1800 ja uusimmat vuodelle 1924. Sekä vanhimmat että nuorimmat puut saatiin yllättäen samasta patorakenteesta – ohjuriaita on siis ollut käytössä yli 120 vuoden eli monen miessukupolven ajan.

Hossan vedenalaisen kulttuuriperinnön löydökset ja iänmääritykset julkistettiin tiedotustilaisuudessa Hossassa huhtikuun alussa. Hanke on nyt saatu kartoitusten puolesta pakettiin, mutta vedenalaisen kulttuuriperinnön hyödyntämistä matkailussa pohditaan vielä. Olisihan ihan kiva kiertää luontopolulla, joka osoittaisi rannasta näkyvän kalapadonkin. Kalastus on alkanut Hossassa heti jääkauden jälkeen eikä loppua näy. Hossa valittiin juuri vuoden 2011 retkikohteeksi, ja pilkkijöiden jälkeen lukuisat viehemiehet suuntaavat kesälomansa Hossaan. Kalastusperinne elää sekä pinnan päällä että alla.

Rannoilta löytyi paljon kvartsi-iskoksia.

33

KUVA-ALBUMI SUKELLUSKUVAUKSEN SM-KILPAILUJEN 2010 SATOA

AKI IHALAINEN PYGMI B.

MIKKO VOIPIO SPACESHIP

STIG GUSTAVSSON BOTH ENDS OF RAINBOW

34 S U K E LTA J A

ANNAMARI MANNINEN KOHTI KESKIKESÄN AURINKOA

JAAKKO ALAHIIRO ALAS AHDIN VA LTAKUNTAAN

AKI IHALAINEN JONOON VAAN!

KISAKUVAT KUNTOON Sukelluskuvauksen SM- ja PM-kilpailut ovat jälleen käynnissä. Kilpailutöiden viimeinen jättöpäivä on 1.11. Sekä voitokkaita että muitakin kuvia esitellään vuoden kuluessa Sukeltaja-lehdessä, www. sukeltaja.fi-sivuilla ja muissa Liiton julkaisuissa. Tässä muutamia vinkkejä kuviin, joilla on mahdollisuus päästä vaikkapa kanteen.

MIKKO VOIPIO YÖDYYKILLE

MIKKO VOIPIO SUOPEA SULOTAR

1.

Sukelluskuvakilpailuihin kannattaa aina lähettää kuva maksimikoossaan.

Tämä siksi, jotta kuvat olisivat riittävän korkealaatuisia painettavaksi.

Painokelpoisen kuvan resoluution tulee olla 300 dpi.

2.

Albumikuvan koko on 430 x 280 mm ja kansikuvan 215 x 280 mm (resoluutio 300 dpi).

3.

Resoluutioltaan pienempiä kuvia voidaan käyttää nettisivuilla tai painettuna pienikokoisempana esimerkiksi lehtijutun kuvituksena.

4.

Myös pystykuvia kannattaa ottaa, sillä kansikuvat pyritään löytämään pystykuvien joukosta.

5.

Pokkarillakin saa hyviä kuvia, kun opettelee kameran säädöt hyvin.

Valkotasapainon hallinta on keskeinen taito.

6.

7.

Kuvaa paljon ja ole luova!

MIKA POHJONEN KEEP OUT!

ANNAMARI M

AKI IHALAINEN KROATIALAINEN PESUKONE

ANNINEN RELAX

JAAKKO ALA-HIIRO HYPNOTIC FELLOW

Lähetä kisakuvat hyvissä ajoin – niiden tulee olla Liiton toimistolla viimeistään 1.11.

3535

SUKELLUSTAIDOT: TRIOSUKELLUS

SUKELTAMINEN KOLMEN RYHMÄSSÄ KOLME SUKELTAJAA PÄÄTYVÄT USEIN SYYSTÄ TAI TOISESTA SUKELTAMAAN YHDESSÄ.

