Urheilusukeltaja 1962 8

•

a

KORSIKKA 1962 Koululainen Pia Ostman tutustui kesällä Välimeren satumaisiin syvänteisiin urheilusukeltajien kiehtovaan maailmaan. Pia Ostaman käytti sukeltaessaan AGA DIVATOR-paineilmahengityslaitetta

ME 2300. ..

AGA OIVATOR sopii Teillekin. Totutte helposti sen luotettavaan toimintaa~:~. ~e enautitte sen tarjoamasta hengityksen vaivattomuudesta.

0

ö

4-

AGA

OIVATOR

paineilmahengityslaite

0

URHEILUSUKELTAJA n:o 8-1962

Turvalliset ja miellyttävät sukellukset

N 0 KIA- s u ke II uspuvussa Va 1m i stu soh jel maamme kuuluvat sekä kuiva- että märkäpuvut. Aloittelijoille myös räpylöitä ja naama reita.

URHEILUSUI<EL TAJA Julkaisija Urheilusukeltojain liitto ry Tehtaankatu 8 A Helsinki Finland V0staava toimittaja Raoul Johnsson Ulvilantie 29/1 Helsinki URHEILUSUKELTAJA Organ.e officiel de Ia federation Finlandaise

H~LIND~R

3

S1EBE G0 RMAN & C0 Ltd Chessington, Englanti

Maailman vanhin sukellusalalla

A

EVERYTHING FOR SAFETY EVERYWHERE

URHEILUSUKELLUS TIETEEN PALVELUKSEEN

Veden syvyydessä on paljon sellaista, mikä kiinnostaa tutkijoita. Luon nontieteilijöillä on vedenalaisessa 1utkimuksessa oma harvinaisen rikas työkenttänsä. Kulttuurihistoriallinen vedenalainen tutkimusaineisto on sensi jaan suppeampi i Suomessa ~e rajoittuu melkein yksinomaan laivanhylkyihin.

SKOLAX OY Ulvilantie 29/ 1 puh. 45 18 38

-· >< 0

a.

111

TRAVACO-LABORATORIES, BOSTON, tuotteet: MARI NE-TEX, kovaa

CAULK-TEX, venyvää

LIQUID-TEX nestemäistä

Vene-, auto- ym. korjauksiin, Epoxihartsi -kor jausainetta, myy Helsingissä:

lns. H. Tötterström, Pengerkatu 30 A 7.

Nils Cleve v altion arkeologi

Puh. 777 470

Urheilusukellus on al anvietettä. Yhdistäessään toimintansa tieteellisluontoiseen hylkytutkimukseen saa urheilusukellus mielenkiintoisen ja tärkeän te htävä n ja samalla se tekee tieteelle huomattavan palveluksen .

Jokainen laivanhylky on tieteellissti tärkeä tutkimuskohde. Laivan ra kenne on selvitettävä ja hylky aioitettava. Laivan rakenne saatanee selv il le sukeltajien hylyissä tekemien havaintojen avulla, ajoitus ehkä lähinnä irtolöytöjen perusteella.

Laivahis toriallinen tutkimus on tähän saakka ra ioittunut arkistotutkimuksi in, koska primääria ineisto laivat ei ollut tutkimuksen ulottuvilla.

Meren pohjasta on kuitenkin löydettävissä laivoja, joiden joukossa saattaa olla sato ja vuosia säilyneitä hylkyjä, mutta tämä arvokas aineisto jä ä käyttämättä, ellei tutkimus saa apua sukellustyöhön tottuneilta, sammakkomiehiltä, urhei lusukeltajilta.

3

S1EBE G0 RMAN & C0 Ltd Chessington, Englanti

Maailman v•nhin sukellusalalla

A

EVERYTHING FOR SAFETY EVERYWHERE

URHEILUSUKELLUS TIETEEN PALVELUKSEEN

Veden syvyydessä on paljon sellaista, mikä kiinnostaa tutkijoita. luonnontieteilijöillä on vedenalaisessa 1utkimuksessa oma harvinaisen rikas työkenttänsä. Kulttuurihistoriallinen vedenalainen tutkimusaineisto on sensijaan suppeampi; Suomessa ~e rajoittuu ll'lelkein yksinomaan laivanhyl-

SKOLAX OY

kyihin.

Urheilusukellus on ajanvietettä. Yhdistäessään toimintansa tieteellisluon toiseen hylkytutkimukseen saa urheilusukellus mielenkiintoisen ja tärkeän tehtävän ja samalla se tekee tieteelle huomattavan palveluksen.

Ulvilantie ·29/ 1 puh. · 4518 38

,)

-· >< 0 A. 111

TRAVACO-LABORATORIES, BOSTON, tuotteet: MARINE-TEX, kovaa

CAULK-TEX, venyvää

LIQUID-TEX nestemäistä

Vene-, auto- ym. korjauksiin, Epoxihartsi-korjausainetta, myy Helsingissä:

lns. H. Tötterström, Pengerkatu 30 A 7.

Nils Cleve valtion arkeologi

Puh. 777 470

Jokainen laivanhylky on tieteellissti tärkeä tutkimuskohde. laivan rakenne on selvitettävä ja hylky ajoitettava. Laivan rakenne saatanee selville sukeltajien hylyissä tekemien havaintojen avulla, ajoitus ehkä lähinnä irtolöytöjen perusteella.

Laivahistoriallinen tutkimus on tähän saakka raioittunut arkistotutkimuksiin, koska primääriaineisto laivat ei ollut tutkimuksen ulottuvilla.

Meren pohjasta on kuitenkin löydettävissä laivoja, joiden joukossa saattaa olla satoja vuosia säilyneitä hylkyjä, mutta tämä arvokas aineisto jää käyttämättä, etlei tutkimus saa apua sukellustyöhön tottuneilta, sammakkomiehiltä, urheilusukeltajilta.

5

4

Vesikeuhkon pääosat ovat paineilmavarastona toimiva säiliö eli kaasupullo tai -pullot, säiliön sulkuventtiliin suoraan tai letkun välityksellä liitettävä hengitysregulaattori eli itse vesikeuhkon "sydän" ja suukappale, jonka kautta hengitys tapahtuu. Rakenteellisesti on olemassa useita alalahkoja, kuten yksivaiheregulaattorit ja kaksivaiheregulaattorit; haitariletkutyyppi ja ns. Pro-tyyppi (ensimmäisen markkinoille tulleen tehtaanmerkin mukaan nimitettynä). Näiden eri tyyppien toimintaperiaatteet ovat verrattain yksinkertaiset ja helpposelitteiset, mutta rakenteelliset ja teknilliset yksityiskohdat sensijaan ovat hyvin vaihtelevat ja joskus monimutkgisetkin, sillä lukemattomista valmistajista jokainen pyrkii mahdollisimman myyvään ja myös kevyeeseen regulaattoriin, toisin sanoen hengitysvastuksen on oltava suurillakin virtausmäärillä mahdollisimman pieni eli hengityksen kevyttä suurissakin syvyyksissä sukellettaessa. Teisaalta taas patenttisuojan alaiset teknilliset yksityiskohdat vaptivat jokaisen valmistajan laatimaan oman vipusysteeminsä toivottuun lopputulokseen pääsemiseksi.

VESIKEUHKO

Ora Patoharju

Joukko urheilusukeltajia on sitä mieltä, että sukellus hengityslaitetta käyttäen on "epäurheilijamaista käyttäytymistä" ia pitävät kunnia-asianonaan sukeltaa vain niin kauan ja syvälle kuin heidän omat keuhkonsa sallivat. Lisäksi nykyään yleinen sukeltajien mielipide pitää sukelluskalastusta hengityslaitetta käyttäen rosvokalastuksena, ioka ei suo kaloille mitään mahdollisuuksia ja vie siis pyytämisen jännityksen.

Me muut, jotka käytämme hengityslaitetta, kunnioitamme tätä vakaumusta, mutta meidän oma henkemme sukelluksissa on laitteen moitteettoman toiminnan varassa ja siksi meidän on myös tunnettava nämä "kiduksemme" sekä sisältä että päältä.

Letkuista riippumattomalla, itsenöisellä paineilma-hengityslaitteella on sukellettu jo vuosisadan alusta lähtien, mutta nykyiseen muotoonsa kehittyi laite viime sodan aikana, jolloin Cousteau ja Gagnan muunsivat puukaasuttimen säätöventtiilin hengitysregulaattoriksi. Patentoituna tämä laite sai nimekseen "Aqua-Lung" eli vesikeuhko, joka nimi rekisterisuojasta huolimatta on yleistynyt merkitsemään yleensä nykymaailmassa laa!immin käytettyä urheilusukeltajan hengityslaitetyyppiä ia sana vesikeuhko on tavallaan "happilaitteen" vastakohta.

Perustyyppi on kaksivaiheinen haitariletkuregulaattori, kuva 1. Vesikeuhkoventtiili on kiinnitetty suoraan paineilmapullon sulkuventtiilin ja sekä sisään- että uloshengitys tapahtuu haitariletkujen kautta. Myös uloshengitysilma, joka vesikeuhkossa johdetaan veteen ja joka vapaasti purkautuessaan muodostaa Urheilusukeltajalie tyypilliset kuplat, on letkuilla johdettava takaisin hengitysrasiaan. Tämän vaatii eräs vesikeuhkon perusperiaatteista, sillä jos uloshengityspiste ja ilman tuloa säätävä kalvo ovat samassa pisteessä, ei regulaattori voi ruveta itsestään puhaltamaan ilmaa ulos, oli sukeltaja tai laite vedessä missä asennossa tahansa.

