Sukeltaja 2009 5

vedenalaisen maailman erikoislehti 5/09

6€

W W W . S U K E LTA JA . F I

Salomonsaarten

lumoava luonto

Uppokiekko vauhdikas uutuus

Uimahallissa puhtaus on kaiken A ja O

6 414887 631778

763177-0905

PAL.VKO 2010-06

09 00 5

Jäätävä Norpparalli

kotikohteena kuopio | sukeltajan lahjat | Simo nyrönen käy töissä pinnan alla

Sisältö 5/09

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?

Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

Vakiot Julkaisija Sukeltajaliitto ry Radiokatu 20, 00093 SLU www.sukeltaja.fi

6

Osoitteenmuutokset: puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516 office@sukeltaja.fi Päätoimittaja Matti Anttila matti.anttila@sukeltaja.fi Toimitussihteeri Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi

Toimitusneuvosto Matti Anttila, Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Veli-Matti Korppi-Tommola, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen, Iida Räty Ulkoasu Kumppania Oy Anni Pitkänen

TYRSKYT: Harlekiinirapu on kaunis mutta raaka, sukeltajien uudet nettisivut tulossa, suolainen Kuollutmeri, jääsukellussesonki.

20

PERSOONA: Sukellustyöläinen, Simo Nyrönen.

22

NORPAT: Uusi peli altaaseen.

Terveiset norpparallista.

30

Kuva-albumi: Marseillen voittaja.

36

VARUSTEET: Pipo, jännäri, koruja ja kansio.

38

Päiväkirja: Sari Nuotio.

14

Salomonsaarilta löytyy vielä koskemattomia riuttoja.

26

Uimahalli pysyy puhtaana käyttäjien, kemian ja tekniikan avulla.

34

Yhtenäiset ohjeet varaannostimen käyttöön.

Varustekuulumisia sivulla

Heli laukkarinen

Toimitus Kumppania Oy Susanna Kallama Torikatu 7 A 38700 Kankaanpää puh. 040 587 2445 susanna.kallama@kumppania.fi

päivitykset

Kannen kuva Lasse Gustafsson Ilmoitusmyynti Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156 vm.kt@kolumbus.fi Sukeltaja ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa Repro ja paino Hämeen Kirjapaino Oy ISSN 1237-1688

22

Jäätävässä norpparallissa ei meno hyytynyt.

36

Maailman ympäri, ja se alkaa Espoon Tapiolasta!

Norpparalli 20.–21.3.2010 Ralli alkaa perjantaina klo 12 Vindängenin koululla, Tuulikuja 8, Espoo. Rallin hinta: 50 euroa Lauantaina kisaavat klo 18 alkaen ikäsarjat 7-9 vuotta, 10-12 vuotta ja 13-15 vuotta. Sunnuntaina klo 9 alkaen käydään ohjaajien ja yli 16-vuotiaiden sarja vesipelastusviestikisana! Ja jotta ralli ei olisi liian kuiva, voivat kisan jälkeen kaikki nauttia Tapiolan hallin altaista. Ilmoittautumiset seuroittain Sukeltajaliittoon viimeistään 19.2. osoitteeseen: heli.laukkarinen@sukeltaja.fi Seurasta tulisi olla jokaista 5 norppaa kohti 1 ohjaaja ja jokaista 10 norppaa kohti yksi täysi-ikäinen ohjaaja. Osallistujia odotetaan noin 200.

Rallin järjestää Nousu ry ja Sukeltajaliitto ry.

Sukeltajaliitto ry Sukeltajaliitto ry, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi

Pääkirjoitus

matti.anttila@sukeltaja.fi

KEHITYS EI SAA KOSKAAN PYSÄHTYÄ Sukeltaja ei ole koskaan valmis, sanotaan. Netin keskustelupalstoilla käytiin hiljan vilkasta keskustelua aiheesta ”miten määritellään kokenut sukeltaja?”. Vastaukset alkoivat kääntyä siihen, millainen kokenut sukeltaja usein on.

Avoin, nöyrä, valmis kokeilemaan uutta jne. Synonyymejä hyvälle sukeltajalle löytyy paljon. ”Minkälainen on hyvä Sukeltajaliitto?”

Mitäpä sitä vastausta vaihtamaan, samahan pätee meihin sukeltajiin. Hyvä Sukeltajaliitto ei pysähdy, ei sulkeudu, ei lakkaa kuuntelemasta. Päinvastoin, me – Sukeltajaliittohan olemme me kaikki yli 11 000 – tutkimme jatkuvasti uutta, verkostoidumme, päivitämme ja pysymme aallon harjalla. Tätä Liiton hallitus, valiokunnat ja toimisto ovat työstäneet paljon viime aikoina.

Syyskokous oli lokakuussa Joensuussa. Paikalla oli edustajia monesta Liiton jäsenseurasta, hyvä! Vuosikokouksissa tapaa muita ihmisiä, voi vaihtaa kuulumisia, ja käydään läpi ajankohtaisia aiheita Liiton hallituksen ja valiokuntien tilanteesta. Hallituksemmekin sai uuden kokoonpanon ensi kaudelle.

Liitto uudistaa nyt ilmettään. Nettisivumme uudistuvat, ei vain graafisesti, vaan myös Sporttirekisterin toiminnot siirretään vaiheittain sinne. Vastaisuudessa kaikki sukeltajien, kouluttajien ja

Sukeltaja-lehti

Avustaja: Pekka Puomio Espoo

seurojen käyttämät nettipalvelut ovat samassa tutussa sukeltaja.fi-osoitteessa.

Samalla avaamme sivustolle blogit, foorumin ja muitakin uusia toimintoja.

Selkeyttä, avoimuutta ja toiminnan läpinäkyvyyttä lisätään.

Olemme hallituksen ja toimiston kanssa panostaneet kuluneena vuotena myös pohjoismaiseen yhteistyöhön. Tulemme liittymään yhteispohjoismaiseen oppikirjasarjaan, joka suomennetaan ja muokataan kotimaisiin oloihin sopivaksi. Näin kurssilaiset saavat jatkossa kurssikohtaisen opetuspaketin.

Yhteistyö Pohjoismaiden kanssa jatkuu muutenkin kilpailulajien, valokuvauksen ja selvitettävänä olevan, kattavan sukellusvakuutuksen puitteissa.

Perinteisen alkuvuoden kouluttajapäivän sijaan Sukeltajaliitto otti askeleen laajempaan perspektiiviin. Olemme yhteistyökumppanina tammikuussa 2010 järjestettävässä tekniikkasukeltamista ja sukellusturvallisuutta käsittelevässä seminaarissa. Techü 2010 -seminaariin on tulossa aivan maailmanluokan nimiä, joten varaa paikkasi ajoissa!

Näin me toteutamme tehtäväämme ja edustamme koko suomalaista sukeltamista.

MATTI ANTTILA päätoimittaja

Hyvä Sukeltajaliitto ei pysähdy, ei sulkeudu, ei lakkaa kuuntelemasta.

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

Kuten moni muukin, Pekka tutustui sukellukseen lomamatkalla.

– Katselin talvella 2000 Lanzarotella sukeltajien kulkua laguuniin ja takaisin. Mietin, että tuo voisi olla kivaa, ja kävin parilla introsukelluksella. Kun keväällä 2001 työpaikallani innostuttiin järjestämään oma sukelluskurssi, lähdin mukaan, hän kertoo.

Va-kuvaus tuli kuvaan mukaan jo seuraavan syksynä.

– Marraskuussa 2001 lähdin Urheilusukeltajien porukassa Teneriffalle sukeltamaan.

Aluksi kuvailin va-kertakäyttökameralla.

Viimeiselle dyykille sain käyttööni Urheilusukeltajien Sea&Sea MMII-EX/Seamaster PRO

-kameran varustettuna salamalla. Kuvat onnistuivat harjoitukseen nähden kohtalaisesti.

Pekka kuvaa monipuolisesti elämää pinnan alla ja päällä tähtäimessään Se Hyvä Kuva. Mieluiten hän sukeltaa hyvässä seurassa puitteiden ollessa kohdallaan.

– Sukeltajan täytyy pitää matkasta sinne ja takaisin, hän luonnehtii.

Entäpä kuvaajan sukellukselliset tavoitteet?

– Hmm.... Vaikea kysymys... Sanoisin, että tavoitteena on säilyttää sukellus hyvänä harrastuksena, jonka avulla voi irrottautua arjesta.

Pekka kuvasi norppia lokakuun Jäätävässä Norpparallissa. Kuvia löytyy tästä lehdestä sivuilta 26–27.

5

KALA

marion haarsma

Harlekiiniravut Hymenocera elegans

legoihin ympäri maapalloa ja tutustutaan hyvin erilaisiin sukellusolosuhteisiin. Ulkomaiset vieraat kävivät myös tutustumassa Ojamon kaivokseen, jossa ammattimainen sukelluskoulutus Suomessa tapahtuu.

Myös laitevalmistajat huomasivat tilaisuuden tuoman mahdollisuuden ja saapuivat esittelemään tuotteitaan.

Tilaisuuden pääsponsoreina toimivat Ursuk, Polarsukellus, Arwell ja Metsähallitus.

Symposiumin järjesti Suomen Tutkimussukelluksen Ohjaus Yhdistys STOY.

Tämän näyttävän katkaravun tunnistaa valkoisesta pohjaväristä ja laikuista, joiden väri vaihtelee ruskeasta punertavaan sinisin reunuksin. Jalat ovat raidalliset. Rapu voi kasvaa noin viiden sentin mittaan. Tyypillisesti sitä tavataan koralliriutoilla Punaisessameressä, Arabianmeressä ja Intian Valtamereltä Tyynellemerelle Panamaan asti sekä Australian pohjoispuolen vesillä.

Kaunis mutta ruokailutavoiltaan raaka harlekiinirapu nauttii ravinnokseen meritähtiä.

Ravut elävät ja työskentelevät pareittain: ne kääntävät meritähden nurinpäin ja syövät sitä vahvoilla leuoillaan aloittaen sakaroista ja keskikohta viimeiseksi. Näin saalis pysyy elossa mahdollisimman pitkään. Ravun lounastunnin merkkejä, meritähden irtonaisia sakaroita, saattaa sukeltajakin havaita pohjalla.

Kookkaita saksiaan harlekiinirapu käyttää lähinnä kosintamenoissa sekä tunkeilijoiden pelotteluun reviirillään.

Essi keskinen

Kristiina Karila

Pekka Lehtonen/Metsähallitus, Ilkka Lastumäki

Tutkimusta sukeltaen Lähes 40 tutkimussukeltajaa yhteensä kymmenestä eri maasta kokoontui Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla lokakuun alussa. ISOSD:n eli International Symposium of Occupational Diving Symposium kokosi yhteen poikkitieteellisen ryhmän tutkijoita, joita yhdistävänä tekijänä toimii tutkimusmenetelmänä sukellus.

Osallistujilla oli mahdollisuus lähteä hylkysukellukselle joko Joskärin tai Granbuskenin hylylle, ja moni käytti tilaisuutta hyväkseen. Ursuk järjesti ulkomailta saapuneille vieraille sukellusvarusteet aluspuvuista ja kuivapuvuista aina laitteisiin ja painoihin asti.

Esitelmöijien aiheet vaihtelivat arkeologiasta biologiaan, geologiaan, oseanografiaan ja tekniikkaan. Kuulijat sukelsivat mukana niin Antarktiksella, Huippuvuorilla, Vrow Marialla, Kamtchatkassa kuin italialaisissa karstiluolissakin.

Muutama esitelmöijä esitteli laitevertailuja: Oli verrattu 47

erimerkkistä sukellustietokonetta keskenään sekä tutkittu regulaattoreiden toimintavarmuutta jäätävissä olosuhteissa. Iltasaunan yhteydessä jokainen halukas sai kokeilla mikro-ROVin ajamista saunan laiturilta.

Edellinen tutkimussukellussymposium pidettiin kaksi vuotta sitten Bremerhavenissa ja seuraavaa on kaavailtu vuodelle 2011 Italiaan. Kokouksen tarkoituksena on yhdistää tiedekuntarajoja ylittävästi tutkijoita, joille sukellus on vain menetelmä päästä käsiksi itse ongelmaan. Samalla luodaan yhteyksiä kol-

www.sukeltaja.fi uudistuu Sukeltajaliiton verkkosivut saavat paitsi uuden ilmeen, myös runsaasti uusia toimintoja ja sisältöä. Sivuille avataan muun muassa keskustelufoorumi ja blogeja. Seurojen toimihenkilöt ja kouluttajat löytävät sivuilta tarvitsemansa palvelut helposti. Merkittävin muutos on Liiton ja seurojen jäsenrekisterin uudistuminen ja siirtyminen sivustolle. Tietyt toiminnot, kuten keskustelualueet, vaativat kirjautumista. Kirjautuminen edellyttää toimivaa sähköpostiosoitetta, joten on tärkeää ilmoittaa osoitteensa oman seuran jäsenasioista vastaavalle henkilölle. Tällä hetkellä alle puolet seurojen jäsenistä on ilmoittanut sähköpostiosoitteensa.

