Sukeltaja 2010 5

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI 5/10

6,50 €

W W W . S U K E LTA JA . F I

Immi Wallin sukelluksen rautarouva vuoden luontokuvaksi sukelluskuva

Museovirasto kaipaa sukeltajien hylkylöytöjä

Azoreilla Aktiiviloma

LUOLASUKELLUSKURSSILLA | RAPORTTI NORPPARALLISTA | THAIMAAN SUKELLUSTYÖLÄISET

1

Depth: 22 m Dive time: 35:07 Temperature: 23 ˚C Dream: Living it

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

SUUNTO ZOOP Give the brain a rest – forget the hassles of everyday life and enjoy the here and now. Enter an incredible underwater world where the extraordinary becomes the ordinary. As you glide around, savoring every single second, nature offers surprises at every turn. It’s an environment that many people will never experience, but – with the right training and equipment – it’s yours to discover.

Suunto Zoop is a great value, easy-to-use dive computer for recreational divers.

A great choice for your first dive computer, its full decompression capabilities and nitrox mode mean it’s also designed to give you years of serious fun.

For more information, visit www.suunto.com

www.ursuk.fi

Sisältö 5/10

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?

Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

VAKIOT Julkaisija Sukeltajaliitto ry Radiokatu 20, 00093 SLU www.sukeltaja.fi

6

PÄIVITYKSET

TYRSKYT: Sukelluskalastusta ja valokuvausta Kaunissaaressa, Högskärin hylky, vapaasukelluksella valkohaiden kanssa ja upeat valokuvat, Itämeren suojelu.

Osoitteenmuutokset: puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516 office@sukeltaja.fi

24

Päätoimittaja Matti Anttila matti.anttila@sukeltaja.fi

PERSOONA: Immi Wallin uskoo sukeltamiseen.

26

Toimitussihteeri Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi

NORPAT: Norpparalli uitiin Lappeenrannassa, Your Move avaa kesän.

34

KUVA-ALBUMI: Vuoden luontokuva on vedenalainen.

Toimitusneuvosto Matti Anttila, Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Veli-Matti Korppi-Tommola, Ilona Lindström, Pasi Mannerkoski, Juuso Nikkilä, Mimi Rantanen, Mika Rautiainen, Juha Toivonen Taitto Kumppania Oy Julia Hannula

40

VARUSTEET: lämpövyö, juniorin märkkäri ja muita joululahjavinkkejä.

42

SYVÄSTÄ PÄÄSTÄ: Jouni Herronen, Oulun Vesimiehet ry.

AZORIT on vehreä paratiisi Atlantilla.

30

ITÄMEREN HYLYT ovat arvokkaita ja antoisia sukelluskohteita.

36

KOULUTUS: snorkkelisukellus sopii kaikille.

38

REBREATHER: hiilidioksidimyrkytys uhkaa laiskaa kalkin vaihtajaa.

Varusteuutuuksia sivulla 40.

PEKKA TUURI

Toimitus Kumppania Oy Susanna Kallama Keskuskatu 51 38700 Kankaanpää puh. 040 587 2445 susanna.kallama@kumppania.fi

18

Kannen kuva Jarno Pääkkönen Ilmoitusmyynti Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156 vm.kt@kolumbus.fi

_

Sukeltaja ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa Repro Aste Helsinki Oy Paino Oy Scanweb Ab ISSN 1237-1688

34

Vuoden luontokuvaksi valittiin ensimmäistä kertaa sukelluskuva.

3

Sukeltajaliitto ry

Fitness & Bubbles -seminaari Kunto – terveys – Fitness dekompressio Helsinki 29.–30.1.2011 Tervetuloa kansainvälisten asiantuntijoiden tähdittämään tapahtumaan, jonka teemoina ovat dekompressio ja sukeltajan fyysinen kunto.

Yhteistyössä Sukeltajaliitto, SSLY ja DAN Europe.

& Bubbles

Ilmoittaut uminen ja lisätiedot osoitteess a www.suke ltaja.fi/fb2 011

Norppaohjaajakurssi

Sporttiohjaajapäivät

• Tampere 18.–20.2.2011 • Hinta 250 euroa sisältää opetuksen, materiaalin, majoituksen ja ruokailun.

Sukelluskuvaus ja sukelluskalastus tutuiksi – ideoita myös ohjaamiseen!

Ilmoittautumiset 21.1.2011 mennessä www.sukeltaja.fi Tapahtumakalenterin kautta. Kurssille mahtuu ilmoittautumisjärjestyksessä enintään 18 osallistujaa.

Lisätiedot minna.tammesvirta@sukeltaja.fi puh. 09-3481 3190

• Kuusankoski, Hotelli Sommelo (Pallokentäntie 2) 15.–16.1.2011 • Hinta: 150 euroa (2 päivää, sisältää majoituksen 2hh), 100 euroa (2 päivää, ilman majoitusta), 60 euroa (yksi päivä), Kaikkiin hintoihin sisältyy opetus ja ruokailut.

Ilmoittautumiset 17.12.2010 mennessä www.sukeltaja.fi tapahtumakalenterin kautta.

Lisätiedot minna.tammesvirta@sukeltaja.fi puh. 09-3481 3190

Sukeltajaliiton joulu

suljettuna Liiton toimisto on 11.

24.12.2010–2.1.20 ! lua Rauhallista jou

Sukeltajaliitto ry, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi

Pääkirjoitus

matti.anttila@sukeltaja.fi

Talvilajimme sukellus Mitä kaikkea mieleen tuleekaan sanasta talvilaji? Tuleeko sukeltaminen? Talvihan on oikeastaan aivan erityisen otollista aikaa sukeltajalle. Osalle meistä jääsukellus on luonnollinen sukelluksen muoto talvisin.

Jos suinkin asia kiinnostaa, niin ota yhteyttä lähialueesi seuraan tai sukellusliikkeeseen, ja kysy, koska porukka on menossa veteen jään alle. Näkyvyys on yleensä erityisen hyvä talvisin, ja tiimitoiminnassa avannon reunalla yhteinen harrastus näyttää parhaat puolensa.

Monet meistä käyvät sukeltamassa ulkomailla talvisin. Tropiikin kohteet vetävät eniten sukellusmatkaajia puoleensa, ja pieni paussi Suomen talvesta tekee toisinaan hyvää. Tähän liittyy eräs sukeltamisen ilmiö, josta seurojenkin tulisi ottaa koppi. Nimittäin suurin osa suomalaista uusista sukeltajista on käynyt peruskurssinsa ulkomailla.

Luku on hämmästyttävän suuri, lähes kolme neljäsosaa kaikista vuosittain tehdyistä peruskursseista. Monesti kyse on suomalaisista lomailijoista, jotka eivät välttämättä edes aikoisi ottaa selvää kotipaikkakuntansa peruskursseista, koska mielikuvat ja toiveet ovat tropiikin vesissä. Miten me saisimme heidät Suomeen palattuaan verkostomme piiriin? Näytettyä heille, miten valtavan hie-

noja ja hauskoja retkiä ja vesiä kotonakin on!

Ja jos sukeltaminen vain ulkomailla tuntuu omalta jutulta, niin seurojen allasvuorot, teemaillat ja tapahtumat tukevat kuitenkin sitäkin. On sitten seuraavalla lomalla mukavampi sukeltaa, kun taitoja on hieman kerrattu ja asiat ovat tuoreena mielessä.

Tässä on vielä sekä sukellusliikkeillä, seuroilla että Liiton tasolla tehtävää.

Syyskokous 2010 pidettiin lokakuussa Helsingissä. Paikalla oli runsaslukuinen joukko seurojen edustajia. Hallitukseen valittiin jatkajia ja uusia jäseniä. Allekirjoittanut kiittää kaikkia teitä luottamuksesta puheenjohtajakauden jatkuessa. Tulemme entisestään lisäämään avoimuutta ja tiedotusta valiokuntien ja hallituksen asioista, ja tällä toivomme, että seuroista löytyisi aktiiveja jatkossakin Liiton työryhmiin.

Tiedotuksella ja talvella on muuten vielä yksi yhteinen tekijä: tammikuun lopun sukellusseminaari Fitness & Bubbles. Tule mukaan kuulemaan tietoa ja oppia maailmalta sekä tapaamaan muita sukeltajia.

MATTI ANTTILA päätoimittaja

Suurin osa suomalaista uusista sukeltajista on käynyt peruskurssinsa ulkomailla.

Myös nämä sukeltajat haluamme mukaan verkostoomme.

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

Maija Matikka, Helsinki

Maija Matikka pitää työkseen huolta hylyistä. Kansatieteen opintojensa loppuvaiheessa hän pääsi harjoittelijaksi Museoviraston Suomen merimuseoon Hylkysaareen ja jäi sille tielle. Kun Suomen merimuseo siirrettiin Kotkaan ja vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelun tehtävät sijoitettiin Museovirastossa arkeologian osastoon meriarkeologian yksikköön, Maija meni mukana.

– Minua kiinnostaa, miten ihmiset ennen elivät ja selviytyivät, mitä tavoittelivat. Jostain syystä se on aina kiehtonut mielikuvitustani enemmän kuin tulevaisuuskuvitelmat. Vanhoissa laivanhylyissä vetoaa kenties se, että ne ovat olleet ikään kuin vieraassa maailmassa ja saavuttamattomissa pitkään. Arkinen esine, jonka tiedetään olleen hylättynä veden pohjassa

satoja vuosia ja joka sitten tutkimuksissa jälleen palaa nykymaailmaan kertomaan omasta ajastaan, tuo menneisyyden lähelle nykyihmistä ja sykähdyttää.

Sukeltamaan Maija ei kuitenkaan ole lähdössä.

– En ole koskaan kokeillut sukeltamista.

Kokeilemista on tietenkin monta kertaa minulle ehdotettu, mutta en tule sitä tekemään. Ajatus kylmyydestä, pimeydestä ja huonosta näkyväisyydestä ei kiehdo, vaan tuntuu liian pelottavalta ja vaikealta.

– Rentoudun lukemalla romaaneja ja dekkareita, ulkoilemalla kahden cairnterrierini kanssa ja katselemalla telkkarista brittiläisiä hömppäsarjoja.

Maija kirjoitti tähän lehteen jutun Itämeren hylyistä sivulla 30.

5

KALAA TÄHTÄIMEEN KAUNISSAARESSA

AJATTELE KUIN KALA

Kilpailun molemmissa sarjoissa on tarkoitus löytää kala, mielellään useampikin. Jot-

ta sukeltaja pääsee kilpailuajan puitteissa näkemään tämän suomuilla peitetyn ja usein erittäin nopealiikkeisen meren saalistajan, tulee hänen ajatella kuin kala.

Hyvä sukelluskalastaja osaa ottaa huomioon tuulen suunnan, veden lämpötilan, pohjan muodon ja laadun, syvyyden ja kasvillisuuden. Kilpailuissa menestyvä sukelluskalastaja tutustuu kilpailualueeseen etukäteen huolellisesti ja tietää, mistä kalaa voi löytyä. Lisäksi hyvä fyysinen kunto, oikeat ja turvalliset varusteet sekä tuntemus sukellusfysiologiasta ovat eduksi.

Lajissa pidätetään hengitystä. Siinä piilee koko harrastuksen ydin. Kalat ovat arkoja ja pelästyvät helposti outoja ääniä ja liikettä. Pullosukeltajasta lähtee yllättävän paljon ääniä, ja eritoten hengittäminen pinnan alla on äänekästä. Tämän vuoksi vapaasukeltaminen on ainoa järkevä tapa nähdä kalaa pinnan alla.

Neljän tunnin kilpailuaika kului nopeasti. Sain ammuttua ahvenparvesta kaksi isointa ahventa, mutta jätin loput rauhaan, sillä ne näyttivät alle 22-senttisiltä, eli alimittaisilta. Sain käsittämättömän paljon aikaa tuhrattua pintauintiin. Tietokone näytti 78 sukellusta. Pisin sukellus 1 min 32 sek.

Kovat jätkät sukeltavat yli kahden minuutin sukelluksia – siihen on vielä pitkä matka. Lopputuloksessa olin jaetulla viidennellä sijalla. Tulos on hyvä, sillä vain kuusi

KISAKUVAT: http://uwg.fi/uwg/Galleries/2010-09-25-Kaunissaariopen2010/

6 S U K E LTA J A

kilpailijaa sai kalaa. Kisan voittajakolmikko oli Matti Pyykkö, Edgar Reppanen ja Kimmo Hohkuri.

AINA PAREMPIA KUVIA

Valokuvauskilpailuun osallistujat ottavat kilpailun rennommin. Tavoitteena on saada kuva kalasta. Paras kalakuva palkitaan kiertopalkinnolla, ja kaikkien osallistujien parhaat kuvat pääsevät näyttelyyn ja ovat myös kaikkien nähtävillä netissä kuvagalleriassa. Parhaat otokset painetaan canvaskankaalle ja nidotaan kehyksen ympärille tauluiksi talkootyönä. Kuvakisan voittajaksi valittiin Kimmo Lahtinen kuvalla ”Akvaario”.

