Sukeltaja 0213

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI 2/13

6,50 €

W W W . S U K E LTA JA . F I

Happiensiapu ja muut tärkeät sukeltajan taidot Kompressorin ilmanlaatu pitää tarkistaa

Hossa täyttää 25 vuotta! Ötököitä Bunakenista ja Lembehista

Hylyt

Hurghadassa VAUVAUINTIA VETÄVÄ SATU SUOMALAINEN | SUKELTAJAKIN PÄRJÄÄ HERKÄN IHON KANSSA

905 EXP on erittäin mukava ja kestävä sukelluskuivapuku, joka pitää sinut kuivana myös vuosien käytön jälkeen.

Kysy lisää jälleenmyyjältäsi!

RX Video Light -valosarja on yhteensopiva Go Pro Hero -kameroiden kanssa ja antaa laajan sekä tasaisen valon kuvauskohteessa. Sarjaa saa yhden ja kahden lampun versioina.

Green Force Kit on monipuolinen, kevyesti mukana kulkeva ja sukeltajien tarpeiden mukaan muokattava valojärjestelmä, joka tarjoaa hyvän valotehon kaikkeen sukeltamiseen.

Moduulirakenteista järjestelmää on helppo päivittää kun sukel~ tajan tarpeet, olosuhteet ~ ja mieltymykset muuttuvat.

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI 2/13

6,50 €

W W W . S U K E LTA JA . F I

Happiensiapu ja muut tärkeät sukeltajan taidot Kompressorin ilmanlaatu pitää tarkistaa

Hossa täyttää 25 vuotta! Ötököitä Bunakenista ja Lembehista

Hylyt

Hurghadassa

Sisältö 2/13 10

35

VAUVAUINTIA VETÄVÄ SATU SUOMALAINEN | SUKELTAJAKIN PÄRJÄÄ HERKÄN IHON KANSSA

Kannen kuva Erkki Siirilä

KALEVI TURKKA

8

Julkaisija Sukeltajaliitto ry Radiokatu 20, 00093 VALO www.sukeltaja.fi Osoitteenmuutokset: puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516 office@sukeltaja.fi

Toimitussihteeri Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi Toimitus Kumppania Oy Susanna Kallama Pohjoisranta 11 D 28100 Pori puh. 040 587 2445 susanna.kallama@kumppania.fi Toimitusneuvosto Teppo Lallukka, Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Veli-Matti Korppi-Tommola, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen Taitto Kumppania Oy Julia Hannula Kuvapankit Dreamstime, IngImage Ilmoitusmyynti Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156 vm.kt@kolumbus.fi Sukeltaja ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa Paino Forssa Print ISSN 1237-1688

Vakiot 6 TYRSKYT: Kuuma

Mombasa, Kisakevät käyntiin, Ilmanlaatu pitää tarkistaa, Kätevä snorklausliivi.

22 PERSOONA: Vauvauintikonkari 24 NORPAT: Simpuille

sinetti, Hauskat tuunausvinkit.

30 KUVA-ALBUMI: Auringon 32 KOLUMNI:

Satu Suomalainen.

Kiva solmusovellus, hulppea meritapetti ja vesijuoksusauvat.

33 VARUSTEET:

Iki-ihana ja monipuolinen Hossa.

42 SYVÄSTÄ PÄÄSTÄ:

Päivitykset 16

KANSIKUVASSA komeileva

28

HERKKÄ IHO ei

34

HAPPIENSIAPU on

38

KORALLIKOLMIO ja

leikkiä laiturilla.

Sottaisena ei mennä altaaseen!

40 KAUDEN KOHDE:

40

Juha Askolan täpärä tilanne.

JOUKO LAITINEN

IRENE SAVOLAINEN

Päätoimittaja Teppo Lallukka teppo.lallukka@sukeltaja.fi

Hebat Allahin hylky ja muut uudet kohteet houkuttavat sukeltajia Hurghadaan. estä sukeltamista.

tärkein ensiaputaidoista.

Ovatko EA-taidot hallussa sinun seurassasi? merkillisiä mönkiäisiä

meren pohjasta.

Simo Sukeltaja: Minkä kurssin aiot käydä seuraavaksi?

12 % laitesukelluksen jatkokurssi 1 % vapaasukelluskurssi 7 % sukellusturvallisuuskurssi 7 % DAN-ensiapukurssi 5 % nitroksikurssi 68 % jokin tekniikkasukelluskurssi

SEURAAVAKSI KYSYMME:

Mitä uusia varusteita aiot hankkia kesäksi?

Vastaa Facebookissa!

Löydät sivun hakusanalla Sukeltajaliitto ry.

SUKELTAJALIITTO RY Sukelluskalastuksen CMAS Euro-Afrikan mestaruuskilpailut

Helsinki 29.–30.6.2013 Tervetuloa seuraamaan kansainvälistä sukelluskalastuksen suurkisaa Helsingin vesille!

Lue lisää: www.nordicspearfishing.com/helsinki2013/

Tsekkaa tapahtuman Facebook-sivut!

Veneilijä! Tule mukaan kisatunnelmaan!

Nyt on mahdollisuus olla mukana kansainvälisessä huippuurheilutapahtumassa. Kilpailijat tarvitsevat käyttöönsä veneitä kuljettajineen. Veneistä maksetaan erikseen sovittava kilometrikorvaus sekä polttoaineet. Kuljettajille järjestetään majoitus ja muonitus.

Veneen vaatimukset: • moottori 20–120 HP • kumivene, RIB, alumiinivene, lasikuituvene tai muu vastaava • nopeahkokulkuinen • veneessä pitäisi mahtua toimimaan 2–4 henkilöä

Veneen käyttöaika on 29. ja 30.6.2013. Kilpailualue on Helsingin edusta. Veneenkuljettaja toimii kalastajalle tuomarina: kuljettaja ottaa vastaan saalistetut kalat ja laittaa ne kisasaalislaatikkoon. Kuljettajat ohjeistetaan tehtävään.

Lisätiedot ja yhteydenotot tapio.salakari@sukeltaja.fi Kaavake, jolla venettä voi tarjota käytettäväksi kilpailuissa, löytyy osoitteesta www.touhula.net/EM2013.htm

SUKELTAJALIITTO RY, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi

Pääkirjoitus

Liitto ottaa kantaa

hinnoitteluun on otettu kantaa Liitosta tai jäsenseurojen kautta kuntiin.

alusta alkaen panostaneet tehokkaaseen viestintään Liiton toiminnasta ja jäsenseurojemme järjestämistä tapahtumista sosiaalisessa mediassa. Myös Turussa maaliskuussa järjestetty aluetapaaminen tehosti Liiton sisäistä vuorovaikutusta: siellä kerrottiin jäsenistön kuulumisia ja saatiin arvokasta palautetta teiltä sukeltajilta.

MIKKO VIKKULA

OLEMME VUODEN

keskipisteessä -strategiaamme on työstetty hallituksessa, jotta tavoitteemme olla suomalaisen sukelluksen edustaja ja edunvalvoja olisi selkeämmin ymmärrettävissä. Itsellekin uutena puheenjohtajana on tullut yllätyksenä, kuinka usein meiltä pyydetään mielipidettä tai kannanottoa johonkin asiaan.

Valtamediaan asti pääsi Liiton näkökanta Helsingin Sataman suunnitelmasta löytää mereltä uusi ruoppausjätteen läjitysalue.

Uhkana on Gustaf Adolfin hylkypuiston peittyminen ja alueen vesien samentuminen. Myös uimahallien käyttöön ja

Latuva on saanut käyntiin uudistetun kouluttajakurssimallin.

Muutos kesti jonkin aikaa, mutta vähitellen pääsemme tuttuun rytmiin, jossa kaksi kertaa vuodessa Liitto järjestää kouluttajakurssin kaikki moduulit ja oppilas voi valita niistä sopivat ajankohdat itselleen. Myös uusi kuivapukukurssin koulutusmateriaali saatiin valmiiksi valmiiksi, ja se on nyt kouluttajien käytettävissä. Laitesukelluksen jatkokurssin suomenkielinen oppikirja on loppumetreillä, ja myös Sukellusturvallisuuskurssin oppikirja on työn alla.

KOULUTUSRINTAMALLA

SUKELTAJA

Kevät on kurssien ja tapahtumien aikaa!

sukelluskurssien ja tapahtumien aikaa, ja näistä kaikista löytyy tieto www.sukeltaja.fi-sivuston Tapahtumakalenterista, joten innolla mukaan kursseille tai vaikka norppatapahtumiin. Jos ei ehdi kurssille ja edelliset sukellukset on tehty viime avovesikaudella, kannattaa varusteet huollattaa ja sukellustaitoja harjoitella vaikkapa seuran uimahallivuorolla.

KEVÄT ON

TEPPO LALLUKKA

päätoimittaja teppo.lallukka@sukeltaja.fi

NORPPAOHJAAJA Minna Andersin rakasti jo lapsena uimista. Sukeltamiseen hänellä on liittynyt pelkoja ikävän kouluuintikokemuksen vuoksi.

– Olen ollut sukelluskammoinen, koska opettaja painoi minut väkisin veden alle peruskoulussa, kun minulla oli paha flunssa. Ohjaajaharrastuksen alkuaikoina minusta tuntui pahalta snorklata. Tuntui että hukun enkä saa ilmaa, mutta nyt se tuntuu ihan kivalta. Lapseni vauva- ja perheuinnin sekä myöhemmin myös kuuttitoiminnan kautta olen opetellut pois sukelluskammosta ja käynyt kuutti- ja norppaohjaajakoulutukset sekä myöhemmin myös uimaopettajakurssin, hän kertoo.

Minna hyödyntää kokemustaan omassa ohjaamisessaan.

– Ketään ei pakoteta tekemään mi-

Minna Andersin, Parikkala

LIISA PULKKINEN

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa. tään, mitä ei halua. Kannustan kyllä, mutta jos näen että lapsi ei uskalla tai halua, niin sanon, että kokeillaan sitten toisella kerralla.

– Hienointa on nähdä lasten riemu, kun he pääsevät altaaseen sukeltamaan ja opettelemaan uusia asioita.Varsinkin se hetki, kun ryhmän arka lapsi tulee minulle ylpeänä esittelemään, miten hän on oppinut sukeltamaan esineen pohjasta tai jonkun muun hankalalta tuntuneen asian. Lasten taitojen kehittymistä on hieno seurata. Minusta on myös mukavaa suunnitella norppakerroille ohjelmaa ja miettiä, miten saisin tehtyä norppatoimintaa varten välineitä.Välineiden ideoijana on toiminut myös mieheni, Minna kertoo.

Lue sivulta 25 Minnan vinkki, miten hulavanteesta voi tuunata sukellusvanteen.

Sukeltaja 2/2013 5

Tyrskyt

”Afrikatähti”. Kuvan meritähti on red-knobbed starfish, josta käytetään myös nimiä red spine star, African sea star ja African red knob sea star.

Myyttinen Mombasa TEKSTI JA KUVAT JUHA HYVÄRINEN, RAUMANMEREN SUKELLUSKERHO

TROOPPINEN paratiisiranta

Keniassa, mustassa Afrikassa. Useimmilla suomalaisilla on mielikuva Mombasasta: jo Taiska tiesi kertoa koralleista, joihin Intian Valtameren aallot jylisten murtuvat. Seuraavassa havaintoja Mombasan pohjoisrannalta, Shanzulta.

Mombasan rantahotellit sijaitsevat kaupungin pohjois- ja eteläpuolella, kokolailla suoralla, hienohiekkaisella palmurannalla.

Vesi on oikeasti lämmintä. Iltapäivällä aivan matalin rantavesi lämpenee niin, että luulisi jo merenelävilläkin olevan tukalaa. Ulappa aukeaa saarettomana, mutta muutaman sadan metrin päässä rannasta on rannansuuntainen, lähes yhtenäinen riutta.

Rannanläheistä hiekkapohjaa peittää

6 Sukeltaja 2/2013

jokseenkin yhtenäinen vesikasvusto. Alue on matala, enimmillään muutamia metrejä.

Tai riippuu siitä, missä vaiheessa vuorovesi on, kun syvyyttä mitataan. Vuorovesivaihtelu on näet melkoinen, peräti kolme metriä. Laskuvedellä vesi karkaa rantahiekalta jopa satojen metrien päähän ja riutan yläosat paljastuvat. Kuten arvata saattaa, tällainen veden vaihtuminen tarkoittaa välillä rivakkaa virtausta ja näkyvyyden vähenemistä. Jälkimmäiseen tosin näyttää vaikuttavan enemmän aallokko, joka matalalla nostelee pohja-ainesta.

Koralleja tapaa vasta riuttaa lähestyttäessä: ei yhtenäistä elävää riuttaa, vaan lähinnä erillisiä töppyröitä. Näille onkin

sitten kertynyt värikästä elämää mukavanlaisesti. Riutan sisäpuolisille alueille voi uida tai sinne voi ottaa venekyydin. Ilmeni, että rantavedessä vuoroin kelluvat, vuoroin paljastuneella pohjalla kenottavat ”katamaraanit” ovat tähän tarkoitukseen.

Keniassa hyvää on lähtökohtaisesti se, että hotellit eivät ole omineet rantoja, vaan ne ovat vapaassa käytössä. Kääntöpuolena puolestaan on se, että rannalla päivystävät kaupustelijat, joita ei päästetä hotellialueille. Melkoisen rasittavaa, mutta kyyti riutalle kyllä järjestyy.

SUOJELTUJA SAVANNEJA JA MERIALUEITA

Kenian savannin suuret luonnonsuojelualueet

Matkalaukku

Kuljetus riutalle. Ensisilmäyksellä turistirekvisiitaksi luulemani, yhdestä puusta koverretut kanootit on varustettu purjeella.

ovat maailmankuuluja: Tsavo, Amboseli, Masai Mara. Kansallispuistojen perustaminen ei kuitenkaan ole jäänyt vain elefanttien, leijonien ja niiden katselijoiden iloksi, vaan myös merialueella on suojelualueita. Näistä Mombasan pohjoispuoleisen rannan riuttoineen kattaa Mombasa Marine Park.

Suojelualuestatuksesta seuraa puistomaksu, joka maksetaan rannalla olevaan valvontakoppiin. Samanlaisista summista kuin safareilla ei toki puhuta. Päivämaksu, 15 USD, on kerran snorklailevalle merkityksetön, mutta päivittäin ja vaikkapa koko perheelle maksettuna jo iso raha.Vallankin, kun on voitu muualla tottua siihen, että maksuja ei ole. Rahaa suojelualueilla toki tarvitaan, ja sillä on saatu

muun muassa veneiden kiinnityspoijuja riutalle.Vakavammin meripuistossa liikkuvalle pitäisi olla tarjolla edullisempi viikkomaksu.

SHARK POINT, JOSSA ON OIKEASTI HAITA

Jännittävät, haiden näkemisen mahdollisuuteen viittaavat sukelluskohteiden nimet ovat tuttuja monilta etelän rannoilta, Shark Alley, Shark, Bay, Shark Point ja niin edelleen.

Useimmille näille on yhteistä, että hain näkemisen mahdollisuus on kovin pieni. Toisin on Mombasassa.Varmaankin suojelualueen kalastusrajoitukset ovat estäneet riutan haiden joutumisen Aasiaan keittotarpeiksi.

