Kireitä siimoja by Suomen Vapaa-ajankalastajat

KIREITÄ SIIMOJA

Onginta, heittokalastus & pilkintä

KALASTUS ON JÄNNITTÄVÄÄ JA HAUSKAA

Kalastus on ympärivuotinen harrastus, josta saa uusia kavereita ja hienoja luontoelämyksiä. Kalastuksen niksit on helppo oppia ja kalastaa voit melkein missä tahansa. Tästä kirjasesta löydät tarvittavan tiedon kalastusharrastuksen aloittamiseen. Kun olet oppinut kalastamaan, riittää sinulla tekemistä jokaiselle päivälle. Kireitä siimoja -oppaan on tuottanut Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö. Järjestö tekee jatkuvasti työtä sen eteen, että kaikilla olisi hyvät kalastusmahdollisuudet, ja että mahdollisimman moni löytäisi tämän hienon harrastuksen. Voit tutustua meihin osoitteissa www.vapaa-ajankalastaja.fi ja www.fisuun.fi. Fisuun.fi on lapsille ja nuorille tarkoitettu oma nettisivusto. Sivuiltamme löydät tietoa kalastusseuroista, joiden kautta voit saada uusia kalastuskavereita ja vinkkejä kalastuspaikoista ja -tavoista. Kireitä siimoja!

Teksti: Berndt Sundsten Käännös: Marcus Wikström Toimitus: Jaana Vetikko Kuvat: Tor Jäger Taitto: Markkinointipörssi Oy Painatus: Oy Painotalo tt-urex Ab ISBN 978-952-5447-01-9

4 4

Milloin Milloin kalaan? kalaan? KEVÄTKALASTUS

Kalat ovat usein jäiden lähdön jälkeen nälkäisiä. Syöntikiihkossaan ne eivät ole niin arkoja kuin muuten. Moni kalalaji myös kutee keväällä. Ravintoa etsiessään tai kutuun valmistautuessaan kalat siirtyvät matalampaan veteen. Jotkut lajit nousevat virtavesiin. Keväisin kalastus on tuloksekkainta iltapäivisin ja iltaisin auringon lämmitettyä veden. Varhaiskeväällä kala voi syödä hyvin myös keskellä päivää.

KESÄKALASTUS

Hyvää kalastusaikaa ovat usein aamu, yö ja ilta. Sään vaikutus kalojen ottihalukkuuteen on suuri. Vesien lämmettyä monet lajit hakeutuvat syvemmälle. Iltaisin ja öisin monia kalalajeja voi tavoittaa myös pinnan läheltä. Lippa on hyvä kesäuistin.

SYYSKALASTUS

Syksy on monesti erinomaista kalastusaikaa. Vesi on viilentynyt ja kalaa saattaa löytää matalammilta vesiltä. Upeina syyspäivinä saalista saattaa saada koko päivän ajan. MUISTA! KALLIOT JA KIVET VOIVAT VUODENAJASTA RIIPPUMATTA OLLA ÄÄRIMMÄISEN LIUKKAITA.

Milloin kalaan? kalaan? Milloin KELI

Kalat aistivat nopeasti sään muutokset. Kalastus on monesti tuloksekasta juuri ennen kuin kelit muuttuvat. Lämpimän veden aikaan voi jäähdyttävä vesisade käynnistää syönnin. Keli, joka parantaa kalojen mahdollisuutta ravinnon hankkimiseen, on hyvä kalakeli. Ukonilmalla ei pidä koskaan kalastaa. YÖ, ILTA JA AAMU

Kala etsii ruokaa ja saapuu matalammille vesille. Näinä hetkinä kalojen narraus on helpompaa, koska ne eivät ole niin arkoja. Lisäksi ne ovat jo muutenkin virittäytyneet saalistamaan.

TUULI

Kylmä pohjoistuuli ei ole hyväksi kalastukselle. Kalat löytyvät kovalla tuulella suojan puolelta. Tuulen samentamassa vedessä kannattaa käyttää kiiltäviä, voimakasvärisiä tai rämiseviä vieheitä. Koska tuuli kuljettaa mukanaan ravintoa ja vesi on happirikasta, viihtyvät kalat joskus myös tuulen puoleisilla rannoilla. Kalat voivat tällöin liikkua lähellä rantaa. Tuuli sekoittaa veden kerrostumat tehokkaasti. Kovalla tuulella kylmässä viihtyvät kalat löytyvät suojan puolelta, usein rannan läheisyydestä, kohdasta, josta aallot alkavat. Siellä kylmä vesi kohoaa pintaan. Peilityyni ja tuuleton sää tekee kalasta aran ja varovaisen. PÄIVISIN

Kala oleskelee päivisin syvällä ja kaukana rannasta. Se näkee hyvin ja käyttäytyy varovaisesti. Pienemmät kalat ovat kuitenkin monesti aktiivisia myös päivisin. Kevät ja syksy ovat usein parasta aikaa päivällä kalastamiseen.

5 5

Mistä kalat löytyvät?

MISTÄ JÄRVIKALAT LÖYTYVÄT?

