Urheilusukeltaja 1972 14

3 KOVAA ...

ur

SUKELTAJILLE JOTKA VAATIVAT PARASTA 1. AIR-MATIC 300 REGULAATTORI HENGITYSREGULAATTORI JOSSA ON KAIKKI HIENOUDET VARAILMALAUKAISIJASTA ALKAEN JA JOKA ON TESTATTU (8. 12. 71) SEKÄ SYVYYS- ETTÄ TALVISUKELLUKSEEN (ILMAN JÄÄTYMISSUOJUSTA) P 0 1K K E U K SE L L 1SEN LOISTAVIN ARVOSANOIN. MAX. KÄYTTÖPAINE 300 ATY. TAKUU 2 V.

2. HE 30 TF ALUMINIPULLO PULLO JOKA El RUOSTU EIKÄ SYÖVY EDES 10 °/o SUOLAVEDESSÄ JA JOLLA ON ELINIKÄINEN TAKUU. (TESTATTU 300.000 TÄYTTÖÄ) PULLO ON LISÄKSI ANTIMAGNEETTINEN, KELLUVA SEKÄ KELTAISEKSI LAKATTU. TILAVUUS 9,4 LITR., 200 ATY.

3. SUPERFLEX MÄRKÄPUKU PUKU JOKA ON VALMISTETTU LÄMMÖNERISTYKSELTÄÄN YLIVOIMAISESTI PARHAAKSI TUNNETUSTA KS-200 UMPISOLU NEOPRENISTÄ NYLONKUDOKSELLA. PUVUSSA ON NIKKELIHOPEA VETOKETJU, HAARALÄPPÄ TAITTOLUKOILLA JA KÄVELYPOHJA SUKAT. PAKSUUS 6 MM (1/4"), TURTLE KUVIOINTI. "10 VUOTTA SUKELLUKS·EN HYVÄKSI"

NEPTOSUB

OYAB

TEHTAAN ATU 13, 00140 HELSINKI 14 PUHELIN VAIHDE 627 770

~·-~.

•

1972 N:o 14

Sukeltajien hyvät suhteet museoon ovat ensiarvoisen tärkeät. Osallistumalla tähän työhön osoitamme, ettemme ole hylkyrosvoja. Myöskään alokkaiden koulutuksen kannalta yhtä edullista tilaisuutta tuskin pian tulee.

rheilusukeHaja 1'ÄÄTOJHIT'1'A-JA ~ ANTTI .SAÅ~N.!.O OC . .JA&.-"1AlUNTI1:. .2. A .:Z."f TA'PtOJ..A T .. ITTO 2 'P11lktcO .SAA ..N JG KAN.SI t(VVÅ: 1t. TCiTT .... aT'R.ÖH

1972 N:o14 ruk. J.f6,6G0

On siis välttämätöntä, että me kaikki, niin aloittelijat kuin kokeeneetkin, käymme joukolla työhön käsiksi. Mitä enemmän on tekijöitä, sen vähemmän tulee työtä yhdelle. Nyt vaaditaan hyvää joukkohenkeä. Sama koskee myös operaatio Yallisaarta, jota jatketaan viikonloppuisin heti leirin jälkeen.

Tervetuloa Kotkaan - työleirille.

Antti Saarnio

URHEILUSUKELTAJA KEVÄÄLLÄ 1972 Tämän kesän tavallisesta poikkeava kesäleiri on jo ehtinyt herättää keskustelua ennenkuin se on pidettykään. Nii IIe, jotka eivät vielä 0 Ie kuu Jleet mistä on kysymys, muutama selityksen sana. ' Leiri tulee olemaan kaksoisleiri. Toinen puoli syntyy ns. hupileiristä ja toinen- s~ tärke~ puoli- ty~leiristä. Hupileirille ovat kaikki sukeltajat tervetulleita. Hedle tullaan 1ärjestämään kaikenlaisia asiaankuuluvia sukellusja kalastusre:.~i~ •. ~öitä r~t~iä tullaan Järjestämään säästä ja tarpeesta riippuen 1 -2 pa1v1ttam. llta1sm kuuluu t1etenkin leirinuotio asiaan. Nii·lle jotka haluavat nauttia yksinomaan leirinuotiosta, eivätkä lainkaan sukella', varataan tel ttapaikat riittävän kauas niistä jotka nukkuvat öisin.

Työleirille saapujat sensijaan kutsutaan nimeltä ja heidän ilmansa ja ruok.ansa maksetaan museon varoista. Tästä hyvästä työleiri löin en suostuu suontt~maan edesmenneen fregatti Nikolain tutkimustyötä museon valvonnan ala1sena. Työleirillä on samalla tarkoitus kasvattaa uutta sukeltajapolvea lähettämällä alas aina parittain tuore sekä kokenut sukeltajao Tähän saakka järjestely tuntuu oikein hyvältä eikä kritiikki olekaan kohdistunut siihen. Soraääniä on kuulunut työntekoa vastaan. Työleirille läht~m istä arastella.an. :ä Iloinen suhtautuminen tärkeään arkeologiseen t~tk.mukseen on ku1tenkm kaikkea muuta kuin sukeltajalle sopivaa, olkoonkm .että olemme vain harrastelijoita. Työnteko ei varmasti aina ole pelkkää h~v1a, mutta tämä työ on tehtävä tänä kesänä, sillä väylä, jolla Nikolai on, aJotaan seuraavana kesänä ruopata.

2

SISÄVESIHYLKY Tampereen urheilusukeltajat ovat tienneet jo kauan, että Näsijärven Kaiharin lahdessa on ehkä Suomen ainoa sisävesiin uponnut purjelaivan hylky. Se on uponnut vuoden 1870 paikkeilla ja on ollut sellainen tyypillinen kaksimastoinen jaala, jolla kuljetettiin viime vuosisadalla halkoja, suolaa, tervaa ja muita tällaisia lasteja sisävesillämme. Uppoamispaikka on merkitty merikorttiinkin. Kun muuan kerhoon kuulumaton sukeltaja hylyn löysi (hinaamalla yksinkertaisesti kiveä veneen perässä pohjaa pitkin) osoittautui se olevan huomattavasti eri paikassa kuin mitä merikortti kertoi. Löytäjällä (Esko Jokinen) ol~ tavaton onni, sillä urheilusulkeltajat olivat haravoineet alueen sukeltamalla moneen kertaan löytämättä sitä. Syksyllä 1970 Tampereen kerhon puheenjohtaja Kivikoski ja Jokinen kävivät katsomassa alusta sukeltamalla. Syvyys oli paikalla 16 m ja näkyvyys ilman lamppua nolla. (Näsijärven vesi on niin saasteista eteläpäässään, että näkyvyys loppuu tykkänään yli viiteen metriin sukellettaessa.)

Koska heillä oli aikaa vain rajoitetusti ja valaisimien (tavalliset sukeltajan käsivalaisimeJ) tehot riittämättömät (lampulla näki vain n.

50 cm:n pituisen kapean kiilan) 1 he eivät voineet tutkia hylkyä pitempään. He huomasivat kuitenkin aluksen olevan lähes täysin ehjä.

3

ja tutkimme tarkemmin sitä. Emme kuitenkaan välineiden (köydet jne) puutteen vuoksi saaneet siitä vieläkään täysin yhtenäistä kuvaa.

Päätimme vielä palata hylylle mitataksemme sen ja piirtääksemme siitä mahdollisesti kuvan. Hämeen museo olisi ollut kiinnostunut sen valokuvaamisesta, mutta se on tietysti aivan toivotonta veden läpinäkymättömyyden johdosta.

Kaikesta huolimatta hylky oli elämys tällaisille sisämaan urheilusukeltajille, joiden mahdollisuudet "oikeiden" hylkyjen näkemiseen ovat varsin vähäiset.

Timo Vikman

KÖYSIMERKIT SUKELLUKSESSA Jokinen kertoi hylystä myös minulle ja pyysi mukaansa sitä katsomaan.

Kevät-talvella 1971 lähdimme paikan päälle. Jokinen oli tietysti linjoittanut paikan rannalta käsin ja näiden perusteella porasimme reikiä jäähän, joista laskimme pohjaan painon aluksen löytämiseksi.

Linjat olivat kuitenkin jonkin verran pielessä ja niinpä jouduimme poroamaan ainakin viisikymmentä reikää, ennenkuin "indikaattorimme" osoitti jotakin kovaa olevan alla. Mittasimme hylyn leveyden ja pituuden "koettelumenetelmän" avulla. Pituudeksi saimme n. 23m ja leveydeksi 4 m. Sahasimme jäähän avannon ja minä laskeuduin köyttä pitkin alas aluksen partaalle. Pimeys oli täydellinen. Lampulla näki vain puolisen metriä eteensä, kuten Jokinen ja Kivikoski olivat kertoneet. Kiersin hylyn ympäri parrasta pitkin ja totesin sen laitojen olevan aivan ehjiä ja puun kovaa. Vain toinen pää aluksesta oli jonkin verran rikkoutunut. Mukanamme oli Jokisen valosysteemi, jossa auton umpio oli yhdistetty pitkällä kaapeliilo avannon reunalla olevaan akkuun. Tällä valoneuvoilo näki jo varsin hyvin (n.

2 m) ja erityisesti yleiskuvan muodostaminen hylystä kävi helpommaksi. Jokinen kävi alhaalla minun jälkeeni ja toi sieltä mukanaan parrun pätkän, jotta olisimme tarkemmin voineet todeta millaisessa kunnossa aluksen p~uosat olivat. Mitään irtotavaraa hylystä ei löytynyt, koska ennen sen uppoamista kaikki irtain omaisuus oli kuuleman mukaan ehditty siirtää rantaan. Kävimme vielä aluksella syyskuussa 1971

4

Merkki

Avustajan antamana

Sukeltajan antamana

1 nykäys

Miten asiat sujuvat?

Laske tai olen pohjassa. Vastauksena: kaik-

---------------------------------------------~1-~~i~~-----------~-~~~~~----------------~~i~----------------~~i~---------------­

~-~~~S!~----------------I~J~_y_l_?~------------~~c!'!.!':i_!l~!..Y..I.?~:.----~-~~~~~}~1-~s~~~J:i~--------------------------~'!_t~!'::!!~l---------Ravistus

Huomio

Suoritettu

-----------------------------------------------------------------

~~~~s!~~j~-~!l.l'!<EY~--------M=~=-o_i,~<~~J~~-------!-i~<!'!.J~~~ä_C! ________ _

~~~~s!~~j~-~_!ly!<_9y~~ä_______ M~~~-~~s~!"~~L'~------------------------Ravistus ja 3 nykäystä

Käänny takaisin

Löysä sisään

Ennen merkin antamista on aina varmistauduttava, että sukelluskäydessä ei ole löysää. Muutoin merkin saattaa käsittää väärin.

Nykäyksellä tarkoitetaan voimakasta ja kohtalaisenhhidasta vetoa sukellusköydestä noin 0,5 m liikkeellä. Suuremmissa syvyyksissä on vetojen oltava pitempiä ja voimakksmmpia.

