Vapaa-ajan Kalastaja 4/2020 (myyntilehti)

KALASTUKSEN

PUOLESTA

4•2020 9,90 €

VAAPUT ahvenvieheinä Hauen pintaviehekalastus

S U O J R TA

€ 0 5,9 ,90 €) (norm. 9

SEURASSA

00 VUODESTA 2

LASS A HYV SÄ

MIKROJIGAUS

KA

ÄS

Viistoluotain hauen kalastuksessa

0

Kalapaikkana Simpelejärvi

20

ELOKUU 2020

Sisällys

Pääkirjoitus 5 Pärskeitä 7 Mikrojigaus 8

16

Hauen pintaviehekalastus

40

Vaaput ahvenvieheinä

48 Nuorten tärpit 22 Viiistoluotain hauen kalastuksessa 28 Tutkittua Viekö haukien

lahtaaminen vain ojasta allikkoon?

32 Uutuudet 34 Lääkärin määräyksestä Kelaonki ja kohotyypit

52 Kalaherkut Marinadi tuo

särmää pariloituun särkeen

54

Perhonurkka Pinkki murkku

58

Seurat esittelyssä Veitsiluodon Kalamiehet

36 Kalapaikkana Simpelejärvi 39 Suurkalan kalastajat

56 Virtamittarit määrittävät

44 Vavan varressa Jukka Vetikko

61 Historian havinaa

47 Kirjat

62 Kalapaikkana Hoikanlampi

esittelyssä Markus Sällinen

koski- ja virta-alueita kartalle

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

3

0

VUODESTA 2

00

L A S S A H YV

20

TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 050 597 4933 Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16.

www.vapaa-ajankalastajalehti.fi

Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi

TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto, Markku Nieminen ja Vesa Vaarama.

Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67 • BIC: NDEAFIHH www.vapaa-ajankalastaja.fi

PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. 050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi

TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT TOIMINNANJOHTAJA: Olli Saari (toimisto), puh. 050 339 4660 TIEDOTTAJA: Jaana Vetikko (toimisto), puh. 050 525 7806.

KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki

KALATALOUSASIANTUNTIJAT Petter Nissén Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. 0500 440 923

OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi

Juha Ojaharju Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52, 63100 Kuortane, puh. 045 113 3050 Janne Rautanen Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh. 0400 946 968.

Janne Tarkiainen Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. 044 547 9116

ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy, Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala, Timo Lepistö puh. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi

Marcus Wikström (toimisto), puh. 045 110 2126 Janne Antila Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh. 045 630 4280 TALOUSSIHTEERI Jaana Piskonen (toimisto), puh. 050 597 4933

Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta.

JÄSENSIHTEERI Tarja Lehtimäki (toimisto), puh. 050 576 3302

Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen.

TILAUKSET Vapaa-ajan Kalastaja, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 577 4656

TOIMITTAJA/TOIMISTOTYÖNTEKIJÄ Ismo Malin (toimisto), puh. 050 577 4656

ILMES TYY 6 NUM EROA V UO DESSA

JUHLAKOORDINAATTORI – SVK 20 vuotta Johanna Antila (Velkua), puh. 050 573 9332

vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi Vuosikertatilaus 45 € kotimaassa, Pohjoismaat 51 €, muut maat 58 €.

KALASTUSOHJAAJA/HANKETYÖNTEKIJÄ Mauri Suojanen Kristineborgintie 73, 07740 Gammelby, puh. 040 589 6692

ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu P. Saha, Heidi Niemi

Sähköpostit etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi

ISSN 1795-5033 Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- ja jakelutavoista. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat resepteissä tai muissa ohjeissa olevista paino- tai muista virheistä. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. lakko tai tuotannolliset häiriöt).

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Kuva: Jaana Vetikko

JAKELU NOIN 35 000 KAPPALETTA

TOIMITTAJA Ismo Malin, puh. 050 577 4656 ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

KIRJAPAINO PunaMusta Oy

SEURASSA

TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 525 7806 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi

KA

SÄ

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö edistää vastuullista vapaa-ajankalastusta, joka kestävällä tavalla ja monipuolisesti hyödyntää luontaisesti uusiutuvia kalakantoja.

ÄS

AIK AK AUSL EHT IEN L IIT ON JÄSEN

4

KANSIKUVA: JUH A OJAHARJU

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttamisen ja käyttämisen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa. Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi tai puh. 050 576 3302.

ELOKUU 2020 JAANA VETIKKO

Pääkirjoitus VAELLUSKALAKANNAT

H

TARVITSEVAT TOIMIA NYT

einäkuun lopulla saatiin surullista luettavaa. Viiden kansainvälisen ympäristöjärjestön julkaiseman raportin mukaan maailman vaelluskalakannat ovat romahtaneet 76 prosenttia viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Erityisen paha tilanne on Euroopassa, jossa kannat ovat vähentyneet keskimäärin 93 prosenttia. Suomi ei valitettavasti tee poikkeusta vaelluskalakatoon.

Vaelluskaloja ovat muun muassa lohi, taimen ja ankerias.

Vaelluskaloille on tyypillistä, että ne lisääntyvät virtaavissa vesissä, kuten joissa ja puroissa. Sieltä ne siirtyvät mereen tai järveen syönnöstämään ja kasvamaan palaten taas myöhemmin takaisin synnyinvirtaansa lisääntymään.

Vaelluskalakantojen romahdus on ihmisten syytä. Jokiin rakennetut padot ja muut esteet tukkivat kalojen pääsyn niiden lisääntymisalueille. Tilannetta pahentavat ylikalas-

tus, ympäristön saasteet sekä ilmastonmuutos. Ilmaston lämpeneminen voi sekoittaa kalojen vaelluksen ajoitusta, jolloin lisääntyminen ja ruoansaanti häiriintyvät.

Raportin laadinnassa mukana olleen WWF:n mukaan peli ei ole vielä menetetty. Vaelluskalakannat on mahdollista saada nousuun. Tämä vaatii pitkäjänteistä työtä ja vaelluskalakannoille suotuisia päätöksiä. Padot ja muut vaelluskalojen liikkumista estävät rakenteet on purettava tai ohitettava riittävän suurilla ja toimivilla ohitusuomilla. Ennen kaikkea on varmistettava lainsäädännöllä, ettei vaelluskalakantojen ahdinkoa lisätä uusilla vesivoimahankkeilla tai muilla vesiluontoa pilaavilla toimilla.

Suomessa on noin 159 000 jokikilometriä, joista yli 90 prosenttia on jollain tavoin rakennettuja. Työtä siis riittää ja tahtoa tarvitaan. SVK on tässä tärkeässä työssä mielellään mukana vaikuttamalla, ohjaamalla ja osallistumalla.

MERIKOSKEN voimalaitospato on vaelluskalojen ensimmäinen nousueste Oulujokeen. Kuva: Anssi Vainikka.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

5

SÄ SEURASSA

0

VUODESTA 200

L A S S A H YV

ÄS

KA

20

Luontosuhde

Suomen Vapaa-ajankalastajien rahankeräyksen kautta voit tukea tärkeää toimintaa vapaa-ajankalastuksen edistämiseksi.

TUE

Auta nuoria oppimaan myönteinen luontosuhde.  Pidä huolta ympäristöstä ja niistä vesistä, joissa kalastamme.  Auta haukea sen erityisen tärkeässä tehtävässä vesistöjen hyvinvoinnin kannalta.  Tuellasi on merkitystä nyt ja tulevaisuudessa. 

Valittavissasi olevat lahjoituskohteet:

LAPSI- JA NUORISOTOIMINTA

Tukemalla lasten ja nuorten harrastekerhojen ja leirien kustannuksia olet auttamassa uutta sukupolvea kalastusharrastuksen pariin.

VASTUULLINEN VAPAA-AJANKALASTUS Tue järjestömme vastuullisen vapaa-ajankalastuksen tiedotusta ja valistustyötä ja olet kanssamme rakentamassa kestävämpää tulevaisuutta.

HAUKITEHTAAT

Tue haukien lisääntymisalueiden ennallistamista.

Lahjoita osoitteessa:

lahjoitus.vapaa-ajankalastaja.fi Heräsikö kysyttävää? Vastaamme mielellämme!

Jaana Vetikko, p. 050 525 7806, jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi Rahankeräysluvan saaja: Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry. Luvan numero RA/2019/1192

MINNA WIKSTRÖM

Pärskeitä KUN AIKA PYSÄHTYI, KALASTAJAT EIVÄT

M

aalis-huhtikuun vaihteessa Helsinki, tuo eläväinen ja alati liikkeessä oleva kotikaupunkini, oli pysähtynyt. Koskaan aiemmin en minä, saati kukaan muukaan, ollut sellaista todistanut. Kuin seinään, kiireiset päivät muuttuivat hitaiksi ja unenomaisiksi. Kadut olivat tyhjiä ja ihmiset linnoittautuivat koteihinsa etätöihin ja -kouluun.

Samaan aikaan niin minä kuin moni muukin alkoi täyttää kaikesta maallisesta touhotuksesta tyhjentyneitä päiviään kävellen ja pyöräillen. Ulkona oleminen toi monelle lohtua. Silti retket hiljentyneessä kaupungissa olivat usein jopa unenomaisempia kuin kotiin tiivistynyt arki. Kunnes eräänä päivänä, aivan sattumalta, havaitsin sen. Yksi asia oli kuten aina ennenkin.

Kävellessäni reipasta iltalenkkiä, katsoin kävelysillalta alas rantaan. Siellä vapoineen istuivat samat herrat, kuten aina, joka päivä.

Heillä oli silloin, ja oli aina ollutkin, suomalaiseen kansanluonteeseen ja korona-aikaan riittävä ja soveltuva turvaväli. Hetkeä myöhemmin vastaani tuli nuori polkupyöräilijä, jonka repusta pilkisti virvelin katkaistun vavan päät. Aloin hymyillä.

Kevään kuluessa aloin retkilläni seurata poukamista ja niemennokista vilkkuvia vapoja.

Jäättömän talven ja kauniin kevään ansiosta veneet palasivat aikaisin vesille, jos olivat sieltä koko talvena pois olleetkaan. Monille rantakiville ilmestyi myös sellaisia onkijoita, jotka vaikuttivat aivan uusilta ja ei aina niin tottuneilta kalastajilta. Kesäkuussa näin jonkun pilkkivän sup-laudalta.

Kun kesää kohden poikkeusajat alkoivat helpottaa, samat narraajat istuivat silti tutuilla paikoillaan kalassa. Kuin mikään ympärillä ei voisi heidän päiviensä kulkua muuttaa. Ja se jos mikä, on kalastajan onni. Kun maailma ympärillä muuttuu, joskus poikkeuksellisestikin, on tärkeä pitää kiinni niistä asioista, jotka muistuttavat tutusta arjesta.

Yhden reitin varrella, jota kuljen liki päivittäin, istuu kolme varttuneempaa herrasmiestä vapoineen. Jos kuljen tiettyyn aikaan, he ovat siellä vuorenvarmasti kaikki. Aloin jo huhtikuussa huikata heille “kireitä siimoja” ohi kävellessäni. Eräänä kesäkuun päivänä päätinkin tervehdyksen sijaan kysyä, onko tullut saalista. Ei ollut, mutta ei se ollut kuulemma edes pääasia. Se, jos mikä, on lohdullista.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

7

JIGIKALASTUS TEKSTI JA KUVAT JARI TUISKUNEN

8

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

MIKROJIGIT ovat krantuimmillekin kaloille herkkua vailla vertaa.

ISOILLEKIN petokaloille kelpaa ravinnoksi pienet vatsantäytteet.

Jokainen jigittelijä tuntee tilanteen, kun kalat vain näykkivät viehettä, vaan eivät tahdo jäädä kiinni millään. Hännät luistavat paikoiltaan, katkeilevatkin, mutta harvoin koukku raahaa mukanaan syyllistä. Oikea ratkaisu ongelmaan on pienentää jigiä. Pelimiehet käyttävät termiä mikrojigi puhuessaan kaikkein pienimmistä kuminpätkistä, jotka ovat krantuillekin kaloille herkkuja vailla vertaa.

Kun mikään ei kelpaa,

MIKROJIGI

pelastaa päivän K

RUTKASTI on kokoeroa mikrojigin ja suuren kalajigin välillä.

MIKROJIGIT ovat paljon tavanomaista pienempiä jigejä.

aikki alkaa biologiasta. Kuten tiedämme, kalat käyttävät luonnossa lajilleen tyypillistä ravintoa. Suurisuiset pedot, hauki etunenässä, hamuavat vatsantäytteeksi pikkukaloja, jotka eivät välttämättä niin pieniä ole. Ison hauen kurkusta saattaa solahtaa jopa kilon painoinen saalis vaivatta.

Toisaalta muilla kotimaisilla kaloilla ei haukimaista nielemiskapasiteettia ole. Vaikka esimerkiksi useimmat lohikalat ovat isoina petoja, niille kelpaa pikkukalojen lisäksi mainiosti proteiinipitoinen hyönteisravintokin. Samalla dieetillä etenevät elämäänsä ahvenet ja useimmat särkikalat. Eikä ole tavatonta, että haukikin nappaa selkärangattoman ötökän vatsansa täytteeksi, jos muuta ei ole saatavilla.

Kun siis pienet itikat maittavat, lienee selvää, että niitä jäljitteleville vieheillekin löytyy ottajansa. Tämän tietävät luonnostaan kaikki perhokalastajat, joilla rasioiden sisältö painottuu herkästi parin kolmen sentin

MIKROJIGEISTÄ löytyy paljon erilaisia ötökkäjäljitelmiä.

mittaisiin larvoihin, pupiin, nymfeihin ja muihin hyönteisjäljitelmiin. Niillä vain suuriakin taimenia siiman jatkoksi jallitetaan.

MIKROJIGIT MYÖTÄTUULESSA Viime vuosina myös jigaajat ovat tajunneet saman. Mikrokoon jigi on osaavan kalastajan käytössä todellinen tehoviehe. Yksi jos toinenkin maahantuoja on alkanutkin tuoda niitä markkinoille, ja vauhti tuntuu yhä kiihtyvän.

Kerrottakoon tähän aluksi esimerkiksi kaverin kanssa tekemästämme puolileikillisestä testireissusta Tampereelta Jäämerelle. Reissun ideana oli pysähdellä tienvarsi-

” PIENI AHVEN ON

TYYPILLISIN MIKROJIGAAJAN SAALIS. VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

9

levikkeillä, jotka sijoittuvat aivan järvien tai lampien rannoille, siis paikkoihin, joissa autoilijat pysähtelevät herkästi jalkojaan oikomaan tai paineitaan purkamaan.

Kussakin paikassa kalastimme kymmenisen minuuttia. Minä käytin koko matkan ajan mikrojigiä, kaveri puolestaan muita perusvieheitä tyyliin Lotto-lippa, Mepps, Minnow Spoon jne.

Pysäkkejä oli matkan varrella kaksikymmentä. Niistä 16 paikassa sain mikroillani kaloja tai ainakin tärppejä, kun kaverilla vastaava tulos oli vaivaiset kolme. Saamistani kalalajeista yleisin oli ahven, mutta myös haukia, särkiä, harjuksia, siikoja ja yksi taimenkin mahtui joukkoon. Kaverin lajit olivat ahven ja hauki.

Mikä hauskinta, jopa Jäämerellä mikrojigit peittosivat muut vieheet lukemin 30-0.

Toki saaliskalat olivat mikrokokoisia nekin, mutta kun syönti oli sattumoisin täysin jumissa, jigeillä pääsi sentään nautiskelemaan väsytyksen hurmasta pikkuseitien ja -turskien kanssa vähän väliä.

Siima Sopivaa siimaa nettikaupoista Siimaksi mikrojigaaja valitsee kuitua, koska ainoastaan sitä on saatavana riittävän ohuena, mutta samalla edes kohtuullisesti kestävänä. Puhutaan paksuuksista 0,04-0,06 milliä, ehkä ”hätätilassa” 0,08-millinenkin menettelee.

Näitä ohuuksia ei tapaa markkinoilla vielä kovin yleisesti. Löytäminen voi olla vaikeaa jopa kalastusvälineliikkeistä, marketeista puhumattakaan.

Mikrojigittely on toistaiseksi ollut sen verran pienen piirin puuhastelua, etteivät kauppiaat ole siimoihinkaan suuresti satsanneet. Mutta ainakin nettikauppojen kautta tavaraa on saatavissa.

Vetolujuudeltaan ohuimmat kuitusiimat ovat reilun kahden kilon luokkaa.

Esimerkiksi Sufix Nanobraid lupaa 0,04-milliselle 2,8 kilon ja 0,06-milliselle 3,3 kilon lujuutta. Todellisuudessa lupaukset lienevät hieman optimistisia, mutta niillä kampittaa kyllä melko isonkin kalan, jos malttaa väsytellä.

Kaupoissa voi törmätä myös 0,06-milliseksi väitettyyn Berkley Whiplash -kuitusiimaan, jonka vetolujuudeksi luvataan huikea 10,6 kiloa. Tässä tapauksessa siima on, väitteistään huolimatta, jotain aivan muuta kuin mikrolight-tavaraa ja kannattaa jättää ostamatta.

HAUKI iskee mikrojigiin yllättävän mielellään, ja yllättävän usein mormyska jää nätisti huulenreunaan kiinni niin että kalan saa myös ylös saakka. Toki siimakatkojakin tulee.

10

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

SIIMAKSI mikrojigaaja valitsee kuitua.

VETOLUJUUDELTAAN ohuimmat kuitusiimat ovat parin kilon luokkaa.

MIKROJIGITARJONTAA edustavat tässä merkit KP Baits, 13 Fishing ja Crazy Fish.

HERKKYYTTÄ VAPAKALUSTOON Mikrojigailussa tarvitaan omanlaisensa välineet, mikäli homman haluaa hoitaa tehokkaasti ja nautittavasti.

Vavaksi kannattaa valita mahdollisimman kevyt ja notkeakärkinen, vaikka jigihommissa yleensä jäykkyyttä suositaankin. Notkealla piiskalla on parempi vippailla jopa vain gramman painoisia vieheitä. Kun siimakin on hiuksenohut, kankivapa katkottaa sen paljon helpommin esimerkiksi vastaiskussa, ellei aihio myötäile yhtään.

Painoltaan mikrojigivavat ovat noin 100-grammaisia tai jopa hieman alle tavallisimman pituuden vaihdellessa välillä 5,57 jalkaa. Hentous tarkoittaa samalla sitä, että kovin raakaa käsittelyä vavat eivät välttämättä kestä. Voimaheitot ylipainoisilla vieheillä ja rajut kiskomiset irti pohjasta ovat siis kiellettyjä.

VAVAN pitää olla kevyt ja notkeakärkinen.

Kelaksi luonnollinen ja oikeastaan ainoa mahdollinen valinta on minikokoinen haspeli kokoluokitukseltaan 500-1000. Kelan ominaisuuksista tärkeimmät ovat keveyden lisäksi pehmeä jarru, toimintavarma sanka ja herkkäkäyntisyys.

Siimatilavuus ei tule ongelmia aiheuttamaan kuin korkeintaan ”käänteisesti”: Siimaa mahtuu puolalle niin paljon, ettei se tule täyteen yhdellä reilun sadan metrin rullalla. Jos siimatila tuntuu turhan suurelta, pohjalle voi puolata jotain jätesiimaa toppaukseksi, ja päälle sitten varsinainen kalastussiima.

MIKROILIJAN VIEHEET Mikrojigit ovat siis jigejä, joiden etuliite viittaa paljon tavanomaista pienempään kokoon. Mitään pituuksia tai painoja ei kanna-

KELAKSI ainoa valinta on minikokoinen haspeli.

SÄÄ ON MIKRO” TYYNI JIGAUKSESSA ISO ETU,

SILLÄ TUULESSA EI KEVYEN VIEHEEN HEITTÄMINEN JA UITTAMINEN TAHDO ONNISTUA.

ta kuitenkaan asettaa määritelmän rajoiksi.

Joku mieltää mikroksi jo viisisenttisen luirun, itselläni "oikea" koko alkaa vasta 2-3 sentin tienoilla.

Mallitarjonta eroaa jossain määrin isommista lajitovereistaan. Löytyy toki tuttuja ankanräpyläkaloja ja sirppipyrstötoukkia vain pienempään muottiin puristettuna, mutta lisäksi tarjonnassa on huomiota herättävän

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

11

paljon erilaisia hyönteis-, äyriäis- ja epämääräisempiä ötökkäjäljitelmiä.

Jigit myydään useamman kappaleen pakkauksissa ja "kilotavarakaupasta" niitä on turha etsiä. Pakkauksen hinta on muutaman euron luokkaa.

PAINOPÄÄLLÄKIN TÄRKEÄ ROOLI Tärkeä rooli on tietysti myös painopäällä.

Itse käytän tehtävässä eniten pieniä volframimormyskoita, joiden paino liikkuu välillä 0,5-3 grammaa. Volframin etuna on parempi heitettävyys ja tehokkaampi uppoavuus normaaleihin lyijypäihin verrattuna.

Voi käyttää pienempää kokoa ja saavuttaa silti riittävät kalastusominaisuudet.

Kaupoissa myydään myös minikokoisia lyijypäitä, joita on saatavana alle gramman

TRIGGER X -merkkiset mikrojigit antavat hieman käsitystä jigien koosta ja malleista.

12

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

”

ITSE OLEN PÄÄSSYT LUKUISIA KERTOJA SAAMAMIEHEN MAINEESEEN JUURI MIKROJIGIEN AVUSTUKSELLA.

painoisista alkaen. Kelpaavat toki nekin erityisesti matalista vesistä kalastamiseen. Koukun varressa on usein väkäsiä, jotta jigi pysyy paremmin paikoillaan.

Yksi iso plussa mikrojigeille pitää tässä välissä antaa: Suurikin lajitelma niitä mahtuu vaikka povitaskuun, eikä paina juuri mitään.

MIKROJIGAILUA KOSKILLA Omasta mielestäni yksi parhaista mikrojigausmiljöistä on lohikalapitoinen koski.

Koskilla saaliinsaamisen kenties suurin este on kalastuspaine. Kun parhaita ottipaikkoja rasitetaan viehetulella pahimmillaan lä-

MIKROJIGEJÄ myydään yleensä useamman kappaleen pakkauksissa.

hes 24/7-taktiikalla, kaloista kasvaa äärimmäisen varovaisia ja viehetietoisia.

Jos vielä vesi on matalalla, kirkasta ja lämmintä, lohikalojen aktiivisuustaso laskee entisestään. Ne saattavat suorastaan säikähtää ja sännätä tiehensä, kun naaman eteen kurvaa aggressiivisesti koukkiva lusikka tai iso räikeänvärinen vaappu.

Näissä olosuhteissa avautuu mikrojigailijalle paras mahdollinen pätemisen paikka.

Pikkuruiset vieheet ääriohuella siimalla tarjottuna saattavat olla juuri se ärsyke, joka saa kalan suun raottumaan sopivasti. Matala, kirkas vesi soveltuu agendaan täydellisesti.

Itse olen päässyt lukuisia kertoja saamamiehen maineeseen juuri mikrojigien avustuksella. Ei ole kerta eikä kaksi, kun kirjolohet kumppaneineen ovat ylenkatsoneet Räsäsiä, Salmo Horneteja, Lotto-lippoja, liitsejä ja muita koskikalastajan perushoukutuksia.

Mikroon vaihtaminen on antanut kiintiöllisen eli kaksi kirreä parhaimmillaan kahdella ensimmäisellä heitolla!

MIKROJIGEJÄ mahtuu suurikin valikoima taskuun.

MIKROJIGIEN painopäiksi hyviä ovat volframimormyskat, mutta lyijystä valetutkin kelpaavat. Oikealla kaksi ”perinteistä” mikrojigipäätä.

MYÖS RAITAPAITOJA JA SÄRKIKALOJA Joskus ovat lohensukuiset jääneet saamatta, mutta silloin saamisen riemua ovat kirvoittaneet ahvenet, särjet, säyneet, salakat, pasurit, lahnat, joskus jopa kuhat ja toutaimet. Neljän kilon toutaimen kesyttäminen ylös 0,04 millin langalla on kokemus, joka puskee herkästi uniin saakka. Sitä suurempaa en ole vielä onnistunut mikrojigillä ylös vääntämään.

Varsinaisia mikrokalastajan koskisaaliita ovat kuitenkin ahvenet. On joskus suorastaan häkellyttävää havaita, kun täysin kuolleen tuntuisesta virrasta alkaa nousta työkalun vaihtamisen myötä raitapaitoja lähes joka heitolla.

Toki monet tulokkaista ovat niin pieniä, ettei niitä "normaalikokoisilla" vieheillä juuri voisi saadakaan. Mutta kun joukossa saattaa olla kunnon fileeassuja, kirkastuu hymy huulille ja nollareissuksi jo tuomittu kalapäivä kääntyy komeasti saalisilotteluksi.

LOHIKALAPITOINEN koski sopii hyvin mikrojigaukseen.

Koskitaktiikkaa Valinnat koskille Koskilla kalastavan mikrojigailijan kannattaa olla tarkkana etenkin painopään valinnassa. Liian raskas putoaa pohjalle turhan helposti, eikä sitä koskikivien koloista hevin saa pelastettua.

Toisaalta liika keveyskään ei ole eduksi, sillä jigillä olisi hyvä päästä läpi pintavirrasta pohjan tuntumaan. Riippuu toki kalapaikan syvyyssuhteista ja virran voimakkuudesta, mikä paino on loppupeleissä sopivin, mutta jo gramman volframimorri riittää yllättävän usein. Parasta on, kun jigin saa leijailemaan hyönteisenkevyesti virran mukana pohjan läheisyydessä.

Mikä sitten on paras valinta jigiksi, riippuu tietenkin vaikka mistä. Oma suosikkini on ollut surviaissääsken toukan kokoinen ja pitkälle muotoinenkin silikoninpätkä nimeltään Trigger-X Wax Tail, mutta kokeilemista voi suositella tässäkin harrastuksessa. Koko, malli ja väri vaikuttavat ihan yhtä paljon kuin muissa vieheissä, eikä ehkä kannata unohtaa hajunkaan merkitystä.

Selkeästi kuitenkin huomaa, että tärpit vähenevät, mitä isommaksi mikrojigi käy. Edellä mainitun Wax Tailin pituus on 25 ja paksuus vain pari milliä.

KOSKILLA kannattaa olla erityisen tarkka painopään valinnassa.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

13

Pilkkien

UITTO PIENIN NYPÄYTYKSIN

Mikrojigiä uitetaan pienin vavankärjen nypäytyksin ja väristyksin. Välttämättä vapaliikettä ei tarvita ollenkaan, sillä virtakin antaa vieheelle omia koukeroitaan. Pitkät tempaisut, joita käsialaan on saattanut pesiytyä isommilla jigeillä kalastettaessa, ovat tarpeettomia.

Tärpit ovat usein todella huomaamattomia, joten siiman ja veden leikkauskohtaa kannattaa seurata tarkasti. Pieni värähdys tai liikkeen pysähtyminen paljastavat vastaiskun paikan. Auttaa suuresti, jos siiman väri on helposti vettä vasten erottuva, vaikkapa valkoinen.

Kova tuuli haittaa mikrojigaajan työskentelyä todella paljon, varsinkin jos se puhaltaa vastaan tai sivulta. Tuulen vuoksi kevyen vieheen upottaminen pyyntisyvyyteen voi osoittautua mahdottomaksi, puhumattakaan että pussilla olevasta siimasta voisi seurata mahdollisia tärppejä. Odota siis mieluusti suotuisia tuulia tai hakeudu tarpeeksi suojaiseen paikkaan, ennen kuin kaivat mikrovehkeet esille.

