Vapaa-ajan Kalastaja 5/2019 (myyntilehti) by Suomen Vapaa-ajankalastajat

kalastaja VAPAA-AJAN

5 2019

OTTIPERHOT KUUSAMON taimenjoille

Tuulastajan syksy Kalapaikkana

RAIPPALUOTO KAIKULUOTAIN hauenkalastajan työkaluna

Kohouistelemalla

SUURHAUKEA

9 €

Aikakauslehtien liiton jäsen

kalastaja VAPAA-AJAN

SISÄLTÖ 5 Pääkirjoitus 7

Pärskeitä

Suurhaukea kohouistelemalla

PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. 050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi

hauenkalastajan työkaluna

TOIMITTAJA Ismo Malin, puh. 050 577 4656, ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

21 Kalaherkkuja: Hauki kestää hyvin vahvoja mausteita

26 Tutkittua

Saarsalo Oy Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala, Timo Lepistö, puh. 044 534 9878, timo.lepisto@saarsalo.fi

32 Uutuuksia

Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta.

34 Lääkärin määräyksestä:

Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen.

Ottiperhoja Kuusamon taimenjoille

TILAUKSET Vapaa-ajan Kalastaja Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 577 4656, vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi Vuosikertatilaus 45 € kotimaassa, Pohjoismaat 51 €, muut maat 58 €.

36 Vavan varressa: Anne-Maarit Sepling ja Jyri Kuusisalo 40 Perhonurkka: Syyskirjolohen lampikalastus

50 Nuorten tärpit

Lappeenrannan Urheilukalastajat

KIRJAPAINO PunaMusta Oy, Joensuu

60 Historian havinaa

ISSN 1795-5033

61 SM-kilpaonki

65 Kilpailutuloksia

OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu P. Saha, Hirvenportaantie 12, 38210 Sastamala

54 Seurat esittelyssä:

62 SM-onki

KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki ILMOITUSMYYNTI

28 Tuulastajan syksy

42 Testireissussa Thaimaassa

TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 525 7806 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto, Markku Nieminen ja Vesa Vaarama.

14 Kaikuluotain

22 Kalapaikkana Raippaluoto

Jakelu noin 37 000 kpl Ilmestyy 6 numeroa vuodessa

Tykkää meistä Facebookissa.

Kannen kuva: Teemu Koski.

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 3

SUOMEN VAPAA-AJANKALASTAJIEN KESKUSJÄRJESTÖ SVK on maamme suurin vapaa-ajankalastajien järjestö, joka edistää vapaa-ajankalastajien kalastusmahdollisuuksia sekä neuvoo järjestäytyneitä ja järjestäytymättömiä vapaa-ajankalastajia kestävän käytön mukaisessa kalastuksessa. Järjestön 13 vapaa-ajankalastajapiirin 506 seurassa toimii yhteensä noin 38 000 kalastuksen harrastajaa.

SVK:n

LIITY

SVK:n jäsenennä Saat Suomen parhaan

KALASTUSLEHDEN ja paljon muita rahanarvoisia jäsenetuja!

jäseneksi VAIN

40,-

Kuva: Marcus Wikström

VUOSI

Liittymislahjana l erikoisvärinen JESSE-VAAPPU l JÄSENLEHTI VAPAA-AJAN KALASTAJA (6 nroa vuodessa) l pääsy vain jäsenille olevalle EXTRANET-sivustolle, josta löydät Vapaa-ajan Kalastaja -lehdet, suurkalataulukot sekä paljon muuta l VIKING LINELTÄ ALENNUKSET ryhmä- ja vapaa-ajanmatkoista

Tutustu: www.vapaa-ajankalastaja.fi/henkilojasenyys

l PALJON MUITA ETUJA mm. kalastustarvikeliikkeistä sekä kalastusmatkailuun liittyen.

LIITYN SVK:n jäseneksi Nimi Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry maksaa postimaksun

Osoite

Puhelin

Syntymäaika

00003 VASTAUSLÄHETYS

Sähköposti Haluan kohdentaa jäsenmaksustani 10 € (voit valita korkeintaan kaksi): Lisätietoa: www.vapaa-ajankalastaja.fi/henkilojasenyys

Nuorisotoiminta

Tunnus 5001884

Haukitehtaat

Vastuullinen kalastus

Hyväksyn, että tietoni saa tallentaa vain jäsentietojen käsittelemiseksi. Haluan, että SVK voi lähettää minulle markkinointi- ja myyntiviestejä.

✁

Palauta kuponki täytettynä, postimaksu on maksettu puolestasi.

PÄÄKIRJOITUS

LOKAKUU2019

Kalojen paluu Syksyn saavuttua on aika kääntää katseet tulevaan. Kalojen ja vapaa-ajankalastuksen osalta tuleva näyttääkin valoisammalta kuin vuosiin, ainakin jos hallitusohjelman kirjauksiin on luottaminen. Kalastuksesta haetaan nykyään yhä enenevässä määrin elämyksiä ja hyvinvointia. Vapaa-ajankalastus on merkittävässä osassa aktivoimassa ihmisiä liikkumaan luonnossa ja edistämään jaksamista. Laajamittaisesta vesirakentamisesta johtuen entisistä vaelluskalakannoistamme on kuitenkin enää rippeet jäljellä. Niiden palauttaminen toisi merkittävän piristysruiskeen myös kalastusmatkailulle. Hallitusohjelmassa tämä on otettu hienosti huomioon. Se lupaa muun muassa satsata kalavesien hyvään hoitoon turvaamalla vesistöjen kunnostushankkeiden rahoituk-

sen, jatkaa luontaisen kierron palauttamista rakennettuihin vesistöihin kansallisen kalatiestrategian pohjalta, purkaa vaellusesteitä, kunnostaa kalojen lisääntymisalueita ja toteuttaa ohitusratkaisuja sekä päivittää vesilain ulottamaan kalatalousvelvoitteet niin sanottuihin nollavelvoitelaitoksiin. Niin ikään hallitusohjelma lupaa turvata kestävän vapaa-ajankalastuksen ja jokamiehenoikeudet, toimeenpanna vapaa-ajankalastuksen kehittämisstrategiaa sekä edistää kalastusmatkailun kehittymistä ja monipuolisesti kotimaisten kalalajien hyödyntämistä. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa järjesti lokakuun alussa eduskunnan kalapäivän, jossa halusimme kiittää hallitusta hienosta hallitusohjelmasta sekä muistuttaa kansanedustajia konkreettisista toimenpiteistä hallitusohjelman lupausten toteuttamiseksi. Etteivät ne jää vain korulauseiksi paperille. Mahdollistetaan yhdessä kalojen paluu sekä vapaa-ajankalastuksen pysyminen suosittuna ja terveellisenä luontoharrastuksena. JAANA VETIKKO Hallitusohjelma sai SVK:laisille hymyn huulille. Kuva: Jaana Vetikko.

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 5

Näitä p voit h erhoja eittää VIRVE LILLÄ

HEITTOPERHOT

EUMERIN laadukkaat Tätä väriä ei hauki ole nähnyt missään!

SPINTUBE PIKE SVK

JK-UISTIMET 14 g

12,-

l Haukiperho SVK:n väreissä l Paino 23 g

Tä värity llä k tilillää sellä on n suurh useita aukia !

kpl 20 g

SPINTUBE PIKE

12,-

ARCTIC LARGE l Toimii erityisen hyvin ahvenelle, taimenelle ja kirjolohelle l Kahdessa koossa: 6 g ja 8 g

12,-

l Toimii erityisen hyvin tummissa humuksen värjäämissä vesissä l Paino 23 g

kpl JK-UISTIN on legendaari-

6,-

nen kevennetty lusikkauistin. Kolme eri väriä: JT, JR ja PN.

Laadukkaat välineet KALANKÄSITTELYYN

24,22,32,-

FILEOINTIVEITSI joustavalla suoralla 20 cm terällä:

KALAPIIKKI n fileointiin n siivutukseen n paloitteluun

7,-

FILEOINTIVEITSI joustavalla suoralla 16 cm terällä:

TEROITUSPUIKKO laadukas Viktorinox-teroituspuikko:

OLE NOPE A! Myynniss ä 200 kpl:n rajoitettu erä.

RICU

Perkaa ja suomusta turvallisesti!

Vuosiviehe 2019 MAINIO HAUKIVIEHE Grosarin Laxman erikoisvärillä, 12,jota voit tilata ainoastaan meiltä.

TILAUKSET: Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö S-POSTI jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi PUH. 050 597 4933 NETISTÄ www.vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa. Hintoihin lisätään toimituskulut.

28,-

PÄRSKEITÄ Tiedon puute – ontuva, joskin yleinen tekosyy

apaa-ajankalastus on antoisa harrastus, jossa alkuun pääsee helpolla ja pienillä kustannuksilla. Onkiminen ja pilkkiminen kuuluvat jokamiehenoikeuksiin ja niitä voi harjoittaa useimmilla vesialueilla ilman erillisiä maksuja. Onkiminen on myös suhteellisen saalisvarma pyyntitapa. Erityiskohteille, joihin kuuluvat esimerkiksi monet kaupallisin perustein toimivat istutuskohteet ja lähes kaikki virtavedet, tarvitaan yleensä erillislupia. Joissain kohteissa kalastus on jopa kokonaan kielletty. Onginta ja pilkintä on usein näissä erikoiskohteissa kielletty, sillä jokamiehenoikeus ei ulotu sinne, mistä kaupallinen toimija yrittää haalia leipää ruokapöytään tai missä uhanalaisiksi käyneet kalalajimme taistelevat olemassaolostaan. Hyvä niin. Veden vilja ei ole rajaton resurssi, ja säätely on monin paikoin enemmän kuin tarpeen. l l l Olisi myös hyvä, että kalalle mielivät ottaisivat etukäteen selvää mahdollisista rajoituksista, säännöistä ja asetuksista. Sääntöjä ja samalla lakia rikkovia kalastuksenharrastajia löytyy sieltä täältä. Usein syynä on tietämättömyys tai ”tietämättömyys”. Voidaan puhua myös välinpitämättömyydestä. Tietoa olisi saatavilla yleensä muutamalla hiiren klikkauksella, mutta oma lupa, paras lupa -ajattelu ajaa usein viitseliäisyyden edelle. Moni tuntuu ajattelevan, ettei tuon ja tuon asetuksen tai säännön noudattamatta jättäminen niin kovin vakavaa ole. Kysehän on vain kaloista, eivät ne kalastamalla lopu. Mitä harmia kenellekään voi olla siitä, että pikkuisen uitan mato-onkea taimenvirrassa tai jätän tämän kerran kalastuslupani maksamatta? Niin harvoin kalastan, ettei toiminnastani takuulla kerry kalakannoille haittaa. Entä alamitat? Joku muu sen rääpäleen olisi kalastanut kuitenkin pois. Sitä paitsi kala haavoittui koukuista niin, ettei elämän jatkumiselle ollut edellytyksiä. Hulluutta olisi heittää sellainen takaisin. Puhutaan ns. tietoisesta tietämättömyydestä. Ei ole viitsitty tai haluttu ottaa selvää. Räikeimmissä rikko-

muksissa (esim. salaverkotus) kyse on tietenkin silkasta ahneudesta. Rikkuri tietää kyllä rikkovansa lakia, mutta ei välitä. l l l Viattomampiakin rikkeitä löytyy, ja joskus kysymys on ihan oikeasti tietämättömyydestä. Kerran Hartolan Tainionvirralla mato-onkea uittanut iäkkäämpi rouva ei millään ollut uskoa onginnan olevan kyseisessä virranosassa kiellettyä. Jokamiehenoikeuksista puhuttiin, joten kalastuslupaa ei ollut. Onkiminen kuitenkin loppui ja poistuin paikalta niuhottavana kyylänä. Monelle tulee uistellessa yllätyksenä, että pelkkä kalastonhoitomaksu ei anna lupaa asettaa targakaarellista vapoja vetoon. Rasvaevällisten lohien ja taimenten rauhoitus niin ikään tulee monelle puun takaa. Onneksi kaikkiin lakeihin ei suhtauduta samanlaisella välinpitämättömyydellä. Eihän törkeästä ylinopeudesta käryttyäänkään selviä sakoitta vetoamalla tietämättömyyteen. l l l Enkä minä ole pekkaa parempi. Takavuosina Simojoella ihmeteltiin velipojan kanssa, kuinka alueen parhaimpina ottipaikkoina pidetty alue oli kalastajista tyhjillään. Olimme asiasta iloisia ja kalastelimme omassa rauhassamme – aina siihen asti, kunnes joku paikallinen ilmestyi huomauttamaan viikkorauhoituksesta. Kalastuksemme loppui tietysti siihen paikkaan. Tieto rauhoituksesta olisi kyllä ollut helposti saatavilla. Emme vain hoksanneet sitä, koska luvanmyyntipisteessä oli myyty luvat koko viikolle. Rannasta poistuessamme näimme kyltin, jossa viikkorauhoituksesta kerrottiin isoin kirjaimin. Lupalappujamme tutkaillessamme huomasimme, että asia oli kirjattu myös sinne selväsanaisesti. Tietämättömyyteen vetoaminen alkoi tuntua jokseenkin typerältä. Tieto ei aina lisää tuskaa. Puhdas omatunto ja mielenrauha ovat mitä oivallisimmat seuralaiset kalareissulle kuin kalareissulle. ILKKA HEIKKINEN

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 7

UISTELU

◗TEKSTI JA KUVAT: JUHA OJAHARJU

Kohouistelemalla on hyvä mahdollisuus tavoittaa suuria haukia.

Suurhaukea KOHOUISTELEMALLA – täkyonkimisen ja vetouistelun tehokas yhdistelmä Mitä saadaan, kun yhdistetään täkyonginta ja vetouistelu? Kyllä! Tuloksena on kohouistelu. Se on tehokas keino löytää ja saada suuria haukia.

8 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

ohouistelu tarkoittaa täkyongintaa liikkuvasta veneestä. Lajista käytetään usein myös sen länsinaapurista lainattua nimeä flötestrolling. Ruotsissa se on suosittu kalastusmuoto, mutta jostain syystä lajin harrastaminen on meillä melko vähäistä. Suomessa kohouistelua harrastavat

◗ Kohouistelu on suosittu kalastusmuoto Ruotsissa.

lähinnä tietyt hauen täkyongintaan jo muutenkin hurahtaneet kalamiehet. Kohouistelu on parhaimmillaan hyvin tehokasta ja samalla erittäin mukavaa. Eikä se ole lainkaan vaikeaa varsinkaan, kun siihen hieman perehtyy. Toki laji vaatii muutamia erityisvälineitä, sekä tietysti veneen, jo-

◗ Tavallinen soutuvene riittää kohouistellessa oikein hyvin.

ka onkin tässä kalastusmuodossa suurin investointi. Veneen ei kuitenkaan tarvitse olla mikään erikoinen, vaan tavallinen soutuvene riittää kohouisteluun oikein hyvin. Se mitä lajissa tarvitaan, on viitseliäisyyttä, muun muassa täkykalojen hankkimisessa sekä tietenkin aikaa ja uskoa omaan tekemiseen. Palkintona voi hienojen kokemusten ja tunnelmallisten hetkien lisäksi olla todella suuria haukia.

Pitkä ja voimakas vapa hyödyllinen Itse käytän kohouistelussa samoja vapoja kuin muutenkin haukea onkiessani. Näiden alun perin karpinongintaan valmistettujen vapojen pituus

on kaksitoista jalkaa eli 3,6 metriä. Karppivapojen jäykkyys ilmoitetaan test curve -lukemana, joka käyttämissäni vavoissa on 3 lbs. Kyseiset vavat ovat siis melko jäykkiä ja pitkiä. Pitkästä ja voimakkaasta vavasta on paljon hyötyä, kun kala pitää tartuttaa kaukana veneestä. Voimakas vapa mahdollistaa myös suurempien syöttien sekä plaanarin käyttämisen. Karppivapa ei kuitenkaan ole hauen kohouistelussa pakollinen. Monelta hauenkalastajalta löytyy omasta kalustosta isojen haukishadien heittämiseen tarkoitettu vapa, joka toimii tässä lajissa aivan hyvin. Vavan heittopainosuosituksen tulee mielellään yltää sataan grammaan tai yli.

Baitrunner-toiminnolla varustettu avokela paras Parhaiten kohouisteluun soveltuu baitrunner-toiminnolla varustettu avokela. Tällaisessa kelassa on kaksi jarrujärjestelmää, joista toisella voi säädellä vastusta, jonka hauki kohtaa, kun se on napannut syötin. Toinen on tavallinen jarru, joka kytkeytyy päälle, kun ruvetaan kelaamaan. Baitrunner-jarrun voi ja kannattaa säätää niin, että kela antaa heti siimaa, kun kala ottaa syötin. Toinen hyvä vaihtoehto on käyttää hyrräkelaa. Sen voi säätää baitrunnener-kelan tavoin, kun kytkee puolan vapaaksi ja kiristää riittävästi heittojarrua. Kohouistelua voi harrastaa

LUVAT

KALASTUSLUVAT

Kohouistelua voi harrastaa yhdellä vavalla kalastonhoitomaksun turvin. Alle 18-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden ei yhtä vapaa käyttäessään tarvitse maksaa maksua. Usein käytetään kuitenkin useampaa vapaa. Tällöin tulee lunastaa kalaveden omistajan lupa, joka tämän kalastusmuodon kohdalla voi olla esimerkiksi vetouistelulupa.

Kohon yläpuolelle pujotetaan helmi ja helmen yläpuolelle sidotaan stopparisolmu. Stopparisolmua liu’utetaan siimassa halutun kalastussyvyyden mukaan.

◗ Käytettävän vavan on hyvä olla melko jäykkä ja pitkä.

◗ Kelana toimii parhaiten baitrunner-toiminnolla varustettu avokela tai hyrräkela.

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 9

UISTELU

Kohouisteluun sopivia kohoja, yllä: Drennan Zeppler 24 g ja FOX Inline troller 25 g. Vasemmanpuoleisen kohon alapäähän on kiinnitetty vanupuikosta ja lukkoleikarista tehty pikalukko, joka estää kohon liikkumisen alaspäin kalastuksen aikana. Alla FOX Trolling float 25 g ja 23 g.

myös tavallisella avokelalla. Tällöin tulee kuitenkin seurata kohoja erityisen tarkasti ja avata kelan sanka heti, kun koho uppoaa. Näin kala ei ehdi tuntea ylimääräistä vastusta ja hylätä siksi syöttiä.

Kohon pitää näkyä hyvin Hyvä koho on pitkänomainen ja yläpäästään fluorinoranssi, jotta se näkyy hyvin. Sopiva kantavuus on noin 20-40 grammaa. Tärkein vaatimus koholle on, että se ei saa liukua siimassa alaspäin. Jos koho liukuu alas painoja kohti, ui syötti korkeammalla vedessä kuin on tarkoitus. Kohon tulee siis pysyä vedessä siinä korkeudessa, kuin mihin se on siimassa asetettu. Tätä varten on olemassa varta vasten kohouisteluun tarkoitettuja liukukohoja. Tällaisen kohon sisällä on kaarevan muotoinen putki, jonka läpi siima pujotetaan. Siiman kiristyessä muo-

10 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

◗ Hyvä koho on pitkänomainen ja yläpäästään fluorinoranssi.

Kala on kiinni ja plaanari liukunut kohoon kiinni, aivan kuten kuuluukin.

dostavat putken mutkat riittävästi kitkaa, jotta koho ei lähde liukumaan. Siiman löystyessä koho liukuu taas vapaasti. Vastaavan voi toteuttaa esimerkiksi kaarevaksi muotoillulla vanupuikolla, jonka keskelle on liimattu lukkoleikari. Siima pujotetaan puikon läpi ja lukko kiinnitetään kohon alapäähän. Tämä ratkaisu on kuitenkin melko herkkä sotkeutumaan vedessä ja siksi käytän mieluummin liukukohoa.

Plaanarien avulla syötit kalojen ulottuville Etenkin matalassa, parin-kolmen metrin syvyisessä vedessä hauet usein väistävät venettä. Tällöin saadaan syötit uitettua

◗ Kohouistelua varten on olemassa erityisiä liukukohoja.

Iso kohouistelemalla saatu hauki on menossa takaisin kasvamaan. Saamamiehenä on Markus Sällinen.

pikkuplaanarien avulla sinne, missä kalatkin ovat. Plaanareista on hyötyä myös syvemmissä vesissä. Kun veneen kummallakin puolella on yksi plaanari ja mahdollisesti vielä perässä yksi vapa, saadaan tarvittaessa katettua iso vesipinta-ala. Plaanari kiinnitetään kohon yläpuolelle noin viiden metrin päähän. Nyrkkisääntönä on, että mitä tyynempi keli, mitä matalampaa ja mitä huonompi syönti, sen kauempana plaanarin tulee olla kohosta. Sama pätee myös plaanarin etäisyyteen veneestä. Hyvällä syönnillä pikkuplaanaria voi käyttää ilman kohoa, jolloin plaanari toimittaa myös kohon virkaa. Muista tarkastaa siimanva-

◗ Plaanari voi toimia myös kohona.

uistelussa ei kannata käyttää turhan paksua siimaa. Paksu siima aiheuttaa suurempaa vastusta vedessä, mikä puolestaan saa täkykalan nousemaan ylemmäs kuin mikä on tarkoitus. Jos kalastat myöhään syksyllä ja ilman lämpötila on miinuksella alkaa kuitusiima kerätä jäätä. Tällöin kannattaa käyttää monofiiliä. Itselläni on näitä tilanteita varten varapuolilla 0,40 millin monofiilia. Perukkeen tulee ehdottomasti olla hauen hampaat kestävää, metallia sisältävää materiaalia. Perukkeen toiseen päähän kiinnitetään koukut ja toiseen päähän leikari. Sen pituus on hyvä olla ainakin viisikymmentä senttiä, jotta hauki ei pääse puremaan siimaa poikki. Itse olen viime aikoina ottanut käyttöön myös ns. up-trace-perukkeen, jonka tarkoituksena on varmistaa, että pääsiima ei missään tilanteessa joudu hauen suuhun. Up-tracen voi tehdä hieman varsinaista puruperuketta ohuemmasta metallisesta perukemateriaalista. Vaihtoehtoisesti voi käyttää vähintään yhden millin paksuista fluorocarbonia tai hardmonoa.

pauttimen toiminta ennen plaanarin päästämistä ulos. Siiman tulee irrota vapauttimesta tartutuksen yhteydessä.

Moni käyttää Catherine-painoa Painoa tulee laittaa niin paljon, että syötti pysyy halutussa syvyydessä, mutta koho ei uppoa pelkän painon ja täyn vaikutuksesta. Painon voi laittaa liukuvana, jolloin se on perukkeen yläpuolella. Leikarin ja painon väliin tulee laittaa kumi- tai muovikuula, jotta paino ei hakkaa solmua rikki. Moni käyttää liukupainon sijaan Catherine-painoa, jonka voi tarpeen mukaan sijoittaa ylemmäksi siimaan tai vaikka perukkeeseen.

Siima ei liian paksua, peruke kestävää Hyvä siimavalinta on noin 0,240,26 millin kuitusiima. Koho-

Koukkujen irrottava tartutuksessa

Koukkujen tulee irrota täkykalasta tartutuksen yhteydessä. Tätä Jens Bursellin kehittämää rigiä käyttämällä ovat hauet alkaneet tarttua entistä paremmin.

◗ Täkykalan koosta riippuen on paras koukun koko 2-4.

Kohouistelussa käytetään yleensä kahdella kolmihaarakoukulla varustettua rigiä. Sopiva koukun koko on 2-4 täkykalan koosta riippuen. Suurin ongelma on monesti kalan tartutuksessa. Koukkujen pitäisi irrota täkykalasta tartu-

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 11

UISTELU tuksessa, mutta niiden pitäisi myös pysyä kiinni kalastuksen aikana. Vaikea yhtälö. Ratkaisun tähän olen löytynyt tanskalaisen Jens Bursellin käyttämästä rigistä. Jens käyttää komihaarakoukkuja, joista yksi haara on käännetty eri suuntaan kuin muut. Koukut kiinnitetään kalaan juuri tästä haarasta, jolloin ne irtoavat tartutuksessa helposti. Ylemmän kolmihaaran yläpuolella on yksi yksihaarakoukku, joka pujotetaan kalan leukojen läpi. Täkykala pysyy kiinni käytännössä vain tämän yhden koukun varassa. Yksihaarakoukun ja ylemmän kolmihaaran väliin laitetaan kumistoppari, jonka avulla säädetään yksihaarakoukun etäisyyttä muista koukuista.

PUNNITUSSÄKKI

SÄKKI HELPOTTAA ELÄMÄÄ Kun kala halutaan vapauttaa, tulee sen pysyä mahdollisimman hyväkuntoisena. Tämän takia kohouistelijan kannattaa pitää veneessä mukana punnitussäkkiä tai -kaukaloa, joka on tarkoitettu kalan säilyttämiseen elävänä vedessä. Kun mahdollinen oma ennätyskala on turvallisesti vedessä ja tallessa, voi kalastaja kaikessa rauhassa al-

kaa valmistella kalan valokuvausta ja strategisten mittojen talteenottoa. Tähän tarkoitukseen valmistettuja säkkejä ja kaukaloita löytyy hyvin varustelluista kalastusvälineliikkeistä ja kalastusvälineosastoilta. Hauki säilyy hyväkuntoisena säkissä, jolloin kalastaja ehtii valmistella valokuvausta ja punnitusta.

Särki on paras täkykala Syötiksi käy lähes mikä tahansa kalalaji. Olen saanut haukia ainakin särjellä, lahnalla, pasurilla, ahvenella, silakalla, siialla ja nahkiaisella. Mielestäni paras ja varmin valinta on kuitenkin särki. Se toimii yleensä paikasta riippumatta. Tosin kirjolohi voi olla ylivoimainen syötti, jos ollaan kalastamassa istarilammen haukia. Syöttikalan koko vaikuttaa yleensä suoraan hauen kokoon. Isojen syöttien kanssa tulee vähemmän tärppejä, mutta koko on selvästi parempaa. Kuollut syöttikala toimii kohouistelussa erinomaisesti.

Epätasainen vauhti tuottaa tulosta Kun syötit on saatu veteen, edetään hyvin hidasta vauhtia, maksimissaan yhden solmun nopeutta. Jos täkykalakala nousee

12 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

pintaan pyörimään, on vauhtia liikaa. Toki tällöin voi vikana olla myös se, että ongessa on liian vähän painoa. Paras etenemistapa on soutaen. Silloin veneen ja samalla täkykalojen liikkumisnopeus vaihtelee lähes automaattisesti. Edetä voi myös sähkömoottorilla, jos sillä pääsee riittävän hitaasti. Käytännössä laji vaatii sähkömoottorilta portaattomasti säädettävän kaasun. Välillä on hyvä antaa veneen ja syöttien pysähtyä hetkeksi ihan kokonaan. Ajoittain kannattaa myös hetkeksi hieman kiihdyttää vauhtia. Syötin epätasainen liike on omiaan lisäämään tärpin todennäköisyyttä.

◗ Paras ja varmin valinta täkykalaksi on särki.

Etenkin pikkukalaparvien ja hyväksi tunnettujen paikkojen kohdalla kannattaa pysyä hieman kauemmin. Kaikuluotain on tässäkin lajissa erinomainen apu. Sen avulla löytää kiinnostavat pohjan muodot, pikkukalaparvet ja mahdollisesti myös kohdekalat. Tärpin tullessa tehdään tartutus. Pientä syöttiä käytettäessä (noin 20 cm) tehdään tartutus välittömästi. Suurempien syöttien kanssa voi olla hyvä odottaa pikku hetki, ei kuitenkaan yli kymmentä sekuntia. Tartutuksen kanssa viivyttely johtaa yleensä siihen, että hauki nielee syötin, mikä ei ole tarkoitus. l

LAJIT

KUHAA JA AHVENTA Tässä artikkelissa keskitytään hauen kohouisteluun. Kohouistelemalla voi kuitenkin mainiosti kalastaa myös kuhaa ja ahventa. Tällöin välineet tulee kuitenkin skaalata hieman pienemmiksi ja herkemmiksi etenkin ahventa kalastaessa.

◗ Syötin epätasainen liike lisää tärpin todennäköisyyttä.

