Tasapainopilkintä by Suomen Vapaa-ajankalastajat

Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT

TASAPAINOPILKILLÄ merellä Kevennetyn tasapainon valmistus

PILKINTÄ

◗ TEKSTI JA KUVAT: JUHA OJAHARJU

Tasapainopilkintä on viime vuosina nostanut kovasti suosiotaan, erityisesti isompia ahvenia tavoittelevien pilkkijöiden keskuudessa. Kahdeksan tuuman reiästä mahtuu isompikin ahven.

TASAPAINOPILKILLÄ

Merenkurkussa Merenkurkun lukemattomat karikot, lahdet ja saarten reunat ovat tunnetusti loistavia pilkkipaikkoja. Suurta ahventa etsivän kannattaa kuitenkin suunnata hieman kauemmas rannasta, jopa keskelle selkää. Saariston laajat sisäselät tarjoavat hienot puitteet moderniin tasapainopilkintään.

äivä oli sujunut pitkälti samaan tyyliin, kuin talven aikaisemmatkin pilkkireissut. Eli kalaa oli tullut, mutta vain muutamia ahvenia sieltä täältä. Samansuuntaisia kommentteja oli kuulunut myös muilta, samalla alueella tapaamiltani pilkkijöiltä. Vesien myöhäinen jäätyminen oli ilmeisesti saanut kalat passiivisiksi, niin ainakin koitin itselleni tilanteen järkeillä. Kalaa alueella kuitenkin oli. Lähes jokaisessa reiässä piirtyi kaikuluotaimen näytölle merkkejä kaloista, useimmiten pieniä, mutta välillä myös pidempiä ja paksumpia kaaria; selkeitä ison kalan kaikuja. Luotaimen välittämä kuva tuo valtavasti mielenkiintoa pilkkimiseen ja antaa lisää uskoa omaan tekemiseen.

Väristelyä välivedessä Suuret ahvenet mielessäni porasin taas seuraavan reiän ja laskin anturin alas. Luotain näytti veden syvyydeksi lähes seitsemää metriä, joka oli tämän selän syvimpiä alueita. Vähän

Antti Kiuru nappasi Hämy-tasapainolla jo heti talven ensimmäisellä reissullamme 1350-grammaisen ahvenen. Tämäkin kala oli todennäköisesti jäänyt saamatta, jos kaikuluotainta ei olisi ollut käytössä.

pohjan yläpuolella näytti olevan kaloja. Laskin kevennetyn tasapainon neljään metriin. Se herätti kalojen kiinnostuksen ja muutama kala nousi pohjasta pari metriä ylöspäin. Värisyttelin tasapainoa paikoillaan, mikä sai ahvenet tule-

maan yhä lähemmäksi. Lisäväristelyt eivät saaneet kaloja nappaamaan, joten tein nykäyksen. Seurauksena kalat laskeutuivat metrin verran alaspäin nousten sieltä taas tarkastelemaan paikallaan olevaa tasapainoa. Uusi nykäys ja kalat kaikkosivat taas takaisin syvemmälle. Kelasin kevennetyn ylös ja vaihdoin lennosta vapaa. Toisessa vavassa keikkui siiman päässä Toni Lehtolan valmistama kolmipiikin värinen Häjy, joka oli talven aikana antanut minulle parhaiten ahvenia. Kalat olivat yhä viidessä metrissä, joten pysäytin pilkin neljään metriin. Kalat nousivat heti tutkimaan uuttaa tarjokasta. Pieni väristys ja kala kiinni. Reiästä nousi vajaa parisataa grammainen ahven. Äkkiä pilkki takaisin reikään, väristys vavalla ja taas kala kiinni. Reiästä nousi nopeaan tahtiin kuusi ahventa, minkä jälkeen syönti loppui. Valitsin vesiastiaan laittamistani ahvenista kolme paistikokoista ja laskin loput takaisin. Kamat kantoon ja uuttaa reikää poraamaan. 3

PILKINTÄ Keskemmälle selkää

KAIKULUOTAIN

Kaikuluotain antaa uusia ulottuvuuksia pilkintään. Syvyysalue ja herkkyys kannattaa säätää paikan ja syvyyden mukaan.

