Sukeltaja 0113

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI 1/13

6,50 €

W W W . S U K E LTA JA . F I

Kuivapuvulla sukeltamisen oppii kurssilla

Mahtavat PM-kuvat!

Vedenalainen pommilöytö on vaarallinen

Merten

valtias

ELÄMYKSIÄ EILATISTA | TEKNIIKKASUKELLUKSEN HISTORIAA | EM-PRONSSIA UPPOPALLONUORILLE

360 imaging

™

Tervetuloa venemessuille osastollemme 3A3 kokemaan 360 Imaging -teknologia käytännössä.

Sukeltajaseminaaripäivänä alan ammattilaiset kertovat käyttökokemuksistaan.

360 IMAGING on ehdolla vuoden veneilytuotteeksi!

samppanjaa kello yhdeksässä HUMMINBIRD 360 IMAGING ON VEDENALAINEN TUTKA!

Humminbird 360 Imaging on uusi innovaatio vedenalaiseen etsintään. Sen avulla näet kaikki pohjan muodot ja vedenalaiset objektit kirkkaasti ja tarkasti, joka suunnasta. 360 Imaging tekee mahdolliseksi etsintätöissä toimivan sukeltajan työskentelyn reaaliaikaisen seuraamisen ja ohjaamisen. 360 Imaging on yhteensopiva seuraavien Humminbird-luotaimien kanssa: 1198c SI Combo, 998c HDSI Combo, 898 HDSI Combo ja 798 HDSI Combo.

Katso havainnollinen video osoitteessa: normark.fi/360

Luotaimen halkaisija 90m.

Kokonaispeittoalue 0,65 hehtaaria

Sektoriskannaus haluamaasi suuntaan.

Paras elektroniikkatuote -valinta maailman suurimmassa urheilukalastusmessutapahtumassa.

Maahantuonti ja markkinointi: Normark Suomi Oy, PL 39, Aholaidantie 3 40320 JYVÄSKYLÄ email: info@normark.fi, www.normark.fi

6,50 €

W W W . S U K E LTA JA . F I

Kuivapuvulla sukeltamisen oppii kurssilla

Mahtavat PM-kuvat!

Vedenalainen pommilöytö on vaarallinen

Merten

valtias

ELÄMYKSIÄ EILATISTA | TEKNIIKKASUKELLUKSEN HISTORIAA | EM-PRONSSIA UPPOPALLONUORILLE

6

Kannen kuva Pekka Tuuri

MIKKO SAAREILA

Osoitteenmuutokset: puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516 office@sukeltaja.fi Päätoimittaja Teppo Lallukka teppo.lallukka@sukeltaja.fi Toimitussihteeri Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi Toimitus Kumppania Oy Susanna Kallama Pohjoisranta 11 D 28100 Pori puh. 040 587 2445 susanna.kallama@kumppania.fi Toimitusneuvosto Teppo Lallukka, Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Veli-Matti Korppi-Tommola, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen

Vakiot 6 TYRSKYT: Eilatissa

valokuvauskilpailussa, Uppisnuorille EM-pronssi,VA-kuvan festarit Marseillessa, Sukelluskalastusvaliokunta esittäytyy.

22 PERSOONA:

Jouni Polkko Badewannesta.

MISTÄ SAI

Baselineen.

28

ÄLÄ KAJOA

Lämpimät alushanskat, keskisnorkkeli, uusi sukellustietokone rebesukeltajille.

36

KUIVAPUVULLA

32 KUVA-ALBUMI:

Sammakoiden kutu.

34 KOLUMNI: Välitä

35 VARUSTEET:

42 SYVÄSTÄ PÄÄSTÄ:

ISSN 1237-1688

alkunsa suomalainen tekniikkasukellus?

lähivesistä, osallistu Project

Kuvapankit FutureImageBank

Paino Forssa Print

on vuoden sukelluskuva. Tsekkaa upeat PM-kisakuvat!

26

and Sport Forumissa

Kyproksella.

40 KAUDEN KOHDE:

Sukeltaja ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa

Päivitykset ORANGE

Taitto Kumppania Oy Julia Hannula

Ilmoitusmyynti Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156 vm.kt@kolumbus.fi

36 16

24 NORPAT: European Youth

TAPANI KALLIONIEMI

Julkaisija Sukeltajaliitto ry Radiokatu 20, 00093 VALO www.sukeltaja.fi

Purjevenehylkylöydöstä kotikohteeksi Tampereella.

Gustav Adolfin kohtalon hetket.

vedenalaiseen pommiin, vaan ilmoita viranomaisille. sukeltamisessa on monia

etuja.

38

sukelluskuvausreissu valashaiden valtakuntaan.

JÄNNITTÄVÄ

Simo Sukeltaja: Mikä on keskimääräinen ilmankulutuksesi?

7 % alle 10 litraa minuutissa.

24 % 10–15 litraa minuutissa.

60 % 15–20 litraa minuutissa.

9 % yli 20 litraa minuutissa.

ESSI KESKINEN / METSÄHALLITUS

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI 1/13

35

Sisältö 1/13 16

SEURAAVAKSI KYSYMME:

Minkä kurssin aiot käydä seuraavaksi? Vastaa Facebookissa! Löydät sivun hakusanalla Sukeltajaliitto ry.

SUKELTAJALIITTO RY

Tervetuloa

Sukeltajaliiton kevätkokoukseen!

Kokous pidetään lauantaina 13.4. Helsingissä Olympiastadionilla Urheilumuseon kokoustiloissa, Paavo Nurmen tie 1, 00250 Helsinki.

Ohjelma: 10.15–10.45 11.00

valtakirjojen tarkastus kokous alkaa

Kevätkokouksessa esitellään Liiton vuosikertomus ja tilinpäätös vuodelta 2012, päätetään tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä tilivelvollisille, päätetään vuoden 2014 jäsenmaksuista ja ehdollepanotoimikunnan asettamisesta sekä käsitellään mahdolliset muut asiat. Kuulemme myös vanhojen Sukeltaja-lehtien digitointihankkeista ja tuoreimmista sukellusaiheisista kirjaprojekteista.

Kokoukseen osallistuvien on mahdollista tutustua myös Urheilumuseon kokoelmiin. Pyydämme ilmoittautumaan tapahtumaan www.sukeltaja.fi Tapahtumakalenterin kautta.

Tervetuloa!

Tule testaamaan omia supervoimiasi!

Aluetapaaminen Turussa 9.3.

Kaikille tutut supersankarit ovat joutuneet pulaan ja tarvitsevat sinun apuasi! Tule parisi kanssa auttamaan, testaamaan supervoimiasi ja katsomaan, kuinka esimerkiksi Hämähäkkimiehen tai Lepakkomiehen käy. Luvassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

• Miltä seuratoiminta maistuu?

• Ottakaa nuori voima käyttöön!

• CMAS:n ja NAUIn koulutusuudistukset 2013.

Kevään superrallin järjestämme me, Rauman Laitesukeltajat, ja haluamme juuri sinut kisaamaan sekä viettämään mahtavan viikonlopun.

Supersankarit saapuvat Raumalle 20.–21.4. Ilmoittautuminen tapahtuu seuroittain nuorisopäällikkö Heli Halavalle heli.halava@sukeltaja.fi 24.3. mennessä. Hinta ja lisätiedot päivitetään www.sukeltaja.fi Tapahtumakalenteriin.

Raumalla nähdään!

Mitä teidän seuraanne kuuluu? Voimmeko olla avuksi? Tule tapaamaan Sukeltajaliiton hallituksen jäseniä la 9.3. klo 10 alkaen Holiday Inn Turkuun.

Paikalla on myös Liiton koulutus- ja nuorisopäällikkö, laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunnan jäseniä sekä liittokouluttajia.

Päivän ohjelma ja lounas on maksuton. Paikkoja on varattu 40 ensimmäiseksi ilmoittautuneelle.

Perjantaina saapuville on varattu hotellihuoneita Sukeltajaliiton sopimushintaan. Ilmoittautuminen ja huonevaraukset 8.2. mennessä www.sukeltaja.fi Tapahtumakalenterin kautta.

Nähdään Turussa!

SUKELTAJALIITTO RY, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi

Pääkirjoitus

Älä unohda koulutusta kiitos jäsenistölle luottamuksesta vaaleissa ja syyskokouksen järjestäjäseuralle, Kokemäen Kova-Väki Urheilusukellukselle. Liiton hallituksessa vaihtui monta jäsentä, ja haluaisin kiittää pois jääviä panoksestaan vuosien varrella.

Osa heistä tuleekin jatkamaan Liiton toiminnassa uusissa tehtävissä.

ENSINNÄKIN ISO

meni opetellessa puheenjohtajan tehtäviä ja asioita, joiden en aikaisemmin edes tiennyt kuuluvan Liiton hallitukselle. Viime keväänä hallituksen kokous pidettiin Oulussa ja samassa yhteydessä järjestettiin aluetapaaminen.

Tätä toimintaa tulemme jatkamaan, jotta jäsenistöllä olisi selkeämpi kuva Liiton toiminnasta ja asioista, joita hallitus hoitaa jäsenistön edustajana. Tulemme myös kehittämään viestintää niin, että tavoitamme jäsenistömme mahdollisimman laajasti. Luottamus- ja toimihenkilöt ovat jäsenistön käytettävissä, kun jokin asia askarruttaa. Koulutusasioissa voi aina lähestyä liittokouluttajia.

suosittu Techü13 -tekniikkasukellusseminaari, jossa kokeilimme ensimmäistä kertaa erilaisia workshoppeja. Koulutus tulee olemaan ajankohtainen aihe kevään aikana. Kevät on hyvää aikaa käydä kursseja, ja jos seurassanne ei ole esimerkiksi omaa nitroksikouluttajaa, voi kurssia suunnitella yhdessä lähiseurojen kanssa. Osa meistä suuntaa etelän reissulle talven kylmyyttä pakoon. Muistakaa silloin sukelluskoulutuksenne rajat ja huolehtikaa oikeanlaisesta nesteytyksestä: asun MediOxygenen vieressä, ja heillä on kammiossa ”turistikausi” hiihtolomien aikaan, kun liian vähällä nesteytyksellä tehdään liian monia sukelluksia lomareissulla.

VUODEN KÄYNNISTI

LOPPUSYKSY

Tervetuloa aluetapaamiseen Turkuun maaliskuussa!

suurin sukellustapahtuma tulee olemaan Sukelluskalastuksen EuroAfrikan Mestaruuskilpailut 29.–30.6.

Helsingissä. Osallistujia on tulossa monista maista, ja on varmasti mielenkiintoista tulla katsomaan, minkälaisia saaliita saadaan Helsingin lähivesiltä.

ALKUKESÄN

TEPPO LALLUKKA

päätoimittaja teppo.lallukka@sukeltaja.fi

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa. suoritti peruskurssin vuonna 2011, mutta on ehtinyt osallistumaan jo kurssille jos toisellekin ja sukeltamaan yli 200 kertaa.

– Olen aina pitänyt vesiurheilusta ja harrastanut muun muassa vesihiihtoa koko nuoren ikäni. Sukelluksesta olen haaveillut myös aina, mutta pienellä paikkakunnalla asuminen nuorena sekä opiskelu- ja työkiireet myöhemmin eivät mahdollistaneet sukelluskurssille menoa ennen kuin muutin Helsinkiin kesällä 2011, hän kertoo.

Jonnalla ei ole vain yhtä lempikohdetta, vaan hän pitää monenlaisesta sukeltamisesta.

– Hylky-, bio- sekä luolasukeltaminen kiinnostavat kovasti. Näistä luolasukeltaminen on uusin innostuksen aihe. Sukeltaminen erikoisissa olosuh-

teissa kiehtoo, joten lempisukellukseni voi yhtälailla olla virtasukellus lähikohteella, luolasukellus Ranskassa tai vaikka sukellus mannerlaattojen välissä Islannissa.

– Tavoitteenani on suorittaa tarvittavat luola- sekä trimiksikurssit vuoden 2013 aikana, jotta pääsen vierailemaan hienoilla luolasukellussaiteilla ympäri maailmaa sekä mahtavilla Itämeren hylyillä, kuten Kasuunilla, vielä ensi kesän aikana. Katsotaan miten käy, hän suunnittelee.

– Unelmani olisi ottaa vuosi sapattivapaata ja reissata pitkin maapalloa hienoja sukellusmestoja kierrellen! Jonna haaveilee.

Jonna Villikka, Tampere

TONI LAARI

JONNA VILLIKKA

Lue sivulta 34 Jonnan kolumni Project Baseline -toiminnasta.

Sukeltaja 1/2013 5

Tyrskyt Mustat pitkäpiikkiset merisiilit ryömivät koralleilla ja betonipinnalla. Merisiilien piikkien väleissä piileskelee kardinaalikaloja.

Niitä saalistava petokala puhkaisee silmänsä, jos lähestyy parinkymmenen sentin päähän ulottuvia piikkejä.

n e n i l l e s k u a v u Valok meri TEKSTI JA KUVAT ESSI KESKINEN/METSÄHALLITUS

TÄSTÄ ei

sukeltaminen juuri enää helpotu: vedän märkäpuvun ja sukellusvarusteet päälle hotellin sukelluskeskuksessa, kävelen tien yli rannalle ja kömmin veteen. Tusinan verran muita Eilat Shoot-out 2012 -valokuvauskilpailuun osallistuvia sukeltajia rämpii jättisuurine kameroineen rantavedessä kanssani. Kilpailuun osallistuu 72 sukeltajaa lukuisista eri maista.

Turistitädit polkevat vettä juoksuvyöt tiukalla, kun painun heidän alitseen sorapohjaa pitkin syvemmälle. Mitähän rouvat mahtaisivat kommentoida, jos tietäisivät, mitä heidän jalkojensa alla uiskentelee?

Erehdyttävästi käärmeeltä näyttävä käärmemureena kiemurtelee pohjalla ja siipi-

6 Sukeltaja 1/2013

simput leyhyttelevät myrkyllisiä selkäeviään korallien lomassa.

muutaman ilmahenkosen vara-annostimesta. Sen jälkeen poseeraaminen taas jatkuu.