SEISOVISSA VESISSÄ Mikrojigien lumo toimii myös järvillä ja merellä, jos vain olosuhteet herkän kalastamisen sallivat. Käytön rajoittimena voi olla tuulen lisäksi runsas vesikasvillisuus.

Ohuen siiman vuoksi ei koukun irti vetäminen välttämättä onnistu sitkeimmistä kasvinvarsista, ja uusien jigien solmiminen hiussiimaan on perin tuskallista ainakin näköongelmaiselle.

Metsälammen ahvenet ovat oivallisia mikrojigaajan pyyntikohteita. Heittojen ei yleensä tarvitse olla pitkiä, koska kalat pörräävät

Toimii myös pilkkinä Varsinkin tummavetisillä metsälammilla mikrojigi toimii myös pilkkinä. Jos vesi rantaviivan vierellä on kohtuullisen syvää, kuten monilla rahkasammalpenkkaisilla lammilla yleensä, tulosta saattaa syntyä yksinkertaisesti pomputtamalla jigiä vavan ulottuvuutta hyödyntäen lumpeenlehtien lomassa. Suurin ”rantapilkillä” saamani ahven on painanut 700 grammaa.

Isoilla vesillä mikrojigaaja pärjää tietysti parhaiten, jos alla on vene, vaikkapa vain soutuvoimalla liikuteltava. Kalastus on ylivoimaisesti mielekkäintä matalissa, jopa erittäin matalissa paikoissa, joskin painopäätä kasvattamalla vieheen saa uppoamaan tarvittaessa vaikka kymmeneen metriin. Ja tietysti toivottavinta on jälleen tyyni tai pikkutuulinen sää.

Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voi myös vinkata, että mitä kylmempi vesi, sitä verkkaisempaa saa jigin uittaminen olla. Alle kymmenasteisessa vedessä suosittelen kalastamista niin pienellä painopäällä kuin mahdollista. Hidastelu toimii myös lämpimällä vedellä, mutta silloin tulosta tulee nopeatempoisellakin tyylillä. Ellei tule, aina kannattaa kokeilla hidastettua.

rantojen tuntumassa. Jos ja kun vesikasvillisuus tarjoaa aukkoja, niitä ronkkimalla saa tärppejä hurjimmillaan joka heitolla.

Joskus olemme leikkimielisesti kilpailleet, kumpi pyyntitapa on metsälammella tehokkaampi, mato-onki vai mikrojigi. Madolla ei ole ollut mitään jakoa niissä turnauksissa.

SAALISTA SINTEISTÄ MONSTEREIHIN Mikrojigaajan saaliskalat voivat olla ihan mitä tahansa mikrokoon ja monsterin väliltä, kun ahvenesta, lohi- ja särkikaloista puhutaan. Iso hauki ja kuha eivät sen sijaan kovin mielellään tunnu mikrosyömisiin puuttuvan, vaikka vahinkoja varmasti sattuu niillekin. Keskenkasvuisia yksilöitä olen saanut molemmista lajeista runsaasti.

Luonnollisesti mikrojigikalojen keskikoko jää pienemmäksi suhteessa "normaalikokoisilla" vieheillä pyydettäviin, koska mikroon nappaavat pienimmätkin sintit mielellään.

Mutta jos annetaan määrän korvata laatu, näillä vieheillä on taattu paikkansa kenen tahansa vavanheiluttajan kikkakokoelmassa. Kilpakalastajan tuskin kannattaa edes astua veneeseen ilman näitä aseita, jos saalista halutaan saada hankalissakin olosuhteissa.

Mutta varoituksen sana loppuun. Aloittelijan kannattaa lähteä liikkeelle "normaalikokoisilla" vieheillä ja harkita mikrokokoisia vasta kokemuksen kartuttua. Säästyy monelta ongelmalta ja pettymykseltä.

EI KIELLÄ KOKEILEMASTA MIKRO” KUKAAN JIGAUSTA VAIKKA JÄÄMEREN RANNALLA.

14

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

MIKROJIGEILLÄ kalastessa ovat pitkät tempaisut tarpeettomia.

METSÄLAMMILLA mikrojigi peittoaa jopa madolla onkimisen.

SEURASSA

0

VUODESTA

SÄ

20

S VÄ

SVK:n JUHLAVUODEN TAPAHTUMIA

SS KALA A HY 0

20

Luontosuhde

Koko perheen ongintatapahtuma loppukesän tunnelmissa!

Suomi onkii -päätapahtuma SU 30.8. KLO 12-16

Satamatori, Lappeenranta, Etelä-Karjala Ohjelmassa mm. opastettua ongintaa Lappeenrannan satamassa Kasinonpuistossa ja paljon oheisohjelmaa lapsille ja vanhemmille, mm. aarteenetsintää, yllätyspalkintoja, tuotemyyntiä ja -esittelyä, musiikkiesityksiä.

Musiikki: SUURET SETELIT, juontajana näyttelijä Valtteri Lehtinen

Ku

LISÄTIEDOT: Etelä-Karjalan Vapaa-ajankalastajapiiri, Pekka Turunen, p. 0400 633 263 • www.ekvkp.fi

AT TAPAHTUMAT OV IA M TU AH ILMAISTAP

Silakanlitkausta merellisissä maisemissa!

Suomi silakkalitkaa -päätapahtuma LA 26.9. KLO 10-14 Raippaluodon silta, Mustasaari, Pohjanmaa Tervetuloa Raippaluodon komeisiin, merellisiin maisemiin tutustumaan syyssilakan litkaukseen.

Kokeneemmat harrastajat ovat tervetulleita näyttämään mallia paikan päälle. Tarjolla opastusta ja vinkkejä tähän erityisesti nuoremmille hieman vieraampaan, jännittävään lajiin. Kalankäsittelyä ja maittavia paistettuja silakoita. Ajankohtaista kalastustietoutta, yllätyspalkintoja ja muuta mukavaa ohjelmaa.

Mukana järjestämässä Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiiri, Vaasan Urheilukalastajat, Pilk Kings ja SVK. LISÄTIEDOT: Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiiri, Veli-Matti Mäenpää

p. 040 559 9463 • www.povapi.com

Muut Suomi onkii -tapahtumat: LA 29.8. Mikkeli, Varkaus, Kemi, Kajaani, Lahti, Rauma, Viitasaari.

SU 30.8. Helsinki, Lempäälä, Turku, Ylivieska. Lue lisää: www.vapaa-ajankalastaja.fi/juhlavuosi Muutokset mahdollisia.

Po

h irta jav

Mukana järjestelyissä Etelä-Karjalan Vapaa-ajankalastajapiiri, Lappeenrannan Urheilukalastajat, Lappeenrannan Perhokalastajat, Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala, Luontokeskus Saimaarium, Etelä-Saimaan Meripelastus-seura, PEPO Futis, Urheilu Koskimies, Karels Oy, Saimaan Vesiensuojeluyhdistys ry.

va: Yle/Laura

HEITTOKALASTUS

TEKSTI • KUVAT TEEMU KOSKI

HAUEN

pintaviehekalastus Kevyttä kesäkivaa ja isoja kaloja matalasta

16

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Hauen pintaviehekalastusta voidaan lähestyä kahdesta näkökulmasta. Kesähauen pyynti lumpeiden seasta on jännittävää ja hauskaa. Toisinaan taas isokin hauki on niin matalassa, että sitä pitää pyytää pintakalvossa kulkevilla vieheillä.

H

auki on hauska kala. Lumpeiden seassa muiden sammakoiden heittäminen onnistuu väijyvä elukka ei ole kuuluisa pitkä- erinomaisesti jigivehkeillä. Seiskajalkaiselpinnaisuudestaan, ja sopivasti pinnassa la, napakalla vavalla saa eloa uittoon ja vieräpiköivä viehe saa tuon rantapusikon rag- hettä on helppo ohjailla kasvuston seassa. garin vadin kellahtamaan aivan ylösalaisin. Jigaamiseen sopivalla vavalla saa myös vasPinnassa kiitävä viehe kerää kiukkuisia taiskuun tarpeeksi tehoa.

Parhaimmillaan pintavieheet ovat ilman tärppejä tärpin perään, kunnes hauki lopulta onnistuu osumaan vieheemuuta matalassa, kasvuston seassa tai reunoilla. Uitto saa seenkin. Usein hauella on selviä vaikeuksia kohdistaa isTEMPOA JOUTUU olla epäsäännöllistä ja nykivää, kuaan oikein, mutta kun vain mutta tempoa joutuu usein sääUSEIN SÄÄTÄMÄÄN tämään vastapelurin tunnetilaa malttaa jatkaa uittamista, se yrittää melko varmasti uudesvastaavaksi. Joskus vauhtia saa VASTAPELURIN taan, ja uudestaan. olla reilusti, toisinaan taas rauTUNNETILAA Pintaviehekalastus ei liene hallisempi tempo toimii paremVASTAAVAKSI. tehokkain tapa pyytää haumin. Tärkeää on kuitenkin pikea, mutta ehkäpä hauskin. tää vauhti yllä. Pintavieheiden Koska mitä muuta kalastaja voi tehdä kuin lumo tuntuu olevan juuri liikkeessä ja pärsnauraa, kun kiukkuinen hauki jatkaa syök- keissä. Taika raukeaa, kun viehe pysähtyy. syään komealla kaarella pinnan yläpuolella.

Pienet spurtit voivat auttaa seurailevaa Tosin puolen metrin päässä vieheestä. kalaa päätöksenteossa, kuten aivan lyhyet, hengenvedon pituiset tauotkin. Mutta tätä KEVYESTI KESÄILLASSA pidemmistä pysäytyksistä ei ole kuin haitParhaimmillaan pintaviehekalastus on ren- taa. Tämä kannattaa pitää mielessä myös toa ja kiireetöntä kalastelua kauniissa kesäil- kalan iskiessä ohi. Matkaa jatkava viehe kelassa, ja kevyillä välineillä. Poppereiden sun rää uuden tärpin pysäytettyä varmemmin.

”

 KESÄKELI ja

matalan vitaikon reunalta popperoitu kauniinvärinen ja tanakka hauki.

 PINNASSA

uitettuun lipanlehdellä höystettyyn jerkkiin iskenyt hauki.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

17

 

 PINTAVIEHEKALASTAJAN

peruskalustoon kuuluvat erilaiset pintajerkit, popperit, ruohosuojatut sammakot ja erilaiset eläimet. Poppereita, pintajerkkejä ja sammakoita kannattaa uittaa vavalla nykien, kun taas suoraviivaisemmin uivia eläimiä sopivaa vauhtia kelaten.

Vieheen perään ilmestyvästä, kiihdyttävästä vanasta voi päätellä kalan aikovan iskeä ihan koht’silleen, ja tässä kohtaa pysäyttämällä voi auttaa kalaa myös osumaan. Mutta liian aikaisin pysäytetty viehe saa vanan vain katoamaan.

POPPERIT JA PINTAJERKIT Kuppinokkaiset popperit ovat ehkä tunnetuimpia pintavieheitä. Niiden teho perustuu pärskähdykseen ja ääneen. Lyhyin, mutta terävin nykäyksin uitettuna viehe pärsVENE MAHDOLLISIMMAN käyttää vettä ja toisinaan päästää pehmeän LÄHELLE KALAPAIKKAA plopsahduksen. Uitto vaatii hiukan rytmiPintavieheillä kalastettaessa vene kannattaa tajua, ja sopiva perustempo on antaa vieviedä melko lähelle kalapaikkaa, jolloin vie- heen pysähtyä silmänräpäyksen ajaksi enheen ohjailu on helpompaa ja heitot tarkem- nen uutta nykäisyä. pia. Matalassa kalat ovat hieman arempia, Popperien ohella pintavieherasiaan kannatjoten kovia kolauksia kannattaa välttää ja taa hankkia myös pinnassa puolelta toiselle syöksähteleviä "walk the pyrkiä sijoittumaan siten, että oma varjo ei heilu kalan silmillä. dog" -tyylisiä pintajerkkejä.

Varsinkin auringon ollessa maPopperit kiinnostavatVIEHEEN SAA talalla varjot ovat pitkiä ja kerkin usein ahvenia enemNAKATA NIIN tovat kalalle, että lähistöllä on män kuin haukia, kun taas PITKÄLLE LUMliikkeellä joku itseä kookkaampintajerkit ovat enemmän pi otus. hauen mieleen. Näillä uitPEIKKOON KUIN to saa olla popperia rauhalHaukien lisäksi vitaikkojen KANTTI KESTÄÄ. liepeillä kuljeskelee myös ahlisempaa, mutta pääsääntöisesti jatkuvaa. Kunhan venia ja tukevaniskaisia säyneitä, jotka myös osoittavat mielenkiintoa pin- muistaa olla pysäyttämättä viehettä kalan tavieheisiin. Ahvenparven sattuessa kohdal- eteen. Päinvastoin, jos kala epäröi iskeä, voi le saattaa kevytmielinen hauki-ilottelu siis vauhtia hiukan kiihdyttää. muuttua kertaheitolla hiukan totisemmakOsa pintajerkeistä kelluu vaakatasossa. si. Yhtä kaikki, pintavieheillä kalastaminen Toiset taas ovat hiukan peräpainoisia ja kelon huiman hauskaa. luvat pystyasennossa. Kirjoittajan omia suo-

”

18

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

sikkeja ovat pystyasennossa kelluvat, joissa on usein monipuolisempi uinti. Takapainoiset vieheet myös lentävät pidemmälle.

RUOHOSUOJATUT SAMMAKOT Sammakot, joissa on ontto, pehmeä runko ja tämän suojaan jäävä kaksihaarakoukku, tulevat Amerikasta, jossa niillä kalastetaan bassia. Vieheen voi heittää lähes minkälaiseen rytöön tahansa, eikä se tartu kiinni.

Kalan iskiessä runko kuitenkin painuu kasaan, jolloin koukut tulevat esiin.

Sammakkoa kannattaa heittää rohkeasti synkkiinkin pusikoihin. Tärppi voi tulla aivan tiheimmänkin kortteikon seasta, kunhan kortteet vain kasvavat vedessä. Ei haittaa, vaikka viehe tulisi suurimman osan heitosta korrelta toiselle loikkien. Viehe silti kalastaa aina veteen osuessaan.

Luonnostaan sammakot uivat melko verkkaisesti takajaloillaan sätkien, mikä on hyvä lähtökohta vieheen uittamiseen. Pehmeitä ja rauhallisia nykäyksiä ja lyhyitä katkoja.

Ongelmana kuitenkin on, että hauki puhkoo runkoon reikiä, jolloin vieheestä tu-

SELKÄMATALIKOT Selkämatalikoiden sattumat Suurhaukea tavoitteleville kesäinen pintaviehekalastus on usein lähinnä hauskaa ajankulua, mutta tässäkin on muttansa. Ahvenen popperointi isojen järvien selkämatalikoilta on myös hauskaa ja tehokasta, ja illan tullen näillä paikoilla voi käydä melkoinen kuhina.

Kerran popperia kuitenkin hätyytti kala, josta näki heti, että nyt ei ole kyseessä ahven. Tartuttaminen onnistui vasta neljännestä tärpistä, ja melkoisen väännön jälkeen haavissa lepäsi 109-senttinen suurhauki. Kaikuluotain näytti ottipaikalla syvyydeksi 0,9 metriä vedenlämpöjen huidellessa parinkympin tienoilla.

Tämä luokiteltiin sattumaksi, mutta matalikoiden ahvenenkalastusta opetellessa 4-5 kilon haukia on käynyt veneessä useampia. Myös aivan keskellä kesää.

Asiaa ihmetellessä vastaavia kokemuksia on löytynyt muiltakin, ja yhteistä näille on joko pilvinen keli ja voimakas tuuli, tai hämärän hetket.

Sattumasta siis ei ole kyse. Oikeissa olosuhteissa selkämatalikoilla käy pyörähtämässä ja syönnöstämässä isojakin haukia. Tämän ikkunan opettelu ja oikeiden paikkojen etsiminen voi siis olla palkitsevaa.

lee uppoava. Sammakot siis vaativat hiukan huolenpitoa ja pikaliimaa pysyäkseen käyttökuntoisina.

Kalantuloa hidas uppoaminen ei kuitenkaan haittaa, kyllähän sammakotkin sukeltavat.

ROTAT JA MUUT RÄPELTIMET Pienet nisäkkäät ja linnunpoikaset kuuluvat myös hauen ruokalistalle. Näitä jäljittelevät vieheet ovat ainakin hauskan näköisiä. Omassa käytössä nämä ovat kuitenkin olleet pieni pettymys. Varsinkin jokivesissä näiden kuvittelisi toimivan, mutta hienoista yksityiskohdista ja uinnista huolimatta tulokset ovat jääneet vaisuiksi.

Kokemusten perusteella hauen pitää olla kovalla syönnillä, että näihin, hiukan kookkaampiin laitteisiin saa tärppejä. Ja jos seurueessa muut kalastavat ns. oikeilla vieheillä, jäävät nämä jalkoihin. Tästä syystä eläintarhan testaaminen ottipaikoilla on jäänyt melko vähäiseksi.

Lepakkoluolan innovaationurkkauksen luomuksista löytyy silti mukavan help-

 KESÄMATALISTAKIN voi löytää mojovia

sattumia ja selkämatalikoilla popperia voi hätyytellä myös odotusarvoa kookkaampi otus. Yleensä nämä menevät sattuman piikkiin, kuten kuvan 109-senttinen nälkäkurki. Näitä ahvenenkalastuksen sivuosumia kuuluu kuitenkin osuneen vähän yhdelle jos toiselle: Iltahämärissä ja sopivalla kelillä isokin hauki voi käydä matalassa. Ei kuitenkaan ole aivan selvää, kuinka yleistä tämä on?

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

19

pouittoisia, suoraan kelaamalla uitettavia vieheitä uteliaille ja ennakkoluulottomille.

ISOA KALAA MATALASTA Iso hauki ei tunnu juurikaan mieltyneen pintavieheisiin, eikä varsinkaan kylmässä vedessä.

Kirjoittaja ainakaan ei muista yhtäkään tilannetta, jolloin nimenomaan vieheen pintauintisuus olisi ollut ratkaiseva tekijä.

Tilanteisiin, joissa vieheellä ei ole tilaa uida kuin muutama kymmenen senttiä, sen sijaan törmätään tämän tästä. Tällaisia ovat alkukevään tynkäkaislat, alkusyksyn vitaikot ynnä muut tilanteet, joissa haukia pitää kalastaa vesikasvien päältä. Tyypillisesti viehe pitää vielä saada uitettua hitaasti ja selvin pysäytyksin, jotta kylmänkankea hauki ehtii siitä innostua.

Näissäkin tilanteissa viehe saa kulkea mieluummin pintakalvon alapuolella kuin aivan kalvossa. Ei haittaa, vaikka viehe pysäytyksissä nousisi pintaan tai uidessaan piirtäisi vanaa, mutta aivan kalvossa kulkevat uistimet eivät ole osoittautuneet yhtä hyviksi.

Spinnerbaitit ja pehmovieheiden offset-koukut ovat haastaneet omia suosikkeja, mutta nämä eivät pärjää silloin, kun veden lämpötila edellyttää hidasta uittoa ja pysäytyksiä. On tilanteita, joissa on vain pakko pystyä kalastamaan kasvustojen päällä hitaasti.

TYNKÄKAISLAN PÄÄLLE PINTAJERKKIÄ Omissa käsissä hitaasti kelluvista jerkeistä yli muiden erottuu kaksi mallia: Vanhan klassikon, Buster Jerkin matalauintinen shallow-malli ja tämän isoveli Big Bandit shallow.

Näistä Big Bandit on selvästi kelluva ja sopii paremmin kaikkein hankalimpiin paikkoihin.

Sen uittaminen onnistuu vielä alle kahdenkymmenen sentin syvyydessä, ja se sopii erinomaisesti alkukevään tynkäkaislan päällä kalastukseen.

BB:n saa uimaan houkuttelevan horjuvasti pehmeän määrätietoisin, hiukan pidemmin liikkein, mutta pysäytyksissä se nousee pintaan kellumaan. Useimmiten tärppi tulee vieheen noustessa kohti pintaa, mutta moni hauki on myös iskenyt pinnalla paikallaan kelluvaan jerkkiin.

Buster Jerk Shallow taas on, yksilöstä ja koukutuksesta riippuen hitaasti kelluva tai uppoava. On hiukan tuurissaan minkälaisen yksilön hyllystä saa napattua,

20

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

PEHMOVIEHEET Haukikumit kelluviksi Pehmovieheet ovat erinomaisen kalastavia haukivieheitä, jotka toimivat hyvin myös äärimmäisen hitaassa vauhdissa. Niiden ongelma on kuitenkin niiden uppoamisnopeus. Pysäyttäessä viehe syöksyy kohti pohjaa pää edellä kuin syöksypommittaja. Moni onkin kehitellyt kumeihin erilaisia keventimiä ja kellukkeita.

Oma ratkaisuni tähän on ”laitesukeltajaksi” nimetty viritys. Koukkupaketin pohjalevyinä on usein tiivistä solumuovia, josta leikataan sopivan kokoinen suikale. Tämän läpi pujotetaan pätkää rautalankaa, jonka toiseen päähän tehdään lenkki ja toinen pää taitetaan alaspäin. Taitettu pää painetaan vieheen selkään ja lenkki pujotetaan viehelukkoon koukkurigin ja jigiruuvin kaveriksi.

Sopivan kokoisella kellukkeella viehe saadaan uppoamaan tai kellumaan haluttua vauhtia. Kaunis viritys ei ole, mutta toimiva. Se ei juuri haittaa vieheen uintia, mutta mahdollistaa vieheen uittamisen niin hitaasti kuin haluaa vaikka aivan pintakalvossa.

Särkikalojen kudun aikaan isojakin haukia liikkuu samoilla alueilla ja aivan matalassa. Kun vettä on alle metri, ja pohjassa liehuu herkästi koukkuun tarttuvaa vesisammalta, pitää viehe saada kulkemaan aivan pinnan tuntumassa.

Sopivasti kevennetty kumi vajoaa äärettömän hitaasti, mutta nousee kelatessa aivan pintakalvon alle. Pienellä spurtilla vieheen pyrstö rikkoo pintakalvon, mutta muuten viehe kulkee vanaa perässään piirtäen.

Sama pätee myös merelle, varsinkin alkutalven kalastukseen matalissa lahdissa. Hidas uitto ryyditettynä pitkillä pysäytyksillä on toimiva konsepti, mutta harvassa ovat ne vieheet, joilla tämä onnistuu.

RAUTALANGANPÄTKÄSTÄ ja sopivasta solumuovista saa tehtyä keventimen isoille haukikumeille.

Sen avulla viehettä on mahdollista uittaa aivan pinnan tuntumassa, ja äärimmäisen hitaasti.

Tietoa vapakalastuksen kaikista muodoista, kaloista, kalapaikoista ja kalastusvälineistä.

SEBILE’N ”pintajerkkilippa” on hankala luokiteltava, mutta kalastava. Suoraan kelaamalla viehe kulkee aivan pintakalvon alapuolella, mutta lipan lehti pörpöttää pinnan rikki. Kaikkea kannattaa kokeilla, ja tämä tuntuu kiinnostavan myös haukia.

35

€

6 nro vuosikerta

L A S S A H YV SEURASSA

VUODESTA 2

KA

SÄ

00

0

Kuva: Anssi Vainikka

NORM. 45 €/vuosi

ÄS

JOKO KALASTUKSEN ILOSTA TAI OLOSUHTEIDEN PAKOSTA Pintavieheet ovat harvoin se paras vaihtoehto hauelle, mutta hauskaa niiden kanssa pelaaminen on. Tarjolla on näyttäviä tärppejä ja silmitöntä kiukkua. Ja toisaalta, ruohosuojatuilla pintavieheillä haukia saa kaivettua niin syvältä pusikoista, missä ei uskoisi kaloja olevankaan.

Toinen tilanne tulee eteen kylmän veden aikaan, kun kalat ovat matalissa rehulahdissa. Tällöin viehettä on pakko uittaa lähellä pintaa ja tähänkin löytyy omat työkalunsa.

Aivan tyystin pintavieheitä tai liian matalassa uivia haukivieheitä ei pidä unohtaa. Niille on hetkensä, kuten monille muillekin vieheille. Tilaisuuden tullen niille kannattaa siis antaa hetki aikaa. Lopputulos voi yllättää.

SHINTA U O J A

TAR

mutta koukkuja vaihtamalla vieheen uintisyvyyttä on mahdollista säätää.

ShallowBusa ei ole enää pintaviehe sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta sopii hyvin matalassa kalastukseen. Sen ominta aluetta ovat paikat, joissa tilaa vieheen uittamiselle on vain puolisen metriä. Esimerkiksi merellä alkusyksyn vitaikot ja korkea vesi ovat yhdistelmä, johon TAKAPAINOINEN viehe sopii hyvin.

Sitä voi jytkyttää kuin perusjerkVIEHE LENTÄÄ kiä, mutta enemmän tehoa saa irKUIN LUOTI JA ti uittoa pehmentämällä. RauhalON HELPPO lisia painalluksia, jolloin viehe liukuu pehmeästi puolelta toiselle ja UITETTAVA. tekee liu’un päätteeksi ujon nyökkäyksen. Ja hitaammin kelluvana se pakottaa kalastajan pitämään hiukan pidemmän tauon.

Kovalla syönnillä tällä jää aggressiivisemman uiton jalkoihin, mutta kalan ollessa passiivisempaa tai veden äärimmäisen kylmää, on tällä setupilla mahdollista piestä kalakaverit kuilun reunalle, ja ylikin.

N:

”

TILAA itselle tai lahjaksi

20

Tarjous koskee vain UUSIA TILAAJIA. TILAUKSET: puh. 050 577 4656 tai ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

HEITTOKALASTUS

TEKSTI JA KUVAT OLLI SAARI

Kohdistettuja VIISTOLAUKAUKSIA Viistoluotaimen hyödyntäminen hauen heittokalastuksessa

TÄSMÄHEITTELYSSÄ on hyvä testata monen mallista ja kokoista viehettä.

22

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

VIISTOLUOTAIMEN tarkkuus mahdollistaa jopa kalalajien tunnistamisen.

KALAN ja varjon etäisyys toisistaan kertoo kalan oleskelusyvyydestä.

Hauen heittokalastuksen evoluutiossa on jälleen kääntynyt uusi sivu. Tätä päivää on etsiä viistoluotaimen avulla haukien lymypaikkoja vesistöjen kätköistä. Suoraan olinpaikan linjalle kohdistetuissa heitoissa voi tärpin lähes haistaa etukäteen.

V

iistoluotausominaisuudella varustetut kaikuluotaimet ovat yleistyneet nopeaa tahtia. Luotaimen tuottaman piirron tarkkuus on jo sitä luokkaa, että niillä pystyy hahmottamaan kokonaiskuvan pinnanalaisesta maailmasta.

Helposti tunnistettavia ovat niin kivikot ja puunraadot oksineen kuin pohjamutiin hautautuneet soutuveneen raadotkin. Myös kalaparvet ja yksittäiset seikkailijat ovat erotettavissa. Kalalajejakin on harjaantunein silmin mahdollista tunnistaa, ainakin isokokoisten yksilöiden osalta.

YMMÄRRÄ KAIKUSI KUVAA Hauen pitkä ja solakka ruumiinrakenne on yksi tunnistettavimmista, minkä takia viistoluotainteknologia tarjoaa hauen heittokalastajalle uusia mahdollisuuksia pyynnin toteuttamiseen. Luotaimen avulla voi karsia valtaosan tyhjistä heitoista, jotka perinteisesti on (suur)hauen saamiseksi vaadittu. Yläkropan vahvojen lihaksien sijaan täsmäheittäjältä tarvitaan hyviä istumalihaksia ja tarkkanäköisyyttä, jotta heittämään ylipäänsä kalapäivän aikana pääsee.

