Sukeltaja 2009 3 by Sukeltajaliitto ry

6€

vedenalaisen maailman erikoislehti 3/09

W W W . S U K E LTA JA . F I

Ihana sukelluskesä

Sukeltajan korvat ovat kovilla Vinkkejä kuivapuvun valintaan

6 414887 631778

763177-0903

PAL.VKO 2009-33

09 00 3

Kouluttajakurssin haasteet purjekalojen saalistus | kenestä vuoden paras aika asettua ehdolle hallitukseen | vapaasukelluksen sm-kisat

6€

vedenalaisen maailman erikoislehti 3/09

W W W . S U K E LTA JA . F I

Ihana sukelluskesä

Sukeltajan korvat ovat kovilla Vinkkejä kuivapuvun valintaan Kouluttajakurssin haasteet

pUrJEKALoJEn SAALISTUS | KEnESTä vUodEn pArAS AIKA ASETTUA EhdoLLE hALLITUKSEEn | vApAASUKELLUKSEn Sm-KISAT

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita? Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

Julkaisija Sukeltajaliitto ry Radiokatu 20, 00093 SLU www.sukeltaja.fi

Sisältö 3/09 Vakiot

päivitykset

TYRSKYT: Isla Mujeresin sardiinien karu kohtalo, Raahen Hercules, Kevätkokouksen uudet tuulet, Vapaasukelluksen SM-kisat 2009.

Osoitteenmuutokset: puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516 office@sukeltaja.fi

PERSOONA: Norppaohjaaja Laura Torkkeli on monessa mukana.

NORPAT: 110 norppaa pulikoi 2009 Dive Äksönissä Riihimäellä.

Päätoimittaja Matti Anttila matti.anttila@sukeltaja.fi

Kuva-albumi: Piilotteleva pikku turska Norjasta.

Toimitussihteeri Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi

Toimitus Kumppania Susanna Kallama Torikatu 7 A 38700 Kankaanpää puh. 040 587 2445 susanna.kallama@kumppania.fi

VARUSTEET: Suunnon uusi sukellustietokone, Scubapron kuivapuku ja bootsit sekä vedenkestävä Canon D10.

Päiväkirja: Kari Savolainen.

Liiton monipuolinen kouluttajakurssi keräsi pohjoissuomalaiset kurssilaiset Rokualle.

Korvien painevauriot ovat yleisimpiä kokeneiden sukeltajien sukellusonnettomuuksia.

Suomen olosuhteissa välttämättömän kuivapuvun valinnassa tarkkana.

Hiljaa hyvä tulee – kala tähtäimessä.

Varustekuulumisia sivulla

pasi mannerkoski

Toimitusneuvosto Matti Anttila, Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Veli-Matti Korppi-Tommola, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen, Iida Räty Ulkoasu Kirma Visual Kannen kuva Pasi Lensu Ilmoitusmyynti Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156 vm.kt@kolumbus.fi Sukeltaja ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa Repro ja paino Hämeen Kirjapaino Oy ISSN 1237-1688

Ojamon kaivoslampi

tarjosi Vapepalle aidot olosuhteet yhteiseen harjoitukseen poliisin ja pelastuslaitoksen kanssa.

matti.anttila@sukeltaja.fi

Pääkirjoitus Kevätkokouksen tunnelmissa Sukeltajaliitto piti kevätkokouksensa Kotkassa huhtikuussa. Oli taas mukava tavata paljon ihmisiä, ja samalla saimme opastetun tutustumiskäynnin Merikeskus Vellamoon. Upea paikka täynnä kotimaista merihistoriaa, ja ajatukset kävivätkin jo kesän hylkysukelluksissa. Kevätkokous oli myös nykyisen hallituksen ensimmäinen esittäytymisen paikka. Toin kokouksessa esille suuntaviivoja, joita olemme ottaneet työn alle. Yksi näistä asioista on Liiton sääntöjen uudistus, joka tarkoittaa yksinkertaisuudessaan ajan hermolla pysymistä. Eräs tärkeimmistä painopisteistämme on, kuten ennenkin, pitää Sukeltajaliitto nykymuotoisen sukeltamisen johtavana asiantuntijana Suomessa, ja tätä periaatetta tukeaksemme myös sääntöjemme pitää olla ajan tasalla. Lisää kevätkokouksesta sivulla 8 tässä lehdessä. Liitto tarvitsee meitä kaikkia. Mitä monimuotoisempi tekijäkaarti on, sitä laajempi osaaminen meillä on käytössämme. Pystyäkseen toimimaan tarkoituksenmukaisesti valiokuntien, työryhmien ja hallituksen tulee aika ajoin myös uudistua. Toivonkin, että runsaslukuisesta jäsenistöstämme löytyisi ehdokkaita näihin tehtäviin. Syksyllä on jälleen hallitusvaalit, ja ehdollepanotoimikunta etsii jo hallituskandidaatteja. Oletko se kenties juuri sinä? Takaisin kesään. Suomi on meren ja järvien maa. Kirjoitan tätä artikkelia Hangon eteläpuolen saaristosta, jossa olen sukeltamassa. Sukeltaminen on ainutlaatuinen mahdollisuus kokea luonto sekä veden äärellä että pinnan alla. Käyttäkää veneilykausi hyväksenne, ja osallistukaa seuranne ja sukellusliikkeiden veneretkille lukuisille hienoille kohteillemme. Sukellus kun on paljon muutakin kuin se veden alla tapahtuva osuus. Hyvä porukka, kaunis luonto, ulkoilma ja vedenalaiset maisemat. Voiko harrastukselta enempää toivoakaan!

Avustaja: Pasi Mannerkoski, Lohjan Urheilusukeltajat ry

hallitusvaalit, ja ehdollepanotoimikunta etsii jo hallituskandidaatteja. Oletko se kenties juuri sinä?

MATTI ANTTILA, päätoimittaja

Sukeltaja-lehti

Syksyllä on jälleen

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa. Pasi löysi sukelluksen vähän eri tavalla kuin useimmat. – Poika halusi kahdeksanvuotiaana osallistua norppatoimintaan ja tyrkkäsi käteeni puhelinnumeron, johon pitää soittaa. Kun kerran poika oli norpissa, päätimme vaimoni kanssa mennä laitesukelluskurssille. Poikani osallistui sitten Suomen ensimmäiselle juniorien laitesukelluskurssille. Myös tyttäremme tuli mukaan hiukan myöhemmin, Pasi kertoo. Kun koko perhe sukeltaa, kertyy hienoja yhteisiä sukellusmuistoja. – Yksi hienoimmista sukelluksista oli sukellus Metskärin hylylle tyttäreni kanssa. Tytölleni se taisi olla niitä ensimmäisiä hylkyjä, ja isää jännitti niin pirusti, muistelee Pasi. Pasia kiinnostaisi sukeltaa Utön läheisyydes-

sä olevalle ruukkuhylylle. Nykyisin kohde on sukelluskiellossa. – Olisi hienoa jos harrastajat pääsisivät osallistumaan hieman enemmän vanhojen kohteiden hallittuun tutkimiseen, vaikka esimerkiksi hylyn kunnon seurantaan tai kuvaukseen, hän toivoo. Sukeltavan perheen seuraava reissu on jo mietittynä. – Tänä kesänä aiomme sukeltaa Kroatiassa ja tietenkin Suomessa Lohjan Urheilusukeltajien Frida-aluksella mahdollisimman paljon. Pitkät sukellusretket Suomessa ovat kesän kohokohtia, samoin leirit. Pasi kirjoitti tähän lehteen jutun Lohjan Vapepa-harjoituksesta sivulla 28 ja antoi vinkkejä kuivapuvun hankintaan sivulla 32.

Seuragallup Kristiina Karila

kirja

Rantasukellukselle Tanskassa

Oona Tuuri (vas.) ja Astrid Mannerkoski luottavat retkimuonana myslipatukoihin.

Parasta retkimuonaa Hyvä muona kruunaa sukellusreissun. Kysyimme Kotkassa kevätkokousvierailta, mitä herkkuja pitää aina olla mukana.

Jouni Saari Kristiina Karila

Jaana Kauppinen, Tampereen Urheilusukeltajat – Trangia ja valmispussi pasta carbonaraa. Ei välttämättä kulinarismin huippu, mutta helppoa ja nopeaa. Todellisen ruokaelämyksen koin, kun Norjassa Narvikissa kokki loihti pikkuruisessa laivakeittiössään tuoreen omenapiirakan! Makea yleensäkin maistuu kahvin kanssa.

Kristiina Karila

Jouni Saari, Keski-Karjalan Sukeltajat – Kyllä se grillimakkara on. Kahvi ja makkara maistuu aina sukelluksen jälkeen. Myös juomapuoli pitää olla hyvin hoidossa, vissyä ja energiajuomaa riittävästi.

Astrid Mannerkoski, Lohjan Urheilusukeltajat – Pussinuudelit ei oikein iske. Myslipatukat ja Frezza Mokka on ihan ehdottomia. Toiset yleensä ihastelevatkin eväitäni. Oona Tuuri, Kouvolan Vesikot – Naposteluporkkanoita pitää aina olla ja myslipatukoita. Kerran jollain oli ihana, täytetty tortilla, salaattia ja kaikkea, ja minulla vaan joku kuiva ruisleipä. Kyllä olin kade. Kristiina karila

4 S U K E LTA J A

Jaana Kauppinen

Tanskan sukellusliitto on julkaissut erinomaisen oppaan Tanskan rantasukelluskohteista. Paikat on jaoteltu Tanskan saarien mukaan. Jokaisesta kohteesta on tarkat gps-tiedot, jotka ovatkin tarpeen, koska oppaan kartat ovat vain suuntaa antavia. Lisäksi on annettu ajo-ohjeet, paikan syvyystiedot, palvelut sekä mitä mahdollisesti kohteessa voi nähdä. Joissain kohteissa on erikseen mainittu, jos paikassa on jotain erityistä, esimerkiksi virtoja, yksityisalueita jne. Muutamilla sivuilla on myös vinkkejä, mitä muuta nähtävää sukelluskohteen lähellä on, esimerkiksi museo tai alueesta faktatietoa. Oppaassa on paljon värikkäitä ja laadukkaita kuvia, mutta ilman kuvatekstejä. Olisi mukava kirjoittaa sukelluspäiväkirjaan mitä on nähnyt, jos veden alla törmää samanlaiseen kasviin tai eläimeen kuin kuvassa. Jäin myös kaipaamaan tietoa, onko kyseinen kohde myös snorkkelisukellukseen sopiva, sillä tekemäni parikymmentä snorkkelisukellusta eri puolella Tanskaa ovat olleet antoisia. Tätä näppärän A5-kokoista opusta voi suositella mukaan otettavaksi, jos lähtee reissaamaan Tanskaan ja aikoo tehdä siellä rantasukelluksia. Kirja on tanskankielinen, mutta hyvin ymmärrettävissä auttavalla ruotsinkielen taidolla. Kirjaa voit tilata Tanskan liiton verkkokaupasta: www.sportsdykker.dk. Heli Laukkarinen

www.sukeltaja.fi pekka tuuri

”Eikä yksikään pelastunut…” Meksikolainen Isla Mujeresin saari on pitkään ollut amerikkalaisten marliini- ja purjekalakalastajien suosiossa.

Cancúnin edustalla olevan saaren satama on täynnä urheilukalastusaluksia, joista yksi tekee talvisin myös snorkkelointireissuja. Alus lähtee aamulla Isla Mujeresin satamasta. Noin sata alusta pyytää purjekaloja – yksi kameroin ja muut vavoin. Onneksi kuitenkin lähes kaikki kalastus on nykyään ”pyydä ja vapauta” -tyyppistä. Kyselen kapteenilta käytännön vinkkejä samalla, kun hän tähystää horisonttiin näkyykö fregattilintuja. Fregattilintujen avulla löytyvät purjekalat. Ne parveilevat seudulla syömässä sardiineja ajaen sardiiniparven pintaan. Kalaparven kimppuun käyvät sitten purjekalat alhaalta ja fregattilinnut ylhäältä. Näemme lintuparven horisontissa, ja VHF-radio kertoo jo etukäteen, että paikalla on neljä kalastusalusta ja paljon purjekaloja. Adrenaliini iskee aivoihin. Alukset sopivat nokkimisjärjestyksestä keskenään, ja vihdoin tulee meidän vuoromme. Alus ajaa sardiiniparven etupuolelle, ja me snorkkeloijat laskeudumme veteen. Aurinko paistaa, näkyvyys on 30 metriä, vesi on sinistä – ja purjekaloja on paljon! Sardiiniparvi ui siksakkia sinne tänne ja

me perässä. Pääkulkusuunta on kuitenkin kohti aurinkoa. Parvessa on tuhat sardiinia, ja niiden kimpussa häärii 60 purjekalaa ja 100 fregattilintua. Purjekalat uivat parven sisään, huitaisevat miekallaan ja palaavat sitten syömään pökertyneet ja vahingoittuneet kalat. Ensimmäinen vaihe tapahtuu rauhallisesti, mutta palatessaan takaisin kalat näyttävät hurjan nopeutensa. Vahingoittunut sardiini jää varmasti saaliiksi. Ja samanaikaisesti fregattilinnut napsivat kaloja pinnasta. Uiminen ottaa todella voimille: räpylät hakkaavat vettä, kun yritän päästä auringon puolelle myötävaloon kalojen uidessa kohti aurinkoa. Toivon olevani 20 vuotta nuorempi. Kahdesti aluksemme poimii minut vedestä, kun parvi on etääntynyt liian kauaksi, ja pudottaa uudelleen veteen parven lähelle. Välillä joudumme myös antamaan tietä muille kalastusaluksille. Lopulta pääsen

hetkeksi auringon puolelle onnistuneen pudotuksen ansiosta ja kuvia syntyy. Aika kuluu ja parvi hupenee… Noin tunti on kulunut, ja sardiineja on jäljellä enää vain 30. Sardiiniparvi sukeltaa pystysuoraan alas ja pääsee 15 metrin syvyyteen. Samassa paikalle syöksyy bonino-tonnikalojen parvi, ja yhdellä läpiuinnilla silmänräpäyksessä kaikki loputkin sardiinit häviävät. Jäljelle jää vain auringossa kimaltelevien suomujen pilvi. Sardiineja oli tuhat, mutta yksikään ei pelastunut. Pekka tuuri