Kalat syövät ja lepäävät eri aikoina eri paikoissa. Kalan oleskelupaikkaan vaikuttavat veden lämpötila, vedenkorkeus, vuodenaika ja kalalaji. Käy kalassa samassa vesistössä eri aikoina, niin opit kalojen oleskelupaikat. Jos saat jostain paikasta saalista, on siellä todennäköisesti seuraavallakin kerralla kalaa. Paljon kalastetuissa vesistöissä kalat ovat arkoja. Ne siirtyvät vesistön suojaisempiin osiin tai nappaavat vieheisiin vasta yöllä. Mikäli toisella puolella järveä on maastossa selkeä kulkupolku, kokeile kalastaa vastakkaisella puolella. Kalat oleskelevat keskellä päivää monesti syvemmällä tai kauempana rannasta. Iltaisin, öisin ja aamuisin monet kalat saalistavat rannan läheisyydessä. Järvistä löydät kalaa paikoista, joissa on ravintoa ja suojaa. Hyviä kohteita ovat esimerkiksi virtapaikat, niemenkärjet tai purojen suualueet. Muita kokeilemisen arvoisia

Mistä kalat löytyvät?

paikkoja ovat syvät vedet, aukot kaislikossa, vedenalaiset kivet, laitureiden tuntumat, silta-aukot, lumpeen ja muun kasvillisuuden ympäristöt tai syvään veteen rajoittuvat jyrkät rannat. AJATTELE NÄIN: ”Missä kalan on hyvä olla?” EIKÄ NÄIN: ”Missä kalastajan on hyvä olla?” MISTÄ VIRTAVESIEN KALAT LÖYTYVÄT?

Kala viihtyy kohdissa, joissa se on suojassa kovalta virtaukselta. Lisäksi veden lämpötilan tulisi olla suotuisa sekä suojaa ja ravintoa riittävästi. Iltaisin, öisin ja aamuisin kala liikkuu saalistaessaan lähellä rantaa. Silloin kalastajalle tarjoutuu hyvät saalismahdollisuudet. Isot kalat ovat aina pienempiä tovereitaan varovaisempia. Siksi ne ovat kasvaneet isoiksi. Aloita virtapaikkojen kalastaminen aina rannan tuntumasta. Kalat lymyilevät kivien etu- ja takapuolilla, koskenniskoissa sekä koskien montuissa. Tyypillinen oleskelupaikka on myös kovan ja miedon virran rajalla. Kalat viihtyvät koskien alapuoleisilla osilla ja paikoissa, jossa virrat yhtyvät, sekä syvän ja matalan veden reunalla. Jos paikassa on kasvillisuutta, löytyvät kalat usein sen reunoilta tai veden yli roikkuvien puiden alta.

Mistä kalat löytyvät? MISTÄ RANNIKON KALAT LÖYTYVÄT?

Kalat löydät paikasta, jossa on suojaa ja ravintoa, esimerkiksi virtapaikoista, niemenkärkien tuntumasta tai puron purku- tai lähtökohdasta. Kalat oleskelevat myös syvissä paikoissa, kaislikon aukoissa, vedenalaisten kivien ympärillä, laitureiden tuntumassa, silta-aukoissa, ulpukan, lumpeen ja muun kasvillisuuden ympärillä tai syvään veteen rajoittuvilla jyrkillä rannoilla. Kalojen paikkavalintaan vaikuttavat myös vuodenaika, veden lämpötila ja tuuli.

Kalasta tehokkaasti

NÄIN SAAT ENEMMÄN SAALISTA

Solmi viehe tarkasti siimaan ja tee uusi solmu ennen jokaista kalastusreissua. Aloita aina kalastaminen rannan tuntumasta. Kalasta aktiivisesti ja vaihda usein paikkaa. Tee heitot heittämällä eri suuntiin ja uita viehettäsi eri nopeuksin ja eri syvyyksissä. Tärkeintä eivät ole pitkät heitot, vaan että pystyt heittämään haluamillesi paikoille. Paikan vaihto parantaa saalismahdollisuuksia ja muutkin kalastajat saavat koittaa onneaan kalastamassasi paikassa. Mieti minne itse asettuisit, jos olisit kala. Muista, että kalat huomaavat sinut nopeammin kuin uskotkaan. Jos takanasi on puita tai puskia tai pysyt matalana, kala ei näe sinua. Kala huomaa nopeasti, jos jokin esine on syömäkelvoton ja sylkee sen pois. Pidä siima kireänä, jotta voit tartuttaa vieheeseen iskeneen kalan. Tartutus tehdään vastaiskulla nostamalla vapaa, jolloin koukku pureutuu kalan leukaan. Joskus saatat nähdä kalan seuraavan viehettä, jolloin kelauksen pysäyttäminen voi saada sen iskemään. Jos kala ei ota, vaihda viehettä tai kalastustekniikkaa. Käytä huonommalla säällä keskisuuria, himmeitä vieheitä.

Viuhkamaisesti heittämällä kalastat paikan tehokkaasti.