MALLIT VEDEN ALLA

KEINORIUTAN ELÄMÄÄ

Valkoinen hiekkapohja johtaa syvemmälle. Kivikorallit täplittävät pohjaa ja kalat parveilevat korallikönttien luona. Seitsemän metrin syvyydessä ollaan täydessä työn touhussa. Kaksi merenneitoa pitelee Hp-Red Sea 2012 -kylttiä ja kamerat räpsyvät. Kilpailijat ovat saaneet käyttöönsä myös veden alla työskenteleviä malleja, jotka näyttävät huippuammattilaisilta. Tytöt leijuvat seitsemän metrin syvyydessä ilman paineilmalaitteita ja poseeraavat kuvaajille.Välillä he viittilöivät kuvaajaa antamaan

Tyttöjen takana meressä häämöttää muutaman metrin korkuinen ja levyinen betonimöhkäle. Eilatin edustalle on upotettu muutamia laivanhylkyjä ja joitakin betoninkappaleita keinotekoisiksi riutoiksi, joihin korallit voivat kiinnittyä ja joiden ympärille kalat kerääntyvät.

Pehmytkorallit, merivuokot ja kalat ovat ottaneet keinotekoisen riutan omakseen.

Tyhjällä hiekkapohjalla touhuaa vain pari vuohikalaa ja muutama merimakkara, mutta betoniluolan lähistöllä kuhisee. Riutta on

Pehmytkorallit, merivuokot, käärmemureena ja eväkkäät.

Matkalaukku

Turvapysähdyksessä meritursas eli mustekala ilahduttaa kurkistamalla lohkareiden välistä. Se mulkaisee minua ja vetäytyy sitten arvokkaasti takaisin koloonsa.Vain yksi lonkero ja sen imukupit jäävät hiukan näkyviin.

Keinotekoiset riutat alkavat nopeasti kuhista elämää.

Mitähän vesijuoksijarouvat mahtaisivat kommentoida, jos tietäisivät, että heidän jalkojensa alla uiskentelee käärmemureena?

rakennettu niin, että kiinnittymispinta-alaa on mahdollisimman paljon, suojapaikkoja pedoilta löytyy ja kalaparvet pääsevät riutan keskelle pakoon uteliailta sukeltajilta ja valokuvaajilta. Keskellä oleva suurempi tila on suljettu metallitangoilla, joiden välistä sukeltaja näkee muttei mahdu. Rakennelma vaikuttaa hyvin suunnitellulta.

Kilpailuun osallistuvat sukeltajat parveilevat värikkään keinoriutan ympärillä ja salamat välähtelevät. Kalat eivät säiky sukeltajia, ja onneksi suurin osa sukeltajista näyttää hallitsevan tasapainotuksen eikä potki taakse jääviä koralleja tohjoksi. Aloittelevia sukeltajia on Eilatissa paljon, mutta nämä viedään hiekkapohjalle, jossa ei juuri ole tuhottavaa

eläimistöä. Hiekkapohjalta löytyy ruohoankeriaita, jotka painuvat hiekan alle odottamaan sukeltajan poistumista kolon päältä.

20 metrin syvyydessä on keinoriutaksi upotettu muutaman kymmenen metrin mittainen metallilaivan hylky. Koska hylky on syvemmällä ja kauempana muista koralleista, laivaan on ehtinyt kiinnittyä vain jonkin verran pehmytkoralleja. Kaloja on kuitenkin jo jonkin verran. Komea siipisimppu lepäilee pinkkien ja oranssien pehmytkorallien keskellä varsinaisena värien ilotulituksena.

VOITTOISAT ELÄIMET

Kolmen päivän sukellusten ja valokuvauksen jälkeen tulee lähtö kotiin. On jo valmiiksi

ikävä veden alle. Palkintojenjakogaalassa käy selkeästi ilmi, että suurin osa parhaista valokuvista on otettu eliöstöstä. Maisemakuvia on äärimmäisen vähän, hylkykuviakin vain muutama, ja kuvat, joissa esiintyy vedenalaisia malleja, kilpailevat lähinnä vain omassa kategoriassaan. Makrokuvat eläimistä voittavat lähes kaikki sarjat.

Koleana marraskuun lopun aamuna sähköpostissa odottaa meili kilpailun järjestäjältä. Kaikki kilpailun voittajakuvat voi nyt ladata netistä ja ihastella niitä höyryävän teekupin ääressä kotitietokoneella, rännän läiskiessä ikkunaan. Äkkiä takaisin Punaisellemerelle! www.eilatredsea.com

Sukeltaja 1/2013 7

Tyrskyt

Suomi nappasi pronssia huippujännittävässä ottelussa, jossa Janne Nokkala onnistui maalinteossa kirjaimellisesti viimeisellä sekunnilla.

MIKA SURAKKA

Pronssia Suomen nuorille uppopalloilijoille MARRASKUUSSA järjestettiin

Riihimäellä uppopallon nuorten avoimet EM-kisat, jonne mukaan saatiin Ruotsi, Norja, Tanska, Saksa ja Kolumbia. Aktiivinen seuramme on usein järjestänyt uppopallon SMturnauksia, ja tammikuussa jo 28. kerran järjestetty Rixu Cup on antanut kokemusta turnausten järjestämisestä. Kaikkiin uppopallotapahtumiin on myös aina riittänyt aktiivista ja innokasta talkooporukkaa.

Viikonloppu lähti käyntiin jo torstai-iltana, kun Suomi pelasi harjoitusottelun Kolumbiaa vastaan, jonka Kolumbia voitti 3–0.

Lauantaina turnauksen avausottelu oli Suomen ja Tanskan välinen kamppailu. Jaakko Poikkimäki teki ottelun ainoan maalin, ja näin Suomi aloitti turnauksen tärkeällä voitolla. Aamupäivän muissa otteluissa vahva Saksa voitti Norjan 4–0, ja Kolumbia ja Ruotsi pelasivat maalittoman tasapelin.

8 Sukeltaja 1/2013

Suomen toinen vastustaja oli hallitseva mestari Saksa. Heti ottelun alusta näkyi Saksan vahva pelaaminen. Se hallitsi peliä ja loi vaarallisia tilanteita Suomen maalille. Peli ratkesikin Saksalle jo ensimmäisellä puoliajalla, ja Suomi hävisi ottelun lopulta 0–6. Suomen kolmas ottelu Norjaa vastaan päättyi tasatulokseen 1–1. Lauantain viimeisessä ottelussa Suomi kohtasi Kolumbian, jonka pelaajat olivat pienikokoisia mutta nopeita sukeltajia, jotka viipyivät veden alla todella kauan kerrallaan. Ottelu oli harjoitusotteluun verrattuna paljon tasaisempi, ja se päättyikin maalittomaan tasapeliin.

Sunnuntaina oli jokaisella joukkueella enää yksi alkusarjan ottelu jäljellä ennen sijoitusotteluita. Tasaväkisten pelien tuloksena sijoista 5–6 pelasivat Kolumbia ja Norja. Norja halusi viimeisessä ottelussaan näyttää osaamistaan. Kolumbia taas oli pettynyt runkosarjan

Lehtijuttu poiki tukea Kaatialalle

viimeiseen otteluun, jossa hävisi Saksalle, ja heille ottelu oli henkisesti vaikea. Norja voitti ottelun ja sijoittui turnauksessa viidenneksi.

RATKAISU VIIMEISELLÄ SEKUNNILLA

Pronssiottelussa kohtasivat Suomi ja Tanska. Odotettavissa oli tasainen ottelu, jossa molemmat joukkueet pyrkivät välttämään virheitä. Ottelu päättyi maalittomana ja edessä oli 5 minuutin jatkoaika. Kun jatkoaikaa oli enää yksi sekunti jäljellä, Janne Nokkala onnistui maalinteossa. Riihimäen uimahallin rakenteet olivat kovilla, kun pelaajien ja yleisön riemuhuudot raikuivat katsomossa ja allasalueella. Näin aivan viime hetken ratkaisumaalilla isäntäjoukkue saavutti pronssimitalit.

Turnauksen finaalissa pelasivat Saksa ja Ruotsi. Saksa oli selvä ennakkosuosikki ja Ruotsin taktiikkana olikin tarkka puolustaminen. Saksa onnistui lopulta jatkoajalla murtamaan Ruotsin puolustusmuurin kun aikaa oli jäljellä 1:25. Näin Saksa uusi mestaruutensa. Turnauksen parhaana pelaajana palkittiin finaalin ratkaisumaalin tehnyt Saksan Tobias Pfüller.

Turnaus onnistui järjestelyiltään hyvin ja mikä parasta, urheilullisesti erittäin hyvin. Ottelut olivat tasaisia ja jännittäviä läpi turnauksen, ja niissä nähtiin hyvää uppopalloa. Olosuhteet Riihimäellä ovat uppopallon pelaamiseen hyvät, joten kisat oli helppo järjestää. Tietysti iso kiitos kuuluu talkooporukalle: seuramme jäsenistöä oli todella paljon mukana toimitsijoina, kuvaajina ja muissa järjestelytehtävissä.

SUKELTAJA-LEHDESSÄ 4/2012

oli juttu Kaatialan louhoksen ylläpidosta, josta on vastannut Lakeuden Sukeltajat ry. Seura on kunnostanut sukelluspaikkaa omalla työpanoksellaan ja noin 1000 eurolla omaa rahaansa.

Juttu poiki seuralle mukavasti apua ylläpitotyöhön, kun useat seurat halusivat tukea toimintaa.

– Tähän mennessä tukea on tullut yhteensä 1500 euroa.

Kaikki tullaan käyttämään Kaatialan kunnossapitoon ja muun muassa turvallisuuden ja siisteyden parantamiseen. Lisäksi

nukseen liittyvää asiaa, mahdollisesti tulevia talkoita tai muuta sellaista.

Lehtijuttu aktivoi myös Jarkko Ässämäen Jyväskylän Sammakoista toimintaan.

– Laitoin ihan meilinä muille seuroille, että olemme tukeneet Kaatialaa 100 eurolla ja haastamme teidät mukaan samalla summalla. Lähinnä haaste meni seuroille joiden tiesimme käyvän paljon Kaatialassa.

Laitoin myös tamperelaisen Scuba Do ry:n Facebook-sivuille haasteen, ja he vastasivat saman tien tukevansa ja laittoivat

Kiitos kaikille, jotka osallistuivat kehittämiseen!

MIKA SURAKKA, RIIHIMÄEN URHEILUSUKELTAJAT RY

LOPPUOTTELUT:

MIKA SURAKKA

sijat 5–6: Kolumbia–Norja 1–2 ja (1–2) pronssiottelu: Suomi–Tanska 1–0 ja (0–0) finaali: Saksa–Ruotsi 1–0 ja (0–0)

Lakeuden Sukeltajiin on liittynyt muutamia seuroja kannattajajäseniksi ajatuksella, että tuki tulee kannattajajäsenmaksun kautta, seuran varapuheenjohtaja Petri Lepistö kertoo.

– Seuraavaksi parannuskohteena on ainakin louhostien parantaminen. Pyrimme päivittämään www.lakeudensukeltajat. fi-sivustolle Kaatialan paran-

myös haastetta eteenpäin. Saatiin siis mukava lumipalloefekti tästä käyntiin, Jarkko Ässämäki sanoo.

– Lämmin kiitos kaikille tahoille, jotka ovat mahdollistaneet tämän hienon sukelluspaikan kehittämisen.

Työtä riittää tulevillekin vuosille, kiittää Petri Lepistö.

KRISTIINA KARILA

LAHJOITTAJAT:

Tätä pokaalia lähti tavoittelemaan kuusi maata, ja lopulta se lähti Saksan matkaan.

• Finnish Cave Diving Association ry • Mäntän Urheilusukeltajat Vesikot ry • Scuba Do ry • Jyväskylän Sukeltajat ry • RRDC ry • Ghamber Group • Pietarsaaren Urheilusukeltajat Diving80 ry • Lahden Sukeltajat Bay City Divers ry • Suupohjan Sukeltajat ry • Ala-Keiteleen Sukeltajat ry • Moonlight Divers ry • Valkeakosken Urheilusukeltajat ry

Sukeltaja 1/2013 9

Tyrskyt

Monipuolinen

Marseillen

MARSEILLEN vuotuisilla

vedenalaisen kuvan festivaaleilla on tarjolla mahtava setti videokuvaa, still-kuvia, maalauksia ja vaikka mitä lähes kellon ympäri. Materiaalia tuli sellainen määrä näköelimille, että sulatteluun menee aikaa. Kotiin tuomisiksi tarttui asiaa ja elinikäinen muisto. Cousteau, SeaOrbiter, Mayotte. Siinä muutama sana, joita voi tässä talvella pyöritellä mielessään.Vedenalaiset messut olivat totaalisen täydelliset ja antoivat evästyksiä tulevaisuuteen sekä omiin videokuvauksiin että myös jälkityöstöön, editoimiseen.

ri vuorokauden yli puolen vuoden ajan. Näitä tutkimusasemia voisi olla useita ympäri maailman merien. Paikalle oli tuotu 3,5 metriä korkea pienoismalli.

Vapaasukelluksen mestarin näytteitä antoi vapaasukelluksen maailmanmestari. Videolla sukelluksia suoritettiin esimerkiksi Meksikossa paikoissa, jotka olivat niin uusia luolalöytöjä, että niitä ei ole ehditty piirtämään kartalle. Upeaa vapaasukellusta ja todella taidokasta videointia.

