Järviruoko taipuu moneksi

Joni Uutela teki järviruo’osta laboratoriossa paperia ja pohti opinnäytetyössään muitakin käyttötapoja

Joni Uutela valmistui Turun ammattikorkeakoulusta energia- ja ympäristötekniikan insinööriksi loppuvuonna 2021.

Teksti | Siiri Welling Kuvat | Joni Uutela ja Martti Komulainen

Järvien ja merialueiden rantoja koristaa villinä kahiseva järviruovikko. Järviruoko on monivuotinen ruohovartinen kasvi, jota pidetään vesistöjen rehevöitymisen ikävänä seurauksena ja monimuotoisuuden uhkana. Turun ammattikorkeakoulusta valmistunut energia- ja ympäristötekniikan insinööri Joni Uutela näkee järviruo’ossa kuitenkin paljon erilaisia mahdollisuuksia: Siitä on esimerkiksi mahdollista tehdä paperia.

– Opinnäytetyön idea oli oma ajatukseni. Tietysti näin digitaalisena aikana paperia tarvitaan vähemmän, mutta on sillä silti kysyntää. Samaan aikaan paperin tuotantoon käytetään edelleen paljon puuta, ja itse haluaisin pelastaa metsiä hakkuilta. Siksi ajattelin, että jos paperia on mahdollista tehdä jostain muusta aineesta, niin miksei sitten järviruo’osta, sanoo Uutela.

Ruokopaperi erottuu tummempana.

Paperia laboratorioprosessissa

Uutelan opinnäytetyö Järviruo'osta paperia ja sen mahdolliset käyttötarkoitukset valmistui vuoden 2021 lopulla. Opinnäytetyössään Uutela toteutti

järviruo’osta sopivan massan, jonka hän painoi paperiksi. Tutkimus oli osa Järviruo’on poisto Saaristomereltä -projektia.

– Tein tutkimustyötä Åbo Akademin tiloissa. Huomasimme, että järviruo’ossa on vahakerros pinnassa, joka estää veden imeytymisen runkoon, sanoo Uutela.

Vahakerroksen poistamiseksi Uutelan oli käsiteltävä järviruoko kemiallisesti natriumhydroksidilla ja natriumsulfaatilla. Kemiallinen uutto mahdollisti myös järviruo’ossa olevan ligniinin aktivoitumisen. Ligniini on selluloosan ja hemiselluloosan kanssa tärkeitä kasvin rakennusaineita. Jos kasvissa ei ole ligniiniä tarpeeksi, ei paperiakaan saada muodostettua.

Uuttamisen jälkeen Uutela pesi syntyneen sellun. Aines laitettiin astiaan veden kanssa, ja massa käytettiin Åbo Akademin tiloissa olevan vanhan paperikoneen läpi. Paperikone suodatti veden pois, ja paperi jäi suodattimen päälle. Väriltään paperi oli ruskeaa.

– Paperille pystyy kirjoittamaan varsin hyvin. Sitä voi käyttää piirustus- tai kirjoituspaperina. Paperilla on kaikki edellytykset myös valkaisuun, mutta varmaa se ei ole ennen kokeilua. Siitä voisi tehdä pehmopaperia ja pahviakin, mutta näitä asioita en tutkinut tarkemmin. Järviruo’osta tehdyt pahvit voisivat olla myös hieman paremmin kosteutta kestäviä, jos järviruo’on vahakerroksen saisi hyödynnettyä pahviin.

Järviruo’on kuidun pituus ja leveys vastaavat arvoiltaan lehtipuiden kuidun pituutta ja leveyttä. Vetolujuudeltaan järviruokopaperi taas oli kestävämpää kuin koivusta tehty paperi. Vahvempaa ja kosteudenkestävämpää järviruokopaperia voisi kenties käyttää rakennusteollisuudessa eristyspahvinakin, mutta materiaalia ja sen ilmanläpäisevyyttä pitäisi näitä tarkoituksia varten tutkia vielä enemmän. Järviruokoa olisi myös mahdollista hyödyntää esimerkiksi sisustustuotteissa tai pehmeissä papereissa pakkausmateriaalin lisäksi.

Kiinassa järviruoko on jo käytössä

Järviruo’on monipuolinen käyttö ei ole maailmalla uusi keksintö. Suomessakin järviruokoa on käytetty esimerkiksi talojen kattomateriaalina ja hevosten rehuna 1400-luvulta lähtien. Materiaalin käyttö lopetettiin uusien keksintöjen takia.

Kiinassa järviruokoa on alettu viljellä suoalueilla kymmenisen vuotta sitten, ja voi olla mahdollista, että järviruokoa käytetään paperin valmistukseen. Uutelan mukaan järviruo’on viljely voisi teoriassa onnistua myös Suomessa turvesoilla.

– Nyt kun turvesoiden toimintaa ajetaan alas, voisi järviruokojen viljely suoalueilla mahdollisesti entistää suoaluetta. Massatuotanto myös helpottaa materiaalin vientiä paperitehtaisiin. Itse paperin tekeminen järviruo’osta ei poikkea paljoa normaalista paperin valmistamisesta.

Uutelan opinnäytetyö ei ota tarkemmin kantaa tehdasmaiseen valmistusprosessiin tai tuotannollisiin kysymyksiin, vaan tämä kysymys vaatii uutta tutkimustyötä. Viljelykin vaatisi laajempia tutkimuksia.

Uutela on tyytyväinen tekemäänsä tutkimustyöhön, joka oli kokonaisuudessaan opettavainen.

– Alussa ei olisi kannattanut ottaa paineita opinnäytetyöstä. Tutkimus kuitenkin vie oman aikansa, ja kaikki opinnäytetyöhön asti päässeet valmistuvat kuitenkin. Opinnäytetyö on kuin portti työelämään, ja kunhan siihen on itse tyytyväinen, se riittää. Mutta eniten opinnäytetyö opetti sitä, miten tehdä muiden kanssa töitä ja sitä, mitä insinööriltä vaaditaan työelämässä, sanoo Uutela.