Urheilusukeltaja 1960 6

SIEBE-GORMAN

MISTRAL-PAINEILMAHENGITYS-~~~~~~~~~~~~~~~i

ESSGEE LAITTEEN RAKENNE PERUSTUU TUNNETTUUN COUSTEAU-GAGNAN PATENTTIIN MISTRAL-LAITTEEN KÄYTTÖMEKANISMI ON KOKONAAN RUOSTUMATTOMASTA TERÄKSESTÄ JA TÄYSIN SYÖPYMISEN KESTÄVÄ YKSINKERTAINEN JA ERITTÄIN KÄYTTÖVARMA HENGITYSVENTTIILI TAKAA RIITTÄVÄN ILMANSAANNIN PIENIMMÄLLÄ RASITUKSELLA

SIEBE, GORMAN AND COM PA NY C HESSJ NGT O N , SURREY

Cronvall

HELSINKI -

PUH. 10 381

Tampere-Jyvä skylä -Oulu

ESSGEE 'MISTRAL'

Urheilusukeltaja: n:o 6 1960 Julkaisija: URHEILUSUKELTAJAT r.y.

Fredrikinkatu 12 D 41, Helsinki, Suomi (Finland) Toi mitta j a : Boris Winterhalter (Enclosed, a separate summary in English) KARVATON

KISSA

ja muita merkillisyyksiä urheilusukeltajien Pohjois-Norjaan suorittamalta kesäretkeltä 1959.

..... ...... .....

~

c: Q) >1

....::1

~

~

Tarina on paras aloittaa tunnustuksena.

Erään Välimerestä ystävilleen ruukkuja sukeltaneen taiteilijan mielestä kerho nimittäin lähti täsmälleen väärään suuntaan kun suuntasi kesäretkensä Tromsan kaupungin lähettyville Pohjois-Norjaan eikäkääntänyt koppalaseja Välimeren suuntaan.

Välimerellä olisi tietysti ollut eräitä painavia etuja puolellaan. Mutta oli painavia haittojakin. Kaikilla kun ei ole kesäloman pituus mielivaltaisesti määrättävissä eikä ehkä majoitusta tarjoavaa autoakaan.

Useimpien oli siksi pakko vaihtaa Välimeren 25 asteinen vesi Jäämeren seitsemään lämpöasteeseen ja tyytyä auringon suhteen vinompiin sätetsiin.

Siinähän ne pääerot ruukkujen lisäksi oikeastaan olivatkin. Sillä kyllä Jäämerelläkin on puolensa - etenkin kun s-en sinisyyttä tarkasteli lämpimän ja vuokrattoman huoneen ikkunasta.

Tässä yhteydessä on ehkä paikallaan vielä kerran esittää kiitos putkimestari Torleif MarkussentUe ja hänen viehättävälle vaimolleen, joiden ansiosta kovin moni perustavaa laatua ollut kysymys sai . onnellisen - ja huokean - ratkaisun. Lopputulos oli kaiken kaikkiaan, että muutaman kymmenen kilometrin päässä Tromsasta majaili 11 urheilusukeltajaa kymmenkunta vuorokautta.

Tästä ei tule matkakuvausta. Kesäleiriä voidaan kuvata yhdellä sanalla: onnistunut. Seuraavassa siitä muutama esimerkki: - Boban onnistui ampua karvat on merikissa ilman, että yhdenkään kameramiehen onnistui tapausta ikuistaa Jatk. siv. 4 Kuvat: Boris Winterhalter

c

Tätä mukavaa kaksikerroksista mökkiä saimme herra Markussenin toimesta käyttää ilmaiseksi koko leiriaikanamme.

Kansikuva: Bentsjordstindin 1169 metrin korkuinen huippu loistaa keskiyön auringon säteissä Ora Patoharjun ja Erkki Sepän palatessa yölliseltä sukellusretkeltään Straumsbuktan kirkkaassa vedessä.

3

- Rouva ja herra puheenjohtajan onnistui menettää asemansa huonoimman aamutuulen omaavina henkilöinä ilman sanottavaa omaa ponnistusta - Putkimestari Markussenin onnistui haalareillaan hämätä suomalaisia jo alkuvaiheessa ja lyödä sitten upealla kodillaan jalat pois useampien alta tai ainakin aiheuttaa sosiaalista epätietoisuutta - Erään nimeltä mainitsemaUoman teekkarin onnistui kerätä valtava määrä merisiilejä ja -tähtiä sekä kuivattaa ne - lokkeja varten - Erään opiskelijan onnistui eräänä aamuna neljän henkilön suosiollisella avustuksella keittää itselleen kaksi kuppia kahvia Erään tuntemattoman insinöörin onnistui unohtaa painovyönsä ja puukkonsa parinkymmenen kilometrin päähän pääpaikalta - Erään nimeltä mainitsemaUoman muusikon onnistui olla unohtamatta Mikkeliä missään matkan vaiheessa - Useimpien suomalaisten onnistui painaa päähänsä kaksi sanaa kaunista Norjan kieltä: meget gott

IRELLI äitähän

te

tarvitaette

Jatk. stv. 7

Yllä: Boba tyytyväisenä poseeraamassa kameran edessä yli metrin pituista merikissaa roikuttaen. Kuva: Koivusalo. Keskellä: Merikissan pääja pyrstöpuoli !evien seassa 7 m. syvyydessä. Ravintonaan se käyttää erilaisia pohjaeliöitä kuten meritähtiä, -siiliä, äyriäisiä ym., josta syystä luonto on varustanut sen erittäin voimakkaalla hammastarhalla, jolla se kuulemma kykenee murskaamaan ihmiskäden.

Vasemmalla: Hietakampela hiekkapohjalla 12 m. syvyydessä. Pituutta sillä on noin 40 cm.

a11Jal! 1~: 1

:« •1: 1~~II:« fl

Helsinki - Vattuniemenkatu 13.

Puh. 673 061

Tarjoamme Teille henkilökohtaisen palvelun, tunnemme kiinnostusta Teidän valokuvaus probleemiinne.

Kehitämme sekä musta/valkea- että värifilmiä, kopioimme ja suurennamme.

Kääntykää luottamuksella valokuvauslaboratoriomme puoleen.

Kerhon jäsenille 10 % alennus.

