Vapaa-ajan Kalastaja 6/2019 (myyntilehti)

kalastaja VAPAA-AJAN

9 €

✘

6 2019

TARJOUS

5,90 € KIRJOLOHTA Pirttilahdelta

Kilpakalastajan

VINKIT

värikoukkupilkintään

VÄRIKOUKUT

ahvenelle

Kuhan ja ahvenen TALVINEN TÄKYONGINTA

Aikakauslehtien liiton jäsen

kalastaja VAPAA-AJAN

SISÄLTÖ

8

Jakelu noin 37 000 kpl Ilmestyy 6 numeroa vuodessa

5 Pääkirjoitus 7

Pärskeitä

8

Ahvenen täkyonginta

14

Kuhan täkyonginta

20

TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 525 7806 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto, Markku Nieminen ja Vesa Vaarama.

19 Kalaherkkuja: Kylmäsavukalasta syntyy hienostunut keitto

PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. 050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi

20 Värikoukkaaja Harri Lindbergin pilkkivinkit 26 Tutkittua

TOIMITTAJA Ismo Malin, puh. 050 577 4656, ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

30 SVK haastaa kunnat ja kaupungit perustamaan haukitehtaita

KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki

30

ILMOITUSMYYNTI

32 Uutuuksia

Saarsalo Oy Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala, Timo Lepistö, puh. 044 534 9878, timo.lepisto@saarsalo.fi

34 Lääkärin määräyksestä: Värikoukkaajan valinnat ahvenelle 36 Kalapaikkana Pirttilahti

Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta.

39 Henkilöuutinen

Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen.

40 Vavan varressa: Pami Karvonen

TILAUKSET Vapaa-ajan Kalastaja Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 577 4656, vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi Vuosikertatilaus 45 € kotimaassa, Pohjoismaat 51 €, muut maat 58 €.

44 Perhonurkka: Diy Cuba – perhokalastusta ja aurinkolomaa 46 Nuorten tärpit 51 Eduskunnan kalapäivä 52 Seurat esittelyssä: Seinäjoen Seudun Onkijat

36

55 Historian havinaa 56 Lukijalta 58

Kalapaikkana Ebrojoki

66 Vuoden 2019 Katukalastajat kruunattiin Kajaanin kilpailusta 70 Nuortti ja Neiden

66

OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu P. Saha, Hirvenportaantie 12, 38210 Sastamala KIRJAPAINO PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 1795-5033

Tykkää meistä Facebookissa.

Kannen kuva: Jaakko Varjokorpi

71 Kilpailutuloksia 6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 3

TARKIN JA SELKEIN.

JOULUKUU2019

Kuva: Jaana Vetikko.

PÄÄKIRJOITUS

Vapaa-ajankalastuksen merkitys on vihdoin tunnistettu ”Lähivuosina vapaa-ajankalastus on suosittu ja yhteiskunnallisesti arvostettu luontoharrastus, joka kestävästi hyödyntää monipuolisia kalavesiä ja kalastusmahdollisuuksia.” Näin upea tahtotila on esitetty maa- ja metsätalousministeriön päivittämässä vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategiassa, joka syksyllä saatiin valmiiksi.

Aloitteen vanhentuneen, vuodelta 2001 olevan strategian päivittämiseksi teki SVK. Strategia valmisteltiin laajassa yhteistyössä alan sidosryhmien kanssa.

Strategia ohjaa vapaa-ajankalastuksen edellytysten kehittämistä kalataloushallinnossa, tutkimuksessa, kalatalousalueilla ja neuvontajärjestöissä. Siinä ei ole esitetty toimenpiteitä, vaan kunkin toimijan odotetaan toteuttavan strategian tahtotilaa ja tavoitteita omassa toiminnassaan.

Kalastusharrastuksen edistäminen, viestintä ja neuvonta ovat avainasemassa.

Rinteen hallitusohjelmassa strategiaa luvataan toimeenpanna sekä turvata kestävä vapaa-ajankalastus ja jokamiehenoikeudet. Lisäksi hallitus panostaa kalavesien hyvään hoitoon, edistää luonto- ja ympäristökasvatusta ja vahvistaa kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä.

Vapaa-ajankalastus kuuluu maa- ja metsätalousministeriön toimialaan, mutta sillä on voi-

makkaita kytkentöjä muihin ministeriöihin. Yhteistyötä lisätään jatkossa poikkihallinnollisesti.

Ja kalastusharrastuksen edistämis- ja neuvontatyötä tekevien järjestöjen tehtäviä selkeytetään.

Myös tutkimustietoa tuotetaan vapaa-ajankalatalouden sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista, mukaan lukien vaikutukset kansanterveyteen.

Luonnonvarakeskuksen mukaan vapaa-ajankalastajia oli Suomessa vuonna 2018 noin 1,5 miljoonaa. Vuosina 2012-2018 määrä on pysynyt vakaana. Näyttää ilmeiseltä, että vapaa-ajankalastus on tulevaisuudessakin olennainen osa suomalaista elämänmuotoa, jota kaupungistumisesta huolimatta ylläpitävät laajat yleiskalastusoikeudet ja kesämökkikulttuuri. Vapaa-ajankalastus tuottaa harrastajilleen ja yhteiskunnalle merkittävää sosiaalista, taloudellista ja kasvatuksellista hyötyä. Kehittämisstrategian myötä tullee myös vapaa-ajankalastuksen yhteiskunnallinen arvostus kasvamaan.

On itsestään selvää, että SVK maamme suurimpana vapaa-ajankalastajien järjestönä satsaa toiminnassaan voimakkaasti vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategian toteuttamiseksi samalla juhlistaen 20-vuotista taivaltaan.

JAANA VETIKKO

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 5

PÄRSKEITÄ Asenteet muuttuvat

A

loitin työni Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (SVK) toiminnanjohtajana syksyllä 2016. Olin vaikuttunut järjestön panostuksesta uusitun kalastuslain ja -asetuksen aikaansaamiseksi sekä järjestön työstä lasten ja nuorten kalastusharrastuksen edistämiseksi.

Koska vapaa-ajankalastuksen hyvinvointivaikutuksia ei Suomessa tiedosteta riittävästi, halusin järjestössä erityisesti vahvistaa tiedon lisäämistä vapaa-ajankalastuksen sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista. Lisäksi halusin nopeuttaa hitaasti edistyvän kalatiestrategian toimeenpanoa ja edistää kestävää kalastusta. l l l SVK:n aloitteiden pohjalta maa- ja metsätalousministeriössä käynnistettiin kesällä 2018 Suomen vanhentuneen vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategian päivitys. Strategia tehtiin yhteistyössä mm.

SVK:n kanssa ja se hyväksyttiin viime lokakuussa.

Strategian tahtotilana on, että vapaa-ajankalastus on suosittu ja yhteiskunnallisesti arvostettu luontoharrastus, joka hyödyntää kestävästi monipuolisia kalavesiä ja kalastusmahdollisuuksia.

Kalastuksen hyvinvointivaikutukset on nostettu strategiassa keskiöön. Poikkihallinnollista yhteistyötä lisätään, samoin tutkimusta vapaa-ajankalatalouden sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista.

SVK on painostanut yhdessä luonto- ja ympäristöjärjestöjen kanssa ministeriöitä, jotta vanhentunut vesilaki saataisiin päivitettyä. Suomessa on viisikymmentä vanhaa pienvesivoimalaa, joiden luvissa ei ole mitään kalatalousvelvoitetta. Nykyisen vesilain mukaan niille ei voi määrätä velvoitteena kalatien rakentamista. Näiden voimaloiden merkitys maamme energiantuotannolle on mitätön, mutta vahinko uhanalaisille vaelluskalakannoille mittava.

SVK:n viime vuodenvaihteessa tekemän kyselyn mukaan eduskuntapuolueissa suhtaudutaan vapaaajankalastukseen ja luontaisten kalakantojen edistämiseen hyvin myönteisesti. Nyt myös aiotaan ryhtyä toimiin. Rinteen hallitusohjelmassa toimeenpannaan vapaa-ajankalastusstrategiaa sekä turvataan

kestävä kalastus ja jokamiehenoikeudet. Lisäksi hallitus päivittää vesilakia ulottamaan kalatalousvelvoitteet ”nollavelvoitevoimaloihin” sekä käynnistää ensi vuonna kuudella miljoonalla eurolla ohjelman vaelluskalakantojen elvyttämiseksi. l l l Myös vapaa-ajankalastajien asenteet muuttuvat muun yhteiskunnan mukana. Vapaa-ajankalastuksesta haetaan yhä enenevässä määrin elämyksiä ja hyvinvointia.

Luonnonvarakeskus julkaisi viime kesänä laajan tutkimuksen vapaa-ajankalastajien profiileista. Niitä tunnistettiin viisi ja vastaavia ryhmiä on havaittavissa myös SVK:n jäsenkunnassa.

Yleisin ja kasvava kalastajaryhmä ovat nuoret aktiiviset vapakalastajat, joista monet harjoittavat myös petokalojen vapaaehtoista vapauttamista. Seuraavaksi yleisin ja kasvava ryhmä ovat satunnaiset vapakalastajat, joille saaliin saanti ja ravinnoksi käyttäminen ovat vähemmän tärkeitä. Muut harvinaisemmat kalastajaprofiilit ovat edelleen harvinaistumassa etunojassa pyydyspainotteiset kalastajat. l l l Vapaa-ajankalastus on merkittävässä osassa aktivoimassa ihmisiä liikkumaan luonnossa ja edistämään jaksamista. Terveellisen lähiruoan lisäksi vapaa-ajankalastus vahvistaa ja ylläpitää luontokontaktia ja kasvattaa lapsia ja nuoria terveeseen luontosuhteeseen, jossa samalla kunnioitetaan ympäristöä ja luontoa. Tämä on entistä tärkeämpää kaupungistumisen kiihtyessä.

Vaikka vapaa-ajankalastuksen arvo on maassamme vihdoinkin tunnistettu, on myös mustia pilviä kerääntynyt taivaalle. Negatiiviset asenteet kalastusta kohtaan ovat kasvaneet ja SVK:n kilpailutoiminta on joutunut melkoiseen kiirastuleen. Yhteiskunnallinen arvostus edellyttääkin, että jatkossa vapaa-ajankalastajat ottavat entistä tarkemmin huomioon paitsi kalakantojen myös kalayksilöiden hyvinvoinnin.

MARKKU MARTTINEN toiminnanjohtaja

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 7

TÄKYONGINTA

◗TEKSTI JA KUVAT: JANNE RAUTANEN

Talvinen

TÄKYONGINTA tarjoaa tärppejä harvakseltaan

Palkinnoksi voi saada upean suurahvenen

P

äätin ottaa selvää, onko asia näin, ja lyöttäydyin tutun kalakaverini Janne Korpisen matkaan täkyongelle. Janne on tunnettu kalamies etenkin suurhaukien pyytäjänä, mutta myös viime vuosien kookkaat ahvenet ovat nostaneet kalamiehen mainetta.

Suurimmat ahvenet ovat venyttäneet vaakaa 1,5 kiloon.

Hän on myös tunnettu toimija vapaa-ajankalastajissa ja toimii nuorten kalaseura Palatsi Fishing Teamin vetäjänä Turussa.

Kalastajan aluille on hyvät opit tarjolla Jannen ja muiden seuran aktiivien tietopankeista.

Suuren meriahvenen perässä Ensimmäinen täkyreissu suuntautui eteläiselle merialueelle helmikuussa vuonna 2016 ja tarkoituksena oli kalastaa ahvenen ohella haukea. Osaan on8 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

Pilkkijäiltä on viime vuosina kuulunut kummia. Suurahvenia on noussut tihenevään tahtiin. Mediaan on noussut juttuja etenkin Puruvedeltä pilkkimällä saaduista suurahvenista. Samaan aikaan täkykalastajien joukko on kaikessa hiljaisuudessa oppinut syöttikalastuksen metkut ja palkinnoksi on noussut suurhaukien ohella todellisia mahtiahvenia.

Korpisen Janne esittelee toisen reissun ainoaa täyllä saatua ahventa. Vaikka myös pilkillä saimme kaloja, täkyyn napannut oli reissun suurin.

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 9

TÄKYONGINTA VINKIT

VINKKEJÄ AHVENEN TÄKYONGINTAAN Täkyonki viritetään pyyntiin kairaamalla reikä jäähän ja parin metrin päähän toinen reikä riittävän syvään, jotta pilkkivavan saa asetettua pystyyn jääsohjon avulla.

Joku muu teline vavalle sopii myös mainiosti.

Kairan tulee olla vähintään kuusituumainen. On tärkeää huolehtia, että kela ei pääse jäätymään jumiin, vaan siima tulee aina kelalta suhteellisen kevyesti vetämällä. Tuulisella säällä lipulla on ominaisuus repiä siimaa kelalta ja aiheuttaa ”valetärppejä”.

Syötin koukuttamiseen on monia tapoja. Perinteinen tapa on pujottaa koukku täkykalan hartiasta läpi poikittain pintanahan alle. Janne Korpinen suosii tapaa, jossa koukku asetetaan syötin selkänahan alle takaa eteenpäin pujottaen siten, että koukku tulee esiin kalan hartiasta.

Koholla säädetään syötti haluttuun kalastussyvyyteen. Jos syötille halutaan antaa liikettä enemmän,

gista viritettiin hieman järeämmät perukkeet ja kookkaat särkisyötit. Kahteen vapaan laitettiin ahvenen houkutukseksi salakat, jotka ovat raitapaitojen herkkua.

Aamun valjettua täkyonkien vipat heilahtelivat harvakseltaan ja saaliiksi päätyi muutaman kilon painoisia haukia.

Aamupäivällä yksi vienti oli todennäköisesti ahventapahtuma, mutta kala ei tarttunut.

Ahveneksi tärpin paljasti särjen suomupeite, joka oli imeskellyn näköinen, eikä raadeltu, kuten haukitärpin jälkeen.

Puolen päivän jälkeen tärpit harvenivat, mutta kalojen koko kasvoi. Saaliiksi tuli ensin hieno 10,2 kilon hauki, jonka mukana ollut kalakaverimme taiten väsytteli. Pian ahvenongen vippa heilahteli ja pääsin kokeilemaan, mikä syöttiä vei. Tartutusvedon jälkeen tuntuneet lyhyet terävät potkut paljastivat saaliin kohdekalaksi.

10 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

Lopeta kala vasta juuri ennen koukkuun laittoa, jotta täky on hyväkuntoinen ja tuoksut ovat vahvimmillaan. Kuvassa Janne Korpisen tapa kiinnittää syötti ahvenelle.

Perinteiset muoviset pilkkivavat sopivat täkyongintaan mainosti. Rulla saadaan pyörimään vapaasti hirttämällä kuminauhalla liipaisin pohjaan.

Pian jään päälle nousikin upea neljänkymmenen sentin mittainen ahven, jolla painoa oli 920 grammaa. Ei aivan kiloa, mutta upea saalis kuitenkin. Suojasään ansiosta mittaus ja punnitus oli helppo hoitaa, kun ei tarvinnut pakkasen vuoksi hätiköidä. Pikainen ku-

vaus ja kala varoen takaisin jatkamaan jään alaista elämäänsä.

Toinen ahvenreissu merelle Toinen ahvenreissu osui päivälleen kolme vuotta myöhemmin helmikuulle 2019. Nyt tarkoituksena oli kalastaa ainoastaan ahventa. Talven edellisillä kalareissuilla Janne oli saanut muutaman todella upean ahvenen, suurimman ollessa 47 senttiä pitkä. Odotukset olivat siis korkealla.

Aamuhämärissä jäälle ja muutama onki vireeseen. Syöteiksi oli tällä kerta valikoitunut pieniä pilkkimällä tulleita ahvenia, kun särkiä tai salakoita ei ollut syöttikatiskaan uinut. Syötit olivat vedessä tunnin, kaksi, kolme… Eikä mitään tapahtunut. Edes vahinkohauki ei käynyt syöttiä tukistamassa.

Puolen päivän aikaan piti tehdä päätös, jatkaako tässä vai vaihtaa paikkaa. Päädyim-

kohon voi jättää pois siimasta ja käyttää tuulivippaa.

Tämän saa tehtyä jättämällä vavan kärkiosan pois ja istuttamalla tilalle pitkän nippusiteen, johon tehdään muovista purje heiluttamaan syöttiä.

Matalassa vedessä syötti kannattaa jättää riittävästi pohjan yläpuolelle, jotta se ei jää pohjakasvuston tai kivien suojaan. Syvän veden alueella oikea kalastussyvyys on haasteellisempi löytää. Aktiivinen kala liikkuu usein välivedessä, joten aina ei kannata pyytää pohjasta. Oikea kalastussyvyys löytyy parhaiten kokeilemalla.

Kaikuluotain voi myös antaa osviittaa, missä korkeudessa täkyparvet ja niitä jahtaavat petokalat uivat.

Kalan otettua syöttiin se kannattaa tartuttaa päättäväisellä tartutusvedolla. Kala väsytetään joko perinteiseen tapaan siimasta tai välityksellä varustetulla kelalla ja notkealla minivavalla kelaamalla. Kalapaikat löytyvät luonnollisesti sieltä, missä suuret ahvenet oleilevat.

Täkyonki vireessä.

Valkoisen muovipussin pala merkkilippuna erottuu huonosti vaaleaa jäätä vasten. Tummat värit toimivat paremmin.

me paikan vaihtoon ja pikaisen timattomaksi. Syönti ei ollut aisiirtymän jälkeen viritimme uuvan huipussaan tai alueella oli delleen syötit veteen. Täkyjen ahvenia vain harvakseltaan. ollessa pyynnissä pilkkimällä Lupaavia nousi harvakseltaan pienehkökokeiluja järvellä jä ahvenia, joista suurimmat olivat alle 300-grammaisia.