Hercules Mikä: Saksalainen noin 30 m pitkä ketjuruoppaaja

Missä: Noin 5 merimailia Siikajoen Tauvosta länteen 6–18 metrin syvyydessä

Kohtalo: Etelämyrskyssä hinausköysi katkesi, alus ajelehti pohjoiseen päin ja kaatui.

outi haikara

raahen hercules Jos tällainen hylky olisi lämpimissä, kirkkaissa vesissä, se olisi maailmankuulu. Miehittämätön alus upposi syksyllä 1988, kun sitä oltiin hinaamassa takaisin Saksaan. Etelämyrskyssä hinausköysi katkesi Kalajoen edustalla, eikä sitä saatu enää kiinnitettyä uudelleen. Hercules ajelehti takaisin pohjoiseen ja kaatui noin 5 merimailia Siikajoen Tauvosta suoraan länteen. Alus keikahti nurin ja painui osaksi saveen. Se makaa pohja pintaan päin 6–18 metrin syvyydessä. Netistä löytyy kuvia ja piirustuksia sisaraluksesta hakusanalla Ajax R. Toukokuussa, jäiden lähdettyä, viedään kohteelle iso poiju. Kun kelit ovat hyvät ja ihmisillä on aikaa, mennään kohteelle kymmeniä kertoja kesässä. Tukialuksena on 20 hengen Mursu IV. Seuran aloittelijoilla on aina kohteen hyvin tunteva sukeltaja parina. Vierailijat ovat kokeneita sukeltajia. Näkyvyys vaihtelee, mutta on yleensä 1–8 metriä. Riittävän osaava sukeltaja voi mennä ruoppaajan sisätiloihinkin, mutta varovainen pitää olla, koska raskaat rakenteet ovat ruostuneet ja osia saattaa irtoilla. Aloittelijalle se ei sovi. Sisällä on

tietenkin pimeää, joten hyviä lamppuja on aina matkassa. Hylyn sisällä liikkuminen on vaativaa puuhaa. Osa seuran sukeltajista tuntee hyvin keittiön ja hytit. Kaikenlaista tutkittavaa löytyy, jopa jykeviä tammiovia. Korkkaamattomat shampanjapullot ovat toistaiseksi löytymättä. Raahen sataman väylää ruopataan 10 metrin syvyiseksi ja merelle aletaan pystyttää tuulimyllyjä. Vedet ovat sameampia kuin ennen. Järjestämme sen vuoksi tänä kesänä yhtäaikaista valohoitoa Herculekselle. Olisi hienoa nähdä koko massiivinen ilmestys ainakin osittain. Jos tällainen hylky olisi lämpimissä, kirkkaissa vesissä, se olisi maailmankuulu. Vierailijoita toisista seuroista kulkee mukanamme muutaman kerran kesässä. Kohde on kelistä ja näkyvyydestä riippuen vaativa. Jos mukaan lähteminen kiinnostaa, ota yhteyttä seuran puheenjohtajaan Heikki Kinnuseen, puh. 040 558 2745. www.kotinet.com/mursut/ Mirja pernu

VINKKEJÄ SUKELLUSPARIN STRESSIN JA PANIIKIN TUNNISTAMISEKSI:

• • • • • •

Venekaupan huipputarjoukset jatkuvat! Beneteau 500 Sundeck, Beneteau 550 Cabin, Beneteau 650 Antares

Levoton, hermostunut käytös Jatkuva mittareiden vilkuileminen Vaikeudet hallita tasapainoa tai uintiasentoa Kiihtynyt, puuskuttava hengitys (näkyy uloshengityskuplissa)

www.sukeltaja.fi

Yhteystiedot Auvo Puurtinen Ky Juvantie 10 51900 Juva

Puh. 015-451884 Fax. 015-451885 puurtinen@elisanet.À myynti@puurtinen.À

Tuijottava katse Jatkuva varusteiden räpeltäminen

Keltaperhokala (Chaetodon semilarvatus)

Maahantuonti myynti ja huolto R Rataskuja 1 03100 Nummela 0 puh. 040 505 446 p jo ouko.askola©divetech.

Hyvä koulutustilanne luo oppilaalle turvallisuudentunteen, jonka varassa on miellyttävä harjoitella sukellustaitoja ja pikkuhiljaa laajentaa omaa mukavuusaluettaan. Liian suuret hyppäykset sukellusten vaativuudessa ovat omiaan aiheuttamaan stressiä ja levottomuutta. Erityisen vaativiin sukelluksiin ei kokeneenkaan sukeltajan tule ryhtyä ilman asianmukaista koulutusta. Terveen itsetunnon ja hyvän itsetuntemuksen omaava sukeltaja ymmärtää omat rajansa ja kunnioittaa niitä sekä tuntee vastuunsa myös sukellusparin turvallisuudesta. Varovaisuus ei ole arkuutta. Ihmisten suhtautuminen stressin aiheuttajiin on yksilöllistä. pekka tuuri Tulee kuitenkin muistaa, että paniikkireaktio on myötäsyntyinen Lahko: Ahvenkalat toimintamalli, johonPerciformes meillä kaikilla on taipumus. Omaakaan käyttäytymistä mahdollisessa ääritilanteessa ei voi ennakoida. Heimo: Perhokalat Chaetodontidae

DIVETECH.FI

PURUVESI ...

SAIMAAN KIRKKAIN HELMI • • • •

Sukellusretket ja -leirit Avantosukellukset Kalastusretket ja saaristoristeilyt Viikkosukellukset

PURUVEDEN RETKEILY

Ari Vallittu on turvallisuusvaliokunnan ja siviiliammatiltaan Keltaperhokalat ovat koralliriuttojenjäsen asukkeja, kuten muutkin psykologi. Lähde: Sukellus, Timo Vikman. perhokalat. Keltaperhokalaa tavataan ainoastaan Intian valtameren länsiosissa, lähinnä Punaisellamerellä ja Adeninlahdella. Siellä keltaperhokala on varsin yleinen laji 3–20 metrin syvyydessä, liikkuen pareittain tai pienissä parvissa ja saattaa sukeltajien iloksi leijailla paikallaan koralliriutan kielekkeiden alla pitkiäkin aikoja.

www.puruvedenretkeily.com timo.tynkkynen@puruvedenretkeily.com puh. 0400-778 439

Vettenalaiset vehkeet Joensuusta

Keltaperhokala on helppo tunnistaa sivuilta voimakkaasti litistyneestä ruumiista ja kirkkaan keltaisesta perusvärityksestä. Kyljillä on tummaa pystyraidoitusta ja silmän takana sinertävä poskilaikku. Pituutta keltaperhokalalle voi kertyä reippaat 20 cm ja korkeutta lähes saman verran. Ruuaksi keltaperhokala saalistaa korallin seasta erilaisia pohjan selkärangattomia eläimiä.

On aika huollattaa sukelluslaitteet ennen seuraavaa kautta, ettei jää viime tinkaan... Lähes kaikkien sukellusvälineiden huollot: • regulaattorihuollot • happipuhdistukset • säiliöiden pesut ja puhdistukset • kuivapukuhuollot • vetoketjujen ja mansettien huollot/vaihdot

Saku Salonen

• kompressorien happipuhdistukset • kaasunsekoituslaitteiden suunnittelu ja valmistus

EräraatE

proudly designed & made in carelia, Finland Ukkolantie 4, 80130 Joensuu, puh. 013 285 240, 050 572 2690 IANTD SukelluSkouluTuS

Kuka on Vuoden Paras? Sukeltajayhteisöllä on mahdollisuus esittää ansioituneita sukeltajia ja seuroja Vuoden Parhaiksi. Vuoden Sukeltaja, Vuoden Seura ja Vuoden Norppaseura -esitykset tulee toimittaa Liiton toimistoon syyskuun alkuun mennessä osoitteella office@sukeltaja.fi. Palkitsemissäännöt löytyvät www.sukeltaja.fi Resurssipankista.

Parhaat sukelluskirjat Kustantajien Kirjakulmasta! Sanomatalo, 00100 HELSINKI www.kirjakulma.fi

Untitled-2 1

9.5.2008 10:50:17

Uusia tuulia kevätkokouksessa

Sääntömuutos uudistaa ja selkeyttää

Ehdolle hallitukseen

Kokouksessa päätettiin ehdollepanotoimikunnan kokoonpanosta. Toimikunnan tehtävänä on Kristiina Karila

Kokous keskusteli Matti Anttilan johdolla myös Liiton sääntöuudistuksesta. Keskustelussa syntyi yhteinen käsitys uudistuksen tarpeellisuudesta. Liiton toiminta on vuosien varrella muuttunut ja monipuolistunut, ja nykyiset

säännöt ovat osin vanhentuneet. Tavoitteena on tarkentaa ja selkeyttää sääntöjä tämän päivän vaatimuksia vastaavaksi. Viime vuoden kevätkokouksessa sääntömuutosesitys kumoutui osin väärin perustein. Joissakin seuroissa Liiton sääntöjä on tulkittu virheellisesti, ja seuran jäsenille on tiedotettu, että Liittoon kuuluminen on yksittäiselle seuralaiselle vapaaehtoista. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole, ei vanhojen eikä uusien sääntöjen perusteella. Liiton jäseniä ovat seurat, ja jokainen seuran jäsen maksaa Liiton jäsenmaksun. Keskustelussa Matti Anttila painotti jäsenmaksujen tärkeyttä Sukeltajaliiton toiminnan rahoittamisessa. Jäsenmaksut kattavat noin puolet Liiton varainhankinnasta. Kolmannes saadaan valtionavustuksista ja loput muista lähteistä kuten esimerkiksi kurssimateriaalien myynnistä. Sääntömuutosesitys tuodaan lokakuussa syyskokouksen hyväksyttäväksi, ja ennen sitä sääntöesitys toimitetaan seuroihin kommentoitavaksi. Kokous päätti myös Sukeltajaliiton jäsenmaksuista vuodelle 2010.

Vellamo on kaunis aamuauringossa. Rakennus hakee muotonsa meren aallosta, ja pinta välkehtii kuin meri. 8 S U K E LTA J A

löytää jäsenistöstä aktiivisia ihmisiä, joilla on halua ja näkemystä toimia Liiton hallituksessa. Ehdollepanotoimikuntaan kuuluvat: Risto Sajaniemi (puheenjohtaja) puh. 0400 448 218 risto.sajaniemi@sukeltaja.fi Stig Gustavsson puh. 0400 503 119 stig.gustavsson@sukeltaja.fi Erno Olkkonen puh. 044 585 2833 erno.olkkonen@sukeltaja.fi Marko Kauppinen puh. 0500 945 430 marko.kauppinen@sukeltaja.fi

taan jäseniä hallitukseen erovuoroisten tilalle. Seuroilta toivotaan esityksiä sopivista ehdokkaista. Kirjalliset esitykset tulee toimittaa Liiton toimistoon, Radiokatu 20, 00093 SLU, syyskuun alkuun mennessä. Ohjeet ja ehdollepanolomakkeet löytyvät netistä www.sukeltaja.fi > Resurssipankki > Syyskokous. Syyskokous Joensuussa

Sukeltajaliiton syyskokous pidetään Joensuun Urheilusukeltajat ry:n 40-vuotisjuhlien yhteydessä. Lauantaina 24.10. on seminaariohjelmaa ja vuosijuhla ja sunnuntaina 25.10. varsinainen syyskokous. Tervetuloa! kristiina karila

Lokakuun syyskokouksessa valiKristiina Karila

Viime kesänä avattu Merikeskus Vellamo Kotkassa otti vastaan kevätkokousvieraat tuulisena, mutta aurinkoisena päivänä. Kokousvieraat pääsivät tutustumaan oppaan johdolla Suomen Merimuseoon, jonka taidokkaat pienoismallit, hylkylöydöt ja uudemmankin ajan näyttelykohteet, kuten matkustajalaiva Finnjetin hytti, kertoivat suomalaisen merenkulun historiaa. Kevätkokouksen puheenjohtajana toimi Kotka Diversin puheenjohtaja Jari Hovikorpi. Kokouksessa esiteltiin vuoden 2008 toimintakertomus ja hyväksyttiin tilinpäätös. Sukeltajaliiton tuore puheenjohtaja Matti Anttila linjasi avauksessaan tavoitteeksi kehittää Sukeltajaliittoa moderniksi, avoimeksi ja yhteistyöhaluiseksi vesilajien asiantuntijaksi. Tänä vuonna painopiste on materiaalintuotannossa, verkkosivujen uusimisessa ja medianäkyvyyden parantamisessa.

Näyttelyssä on esillä lukuisia upeita laivojen pienoismalleja. Höyrylaiva Arcturus mm. kuljetti 1940-luvulla sotalapsia Tukholmaan. Pienoismallin äärellä on nähty kyyneleitäkin, kun laivalla mukana olleet ovat muistelleet matkaansa.