- Jonkun onnistui pitää hiljaiset veteenpa.nijaiset lahjaksi saadulle, mutta onnistuneesti pilaantuneelle ja suurelle kalaerälle - Piinatun jutun tekijän onnistuu panna piste tähän.

Kaiken kaikKiaan: sangen onnistunutta.

Teksti: Erkki Koivusalo Olli Koskinen 5 m:n syvyydessä keräämässä kotiloita ja meritähtiä. Etualalla näkyvät valtavat levämassat.

Helsinki - Pursimiehenkatu 22 A - Puh. 58 759

"DENISE"- cousteoun uusi keksintö Vuonna 1954 syntyi 0. F.R.S:n jäsenten keskUudessa ajatus eräänlaisen sukelluslautasen rakentamisesta.

Vaatimuksena oli: tilaa kahdelle hengelle, paino korkeintaan 3,5 t., suurin syvyys 330 m ja suuri liikkumasäde. Kapteeni Cousteau'n johdolla saatiin tulokseksi kuvasaamme näkyvä laitos, jonka pääosan muodostaa ellipsoidinen (litistetty pallo) havaintopallo halkaisijaltaan 2 m ja korkeudeltaan 1,46 m. Akut, valonheittimet, ym. on sijoitettu pallQn ulkopuolelle renkaan muotoon. Teknillisinä hienoksina voidaan mainita muun muassa sisältä ohjattavat hydrauliset pihdit sekä samoin sisältä ohjattavat suihkuputket, joiden avulla 'DENISE' liikkuu. Tarvittavasta vesisuihkusta huolehtii 2 hv:n sähköpumppu.

L'Aventure Sous-Marine

Oct.-Nov. 1959 No. 23

Myytävänä: Uuden veroiset, vähän käytetyt sukellusvarusteet tai yksi irlantilainen vaimo 168 cm, 54 kg, 92 - 71 - 92 cm. En voi pitää molempia. (llmoitus eräässä kalifornialaisessa päivälehdessä).

6

7

Ora Patoharju

SUKELLUKSEN FYSIOLOGIAA DEKOMPRESSION TARVE Lehtemme edellisessä numerossa olleen dekompressioarttkkelin johdosta on esiintynyt eräitä virhetulkintoja, joten asiaan on vielä palattava tarkentamaan eräitä tärkeitä yksityiskohtia.

Monet ovat jättäneet huomioon ottamatta sukellusaikojen kasaantuvan vaikutuksen, siis sen, että koko päivän sukellusajat on laskettava yhteen samoin kuin sen, ettädekompressiotarpeen määrää sukelluksen aikana saavutettu suurin syvyys, e i siis keskimääräinen syvyys. Vaikka sukeltaja olisi räpiköinyt koko tunnin vain 3 metrin syvyydessä, ja vain hetken käväissyt 20 metrin syvyydessä, on hänen tällöin suoritettava taulukon mukainen dekompressio - kuinkas pitkä se olikaan?

Taulukon vieressä esitetyt 11mankulutusluvut ovat ilmeisesti johtaneet eräät harhaan - taulukko havainnollistutti vain niitä valtavia Maks. syvyys Sukellusaika

13 100

15 67

20 40

25 30

ilmamää.riä, jotka kuluvat syvässä vedessä - siis koko oleskeluaika maksimisyvyydessä. Meillä käytettävissä olevilla vähäisillä ilmavaroilla voi mennä niin syvälle tai olla niin kauan, että tarvitaan dekomression suorittaminen - on vain muistettava tarkkaan laskea ilmavaransa, että ne todella riittävät etappinousuun.

Tämän vuoksi onkin ehkä selvempää ensin opiskella ne maksimisyvyydet ja vastaavat sukellusajat, jolloin vielä saa suorittaa suoran nousun ilman dekompressiota: Vielä turvallisemmalla pohjalla pysyy muistamalla yksinkertaisen nyrkkisäännön: Jos metrien ja minuuttien summa on pienempi kuin 50 voi nousta suoraan. Esim. 20 m + 30 min. = 50.

Palatkaamme vielä esimerkin valossa alussa kysymyksessä olleeseen dekompressiotarpeen kasaantumiseen: Sukeltaja on päivän kuluessa suorittanut kaksi sukellusta,

30 22

35 18

40 15

45 13

50 11

metriä min.

Joukko kerholaisia laivastoaseman painekammiossa keväällä 1957. Kuvassamme vasemmalta: Rauno Ruotsalainen, Niilo Leitilä, Yrjö Halonen, Paul Lassila, Ralf Tötterström (takana), Lauri Brotherus ja Ora Patoharju. Foto: Koivusalo.

ensimmäisen 30 minuuttia jonka aikana hän kävi kerran 17 metrissä, ja toisen 16 minuuttia jolloin suurin syvyys oli 16 metriä. Nämä yhdessäkään eivät vaadi vielä etappinousua. Mutta illan suussa hän käy vielä pienellä verryttelykierroksella sukeltaen 10 minuuttia ja käyden 9 metrin syvyydessä: nyt onkin aika ylitetty ja hänen täytyy tämän 'iltadopin' aikana suorittaa dekompressio 3 minuuttia 3 metrin syvyydessä johon lisäksi hidas nousu 3 minuutissa pintaan. Koko päivän yhteenlaskettu sukellusaika oli 56 minuuttia ja suurin syvyys sukellusten aikana 17 metriä jolloin dekompression on laskettava 20 metrin syvyyden mukaan. Näin vaatimattomista osasukellu.ksista siis kertyy helposti jo dekompressiotarve tai seuraa sukE:ltajantautikohtaus mikäli dekompression suorittaminen laiminlyödä.än. Ja lisäksi on muistettava, että tämä oli vain kevyelle sukellu.kselle. Jos päivän mittaan on tullut reuhdotuksi hylyn hajoitusyrityksissä kasvaa etappiaika jo v ä h i n t ä ä n 9 minuutiksi.

SUKELLUSONNETTOMUUKSIEN ESTÄMINEN Äskettäin tapahtuneet vedenalaista maailmaa järkyttäneet sukellusonnettomuudet ovat antaneet FFESSM:n * varokomitealle aiheen hälyttää lääketieteen s pesialistit,

* Marseille 'ssa pidetty neuvottelutilaisuus - vapaasti CMAS'n Bulletin d'Information N:o 7, Nov. -59 mukaan.

teknikot ja sukelluskalastajat tapahtumien syitä koskevaan neuvottelutilaisuuteen, joka pidettiin Marseille'ssa.