Täkykalastuksesta kipinän saaParin syöttiin haksahtaneen neena menetelmää oli kokeilhauen jälkeen siitava myös itselleni maan kiinnitetty ” Saisiko luonnontutummilla mökkimerkkimuovi alsyötti ne arimmat vesillä. Vaikka peruskoi jälleen liikkua luonteeltani olen akisomukset intoukohden avantoa. tiivisen kalastuksen tumaan iskuun?”

Tartutuksen jälsuosija, viritin syötit keen Janne nospariin otteeseen vetikin jäälle kohdekalan, mutteen kevättalvella maaliskuusta koko ei ollut erityisen suuri. sa. Kokeilut jäivät parin tunnin Mukava puolikiloinen ahven mittaisiksi tuokioiksi, jolloin vikuitenkin osoitti, että emme reessä oli kaksi täkyonkea. ole aivan hakusessa kalapaiAikaisemmin talvella oli kohkan ja menetelmän suhteen. dealueelta tullut mukavasti ahTämän jälkeen ei mitään maiventa pilkkimällä kookkaimpien nittavaa tapahtunut ja saimme painaessa reilun puoli kiloa. Saistartata kotimatkalle. siko luonnonsyötti ne arimmat Molemmilla merelle suunisomukset intoutumaan iskuun? tautuneilla reissuilla uitimme Syötiksi valikoitui ensimmäisellä myös pilkkejä ahventen toivoskertaa kaislikon kupeelta morsa, mutta saalit jäivät melko vaamyskalla pilkkimäni pienet ah6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 11

TÄKYONGINTA

PAIKAT

KOKEILEMISEN ARVOISET KALAPAIKAT

Merellä suojaisat rehevät kaislikonkupeet ja vedenalaisten kivikoiden reunat lienevät parhaita paikkoja. Pienet montut lahtivesillä ovat keränneet kaloja.

Järvillä selkäpenkat ja ajoahventen suosimat pakat ovat varmasti kokeilemisen arvoisia paikkoja.

Suuria kaloja kannattaa hakea alueelta, joissa kalatiheys ei ole suurimmillaan ja pikkuahvenet loistavat poissaolollaan. Suurahvenet pärjäävät myös haukien suosimilla alueilla.

LUVAT

LUPAJÄRJESTELMÄN HAASTEET

Täkykalastajan tulee myös tietää, että useampaa vapaa käytettäessä kalastukseen tulee hankkia vesialueen omistajan lupa. Usein lupa heltiää soittamalla ja kysymällä, onko kalastusmenetelmään myytävänä lupaa. Usein lupa heltiää ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan.

Kalastus ja sen menetelmät monipuolistuvat vauhdilla ja lupajärjestelmämme tulisi kyetä vastaamaan haasteeseen, tai itse asiassa antaa mahdollisuus tienata lisää lupatuloja. Kaikista yksinkertaisin järjestelmä olisi, kun vapakalastukseen saisi ostaa yksikkökohtaisesti lupia.

Esimerkiksi neljällä yksiköllä voisi kalastaa uistellen, siikaa onkien, täkyillen tai miten kulloinkin haluaa. Paikoin on jo sovittu, että uistelulupia voidaan käyttää myös muuhun kalastukseen vapamääränrajoitteiden puitteissa.

12 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

venet ja toisella kertaa Tarvitaan pilkkiva” Vavaksi käy kaivoin pakastimesta pa, pääsiimaksi 0,30lähes mikä edelliskeväisiä kuoreita.

0,40 millin siimaa, tahansa Ahven oli molemkoho, peruke, paipilkkivapa.” milla kerroilla huonolno ja pala muovia la syönnillä, ja tasapaimerkkilipuksi. Ja tienolla pilkkimällä sain saaliiksi tenkin syötit. vain satunnaisesti pieniä ahveLähes jokaiselta pilkkijältä nia. Täkykalastuksen osalta kolöytyy jo kotoa valmiiksi välikeilu oli lupauksia herättävä, neistö, jolla pääsee täkykalassillä molemmilla kerroilla sain tuksessa alkuun. Vavaksi käy läyhdet viennit tarjoamiini syöthes mikä tahansa pilkkivapa, teihin. Kalat eivät kuitenkaan johon mahtuu parikymmentä tarttuneet, joten niiden koosta metriä 0,30-0,40 millin siimaa. ei ole tietoa. Tuskin olivat kovin Kela on hyvä saada viritettyä suuria kuitenkaan. siten, että rulla pääsee pyöriTulevana talvena on tarkoimään vapaasti. Usein tämä hoitus kokeilla täkyä uudestaan siltuu kiristämällä kuminauhalla loin, kun ajoahvenparvet ovat ”lukitusvipu” pohjaan. alueella. Mielenkiintoista nähKoukuksi kannattaa valita ykdä, saavatko luonnonsyötit tuolsihaarakoukku koossa 4-2/0 taloin arimmat ja kookkaimmat voitellun saaliskalan koon muahvenet haksahtamaan syöttiin. kaan. Ahvenella on suuri suu, joten liikaa ei kannata koukun Täkykalastajan koon valinnassa nirsoilla. välineet ja syötit Perukkeen voi tehdä joko Talvisen täkyonginnan varushauen hammasta kestävistä meteet ovat hyvin yksinkertaiset. tallisista materiaaleista tai fluo-

rocarbonsiimasta paksuudessa 0,30-0,50 milliä. Ohuempi peruke on varmastikin kalastavampi, mutta kannattaa arvioida huolella saaliskalojen koko ja haukiriski, jotta välinetappiot pysyvät kohtuudessa.

Painolla syötti haluttuun syvyyteen Perukkeeseen kiinnitetään juuri riittävä paino viemään syötti haluttuun kalastussyvyyteen.

Kohoksi käy mikä tahansa ongenkoho, josta saa siiman läpi.

Kohon yläpuolelle siimaan on helppo sitoa pala muovipussia merkkilipuksi ilmaisemaan kalan tärppiä. Lippu alkaa yleensä rauhassa lipumaan kohti avantoa kalan napattua syöttiin. Merkkivälineenä voi käyttää myös ”vippakärkeä” tai tärppikelloa, joka kilisee.

Jäällä on kuitenkin usein tuulista, joten kello kilisee usein turhaan. Kovalla pakkasella tai kirkkaalla ilmalla voi avannon

päälle laittaa suojaksi palan styroxia tai solumuovia, joka hidastaa jäätymistä tai estää liian valon pääsyä avantoon.

Tarjoile syöttikalat tuoreena Syötiksi käy mikä tahansa pikkukala, joita ahvenet käyttävät ravinnokseen. Salakka, kuore, muikku tai särki lienevät parhaimmistoa, mutta myös pienemmät lajitoverit kelpaavat paremman puuttuessa. Syötin tulisi olla mahdollisimman tuore, jotta suomupeite olisi tallessa ja ominaistuoksut vahvat.

Täyt kannattaa pitää hengissä pyyntiin asti ja kalan niska taittaa vasta juuri ennen koukutusta, näin syötti on taatusti tuore.

Pikkukalat pysyvät hengissä kylmässä vedessä hyvin missä tahansa vesiastiassa, kunhan eivät jäädy.

Syötit saa näppärästi pyydettyä sateenvarjokatiskalla, jonne voi laittaa vaikka kaurapuuroa

Talvella jäähän revenneet railot tuovat valoa sekä happea veteen ja keräävät usein kalaparvet. Ole kuitenkin varovainen, ettei jää petä tai kova tuuli vie tavaroitasi railoon.

Huovanpala puolan ja akseliruuvin välissä estää puolan jäätymisen ja takaa siimarullalle tasaisen pyörimisen, jolloin siima ei sotkeennu.

tai mäskiä houkuttelemaan pieniä kaloja. Pilkkimällä voi syöttejä myös narrata.

Kireitä siimoja tulevan talven kalareissuille – pilkkien tai täkyillen! l 6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 13

TÄKYONGINTA

◗ TEKSTI JA KUVAT: JUHA OJAHARJU

KUHAN talvinen täkyonginta palkitsee harrastajansa

Talven tullen moni täkyonkija suuntaa taas jäälle suurhauet mielessään. Hauki on useimmille lajin harrastajille ehdoton ykköskohde, mutta vesistämme löytyy muitakin mielenkiintoisia lajeja. Yksi sellainen on kuha.

14 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

T

alvinen täkyonginta, jota lajin harrastajat yleensä ismeteksi kutsuvat, on kasvanut viime vuosina todella suosituksi kalastusmuodoksi. Lajin harrastajia alkaa olla jo lähes joka puolella maata ja uusia tulee varmasti taas tänä talvena lisää.

Suurin osa talvisen täkyonginnan harrastajista satsaa haukeen ja mieluiten mahdollisimman suuren yksilön saamiseen.

◗ Moni on saanut ennätyshaukensa juuri täkyonkimalla.

Moni onkin saanut ennätyshaukensa juuri täkyonkimalla.

Mutta kun on tehnyt tarpeeksi monta täkyongintareissua hauen perässä, alkaa väistämättä tulla mieleen, mitä muita lajeja näillä välineillä voisi kalastaa.

Ahvenen talvinen täkyonginta on ollut jonkin verran esillä ja osa harrastajista onkin perehtynyt siihen. Kuhan osalta on sen sijaan ollut melko hiljais-

◗ Kuhan täkyonkiminen ei ole vielä saavuttanut suurta suosiota.

Aamu- ja iltahämärä sekä aikaiset tai myöhäiset pimeän tunnit ovat otollista aikaa onkia kuhaa.

ta. Sattumakuhia on varmasti moni saanut, mutta varsinaisesti kuhaan panostavia täkyonkijoita ei meillä vielä ole montaa.

Uskon, että tämä tulee kuitenkin pian muuttumaan, sillä kuhan talvinen täkyonginta on hieno ja kalamiehen taitoja haastava laji, joka varmasti palkitsee harrastajansa.

Tässä jutussa annan vinkkejä, joiden avulla pääsee alkuun ja

◗ Kuhan täkyonkiminen on hieman haastavampaa.

Kuhaa kalastaessa koukkujen on oltava ehdottoman terävät.

◗ Useammalla vavalla onkimiseen tarvitaan vesialueen omistajan lupa.

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 15

TÄKYONGINTA

kokoa 6-8 olevaa kolmihaarakoukkua. Koukkujen tulee olla neulanteräviä, sillä kuhalla on Herkistä välineistöä tunnetusti kova ja luinen kita.

Myös rigin painotusta kanJos olet jo ehtinyt harrastaa nattaa skaalata alas. Sopiva paihauen talvista täkyongintaa, olet non määrä on 5-8 grammaa. jo pitkällä, sillä koko välineistöä ei tarvitse kuhan takia vaihtaa Painon voi sijoittaa tavalliseen tapaan liukuvana pääsiimaan, uuteen. Samat hauenonginnastai vaihtoehtoisesti voi puristaa sa käyttämäsi kelat ja vavat käyvät yhtä hyvin myös kuhalle. hauleja perukkeen yläosaan.

Vavan ja kelan sijaan katse Rigin ja painotuksen lisäksi kannattaa kohdistaa rigiin ja kannattaa tarkastella myös vippainoon, sillä niitä paa ja etenkin sen kärpitää hieman kevenjessä olevaa siiman va” Rigin painotää. Toki haukirigeipautinta. Siiman tulee tusta kanhinkin tulee silloin nimittäin tärpin tullen nattaa skaatällöin kuhatärpvapautua vipan kärjeslata alas.” pejä, mutta hyvin tä erittäin herkästi, usein ne myös jäämuuten kuha voi helvät pelkiksi tärpeiksi. Kuha on posti hylätä syötin. Voi myös olnimittäin haukea varovaisempi la hyvä idea tehdä kuhankalasja kavahtaa paksuja perukematusta varten pidemmät ja taipuiteriaaleja ja suuria koukkuja. sammat vipat, joiden myötä saa Kuhaa onkiessa kannattaa rienemmän joustoa hetkeen engimateriaalina käyttää fluoronen siiman vapautumista. carbonia. Sopiva paksuus on Etsi hyvä paikka 0,40 milliä ja siitä ylöspäin haukivaarasta riippuen. FluorocarTärkeintä on tietenkin kalastaa boniin sidotaan yksi tai kaksi, sellaisessa vesistössä, jossa on hieman pidemmällekin kuhan talvisessa täkyonginnassa.

16 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

Rigirulla on hyvä keino säilyttää valmiita rigejä. Sieltä on kätevä ottaa uusi, tai vaihtaa toisen tyyppinen rigi. Osa kuhanonkijoista vannoo fosforikuulien nimeen, toiset taas onkivat ilman.

Kumpaakin kannattaa tarjota.

kä pinnanalaiset niemenkärjet.

Myös ruovikkojen läheisyydestä kannattaa koittaa, kunhan vettä vaan on riittävästi alla.

Petokalana kuha viihtyy siellä, missä sille on runsaasti syötävää. Siksi on hyvä idea pitää kaikuluotain mukana, sillä sen avulla voi yrittää paikallistaa pikkukalaparvia.

Kalasta eri syvyyksiltä hyvä kuhakanta. Mitä vähemmän kohdevesistössä on kalastuspainetta, sen parempi. Hyvä merkki on, jos jäällä ei näy verkonmerkkejä, eikä huviloitakaan ole kovin paljon.

Sopivan kalastusalueen voi useimmiten päätellä kartan syvyyskäyrien perusteella. Hyvä lähtökohta on etsiä järven syvin kohta ja kalastaa sen päällä ja ympäristössä. Potentiaalisia alueita ovat syvänteiden rinteet ja niiden läheiset tasapohjat se-

◗ Hauenonginnassa käytettävät kelat ja vavat käyvät myös kuhalle.

Yhtä parasta kalastussyvyyttä on mahdoton sanoa, sillä se vaihtelee paikan, vuodenajan, vuorokaudenajan ja varmasti myös monen muun tekijän mukaan.

Siksi on parasta asettaa syöttikalat eri syvyyksille ja eri syvyisille kohdille. Hyvä taktiikka on esimerkiksi sijoittaa vavat niin, että pari vapaa on syvänteen päällä, pari rinteessä ja vielä joku vapa matalalla, ehkä parin metrin vedessä.

Kuhan uintisyvyydestä käytetään yleensä nyrkkisääntönä,

◗ Hyvä lähtökohta kuhan täkyonginnalle on etsiä järven syvin kohta.

Koukut solmitaan kiinni knotless knot -solmulla.

Lisähoukuttimeksi voi laittaa fosforikuulia.

Jos tiedät olevasi hyvällä alueella, ei uusien reikien poraaminen yleensä ole tarpeen.

Kuhat kyllä syövät jossain vaiheessa päivää, ja silloin voi tärppejä tulla pienen ajan sisään useita. Aamu ja iltahämärä ovat usein parhaita ajankohtia, mutta etenkin tummissa vesissä kuhia tulee usein myös valoisan aikana.

että mitä kirkkaampi vesi, sen syvemmällä kuha on valoisaan aikaan. Tosin paljon kuhia on saatu myös aivan jään alta, joten hyvätkään nyrkkisäännöt eivät aina pidä paikkaansa. Parasta on siis uittaa syöttejä eri Syötti ja sen kiinnitys syvyyksillä ja vaihdella syvyyksiä päivän aikana, kunnes tärppejä Särki on takuuvarma kuhasyötalkaa tulla ja niiden perusteella ti, enkä ole muita lajeja edes pääsee tekemään johtopäätökkäyttänyt. Sopiva syöttikalan siä syöttien sijoittekoko on keskimäälusta. rin viisitoista senttiä, ” Sopiva syöttiKannattaa kuimutta etenkin isolkalan koko on le kuhalle voi suruttenkin pidättäytyä noin viisitoista tarjota esimerkikkalastamasta liian ta senttiä.” si kahdenkymmenen syvältä, jos kalosentin pituista särkeä. ja on tarkoitus vaRigi valitaan syöttikalan koon pauttaa. Kymmenen metriä on liikaa ja kahdeksan metrin kohmukaan, isommalle kaksikoukdalla alkavat vastuullisen kalaskuinen ja pienemmälle riittuksen rajat tulla vastaan. tää yksi kolmihaara. Yhtä kol-

V

e ieh

iss

ä2

ar 4k

aat

i

u nk

lta

Etenkin tummavetisissä paikoissa voi kuhaa saada myös valoisana aikana.

us

Kultaa kalastajalle pukinkonttiin Anna lahjaksi Vuosiuistin® 2020 Kruunu Special Violetti 85 mm, 19 g Sininen 85 mm, 19 g

Punainen 85 mm, 19 g

Kruunu Special on nyt saatavissa kolmessa eri sävyssä. Aito kultaus tekee näistä vieheistä sekä arvokkaan keräilykohteen että loistavan lahjaidean jokaiselle kalastajalle!

Kruunu Special Kuusamon koko mallisto osoitteessa www.kuusamonuistin.fi Kuusamon Uistin Oy, Professori Räsäsentie 1–2 , 93600 Kuusamo

TÄKYONGINTA mihaarakoukkua käytettäessä kiinnitetään se niin, että koukun yksi haara pujotetaan syöttikalan selkäevän kohdalta läpi.

Jos rigissä on kaksi kolmihaaraa, sijoitetaan alempi suuhun tai rintaevän juureen ja ylempi selkäevän kohdalle. Koukut tulee aina kiinnittää niin, että ne irtoavat syöttikalasta tartutuksen yhteydessä.

la muutamia välttämättömiä välinehankintoja.

Syöttiin voi napata iso kala ja jossain välissä varmasti nappaakin. Siksi lajin harrastajalla tulee olla riittävän suuri, vähintään kahdeksan tuumaa halkaisijaltaan oleva kaira. Kukaan ei varmasti halua joutua siihen tilanteeseen, että kala ei mahdukaan ylös reiästä.