6 S U K E LTA J A

www.sukeltaja.fi kuvat: Mika-Sami Nuutinen

Kirkkokivi: kohtaaminen pimeydessä.

Marie Antoinettea on remontoitu järjestelmällisesti, ja lukuisten talkootuntien jälkeen se onkin elämänsä kunnossa.

Kivien koloista voi myös löytää piileskeleviä rapuja.

Kirkkokiven kallioseinämä on monien mielestä Suvasveden paras sukelluspaikka.

olli haritkainen

40 vuotta vedenalaista kiertelyä ja kaartelua Kuopiossa Juhlavuottaan viettävät Kuopion Urheilusukeltajat ovat jo 40 vuoden ajan tutkineet PohjoisSavon jokia, lampia ja järviä uusien kohteiden perässä. Keskeinen osa seuran säännöllistä sukellustoimintaa on vuonna 2007 hankittu tukialus, joka on alun perin ollut Neuvostoliiton puolustusvoimien sukeltajien käytössä. Neva-nimisen laivan kotisatama 90-luvun alussa oli VMK Neva Pietarissa, josta se siirtyi Suomeen ja lopulta Kuopioon. Kuopion urheilusukeltajat nimesivät laivan Marie Antoinetteksi edeltäjänsä Axel von Fersenin nimihistorian mukaan.

Vuonna 1952 valmistettu alus

on 21,5 metriä pitkä, se kuljettaa mainiosti noin 20 sukeltajaa, ja majoitustilojakin löytyy 12 hengelle. Laiva on varustettu ruuanlaittotilalla, saunalla ja WC:llä sekä lämmitysjärjestelmällä, joka mahdollistaa miellyttävät sukellusreissut jäiden lähdöstä aina järven jäätymiseen asti.

Kuopiosta lyhyen laivamatkan päässä etelään on Suvasveden alue, jonne kesän aikana tehdään useita viikonloppureissuja.

Suvasvesi on karu kivikkoinen alue, jolta löytyy monenlaisia kohteita ja Kallavettä miellyttävämpi, 3–5 metrin näkyvyys.

Jylhät kalliorannat jatkuvat mo-

nissa kohteissa syvälle pinnan alle, ja näistä paikoista on tullut sukeltajien suosikkikohteita.

Raunioinen on kaksi saarta, joiden etelärannalla on aivan pystysuora jyrkänne lähes rannasta alkaen. Syvin osa on saarien lounais-länsikulmalla, jossa jyrkänne putoaa 35 metrin syvyyteen. Jyrkänne on noin 150 metriä pitkä, joten sen sukeltaa 40–50 minuutin sukellusajalla yhteen suuntaan päästä päähän. Jyrkänteen koloissa on nähty pieniä kesyjä matikoita.

Paikka on myös seuran P2-kurssien syväsukelluskohde.

Kirkkokivi on niemenkärki, joka myöskin on kallioseinämä

ja monien mielestä Suvasveden paras kohde. Maksimisyvyys on noin 20 metriä ja seinämän pituus 50 metriä. Kalliot taipuvat monessa kohtaa negatiiviseksi ja kivien koloissa piileskelee lukuisia matikoita.

Seinämien lisäksi selän luodot tarjoavat mielenkiintoisia sukelluskohteita etenkin yösukelluksille. Yöaikaan matalat luodot täyttyvät lepäilevistä ahvenista ja saalistavista kaloista, joten vedenalaista elämää pääsee ihastelemaan lähietäisyydeltä.

Luodoilta voi myös keräillä pohjaan jääneitä uistimia kalareissuja varten. mikko anttonen 7

Kaunis, kuollut meri Aamupimeässä matkaan Eilatista, auton keula pohjoiseen kohti 250 kilometrin päässä sijaitsevaa Kuolluttamerta. Mukana koko perhe, snorkkelointivarustus, sukelluskamera ja henkselipainovyö ahdettuna täyteen lyijyä.

Kuollutmeri ei ole laitesukelluskohde, mutta haluan päästä pinnan alle. Oikea painotus löytyy yrityksen ja erehdyksen menetelmällä. Tarvitsen lopulta 23 kiloa päästäkseni pinnan alle, ja tämä siis ilman märkäpukua.

Vesi on vihertävää, kylmää, helmikuussa 22-asteista ja tosisuolaista. Se ei kovinkaan paljon kihelmöi iholla, mutta sen sijaan huulilla suola tuntuu rajulta.

Vedenalainen maisema on epätodellinen. Pohja on kiveä, soraa ja kivi- ja kallioalueita, joihin suolakerros on kiinnittynyt. Suolan peittämät kivet ovat pyöreitä, pulleita ja valkoisia, kuin Muumi-hahmot. Mutta pehmeitä ne eivät ole, vaan suolakerroksen pinnan suolakiteet ovat teräviä. Vesi väreilee, kun eri suolapitoisuuden omaavat vesikerrtokset sekoittuvat hitaasti keskenään. Välillä näkyvyys on neljä metriä, välillä 50 senttiä.

Teen matalia vapaasukelluksia ja pään noustessa pintaan puhallan ilmaa kuin valas, jotta edes suolavesipisarat eivät pääsisi suuhun. Huulet turtuvat nopeasti, ja olo alkaa tuntua

siedettävältä. Valokuvia alkaa syntyä. Nautin tästä erikoisesta ympäristöstä. Vedenalainen rinne viettää jyrkästi alas ja on kauttaaltaan suolakerroksen peitossa. Käyn kolmessa metrissä – syvemmälle ei edes tee mieli...

Jälkeenpäin suihkun vesi tuntuu ihanan pehmeältä.

Uintiretki päiväturistille Israelinpuoleinen Kuollutmeri on helppo ja mielenkiintoinen turistikohde. Pitkän päiväretken voi tehdä Eilatista tai Jerusalemista. Viikon Eilatin-lomaan ja sukeltamiseen Kuollutmeri tuo mukavaa vaihtelua.

Uinti Kuolleessameressä on sallittu vain merkityillä paikoilla. Suihkumahdollisuus on todella tärkeä, sillä ultrasuolainen vesi pitää saada huuhdeltua pois. Kävimme tarkistamassa rannan Ein Bokekissa ja Ein Gedissä.

Ein Bokek on alueen kaupallinen keskus, jota hallitsevat isot hotellit. Ranta on pitkälle kehitetty, matala, ei tarjoa maisemia ja lisäksi vesi haisi rikiltä.

Upeat suolakivimuodostelmat

puuttuivat myös kokonaan.

Täällä kuitenkin useimmat ryhmämatkalaiset käyvät uimassa, sillä rantaan on helppo päästä, ja se on mataline hiekkapohjineen turvallisen tuntuinen.

Ein Gedi on kibbutsi palmuineen ja vuorineen. Ranta on jyrkähkö rinne, ja sama pudotus jatkuu veden pinnan alapuolella. Ranta on sopivasti kehitetty. Hyvät suihkut, ravintola ja autojen parkkipaikka ovat sopivasti lähellä, mutta ne eivät pilaa tunnelmaa. Rannalla on suolakivimuodostelmia, ja Jordanian vastaranta näkyy hienosti. Jyrkkä pudotus veden alla ei haittaa, sillä Kuolleessameressä veden alle vajoaminen on mahdotonta. Päinvastoin, kun vettä on riittävästi, ei kolhi jalkojaan teräviin suolakiviin.

Uidessa tulee olla varovainen. Vettä ei saa niellä eikä hengittää eikä sitä missään tapauksessa saa joutua silmiin. Lisäksi jalat kolhiutuvat helposti teräviin suolakiviin, joten maski ja uimatossut ovat todella suositeltava uintivarustus.

Pekka tuuri

Pohja on suolakerrosten peitossa.

8 S U K E LTA J A

Suolainen meri Kuollutmeri on maailman suurin erittäin suolaisen veden allas. Meri on syntynyt Afrikan ja Arabian mannerlaattojen yhtymäkohtaan, ja se on geologisesti Akabanlahden jatke.

Jordan-joki on ainoa iso joki, joka laskee mereen makeaa vettä. Kuolleestamerestä ei laske jokia alaspäin, sillä sen ranta on maapallon matalin maaalue, 419 metriä merenpinnan alapuolella.

Autiomaailmastossa vesi haihtuu meren pinnasta, mutta suolat jäävät jäljelle. Niinpä parin vuosimiljoonan kuluessa veteen on väkevöitynyt valtavasti suoloja, erityisesti tavallista natriumkloridia, mutta myös muita suoloja, joista tärkeimpiä kaupallisesti ovat kaliumin suolat. Koko Kuolleenmeren eteläosa on valjastettu valtavaksi haihdutusaltaaksi, josta kerätään suolaa. Jordan-joen vesi käytetään nykyään lähes kokonaan viljelysten kasteluun sekä Israelin että Jordanian puolella.

Pienen valuman vuoksi Kuolleenmeren pinta laskee noin metrin vuodessa. Suurin syvyys on 330 metriä, joten ihan pian meri ei kuitenkaan kuivu kokonaan.

Suuren suolapitoisuuden vuoksi faunaa ei ole.

Mitkään makroskooppiset eliöt eivät pysty elämään 30 % suolaliuoksessa.

Ajoittain veteen kehittyy kuitenkin heiveröisiä bakteerikasvustoja.

www.sukeltaja.fi

Millä keinoin näkösyvyys takaisin?

Kirja

Perinneyhdistys Sukeltaja-Killan Näkösyvyys takaisin -seminaarissa syyskuussa Helsingissä kuultiin useasta eri näkökulmasta, mitä Itämeren hyväksi tulisi tehdä ja on jo tehty. Meribiologi Juha Flinkman kuvaili meremme erityislaatuisuutta ja suurimpia uhkia kuten rehevöitymistä ja peräänkuulutti käytännön toimia.

– Itämeren tilanne on nyt kohentunut sen verran, että voimme ostaa aikaa korjaaville toimenpiteille, Flinkman ­totesi.

John Nurmisen Säätiö on yksi niistä toimijoista, jotka tekevät konkreettista, kansainvälistä työtä Itämeren hyväksi.

– Koska poliittiset päätökset meren suojelemiseksi kulkevat omaa hidasta polkuaan, tarvitaan kansalaisaktivismia, painotti säätiön puheenjohtaja Juha Nurminen.

Sukeltajia Nurminen kehotti pitämään Itämeren asiaa esillä ja osallistumaan vireillä olevaan toimintaan mahdollisuuksien mukaan.

Tilaisuudessa Juha Nurminen myös kutsuttiin SukeltajaKillan kunniajäseneksi nro 2, heti sukeltajalegenda Jacques Cousteaun jälkeen.

Kirsti Tarnanen-Sariola esitteli niitä mahdollisuuksia osallistua ympäristötyöhön, joita Sukeltajaliiton ja sen jäsenseurojen piirissä on kehitetty. Levätarkkailukoulutukset, näkösyvyysmittaukset ja niistä raportointi, norppaseuranta ja tulossa oleva sukeltajan eliötunnistuslevy ovat esimerkkejä toiminnasta, jossa sukeltajat voivat harrastaessaan kerätä arvokasta tietoa vesiympäristöstä tutkimuksen tueksi.

kristiina karila

Raoul Johnsson: Minun Saaristomereni Kirja on hieno esitys saaristostamme läpi koko tunnetun historiamme. Tästä huolimatta se ei ole läkähdyttävä tietomöykky, vaan päinvastoin helppolukuinen ja mielenkiintoinen kuvaus, jota voi suositella vallankin veneilevän sukeltajan venekirjastoon. Raoul Johnsson kuvaa paitsi sukelluskohteita, ennen kaikkea sitä mitä saaristossa liikkuja kohtaa: elämää saaristossa, sen historiaa, elinkeinoja, merenkulkua ja kulttuuria.

Sukeltajaa eniten kiinnostavat aiheet ovat kirjan loppupuolella, muun muassa kuvaus sukelluksesta Borstön kuuluisalle St. Mikaelille vuonna 1963. Sitä ennen on naseva tiivistelmä entisajan sukellustoiminnasta. Kertomus parin saaristolaisen yrityksestä valmistaa sukelluspuku, jotta voitaisiin hakea viinaa FÅA:n Reguluksen hylystä, on sikäli ajaton, että samaisen aineen perään on myöhemmin sukellettu milloin minnekin.

Kirjan parasta antia ovat var-

masti kirjoittajan itsensä muistiinmerkitsemät saaristolaisten muistelmat. Ne valottavat sitä rankkaa elämänpiiriä, jossa nuo ihmiset ovat sinnitelleet lähes uskomattoman huonoissa olosuhteissa. Silti kertomuksista ei tihku lukijan eteen katkeruus, vaan aito elämän maku. Samalla lukija seuraa merenkulkumme kehitystä ja merenkulkijoiden kiinnostavaa elämänpiiriä.

