kalastaja VAPAA-AJAN
SLACKLINING
uusi tekniikka hauenkalastukseen
HEITTOKALASTUS ◗ TEKSTI JA KUVAT: JUHA OJAHARJU
SLACKLINING – uusi tekniikka hauenkalastukseen Money minnow-jigi Ownerin beast-koukkuun kiinnitettynä sai paljon peliaikaa Tobiaksen siiman päässä. Hyvin tuntui yhdistelmä kelpaavan Merenkurkun hauille.
Kalastukseen tulee tasaisin väliajoin uusia tekniikoita ja menetelmiä sekä uudentyyppisiä välineitä. Osa niistä muodostuu todella suosituiksi, kun taas osa painuu nopeasti unholaan. Hyvin usein uudet tuulet puhaltavat maahamme länsinaapurista Ruotsista. Niin myös tällä kertaa. Tämän hetken kuumin juttu Ruotsin hauenkalastajien keskuudessa on ilman muuta slacklining-nimellä kulkeva kalastustekniikka.
N
e, jotka seurasivat kesän aikana Ruotsin kalastusmediaa, törmäsivät todennäköisesti nimeen Tobias Fränstam, sekä hänen esittelemäänsä uuteen slacklining -nimiseen kalastustekniikkaan. Tobias ja slacklining olivat pitkin kesää esillä sekä lehdissä, että Youtube-videoilla. Minulle tarjoutui tilaisuus tutustua lähietäisyydeltä tähän tekniikkaan, kun Fränstam saapui syksyllä Vaasassa järjestettyyn haukiseminaariin. Miehen toiveena oli päästä seminaaria edeltävänä päivänä kalastamaan
” Käytän
haukia Merenkurkun saaristoon. Tottahan toive piti toteuttaa. Hain Tobiaksen Vaasan lentokentältä, josta lähdimme ajamaan kohti Raippaluotoa. Rannassa olisi vastassa haukispesialisti Antti Kiuru, jonka veneellä suuntaisimme kohti Merenkurkun kivikkoisia haukiapajia.
tekniikasta. Alkuun piti selvittää, miten hän löysi slacklinekalastuksen. ”Katselin Youtubesta paljon bassinkalastusvideoita. Monilla videoilla näkyi selvästi, että bassit ottivat useimmiten juuri silloin, kun jigi sai vapaasti vajota kohti pohjaa. Eli kun annettiin löysää siimaa, vajosi jigi luonnollisen näköisesti ja se sai kalat iskemään. Myös monet ammattilaiskilpakalastajat näkyivät käyttävän samaa tekniikkaa erilaisissa jigikalastuk-
fluorocarbonia pääsiimana.”
Vaikutteita Atlantin takaa Matkalla kohti Raippaluotoa oli sopivasti aikaa haastatella Tobiasta ja saada lisätietoja uudesta
VÄLINEET
VÄLINEISTÖ HAUEN SLACKLINE-KALASTUKSEEN Tarvitaan nopea vapa, jolla vieheeseen saa helposti liikettä. Vavan tulee olla kevyt, eikä liian pitkä, jotta sitä on helppo ja mukava käsitellä. Tobiaksen suosima ST. Croix Downsizer -vavan pituus on 7,3 jalkaa (n. 2,3 m) ja sen heittopainosuositus on 2070 grammaa. Kyseisen vapamerkin heittopainosuosituksia pidetään usein hieman alakanttiin ilmoitettuna. Kelaksi Tobias suosittelee matalaprofiilista hyrräkelaa, josta on mukava pitää kalas-
taessa kiinni. Slackline-kalastus onnistuu toki myös avokelalla. Siimaksi kannattaa valita 0,40 millistä fluorocarbonia. Perukkeena Tobiaksella on noin puolen metrin pätkä yhden millin paksuista fluorocarbon-siimaa. Tobias käyttää slackline-kalastuksessa pääasiassa pehmovieheitä, etenkin shad jigejä. Jigit saavat mielellään olla keskimääräistä hieman pienempiä, sillä niitä on helpompi uittaa haluamallaan
tavalla. Sopiva jigin pituus on noin 17-20 senttiä. Jigipään tulee olla kevyt, jotta jigi ei vajoa liian nopeasti, Sopiva jigipään paino on 5-7 grammaa. Jigien lisäksi voi käyttää myös muita vieheitä, kuten jerkkejä tai vaappuja.