2010 Jäsenmaksut • aikuisjäsen 23 € (1995 tai sitä ennen syntyneet) • norppa 11 € (1996–2003 syntyneet) • kuutti 0 € (2004 ja sen jälkeen syntyneet) • rinnakkaisjäsen 0 € (rinnakkaisjäsen maksaa Liiton jäsenmaksun yhden seuran kautta, ja voi olla rinnakkaisjäsenenä muissa seuroissa)

• seuran kannattajajäsen 0 € (seuran kannattajajäsen ei saa Sukeltaja-lehteä eikä Liiton jäsenilleen tarjoamaa vakuutusta) • Liiton henkilöjäsen 70 € • Liiton tukijäsen 1 000 € • Liiton yhteisöjäsen maksaa kortitettavista oppilaistaan ikäryhmän mukaan

stig gustavsson

Taskut järjestykseen Kuivapuvun ja tasapainotusliivin taskuissa kulkee tärkeää tavaraa. Kun niitä sukelluksen aikana tarvitaan, ne pitäisi löytää ja saada käyttöön näppärästi. Toimiva keino on kiinnittää varusteet kaksoiskarbidihaalla taskuun. Jokaisen puvun taskusta pitäisi löytyä ainakin varamaski. Se antaa sukeltajalle lisäturvaa ja mukavuutta.

Napakasti kiinni oikeassa paikassa olevat varusteet löytyvät sukelluksella helposti.

stig gustavsson

Timo T ynkkynen

Mikä se oli? Jäikö joku eläin- tai kasvilaji ihmetyttämään sukelluksella? Internetistä löytyy lajitunnistuksen avuksi käyttökelpoisia sivustoja. Selvitä mikä näkemäsi laji oli, tai ota sivustoilta sukellusretkien tehtäväksi muutama laji, jotka opettelet ja havainnoit niiden esiintymistä. Muutaman kuvan voi myös laminoida mukaan otettavaksi apuvälineeksi.

www.aaltojenalla.fi Aaltojen alla on nimenomaan vedenalaisen luonnon lajeihin keskittyvä erinomainen sivusto. Sivuilla esitellään Itämeren pinnan alla elävät eliölajit sekä saariston ja rannikon erilaisia elinympäristöjä.

www.helsinki.fi/pinkka > Opiskelijalle > Ajankohtaista: Kasvintuntemus I > Levät Pinkka on Helsingin yliopiston kehittämä eliöiden ja elinympäristöjen tunnistusta tukeva verkko-oppimisympäristö. Tällä erää

sieltä löytyy levien tunnistamisessa auttavaa tietoa.

www.fimr.fi Itämeriportaali on merentutkimukseen keskittyvä sivusto, josta löytyy sekä ympäristö- että lajitietoa.

www.maretarium.fi > Kalat Kotkassa toimii Maretarium, Suomen vesiluontoa esittelevä akvaario. Sen sivuilta löydät suomalaisten kalalajien kuvia ja tunnistusohjeita. Kirsti Tarnanen-Sariola

Tapahtumakalenteri 24.7. Tampere Valtakunnallinen norppaleiri 25.7. Rauma Sukelluskalastuksen SM-kilpailut 26.9. Kotka Sukelluskalastuksen Siika Cup

Luonto ja vesillä liikkujat iloitsevat Huomaavaisuusalueesta Sydämessä läikähtää, kun tietää, että edessä on pitkä veneilykausi rakkaalla Empaatti-veneellä. Yleensä ankkuroidumme omiin oloihimme saaren nokkaan nauttien hiljaisuudesta ja luonnon tarkkailusta. Rauha vallitsee, vaikka naapurikin tulisi lähistölle. Valitettavasti kaikki eivät ole sisäistäneet huomaavaisen veneilyn etikettiä. Siitä kärsivät sekä luonto että luonnon rauhasta nauttivat lomailijat. Isojen veneiden kipparit eivät aina ymmärrä haittaa, jota kovan nopeuden synnyttämät peräaallot aiheuttavat toisille veneilijöille ja vaikkapa vesilintujen poikueille. Perämoottorilla varustetulla jollalla pärrääminen häiritsee iltarauhaa ja pelästyttää eläimet. Mereen lorotetut tiskivedet lisäävät rehevöitymistä ja pilaavat iltauinnin. Siksi oli ilahduttavaa, että Suomen Purjehtijaliitto ja Suomen Veneilyliitto tekivät Metsähallitukselle aloitteen Huomaavaisuusalueen perustamiseksi Tammisaaren kansallispuistoon. Metsähallitus vastasi myöntävästi, ja nyt Huomaavaisuusalue kattaa tärkeän osan Tammisaaren kansallispuiston kauneimmista ja suosituimmista veneilysaarista sekä niiden välittömässä läheisyydessä olevista valtion vesialueista. Suosituksiin perustuvalla käytännöllä halutaan, että veneilijät ja retkeilijät muun muassa välttävät alueella melua ja kovaa nopeutta, vievät omat roskansa pois ja imeyttävät tiskivedet maahan. Tarkoituksena on taata lomailijoille

10 S U K E LTA J A

aidon luonnon rentouttava kosketus ja vähentää luonnon virkistyskäytön haittoja alueella. Sukeltajat ovat fiksua porukkaa, jota kiinnostaa luontoarvojen säilyminen. Sukelluksen harrastajat varmaan noudattavatkin Huomaavaisuusalueen ohjeita, riippumatta millä alueella ovat. Yksi erityistoive kuitenkin on: Huomaavaisuusalueella suositellaan vältettävän moottorin tyhjäkäyntiä ja aggregaattien käyttöä, ja sama koskee painekompressoria. Sen melu ei kuulu Huomaavaisuusalueelle. Tammisaaren kansallispuisto on läntisen Suomenlahden helmi. Huomaavaisuusalueen myötä sen arvo niin luonnonsuojelu- kuin luonnon virkistyskäytönkin kohteena paranee entisestään.

Muista! Sukelluskuvauksen SM- ja PM-kisat käynnissä koko kesän. SM-kilpailukuvat tulee toimittaa Sukeltajaliittoon 1.11. mennessä. PM-kisakuvat toimitetaan Norjan Liittoon, tarkemmat tiedot päivitetään www.sukeltaja.fi-sivuille. Sukeltajaliiton toimisto on suljettuna 6.–26.7. Muuten toimiston ovet ovat avoinna klo 8–15 elokuun loppuun saakka. Syyskuussa palataan jälleen ”talviaikaan” eli toimisto on avoinna klo 8–16. Puhelinpalvelu vastaa klo 8–16.

Silloin ennen ”Kuivapuku: Sukellusasu, jonne laitetaan kuiva sukeltaja. Sukelluksen jälkeen tilanne on täysin päinvastainen. Nousunopeus: Liiallinen nousu vältetään parhaiten siten, että on hidas tarjoilija. Paineentasaus: Helpottaa kummasti oloa. Pyydetään suorittamaan ulkotiloissa tuulen alapuolella. Uusintasukellus: Sukellus kohteelle, jonne edellinen sukellus epäonnistui. Ylihengitys: Vältettävä. Turha puuskutus saa toiset luulemaan, että kuntosi on huono.”

Päivi Rosqvist

viestintäpäällikkö Metsähallituksen luontopalvelut

Tuo kiireiselle sukelluskouluttajalle laadittu pikahakemisto sukellukseen liittyvästä terminologiasta löytyy ”Ananaskarkkeja”-julkaisusta. Sukeltavan pakinoitsijan Ananaksen kirjoituksia on julkaistu 1970-luvulta lähtien Liiton ja sukellusseurojen lehdissä. Nyt pakinat on koottu Ananaksen omakustannejulkaisuksi, jota on pieni erä myynnissä Liiton toimistolla 10 euron hintaan.

www.sukeltaja.fi

Simo Kurra

Vapaasukelluksen SM-kisat 2009

Miksi Mikko voittaa?

Mikko Pöntinen on kehittynyt lyhyessä ajassa huimaa vauhtia, joten pakko ihmetellä, onko hän yksilönä jotenkin poikkeuksellinen – Fyysisesti tuskin poikkean muista kilpasukeltajista. Tulokseni tulevat varmaankin tehokkaasta ja oikeanlaisesta harjoittelusta, hän arvelee. – Ehkä myös lähestymistapani kisasukelluksiin on eduksi. En juurikaan mieti ennen suoritusta tai sen aikana, minkälaisia metri- tai minuuttimääriä aion sukeltaa, vaan sukellan kehon antamien signaalien mukaan ja teen sellaisen suorituksen kuin

sillä hetkellä pystyn. Näin minun ei tarvitse ottaa paineita ennen kilpailua. Suomenmestari treenaa neljästä kymmeneen kertaan viikossa harjoituskaudesta riippuen. – Altaassa teen tekniikka- ja intervalliharjoituksia sekä kisasuoritusten tyylisiä sukelluksia. Lisäksi juoksen, uin, käyn salilla, venyttelen ja teen syvyyssukellusharjoituksia avovedessä, hän kertoo.

lus toimii hyvin perheharrastuksena. – Lajiin kuuluu kaverin seuraaminen ja turvasukeltaminen. On iso etu, että tuntee hyvin parinsa kyvyt ja reagoinnin ongelmatilanteissa. Myös sukeltamaan lähtö on helppoa, kun porukka ja kamat saadaan kyytiin samassa pihassa. 12-vuotias Olli on oppinut veljen opastuksella sukeltamaan

jo aika pitkälle. Tuleeko päivä, jolloin pikkuveli voittaa sekä isän että isoveljen? – Vaikea sanoa vielä, mutta saatan joskus vielä voittaakin, tuumii Olli. Sitä odotellessa ehtii lukaista SM-kisan lajikohtaiset tulokset http://jome.homelinux.net/results/index. php?op=divers&event_id=341 kristiina karila Sini Joutjärvi

Sukeltaja Indoor Apnea rauhoitettiin tänä vuonna pienimuotoisemmaksi kuin viime vuoden isolla koneistolla tehdyt kisat. Huhtikuun lopulla Tampereelle kokoontui kisaamaan tiivis ja kovatasoinen joukko Suomen parhaita vapaasukeltajia. Vapaasukellusta on harrastettu Suomessa nyt sen verran pitkään, että uusi sukupolvi jo hätyyttelee konkareiden kärkisijoja. Nuorempaa sukeltajapolvea edustava Mikko Pöntinen sukelsi ylivoimaisesti suomenmestariksi. Lajin konkari Antero Joki kiilasi hopealle, ja pronssia sukelsi Jonérik Ekström. Naisten sarjan voittokolmikko oli Johanna Nordblad, Päivi Mettovaara ja Annika Östman.

Perhe vapaasukeltaa

Mikko Pöntisen perheessä myös isä Timo ja pikkuveli Olli ovat innostuneet vapaasukelluksesta. Timolla on tärkeä rooli huoltojoukoissa, mutta hän harjoittelee ja kilpailee myös itse. – Pari vuotta sitten ryhdyin Mikon treenikaveriksi ja turvasukeltajaksi, ja kokeilin treeneissä pidempiä sukelluksia. Henkisen ja fyysisen rentouden, tietämyksen ja treenauksen ansiosta vuosikymmeniä olleet vanhat snorklausrajani, 25 metriä pituutta ja 7 metriä syvyyttä, ovat kasvaneet nopeasti viisinkertaisiksi, Timo kertoo. – Vaikka kilpaileminen ei ole minulle keskeistä harrastuksessa, on kuitenkin hyvä nähdä tilanteet myös kilpasukeltajan näkökulmasta, hän toteaa. – Tulostavoitteenani on päästä puoleen Mikon ennätyksistä, ja siinä on haastetta kerrakseen! Timon mielestä vapaasukel-

peep rada

Mikko , Olli ja Timo Pöntinen. 11

N채in syntyy

koulutt

S U K E LTA J A

ttaja

Sukeltajaliiton järjestämä laitesukelluskouluttajakurssi keräsi pohjoissuomalaiset kurssilaiset Oulun kupeessa sijaitsevalle Rokualle. Kolme tiivistä viikonloppua kului nopeasti teoriaopintojen, teoriaopetusharjoitusten sekä allas- ja avovesiharjoitusten parissa. Saldona saatiin uusia kouluttajia pohjoiseen ja koulutustaitojen päivitystä nykyisille kouluttajille. Teksti päivi pelkonen kuvat jouko laitinen, päivi pelkonen

Rokua on Utajärven, Muhoksen ja Vaalan kuntien rajamailla sijaitseva jääkauden muokkaama alue, jossa vaihtelevat jäkäläkankaiden peittämät harjumuodostelmat ja erityisesti sukeltajia kiinnostavat kirkasvetiset suppajärvet ja -lammet. Pohjavesialueen lammet ovat pieniä, mutta Suomen mittakaavassa suhteellisen syviä, vaihtelevia ja näkyvyydeltään sukelluskohteiksi sopivia. Pienen kansallispuistonkin sisällään pitävällä alueella on myös matkailupalveluita, joista löytyi kurssille sopivat koulutus- ja allastilat. Mikä kouluttamisessa kiehtoo?

Kurssille tultiin syventämään jo ennestään opittua ja oppimaan uutta. Vuonna 2005 sukelluksen aloittanut Oulun Vesimiesten puheenjohtaja Jouni Herronen oli sukellusiältään yksi kurssin kuopuksista. Hän kiinnostui kouluttajakurssista, koska halusi oppia vielä lisää sukelluksesta ja syventää jo aiemmin opittuja taitoja uudelle tasolle. – Tiedot ja taidot, joita aikoo opettaa toisille, on ensin itse hallittava todella hyvin. Lähes kaikkia kurssilaisia on kannustanut kouluttajauralle uusien sukeltajien innokkuus. – Silmät loistavat, vaikka mennään 13

Pohjoinen ulottuvuus tuo avovesiharjoitteluun omat haasteensa. Välillä piti keskittyä lämmittämään sormia pinnan yläpuolella.