Jos ulospuhalluspiste on kaivoa korkeammalla, puhaltaa regulaattori, ~on­ ko voi todeta ottamalla suukappaleen suustaan ia hieman kohottamalla sitä - tällä menetelmällä täytetään veden alla myös kanistereita ja nostosäkkejä ilmalla.

Kaksivaiheregulaattorin ensimmamen vaihe on paineenalennusventtiili, jossa pullosta virtaavan korkeapaineisen ilman paine alennetaan jousikuormitettua kaivoa apuna käyttäen vakinaiseen keskipaineeseen, joka yleensä vaihtelee 2 ... 8 ilmakehän välillä. Tästä keskipaineosasta saa hengitysilman toinen vaihe eli itse hengitysregulaattori, jonka toiminta on samanlainen kuin oheisessa yksivaiheregulaattorin toimintaa esittävissä kuvissa. Kalvon toisella puolella on vesi ia toisella ilma - regulaattorin si-

6 säänhengityspuoli. Kalvo toimii tällöin paineentasoajana pitäen hengitysilman paineen aina samana kuin ympäröivän veden paine on.

Sukeltajan alkava sisäänhengitys aiheuttaa alipaineen eli imun regulaattorin kalvon sisäpuolelle, jolloin kalvo imeytyy sisäänpäin, painaa vipujen välityksellä keskipaineilman sulkuläppää avaten sen ia saa ilman virtaamaan hengitysrasiaan ja siitä edelleen sukltajan keuhkoihin. Kun sisäänhengitys loppuu, loppuu myös kaivoa imevä voima ja tällöin palautusjousen ansiosta kalvo suoristuu, läppä sulkeutuu ja ilman virtaus loppuu.

Kaksivaiheregulaattorin etuna on se, että hengitysrasian ilmalähde, keskipaineosa on koko ajan pullon paineesta riippumatta samassa paineessa ja ilman saamiseksi sukeltajalle tarvitaan siis aina sama työ eli ponnistus. Teisaalta varjopuolena on se, että tässä mallissa on enemmän rakenne- ja liikkuvia osia kuin seuraavassa ns. yksivaiheregulaattorissa, jonka tunnetuimman rakenteen Cousteau patentoi "Mistral"-nimellä. Se eroaa edellisestä siten, että keskipaineosa on poissa ja hengitys vaikuttaa rasian kalvojen kautta vipuihin, jotka avaavat ilmavirtauksen suoraan paineilmapullosta. Regulaattorin toimintaperiaate on yksinkertaistettuna esitettynä oheisissa kuvissa 2 ja 3, joissa ensimmäisessä paineilman virtaus pullosta on suljettuna ja käynnissä on uloshengitysvaihe, poistoilman kupliessa veteen rasian reijitetyn kannen kautta ns. huuliventtiilin estäessä veden tunkeutumisen letkuun. Toisessa kuvassa sukeltaja hengittää sisään; tämä aiheuttaa regulaattorin kumikalvon "kuivalle puolelle' 'alipaineen eli imun, ionka vaikutuksesta kalvo painuu alaspäin ja painaa tällöin regulaattorin toimivipuja sekö avaa näiden välityksellä paineilman lautasventtiilin. Ilma pullosta pääsee virtaamaan hengitysrasiaan ia siitä edelleen letkun kautta sukeltajalle niin kauan kuin imu vaikuttaa kumikalvoon, toisin sanoen, vain niin kauan kun sisänhengitystä jatkuu. Kun se loppuu, palautuu kalvo lepoasentoon ja lautasventtiilin alla oleva palautusjousi sulkee paineilman tulon. Englanninkielinen nimitys, "demand valve", "vaatimusventtiili", kuvaa hyvin regulaattorin toimintaa, sillä tunnusomaista on juuri se, että antaa ilmaa vain vaadittaessa. Vaikka ulkoiset puitteet !a teknillinen so-

7 vellutus vaihtelee eri regulaattoreissa laajoissa raJOISsa, on toimintaperiaate kuitenkin aina tämä sama: kumikalvo vivut - sulkuventtiili.

Pääasiallisimmat meillä käytössä olevat tyypit ovat lyhyesti esitettyinö seuraavat: Paineenalennusventtiili ja regulaattori samassa rasiassa, hengitys haifariletkuilla suukappaleen kautta suuhun: alkuperäinen Aqualung, PA-60 ja PA-62, Heinke jne.

Regulaattori suoraan korkeasia pullonpaineesta, hengitys haitariletkuilla: Mistral, PA-61, Scuba Paineenalennusventtiili kiinnitetään pulloon ja välipaineinen ilma johdetaan paineletkulla regulaattorin: joka on kiinni naamarissa: Diyator regulaattori suukappaleessa: Cyklon, Pro, Snark, Aquamatic.

Korkeapaine iohdetaan letkulla pullosta regulaattoriin, joka on naamarissa: Normalair Regulaattoreiden tarvitsema huolto on hieman kaksitahoinen juttu, sillä ne pitäisi silloin tällöin avata meriveden aiheuttamien syöpymisvaurioiden tarkistamiseksi ja yleisesti huoltoa varten, mutta vain harvoilla edustajilla on huoltopalvelu ja jos sukeltajalta itseltään puuttuu tarvittava teknillinen tietous, on regulaattorin peukaloinnin seuraus hengenvaara seuraavassa sukelluksessa. Ehkä on riittävästi taitavia sukellustovereita ...

Huollosta puhuttaessa on syytä mainita myös itse paineilmapullot, sillä yleensä ollaan sitä mieltä, että määrävälein suoritettu koeponnistus riittää huolloksi, mutta näin ei kuitenkaan ole asian laita sukelluspullojen suhteen. Meriveden aiheuttamien ulkopuolisten syöpymisvaurioiden huomaaminen on helppoa ja siihen auttaa väliaikaisesti maalaus, mutta vaarallisempaa on sisäpuolinen korroosio. Tämä aiheutuu siitä, että ainakin yksityiskompressorien ilma ei ole kuivattua, joten pulloihin kertyy kosteutta. Yhdessä korkean hapen osapaineen kanssa aiheuttaa se nopean sisäpuolisen ruostumisen. Tästä on seurauksena sekä pullon seinämön huomaamaton oheneminen että irtonainen ruostejauho, joka venttiilin ja regulaattorin ohuissa kanavissa voi aiheuttaa äkillisen tukkeutumisen.

Tämän takia neuvon iokaista ainakin kerran vuodessa suorituttamaan pullon sisäpuolisen tarkastuksen ja puhdistuksen kustannukset, pääasiassa venttiilin "veto", supistuvat muutamaan nykymarkkaan.

Pullojen täyttö yli niihin leimatun suurimmart sallitun työpaineen - tämä ajatus tuntuu jatkuvasti askarruttavan sukeltajia, jotka omistavat kom-

9

8 tpressorin - sisältää useita vaaran lähteitä, jotka on syytä toistaa tässä yhteydessä: koepaine, 1 1/ 2 kertaa työpaine, on varmuuskerroin, joka sisältää sen, että pullot on juuri tarkastettu sekä sisä- että ulkopuoiisen korroosion varalta, painekoe tapahtuu "lepotilassa" eikä pullon ole mahdollista esim. pudota kalliolle. Lisäksi on otettava huomioon tärkeä metallin ominaisuuksiin liittyvä seikka: painekoe kestää vain hetken, mutta jos pullo täytetään yli sallitun paineen, joutuu metalli jatkuvasti olemaan laskettua suuremmassa jännityksessä jolloin metalli väsyy nopeasti ja sen lujuus pienenee huomattavasti.

Vesikeuhkoon kuuluu peruselementtien lisäksi pullon sisällön eli iimavarannon mittausmahdollisuus, jotta ilma ei yllättäen pääse loppumaan.

Yksipullolaitteessa tulisi tällöin olla joko painemittari, josta voi lukea jäljellä olevan ilmamäärän tai ns. varailmaventtiili, joka sulkee tilapäisesti ilman tulon silloin kuin määrätty, pintaan tuloon riittävä ilmamäärä on vielä jäljellä. Monipullolaitteessa riittää, kunhan muistetaan pullojen paineet tasata ennen sukellusta ja sitten käytetään yksi pullo kerrallaan ilman loppuessa ensimmäisessä pullossa tasoa sukeltaja paineen taas pulloissa ja tietää siten koko ajan jäljellä olevan ilmavaraston suuruuden.