Jotta viistoluotaimesta voi saada apua hauen heittelyyn, on ensin syytä opetella ymmärtämään oman laitteen tuottamaa kuvaa. Testiajot kivikoiden, kasvillisuuden ja

Kalan ja varjon etäisyys toisistaan kertoo kalan oleskelusyvyydestä. Mitä lähempänä ne ovat toisiaan, sitä lähempänä pohjaa kala on.

Usein väijymiskykyynsä luottava hauki on asemoitunut aivan pohjaan kiinni, jolloin varjo piirtyy lähes kiinni kalaan. Viistoluotaimelta sekään kala ei jää huomaamatta, paitsi jos veneen kulkulinja osuu vain muutaman metrin säteelle kalasta.

Tällöin jyrkän kulman takia kalan varjo jää hennoksi ja kalasta jäävä piirtojälki VARJOLEIKKEJÄ puolestaan sekoittuu vahvana loistavan pohOtollisissa olosuhteissa ja hitaissa nopeuk- jan sekaan. Kylmäpäinen kippari ottaa tässä sissa luotaimen piirtämästä kuvasta pystyy vaiheessa enemmän etäisyyttä hauen oletetjopa tunnistamaan kohdalle osuneen kalan tuun oleskelupaikkaan. Samaan aikaan valajin. Käytännössä luotaimen lukeminen vaa- litaan pohjan tuntumaan helposti saatava tii rutkasti tulkintaa ja vasviehe ja valmistaudutaan ta niin sanottujen tarkisheittämään, jos uusi hatusajojen, eli löydetyn kavainto kalasta saadaan.

ERITTÄIN OPETTAVAISTA ON lan uuden paikallistamisen Välivedessä olevan kalan jälkeen voi lajivahvistukvarjo piirtyy kauemmakKATSOA VEDENALAISTEN sen yrittää tehdä luotaimen si itse kalasta. On tavalPUTKILINJOJEN näytöltä. lista, että ensiajolla luoPIIRTYMISTÄ NÄYTÖLLE taimessa näkee vain itYleensä kalalajin tunnusomaiset piirteet näkee se kalasta piirtyvän kirkerityisesti kalan varjosta. Vaihtoehtoises- kaamman pisteen tai viivan. Kokemuksen ti viistonäytön rinnalla käytettävä laadu- myötä tällainen havainto herättää epäilykkas dsi-luotain (down scan imaging) saat- sen ohiajetusta kalasta, jolle etsitään varjotaa onnistua tekemään tunnistettavan piir- varmistus ajamalla uudemman kerran hieman lähempää. ron, jos vene lipuu kalan yli. vaikka oman katiskan vierestä auttavat hahmottamaan, minkä kokoisena ja näköisenä ne näytöllä piirtyvät.

Erittäin opettavaista on katsoa vedenalaisten putkilinjojen piirtymistä näytölle. Yleensä niiden painot hehkuvat kirkkaimmillaan viistokuvan keskivaiheilla, mutta hieman yllättäen heikkenevät aivan veneen lähellä. Sama katoamistemppu koskee myös kaloja, mikä on ruutua tuijottavan syytä pitää aina mielessä.

”

Viistoluotain Mitä viistoluotain kertoo?

Kalastusta varten on tehtävä kompromissivalinta sen suhteen, etsiikö haukia tarkasti vai suurpiirteisesti. Jälkimmäisessä tapauksessa viiston kantamaksi asetetaan kummallekin sivulle näytön tuumakoostakin riippuen esimerkiksi 25-35 metriä.

Veneen ajonopeutena pidetään näppituntumalla uistelun näkökulmasta hieman liian nopeaa vauhtia. Tuloksena on todennäköisesti harvoja, mutta keskimäärin suurien kalojen kaikuhavaintoja.

Vain harvoin kalaa voi ensihavainnon perusteella haueksi tulkita, vaan lajivarmistus edellyttää uutta lenkkiä lähempää ja hitaammin.

Nopeassa etsintävauhdissa on aina riskinä, että isokin kala jää

VENEEN ajonopeutena on hyvä pitää 3-4 kilometrin tuntinopeutta.

näkemättä. Siksi on suositeltavampaa tyytyä 3-4 kilometrin tuntinopeuteen. Kun siihen yhdistää maltillisen viiston leveysalueen, esimerkiksi 15-25 metriä, kasvavat mahdollisuudet erottaa kaiken kokoisia haukia.

Kummassakin etsintätavassa on oleellista pitää veneen kulkusuunta suorassa tulkintaongelmien välttämiseksi. Pienetkin mutkittelut venyttävät sisäkaarteen kuvaa ja paisuttavat pienienkin kalojen paluukaikuja luonnottomiin kokosuhteisiin. Samaan aikaan ulkokaarteessa luotain ei ennätä kertomaan siitäkään vähästä, vaan metrihaukikin voi jäädä kokonaan piirtymättä.

OLEELLISINTA on pitää veneen kulkusuunta suorassa.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

23

Jos oletetun kalan bongaa lähempänä uudelleen, mutta edelleen ilman varjoa, on kyseessä aivan pinnan tuntumassa oleva kala.

Yleensä ottaen varjon näkeminen on siksi tärkeää, että sen ja kalan etäisyydestä voi päätellä kalan syvyyden ja tehdä viehevalinnan sen mukaan.

HÄIRIÖITÄ LUOTAIMEN KUVASSA Viistoluotaimen tuottama kuva voi näyttää aivan toiselta, kun keliolosuhteet tai vesistö vaihtuu. Varsinkin korkeataajuuksinen piirto on herkkä vesimassan pienille eläinja kasviperäisille partikkeleille, jolloin kalojen etsintä vaikeutuu merkittävästi. Moni luotailija onkin ihmeissään alkukesästä, kun puiden siitepölypilvet ovat pahimmilleen sekoittuneet vesipatsaaseen.

Muita arkisia luotauspainotteisen heittokalastuspäivän pilaajia ovat vesisade ja tuulen nostama aallokko, joiden sekoittama pintavesi voi saada luotaimen näyttämään pelkältä puurolta. Herkkyyssäätöjen ohella paras lääke on tällöin pudottaa veneen nopeutta ja viiston kantamaa sekä kokeilla matalampaa taajuutta.

KUSKI JA VISKAAJA(T) Haukien etsintävaiheeseen voivat osallistua kaikki veneessä olijat, sillä viistokuvan tuijottaminen ja analysointi on paitsi tarkkaa, myös viihdyttää yhdessä tehtynä ja ääneen spekuloituna. Viimeisen päälle toteutettavassa täsmäheittelyssä kuski pysyy kuitenkin lestissään ja keskittyy pitämään veneen paikoillaan löydettyyn haukeen nähden.

Tuulikelillä vene on käännettävä tuulen suuntaiseksi ja päämoottori tuulta päin parhaan ”pidon” saavuttamiseksi. Jottei kala ehtisi uimaan pois paikalta, pyritään heitot pitämään lyhyinä. Käytännössä sopiva sivuttainen etäisyys kalaan on noin 5-15 metriä.

Venekaverin tai -kavereiden vastuulle jää heittäminen kuskin ilmoittamana hetkenä ja kertomaan suuntaan. Heittäjän on hyvä asemoida itsensä viistoluotaimen anturin kohdalle, josta on helppo hahmottaa heittolinja joko veneen vasemmalle tai oikealle sivulle.

Heittojen on tarkoitus lähteä juuri silloin, kuin hauki piirtyy uudemman kerran viistoluotaimeen. Kalastajan on oltava hereillä heti alusta lähtien, sillä hyvällä syönnillä heti ensimmäinen heitto johtaa yleensä tärppiin, kun viehe on edes suurin piirtein oikeaan suuntaan ja syvyyteen heitetty. Jos

24

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

1

2

” TÄSMÄHEITTELYSSÄ EI KUSKILLA KÄDET HEIT-

TELYYN RIITÄ, JOTEN VAPAHOMMAT KANNATTAA SUOSIOLLA ANTAA VENEKAVERILLE.

KORKEATAAJUUKSINEN piirto on herkkä vesimassan pienillekin partikkeleille.

VESISADE ja aallokko voivat saada luotaimen näyttämään pelkältä puurolta.

1

2

3

4

5

REIPAS luotausvauhti paljasti pohjalla makaavaan puun (alempi piirto), mutta hitaammin peruuttaessa samalle kohdalle paljastuivat kaikki oksienkin yksityiskohdat. Puun etupuolella näkyy mahdollisesti myös pieni haukioletettu.

3

HAUKIMAISEMPAA varjoa saa hakea, vaikka tältä suuryksilöltä ei raameja päästy mittaamaan.

PIKKUKALAPARVEN vieressä päivystänyt isompi kala varmistui täsmäheitolla viiden kilon haueksi.

LÄPIAJETUN salmen molemmat reunat olivat täynnä pientä kalaa.

Vasemmalla sivulla näkyy parven edustalla kaksi haukioletettua petoa väijymässä, yksi veneen suuntaisesti ja toinen täysin poikittain.

Löydätkö molemmat?

4

5

VIISTOANTURINKEILAN kohdalle jäävä kala venyy näytöllä pitkäksi.

Tarkkasilmäinen erottaa kuvaan piirtyvän myös kalan ensiliikahduksen vierestä uineen vieheen perään. Tästä todisteena pari sekuntia myöhemmin nappasikin 110-senttinen hauki kiinni.

heittokierros ei pääty tärppiin, tarkistetaan kalan sijainti ennen uutta heittoa.

Jos heittolinjan oikeellisuudesta on suuri varmuus, mutta tärppiä ei kuulu, on hyvä vaihtaa saman tien viehettä. Radikaali viehetyypin, -värin tai -koon vaihto voi laukaista iskurefleksin hätkähdyttävästi.

Viehettä on syytä kelata ajatuksella aivan loppuun saakka, sillä epäluuloinen hauki täräyttää vieheeseen usein vain parin metrin päästä veneestä. Toisinaan hauet tuntuvat olevan kovassa liikkeessä, eikä venettä saa

TUULIKELILLÄ vene on käännettävä tuulen suuntaiseksi.

” RADIKAALI VIEHE-

TYYPIN, - VÄRIN TAI -KOON VAIHTO VOI LAUKAISTA ISKUREFLEKSIN HÄTKÄHDYTTÄVÄSTI.

asemoitua rauhallista heittosuoritusta varten. Vaihtoehdoksi jää tällöin arvioida kalan kulkusuunta ja yrittää heittää viehe kalan etupuolelle.

Mitä isompi kalayksilö, sen todennäköisemmin kuski pystyy paikantamaan kalan toistuvasti uudelleen, olipa se sitten pohjalla tai liikkeessä. Vakaata harkintaa on kuitenkin käytettävä, missä kulkee mielekkyyden raja uusintaheittojen suhteen. Syöntihaluttoman kalan houkuttelun sijaan on parempi etsiä yhteistyökykyisempiä haukia toisaalta.

HAUKI iskee vieheeseen usein vain parin metrin päästä veneestä.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

25

”

HEITTO LÄHTEE KUSKIN OSOITTAMAAN SUUNTAAN.

26

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

VENEEN paikalla ollessa viistokuvassa piirto venyy ja tulkinta vaikeutuu.

KARUSSA järvessä avainlöytö voi olla iso muikkuparvi.

Vesistö Vesistöoppia Vaikka teknologia kehittyy harppoen, tarvitaan luotaindatan tueksi aina myös kalastajan taidot ja ennakkotiedot pyyntivesistöstä.

Juuri omien pyyntikokemuksien vahvistamiseksi on opettavaista koluta samoja alueita ja vesistöjä, joissa on aiemminkin haukia kalastanut.

Viistoluotain auttaa oppimaan lisää tutuista vesistä ja todennäköisesti havahduttaa kalastamaan heittosuuntia ja alueita, joihin eivät vieheet ole aiemmin jostain syytä lentäneet. Oppimielessä samat alueet kannattaa luotailla läpi eri reissuilla, jotta pääsee jyvälle vuodenkierron vaikutuksista kalojen oleskelualueisiin.

Kalastuskokemuksien laventamiseksi on hyvä tutustua myös keskenään erityyppisiin vesistöihin. Siirtyminen kirkkaasta tummaan vesistöön, tai päinvastoin, pakottaa yleensä etsimään haukia aivan erilaisista paikoista. Onhan näin ennenkin toimittu, mutta viistoluotain saattaa nopeuttaa jujun päästä kiinni saamista.

Jos kiinnostavia kalakaikuja ei ala kohtuullisen ajanjakson ku-

luessa löytymään, voi kokeneempikin kalastaja ruveta epäilemään laitteensa toimivuutta. Tässä auttaa merkittävästi, jos laitteella on ottanut aiemmilla reissuilla kuvakaappauksia kaloista, joista on myös laji- ja kokovarmistus pyytäen tehty. Pikakurkkaus vanhoihin kuviin auttaa kipparin palauttamaan odotuksen oikeisiin raameihin.

Mistä ja milloin haukia sitten löytääkään, on opin kannalta syytä pohtia, miksi paikka kulloinkin kalaa kerää. Esimerkiksi kesäaikaan selitys liittyy yleensä helppoon ja sopivan kokoiseen ravintoon sekä hapekkaaseen ja viileämpään veteen.

Kesäkuumalla kriteeriksi voi riittää vain jälkimmäinenkin, sillä viileämpää vettä suosivan hauen syömähalut eivät helteillä ole hääppöiset. Jos pintavesi on lämmennyt reilusti yli kahdenkymmenen, ei haukia myöskään kannata kylmästä alusvedestä tieten tahtoen ruveta heittelemään, ellei sitten haukimureketarpeet ole ensisijaisesti mielessä.

VIISTOKUVA ANKKUROIDUSSA VENEESSÄ

Jos kaloja näkyy paikalla useita tai kuskikin haluaa päästä osalliseksi heittelystä, voi tällaisessa paikassa myös (taivas)ankkuroida veneen. Pelkkä lisätieto haukien läsnäolosta sähköistää tunnelmaa siinä määrin, että käsi puristaa vapaa tavallista tiukemmin mahdollista vastaiskun paikkaa odottaen.

Heittelyn lomassa on hyvä vilkaista välillä viistoluotaintakin, josko se sattuisi paljastamaan hauen tuoreimman suuntiman. Veneen ollessa paikallaan viistokuvassa kaikki piirto venyy ja tulkinta vaikeutuu. Toisaalta myös viistokaiun keilaan osuva kala piirtyy tavallista suurempana ja pidempänä vaaleana jälkenä ja varjo saman pituisena mutta leveämpänä tummana alueena.

HAUKIETSIVÄN JOHTOLANKOJA Kun haukia etsitään, ei kyse ole vain itse kohdelajin löytämisestä. Ratkaiseva pelialueelle osumisesta kertova vinkki voi olla hauen tietyn kokoluokan ravintokalojen parven löytyminen, jonka jälkeen näyttöä tuijotetaan kahta valppaimmin silmin. Karussa järvessä avainlöytö voi olla isojen muikkuparvien bongaus. Mikäli haukia parven ympärillä pörrää, piirtyy niistä usein kirkas jälki näytölle.

ISOT lahna- ja pasurikertymät piirtävät hätkähdyttävän näyn ruudulle.

ISOKOKOINEN viehe on usein hyvä valinta ensimmäiseen täsmäheittoon. Kuva: Antti Henriksson.

Rehevässä järvessä taas on tarjolla monenlaista särkikalaa, joista suurhauet usein suosivat isompikokoisten lahnojen ja pasurien esiintymiä. Kun viiston kanssa osuu sellaisten viereen, saattaa näky hätkähdyttää. Näistä korkean profiilin hauenherkuista piirtyy yllättävän massiiviset varjot, eikä ruudulle sitten muuta mahdukaan. Haukea ei tällaisesta parvesta niin vain erota, mutta nepä ovatkin yleensä väijyksissä parven ulkolaidalla.

Yhtä lailla kuuma bongaus voi olla muutoin piirteettömältä lahti- tai selkäalueelta löytyvä kivikertymä tai kasvillisuusalue. Merellä perinteisen kaislikkolinjan heittelyssä puhutaan usein b-sektorista, siis poispäin kasvillisuudesta tapahtuvista bonusheitoista. Viiston avulla voi saada kullanarvoisen vinkin, koska näitä heittoja kannattaa tehdä.

Mikäli kasvillisuusalue on hajanainen, voi niiden takana olevilla paljailla laikuilla oleilevat hauet luotaimesta erottaa. Ennen täsmäheiton lähettämistä kannattaa kuitenkin miettiä tarkoin, mistä suunnasta ja kuinka pitkä heitto tulee tehdä, jottei viehe ennätä sotkeutua kasveihin ennen kalan näköpiiriin ehtimistä. Sen sijaan kasvillisuuden seassa väijyvät hauet ovat pitkälti suojassa myös viistoluotaimen anturilta ja kalastajan on käännettävä perinteinen heittomoodi päälle.

KUUMA bongaus voi olla lahti- tai selkäalueelta löytyvä kivikertymä.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

27

Viekรถ HAUKIEN LAHTAAMINEN vain ojasta allikkoon?

28

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

H

ISTUTETUT LOHIKALAT OVAT HELPPOA RUOKAA On hyvin tunnettua, että lohikalojen, kuten taimenen, sisäsyntyinen kyky vältellä peto-

A IK K

ST

K

HAUET KERÄÄNTYVÄT RUOAN PERÄSSÄ HYVILLE PAIKOILLE John Craig (2008) on todennut, että hauet jakautuvat vesistössä niin sanotun ideaalin vapaan jakauman mukaisesti. Esimerkiksi Prisman kassajonoissa tämä sama ilmiö toteutuu niin, että kulloinkin on edullista valita lyhyin jono tai nopeimmin vetävä hieman pidempi jono. Lopulta kaikkien kassojen jonotusaika on kutakuinkin sama.

Hauen osalta tämä tarkoittaa, että haukia kerääntyy vesistöissä paikoille, joissa ruokavarannot ovat hyvät. Esimerkiksi koskien loppuliu’ut ja jokisuut ovat tällaisia hyviä paikkoja. Jos kaloja näistä pyydetään, tulee paikalle uusia haukia, kunnes hauet loppuvat koko vesistöstä. Paikallisesti haukien tiheys voi muuttua vain vähän.

Tutkittua TE

aukien poistopyynti lohikalavesistä on kiistelyn aiheena ikiliikkuja. Mitä hauen ekologiasta, saalistusvaikutuksista ja hauen poistokalastuksen hyödyistä todella tiedetään? On tunnettua, että hauki on tehokas istutettujen lohikalojen saalistaja, mutta viekö haukien lahtaaminen vain ojasta allikkoon?

IJ AK

UVAT

IN VA I S A NS

Maailmalla tehdään runsaasti vapaa-ajankalastusta koskevaa tutkimusta, jossa paljastuu paljon tavallista vapaa-ajankalastajaakin kiinnostavia seikkoja. Tällä palstalla esitellään lyhyesti ajankohtaisia kalatutkimuksia, ja taustoitetaan niitä tarpeen mukaan hieman vanhemmillakin töillä.

ja häviää vähitellen laitoskasvatuksessa, sillä kalanviljelylaitoksessa pärjää parhaiten kursailematta syömällä ja kasvamalla nopeasti.

Laitostaimenten ja villien taimenten risteymät välttelivät haukia puhtaita laitostaimenia tehokkaammin esimerkiksi Nico Alioravaisen ym. (2018) kokeissa. Monet suomalaiset istutuksissa käytettävät taimenkannat ovat lisääntyneet pelkästään laitoksissa jo yli viiden sukupolven ajan. Tämä ei voi olla näkymättä niiden kyvyssä pärjätä luonnossa.

Kun istukkaita (geneettisesti myös mätinä ja vk-poikasina istutetut taimenet ovat istukkaita) löytyy haukien mahoista, on perimmäinen ongelma siinä, ettei lohikaloilla ole luontaisia lisääntymismahdollisuuksia. Toissijaisesti ongelma syntyy siitä, että kalanviljely-yrityksen tavoitteena on tuottaa taloudellista voittoa myymällä kalanpoikasia, joiden tulee vain täyttää tietty kokovaatimus.

Istuttajiakaan ei juuri kiinnosta poikasten kyky selvitä luonnossa tai saati pystyä lisääntymään onnistuneesti. Hyvärisen ja Vehasen (2004) mukaan hauet voivat syödä jopa puolet vielä 3-vuotiaana istutetuista taimenista pian istutuksen jälkeen. Jos istutus tehdään nuoremmilla poikasilla tai liian aikaisin keväällä, ja kalat jäävät pitkäksi aikaa jokeen, voi kuolleisuus nousta vielä suuremmaksi.

Kalojen pedonvälttelykäyttäytyminen on myös vahvasti opittua. Istukkaiden taipumus tulla syödyksi pian istutuksen jälkeen on seurausta siitä, etteivät ne ole koskaan tavanneet petoa, eivätkä siten ymmärrä varoa niitä. Myöskään istukkaiden fyysinen suorituskyky ei vedä vertoja villeille kaloille. Toisaalta Alioravainen kollegoineen huomasi, että etäisten taimenkantojen risteytyminen oli haitallista poikasten kyvylle selvitä haukien saalistukselta. Näin sikin sokin eri taimenkannoilla tehtävät istutukset voivat edelleen pahentaa niin sanottua haukiongelmaa.

VIERASLAJI Vieraslajina leviävän hauen vaikutukset Hyödyllinen näkökulma hauen vaikutuksiin löytyy alueilta, joilla hauki on vieraslaji. Haukien leviämisen takia monet lohikannat ovat heikentyneet Alaskassa. Sepulveda ym. (2013) havaitsivat, että etenkin pienet hauet söivät merkittäviä määriä kuningaslohen ja hopealohen jokipoikasia. Isommat hauet söivät myös muuta kalaa, ja opportunistisina petoina hauet söivät muutenkin niitä kaloja, joita oli eniten tarjolla.

Courtney ym. (2018) tutkivat niin ikään haukien ravinnonkäyttöä Alaskassa. Vaikka pienet hauet söivät suhteessa useammin lohikalojen poikasia, isot hauet söivät yksilöä kohden enemmän poikasia kuin pienet hauet. Heidän mukaansa kaikkiin kokoluokkiin kohdistuva tehokas hauen poistopyynti on vähentänyt lohikantojen poikasiin kohdistuvaa saalistusta Shell-järvellä.

Monet Tyynenmeren lohien poikaset kasvavat järvillä, joilla ei

luontaisesti esiinny haukia. On oletettavaa, että alueilla, joilla hauki on ollut läsnä jo iät ja ajat, lohikalat ovat sopeutuneet elämään ja lisääntymään koskissa juuri saalistuksen välttämisen takia. Hauettomissa vesissä taimenet asuttavat myös suvantoja ja järvissä jopa hyvin kasvillisuusvaltaisia alueita. Tämä osoittaa, että haukien läsnäolo rajoittaa taimenelle sopivia elinympäristöjä ja siten taimenkantojen kokoa.

Näön avulla saalistavien petojen takia lohikalojen smoltit myös vaeltavat öisin. Sopeumat ovat mahdollistaneet sen, että taimen ja hauki voivat luontaisesti hyvin pärjätä samoissa vesistöissä. Itse asiassa monet kokeet ovat osoittaneet, että hauen saalistus on kokoriippuvaista ja suosii siksi nopeakasvuisia kaloja, jotka ovat vähiten aikaa alttiita saalistukselle. Ilman haukia monet taimenja harjuskannat olisivat paljon hidaskasvuisempia.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

29

PERIMMÄINEN ONGELMA ON YMPÄRISTÖMUUTOKSISSA Tyypillisesti luontaiset lohikalakosket ovat niin vuolasvirtaisia ja karuja, ettei niissä haukia juuri edes tavata. Rehevöityminen ja virtavesien perkaukset ovat tehneet monista TODELLISEN riskin hauki virtavesistä soveltuvia myös valkolihaisille aiheuttaa tunturialueilla. kaloille. Ahventen ja särkikalojen houkuttelemina niihin tulevat myös hauet ja paikoin myös kuhat.

Tilanne on tällöin tukala lohikaloille, sillä niiden mäti ja poikaset ovat alttiita varsinkin ahventen saalistukselle. Vahinkotilanteessa yksittäinen ahven on koeolosuhteissa syönyt suuren osan luontaisesti kuoriutuneista taimenen nollikkaista. Myös erilaisten järvimäisten, pienienkin altaiden on havaittu haittaavan taimenen smolttien vaellusta (Olsson ym. 2001).

Rehevöityneiden vesistöjen lohikalojen elvyttämisen distuvaa saalistuskuolleisuutta. Pahim- ja, mutta ei koske haukiin. Koski- tai jokiavuksi haukien poistopyynTutkittua millaan isojen haukien poistopyynnin kohteelta voi hyvällä omallatunnolla ottaa nistä ei siis ole, vaan lohituloksena saadaan tiheä pienten haukien pienen hauen tai vaikka muutaman hauen kalakantojen vahvistamiseksi kanta, jossa kalat eivät juuri kasva. Kan- ruokakaloiksi. Hauet korvautuvat uusilla, pitäisi puuttua rehevöitymisen sankielellä haukikanta kääpiöityy. juurisyihin ja pyrkiä palauttamaan jotka kasvaessaan syövät ravintoresursseisVaikka isot hauet ovat pieniä tehokkaam- ta kilpailevia särki- ja ahvenkaloja. virtavesiin luontaiset virtaamaolosuhteet. pia lisääntyjiä, ei kokoriippuvaisilla lisäänRehevöitymiskehitystä hauen avulla ei voiSUURET HAUET PYYTÄMÄLLÄ tymismenestyksen eroilla juuri ole käytän- da kuitenkaan ratkaista. Vedenlaadun piSAADAAN PALJON PIENIÄ HAUKIA nön merkitystä haukikannan rajoittajana. täminen lohikaloille sopivana vaatii toimia Kannibaalisten populaatioiden dynamiikka Hauen lisääntymismenestys riippuu ennen valuma-alueilla ja onnistumisia ilmastontunnetaan teoriassa hyvin. Isot yksilöt pitä- kaikkea ympäristötekijöistä, kun lisääntyvä muutoksen hillinnässä. vät nuorten ja pienten yksilöiden lukumää- haukikanta vain pysyy rekrytoinnin ylikalasTodellisen riskin hauki aiheuttaa tunturirän pienenä ja takaavat siten niiden hyvän tukseen johtavaa kokoa suurempana (Craig alueilla. Ilmastonmuutoksen myötä uusiin kasvun. Joissain tilanteissa kannibaalisuus 2008). Suurten haukien voidaan toki olet- järviin levitessään hauki voi Byströmin ym. johtaa myös populaatiosykleihin, joissa het- taa pitävän haukikantaa vakaampana ja ge- (2007) mukaan jopa hävittää nieriäkantokittäin populaatio koostuu lähes yksinomaan neettisesti vahvana. ja. Lapissa hauen leviäminen uusiin lohisuurista yksilöistä. kalavesiin on kuitenkin eri tason ongelma Klassinen esimerkki isojen haukien pois- HAUKI KUNNIAAN RUOKAKALANA, kuin haukien domestikoituneille taimenistopyynnistä tulee Norjan Årungen-järveltä. POISTOPYYNNILLE EI TARVETTA tukkaille etelän rehevöityneillä vesillä aiSharma ym. (2011) raportoivat biomani- Ekologisen tasapainon kannalta ei tietenkään heuttama uhka. pulaatiokokeesta, jossa rehevöityneestä jär- voi olla niin, että ihminen pyytää lohikalovestä poistokalastettiin yli 65 sentin pituisia haukia tarkoituksena saada lisää pieniä haukia ja sitä kautta suurempi saalistuspaine pienille särjille.