◗ NÄÄTÄMÖJOKI ◗ HAUKITEHDAS Vapaa-ajankalastajat ja Rapala yhteistyöhön hauen puolesta Suomen haukikannat ovat joillain alueilla pienentyneet uhkaavasti. Haukien kutualueet ovat supistuneet muun muassa rantojen rakentamisen ja ruoppausten seurauksena. Rapala Rahasto, Hauenkalastajat Suomi ja Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) päättivät ryhtyä toimeen ennen kuin on myöhäistä tukemalla ”haukitehtaiden” rakentamista. Haukitehtaat ovat alueita, jotka on kunnostettu sopiviksi hauen kutualueiksi. Haukitehdas voi olla vaikkapa kunnostettu kosteikko, josta on hyötyä myös valumavesien puhdistamisessa, lintujen elinympäristönä sekä tietysti hauille. Hauenkalastaja voi tukea omalta osaltaan haukikantojen elinvoimaisuuden varmistamista hankkimalla Rapala Hauenkalastajat Minnow Spoon Weedless -viehesarjan. Jokaista myytyä viehesarjaa kohti Rapala lahjoittaa kaksi euroa SVK:n Haukitehdas-hankkeelle. Lisäksi Rapala Rahasto tukee suoralla rahallisella tuella nimetyn haukitehtaan rakentamista. ”Hauenkalastukseen suunniteltu Rapala Minnow Spoon Weedless -uistin on ylivoimaisesti Suomen myydyin viehe. Tämän vuoksi ”Minnaria” voisi kutsua Suomen kansallisuistimeksi. Kiitos haukien, jotka ovat tarjonneet lukemattomille suomalaisille unohtumattomia hetkiä, elämyksiä ja itsepyydettyä lähiruokaa”, kertoo Rapalan Suomen markkinoinnin markkinointipäällikkö Tommi Ihalainen. l Jokaista myytyä Minnow Spoon Weedless -viehesarjaa kohti Rapala lahjoittaa kaksi euroa SVK:n Haukitehdas-hankkeelle.

Näätämöjoen lohisaalis kasvoi Näätämöjoen lohisaalis kaudella 2018 oli 6,5 tonnia. Saalis kasvoi lähes seitsemänkymmentä prosenttia edellisvuoden 3,8 tonnista, mutta jäi edelleen reilusti pitkän aikavälin keskisaaliista, 8,3 tonnista. Lohisaaliista kalastettiin Suomen puolelta 2,7 ja Norjan puolelta 3,8 tonnia. Näätämöjoen Suomen puolelta saatiin yli kaksinkertainen määrä lohta vuoteen 2017 verrattuna, ja saalis oli selvästi pitkän aikavälin keskisaalista, kahta tonnia, suurempi. Koko lohisaaliista pääosa eli 2,2 tonnia nousi paikkakuntalaisten lohiverkoilla. Verkkopyydyksillä kalasti noin kaksikymmentäviisi paikkakuntalaista ruokakuntaa. Määrä oli edellisvuoden tasolla. Yhteensä 530 kalastusmatkailijaa sai Suomen puolelta arviolta 450 kiloa lohta. He lunastivat 2200 kalastusvuorokautta. Kalastusmatkailijoiden määrä kasvoi noin kolmekymmentä prosenttia vuoteen 2017 verrattuna. Norjan puolella kalastusmatkailijat ja paikkakuntalaiset vapakalastajat pyydystivät 2,7 tonnia lohta. Paikkakuntalaiset saivat käpäläpyynnillä eli heittonuottakalastuksella reilun 1,1 tonnin saaliin Kolttakönkään putouksella. Saaliiksi otettujen lohien ohella Norjan puolella vapautettiin noin 160 lohta, yhteispainoltaan lähes 800 kiloa. l

4/19 NYT LEHTIPISTEISSÄ

Syyskuhan uisteluun

ISOT PAINOT

Arin unelma toteutui

LOHIEN

NELOSTÄLLI

HJannen ennätyshauki Orivedeltä HPohjois-Ruotsin hienoilla kalavesillä! HKyyvesi mainio kuhajärvi HHyrräkelojen jarrut huoltamalla pehmeiksi HEemeli vie kalaan Puulalle ja Saimaalle HJokivene pelaa myös lujitemuovisena HSilakan pyyntiin heittolitkalla HAhvenanmaalla voi kalastaa monella tyylillä H Jukka ja Heikki Rapeli suomenmestareiksi syvältä uistelemalla HPerämeren taimenta uistelemaan... ym.

www.vetouistelulehti.fi H puh. 03-7625 775 5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 13

VÄLINEET

◗ TEKSTI JA KUVAT: TEEMU KOSKI

14 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

◗ Hauenkalastaja etsii kaiulla tietyntyyppisiä paikkoja.

◗ Hauenkalastuksessa viistokaiku on perusnäyttöjä hyödyllisempi.

Viistoluotain ja kartta tärkeimmät apuvälineet

KAIKULUOTAIN

hauenkalastajan työkaluna Hauen heittokalastaja käyttää luotainta lähinnä sopivien kalastuskohteiden etsimiseen silloin, kun nämä eivät pinnan päälle erotu ja laitteen avulla vene on helpompi pitää heittosektorilla. Ja voi sillä kalankin löytää.

Onnistuneen kalastuksen tulos. Syvässä vedessä kaikuluotaimen käyttöä kannattaa opetella.

◗ Tasapohjasta erottuvat paikat kannattaa aina kokeilla.

auenkalastuksen voi jakaa karkeasti kolmeen pääsuuntaan. Edelleen yleisintä lienevät vetouistelu ja heittokalastus matalassa, usein katseella havaittavien kiintopisteiden läheisyydessä. Viime aikoina varsinkin hauen heittokalastus, vai pitäisikö puhua kalastuksesta yhtä vapaa käyttäen, on monipuolistunut yhä useamman etsiessä haukia aiempaa syvemmiltä alueilta, joilla näkyviä kiintopisteitä ei ole. Uppomatalien, vedenalaisten vitaikkojen ja pohjanmuotojen paikantamisessa kaikuluotaimesta on korvaamaton apu, samoin kuin yksittäisten isomusten täsmäkalastuksessa. Hauenkalastuksen monipuolistuessa myös kaikuluotaimen rooli kalastuksessa kasvaa. Ahvenkalojen jigikalastuk-

seen erona on kuitenkin se, että kalojen sijaan hauenkalastaja etsii kaiulla usein tietyntyyppisiä paikkoja, jotka sitten kalastetaan. Joskus kalapaikoilla nähdään myös kohdekaloja ja varsinkin vertikaalijigaus ja Live-tekniikoiden kehitys mahdollistavat myös yksittäisten kalojen täsmäkalastuksen. Tästä huolimatta hauki usein etsitään kalastamalla, kunhan sopiva paikka on löytynyt. Kaikuluotainta hyödyntämällä tutuiltakin paikoilta voi löytää uusia spotteja ja heittokulmia. Laitetta kannattaa siis opetella hyödyntämään, ellei sitten periaatteesta halua elektroniikan käyttöä välttää.

Viistoluotain ja kartta tärkeimmät Hauenkalastuksessa viistokaiku on perusnäyttöjä hyödyl-

◗ Kartan merkitys kasvaa syvempään siirtyessä.

lisempi. Etenkin heittokalastus keskittyy kasvustojen ja erilaisten pohjanmuotojen läheisyyteen. Kaislikon tai karikon kupeeseen osaa jokainen näkevä ihminen ajaa, mutta usein iso osa kalapaikoista jää katseelta piiloon. Klassisimpia esimerkkejä näistä ovat ruovikon edessä olevat vitaikot ja karikoiden vedenalaiset jatkeet. Viistoluotain paljastaa tällaiset kohteet helposti ja saadun lisätiedon ansiosta kalastusta on helpompi keskittää sellaisille alueille, joilla kalastus on muuten haastavampaa. Viistoluotainta kannattaa seurata aina, kun liikkuu sopivalla alueella, jolloin kaikki monotonisesta tasapohjasta poikkeavat paikat kannattaa kopaista muutamalla täsmällisellä heitolla. Vene ankkuriin sopivalle hollille ja 3-5 huolel-

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 15

VÄLINEET OMA KARTTA

OMA KARTTA PALJASTAA PENKAT Suurimmasta osasta uusimpia luotaimia löytyy mahdollisuus omien karttojen tekoon. Tätä jokaisen kalastajan kannattaa opetella hyödyntämään. Kaikuluotain tallentaa veneen sijainnin ja syvyyslukeman muutaman sekunnin välein piirtäen näistä kartan. Tämän luomuksen tarkkuus on aivan eri tasolla kuin kymmeniä vuosia vanhan, manuaalisesti tallennetun merikortin tai ostetun karttakortin. Eroa voi verrata Googlemapsin maantiekartan ja yksityiskohtaisen maastokartan eroon. Ja on aivan eri asia kalastaa penkkaa, joka on jossain tuossa suunnassa kuin nähdä, että nyt ollaan noin kymmen metrin päässä vedenalaisen harjanteen kärjestä ja tietää, mihin suuntaan heitto pitää tehdä. Tässä piileekin homman juju. Kalastettiin sitten heittäen tai uistellen, viehe kalastaa sitä paremmin, mitä pidempään ja lähempänä oletettua kalapaikkaa se kulkee. Ainakin jos on oletettu oikein. Kun lähimpään kiintopisteeseen on matkaa satoja metrejä, on tarkasta kartasta paljon hyötyä. Kartta auttaa myös kalapaikan laajemmassa hahmottamisessa. Vedenalainen maisema on yhtä muodokasta kuin vedenpäällinenkin maisema, mutta harvan kallopallosta löytyy riittävästi prosessoritehoa vedenalaisen maiseman hahmottamiseen.

lista heittoa riittää yleensä kertomaan, onko ketään kotona. Kartan merkitys kasvaa syvempään siirtyessä. Ottipaikkoja, kiviä ja muita kiintopisteitä voi merkitä reittipisteitä lisäämällä, mutta kun siirrytään useampien metrien syvyyteen syvyyskartan merkitys kasvaa. Ja varsinkin itse tehtyjen karttojen. Mahdollisuus omien syvyyskarttojen tekoon löytyy useimmista uusista luotaimista ja omista kartoista on iso apu vedenalaisia penkkoja kalastaessa. Näitä yhdistelemällä kalastus voidaan vielä keskittää esimerkiksi kohdalle, jossa pystyjyrkkä penkka hiukan loivenee tai vedenalainen kallio muuttuu kivikoksi. Tutuiltakin kalapaikoilta usein selviää, miksi joku kohta on aina parempi kuin toinen.

16 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

Itse ajettu kartta ja ainakin Humminbirdin lippulaivamalleista löytyvä mahdollisuus kartoittaa kasvustoalueita tai kovia pohjia. Vene parkkiin parinkymmenen metrin päähän vitaikosta ja tarkkaa kalastusta. Tuo ankkuri antoi useamman vitaikon reunamilla loikoilleen hauen.

Pikavalintaan tallennettu siirtymänäkymä. Siirtymien aikana kartalla saa olla reilusti tilaa. Sen vieressä perustaajuudet, mistä syvyyden muutoksia on helppo seurata. Karttaan ei kannata sokeasti luottaa.

Viistoluotainta seuraamalla tätä on myös helpompi monistaa seuraavilla paikoilla.

Vitaikot viistolla Viime syksynä merivesi oli pitkään alhaalla ja kaislanreunat tyhjiä hauista. Avain onnistumi-

seen oli pitää vene heitonmitan päässä vitaikon ulkoreunasta ja heittää hitaasti uppoava viehe hiukan vitaikon päälle. Hauet tuntuivat majailevan vitaikon reunamilla ja oikeassa kohdassa tehty pysäytys palkittiin usein tärpillä.

◗ Jokaisen kannattaa opetella oman kartan teko.

Veneen sijoittamisessa kaikuluotaimesta oli iso apu, ja varsinkin viistoluotaimesta. Rannan suuntaisesti ajamalla viistolla näkee helposti, mihin vitaikko päättyy ja vene on helppo pysäyttää sopivasti parinkymmenen metrin päähän kasvuston rajasta. Syvemmillä rannoilla tällä kohtaa veneen alla oli vettä useita metrejä ja ilman viistokaiun tuomaa tietoa kiusaus ajelehtia kalapaikan päälle on usein ylivoimainen. Joskus onnistuminen voi olla pienestä kiinni ja tuulella ankkurin käyttö on tärkeää. Muutama tarkka heitto paikassaan ja siirtyminen heitonmitan eteenpäin pitäen vene koko ajan sopivalla etäisyydellä on lähes poikkeuksetta tehokkaampaa kuin tuulen mukana ajelehtiminen. Varsinkin kun ihmismieli tahtoo ulottaa heittonsa

◗ Rannan suuntaisesti ajamalla näkee viistolla mihin vitaikko päättyy.

Matalassa viistoluotaimesta on apua kasvustojen paikantamisessa. Veneen vasemmalla puolella on harvakseltaan vitoja ja oikealla tiheämpi puska. Kaloja vitojen seasta on vaikea erottaa, paikka pitää vaan kalastaa. Vene parkkiin sopivalle etäisyydelle, heitto hiukan vitojen päälle ja pidempi pysäytys vitaikon reunalle.

aina silmin havaittavaan kohteeseen. Viistosta on hyötyä myös matalien lahtien keskiosia kalastaessa. Esimerkiksi 25 metriä puolelleen näyttävä luotain paljastaa vitaikkopellossa olevat aukot ja harvemman vitaikon alueet. Vaikka kaloja on varmasti umpitureikossakin, on niitä yhtä varmasti helpompi kalastaa kohdista, jossa pusikko on hiukan harvempaa. Ja lienee tarpeen edelleen toistaa, että vene tietysti ankkuroidaan siksi aikaa, että valittu alue ehditään kalastaa. Kolme hyvää heittoa on enemmän kuin kuusi huonoa.

Kalaparvien seassa Merellä moni suurhauenkalastaja odottaa lahnoja saapuvaksi lahtiin kuin lapsi joulua. Ja tot-

Kun maisema veden alla näyttää tältä, on varsin todennäköistä että petokin on lähellä. Kookasta särkikalaa laajalla alueella ja seassa pikkukaloista kertovia sumupilviä. Kuvassa tilanne on varsin selkeä, mutta rullaavalta näytöltä isojen kalojen erottaminen on usein hankalaa. Tällaisen alueen uistelu ei ole lainkaan hullumpi idea. Huomaa ero veneen alla vallitsevan tunnelman ja todellisuuden välillä. Särkikalat erottaa ahvenista pitkulaisempina ja suhruisempina jälkinä. Ahven on yleensä terävärajaisempi pallero.

◗ Kaloja on vaikea erottaa vitojen seasta, paikka pitää vaan kalastaa.

◗ Alle kolmen metrin vedessä lahnaparvet näkyvät viistolla huomattavasti paremmin.

ta on, että iso hauki tuntuu ainakin jossain määrin seuraavan lahnaparvien liikkeitä. Mutta jos kaislat eivät heilu tai siimat ropise kalojen kylkiin lahnojen törmäillessä matalassa, toteaa moni, että eipä näy lahnoja ja vaihtaa paikkaa. Alle kolmen metrin vedessä lahnat väistävät venettä, eikä normikaiussa näy kuin muutama epämääräinen suhru. Mutta viistoa katsomalla tilanne voi olla täysin toinen ja alueella onkin useampi laaja saaliskalaparvi. Lahnat viettävät suurimman osan ajastaan lahtien keskiosissa, täysin kaljulla pohjalla. Vaikka perinteisellä heittosektorilla ei näkyisi evän vilaustakaan, voi lahden keskisoissa olla hauilla purtavaa niin, ettei sekaan sovi.

Vertikaalijigauksessa kaikuluotain ja sen tulkitseminen ovat avainasemassa ja rehevien järvien seliltä voi löytyä hämmästyttävän paljon haukia.

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 17

VÄLINEET Tämä ei tosin ole kalastajan kannalta helpoin tilanne. Lääniä on vaikka lentokoneelle, eikä mitään kiintopistettä kalastukselle. Hauki kun harvoin ui lahnojen perässä. Sen sijaan peto on passissa sopivaksi katsomassaan paikassa ja odottaa alati liikkeessä olevan parven tulevan luokseen. Hidas uistelu yhtä vapaa käyttäen on tässä kohtaa tehokas konsti, mutta jostain syystä lahden keskiosista nousevat hauet tuppaavat olemaan laihanlaisia. Tukevammat yksilöt löytyvät yleensä lopulta vitaikoista tai niiden liepeiltä, riittää että saaliskalat ovat jossain lähistöllä. Järvillä tilanne on samankaltainen. Varsinkin syksyllä särkikalat kerääntyvät syvänteisiin ja hauki tietysti perässä. Mutta saalisparvien seasta iskee lähinnä pienempiä tai ”keskikarkeita” luuneniä isompien ja ehkä jopa viisaampien odotellessa jossain lähistöllä, että ruoka tulee luokse. Toki on mahdollista ja niin käykin, että kalastaja osuu paikalle samaan aikaan, kun saalisparvi osuu ison kalan passin luo. Ajatuksen ydin on, ettei täkyparviin kannata itseään liikaa kiinni liimata. Riittää, että ne löytyvät jostain samalta alueelta.

ASETUKSET

KAIKULUOTAIMEN ASETUKSET

Hauenkalastaja haluaa nähdä viiston mahdollisimman leveällä ruudulla, ja kartan selkeästi. Viistoluotain vaatii näytöltä leveyttä, ja yhdellä näytöllä pelaavan kannattaa hankkia ainakin 9-tuumainen näyttö. Kalastustilanteessa tämä kannattaa jakaa kolmeen siten, että viisto näkyy täysileveänä ja toinen puolisko jaettuna kartan ja alasluotauksen kesken. Siirtymiä varten toiseen pikavalintaan tallennetaan näkymä, jossa kartalla on 2/3 ja alasluotauksella 1/3 ruudusta. Näin saadaan siirtymille isona näkyvä kartta ja kaikunäkymä lähinnä pohjan kulmaa kuvaamaan. Nopeasti madaltuvan karikon havaitsee kaikunäytöltä syvyyslukemaa helpommin. Kalapaikalle tultaessa taas valitaan kalastusnäkymä ja zoomataan nyt pienempänä näkyvää karttaa lähemmäksi. Viistoluotaimen herkkyyttä ja kontrastia säädettäessä asetus on kohdillaan silloin, kun pehmeä pohja juuri ja juuri erottuu. Tällöin pohjan rakenteen muutos on helppo erottaa, kuten vitaikot ja kalatkin. Tyypillisesti tämä tarkoittaa, että kontrastia säädetään muutama napsu ylöspäin ja herkkyyttä napsu tai kaksi alemmas, jos säätöihin on ylipäätään tarve kajota. Säätäminen kannattaa tehdä, kun alueella on jotain katseltavaa, esimerkiksi kivikon ohi ajellen. Silloin ruudulla näkyy sekä kovaa että pehmeää pohjaa. Säätöjen loputonta viilaamista tärkeämpää kuitenkin on, että oppii omalta laitteeltaan tunnistamaan ne asiat, mitä sieltä haluaa löytää. Satamista löytää usein luotaimen näytöllä tunnistettavaa rojua mittakaavaa antamaan. Kohteiden koko ja muoto muuttuvat veneen nopeuden muuttuessa, mutta esimerkiksi autonrenkaan bongaamalla voi arvioida miten pitkän jäljen metrinen hauki ruudulle jättää. Se on yllättävän pieni. Hauenkalastajan kaikunäkymät. Vasemmalla ajolaite, jossa kartta isolla ja peruskaiku pienellä. Oikealla taas viisto ja erottelukyvyltään erinomainen DI-näkymä. Yhdelläkin laitteella pärjää, silloin eri näkymät tallennetaan pikanäppäinten taakse ja oikeanpuoleisen näkymän alaosa jaetaan DI-näkymän ja kartan kanssa kahtia.

Täsmäkalastajan livetekniikat Jokainen kalastaja tietää, miltä tuntuu heittää tuikkiin. Kun tietää, että kala on, tai ainakin juuri hetki sitten oli juuri tuossa. Viistokaikua lukemalla on mahdollista myös etsiä kaloja ja heittää viehe ”nähdylle” kalalle. Kasvuston seasta tai kivikoilta kalojen erottaminen on haastavaa, mutta paljailla pohjilla tämäkin tekniikka on aivan mahdollista.

18 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

◗ Hauki ei ui lahnojen perässä, vaan päivystää sopivalla paikallaan.

◗ Isompikin hauki jättää yllättävän pienen jäljen kaiulle.

Täsmäuistelua live-kartan avulla. Hauet ovat usein penkan tuntumassa, joten mitä lähempänä penkkaa viehe kulkee, sitä paremmat mahdollisuudet on saada tärppi.

Kala haetaan uudestaan keilaan venettä peruuttamalla ja samalla heittosuuntaan arvioiden. Sopivia kiintopisteitä ovat vaikka rantaviivan muodot, vedessä kelluva roska tai vaikka aallon jättämä kupla. Tärkeää on myös mitoittaa heitto suurin piirtein oikean pituiseksi eli hiukan kalan yli. Riittää että kiintopiste pysyy paikallaan muutaman sekunnin, koska ensimmäisen heiton aikana vene liikkuu jo sen verran, että kala kannattaa etsiä uudestaan. Vieheen ja kalan osuttaminen viiston keilaan samanaikaisesti on toki mahdollista, mutta vastaa vähintään viittä oikein lotossa. Tänä vuonna yleistyneet livetekniikat (Garmin LiveScope ja Lowrance LiveSight) vievät

täsmäkalastuksen tyystin uudelle tasolle. Niillä on mahdollista luodata vedenalaista maisemaa horisontaalisesti, kuten pimeää maastoa taskulampulla, ja pyöritettävän anturitelineen avulla etsiä kala luotaimen keilaan. Heiton osuessa kohdalleen pääsee kaiken kukkuraksi seuraamaan vieheen ja kalan edesottamuksia luotaimen näytöltä. Monen mielestä tämä on jo hiukan liikaa, mutta lajia kokeilleena voi sen todeta olevan melkoisen jännittävää puuhaa. Pitää olla kylmähermoinen ihminen, jos syke ei kiihdy, kun näkee kookkaan kalan kiihdyttävän vieheen perään. Tapahtui se sitten matalassa ja kirkkaassa vedessä tai kaikuluotaimen näytöllä.

Keskeltä järvenselkää, seitsemän metrin vedestä täsmäkalastettu hauki saa saamamiehen silmät kiiltämään. Nykyaikaa, sano.

LIVE-tekniikat vievät täsmäkalastuksen kokonaan uudelle tasolle. Ruudulla näkyy reaaliaikainen kuva 20 metriä eteenpäin ja anturia suuntaamalla kalan saa haettua suoraan kaiun keilaan. Heiton osuessa tarkasti kalastaja pääsee seuraamaan vieheen liikettä ja kalan edesottamuksia. Tosin paperilla helpompaa kuin aalloilla keikkuvassa veneessä. Mutta taatusti jännittävää. Kuvassa Garmin Livescope.

e ieh

iss

ä2

ar 4k

aat

u nk

lta

Ryhdy kuningaskalastajaksi ja kruunaa päiväsi Vuosiuistin® 2020 Kruunu Specialilla Violetti 85 mm, 19 g Sininen 85 mm, 19 g

Punainen 85 mm, 19 g

Kruunu Special on nyt saatavissa kolmessa eri sävyssä. Aito kultaus tekee näistä vieheistä sekä arvokkaan keräilykohteen että loistavan lahjaidean perheen kalastajille niin isänpäivänä kuin joulunakin.

Kruunu Special ◗ Useimmat ultrakalastajat valitsevat siimaksi kuitua.

Kuusamon koko mallisto osoitteessa kannattaa UL- www.kuusamonuistin.fi ◗ Vapaostoksilla Kuusamonvapaa Uistinhankkivan Oy, Professori Räsäsentie 1–2 , 93600 Kuusamo olla tarkkana.

VÄLINEET Kalasta enemmän, luotaa vähemmän Kaikuluotain on kuin tuli: hyvä renki, mutta huono isäntä. Pienen opettelun jälkeen se tarjoaa paljon mielenkiintoista tietoa ja auttaa keskittämään kalastusta entistä tarkemmin. Laite paljastaa myös, miten vähän isoja yksilöitä yleensä on. Jos täyden kalapäivän aikana näkee viisi isoa kalaa, on joko hyvällä kalapaikalla tai tulkitsee laitettaan väärin. Toisaalta paraskaan kaiku ei näytä kaikkia kaloja. Kalasta kertovan jäljen muoto ja selkeys riippuu monesta asiasta ja välttämättä isokaan kala ei näy luotaimella lainkaan. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun iso kala on ilmestynyt siimaan, vaikka luotain näyttää täydellistä tabula rasaa. Ruutua ei siis pidä liikaa tuijottaa, vaan kalastaa aina kun paikka muuten näyttää sopivalta. Kannattaa myös muistaa, että paperilla kaikki on helpompaa ja suurin osa oppikirjapaikoistakin on tyhjiä suuren osan ajasta. Paljon kaikuluotainta käyttävät suurkalagurutkin viettävät suurimman osan kalapäivästään tuijottamalla tyhjää luotainta, jossa ei näy kalan kalaa. Pikavoittoja ei siis ole luvassa, vaikka ostaisi kuinka ison tai kalliin kalamatkatelevision tahansa. Suurin hyöty kaikuluotaimesta on uusilla vesillä ja toisaalta, kun ollaan kalapaikalla, joka halutaan kalastaa tarkasti. Luotaimen käyttöä kannattaa siis opetella, ainakin jos sellainen veneen pulpetissa nököttää. Eikä kunnollisesta laitteesta haittaakaan ole. Hauenkalastajan kannalta tärkeimpiä ovat viisto ja mahdollisuus luoda omia karttoja. l

20 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

MIKÄ ON HYVÄ LUOTAIN?

SUURET KAIKULUOTAINKESKUSTELUT Mikä olisi hyvä luotain? Somen palstoja seuraamalla ei välttämättä tule hullua hurskaammaksi. Kuinka luotettavana yksilauseista suositusta voi pitää, jos sen antaneella kaverilla on vene, vaatteet ja vissiin hampaan paikatkin tapetoitu merkin logolla? Ja kun kohta seuraan liittyy toisen merkin logoon sonnustautunut tyyppi, joka parhaimmillaan vielä haukkuu edellisen. Tämän päivän kaikuluotainkeskusteluissa tulevat esiin kaikki tiimiläisten avulla tapahtuvan markkinoinnin huonot puolet. Omia kehutaan ja pahimmillaan muita haukutaan, vaikka harva on muita merkkejä edes kokeillut. Hylkyjä ja risuja esitellään ja niillä perustellaan laitteen paremmuutta, vaikka tällä tosiasiassa on hyvin vähän merkitystä. Tilanne muistuttaa digikameroiden tuloa, jolloin paras kamera oli aina se, missä oli eniten megapikseleitä. Millä ei kuitenkaan ole juuri mitään merkitystä siihen, kuinka hyviä kuvia kameralla saa otettua. Taitava valokuvaaja kun ottaa kehnolla kameralla paremman kuvan kuin kehno kuvaaja hyvällä laitteella. Helppo pysyä tutussa merkissä Toki luotaimissa on eroja, mutta pääsääntöisesti mikä tahansa myynnissä oleva luotain on riittävän tarkka, jotta sillä voi erottaa sen mitä tarvitsee. Kyseessä on lähinnä käyttäjän tottumukset ja merkkiuskollisuus. Kun jonkun laitteen kanssa on tullut sinuiksi, on helpompi pysyä tutussa merkissä. Tästä syystä myös jutun esimerkkikuvissa näkyvät ne laitteet, jotka kirjoittaja on veneensä laitaan ruuvannut. Tässä aakkosjärjestyksessä neljä kalastuskäyttöön hyvää luotainmerkkiä: Garmin, Humminbird, Lowrance, Raymarine. Nykyteknologialla on mahdollista saada hämmästyttävän yksityiskohtaista kuvaa pinnan alta ja näitä saavutuksia on mukava seurata. Käytännön kalastuksen näkökulmasta ne ovat kuitenkin vähän kuin auton virittäminen: mitä väliä sillä on, kiihtyykö auto nollasta sataan kolmessa vai kuudessa sekunnissa, jos sitä käyttää lähinnä töissä ja kaupassa käymiseen? Tai mitä väliä sillä on, miltä koivunoksa näyttää, jos laitteella etsitään metristä hauenpötkälettä?

◗ Paraskaan kaiku ei näytä kaikkia kaloja.

◗ Tärkein kaikuluotaimen ominaisuus on, että sitä osaa käyttää.