Kalastajan solmut SOLMUT

Solmu on heikoin lenkki kalastajan ja vieheen välillä. Siksi hyvä solmu on perusta onnistuneelle kalastukselle. Solmujen harjoittelu värillisellä siimalla on helpointa, kunnes osaa solmia ne kuvia katsomatta. G G G G G

Solmi tarkasti ja käytä tarpeeksi siimaa. Kostuta aina solmu ennen kiristystä. Tarkista, että solmu on kiristynyt kunnolla. Leikkaa ylimääräinen siima pois. Vie siimanpätkät ja –pakkaukset kotiin tai roskikseen.

PUOLANAKSELISOLMU

Puolatakseen kelalle uutta siimaa, on solmittava siima ensin kelan puolanakseliin. Siihen tarkoitukseen sopii hyvin oheinen solmu. PARANNETTU VIEHESOLMU

Hyvä solmu siiman kiinnittämiseen onkivapaan tai viehelukkoon. Vesi tekee siimasta liukkaan, joten solmun pitävyyden varmistamiseksi se kierretään vähintään viisi kertaa itsensä ympäri. Viehelukkoa kannattaa käyttää, ettei siima ala kiertää esimerkiksi lipalla kalastettaessa. Viehelukko helpottaa myös vieheiden vaihtoa.

Kalastajan solmut VERISOLMU

Paras tapa liittää kaksi suurin piirtein saman paksuista siimaa yhteen. Jos toinen siima on ohuempi, sitä voi kiertää yhden ylimääräisen kierroksen tai käyttää kirurgin solmua.

KIRURGIN SOLMU

Hyvä solmu kahden eripaksuisen siiman liittämiseksi yhteen.

PALOMAR-SOLMU

Hyvä viehesolmu etenkin punotulle siimalle. Punottu siima on täysin venymätön, joten pienimmänkin hipaisun vieheessä tuntee heti. Ohuetkin punotut siimat ovat kestäviä.

Onkiminen ONKIMINEN ILMAN KELAA

Tarvitaan 3-6 metrinen vapa, johon onkilaite kiinnitetään. Onkilaite koostuu siimasta, kohosta, painoista ja koukusta. Nykyään onkivavat ovat moniosaisia, superkevyitä ja halpoja. Lyhyt vapa on tiheäkasvuisissa kalapaikoissa hyvä. Kannattaa käyttää suippenevaa kohomallia ja lyijyttömiä painoja. Isommalle kalalle kannattaa käyttää isompaa kohoa ja paksumpaa siimaa. Mato ja kärpäsentoukka ovat miltei aina toimivia syöttejä. Syötiksi kelpaavat kalalajista riippuen myös katkarapu, leipä, juusto, makkara, maissi ym. Siiman pitäisi olla hiukan vapaa lyhyempi ja paksuudeltaan 0,20–0,25 mm. Kohon, koukun koon ja siiman paksuuden on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltavaan saaliskalaan. Herkäksi painotetulla onkilaitteella saa parhaiten kalaa.

KOHO

Jos koho makaa kyljellään veden pinnalla, koukku makaa pohjassa. Kalastussyvyyttä säädetään nostamalla tai laskemalla kohoa siimassa. Usein kalaa saa parhaiten läheltä pohjaa. Pieni koukku on aina parempi kuin liian iso. Pujota syötti koukkuun ja jätä koukun kärki näkyviin. Kohon värillä ei ole merkitystä kalalle. Valitse koho, joka sinun on helpointa nähdä. Laita painoja siimaan sen verran, että koho kelluu suorassa ja vain kärkiosa näkyy vedenpinnan yläpuolella.

Onkiminen

Ongi paikasta, jossa oletat kalojen olevan. Tarkkaile kohoa herkeämättä. Jokainen liike kohossa saattaa olla kalan aiheuttama. Mikäli kala ei nappaa, vaihda hetken päästä paikkaa. Ongi kaislikon tai lumpeikon vierestä tai muusta paikasta, joka tarjoaa kaloille suojaa. Voit houkutella kaloja kalapaikallesi veteen heitettävien mäskipallojen avulla. Mäski tehdään esimerkiksi sekoittamalla vettä, jauhoja ja kärpäsentoukkia. Onkiminen ilman kohoa on äärimmäisen jännittävää. Kalat etsivät suurimman osan ravinnostaan pohjasta. Syötin sinne saamiseksi voit antaa sen kulkea virran mukana tai antaa sen vajota pohjaan ja ainoastaan näppituntumalla tai katseellasi seurata kalan tärppiä. Paino voi tällöin olla joko koukun ylätai alapuolella. Voit myös maata laiturilla ja katsoa kaloja samalla, kun ongit. Se on todella jännittävää puuhaa!