Sukellusreissua varatessani esitin toivomuksen haiden näkemisestä ja sen divemas-

ter Abdul arveli hyvinkin mahdolliseksi. Ja toden totta, useita valkoevähaita (whitetip reef shark) nähtiin. Jostain erottui vain etääntyvä, valkoinen selkäevän pilkka, kun taas välillä utelias hai teki kierroksen lähietäisyydeltä kadotakseen taas valtameren hämärään.

Mombasa ei ole varsinainen sukelluslomakohde, mutta safarireissun kylkiäisiksi se tarjoaa mielenkiintoista nähtävää myös pinnan alla. Laitesukellus on yleismaailmalliseen tapaan viileän ammattimaisesti organisoitua, mutta rannalta ostettuun snorklausreissuun täytyy lähteä rennolla asenteella. Ja näinhän paikalliset tämän tästä ”papaa” muistuttivat: Huolet pois! Hakuna matata!

Sukeltaja 2/2013 7

Tyrskyt

http://vapaasukelluksensmkisat.blogspot.fi/

Mikko Anttonen pidättää hengitystä.

Ennätyksiä räpyläuinnissa ja kovatasoista vapaasukellusta KISAKEVÄT polkaistiin

käyntiin Tampereella ja Paimiossa. Tampereella uitiin 23.–24.2. kovatasoinen Finnish Open -räpyläuintikilpailu, johon oli kotimaisten kisaajien lisäksi saapunut 72 osanottajaa muun muassa Venäjältä, Virosta, Tanskasta ja Englannista.

Viikonlopun parhaista suorituksista suomalaisittain vastasivat Tampereen Urheilusukeltajien Terhi Ikonen ja Kouvolan Uimareiden Ville Kotikuusi, jotka laittoivat uusiksi yhteensä kolme Suomen ennätystä.

Terhi Ikonen voitti sekä 400, 800 että 1500 metrin kilpailut. 400 metrin tulos 3:29.21 oli uusi Suomen ennätys.Ville Kotikuusi puolestaan ui uudet Suomen ennätykset sekä 50 että 100 metrin mat-

8 Sukeltaja 2/2013

koilla bifins-sarjassa, joka uidaan normaaleilla räpylöillä. 50 metrin Suomen ennätys kirjoitetaan nyt lukemin 19.86. 100 metrin uudet lukemat ovat puolestaan 45.49, ja niillä irtosi 2. sija Venäjän Anton Mikhailovin ottaessa voiton.

Ville Kotikuusella ja Terhi Ikosella on molemmilla tämän kauden päätavoitteena elokuussa Venäjän Kazanissa järjestettävät CMAS Games MM-kilpailut, joissa ratkotaan räpyläuinnin lisäksi mestaruuksia myös monissa muissa vedenalaisissa urheilulajeissa.

KOVIA TULOKSIA VAPAASUKELLUKSESSA

Vapaasukelluksen SM-titteleistä kisattiin Paimiossa 9.–10.3. kan-

KALEVI TURKKA

KIMMO LAHTINEN

Kärjen tulostaso lupaa hyvää kesäkuun vapaasukelluksen MM-kisoihin Serbiaan.

MM-kisoihin lähdetään ainakin alittamaan 1500 metrin Suomen ennätys,Terhi Ikonen suunnittee.

sainvälisestikin kovatasoisessa kisassa. Miesten sarjassa Kouvolan Vesikoiden Mikko Pöntinen ja Lahden Urheilusukeltajien Antero Joki onnistuivat erinomaisesti staattisessa hengenpidätyksessä yli 7 minuutin ajoilla kuten myös naisten sarjassa Kouvolan Vesikoiden Veera López-Lehto, yli 6 minuutin ajalla. Kilpailujen pisimmän, 200 metrin pituussukelluksen teki Kuopion Urheilusukeltajien Mikko Anttonen monoräpylällä. Mikko Pöntinen teki huikean 161 metrin sukelluksen ilman räpylöitä.

Suomenmestaruustittelit jaettiin kolmen lajin yhteistuloksen perusteella.Veera López-Lehto hallitsi suvereenisti naisten sarjaa ja miesten sarjan voitto meni Mikko Pöntiselle. Mikko Anttonen sijoittui miesten sarjassa toiseksi kovatasoisilla pituussukelluksillaan ja Antero Joki nappasi pronssisijan yhden pisteen erotuksella Sunken Logsin Jaakko Keskitalolta. Kärjen tulostaso ylsi hienosti kansainväliselle tasolle ja lupaa hyvää suomalaisille sukeltajille kesäkuun maailmanmestaruuskisoihin Serbiaan.

KOONNUT: KRISTIINA KARILA

Tyrskyt

Käyttövinkkejä

Näkyvää turvallisuutta snorklaukseen märkäpuvun päällä täysin huomaamaton varuste.

Vaikka märkäpuku kelluttaakin hyvin, pari puhallusta liiviin saa tuntemaan kuin liitäisi. Aloittavalla snorklaajalla on usein hieman suositeltua enemmän painoja, jotta sukeltaminen olisi helppoa. Tällöin snorklausliivin avulla voidaan kompensoida menetetty noste kelluttaessa. Lapset saattavat aristella syvään veteen menemästä, mutta saavat varmuutta, kun liivi kelluttaa turvallisesti pinnalla.

Snorklausliivin käyttöä suositellaan turvallisuussyistä. Liivin kirkas väri helpottaa snorklaajan näkemistä, sillä tummassa märkäpuvussa pinnalla kelluvaa snorklaajaa on hankala erottaa vedestä. Kirkas liivi varoittaa veneilijöitä. Samoin pinnalta seuraava snorklauspari pystyy paremmin näkemään, missä toinen menee, kun liivi hohtaa vedessä.Yöllä snorklatessa liivi hohtaa taskulampun valossa kuin heijastin helpottaen sukellusvanhimman tehtävää.

PELASTUSLIIVIEN TILALLE

Eniten hyötyä snorklausliivistä on pelastustehtävässä. Sekä autettavan että auttajan liivin voi täyttää, jolloin kelluvuus on taattu ja pelastaminen helpottuu huomattavasti.

Monet ulkomaiset sukelluskeskukset vaativat snorklaajille jotain

KIINNITÄ HUOMIOTA NÄIHIN

Nyt vihdoin snorklausliivejä on saatavilla Suomessa useammassakin liikkeessä ja verkkokaupassa. Ostaessa kiinnitä huomiota liivin kokoon (aikuisten vai lasten), kiinnitystapaan (ristikkäin menevät hihnat pitävät liivin parhaiten paikoillaan) ja ennen kaikkea täyttöventtiiliin. Toiset venttiilit toimivat, kun venttiilin päätä painetaan alaspäin. Toiset venttiilit pitää kiertää auki ja kiinni. Jälkimmäinen on hankalaa hanskat kädessä.

Liivin käyttöä opetetaan snorkkelisukelluksen peruskurssilla, ja erityisesti avovesiharjoituksissa se tulee tutuksi. Liiviä voi suositella myös esimerkiksi surffaajille, melojille tai pitkänmatkan uimareille. Liivi antaa helposti kelluvuutta, jos tarvitsee esimerkiksi venyttää kramppia pois pohkeesta.

PUETTAESSA ja

nyörejä kiinnittäessä tulee jättää nyrkin mentävä aukko liivin ja kehon väliin. Kun liiviä täytetään ilmalla, sillä pitää olla tilaa laajentua, jottei se purista rintakehää. Pue painovyö liivin päälle. Painovyön pitää päästä putoamaan vapaasti tarvittaessa.

Puhalla pari puhallusta liiviin lähtiessäsi snorklaamaan, jolloin snorklaaminen on mukavaa ja helppoa.

Sukeltamaan lähtiessä tyhjennä liivi niin, että olet ve-

SNORKLAUSLIIVEJÄ MYYVIÄ

Keltaisen liivin täyttöventtiili avautuu painamalla nupista alas, kun taas oranssin liivin venttiiliä pitää kiertää auki ja kiinni.

VERKKOKAUPPOJA:

www.sukelluskeskus.fi www.varuste.net www.sammakkomies.fi

Uusi antidopingohjelma

Vedenalainen Suomi

PEKKA TUURIN Vedenalainen

dessä pystyasennossa. Tällöin ympäröivä veden paine tyhjentää ilmat pois, kun pidät tyhjennysventtiiliä auki.

Venttiiliä ei saa avoimena päästää veden alle, sillä liivin sisään pääsee vettä ja sitä on vaikeaa saada pois.

Suurimman osan saa pois täyttämällä liivin ilmalla ja kaatamalla veden pois täyttöventtiilin kautta.Viimeiset vesipisarat saa pois kuumentamalla ilmalla täytetyn liivin saunassa, jolloin vesi haihtuu pois.

IRENE SAVOLAINEN

Suomi on välttämätön hankinta jokaiselle Suomen vedenalaisesta luonnosta kiinnostuneelle. Kirja esittelee erilaiset vedenalaiset elinympäristöt: Itämeren, järvet, joet, kosket, lähteet ja lammet. Myös ihmisen luomat ympäristöt, hylyt ja kaivokset, ovat päässeet mukaan. Sukelluksen osaalueista esitellään vapaasukellus ja laitesukellus. Kirjan kuvitus on häkellyttävän hieno, teksti on asiantuntevaa ja mukavaan tyyliin kirjoitettu.Vuoden luontokuva 2010 voittajakuva on itseoikeutetusti mukana kirjassa. Kaiken kaikkiaan

SUKELTAJALIITON uusi

poikkeuksellisen hieno teos! Kirjan on kustantanut WSOY. MIKA RAUTIAINEN PEKKA TUURI

Kirja

kelluttavaa. Jos snorklausliiviä ei ole omasta takaa, asiakkaille annetaan pelastusliivit. Ne vasta ovatkin epämukavat, eikä niissä ole mahdollista sukeltaa pinnan alle.

IRENE SAVOLAINEN

SNORKLAUSLIIVI on

antidopingohjelma on julkaistu. Antidopingohjelma on laadittu yhteystyössä Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry:n kanssa, ja se täyttää ADT:n asettamat kriteerit. Ohjelma selkeyttää vastuita, oikeuksia ja velvollisuuksia sekä helpottaa niin urheilijoiden kuin valmentajienkin sitoutumista toimimaan puhtaan urheilun puolesta.

Antidopingohjelma löytyy www.sukeltaja.fi Materiaalikansiosta > Säännöt ja ohjeet > Antidoping www.antidoping.fi

SISÄLTÖ

a

arvoperust iitto ja sen

Säännöstöt

n

Sitoutumine

Sopimukset onta t urheilussa Dopingvalv menetelmä aineet ja Kielletyt

4

Erivapaudet omukset Dopingrikk tä Kriisiviestin

5 6 7

koulutus nteri Antidoping vastuukale npide- ja iiton toime Sukeltajal

LIITE

10 Sukeltaja 2/2013

tteet

man tavoi 1 Sukeltajal opingohjel iiton antid en sitoutumin 2 Sukeltajal nöstöt ja avat sään 3 Noudatett

Kala

N, MARETARIUM

JUHANI VAITTINE

Piilotteleva

rantanuoliainen

ELOKUUSSA eräänä

iltana vuonna -82 olimme yösukelluksella Kotkan Mussalon länsipuolella. Pitkään ei sukellusta ollut kestänyt, kun katseemme kiinnittyivät erikoisennäköiseen kalaan. Ehdimme saada siitä huonon kuvan ennen kuin se katosi pohjalietteeseen. Myöhemmin 2000-luvulla tehdyissä yösukelluksissa rantanuoliaisia on löytynyt enemmänkin Mussalon rantavesistä. Kalasta tiedetään myös yksi sisämaan esiintymä Rautjärven Hiitolanjoesta. Lajin levinneisyydestä on meneillään paraikaa selvitys yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Metsähallituksen kanssa.

Rantanuoliainen, aikaisemmalta nimeltään rantaneula, viihtyy matalassa vedessä liejunsekaisilla hiekkapohjilla. Laji on yöaktiivinen ja piilottelee päivät pohjaan kaivautuneena, jonne se myös

vaaran uhatessa nopeasti porautuu. Siksi sitä on vaikea havaita, ja sukellus onkin lähes ainoa keino löytää kala.

Ravinnokseen kala syö pohjaeläimiä. Se siivilöi ne imuroimalla hiekkaa suuhunsa ja erottelemalla eläimet ravinnokseen, jolloin hiekka valuu ulos kidusten kautta.

Rantanuoliainen kasvaa 8–12 senttimetrin pituiseksi.Väriltään se on vaaleanruskean kirjava. Kyljissä sillä on tummien täplien muodostamia rivejä. Kuonon kärjestä silmään ulottuu tumma juova. Ruumis on hieman litteä pystysuunnassa ja pyrstö on pyöreäpäinen. Suupielissä sillä on pienet viiksisäikeet. Lajin erikoisuutena ovat poskissa pienet piikit, jotka se voi nostaa pystyyn. Rantanuoliainen muistuttaa hieman kivennuoliaista.

4 4 4 5 5 5 6 6 7 8

Supertarjoukset nettikaupasta

JUHANI VAITTINEN, MARETARIUM

KAUKAJÄRVIOPEN 4

www.fundive.fi

Osallistu Tule kuvaamaan-kilpailuun Tampereen Kaukajärvellä 15.6.2013. Ilmoittautumiset 10.6.2013 mennessä.

Ilmoittautumiset ja lisätietoja

8 9

http://www.taursu.fi/kaukajarviopen

Fun Dive Oy Huoltopalvelut ”Olemme yhtä lähellä kuin lähin Siwa”

Fun Dive Oy Huoltaa valtuutettuna huoltoliikkeenä Apeks,Aqualung, Mares, Cressi, Poseidon ja Dacor regulaattorit. Lähetä regulaattorisi Fun Dive Oy Maariank 8. 20100 Matkahuolto Turku. Palautamme sen takuuhuollettuna 7 arkipäivän kuluessa lähimpään Matkahuollon toimipisteeseen. Maalis-huhtikuussa 2013 palautus rahtivapaasti.

Regu+annostaja +octo huoltotyö 50€ varaosat laskutamme erikseen

Fun Dive Oy www.dive.fi 0400-740436

Maariankatu 8 Turku, avoinna ti - pe 14-18 la 10-14

Tyrskyt

TOP3

Millaista ilmaa hengität?

Kokeneen kouluttajan vinkit aloittavalle sukeltajalle

KOMPRESSORIN ILMANLAATU TULEE TARKISTAA SÄÄNNÖLLISESTI. MYÖS TÄYTTÖPAIKKOJEN ARVIOINTI ON SUORITETTAVA RIITTÄVÄN USEIN. ON SYYTÄ MUISTAA, ETTÄ MÄÄRÄYKSET OVAT OLEMASSA SUKELTAJIEN

SUKELLUSPULLOJEN täyttöpaik-

ka on arvioitava, kun se otetaan ensimmäisen kerran käyttöön.