Ranskan valtion teknillisen komitean kunkin onnettomuuden johdosta suorittamien kuulustelujen aineisto tutkittiin kahdessa kokouksessa. Näiden huomioiden pohjalla käyty keskustelu ja eräiden henkilöiden esiintuomat uudet tieteelliset perusteet ovat antaneet aiheen selvityksiin, jotka valottavat näiden onnettomuuksien syitä uudelta pohjalta.

PEITETYN TUKEHTUMISEN VAARA Laivaston sukelluskoulun lääkäri, tri CABARROU on yhdessä Frederic DUMAS'n kanssa antanut asiasta selvän ja vakuuttavan, useimmissa tapauksissa pätevän selvityksen, joka perustuu heidän laajaan kokemukseensa ja henkilökohtaisiin tutkimu.ksiinsa. Seuraavassa asiasta lyhyt yhteenveto: Veden alla ollessaan sukeltaja ei tunne tarvetta hengittää yhtä tiheään kuin pinnalla, koska sukellussyvyyttä vastaava kohonnut ympäristön ja hengitysilman paine aiheuttaa vastaavan hapen ylipaineen ja tällöin hapen runsaus peittää alleen elimistössä kehittyneen hiilidioksidin aiheuttaman uloshengitysrefleksin 1. 'tuuletustarpeen '. Sukeltaja ei siis osaa olla varuillaan hiilidioksidimyrkytystä vastaan.

Tämä 'peitetty tukehtuminen' voi aiheuttaa hengityshalvauksen, joka veden alla luonnollisesti on kohtalokas, jos ei joku toveri ole silmänräpäyksessä apuna.

Jakt. siv. 10

(Vapaasti Skin Diver 8/59 mukaan)

PUUKOT MUKAAN VEDEN ALLE! 9

Toinen vaara uhkaa pintaan noustessa. Tällöin pienenee hapen ylipaine ja lihasponnistusten elimistöön keräämän hiilidioksidin poistamistarve tulee esille ja saattaa aiheuttaa niin voimakkaan ja pakottavan hengitysrefleksin, että sukeltaja 'haukkaa vettä' ja hukkuu pinnan välittömässä läheisyydessä.

Tämä on syynä siihen, että juuri syvemmälle mentäessä lisääntyvä liikunnan helppous pettää täysin pätevätkin, sekä vedessä oloon että sukeltamiseen harjaantuneet urheilusukeltajat.

(Tämä on ilmeisesti myös syynä jo meilläkin kerhon piirissä pari kertaa tapahtuneissa pyörtymisissä, jotka ovat uimahalliharjoituksissa seuranneet ylenmääräisiä ponnistuksia).

ENNAKOLTAARVAAMATTOMAT SYDÄNHÄIRIÖT Valtionlääkäri tri FRUCTUSon tähdentänyt sydämen kestokyvyn merkitystä kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa.

Tuoreimmat tutkimukset urheilulääketieteen alalla ovat osoittaneet, että sydänlihakseen verta

tuovat valtimot haurastuvat paljon nuoremmassa iässä kuin mitä tähän asti on uskottu. Sydämenahdistus, joka johtuu siitä, ettei sydänlihas saa suoniensa välityksellä tarpeeksi verta, ei ole yksinomaan keski-iän tauti. Se saattaa olla myös Uhaksistan ja verenkierron liian voimakkaan ja liian pitkäaikaisen ponnistuksen seuraus, jota on pahentanut hapen puute ja hiilidioksidin liiallisuus. Jos ei ole ponnisteltu liikaa, on sydämenahdistus ohimenevä ja katoaa levätessä. Jos rasitus sensijaan on toish111Ut tai se on ylittänyt tietyn rajan ei kohtaus mene ohi, vaan päättyy kuolemaan.

Näin on laita silloin, kun juoksija maaliin saavuttuaan vaipuu kuolleena radalle tai kun urheilusukeltaja kamppailtuaan kauan suuren kalansa kanssa menettää voimansa ja tajuntansa sekä hukkuu.

Pätevät asiantuntijat ovat hyväksyneet nämä onnettomuuksien selitykset ja Ranskan valtio on muodostanut varokomitean, joka koottuaan alustavasti julkaisut asiasta on ryhtynyt koesarjaan merellä yhteistyössä merentutkimusalus EDp ADON'in kanssa.

ORA:

••

••

LAITE SUKEL TAJAN 10 KAS KYA 1. Älä odota heingityslaitteeltasi inhimillisiä urotöitä. Lisää laitteen mekaaniseen toimintaan oma valppautesi, järkesi ja itsekurisi.

2. Kunnioita merta tai muuta avointa vettä ja pysy aina rauhallisena - siten vältät paniikin.

Harjoittele altaassa ennen mereen menoa.

7. Älä jätä regulaattoria pulloon kiinni käytön jälkeen. Älä kanna pulloa regulaattorista. Huuhdo kaikki laitteet käytön jälkeen vesijohtovedellä.

3. Älä pidätä hengitystäsi. Hengitä

9. Älä koskaan käytä korvatulppia, mutta suojaa korvasi kuivapukua käyttäessäsi vaahtokumityynyillä.

normaalisti nousussa ja hidasta nousunopeuttasi pinnan läheisyyteen tullessasi.

4. Kunnioita varailmaasi. Tarkis-

ta aina lähtiessäsi, että varailmaventtiili on oikein, tasaa paine pulloissa ja sulje yksi tai tarkista painemittarilla ilmavarantosi jos ei muuta reserviä ole.

5. Älä sekoita tähänastisen sukelluskokemuksesi 1a a t u a ja määr ää keskenään. Muista aina, ettei amatöörisukeltajan pitäisi mennä15m syvemmälle.

8. Pysy aina yhdessä sukellustove-

risi kanssa ja jos veden sameus estää jatkuvan näköyhteyden, käytä köyttä.

10. Syö hyvin ja nauti normaali ateria muutamia tunteja ennen sukellusta, mutta älä sukella heti aterian jälkeen. Vältä raskaita ja kaasua muodostavia ruokia, mutta pidä hiilihydraattitasapainosi korkealla.

(vapaasti Skin Diver 8/59 Ora:)

6. Jos olet ilma lopussa kaukana rannasta muista uida selälläsi pitääksesi laitteen painon mahdollisimman pienenä.

Kaunista kellertävää rakkolevää matalassa rantavedessä Helsingin ulkopuolella.