Kelalle tarvitaan siimaa ja hyTartutus tasaisella vä valinta on 0,40 millin monoliikkeellä ylöspäin fiili. Kuitusiima toimii myös, Kun vipassa näkyy merkkejä mutta vain kun ilman lämpötitärpistä, tulee viipymättä suunla on plussalla. Pakkasella kuinata vavalle ja mieluiten juostusiima jäätyy. ten. Vavan lähelle tultaessa on Koukkujen irrottamista varjuoksuaskeleet kuitenkin hyvä ten tulee varustautua pitkillä muuttaa ripeäksi kävelyksi, jotpihdeillä. Koska saaliiksi tulee ta kuha ei säikähdä töminää ja väistämättä myös haukia, tulee hylkää syöttiä. pihtien olla vähinJos vippa ei ole tään kahdenkymme” Kalaa ei koukvielä lauennut, voi nen sentin mittaiset. kujen irrottasiiman vapauttaa Kannattaa hankkia misen aikana käsin ja tunnustella myös pitkävartiset lasketa jäälle.” varovasti. Jos syötti katkaisupihdit, joilla tuntuu olevan kalan suussa, tarkoukut saa pätkittyä, jos niiden tutaan vapaan, kiristetään siima irrottaminen näyttää vaikealta. kelaamalla kaikki löysät pois ja Kuhaa, kuten muitakaan kalotehdään tartutus kohottamalla ja ei koukkujen irrottamisen aivapaa tasaisella liikkeellä ylöskana lasketa jäälle, vaan koukut päin. irrotetaan kalan ollessa reiäsJos kuha ei tarttunut, kansä tai vapautusmaton päällä. nattaa vapa laskea heti takaiMaton päällä kalan limapinta sin pyyntiin syötin tilannetta ei vahingoitu, vaan sen voi hatarkastamatta, sillä kala saattaa lutessaan vapauttaa hyväkuntoiottaa hyvin pian uudestaan. Jos sena. uusintatärppiä ei muutaman minuutin kuluessa kuuluu, on aika tarkistaa syötin kunto ja vaihtaa tarvittaessa uusi särki LUVAT siiman päähän.

Muut välineet Aikaisemmin läpikäytyjen välineiden lisäksi tarvitaan talvisessa täkyonginnassa myös muuta välineistöä. Jos et ole lajia ennen harrastanut, voi eteen tul-

18 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

KALASTUSLUVAT

KÄSITTELY

VAPAUTA NOPEASTI Kuha ei ole yhtä kestävä kuin hauki. Jos siis aiot vapauttaa saamasi kuhan, tulee sinun toimia fiksusti ja nopeasti. Tärkeintä on olla kalastamasta liian syvältä, jotta kuhalle ei tule vaurioita paineenmuutoksista.

Tarvittavat välineet, kuten pihdit, vapautusmatto ja kamera tulee olla nopeasti saatavilla. Parasta on pitää kuha käsittelyn aikana vedessä. Kalakaveri voi pidellä sitä reiässä tai yksin ollessa kuhan voi laittaa pieneksi hetkeksi vedellä täytettyyn ahkioon.

Kun koukut on irrotettu ja kuva otettu, lasketaan kala viipymättä takaisin uimaan.

Kovalla pakkasella ei kuhaa tule onkia, silloin voi vaikka hankkia täkykaloja.

Tämä kuha meni avannosta suoraan vedellä täytettyyn ahkioon, jossa se sai olla koukkujen irrottamisen ajan.

dellä vavalla kalasta Useammalla kuin yh eli n aja ist sialueen om miseen tarvitaan ve sa osakaskunnan sis uk useimmissa tapa kyongintalupia on vie lupa. Varsinaisia tä lrjo ta on , mutta usein lä vähän saatavilla i ta ia monivapalup la vetouistelulupia, vuosilupia. en vaikkapa vesialue kunnan sihteeriin, as ak Ota yhteyttä os miten löytyy. ja sopiva lupa useim ◗ Mukana pitää olla vähintään kahdeksan tuumaa halkaisijaltaan oleva kaira.

Osa vapautusmatoista mahdollistaa myös kalojen punnitsemisen, muussa tapauksessa on hyvä hankkia sopiva punnituspussi.

Kaikki välineet kulkevat jäälle kätevästi ahkiossa. Näiden lisäksi on hyvä muistaa myös kamera ja puntari. l

◗ Maton päällä kalan limapinta ei vaurioitu.

Kylmäsavukalasta syntyy hienostunut keitto

P

yhien jälkeen jääkaapista löytyy monenlaisia joulukalojen rippeitä, jotka eivät enää usean aterioinnin jälkeen sellaisenaan oikein jaksa houkutella niitä syömään. Kylmäsavustettu kala sisältää vähemmän vettä kuin tuore kala ja sisältämänsä suolan sekä savuaromin ansiosta se säilyy jääkaapin lämpötilassa huomattavasti kauemmin kuin tuore kala. Siksi kaikenlaiset kylmäsavustetut kalafileiden kannikat tai niistä tähteeksi jääneet repaleiset siivupalat voidaan hyödyntää monenlaisissa kalaruoissa.

Punalihaisten lohikalojen lisäksi myös kuha ja monet muut kylmäsavustetut vaalealihaiset kalat (mm. siika, hauki ja erilaiset särkikalat) sopivat maukkaaseen ja täyteläiseen kalakeittoon uudenvuoden aaton illan hiukopalaksi. Val-

mistusaineiltaan yksinkertaiseen kylmäsavukuhakeittoon tarvitaan kalan lisäksi ainoastaan kotioloissa tuiki tavallisia perunoita, sipulia, kermaa, jauhoja sekä mausteita.

Jos kylmäsavukalaa lisätään keittoon enemmän kuin ohjeessa on mainittu, kalaliemen voi korvata kalalla. Mutta jos jääkaapista löytyy joulusyöminkien jälkeen vaikkapa lähes puhtaaksi kaluttuja graavisuolatun tai lämminsavustetun kalan nahkoja tai ruotoja, niistä on helppoa keittää tuhti liemi kylmäsavukalakeiton pohjaksi.

Paremman puutteessa myös kalaliemikuutiot tai -fondikupposet ajavat saman asian. Ja toisaalta tämänkin kalaruokalajin valmistusaineissa sekä niiden käytössä on loppujen lopuksi rajana ainoastaan oma mielikuvitus. l

KALA

HERKUT ◗ TEKSTI JA KUVAT: KARI NYBERG JA JAANA VETIKKO

Kylmäsavukuhakeitto

n 2 isoa perunaa n 1 sipuli (noin 100 g) n 3 kevätsipulin vartta n nippu tuoretta (tai kuivattua) ruohosipulia n 1,5 l kalalientä n 250 g nahatonta kylmäsavukuhaa (tai muuta kylmäsavukalaa) n 2 dl kermaa n 3 rkl vehnäjauhoja n 1 dl kylmää vettä suurukseen n 1 rkl rosépippuria n suolaa maun mukaan

Kuori ja paloittele perunat ja silppua sipuli. Leikkaa kevätsipulit ohuiksi renkaiksi. Laita ne kattilaan kalaliemeen ja keitä lähes kypsäksi.

Paloittele kylmäsavukuha pieniksi kuutioiksi ja lisää keittoon. Lisää myös kerma.

Sekoita vehnäjauhot hyvin kylmään veteen ja lisää ne keittoon. Keitä noin viisi minuuttia tai kunnes jauhot kypsyvät ja sakeuttavat liemen.

Mausta keitto rosépippurilla, suolalla ja ruohosipulisilpulla. Nauti kylmäsavukuhakeitto vaikkapa uunissa lämmitetyn patongin kanssa.

Kylmäsavukuha antaa keittoon mukavasti savuisuutta ja suolaisuutta.

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 19

PILKINTÄ

◗ TEKSTI JA KUVAT: MARCUS WIKSTRÖM

V

ärikoukkupilkintä ei ole maassamme mitenkään uusi ilmiö, mutta menetelmä lienee silti monelle talvikalastuksen harrastajalle edelleen outo. Siitäkin huolimatta, että menetelmä rantautui läntisestä naapurimaastamme useita vuosikymmeniä sitten.

Monia saattaa oudoksuttaa juuri värikoukkupilkinnän perimmäinen periaate, ettei syöttiä käytetä. Suomalainen turvautuu ennemmin tuttuihin tapsipilkkeihinsä yhdistettyinä kärpäsen- ja surviaisentoukkiin.

Mutta onko värikoukkailu niin vaikeaa, loppujen lopuksi?

Värikoukkaaja Harri Lindbergin

PILKKIVINKIT Koukun väri valitaan lumen määrän ja veden lämpötilan mukaan.

Kova kilpakalastaja Meidät vie värikoukkuilun syövereihin Harri Lindberg, kovan luokan kilpakalastaja ja tuttu näky erityisesti Uudenmaan pilkkikisoissa. Harrin kalastusinto on omien sanojensa mukaan kestänyt yli neljäkymmentä vuotta, joten hän siis tietää mistä puhuu.

Harri aloitti taipaleensa pilkinnän saralla suomalaisille tutulla kaavalla eli tapsipilkillä.

Jossain vaiheessa hän kompastui värikoukkuihin ja siirtyi nopeasti miltei kokonaan niiden pariin. Mies kuitenkin tunnustaa joskus tarjoavansa ahvenille myös niin kutsuttua silmäpilkkiä. Tasuria hän heiluttaa lähinnä kuhien päänmenoksi.

Harrin pilkkivälineet Kuten kalastuksessa yleensäkin, hyvillä välineillä on ratkaiseva rooli menestykseen värikoukkupilkinnässäkin. Harri valmistaa pilkkivapansa itse ja käyttää lähinnä kämmeneen menevää kevyttä erikoisvapaa pitkällä kärjellä. Vavan tärkeimpänä 20 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

Harrin tekemiä pilkkejä: Vasemmalta Gubbe, Karju (pienennös) sekä kaksi normaalikokoista Karjua.

Harrin tekemiä pilkkejä: Vasemmalta Äijä, seuraavat kolme ovat nopeita ja kapeita nimettömiä pilkkejä ja oikeanpuoleinen on Ukko.

ominaisuutena hän pitää sopivaa kärjen jäykkyyttä sekä sen keveyttä. Vapavalintaan vaikuttaa olennaisesti myös pilkin paino.

Erilaisia pilkkejä eri tilanteisiin löytyy runsaasti, sillä Harri valmistaa nykyään kaikki vieheensäkin itse. ”Pilkkejä teen eri materiaaleista, että saan niihin mieleiseni uinnin. Sillä on suuri merkitys varsinkin isomman ahvenen pyynnissä. Isolle ahvenelle haluan rauhallisen ja hitaan uinnin, yhdistettynä mahdollisimman isoon hahmoon” hän kertoo.

Harrin nyrkkisääntönä pilkkien tekemisessä on, että pienet pilkit kannattaa valmistaa ominaispainoltaan painavasta metallista ja suuret pilkit taas mahdollisimman kevyestä metallista.

Mitä väriin tulee, Harri käyttää lähes aina teräksen tai hopean väristä pilkkiä. ”Vaihtelen vain pilkin uintia ja pilkin kokoa aina ahvenen aktiivisuuden mukaan. Yritän saada kalat innostumaan mahdollisimman nopeista pilkeistä, mutta ahvenhan sen aina päättää, mikä toimii minäkin päivänä.”

Harri myöntää joutuneensa viilaamaan uusia pilkkejä kesken kaudenkin, jos kyseinen talvi on vaatinut juuri tietynuintisia pilkkejä.

SILMÄPILKKI

SUOSIKKINA KAKSONEN Harri kaivaa sopivan tilanteen tullessa repustaan joskus silmäpilkkivärkitkin. Yksi hänen suosikkikoukkujaan on silloin kaksihaarainen koukku nimeltä Kaksonen. Koukku on kehitetty nimenomaan ahvenensilmällä pilkkimiseen ja se on suunniteltu niin, että silmä pysyisi koukussa maksimaalisen kauan. ”Pienen, lopetetun 5-20 gramman ahvenen silmä on paras Kaksoseen. Tätä isompi silmä peittää Kaksosen väkäset ja silloin koukku ei toimi enää”, hän paljastaa.

Pilkkimies muistuttaa, että silmä vaikuttaa pilkin uintiin, ja tästä syystä pilkki saa olla 0,5-1 grammaa painavampi kuin vastaava värikoukkupilkki. Silmäpilkit Harri valmistaakin painavammasta metallista.

Värikoukkaajalle on nykyään tarjolla hyviä erikoisvapoja. Vasemmanpuoleinen on Rapalan malli ja oikeanpuoleinen Harrin omatekemä.

Värikoukut ja koukkujen värit Värillä on kalastuksessa väliä ja tämä mantra pätee erityisesti värikoukkupilkkijällä. ”Värikoukun värit kannattaa valita erityisesti lumen määrän ja veden lämpötilan mukaan.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, 6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 21

PILKINTÄ

Harrin tekemiä pilkkejä: Kaksi kokoa Hepusta. Nämä ovat isompia malleja, pääasiassa merikäyttöön.

että paksun lumen aikaan toiruskeina, hopeisina sekä kulmivat vaaleat värit ja lumettolanvärisinä. Yhdessä kilpailusmilla jäillä tummemmat sävyt.” sa viime talvena Harri sai enHyvällä syönnillä Harri suosin aamulla kalaa hyvin, mutta sii erityisesti ärsykevärejä. Raiyhtäkkiä kalantulo loppui kuin tapaidoille maistuvat värit vaihseinään. televat, eivätkä vuodet ole vel”Tuskailin siinä pitkään saajeksiä keskenään. matta juurikaan mitään. Seu”Edellistalvena Uudenmaan rakaverini sai kuitenkin kalaa järvissä toimivat mustat koukut hyvin ja neuvoi laittamaan kulja nyt kuluneena vuonna on latun koukun pilkin alle. Niksi vuorostaan pilkitty enemmän tepsi ja taas alkoi saalista nouvaaleilla koukuilla. Värejä kansemaan lopulta kisavoiton arnattaa kokeilla aktiivisesti, erivoisesti”. tyisesti jos valaistusolosuhteet Näinkin pienet asiat voivat muuttuvat jään alla nopeasti”, siis vaikuttaa ratkaisevasti kaHarri neuvoo. lantuloon.

Mustat koukut ovat hänen Koukkuja mukana mukaansa toimineet erityisesti useammassa koossa silloin, kun järvivedet ovat sekoittuneet savisiksi ennen jäiHarri pyrkii käyttämään numeden tuloa. ron 14 koukkuja, ja joskus jo”Joskus on kalakavereiden pa peräti numeron 12 tekeleikanssa löydetty juuri tä. Usein joutuu sen talven omat värit kuitenkin käyttä” Raitapaidoille ja niitä on sitten käymään pienempiä, maistuvat värit tetty menestyksekvaikka numeron vaihtelevat.” käästi useissa erityyp16 koukkuja. Pyypisissä järvissä. Kun tällainen täviä koukkuja kannattaa siis ”sesonkiväri” löytyy, niin se vaan pitää useammassa koossa mutuntuu silloin toimivan paikassa kana. kuin paikassa.” ”Koukun koolla on viime talItse koukutkin saa nykyään vina ollut suuri merkitys, varsineri väreissä eli muun muassa kin jos jääkansi muodostuu ali-

KALASEURA

VÄRIKAAPPARIT ON ERIKOISSEURA Harri on viihtynyt kilpailukentillä nuoresta pitäen ja voitti ensimmäisen seurakisan jo alle 18-vuotiaiden sarjassa juurikin värikoukulla. Pilkkinä oli silloin Figutti-niminen tuote, oranssilla värikoukulla varustettuna. ”Siihen aikaan oli värikoukkuvehkeet vielä harvinaisia ja talvet lumisia”, Harri muistelee. ”Värikoukusta jäi hyvä fiilis, kun kalat ottivat siihen äkäisesti.”

Vuonna 2003 hän liittyi Värikaappareihin, värikoukkupilkkimiseen erikoistuneeseen helsinkiläiseen kalastusseuraan. Kyseinen kalastusseura on edelleen voimis-

22 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

saan ja ottaa mieluusti uusia jäseniä mukaan toimintaansa.

Harri on näyttänyt kyntensä seuran sisäisissäkin mittelöissä ja nappasi kuluvana vuonna seuran oman mestaruuden ja siinä ohimennen myös kiinnityksen niin kutsuttuun Maljakisan kiertopalkintoon.

Värikaappareiden kotisivut löytyvät osoitteesta www. saunalahti.fi/kaappari/index.html. Lisätietoja seurasta ja sen jäsenyydestä antaa tarvittaessa Kimmo Koivisto, kimmo.koivisto@fkl.fi.

jäähtyneen veden päälle”, Harri tuumii. ”Kalastusseurassamme Värikaappareissa pyritään jo alkutalvesta löytämään niin kutsuttu ottipaketti, jossa on yhteen sointuvat pilkit ja koukut. Kun ne löytyvät, niillä yleensä pilkitään niin kauan kuin valaistusolosuhteet pysyvät samoina.

Toisin sanoen samalla setillä pilkitään monta kisaa putkeen eri vesissä ja keleissä.”

sia kuin pitkiä uittoja”, Harri kertoo.

Alijäähtyneet vedet johtavat yleensä ahvenen passivoitumiseen ja silloin kala saattaa aktivoitua syömään vasta kevään kynnyksellä. Viime talvet, ainakin Etelä-Suomessa, ovat tämän osoittaneet. ”Aika nopeasti näkee, kuinka aktiivinen ahven on ja uittoa kannattaa sovittaa syönnin mukaan.” Harri seuraa tiivisti tärppien laatua ja jos ne ovat varovaisia hipaisuja, hän rauhoittaa uittoa ja pitää pilkkiä pitkiäkin aikoja paikoillaan. Jos taas tärpit ovat rajuja iskuja, on silloin myös aktiivisemman uiton paikka. ”Kannattaa yrittää nostaa kalat värikoukun perässä väliveteen. Se lisää onnistuessaan saa-

Vaatetus ja muut välineet Oikeanlaisella vaatetuksella on iso rooli pilkkijän menestyksessä. Palellessa kun ei pysty pilkkimään keskittyneesti. Harri suosii kerrospukeutumista ja Värikoukulla pisteenä iin päällä hän käyttää pilkkimisen tekniikka Gore-Tex-päällysvaatteita viiman loitolla pitämiseen.