KAIKULUOTAIN PILKILLE Alkuun lyhyt varoitus. Kun otat ensimmäisen kerran kaikuluotaimen mukaan pilkille tai kokeilet pilkkimistä sen kanssa, et todennäköisesti lähde enää jäälle ilman sitä. Tämä ei ole huono asia, vaikka saatatkin köyhtyä muutaman satasen. Kaikuluotain tuo uusia ulottuvuuksia pilkkimiseen ja tekee siitä hauskempaa ja kiinnostavampaa. Vaikka kalaa ei koko ajan tulisi, pysyy mielenkiinto luotaimen näyttöä katsellessa jatkuvasti yllä. Liian pitkään ei reiälle kuitenkaan kannata jäädä kyttäämään. Jos kalat eivät pilkkiin ota, tai ne ovat kaikki pieniä, kannattaa porata uusi reikä. Pilkkijäille suunnatessa kannattaa kaikuluotain varustaa erityisellä pilkkianturilla. Tämä kaapelin päässä oleva kartionmuotoinen anturi on helppo laskea ja nostaa, eikä sille tarvitse porata erillistä reikää. Kun suuri kala on kiinni, kannattaa anturi nostaa reiästä ajoissa pois edestä.

Reikää vaihdettaessa kaikuluotain on hyvä kytkeä valmiustilaan. Tämä säästää sekä anturia, että akkua. Anturia ei tule roikottaa vedessä pelkän kaapelin varassa, sillä ennemmin tai myöhemmin unohdat nostaa sen ennen paikanvaihtoa ja silloin kaapelin liitos on vaarassa rikkoontua. Itselläni on anturista kaikuluotainkoteloon sidottuna reilu metrin pätkä paksua kuitusiimaa, jonka varassa anturi roikkuu vedessä. Kaikuluotaimesta kannattaa, jos mahdollista, valita alhaisempi taajuus (leveämpi keila), jonka ansiosta näet pilkkisi kokoa ajan näytöllä, vaikka se singahtaisi kauaskin sivulle. Säädä kaikuluotaimen herkkyyttä syvyyden mukaan. Omassa luotaimessani käytän 4-5 metrin vedessä noin 50 prosentin ja 6-8 metrissä noin 70 prosentin herkkyyttä.

Seuraava reikä oli lähes edellisen toisinto. Kevennetty tasapaino kiinnosti kaloja, mutta ei saanut niitä tärppäämään. Olin päivän mittaan antanut runsaasti peliaikaa kevennetyille tasapainoille, mutta jostain syystä ne eivät tuntuneet oikein toimivan. Häjy sen sijaan antoi taas muutaman nätin ahvenen, ei tosin sitä kokoluokkaa, jota olin etsimässä. Päivä oli edennyt jo pitkälle ja iltapäivä muuttuisi pian illaksi. Kalakin tuntui olevan tällä alueella melko pientä. Oli aika suunnata takaisin, keskemmälle selkää ja samalla hiljalleen kohti lähtörantaa. Tein reikiä noin viidenkymmenen metrin välein, välillä laikkupaikkoihin ja välillä lumisiin kohtiin, mutta laihalla menestyksellä. Kun aurinko saavutti vastarannalla kasvavien kuusten latvat, päätin seuraavan reiän olevan viimeinen.

Viimeisen reiän taikaa Sain reiän porattua ja anturin veteen. Näytti todella hyvältä. Pohjan lähellä oli paljon kalaa ja ne kiinnostuivat pilkistäni jo, kun se oli vasta vajoamassa. Pysäytin sen kolmeen metriin, sillä syvyyttä oli enää vähän yli viisi metriä. Tein pienen nykäyksen ja heti jo ensimmäinen kala täräytti särjennahalla päällystettyyn kevennettyyn Silliin. Kala vesiämpäriin ja Silli takaisin reikään. Väristys, toinen väristys ja hetken päästä pieni nykäisy, mutta ei mitään. Kaloja oli kyllä alla, mutta tarjoilu ei enää kelvannut. Vaihdoin vapaa ja laskin Häjyn tilalle. Kalat tulivat taas tarkastelemaan pilkkiä. Tein pienen nykäyksen ja se sai ahvenen hermot pettämään. Kala ylös ja pilkki takaisin alas. Nyt ilmestyi

Ahven kävi katsomassa pilkkiä, mutta ei kelvannut tällä kertaa.