Ravistus on sarja lyhyitä ja nopeita vetoja.

Viestin saajan on aina toistettava saamansa merkki. Osoittaakseen ymmärtäneensp merkin.

5

SUKELTAJAN KÄSIMERKIT Kuva 1:

OK, kaikki hyvin (huomautus tai kysymys).

Tässä on 8 pakollista kansai_nvä 1istä käsimerkkiä. Ne ovat pienin määrä, joka on tunnettava voidakseen vaihtaa tietoja veden alla.

Kuva 2:

Mene ylös, olen menossa ylös.

Kuva 3:

Mene alas (sukella), aion mennä alas.

Hu o m.

Merkkejä on käytettävä huolellisesti sekaannusten välttämiseksi. Se, ettei saa vastausta merkkiinsä, on tulkittava merkiksi siitä, että (naapurilla) jokin on vinossa.

Kuva 4:

Olen varailmalla.

Kuva 5:

En saa varailmaa auki (tai), avaa varailmani.

Kuva 6:

Jotain vialla (huomautus tai kysymys).

On olemassa muitakin merkkejä, jotka ovat omalla kohdallaan hyödyllisiä. Ne kannattaa kuitenkin sopia erikseen ennen sukellukselle lähtöä.

Sensijaan tässä esi·tetyt merkit on jokaisen osattava ulkoa.

Kuva 7:

Hätä (uupunut) pinnassa

Jos käyttää joitakin etukäteen sovittuja erikoismerkkejä, tulee niiden olla sellaisia, ettei niitä sekoiteta näihin.

Kuva

a:

Kuva 9:

Minulla ei ole enempää dmaa.

1 ima

ioppuu (nyrkillä rintaan, käytetään vain Suomessa)·

Kovan gelin pa ·sto.

Airamin kultakuorinen on tarkoitettu laitteisiin, joiden virrankulutus on suuri tai keskisuuri.

Kuten transistoriradioihin ja nauhureihin.

Tai levysoittimiin.

Tai parranajokoneisiin ja filmikameroihin.

Tai nykyaikai~iin, liikkuviin leluihin.

Kultakuoren alla on tasaisesti virtaavaa voimaa enemmän kuin tavallisessa paristossa.

Kovaan käyttöön Airamin kultakuorinen.

.AIR.AM - maailmankuulu suomalainen

7

LOPUN ALKU HARPPUNO INNILLE

Monet yksityiset URHEILUsukeltajat ovat jo kauan sitten esittäneet vastalauseensa hillittömästi Ieviäväiie sukelluskalustukselle ja varsinkin laitteen avulla tapahtuva kalastus on ollut, jos ei kiellettyä niin ainakin halveksittua kehittyneissä maissa • .Myös koko touhulle on esitetty vastalauseita ja pidetty kameran avulla tapahtuvaa kalastu!/metsästystä paljon mielekkäämpänä kuin tappamista - tappamista silloin kun ei varsinaisesti ole nälkä ollut kyseessä. Joka kaloja hankkii niitä syödäkseen, joko onkimaHa tai harppunoimalla, sille harvoin on kulmia rypistelty. Kilpailumielessä tapahtuva päämäärätön ja summ ittainen joukkoteurastus on ollut arvostelun kohteena ja niitä kilpailijoita minäkin kiroilin viime kesänä Vänössä, kun tyhjentelin leiriä siivotessa mätiä haukia roskatynnyreistä ja niiden vierestä. Oli eri kivaa kantaa tikun nenässä nuotioon viikon verran heinäkuun helteessä muovipussissa ollutta kalaa - ja kivalta tuntui sen kärykin vielä pitkään nuotion vieressä.

Aloite Mannermaiset sukeltajat ovat nyt ryhdistäytyneet Länsi-Saksan liitto etunenässä ja julkaisseet viime kesänä nimekkäiden sukeltajien ja luonnontieteilijöiden 11 Manifestin sukelluskalastuksen vastustomiseksi ".

Ensimmäinen allekirjoittaja on Hans H a s s 1 jonka vedenalaista kokemusta kenenkään ei tarvinne epäillä. Vetoomus sisältää: 1. Kaikkien vedenalaisen urheilun alalla toimivien järjestöjen luopumisen mekaanisten vedenalaisten aseiden käytöstä; 2. Näiden mekaanistenvedenalaisten aseiden valmistajien, kauppiaiden ja jälleenmyyjien vapaaehtoisen luopumisen tästä valmistuksesta ja kaupasta; 3. Kaikkien maiden lakiasäätävien elim ien sellaisten lakien ja asetusten antamisen, joilla kielletään tä.llaisten aseiden valmistus, välitys ja kauppa.

Hans Hass"'in allekirjoittamaan vetoomukseen yhtyvät: Tri Herman Heberlein, Sveitsi; Prof. 1r a n a e u s Ei b 1- Ei b e s f e 1d t, Saksa; Ludwig Si llner, Saksa (Delphin) Horst Las k o w s k i , DUC Berl in Hans -Joachim Bergann, L-Saksan Liiton presidentti Jens-Peter Poulsen, L-Saksan Liiton kunniapresidentti Karl Viertel, Saksa, Delphin

Sähkösanoma Jotta tämä sukelluskalastusta vastustava julkilausuma heti tulisi laajojen sukelluspiirien tietoon, lähetti ryhmä Hass"'in allekirjoittaman sähkeen Cousteau 'IIe: JACQUES-YVES COUSTEAU LES REQUINS ASSOCIES 1&, RUE BEFFROY 92 - NEUILLY/FRANCE RAKAS KOMENTAJA COUSTEAU PISTE CMAS:n PRESIDENTTINÄ PYYDÄN TEITÄ LUOPUMAAN VEDENALAISEN KALASTUKSEN MAAILMANMESTARUUSKILPAILUISTA JA SITEN MYÖTÄVAIKUTTAMAAN SIIHEN PILKKU ETTÄ CMAS VETÄYTYY NÄIDEN JA NIITÄ VASTAAVIEN KILPAILUJEN SUOJELEMISESTA PISTE PYYDÄN TEITÄ JÄSENEKSI KOMITEAAN PILKKU JONKA TARKOITUS ON AIKAANSAADA MAAILMANLAAJUINEN VEDENALAISTEN ASEIDEN VALMISTUS- JA MYYNTIKIELTO - KÄSIKEIHÄSTÄ LUKUUNOTTAMATTA PISTE TUNTEENOMAISET TAI TALOUDELLISET SYYT EIVÄT OLE JOHTANEET MEITÄ TÄHÄN PÄÄTÖKSEEN VAAN VAKAUMUS SilTÄ PILKKU ETTÄ VEDENALAINEN URHEILU PILKKU JOTA ME KAIKKI RAKASTAMME PILKKU TUHOAA PERUSTANSA PISTE , MIKÄLI NOPEISIIN TOIMENPITEISIIN El RYHDYTÄ PILKKU HÄVITETÄÄN ELÄVÄT KALAT KAIKKIALTA RANNIKOiLlA JA RIUTOILTA KUTEN JO MONISSA KOHDISSA ON TAPAHTUNUT PISTE KUNNIOITTAVASTI HANS HASS 9

8

Tässä on luonnollisesti runsaasti miettimistä Ranskan ja Italian Liitoille, sillä siellä sekä johtohenkilöt että koko sukellusaatteen kannatus on perustunut harppuunateollisuudelle. Silloin vielä, kun Torbjörn Hagman oli Pohjoismaitten edustaja maailmanliiton, CMAS"'n hallituksessa, kertoi hän palattuaan pitkiä juttuja siitä, kuinka raudankova sukellusvälinekaupan edustC!jien "kopla" hallitsi maailmaliittoa eikä halunnut juuri kallistaa korvaansa muulle kuin kalastukselle, vaikka "tekniset maat" pitivät sukellustekniikan ja -tutkimuksen tärkeyttä CMAS:n toiminnassa ensiarvoisena.

Vastustamisliitto Ju Iki lausuman seurauksena perustettiin Berliinissä marraskuussa 1971 "Yhdistys mekaanisten vedenalaisten aseiden vastustamiseksi". Liiton perustajiin kuuluvat edellä mainitut manifestin allekirjoittajat, joista Saksan Liiton kunniapresidentti Jens-Peter Paulsen on myös CMAS:n hallituksen jäsen ja niin muodoin voi esiintuoda aatetta myös CMAS:n ranskalais-italialaisvoittoisessa johtokunnassa.

Päämäärät Saksan Urheilusukeltajain Liitto julistaa päämäärikseen, silläkin uhalla, että jäsenmaat hylkäisivät CMAS:n 1.

2.

3.

4.

5.

Julkisen VA-kalastuksen halveksunnan, koska se ei vastaa nykyistä käsitystämme sukeltamisesta.

IVerenrantavaltio iden läheisen yhteistyön yleisen VA-kalastuskiellon ja harpuunien valmistuskiellon aikaan saamiseksi.

Meren teollisuusjätteillä, tankkilaivoilla ja viemäreillä tapahtuvan saastuttamisen estäm isen.

VA-luonnonpuistojen perustamisen, puistojen, joissa "suveniirienkin 11 keräily on kielletty.

VA-kalastuskilpai lujen suojelemisesta luopuminen.

"Tätä pidämme CMAS:n arvoisena tehtävänä, sillä vaikka CMAS jo vuosia sitten "julisti meren omaisuudekseen", on tällä julistuksella mielestämme ollut vain symbool isen teon arvo 11 •

Ora Patoharju

10

Suuren maailman tuttava ·-Suunto Oy S omestavalmistaa kompasseja sukeltajill8 myös Australiaan ja USA:han.

1

.1

Tämä sukelluskompassi - Suunnon SK-4 on juuri se, joka mm. USA:n urheilusukeltajien käytössä on nykyisin hyvin suosittu.

Se on korroosiota kestävää mustaksi eloksoitua kevytmetallia . Kompassin itsevalaisevat selvät merkit ovat myös pimeässä hyvin luettavissa.

SK-4:n pa ineenkestävyys on todettu aina 5 kilometrin syvyydessä saakka.

Eikä suolaisinkaan vesi pääse turmelemaan tätä täydellistä sukelluskompassia, koska··se rei'itysjärjestelmänsä ansiosta voidaan läpeensä huuhtoa puhtaaksi merisuolasta.

Sukelluskompassi SK-4 voidaan joko kiinnittää ranteeseen tai suunnistamista varten - kestävään valkoiseen suunnistuslevyyn.

Sukeltaessanne Suunnon SK-1:1. mukananne suunnistatte maailmankuulun Suunta-tarkkuuden turvin.

JUKAN TURINATA

koiraat. Ääni syntyy lihasten vaikuttaessa pingoitettuun uimarakkoon. Ääni muistuttaa kurlausta. Kala aiheuttaa parvissa liikkuessaan lakkaamattoman, tuntikausia, jopa koko yön kestävän kumean äänen. Karmean tuntuisena se kohoaa syvyyksistä.

Ymmärtääkseni tällainen sukulaiskoJa on jo kauan elänyt keskuudessamme.