Paistettu Meksikon hauki n 1 hauki fileenä (n. 2 n 2 dl maissilastuja

KALA

HERKUT ◗ TEKSTI JA KUVAT: KARI NYBERG JA JAANA VETIKKO

HAUKI kestää hyvin vahvoja mausteita

esien vähitellen viiletessä vuoden parhaat hauen virvelöintikelit alkavat olla käsillä. Hauen tavoittaa syksyllä melko helposti jäähtyvien matalien vesien kivikoiden tai ruovikkojen reunoilta, minne ne vähitellen uiskentelevat syvemmiltä selkävesiltä tankkaamaan itsensä täyteen pikkukaloja pitkän talvikauden varalle. Hauki on kuin luotu tuhtien kalaleikkeiden valmistamiseen. 2-4 kilon painoisten haukien fileistä voidaan leikata sopivimman kokoiset noin 150-200 gramman

painoiset ruodottomat annospalat. Haukifileet ovat rakenteeltaan paksuja ja ruodottomiksi leikatut fileepalat pysyvät paneerattuina hyvin koossa paistamisen ajan. Hauen vahvahko ominaismaku nivoutuu mainiosti jopa jalapenojen tulisten aromeiden kainaloon ja murskatut maissilastut korostavat tätä makua. Paistettu Meksikon hauki tarjoillaan keitetyn riisin ja raikkaiden kasvisten kera. Maukkaan kala-annoksen kruunaa kirpeän mausteinen, tomaattisen täyteläinen ja kermaisen pehmeä kastike. l

kg)

murskattuna n 3 tl paprikajauhetta n 2 tl chilijauhetta n 2 tl currya n 2 tl suolaa n voita paistamiseen Kastike: 1 prk (200 g) kermaviiliä 2 rkl Mexican-ketsuppia 2 jalopenoa (säilyke) silppuna Tee ensin kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Anna tekeytyä mieluusti tunti tai pari. Leikkaa haukifileet sopiviksi annospaloiksi. Sekoita mausteet murskattuihin maissilastuihin (nachoihin). Pyörittele haukipalat maissilastuissa ja paista ne pannulla voissa kypsiksi ja kauniin ruskeiksi. Tarjoa keitetyn riisin, raikkaiden kasvisten ja kermaviilikastikkeen kera.

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 21

Raippaluoto tunnetaan etenkin erinomaisena pilkkipaikkana. Alueella on kuitenkin tarjolla myös monenlaisia muita houkuttelevia kalastusmahdollisuuksia. Etenkin hauen ja ahvenen heittokalastus on suosittua. Silakan litkaajat puolestaan kerääntyvät joukoittain Raippaluodon sillalle.

KALA PAIKKA

◗TEKSTI JA KUVAT: JUHA OJAHARJU

Hauenkalastajan kannattaa vieheenvalinnassa muistaa, että Raippaluodon vedet ovat pääosin matalia.

22 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

◗ Raippaluoto on erittäin kivinen ja karikkoinen.

◗ Raippaluoto on Suomen ainoa luonnonperintökohde Unescon maailmanperintöluettelossa.

RAIPPALUOTO Monipuolista kalastusta keskellä Merenkurkkua

aippaluoto sijaitsee Merenkurkussa Pohjanlahden kapeimmassa kohdassa. Se on maamme merialueiden neljänneksi suurin saari. Raippaluoto koostuu kahdesta suuresta saaresta (Raippaluoto ja Björkö), sekä lukuisasta määrästä pienempiä saaria. Saarten lisäksi alueella on paljon karikoita, joita maankohoamisen myötä ilmestyy jatkuvasti lisää. Kiviä ja karikoita on Raippaluodossa siis paljon. Niiden myötä alueelta löytyy kaloille runsaasti sopivaa elinympäristöä. Veneellä liikkujan on syytä olla jatkuvasti varuillaan, etenkin väylän ulkopuolella liikkuessaan, sillä kiviä voi olla missä tahansa ja kalapäivä voi terävään kiveen törmätessä loppua lyhyeen. Erityispiirteensä alueen kalastukselle tuovat ajoittaiset kovat virtaamat. Raippaluodon sijainti Merenkurkun kapeimmassa kohdassa tarkoittaa, että kun merivesi nousee tai laskee Pohjanlahdessa, liikkuu Raippaluodon läpi ja sen ohi hyvin runsaasti vettä. Saarien välisissä kapeikoissa, salmissa ja siltojen alla voivat virtaamat olla tällöin todella kovia. Kalastajan kannattaa käyttää tämä

◗ Raippaluodossa syvin vesi on noin viisi metriä.

LUONNONPERINTÖ

UNESCON LUONNONPERINTÖKOHDE Suurin osa Raippaluodosta kuuluu Merenkurkun luonnonperintöalueeseen. Se on Suomen ainoa luonnonperintökohde Unescon maailmanperintöluettelossa. Perusteena alueen hyväksymiselle Unescon listalle olivat Merenkurkun geologiset erityispiirteet, eli maankohoaminen ja pyykkilautaa muistuttavat De Geer -moreeniharjanteet, joita etenkin Raippaluodossa on paljon. Merenkurkun luonnonperintökohde muodostettiin vuonna 2006. Luonnonperintöalueesta kertova kyltti Raippaluotoon johtavalla tiellä. Taustalla häämöttää Raippaluodon silta.

◗ Revöfjärden on pilkkijöiden suosima, suurelta osin tasainen alue.

hyödykseen, sillä kalat yleensä aktivoituvat, kun virtaus on vuolasta.

Kolme aluetyyppiä Raippaluodon vedet voi jakaa karkeasti kolmeen erilaiseen tyyppiin: ulkoreunat, sisäselät ja lahdet. Ulkoreunoilla vedet ovat tyypillisesti hyvin karikkoiset, mutta hieman syvempiäkin alueita löytyy. Tosin syvä on suhteellinen käsitys, sillä Raippaluodossa syvä vesi tarkoittaa noin viittä metriä. Läheltä rantaa ei näin syvää yleensä löydy, vaan keskimääräinen veden syvyys on välillä nollasta kolmeen metriä. Myös sisäselät ovat paikoin hyvin kivikkoisia, mutta onneksi paikoin on hieman tasaisempaa. Etenkin pilkkijöiden suosima Revöfjärden on suurelta osin hyvin tasainen, vaikka sieltäkin toki karikoita löytyy. Revöfjärden on alueen suurin sisäselkä ja se sijaitsee keskellä Raippaluotoa. Revöfjärdeniltä, kuten muiltakaan Raippaluodon sisäseliltä, ei löydy merikartoissa syvyyskäyriä. Revöfjärdenin syvin alue on noin seitsemän metriä ja keskimäärin vettä on selällä kolmesta viiteen metriä. Lahtia ja fladoja löytyy paljon eri puolilla Raippaluotoa.

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 23

KALA PAIKKA

Syönnillään olevat ahvenet iskevät ahnaasti vaappuun.

Syvimmissä lahdissa on kalaa ympäri vuoden, kun taas pienet lahdet ja etenkin fladat ovat talvella usein kalattomia. Kevään lähestyessä sulamisvedet tuovat pikkulahtiin ja fladoihin happea ja kevätkutuiset kalat suuntaavat niihin kudulle virtaavan veden houkuttamina. Kevätkutuiset kalat käyttäytyvät alueella vaelluskalojen tapaan viettäen kesän, syksyn ja ison osan talvea merellä ja sisäselillä ravintoa tankaten ja suuntaavat lopputalvesta lahtiin ja fladoihin kutemaan. Kudun jälkeen emokalat palaavat taas syvempiin vesiin ravinnonhakuun.

Ahven löytyy kaikkialta Ahventa löytyy Raippaluodosta lähes kaikkialta. Silta-aukot ja niiden läheiset alueet ovat avovesiaikaan ja etenkin kesällä hyviä paikkoja. Ahvenet viihtyvät

24 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

Raippaluodossa on runsaasti isokokoista säynettä.

kesällä myös venesatamissa, joita Raippaluodosta löytyy useita. Veneellä kalastava löytää ahvenia varmimmin salmipaikoista ja muista kapeikoista sekä niiden lähellä sijaitsevien karikoiden rinteistä. Talvella kannattaa haravoida esimerkiksi lahtien suualueita ja edustoja sekä sisäselkien rinnealueita. Kevättä kohden mentäessä ahvenet siirtyvät lähemmäksi rantaa kohti kutupaikkojaan.

Edellytykset hauen kalastukseen hyvät Raippaluodossa on tunnetusti hyvät ahvenpaikat, mutta edellytykset hauenkalastukseen ovat siellä vähintään yhtä hyvät. Kuten ahvenia, niin myös haukia löytyy lähes joka puolelta Raippaluotoa, usein samoilta paikoilta kuin ahvenia. Saaristomerellä hauet ovat usein ruovikossa, mutta Raippaluodossa on matalaa ja ruo-

◗ Ahven viihtyy Raippaluodossa lähes kaikkialla.

vikoissa on pääsääntöisesti liian matalaa hauelle. Täällä hauet löytyvät usein karikoilta ja niitä riittää. Pinnalle näkyvät karikot jatkuvat usein pitkälle pinnan alla. Nämä pinnanalaiset kivikot ovat usein vähintään yhtä hyviä haukipaikkoja kuin pinnalle näkyvät karikot. Kudun jälkeen haukia tavoittaa kutupaikkojen edustalta, josta ne kesän mittaan suuntaavat ulommas merelle ja sisäselille.

Säyneet usein sivusaaliina Kuten ahventa ja haukeakin, myös säynettä on Raippaluodossa paljon. Säyneitä saadaan monasti ahvenen ja hauenkalastuksen sivuosumana. Antoisinta on kuitenkin kalastaa säynettä niin, että se on kohdelajina ja välineet ovat sen mukaiset. Hyvää aluetta säyneen kalastukseen löytyy esimerkiksi Raippaluodon kaakkoisosis-

◗ Raippaluodon sillalta saadaan litkaamalla runsaita silakkasaaliita.

ta, Vallgrundin eteläkärjen ja Raippaluodon sillan väliseltä vesialueelta. Ne viihtyvät usein suojaisissa lahdissa ja niiden edustoilla. Loppukesällä saattaa päästä näkemään, kun säyneet saalistavat suurissa parvissa käyden välillä pinnassa kääntymässä. Säyneet voivat kasvaa suuriksi, jopa yli kolmekiloisiksi, mutta tavallisin saaliskoko Raippaluodossa on kahden kilon luokkaa.

Silakkaa sillalta Raippaluotoon johtava silta on suosittu paikka litkata silak-

kaa ja saaliit ovat usein runsaita. Litkauksessa on kaksi sesonkia, joista ensimmäinen ajoittuu touko-kesäkuulle ja toinen syys-lokakuulle. Sillan alla käy ajoittain kova virta, joten kannattaa varata riittävästi painoja mukaan. Litkaus on sallittua vain sillan pohjoisen puoleisella reunalla, jossa kulkee kevyen liikenteen väylä. Litkatessa on hyvä muistaa varoa kevyenliikenteen väylällä kulkevia pyöräilijöitä ja kävelijöitä. Sillan keskikohdan alla kulkevalta veneväylällä silakoita ei saa litkata.

Siikaa saadaan parhaiten pilkillä Raippaluotoa ympäröivissä vesissä on runsaasti siikaa. Alueen siianongintapaikat ovat kuitenkin pitkälti kartoittamatta. Hajanaisia tietoja onkimalla saaduista siioista kantautuu silti aika ajoin. On selvää, että Raippaluodosta voi keväisin saada pohjaonkimalla hyviä siikasaaliita, kun vain oikea paikka löytyy. Pilkkimällä sen sijaan saadaan runsaitakin siikasaaliita ja joukossa on myös isoja yksilöitä.

KUTUPAIKAT

Keväällä siian pilkkijän kannattaa suunnata Björkön saarelle, jonka kärjessä sijaitsee Svedjehamnin satama. Sen edustalla sijaitsevien De Geer -moreeniharjanteiden välistä on hyvät mahdollisuudet saada useitakin siikoja päivän aikana siiman päähän. Toinen suosittu siianpilkintäalue näkyy heti vasemmalla, kun tullaan sillan yli Raippaluotoon. Hyvää aluetta on parin-kolmen kilometrin verran lounaaseen. Täällä kannattaa liikkua erittäin varovasti, sillä virtaukset ovat usein kovia ja jään paksuus vaihtelee paikoittain suuresti.

Taimenta heittäen ja uistelemalla

TÄRKEÄT KUTUPAIKAT Raippaluodossa on paljon pieniä lahtia ja lampia, jotka ovat erittäin tärkeitä kutupaikkoja monille alueen kalalajeille. Nämä fladat ja kluuvijärvet tuottavat suurimman osan alueen ahvenista, hauista ja muista keväällä kutevista kaloista. Niiden suuri merkitys kalanpoikasten tuottajina on kunnolla selvinnyt vasta aivan viime vuosina tehtyjen tutkimusten ansiosta. Ilman hyvin toimivia fladoja ja kluuvijärviä Raippaluodon vesien kalakannat olisivat vain murto-osa nykyisistä.

Raippaluodossa on paljon pieniä lampia, joihin kalat nousevat kutemaan mereen laskevaa puroa pitkin.

RAIPPALUOTO KUULUU SVK:N LAATUAPAJIIN. Löydät sen kalapaikkasivulta: www.vapaa-ajankalastaja.fi/kalastuspaikka/raippaluoto-mustasaari/

Taimenta kalastetaan ja saadaan Raippaluodosta pääasiassa heittokalastamalla ja vetouistelemalla, mutta jonkin verran myös perholla. Suurin osa alueen taimenista on peräisin istutuksista, sillä lähimmät kutupaikat Suomen puolella Pohjanlahtea ovat noin sadan kilometrin päässä. Keväällä taimenta kannattaa tavoitella etelään päin avautuvista lahdista Raippaluodon ulkoreunoilta. Tällaisista paikoista löytyy usein hieman muuta aluetta lämpimämpää vettä. Syksyllä taimenia kalastetaan perinteiseen tyyliin rannalta tyrskykalastamalla sekä veneestä. Kokeilemisen arvoista aluetta löytyy muun muassa Björkön saaren pohjois- ja koillisosien vesistä. Vetouistelu on melko suosittua syksyisin. Hyviä alueita on esimerkiksi Raippaluodon sillan molemmin puolin. l

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 25

TUTKITTUA ◗ TEKSTI JA KUVAT: ANSSI VAINIKKA

Maailmalla tehdään runsaasti vapaa-ajankalastusta koskevaa tutkimusta, jossa paljastuu paljon tavallista vapaa-ajankalastajaakin kiinnostavia seikkoja. Tällä palstalla esitellään lyhyesti ajankohtaisia kalatutkimuksia, ja taustoitetaan niitä tarpeen mukaan hieman vanhemmillakin töillä.

alastuksen säätelyssä käytettävät mittarajoitukset pysyvät kestokeskustelunaiheena. Kalastusmatkailun ja mielekkään vapakalastuksen kannalta isot kalat ovat keskeisiä, ja väli- ja ylämitoista puhutaan yhä enemmän. Isoja kaloja voidaan säästää myös kalastuspainetta säätelemällä, mutta useimmiten kalastusmahdollisuuksia ei haluta rajoittaa, vaan keskitytään rajoittamaan kalastuksen aiheuttamaa kuolleisuutta. Ylämittojen yleistyminen vaatii kalastajalta paljon, sillä esimerkiksi yli metrisen hauen käsittely kalaa vahingoittamatta ei missään nimessä ole helppoa. Lisäksi mittasäätely edellyttää toimiakseen, että asetettuja mittarajoituksia noudatetaan.

Milloin ylämitta, alamitta tai välimitta? Ayllón ym. (2019) selvittivät mallintamalla, miten ala-, ylä- ja välimitat toimivat taimenen jo26 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

Yli puolikiloiset ahvenet on syytä vapauttaa, jos ahvenkannan kokorakenteen haluaa pysyvän kalastajia kiinnostavana.

kikalastuksen säätelyssä, kun tavoitteena on suojata uhanalaista lajia liikakalastukselta tai toisaalta maksimoida kalastuksen saalistuottoa. Mallinnuksessa käytettiin vaihtelevaa vapautus-

kuolleisuutta ala- ja ylämittaisille kaloille. Pelkkä ylämitta johti kaikissa tapauksissa rekrytoinnin ylikalastukseen, sillä liian pieni määrä taimenia selvisi kutemaan. Käytännössä pelkkä ylämitta tarkoitti mittasäätelyn puuttumista. Välimittasäätely oli paras säilyttämään kalakannan monipuolisen ikärakenteen ja turvaamaan sekä riittävän kutijoiden määrän että korkean biomas-

san, ja sitä paremmin, mitä pienempää vapautettujen kalojen kuolleisuus oli. Myös välimittasäätelyn aikana rekrytoinnin ylikalastusriski toteutui, jos kalastuspaine oli korkea tai pyynnin aiheuttama ala- ja ylämittaisten kalojen kuolleisuus merkittävää. Alamittasäätely tuotti kaikissa tapauksissa parhaan saalistuoton ja saaliskalojen keskikoon, mutta hävisi välimittasäätelylle biomassan ja kalojen kokorakenteen turvaamisessa. Alamittasäätely oli kuitenkin suositeltavaa, jos vapautettujen kalojen kuolleisuus oli erittäin suurta (20%).

Taimenkantojen hoitoon uutta tietoa Perinteisesti taimen jaettiin kolmeen muotoon: järvi-, meri- ja purotaimeneen. Jaottelua alettiin kritisoida, kun huomattiin järvitaimenten vaeltavan sujuvasti Itämerellä, ja Ruotsissa tehdyissä kokeissa taimenten vaeltaminen näytti riippuvan enem-

Kuusamon jokien taimenet aloittavat vaelluksensa Pääjärveltä nousemalla Kivakkakönkäästä tai ohittaen sen sivu-uomaa pitkin.

män ravintotilanteesta kuin genetiikasta. Nyt taimenen vaelluskäyttäytymisestä on kuitenkin saatu uutta tietoa, jonka Ferguson ym. (2019) ovat koonneet yhteenvetoartikkeliin. Fergusonin ym. mukaan noin puolet taimenen vaelluskäyttäytymisen vaihtelusta selittyy geneettisillä tekijöillä. Sen lisäksi, että itse vaellukselle lähtö on geneettisesti säädeltyä, myös vaelluksen pituus voi muuttua geenien säätelemänä. Myös kutuvaelluksen vuodenaikaiselle ajoittumiselle on löydetty säätelevä geeni. Negatiivinen puoli tässä tiedossa on se, että kun vaeltava kanta jostakin häviää, vaeltajia ei todennäköisesti ilmaannu uudestaan esimerkiksi virtavesikunnostusten myötä, vaikka paikallisten taimenten elinolot parantuisivat. Tämän vuoksi esimerkiksi Oulankajoen vaeltava taimenkanta on Kiutakönkään ylisiirroista kuuluneiden hyvin su-

rullisten raporttien mukaan akuutissa vaarassa kuolla sukupuuttoon, vaikka sivujoissa edelleen paikallisia taimenia elääkin.

Luonto korjaa ja muokkaa vaelluskäyttäytymistä Toisaalta positiivinen puoli on, että taimenkanta voi sopeutua elämään esimerkiksi padotussa jokisysteemissä, kun ajan kanssa osa taimenista alkaa vaeltaa vain lähimpään järveen tai patoaltaaseen menemättä padoista alas alkuperäisiä syönnösalueita tavoitellen. Luonto voi siis korjata ja muokata taimenten vaelluskäyttäytymistä jopa jo muutamassa kymmenessä vuodessa, kun sille vaan annetaan siihen mahdollisuus. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea toimivan lisääntymisympäristön luomista kunnostuksilla, istutuksista pidättäytymistä sekä riittävää kalastuksen säätelyä ja vastuullisuutta vavan varressa. l

VÄLIMITTA

HAUKI- JA LOHIKALAKANNAT HYÖTYISIVÄT VÄLIMITOISTA Tutkimuksen johtopäätöksenä välimittasäätely oli optimaalinen tilanteissa, joissa vapautuskuolleisuus oli pientä ja pyyntipaine kohtuullista. Ilman erityistä suojelutarvetta ja pelkästään biomassatuoton maksimoimiseksi perinteiset alamitat toimivat mallinnuksen mukaan parhaiten. Huomionarvoisesti mallinnuksessa kestäviä olivat melko kevyet pyyntikuolleisuudet: Kestäviksi todetut 20-50 prosentin vuosittaiset kuolleisuudet tarkoittaisivat merkittävää vähennystä suomalaisten taimenkantojen tyypillisesti kokemaan kalastuskuolleisuuteen. Välimittasäätelyä tulisi entistä enemmän käyttää tilanteissa, joissa kalakannan kokorakenne ja lisääntymiskyky on syytä turvata entistä tehokkaammin. Erityisesti hauki- ja monet lohikalakannat voisivat hyötyä välimittasäätelystä, ja samalla kalastuksen laatu parantuisi. Toisaalta nykyisin kalastuspaine on monilla koskikohteilla niin korkea, että edes välimittaa ei voida soveltaa niin, että kalakanta kestäisi sen.

LÄHTEET: doi: 10.1016/j.fishres.2019.03.021

ja doi: 10.1111/jfb.14005 5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 27

TUULASTUS

◗ TEKSTI JA KUVAT: JANNE TARKIAINEN

Vastuullista hämärähommaa syysiltoihin

TUULASTUKSESSA osumatarkkuus ratkaisee

Illan taittuessa yöksi vene työnnetään rannasta vesille. Hetkeä myöhemmin syttyvät kirkkaat valot. Tuulastaja on lähtenyt öiselle kalareissulle.

uulastajan aika koittaa vasta, kun muut jo tekevät lähtöä yöpuulle. Öistä reissua on kuitenkin valmisteltu jo valoisan aikaan lastaamalla veneeseen atrain, valo ja virtalähde. Lisäksi mukaan on otettu laatikko kaloja varten sekä pappi, puukko ja puntari.

Kalastusta vai metsästystä? Tuulastuksen historia juontaa juurensa ikiaikojen taakse aina keihään syntymään saakka. Se

28 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

on tunnettu Suomessa vuosisatoja ja sen tiedetään auttaneen vesistöjen äärellä asuneita myös pahimpina pula-aikoina. Entisaikoina tuulastusta harjoitettiin paljon keväällä kalojen kutuaikana, mutta nykyään laki kieltää tuulastuksen 15. huhtikuuta ja 31. toukokuuta välisenä aikana sekä vaelluskalavesistön joessa, koski- ja virtaalueilla ympärivuotisesti. Viime vuosisadan alkupuolella tuulastus oli kokonaan kielletty, sillä

tehokkaana ja kutuaikaan harjoitettuna kalastusmuotona sen pelättiin vaikuttavan liikaa erityisesti kevätkutuisiin kalalajeihin. Tuulastus muistuttaa kalastusmuotona hyvin paljon esiisiemme keihäällä metsästämistä. Saako pataan saalista vai pitääkö lisätä enemmän perunoita, riippuu saalistajan osumatarkkuudesta. Ohilyöntejä yleensä tulee, jos ei malta laskea atrainta riittävän

◗ Tuulastus on monia vuosisatoja vanha kalastustapa.

lähelle kalaa tai jos yritetään osua kalaan, joka on liikkeessä. Saalisvarmuutta tuulastuksessa, kuten muissakin kalastusmuodoissa, lisää harrastukseen käytettävä aika vesillä. Rannalla sitä on vaikea harjoitella.

Alkuun pääsee halvalla Tuulastus harrastuksena ei ole niitä kalliimpia, sillä sen vaatimat välineet saa jo satasella, jos venettä ei tarvitse ostaa. Ledityövalo viritettynä harjanvar-

◗ Tuulastus on kaikilla vesillä kielletty 15.4.–31.5. välisenä aikana.

teen, katkenneeseen lätkämailaan tai vastaavaan, ei montaa kymppiä maksa, mutta auttaa jo harrastuksen alkuun sopivan virtalähteen kanssa. Markettimallisen atraimen hinta on 20-30 euroa, ja kun siihen laittaa varren keittiön puisesta verhotangosta, hinta ei päätä huimaa. Toki emäntäväen lepyttelyä varten kannattaa olla tarkat iskut itse tuulastustilanteessa. Jos aihetta lähestytään hieman vakavammin, niin käytettävään valoon ja virtalähteeseen kannattaa panostaa. Virtalähde (akku) tulee mitoittaa käytettävissä olevien valojen mukaan, jotta virta riittää koko tuulastusreissun ajaksi. Tarvittavan virtamäärän voi laskea netistä löytyvillä virrankulutuslaskureilla. Käytännössä erilaisia valoviritelmiä on yhtä paljon kuin tuulastajia. Toiset tykkäävät pitää valoa kädessä, toiset kiinnittävät sen kypärään tai käyttävät tehokasta otsalamppua. Veneessä voi myös olla kiinteitä valolähteitä veden päällä ja alla. Yhtä oikeaa menetelmää ei ole, mutta ledien ja xenonin hyvinä puolina on suuri valoteho ja pieni virrankulutus verrattuna halogeeniin. Halogeenin hyvänä puolena on taas se, että sen valo tunkeutuu paremmin veteen.

VINKIT

MITEN TUULASTETAAN? ➤ Hanki tarvittavat luvat. ➤ Jos mahdollista, vie välineet veneeseen jo valoisan aikaan. Varmista virtalähteen turvallinen sijoittaminen.

➤ Kun aloitat tuulastuksen, liikuta venettä mahdollisimman äänettömästi, vältä kolistelua.

➤ Kun näet kalan valokeilassa, laske atrain rauhallisesti noin 30-50 sentin päähän kalan niskasta.

➤ Iske kalaa terävästi atraimella. Kalan jäädessä atraimeen, paina kalaa pohjaa vasten niin kauan, että pyristely loppuu. Älä nosta kalaa veneeseen liian aikaisin, jotta se ei karkaa atraimesta.

➤ Nosta kala veneeseen ja varmista papilla, että kala on kuollut.

Atraimia on montaa mallia. Tässä yksi toimiva.

Vesistö vaikuttaa valonmäärään Tarvittavaan valon määrään vaikuttaa paljon vesistö, jossa tuulastetaan. Järvissä, joihin laskee runsaasti ojia metsistä ja soilta, näkösyvyys on luonnollisesti pienempi. Reissussa kannat-

◗ Käytettävään valoon ja sen virtalähteeseen kannattaa panostaa.

◗ Halogeenivalo tunkeutuu paremmin veteen, mutta vie enemmän virtaa.

Vene kannattaa järjestää siten, ettei lyötyä saaliskalaa tarvitse nostaa akun lähelle.

taa aina olla mukana myös otsalamppu siltä varalta, että akusta loppuu virta. Otsalampusta on myös apua, kun varsinaista valonlähdettä kytketään virtalähteeseen. Akun sijoittamiseen veneessä kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Kun sen isomuksen saa viimein iskettyä ja on aika nostaa se veneeseen, paras vaihtoehto ei ole laskea sitä atraimessa akun päälle. Suojaa siis akun navat niin, ettet vahingossa aiheuta oikosulkua. Jos mahdollista, aseta akku mielellään penkin alle suojaan tai sijoita akku muuten niin, ettei vaaratilanteita synny. Huoltovapaa-akku on veneessä paras vaihtoehto.

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 29

TUULASTUS Vara-atrain tai viila mukaan Tuulastusreissulla kannattaa, jos mahdollista, pitää mukanaan pariakin atrainta. Yhdelläkin pärjää, mutta tällöin matkaan kannattaa varata myös viila atraimen teroittamista varten. Varsinkin kivikkoisilla alueilla tuulastettaessa atraimen terät tylsyvät helposti, vaikka kiveen ei suoranaisesti iskisikään. Atrain ja sen varsi eivät saa olla liian painavia lyöjän voimiin verrattuna, jotta osumatarkkuus ei heikenny. Atrainta kuvataan myös kansanperinteissä ja luonnonuskonnoissa meren ja veden jumalien tunnusmerkiksi. Kuuluisimmat atraimen käyttäjät ovat kreikkalaisesta mytologiasta tuttu Poseidon ja suomalaisessa muinaisuskossa ja kansanperinteessä esiintyvä Ahti. Tuulastukseen soveltuu suurin osa käytössä olevista soutuveneistä. Venettä valittaessa tärkein kriteeri on vakaus, sillä yleensä tuulastettaessa veneessä seistään. Jos vene on kovin kiikkerä, se on vaarassa kaatua, kun kalaa isketään. Muita hyviä, tuulastusveneen ominaisuuksia ovat kevytkulkuisuus ja jo aikaisemminkin mainittu, akun sijoitusmahdollisuus penkin alle. Valitseeko lopulta veneekseen lasikuitu- vai puupaatin, ei vaikuta lopputulokseen itse kalastustilanteessa.

Milloin vene vesille? Tuulastamalla pystyy helposti valikoimaan halutun saaliin. Lahna, säyne ja hauki muun muassa ovat yleisiä saaliskaloja.