Monien meritaisteluiden kuvaukset pistävät lukijan miettimään kuinka mahdottoman paljon löytämätöntä historiallista materiaalia täytyykään vielä levätä meremme pohjamudassa. Aikansa samoja peltikasoja kolunneelle sukeltajalle voisi pienen talvisen tutkimustyön jälkeen aueta täysin uudenlainen näkökulma hienoon harrastukseemme.

Antti Saarnio

Kirjaa saa Turun Sanomien verkkokaupasta osoitteesta verkkokauppa.ts.fi.

Tapahtumakalenteri 2.1. Uppopallon Rixu Cup, Riihimäki John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri -hanke tähtää meren ympärysvaltioiden suurten fosforikuormittajien päästöjen vähentämiseen ja helmikuussa 2010 esiteltävä Takkeriturvahanke pyrkii tuomaan meriliikenteeseen samantyyppisiä valvontamenetelmiä kuin lentoliikenteessä.

– Itämeri on öljynkuljetusreitti, eikä meren haavoittuva luonto kestäisi massiivista öljyvahinkoa. Ennaltaehkäisevään työhön tulee nyt panostaa, Nurminen painottaa.

16.–17.1. Sporttiohjaajapäivät 12.–14.2. Norppaohjaajakurssi, Tampere 27.–28.3. Vapaasukelluksen halli-SM-kilpailut, Maarianhamina

Katso ajanjohtaiset tapahtumat www.sukeltaja.fi > tapahtumakalenteri

9

Jääsukellus aurinkoisessa säässä on elämys.

Talven riskit, kylmyys ja jää, vaativat huolellisen suunnittelun ja selvät toimintatavat.

Loviisan Merenkulkumuseon näyttely kiinnostaa myös sukeltajaa.

Jään alle Fortunalla Lohjan Urheilusukeltajien, Calypson ja Urheilusukeltajien sekä Loviisan Valkon sukeltajien yhteinen talvileiri Fortunan hylylle tiivisti sekä jääsukeltamisen haasteet että ilot.

Leiri alkoi tutustumisella Loviisan Merenkulkumuseon vaikuttavaan näyttelyyn. Suuri osa museon hylkyaineistosta on Valkon sukeltajien nostamaa.

Majoituspaikkana toimi Fortumin ydinvoimala. Vuosihuoltoja varten rakennetut tilat ovat sukellusporukalle aivan ihanteelliset.

Sadan metrin päässä aallonmurtajalla on meri, Fortunalle on pari kilometriä, kuivatustilaa on reilusti, saunaan mahtuu parikymmentä kerralla ja hyvin varustetuissa keittiöissä on mukava valmistaa ruokaa isommallekin porukalle.

Köydet selvillä Leirin ensimmäinen haaste oli hylyn etsintä. GPS näytti paikan olevan maamerkkien mukaan väärällä kohdalla. Lopulta saimme uudet maamerkit ja hylky löytyi. Hylky sijoittuu täsmällisesti väylämerkin ja Fortumin piipun väliin. Lännessä kaksi reimaria osuu samalle linjalle aivan täsmälleen.

Kun ensimmäinen sukelluspari palasi pintaan, kuulimme, että hylky on alla, mutta juuri ohi mennyt jäänmurtaja oli heikentänyt näkyvyyden metriin pariin. Iltaa kohti näkyvyys parani ja oli parhaimmillaan 3–5 metriä valon kanssa.

Aurinkoisena päivänä jääsukelluksen organisoiminen oli hauskaa, mutta kylmää puuhaa. Sukeltajia oli koko ajan vedessä kaksi kappaletta. Teimme myös toisen avannon, mutta sukellustoimintaa ei siitä harrastettu. Jos sukeltajia on kahdessa lähekkäin olevassa avannossa pintaköyden varassa useita, on vaarana pintaköysien palmikoituminen veden alla ja mahdollinen vaaratilanne, esimerkiksi sukeltaja vedetään väärään avantoon. Toinen avanto on kuitenkin tarpeellinen mahdollisen vaaratilanteen aikana.

Samasta syystä luovuttiin myös nousuköydestä. Dekot sujuivat 10 S U K E LTA J A

muutenkin, ja nousuköysi olisi ollut yksi sotku lisää.

Leirin aikana muutaman sukeltajan köysi tarttui kiinni jään alapintaan. Ahtoisen jään alapinta oli täynnä kielekkeitä ja epätasaisuuksia. Kun köysi tarttui kiinni jäähän ja kiersi kuin hihnapyörillä jään alla kymmenien metrien matkan, ei sukeltaja sitä seuratessaan päätynytkään suoraan avannolle, vaan joutui kiertotielle. Vaaraa tilanteesta ei tullut, mutta esimerkiksi laitteen puhaltaminen tällaisessa tilanteessa olisi voinut aiheuttaa vaaran.

Sovitut merkit Naruttajan merkitys on tärkeä jään alla sukeltaessa. Narun pitää olla sopivan kireällä ja merkit sovittuina. Useat merkit ovat turhia. Hyvä tapa on sopia, että sukeltaja antaa OK:n, kun hänelle sopii. Naruttaja tietää tilanteen olevan kunnossa sukeltajan liikkuessa säännöllisesti, ja epävarmassa tilanteessa naruttaja voi kysyä OK:n. Näin turha sukeltajan nykiminen esimerkiksi maskin tyhjennystilanteessa jää pois.

Sukeltaja voi myös antaa merkin käännöissä, jolloin naruttaja osaa pitää köyden paremmin sopivan kireällä. Kaikki tämä pitää sopia etukäteen.

Kylmyys teki kepposia Ensimmäisen päivän sukelluksilla letkuja pamahteli ja kuljetuksessa yksi tuplapulloventtiili hajosi. Itse sukellukset sujuivat hyvin ja olivat pituudeltaan puolituntia ja yli. Tämä on kuudeltatoista sukeltajalta hyvä keskiarvo.

Toisena päivänä ongelmia alkoi syntyä, vaikka kamoja oli kuivateltu hiustenkuivaimillakin. Joskus regu puhalsi, joskus ilmantulo loppui kokonaan. Sukellukset olivat selvästi lyhyempiä.

Erään sukeltajan regu puhalteli ennen sukellusta. Pari sopi, että

www.sukeltaja.fi Kolumni

jos regu puhaltaa, sukeltaja lähtee ylös. Sukellus alkoi hyvin, mutta viiden minuutin kuluttua regu puhalsi ja sukeltaja lähti ylös. Koska hylky on vain noin 13–15 metrin syvyydessä ja sukeltaja on pintaköyden varassa, oli sovittu, että toinen jatkaa sukellusta yksin.

Toisen sukeltajan sukellus eteni hetken normaalisti, kunnes sukeltaja huomasi etääntyvänsä hylystä. Sukeltaja tyhjensi liiviä ja kuivapuvunkin, mutta nousu jatkui. Pintaköysi oli tarttunut sukelluksen keskeyttäneen sukeltajan räpylään, mikä veti pintaan myös toisen sukeltajan.

Viikonlopun saldoksi jäi paljon onnistuneita sukelluksia. Lähes kaikilta sukeltajilta hajosi varusteita pakkasen takia, mutta kaikille jäi varmasti hyvä mieli.

Pasi Mannerkoski

Uruguaysta hukattuaan passinsa, harppuunansa ja joukkueensa vain kertoakseen, että no problem! Hän tapasi paikallisen sukelluskalastajan, joka on kutsunut hänet kotiinsa syömään tarpoonia ja juomaan rommia ananaksenkuoresta. Puhelu katkeaa, kun hänen akkunsa loppuu.

Kristiina Karila, toimitussihteeri, Sukeltajaliitto

Filminpätkä leiriltä löytyy osoitteesta: www.regulaattori.com

Puhelimessa Jääsukeltajan huoneentaulu • Avantosukellukseen voi osallistua laitesukelluksen jatkokurssin suorittanut ja talvisukelluksen erikoisvaatimuksiin perehdytetty sukeltaja.

• Laitteiden pitää jäätävissä olosuhteissa olla talvisukellukseen hyväksyttyjä.

• Älä hengitä laitteesta pinnalla. Tarkasta laitteen toimivuus veden alla, ja anna OKmerkki pinnalle käsi pinnan yläpuolella, valomerkillä tai merkinantoköydellä.

• Avannosta pitää mahtua nousemaan kaksi sukeltajaa yhtä aikaa, ja samasta avannosta saa sukeltaa korkeintaan kaksi sukeltajaa yhtä aikaa.

• Sukelluksen päättyessä jäljellä tulee olla vähintään 1/3 hengityskaasusta.

• Jokaisella sukeltajalla pitää olla oma merkinantoköysi ja pinta-avustaja.

• Sukeltajan vaakasuora etäisyys avannosta saa olla enintään 20 metriä.

• Jos sukeltaja sukelluksen aikana kadottaa yhteyden pinta-avustajaan, hänen on noustava suoraan jään alle ja odotettava apua. Avantoa ei saa etsiä, ellei se ole näkyvissä.

• Jos pinta-avustaja toteaa yhteyden sukeltajaan epävarmaksi, sukellusvanhimman on käynnistettävä pelastustoimet.

• Avantosukellustapahtumassa on oltava mukana vähintään viisi turvaohjeet tuntevaa henkilöä.

Sukellus on mainio laji senkin puolesta, että harrastajat ovat hyvin erilaisia. Ja on mukavaa, kun sukeltajat aina silloin tällöin soittelevat tänne Liiton toimistoon.

Vapaasukeltaja puhuu äärimmäisen rauhallisesti ja harkitusti, happea pitää säästää elintärkeisiin toimintoihin. Hän etenee asiassa loogisesti: alku, keskikohta, loppu. Hän ei kiihdy, ei väittele eikä rönsyile. Lopuksi hän katoaa hiljaa pinnan alle, ja minulle jää etäisesti haikea sininen olo pohtiessani loppupäivän, miltä tuntuisi olla delfiini.

Norppaohjaaja soittaa hädissään: 700 norppaa tulossa ralliin eikä löydy majoitusta, happi loppuu, hirvittää! Hän soittaa kohta uudestaan, ja kertoo järjestäneensä naapurin varuskunnan majoittamaan, muonittamaan ja kuljettamaan norpat, ja kantahenkilökunta on luvannut toimia diskossa valvojina.

Tekniikkasukeltaja soittaa tiedottaakseen, että on patentoinut kissanruokapurkin kannesta ja mehupillistä kiinnityshärpäkkeen, joka virtaviivaistaa varustuksen äärimmilleen. Hän puhuu lyhentein, numeroin ja englanniksi, koska termit ovat niin uusia, ettei niille ole suomenkielistä vastinetta.

Kouluttaja soittaa matkalla tänne: pistäkää 15 kurssipakettia kasaan, oon tulossa hakemaan ja varmistakaa, että nousutaulukot on mukana ja mikä siinä netin kurssi-ilmoittautumisessa tökkii ja pikkuisen tuppaa pitämää kiirettä, kun seuraavat 8 viikonloppua menevät kouluttaessa ja koskahan sitä pääsisi itse sukeltamaan ja oon kohta siellä soonmoro!

Uppopalloilija haluaa keskustella kisamatkajärjestelyistä. Hän puhuu kuten pelaa, taktisesti, peräänantamattomasti ja naarmuja kaihtamatta. Puhelun jälkeen haukkaan happea ja yritän löytää pallon, jonka hukkasin aikaa sitten. Ei ihme, että Suomella on lajin maailmanmestaruus.

Räpyläuimari ei useinkaan soita – hänen äitinsä soittaa, koska räpyläuimari on tyypillisesti nuori henkilö. Räpyläuimarin äidin kanssa on mukava jutella harrastustoiminnasta ja pohtia, mihin nuoren harrastajan täyttyvä mitalikaappi kannattaa sijoittaa.

Sukeltaja-lehden lukija soittaa, koska lehti ei kolahtanutkaan postilaatikkoon ajallaan. Pistän lehden postiin ja riemuitsen sisäisesti: saatiin palautetta, jipii!

Luottamushenkilö soittaa purkaakseen mieltään, kun työtä on niin pirusti ja vapaaehtoisia vaikea saada.

Hän saa kuuntelijan ja ymmärrystä ja lopettaa puhelun reipastuneena toteamalla, että ei hän näitä hommia vielä lopeta, sukellus on kuitenkin niin mahtava harrastus.

Juuri näin.

Soitelkaa.

Sukelluskalastaja soittaa kisoista 11

Susanna Kallama

Sukeltajaliiton hallitukseen uudelle kaksivuotiskaudelle valittiin Patrick Lybeck Espoosta, Lilli Pykäläinen Lappeenrannasta, Jyrki Sariola Tuusulasta ja Aleksi Nieminen Helsingistä.

Sukeltajaliiton ensimmäinen puheenjohtaja Yrjö Halonen kutsuttiin Liiton kunniajäseneksi.

Taustalla nykyinen puheenjohtaja Matti Anttila.

Syyskokous suuntaa tulevaisuuteen Puheenjohtaja Matti Anttila esitteli Joensuussa Sukeltajaliiton syyskokouksessa tukevan paketin toimintaa ja suunnitelmia vuodelle 2010. Tiedossa on isoja muutoksia, jotka vievät Sukeltajaliittoa vahvasti eteenpäin. Jäsenrekisteri- ja verkkosivu-uudistusta on valmisteltu pitkään, ja vuodenvaihteessa uudistus alkaa olla siinä vaiheessa, että molemmat saadaan käyttöön vaiheittain.