Kuvamateriaali on parantunut vuosi vuodelta, ja kilpailua onkin tarkoitus kehittää mittavammaksi. Vedenalainen luonto on kuvissa todella upea, joten haluamme näyttää sitä mahdollisimman laajalle katsojaverkostolle. Itämeri on todella pelastamisen arvoinen!

Kisan jäljiltä nautiskellaan saunasta ja lohisopasta perinteiseen kotkalaiseen tapaan. Kaunissaaren uniikki miljöö saa erityskiitokset, ja osallistujat toivovat koko viikonlopun kestävää tapahtumaa ensi vuodelle. Haikea olo. Upea viikonloppu takana, en malta odottaa ensi vuotta.

ANNIKA AALTO-PARTANEN, KOTKA DIVERS JA MERI-KYMEN LUONTO RY

KIMMO LAHTINEN

Olosuhteet Pyhtään Kaunissaaressa ovat sukelluskalastamiselle mitä parhaat. Saaren ympäristö tarjoaa upean vedenalaisen luonnon, jossa kalojen on helppo lisääntyä ja elää. Rakkolevää on runsaasti. Se kertoo siitä, että näkyvyys on hyvä ja valo pääsee kulkemaan aina rakkolevän kasvusyvyyteen. Rakkolevä tarjoaa kaloille ruokailuja suojapaikan, ja sen lomasta löytyy paljon elämää.

Syyskuisena kilpailupäivänä vesi on sopivasti jäähtynyt ja ilmassa on suuria tunteita. Odotukset siian ja taimenen pyynnille ovat suuret: saaliiksi odotetaan jalokalaa tavanomaisen lahnan ja hauen sijaan. Olen varma, että saan tänään kalaa. Onhan nyt kyse Kotkan kisoista ja luotan kotikenttäetuun. Itsetuntoni on ainakin kohdallaan, sillä tavoite on suuri: en ole koskaan aiemmin saanut saalista kilpailuissa. Kilpailijoita on 24, joista neljä ilmoittaa osallistuvansa myös valokuvaussarjaan. Olen kilpailun ainoa naisosallistuja. Tällä kertaa kilpailun fasiliteetit ovat kohdallaan, ja pääsen vaihtamaan märkäpuvun rauhassa. Vastakohtana kilpailun lähtöalue saattaa myös olla pieni luoto saaristossa. Näissä tilanteissa olen saanut puvun päälle yllättävänkin nopeasti.

www.sukeltaja.fi

Matti Anttila jatkaa Sukeltajaliiton puheenjohtajana Sukeltajaliiton syyskokouksessa Helsingissä valittiin Liiton nykyinen puheenjohtaja Matti Anttila jatkamaan seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi.

Liiton hallitukseen valittiin jäseniä erovuoroisten tilalle. Valituksi tulivat Marko Kauppinen Tampereelta, Erno Olkkonen Espoosta, Virpi Tuunainen Helsingistä ja Markku Leinonen Kontiolahdelta.

Syyskokous hyväksyi Liiton toimintasuunnitelman ja budjetin ensi vuodelle. Tilintarkastajaksi valittiin Hannu Sohlman KHT ja varatilintarkastajaksi Juha Tuomala KHT, molemmat PricewaterhouseCoopers Oy:stä. Liiton toiminnantarkastajaksi valittiin Keijo Kaittola ja varatoiminnantarkastajaksi Mauno Sirén. Muita päätösasioita oli Liiton antidopingsäännöstön vahvistaminen. Pasi Markkanen piti esityksen sukellustapahtuman ja turvallisuussuunnitelman laatimisesta. Lisäksi Liiton Nuorten ryhmä kertoi ensi kesän isosta nuorten Your Move -tapahtumasta Helsingissä.

va oli syntynyt. Suomen Uimaopetus- ja hengenpelastusliiton toiminnanjohtaja Pärla Salonmaa palkitsi Hannu Virtasen hengenpelastusmerkillä tunnustuksena ihmishengen pelastamisesta sukellustapahtuman yhteydessä.

Sukeltajaliiton kevätkokous pidetään 9.4.

Helsingissä, Viikin kartanossa. Syyskokous pidetään 16.10. Lappeenrannassa. Saimaan Norpat Urheilusukellusseura ry viettää 15.10. 40-vuotisjuhlaansa, jonne kokousvieraat ovat tervetulleita.

Kristiina Karila

Sukeltajanvakuutuksen käytäntö muuttuu Vuoden 2011 sukeltajavakuutus tulee myyntiin 15.12. Aiemmasta käytännöstä poiketen sukeltajanvakuutuksesta ei tule vuoden vaihteessa automaattisesti laskua kotiin, vaan vakuutus uusitaan www.sukeltaja.fi-sivustolla.

Kirjaudu sivustolle ja seuraa ohjeita. Muistathan, että sinulla tulee olla toimiva sähköpostiosoite ilmoitettuna Liiton jäsenrekisteriin. Voit ilmoittaa osoitteen seurasi rekisterin pääkäyttäjälle.

Ansioituneita palkittiin

Syyskokouksessa palkittiin Vuoden Parhaita ja muistettiin muuten ansioituneita sukeltajia. Tunnustuksena mittavasta työstä sukelluksen hyväksi myönnettiin Pekka Kaikumolle ja Markku Ryhäselle CMAS P4 -kortit. Vapaasukelluksen MMpronssijoukkue Antero Joki, Mikko Pöntinen ja Jonèrik Ekström oli myös paikalla vastaanottamassa kukkia ja onnitteluja menestyksestään.

Anterolle Joelle jaettiin lisäksi Lahden kaupungin myöntämä kultamitali. Vuoden Luontokuva -kilpailun voittajaa Pekka Tuuria muistettiin kukin, ja kokous sai kuulla, miten voittoisa lummeku-

Seuratuki hakuun!

Vuoden Sukeltaja Petri Heikkinen on monipuolinen tiimipelaaja, joka saa asiat rullaamaan.

Vuoden Parhaat Vuoden Sukeltaja: Petri Heikkinen, Sammakot ry, Urheilusukeltajat ry, Suomalainen sukelluskoulu Vuoden Seura: Joensuun Urheilusukeltajat ry Vuoden Norppaseura: Sukellusseura Vesikot ry Vuoden Norppa: Aku Kankaanpää, Nokian Urheilusukeltajat ry Vuoden Norppaohjaaja: Ilona Lindström, Vakka-Suomen Us ry Vuoden Sukelluskouluttaja: Tuula Viikari, Riihimäen Urheilusukeltajat ry Vuoden Uppopalloilija: Sini Korppi-Tommola, Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry ja Riihimäen Urheilusukeltajat ry Vuoden Räpyläuimari: Jenna Laukkanen, Swimming Club Vuokatti ry Vuoden Sukelluskalastaja: Tapio Salakari, Saaristomeren Sukeltajat ry Vuoden Vapaasukeltaja: Kimmo Lahtinen, Jyväskylän Delfiinit ry

Seuratuen hakuaika päättyy 15.3.2011, joten nyt on oikea aika laittaa hakemukset kuntoon. Seuratukea voi hakea vuodelle 2011 lasten ja nuorten toiminnan kehittämiseen, aikuisten terveyttä edistävän liikunnan tukemiseen sekä päätoimisen työntekijän palkkaamiseen seuraan. Hyvin perustellulla hakemuksella on paremmat mahdollisuudet saada tukea. Liiton toimisto avustaa mielellään hakemusten täyttämisessä, ota yhteys koulutuspäällikköön mika.rautiainen@sukeltaja. fi, puh. (09) 3481 2569. www.seuratuki.fi 7

Högskärin minimisyvyys on 4 metriä ja maksimisyvyys 9 metriä.

pasi mannerkoski

Högskärin hylky odottaa tuulta Hangon Hauensuolessa entisaikojen purjealukset odottivat sopivaa tuulta Itämeren ylitykseen. Suojasataman pinnan alla on läpileikkaus menneisyyteen. Osa Hauensuolessa ja sen läheisyydessä olevista hylyistä on todennäköisesti aluksia, jotka on purettu merimailien tultua täyteen. Yksi näistä on Hauensuolen lähellä sijaitsevan Högskärin saaren eteläpuolella sijaitsevan hylyn jäänteet.

Pienen luodon kupeessa oleva hylky alkaa neljässä metrissä. Viime kesän näkyvyydet hylyllä olivat usein jopa viisi metriä, ja hylystä saa hyvän kokonaiskuvan helposti. Luonnonvalo tekee matalasta kohteesta erittäin valokuvauksellisen.

8 S U K E LTA J A

Hylyn sijainti luodon itäpuolella vaikuttaa siltä, kuin alus olisi upotettu tahallisesti, ehkä romutettuna. Hylyn kansi luukkuineen on melko ehjä.

Laivan keskellä on pystyssä ankkuripeli. Suuret parrut jatkuvat yhdeksään metriin, mutta luodon lähellä on paljon nähtävää aina viiteentoista metriin asti.

Sukelluksen jälkeen kannattaa aina tutustua Hauensuolen kiveen hakattuihin muistoihin. Merimuseo on kartoittanut Hauensuolen ympäristöä viistokaiun avulla ja uusia kohteita löytyy aina.

Hauensuoli ja Högskär ovat Hangon Länsisatamasta vain kymmenien minuuttien ajomatkan päässä, ja sukelluspaikan voi valita tuulen suun-

nan mukaan saarien suojaisilta puolilta. Hauensuolessa on myös laituri, mihin melko isonkin aluksen voi kiinnittää.

Monelle tuttu kohde, Kaapelihylky, löytyy heti laiturin länsipuolelta noin neljänkymmenen metrin päässä. Hylylle

lähtee laiturin alta ohjausnaru, mutta mukavalla alle viidentoista metrin syvyydellä sijaitseva hylky löytyy varmasti, kun lähdetään sukeltamaan laiturin läheltä lähtevää merikaapelia seuraamalla.

Pasi Mannerkoski

Högskärin eteläpuolen hylky Suojelustatus: Kohde on luokiteltu muinaisjäännökseksi.

Suojelukriteeri: Oletetaan yli sata vuotta sitten uponneeksi.

Kuvaus: Puisen purjealuksen huonokuntoinen hylky, jonka pituus noin 17,5 m ja leveys noin 8,5 m. Kannessa havaittavissa lastiaukot, hylyn keskivaiheilla metallinen mahdollinen vinssauslaite.

Sijainti: Lat/WGS84: 59.47.898m, Long/WGS84: 22.54.612m

I

WWW.SUKELTAJA.FI

ELOKUVIEN ESIINMARSSI

Valokuvasarjaan osallistui yli 80 kuvaajaa 10 kuvan portfoliolla. Sarjan voitti australialainen Michael Aw. Festivaalin kiinnostavinta ja tasoltaan kirjavinta antia olivat elokuvat, jotka vaihtelivat harrastajakuvaajien muutaman minuutin vedenalaisista videopätkistä yli tunnin mittaisiin, ammattimaisesti toteutettuihin luontoelokuviin.

Parhaissa töissä nähtiin kaunista ja laadukasta sukelluskuvaa harvoin nähdyistä paikoista kuten esimerkiksi sukelluksilta Pohjoisnavan jäätiköiden alla. Erikoismaininnalla palkittiin ranskalaisen vapaasukeltajapariskunnan omalaatuinen videoklippi Free fall, joka on katsottu YouTubessa jo 7 miljoonaa kertaa. Otteita klipistä nähdään myös Tarja Turusen musiikkivideolla Until My Last Breath.

VAROVAINEN VALKOHAI

Elokuvasarjan voitti tutkimusretkikuvaus Great White Sharks of Guadalupe, jossa nähdään uskomatonta kuvaa huippuvapaasukeltajista valkohaiden kanssa. Elokuvan vedenalaisesta kuvauksesta vastasi ranskalainen Christian Petron, joka tunnetaan muun muassa työskentelystään Titanicin hylyllä. Kanadalainen William Winram, belgialainen Fred Buyle ja ranskalainen Pierre Frolla

FRED BUYLE

halusivat oikaista virheellistä käsitystä valkohaista verenhimoisena ihmissyöjänä ja siten edistää yhä harvalukuisemmaksi käyvän lajin suojelua.

Festivaaleilla mukana ollut Winram kertoi kohdanneensa vuosia sitten sukelluskalastaessaan valkohain, joka ei käynytkään kiinni, vaan käyttäytyi varovaisesti, suorastaan pelokkaasti. Tutkijat ovat havainneet yrittäessään sukeltaa laitteilla haialueilla, että valkohait häipyvät nopeasti ja pysyttelevät poissa sukeltajien äänekkäiden ilmakuplien vuoksi. Vapaasukeltajat ovat vedessä äänettömiä, joten heillä on paremmat mahdollisuudet saada haita kuvaus- ja tutkimusetäisyydelle.

Elokuvassa nähdään, että valkohait suhtautuivat sukeltajiin varovaisen uteliaasti. Koska hai hyökkää aina takaa, tuli sukeltajien olla koko ajan täysin tietoisia siitä, missä hait liikkuivat.