Kolmipiikin värinen Häjy pääsi nopeasti omaan ykköskentälliseen.

Viimeinen reikä pelasti päivän. Emoahven lähti pikaisen punnituksen ja kuvauksen jälkeen virkeänä takaisin kasvamaan.

Kaikuluotain, vesiastia ja muu välineistö kulkevat kätevästi mukana ahkiossa.

pohjalle selvästi suurempi kala. Pidin pilkkiä paikallaan ja kala irtosi pohjasta nousten nopeasti pari metriä ylöspäin paikallaan olevan Häjyn alle, mutta ei ottanut kiinni. Lähdin nostamaan pilkkiä samalla kevyesti väristäen. Paksu kaiku seurasi aivan pilkin alla, kunnes vapa yhtäkkiä tärähti kädessäni. Nyt tuntui raskaalta, olisiko kiloinen? Sain kalasta otteen ja nostin sen suoraan vesiämpäriin. Olipa hieno ahven, ei varmaan yli kiloa, mutta lähelle. Kaivoin digivaa’an taskusta ja muovipussin toisesta taskusta. Sujautin ahvenen pussiin ja pussin vaa’an koukkuun roikku-

maan. Vaaka näytti 890 grammaa. Nopea uusintapunnitus ja tulos oli sama. Siitä pussin paino pois ja kalalle siis painoksi 870 grammaa. Otin pari kuvaa reissun pelastaneesta hienosta ahvenesta ja laskin sen takaisin reikään. Kala teki pari voimakasta pyrstön lyöntiä ja ui alas reiästä takaisin elementtiinsä. Keräsin varusteet kasaan ja lähdin kävelemään takaisin autolle. Vasta kun olin ehtinyt lähes rantaan asti, tuli mieleen, että ehkä siinä reiän alla olisi ollut muitakin isoja ahvenia. No nyt oli myöhäistä, ensi kerralla sitten lisää ja toivottavasti astetta isompia. l 5

PILKINTÄ ◗ TEKSTI: JUHA OJAHARJU

TASAPAINOPILKKIJÄT haastattelussa Kuinka saada tasapainoa tutkiva ahven nappaamaan? Miksi kevennetyt tasapainot tuntuvat toimivan erityisesti suurilla järvillä, mutta eivät välttämättä yhtä hyvin merellä? Entä miten tasapainopilkintä kehittyy tulevaisuudessa? Muun muassa näihin kysymyksiin pyysin näkemyksiä kokeneilta lajin harrastajilta JUHA LEINOLTA, MATTI KOTAKORVELTA ja VILLE VÄHÄLTÄ. JL= Juha Leino, MK=Matti Kotakorpi, VV=Ville Vähä KUINKA monta tasapainopilkintäpäivää sinulle kertyy suunnilleen talven aikana ja kuinka monta vuotta olet pilkkinyt tasapainoilla? JL: Yleensä 20-40 päivää talven aikana. 100-prosettisesti tasapainolla kaksikymmentä vuotta. Pilk Kings ry:hyn liityin vuonna 1995. MK: Viime talvina pilkkipäivien määrä on ollut noin kaksikymmentä. Tasapainot ovat kulkeneet alusta asti mukana siitä asti, kun vuonna 1996 aloitin pilkkihommat. Vuonna 2007 aloitettiin Jyväskylän opiskelijaporukalla enemmän tosissaan opettelemaan tasapainopilkintää järvillä.

MITKÄ ovat kolme suosikkitasapainoasi ja millaisissa tilanteissa käytät niitä? JL: Suurimpia suosikkeja ovat itse tekemäni tasapainot. Ostetuista pieni Karismax on suosikki. Kevennettyjä en ole vielä tehnyt, mutta mieli on tehnyt jo muutaman vuoden kokeilla niiden valmistamista. Kevennetyistä suosikki on iso Eepe. MK: Sillin 8.1 ahven- tai kuorevärissä on sellainen jokapaikanhöylä tavallisilla järvillä. Usein ei päivän aikana muut pääse veteen. Syvissä vesissä Eepen pikkujättiläinen saa peliaikaa, varsinkin hilekuorevärit. Niinä talvina, kun olen käynyt varsinaisilla

VV: Tasapainopilkintäpäiviä kertyy minulle nykyisin talven aikana noin 30-40. Tasapainoilla olen pilkkinyt kaksikymmentä vuotta. Kevennetyillä olen pilkkinyt vuodesta 2006 alkaen, kun sain Toni Sillanpäältä ensimmäiset kevennetyt Sillit.