ONKO SE TURVALLISTA? MIHIN ERITYISESTI PITÄÄ KIINNITTÄÄ HUOMIOTA?

TEKSTI MIKA RAUTIAINEN KUVA SAMI TURUNEN

HELMIKUUSSA JÄRJESTETYILLÄ BSAC:n kouluttajapäivillä keskusteltiin englantilaisista tapahtumaraporteista. Esiin nousivat viime vuosien aikana lisääntyneet vakavat onnettomuudet kolmen sukeltajan ryhmässä sukellettaessa. Keskustelussa päädyttiin lopulta siihen, että kolmen sukeltajan ryhmässä sukeltaminen on hyvin vaarallista, oikeastaan yhtä vaarallista kuin soolosukeltaminen, ja sitä pitäisikin ehdottomasti välttää.

Sukellusparina sukeltaminen on meille kaikille tutuin sukellustapa. On kuitenkin paljon tilanteita, jolloin on tarpeellista

36 3 6 S U K E LLT LTA AJA

ja jopa turvallisempaa sukeltaa kolmen ryhmässä. Esimerkiksi koulutustilanteessa on usein tarpeellista sukeltaa niin, että oppilaat muodostavat parin ja kouluttaja sukeltaa kolmantena.

Parina sukellettaessa molemmilla on oltava riittävät tiedolliset ja fyysiset valmiudet ongelmiin joutuneen parin pelastamiseen ja ensiavun antamiseen. Joskus näin kuitenkaan ei ole: yksi esimerkki on lasten laitesukellus. Turvaohjeen mukaan alle 15-vuotiaan laitesukeltajan sukellusparin on oltava täysi-ikäinen. Harva 12-vuotias on kuitenkaan kykenevä hätätilanteessa

Triosukeltaja: harjoittele, tarkkaile ympäristöä ja kommunikoi. pelastamaan täysi-ikäistä sukelluspariaan. Tällöin turvallisuutta parantaa kolmen sukeltajan ryhmässä sukeltaminen.

Sama pätee erityisryhmien sukeltajiin.

TIIVIS YHTEYDENPITO

Yhteydenpito kolmen hengen sukeltajaryhmän kesken koetaan joskus ongelmalliseksi. Pariköyteen tottuneet sukeltajat eivät ilman harjoittelua tiedä, miten ryhmän kolmannen jäsenen kanssa pitäisi toimia. Toisinaan näkee erilaisia ”kolmionmallisia” pariköysiviritelmiä, joilla yritetään saada ryhmän kaikki kolme jäsentä köysiyhteyteen keskenään. Käytännössä nämä eivät toimi, ja useimmiten ne vain lisäävät sukelluksen riskiä, esimerkiksi köyteen sotkeutumisen todennäköisyys kasvaa.

Tekniikka- ja luolasukeltajilla kolmen hengen sukeltajaryhmä, joka ei käytä pariköyttä, on normaali tapa sukeltaa.

Ryhmän keskinäiseen kommunikaatioon kiinnitetään erityistä huomiota. Ryhmän jäsenten on oltava koko ajan tietoisia toisistaan. Ryhmän jäsenten näkökenttään sopivalle pinnalle säännöllisesti annetut valomerkit ovat eräs tapa pitää yhteyttä. Ryhmässä sukellettaessa on jatkuvasti tarkkailtava sekä sukellusympäristöä että ryhmän toisia jäseniä, ennakoitava mahdolliset riskitekijät tai vaaratilanteet ja oltava valmiina tarvittaessa avustamaan toisiaan.

Tästä olisi muidenkin sukeltajien hyvä ottaa oppia.

Merkinantoja, ryhmätietoisuutta, ryhmän yhteydenpitoa ja ryhmän keskinäistä yhteistyötä tulee harjoitella. Harjoittelemalla sukelluksen saa sujumaan turvallisesti. On myös hyvä tiedostaa, että perinteisessä parisukeltamisessa pariköyden käyttö saattaa antaa väärän turvallisuuden tunteen. Turhan usein sukellusparin välinen kommunikaatio puuttuu.