Tobiaksen vieherasioista löytyi pääasiassa shad jigejä, mutta myös erityyppisiä jerkkejä sekä muutama heittoperho.
sen muodoissa, kuten esimerkiksi dropshottauksessa. Erityisen suosittua löysän siiman hyödyntäminen näytti olevan juuri parhaiten kisoissa pärjäävien ammattilaisten parissa. Tämän perusteella aloin kokeilemaan tekniikkaa itse ja rupesin muokkaamaan sitä hauenkalastukseen sopivaksi.”
Fluorocarbon siima toimii parhaiten Kuitusiiman käyttämistä pidetään nykyään itsestään selvänä hauenkalastuksessa. Tobias toimii kuitenkin hieman toisin
HEITTOKALASTUS TEKNIIKKA
Viehe on osunut veteen. Nostetaan vapaa pystyyn ja annetaan vieheen vajota kiristämättä siimaa.
käyttämällä fluorocarbon-siimaa slackline-kalastuksessa. ”Käytän fluorocarbonia pääsiimana. Olen kopioinut myös fluorocarbonin käyttämisen amerikkalaisilta kilpakalastajilta, jotka käyttävät sitä pääsiimana bassia kalastaessaan. Käytän 0,40 millin paksuista fluorocarbonia. Uskon, että juuri fluorocarbonin näkymättömyyden ansiosta olen onnistunut saamaan isoja haukia myös erittäin vaikeissa olosuhteissa. Esimerkiksi kun olen kalastanut tietyissä järvissä, joissa on hyvin kirkasta vettä, tai ollessani saaristossa aikaisin keväällä, kun vesi on ollut matalalla ja aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta. Tiedän kyllä, että useimmat ka-
lamiehet eivät usko hauen näkevän siimaa, enkä minäkään usko niiden varsinaisesti näkevän sitä tai ymmärtävän, että tuossa on siima. Uskon kuitenkin, että jos kalan näkökentässä jokin erottuu liiaksi, voi se tehdä kalan saamisesta astetta vaikeampaa. Tässä on kyse samasta asiasta kuin minkä huomaa vaikka onkimisessa; kun vaihtaa onkeen hieman ohuemman siiman ja pienemmän koukun saa paljon enemmän kaloja.” Fluorocarbon siimalla on myös muita etuja kuin sen näkymättömyys vedessä. Tobias Fränstam kädessään perusvälineistö hauen slackline-kalastukseen.
Lasketaan vapa ja kelataan pari metriä.
”Käytän fluorocarbonia myös siksi, että pystyn sen avulla uittamaan vieheitä erittäin houkuttelevalla tavalla. Fluorocarbonin avulla saa vieheisiin huomattavasti moniulotteisempaa ja elävämpää liikettä kuin kuitusiimalla. Fluorocarbon toimii erityisen hyvin pehmovieheiden kanssa. Kalastan etupäässä shad jigeillä, mutta jonkin verran myös jerkeillä. Haluan, että viehe liukuu vapaasti vedessä ja ui luonnollisen näköisesti. Se onnistuu, kun antaa hieman löysää siimaa. Haittapuolena on, että mitä enemmän on löysää siimaa, sitä vaikeampi on tuntea tärppiä. Siitä tulee tietynlaista tasapainoilua; löysän siiman avulla saa epäileväisen kalan iskemään, mutta löysää ei saa
olla niin paljon, että tärpit jäisivät huomaamatta.”