KUIN SUORAAN BONDISTA

SUKELLUSKALASTUSKESKUSTELUJA

Ehkä vaikuttavin videoesitys käsitteli merellistä tutkimuskeskusta, SeaOrbiteria: täysin James Bond -henkinen väline. SeaOrbiter on 58 metriä korkea tutkimuskäyttöön suunniteltu rakennelma, josta vedenpinnan yläpuolella on noin 27 metriä. Siinä voisi asua noin 20 tutkijaa ympä-

Jacques-Yves Cousteaun vanhin poika, Jean-Michel Cousteau oli saapunut kutsuvieraaksi festivaaleille, ja minulla oli ilo tavata hänet. Tapasin myös Jacques Cousteaun mukana yli 20 vuotta seikkailleen Dominique Serafinin. Hän kertoili, että alkuaikoina sukelluskalastus oli

Näyttelyssä oli esillä metallista laserleikattuja kala- ja muita figuureita, joissa jokaisessa on jokin pieni, erikoinen yksityiskohta.

Huomaatko, mikä se on tässä hauessa, kiduskannen yläpuolella?

Hauen hinta oli 100 euroa.

10 Sukeltaja 1/2013

festivaali jokapäiväistä elämää hänelle ja Jacquesille. Vuosia tuonnempana sukelluskalastus jäi taka-alalle, ja he ryhtyivät enimmäkseen pastansyöntilinjalle.Varovaisesti availin sukelluskalastuskeskustelua myös mertensuojelujärjestö Sea Shepherdin edustajien kanssa. Heidän mukaansa sukelluskalastus on täysin hyvä kalastus- ja harrastusmuoto, mikä lämmitti kovastikin sydäntä.

Vinkkinä sanoisin, että jos joku haluaa täydelliseen sukelluskohteeseen, olipa sitten vapaa-, laitesukeltaja tai sukelluskalastaja, niin messujen ehdottomaksi suosikkikohteeksi nousi saarivaltio Madagaskarin vierellä, Afrikan mantereen oikealla puolen sijaitseva Mayotte. Onnellista matkaa!

TAPIO SALAKARI

http://www.underwater-festival.com http://seaorbiter.telmat-hub.com/?lang=en http://inoxdreams.com/english/index.html

SeaOrbitertutkimusasema on kuin suoraan Bondelokuvasta.

Tyrskyt

Varaosat mukaan matkalle

Sukelluskouluttaja ja -matkaopas Aloitus 3.6.2013, Lohja

Perusta oma yritys tai tuotteista osaamisesi!

Hakijalta ei edellytetä sukelluskokemusta.

Koulutuksen käynyt osaa johtaa, opastaa ja kouluttaa omaa ryhmäänsä. Sukelluskoulutuksessa suoritetaan ao. kouluttajakoulutus (PADI-IDC). Opiskelijalla on mahdollisuus suorittaa koulutuksen aikana PADI Instructor Evaluation (IE) -tutkinto.

Lisätiedot: kalle.virtanen@luksia.fi, p. 0440 781 445 tai www.luksia.fi/aikuisopisto > Alkavat koulutukset > Sukellus.

Info p. 010 800 990, info@luksia.fi

TOP3

OSA NUUTTI KU

A M M AT T I TA I T O A

(matkailualan ohjelmapalveluiden ammattitutkinto)

1

HANNU KUOSA, NOUSU RY

VARALUOTTOKORTTI JOS PÄÄKORTTI

ei toimikaan tai häviää, niin elämä jatkuu sii-

tä huolimatta.

2

VARAKORVATULPAT KORVATULPAT, koska

olen herkkäuninen. Tulpat voivat helposti esimerkiksi pudota koneessa lattialle. Niitä tarvitaan pitkillä lennoilla ja liveboardeilla, että saa unen päästä kiinni.

www.luksia.fi

3

NIPPUSITEITÄ fiksaa mitä vain. Bonusvinkkinä: Olen pitänyt varavideokameraa mukana kunnes varsinainen flutasi. Myös varamaski kuuluu settiin.

NIPPUSITEILLÄ

Tärkeää seuroille: seuratuen hakeminen muuttuu!

SEURATUKI haetaan

HOSSAN SUKELLUSLEIRI 30.6.–5.7.2013 Tule sukeltamaan kirkkaisiin vesiin Suomussalmen Hossaan Leirin ohjelmassa mm.

• Vedenalaisia puutöitä • Taitorataa • Suunnistusta • Nostoja • Etsintää Leirin hinta on 400 € (sis. sukellukset, majoitus, ruokailut).

Leirillä on mahdollisuus suorittaa kuivapuku-, nitrox- ja Padi AOWD-kurssit.

Lisätietoja 050 9192 405/ Heli Raittinen Kurssihinnat ja ilmoittautuminen www.sukellus-hossa.fi

jatkossa opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Aiemmista vuosista poiketen tukea voi hakea päätoimisen työntekijän palkkaamisen lisäksi myös osa-aikaisen palkkaamiseen. Tämä mahdollistaa esimerkiksi nuoren kesätyöntekijän työllistämisen seurassa. Tärkeintä on löytää hyvä, kriteerit täyttävä projekti, johon tukea haetaan sekä täyttää ja perustella hakulomakkeet huolellisesti. Lajiliitot neuvovat ja auttavat tässä seuroja.

Tänä vuonna tukea jaetaan 2,3 miljoonaa euroa enemmän kuin viime vuonna. Tuen tavoitteena on taata jokaiselle lapselle

ja nuorelle mahdollisuus liikuntaharrastukseen seurassa laskemalla harrastuskustannuksia.

Tarkemmat hakuohjeet, kriteerit ja lomakkeet on julkaistu ministeriön verkkosivuilla tammikuussa. Haku aukeaa helmikuussa ja päättyy 15.3.2013.

Hakuprosessissa avustavat nuorisopäällikkö Heli Halava heli.halava@sukeltaja.fi (lasten ja nuorten liikuntaan liittyvät projektit) ja koulutuspäällikkö Mika Rautiainen mika.rautiainen@sukeltaja.fi (aikuisten liikuntaan liittyvät projektit).

Hakusivun osoite on www.seuratuki.fi.

KRISTIINA KARILA

Kala

ESSI KESKINEN

ut

v Puhdistajakatkara

kuuraavat

SUURIMMALLA osalla

eläimiä on toisinaan ulkoloisia, sieni-infektioita, tulehtunutta ihoa tai muita ihovaurioita, joista täytyy päästä eroon.

Simpanssit nyppivät kirppuja toisistaan, linnut ja nisäkkäät pystyvät sukimaan itsensä ja ihminen menee lääkärille, mutta kalat, kilpikonnat ja muut vesieläimet eivät pysty itse hoitamaan ihoaan. Niiden täytyy mennä vedenalaiselle puhdistusasemalle.

Puhdistusasemia löytyy kaikilta trooppisilta ja subtrooppisilta merialueilta. Niitä miehittävät kymmenet eri lajien puhdistajakalat ja -äyriäiset. Puhdistajarapuja on tunnistettu yli neljäkymmentä lajia.

Puhdistusaseman pitäjien ja niiden asiakkaiden välinen kommunikaatio on yksi monimutkaisimmista lajienvälisistä kommunikaatioista maapallolla. Puhdistajan täytyy kertoa asiakkaalle, että asema on auki, puhdistaja on vapaana ja että se ei ole suuremman asiakkaan välipala.

Asiakkaan taas täytyy kertoa puhdistajalle, että tässä ollaan

nyt tultu toimenpiteeseen eikä lounaalle.

Puhdistajakalat perustavat asemansa yleensä näkyvälle paikalle riutalle, mutta puhdistajaravut asuvat koloissaan riutan sisällä. Ne houkuttelevat asiakkaita heiluttelemalla pitkiä valkoisia tuntosarviaan asiakkaalle.

Monet suorittavat myös pienen tanssin. Tanssi on sitä pidempi, mitä nälkäisempi puhdistaja on.

Asiakas saapuu puhdistusasemalle ja avaa suunsa ja kiduksensa. Puhdistajat ryömivät pitkin asiakkaidensa ihoa ja niiden kiduskansien väleissä ja nyppivät pois kuollutta ihoa, ulkoloisia ja muita ihon epäpuhtauksia. Ne syövät nämä ja saavat näin päivän ravintonsa. Kumpikin osapuoli hyötyy toimenpiteestä.

Innokkaimmat asiakkaat saattavat vierailla tutulla puhdistusasemalla jopa kymmeniä kertoja päivässä ja taitavimmat puhdistajat saattavat käsitellä jopa reilut parituhatta asiakasta päivässä!

ESSI KESKINEN, METSÄHALLITUS

Tyrskyt

Vinkki

Kolmijalka kainaloon

KOLMIJALKA on

kätevä apuväline hylkykuvauksessa, mutta reippaan kokonsa takia hieman haasteellinen kapistus mukana sukelluksella. Toki jalan voi valmiiksi kiinnittää kamerakoteloon tai yrittää kantaa kädessä, mutta molemmat ovat epäkäytännöllisiä tapoja. Kolmijalan saa varsin näppärästi matkaan, kun sen rikaa kahdella pistoolihaalla ja laittaa kainalon alle stagepullon tapaan. Siitä se on sitten sukelluksen aikana help-

po napata ja kiinnittää kamerakoteloon.

Ajan säästämiseksi hylyllä jalustassa on hyvä olla pikakiinnitys.Varsinkin hieman syvemmällä typpinarkoosi tekee sinänsä helposta jalan koteloon ruuvaamisesta yllättävänkin hankalan operaation. Pikakiinnityksellä tämä voidaan välttää, ja asennus sujuu nopeasti ja vaivatta jopa pienessä typpipöllyssä.

Videokamera ja valaisin TULI tarve

yhdistää GoPro-videokamera ja sukellusvalaisin samaan varteen. Löysin autotallin nurkasta vanhan rikkoutuneen lasten potkulaudan, ja siinä olevasta ohjaustangosta sain oivan varren tähän tarkoitukseen.

Toiseen päähän asensin pienen kuulapään, johon saan kiinnitettyä kameran. Toiseen päähän muokkasin valaisimelle kiinnityksen. Tanko on alumiinia, joten se ei ruostu, ja myös tangon pituuden säätö on hyvä lisä.

Tällä kokonpanolla on ollut helppo kuvata, kun valo ja kamera on synkronoitu keskenään.

MIKKO VOIPIO

Räpyläuintia aloittelijoille!

TERVETULOA tutustumaan

räpyläuintiin ja opettelemaan porukalla lajin alkeet Piispalaan Kannonkoskelle 15.–17.3. Leirin järjestää Sukeltajaliiton räpyläuintivaliokunta.Vetäjinä toimivat Kimmo Korja, Antero Hammar ja Terhi Ikonen.

Ohjelmassa on sekä allas- että kuivaharjoituksia, kuntosalia ja mukavaa yhdessäoloa. Tarkempi ohjelma löytyy www.sukeltaja.fi Tapahtumakalenterista. Mukaan tarvitset normaalit uintivarusteet

14 Sukeltaja 1/2013

sekä omat uimaräpylät, snorkkelin ja monoräpylän, jos sinulla on. Järjestäjällä on jonkin verran varusteita niille, joilla ei vielä ole omia. Lisäksi sisäliikuntavarusteet.

Leiri alkaa perjantaina klo 15 ja päättyy sunnuntaina klo 13. Leirin hinta on 170 euroa.

Lisätiedot kalevi.turkka@sukeltaja.fi, puh.

0400-959 002. Ilmoittautuminen 15.2. mennessä www.sukeltaja.fi Tapahtumakalenterin kautta. www.piispala.fi

ARI HOLOPAINEN

Sukelluskalastusvaliokunta

Sukelluskalastusvaliokunta 2013: • Kim Jaatinen, puheenjohtaja, kansainvälinen toiminta, ympäristöasiat • Ville Lahikainen, varapuheenjohtaja, kilpailutoiminta, turvallisuus • Edgar Reppanen, nuorisoasiat • Tapio Salakari, tiedotus, tulospalvelu, lajiesittelyt

Sukelluskalastusta ja kilpailuhurmosta SUKELLUSKALASTUSVALIOKUNTA ON YKSI SUKELTAJALIITON SEITSEMÄSTÄ VALIOKUNNASTA. TÄNÄ VUONNA SUKELLUSKALASTAJAT SAAVAT NAUTTIA HISTORIALLISESTA KILPAILUISÄNNYYDESTÄ.

SUKELLUSKALASTUS on

lajina vielä melko tuntematon, etenkin Suomessa.

– Sukelluskalastus on laji, jossa yhdistyvät kestävyysurheilu ja saalistuksen mukanaan tuoma jännitys. Olen ollut lajin innokas harrastaja jo kymmenisen vuotta, ja siksi haluankin olla mukana sen kehittämisessä. Koska laji on pieni, voi omalla aktiivisuudellaan vaikuttaa paljon, toteaa sukelluskalastusvaliokunnan puheenjohtaja Kim Jaatinen.

MONIA TÄRKEITÄ TEHTÄVIÄ

Kim Jaatinen lähti mukaan sukelluskalastusvaliokunnan toimintaan vuonna 2009.Vuosi sen jälkeen hän istahti valiokunnan puheenjohtajan jakkaralle.

– Meitä on nelihenkinen tiimi hoitamassa valiokunnan tehtäviä. Joka kevät pidämme ison vuosikokouksen, jonka yhteydessä

suunnittelemme koko tulevan kauden kulun.

Sukelluskalastusvaliokunnalla on vastuu lajin toiminnan tiedottamisesta ja kehittämisestä. Nuorisotoimintaan satsaus on myös tärkeällä sijalla.

– Me levitämme tietoa seuroille nuorten harrastajien tärkeydestä ja järjestämme erilaisia introsukelluksia ja mahdollisuuksia päästä kokeilemaan harppuunaa, Kim Jaatinen kertoo.

Lisäksi lajin turvallisuuden kehittäminen on yksi niistä asioista, jonka eteen valiokunta paiskii töitä. Kim Jaatisen mukaan kehitystä tällä saralla tapahtuu jatkuvasti, sillä esimerkiksi vapaasukelluskoulutusta järjestetään nykyään entistä ahkerammin.

ARVOKISAT SUOMEEN

– Toimintamme ehdoton pääpaino on kilpai-

lutoiminnan koordinoinnissa. Järjestämme kilpailuja, päivitämme sääntöjä ja tuemme kansainvälisiin kisoihin osallistumista, luettelee Kim Jaatinen.