”Parasta on kouluttaa P1-kurssilaisia. Heillä on se onnistumisen ilo ja oppimisen riemu, varsinkin, kun päästään ensimmäistä kertaa avoveteen.”

omasta mielestä vaatimattomalta tuntuvaan kohteeseen, muistelevat Jouni Herronen ja Raahen Mursujen Mika Koivisto. – Se antaa itsellekin taas lisää intoa harrastukseen ja erilaisen näkökulman. Tutut kohteet näyttävät uusilta. Samalla se palauttaa mieleen, että on itsekin joskus ollut siinä tilanteessa, Jouni Herronen miettii. Rovaniemeläinen Hilkka Kurvinen on samoilla linjoilla. – Parasta on kouluttaa P1-kurssilaisia. Heillä on se onnistumisen ilo ja oppimisen riemu, varsinkin, kun päästään ensimmäistä kertaa avoveteen… Teoriaa käytännön kautta

Teoriaopetusharjoitukset olivat perusteellisia. Kouluttajaoppilaat valmistelivat ja antoivat ryhmälle miniluentoja, joista muut vuorollaan antoivat palautetta. Kouluttajien kouluttajat taas antoivat palautetta palautteista… Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta todellisuus oli kaikkea muuta. Kokeneina sukeltajina kurssilaiset kommentoivat aktiivisesti ja valaisivat aihepiirejä omilla kokemuksillaan huumoriakaan unohtamatta. Konkreettisia käytäntöön liittyviä esimerkkejä käsiteltiin paljon. 14

S U K E LTA J A

Pohdittiin esimerkiksi, mitä kaikkea on otettava huomioon, kun järjestää sukellusleirin Norjassa. Keskustelua käytiin yllättävistäkin käytännön tilanteista, kuten tulleista ja rajojen ylityksistä harvoin valvotuilla raja-asemilla, kun mukana kuljetetaan huomattavia määriä arvokasta sukellus- ja kuvauskalustoa. Ajoittain keskustelu kuumenikin, ja muun muassa Sukeltajaliiton uudet turvaohjeet herättivät pohdintaa: Miten ohjeistaa uusi sukeltaja siitä, millaisilla laitteilla voi lähteä sukellukselle? Mitä pikkuvikoja saa olla? Kuinka paljon kuplia saa tulla? Tarvitaanko merkinantoköyden päähän koulutettu sukeltaja, vai kelpaako joku kesämökillä lomaileva perheenjäsen? Kurssilaisten mielestä oli haastavaa asettua aloittelevan sukeltajan tasolle ja miettiä, miten opettaa tuoretta sukeltajaa, joka ei tiedäkään sukelluksesta yhtä paljon. Ilmapiiri oli niin välitön, että kriittisenkin palautteen antaminen sujui hyvässä hengessä. Esimerkiksi silloin, kun harjoittelija piti oppitunnin nosteen hallinasta ja piilotteli havaintovälineinään käyttämiä korkkia ja juomalasia huomaamattaan monitorin takana. Haastetta jokaiselle

Jokaisella kurssilaisella omat haasteensa, jotain, mikä tuntui

Pääsyvaatimukset laitesukelluskouluttajakurssille • hakijan oltava jonkin Sukeltajaliiton jäsenseuran jäsen • kirjallinen esitys jäsenseuralta • korkeintaan vuoden vanha lääkärintodistus laitesukelluskelpoisuudesta • Sukeltajaliiton lähikouluttajakortti, NAUI Assistant Instructor -kortti tai muu samantasoinen kortti • toiminut lähikouluttajan tehtävissä vähintään 10 teorialuennolla, 10 allasharjoituksessa ja 5 avovesiharjoituksessa Jos oppilaalla on muu kuin Sukeltajaliiton lähikouluttajakortti tai NAUI Assistant Instructor -kortti, vaaditaan • vähintään 100 kirjattua sukellusta, vähintään 50 tuntia.

Sukellukset on tehty vaihtelevissa olosuhteissa, vähintään: - 20 sukellusta 25–35 metriin - 5 yösukellusta - monipuolinen ja vaihteleva kokemus, esim. hylkysukellus, jääsukellus, nitroksisukeltaminen, sukeltaminen virtaavassa vedessä jne. • kirjallinen esitys jäsenseuralta • korkeintaan vuoden vanha lääkärintodistus laitesukelluskelpoisuudesta • joko CMAS P3- tai NAUI Master Scuba Diver -kortti, tai muu samantasoinen kortti, NAUI Scuba Rescue Diver -kortti tai muu samantasoinen kortti • ensiapupätevyys

Jääkauden muovaamat suppalammet tarjosivat miellyttävän ympäristön avovesiharjoituksille.

vaikeimmalta ja tarjosi mukavaa jännitystä. Toisilla ne liittyivät laitesukelluskouluttajan taitoradan suorittamiseen, toisilla taas teoriaosuuteen tai opettamiseen. – Minulle haastavinta oli 25 metrin sukellus ilman apuvälineitä – nyt sekin on suoritettu, Jouni Herronen iloitsee. Joillekin kurssilaisille haastavinta oli taitoradan uintitesti, jossa piti uida 400 metriä alle 10 minuuttiin tai muut altaassa suoritettavat temput. – Peruuttamista piti harjoitella ihan tosissaan, oululainen Juha Haapajärvi mietti. Toisille taas vaikeinta oli miniluentojen pitäminen, arvioiminen tai palautteen antaminen rakentavasti eli ”kavereiden haukkuminen niin, ettei ne suutu” kuten oululainen Tommi Salminen asian kiteyttää.

Oulun Vesimiesten Jouni Herronen perehdyttää kurssikavereitaan virtausten ja vuorovesien teoriaan.

Helmiä

Vastauksia satelee laidasta laitaan myös kysyttäessä, mikä oli kurssin paras anti: – On ollut niin paljon hyviä, mukavia asioita, että vaikea eritellä yhtä… Mutta altaassa plutaaminen on ollut hauskaa ja kehittävää. Opitaan taitoja, joita ei muuten tulisi harjoiteltua.

Allasopetusharjoituksissa harjoiteltiin perus- ja jatkokurssien sisältöjen opettamista, kuten kadonneen annostimen etsintää, peruuttamista, tasapainotusta ja uhrin nostoa pohjasta. 15

”Kouluttajan on oltava henkilö, joka nauttii paitsi sukeltamisesta, myös yhdessä tekemisestä.”

Pelastusharjoituksessa hapetettiin uhria kuljetuksen aikana.

– Minulle esiintymiskoulutus oli paras anti, Tommi Salminen toteaa. Muutkin ovat nauttineet oppimisestaan ja keskusteluista muiden sukeltajien kanssa. – Se, että on oppinut valtavasti kaikkea uutta – sekä taitoja että sitä, miten niitä voi opettaa muille, Jouni Herronen miettii. – Vaikka aikataulu on ollut tiivis, on jaksettu hyvin keskustella vielä illalla. On saanut tuttuja muista seuroista. Myös Liiton kouluttajat saivat kiitosta kurssilaisilta. Kouluttajia pidettiin kokeneina, asiantuntevina ja sopivan vaativina, mutta he myös kannustivat vaikeissa suorituksissa. Sukellustaitojen syventämisen ja kouluttajataitojen lisäksi kurssilaiset kertoivat oppineensa myös taitoja, joista on hyötyä työelämässä tai muuten sukellusharrastuksen ulkopuolella. Esimerkiksi esiintymistaito, jännittämisen hallinta ja palautteen antaminen motivoivalla tavalla ovat hyödyllisiä taitoja siviilissäkin. Kouluttaminen kehittyy

Oppituntien pitäminen on pitkän linjan sukelluskouluttajien

mielestä muuttunut valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana: nyt vaaditaan enemmän ja materiaalit ovat kehittyneet kaikilla tasoilla. Sukeltajaliitto on kehittänyt standardeja, materiaaleja ja koulutustasoja. – Koulutussysteemi on muuttunut. Enää ei kaikkea kaadeta päähän yhdellä kertaa, Mika miettii. – Eikä asioita enää syvennetä pikkutarkkuuksiin esimerkiksi fysiikassa. Voihan autollakin ajaa vaikkei tiedä, miten moottori toimii. Sovitko sinä kouluttajaksi?

Kouluttajanurasta haaveilevan täytyy todellakin pitää sukeltamisesta ja viihtyä vedessä, sillä tunteja sekä altaassa että avovedessä kertyy varmasti. Sopiva annos masokismia on siis kurssilaisten mukaan hyväksi allas- tai avovesiharjoituksissa palellessa. Kouluttajan on oltava henkilö, joka nauttii paitsi sukeltamisesta, myös yhdessä tekemisestä. – Kouluttamisessa henkinen ja sosiaalinen anti on tärkeintä, sukeltamisesta ei kouluttaessa varsinaisesti voi puhua. Se on kaikkea muuta kuin omaa sukeltamista, kurssilaiset kiteyttävät.

Kouluttajan taitorata Uimataidot ilman sukellusvarusteita: • 25 m sukellus • 400 m uinti alle 10 minuutissa • edellisen jatkoksi 25 m kylkiuinti ja 25 m pelastusselkäuinti • 20 minuutin pelastautumisuinti • henkilön kuljetus 50 m

Perusvälinetaidot • 825 m perusvälineuinti alle 18 min. • perusvälineiden riisuminen ja pukeminen pinnalla • 50 m perusvälinesukellus • henkilön kuljetus 90 m alle 4 min. 16

S U K E LTA J A

• perusvälineiden riisuminen ja pukeminen pohjassa • pelastaminen: uhrin nosto, kuljetus 50 m ja hapetus kuljetuksen aikana

Laitesukellustaidot laitetta, märkäpukua ja painovyötä käyttäen: • koordinaatioharjoitus laitteilla – laitteet, perusvälineet ja painovyö ovat sylissä ja pulloventtiili kiinni – hyppy veteen syvässä päässä – varusteiden pukeminen hallitusti veden alla

• laitteiden riisuminen ja pukeminen veden alla – laitteiden ja perusvälineiden riisuminen – laitteiden jättö syvään päähän ja pullo kiinni – sukellus matalaan 15 m ja pinnalle – sukellus takasin laitteiden luokse – laitteiden ja perusvälineiden pukeminen – painovyötä ei tarvitse riisua • pelastaminen: uhrin nosto pintaan, kuljetus 50 m ja hapetus kuljetuksen aikana

Kristian Blo Olsen

Suositellaan sukeltajille

Säteile sukeltamisen riemua – opi kouluttajaksi Snorkkelisukelluskouluttajakurssi, laitesukelluskouluttajien täydennyskoulutus ja laitesukelluskouluttajakurssi järjestetään ensi syksynä Piispalassa Kannonkoskella. 25.–27.9.2009 snorkkelisukelluskouluttajakurssin, täydennyskoulutuksen ja laitesukelluskouluttajakurssin 1. jaksot

Snorkkelisukelluskouluttajakurssi 450 €

2.–4.10.2009 snorkkelisukelluskouluttajakurssin ja laitesukelluskouluttajakurssin 2. jaksot

Laitesukelluskouluttajakurssi 840 €

16.–18.10.2009 täydennyskoulutuksen 2. jakso ja laitesukelluskouluttajakurssin 3. jakso

Kursseilla noudatetaan Sukeltajaliiton yleisiä ilmoittautumis- ja peruutusehtoja.

Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet: www.sukeltaja.fi/kalenteri

Täydennyskoulutus 495 €

Sukeltajaliitto ry Sukeltajaliitto ry, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi

Laura Torkkeli, 26, Tampere K U V AT : h e l i l a u k k a r i n e n

Aktiivi norppa Norppaohjaaja Laura Torkkeli sanoo, että hänet hieman höynäytettiin mukaan Sukeltajaliiton nuorisovaliokuntaan. Onneksi, sillÄ aktiivisuus on paitsi hauskaa myös antoisaa. teksti kristiina karila KUVA Kimmo torkkeli

Miten sinusta tuli sukeltaja?

Vuonna 1994 Sadeharjun Helena, silloinen Rauma Repola Diving Clubin norppavastaava, tapasi sattumalta isäni ja houkutteli minut sitä kautta mukaan. Siitä alkoivat joka sunnuntaiset norppaharkat. Mikä lajissa kiehtoo?

Nautin hiljaisuudesta ja kevyestä olosta pinnan alla. Lajina sukellus on myös todella monipuolinen. Missä sukellat mieluiten?

En ole vielä löytänyt mitään lempikohdetta, mutta uimahallissa on sopivan lämmintä vettä. Kesällä lähden Espanjaan; toivottavasti siellä olisi hyvät snorklausmahdollisuudet. Vedenalaiset mielipuuhasi?

Jostain syystä tykkään pituussukeltaa ilman räpylöitä, vaikka en edes ole siinä ollenkaan hyvä. Se on jotenkin ihanan rauhallista. Tammikuun sporttiohjaajapäivillä syttyi kipinä vapaasukellukseen, josko siihen ehtisi keskittyä jatkossa enemmän.

sitten järjestämämme norpparalli oli minusta hieno saavutus! Mihin suuntaan haluaisit seuratoimintaa kehittää?

Haluaisin kehittää lajia enemmän koko elämän kestäväksi harrastukseksi; erilaisia sukelluksen muotoja on niin paljon, että kaikille löytyy sopiva. Toivoisin myös, että snorkkelisukellusta pidettäisiin sukellusharrastuksena siinä missä laitesukellustakin. Mikä jaksaa innostaa vapaaehtoistoimintaan?

Lähes joka sunnuntaiaamu sitä joutuu miettimään, kun yhdeksäksi pitäisi raahautua hallille. Olen kovin aamu-uninen, mutta altaalle päästessä väsymys aina katoaa. Tykkään kovasti ohjata lapsia, ja on ihanaa nähdä heidän kehittyvän. Lisäksi meillä on loistava ohjaajaporukka! Onko joskus käynyt mielessä pistää pillit pussiin? Miten päädyit jatkamaan?