Riippumatta siitä, sukelletaanko parina vai osana kolmen sukeltajan ryhmää, yhteydenpidon ja parin tarkkailun pitäisi aina olla tärkeää.

Mielestäni kolmen sukeltajan ryhmässä sukeltaminen itsessään ei ole lähtökohtaisesti vaarallista. Ongelmia syntyy, jos ei osata sukeltaa ryhmässä, jos ei tunneta ryhmässä sukeltamisen turvallisuuskäytäntöjä ja jos ei olla harjoiteltu ryhmässä sukeltamista.

Hyvin harjoitelleet sukeltajat, jotka suunnittelevat sukelluksen täsmällisesti, ja joiden keskinäinen viestintä ja yhteispeli sujuvat, voivat sukeltaa kolmen ryhmässä turvallisesti. Tässä meillä on mahdollisuus osoittaa englantilaisten ennakkoluulot vääriksi.

TUR VALLISUUS: OPPIA BRITEILTÄ

OPPIA BRITTIEN KOKEMUKSISTA ENGLANNISSA LÄHES PUOLET VIIME VUODEN SUKELLUSONNETTOMUUKSISTA LIITTYI HALLITSEMATTOMIIN PINTAANNOUSUIHIN. TAUSTALTA LÖYTYI PUUTTEITA TASAPAINOTUKSEN HALLINNASSA.

TEKSTI MIKA RAUTIAINEN KUVA STIG GUSTAVSSON

BSAC ELI BRITISH SUB-AQUA CLUB julkaisee joka vuosi yli 40-sivuisen

koosteen Englannissa sattuneista sukellusonnettomuuksista, tapaturmista ja muista poikkeamista. Koska sukellusolosuhteet muistuttavat meikäläisiä ja raportteja on moninkertainen määrä verrattuna Suomesta saataviin raportteihin, BSAC:n raporteista saa hyviä vinkkejä sukellusturvallisuuden kehittämiseen myös Suomessa.

LÄHES SATA RAPORTTIA

Perinteisesti BSAC on julkaissut tapahtumaraporttinsa joulukuussa kouluttajapäivänsä yhteydessä. Nyt kouluttajapäivän ajankohta on kuitenkin siirretty helmikuun puoliväliin, ja samalla myös raportin julkistamisaika.

Raportoitujen tapausten määrä oli jonkin verran laske-

BSAC:n raportin voi ladata osoitteesta www.bsac.org 38 S U K E LTA J A

nut edellisestä vuodesta. Raportteja oli saatu 364, joista 98 liittyy sukeltajantautitapauksiin. Sukeltajantautitapauksista 29 liittyi uusintasukelluksiin, 23 hallitsemattomiin pintaannousuihin, 18 sukelluksiin yli 30 metrin syvyyteen ja 15 tekemättä jääneisiin etappipysähdyksiin.

IKĂ„ JA OSAAMINEN VAIKUTTIVAT

MyÜs sellaisten hallitsemattomien pintaannousujen osuus, jotka eivät ole johtaneet sukeltajantautiin, on kasvanut edellisestä vuodesta. Puutteellisesta tasapainotusliivin ja kuivapuvun käyttÜtaidosta johtunut huono tasapainon hallinta sekä puutteellinen merkkipoijun käyttÜtaito ovat olleet tärkeimmät syyt hallitsemattomille pintaannousuille.

Kuolemaan johtaneita sukellusonnettomuuksia oli sattunut 17, mikä on hieman yli keskiarvon. Näistä kymmenessä tapauksessa uhri oli joutunut erilleen sukellusparistaan tai kolmen tai useamman hengen sukellusryhmästään. Sukeltajan iällä ja ikään liittyvillä kunto- ja terveystekijÜillä näyttäisi olevan oma osansa kuolemantapauksissa. Uhrit olivat keskimäärin 50,5-vuotiaita, kun kaikkien englantilaisten sukeltajien keski-ikä on 38 vuotta.