Juuri kilpailutoiminta onkin pitänyt valiokunnan ja muut lajin aktiivit viime aikoina kiireisinä. Sukelluskalastuksen suurkisat, Euro-Afrikan Mestaruuskilpailut, järjestetään ensimmäistä kertaa Suomessa ensi kesäkuussa.

– Kisat ovat ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa ylipäätään. Nyt on siis loistava tilaisuus päästä mukaan historiallisten kisojen järjestämiseen. Suurin työ on löytää riittävästi veneitä kilpailun ajaksi. Nyt siis kaikki moottoriveneen omistajat mukaan Helsinkiin kisoja järjestämään, Kim Jaatinen kannustaa.

NINA LEPPÄNIEMI

Sukeltaja 1/2013 15

Kuvien

kisailua Ruotsi vei kolmoisvoiton vedenalaisen valokuvauksen Pohjoismaiden mestaruuskilpailussa 2012. Paras suomalainen oli hienosti 6. sijoittunut Mikko Saareila, jonka kuva valittiin myรถs Vuoden Sukelluskuvaksi.

TEKSTI KRISTIINA KARILA

16 Sukeltaja 1/2013

SARJA D: JACKFISH, RENÉ BANDERSEN, TANSKA

Sukeltaja 1/2013 17

Sarja A

Sarja B

1. Goblin. Rikard Godlund, Ruotsi. Loistava sommittelu, hyvä vapaan tilan käyttö, täydellinen valaistus.

PM-kisan satoa määräaikaan mennessä 365 kuvaa 30 sukelluskuvaajalta. Kaikki sarjat voitiin arvostella.

Tuomariston mielestä tänä vuonna kilpailun kärki oli hyvin kapea ja todella hyviä kuvia oli vähän. Luovaan sarjaan tuomaristo toivoo lisää luovuutta kuviin. Pääsarjoissa A, B ja C taso oli hyvä, kun taas allaskuvissa taso oli hyvin vaihteleva. Joissakin sarjoissa ei ollut täysosumia, vaan täytyi tehdä kompromisseja. Kaikki makro-sarjan kuvat eivät olleet makroja.

PM-kisavuonna ei pidetä erikseen SM-kilpailua, mutta suomalaisten kuvaajien otosten joukosta valittiin Vuoden Sukelluskuvaksi 2012 Mikko Saareilan ”Orange”, jota tuomaristo luonnehti näin: Kuvastaa suomalaista sukelVuoden 2013 lusta parhaimVedenalaisen valokuvauksen millaan. Hyvä PM-kilpailun järjestää Norja. sommittelu Sukelluskuvauksen SM-kilpailu ja rakenne, järjestetään normaalisti ensi hyvä valo. vuonna, ja kutsut kumpaankin Luonnon- ja salamavalon kilpailuun julkaistaan Sukeltajataidokas lehdessä ja www.sukeltaja. yhteiskäyttö. fi-sivustolla kevään kuluessa.

SukeltajaKilpailut sulkeutuvat liitto onnittelee 1.11.2013. kilpailussa menestyneistä ja kiittää kaikkia osallistujia!

KILPAILUUN SAAPUI

2. Toadnursery. Jonna Bergström, Ruotsi. Kuvaaja vanginnut harvinaisen tilanteen, rupikonnien kudun. Kuvan kruunaavat rupikonnan kutunauhat. Hyvin valaistu. Ainoa toive on, että koiraan silmäkin näkyisi.

3. On the fire. Tobias Dahlin, Ruotsi. Mystinen valo, hieno punainen ja sininen hehku, kalanpoikanen on melkein oikeassa paikassa, voisi olla vähän enemmän oikealla.

18 Sukeltaja 1/2013

Tuomaristo STIG GUSTAVS-

aloitti kuvausharrastuksen, kuten myös sukeltamisen, 70-luvun puolivälissä. Sukelluskuvauksen hän aloitti Nikonos 3 kinokameralla vuonna 1991. Samana vuonna hän voitti VA-kuvauksen SMkilpailussa kultaa.

Stig Gustavssonin kuvia on julkaistu useissa lehdissä. Sukeltaja-lehteä hän on avustanut vuodesta 1993. Hänen still- ja videomateriaaliaan on esitetty myös TV:ssä ja näyttelyissä.

Vankan sukelluskalastustaustansa ansiosta Stig Gustavsson kuvaa mielellään myös vapaasukelluksen metodeilla.

Seoskaasusukeltajan taidot omaavana hän on kuvannut paljon merialueidemme hylkyjä.Vuosien varrella hän on kiertänyt kuvaamassa maailman merillä, mutta kotoinen Itämeremme kiehtoo häntä haastavuudestaan huolimatta eniten.

Laajakulmakuvillaan hän pyrkii tuomaan esiin vedenalaisen maailman maagista tunnelmaa ja kauneutta. Kuviensa avulla hän haluaa edistää merien ja erityisesti rakastamansa Itämeren suojelua.

SON

1. Frog perspective. Tobias Dahlin, Ruotsi. Sommittelu on täydellinen, yksinkertaisista elementeistä on luotu hieno kuva, upea oksien tekstuuri vedenpinnassa. Taiteellinen ote. Kuin metalliin syövytetty.

PETRI PORKOLA

2. Marten Goose with friend. Jonna Bergström, Ruotsi. Innovatiivinen kuva, jollaisia harvoin nähty, salaman käyttö hallittu, hyvä luonnon- ja keinovalon yhteiskäyttö. Huikea syväterävyys, lumoava tunnelma.

on kuvannut merellä yli 30 vuotta.

Hän on ollut Tieto-Finlandia palkintoehdokkaana vuonna 2009 ja saanut Suomen kirjataiteen komitean kunniakirjan “Vuoden 2009 kauneimmat kirjat”.

Keväällä 2013 Petri Porkolalta on tulossa kaksi valokuvanäyttelyä.

PEKKA TUURI on

3. Lost. Marco Pennbrant, Ruotsi. Klassinen hylkykuva, sommittelu uudenlainen, tiukempi rajaus olisi parempi. Maaginen tunnelma, tämä sukellus on jokaisen sukeltajan unelma.

kuvannut veden alla 20 vuotta Suomessa, Norjassa ja muualla maailmassa. Hän voitti Suomen Vuoden Luontokuva -kilpailun vuonna 2010, ja hänen kuvansa on valittu Vuoden Sukelluskuvaksi vuosina 2006 ja 2010. Pekka Tuuri tekee parhaillaan kirjaa Suomen vedenalaisesta maailmasta. Kirja ilmestyy huhtikuussa.

Sukeltaja 1/2013 19

Sarja C

1. Nice dog. Jonna Bergström, Ruotsi. Harvinainen kuva, joka osoittaa luovuutta. Kuvassa hieno liike, kuplat vangittu sopivan pituisella valotuksella. Salama ja luonnonvalo toimivat yhdessä. On menty suuhun sisälle, eli riittävän lähelle kohdetta.

Sarja D

ukeamalla!

Voittajakuva isona avausa

2. Mantis, Jonna Bergström, Ruotsi. Lähes mekaaninen olio, upeat värit, hyvin valaistu, mantiskatkakuvien parhaimmistoa.

20 Sukeltaja 1/2013

1. Jackfish. René B Andersen, Tanska. Huikea kuva, jossa kaikki kohdallaan: liike, syvyys, mustavalkoisuus, sukeltajat täydentävät kuvan sommittelun ja tunnelman.

3. Waterbaby, Lill Haugen, Norja. Hieno rakenne kuvassa, hyvä syvyysvaikutelma, kuvauksellinen malli nauttii tilanteesta.

2. On clouds. Anders Nyberg, Ruotsi. Hienot heijastumat, usein nähdystä kuvasta poikkeuksellisen hieno toteutus, ärsykevärien käyttö kruunaa kuvan.

1. La Fashionista. Tobias Dahlin, Ruotsi. Kaunis nainen hulmuavine hiuksineen, katse pysähtyy sormukseen varpaassa.

Sarja F

Vaikka taso vaihteli, allaskuvissa löytyi syvyyttä.

3. Piano. Johan Löfgren, Suomi. Surullinen tunnelma on tämän kuvan vahvuus. Kuin suoraan Piano-elokuvasta.

Turhan laaja rajaus.

Sukeltajaliitto onnittelee kilpailussa menestyneitä ja kiittää kaikkia osallistuneita!

2. Prinsessa.

Klas Malmberg, Ruotsi. Kilpailun harvoja käsiteltyjä kuvia, onnistunut käsittely, taustan hallinta jäänyt kesken.

3. Party Girl. Anders Nyberg, Ruotsi. Kohde ja palmu tekevät intensiteetin, boordi hiukan väärässä paikassa, kuvan rajaus hieman keskeneräinen.

Sarja E

2. Gapande Marulk. Fredrik Ehrenström, Ruotsi. Hallittu vasta-aurinkokuva kuvauksellisesta kohteesta.

1. Kojamo. Mikko Saareila, Suomi. Superharvinainen kuva koirastaimenesta, tummat sävyt korostavat kohtaamisen intensitteettiä, kalan asento lähes täydellinen.

3. Piggvar, Fredrik Ehrenström, Ruotsi. Helposta kohteesta saatu laadukas graafinen lopputulos, teknisesti upea, tiukka hyvä rajaus.

Sukeltaja 1/2013 21

Persoona / Jouni Polkko / Helsinki

Sukelluksia sotahistoriallisille hylyille JOUNI POLKKO KUULUU BADEWANNE-SUKELTAJARYHMÄÄN, JOKA DOKUMENTOI HYLKYJÄ. KOSKEMATTOMAT JA SOTAHISTORIALLISET HYLYT OVAT SUUREN KIINNOSTUKSEN KOHDE 1400:N SUKELLUKSEN MIEHELLE.

TEKSTI MILLA MAJANDER KUVA RIKU JÄRVINEN

MISSÄ JA MILLOIN SUKELSIT ENSIMMÄISEN KERRAN?

KOHTASITTEKO HAASTEITA TAI YLLÄTYKSIÄ

Laitteilla ensimmäisen kerran Kuplan sukelluskurssilla vuonna 1986.

Perusvälineillä kuitenkin jo paljon aikaisemmin, 6-vuotiaana Kreetalla.

HYLYN DOKUMENTOINNISSA?

MILLOIN INNOSTUS SUKELTAMISEEN SYTTYI?

Jotakuinkin niihin aikoihin kun opin uimaan, snorklaamaan ja hahmottamaan ympäristöä. Sen jälkeen lukutaidon oppiminen lisäsi kiinnostusta. Ensimmäinen kirja, jonka luin oli Seikkailu Syvyyksissä.

Se kertoi fiktiivisen sukeltajaryhmän tutkimuksista Tyynellämerellä.

Paikalla oli monesti huono näkyvyys, joskus oli hyväkin. Hylky on avomerellä, joten sukeltaminen vaati hyvät sääolot. Hauraan hylyn tutkiminen on työlästä, sillä hylkyä pitää varoa kaikin mahdollisin keinoin. Joskus shotti jäi niin kauaksi hylystä, ettei ensimmäinen pari löytänyt koko hylkyä. Muuten hylyn dokumentointi ei ollut kovin hankalaa, sillä se on ehjä ja selkeä.

MIKÄ ON HYLYN TILANNE TÄLLÄ HETKELLÄ?

Mieleenpainuvimmat sukellukset ovat olleet yleensä ensimmäisiä sukelluksia uusille tuntemattomille tai tutkimattomille hylyille Suomenlahdella tai ensisukellus johonkin uuteen sukellusympäristöön, kuten tropiikin riutoille tai subtropiikin kelppimetsiin.Viime joulukuun sukelluksen Punaisellamerellä sadan metrin syvyydessä lepäävään Gulf Fleet 31 -hylkyyn muistan varmaan aina.

Hylky joutui vuonna 2011 vahingonteon kohteeksi. Hylkyyn oli kajottu ja sieltä oli kadonnut pikkuesineitä. Laivakello oli tönäisty pois paikaltaan, ja se oli pudonnut kannen alle. Siitä, oliko tämä vahinko vai epäonnistuneen ryöstöyrityksen seurausta, ei ole tietoa. Syksyllä 2011 hylyn keulaosaa vaurioitettiin mahdollisesti suurehkon aluksen ankkuriketjulla. Emme ole käyneet hylyllä syyskuun 2011 jälkeen.

KUULUT BADEWANNE-RYHMÄÄN. MIKÄ ON BADEWANNE?

OLETKO ITSE KIINNOSTUNUT

Badewanne on etupäässä Suomenlahden hylyistä kiinnostunut sukeltajaryhmä, jonka päämääränä on tuottaa hylyistä tutkimus- ja dokumentaatiomateriaalia käytettäväksi tutkimuksessa, museaalisissa tarkoituksissa ja suurelle, myös ei-sukeltavalle yleisölle suunnatuissa julkaisuissa.

SOTAHISTORIALLISISTA HYLYISTÄ?

MIKÄ ON OLLUT MIELEENPAINUVIN SUKELLUKSESI?

MUSEOVIRASTO PYYSI BADEWANNEA TUTKIMAAN TUNTE-

Olen. Olisin kiinnostunut merihistoriasta ja merisotahistoriasta vaikka en sukeltaisikaan.

ONKO SINULLA MUITA HARRASTUKSIA KUIN SUKELLUS?

Laskettelu ja hiihtäminen sekä veneenkunnostus, ellei sitä lasketa osaksi sukeltamista.

MATONTA MYSTEERIHYLKYÄ. MILLAINEN TAUSTA HYLYLLÄ JA TUTKIMUKSELLA ON?

TYÖSKENTELET ILMATIETEENLAITOKSELLA.