Silloin tällöin mietin, että pitäisi väistyä ja antaa muille enemmän tilaa toimia. Vielä en ole malttanut, mutta kyllä tässä toimenkuva varmaan lähivuosina hiukan muuttuu.

Olet aktiivinen seurassasi. Mitä kaikkea puuhaat?

Toimit myös Liiton luottamustehtävässä. Miksi?

Olen seuran hallituksessa ja norppavastaavana, eli aika paljon siis sähköpostailua norppien, ohjaajien, vanhempien ja seuraväen kanssa sekä tietenkin norppaharkkojen vetämistä. Tällä hetkellä touhuan 10–12-vuotiaiden ”silakoiden” kanssa. Myös tämän kesän norppaleirissä on aikalailla järjestelyä.

Nuorisovaliokunnassa juuri naureskelimme, että meidät kaikki on jollain tapaa höynäytetty mukaan. Valiokuntatyö on kuitenkin mielenkiintoista ja hauskaa! Koetan aina ajatella asioita seurojen ja norppaohjaajien näkökulmasta. Saan valiokuntatyöskentelystä myös paljon vinkkejä omassa seurassa toimimiseen.

Millainen on norppaohjaajan onnenhetki?

Jääkö sinulle aikaa harrastaa muuta?

Aina on yhtä ihanaa nähdä, kun norpilla on harkoissa oikeasti hauskaa, esimerkiksi kun koko norppaporukka sulassa sovussa leikkii innokkaana Aku Ankkaa. Toisaalta kun joku kauan harjoiteltu taito alkaa sujua mallikkaasti, niin kyllä siinä ohjaajankin suupielet nousevat hymyyn.

Monet harrastukseni ovat kausiluonteisia. Tänä vuonna olen päässyt aika hyvään juoksuvauhtiin, ja kesällä aion tenniskurssille. Myös lukeminen ja musiikki ovat lähellä sydäntä.

Entäpä seura-aktiivin?

Va-valokuvaus on jäänyt aika vähälle, kun en ole investoinut kunnon va-kalustoon enkä ole päässyt kunnon kirkkaisiin vesiinkään. Kiinnostusta kyllä olisi, ehkä vielä jonain päivänä…

Upeinta on nähdä, kuinka seuralaisten yhteishengen ja talkootyön seurauksena syntyy jotain hienoa. Esimerkiksi muutama vuosi

18 S U K E LTA J A

Valmistuit viime vuonna valokuvaajaksi. Kuvaatko myös pinnan alla?

JOKO tai... Räpylät vai maski? Maski, on tylsää ellei näe. Marina vai hällä väliä -asenne? Marina. Mikä tahansa mielipide on parempi kuin välinpitämättömyys. Uppopallo- vai perustreeni? Perustreeni piisaa, uppopallossa

kuulun alkeisryhmään! Mustavalko- vai värikuva? Pidän värikuvista, mutta mustavalkoisillekin on paikkansa. Norpparalli vai -leiri? Yleensä ralli, mutta tänä kesänä leiri!

norpat Uppopalloilija

Anne Holmbäck

treenaa tosissaan

Millainen sukellustaustasi on? Perusvälinekurssin olen pienenä käynyt, ja tällä hetkellä suoritan laitesukelluskurssia. Uppopalloa on pelannut koko perhe – isoveli jo monta vuotta tosissaan.

altaan kaakeleista, vastustajan varusteista tai leikkaamattomista kynsistä. Mustelmia tulee myös, ja kun pääsee oikein kunnolla vääntämään pallosta, tuntuu se pelin jälkeen niskassa ja käsissä.

Mikä uppopallossa viehättää? Lajin erikoisuus ja jonkin sortin vaativuus. Koska korit pitää tehdä pohjaan ja kukaan ei voi olla koko aikaa pohjassa, ei kukaan ole ylivoimainen.

Parhaat hetkesi lajin parissa? Ekana tulee mieleen nuorten SMkulta, joka tuli tänä vuonna Merisaukoille. Tietysti ensimmäisen ottelun ja korin muistan. Heti ensimmäisellä sukelluksella ensimmäisessä pelissä pääsin laittamaan pallon koriin.

Mikä siinä on vaikeaa tai rankkaa? Aluksi peli tuntuu haastavalta, kun ei ole tottunut tappelemaan pallosta hengittämättä neljän metrin syvyydessä. Vastustaja voi tulla kimppuun ihan mistä suunnasta tahansa. Miten treenaat ja kuinka usein? Nyt kun lukio on ohi, olen ehtinyt treenata lähes joka päivä kaksi kertaa. Kaksi tai kolme kertaa viikossa uppopalloa, pari kertaa viikossa uintia ja sukeltelua, tai sitten olen käynyt lenkillä. Kuntosalilla käyn vähintään kolmesti viikossa. Kun virtaa riittää, vähän jalkapalloa tai salibandyä tai muuta sellaista.

tom holmbäck, 19 kokkolan merisaukot

Uppis on kontaktilaji. Onko tullut kolhuja? Onhan noita tullut lähes joka ottelussa. Varsinkin käsissä on naarmuja

Tavoitteesi lajissa? Miesten SM-kultaa lähdetään seuraavaksi pyydystämään. Nuorten maajoukkueeseen tänä vuonna ja JOS joukkueeseen pääsee, niin tietysti sitä kultaa haetaan nuorten avoimista PMkisoista. Miesten maajoukkueringissä olen mukana hakemassa kokemusta ja pelisilmää. Tietenkin myöhemmässä vaiheessa haetaan miesten PM-kultaa ja MM-kultaa... Kenelle suosittelet uppopalloa? Uppopallo sopii ihan kaikille! Ei ole mitään väliä minkä näköinen tai kokoinen on, koska jokaiselle löytyy varmasti se oma pelipaikka, kunhan ensin oppii olemaan veden alla ja tajuaa lajin idean. Kristiina Karila

Leikit jakoon – jalkapallo Jalkapallo on ikisuosittu peli sekä norppien että sukeltajien keskuudessa. Peliä pelataan uppopallolla tai pienemmällä ja pehmeämmällä lelupallolla, joka on täytetty suolavedellä. Jalkapalloa voi pelata terapia-altaassa, jolloin jalat yltävät pohjaan, tai ison altaan matalassa päässä parin metrin syvyydessä. Maaleina toimivat seinät tai isossa altaassa poikittain pelattaessa sovitut rataviivat. Pallo pyritään saamaan potkimalla vastustajan maaliin. Palloa ei saa koskea muilla ruumiinosilla kuin jaloilla ja vain yhdellä jalalla kerrallaan. Eli palloa ei saa hautoa jalkojen välissä. Varusteina ovat maski ja snorkkeli. Pelaajia joukkueissa voi kentän koosta riippuen olla yhdestä ylöspäin. 20 S U K E LTA J A

RIKU METSÄLÄ

Haastamme Rauman Laitesukeltajat kertomaan seuraavan leikkivinkin. Saija Jokinen, Nokian Urheilusukeltajat

”Katso, tuolla tulee hauki”, sanotaan näin sukeltajan käsimerkein. Ja improvisoimalla löytyy lisää merkkejä kun tarina etenee.

Benjijuoksu on hubaa! – ja märkää. Just kun on pääsemäisillään perille, kuminauha kiskoo takaisin vesisateesta litimärälle patjalle. Kaikki kuteet märkänä, mutta mitä väliä!

Riihimäellä sukellettiin veteen ja savuun

Ei ole muuten helppoa kiivetä altaasta hyppytorniin verkkoa pitkin!

Me Riksun pojat hallitaan ensiaputehtävät. Nilkkapotilaalle kolmen k:n hoitoa, eli kylmää, kompressi ja koholle.

Vuoden 2009 Dive Äksön -tapahtuma keräsi maaliskuussa Riihimäelle 110 norppaa ohjaajineen. Kahden päivän aikana ehdittiin kokea ällistyttävä määrä asioita, joihin yleensä on pääsy vain harvoilla. ”Savusukellusta”, benjijuoksua, alkusammutusta, va-kuvausta ja tietysti kaikkea muuta mahdollista pinnan alla. Tapahtuman järjestelyjä kehuttiin erinomaisiksi: kaikki toimi ja vieraat viihtyivät isäntäseura Riihimäen Urheilusukeltajien kokoaman 50 vapaaehtoisen huomassa. Kuvat: Juha-Pekka Räisänen ja Heli Laukkarinen

Okei, sitten kamut iso hymy veden alla niin tulee makee kuva!

Mphsf pkmmmhts mhp ppphhmnp.* *Tasaisesti nyt, että pallo pysyy kyydissä.

”Please don’t stop the music… Ouuuu, jeee… Dancing queen…”

Hei, mä solmin itteni jumiin, voisko joku auttaa…?

Paras Dive Äksön ever! Ja meidän luokan seuraava luokkakuva otetaan veden alla! 21

tasaako paine Jokainen sukeltaja todennäköisesti törmää joskus paineentasausongelmAan. Korvissa kivistää ja paine ei tasaannu. Sukellusta ei malttaisi jättää kesken. Viisas sukeltaja kuitenkin ottaa suunnan kohti pintaa ja välttää korvan painevaurion. teksti DAN Europe, Alfonso Bolognini MD kuva kimmo kallama kuvitus Anna broholm

Korvien painevauriot ovat yleisimpiä sukellusonnettomuuksia. Useimmiten ne tapahtuvat kokeneille sukeltajille, jotka eivät ole parhaassa mahdollisessa fyysisessä kunnossa. Painevaurio tarkoittaa paineen vaihteluiden aiheuttamaa kudoksiin kohdistuvaa fyysistä vauriota. Painevaurio vaikuttaa ainoastaan ilmatiloihin. Nesteet ovat kokoonpuristumattomia, eivätkä paineen muutoksista aiheutuvat tilavuudenvaihtelut näin ollen vaikuta niihin. Boylen lain mukaan vakiolämpötilassa kaasun tilavuus on kääntäen verrannollinen paineeseen, kun taas kaasun tiheys on suoraan verrannollinen. Välikorvassa olevan ilman tilavuus on noin 1,5 millilitraa. Boylen lain mukaisesti ilman tilavuus siis puolittuu sukellettaessa 10 metrin syvyyteen. 22 S U K E LTA J A

Jo tällaisella pienellä tilavuuden muutoksella voi olla hyvin vakavia vaikutuksia. Kaasun tilavuuden vaihtelut ensimmäisen 10 metrin aikana ovatkin erityisen vaarallisia korvien kannalta. Korvapainevauriot voidaan luokitella eri tyyppeihin niiden sijainnin tai painevaurion aiheuttavan mekanismin perusteella sekä sen mukaan, tapahtuivatko ne sukelluksen laskeutumisvaiheessa, nousuvaiheessa vai pintaan nousun jälkeen. Yleensä painevaurioita ei esiinny asianmukaisesti sukeltavilla. Vaurion esiintymisen jälkeen potilas usein muistaa ennen sukellusta esiintyneen, vähäpätöiseltä tuntuneen ongelman, kuten vilustumisen, jota sukeltaja on vähätellyt.

Ulkokorvan painevaurio laskeutumisvaiheessa

Normaalitilanteissa ulkoisen korvakäytävän paine tasaantuu ympäröivään paineeseen. Tietyissä tapauksissa ulkoinen korvakäytävä voi kuitenkin tukkeutua. Tavallisimpia syitä tähän ovat vahatulppa, virheellisesti käytetyt korvatulpat, korvakäytävän tulehdus, liian tiukka sukelluspuvun huppu tai liian kireällä korvien ympärillä oleva maskin hihna. Näissä tapauksissa ulkokorvan paine ei pysty tasaantumaan ympäröivän paineen kanssa. Näin ollen laskuvaiheessa ulkokorvaan, tukoksen ja välikorvan väliin, kehittyy vastaavasti alipainetta välikorvan paineeseen verrattuna. Jos tämä kestää useita minuutteja, turvotusta ja pieniä verenpurkaumia voi esiintyä käytävän seinämässä, tärykalvossa sekä välikorvassa ja vakavammissa tapauksissa verenvuotoa korvakäytävästä. Tärykalvo saattaa puhjeta sekä kaasun supistumisesta aiheutuvissa painevaurioissa että kaasun laajentumisesta johtuvissa painevaurioissa. Oireita ovat äkillinen kipu laskeutumisvaiheessa, kuulonmenetys, huimaus, pahoinvointi ja korvaverenvuoto.

Välikorvan painevaurio laskeutumisvaiheessa on yleisin vamma sukeltajilla. Hoitona tällaisessa vauriossa ovat korvakäytävän huolellinen puhdistus ja tarvittaessa antibiootti- ja steroidivalmisteet. Ennaltaehkäisy onnistuu syitä välttämällä. Poista käytäviä tukkivat korvavahatukot, varmista, että sukellushuppu ei ole liian tiukka, vältä korvatulppien käyttöä sekä vältä sukeltamista, mikäli sinulla on korvakäytäväntulehdus. Välikorvan painevaurio laskeutumisvaiheessa

Tämä on yleisin sukellusvamma. Vaurio on seurausta siitä, että sukeltaja epäonnistuu korvatorven välityksellä tasaamaan välikorvan paineen ympäröivän paineen kanssa. Mikäli paineentasaus ei onnistu laskeutumisen aikana, tärykalvo vetäytyy sisäänpäin aiheuttaen kipua ja turvotusta välikorvan limakalvossa sekä mahdollisesti veren purkautumista välikorvaan. Pahimmillaan tärykalvo voi puhjeta. Tähän ongelmaan on kaksi pääsyytä: ylempien hengitysteiden sairaus, joka ahtauttaa korvatorvea sekä vaikeuttaa paineen tasausta tai muu ahtauttava syy kuten flunssa, allerginen nuha, nenän polyypit, nenän väliseinämän vinous, tupakointi sekä eräiden lääkkeiden käyttö. Oireena on aluksi paineentunne korvassa, joka muuttuu nopeasti teräväksi, jos laskeutuminen jatkuu. Kipu on yleensä kovaa ja estää sukeltajaa sukeltamasta syvemmälle. Tärykalvon 23

Vältä viisaasti Seuraavat yksinkertaiset säännöt voivat auttaa vähemmän kokenutta sukeltajaa korvien paineentasausongelmien ja painevaurioiden ennaltaehkäisyssä.