Sen jälkeen arviointi on tehtävä kuuden vuoden välein. Arvioinnissa edellytetään muun muassa, että järjestelmän tuottaman kaasuseoksen laadun säännöllisestä toteamisesta on asianmukaiset osoitukset esimerkiksi huoltopäiväkirjassa. Tästä on säädetty Painelaiteturvallisuudesta annetussa kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä (953/1999) 32 §:n.

JÄÄVÄTKÖ TARKISTUKSET TEKEMÄTTÄ?

Sukeltajaliitolla on 180 seuraa, joista lähes kaikissa on kompressori tai täyttöasema. Sukeltajaliiton ilma-analyysipalvelua vapaaehtoisena pyörittävän Pentti Parkkilan mukaan ilma-analyysejä on tehty toukokuusta 2010 lähtien vain reilut 20 eri seuroille ja liikkeille. Ainoastaan Suunto Oy on tarkastuttanut ilman laadun useampaan otteeseen.

– Yleensä ilmanlaatu on ollut annettujen arvojen puitteissa. Kosteus on yleisin ongelma ja toisena on joskus korkea hiilidioksidipitoisuus.Yksi häkäpi-

toinen näyte on tullut, josta heti raportoitiin omistajalle. Kyseessä oli polttomoottorikäyttöinen kompressori, Pentti Parkkila kertoo.

Vuosittain palvelun kautta tehdään analyyseja siis vain kuudesta seitsemään kappaletta. Myös muutamat kaupalliset yrittäjät tarjoavat analyysipalveluita, ja osa seuroista varmasti käyttääkin niitä. Joillakin isoimmilla seuroilla saattaa myös olla omassa omistuksessaan analyysilaitteisto. Näyttää kuitenkin siltä, että määräysten mukaiset hengityskaasun laadun arvioinnit jäävät useimmissa seuroissa tekemättä, mikä on huolestuttava trendi.

Kompressorin tuottaman hengityskaasun laatu on tarkastettava sukeltajien turvallisuuden vuoksi.

– Ilman puhtaus on tärkeää varsinkin, kun tehdään erilaisia seoksia sukelluksia varten.

Ilman laadun takaamiseksi kompressorin säännöllinen huolto, sijoituspaikka ja ilman ottoputken sijoitus ja koko on myös huomioitava, Pentti Parkkila muistuttaa.

KRISTIINA KARILA, MIKA RAUTIAINEN

LA MIKKO VIKKU

TURVALLISUUDEN VUOKSI. MITEN TEIDÄN SEURASSANNE TOIMITAAN?

SAIJA HELMINEN, H2O RY

1

OLE LÖYSÄ SOHVAPERUNA itselle mieleen on jäänyt oman kouluttajani ohje: pinnan alla on sitä mukavampi olla, mitä lungimmin osaa ottaa. Tasapainottamisen oppii helpommin, kun ei kiirehdi minnekään. Myös mahdolliset ongelmatilanteetkin hallitsee tässä mielentilassa paremmin.

PARHAANA OPPINA

2

KOMMUNIKOI PINNALLA KOMMUNIKAATIO on

vaikea laji varsinkin sukelluksissa. Opettele alusta asti käymään tuleva sukellus läpi parisi kanssa, on tämä sitten vanha tuttu tai upouusi sukelluspari ja tuleva sukellus kuinka ”helppo” tahansa. Kerratkaa käytettävät käsimerkit ja sukelluksen kulku vaikka se tuntuisikin turhalta. Tästä on iloa myös kokeneempana sukeltajana.

3

HAE SEURAA! käytyäsi heti pinnan alle harjoittelemaan saamiasi oppeja. Pommita uupumatta ja rohkeasti kurssikavereitasi. Liity sukellusseuraan, jos et sellaiseen jo kuulu. Seurasta löydät seuraa.

LÄHDE KURSSIN

PS. Juuri

peruskurssin käyneelle suosittelen lämpimästi Hossan sukellusleiriä, lue lisää sivulta 40, www.sukellus-hossa.fi.

Muista analysointi vuosittain! tulee todeta säännöllisesti, ja suositus on, että analyysi tehtäisiin ainakin vuosittain, ja mikäli kompressorin käyttö on hyvin runsasta, useamminkin. Jotta tämä olisi seuroille mahdollisimman helppoa ja kustannukset kohtuullisia, Sukeltajaliiton omistuksessa on analyysilaite.

ILMAN LAATU

Oikaisuja HUPS, edelliseen

Sukeltajaan 1/2013 oli päässyt muutama virhe.

kolumnin kuvaan oli pujahtanut väärä kuvaajan nimi. Kuvan on ottanut Juha Leppälä eikä Timo Vikman, kuten teksti kertoi. Toimitus pahoittelee virhettä.

SIVULLA 34

tarvitsee analyysipalvelua, ottakaa yhteyttä: Pentti Parkkila, Taronranta 15, 95600 Ylitornio puh. 0400 858 835, pentti.parkkila@sukeltaja.fi KUN SEURA

Kaatialasta kertovaan juttuun oli eksynyt virheellinen tieto. Haastateltu Jarkko Ässämäki on Jyväskylän Sukeltajat ry:n jäsen eikä Jyväskylän Sammakoiden, kuten jutussa kerrottiin. Toimitus pahoittelee virhettä.

MYÖS SIVULLE 9

HINTA Liiton

jäsenseuroille ja yhteisöjäsenille 70 € / näyte + lähetyskulut ja muille 100 € / näyte + lähetyskulut.

12 Sukeltaja 2/2013

Vetoa venttiiliin käsiventtiilin kanssa tuntuu olevan hankaluuksia, voi apu löytyä vaikka pitkäripaisen kassalta. Käsivarteen venttiilin kohdalle sujautettu pullon suojaverkko estää kuivapukua tarttumasta liiaksi aluspukuun venttiilin kohdalta ja helpottaa venttiilin käyttöä.

JOS KUIVAPUVUN

SUSANNA KALLAMA

!

Testaa

Vinkki

Tyrskyt

Hylkysukellus2013-

Museovirastossa muutoks

ia

seminaarissa vankka tietopaketti

Museovirasto on muuttanut Helsingissä Kulttuuritalon siipirakennukseen osoitteeseen Sturenkatu 4. Postiosoite säilyy ennallaan.Vrouw Maria -projekti päättyi viime vuoden lopussa, joten projektin vetäjä Sallamaria Tikkanen on siirtynyt intendentiksi Museovirastoon.

Vedenalaisen kulttuuriperinnön suojeleminen on nyt jaettu Maija Matikan ja Sallamaria Tikkasen kesken siten, että Sallamaria vastaa Itä- ja Pohjois-Suomesta ja Maija Länsi- ja Etelä-Suomesta.

HELSINGIN Venemessujen

WILLE WALLIN

yhteydessä kolmannen kerran järjestetty Hylkysukellusseminaari tarjosi taas vankan tietopaketin hylkysukelluksesta. Seminaariin toivat kansainvälistä väriä esiintyjät Virosta, Hollannista ja Ruotsista.

Maija Matikka Museovirastosta kertoi esityksessään muun muassa uudesta muinaisjäännösten hoitoon tarkoitetusta avustuksesta, jota esimerkiksi sukellusseura voi hakea Museovirastolta. Avustusta voisi hakea esimerkiksi sukelluskohteen poijuttamiseen niin, että hylyllä voidaan sukeltaa kohdetta vaarantamatta.

Lisätietoja entistämisavustuksesta löytyy sivulta www.nba.fi/fi/avustukset/ rakennusten_entistamisavustukset.

Panu Hänninen Sukeltajat ry:stä kertoi, miten sukellusseura voi olla aktiivinen hylkyjen dokumentoimisessa.

Hylkyjen suojelu ja kartoittaminen on parhaimmillaan hedelmällistä yhteistyötä eri toimijoiden kesken.

Seminaarissa kuultiin myös Vrouw Marian lastin sisällöstä, vanhojen tuomiokirjojen haaksirikkomerkinnöistä,Vi-

Hain ehdoilla

14 Sukeltaja 2/2013

SARI NUOTIO

Leffavinkki upeat dokumentit muistuttavat läheisesti Jacques Cousteaun kerrontaa. Asiat etenevät ja toimintaa on sopivasti. Vapaasukel-

PASI MANNERKOSKI

on vedenalaisen elämän elokuvaohjaaja vailla vertaa. Titanicillakin vieraillut Petron on ollut ohjaamassa muun muassa Luc Bessonin elokuvan Suuri Sininen vedenalaiskohtauksia. Tapasin Christian Petronin Israelissa, jossa illallisella hän kuvaili Titanicilla neljän kilometrin syvyydessä kuvaamisen vaikeuksia, kuin olisi kertonut hankalasta työmatkasta.

Uusimpaan elokuvaansa Guadeloupen hait (White Sharks of Guadeloupe) Christian Petron on ottanut erilaisen näkökulman. Hän halusi, että ihminen lähestyy haita luonnon ehdoilla. Pääosassa mukavasti etenevässä dokumentissa ovat vapaasukeltajat.

Nopeilla leikkauksilla ei peitellä kevyttä sisältöä, vaan dokumentti kulkee jouhevasti kuin – no, kala vedessä.

Omasta mielestäni Christian Petronin CHRISTIAN PETRON

ron hylyistä ja sukelluslupakäytännöistä, Palladan kohtalonhetkistä sekä nähtiin erinomainen hylkysimulaatio siipirataslaiva Eric Nordewallista. Nykytekniikalla syntyy vaikka mitä, kun sitä osataan hyödyntää!

Hollantilainen Pascal van Erp Ghost Fishing -järjestöstä muistutti mereen joutuvista pyydyksistä, jotka jatkavat haamukalastamista itsekseen vuodesta toiseen. Luonnon ekosysteemi kärsii ja myös sukeltajat voivat joutua vaaraan. Ghost Fishing -järjestö tekee konkreettista työtä pyydysten poistamiseksi ja valistaa asiassa.

Christian Petron piirtämässä Titanicsukelluksen kulkua sukelluskuvaaja Tobias Friedrichille Israelissa.

tajat asettavat itsensä alttiiksi pyrkiessään kiinnittämään GPS-antureita haihin, ja kaikella toiminnalla on tarkoitus edistää tietämystä hain elintavoista ja pyrkiä suojelemaan lajia.

Lohjan Urheilusukeltajien vapaasukeltaja Tero Pakkanen kommentoi filmiä.

– Varsinkin rauhalliset, pitkät leikkaukset ja otokset sukelluskohtauksissa miellyttävät silmää. Onneksi elokuva ei ollut amerikkalainen. Niissä on ahdistavan nopeita ja lyhyitä leikkauksia, ja joka paikkaan juostaan.

Etenkin vapaasukelluksen kannalta olisi ollut mielenkiintoista tietää, miten syviä ja pitkiä sukelluksia kaverit tuossa tekivät, Tero Pakkanen miettii.

PASI MANNERKOSKI

www.youtube.com/user/christianpetron

Uusi hallitus

Hallituksen kokoonpano 2013 • Teppo Lallukka, puheenjohtaja, talous ja kansainväliset asiat • Miika Härkönen, kilpailutoiminta ja antidopingtyö • Markku Leinonen, koulutus, DAN-ensiapukoulutus • Aleksi Nieminen, markkinointi ja tiedotus • Klaus Nummela, ympäristöasiat ja kulttuuriperinnön suojelu • Lilli Pykäläinen-Liikka, nuorisotoiminta • Marko Räihä, varapuheenjohtaja, ympäristöasiat ja kulttuuriperinnön suojelu • Jani Santala, turvallisuus ja koulutus • Kari Savolainen, varapuheenjohtaja, VAPEPA, koulutus ja seurayhteistyö Ota yhteyttä hallituksen jäseniin etunimi.sukunimi@sukeltaja.fi

Liiton hallituksen uudet tuulet VUODEN 2013 ALUSTA HALLITUKSESSA ALOITTI UUDEN PUHEENJOHTAJAN TEPPO LALLUKAN LISÄKSI NELJÄ UUTTA JÄSENTÄ: MIIKA HÄRKÖNEN HELSINGISTÄ, KLAUS NUMMELA VIHDISTÄ, MARKO RÄIHÄ HELSINGISTÄ JA JANI SANTALA HAUSJÄRVELTÄ.

kiinnostui hallitustyöstä, koska halusi päästä työskentelemään suomalaisen sukelluksen hyväksi. Lisäksi vapaaehtoisena toimiminen tuo hyvää mieltä, ystäviä ja uusia kokemuksia.

– Hallituksessa vastuualueitani ovat koulutus ja turvallisuus. Tavoitteeni on edistää käynnissä olevan koulutusuudistuksen läpiviemistä. Turvallisuuspuolella on tänä vuonna tarkoitus julkaista kattavammin raportointia onnettomuuksista ja vaaratilanteista. Lisäksi työn alle otetaan yleisohjeistus turvallisen seoskaasutäyttöaseman rakentamiseen, Jani Santala kertoo.

Miika Härkönen, itsekin uppopalloilija, aikoo puolestaan hallituskaudellaan paneutua erityisesti kilpalajitoimintaan.

– Meillä on upeita ja haastavia kilpalajeja, jotka ovat luonteeltaan erilaisia, mutta painivat samantyylisten ongelmien kanssa. Kaikki ovat marginaalilajeja, harrastajamäärät ovat pieniä, medianäkyvyyttä on vain vähän tai ei lainkaan ja sisäisessä tiedottamisessakin saattaisi olla parannettavaa. Nuorisotoimintaa on vaihtelevasti, mutta lajien jatkuvuuden kannalta siihen pitäisi kiinnittää erityistä huomiota ja antaa aloitteleville sukeltajille mahdollisuuksia tutustua mahdollisimman monipuolisesti myös kilpalajitarjonJANI SANTALA

taan. Toimintaa tulisi viedä kysynnän luokse vähintään lajiesittelyn tai peruskurssin muodossa ja käyttäen hyväksi niitä kanavia, joissa nuoret jo ovat, esimerkiksi sosiaalista mediaa, hän pohtii.

Kolmas tuore hallitusjäsen, Klaus Nummela, kokee, että hänellä voisi olla ammattinsa puolesta annettavaa Sukeltajaliiton toiminnassa. Klaus Nummela toimii Puolustusvoimien Sukeltajakoulun johtajana. Hän pitää tärkeänä, että Liitto tarjoaa jäsenistölle ja seuroille toimivan koulutusjärjestelmän sekä toimii tietopankkina.

– On tärkeää kuunnella seurojen toiveita ja pyrkiä vastaamaan niiden tarpeisiin. Liiton tulee myös toimia sukeltajien yhteisenä äänitorvena ulkomaailmaan.

Ehkä voisimme luoda maallikoille kuvaa vielä nykyistä helpommin lähestyttävästä harrastuksesta. Näköalapaikka Suomen sukeltavassa yhteisössä ja yhteistyö alan keskeisten toimijoiden kanssa antaa varmasti myös näkemystä ja tietoa, josta on hyötyä työssäni. Lisäksi se on jo nyt muistuttanut minua siitä, miksi sukeltamisesta tuli minulle rakas harrastus ennen kuin siitä tuli osa työtäni. Kausi on avattu Ojamossa ja Kanarialla, Klaus Nummela kertoo.