LUE LISÄÄ: Koe onnistui, sillä isojen haukien poisto 1http://www.borenv.net/BER/pdfs/ber23/ber23-267-281.pdf lisäsi merkittävästi 45-65 sentin pituisten 2https://www.springer.com/gp/book/9789048196241 haukien määrää. Seurannassa saatiin myös 3https://doi.org/10.1111/eff.12024 näyttöä sille, että isot hauet söivät pienem4https://doi.org/10.1002/nafm.10231 piä haukia ja sitä kautta pitivät haukikan5https://doi.org/10.1577/1548-8675(2001)021<0498:EOAAPO>2.0.CO;2 taa pienempänä.

6https://doi.org/10.1007/s10750-007-9262-3 Koska 45-65 sentin pituinen hauki on 7https://doi.org/10.1111/j.1365-2427.2007.01763.x erittäin tehokas pienten taimenten saalista8https://doi.org/10.1111/j.1600-0633.2004.00050.x ja, ei suurten haukien poistopyynnillä saada vähennettyä taimeniin kokonaisuutena koh-

30

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Vapaa-ajankalastajan

KAUPPA

SOVELLUS

KALASTUSLUPIA voi hankkia myös Eräluvat-sovelluksella Metsähallitus on julkaissut Eräluvat-sovelluksen, jolla voi ostaa kalastuslupia ja maksaa valtion kalastonhoitomaksun. Eräluvat-sovellus on ladattavissa iOSja Android-järjestelmiä käyttäviin älypuhelimiin ja tabletteihin.

Uudella sovelluksella kalastajat voivat hankkia sekä vapalupia että pyydyslupia Metsähallituksen kohteille. Lisäksi he voivat maksaa sovelluksessa valtion kalastonhoitomaksun. Sovelluksessa luvat myös säilyvät tallessa ja ne voidaan tarvittaessa esittää kalastuksenvalvojalle.

Tähän saakka merkittävimmät Metsähallituksen erälupien hankintakanavat ovat olleet Eräluvat-verkkokauppa ja Eräluvat-palvelunumero 020 69 2424.

"Toivomme, että asiakkaat löytävät myös Eräluvat-sovelluksen ja kokevat sen vaivattomana tapana hankkia lupia ja säilyttää lupatositteita", tietohallintopäällikkö Jari Haarala Metsähallituksen Eräpalveluista sanoo.

Kalastuslupien hankinta onnistuu Eräluvat-sovelluksella, kun kalastaja on kirjautunut sovellukseen. Kirjautuminen onnistuu samoilla tunnuksilla kuin Eräluvat-kauppaan osoitteessa verkkokauppa.eraluvat. fi. Jos tunnuksia ei ole ennestään, ne luodaan ensin verkkokaupassa.

Eräluvat-sovelluksessa luvat maksetaan maksukortilla, jonka tiedot asiakas syöttää ensimmäisen lupaostoksen yhteydessä. Sovelluksessa asiakas voi hankkia lupia vain itselleen.

Laadukkaat välineet KALANKÄSITTELYYN FILEOINTIVEITSI

joustavalla, suoralla 20 cm terällä

FILEOINTIVEITSI

joustavalla, suoralla 16 cm terällä:

TEROITUSPUIKKO laadukas Viktorinox

VIRHON kunnostustalkoot jatkuvat lokakuuhun asti Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry:n kaikille avoimet puro- ja jokikunnostustalkoot jatkuvat elokuusta aina lokakuun alkupuolelle asti. Kohteet sijaitsevat Karjaanjoen ja Vantaanjoen alueilla.

Talkoilla muun muassa parannetaan vaelluskalojen ja monien muiden eliölajien elinympäristöjä. Virho vastaa talkoomateriaaleista, työkaluista, talkoolaisten muonittamisesta ja vakuuttamisesta.

Loppukesän ja syksyn talkookohteita ovat mm. Mellunkylänpuro (22.8.), Mustapuro (5.9.), Mätäjoki (26.9.) ja Espoon Lukupuro (3.10).

Virhosta kerrotaan, että koronavirustilanne saattaa kuitenkin vielä vaikuttaa talkoiden järjestämismahdollisuuksiin ja työskentelytapoihin.

Koronaviruksen aiheuttamista muutoksista talkoisiin ilmoitetaan tarpeen vaatiessa Virhon nettisivulla osoitteessa virho.fi/talkookalenteri-2020/. Sieltä löytyy myös runsaasti lisätietoa talkoista ja niihin ilmoittautumisesta.

24€ 32€

7€ KALAPIIKKI

KUNNOSTUS

22€

l fileointiin l siivutukseen l paloitteluun

25€ RICU

(28,-)

Perkaa ja suomusta helposti ja turvallisesti!

20 € SVK 20-vuotisjuhlauistin

Suomen Vapaa-ajankalastajien 20-vuotisjuhlauistin on suunniteltu erityisesti tiedostavalle ja vastuulliselle vapaa-ajankalastajalle. Kuusamon Uistimen 20 grammainen klassikko-Räsänen nyt ensimmäistä kertaa väkäsettömällä koukulla ja ottavissa järjestön väreissä. Tuote on suunniteltu ja valmistettu Suomessa.

Valmistettu rajoitettu erä.

TILAUKSET vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa tai toimistolta puh. 050 597 4933, jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi Hintoihin lisätään toimituskulut.

uutta TEK S

LIN TI ISMO MA

Kalastusvälineiden valmistajat ja maahantuojat!

Jos haluatte uutuustuotteillenne näkyvyyttä, lähettäkää niistä tietoa Vapaa-ajan Kalastaja -lehden toimitukseen kuvien kera sähköpostiosoitteella jaana.vetikko@ vapaa-ajankalastaja.fi. Voitte myös postittaa aineiston ja näytekappaleet tuotteista osoitteella Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö/Jaana Vetikko, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki. Julkaisemme tuoteuutisia mahdollisuuksien mukaan joka numerossamme, joten Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen 5/2020 (ilmestyy 9.10.) tarkoitetun aineiston on oltava toimituksen käytössä viimeistään 21.8.

Lisätiedot: • Jaana Vetikko puh. 050 525 7806 • Ismo Malin puh. 050 577 4656 • ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

PERINTEINEN Viikin raksi täkykalalla.

VIIKIN kuharaksi täkykalalla.

Uusi verkkokauppa tuohia.com myy nyt perinteistä Viikin-raksia Viikin raksi on syöttiin perustuva viehemallisto, jossa perinteinen Viikin raksi L ja XL-kokoisena on omiaan uisteluun. Kuharaksi puolestaan on tehokas viehe kuhaa jigatessa.

Tero Tuohimetsä Tuohia Oy:stä kertoo, että perinteinen Viikin raksi on painotettu ja uintilevyllinen viehe, joka soveltuu mainiosti vetouisteluun myös yhtä aikaa vaappujen ja lusikkauistinten kanssa.

"Syöttikalan pituus normaalissa L-mallissa on 12-13 cm ja XL-mallissa 15-16 cm. Jälkimmäinen sopii erinomaisesti mm. hauen uisteluun. Perinteiseen Viikin Raksiin tarttuvat parhaiten taimen ja lohi", Tuohimetsä mainitsee.

Viikin kuharaksi puolestaan sopii erityisesti virtaaviin vesiin, joissa veneen annetaan ajelehtia hiljalleen. Täkykala työnnetään tässä vieheessä runkolankaa pitkin, minkä jälkeen saranakoukku painetaan kiinni.

"Koukut kiinnitetään täkykalan molemmin puolin. Parhaita täkykaloja tälle vieheelle ovat muikku, salakka, kuore ja särki.Täkykala lasketaan pohjaan, minkä jälkeen sitä nostetaan noin 20-30 senttiä. Viehe on nimensä mukaisesti huippuhyvä kuhan pyytämiseen", Tuohimetsä opastaa.

Tuohimetsän mukaan Viikin raksi on ollut markkinoilla jo 20 vuotta, mutta uusi omistaja Tuohia Oy yrittää tehdä sitä nyt ns. suurelle yleisölle aiempaa tutummaksi.

"Valmistamme ja myymme nyt näitä perinteisiä rakseja, minkä lisäksi pyrimme tuomaan tulevaisuudessa muitakin omia tuotteita markkinoille", hän selvittää.

Lisätiedot ja verkkokauppa: www.tuohia.com, opastusvideo Viikin raksin käytöstä löytyy YouTubesta osoitteesta www.youtube.com/watch?v=vdL5EX6qaIo.

Raymarinen Axiom+ tarjoaa erinomaisen näkyvyyden ja parannetun suorituskyvyn Raymarine on lanseerannut uuden Axiom+-sarjan tehostamaan monitoiminäyttöjen käyttöä. Uusi sarja on suunniteltu niin kalastajien kuin moottori- ja purjeveneilijöidenkin tarpeisiin.

Tämä Axiom®-sarjan seuraaja on suunniteltu erityisesti nopeutta ja reagoivuutta silmällä pitäen. Sen 7-, 9- ja 12-tuumaiset Axiom+-näytöt on viritetty tehokkaalla neliydinprosessorilla, joka mahdollistaa nopean ja laajamittaisen karttojen käsittelyn, monikanavaisen luotausnäkymän ja laajennetun todellisuuden navigoinnin.

Axiom+-laitteet ovat myös 25 prosenttia kirkkaampia kuin aikaisemmat mallit, mikä parantaa näytön selkeyttä ja laajentaa katselukulmaa. Ne tarjoavat myös paremman suorituskyvyn kosketusnäyttöön. Samalla uusi lujitettu ja nanopinnoitettu näyttö parantaa laitteen iskunkes-

32

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

tävyyttä, hylkii vettä sekä öljyjä ja mahdollistaa tarkan kosketusohjauksen kaikissa olosuhteissa.

Yhdessä tehokkaamman Axiom+-sarjan kanssa Raymarine on julkaissut uuden LightHouse-karttojen elektronisen luettelon. Nämä kartat on tehty virallisista hydrograafisista aineistoista, joita

myös merenkulun ammattilaiset käyttävät. Ne tarjoavat siten Raymarine-käyttäjille uuden tason selkeyttä ja kustomointia, yksityiskohtaisuutta ja mahdollisuutta tutkia rannalla sijaitsevia kohteita, kalastuspaikkoja ja kiinnostavia paikkoja (POI).

Lisätietoja: www.raymarine.eu.

Suomalainen 1090FishingMapp-sovellus helpottamaan kalastusretkien suunnittelua Tiedon hankkiminen uusista kiinnostavista kalastuskohteista ja niiden palveluista on toisinaan hyvin aikaa vievää ja kynnys uuteen kalapaikkaan lähtemiselle nousee herkästi turhan korkeaksi. Sovellus nimeltä 1090Fishingmapp tarjoaa ratkaisua tähän ongelmaan.

Sovellus pyrkii palvelemaan niin kuluttajia kuin palveluntarjoajiakin ja se voi toimia alustana esimerkiksi majoitus- tai opaspalveluita tarjoaville yrityksille. Sovelluksesta löytyy yleistietoa onnistuneen kalareissun suunnitteluun ja ottipaikkakuvauksia kalastuskohteista.

Ottipaikkakuvaukset esittelevät kohteiden parhaita kalapaikkoja ja antavat hyödyllisiä vinkkejä kalan saantiin.

"Tämä voi saada osan kalastavasta kansasta varpailleen, jos sen oman lähikalastuskohteen parhaat ottipaikat kerrotaan muillekin avoimesti. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse hätääntyä salaisten kalapaikkojensa puolesta, sillä ottipaikkakuvaukset tulevat painottumaan kalastussäännöin säädeltyihin kalastuskohteisiin ja ns. korttikoskiin", sovellusta perustamassa ollut Joonas Roivainen rauhoittelee.

Hänen mukaansa 1090FishingMapp-sovelluksessa olevien kalapaikkojen ja palveluiden määrää pyritään kasvattamaan yhteistyössä käyttäjien kanssa.

"Jokainen sovelluksen käyttäjä voi lisätä siihen kalapaikkoja ja näin voi myös tehdä opas- tai majoituspalveluita tarjoava yrittäjä. Tällä hetkellä sovelluksesta löytyvät kalapaikat ovat pääosin meritoituneiden ja kokeneiden kalastajien käsialaa", Roivainen selvittää.

Sovelluksesta löytyy kohteita ja ottipaikkakuvauksia ympäri Suomea sekä myös joitakin ulkomaisia kohteita. Se ei ole siis rajoittunut Suomeen, vaan sovelluksen yhtenä päätavoitteena on nimenomaan kansainvälistyä.

1090FishingMapp-sovelluksesta löytyvät kalastuspaikkakohtaisesti tiedot mm. luvanmyynnistä ja lupahinnoista, kalastussäännöistä, majoitusliikkeistä, oppaista ja muista palveluista (tulipaikat, wc yms.)

Sovellus toimii selainpohjaisena, joten sitä voi käyttää sekä tietokoneella että älypuhelimella. Mobiililaitteilla käyttökokemus paranee, kun lataa sovelluksen kuvakkeen päätelaitteen aloitusnäytölle. 1090FishingMapp-sovellus löytyy osoitteesta www.1090fishingmapp.com.

1090FISHINGMAPP toimii selainpohjaisena, joten sitä voi käyttää sekä tietokoneella että älypuhelimella.

KAKSI vaappua, joiden värimaailma ja visuaalinen ilme on suunniteltu Ottipeli.fi-palvelun räätälöintiohjelman avulla.

Ottipeli.fi: Uutuuspalvelulla kalastaja voi itse suunnitella vieheidensä värityksen Uusi Ottipeli.fi-palvelu tarjoaa kalastajille helpon verkkopohjainen alustan, jossa he voivat itse suunnitella vieheelle tarpeisiinsa sopivan täsmävärityksen ja ilmeen. Palvelun suunnitteluohjelmassa väritettävät elementit ovat vaapun kylki, takaosa, selkä ja vatsa.

Kun asiakas lisäksi voi valita vieheen kuvioinnin ja silmien värin, ohjelma mahdollistaa jopa kymmeniä tuhansia erilaisia visuaalisia yhdistelmiä. Yleisesti tiedetään, että kalan ollessa syönnillään, on miltei samantekevää minkälaisella ja minkä värisellä vieheellä kalastaa.

"Hankalassa tilanteessa kuitenkin tarvitaan luottovieheelle riittävästi värivaihtoehtoja valittavaksi. Kaupan hyllyltä löytyy massoittain vieheitä, mutta kun uistimen täsmäväritys on hakusessa, joudutaan useimmiten tyytymään lähimpään oikeaan. Ottipeli.fi tuo helpotusta tähän ongelmaan", palvelun kehittänyt Markku Kekkonen sanoo.

Ottipelin käyttämät vaappuaihiot on valmistettu kestävästä abs-muovista. Neljään eri kammioon sijoitettujen räminäkuuliensa ansiosta, nämä ottipelit herättävät räminällään petokalojen huomion pitemmänkin matkan päästä.

"Uistin on vahvapotkuinen ja eri vetouisteluvauhdeissa vakaasti uiva ottikone. Se sopii erityisesti vetouisteluun matalassa vedessä, mutta painoilla ja takilalla saadaan vaappu uimaan tarkasti halutussa syvyydessä. Mikä tärkeintä, niillä on todistettavasti raportoitu saadun runsaita kalasaaliita niin kotimaassa kuin ulkomaillakin", Kekkonen kertoo.

Ottipeli.fi-palvelu löytyy osoitteesta ottipeli.fi, josta asiakas voi tilata itse suunnittelemansa vieheen sujuvalla verkkokauppaprosessilla. Käytössä ovat kaikki yleisimmät verkossa maksamisen vaihtoehdot, kuten esimerkiksi MobilePay. VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

33

Kelaonki ja KOHOTYYPIT

lääkärin määräyksestä K

IJ AK

Kohon ensisijainen tehtävä on toimia tärpinilmaisimena. Se myös kannattelee syöttiä ja auttaa esittelemään syötin kalalle mahdollisimman houkuttelevalla tavalla.

AR JU

TE

ST

UVAT JUHA

OJ

AH

K

ohot jaotellaan perinteisesti kahteen eri päätyyppiin, seisovan veden kohoihin ja virtaavan veden kohoihin. Tämä jaottelu koskee myös kelaonkikohoja. Seisovan veden kohoissa kohon kantavin osa on kohon puolivälin alapuolella ja kohon kiinnitys siimaan tapahtuu kohon alapäästä. Virtaavan veden kohoissa kantavin osa sijoittuu kohon puolivälin yläpuolelle ja koho kiinnitetään molemmista päistään, sekä tarvittaessa myös keskeltä.

Esittelen kaksi seisovan veden- ja kaksi virtaavan veden kohotyyppiä, joilla pärjää useimmissa tilanteissa. Näiden lisäksi on tietenkin olemassa lukematon määrä muita erilaisia kohotyyppejä.

Seisovan veden kohot Waggler

Waggler on yleisnimitys kohoille, jotka kiinnitetään siimaan vain alapäästään. Kiinnitys tapahtuu joko pikalukolla tai perinteisesti puristamalla siimaan kohon kummallekin puolelle hauleja.

Vasemmalla kuvassa oleva Waggler on suora perusmalli.

Suoraa Waggleria käytetään, kun ongitaan suhteellisen läheltä. Kapean muotonsa ansiosta sen aiheuttama veden vastus on pieni, mikä on etuna aallokossa onkiessa. Waggler on erinomainen valinta, kun ongitaan arkaa kalaa.

Matalaan veteen kannattaa valita läpinäkyvä Waggler, sillä se ei säikytä kaloja.

Bodied Waggler KUVAN läpinäkyvä koho on Drennan Giant Crystal. Siinä on valmiina 4 grammaa painoa ja siimaan lisätään kaksi BB-haulia. Yksi BB hauli painaa 0,4 grammaa.

34

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Bodied Waggler eroaa nimensä mukaisesti tavallisesta Wagglerista sillä, että sen alaosassa on paksumpi kohta. Tämä tuo kohoon lisää kantavuutta, mikä puolestaan mahdollistaa pidemmät heitot.

Kannattaa siis valita Bodied Waggler, kun pitää onkia kaukaa. Mitä suurempi koho, sen kauempaa sillä voi kalastaa.

BODIED Waggler mahdollistaa onkimisen pitkiltä etäisyyksiltä. Kuvan mallissa voidaan antennin väri vaihtaa tai korvata antenni valotikulla.

Waggler Waggler toimii myös liukuvana Waggleria voidaan käyttää myös liukuvana, jolloin voidaan onkia vavan pituutta syvemmältä. Tällöin siimaan sidotaan liu’utettava stopparisolmu, joka asetetaan halutulle ongintasyvyydelle. Siimaan pujotetaan kohon yläpuolelle pieni helmi, joka vedessä pysähtyy stopparisolmuun ja koho puolestaan pysähtyy helmeen.

Virtaavan veden kohot Avon-koho

Tämä koho on saanut nimensä Englannissa sijaitsevasta Avon-joesta, jonka melko vuolaana virtaaviin olosuhteisiin se on alunperin kehitetty. Avon-koho kiinnitetään siimaan kummastakin päästään käyttäen silikoniletkun pätkiä. Näin sen kulkua voidaan hidastaa virrassa, ilman että koho uppoaa. Väriltään hyvin erottuvan ja suhteellisen paksun yläosan ansiosta Avon-kohon kulun seuraaminen ja tärpin havainnointi on helppoa.

Itse olen mieltynyt Drennanin valmistamaan läpinäkyvään Crystal Avoniin.

Puikkokoho (stick)

Puikkokoho soveltuu hieman hitaammin virtaaviin olosuhteisiin kuin Avon. Muodoltaan se on selvästi Avon-kohoa solakampi. Omimmillaan puikkokoho on, kun sen kulkua hidastetaan virrassa, jolloin syötti hieman nousee.

Puikkokoholla ongitaan yleensä hieman ylisyvyydestä. Tällöin painot hajautetaan pitkin siimaa, niin että ne kevenevät alaspäin mentäessä. Heitto tapahtuu alakautta, jotta painot eivät sotkeennu.

Tällaista ongintatyyliä kutsutaan nimellä trotting.

Kalastusluvat

DRENNANIN Crystal Avon on kokonaan muovia. Vieressä on saman valmistajan tavallinen Avon, jonka läpi kulkee teräslanka.

Kumpikin soveltuu erinomaisesti virtaavassa vedessä onkimiseen.

Kelaonginta rinnastetaan kalastuslaissa viehekalastukseen, joten 18-64-vuotiaalla kelaonkijalla tulee olla kalastonhoitomaksu maksettuna.

Tarkista aina paikalliset kalastussäännöt ennen kuin menet onkimaan virtavesiin.

PUIKKOKOHO on omimmillaan miedossa virrassa.

Se on klassinen kohotyyppi särjenonginnassa, mutta näyttää kyllä yhtä varmasti muidenkin kalojen tärpit.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

35

KALAPAIKKA

TEKSTI JA KUVAT JANNE TARKIAINEN

SIMPELEJÄRVELLÄ on vapakalastajalle runsaasti tarjottavaa LUVAT Luvat kuntoon Simpelejärvellä toimii yhtenäislupa-alue, jolle voi lunastaa joko vuorokauden (15 €), viikon (30 €) tai kalenterivuoden luvan (60 €).

Luvassa ei ole vaparajoitusta ja lupia myy paikallisesti Urheilu Jussi ja Simpeleen Urheilu. Luvan voi lunastaa myös E-K kalatalouskeskuksen verkkokaupasta.

36

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Simpelejärvellä on vapakalastajalle paljon tarjottavaa. Hyviä kalapaikkoja on paljon ja veneen saa laskettua vesille monesta eri paikasta. Saalisvarmuus on vahvojen kuha-, hauki- ja ahvenkantojen ansiosta hyvä ja mökkitarjontaa löytyy ympäri järveä.

H

iitolanjoen vesistöalueen keskusjärvi, Simpelejärvi sijaitsee Etelä-Karjalassa pääosin Parikkalan kunnan alueella, mutta hieman myös Rautjärven ja Venäjän puolella. Järvi on jaottunut useampaan osa-alueeseen kapeiden salmien kautta ja pinta-alaa sillä on reilut yhdeksänkymmentä neliökilometriä.

Järven eri osien kuormitus vaihtelee, mikä näkyy myös järven eri selkien ekologisessa tilassa. Kalaa järvessä on paljon, ja nykyään luontaisesti lisääntyvä kuha on noussut

viime vuosina sen halutuimmaksi saaliiksi.

Kuhan lisäksi järvi tarjoaa ison ahvenen ja hauen kalastajalle erinomaisia paikkoja.

Järveen on istutettu myös aikojen saatossa taimenta, järvilohta ja jopa kirjolohia, myös täplärapukanta on järvessä hyvä.

SIIKALAHTI ON MAANKUULU LINTUALUE Simpelejärven vedet laskevat Rautjärven kunnan puolella olevaan Kivijärveen ja sieltä edelleen Hiitolanjoen kautta Laatokkaan. Sen pintaa on laskettu aikojen saatossa neljä kertaa.

JÄRVEN ainoa satama sijaitsee Parikkalassa.

Vedenlaskun seurauksena järvestä on kuroutunut myös maankuulu lintuvesialue Siikalahti, josta on bongattu peräti 250 eri lintulajia. Järven etelä- ja pohjoisosia erottaa Särkisalmi, joka on yksi Parikkalan seudun esihistoriallisista asuinpaikoista.

VENEET VESILLE VAIVATTOMASTI Simpelejärvellä on hyvä luiskaverkosto veneenlaskua varten. Rakennettuja veneenlaskuluiskia järvellä on Parikkalan sataman lisäksi Kirjalavassa, Särkisalmella, Haapalahdella, Joukkionsalmessa, Rekiluodonniemellä, ja Peruspohjanlahdella. Uistelemaan menijän, jolla on veneessä kiinni kiinteä targakaari, ei kuitenkaan kannata venettä laskea Haapalahdenluiskalta, sillä sieltä lähdettäessä pitää ajaa tierummun läpi.

Järven ainoa satama sijaitsee Parikkalassa, josta veneilijälle löytyy septitankin tyhjennyspiste ja kalastajalle jäähileasema, ja jossa on myös vessa. Parikkalan satamasta ruokaja rautakauppaan sekä baariin on kivenheiton matka, joten peruspalvelut ovat lähellä saatavissa.

Simpelejärvellä sijaitsee myös hotelli Laatokan portti, jonka yhteydessä on kalamyymälä Kultainen kala. Erilaista mökkimajoitusta alueella on paljon. Siihen voi tutustua muun muassa www.visitparikkala.fi-sivuilla. Yleisiä laavuja järveltä löytyy kaksi, Tinkosaaresta ja Mustasaaresta.

KALASTAMAAN HAUKEA, AHVENTA JA KUHAA Simpelejärvessä on hyvä hauki-, ahven- ja kuhakanta. Hyviä kalapaikkoja järvellä on paljon, joten kalastaminenkin onnistuu monella tapaa. Simpelejärvi ei poikkea juurikaan muista vesistöistä, joten pilkkijän kannattaa hakea ottipaikkoja pattien ja karikoiden kupeista.

Kurhonselällä hiekkapakan ja selkäluodon jyrkät rinteet kannattaa kalastaa tarkasti, sillä iso ahven on välillä yllättävänkin syvällä. Samoista vesistä voi tavoittaa myös siikoja siimanpäähän. Parikkalan puolella Akankiven ja Kuikkaluodon ympäristö on myös tunnettua ahvenaluetta, jota pilkkijän ei kannata unohtaa.

HAUKI on yleinen saalis Simpelejärvellä.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

37

SIMPELEJÄRVELLÄ toimivat hyvin uistelussa muun muassa nämä vaaput.

Alueeseen kannattaa kuitenkin tutustua etukäteen, sillä järven salmissa ja kapeikoissa on myös virtoja.

Järven suurimpia saaria ovat Petäjä, Pitkä ja Tarvassaari. Saaret ja niemet jakavat järven neljään altaaseen.

PUNALIHAINENKIN VOI YLLÄTTÄÄ Avovesiaikana hyviä kuhan uistelualueita ovat muun muassa Kurhon-, Muukkosen- ja Kirkkoselkä. Kun uistelureissu kohdistuu Kurhonselän syvännealueisiin, takilassa pidettävä täkyraksi voi yllättää punalihaisella, sillä järveen on istutettu aikojen saatossa myös taimenia ja järvilohia, joista suurimmat saaliiksi saadut ovat olleet usean kilon painoisia.

Kuhaa kalastettaessa ei kannata unohtaa myöskään Kirkkoselkää, jossa muun muassa Siikasaarien jyrkät penkat kannattaa kalastaa tarkkaan. Kun tulee järvelle ensimmäistä kertaa, kannattaa seurata missä kokeneemmat kalastavat. Näin saa tärkeää tietoa eri alueiden ottipaikoista.

AKANKIVI Akankivien nimen tausta Simpelejärvi ja sen ympäristö on ollut asutettuna kauan, siitä todisteena ovat kivikautiset asuinpaikat, joita on löydetty ympäri järveä. Järvellä olevat Akankivet ovat saaneet nimensä tarinan mukaan siitä, kun Melkoniemestä lähti ukko kaupoille akan kanssa.

Akka oli luonteeltaan, sitä narisevampaa sorttia, eikä kauppapäivä ollut poikkeus.

Matkalla kaupoille kävi kuitenkin niin, että akkaa rupesi kusettamaan, joten ukko heitti akan tarpeilleen rantaan. Akka kun poistui veneestä, ukko tajusi tilaisuutensa tulleen ja jätti akan kiville.