30 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

◗ Matkaan kannattaa varata viila atraimen teroittamista varten.

Tuulastajan aika koittaa syyskesällä iltojen pimetessä. Mitä myöhäisemmästä syksystä on kyse, sitä aikaisemmin pimeys saapuu ja sitä aikaisemmin myös tuulaalle pääsee. Hämärän rajamailla liikkeelle lähtiessä, osa kaloista saattaa olla vielä aktiivisia. Se näkyy

◗ Tuulastajan aika koittaa syyskesällä iltojen pimetessä.

rauhattomana liikkeenä, veneen lähestyessä ja kalojen joutuessa valokeilaan. Teekupponen tai muutama nortti myöhemmin, tilanne on jo toinen. Kalat ovat rauhoittuneet ja pysyvät valokeilassa paremmin. Jos alkuillasta on havainnut kaloja alueella, kannattaa katsastaa se myöhemmin uudelleen. Paras tuulastuskeli on silloin, kun taivaalla on pilviä, mutta veden pinta on tyyni. Vaikka kokenut tuulastaja saa saalista tuulisellakin säällä, on harrastuksen alkuvaiheilla olevan parempi sovittaa tuulastusillat tyyneen keliin. Vesisateella on turha lähteä liikkeelle. Elokuun lopusta jäiden tuloon saakka kestävä tuulastuskausi katkeaa lehden putoamisen aikaan. Lehtien ajauduttua rantaan tai painuttua pohjaan, homma jatkuu jälleen.

Tuulastaja näkee kohdekalojen lisäksi paljon muuta mielenkiintoista, kuten rapuja ja pikkukaloja. Kuva: Jouni Väänänen.

Tuulastajan silmin pohja näyttää erilaiselta Tuulastajan valokeilaan eivät osu ainoastaan vedessä olevat kalat, vaan myös kaatuneita puita, kiviä, hakoja ja vesikasveja näkyy pohjassa paikoissa, joissa niitä ei luullut olevankaan. Lampun valokeilassa vilahtaa myös lepakko. Tarkemmin katsottuna niitä on useampi ja ne tulevat todella lähelle ihmettelemään öistä liikkujaa rantamatalissa. Myös minkin silmät kiiluvat rantakivikossa. Kalojen lisäksi pohjasta erottuvat tuulastajan silmiin liikkeellä olevat ravut, joita hyvissä rapuvesissä näkee paljon. Ravustajan, joka harrastaa tuulastusta, kannattaakin laittaa tuulastusreissulla rapujen paikat mieleen. Pohjan tutkiminen pimeällä va-

Soutuvene sopii hyvin tuulastukseen. Kuva: Matti Syrjäläinen.

lon avulla on mielenkiintoinen kokemus, vaikka atrain ei olisi matkassa ollenkaan.

Tuulastus jakaa mielipiteitä Viime vuosina vastuullisuus ja eettisyys kalastusta harrastettaessa on noussut otsikoihin enemmän ja enemmän. Myrskyn silmässä on ollut välillä ka-

◗ Vesisateella ei tuulastajankaan kannata lähteä vesille.

lastusmenetelmä, välillä kalan käsittely pyynnin jälkeen. Tuulastustakaan eivät kaikki katso hyvällä, vaikka se on lähes ainoita kalastusmuotoja, jossa voidaan ennen pyyntipäätöstä varmuudella sanoa, mikä on saalislaji. Saaliiksi saatavat lajitkin ovat liki poikkeuksetta luontaisesti

◗ Tuulastaessa voi ennen pyyntipäätöstään varmistaa saalislajin ja -koon.

lisääntyvistä kalakannoista, joita normaaleissa vesistöissä on vähintäänkin riittävästi. Kokenut tuulastaja iskee atraimen kalan niskaan, jolloin papin tehtäväksi jää ainoastaan hengenlähdön varmistaminen. Tarkalla iskulla kalan liha ei vaurioidu ja hyvälaatuista tuoretta kalaa saadaan pataan asti. l

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 31

UUTTA

FJÄLLRÄVEN UUDISTI TAKKIMALLISTOAAN

◗ TEKSTI: ISMO MALIN

Hyvät kalastusvälineiden valmistajat ja maahantuojat! Jos haluatte uutuustuotteillenne näkyvyyttä, lähettäkää niistä tietoa Vapaa-ajan Kalastaja -lehden toimitukseen kuvien kera sähköpostiosoitteella jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi. Voitte myös postittaa aineiston ja näytekappaleet tuotteista osoitteella Suomen Vapaaajankalastajien Keskusjärjestö/Jaana Vetikko, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki. Julkaisemme tuoteuutisia mahdollisuuksien mukaan joka numerossamme, joten Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen 6/2019 (ilmestyy 5.12.) tarkoitetun aineiston on oltava toimituksen käytössä viimeistään 22.10.

Lisätiedot: Jaana Vetikko, puh. 050 525 7806 tai Ismo Malin, puh. 050 577 4656 ja sähköposti: ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi.

Fjällrävenin tänä syksynä uudistuneeseen takkimallistoon kuuluvat muun muassa parkatakit, joiden materiaalina on käytetty kierrätettyä ja Ruotsissa tuotettua villaa. Uutuuksista KIRUNA PARKA -takki koostuu kahdesta osasta, sisätakista ja kuoritakista. Liner-sisätakki on varustettu vetoketjulla ja sitä voi käyttää erikseen samoin kuin Eco-Shellpäällystakkia lämpiminä kevättai syyspäivinä. Yhdessä nämä kaksi suojaavat sekä kylmältä että vedenpitävyyden ansiosta myös kosteudelta. Kokonaisuus on kuitenkin kevyt, minkä takia se on monipuolinen talvivaate jokapäiväiseen ulkoiluun erilaisissa sääoloissa. Päällystakissa on muun muassa narulla säädettävä huppu sekä kaksi napein va-

Kiruna Parka -takki.

STORMILTA UUTUUS HAUENKALASTUKSEEN - ARASHI GLIDE BAIT Rapalan ja Stormin viehemallistot ovat uudistuneet erityisesti hauen- ja ahvenenkalastusta ajatellen. Hauenpyytäjien kannalta mielenkiintoinen uutuus on yhdysvaltalaisen kilpakalastajan Brandon Palaniukin kehittämä STORM ARASHI GLIDE BAIT. Palaniuk on kehittänyt uutuusvieheen Pohjois-Amerikan järvien petokalojen pyyntiin, joten se todennäköisesti herättää hauen iskuhalut vesillämme. Glide Bait ui tasaisessa kelauksessa puolelta toiselle hakien. Pysäytettynä sen hitaasti uppoava runko antaa kalastajalle mahdollisuuden kontrolloida tarkasti uintisyvyyttä. Vieheen koukut pyörivät vapaasti runkoon upotetuissa leikareissa. Tämän ansiosta kala 32 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

ei pääse kampeamaan vieheen runkoa vasten väsytyksen aikana, mikä edistää kalojen kiinnipysymistä. Värivaihtoehtoja on yhdeksän ja niihin sisältyy myös läpikuultavia värejä, jotka toimivat kovan kalastuspaineen alaisilla vesillä, joilla kalat ovat arkoja. Vieheessä on pehmeä vaihdettava pyrstö. Pakkaus sisältää varapyrstön. Pituus: 19 cm ja paino 88 g. STORM GOMOKU SPIN -painolippa puolestaan on kehitetty erityisesti ahvenenkalastukseen, mutta se toimii myös esiStorm Arashi Glide Bait.

merkiksi kuhalle, toutaimelle ja säyneelle. Uutuuslipan uitto on nopeaa, mutta helppoa. Suora kelaus ja väliin pysäytys tuottavat parhaan lopputuloksen. Gomoku Spin -lippaa on saatavana 10- ja 16-grammaisena. Värivaihtoehtoja on viisi. Lisäksi useaan Rapalan ja Stormin vieheeseen on tullut uusia kokoja ja värejä. Esimerkiksi Rapalan X-Rap Pedosta löytyy nyt myös 14-senttinen ja X-Rap Otuksesta 17-sentti-

Storm Gomoku Spin -painolippa.

nen aiempaa pienempi versio. Kumpaankin on lisäksi tullut viisi uutta väriä, kuten myös XRap Scoop -lusikoihin ja Super Shadow Rap -vaappuihin. Storm R.I.P T-Bone puolestaan on venytetty uuteen jättikokoon ja se on saatavissa nyt peräti 23-senttisenä mallina. Rapalan Rippin’ Rap -vaappua taas löytyy nyt aiempaa pienempänä eli vain kuuden sentin mittaisena. Uutuusvärejä se on saanut kaikkiaan neljä. Tämän syksyn uutuuksiin kuuluu myös SHIMANON SLX DC -KELA. Tässä alumiinirunkoises-

Singi Wool Padded Parka -takki.

rustettua käsitaskua ja vetoketjullinen sisätasku. Takin päävetoketju on kaksisuuntainen ja se on varustettu napilla. Hihamanseteissa on tarrakiinnitys. Sisätakissa on vetoketjulliset käsitaskut ja yksi vetoketjullinen sisätasku. SINGI WOOL PADDED PARKA -takki on valmistettu villasta ja biohajoavista maissitärkkelyskuiduista eli pesunkestävästä luonnonmukaisesta materiaalista. Se on suunniteltu päivittäiseen käyttöön niin syksyllä kuin talvellakin ja soveltuu mainiosti ulkoiluun ja retkeilyyn. Takissa on säädettävä huppu ja edessä kaksisuuntainen napillinen vetoketju. Kahden vetoketjullisen rintataskun lisäksi

Canada Wool Padded Jacket -takki.

siinä on läpillä varustetut paljetaskut sekä kaksi sisätaskua. Takin vyötärö on säädettävissä kiristysnarulla ja hihansuissa on vahvikkeet sekä tarranauhat. Sisäpuoli on valmistettu pehmeästä villaflanellista. Myös CANADA WOOL PADDED JACKET -takki on valmistettu vil-

PIRKANMAALLA PARAS KALAVALE SYNTYY HOPEISESTA RUOKALUSIKASTA Shimano SLX DC -kela.

sa kelassa on Digital Controlheittojarru, mikä mahdollistaa neljän eri jarruohjelman valitsemisen. Yksi ohjelmista on tarkoitettu maksimaalisiin heiton pituuksiin optimioloissa. Lisäksi vaihtoehdoista löytyvät omat asetuksensa alakauttaheittoihin, fluorocarbonsiimoilla kalastamiseen ja vielä ns. normaalikalastusasetus, jota käytetään monikuituja monofiilisiimoilla kalastettaessa. l LISÄTIETOJA: www.normark. fi/kalastus.

Kolme pirkanmaalaista muusikkoa ja innokasta kalamiestä sai keikkamatkalla idean ruveta valmistamaan ”oikeita” lusikkauistimia. Siis sellaisia, jotka on tehty ruoka- tai kahvilusikoista. Nyt he askartelevat uistinpajallaan KALAVALEITA omaksi huvikseen, mutta myös myyntiin asti. ”Perinteiset isot hopeanväriset ruokalusikat saalistavat ehkä parhaiten, mutta kaffi- ja teelusikat myös. Toisen puolen maalaaminen esimerkiksi siniseksi ei myöskään ole pahitteeksi. Olemme tehneet myös kullanvärisiä lusikkauistimia ja nekin pelittävät hyvin”, kertoo Kalavaleiden valmistajiin lukeutuva Hannu Sepponen. Hänen mukaansa kaikki myyntiin tulevat Kalavale-lusikat on koeuitettu, joten asiakas saa varmuudella uivan vieheen. Hänelle itselleen tuli heti ensimmäisellä koeuistelulla kolmekiloinen hauki. ”Tietenkin moinen siivitti askartelemaan lisää Kalavaleita ja leikistä tulikin vähän vakavampaa. Tämän kesän olen kalastanut pelkästään omilla

lasta ja biohajoavasta maissitärkkelyskuidusta sekä polyesteristä. Se sopii erinomaisesti puettavaksi päällystakin alle lisälämmikkeeksi kylminä syksypäivinä, mutta riittää yksinkin leudommassa säässä. Takin olka- ja kyynärpäät sekä rintataskun läppä on vahvistettu, mikä lisää sen kestävyyttä. Takissa on edessä ja hihansuissa painonapit. Läpällisen rintataskun lisäksi siinä ja kaksi napillista sivutaskua. l LISÄTIETOJAa: www.fjallraven.fi.

Kalavale-lusikat valmistetaan oikeista lusikoista, kuten ruoka-, kahvi- tai teelusikasta.

Kalavale-tuotteilla ja saalis on ollut vähintään edellisten kesien luokkaa,” Sepponen selvittää. Parhaiten Kalavale pyydystää haukea ja ahventa, mutta kuhakin voi siihen iskeä. Toisaalta Kalavale on Sepposen mielestä hyvä lahja kalastajalle, jolla on jo kaikkea. ”Lyhyen kokemuksemme perusteella on sanottava, että mitä korumaisempi lusikka, sitä hankalampi se on saada uimaan viehkosti”, hän mainitsee. ”Jokainen Kalavale on kuitenkin uniikki saalistaja, joten kaikilla saa jotakin, ja kuten takuussammekin sanotaan: Tarttuvat varmasti kalaan, hihaan tai lippikseen”, Sepponen lisää. Kalavale-uistimia saa tällä hetkellä Tampereen seudun käsityöliikkeistä ja netin kautta. Tilaaminen onnistuu Uistinpaja Kalavaleen kotisivujen kautta osoitteesta: uistinpaja-kalavale1.webnode.fi/ . l

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 33

LÄÄKÄRIN MÄÄRÄYKSESTÄ

◗ TEKSTI JA KUVAT: JOUNI RONKAINEN ◗ SIDOKSET JA MALLIT, JOS EI TOISIN KIRJOITETTU: JOUNI RONKAINEN

OTTIPERHOJA

Kuusamon taimenjoille Lääkärin määräämät tehokkaiksi havaitut ottiperhot eri ajankohtiin ja olosuhteisiin Kuusamon taimenjokiin.

Alkup.malli: Kimmo Ahvonen KOUKKU: streamerkoukku, Partridge Ken Baker Extra Long, koko 4-6 LANKA: musta PYRSTÖ: musta Craft fur -keinokarva RUNKO: violetinmusta keinokuitu dubattuna ja harjattuna pöyhkeäksi (electric black) KIERRE: kupari Lagartun Flatbraid KURKKU/EVÄT: oranssinpunaisia kukon häkilän siikasia SIIPI: musta Craft fur ja päällä 3-4 hopeisia Crystal flash -kuituja PÄÄ: puhtaanvalkoinen peurankarva, leikattuna alta litteäksi ja sivuilta leveäksi, simppumainen

Kuusamolaisen perhokalastajan perhomalli. Valkopäinen Muddler on hyvä valinta iltahämärän ja yön taimenen kalastukseen. Malli on antanut kehittäjälleen useamman taimenen sekä Kuusinki- että Kitkajoelta. Itselläni on myös hyviä kokemuksia tällä mallilla loppukesän taimenenkalastuksessa Kuusinkijoella. Huomioon otettavaa on myös se, että 6-koossa se on myös suurten harjusten perho.

TINSELI ZONKER KOUKKU: streamerkoukku, Tiemco TMC 5263, koko 4-6 LANKA: valkoinen PYRSTÖ: hopeisia Salar Sealice Glitz -kuituja RUNKO: hopea Salar Sealice Glitz -kuitu dubattuna ja harjattuna KIERRE: soikea hopeatinseli, medium SIIPI/SELKÄ: chinchillanharmaa kaninnahkasuikale kiinnitettynä zonker-tekniikalla kierteen avulla SILMÄT: hopean värinen palloketju PÄÄ: chinchillanharmaa kani dubattuna Pikkukalamainen streamer päiväkalastukseen. Etenkin kovaan koskeen ja koskien niskoille. Kannattaa uittaa välillä poikki virran ja isolla lenkillä, jotta perhoon tulee hyvä liike. Se saa taimenen joskus hermostumaan ja säntäämään perhon perään. 34 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

RIEKON HUNTU KOUKKU: streamerkoukku, Mustad Salmon LW 80501, koko 4-8 LANKA: kanelinruskea HELA: kapea soikea kulta PYRSTÖ: riekon vaaleanruskeita ja pitkiä peitinhöyhenen siikasia RUNKO: jäniksen ruskea naamakarva dubattuna KIERRE: kapea soikea kulta VÄLIHÄKILÄ/HUNTU: puoliväliin runkoa, punaruskea koiraspuolisen riekon kaulahöyhen

KURKKUHÄKILÄ: täplikäs ruskea riekon peitinhöyhen SIIPI: alla kotimainen ruskea oravan häntäkarva, päällä ruskea heinäsorsa (Mallard) PÄÄ: kirkas lakka (ruskea) Tämä perhomalli on ollut sitojan perhorasiassa jo useamman vuosikymmenen ajan. Perho on läpi kesän pyytävä taimenperho juhannukselta aina elokuulle asti. Suurin sillä saatu taimen painoi 4,5 kiloa.

TULINÄÄTÄ

MUSTA SIMPPU

Alkup.malli: Ari Kukila KOUKKU: streamerkoukku, Mustad Salmon LW 80501, koko 4-6 LANKA: musta HELA: kapea soikea kulta PERÄ: keltainen silkki PYRSTÖ: kultafasaanin punaisen rintahöyhenen siikasia VYÖ: punainen strutsi RUNKO: kirkkaan punainen silkki KIERRE: kapea soikea kulta KURKKUHÄKILÄ: vaaleanruskea täplikäs peltopyy SIIPI: alla kultafasaanin keltaisia ja punaisia peitinhöyhenten siikasia, päällä näädän häntäkarvaa. Näätä kannattaa sitoa kolmessa eri

kimpussa siiven pituutta hieman kasvattaen joka kimpulla. SIVUT: viidakkokukkoa PÄÄ: musta Matalan ja lämpimän veden perho keskikesälle. Kevyt ja eloisa perhomalli, joka toimii hidasvirtaisten niskojen ja rauhallisten nivojen kalastuksessa. Etenkin Kitkajoella kannattaa rasiasta löytyä tämä tunnetun kuusamolaisen perhonsitojan ja -kalastajan perhomalli.

TIHKUSADE

Alkup.malli: Pertti Talala

KOUKKU: streamerkoukku, Varivas 2500V 3X, koko 2 LANKA: musta PERÄ: Semperfli Cheeky UV pinkki -tinseli RUNKO: SLF Prism keinokuitudubbing, väri sinihohtoinen Black, dubattuna ja harjattuna KIERRE: leveä soikea kuparitinseli SIIPI/SELKÄ: musta kaninnahkasuikale kiinnitettynä zonker-tekniikalla kierteen avulla PÄÄ: musta peurankarva, leikattuna alta lyhyeksi ja sivuilta leveäksi, simppumainen Perhomalli siihen kaikkein pimeimpään hetkeen, jolloin värejä ei enää näe. Perhon perä hohtaa

KOUKKU: streamerkoukku, Mustad Salmon LW 80501, koko 4-2 LANKA: musta HELA: kapea soikea hopea PERÄ: fluoresoiva vaaleanvihreä silkki PYRSTÖ: chartreuse ja pinkki Fluorofibre, pinkki päällimmäisenä RUNKO: sinisen violetti dubbing KIERRE: soikea hopea, medium RUNKOHÄKILÄ: musta kukko SIIPI: musta Craft fur PÄÄ: musta Craft fur puppeli-tekniikalla sidottuna. Pään ja siiven muoto pisaramainen.

pimeässä ja toimii hyvänä iskupisteenä. Pimeällä kalastuspaikat on hyvä olla ennestään tuttuja, jotta voi olla varma mihin heitto suunnataan ja kuinka pitkälle. Hyviä ottipaikkoja ovat koskien niskat sekä niiden alustat. Koskien alustat kannattaa kalastaa mahdollisimman pitkälle suvantoon. Pimeällä täytyy olla tarkkana, sillä tuntuma perhoon on yleensä vain etusormella perhosiiman kautta. Otti voi olla varovaisen pieni nipistys perhoon tai siiman pysähtyminen. Heti kun kiristät siimaa, taimenen lähtö on usein niin voimakas, että suhteellisen paksukin peruke voi katketa.

Kuusamolaisen tunnetun taimenenkalastajan yksi niistä lukuisista hyvistä perhomalleista. Sillä on tullut Kitkajoelta heinäkuun puolivälissä viiden kilon taimen. Keli oli silloin tihkusateinen ja lämmin. Vesi oli korkealla ja hienoisessa tulvassa. Hyviä kalatapahtumia on myös ollut minulla tällä perhomallilla juuri sadekelillä sekä taimenten että myös lohien kanssa. l

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 35

Kalastajan Kanava uudistaa kalastusmediaa

ANNE-MAARIT ja JYRI ovat siellä, missä kalastajatkin

Anne-Maarit Sepling ja Jyri Kuusisalo pyörittävät Kalastajan Kanavaa, jonka lähetyksiä jo tuhannet kalastuksen harrastajat ovat oppineet seuraamaan.

36 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

ain muutamassa vuodessa on uusia viestinnän keinoja käyttävä Kalastajan Kanava vakiinnuttanut asemansa merkittävänä osana kalastukseen liittyvää tiedonvälitystä. Sen perjantai-illan livelähetyksiä YouTubessa ja Facebookissa sekä Suplassa toimivaa Kalastajan Radiota ovat oppineet seuraamaan jo tuhannet kalastuksen harrastajat ympäri Suomen. Kaiken tämän takana on hyvinkääläinen yrittäjäpariskunta Anne-Maarit Sepling ja Jyri Kuusisalo, jotka ovat tuttu näky kalastuskilpailuissa ja muissa kalastukseen liittyvissä tapahtumissa. Niistä he tekevät kanavalleen sekä kumppaneiden kanaviin suoria lähetyksiä, jotka ovat suurelta osin myös jälkikäteen katsottavissa. Lisäksi Kalastajan Kanava seuraa kaiken aikaa kalastuksen uusia tuulia niin säädösten, välineiden kuin kalastustekniikoidenkin suhteen. Näissä ohjelmissa on säännöllisesti haastateltavina tunnettu-

VAVAN

VARRESSA

◗ TEKSTI: ISMO MALIN ◗ KUVAT: ANNE-MAARIT SEPLING

ja ja tunnustettuja asiantuntijoita kalastuksen eri osa-alueilta.

Kalastusharrastuksen edistäminen tavoitteena Kalastajan Kanava myös vastaa kymmenien kalastuksen harrastajien lähettämiin kysymyksiin viikoittain. Jos oma asiantuntemus ei jossain kohtaa riitä, Anne-Maarit ja Jyri myöntävät sen avoimesti ja yrittävät ohjata kysyjän oikeille tietolähteille. ”Emme missään nimessä halua esiintyä kaikkitietävänä. Periaatteemme on myös välttää jyrkkien mielipiteiden esittämistä kalastukseen liittyvistä asioista tai mistään muustakaan”, he korostavat.

Anne-Maarit ja Jyri kertovat haluavansa ennen muuta edistää kalastusharrastuksen kasvua ja säilyttämistä Suomessa. Tässä suhteessa merkittävän kohderyhmän muodostavat ensinnäkin lapset ja nuoret. Tärkeitä ovat kuitenkin myös ikäihmiset, joista monet ovat mukana kalastusseuratoiminnassakin siirtämässä kalastustaitoja uusille sukupolville. ”Myös ikäihmisten pitäminen mukana harrastuksessa on tärkeää, koska kalastamalla he pysyvät aktiivisina. Monelle heistä kalareissut ovat todennäköisesti ainoa liikunta-aktiviteetti, joka hoitaa sekä kuntoa että mieltä”, Anne-Maarit korostaa.

”Mottomme onkin, että kalastakaa, millä laillisella tavalla ja välineellä tahansa, kunhan kalastatte ja kunnioitatte ympäröivää luontoa. Mielestämme ei ole varaa tuomita mitään kestävää kalastustapaa senkään vuoksi, että Luonnonvarakeskuksen mukaan kalastuksen harrastajien määrä on pudonnut kahdesta miljoonasta puoleentoista miljoonaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana”, Jyri lisää.

Yhteistyötä ja kalastajien palvelua Anne-Maarit ja Jyri eivät pidä Kalastajan Kanavaa perinteisten kalastuslehtien kilpailijana, vaan yhteistyökumppanina. ”Me täydennämme toistemme tarjontaa. Emme myöskään mielestäni kilpaile muiden kalastusalan videoiden tekijöiden kanssa, koska tarjontamme on erilainen kuin muilla”, Jyri arvioi. ”Tällä hetkellä teemme kalastuslehtien lisäksi yhteistyötä alan kaupallisten yritysten kanssa, mutta myös järjestöjen

KETKÄ?

MONIPUOLISTA OSAAMISTA Sekä Seplingillä että Kuusisalolla on takanaan monipuolinen koulutus ja työura. Anne-Maarit esitteleekin itse itsensä markkinoinnin, viestinnän sekä asiakaskokemuksen kehittämisen moniottelijaksi, elintarviketieteiden maisteriksi, partiolaiseksi sekä liikunnan ja kalastuksen harrastajaksi. Työurallaan hän on vastannut usean yrityksen markkinoinnista ja viestinnästä. ”Kotoisin olen Rajamäestä ja olin perheen ainoa lapsi, joten tein paljon sekä ns. tyttöjen että poikien juttuja. Luonto tuli minulle tutuksi mökkeilyn ja partion kautta, mutta kalastamaan aloin vasta, kun tapasin Jyrin.”

Jyri on puolestaan koulutukseltaan insinööri ja hän on työskennellyt eri yrityksissä muun muassa myynnin ja liiketoiminnan johtotehtävissä. Luontoihminen hän on ollut lapsesta asti ja kalastuksen lisäksi hänen harrastuksiinsa ovat kuuluneet myös lintubongaus ja nuoruudessa jopa perhosten keräilyä. ”Ongimme, virvelöimme ja ravustimme niin, että kerran lapsuudessa jopa myimme rapuja eteenpäin. Kaikkeen tähän oli hyvät mahdollisuudet perheen mökillä Savonlinnan kupeessa”, hän selvittää.

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 37

VAVAN

SEURAAJAT

VARRESSA

ja esimerkiksi Metsähallituksen kanssa. Välitimme esimerkiksi suoraa lähetystä tämän kesän Vapapäivä-tapahtumista, joissa lapset saivat kalastaa ilmaiseksi Metsähallituksen vapakalastuskohteilla SVK:n kalastusohjaajien avulla.” Omaksi roolikseen he kokevat kalastajien palvelemisen ja auttamisen. ”Tämän palvelualttiutemme on myös huomattu ja sen ansiosta olemme saaneet niin hyvin mukaan ohjelmiimme eri kalastustapojen taitajia, kuten esimerkiksi Kalle Paavolan, Marko Savolaisen ja Harri Nikulan kaltaisia todella kovia pitkän linjan ammattilaisia”, Jyri uskoo.

Yhä enemmän ruokakalan pyyntiä Kalastusasioiden tiivis seuraaminen, jatkuva liikkeellä oleminen ja ohjelmien teko ovat tietysti vaikuttaneet Anne-Maaritin ja Jyrin omaan kalastukseen sitä vähentävästi. Toisaalta ohjelmien teon takia he ovat päässeet tutustumaan uusiin kohteisiin, kalastustapoihin ja kalalajeihin. Esimerkiksi kesällä 2019 he kävivät työn merkeissä tutustumassa Norjassa skrein eli kututurskan pyyntiin. ”Lisäksi yhteistyö kalastuksen todellisten asiantuntijoiden kanssa antaa todella paljon omaankin harrastukseen. Pääsemme myös testaamaan yhteistyökumppaneidemme uutuuksia, joten sitä kautta tuntuma välinepuolellakin säilyy”, Jyri kertoo. Lapsesta asti kalastusta ja kaikkea muutakin luontoon liittyvää harrastanut Jyri kertoo tavoitelleensa aiemmin nimenomaan isoja kaloja. Varsinkin 38 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

SEURAAJIA LAPSISTA ELÄKELÄISIIN ASTI Kalastajan Kanavalla on tällä hetkellä Facebookissa lähes 19 000 seuraajaa, YouTubessa lähes 8 000 ja Instagramissa lähes 6 000 seuraajaa ja kanava tavoittaa viikoittain eri kanaviensa kautta 100 000-150 000 henkeä. ”Eri asia sitten on, kuinka tämä potentiaali saadaan realisoitumaan myös ohjelmien seuraajiksi”, Jyri myöntää. Anne-Maaritin mukaan kanavan seuraajista pääosan muodostavat 25-45-vuotiaat, mutta joukkoon mahtuu toki kaikenikäisiä aina pikkulapsista eläkeläisiin asti. ”Vanhemman ja lapsen lauantaiaamuun saattaa esimerkiksi kuulua Perjantai-illan LivE -lähetyksen katsominen yhdessä. Toisaalta messuilla on tullut ikäihmisiäkin juttelemaan ohjelmistamme. Yhdelle asensin Suplankin puhelimeen, jotta hän voisi kuunnella myös radio-ohjelmiamme”, hän selvittää. Jyrin mukaan Kalastajan Kanavan suurin haaste on kohtalaisen suuresta seuraajajoukosta huolimatta saada yhteistyökumppanit vakuuttuneiksi sen riittävästä kattavuudesta ja merkittävyydestä. Siinä riittää vielä tekemistä. ”Kyllä tässä yrittäjänä saa tehdä pitkää päivää, mutta kun sitä tehdään sydämellä, niin se on mielekästä”, pariskunta vakuuttaa.