Vesikeuhko nykyisessä muodossaan ei ole lopullinen ratkaisu; sukeltajan "kiduksista" on puhuttu science fictionissa io kauan, mutta nyt olemme niin ptkällä, että Cousteau on uskaltautunut julkisesti ilmoittamaan tutkimusohjelmassa olevan veteen liunneen hapen hyväksikäytön sukeltajain hengityslaitteissa siis tosiaan riippumattoman sukelluslaitteen kehittämisen.

foto: Tötterström

sukelluskalastuksesfa

R. J.

Vedenalla kalastaminen, mitä meillä harrastetaan varsin rajoitetusti, muodostaa Välimerenmaissa urheilusukelluksen päätarkoituksen. Kaloja harppunoidaan kilpailumielessä ja myöskin ravinnoksi. Hieman pohjoisempana, Saksassa, suhtaudutaan sukelluskalastukseen melkoisen kielteisesti, mikä on ymmärrettävää, koska heillä ei ole kovinkaan paljon kalastuskelpoisia vesiä ja niissäkin olevat kalat ovat enemmän tai vähemmän viljeltyjä. Ruotsissa on tällainen keihäskalastus kokonaan kiellettyä, mutta viime aikoina on kyllä näkynyt tietoja, että päätös purettaisiin lähivuosina.

Mikä sitten on tämän kalastusmuodon, joka luonteeltaan muistuttaa metsästystä, laillisuus ja mahdollisuudet Suomessa. Keväällä -62 saatiin Maatalousministeriön kalatalousosastolta päätös, jossa todettiin ettei sukelluskalastusta voida rinnastaa tuulastamiseen ja se on näinollen sallittua

11

10 ympäri vuoden. Sukelluskalastukseen nähden on voimassa yleinen kalastuslaki, vaaditaan kalastuskortti ja vesialueen omistajan lupa. Hengityslaitteen käyttö sukelluskalastuksen yhteydessä ei ole kielletty Suomessa, kuten useimmissa muissa maissa, mutta jokaisella sukeltajailo pitäisi olla sen verran metsästysmieltä, että kaiostaisi vain 'snorklaten'.

Sukelluskalastuksen mahdollisuuksista on todettava, että kalaa saa tälläkin t<Woin. Joitakin kaloja, kuten haukea, paremminkin kuin pyydyksillä, joihin hauki pikkukaloista runsaan ruokapöytänsä ääreltä vain harvoin vaivautuu. Niin kauan kuin kalastus kohdistuu näihin pikkukaloja hävittäviin petoihin, on sitä pidettävä iopa hyödyllisenä. Meidän vesialueemme ovat niin laajat ja sukelluskalastajien lukumäärä tulee pysymään niin pienenä, ettei minkäänlaista kalataloudellista merkitystä tule keihästämisellä olemaan. Pienemmät kalat ovat kokonsa puolesta hyvässä turvassa, iälkikasvu ei tule kärsimään mistään haitoista. Vielä on hyvänä puolena mainittava, että ios harppuunailo onnistuu osumaan kalaan, niin se useimmiten jää myös saaliiksi.

Ilman laitteita suoritettu sukelluskalastus on tedellisinto 1usta, silloin kun se suuntautuu täysikokoiseen kalaan.

urheilukalas-

Harppuuna laukaistaan vain silloin, kun ollaan varma saaliista. Noudatetaan kalastuslakia.

Ja muistetaan, että harppuunakivääri on vaarallisuudessaan verrannollinen ampuma-aseeseen. (Älä koskaan tuo ladottuo harppunaa veneeseen.)

operaatio RUOTSINSALMI -62

Henrik

Roseniu~

Ruotsinsalmen toimikunta järjesti 15. 6.-.15 7. välisenä aikana jälleen sukellusleirin Kotkan Varissaareen. Leirille oli ilmoittautunut 19 urheilusukeltajaa, muinaistieteellisen toimikunnan puolesta toimivat valvojina ja "junailijoina" Boba Winterhalter ja allekirjoittanut.

Pelkästään leirin kuntoon saaminen Varissaareen asetti meille arvaamattoman määrän pulmia, joita tuskin olisimme saaneet ratkoistua ilman aina ystävällisen teknikko Ollikaisen apua.

Leirin alkaessa oli paikalla viisi sukeltaiaa, kaksi moottorivenettä, kaksi soutuvenettä, yksi proomu sekä hra Viiio Tyni, hän toimi koko leirin aikana moottoriveneen kuljettajana ja jokainen siellä kävijä oppi tuntemaan "kipparimme" rauhallisen ja hauskan miehen jonka suurena heikkoutena oli pokerin peluu. Seuraavana päivänä saapui leirin vartija, hänen vaimonsa toimi leirin aikana keittäjänä. Majuri Airola oli järjestänyt muonituksen siten että toimikunnan puolesta saimme aamukahvin ja lämpimän aterian päivässä, lopusta saimme huolehtia itse.

Ensimmäinen viikonloppu kävi sekin järjestelyn merkeissä ja koska sää ei ollut sopiva "gliderin" kokeiluihin oli "st Nikolai" työn kohteena. Tämä suuri - 42 m pitkä - alus lepää hiekkapohjalla seitsemäntoista metrin

12

13 syvyydessä keskellä väylää Lehmänsaaresta noin meripeninkulma luoteeseen. Kun aloitimme työn siellä, oli vesi samea ja kylmä + 3 asteista, m.~tt~. h.uomasimme että näkyvyys vaihteli päivästä päivään, joskus saattoi nahda JOpa kymmenen metriä, mutta seuraavana päivänä vajaan metrin.

Lämpötila oli alhaisimmillaan kun tulimme ja nousi aste asteelta kunnes leirin päättyessä näytti + 14o Nikolain kannella. . Kes~n työ oh~elmassa oli painopisteenä uusien hylkyjen etsiminen. lltaism olimme usem naaraamassa ja viimeiset leiriviikot ajettiin verrattain paljon "gliderillä", mutta ainoastaan suunnaton määrä kiviä ja uppotukk~ja .. löy~yi. Atte Veijalainen oli saanut muutamia "varmoja" tietoja hylyJsta palkkakunnan kaiostajilta ja kävimmekin eräänä päivänä etsimässä.

Meillä ~Ii maamerkit ja seurasimme niitä tarkasti, mutta pohjasta ei löytynyt m1tään. Syvyyttä osoittautui olevan 8 metriä enemmän kuin merikortti väitti.

Päiväohjelma oli usein vaihteleva ja sitä on jälkeenpäin vaikea kuvata.

J~imme aamukahvin puoli yhdeksältä paitsi eräänä viikkona jolloin sukelt~lat määräsivät aamupuuroa! Tähän onnettomaan päätökseen päästiin ~1tkän palaverin jälkeen jolloin tämän rautaannoksen kannattajat vakuuttivat että työ sujuisi paljon paremmin jo aamutuimaan. Työ sujui täsmälleen yhtä hyvin mutta mainitun "muurpruukin" syöminen aamuvarhaisella tuotti ainakin minulle melkoisia vaikeuksia. Aamupalan jälkeen lähti yksi ryhmä sukeltamaan, toisten jäädessä leiriin nukkumaan ja toimittamaan ~uita kiireellisiä asioita. Sukelsimme tavallisesti "Nikolaissa" mutta myöskm muut vanhat hylyt tutkittiin. Pääateriamme saimme noin kahdenaikaan.

Tämän jälkeen lähti iltapäiväryhmä liikkeelle ja siihen osallistui usein myöskin moni ensimmäisestä ryhmästä. Ryhmät eivät millään lailla olleet määrättyjä, jokainen toimi mielensä mukaan. Toinen ryhmä palasi suunnilleen viideltä. Melkein jokainen leirille tulija oli unohtanut ruokailuvälin~ensä kotiin. Tämän oli tehnyt myöskin ystävämme Ansalahti, mutta hän e1 käynyt mitään ostamassa. Lusikan, veitsen ja haarukan hän lainasi, mutta lautasen hän haki "st. Nikolain" ruumasta. Hän oli näet havainnut suuren pinon lautasia ja nostettuaan sen hän otti parhaan lautasen käyttöönsä. Mutta mikään ilo ei ole ikuinen ja tällä kertaa katkaisi Ora sen perusteellisesti pidettyään puolentunnin esitelmän vanhoista laivataudeista.

Seuraavana päivänä söi Ansalahti lainatulta lautaselta.

Tänäkin kesänä osallistui laivasto operaatioon. Sammakkomiehet saapuivt sunnuntaina 1. 7. ia saimme alusta alkaen paljon apua heiltä. Ennen kaikkea aina huono ilmatilanne yhtäkkiä muuttui edulliseksi, sillä meillä oli nyt mahdollisuus saada ilmaa sekä laivastolta että "Niilo Saarisesta". Huomaan etten ole kertonut mitään tästä laivasta, joka oli meille niin suureksi avuksi. "Niilo Saarinen" on Kotkan meripelastusseuran pelas-

tusristeilijä. Se on samaa tyyppiä kuin "Harmaia" mutta uudenaikaisempi.

Meillä oli lupa käyttää laivan kompressoria ja sen me teimmekin jopa niin perusteellisesti, että kompressorinhoitaja usein pääsi kotiin vasta keskellä yötä. Kiitos laivaston oli meillä nyt mahdollisuus täyttää pulloja keskellä päivääkin. Sammakkomiesten työohjelma oli Lehmäsaaren luoteisrannan ja Kukourin välisen alueen tutkiminen. Koska alue on verrattain suppea, oli laivaston ruutututkimus paikallaan sillä iuuri tämä alue kaipasi perusteellista työtä. Uudet oppilaat saivat paljon sukellustunteja ja vaikka työ kävikin hitaasti tuli koko ·alue hyvin tutkituksi. Uusia hylkyjä ei löytynyt, mutta paljon irtotavaraa oli tutkimuksen tuloksena. Alueelta löytyi m.m. pari ankkuria, useita kiväärejä, pistooleja, miekanosia, kupariastioita ym.