JL: Kaikki em. ja vielä lisäksi improvisaatio. Mitä pidempi on tärppiväli, sitä isommalla vaihtelevuudella uitan.

JL: Vaasan merialue ainoastaan, en ole pilkkinyt järvillä – ainakaan vielä.

MK: Aika monotonisia rauhallisia vetoja pohjan yläpuolella kehivavalla korkeutta vaihdellen. Pieni tauko voi olla vetojen välillä. Erilaisia kikkoja käytän silloin, kun kala näkyy kaiussa ihmettelemässä pilkkiä.

MK: Nykyään Päijät-Hämeen pääpiirteisellä alueella enimmäkseen. Pari reissua talvessa joko merelle tai muikkujärville Savoon tai Keski-Suomeen.

VV: Nykyisin käytän lähes pelkästään luonnonväreissä olevia tasapainoja. Eniten rasioissa on kevennettyjä kuore- ja muikkutasapainoja. Sillin kevennetty ns. Hilepälkäne on se, joka useimmiten pääsee ensimmäisenä avantoon paikasta riippumatta. Sen väritys muistuttaa eniten norssia, mutta se menee myös muuna pikkukalajäljitelmänä. Todellinen yleistyökalu. Kirkasvetisissä muikkujärvissä suosikkeja ovat Sillin kevennetty mustaselkäinen hilemuikku ja Markku Loikkaan kevennetty vihertäväselkäinen hilemuikku. Perämerellä ahventen syödessä piikkikaloja tai niissä järvissä, missä muikku on pienikokoista, luottotasuri on Jouni Väänäsen kapearunkoinen kuusi senttiä pitkä karvapystömuikku.

MILLAINEN on perusuittotekniikkasi? Pidätkö pilkin koko ajan liikkeessä, vai suositko väristelyjä, nostoja tai pitkiä taukoja?

MISSÄ päin Suomea pilkit pääasiassa?

VV: Eniten pilkkipäiviä kertyy Perämerellä ja Posion muikkujärvillä. Lisäksi vuosittain tulee tehtyä yksi tai useampi pidempi reissu Lappiin ja tunturivesille.

muikkujärvillä, ovat SYPin kevennetyt olleet tärkeitä työkaluja. Olen jättänyt järvillä käytännössä kaikki Sillin 8.1:stä pienemmät tasurit pois kokoonpanosta, puhtaasti heikkojen tulosten takia.

Juha Leino jahtaa suurahvenia Merenkurkun alueella. Kuva: Juha Leino.

VV: Nykyisin kun luotain on aina mukana, muuttelen uittotekniikkaa kalojen käytöksen mukaan. Peruskuvio on kuitenkin aika vakio. Koskaan en laske tasapainoa pohjaan tai poh-

jan lähelle, vaan uitan sitä vähintään puoli metriä pohjan yläpuolella. Jos kohteena ovat lohikalat, silloin pilkin vain välivedestä tai noin pari metriä jääkannen alta. Jos luotaimessa ei näy heti kaloja, teen aluksi muutamia reiluja houkutusvetoja ja sen jälkeen pienempää liikettä. Uittaminen on kuitenkin kohtuullisen rauhallista, ei avanto vaahdossa veivaamista. Tasapaino saa pysähtyä välillä, vaikka käännös ja pitkä loppuliuku ovat usein ne ottavimmat vaiheet uitossa. Väristelyt ja nostot tulevat kysymykseen vain siinä tilanteessa, jos yksittäinen isompi kala seuraa tasapainoa ottamatta kiinni. Pitkiä taukoja en uitossa pidä. Paitsi silloin, kun ahven on niin hurjalla syönnillä, että liikuttaminen vain lisää ohilyöntien määrää.