Liiton kurssimateriaalit uudistetaan täysin nykyaikaisen opetuksen tueksi: Tuttu Sukelluskirja siirtyy hakuteostyyppiseksi oppaaksi, ja se korvataan yhteispohjoismaisilla kurssikohtaisilla oppikirjoilla. Näistä ja muista uusista asioista tiedotetaan aktiivisesti www.sukeltaja.fisivustolla. Vuoden 2010 toimintasuunnitelma löytyy sivuston Resurssipankista.

Nykyaikaisilla säännöillä lisää joustavuutta Syyskokous hyväksyi Patenttija rekisterihallituksen ennakkotarkastamat säännöt yksimielisesti rakentavan keskustelun jälkeen. Uudistukset modernisoivat sääntöjä tämän päivän toimintaan sopivaksi. Uudistuksilla myös haetaan lisää jousta12 S U K E LTA J A

vuutta; esimerkiksi sukellusliike voi vastaisuudessa hakeutua Liiton äänioikeudettomaksi yhteisöjäseneksi, kun aiemmin yhteisöjäsenyys on rajattu vain sukelluskoulutusta tarjoaviin toimijoihin. Sukeltajaliitto haluaa olla näkyvä ja vahva toimija yhteiskunnassa ja edustaa kaikkia suomalaisia sukeltajia.

Seura on jäsen Kysymys ”pakkojäsenyydestä” tuotiin jälleen kerran esille.

Aiemmin vuosikokouksissa on äänestetty sääntöuudistusta vastaan, koska sen on ajateltu pakottavan seurojen jäseniä myös Liiton jäseneksi vastoin tahtoaan. Joissakin seuroissa saattaa olla runsaastikin sellaisia, jotka eivät katso käyttävänsä Liiton palveluja, joten seura on tulkinnut sääntöjä virheellisesti siten, että se ei katso olevansa velvollinen maksamaan heistä Liiton jäsenmaksua.

Keskustelussa pyrittiin selventämään matkan varrella syntyneitä virheellisiä käsityksiä: • Sukeltajaliiton jäsen ei ole yksittäinen henkilö, vaan seura. Siten seura voi kuulua tai olla kuulumatta Liittoon, yksittäinen seuran jäsen ei.

• Seuroissa saattaa esiintyä virheellistä tulkintaa, että säännöt mahdollistaisivat vain joidenkin jäsenten kuulumisen Liittoon. Tämä ei ole ollut mahdollista vanhojenkaan sääntöjen perusteella.

• Tullessaan Liiton jäseneksi seura hyväksyy Liiton säännöt.

Tullessaan seuran jäseneksi, henkilö hyväksyy seuran säännöt, kuten esimerkiksi jäsenmaksuvelvoitteensa.

• Seura maksaa Liiton jäsenmaksun jäsenmääränsä mukaisesti ja on velvoitettu ilmoittamaan koko jäsenistönsä tiedot Liitolle. Liiton jäsenmaksu porrastuu yksiselitteisesti kolmeen ikäryhmään.

Jäsenyyden osalta siis mikään ei ole muuttunut uusissa säännöissä, vaan uudistuksen toivotaan tuovan lähinnä selkeyttä ja yksiselitteisyyttä, jotta virheellisiä omia tulkintoja ei seuroissa enää tehtäisi.

Toimintasääntö tulee voimaan 1.1.2010. Uudet säännöt ovat luettavissa www.sukeltaja.fi-sivustolla Resurssipankissa.

Hallitukseen uusia kasvoja Kokouksessa valittiin myös jäseniä Liiton hallitukseen erovuoroisten tilalle ja hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja budjetti vuodelle 2010. Liiton nykyiset tilintarkastajat valittiin jatkamaan. Varsinaiset tilintarkastajat ovat Hannu Sohlman, KHT PricewaterhouseCoopers Oy ja Keijo Kaittola. Varatilintarkastajat ovat Juha Tuomala, KHT PricewaterhouseCoopers Oy ja Mauno Sirén.

Sukeltajaliiton ensimmäinen puheenjohtaja Yrjö Halonen kutsuttiin syyskokouksessa Liiton kunniajäseneksi. Halonen on ollut perustamassa Sukeltajaliittoa, ja on panoksellaan ollut luomassa Suomeen vireää harrastussukelluskulttuuria. Syyskokous onnitteli kunniajäsen Halosta myös marraskuisen 85-vuotispäivän johdosta.

Kristiina Karila

Sukeltajaliiton kevätkokousseminaari pidetään 17.–18.4.2010 Hämeenlinnassa. Viikonloppu avataan lauantaina juhlaohjelmalla, isäntänä Ahveniston Vesipedot. Seminaariosuus ja varsinainen syyskokous ovat sunnuntaina. Tervetuloa!

www.sukeltaja.fi

Vuoden parhaat – uutena kouluttaja Tänä vuonna valittiin ensimmäistä kertaa Vuoden sukelluskouluttaja. Tunnustuksen sai Jouni Herronen Oulun Vesimiehistä.

Muut Vuoden Parhaat ovat: Vuoden seura: Riihimäen Urheilusukeltajat Vuoden sukeltaja: Irene Savolainen, Nousu Vuoden räpyläuimari: Jenna Laukkanen, Swimming Club Vuokatti Vuoden vapaasukeltaja: Mikko Pöntinen, Sukellusseura Vesikot

TUKEA

Vuoden sukelluskalastaja: Kim Jaatinen, Sukellusseura Calypso

urheiluseuratoiminnan kehittämiseen 2010

Vuoden uppopalloilija: Juhani Honkanen, Jyväskylän Delfiinit Vuoden norppaohjaaja: Jukka-Pekka Tanner, Tampereen Palolaitoksen Sukeltajat Vuoden norppa: Juho Luotonen, Vakka-Suomen Urheilusukeltajat Vuoden norppaseura: Nokian Urheilusukeltajat

Sukeltajaliiton hallitus Uudelle kaksivuotiskaudelle (varajäsenten kausi yksi vuosi) valittiin: Lilli Pykäläinen Aleksi Nieminen Patrick Lybeck Jyrki Sariola Jouni Piispanen Pentti Parkkila

Lappeenranta Helsinki Espoo Tuusula Inkoo

Ylitornio

Toiminnallista tukea • lasten ja nuorten urheiluun • aikuisten terveyttä edistävään liikuntaan Hakuaika päättyy 15.3.2010

(varajäsen) (varajäsen)

www.seuratuki.fi

Hallituksessa jatkavat ensi vuonna: Matti Anttila, pj Marko Kauppinen Kari Lainio Erno Olkkonen Perry Suojoki SUOMALAINEN VOITTAA AINA.

salomonsaaret

Spirit of

Solomons Olimme pitkään suunnitelleet tälle vuodelle jotakin erikoisempaa. Heräsi ajatus matkasta Salomonsaarille. Minne, miksi ja mikä tekee paikasta niin erityisen?

Teksti ja kuvat lars gustafsson

14

S U K E LTA J A

15

salomonsaaret

Edessä oli poikkeuksellinen elämys – täysin koskemattomat riutat ja uskomattomat kalaparvet.

Salomonsaarten liveboardilla sukeltajat pääsivät 11 päivän aikana tekemään 43 sukellusta. Alus siirtyi uuteen paikkaan jokaisen sukelluksen jälkeen.

Salomonsaaret sijaitsevat Australian koillispuolella.

Saaristovaltio koostuu yli 990 saaresta, jotka muodostavat kymmenen provinssia. Valtio on osa Brittiläistä Kansainyhteisöä. Asukkaita on runsaat puoli miljoonaa. Virallinen kieli on englanti, ja puhuttuja kieliä on noin 70.

Sukeltaminen on huippuluokkaa, ja asukkaat ovat miellyttäviä. Osassa maata he elävät edelleenkin sillä, mitä maa ja meri antavat. He kaivertavat yksinkertaiset kanoottinsa puunrungoista: kyseessä ei ole mikään katamaraani, vain runko, jolla melotaan.

Tiivistä sukellusta liveboardilla

Lensimme Singaporen kautta Australiaan Brisbaneen ja sieltä Salonmonsaarten pääkaupunkiin Honiaraan. Billikki Cruisesin henkilökunta oli vastassa, ja meidät vietiin suoraan

16

S U K E LTA J A

odottavaan Spirit of the Solomons -alukseemme. Alus on noin 50 metriä pitkä, ja siellä on tilaa 24 sukeltajalle. Tällä matkalla meitä oli vain 14, joten tilaa oli riittävästi. Matkareittimme olisi Florida Island, Russel Island, Mary Island, Marovo Lagoon, ja takaisin samaa reittiä. 12 päivää seikkailua oli räpylöittemme edessä.

Seuraavana aamuna olimme perillä Florida Islandilla.

Aamiaisen jälkeen laitoimme varusteet kuntoon ensimmäistä sukellusta varten. Valokuvauskalusto sai vielä odottaa seuraavaa sukellusta. Aluksella oli kaksi suurta apuvenettä, joihin jakauduimme. Veneissä oli siis hyvin tilaa sukeltajille ja heidän valokuvauskalustoilleen.

Heti ensimmäisellä sukelluksella huomasi, että nyt on kyseessä jotain aivan erityistä. Riutat olivat täysin koskemattomia, ja kalat parveilivat kaikissa mahdollisissa väreissä.

Uskomattoman luonnon lisäksi Salomonsaarilla kävijän hurmaavat uskomattomat ihmiset.

Hyvä näkyvyys, useita kohteita

Teimme 43 sukellusta 11 sukelluspäivän aikana. Kaikki sukellukset tehtiin oppaiden kanssa, jotka kertoivat kattavasti sukelluskohteista ja mitä nähtävää siellä oli odotettavissa.

Vakiokaasuna käytettiin 32-prosenttista nitroksia. Sukellukset tehtiin aikataulun mukaan kello 8, 11, 14, 17 ja yösukellus kello 20. Isännät kuitenkin suosittelivat, että muutamana päivänä kannattaisi jättää yksi sukellus väliin, koska lähin painekammio sijaitsee Australian Townsvillessä...

Jokaisen sukelluksen jälkeen alus siirtyi uuteen paikkaan.

Sukellusten välinen aika meni kuvauskaluston huoltamiseen, kuvien siirtämiseen läppärille ja akkujen lataamiseen.

Voi sanoa, että Salomonsaarilla sukeltamisessa on kysymys hyvästä näkyvyydestä, seinämäsukelluksista, joilla näkee kovia ja pehmeitä koralleja kaikissa mahdollisissa väreissä, valtavista

kalaparvista, ja myös suurista kaloista kuten haista, barrakudista ja piikkimakrilleista. Luolista, joita on paljon ja joissa on helppo sukeltaa. Virtauksista; meillä oli onnea kun virtauksia ei ollut paljon.

Paras näkyvyys oli Russel Islandilla ja Mary Islandilla, huonoin Marovo Lagoonilla. Florida Islandilla näkyvyys oli hieman yli 30 metriä.

Upeat ihmiset

Parhaan olen jättänyt viimeiseksi. Ihmiset. Kuinka uskomattomia ihmisiä, kuin olisi ajautunut unimaailmaan. He olivat hiljaisia ja nöyriä. Lapset halusivat karkkia ja aikuiset kyniä ja kirjoituslehtiöitä kouluun. Heti kun olimme ankkuroituneet, he meloivat luoksemme palmunrunkokanooteillaan ja myivät meille hedelmiä ja kasviksia. Lapset olivat ihastuttavia: heillä

17

salomonsaaret

Palmurunkokanooteilla liikkuneet kauppiaat myivät liveboardille hedelmiä ja kasviksia.

Sukeltaminen on huippuluokkaa ja asukkaat miellyttäviä. oli tumma iho ja pitkät vaaleat hiukset. Ihan käsittämätöntä!

Toiseen matkakohteeseen verratakseni, olen sukeltanut myös Papua Uudessa-Guineassa. Salomonsaaret muistuttavat sitä monessa suhteessa, mutta ihmiset ja ilmapiiri tekevät Salomonsaarista vieläkin paremman. Hinnat ovat korkeita, mutta meillä oli onnea alhaisen dollarin kurssin ansiosta.

Sää oli matkamme aikana oikein hyvä. Vain yhtenä päivänä satoi vettä. Kovempaa merenkäyntiä oli vain ensimmäisenä yönä ja Honiaraan paluun viimeisellä osuudella. Päivälämpötila oli 33–35 astetta, ja sukellustietokone näytti veden lämmöksi joka sukelluksella 31 astetta.

18

S U K E LTA J A

Rautaista historiaa

Honiarassa osa ryhmästämme teki päiväretken, jonka kohteena olivat US War Memorial, Henderson Airfield ja Bloody Ridge. Honiarassa tapahtui toisen maailmansodan käännekohta Tyynen valtameren alueella vuonna 1942. Japanilaiset joutuivat vetäytymään ensimmäistä kertaa, ja vetäytyminen jatkuikin sitten aina vuoteen 1945 ja Japaniin asti.