Värikoukulla pilkkiminen on Jalkaansa hän valitsee olosuhaktiivista pilkintää ja siinä työnteiden ja oletettujen siirtymiteolla on suuri merkitys. Kien mukaan joko niin kutsutut soissa Harri pyrkii löytämään piikkikengät vedenpitävien kalaspotit ensimmäisenä ja sukkien kera tai sitten saaponkimaan siitä aktiivisimmat paat. ahvenet nopeasti ylös. Kun yksi Kairojen suhteen mies ei ole alue loppuu, seuraavan parven toistaiseksi lähtenyt akkukairaetsintä alkaa heti. villitykseen mukaan, vaan luot”Näin kannattaa toimia etentaa edelleen perinteiseen veikin, jos kala on aktiivinen ja syö vattavaan malliin. hyvin”, Harri neuvoo.

Titaanirunkoisel”Jos ahven on pas” Oikeanlaisella la mennään, vain siivisella päällä, silvaatetuksella terät vaihtuvat tiloin tulisi vuorostaan on iso rooli lanteen mukaan: hidastaa rytmiä ja viipilkkijän mepyä reiälläkin kauemUR:n terät teräsnestyksessä.” min. Näinä hetkinä jäälle ja Moran vasmyös pilkin uittoa taavat kohvalle. muutetaan varovaisemmaksi, Pilkkipönttönä Harri suosii ahventa pelottelemattomaksi.”

Maksimaisen isoa pakkia, joOnnistunut värikoukkaamihon mahtuu tarvittaessa jopa nen on pitkälti käsialasta kiin25 kiloa kalaa. Harvemminhan ni ja sitä kannattaa vaihdella akniin paljon ahventa tarvitaan tiivisesti aina syönnin mukaan. kisojen voittoon, mutta aina Viime talvina on Harrin musilloin tällöin osuu isoilla järkaan menty enemmän rauhalvillä hyvään parveen ja saa sen lisella kuin aktiivisella uitolla. yli kaksikymmentä kiloa saalis”Enemmän pieniä neppaukta kasaan.

Värikoukulla saa välillä kunnon körmyjäkin. Kuva: Sini Lindberg.

RIALINNA-PILKIT TOIMITUS 0 € ennakkomaksulla!

SUOMEN LAAJIN VALIKOIMA alkuperäisiä Rialinna pystypilkkejä.

Tunnetuimpina malleina mm. Viima, Pyry, Juurus, Mestari

WOLFRAM-mormuskat 3, 4, 5 mm . . 10 kpl / 17,• 19 eri väriä, myös kulta • Hayabusa-koukku

Liuku-Viima LIUKUPILKKI 5 cm /12,6,5 cm/13,-

Laaja valikoima RIALINNA-LIUKUPILKKEJÄ

BADGER 360 -kynäruiskusarja

139,-

Laaja valikoima Badger-kynäruiskuja

Meiltä laaja valikoima pilkin, mormuskan ja vaapun valmistustarvikkeita.

Aihiot, foliot, teipit, vaappusilmät, koukut ym.

Laaja valikoima CAB- ja CREATEXkynäruiskumaaleja.

Tunnetulla kultaseppä-laadulla.

OOTTO-onki 40,• tikapuumalli 5 kpl

Täydellinen RIALINNA ISMETE -täkyongintasetti PATU ISMETE -vapa

59,8,-

Kalastajan verkkokauppa www.rialinna.fi Hulkontie 5, 70800 Kuopio, puh. (017) 363 3222 9 km Kuopiosta etelään, ABC Pitkälahti 500 m Seuraa viimeisimmät erikoisedut ja uutuudet facebookissa.

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 23

PILKINTÄ lipussin painoa merkittävästi”, Harri vihjaa.

Taktiikka kisoissa Pilkkikilpailukentillä nähdään pääsääntöisesti kaksi eri tekniikkaa; haarukointia haarukkavavalla tai sitten niin kutsuttua diagonaalia. Haarukoinnissa pyritään minimoimaan kanssakilpailijoiden huomion herättäminen, jotta kilpailija voisi rauhassa tyhjentää antoisan apajan itse. Diagonaalissa kädet käyvät sen sijaan kuin tuulimylly ja peittelyyn ei juurikaan edes pyritä. ”Itse vedän kalat diagonaalilla ja mahdollisimman nopeasti. Pyrin myös etsimään ahvenspotit ensimmäisenä. Viereen voi tulla, mutta yleensä olet jo siinä vaiheessa hävinnyt pelin”, Harri sanoo.

Hänen neuvonsa kisojen voitonnälkäisille on löytää aktiivisia ahvenparvia ensimmäisenä ja kiinnittää vähemmän huomiota muiden tekemiseen.

Harri Lindberg käy pilkkikisojen ohella hupipilkilläkin. Kuva: Sini Lindberg.

Harri kilpailee Etelä-Suomessa Harri osallistuu pääasiassa pilkkikilpailuihin Etelä-Suomessa, jossa monet kisat järjestetään ”salainen paikka”-periaatteella. Tämä tarkoittaa sitä, että kilpailijat kokoontuvat etukäteen ilmoitettuun paikkaan ja vasta siellä kilpailun järjestäjä paljastaa kisaveden, jonne sitten siirrytään porukalla kilpailemaan. Kilpailuissa on yleensä myös harjoittelukielto.

Kyseinen menettelytapa sopii hyvin työssäkäyville, he kun eivät ehdi mitenkään treenaamaan kisoja varten. Toimintamalli luo siten kaikille tasaväkiset mahdollisuudet pärjäämiseen. Yleensä kilpailut 24 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

käydään Harrille entuudestaan tutuilla järvillä ja niistä on vuosien varrella kertynyt mukavasti tietoa.

Se, että tuntee veden ei kuitenkaan ole mikään mitalitakuu, sillä tututkin järvet voivat välillä yllättää. Esimerkiksi joskus vaikeana pidetty järvi antaa hyvin kalaa, ja päinvastoin.

Uudenmaan alueella on paljon mielenkiintoisia ja erilaisia järviä ja Harrin mukaan kaikissa niissä on mahdollisuus pärjätä myös värikoukulla. Värikoukkupilkintää pidetään yleensä matalien paikkojen mahtimenetelmänä, mutta Harrin mukaan metodi soveltuu myös syviin järviin. ”Joissain järvissä ongitaan jopa kahdenkymmenen metrin syvyydestä ja sellaisiakin kisoja olen värikoukulla pystynyt voittamaan. Näissä paikoissa pilkkien täytyy vaan olla isompia ja ketjujen aika pitkiä.”

Tietoa on tarjolla

Iltasyönti kutsuu. Kuva: Sini Lindberg.

Värikoukkupilkinnästä kiinnostuneille on tänä päivänä tarjolla monta tapaa lisätietojen kartuttamiseen. Sosiaalinen media tarjoaa omat keskusteluryhmänsä ko. harrastukselle ja netistä löytyy muutenkin paljon värikoukkuasiaa sitä etsiville.

Kynnys teoriasta käytäntöön ylitetään parhaiten lähtemällä jäälle vannoutuneen värikoukkaajan kanssa. Jollei sellaista kaveria lähettyviltä löydy, harrastusmuotoon erikoistuneet kalastusseurat, kuten esimerkiksi aiemmin mainittu Värikaapparit, tarjoavat oivallisen mahdollisuuden lopulliseen hurahtamiseen tähän pilkintämuotoon! l

◗ MERILOHI Kaivattua tietoa merilohenuistelusta

Lohen hinta on yli tuhat euroa

Neljä VW Poloa sekä upea Volkswagen T-Cross.

Pilkkikilpailussa UPEAT TAVARAPALKINNOT kaikkina päivinä sijoitusten mukaan!

He ls

iss

Rahaa merilohen uistelussa käytettiin 3 461 euroa/ venekunta (yht. 311 500 €). Summaan ei ole laskettu veneen arvoa vaan muut kauden aikana lohenuistelusta aiheutuneet kulut (polttoaineet, kalastonhoitomaksu, majoituskulut, uisteluvälineet ja viehehankinnat jne.) Uistelukaluston (vene, moottori ja varusteet) arvo oli keskimäärin 31 962 euroa (yht.

2 940 500 €). Mitallisen lohen hinta vain välittömät kulut huomioon ottaen oli 1081,50 euroa.

Julkaisu kokonaisuudessaan löytyy SVKn nettisivujen kirjastosta. l

HUIKEASSA ARVONNASSA PALKINTOINA VIISI UUTTA AUTOA!

Juontajana M

Vihdoin on tarjolla tietoa merilohen uistelijoiden merisaaliista Suomen vesialueella. Suomen Vapaaajankalastajien Keskusjärjestö on julkaissut selvityksen merilohen uistelusta vuodelta 2017-(2019).

Selvitys perustuu kyselytiedusteluun, jossa pyydettiin lohen uistelua harrastavia vastaamaan venekuntakohtaisesti kalastusaluetta, lohisaalista sekä lohen uisteluun käytettyä rahasummaa liittyviin kysymyksiin vuonna 2017.

Kysely jaettiin sosiaalisen median kalastajaryhmissä sekä lohen uistelijoiden Whatsapp-ryhmän kautta ja siihen saatiin vastaus 92 venekunnalta. Kysely on ensimmäinen lohen vetouistelua harrastaville kohdennettu kysely, sillä aiemmat Luonnonvarakeskuksen tekemät vapaaajankyselyt on kohdennettu kaikille kalastuksenharrastajille.

Kyselyssä tiedusteltiin saalista Ahvenanmeren, Pohjanlahden sekä Suomenlahden osalta.

Kyselyyn vastanneissa 92 venekunnassa oli miehistöä 208 henkilöä (ka. 2,26). Vastanneille kertyi yhteensä 746 meripäivää ja alamitantäyttäviä lohia saatiin saaliiksi 288 kappaletta. Pyydettyjen lohien yhteispaino oli 2371 kiloa. Lohien keskipaino oli 8,23 kiloa.

Saadakseen yhden lohen vaadittiin keskimäärin 2,58 uistelupäivää. Saaliskeskiarvo kaikki alueet huomioon ottaen oli 0,39 lohta/kalastuspäivä.

Lohen uistelun laskennallinen kokonaissaalis Suomessa vuonna 2017 oli noin 1200 lohta.

Suomen suurin pilkkitapahtuma keskellä kaupunkia!

ink i

Rosanna Kulju

PILKKIARPA /pilkkikortti

20€

Seuraa ilmoitteluamme facebookissa!

HUIPPUESIINTYJIÄ JOKA PÄIVÄ pe-su!

Katso majoituspaketit osoitteesta www.parkhoteltornio.fi

suurpilkit.fi 6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 25

TUTKITTUA ◗ TEKSTI: ANSSI VAINIKKA & JUKKA SYRJÄNEN

V

apaa-ajankalastuksen säätely on pitkälti ihmisten käyttäytymiseen vaikuttamista. Toimiakseen erilaisten sääntöjen tulee olla hyvin perusteltuja ja yleisesti hyväksyttyjä. Tähän asti säätelypäätöksiä ovat tehneet kuitenkin lähinnä aktiiviset kalastusoikeuksien haltijat, ja tarpeellisiakaan kalastusrajoituksia ei usein ole saatu aikaan negatiivisen palautteen pelossa.

Kari Muje ja muut Jyväskylän yliopiston tutkijat selvittivät ky-

26 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

Maailmalla tehdään runsaasti vapaa-ajankalastusta koskevaa tutkimusta, jossa paljastuu paljon tavallista vapaa-ajankalastajaakin kiinnostavia seikkoja. Tällä palstalla esitellään lyhyesti ajankohtaisia kalatutkimuksia, ja taustoitetaan niitä tarpeen mukaan hieman vanhemmillakin töillä.

selytutkimuksella, miten JärviSuomen eri vapaa-ajankalastajaryhmät suhtautuvat nykyisiin kalakantojen hoitotoimenpiteisiin ja kalastuksen ohjaukseen sekä millaisia alueellisia eroja on vaeltavien lohikalakantojen hoidossa ja käytön säätelyssä.

Osakaskunnat tekevät keskeisiä päätöksiä Osakaskunnat ja kalatalousalueet vastaavat suurelta osin kalakantojen hoidosta ja käytöstä muun muassa päättämällä ka-

lastuskieltoalueiden muodostamisesta, aluekohtaisesta välinesäätelystä ja kalojen lisääntymisalueiden kunnostuksista.

Osakaskuntia on Suomessa yhdistämistavoitteista ja -hankkeista huolimatta edelleen noin 20 000. Osakaskuntiin kuuluvia kalastusoikeuksia sisältäviä kiinteistöjä on noin 1,35 miljoonaa, ja osakkuuteen perustuva kalastusoikeus on noin miljoonalla suomalaisella.

Usein osakaskunnissa toimii vain muutama aktiivinen hen-

Yleisimmät vastaukset välinesäätelyä koskien olivat kalastajakohtainen maksimi kaksi verkkoa, solmuvälikielto 20-50 millisiin verkkoihin ja vetouistelussa 3-5 vapaa. Kuva: Jaana Vetikko.

VÄLINESÄÄTELY

VÄLINESÄÄTELYLLÄ ON VANKKA KANNATUS Tutkimuksen päätulos oli, että aktiiviset vapaa-ajankalastajat ja paikallistason päätöksentekijät ymmärtävät varsin hyvin lohikalakantojen heikon tilan ja ovat valmiita tilanteen parantamiseen kalastuksensäätelytoimilla. Viime vuosikymmeninä toteutetut väljät ja laaja-alaiset lupamallit sisältäen yleiskalastusoikeudet palvelevat ilmeisesti jo riittävästi vapaa-ajankalastajia, ja heidän kiinnostuksensa kohdistuu yhä selvemmin kalavesien ja sitä myötä kalastuksen laatuun.

Suhtautumisessa saalissäätelyyn kalastajat olivat Päijänteellä myönteisempiä kuin muilla alueilla. Kalastusseurojen jäsenet olivat valmiimpia tiukempaan saalissäätelyyn kuin osakaskuntien jäsenet tai puheenjohtajat. Miehet ha-

kilö, eikä heillä välttämättä ole kalabiologian ja kalatalouden asiantuntemusta. Kalastusta ohjaa siksi myös valtionhallinto.

Monet uhanalaisiin kalalajeihin vaikuttavat keskeiset päätökset tehdään kuitenkin juuri osakaskunnissa.

Vapaa-ajankalastajien osallistuminen päätöksentekoon vähäistä Suomessa vapaa-ajankalastajien osallistuminen kalastusta koskevaan päätöksentekoon on ollut hallintorakenteen ja lainsäädännön takia sekä hallintokäytäntöjen seurauksena vähäistä ennen uusien kalatalousalueiden ja niiden lakisääteisten vapaa-ajankalastajaedustajien paikkakiintiöiden perustamista.

Osakaskunnat, kalatalousalueet ja alan järjestöt ovat tehneet yllättävän vähän kirjallisia kyselyitä osakkaille tai muille vapaaajankalastajille koskien näiden näkemyksiä kalakantojen tilasta, kalastusjärjestelyistä ja ka-

lastuslupatulojen käytöstä. Toisaalta tiedon puute on heikentänyt kalastuksen järjestäjien kykyä ottaa huomioon vapaaajankalastajien toiveita.

Osakaskuntien verkkojen solmuvälirajoitukset yleisiä Mujeen ym. tutkimuksessa lähestyttiin Järvi-Suomessa vaikuttavia kalastusseurojen jäseniä, osakaskuntien puheenjohtajia sekä osakaskuntien osakkaita, jotka edustivat aktiivisia vapaa-ajankalastajia ja kahdeksaa (nyt jo lakkautettua) kalastusaluetta. Yhteensä vastauksia saatiin 1343. Tutkimuksen kattaneista osakaskunnista 71 prosentilla oli käytössä verkkojen solmuvälirajoituksia.

Aikarajoituksia oli 15 prosentilla osakaskunnista, aluerajoituksia 26 prosentilla ja lupamäärärajoituksia 13 prosentilla. Vetouistelurajoituksia oli säädetty osakaskuntakohtaisesti harvemmin, ja niissä tukeuduttiin yleensä kalastusalueen tai yhteislupa-alueen suosituksiin ja sääntöihin.

lusivat tiukempaa säätelyä kuin naiset. Vähintään 70-vuotiaat eivät halunneet niin tiukkaa saalissäätelyä kuin 30-49-vuotiaat. Vapavälineillä kalastavat kannattivat tiukempia saalisrajoituksia kuin verkkokalastajat.

Jokaisella kohdealueella vähintään kolmeneljäsosaa vastaajista suhtautui myönteisesti välinesäätelyyn. Yleisimmät vastaukset välinesäätelyä koskien olivat kalastajakohtainen maksimi kaksi verkkoa, solmuvälikielto 20-50-millisiin verkkoihin ja vetouistelussa 3-5 vapaa. Osakkaat halusivat tehokkaampia rajoituksia kuin kalastusseurojen jäsenet. Myös saalismäärä vaikutti suojelumyönteisyyteen. Yli 77 kiloa vuosittain saalista saaneet eivät halunneet niin laajaa välinesäätelyä kuin alle kymmenen kiloa saalista saaneet.