Onkiminen KELAONGINTA

Heittovavalla voit onkia sellaisista paikoista, jonne et tavallisella onkivavalla yllä. Käytä heittokohoa ja solmi koukku tapsiin kohon alle. Tee tapsi noin 0,5–1 metrin mittaisesta monofiilisiimasta. Paino hankaloittaa hieman heittämistä. Tee heitto varovaisella ja pehmeällä liikkeellä. Pysäytä siima juuri ennen kuin koho osuu veteen, jotta tapsi suoristuisi. Anna syötin olla paikallaan tai kelaa hitaasti sisään. Pysäytyssolmu helpottaa kalastusta, sillä silloin ei tarvitse käyttää pitkää peruketta. Menetelmä helpottaa heittämistä ja voit kalastaa haluamastasi syvyydestä.

Liukukohon heittäminen on helppoa. Kun koho osuu veden pintaan, uppoavat paino ja koukku kohon jäädessä pintaan. Solmi pysäytyssolmu niin, että syötti jää mahdollisimman lähelle pohjaa. VIRITÄ POHJAONKI

Pohjalta onkiminen antaa monesti saalista. Alla kolme erilaista viritystapaa: 1) Liukupaino, jonka leikari pysäyttää 2) T-leikarin tai sivutapsin avulla. Vaihtoehtoisesti voit solmia verisolmun ja kiinnittää painon toisen siiman päähän. 3) Kiinnitä paino koukun yläpuolelle suoraan siimaan.

Onkiminen POHJAONGINTA

Laita vapa haarukkaan tai puuoksaa vasten. Jos pidät siimaa sormien välissä, tunnet kalan ottaessa syötin. Kilistin tai langantupsu vavan kärjessä helpottaa tärpin huomaamista. Anna syötin olla paikallaan tai kelaa erittäin hiljaa sisään. Saalismahdollisuuksien parantamiseksi voit hankkia värinä- tai heilurikärjen, jonka kiinnität vapaasi. Silloin näet tai tunnet kalojen tärpit selkeämmin. Näitä erikoiskärkiä on olemassa sekä virtavesiin että järvikalastukseen.

Tavallisimpia kalojamme AHVEN

Esiintyy erilaisissa vesistöissä melkein kaikkialla ja syö mitä milloinkin. Saalistaa mieluiten parvessa. Suurille ahvenille kelpaavat suuret vieheet. Kalasta ahventa kesäisin ja talvisin, kaikilla kalastustavoilla. Käytä matoa, lippaa, vaappua, jigiä tai pilkkiä. SÄRKI

Esiintyy miltei koko maassa. Elää parvessa. Kalastus tapahtuu lähellä rantaa matalassa vedessä, mielellään kaislikon läheisyydessä. Särki syö hyönteistoukkia, kotiloita ja tiettyjä kasveja. Pyydä madolla, leivällä, kärpäsentoukalla tai maissilla.

HAUKI

Esiintyy kautta maan joissa, järvissä ja rannikolla. Hauki on petokala ja syö ainoastaan muita kaloja. Paras aika kalastaa on syksy, talvi ja kevät. Hauen löydät kaislikoista ja rantojen läheisyydestä. Käytä lusikkauistinta, vaappua, lippaa, jigiä tai pilkkiä. KUHA

Pienet kuhat muistuttavat ahventa. Esiintyy Lounais- ja Etelä-Suomen rannikolla sekä monissa järvissä aivan pohjoista Lappia lukuun ottamatta. Elää parvessa tai yksin vesistöjen syvemmissä osissa ja karttaa pääsääntöisesti rantoja. Kuha oleskelee lähellä pohjaa, syvänteiden reunoilla ja joskus virtavesissäkin sekä kesäisin väli- ja pintavesissä. Pyydä kuhaa jigillä, lusikalla, vaapulla tai pilkillä.

Tavallisimpia kalojamme TAIMEN

Esiintyy meressä, järvissä ja virtavesissä. Taimen vaatii kylmää ja happirikasta vettä. Elää yksin omalla reviirillään. Kasvu riippuu elinympäristöstä. Pyydä lipalla, vaapulla, perholla, lusikalla tai jigillä. Valitse saaliiksi rasvaeväleikattuja yksilöitä. Rasvaevä

KIRJOLOHI

Lohikala, joka on peräisin Amerikan länsirannikolta. Kaikki Suomessa esiintyvät yksilöt ovat peräisin viljelystä. Kirjolohen löydät varmimmin nk. istuta ja ongi -vesistä. Pyydä lipalla, madolla, perholla, katkaravulla tai lusikalla. Voit myös pilkkiä mormuskalla tai pienikokoisella lusikalla. Kuhalla, taimenella ja harjuksella on pyyntimittoja ja rauhoituksia, jotka ohjaavat niiden kalastusta. Selvitä säännöt aina ennnen kalastuksen aloittamista. Pyyntimittojen vastaiset ja rauhoitetut kalat on aina vapautettava. HARJUS

Harjus korkeine selkäevineen on helppo tunnistaa. Esiintyy etenkin Pohjois-Suomen järvissä ja virtavesissä. Harjus elää parvessa ja viihtyy kylmässä ja happirikkaassa vedessä. Harjusta pyydetään pienillä lipoilla tai perhoilla ja talvisin pienillä pilkeillä. Kuinka isoiksi voivat kalat kasvaa? Katso Suomen ennätyskaloja osoitteessa www.vapaa-ajankalastaja.fi.