He kuvasivat eri yksilöitä lähietäisyydeltä, jolloin tutkijat voivat identifioida yksilöt kuvioinnin, arpien ja muiden tuntomerkkien perusteella. Lisäksi he ampuivat selkäevän viereen lähettimen, jolla valkohaiden liikkumista seurataan.

Winramin mukaan Tappajahai-tyyppiset elokuvat sekä turistien huvitukseksi järjestetyt haihäkkisukellukset ovat pilanneet ja vääristäneet valkohain maineen. Veristen syöttien kylväminen mereen synnyttää haissa hyökkäysreaktion, mutta uuden tutkimuksen valossa hai näyttäytyy varovaisena eläimenä, joka ei hyökkää huvikseen ja ota turhaa loukkaantumisen riskiä.

KRISTIINA KARILA www.underwater-festival.com www.williamwinram.com Free fall -videoklippi: http:// www.youtube.com/watch?v=uQITWbAaDx0

WILLIAM WINRAM

LEFFAVINKKI

PA SI M A N N ER

Vuotuinen vedenalaisen kuvan festivaali Festival Mondial de l’Image Sous-marine järjestettiin lokakuun lopussa Ranskan Marseillessa nyt jo 37. kerran. Viiden päivän ajan yleisöllä oli mahdollisuus katsoa sukellusta ja vedenalaista maailmaa käsitteleviä elokuvia, lyhytelokuvia, valokuvia ja kuva-musiikkiesityksiä sekä tutustua näytteilleasettajien tuotteisiin ja palveluihin.

KO SK I

VAPAASUKELLUSTA VALKOHAIDEN KANSSA

M/S GUSTLOFF, VIIMEINEN MATKA Titanicin neitsytmatkasta kertovan elokuvan uskomaton tarina ja ajankuvaan liittyvä glamour ja romantiikka ovat mahdollisimman kaukana M/S Gustloffin uppoamisesta kertovassa saksalaisessa TV-elokuvassa M/S Gustloff, viimeinen matka.

Toisen maailmansodan viimeisiin päiviin ajoittuva draama kertoo Gotenhafenin satamaan ahtautuneista 10 000 ihmisestä pakenemassa puna-armeijan joukkoja viimeisenä toivonaan matkustaa Itämeren halki M/S Gustloffilla Kieliin turvaan. Elokuva näyttää ajankuvan uskomattomalla ja kaunistelemattomalla tavalla. Lähdön odotuksen kulissit satamassa antavat odottaa paljon, ja lupaukset lunastetaan kahden dvd:n elokuvassa, kun tarina kulkee verkkaisesti kohti vääjäämätöntä, tuhoisaa loppua.

Hylky lepää Puolan aluevesillä, ja valtio on kieltänyt alueella sukeltamisen. Puolalaisissa merikorteissa hylky mainitaan Esteenä 73. Muun muassa ruotsalaiset ovat kuitenkin sukeltaneet hylylle Puolan aluevesien ulkopuolelta.

Lisäbonuksena levyillä on myös The Last Voyage of The Gustloff dokumentti.

PASI MANNERKOSKI 9

Petri Nieminen sai saaliikseen myös mustekalan.

Sukelluskalastuksen MM-kisoissa olosuhteet vaihtelivat paljon. Kuvassa saalista vaanimassa Tapio Salakari.

Suomen maajoukkue: Tapio Salakari, Saaristomeren sukeltajat ry, Pertti Laakso, Raumanmeren sukelluskerho ry, Kim Jaatinen, Calypso ry, Juha Siitonen, Team Kampela ry, Antti Reiman, Saaristomeren sukeltajat ry (juniori), Petri Nieminen, Saaristomeren sukeltajat ry

Petri Nieminen

Suomen maajoukkue suuntasi kohti Adrianmeren aaltoja noin viikkoa ennen kisatapahtumien alkamista tarkoituksenaan tutkia kilpailualueet mahdollisimman tarkasti. Vain kahdeksantuhannen asukkaan Malij Lošinjin kylä oli paratiisin kaltainen.

Majoituksemme pihalta saattoi poimia kypsiä viinirypäleitä tai viikunoita suoraan puusta. Ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita, varsinkin, kun toimme harjoituspäiviemme kalansaaliita kyläläisille. Taksin maksaminen mustekalalla ei onnistuisi koto-Suomessa.

Kontaktit muihin maajoukkueisiin saatiin heti ensimmäisinä päivinä. Brasilian pojat löydettiin ostamasta uusia märkäpukuja. Kukaan siellä ei ollut arvannut veden olevan Välimeressä alle 15-asteista. Joidenkin huippumaiden, kuten Espanja, Italia, Portugali, Kreikka ja Kroatia, maajoukkueet olivat olleet jo puolitoista kuukautta 10 S U K E LTA J A

kilpailupaikalla scouttaamassa kalapaikkoja. Valitettavasti juuri esivalmisteluissa ennen kilpailuja sekä teknisissä varusteissa Suomi antaa tolkuttoman etumatkan huippumaille.

Työ alkaa

Realiteetit ymmärtäen lähdimme kuitenkin tekemään nöyrästi työtä seitsemän päivän ajan kahdella kilpailualueella. Sää vaihteli täysin tuulettomista päivistä puuskittaiseen tuuleen ja kaatosateisiin. Karttaplotterit oli viritetty kuntoon ja kilpaveneissä oli valmiina kaikuluotaimet, joten saatoimme haravoida kiinnostavia alueita kohtuu tarkasti. Päätimme keskittyä kivikoiden hakemiseen ja niissä kivien sisällä oleileviin “jättimatoihin” eli ankeriaisiin. Kisa-alueelta niitä löytyi merkattavaksi kolmen päivän ja 20 tunnin urakan jälkeen viisi kappaletta, kaikki yli 20 metrin syvyydessä.

Toisen kilpailupäivän alueella jouduimme tyytymään vain kolmeen gps-merkintään.

Näimme pari aiemminkin tavattua “matoa”, ja sitten pienenä yllätyksenä Kimi löysi 26 m syvyydestä parven uivia kaloja luolan edessä pyörimässä. Tätä tietoa varjosti kuitenkin se, että saman paikan tiesi varmasti joku muukin.

Kilpailupäivät

Ensimmäisenä päivänä veteen menivät Kim, Pete ja Tapsa. Ensimmäinen kala saatiin jo puolen tunnin kuluttua kilpailun alkamisesta. Ajoimme suoraan merkille, ja kolmen sukelluksen jälkeen Kimi nousi pintaan kaksimetrinen liero ympärillään.

Harppuunan nuoli oli vääntynyt mutkalle ja ankerias oli pyyhkäissyt maskin miehen päästä, mutta veneeseen se saatiin. Tunnelma nousi hetkeksi korkealle: “lornolla” oli painoa arviolta kymmenen kiloa.

Tapio Salakari

Matojahdissa Kroatiassa – sukelluskalastuksen MM-kisat

www.sukeltaja.fi

Seuraavaan saaliiseen ehti sitten kulua kaksi tuntia lisää. Taistelijan puukon ehdottomasti ansaitseva Kim nousi ylös pohjasta seuraava mato sylissään 25 metrin syvyydestä. Olio oli huonosti kiinni nuolessa, joten kalasankari puri sitä alaleuasta hampailla kiinni pitäen, jottei arvokas pistesaalis olisi mennyt hukkaan. Kilpailun vaikeutta kuvaa hyvin se, ettei kaloja enää viimeisten tuntien aikana löytynyt.

Toisena kilpailupäivänä Juha tuli tilalle.

Juha uhkui taistelutahtoa päästessään ensi kertaa suurkilpailuun mukaan. Kun ehdimme kalapaikalle, kääntyi tuuli käsittämättömän nopeasti etelästä pohjoiseen ja puhalsi heti sellaisella voimalla, että tuntui kuin nahka irtoaisi. Parin sukelluksen jälkeen Kimi löysi oikean kolon ja kolmannella hän tuli ylös 1,5-kiloisen kalan kanssa.

Valitettavasti kova merenkäynti, 29 metrin syvyys ja virtaukset tekivät kalastamisesta niin vaikeaa, että Kimi ei enää päässyt muihin kaloihin kiinni.

Meidän oli taas kerran nöyrryttävä kovien ammattilaisten edessä. Paikallinen

kalastaja ja jo Euroopan mestaruuden aiemmin voittanut Daniel Gospic voitti kilpailun ylivoimaisesti. Tunnelma kylässä oli todella loistava ja nousi entisestään, kun Kroatian joukkue voitti vielä joukkuekisankin.

Suomalaisten toiminta, olosuhteet huomioonottaen, saa arvosanan hyvä, sillä parempaan suuntaan ollaan menossa. Kun

vielä uusia kykyjä on tulossa, on lajillamme edessä parempi tulevaisuus. Meidän pitää vaan muistaa siirtää tietoa väistyvältä polvelta nuorille, jotta valmistautumisessa tehtävät virheet saataisiin ehkäistyä. Urheilijoina parhaimmistomme lähestyy kansainvälistä kärkeä, mutta kalastajina, vieraissa merissä, meillä on vielä paljon opittavaa.

Pertti Laakso, joukkueen kapteeni

MM-joukkuetta tukemassa:

Seurakortti NIMI

PHOTO

Joensuun Urheilusukeltajat Ry

PAIKKAKUNTA

Joensuu

JÄSENIÄ

250

TUKIKOHTA

mökki Häikänniemi (Höytiäisen rannalla)

YHTEYS

www.joensuunurheilusukeltajat.fi

Seura on perustettu 1969. Järjestämme vähintään yhden peruskurssin joka vuosi. Muutamana viimeisimpänä vuotena peruskurssin oppilaita on ollut noin 20. Viime vuonna, 40 v-juhlavuonna, veimme toisen peruskurssin oppilaat avovesisukelluksille Punaisellemerelle.

Tänä vuonna järjestettiin jatkokurssi samalla periaatteella. Jatko- ja syventäviä jatkokursseja sekä erikoiskursseja järjestetään vuosittain kysynnän mukaan. Toimintaamme kuuluvat lisäksi viikkosukellukset lähiympäristössä sekä sukellusretket kotimaassa. Teemme joka vuosi myös useamman retken ulkomaille. Kurssien ja retkien lisäksi toimintaamme kuuluvat tekniikkasukellus, vapepa-toiminta, vapaasukellus, sukelluskalastus, uppopallo ja norppatoiminta. Seuran perustamisesta lähtien olemme järjestäneet viiden vuoden välein vuosijuhlan kunniaksi räpylämarssin halki Joensuun kaupungin. Marssimme huipentuu lopussa Pielisjoessa tapahtuvaan koskenlaskuun.

11

Ainutlaatuinen Itämeri kuhisee elämää Harakan saaressa elokuun lopulla järjestetty Monimuotoinen Itämeri -tapahtuma vei saarella vierailijan pintaa syvemmälle. Päivän aikana saattoi tutustua tutkimussukeltajan työhön, tutkia mikroskoopilla Itämeren selkärangattomia eliöitä ja kasveja sekä pohtia omia arkisia toimintoja ja niiden vaikutusta Itämeren tilaan. Tapahtuma sai alkunsa, kun Biosukeltajat, Alleco Oy, Harakan luontokeskus sekä Helsingin kaupungin ympäristökeskus tekivät Itämeri-lupauksen Baltic Sea Action Summit -huippukokoukseen helmikuussa 2010.

keltaa näytteitä. Luontotalon mikroskoopit ovat kovassa käytössä. Pienet itämerentutkijat hämmästelevät rakkolevien joukosta löytyneitä mereneläviä. Biologit kertovat tarkemmin Itämeren avainlajin, rakkolevän, elämästä ja sen suojissa asuvista selkärangattomista.

Vieressä Martat antavat neuvoja Itämeri-ystävällisiin toimintatapoihin ja kannustavat tekemään lupauksen, joka edistää Itämeren hyvinvointia. Auditoriossa hydrobiologi Jouni Leinikki ja ympäristöbiologi Heini Kujala kertovat tutkimussukeltajan työstä ja Itämeren ainutlaatuisuudesta.

Mikroskoopilla näkee paremmin

Erikoispiirteet tekevät haavoittuvaisen

Silokallioiden luona meren rannalla tutkimussukeltaja su-

– Itämeri on ainutlaatuinen. Se on verrattain nuori, vain noin

10 000 vuotta vanha murtovesiallas, missä makean ja suolaisen veden lajisto kohtaa. Tämä ainutlaatuinen ympäristö on hyvin haasteellinen monille lajeille, ja näin ollen lajistomäärät eivät yllä todellisten merien mittoihin. Jo valmiiksi ääriolosuhteissa elävä lajisto kohtaa lisähaasteita, kun meremme valuma-alueella, yhteensä yhdeksässä valtiossa, asuu kaikkiaan yli 84 miljoonaa ihmistä, kertoo ympäristöbiologi Heini Kujala.

Tutkimussukeltajan kohteet ovat veden alla pintaa syvemmällä.

– Erilaiset häiriöt uhkaavat Itämerta ja sen monimuotoisuutta, toteaa hydrobiologi Jouni Leinikki, joka kertoi tapahtumassa tutkimussukeltajan työstä.