Kokonaan ukko ei kuitenkaan akkaansa hylännyt, sillä tarinan mukaan kauppareissun päätteeksi oli ukon vene taas kivillä nähty.

KALASTAJAN TASKUTIETO Vuoden 2021 kalenterista löydät tietoa mm.

• pilkkipaikan valinnasta • perhokalastuksen alkeista • särkikalojen tunnistuksesta • ennätyskaloista • siimoista ja solmuista • kalojen ottipäivistä • kalastuslaista

Oman Vapaa-ajankalastajan kalenterisi voit tilata hintaan 11 euroa.

Tilatessasi niitä myyntiin vähintään 10 kappaletta, laskutamme vain 9 euroa/ kalenteri.

Kalenteri ilmestyy lokakuussa.

11€

TILAUKSET vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa tai toimistolta puh. 050 597 4933, jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi Hintoihin lisätään toimituskulut.

38

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

SVK TEKSTI JUHA OJAHARJU

MARKUS SÄLLINEN Artikkelisarja kymmenen tai sitä enemmän eri lajin suurkaloja ilmoittaneista henkilöistä jatkuu. Tällä kertaa on vuorossa Markus Sällinen Kokkolasta, jolla on tällä hetkellä koossa kymmenen eri lajin suurkalaa.

SINULLA on nyt suurkalaraja ylitettynä kymmenessä eri kalalajissa. Minkä lajin kohdalla suurkalarajan ylittäminen on ollut vaikeinta?

Ehdottomasti ruutana, huhujen perusteella ravattiin metsiköitä läpi etsiessä kaloja ja tavattiin sääskiä, mäkäräisiä ja hirvikärpäsiä pari vuotta. Sitten kun oikea järvi löytyi, sain ystävällisesti kalastaa yhden asukkaan pihalta ja siellä tarjottiin jopa kahvit. Pitkä 14 päivän satsaus tuotti kolme suurruutanaa.

MIHIN saamaasi suurkalaan olet kalan koon suhteen tyytyväisin?

Kyllä se on tuo suutari. Kolmen kilon raja on ollut haaveena ja joillakin grammoilla se rikottiin.

MITKÄ lajit ovat seuraavaksi suunnitelmissa suurkalarajan rikkomisen osalta?

Tämä vuosi menee lahnan merkeissä ja tavoitteena reippaasti suurempi kun 2,5 kiloa. Pohjoisen suursärkijahtireissu toteutunee myös tänä vuonna.

ENTÄ ne irti päässeet. Mikä on ollut kirvelevin karkuutuksesi?

Tässä saa mennä kolmekymmentä vuotta taaksepäin, kun olin onkimassa lahnoja kotijoella Ruotsissa. Hirveä kala oli kiinni kauan aikaa ja se uiskenteli rauhassa ja itse olin vain mukana seuraajana. Sitten jonkun minuutin päästä napsahti irti ja kyllä muistuu vieläkin mieleen tämä. Viime vuonna kyllä tuntui, että tuli revanssi kaikista menetetyistä kaloista, kun sain feederillä yli 12-kiloisen hauen.

MARKUS Sällisellä on ollut eniten haastetta ylittää ruutanan kohdalla suurkalaraja. Nyt se on tehty.

MIKÄ suurkalojen kalastamisessa kiehtoo?

Kyllä se on tämä aarteiden(kalojen) etsiminen ja uusien paikkojen tutkiminen. Joka paikasta ei voi isoja saada ja isojen kalojen saaminen koukkuun asti on haastavaa.

MIKÄ olisi sinun unelmasaaliisi: kalalaji, paino ja miten saatuna?

Onkiminen on ollut se ykköslaji aina ja särkikalat aina ollut ykkösenä. Kyllä se yli viiden kilon lahna kiiluu silmissä ja vaikka aktiivinen pohjaonginta on oma ykköslajini, niin taidan luottaa hälyttimiin ja boilieen.

Suurkalarekisteröintien HALL OF FAME -lista löytyy osoitteesta: www.vapaa-ajankalastaja.fi/suurkalat/suurkalarekisterointien-hall-of-fame/

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

39

HEITTOKALASTUS

40

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

TEKSTI JA KUVAT TEEMU KOSKI

AHVENTA VAAPUTTAMAAN Iso ahven iskee vaappuun Ahvenen heittokalastuksen monipuolistuessa myös viehevalikoima laajenee. Jigien ja lippojen rinnalle ovat nousseet vaaput, spinnerit, bleidit, ja näille on oma ikkunansa myös ahvenenkalastuksessa.

E AHVENENKALASTAJAN vaappurasiasta löytyy erilaisia 5-12 cm vieheitä pintavieheistä syvännevaappuihin ja uppoaviin bladebaitteihin ja räminäuistimiin.

Kalastavuuden ohella ahvenvaapuissa korostuvat myös niiden heitto-ominaisuudet.

Hiukan painotetut muovivaaput lentävät kevyitä balsapuikkoja paremmin.

Halutessaan kolmihaarakoukut voi korvata yksihaaraisilla tai takakoukun voi poistaa kokonaan.

i ole jigin voittanutta. Paitsi hetkittäin. Varsinkin veneestä kalastettaessa jigien teho ja monipuolisuus ahvenvieheinä on vailla vertaa etenkin silloin, kun ahvenet ovat syvällä. Vaaput ja muut viehetyypit taas ovat parhaimmillaan, kun raitapaidat ovat matalassa tai syvän päällä.

Ahventen ruokavalio koostuu etupäässä salakoista, kuoreista, muikuista ja usein myös muutaman sentin pituisista kesänvanhoista lajitovereista. Yhteistä näille kaikille on se, että ne viihtyvät tiiviissä parvissa välivedessä tai aivan pinnan tuntumassa.

Ja varsinkin iso, ns. ajoahven viettää suurimman osan ajastaan näitä etsien ja jahdaten.

Jigiä pohjalla pompotteleva kalastaja uittaa vieheensä helposti kalojen ali, kun taas välivedessä tai pinnan tuntumassa uiva vaappu osuu helpommin ruokaansa pohjan yläpuolelta etsivän ahvenen näkökenttään.

AHVENPOPULAATION RAKENNE JA KOKO REITTIVESILLÄ Ahvenen kasvunopeuksissa on isoja järvikohtaisia eroja. Pääsääntöisesti ahvenen kasvu kuitenkin noudattaa samaa kaavaa. Kalastajan näkökulmasta ahvenet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: vielä hyönteisravinnolla elävät ns. kukkoahvenet, perusaapot ja suurahvenet.

Perusahven on isoissa parvissa elävää, pyyntikoon kalaa, josta suurin osa viehekalastajan ahvensaaVAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

41

Peruke Kaksijakoinen perukkeen valinta Perukkeen valinta vaaputtelussa on hiukan kaksijakoinen. Ohuehko, 0,40-0,50 millin fluorocarbon antaa vaapuille tilaa uida, mutta hauelle menetetty vaappu harmittaa yleensä keskimäärin kympin verran. Kaksikoukkuinen vaappu ei tosin solahda hauen kurkkuun yhtä syvälle kuin jigi. Lisäksi pehmeä vapa vähentää painetta perukkeen ja hampaiden kohtaamispisteessä.

Kalan kannalta tilanne on myös ikävämpi. Hauen on paljon helpompi ravistaa leuoistaan yksikoukkuinen jigi kuin kahdella kolmihaarakoukulla varustettu vaappu. Suuren haukivaaran alueella siis kannattaa pohtia perukkeen vaihtamista joko ohueen vaijeriin, titaaniin tai teräspunoslankaan.

liista koostuu. Näiden kokoluokka vaihtelee järvittäin ja kasvunopeus riippuu suuresti ravinnon määrästä.

Happamissa ja karuissa vesissä, missä pikkuruisia kitoja voi olla miljoonittain, mutta sopivaa ravintoa on vain vähän, perusaapo ei kasva kukkoahventa isommaksi koskaan. Hyvissä ahvenvesissä keskipaino liikkuu 300500 gramman tienoilla.

Kolmas ryhmä ovat kiloluokan suurahvenet, jotka ovat selvästi harvinaisempia, mutta kuitenkin luultua yleisempiä.

Perusahvenen parvet voivat olla isoja ja hyviltä vesiltä pannukoon kalaa on mahdollista saada suuriakin määriä. Varsin nopeasti kuitenkin huomataan, että kala on tasakokoista, sillä jättiahvenet eivät selvästikään ui perusaapojen kanssa samoissa parvissa.

Perusahven valtaa sopivaksi katsomansa alueen ja kalaa voi löytyä laajalta alueelta.

Ja parven ydinalueelle osuessa kalaa tuntuu olevan koko vesipatsaan paksuudelta ja sitä tulee jatkuvasti.

Suurahventen käytös eroaa perusaaposta siinä, että niitä on vähemmän ja ne liikkuvat pääsääntöisesti välivedessä, tai hiukan

42

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

perusaapoa syvemmällä. Ne saalistavat joko yksittäin, tai muutaman kalan ryhmissä ja ovat paljon vaikeammin pyydettävissä.

VIEHEET VÄLIVETEEN Suurin osa suurahvenista saadaan hiukan tuurilla perusaapon pyynnin sivutuotteena. Moni kalastaja on vähintäänkin kuullut juttuja siitä, kuinka aivan yhtäkkiä muutamalla perättäisellä heitolla siiman päässä rimpuili aivan mahdottomia moukareita, tai yhtä tällaista seurasi veneen vierelle suurahventen ryhmä. Niistä ei tietenkään sen koommin enää mitään kuultu.

Suurahventen iskuryhmät ovat alati liikkeessä välivedessä. Usein ne liikkuvat samalla alueella perusaapojen kanssa, mutta pohjassa pomputeltu jigi kuljetetaan näiden ali. Tällaiseen ryppääseen osuu joko puhtaalla tuurilla tai kaikuluotainta tuijottamalla.

Uittamalla vieheitä välivedessä mahdollisuudet kuitenkin paranevat. Ahven on sähäkkä liikkeissään, ja uteliaana se lähtee katsomaan mielenkiintoista kohdetta kaukaakin.

Oli vettä alla, kuinka paljon tahansa, saaliskalat löytyvät varsinkin kesäaikaan läheltä

VAAPPUJEN vahvuus ja heikkous samassa kuvassa: Uintisyvyyttä on helppo hallita, mutta toisaalta mahdoton muuttaa. Vaappu kulkee sille ominaisessa syvyydessä.

pintaa, missä auringonvalo riittää yhteyttämiseen ja pikkukaloille on tarjolla ravintoa.

Ahvenet taas löytyvät näiden alapuolelta.

Usein tämä tarkoittaa 2-6 metrin vesikerrosta. Riittää siis, että vieheet saa uimaan 2-4 metrin syvyydessä. Ahven kyllä löytää ne sieltä.

Jos perusahven löytyy matalan päältä, tai penkasta pohjan tuntumasta, kannattaa alueella suunnata muutama heitto myös penkan suuntaisesti ja uittaa vieheitään selvästi pohjan yläpuolella. Varsinkin jos kaikuluotain piirtää väliveteen pikkukalaparvia tai

Välineet Vaappuja heittämään Vaappujen heittäminen on sanalla sanoen visvaista. Kelluva eli kevyt mokkula ei tahdo lentää kunnolla edes myötätuuleen ja avokelalla heittäessä pyörii kuin propelli koko heiton ajan. Iso osa heitoista siis kelataan suoraan sisään koukkujen sotkeennuttua siimaan.

Parhaaseen tulokseen päästään keski- tai kärkitoimisilla 7-7,5-jalkaisilla hiukan notkeammilla vavoilla, joiden painosuositus on yleensä 5-18 gramman välillä. Vavasta olisi hyvä löytyä sopivasti selkärankaa, millä heittoon saadaan vauhtia ja uittotuntuma säilyy

hyvänä. Nirson ahvenen ja aktiivisen ahvenvidan tärpeissä ei nimittäin ole isoakaan eroa. Molemmissa tapauksissa vaapun uinti vain lakkaa hetkeksi.

Hyrräkelalla viehe sotkeutuu siimaan heitoissa harvemmin, mutta vaappujen heittäminen muualle kuin myötätuuleen vaatii harjoittelua. Mutta kun sopivan heittoliikkeen oppii, homma alkaa sujua helpommin. Hyrräkela on myös ketterämpi käsitellä, joten hyrrällä heittämisen haltuunottoa kannattaa harkita.

Kelluvat vaaput ja erilaiset pintavieheet ovat näiden paikkojen työkaluja.

Kun tuntee vieheen osuvan kiinteään SYVÄNNEVAAPUT JA BLADEBAITIT esteeseen, kelauksen voi pysäyttää hetSyvän veden päällä seilaavien ajoahventen keksi, jolloin vaappu nousee kohti pinkalastus on vauhdikasta. Kalat ovat liikkeel- taa ja esteen yli. Jos kyntäminen on lä ravinto mielessään ja reagoivat nopeasti. jatkuvaa, vaihdetaan tilalle matalauinTärkeintä on saada kala havaitsemaan vie- tisempi vaappu, tai lopulta pintaviehe. he mahdollisimman nopeasti.

Kaikki kivikot tai vitaikot eivät kuitenKalastus on melko nopeatempoista: en- kaan ole kalapaikkoja, ja ahven voi löytyä myös sin viehe sopivaan syvyyteen mahdollisim- näiden rinteiltä. Toimivan vitaikon tai karikon man nopeasti, ja sitten sopivan vauhdikas- päätteleminen suoraan kartalta onnistuu harta uittoa satunnaisesti liikettä voin. Ahvenet etsitään käymällä katkottamalla. potentiaalisia paikkoja läpi, kunNopeasti sukeltavat syvänneSUURAHVENTEN nes raitapaidat ilmaisevat itsensä. vaaput sopivat tähän mainiosti.

Etsiminen kannattaa aloittaa selISKURYHMÄT Niillä päästään 2-3 metrin sykävesien reunoille sijoittuvien OVAT ALATI vyyteen melko vaivatta ja viesaarten matalammilta reunoilta ja LIIKKEESSÄ he on helppo pitää tuossa syvyyselkämatalikkojen kärjiltä, mutta dessä koko heiton ajan.

VÄLIVEDESSÄ. muutkin poikkeamat kannattaa Syvännevaapun heikkous on kopaista. Tässä jos missä, myös kuitenkin siinä, että se sukeltaa sille omi- paikallistuntemuksesta on hyötyä. Tuulet ja naiseen syvyyteen, mutta ei syvemmälle. Jos virtaukset, ja ehkä myös erot pohjan rakenviehe halutaan saada tätä syvemmälle, löy- teessa ovat kalastajan havaintokyvyn ulottutyy apu bladebaiteista. Painotettu, voimak- mattomissa ja jostain syystä omaan silmään kaasti värisevä metallilehti on helppo vajot- täysin vastaavanlaisista paikoista yksi antaa taa haluttuun syvyyteen ja kelausnopeutta kalaa toistuvasti muiden ollessa tyhjiä. muuttamalla viehe joko pysyy siellä tai nousee pinnemmaksi. Bleidit ovat erinomaisesti RANNIKON REHULAHDET kalastavia, mutta niiden käyttö syvän päällä Vaappujen kolmas tontti löytyy rannikon vaatii hiukan harjoitusta. rehevistä lahdista. Näissä liikkuu ahvenia ympäri vuoden, mutta vitaikot tekevät kaVITAIKOT JA KIVIKOT lastuksesta välillä toivottoman hankalaa.

Toinen ikkuna vaapuille löytyy matalasta. ViKelluvat, matalauintiset vaaput toimivat taikot ja louhikkoiset karikot ovat hyviä ah- tässäkin ympäristössä, ja perusahventen seasvenpaikkoja, mutta jigillä niiden kalastami- sa liikkuu myös mojovia yllätyksiä. Suurin nen on hankalaa. Louhikko kerää veronsa ar- osa rannikon kiloahvenista saadaan nimitmotta, ja vitaikoissa kalastaja tuntee itsensä täin juuri rehulahdista ja matalien sisäsellähinnä huonoksi niittokoneeksi. kien vitaikoista. niitä näkyy pinnassa. Tähän erilaiset vaaput ja bladebaitit sopivat erinomaisesti.

”

MATALISSA merenlahdissa liikkuu isoja ahvenia ympäri vuoden, mutta vitaikko tekee jigikalastuksesta hankalaa.

Varhaiskevään kelluvaan vaappuun iskenyt kiloahven.

MONIPUOLISTA KALASTUSTA Vaaput tuskin koskaan haastavat jigin ylivoimaa ahvenvieheenä, mutta avaavat kalastajalle uusia ikkunoita. Joissain paikoissa vaaput nimittäin vain toimivat jigiä paremmin.

Ja mitä enemmän työkaluja kalastajan pakista löytyy ja mitä useampia tekniikoita opettelee soveltamaan, sitä useammin lopputulos on toivotun kaltainen. Oli se sitten maukas ahvenkeitto, savukalaa uusien pottujen kaverina tai taiten viritettyyn väijytykseen uinut suurahvenpartio.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

43

Vavan

VE TIK

TI TEKS

KO

varressa O

N AA

A

IS

M

MA LIN

TJ • KUVA

JUKKA VETIKKO

nimettiin 30 vuotta sitten seuran nuorisovastaavaksi ja on sillä tiellä edelleen

J

ukka Vetikko liittyi noin 30 vuotta sitten Salon Urheilukalastajiin, jossa hänet nimettiin seuran nuorisovastaavaksi ja ilmoitettiin piirin nuorisotoimikuntaan. ”Huomasin touhun mukavaksi ja viihdyin hyvin toimikunnassa. Sillä tiellä ollaan edelleen”, hän sanoo.

Jukka Vetikko kertoo olleensa Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (SVK) nuoriso- ja perhetoimikunnan jäsen aina järjestön perustamisesta asti. ”Ehkä tämän takia minut äänestettiin jossain vaiheessa toimikunnan puheenjohtajaksi”, huoltopäällikkönä kodinkoneliikkeessä ”siviilissä” työskentelevä Vetikko mainitsee.

Helsingissä perheineen asuvan kovan pilkkimiehen kannalta eteläisen Suomen leudot talvet ovat ikävä asia, mutta helpotusta jäättömyyden aiheuttamaan tuskaan tuo edes

"Huomasin homman mukavaksi” jollain lailla kerran vuodessa tehty pilkkireissu Oulun merialueen jäille. ”Lisäksi käymme kaverin kanssa syksyisin pilkkimässä siikaa veneestä Oulujoen suusta. Siian onkiminen taas alkaa keväällä heti, kun jäät lähtevät”, Vetikko kertoo.

TUPLATÄRPPIKIN toisinaan onnistuu.

LISÄÄ NUORISOTOIMINTAA SEUROIHIN Vetikon mielestä SVK:n seurojen pitäisi aktivoitua panostamaan nykyistä enemmän nuoriso- ja perhetyöhön. ”Ongelma on, että kalastustapahtumissa kyllä tavoitetaan runsaasti nuoria, mutta sitten ei ole seuraa tai mitään muutakaan porukkaa, johon heidät voisi ohjata jatkamaan kalastuksen parissa”, hän sanoo. ”Sekin on jonkinmoinen ongelma, että monien seurojen toiminta on kovin kilpailupainotteista. Eivätkä lapset ja nuoret lähde suoraan mukaan kilpailuihin. Lisäksi

Nuorten seurat Lisää nuorten omia seuroja Yksi vastaus perinteisten kalastusseurojen nuorisotoiminnan vähäisyyteen on perustaa uusi, kokonaan lapsiin ja nuoriin keskittyvä kalakerho. Palatsi Fishing Team Turusta oli ensimmäinen tällainen nuorten oma seura, joka perustettiin 1990-luvun lopulla. Sen jälkeen oma seura nuorille on saatu Lahteen (Lahden Seudun Nuoret Pyytäjät), Tampereelle (Fisuun Tampere), Pornaisiin (Pornaisten Nuorten Kalastusseura) ja Helsinkiin (Stadin Kalajunnut).

Helsingin seuraa Vetikko oli perustamassa ja toimii nykyisin sen sihteerinä. ”Olin itsekin jo pitkään miettinyt uuden, kokonaan junnutoimintaan keskittyvän seuran perustamista. Sitten kuulin, että Snellmanin Sari on kerännyt henkilöitä nuorisoseuraa varten, joten soitin hänelle ja ilmoitin olevani mukana sen perustamisessa”, hän kertoo.

44

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Stadin Kalajunnut keskittyy nuorten ja perheiden kalastuksen opettamiseen. Käytännössä tämä tapahtuu Vetikon mukaan kerhoiltoja järjestämällä ja käymällä lasten ja nuorten kanssa kalassa. ”Tutustumme eri kalastustapoihin erilaisten kalaretkien ja -tapahtumien parissa. Kalankäsittelyä ei vielä ole ollut ohjelmassa, mutta sitäkin ollaan järjestämässä. Viime vuonna meidän jäsenemme ottivat osaa myös Kalamaratoniin ja Street fishing -kilpailuihin”, hän kertoo.

Nuoria jäseniä Kalajunnuissa on tällä hetkellä vähän yli kuusikymmentä ja aikuisia hieman yli kaksikymmentä. Vetäjiä voisi Vetikon mielestä olla enemmänkin, sillä niitä ei ole koskaan liikaa. ”Uusien vetäjien löytäminen on kuitenkin jonkinlainen haaste, vaikka uskon että olisi henkilöitä, jotka lähtisivät mukaan toimintaan, kun vain keksimme keinon, miten me heidät löydämme”, hän miettii.

VIRVELÖINTI LEPPOISASSA KESÄSÄÄSSÄ ON JUKKA VETIKON MIELIPUUHIA.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

45

Toimintakilpailu Toimintakisan kautta muuhunkin kilpailutoimintaan SVK:n nuoriso- ja perhetoimikunta järjestää muiden kalastustapahtumien ohella vuosittain myös nuorten SM-toimintakilpailun. Siinä eri vapaa-ajankalastapiirien nuorista koostuvat joukkueet kisaavat paremmuudesta kalastukseen ja kaloihin liittyvissä taidoissa ja tiedoissa.

Vetikko arvioi, että joukkueittain käytyyn toimintakisaan nuorten on tavallista helpompi lähteä mukaan. ”Toivottavasti tätä kautta he uskaltavat myöhemmin ottaa osaa myös yksilökilpailuihin. Tärkeää on sekin, että nuoret

saavat kisan aikana kavereita muista vapaa-ajankalastajapiireistä”, hän mainitsee. Vetikon mukaan toimintakisan merkitys on suuri myös siksi, että siihen osaa ottaneet nuoret ovat viihtyneet hyvin ja haluavat mukaan yhä uudestaan. ”Osa on aloittanut kisan noin 10-vuotiaana ja käynyt siellä 18 ikävuoteen asti. Tällä on suuri merkitys nuorille. Vielä kun saataisiin aktivoitua mukaan ne muutamat piirit, joista ei vielä ole koskaan ollut joukkuetta mukana toimintakisassa”, hän huokaa.

vanhemmat pitäisi myös saada mukaan seuroihin oppimaan kalastusta, sillä pieVavan varressa nimmät lapset eivät yksin kalahommissa pärjää”, Vetikko korostaa. ”On myös esitetty ajatus, että yksi sukupolvi, nykyiset vanhemmat, on jäänyt kalastuksen harrastajina välistä pois.

Monissa seuroissa jäsenet ovatkin melko iäkkäitä ja he käyvät kalassa lastenlastensa kanssa”, hän lisää.

Seurojen kannattaisi Vetikon mielestä järjestää entistä enemmän perhetapahtumia, joihin saadaan myös vanhemmat mukaan. ”Yksi tällainen meillä Stadin Kalajunnuilla on ollut Storträskin onkitapahtuma, jonka myös isät ja äidit ovat löytäneet. Seurat voisivat myös lähettää minulle vaikkapa sähköpostia, jos heillä on ideoita, kysyttävää tai terveisiä järjestön suuntaan, niin niitä viedään sitten eteenpäin”, hän lupaa.

PARASTA ON KATSELLA LASTEN ILOA JA RIEMUA SAALIISTA Vetikon mukaan antoisinta lasten ja nuorten parissa tehdyssä työssä on nähdä se riemu, jonka saaliin saaminen heissä nostattaa. ”Noin kolmenkymmenen vuoden työstä nuorten parissa minulle on kertynyt mahtava määrä hienoja muistoja eri tapahtumista”, hän sanoo.

Esimerkiksi Varsinais-Suomen nuorten pilkkileirillä oli kerran samalla järvellä samaan aikaan pilkkikisat, johon myös nuoret oli ilmoitettu. Kolmen tytön ryhmä tuli kuitenkin kysymään häneltä, onko kisaan pakko osallistua.

46

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

JUKKA Vetikon mielestä on tärkeää, että nuoret oppivat myös kalankäsittelytaitoja.

”Sanoin, ettei ole, mutta koska kilpailumaksut on maksettu ei heti kannata luovuttaa. Satuimme löytämään tyttöjen kanssa hyvän kalapaikan ja kohta pojat piirittivät meidät ja kuulin heidän ihmettelevän, miten tytöt vetävät kaiken aikaa kalaa, ja he itse saavat harvakseltaan joitain parvesta eksyneitä yksilöitä. Muistaakseni kaikki kolme tyttöä pääsivät pokkaamaan palkinnot.” ”Mieleeni on myös jäänyt, kuinka yksi 10-vuotias poika oli eräässä tapahtumassa pohjaongella, eikä meinannut saada mitään. Mutta sitten tuli iso ahven ja sen kuvaaminen ei meinannut millään onnistua, kun pojan kädet aivan tärisivät innostuksesta”, Vetikko muistelee.

KALANKÄSITTELYN OPAS - kattavasti tietoa kalan anatomiasta sen käsittelytekniikoihin ja -välineisiin asti

Kirjat

Graafikko, innokas kalastaja ja lähikalan puolestapuhujana tunnettu SakOppaassa myös muistutetaan kalan TE KST LIN ke Yrjölä on julkaissut perusteellisen ja kuvitukseltaan havainnollisen oikeanlaisen esikäsittelyn merkityksestä, I ISMO MA kirjan Kalankäsittelyn opas. Siitä löytyy kaikkiaan 29 kalalajin tarkat käjos se päätetään tappaa ja käyttää ruoan raasittelyohjeet, joiden avulla vaikkapa mökkirannan kalanperkaaja onnistuu ka-aineena. Silloin se tainnutetaan ja verestetään leikkaamaan kotimaisen villikalan parhaat palat talteen. välittömästi. Lisäksi on huolehdittava katkeamattomasta kylmäketjusta, Teoksensa esipuheessa Yrjölä kertoo, että hän oppi jo lapsena ukiltaan jonka toteuttamisesta myös löytyvät ohjeet. Edelleen kerrotaan, millaija mummoltaan lähikalan arvostusta ja sen käsittelyn alkeet. Tuolloin set kalankäsittelyvälineet (lähinnä veitsi) sopivat eri kaloille. Myös veit1980-luvulla kaloissa olevia ruotoja ei vielä osattu pitää ongelmana. Tisen huoltoon annetaan vinkkejä. lanne on tässä suhteessa muuttunut, mutta Yrjölän mukaan kehittyneet Kaikkiaan kirjassa käydään perusteellisesti läpi 29 pääasiassa kotimaiskäsittelytekniikat mahdollistavat monipuolisemmat käyttötavat ja runsasta kalalajia. Joukossa on muun muassa runsaasti särkikaloja ja lohikaruotoistenkin kalalajien hyödyntämisen. Osaltaan loista kuore, muikku, lohi, taimen, nieriä, siimyös Kalankäsittelyn opas pyrkii tuomaan ratka, harjus ja kirjolohi. Itse oikeutetusti mukana kaisuja tähän ruotojen aiheuttamaan ongelmaan. ovat myös kaikille tutut ahven, kuha ja hauki.