Hylky on tuntematon 1700–1800-luvun aseistettu alus Helsingin edustalla. Sukelsimme ensimmäisinä tutkimaan tuntematonta mysteerihylkyä vuonna 2003. Museoviraston pyynnöstä dokumentoimme hylkyä systemaattisesti piirtämällä, valokuvaamalla ja videokuvaamalla. Materiaalin toimitimme Museoviraston Meriarkeologian yksikölle. Museovirasto julkisti hylyn olemassaolon marraskuussa 2010 julkistamalla netissä hylkyrekisterinsä. Badewanne toi tutkimuksensa julkisuuteen huhtikuussa 2011.

MITÄ TYÖHÖSI KUULUU?

22 Sukeltaja 1/2013

Olen parikymmentä vuotta osallistunut planeettatutkimushankkeisiin ja suunnitellut ja testannut niissä käytettäviä instrumentteja.

HYLKYJEN SUOJELU ON LÄHELLÄ SYDÄNTÄ. MIKSI?

Ryöstetyistä tai muuten rikotuista hylyistä ei sitten enää oikein ole sukelluskohteiksi, kuvaamisesta puhumattakaan. Hylyt ovat parhaimmillaan koskemattomina.

Joko tai?

KOSKEAKO HYLKYYN VAI EI?

Mielellään ei, mutta esimerkiksi meriarkeologiassa on lopulta koskettava tietyn vaiheen jälkeen, jos halutaan tutkimuksessa eteenpäin.

SUKELLUS SUOMESSA VAI ULKOMAILLA?

Sekä että. Jo Suomenlahtikin jakaantuu kolmen valtion välille.

AVARUUS VAI SYVYYS?

Ei ole joko-tai mielessä vertailukelpoinen.

Esimerkiksi Jupiterin Europa kuun noin sadan kilometrin paksuisen jääkuoren alla velloo nykykäsityksen mukaan nestemäisen veden muodostama kymmenien kilometrien syvyinen meri. Siellä saattaisi jopa esiintyä elämää. Toteutettavuustutkielmaasteella on hankkeita joissa luotain laskeutuisi Europan jäälle, cryobotti porautuisi jään läpi mereen ja vapauttaisi pienen ROVin tutkimaan Europan merta ja sen mahdollista elämää. Siis sekä avaruus että syvyys voivat olla molemmat.

Nuoret toimijat

koolla Kyproksella TEKSTI ILONA LINDSTRÖM KUVA AIGA DOMBROVSKA

EUROPEAN YOUTH AND SPORT FORUMIIN (EYSF) KYPROKSELLE KOKOONTUI MARRASKUUN LOPUSSA 83 NUORTA VAPAAEHTOISURHEILIJAA 28 EUROOPAN MAASTA. ONNEKKAANA SAIN OLLA YKSI HEISTÄ. EDUSTIN SUOMEA VIIDEN MUUN NUOREN KANSSA. FORUMIN AIHEINA OLIVAT VAPAAEHTOISTYÖ, TERVEYS JA OSALLISTUMINEN. TARKOITUKSENAMME OLI TEHDÄ EU:LLE JULKILAUSUMA NÄIHIN AIHEISIIN LIITTYEN.

24 Sukeltaja 1/2013

KUBAJS HEJL

Aku Aku Ankka

Leikki

LEIKKI on

nimeltään Aku Aku Ankka. Leikissä mennään piiriin, ja jokainen norppa sanoo omalla vuorollaan millä tyylillä mennään veden alle, esimerkiksi selälleen tai muuta vastaavaa. Ennen kuin sanotaan oma tyyli mennä veteen, lauletaan Aku Ankka -laulu: Aku Aku Ankka, veitikka vankka, huusi maailmalle, mennään pinnan alle!

ohjelma oli tiukka, mutta monipuolinen ja mielenkiintoinen. Meillä oli erilaisia luentoja, joissa kävi puhumassa alojen asiantuntijoita, kerrottiin eri kansainvälisistä urheilujärjestöistä tai esiteltiin EU-päättäjille tuotoksemme. Porukkamme jakautui kolmeen työryhmään forumin aiheiden mukaan. Itse kuuluin osallistumistyöryhmään. Keskustelimme työryhmän sisällä vaihtuvissa pienryhmissä erilaisten aiheiden kautta, miten nuorten osallistumista voisi kehittää. Lopuksi vedimme pääpointit yhteen julkilausumaa varten.

RETKEILYÄ JA VÄHÄN UIMISTAKIN

Yhtenä iltana pääsimme iltapäiväretkelle Kyproksen pääkaupunki Nikosiaan. Kävelimme hetken Turkin puoleisessa Nikosiassa, kunnes palasimme takaisin Kreikan puolelle ja osallistuimme EU-päättäjien coctailtilaisuuteen, jossa saimme mahdollisuuden esitellä ideoitamme oman maamme päättäjille. Pitkän päivän kruunasi illallinen pienessä kyproslaisessa tavernassa, jossa ruuan jälkeen innostuimme tanssimaan kyproslaisia perinnetansseja paikallisten kyproslaisten, turkkilaisten ja kreikkalaisten ryhmäläistemme johdolla.

Täpötäydestä aikataulusta huolimatta ehdimme ruokatauoilla pulahtaa uimassakin.Vesi oli

vielä melko lämmintä, ja snorklatessa onnistuin jopa bongaamaan hiekalta pienen ja kauniin meritähden!

ANNIKA HAAPANIEMI, RAUMA-REPOLA DIVING CLUB RY

MAHTAVA FORUMI

Forumin henki oli mieletön. Käytimme mahdollisuuden tutustua toisiimme, ja forumin aikana muodostuikin upea eurooppalainen kaveriverkosto. Oli mielenkiintoista kuulla, miten asiat hoidetaan muualla Euroopassa ja huomata, että Suomessa ne hoidetaan jo aika hyvin. Ei esimerkiksi ole itsestäänsevää, että kaupungit antaisivat koulujen liikuntasalit iltaisin urheiluseurojen käyttöön.

Toinen vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen seikka oli seurata erilaisia kulttuureita. Huomasin, että vaikka pidän itseäni ihan sosiaalisena, olinkin yhtäkkiä varsin hiljainen enkä oikein tiennyt miten reagoida small talkiin. No, viikon myötä höpöttelytaitokin onneksi kehittyi.

Kaikkiaan kokemus oli mahtava. En olisi osannut kuvitellakaan tuolta viikolta mitään yhtä innostavaa ja inspiroivaa. Aion parhaani mukaan tuoda saamiani vaikutteita myös Sukeltajaliiton toimintaan. Pysykäähän valppaina!

Veden alla! voi piirtää TÄSSÄ hauska

tehtävä norppaharkkoihin tai -ralleihin: veden alla voi piirtää ja värittää vahaliiduilla vedenkestävälle levylle, sleitille, vaikkapa kuvitusta ohjaajan kertomaan tarinaan.

Nämä vedenalaiset taiteilijat kuvattiin Ranskassa Marseillessa vedenalaisen kuvan festivaaleilla marraskuussa.

TAPIO SALAKARI

KUUDEN päivän

Haastamme Keski-Uudenmaan Sukeltajat ry:n kertomaan oman leikkivinkkinsä!

PS. EU:lle

tehdyn julkilausuman pääset lukemaan osoitteesta www.isca-web.org -> youth -> EYSF 2012 -> EYSF2012 Pink paper declaration

Sukeltaja 1/2013 25

Teknari / Marko Kauppinen

Suomalaisen

tekniikkasukelluksen esihistoriaa SUOMALAISEN TEKNIIKKASUKELLUKSEN HISTORIA ULOTTUU PIDEMMÄLLE KUIN YLEISESTI AJATELLAAN. NYKYMUOTOINEN TEKNIIKKASUKELLUS SUOMESSA SAI ALKUNSA 90-LUVUN PUOLIVÄLISSÄ, MISTÄ LÄHTIEN SE ON KEHITTYNYT JA KEHITTYY EDELLEEN KANSAINVÄLISTEN TRENDIEN MUKANA.

määritellään nykyään koulutusjärjestöstä riippuen hieman eri tavoilla. CMAS määrittelee sen muun muassa yli 40 metrin sukellukseksi, dekompressiota vaativaksi sukellukseksi ja sukellukseksi olosuhteissa, joissa ei ole mahdollisuutta nousta suoraan pintaan. Kun edellisen määritelmän valossa tarkastellaan suomalaisen sukelluksen historiaa, avautuu eteen mielenkiintoinen maailma.

Spede Pasanen oli pääosassa vuonna 1957 Mallasjuoma Oy:lle tehdyssä mainosfilmissä, jossa sukeltajanpukuun ja kaksiletkuregulaattorilla varustettuun sukelluslaitteeseen sonnustautunut Pasanen pelastaa altaaseen pudonneen neidon. Palkinnoksi Pasanen saa rajatonta ihailua sekä tietysti olutta. Tuohon aikaan sukellusharrastus oli uutta, eikä harrastajia ollut paljon, joten Pasasen käyttämät laitteet olivat suurelle yleisölle niin ihmeellisiä, että niiden uutuusarvo riitti mainokseen asti. Hieman sama tilanne oli 90-luvulla nykymuotoisen suomalaisen tekniikkasukeltamisen alkuaikoina.

Myös tuolloin harrastajia ihmeteltiin ja heidän käyttämänsä laitteet olivat ihmeellisiä aiempiin verrattuna. Nimiteltiinpä heitä jopa friikeiksikin – niin erikoista touhu oli joidenkin mielestä. Äänessä taisi olla enemmän kuitenkin kateus.

TEKNIIKKASUKELLUS

lusukeltaja-lehden numerossa 10 vuodelta 1970 on juttu Pekka Lindforsin ja Godtin veljeksien, Chrisin ja Laun, luolasukelluksesta, jonka he tekivät raakavesitunnelissa, joka johtaa Silvolan tekojärvestä Vantaanjoen suulle. Varusteet olivat sen aikaisia, eivätkä kahdennettuja, mutta luolassa sukellettiin silti.

Oman lisänsä suomalaisen tekniikkasukelluksen kehittymiseen toivat tamperelaiset ja Haverin avolouhos. Urheilusukeltaja-lehden joulukuun numerossa vuodelta 1975 on juttu Tampereen Urheilusukeltajat ry:n jäsenten luolasukelluskokeiluista. Jutun merkittävin anti on se, että laitteet olivat kahdennettuja. Olisi kutkuttavaa ajatella, että olosuhteet olisivat olleet suurin laitteiden kehitystä ajava voima ja nimenomaan sen kautta olisi päädytty laitteiden kahdentamiseen. Totuus on kuitenkin se, että vaikka silloin ei ollut käytössä Internetiä, tietoa oli saatavilla alan kansainvälisistä lehdistä, josta Pekka Mattila sitä haki. Urheilusukeltaja-kirjan kannessa on kuva Pekasta ja Timo Vikmanista lähdössä sukeltamaan Haverin avolouhokseen. Molemmilla on tuplapullot, kaksi regulaattoria ja kaksi valaisinta. Nykyisen tekniikkasukeltamisen määritelmissä korostetaan kahdennettuja varusteita, joten tässä valossa voidaan ajatella, että tamperelaisten sukeltaminen oli nimenomaan tekniikkasukeltamista.

Suomalaisen tekniikkasukelluksen juuret ovat suomalaisessa virkistyssukeltamisessa.

SUOMALAISTA LUOLASUKELTAMISTA

Suomalaisen urheilusukelluksen pioneerit olivat myös suomalaisen tekniikkasukelluksen pioneereja. Termiä ei tuolloin tunnettu, mutta sukelluspaikat olivat sellaisia, joissa nykyisin sukellettaisiin tekniikkasukellusmenetelmin. Esimerkiksi Urhei-

26 Sukeltaja 1/2013

SYVÄT SUKELLUKSET JA DEKOMPRESSIO

Apu-lehden vuoden 1963 syyskuun numerossa on juttu otsikolla Hindenburgin hauta, jossa kerrotaan sukelluksista juuri löydetylle S/S Hindenburgin hylylle. Varusteet olivat taatus-

SEPPO RINTA-KAUPPILA

ARTIKKELI POHJAUTUU KIRJOITTAJAN LUENTOON TECHÜ 2013 -TEKNIIKKASUKELLUSSEMINAARISSA TAMMIKUUSSA.

ti sen aikaisia kaksiletkureguineen, eikä kahdennuksesta ole tietoakaan. Syvyyttä sukelluksilla oli jutun mukaan 50 metriä ja dekompressiotakin tehtiin 15 metristä alkaen. Kohde on nykytermein määriteltynä tekniikkasukelluskohde muun muassa syvyyden ja sijaintinsa vuoksi. Yleisesti ottaen yli 12 metrin sukelluksilla suositeltiin turvapysähdystä ”3 metrissä usean minuutin ajan”.

KALEVI TURKKA

HAPPILAITTEET JA FYSIOLOGIA

Ora Patoharju toteaa happilaitteista Urheilusukeltaja-lehden vuoden 1972 numerossa 14 jutussaan laitesukelluksen lähihistoriasta, että ”vaan sillä me Suomessakin aloitettiin”. Sodan jälkeen kaupallisten sukelluslaitteiden saatavuus Suomessa oli huonoa, joten alan pioneerien piti keksiä omia ratkaisuja. Sukelluslaitteita rakenneltiinkin lähinnä romukauppatavarasta kuten lentäjien happilaitteiden osista, mutta ulkomailla happilaitteita oli tarjolla kaupallisesti. Tarve ja saatavuus määrittelivät sen millä sukellettiin. Yhteistä tuon ajan happilaitteille ja nykypäivän rebreathereille, toimintaperiaatteen ohella, lienee ollut korkeahko hinta. Eki Koivusalo aloitti vuonna 1952 sukellukset Drägerin happilaitteella.

Klassisin todiste happilaitteiden käytöstä on valokuva Urheilusukeltajat ry:n vedenalaisesta kokouksesta Helsingin uimastadionilla vuonna 1957.

Happilaitteilla sukeltamisen riskit tiedostettiin ja hapen vaarat tunnistettiin. Alan ulkomaisesta kirjallisuudesta ja lehdistä haettiin aiheesta lisää tietoa. Urheilusukeltajassa numero 12 vuodelta 1971 on A. Malmarin suomennos Skin Diver Magazinen artikkelista Happimyrkytys.