"St. Nikolain" ohella oli meillä fregatti "Maria" tutkimuskohteena. Tämä hylky on pahasti hajalla ja makad 7 m syvyydessä Kokourinkarin lähellä. Sieltä nostettiiin tänä kesänä esineitä ja paikasta piirrettiin kartta, johon hylkyosat merkittiin. "St. Nikolaista" otettiin paljon uusia mittoja ja m.m. aluksen muoto koettiin selvittää. Maston jatkoskappale löytyi keulan läheltä ia suuri ankkurikin havaittiin laivan vasemman sivun vieressä. Mitään suurempaa ei kuitenkaan nostettu, sillä säilymis- ja konservointimahdollisuudet ovat toistaiseksi heikot. Miehet vaihtuivat ioka viikko mikä oli valitettavaa, koska juuri kun sukeltaja oppi työhön.sä ja oli 'tutustunut kaikkiin sukelluskohteisiin oli jo aika lähteä pois.

Lopussa kun jo selvästi näytti siltä ettei uusia hylkyjä löytyisikään, nostimme paljon pikkutavaraa "St. Nikolaista" ja "Mariasta". Viimeinen sukelluspäiväni oli perjantai 13. 7., mutta tästä rumasta päivämäärästä huolimatta tuli siitä onnenpäivä. Olin tutkimassa yhtä nurkkaa "Nikolain" pääkannella vanhan tykkilavetin lähellä ja löysin sieltä joitakin kolikkoja.

Olin jo vähällä palata pintaan, kun huomasin pienen rahan erään parrun päässä. Otin sen käteeni ja valaisin lampullani sitä, jolloinn huomasin, että se oli hopeaa. Tullessani pinnalle sanoin heti toisille, että olin löytänyt hopearahan ja näytin heille kolikon. Kädessäni loisti kultaraha. Olin vedessä arvioinut väärin ja niin oli ensimmäinen kultakolikko löytynyt.

Miten se aikanaan oli tullut "St. Nikolain" kannelle en tiedä, mutta varmaa on, että se siihen aikaan edusti todellista pääomaa.

Lauantaina 14. 7. lähdimme pois Kotkasta ja operaatio Ruotsinsalmi oli tältä vuodelta loppunut.

14

15 • Tällä kertaa on sisällön paapaino meriarkeologiassa - tutkimukset ovat taas suuresti edistyneet tällä alalla. Useasti aikaisemmin esitetyt vasta-alkajien sukellusohjeet ovat nyt jätetty pois.

Urheilusukeltajien kesän toiminta selviää parhaiten lehden sisällöstä. Mainittakoon kuitenkin, että kuluneena vuonna perustettiin uusi sukelluskerho Merisukeltajat. Kerhon kotipaikka on Helsinki .

Linnoitustykin lavetti Kriminsodan ajalta Gustavsvärnin linnakkeesta. Kyseisiä lavetteja S-A Barracudan sukeltajat ovat löytäneet neljä kappaletta kesäkautena -62.

• Nyt ilmestynyt Urheilusukeltaja aloittaa uuden kauden jo seitsemän numeroa käsittävässä lehden historiassa. Urheilusukeltajien liiton vuosikokouksessa -61 liitto päätti ottaa lehden julkaisemisen huolekseen.

Liiton puhetorveksi muututtua lehdestä on pyritty tekemään entistä mittavampi: sivuja on enemmän kuin aikaisemmin, suomenkielen lisäksi on tekstiä ruotsiksi ja englanniksi jne.

Juttuja saatiinkin kasaan tavallista runsaammin, joten kynänkäyttäjiä näyttää sukeltajien joukossa olevan. Tosin toimittaia jäi kaipaamaan maaseutukerhoilta odotettuja avustuksia: ei yhtään kir~ joitusta tullut, vaikka kerhojen toiminta on tiettävästi ollut varsin aktiivista.

• Ulkomaan toiminnasta kohoaa päätapahtumaksi komentaja Jacques-Yves Cousteaun johtama "operatio Diogenes". Kymmenen metrin syvyyteen laskettiin "vedenalainen talo", jossa on mm. kaksi Vuodetta, puhelin ja televisio. Marseilestä kotoisin oleva Robert Falco ja dunkerquelainen Claude Wesly viettivät seitsemän päivää vedenalaisessa Diogenesissa, joka on viiden metrin pituinen ia 2,4 metrin levyinen sylinteri.

Koe suoritettiin Marseilen ulkopuolella. Tarkoituksena oli tutkia käytännöllistä toimintaa veden alla, kuten telakoiden korjausta, siltojen ja tunnelien rakentamista ym .

• Todettakoon vielä, että kuuluisa italialainen vedenalainen valokuvaaja Maurizio Sarra on kuollut hain raatelemana. Hänet tunnettiin myöskin Ystäväni Hoi nimisen kirjan tekijänä. Kohtalon ironiaa. On ehkä mainittava, että tapahtumapaikka oli Välimeri Rooman edustalla ja hyökkäyksen tekijä vaarattomana pidetty sillihai.

• Lokakuun 18-24 päivien välisenä aikana 1arjestetään Lontoossa sukellusalan toinen maailmankongressi, iohon osallistuvat miltei kaikki sukelluksen vahvat nimet. Suomen edustajana toimii Erik Rotkirch.

17

16

SAFE AND COMFORTABLE DIVING

Per Olof Jansson

SCUBA diving has become a wonderfully comfortable sport. Cumbersome dry suits have given way to wet suits that glide better through the water and neither balloon or get water-logged. Masks are made with cute rubber noses, which makes diving easier for countless people who can only equalize pressure by pinching their noses. Knives have moved from waist to cal where you can unisheathe and resheathe the without bloodshed. Mouthpieces come equipped with non-return valves, so no one has to drink seawater unless he wants to. Safety Iines which had a unnerving way of snagging on the bottom now float peaceably on the surface if left to themselves. And 1 believe that corrugated twin breathing tubes are giving way to the slender single pressure hose to a demand regulator in the mouthpiece, this is more hygienic and a great improvement hydrodynamically.

Comfort gives an increased sense of safety. lt also gives real safety, because less effort means the diver has a bigger reserve of oxygen, Strenght and coposure/ should he face sudden danger.

Unfortunately, diving can also be comfortable without being safe. Consider the buddy system. Diving alone is definitely more comfortable. ln

Finland visibility is usually so bad that that buddies have to waich each other constantly, hold hands of tie up to each other. This is so cumbersome that often no other tasks can be usefully accomplished. Our greatest broblem is to develop safe and comfortable diving techniques in furbid water. Full face masks are dislihed because they are uncomfortable on the surface, but they definitely minimize the danger of drowning during a fit of vomiting or unconsiousness, and so make the buddy system less imperative. A surface float with a buoyant Iine to the diver eliminates the danger of losing him. But some kind of communication, of couse, is vital, as the important thing is to recover him alive. A simple electrical device (ligh or sound) would enable the diver to give regular all-clear signals to the surface. The float-and-line, by the way, slows down the diver, but is great for hovering at a given depth with Iine taut and a slight negative buoyoncy. Also, the Iine gives information about wind direction and waves, and is good to hold on to during the spell of dizziness some divers may encounter on the way up.

Sophisticated as diving has become, there still are improvements to wait for. First on my wishing list is constant buoyancy. As we all know, a diver wearing a suit can have netral buoyancy only at one depth. lt is particularly, distressing getting heavier the deepr you dive. Second comes a propelling unit which is not battery-driven. lt is often imposible to recharge the battery between dives, and batteries are a heavy and inefficient power source, anyway.

Most divers spend a lot of time and money, and develop some fine gadgets, to improve their personai comfort and safety. But at least in this country collectively organized safety is largely forgotten. We should take more care to organize preparations for a dive, for when the divers disappear into the murky darkness that reigns in our waters they are completely on their own.

19

18 Me käytämme räpylöitä; uimme ja liikumme vedessä nopeammin ja ketterämmin kuin kukaan muu, mutta emme tyydy tähän. Haluamme liikkua vedessä vieläkin nopeammin, jotta ehtisimme näkemään mahdollisimman paljon.

Monet ovat ne laitteet ja teknilliset ihmevekottimet, joita olemme vuosien mittaan rakennelleet tähän tar-

II

AQ UA

Doba Winterhalter

KUVA

1

/

!

1

~

-~

--------

~· KUVA 2

1

koitukseen. Eräät rahakkaat ovat rakentaneet jopa pienoissukellusveneitä. Yksinkertaisin ja halvin ratkaisu on kuitenkin n.s. "Aqua-glider" eli vesiliitäjä. Tätä laitetta, jota ohjaa sukeltaja, vedetään pohjan yläpuolella moottoriveneellä parin solmun nopeudella. Seuraavassa yritän kuvailla erilaisia rakennetyyppejä.

Kaikkein yksinkertaisin ja halvin vesiliitäjä on pelkkä lauta tai vanerilevy. Sukeltaja roikkuu tämän perässä pitäen käsillään kiinni kahvoista.