Itämeri on ainutlaatuinen ja suojelun ja huolenpidon arvoinen.

saattoi tehdä Päivän aikana uksen. Miten n Itämerilupa hu uu äp ev ol rakk me voisi ia, jotta merem sinä voit toim paremmin?

12 S U K E LTA J A

Tulokaslajit, myrkkykatastrofit sekä rehevöityminen ovat muutamia aiheita, jotka huolestuttavat Leinikkiä.

– Ykkösrehevöittäjä on maatalous, ja sen päästöihin pitää pian puuttua esimerkiksi viljelymenetelmiä kehittämällä.

Suomen etelä- ja lounaisrannikoiden saaristoissa esiintyy voimakasta sisäistä kuormitusta pienistä syvänteistä, joissa esiintyy säännöllistä happikatoa. Tämän vuoksi Suomen omilla, rannikolta valuvilla hajapäästöillä on suuri merkitys omien rannikkovesiemme kunnolle, Leinikki lisää.

Maatalouden lisäksi Itämereen päätyy ravinteita muiden muassa teollisuus- ja yhdyskuntajätevesien mukana, metsätaloudesta, kalankasvattamoilta ja turkistarhoilta.

Sukeltaja Annika Östman kertoo merirokon elämästä pienille ja isommillekin kuulijoille.

www.sukeltaja.fi

Itämeri-ystävällinen toiminta Marttojen kolme napakkaa neuvoa

Luontotalolla käy kuhina. Sirkka King Uudenmaan Martoista opastaa saarella vierailijoita ekologisiin valintoihin. Itämeren suojelun voi aloittaa arkisilla teoilla. Kingin kolme napakkaa neuvoa ovat lähellä tuotetun, kasvispainotteisen ja sesonginmukaisen ruoan suosiminen, fosfaatittomien pesuaineiden käyttö ja jokaviikkoisen siivouspäivän pitäminen.

– Kun siivoaa useammin ja vähän kerralla, välttyy turhien kemikaalien käytöltä. Jos käyttää pesuaineita, kannattaa suosia ympäristömerkittyjä ja biologisesti hajoavia aineita, King opastaa.

Tietoiskun jälkeen saattoi tehdä rakkoleväpuuhun Itämeri-lupauksen. Yksi lupa-

si vaihtaa veneensä 2-tahtisen moottorin 4-tahtiseen, toinen aloittaa jätteiden lajittelun, kolmas ostaa vain kestävällä tavalla pyydettyä kalaa ja neljäs lupasi suosia kotimaista luomuruokaa.

Itämeren suojelu kannattaa

Pienet itämerentutkijat ihailevat tutkimussukeltajan tarmokkuutta ja auttavat näytteiden lajittelussa. Seuraavalla viikolla he kertovat kavereilleen ja perheilleen Itämeren ihmeistä ja siitä, miten mertamme kannattaa suojella. Meremme ei ole ehtymätön aarrearkku ja pienempikin tietää, että sen ainutlaatuisuus on vertaansa vailla ja suojelun ja huolenpidon arvoinen.

Emilia Raunio

Hydrobiologi Joun i Leinikki kertoi tutkimussukeltajan työstä Monimuotoinen Itä meri -tapahtumassa.

Liikenne • Suosi julkisia liikennevälineitä henkilöauton sijaan.

• Jos valitset henkilöauton, käytä kimppakyytiä ja aja taloudellisesti.

• Käytä lihasvoimaa, pyöräile, kävele tai souda!

Ruokailu • Suosi sesongin tarjoamia antimia.

• Nauti lähiruokaa.

• Valitse luonnonmukaisesti tuotettua.

• Suosi kasvispainotteista ruokavaliota.

• Nauti aidoista mauista ja käytä kunnollisia raaka-aineita pitkälle jalostettujen ylipakattujen valmisruokien sijaan.

• Suosi kotimaista kalaa ja jätä Itämeren villilohi tai kassilohi ostamatta.

• Älä osta alamittaista kalaa.

• Tiedustele kauppiaalta kalan alkuperää.

• Pidä mukana WWF:n Meren herkkuja -kalaopasta, joka ohjaa kestäviin kalavalintoihin.

Asuminen • Säästä energiaa ja kuluta harkiten.

• Vaihda vihreään sähköön.

• Alenna lämpötilaa ja pue villasukat päälle.

• Siirry fosfaatittomiin pesuaineisiin.

• Suosi 100 % luonnossa hajoavia pesuaineita, hyvä vaihtoehto ovat pesupähkinät.

• Kuinka monta kemikaalia päivittäin käytettävät shampoot ja muut vartalonhoitotuotteet sisältävät?

• Suosi luonnossa hajoavia ja ympäristömerkittyjä tuotteita.

Veneily • Vastuullinen veneilijä ei jätä jälkeä herkkään meri luontoon.

• Vaihda kaksitahtimoottori nelitahtimoottoriin.

• Älä maalaa veneen pohjaa myrkkymaaleilla.

Nostamalla veneen välillä vedestä ylös ei pohjaa tarvitse maalata lainkaan – käytä tervaa tai pellavaöljyä.

• Puhdista veneen pohja harjaamalla.

• Vältä isojen aaltojen tekemistä rantojen lähettyvillä.

• Vältä rantautumista luonnonsatamiin – niiden luonto on herkkä ja haavoittuva.

• Vältä huviajelua moottoriveneellä ja vesiskootterilla • Kerää käymäläjätteet septitankkiin ja tyhjennä ne satamassa imulaitteella, ei mereen.

• Toimita öljyiset jätteet ongelmajätekeräykseen.

• Älä heitä veteen roskia, likavettä tai ylipäätään mitään mikä ei sinne kuulu.

13

STIG GUSTAVSSON

KALA

HUULIKALAT

Labridae Ahvenkalojen (Perciformes) heimo on luukaloista suurin. Siihen kuuluu noin 40 % tunnetuista kalalajeista. Sukeltajille ahvenkalat ovat helppo nähdä ja tunnistaa sekä Suomessa että tropiikissa. Kaikkien trooppisten merialueiden matalissa rannikkovesissä ja erityisesti koralliriutoilla elävät huulikalat kuuluvat ahvenkaloihin.

Huulikalojen heimoon kuuluu yli 500 vaikeasti määriteltävää lajia. Pienimmät lajit ovat joidenkin senttien mittaisia mustavalkoraidallisia puhdistajakaloja. Suurin huulikaloista ja toiseksi suurin riutoilla elävä luukala on kyhmyhuulikala eli napoleonkala (Chei-

linus undulatus), jonka suurin mitattu yksilö on ollut 229 cm pitkä ja painanut 191 kg. Suurin riutoilla elävä luukala on jättimeriahven (Epinephelus lanceolatus), joka voi kasvaa 2,7 m mittaiseksi ja painaa lähes 400 kg. Jacques Cousteaun Calypso-laivan kapteeni Albert Franco kertoo nähneensä vuoden 1955 hylkysukelluksella noin kolmemetrisen kyhmyhuulikalan. Nykyisin kyhmyhuulikalat ovat harvinaisia liikakalastuksen vuoksi. Suuria kyhmyhuulikaloja arvostetaan itäaasialaisissa huippuravintoloissa. Niitä pyydetään elävinä tuoreuden takaamiseksi. Ikävä kyllä joissakin maissa kyhmyhuulikaloja pyydetään yhä syanidilla tai räjäyttämällä.

Huulikalat syövät kaikenlaisia selkärangattomia ja pystyvät paksuilla huulillaan syömään jopa merisiileistä ronskeimman näköisiä, piikkikruunuja. Huulikalat syövät myös jonkin verran myrkyllisiä kaloja. Joitakin vuosia sitten sukeltajia hauskuutettiin antamalla heidän ruokkia napoleonkaloja keitetyillä kananmunilla, joita nämä eläimet rakastavat. Nykyisin ruokinta on kiellettyä.

Jotkut pienimmistä huulikaloista hautautuvat yön ajaksi hiekkaan. Suurimmat huulikalat ovat territoriaalisia ja puolustavat reviiriään jopa vuosikymmeniä. Niillä on yleensä jokin vakiokolo, johon ne vetäytyvät nukkumaan yöksi. Japanissa elää eräs suuri huulikala, joka on ollut sukellusturismin kohteena jo lähes 30 vuotta. Tämä kala on puolustanut samaa reviiriä koko elinikänsä ajan.

Monet huulikalalajeista ovat vaikeita määrittää tieteellisesti, koska nuoret ja aikuiset kalat saattavat näyttää erilaisilta ja jopa vaihtaa sukupuoltaan. Kun seuraavan kerran ihmettelet pikkuruista ja taitavaa puhdistajakalaa ja sen jälkeen majesteetillista napoleonkalaa, voit miettiä tämän heimon lajien monimuotoisuutta.

ESSI KESKINEN

DELFIINIENSUOJELUSTA KUUMA KYSYMYS HURGHADASSA Egyptiläisliikemiehen delfinaariosuunnitelma on johtanut kansanliikkeeseen delfiinien suojelemiseksi Egyptin Hurghadassa. Kaikki alkoi viime elokuussa, jolloin kaupunkiin saapui lentokoneella neljä pullonokkadelfiiniä Japanista; lajitoverien vangitseminen on Egyptin Punaisenmeren rannikolla kielletty.

Hurghadan luonnonsuojeluyhdistys HEPCA sai vihiä uima-altaaseen väliaikaismajoitukseen sijoitetuista merinisäkkäistä ja alkoi ajaa tulokasdelfiinien etua. Tulokkaat pääsivät isompaan karanteenialtaaseen, mutta samalla alkoivat selvitä suunnitelmat delfinaarion rakentamiseksi Hurghadan liepeille. Kyseessä olisi Egyptin toinen delfinaario, sillä Etelä-Siinain Sharm El Sheikissä on toiminut vastaavanlainen yritys jo muutaman vuoden.

– Päätimme ryhtyä painostuskampanjaan, sillä Punainenmeri on sellaisenaankin ainutlaatuinen luonnonihme, ettei tänne tarvita delfinaariota, HEPCAn tiedottaja Natalie Tyler sanoo.

Hotellit ja sukelluskeskukset lähtivät mukaan, sillä päivittäin katseluretkiä rantavesissä elävien luonnondelfiinien pariin tekee Hurghadassa jo noin 50 alusta. Tämän lisäksi turistit näkevät näitä merinisäkkäitä tavallisilla sukellusretkillään monta kertaa viikossa.

– Delfiinienkatseluretket ovat olleet tärkeä osa toimintaamme 14 S U K E LTA J A

jo kolme vuotta. Delfinaario on turha, koska delfiinejä näkee luonnossakin ympäri vuoden. Usein niiden kanssa pääsee merellä jopa snorklaamaan, kertoo Kimmo Hagman sukelluskeskus Colonasta.

Hurghadan delfinaarion kohtalo selvinnee vuoden 2011 alkupuolella. Suhteet, vaikutusvalta, ympäristölainsäädäntö ja sen tulkinta todennäköisesti ratkaisevat hankkeen tulevaisuuden. HEPCAn kampanjallakin lienee suuri merkitys, kun projektin rahoittaja laskee suunnitelmiensa kannattavuutta. Kävi kuinka kävi, voittajia ovat delfiinit, joiden suojeluun on Hurghadassa nyt todella herätty.

ERKKI SIIRILÄ

WWW.SUKELTAJA.FI

VESIPELASTUKSEN SUURHARJOITUS TAMPEREELLA Tampereen aluepelastuslaitos järjesti syyskuun lopulla vesipelastuksen suurharjoituksen Tampereen Pyhäjärvellä. Harjoituksessa oli mukana yksiköitä Puolustusvoimista Saaristomeren meripuolustusalueelta, Rajavartiolaitokselta Länsi-Suomen merivartiosta sekä Satakunnan ja Päijät-Hämeen pelastuslaitokselta ja Tampereen aluepelastuslaitokselta. Lisäksi Pirkanmaan poliisilaitos osallistui harjoitukseen tarkkailuyksikön muodossa yhdellä veneyksilöllä.

Harjoituksen yhtenä päätavoitteena oli viranomaisorganisaatioiden yhteistoiminnan kehittäminen johtamis-, vies-

VAPEPA-TOIMINTA Vapaaehtoinen pelastuspalvelu eli Vapepa on koulutettujen auttajien verkosto, jonka jäseniä kutsutaan apuun erilaisiin hälytystehtäviin. Vapepa-sukeltaja on koulutettu avustamaan viranomaisia kiireettömissä vedenalaisissa pelastus- ja etsintätehtävissä. Vapepa-sukeltajaksi voi kouluttautua Sukeltajaliiton järjestämillä kursseilla, joita järjestetään tarpeen mukaan ympäri Suomen.

tintä- ja tiedottamissektorilla sekä vedenalaisen pelastustoiminnan kehittäminen suuronnettomuustilanteessa. Vastaava eri viranomaistahojen vesipelastuksen suurharjoitus toteutettiin aiemmin tänä vuonna Kotkassa ja ensi vuodeksi on suunnitelmissa järjestää harjoitus Oulussa.