Hallituksen tehtävät SUKELTAJALIITON hallitukseen

kuuluu puheenjohtajan lisäksi kuudesta kahdeksaan jäsentä. Hallituskausi kestää kaksi vuotta, ja jäsenet sekä puheenjohtaja valitaan Liiton syyskokouksessa. Hallitus kokoontuu noin kuusi kertaa vuodessa.

SEN TEHTÄVÄNÄ ON:

• edustaa jäsenistöä, vastata toiminnasta ja taloudesta sekä toimia järjestön edunvalvojana • ohjata ja valvoa harrastussukelluksen kehitystä ja toiminnan laatua • ohjata ja valvoa eettisten sääntöjen noudattamista sekä antidopingohjelman ja tasavertaisuuden toteuttamista Liiton toiminnassa.

KRISTIINA KARILA

Sukeltaja 2/2013 15

Egypti

Uudet

hylkykoh

houkuttavat

Juuri kun Hurghadan sukellusturistit uskoivat nähneensä kaikki lähivesien uponneet laivat, hylkykohteita ilmaantui viisi lisää. Paikoista neljä on Suezinlahdella 100–250 kilometriä Hurghadasta pohjoiseen. Yksi puolestaan löytyy Hurghadan kaupungin edustalta.

TEKSTI JA KUVAT ERKKI SIIRILÄ

16 Sukeltaja 2/2013

teet

Egyptiss채

Sukeltajat tutkivat Hebat Allahia.

Sukeltaja 2/2013 17

ja ympäristönsuojelusta kiinnostuneita sukeltajia ilahduttanee tieto, että hylyt auttavat herkkien koralliriuttojen suojelussa: uponneet laivat houkuttavat matkaajia pois paljon sukelletuilta, ympäristöpaineista kärsiviltä riutoilta. Lisäksi alukset peittyvät vähitellen koralliin ja muodostuvat uusiksi merenalaisen elämän keitaiksi. Idylliä häiritseviä öljyvuotojakaan ei Suezinlahden hylkysafarin kohteissa ole onneksi havaittu.

ILMASTONMUUTOKSESTA

SS TURKIA TOISEN MAAILMANSODAN AJALTA

Pohjoisin “uusista” hylyistä on SS Turkia. Alus valmistui Englannin Hullissa vuonna 1910. Samalla vuosikymmenellä Turkia liikennöi Riikaan ja Pietariin, joten on mahdollista että se on poikennut Suomenkin satamiin. Toisen maailmansodan aikana räjähdykset ja tulipalo upottivat 91 metriä pitkän brittilaivan.

Se painui köli edellä pohjaan Zafaranan luona Egyptissä vuonna 1941. Ei ole varmaa, aiheuttiko katastrofin ilmahyökkäys vai lastin syttyminen itsestään. Ihmishenkien menetyksestä hylkyraporteissa ei ole mainintaa. Niissä kerrotaan kuitenkin, että ruumissa kuljetettiin räjähteitä ja tuliaseita. Myös autonrenkaita oli

lastina isot varastot. Meren elämää koralleista suuriin kalaparviin on Turkiassa nykyään runsaasti. Mieleeni jäivät muun muassa enkelikalat sekä aluksen vierellä asunut iso keihäsrausku. Laivassa on niin paljon nähtävää, että yksi sukellus paikalla ei riitä. Jopa safareita järjestävä Hurghadan konkari Kimmo Hagman puhuu aluksesta Punaisenmeren uutena Thistlegormina. Onneksi syvyyttä ei ole enempää kuin 15–24 metriä, joten hylkyyn voi päivässä sukeltaa kolme kertaa. Virtaa paikalla usein tuntuu. Lisäksi plankton rajoittaa veden kirkkautta: vaakanäkyvyys on tyypillisesti 10–15 metriä.

SS SCALARIA MUUTTUU RIUTAKSI

Myös SS Scalaria on hylky, jossa tutkittavaa riittää, onhan pituutta 125 metriä. Brittilipun alla purjehtinut Shellin tankkeri laskettiin vesille Englannin Newcastlessa vuonna 1921. Kun alus oli ankkurissa Ras Gharibin öljyntuotantoalueella Suezinlahden länsirannikolla toisen maailmansodan aikana, saksalaiset lentokoneet hyökkäsivät sen kimppuun 1942. Tulipalo ja räjähdykset tuhosivat suuren osan laivaa vääntyneiden teräslevyjen kokoelmaksi, ja

Turkia liikennöi Riikaan sekä Pietariin ja ehkä poikkesi Suomeenkin.

Sukellusopas Kimmo Hagman Turkian keulassa.

Keltapyrstöbarrakudat kiertelevät Scalarian peräosassa.

11 miestä menetti henkensä. Tunnistettaviakin kansirakenteita ja konehuoneen laitteita sukeltajan silmä toki pohjalta löytää. Samoin sekä perä että keula kohoavat ehjinä. Hienoa on myös havaita, että Scalaria on vähitellen muuttumassa eläväksi riutaksi: jotkin kivikoralliyhdyskunnat ovat ehtineet kasvaa suuriksi. Samoin kalaparvet ovat mahtavan kokoisia. Minua pienet keltapyrstöbarrakudat kiertelivät aluksen jäänteiden keskellä. Lisäksi pari sukeltajanmittaista cobiaa jäi hylystä mieleeni. Turkian tapaan Scalariankin tutkimus on helppoa, sillä alus on pohjassa pystyasennossa. Myös noin 10– 12 metrin sukellussyvyys sallii pitkät pohja-ajat. Näkyvyys veden alla on 15–20 metriä.

Tässä Aboudyn ruumassa ei lastia näy.

LÄHES EHJÄ MV ABOUDY

Kolmas vähän sukellettu Suezinlahden hylky on egyptiläinen rahtilaiva MV Aboudy. 76-metrinen alus rakennettiin Ville de Tenesissä Alankomaissa ja laskettiin vesille vuonna 1959 tai 1960. Kohtalonsa Aboudy tapasi myrskyssä Ras Gharibin vesillä 1988. Laiva haaksirikkoutui ja päätyi merenpohjaan vasemmalle kyljelleen. Lastiruumissa pohjaan painui muun muassa alumiinia ja yskänlääkettä.

Jälkimmäistä veneemme kannelle päätyi pullollinen tutkittavaksi.

Onneksi kenelläkään ei ollut yskää, joten vanhan lääkkeen teho jäi kokeilematta. Aluksella kuljetettavana olleen karjan kohtalosta ei ole tietoa. Myöskään ihmishenkien menetyksestä ei lähdeteksteissä ole mainintaa. Nykyäänkin Aboudy näyttää lähes ehjältä laivalta, joka nojaa pohjaan pitkän mastonsa varassa. Päärakenteista vain komentosilta on hävinnyt. Lastitilat ovat melkein tyhjät, ja laivan avarissa sisätiloissa on helppoa uida hyvässä valossa ruumasta toiseen melko turvallisesti. Enkelikaloja ja pikkukalaparvia hylyssä näkee, mutta koralli peittää metallipintoja vain vähän. Aboudyn hylyllä maksimisyvyys on 12 metriä ja näkyvyys 20–25 metriä.

Sukeltaja 2/2013 19

Kalastajat työssään Suezinlahden länsirannalla.

Bakr toimi tutkimusaluksena Egyptin öljykentillä, kunnes israelilaishävittäjät upottivat laivan vuonna 1973.

MS BAKR LEPÄÄ 10 METRISSÄ

MS Bakr on helpoin sukellettava Ras Gharibin alueen kolmesta hylkykohteesta. Egyptiläisalus valmistui vuonna 1964 Kievissä Ukrainassa, joka vielä silloin oli osa Neuvostoliittoa. Bakr toimi tutkimusaluksena Egyptin öljykentillä, kunnes israelilaishävittäjät upottivat 49-metrisen laivan raketein Yom Kippur -sodassa vuonna 1973. Aluksen runko ja kannet ovat hyökkäyksestä huolimatta melko ehjät. Ehkä tämän takia hylkyraportit eivät ihmisuhreista kerro. Bakr on kaikista uponneista laivoista helpoimmin tunnistettavia: nimi ja kotisatama Suez ovat isoin korkokirjaimin aluksen perässä niin meikäläisin kuin arabialaisinkin kirjaimin. Keulassa olevan ohjaushytin lisäksi kannella näkyy kaapelikeloja, jotka lienevät vanhaa tutkimusvälineistöä.

Korallia sekä kaloja Bakrin liepeillä on vähemmän kuin vaikkapa Scalarian hylyllä. Bakrilla on kuitenkin miellyttävää sukeltaa, sillä laiva ei ole kovin iso eikä 10 metrin pohjasyvyyskään

20 Sukeltaja 2/2013

hirvitä. Lisäksi alus lepää pohjalla pystyasennossa. Näkyvyys on 10–15 metriä.

SYVÄLLE UPONNUT HEBAT ALLAH

Hurghadan kaupungin ja Pikku Giftun -saaren sekä Gota Abu Ramada -riutan välimaastossa on vielä yksi vähän tunnettu hylky.

Kyseessä on egyptiläinen 44,5 metriä pitkä rahtilaiva MS Hebat Allah. Ranskan Ingrandesissa vuonna 1985 valmistunut alus ei ehtinyt pitkään meriä kyntää. Hebat Allahille kävi köpelösti, kun ankkurointi- tai poijuköydet pettivät myrskyssä Hurghadan vesillä.

Haverissa alus ajautui pintariutalle kaupungin edustalle. Vuonna 2004 sukelluskeskukset päätyivät yhteistyössä viranomaisten kanssa upottamaan Hebat Allahin Egyptin ensimmäiseksi keinotekoiseksi riutaksi. Jokin meni riutalta irrotuksen jälkeisessä hinauksessa kuitenkin mönkään, ja omapäinen Hebat Allah joutui jo toisen kerran paikkaan, jonne sen ei pitänyt päätyä. Laiva nimittäin upposi pal-

Bakrin keulakannelta löytyy järeä ankkuripeli.

jon syvempään veteen kuin oli tarkoitus. Kohteena Hebat Allah sopiikin vain kokeneille harrastajille, sillä merenpohjaan on 46 metriä.

Sukellus täytyy muistaa suunnitella huolellisesti, sillä suurin osa siitä vietetään syvällä, reilusti yli 30 metrissä. Rahtilaivan tutkiminen on kuitenkin mieleenpainuva kokemus, sillä vesi on avoimella ulapalla valtavan kirkasta. Omalla safarillamme kölillään lepäävä hylky näkyi veden läpi jo pinnasta lähtiessä. Ensimmäiset korallikasvustot puolestaan löytyivät komentosillalta, jossa myös uiskenteli siipisimppuja.

Rannikon iltamaisemissa silmä lepää.

Lisää tietoa Egyptin uusista hylkykohteista löytyy seuraavilta nettisivuilta, joita on käytetty myös tämän artikkelin lähteinä: www.aquatours.com/ www.shipwrecksofegypt.com/ www.deeplens.com/ www.facebook.com/KimmoHagman.Photographer www.coastalchallenges.com

Sukeltaja 2/2013 21

Persoona / Satu Suomalainen / Loppi

Vauvauinnissa vietetään laatuaikaa perheen kesken 30-VUOTIAS,VASTAAVA LIIKUNNANOHJAAJA SATU SUOMALAINEN ON VAUVAUINTIKONKARI NIIN TYÖSSÄÄN KUIN VAPAA-AJALLAANKIN. PIENEN VAUVAN JA TAAPEROIKÄISEN LAPSEN ÄITI RENTOUTUU LENKKEILEMÄLLÄ JA YSTÄVIÄÄN TAPAAMALLA. UNOHTUMATTOMIN SUKELLUS PÄÄTTYI KUNNON NAURUIHIN.

TEKSTI NINA LEPPÄNIEMI KUVA ULLA SUOMALAINEN

MILLOIN SUKELSIT ENSIMMÄISEN KERRAN?

säisin parasta, mitä tiesimme, oli viettää koko päivät uiden.

Ihka ensimmäisen kerran sukelsin uimahallissa Riihimäellä. Ensimmäisen avovesisukellukseni tein Riihisalossa 90-luvun alkupuolella.

Voi sitä jännityksen määrää, kun kala uiskenteli maskin edestä!

MINKÄLAISTA VAUVAUINTI ON OHJAAJAN SILMIN?

MITEN INNOSTUS SUKELTAMISEEN SYNTYI?

Yhtenä lauantaiaamuna vuonna 1989 lähdimme veljieni kanssa hetken mielijohteesta kokeilemaan laitesukellusta. Sille tielle jäimme kaikki. Kiitos tästä kuuluu hyvälle ohjaajalle Taurun Sepolle, jolta opin sekä sukelluksen perusvälineiden käytön että uppopallon alkeet.

MINKÄLAINEN ON SUKELLUSHISTORIASI?

Varsinainen lajini on ollut uppopallo vuosina 1990–2010. Olen pelannut kaikissa sarjoissa sekä nuorten että naisten maajoukkueissa. Lajissa minua kiehtoo sen taktisuus ja fyysisyys. Oli mahtavaa osata pelata jokaista pelipaikkaa. Harjoituksissa vaadittiin paljon ja koulittiin – se opetti. Parasta antia taisi loppujen lopuksi kuitenkin olla meidän ”nuorten” oma porukka. Laitesukelluskokeiluja minulla on ollut vuosien varrella niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

MIKÄ ON OLLUT MIELEENPAINUVIN SUKELLUKSESI?

Mieleenpainuvin sukellukseni on ollut Melkuttimella, Lopella. Olin mukana sukeltamassa kurssilla, jossa osalla porukasta oli avovesisukelluksia. Kun lähdimme kouluttajan kanssa hakemaan viimeistä poijua, tajusimme, ettei kummallakaan ollut kompassia. Siellä me sitten pyörimme pitkään ympyrää ja kikatimme kippurassa pinnan alla muiden ollessa yläpuolellamme. Parhaat nähtävyydet ovat olleet puolestaan Thaimaassa Koh Changin saarella.

OHJAAT VAUVAUINTIA, OLITKO ITSE KOVA UIMAAN PIENENÄ?

Olen aina ollut kova uimari.Välillä lähes asuimme uimahallissa. Ke-

22 Sukeltaja 2/2013

Se on perheen yhteistä aikaa, josta kaikki voivat nauttia tasapuolisesti. Haluan ohjata vanhempia ohjaamaan lastaan vedessä siten, että vedessä oleminen tuntuu turvalliselta ja hauskalta. Uinnin aikana vauva saa vanhempiensa jakamattoman huomion.

MITÄ VAUVAUINTI LASTESI KANSSA MERKITSEE SINULLE?

Vauvauinnin aloittaminen omien lasten kanssa oli meille luonteva valinta. Kolmevuotiaan esikoisen kanssa olemme uineet säännöllisesti koko ajan, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kuopuksemme on tällä hetkellä 3,5 kuukauden ikäinen, joten hänen kanssaan uinnit on juuri aloitettu.

Haluan vanhempana luoda molemmille lapsilleni säännöllisen harrastuksen ja kokemuksen turvallisesta vedessä olosta. Mökkimme on aivan järven rannassa, joten haluan veden olevan tuttu elementti lapsilleni.

KENELLE VAUVAUINTI SOPII?