Näiden sijoitus selviää kuvasta 1.

Levy on kooltaan noin 40 x 50 cm ja 1-2 m paksu. Hinausköysi on kiinnitetty levyn keskikohdan etupuolelle.

Jos se kiinnitetään aivan etureunaan on levyä vaikea ohjata. Kahvojen sijoitus aiheuttaa kuitenkin sen, että jos roikutaan yhden käden varassa köysi vetää levyn vinoon. Kuvan 2 osoittamassa konstruktiossa ei tästä haittaa ole, sillä ne on sijoitettu hinausköyden molempien haaraköysien väliin.

Kuten liian yksinkertaisilla laitteilla yleensäkin on näillä molemmilla rakenteilla useita varjopuolia. Ensinnäkin, koska sukeltaja roikkuu laitteen perässä käsiensä varassa, nämä väsyvät melko pian. Vastaantuleva vesivirta tuottaa vaikeuksia suuremmilla nopeuksilla ja laite on lisäksi sivusuunnassa ohjauskelvoton.

Kuvassa 3 on konstruktio, jossa kaikki edellämainitut haitat on eliminoitu. Se on rakennettu ohutseinäisestä teräsputkesta. Sen muodostaa kehikko, jossa on kaksi toisistaan riippumatonta vaneerista ohjausta-

GLIDER"

\

1

!

soa. Edessä on plexistä valmistettu "tuulilasi", sekä kehikon takareunaan on lyhyen köyden varaan kiinnitetty puukapula. Sukeltaja ikäänkuin istuu tämän kapulan varassa siten, että köysi kulkee haarojen välistä. Käsillään hän kääntää ohjaustasoja haluttuun suuntaan. Tasoja käännettäessä alaspäin laite sukeltaa ja päinvastaisessa tapauksessa nousee pintaa kohti. Jos tasot käännetään eri suuntiin, laite joutuu vaakakierteeseen. Tämä viimeksi mainittu laite vas' taa ominaisuuksiltaan suurta monimutkaista vesiliitäjää, mutta on kuitenkin pienikokoinen ia helposti kuljetettavissa.

Kuvassa 4 on vihdoin kuvattu suurimpiakin vaatimuksia täyttävä vesikiitäjä. Tässä sukeltaja makaa laitteen päällä plexilasikuomun takana.

Käsillään hän ohjaa sukellustasoja ja jaloillaan sivuperäsintä. Hinausköysi on kiinnitetty liitäjään kahden lyhyen köyden avulla. Jos laite hinattaessa törmää esteeseen, tämä tanko katkeaa ensiksi, jolloin veto loppuu. Laite säästyy tällöin suuremmilta vaurioilta.

Vesillitäjällä on erittäin helppo ajella, muistuttaa ehkä eräiden mielestä lentämistä. Ainoana edellytyksenä on kirkas vesi, vähintään 3-4 metriä näkyvyyttä. 2 solmun hinausvauhti vaatii jo 5-6 metrin näkyvyyden. Lisäksi on mainittava, että hinausköyden pituuden tulee olla 2-3 kertaa suurin saavutettava syvyys.

Etsintävälineenä vesiliitäjä on verraton ja ajatelkaa niitä suunnattomia merenpohjalla lojuvia aarteita ...

20

riilahti

21

Raoul Johnsson

Otsikoksi tuli Riilahti, vaikka io useamman vuoden kestäneen touhun tarkoituksena on ollut todistaa, ettei Riilahden taistelu ole Riilahden taistelu, ts. taistelu on käyty muualla kuin nimestä päätellen voisi olettaa.

Kaikki sai alkunsa siitä, ettei vuoden -57 leirillä löytynyt mitään jätteitä tästä jo kauan väittelyn alaisena olleesta taistelusta. Taistelusta, jota on kutsuttu jopa Ruotsin merihistorian kunniakkaimmaksi. Vaikka taistelusta ei ole kulunut kuin 248 vuotta, on sen yksityiskohdista melkoisesti erimielisyyttä. Toiset tutkijat, kuten Munthe, väittävät, että Pietari Suuri oli pakoitettu iättämään paikalle 35 rikkoutunutta alusta. On myönnettävä ettei Munthe ole aina täysin luotettava, mutta kaikista taistelun tutkijoista on Aina skeptinen Erik hän perehtynyt parhaiten venäläisiin lähteisiin. Hornborg on sitä mieltä, että ainoa alusmenetys taistelussa oli ruotsalainen kaleeri Tranan, joka kaatui, mutta jonka Pietari antoi nostaa paraatia varten.

Niitten lähdetietojen perusteella, mitkä onnistuimme tavoittaa, tulimme siihen tulokseen, että taistelu käytiin Bengtsårin seutuvilla eikä pohjoisempana olevan Riilahden kartanon lähettyvillä. Haastattelemalla Bengtsårilla

asuvia kalastajia, Kohon veljeksiä, saimme keväällä -61 tiedon kahdesta puualuksen hylystä ja vähäisistä jätteistä vielä kolmannesta aluksesta, mitkä kaikki sijaitsivat Ekhålman läheisyydessä. Näitä, sekä lähivesiä tutkimme sen kesän. Aluetutkimus ei tuonut mukanaan uutta, todettava oli, että pohja oli sangen mutaista ja siihen saattaisi peittyä suuriakin kappaleita. Mittauksia suoritimme ainoastaan Heinäsaaren rannassa olevassa parhaiten säilyneessä hylyssä. Rakennusaine oli mänty, mitä käytettiin siihen aikaan ainoastaan Venäjällä. Perän rakenne muistutti venäläistä kaleeria ja mitat olivat varsin yhtäpitäviä silloisten puolikaleereitten kanssa. Kaarien paksuuden ym. perusteella saatoimme todeta kaikkien osien olevan samaa alkuperää. lrtoesineet puuttuivat, luultavasti kahdesta eri syystä; hylyt olivat vetäytyneet taistelusta ja ryöstämisen jälkeen jätetty korjauskelvottomina rannalle, ja se, mitä ehkä oli jäänyt, sen peitti muta.

Kevääksi -62 saimme tiedon neljännestä hylystä, mikä sijaitsi toista meripenikulmaa edelliseltä löytöpaikalta länteen, noin 6 metrin syvyydessä. Rakenteeltaan se oli samanlainen kuin ensimmäiset löydöt, pituus suurinpiirtein sama, 22 m., mutta tässä oli keula jäljellä, se kohosi parinmetrin korkeudelle poh!asta. Laidoissa saattoi eroittaa tykinkuutien reikiä.

Aivan hylyn takana olevan pikkusaaren nimi on Soldatholmen, mikä osaltaan saattaa liittyä muinaisiin tapahtumin. Paikalla on asuttu yli sata vuotta ja muistitietojen mukaan, oli hylky io silloin vanha. Mielenkiintoinen ja hyvin merkittävä on tieto, että Kadermon pohjoispäässä olevasta peliosta on löydetty tykinkuutio ja ne eivät 17-luvulla lentäneet vielä kovinkaan montaa kilometriä. Pellon lähellä oleva lahti ja kapea salmi sopivat melko hyvin taisteluasemasta säilyneeseen kuvaukseen. Lisäksi paikalta on näkyväisyys kymmenkunta kilometriä kauempana olevaan Riilahteen, joka ehkä niihin aikoihin oli seudun parhaiten tunnettu paikka, mikä osaltaan selittää taistelun nimen. Toistaiseksi ei pohjatutkimuksia ole suoritettu oletetun taistelupaikan edustalla, koska hylyn mittaukset ovat vielä kesken. Vielä on mainittava, että tykinkuutio sisältäneen pellon edustalla olevaa selkää on kutsuttu Gloppetiksi. Eräässä Riilahden taistelua kuvaavassa selostuksessa oli mainittu nimi Gloppet. Nimi ei esiintynyt missään merikorteissa ja etsimme paikkaa useita vuosia, kunnes se sattumalta selvisi eräänä syyskuisena sunnuntaina.

Tutkimukset ovat vielä pahasti kesken, mutta Sub-Aqua Club Barracudan tarkoituksena on kutoa todistusten verkko eheäksi ja toiveita on vielä paremmin säilyneen hylyn löytämisestä syvemmältä ...

PS. Lehden valmistusvaiheen aikana löytyi vielä yksi hylky ja jätteet toisesta.

23

22

En höstdag, då fiskare från Borstö bärgade sina skötor, fastnade en lina helt oväntat på ungefär 25 meters djup på en plats, där man visste att vattendjupet var mera än 30 meter. Man ryckte och slet och slutligen lossnade linan och kom upp med tydliga spår av rost. Saken var klar.

Här låg ett hittills okänt vrak. Ett par somrar senare rörde sig flottans grodmän i närliggande vatten i utbildningssyfte och de företog sig bland annat att hjälpa skärgårdsbor genom att rensa upp någon hamn-

En dyrgrip på havsbotfnen

Allan Gustafsson

För snart tio år sedan togs upp det första spåret tili ett fartygsfy~~' som visat sig vara unikt. Det är möjligt att sportdykarflit skall kunna ~o1a fynd, som sjöhistoriskt sett har ett lika stort eller. k~nske rento~ storre intresse, men än så länge står vi inför faktum att VI pa bottne~ .sode~. om Borstö i öguirlanden mellan Utö och Hangö har det enda h1ttdls kan~.a handelsfartyget från 1700-talet. Det finns bevar~de örl?gs~artyg som. ar tili och med äldre, men inte iämnågriga fartyg som statt 1 den fredhga sjöfartens tjänst.