Heittokalastus HEITTOVAPA

Heittokalastusvälinein voit kalastaa useimpia kalalajeja. Heittäessäsi sinun tulisi antaa vieheen roikkua noin kahdenkymmenen sentin verran vavankärjestä, jonka jälkeen teet heiton pehmeällä liikkeellä. Kalastuksessa heittojen tarkkuus on tärkeämpää kuin pitkät heitot. Kuivaa vieheet kalastusreissun jälkeen.

Mikäli olet kalastanut merellä, kannattaa kela ja vieheet huuhtoa vesihanan alla. Vaihda säännöllisesti vieheitä kalastaessasi. Heitä kalan oletetun lymypaikan yli ja anna vieheen ”uida” sen ohi. Muista vaihtaa kelasi siima vuosittain. LIPPA

Lipan pyörivä lehti välittää kaloja houkuttelevia värähtelyjä ja heijastuksia. Käytä hyvällä säällä ohutta siimaa ja pieniä lippoja. Huonojen kelien vallitessa käytä paksumpaa siimaa ja isompia lippoja. Kiinnitä lippa lukkoleikariin siiman kiertymisen välttämiseksi. Kovalla tuulella on vaikeampaa heittää lippaa kuin lusikkaa. Kiinnitä lippa viehelukkoon, ettei siima kierrä itseään kelauksen aikana. Kun lippa osuu veteen, tee pieni nykäys, jotta lipan lehti alkaa pyöriä. Kelaa lippaa eri nopeuksilla sisään. Tee silloin tällöin pysähdyksiä ja kalasta eri syvyyksissä.

Heittokalastus LUSIKKA

Lusikoita on helppo heittää ja ne ovat hyviä petokalojen pyynnissä. Valitse matalaan veteen kevyitä lusikoita. Käytä voimakkaassa virrassa tai syvässä vedessä raskaita lusikoita. Uita viehettä eri syvyyksissä ja vaihtele kelausnopeutta.

VAAPPU

Vaappuja löytyy sekä kelluvia että uppoavia. Uppoava vaappu on helpompi heittää painonsa vuoksi. Kelluvaa vaappua pitää kelata sisään, jotta sen saa sukeltamaan ja houkuttelemaan kaloja. Anna vaapun upota ja nousta pintaan silloin tällöin, ja kelaa vieheesi epäsäännöllisesti sisään. Vaappu matkii haavoittunutta pikkukalaa, joka on petokalalle helppo saalis. Kalasta eri syvyydestä ja erikokoisilla vaapuilla. Pinnassa vipeltävä pikkuvaappu voi herättää esimerkiksi ahvenen syöntihalut.

JIGI

Jigillä kalastetaan nykien, jolloin se muistuttaa ruokailevaa pikkukalaa. Kumista tehty jigi liikkuu hyvin kalamaisesti. Matalassa vedessä voidaan jigin kanssa käyttää leijaavia ja kevyitä jigipäitä, syvässä vedessä vuorostaan raskaampia.

JERKKI

Hauelle tarkoitettuja, raskaanpuoleisia jerkkejä uitetaan lyhyillä, jämäköillä vavoilla. Käytä riittävän pitkää peruketta. Jerkistä puuttuu uintilevy ja saat ne uimaan ”lyömällä” vavankärjellä kohti vedenpintaa. Vapa ei saa osua veteen ja sitä nostetaan ja lasketaan vuoron perään. Nosta, kelaa, tee nykäys, jne. Osa jerkeistä ui hyvin pelkällä kelauitolla.

Veneestä kalastaminen VENEESTÄ KALASTAMINEN

Veneestä kalastaessa pelastusliivien tulee olla päällä ja kaveri mukana. Koska vesillä on aina kylmempää kuin maissa, voit tarvita lämpimiä vaatteita, istuinalustan ja lakin. Kalaa löydät esimerkiksi kaislikon reunasta, lahdista tai läheltä rantaa. Kaikuluotaimestakin on apua kalojen ja kalapaikkojen etsimisessä. Kala kuulee kaikki veneestä lähtevät äänet värähtelyinä vedessä. Istu aina veneessä ollessasi, äläkä mene vesille kovassa tuulessa. Hanki pitkävartinen haavi, jottei sinun tarvitse nojata laidan yli. Ota mukaan voileipiä, hedelmiä ja juomaa. On mukavaa rantautua välillä ruokatauolle, ojennella jalkoja ja saada uutta voimaa kalastukseen. Veneestä voit kalastaa kaikilla tavoilla ja myös pilkkiä. Monia kalalajeja voidaan pyytää pilkillä aivan kuin talvellakin. Käytä tavallista pilkkivapaa tai heittovapaa. HEITTOVAPA

Kalastakaa veneessä istuen niin, ettette osu koukuilla toisiinne. Käyttäkää aurinkolaseja, jotta näkisitte paremmin. Lisäksi ne toimivat silmien suojana. Sinun ei tarvitse heittää pitkälle saadaksesi kalaa. Heitä viuhkamaisesti eri suuntiin ja vaihda sitten kalastuspaikkaa. Kokeile samalla vetää uistinta veneen perässä.