Toistuva paineentasaaminen sukelluksen alkuvaiheesta lähtien on tärkeää.

Vältä sukeltamista, jos sinulla on flunssa tai allergista nuhaa. Jos korvissa esiintyy kipua laskeutumisvaiheessa, nouse heti muutama metri ja kokeile varovaisesti uudelleen. Jos ongelmia esiintyy edelleen, keskeytä sukellus. Älä tasaa painetta jos nousuvaiheessa korviin sattuu, vaan laskeudu muutama metri syvemmälle ja yritä uudelleen tehden samalla kiertävää liikettä tai kurottaen hieman päätä, jotta korvatorvi pystyisi avautumaan passiivisesti. Muista pysyä rauhallisena.

Korvakäytävä Korvatorvi eli pieni ”ilmastointiputki” Tärykalvo

Simpukka

Sukella aina harkitsevaisen sukelluskumppanin seurassa, jonka kanssa tulet hyvin toimeen. Älä käytä limakalvoja supistavia lääkkeitä tai muita lääkkeitä ennen sukellusta ilman lääkärin lupaa. Älä juo alkoholia sukellusta edeltävänä iltana, koska se voi aiheuttaa nenän limakalvojen tukkeutumisen. Opettele ja käytä Frenzelin menetelmää korvien tasaamiseen Valsalvan menetelmän sijaan. Frenzelin menetelmässä puristetaan sieraimet, suu sekä kurkunpää kiinni ja kielen tyveä käytetään puristimena, joka painaa rauhallisella liikkeellä ilmaa nenänieluun ja välikorvaan. Yksinkertaiset sukellukset muutaman metrin syvyydessä, esimerkiksi ankkurin irrottamiseksi tai laidan yli tippuneiden esineiden noutamiseksi, ovat vaarallisimpia, koska ne saatetaan suorittaa spontaanisti ja keskittymättä. Valitse ja tarkista varusteesi huolellisesti sekä vältä liian kireitä huppuja ja maskihihnoja.

24 S U K E LTA J A

Vasara Alasin Jalustin

puhjetessa kipu lievittyy välittömästi ja paine tasaantuu. Tämän jälkeen välikorva täyttyy kylmällä vedellä, aiheuttaen äkillistä kiertävää huimausta, pahoinvointia ja oksentelua. Nämä kaikki ovat erittäin vakavia oireita sukellettaessa, koska sukeltaja saattaa tällöin hengittää vettä ja hukkua. Pintaan nousun jälkeen saattaa esiintyä kuulonlaskua ja korvien soimista. Tässä tapauksessa sukeltajan tulee hakeutua lääkärin hoitoon. Toistuva paineentasaaminen sukelluksen alkuvaiheesta lähtien on tärkeää tämän vaurion estämiseksi. Jos tasaamisessa ilmenee ongelmia, on tärkeää pysyä rauhallisena, nousta muutama metri ja yrittää paineentasaamista uudelleen. Sukeltamista tulisi välttää vilustuneena tai muutoin sairaana. Limakalvoa supistavien lääkkeiden käyttöä on vältettävä, sillä lääkkeen vaikutus voi loppua, ja nenä saattaa tukkeutua sukelluksen aikana. Välikorvan painevaurio nousuvaiheessa

Tämä vaurio johtuu välikorvan kaasun laajentumisesta ympäröivän paineen vähentyessä. Nousuvaiheessa sukeltajan ei normaalisti tarvitse suorittaa paineentasausta, koska laajeneva kaasu poistuu passiivisesti korvatorven spontaanin avautumisen johdosta. Tukkeutunut korvatorvi on ensisijainen syy nousuvaiheen painevaurioon. Tämä vaurio on yleensä vakavampi kuin vastaava

laskeutumisvaiheen painevaurio. Välikorvan paineen lisääntyminen aiheuttaa tärykalvon taipumisen ulospäin, jonka seurauksena voi olla tärykalvon puhkeaminen. Oireet ovat samanlaiset kuin laskeutumisvaiheessa tapahtuvassa tärykalvonpuhkeamisessa. Välikorvan ylipaine voi myös vaikuttaa soikean ja pyöreän ikkunan kautta sisäkorvaan. Mikäli paineentasaus tapahtuu korvissa eri aikaan, välittyy sisäkorvan tasapainoaisteihin erilaiset stimulaatiot, mikä voi aiheuttaa kiertävän huimauksen.





Sisäkorvan painevaurio laskeutumisja nousuvaiheessa

Vakavammissa tapauksissa painevaurio voi aiheuttaa pyöreän tai soikean ikkunan repeytymisen. Sisäkorva muodostuu luun ympäröimästä kalvomaisesta kudoksesta, joka sisältää nesteitä. Nesteet sinänsä eivät ole taipuvaisia paineen vaihteluista aiheutuville tilavuuden vaihteluille, joten teoriassa sisäkorvan pitäisi olla suojassa paineen vaihteluilta. Välikorvassa olevan kaasun tilavuuden vaihtelut voivat kuitenkin siirtyä sisäkorvaan aiheuttaen ikkunoiden fyysisen repeytymisen ja sisäkorvanesteen vuotamisen ulos välikorvaan. Laskeutumisen aikana välikorvan alipaine voi aiheuttaa pyöreän ikkunan ulospäin taipumisen ja repeytymisen, mikäli sukeltaja ei onnistu tasaamaan korviensa painetta. Myös toisinpäin tapahtuva välikorvan painevaurio voi tulla laskeutumisen aikana: sukeltaja tasaa korviensa painetta monesti Valsalvan menetelmällä eli sulkee nenän ja suun ja samalla hengittää ulos, mikä nostaa välikorvan painetta. Tällöin edellä kuvattu sisäkorvan pyöreän ja soikean ikkunan repeytyminen on mahdollista, mikäli valsalvaaminen on liian voimakasta. Nousuvaiheessa laajeneva kaasu aiheuttaa ylipainetta välikorvassa, mikäli ahtautunut korvatorvi estää sen tasaantumisen. Oireita ovat kuulonmenetys, korvien soiminen eli tinnitus sekä vakava kiertävä huimaus. Jos potilaalla epäillään pyöreän tai soikean ikkunan repeytymää, tulisi hänet välittömästi toimittaa sairaalahoitoon. Tämä painevaurion ehkäisemiseksi kannattaa välttää paineentasaamista nousuvaiheessa. Jos havaitset nousuvaiheen aikana kipua korvissa, pysähdy, laskeudu metri alaspäin tai kunnes kipu lievittyy ja yritä uudelleen. Paineen tasaukseen korvissa ei nousun aikana ole muuta keinoa. Valsalvan menetelmän käyttö vain lisäisi korvien painetta entisestään. Välikorvan hapenimeytysmissyndrooma

Välikorvan hapenimeytysmissyndrooma on melko tuntematon painevaurio, joka saattaa ilmetä pitkillä sukelluksia suljetun kierron sukelluslaitteita käytettäessä tai annettaessa ylipainehappihoitoa. Tälle painevauriolle on tyypillistä, että se ilmenee vasta, kun pintaan noususta on kulunut aikaa. Sukelluksen jälkeen sukeltajan välikorvan happipitoisuus on lähes 100 prosenttia. Koska happea käytetään aineenvaihdunnassa, se imeytyy takaisin elimistöön ja välikorvaan syntyy alipainetta. Oireita ovat äkillinen kipu sekä täyteläisyyden tunne korvassa. Hoitona tälle käytetään limakalvoa supistavia lääkkeitä, kipulääkkeitä, antibiootteja ja antistamiineja lääkärin määräyksen mukaan. Ennaltaehkäisynä sukeltajan tulisi tasata korvien painetta myös sukellusten jälkeen, jotta välikorvaan kerääntynyt happi saataisiin huuhdottua pois.

Fun Dive Oy www.dive.fi 0400-740436 Maariankatu 8 Turku, avoinna ti - pe 14-18 la 10-14

Aina hyviä tarjouksia! Esim. 7 mm märkäpuku 220,00, kumiräpylät teräsjousella 85,00, ... Soita ja kysy... teemme sinulle hyvän tarjouksen!

www.divepoint.fi 06-2243590

divepoint@co.inet.fi

Oxygène Diving vie Sinut Suomenlahden parhaimpiin sukelluskohteisiin läpi kesän Ilmoittaudu mukaan!

www.oxygenediving.com/helsinki

kuva-albumi Norja E r l i n g S v e n se n

Olin sukeltamassa vuonoissa, ja huomasin tämän pienen turskan merisiilin piikkien lomassa. Se vain piileskeli, ja otin useita kuvia siitä. Kuva on talvelta 2007-08, Lysefjord-vuonosta Stavangerista. – Erling Svensen

26 UKEKELTA ELTA LTA JJAA J A2 / 0 8 2626SSUSUK

Kuva valittiin vuonna 2008 Sukelluskuvauksen PM-kilpailuissa parhaaksi E-sarjassa Kalan muotokuva, Pohjoismaiset vedet.

2727

Vapepa luo yhteiset säännöt Ojamon kaivoslampi Lohjalla kuhisee sukeltajia. Huhtikuun keväinen sää on sivuseikka, kun Vapaaehtoisen pelastuspalvelun eli Vapepan erikoissukellusryhmä valmistautuu ensimmäiseen yhteiseen harjoitukseen pelastuslaitoksen ja poliisin kanssa. Harjoitus on osa Vapepasukeltajakurssia, jolle ryhmä osallistui. teksti Pasi Mannerkoski kuvat Pasi Mannerkoski ja Erno Olkkonen

Vapepan erikoissukellusryhmä koostuu kokeneista tekniikkasukeltajista, joilla on koulutus ja valmiudet sukeltaa vaativissa olosuhteissa kuten luolissa, hylyissä ja syvissä kohteissa. Osa heistä oli yksityishenkilöinä mukana viimesyksyisen luolasukellusonnettomuuden etsinnöissä, ja niiden kokemusten pohjalta syntyi tarve 28 S U K E LTA J A

tuoda ryhmän toiminta Vapaaehtoisen pelastuspalvelun organisaation alle. Ryhmä pystyy avustamaan viranomaisia vedenalaisissa etsintä- ja pelastustehtävissä vaativissa olosuhteissa. Erikoissukellusryhmässä on noin kymmenen jäsentä, ja tarvittaessa se kykenee aktivoimaan useita kymmeniä

sukeltajia pelastustehtäviin. Harjoittelu viranomaisten kanssa antaa varmuutta tositilanteessa toimimiseen.

– Uhri on sukellustapahtumassa todennäköisesti tuttu, useita hukkuneita nostamassa ollut Heinonen toteaa.

Harjoitus käynnistyy

Viranomaiset saapuvat

Kello 9 sukelluspari lähtee tavanomaiselle sukellukselle Ojamon luoliin. Pelastajat eivät vielä tiedä, koska ja miten onnettomuus tapahtuu. Heillä on käytössään vain sukeltajien ennakkotiedot pöytäkirjoissa. Kello 10 toinen sukeltaja ilmestyy pintaan, näyttää hätämerkin, mutta vajoaa pian pinnan alle. Toiminta alkaa nopeasti: sukellusta valvonut sukellusvanhin soittaa hätäkeskukseen, ja poliisi ja pelastuslaitos ja tässä tapauksessa myös erikoissukellusryhmä hälytetään paikalle. Harjoituksessa on pyritty luomaan mahdollisimman aito tilanne. Pelastajille ei ennakkotietoa pelastettavista tihkunut. Tällaisen niin sanotun pimeän harjoituksen tarkoituksena on luoda stressiä. – Me pystymme aiheuttamaan samankaltaisen määrän työtä, ennalta arvaamattomuutta ja hämminkiä kuin oikeassa tilanteessa, mutta henkisen stressin luominen on vaikeaa, sanoo Vapepa-sukeltaja Thomas Stenius, joka oli mukana suunnittelemassa harjoitusta. Paloesimies Timo Heinonen Lohjan pelastuslaitokselta korostaa myös stressin vaikutusta toimintakykyyn.

Palokunta saapuu ja valmistautuu etsintään kaivoslammesta rauhallisesti mutta ripeästi. Palokunnan varusteet ovat täysin toisentyyppiset kuin Vapepa-sukeltajien.

Kello 10 toinen sukeltaja ilmestyy pintaan, näyttää hätämerkin, mutta vajoaa pian pinnan alle. Toiminta alkaa. Varusteet on suunniteltu nopeaan ja yksinkertaiseen pelastamiseen, ja esimerkiksi luolista etsimiseen ne sopivat huonosti. Varusteisiin kuuluvat muun muassa puhelin ja pintaköysi. Kohta paikalle saapuu myös sukellusryhmä.

Vapepa-sukellusryhmä toimii yhteistyössä viranomaisten, kuten poliisin ja pelastuslaitoksen kanssa. 29

Luolaan jäänyttä sukeltajaa näytteli Lohjan pelastuslaitokselta lainattu ihmisen kokoinen ja painoinen nukke. Sen avulla harjoiteltiin tärkeiden tietojen keräämistä uhrin asennosta löydettäessä, varusteiden kunnosta, mittareista yms.