Guadalcanalin, Savo Islandin ja Florida Islandin ympärillä olevia vesialueita kutsutaan nimellä Iron Bottom Sound, koska pohja on täynnä sodan aikana uponneita hylkyjä.

Pohjassa makaa suurten amerikkalaisten, japanilaisten ja australialaisten taistelulaivojen ja risteilijöiden hylkyjä. Japanin laivasto yritti taistelussa vallata Guadalcanalin saaren takaisin.

Yritys kuitenkin epäonnistui, ja tuli kalliiksi molemmille osapuolille. Valitettavasti osa hylyistä sijaitsee yli 1000 metrin syvyydessä.

Jutun kirjoittaja Lars Gustafsson on Ruotsin urheilusukeltajain liiton puheenjohtaja.

Otteita sukelluspäiväkirjasta: Salomonsaaret Kawashi Maris. Sukellus japanilaiseen lentoveneeseen, joka on upposi 7.8.1942. Hylky on pystyssä pohjassa 32 metrin syvyydessä ja hyvässä kunnossa. Paljon merietanoita, mutta valitettavan huono näkyvyys.

Velvia. Pylväs, joka on saanut nimensä Fujin Velvia-filmin mukaan. Filmiä onkin mennyt vuosien varrella paljon tällä kohteella: kaloja ja makroelämää on valtavasti.

Custom Cave, Russel Island. 18 metriä syvä luola, joka avautuu suureksi kuin kirkkosali.

Fantastinen valoisa, palmujen kehystämä sisäänkäynti yläpuolelta.

Mirrow Pond, Russel Island. Herkullisia kanjoneita aivan Custom Caven vieressä, suurin syvyys 15 metriä. Kuin sukeltaisi korallipuutarhassa; kanjoneissa, pikkuluolissa ja korallipylväiden välissä voisi uida ikuisuuksiin.

Bat Cave, Russel Island. Nimensä mukaisesti täällä asuu paljon lepakoita. Lepakkoluolasta sukelletaan ihastuttavaan vedenalaiseen luolaan. Sukelluksen päätteeksi löysimme hain ja meritähdessä asuvan ravun.

Karumulon, Russel Island. 15 harmaahaita ja 3 suurta naskalitonnikalaa, barrakuda- ja piikkimakrilliparvet. Syvyys 34 metriä.

Barracuda Point, Mary island. Paras näkyvyys Russelin jälkeen, joka sekin oli oikein hyvä. Valtavasti piikkimakrilleja ja barrakudia, monta harmaahaita. Aivan uskomatonta!

Maru 1 ja 2, Marovo Lagoon. Kaksi japanilaista alusta, jotka upposivat vuonna 1942.

Molemmilla on tykki keulakannella, ja kumpikin oli kasvanut täyteen koralleja. Toinen hylyistä oli 25 metrin syvyydessä ja toinen 37 metrissä, missä myös näimme kotkarauskun.

PT Base, Russel Island. Sukellus amerikkalaiselta sodanaikaselta tukikohdalta. Valtava määrä kalustoa on upotettu tänne sodan jälkeen; nyt kaikki on korallin peitossa. Uskomaton määrä sodanaikaisia Coca Cola -pulloja.

White Beech, Russel Island. Paikka, jonne amerikkalaiset upottivat kalustoa sodan jälkeen. Täällä pitäisi myös asua suolaisen veden krokotiili, mutta me emme nähneet sitä.

Loistavat mahdollisuudet valokuvata tykkejä, autoja, jeeppejä, aseita...

simo nyrönen, lappeenranta K U V AT : h e l i l a u k k a r i n e n

Ammattisukeltaja – pitkää päivää pinnan allA Työ ammattisukeltajana vaatii sinnikkyyttä ja asennetta.

Kuravesien jälkeen vapaalla kutsuvat kirkkaat vedet. teksti kristiina karila kuva simo nyrösen arkisto

Miten sinusta tuli sukeltaja?

Olen sukeltaja toisessa polvessa jo. Oikeastaan kolmannessa, sillä ukkini sukelsi uppotukkeja pohjasta ennen sotia Riihivuoressa ja isäni Pentti Nyrönen sai kipinän urheilusukellukseen 50-luvun lopulla Hans Hassin kirjoista. Sitä kautta olen itsekin päätynyt veteen. 90-luvun alkupuolella olin ensimmäistä kertaa laitteilla vedessä.

Entä miten harrastus johti ammattiin?

Sattumien kautta. Olin työmestarina Merimuseolla, ja osallistuin tarkastus- ja hylkypuistosukelluksille. Merimuseon kanssa vierailin Ojamolla ja tutustuin Innofocukseen, ja päätin mennä kevytsukeltajakurssille 2006, josta jatkoin ammattisukeltajakurssille. Ammattisukelluspalveluja tarjoavan yrityksen perustin 2007 keväällä. Aloitin 2008 myös infrarakentamiseen suuntautuvat rakennusmestariopinnot Saimaan ammattikorkeakoulussa.

Mitä ammattisukeltajan koulutuksessa opetetaan?

Kevytsukeltajakurssilla opetetaan taitoja, joita tarvitaan kohteissa, joissa ei rakenneta mitään. Työt ovat esimerkiksi huolto- ja tarkastustehtäviä, kuten vaikkapa laiturin rakenteiden kunnon tarkastus. Oppilaat, jotka tulevat kurssille ilman sukellustaitoja, opetetaan ensin sukeltamaan. Siinä kohtaa sukellustaustasta oli hyötyä. Myöhemmin ero tasaantuu.

Ammattisukelluskurssilla opitaan vedenalaista rakentamista. Eli periaatteessa samoja rakennustaitoja kuin maallakin, kuten hitsaamista, polttoleikkaamista, rakenteiden muotitusta, raudoitusta, betonivalua, porankäyttöä. Pinnalla helppoa mutta vaikeutuu vedessä. Kurssiryhmäni päättötyönä oli laiturin vaurion korjausvalu aluksen törmättyä siihen. Kurssilla opetellaan sukeltamaan vapaavirtauskypärällä, mikä on aika erilaista kuin maskilla sukeltaminen.

Kiinnostaako sukeltaminen vielä vapaa-ajallakin?

Kyllä kiinnostaa ja pitääkin. Sukellan aina kun käyn kotiseudulla Hangossa. En enää mene veteen vaan tunteja keräämään; siellä pitää olla jotain tekemistä kuten kiintoisa hylky tai jotain hienoa kuvattavaa. Erityisesti ulkomailla kirkkaissa vesissä on

20 S U K E LTA J A

hienoa sukeltaa, kun täällä rypee työn puolesta kuravesissä. Karibialle haluaisin mennä uudestaan.

Millainen on ammattisukeltajan työpäivä?

Tällä hetkellä työskentelen Jyväskylässä työmaalla, jossa tehtävänä on laskea voimanlaitoksen jäähdytykseen liittyvää putkitusta.

Työpäivät ovat tyypillisesti 12-tuntisia. Aamulla rantaan ja ajetaan työlautta oikealle kohdalle. Käydään kuuden hengen porukan kanssa läpi päivän ohjelmaa ja sovitaan työtehtävät.

Hommat tehdään, välillä syödään. Pinnallakin on kaikenlaista tekemistä, eli päivä ei ole pelkkää sukeltamista. Illan tullen rantaan ja kotiin.

Entä millainen on tyypillinen työtehtävä?

Olen ollut alalla sen verran vähän aikaa, että tyypillistä ei vielä ole muodostunut. Työt ovat monipuolisia ja moninaisia. En ole päässyt tylsistymään, aina tulee uutta opittavaa. Olosuhteet ja paikat toki vaihtelevat, tämä on reissutyötä.

Mikä on ollut mieleenpainuva homma?

Olen viettänyt paljon aikaa merellä ja purjehtinut, joten merellä väylätöissä hyvissä olosuhteissa on mukavaa olla. Siellä työsukeltaminen voi olla olosuhteiden puolesta miellyttävää. Syksyn pimeässä ja tuiskussa työskenteleminen vaatii sitten jo asennetta.

Onko työsi fyysisesti raskasta?

Enemmän kuin voima painottuu kyllä kestävyys ja henkinen kantti, että jaksaa tehdä pitkää päivää. Pitkäjänteinen mielenlaatu ja sinnikkyys ratkaisee: esimerkiksi pitkän päivä yllättävä piteneminen ei saa harmittaa. Hyvästä kunnosta on toki hyötyä.

Normaali hyvinvoiva ihminen voi tehdä tätä työtä.

Mitä siintää ammattisukeltajan tulevaisuudessa?

Onhan se vähän hullun hommaa, kun on reissutyö, 12-tuntiset päivät, oma yritys ja vielä opiskelut päälle. Vaatii asennetta.

Lähdin tähän periaatteella, että katsotaan mihin tämä vie.

Tavoitteena voisi olla, että pystyy elättämään itsensä, saa firmaa eteenpäin ja ehkä työllistämäänkin muutaman ihmisen. Taivaita en tavoittele, vaan teen tätä nöyrällä asenteella.

Joko tai...

Hylky vai kala?

Laiturityö vai laivatyö?

Tavallaan kala, mutta valas tai delfiini.

Suomessa ehkä hylky.

Laituri, siitä enemmän kokemusta.

Loma lämpimässä vai lumilla?

Kypärä.

Ehdottomasti lämpimässä. Tämä on absoluuttisen selvä.

Hitsaaminen vai poraaminen?

Oppikirja vai sukelluskirja?

Jos pitää porata isolla koneella reikiä kallioon, niin hitsaaminen. Toivon kehittyväni siinä.

Sukelluskirja mieluummin. Koulukirjoja luen muutenkin.

Kypärä vai maski?

21

Mimi Rantanen

norpat Uppokiekkovarusteita ei toistaiseksi saa Suomesta, mutta hakusanalla ”underwater hockey equipment” löytyy netistä muun muassa eurooppalaisia verkkokauppoja.

Uppokiekon varusteisiin kuuluu maila, kiekko ja kumihanskat. vo e Sa Iren

lain

en

Uutta altaassa: uppokiekko

Uppokiekko on kehitetty Iso-Britanniassa 1954. Maailmalla laji on suosittu perinteisissä uintimaissa kuten Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa, Etelä-Afrikassa sekä useissa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa. Kaikkiaan uppokiekkoa pelataan noin 20 maassa.

Suomessa laji on vielä melko tuntematon.

Varusteet

Uppokiekkovarusteiksi riittävät perusvälineet lisättynä uppopalloilijoiden lakilla, kumisilla hanskoilla ja pelivälineillä eli mailalla ja kiekolla. Snorkkeli on tärkeä pitää suussa, sillä se suojaa hampaita mahdollisilta kolhuilta. Uppopalloilijoiden lakissa on hyvät korvasuojat, jotka rikkovat paineaaltoja veden alla ennen kuin ne saavuttavat sisäkorvissa olevat tärykalvot. Lakin väristä pystyy myös erottamaan joukkueet. Hanskat suojaavat rystysiä naarmuilta ja hankaumilta, kun kiekkoa kuljetetaan pohjaa pitkin.

Mailat ovat useimmiten puisia, joskus myös muovisia. Mailoille on kilpailuissa kokomääräykset. Aloittelijoille suositellaan paksunnetun L:n muotoista mailaa, kun taas edistyneemmät suosivat kapeita, loivan S-mallin muotoisia mailoja.

Kiekkojakin tehdään eri tarkoituksiin. Toiset kiekot kulkevat paremmin altaissa, joissa on isot kaakelit, toiset mosaiikkikaakeleilla ja jotkut taas sileillä allaspohjilla. Aikuisten kiekko painaa noin 1,5 kg ja juniorikiekko 800 grammaa. Kiekkoja saatetaan valmistaa erikseen myös tiettyjä kisoja ja kisan allasta varten. Tällöin joukkueiden tulee saada sama kiekko etukäteen harjoittelua varten.

22 S U K E LTA J A

Säännöt

Pelissä on kaksi pääsääntöä: saat koskea vain ja ainoastaan kiekkoon ja kiekkoon saa koskea vain ja ainoastaan mailalla.

Pelikaveriin ei saa koskea, eikä kiekkoa saa kuljettaa kädellä, räpylällä tai millään muulla kehonosalla. Virallisen pelialueen koko on 12–15 metriä x 21–25 metriä ja syvyys 2–3,65 metrin väliltä.

Harjoitteluun sopii matalampikin allas. Maaleiksi riittävät painojen väliin viritetty köysi. Viralliset maalit ovat metallisia, joissa on kouru kiekkoa varten. Näiden sääntöjen ansiosta peli sopii kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Internetissä on You Tube -videoita lajista, huikeimmat löydät hakusanoilla ”freestyle underwater hockey”.

Etelä-Suomessa uppokiekkoa on kokeiltu jo Nousussa, Hydromaniassa, Urheilusukeltajissa, Nadajeissa ja Espoon Dyykkareissa.