Kuva: Winterhalter

Älä nyt vain vilustu ...

11

PUHALLA HENKIIN häkämyrkytyksen uhri luc•nnol!lnEin hengitys tukehtum iskohtoukon lakannut. Kuten profeetta

2

3

suusi onnettomuuden puholla elämää antava ylimäärähappi hänen keuhkoihinsa.

Tämä ikivanha, mutta meidän aikanamme melkein kokonaan unohdukSISsa ollut suusto-suuhun-menetel mä kokee nyt uudelleen syntymän, jo lääkärit kautto maoilman suosittelevai sitä yksinkertaisimpona ja luotettavimpona henki inherätysmenetelmänä. Suusta-suuhun-menetelmän edut ovat monet. Tekohengitys voidaan aloittaa viivytyksiltä: vedessä, pelastusveneessä, ylhäällä sähköpylvdässä jne., ja sitä jatkaa keskeytyksettä esim. autossa uhria sairaalaan vietäessä. Koska potilaan keuhkot laajenevat, jos puhallus onnistuu, ts. suoritetaan oikein, voi pelastaja koko ajan tarkkailla pelastustyönsä tehoa.

Tähän asti käytettyjen tekohengitysmenetelmien epäkohtana on juuri se, ettei pelastajolla ole mahdollisuutta tähän tarkkailuun. Helposti voi sattua, että kieli putoaa taaksepäin ja tukkeaa henkito:ven. Sitäpaitsi ei tavallisia menetelmiä voida käyttää, jos uhriilo on murtunut käsivarren luita ja kylkiluita esim. hänen pudottuaan sähköiskun johdosta pylväästä. Myös pienille lapsille käytettäviksi ne soveltuvat huonosti.

Suusta-suuhun-menetelmä on erittäin helppo oppia.

Tärkeintä on vetää alaleuka eteenpäin, niin että kieli, joka on leuassa kiinni, tulee sellaiseen asentoon, ettei henkitorvi tukkeudu. Kuinka tämä on suoritettava, käy kuten muutkin otteet ilmi kuvasarjasta.

Hengitä rauhallisesti, vedä syvälle henkeä ja puhalla hitaassa tahdissa uhri henkiin. Tarkkaile tulosta. Älä menetä toivoasi, vaikka et heti onnistuisi. Ellet ole tottunut syvään sisäänhengitykseen, voit hetken tuntea pyörrytystä. Suorita silloin työsi hiukan rauhallisemmin, niin pyörrytys menee ohi. lnhoittavaako asettaa suunsa vahingoittuneen suulle?

Varmaankin, mutta ota huomioon, että kysymyksessä on konssoihmisen, ehkä omaisen, henki.

Erilaisten apulaitteiden käytöstä katso kirjoitusta sivuilla 10 ja 11.

Tekohengitys pelasti jälleen EILEN ILTAPÄIV.l\LLÄ n. klo 14.30 vaipui eräs Seurasaaressa Helsingissä uimassa ollut naishenkilö veden alle. Lähellä olleet muut uimarit kuljettivat hänet missä ambulanssia sairaanhoitajatar A II i Vihinen SPR:n sairaalasta antoi hänelle teko· hengitystä ns. suusta suuhun-menetelmää käyttäen.

Tekohengitys tuottikin tuloksia ja nainen oli vironnut matkalla Marian sairaalaan, josta kerrottiin, että hän voi jo melko hyvin.

Kuva 1. tajuton pelastettava- puhdistettuasi ens in hänen suunsa ja nielunso - selälleen ja taivuta hänen päänsä taaksepäin, niin että suu ja henkitorvi ovat melkein suorassa linjassa. Täten ilmavirran läpikulku helpottuu.

4

Kuva 2. Tartu hänen alaleukaansa pistämällä peukalo hänen suuhunsa hammasrivin taakse ja vedä alaleukaa eteen-ylöspäin. Silloin ei kieli voi estää ilman pääsyä läpi.

Kuva 3. Purista toisella kädellä uhrin sieraimet kiinni, vedä syvään henkeä. Pidä suusi ammollaan ja paino se tiiviisti pelastettovan suulle. Hänen suussaan oleva peukalosi ei estä sitä.

Kuva 4. Puhalla ilmaa omista keuhkoistasi pelastettavan keuhkoihin. Koeta tällöin pitää silmällä, kohooako hänen rintakehänsä, mikä on varma merkki siitä, että ilmaa menee hänen keuhkoihinsa. Täysikosvuiseen henkilöön saa puhaltaa melko voimakkaasti, mutta lapsen suhteen on oltava varovaisempi.

5

Kuva S. lrroita senjälkeen suusi potilaasta ja käännö korvasi hänen suutaan kohti, niin että voit tuntea, virtaako ilmaa ulos. Pidä samalla silmällä hänen rintakehäänsä. Jos kuuluu kuorsousta muistuttava ääni, voi se olla merkkinä siitä, että kieli osittain estää ilman kulun.

Koeta silloin parantaa alaleuan asentoa. jatka sitten näitä hengitysliikkeitä oman hengityksesi tahdissa.

Kuva 6. Joskus voi olla yksinkertaisempaa ottaa molemmin käsin luja ote pelastettavan leukaluunkooresta jo työntää leuka eteenpäin. Nenä voidaan tällöin sulkea peukoloilla tai, jos kyseessä on pieni lapsi, kuten kuvassa sekä nenän että suun kautta. Tätä otetta suositellaan, jos tajuton pelastettava pitää alaleuan lujasti kiinni. Tällöin puhalletaan hänen nenänsä kautto ja painetaan sormilla huulia.

Teksti ja kuvat: R. Saarnio

6

(Ehkäise tapaturma n:o 3, 1959asianomaisen luvalla)

12

13

P.O.Jansson

SUKELLUSPSYKOLOGIAA

Saksalainen alpinisti ja kirjailija Louis Trenker on joskus kirjoittanut, että pelon voittaminen on vuorikiipeilyn pakottava tarkoitus. Mutta ei se aivan niin yksinkertaista ole. Kiipeämme vaarallisia rinteitä ja etsimme vaarallisia syvyyksiä muistakin syistä.