Saaliskiintiö, yleensä villille taimenelle, oli asetettu yhdeksässä prosentissa osakaskunnista. Yleisin verkkojen solmuvälirajoitus eli kielletty solmuväli kohdealueiden osakaskunnissa oli 36-54 milliä. Omien rajoitusten lisäksi neljätoista prosenttia osakaskunnista ilmoitti noudattavansa kalastusalueen suosituksia.

Lohikalojen suojelu koetaan tarpeelliseksi Vastaajaryhmät olivat yksimielisiä uhanalaisten lohikalojen suojelun tarpeellisuudesta.

Osakkaiden ja kalastusseurojen jäsenten näkemykset olivat yhteneviä. Myös osakaskuntien puheenjohtajien suojelunäkemys oli erittäin vankka, ja kaikkiaan 85 prosenttia kannatti suojelua.

Vähintään 70-vuotiaat eivät pitäneet villien lohikalojen suojelua yhtä tärkeänä kuin alle 50-vuotiaat. Villien lohikalojen suojelua pitivät kaikkein tärkeimpänä kalastusseurojen

jäsenet sekä nuoret ja keskiikäiset kalastajat.

Rauhoitusalueiden muodostamiseen vaelluskalojen lisääntymisalueille ja vaellusreittien pullonkauloihin vastaajat suhtautuivat myönteisesti. Valtaosa kaikista vastaajaryhmistä kannatti vähintään kaikkien tunnettujen lisääntymisalueiden lähistön rauhoittamista säteeltään 200500 metrin rauhoitusalueella.

Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että neljäsosa kalastuslupatuloista voitaisiin ohjata kalojen elinympäristökunnostuksiin. Kysymyksessä ”Alamitta taimenelle ja järvilohelle” vastaajat olivat hyvin yksimielisiä. Kaksi kolmasosaa kannatti 60 sentin alamittaa ja huomattava joukko jopa 70 sentin alamittaa. Onkin erikoista, miksi istukastaimenen lakisääteinen alamitta on 50 senttiä.

Tarvitaan minimitasoa parempaa säätelyä Uhanalaisten lohikalojen kannalta tutkimuksen tulos tarkoit6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 27

TUTKITTUA TAIMEN

KUDULLE PALAAVAT KOOKKAAT NAARAAT VÄHISSÄ Taimenenkalastus on jo vuosikymmeniä perustunut mittaviin istutuksiin. Saaliskalojen keskikoko on pysynyt pienenä heikon kalastuksensäätelyn ja taimenen suojelutarpeen heikosti huomioon ottavien käyttö- ja hoitosuunnitelmien vuoksi. Verkkokalastus on ollut yleistä viime vuosiin asti, ja verkkokalastajat ovat pyydystäneet keskimäärin kaksi kolmasosaa taimensaaliista.

Taimenen ja järvilohen pyydystäminen 30-50 sentin pituisena johti pitkään siihen, että villit vaeltavat taimenet ja viljelyemoiksi tarkoitetut istukasjärvilohet eivät selvinneet hengissä lisääntymisikään asti.

Rasvaevällisten lohikalojen täysrauhoituksen myötä tilanne on jossain määrin parantunut, mutta ei vielä läheskään ratkennut. Kutupesälaskentojen perusteella järviltä kudulle palanneet kookkaat naaraat ovat edelleen hyvin vähälukuisia.

Taimenen alamittaa olisi nostettava Villi järvitaimennaaras kuti Järvi-Suomessa ensimmäisen kerran noin 56-75 sentin ja koiras noin 5082 sentin pituisena 1900-luvun alkupuolella, kun kutukaloista vielä saatiin näytteitä. Venäjän Pääjärveltä Oulankajoelle ensimmäiselle kudulleen nousevien järvitaimenten pituus oli 50-79 senttiä vuosina 19892003.

Biologisesti ajatellen on siis selvää, ettei 50-60 sentin lakisääteinen alamitta tarjoa vaeltavalle taimenelle kummoista mahdollisuutta selvitä kudulle, eikä virtavesikunnostuksista saada panostuksia vastaavaa hyötyä emokalojen puuttuessa kutupaikoilta.

taa, että nykytilanteessa verkkojen solmuvälirajoituksen laajentaminen, vaelluksen ja lisääntymisen kannalta kriittisten alueiden rauhoitus, välineiden määrärajoitukset ja saaliin alamittarajoitusten nosto ovat toivottuja, konkreettisia ja kalastuksen hallintojärjestelmän kannalta hyvin toteuttamiskelpoisia toimia, joita ei ole toteutettu riittävästi normiohjauksella.

28 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

Kalakantojen hoidon kannalta tilanne onkin hieman erikoinen, sillä resurssin käyttäjät eli vapaa-ajankalastajat toivovat enemmän säätelyä resurssin eli kalavarojen käyttöön kuin mitä on toteutunut.

Koska kalastuslain ja -asetuksen mukainen normiohjaus (esimerkiksi alamitat) poikkeaa vallitsevasta tutkimustiedosta, eikä riittävästi tue luonnollis-

Taimenen kalastuksensäätely on rakennettu istukkaiden nopean poispyytämisen varaan sen sijaan, että säätely tukisi luonnonvaraisten taimenkantojen elpymistä. Kuva: Teppo Puolakka.

ta lisääntymiskiertoa, tarvitaan paikallisia minimitasoa parempia säätelypäätöksiä. Kyselytutkimuksen perusteella kalastuksen ekologista kestävyyttä paremmin tukeville päätöksille on ymmärrystä ja tilausta.

Vapaa-ajankalastajien edustajat voivat kalatalousalueiden

kokouksissa vedota myös tähän tutkimukseen ja vaatia vastaavia selvityksiä paikallisesti sekä pyrkiä takaamaan laadukkaita kalastusmahdollisuuksia kehittämällä kalastuksen säätelyä voimakkaasti kalastettujen kalojen luontaista lisääntymistä tukevasti. l

Lähde: https://aluejaymparisto.journal.fi/article/view/70142

◗ SIIKA Siian kunto ja lihasten koostumus heikentyvät kutuaikana Tuore tutkimus vahvistaa tiedon, jonka moni luonnonkaloja kalastava ja syövä on huomannut käytännössä. Kalojen kunto ja lihasten koostumus heikentyvät kutuaikana. Kutu on kaloille melkoinen voimainponnistus, ja kalat käyttävät mätiin ja maitiin kasvukaudella kertynyttä energiaansa.

Jyväskylän yliopistossa viimeistelty kansainvälinen yhteistyötutkimus osoitti, että siian lihasten omega3-rasvahappojen pitoisuudet vähenivät alle puoleen kesän kasvukauden lopusta joulukuiseen kutuun mennessä.

Tutkimuksen kohteena olivat Enontekiön Kilpisjärven siiat, joita tutkittiin vuoden ympäri yhden vuoden ajan. Siian lihaksen laadullisia muutoksia mitattiin rasvahappojen ja elohopean osalta. ”Havaitsimme, että omega-3-rasvahappojen pitoisuudet siian lihaksessa vähenivät noin kuusikymmentä prosenttia kesän kasvukauden lopusta siian kutuun. Vastaavasti siian lihaksen elohopeapitoisuus oli pienin kesällä, ja korkeimmillaan kudun jälkeen”, väitöskirjatutkija Ossi Keva Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitokselta sanoo. ”Elohopeapitoisuudet olivat kaikkina tutkittuina ajankohtina kuitenkin selvästi pienempiä kuin kansallisen terveyssuosituksen raja-arvo 0,5 ppm”, Keva lisää.

Hänen mukaansa siika ei siirrä elohopeaa mätiin ja maitiin kutuaikana, vaan se kertyy lihaskudokseen. Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että Kilpisjärven siikojen lihasten omega-3-rasvahappopitoisuus alkoi kasvaa heti kudun jälkeen. Myös elohopeapitoisuus kääntyi laskuun kevään edetessä, kun siiat alkoivat jälleen syödä aktiivisesti. l

VANKKAA TIETOA vapakalastuksen kaikista muodoista, kaloista, kalapaikoista ja kalastusvälineistä.

Nappaa itsellesi tai lahjaksi

kalastaja VAPAA-AJAN

-lehti

JOULUHINTAAN

38,vuosikerta (6 nroa) norm. 45,-/vuosi Tarjous koskee uusia tilaajia.

OLE NOPEA Tarjous voimassa vain 31.12.2019 asti.

TILAUKSET: ma-pe klo 9-16 PUH. 050 577 4656 tai S-POSTI ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi

Tuoreen tutkimuksen perusteella kaloja ja ainakin siikaa kannattaa pyytää niiden kasvukaudella ja toisaalta antaa kuteville yksilöille kuturauha. Kuva: Jaana Vetikko.

SVK HAASTAA KUNNAT JA KAUPUNGIT perustamaan alueilleen haukitehtaita, jotka parantaisivat hauen lisääntymisedellytyksiä. Hauen lisäksi haukitehtaista on hyötyä valumavesien puhdistamisessa ja lintujen elinympäristönä sekä esimerkiksi kuntien elinkeinotoiminnalle. Kuva: Juha Ojaharju.

Lokakuun seminaarissa esiteltiin jo toimivia haukitehtaita

SVK HAASTAA kunnat ja kaupungit ◗ TEKSTI: ISMO MALIN ◗ KUVAT: JAANA VETIKKO

S

uomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) haastaa kunnat ja kaupungit harkitsemaan haukitehtaan perustamista alueelleen.

Haukitehtaat ovat kosteikkoja, jotka on kunnostettu hauelle sopiviksi kutualueiksi.

SVK:n mukaan hauen lisääntymisalueiden pinta-ala on pienentynyt viime vuosina ja niiden kunto heikentynyt ihmistoiminnan myötä. Moni nykyisellään huonosti hauen li-

30 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

perustamaan haukitehtaita sääntymiseen soveltuva kosteikko voitaisiin järjestön mielestä kunnostaa merkittäväksi hauen lisääntymisalueeksi. Haukitehtaasta on hyötyä myös valumavesien puhdistamisessa ja lintujen elinympäristönä.

Haukitehtaiden perustamisessa kunnilla ja kaupungeilla on keskeinen rooli. Suunnittelu voidaan käynnistää kasaamalla alueen ympäriltä toimijoita, joihin haukitehdas voisi vaikuttaa myönteisesti. Tämä

ryhmittymä voi kuntavetoisesti yhdessä alueellisten kalataloustoimijoiden kanssa pohtia tehtaan perustamista ja sen rahoitusmahdollisuuksia.

Monia hyötyjä myös kunnille SVK korostaa, että haukitehtaista olisi myös kunnille itselleen runsaasti hyötyä. Niiden avulla voidaan järjestön mielestä esimerkiksi vahvistaa paikallista elinkeinotoimintaa sekä tarjo-

ta uudenlainen virkistäytymisja oppimisympäristö kunnan asukkaille ja koululaisille.

Haukitehtaat voivat muun muassa kohentaa kunnan kalastusmatkailua parantamalla kalastusoppaiden toimintaedellytyksiä. Siten ne voivat tukea kalastusmatkailusta ja -harrastuksesta hyötyvien muiden yrittäjien, kuten majoitus- ja ravintolayrittäjien, toimintaa.

Lisäksi haukitehdas voi toimia kunnassa uudenlaisena

ympäristövastuuta ilmentävänä virkistysympäristönä niin asukkaille kuin matkailijoillekin. Sitä kautta voidaan parantaa kunnan vetovoimaa ja imagoa.

Seminaarissa esiteltiin toimivia haukitehtaita SVK järjesti 23. lokakuuta Helsingissä Haukitehtailla haukikannat takaisin nousuun -seminaarin. Se keräsi paikalle laajalti vesi- ja ympäristöasioiden kanssa tekemisissä olevia toimijoita ja tarjosi heille tietopaketin haukitehtaista ja niiden hyödyistä. Lisäksi tapahtumassa esiteltiin jo toiminnassa olevia haukitehtaita ja tuoreimpia aiheeseen liittyviä tutkimustuloksia.

Lokakuussa Helsingissä järjestetty seminaari keräsi paikalle laajan joukon vesi- ja ympäristöasioiden kanssa tekemisissä olevia toimijoita, joille tarjottiin runsaasti tietoa haukitehtaista ja niiden hyödyistä. Seminaarissa oli myös antoisa paneelikeskustelu monitoimikosteikoista.

”Ajankohta seminaarille oli sopiva, koska haukitehdas-teemalla on jo hieman ilmaa siipiensä alla, sillä meillä oli esitellä pari tehtyä kohdetta ja pari tulevaakin oli varmuudella tiedossa”, selvittää Haukitehdas-hanketta vetävä SVK:n kalatalousasiantuntija Janne Antila.

Seminaarin järjestäjälle tärkein anti Antilan mukaan oli, että viestiä haukitehtaista saatiin vietyä kerralla hyvin laajan ja kirjavan toimijakentän tietoisuuteen. ”Jos, ja kun, viestimme herättää eri tahoja ajattelemaan ja toimimaan haukien puolesta jatkossa, on kaikki vaiva ehdottomasti ollut näkemisen arvoista”, hän korostaa.

Seminaarin kuulijoille tärkein viesti oli, ettei meillä Suomessa kerta kaikkiaan ole varaa romahduttaa haukikantoja, ja meillä onneksi on tarjolla yksinkertaisia toimenpiteitä, joilla se estetään. ”Kun läsnä olleet edustivat reilusti yli kolmeakymmentä eri organisaatiota ja saatu palaute on ollut selkeästi positiivista ja kannustavaa, voin hyvin mielin todeta, että tilaisuus oli onnistunut ja sen tavoite saavutettiin”, Antila arvioi. l

HAUKIOLUT

Kuteva-olutta ostamalla voi tukea SVK:n Haukitehdashanketta, sillä Sonnisaaren panimo lahjoittaa hankkeelle 0,50 euroa jokaisesta myydystä litrasta Kutevaa.

KUTEVA-OLUELLA TUETAAN HAUKITEHDAS-HANKETTA Kuteva-oluella tuetaan SVK:n Haukitehdas-hanketta, joka pyrkii vahvistamaan taantuneita haukikantoja erityisesti lisääntymiskosteikkojen eli ”haukitehtaiden” avulla. Olutta valmistava Sonnisaaren panimo lahjoittaa jokaisesta myydystä Kuteva-litrasta 0,50 euroa hankkeelle.

Kuteva on rapsakan kuiva ja hieman rukiinen, sitruunankuorella, tillillä ja Saaz-humalalla hienovaraisesti maustettu vaalea lager. Sitä voi kulautella sellaisenaan tai nautiskella erityisesti kalaruokien kaverina.

Kutevaa on saatavilla hanatuotteena ja pullossa. Myynnissä sitä on ainakin valmistajapanimon kotikaupungin Oulun olutravintoloissa ja ruokakaupoissa sekä muualla Pohjois-Pohjanmaalla. ”Jakelu pyritään saamaan koko maan kattavaksi ja ulottumaan myös eteläisen Suomen suurimpiin kaupunkeihin. Tuotetta voi lisäksi tilata meiltä suoraan eri puolille maata, joten siitä voi esimerkiksi vinkata omaa paikallista ruokakauppiasta. Toki sitä on saatavilla myös omasta panimomyymälästämme”, Sonnisaaren panimolta kerrotaan.

LISÄTIETOJA HAUKITEHTAISTA SVK:N NETTISIVUILTA www.vapaa-ajankalastaja.fi/vastuullinen/haukitehdas

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 31

UUTTA ◗ TEKSTI: ISMO MALIN

Hyvät kalastusvälineiden valmistajat ja maahantuojat!

Jos haluatte uutuustuotteillenne näkyvyyttä, lähettäkää niistä tietoa Vapaa-ajan Kalastaja -lehden toimitukseen kuvien kera sähköpostiosoitteella jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi.

Voitte myös postittaa aineiston ja näytekappaleet tuotteista osoitteella Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö/Jaana Vetikko, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki.

Julkaisemme tuoteuutisia mahdollisuuksien mukaan joka numerossamme, joten Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen 1/2020 (ilmestyy 24.1.) tarkoitetun aineiston on oltava toimituksen käytössä viimeistään 10.12.

Lisätiedot: Jaana Vetikko, puh. 050 525 7806 tai Ismo Malin, puh. 050 577 4656 ja sähköposti: ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi.

RIALINNALTA PILKKIUUTUUS – LIUKU-VIIMA

Rialinnan uutuuspilkki, Liuku-Viima.

32 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

Viima on ollut yksi Suomen tunnetuimpia pystypilkkejä jo vuosikymmenien ajan. Tänä talvena sitä on ensimmäistä kertaa saatavana myös liukupilkkinä. ”Liukupilkin etuna on, että pilkin ja mormuskan välistä tapsia on mahdollista säätää kalan aktiivisuuden mukaan.

Huonommalla syönnillä kannattaa käyttää pidempää tapsia. Toisaalta kun syövä kala löytyy, tapsia lyhennetään ja pilkintää nopeutetaan”, opastaa Mika Rialinna.

Kuopiolaisen Kalastusväline Rialinnan LIUKU-VIIMA on keveytensä (6-9 grammaa) ansiosta erityisen herkkäuintinen ja hakeva pilkki. Samasta syystä se antaa herkän tuntuman käteen. Uinniltaan pilkki sopii sekä mataliin että syviin vesiin. ”Viimaa kannattaa uittaa niin, että antaa pilkin itsensä tehdä työn. Se tarkoittaa tasaista rauhallista nostoa ylös ja vapautusta, jolloin pilkki pääsee tekemään

hakevan uintiliikkeensä. Myös silloin kun pilkille halutaan välillä tehdä korjausliike, kannattaa toistaa tämä lyhyt nosto ja vapautus. Nosto ei kuitenkaan saa olla nyppäys”, Mika Rialinna korostaa.

Ahven on Rialinnan mukaan Viimalla pilkkijän ykköskohde, mutta sopii se toki särjenkin pilkkimiseen. Liuku-Viimaa on saatavilla kahta kokoa eli 5:n ja 6,5 sentin mallit.