BSAC:n 48-sivuisen raportin voi ladata englanninkielisenä pdf-tiedostona osoitteesta www.bsac.org.

VSRUWWLVDLWWL FRP

-D NDLNNL SHODD YHUNRVVD

6lKN|LQHQ YLHVWLQWl RQ WlUNHl RVD VHXUDQ WRLPLQWDD 1\W NDQQDWWDD RWWDD VHXUDVVD SXKHHNVL YHUNNRVLYXMHQ XXVLPLQHQ 6XNHOWDMDOLLWWR VXRVLWWHOHH VHXURLOOH 6SRUWWLVDLWWLD MROOD UDNHQQDW KHOSRVWL Ql\WWlYlW NRWLVL /LLWRQ NDXWWD SllVHW V\NV\OOl Nl\WWlPllQ WXRWHWWD NN PDNVXWWD 7DUMRXV DONDD YXW

+HOSRWD VHXUDQ UXWLLQLHQ KDOOLQWDD MD RVDOOLVWD MlVHQLl PXNDDQ WRLPLQWDDQ 6SRUWWLVDLWLOOD .RNHLOH RVRLWWHHVVD ZZZ VSRUWWLVDLWWL FRP

3DOYHOXQ WDUMRDYDW 6/8 U\ MD 2SWLQHW R\

LÄMMINTÄ VIILEISIIN VESIIN Fourth Element Halo 3D D -aluspuku maksimoi lämmmöneristyksen ja minimoi moi kelluvuuden. Eristävät spacetek-paneelit on muotoiltoiltu anatomisesti, ja puku antaa sukeltajalle lle optimaalisen lämmöneristyksen en vaaka-asennossa. sa. Puku on suunniteltu eltu kalvo- ja trilaminaatminaattipuvuille. Se toimii joko yksinään ään aluspukuna Suomen uomen viileissä kesäveesävesissä tai yhdeshdessä esimerkiksi kiksi Xerotherm-pum-puvun kanssaa äärimmäisissäkin säkin sukellusoloosuhteissa. Suouositushinta 325 25 euroa. www.susukellustukku.fi

VESIBILEET KÄYNTIIN VESI VE Ke Kelluva ellu allasbaari houkuttelee helteisenä päivänä. Aviva-allasbaariin teise mahtuu neljä henkeä samanaikaima ah sesti. Pöydässä on paikat kymmesesti nelle ne elle lasille tai pullolle. Tuolien maksimikestävyys on 80 kiloa, eikä ma ak allasbaaria suositella alle kuusivuoalla as tiaiden tia aid käyttöön.

Suositushinta 139 euroa.

Su uos www.swimshop.fi w ww 40 S U K E LLT LTA AJA

S SNORKLAAJAN KAMERA Vesitiiviit Pentax Optio WG1 ja V WG1-GPS -kamerat ovat omiaan W ssnorkkelisukeltajalle. Kamera on vessitiivis 10 metriin asti, eikä tarvitse erillistä koteloa. Toisessa mallissa on e GPS-vastaanotin paikannustietojen GP merkintää varten. Kamera liittää automer maattisesti kuviin pituus- ja leveyspiirin maa sekä päiväyksen. Kamerassa on 14 megapikseliä ja se kestää myös kolhuja. gap j Suositushinnat Suo ushinnat alkaen 289 euroa.

HUIPPU KUIVIS Ocea i Aerduran musta laminaattikuivaOceanic puku on sotilaskäyttöön kehitetty huippuluokan kuivapuku. Puvun 4,5 mm neopree-nisaappaat eivät purista ja pitävät jalat lämpiminä. Patentoitu BIAS-leikkaus sekä teleskooppimuotoilu mahdollistaa vapaan liikkumisen. Suositushinta 890 euroa. www.sukelluskeskus.fi

VETTÄ KENGÄSSÄ?