Satoja tuhansia vuosia oli perheenisä sankari, joka puolustaa perhettään vihollisia vastaan. Nykyajan perheenisän täytyy yleensä alistua työnantajan tahtoon sekä noudattaa lukemattomia määräyksiä. Kotona hän on niin lyhyen ajan, että kodin hoito ja valta yleensä siirtyy kokonaan vaimolle. Mies ei näinollen saa purkaa synnynnäistä taisteluhaluaan. Sodan syttyminen vapauttaa hänet vaikka hän järkevänänykyajan ihmisenä inhoaa ja tuomitsee sotaa.

Rauhan aikana hän etsii vapautusta urheilusta.

Naimattomalla miehellä ilmenee sama vietti siinä, että hän pyrkii 14

naista voittamaan, kun taas aviomies perhettä puolustamaan.

Useimmat miehet haluavat loistaa, 9lla jollakin alalla muita parempia.

Kilpailu on ankara, sen takia monet heistä valitsevat mitä ihmeellisimpiä harrastuksia.

Erikoistumalla on helpompi loistaa. Vain harvat miehet sukeltavat, se on siis verrattain helppo tapa loistaa. Ei tarvitse edes olla erikoisen hyvä sukeltaja, kun kilpailun puute ei paljasta sitä.

Aitoja sankareita on vähän. Miehet, jotka purjehtivat yksin Atlantin yli, kiipeävät Eigerin pohjoisrinnettä ylös tai sukeltavat haikalojen sekaan ottavat määrätyn riskin siinä toivossa, ettei mitään vakavaa tapahtuisi. Monet miehet näyttävät nauttivan vaarasta. Ne jakautuvat kahteen ryhmään, ne, jotka etsivät vaarallisia tilanteita, mutta järjen ja taidon avulla samanaikaisesti yrittävät poistaa kaikki riskimomentit ja ne jotka nauttivat itse riskimomentista. Edelliseen ryhmään kuuluvat esim. alpinistit sekä sukeltajat. Olen kiivennyt Norjan vuoria ruotsalaisen kiipeilijän kanssa, joka puhui paljon 100 %varmuudesta ja yritti välttää vaaroja kaikin tavoin - mutta yhtä tapaa hän jätti käyttämättä: jos hän olisi jättänyt vuorikiipeilyn niin hän ehkä vielä eläisi.

Onneksi on melko vähän niitä, jotka nauttivat itse riskimomentista. Tyypillinen esimerkki on sotilas, joka

kävelee pystyssä kun toiset matelevat, sukeltaja, joka kiinnittää painovyön laitteeseen, sukeltaa yksin, käyttää epäluotettavaa laitetta jne.

Tavallisesti laskemme laiminlyönnit huolimattomuuden syyksi, mutta riskin tavoittelu saattaa olla pohjimmainen syy.

Mies, joka ottaa riskejä hyvin tyynesti ei aina ole samalla rohkea mies. Se ilmenee vasta silloin kun riskin otto johtaa katastroofitilanteeseen.

Luulen, että on tärkeää tietää ja muistaa, että mies, joka on kerran osoittanut suurta rohkeutta voi myöhemmin osoittaa pelkuruutta ja päin vastoin. Tarkoitan, että on vaarallista meidän luottaa liian paljon toisiimme. Olisi typerää ja epälojaalia ottaa riskejä luottaen toisten apuun.

Sanasta 'harrastus' saamme myös jotakin irti. Harrastus on lääkettä hermoille. Harrastuksen pitää poiketa meidän muusta toiminnastamme. Sen pitää antaa mielikuvitukselle työtä. Sukelluksilla harrastuksena on tämän lisäksi vielä se etu, että se muodostuu rituaaliksi.

Meillä on suuri määrä varusteita, jotka määrätyssä järjestyksessä

puetaan ylle ja sukellus suoritetaan aina saman, varomääräysten edellyttämän kaavan mukaisesti. Koko tämä muuttumaton rituaali rauhoittaa ja elvyttää meitä, riippumatta varsinaisen sukelluksen viehätyksestä.

Ja lopuksi luonnollisesti joukossamme on paljon eskapisteja. Niinkuin suurimmat kansakunnat ponnistavat äärimmilleen päästäkseen avaruuteen, jättäen kaikki maanpäälliset vaikeudet ja riitaisuudet selvittämättä niinkuin vuorikiipeilijä pakenee arkipäivän yksitoikkoisuudesta ja vastoinkäymisistä loistavaan korkeuteen ja yksinäisyyteen, niinpäin postimerkkien keräilijä luettalonsa ja albuminsa luokse, niin urheilusukeltaja myös pakenee hiljaiseen maailmaan, missä vaikeuksia, vastuuta ja surua on paljon vähemmän kuin maan päällä.

laivaston sukelluslaite 'Trieste' laskeutui 23.1.60 11. 500 metrin syvyyteen Tyynellä valtamerellä. Ennätyssukellus tapahtui Mariaanlen syvänteessä Guamin saaren luona. Entinenkin syvyyssukelluksen maailmanennätys oli Triesten hallussa. Se saavutettiin kuusi viikkoa sitten ja oli 7 300 metriä.

15

Lauri Peltonen:

Reino Lehtinen

LUOLASUKELLUKSESTA

TOIVE MATKA

9.8.59 työnsin räpylät, snorkkelin ja maskini 9/8 kassiini, luvassa oli nimittäin ensimmäinen ulkomaanmatkan!, joka tuli olemaan minulle täydellinen elämys.

Zurichissä löysin erään urheiluliikkeen alakerrasta, jossa oli mitä hienoimpia sukellusvälineitä, hra Maurerin, joka kiinnostuneena selaili 'Urheilusukeltaja '-lehteämme.

Sain häneltä heidän kerhomerkkinsä, sekä muutamia neuvoja Välimeressä sukeltamista varten. Pienikin mustekala voi kuulema olla vaarallinen, jos se pääsee tunkemaan lonkeronpäitään korviin ja sieraimiin.

Seuraava sukelluskohteeni oli jo veden alla, nimittäin sveitsiläinen alppijärvi, jonka vesi oli aivan vaaleanvihreää (+14 °). Kylän poikien mukaan piti siellä olla forelleja, mutta minä näin vain vesiliskoja.

Milanossa yritin ottaa yhteyttä 'Goggler'-klubiin, mutta valitettavasti saamani osoite oli vanha. Samoin oli tohtori Gianni Roghi parhaillaan Punaisella merellä sukeltamassa.