KUVITELTU ONNETTOMUUSTILANNE

Vilkkaalla sisävesiliikenteen reitillä tapahtuu matkustajamäärältään suuren risteilyaluksen ja suurikokoisen huviveneen yhteentörmäys. Molemmat alukset ovat saaneet pahan vuodon ja alkavat vajota. Aluk-

set pyrkivät ajamaan lähimpään rantaan. Kumpikaan alus ei pääse rantaan asti vaan uppoaa pinnan alle matkustajia mukanaan.

Harjoituskohteita oli neljä, kaikki alle 10 metrin syvyydessä. Harjoitusta varten järven pohjaan oli upotettu neljä autoa, jotka kuvaavat alusten sisärakenteita. Pelastussukeltajat murtautuivat autoihin hydraulisten ja mekaanisten työvälineiden avulla ja pelastivat ilmataskuihin jääneet ihmiset.

Harjoituskohteilla toteutettiin lisäksi simuloituja pelastussukeltajan onnettomuuksia.

TAPANI KALLIONIEMI JA TUULA VIIKARI

Haluatko Vapepa-sukeltajaksi? Haluaako seurasi järjestää Vapepa-sukeltajakurssin? Kerää kasaan sopiva porukka kiinnostuneita alueeltasi ja ota yhteyttä Vapepa-aluekouluttajaan. www.vapepa.fi

DIVERS’ NIGHT 2010 Kansainvälinen Divers’ Night -tempaus keräsi 2.12. sukeltajat veteen jo kuudennen kerran. Sukeltajat ympäri maailman painuivat pinnan alle samalla kellonlyömällä. Suomi on ollut mukana jo useana vuonna. Tänä vuonna tempaukseen osallistuivat muun muassa Urheilusukeltajat, Saimaan Norpat, Tampereen Urheilusukeltajat, Rauma-Repola Diving Club ja Nokian Urheilusukeltajat. Tapahtuma on lähtöisin Norjasta, ja sen tarkoituksena on koota sukeltajat yhteen pitämää hauskaa, ja näyttämään muillekin, miten hieno harrastus sukellus on.

Miten kävi, syntyikö uusi osallistujaennätys tänä vuonna?

KRISTIINA KARILA

KATSO TUOREET LUVUT

www.diversnight.com

TAPANI KALLIONIEMI

Vettenalaiset vehkeet Joensuusta On aika huollattaa sukelluslaitteet ennen seuraavaa kautta, ettei jää viime tinkaan...

Lähes kaikkien sukellusvälineiden huollot:

EW Dive maahantuo IkELItEn kamerakoteloita sekä sukellusvalaisimia ja -varusteita Lisätietoja tuotteista: www.ewdive.com Puh. 0207 280 490 info@ewdive.com

• regulaattorihuollot • happipuhdistukset • säiliöiden pesut ja puhdistukset • kuivapukuhuollot • vetoketjujen ja mansettien huollot/vaihdot

• kompressorien happipuhdistukset • kaasunsekoituslaitteiden suunnittelu ja valmistus

EräraatE

proudly designed & made in carelia, Finland Ukkolantie 4, 80130 Joensuu, puh. 013 285 240, 050 572 2690 IANTD SukelluSkouluTuS

Janne Miikkulaisesta sukellusalalla on taikaa, joka vie mukanaan.

Mika ja Liisa innoistuvat sukelluksesta lomamatkalla.

Työpäivä tropiikissa Sukellusammattilaisen työpäivä on todeksi elettyä unelmaa. Kirkkaita vesiä, kiireetöntä matkantekoa värikkäissä korallikanjoneissa, pinta-ajan kuluttamista tukialuksen aurinkokannella rusketusta syventäen... Työpäivät ovat mukavan lyhyitä ja hyvinpalkattuja, vapaa-aika täynnä vauhtia ja värikkäitä bileitä. Vai onko…?

Raya Diversin sukelluskouluttaja Ari Härkönen teki sukelluskouluttajan hommia jo Suomessa.

– Lämpimät vedet ja hyvät näkyvyydet houkuttelivat, joten päätin osallistua Raya Diversin työhaastatteluun kesällä 2009.

Ari kertoo normipäivän olevan Thaimaassakin nine-to-five ja tarkoittavan sukelluskouluttajalle allastreenien vetämistä, avovesisukelluksia ja teoriatunteja. Erilaiset ihmiset tekevät työstä mielenkiintoista, mutta ovat myös ammatin haastavin puoli.

– Välillä vaaditaan pitkää pinnaa. Koskaan ei saa tinkiä huolellisuudesta, oli koulutettavana miten haastava joukko tahansa.

Tulevaisuuden ammattilainen

Kalle Hepo-Oja opiskeli kansainvälistä kauppaa ammattikorkeakoulussa ja päätyi vaihtoon Bangkokiin alkuvuodesta 2010.

– Bangkokissa sain kuningasidean jää-

16 S U K E LTA J A

dä suorittamaan opiskeluihini kuuluva työharjoittelu Thaimaahan, ja niin päätin hakea Raya Diversin riveihin.

Kalle tekee työpäivänsä aikana “kaikkea mitä miehen on tehtävä”.

– Tyypillistä työpäivää ei ole vielä tullut vastaan. Päivän ohjelmaan saattaa kuulua varusteiden huoltoa, toimistotyöskentelyä tai saari- ja snorklausretkille osallistumista.

Vaikka Kallella ei ole vielä pitkää työhistoriaa, on mies ehtinyt tehdä havaintoja thaimaalaisesta työkulttuurista.

– Täällä porukka elää hetkessä. Kuviot saattavat mennä nopeastikin uusiksi, mutta asioista ei stressailla. Elämäntyyli on huomattavasti leppoisampi kuin kotimaassa, millä on kääntöpuolensa: asiointi paikallisten kanssa voi olla länsimaiseen täsmällisyyteen tottuneelle haastavaa. Yhteistä kieltä ei aina ole, ja toisinaan hommat joutuu selittämään todella pitkän kaa-

van kautta – voimatta silti olla varma, että asia menee perille. Mutta kasvoja ei menetetä. Hymyllä selvitään. Se tuntuu olevan paikallisten elämänohje.

Konttorirotta

Sami Väyrynen on esimerkki “downshiftaajasta”. Konsultointipalveluita Suomessa ammatikseen tarjoillut Sami sai masentavasta talvesta tarpeekseen ja päätti paeta loskakelejä lämpimiin vesiin.

– Ensimmäinen asemapaikkani oli Khao Lakissa. Sieltä pääsin firman sisäisen vaihdon kautta Krabille, jossa opiskelin sukelluskouluttajaksi. Lisäksi olen paiskinut kesätöitä Raya Yailla. Tällä hetkellä toimin Koh Lantalla sukelluskeskuksen managerina.

Nykyistä työtään Sami kuvailee konttorirotan hommaksi.

– Päiväni kuluu perustoimistoaskareissa, mutta päätehtäväni on varmistaa, että

www.sukeltaja.fi

Sami Väyrynen vaihtoi Suomen loskakelit Thaimaan lämpöön.

jokainen Raya Diversin asiakas saa kokea onnistuneen retkipäivän. Päivän päätösrutiineihin kuuluvat varusteiden pesu ja pakkaaminen seuraavan päivän retkiä varten.

Vaikka työskentely Thaimaassa sopiikin Samille, kertoo hän joutuvansa usein kumoamaan harhaluuloja siitä, että arki tropiikissa olisi yhtä juhlaa.

– Arki tulee vastaan täälläkin. Työn tekemisen “paratiisimaisuus” tulee mielestäni enemmänkin siitä, että saa joka aamu lähteä uteliaana ja innokkaana töihin.

Myönnettävähän se on, että kyllä työmatka veneellä Koh Haan upealle sukelluskohteelle on miellyttävämpi kuin loskaisella Kehä Kolmosella kärvistely ruuhka-aikaan.

Peruskurssilta johtohommiin

Mika ja Liisa ovat kaikkien tuntema Raya Diversin tähtipari. Vuonna 2003 Krabille lomailemaan ja sukelluksen peruskursseja

suorittamaan saapunut pariskunta sai lajiin sellaisen sykäyksen, että päätyi lopulta sukellusopaskurssille. Aika Raya Yain saarella teki kaksikkoon lähtemättömän vaikutuksen, ja päätös pyrkiä osaksi Raya Diversin porukkaa syntyi yksimielisesti.

Nyt Mikan vastaa koko Phuketin sukelluskeskuksen toiminnasta ja Liisan vastuulla on varustemyynti. Ennen nykyisiä toimenkuviaan pariskunta on ehtinyt työskennellä Raya Diversilla useissa eri tehtävissä; kokemusta alasta on kertynyt kunnioitettava määrä.

Vaikka tropiikin lämpö ja ainainen aurinko ovatkin mainio viitekehys täydelliselle työpäivälle, on sukellusammattilaisen työ työtä isolla T:llä: – Vaikka paratiisissa asutaankin, on työtahti välillä todella hurja.

Suurin haaste on hieman yllättävä.

– Toimistohommissa pohjaväri pääsee

kuvat: Raya Divers arkisto

RAYA DIVERS NOPEAT FAKTAT: • Toimintaa viidessä eri Thaimaan lomakohteessa: Phuket, Raya Yai, Khao Lak, Krabi ja Koh Lanta • Asiakkaita vuodessa noin 20 000, joista valtaosa suomalaisia • Sukelluskursseja vedetään vuodessa noin 2 000 kpl • Suomalaista henkilökuntaa noin 60 sesonkiaikaan • Koulutusta ja retkiä järjestetään suomen, ruotsin ja englannin kielellä • Lisätietoja toiminnasta: www.rayadivers.com

Kalle HepoOja suorittaa työharjoittelun Raya Diversin riveissä.

Erilaiset ihmiset tekevät Ari Härkösen työstä kiinnostavaa.

toisinaan haalistumaan huolestuttavasti.

Pitää muistaa riittävät suojakertoimet tukialuksen aurinkokannella.

Joillekin maailman paras

Toimitusjohtaja Janne Miikkulaisen mukaan sukellusuralle hakeutuu porukkaa laidasta laitaan. Mielikuvat ammatista voivat olla joskus hyvinkin epärealistisia.

– Alalle ei kannata lähteä, jos ei ole valmis painamaan pitkää päivää. Kyseessä on asiakaspalveluammatti. Pitkää pinnaa vaaditaan, sillä kaikki koulutettavat eivät ole syntyneet sukeltajiksi.

Mutta kyllä alassa jotain selittämätöntä taikaakin on.

– On vaikea sanoa, mikä tekee tästä maailman parhaan ammatin. Se on henkimaailman asioita, joista ei pääse perille muuta kuin kokemalla asian itse.

Hanna Raatikainen / Raya Divers

17

azorit

Sinisee

Keski-

18 S U K E LTA J A

Teksti ja kuvat Jarno Pääkkönen

Azorien yhdeksän saaren ryhmä on kaloille ja merinisäkkäille keidas keskellä syvänmerenaluetta. Sukeltaja löytää jähmettyneitä laavavirtoja ja suuriakin kaloja. Valassafarilla pääsee snorklaamaan delfiinien kanssa. Saaret ovat säilyttäneet rauhallisen elämänrytminsä, vaikka ostoskeskukset, uudet tiet ja autot ovatkin ilmestyneet vehreille kraateririnteille.

een

-Atlantilla 19

Kalastajat lähtevät pyytämään syöttikaloja Vila Franca do Campon edestä. He pyytävät tonnikaloja vielä perinteisesti syöttikoukkuja vetäen, ei verkoilla.

Azorit: Portugalin autonominen saariryhmä 9 saarta, joista São Miguel suurin 759 km2 241000 asukasta, joista 132 000 São Miguelilla pääkaupunki Ponta Delgada, 310000 asukasta keskilämpötila tammikuussa 17 astetta, elokuussa 26 astetta, vesi 16–23 astetta • Matkatoimisto Hispania järjestää matkoja 21.2.–14.11.2011 • lentoaika Helsingistä 5 h 50 min • sukelluksen lisäksi: Sete Cidades, Lagoa do Foco, Furnas, valassafarit, Terra Nostra -puutarha, delfiiniuinti • • • • •

Kuvateksti amnim voluptat aut la simus rem quias nonserr orectur at.

Meri on tyyni. Vihreä saari heijastelee aamuauringossa, ja kumivene halkoo pitkiä loivia maininkeja.

Azorien pääsaarella, São Miguelilla, hotellihuoneen ikkunasta näkyy valkoiseksi kalkittuja taloja. Ponta Delgadan aallonmurtajan ulkopuolella lipuu valassafarien kumiveneitä. Ne näyttävät seuraavan pieniä pisteitä, jotka osoittautuvat pullonokkadelfiiniparveksi.

Paikallissukeltaja

Vila Franca do Campo on pieni kylä keskellä saaren etelärantaa.

Gui Costa kurvaa siistiin satamaan ja alkaa nostella märkäpukuaan autosta. Hän on sukeltanut São Miguelilla jo kaksikymmentä vuotta. Costan mielestä saaren parhaat sukelluskohteet ovat lähellä kylää. Varsinaista seuratoimintaa ei saarella ole, vaan Costan kaveriporukka on vain hommannut yhteisen kompressorin.