UITATKO kevennettyjä tasapainoja eri lailla kuin tavallisia lyijytasapainoja? JL: Nyt reilun kauden kokeiltuani pilkkikaikua (CHIRP) on ollut ilo huomata, että ahvenet voi saada ottamaan pelkällä nostelulla ja nypyttelyllä, kunhan ovat ensin kiinnostuneena tulleet kaiun ulottuville. Ilman kaikua ongelma on, että et tiedä milloin rauhoittaa uintia ts. koska ahven on pilkin läheisyydessä.

le lohikaloille se tuntuu olevan usein se ratkaiseva tekijä. Lyijytasureilla uittoliikkeet ovat terävämpiä, lyhyempiä ja useimmin toistuvia kuin kevennetyillä. Useimpien kevennettyjen uitto vaatii herkkää kättä ja uittamista kannattaa harjoitella avantoon katsoen. Myös kaikuluotaimen käyttö on avainasemassa. MITEN toimit, kun näet luotaimen näytöltä, että iso kala nousee katsomaan pilkkiä? JL: Jos suoraa hyökkäystä ei tule, on taktiikka juuri tuo rauhoittaminen. Pudottelu, nostot ja värisyttäminen pääkeinona. MK: Parhaassa tapauksessa ei tarvitse tai tehdä muuta kuin nostella kaloja jäälle. Jos kala ei ota, niin kokeilen väristelyä, varovaista pompottelua tai pientä nostoa. Saatan myös nostaa pilkin selvästi ylemmäs.

VV: Jos isompi kala, useimmiten ahven, nousee vain katsomaan tasapainoa, niin joko väristän tai keikutan tasapainoa varovaisesti. Jos se ei auta, niin sitten hidas nosto yhdistettynä pieneen nypyttelyyn on usein hyvä keino. Kaikkea voi yrittää, mutta alaspäin lasku ei kannata.

MK: Kevennetyillä en ole saanut oikein mitään erityistä muualta kuin muikkuvesiltä. Tosin suosikkipilkkini Sillin 8.1 taitaa olla aika kevyt pilkki kokoisekseen. Muikkuvesillä pilkkiminen on usein enempi sellaista välivedessä lilluttelua kuin aktiivista uittoa. Erilainen uitto johtuu siis osittain vesistöstä. VV: Kevennettyjä uitan huomattavasti rauhallisemmin kuin lyijytasureita. Useimmat kevennetyt kääntyvät paluuvaiheessa poikittain, mikä hidastaa niiden uintia. Paksuntamalla siimaa ja peruketta, voi uintia entisestään hidastaa. Tällainen rauhallinen ja samalla herkkä uinti tuntuu oleva arkojen suurahventen mieleen. Myös taimelle ja muil-

Tämä komea ahven nappasi Ville Vähän uittamaan Sillin kevennettyyn muikkuun. Kuva: Ville Vähä.

KEVENNETYT tasapainot toimivat ilmeisen hyvin suurilla muikkujärvillä, kuten Saimaalla ja Puruvedellä. Monien mielestä ne eivät kuitenkaan ole yhtä tehokkaita merellä. Oletko itse huomannut eroa toimivuudessa?

Matti Kotakorpi ja 1350 -grammainen metsälammen ahven, joka tuli SYPin 8-senttisellä protokevennetyllä. C&R. Kuva: Matti Kotakorpi.

JL: Itsellä on sama ”mutu” kuin monella kaverilla, pääsääntöisesti eivät toimi merellä yhtä hyvin kuin tavanomaiset lyijytasarit. (Oletan, että kevennetyllä tarkoitetaan yleensä isoa > 8 cm tasapainoa, koska keventäminen on kyseenalaista keskikokoa ja pienemmillä pilkeillä.) On ollut toki tilanteita, että pannukarkeita saa harvakseltaan kevennetyllä, kun lyijytasareilla ei saa mitään. Tällaiset kokemukset on saatu pienellä porukalla, kun joku käyttää kevennettyä. Oma kokemukseni on myös usein ollut, että kevennetyillä 7