Kalastajan Kanava on tuttu näky kalavesillä.

PERJANTAI-ILLAN LIVE

SUOSITTU PERJANTAI-ILLAN LIVE SYNTYI RAVINTOLAILLALLISELLA Anne-Maarit ja Jyri kertovat idean Perjantai-illan LivE -ohjelman aloittamiseen syntyneen yhteisellä ravintolaillallisella uudenvuoden aatonaattona muutama vuosi sitten. ”Siinä aterian aikana jutellessa meille tuli mieleen, että tällaisen suoran kalastusta käsittelevän lähetyksen voisi tehdä. Kun emme ole mitään jahkailijoita, lähdimme kotiin siltä istumalta ohjelmaa tekemään ja parin tunnin kuluttua oli ensimmäinen livelähetys jo toteutettu”, he kertovat. Sen jälkeen Perjantai-illan LivE -lähetystä on tehty muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta joka perjantai 2,5 vuotta Kalastajan Kanavan Facebookissa ja YouTubessa. Se on Kalastajan Kanavan suosituin ohjelmasarja.”

suurten haukien pyytäminen kiinnosti. ”Nykyisin ei enää ole niin kauhean tärkeää saada suurta haukea tai ahventa, vaan keskitymme lähinnä kalastukseen sinänsä ja pyytämään myös ruokakaloiksi sopivia välikoon kaloja”, hän mainitsee. Vasta aikuisiällä kalastuksen aloittanut Anne-Maarit kertoo myös pitävänsä eniten ahventen jigaamisesta. Molemmille mieluista on lisäksi täsmäuistelu tai soutu-uistelu ja kalassa he käyvät pääasiassa Hyvinkään kodistaan 50-150 kilometrin säteellä sijaitsevilla kalapaikoilla sekä Puruveden ja Pihlajaveden maisemissa. ”Pidämme myös vaihtelusta kalapaikkojen suhteen muutenkin, sillä uudet kohteet antavat myös lisää tietoa ja näkemystä työhönkin”, he korostavat. l

◗KALASTUS-TV Kalastusaiheinen videotilauspalvelu tavoittelee kaikenikäisiä asiakkaita Tiettävästi maailman ensimmäinen kalastusaiheinen videotilauspalvelu Kalastus-tv.fi on aloittanut toimintansa. Näyttelijä Ville Haapasalon käynnistämä palvelu pyrkii houkuttelemaan katsojia kaikista ikäryhmistä. Suomenkielinen kalastukseen ja luonnossa liikkumiseen keskittyvä videopalvelu Kalastus-tv.fi on toiminut elokuun lopusta asti. Palvelun tarjonta käsittää kymmenen eri ohjelmasarjaa, jotka koostuvat noin 26 minuuttia pitkistä jaksoista. Tavoitteena on lisätä ohjelmistoon joka viikko kymmenen uutta jaksoa. ”Ohjelmissamme ei vain kalasteta, vaan opetellaan myös käsittelemään kalaa ja jaetaan vinkkejä ruoan valmistukseen. Lisäksi esimerkiksi selviydytään erämaassa, ihmetellään luontoa, huuhdotaan kultaa ja välillä myös nauretaan. Kanavan slogan onkin yhteydessä luontoon”, Haapasalo kertoo. Kalastus-tv on suunnattu kaikenikäisille, mikä Haapasalon mielestä nykyään on harvinaista. ”TV-alalla kuulee jatkuvasti puhuttavan siitä, kuinka joku ohjelma on “oikein hyvä ja on hyvät katsojaluvut, mutta valitettavasti sitä katsovat liian vanhat ihmiset”. Meille kaikki ovat katsojia ja hyviä sellaisia”, Haapasalo korostaa. Idean Kalastus-tv:stä syntyi Haapasalon mukaan turhautumisesta kotimaiseen tv-tarjontaan. ”Alun alkaen päätimme käynnistää oman kanavan, josta tulisi meitä kiinnostavaa sisältöä. Myöhemmin ajatus omasta kanavasta vaihtui omaan videotilauspalvelualustaan, sillä haluamme olla moderneja ja tässä päivässä kiinni”, Haapasalo selvittää. l

Kalastus-tv.fi on Netflixin kaltainen videotilauspalvelu. Sen kuukausihinta on 5,90 ja vuosihinta 59 euroa. Uusille asiakkaille aloituskuukausi on ilmainen. Palvelu löytyy Internetistä osoitteesta www.kalastus-tv.fi. Näyttelijä Ville Haapasalon perustama Kalastaja-tv.fi on suomenkielinen kalastukseen ja luonnossa liikkumiseen keskittyvä videotilauspalvelu. ”Sloganimme on yhteydessä luontoon”, Haapasalo kertoo. Kuva: Ismo Malin.

Kalastajan TASKUTIETO

Vuoden 2020 kalenterista löydät tietoa mm. l särkikalojen tunnistuksesta l haukijigien rigauksesta l koukkujen vaihtamisesta l haukitehtaista l ennätyskaloista l siimoista ja solmuista l kalojen ottipäivistä l kalastuslaista

11,Kalenteri ilmestyy lokakuussa.

Oman Vapaa-ajankalastajan kalenterisi voit tilata hintaan 11 €. Tilatessasi niitä myyntiin vähintään 10 kappaletta, laskutamme vain 9 €/kalenteri. TILAUKSET: S-POSTI jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi PUH. 050 597 4933 Hintoihin lisätään toimituskulut.

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 39

Syyskirjolohen

LAMPIKALASTUS

on parhaimmillaan alkusyksystä

ntistä pidemmät ja lämpimämmät syksyt voivat venyttää mielekästä perhokalastuskautta lampivesissä pitkälle marraskuun puolelle, vaikkakin kalastus on yleensä parhaimmillaan alkusyksystä. Kesäkuumien ajaksi tauolla olleet kirjolohi-istutukset käynnistyvät yleensä uudelleen syksyllä, ja myös kesän aikana lammen tavoille oppineet vanhat kirjolohi-istukkaat aktivoituvat vesien viiletessä. Tässä jutussa käydään läpi tekniikoita ja taktiikoita, joiden avulla onnistumiset syksyisillä lammilla ovat todennäköisiä.

Syyskirjolohen ottipaikat Lampivesien ottipaikat pysyvät usein kohtalaisen samoina läpi avovesikauden. Samat niemenkärjet ja lahdenpoukamat, jotka houkuttelevat kalaa keväisin, tekevät sitä myös syksyllä. Lisäksi kesän aikana kasvaneet lumpeikot tuntuvat olevan yksi syyskirjolohen suosikkipaikoista. Ruokailevia kaloja löytyy niin lumpeikkojen ja avoveden reunoilta kuin lumpeikon sisältäkin. Syksyn edetessä ja lumpeikkojen hiljalleen lakastuessa kir-

PERH

NURKKA

◗TEKSTI JA KUVAT: HEIKKI KURTTI

jolohet kiertävät usein aivan lammen rantoja. Etenkin loppusyksystä tapahtumat keskittyvät monesti rantapenkkaan muutaman metrin säteelle rannasta. Loppusyksystä myös kalojen aktiivisuushetket lyhenevät ja harvenevat. Liikkuva ja ympäristöä havainnoiva kalastaja voi kuitenkin löytää pitkin päivää aktiivisia kaloja. Mikäli pintakäyntejä ei näy, lammen systemaattinen kiertäminen ja heittopaikkojen vaihtelu antavat yleensä parhaan tuloksen.

Tuoretta kalaa välivedestä Tuoreet kirjolohi-istukkaat viihtyvät usein alkuvaiheessa välivedessä, josta niitä tavoittaa parhaiten slow- tai fast intermediate -perhosiimoilla. Parhaita perhoja tuoreille istareille ovat liitsit. Mustan oranssipäisen klassikkoliitsin lisäksi esimerkiksi valkoinen, oranssi ja pinkki ovat toimivia värejä. Perhojen koko saa olla hieman kevättä maltillisempi, sillä syksyisin kalat eivät useinkaan ole yhtä ahnaalla syönnillä.

Pitkävartinen haavi helpottaa kalan haavimista.

Tuoreet kalat nappaavat hanakasti myös boobyihin, joita voi uittaa välivedessä niin sanotulla washing line -tekniikalla. Kyseisessä tekniikassa litkan päätyyn sijoitetaan booby, ja sivutapseihin vaikkapa liitsejä. Tällaisella setillä heittäessä kalastaja huomaa nopeasti, suosivatko kalat kyseisenä päivänä boobyja vai liitsejä.

Haastavaa kalaa pinnasta Etenkin alkusyksystä lampien hyönteiselämä on vielä vilkasta, ja pintovia kaloja näkyy käytännössä aina kelien ollessa kohdallaan. Syyskirjolohien narraaminen pintaperholla ei kuitenkaan aina ole yksinkertaista. Ohut peruke ja pienet kalvoroikkujat voivat usein olla ainoa yhdistelmä, joilla vaikean kalan saa höynäytettyä. Pintureiden lisäksi P myös erilaiset pintakalvon alla uitetut nymfit, buzzerit tai miniliitsit ovat ajoittain tehokkaita. Pinnan lähellä ruokaileville kirjolohille on tyypillistä, että ottiperhot ja tekniikat vaihtelevat päivittäin, eikä ”päivän juttu” välttämättä selviä kuin kokeilemalla. Hieman uudempana, mutta ajoittain erittäin tehokkaana tekniikkana mainittakoon kohoperho eli niin sanottu bungi, jonka alle sijoitetaan uppoperhoja. Bungina voi käyttää hyvin kelluvaa pintaperhoa, tai sellaisen voi sitoa pintaperhojen siipiin tarkoitetusta hyvin näkyvästä ja kelluvasta indikaattorimateriaalista tai vaikkapa foamista.

Bungin alla käytettävien perhojen suhteen vain mielikuvitus on rajana. Tehonsa todistaneita perhoja ovat esimerkiksi buzzerit, nymfit, liitsit, blobit, erilaiset egg-perhot, mopit sekä squirmy wormyt. Kyseisellä tekniikalla perhot saadaan pidettyä jatkuvasti oletetulla ottisyvyydellä sekä halutussa paikassa. Toisinaan kalat myös suosivat paikallaan olevia perhoja. Bungin alla olevien perhojen syvyyttä kannattaa vaihdella, ja kalojen mielenkiinnon herättämiseksi bungia voi myös liikutella silloin tällöin.

Loppusyksystä pohjasta Vesien viiletessä ja syksyn edetessä kohti talvea lampien hyönteiselämä hiljenee ja pinta-aktiiviset kalat käyvät vähiin. Myöskään kylmänkankeat kirjolohet eivät enää innostu välivedessä tai pinnan lähellä nopeasti kulkevista perhoista. Tällöin uppoava perhosiima ja boobyt ovat usein paras ja jopa ainoa tapa saada kalaa. Perhosiimana voi käyttää kaikkea väliltä Di3-Di8, veden syvyydestä ja perhomiehen siimavalikoiman laajuudesta riippuen. Kyseisellä tekniikalla perhosiima laahaa lammen pohjaa pitkin, joten myös erittäin nopeasti uppoavat siimat ovat käyttökelpoisia. Perhoina käytetään yhtä tai useampaa kelluvaa boobya. Boobyjen uintisyvyyttä säädellään silmien koolla sekä perukkeen pituudella. Tehokkain tapa uittaa boobyja on usein hidas handtwist, mutta jopa ”ootto-onkimaisesti” paikalla pidetty boobylitka on toisinaan kirjolohen mieleen. Boobylitkalla kalastettaessa kalat nappaavat tyypillisesti kalastajan jaloista aivan rantapenkasta, joten loppuun asti jatkettu uitto on erityisen tärkeää. l

RESEPTIT

PINKKI MOPPI KUULA: 2,5-3 mm KOUKKU: #12-16 isokitainen jigikoukku (esim. IKON J325 tai Hanak Superb) SIDONTALANKA: Pinkki PYRSTÖ JA RUNKO: Pinkistä mopista leikattu suikale rungon päälle sidottuna ja pikaliimalla varmistettuna.

ERHO NURKKA

Bungin näyttävä kauas Bungin tulee näkyä kauas ja kellua ongelmitta myös kovassa aallokossa. Toisinaan kirjolohi nappaa suuhunsa mieluummin värikkään bungin kuin sen alapuolella sijaitsevat uppoperhot.

VALKOINEN BOOBY KOUKKU: #10-12 uppoperhokoukku SILMÄT: 4-6 mm oranssi booby eyes SIDONTALANKA: Valkoinen tai oranssi PYRSTÖ JA RUNKO: Valkoinen marabou SIIPI: Muutama kultainen rypistetty flashabou-suikale

BUNGI KOUKKU: väkäsetön #10-12 SIIPI: Loon strike two tai IKON Neon post 5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 41

KALA PAIKKA

◗ TEKSTI JA KUVAT: HARRI MATIKAINEN

Testireissussa

THAIMAASSA

Mekong giant catfish vastaan barramundi Tammikuussa tein tutkivaan journalismiin perustuvan testin Thaimaassa. Kalastin päivän uudella Bung Sam Ran -järvellä Bangkokin lähellä sekä kaksi päivää yhdellä monista barramundikohteista, joita Thaimaassa on tarjolla. Testin tarkoituksena oli miettiä, kumpi kaloista on vaikeampi, vahvempi ja mielekkäämpi kalastettava. Vai onko niissä mitään eroja?

angkokin tunnetuin kalapaikka lienee Bung Sam Ran -järvi. Vuoden 2017 kevääseen kalastuskeidas toimi kymmeniä vuosia vanhassa paikassa, josta vuokrasopimus loppui, ja nyt sen lammen kohdalla on jo asuintaloja. Vierailin vanhassa paikassa sen viimeisinä päivinä ja silloin kalastus oli oikeaa suoltojuhlaa. Kovassa helteessä käydyt taistelut viidenkymmenen kilon kahta puol-

42 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

jossa olisi mahdollisuus tartuttaa ta olevien Mekong giant catfishien joku noin neljästäkymmenestä kaeli jättihaimonnien kanssa alkoivat lalajista koukkuun aikaisempaa paloppupäivästä tuntua jo selkärangassa. remmin. Tuolloin paikan yritTuolloin sovimme ” Bangkokin tunnetäjä Nicholas Edward Eddyn kanssa testituin kalapaikka reissusta talven aikaMounce ”Eddy” kerlienee Bung Sam toi uuden kalastuskesna uuteen kohteeRan -järvi.” kuksen avautuvan vuoseen ja sehän toteuden aikana. Kalan kokoa kasvatettui heti tammikuun alussa. Samalla taisiin melkoisesti ja lajien kirjoa hän tarjosi mahdollisuutta kalastaa parannettaisiin uudessa paikassa, barramundia yhdellä istutuslammis-

◗ Uudessa paikassa on mahdollisuus 40 eri kalalajiin.

◗ Mekong giant catfish eli jättihaimonni on puhtaasti riisinsyöjä.

ta. Löimme siis lukkoon pari haasteellisen barramundin kalastuspäivää samalle reissulle.

Bung Sam Ranin jättiläiset Uusi Bung Sam Ran on toiminut vajaan vuoden ja kalastuskeskuksen seinille on ilmestynyt kuvia mahtavista jättiläisistä. Mekong giant catfish voi kasvaa siinä parinsadan kilon painoiseksi ja uudessa paikassa on jo yli satakiloisia käytetty kuvattavana. Näin ollen odotukset saada tosi iso Mekong giant catfish olivat erittäin korkealla, kun aamuruuhkassa istuimme taksissa matkalla kalapaikalle. Bangkokissa kaikkialle kestää matka vähintään tunnin. Sen verran liikennettä aamullakin on, ettei keskinopeus pääse kovin huimaksi. Hotellistamme matkaa kalapaikkaan oli noin neljäkymmentä kilometriä.

◗ Järvellä on reilut kaksikymmentä kalastusmajaa sekä useita katettuja kalastusaitioita.

Bung Sam Ran -järvellä on reilut kaksikymmentä kalastusmajaa, joissa on makuutilat, pöydät ja tuolit sekä jääkaappi ja tuulettimet. Kalamajat ovat ikään kuin mökkejä, joissa yksi seinä on avoin järven suuntaan olevalle terassille, josta asiakkaat kalastavat. Yhdessä mökissä on yleensä kaksi kalastajaa, kummallakin oma virveli käytössään. Lisäksi on useita katettuja kalastusaitioita, joissa voi kalastaa myös omatoimisesti.

Syöttiongilla pyytämistä Kalastettaessa käytetään syöttionkia. Kalalajin perusteella laitetaan joko riisisyöttejä tai kalanpaloja tarjolle. Mekong giant catfish on puhtaasti riisinsyöjä ja sitä kalastetaan isolla mäskipallolla, johon on salakavalasti piilotettu yksihaarakoukku.

◗ Kalan kokoon nähden käytetään erittäin pientä koukkua.

40-kiloinen Mekong giant catfish eli jättihaimonni väänsi kirjoittajan vapaa.

Kalan kokoon nähden koukku on erittäin pieni, mutta kun kalat on tarkoitettu vapautettavaksi väsytyksen jälkeen, pieni koukku ei vahingoita kalan napakkaa leukaa liikaa. Mäskisyöttiin saattaa ottaa myös Siamin karppi, joka myös voi kasvaa jopa 100-kiloiseksi saakka.

Joonas nappasi Siamin karpin Bung Sam Ran -järveltä.

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 43

KALA PAIKKA

Nyrkinkokoinen mäskipallo viskataan mahdollisimman kauas terassista ja koho pitää syöttimöykyn määrätyssä syvyydessä. Kun kala tarttuu kiinni, sen näkee kohon säväkästä sukelluksesta ja siimaa alkaa kadota terassilla makaavasta virvelistä melkoisella vauhdilla. Haspelikelasta on muistettava jättää sanka auki, muuten koko laite sujahtaa melkoisen hätäisesti järveen.

Mäskiä kuluu reilusti Mäskiä kuluu päivän aikana helposti kolmekymmentä kiloa, sillä joka heitto ei todellakaan tuo saalista. Isoksi kalaksi Mekong giant catfish osaa nyppiä syöttiä melkoisen herkästi. Kohosta näkee hyvin, kuinka kalat riipivät mäskiä suihinsa. Vastaisku on osattava räväyttää juuri oikeaan aikaan. Opas kertoo tarvittaessa oikean hetken.

Opas myös tekee mäskin, syötitPäivä kalassa tää ja heittää syötin pyytämään. Saa Kalastuspäivämme valkeni hieman sen itsekin tehdä, jos tahtoo värkätä. tuulisena ja viileänä. Lämpötila heti Usein olen itse rakentanut koko setin ja heittänyt syötin pyyntiin. Pääaamusta oli vain +25 astetta ja pieni see vähän osallistumaan kalastuktuuli piti tiukasti paidan päällä. Tuuseen väsytyksen lisäksi. li vaikutti myös kalastukseen, sillä kelluvat Kun Mekong giant ” Kun Mekong giant syötit kulkivat varsin catfish sitten tarttuu catfish tarttuu nopeasti myötätuukoukkuun, siimaa viekoukkuun, siimaa dään melkoisella viuleen, ja opas sai koko viedään melkoihinalla pitkin ja poikin ajan kelata syöttejä sisella viuhinalla.” sään, rakentaa uudet järveä. Kalan voimaa on mäskipallot ja nakata ne pyyntiin. turha ryhtyä kuvailemaan. Se pitää Onneksi tuuli ei pahemmin vänähdä tai kokea. Sen verran voin sanoa, että sivut ovat kipeinä kalastushentänyt kalojen aktiivisuutta, vaikpäivän jälkeen. ka viileän yön jälkeen vesikin oli Kalalle ei pidä antaa hetkeäkään jäähtynyt joitain asteita. Mekong huilaustaukoa ja tiukasti vääntämälgiant catfish on lämpöä rakastava lä sen lopulta saa terassin eteen. kala ja aktivoituu, kun vesi on riittävän lämmintä. Sitä kai se oli nytkin, Peli ei kuitenkaan ole vielä voitettu, sillä painavat möllit vääntävät ja sillä Joonas pääsi varsin pian tosi toimiin. Päivä alkoi kivasti pienehköllä kääntävät koko massallaan ja huikea Mekong giant catfishillä, mutta kalopputaistelu kruunaa koko tärpin.

Kalastus Bung Sam Ran -järvellä muistuttaa ootto-ongintaa.

44 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

◗ Mäskiä kuluu päivän aikana helposti kolmekymmentä kiloa.

◗ Mekong giant catfish aktivoituu, kun vesi on riittävän lämmintä.

KALASTUSKEIDAS

BUNG SUN RAN -JÄRVELLÄ ON TÄYSI PALVELU Bung Sun Ran -järvi on täyden palvelun kalastuskeidas, jossa päivän kalastukseen kuuluvat opas, kalastusvälineet, kuljetus hotellilta kalapaikkaan ja takaisin sekä lounas. Lisäksi keskuksessa on kauppa ja ravintola, kalastusvälineliike ja matkamuistomyymälä. Alue on siisti ja liikkuminen siellä on helppoa. Järvi on iso ja erittäin syvä, joten kaloille riittää elintilaa kasvaa ennätysmittoihin ja sitähän ne tekevät. Kalastajien syöttien napostelu on lihottavaa puuhaa, ja vaikka välillä kalat joutuvat harrastamaan voimaliikuntaa kalastajaa vastaan, se vain kasvattaa niiden lihasmassaa. Itse kalastus olisi helppoa ja rentouttavaa, jos ei vain tarvitsisi väsytellä jatkuvasti noita lihaskimppuja. Mutta siitäkin pitää osata nauttia, ja päivän se kidutus vain kestää. Mielenkiintoamme pitivät yllä koko päivän valtavat molskahdukset, joita järven kalat esittivät tyyntyvällä järvellä Bung Sam Ran sopii myös liikuntaesteisille Bung Sam Ran sopii myös liikuntaesteisille, sillä liikkuminen alueella on helppoa. Jarrut kannattaa kuitenkin laittaa lukkoon pyörätuolista, jos ei tahdo harrastaa pyörätuolivesihiihtoa kalan perässä. Mökit suojaavat tarvittaessa pahimmalta porotukselta ja mikäli väsyttää, parisänky tarjoaa pienet unet. Bung Sam Ran -järven kalastuksesta nauttii parhaiten, kun väsyttelee kalan silloin, toisen tällöin ja nauttii lomasta. Hyvän kaverin kanssa pieni kalastuskisa voi olla paikallaan, vaikka itse ei paljon saaliin kokoon voi vaikuttaa.

lat kasvoivat päivän mittaan kivasti kokoa. Aamupäivästä syötteihin iskivät sellaiset 20-30 kilon pienokaiset ja iltapäivästä sitten astetta isommat.

Enkat paukkuivat Joonaksen suurin kala painoi 35 kiloa ja se pisti miehen melkoisen koville. Kun hänen aikaisempi ennätyskalansa oli kotimainen 8-kiloinen hauki, jokainen kala rikkoi vanhan enkan. Kuvaajamme Jaakko pääsi myös väsyttämään ennätyskalansa, joten kolmikon reissu oli onnistunut todella hyvin. Päivän suurimmaksi jäi allekirjoittaneen väsyttelemä noin neljänkymmenen kilon Mekong giant catfish. Naapurimökissä kalastajat kiskoivat laiturille vähintään 60-kiloisen, ellei isommankin. Semmoista mekin toivoimme, mutta jäimme ilman. Saimme kuitenkin väännettyä kuvattavaksi kaksitoista kalaa, joista yksi oli noin kymppikilon Siamin karppi. Siimakatkaisuja tuli muutamia, samoin karanneita, joten lopulta kaksikymmentä kalatapahtumaa oli päivän saldo.

Mekong giant catfishille ei pidä antaa hetkeäkään huilaustaukoa. Tiukasti vääntämällä sen yleensä lopulta saa terassin eteen.

Bung Sam Ran -järvellä kalastettiin mökeistä, joiden järven puoleisen seinän tilalla oli terassia.

◗ Bung Sam Ran sopii hyvin myös liikuntaesteisille.

◗ Iltapäivällä syötteihin iskivät astetta isommat kalat.

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 45

KALA PAIKKA

Barramundi Pond Reilun tunnin ajo ruuhkassa hotellilta johonkin suuntaan ja vastaan tulee iso kalankasvatusalue, jossa pelloille on kaivettu kymmenittäin ellei sadoittain kala-altaita. Niissä kasvatetaan tilapiaa ja barramundia. Väkimäärältään suuri kansa tarvitsee ruokaa, eikä meri pysty tuottamaan enää niin paljon kalaa kuin ihmiset söisivät. Siksi nopeasti kasvavaa kalaa, kuten barramundia, kasvatetaan laajoissa lammikoissa. Muutamiin lampiin on järjestetty mahdollisuus kalastaa tuota isokokoista dynamiittipötköä aktiivivälinein. Täysin poikkeava kalastuspäivä oli siis tiedossa Bung San Ran -järveen verrattuna. Olin käynyt muutama vuosi aikaisemmin Thaimaan kalastusreissulla eräällä barramundin kalastuspaikalla ja tuolloiset muistikuvat olivat tanakasti mielessä. Räjähtävä tärppi, kala ilmaan ja hurja taistelu. Barramundi voi kasvaa jopa 60-kiloiseksi, mutta näissä istutusvesissä kalojen koko vaihtelee muutamasta kilosta yli kymmeneen kiloon. Barramundipaikassa meille oli järjestetty pöytäryhmä, nojatuolit ja aurinkovarjot. Muuta suojaa ei porottavalta auringolta ollut, emmekä sitä kaivanneet. Annoimme värin tulla pintaan ja nautimme lämmöstä, kun samaan aikaan Suomessa ihmiset taapersivat metrisessä hangessa. Se ajatus auttoi kummasti kestämään helteen.

Puhdasta aktiivikalastusta Barramundi Pond on puhtaasti aktiivikalastuspaikka. Kevyen luokan haspelipaketeilla heitettiin pääosin poppereita ja matalauintisia vaappu-

46 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

Barramundille sopivia vieheitä.

ja keskelle lampea ja sitten räjähti. Siimana oli tietenkin kuitusiima ja perukkeena paksua monofiilia. Silti peruke piti vaihtaa muutaman kalan jälkeen, niin pahasti kalojen suut ja kyljet raapivat siimaa rikki. Ideana oli matkia poppereilla sammakoita, joita barramundit lammissa luontaisesti syövät. Heitto keskelle lampea ja vetäisy vavalla. Odotus, uusi vetäisy ja siimaa sisään. Popperi piti saada uimaan sammakon tavoin. Kun kala otti kiinni, vedenpinnassa räjähti kuin vedenalainen pommi olisi posahtanut. Vastaiskun piti tulla räväkästi, jotta koukut uppoaisivat luiseen leukaan.

◗ Barramundi on nopeasti kasvava kala.

Aina vastaisku ei syystä tai toisesta onnistunut, sillä kahden päivän 93:sta rannalla käytetystä kalasta huolimatta, enemmän pääsi varmasti irti tai tapahtuma jäi pelkkään posahdukseen. Uitimme myös vaappuja ja niiden värillä oli vähemmän merkitystä kuin poppereilla. Kun vaapussa oli välkkyvät kyljet ja räminää rungossa, tärppi oli raju. Ehkä sinihopea ja valkopinkki olivat väreinä hieman muita parempia. Poppereissa pelasivat enemmän keltavihreä ja punakeltainen.

Vieheiden piti näkyä ja kuulua Barramundi Pondin vesi on savenväristä ja varsin sameaa, sillä lammet on kaivettu savipeltoihin. Siksi vieheiden piti näkyä ja kuulua. Pinnal-

◗ Barramundi voi kasvaa luonnonoloissa jopa 60-kiloiseksi.

BARRAMUNDI

Barramundit tekivät näyttäviä hyppyjä heti koukkuun tartuttuaan.