Värivaihtoehtoina on neljätoista eri metalliväriä, jotka koostuvat hopean, kuparin, messingin ja tompakin eri yhdistelmistä. ”Pilkistä löytyykin varmasti sopiva värivaihtoehto kaikenvärisiin vesiin ja niin merelle, järvelle kuin lammellekin”, Rialinna lupaa.

LISÄTIETOJA: Kalastusväline Rialinna, Hulkontie 5, 70800 Kuopio, www. rialinna.fi, rialinna@rialinna.fi ja puh.

(017) 363 322. l

The Fisherman - Fishing Planet -pelin kalastusympäristöt on mallinnettu oikean maailman kalastuspaikoista.

THE FISHERMAN - FISHING PLANET -KALASTUSSIMULAATIO HEITTÄÄ VIEHEET VETEEN VIRTUAALISESTI Bigbenin lokakuussa julkaisema THE FISHERMAN - FISHING PLANET on realismiin ja aitouden tunteeseen keskittyvä kalastuspeli. Sen yhdeksäntoista erilaista kalastusympäristöä on mallinnettu oikean maailman kalastuspaikoista, joita ovat esimerkiksi Yhdysvaltojen Everglades, Ranskan La Creuse ja Italian Tiber-joki.

Lisäksi eri vuodenajat, sääolosuhteet ja vuorokaudenajat vaikuttavat pelimaailmaan sekä sen eläimiin ja kasveihin.

Erilaiset veneet tuovat vaihtelua kalastuspaikkoihin matkatessa. Erilaisia kalalajeja on pelin ennakkotilaajan versiossa mukana peräti yli 140 erilaista ja niillä jokaisella on omat elintapansa ja käyttäytymismallinsa.

Kalastusvälineitä ja näiden erilaisia yhdistelmiä on tuhansittain. Mukana on muun muassa laaja valikoima erilaisia vapoja, uistimia, vieheitä ja muita kalastukseen liittyviä välineitä. Yksinpelin lisäksi mukana on erilaisia moninpelitiloja, joihin kuuluvat yhteistyöpelit ja kisailutapahtumat.

The Fisherman - Fishing Planet -peli on pelattavissa sekä PlayStation 4- ja Xbox One -pelikonsoleilla että pc-tietokoneilla. l

NORTH OUTDOORILTA MERINOVILLAISIA UUTUUKSIA North Outdoor on suomalainen asustevalmistaja, joka käyttää tuotteidensa raaka-aineena merinovillaa. Tänä syksynä se täydensi sekä Sensitive- että Active-mallistoaan uudella tuotteella.

SENSITIVE-MALLISTO on suunniteltu erityisesti herkkäihoisille, joille kaikki villalaadut ovat ihoa ärsyttäviä. Näissä asusteissa on sisäpuolella kutittamaton bambukuituneulos, joka takaa myös lämmöneristyksen, kosteudensiirron ja antibakteerisuuden. Kauden Sensitive-uutuus on korkeakauluksinen vetoketjupoolo.

ACTIVE-MALLISTO puolestaan täydentyi sataprosenttisesti merinovillaisella korkeakauluksisella paidalla. Merinokuidun pitkän ja joustavan rakenteen ansiosta siitä valmistetut tuotteet ovat ohuita ja istuvia.

Luonnonkuidusta valmistettu neulos on lisäksi aina lämpimän ja kuivan tuntuinen jopa kosteana. Se on myös ekologinen vaihtoehto keinokuitutekstiileille. Monipuolinen Active-mallisto sopii ulkoiluun, urheiluun ja ulkotöihin.

Alusvaatteiden ja välikerrosasusteiden ohella North Outdoorin tuotevalikoimiin kuuluvat myös esimerkiksi villapaidat, takit ja päähineet.

LISÄTIETOJA: www.northoutdoor.com. l

North Outdoorin Sensitive-malliston uutuus on monikäyttöinen vetoketjupoolo.

Active-malliston korkeakauluksinen uutuuspaita.

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 33

LÄÄKÄRIN MÄÄRÄYKSESTÄ

◗ TEKSTI: HARRI LINDBERG JA MARCUS WIKSTRÖM ◗ KUVAT: MARCUS WIKSTRÖM ◗ KOUKUT: HARRI LINDBERG

VÄRIKOUKKAAJAN valinnat ahvenelle

Harrin ykköskoukku kirkkaisiin vesiin.

Harri Lindberg on pitkän linjan värikoukkupilkkijä. Tässä hän paljastaa meille joitakin koukkusuosikkejaan.

PINKKI-SININEN

Runko koostuu pinkistä chenillekarvasta ja pää sinisestä liima/kimalle-sekoituksesta. Kaikissa kolmessa sakarassa on valkoinen iskupiste. l Koukku on Harrin suosikki kirkkaisiin vesiin ja erityisesti vähälumisina talvina.

PUNA-KELTA-VIHREÄ

Papukaija-väritys toimii monessa eri tilanteessa. Tämän viiksi-vallun Harri valitsee erityisesti sameisiin vesiin.

Tässä koukussa runko on keltainen, kaula kirkkaanpunainen ja pää vihreä. Pään kohdalle on ottavuuden parantamiseksi pujotettu oranssiset ”viikset”. Iskupiste on punainen. l Kyseinen papukaija-tyyppinen koukku on Harrin valinta eritoten savisameisiin vesiin.

PINKKI-VALKO-SININEN

Tehdään kullanväriseen koukkuun. Koukun runko on valkoinen. Kaulaan tulee pinkkiä karvaa ja päähän vuorostaan sinistä kimalletta. Iskupiste on valkoinen. l Tämän koukun Harri kaivaa kukkarostaan erityisesti lumikelien vallitessa.

34 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

Lumikelien lumoaja.

PUNA-KELTAFOSFORI-VIHREÄ Tehdään kullanväriseen koukkuun.

Runko on keltainen ja siihen lisätään pimeässä hohtavaa fosforia. Kaula on kirkkaanpunainen ja pää vihreä.

Karkkikerrointa Harri on korottanut lisäämällä mikrolasia keltaiseen ja punaiseen osioon. Näin saadaan aikaiseksi mätimäinen olento, mikä laukaisee ahventen iskurefleksin entistä herkemmin. l Koukku on Harrin mukaan parhaimmillaan sameissa vesissä ja paksun lumen aikaan.

Samean veden ja paksun lumikerroksen hurmuri.

PUNA-ORANSSI-VIHREÄ

Tehdään hopeanväriseen koukkuun.

Runko on oranssi ja kaulaan tulee tummanpunaista karvaa. Pää on vaaleanvihreä ja iskupiste musta.

Runkoa ja päätä on lisäksi kuorrutettu mikrolasilla ja jopa iskupiste on tässä versiossa jätetty ”mätipeitteen” alle. l Harri pitää tätä hyvänä yleiskoukkuna niin sameisiin kuin kirkkaisiinkin vesiin. Ilman tätä ei lähdetä kotoa siis…

Kovan luokan yleiskoukku. Tätä viiksi-vallua Harri valkkaa erityisesti sameisiin vesiin.

LILA-ORANSSI KAKSIHAARA, KAKSONEN

Tehdään kaksihaaraiseen, hopeanväriseen koukkuun. Teko on varsin helppoa, siihen laitetaan vain lila liimatäplä ja sen kuivuttua vielä oranssinen täplä kaveriksi. l Kaksonen on spesiaalikoukku niin kutsuttuun silmäpilkintään, eli siihen pujotetaan kuolleelta pikkuahvenelta otettu silmä. Harrin mukaan maalitäplän värillä ei juurikaan ole silmäkoukussa väliä, sen tehtävä on lähinnä pitää silmä oikeassa kohdassa koukkua. l

Tämä kaksihaara-koukku on silmäpilkille kehitetty erikoiskoukku.

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 35

KALA PAIKKA

-

◗TEKSTI JA KUVAT: ILKKA HEIKKINEN

O

Pirttilahti kutsuu pyytämään punalihaista

mat pilkkikokemukseni ovat toistaiseksi rajoittuneet perinteisempään ahvenen pilkintään pääosin Pien-Saimaalla, metsälammilla ja Kivijärven vesistössä.

Suurilla saaliillakaan ei allekirjoittanut pääse hurraamaan.

Toki jokunen rapian kokoinen raitapaita tarttuu tasuriin muutaman kerran talvessa, ja silloin tällöin vapaa täräyttää satunnainen hauki, mutta suurempien petokalojen pilkinnästä ei kokemusta löydy juuri nimeksikään.

Enonkosken pitäjän siimeksestä Etelä-Savosta löytyy suhteellisen saalisvarma kalastuskohde kaikille, jotka ovat kiinnostuneita talvisesta kirjolohien narraamisesta.

Koska olen kalastusasioissa vähintäänkin utelias sekä alati valmis ja innostunut omaksumaan uutta, ei minun tarvinnut miettiä kahta kertaa kalakaverini Jarno Reposen ehdottaessa reissua Pirttilahdelle.

Melko tyypillinen istutuskohde Pirttilahti on melko tyypillinen istutuskohde, jossa kalastusta pääsee harrastamaan vuoden

36 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

ympäri. Paikkaa pidetään melko saalisvarmana, mikä osaltaan varmasti selittää sen, että toisinaan kalastajat ovat valmiita matkaamaan Enonkoskelle kauempaakin.

Usein Pirttilahdella saattaakin olla ruuhkaa, mutta lääniä löytyy sen verran runsaasti, ettei omaa rauhaa haluavankaan tarvitse kököttää kanssakalastajien kanssa vieri vieressä. Lupatuotot käytetään lähes kauttaaltaan istutuksiin, mikä takaa, että kalaa on aina saatavilla reilusti.

Ootto-ongilla lisää saalisvarmuutta Oma reissumme ajoittui alkuvuoden ensimmäisiin kunnon pakkaspäiviin. Lähdimme liikkeelle anivarhain Lappeenrannasta, eikä hämärä ollut vielä ennättänyt kunnolla valjeta aamuksi, kun jo olimme jäällä virittelemässä ootto-onkiamme.

Sen verran aikaisessa olimme, ettei lahdella vielä näkynyt muita kalastajia.

Luvatkin sai ostettua kätevästi paikallisesta Salesta, joka onneksi oli avannut ovensa jo aamuseitsemältä. Mainittakoon että Salen lisäksi lupia voi ostaa myös suoraan alueen ylläpitäjältä Reijo Bäckiltä, joka pyörii Pirttilahden välittömässä läheisyydessä lähes päivittäin.

Pirttilahdella noudatetaan kolmen vavan kiintiötä, ja liki

jokainen pilkkijä tuntuu luottavan ootto-onkiin. Niiden lisäksi moni toki täyttää kiintiön käyttämällä kolmantena perinteisiä vapapilkkivälineitä.

Allekirjoittaneella ei ollut ootto-ongista aikaisempaa kokemusta. Ehkä olin mielessäni ajatellut kyseisen pyyntimuodon hiukan liian passiiviseksi omaan pirtaani. Niin tai näin, Jarno oli tuonut mukanaan kaksi ootto-onkea myös meikäläiselle, joten ei muuta kuin ennakkoluulottomasti kairaamaan avantoja ja virittelemään oottoja pyyntiin.

Aloitimme alueelta, joka Jarnon tietojen mukaan (kuten myös lukuisien edellispäivän avantojen ja verijälkien perusteella) oli alueen varmimpien ottipaikkojen maineessa. Ootto-onget asetimme pyyntiin matalaan poukamaan ja talsimme

Voisihan se vähän suurempikin olla.

Pirttilahdella on puitteet kohdillaan myös tauon pitämiseen.

sitten vähän matkan päähän kohtaan, jossa jäljistä päätellen oli edellispäivien aikaan verestetty useampikin saaliskala.

Aamu alkoi kirkastua ja muitakin pilkkijöitä valua alueelle.

Ootto-onget eivät toistaiseksi olleet viestineet tärpeistä, eivätkä kokeilemani vieheet tuntuneet nekään kelpaavan. Räsäsen lusi-

kat kirjavalla syöttitahnalla ryyditettynä saivat uida rauhassa, samoin liitsit, joita koetin tarjoilla useammissakin väreissä.

Ottipaikkojen etsintää Pari tuntia pilkittyämme päätimme nostaa ootto-onget ylös ja kokeilla kauempaa. Alueen ylläpitäjältä saamiemme täsmävinkkien innoittamina talsimme jokusen sataa metriä lähelle erästä saunarakennusta.

Täällä ei näkynyt vanhoja avantoja eikä verijälkiä, mutta moinen ei riittänyt lannistamaan innokkaita pilkkimiehiä.

Jälleen virittelimme ootto-onget pyyntiin aivan rantamataliin kaislikon liepeille ja suuntasimme itse keskemmälle kokeilemaan syvänteen päältä.

Kirjolohta pilkitään usein aivan jään alta, vaikka vettä olisi alla runsaastikin. Niinpä uitte-

Pirttilahdella riittää lääniä ja upeaa maisemaa.

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 37

lin syvänteen päälläkin Räsästäni näKALA- kösyvyyksissä. EmPAIKKA me ehtineet pilkkiä kauaakaan, kun ensin Jarnon vavassa tuntui tukeva tärppi. Ja pian oli tärppi minullakin. Tärpit jäivät kuitenkin vain tärpeiksi.

Sen sijaan ootto-onkien luona tapahtui. Yksi lipuista oli singahtanut pystyyn ja Jarno riensi paikalle. Kalahan siellä oli ja pian jäällä sätki pieni, mutta komean näköinen kirjolohi, joka harmillisesti oli napannut tahnan koukkuineen sangen syvälle vatsaansa. Jonkin aikaa siinä meni irrotellessa, mutta pian oli Jarnokin jo palannut syvänteelle kiintiön ensimmäinen saaliskala pussissaan.

Taukopaikat kunnossa Aika kului eikä syvänteeltä tullut enempää tapahtumia. Myöskään ootto-onget eivät enää liputtaneet saaliin merkiksi.

Nälkä alkoi jo kurnia, mutta onneksi olimme varustautuneet makkarapaketein. Kävelimme vastarannan laavulle ja virittelimme tulet.

Harvoin olen omilla pilkkireissuillani päässyt kesken kaiken lämmittelemään nuotiotulen ääreen, mutta Pirttilahdella miellyttävä taukoilukin hoituu helposti. Puitteet ovat siis kunnossa, ja laavukin vaikutti mukavan siistiltä ja polttopuut kuivilta.

Hiillosta odotellessamme kävimme jälleen virittämässä ootto-onget, eikä nuotio ollut ennättänyt rätistä pitkäänkään, kun yksi ootoista jälleen liputti. Taas riensi Jarno paikalle ja pian saalispussi sai täytettä jo päivän toisesta kirjolohesta, samankokoisesta kuin oli päivän ensimmäinen.

Meille oli väitetty, että edellisen istukassatsin keskipaino huitelisi jossain puolentois38 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

VINKIT

PIENIÄ PERUSVINKKEJÄ KIRJOLOHEN PILKINTÄÄN Etsi kaloja rantojen läheisyydestä. Monesti kirjolohet löytyvät yllättävänkin matalista vesistä. Kirjolohilla on tapana liikkua aivan jään alla. Hyvä vaihtoehto on siis kokeilla pilkintää lyhyellä siimalla, myös silloin kun vettä on alla runsaammin.

Vieheistä näkee paljon käytettävän eriväristen liitsien lisäksi lusikoita. Esimerkiksi helmelliset Räsäset ja vastaavat pienehkössä koossa ovat usein kirjolohien mieleen.

Kalojen ottihalukkuutta voi yrittää yllyttää esimerkiksi syöttitahnoin. Myöskään morria ei kannata väheksyä pilkkiessä kirjolohta. Tasapainot eivät ainakaan Pirttilahdella vaikuta nauttivan kovinkaan suurta suosiota, mutta mikseipä sateenkaarirautu saattaisi kiinnostua vaikkapa mikrotasurista.

Kalan osuessa kohdille on oletettavaa, että lähistöllä liikuskelee eväkkäitä enemmänkin, sillä kirjolohet harvoin uiskentelevat yksikseen. Avantojakaan ei aina ole tarpeen kairata roppakaupalla. Usein kirjolohen pilkkijät saattavat päivystää samalla avannolla pitkäänkin odotellen kohdille osuvia ottihaluisia kaloja.

ta kilon paikkeilla, mutta ylös saamamme yksilöt hätyyttelivät hädin tuskin kilon rajaa. Jarno puolestaan kertoi todellisista isomuksistakin, joita hän Pirttilahdelta oli mennä vuosina tullut nostaneeksi, mutta nyt niitä ei joko ollut tai eivät vain sattuneet osumaan kohdalle. Joskus Pirttilahteen on istutettu myös harmaanieriää ja Saimaan nieriää, mutta tänä vuonna istutukset keskittyvät mitä ilmeisimmin kirjolohiin.

Lippu on ponnahtanut pystyyn. Se on yleensä merkki kalatapahtumasta.

Aina sitä oppii jotakin uutta Seuraavaksi pidimme ruokatauon. Päivä alkoi olla jo pitkällä, emmekä enää viitsineet ryhtyä sen suurempiin siirtymiin, joten narrasimme jalosukuisia lähinnä laavun edustalta. Edelleen vavoissamme pyytävät vieheet saivat uida rauhassa, eikä ootto-onkiinkaan tullut enää muuta kuin yksi karkuutus.

Koska tuulikin alkoi yltyä tehostaen pakkasen purevuutta, päätimme, että seitsentuntinen rupeama oli tälle erää enemmän kuin kylliksi. Pakkasimme

välineemme ja lähdimme huristamaan kohti Lappeenrantaa päivän jo hämärtäessä, väsyneinä, mutta reissun antiin kaikin puolin tyytyväisinä.