Ennen erilaisia kalankäsittelytekniikoita käydään Useimmille kalakokeille puolestaan tuntemattooppaassa asiantuntevin tekstein ja selkeiden piirmia lienevät ennestään ainakin nokkakala sekä rosten avulla läpi kalan rakennetta. Kaikille lajeille iso- ja härkäsimppu. yhteisten piirteiden ohella selvitetään myös muun Kalalajeista kerrotaan niiden koko ja levinneimuassa ruotorakenteen vaihtelua kalalahkoittain syys vesillämme sekä käyttömahdollisuudet. Esi– lohikalat, turskakalat/made sekä särki- ja ahvenkamerkiksi ahventa suositellaan lämminsavustetlat. Särkikaloista mukana on myös lihasruotovertailu. tavaksi, paistettavaksi kokonaisena tai fileenä, Varsinaisissa kalankäsittelytekniikoissa esitellään kalakukkoon tai -keittoon sekä graavattavaksi muun muassa tapoja tehdä kalasta ruodotonta. tai sushiksi.

Näitä ovat esimerkiksi ruodottomien osien leikkaaReseptejäkin eri kaloille löytyy joitakin ja niisKalankäsittelyn minen (särkikalat), ruotojen nyppiminen (lohikatä mainittakoon Majakkamestarin simppusopan opas – Anatomia, lat) ja kalojen jauhaminen. Liikkeelle lähdetään kuivalmistusohje.

Ja jotta kala tulisi mahdollisimtekniikat, välineet tenkin perusasioista eli kalan suomustamisesta ja man tarkkaan käytetyksi kerrotaan myös, miten Sakke Yrjölä perkaamisesta, josta jatketaan muun muassa kaloperkuujätteitä ja sisäelimiä voidaan hyödyntää Otava, 176 s. jen fileointitekniikoihin ja mädin hyödyntämiseen. ruoanlaitossa.

ISBN 978-951-1-34719-4

ERÄLTÄ, ERÄISTÄ koostuu 2000-luvun lastuista

Erältä, eräistä

Marinella ”Monni” Himari Wilder Mind, 194 s.

ISBN 978-952-94-2956-1

Retkeilytoimittajana ja valokuvaajana Kaukokaipuu-blogistaan ja Instagramin Suomiretki-sivustostaan tunnettu Marinella ”Monni” Himari on julkaissut esikoiskirjansa. Tätä Erältä, eräistä -teosta voi syystä luonnehtia onnistuneeksi ja toisaalta perinteitä kunnioittavaksi, mutta myös niitä uudistavaksi avaukseksi eräkirjallisuudessa.

Himarin mukaan kirjasta piti alun perin tulla retkeilyyn keskittyvä tietokirja, mutta siitä kehkeytyi tunnelmallisista luontokuvista ja Juhani Ahon hengessä kirjoitetuista lastumaisista tarinoista yhdeksi pitkäksi tarinaksi nivoutuva kertomus.

Näissä tarinoissa liikutaan Suomen ja Saamenmaan luontokohteissa ja ne on jäsennetty arktisen vuodenkierron mukaan pakkastalvesta hankikantoon, jäidenlähdöstä keskiyön aurinkoon, sadonkorjuusta ruskaan ja ensilumesta kaamokseen. Kirjassa kuvataan ennen

kaikkea luonnon kauneutta, mutta tuodaan esiin myös huoli sen haavoittuvuudesta ja muuttumisesta esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena.

Nämä lyhyet eräkertomukset ovat 2000-luvun lastuja, joissa tunnelmoidaan luonnon keskellä ja pohditaan samalla paikoin siihen liittyviä mystisiäkin merkityksiä ja erilaisia uskomuksia. Tuntuu kuin kirjoittaja olisi osa luontoa itsekin ja välittää sen onnistuneesti lukijaankin. Toki Himari kirjoittaa myös elämänsä aikana kohtaamistaan ihmisistä ja kertomusten sisällä kulkeekin hento säie, joka kertoo rakastumisesta ja uudesta alusta.

Teoksen kruunaavat pääosin krjoittajan itsensä ottamat upeat luontokuvat ja taitto, josta vastaa hänen siskonsa Marjukka Savolainen. Kymmenys kirjan tuotosta menee vanhojen metsien suojeluun.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

47

TEKSTI JA KUVA MAURI SUOJANEN

nuorten tärpit LÄHETÄ

kuvia, piirustuksia ja tarinoita hauskoista kalareissuista tai -kokemuksista.

Vapaa-ajan Kalastaja NUORTEN TÄRPIT Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki vapaa-ajankalastaja@ vapaa-ajankalastaja.fi Julkaistusta materiaalista saat kalastusaiheisen yllätyspalkinnon.

Liitä mukaan nimesi, ikäsi ja yhteystietosi.

MAURI Suojanen on toiminut kalastusohjaajana nelisen vuotta.

VAPAAEHTOISET Vapaaehtoisia tarvitaan aina

Varsinkaan kalastuskerhoja ohjaaja ei pysty yksinään pyörittämään, vaan vapaaehtoisia tarvitaan aina. Loviisassa muutama vanhempi onkin lupautunut apuohjaajiksi.

Varsinaisessa kerhotoiminnassa aisaparinani toimii pitkän linjan kalamies Vesa Peltoluhta. Hänellä on huikea määrä kokemusta ja tietotaitoa jaettavaksi. Toivotamme toki kaikki kerhotyöstä kiinnostuneet avosylin tervetulleeksi mukaan remmiin!

Toimintaan tarvitaan myös yhteistyökumppaneita. Tässä kerhossa sellaisia ovat mm. Loviisan Kaupunki ja Söderby Lax. Tukijana on myös ELY-keskus kalastonhoitomaksuvaroista.

48

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Mauri "MAUKKA" Suojanen kertoo,

mitä kaikkea kalastuskerhoissa tehdään

"No kalastus!" tuumi Arttu Kerminen (12) yksin tein, kun kysyin, mikä on hänen ykkösharrastuksensa. Arttu on ollut alusta asti mukana Loviisan Seudun Eränkävijöiden nuorten kalastuskerhossa, joka tunnetaan myös nimellä Fisuun Loviisa.

Olen Mauri "Maukka" Suojanen, Etelä- ja Kaakkois-Suomen piirien kalastusohjaaja. Piirit ovat isoja, ja työni painopistealueena on lähinnä etelärannikko Espoosta Kotkaan. Ohjaajan työnkuva on varsin laaja, mutta ydintehtävä on kalastuskerhojen pyörittäminen.

Koulukäynnit ovat hyvä keino tuoda lapsille ja nuorille ensikosketus kaloihin ja kalastukseen. Sen jälkeen kalastuskerhot ovat

luonteva jatkumo, jonka kautta touhusta kiinnostuneet pääsevät ohjatusti perehtymään harrastukseen syvällisemmin.

MITÄ SE OHJAAJA OHJAA? Mitä se ohjaaja sitten kerhoissa ohjaa? Pääosassa on luonnollisesti nuorten perehdyttäminen eri kalastustyyleihin ja -välineisiin.

Kun askarrellaan perukkeita ja värikoukku-

Ohjaajan opissa

ja tai maalataan uistimia, tulee siinä samalla paljon tietoutta välineiden käytöstä ja kohdekaloista. Ja mikäpä sen mukavampaa kuin päästä sitten kokeilemaan näitä itse tehtyjä pyytöjä käytännössä.

Tämän lisäksi kaikessa tekemisessä tuodaan esille vastuullisuus ja eettisyys. Heti alusta alkaen nuoria opetetaan oikeaoppiseen kalojen käsittelyyn, otetaan niitä sitten saaliiksi tai vapautetaan. Saaliiksi otetaan sopiva määrä sopivan kokoisia kaloja.

Myös roskaamisen suhteen ollaan tarkkoja ja joka reissulla otetaan yleensä muutama maasta löytyvä siimaroska talteen. Turvallisuusasiat niin vesillä kuin jäällä ovat koko ajan tapetilla. Sanomattakin on selvää, että kiusaamisen suhteen pidetään nollalinjaa.

Aikamoinen paletti siis!

LOVIISAN KERHON TOUHUJA Toimin useammassakin kerhossa vetäjänä tai muuten vaan apuna, mutta otetaanpa tämä Loviisan kerho vähän tarkempaan syyniin.

Eränkävijöillä on pitkä historia nuorisotyössä. Viime aikoina aktiivien määrä kuitenkin hiipui ja nuorisotoiminta eli hiljaiseloa.

"Kalastusohjaajan ilmaantuminen avuksi oli ratkaiseva sysäys toiminnan uudelleen aloittamiselle", toteaa seuran puheenjohtaja Vesa Peltoluhta, joka hänkin toimii kerhossa vetäjänä.

Ohjaajan rooli on siis muutakin kuin tiedon ja taidon levittämistä. Kolmessa vuodessa junnuja on kertynyt kerhoon noin kolmekymmentä. Kokoonnumme kahden viikon välein ja touhuamme aina jotain ajankohtaan liittyvää.

Ohjaajan opissa Kalareissut ovat tietysti keskiössä, mutta kaikenlaisia askarteluhommiakin ehditään hyvin tekemään. Loviisan sijainti merenrantakaupunkina tarjoaa hienosti vaihtoehtoja erilaisten kalastustapojen kokeiluun ja harjoitteluun. Lisäksi seura järjestää ainakin yhden kalastusleirin vuodessa.

ARTTU Kerminen on ollut alusta saakka mukana Loviisan kalakerhossa.

LAITURIPILKINNÄN yhteydessä tutustuttiin myös kaikuluotaimen käyttöön.

LAIVASILLALLA LAITURIPILKILLÄ Marraskuussa käytiin kerhon kanssa Loviisan laivasillalla laituripilkillä ja tutustumassa kaikuluotaimen käyttöön pilkinnässä. Saatiin isoja ahvenia ja lahnoja. Jututin samalla Arttu Kermistä ja hänen isäänsä Jari Salovaaraa, jotka molemmat ovat olleet kalakerhossa alusta asti.

Kalastuksen Arttu on aloittanut jo noin viisivuotiaana. Heillä on sikäli mukava tilanne, että pääsevät kalaan myös omalla veneellään. "Kyllä!", oli vastaus molemmilla, kun kysyin, ovatko he saaneet ohjaajalta lisäoppia omaan kalastusharrastukseen.

Jari lisäsi, että monien pikkuniksien lisäksi uudet kalastustekniikat, kuten siian onginta ovat olleet mielenkiintoista antia. Kysäisin vielä mielipidettä kalastusohjaajien tarpeellisuudesta. Jarin mukaan ohjaajat ovat erittäin tarpeellisia. Toivottavasti työlle on myös jatkumoa, koska monissa perheissä perheen pienimmät alkavat olemaan siinä iässä, että

kohta tulevat mukaan kerhotoimintaan.

PINJAN AHVEN

”Olin isän kanssa kalassa ja myös hänen koiransa Mikin.

Laitoin perään pinkin vaapun. Isä ei ole sitä juurikaan suosinut ennen. Olin saanut sillä aikaisemmin vähän pienemmän, mutta suuren ahvenen. Sää oli harmaa, mutta lämmin.

Yhtäkkiä pinkki vaappu alkoi väpättämään, kun kala veti sitä omakseen. Siitä alkoi hurja taistelu, sillä kala oli

raivokas, mutta pian se alkoi väsyä. Se tarkoittaa hyvää, koska silloin se on helpompi saada veneeseen. Kuten kalastajilla yleensä, meillä oli haavi mukana. Otimme sen käyttöön ja nostimme kalan vedestä.

Kala oli aika valtava ja varsinkin pitkä: 47 senttiä. Kaupan vaaka sanoi painoksi 1,110 kiloa. Olimme siitä hyvin iloisia.”

PINJA KOKKONEN 6 v.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

49

TEKSTI JA KUVAT AKI HIRVONEN

nuorten tärpit

KALASTUSKOULUISTA alkusysäys harrastuksen pariin Haukivuorella aiheina onkiminen ja heittokalastus

E  SAALIIKSI saatiin runsaasti pikkukaloja, mutta myös komea lahna.  HAUKIVUORELLA kalastuskouluun mahtui viisitoista innokasta lasta ja nuorta.

i tarvitse ääneen sanoa, miksi kulunut vuosi on ollut haasteellinen. Tapahtumia peruuntui huimalla vauhdilla, kun henkseleitä tuli lähes kaikkien yhdistyksien tapahtumakalentereihin suunniteltujen tilaisuuksien päälle.

Jännityksellä seurasimme, kuinka kesän tapahtumien käy. Toukokuun koronarajoituksien höllentäminen herätti toivoa, ettei kirvestä kannata heittää kaivoon.

Jotain positiivistakin löytyi poikkeusajasta.

Kansalaiset rohkaistuivat kokeilemaan erilaisia luontoharrastuksia, myös kalastusta. Tämä näkyi myös lunastettujen kalastonhoitomaksujen määrässä. Retkeilypaikat pullistelivat retkeilijöistä, mistä tosin seurasi pie-

niä lieveilmiöitäkin ilkivallan, roskaamisen ja "villien" tulipaikkojen muodossa.

Koska vieläkin eletään epävarmaa aikaa, moni järjestö pohtii, mitä voi ja uskaltaa tehdä. Vaikka mekin seuraamme tilannetta, silti tuleen ei olla jääty makaamaan, vaan harkiten ja ohjeiden mukaan on lähdetty viemään kalastuksen ilosanomaa eteenpäin niin lapsille kuin nuorillekin.

Meillä poikkeusolot ovat näkyneet muun muassa niin, että esimerkiksi leirit ja muut tapahtumat, joihin on ennakkoilmoittautuminen, täyttyvät hetkessä. Näin kävi myös Haukivuorella järjestetyssä Kalastuksen ABC-kalastuskoulussa.

KALASTUSKOULU, JOSTA EI VOI LUOKALLE JÄÄDÄ Lapsille ja nuorille suunnatut kalastuskoulut, joista ei voi jäädä luokalle, eivät ole uusi keksintö. Niitä on pidetty ympäri maata jo vuosikausia, joskus enemmän ja joskus vähempi.

Kalastuskoulujen aiheet vaihtelevat laidasta laitaan ja suunnitteluvaiheessa on lähinnä otettava huomioon, minkäikäisille tapahtuma kohdennetaan sekä millaiset puitteet ja mahdollisuudet paikan päällä on. Monasti onginta on perusvarma aihe ja hyvänä kakkosena voi ottaa heittokalastuksen ohjelmaan.

Haukivuorella järjestettiin heinäkuun alussa kalastuskoulu, johon alkuun oli rajattu määrä paikkoja nuorille. Koska kysyntää tuli, rajaa hieman höllennettiin. Paikan päälle tuli viisitoista lasta ja nuorta, joista osalla oli jo hieman kalastuskokemusta, mutta suuremmalla osalla kalastukset olivat olleet vasta kokeiluasteella.

KOTITEHTÄVÄKSI SOLMUNTEKOA Päivä alkoi perinteisillä esittelyillä ja päivän aiheiden läpikäynnillä. Aloitimme onginnasta. Esillä oli erilaisia kohoja sekä va-

50

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

poja ja siimoja, joista juttu rönsyili kalastussolmuihin. Malliksi näytin muutamia perussolmuja ja osallistujat saivat "kotitehtäväksi" opiskella omatoimisesti lisää solmuja jaetun materiaalin avulla.

Jotta osio ei mennyt pelkäksi puheeksi, pääsivät osallistujat myös kokeilemaan onkimista käytännössä. Saaliiksi tuli runsaasti salakoita, särkiä ja ahvenia sekä yksi lahna.

Syöttinä meillä oli kärpäsentoukkia ja matoja. Parin onkiaiheisen tunnin jälkeen pidimme pienen ruokailuhetken, jonka jälkeen tutustuimme heittokalastukseen.

Myös tässä aiheessa riitti asiaa vavoista, keloista ja siimoista sekä tietenkin siitä, mitä siiman päähän voi laittaa kalojen päänvaivaksi. Hieman heittämistäkin harjoiteltiin ja ehdottoman tärkeää oli, ettei turvallisuuskysymyksiä unohdettu.

Kuten onginnassakin joillakin osallistujilla oli omia välineitä mukana ja ne, joilla ei omaa kalustoa ollut, saivat välineitä lainaan. Kalakontaktikin oli, mutta se hauki jatkaa edelleen eloaan Kyyvedessä.

OPPIA MYÖS VALIKOIVASTA KALASTUKSESTA Neljään tuntiin asioiden puristaminen kuulostaa hurjalle, mutta siihen kyllä pystyy.

Monesti riittää, kun asioita käy pääpiirteittäin läpi. Näin säästyy aikaa ja tekemällä oppii parhaiten.

Kalastusvaiheessa on nuorille hyvä jo puhua valikoivasta kalastuksesta ja kertoa esimerkiksi, mikä on sopivan kokoinen saaliskala ja kuinka toimia niiden kalojen kanssa, jotka haluaa viedä kotiin. Tällä kertaa lähes kaikki kalat pääsivät vapauteen, koska

ne olivat varsin pieniä.

Kuva: Petter Nissèn

VAPAPÄIVÄ-KALASTUSTAPAHTUMA järjestetään 5. syyskuuta

Kaikkien alaikäisten ilmainen kalastuspäivä eli Vapapäivä järjestetään lauantai 5. syyskuuta, jos kokoontumiset ovat tuolloin turvallisia. Vapapäivä kerää vuosittain yli tuhat lasta ja nuorta Metsähallituksen kalastuskohteille eri puolilla Suomea.

Vapapäivän järjestävät Metsähallitus ja Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö.

Uusi aika sopii hyvin Vapapäivä-perinteeseen. Tapahtuma on ennen järjestetty koulujen päättymistä seuraavana lauantaina. Nyt monet valmistujaiset on siirretty edeltävälle viikonlopulle ensi syksynä.

Vapapäivä alkaa ohjatuilla kohteilla kello 10. Muilla Vapapäivän kohteilla alaikäiset voivat kalastaa huoltajan kanssa koko päivän ilmaiseksi, kun ilmoittavat nimensä, huoltajan nimen ja kohteen sähköpostitse osoitteeseen vapapaiva@metsa.fi.

VAPAPÄIVÄ lanseeraa tänä syksynä nimikkouistimen, jonka on valmistanut Kuusamon Uistin. Sitä ei myydä kaupoissa. Sen voi saada omakseen vain osallistumalla ilmaiseen Vapapäivä-tapahtumaan.

Elämäni suurin kala

10-vuotias Petrus ennätyshaukensa kanssa.

Olin kummisetäni kannassa merellä kalassa. Kelailin kaikessa rauhassa siimaa ylös vedestä ja ihailin maisemia. Olimme kalastaneet noin neljä tuntia ilman ainuttakaan kalaa.

Yhtäkkiä tärppäsi ja tein vastanykäisyn. Halpa vapani vääntyi mutkalle, kun saalis pyristeli raivokkaasti vastaan. Pitkän taistelun jälkeen kala kuitenkin väsyi ja saimme nostettua sen veneeseen.

Punnitsimme hauen ja mittari näytti lukemaa 4,7 kiloa. Se oli elämäni suurin kala. Otimme kuvat ja kalastus jatkui hyvällä mielellä, sillä päivän ensimmäinen viherpaita oli saatu.

PETRUS KÄLKÄJÄ 14 V.

7-vuotiaan Aarni Anttilan ensimmäinen kuha, joka nousi Päijänteeltä juhannuspäivänä. Kuva: Jonna Anttila.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

51

M

INO AR

ITU PARILAS

ÄR

KI

nahallisia särkifileitä hienoa suolaa ruokaöljyä paistamiseen 1 salaattisipuli ohuiksi renkaiksi leikattuna Marinadi: 1 dl etikkaa 2 dl vettä 2 dl sokeria 2 rkl kirpeää marjahyytelöä (mm. karpalo-kaarnikka) 0,5-1 tl raastettua inkivääriä Valmista marinadi kiehauttamalla ensin etikka, vesi ja sokeri. Sekoita niin, että kaikki sokeri liukenee liemeen. Lisää liemeen marjahyytelö ja raastettu inkivääri.

Pariloi suolatut särkifileet öljytyllä parilalla. Ensin 5-10 sekuntia molemmin puolin, jottei filee tartu parilaan kiinni. Sen jälkeen filee ei enää tartu ja se voidaan pariloida helposti kullanruskeaksi ja kypsäksi kummaltakin puolelta.

Lado kypsät ja kernaasti vielä lämpimät särkifileet astiaan kerroksittain sipulirenkaiden kanssa.

Kaada marinadi päälle ja anna fileiden maustua mieluusti seuraavaan päivään.

Tarjoa marinoidut ja pariloidut särkifileet esimerkiksi alkuruokana uusien keitinperunoiden, vihannesten ja marinoitujen sipulirenkaiden kera tai maittavalla levitteellä voidellun ruisleipäviipaleen päällä.

52

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

TEKSTIT JA KUVAT KARI NYBERG JA JAANA VETIKKO

KALAHERKUT

Marinadi tuo särmää PARILOITUUN SÄRKEEN

FILEET saavat maustua marinadissa muutaman tunnin tai vaikka yön yli.

V

alurautaisella parilalla grillatut kokonaiset tai fileoidut silakat ja muikut ovat herkullista sormiruokaa, jota on mukava maistella kesäisellä nuotiopaikalla. Mutta monikaan ei ole tullut ajatelleeksi, että myös särjestä voidaan valmistaa vastaavanlaisia ja aivan yhtä hyviä herkkuja.

Särki on hyvänmakuinen kala, joka soveltuu mainiosti pariloitavaksi.

Pienen särjen lihasruodot pehmenevät olemattomiin kokonaista kalaa kypsentäessä. Kookas yli 100 gramman painoinen särki kannattaa kuitenkin ensin suomustaa, avata, fileoida selkä- ja kylkiruodottomiksi sekä lopuksi vielä suolata ennen parilointia, sillä fileisiin imeytynyt suola tehostaa pienten lihasruotojen pehmenemistä kalan kypsennyksen aikana. Suomustettu nahka kannattaa jättää särkifileiden pinnalle, sillä marinoitunut ja parilalla rapeaksi kypsynyt nahka maistuu herkulliselta.

Jos haluaa olla varma, etteivät pariloidut särkifileet sisällä havaittavia lihasruotoja, ne voi vielä kypsennyksen jälkeen laittaa marinadiliemeen, joka paitsi pehmentää viimeisetkin lihasruodot myös antaa särkifileisiin kirpeää ja pirteää lisämakua. Marinadiliemessä esikypsentäminen mahdollistaa myös kookkaiden, yli 250 gramman painoisista särjistä tai jopa pienistä 500-grammaisista lahnoista leikattujen fileiden pariloimisen siten, että niiden lihasruodot pehmenevät kypsennettäessä.

Perusmarinadiliemi valmistetaan vedestä, etikasta ja hienosta sokerista sekoittamalla. Pirteää lisämakua marinadiin saadaan lisäämällä liemeen raastettua tuoretta inkivääriä ja jotain kirpeää marjahyytelöä PARILOI särkifileetä ensin 5-10 (esim. karpalo-kaarnikka, puoluksekuntia molemmin puolin,

ka tai pihlajanmarja). jottei se tartu parilaan kiinni.

5-10 s.

OTTIPAIKKA MEILTÄ PILKINTÄÄN:

syötit, morrit, pilkit, koukut, wolframit, tapsit, siimat jne.

TUKKU- JA VÄHITTÄISMYYNTI. HUOM! Siimauutuus SLR-FLUOROCARBON.

Monipuolinen

KALASTUSTARVIKELIIKE Hki-Tre moottoritieltä n. 2 minuutin ajomatka (Riihimäki eteläinen liittymä).

Ilmaiset isot parkkipaikat.

Avoinna ark. 8–17, la 9–13.

HAUKKA-PILKKI OY www.haukka-pilkki.fi puh. 050 538 0714 info@haukka-pilkki.fi

l Kotimaiset kärpäsentoukat, surviaiset, l hollantilaiset madot

Tehtaankatu 2, Riihimäki, 019-724700

www.korkiakoskenuistin.fi

Uutta ... hileet vaappuihin !

NEON, HOLOGRAMMI, “TAVALLISET” jne ...

Paljon uutuuksia Yli 1000 uutta - Myymälässä poistoja tuotetta netissä

JIG, Just in Gross Pitkäniityntie 1 B, Espoo Onkitukku Tiilipojanlenkki 4, Puh. 045ROD 138Oy8888 Vantaa (Petikko) Ma-Pe 12-18, La 12-16

Hileissä mukana myös muutama erikoisempi väri

puh. 045 138 8888

NÄSIVIEHE P.Koskinen puh. 0400 450 045 www.toukka-koskinen.fi

VAPAA-AJAN ASUNTOJA vaativille kalastajille https://www.huvilarannalla.fi/ ruotsi/majoitus/kalastus/jockfall https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/hiittinen/

Sikamaisen laaja valikoima kuulapäitä Ja tietenkin yltiösuositut värijauheet

https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/pernaja/ Vuokraus- ja palvelutiedustelut,

www.spelektroniikka.fi

Joel Lingman +358 (0) 50 5629250 joel.lingman@eerolehti.fi

Tutusu lehtemme nettisivuihin osoitteessa:

www.vapaa-ajankalastajalehti.fi

Laaja-alaista kokemusta ja asiantuntemusta kaikilta juridiikan osa-alueilta.

lakimajakka.fi toimisto@lakimajakka.fi Puh. 040 849 6665

ttu

Supersuosi

TOIVELAHJA

e kalamiehell ...)

(50v., 60v.,70v.

Varaa sopivankokoinen ilmoitustilasi:

1 x 25 mm • 2 x 25 mm • 1 x 50 mm 2 x 50 mm • 1 x 100 mm p. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi

Ari Paatajan opastuksella

KALAAN SUOMENLAHDELLE KUHAA • HAUKEA • AHVENTA • MERITAIMENTA Kalatakuu!!!

p. 040 505 2225

www.apajamatkat.fi

ERÄ-LINDROOS Kalastuksen ja retkeilyn tavaratalo Launeenkatu 84 – LAHTI p. 03-7525 696 – Tervetuloa www.era-lindroos.fi

Laita mato koukkuun ja ota Ottipaikka onkeesi! p. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

53

perhonurkka

K

N NE

TEK ST

UVA PIETARI S IP PO

K I•

PINKKI MURKKU Syysharjuksen herkkupala

un taimenen syysrauhoitus alkaa syyskuun alussa, moni perhokalastaja lopettaa jokikalastuskautensa. Esimerkiksi Kainuusta ja Koillismaalta löytyy kuitenkin jokia, joissa harjuksen perhokalastus on mahdollista vielä syys-lokakuussa. Syksy onkin harjuksen perhokalastajan kulta-aikaa, kun talven varalle ravintoa tankkaavat harjukset iskevät ahnaasti myös pintaperhoihin. Edesmenneen rovaniemeläisen perhomestarin Lauri Sälevän tunnetuksi tekemä pinkki foamimurkku on yksi parhaista pintaperhoista syysharjukselle.

Pinkki foamimurkku kelluu hyvin ja maistuu useimmiten varsinkin harjukselle erinomaisesti. Olen saanut perholla lukuisia yli 50 sentin harjuksia niin Keski-Suomen koskilta kuin Pohjois-Lapin harjus-

54

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

joiltakin, joten se maistuu myös kookkaille purje-eville. Pinkki murkku on kovan harjusperhon maineessa, mutta se toimii myös taimenille ja kirjolohille.