BARRAMUNDI ON HUIMA TAISTELIJA

Barramundi on huima taistelija, joka syö lihaa ja kalaa. Tämä petokala onkin melkoisen ahmatin maineessa, ja tuntuu, että barralla on aina nälkä. Kalastuspäivän aamuna kalanhoitaja ruokki barramundeja ja ruokinta-altaassa kävi melkoinen kuhina, kun kaloille mätettiin useita kymmeniä kiloja apetta. Kun ruokinta oli päättynyt, kalat uivat takaisin isoon altaaseen. Juuri syöneenäkin kalat nappasivat vieheeseen, ja äsken syödyt kalanpalaset vain lentelivät barran hyppiessä siimanpäässä. Barramundi väijyy saalista usein penkan reunalla, jollainen oli keskellä meidänkin kalastuslampea. Penkan molemmin puolin oli syvänne. Kun viehe tuli penkan reunalle, isku rävähti tulisena, sillä barra hyökkää valtavalla raivolla saaliin kimppuun ja hotkaisee sen suuhunsa vain nopeat saavat ruokaa -tyyliin. Kyseisessä lammessa kalat olivat varsin kookkaita eli suurin osa niistä 8-10-kiloisia. Muutama alle neljän kilon kalakin saatiin ja iltapäivää kohti saaliskalojen koko kasvoi. Opas kertoi, että vettä lämmittävä aurinko aktivoi isot kalat. Niin siinä myös todella kävi, sillä +10 kiloa saatiin rikki kumpanakin päivänä iltapäivästä.

Suurin osa barramundeista oli varsin kookkaita eli 8-10-kiloisia. Tässä hivenen yli kymppikiloinen.

◗ Nykivä, epäsäännöllinen kelaus houkutti barramundin iskemään.

la roiskiva popperi näkyi ja kuului hyvin, samoin räminäkuulilla varustettu vaappu pinnan alla. Kelausnopeus vaikutti jonkin verran kalan halukkuuteen iskeä. Nykivä, epäsäännöllinen kelaus laittoi vieheen uimaan hienosti ja silloin räsähti. Usein kala otti myös, kun viehe tipahti veteen. Ilmeisesti se putosi suoraan kalan suuhun. Mainitsin jo vastaiskusta. Se pitää tehdä räväkästi ja vahvasti!

◗ Barramundi väijyy saalista usein penkan reunalla.

Kun kala sitten tarttui kiinni, se oli melkoisen varmasti heti ilmassa. Ja niitä pomppuja riitti. Suurin osa kaloista irtosikin juuri hypyssä. Barramundia kalastettaessa vieheiden koukut joutuvat koville, samoin koukkurenkaat. Aika monesta Suomesta roudaamastani vaapusta katkesi koukkuja tai koukkurenkaita. Haukivaaput ovat loppupelissä vähän hentoisia näiltä osiltaan. Jonkun kerran myös kuitusiima paukahti poikki, vaikka kalojen painot liikkuivat 4-10 kilon tietämissä. Muutama +10-barramundi saatiin ja sellainen dynamiittipötkö räjähtäessään pistää kalavehkeet lujille.

Päivä kalassa Aurinko porotti siniseltä taivaalta ja tuulta ei ollut yhtään, kun suuntasimme barramundi-lammelle. Oli tulossa varsin helteinen päivä. Joonaksen kanssa saimme kevyen luokan haspelivehkeet, ja opas suositteli poppereita siimanpäähän. Minulla oli jonkinlainen viehevalikoima mukana, pääasiassa vaappuja, mutta oppaalta löytyivät popperit kummallekin siimaan. Sitten vain popsuttelemaan ja odottamaan ensimmäistä tärppiä, joka tulikin jo muutaman heiton jälkeen. Siitä alkoi mieletön tykitys, joka jatkui läpi päivän. Kun kuvasimme videota, kolme peräkkäistä heittoa antoi kalan minulle. Samalla Joonas väsytteli sivummalla omaa kalaansa, ja sitä rataa mentiin tunti tunnilta. Kun välillä huilailin varjossa, myös kuvaajamme Jaakko kepitti itselleen barramundipisteen – tai useammankin. Tuntui, että kalat ottivat koko ajan. Aivan pieniä taukoja oli jossain välissä päivää, mutta ei kovin

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 47

KALA PAIKKA

montaa tyhjää heittoa tarvinnut tehdä. Ja mitä pitemmälle helteinen päivä eteni, sitä ahneemmin kalat iskivät kiinni. Opas oli siis oikeassa sanoessaan, kun vesi lämpiää, kalat aktivoituvat. Ja varsinkin isommat, sillä useita kympin luokkaa olevia kaloja saimme punnittua iltapäivän aikana.

Käsivarret kovilla Merkillepantavaa oli, että kun vieheen sai lentämään riittävän pitkälle (keskellä olevan penkan taakse), niin tärppi tuli heti syvänteen päällä ja jos ei tullut, niin penkan ohitettuaan rannan puolella oleva syvänne tarjosi toisen rysäyksen. Oikeastaan oli sama, mihin kohtaan muuten lampea vieheen heitti, sillä tärppi tuli lähes aina melkoisen nopeasti. Usein se oli jumalaton posahdus ja irti, tai sitten karmea mulahdus, kun kala pyörähti vieheen luona. Se antoi virtaa heittää aina uudelleen,

kilihojen kipeytymistä ja olkapäiden vaikka kyljet ja käsivarret huusivat jo tulehtumista. hoosiannaa. Kun väsytys oli pelkästään ranteen ja käsivarren varassa, alKaikkea tätä tuskaa on barramunkoi se iltapäivästä tosissaan tuntua. dikalastus, mutta on se sen arvoista. Huippupäivän saldo oli se, etPäivävarjon alla voi käydä vähän vätä yhteensä 46 barramundia käytetlillä suojassa, mutta siellä ei pitkään tiin rannalla ja paljon jäi käyttämätmalta olla, kun kalakaveri kiskoo kotä. Seuraavana päivänä saldoksi tuli ko ajan kalaa. 47 barramundia ja sain vielä yhden Barran tulinen tärppi on jotain melkoisen ison tilaniin ihmeellistä, ettei yksipian. Varmaan toiskään kala Suomessa saman” Keppi lähtee takiloinen hyvän laista tarjota. Jos vavasta ei sekunnin murtomatkaa. Sen opas pidä kunnolla kiinni, voi kaosassa lentoon lustolle sanoa hyvästit. Kepnappasi kylmälauklepsun otteen kuun, sillä tilapia pi lähtee nimittäin sekunnin takia.” on erittäin herkulmurto-osassa lentoon lepsun linen ruokakala. otteen takia. Barramundikalastus on myös aktiiKokemisen arvoista tuskaa vilomailua parhaimmillaan. Aika kuBarramundi Pond sopii aktiivikalasluu kuin siivillä eikä kalastusta malttusta ihannoivalle. Se tarjoaa heittotaisi kivusta ja tuskasta huolimatta ja ja heittoja, satoja tai tuhansia ja välopettaa. Barramundi Pond on ehsytyksiä polttavan auringon alla. Se dottomasti kokeilemisenarvoinen merkitsee myös vapakäden krampkalastuspaikka, jonne lähden kyllä peja ja ranteen turpoamista sekä kylvielä uudelleen ja monta kertaa. l

KUMPI?

Kumpi GIANT MEKONG CATFISH vai BARRAMUNDI oli mielekkäämpi kalastettava? Helppoahan kalastus Bangkokissa oli, jopa helpompaa kuin heinänteko. Bung Sun Ran -järvellä kalastus oli sinänsä helppoa, koska siellä odotettiin vain, että kala syö syötin ja tarttuu koukkuun. Sitten alkoivat kuitenkin vaikeudet, sillä kookkaat kalat eivät kovinkaan helposti tule kuvattavaksi. Jokainen syöttiä nypläävä kala ei kuitenkaan tartu koukkuun, mikä lisää jonkin verran kalastuksen vaikeusastetta. Tähän ei asiakas voi oikeastaan vaikuttaa mitenkään, vaan opas tekee työnsä kaiken taitonsa mukaan ja osaa virittää syötin juuri oikeaan syvyyteen. Jos ei osaa, ei tule kalaakaan. Rentoa kalastusmuotoa etsivälle Bung Sun Ran -järvi on passeli paikka. Kyllä sen muutaman kalan väännön kestää päivän aikana ja sitten on hyvä syy

48 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

lähteä hierontaan ja rentoutumaan iltaelämään. Barramundi Pond vaatii kalastajalta paljon enemmän, ainakin heittoja. Tosin tyhjiä heittoja ei kauheasti tarvitse tehdä, joten kalansaanti on Bung Sun Ran -järveä helpompaa. Myös taistelut kalojen kanssa ovat lyhyempiä, mutta kuitenkin tiukkaa vääntöä. Kevyillä haspelivälineillä tiukka vääntäminen käy käsivarsiin ja ranteisiin. Rasitusta voi kuitenkin säädellä heittojen määrällä. Jos tulee liikaa kalaa, menee istumaan virvokkeiden ääreen varjon alle. Kummassakin paikassa on paljon plussia. Jos kuitenkin runsas saalis ja tiukat taistelut kalan kanssa ovat miinuksia, niin niitäkin kummastakin löytyy. Mutta menkääpä itse kokeilemaan. Siten asiat parhaiten selviävät.

◗ Barran tulinen tärppi on sellainen, mitä ei yksikään kala Suomessa tarjoa.

◗ Barramundin kalastus vaatii kalastajalta enemmän työtä.

◗ VESIEN TILA Sisävesien tila pääosin ennallaan, rannikkovesien tila heikentynyt Uusi arvio Suomen pintavesien ekologisesta tilasta osoittaa, että järviemme pinta-alasta 87 prosenttia ja jokivesistämme 68 prosenttia on hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Rehevöityminen on edelleen suurin ongelma. Sisävesien tila ei ole muuttunut merkittävästi vuodesta 2013, joskin paikoin on havaittavissa lievää paranemista. Suomenlahden tila on parantunut, mutta rannikkovesien tila ei ole pääosin saavuttanut hyvää tilaa. Pohjavesien riskit eivät ole lisääntyneet. Suuret järvet ja erityisesti Pohjois-Lapin vesistöt ovat ekologiselta tilaltaan pääosin

hyviä tai erinomaisia. Sen sijaan maamme pienet järvet kärsivät rehevöitymisestä ja virtavedet liettymisestä. Keinotekoisten tai voimakkaasti muutettujen vesien tilaa ei ole vielä arvioitu. Suomenlahden tilassa on havaittavissa paranemista vesiensuojelutoimien ja etenkin Pietarin tehostuneen jätevedenpuhdistuksen ansiosta. Hyvässä tilassa olevat rannikkoalueet keskittyvät Pohjanlahdelle. Alustavassa arviossa on mukana 6875 järvi-, joki- ja rannikkovesimuodostumaa.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) ja Suomen ympäristökeskus selvittävät yksittäisten tilamuutosten syitä alkusyksyn aikana. EU:n alueella tavoitteena on pintavesien hyvä tila viimeistään vuoteen 2027 mennessä. Nyt julkistettu ekologisen tilan luokitus antaa yhä tarkempaa tietoa niistä vesistä, jotka tarvitsevat toimia hyvän tilan saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi. Yhteenveto näistä toimista tulee olemaan osa vesienhoitosuunnitelmia, joista valtioneuvosto päättää vuonna 2021. l

◗ MERIMETSO Suomen merimetsokanta pieneni hieman Kesällä 2019 merimetsojen pesiä laskettiin noin 25 700 kappaletta Suomen merialueilla. Pesimäkanta väheni neljällä prosentilla eli tuhannella pesällä viime vuodesta. Tämä kertoo siitä, että merimetson pesimäkanta on jo lähellä suurinta kantokykyään. Lisäksi merimetsokantaa verottaa merikotka saalistuksellaan. Merimetsokanta kasvoi nopeasti vuoden 1996 kymmenestä parista vuoden 2014 yli 20 000 pariin. Pesimäkanta on pienentynyt aiemmin muutamalla prosentilla vuosina 2010 ja 2012. Näinä vuosina koko Itämeren pesimäkanta pieneni talvehtimisalueiden ankarien sääolojen seurauksena. Suomessa merikotkan saalistus on voimistunut edelleen 2010-luvun

kuluessa heikentäen poikastuottoa osassa suuriakin pesimäyhdyskuntia. Tämän seurauksena pesimäikäisiä kolmivuotiaita merimetsoja palaa synnyinseuduilleen suhteellisesti vähemmän kuin aiemmin. Kolmannes merimetson pesistä sijaitsi Suomenlahdella ja neljännekset sekä Saaristomerellä että Selkämerellä. Merenkurkun osuus kannasta pieneni viiteentoista prosenttiin ja Perämeren osuus kolmeen prosenttiin. Perämerellä toukokuun-kesäkuun vaihteen myrsky tuhosi osan pesinnöistä. Merenkurkun ja Selkämeren välillä pesimäkanta vaihteli jo neljättä kesää. Tämä on johtunut sekä poikkeamisluvalla että laittomasti tehdyistä pesintöjen häirinnöistä. Selkäme-

ren kanta kasvoi tuhannella pesällä ja Merenkurkun kanta pieneni vastaavasti yli 1 500 pesällä edellisvuodesta. Kokonaisuudessaan Pohjanlahden merimetsokanta pieneni seitsemän prosenttia ollen noin 11 140 pesää, joista Selkämerellä 6 540, Merenkurkussa 3 800 ja Perämerellä 800 pesää. Suomenlahdella kanta pieneni kolme prosenttia ja oli noin 8 700 pesää. Saaristomerellä kanta pysyi viime vuoden tasolla ja oli 5 850 pesää. l

Kesällä 2019 merimetson pesimäkanta oli noin neljä prosenttia pienempi kuin viime vuonna. Kuva: Antti J. Lind.

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 49

NUORTEN TÄRPIT

n Vapaa-ajan Kalastaja, Nuorten tärpit n Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki n vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi

◗ TEKSTI JA KUVAT: JAANA VETIKKO

Kalastusmestarit kirittäjinä Pohjanmaan pojat pokkasivat pokaalin

uorten SM-toimintakilpailu järjestettiin elosyyskuun vaihteessa jo 20. kertaa. Juhlakisan kunniaksi Särkisaloon kisailemaan ja nuorten joukkueita kirittämään oli kutsuttu myös TV:stä vuodelta 2014 tuttuja kalastusmestareita eli 17-20-vuotiaita nuoria. Toimintakisaan saapui kaikkiaan yhdeksän nuorten joukkuetta viidestä eri vapaa-ajanka-

Taitoviestissä ensimmäinen joukkueenjäsen rakensi onkilaitteen, toinen onki kalan ja kolmas perkasi sen.

50 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

lastajapiiristä sekä kolme kalastusmestareiden joukkuetta. Tunnelma oli odottavan jännittynyt jo perjantai-iltana joukkueiden kokoontuessa Klippulan leirikeskukseen. Varsinainen kilpailu käytiin lauantaina ja sunnuntaina.

Järjestäjien tehtävänä monipuolinen rata Kilpailu avattiin tietokilpailulla, jota seurasi järjestäjän suun-

nittelema tehtävä. Järjestäjän tehtävänä oli tällä kertaa tehtävärata, jossa tarkkuusongittiin, heitettiin pelastusköyttä, tehtiin solmuja, tunnistettiin kasveja, arvioitiin painoa ja pituutta sekä laitettiin kalojen alamittoja suuruusjärjestykseen. Pienimuotoinen leirien luontopolku siis. Hämeen ykkösjoukkue vei marginaalisella erolla tietokisan nimiinsä ja järjestäjien tehtävässä loisti Pohjanmaa.

Kisa jatkui taitoviestillä, jota varten siirryttiin Förbyyn satamaan. Viestissä ensimmäinen joukkueen jäsen rakentaa onkilaitteen, toinen onkii kalan ja kolmas perkaa sen. Nopeus ratkaisee. Lähtömerkin tultua alkoi kisajännitys näkyä. Ei ollut yksi tai kaksi onkilaitteen tekijää, joilla kädet tärisivät niin, etteivät painot meinanneet osua siimaan tai solmut solahtaa paikalleen.

◗ Lähetä kuvia, piirustuksia ja tarinoita hauskoista kalareissuista tai -kokemuksista.

◗ Julkaistusta materiaalista saat kalastusaiheisen yllätyspalkinnon.

◗ Liitä mukaan nimesi, ikäsi ja yhteystietosi.

NUORTEN SM-TOIMINTAKISASSA Tulokset (p):

1) Pohjanmaa (Luka Toivonen, Lauri Heikkilä, Aatu Koliini, jj. Veli-Matti Mäenpää) 17, 2) Lounais-Suomi 1 (Joona Lavonen, Aati Mattila, Manu Knaapinen, jj. Samu Laaksovirta) 24, 3) Etelä-Suomi 2 (Jesse Jaskari, Eero Tamminen, Aatos Kiiskinen, jj. Osku Kuusela) 25,5.

Taitoviestissä konkarien kokemus näkyi ja selvän voiton nappasi kalastusmestarien turkoosi-joukkue, jossa kilpailivat Jarno Häkkinen, Julius Tiihonen ja Eemeli Ylinen. SM-mitaleista kamppailevista joukkueista Pohjanmaa oli nopein ja LounaisSuomen ykkönen heti perässä.

Kalan tunnistamisessa mukana vaikeita lajeja Ensimmäinen kilpailupäivä päättyi kalan tunnistustehtävään, johon oli saatu hankittua perin kattava valikoima lajeja, peräti kahdeksantoista. Mukana oli erittäin haastavia lajeja. Vai kuinka moni tunnistaisi esimerkiksi allikkosalakan, piikkimonnin, mustatäplätokon ja isotuulenkalan? Nuoret selvittivät tunnistuksen kokonaisuutena häkellyttävän hyvin. Hymyn huulille saivat epäuskoiset huudahdukset tiettyjen lajien kohdalla: ”Tää on joku alien!”, ”Mikä mustekala tää on olevinaan?” ja ”Tällainen sinttikö meidän pitäisi tietää?”

Jotkut olivat vissiin tottuneet isompiin kaloihin… Kalantunnistuksen voiton jakoivat Lounais-Suomen ykkönen ja Etelä-Suomen kakkonen. Kalastusmestarien turkoosit antoivat myös vahvan näytön kolmannella sijallaan.

Juoksu- vai kalastuskisa? Toinen kisapäivä alkoi onkiviestillä, jossa jokainen joukkueen jäsen käy vuorotellen onkimassa kalan niin kauan, että kisaaika päättyy. Kalojen kokonaispaino ratkaisi. Tässä nähtiin vauhtia, mutta ei onneksi kovin vaarallisia tilanteita, kun kahdentoista joukkueen joukko ravasi pitkin laituria onkipaikkansa ja vaihtoalueen väliä. Kisassa nähtiin hyvin erilaisia taktiikoita. Suurin osa nuorten joukkueista todellakin kulki koko kisan ajan juosten ”parhaille apajille”, jotka tietty sijaitsivat mahdollisimman kaukana vaih-

toalueesta. Kun taas esimerkiksi kalastusmestarien turkoosi ja vihreä joukkue ottivat hyvin lunkisti vaihtaen kävellen sen viisi tai kymmenen metriä onkipaikalleen. Onkiviestin vei nimiinsä Etelä-Suomen ykkösjoukkue. Päätöskisana oli perinteiseen tapaan tarkkuusheitto, jossa kokemus jylläsi. Kymppejä paukkui ja Rautasen Jannen lupaamia erikoispalkintoja meni useampia. Lopulta osakisan vei Hämeen ykkösjoukkue niukasti ennen Pohjanmaata ja EteläSavoa.

Tasainen kisa Kokonaiskilpailun voiton pokkasivat Pohjanmaan pojat Luka Toivonen, Lauri Heikkilä ja Aatu Koliini tasaisella suorituksellaan. Samalla viime vuoden pronssi kirkastui kullaksi. Vastoin kaikkia tai ainakin oman väen ennakko-odotuksia

Kaikki tulokset: www. vapaa-ajankalastaja.fi > Kilpailut > Tulokset

Kalaviestissä riitti vauhtia.

hopeamitalit ripustettiin Lounais-Suomen ykkösjoukkueen kaulaan, jossa kilpailivat viime vuoden kultajoukkueesta Joona Lavonen yhdessä koko kisan nuorimpien Aati Mattilan ja Manu Knaapisen kanssa. Täytyy nostaa Joonalle hattua, miten hän tsemppasi joukkuetoverinsa läpi kisan. Pronssia vei tasaistakin tasaisemmassa väännössä Etelä-Suomen kakkosjoukkue Jesse Jaskari, Eero Tamminen ja Aatos Kiiskinen vain puolen pisteen erolla saman piirin ykkösjoukkueeseen. Ensi vuonna kilpaillaan Pohjanmaalla. Toivottavasti lisää piirejä tuo joukkueen paikalle. Kiitos osallistujille sekä emännille Tertulle ja Kaijalle! l 5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 51

NUORTEN TÄRPIT

◗ RAUTAVAARAN METSÄKARTANOLLA vietettiin heinäkuun puolivälissä neljä päivää kalastusleirielämää.

◗ TEKSTI JA KUVAT: ILKKA HEIKKINEN

METSÄKARTANOLLA LEIREILTIIN koko perheen

usia kokemuksia ja unohtumattomia elämyksiä, hyvää ruokaa ja hienoja helteisiä kelejä. Lisänä hauskaa yhdessäoloa ja kalastusta, kalastusta ja vielä kerran kalastusta sekä kaiken kruununa upeita kalansaaliita. Kaikkea tätä piti sisällään nelipäiväinen valtakunnallinen kalastusleiri Rautavaaran Metsäkartanolla heinäkuun puolivälissä. Leirille tuli perheitä ympäri Suomen, ja kuten aina ennenkin tarjosi Metsäkartano leirielämälle upeat puitteet. Eräs varsinaissuomalainen perhe oli Metsäkartanolla peräti jo kesän kolmannella kalastusleirillään. ”Tämä on meille tällainen mukava, yhteinen koko perheen harrastus”, kalastukseen kunnolla hurahtanut perhe kehui.

Sidonnan lisäksi tietysti saunottiin, syötiin hyvin, leikittiin ja hiukan kilpailtiinkin. Pääpaino oli silti kalastamisessa. Leiriläiset pääsivät esimerkiksi jallittamaan jalosukuisia läheiselle kirjolohilammelle. Saalistakin siunaantui ja etenkin junnusarjan edustajista moni kiskoi kuiville elämänsä ensimmäisen kirjolohen.

Savukalan makua ja uisteluhaukia Savukalan makuun päästiin, kun saaliskaloja savusteltiin

Kirjolohilammella kala oli otillaan.

Paras leirikokemus sitten riparin Monille valtakunnallinen leiri oli sen sijaan ensimmäinen laatuaan. Ja väki tuntui viihtyvän. ”Ehdottomasti paras leirikokemus sitten riparin”, summasi eräs perheenäiti. Leiriläiset vakuuttelivat kilvan kiinnostusta kalastusleireihin löytyvän jatkossakin. ”Varmasti tullaan ensi vuonnakin, jos vain perheleiri järjestetään.”

Kirjolohia ja komeita haukia Valtakunnallisen perheleirin ohjelma oli tietenkin teeman 52 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

mukaisesti muokattu kalastuspainotteiseksi, mutta neljään päivään mahtui paljon muutakin. Perhonsidontapaja esimerkiksi tarjosi useammalle innokkaalle ensipuraisun jalon harrastuksen pariin. Toki mukana oli myös jokunen kokeneempi sitoja.

Perhonsidonta oli monille uusi kokemus. Juho Toivonen ja komea ahven.

◗ VALTAKUNNALLISELLE LEIRILLE oli tervetullut koko perhe ikään tai paikkakuntaan katsomatta.

OSALLISTU VIEHEEN VÄRITYSKILPAILUUN Kilpailuaikaa on tammikuun loppuun asti. Värityskilpailu alle 18-vuotiaille!

voimin rantakodalla. Vaikka syötävää oli yltäkylläisesti, teki herkku niin hyvin kauppansa, ettei yli tainnut jäädä montakaan suupalaa. Kirjolohen pyynnin lisäksi Metsäkartanon veneet olivat leiriläisten käytössä ja ahkerat soutelijat uistelivatkin useita haukia ja muutamia hiukan vauraampia ahvenia. Runsaslukuiset saaliskalat toivat etenkin nuorille leiriläisille arvokasta kokemusta kalankäsittelystä, sillä tällä leirillä jokainen perkasi omat saaliskalansa itse.

Perheleireille tilausta Pidettiinpä leirillä myös perinteiden velvoittamana pienet onkikilpailut. Voittajasta ei jäänyt epäselvyyttä, kun Emre Gundem kiskoi kalaa kuiville huikeat 3,39 metriä. Tuloksista mainittakoon myös tyttöjen sarjan ykköseksi yltänyt 5-vuotias Tuuli komealla 60 sentin tuloksella. Palaute leiristä oli järjestään positiivista. Erityisen tyytyväisiä leiriläiset tuntuivat olevan nimenomaan siihen, että leirille pääsi osallistumaan koko perheen voimin ikään tai asuinpaikkaan katsomatta. Myös leiriohjelmaa pidettiin sopivana. ”Mukava yhdistelmä kalastamista ja vapaampaa olemista. Paljon ollaan opittu uutta ja neljä päivää on mennyt kuin siivillä”, tiivisti eräs leiriläinen kaikkien yhteiset tunnot. l

VÄRITÄ SVK:n JUHLAVUODEN VIEHE! Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö yhteistyössä Laxman-uistimen kanssa julistaa avoimen viehevärityskilpailun kaikille alle 18-vuotiaille. Kilpailun voittajaväristä teetetään SVK:n 20-vuotisjuhlavuoden vuosiviehe 2020. Kilpailuvieheenä toimii edellisvuoden tapaan Laxman ”Kisa”-vaappu (90 mm, 29 g), joka on erinomainen vaappu erityisesti hauen ja muiden petokalojen heittokalastukseen, mutta se toimii myös vetouistelussa. Kelauksen pysähtyessä viehe vajoaa pohjaa kohden kylkiään väristäen. Kyseessä ei ole tavallinen uimalevytön ”jerkki”, sillä vaappu ui houkuttelevasti kelaamalla, ja sillä voidaan kalastaa tavallisin kevyin heittokalastusvälinein. Uistimen valmistuksesta vastaa Tmi Grosari-vaaput. Kilpailuun osallistujien tulee suunnitella uusi värimaailma vaapulle. Vaikutteita voi hakea omista kalastavista suosikkiväreistä, luonnon värimaailmasta tai muuten vain suunnitella tyylikäs viehe. Leikkaa ohessa olevat vaapun kuvat päältä, kyljeltä ja alapuolelta, ja väritä ne. Voit myös itse tulostaa netistä värityspohjan www.fisuun.fi -nettisivuilta.

Säännöt: l Kilpailu on avoin kaikille alle 18-vuoti aille nuorille. l Kilpailun voittaa tyy likkäimmän väritykse n suunnitellut kilpailija. Vaapun tulee olla tyy likäs väreiltään ja myös vie he, joka lumoaa kal at iskemään siihen. Mu kaan voit halutessa si liittää lyhyen viestin, mistä olet väritysideasi sa anut. l Kilpailuaika on 1.1 0.2019- 31.1.2020 . l Kilpailun voittaja palkitaan Laxman-ui stimen tuotepaketilla. Lisäksi kaikkien kilp ailuun osallistuneiden keske n arvotaan viehesarja. l Oikeudet vaapun väriin jäävät SVK:lle. l Kilpailutöitä ei pa lauteta. l Kilpailun tuomarist o koostuu SVK:n nu oriso- ja perhetoimiku nnasta. Raati valitse e es karsinnassa kymme nen jatkoon pääsevä iä väriehdotusta. Lopullin en voittaja ratkaista an Fisuun-sivujen Facebo ok-äänestyksessä. l Kilpailutyöt tulee lähettää osoitteeseen Janne Tarkiaine n, Päivänkakka rantie 8, 50600 Mi kkeli tai janne.ta rkiainen@vapaaajankalastaja.fi

Sivulta.

Päältä.

Alta.