Vihdoin vesille Tiedon pimittämisestä Tobiasta ei todellakaan voi syyttää, sillä puhetta tulee jatkuvalla syötöllä. Slackline-kalastuksesta jutellessamme ehdimme monta kertaa harhautua myös muihin kalastustapoihin. Tobias tuntuu olevan kalastuksen suhteen kaikkiruokainen; ahvenen jigaus, täkyonginta, meritaimen heittokalastus, sorvan onginta, kaikki kiinnostaa. Vihdoin olimme perillä, ja oli aika pukea kalakamppeet päälle. Antti kaivoi esiin Tobiakselle etukäteen lainavavaksi sovitun St.Croix Downsizerin, juuri samanlaisen, jota hän käyttää kotivesillään. Tobias kiinnitti vapaan repusta kaivamansa Ambassadeurin, jossa oli ihme kyllä kuitusiimaa. Sillä olisi tänään pärjättävä, sillä mies kertoi hänen fluorocarbonilla varustettujen kelojensa unohtuneen kiireessä kesämökille. Antin alumiiniveneessä riitti onneksi hyvin tilaa, eikä kolme henkeä ollut ollenkaan liikaa. Edellisten päivien aikana vallinneet kovat pohjoistuulet olivat sopivasti tyyntyneet. Tosin veden pinta oli niiden jäljiltä vie-
Nykäistään vavalla viehettä ylöspäin. Yksi tai kaksi peräkkäistä nykäystä tilanteesta riippuen.
TYÖKALU
YKSI TEKNIIKKA MUIDEN JOUKOSSA Tobias painotti, että slacklining ei ole mikään ihmeitä tekevä tekniikka, joka toimisi aina. Sellaista ei kalastuksessa ole olemassakaan. Sen sijaan on hyvä hallita mahdollisimman monta eri tekniikkaa, joista voi valita kuhunkin tilanteeseen parhaiten toimivan. Slackline-tekniikan hallitseminen on yksi työkalu lisää hauenkalastajan työkalulaatikkoon. Slacklining on Tobiaksen mielestä tehokkaimmillaan kylmän veden aikaan, eli aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä, jolloin hauet voivat olla hyvin varovaisella syönnillä.
Annetaan siiman taas vajota vapaasti löysän siiman kanssa. Jatketaan laskemalla taas vapaa ja kelaamalla pari metriä sisään.
lä hyvin matalalla ja veden lämpötilakin useita asteita alhaisempi kuin muutamaa päivää aikaisemmin. Kumpikin tekijöitä, jotka varmasti vaikeuttaisivat kalan saantia. Onneksi vesi oli kuitenkin nousussa koko ajan.
Teoriat käytäntöön Aloitimme kalastuksen ankkuroimalla veneen 2-3 metrin syvyydellä olevan rinteen lähelle. Tärppejä ei tarvinnut kauaa odottaa ja kaikkien haukitili oli auki jo muutaman minuutin kalastamisen jälkeen. Hyvältä näytti. Olin vinkannut Antille ennen reissua, että nyt olisi tulossa täydellinen tilaisuus oppia uusi hauenkalastustekniikka. Antti oli ottanut vinkistä vaarin ja puolannut kotona kelansa täyteen 0,40 millin paksuista fluorocarbonia. Tällaista tilaisuutta ei kannattaisi jättää käyttämättä. Siirryimme pian noin sadan metrin päähän uuteen ankkuripaikkaan ja Tobias näytti meille slacklining-uittotekniikkaansa, selostaen samalla jokaisen vaiheen yksityiskohtaisesti. ”Lukitsen puolan heti heiton päätteeksi ja seuraan kat-
seella siimaa. Pidän vavan kärkeä ylhäällä (noin 45 asteen kulmassa), näin siimaan muodostuu löysää ja jigi vajoaa elävän näköisesti. Syvemmässä vedessä (3-4 metriä) pitäisin puolaa hetken auki, jotta siimaa pääsee purkautumaan puolalta vieheen vajotessa. Kelaan kuten tavallisesti, mutta parin metrin välein nykäisen jigiä kerran tai pari ylöspäin ja lasken heti perään vapaa vähän alas, jolloin viehe saa löysää siimaa. Sitten taas sama uudestaan: kelausta pari metriä, nykäisy ylöspäin, jotta viehe nousee ja heti perään löysää siimaa. Tärppi tulee lähes aina silloin, kun siimassa on löysää ja viehe vajoaa. Hauki todennäköisesti näkee vieheen ja ehkä seuraa sitä. Kun jigi yhtäkkiä syöksähtää ylöspäin, kiinnostuu hauki siitä lisää. Alaspäin vajoamaan lähtevä jigi saa lopulta hauen iskurefleksin laukeamaan. Pohjan laadusta riippuu, kuinka syvälle annan vieheen vajota. Jos pohjalla on paljon kasvillisuutta, kannattaa viehe pitää irti pohjasta.”