Saavuimme vasta iltapäivällä Genovaan, josta pääsimme bussilla 16

parissakymmenessä minuutissa Nerviin.

Sattui juuri olemaan kova aallokko, jonka vuoksi siellä täällä oli pingoitettuja köysiä veteen laskeutumisen ja vedestä nousemisen helpottamiseksi. Vesi oli ainakin 25° ja näkyvyys 10-15 metriä.

Lukuisat merisiilit pistivät heti silmääni ja vähän muuallekin. Voi sitä kalojen ja värien runsautta, joka aaltojen tahdissa huojui edestakaisin.

Vastoin yleistä käsitystä, että vain pienet syötäväksi kelpaamattomat kalat viihtyvät rannan läheisyydessä, näin kuitenkin suuria parvia noin puolen metrin mittaisia, pulleita, sini- keltaraitaisia 'Bluestripe Gruntteja', joita italialaiset harrastusveljet paistelivat rannalla ajopuista kyhäämällään nuotiolla.

Olin tästä kaikesta innostunut kuin pieni lapsi ja niinpä koskettelin kaikkia kasveja ja kesyjä kaloja, sillä seurauksella, että sain eräältä hyvin kiltin näköiseltä kiduseläjältä sormeeni piston, joka vielä kotimaassakin tuntui ja näkyi.

Seuraavana aamuna olin vastassa hra Duilio Marcantea, kun tämä lähti pitämään oppilaineen päivittäistä sukelluskurssiaan. Näytin hänellekin 'Urheilusukeltajiamme' ja ehdotin vaihtokauppaa heidän lehtiään vastaan, mutta hän oli kiinnostunut asiastani vain 'business'mielessä. Sain maksaa 200 liraa päästäkseni seuraamaan heidän oppituntiaan uima-altaassa happilaitteen käytössä.

Välimeren alueella liikkuessaan joutuu sukeltaja usein tekemisiin vedenalaisten Iuolien kanssa. Tällaiset luolat ovat tavallisesti syntyneet raskaiden maininkien jatkuvasti kuluttaessa kovempi en kivilajian välissä olevia pehmeämpiä maalajikerrostumia.

Jos tällainen luola sijaitsee saaressa ja vesi kuluttaa saaren rantoja joka puolelta, voi luolaan syntyä useitakin 'oviaukkoja '. Niinpä Ranskan rannikolla on muutamia saaria, joiden ali voi sukeltaa. Tällaisten Iuolien tutkiminen on hyvin kiinnostavaa ja usein myös jännittävää puuhaa. Ne ovat usein sokkeloisia ja täynnä sivukäytäviä, jotka pilkkapimeässä mutkittelevat vuoren uumenissa. Jatk. siv. 18 YLLÄ: Kirjoittajan vaimo lähdössä 'alas' kolmen ranskalaisen sukeltajankans sa. Vettä on 'Nautiluksen' alla 36 metriä.

KESKELLÄ: Luolan suuaukko eräässä Välimeren saaressa. Luola jatkuu vedenalaisena käytävällä saaren alitse sen toiselle puolelle. Huomaa ihmiset luolan suulla.

VASEMMALLA: Eräs kuva taiteilija Peltosen erinomaisesta filmistä 'Mare Nostrum' jonka hän viime kesänä valokuvasi Välimeressä.

Oppilaisiin kuului amerikkalaisia, ranskalaisia, saksalaisia ym. joilla arvattavasti oli paksuhko lompakko. Tunnin seurasin heidän opiskeluaan, jonka jälkeen laskeuduin pari porrasta alemmaksi Välimereen. Onnistuin näkemään kuinka eräs poika ampui Cressi-harppuunallaan aikamoisen meriahvenen ja sain auttaa häntä selvittämään siiman, johon kala oli pa-

hasti sotkeutunut.

Keräilin outoja kasveja ja simpukoita rannalle, jossa auringonpalvojat ihmetellen seurasivat puuhiani.

Tämä jäikin viimeiseksi pulikoimisekseni ennen kotimaata.

Välimeri oli minulle elämys, jonka toivoisin jokaisen kerhomme jäsenen saavan kokea.

17

P.O.Jansson

KESTÄVYYSSUKELLUS ON MUOTIA Ennätykset: Huhtikuu 1958, 48 tuntia. Neljä U.S. Navy sammakkomiestä.

käsissä ja jaloissa, vaihtoi usein naamaria, pelasi shakkia, sekä kuunteli radiota.

Toukokuu, 50 t. 2 mln. 43 sek.

36-vuotias sihteeri, Alberta Jones, lojui vedellä täytetylläkumipatjalla, parin metrin syvyydessä. Hän nukkui 10 t., söi muovipulloista, pudotti kerran nukkuessaan suukappaleen, jonka avustaja työnsi takaisin hänen suuhunsa. Alberta valitti ki-

Heinäkuu, 55 t. U.S.Navy sukeltaja.

Niin pitkälle kuin päivänvaloa vähänkin riittää, ovat luolan katto ja seinämät mitä ihmeellisimpien kasvien ja eläinten peitossa. Väriloisto on aivan uskomaton ja tiedemiehet välttelevät jatkuvasti mistä tällainen värien tuhlaus puolipimeisiin luoUin johtuu.

Niissä osissa luolaa, jotka ovat täysin pimeässä, ei kasva mitään.

Joitakin kaloja voi nähdä, mutta lampun valo paljastaa vain tyhjiä ja alastomia kiviseinämiä.

Jos luola on suuri ja ulottuu pitkälle maan sisään, on vesi usein hyvin kylmää ja puku on välttämätön.

Se on myös hyvä olemassa jos joutuu tunkeutumaan läpi ahtaista käytävistä. Joskus luolassa saattaa olla suuria ilmatiloja ja silloin voi tulla pintaan säästämään ilmaa ja kiivetä jollekin kallionkielekkeelle levähtämään. llma tällaisissa suljetuissa onkaloissa on tavallisesti omituisen hajuista, raskasta ja ummehtunutta.

Vaikka luolasukellus joskus tuntuukin hiukan kaamealta ja jopa epämiellyttävältä, tuo se jännittävää vaihtelua 'tavallisen' sukelluksen lomaan.

18

pua

Heinäkuu, 62 t. Mrs. Jane Baldasare.