Se sikiää yleensä tarttumalla esim. kitaraon ja ääntä riittää tuntikausia, jopa koko yön.

Terve taas oi toverit. Leiri on sitten siellä, missä kalat ei viihdy ja VAkalastajat kärsii. No, leiri on aina leiri ja joukollahan me sinne ryntäämme, surut pois ja rojut mukaan.

Useiden tiedustelujen ja soittojen takia ilmoitan että: Kalakilpaan pääsee mukaan kuka tahansa liiton jäsen ja mukaan voi tulla myös pelkällä pusero, sukat, huppu -yhdistelmällä, mutta sinne jäätyy.

Jos haluaa pysyä terveenä, hankkii myös housut. Painot kunkin oman tarpeen mukaan, mutta ei liikaa, sillä kilpailu ja uintimatkat ovat pitkät.

Alkuun ehdoton kielto: Meriarkeologia vetää paikalle noita ns. työsukeltajia. Ne on kiellettyjä kohteita, eli sormi pois liipasimelta ja varmistin päälle.

Kaikki mahdolliset tiedustelunne voitte lähettää toimitukseen päätoimittajan osoitteella. Kuoreen merkintä "Jukka vastaa" -osasto.

Ja kato: Kaikkeen vastataan (kynekologja ei ole mun vahvimpia puoliani).

Kielletyn olion tavat ja tuntomerkit: YLEENSÄ MUSTA, viihtyy pohjan tuntumassa hirveässä lautaröykkiössä. Pinnassa nenä ja silmät punaiset, pohjassa kaamea kiilto si lm issänsä, hirveä tempo päällä, tonkii 1 tökkii 1 vahtii ettei muut lajinsa oliot tuppaudu liian lähelle, kantaa, jemmaa ja hakee myöhemmin. - Siinä tärkeimmät.

Terveisin Jukka

Sitten pikkuhiljaa asiaan. AHVEN: (Perca Pluviatilis). Etummainen selkäevä on piikkiruetoinen ja se takimmainen on pehmeä. Selkäpuoli on mustanvihreä ja sen kyljissä on 5-7 tummempaa raitaa. Vatsapuoli on puolestaan vaaleahko. H u o m. Työsukelto jaa huomattavasti pienempi. Kaloistamme se on ehdottomasti yleisin, sitä on jopa tunturikoivuvyöhykkeellä Utsjoella. Se syöpöttelee matoja, äyriäisiä, hyttystoukkia, mätiä ja tuoreita pikkukaloja.

Suurin mun tietämäni affena oli 54 cm ja painavin 3,5 kg eli 190 g enemmän kuin suurin viimevuonna tietoon ilmiannettu salakala.

Tämmöisiä nää meidän kalat, mutta Länsi-Intiassa on semmoisia Meriaffeneja kuin Juutalaiskalat 6 270 kg kipale. "Montako herralle sais olla, jos vaikka syötäis tänään kotona affenkeittoa?"

Tuli tässä mieleen, kun meidän kerholla ei ole kalamaista tunnusta, niin ajattelin ehdottaa Merikuhan lajiin kuuluvaa rumpukalaa (Pogonias chromis). Tuntomerkit: Sillä on useita pieniä viiksisäikeitä leuan alla. Se on pohjakala. Nimensä se on saanut ääntelykyvystään. Parhaiten ääntelee

12

13

MILLOIN VIIMEKSI? Sukellusturva II isuus muodostuu monesta pienestä osaseikasta, --jotka takaavat turvallisen ja autuaan sukelluksen. Yksi noista osaseikoista on kiistämättä laitteen kuntoisuus, joka liian usein unohdetaan tai ollaan siihen nähden välinpitämättömiä.

Usein kuulee sanottavan tähän tapaan: "On se kumma, että täö vehe antaa taas vettä suuhun, vastahan täö kolme vuotta sitte huollettiin 11 • Jos regu laattorin huolto on jäänyt tekemättä kolmen vuoden ajan, niin varmaankaan ei olisi mikään ihme, jos sisältä löytyisi sammakko. Olisihan sillä ihenteelliset mahdollisuudet elää hiekassa, mudassa ja raikkaassa merivedessä. Luulisin myös, että tällaisella regulaattorilla sukellettaessa kylmissä olosuhteissa sammakko jäätyisi ja ilmansaanti ehtyisi.

Et kai Sinä vain kuulu tähän edellämainittuun ryhmään, joka pyörittelee regulaattoriaan sukelluksen jälkeen rantahiekassa ja heittää sen sitten kassiin odottamaan seuraavaa sukellusta ilman hoitoa? Tällaisella menettelyllä vaarannat oman henkesi, mutta ennen kaikkea sukelluskaverin hengen. Regulaattorihan on vain mekaaninen laite, joka pienimmästäkin epöpuhtaudesta tai viasta voi mennä epökuntoon. Turvallisuuden takia on välttämätöntä, että regulaattori huolletaan kerran vuodessa asiantuntevassa paikassa. Ei itse, jollei o Ilo täysin tietoisia regulaattorin huollon ja rakenteen perusteista. Varsinkin uimahallien vesi syövyttää huomattavasti nopeammin kumiset kalvot kuin merivesi. Olisi syytä aina tarkistaa kalvojen kunto hallikauden loputtua.

6.

Sukelluksen jälkeen on regulaattori huuhdeltava paine päällä makeailo vedellä. Suolavesi hapetuttaa sisäosia haihtuessaan.

7.

Siliconi spray-suihku silloin tällöin estää hapettumista ja pidentää kalvojen ikää.

Muistathan, että sukellettaessa henkesi on suureksi osaksi regulaattorin varassa, joten kannattaa huoltaa ja pitää se hyvässä kunnossa.

A. Parma

SIELTÄ TÄÄLTÄ

Jos haluat lisätä sukellusturvallisuutta niin:

l.

14

Söi lytä regu laattori si IIe varatussa kotelossa, jossa se ei vahingoitu eikö likaannu. Koteloon voidaan sijoittaa välttämättömät työkalut ja varalla olevat o-renkaat.

2.

Tarkista ennen sukellusta regulaattorin toim into hengittömö llä.

3.

Tarkista, ettei liitos vuoda. Pienestä vuodosta syntyy usein suuri.

4.

Regulaattori tulee säätää tarpeeksi herkä IIe, sillä koskaan ei tiedä millaisten ponnitelujen eteen joutuu.

5.

Kylmissä olosuhteissa sukellettaessa on regulaattori aina huollettava ja trimmattava oikein, jolloin estetään sen jöötym istä.

SPORTDUl KER-Iehti julkaisee kansainvälistä luetteloa euroopan i lma-asem ista ja dekompressiokammioista. Noin 100 sivuinen kirja ilmestyy vuosittain· Kolmas painos on valmis huhtikuun lopussa. Henkilöitä, jotka haluavat saada itselleen kirjan, pyydetään lähettämään nimensä ja osoitteensa lisäksi kansainvälinen 9 floriinin maksumääräys osoitteella: B.0. Box 1341 1 Amsterd51m 1000.

Kirja saapuu paluupostissa.

15

NEMROD

KAIKKIEN AIKOJEN SUURIN VA- KOE

ELTA

KAHDEKSANMILJOONAA HOLLANTILAISTA ELÄÄ MERENPINNAN ALAPUOLELLA Hollantilaisten taistelu merta vastaan on saanut heidät kehittämään erikoisen vesirakennustekniikan. Tilanteen ymmästää, kun ajattelee, että n. 60% maan väestöstä, eli 8 miljoonaa henkeä elää ja työskentelee kirjaimellisesti "merenpinnan alla" ts. kuivatuilla seuduilla, jotka voivat olla jopa 6 m merenpinnan alapuolella.

Esimerkiksi Amsterdamin lentokenttä Schiphol on tehty kuivatun järven pohjalle ja se on 4 m merenpinnan alapuolella •

• • • La Cite Amphibie Gustaf Rönnholm kirjoitti raportissaan Urheilusukeltajalehdelle no 12 OCEANEXPO'sta: "Viimeisestä takanurkasta löytyi kaksi sinisilmäistä arkkitehtia, jotka olivat suunnitelleet hyperbaarisen vedenalaisen "Futuro "soikioelementeistä (suomalainen keksintö) kootun lomakylän rakennettavaksi Korsikan ja Sardinian välillä olevaan salmeen 0-7 metrin syvyyteen. Jkkunallisia vedenalaisia huoneita olisi 800 ja alimmassa tasossa aukot 1 joista pääsisi sukeltamaan.

He vain odottivat, että joku halukas rahoittaja sattuisi paikalle. n Gurus on nyt lähettänyt minulle koko suunnitelman piirustuksineen ja se on aika valtava: Kahden ranskalaisen arkkitehdin, Francois Lacroix'in ja Laurent Verdeaux'in diplomityö arkkitehdin arvoa varten, hyväksytty 30. 3. 1971, 100 sivua tekstiä, 23 yleisplanssia ja 51 detaljipiirustusta o Tekijät näyttävät paneutuneen ensin kysymyk:.. seen, miksi ja miten asua veden alla ja vastausten perusteella lähteneet kehittämään suunnitelmaansa vedenalaisesta kaupungista, Ia cite amphibie.

Diplomityö on halukkaiden nähtävänä o

• • • Portugalilainen VA-valokuvauskilpailu Portugalin Sukellusliitto on lähettänyt kutsun ·~0 Kansainväliseen MeriValokuvaus-Salonkiin" Lissabonissa. Kuvien on oltava perillä viimeistään 5 o6. 1972 o Tarkemmat tiedot toimitukselta o

16

2-vaihe / r11yötävi r!~_//

Ka!YQ ....-//

UUSI 2-vaihe myötävirta regulaattori.

Laadun takaa 5 vuoden takuu.

Toimitetaan myös kierreliittimellä.

Varastoemme uutta tavaraa.

on

saapunut

Kannattaa käydä katsomassa.

OY-AB Huopalahdentie 16 B - Helsinki 33 puh. 48 58 17 ja 48 58 27

SUKELLUSKERHOJA SUOMESSA Kerhoesittely

CLUB

AQUARIUS

RY.

Kotipaikka Tampereen kaupunki.

Perustamisajatus v. 1959.

Toimi aluksi Tampereen Urheilusukeltajat -nimisenä.

Hyväksyttiin yhdistysrekisteriin 5 .6.1964 CLUB AQUARIUS -nimisenä.

Hyväksyttiin Suomen Urheilusukeltajain liitto ry:n j~seneksi v. 1965.

Harjoittanut koulutustoimintaa v. 1964 alkaen.

Yhteistyö ja avunantosopimus SPR:n ensiapuryhmien ja vapaaehtoisten etsintäryhmien kanssa.

P. Rako Ia kokeilemassa omatekoista kamerakoteloa. Hyvin toimii.

Puheenjohtaja Heikki Kivikoski Pirkankatu 27 A 8 33230 TAMPERE 23

Laivan nostoa

18

Tuote-esittelyä.

19

Äiti, hankkisit sinäkin

SUKELLUS MERIBIOLOGIAN APUVÄLINEENÄ OSA 2

GIRLING iskunvaimentimet. olisi Matkanteko turvallisempaa ja eväätkin säilyisivät paremmin.