” Tärppi tulee lähes aina silloin kun siimassa on löysää.”
Uusi tekniikka toimii Antti vaihtoi tekniikkansa Tobiaksen näyttämän esimerkin mukaiseksi. Muutaman heiton ja parin pienen korjauksen jälkeen hän sai jo juonesta kiinni ja homma alkoi luistaa. Miehen rautainen kokemus hauen heittokalastuksesta varmasti helpotti uuden tekniikan omaksumista. Nopeasti viilenneestä vedestä huolimatta, tai ehkä sen takia, tuntuivat hauet olevan melko matalissa paikoissa. Parhaiten saimme haukia 1-2 metrin syvyisiltä alueilta, mikä soveltuikin oivallisesti slackline-kalastukseen. Suuret hauet eivät tuntuneet olevan liikkeellä, mutta veneeseen nousi kuitenkin päivän mittaan muutamia ihan nättejä, reilun neljän kilon kaloja. Tobias ihasteli paikallisten haukien hohtavan vihreää väriä, mikä eroaa kuulemma selvästi haukien värityksestä Tukholman saaristossa. Kun päivä alkoi muuttua illaksi, osoitti Antti ottaneensa uuden tekniikan kunnolla haltuunsa ja nappasi päivän isoimman hauen, joka painoi jotain 5-6 kilon väliltä. l
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö SVK on maamme suurin vapaa-ajankalastajien järjestö, joka edistää vapaa-ajankalastajien kalastusmahdollisuuksia sekä neuvoo järjestäytyneitä ja järjestäytymättömiä vapaa-ajankalastajia kestävän käytön mukaisessa kalastuksessa. Järjestön 13 vapaa-ajankalastajapiirin 530 seurassa toimii yhteensä noin 43 000 kalastuksen harrastajaa.
SVK:n JÄSENEKSI – VAIN 40 € VUOSI!
LIITY NYT! SAAT SUOMEN PARHAAN KALASTUSLEHDEN
kalastaja VAPAA-AJAN
:N ja paljon muita RAHANARVOISIA JÄSENETUJA!
JÄSENEDUT l LIITTYMISLAHJANA erikoisvärinen Jesse-vaappu l JÄSENLEHTI Vapaa-ajan Kalastaja ilmaiseksi (6 nroa vuodessa) l pääsy vain jäsenille olevalle Extranet sivustolle, josta löydät Vapaa-ajan Kalastaja -lehdet, suurkalataulukot sekä paljon muuta l Perhokalastus-lehti 5 nroa/vuosi alennettuun hintaan l Viking Lineltä alennukset ryhmä- ja vapaa-ajanmatkoista l Teboilista Teboil-maksuaikakortilla alennus bensiinistä 2,5 snt/l, dieselöljystä 2,5 snt/l, 10 % voiteluaineista ja 5 % nestekaasusta l Paljon muita etuja mm. kalastustarvikeliikkeistä sekä kalastusmatkailuun liittyen.
Lisää tietoa jäseneduista SVK:n sivuilta www.vapaa-ajankalastaja.fi
LIITYN SVK:n jäseneksi
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry maksaa postimaksun
Nimi
Tunnus 5001884
Lähiosoite
00003 VASTAUSLÄHETYS Postiosoite Puhelin Sähköposti
LIITY JÄSENEKSI NETISSÄ: www.vapaa-ajankalastaja.fi
Syntymäaika
✁ Palauta kuponki täytettynä, postimaksu on maksettu puolestasi.