PILKINTÄ saa jopa hyvin pientä ahventa (100-150 g). Pilkkikaiun käyttö on lisännyt saalista kevennetyillä pilkkiessä verrattuna saaliiseen ilman kaikua. Arvelen, että tämän takana on pilkkijän tietoisuus siitä, milloin ahven lähestyy pilkkiä ja näin uinnin rauhoittaminen osataan tehdä oikeaan aikaan. MK: Aika huonosti isot kevennetyt on itselläni toimineet oikeastaan Saimaan ulkopuolella. Pienemmät kevennetyt protomallit (SYP) on toimineet siinä missä lyijyisetkin. Merellä (Suomenlahti tai merenkurkku) käytän yleensä pienempiä tasareita, sellainen 5-7 senttiä on sopiva. Pilkkiminen on siellä yleensä sellaista pohjan pomputtelua yms. aktiivista uittamista ja pilkitkin ovat vähän värikkäämpiä. Merellä kalojen ärsyttämiseen tuntuu olevan paljon enemmän vaihtoehtoja kuin järvillä. VV: Muikkujärvet ovat kevennettyjen ominta käyttöympäristöä. Itse olen kuitenkin saanut kevennetyillä todella hyviä saaliita Perämereltä, jossa ahvenet syövät kuoretta ja silakkaa. Muikkujärvillä kevennetyillä jahdataan yksittäisiä tai pienissä parvissa liikkuvia suurahvenia. Merellä puolestaan suurilla kevennetyillä pystyy poimimaan isoissa sekaparvissa liikkuvista ahvenista saaliksi ne paremman kokoiset ahvenet. Merelläkin on toki pelkästään suurahvenista koostuvia parvia, mutta ne ovat erittäin harvinaista herkkua. Tiivistäen voisi sanoa, että kevennetyt ovat muikkujärvillä täsmäaseita ja merellä puolestaan valikoivia aseita. MONI lajin harrastaja puhuu ns. muikkuteoriasta, jonka mukaan kevennetyt tasapainot toimivat erityisen hyvin siellä, missä ahvenet saalistavat pääasiassa muikkua. Mitä mieltä olet tästä? JL: Uskon tähän ilman varmaa tietoa. Merellä ahvenen saaliskalat käyttäytyvät eri tavalla kuin muikut järvessä. Muikut uivat ehkä enemmän välivedessä jne. MK: Näin se mielestäni on. Ihan jo kuorepitoisilla järvillä olen onnistunut paljon paremmin 8-10-senttisillä tavallisilla tasareilla. Myös yhdellä suurahvenjärvellä, missä ahvenen ravinto on ahventa, kiiskeä ja särkeä on isojen kevennettyjen saalis jäänyt aika hei8

Perinteinen lyijytasapaino vai kevennetty malli? Valinta kannattaa tehdä paikan ja tilanteen mukaan.

koksi sitkeästä yrityksestä huolimatta. Noilla järvillä ravintokala saattaa olla keskimäärin aavistuksen pienempää kuin muikkujärvillä. Muikkuvesillä on varmaankin tärkeää, että pilkin hahmo on riittävän suuri ja oikean mallinen, koska kalat saalistavat reilusti pohjan yläpuolella uivia muikkuja. Riittävän suuren hahmon omaava tasari olisi taas keventämättömänä melkoinen puntti, eikä siihen saisi rauhallista uintia. VV: Yleistäen voi noin sanoa. Mutta yhtälailla suuret kevennetyt toimivat olosuhteissa, jossa kohdesaalis syö muuta pienehköä parvikalaa, kuten kuoretta, silakkaa, pientä siikaa tai vaikka tuntujärvissä kääpiöitynyttä rautua. MITEN arvelet tasapainopilkinnän kehittyvän lähivuosina? JL: Vaikea arvata – ehkä kokokumiset tasapainot tai joku keksii tasapainoraksin. Perhon osia ja jigejä on jo kauan yhdistelty tasapainoihin. Vertikaalijigauskin on eräänlaista tasapainoilua. MK: Mielestäni merialueen suomia mahdollisuuksia ei ole täysin ymmärretty sisämaassa, ja meripilkintään voisi olla kasvavaa kiinnos-