LOPUKSI

Alkuaikojen tekniikkasukeltaminen ei ollut ainoastaan satunnaisia kokeiluja satunnaisilla laitteilla, vaan määrätietoista itsensä ja laitteiden kehittämistä. Laitteiden ja teoriatiedon saatavuus asetti toiminnalle omat rajoituksensa, mutta ei sitä estänyt. Alkuaikoina tekniikka- ja virkistyssukeltaminen olivat sama asia ja elivät rinnakkain. Suomalaisen tekniikkasukelluksen juuret ovat suomalaisessa virkistyssukeltamisessa.

Sukeltaja 1/2013 27

Apua, onko tuo pommi?

VEDENALAISET RÄJÄHTEET OVAT VAARALLISIA, JA NIITÄ LÖYTYY VUOSITTAIN USEITA. MITÄ PITÄÄ TEHDÄ, JOS EPÄILEE LÖYTÄNEENSÄ RÄJÄHTEEN? SOTILASRÄJÄHTEIDEN RAIVAAMINEN KUULUU PUOLUSTUSVOIMILLE.

TEKSTI PUOLUSTUSVOIMAT KUVAT PUOLUSTUSVOIMAT, FUTUREIMAGEBANK, EILA KAARTINEN, REIJO VUOHELAINEN JA ILKKA KEMPPAINEN

Räjähdyksen aiheuttama paineisku on vaarallisempi vedessä kuin maalla. raivataan vuosittain tuhansia erilaisia, edelleen vaarallisia sodanaikaisia räjähteitä joista valtaosa veden alta. Räjähdys vedessä aiheuttaa paineiskun ja on siten huomattavasti vaarallisempi lähellä olevalle henkilölle kuin vastaava räjähdys maalla. Sotilasräjähteiden omatoimisesta käsittelystä on aiheutunut aika ajoin siviilihenkilöstölle loukkaantumisia, jopa kuolemantapauksia. Sotilasräjähteistä vastaa lain mukaan Puolustusvoimat. Raivaamistehtävä on aina käsketty erikoiskoulutuksen saaneille raivaajille.

Pääosa räjähteistä raivataan alueraivaamisprojekteissa.

Poliisi pyytää Puolustusvoimilta virka-apua raivaamiseen myös yksittäisiltä ihmisiltä tulevien ilmoitusten perusteella.

Puolustusvoimat huolehtii räjähteen asianmukaisesta ja turvallisesta raivaamisesta. Puolustusvoimissa räjähteitä raivaavat maalla Maa-, Meri- ja Ilmavoimat ja vedessä Maa- ja MerivoiSUOMEN ALUEELLA

mien tehtävään erikoiskoulutuksen saaneet raivaajasukeltajat.

Puolustusvoimien sukeltajakoulutuksesta vastaa Merivoimat.

JOS LÖYDÄT RÄJÄHTEEN

Löydetystä räjähteestä on ilmoitettava viipymättä yleiseen hätänumeroon 112. Myös muusta mahdollisesti Puolustusvoimille tai muun maan asevoimille kuuluvasta löydetystä sotilasmateriaalista on tehtävä ilmoitus.

Räjähteiden kerääminen, varomaton käsittely, hallussapito ja kuljettaminen ovat paitsi vaarallista, myös lain mukaan rangaistavaa: maksimirangaistus voi olla jopa kaksi vuotta vankeutta. Räjähteitä ei siis pidä nostaa, välittää eteenpäin, tutkia tai kaivaa esille omatoimisesti!

Jos löydät tai epäilet löytäneesi räjähteen, älä koske siihen.

Merkitse löytöpaikka mahdollisuuksien mukaan. Vedestä

Sukeltaja 1/2013 29

Oli se

pommi!

HAVAINNOT:

ASTA OTE SUKELLUSPÄIVÄKIRJ

Pvm: 23.7.2011 /2011 Kerrat/vuosi: 54 Aika/vuosi: 51.43 Yht.kerrat: 1493

Yht.aika: 1156.31 Kyrönsalmi, Sukelluspaikka: la. rautatiesillan al veteen.

Lossirannasta

m Max syvyys: 9,6 min Sukellusaika: 69 ijo Vuohelainen Sukelluspari: Re huttava Näkyvyys: ei ke 2 Veden lämpö: +2 8 Ilman lämpö: +2

30 Sukeltaja 1/2013

Järkyttävä helle! Ei kun villasukkiin ja kuivapukuun. Mitä sitä ei harrastuksensa eteen tekisi. Napakka virta! Ei voinut uida, vedeltiin käsillä itseämme pitkin pohjaa. Törmättiin heti kättelyssä Hooverin pallopölynimuriin. Kaloilla siivouspäivä? Uskomaton rojuvarasto: polkupyöriä, veneenraatoja, vesikelkka, Reijo löysi moottorisahan säilytyskoteloineen päivineen.

Ylävirrassa 5 m syvyydessä outo pötikkä, jossa pienet siivet persuuksissa. Lentopommi? KÄÄK! Ei koskettu. Merkattiin varmuuden vuoksi -> tikkataulun valkoinen tikka kepissä pystyssä oletetun lentopommin viereen.Vedettiin suoraan kohti rantaa, törmättiin venepoijuun. Merkattiin poiju pohjasta löytyneillä teryleenihousuilla.

Pintaan ei voi nousta, virta veisi ja veneet ajaisivat päälle.

Alavirtalaskua, hauskaa!! Pinnalla päätettiin, jotta ilmoitetaan poliisille löydöstä arkipäivän tullen.

JÄLKIKIRJOITUS:

Oli se pommi! Kaikkien viranomaiskiemuroiden jälkeen Puolustusvoimat kävi sen noukkimassa ja räjäytti Haukivedellä. Oli kuulema neuvostovalmisteinen FAB 100 -lentopommi, jossa 32 kg räjähdysainetta.

Kiittelivät selkeästä merkitsemisestä ja kartan piirtämisestä.

MINNA HARMONEN JA REIJO VUOHELAINEN, MIKKELIN URHEILUSUKELTAJAT

www.fundive.fi

Maastosta tai vedestä löytyneen räjähteen paikka pitää merkitä.

Supertarjoukset nettikaupasta

Fun Dive Oy Huoltopalvelut ”Olemme yhtä lähellä kuin lähin Siwa”

Fun Dive Oy Huoltaa valtuutettuna huoltoliikkeenä Apeks,Aqualung, Mares, Cressi, Poseidon ja Dacor regulaattorit. Lähetä regulaattorisi Fun Dive Oy Maariank 8. 20100 Matkahuolto Turku. Palautamme sen takuuhuollettuna 7 arkipäivän kuluessa lähimpään Matkahuollon toimipisteeseen. Tammi-maaliskuussa 2013 palautus rahtivapaasti.

Regu+annostaja +octo huoltotyö 50€ varaosat laskutamme erikseen

Fun Dive Oy www.dive.fi 0400-740436

Räjähteiden turvallinen raivaaminen vaatii koulutusta ja järeää kalustoa.

löytyneen räjähteen paikannuksessa tärkein tieto on löytöpaikan syvyys. Räjähteen lähettyville voi laittaa esimerkiksi puukepin. Raivaajasukeltajille tärkeitä tietoja ovat myös, millainen vaakanäkyvyys oli sukellushetkellä, mitä muuta tasaisesta pohjasta poikkeavaa löytöpaikalla näkyi ja minkä kokoinen ja muotoinen räjähde on. Mikäli veden syvyys ja suunniteltu sukellustehtävä sen mahdollistaa, auttaa paikantamisessa pinnalla käynti ja etäisyyden määrittäminen kiinteään kohteeseen: esimerkiksi rantaan, saareen tai poijuun.

SUOJELE ITSEÄSI JA MUITA

Myös maastosta löytyneen räjähteen paikka pitää merkitä esimerkiksi kepin päässä olevalla muovipussilla tai puusta tehdyllä noin metrin pituisella kolmijalalla, jolla samalla estetään muiden törmääminen räjähteeseen. Räjähteestä voi ottaa myös kuvan esimerkiksi kännykkäkameralla.

Pelastusviranomaiset muistuttavat lisäksi, että rakennuksiin viedyt räjähteet ovat vaarallisia sekä asukkaille että tulipalon sattuessa myös pelastushenkilöstölle. Kuumuus voi aiheuttaa sytyttimen tai räjähdysaineen räjähdyksen.

Räjähde-epäily – toimi näin älä koske merkitse löytöpaikka poistu paikalta ilmoita löydöstä numeroon 112 mikäli lähistöllä on muita henkilöitä, varoita heitä mahdollisesta räjähteestä

Maariankatu 8 Turku, avoinna ti - pe 14-18 la 10-14

Kuva-albumi Toadnursery JONNA BERGSTRÖM, RUOTSI

32 Sukeltaja 1/2013

Mykistävät sammakot siskoni Tammyn kanssa – hän on myös valokuvaaja – tällä järvellä joka vuosi sammakoiden ja rupikonnien kudun aikaan.

Laskeudun järveen ja uin kutupaikalle hyvin varovasti ja häiritsemättä, sillä sammakonkutua on joka puolella. Sammakot ja rupikonnat ovat niin keskittyneitä toisiinsa, että eivät näytä häiriintyvän ihmisistä. Toisinaan uroskonnat eivät piittaa mihin takertuvat kiinni, joten minulla on ollut rupikonnia kiinni kädessäni kun kuvaan. Kutu kestää vain muutaman päivän, ja silloin järvi on täynnä liikettä ja kurnutusta.

Pian järvi on taas aivan hiljainen. Se on todella mahtava kokemus.

KÄYN KUVAAMASSA

Sukeltaja 1/2013 33

Kolumni JONNA VILLIKKA,TAMPEREEN URHEILUSUKELTAJAT RY

pääsevät paraatipaikalta seuraamaan, mitä omissa lähivesissä tapahtuu. Harmittavan usein tiedot jäävät arkistojen uumeniin sen sijaan, että ne jaettaisiin ja niitä hyödynnettäisiin esimerkiksi vesistöalueen kehitystrendien seurannassa tai vesistönsuojeluhankkeiden suunnittelussa.

Yksi tapa dokumentoida ja jakaa tietoa on osallistua Project Baseline -toimintaan. Project Baseline on aktiivisen GUE (Global Underwater Explorers) sukellusyhteisön liikkeelle laittama, ruohonjuuritason ympäristönsuojelualoite, joka alkoi 1990-luvulla PohjoisFloridan Wakulla Springin luolatutkiSUKELTAJAT

PROJECT BASELINE SUOMESSA

Suomen ensimmäinen julkinen Project Baseline -projekti sai alkunsa syksyllä 2012, kun pieni joukko tamperelaisia sukeltajia päätti aloittaa järjestelmälliset seurantasukellukset Längelmävedellä.

Längelmävesi valikoitui seuranta-alueeksi siksi, että muutamalla projektiin osallistuvalla sukeltajalla oli paljon historiatietoa ja sukelluslokeja kyseiseltä järveltä. Sukeltajia myös yhdisti huoli Längelmäveden tilasta ja sen tulevaisuudesta.

Längelmävedeltä valitsimme kolme seurantapistettä, Kaivannon kanavan, Kylänlahden ja Korkeasaaren, joissa

TIMO VIKMAN

Tietoja pintaa syvemmältä Projektissa ei olla yksin. Alusta lähtien mukanamme on ollut Pirkanmaan Ely-keskus, jonka kanssa on vaihdettu Längelmäveden historia-, tutkimus- ja seurantatietoja. Toimintaamme tukee myös joukko GUE- ja Project Baseline -sukeltajia ympäri maapalloa.

Project Baseline -toimintaan on helppo päästä mukaan joko ottamalla yhteyttä olemassa olevan projektin vetäjään tai perustamalla oman. Längelmävesi-projektia on kirittämässä jo ainakin kaksi uutta projektia, toinen Iso-Melkuttimella Moonlight Divers ry:n johdolla ja toinen Porkkalassa GUE-sukellusryhmän johdolla.

MAHDOLLISUUS VAIKUTTAA – JA PITÄÄ HAUSKAA

Samalla kun nautiskelee omalla lempisaitilla sukeltamisesta, voi tehdä jotain hyödyllistä. muksista. Nykyään on mukana useita projekteja ympäri Eurooppaa, Amerikkaa ja Kaukoitää. Toiminta tukee kansainvälistä veden laadun seurantaa ja tarjoaa työkaluja vedenalaisten tietojen dokumentointiin ja tallentamiseen. Kerättyjä tietoja, kuvia ja muita havaintoja tallennetaan tietokantaan, josta ne sitten julkaistaan Google Earthissa. Esimerkkejä julkaistuista projekteista löytyy osoitteesta: http://www.projectbaseline.org/projects.

34 Sukeltaja 1/2013

seurantasukelluksia tultaisiin tekemään säännöllisin väliajoin. Vierailemme seurantapisteillä kolmen kuukauden välein dokumentoiden muun muassa näkyvyys-, kasvi- ja eläinhavainnot.

Tähän mennessä ryhmä on tehnyt muutamia testisukelluksia harjoitellen muun muassa secchi-levyn käyttöä sekä yhden seurantasukelluksen, jonka tiedot vietiin Project Baseline -tietokantaan. Seuraava seurantasukellus järjestetään 1.3.2013.

Minulle tämä toiminta antaa uusia kokemuksia, sukellustuttuja sekä uudenlaisia innovatiivisia toiminta- ja vaikutusmahdollisuuksia. Olen kiinnostunut ympäristöasioista, ja tässä toiminnassa pääsee helposti yhdistämään ympäristöasiat sukellukseen. Tässä pääsee lisäksi tuomaan eri toimijoita eli ympäristökeskusta, ELY-keskuksia ja sukelluspiirejä lähemmäs toisiaan. Kaikilla kun kuitenkin on samoja intressejä. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, GUE:n ja Project Baselinen avulla pääsee todella verkottumaan – kansainväliset ympyrät ovat suuret ja kaikki ovat yhteisellä asialla. Tämä on todellista kansainvälistä knowledge sharingia.