– Me vapepalaiset olemme aktiivisukeltajia ja valmiutta pidetään yllä sukeltamalla. Jos jotakin tapahtuu, ehdimme esimerkiksi Ojamolle ja veteen noin kahdessa tunnissa. Nykyisillä rebreather-laiteilla kahden tunnin jälkeen ollaan vielä mukana pelastamassa ihmishenkiä, vakuuttaa Thomas Stenius. Rajavartiolaitoksen pelastushelikoptereilla ryhmä voidaan periaatteessa kuljettaa nopeasti muuallekin Suomeen tai esimerkiksi kauempana merellä olevalle kohteelle. Virallinen tie onnettomuustilanteessa on soittaa hätänumeroon, ja pelastuslaitos tai poliisi ottaa yhteyttä Vapepa-organisaation. Jos turma sattuu esimerkiksi Ojamolla, tulee kysymykseen myös suora soitto. Hätäkeskuksen jälkeen voi siis soittaa suoraan vapepa-organisaation jäsenille. Ensimmäinen pelastettava löytyy elävänä pelastuslaitoksen etsinnöissä. Uhri tuodaan rantaan ja elvytys alkaa. Toisen sukeltajan tilanne on vakavampi. Hänet löydetään viimein luolasta 28 metrin syvyydestä hengityskaasu lopussa. Pinnalla varusteet tutkitaan perusteellisesti, koska 30 S U K E LTA J A

mm. sukellustietokone ja kaaasupullot antavat tärkeää tietoa tapahtumien kulusta. Oppia harjoituksesta

Paloesimies Timo Heinonen pitää harjoitusta tarpeellisena. – Tämä on kohtuullisen uutta asiaa ja hyvää koulutusta. Oikeaa harjoitusta, oikeaa etsittävää, Heinonen sanoo. Hän kehuu myös harjoituksen kulkua. – Tiedon kulku toimi hyvin. Sukellusvanhimman tiedot olivat kaikki valmiina. Toiminnan jatkuvuus on tärkeää, esimerkiksi opastus ei saa loppua ensimmäiseen pelastusyksikköön. Vanhalla tiedolla ei pärjää, hän teroittaa. Ojamolle saapuvalla tiellä oli harjoituksessa hieman muutoksia ja palolaitoskin teki pienen mutkan. Itsestäänselvyyksiä ei pelastustoiminnassa ole. Thomas Stenius on samaa mieltä harjoituksen kulusta. – Pelastaminen sujui nopeammin kuin olimme ajatelleet. Opimme paljon uutta Vapepa-toiminnasta ja pelastus- ja etsintätoimesta. Saimme hyvät pohjat seuraaville harjoituksille. Jokainen toi jotakin, mutta jokaisella

Paloesimies Timo Heinonen ja Vapepasukeltaja Mikko Vikkula koordinoivat pelastusta. Liiton puheenjohtajaa Matti Anttilaa haastatellaan Uudenmaan uutisiin.

Sukeltajaliiton ensiapukalustoa: hapenantolaite ja ea-reppu.

Pelastamisessa sukelluspöytäkirjan tiedot ovat elintärkeät. Ojamolla tiedot ovat kaikkien luettavissa seinällä.

oli myös saatavaa. Onnistuneesta harjoituksesta huolimatta oppimista on paljon. – Organisaation johtamisessa delegoinnin tulee toimia jouhevammin. Luppoaikana toiminta ei saa hyytyä. Tärkein asia jonka opimme oli, että mitään ei saa pitää faktana jos sitä ei ole tarkistettu, sukeltajien pelastustoimintaa johtanut Mikko Vikkula lisää. Toimintaan sitoutuneille sukeltajille Vapepa-organisaatioon kuuluminen tuo oikeusturvaa. Vapepa-sukeltaja voi antaa virka-apua viranomaisten pyynnöstä. Laajemmassa pelastustehtävässä, jossa on mukana useita henkilöitä ja joka kestää päiviä, Vapepa pystyy toimittamaan paikalle monenlaista tukea kuten majoitusta, lämpöä, muonitusta sekä myös tarvittaessa henkistä tukea. Lisäksi sukeltajat varusteineen ovat vakuutettuja Vapepan kautta, mikä madaltaa kynnystä käyttää omia resursseja. Tästä huolimatta Vapepa-sukeltajat eivät pyri toimimaan samalla tontilla pelastuslaitoksen kanssa. Esimerkiksi valmiudessa pelastuslaitos on omaa luokkaansa.

Terästä taitosi Vapepa-sukeltajaksi Sukeltajaliiton turvallisuusvaliokunta järjestää Vapepa-sukeltajakurssin 7–9. 8.2009 Kotkassa. Kurssilta oppilaat saavat ne tiedot ja taidot, joita tarvitaan Vapepa-sukellustehtävissä viranomaisten pyynnöstä. Kurssin hinta on 160 €, joka ei sisällä majoitusta eikä ruokailuja. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Kari Savolainen, kurssin vastuukouluttaja kari.savolainen@sukeltaja.fi, puh. 0500 760 858

Sukeltajaliitto ry Sukeltajaliitto ry, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi

tekniikka: valitse kuivapuku oikein

Kuivapuvulla mukavuutta sukellukseen Kuivapuku on Suomen olosuhteissa yleensä ainoa tapa sukeltaa miellyttävästi. Kuivapuvuissa tarjonta on runsasta, ja valintaan vaikuttaa ennen kaikkea oman sukellusseuran käytäntö. Tärkeintä on kuitenkin puvun sopivuus. teksti Pasi mannerkoski kuvat tero markkula

Myös mukavuus pinnalla on syytä ottaa huomioon. Pukemisen helppouteen vaikuttaa vetoketjun sijainti, edessä olevan vetoketjun voi sulkea itsekin. Toisaalta edessä vetoketju on pitempi ja sen rikkoutumisriski ehkä suurempi. Pari voi kuitenkin aina auttaa kaikkien varusteiden pukemisessa. Tilauksesta vaikka räätälöitynä

Kun puvun sisällä oleva ilmamäärä jakautuu sopivasti, on puku helppo sukeltaa. Pinnalla tiukahko puku estää kyyristymisen varusteita pukiessa, ja esimerkiksi veneeseen noustessa tiukahko puku voi haitata liikkeitä. Usein paras tapa on kokeilla mahdollisimman montaa pukua ennen valintaa. Puvun tehdaskokoon ei tarvitse kuitenkaan tyytyä. Lähes jokainen valmistaja tarjoaa mahdollisuuden tilata puku mittojen mukaan tai räätälöitynä vakio-osista, kuten hanskoista ja saappaista. Pukemista helpottavat useimmissa puvuissa olevat sisäpuoliset henkselit. Henkselit vetävät alaosan ylös ja helpottavat liikkumista varsin-

32 S U K E LTA J A

kin teleskooppimallisissa puvuissa. Mittojen mukaan tehdyissä puvuissa ei yleensä vyötäröteleskooppia tarvita. Kunnon kohtelu kannattaa

Pukuja valmistetaan lukuisista materiaaleista, joista kumi on helpoin korjata kotikonstein. Muitakin pukuja pystyy paikkaamaan – tosin pukuun tulee harvoin reikiä, jotka estäisivät sukelluksen. Kosteutta sisään päästävät tihkumiset eivät yleensä estä sukeltamista, mutta lisäävät epämukavuutta. Saumojen määrä lisää puvun korjaustarvetta. Vuodot syntyvät yleensä huolimattomasta käytöstä. Arvopuku ansaitsee kunnon kohtelun, ja varovainen käyttö, säilytys ja huolto lisäävät puvun ikää ja estävät vuotojen syntymistä materiaalista riippumatta. Puku saattaa kestää kaksikymmentä vuotta, jos sukeltaja ei kasva siitä ulos. Silloinkin puvun voi usein korjauttaa sukeltajan mittoihin. Hanskat maun mukaan

Materiaalista riippuen puvuissa on kaulamansetti, joka pitää leikata kaulan mukaan sopivaksi. Kumipuvuissa mansettia ei yleensä tarvita. Mansetti saattaa helposti jäädä liian kireäksi, kun uskallus leikkaamiseen loppuu kesken. Liian kireä mansetti kuitenkin rikkoutuu helpommin ja kiristää kaulaa. Hanskat voivat olla kiinteät, jolloin puvussa on yksi sauma vähemmän, mutta pinnalla muiden varusteiden pukeminen saattaa tuottaa ongelmia. Erilliset hanskat voi valita tarpeen mukaan itse. Kolmisormisilla märkähanskoilla pärjää kylmissäkin olosuhteissa, kuivahanskoilla jäisissä. Kiinteään hanskaan ilma kiertää aina varmasti, kun taas muilla kuivahanskoilla ilman

kiertämisen joutuu varmistamaan itse ilmakanavalla, pitkävartisella sisäpuolisella tumpulla tai muulla vastaavalla virityksellä. Muilta kannattaa katsoa mallia, mutta yksinkertaisuus on yleensä valttia. Kumipukujen kiinteät hansikkaat ovat yleensä tumppumalliset; kolmisormisia käytetään harvoin. Veden alla näppäryys on kuitenkin samaa luokkaa ja lämmöneristävyys aina hyvä. Saappaisiin villasukat

Saappaiden koko kannattaa valita kunnon villasukat jalassa. Kumipuvussa materiaali säilyy yhtenäisenä, mutta muihin pukuihin saappaita saa eri materiaaleista. Sopivuus on saappaidenkin tärkein ominaisuus. Sopivaan saappaaseen ei pääse ylimääräistä ilmaa, ja jalkojen noste pysyy hallinnassa. Joissakin jalkineissa saattaa olla erilaisia kantaulokkeita räpylän remmin varmistamiseksi. Pukua hankkiessa kannattaa kartoittaa myös siihen saatavat lisävarusteet kuten taskut. Reisitaskuissa voi säilyttää varusteita ja sukeltaessa pitää vaikka varamaskia.

stig gustavsson

Sopivaan saappaaseen ei pääse ylimääräistä ilmaa, ja jalkojen noste pysyy hallinnassa.

SINÄ

Oletko Supernorppa 2009?! Kesän valtakunnallinen norppaleiri järjestetään Tampereella 24.–26.7.2009. Luvassa on saunomista, uimista ja sukellusta, hiukan laivamatkailua, delfiinejä, halliralli sekä tietysti leiridisko. Rastitehtävistä suoriutuneet nimitetään leirin päätteeksi Supernorpiksi! Leirille voivat osallistua yli 7-vuotiaat, nuoremmat huoltajan seurassa. Hinta on 100 euroa, johon sisältyy koulumajoitus, ruokailut ja ohjelma. Leiri alkaa perjantaina aamupäivällä ja päättyy sunnuntaina iltapäivällä. Ilmoittautumiset seuroittain 24.6. mennessä nuorisopäällikölle heli.laukkarinen@sukeltaja.fi, tiedustelut laura.torkkeli@sukeltaja.fi. Järjestäjät: Rauma-Repola Diving Club, Tampereen Urheilusukeltajat, Nokian Urheilusukeltajat ja Sukeltajaliitto.

Sukeltajaliitto ry Sukeltajaliitto ry, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi

taidot: ammu kala – tai kuvaa

kala tähtäimeen Kalan löytäminen harppuunalla ammuttavaksi tai kameralla kuvattavaksi vaatii jonkun verran taitoa, jota voi kerryttää, kunhan pääsee alkuun. Tässä muutama lajikohtainen vinkki kalojen löytämiseen. teksti kim jaatinen KuvaT stig gustavsson

Hauen, lahnan ja säynävän tapaa usein samankaltaisissa paikoissa, kaislikoissa tai matalien lahtien kasvustossa. Hauki on erittäin hyvin taustaansa naamioitunut ja useimmiten täysin liikkumaton. Sen huomaa helpoiten kun on jo liian myöhäistä, ja salamannopeasta kalasta jää muistoksi pelkkä tomupilvi. Varovasti kasvuston seassa liikkuva metsästäjä saattaa kuitenkin havaita hauen jo ennen sen poistumista.