tusta, jos tietoa olisi saatavilla. Viistokaiku tulee varmasti jossain vaiheessa mullistamaan kalojen etsimisen ja ison ahvenen kyttäysonginnan, kunhan ne ensin tulevat sopiviin hintoihin. Jigit, morrit ja muu sekakäyttö varmaankin syrjäyttää tasureita passiivisten kalojen ärsyttämisessä. Kaikuluotaimen kanssa nuo muut pilkit tuovat melkoisesti lisää tehoa tasurin rinnalla. Varsinkin pienet tasarit ja värikoukut saavat varmaankin väistyä merialuetta lukuun ottamatta. Tasureille jää tulevaisuudessakin se oma roolinsa aktiivisen ison ahvenen pilkinnässä ja sitä kautta isot luonnolliset tasarit säilyttävät suosionsa muiden hiipuessa. Aktiivisen ahvenen pilkkiminen tasapainolla on niin hienoa hommaa, että sitä ei mikään syrjäytä. VV: Välinepuolella eniten kehitystä tapahtuu kaikuluotaimissa tai muissa vedenalaista maailmaa näyttävissä välineissä. Tasapainoissa nähdään varmaan entistä enemmän pehmomateriaaleja ja tasapainojen koko kasvanee edelleen. Erityisesti tasapainojen uittoon tehtyjen vapojen ja jarrullisten pilkkikelojen tarjonta tulee lisääntymään. Itse uskon ja toivon, että käsityönä ja perinteitä kunnioittaen, pienissä erissä tehtävät tasapainot tulevat säilyttämään suosionsa. l

VIEHEET

◗ TEKSTI JA KUVAT: JANNE RAUTANEN

Viime vuosien kuumin trendi pilkkirintamalla on ollut pilkintä kookkaiden tasapainojen kanssa. Suuri osa tasapainoista on ”kevennettyjä” eli rungon valmistuksessa on käytetty valuseosten ohella muutakin kevyempää materiaalia.

KEVENNETYN TASAPAINON valmistus

omen keskustelupalstoilla toinen toistaan komeammat suurahvenet on pyydetty kevennetyillä, jopa inhorealistisen tarkoilla tasapainoilla. Kuten vaapunvalmistuksesta tiedetään, suomalaiset ovat maailman taitavinta kansaa tekemään vaappuja. Sama pätee varmasti myös kevennettyjen tasapainojen valmistukseen. Tarkka työnjälki, joka vaatii jopa kymmeniä työvaiheita nostaa vieheiden hinnan ansaitustikin korkealle. Kävin tapaamassa Silli Luresin Toni Sillanpäätä, jonka pilkit ovat ehdottomasti kevennettyjen tasapainojen kauneimmasta ja myös pilkkikukkaroon halutuimmasta päästä. Toni lupasi kertoa kuinka kevennetyt tasapainot valmistuvat. Ohjeita seuraamalla voit tehdä vaikka oman pilkkimallisi.

Viehemestari maalaamassa uutta tasapainoerää pohjatöiden jälkeen. ”Sillit” saavat jälleen uuden kauniin värityksen.

Sillejä vaarin opeilla Ennen kuin astumme vieheenrakennuksen ytimeen, en malta olla kertomatta lyhyttä katsausta Silli-tasapainojen historiasta. Tonin isoisä Aaro Sillanpää oli aikoinaan tasapainojen valmistuksen pioneereja. Tampereella yhdessä vaimo Mirjamin kanssa jo 50-luvun alusta lähtien valmistetut ”Sillanpääläiset” ovat olleet tasapainopilkkijöiden luottovieheitä. Selluloidikuoriset 5-7 senttimetrin mittaiset kalanpoikasia sekä erityisesti järvikuoretta jäljitelleet tasapainot ovat olleet todellisia kä10

Kevennetyn tasapainon runkovaiheet. Alimmaisena ensimmäisestä valusta tullut runko. Keskellä muovivalun ja pohjalakkauksen/maalauksen jälkeen siistitty runko lopullisessa muodossaan. Ylimmäisenä valmis maalattu tasapaino.

sityön taidonnäytteitä sekä erittäin kalastavia vieheitä. Tonin viehevalmistusura alkoi hieman toisella kymmenellä vuodella ja ensimmäisen oman tasapainonsa Toni valmistikin Aaron opeilla jo 12-vuotiaana. Nyt viehevalmistus jatkuu osin Aaron ja osin Tonin omia malleja ja perinteitä vaalien. Käytössä on edelleen Aaron itsetekemiä työkaluja vieheiden pyrstölevyjen ja silmien valmistukseen. Aaron perintö kalastuksessa elää edelleen Toni käden kautta, mutta myös Tampereen seudulla toimivan ”Aaro-kerhon” toiminnassa. Kerhon kalastus koostuu pilkinnästä kookkain levy- tai karvapyrstöisin tasapainoin.