Veneilijälle tai vesipedolle sopivat Columbian Draininmaker-kengät kestävät valmistajan mukaan vettä ja kuivuvat nopeasti. Lisäksi niiden luvataan olevan n myös mukavat jalassa. Vettä kengästä poistava tekkniikka ja muotoilu saavat jalkineen toiminaan niin n kuivana kuin läpimärkänäkin. Kengät on n valmistettu kevyestä materiaalista ja ne hengittävät kuumallakin säällä.

Saatavilla useita pirteitä värejä. Suosi-tushinta 79,95 euroa.

SUKELTAJA VEDESSÄ Surface Marker Pro on suuri puolisuljettu pintapoiju, joka takaa näkyvyyden huonoissakin olosuhteissa. Poijun noste on 20 kg, kiinnityshaka on ruostumatonkiinnitysh ta terästä. WD WDS-pintapoiju Deluxe sisältää merkinantopeilin.

Sen nosmerki te on 9 kg. WD WDS-poijussa on sotkeutumaton liliina laukaisua varten.

Molemmissa poijumalleissa on tutp kaheijastava te teippi. Suositushinnat 70 euroa. www.sukelluskeskus.fi www 41

SY VÄSTÄ PÄÄSTÄ | PAULI SORSAKARI, NURMEKSEN URHEILUSUKELTA JAT

Ole oma divemasterisi -safari NYKYINEN sukelluskoulutusjärjestelmä Suomessa tuottaa osaavia sukeltajia. Mihin me siis tarvitsemme divemasteria lähtiessämme sukeltamaan vieraisiin vesiin? Joissain valtioissa lainsäädäntö vaatii, että paikallinen opas pitää olla mukana, mutta onko asialle syvempää syytä kuin ”laki velvoittaa”?

SEURAMME toteutti syksyllä 2010 kuuden päivän liveaboard-safarin Egyptiin. Keskukseksi valitsimme tutun operaattorin Hurghadasta, jonka toimintaan olimme olleet erittäin tyytyväisiä. Operaattorin suomalaisen yhdyshenkilön kautta hoidimme varaukset, henkilötiedot rannikkovartiostolle ja tiedon sukellusluokituksista oppaille, joita sähköpostittelussa selvitetyn tiedon mukaan piti olla 2–3, koska ryhmämme koko oli 14 sukeltajaa. Sukeltajien taitotaso vaihteli peruskurssin juuri suorittaneista niihin, jotka eivät laske enää sukellusten vaan sukelluspäiväkirjojen määriä, joten tarve ja toive useammalle divemasterille oli kaikilla.

Asioiden piti olla kunnossa, mutta aina pitempiaikainen asiakkuuskaan ei riitä laadun takeeksi.

HURGHADASSA meitä vastassa oli oppaamme, joka bussissa ilmoitti kaikkien vuokravälineiden olevan kyydissä eikä tarvetta sovitukselle olisi. Ne, joille vuokravälineet olivat tulossa, toivoivat kuitenkin sovitusreissua. Onneksi: muuten porukan isoimmat jäsenet olisivat sukeltaneet viikon t-paidat päällä ja ilman räpylöitä.

Kyseltyämme muista oppaista divemasterimme ilmoitti olevansa ainut opas reissussa.

42 S U K E LTA J A

Tämä herätti kummastelua, emmekä keskuksella käydessämme osanneet vaatia selitystä asialle, koska reissumme varannut jäsen ei ulkoa muistanut sähköpostiketjua asiasta.

JATKOIMME bussikyydillä Marsa Alamiin, missä nousimme laivaan yöksi. Aamulla rannikkovartiosto tuli tarkistamaan henkilötiedot. Ilmeisesti kaikki tieto ei ollut välittynyt perille asti, koska oppaamme tuli kyselemään passeja ja sukelluskortteja, joiden kopiot piti olla jo välitettynä perille.