– Täällä voi sukeltaa hyvin ympäri vuoden. Kaverit seuraavat sukelluksia blogista ja innostuvat aina, kun jotain isoa tai uutta löydetään, Costa kertoo.

20 S U K E LTA J A

Costa tietää näkyvyyden vaihtelevan jopa päivittäin merivirtausten ja tuulten mukaan. Hän pitää sukelluskohteiden kalastoa edelleen hyvänä, vaikka vanhat hyvät ajat olivatkin rikkaampia.

– Nykyäänkin kerromme suurkalahavainnot, mutta paikkaa emme kerro, ettei niitä kalastettaisi pois. Onneksi saarelle on perustettu kalastuskieltoalueita. Costa toivoo, että vierailevat sukeltajaryhmät toisivat mukanaan painetta perustaa lisää suojelukohteita. Hän lähtee opastamaan Baixa do Fradeen, jossa piilottelee kaksi suurta meriahventa.

Valassafari

Kahvion pöydällä paikallislehti kertoo kuvin jättiläishaista. Meribiologi Laura Gonzalez kertoo tämän olevan vasta viides havainto kolmeenkymmeneen vuoteen, mutta São Miguelin ja Santa Marian saarten välillä tavataan vuosittain valashaita.

– Valassafareilla ja delfiiniuintiretkillä voi nähdä pari kolme

3–4 sukelluspäivää

Guy Costa on sukeltanut São Miguelilla ja Santa Marialla jo 20 vuotta. Hän käyttää semidry-märkäpukua.

Tulimadot, kivikalat ja meduusat ovat ainoita varottavia sukelluksella, saarilla ei ole mitään myrkyllistä. Tosin kylänmiehet varoittavat naisista tiukan katolisilla saarilla.

lajia alueen 24 merinisäkäslajista sekä kilpikonnia tai pienempiä haita, Gonzales kertoo.

Meri on tyyni. Vihreä saari heijastelee aamuauringossa, ja kumivene halkoo pitkiä loivia maininkeja. Kippari Rui Rodrigues suuntaa etelään. Tähystäjä, viggia, on löytänyt suuren delfiiniparven. Viitisen merimailin päässä delfiinit ovat kokoontuneet seurustelemaan. Kahdessa veneessä uimapukuiset snorklaajat valmistautuvat katselemaan ja kuuntelemaan delfiinien kommunikointia. Toisen veneen ohi delfiinit vain uivat, mutta toisen veneen ympärillä pyörii delfiiniparvia.

– Cachalote!, huutaa tähystäjä radiosta. Vuoteen 1987 asti tähystäjät ohjailivat kaskelotinpyytäjiä, nykyään valassafariveneitä. Kymmenen merimailin päässä rannasta aikuiset kaskelotit nostavat kolmemetriset pyrstönsä kohti taivasta ja sukeltavat kilometriin syömään kalmareita.

Pintaan jää yksi nuori noin 8-metrinen poikanen odottamaan. Se hyppää nostattaen massiivisen vesipatsaan. Valaita ei saa mennä 50 metriä lähemmäs, mutta poikanen tekee jotain odottamatonta: se kääntyy ja

Ei tämä Punainenmeri ole.

Vähän kuin Sardiniassa, mutta parempi kuin Kaukajärvi, ajattelin ensimmäisen sukelluksen jälkeen.

Vesi on hieman viileä, mutta suhteellisen kirkasta.

Kaloja on huomattavasti enemmän kuin kotona. Näkyvyys vaihtelee ja on päivittäin erilainen. Ei koskaan huono ja parhaimmillaan mahtava.

Geologiansa vuoksi Azorien vedenalaista luontoa ei voi verrata muihin käymiini paikkoihin. Täällä voi nähdä saarien syntyessä sulana valuneita ja jähmettyneitä laavavirtoja.

Merivirtauksia ei sukelluskohteissamme ollut. Toisaalta voimakas maininki tuntui joissakin kohteissa 6–7 metrin syvyyteen asti. Tästä ei ole suoranaista vaaraa, sillä liike on edestakaista, mutta se kannattaa pitää mielessään.

Sukelsin ainoana kuivapuvulla, muilla oli 5 tai 7 mm märkäpuvut. Irtohanskat ja -huppu riittivät mainiosti. Ennen sukellusta sain osakseni virnisteleviä katseita, mutta sukelluksen jälkeen pelkällä 5 mm puvulla sukeltanut ei enää tärinältään virnistellyt. Märkäpuvullakin pärjää, sillä veden lämpö on noin 16– 23 astetta vuodenajasta riippuen.

Kiireettömästi

Vila Franca do Camposta sukelluskohteet ovat 5–40 minuutin venematkan päässä. Sukellukset tapahtuvat kumiveneistä, joten varusteet valmistellaan rannassa ja puvut puetaan ainakin osittain päälle. Sukelluskeskuksen toiminta oli ammattimaista, tosin ajankäyttöä leimasi kiireettömyys – toisaalta eihän lomalla ole kiire.

Azores sub -sukelluskeskuksella oli 12 ja 15 litran säiliöitä. Keskuksen sääntö oli, että sukellus kestää korkeintaan 55 minuuttia, ja kun syvyyskin oli kohtuullinen, riitti 15 litran säiliö hyvin. Minulla oli säiliötä ja painoja lukuun ottamatta kaikki muut varusteet mukanani, mutta kaiken saa vuokrattua paikan päältäkin. Jos aikoo tehdä lomallaan muutakin kuin sukeltaa, kannattaa varusteet vuokrata paikan päältä. Ne olivat uusia ja laadukkaita.

Hyvä lomaohjelma olisi kolme sukelluspäivää sekä mahdollisesti sukellusretki syvänmeren riutoille.

Muut päivät voisi pyhittää vaeltamiseen, saareen tutustumiseen sekä tietenkin valassafareille ja delfiiniuinneille.

Yllätyksiä

Kokeneille sukeltajille parhaat kohteet ovat useamman tunnin venematkan päässä. Aiemmalla reissullani São Miguelilla sain sukeltaa noin kolmen tunnin venematkan päässä olevilla Formigasilla ja Dollabaratilla. Dollabarat on ensimmäinen riutta ja Formigas ensimmäinen luoto idässä keskellä 1–1,5 km syvää syvänmeren aluetta. Näkyvyys oli hulppea ja kaloja suurina parvina. Pääsimme ihailemaan 40 minuutin ajan mantaa eli paholaisrauskua Formigasilla. Silloin tajusin, että veden alla voi nähdä melkein mitä vaan. Tällä reissulla emme käyneet siellä, mutta naapurikeskuksen tuttavani kertoivat törmänneensä 12 mantan parveen. Koskaan et voi olla varma mitä veden alla näet.

Marko Kauppinen 21

Poikanen tekee jotain odottamatonta: se kääntyy ja tulee tutkimaan venettä.

Hitaasti se ui noin kymmenen metrin päästä.

Vulkaanisen aktiivisuuden muovaamia holveja ja kaaria Calouran sukelluskohteessa.

Dalmatialaismama seuraa fondue-lihan valmistumista Soaresien hevostilalla.

tulee tutkimaan venettä. Hitaasti se ui noin kymmenen metrin päästä. Valaiden kanssa ei saa mennä veteen ilman auktorisointia.

Lupia myönnetään nihkeästi lähinnä tutkijoille ja dokumenttikuvaajille, joten onnistunut vedenalaiskuva kaskelotista on harvinaisuus matkailijalle.

SAAREN VEHREÄT POLUT

São Miguelilta löytyy vuoria, kraatereita ja kraaterijärviä kuten muiltakin Azorien saarilta. Yksi vaellusreitti alkaa Faial do Terrasta. Sieltä voi aloittaa viidakkovaelluksen kohti komeaa Salto do Pregon vesiputousta. Furnasin aluelta löytyy kasvitieteellinen puutarha ja kokkeja upottamassa liha-vihannespusseja maahan.

Vulkaaninen lämpö valmistaa paikallisen rosvopaistin kuudessa tunnissa.

Saaren luonto on vehreää. Tämä tarkoittaa kosteaa ja lämmintä ilmastoa, joten vaellusreppuun on syytä pakata vesipullon ja eväiden lisäksi niin aurinkorasvaa kuin sadevarusteetkin.

PERHEKOHDE?

– Lapset ovat aivan innoissaan delfiineistä, sanoo matkatoimisto Hispanian kohdepäällikkö Kaisa Karjalainen. São Miguelilla on kesällä pieni vesipuisto ja pari hiekkarantaa, mutta rantakohde tämä ei ole. Täällä on rauhallista ja turvallista liikkua lasten kans22 S U K E LTA J A

sa, vaikka jalkakäytävät voivatkin olla kapeita. Lapsille riittää toki ihmettelemistä luontokohteissa, lämpimissä mineraalikylvyissä ja vaikka Euroopan ainoalla teeviljelmällä.

Ravintolat saarella kannattaa kysellä matkatoimiston oppailta. Sisäänheittäjiä ei ole. Pienet kaupat ja ravintolat ovat ilman nimikylttejä, joten niitä on osattava etsiä. Tosin Ponta Delgadan uudessa satamassa siistit ravintolat ovat vierekkäin. Suositus voisi olla kalaa, meren herkkuja ja nautaa, sillä näitä saarella on paljon.

KUVAAJAN SILMÄTERÄ

Lentokoneen ikkunassa käy säpinä. Australiassa asuva Päivi Lindsay tähtää ja sommittelee kiivaasti pilvien lomasta näkyviä maisemia. Pilvenraosta näkyvät kuuluisat Sete Cidadesin kaksoisjärvet, jotka portugalilaiset äänestivät yhdeksi maansa seitsemästä ihmeestä vuonna 2010. Myös toiseksi sijoittunut Lagoa do Fogo, tulijärvi, on vaeltajien suosima kohde.

– Tämä on kuvaajan unelmakohde, hehkuttaa Lindsay ja selaa ottamiaan luonto-, maisema- ja ihmiskuvia. Kun hän kuulee Soaresin perheen Lusitano-hevostilasta, sukelluksista ja valassafareista, hän ilmoittaa aikovansa hommata vedenalaisen kameran.

Lindsay harmittelee, ettei lähtenyt valassafarille, kun kerron kaskeloteista ja pullonokka- ja rissondelfiineistä.

JAT:

SUKELLUSPÄIVÄKIR

Caloura min vyys 12 m, aika 49 • syvyys 17 m, näky °C • vesi 20 °C, ilma 22 keltaa a, joiden alta voi su ari ka ja ta loi ka on • • utelias mustekala do Campo Ilha do Vila Franca min vyys 20 m, aika 55 • syvyys 16 m, näky °C • vesi 21 °C, ilma 22 hdetta ari, jolla 4 hyvää ko isa läh n ine • vulkaan • hyvä näkyvyys ja onkaloita • hienoja käytäviä Wreck Dori min vyys 15 m, aika 48 • syvyys 21 m, näky °C • vesi 20 °C, ilma 22 mennä ylky, ei mahdollista tih rah t • 1964 uponnu sisään tory, mutta paljon • paikallinen Park Vic ossa huonommassa kunn parvina ina iso ja • paljon kalaa Tufo min vyys 10 m, aika 54 • syvyys 17 m, näky °C • vesi 21 °C, ilma 22 kasta joka nousee ylös hie , llio ka n ne • eräänlai saarekkeen muodostaen kallio a • paljon murenoit Baixa do Frade min, vyys 12 m, aika 49 • syvyys 22 m, näky °C • vesi 21 °C, ilma 21 hven luolassaan ria me iso • iso, todella va näky • olipahan vaikutta Anchoras min vyys 12 m, aika 46 • syvyys 22 m, näky °C • vesi 21 °C, ilma 21 ustalla ed län ky e hd iko • läh vanhoja a, jossa muutamia ikk ipa • vanha ankkur ankkureita Baixa do Calera min vyys 20 m, aika 48 • syvyys 31 m, näky °C • vesi 21 °C, ilma 21 ta vir va laa t ny tty • jähme lla ssu rei • paras keikka tällä ssä, nousi pohjasta tri me 30 ta • viileä pohjavir ylös riutan päälle meriahven • paljon kalaa, iso Baixa do Sardinha m, lopussa vyys alussa alle 10 • syvyys 20 m, näky min reilusti 15 m, aika 52 °C 24 • vesi 22 °C, ilma vyys paikka, huono näky • aika vaatimaton aallokon takia ti ei n kova merenkäyn • tänne mentiin, ku lle päästänyt lähisaare

Mustekala intoutui leikkimään ja pitämään tuijotuskisaa Kuvateksti sukeltajan amnim kanssa. voluptat aut la simus rem quias nonserr orectur at.

23

Immi Wallin, Helsinki

Vihreän veden viehätys Sukellusammattilainen tutustui vedenalaisen maailman kauneuteen ensimmäisen kerran pudottuaan 4-vuotiaana veneestä veteen. Immi ehti ihastuneena panna merkille, kuinka kauniilta auringonsäteet näyttivät paistaessaan vihertävässä vedessä hänen leninkinsä helman läpi, ennen kuin isän käsi poimi tytön pinnalle. Vihreät vedet ovat hänelle vieläkin rakkaimmat.

