Talk Magazine 2024 | Mikä epävarmuuden kokemuksesi laukaisi ja millaisia keinoja käytit tilanteesta selviytymiseen?

Teksti | Meiju Keinänen, yliopettaja ja käytäntölähtöinen pedagogiikka -tutkimusryhmän vetäjä

Epävarmuus on usein läsnä, kun puhutaan oppimisesta. Epävarmuuden kokemuksia syntyy moninaisissa arjen oppimistilanteissa, joihin ei aina tule kiinnittäneeksi huomiota, ei oppijana kuin ei pedagoginakaan.

Epävarmuuden tunne voi nostaa päätään esimerkiksi tenttitilanteessa mutta yhtä lailla myös silloin, kun oppija ratkaisee ongelmia, joita ei ymmärrä, kohtaa uusia vieraita ihmisiä, joutuu olemaan esillä tai altistamaan osaamisensa ja tuotoksensa arvioinnin kohteiksi.

Epävarmuutta voi aiheutua myös tilanteissa, kun opiskelija pohtii pärjäämistään korkeakouluopinnoissa ja työelämässä, ehkä uudessa työharjoittelupaikassa tai alan vaihtajana.

Epävarmuuden kokemus on vahva tunne, ja tunteet ovat yhteydessä oppimistuloksiin. Viime aikoina epävarmuuden sietämisen vaikeuden onkin esitetty olevan monenlaisen oireilun taustalla. Vaikeus sietää epävarmuutta voi jumittaa etsimään varmuutta ja turvaa toiminnan sijaan, jolloin epävarmuus kääntyy lamauttavaksi tunteeksi, vaikuttaen näin myös onnistuneeseen oppimiskokemukseen. Vaikka viimeaikojen oppimistutkimuksessa on havahduttu ymmärtämään tunteiden merkitystä oppimisessa, on arjen pedagogiikan tasolla tunteiden huomioiminen osana oppimisprosessia ja sen suunnittelua vielä puutteellista.

VUCA-maailma

Elämme VUCA-maailmassa (Volatile, Uncertainty, Complex, Ambiguity), jossa epävakaus, epävarmuus, kompleksisuus ja monimutkaisuus ovat jatkuvasti läsnä. Sen sijaan, kun tarkastelemme koulutusta, se on usein selkeästi rajattua, valmiiksi palasteltua ja ennalta määriteltyä, siis ristiriidassa todellisen maailman kanssa. Epävarmuuden tarkoituksenmukainen ja tavoitteellinen integrointi osaksi oppimiskokemusta on siksi tärkeää.

Epävarmuusosaamisen kehittäminen osana korkeakouluopintoja on olennaista VUCA-maailmassa selviämiseen ammatista riippumatta. Aikaisempien tutkimusten valossa korkeakouluopettajilla ei kuitenkaan ole tarpeeksi tietoa, taitoja ja työkaluja, joilla he voisivat tukea opiskelijoitaan käsittelemään epävarmuutta positiivisella, luovalla ja tuottavalla tavalla.

Epävarmuus voimavaraksi

Mutta miten auttaa oppijaa tunnistamaan, kokeilemaan ja käsittelemään omaa epävarmuuttaan rohkaisevasti ja innostavasti? Miten kasvattaa kykyä kohdata epävarmuutta niin, että oppija pystyy kääntämään sen voimavaraksi, rohkeudeksi ja motivaattoriksi, lamauttamisen sijaan? Mikä on se rajapinta, jossa epävarmuus toimii katalysaattorina onnistuneelle oppimiskokemukselle ja milloin se taas kääntyy päinvastoin?

Näihin kysymyksiin on pyritty löytämään vastauksia Eurooppalaisessa Erasmus+ -rahoitteisessa PUNC (Professional Uncertainty Competence) -tutkimus- ja kehittämisprojektissa, jossa tutkittiin ja määriteltiin, mitä on epävarmuusosaaminen ja millaisin keinoin opettaja voi auttaa opiskelijaa vahvistamaan kykyään hallita epävarmuuttaan. Projektissa haettiin sekä ymmärrystä mutta myös työkaluja siihen, miten opettaja voi suunnitella opetustaan niin, että opiskelija pystyy turvallisesti kohtaamaan ja harjoittelemaan tilanteita, joissa epävarmuus on läsnä.

Onnistuneella pedagogiikalla epävarmuus voi siis olla mahdollistaja. Kun oppijalle kertyy paljon myönteisiä oppimiskokemuksia epävarmuutensa käsittelyssä, hän on valmis tekemään työtä oppimisen ja siitä seuraavan onnistumisen tunteen ja varmuuden kokemuksen lisäämiseksi. Tämä kuitenkin edellyttää, että siihen kiinnitetään tietoisesti huomiota, ja se vaatii huolellista suunnittelua.

Pedagogeina meidän tehtävänämme on kantaa epävarmuuden kohtaamisesta vastuuta ja rakentaa turvallisia sekä innostavia oppimisympäristöjä, joissa epävarmuus on osa oppimisprosessia. Tällöin mahdollistamme sen, että epävarmuuden sietämisen vaikeus muuttuukin voimavaraksi. Aihe liittyy Käytäntölähtöinen pedagogiikka -tutkimusryhmän toimintaan.

Lisätietoja ja työkaluja epävarmuusosaamisen opetukseen löydät PUNCprojektin sivuilta