Elokuussa Dolores Fisher pysyi veden alla 55 1/2 t., ja George Gilbert 57 1/2 t. molemmat uskoen saavuttaneensa uuden ennätyksen.

Syksyllä, 72 t. 5 min. Mack Thompson ja 79 t. 8 mln. Robert Ingol.

Kaikki ovat käyttäneet märkää pukua ja suukappaletta.

Vaikeudet: olla pudottamatta suukappale, sietää jalka- ja käsikivut, sekä ihon vettymisen. Luulisin, että kuiva puku ja täysinaamari pidentäisi aikoja. Nestemäisen ravinnon nauttiminen järjestyy kyllä naamarin läpi - nesteen poistaminen puvun läpi sen sijaan vaikeammin toteutettavissa.

On ilmeistä, että aikaisempia kokemuksia soveltaen pystyy olemaan monta vuorokautta vedessä ja miksei sukelluskellossa loppuikänsä. Paremmin kannattaa yrittää pituusennätyksiin (Toim. huom. ainoastaan johtokunnan luvalla sekä tarkan valvonnan alaisena).

Vuonna 1955, 7 mailia, Miss Ginger Stanley.

Vuonna 1957, 12,2 mailia.

Heinäkuu 1959, 13,2 mailia, Fred Baldasare.

Elokuu, 14 mailia, Jane Baldasare, Fredin 24-vuotias vaimo. Hän ui meressä merkittyä rataa 70 kertaa vajaassa vuorokaudessa. Syvyys vaihteli 3-5 m. Yöllä häiritsi ukkonen ja kovat sateet. Ennen pinnalle nousua käytti Jane huulipunaa ja peiliä.

Pituussukellus on laji, jota meidänkin kannattaisi harrastaa. Sillä kehittyy tehokas tyyli, hyvä kunto, suunnistamistaito, yhteyden pitäminen ääni- ja muilla muilla merkeillä. Täytyy etsiä tehokkaita räpylöitä, liukkaita pukuja, hyviä hengityslaittelta. Tarpeellinen jär!estelytyö on myös hyvää harjoittelua.

Avustajille mukavinta olisi järjestää sukellus sopivan saaren ympäri, jolloin kompressori voi olla rannalla sekä avustajien on mukavampi vuorotella.

Uusia syvyysennätyksiä ei nykyään enää voida suorittaa ylittämättä normaali-ihmiselle hengenvaarallista rajaa. Pituusennätys sitävastoin olisi hyvin järjestettynä vaarattomampi toiminta kuin monien kerholaisten harhaileminen yksin sameissa vesissä, varomääräyksistämme piittaamatta.

Pensacola 25.1.60.

24-vuotias rouva Jane Baldasare kiipesi sunnuntai-iltana vaivalloisesti ylös 2, 7 metrin syvyisestä vesisäiliöstä, jossa hän oli saavuttanut uuden maailmanennätyksen veden alla olemisessa. Ennätys on 100 tuntia 3 minuuttia.

- Minusta tuntuu, kuin painaisin tonnin, sanoi maailmanennätysnainen kiivettyään kuivalle maalle. Veden alla viettämistään sadasta tunnista hän nukkui 18. Hän sai juoksevaa ravintoa putkea myöten.

NAINEN VEDEN ALLA 100 TUNTIA.

KERHOLLE SAAPUNUTTA KIRJALLISUUTTA Kerhomme kirjaston kakkoseksi saapui Itä-Saksasta Hans- Ulrich Richterin vastailmestynyt UNTERWASSER-FOTOGRAFIE *. Hetialkuun on mainittava, että kirja on täydellisin alaa käsittelevä teos, jonka olen lukenut ja tuntuu, että sen hieman yli kolmellesadalle sivulle on tosiaan saatu tiiviissä, mutta ei silti liian raskaassa muodossa mahtumaan oleellinen asiasta.

Kirjan 321 osaksi moniväristäkuvaa ja 35 taulukkoa kertovat myös sisällön runsaudesta.

Kirjan luvut käsittelevät johdatuksen ja vedenalaisen optiikan selvittelyn jälkeen käytetyt laitteet, käytännölliset valokuvausohjeet, sukellustekniikan, vedenalaisen valokuvauksen käytön tieteessä ja urheilussa sekä historiallisen katsauksen. Erikoisen ·tasapuolisen ja luotettavan vaikutuksen tekee se seikka, että tekijä ei ole kirjoittanut koko kirjaa, vaan toiminut osaksi vain sen toimittajana ja koonnut yhteen kansainvälisten tunnettujen 'sukellusnimien' laatimat artikkelit erikoiskysymyksistä.

Valokuvauksessa käytettyjä laitteita koskeva luku alkaa yksityiskohtien, kuten läpivientien, kotelon muodon, syöpymisen, materiaalin ja hydrodynamiikan esittelyllä. Tavallisten materiaalien lisäksi oli huomionarvoisena uutuutena rakennemuovien (lasikuitu-) käyttö ja muovailutekniikka kamerakotelojen teossa. Eri kameratyyppien ja niiden sopivuuden käsittelyn yhteyteen oli pujahtanut asiavirhekin; Hasselblad Superwide 'ia väitettiin vaihto-optiikak.si.

22 teollisen esitellyn kamerakotelon joukkoon kuuluvat kaikki yleisimmin tunnetut mallit, näiden lisäksi esitellään

joukko omia konstruktioita ja annetaan hyviä ja tärkeitä neuvoja oman kotelon rakentajille. Kirkasvesilaatikko mainitaan valitettavasti vain lyhyesti tv:n yhteydessä, vaikka kirjoittaja muuten käsittelee asioita paljon juuri meitä kiinnostavan samean veden kannalta.

Viime joulukuussa Skin Diverissa olleen artikkelin perusteella on kuitenkin syytä olettaa, että kirkasvesilaatikoita on tähän asti pidetty sotasalaisuuksina joten kaikkien kirjoittajien vaiteliaisuus asiasta johtuu ehkä tästä syystä.

Käytännöllisten valokuvausohjeiden käsiteltyä korjauslinssit, sopivat filmimateriaalit ja suotimet sekä mustavalkoiselle että värifilmille, keinovalot ja valotustaulukot, käsitellään laajasti vedenalaisten kuvien onnistumiselle ratkaisevan tärkeää kehitystekniikkaa.