Ehdottomasti ihan kaikille.Vauvauinnissa oppii paljon oman lapsensa luonteesta ja olemuksesta. Erityisesti suosittelen uintia erityislapsille, mikäli lääkäri antaa siihen luvan. Myös vanhemmat, jotka pelkäävät itse vettä tai eivät osaa uida, saavat vauvauinnista luottamusta omaan vedessä olemiseensa.Vauvauinnissa veteen tutustutaan ohjatusti.

KUINKA SUKELLUSSEURAT VOIVAT OTTAA OSAA VAUVAUINTITOIMINTAAN?

Sukellusseurat voisivat harjoitella vedenalaista valokuvausta vauvauintialtailla. Kuulun itse Riihimäen Urheilusukeltajiin. Olen ollut samassa seurassa aina – hyvää on turha vaihtaa.

Joko tai?

UIMAPATJA VAI AURINKOTUOLI?

Aurinkotuoli. Ihanaa rentoutumista hyvän kirjan kanssa.

AAMU- VAI ILTAUINTI?

Aamu-uinti virkistää kummasti ja saa päivän kunnolla käyntiin.

LASTENALLAS VAI POREKYLPY?

Lastenallas. Siellä ei käy ainakaan aika pitkäksi!

SUKELLUS SUOMESSA VAI ULKOMAILLA?

Ulkomailla on sukelluksen kannalta loistavat puitteet: lämmintä vettä ja paljon nähtävää.

t a v i a s t u p m Si sinetin SUKELLUSSEURA SIMPPU RY ON SAANUT MAALISKUUSSA NUOREN SUOMEN MYÖNTÄMÄN SINETIN.

TEKSTI KRISTIINA KARILA KUVAT JARKKO NIEMINEN

SINETTISEURAT ovat

lasten ja nuorten liikunnan kärkiseuroja. Ne ovat aktiivisia ja kehityshaluisia – lajiensa ja paikkakuntiensa parhaita.

Sinetin saaminen on seuralle kunnia-asia, mutta se tuo seuralle myös vastuuta. Sinetti on lupaus laadusta.

AKTIIVINEN SIMPPU

Seurassa lapsille ja nuorille järjestetään viikoittaista toimintaa. Kuuteille on oma ryhmänsä. Norpat on jaettu kolmeen eritasoiseen ryhmään.Yhteensä norppa- ja kuuttitoiminnassa on mukana noin 100 lasta, nuorta ja aikuista. Norppien harjoitteluun kuuluu uimatekniikan ja snorkkelisukellustaitojen opettelu ja tietysti myös pelit ja leikit.

– Talvella tapahtuvan halliharjoittelun lisäksi järjestämme kesällä seuran tukialuksella snorklaus- ja sukellusleirin sekä käymme snorklailemassa Salon lähivesissä. Laitesukelluskursseilla olemme pitäneet edelleen kiinni 15 vuoden ikärajasta. Hyljeikään ehdittyään norpat voivat osallistua kurssille – tämän kevään laitesukelluksen peruskurssin osanottajista puolet on nykyisiä ja entisiä norppiamme, kertoo sinettiprosessia käynnistämässä ollut norppaohjaaja Olli-Pekka Juhantila.

LAATUA JA VIESTINTÄÄ

Mitä sinetti merkitsee sukellusseuralle?

– Sinetin eteen on tehty paljon työtä, joka on auttanut jäsentelemään koko seuran toimintaa. Olemme miettineet uudelta pohjalta seuran tehtäviä ja erityisesti sukellusturvallisuuteen liittyviä asioita.

Sinettiprojekti on ikään kuin pakottanut meidät panostamaan toiminnan laatuun ja monipuolisuuteen.Yhdessä tekemisen meininkiä on viety eteenpäin projektin kuluessa, Olli-Pekka kertoo.

Prosessi on vaatinut luonnollisesti seuran toimintatapojen miettimistä ja uudelleen muokkaamista.

– Mitään valtavia mullistuksia ei ole tapahtunut, mutta nykyisin toimintaperiaatteet on dokumentoitu ja niiden mukaisesti pystytään varmistamaan yhtenäinen toimintalinja. Erityisesti viestintään olemme panostaneet. Facebook toimii tehokkaana pikaviestivälineenä ja uusi jäsenlehti kertoo asioista vähän syvällisemmin.

24 Sukeltaja 2/2013

Kasvis-

Leikki

keitto

ENSIN asetutaan

piiriin muodostaen keittokattila. Seuraavaksi kuumennetaan kattilan vesi kiehuvaksi puhaltamalla siihen kuplia. Kun vesi kiehuu, on aika heittää kattilaan kasviksia, eli perunaa: kaikki näyttävät kilpparikellunnan, porkkanaa: kellutaan suorana ja inkivääriä: meritähtikellunta. Maustaa voi myös pippurilla: mennään kyykkyyn pohjaan. Sekaan voi keksiä oman maun mukaan muitakin aineksia kelluntoineen tai temppuineen.

Simppujen nuoret nostivat sinetin pinnalle ja samalla seuran toiminnan sinetin arvoiselle tasolle.

Haastamme Sukellusseura Hydromanian Vantaalta kertomaan seuraavan leikkivinkin.

SANNA ALAJOKI, KESKI-UUDENMAAN SUKELTAJAT

Tuunaa! Tee itse sukellusvanne KEKSIMME muokata

tavallisen hulavanteen läpisukellusrenkaaksi. Hulavanteita saa parilla eurolla, kun taas oikeat läpisukellusrenkaat maksavat aika paljon enemmän.

Hulavanteen päät on kiinnitetty yhteen niitillä ja teipillä. Avasimme vanteen sauman kohdalta, laitoimme sen sisälle noin 1/3 mitalta kuparikaapelia ja kiinnitimme vanteen yhteen hyvälaatuisella vettä kestävällä teipillä. Kuparikaapelia jää usein työmailta noin metrin mittaisia hukkapätkiä. Hiekkapuhallushiekkaa tai muuta sellaista voisi toki myös kokeilla, mutta tällöin tulisi varmistaa, ettei hiekka pääse valumaan pois teippauksen pettäessä.

Tarvittaessa vanteeseen voi sitoa narulla imukuppikiinnikkeen, jolla vanteen saa paremmin pysymään paikallaan pohjassa. Meillä on myös komposiittiputkesta tehty teline, johon voi kiinnittää useamman vanteen esimerkiksi sukellusrataa varten. Telineessä on se hyvä puoli, että sen pystyy helposti taivuttamaan haluamaansa muotoon. Eli jos tarvitsee tehdä rata, jossa vanteet ovat suorassa rivissä tai kiemurrellen, niin se onnistuu samalla telineellä. Ilman telinettäkin vanne pysyy altaan pohjassa pystyssä, jos vain paino on laitettu siihen oikein.

Jipii!

Jee! Jee!

MINNA ANDERSIN, PARIKKALAN SUKELTAJAT

Sukeltaja 2/2013 25

Teknari / Martti Lumikuru ja Mia Pietikäinen

Techü13

– tietoa, taitoja ja uskomattomia tarinoita ORDISKAYAN LUOLA VENÄJÄLLÄ, SUKELLUSTA 9135 METRIN PÄÄHÄN LUOLAN SUULTA, SUOMALAISEN TEKNIIKKASUKELLUKSEN HISTORIAA – NÄITÄ JA MONIA MUITA MIELENKIINTOISIA AIHEITA SAATIIN KUUNNELLA TEKKUSEMINAARISSA.

tammikuussa Espoon Dipolissa kaksipäiväisen Techü13-tekniikkasukellusseminaarin yhdessä Finnish Cave Diving Assosisationin (FCDA) kanssa. Seminaari oli järjestyksessään jo kolmas. Tänä vuonna uutuutena olivat sunnuntain workshopit, joissa pystyi syventämään tietouttaan omista kiinnostuksenkohteistaan. Workshopit osoittautuivat erinomaiseksi tavaksi paneutua aiheisiin syvällisemmin. Erityisesti kiitosta sai Antti Apusen ja Janne Suhosen vetämä tilaisuus valaisemisesta sukelluskuvauksessa haastavissa olosuhteissa.

Workshoppeja tullaan hyödyntämään myös tulevissa seminaareissa.

SUKELTAJALIITTO JÄRJESTI

VENÄLÄINEN SEIKKAILU

Pohjalla pitää olla luolasukelluskoulutus, Sami Paakkarisen mukaan vähintään Introduction to cave -taso. Keskuksen pitäjä puhuu hyvää englantia. Lisätietoja www.ordacave.ru.

SYVÄLLE ON MENTY ENNENKIN

Sukeltajaliitossa jo pitkään vaikuttanut Marko Kauppinen kertoi lyhyesti suomalaisen tekniikkasukeltamisen esihistoriasta ajalta, jolloin tekniikkasukeltamista ei edes ollut terminä olemassa. Ensimmäiset luolasukelluksiin verrattavat sukellukset tehtiin jo 70-luvun alussa, ja merellä syvälle ollaan aina osattu mennä. Luento oli hyvä muistutus siitä, kuinka Suomessa tehtiin vaativia sukelluksia jo kauan ennen seoskaasuja ja rebreathereita sekä siitä, kuinka tekniikkasukeltamisella on yhteiset juuret virkistyssukelluksen kanssa.

MATTI ANTTILA

Lauantaipäivän aloitti Sami Paakkarisen luento sukeltamisesta Venäjällä sijaitsevassa Ordiskayan luolassa. Ordinskaya sijaitsee Permin maakunnassa, Uralin juurella. Äkkiseltään kohde VAATIVAA LUOLASUKELLUSTA saattaa kuulostaa melko hurjalta ja haastavalta, mutta tosiasiDivers of The Dark -ryhmän Antti Apunen ja Janne Suhonen assa paikan päällä on melko hyvä logistiikka. Luento käsitteli kertoivat vaativien olosuhteiden kuvausprojekteista ja erityisesluolan historiaa, sielti mitä kaikkea niissä voi lä tehtyjä sukelluksia, mennä vikaan. Huolelkulkuyhteyksiä ja mitä lisestakin suunnittelusta sukeltaminen Ordisja ennakkovalmisteluista kayassa oikein vaahuolimatta kaikki harvoin tii. Helpoiten alueelle menee niin kuin käsikirpääsee lentämällä Jejoituksessa, ja paineiden katarinburgiin, johon kasvaessa kokeneetkin suon Helsingistä suoria keltajat tekevät virheitä. lentoja. Lento kestää Siinä vaiheessa kun me noin kolme tuntia, ja saamme luettavaksemme tämän jälkeen on vietai katsottavaksemme mielä noin 270 kilometlenkiintoisia dokumentteriä kohteelle. Noudon ja, ovat tekijät joutuneet lentokentältä voi sopia näkemään todella paljon paikallisen sukellusvaivaa. Lisätietoja www.diyrittäjän kanssa. Paiversofthedark.com. kan päältä löytyy hyvä Englantilaisen Jason majoitus, ilma- ja nitMallinsonin luento käsitroksitäytöt, erinomaisteli sukeltamista Pohjoista ruokaa ja muutenEspanjassa sijaitsevassa Badewanne-ryhmä teki yhteistyössä National Geographicin kanssa kin hyvät palvelut.

Pozo Azul -luolassa. Pozo dokumentin Suomenlahdelta löytyneestä sukellusveneen hylystä.

26 Sukeltaja 2/2013

SUSANNA ALANEN

Suunnittelusta huolimatta kaikki harvoin menee niin kuin käsikirjoituksessa.

Azul on hyvin haastava paikka sukeltaa: se on ahdas, siellä on virtauksia ja kivet ovat erittäin teräviä. Välillä painavia varusteita pitää kantaa luolan kuivaosissa pitkiä matkoja. Sukellettava matka on hyvin pitkä – Mallinson on käynyt ryhmänsä kanssa 9135 metrin päässä luolan suuaukosta. Näin pitkät sukellukset vaativat jo useita tukisukeltajia. Ryhmä joutui muun muassa paluumatkalla yöpymään yhdessä tällaisessa kuivaosassa. Jotain projektin laajuudesta kertoo se, että ryhmä asensi pinnan ja yöpymispaikkansa väliin puhelinlinjan. Ryhmä on tutkinut luolaa vuodesta 2001 lähtien. Tällä hetkellä suurimpana haasteena on päästä saavutettuun pisteeseen sekä siellä vallitsevat haastavat olosuhteet.

Mikäli esimerkiksi kuivapuku rikkoontuisi, olisi paluu todella epätoivoinen yritys. Mallinson on dokumentoinut Pozo Azulin tutkimuksiaan kotisivuilleen www.pozoazul-cavediving.org.

SIDE MOUNTIN KEHITYS

Lamar Hires on tunnettu muun muassa IANTD:n hallituksesta ja Dive Rite -yrityksen perustajana sekä toimitusjohtajana. Lamar

Hires on yksi kokeneimpia luolasukeltaja maailmassa. Hänen luentonsa kertoi side mount -järjestelmän kehittymisestä. Lamar Hires ryhtyi kehittämään järjestelmää vuonna 1982 omiin tarpeisiinsa, kun tuli tarve päästä yhä pienempiin luoliin, joihin perinteisillä selkäpulloilla ei mahtunut. Lamar Hires on jatkanut kehitystyötä tähän päivään saakka. Lisätietoja www.diverite.com, You Tube.

Päivän luennot päätti Badewanne-ryhmän Jouni Polkon ja Sten Stockmanin esitelmä hylkyjen tutkimisesta ja etsimisestä Suomenlahdella. Miehet käyttivät esimerkkinä Operation NIL:ssä uponneita saksalaisia Z35- ja Z36-hävittäjiä. Luento osoitti jälleen, kuinka hylkyjen etsinnässä suurin osa työstä tehdään jossain muualla kuin sukelluksissa.

Kaiken kaikkiaan lauantain luennot olivat todella mielenkiintoisia. Vaikka luentojen aiheet olivat sellaisia, etteivät ne sukelluksina sovellu aivan aloittelijoille, ne kuitenkin esitettiin siten, että jokainen tekniikkasukeltamisesta kiinnostunut sai varmasti niistä jotain irti. Kiitoksia järjestäjille, jäämme jännittyneenä odottamaan seuraavaa Techü-seminaaria.

Sukeltaja 2/2013 27

Mitä jos

iho ei tykkää sukeltaa?

KIRISTÄÄ JA KUTITTAA, ON TUKALA OLLA JA IHO ON KAMALAN NÄKÖINEN. EI KIVAA, MUTTA RAKKAASTA HARRASTUKSESTA EI TARVITSE LUOPUA IHO-OIREIDEN VUOKSI.

TEKSTI SUSANNA ALANEN KUVAT ANTTI LUUKKANEN

helposti oireita, kun iho on paljon kosketuksissa veden kanssa. Vihtiläinen sukeltaja Mari PihlajaKuhna on kärvistellyt atooppisen ihonsa vuoksi monta kertaa.

Rakasta harrastusta hän ei kuitenkaan halunnut lopettaa, vaikka iho oireili joskus pahastikin.