Lahna ja säynävä ovat haukea liikkuvaisempia kaloja, joiden löytäminen vaatii myös varovaisuutta. Parhaiten löydät lahnan ja säynävän, kun liikut erittäin varovaisesti kesäisen lämpimässä kaislikossa tai matalassa korkeakasvustoisessa lahdessa. Näiden suurten särkikalojen ampuminen tai kuvaaminen saattaa vaatia 34 S U K E LTA J A

nopeaa, mutta liikkeetöntä reagointikykyä. Väijy ahventa pohjassa

Ahven on ollut hyvin yleinen saaliskala, jonka on tavoittanut parhaiten alkukesästä elokuun loppuun asti ahvenvitakasvustoista ja kivikkorinteistä, kolmen ja kymmenen metrin väliltä. Viime vuosien aikana ahven on kuitenkin rannikolla jäänyt yhä harvinaisemmaksi sukelluskalastajien saaliiksi. Järvissä pitäisi ahvenen kuitenkin olla normaaliin tapaan yleinen. Ahvenen saa saaliiksi yleensä niin, että sukeltaja löydettyään hyvännäköisen ahvenpaikan sukeltaa pohjaan ja jää liikkumatta

Joskus vain silmät paljastavat kalan. Tarkka laukaus pään taakse on varmin tapa saada hauki pataan. Vatsan pehmeä nahka ei kestä repeämättä hauen rimpuilua, jolloin kala pääsee pakoon. Haukia kannattaa etsiä rantojen läheltä hitaasti etenemällä.

paikalleen makaamaan. Ensin tulevat pienet pelottomat ahvenenalut katselemaan pohjaan uponnutta sukeltajaa. Hetken kuluttua kauempana alkaa näkyä isompia varjoja, ja juuri kun tuntuu, ettei enää malta odottaa, isot ahvenet saapuvat ampuma- tai kuvaamisetäisyydelle. Älä mekasta

Kampela oli ennen yleisin sukelluskalastajien saalis, mutta sen saaminen harppuunan tai kameran eteen on nykyään käymässä yhä vaikeammaksi, sillä kannat tuntuvat pienenevän koko ajan. Kampelan löytää parhaiten, jos malttaa uida hiekkapohjia pitkin ja tarkkailla pohjalla makaavia tai hiekkaan kaivautuneita kaloja. Joskus kampelasta näkyvät vain silmät, jolloin sukeltajan on oltava erittäin tarkkana löytääkseen piilottelevan kalan. Yleisesti ottaen kaloja etsiessä kannattaa noudattaa käyttäytymismallia, joka pätee kaikkeen luonnossa liikkumiseen. Jos haluat nähdä eläimiä, älä mekasta, vaan havainnoi tarkasti ympäristöäsi ja reagoi sen antamiin vinkkeihin. Kokemuksen karttuessa kehittyy vaisto eli tunne, että kyseisessä paikassa on

kala. Luota siihen! Harppuunan käyttö

Harppuuna on tappava ase ja vaarallinen varomattomassa käytössä. Tärkein sääntö on, että harppuunaa ei koskaan ladata kuivalla maalla vaan vasta veden alla. Latauksen jälkeen harppuunan kärki osoittaa aina pois itsestä ja muista ihmisistä. Tärkeää on myös pysyä tarpeeksi kaukana muista sukeltajista. Sameassa vedessä voi vahingossa ampua toveria jos kalastetaan liian lähekkäin. Harppuunan ladattuasi olet valmis turvalliseen kalastamiseen. Kun kala löytyy ja olet valmis ampumaan, muista ojentaa kätesi kunnolla. Näin voit katsoa ojennettua kättäsi pitkin harppuunan kärkeä ja ”tähdätä” kalaa. Harppuunassa ei ole tähtäimiä, joten tähtääminen tapahtuu samalla tavalla kuin sormella osoitetaan. Harjoituksen myötä tarkkuus on erinomainen. Kun olet varma, että tähtäämäsi laukaus osuu tappavasti eikä vain haavoita kalaa, purista rauhassa liipasinta ja korjaa saaliisi talteen. 35

Stailattu regulaattori Uudistunut Legend Glacia sisältää samat huippuominaisuudet kuin edeltäjänsä, mutta laite on saanut tyylikkäämmän ilmeen. Suositushinta 540 euroa.

Uusi sukellustietokone HelO2 on Suunnon ensimmäinen tekniikkasukellustietokone, jossa on täydelliset kaasuseosmahdollisuudet. Suunnon Technical RGBM -algoritmi tarkkailee jatkuvasti dekompressioaikataulua, syvyysmittaria ja kelloa. Suositushinta 799 euroa. Apua sukellussuunnitteluun Suunto-sukellussuunnitteluohjelma on helppokäyttöinen graafinen ohjelma sukellusprofiilien ja kaasujen suunnitteluun sekä varasuunnitelmien laatimiseen. Ohjelma mahdollistaa erilaisten syvyys-, aika-, kaasuja osapainevaihtoehtojen kokeilemisen kätevästi. Suunnitelman valmistuttua tiedot on helppo siirtää sukellustietokoneeseen USB-kaapelilla. Kaasusekoitusohjeet ovat tulostettavissa. www.suunto.fi

Toimii kuin ajatus Ursukin uudistuneessa Sea Quest Pro QD -liivissä on patentoitu painotaskulukitusmekanismi. Painotaskuissa on raiteet, jotka ohjaavat taskun automaattisesti oikeaan paikkaan. Uuden ilmeen saanut liivi on nyt tehty kevyemmästä materiaalista, mutta kestävyys ei ole tästä kärsinyt.

Joustava märkäpuku Joustavasta neopreenistä valmistetussa 7 mm Balance Comfort -märkäpuvussa on ranteissa ja nilkoissa mansettisuojat, jotka ehkäisevät veden kiertoa käsineisiin ja jalkineisiin. Puvun sisäinen 2,5 mm kerros rajoittaa veden kiertoa ylävartaloon. Uusi v-mallinen lycra-kaulus lisää mukavuutta. 5,5 mm liivin hupussa on itsestään tyhjenevät ilmakanavat.

Tärkeä turvallisuustiedote Älä sukella laitteella, johon on kiinnitetty Si Tech -merkkinen täyttöletku ennen kuin mahdollinen virtauksen rajoitin on poistettu letkun päästä. Varoitus koskee kaikkia valmistuseriä ajalta 2006–2008. Ongelma: Täyttöletkussa voi olla muovinen virtauksen rajoitin, väriltään musta, sininen tai vihreä. Vikaraporttien mukaan tämä osa saattaa irrota paikoiltaan ja mahdollisesti aiheuttaa ongelmia ilman virtauksessa. Suositeltava toiminta: Jos täyttöletkussa on virtauksen rajoitin, tulee se poistaa. Rajoittimen voi poistaa itse tai laitteen voi

36 S U K E LTA J A

toimittaa myyjäliikkeeseen toimenpidettä varten. Ohjeet ovat luettavissa osoitteessa www.sitech.se. Epäselvissä tapauksissa ota aina yhteys myyjäliikkeeseen. Valmistaja: Si Tech AB, Tuntorp 154 P, S-454 93 Brastad, Sweden, puh. +46 523 150 10, recall@sitech.se. Lisätietoa Suomessa: Ursuk Oy, Teijonkatu 3, 20750 Turku, puh. 020 779 8850, info@ursuk.com. Loitokari Oy, Koneenkatu 5, 05830 Hyvinkää, puh. (019) 454 597.

Lisää valikoimaa kuivapukuihin Scubapro tuo markkinoille uuden Fjord HD -kuivapuvun: kovaan käyttöön mukavuudesta tinkimättä, lupaa valmistaja. Puvussa on vakiona neopreenisukat, jotka voi halutessaan sujauttaa lisävarusteena Fjord Rock Bootseihin. Suositushinta 1 250 euroa, bootsit 48 euroa.

Tulen teko onnistuu joka säässä Sade ja tuuli eivät haittaa tulen tekemistä, kun retkellä on mukana Coghlan’s vedenkestävät myrskytulitikut. Tulitikuissa on erikoispitkä veden- ja tuulenkestävä rikkipää. Askin raapaisupinta on myös vedenkestävä. Pakkauksessa on kaksi askia, joissa molemmissa 20 tulitikkua. Suositushinta 8,20 euroa. www.varuste.net

Lisää virtaa! Ohjaajapäivät 22.–23.8.2009

Ohjaajapäiviltä saat uusia vinkkejä omaan ohjaamiseen. Lauantaina nuorille ohjaajille on omaa ohjelmaa ja ”aikuisille” omaa. Sunnuntaina on mahdollisuus suorittaa DAN BLS eli Basic Life Support -kurssi. Paikkakunta ilmoitetaan sen varmistuttua Liiton verkkosivuilla. Ilmoittautuminen ja lisätiedot www.sukeltaja.fi ja heli.laukkarinen@sukeltaja.fi. Upeat kuvat helposti Canonin uutuus, PowerShot D10, sopii mainiosti mukaan vaikka snorklausretkelle. Canonin ensimmäinen vesitiivis kamera toimii aina 10 metrin syvyyteen asti. D10:ssä on optinen kuvanvakain ja 12,1 megapikseliä. Smart Auto -toiminto etsii olosuhteisiin sopivan tavan kuvata automaattisesti. PowerShot D10 on lisäksi iskun- ja kylmyydenkestävä. www.canon.fi

Tule tapaamaan muita ohjaajia. Kotiin viemisinä parhaat vinkit syksyn treeneihin!

Sukeltajaliitto ry Sukeltajaliitto ry, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi

sukelluspäiväkirja kari savolainen Päivämäärä, Date

Kerrat/vuosi, Dives/Year

Aika/vuosi, Time/Year

28.3.2009

657

Yhteensä kerrat, Total Dives

Yhteensä aika, Total Time

1 090

Sukelluspaikka, Diving Place

Suurin syvyys, Maximum Depth

Egypti, Punainenmeri, Elphinstone

44,5 m

45:00

Pinta-aika, Surface Time

Suoritetut etapit, Deco Stops

8:00 Ylös klo, Up Time ________

9 m

Ryhmä, Group

Ryhmä, Group Paine ennen Pressure Before Paine jälkeen Pressure After

15:38

________

O________ 202 bar

________

50________ bar

Alas klo, 7:15 Down Time Ilmankulutus 1/min. Air Consumption

17,19 1/min

6 m

Näkyvyys m, Visibility m

n. 30 m

Alttiinaoloaika, Bottom Time

3–5 m Veden lämpö °C Water Temperature °C

Sukellusaika, Dive Time

G ________

Ilman lämpö °C Air Temperature °C 23

Sukellusvanhin, Divemaster

Sukelluspari, Dive Buddy

Alus

Basem

Asko Kinnunen

Sweet Dream

Havainnot, Observations:

Hienoa päästä jälleen Elphinstonelle; edellisestä sukelluksesta täällä (eteläpäässä) onkin jo melkein vuosi. Paikka on mielestäni yksi Punaisenmeren parhaista, jossa kannattaa ehdottomasti käydä. Vaikka ei haluaisikaan sukeltaa syvälle, riittää täällä katseltavaa upeissa seinämissä matalammallakin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin sukeltamaan riutan pohjoispäähän, ja odotin kovasti miltä täällä näyttäisi, koska eteläpään ”holvikaari” on suorastaan lumoavan näköinen. En joutunut pettymään! Sukelsimme isommassa ryhmässä alas melko nopeasti, koska halusimme säästää kaasuja sukelluksen loppuosalle. Osa sukelluspareista tyytyi katselemaan ylempää, kun me loput kävimme sukeltamassa aivan riutan pohjoiskärjessä sijaitsevan holvikaaren läpi. Tämä reikä on suurempi kuin eteläpään, eikä se ole aivan niin syvällä, joten sukellus sopii useimmille. Viimeiset 15 minuuttia vietimme alle 10 metrin syvyydessä ihastellen vedenalaista luontoa.

Kari Savolainen Teknisen valiokunnan puheenjohtaja Turvallisuusvaliokunnan jäsen NAUI Course Director CMAS M3 CMAS Nx-kouluttaja Vapepa-valmiuskouluttaja

Vaikka tällä kertaa näkyvyys ei ollutkaan paras mahdollinen merenkäynnistä johtuen, eivätkä isoimmat eläimet meille näyttäytyneet, tekisi silti mieli kuvailla sukellusta sanalla ”täydellinen”.

Toivottavasti kuitenkin vielä joskus löytyy kohde,

joka on tätäkin upeampi. Tällä riutalla haluan sukeltaa aina, kun se vaan reitin varrelle sattuu.

DAN-ensiapukouluttaja

Sukeltajaliitto ry HERÄSIKÖ KYSYMYKSIÄ, HALUATKO LISÄTIETOA JÄSENYYDESTÄ, ILMOITUSMYYNNISTÄ TAIKKA YLEENSÄ LIITON TOIMINNASTA? YHTEYSTIEDOT, TAPAHTUMAT JA SEURAT KAUTTA MAAN LÖYDÄT MYÖS INTERNETISTÄ OSOITTEESTA WWW.SUKELTAJA.FI Onko sinulla kiinnostavaa kerrottavaa sukelluksen maailmasta? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja

Sari Nuotio toiminnanjohtaja puh. (09) 3481 2257 sari.nuotio@sukeltaja.fi

Kristiina Karila toimitussihteeri puh. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

Mika Rautiainen koulutuspäällikkö puh. (09) 3481 2569 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

Riku Verkkomäki jäsensihteeri puh. (09) 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

Heli Laukkarinen nuorisopäällikkö puh. (09) 3481 3190 heli.laukkarinen@sukeltaja.fi

Veli-Matti Korppi-Tommola ilmoitusmyynti puh. 050 5840 156 vm.kt@kolumbus.fi

Sukeltajaliitto ry, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi

NDI70TI

IPOEB!QFUSPM!FOHJOF 211!M!0!njo! ifjhiu!46-!xjeui!89-!efqui!43!dn ESZ!XFJHIU!!48!Lh

NDI47!TJMFOU

DIBSHJOH!SBUF 711!M!0njo!.!47!n40i!!.!32!DGN GJMMJOH!UJNF!DZMJOEFS! 21!M!.!10311!Cbs!!;!!4-4!njo

DPNQSFTTPST!GPS!QVSF!CSFBUIJOH!BJS!BOE!UFDIOJDBM!HBTFT

jogpAdcn/tf!!!!!xxx/dpmusjopsejd/dpn

NDI70FN

TJOHMF.QIBTF!FMFDUSJD!NPUPS 91!M!0!njo! ifjhiu!46-!xjeui!76-!efqui!4:!dn ESZ!XFJHIU!!4:-6!Lh

NDI270FU!DPNQBDU DIBSHJOH!SBUF 376!M!0njo!.!27!n40i!!.!:!DGN GJMMJOH!UJNF!DZMJOEFS! 21!M!.!10311!Cbs!!;!!9!njo

â&#x20AC;&#x153;Diver-inspired innovations.â&#x20AC;? Wear it on your wrist or mount it in a two-gauge console. The large digits and a new versatile matrix display clearly show critical dive information underwater and dive profile graphs on the surface. Straightforward four-button operation, air integration with an optional transmitter, electronic 3D compass with tilt sensor,gauge and nitrox modes with gas switching and even a deep stop option make the Suunto Vyper Air your favourite diving companion. www.suunto.com, www.ursuk.com

Suunto Vyper Air