-En skiss av fartyget uppgjord med ledning av mätningar och iakttagelser. Över styrbords reling ligger ett av de fyra ankare, som anträffats och av vilka tre har bärgats. Akter om stormasten utvisar de streckade linjerna detdet helt förtörda kokhusets plats. För ut på akterkant av backen har en spelstock gått från reling till reling, invid mesanmasten står två pumpar och vid fockmasten två "knektar" av vilka den ena var helt lös och hämtades u.pp ur djupet.

24 25 infart och något notvarp. Borstöborna påkallade deras uppmärksamhet och en nedstigning skedde på fyndplatsen. lakttagelserna var få men ändå tillräckliga för att fånga det sjöhistoriska intresset. På bottnen hade grodmännen sett ett fartyg som stod kölrätt och som röjde ålderdomliga drag. Något år senare gick grodmän åter ned, nu i arkeologiska kommissionens regi. Nya iakttagelser bekräftade och rättade de första.

Den sakkunskap, som stod att uppbringa interpellerades och via konservatorn vid Sjöhistoriska museet i Stockholm, kapten Sam Svensson, kom fyndet vid Borstö tili den svenska sportdykaren Gösta Bojners kännedom.

Hans intresse var väckt och sommaren 1960 kom han över tili Aboland med några likasinnade i akt och mening att underkasta vraket en närmare granskning. Planen kunde inte fullföljas, men sommaren 1962 återkom den svenska grodmannaexpeditionen och utförde med våra myndig heters medgivande och under deras insyn en undersökning, som gav märkliga resultat. Något år tidigare hade författaren av dessa rader omnämnt Borstöfyndet under rubriken "En dyrgrip på havsbottnen" . lntuitionen var då starkare underlag än dittills kända fakta, men nu visade det sig att det faktiskt rörde sig om en dyrgrip.

utan folket fick krypa ihop var som det b sociallagstiftning och inga s· .. . ara passade. Det fanns ingen JOmansumoner på de fd .. rubbats · ur sitt läge, har uppenb r . . n 1 en. Bogsprotet, som två mindre råsegel på en liten a;r'g:n bmte b.~nt stags~gel utan ett eller mesta av riggens tänger och rår finns ~~sp~.ot:t up~stJgande mast. Det något som stöder uppfattninge or ovngt pa eller invid vraket, brott. Ett annat starkt stöd t·· n om ;dtt mycket sn~bbt fullbordat skeppso • or en sa an uppfattn ·· t·· k atmmstone tvenne lik i fartyget k . t mg ar ore omsten av får också utgöra en förklaring t~ll a~~u ~· Ett ~nabbt :.ull~o~dat skeppsbrott del av skärgården som dock b bs dedpp~ rottet ~orblivlt okänt i denna . ' var e o v1d den fld d o 1 k · y, nämnde att fartyget är rätt litet Fack .. ~. o yc an tJmade. vikt på bottnen tili omkring 30 ton D~t .. man ~a.r berak.nat dess egenrigheter att lyfta fartyget och fö;a in ~~; al!tsa mte erb!uda stora svådare vatten, där det är l""tt .. pa skyddad plats och grun1.. t o a are att for tsatta strävan att lösa d .. o •• • e annu o osa gatorna. En bärgning är heller in en konservering, som då måste fölia är en sv?.rlost uppglft, men den taget vara ·· T . · ' . yr affar. Skall det överhuvudi vårt land ';;r bettt starkt sjöhistoriskt intresse en e VIV a. nnat skulle d t hade att göra med någon fallfärdi Iada . o e ~ara om man predikat för folket i en grå medelti~. vdken nagon bJskop tros ha

J

?m~~

1 fartygets kajuta har anträffats en mängd lösfynd av både stort eko-

nomiskt och kulturhistoriskt värde, guldur, nipperskrin, textiler osv. Den svenska expeditionen har överlämnat fynden tili finska Nationalmuseum och en del av dessa var utställda i en specialavdelning av museet senaste vårvinter. Men fynden var dock i och för sig inte märkvärdigare än att motsvarigheter finns i museer runt om i Västeuropa och tili och med i antikvitetsbutiker.

Det sjöhistoriska intresset hade sin dominans över det kulturhistoriska så snart som det dock var fråga och ett unikt fartygsfynd. Om också ännu gåtor återstår att lösa, så är dock bilden av fartyget klar i grunddragen. De iaktagelser, som g jordes sommaren 1961 och som i flere viktiga avseenden kompletterades sommaren 1962, blev bitar i ett puzzle och de bokfördes och ritades upp sorgfälligt ovan vatten och bit lades tili bit. Slutligen uppmättes fartyget nogrant längs styrbordsrelingen och därmed förelåg förutsättningarna för den skiss, som återges och som anger de väsentliga dragen i ett fartyg, som har en langd av ungefär 23 meter - de starkt framspringande stävarna är då obeaktade - och som midskepps har en bredd av 6 meter. Det är alltså ett enligt vår tids uppfattning litet fartyg, men vi skall då hålla i minnet att Columbi Santa Maria inte mätte mera än 22 meter i vattenlinjen. Fartyget har varit riggat med tre master, vilkas undermaster står kvar tili saln ingarna. Akter om starmosten har varit uppbyggt ett kokhus så som var fallet på handelsfartyg ännu långt senare. Någon skans för besättningen fanns inte

~:s

ur::;;va

Abo den 12 september 1962

l i

~llllräcAkligt

27 26

USTICAN SUKELLUSVIIKKO

Raoul

Italian turistijärjestöt ovat huomanneet urheilusukelluksen tultua muotiin, että Välimeren pohja on yhtä hyvä vetonaula kuin vahat rauniot..~ik~i he ovatkin ryhtyneet myymään sukellusparat11se1na sellaisia, sinänsä kauniita saaria, joihin muuten olisi hieman hankala houkutella turisteja. Italiassa uhrataan matkailuun huomattavia summia ja tästä ovat päässeet hyötymään myös sikäläiset sukelluspiirit.

Ehkä merkittävin näistä urheilusukellussaarista on Ustica, joka sijaitsee noin neljän tunnin laivamatkan päässä Palermosta pohjoiseen. Usticalla järjestetään vuosittain erityinen urheilusukellus~iikko josta tämän kesäinen oli järjestyksessä neljäs~ Viikon ohjelmaan kuului erilaisia näyttelyitä elokuvafestivaalit ja kansainvälinen sukellusk~lastuskilpailu, Grand premio di Ustica, mihin Suomen joukkuekin oli kutsuttu.

Varsin kansainvälinen oli osanotto Ustican valokuvauskilpailuissa, ensimmäinen palkinto meni

Saksaan. Uskoisin, että Pohjoismaistaki,Jt kannattaisi lähettää valokuvia kilpailuun. Kilpailusarjat jaakutuvat väri- ja mustavalkoisiin kuviin, jotka ovat sitten näytteillä viikon yhteydessä.

Valokuvanäyttelyhallin vieressä oli arkeologian näyttely, missä oli runsas kokoelma erilaisia amforoita, joitten löytäminen Välimerestä tuntuu vas~ taavan tykinkuutien poimimista meidän vesistämme. Mielenkiintoisempia kuin ruukut olivat lyijyankkuri rekonstruktiot, joihin italialainen sukellusarkeologia tuntuu rajoittuvankin.

Isäntämaan sukellusvälineteollisuus on tunnetusti korkeatasoista ja sitä esiteltiin tyylikkäästi sisustetussa nä'(ttelyhallissa. Mitään suoranaista uutta ei ollut nähtävissä. Todettavissa oli, että paineilmaharppuunat ja kumiarbaletit ovat työntämässä syrjään jousikäyttöiset va-aseet.

Elokuvafestivaalit pyörivät iltaisin yökerhon rantaterassilla, missä filmit näytettiin pienen lahden toisella puolen olevalla kankaalle. Filmit pyrkivät olemaan uutuuksia, mutta ehkä aihepulasta johtuen oli joukkoon päässyt pujahtamaan melkoista sillisalaattia. Hans Hassin filmi käsitteli haita, mutta se oli koottu meilläkin nähdystä, vanhasta tv-filmisarjasta.

Itse suuri H. H. oli poikansa kanssa lomalla Usticalla. Portansa pois ajanut ja Xarifean myynyt Hass kertoi, että kaksi kertaa on purjelaivan omistaja onnellinen, silloin kun hän ostaa laivan ja silloin kun hän sen myy. Varsinaisen sukeltamisen lopettanut Hans Hass sanoi haluavansa tulla Suomeen, nähdäkseen maailman rikkaimman hylkyrannikon ja tulevansa mielellään myös kertomaan omista elämyksistään. Varmasti jokainen suomalainen urheiluscrkeltaja toivottaa tämän elegantin sukeltajapersoonallisuuden sydämellisesti tervetulleeksi.