Ilkka Luotamo

Helgolandin vedenalaisen laboratorio n ohjelmaan kuului mm. seuraavantyyppisiä tehtäviä: 1. Biologisesti tärkeiden porometrien mittauksia, kuten pohjanläheisen vesikerroksen lämpötilagradientti, pohjanläheisten vesikerrosten virtausnopeus ja suunta, veden sameuden rekisteröinti eri vuorovesivaiheissa, valaistusmittauksia pohjanläheisissä vesikerroksissa.

2. Planktonnäytteiden ottoa ja hiukkaslaskentaa vuoroveden eri vaiheissa.

3. Näytteenottoa laskeutuvista aineksista useina peräkkäisinä päivinä ja saatujen näytteiden analysointia.

4. Mikrobiologisia ja mikrofaunistisia tutkimuksia, kuten sedimentaatioon vaikuttavien kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten porometrien tutkimusta, sedimentin kulkeutum isesta vuorovesivirtausten mukana sekä tämän vaikutuksesta m ikroorgan ism ien levinneisyyteen pohjalla, jatkuvaa steriiliä sedimenttinäytteiden ottoa, jotta saataisiin selville miljöön aiheuttamat muutokset mikrofloorassa. lisäksi tutkittiin steriloitujen sedimenttialojen reko lon isaatiota.

5. Tutkimuksia hummerin (Homarus gammarus) ja erakkoravun (Eupagurus benrhardus) käyttäytymisfysiologiasta, sekä näiden lajien vaellus-, reviiri-, sosiaali- ja seksuaal ikäyttäytymisestä ja vuorokausirytmiikasta. lisäksi kokeiltiin mahdollisuuksia taloudellisesti tärkeiden kala- 1 nilviäis- ja äyriäislajien tarhaamiseksi erityyppisissä vedenalaisissa rakennelmissa.

Pääedustaja:

(}f gl.lctt~- 'OitlJfll

1/6

Lönnrotink. 45, Helsinki 18. Puh. 646 511

Koesarjan päätyttyä todettiin yrityksen onnistuneen sekä tieteellisessä että teknisessä mielessä. Kaikkien akvanauttien terveydentila oli joitakin vähäpätöisiä korvainfektioita lukuunottamatta säilynyt moitteettomana, eikä pi'tkäaikaisen veden alla oleskelun todettu aiheuttaneen mitään psyykkisiä haittoja. Päivittäinen työaika laboratorion ulkopuolella rajoittui ensimmäisinä päivinä vain n. 1 1/2 tuntiin,

21

koska laitteiden asennus ja kokeilu vaati runsaasti aikaa. Koesarjan loppupuolella ylti päivittäinen työaika jo keskimäärin kolmeen tuntiin. Työskentely veden alla oli tehokkaampaa, miellyttävämpää ja vähemmän säästä riippuvaista kuin esimerkiksi jonkin tutkimusaluksen laboratoriossa. To isoa 1ta havaittiin, että tietyntyyppiset tehtävät vaativat jonkin verran enemmän aikaa, sillä laboratorion ahtaus, sukellusvälineiden päällepukem inen ja ri isum inen sekä suorituskyvyn heikkeneminen korkeassa paineessa ja alhaisessa lämpötilassa aiheuttivat omat hankaluutensa. Erityisenä ongelmana olivat alustaan kiinnittyvät merirokot 1 simpukat 1 sammaleläimet ja hydroidipolyypit, jotka kiinnittyivät ~aboratorion ulkopintojen liikkuviin osiin, kuten venttiileihin ja näin aiheuttivat toimintahäiriöitä. Neljän viikon kuluttua koesarjan alkamisesta ei laboratorion oranssinkeltaista väriä enää näkynyt epifaunan alta. Sormenpaksuiset kaapelit olivat pian käsivarren paksuisten eläinkolonioiden peitossa ja huoltopoijuun johtava kaapeli oli saanut simpukoista satoja kiloja 1isäpainoa.

Tulevaisuutta silmälläpitäen havaittiin välttämättömäksi kehittää laboratoriossa tapahtuvaa työskentelyä varten vankkarakenteisia ja korroosionkestäviä instrumentteja. Varsinaisessa kenttätyössä koettiin suurena haittana kunnollisen suunnistusjärjestelmän puute. Sopivin ratkaisu olisi ilmeisesti sonartyyppinen laite, jonka avulla karkea orientoituminen maaston tutkimuskohteisiin ja itse laboratorioon olisi mahdollista veden sameudesta huolimatta. Kenttätyön aikana tapahtuvaa laboratorion ja akvanauttien keskinäistä yhteydenpitoa varten olisi käytännöiHsyysja turva II isuussyistä johtuen kehitettävä nykyistä parempi kommunikaatiojärjestelmä. Kokeen päätyttyä irroitettiin laboratoriosta ylösnostoa varten kaikki kaapelit. Tä II Öin viimeisestä työryhmästä jäi tulematta pintaan kaksi kokenutta ja taitavaa sukeltajaa. Kuolemaan johtaneen onnettomuuden syy jäi tuntemattomaksi ja laboratorio julistettiin väliaikaiseen sukelluskieltoon.

Amerikka loisten toimesta on myös tehty uraauurtavaa vedenalaislaboratorioiden kehitys- ja tutkimustyötä. Vuonna 1969 oleskeli neljä tutkijaa yhtäjaksoisesti kahden kuukauden ajan 15 metrin syvyydessä Karibian meressä sijaitsevassa laboratoriossa, joka oli ristitty Tektit l:ksi.

Projektin ohjelmaan sisältyi mm. biologisia, lääketieteellisiä ja ryhmäpsykologisia tutkimuksia. Miehistön työmäärä oli huolellisesti laskettu siten, että tieteellistä havainnointityötä oli koko ajan niin paljon, ettei minkäänlaisia käyttäytym ishäiriöitä päässyt syntymään.

Tutkijoita tarkkai lti in televisiokameroiden ja m ikrofonien vä 1ityksellä ympäri vuorokauden ja kaikki keskustelut äänitettiin maatukikohdassa. Biologisista työkohteista mainittakoon planktonin vuorokausi-

._.....

22

migraation ja runsauden tutkiminen kymmeneltä eri syvyydeltä. Useiden makroskooppisten levä lajien tuotantoa tutkittiin C 14 menetelmä 1lä. Taloude II isesti arvokkaan hummerin m igraatio- ja 1isääntym iskäyrrqytymistä tutkittiin päivä- ja yöaikaan merkitsemällä satoja eläimiä pienill? radiolähettimillä myöhemmin tapahtuvan paikallistamisen helpottamiseksi. Pienten valikoitujen pohjan näytealojen produktiota tutkittiin useilla eri menetelmillä. Kiinnostuksen kohteena oli myös useiden eri koralli lajien biologia. Kaksikuukautisen ohjelman päätyttyä oli ryhmä hankkinut valtavan tietomateriaalin monilta eri aloilta.

Pelkästään käyttäytymistutkimus tuotti 250 000 digitaalista tietoyksikköä.

Ohjelma jatkui Tektit II :n nimellä seuraavana kesänä, tosin huomattavasti laajennettuna siten, että yhteensä 62 eri kansallisuuksia edustavaa tutkijaa 7 kuukauden aikana oleskeli 14-20 vuorokauden jaksoissa laboratoriossa. Ranska loisilla, kanadaloisi Ilo ja japaniloisilla oli omat vierailevat ryhmänsä ja erikoisuutena voidaan mainita viisihenkinen amerikkalainen naisjoukkue, joka ennakko luu loista huo 1imatta selvisi kahden viikon oleskelustaan loistavasti.

Toinen laaja amerikkalainen ohjelma käynnistyi vuonna 1964 Bermudan vesillä, jossa Sealab l:n nelihenkinen miehistö vietti 59 metrin syvyydessä 11 vuorokautta. Kokeen tarkoituksena oli pääasiassa tutkia keinotekoisen atmosfäärin fysiologisia vaikutuksia elimistöön. Hengityskaasuna käytettiin seosta, jossa oli 4 % happea, 17 % typpeä ja 79% heliumia. Lisäksi miehistö suoritti laboratorion ulkopuolella erilaisten oseanografisten mittausvälineiden asennuksia ja merenpohjan bio logista inventointia.

Koesarja jatkui seuraavana kesänä Sealab II :n nimellä parannetu Ilo kalustolla La JoiJan alueella Kaliforniassa. Tällä kertaa syvyys oli 63 metriä ja laboratoriota käyttivät kymmenmiehiset joukkueet 15 vuorokauden jaksoissa. Projektin johtaja, myös astronautti no tunnettu Scott Carpenter o Ii veden a Ilo yhtäjaksoisesti 30 vuorokautta. Asiaankuuluvien lääketietee II isten ja teknisten tehtävien !·isäksi kuului ohjelmaan runsaasti oseanografisia ja biologisia tutkimuskohteita, kuten fluorisoivalla hiekalla tehdyt kokeet sedimenttien kulkeutumisesta, nosteeltaan neutralisoitujen poijujen avulla tapahtuvaa pohjanläheisten virtausten tutkimista sekä erikoisvalmisteisten instrumenttien käyttöä lämpötilan, paineen ja virtausten rekisteröimiseksi. Varsinainen biologinen puoli käsitti mm. häkeissä elävien kalojen käyttäytymistutkimuksia, kalojen, meritähtien ja rapujen merkintää, kalojen uimarakkojen kaasukoostumuksen ja paineen selvittelyä eri syvyyksillä, merieläimille vastenmielisten ja houkuttelevien hajuaineiden ja ääniefektien tut24

kimista sekä planktonin havainnointia useilla metodeilla eri valaistusolosuhteissa. Ryhmä käytti apunaan koulutettua pullonokkadelfiiniä, joka kuljetti postia ja työkaluja laboratorion ja pintatukikohdan välillä. Hälytyssignaalin kuullessaan delfiini ui pulaan joutuneen sukeltajan luo tuoden tä IIe laboratoriosta ilma letkun.

Sealab 111 alkoi vuonna 1968 185 metrin syvyydessä. Tarkoituksena oli, että viisi yhdeksänmiehistä ryhmää oleskelisi laboratoriossa kukin 12 vuorokauden ajan. Tekni II iset vaikeudet ovat kuitenkin useaan otteeseen lykänneet ohjelman läpiviemistä useaan otteeseen kuukausilla, eikä projektin sujumisesta., juuri ole näkynyt tietoja julkisuudessa. Koesarjojen suunnittelijat ovat kuitenkin optimistisissa lausunnoissaan korostaneet sitä, että mantereita ympäröivän shelffialueen valloittaminen tutkimukselle ja taloudelliselle hyödyntämiselle on mahdollista ainoastaan vedenalaisten laboratorioiden avulla, joissa hitaasti ja vaivalloisesti kerätään talteen kaikki mahdollinen saatavissa oleva tieto. Sealab-kokeiden perusteella ovat tutkijat jo muovanneet merta 1<oskevan Murphyn lain, jonka mukaan kaikki mereen sijoitettava kalusto a) korrodoituu, b) katoaa tai c) tulee merisairaaksi.

