Mehiläisten vuosi alkaa elokuussa TEKSTI: Anna-Kaisa Kouvo KUVAT: Anna Kaisa Kouvo ja Ismo Hölsä
Mehiläinen on luonnon- ja viljelykasvien pölyttäjä, jolla on merkittävä rooli meidän ihmisten ruokahuollossa. Se on melko pienikokoinen ja sen kehoa peittää lyhyt, melko tiheä karvapeite. Mehiläisen väri voi vaihdella kellanruskean, ruskean ja mustan sävyissä. Surisevaa ahertajaa ei tarvitse pelätä, sillä mehiläinen pistää vain hätätilanteessa. Kun päivälämpötila kohoaa maaliskuun lopulla kymmenen asteen kieppeille, alkaa mehiläispesässä tapahtua. Talven tiiviissä pallomuodostelmassa viettäneet ja talviravintoa syöneet mehiläiset suuntaavat puhdistuslennolle, jotta kehoon kertyneet kuona-aineet saadaan poistumaan elimistöstä ja kesän aktiivinen kausi voi alkaa. – Kun mehiläiset aktivoituvat, pääsee mehiläishoitajakin katsomaan, miten talvesta on selvitty. Talvitappioita tulee väistämättä, savitaipalelainen Topi Koskinen kertoo. Hän hankki ensimmäisen oman mehiläispesänsä 13-vuotiaana, kun enon esimerkki houkutti nuoren pojan mehiläisten pariin. Lapsuudenkodista pois muuttamisen jälkeen meni muutamia vuosia ilman mehiläisiä, mutta kun Koskinen muutti Savitaipaleelle vuonna 1973, päätti hän hankkia jälleen mehiläispesiä, sillä Savitaipale vaikutti hyvältä mehiläisseudulta. – Talven jäljiltä pesässä on vähiten mehiläisiä. Silloin lukema painuu alle 20 000 yksilöön. Kesällä samassa pesässä voi ahertaa jopa 80 000 mehiläistä, Koskinen kuvailee. Mehiläisemo munii jopa tuhat munaa päivässä. 21–24 vuorokauden kuluttua munasta kömpii ulos uusi mehiläinen, joka rupeaa 10 vuorokauden ikäisenä rakentamaan kennoja ja 20 vuorokauden ikäisenä keräämään mesinestettä ja siitepölyä.
Savitaipalelainen Topi Koskinen on hoitanut mehiläisiä 13-vuotiaasta asti.
Alku- ja loppukesän hunajaa Mehiläisyhdyskunnan keruukuntoon kehittymisen kannalta tärkein kevätkuukausi on huhtikuu, jolloin paju kukkii. Mehiläiset keräävät mesinestettä ja siitepölyä kolmen kilometrin lentosäteellä kotipesästään nähden. Mesinesteen ne varastoivat hunajakakkuihin, joista mehiläishoitaja lopulta linkoaa hunajaa. Siitepöly taas on ainoa proteiini, jota mehiläinen käyttää. Alkukesän hunajaan kerätään mettä voikukista, hedelmäpuista, marjapensaista, puolukoista ja vaahteroista. Se lingotaan ja purkitetaan juhannuksen tienoilla. Loppukesän hunaja taas syntyy muun muassa horsmien, lehmusten ja puna-apiloiden medestä. – Mehiläiset siis valmistavat hunajan mesinesteistä. Ne varastoivat meden hunajakakkuun ja laittavat sekaan omia entsyymejään, jotta hunaja kypsyy. Kehän sisään tehdyt kakut ne peittävät valkoisella vahakerroksella. Kun hunaja on kypsynyt pari viikkoa ja kehästä on kaksikolmasosaa vahan peitossa, hunajan voi lingota. Kypsän hunajan kosteus on alle 18 prosenttia, Topi Koskinen selventää. Kun mehiläishoitaja on lingonnut hunajan, alkaa mehiläisten työ alusta, sillä kehät ovat tyhjät. Kiireinen kesäsesonki Mehiläisten luontainen lisääntymiskeino on parveilu. Mehiläishoitaja pyrkii kuitenkin estämään parven muodostumisen, sillä parveilua varten mehiläisparvi poistuu pesästä. Hoitajan on oltava aina askelen edellä mehiläisiään, jottei parveilukuume ehdi iskeä. – Mehiläishoitaja siirtää sikiökakkuja niin, että emon ympärillä on riittävän väljää. Näin se ajattelee, että parveilu on jo tapahtunut, koska pesä on tyhjä. Jotta sikiökakkujen siirto tapahtuu oikea-aikaisesti, täytyy pesiä seurata tarkasti, Koskinen kertoo. Parveiluvalmiuden lisäksi mehiläishoitaja tarkkailee hunajan
Mehiläiset keräävät alkukesän mettä hunajaan muun muassa voikukista ja hedelmäpuista. määrää ja valmiutta. Mesilasteille on aina oltava tilaa, joten tyhjiä kehiä on lisättävä pesiin sitä mukaa, kun vanhat kehät täyttyvät. – Hunajaa voi tulla jopa viisi kiloa päivässä, Koskinen toteaa. Kun loppukesän hunaja on lingottu heinäkuun lopulla, alkavat mehiläiset valmistautua seuraavaan kesään. Mehiläisten vuoden sanotaankin alkavan elokuussa. – Elokuussa hoitajan täytyy pitää huoli, ettei pesästä lopu ravinto, sillä sikiöinti on runsaimmillaan. Elo–syyskuussa nimittäin syntyvät talvimehiläiset, joiden on tarkoitus elää kevääseen asti. Niiden määrästä ja talvitappioista riippuu seuraavan kesän hunajantuotanto, Koskinen kertoo. Lokakuussa pesät kutistetaan talvikokoon ja mehiläiset alkavat vetäytyä hiljalleen talvipalloon. Kun kaikki loppukesällä alkunsa saaneet mehiläiset ovat kuoriutuneet, tekee Koskinen vielä punkintorjunnan oksaalihapolla, joka ei ole myrkky vaan orgaaninen happo. Punkit voivat verottaa mehiläiskantaa melkoisesti, sillä ne aktivoivat yli 10 erilaista virustautia. – Talvella hoitajan tehtävänä on lähinnä pitää pesien lentoaukot avoimina, jotta ilma vaihtuu. Kovat pakkastalvet ovat mehiläisille hankalia. Melko lauhat ja lumiset talvet taas ovat ihanteellisia mehiläisten selviytymisen kannalta.
13