Teksti ja kuva kristiinA karila

Miten sinusta tuli sukeltaja?

Isäni oli 60–70-luvun taitteessa töissä firmassa, joka toi Suomeen Siebe Gormanin varustepaketteja: puukirstussa kuivapuku, paineilmalaite ja kaikki muu tarpeellinen sekä ohjekirja, miten niitä käytetään. Isäni sanoi, että sitten kun ymmärrän kaiken lukemani ohjekirjasta, saan kokeilla laitteita. Olin kai 12. Niin sitten luin ohjekirjasta, että pitää hengittää koko ajan. Kokeilin laitteita saaren rannassa: naru vyötäisillä kävelin pitkin pohjaa, kun en tajunnut, että uidakin voisi. Oli tosi hienoa. Sukelluskurssin ikäraja oli tuolloin 17, joten olin sukeltanut jo monta vuotta ennen kuin menin kurssille. Siellä vasta kokeilin ensimmäistä kertaa annostinta ja märkäpukua; olin sukeltanut kokokasvomaskilla ja kuivapuvulla siihen asti.

Missä ja millaisia sukelluksia teet mieluiten?

Suomessa ehdottomasti. Suomenlahti on mielenkiintoinen hylkyjensä ja merihistoriansa vuoksi. Minulle syvyys ei ole itse tarkoitus, vaan teen mielelläni matalia luontodyykkejä.

Voin hyvin laittaa yhden sinkkupullon selkään ja mahdollisimman riisutussa varustuksessa lillua kolmessa metrissä ihmettelemässä vesiluontoa. Toki onhan se upeaa, kun pääsee sukeltamaan ensimmäisenä itse löytämäänsä uuteen hylkyyn.

Mikä sukellus on jäänyt erityisesti mieleen?

Niitä on monta, mutta kyllä tuore sukellus viime kesältä, jolloin sukelsimme koskemattomaan, ehjään hylkyyn, jonka olin aiemmin löytänyt sonarilla, on yksi niistä. Teen paljon yhteistyötä Suomen Merimuseon ja Virossa muinaismuistoviraston kanssa. He saavat kaiken sen informaation, jonka pystyn hylyillä keräämään. Olen viime vuosina kuullut paljon sukeltajilta, että hylkylöydöistä ei haluta kertoa, koska luullaan, että hylky menee automaattisesti sukelluskieltoon.

Tämä on täysin väärä käsitys. Asia on aivan päinvastoin: viranomaiset ottavat erittäin mielellään vastaan kaiken tiedon ja dokumentaation, jonka harrastajasukeltajat pystyvät hyl24 S U K E LTA J A

kylöydöistä keräämään. Lisäksi he pystyvät ohjeistamaan, mitä hylyllä kannattaa havainnoida. Tämä asia vaatii selvästi lisää asianmukaista tiedottamista.

Kerro työstäsi PADI:n Kreikan ja Turkin aluejohtajana.

Käytännössä pyrin luomaan paremman pohjan sukellusliikkeiden toiminnalle. Esimerkiksi Kreikassa toiminta on kasvanut valtavasti, liikkeiden määrä on kolminkertaistunut viimeisen parin vuoden aikana. Siellä toimitaan osin hyvin vanhojen säädösten ohjauksessa. Tehtäviini kuuluu oikean ja ajanmukaisen tiedon toimittaminen viranomaisille sukelluksesta. Erityisesti saarilla tarvitaan uusia työpaikkoja, ja sukellus on yksi mahdollinen työllistäjä. Pyrimme tukemaan vaihtoehtoista turismia, eli jotakin uutta perinteisen aurinkoloman lisäksi. Toinen tehtäväni on auttaa paikallisia sukelluskeskuksia toiminnassaan. Suomessa toimin yhdyshenkilönä PADI:n ja yritysten sekä viranomaisten välillä.

Lisäksi olen mukana EU- ja ISO-standardointityössä.

Kohtaatko suomalaisia maailmalla, ja missä merkeissä?

Kohtaan erityisesti kouluttajia, mikä on aina kivaa ja antoisaa. Suomalaisia kouluttajia on joka puolella maailmaa. He ovat haluttua työvoimaa. He ovat luotettavia, ahkeria ja haluavat tehdä asiat oikein. Sukelluskeskuksen vaikein tehtävä on löytää hyviä kouluttajia, koska työ on kausiluontoista.

Millaisia ovat työsi parhaat hetket? Entä haastavimmat?

Parasta on, kun pitkäjänteinen työ tuottaa tulosta, kuten esimerkiksi Kreikan tapauksessa. Kreikassa sukellus oli lähestulkoon kokonaan kielletty vuoteen 2006 asti. Kun ryhdyimme ajamaan muutosta lakiin yli kymmenen vuotta sitten, meille sanottiin, että ei tule ikinä onnistumaan. Ajattelin, että ”no katsotaan”. Hyvän fiiliksen saa kun näkee, kuinka joku pieni perheyritys alkaa vuosikausien työpanok-

JOKO TAI...

SINISTÄ VAI VIHREÄÄ?

Vihreää. Ominaisväri maailman parhailla hylkyvesillä.

PUKU MÄRKÄNÄ VAI KUIVANA? Kuivana. Mahdollistaa pidemmätkin sukellukset harppauskerroksen alapuolelle.

KALA VAI KOTILO? Kala – kaverina veden alla ja herkkuna lautasella. Niin, hieman ristiriitaista.

3 METRIÄ VAI 30 METRIÄ?

30, jos jokin mielenkiintoinen kohde, muuten kyllä 3.

HYLKY VAI HAI? Hylky, ehdottomasti!

sen jälkeen toimia kunnolla. Turhauttavinta on, kun joskus viesti ei mene perille ja tuntee hakkaavansa päätä seinään.

SUKELLATKO TYÖSSÄSI?

Kyllä, otan jonkin verran vastaan kouluttajatutkintojen suorituksia. Sukelluksilla hoidan myös sosiaalisia yhteyksiä kouluttajiin ja yrittäjiin. He arvostavat sitä, että joku PADI:sta tulee mukaan.

KYLLÄSTYTKÖ, KUN TYÖ JA HARRASTUS OVAT SAMA ASIA?

En, koska sukellus on niin monipuolinen laji. Se on paljon muutakin kuin veden alla olemista: kontakteja muihin, kirjallisuutta, veneilyä, tekniikkaa. Sukellus on elämäntapa.

MITEN SUKELLUKSEN HARRASTAMINEN ON MUUTTUNUT SINUN AIKANASI?

Yhä useampi on tietoinen mahdollisuudesta sukeltaa, ja myös sukeltajan kuva on muuttunut paljon. Ennen sukellus oli harrastuksena jotenkin ”raakaa” – joko olit sukeltaja tai et ollut sukeltaja. Nyt tuntuu siltä, että lajista haetaan rauhallisempia luontoelämyksiä ja harmoniaa, tai kokonaista elämänmuutosta. Siitä on myös tullut yhä enemmän koko perheen harrastus. Lisäksi se joukko kasvaa, joka harrastaa sukellusta silloin tällöin esimerkiksi matkoilla monen muun lajin ohella.

MIHIN SUKELLUSHARRASTUS ON MENOSSA SUOMESSA? MAAILMALLA?

Uskoisin, että sekä meillä että muualla sukelluksen kautta haetaan elämään uutta ulottuvuutta. Se on jotenkin äärimmäinen keino päästä lähemmäs luontoa: mennä sen sisälle.

Myös luonnon kunnioittaminen tulee tärkeämmäksi – ajatus, että olemme luonnossa vierailijoita.

MILLAISIA SUKELLUKSEEN LIITTYVIÄ UNELMIA SINULLA ON?

Olen viime aikoina saavuttanut joitain unelmiani. Esimerkiksi viime kesänä sukelsin kaksi viikkoa Museoviraston meriarkeologian yksikön kanssa tutkimassa Vrow Mariaa. Toivon, että voin jatkaa sukellusharrastusta vielä pitkään, myös vaativia sukelluksia, vaikkakaan en koe niitä mitenkään fyysisesti vaativaksi. Ja tietysti toivon, että voin olla Suomessa paljon, ja sukeltaa.

MITÄ MUITA KIINNOSTUKSENKOHTEITA SINULLA ON?

Talvisin laskettelen, mutta muuten kiinnostukseni liittyvätkin sitten veteen. Purjehdin. Minua kiinnostaa kaikenlainen vedenalaiseen etsintään liittyvä tekniikka kuten sonarlaitteet, robotit, va-videokuvaus sekä va-etsintään tehdyt veneet. Kun jotkut ostavat uuden hienon auton, niin minä ostan uuden hienon vedenalaisen robotin.

25

norpat

K U VAT: H E L I L AU K K A R I N E N

i l l Riamaannorpan sa n i i l l a m U SK A SU KE LL AT TI LU O M SU VI TI E, M A N O O N JA KU VAT N EA

SA AR EI LA U VA M IK KO

JES! VIIKONLOPPU, jota oli suunniteltu ja odotettu jo pidemmän aikaa. Nyt olisi sen aika: Valtakunnallinen Norpparalli Lappeenrannassa!

Lauantaina ensimmäiset norpat olivat paikalla jo ennen puolta 11:ta, ja sen jälkeen osallistujia saapui tasaiseen tahtiin. Kun norpat olivat paikalla, alkoi majoitusrumba. Kun kassit oli viety luokkiin, päästiin nauttimaan lounaasta.

Ensimmäiset ryhmät lähtivät ruoan jälkeen saimaannorppaesittelyyn ja sen jälkeen itse ralliin. Sillä aikaa vanhemmat norpat jäivät koululle VPK-esittelyyn ja nauttimaan vapaa-ajasta.

Rallissa etsittiin saimaannorpan ruokakaloja ja eroavaisuuksia kahdesta kuvasta, kuljetettiin kuutin kiviä, suoritettiin notkean norpan taitorata ja rakennettiin norpan pesää. Iltapalaa saatiin uimahallin kahviossa. Iltapalan jälkeen oli vuorossa vesidisko. Musiikki soi ja hyppytornit olivat auki. Saimme nähdä toinen toistaan upeampia hyppyjä salamavalojen välkkyessä. Diskon loputtua lähdettiin takaisin koululle yhdessä seuroittain marssien.

Koululta saimme yöpalaa eväspusseissa omiin luokkiin. Hiljaisuus laskeutui koululle kello 22.30, ainakin jossain määrin...

Sunnuntaina herätys oli puoli kahdeksan. Liike oli hidasta, mutta aamupalalle kuitenkin löydettiin.

Sitten alkoi armoton siivoaminen.

Onneksi kerkesimme myös pelata köyhän miehen Twisteriä ja käydä vesitornissa kurkkaamassa, miltä Lappeenranta näyttää yläilmoista. Saavuimme koululle vähäksi aikaa viettämään vapaa-aikaa, eli toisin sanoen tekemään viime hetken siivoukset ja pakkailut. Kun luokat oli siivottu ja tavarat pakattu, oli päätöstilaisuuden aika, jossa jaettiin norpparallin palkinnot. Kun palkinnot oli jaettu ja päätöstilaisuus muutenkin ohi, lähtivät osallistujat kotia kohti matkaeväiden ja saimaannorppalippisten kera.

NOONA SUVITIE, 13 v, SAIMAAN NORPAT

audat tehtiin Twisterin pelil n he ie ta m än Köyh iekko paperis ja pyöräytysk ta ris pe pa e its i! sta. Hyvin toim ja muovipullo

Norppimalta Saimaan Kyselin muuta elmia: nn ikonlopun tu en junnulta vi rallissa ielestä kivointa Helenan, 12, m oli vesidisko. oli hyplestä kivointa Mikon, 14, mie ankin iskossa. Kumm piminen vesid olivat ä tehtävärastit junnun mielest helppoja. kin jui hyvin ja aina Viikonloppu su . Tulokaa illa oli mukav päällepäin kaik ppu. lo on ik nistunut vi sena oli siis on 27

norpat Your Move MITÄ SE ON?

SPORT-VIIKONLOPPU SEUROILLE

Helsingin Stadionin ympäristö muuttuu jättimäiseksi seikkailu- ja urheilupuistoksi toukokuun lopussa. Your Move -tapahtuma 27.5.–1.6. kokoaa 50 000 nuorta pitämään hauskaa ja kokeilemaan eri urheilulajeja kuten parkouria, futsalia, sokkopingistä tai sukellusta. Lajeja on mukana yli 50. Tapahtuma on suunnattu 13–19-vuotiaille nuorille ja sen tekevät SLU ja Nuori Suomi.

27.–29.5. on seurojen oma viikonloppu. Kerää seurasi sukellusta harrastavat nuoret yhteen ja tulkaa ”sukellusleirille” Stadikalle! Ilmoittautuminen alkaa 11.1.

ACTION-PÄIVÄT KOULUILLE

30.5.–1.6. on koululaisryhmien vuoro. Tämän parempaa luokkaretkikohdetta ei löydy! Arki-iltaisin tapahtuma on avoin kaikille pääsymaksun maksaneille.