Tulevaisuuden näkymiä Tämän hetken käytännöllinen päämäärä kaupallisia ja tieteellisiä tarkoituksia varten on tehokas ja kannattava työskentely 1000 metrin syvyydessä. Abyssaalitasango Ilo 3000-4000 metrin syvyydessä tapahtuvailo sukeltamisella on todennäköisesti vain historiallinen ja kokeiluarvo.

Kilometrin syvyydessä esiintyvät jälleen fysiologiset tekijät rajoittavina, sillä helium muuttuu narkoottiseksi. Uutta inerttikaasua etsittäessä on alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä siirryttävä vasemmalle ja todennäköisesti ainoastaan vety soveltuu tähän tarkoitukseen. Ruotsa loinen insinööri Zetterström suoritti jo parikymmentä vuotta sitten sukelluksia vety-happiseoksella 140 metrin syvyyteen, mutta nykyinen teknologia ja fysiologia ei kuitenkaan vielä pysty käsittelemään vetyseoksia täysin turvallisesti. Eräs mahdollisuus on puhkaista akvanautin henkiterveen pieni reikä ja pumpata sen kautta keuhkoihin sopivasti hapetettua ja puskuroitua Ringerin liuosta. Tämän jälkeen injektoidaan pään sinuksiin jotain kudosystävällistä nestettä ja näin on sukeltaja valmis laskettavaksi neljän kilometrin syvyyteen. Teoreettinen sukellusaika o 1isi kgksi tuntia, eikä ylösnousuun tarvittaisi dekompressiota. Vaikka tämäntyyppisiä menestyksellisiä eläinkokeita onkin tehty, näyttää asetelma kuitenkin utopialta, mutta sitähän oli kyllästyssukelluskin vielä kymmenen vu::>tta sitten. Varsin todennäköinen 25

w

.joo.

'~

3

~1r ~ ~~

\~

tulevaisuuden konstruktio on vedenalaisen laboratorion ja sukellusveneen yhdistelmä, jossa osa rungosta on paineistettu synteettisellä hengityskaasulla kulloinkin kyseeseen tulevaan vedensyvyyteen. Akvanautit voisivat tällöin työskennellä merenpohjalla vaihtelevan pituisia aikoja paineosastosta käsin, joka tarjoaisi normaalin laboratorion edut ja mukavuudet.

-o~

~

x

'~

~ 1

\

~

-o

~

00

3

3

-~ .~

-o-o o- ro

Vl.jl..

;;o

z

~

1~

-

\

-o w

1

·ff

\

0

!!.

1~

9

\ \

•

0 0

90

~

0

N

0

0 0

w

1 1

Jz

\ \ 1

Tekninen valmius syvemmän vesialueen valloittamiselle on siis jo olemasså aivan lähivuosina. Tällä hetkellä yli 20 % . maapallon öljyntuotannosta on peräisin merenpohjasta ja shelffialueelta on löydetty erittäin rikkaita nikkel i-, kupari-, mangaan i- ja kultaesiintymiä.

Toisaalta manneräyrään merkitys proteiiniravinnon tuotantoalueena tulee jatkuvasti kasvamaan. Näiden luonnonvarojen hyväksikäytön päästyä täyteen vauhtiin joudutaan todennäköisesti aivan uudentyyppisten ekologisten ongelmien eteen, joiden selvittelyssä sukeltavalla biologi lla saattaa olla merkittävä osuus •

•• •

Tekn ill isen sukelluksen edistyminen (Taulukon teksti)

Tri Nicholas Flemming on artikkelinsa "Man undet the Sea" (New Scientist 48 (1970) 728:368, 3. Dee., 1970) yhteydessä julkaissut kaavakuvan syväsukelluskokeiden edistymisestä. Aika-asteikko on logaritm inen (supistuva), syvyysasteikko tasavä 1inen. Vinot koepisteitä yhdistävät viivat osoittavat, mille tasolle tiede kunakin vuonna on ehtinyt. Olen "suomentanut" taulukon ja täydentänyt sitä uudemmilla tiedoilla.

"'-r-

~ .joo.

<

-r-

A

§- -

-

~

.....

A".,._

~·

<

:::!'• ...0

::0 '..J

it

o-

0 ~

26

w

0 0

3

3

3

::50

~·

~

0 0

3

-o

~

0

SUKELTAJAN VALA IV Heikki Särmäntö

Perinteelliseksi muodostunut sukeltajan vala tehti~in jälleen liiton talvipäivillä 11.3.72 Siikarannassa.

Poikkeuksena edellisille valatilaisuuksille oli tällä kertaa Jermujen joukossa myös ensimmäinen kauniimman sukupuolen edustaja. Hyvä.

Valan vannoi 15 hydronauttia.

Valan vastaanottojana toimi 1iiton uusi puheenjohtaja Henrik Rosenius, neitsyen kantajana Kati Kostamo ja valan vanhimpana 'Wanhaherra 11 Atte Veijalainen.

Talvipäivien muusta ohjelmasta mainittakoon, sukellussuunnistuksen expertin P-0. Janssonin kiintoisa esitelmä nykyhetken VA-suunnistuksesta ja -suunnistusvälineistä sekä vakuutusasiantuntija A. Laisin ja su.keltajain välinen keskustelu.

Sukellusparien vanhimmat edessä, vasemmalta; S. Multamäki A. Parma 0. Lassila R. Korkiakangas A- E. Swanson Sirkka Metsävuori T. Elomaa 28

takana, vasemmalta; V. Elovaara R. Juntti Ia T. Kontula L. Lindfors R. Söderlund P. Santanen P. Tamminen

29

YLEISÖN OSASTO SUKELLUSKERHOISTA Omega Seamaster 600 ProfessionaJ. Kaasukammiossa testattu tiiviys.

Tietokoneen suunnittelema koneisto.

Haponkestävä teräskuori, mineraaJilasi.

ilta lvely vesisateessa työmatka merenpohjalla Omega tiiviisti mukana Kun operaatio Januksen sukeltajat tekivät Ajaccio-lahdella sukelluksen maailmanennätyksen työskentelemällä kahdeksan vuorokautta merenpohjalla, kuului heidän varusteisiinsa Omega Seamaster 600 rannekellot Kun komentaja Cousteau tarvitsi kelloa kokeisiinsa, joissa testattiin ihmisen kykyä työskennellä 500 metrin syvyydessä, käytti hänkin Omega Seamaster 600 sukeltajankelloa.

Omega Seamaster 600 on kuukellon pikkuserkku. Astronauttien kokemusten perusteella sukeltajille suunniteltu erikoiskello. Vaativaan ammattikäyttöön. Seamaster 600 kellon kuori on valmistettu yhdestä jaloteräskappaleesta ja siinä on lukuisia erikoisuuksia, joitten ansiosta kello on vesitiivis 600 metrin syvyyteen asti. Nykyään ei kuitenkaan riitä, että kello on vain vesitiivis. Ammattisukeltajat työskentelevät usein sukelluskapsalista käsin.

Suketluskapselissa hän joutuu hengittämään happea ja heliumia sisältävää kaasuseosta. EIJei sokeitajankello ole suunniteltu kaasutiiviiksi, saattaa se täyttyä heliumilla ja sukeltajan noustessa pintaan räjähtää. Siksi Omega Seamaster 600 on suunniteltu myös kaasutiiviiksi ja se on testattu kaasukammiossa. Omega sokeitajankelloon voi todella luottaa.

Maahantuoja Oy Perkko. Myynti ja huolto valtuutetuissa Omega asiantuntijaliikkeissä.

Olen - omasta päinvastaisesta halustani huolimatta - mihinkään kerhoon kuulumaton urhei lusukeltaja. Ymmärtääkseni Urheilusukeltaja lehti on avoin kirjoitusfoorumi kaikille urheilusukelluksesta kiinnostunei IIe. Tämän vuoksi päätin tuCJda esiin erään urheilusukelluksen organisaatioon liittyvän ongelman. Minua on nimittäin askarruttanut erityisesti sukelluskerhojen 11 pääsyvaatimusten 11 problematiikka.

Useimmat Suomessa toimivat sukelluskerhot ovat ns. suljettuja kerhoja, joihin jäseniä otetaan vain rajoitetusti johtokunnan päätöksellä.

Tällaista menettelyä puoltamaan esitetyt perustelut ovat yllättäneet minut omituisuudellaan. Erityisesti tällainen toiminta on kummallista nykyisessä demokratisoituvassa yhteiskunnassamme. Muiden harrastusalojen kerhojen päätavoitteena on yhteisen toiminnan laajentaminen.

Esitän tässä joitakin kuulemiani perusteluja rajoitetulle jäsenvaiinnolle ja jossain määrin kritiikkiä niitä vastaan. Ensinnäkin on esitetty, että jäsenistön tulisi olla mahdollisimman homogeeninen joukko varallisuustasoltaan, suhtautumiseltaan sukellukseen ja ehkä vielä persoonallisuuden piirteiltään, jotta kerho olisi mahdollisimman kiinteä ja jotta kaikki voisivat osallistua kerhon hankintoihin ja matkoihin.

Minusta jäsenistön samankaltaisuus ei ole mikään olennainen asia sukeltamisen kannalta. Riittävä kriteeri on nähdäkseni se, että jäsenet ovat kiinnostuneita sukeltamisesta, maksavat jäsenmaksunsa ja noudattavat kerhon sääntöjä. Mitä taas varallisuustasoon tulee, ei kai kaikkien jäsenten tarvitsekaan osallistua kaikkiin retkiin tai kalustehankintoihin. Mikäli jokin erityisen kallis tarvike halutaan hankkia, voidaan se tehdä ha lukkaiden kesken kerhon ulkopuolellakin.

Kokoontumistilojen puutetta on myös esitetty tässä yhteydessä eräänä estävänä tekijänä. Tällainen lausuma on minusta hiukan omituinen, koska on olemassa useita kerhoja muilla harrastusalueilla, joissa on yli sata jäsentä. Yleiskokouksia on joka tapauksessa vain muutama vuodessa. JohtokuDta voi kokoontua melkeinpä missä vain.

Suuren jäsenmäärän aiheuttama työn ja menojen kasvu ovat myös kuuleman mukaan suurten kerhojen syntymisen tiellä. Tähän voi sanoa

31

vain, että työ on lähinnä kirjeiden postittamista (monistaminen on halpaa ja nopeaa). Lisäksi huomauttaisin, että kun menot lisääntyvät, lisääntyvät tulotkin vastaavasti.

Kuulemani perustelut ovat minusta varsin heikkoja, mikäli niillä ei sitten haluta peittää jotakin todellista syytä, joka ei ehkä olisi kovin mairittelevaa sukelluskerhojen maineelle.

Nykyisin vallalla olevasta käytännöstä on varsin ikäviä seurauksia (nurkkakuntaisuus, korruptio, suosikkijärjestelmät, kateus, kokeneempien neuvojen puute vasta-alkajilta jne), jotka ainakin vähenisivät nykyistä avoimemmalla järjestelmällä ja standardoidu Ilo jäsenvai innolla.