Esittelytilaisuuksia voidaan järjestää myös muihin seuroihin. Ota yhteyttä Liiton nuorisopäällikköön, jos kiinnostuit.

I r e n e S av o la i n e n

Leikki-idea: Pyykkipojat järjestykseen Leikkiin tarvitaan: oikia • Erivärisiä pyykkip 10–20 kpl ipaino • Neljän kilon haul si ok ain ap pohj ri • 10–15 litran tyhjä kaniste altaan • Narua 1 metri + syvyys ieltä!

• Säkillinen leikkim

Leikkiin osallistuvien norppien etunimet kirjoitetaan pyykkipoikiin esimerkiksi dymolla. Pyykkipojat laitetaan pinnan alle viritettyyn pintapoijunaruun satunnaiseen järjestykseen. Norpat sukeltavat pinnan alle yhdessä ja yrittävät laittaa yhden sukelluksen aikana pintapoijunarussa olevat pyykkipojat aakkosjärjestykseen esimerkiksi pohjasta ylöspäin.

Jos norpat järjestävät pyykkipojat nopeasti, voi aakkosjärjestyksen vaihtaa pinnasta pohjaan.

Norpat voivat välillä tulla pinnalle hengittämään yhdessä käyttäen sukeltajan käsimerkkejä. Uudelleen pinnan alle nor-

pat menevät linkkuveitsitaitolla yhteisiä käsimerkkejä käyttäen.

Nuorimmat norpat voivat laittaa pyykkipojat järjestykseen altaan matalassa päässä pinnan alla. Haastetta leikkiin tulee lisää sillä, että norppapareittain on löydettävä tietty pyykkipoika narusta.

Juniorilaitesukeltajat voivat harjoitella tasapainotusta kahden pyykkipojan kanssa siten, että siirtävät alimmaisen pyykkipojan päällimmäiseksi vuorotellen, pysytellen koko harjoituksen ajan pyykkipoikien syvyystasolla.

Tuula Viikari, Riihimäen Urheilusukeltajat

Leikki-ideahaasteen saa seuraavaksi Mäntän Seudun Urheilusukeltajat.

Wanted!

Reipas, luovasti hullu tehopakkaus tai vaikka useampi nuorisovaliokuntaan. Pursuat ideoita ja haluat vaikuttaa. Tule luomaan kanssamme hauskaa ja fiksua toimintaa lapsille ja nuorille.

Lisätiedot: heli.laukkarinen@sukeltaja.fi

Sukeltajaliitto ry

Odotettu nuorten ohjaajien oma ideaviikonloppu!

16.–18.4.2010 Varala, Tampere – Hinta 150 €, max 30 osallistujaa – Ilmoittautuminen viimeistään 12.3.2010 osoitteeseen: heli.laukkarinen@sukeltaja.fi

Oletko noin 15–20-vuotias ohjaaja?

Innostu innostamaan

Haluatko kehittyä ohjaajana?

Lisää leikkejä leikkipankkiin

Keksejä keksijöille

norpat

kvuat: pekka puomio, heli laukkarinen

r a p p r o n ä v ä t ä Jä i

Kaikki valmista ja ralli voi alkaa.

Radalle lähdettiin hyppytornista hyppäämällä, ja muutenkin torni veti norppia kovasti puoleensa.

i i

Tulivuori purkautuu ja hehkuvaa laavaa syöksyy veteen! Oravat ja sapelihammastiikerit tarttuvat jäälauttoihinsa ja kuljettavat niillä laavalohkareita kotipesäänsä.

i Norppa radalla parinsa perässä.

Rallirata on parityöskentelyä kuten sukelluskin.

24 S U K E LTA J A

Va-paini kuulostaa hurjalta, mutta oli hauskaa!

Tehtävänä oli napata nauha vastustajan nilkasta 30 sekunnin aikana ja tulla pintaan.

i l l a par

Meno ei hyytynyt hetkeksikään, kun 150 norppaa ohjaajineen kisasi syksyn Jäätävässä Norpparallissa Helsingissä.

i ”Painiareenalle” sukellettiin porttien läpi, ja ei kun vääntämään!

i i

Uutuuslaji uppokiekko herätti ansaittua huomiota. Etenkin vanhemmat norpat saivat pienellä treenaamisella peliäkin aikaan.

Järjestäjä odottaa kisaajaa radalle.

Ensin ryömitään maton yli, ja sitten sukelletaan renkaan läpi.

i Palkintojenjakojuhlallisuudet päätöspäivänä. Hieno ralli ja keväällä uudestaan Espoossa. Nähdään siellä!

25

Jokainen allaskäyttäjä voi vaikuttaa veden puhtauteen. Huolellinen pesu ennen altaaseen menoa on ensiarvoisen tärkeää.

puhdas iho, puhdas vesi Mistä on uimahallin puhdas vesi tehty? Verkostovedestä, veden käsittelystä, valvonnasta, kemikaaleista ja kaikkein tärkein: puhtaista käyttäjistä. teksti pia hirvonen kuvat pia hirvonen, susanna kallama

Uimahallien veden laadulle ja laadun tarkkailulle on asetettu tarkat määritykset. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaan veden laatua pitää tarkkailla säännöllisillä valvontatutkimuksilla ja laitoksen omalla käyttötarkkailulla. Allasveden laadun pitää pysyä viitearvojen sisällä. Uimahalleissa on valvontatutkimusohjelma, jossa määritellään kuinka usein näytteitä otetaan. Otettavat näytteet määräytyvät kävijämäärän mukaan. Uimahalleissa näytteitä otetaan itse ja kunnan terveysviranomaisten toimesta. Terveysviranomaiset varmistavat näytteenoton laadun pistokokeilla. Viranomaisten tehtävä on 26 S U K E LTA J A

valvoa säännöllisesti ja tarkkaan, että allasvedet täyttävät kaikki kriteerit.

– Uimahallin tulee suorittaa päivittäistä käyttötarkkailua.

Käyttötarkkailun näytteistä selviää veden klooripitoisuus ja pHarvo. Harva tietää, että halleissa on pienimuotoinen vesilaitos.

Vedenkäsittelyjärjestelmän kanssa toimivilla pitää olla suoritettuna osaamistesti. Testin suorittaneilla on hyvät tiedot laadun varmistamiseksi, toteaa Ilpo Johansson Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto (SUH) ry:stä.

Johansson on yksi valtakunnan osaamistestaajista.

Kloori tuhoaa bakteerit heti

Altaiden vedenkäsittelyjärjestelmän avulla veteen tulevat epäpuhtaudet pyritään poistamaan. Puhdistusjärjestelmän perustan muodostaa saostus ja suodatus hiekkasuodattimissa. Vilkkaammin käytetyissä halleissa näitä tehostetaan vielä esimerkiksi otsonoinnilla, aktiivihiilen käytöllä tai UV-valolla. Järjestelmien lisäksi altaiden vesi on kloorattava. Kloorin tehtävä on tuhota heti uimareitten mukana tulevat bakteerit.

Bakteereja tulee miljoonia kappaleita jokaisella uintikerralla.

Useimmat bakteerit ovat harmittomia, mutta uimarin puhtaus on tärkeää. Mitä puhtaampana vesi pysyy, sitä vähemmän klooria käytetään. Näin kloorin tuomat haitat saadaan minimoitua. Lisäksi kloori reagoi veteen tulevien lika-aineiden, kuten esimerkiksi hiestä ja virtsasta tulevan urean ja ammoniumin kanssa.

Yleinen harhakäsitys on, että allasvesi sisältäisi runsaasti klooria.

Johanssonin mukaan urean ja kloorin kohdatessa syntyy klooriamiineja. Ne ovat hajultaan epämiellyttäviä ja muodostavat niin sanotun uimahallihajun. Samoin klooriamiinit aiheuttavat silmien ärtymistä sekä mahdollisia iho-oireita, jota puhdas vapaa kloori ei pieninä annoksina tee.

Yleinen harhakäsitys on, että allasvesi sisältäisi runsaasti klooria. Altaassa olevan kloorin määrää voidaan kuvata ruokalusikallisilla. Kloori on pieni osa koko vesijärjestelmästä.

– Vesijärjestelmän avulla luodaan pohja puhtaalle vedelle, mutta se on vain yksi keino koko ketjussa. Puhdas vesi on kiertokulkua, jonka ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Hallien muu puhtaanapito ja altaiden käyttäjät ovat yhtä tärkeitä ellei jopa tärkeämpiä, opastaa Tapio Ala-Peijari Uimahalli- ja kylpylätekninen yhdistys (Ukty) ry:stä.

Hän on ollut mukana suunnittelemassa useita vesijärjestelmiä Suomen uimahalleihin.

Käyttäjien rooli avainasemassa

Jokainen allaskäyttäjä voi vaikuttaa veden puhtauteen, viihtyisyyteen sekä hygieniaan. Huolellinen pesu ennen altaaseen menoa on ensiarvoisen tärkeää.

– Jos jokainen käyttäjä huolehtii omasta hygieniastaan ja toimii uimahallien ohjeiden mukaan, pysyy vesi puhtaana ja kulut kurissa, hallimestari Peter Ahlgren Kirkkonummen uimahallista kertoo.

Tapio Ala-Peijarin mukaan joskus on myös sattumaa, jos ureakohta tulee näytteeseen. Esimerkiksi vauvauinnin jälkeen altaaseen on voinut tulla ulostetta – tämä käyttäjäryhmä ei vielä hallitse kehoaan. Suurimpana ongelmana Tapio Ala-Peijari näkee kuitenkin hikisen allaskäyttäjän.

Jokainen altaassa kävijä voi vaikuttaa siihen, miten puhtaana vesi pysyy. Jos käyttäjien hygienia pettää, pettää myös veden

Uimahalleissa vesinäytteet otetaan useimmiten kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla.

Yhdessä uImahallissa käy keskimäärin noin 100 000 kävijää vuodessa. Puhtaus on halleissa pääsääntoisesti hyvin hoidettu.

laatu ja puhdistusjärjestelmän kustannukset nousevat.

– Jos yksikin näytteemme ylittää viitearvot, pitää näyte uusia heti. Jos toinenkin näyte ylittää arvot, pitää ryhtyä tutkimaan ongelman syytä yhdessä terveysviranomaisten kanssa. Pahimmillaan uimahallin käyttöä voidaan rajoittaa tai halli jopa sulkea, jos laboratorionäytteissä ilmenee bakteeripitoisuuksia. Tällaisissa tilanteissa joudutaan allas tyhjentämään sekä desinfioimaan kloorauksella kaikki putket – työ on valtava ja tulee hyvin kalliiksi. Tämä on onneksi harvinaista, Peter Ahlgren kertoo.

Kirkkonummen uimahallissa vesinäytteet otetaan kaksi kertaa päivässä. Aamulla ja illalla otettavat näytteet tutkitaan hallin omassa huoltotilassa, jossa vesijärjestelmä sijaitsee. Uimahallit huolehtivat omavalvonnasta tarkasti. Yleisesti Suomen uimahallit täyttävät sosiaali- ja terveysministeriön kriteerit ja puhtaus on hyvin hoidettua.

Harrastekäyttäjät ovat kuuliaisia

Uimahallissa käy keskimääräisesti noin 100 000 kävijää vuodessa.

Määrään mahtuu monenlaista käyttäjää. Suuri osa hallien käyttäjistä koostuu harrastekäyttäjistä kuten uimareista, sukeltajista ja vauvauimareista.

– Harrastekäyttäjät noudattavat ohjeita tarkoin. He ovat hallien tärkeitä yhteistyökumppaneita ja opastavat jäseniään käyttäytymissäännöistä. Lapsilla tuppaa joskus asiat unohtumaan, mutta pienellä muistutuksella siitä selvitään, Peter Ahlgren naurahtaa.

Ilpo Johanssonin mukaan sukelluslaitteiden tuominen altaaseen ei ole suurempi riski kuin ihmisetkään. Laitteiden puhdistaminen luonnonvesien jälkeen on toki tärkeää, jottei ylimääräisiä epäpuhtauksia niiden mukana tuoda altaaseen. Toisaalta hän muistuttaa, että luonnonvesistä tulevat bakteerit ovat luonnollisia 28 S U K E LTA J A

ja kloori tappaa ne tehokkaasti.

– Silti pesu ja huolellinen kuivaus ennen altaaseen tuloa on hyvä nyrkkisääntö sukeltajille, muistuttaa Ilpo Johansson.

Hallimestari näkee pienen riskin raskaiden paineilmapullojen siirtelyssä.

– Hieman huolimaton pullojen siirtely voi aiheuttaa jälkiä kaakelipintoihin. Haljennut kaakeli uimahallissa on aina hygieniariski. Halkeamaan kertyy helposti likaa sekä epäpuhtauksia ja niitä on hankala saada halkeaman sisältä kokonaan pois. Tällaista varovaisuutta sukeltajat voisivat korostaa, toivoo hallimestari Peter Ahlgren.