Veneestä kalastaminen

SOUTU-UISTELU

Soutu-uistelussa veneellä kuljetaan hitaasti soutamalla ja vetämällä veneen perässä lusikkaa tai vaappua. Tällä tavalla saat helpoksi kalastetuksi laajoja alueita. Säädä kelan jarru niin, että kala tarttuu koukkuun tärpistä.

ONKIMINEN

Veneestä onkiminen on hyvin tehokasta. Kokeile onkimista eri syötein ja menetelmin.

Kalasta perholla PERHOKALASTUS VIRVELILLÄ

Tämä on hyvä menetelmä etenkin virtavesillä, mutta myös järvellä ja rannikolla. Hanki ensin perhokoho (muovipallo). Solmi noin 60 cm siimatapsi perhokohon perään ja toiseen päähän uppoperho. Tee heitto pehmeällä liikkeellä. Pysäytä siima juuri ennen kuin koho osuu veteen, pysäytä siima, jotta tapsi perhoineen suoristuu.

Järvellä ja merellä kelaa perhoa hyvin hitaasti sisään. Virtavesillä heitä virtaan yläviistoon ja anna perhon ajelehtia kaaressa. Pidä siima kireänä tartuttaaksesi kalan. Mitä voimakkaampi tuuli, sitä lyhyempi tapsi toimii. PUNTTIPERHOKALASTUS

Kiinnitä paino siimaan ja perään streameri tai putkiperho. Heitä virtaan yläviistoon ja anna perhon ajelehtia kaaressa alavirtaan. Kelaa perhoa tyynessä vedessä eri syvyyksissä ja nopeutta vaihtelemalla. Siirrä vavan kärki vuoronperään vasemmalta oikealle. Näin saat perholle sivuliikkeen. Kelaa nopeasti matkiaksesi pakenevaa pikkukalaa. Painoa vaihtelemalla voit kalastaa eri syvyyksissä. Mikäli huomaat kalan, heitä sen yli ja uita perho sen vierestä.

Näin saat kalan ylös TARTUTA KALA

Pidä siima aina kireällä. Pidä mahdollisuuksien mukaan viehettä silmällä, niin kalan tartutus helpottuu. Kun kala iskee, tee vastaisku nostamalla vavankärki pystyyn. Pidä siima kireänä koko väsytyksen ajan.

MIKSI KALA IRTOAA?

Kalan irtoaminen koukusta voi johtua esimerkiksi siitä, että kalan isku vieheeseen oli huono tai epäonnistuit tartuttamisessa. Väsyttäessäsi kalaa pidä siima kireänä ja vapa pystyssä, jotta kala saa taistella nimenomaan vapakaarta vastaan. Silloin kalan irtoamisen mahdollisuus pienenee oleellisesti. Jos siima katkeaa, se oli vahingoittunut, kelasi jarru oli liian kireällä tai solmu oli huono. Tarkista siis sekä kela, siima ja solmu ennen jokaista kalastusreissua. Leikkaa pätkä siimasta pois ennen uuden solmun solmimista. POHJATÄRPPI

Saadaksesi vieheen irti pohjasta voit kävellä eri suuntiin ja nykiä siimasta. Älä vedä liian kovaa, kun vapa on kaaressa. Se voi rikkoontua tai viehe voi lentää kovalla vauhdilla sinua kohti. Joskus voit joutua vetämään siiman poikki. Nailonsiiman voit kiertää kyynärpään ympäri takin ulkopuolelle ja perääntyä hitaasti, kunnes siima katkeaa. Punottua siimaa ei saa ikinä vetää kädellä poikki – venymättömänä se saattaa tehdä pahaa jälkeä. Punottu siima kierretään esimerkiksi puuklapin ympäri ja kiskotaan klapista kiinni pitäen.Tarkista siima, leikkaa metrin verran pois ja solmi siihen uusi viehe.

Näin saat kalan ylös KALA TALTEEN

Pienemmät kalat voit vetää suoraan ylös. Jos sinulla on haavi, laita se veteen ja johdata kala siihen. Mikäli haluat pitää kalan, tainnuta se välittömästi ennen kuin irrotat vieheen. Käytä kalan tainnuttamiseen pientä nuijaa (pappi). Lyö kerran tai kaksi kalan takaraivoon hieman silmien tasalta taaksepäin. Laske sen jälkeen kalasta veret katkaisemalla puukolla kidusten ja sydämen välinen verenkierto. Pienet kalat voidaan lopettaa pujottamalla sormi kalan suuhun ja taittamalla niska kalan selkää päin.