Mikäli joku on halukas oikomaan mahdollisesti erheellisiä käsityksiäni, olisin yksinomaan kiitollinen.

Timo Vikman

MUUTAMA SANA KOULUTUKSESTA Sukeltaminen kunnollisesti harjoitettuna on turva II inen urhei lumuoto, joka suo harrastajalleen jatkuvasti uusia jännittäviä hetkiä.

Kuitenkin onnettomuuksilta ei voida välttyä ja niitä on meilläkin tapahtunut. Näitä ja tipa Ilo oli tilanteita jälkeenpäin tutkittaessa on ilmennyt, että syy useinkin on johtunut sukeltajan tietämättömyydestä ja kokemattomuudesta toimia vedenalaisessa ympäristössä. Esimerkkinä voidaan mainita mm. sukeltajan apulaisen huolimaton toiminta, fyysinen heikkous ja näistä johtuvat suorituskyvyn heikkeneminen, tarpeellisen tiedon puute käytettävistä välineistä ja ennen kaikkea ei tunneta niitä vaikeuksia, joita maa-elämään tottuneella ihmisellä on, kun hän tunkeutuu vieraaseen vedenalaiseen elementtiin.

Sukelluskerhon, joka antaa vasta-alkajalle harrastelusukelluksen opetusta on tunnettava vastuunsa. Kerhon tulisi tarkoin harkita, pystyykö se täyttämään ne vaatimukset, joita vasta-alkajan opettaminen vaatii. On helppo antaa alkeisopetusta uimahalleissa järjestetyillä kursseilla ja näin saada toimintansa tukemiseksi rahaa. Kuitenkin kerhon tulisi kurssinsa aikana sopeuttaa oppilas kaikin tavoin veden alle. Tähän ei riitä uimahallissa saatu sukelluskokemus. Uimahallin

32

hyvä valaistus, kirkas vest 10 turvalliset kaakeliseinät antavat väärän, valheellisen kuvan sukeltamisesta. Tämä harha saattaa koitua vasta-alkajalle tapaturmaksi, kun ensimmäinen avovesisukellus koittaa ympäristöön, j9ka täysin poikkeaa totutusta uimahallista. Tämän johdosta uimahalli on vain eräs vaihe opetuksesta ja varsinainen pääpaino tulisi antaa kouluttajan ohjauksessa avovedessä. On tärkeää, että ennenkaikkea kerhon nimeämän kouluttajan tulisi tiedoissa ja taidoissa täyttää ne vaatimukset, joita sukelluskouluttajalta vaaditaan.

Huono kouluttaja saattaa huonolla ja riittämättömällä opetuksella oppilaan jatkuvaan vaar:atilanteeseen. On monia tapoja joutua vaikeuksiin veden alla. Hyvä kouluttaj q on selvillä oikeista ratkaisuista ja pystyy antamaan neuvoja moniin kysymyksiin. Hänen on kyettävä selvittämään ja opettamaan oppilaalle vedenalaisen toiminnan perusteet. Kehitettävä oppilasta selviytymään kiperistäkin tilanteista laatimalla erilaisia pulmatilanteita.

Kouluttajan on osattava selvittää teknistä tietoutta sukeltajan välineistä ja käytöstä. Pystyttävä opettamaan sukeltajan hengityslaitteisiin liittyvät asiat, laitteet rajoitukset ja miten toimia, jos laite reistailee. Hyvä kouluttaja hallitsee sukeltajan terveysopin ja opettaa antamaan arvoa fyysisille rajoituksille. Hän perehdyttää oppilaan turval.lisuusmääräyksiin ja selvittää sukeltaja IIe vaara II iset paikat veden alla. Mutta kaikkein tärkeintä, hänen on kyettävä selVittämään oppilaalle, kuinka sukeltaa turvallisesti. Jokaisen sukeltajan päämääränä on palata sukellukselta ja valmistautua uuteen sukellukseen. Sukelluskoulutuksen päämääränä on vedenalaisen turvallisuuden luominen oppilaalle. Sen on oltava perusta, jolle oppilas rakentaa koko tu levon sukelluskoulutuksensa.

Jouko Askola

PERÄÄNKUULUTUS Oy Neptosub Ab:sta on petoksella varastettu paineilmalaite. Tuntomerkit: Regulaattori: Air-Matic 300, rungossa kirjaimet CVG. Pullo: Alumiinipullo 9,2 1, Nepto 113,kaulassa lukee OTTO. Teline: Divex,mustaa muovia,harmaa~ hihnat. Mahdolliset tiedot p.627770 tai lähimmälle poliisille.

33

SUKELLUSKERHOJA SUOMESSA POHJOIS-PÄIJÄNTEEN JÄRVIOSASTO ry.

Toiminta: Liiton vuosikokouksessa Hämeenlinnassa Aulangolla olivat edustajina Kalle Lehtivuori ja Vesa Eronen.

Jyväskylän kaupungin uimarantojen puhdistus toukokuun lopussa.

Liiton TALVIPÄIVILLÄ Paimiossa olivat mukana Kalle Lehtivuori, Erkki Närhi ja Vesa Eronen. Samassa yhteydessä he o 1ivat mukana kolmannessa sukeltajanvalatilaisuudessa ja ovat näinollen valantehneitä urhei lusukeltajia.

Liiton kesäleirillä Hiittisten saaristossa oli mukana Kalle Lehtivuori.

Pohjois-Päijänteen järviosasto ry:n järjestämiin II JÄRVIPÄIVIIN osallistui jaos järjestelytehtävissä sekä omalla auton järveenajo ohjelmailoon.

Jokavuotiseen Valtakunnalliseen uintipäivään osallistuimme allas valvontaan pohjasta päin.

Liiton II Kouluttajapäivät pidettiin Jyväskylässä 4 - 5.12.

Sammakoiden järjestäminä. Samssa yhteydessä Liiton johtokunta valitsi Vesa Erosen nk. luokkatarkastajoksi aikaisemmin nimetyn Kalle Lehtivuoren lisäksi.

Syyskuussa teimme tänäkin vuonna retken KOP:n Hauskalaan Muurameen.

Sukellustunteja on tänäkin vuonna kertynyt noin 150 tuntia.

Pelastustoim into: Kahdesti on kuluneen vuoden aikana jouduttu noutamaan veden syvyyteen vajonneita. Juhannuksena Saarijärvellä 19-vuotias nuorukainen, joka oli menehtynyt optimistijollen kaaduttua sekä Tuomiojärvellä veneen kaatumisen seurauksena hukkuneen pojan.

Ki lpailutoiminta: Halliroll i -71 4. Lehtivuori - Marjonen 7. Närhi - Eronen

34

Lahti

Hallimestaruuskilpailut Obbnäs 200 m estesukellus l • Kalle Lehtivuori 200 m poimintauinti 9. Kalle Lehtivuori II. Risto Marjonen 25 m sukellus ja 25 m uinti oerusvarustein 8. K. Lehtivuori II.. Risto Marjonen 23. E. Närhi 24. T. Niskakoski

VIKING VARIABLE VOLUME SÄÄTäTILAVUUSPUKU

MK 880.-

LVV.SIS

Joukkuekoht. pi st.

5. Sammakot

Pohjois-Päijänteen Järviosasto ry urhei lusukellusjaos SAMMAKOT Johtokunta: 7 + 6 = 13 jäsentä Kalle Lehtivuori (puheenjohtaja) Pekka Raudasoja (varapuh. johtaja) Vesa Eronen (sihteeri) (Sihteerin osoite, on myös jaoksen osoite) Väliaitan.katu 3 A 1 40300 Jyväskylä 30 Puh. koti 71810 työ 72522 Risto Åman (rahastonhoitaja) · Risto Marjonen Erkki Närhi Erkki Siiri lä Muut jäsenet: Reino Mustalampi Teuvo Niskakoski Pekka Näkki Heikki Pumperi Matti Rutanen Lippo Jokinen

NEPTOSUB

OY AB

TEHTAANKATU 13, PUH. 62 77 70 00140 HELSINKI 14

LAITESUKELLUKSEN LÄHIHISTORIASTA Pinnasta riippumattoman laitesukelluksen lähihistoriaa kerrottaessa tulevat yleensä aina samat nimet esille: B. Ronquarol 1866, vuori-insinööri, jokakonstruoi ensimmäisen hengitysventtiilin; jäykkä ilmasäiliö selässä piti vähä väliä puhaltaa pinnalta letkui lla täyteen.

Yves Le P r i e u r 1926, ranskalainen komentaja, jota pidetään nykyisen hengityslaitteen isänä; hänen laitteestaan oikeastaan puuttui hengitysventtiili ja ilma painepulloista selässä virtasi jatkuvasti maskin läpi. Laite kuitenkin avasi amatöörisukeltajien mahdollisuudet ja Pariisin uimahalleissa pidettiin 20-luvulla urheilusukelluskursseja kuin Yrjönkadulla nykyään (lähes 50 vuotta myöhemmin).

G. Commeinheines 1943 rakensi modernin paineilmalaitteen ja sukelsi sillä 54 metrin syvyyteen. Keksijä kuitenkin kaatui Ranskan vastarintaliikkeessä eikä niinmuodoin voinut puolustaa mainettaan vesikeuhkon isänä.

J a c q u e s - Y v e s C o u s t e a u ja Em i 1 e Ga g n a n 19 43 sukelsivat samana vuonna puukaasutinsäätimestä muunnellu lla regulaattorilla ja ovat saaneet nimensä historiaan.

Royal Navy, Kriegsmarine ja Marino Militare sukelsivat varmasti itsenäisesti toimivilla happilaitteilla jo tätä ennen, mutta sodan takia on tarkka historia jäänyt kirjaamatta; muistikuvani mukaan oli Drägerin happi laite suunnilleen nykymuodossa valmiina jo 1939, sen käyttöön tarvittava tekniikka vain puuttui. Italialaiset lienevät käyttäneet sammakkomiehiä ensimmäisinä sotatoimissa, mutta happilaitteen nykyisen huonon maineen takia se on jätetty syrjään itsenäisen sukelluslaitteen historiaa kerrottaessa. Vaan sillä me Suomessakin aloitettiin.

Uutta viiniä vanhassa leilissä Sukelluslehdet ovat kaivanneet es11n uusia tietoja jo ennen yllämainittuja kehitetyistä itsenäisistä sukelluslaitteista. Delphin (2/72) kertoo hra S t. -Simon- S i c a rd "in Pelastus laitteesta, jota kokeiltiin $eine-joessa 1893. Keskijän ystävä oli koekaniinina ja viipyi joen pohjassa 35 minuuttia 15 sylen syvyydessä. Lehtiselostuksen perusteella saattaisi arvata, että kyseessä oli happilaite, jossa hengityshappi kehitettiin kemiallisesti.

36

Edellistä uutista paljon fantastisempi on mielestäni Tritonissa (1-2/ 72) ollut juttu japanilaisesta "OHGUSHI 'S PEERLESS RESPIRATORS" -laitteesta, joka näyttää olleen Le Prieurin laitetta vastaava läpivirtaussysteemi, mutta runsaat kymmenen vuotta ennen Le Prieuria.