Sukellustekniikkaan luodaan katsaus ja käsitellään myös räpyläpotkujen teoriaa; laitteet ja erikotavarusteet saavat myös tarpeellisen huomion osakseen.

Esimerkkinä vedenalaisen valokuvauksen soveltamisesta historiantutkimiseen 1. vedenalaiseen arkeologiaan vaikeissa olosuhteissa on Bodenseen pohjasta löydetyn 56 kivi- ja pronssikautisen paalukylän jäännösten tutkiminen ja valokuvaaminen vedessä, jossa näkyvätsyys vain muutaman kerran vuodessa nousee joihinkin metreihin.

Laajan kirjallisuusluettelon 788. 1. viimeinen lähdeteos on aikakausilehti Barracuda, Helsinki.

K

u

p

l

A

KAIKKI MUKAAN 1

Vuoden kesäleiri pidetään alustavien suurtnitelmien mukaan LuoteisAhvenanmaalla, Getassa, 2. 7-17. 7.60.

Tämä osa saaristoa on tunnettu erikoisen kirkkaasta vedestään, joka johtuu siitä, että pohjoisen Itämeren planktonrikkaat vedet eivät suuremman suolapitoisuutensa takia pääse tunkeutumaan Ahvenanmeren 'kynnysten • yli. Kasvi- ja eläinmaailma on kuitenkin hyvin runsas.

Getassa on yksityinen huvila sekä sauna, mökki ja venevaja kerholaisten käytettävissä, samoin kaksi moottorivenettä ja soutuvene. Sähköä on saatavissa, joten leirin ajaksi yritetään vuokrata suuritehoinen sähkökäyttöinen kompressori.

Lähiympäristöstä löytyy useita hylkyjä, joista saadaan tarkempia tie-

E

L

u

J

A

YÖSUKELLUKSEN järjesti varapuheenjohtaja lokakuun lopulla pienelle luodolle Lauttasaaren ulkopuolella. Jokaisen taskulammppu valaisi pari metriä ympäristöä ja näihin verrattuna tuntui 'sealed-beam' valonheittäjän kokeilu kuin auringon nousulta. Kalat olivat valon hypnotisoimia ja niitä sai melkein kiinni paljain käsin.

27.10.59 haastateltiin radiossa kuopiolaista ent. sukeltajaa 1 i v a r i Sun i a, joka kertoi käynnistään joskus 30luvulla vanhassa hylyssä Peliingin ulkopuolella. ilmeisesti oli kysymys kerholehdessä aikaisemmin kerrotusta aarrelaivasta. Alus oli hiekkapohjalla n. 20 m syvyydessä ja sukeltaja purki osan jäljellä olevaa laudoitusta päästäkseen aarteeseen käsiksi. Löytöinä oli kultasormus, miekankahva ja Suomenlinnaan viety ankkuri ja kuulla.

AARRELAIVA YLEISRADIOSSA.

KEY WEST, FLORIDA

Kommodoori George F.Bond ja pursimies C. G. Tuckfield suorittivat onnistuneen vapaan nousun sukellusveneestä 92 metrin syvyydestä. Kummallakin oli yllään ainoastaan Mae West kelluntaliivi, uimahousut ja 'maski '. Nousuun kului aikaa kaikkiaan 53 sekuntia.

Tämä suoritus oli ainutlaatuinen ja antaa uutta toivoa pohjaan jääneen sukellusveneen miehistön pelastumiselle.

AV ANNONTEKOPUUHISSA

* Hans- Ulrich Richter: Unterwas-

20

T

Kuvat: Bertil Wiklund

Sidonta ja painatus liitupaperille ovat moitteettomat. - ORA. ser- Fotografie und Fernsehen, fotokinoverlag halle, Halle (Saale) 1960, DM 38:340 sivua, 321 kuvaa ja 35 taulukkoa.

H

Sahausta veden alla. Kuva P.O.Jansson

sunnuntaina 7/2-60

Mitenkähän tuon jääkimpaleen saisi ylös . . . .

Vetäkää! Kyllä se sieltä ylös nousee .. .

toja paikkakuntalaisilta jo kevään kuluessa. Pienempiä retkiä voidaan tehdä myös muille paikkakunnille.

Hyvät ja suhteellisen halvat yhteydet: Maarianhaminan ja Tukholman vuorolaivat, kaksi autolauttaa sekä

kaksi tai kolme päivittäistä lentovuoroa.

Kylästä voidaan haluttaessa vuokrata kuorma-auto tai mahdollisesti linja-auto. Kauppoja on kolme.

Järjestäkää kesälomanne ajoissa 1

HUOM! AUTOILIJAT HUOM 1 Lataamme, korjaamme, huollamme ja lainaamme akkuja. Myymme uusia BÄREN-akkuja.

Helsingin Akkupalvelu Urheilukatu 48 Puh. 4112 30 KERHOLAISET 1 Sorvaus- ja hitsaustyöt suoritetaan huolella ja ammattitaidolla.

Mauri Ellilä puh. 48 0129

att dyka Gösta Fahlman, mm. Tukholman Wasa-laivan tutkija, on laajan sukelluskokemuksensa pohjalla laatinut opaskirjan urheilusukeltajille.

Kirja sisältää halvasta hinnastaan (150 sivua 624:-) huolimatta perusteellisesti ja selkeästi esitettynä sekä sukelluksen teorian että. laitteiden ja erilaisten varusteiden käytön. Koska kirja on kirjoitettu Ruotsin oloja silmälläpitäen, sopii se aiheen käsittelytavaltaan erinomaisesti myös meille.

Olemme vihdoin saaneet odotetun ohjekirjan, jonka ei edes kielivaikeuksien takia pitäisi puuttua kenenkään urheilusukeltajan kirjahyllystä l AKATEEMINEN KIRJAKAUPPA Keskuskatu 2, Helsinki

VAROITUS! SUKELTAJILLE 1 Pitäkää sukeltajan lippu aina veneessä tai poijussa liehumassa kun olette vedessä. Tällöin voivat veneet varoa pintaan nousevaa urheilusukeltajaa!

VENEEN OMISTAJILLE! Viereinen, meriteiden sääntöjen mukainen sukeltajan lippu pyytää Teitä pysyttelemään vähintään 30 metrin etäisyydellä lipusta, jotta ette vahingoita pintaan nousevaa sukeltajaa! Ylläoleva kuva osoittaa mitä mahdollinen yliajo saattaa aiheuttaa.

22