KALA TAKAISIN VETEEN

Älä koske kalaan kostuttamatta ensin käsiäsi. Kalan limakerros vahingoittuu herkästi. Käytä kalanirrotuspihtejä, jotka helpottavat vieheen irrotusta kalan suusta. Jos kala on uuvuksissa, sen selviytymismahdollisuudet huononevat. Tämä koskee erityisesti isoja kaloja, jotka ovat taistelleet siiman päässä hetken aikaa. Irrota viehe kalan ollessa vielä vedessä ja ota varovainen ote kalan pyrstöstä ja vatsan alta. Pidä kalan pää virtaa vasten tai ”pumppaa” hiukan edes takaisin, kunnes kala virkoaa, eikä huoju vedessä. Sen jälkeen voit päästää kalan menemään.

Kalan perkaus KALAN PERKAUS

Kala tulee perata mahdollisimman nopeasti, ettei se pilaantuisi. Katso alla olevista kuvista mallia kalan perkaukseen. Aloita leikkaamalla kalan kurkku auki.

1. Avaa kalan maha. Älä leikkaa liian syvälle.

3. Kaavi munuainen pois.

5. Irrota kalan pää, jos se on tarpeen

2. Vedä sisälmykset ulos.

4. Pyyhi kalan vatsaontelo.

6. Jos esimerkiksi savustat kalan, voit ripotella vähän suolaa sen vatsaan.

Säilytä kala viileässä, kunnes voit laittaa sen jääkaappiin tai pakastimeen. Kierrä se vaikka sanomalehteen, kunnes pääset kotiin. Kesällä kannattaa pitää mukana kylmälaukkua. Huuhdo veitsi huolellisesti, kuivaa ja laita takaisin tuppeen.

Pilkkiminen

Kala syö silloinkin, kun jää on paksua. Joidenkin kalalajien on vaikeaa löytää tarpeeksi ruokaa, joten ne ottavat hanakasti kiinni tarjoamisiisi vieheisiin. Kalastukseen tarvitset yksinkertaisella kelalla ja lasikuitukärjellä varustetun pilkkivavan. Tarvitset myös jääkairan reikien kairaamiseen ja kenties sohjokauhan reikien puhdistamiseen. Jäällä on aina kylmempää kuin uskoisikaan, joten tarvitset kunnolliset ja lämpimät vaatteet, kengät tai saappaat, lakin, hanskat ja reilun annoksen kärsivällisyyttä. Ennen kaikkea: älä unohda jäänaskaleita! Varusta saappaasi jääkengillä, niin et liukastu. Jaksat kalastaa pidempään, jos istut jonkin lämpimän päällä. Lämmin istuin auttaa myös keskittymään kalastukseen. Pilkillä voit tavoitella suurinta osaa kalalajeistamme. Jollet saa saalista, vaihda reikää, kalastussyvyyttä ja kokeile uusia vieheitä. Reikään tuijottaminen kalastaessa – lämpimän taljan päällä maatessa – on erittäin jännittävää. Pilkille voi ottaa myös mukaan kaikuluotaimen, josta näkee pilkin ympärille saapuvat kalat. Syötitä pilkit madolla tai kärpäsentoukalla. Säilytä kärpäsentoukat jääkaapissa, muuten purkissasi on pian iso kärpäsjoukko.

Pilkkiminen PILKIT

On olemassa erilaisia pilkkejä. Tavallisin on pystypilkki. Se on yksitai kolmihaarakoukulla varustettu ja sopii erinomaisesti muun muassa ahvenelle. Syötitä koukku madolla, kärpäsentoukalla, juustolla tai leivällä. Tee vavalla houkutusliikkeitä ja odota tärppiä. Tasapainopilkki muistuttaa pikkukalaa. Se on erityisen toimiva matalan veden kalastuksessa. Siima kiinnitetään vieheen selässä olevaan lenkkiin. Kun liikutat vapaa, pilkki ”ui” vedessä edes takaisin. Tasapainopilkkiä ei tarvitse syötittää. Pilkki toimii erinomaisesti ahvenelle, kuhalle ja hauelle.

Rautulätkät ovat isoja ja monesti kiiltäviä pilkkejä. Koukku roikkuu lyhyessä siimatapsissa lätkän alapuolella. Syötitä madolla tai kärpäsentoukalla. Päästä lätkä pohjaan, nosta noin 10 cm. Tee vavalla pari houkutusliikettä ja odota. Pari pientä houkutusliikettä ja taas odotus. Tärpit ovat usein erittäin varovaisia. Isot lätkät ovat erinomaisia raudulle ja taimenelle, pienemmät vuorostaan ahvenelle ja harjukselle.

Mormuska (morri) on painokoukku, joka ohuella siimalla ja herkällä vavalla uitettuna on tehokas pyyntiväline. Syötitä kärpäsentoukalla, surviaissääskentoukalla tai katkaravunpalasella. Päästä morri pohjan tuntumaan, väristä vavalla, odota, ja väristä taas.Tehokas viehe muun muassa särjelle, ahvenelle, harjukselle, kirjolohelle ja taimenelle.