TALKOISIIN?

Tapahtuman suunnittelussa nuorilla itsellään on merkittävä rooli. Myös itse tapahtumaan paikan päälle tarvitaan paljon aktiivista ja innokasta talkooväkeä, nuoria ja aikuisia. Onko sinulla aikaa tunti, päivä tai vaikka useampi? Heittäydy mukaan, tästä saa energiaa! Ilmoittaudu Liiton nuorisopäällikölle minna.tammesvirta@ sukeltaja.fi MISTÄ LISÄÄ TIETOA?

Seuraa Liiton nettisivuja, lisää tietoa päivitetään viikoittain.

Seurojen nuoriso/norppavastaaville tullaan lähettämään tarkempaa tietoa ohjelmasta. Ilmoittautumaan pääsee sivulla www.yourmove.fi/suurtapahtuma.

Tapahtuman sivut www.yourmove.fi

SINETTIKRITEERIT UUDISTUVAT EHDOTUS UUSISTA Sinettikriteereistä esitettiin Sinettiseminaarissa Helsingissä lokakuussa. Seminaarin aihesisällöt oli jäsennelty tukemaan uusia kriteereitä. Uudistuksen tavoitteena on luoda selkeämpi ja vahvempi Sinetti-brändi, joka auttaa paremmin Sinettiseurojen toimintaa ja kehittämistä.

Nuoren Suomen ehdotus on, että uudet kriteerit ovat käytössä siirtymäkauden jälkeen eli viimeistään lokakuusta 2011 alkaen, jolloin on seuraava Sinettiseminaari. www.nuorisuomi.fi/ sinettiseurat

28 S U K E LTA J A

LEIKKIHAASTE: LEIPURI LEIPOO… NORPAT JAETAAN neljään ryhmään. Ryhmät sijoitetaan altaan joka kulmaan. Yksi (alussa ohjaaja) jää altaan keskelle leipuriksi. Leipuri nimeää jokaisen ryhmän eri raaka-aineeksi, esim. mustikoita, sokeria, maitoa, vehnäjauhoja. Hän huutaa raaka-aineet vuoronperään ympärilleen ”kulhoon sekoittumaan”. Leipuri keksii eri tapoja kuinka sekoittaa taikinaa, esim. pomppimalla, suuntaa muutamalla jne.

Kun taikina on leipurin mielestä hyvä, hän huutaa TAIKI-

NA VALMIS! Raaka-aineet uivat/juoksevat siihen kulmaan, josta aloittivat leikin. Tällä aikaa leipuri yrittää saada raaka-aineita kiinni. Kun joku jää kiinni, hänestä tulee apuleipuri. Apuleipuri on leipurin vieressä ja tekee liikkeet, mutta paikoillaan. Leikki otetaan alusta niin kauan, että voittaja selviää. Leikkiä on hyvä leikkiä lasten altaassa tai niin, että kaikilla osuvat jalat pohjaan.

Vaikeustasoa ja vauhtia leipuri voi määritellä lasten iän ja taitotason mukaan.

Haastan seuraavaan leikin keksijäksi Vakka-Suomen Urheilusukeltajat.

Oona Tuuri, Kouvolan Vesikot ry

TEKNARI | TERO SINKKONEN

CAVERN-KURSSILLA JOENSUUSSA TARVE JÄRJESTÄÄ CAVERN-KURSSI JOENSUUSSA SYNTYI, KUN SEURAN NUOREMMAT SUKELTAJAT KEHITTYVÄT VAUHDILLA JA HALUSIVAT LISÄÄ OPPIA PÄÄSTÄKSEEN KEHITTYMÄÄN VANHEMPIEN JERMUJEN MUKANA.

KURSSI JÄRJESTETTIIN syyskuussa 2010. Kouluttajaksi saapui kokenut ja monessa sopassa keitetty IANTD-kouluttaja Teppo Lallukka, ”Teppo-setä”.

– Kurssi on kehitetty ensimmäiseksi kurssiksi sukeltamisessa onkaloon tai luolaan. Kurssin tavoitteena on opettaa yksinkertaisia perustaitoja; tämä on valmistava kurssi eteenpäin mentäessä. Kurssille tulevista oppilaista ei voi koskaan tietää taitotasoa, joten mitään ennakkoasennetta ei kannata ottaa.

Nämä oppilaat olivat vastaanottavaisia ja oppivat kurssilla sen, mitä pitikin. Nyt heillä on vain suunta eteenpäin – mennä opettelemaan lisää kavereiden kanssa. Yleisesti ottaen voi kuitenkin sanoa, että näillä kursseilla pitää vieläkin puuttua asioihin, jotka olisi pitänyt opettaa jo peruskursseilla: tasapainotus on yleensä hakusessa eikä mene ”kohtuuvella”, Teppo Lallukka kertoo.

Perjantai-iltana käytiin läpi teoriaa ja keskusteltiin aiheeseen liittyvistä mieltä painavista asioista.

Lauantaiaamuna pakattiin valmiiksi nitroksilla tankatut säiliöt, nostettiin varusteet autoon ja suunnattiin nokka kohti Paakkilan louhosta. Paakkilassa harjoiteltiin ensin linen vetoa kuivalla maalla metsikössä, minkä jälkeen ohjelma jatkui sukellusharjoituksilla.

Sukelluksilla harjoiteltiin perustekniikoita ja tutustuttiin luolaympäristöön sekä käyttäytymiseen luolassa. Ilta jatkui teorialla. Sunnuntaina sukellettiin vielä kaksi harjoitusta oikeissa olosuhteissa: harjoiteltiin luolatekniikoita ja pelastautumista luolasta särkynein laittein sokkona.

PERUSTAITOA TARVITAAN

Palautteessa kurssi koettiin onnistuneeksi, vähistä yöunista huolimatta. Kurssilaisten mielestä tämä kurssi on hyvää perustietoa sukeltajille ja voivat suositella sitä muillekin.

– Aikataulu oli tiukka, mutta toisaalta ei tarvitse vatuloida puolta vuotta näiden asioiden kanssa kurssilla, vaan päästään opettelemaan itse.

– Kurssilla helppoja asioita olivat linen veto ja avustaminen, pelastautuminen oli jo hieman vaikeampaa ja vaikeinta oli ”peruskurssin asia”: tasapainotus!

– Kouluttaja oli ammattitaitoinen, ei säälinyt ja antoi palautteen välittömästi, opetustekniikka hyvä ja ammattitaito kohdallaan.

ODOTUKSET JA OPIT Mikke Sinkkonen (16), IANTD Adv. Rec.TMX, sukeltanut 1,5 vuotta sukelluksia noin 80.

– Odotan kurssilta lisää oppia hankaliin olosuhteisiin, pelastumiseen ja tietoa luolasukeltamisesta ja sen tekniikoista. Luolat alkoivat kiinnostaa viime syksyn Meksikon cenote-sukellusten jälkeen.

– Kurssi oli hyvää oppia tulevaisuutta ajatellen. Positiivista oli se, että kouluttaja antoi palautteen suoraan ja kertoi mikä meni pieleen ja mikä ei niin pieleen. Negatiivista oli se, että sai nukkua niin vähän.

Marko Ignatius (36), Naui Aowd, Naui Nitrox, sukeltanut 1,5 vuotta, sukelluksia noin 100.

– Odotan uutta haastetta, uusia teknisiä asioita opeteltavaksi.

– Kurssi oli antoisa, kouluttaja antoi kyytiä sopivasti eikä säälinyt turhaan. Kouluttaja ei ollut niin ”paha” kuin kerrottiin.

Jarno Varis (33), Naui Aowd, Naui Nitrox, sukeltanut 1,5 vuotta, sukelluksia noin 70.

– Odotan oppivani uusia tekniikoita, erityisesti luolaympäristön varusteita.

– Kurssi vastasi hyvin odotuksia. Kouluttaja osaa opettamisen ja toistoja tulee, jos ei kerralla mene kaaliin.

Jarno Lehikoinen (38), IANTD Norm. TMX, sukeltanut 8 vuotta, sukelluksia noin 400.

– En pidä erityisesti suomalaisista luolaolosuhteista, ja haenkin täältä oppia ja selviytymismalleja, mikäli joudun olosuhteisiin, joissa en halua olla – lisäoppi ei koskaan ole pahasta.

– Tämä kurssi olisi pitänyt käydä jo 5 vuotta sitten. Kurssi antoi selviä toimintamalleja vaikeisiin olosuhteisiin.

29

30 S U K E LTA J A

Sukellusta hylkyjä kunnioittaen TekstI MAIJA MATIKKA kuvat Stig Gustavsson, Jouni Polkko, Riikka Alvik kuvitus Mika rampa

Itämeressä sukellusta harrastavilla on maailman mittakaavassa hieno etuoikeus päästä katsomaan hyvin säilyneitä puurunkoisten alusten hylkyjä.

Hylyt ovat kiinnostavia arkeologisia ja historiallisia tutkimuskohteita erityisesti silloin, kun ne ovat saaneet säilyä löytökokonaisuuksina ilman ulkopuolisten kajoamista. Ne voivat sisältää tietoa, jota ei välttämättä löydy arkistoista ja kirjallisista lähteistä.

Harrastajasukeltajan kannalta hylyillä on arvoa antoisina sukelluskohteina. Vedenalainen kulttuuriperintö on meidän kaikkien yhteistä, ja meillä kaikilla on vastuu sen säilymisestä. Kun hylkysukellusten aikana hylkyjä katsellaan kajoamatta niiden rakenteisiin tai niissä oleviin esineisiin, eikä hylkyjä runnota tukialusten ankkureilla, säilyy katsottavaa ja elämyksiä myös tuleville sukeltajille. On tärkeää, että meillä on muinaismuistolaki, joka sisältää tietyt juridiset suojelukeinot vedenalaisille muinaisjäännöksille, ja sitä kautta muinaisjäännökset on huomioitava esimerkiksi isojen rakennushankkeiden suunnittelun yhteydessä.

Yhtä tärkeää on kuitenkin se, että hylyillä vierailevat sukeltajat tuntevat vastuuta, välittävät ja ajattelevat sitä yhtä omaa sukellusta pidemmällä tähtäimellä. Jokainen vanha hylky on ainutlaatuinen. Tahallinen vahingoittaminen aiheuttaa lopullista ja korjaamatonta vahinkoa. Vanhoista hylyistä ei tule nostaa esineitä edes hyvää tarkoittavasti meriarkeologian yksikön tutkimustarpeisiin, koska kaikki esinenostot halutaan tehdä suunnitellusti etukäteisdokumentointia laiminlyömättä. Lisäksi etukäteen on syytä sopia esinenostoista myös konservointilaboratorion kanssa.

Kun hylky löytyy

Muinaismuistolaki ja Museovirasto eivät rajoita hylkyjen etsintää.

Vasta sitten, kun etsintä johtaa tuloksiin, astuvat muinaismuistolain säädökset kuvaan mukaan. Sellaisista laivalöydöistä, joiden voidaan olettaa olleen uponneena yli sadan vuoden ajan, tulee ilmoittaa Museovirastolle. Mahdollisimman tarkka sijaintitieto on olennainen osa löytöilmoitusta.

Kun meriarkeologian yksikkö saa löytöilmoituksen, tarkistetaan, onko kyse uudesta löydöstä vai jo tiedossa olevasta löydöstä, ja tieto kerrotaan ilmoittajalle. Liikkeellä on ollut virheellistä tietoa, jonka mukaan löydöstä ilmoittaminen veisi kohteen automaattisesti sukelluskieltoon. Tämä ei kuitenkaan pidä

paikkaansa. Muinaismuistolakimme ei kiellä muinaisjäännösten katselemista. Vain sellainen toiminta on kielletty, joka muuttaa ja vahingoittaa muinaisjäännöstä. Hylyistä saa tietenkin ottaa kuvia omaksi ilokseen ja muistoksi. Jos hylyn löytäjä on kiinnostunut tekemään systemaattista kohteen tutkimiseen tähtäävää dokumentointia, hän anoo tutkimuslupaa Museovirastolta.

Dokumentointia suunnitellaan yhdessä meriarkeologian yksikön kanssa. Harrastajasukeltajille myönnetään tutkimuslupia rauhoitettujen hylkyjen kajoamattomaan dokumentointiin. Kohdetta muuttava kaivaustoiminta esinenostoineen vaatii koulutetun arkeologin vastaamaan tutkimuksesta ja raportoinnista sekä konservointikapasiteettia.

Vain 4 sukelluskieltoa

Tällä hetkellä Museoviraston vedenalaislöytöjen rekisterissä on noin 1200 tietoa eri-ikäisistä puu- ja metallirunkoisista laivanhylyistä tai sellaisten osista. Neljällä hylkykohteella on ympäristöviranomaisten määräämä muinaismuistolakiin perustuva suoja-alue, mikä tarkoittaa sitä, että nämä kohteet eivät ole vapaita

Harrastajasukeltajille myönnetään tutkimuslupia rauhoitettujen hylkyjen kajoamattomaan dokumentointiin.

31