Calypso tiedottaa ohjeista

Kirkkonummen sukellusseura Calypso ry käyttää sekä Kirkkonummen että Upiniemen uimahallia harjoituspaikkanaan.

Kirkkonummen hallissa sukeltajat käyvät ilta-aikaan, kun hallissa ei ole muita käyttäjiä.

– Tiedotamme jäsenille jatkuvasti hallikäyttäytymisestä: yleisestä hygieniasta, laitteiden puhdistuksesta ennen altaaseen tuloa sekä varovaisuudesta paineilmapulloja käsiteltäessä, kertoo seuran puheenjohtaja Markku Råman.

Kirkkonummen hallissa sukeltajilla on paineilmapulloja varten suojamatot käytössä. Pulloja käsitellään hallissa vain mattojen päällä.

– Valitettavasti välillä voi huolimattomuudesta tai vahingosta syntyä jälkiä, mutta näistä keskustellaan aina hallimestarin kanssa.

Uimahallit ovat meille erittäin tärkeitä harjoittelupaikkoja ja siksi muistutamme jäseniämme aktiivisesti yhteisistä pelisäännöistä.

Yhteistyö hallien kanssa on sujunut hyvin, ja Calypson jäsenet ovat olleet tyytyväisiä, Markku Råman kiittelee.

Hallikäyttäjän muistilista • Peseydy kokonaan – ILMAN UIMAPUKUA – ennen altaaseen menoa. Huuhtele myös hiuksesi tai käytä uimalakkia.

• Hajuvedet, hiuslakat, meikit ja muut kemikaalit tulee huuhdella pois erityisen huolellisesti.

• Uimaan VAIN TERVEENÄ! Vuotavien tai avohaavojen kanssa ei ollenkaan uimahalliin. Flunssaisena kuljetat myös bakteereja veteen.

• Käytä hallissa uimasandaaleja ja laudeliinaa saunassa. Älä milloinkaan pidä uimapukua laudeliinana.

• Uimapuku pitää aina riisua ennen saunaan menoa. Saunan jälkeen pitää käydä suihkussa ennen altaaseen menoa.

NDI70TI

IPOEB!QFUSPM!FOHJOF 211!M!0!njo! ifjhiu!46-!xjeui!89-!efqui!43!dn ESZ!XFJHIU!!48!Lh

Tiesitkö?

• Älä aja kainalo- tai muita karvoja hallin yleisissä tiloissa.

• Allasveden tulee vaihtua noin 30 litraa/uintikerta.

• Älä leikkaa varpaan kynsiä hallin tiloissa.

• Puhdistusjärjestelmä kierrättää 2 m3 vettä/ allaskäyttäjää kohden.

• Huolehdi, että sukellusvarusteesi ovat puhtaat. Huuhtele ja huolla varusteet luonnon vesien jälkeen ennen altaaseen menoa.

• Vesi altaissa vaihtuu keskimäärin kuuden tunnin välein.

• Muista huuhdella myös sukelluspukusi.

• Vapaata klooria on altaissa noin 0,3–1,2 mg/l.

• Noudata erityistä varovaisuutta paineilmapullojen käsittelyssä – painavat pullot voivat vaurioittaa herkästi kaakelipintoja. Rikkoutunut kaakelipinta on otollinen alusta bakteerien kasvulle.

• Kloorin määrä riippuu siitä, miten puhtaana vesi muuten saadaan pidettyä.

PESE ITSESI JA PIDÄ VESI PUHTAANA!

NDI47!TJMFOU

DIBSHJOH!SBUF 711!M!0njo!.!47!n40i!!.!32!DGN GJMMJOH!UJNF!DZMJOEFS! 21!M!.!10311!Cbs!!;!!4-4!njo

DPNQSFTTPST!GPS!QVSF!CSFBUIJOH!BJS!BOE!UFDIOJDBM!HBTFT

jogpAdcn/tf!!!!!xxx/dpmusjopsejd/dpn

NDI70FN

TJOHMF.QIBTF!FMFDUSJD!NPUPS 91!M!0!njo! ifjhiu!46-!xjeui!76-!efqui!4:!dn ESZ!XFJHIU!!4:-6!Lh

NDI270FU!DPNQBDU DIBSHJOH!SBUF 376!M!0njo!.!27!n40i!!.!:!DGN GJMMJOH!UJNF!DZMJOEFS! 21!M!.!10311!Cbs!!;!!9!njo

kuva-albumi kultamitali, marseille D e n n i s VA N D E R M EE R S C H , b e lg i a

Marseillessa lokakuussa j채rjestetyll채 vedenalaisen kuvauksen festivaalilla oli mukana yli tuhat osallistujaa 58 eri maasta.

Kilpailusarjoihin osallistui 169 elokuvaa. Yksitt채iskuvien sarjoissa kilpaili yli 400 valokuvaa. Portfoliosarjan kautta festivaalilla arvioitiin yli 1500 otosta.

V채rivalokuvasarjan voittajaksi valittiin belgialaisen Dennis Vandermeerschin dramaattinen valokuva.

30 UKEKELTA ELTA LTA JJAA J A2 / 0 8 3030SSUSUK

3131

Entä jos

Pieni vika, isot seuraukset teksti erno olkkkonen kuva istockphoto

Sukelluksessakin yksi asia johtaa helposti toiseen. pieni mitättömältä tuntuva vika voi aloittaa tapahtumaketjun, jolla on isot seuraukset.

Tapahtuma:

Matin tuplapullojen toisen pullon ja pulloventtiilin välinen Orengas vaurioitui ennen sukellusta, ja reilu puolet kaasusta menetettiin. Laitekokoonpanossa oli yksi paineenalentaja. Sukellus oli suunniteltu siten, että jäljelle jäänyt kaasu olisi riittänyt.

Sukellus toteutui suunnitelman mukaisesti, kunnes nousun aloituksen jälkeen noin 23 metrissä sukeltaja huomasi laitteensa vuotavan voimakkaasti. Hän näytti parilleen Maijalle jaetaan kaasua -merkin, ja sai tältä välittömästi pitkällä letkulla varustetun annostimen. Maija otti käyttöön oman vara-annostimensa. Hänellä oli tässä vaiheessa kaasua 70 bar.

Pari aloitti nousun, mutta kuivapukujen nostetta ei hallittu ja nousunopeus kasvoi suureksi. Pintautumisen jälkeen sovittiin sukeltamisesta rantaan noin kolmen metrin syvyydessä.

Maija ei kuitenkaan löytänyt liivin täyttöventtiiliä. Liivistä oli poistettu haitariletkun tarrakiinnitykset. Noste ei riittänyt ja molemmat vajosivat hallitsemattomasti uudelleen 22,5 m syvyyteen. Paineentasaus ei onnistunut, joten laskeutumisen aikana molemmilla tuntui kovaa kipua korvissa.

Uudelleen vajoamisen alkuvaiheessa Maija vajosi edellä vieden mukanaan Matin käyttämän annostimen. Matti seurasi pakonomaisesti perässä yrittäen tavoittaa annostinta saaden sen lopulta suuhunsa. Pohjalla Matti pudotti painovyön, mutta vyö osui räpylään, joka katosi. Maijan löydettyä liivin täyttöletkun, hän täytti liiviään liikaa ja jälleen tapahtui hallitsematon nousu pintaan. Ilman painovyötäkään Matin noste ei riittänyt pinnalla ja hän roikkui Maijan varusteissa kiinni, jolloin myös Maija pudotti vyönsä kelluvuuden varmistamiseksi.

32 S U K E LTA J A

Viimeisen pintautumisen yhteydessä Matti veti vettä henkeensä. Maija pystyi kuitenkin auttamaan Matin asentoon, jossa pää pysyi pinnalla. Hätämerkin ja avun huutamisen jälkeen käskytettiin turvasukeltaja ja toinen valmiiksi varusteissa ollut sukeltaja avustamaan pari rantaan. Meneillään ollut koulutustapahtuma keskeytettiin ja sukeltajille aloitettiin happiensiapu. Sukeltajat kuljetettiin ensiapuun omin toimin, mutta ensiapuhappi loppui hieman ennen ensiapuun pääsyä.

Hapenantoa jatkettiin ensiavussa. Ensiavussa tehtyjen tarkastusten ja sukelluslääkärin kuulemisen jälkeen sukeltajat kotiutettiin ja vakavilta vammoilta vältyttiin.

Nimet muutettu.

Opiksi tulevaan

Kynnys jättää sukellus väliin pieneltä ja mitättömältä tuntuvan laitevian vuoksi voi olla joskus suuri. Kuitenkin tuo pieni vika voi olla juuri se ratkaiseva syy, josta käynnistyy tapahtumaketju, jota ei pystytä enää hallitsemaan. Tässä tapauksessa ennen sukellusta havaittu O-rengasvika lienee syy tapahtumaketjuun. Jos sukellus olisi keskeytetty ensimmäisen pintautumisen jälkeen, olisiko tilanne saatu hallintaan?

Tapauksesta on tärkeintä oppia, kuinka itse toimia tulevaisuudessa. Kun se poikkeava tilanne tulee kuitenkin aikanaan lähes jokaisen kohdalle, kannattaa miettiä etukäteen, miten missäkin tilanteessa toimii. Ottaako homman haltuun toimimalla kuten on opittu ja harjoiteltu, vai odottaako vielä toista samanaikaista yllättävää tekijää?

1. Sukella vain kyseiseen sukellukseen soveltuvilla ja huolletuilla varusteilla. Älä sukella varusteilla, joissa on vika, vaikkakin vain pikkuvika.

3. Suorita paritarkastus ja tunne varusteesi.

2. Keskeytä sukellus, jos sen aikana ilmenee pienikin poikkeava tilanne.

NOUDATA KOULUTUKSESSA SAAMIASI TOIMINTATAPOJA JA OHJEITA.

4. Harjoittele toimintatapoja poikkeavissa tilanteissa.

AT OSHAMPOOT KODIN PUHDISTUSAINEET HAJUSTEETTOM SHAMPOOT HIUSTEN HOITOAINEET KÄSIPESUT VARTAL

CMAS nitroksistandardeja uudistettu

EKOLOGINEN

Hem mo tte le itse äsi sek ä kot ias i KOT IMA ISE LLA ja 100 %: sti EKO LOG ISE LLA puh tau del la!

teksti mika rautiainen

CMAS on uudistanut nitroksistandardejaan vuonna 2009.

Uudistuksen myötä CMAS:n nitroksisukeltamisen peruskurssin pääsy- ja järjestämisvaatimukset muuttuivat samanlaisiksi kuin muillakin koulutusorganisaatioilla. Kurssille pääseminen ei enää edellytä CMAS P2 -luokitusta, vaan nitroksisukeltamisen peruskurssi voidaan järjestää jo laitesukelluksen peruskurssin teoria- ja allasosuuden jatkeeksi. Peruskurssin avovesisukellukset voidaan siis tehdä nitroksilla. Nitroksisukeltamisen peruskurssiin ei myöskään enää sisälly pakollisia avovesisukelluksia.

Kouluttajaluokitus tiukentuu

Nitroksikouluttajaluokituksen saamisen ehdot sen sijaan muuttuivat tiukemmaksi kuin muilla koulutusorganisaatioilla.

Kouluttajaluokituksen saaminen edellyttää vähintään 2 päivän mittaista kouluttajakurssia. Kurssilla on tehtävä vähintään 3 sukellusta, joista yksi käyttäen simuloitua 100 % O2-dekompressiokaasua. Koska CMAS:lta ei ole saatavilla valmista kurssiohjelmaa tai oppimateriaalia nitroksikouluttajakurssille, Sukeltajaliitto tekee ne itse. Vuonna 2010 voidaan järjestää enintään pilottikurssi pienelle ryhmälle.

Uudesta standardista huolimatta ne vanhat kouluttajat, joilla jo on CMAS:n nitroksikouluttajaluokitus, voivat edelleen kouluttaa ja kortittaa CMAS nitroksisukeltajia.

NAUI:n standardit eivät ole muuttuneet. Kaikki nitroksikortitetut NAUI-kouluttajat saavat edelleen automaattisesti järjestää NAUI Nitrox Diver -kursseja ja kortittaa NAUInitroksisukeltajia.

EKO -, LUONTO -, MAAILMAN- JA LUONTA

ISTUOTEKAUPOISTA

Ole hyvä luonnontuote oy, 05 215221, 045 1327 086, info@olehyvaluonnontuote.fi, www.olehyvaluonnontuote.fi

sukellustaidot: vara-annostin

Vara-annostimen antaminen pitkää letkua käytettäessä:

1.

Avun tarvitsija näyttää kaasu

loppu -merkin.

2.

Avun antaja ottaa annostimen suustaan,

ojentaa sen autettavalle pitäen kiinni letkun juuresta annostimen vierestä ja ottaa vara-annostimen kaulaltaan omaan käyttöönsä.