Pilkkiminen LÖYDÄ KALAT TALVELLA

Etsi kalaa kaislikkojen tuntumasta, niemien ympäriltä, järven matalikoista sekä syvänteistä. Kalasta usein samalla järvellä, niin opit kalojen oleskelupaikat. Hyvä houkuttelutapa on pudottaa pieni määrä syöttejä reikään.Vesi on kylmempää jääkannen tuntumassa kuin pohjassa, joten pohjan tuntumassa kalastaminen on tuloksellisempaa. Mikäli saat ahvenen tai muun parvessa viihtyvän kalan, pudota pilkki mahdollisimman pian takaisin avantoon saadaksesi niitä lisää. Kovalla pakkasella ei ylös otettuja kaloja tule päästää takaisin, paitsi jos säännöt sitä edellyttävät. Kalan silmät voivat vaurioitua pahasti kylmästä. Tainnuta ottamasi kalat välittömästi.

VINKKI: Jos syönti on heikkoa, päästä viehe pohjaan ja anna sen ”möyriä” pohjamudassa. Kokeile erivärisiä koukkuja. Punainen lankatupsu koukussa voi houkutella kalan iskuun.

PILKI TURVALLISESTI

Pilkkiminen

Liiku ainoastaan jäillä, jotka tiedät turvalliseksi. Kaveri mukana kalaretkellä lisää turvallisuutta ja kalastus on muutoinkin kivaa seurassa. Muista laittaa jäänaskalit kaulaasi. Järven tai merenlahden jään paksuus voi vaihdella paljonkin. Tarkista paksuus heti rannan tuntumassa. Siinä kohtaa tulisi jään paksuuden olla vähintään 10 cm, mutta muista ettei sekään ole takuu jään kestävyydestä. Kysy siis joltain joka tietää. Vaarallisia paikkoja ovat muun muassa laitureiden, purkuojien, siltojen ja niemien ympäristöt. Jos vesi alkaa jossain kohtaa nousta jäälle, älä mene sinne, vaan käänny heti ympäri.

Kalastusluvat

Onginta, pilkintä ja silakan litkaus ovat Suomessa jokamiehenoikeuksia. Voit onkia, pilkkiä ja litkata silakkaa maksutta, ellei kalastustapojen käyttöä ole erikseen kielletty tai tehty luvanvaraiseksi. Nämä jokamiehenoikeudet eivät ole voimassa vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla, eivätkä erityiskalastuskohteissa. Viehekalastus yhdellä vavalla on ilmainen yleiskalastusoikeus alle 18-vuotiaille ja 65 vuotta täyttäneille.Voit kalastaa virvelillä ilmaiseksi pääosin samoissa paikoissa kuin onkia ja pilkkiäkin. Kalastamiseen erityiskalastuskohteissa ja vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla tarvitaan paikallinen lupa. 18–64 -vuotiaiden on aina ostettava kalastonhoitomaksu viehekalastusta varten. Ikään katsomatta uisteluun useammalla kuin yhdellä vavalla sekä pyydyskalastukseen, ravustukseen ja muuhun kalastukseen tarvitaan aina kalaveden omistajan lupa. SELVITÄ TARVITTAVAT LUVAT JA VOIMASSAOLEVAT KALASTUSSÄÄNNÖT AINA ENNEN KALASTUKSEN ALOITTAMISTA.

Pidä huolta luonnosta

Jokamiehenoikeudet mahdollistavat monipuolisen nauttimisen suomalaisesta luonnosta. Onginnan, pilkinnän ja silakan litkauksen ohella saamme esimerkiksi liikkua ja vaeltaa, uida, marjastaa, sienestää ja tilapäisesti telttailla lähes vapaasti. Jokamiehenoikeus on tärkeä osa suomalaista kulttuuria, johon kuuluu luonnon kunnioittaminen. Toisaalta jokamiehenoikeudet velvoittavat toimimaan luontoa vahingoittamatta sekä eläimiä ja muita ihmisiä häiritsemättä. Esimerkiksi roskaaminen ja puiden kaataminen tai kerääminen eivät ole sallittua. Metsästys ja avotulen teko maastoon eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin. Kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet ovat erityisen merkittäviä luontokohteita ja niissä voi olla jokamiehenoikeuksista poikkeavia määräyksiä. Laajojen luonnonkäyttöoikeuksiemme takia on sääntöjen ja velvollisuuksien noudattaminen tärkeää. Hyvä muistisääntö on, että minkä olet paikalle kantanut, jaksat myös kantaa takaisin kotiin tai lähimpään roskikseen. Luontoon jätetyt roskat voivat olla vaarallisia niin ihmisille kuin eläimillekin. Kalastajan velvollisuuksiin kuuluu jättää tilaa myös muille kalastajille. Esimerkiksi virtavesillä on kohteliasta vaihtaa paikkaa sopivin väliajoin, eikä varata yhtä paikkaa vain itselle. Saalista tulee ottaa vain sen verran kuin tietää tarvitsevansa ja talteen otetut kalat on lopetettava heti. Ylimääräiset tai kalastussääntöjen mukaan vapautettavat kalat vapautetaan heti, mutta varovaisesti takaisin veteen. PUHTAASEEN LUONTOON ON AINA MUKAVA PALATA.

Rahoitettu osittain maa- ja metsĂ¤talousministeriĂśn kalastonhoitomaksuvaroista.