– Aloitin sukeltamisen vuonna 1995, kun sain ylioppilaslahjaksi sukelluskurssin. Melko pian huomasin, että sukeltaminen aiheutti iholle allergisen reaktion tyyppisiä oireita, mutta aivan heti en osannut yhdistää oireita atooppiseen ihoon. Aluksi sukelsin märkäpuvulla ja vasta kuuden vuoden sukeltamisen jälkeen ymmärsin vaihtaa kuivapukuun, hän kertoo.

Märkäpuvulla sukeltaminen aiheutti ihottumaa, kutisevaa näppylää ja jopa paukamia koko vartalolle. Kosteus ja hankaus eivät tee hyvää herkälle iholle.

– Nuorempana asian kanssa oli vaikeampaa, sillä tuntui pahalta, kun iho oli kamalan näköinen. Monta kertaa itkeskelin, että miksi näin on ja täytyykö sukeltaminen lopettaa. Mutta jos haluaa jatkaa, niin sitten vaan HERKKÄIHOISILLE TULEE

28 Sukeltaja 2/2013

jatkaa ja keksii apukeinoja, jotka omalla kohdalla tepsivät parhaiten. Harrastaa kyllä voi, vaikka iho vähän herkempi olisikin, mutta se tosiasia täytyy hyväksyä, että sukeltamisesta ei ehkä tule ammattia, Mari tsemppaa.

KUIVAPUKU ON PARAS

Kuivapuvusta Mari ei luovu. Hän suosittelee kuivapuvun kokeilemista kaikille, joista tuntuu, että iho kärsii märkäpuvun aiheuttamasta hankauksesta ja hautumisesta.

– Ihottuma ja oireet tulevat enimmäkseen niille alueille, joilla iho kastuu. Kannattaa siis kokeilla puvun kanssa myös kuivahanskoja. Kokokasvomaski on toiminut hyvin itselläni, tällöin myös pää pysyy kuivana, hän kertoo.

Marin iho on kuitenkin niin herkkä, että korvienkin iho meinaa mennä rikki hupun alla.

Kaulamansetin alue ärtyy usein.

Konstit ovat kuitenkin monet.

– Runsas talkitus kasvojen ja kaulan alueella auttaa ehkäisemään oireita. Käytän korvien suojana nenäliinoja hupun alla, hän sanoo.

Kesä hellii ihoa. Mari ja Aura nauttivat Isokarin leiritunnelmasta 2012.

Kuivapuvun kanssa kannattaa kiinnittää huomiota myös alusasun valintaan ja valita sellainen, joka ei ärsytä ihoa.

– Leireillä tai muissa olosuhteissa, joissa tulee tulee joko paljon tai pitkiä, intensiivisiä sukelluksia, kannattaa muistaa vaihtaa tai mahdollisuuksien mukaan pestä alusasua. Muuten iho ei tykkää.

TAUOTTAMINEN JA HOITO AUTTAVAT

Mari on huomannut, että erityisesti leireillä tai reissuilla iho saattaa mennä huonompaan kuntoon, kun se ei ehdi jatkuvan altistuksen vuoksi elpyä sukellusten välissä.

– Ihottuma talttuu kuitenkin yleensä viikossa tai parissa tiheiden sukellusten jälkeen. Yksittäisilläkin sukelluksilla huuhtelen aina kasvot sukelluksen jälkeen puhtaalla vedellä, sitten rasvaus ja vielä kortisoni tai takrolimuusivoide, jos oikein kutisee. Perusteellinen rasvaus ja hoito auttavat kyllä. Minulla myös saunominen ja sen jälkeen rasvaus rauhoittavat ihoa. Jos iho joskus on oikein pahana, niin sitten täytyy vaan pitää taukoa, kunnes se laantuu, hän kannustaa.

– Aktiivinen ihottuma toki hankaloittaa elämää, mutta silloin kun iho on kunnossa, ei herkkä iho ole este harrastukselle, toteaa ihotautien erikoislääkäri Anita Remitz HYKSin Iho- ja allergiasairaalasta. Hän muistuttaa, että kunnon hoidolla iho-oireet monesti tasoittuvat.

– Usein ihmiset alihoitavat ihoa ja hyväksyvät, että ihottumaa on aina jonkin verran. Ne, jotka jaksavat kunnolla hoitaa ihoaan, saavat ihottuman hallintaan. Jos ihottuma on lievää, kortisonipohjaiset voiteet tepsivät. Niitä ei voi kuitenkaan käyttää jatkuvasti, sillä kortisoni ohentaa ihoa jatkuvassa käytössä. Takrolimuusivoiteita voi taas käyttää pitkiäkin aikoja yhteen soittoon, hän jatkaa.

Hyvä perusvoide on herkän ihon hoidossa tärkeää. Perusvoiteen pitäisi olla sellaista, joka myös estää kosteuden haihtumista iholta, pelkkä rasvaisuus ei riitä. Esimerkiksi karbamidia sisältävät ja glyserolipohjaiset voiteet pitävät kosteuden hyvin.

AURINKO ARMAS, KIPPURAVARVAS

Jos aurinko on sukeltajan paras ystävä, on se sitä myös atoopikolle. Monille atoopikoille kesät ovat muutenkin helpompaa aikaa kuin talvet. Lomamatkoilla iho ei useinkaan oireile.

– Punaisellamerellä pystyn sukeltamaan märkkärilläkin. Suolainen vesi ja aurinko hellivät ihoa, ja oireita ei juurikaan tule, mikä on tietysti mukavaa. Aurinkorasvat kannattaa kyllä pestä huolellisesti pois ennen puvun vetämistä päälle, muuten tulee kunnon reaktio, Mari vinkkaa.

– Mieto suolavesi voi olla avuksi, etenkin psoriasispotilaille.

Auringonvalolla on tulehdusta ehkäisevä vaikutus, mutta kannattaa varoa, ettei liian ärtynyttä ihoa altista liikaa auringolle, sillä se voi jopa pahentaa ihottumaa, Anita Remiz sanoo.

Parhaiten itselle sopivat keinot löytyvät vain kokeilemalla.

Kannattaa kuunnella omaa kroppaa, eikä kannata turhaan tuskastua. Muista, että iho aina lopulta rauhoittuu jossain vaiheessa.

Herkkäihoisen sukeltajan tärpit • OTA KÄYTTÖÖN

kuivapuku

• KAVERIKSI talkki, kokokasvomaski

tai kuivahuppu laadukas perusvoide • KORTISONI- tai takrolimuusivoide tarvittaessa • JOS IHO ärtyy liikaa, pidä taukoa • SUOLAVESI hellii hipiää • OTA aurinkokylpyjä, muista suojakertoimet • KOKEILE, mikä toimii sinulle parhaiten.

• MUISTA

Sukeltaja 2/2013 29

Kuva-albumi Under the pier EERO HĂ„LLFORS

30 Sukeltaja 2/2013

Laiturin alla KUVA on

otettu heinäkuussa 2012 Päijänteellä, tarkemmin Padasjoella Mainiemessä. Kuva syntyi oikeastaan puolivahingossa, kun sukelluksen lopussa tulin vilkaisseeksi ylös ja huomasin, että aurinko loi hienon valon laiturin läpi. Useammasta kuvasta mielestäni tämä onnistui parhaiten.

Tämän vuoden kuvaukset olen aloittanut jo Iso-Melkuttimella tammikuussa kuvaten jäänalaista talvea. Maaliskuussa lämmittelin Barbadoksella, jossa vietimme parin viikon sukelluslomaa. Minulla se tietysti meni kuvauksen merkeissä. Loppuvuosi tulee sitten kierrettyä kotimaan vesiä, ja varmaan taas tulee kuvattua paljon Päijänteen kansallispuiston alueella. Jos aikaa jää, niin ehkä Länsi-Ruotsi tai Norja on hiukan ollut mielessä.

Sukelluskuvauksen aloitin 2008, vuosi sen jälkeen, kun aloitin sukellusharrastuksen. Pikkuhiljaa vesielementti alkoi tuntua mukavalta.Valokuvaamista olen hiukan harrastanut aina, ja nyt sukeltamisen myötä avautui kokonaan uusi maailma, jota ikuistaa. Eniten tykkään kuvata pohjoisilla vesillä, ja erityisesti luonto ja valot ovat minun juttuni. Kuvia esimerkiksi toisista sukeltajista ei juurikaan tule otettua.

Omassa seurassa minulle vitsaillaankin suuresta ahvenkuvakokoelmasta.

Kolumni JAANA KILPONEN,YLITARKASTAJA,VALVIRA SUH:N UIMAHALLIVALIOKUNNAN ASIANTUNTIJAJÄSEN URHEILUSUKELTAJAT RY

opetteleminen, taitojen parantaminen ja laitteiden testaaminen altaissa on meille sukeltajille todella tärkeää. Hallivuoroja on vain joskus perin hankalaa saada. Yksi vuorojen saamiseen vaikuttava tekijä saattaa olla hallin SUKELTAMISEN

ja allasveden laatua sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 315/2002 mukaan. Asetuksessa on säädetty, että allasvedessä on oltava vapaata reagoivaa klooria vähintään 0,3–0,4 mg/l pH:sta riippuen. Kloorilla tapetaan veteen ui-

Huuhdellaan kaikki altaaseen vietävä tavara, ja otetaan muut hallin asiakkaat huomioon. omistajan epäily siitä, että me sukeltajat likaamme allasvettä. Vaikka mehän me juuri näemme kaikkein parhaiten ne laastarit, hiukset ja kynnenpätkät altaiden pohjilla, eikä meitä saisi syytellä huonosta hygieniasta. Mutta miksi allasveden laatu on niin tärkeää hallin omistajalle?

marien mukanaan tuomat taudinaiheuttajamikrobit. Viranomainen tarkistaa kaikki allasveden laatua koskevat tulokset ja ryhtyy toimenpiteisiin, kuten käyttökiellon määräämiseen, jos allasveden laatu ei täytä asetuksen vaatimuksia. kulkeutuva orgaaninen aines kuluttaa vapaata klooria.

Siksi hiki, irtokarvat, meikit ja varvasvälinöyhtä ynnä muut pitää pestä pesuhuoneissa viemäriin eikä huuhtoa altaa-

KAIKKI VETEEN

ei saa aiheutua uimareille terveyshaittaa ja tästä vastaa toiminnanharjoittaja. Kunnan terveydensuojeluviranomainen valvoo uimahallia ALLASVEDESTÄ

32 Sukeltaja 2/2013

SOILI VESANEN

Altaaseen vain puhtailla kamoilla, kiitos

seen. Yhtälailla sukellusvarusteet pitää huuhdella ennen altaaseen viemistä.

Vaikka kamoilla olisi sukellettu viimeksi makeassa vedessä, mutaiselta pohjalta, rannalta, veneen kannelta, auton perästä ja pukuhuoneen lattialta tarttuu niihin likaa, joka on huuhdeltava pois ennen altaaseen menoa. turhaan vapaata klooria, joka sitoutuu eikä sen jälkeen enää pysty tappamaan taudinaiheuttajamikrobeja. Lisäksi liuennut orgaaninen aines reagoi kloorin kanssa muodostaen trihalometaaneja. Yleisin muoto trihalometaaneista on kloroformi, joka nousee allasvedestä uimarien hengitysilmaan. Koska kloroformi on aine, joka altistaa syövälle, asetuksessa säädetyn trihalometaanien raja-arvon ylittyessä ei pelleillä, vaan halli määrätään korjaamaan tilanne välittömästi. Trihalometaanit tutkitaan säännöllisesti ja altaassa uiminen on turvallista, kun raja-arvo ei ylity. Toiminnanharjoittaja tekee kaikkensa hyvän allasveden laadun säilyttämiseksi.

LIKA KULUTTAA

sukeltajat saisimme pitää hallivuoromme? Vastaus veden laadun osalta on ihan simppeli: huuhdellaan kuuliaisesti kaikki altaaseen vietävä tavara, ja otetaan muut hallin asiakkaat huomioon kohteliaalla käytöksellä. Uimahallien rakentamiseen käytetään verovaroja ja me olemme hallivuoromme ansainneet.

KUINKA ME

Varusteet

Sauvakävelylle altaaseen?

-vesijuoksukahvat ovat omiaan tuomaan lisätehoa vesijuoksutreeneihin. Kahvat mahdollistavat harjoitusten tekemisen samalla rytmillä kuin hiihtäessä tai sauvakävellessä. Ergonomisesti muotoillut kahvat ovat säädettävissä käsilenkeillä. Hinta 49 euroa. www.essenuoto.fi NORDIC AQUAHANDELS

Näppärä reeli

Sisustus uusiksi

tarjoaa valmistajan mukaan uudenlaista helppoutta ja käytännöllistä monipuolisuutta. Reelissä on erityinen solidkeskus, joka pienentää kelan kokoa. Otteen voi asettaa joko niin, että narua saa juoksutettua vapaasti tai lukittua otteen helposti ruuvaamalla.

Mallit 30–60 metriä. Suositushinta alkaen 64,90 euroa. www.varuste.net

UPEAN YKSITYISKOHTAINEN Walltastic

HALCYON DEFENDER PRO

3D-kuvatapetti tuo pikku kuuttien tai norppien huoneeseen vedenalaista tunnelmaa.Yhdelle seinälle tuleva tapetti kiinnitetään samaan tapaan kuin tavallinenkin tapetti.Vuodista koostuva kuva on kooltaan noin 305 cm x 244 cm. Tapetin kuvat on suunniteltu yhdessä lasten kanssa.

Hinta 69 euroa. www.lastentarvike.net

Kevyt ja mukava -tasapainotusliivi yhdistää keveyden ja mukavuuden.

Valmistajan mukaan se onkin ihanteellinen matkakumppani. Liiviin on integroitu modulaarinen painojärjestelmä. Irrotettavan painojärjestelmän ansiosta Hybrid muuttuu melkein täysiveriseksi ja virtaviivaiseksi tekniikkasukellussiiveksi. Hinta 445 euroa. www.sukelluskeskus.fi MAREKSEN HYBRID PURE

Solmut puhelimeen

Sukellusskootteri vesileikkeihin

älypuhelimeen: 87 solmua hienoina 3D-animaatioina. Solmun teko-ohje hidastettuna, lisäksi solmua voi kääntää ja tarkastella eri kulmista. Saatavilla Apple- ja Android-laitteisiin. Hinta 1,99 USD. www.knots3d.com. Sovelluksesta on suunnitteilla suomenkielinen versio, johon kaivataan solmujen suomenkielisiä nimiä.

Projektiin voi osallistua osoitteessa http:// crowdin.net/project/knots3d.

LÄHESTYVÄÄ KESÄÄ

HAUSKA SOVELLUS

ajatellen sukellusskootteri voi olla mukava hankinta nuoremmille perheenjäsenille. 8–10-vuotiaille sopiva Sea Doo Aquatanta -skootteri on tarkoitettu snorklailuun, uimiseen tai leikkimiseen. Skootteri on akkukäyttöinen.

Normaalikäytössä akku kestää valmistajan mukaan noin tunnin. Suositushinta 129 euroa. www.grillikauppa.com

Sukeltaja 2/2013 33

Turvallisuus SUKELTAJALIITON LAITESUKELLUS- JA TURVALLISUUSVALIOKUNTA KERÄÄ JA ANALYSOI TAPAHTUMARAPORTTEJA ONNETTOMUUS- JA LÄHELTÄ PITI -TILANTEISTA.TARKOITUKSENA ON OPPIA NÄISTÄ TILANTEISTA JA PYRKIÄ ESTÄMÄÄN VASTAAVAN TAPAHTUMINEN JATKOSSA.