Juhlaviikon yhteyteen oli järjestetty jo kaksi kertaa syvyyssukelluksen ME:tä parantaneen Enzo Maiorcan ennätysyritys. Kuten tunnettua Maiorcan ME oli 50 m sukellettuna naamaria, snork-

29

kelia ja räpylöitä käyttäen. Yrityksen suorittamiseen oli valittu melko myöhäinen lauantai-iltapäivä. lahdella olevaan poijuun oli kiinnitetty mittaketju, jossa oli helposti irroitettavat, syvyyttä osoittavat laput. Hetken lähestyessä pyöri poijun ympärillä kymmeniä veneitä, jotka oli 'pakattu' täyteen ihmisiä. Lähinnä olivat lehdistön, radion ja tv :n edustajat, jotka filmasivat myös veden alla. 86 kiloinen ia 174 cm pitkä Maiorca istui rauhallisena ja myhäilevänä erään veneen perässä.

Kun laittein varustautuneet tarkkailijat eri syvyyksissä olivat valmjina, heistä mainittakoon CMAS :n urheilujacksen puheenjohtaja Luigi Ferraro, hyppäsi Enzo Maiorca veteen [a aloitti

snorkkelia käyttäen ylihengityksen. Täyttäessään laajat keuhkonsa ilmalla hän kohosi korkealle vedenpinnasta ja snorkkelista kuuluva kiihkeä vinkuna kuului satojen paikalla olevien ihmisten jännittyneen supinan yli. Puolentoista minuutin yhtämittaisen hengityksen jälkeen oli veren happimäärä tarpeeksi suuri. Maiorca vastaanotti harppuunan, missä oli 15 kilon lyi!ypaino, keikautti itsensä eteenpäin ja katosi vilauksena syvyyteen .

Harppuunassa oli köysi, mistä saatoimme nähdä, että vain 25 sekuntia lähdön iälkeen oli saavutettu suurin syvyys. Minuutti j~ viisitoista sekuntia lähdön jälkeen oli Maiorca jälleen pinnalla, kädessään syvyyttä osoittava lapp1:1, 51 m. Vain metrillä parani maailmanennätys, mutta näin suurissa syvyyksissä on sekin jo paljon. Ennätystä sukeltaessaan Maiorca käytti Super Cirano naamaria ja Pinne Buchert räpylöitä ja hän oli joutunut tasaamaan painetta 10, 30, ja 40 metrin kohdalla. Iältään on ennätystehtailija 30 vuotta, ammatiltaan farmaseutti ja vaikuttaa ihmisenä vaatimattomalta ja miellyttävältä.

Ustican sukellusvenekarnevaalien päätapahtuma oli sukelluskalastuskilpailut, joitten alueena oli miltei koko saaren ympärys. Koska Usticalla on järjestetty monia kilpailuja, on kalaa kovin vähän !a henkensä säilyttäneet kalat ovat varsin varovaisia ja ovelia. Cerniaa, luola-ahventa, jonka paino saattaa ylittää parikymmentä kiloa etsivät ne, jotka pystyivät sukeltamaan 25-30 metrin syvyydessä. Välimerenmaitten miltei ammattikilpailijat eivät paljoa muusta kalasta perusta netkaan, sillä jos sattuu löytämään kunnon körilään kohoaa sillä korkealle pisteissä.

Mukana oli l 0 joukkuetta ja saavuttamastamme seitsemännestä tilasta saamme kiittää Ralfia.

Luolarikkaat ja louhikkoiset Ustican vedet ovat varsin antoisaa nähtävää, jos ei ole kysymyksessä kalastuskilpailut. Ja saaren rinteillä kypsyvä viini on hyvää ja halvempaa kuin virvoitusjuomat.

Joten kyllä Usticaan kannattaa tutustua ...

31

30 LUETTELO ULKOLAISISTA SUKELLUSLEHDISTÄ

Spårtdyckaren Postfack 925 Stockholm 1 Sverige Sverige

L'Aventure Sous Marine

10 rue de Ia Bourse Paris-1 er France

Mondo Somerso

Via P.O.No 10 Roma Italia

Skin Diver

Box 111 Lynwood California USA

Triton 16 Beverley Gardens London SW 13 England

Delphin 2110 Buchholz bei Hamburg Deutschland

Neptun

Kosmos Verlag Franchsche Verlagshandlung Stutgart Deutschland

Koska uusia kerhoja on perustettu, julkaisemme Urheilusukeltajain liiton sekä kerhojen osoitteet ja toimihnkilöt.

URHEILUSUKELTAJAIN LIITTO RY (Federation) Tehtaankatu 8 a Helsinki Puheenjohtaja 0. Patoharju Sihteeri B. Winterhalter LIITON JÄSENKERHOT (Ciubs)

AHVENISTON VESIPEDOT RY Taimistontie 17 Hämeenlinna Puheenjohtaja J. Siipi Sihteeri R. Viiala MERISUKELTAJAT RY Stenbekinkatu 6 b Helsinki Puheenjohtaja J. Vartiainen Sihteeri B. Winterhalter NEPTUN CLUB RY Hämeenkatu 16 c Turku Puheenjohtaja K. Wiklund Sihteeri E. Seitilä PORIN UIMASEURA RY SAMMAKKOJAOSTO Kanervankatu 1 Pori 2 Sihteeri J. Teponoja SUB-AQUA CLUB BARRACUDA RY Pengerkatu 30 a Helsinki Puheenjohtaja R. Johnsson Sihteeri R. Tötterström URHEILUSUKELTAJAT RY Kanneltie 11 Helsinki Puheenjohtaja P. 0. Jansson Sihteeri H. Rosenius

32 33

KAPPALE SUKELLUKSEN ESIHISTORIASTA URHEILUSUKELTAJAIN LIITTO ry:n LUOKKAVAATIMUKSET 1962 Laaja, ääretön kaksi kolmas maapallon pinta-alasta, on vedenalainen maailma. Vaikka sen valloituksen aloittivat arkkeologisten löytöjen mukaan koulutetut helmensukelta!at babyloniassa noin kuusituhatta vuotta sitte~ on suurin osa vielä meidän päivinämme tutkimatta. Ja mitä tavallisee~ sukellukseen tulee emme ole tehneet suorituskyvyllisesti mainittav~a edistysaskeleita. Koska jo vuosituhansien ajan ovat tai_tavat _helm~n sienen sukeltajat pystyneet viipymään pinnan alla kolmrsen mrnuutha 1a tänä aikana käydä neljänkymmen metrin syvyydessä.

!a

Mitenkä sukeltaian työtä arvostettiin noin 200 e.kr. Kreikassa kertoo Rohdokselta peräi~in oleva lain pykälä seuraavaa. 3 1/2 m~trin syvyydestä pelastetun tavaran arvosta sukeltaja sai kolmasosan 1a 7 metrin syvyydestä tuodun tavaran arvosta puolet. . .

Minkälaisia apuvälineitä silloin oli käytössä ei ole muuta _tretoa kum vajaat 200 vuotta vanhempi Aristoteleksen m_ai_ni.~ta At~e~~lar~ten sukeltajien kokeiluista pitkillä kaisloilla joilla he yntt!vat hengrttaa P•_nnan alla.

Hellenistiseltä ajalta on taruna pidettävä 1uttu Aleksanten suuresta hänen laskeutumisestaan meren pohjaan lasipallossa rakastumisesta meren kuninkaan tyttäreen ja muista seikkailuista.

Vaikka eräitä heikkoja yrityksiä tehtiin sienensukeltajain työn ~~lpoitta ­ miseksi laskemalla alta auki olevia pieniä astioita pinnan alle, n11n. vasta renesa~ssiajalla, tarkemmin vuonna 1538 toteutettiin käytännössä hreman edellä mainittua muistuttava sukelluskello. Sitä esiteltiin mm. Kaarle ~ :IIe Tajo joessa annetussa näytöksessä, missä lyijyllä pain~itettu ja ~asaparnos~ tettu "kello" laskeutui vahvojen köysien varassa 1oen ?oh1a_an_ ka~sr kreikkalaista sisässään. Tästä "Sukelluskellosta" tuli vuosrsadorksr k~~k­ kien sukelluslaitteiden esiäiti jota jatkuvasti parannettiin ja muunnelt11n.

Samalle periaatteelle rakentuivat myös ensimmäiset sukel~uskypä~ät. .

Näillä parannetuilla sukellusvälineillä ih~is~t ~skalta~:urvat :ha suunnpiin syvyyksiin etsimään uponneita aarrelarvo!a 1otka s11hen _a'~?an sotalaivojen tykkien ohella olivat ainoat kannattavat kohteet enttarn hankalasti liikutettavlle sukelluslaitteille.

Tuhatkuusisataa luvulla olivat englantilaiset sukeltajat maailman valioita.

Onnistuipa eräs heistä hankkia kuninkaalleen kultaa 2_00 000 si_llo~s~n punnan arvosta ansaiten aateluuden rahapalkkion lisäksr. Sen arkarsra ~oh­ teita ioihin eniten uhrattiin aikaa ja rahaa on tuhoutuneen kuul~rsan Espanj~laisen armaadan paikallistaminen ia aart~iden t~lteen ottamr~~-~: Kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta on skotlannrn rannrkko saanut prtaa kulta tukootit ominaan, ainakin toistaiseksi.