KEVENNETYN TASAPAINON TYÖVAIHEET ➤ Tasapainoon tarvittavan valumuotin valmistus tai tilaus.

Kauniita eri runkomalleihin tehtyjä Sillejä. Toni suosii tasapainoissaan luonnollisia värejä.

Muotin voi itse valmistaa esimerkiksi kipsistä tai ”kemiallisesta metallista”. Valua varten tarvitaan mallirunko, jonka mukaan valos tehdään. Muotti on mahdollista tehdä myös ”kumivaloksena”, josta tehty muotti kestää enemmän valukertoja.

➤ Koukkujen sekä lenkkien taivuttelu pilkkiin käsityönä. Älä jätä koukunvartta suoraksi, vaan väännä se mutkalle, jotta se pysyy kiinni valmiissa tasapainossa.

➤ Ensimmäinen valukerta esimerkiksi kirjaisinmetallista tai halutusta lyijyseoksesta. Muistathan, että lyijy on myrkkyä, joten huolehdi ihon sekä hengityksen suojaamisesta. Valun jälkeen siisti runko viilaamalla sekä tarkista lenkkien ja koukkujen suoruus.

➤ Toinen valukerta muovilla (eri muotti, jossa lopullisen rungon malli) ja rungon siistiminen. Kevennyksen voi tehdä myös mm. pehmeästä puusta vuolemalla ja sovittamalla kevennyksen valurungon kylkiin tai päälle. Tonin mielestä kevennys tulee tehdä pilkin selkäosaan, jotta uitettaessa pilkki ei vilkuttele liikaa vatsapuoltaan.

Muotin voi tehdä eri materiaaleista. Tässä mallina ”kumiin” tehty valumuotti, jossa on kahden rungon malli samassa. Koukut sekä lenkit asetetaan paikoilleen ennen valua. Mukana malli alkuperäisestä keulakoukusta, josta on leikattu ja muotoiltu koukku tasapainoon.

➤ Lakkaus ja maalaus. Pinnoita runko lakkaamalla tarpeeksi monta kertaa, jotta pinta on tasainen. Maalaa (kynäruiskulla) viehe haluamaasi väriin. Käytä yhteensopivia maaleja ja lakkoja. Maalauksen jälkeen ”ruiskumaalaa” vielä kerran lakalla, jotta maali ei ala valua seuraavan upotuslakkauksen yhteydessä. Liimaa tai maalaa silmät pilkkiin ja lakkaa uudelleen.

➤ Pyrstön ja evien liimaus ja viimeistely. Voit tehdä itse propionaattilevystä haluamasi mallisen pyrstön tai ostaa valmiita levyjä. (Jos teet karvapyrstöisen tasapainon, niin karvapyrstön sidonta vasta muutoin valmiiseen vieheeseen.) Lakkaa jälleen tasapaino.

➤ Viimeistelymaalaus sekä pyrstön maalaus. ➤ Viimeistelylakkaukset vähintään kaksi kerrosta. Huomaa, että käytät viimeistelylakkauksessa kuplaamatonta lakkaa (esimerkiksi CAB Regular tai LV1).

TONIN VINKIT TASAPAINOPILKINTÄÄN ➤ Kevennetyn tasapainon tulee vedossa pitää asentonsa ja liitää vatsapuolta vilkuttamatta. Pilkin uinnin ja oman pilkkityylin yhteensovittaminen on tärkeää.

➤ Järvillä kookkaille ahvenille sopii usein rauhallinen uitto. Kuulutusvetojen jälkeen pilkin paikallaan pitäminen ja väristely toimivat hyvin kookkaille ahvenille. Aktiivinen ahven nousee pohjasta katsomaan välivedessä tai jään alla uitettavaa pilkkiä.

➤ Jos kala ei ota, joskus pilkin vaihto auttaa. Kaikuluotaimesta on suuri apu etenkin suurahvenia jahdattaessa. l