Oppia oikeasta tilanteesta SARJAN aloittaa

Ruotsissa tapahtunut poikkeustilanne talvisukelluksella. Tilanteessa korostuu sukelluksen suunnittelun merkitys.

P3-kurssin avovedet päätettiin järjestää aallonmurtajan ja kivilaiturin muodostamassa lahdessa. Ajankohta oli kevättalvinen, ja jäät olivat jo lähteneet lahdesta. Merellä oli edelleen ajojäätä. Sukellukset toteutettiin normaaleina avovesisukelluksina, eikä pintanaruja käytetty.

Yllättäen tuuli kääntyi ja painoi ajojäät lahteen. Tilanne huomattiin pinnalla nopeasti, mutta sukeltajat olivat jo vedessä. Pintaryhmä antoi veteen äänimerkkejä, jolloin osa pareista nousikin pintaan.

Yksi pari ei kuullut äänimerkkejä, eikä siis keskeyttänyt sukellusta. Kun he yrittivät nousua suunnitellun sukellusaikansa loputtua, huomasivat he jään peittävän lahden. Onneksi sukeltajat olivat suunnistaneet hyvin, ja olivat lopettamassa sukellusta lähtöpaikkaansa. Tämän lisäksi he pitivät päänsä kylmänä ja kiersivät kivilaiturin toiselle puolelle, missä vesi oli onneksi edelleen avointa.

Tilanteessa oli mukana paitsi epäonnea myös huonoa suunnittelua. Ajojäät voivat liikkua hyvinkin nopeasti, ja pakkautuessaan ne muodostavat läpipääsemättömän esteen. Tapauksesta selvittiin osin onnella, mutta myös sukellusryhmän oikealla toiminnalla tilanteen jo ollessa päällä. On syytä muistaa, että Suomessa on tapahtunut jääsukelluskuolema vastaavissa olosuhteissa, jossa sukelluspari ajautui sulasta vedestä jään alle Espoossa 1997.

MATTI ANTTILA JA MIKA RAUTIAINEN

Sukeltajan ensiaputaidot kehittyvät SUOMESSA HOIDETAAN VUOSITTAIN KOLMISENKYMMENTÄ SUKELTAJANTAUTITAPAUSTA. KUOLEMAAN JOHTAVIA ONNETTOMUUKSIA ON ONNEKSI VAIN YKSITTÄISIÄ.

TEKSTI ANNE RÄISÄNEN-SOKOLOWSKI JA PETRI HEIKKINEN KUVAT ANNE RÄISÄNEN-SOKOLOWSKI JA INGIMAGE

sukellusperäisten vammojen ensiapu on sataprosenttisen hapen anto loukkaantuneelle sukeltajalle mahdollisimman pian. Nopea ensiapu ja hoidon aloittaminen jo onnettomuuspaikalla vähentävät merkittävästi pysyviä vammoja.

Asian tärkeyteen on herätty myös sukelluskoulutuksessa.

CMAS:n standardiuudistuksen myötä sukellusturvallisuuskurssin pääsyvaatimuksiin on kuulunut vuoden 2012 alusta ensiapuhapen käyttötaito ennestään vaaditun hätäensiavun lisäksi.

Sukellusturvallisuuskurssi taas on pääsyvaatimuksena esimerkiksi laitesukelluksen syventävälle jatkokurssille. Sukeltajaliitto on valinnut Divers Alert Networkin (DAN) ensiapukurssit omaan valikoimaansa. Kursseja ovat suunnitelleet sukeltamisen, kouluttamisen ja lääketieteen asiantuntijat, ja siksi ne sopivat erityisen hyvin juuri sukellusperäisten vammojen hoitoon. Kursseista voi valita itselleen sopivat ja kiinnostavat yhdistelmät.

KAIKKIEN

HÄTÄENSIAPU ON PERUSTA

Hätäensiavun kurssi on kaikkien kurssien pohjana. Sen päälle voi liittää sitten happiensiavun peruskurssin, jolla opitaan tunnistamaan tilanne, jossa happiensiapua on annettava loukkaantuneelle sukeltajalle sekä käyttämään hapenantolaitetta ja happea turvallisesti eri tilanteissa ja erilaisilla maskeilla. Tavoitteena on, että loukkaantunut sukeltaja saa aina mahdollisimman puhdasta happea onnettomuustilanteessa. Jatkokurssilla opitaan lisäksi elvyttämään pakkosyöttönapillisella happiannostimella ja elvytyspalkeella.

NEUROLOGINEN ARVIOINTI

Useimmat sukeltajat ovat olleet tilanteessa, jossa sukelluksen jälkeen joko itsellä tai jollain toisella sukeltajalla alkavat oudot oireet: kolotuksia, puutumisia tai muuten vain outo olo. Tilanteen

Kursseilla käytäntö ja teoria kohtaavat.Yhdistämällä ensiapukursseja seuran sukelluskursseihin kurssilaiset oppivat sukellustaitojen lisäksi heti alusta alkaen käyttämään seuran ensiapuvälineistöä. Happiensiapu on tärkeä taito.

Sukeltaja 2/2013 35

Kiinnostaako kurssi?

Toteuta helposti omassa seurassasi!

HAPPIENSIAVUN peruskurs-

sia ja muita DANin ensiapukursseja järjestävät DAN ensiapukouluttajat, joita on Suomessa parikymmentä. Mikäli seuralla ei ole omaa ensiapukouluttajaa, se voi pyytää kurssia myös liittokouluttajalta, joka tulee pitämään alueellisen kurssin omalle paikkakunnalle. Liittokouluttajan kurssilla minimi on yleensä neljä oppilasta.

Liittokouluttajan pitämänä kurssilla on kiinteä hinta, joka määräytyy haluttujen osioiden mukaisesti. Kurssimaksut pitävät sisällään koulutusmateriaalin, kortituksen ja kouluttajan kulut. Lisäkustannuksia tulee tiloista sekä koulutuslaitteiden vuokrista. Seurojen omiakin ensiapuvarusteita, elvytysnukkea

tai hapenantolaitetta voidaan käyttää koulutuksessa, jolloin voidaan säästää kuluissa. hinnoittelumalli otettiin käyttöön vuoden 2013 alusta ja sen tarkoituksena on kohdentaa Liiton ensiapukaluston kustannukset oikein sekä kannustaa seuroja panostamaan omaan ensiapukaluston kehittämiseen.

Ensiapukalustoon ja mahdollisesti omaan kouluttajaan investoinut seura pystyykin järjestämään jäsenistölleen ensiapukoulutusta paljon edullisemmin kuin seura, joka vuokraa kaiken käyttämänsä kaluston. Lisäksi oma kalusto ja koulutettu jäsenistö parantavat merkittävästi turvallisuutta seuran päivittäisessä toiminnassa.

TÄMÄ

KURSSIHINNASTO BLS Provider tai muu yksittäinen osio 85 € DFR Provider 140 € BLS + DFR 190 € Yhdistelmäkurssit (happi + jatkohappi, happi + neuro) 95 € Päivityskurssi 55 €

KALUSTON VUOKRAUSHINNASTO Elvytysnukke 15 € Ensiapulaukku 30 € Hapenantolaite (sis. täyden happipullon) 65 € Harjoitusdefibrillaattori 25 € Kaluston rahti per suunta, 1 setti 35 € 2 settiä 52 € 3 settiä 68 € Setti sisältää elvytysnuken, ensiapulaukun, hapenantolaitteen ja harjoitusdefibrillaattorin.

LISÄTIETOJA kursseista

saa www.sukeltaja.fi ja anne.raisanen-sokolowski@sukeltaja.fi.

36 Sukeltaja 2/2013

vakavuuden arvioinnissa auttaa DANin uusin kurssi Neurologinen arviointi sukelluspaikalla. Siinä sukeltajaa opetetaan tekemään systemaattinen tilannearvio sekä sukellushistorian että oireiden suhteen sekä keräämään tarvittavat taustatiedot valmiiksi mahdollista jatkohoitoa varten. Tilannearvio auttaa päättämään, tarvitaanko happiensiapua ja yhteyttä lääkäriin. Lisäksi lääkärin on helpompi saada puhelimessa mahdollisimman oikea arvio tilanteen vakavuudesta, jolloin hän osaa paremmin ottaa kantaa jatkohoitoon, sen kiireellisyyteen sekä mahdolliseen kuljetustapaan onnettomuuspaikalta.

Hätäensiapu- ja hapenantotaitojen sekä neurologisen tilanteen arviointitaitojen tulisi kuulua jokaisen sukeltajan perustietoihin ja -taitoihin aivan laitesukelluksen peruskurssista lähtien. Erityisen tärkeää se on sukellusturvallisuuskurssilla, syventävällä jatkokurssilla sekä kouluttajilla, jotka ottavat jo vastuuta ryhmänjohtamisesta ja toisista sukeltajista sekä oppilaista. Ensiaputaitoja tulee myös kerrata säännöllisesti. DAN-ensiapukurssit ovat voimassa aina 24 kk, jonka jälkeen taidot tulee kerrata.

Tilannearvio auttaa päättämään, tarvitaanko happiensiapua ja yhteyttä lääkäriin.

Koulutusvinkki: todenmukainen tilanne opettaa URHEILUSUKELTAJAT ry

kokeili syksyllä 2012 sukellusturvallisuus- ja syventävillä jatkokursseilla integroitua opetusta. DAN Hätäensiavun kurssi käytiin muiden luentojen välissä, ja kurssin avovesiviikonloppuna suoritettiin Happiensiavun peruskurssi sekä Neurologinen arviointi sukelluspaikalla -kurssit. Perusharjoitteet tehtiin sisätiloissa, mutta varsinaiset tilanneharjoitukset sukellustukialuksen kannella. Kurssin avovesiharjoituksiin tuli aitouden tuntua, kun ”loukkaantunut sukeltaja” ensin nostettiin pintaan tai pelastettiin pinnasta, nostettiin veneen kannelle ja aloitettiin happiensiavun antaminen.

Pian sukeltaja meni elottomaksi, ja jouduttiin elvyttämään ulkona pimeässä, keikkuvassa veneessä. Oppilaat kokivat opetustavan hyväksi, ja meille kouluttajillekin se oli antoisaa. Kaikille jäi tunne, että tositilanteessa osaisi toimia paremmin kuin aikaisemmin olisi osannut.

Tervetuloa talkoisiin pinnan alle Sukella vedenalaisten kansallisaarteiden maailmaan Perämeren kansallispuistossa 20.7.2013 Metsähallituksen luontopalvelujen Boundless Bothnian Bay -hanke järjestää vapaaehtoistempauksen vedenalaisen kulttuuriperinnön kartoittamiseksi. Kokoontuminen ja Merimuseon esitelmä hylyistä järjestetään SelkäSarven saaressa.

Osallistujille tarjoamme evästä ja lämpimän saunan. Tarvitset omat sukellusvälineet sekä voimassa olevan sukelluskortin ja-vakuutuksen.

Tervetuloa!

Lisätiedot ja ilmoittautumiset 31.5. mennessä: meribiologi Essi Keskinen, essi.keskinen@metsa.fi, gsm 0400 867 823 www.luontoon.fi/perameri

Merenpohjan möröt ja ötökät INDONESIAAN KUULUVA SULAWESIN SAARI JA ERITYISESTI SEN POHJOISOSAN BUNAKEN JA LEMBEH OVAT SUKELTAJIEN TOIVEKOHTEITA. KORALLIKOLMIOKSI KUTSUTTU ALUE VILISEE PAITSI KORALLEJA, MYÖS PIENTÄ JA ISOA MERENELÄVÄÄ. SEURAAVASSA ESITELLÄÄN MUUTAMA LEMBEHINSALMEN JA BUNAKENIN MERELLISEN KANSALLISPUISTON ASUKAS HIEMAN TARKEMMIN.

TEKSTI MARKUS DERNJATIN KUVAT MARKUS DERNJATIN JA ESSI HAVULA

SINIRENGASTURSAS HAPALOCHLAENA SP.

SEEPRA-ANTENNIKROTTI ANTENNARIUS STRIATUS

Seepra-antennikrotin englanninkielinen nimi, ’hairy frogfish’, saattaa olla harhaanjohtava. Laji ei nimittäin aina ole karvainen, vaan siitä tavataan myös sileäihoinen muoto. Paras tuntomerkki onkin sen ihon seepramainen kuviointi. Karvankaltaiset iholisäkkeet ovat tyypillisiä yksilöille, jotka elävät matalissa vesissä, erityisesti paikoissa, joilla esiintyy rihmalevää. Tämä antennikrotti kuvattiin Manadon edustalla muck-sukelluksella. Antennikrotti saalistaa kirjaimellisesti kalastamalla: Suun yläpuolella, kapean varren päässä on matomainen uloke, jota heiluttelemalla krotti houkutelee pikkukaloja nielaisuetäisyydelle. Kun uhri ui liian lähelle, krotti levittää kiduksensa ja epäonninen kala imeytyy sen valtavaan suuhun sekunnin murto-osassa.

38 Sukeltaja 2/2013

James Bondista tuttu, kuolettavana pidetty sinirengastursas on itse asiassa noin kymmenen enemmän tai vähemmän toistensa näköisen tursaslajin muodostama ryhmä. Pohjois-Sulawesin alueella tavataan ainakin yksi laji, jolla ei ole vielä virallista tieteellistä lajinimeä – kenties kuvan pingispallon kokoinen tursas, joka houkuteltiin ulos sen asuntonaan käyttämästä olutpullosta. Sinirengastursas ei yleensä ole aggressiivinen, mutta vinhasti neonsinisiä renkaitaan vilkuttavan yksilön kanssa ei kannata leikkiä sormikoukkua. Ainakin osalla näistä sinirenkaisista lajeista on sylkirauhasissa bakteerien tuottamaa makulotoksiinia, poikkeuksellisen voimakasta hermomyrkkycocktailia, jonka pääkomponentti on tetrodotoksiini eli japanilaisten herkkusuiden rakastamista fugupallokaloista tuttu tahdonalaisten lihasten lamaannuttaja. Bunakenin alueella paikallisten tiedetään keräilevän tursaita, myös sinirenkaisia, paljain käsin, joten on mahdollista että ne eivät ole myrkyllisiä. Ei silti kannata kokeilla…

PARTAVELHOKALA INIMICUS DIDACTYLUS

NOKKAHAUKKAKALA OXYCIRRHITES TYPUS

Parikymmensenttistä, yrmeän näköistä partavelhokalaa on vaikea havaita pohjalta irtonaisten levien ja lehtien seasta. Yksi oudosti pohjaa pitkin liukuva levämöykky osoittautuu kuitenkin lähemmin tarkasteltuna partavelhokalaksi, naamioitumisen mestariksi. Sen lehteä muistuttava rintaevä on hämäävän aidon näköinen. Kala liikkuu pohjalla kirjaimellisesti kävellen: rintaevien ensimmäiset ruodot ovat ikään kuin jalat, joilla kala kiskoo itseään eteenpäin. Pyrstö on käännetty tiukasti vasten vasenta kylkeä, ja meno on varsin jäykän näköistä. Selkäevän korkea piikki pitää sisällään yhtä kalamaailman vahvimmista myrkyistä – partavelhokala onkin maailman myrkyllisimmän kalan, kivikalan eli velhokalan, lähisukulainen.