Ei siis missään nimessä hukkareissu, vaikka oma saalispussini jäikin vaille täytettä. Ensimmäinen kertani kirjolohipilkillä oli joka tapauksessa mieleenpainuva kokemus. Aivan varmasti Pirttilahdelle tulee palattua vielä toistekin, ja ootto-onget olivat nekin mielenkiintoinen uusi tuttavuus ja mukava rikka rokassa vapapilkinnän ohessa. Aina sitä oppii jotakin uutta. l

INFO

PIRTTILAHTI, ENONKOSKI ➤ Luvat: Enonkosken Sale, Reijo Bäck 12 tuntia, 17 euroa

➤ Saaliskiintiö: 3 lohikalaa ➤ Vapakiintiö: 3 vapaa, ootto-onget sallittu ➤ Palauttamalla lupalapun saalistietoineen rannalla olevaan postilaatikkoon osallistuu samalla arvontaan, jossa palkintona on kalastuslupia.

HENKILÖUUTISET Olli Saari siirtyy SVK:n toiminnanjohtajaksi Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön hallitus on valinnut järjestöpäällikkö Olli Saaren keskusjärjestön uudeksi toiminnanjohtajaksi. Toiminnanjohtajan työssä hän aloittaa vuoden alusta.

Olli tuli järjestöömme töihin vuonna 2013 kalatalouskonsulentiksi ja siirtyi siitä järjestöpäällikön tehtäviin vuonna 2015. Kokemusta on siis kertynyt niin neuvonta- ja asiantuntijatyöstä kuin järjestön kehittämisestä, hankkeista ja edunvalvonnastakin.

Ennen SVK:ta Olli oli aktiivisesti kehittämässä Jyväskylän kaupungin virkistyskalastusta se-

kä useissa alan tutkimusryhmissä ja velvoitetarkkailuissa aina Lappia ja Suomenlahtea myöten.

Koulutukseltaan Olli on Jyväskylän yliopistosta valmistunut akvaattisten tieteiden maisteri (FM), tuttavallisemmin kalabiologi.

Kalastusta Olli harrastaa monipuolisesti. Hän reissaa milloin minkäkin lajin perässä maatamme pitkin ja poikin. Useimmiten mukana kulkee vene ja kohteena ovat vaalealihaiset petokalat.

Toiminnanjohtajana Olli haluaa nostaa vapaa-ajankalastuksen arvostuksen sen ansaitsemalle tasolle. Lisäksi hän pitää tärkeänä varmistaa kalastushar-

Olli Saari. Kuva: Riku Helisevä.

rastuksen hyväksyttävyys muuttuvassa yhteiskunnassa. ”Syksyllä uusittu vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategia antaa näiden edistämiseen hyvän tuen”, hän toteaa.

Ollin mukaan järjestötyössä näkyvät haasteet voidaan kään-

tää mahdollisuuksiksi. Kalastusseurojen korvaamattoman arvokas toiminta harrastuksen edistämiseksi on jäämässä yhä harvempien harteille. Uusia tekijöitä ja toimintatapoja tarvitaan, jotta voidaan tarjota palveluita ja toimintaa kaiken ikäisten kalastajien tarpeisiin.

Vaikka kalastusharrastus onkin kasvavassa määrin tapa rentoutua ja kokea elämyksiä, on sen perusedellytyksenä elinvoimaiset ja houkuttelevat kalakannat. Niiden saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi Olli haluaa järjestön toimivan aktiivisesti jatkossakin. l

Vastuullisesti PunaMusta Olemme sitoutuneet hiilijalanjälkemme vähentämiseen 20 prosentilla vuoteen 2025 mennessä.

Johdamme ympäristöasioita järjestelmällisesti jatkuvan parantamisen periaatteen mukaisesti. Teemme paljon työtä niin materiaali- ja energiatehokkuuden saralla kuin vastuullisen painopaperin käytössä.

Olemme kotimaisuuden ja kotimaisen työn vahva puolestapuhuja. Asiakkaidemme tekemillä ostoilla on suuri vaikutus kansantalouteen ja hyvinvointiin koko Suomessa.

Kotimaisen paino- ja digityön hankkiminen lisää työpaikkoja ja antaa meille mahdollisuuden vaikuttaa ympäröivän yhteiskunnan ja sen palvelujen rakentamiseen.

www.punamusta.com

VAVAN

VARRESSA

◗ TEKSTI: ISMO MALIN ◗ KUVAT: PAMI KARVOSEN ARKISTO

40

Kanttori PAMI KARVONEN on suomalaisen järvikalan ystävä ja puolestapuhuja ”Kalastus on musiikin tapaan sielun lääke ja rohto”

M

uusikko Pami Karvonen on Siuntion suomalaisen seurakunnan kanttori, joka myös konsertoi sangen tiiviiseen tahtiin.

Onneksi hänellä on kiireen aiheuttamaan stressiin takuuvarma helpotuskeino. ”Kalastus on musiikin tapaan lääke ja sielun rohto. Kalastaessa saa saaliiksi hiljaisuuden korvamadon, joka hoitaa kalastajaa”, hän kiittelee.

Karvosen juuret ovat Posiolla ja Koillismaalla, jossa hän kertoo viettäneensä muistoissa olevan lapsuutensa ja nuoruutensa. Hän pitää sitä onnena, sillä sikäläinen luonto ja ihmiset ovat osaltaan antaneet hänelle luovuutta ja sinnikkyyttä toteuttaa asioita elämässään. ”Mikään asia ei ollut pohjoisessa itsestään selvää. Esimerkiksi muusikon urani alkuvaiheissa kävin soittotunneilla 140

kilometrin päässä Rovaniemellä. Lisäksi luonto opetti selviytymään, ja siksi minua huvittaa nyt suuresti, kun talvi pääsee aina yllättämään etelän ihmisen”, Karvonen sanoo.

Vieläkin Karvonen käy kesäisin kalastamassa Suolijärvellä, josta hän soutu-uistelee vaapuilla taimenta saaden saaliikseen myös haukia. Niistäkin hän valmistaa maistuvaa ruokaa ja sai viime kesänä myös vanhempanPikkupoika sotki sa vakuuttuneeksi hauen herkoko seurueen siimat kullisuudesta.

Karvosen varhaisimmat kalasItsekin Karvonen on tässä tusmuistot ulottuvat onkimisuhteessa suhteellisen tuore seen Kitkajärven rannalla. Enkäännynnäinen, sillä hyvin pitsimmäinen lohireissu kään hän oli moTenolle taas tuo hänen muun pohjoinen mieleensä painasesta lähtöisin olejaisen, kuinka hän pikvan ihmisen tavoin VARRESSA kupojan virvelillään ennakkoluuloinen sotki koko seurueen haukea kohtaan. siimat.

Lähinnä se hänen mielestään ”Vanhempieni kesämökki sikelpasi kuivattavaksi ja sen jäljaitsee Posion Suolijärvellä, jonkeen poltettavaksi. ne liittyvät kuvat järvitaimenista ”Tutustuttuani etelään muuja kesästä, jolloin siiat tuntuivat ton jälkeen suomalaiseen järvitulevan joskus korvista ulos. Niikalaan ja otettuani asioista seltä saatiin ja syötiin silloin järjevää olen kuitenkin tajunnut, tön määrä”, hän muistelee. miksi esimerkiksi ranskalaiset

VAVAN

huippukokit arvostavat suuresti haukea”, hän sanoo.

Työ rytmittää kalastusta Karvosen mukaan työ on aikuisiällä pitkälti rytmittänyt hänen kalastusharrastustaan. Kalastustavan hän valitsee käytettävissä olevan ajan mukaan. ”Esimerkiksi pyydystimme kerran heittoverkolla ämpärillisen pikkukalaa puolessa tunnissa: lahnaa, ahventa, särkiä, salakoita, sulkavaa. Marinoin kalat chilin, soijan, sitruunan ja kalakastikkeen kanssa ja kuivasin ne oluen kyytipojaksi”, hän mainitsee.

Toisaalta kun eräänä keväänä ja kesänä vapaata oli runsaasti, Karvonen innostui toden teolla perhokalastuksesta. ”Olen kova poika innostumaan, joten liityin perhokalastusseuraan, hankin perhon-

KONSERTTI

KEVÄÄLLÄ TULOSSA KALA-AIHEINEN KONSERTTI Suomalaista järvikalaa Karvonen on tehnyt tunnetuksi myös yhdessä kalakaverinsa Tommi Sarlinin kanssa vuonna 2018 julkaisemallaan Kalaonnea-kirjalla. Siinä kaverukset kalastavat pääasiassa eteläsuomalaisella järvellä.

Järvi on heille kuitenkin kalapaikan lisäksi myös ruokaelämysten lähde. Periaatteena on, että se, mikä saadaan, myös syödään. Kirja sisältääkin runsaasti herkulliseksi testattuja reseptejä ja vinkkejä muun muassa hauen ja kuhan, mutta myös särkikalojen valmistukseen.

Karvonen on alkanut propagoida kotimaisen kalan puolesta

myös esiintymistensä yhteydessä. Ensi huhtikuussa hän esimerkiksi tarjoilee yleisölle Billnäsin ruukissa parhaita makupaloja kala-aiheisesta musiikista yhdessä Jaakko Kortekankaan ja Risto Nordellin kanssa. ”Esitysten välissä nautitaan ruukin ravintoloitsijan ja Suomen kokkimaajoukkueen managerin Kristian Vuojärven valmistama viiden ruokalalajin illallinen, joka on valmistettu pelkästään kotimaisesta kalasta. Lisäksi ilta alkaa kaikille avoimella keskustelutilaisuudella aiheesta Suomalainen järvikala – kätketty aarre?”, hän selvittää.

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 41

SUOLAKALA

Pami Karvosen mukaan parhaat fileet syntyvät hieman kohmeisesta kalasta.

PAMI KARVOSEN SUOLAKALAA JOULUPÖYTÄÄN ➤ Suolaa fileoitua kalaa (esim. särki, hauki tai kuha) kaksi vuorokautta. Suolaa saa olla noin kuusi prosenttia kalan painosta, koska öljy vähentää suolaisuutta. Suolaamisen jälkeen leikkaa kala ohuiksi haarukkapaloiksi.

➤ Laita lasipurkkiin vuorotellen kalanpaloja, punasipuliviipaleita ja runsaasti tilliä. Kun purkki on melkein täynnä, kaada siihen rypsiöljyä niin, että öljy peittää kauniin rakennelman.

➤ Purista joukkoon puolikkaan sitruunan mehu, laita joukkoon kymmenen kokonaista valkopippuria ja halutessasi puolikas teelusikallinen chilihiutaleita.

Anna tekeytyä jääkaapissa kolme, neljä päivää.

Erinomaista voileivän päällä. Kesällä tehtynä sopii tarjoiltavaksi uusien perunoiden kanssa.

sidonnanopettajan ja teimme kalastusretkiä muun muassa Mörrumille ja Huopanankoskelle”, hän kertoo.

Jos aikaa vain on riittävästi, Karvonen valitseekin katiskan tai verkon sijasta yleensä vavan kalastusvälineekseen. Hän esimerkiksi jonkin verran pilkkii talvisin ja jigaa kuhaa syksyllä.

Kesällä hän puolestaan soutuuistelee vaapuilla Suolijärvellä sekä toisaalta etelässä lähivesillä, joista saaliiksi tulee esimeriksi kuhaa ja haukea.

Mieluisinta hänelle kuitenkin on pintaperhokalastus, 42 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

VAVAN

VARRESSA

koska siinä pääsee seuraamaan perhon rauhoittavaa liikettä vedessä. Toisaalta kalan liike kohti perhoa on hänestä joka kerta kiehtova näky. ”Kun vain ennättäisi Kuhmon koskille ja Lentualle”, Karvonen huokaa.

Suomalainen järvikala kunniaan Jos lapsuus Koillismaan luonnossa opetti Karvosen kunnioit-

tamaan kaikkea elävää, matkat maailmalla ovat osoittaneet hänelle, kuinka huonosti me suomalaiset käytämme maamme vesistöjen yli seitsemääkymmentä kalalajia ruoanlaitossa. ”Jos aasialaisilla olisi samanlainen määrä vesistöjä ja kalaa käden ulottuvilla, järvet olisivat heidän pääasiallinen ruoka-aittansa. Eräs ystäväni kertoi myös, että Suomen venesatamien onkijat ovat nykyään pääosin idästä.

Kalalajistomme käytössä ruoaksi me suomalaiset olemmekin aivan alkutaipaleella”, hän arvioi.

Karvonen on itse opetellut tietyt reseptit jokaiselle saamalleen kalalajille. Esimerkiksi kun saaliiksi tuli kerran runsaasti sulkavia, hän valmisti niistä aasialaiset kalapyörykät. ”Kukaan ei uskonut, että raaka-aineena on todellinen ns. roskakala ja kalapullissa mukana kaikki ruodot”, hän mainitsee.

liittyy Karvosella myös saaliin kunnioittamisen periaate, jonka hän tuntee itsessään iän karttuessa vain vahvistuneen. Käytännössä tämä tarkoittaa hänen mukaansa esimerkiksi sitä, että saaliiksi otettava kala on tapettava heti, jottei se joudu kärsimään. ”Näin toimien myös kalan laatu ruokana paranee. Fileointia ei kuitenkaan kannata tehdä heti, vaan vasta seuraavana päivänä, jolloin fileistä tulee parempia. Vielä laadukkaampia niistä tulee, kun kala on hieman kohmeista”, Karvonen toteaa. l

Saaliin käsittely kuin meditaatiota Karvonen kertoo viime aikoina oppineensa, että saaliin käsittely on kuin meditaatio. Hänen mukaansa kalan käsittelyn jokainen vaihe olisi tehtävä rauhallisesti, saalista kunnioittaen. ”Ihailen japanilaisia sushimestareita, jotka käsittelevät kalaa kuin piirtäisivät kalligrafeja. Koko keho on mukana kalaa käsittelevissä liikkeissä ja käden jälki on tällöin kaunista katsella, nähdä ja syödä”, hän korostaa.

Kalan käsittelyyn kannattaa Karvosen mielestä huolellisuuden lisäksi satsata myös niin, että välineet ja olosuhteet ovat kaikin puolin kunnolliset. ”Itse olen hankkinut erikseen kalankäsittelypöydän, jossa on valmiiksi muun muassa altaat ja hanat. Se oli ehdottomasti onnistunut seitsemänkymmenen euron ostos”, hän kiittelee.

Kaiken elävän arvostamiseen

KALASTUS JA KIIRE Pami Karvonen kalastuksesta ja kiireestä: ”Kun on kiire, verkkokalastus kylmissä vesissä on oiva tapa kalastaa. Oikein kiireisenä heittoverkkokalastus on erinomainen tapa saada nopeasti kalaa ruoaksi. Kun on liian kiire, on aika ottaa käteen mato-onki ja rauhoittua.”

Terveiset Vapaa-ajan Kalastajan lukijoille: ”Hoida suomalaisia järviä kalastamalla ja hanki samalla itsellesi hiljaisuuden korvamato.”

◗ VESILUONTO ◗ VAELLUSKALAT Vaelluskalojen elinolosuhteiden parantamista jatketaan

Ennusteiden mukaan arktinen sisävesiluonto tulee muuttumaan merkittävästi ilmastonmuutoksen ja muiden ihmisten aiheuttamien muutosten seurauksena. Kuva: Jaakko Erkinaro.

Ilmastonmuutos ja ihmistoiminta uhkaavat pohjoista vesiluontoa Arktisen alueen luonto on ollut aina herkkä muutoksille, jotka ovat entisestään kiihtyneet viime vuosikymmeninä. Arktisen alueen sisävesiluonnon monimuotoisuudesta ja sitä uhkaavista tekijöistä ilmestyi kesällä kansainvälisen tutkijaryhmän raportti.

Sen mukaan ilmastonmuutos ja muu ihmisen toiminta tulee muuttamaan vesieliöiden levinneisyyttä ja runsautta. Vaikka sisävesiluonnon lajien kirjo pohjoisilla alueilla tulee kasvamaan, muutoksen kokonaisvaikutukset alkuperäiselle pohjoiselle vesiluonnolle ovat haitallisia.

Arktisen alueen luonnon monimuotoisuutta uhkaavat erityisesti ilmastonmuutos ja muu ihmisen toiminta, kuten maankäytön muutokset ja rehevöityminen. Ne aiheuttavat muutoksia vesistöjen valuma-alueilla ja myös itse vesistöissä.

Muutokset vaikuttavat vesieliöiden levinneisyyteen ja runsauden vaihteluun sekä kalastukseen ja luonnon virkistyskäyttöön. Ihmisen toiminnasta aiheutuvat muutokset vaikuttavat siis lopulta ihmisen omiin elinmahdollisuuksiin pohjoisilla alueilla.

Alustavien ennusteiden mukaan eteläiset, lämmintä vettä suosivat lajit leviävät pohjoiseen ja pohjoiset, kylmää vettä suosivat lajit häviävät tai joutuvat pakenemaan yhä pohjoisemmaksi.

Arktisille alueille leviävät lajit ovat yleisiä lajeja, mutta todennäköisesti vähenevät lajit, kuten nieriä, ovat jo tälläkin hetkellä levinneisyydeltään pääasiassa pohjoisille alueille rajoittuneita. l

Maa- ja metsätalousministeriö jatkaa vaelluskalojen elinolosuhteiden parantamista kuluvalla hallituskaudella. Kunnostustoimiin on varattu ensi vuodelle määrärahaa yhteensä kuusi miljoonaa euroa, mikä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Kalojen luontaisen kierron palauttamista rakennettuihin vesistöihin jatketaan kansallisen kalatiestrategian pohjalta. Vesilain muutoksella kalatalousvelvoitteet on tarkoitus ulottaa koskemaan myös laitoksia, joilla ei vanhan toimiluvan perusteella ole velvoitetta osallistua hyvityksiin kalakannalle aiheutuneista haitoista.