Ja hassuinto kaikesta - Ohgushi oli patentoitu länsimaissa - Englannissa, Ranskassa, Yhdysvalloissa, Italiassa - jo 1919. Länsimaiden harrastama ns. Maailmansota lienee peittänyt saadun tiedon alleen. Mutta japaniloiset tosiaan käyttivät laitetta työsukellukseen, mm. kahden n. 60 metrin syvyyteen uponneen laivan osien talteenottamiseen; senaikuiset raportit kertovat korallin poimimisesta jopa 115 metrin syvyydestä. Tässä yhteydessä artikkelin kirjoittaja, kapteeni W. 0. She lford mainitsee, että sekä japanilaiset että aasialaiset sukeltajat yleensä näyttävät tulevan toimeen huomattavasti vähemmällä dekompressiolla kuin me; Ohgushi 'n laitteen käytön raporteissa ei varsinaisesti _puhuta dekompressiosta lainkaan, vaikka sukellukset ulottuivat sadan metrin syvyyteen asti. Näissä kokeissa käytettiin respiraattorin "pintaletkumallia", joissa pullojen sijasta ilma saatiin käsipumpu lla pinnasta, mutta selostukseen liittyy myös 200 at, tosin käytännössä 150 at pullojen käyttö. Ohgushin laite oli parannettu painos ( 10 vuotta myöhemmästä) Le Prieurin laitteesta siinä, että hengitysventtiilin korvasi happilaitteen tapaiQen hengityssäkki 1 joka tasasi ilman tulon hengitysrytmissä ja luonnollisesti myös tasasi nesteen vaihtelut hengityksen eri vaiheissa.

Muuta hupia Ohgushin laite o 1i rakennettu nenähengitysperiaatteelle - joka ei ole sovelias tavalliselle amatöörille, sillä ilmantarpeen kasvaessa mm. ponnistusten myötä ihminen siirtyy "automaattisesti" suuhengitykseen saadakseen riittävästi ilmaa. Kirjoittaja mainitsee tässä yhteydessä vaikeutensa, kun hänelle BS-AC:n teknillisen komitean jäsenenä tuotiin hyväksyttäväksi "nenänkauttahengityslaite ", jota hän ei voinut hyväksyä, vaikka keksijä esitti laitteen etuina sen, että tätä käytettäessä voitiin veden alla polttaa "waterproof cigars".

Japanilaiset, Australian rannikolla työskentelevät helmisukeltajat, ovat osoittautuneet hämmästyttävän sopeutuviksi suuriin syvyyksiin, tarvitsematta dekompressiota ja kärsimättä typpihumalasta. Heidän uskomuksensa mykaan ennen sukeltamaton noviisi on heti vietävä n.

50 metrin syvyyteen; jos ensin yritetään matalassa vedessä, ei aloittelijosta ole ammattilaiseksi.

Ora Patoharju

37

MM-KALAKILPA CHILESSÄ eli poimintoja matkapäiväkirjasta Teksti ja kuvat: Pentti "Jaska" Puhakka ja Aira Puhakka

Matkamme alkoi Seutulasta 20.8.-71 klo 08.00. Vietimme kolme rattoisaa päivää Pariisissa tutustuen "pakollisiin 11 päivä- 1 ilta- 1 yöyms. kuvioihin.

Pariisista alkoi sitten matka kohti Santiago de Chileä 23.8.-71 klo 16.00. Välilaskupaikkoina olivat Madrid, Rio de Janeiro ja Buenos Aires. 16 tuntia myöhemmin saavuimme Santiagon kirkkaaseen ja oudon kylmänraikkaaseen säähän.

Lentokenttärakennuksen yhteydessö olevassa VIP-huoneistossa oli välittömästi tervetuliaisseremoniat (ranskaksi) cocktaileineen ja chileläisine kansantanssiesityksineen. Nämä tanss esitykset asianmukaisine nenäliinoineen toistuivat myöhemminkin matkan aikana miltei kaikissa turisteille järjestetyissä tilaisuuksissa.

Mitä tiesimme Chilestö ennen matkalle lähtöä? Suurin piirtein sen, että ---. Jaaha, no on siellä ainakin joskus tuotettu hyvää lannoitetta ja Vaiporoisossa käyvät Eteläiselle Jäämerelle valaanpyyntiin matkalla olevat alukset hakemassa viimeiset täydennykset, ja tuorein asia muistissamme oli äskettäin tapahtunut vasemmistolaisen Allenden valitseminen Chilen presidentiksi.

Ateriaintia "Las Mercedeksen" pihalla

Aikoinaan suomalaiset urheilusukellus-kalastajat tekivät matkan Kuubaan, ja koska kyseinen matka jostain syystä ei luonnistunut kohdaltani sekä lisöksi Japaniin suuntautuva samansisältöinen matka peruuntui, päätin seuraavan mahdollisen tilaisuuden ilmaantuessa hoidella matkan järjestelyt itse.

Aika kului ja MM-sukelluskalastuskilpailut Chilessä tulivat __-a janko.htaisiksi. Monien mutkien kautta sain järjestetyksi matkan ranskalat11 sen matkatoimiston ulo isirs & Vacances de Ia Jeunesse kanssa· Tämä matkatoimisto o Ii järjestänyt ko. kilpailuihin turistei IIe tarkoitetun ryhmämatkan. Ryhmässä o Ii n. 350 turi~tia, hei~tä suuri~ ?sa. oli ranskalaisia ·,oukkoon mahtui kyllä parr saksala1sta, yks1 Jtal•aloinen ja yksi 'Irlannin kilpailujoukkueen jäsen. Ainoa tapaamani. skandinaavi oli vaimoni.

38

Siksipä tarkistimme "tietojamme" kirjoista, jolloin saimme tieråä mm. seuraavaa: Maan pinta-ala: 7 41.767 km2. Asukkaita: v-67 9 milj.

Virallinen kieli: espanja. Aika: 6 t myöhempi kuin Suomessa. Keskilämpötila: Aricassa (lähellä MM-kilpailukaupunkia lquique'a) helmikuussa +22, 8 ja elokuussa 16 ,i' C • Tosavallan sijainti: Etelä-Amerikan länsirannikolla, rajoittuen pohjoisessa Peruun ja Boliviaan, idässä Argentiinaan ja lännessä Isoon Valtamereen, johon nähden rantaviivaa on n. 9000 km. Tämä pitkä (4300 km), vuoristoinen ja karu maa Andien varrella on vain n. 150 km leveä.

Tämän "valtavan 11 tietomäärän katsoimmekin riittävän ja pakattuemme hellevarusteet mukaamme luulimme olevamme täysin valmiita kohtaamaan Etelä-Amerikan heiteet.

Olimme siis saapuneet Chilen pääkaupunkiin, SANTIAGOON, joka sijaitsee maan keskivaihei Ilo. Vekkul i piirre sikäläisissä maantiekartoissa oli se, että kaikki matkat ja etäisyydet oli merkitty km:nä ko. paikasta Santiagoon.

Välittömästi hotelliin saapumisemme jälkeen meiltä tultiin tiedustelemaan Suomen j6ukkueen muita jäseniä. Kerrottuamme, ettei Suomesta tule joukkuetta lainkaan, he ihmettelivät kovasti, miksei ollut tullut peruutusta, sillä se olisi säästänyt heiltä paljon vaivaa.

39

Santiagossa viettämämme viikon asuimme huippuhienossa, n. vuosi sitten avatussa Sheraton-San-Cristobal -hotellissa. (Huom. Vakiovarusteena shampanja-pullo jäissä aamujuomaksi - tyyliin.)

pois juoksuttamalla ja ahdistamalla härkää pyöreää areenaa ympäröivää risuaitaa vasten, kunnes härkä nääntyy ja lysähtää väsymyksestä polvilleen.

Pääkaupungista oli matkaa kilpailukaupunkiin, lquique'een n. 2000 km. Tämän maan matkailumiehet osasivat hoitaa ainakin mainosasiat hyvin, sen todistivat kaikkialla esiintyvät mainokset 1 lentokentällä olleista "norsunkokoisista" julisteista pieniin käsiviireihin asti. Valtion lentoyhtiö LAN-CHILE oli myös kovasti mukana kuvassa.

Tällä osuustoimintati Iaiia meillä oli ilo osallistua myös ns. talonpoikaisateriaan.

Aterian jälkeen seurasi väittelykeskustelu osuustoimintatilan paremmuudesta yksityisvi ljelmiin verrattuna. Keskustelu käytiin espanjaksi ja tulkattiin ranskaksi ja aikaa sekä paikallista punaviiniä kului runsaasti. Lopuksi seurasimme taas 11nenäliinatansseja11. Nyt myönsimme reilusti, että oli todella kylmää ja ranskalaisten matkatovereidemrhe turkistGkit vain vahvistivat tätä havaintoamme.

Saapumispäivän iltana järjestettiin hotellin patiossa turistiryhmän lasenille tiedotustilaisuus cocktai 1-partyn merkeissä - ranskaksi • Jostain syystä ranskankielen taito oli ruostunut niin pahoin, että aluksi täytyi tyytyä vain pöydän antimiin, loppuillasta kielivaikeudet poistuivat aivan itsestään.

Kolmanneksi illaksi oli kaupunki järjestänyt tervetuliaisjuhlat läheisellä kukkulalla sijaitsevaan, talonpoikaistyyliseen ravintolaan, jonne kokoontui paikallisia huippu-urheilijoita, yliopiston professoreitC:S, kaupungin "silmäätekeviä ", lehdistöä ja kilpailujen järjestelijöitä.

Silmänruokaa tarjosivat tyypi !Iiset kansantanssit viehättävästi liehuvi ne liinoineen. Poistuessamme juhlasta illan jo viiletessä hiipi mieleemme ensi kertaa epäilys hellevarusteidemme tarpeellisuudesta • Joko päivä oli erittäin hyvin järjestettyjä tutu~tumis~ä.~.n~~jä, joiden kohteina olivat joko kaupungin nähtävyydet ta1 ymparo•.va. maase~tu.

Maaseutukohteita 0 livat mm. kuparikaivokset ja osuusto1mmtamaat1-.

Ia "Las Mercedes", jossa näimme myös paikallisen ..härkätai.~telun ~.'• rodeon. Rodeo poikkeaa totutusta espanj.alaisesta sun~' .. e~.ta" nyt har~ kiä ei tapeta, vaan kaksi ratsastajaa ynttää saada haralta luonnon

"PÄÄSIÄISSAARI, ISLA DE PASCUA, EASTER ISLAND, alkuasukaskielellä RAPANUI, on maailman erillisin ja yksinöisin asuinpaikka.

Lähin sen asukkaiden näkemä kiinteä kohta on taivaalla, kuu ja tähdet. Kenenkään ei ole pakko matkustaa kauemmqksi kuin pääsiäissaarelaisten, jos haluaa nähdä, että mannermaata on maailmassa 11 • Nämä sanat on kirjoittanut norjalainen tutkimusmatkailija Thor Heyerdahl kirjassaan Aku-Aku, missä hän kertoo Pääsiäissaaren arvoituksesta, valtavista, kymmeniä tonneja painavista kivipatsaista.