Tämä verkkokuvioinen suippokuono on saanut lempinimen sukkahousukala. Haukkakalat ovat yleisiä kaikkialla koralliriutoilla ja ne on melko helppo tunnistaa ulkoisesta olemuksestaan ja käytöstavoistaan: ne kököttävät yleensä korallien tai kivien päällä ja tarkkailevat valppaina ympäristöään. Sukeltajan lähestyessä ne yleensä hypähtävät etäämmälle, joten niiden valokuvaaminen on hankalaa. Nokkahaukkakala poikkeaa sukulaisistaan lähinnä solakan ulkomuotonsa johdosta. Kuvan yksilö majaili Manadon edustalla lepäävän rahtilaivan hylyn keulassa olevassa sarveiskorallissa. Koska lähiympäristössä ei ollut muuta suojaa tarjolla, se puolusti määrätietoisesti aluettaan hyökkäillen kohti lähelle erehtyneitä sukeltajia.

Tämä lähes puolimetrinen mato vaanii uhriaan öisellä pohjalla.

MERIHEVONEN HIPPOCAMPUS PONTOHI

MONISUKASMATO EUNICE APHRODITOIS

Kääpiökokoisia merihevosia tunnetaan tällä hetkellä yhdeksän lajia, ja lisää löytynee tulevaisuudessa. Bunakenin merellisestä kansallispuistosta löydettiin muutamia vuosia sitten uusi pienenpieni laji, Hippocampus pontohi. Se naamioituu tiettyjen vihreiden kalkkilevien sekaan, joiden kuolleita ja valkoiseksi muuttuneita kiekkomaisia sekovarren osia se matkii tehokkaasti. Tämän alle puolitoistasenttisen, suomenkielistä nimeä vailla olevan lajin voi löytää pystysuorilta riuttaseinämillä parinkymmenen metrin syvyydestä.

Yli kaksimetriseksi kasvava, lenkkimakkaran paksuinen Eunice aphroditois ansainnee tittelin merenpohjan kuvottavin olio. Tämä yli kymmentuhatlajisen monisukasmatojen luokan suurimpiin kuuluva mato vaanii uhriaan öisellä pohjalla Lembehinsalmessa. Tummalla hiekalla erottuu lähes puolimetrinen loivasti viettävä painanne, jonka keskellä olevasta aukosta pilkistävät tuntosarvet ja noin viisisenttiset pihtimäiset piikit. Kuvan eläin kykenee kiskomaan liian lähelle erehtyvän kookkaan kampelan muutamalla nykäisyllä hiekan alle.

Sukeltaja 2/2013 39

Kauden kohde / Hossa

jä e ir le s u ll e k u s ia is Toiminnall Hossassa jo 25 vuotta!

TEKSTI MINNA TAMMESVIRTA KUVAT JOUKO LAITINEN

ENSI KESÄNÄ JUHLIMME NELJÄNNESVUOSISATAISTA HOSSAA AINAKIN KAKKUKAHVEIN. TÄNÄ AIKANA PALJON ON MUUTTUNUT, MUTTA LEIRIN TARKOITUS ON KUITENKIN AINA OLLUT SAMA: PÄÄSTÄ SUKELTAMAAN SUOMEN EHKÄ PARHAIMMISSA OLOSUHTEISSA.

kunnassa sijaitsevan Hossan valtakunnallinen sukellusleiri on avoin kaikille sukeltajille koulutustaustasta, seurasta ja kokemuksesta riippumatta, vaikkakin vähemmän sukeltaneet ehkä saavat leirin intensiivisyydestä eniten irti. Pinnan alla nosteenhallinta harjaantuu kuin huomaamatta muun muassa tekemällä puutöitä, suunnistamalla erimittaisilla ”radoilla” ja sompailemalla taitoradalla. Haluttaessa sukelletaan myös syvälle ja tehdään etsintä- ja nostoharjoituksia. Onpa mukana ollut joskus lentokoneen musta laatikkokin, jota on hydrofonilla etsitty. Öllörin rantaan Metsähallituksen vuonna 1992 rakennuttamassa sukellusterminaalissa on pistoke kompuralle, pullotelineet, SUOMUSSALMEN

40 Sukeltaja 2/2013

pukuhuone, kuivatustilaa sekä kuivakäymälä asfaltoidussa pihapiirissä. Ranta on helppoa hiekkarantaa, ja laiturin päässä on myös sukellustikkaat. Veneenlasku onnistuu luiskaa myöten, ja laiturin sivuissa on portit, joten veneeseen meno varusteet yllä onnistuu.

LAVOJA, LUOLA JA LAITEHUOLTOA

Öllöriin on rakennettu vuosien aikana lavoja eri syvyyksiin. Lavat on ohjausköysitetty, joten kokemattomampikin sukeltaja ne löytää. Lavat ovat 3, 6, 12, 20 ja 33 metrin syvyyksissä. Lisäksi 9 metrin syvyydessä on niin sanottu tunnelilava, jossa pääsee lyhykäisesti mutta turvallisesti fiilistelemään luolasukellusta. Luolan

Sukeltamattomana iltana kisaillaan ja askaroidaan yhdessä. yläpuolelta varmasti kuuluu vasarointia tai sahausta, kun linnunpönttöjä tulee liukuhihnalta. Vähän haasteellisempaa puutyötä kaipaaville löytyy keskeneräinen leikkimökki, jonka kattona on 12 metrin lava. Tuo syvyys antaa sikäli haastetta enemmän, että vesi on vähän kylmempää ja ilmankulutus suurempi, varsinkin kun saha tai vasara heiluu. Kaikilta lavoilta on poiju pinnassa, joten jo rannassa voi tarkistaa suunnan, minne on menossa, ja tarpeen mukaan veneen saa poijuun kiinni odottamaan sukeltajien molskahdusta laidan yli.

Laitehuoltoklinikka on ollut monella leirillä iltaohjelmistossa ja tullee olemaan jatkossakin. Siellä on muun muassa avattu annostimia, jotta pääsee itse näkemään, mitä sinne on kerääntynyt ja kuinka sen saa puhdistettua. Erilaisia korjaustoimenpiteitäkin leireillä on vuosien varrella tehty, aina sormeen tulleista haavoista kuivapuvun kaulamansettiin. Niin ikään ohjelmaan kuuluu yksi sukeltamaton ilta, jolloin askaroidaan ja kisaillaan yhdessä muurikkalettuja ja makkaranpaistoa unohtamatta. Leiri päättyy perinteisesti Hoscar-gaalaan, jossa julistetaan leirikisan voittajat.

MITÄ MUUTA HOSSASSA?

Hossa valittiin vuonna 2011 vuoden retkikohteeksi eikä syyttä!

Seutu on vähän kokemattomammankin patikoijan unelmakohde merkattuine reitteineen – kilometrit eivät kesken lopu – autiotupineen, laavuineen ja grillipaikkoineen. Taukopaikoilla puutkin ovat liiterissä valmiina. Melontareittejä alueelta löytyy päiväretkimielessä, mutta myös melontavaellus onnistuu pitkien vesistöjen ansiosta. Luontokeskus on palvellut vuodesta 1991 lähtien, ja sieltä vuokrataan sekä kajakkeja että inkkarikanootteja, jos se oma sattui jäämään tallin ylisille. Kuljetuspalvelu toimii samassa yhteydessä. Talvella alueella on paljon kelkkareittejä ja latuja, majoitusmahdollisuuksia myös. Värikalliot, Julma Ölkky, petoeläinpuisto, karhuvalokuvaus… Seudulla on paljon nähtävää. Ja kuultavaa, nimittäin hiljaisuus! No, kompura joskus laulaa.

Uutta: Öllöri-projekti ME HOSSAHTANEET haluamme

olla ajan hermolla. Niinpä päätimme ensi kesän leirillä aloittaa Öllöri-projektin.

Haluamme seurata vedenlaatua ja kalojen sekä kasvillisuuden esiintymistä Öllörissä. Toteutus tehdään leirin puitteissa vuosittain keräämällä näytteitä ja valokuvaamalla.Vertailukuvia takavuosilta jo jonkin verran onkin. Hossan jääkauden muovaamien suppalampien näkyvyys on hyvä, ja niiden parasta antia ovat kymmen- ellei satapäiset ahvenparvet, mateet soutuvenehylyillä, liekopuut ja aivan uskomattoman kirkas vesi. Parasta on sukeltaminen ihan rannan tuntumassa, missä hauki saattaa olla saalistamassa keloryteikössä parveilevan ahvenparven seassa… Ei muuta kuin hyvä tasapainotus ja kamera raksuttamaan!

Sukeltaja 2/2013 41

Syvästä päästä / Juha Askola

Se ei tuntunut ongelmalta kesänä Rescue Diver -kurssille, ja olimme suorittamassa kadonneen sukeltajan etsintäharjoitusta. Meitä oli kolme harjoittelijaa vedessä. Huomasin kesken harjoituksen nosteenhallintaongelman: nosteeni oli jatkuvasti negatiivinen – painuin pohjaa kohti. Se ei kuitenkaan tuntunut suurelta ongelmalta, koska suoritimme etsintää pohjalta eli sukelsimme joka tapauksessa aivan pohjan tuntumassa.

OSALLISTUIN VIIME

kohteessa oli heikohko, mikä teki harjoituksesta sopivan haasteellisen. Jouduin negatiivisen nosteeni takia tönimään itseäni käsillä pohjaa pitkin eteenpäin, joten pöllytin mutaa ja huononsin näkyvyyttä entisestään. Se ei kuitenkaan tuntunut suurelta ongelmalta, koska kaikilla meistä oli kompassit. Pystyimme siis pitämään suunnan, vaikka näkyvyys olikin huono.

aa käsineet kädessä, enkä voinut riisua niitä, koska ranteissani oli tietokone ja kompassi, hanskojen päällä tietenkin. Yritin ja yritin, mutta venttiili ei suostunut menemään paikoilleen. Hengitykseni kiihtyi ja käteni alkoivat vapista. Venttiili olisi saatava paikoilleen heti! Tilanne tuntui hyvin uhkaavalta. Olin kadottanut muut sukeltajat, näkyvyyttä ei ollut, enkä pystynyt hallitsemaan nostettani. En saanut tarpeeksi ilmaa regulaattorista. Minut valtasi pakottava tarve sylkeä regulaattori suusta ja syöksyä pintaan.

NÄKYVYYS

että matalapainesyötön venttiili oli irronnut tasapainotusliivistä. Ongelma paikallistettu, voisin korjata tilanteen, ajattelin. Kuten oli opetettu, päätin pysähtyä, hengittää, miettiä ja vasta sitten toimia. Koska sukelsimme nyt lähes nollanäkyvyydessä, pelkäsin kuitenkin kadottavani toiset ja joutuisimme keskeyttämään harjoituksen minun takiani. En pysähtynyt. Se ei kuitenkaan tuntunut suurelta ongelmalta.

Sukelsimme kuitenkin vain noin kolmen metrin syvyydessä.

HENGITIN SIIS,

ja mietin.

Kiinnittäisin venttiilin samalla kun uin toisten rinnalla.

Jouduin kuitenkin käyttämään tähän käsiäni, sen sijaan että pitäisin itseni niillä irti pohjasta. Niinpä vajosin yllättäen naamalleni pohjalle pölläyttäen sakean mutapilven ympärilleni. Toikkarointi hidasti etenemistäni ja jäin muista sukeltajista jälkeen.

Sekään ei tuntunut suurelta ongelmalta, koska minulla oli edelleen kompassi. Tiesin siis mihin suuntaan olisi edettävä, ja muut kyllä odottaisivat minua. kiinnittämään venttiiliä. Se oli kuitenkin yllättävän vaikePYSÄHDYIN POHJALLE

42 Sukeltaja 2/2013

huomasivat, että minulla oli ongelmia ja noudattivat juuri kurssilla oppimiamme taitoja: arvioivat tilanteen, lähestyivät minua varovasti ja loivat kontaktin. Kun olin hieman rauhoittunut, nousimme yhdessä pintaan, missä sain puhallettua ilmaa liiviini, niin että pystyin kellumaan.

TAPAUKSESSA OLI

monta stressitekijää, jotka edesauttoivat paniikkitilanteen syntymistä.

Rescue Diver -kurssi on fyysisesti raskas, ja takana oli jo useita rankkoja harjoituksia.

Itse etsintäkin oli yllättävän vaikea. Näkyvyys oli heikko. Henkilökohtaiset paineet suoriutua lisäsivät myös oman osansa. Kun päälle lisätään yllättäen pieni tekninen ongelma, tilanne aiheutti suurta hätää ja ahdistusta ja lopulta paniikkia. Tapaus osoitti mieleenpainuvalla tavalla, että veden alla hyvinkin pieni, yllättävä ongelma voi alkaa tuntua ylitsepääsemättömältä.

TIMO VIKMAN

HUOMASIN PIAN,

ONNEKSI TOISET sukeltajat

SUORITIN RESCUE Diver

Minut valtasi pakottava tarve sylkeä regulaattori suusta ja syöksyä pintaan.

-kurssini kunnialla loppuun.

Myöhemmät sukellukset sujuivat ilman ongelmia. Rehellisesti voin sanoa, että kyseisellä kurssilla opin jotain uutta ja hyödyllistä. Jos olisin toiminut järkevästi, olisin keskeyttänyt sukelluksen heti kun ongelmia ilmeni, sillä ongelmilla on taipumus kasaantua. Sosiaalinen paine on huonoin mahdollinen syy jatkaa sukellusta, joka ei tunnu hyvältä. Ennen kaikkea tiedän nyt, miltä tuntuu, kun paniikki iskee. Toivottavasti tämän ansiosta osaan reagoida paremmin, jos sama tapahtuu uudestaan.

SUKELTAJALIITTO RY HERÄSIKÖ KYSYMYKSIÄ, HALUATKO LISÄTIETOA JÄSENYYDESTÄ, ILMOITUSMYYNNISTÄ TAI YLEENSÄ LIITON TOIMINNASTA? YHTEYSTIEDOT, TAPAHTUMAT JA SEURAT KAUTTA MAAN LÖYDÄT MYÖS INTERNETISTÄ OSOITTEESTA WWW.SUKELTAJA.FI

Sari Nuotio toiminnanjohtaja puh. (09) 3481 2257 sari.nuotio@sukeltaja.fi

Kristiina Karila toimitussihteeri puh. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?

Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

Mika Rautiainen koulutuspäällikkö puh. (09) 3481 2569 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

Riku Verkkomäki jäsensihteeri puh. (09) 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

Heli Halava nuorisopäällikkö puh. (09) 3481 3190 heli.halava@sukeltaja.fi

Onko sinulla kiinnostavaa kerrottavaa sukelluksen maailmasta?

Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä.

Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

Sukeltajaliitto on myös Facebookissa.

Tykkää sivusta ja tule omiesi joukkoon!