Vara-annostimen käyttö selkeäksi Laitesukelluksen peruskurssilla opetetaan, että sukellusparin vara-annostin pitää käydä nappaamassa pidikkeestään omaan käyttöön, jos sitä sattuu tarvitsemaan. Mutta onko tämä oikea tapa? teksti Mika Rautiainen kuvat Stig Gustavsson

Erilaisten varusteiden yleistyminen on tehnyt asiasta ongelmallisemman. Jos käytetään pitkää letkua, vara-annostin ei roikukaan sukellusparin rinnuksilla pidikkeessä. Tapahtumaraporteista on selvinnyt, että avun tarvitsija on käynyt repimässä annostimen milloin mistäkin, useimmiten suoraan sukellusparinsa suusta, riippumatta siitä onko sukellusparilla ollut käytössään pitkä letku vai perinteinen “takkiliivivarustus”. Pahimmillaan on käynyt niin, että pintaan päästäessä kenelläkään ei ole ollut annostinta suussaan.

Tämän johdosta on esitetty kysymyksiä, pitäisikö pitkä letku kokonaan kieltää, tai ainakin kieltää pitkäletkulaista ja takkiliivisukeltajaa sukeltamasta sukellusparina.

Olisiko parempi ratkaisu kuitenkin se, että muuttaisimme tavan, jolla vara-annostimen käyttöönottoa opetetaan ja harjoitellaan.

Ehdotankin pohdittavaksi koulutuksen muuttamista siten, että vara-annostin otetaan aina samasta paikasta: vara-annostimen antajan ojentavasta kädestä. Ratkaisu toimii kaikilla varusteilla. Riittää, että vara-annostimen antaja itse tuntee omat varusteensa.

Tätä tapaa noudatettaessa sukellusparin vara-annostimen käyttöönotto menisi kuvasarjan mukaan seuravasti:

34 S U K E LTA J A

Vara-annostimen kiinnittäminen liiviin Takkiliivisukeltajilla on tullut muotiin tapa työntää vara-annostimen letku lenkille D-renkaaseen. Tässä on kuitenkin riskejä. Vara-annostin on vaikea vetää sieltä käyttöön, koska letku jumittuu helposti lenkkiin. Tapa myös lyhentää letkun käyttöikää: tiukalle lenkille väännetty letku murtuu taitoskohdasta.

Onkin parempi käyttää kiinnittämiseen vara-annostimen pidikkeitä. Jos kaupasta ostettu valmispidike ei tunnu toimivan, silikoniletkusta tai kumiköydestä voi ilman MacGyver-taitojakin tehdä lenkin, joka toimii pidikkeenä.

3.

Avun antaja on valmiina tarvittaessa

4.

avustamaan autettavaa muutenkin. Avun antaja vapauttaa kanisterin alta tai puukon alta reititetyn pitkän letkun koko mitaltaan käyttöön.

Vaihdetaan OK-merkit.

Vara-annostimen antaminen takkiliiviä käytettäessä

1.

Avun tarvitsija näyttää kaasu loppu -merkin.

2.

Avun antaja irrottaa vara-annostimen pidikkeestään ja ojentaa sen autettavalle pitäen kiinni letkun juuresta annostimen vierestä.

3.

Avun antaja on valmiina tarvittaessa avustamaan autettavaa muutenkin.

5.

Keskeytetään sukellus rauhallisesti ja hallitusti.

4.

Vaihdetaan OK-merkit.

5.

Keskeytetään sukellus rauhallisesti ja hallitusti.

35

Persoonallista pukinkonttiin Nämä upeat kilpikonna-kalvosinnapit moni sukeltaja kiinnittäisi varmasti mielellään hihoihinsa.

Napit on valmistettu sterlinghopeasta. Hinta 185 euroa. www.wiessmeyer.de

Sauvakävelyä vedessä Vesijuoksusauvat ovat hyvä teholisä vesijuoksijoille ja vesijumppareille. Sauvat tuovat vesijuoksuun lisää vastusta ja näin auttavat vahvistamaan ylävartalon lihaksistoa. Sauvoja voi käyttää vesijuoksuvyön kanssa tai ilman.

Hinta 39 euroa. www.essenuoto.fi

Sukelluskirjanpito kuntoon Laadukas iQ Allover Fish -lokikirjaan sopivat kaikki PADI Adventure Log -sivut. Kansion mukana tulee 15 TSK-lokikirjasivua. iQ-lokikirjoja on saatavilla erikokoisia. Allover Fish -lokikirja 28 euroa. www.sukelluskeskus.fi

Vedenalaista jännitystä Harrastesukeltaja löytää Hangon edustalta 1970-luvulla mereen upotetut myrkkytynnyrit sekä pääkallon kohtalokkain seurauksin. Tästä käynnistyy peiteltyjen ja uusien rikosten sarja. Tapahtumien näyttämönä on helteinen Hanko sekä Bengtskärin majakka. Hinta 24,70 euroa. www.tammi.fi

36 S U K E LTA J A

Jalat turvaan Joskus sukeltaja joutuu kävelemään pitkiäkin matkoja varusteineen.

Tactical Trek Boot on nauhallinen varsikenkä, joka tukee nilkkaa kivikoissa ja vaikeassa maastossa. Tämä kenkä on luotu liukkaille pinnoille. Pito-ominaisuus perustuu pohjan pieniin viillutettuihin uriin. Sukeltamisessa kenkää käytetään 4 mm puristetusta neopreenista valmistetun kiinteän sukan kanssa. Hinta 150 euroa.

Valaise värikkäästi Pathfinder-valotikku ei tarvitse toimiakseen paristoja eikä polttimoa. Tikun valaisuaika on noin 12 tuntia lämpötilasta riippuen. Vesitiivis valotikku ei sisällä myrkyllisiä kemikaaleja.

Näppärää pikku valotikkua on saatavilla neljää eri väriä. Tuote on kertakäyttöinen. Valmistaja AmeriGlo. Hinta 3,90 euroa. www.varuste.net

pehmeään pakettiin Laadukas Husky-villapipo Sukeltaja-logolla. Kätevästi Sukeltajaliiton omasta verkkokaupasta. Hinta 22 euroa. www.sukeltaja.fi > verkkokauppa

Rannalta veteen räpylät jalassa Vihdoinkin kompuroimatta veteen? Kävellessä Flipfins™räpylän lapa pysyy yläasennossa vahvojen jousten työntämänä. Vedessä lapa asettuu uintiasentoon tavallisella uintipotkulla, ja lukittuu paikoilleen. Vedestä noustessa lukitus vapautetaan ja lapa nousee ylös. Valmistaja Omega Aquatics, Hinta 169 $. www.flipfins.com.

Vettenalaiset vehkeet Joensuusta On aika huollattaa sukelluslaitteet ennen seuraavaa kautta, ettei jää viime tinkaan...

Lähes kaikkien sukellusvälineiden huollot: • regulaattorihuollot • happipuhdistukset • säiliöiden pesut ja puhdistukset • kuivapukuhuollot • vetoketjujen ja mansettien huollot/vaihdot

• kompressorien happipuhdistukset • kaasunsekoituslaitteiden suunnittelu ja valmistus

EräraatE

proudly designed & made in carelia, Finland Ukkolantie 4, 80130 Joensuu, puh. 013 285 240, 050 572 2690 IANTD SukelluSkouluTuS

Untitled-2 1

9.5.2008 10:50:17

Norm.

266,00 Laadukas, alumiinirunkoinen Led-valaisin. 8 AA-paristoa , paloaika n. 16 tuntia.

Teho vastaa 55 W halogeni. Syvyyskesto 200 m.

Pit. 21,5 cm, lasin halk. 55 mm. Nyt tarjoushintaan

229,www.divepoint.fi

06-2243590

divepoint@co.inet.fi

sukelluspäiväkirja sari nuotio Päivämäärä, Date

Kerrat/vuosi, Dives/Year

24.3.1996

2/96

Aika/vuosi, Time/Year

Yhteensä kerrat, Total Dives

Yhteensä aika, Total Time

284

Sukelluspaikka, Diving Place

Suurin syvyys, Maximum Depth

Porvoo, Emäsalo, Chrysant

n. 17 m

25 min

Suoritetut etapit, Deco Stops

13.37 Ylös klo, Up Time ________

9 m

Ryhmä, Group

Pinta-aika, Surface Time

________

Ryhmä, Group

________

Paine ennen Pressure Before Paine jälkeen Pressure After

________

Alas klo, 13,12 Down Time Ilmankulutus 1/min.

Air Consumption

6 m

3–5 m

Näkyvyys m, Visibility m

Veden lämpö °C Water Temperature °C

2

________

Sukellusvanhin, Divemaster

Alttiinaoloaika, Bottom Time

Sukelluspari, Dive Buddy

Sukellusaika, Dive Time

________

Ilman lämpö °C Air Temperature °C Alus

köysimiehenä Micke

Havainnot, Observations: Seuran talvisukellusreissulla pienellä porukalla. Mainio sää ja tuttu hylkykohde kesäleirien sukelluksilta. Iloinen yllätys odotti, kun pääsimme pulkkiemme kanssa kohteelle: avanto valmiina!

Laite valmiiksi, kuivapuku päälle, varusteiden tsekkaus, köysi ja itse asiaan. Heti sukelluksen alkaessa talvisukelluksen hyvät puolet konkretisoituvat – mikä rauha ja hiljaisuus painua yksin alas hylylle. Köysimies varmistaa nykäyksin, että kaikki on kunnossa ja vastaan siihen. Näkyvyys on aivan toista luokkaa kuin avoveden aikaan.

Hylky erottuu saman tien lähes koko komeudessaan, ja voin keskittyä nauttimaan sen tutkimisesta kaikessa rauhassa. Pohjasta vilkaisen ylös avannolle, ja Micken lampun valo avannon reunalta näkyy aivan

Sari Nuotio • Sukeltajaliitto ry:n toiminnanjohtaja • Urheilusukeltajat ry:n jäsen 1987 alkaen • CMAS P2-sukeltaja

selvästi noin 17 metrin syvyydestä.

Sukelluksen aikana huomaan, että pieni takaisku on tullut. Syvyysmittari on sanonut sopimuksensa irti. Onneksi Chrysantilla on tullut käytyä useasti ennenkin, ja syvyydet hylyllä ovat hyvin tiedossa, joten en anna asian häiritä sukellustani sen enempää.

Aika kuluu nopeasti ja pian suunta on ylöspäin. Turvapysähdys ennen pintaan nousua, ja sen jälkeen punnerran itseni jäälle.

Tosi tyytyväinen olo siitä, että tuli lähdettyä. Jään alla tunnelma on omanlaisensa. Häiriötekijät ovat sukelluksilla minimissään. Ei kuulu moottorin ääniä eikä

aallokko tuota ongelmia. Köysimiehen tasaisin välein tapahtuvat varmistukset siitä, että kaikki sujuu suunnitellusti, antavat tiedon siitä ettei ole aivan yksin, vaikka sukellusparia ei olekaan.

Suosittelen kokeilemaan!

Sari Nuotio

Sukeltajaliitto ry HERÄSIKÖ KYSYMYKSIÄ, HALUATKO LISÄTIETOA JÄSENYYDESTÄ, ILMOITUSMYYNNISTÄ TAIKKA YLEENSÄ LIITON TOIMINNASTA? YHTEYSTIEDOT, TAPAHTUMAT JA SEURAT KAUTTA MAAN LÖYDÄT MYÖS INTERNETISTÄ OSOITTEESTA WWW.SUKELTAJA.FI Onko sinulla kiinnostavaa kerrottavaa sukelluksen maailmasta? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja

Sari Nuotio toiminnanjohtaja puh. (09) 3481 2257 sari.nuotio@sukeltaja.fi

Kristiina Karila toimitussihteeri puh. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

Mika Rautiainen koulutuspäällikkö puh. (09) 3481 2569 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

Riku Verkkomäki jäsensihteeri puh. (09) 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

Heli Laukkarinen nuorisopäällikkö puh. (09) 3481 3190 heli.laukkarinen@sukeltaja.fi

Veli-Matti Korppi-Tommola ilmoitusmyynti puh. 050 5840 156 vm.kt@kolumbus.fi

Sukeltajaliitto ry, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi

! a a t r i v ä ä s i L Merkkaa kalenteriin 16.–17.1.2010 Sporttiohjaajapäivät Lajiesittelyssä uppopallo ja ihan uusi uppokiekko Lisätietoa tulossa, seuraa www.sukeltaja.fi Ilmoittautuminen viimeistään 16.12.2009 heli.laukkarinen@sukeltaja.fi

Sukeltajaliitto ry

TECHÜ 2010 P I N T A A

S Y V E M M Ä L L E

FCDA järjestää yhteistyössä Sukeltajaliiton kanssa Suomen suurimman sukeltajatapahtuman TECHÜ 2010 -seminaarin.

Kaksipäiväinen seminaari järjestetään 16.-17.1.2010 Lohjan Laurentius-salissa.

Seminaarissa puhuvat mm.

• • • • •

Paikka: Aika: Lippuvaraukset:

Jarrod Jablonski (US) Casey McKinlay (US) Jill Heinerth (US) Phil Short (UK) Martin Robson (UK)

Laurentius-sali, Lohja 16.-17.1.2010 www.sukeltaja./techu2010