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 53

LAPPEENRANNAN

Urheilukalastajat 70 vuotta monipuolista kalastusta ja kalastuskilpailuja

appeenrannan Urheilukalastajat on alusta asti satsannut omiin kalastustukikohtiin. Lisäksi se on pyrkinyt tarjoamaan jäsenistölleen mahdollisuuksia kalastaa eri tavoin ja monipuolisesti sekä ollut myös aktiivinen kalastuskilpailujen järjestäjäseura. Tällä hetkellä Lappeenrannan Urheilukalastajissa (LUK) on jäseniä hieman yli viisisataa ja se on Etelä-Karjalan suurin vapaa-ajankalastajaseura. Toiminta on siis ainakin jäsenistön määrällä mitaten ollut onnistunutta. Tänä vuonna LUK:lla on ollut muutenkin syytä juhlaan, sillä sen perustamisesta tuli viime kuussa seitsemänkymmentä vuotta. Perimätieto kertoo, että lähtökohtana oli äijäporukan toive saada oma valtakuntansa, jossa ei ollut muuta kuin heidän omat sisäiset sääntönsä. ”Myöhemmin mukaan tulivat puolisot ja jälkikasvu ja nyt toiminnassa on mukana useamman sukupolven jälkeläisiä”, seuran puheenjohtaja Pekka Turunen selvittää.

Jäsenet viihtyvät hyvissä tukikohdissa Tällä hetkellä LUK:lla on kaikkiaan kolme kalastustukikohtaa. Vanniemen ja Kyläniemen mökeille pääsee talvellakin autolla pihaan asti. Niissä 54 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

SEURAT ESITTELYSSÄ ◗ TEKSTI: ISMO MALIN ◗ KUVAT: PEKKA TURUNEN

Omat kalastustukikohdat seuratyön perustana

Lapsille ja nuorille suunnatuissa onkija muissa kalastustapahtumissa riittää vielä osanottajia. Sen sijaan Lappeenrannassakin on jouduttu tilanteeseen, jossa seuratyöhön nuoria ja heidän vanhempiaan ei enää saada riittävästi mukaan.

seuran jäsenet voivat viettää vapaa-aikaansa suhteellisen väljien sääntöjen mukaan ympäri vuoden. Metsähallitukselta vuokrattu Korppisaaren alue mökkeineen sen sijaan sijaitsee norppien suojelualueen vieressä, minkä takia sitä ei voi varata ja vuokrata talvella. Turusen mukaan tukikohtien ylläpito vie suuren osan seuran voimavaroista, mutta toisaalta suhteellisen hyväkuntoiset mö-

kit lisäävät jäsenistön viihtyvyyttä. Lisäarvoa tukikohdille antaa se, että tukikohtien lähiympäristöistä löytyy erittäin hyvät marjastus-, sienestys- ja ulkoilumahdollisuudet. Ja kalastusmahdollisuudetkin ovat tietenkin mitä mainioimmat. ”Esimerkiksi seuramme uistelujaosto kalastaa pääosin nimenomaan Vanniemen ja Kyläniemen tukikohtien lähivesillä”, Turunen mainitsee.

Kilpailut tärkeitä ikääntyvälle jäsenistölle Lappeenrannan Urheilukalastajat on vuosien varrella saanut näkyvyyttä kantamalla järjestelyvastuuta niin piiritason kuin valtakunnallisissakin kilpailuissa. Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana se on muun muassa järjestänyt kertaalleen SMlaituriongen ja SM-särkipilkin ja ollut useampana vuonna mukana SM-ongen järjestelyissä. LUK on osallistunut vahvasti järjestelyihin myös molemmissa MM-onkikisoissa, jotka Saimaan kanavalla on järjestetty. Näiden päälle tulevat vielä esimerkiksi eläkeläisten onginnan SM- ja piirinmestaruuskilpailut. ”Kaikkiaan erilaisia kisoja on vuoden aikana noin joka toinen viikko ja ne ovat todella tärkeitä sosiaalisina tapahtumina esimerkiksi ikääntyville kalastuksen harrastajille”, Turunen korostaa.

taan mukaan aiempien vuosikymmenten tavoin. ”Tämä ei tosin ole pelkästään kalastukseen liittyvä ongelma, vaan se koskee yhtä hyvin myös metsästys- ja urheiluseuroja”, Turunen muistuttaa. Hänen mukaansa nykynuorten saaminen mukaan seuratoimintaan on erittäin haastavaa, koska heille on tarjolla paljon erilaisia virikkeitä, joita esimerkiksi tietokoneet ja muut elektroniset laitteet heille tarjoavat.

Nuorista jäsenistä pulaa Myös Lappeenrannan Urheilukalastajat kärsii lähes kaikkien kalastusseurojen tavoin jäsenistön ikääntymisestä, kun lapsia ja nuoria ei enää saada toimin-

Pilkkiminen on Lappeenrannan Urheilukalastajien jäsenistön keskuudessa yksi suosituimmista kalastustavoista.

”Toisaalta kun näiden elektronisten laitteiden käyttö on lisääntynyt esimerkiksi pilkinnässä, uistelussa ja jigauksessa, se on innostanut jonkin verran myös nuorempaa väkeä mukaan toimintaan”, Turunen mainitsee.

Vanhemmat on saatava kalastamaan Tärkeintä hänestä kuitenkin olisi saada lasten ja nuorten vanhemmat innostumaan kalastamisesta sekä luonnossa liikkumisesta. ”Uskon, että kun onnistumme tässä, saamme heidän lapsensakin mukaan ja ainakin jossain vaiheessa myös seuran jäseniksi. Työ on kuitenkin todella haastavaa ja vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta jo nyt se on tuottanut hedelmää muutaman perheen osalta.” Nuorten kerhotoiminta on kuitenkin tällä hetkellä LUK:ssa tauolla, vaikka sen aloittamista onkin yritetty. ”Yksi syy, miksi homma on tyssännyt alkuunsa, ovat vanhempien odotukset saada lapset ’päivähoitoon’ kerhon ajaksi, jotta he ehtisivät omiin harrastuksiinsa. Itse he eivät ole olleet halukkaita tulemaan mukaan

UISTELU

UISTELULLA JO TOINEN UUSI TULEMINEN

Lappeenrannan Urheilukalastajissa toiminnasta vastaavat hallitus, toimikunnat ja jaostot. Viime vuonna uutena aloitti uistelujaosto, mikä kertoo tämän kalastustavan uudestaan kasvaneesta suosiosta Lappeenrannan seudulla. Turunen kertoo olleen erittäin suosittua LUK:n jäsenten keskuudessa jo 1970- ja 80-luvuilla. Hänen mukaansa Lohi-Petteriä vedettiin silloin paljon loppukesästä ja syksyllä jopa pimeässä läpi yön. ”Ensimmäinen uusi tuleminen oli 1990-luvun lopulla, kun elektroniset apuvälineet, lähinnä kaikuluotaimet ilmestyivät mukaan kuvioihin. Myös kilpailutoiminta oli tuolloin aktiivista, mutta sekin hiipui, kun lohisaaliit pienenivät ja alkoi tulla erilaisia kalastusrajoituksia.” ”Nyt kun saalismäärät ovat taas hiljalleen palautuneet istutusten myötä ja uudet apuvälineet, kuten gps, ovat tulleet mukaan, on uusi sukupolvi tullut mukaan uistelu- ja jigaustoimintaan sekä myös talviseen täsmäpilkintään”, Turunen selvittää.

hyvään harrastukseen, vaikka olisimme tarjonneet tilan ja vetäjänkin”, Turunen kertoo. Ongelma Turusen mukaan on myös, ettei uusia vastuuhenkilöitä seuran jäsenistöstä tunnu löytyvän kirveelläkään, vaikka nykyisiä kyllä osataan arvostella. ”Myöskään entisenkaltaista talkoohenkeä ei enää tahdo löytyä riittävästi ja osa tukikohtien huoltotöistä on sen takia hankittava ostopalveluna”, hän harmittelee.

Tiedottakaa, palkitkaa ja jakakaa työt Lappeenrannan Urheilukalastajien puheenjohtajan Pekka Turusen mielestä seuratyössä kannattaa noudattaa kolmea perusohjetta, jotta asiat sujuisivat. ”Ensinnäkin asioista on tiedotettava riittävästi, jotta on yleisesti tiedossa, mitä seurassa tapahtuu. On muistettava palkita niitä henkilöitä, jotka tekevät aktiivisesti työtä seuran eteen. Lisäksi tehtävät on jaettava riittävän monelle henkilölle, sillä seurassa on erilaisten ammattien harjoittajia, joten jäsenistöstä löytyy tekijöitä moneen eri työhön.”

LUK ja nuoret Lappeenrannan Urheilukalastajat pyrkii muun muassa parhaansa mukaan esittelemään tämän päivän kalastusvälineitä, kalastusmenetelmiä ja luontoarvoja lapsille ja nuorille. Nuorison seura tavoittaa myös erilaisissa koululaistapahtumissa ja koulu- sekä päiväkotikäynneillä. Lisäksi se järjestää onkija pilkkitapahtumia Lappeenrannassa ja sen ympäristössä. Nuorten lisäksi kohderyhmänä ovat olleet myös muun muassa maahanmuuttajat. l 5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 55

OTTIPAIKKA OTTIPAIKKA MEILTÄ ONGINTAAN: Maver-hiilikuituvavat, siimat, koukut, kohot, onkilaitteet ym.

ONKILAITETARJOUS: 2,20 €/kpl, minimitilaus 20 kpl

Monipuolinen

VAPAA-AJAN ASUNTOJA vaativille kalastajille

KALASTUSTARVIKELIIKE

https://www.huvilarannalla.fi/ ruotsi/majoitus/kalastus/jockfall

Hki-Tre moottoritieltä n. 2 minuutin ajomatka (Riihimäki eteläinen liittymä). Ilmaiset isot parkkipaikat. Avoinna ark. 8–17, la 9–13.

https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/hiittinen/ https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/pernaja/

HAUKKA-PILKKI OY www.haukka-pilkki.fi puh. 050 538 0714 info@haukka-pilkki.fi

Vuokraus- ja palvelutiedustelut,

Joel Lingman +358 (0) 50 5629250 joel.lingman@eerolehti.fi

Tehtaankatu 2, Riihimäki, 019-724700

www.korkiakoskenuistin.fi

Putiikki täynnä uutuuksia !!!

l Kotimaiset kärpäsentoukat, surviaiset, l hollantilaiset madot

NÄSIVIEHE P.Koskinen puh. 0400 450 045 www.toukka-koskinen.fi

Sikamaisen laaja valikoima kuulapäitä KALASTAJAT &

HIRVIMIEHET!

www.spelektroniikka.fi

Saukko-pilkki

on myös hyvä värikoukkupilkki

Filetit ja sakset TERÄVIKSI!

,-/kpl

+ POSTIMAKSU

ELÄVÄT SYÖTIT Madot ja toukat

Kuusamon Syötti ja Teroituspalvelut T:mi Ari Ronkainen p. 040 591 4116

ttu

Supersuosi

TOIVELAHJA

e kalamiehell ...) v. 70 v., 60 (50v.,

Ari Paatajan opastuksella

KALAAN SUOMENLAHDELLE KUHAA • HAUKEA • AHVENTA • MERITAIMENTA Kalatakuu!!!

p. 040 505 2225

www.apajamatkat.fi

ERÄ-LINDROOS Kalastuksen ja retkeilyn tavaratalo Launeenkatu 84 – LAHTI p. 03-7525 696 – Tervetuloa www.era-lindroos.fi

helppo, nopea ja siisti kalansuomustus. Katso ja tilaa

www.skrapa.fi

puh. 040 504 7492

Ota Ottipaikka onkeesi! Varaa ilmoitustilasi: puh. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi

Tutustu SIVUIHIMME netissä:

WWW.VAPAA-AJANKALASTAJALEHTI.FI 56 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

◗ ITÄMERI

◗ IHN

Itämeren hapettomat alueet ennätyssuuria

Iin IHN-taudin rajoitusvyöhyke lakkautettiin – taudin seurantaa jatketaan

Itämeri on lämmennyt vuoden 1990 jälkeen keskimäärin lähes kaksi astetta, Suomen merialueet vieläkin enemmän. Ravinnekuormituksen selvä aleneminen on jatkunut tämän vuosituhannen puolella, mutta hapettomien alueiden pinta-ala on ennätystasolla. Lämpeneminen lisää merkittävästi myös sinilevän määrää avomerialueilla. Itämeren suojelukomissio HELCOMin mukaan Itämeren pintalämpötilan vuosikeskiarvo kohosi viime vuonna ennätystasolle. Myös mittaushistorian korkein lämpötila avoimella Itämerellä, 27 astetta, mitattiin 25.7.2018. Viimeisten sadan vuoden aikana Itämeri on lämmennyt 0,3 astetta vuosikymmentä kohti, mutta vuoden 1990 jälkeen kuitenkin selvästi nopeammin, 0,59 astetta vuosikymmenessä. Sinilevien määrä on puolestaan lisääntynyt tilastollisesti merkittävästi Suomenlahden, Ahvenanmeren ja Selkämeren avomerellä viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana. Itämeren hapettomien pohjien pinta-alan kymmenkertaistuminen johtuu ensisijaisesti ihmisen aiheuttaman ravinnekuormituksen seurauksena kiihtyneestä rehevöitymisestä. Vuonna 2018 hapettoman pohjan pinta-ala laajeni Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitoksen mukaan uusiin ennätyslukemiin. Viime vuosikymmeninä negatiiviseen kehitykseen on jo vaikuttanut myös meren nopea lämpeneminen. Lämpimämpään veteen liukenee vähemmän happea ja samalla happea kuluttava hajotustoiminta kiihtyy. Hapettomissa olosuhteissa meren pohjasedimentistä vapautuu suuria määriä sinileväkukintoja ruokkivaa fosforia. l

Lohikalojen IHN-taudin leviämisen estämiseksi perustettu rajoitusvyöhyke on lakkautettu Iin ja Simon kuntien alueelta. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira (nyk. Ruokavirasto) perusti rajoitusvyöhykkeen marraskuussa 2017, kun lohikalojen virustautia löytyi kahden merikassikasvattamon kirjolohista. Kasvatuslaitosten näytteistä ei ole löytynyt IHN-virusta enää kalojen hävittämisen, välineistön puhdistuksen ja kasvatustauon jälkeen. Tautia ei myöskään ole todettu rajoitusvyöhykkeeltä pyydetyistä luonnonvaraisista kaloista. Vaikka rajoitusvyöhyke lakkautetaan, tehostettua IHN-taudin seurantaa alueella jatketaan. Maa- ja metsätalousministeriö on luokitellut asetuksellaan entistä rajoitusvyöhykettä vastaavan alueen seuranta-alueeksi, jolla toteutetaan IHN-taudin seurantaa IHN-taudista vapaan aseman palauttamiseksi. Vastaavat IHN-seuranta-alueet on perustettu myös PohjoisSavossa ja Pohjois-Karjalassa havaittujen IHN-tapausten ympärille. Seurantaohjelmat kestävät vähintään kaksi vuotta. Seuranta-alueilla sijaitsevista kalojen pitopaikoista tai luonnonvesistä ei saa siirtää eläviä lohia tai kirjolohia tai niiden sukusoluja muualle Suomeen. Alueelle tuotaville lohille ja kirjolohille tai niiden sukusoluille vaaditaan lähtöpitopaikan virkaeläinlääkärin myöntämä terveystodistus. Muiden kalalajien siirtoja alueelle, alueen sisällä tai alueelta pois ei ole rajoitettu. Alueella voi kalastaa ja liikkua normaalisti. Kalastuksessa käytettäville välineille suositellaan kuitenkin desinfiointia ennen muissa vesistöissä kalastamista. l

◗ HÖYTIÄINEN Höytiäisen kuha on vaelluskala Itä-Suomen yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja Pohjois-Karjalan kalatalouskeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan Höytiäisen kuha tekee vuodenaikaisvaelluksia, jotka vaikuttavat järven sisäiseen ravinteiden siirtymiseen. Kuhan todettiin kesäisin syönnöstävän järven rehevämmissä pohjois- ja länsiosissa ja siirtävän talven tullen ravinteita mukanaan järven karuihin eteläosiin. Tutkimuksessa selvitettiin kuhan liikkumista, ravinnonkäyttöä sekä ravintokohteiden saatavuutta Pohjois-Karjalassa sijaitsevassa Höytiäisessä, josta saadaan parhaimmillaan yli 150 000 kilon kuhasaaliita. Menetelminä käytettiin muun muassa koe-

kalastuksia, kalojen merkintää, ravintoanalyysejä ja vakaisiin isotooppeihin pohjautuvia nykyaikaisia kudosanalyysejä. Tutkijat havaitsivat, että valtaosa kuhista talvehti järven eteläosan karuissa ja kirkasvetisissä syvänteissä ja vaelsi keväällä lisääntymään järven matalampiin, rehevämpiin ja tummavetisempiin pohjois- ja länsiosiin. Myös kudun jälkeinen syönnösvaihe tapahtui suurimmaksi osaksi matalilla alueilla, joissa oli runsaasti kuhan ravintokohteita, kuten pienikokoista ahventa ja särkeä. Tutkijoiden yllätykseksi kuhan havaittiin käyttäneen varsinkin alkukesästä ravinnokseen myös aikuistuvia vesihyön-

teisiä. Niiden merkitys oli kuitenkin kuhan kokonaisenergiansaannin kannalta vähäinen. Kuhan talviravinto Höytiäisessä koostui etenkin syvänteissä runsaana esiintyvästä kuoreesta. Tulokset osoittavat, että kuhan vaelluskäyttäytyminen mahdollistaa Höytiäisen eteläosissa suuremmat kuhasaaliit kuin mikä olisi mahdollista ilman pohjoisesta ja lännestä ravintoa hakevia kuhia. Tulokset vahvistavat tarvetta säädellä myös perinteisesti paikallisiksi ajateltuja kalakantoja järvikohtaisesti, koska yksittäisen osakaskunnan alueella kalat ovat vain osan vuodesta. l 5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 57

◗ LAJIKALASTUS

◗ KALANKASVATUS

Kuha ratkaisi lajikalastuksen SM-kullan Juha Saloselle Viime hetken mittakuha ratkaisi Lajikalastuksen Suomen mestaruuden. Vantaalainen Juha Salonen ylsi kilpailun ainoana kymmeneen lajiin kahdeksan tunnin aikana. Vapavälinein kisattava lajikalastuksen SM-kisa käytiin Mustikkamaan ympäristön vesillä elokuun viimeisenä lauantaina. Suomen mestaruus ratkottiin nyt viidennen kerran, tänä vuonna ensimmäistä kertaa Helsingissä. Ajankohtaan nähden lämmin sää ja matalalla ollut merivesi olivat yhdistelmä, joka sai kalat varsin ottihaluttomiksi. Tavallisesti helposti saatavat lajitkin olivat nyt poikkeuksellisen lujassa. Kaikkiaan kisassa nousi neljätoista eri kalalajia. Kilpailun voitto ratkaistiin viimeisillä minuuteilla, kun Juha Salonen onnistui saamaan jiginsä päähän mittakuhan. Alamittaisia ei kilpailussa hyväksytä lajipisteiksi, ja Salonen oli ehtinyt jo yhden sellaisen vapauttaa. Kuhasta tuli myös ässälaji, eli sellainen, jonka vain yksi kilpailija onnistui pyydystämään. ”Voiton eteen sai tehdä töitä. Askelmittarin mukaan tuli käveltyä yksitoista kilometriä”, onnellinen mestari sanoi. Hopeaa voitti pitkään kärjessä kamppaillut kirkkonummelainen Roope Jansson yhdeksällä lajillaan. Hänellä ässälajeja oli peräti kaksi – hauki ja silakka. SM-pronssista käytiin tiukka taisto, sillä peräti kolme lajikalastajaa pääsi kahdeksaan lajipisteeseen. Heistä sekä Timi Laitisella (kiiski) että Mikko Joensivulla (vimpa) oli vieläpä ässälaji, joten keskinäisen sijoituksen ratkaisi ensimmäisen viiden lajin tarkistusaika. Se oli parempi Laitisella, joten kolmossija meni hänelle. l

Lajikalastuksen vuoden 2019 Suomen mestari Juha Salonen. Kuva: Mediataju.

Virikekasvatuksessa kasvatusaltaisiin rakennetaan suojapaikkoja, jotka jäljittelevät kalojen luonnollista elinympäristöä. Kuva: Pekka Hyvärinen/Luke.

Virikekasvatus edistää kalojen selviytymistä bakteeri-infektioista Jyväskylän yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) yhteistutkimuksessa kävi ilmi, että kalanpoikasten virikekasvatus parantaa merkitsevästi kalojen selviytymistä kasvatusoloissa yleisesti esiintyvistä bakteeri-infektioista. Näin kalat myös voivat selvitä luonnossa paremmin istutuksen jälkeen. Perinteiset pelkistetyt kalankasvatusympäristöt tarjoavat otolliset olosuhteet loisille ja taudeille. Nämä voivat huomattavasti heikentää kalojen kasvatuksenaikaista ja istutuksenjälkeistä selviytymistä. Luken Kainuun kalantutkimusasemalla Paltamossa on kehitetty kalankasvatukseen virikekasvatusmenetelmä istutuskalojen laadun parantamista varten. Kasvatusaltaisiin rakennetaan suojapaikkoja, jotka jäljittelevät luonnollista elinympäristöä. Yhteistutkimuksen mukaan virikekasvatus paransi merilohen ja meritaimenen selviytymistä kalanviljelyssä yleisesti esiintyvistä flavobakteeri-infektioista. ”Virikkeiden lisääminen kasvatusaltaisiin paransi merkitsevästi kalojen selviytymistä luonnollisen kasvatusoloissa tapahtuneen taudinpurkauksen aikana. Kalalajien ja -kantojen välillä oli kuitenkin pieniä eroavaisuuksia”, sanoo tohtorikoulutettava Ville Räihä Jyväskylän yliopistosta. Virikeolosuhteiden tuoma hyöty voi ilmetä kaloissa jopa muutamassa päivässä. ”Yksi selittävä tekijä voi olla esimerkiksi kalojen parempi stressinsieto virikeympäristössä”, Räihä sanoo. Kokeellista altistusta varten kaloja kasvatettiin virike- tai tavallisessa kasvatusaltaassa puolen vuoden ajan, jonka jälkeen ne altistettiin flavobakteerille joko virike- tai tavallisessa altaassa. ”Mikäli kalat altistuivat taudille virikeympäristössä, oli niiden selviytyminen parempaa riippumatta siitä, millaisessa ympäristössä ne oli kasvatettu”, Räihä kertoo. l

◗ VESIRUTTO Vesiruton hyödyntämiseen etsitään tehokkaita ratkaisuja Haitallista vieraslajia, kanadanvesiruttoa, poistettiin yhteensä noin 8-9 tonnia Kuusamon Vuotunki-järvestä elokuun alussa. Operaation takana on Suomen ympäristökeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja ProAgria Oulun yhteishanke, jonka tavoitteena on löytää kustannustehokas ja taloudellisesti kannattava tapa hyödyntää vedestä poistettua vesiruttoa. Vesistöstä poistetun vesiruttomassan käsittelyyn etsitään sopivia tekniikoita ja teknologioita. Aiemmin saatujen tulosten perusteella vesirutto soveltuu parhaiten maaparannus- ja lannoituskäyttöön sekä biokaasun tuotantoon. Nyt arvioidaan näiden hyötykäyttömuotojen teknisiä ja taloudellisia edellytyksiä. ”Lisäksi voidaan tunnistaa käytössä olevien korjuumenetelmien ja maatalouskoneiden kehittämistarpeita, jotta ne soveltuisivat mahdollisimman hyvin kostean ja rihmamaisen vesiruton käsitte-

lyyn, ja saadaan selville eri menetelmäketjujen toimivuus”, kertoo projektipäällikkö Ritva Nilivaara-Koskela. Vesistövaikutusten seurannan perusteella kehitetään vesiruton poiston suunnittelumenetelmiä niin, että korjuun haitalliset vaikutukset vesistössä voidaan minimoida. Alustavia tuloksia saadaan jo keväällä 2020. Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) on levinnyt satoihin järviin Suomessa ja voi muodostaa koko järven vesimassan täyttäviä kasvustoja. Näitä massakasvustoja esiintyy muun muassa Koillismaalla. Vesiruton pahoin valtaamassa järvessä ei voi uida, veneillä eikä kalastaa. Massakasvustoina esiintyessään vesirutto aiheuttaa vakavia haittoja järvien ekologialle. Vesirutto tukahduttaa muiden lajien kasvua ja kuollut kasvimassa kuluttaa hajotessaan runsaasti happea aiheuttaen happikatoa ja sitä kautta järvien rehevöitymistä. l

◗ TINA

◗ PALVELUKANAVA

Aika on hoitanut myrkyllisten tinayhdisteiden ongelman Airistolla

Metsähallitus kehittää uudenlaista retkeilijöiden palvelukanavaa

Myrkyllisen tributyylitinan (TBT) pitoisuudet ovat laskeneet Airiston sedimenteissä yli kahdeksankymmentä prosenttia viimeisen kolmentoista vuoden aikana. Vuonna 2005 TBT-pitoisuuden keskiarvo sedimenttien pintakerroksessa oli 66 mikrogrammaa kilossa, vuonna 37 mikrogrammaa 2012 ja vuonna 2018 enää 11 mikrogrammaa kiloa kohden. Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen (2015) mukaisen haitallisuusarvion mukaan Airiston sedimenttien TBT-pitoisuudet ovat nyt haitattomalla tasolla. Meriläjitykseen kelvottomien sedimenttien raja-arvo on 150 mikrogrammaa/kg. Tämä taso ylittyy enää vain Kuuvannokan vanhalla läjitysalueella. Tiedot käyvät ilmi Turun Sataman ruoppaus- ja läjityslupaan liittyvien tarkkailujen vuosiraporteista, Turun Korjaustelakan vuosiraporteista ja ELYkeskuksen tekemistä selvityksistä. TBT on orgaaninen tinyhdiste, jonka on todettu aiheuttavan hormonaalisia vaikutuksia joissakin vesieliöissä jo huomattavan alhaisissa pitoisuuksissa. Suomen rannikkoalueiden eliöstössä tällaisia vaikutuksia ei tosin ole havaittu, vaikka TBT:tä onkin vesiekosysteemissä kertynyt kaloihin asti. Orgaanisten tinayhdisteiden käyttö venemaalien antifouling-aineena on ollut kiellettyä vuoden 2008 lopusta alkaen. l

Innovaatiokumppanuuteen nojautuva yhteistyöhanke tähtää valtion mailta kerätyn paikkatiedon tehokkaaseen hyödyntämiseen sekä vuorovaikutuksen lisäämiseen Metsähallituksen ja retkeilyasiakkaiden välillä. Uutta palvelukanavaa kehitetään yhdessä digitaalisia palveluita tuottavan Tietotemput Oy:n ja paikkatiedon hyödyntämiseen erikoistuneen Gispo Oy:n kanssa. Kumppanit ja ratkaisuehdotukset uuden palvelukanavan luomiseen löydettiin keväällä järjestetyn avoimen innovaatiokilpailun kautta. Parhaillaan on käynnissä kehitystyövaihe, jossa ratkaisuja testataan niiden todellisessa käyttöympäristössä valtion retkeilyalueilla. ”Innovaatiokumppanuuden kautta voimme löytää ratkaisun, joka vastaa käyttäjien tarpeisiin ja jonka toimivuudesta saamme heti näyttöä. Ratkaisu jalostuu yhdessä kokeilemalla ja innovoimalla”, sanoo Metsähallituksen tietohallintojohtaja Anna-Leena Ruuth. Palvelukanavan toteutus on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa kehitetään Metsähallituksen ja retkeilyasiakkaiden välistä viestintä- ja tiedonjakokanavaa yhdessä Tietotemput Oy:n kanssa. Toisessa osassa suunnitellaan ja toteutetaan Metsähallituksen avoimen paikkatiedon rajapintapalvelujen tekninen toteutusalusta Gispo Oy:n kanssa. ”Rajapintapalveluihin keskittyvä osuus tähtää siihen, että jatkossa valtion mailta kerättyä Metsähallituksen paikkatietoa olisi tarjolla myös muiden toimijoiden hyödynnettäväksi”, lisää Ruuth. Kehitystyön keskiössä on Metsähallituksen yhteistyökumppaneista ja asiantuntijoista sekä aktiivisesti alueella liikkuvista retkeilijöistä koostuva testikäyttäjäryhmä, joka testaa palvelukanavaa ja sen käyttöominaisuuksia kuluvan syksyn aikana Evon ja Ruunaan retkeilyalueilla. l 5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 59

HISTORIAN HAVINAA

☛

ARTIKKELEITA, UUTISIA JA TARINOITA menneiltä ajoilta kerännyt PERTTI KANERVA.

”Varman saaliin” saamiseksi on kehitetty lukuisia kalastuskeksintöjä. Yksi hurjimmista on sähköonki, joka esiteltiin Suomen Urheilulehdessä elokuussa 1900. Nykyään sähkökalastusta käytetään kalantutkimuksessa ja se on luvanvaraista sekä ilman ohjeiden mukaisia varusteita ja osaamista vaarallista.