C-luokka (Oikeuttaa paineilmalaitteen käyttöön ainoastaan olaisena harjoittelumielessä altaassa tai matlassa vedessä)

valvonnan

1. Hyvä uintitaito, vähintään 500 metriä.

2. Perusvälineiden hyvä hallinta: naamari, evät, snorkkeli.

3. Sukelluskurin omaksuminen.

4. Hengenpelastus 25 + 25 m ia tekohingityksen antaminen.

5. Urheilusukeltajain aapinen tentittävä, kirjallisuus 1 ja 2.

B-luokka (Sukellukset on suunniteltava siten että dekompressiotarvetta ei synny. Kaikki sukellukset suoritettava A-luokan sukeltajain kanssa yhdessä) 1. Paineilmalaitteen toimintaperiaatteen tunteminen . Tentti 3.

2. LaitesukeUuksen perusteet hallittqva. Tentti 4.

3. Laitteen hylkääminen ia vapaa nousu, uusi sukellus ja laitteen päällepukeminen veden alla (syvyys vähintään 3 m). Suukappale ei saa olla varustettu takaiskuventtiilillä tätä koetta suoritettaessa.

4. Kahden sukeltalan hengitettävä samasta laitteesta Ii n.s. "buddybreathing".

A-luokka (Kokenut sukeltaja) 1. 20 tunnin vesistösukelluskokemus.

2. Laitesukelluksen fysiologian tuntemus. Tentti 5 ja 6.

3. Dekompressiotaulukoiden oikea käyttö hallittava. Tentti 7.

4. Kompassisukelluksen hyvä hallinta . .Mestariluokan perusteella.

myöntää

Liiton

johtokunta

anomuksen

ia

ansioluettelon

Luokkavaatimukset suorittanut sukelta!a on oikeutettu käyttämään merkkejä vasemmassa hihassa, alkovarressa seuraavasti: (-luokka: B-luokka : A-luokka: Mestariluokka:

omat nimikirjaimet

1 natsa; natsat ovat 1 x 5 cm 2 natsaa; keltaista neopreenia 3 natsaa; vaaka-asennossa

Tenttien vähimmäisvaatimuksena on seuraava kirjallisuus:

1. Urheilusukeltajan Aapinen, 4. painos 1961 2. Puhalla henkiin, Urheilusukeltaja 6 (1960):12 3. Vesikeuhko, Urheilusukeltaja 8 (1962):4 4. Sukelluksen fysiikkaa ja fysiologiaa, Urheilusukeltaja 7 (1961 ) :8 5. Sukelluksen fysiologiaa 111, Urheilusukeltaja 5 (1959) :7 6. Sukelluksen fysiologiaa 111, Urheilusukeltaja 6 (1960) :8 7. Syväsukellustaulukot (1962) (U.S. Navy Tables 1-5-1-8)

BAUER Maailmankuulu iltalialainen uinti- ja

KORKEAPAINE- KOMPRESSORIT

urheilusukellusvälinetehdas vuotisen

täyttävät sukeltajien

ilmapulloja

kaikkialla

maailmassa. Niitä

m.m. Saksan puolustusvoimat ja Yhdysvaltain laivasto -

käyttävät

.,

suunnittelu-

ja

on

moni-

kokeilutyön

tuloksena kehittänyt valikoiman, josta jokainen löytää juuri itselleen so-

niitä löytyy jopa

Cape Canaveralissa.

pivat välineet moniksi vuosiksi eteenpäin ...

Tehoja 50-1000 1./min. Suurin paine 225 aty.

3- tai 4-vaiheisia, sähkö-, bensiini- tai dieselmoottorikäyttöisiä.

Valmistettuina erikoismuovista AQUATIC-välineet

ovat

erittäin

kestäviä,

kauniita ja mukavia.

Muutamia tieto jo kahdesta mallista:

a~ua lic

KA 13 B 3-vaiheinen, bensiinmoottorikäyttöinen, 2,6 HV, 1 litran pullon täyttö 200 ik :ään kestää 4 minuuttia paino 69 kg.

KA 13 E sama sähkömoottorikäyttöisenä, 2 HV, paino 77 kg

U 1N T 1- J A U R H E 1L USUKELLUSVALINEET

KA 14 B 4-vaiheinen, bens. moottorikäyttöinen, 3,6 HV, 1 litran täyttöaika 2,4 min ., paino 103 kg.

Sukeltaessaan uuden maailmanennätyksen 49 metriä lokakuussa 1960, käytti Enzo

KA 14 E sama sähkömoottorikäyttöisenä, 3 HV, paino 102 kg

Maiorca tietenkin huipputulosyhdistelmää -

AQUA TIC räpylöitä, naamaria ja

snorkkelia.

Suomen edustus: Saatavana hyvinvarustetuista alan liikkeistä.

SUOMEN ILMAPURISTIN OY Tinasepäntie 15 -

Helsinki -

Puh. 77 4 772, 791 341

MAAHANTUOJA

LEKTAROY

RANTATOYRY 4 a 9 HELSINKI PUHELIN 687717

• •• tahansa Työskentelettepä m1ssa

Turvalliset ja miellyttävät sakellukset

NOKIA- sukelluspuvussa Va 1m istu sohjelmaamme kuuluvat sekä kuiva- että märkäpuvut. Aloittelijoille myös räpylöitä 10 naamareita. ~

Suomalainen vesien salaisuuksia tutkiva retkikunta käytti 1959 Kanarian saarilla Enicar-kelloja.

ENICAR

ENICAR Sherpa Dive sukeltaiakello kestää ia

näyttää aina oikeata aikaa Enicar Sherpa Dive -kelloa käyttäneen miehen kertomaa: " Jo enemmän kuiil kaksi ja puoli vuotta sitten saamaani Enicar sukeltajarannekelloon olen ollut erittäin tyytyväinen. Se on ollut ranteessani yötä päivää jatkuvasti. Työni puolesta olen joutunut sukeltamaan sekä kesäettä talviolosuhteissa, samoin se on ollut ranteessani lukemattomissa tulipaloissa .

Vaikka kello on siis joutunut kovien lämpövaihtelujen alaiseksi, on seaina käynyt hyvin.

Palokersantti

Leo Mäkinen Tiedustelkaa kelloliikkeistä ENICAR sukeltajakelloja.

Kuvan osoittama malli 18.540:KESTÄVÄÄ TARKKUUTTA -

VAATIVISSA OLOSUHTEISSA

S1EBE G0 RMAN & C0 Ltd Chessington, Englanti

Maailman vanhin sukellusalalla

A

EVERYTHING FOR SAFETY EVERYWHERE

Meiltä on helppo valita! televisiot radiot magnetofonit kotitalouskonee: ompelukoneet grillit silitysraudat sähkövuoat

SKOLAX OY

valohoitolamput

Ulvilantie 29/ 1 puh. 45 18 38

parranaiokoneet ym.

... >< 0

a.

111

-

TRAVACO-LABORATORIES, BOSTON, tuotteet:

MARINE-TEX, kovaa

CAULK-TEX, venyvää

-

LIQUID-TEX nestemäisiä

Vene-, auto- ym. korjauksiin, Epoxihartsi-korjausainetta, myy Helsingissä:

lns. H. Tötterström, Pengerkatu 30 A 7.

Puh. 777 470

T: m i P. TASSBERG Ulvilantie 29/1 -

Puhelin 453 463

U R HE 1LU S U KELTAJAN erikoisliike amatööri- ja ammattikäyttöön soveltuvia korkealuokkaisia

SUKELLUSVÄLINEITÄ neoprene märkä- ja kuivakumipukuja

Neopreneä myös metrittäin Sveitsiläisiä PAINEENKESTAVIA KELLOJA ym. ym.

~omec· ~y-Ab Huopalahdentie 16 B 6 48 5817 -

HELSINKi

varmuus ennen kaikkea • • • liikkuessanne veden alla haluatte tietenkin, että kaikki laitteenne toimivat herkästi ja turvallisen varmasti - CYKLON hengitysventtiili on kansainvälisesti tunnetun ruotsalaisen tehtaan korkealuokkainen valmiste, jonka m.m. Ruotsin ja Amerikan laivastot ovat vaativissa kokeissa hyväksyneet.

CYKLON hengitysventtiili on markkinoiden monipuolisin: - liitäntämahdollisuus useimpiin markkinoilla oleviin kokokasvonaamareihin, ilmanottomahdollisuus suoraan pinnalta, jäätymissuojus talvisukellusta varten.

N EPT 0

-

MÄRKÄPUKU

korkealuokkaisesta amerikkalaisesta neoprenekeinokumista valmistettu urheilusukeltajan ihannepuku kestävällä nylonspiraalivetoketjulla takin erikoisleikkauksen ansiosta erittäin istuva.

Tutustukaa myös muihin välineisiimme sekä maksuehtoihimme.

T ö T T E RS T Rö M & C o.

Pengerkatu 30 A, Helsinki -

NOPEASTI PINNAN ALLE, KUN PAINOT OVAT BERA-KOVALYIJYÄ

0 Y B ERA A B

Helsingin pit. kk.

Puh. 822 909

SUPER CIRANO & BUCHER vertaistaan vailla oleva naamari-räpyläyhdistelmä, jolle kansainvälisissä sukelluspiireissä annetaan arvoa.

puh. 777 470