OLETUSHAN ON, että paikallinen opas tietää ja tarkistaa olosuhteet. Kohteelle saapuessamme oppaamme ei useimmiten tarkistanut virtauksia, ja briiffissä kuulimmekin yleensä, että virta on oletetusti oikealle, joten mennään oikealle, mutta jos virta on vasemmalle, mennään vasemmalle. Suunnan päätämme siis veteen hypättyämme. Tämä ei kokeneempia niinkään hetkauttanut, mutta aloittelevissa sukeltajissa käytäntö herätti epätietoisuutta. Yösukelluksille opas ei välttämättä lähtenyt ollenkaan: ilmoitti vain, että menkää tuohon suuntaan 20 minuuttia ja kääntykää takaisin, mutta jos haluatte mennä pitempään it´s okay.

MIHIN SIIS tarvitsemme divemasteria, kun osaamme itsekin? Tutuissa vesissä sukeltaja yleensä tietää mihin mennä ja mitä voi nähdä sukelluksen aikana. Vieraissa paikoissa/vesissä divemasterin kanssa sukeltaminen antaa harrastajalle paljon enemmän. Paikallisten pieneliöiden tuntemus ja paikkakohtaisten erikoisuuksien esittely ovat niitä seikkoja, jot-

PAULI SORSAKARI

ka muuten jäisivät usein takaalalle. Pelkkä briiffi kohteesta ja sen erikoisuuksista ei välttämättä riitä. Porukassamme oli onneksi niitä, jotka ovat kiertäneet enemmänkin eksoottisissa kohteissa ja joilla on jo harjaantuneemmat silmät huomaamaan korallien väliin piilotunut nudibranch ja muu pieni erikoisuus. Ilman heitä olisi moni pieneliö jäänyt kuvaamatta.

MYÖS SE, että porukassa on joku, jonka sukelluskokemus lasketaan vuosikymmenissä, tuo henkistä turvaa. Aloittelevan sukeltajan epävarmuus on asia, johon ei kokeneempikaan sukeltaja kuitenkaan voi vaikuttaa. Divemasterilta vaaditaankin pelisilmää tilanteisiin, joissa uusi harrastaja ei tunne oloa turvalliseksi tai

löydä ratkaisua ongelmatilanteeseen. Oppaamme suoritti sukellukset porukan ”johtajana”: sukelsi muiden edellä ja vilkaisi aika ajoin, että edes osa jengistä on mukana. Vähiten sukeltanut jäsenemme oli saapumispäivästä lähtien epävarma sukeltamisestaan, eikä oppaan toiminta parantanut asiaa. Onneksi kyseisen henkilön pitkään lajia harrastanut avopuoliso oli mukana ja toimi hänen parinaan, ettei matka muuttunut pelkäksi aurinkoristeilyksi.

REISSUSTA TULI kuitenkin erittäin onnistunut, kiitos kokeneempien sukeltajiemme, jotka toimivat oppaina silloin kun oppaamme ei ollut vedessä. Viikon tunnuslauseeksi nousi ”you can do this or that, it´s okay”.

SUKELTAJALIITTO RY HERĂ„SIKĂ– KYSYMYKSIĂ„, HALUATKO LISĂ„TIETOA JĂ„SENYYDESTĂ„, ILMOITUSMYYNNISTĂ„ TAI YLEENSĂ„ LIITON TOIMINNASTA? YHTEYSTIEDOT, TAPAHTUMAT JA SEURAT KAUTTA MAAN LĂ–YDĂ„T MYĂ–S INTERNETISTĂ„ OSOITTEESTA WWW.SUKELTAJA.FI

Sari Nuotio toiminnanjohtaja puh. (09) 3481 2257 sari.nuotio@sukeltaja.fi

Kristiina Karila toimitussihteeri puh. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Onko sinulla kiinnostavaa kerrottavaa sukelluksen maailmasta? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä.

Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähkÜpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

Mika Rautiainen koulutuspäällikkÜ puh. (09) 3481 2569 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

Sukeltajaliitto on myÜs Facebookissa. Tule omiesi joukkoon ja liity ryhmään!

Riikka Taipale järjestÜassistentti puh. (09) 3481 2258 riikka.taipale@sukeltaja.fi

Riku Verkkomäki jäsensihteeri puh. (09) 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

Minna Tammesvirta nuorisopäällikÜn sijainen puh. (09) 3481 3190 minna.tammesvirta@sukeltaja.fi Heli Halava (hoitovapaalla)

9HWWHQDODLVHW YHKNHHW -RHQVXXVWD 2Q DLND KXROODWWDD VXNHOOXVODLWWHHW HQQHQ VHXUDDYDD NDXWWD HWWHL Mll YLLPH WLQNDDQ /lKHV NDLNNLHQ VXNHOOXVYlOLQHLGHQ KXROORW ‡ UHJXODDWWRULKXROORW ‡ KDSSLSXKGLVWXNVHW ‡ VlLOL|LGHQ SHVXW MD SXKGLVWXNVHW ‡ NXLYDSXNXKXROORW ‡ YHWRNHWMXMHQ MD PDQVHWWLHQ KXROORW YDLKGRW

‡ NRPSUHVVRULHQ KDSSLSXKGLVWXNVHW ‡ NDDVXQVHNRLWXVODLWWHLGHQ VXXQQLWWHOX MD YDOPLVWXV

(5b5$$7(

SURXGO\ GHVLJQHG PDGH LQ FDUHOLD )LQODQG 8NNRODQWLH -RHQVXX SXK ,$17' 68.(//86.28/8786

Suositellaan sukeltajille Koe uusia elämyksiä maailmankuuluissa sukellusvesissä.

Voit opetella sukeltamaan, kehittää taitojasi tai keskittyä lempiharrastukseesi miellyttävissä olosuhteissa.

Varaa ensi talven sukelluskurssi ja -retket jo Suomessa.

THAIMAAN kaikista PHUKETIN kohteistamme sekä KHAO LAKISTA, KOH LANTALTA ja KRABISTA käsin voit lähteä sukeltamaan Aasian parhaimpiin lukeutuviin sukelluskohteisiin Raya Diversin suomalaisten sukellusoppaiden johdolla.

PATTAYASSA suomalainen Mask and Finns -sukelluskeskus järjestää kursseja ja -retkiä Pattayan lähisaarille ja laivanhylyille.

EGYPTIN EL GOUNASSA ja HURGHADASSA toimiva Colona-sukelluskeskus ja SHARM EL SHEIKHIN Red Sea Diving College järjestävät päiväretkien lisäksi liveaboard-retkiä Punaisenmeren upeisiin sukelluskohteisiin.

Valittavanasi ovat myös seuraavat sukelluskohteet: Arabiemiraattien DUBAI, Dominikaanisen tasavallan PUERTO PLATA, Kanariansaarilla Fuerteventuran CORRALEJO ja JANDIA, Gran Canarian PUERTO RICO ja Lanzaroten PUERTO DEL CARMEN, Israelin EILAT, Kenian MOMBASA, Kolumbian BARÚ, Kuuban GUARDALAVACA ja VARADERO, Meksikon CANCÚN ja PLAYA DEL CARMEN, Portugalin MADEIRA ja Thaimaan SAMUI. Varaa sukelluslomasi osoitteesta www.aurinkomatkat.fi, Aurinkomatkojen toimistosta, matkatoimistostasi tai soittamalla puhelinmyyntiimme 0600 060606.

Puhelun hinta 1,99 €/vastattu puhelu + pvm.