Eikä passaa unohtaa, että tämä on vaan mahdottoman hauskaa!

LISÄTIETOJA

www.globalunderwaterexplorers.org www.projectbaseline.org www.projectbaseline.org/projects/ finland/langelmavesi info@projectbaseline.fi

Varusteet

Rebesukeltajalle SUUNTO ON lanseerannut

maailman ensimmäisen rebreathersukellukseen soveltuvan rannesukellustietokoneen. Se sisältää samat ominaisuudet kuin muutkin Suunto D-sarjan mallit, lisänä erityisesti tekniikka- ja CCR-sukellukseen kehitetty Suunto Fused™ RGBM -algoritmi. Saatavana elastomeeri- ja titaanirannekkeella. Hinnat alkaen 1199 euroa. www.ursuk.com

Istuvat uimalasit

Kätevä keskisnorkkeli

AQUA SPHEREN Kayenne-uimalasit

KESKISNORKKELIN

istuvat tukevasti kaikenmuotoisille kasvoille. Suurten linssien ansiosta käyttäjällä on täysi 180 asteen panoraamanäköala. Leveä silikonitiiviste on valmistajan mukaan täysin vesitiivis ja miellyttävä kasvoilla. Saatavana kirkkailla, tummilla tai sinisillä linsseillä. Naisille ja miehille on omat mallit. Suositushinta 30 euroa. www.ursuk.com

avulla uimari pystyy paremmin seuraamaan tekniikkaansa veden alla. Snorkkeli sopii käytettäväksi monenlaisessa harjoittelussa, siitä on hyötyä myös kuntouimareille. Snorkkelissa on joustava suukappale ja säädettävä remmi.

Finis-keskisnorkkeleita on saatavilla eri malleja ja värejä. Suositushinta 32 euroa. www.swimshop.fi

iPhonesta sukellustietokone vedenpitävä kotelo ja samalla sukellustietokonesovellus iPhonelle.

Sukellusloki sisältää olennaiset tiedot edellisistä sukelluksista, sukelluksilla otetut kuvat ja videot sekä omat kommentit. Tulevienkin sukellusten suunnittelu onnistuu. Kotelo kestää 40 metriin.

Se on valmistettu kirkkaasta polykarbonaatista ja teräksestä. Suositushinta 259 euroa. www.sukellustukku.fi IGILLS ON

Mars, matkaan!

Ei tule vilu

BackPak Dry on erittäin kevyt, se painaa alle 1,5 kiloa. Laukku on yksinkertainen, mutta suunniteltu helpottamaan sukellusmatkaa innovatiivisilla toiminnoilla. Irrotettavilla, pehmustetuilla olkahihnoilla ja ultrakevyillä soljilla varustetun vesitiiviin laukun tilavuus on 108 litraa. Suositushinta 205 euroa. www.sukelluskeskus.fi

PALELEEKO SORMIA

MAREKSEN CRUISE

ja kohmettuvatko kädet?

Paksut ja lämpimät alushanskat takaavat, ettei viileissäkään vesissä kylmä kangista sormia. Hestran valmistamat Insulated Liner Finger -hansikkaat on suunniteltu pitämään kylmä loitolla. Hansikkaissa on umpinaiset sormenpäät. Hinta 24,90 euroa. www.varuste.net

Sukeltaja 1/2013 35

Kuivapuvulla

sukeltaminen haltuun KUIVAPUKU ON LAITESUKELTAJIEN YLEISIMMIN SUOMESSA KÄYTTÄMÄ PUKUTYYPPI.

TEKSTI MIKA RAUTIAINEN KUVAT TAPANI KALLIONIEMI

Sopiva puku istuu hyvin, ei falskaa mansettien kohdalta ja pitää lämpimänä. Ja tietenkin kuivana.

36 Sukeltaja 1/2013

kuivapuvulla sukeltamista ja pitävät sitä märkäpukua hankalampana, mutta näin ei välttämättä tarvitse olla. Kuivapuku ei oikeastaan ole sen haasteellisempi sukellusväline kuin märkäpukukaan, kun perusteet oppii alusta alkaen oikein.

JOTKUT ARASTELEVAT

MIKSI KUIVAPUKU?

Märkäpuku menettää nopeasti sekä eristävän ominaisuutensa että nosteensa syvyyden kasvaessa. Koska kuivapukuun lisätään kaasua laskeuduttaessa, sen lämmöneristyskyky säilyy ja puku säilyttää nosteensa.

Varsinkin jos sukelletaan yli 20 metrin syvyydessä, yli tunnin mittaisia sukelluksia tai useita sukelluksia lyhyessä ajassa, kuivapuku on Suomessa suositeltavin vaihtoehto. Erityisesti jääsukelluksilla tarvitaan käytännössä aina kuivapukua.

Vetoketju avautuu ja sulkeutuu sujuvasti, kun siihen hankaa parafiinia, vaikkapa kynttilästä.

VALITSE HUOLELLISESTI

Kuivapukuja on niin monta erilaista mallia, että itselle sopivan löytäminen voi tuntua liiankin haastavalta. Siksi monet valitsevatkin samanlaisen kuin kouluttajalla tai kaverilla. Tämä ei kuitenkaan takaa, että sukeltaja saisi hänelle parhaan mahdollisen puvun. Puvun valintaan kannattaa käyttää hieman aikaa; se maksaa itsensä myöhemmin takaisin.

Erityisesti puvun sopivuus on tärkeää. Liian isoon jää turhaa tilaa kaasulle, mikä aiheuttaa suurimman osan niistä ongelmista, joiden takia jotkut arastelevat kuivapuvun käyttöä. Liian pieneen pukuun ei mahdu tarpeeksi lämmintä alle, liikkuminen vaikeutuu ja verenkierto saattaa huonontua.

Sopivassa kuivapuvussa sukeltaja pystyy puku ja normaali alusasu päällään koskettamaan itseään molemmilla käsillä lapaluiden väliin, ottamaan leveän haara-asennon ja laskeutumaan toiselle polvelleen.

Myös aluspuvun materiaali ja leikkaus vaikuttavat kuivapuvun sopivuuteen ja sukeltajan liikkuvuuteen. Kuivapukua kannattaakin sovittaa juuri sen alusasun kanssa, jota aikoo käyttää jatkossa.

Alusasujen materiaalien tulisi siirtää kosteutta poispäin iholta.

Luonnonkuituja, kuten puuvillaa ja villaa, ei suositella, koska ne keräävät kosteuden itseensä eivätkä siirrä sitä eteenpäin.

SOPIVASTI KAASUA

Myös kuivapuvulla sukellettaessa oikea sukellusasento on säilytettävä: rintakehä, lantio ja polvet ovat samalla vaakasuoralla viivalla. Oikea sukellusasento säilytetään myös laskeutumisen ja pintaan nousun aikana.

Syvyyden kasvaessa pukuun suhautetaan vain sen verran kaasua, että sen lämmöneristyskyky säilyy. Jos sukeltajalla on oikea määrä painoja, tämän vähäisen kaasun lisäyksen pitäisi tasapainottaa hänet oikein. Jos pullot ovat hyvin painavat, voi olla tarve lisätä jonkin verran kaasua myös tasapainotusliiviin. Suuren

kaasumäärän lisääminen pukuun on erityisen vaarallista silloin, jos puku ei ole sopiva. Varsinkin, jos saappaat ovat liian suuret tai puvun lahkeet liian pitkät, liiallinen kaasun lisääminen voi johtaa siihen, että sukeltaja kääntyy ylösalaisin.

HOIDA HYVIN

Kuivapukua kannattaa käsitellä huolellisesti. Se on henkilökohtainen suojaväline, joka voi rikkoontua melko helposti. Puku on kallis hankkia, ja sen korjaaminen on usein hankalaa tai kallista. Erityisen huolellinen kannattaa olla vetoketjun kanssa. Se on puvun kallein osa ja melko helposti vioittuva. Yksi tärkeä ohje on se, että vetoketju on avattava kokonaan ennen pukeutumista tai riisumista.

Puku on huuhdeltava makealla vedellä suola- tai kloorivedessä sukeltamisen jälkeen ja tarvittaessa pestävä. Puku on kuivattava aina käytön jälkeen. Vetoketjut ja mansetit hoidetaan valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti.

KUIVAPUKUKURSSILLE

Sukeltajaliiton laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunta on julkaissut uuden kurssimateriaalin kuivapukukurssille. Materiaali sisältää kurssin järjestämisohjeen ja kalvomateriaalit luentoja varten.

Kuivapukukurssia varten ei tule erillistä oppikirjaa, vaan kouluttajat voivat jakaa kalvomateriaaleja luentomonisteina. Laitesukelluskouluttajat voivat ladata materiaalin veloituksetta käyttöönsä www.sukeltaja.fi > Materiaalit > Kouluttajamateriaali > Laitesukellus > Kuivapukukurssi.

KORTITUS

CMAS-kouluttaja kortittaa oppilaansa CMAS Drysuit Diver -kortilla. NAUI-kouluttaja hakee oppilailleen NAUI Dry Suit Diver -kortin.

Kuivapukukurssilla oppii sukeltamaan puvulla ja myös pitämään sen kunnossa.

Sukeltaja 1/2013 37

Valashait eivät ui muodostelmassa, mutta osuvat välillä sattumalta samalle reitille.

Hui, hai!

– VARO, BUSSI TAKANA, HUUTAA KAVERI VIERESTÄNI. TOSIN EN KUULE JUURI MITÄÄN, SILLÄ KORVAT OVAT TÄYNNÄ VETTÄ, MUTTA TUON VERRAN OSAAN LUKEA HUULILTAKIN.VÄISTÄN IHAN VAAN VÄHÄN, JA KUUSI TONNIA PAINAVA VALASHAI LIPUU OHITSENI.

TEKSTI JA KUVAT PEKKA TUURI

VALASHAI ON kummallinen

nimi. Nimen antaneilla on selvästi ollut vaikeuksia ymmärtää, millaisesta eläimestä on kysymys. Se on valaan kokoinen ja syö planktonia, mutta nisäkäs se ei ole, vaan ihan selvästi hai. Pyrstöeväkin on pystyssä. Valtameriä halkova valashai esiteltiin länsimaiselle tieteelle vasta 1828.

le merta. Ja me olemme kerääntyneet tuon porukan keskelle. Valashaita vilisee ohitse jatkuvasti. Yhdellä kertaa veden alla voi nähdä jopa viisi yksilöä. Suurin osa kyntää pinnassa, mutta myös kolmen metrin syvyydessä on jatkuvaa liikennettä.

ISO JA SÄYSEÄ

MAHTAVAT HAIVEDET

Viiden suomalaisen porukkamme kelluu keskellä merta Meksikonlahden ja Karibianmeren rajalla. Olemme vihdoinkin löytäneet sen, mihin englannin kielessä viitataan termillä “shark-infested waters”.

Ympärillämme on käynnissä spektaakkeli vailla vertaa. Yli sata valashaita on kerääntynyt vain 500 metrin suuruiselle alueelle keskel-

Olemme amerikkalaisen Mauricio Handlerin valokuvausretkellä.

Entisenä National Geographic -kuvaajana Mauricio jakelee ammattilaisen vinkkejä kuvaukseen ja kertoo valashaiden käytöksestä.

Valashait ovat isoja mutta hyvin säyseitä. Ne eivät juuri snorklaajista piittaa. Ehkä ne arvioivat meidän olevan harmillisia, isokokoisia remoroita. Ainoastaan valashain peräevää pitää varoa. Se aaltoilee

Valashai on merten jättiläismäinen siivilä.Varsin laihalla sopalla se kasvaa yli kymmenmetriseksi.

normaalisti rauhallisesti puolelta toiselle, mutta eläimen pelästyessä peräevä heilahtaa rajusti. Ihmistä valashai ei pelästy, mutta törmäyskurssi toisen valashain kanssa voi johtaa rajuun väistöliikkeeseen, ja juuri silloin ei pidä olla peräevän lähellä.

Katselen haiden ravintolientä, soppaa, etsien mätimunia, mutta kovin laihalta se näyttää. Näkyvyyskin on 20 metriä. Valashaiden lisääntymisestä ei tiedetä käytännössä mitään. Väkisinkin tulee mieleen arvaus, että valashait ovat kokoontuneet paikalle myös jatkamaan sukua.

JÄNNITTÄVÄT JÄTTILÄISET

Tukikohtamme on Isla Mujeresin saaressa lähellä Cancunia Meksikossa. Neljän päivän ajan viideltä ylös, kuudelta merelle. Pari tuntia ajoa pohjoiseen ja tarkkaa tähystämistä. Selkäevät paljastavat valashait. Olemme aina ensimmäisenä venekuntana paikalla.

Aamupäivällä hait ovat aktiivisia, mutta jo puolen päivän aikaan alkaa olla hiljaista, ja paluu hotellille voi alkaa. Snorklausaikaa on neljä tuntia, mutta se menee nopeasti. Monet meistä viettävät lähes koko sen ajan vedessä. Painotus on tarkkaa: toisaalta olisi mukava kellua kuin korkki, mutta toisaalta vapaasukeltaminenkin kiinnostaa.

Ensimmäinen päivä on erityisen jännittävä. Taakse tulee vilkuiltua tuo tuosta. Vähitellen uskallus kasvaa, ja kolmantena päivänä annan valashain lipua ohitse kymmenen sentin päästä.

Ne selvästi aistivat sukeltajan kylkiviivallaan, joten kosketuksia ei tapahdu. Allekin pitää sukeltaa. Kymmenessä metrissä valashain kuvaaminen käy työstä. Räps-räps – kuvat ja sitten vielä pitää odottaa, että hai lipuu pois yläpuolelta ennen kuin itse voi palata pintaan.

LAIHAA SOPPAA

Valashait jatkavat ruokailuaan. Jotkut niistä pysähtyvät paikalleen lähes pystyasentoon ja hörppivät vettä ja ilmaa pinnasta.