Käydessäni ensi kertaa Kuolan niemimaalla Khralovkajoella pinkki murkku yllätti jälleen tehollaan. Sain viikon aikana pinkillä murkulla useita kookkaita yli kolmen kilon taimenia. Kalastusviikon alussa leirimme opas naureskeli tälle käyttämälleni "Hubba Bubba -perholle" äänekkäästi. Muutaman päivän päästä hän tuli

”

PINKKI MURKKU TOIMII MYÖS TAIMENILLE JA KIRJOLOHILLE.

Kuva: Marika Nurmela.

kuitenkin jo hieman nolona pyytämään, että voisinko antaa hänellekin muutaman Hubba Bubba -perhon.

Kaikesta huolimatta minäkin pidän pinkkiä murkkuna erityisesti harjusperhona, joka on pysynyt pintaperhorasiani vakiopaikalla jo kahdenkymmenen vuoden ajan.

JÄLJITELMÄ VAI ÄRSYKE? Pinkkejä muurahaisia harvemmin luonnossa näkee, joten pinkki murkku on helppo kategorisoida ärsykeperhoksi. Muodoltaan se menee kuitenkin varsin yleismaailmallisena hyönteisjäljitelmänä.

Muurahaisen lisäksi uskon kalojen ottavan sen usein myös vesiperhosena. Monilla pohjoisen joilta pinkillä murkulla pyydystämilläni ruokakaloilla on ollut vatsa aivan turvoksissa vesiperhosen pupia.

Pinkki murkku on siis hyönteisjäljitelmän ja ärsykeperhon yhdistelmä, muodoltaan yleishyönteisjäljitelmä, mutta väritykseltään pitkälti ärsykeperho.

KALASTUSTEKNIIKAT Pinkki murkku kalastaa normaalisti muiden pintaperhojen tapaan parhaiten vapaasti uitettuna. Joskus pieni viistätys kesken vapaan uiton laukaisee kuitenkin kalan ottirefleksit. Pupakuoriutumisten aikaan pinkkiä murkkua voi viistättää lujempaa pinnassa.

Tällöin kalat ottavat perhon melko varmasti pintakalvossa rantaa kohti uivana vesiperhosen pupana. Monen muun pintaperhon tapaan pinkki murkku kalastaa ajoittain hyvin myös uponneena, mutta foamirunkonsa ansiosta se on monia muita muita pinturimalleja paremmin kelluva ja myös helpompi kuivattava.

Heitän pinkkiä murkkua usein hieman muita käyttämiäni pintaperhoja isompaan koukkuun sidottuna. Yleisin käyttämäni koukkukoko on #12 ja heitän melko paljon myös #10 koukkuun sidottua murkkua. Itse perho on käytettävään koukkukokoon suhteutettuna varsin pieni, koska mikään osa perhosta ei ylitä koukun mutkaa.

vän alkuperäisen reseptin mukaan sidottu malli, jossa koko perhon runko tehdään pinkistä foamista kääntämällä se sekä koukun varren ylä- että alapuolelle on kuitenkin käytännöllisempi. Kokonaan foamista tehty runko kelluu selvästi paremmin, eikä sitä tarvitse kuivatella niin usein. Näin sidottuna perho on selvästi huolettomampi kalastaa.

Foamimurkkuja näkee sidottavan myös monissa eri pinkin värisävyissä. Vaaleanpinkki versio on ollut näistä kalastavin, enkä juuri muita enää itse käytäkään. Viimeinen sidontatekninen huomio koskee perhon häkilöintiä. Häkilästä ei kannata tehdä liian tuuheaa, pari kierrosta kukkoa riittää. Itse leikkaan häkilän vielä koukun varren alapuolelta, jotta perho kelluisi matalammalla. Näin sidotperhotu pinkki murkku on mielesnurkka

täni kalastavin.

Resepti Pinkki murkku Koukku: #10-14 väkäsetön pintaperhokoukku (kuvassa Ikon D120 #12) Runko: Vaaleanpinkki 2 mm paksuinen foamisuikale taitettuna koukun varren molemmille puolille Häkilä: 2 kierrosta ruskeaa kukkoa, leikataan rungon alapuolelta tasaiseksi TARKEMMAT ohjeet rungon sitomiseen: 1 Pujotetaan foamisuikale puolivälistä kiinni koukun takaosaan ja sidotaan se siihen kiinni.

2 Tämän jälkeen leikataan saksilla suikaleiden molemmat päät koukun varren mittaisiksi ja liimataan suikaleet yhteen koukun varren ylä- ja alapuolelle tipalla pikaliimaa.

3 Sidotaan foamisuikaleet pääpuolelta sidontalangalla kiinni ja tehdään jaokkeisuus häkilän sitomista varten sidontalangalla. Takarungon pituus 2/3 rungosta ja eturungon pituus 1/3 rungosta.

SIDONTATEKNISIÄ HUOMIOITA Pinkki foamimurkku on varsin suosittu harjusperho, josta näkee monenlaisia variaatioita. Itsekin olen kokeillut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana perhosta useita eri versioita, joista yksi on kuitenkin vakiintunut rasiaan. Oma mallini on melko lähellä Sälevän alkuperäistä versiota ja sen sidonnassa on muutama asia, jotka kannattaa ottaa huomioon.

Pinkki murkku sidotaan usein niin, että foamista käännetään perholle vain selkäkilpi ja sen alle dubataan runko muusta materiaalista. Säle-

”

PINKKI MURKKU ON MAINIO PINTAPERHO MYÖS KOOKKAAMMILLE HARJUKSILLE.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

55

SVK TEKSTI JA KUVAT JANNE ANTILA

VIRTAMITTARIT määrittävät koski- ja virta-alueita kartalle Turvaa vaelluskaloille ja luvalliselle kalastukselle ÄITI, isä ja poika seisovat joen rannalla ja miettivät, että saako tässä kohdassa onkia. Yhden mielestä varmaankin, toinen veikkaa ei ja kolmas muistelee sen jotenkin liittyvän veden virtaamiseen tai kalalajistoon.

Suuri osa vapaa-ajankalastajista ei, ihan ymmärrettävästi, ole lukenut läpi koko pitkää kalastuslakia, vaan harrastukseen liittyviä sääntöjä on hahmotettu eri tavoin saaduista pienemmistä tiedonpalasista. Tässä on muutama tiedonjyvänen lisää. Nyt voimassa oleva kalastuslaki tuli voimaan 2016.

Useimmat vaelluskalat ovat uhanalaisia ja siksi kalastuslaissa on kalastusta rajoitettu vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla. Viehekalastus on näissä sallittu vain ve-

sialueen omistajan luvalla. Onkiminen sekä pilkkiminen ovat näissä kiellettyjä, myös vesialueen omistajalta itseltään.

RANNALLA seisovan perheen pitää siis enää tietää, että 1) onko kyseessä vaelluskalavesistö ja 2) onko kyseinen kohta koski- tai virta-aluetta.

VAELLUSKALAVESISTÖ JA KOSKI- JA VIRTA-ALUE

Vaelluskalavesistöllä tarkoitetaan kalastuslaissa vesialuetta, jota vaelluskalat käyttävät keskeisenä vaellustienään tai lisääntymisalueenaan. Laissa vaelluskaloja ovat lohi, järvilohi, taimen, toutain, ankerias ja nahkiainen sekä nieriän, harjuksen ja siian vaeltavat kannat.

Särkikaloja halajava onkija ei välttämättä tiedä joen koko kalalajistoa, tai onko joki vaelluskaloille jotenkin ”keskeinen” tai ovatko siellä tavattavat harjukset kenties vaeltavaa kantaa vai ei. Siksi onkin hyvä, että vaelluskalavesistöt on merkitty kalastusrajoitus.fi-karttapalveluun.

Vaelluskalavesistöt on kartassa rasteroitu ja merkitty tunnisteella ”Va”.

POIKA kaivaa älypuhelimen taskustaan ja toteaa pian homman olevan selvä.

Kyseessä on vaelluskalavesistö.

Vaelluskalavesistön koski- ja virta-alueella puolestaan tarkoitetaan laissa sellaista vesialuetta, jossa 1) vesi virtaa silmin havaittavasti alavirtaan päin ja 2) virtapaikan

KALASTUSRAJOITUS.FI

kertoo, mitkä alueet ovat yleiskalastusoikeuksien ulkopuolella.

KYMIJOEN Gölstråkanin virta-alue www.kalastusrajoitus.fi-palvelussa.

56

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

MITEN pitkälle virta-alue jatkuu?

Jatkossa tulkinnanvaraisuudet voi unohtaa, kun oma sijainti ja virta-alueen rajat näkyvät selkeästi kartalla.

ylävesi on alavettä ylempänä. Jälkimmäinen tarkoittaa käytännössä sitä, että veden pinta on kalteva. Joessahan vesi melkein aina virtaa silminnähden alavirtaan, myös tasapintaisissa suvannoissa, koska yläjuoksulta tuleva vesi työntää alempana olevaa vettä eteenpäin, joskus melko reippaastikin. Kaltevuuden puuttuessa ei kyse kuitenkaan ole lain tarkoittamasta koski- tai virta-alueesta.

Periaate on hyvin yksinkertainen, mutta ihmissilmä näkee joskus loivasti kaltevan suoraksi ja suoran kaltevaksi. Lisäksi luonto osaa tarjota paljon rajatapauksia sekä vuodenajan ja säätilan mukaan vaihtelevia virtausoloja. Tämä onkin aiheuttanut käytännön tasolla runsaasti tulkintaongelmia.

kien vapaasti nähtäville kalastusrajoitus.fi -karttapalveluun.

Kun raja on kartassa, se ei tule liikkumaan vaihtelevien virtausolojen mukaan.

Karttapalvelussa näkee samalla myös oman sijaintinsa, joten oma sijainti suhteessa virta-alueen rajaan on käytännössä helposti todettu.

Ensimmäisenä on karttapalveluun asti saatu Kymijoki. Määritetyt koski- ja virta-alueet näkyvät palvelussa punertavalla värillä ja ne on merkitty tunnisteella ”Ko”.

Tunnisteet tulevat näkyviin haluttua kohdetta kartalta klikkaamalla. Kalastaja ja kalastuksenvalvoja kumpikin tietävät, että missä saa onkia ja vaelluskalat saavat ansaitsemansa turvan.

RANNALLA olevat perheenjäsenet tulkitsevat pinnan kaltevuuden keskenään eri tavoin, joten isä lähtee hakemaan vatupassia ja kaiken varalta myös laserlinjauslaitteistoa.

ÄITI kaivaa älypuhelimen taskusta, todetakseen pian, että tämän joen koski- ja virtapaikkoja ei ole vielä järjestelmään merkitty. ”Onneksi ensi kesänä tilanne voi jo olla toinen, kiitos Virtamittareiden”, toteaa hän.

Isä palaa samalla tarvikkeineen rantaan ja mittaussuoritusten jälkeen perhe päätyy viettämään mukavan onkituokion.

SVK:N VIRTAMITTARI-HANKE MÄÄRITTÄÄ KOSKI- JA VIRTA-ALUEIDEN RAJOJA

Käytyjä ja tulevia kohteita Kalastusrajoitus.fi-karttapalvelussa asti toistaiseksi Kymijoki Virtamittareiden maastokäyntejä on jo tehty mm.

Porvoonjoki Karvianjoki-Kynäsjoki-Pomarkunjoki-Merikarvianjoki Oravajoki-Noormarkunjoki-Eteläjoki Pohjajoki Harjunpäänjoki Eurajoki Jatkossa Virtamittareilla ovat työn alla esim.

Hiitolanjoki, Virojoki, Vehkajoki Summanjoki, Sipoonjoki, Espoonjoki Siuntionjoki, Karjaanjoki, Fiskarsinjoki, Uskelanjoki, Halikonjoki, Pyhäjoki, Lapuanjoki, Perhonjoki

Tulkinnanvaraisuudesta johtuvat haasteet on onneksi tunnistettu ja aiheeseen on tartuttu. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (SVK) Virtamittarit-hankkeessa määritetään vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueiden rajat maastokäyntien avulla. Määrityksiä tehdään Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimialueen (rannikkomaakunnat Etelä-Karjalasta Keski-Pohjanmaalle) kalastuksellisesti suosituimmissa vaelluskalavesistöissä.

SVK:n koulutetut työntekijät kävivät 2018-2019 aikana läpi lähes viisisataa potentiaalista virta-aluetta, joista noin 75 prosenttia tunnistettiin koski- ja virta-alueiksi.

Työtä jatketaan keväällä kalastonhoitomaksuvaroista saadun rahoituksen turvin ja parin tulevan vuoden aikana läpikäytäviä jokia on melko mittava lista pitkin eteläistä ja läntistä Rannikko-Suomea.

RAJATIEDOT LOPULTA KALASTUSRAJOITUS.FI-PALVELUUN SVK:n työntekijöiden maastotyön jälkeen ELY-keskus laittaa kohteet lausunnolle ja tekee niistä viralliset kalastuslain mukaiset koski- ja virta-alueiden rajausmääritykset. Lopulta rajatiedot tulevat kaik-

TURVAA SEKÄ KALOILLE ETTÄ LUVALLISELLE KALASTUKSELLE

Käytännön tasolla Virtamittarit pyrkivät määrittämään koski- ja virta-alueiden rajat johonkin selkeään maamerkkiin, jos sellaisia välittömässä läheisyydessä on tarjolla.

Koski- ja virta-alueen raja on siis jossain kohteessa hyvin saatettu määrittää vaikkapa sillan reunaan tai suureen kiveen, vaikka virta sinänsä alkaisi tai loppuisi muutamaa metriä sitä ennen tai sen jälkeen. Tämä on puhtaasti käytännön syistä, sillä selkeä rajakohta on oleellisempi asia kuin yksittäiset lisämetrit suvantoon tai virta-alueeseen.

Hankkeen tulokset tuovat turvaa niin vaelluskaloille kuin luvallisen kalastuksen harrastamisellekin, samalla helpottaen luvattoman kalastuksen valvomista. Rajojen ilmestyttyä kartalle, muuttuu homma selkeäksi.

Siihen saakka jokainen kalastaja tulkitsee lain kirjainta itse. Epäselvissä tapauksissa kannattanee jättää pientä varmuusrajaa, niin voi kalastaa kevyemmin mielin ja hyvällä

omallatunnolla.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

57

•

VES ALUOMA JA RI

esittelyssä

KU

J

A

I AL TEKSTI ISMO M N

seurat NE VAT RISTO ILTA

N

Vuoden lähikalastuskohde 2020

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö valitsi Veitsiluodon Kalapaikan vuoden 2020 lähikalastuskohteeksi. Valinnasta ja sen perusteluista sekä paikasta itsestään kerrotaan Vapaa-ajan Kalastaja -lehden numerossa 3/2020. Juttu löytyy myös lehden nettisivuilta osoitteesta www.vapaa-ajankalastajalehti.fi.

KOULULAISTEN ulkoilupäivänä Veitsiluodon Kalapaikalla on säpinää.

58

VEITSILUODON KALAMIEHET taas nousussa

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Nuortenkin kiinnostus kalastamiseen kasvaa Kemissä

V

iime vuonna kunnioitettavaan kuudenkymmenen vuoden ikään ehtinyt Veitsiluodon Kalamiehet ry sai alkunsa paikallisen yrityksen työpaikkaseurana.

Tehtaalaisten lisäksi muutkin kalastuksesta kiinnostuneet ovat kuitenkin jo pitkään olleet tervetulleita sen jäseniksi. Parhaimmillaan seurassa olikin yli viisisataa jäsentä.

Sittemmin jäsenmäärä pääsi puolittumaan, mutta Veitsiluodon Kalamiesten puheenjohtajan Pekka Rajalan mukaan ainakin juuri nyt ollaan jäsenistön suhteen taas kasvu-uralla. Parasta kuitenkin on, että myös nuorten kiinnostus kalastukseen Kemissä tuntuu kaiken aikaa kasvavan ja Kalamiesten jäseninä heitä on nyt noin neljäkymmentä.

Yhdeksi taustatekijäksi tähän Rajala arvioi seuran tekemän yhteistyön paikallisten oppilaitosten ja erityisesti seuran kummikoulun, Hepolan ala- ja yläasteen, kanssa. Suhteen toimivuudesta kertoo hyvin se, että toukokuussa heti koronaepidemian rajoitusten höllentämisen jälkeen kolmekymmentä Hepolan koulun oppilasta kävi tutustumassa kalastukseen Veitsiluodon Kalamiesten opastamana. ”Koululla on kuusisataa oppilasta, joten potentiaalia kalastusharrastukseen siellä riittää. Toki tarjoamme opastusta muillekin kouluille, jos on kysyntää. Kummikoulu on kuitenkin ollut aktiivisin,

mikä on luontevaa, koska se sijaitsee noin kahden kilometrin päässä ylläpitämästämme Veitsiluodon Kalapaikasta”, Rajala kertoo.

RUNSAASTI ERILAISIA TAPAHTUMIA YMPÄRI VUODEN Rajatuille koululaisryhmille suunnattujen opastuksien lisäksi Veitsiluodon Kalamiehet toimii muutenkin aktiivisesti kalastuksen tunnetuksi tekemiseksi Kemin seudulla.

Esimerkiksi koululaisille se järjestää vuosittain myös kaksi avointa kalastustapahtumaa. ”Niissä tehdään tutuksi eri kalastusmenetelmiä ja kalastusvälineiden käyttöä. Pilkkiosuus tosin jäi tänä vuonna harmittavasti väliin koronaepidemian takia. Lisäksi viemme kalastamista osaksi Kemin kaupunkikulttuuria järjestämällä yleisiä kilpailuja ja onkitapahtumia kaupungin keskustassa”, Rajala kertoo. ”Olemme järjestäneet myös yhteistyössä muiden yhdistysten kanssa avoimen yleisötapahtuman, jossa kaikki mukana olleet seurat kertoivat omasta toiminnastaan. Seuran omille jäsenille taas on syksyisin pidetty

kalastajien käytössä on ” Kalapaikalla monipuolisesti palvelurakenteita kalastuslaitureista kotaan ja laavuihin.

kalapaikalla ” Veitsiluodon istutetaan kalaa ympäri vuoden.

Pääosa siitä on kirjolohta.

perhetapahtuma, jossa ongitaan, paistetaan makkaraa ja kerrotaan kalajuttuja”, hän lisää.

Kalamiehet on järjestänyt kalastusopastusta myös maahanmuuttajille sekä erityisryhmille. Lisäksi se tekee yhteistyötä myös Meri-Lapin Matkailu Oy:n kanssa. ”Viime talvena Kemissä kävi kiinalaisia matkaoppaita tutustumassa pilkkimiseen. Tavoitteena on tietysti saada tänne kiinalaisia kalaturisteja, mutta toki myös kävijöitä muualta maailmasta ja tietysti kotimaastakin.”

VEITSILUODON KALAPAIKKA TOIMINNAN KESKUKSENA Veitsiluodon Kalamiesten toiminnan ehdottomana keskuksena voidaan tätä nykyä pitää sen ylläpitämää Veitsiluodon Kalapaikkaa.

Sen merkitys on entisestään viime aikoina korostunut, kun seura muutama vuosi sitten luopui lopullisesti mökeistään, joita parhaimmillaan oli neljä.

Kaiken lisäksi omien toimitilojen puuttumisen takia myös seuran perinteiset toimintaillat on pitänyt siirtää kalapaikalla pidettäviksi. ”Kesällä se ei ole niinkään ongelma, kun voidaan olla ulkona ja kalapaikan laavun sisällekin mahtuu myös hyvin väkeä. Talvella tilanne on kuitenkin toinen, ja uusia toimitiloja etsitäänkin kaiken aikaa”, Rajala selvittää.

Kalapaikka on vesiallas, josta Veitsiluoto Oy ottaa raakavetensä, ja sitä yritettiin saada Kalamiehille jo 1970-luvulta asti. ”Vuonna 1994 se vihdoin onnistui, kun teimme yhtiön kanssa vuokrasopimuksen, joka on tällä hetkellä voimassa vuoteen 2025”, Rajala sanoo.

HOITO SUJUU TALKOOTYÖNÄ OMALLA PORUKALLA Kalapaikan hoitaminen sujuu seuran omin voimin hyvin, vaikka työtä onkin paljon. ”Pidämme kerran viikossa talkoopäivän, johon osallistutaan mahdollisuuksien mukaan. Yleensä paikalle pääsee kymmenkunta seuran jäsentä. Talkoissa kunnostetaan alueen

PERHETAPAHTUMA vetää hyvin kaikenikäisiä kalastuksen pariin.

KILPAILUT Nuoret saatu hyvin mukaan onkikisoihin Tavallisesti Veitsiluodon Kalamiehet järjestää noin kolmekymmentä kalastuskilpailua vuodessa. Niistä pääosa on pilkki- ja onkisoja, mutta kisakalenterista löytyy tapahtumia myös uistelijoille ja heittokalastajille. Rajalan mukaan kilpailuilla on suuri merkitys niin seuran jäsenille kuin muillekin alan harrastajille ja myös kalastusta kokeilemaan tuleville. ”Osa kilpailuista on tarkoitettu vain seuran jäsenille, mutta lisäksi järjestämme yleisiä kaikille avoimia kisoja kaikissa kalastusmuodoissa. Tunnetuin yksittäinen tapahtumamme on Pitkäperjantain Lohipilkit -kilpailu, joka houkuttelee pääsiäisenä parhaimmillaan yli tuhat pilkkijää eri puolilta Suomea kalapaikan jäälle”, Rajala selvittää.

Ilahduttavaa hänen mielestään on, että nuoretkin ovat innostuneet osallistumaan erityisesti onkikilpailuihin. ”Kun pilkkikisoissa käy 6-8 nuorta, niin onkikisoihin heitä osallistuu tuplasti se määrä.

Lisäksi joihinkin kisatapahtumiin tulee kokonaisia perheitä eli lapset ja vanhemmat yhdessä. Lisäksi nuorten onkitapahtuma ja erillinen perhetapahtuma ovat varsin suosittuja”, Rajala kertoo. Veitsiluodon Kalamiehillä on kilpailujen järjestämiskokemusta myös kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Se on ollut mukana esimerkiksi vuoden 2007 perhokalastuksen MM-kisoissa, jolloin se vastasi järviosuuden järjestelyistä. ”Nyt meille on jo myönnetty SM-lohipilkki ensi vuodelle. Tosin nämä kilpailut siirtyivät koronatilanteen takia pidettäviksi vasta vuonna 2022”, Rajala lisää.

itsensä lisäksi sen rakennuksia ja laitureita”, Rajala mainitsee.

Kalapaikalle istutetaan kalaa keväällä, kesällä ja syksyllä. Pääosa kaloista on pyyntikokoista kirjolohta kalojen keskipainon ollessa 1300 grammaa ja kokonaismäärä noin 2000 kiloa. ”Lisäksi syksyllä pyydettäväksi laitetaan myös jonkin verran siikaa ja onhan kalapaikalla myös oma runsas luontainen kalakanta”, Rajala lisää.

Kalamiehet pyrkivät kaiken aikaa kehittämään aluetta entistä paremmaksi ja esimerkiksi tänä kesänä valmistuu kaksi uutta perhokalastuslaituria. Merkittävää on myös, että kalapaikalla on otettu huomioon liikuntaesteisetkin kalastuksen harrastajat. ”Alueella pääsee sekä liikkumaan pyörätuolilla että kalastamaan tähän tarkoitukseen tehdyltä laiturilta. Lisäksi vessois ta yksi on inva-wc”, Rajala selvittää.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

59

ROOPE-PALVELUPISTEET

KUNNOSTUS

PSS:n uusi karttapalvelu näyttää vesistöjä säästävät Roope-palvelupisteet

MÄTÄJOELLA Trumpettipuiston padosta tehdään koskipaikka

Pidä Saaristo Siistinä ry (PSS) on lanseerannut uuden mobiilikäyttöisen Roope-kartan, joka helpottaa kestävää vesillä liikkumista. Sen avulla selviää esimerkiksi, mistä löytyy PSS:n imutyhjennysasema tai jätepiste.

Roope-palvelut ovat Pidä Saaristo Siistinä ry:n vesilläliikkujille tarjoamia ja ylläpitämiä palveluita merialueilla ja Järvi-Suomessa. Palveluihin kuuluu muun muassa jätepisteitä, kuivakäymälöitä, veneiden käymäläjätteiden imutyhjennysasemia sekä astianpesupaikkoja.

Uudella kartalla voi etsiä kaikkia Roope-palveluita sekä ympäristöystävällisiä Roope-satamia. Kartan avulla voi myös suodattaa erilaisia hakutuloksia, kuten etsiä Roope-palvelupistettä, jossa on biojätteen keräys ja astianpesupaikka.

Roope-kartta on suunniteltu erityisesti mobiilikäyttöä varten, mutta sitä voi käyttää myös tietokoneen selaimella. Karttasivusto kannattaa tallentaa puhelimeen tai tablettiin pikakuvakkeena, jolloin palvelu toimii sovelluksen tavoin.

Kartalta löytyvät Roope-palvelut, joten käyttäjän on hyvä pitää mielessä, että monessa satamassa on Roope-palveluiden lisäksi muitakin palveluita, jotka eivät kartalla näy.

Roopekartta www.roopekartta.fi/map.

Taimenen ja muiden kalojen liikkuminen Mätäjoessa on helpottumassa, sillä Helsingin kaupunki kunnostaa Kannelmäessä Trumpettipuiston kohdalla sijaitsevan padon pieneksi luonnonmukaiseksi koskipaikaksi. Töiden on aikataulun mukaan määrä valmistua elokuun aikana.

Kunnostuksessa ovat mukana myös ympäristöjärjestö WWF Suomi sekä Virtavesien hoitoyhdistys ry. WWF:n virtavesiasiantuntija Manu Vihtonen iloitsee siitä, että patoalue korjataan ja siitä tulee luonnonmukainen koskialue kaikille virtavesilajeille. Nykyinen pato vuotaa reunoilta ja on korjauksen tarpeessa.

Länsi-Helsingissä ja Vantaalla virtaavassa Mätäjoessa sattui kalakuolemia pari vuotta sitten veden lämpiämisen vuoksi. Korjaustyö tuo helpotusta tähänkin ongelmaan. Luonnonmukainen koskialue hapettaa paremmin vettä ja tuo virtavesilajeille apua kuumina kesäkausina tai heikkohappisina ja ahtaina talvikuukausina.

Käytännössä muutostyö toteutetaan niin, että Trumpettipuiston kohdalla oleva pato madalletaan ja levennetään sekä muutetaan uuden, nykyisen padon alapuolelle toteutettavan ponttiseinämän avulla kahdeksi koskikynnykseksi. Lisäksi Mätäjoelle tehdään kutusoraikoita.

Helsingin kaupunki kunnostaa Mätäjoen uomaa myös Talissa, missä uoman eroosiovaurioita korjataan useassa kohdassa Helsingin Golfklubin alueella. Uoman eroosio on kuljettanut maa-ainesta koskialueiden kutusoraikoille vaikeuttaen taimenten kutumahdollisuuksia. Koskialueelle rakenne taan uusi pieni koskikynnys, joka helpottaa kalojen liikkumista alueella.

ROOPE-kartasta löytyvät Pidä Saaristo Siistinä ry:n Roope-palvelut, kuten imutyhjennysasemat ja jätepisteet. Kuvassa Tammisaaren imutyhjennysasema. Kuva: Erik Saanila/HL Marine.

KUNNOSTUS

METSÄHALLITUS alkaa kunnostaa kokonaisia valuma-alueita Kalavesien kunnostuksessa alkaa uusi aika, kun Metsähallitus ei enää kunnosta vain puroja, vaan kokonaisia valuma-alueita. Tavoitteena on luoda malli, jonka mukaan puron lisäksi saadaan kuntoon sitä ympäröivät metsät ja suot.