Sähkövapaa Kauppaan on näinä päivinä ilmaantunut uusi keksintö kalastuskapineiden alalla, nim. reviisori W. Lindbohmin keksimä sähkövapa »Electa». Tämä vapa on ulkomuodoltaan tavallisen rullavavan näköinen, kokoonpantava kolmesta eri osasta ja voidaan tällä silmänräpäyksessä tainnuttaa vieläpä tappaakin koukkuihin tarttunut kala. Tämä tapahtuu sähkövirran avulla, joka siimaa myöten johdetaan koukkujen kautta kalan ruumiin lävitse. Vavan alaosan sisässä on galvaaninen sähköelementti, mikä on yhteydessä vavan kahvassa olevan induktsioonirullan kanssa. Elementin ja induktsioonirullan välillä on sähkövirran katkaisija, jolla voidaan halutessa yhdistää tahi katkaista sähkövirta. Painamalla vavan ulkopuolella siimarullan vieressä olevaa nappia, johdetaan virta induktorin ja johtolangan kautta vavan ulkopuolella olevaan metalli viete-

riin, mikä jälleen on yhteydessä siimarullan jaluslevyyn kiinnitetyn ja siitä isoleeratun metalliliuskan kanssa, josta metalliliuskasta johtolanka vie sähkövirran siimarullan akselin päässä olevaan metallilevyyn, mikä hankaa toista samanlaista levyä vasten ja siimarullan pyöriessä kiertyy sen mukana. Tästä levystä johdetaan sähkö lankaa myöten siimarullan akselissa löytyvään, ja siitä isoleerattuun puristimeen, millä siima, joka on tehty johtavasta, asianmukaisesti isoleeratusta aineesta, yhdistetään sähkövirtaan, mikä siimaa myöten johdetaan koukkuun ja kalaan. Kahvan nupissa on vieterillä sisään menevä sähköjohtonauha, mikä sieltä vedetään ulos ja annetaan pai-

nua veteen, muodostaen siten maajohdon, jota myöten sähkövirta palaa takaisin induktoriin. Mukaan liitetyt kuvat antanevat täydellisemmän käsityksen tästä laitoksesta. Vavan kaikki osat valmistetaan kotimaassa paitsi sähköelementit, jotka tuotetaan ulkomailta. Sähköosat valmistaa D. J. Wadénin sähköliike, siiman Rosenbergin punontaliike, rullat peltiseppä Holmberg ja kumiset kahvat Suomen kumitehdas. Mitä erittäin siimaan tulee, on se tavallisen letitetyn siiman ta-

paista; siiman sisällä kulkee hienonhienoista metallilangoista punottu naru. Käyttämistapa on sangen yksinkertainen: laahausrihma vedetään ulos nupista ja saa jäädä veteen. Tarvittaessa painetaan sähkövirran katkaisijaan, jolloin sähkö edellä sanotulla tavalla johtuu kalaan ja tainnuttaa tahi tappaa sen. Sähkövapaa voidaan käyttää uistamiseen, svirvelöimiseen ja onkimiseen. Kun sähkökone ei vaikuta automaattisesti, vaan ainoastaan silloin, kun sitä halutaan käyttää, ei voi sanoa, että sporttikalastus sen kautta menettäisi huvitustansa ja varmaankin jokainen innokas kalastaja hankkii tuollaisen vavan itselleen, varsinkin kun hinta tulee olemaan verrattain huokea Smk 160. Mitä tämän laitoksen käytännöllisyyteen tulee, on siitä vielä vaikea sanoa sitä tai tätä. Tiedetään kuitenkin, että useampia onnistuneita kokeita jo on tehty. – Kuten jo mainitsin, ei sähkövirtaa tarvitse käyttää, ellei sitä tarvitse, mutta pelkään, että kiusaus tulee useallekin urheilukalastajalle liian suureksi. Toivon kuitenkin, ettei niin tule olemaan ja jos sitä voidaan välttää tulee tällainen laitos varmaan tuottamaan pelastuksen monesta kiusallisesta hetkestä ja poistamaan monen katkeran mieliharmin, kun suuri lohi pääsee irti tai särkee »verstaat». VÄINÖ KAHILAINEN.

LÄHDE: Suomen kalakirjaston arkisto. 60 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

KILPAILUT

◗ TEKSTI JA KUVA: HEIDI PERNU

Joukkuekilpailun voiton nappasi jälleen LKK Team Colmic Finland.

ilpailupaikkana Kyrönjoki on monipuolinen, joten onkijalla on valittavanaan useita eri tekniikoita, jotka voivat toimia menestyksekkäästi. Erityisesti ensimmäisenä päivänä kelaonginta vastarannalta ja pitkillä yhdentoista metrin teleskooppivavoilla onkiminen toivat näiden tekniikoiden käyttäjille huippupisteitä.

Pasi Okkoselle kultaa maksimipistein Miesten sarjassa voiton vei jo toistamiseen Pasi Okkonen F.I.S.H:stä saavuttaen parhaimman mahdollisen pistemäärän voittamalla oman sektorinsa molempina päivinä. Naisten sarjassa kultaa nappasi myöskin Saimaalla kesäonginnassa Suomen mestaruuden onkinut Tarja Huhtala Seinäjoen seudun onkijoista. Miesveteraanien sarjan voitti Heikki Matikainen Maverista ja nuorten sarjassa kultaa onki Lauri Åman Nummi-Pusulan Kalaseurasta. Joukkuekilpailun voiton ja menolipun seurajoukkueiden MM-kisoihin nappasi jälleen LKK Team Colmic Finland, jonka joukkueessa onkivat Tero Kankaanpää, Erkki Lavonen, Seppo Pönni, Ville Lehtinen ja Pekka Rintamaa. Kilpailun järjesti Seinäjoen Seudun Onkijat. l

KILPAONKIJOIDEN

parhaimmisto kisasi SM-mitaleista Kyrönjoella

Kilpaonginnan Suomen mestaruuksista kilpailtiin 10.-11. elokuuta Seinäjoen Kyrönjoella 83 hengen voimin. Kyrönjoki osoitti kaksipäiväisessä kilpailussa jälleen oikukkuutensa ja monilla sektoreilla kilpailu meni todellakin grammapeliksi, kun taas toisilla sektoreilla voittoon vaadittiin useampi kilo kaloja. Tulokset (p): JUNIORIT: 1) Lauri Åman, Nummi-Pusulan Ks 28. MIEHET: 1) Pasi Okkonen, F.I.S.H 2, 2) Tero Kankaanpää, Team Colmic Finland LKK 4, 3) Timo Ylitalo, TSF II 5, 4) Erkki Lavonen, Team Colmic Finland LKK 6, 5) Alessandro Carrus, F.I.S.H 6, 6) Risto Knuutinen, Kilpakoukku 6. NAISET: 1) Tarja Huhtala, Sesonki 7, 2) Sarianne Snellman, Stadin Kalajunnut 10, 3) Heidi Pernu, Sesonki 10, 4) Satu Jokipelto-Kiili LUK 12, 5) Arja Taponen, Maver 19, 6) Eija Saarela-Mäkynen, LUK 20.

VETERAANIT: 1) Heikki Matikainen, Maver 3, 2) Markku Koskela, Sesonki 12, 3) Juhani Taponen, Maver 17, 4) Veini Honkanen, Team Lempäälän Kk 17, 5) Jaakko Knaapila, Sesonki 19, 6) Pekka Rantala, Team Lempäälän Kk 20. JOUKKUEET: 1) Team Colmic Finland LKK (Tero Kankaanpää, Erkki Lavonen, Seppo Pönni, Ville Lehtinen ja Pekka Rintamaa) 32, 2) TSF II (Timo Ylitalo, Jouni Lillman, Samppa Ylönen, Marko Ekroth ja Tero Isokorpi) 49, 3) F.I.S.H (Pasi Okkonen, Alessandro Carrus, Matti Sakkara, Simon Gray, Oskari Rapeli ja Jari Seppälä) 54. 5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 61

◗ TEKSTI JA KUVAT: MARCUS WIKSTRÖM

ONGINNAN Suomen mestarit ratkottiin Saimaan kanavalla Suurin saalis painoi puolitoista kiloa

M-onki järjestettiin nyt toista vuotta peräkkäin Saimaan kanavalla. Kisa oli viikkoa tavallista aikaisemmin eli jo 28. päivä heinäkuuta. Kesän ehkä helteisin viikonloppu osui juuri tähän saumaan, ja kanavan haasteellisuus kalapaikkana sen kuin kasvoi. Hellesää myös ehkä hieman verotti osallistujien määrää. Silti SM-kisa keräsi mukavasti noin 460 kilpailijaa, ja tuttuun tyyliin väen henki oli erinomaisen hyvätuulinen ja leppoisa. Kymmentä vaille kymmenen soi ensimmäinen äänimerkki luotauksen alkamisen merkiksi ja tasalta alkoi taisto tämän vuoden kultamitaleista. Ensimmäiset salakat ja pienet ahvenet nousivat kuin nousivatkin miltei heti ja kisatunnelma kohosi selvästi.

Kisa oli grammapeliä Kanavan ”kaava” taisi olla suurimmalle osalle tuttu: alussa pitää olla tehokas, koska ensimmäisen puolen tunnin jälkeen vesistö tuntuu aina sulkevan saalishanat. Perhesarjalaiset oli viime vuoden tapaan sijoi-

62 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

tettu vanhan kanavan laitaan ja sieltä tuntui nousevan suomukkaita hivenen muita paikkoja paremmin. Vesistön haastavuus näkyi jälleen tuloksissa. Grammapeli oli päivän henki ja vähänkin saalista saaneet jäivät vesi kielellä odottamaan tulosten selviämistä.

Viitasaari juhli nuorten sarjoissa Nuorten alle 12-vuotiaiden sarjan kullan nappasi Viitasaaren kalakavereiden Jori Kuusinen. Hopean sai Valtteri Haapala MB-Eräkerhosta ja kolmanneksi tuli Lappeenrannan Pilkkijöiden Eero Kähkönen. Myös nuorten alle 15-vuotiaiden voitto meni Viitasaaren Kalakavereille, kun seuraa edustanut Niko Saastamoinen onki kullan arvoisesti. Hopean nappasi Oliver Pantti Kurikan Urheilukalastajista ja pronssin sai Jesse Niskanen, hänkin Viitasaaren Kalakavereista. Alle 19-vuotiaiden sarjan kultamitali meni sekin viitasaarelaisille. Aapo Kukko voitti, hopean nappasi Matti Auvinen Kiskon Kalakerhosta ja prons-

sin sai Leevi Pippuri Rääkkylän Kalakerhosta.

Tomi Etelä-Aho onki suurimman saaliin Miesten sarjan voiton vei kisan komeimmalla tuloksella Lapuan Seudun Kalakerhoa edustanut Tomi Etelä-Aho. Hänen saalinsa painoi kolme grammaa vaille puolitoista kiloa, mikä oli koko päivän paras tulos. Miesveteraaneissa korkeimmalle korokkeelle nousi Iitin Kalamiesten Arvo Orpana. Naisten sarjan voitti toistamiseen Tarja Huhtala Lakeuden Urheilukalastajista. Naisveteraanisarjan kulta meni Huittisten Kalakerhon Sinikka Mäkiselle. Perhesarjassa kultamitalit saivat kaulaansa Ruokolahden Urheilukalastajia edustaneet Salla, Irene ja Tapani Hovatov, vain kolmen gramman turvin toiseksi sijoittuneeseen Lillmanin perheeseen. Järjestelyt toimivat SVK:n kilpaonkijoiden hoitamina ja kilpailunjohtaja Sami Kainulaisen johtamana erinomaisesti. Ensi vuoden kisapaikasta ei ole tätä kirjoittaessa vielä lopullista tietoa.

Nuorten alle 12-vuotiaiden sarja oli piinkova.

LUE KILPAILUUUTISET LEHTEMME SIVUILTA

www.vapaa-ajankalastajalehti.fi

5 â&#x20AC;¢ 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 63

KILPAILUT

◗

Tulokset kokonaan:

www.vapaa-ajankalastaja.fi > Kilpailut

Tulokset (g):

MIEHET: 1) Tomi Etelä-Aho, Lapuan Seudun Kk 1497, 2) Ari Rientonen, Lentokala 1296, 3) Raine Kortet, Pohjois-Karjalan Kk 895, 4) Sami Humppi, Viitasaaren Kk 797, 5) Kimmo Hyvärinen, Lappeenrannan Pilkkijät 779, 6) Teemu Etelä-Aho, Lapuan Seudun Kk 691. MIESVETERAANIT: 1) Arvo Orpana, Iitin Km 1191, 2) Reijo Turunen, Survarit 1089, 3) Pekka Lampinen, Saarijärven Kaira 878, 4) Antero Sundell, Vihdin Ks 865, 5) Arvo Oinonen, Porvoon Talvionkijat 807, 6) Seppo Nieminen, Lakeuden Uk 766. NAISET: 1) Tarja Huhtala, Lakeuden Uk 1047, 2) Anneli Haaraoja, Myllykosken Jk 800, 3) Heidi Pernu, Lakeuden Uk 582, 4) Satu Jokipelto-Kiili, Lakeuden Uk 350, 5) Marju Kervinen, Iisalmen Pilkkijät 307, 6) Paula Saarinen, Pohjois-Karjalan Uk 273. NAISVETERAANIT: 1) Sinikka Mäkinen, Huittisten Kk 823, 2) Inkeri Alanaatu, Huittisten Kk 653, 3) Kaija Vilhunen, Kotkan Km 494, 4) Aila Heininen, Lahden Kv 446, 5) Marja Järvinen, Hattulan Km 380, 6) Sirpa Piilola, Haminan Kv 357, 6) Raita Östring, Puruveden Kala-Harrit 357. NUORET 19 V: 1) Aapo Kukko, Viitasaaren Kk 718, 2) Matti Auvinen, Kiskon Kk 166, 3) Leevi Pippuri, Rääkkylän Kk 164. NUORET 15 V: 1) Niko Saastamoinen, Viitasaaren Kk 240, 2) Oliver Pantti, Kurikan Uk 230, 3) Jesse Niskanen, Viitasaaren Kk 216, 4) Iida Issakainen, Pohjois-Karjalan Uk 95, 5) Artturi Kiili, Kurikan Uk 91, 6) Sanni Niskanen, Viitasaaren Kk 59. NUORET 12 V: 1) Jori Kuusinen, Viitasaaren Kk 322, 2) Valtteri Haapala, MB-Eräkerho 192, 3) Eero Kähkönen, Lappeenrannan Pilkkijät 80, 3) Lauri Åman, NummiPusulan Ks 80, 5) Senni Niskanen, Viitasaaren Kk 74, 6) Eemeli Ryökäs, Anttolan Vk 71. JOUKKUEET: NUORET 12 V: 1) Keski-Suomi 1 (Senni Niskanen, Jori Kuusinen), 396, 2) Etelä-Karjala (Sara Turkulainen, Eero Kähkönen), 80.

Yli-Hakunin perheen nuorin esittelee juuri nostamansa kalan. Yli-Hakunit sijoittuivat perhesarjassa hienosti pronssille.

NUORET 15-19 V: 1) Viitasaaren Kk 1 (Niko Saastamoinen, Aapo Kukko), 958, 2) Kurikan Uk (Artturi Kiili, Niko Saastamoinen), 321, 3) Viitasaaren Kk 2 (Jesse Niskanen, Sanni Niskanen), 275. NAISET: 1) Lakeuden Uk 1 (Tarja Huhtala, Heidi Pernu), 1629, 2) Myllykosken Jk 1 (Maija Gren, Anneli Haaraoja), 943, 3) Lakeuden Uk 2 (Raija Pekonniemi, Satu Jokipeli-Kiili), 445 4) Pohjois-Karjalan Uk 1 (Sirpa Kaunisto, Paula Saarinen), 436 5) Puruveden KalaHarrit (Aila Räsänen, Erja Kilpeläinen), 414. NAISVETERAANIT: 1) Huittisten Kk (Aune Haavisto, Sinikka Mäkinen), 823, 2) Kotkan Km (Sinikka Rantala, Kaija Vilhunen), 599, 3) Vihdin Ks (Helena Mononen, Eija Sundell), 496, 4) Puruveden Kala-Harrit 1 (Riitta Behm, Raita Östring), 426, 5) Haminan Kv 2 (Saila Juopperi, Sirpa Piilola), 414, 6) Nilakan Kk 1 (Leila Jurvanen, Terttu Kervinen), 400. MIEHET: 1) Lapuan Seudun Kk 1 (Matti Viita, Teemu Etelä-Aho, Tomi Etelä-Aho), 2541, 2) Lentokala 1 (Ari Rientonen, Ari Kortelahti, Mika Pylsy), 1726, 3) Viitasaaren Kk 1 (Mikko Niskanen, Jari Saastamoinen, Sami Humppi), 1508, 4) Pohjois-Karjalan Uk 1 (Mika Issa-

kainen, Raine Kortet, Juhani Soininen), 1416, 5) Lappeenrannan Pilkkijät 1 (Kimmo Hyvärinen, Janne Kansonen, Jari Kansonen), 1316, 5) Team Sensas Finland 1 (Harri Lindberg, Toni Mattero, Jarkko Nikkilä), 1132. MIESVETERAANIT: 1) Iitin Km 1 (Eero Markkanen, Tuomo Rakkola, Raimo Tarkkonen), 1623, 2) Survarit 1 (Reijo Haataja, Reijo Turunen, Oiva Karjalainen), 1553, 3) Elimäen Km 2 (Veijo Kuittinen, Eino Pussinen, Pentti Lindqvist), 1546, 4) Pohjois-Karjalan Uk 1 (Otto Huovinen, Heikki Matikainen, Pertti Myyry), 1532, 5) Vihdin Ks 1 (Martti Simonen, Antero Sundell, Tauno Sundell), 1443, 6) Vuosaaren Uk 1 (Raimo Vallittu, Reijo Laurikainen, Aarne Rintamäki), 1408. PERHEET: 1) Ruokolahden Uk 1 (Salla Hovatov, Irene Hovatov, Tapani Hovatov), 967, 2) Myllykosken Jk 1 (Pekka Lillman, Venla Lillman, Vili Lillman, Henri Lillman), 964, 3) Kurikan Uk 1 (Keijo Yli-Hakuni, Tuija Yli-Hakuni, Kai Yli-Hakuni, Katri Yli-Hakuni), 670, 4) Lahden Kv 1 (Kauko Jääskeläinen, Sini Tuominen, Rasmus Tuominen), 638, 5) Kirkkonummen Kp 1 (Reijo Pikkarainen, Erika Pikkarainen, Miika Pikkarainen), 380. l

Lisää tuloksia osoitteessa:

64 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

www.vapaa-ajankalastaja.fi > Kilpailut > Tulokset

Joonas Kunelius ja Plav-järven taimen. Kuva: Santeri Kinnunen.

EMPERHOKALASTUS, Montenegro 1.-7.7.

1) Jean Guillaume, Ranska, 2) Michal Greszta, Puola, 3) Maciej Korzeniowski, Puola… 20) Olli Toivonen, 24) Ville Ristolainen, 27) Eetu Hyväri, 32) Saku Nieminen, 46) Joonas Kunelius. MAAT: 1) Tšekki, 2) Slovenia, 3) Bosnia-Hertsegovina…7) Suomi. l

KILPAILUT

◗Tulokset ovat grammoina, jos ei toisin ilmoiteta.

NAISTEN JA SENIOREIDEN SM-PERHO,

NUORTEN SM-PERHO,

NAISET: 1) Maria Tuominen 6 pistettä, 2) Kanerva Kilpelä 6, 3) Maija Koistinen 6.

1) Elias Orava 8 pistettä, 2) Jami Hiltula 8, 3) Roni Leppänen 9. l

SENIORIT: 1) Vesa Rissanen 4 pistettä, 2) Petri Virolainen 5, 3) Jukka Levänen 5. l

Nuoret kilpailivat Suomen mestaruudesta Muuramenjoella. Kuva: Elmeri Saarisen arkisto.

Kuusinkijoki, Kuusamo 13.-14.7.

Naisten ja senioreiden perho-SM järjestettiin tulevilla MM-kisavesillä. Kuva: Petri Virolainen.

Muuramenjoki 31.8.-1.9.

SM-PERHOKALASTUS, Kitka ja Kuusinki ja Koverrusjärvi, Kuusamo 24.-25.8.

1) Mikko Räsänen 14 pistettä, 2) Heikki Kurtti 18, 3) Markus Koskinen 20. l

EM-KILPAONKI, Lower River

Bann-joki, Pohjois-Irlanti 24.-30.6.

1) Ramon Ansing, Hollanti, 2) Stephane Linder, Ranska, 3) Tomas Buzas, Liettua… 43) Samppa Ylönen, 68) Mika Pylsy, 71) Timo Ylitalo, 75) Jarkko Nikkilä, 76) Jere Pylsy. MAAT: 1) Liettua, 2) Ranska, 3) Hollanti… 17) Suomi. l

Suomen joukkueen parhaana 43. sijalle yltänyt Samppa Ylönen haavimassa kalaa toisena kilpailupäivänä. Kuva: Lotta Pylsy.

Suomen mestari Mikko Räsänen vesijuoksee harjusta mittaukseen. Kuva: Petter Nissén.

SM-VENEONKI, Muuruejärvi,

Viitasaari 17.8.

1) Eelis Saukkonen ja Jukka Saukkonen, Jyväskala 35914, 2) Vesa Rahikkala ja Reijo Turunen, Iin Kalamiehet 32662, 3) Sami Humppi ja Mikko Niskanen, Viitasaaren Kalakaverit 25266. l

LUE KILPAILUUUTISET LEHTEMME SIVUILTA

www.vapaa-ajankalastajalehti.fi

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 65

◗ UHANALAISET Uhanalaisten lajien kansainväliseen kauppaan tiukennuksia CITES-sopimuksen elokuun osapuolikokouksessa otettiin merkittäviä askelia luonnon ja lajien turvaamiseksi. Kokouksessa hyväksyttiin esimerkiksi EU:n tukemat ehdotukset neljän uhanalaisen rauskukalan, makrillihaiden ja kolmen merimakkaralajin lisäämisestä kansainvälisen kaupan sääntelyn piiriin. Sääntelyn lisääminen on merkittävä edistysaskel, sillä sen avulla voidaan hillitä lajeja uhkaavaa ylikalastusta. Myös useita muita lajeja lisättiin sääntelyn piiriin, kuten muun muassa kirahvit. Lisäksi monen kilpikonnalajin suojelun säädöksiä tiukennettiin. Myös norsujen suojelussa edistyttiin, kun kokouksessa päätettiin kieltää afrikannorsujen siirto luonnosta niiden luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle eläintarhoihin. Vuonna 1975 voimaan tulleen CITES-sopimuksen on allekirjoittanut 183 maata. Sopimukseen on liitetty yli 35 000 luonnonvaraista kasvia ja eläintä, joiden on todettu uhanalaistuneen tai jotka ovat vaarassa tulla uhanalaisiksi niillä käytävän kansainvälisen kaupan seurauksena. Sopimuksen piiriin kuuluvien lajien kansainvälistä kauppaa säännellään vienti- ja tuontiluvin, myyntiluvin sekä rajoituksin. l

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 050 597 4933. Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16. Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67, BIC: NDEAFIHH Internet-sivut: www.vapaa-ajankalastaja.fi TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT Toiminnanjohtaja: Markku Marttinen, (toimisto), puh. 044 759 9717 Järjestöpäällikkö: Olli Saari (toimisto), puh. 050 339 4660. Tiedottaja: Jaana Vetikko, (toimisto), puh. 050 525 7806. Kalatalousasiantuntijat: Petter Nissén, Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. 0500 440 923 Juha Ojaharju, Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52, 63100 Kuortane, puh. 045 113 3050 Janne Rautanen, Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh. 0400 946 968. Janne Tarkiainen, Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. 044 547 9116 Marcus Wikström, (toimisto), puh. 045 110 2126 Janne Antila, Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh. 045 630 4280 Taloussihteeri: Jaana Piskonen (toimisto), puh. 050 597 4933 Jäsensihteeri: Tarja Lehtimäki (toimisto), puh. 050 576 3302 Toimittaja/toimistotyöntekijä: Ismo Malin (toimisto), puh. 050 577 4656 Juhlakoordinaattori – SVK 20 vuotta: Johanna Antila (Velkua), puh. 050 573 9332

◗ VEDENLAATU Suunnitteilla uusi jatkuvasti vedenlaatua mittaava verkosto Suomeen ehdotetaan uutta vedenlaadun jatkuvatoimisten mittausasemien verkostoa tärkeisiin joki-, järvi- ja rannikkokohteisiin. Verkoston pilottina Säkylän Pyhäjärvelle asennettiin toukokuussa uusinta jatkuvatoimista mittaustekniikkaa. Automaattinen vedenlaadun mittauspoiju sekä sääasema tuottavat jo lähes reaaliaikaista tietoa, jota hyödynnetään vesiensuojelussa sekä järvien tilan seurannassa ja tutkimuksessa. Uusimmasta mittaustekniikasta on huomattavaa apua nopeiden vedenlaadun vaihtelujen havaitsemisessa. Sääasemalla mitataan lisäksi säätilaa, kuten tuulen suuntaa ja nopeutta sekä sadantaa. Mittauspoijulla havainnoidaan veden lämpötilaa ja sameutta, humuspitoisuutta, sinilevien biomassaa kuvaavaa fykosyaniinia sekä järven rehevyystasoa kuvaavaa klorofylliä. Mittausasemat pidetään järvellä koko avovesikauden. ”Reaaliaikainen tieto järviveden laadusta ja säätilanteesta kiinnostaa varmasti esimerkiksi kalastajia ja muita järvellä liikkujia sekä paikallisia asukkaita tutkijoiden lisäksi”, toteaa tutkimuspäällikkö Anne-Mari Ventelä Pyhäjärvi-instituutista. l 66 Vapaa-ajan Kalastaja 5 • 2019

Sähköpostit: etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttamisen ja käyttämisen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa. Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja. fi tai puh. 050 576 3302.

Missä SVK menee? n 23.10. Haukitehtailla haukikannat takaisin nousuun -seminaari,

kaupungintalon aulan tapahtumatori, Helsinki, Janne Antila n 23.11. SVK:n syysneuvottelupäivät ja -kokous,

Hotelli Arthur, Helsinki, Jaana Vetikko Yhteyshenkilöiden tiedot löytyvät järjestön infolaatikosta.

kalastaja VAPAA-AJAN

6/2019 ilmestyy 5.12. ◗ KUHAN JA AHVENEN täkyonginta ◗ Värikoukkupilkintä ◗ KIRJOLOHEN PILKINTÄÄ Pirttilahdella ◗ Monneja EBROJOELTA Kuva: Janne Rautanen.

➤ 45 €/vuosi ➤ 15 €/viikko ➤ 6 €/päivä Kalastonhoitomaksurekisteriä varten tulee ilmoittaa nimi, osoite, syntymäaika ja yhteystiedot. Tositteen saa maksutavasta riippumatta paperisena tai sähköisenä, ja kumpikin kelpaa tarkastustilanteessa. MAKSAMINEN 1. Verkkokauppa Eräluvat.fi Verkkokaupassa kalastonhoitomaksun voi maksaa kirjautuneena tai kirjautumattomana ympäri vuorokauden. 2. Puhelinpalvelu 020 69 2424 Puhelinpalveluun voi soittaa arkisin kello 9-16. Soittaminen on maksutonta ja kalastonhoitomaksua varten saa laskulomakkeen. 3. Palvelutiskit Kalastonhoitomaksun voi maksaa eräissä Metsähallituksen luontokeskuksissa sekä kaikilla R-kioskeilla. Kalastusluvista lisää tietoa:

➤ vapaa-ajankalastaja.fi ➤ eraluvat.fi ➤ kalat.fi Kalastusrajoituksista tietoa:

➤ kalastusrajoitus.fi

kalastaja -lehden ilmestyminen 2019 5.12. ilmestyvään lehteen toimituksellinen aineisto ja järjestöilmoitukset 15.10. mennessä toimitukseen, s-posti: vapaa-ajankalastaja@ vapaa-ajankalastaja.fi

NRO

KALASTONHOITOMAKSU 2019

VAPAA-AJAN

1 25.1. 2 29.3. 3 31.5. 4 16.8. 5 11.10. 6 5.12.

ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy

Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala Timo Lepistö l puh. 044 534 9878 l timo.lepisto@saarsalo.fi

5 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 67

PAL. VKO.

2019 – 49

6 414886 500440

6500 44 – 1 90 5

19005