Venemiehemme kutsuu tuota ilmiötä “pullottamiseksi”. Valashait saapuvat näille vesille joka vuosi elokuussa. Tuohon aikaan paikallinen tonnikala kutee, ja valashait syövät tonnikalan mätiä.

Valashai pimentää auringon.Vapaasukellus 10 metrin syvyyteen ja hain odottelu sopivaan paikkaan koettelee tottumattoman keuhkoja.

Sukeltaja 1/2013 39

Kauden kohde / MaJaKa

OHDE UUSI K ELLA RE TAMPE

n e e n e v e j r Pu uusi koti TEKSTI JANI TUOMISEN RAPORTISTA KOONNUT LEENA KOIVUMÄKI KUVAT JANI TUOMINEN

ELETTIIN HEINÄKUUN LOPPUA 2012. KAKSI TAMPEREEN URHEILUSUKELTAJIEN EDELLISENÄ KEVÄÄNÄ VALMISTUNUTTA SUKELTAJANOVIISIA LÄHTI TUTKIMAAN NÄSIJÄRVELLÄ HANGASLAHDEN POHJAA TIETYSTÄ KOHDASTA. TUTUN KALAMIEHEN ONKI OLI USEIN JÄÄNYT NIILLÄ PAIKKEILLA KIINNI JOHONKIN, HERÄTTÄEN AJATUKSEN, ETTÄ JOTAIN SIELLÄ ON. HÄN OLI MYÖS HAVAINNUT VÄHÄN PINNAN ALAPUOLELLA POIJUN, JOSTA LÄHTI NARU POHJAAN PÄIN.

turha. Pölisevässä pohjassa, noin kahdeksan metrin syvyydessä, makasi oikealla kyljellään purjeveneen hylky. Se näytti täysin ehjältä, joten arvatenkin se oli täyttynyt vedellä ja uponnut, koska sen nokassa oli edelleen kiinni pintaan pyrkivä poiju. Mastokin oli suunnilleen paikallaan ja kajuutta oli lukossa.

EI OLLUT SUKELLUSREISSU

40 Sukeltaja 1/2013

Löytö aiheutti innostunutta kuhinaa. Jos omistajaa ei löydy, niin siitähän tehdään kotihylky ja siirretään parempaan paikkaan kaikkien Tampereella sukeltavien iloksi. Paikalla tehtiin useita tarkentavia sukelluksia, joissa kartoitettiin venettä ja pyrittiin saamaan viitteitä omistajasta. Vene lienee ollut uponneena kymmenisen vuotta, koska siinä oli jo pitkää leväkasvustoa.

LUPARUMBAA

Alkoi vimmattu byrokratiakierros. Ensimmäiset yhteydenotot kohdistettiin Pirkanmaan poliisiin ja Tampereen kaupungin satamamestariin. Kummaltakaan taholta ei löytynyt merkintää kyseisestä veneestä, annetuista tarkentavista tiedoista huolimatta. Seuraavana vuorossa oli viisi suurinta vakuutusyhtiötä. Ei merkintää niissäkään. Yhtiöiden kanta oli, että vene kuuluisi lunastuksen kautta yhtiölle. Kaikki olivat kuitenkin valmiit lahjoittamaan sen sukelluskäyttöön.

Puuhaväen into kasvoi. Seuraava askel – minne hylky? Tamperelaisten sukeltajien ikituttu Kaukajärven Vikmanin ranta, Lumppurinranta, nousi ensimmäisenä upotuspaikan vaihtoehdoksi.

Siispä lupia sinne kysymään.

Tampereen kaupungilla ei ole vesiomistuksia Kaukajärvessä, joten sieltä ei päätöstä voinut saada. Seuraavaksi asiaa tiedusteltiin vesistön omistajilta, Vehmaisten osakaskunnalta. Vastaus oli ensin myönteinen, mutta tarkempi sähköpostineuvottelu toi esiin seikkoja, jotka vesittivät suunnitelmat Kaukajärvestä.

Kuukausi oli kulunut byrokratian kiemuroissa. Elokuun lopulla asiassa lähestyttiin Tampereen Kaupungin kiinteistötoimen edustajaa ja kaupungin satamamestaria. Lupa hylyn siirtoon Näsijärveen Kaupinojalle tuli lähes saman tien. Edellytyksenä oli vain että vene upotetaan turvalliseen kohtaan, ja etäälle uimarannasta.

Lisäksi vene täytyi poijuttaa pintaan. Näillä toimilla siitä ei aiheudu vaaraa sivullisille. Porukka otti riemulla tiedon vastaan. Kiitos ja kumarrus Tampereen kaupungille myönteisestä ja luottavaisesta suhtautumisesta sukellusharrastukseen.

LOPULTA TOIMIIN

Välittömästi ja huolella alettiin suunnitella siirtoa. Lopulta koitti sunnuntai 16.9.2012, jolloin pieni, innostunut ja pätevä porukka eritasoisia ja useiden seurojen sukeltajia nosti veneen Hangaslahden pohjasta. Saman tien se siirrettiin hinaamalla Kaupinojalle, jossa se siistittiin turvalliseksi. Siihen kiinnitettiin vielä kanisterit, jotta se uppoaisi ”oikein päin”. Vielä samana päivänä toteutui onnistunut, puolihallittu upotus aiemmin sukelluksilla valittuun kohtaan. Nyt vene sai myös uuden nimen, MaJaKa, löytäjiensä

mukaan: MAtti Rantalainen, kalastaja, JAni Tuominen, sukeltaja ja KAri Myllyniemi, sukeltaja.

MaJaKa lepäilee nyt Kaupinojalla kaikkien Tampereella sukeltavien ilona.

Faktoja • Noin 10 vuotta sitten uponnut Terhi Sail 530 -vene • Vuosimalli 1974–75. Pituus 530 ja leveys 210 cm • Löydetty 31.7.2012 Tampereen Hangaslahdesta • Upotettu Tampereen Kaupinojalle 16.9.2012 • Hylyn nostotalkoisiin osallistuivat sukeltajat Laura Tuominen, Riku Kumpu, Jani Tuominen,Veli-Pekka Uotinen ja Juha Luttinen.

• Projektin uuttera työmyyrä oli Jani Tuominen jani.tuominen@suomenasiantuntijat.fi.

• Projektia tukivat Suomen Asiantuntijapalvelut Oy, Scubamafia ja Rautionmaan Kone.

Sijainti ja olosuhteet • MaJaKa sijaitsee noin 200 metriä rannasta suuntaan 330, keula kohti Näsinneulaa. Pohjan syvyys hylyn vieressä 7,7 metriä.

• Olosuhteista: Näsijärven tumma vesi ehkä antaa jopa oikeutta hylylle, koska se ei ole niin kovin massiivinen.

Nyt tummassa vedessä purjevene tulee esiin vähitellen ja voi vaikuttaa kokoistaan suuremmalta. MaJaKalle sukellettaessa ei ole valojen lisäksi muita rajoittavia tekijöitä.

Sukeltaja 1/2013 41

Syvästä päästä / Marko Räihä, Sukeltajaliiton varapuheenjohtaja, Nousu ry:n puheenjohtaja

Gustav Adolfin kohtalon hetket

kun ymmärsin, mitä se merkitsee hylkypuiston linjalaiva Kronprins Gustav Adolfin hylylle. Armon vuonna 1788 syyskuun 6. päivänä uponneella ruotsalaisella laivalla on vietetty lukuisat hyvät sukellushetket ja -retket. Parinkymmenen metrin syvyydessä lepäävältä hylyltä löytyy aina uutta katseltavaa, kun esineistö on hyvin esillä vähäisen siltin vuoksi. Museovirasto ylläpitää hylyllä hylkypuistoa opaskyltteineen ja -köysineen sekä alus- ja sukeltajapoijuineen. Alhaalta löytyy myös vieraskirja, ja siellä on satunnaisesti tavattu hylkeitäkin.

KIINNOSTUIN TILAISUUDESTA

miten seikkaperäisesti mahdollisia ympäristövaikutuksia oli tutkittu kaikista eri toteutusvaihtoehdoista. Todennäköisimmältä ratkaisulta vaikuttaa yhdistelmä, eli erilliset läjitysalueet tulisivat sekä sisä- että ulkosaaristoon. Kaikki ulkosaariston vaihtoehdot ovat GA:n lähiseudulla, ja näitä vertailtaessa suotuisimmalta näytti nimenomaan GA:ta lähinnä oleva.

Läsnä olevista sukeltajista sukelluskuvaaja Pekka Tuuri ja Sukeltajaliiton koulutuspäällikkö Mika Rautiainen käyttivät puheenvuoron antaen palautetta YVA-menettelystä ja siitä, miten huonosti siinä otetaan sukeltajat huomioon.

Värikkäiden puheenvuorojen hyvään argumentointiin ei voinut kuin yhtyä. Verrattiinpa niissä läjitysalueen perusta-

mista GA:n viereen jopa kaatopaikan perustamiseen Kansallismuseon takapihalle. Oli myöskin kritiikkiä siltin leviämisen mallinnoksen heikkouksista, ja että todellisuudessa vaikutukset sukeltajien kokemaan näkyvyyden huonontumiseen ovat paljon dramaattisemmat kuin annetaan ymmärtää. perustamassa meriläjitysaluetta mahdollisesti jopa vain 500 metrin päähän Gustav Adolfin viimeisestä leposijasta. Proomut tulevat alueelle savi-, muta- ja silttilastissa ja avaavat pohjansa tiputtaen koko lastinsa kerralla pohjaan. Miten suuri osa sekoittuu 40 metrin matkalla vesimassaan päätymättä ikinä sille tarkoitettuun paikkaan ja kulkeutuu siitä ympäristöön merivirtauksien mukana? Jopa Nord Stream -kaasuputkiprojektilla on ollut tahdikkuutta pysyä kaukana kulttuuriperintökohteista ja varmistaa niiden vahingoittumattomuus; kykeneekö tämä hanke samaan vai tullaanko tässä tuhoamaan kulttuurihistoriallisesti tärkeä ja ainutlaatuinen perintökohde?

NYT OLLAAN

SAIMME KUULLA,

42 Sukeltaja 1/2013

PEKKA TUURI

tammikuun arki-iltana Jätkäsaaren Huutokonttorille. Tänne satamatyöläiset saapuivat viime vuosisadalla ilmoittautumaan laivojen lastaustöihin. Täältä heidät huudettiin töihin päivittäisen tarpeen mukaan. Melkoiset ovat olleet ajat, kun ei aamuvarhain herätessään tiennyt, onko päiväksi töitä. Tiloissa majailee nykyään tietokeskus, jossa voi tutustua vanhan konttisataman alueelle rakennettavan uuden asuinkaupunginosan suunnitelmiin ja rakennustöiden etenemiseen. Nyt ohjelmassa oli “ruoppausmassojen meriläjitys Helsingin edustalla” -hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) tulosten ja ratkaisuvaihtoehtojen esittely. Hankkeen tavoitteena on osoittaa uusi meriläjitysalue Helsingin edustalta 2013 loppuun mennessä.

PÄÄDYIN PIMEÄNÄ

vana proomuja tyhjennettävine lasteineen tuhoaa pinnanalaiset näkyvyydet lähiseudulta, jos ei lopullisesti niin ainakin niin pitkäksi aikaa, kuin tätä toimintaa siellä päivittäin on. Nykyinen täyttyvä läjitysalue on ollut käytössä lähes vuosisadan – kauanko uusi alue tulee olemaan käytössä? Tuleeko GA olemaan kuin konsanaan Lontoo sumussansa, sukeltajaraukan tavoittamattomissa. Kaiken kukkuraksi tarvitaan vain yksi virhearvio ja proomu tyhjennetäänkin GA:n päälle – merellähän voi helposti erehtyä puolella kilometrillä.

LOPPUMATON

mahdollista vaikuttaa siihen, ettei ainakaan GA:n viereen perusteta kaatopaikkaa. Hankkeen esite löytyy osoitteesta http://www. portofhelsinki.fi/download/15751_Tiivistelma_YVAselostus_web.pdf. Siitä löytyy linkit selvityksiin ja ohjeet viimeistään 25.2. annettavaan palautteeseen. Kiitokset H2O:n Pekka Simulalle siitä, että havaitsi tämän syksyllä ja ilmoitti asiasta Sukeltajaliitolle. Nyt pallo on meillä kaikilla: haluammeko yhdessä vaikuttaa siihen, että Kronprins Gustav Adolf säästyy?

VIELÄ ON

Tuhoaako hanke kulttuurihistoriallisesti tärkeän ja ainutlaatuisen perintökohteen?

SUKELTAJALIITTO RY HERÄSIKÖ KYSYMYKSIÄ, HALUATKO LISÄTIETOA JÄSENYYDESTÄ, ILMOITUSMYYNNISTÄ TAI YLEENSÄ LIITON TOIMINNASTA? YHTEYSTIEDOT, TAPAHTUMAT JA SEURAT KAUTTA MAAN LÖYDÄT MYÖS INTERNETISTÄ OSOITTEESTA WWW.SUKELTAJA.FI

Sari Nuotio toiminnanjohtaja puh. (09) 3481 2257 sari.nuotio@sukeltaja.fi

Kristiina Karila toimitussihteeri puh. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?

Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

Mika Rautiainen koulutuspäällikkö puh. (09) 3481 2569 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

Riku Verkkomäki jäsensihteeri puh. (09) 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

Heli Halava nuorisopäällikkö puh. (09) 3481 3190 heli.halava@sukeltaja.fi

Onko sinulla kiinnostavaa kerrottavaa sukelluksen maailmasta?

Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä.

Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

Sukeltajaliitto on myös Facebookissa.

Tykkää sivusta ja tule omiesi joukkoon!

IIIIIII~I!IIIUI~Illlllll l ~

02 / He

:8~1..15

Suunto DX ja muut 2013 uutuudet löydät osastolta 4f31!

3Ei