Pistäytyminen" Pääsiäissaarelle oli suhteellisen mukavasti järjestettävissä matkamme puitteissa. Tosin jo matka yhteen suuntaan vaati aikaa n. 12 t. Matkan pituus on suurinpiirtein sama kuin Helsingistä Kanarian saarille. Pelkkä lento Santiagosta Pääsiäissaaren kentälle kesti JX,eing-707 suihkukoneella n. 5 t.

11

Turistit eivät ole vielä liiemmin kensoittaneet saarta, sillä siellä ei ole toistaiseksi yhtään hotellia, meidätkin sijoitettiin ns. perhemajoitukseen.

On myönnettävä, että käynti Pääsiäissaarella oli matkamme kohokohta. Saaren luonto on hyvin erikoista, puita ei ole juuri lainkaan ja punertava, mu Ilonsekainen hiekka tunkeutui kaikkialle, vaatteisiin, hengityselimiin jne. Mitään pieniä jyrsijäeläimiä ei ole, eikä liiemmälti kärpäsiä eikä hyttysiä. Aina tuu Iee. Laaksoon, missä Heyerdahl kertoo nousseensa maihin ja pitäneensä tukikohtaa, oli istutettu reheväksi kasvanut palmumetsikkö. Ranta oli tällä kohden hyvin !oivaa, eivätkä ne seurueemme jäsenet, joilla oli sukelluslaitteet mukana ja jotka innostuivat sukeltelemaan viileään veteen, löytäneet mitään erikoistq.

Eräs patsasjäljennöksistä 40

Tervetu 1iaisjuhlissa

Pääsiäissaari on n. 16 km pitkä ja 6 km leveä. Tutustumisretkemme teimme avojeepeillä, ajokelpoisia teitä on n. 30 km. Välillä paistoi aurinko ja tovin kuluttua satoi rankasti. Ajettuemme nuo 30 km 41

Patsaiden veistopaikka Ranorarakun tulivuori ja tutustuttuamme HANGAROAN kylään ja RANORARAKUUN, patsaiden veistopaikkaan ja nähtyämme ORONGON kivipiirrokset ja hankittuamme ikioman MOAI-KAVA-KAVAN voimme ikäväksemme todeta, että yksi suomalainen sankarimatkailija oli vilustunut täällä "hellei lmastossa" ja nautti 39,9° kuumeesta.

Olis'ko ilmainen sukeltajalippu mitään?

Tällä puolen maapalloa oli siis varhainen kevät tai myöhäinen talvi, joten Santiagoon palattuomme olimme valmiit etsimään sopivia talvivarusteita, mikä 1i kuumeelta pystyisimme.

PITÄMÄÄN LOITOLLA KALLONHALKAISIJAT. KÄYPPÄ TALOSSA. NIPPELIÄ, NAPPELIA, VÄLINETTÄ JA PUKUA ON JA TEHDÄÄN. TULKAA VAIKKA ALASTI - LOMPSA KOURASSA - NIIN TEHDÄÄN RAJUSTA JENKKINEOPREENISTA YKKÖSPUKU. PANNAAN ANATOOMISESTI LASIKUITULAMINOITU PULLOTELINE SELKÄÄN . . . RÄPYLÄT KOIPEEN. TUMPUT KOURAAN. LYIJYÄ UUMILLE. LASIT SILMILLE. LETKU SUUHUN. TYKISTÖ MUKAAN. JA KOESUKELLUKSEN VOIT SUORITTAA VAIKKA AURAJOESSA JOS SIELU SIETÄÄ.

URSUKISSA ON SUKELLUSMEININKIÄ HAEPPA LIPPU.

Palattuomme Pääsiäissaarelta aloimme valmistautua IQUIQUE"'en lähtöä varten. Matkaa oli siis edessämme n. 2000 km. Ensin lensimme Bolivian rajalla olevaan Aricaan ja matkajärjestelyt tapahtuivat tyypillisellä "manjana"-tyylillä, sillä 2 - 4 t myöhästymiset ilmoitetuista lähtöajoista olivat pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Aricassa viivyimme vuorokauden ja matkan loppuosa ajettiin ilmastoiduissa linja-autoissa, joissa kussakin oli mm. 2 kuljettajaa, baorikoopit ja WC. Kaksi kuljettajaa kyllä tarvittiinkiin, vaikka aluksi hieman ihmettelimme moisia järjestelyjä, sillä tie kulki Andien rinteillä mutkitellen, nousten useita kertoja pilvien yläpuolelle ja laskien tai jyrkkiin laaksoihin.

Tie oli louhittu pystysuorien rinteiden kupeeseen tai pengerretty huolestuttavan hataran näköisesti.

Mitään suurempia siltoja ei matkan aikana ylitetty ja niinpä kaarrettuamme n. l/2 t aina vaan samaan suuntaan, saatoimmekin nähdä mutkan alkupään vain muutaman sadan metrin päässä. Puolimatkassa py42

URSUK

Turku, Puutarhakatu 11-13, puh. 334 747

sähdyimme nauttimaan virvokkeita paikallisella "Lahnajärvellä ". Hieman empien lähdimme jatkamaan matkaa, sillä paikkojen oikeellisuus ja karuus antoivat arveluttavan kuvan tulevista oloista. Tällä matkalla selvisi kyllä perusteellisesti, mita tarkoittaa puuton kivierämaa ja mitä merkitsee vihreys maisemien kauneudelle. lquique"en saavuimme elokuun 31 päivän iltana 1971. Laskeutuessamme Andeilta alas laaksoon levittäytyi kaupunki valoin"een eteemme kuin lentokoneesta katsoen ja ranskalaisten matkatovereidemme "oh - Ia- laa" -huudahdukset kohottivat hetkellisesti tunnelmaa. Kisakaupunki esittäytyi meille siis yöasuisena, mutta ajaessamrre kaupungin halki kisatoimistoon voimme aistia joka puolella suurenurheilujuhlan tuntua. Kadut oli liputettu ja niiden poikki oli pingotettu tervetulotoivotuksin kirjai Ituja kankaita. Pienoislippuja ja kilpailumainoksia oli kaikissa mahdollisissa ja jopa mahdottomissakin paikoissa. Eräällä aukiolla oli vedenalaista kalastusta esittävä kymmenien neliömetrien laajuinen, värikäs, liikkuva sähköistetty kuvaelma, jossa normaalikokoiset sukeltajat ja kalat liikkuivat ja harppuunat lentelivät kirkasväristen valojen loisteessa. Kyllä syrjäkylän perheelle riitti ihmettelemistä väsymyksen ja löytymättömän yösijan ohessa. Tästä hetkestä alkoivat vaikeudet, jotka jatkuivat aina poislähtöön asti. Epämääräiset ja kurjat asunto-olot aiheuttivat vatsasairauksia ja pikku-kotieläinten aikaansaamia ihottumia urhoollisesti tähän saakka selviytyneelle vaimolle. Jouduimme siis tutustumaan chileläiseen sairaalalaitokseen ja turisteina saimme kaiken hoitoavun ilmaiseksi, mutta eipä se paljon jaksanut lohduttaa niissä ympyröissä.

Jatkuu seuraavassa numerossa

OF ENGLAND

Sukelluslaitteita

jo vuodesta 1819

Maahantuoio: KOMMANDIITTIYHTIÖ

JP> AAVO W. JP>JfRJIJLÄ Levähdyspaikka pilvien yläpuolella

Pohjoisesplanadi 27 C Helsinki 10 Puh. 661 225, 661 227

KALAKILPA Ananas

"Tuhat miestä kun yhtä sutta surmaa, sata jä"ljittää kahta oravaa. 11 Nämä ikimuistoisen laulun sanat tulivat mieleeni, kun ajattelin kesän suurinta urheilutapahtumaa, SM-kalakilpaa. Se, ettei Suloisen Suomemme vesissä ole runsaasti kaloja, ei taatusti ole sukeltajien syy. Tämän todistaa minkä tahansa kilpailun kokonaistulos. Kalat ovat sangen erikoisia eläimiä. Jo ennen syntymäänsä ne ovat mätiä, puhumattakaan sitten, kun ne kalakilvan jälkeen ovat viikon oleskelleet leirin roskiksessa. Kala on näennäisestä uteliaisuudestaan huolimatta arka eläin. Yleensä se poistuu siltä paikalta, jonne sukeltaja saapuu 1 varsinkin jos tämä heti alkuun esittelee uutta vähittäismaksulla ostettua harppuunaansa. Kalat eivät nimittäin yleensä ole teknisesti kovinkaan valveutuneita. Tämä kalojen ominaisuus ilmeisesti huomattavasti pienentää saaliita, joten sen eliminoimiseksi olisi syytä kesksiä jotain. Seuraavassa joitain neuvoja, jotka saattavat auttaa: Ensinnä katsekontakti. Kalaa on lähestyttävä edestäpäin. Kasvojen ilmeen tulee olla mahdollisimman vilpitön. On heti alussa katsottava Kalaa suoraan silmiin, sillä silmät ovat kuulemma sielun peili.

46

Tämä kalastustekniikka jakautuu kahteen osaan: 1) Lannistava katsekontakti ja 2) Väärään turvallisuuteen tuudittava sellainen. Menetelmien nimet jo kertovat niiden suoritustavan, joten kukin kilpaan aikova harjoitelkoon niitä kotona peilin edessä ja valitkoon niistä omien psykologisten kykyjensä mukaisen tavan. Tärkeintö on yrittöä suunnata kalan mielenkiinto muualle kuin harppuunaan. Jos tässö ei onnistuta, on käytettävissä seuraava menetelmä: Nk. aseista riisuntamenetelmä: Annetaan kalan ymmärtäö, että nyt on kysymys molemminpuolisesta aseidenriisunnasta. Tässäkin on kaksi eri tapaa: 1) Vaaditaan kalaa ensin riisumaan aseensa jo kun se yrittää, ammutaan se äkkiä 1 2) Epäluuloiseen kalaan edellinen ei onnistu. On itse ensin riisuttava gseenso. Heitetään harppuuna pois ja kun kala ryhtyy riisumaan aseitaan pyydystetään se tikkiä - puukolla.

Erittäin epäluuloisiin kaloihin tämäkään menetelmä ei päde. Silloin tulee yrittää seuraavaa menetelmää: Nk. psykologinen menetelmä: Heti, kun havaitsee kalan, varsinkin suuren, on lähdettävä parasta vauhtia pakoon. Tällöin kala luulee saavansa hyvänkin saaliin ja lähtee takaa-ajoon. Paetessa viritetöän kalan huomaamatta harppuuna, tehdään äkkikäännös ja ammutaan silmien väliin. . . , Jos kaikkien näiden, viimeisen tutkimuksen mukaisten neuvojen seuraaminenkoen ei johda toivottuun tulokseen, on turha tulla vaatimaan päätäni vadille, minä olen parhaani kalastuksen hyvaksi koittanut.