Valuma-alueprojektissa ennallistetaan pilottina kahdeksan pienvesistöä.

Itse puron lisäksi kunnostetaan koko valuma-alue. Käytännössä projektin asiantuntijat tukkivat tarvittaessa pienvesistöön laskevat metsäojat ja perustavat pintavalutuskenttiä ja riistakosteikkoja. Pienvesistöä ympäröivät suot ennallistetaan. ”Luomme valtion alueille mallin, jota voivat hyödyntää myös muut maanomistajat”, projektipäällikkö Sihveri Ervasti sanoo.

Metsähallituksessa tämä tarkoittaa kaikkien vastuualueiden yhteispeliä.

Operaatiota vetää Eräpalvelut, mutta apuna on myös muun muassa Metsätalous Oy:n ja Luontopalvelujen asiantuntemus.

Valuma-alueen kunnostuksesta hyötyvät kalalajit, joiden lisääntymisalueet tulevat kuntoon ja vaellusesteet poistuvat. Monen riistalajin, kuten metsäkanalintujen ja hanhien, soidinalueet ja pienpoikasalueet palautuvat ennalleen.

Valuma-alueprojektin tuloksena saadaan paitsi malli myös kahdeksan kunnostettua valuma-aluetta: kaksi Lappiin, kaksi Kainuuseen, kaksi Pohjois-Karjalaan ja kaksi Keski-Suomeen. Valuma-alueprojektia rahoittaa Metsähallituksen lisäksi maa- ja metsätalousministeriö riistatalouden ja kalas tonhoitomaksujen varoista.

60

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Historian

havinaa

Artikkeleita, uutisia ja tarinoita menneiltä ajoilta kerännyt PERTTI KANERVA.

SEURA LEHDEN numerossa 19 vuonna 1967 oli 24 sivun ”KALASEURA” kesän lomakalastajille. Sivuilla kerrottiin monipuolisesti erilaisista kalastustavoista vapakalastuksesta seisoviin pyydyksiin sekä annettiin vinkkejä kalankäsittelyyn. Kalan suolaus on aina kiinnostanut suomalaisia, ja esimerkiksi tällä palstalla lehdessä 5/2018 kerrottiin ikivanhasta vuoden 1827 menetelmästä. Ohessa nykyaikaan sopiva KALASEURAN kertoma lohen suolausta pa reilun 50 vuoden takaa.

Lohen ja siian suolaus

Kun lohi on saatu onnellisesti kuivalle maalle, avataan sen kurkku terävällä veitsellä ja annetaan veren vuotaa kokonaan pois. Jos kala on iso, sidotaan se pyrstöstä puun oksaan pää alaspäin riippumaan, jolloin kaikki veri pääsee vuotamaan. Perkauksessa ei saa käyttää vettä, vaan kala pyyhitään puhtaaksi paperipyyhkeillä. Sen jälkeen avataan vatsa, poistetaan suolet, pää, evät ja selkäranka. (Päistä, evistä ja selkärangasta saa mainion keiton tai lohilaatikon.) Kalapalat pyyhitään aivan puhtaiksi ja paloitellaan suolausta varten. Sopivat suolausastiat ovat lasi- muovi- tai puuastiat jotka eivät vuoda.

Suolaukseen käytetään meritai vuorisuolaa ja sokeria. 50 g suolaa ja 50 g sokeria 1 lohikiloa kohden. Sokerin käyttö on tietysti makuasia, sitä voi käyttää vähemmänkin mutta erittäin maukkaan saa jos käyttää juuri tätä suhdetta. Suola-sokeriseos laitetaan astian pohjalle, sen jälkeen ladotaan lohipalat nahka alaspäin, suola-sokeriseos ja lohipalat aina nahka alaspäin, kunnes astia on täynnä. Tämä tapa siitä syystä, että liha suolautuu tasaisesti nahkaan asti.

Jos lohipalat suolataan lihapuolet vastakkain, on luonnollista että suola ei niin nopeasti mene suomuisen nahkan läpi ja näin joukkoon voi muodostua limaa. Päällimmäiseksi asetetaan kansi tai jos astia on jäänyt vajaaksi, asetetaan pieni paino kalapalojen päälle. Seuraavana päivänä on astiaan jo muodostunut kirkas liemi joka peittaa kalapalat. On pidettävä huoli siitä, että palat ovat koko ajan liemen peitossa, liian kovaa painoa ei ole kuitenkaan syytä käyttää.

Lohipaloja ei koskaan saa ottaa suolaliemestä paljain käsin eikä myöskään käyttää metallisia esineitä. Muovi tai puuesineet ovat sopivia. Älä myöskään koskaan laita leikattua palasta takaisin suolaliemeen samaan astiaan. Näin menetellen säilyy suolaliemi kirkkaana eikä pilaantumisen vaaraa ole. Säilytä suolatut lohiastiat viileässä paikassa.

Siian suolaus

Siian perkauksessa ei myöskään ole syytä käyttää vettä, vaan menetellään aivan samoin kuin lohen perkauksessakin. Veri poistetaan, kala suomustetaan, suolet, pää ja selkäranka poistetaan, kala pyyhitään puhtaaksi sekä suolataan aivan saman menetelmän mukaan kuin lohi.

Pikasuolaus

Lohesta tai siiasta leikataan ohuita siivuja jotka suolataan sokeri-suolaseoksella, tilliä runsaasti siivuille, asetetaan pieni paino päälle. Sillä aikaa kun perunat kiehuvat retkikattilassa ehtii kala suolautua sopivasti ja on herkullista nautittavaa kypsien perunoiden kanssa.

Kuva: Jaana Vetikko

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

61

KALAPAIKKA

TEKSTI JA KUVAT MATTI KULJU

ONGINTA on jännittävää ja rentouttavaa puuhaa, ja luontokokemus vahvistuu siinä samalla.

Kansalliskala ahven on HOIKANLAMMEN YKKÖSJUTTU Kajaanin lähikalastuspaikkaa kehitetään erityisesti nuorille ja perheille

A

uringon säteet lämmittävät aina välillä pilvien lomasta. Keli on hieno, sillä kesäkuun alku on ollut poikkeuksellisen lämmin. Istun perinteisellä mato-ongella Hoikanlammella nuorten kalastusleiriläisten kanssa, sillä on viimeisen leiripäivän onkikilpailujen aika. Vilkaisen kohoa ja huomaan sen liikkuvan vasten aaltoja. Annan kalan nielaista syötin kunnolla ja teen varovaisen vastaiskun.

Kala ottaa kiinni, mutta ei suostu tulemaan heti näkyville, vaan jumpuilee muka-

62

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

vasti siiman päässä. Nostan kalan ylös ja ilokseni huomaan ahvenen olevan melko karkeaa kokoa, useampi sata grammaa eväkästä. Arvaan, että kohta ei tarvitse kalastaa yksin, sillä pian vierelleni ilmaantuu useampi leiriläinen koettamaan taitojaan. Hoikanlampi tarjoilee nyt parastaan.

HELPOSTI KALAAN Kajaanissa sijaitseva Hoikanlampi on esimerkki helposti saavutettavissa olevasta kalastuspaikasta. Aluetta on viime vuosina alettu sys-

temaattisesti kehittää lähikalastuskohteeksi yhdessä Kainuun Vapaa-ajankalastajien, Metsähallituksen ja Kainuun Kalatalouskeskuksen kanssa.

Yhteistyö eri toimijoiden kesken on ollut luontevaa, sillä kaikilla on ollut sama päämäärä: tarjota helposti saavutettava ja saalisvarma kalastuskohde nuorille ja erityisesti perheille.

Hoikanlampi on aina ollut olemassa, mutta rakenteiden uusimisella, raivaustöillä ja opasteiden lisäämisellä on paikasta pyritty tekemään yhä houkuttelevampi kalastuskohde.

Lammen omaa monipuolista kalakantaa on myös täydennetty täsmäistutuksin, jotta mahdollisimman moni kalastaja saisi siiman päähän komeita kaloja. Istutetut kalat ovat olleet järeämmän kokoluokan ahvenia, joita on myös saatu saaliiksi hyvin.

Hoikanlammella kalastaminen perustuu yleiskalastusoikeuksiin ja on sallittua ympäri vuoden. Pyydyskalastus ei kuitenkaan ole sallittua, sillä lampi halutaan pitää pelkästään vapakalastuskohteena.

Lammelle voi lähteä monella eri kulkuneuvolla, sillä esimerkiksi pyörällä kaupungista ennättää muutamassa minuutissa pelipaikoille. Hoikanlammen ympäri kiertää helppokulkuinen polku, jota kautta kalapaikoille pääsee vaivattomasti.

PINTA-ALAAN NÄHDEN PALJON KALASTETTAVAA Vajaan viiden hehtaarin kokoinen Hoikanlampi tarjoaa kokoonsa nähden paljon kalastettavaa, ja syvyyttäkin sen keskeltä löytyy yli viisi metriä. Lammen länsirannalla sijaitseva taukopaikka on hyvä kohde myös retkeilyyn.

Usein lammella näkeekin kalastavia perheitä, joilla on mukanaan myös hyvät eväät.

Mikäpä sen parempi valinta kesäpäivänä kuin lähteä mato-ongelle hyvien retkieväiden kera, viettää kiireetöntä laatuaikaa ja nauttia yhdessäolosta perheen kanssa.

Hoikanlammen kehitystyöllä lähikalastuskohteeksi halutaan turvata erityisesti lasten ja nuorten mahdollisuus päästä kokeilemaan kalastuksen riemuja. Kohde on myös oiva keino herättää kiinnostusta ihmisissä eettiseen kalastukseen, luonnonkalan arvostukseen ja esimerkiksi ruokakalan käsittelyyn.

Saalis Kansalliskala ykkösjuttu Ahven on Hoikanlammen ehdoton ykkössaalis. Kansalliskalamme on paitsi herkullinen ruokakala myös hieno taistelija siiman päässä. Se lisääntyy Hoikanlammessa luonnollisesti myös omin keinoin ja ahvenkanta onkin vahva.

Ahven on siitäkin hieno kala, että sitä voi kalastaa niin monella eri tyylillä. Hoikanlammella suosituin kalastusmuoto on ehdottomasti onkiminen, mutta heittokalasta-

malla saadaan myös saalista. Myös särkikalat ovat Hoikanlammella saaliina yleisiä ja saattaapa haukikin joskus tarttua koukkuun kiinni.

Suuria siikoja lammessa uiskentelee myös, siitä todisteena viime talven pilkkikilpailuissa pilkitty legendaarinen ”kahen kilon siika”. Talvella Hoikanlampi onkin helposti kalastettavissa pilkkien.

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

63

Tapahtumat Tapahtumia nuorille ja perheille Hoikanlammella tullaan kesällä 2020 järjestämään Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön 20-vuotisjuhlavuoden Suomi Onkii -tapahtuma lauantaina 29.8. klo 10-14.

Tapahtuman tarkoituksena on tutustuttaa perheitä kalastusharrastukseen, joka tuo iloa, elämyksiä ja hyvinvointia ympäri vuoden.

Erityisesti tapahtumassa tarjotaan kaikille mahdollisuus kokeilla kalastusta lähikalastuskohteessa. Päivä on kaikille ilmainen ja onkimisen lisäksi sen aikana voi tutustua ahvenen jigikalastukseen sekä kokeilla esimerkiksi taitojaan tarkkuusheittokilpailussa. Päivän komeimmat kalat palkitaan leikkimielisessä kilpailussa kalastusaiheisin tuotepalkinnoin.

Hoikanlampi on ollut myös mukana valtakunnallisessa Vapapäivässä vuonna 2019 ensimmäistä kertaa historiassa puhtaasti luonnonkalakohteena.

Silläkin tempauksella haluttiin herätellä ihmisiä huomaamaan, kuinka kotimaiset järvi- ja lampikalat ovat myös kalastuksellisesti parhaita saaliita.

Puhdas lähiruoka, virkistäytyminen luonnossa ja mielen puhdistautuminen kiireettömässä ympäristössä ovat arvoja, joita moni kalastukselta tavoittelee.

Luontosuhteen vahvistaminen kantaa elämässä pitkälle ja lyhyetkin hetket esimerkiksi kalavesien äärellä osaltaan auttavat jaksamaan arjen keskellä.

 LAMMEN rannalla oleva taukokatos palvelee niin retkeilijöitä kuin tapahtumien järjestäjiäkin.

 LAMMEN opastusta ja rakenteita on uusittu, jotta ne palvelisivat kalastajia ja muita käyttäjiä mahdollisimman hyvin. Kuva: Pasi Korhonen.

64

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Vinkit Ahventa bombetella ja perholla Bombette-heittopainot ovat erittäin helppokäyttöisiä kalastusvälineitä. Varsinkin kun halutaan ulottua heittokalastusvälinein hieman pidemmälle ja syvemmälle, on bombeteilla kalastaminen tehokasta. Niillä kalastamiseen tarvitset vain virvelin, joka soveltuu kevyehköön heittämiseen.

Pujota bombette siimaan ja solmi leikari siimaan stoppariksi. Voit halutessasi käyttää leikarin ja bombeten välissä myös silikonikuulaa, joka pehmentää bombeten iskuja leikariin. Se voi olla tarpeen, sillä bombetet pääsevät liukumaan heittosiimassa vapaasti.

Sido sitten leikariin kiinni sopivan mittainen tapsi (noin 1-2 metriä), jonka päähän ottiperho solmitaan. Esimerkiksi kalajäljitelmäperhot ovat ottavia isommalle ahvenelle ja erityisesti booby-perhoilla olen itse saanut monta komeaa ahventa.

Bombettteja on saatavilla monen kokoisia, ja mitä pidemmälle

Kipinän saaminen kalastukseen voi parhaimmillaan johtaa elämän mittaiseen matkaan hienon harrastuksen parissa. Kotimaisen kalankäytön lisääminen ja vieläpä itse pyydettynä on asia, jota Hoikanlammen kehityksellä myös tavoitellaan.

KAKSI UUTTA KALASTUSLAITURIA KALASTAJIEN ILOKSI Onkijoiden ja muidenkin kalastajien iloksi lammelle on rakennettu talven 2020 aikana kaksi uutta kalastuslaituria, jotta kalastaminen olisi helppoa ja vaivatonta. Oman hot spotin löytämiseen riittää kuitenkin lammella muitakin vaihtoehtoja, sillä houkuttelevan näköistä rantaa riittää kalastettavaksi.

Lampeen kaatuneet puut tarjoavat kaloille suojapaikkoja ja lumpeikkojen reunat ovat kohtia, joissa saaliskalat hyvin usein lymyävät. Lämpimimmillä keleillä voivat kalat oleskella hieman syvemmällä, jolloin heittokalastusvälineet toimivat monesti paremmin kuin onki. Kokeilemalla ja ennak-

halutaan heittää, sen painavampaa bombettea voi käyttää. Saatavilla on kelluvia, hitaasti uppoavia ja nopeasti uppoavia versioita.

Yleisin käyttämäni malli on 15-20-grammainen hitaasti uppoava bombette, jolla heittää ohuella siimalla todella pitkiä heittoja.

Heittosiimana suosin 0,25-millistä monofiilia ja tapsisiima saa olla pykälää hennompi vahvuudeltaan.

Uittotekniikkana toimii seuraava: Heitä bombette/perho pitkälle ja anna niiden painua pohjaan. Aloita kelaus, mutta pidä aina muutaman kammen pyöräytyksen jälkeen tauko, jolloin bombette pääsee takaisin pohjaan. Koska booby-perho kelluu niin se ei pääse pohjaan, vaan leijailee houkuttelevasti kalojen aisteja kutkuttaen.

Tärppi tulee monesti siinä vaiheessa, kun bombette on saavuttanut pohjan ja perho lähtee hitaasti nousemaan ylöspäin. Kun tunnet tärpin, niin vapa pystyyn ja nautiskelemaan!

koluulottomalla asenteella ottipaikat yleensä löytyvät.

Hoikanlammen kaloillekin on syytä tarjota joskus erikoisempia makupaloja, kuten esimerkiksi bombette-heittopainolla tarjoiltua perhoa. Sillä virityksellä on haksahtanut monta komeaa raitapaitaa.

VASTUULLISUUS YKSI TEEMOISTA Ahventa voi ottaa saaliiksi hyvällä omallatunnolla, sillä se on yksi niistä kalalajeistamme, joka on elinvoimainen ja runsaslukuinen. Myös Hoikanlammella ahven kestää kalastusta hyvin. Aina on kuitenkin pidettävä mielessä vastuullisuus, ja ottaa saalista juuri sen verran kuin kulloinkin tarvitsee jo senkin takia, että kala on parasta mahdollisimman tuoreena.

Hoikanlammen yksi opettavista teemoista onkin juuri vastuullisuus, ja kohteessa suositellaan kaikkia yli 35-senttisiä ahvenia vapautettavaksi. Varsinaisia saaliskiintiöitä ei Hoikanlammella ole. Saaliista voi niin ha-

lutessaan antaa myös saalispalautetta palvelussa tuikki.fi, mikä on tärkeää, kun lammen kalaston tilaa arvioidaan.

SUOSITTU VIRKISTÄYTYMISPAIKKA Hoikanlammella voi harrastaa muutakin kuin kalastusta, ja esimerkiksi lämpiminä kesäpäivinä se on uimareiden suosiossa. Varsinaista ylläpidettyä uimarantaa ei kuitenkaan ole, vaan uimassa käydään omatoimisesti lammen itärannalla.

Hoikanlammen sopivuutta koko perheen retkeilykohteeksi lisää myös se, että uimarannan kohdilta löytyy lapsille oma leikkipaikka. Toisaalla on kuntoiluvälineitä, joten lammelta löytyy monenlaista tekemistä koko perheelle. Ajoittaisesta vilskeestä huolimatta oma paikka löytyy kuitenkin kaikille.

Lisäksi lammen ympäri kiertävä polku on myös lenkkeilijöiden ja kuntoilijoiden suosiossa. Kaikista alueen aktiviteeteista huolimatta lammella voi silti välillä unohtaa ole vansa lähellä kaupungin keskustaa.

LUONTO on tavoitettavissa niissä kuuluisissa kaukaisissa kalapaikossa, mutta yhtäältä myös lähikalastuskohteissa.

Tervetuloa Hoikanlammelle nauttimaan ja virkistäytymään!

LISÄTIETOJA Hoikanlammesta: https://www.eraluvat.fi/erareppu/erakasvatus/hoikanlammen-lahikalastuskohde.html KATSO VIDEO, kuinka ahvenia pulahtaa Hoikanlampeen: https://www.youtube.com/watch?v=1Y2dUOsmXO0 LISÄTIETOJA ahvenen kalastuksesta: https://www.vapaa-ajankalastajalehti.fi/kalastus/ahvenenkalastajan-vuosi/ Mikäli mielit kalaan oman kaupunkisi lähikalastuspaikalle, niin kohteet voit näppärästi tarkistaa osoitteesta: https://www.vapaa-ajankalastaja.fi/kalastuspaikat/ VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

65

OIKAISU

Tulevia SM-kilpailuja SM-perho joukkuekilpailu 22.-23.8, Kinnula. Kilpailuvesinä Iso-Koirajärvi (vene), Heikinlampi (ranta) ja Kaunislampi (kelluntarengas). Kalastustapoina ovat perhokalastus veneestä, kelluntarenkaasta ja rannasta. Kilpailuun voivat osallistua jäsenseurat kolmihenkisin joukkuein. Mukaan mahtuu 18 joukkuetta. Osallistumismaksu on 160 €/joukkue.

Ilmoittautumiset suoraan järjestäjälle. Järjestäjä Pohjanmaan Kilpaperhokalastajat ry.

Lisätiedot: Mika Yli-Soini, p. 045 131 6175, pohjanmaankilpaperhokalastajat@gmail.com.

SM-kilpaonki 22.-23.8. Siikalatvan (Pulkkilan) Uljuan altaalla, Vornassa.

Kilpailupaikan osoite: Arkkusaarentie 1, 92600 Siikalatva. Ilmoittautuminen 14.8. mennessä osoitteeseen jp.syvarinen@gmail.com.

Perhokalastuksen nuorten SM 12.9., Julkujärvi/Ylöjärvi. Järjestäjä: Pirkanmaan Perhokalastajat ry. Kilpailukalat: Kirjolohi ja siika 18 cm alamitalla. Tavoiteltavin saaliskala on kirjolohi. Kilpailun yhteyshenkilö/tiedustelut: Rami Tuominen, rami.tre@netti. fi, p. 040 779 9421.

SM-laituripilkki 13.9. klo 9.30-14.30, Hylkeenpyytäjäntie, Suomenojan venelaitureilla Espoossa. Ilmoittautuminen ennakkoon piiri-/seurakohtaisesti vapavarkaus.net löydettävällä lomakkeella. Ilmoittautumiset maanantaihin 1.9. mennessä Antti Tuomainen, p. 040 835 2928 tai ajtuomainen@gmail.com. Jälki-ilmoittautuminen ei ole mahdollista.

TEAM Sensas Karppilammen uusi isäntä Vapaa-ajan Kalastaja -lehden viime numerossa olleessa Jari Tuiskusen jutussa kalabongauksesta (Kalabongarille pienikin on suurta) kerrottiin sivulla 13, että sampia viljellään myös Suomessa joissain kalankasvatuslaitoksissa, joista niitä istutetaan esimerkiksi Myllykosken Karppilampeen, jossa myös karpit ja muut isot särkikalat hyvin viihtyvät. Tilanne on siellä kuitenkin sikäli muuttunut, ettei paikkaa enää hoida toimintansa lopettanut Jokamieskalastajat ry, vaan tietoja lammella kalastamisesta saa Team Sensakselta (www.teamsensas.fi), joka myös vastaa paikan istutuksista ja lupamyynnistä.

Toimitus pahoittelee virhettä.

Epävirallinen MM-tuulastus 18.9. (Huom! Muuttunut ajankohta) Hankasalmen Iso-Virmaksella. Kilpailukeskus: hotelli Revontuli, Hankasalmi (osoite: Revontulentie 1, 41500 Hankasalmi). Osallistumismaksut: 40 €/venekunta. Ilmoittautuminen 15.9. mennessä Jari Vartiaiselle, hankasalmenkalamiehet@gmail.com. Lisätiedot: Petri Aula, p. 040 511 9596.

SM-tuulastus 19.9. (Huom! Muuttunut ajankohta) Hankasalmen Iso-Virmaksella. Kilpailukeskus: hotelli Revontuli, Hankasalmi (osoite: Revontulentie 1, 41500 Hankasalmi). Osallistumismaksut: 40 €/venekunta. Joukkuekilpailu 20 €/joukkue.

Ilmoittautuminen 15.9. mennessä Jari Vartiaiselle, hankasalmenkalamiehet@gmail.com.

Lisätiedot: Petri Aula, p. 040 511 9596.

SM-perho kelluntarengas 20.9.Vekaranjärven Ahvenlampi. Kalastusmuotona on perhokalastus kelluntarenkaasta. Kelluntarenkaan liikuttamiseen saa käyttää ainoastaan räpylöitä (ei airoja). Mukaan mahtuu 36 kilpailijaa. Osallistumismaksu 70 €/kilpailija. Kilpailuun ilmoittaudutaan ensisijaisesti SM-perhokarsintojen syksyn 2020 sähköisessä hakujärjestelmässä (ohjeet löydät kutsusta SM-perhokalastus 2021). Sähköisen haun jälkeen (päättyy 10.7.2020) kilpailuun voi ilmoittautua suoraan järjestäjälle. Järjestäjä Kouvolan Varuskunnan Metsästäjät ry. Lisätiedot: Petri Manelius, p. 040 736 2008, petri.manelius@gmail.com.

Kiinnostaako tieto?

Tilaa SVK:n uutiskirje Suomen Vapaa-ajankalastajien sähköinen uutiskirje tuo sähköpostiisi tuoreimmat järjestökuulumiset, kausittaiset tuoteuutuudet, kiinnostavimmat tarjoukset ja muuta ajankohtaista vapaa-ajankalastuksen saralta.

Kuule ensimmäisten joukossa missä mennään ja liity postituslistalle veloituksetta osoitteessa vapaa-ajankalastaja.fi.

Missä SVK menee? l 15.8. Street fishing Oulu, Janne Antila l 16.8. Street fishing Raahe, Janne Antila l 19.8. Street fishing Tampere, Janne Antila l 25.8. Street fishing Kajaani, Janne Antila l 27.8. Street fishing Varkaus, Janne Antila l 27.8. SVK mukana Itämeripäivässä ”Ongimme hyvää ihmiselle ja Itämerelle”, Janne Antila l 29.-30.8. Suomi onkii -tapahtumat eri piireissä, Johanna Antila Päätapahtuma Lappeenranta 30.8., Pekka Turunen, puh. 0400 633 263 l 8.9. Street fishing Jyväskylä, Janne Antila l 12.9. Street fishing Uusikaupunki, Janne Antila l 12.9. SVK:n kevätneuvottelupäivä ja -kokous, Hotelli Arthur, Helsinki, Jaana Vetikko l 25.-27.9. Mökki & Meri -messut, Turku, Janne Antila l 26.9. Suomi silakkalitkaa -päätapahtuma, Johanna Antila, Raippaluoto, Veli-Matti Mäenpää, puh. 040 559 9463 Tapahtumiin saattaa tulla muutoksia pandemiatilanteesta riippuen.

Yhteyshenkilöiden tiedot löytyvät järjestön infolaatikosta sivulta 4.

66

4 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA

Tutusu lehtemme nettisivuihin osoitteessa:

www.vapaa-ajankalastajalehti.fi

5/2020 ilmestyy 9.10.

Syksyinen vetouistelu

Kalavene talviteloille

Tuntemattomalle kalapaikalle

Kalapaikkana Ruovesi

Kuva: Janne Tarkiainen.

LEHDET 2020 1 24.1.

2 27.3.

3 29.5.

4 14.8.

5 9.10.

6 4.12.

9.10. ILMESTYVÄÄN LEHTEEN toimituksellinen aineisto ja järjestöilmoitukset 18.8. MENNESSÄ toimitukseen: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI: Saarsalo Oy, Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala Timo Lepistö puh. 044 534 9878, timo.lepisto@saarsalo.fi

KALASTONHOITOMAKSU 2020 l 45 €/vuosi l 15 €/viikko l 6 €/päivä Kalastonhoitomaksurekisteriä varten tulee ilmoittaa nimi, osoite, syntymäaika ja yhteystiedot. Tositteen saa maksutavasta riippumatta paperisena tai sähköisenä, ja kumpikin kelpaa tarkastustilanteessa.

MAKSAMINEN 1. VERKKOKAUPPA ERÄLUVAT.FI Verkkokaupassa kalastonhoitomaksun voi maksaa kirjautuneena tai kirjautumattomana ympäri vuorokauden.

2. PUHELINPALVELU 020 69 2424 Puhelinpalveluun voi soittaa arkisin kello 9-16. Soittaminen on maksutonta ja kalastonhoitomaksua varten saa laskulomakkeen.

3. PALVELUTISKIT Kalastonhoitomaksun voi maksaa eräissä Metsähallituksen luontokeskuksissa sekä kaikilla R-kioskeilla.

KALASTUSLUVISTA LISÄÄ TIETOA: l vapaa-ajankalastaja.fi l eraluvat.fi l kalat.fi KALASTUSRAJOITUKSISTA TIETOA: l kalastusrajoitus.fi

VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2020

67

PAL. VKO.

2020 – 41

6 414886 500440

6 50044 – 20 04

20004