Kaikkiaan Suomessa on 220 vesivoimalaitosta, joista noin 150 on alle viiden MW:n voimaloita. Näistä kalatalousvelvoitteet puutuvat kolmannekselta eli viideltäkymmeneltä. Hallitusohjelman kirjaus vesilain muuttamiseksi koskisi käytännössä näitä voimalaitoksia.

Vaelluskalakantojen elvyttämistä jatketaan kunnostustoimenpiteillä. Vaeltavien ja uhanalaisten kalakantojen elvyttämisen kärkihanke päättyi vuoden 2018 lopussa. Maa- ja metsätalousministeriö sijoitti vaelluskalakantoja elvyttäviin toimenpiteisiin yhteensä 7,85 miljoonaa euroa vuosina 2016-2018. Viime vuonna päättyneessä kärkihankkeessa käynnistettyjä rakennushankkeita on käynnistynyt vielä vuoden 2019 aikana.

Suurten ja keskisuurten hankkeiden lisäksi kolmanneksi toimenpiteeksi suunnitellaan euroina mitattuna pienten kunnostushankkeiden tukemista.

Tällaisia ovat esimerkiksi pohjapadot ja muut säännöstelypadot, jotka estävät kalojen nousua. l

Mustionjoen Billnäsin kalatie avataan 65 vuoden tauon jälkeen vaelluskaloille keväällä 2020. Kalatiehen laskettiin vettä ensimmäistä kertaa 25. syyskuuta 2019.

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 43

VINKIT

Kuuba on ainutlaatuinen kohde ja soveltuu hyvin aurinkoloman ja perhokalastuksen yhdistämiseen. Sieltä näet löytyy paljon nähtävää ja koettavaa myös perheen ”ei kalastaville” jäsenille.

Bonefishille sopivia perhoja. Kuva: Camilla Mäkinen.

Y

leisistä ennakkoluuloista huolimatta vuokraautolla liikkuminen on Kuubassa suhteellisen turvallista huonoista autoista ja teistä huolimatta, kunhan vain on riittävän varovainen ja välttää pimeällä ajamista.

Kuubalaiset ovat erittäin ystävällisiä ja casa particulareissa saa todella sydämellistä palvelua verrattuna all-inclusive -komplekseihin. Varaa siis lennot, vuokra-auto ja majoitukset, opettele muutama sana espanjaa ja suuntaa kohti seikkailuja.

Kalastussesonki on päällä vuoden ympäri, ja vaikka marrashelmikuussa vesi on viileintä ja kalastus haastavinta, silloinkin on hyvät mahdollisuudet bonefishiin eli naiskalaan ja joelta tai kanavista myös tarpooniin.

Maalis-toukokuu on parasta aikaa tarpoonille ja silloin niitä voi tavoittaa myös matalikoilta.

Kesä-elokuussa on todella kuuma, mutta ilta- ja yöaikaan kalastaminen voivat olla hyvä vaihtoehto. Syys-lokakuussa on hurrikaaniaika, jolloin keli voi olla hengenvaarallinen. Tosin kalastus voi kuulemma olla silloinkin laadukasta.

44 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

DIY CUBA perhokalastusta ja aurinkolomaa

Bonefishin kalastaminen Etsi Google Mapsista tms. karttapalvelusta isoja ”vaalean hiekan” matalikkoalueita, sillä bonefishit eli naiskalat yleensä tavoittaa niistä. Seuraa vuorovettä ja katso vuorovesitaulukot netistä, jotta et jää matalikolle ”vangiksi”. Monissa paikoissa kalastus on tehokasta vain tietyllä vedenkorkeudella, usein veden ollessa korkeimmillaan.

Kalastus on hienointa, kun se on pelkästään näkyvän kalan pyytämistä. Kun löydät kalat, suuntaa heitto pari metriä kalan oletetun kulkusuunnan eteen ja odottele hetki. Kun kala on noin puolen metrin päässä perhosta, ota perhoa sisään nykivällä uitolla. Muista pitää vavasta kiinni, äläkä seiso siiman päällä, koska kalan ensimmäinen syöksy on kova!

O

PERH

NURKKA

◗ TEKSTI: SANTERI KINNUNEN

Tarpoonin pyynti Etsi syviä kanavia ja virtaavia salmia. Parhaaseen aikaan kaloja voi saada myös matalikoilta kahlaamalla. Usein kalastus on parasta pimeässä. Monissa paikoissa silloilta tai siltojen pielistä kalastus on tehokasta. Mikä-

Jardines Del Rey tarjosi hienoja kalastusmahdollisuuksia. Tässä perhoon on iskenyt bonefish. Kuva: Aleksi Vasu.

VINKIT

VINKKEJÄ PAIKAN PÄÄLLE ➤ Vaihda käteistä Kuubassa lentokentällä (kurssi on yleensä siellä paras), mutta varaa auto etukäteen ja maksa se luottokortilla, normaalisti hinta noin 50-100 $/päivä.

➤ Älä pidä mukanasi kuin välttämätön määrä käteistä. ➤ Vuokraa vene, polkuvene, SUP-lauta tai ota kelluntarengas mukaan. ➤ Varaa mukaan aina riittävästi vettä. ➤ Majoituksia ja linkkivinkkejä jne. l www.bbinnvinales.com/casa-particular/playa-larga/casa-kiki-hostal/ l www.cubahotelreservation.com/hotel.asp?hotel_code=sctgavvlasbrujas l www.cubafishingoutfitters.com/cayo/#gardensoftheking l www.bearsden.com/ page1005.html l www.cayosantamaria.info/excursion_flyfishing.html

➤ Pätevä opas Rio Hatiguanico/Las Salinas: Juan Carlos, juancfly@nauta.cu, +5353689771.

li tarpooneja on paikalla, näkyy niitä yleensä aina ”rollaamassa” pinnalla.

Matalikoilla kalastus on näkyvän kalan kalastusta pintasiimalla. Kun kalaparvi on havaittu, heitto suunnataan reilusti parven eteen, muuten tulos on pelkkiä pakovanoja. Syvissä kanavissa päivisin synkät upposiimat ovat välttämättömiä ja kalastus tapahtuu sokkona nopealla uitolla. Yöllä, jos kalat käyvät pinnassa, kannattaa kokeilla myös pintakalastusta.

Jackejä, barrakudia ja muita kaloja löytyy monesti hieman syvemmistä paikoista matalikkojen ja mangroverantojen reunoilta.

Usein pintakäynnit tai parveilevat lokit paljastavat kalaparvet.

Reissun valmistelut Hanki kunnon aurinkosuojan omaavat UV-vaatteet; pitkähihainen paita, housut, buff, hattu, hanskat ja korallikengät. Varaa mukaan myös kunnon aurinkorasvaa (vähintään UV 30) ja hyttysmyrkkyä. Ota mukaan lisäksi sukellusmaski, snorkkeli ja räpylät.

Käytä laadukkaita 4-osaisia vapoja, niin saat vapaputket mah-

tumaan laukkuusi. Ota mukaan kamera ja veden kestävä action -kamera sekä kunnon polarisoidut aurinkolasit.

Opettele "peruskalastussanasto” espanjaksi ja hanki sanakirja/kännykkään appi. Älä laske sen varaan, että netti toimii reissun aikana.

Perhot eri kaloille Bonefishille tarjoillaan luonnonvärisiä katkaperhoja kevyillä pallosilmillä ja ilman painoa (monilla paikoilla on todella matalaa ja kalat säikkyjä). Muutamaa eri kokoa 8-4 koukkuihin (itse käytän vain Tiemcon 811S). Mini puff, Gotcha ja bunny bone ovat olleet itsellä hyviä malleja. Myös pinkki toimii bonarille hyvin.

Tarpoonin pyynnissä käytetään pienen haukiperhon tyyppisiä sidoksia ja musta/purppura ja musta/punainen ovat parhaita ottivärejä. Koukuista suosittelen Owner aki 6/0 (käytän usein tuosta tuplarigiä, jossa 2 x 4/0) tai sitten Tiemcon 600 sp 4/0 tai 6/0.

Jackeille ja barracudille käy usein samat perhot kuin tarpoonille. Kokeile myös poppereita ja ”kengännauhaperhoja”. l

VÄLINEET

KALASTUSVÄLINEET

➤# 7-8 9” -vapa bonefishille, permitille, jackille, barrakudalle, snapperille jne. sekä # 10-12 9” -vapa tarpoonille ja muille isoille kaloille.

➤ Molempiin vapoihin varmatoimiset jarrulliset kelat (itse suosin antireverse-keloja) ja vähintään 200 metriä pohjasiimaa.

➤ Kelluvat siimat molempiin vapoihin ja raskaampaan vapaan lisäksi intermediate ja DI5-DI7-siima.

➤ Perukkeiksi 0,30-0,60 millin monoa tai fluorocarbonia oman tottumuksen mukaan ja 1 millin fluoroa tai teräsvaijeria perukkeeksi.

➤ Meriveden kestävät pihdit leikkureilla, veitsi, otsalamppu, veden kestävä reppu/vyölaukku.

KALAPAIKKOJA

HYVIÄ KALAPAIKKOJA

➤ Varadero: rannoilla jonkin verran bonaria ja joissain kanavissa tarpoonia, snappereitä ja barrakudaa.

➤ Cayo Coco, Cayo Guilermo, Cayo Romano, Cayo Paredon (Jardines Del Rey): monipuolista kalastusta ja paljon hienoja, eri tyyppisiä paikkoja. ➤ Cayo Santa Maria: muutamia hyviä matalikoita ja paljon hyviä virtapaikkoja siltojen pielissä. ➤ Bay of Pigs: tarpoonille Rio Hatiguanico ja bonarille Las Salinas (vaativat paikallisen oppaan).

Omatoiminen kalastus on kielletty muutamissa paikoissa, kuten esimerkiksi Avalonin alueet Cayo Largo, Isle De La Juventud ja osa Jardines del Reyn itäosaa.

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 45

NUORTEN TÄRPIT

n Vapaa-ajan Kalastaja, Nuorten tärpit n Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki n vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi

◗ TEKSTI JA KUVAT: JANNE TARKIAINEN

MITTAA TAITOSI l suorita harrastemerkki l Osaatko rakentaa onkilaitteen?

Entäs osaatko kalan alkukäsittelyn? Joko on solmut hallussa ja tunnistat yleisimmät kalalajit? Jos vastauksesi edellisiin oli myönteinen ja kuulut kalastusseuraan, sinun on mahdollista läpäistä keskusjärjestön harrastemerkkijärjestelmän ensimmäinen vaihe, pronssinen osuus.

Leo Bastman on ainut kultaisen harrastemerkin suorittanut. Nyt hän haastaa muut suorittamaan sen.

46 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

K

alastuksessa tarvitsee monenlaisia taitoja. Saaliin oikeaoppinen käsittely ja kalalajien tunnistaminen yhdessä kalastustaitojen kanssa, luovat hyvän pohjan kalastusharrastukselle. Kotona, kerhossa tai vaikkapa kalastusseurojen järjestämillä leireillä opittuja asioita voi hyödyntää, kun suorittaa Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön alle 18-vuotiaille nuorille tarkoitettua harrastemerkkiä.

Pronssisen harrastemerkin saat, kun tunnistat yleisimmät kalalajit sekä osaat muutaman solmun ja kalan oikeaoppisen alkukäsittelyn.

Hopeiseen vaaditaan jo hieman enemmän ja kultainen merkki heltiää vasta, kun on takana vähintään pari vuotta kalastusseuran jäsenyyttä, hallussa veneilyyn liittyvät perustaidot, kalojen rakenne ja rauhoitusajat sekä vähintään vuoden verran aktiivista toimintaa kalastusseurassa tai Nuori Vetäjä -koulutuksen suorittamista.

Haasta Leo Leo Bastman on ainoa kultaisen harrastemerkin suorittanut. Nyt jo nuoreksi aikuiseksi kasvanut Leo heittää kaikille kalastusta harrastaville jun-

◗

Lähetä kuvia, piirustuksia ja tarinoita hauskoista kalareissuista tai -kokemuksista.

◗

Julkaistusta materiaalista saat kalastusaiheisen yllätyspalkinnon.

◗ TEKSTI: JANNE TARKIAINEN

l HAASTA LEO

nuille haasteen, johon kannattaa tarttua heti. ”Jos saat suoritettua kultaisen harrastemerkin, saat kunniakirjan ja kultaisen harrastemerkin lisäksi ainutlaatuisen kultaisella logolla varustetun Fisuun T-paidan, jota ei muilta löydy.”

Leo suoritti merkeistä pronssisen sekä hopeisen kalakerhossa ja kultaisen nuorten kalastusleirillä.

Kokeen suorittaminen

Vuoden 2019 NUORISOTOIMIJAT on valittu SVK palkitsee vuosittain nuorisotoimijoita, jotka ovat olleet aktiivisia ja kunnostautuneet toimimaan nuorten hyväksi, seuran, piirin tai SVK:n järjestämissä nuorisotapahtumissa. Vapaaajankalastajapiirien nimeämät nuorisotoimijat saavat vuoden kalakaveritittelin lisäksi kalakaveri-paidan, jota ei muiden päältä löydy, vuosivieheitä sekä kunniakirjan, joka kertoo saajan tärkeästä työstä nuorten kalastusharrastuksen hyväksi. Vuosittain palkinnon saa samasta piiristä ainoastaan yksi, vaikka palkinnon ansainneita olisikin useampia.

Suomalainen kalastusharrastus perustuu tietotaitojen jakamiseen tuleville sukupolville. Ilman seura-aktiivien tekemää tärkeää työtä, jäisi monelta junnulta tärkeät luontokokemukset saamatta. Lasten ja nuorten kokonaisvaltainen hyvinvointi lähtee luonnosta, tuoden energiaa ja jaksamista arkisiin askareihin, myös koulutyöhön.

Vuoden 2019 nuorisotoimijat ovat: Kari Järvilehmus, Raimo Lähde, Jouni Väänänen, Kari Markkanen, Pekka Turunen, Mika Huoman, Jussi Pakarinen, Martti Saavinen, Tarja Huhtala, Anne Kuusinen, Erkki Nilimaa, Ari Kerttula ja Jorma Valtanen. Suuret onnittelut kaikille. l

ARI-VAARI opettaa 1-vuotiaalle Viljamille, mitä kaloja laituriongelta voi saada. Ja tarkkana tulee olla. Kuva on Tervakosken Alasjärveltä. Kuva: Taina Laurila. l

SAMI on hyvin innokas ja sitkeä kalastajanalku, joka on koko kesän jahdannut kirjolohta, nyt sitten kalakerhossa siima kiristyi ja sitkeys palkittiin parhaalla mahdollisella tavalla. Sadekaan ei enää kalamiestä vaivannut. Kuva: kalastusohjaaja Vesku, KeskiSuomi. l

Jos olet kiinnostunut harrastemerkkien suorittamisesta, nopein tie tähän on alueelliset nuorten kalastuskerhot sekä valtakunnalliset nuorten leirit. Tarkemmat tiedot harrastemerkkien kriteereistä sekä nuorten tapahtumista löytyvät fisuun.fi -sivustolta. Tarvittaessa voit ottaa myös yhteyttä allekirjoittaneeseen osoitteella janne.tarkiainen@vapaa-ajankalastaja.fi. l 6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 47

NUORTEN TÄRPIT

◗

◗ KUOPION KALAKERHOSSA olisi vielä tilaa muutamille innokkaille jäsenille.

◗ TEKSTI JA KUVAT: ILKKA HEIKKINEN

Kuopion kalakerhossa kalastetaan perheen

K

eväällä 2018 startannut Kuopion kalakerho kokoaa noin kerran viikossa yhteen kalastuksesta kiinnostuneet nuoret vanhempineen. Pimeinä syysiltoina kerho keskittyy kalastusaiheiseen askarteluun, mutta aina valo- ja sääolojen salliessa se suuntaa konkretian pariin: kalastamaan ihan käytännössä.

Puolitoista vuotta pyörinyt Kuopion kalakerho on ehtinyt vaihtaa päämajaansa Männistön nuorisotalolta Jynkkään, ja ajan myötä porukkakin on jonkin verran uudistunut. Nuorten kerhosta tuli perhekerho, kun mukaan saatiin myös innokkaita vanhempia. Ja mikäs sen mukavampaa kuin yhteinen kalastusaiheinen puuhailu ja harrastaminen koko perheen kesken. Sittemmin jäsenistö on tavallaan vakiintunut ja tutulla porukalla on ennätetty kokemaan monenlaista.

On koettu madepilkkireissu autenttisissa olosuhteissa eli sananmukaisessa mademyräkässä, on pilkitty pikkuahvenia kevätjäillä ja välillä, jäiden jo heikettyä, harrastettu samaa toimintaa laiturilla. On vietetty pikkujouluja ja rakenneltu ottipelejä sekä pyyntivälineitä mitä erilaisimpiin tarkoituksiin ja kohteisiin. Vierailijoitakin on käynyt ja kerholaiset ovat saaneet arvokasta lisäoppia muun muassa maamme sisävesien kalakannoista ja vastuullisesta kalastuksesta.

48 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

Lastukosken reissu keräsi kiitosta kerholaisilta.

Kesät ulkona Kesäaikaan kerho jalkautuu järvien, lampien ja virtavesien ääreen. Monelle kalareissut ovat tietysti koko kerhotoiminnan kohokohtia. Toukokuussa Kuopion kalakerho piipahti toistamiseen Nilsiässä Lastukoskella, ja vaikka kalaa ei kerholaisille siunaantunutkaan, keräsi reissu silti kovasti kiitosta. ”Ei se kalantulo aina ole tärkeintä”, tiivisti erään kerholai-

sen isä kaikkien paikallaolijoiden tuntemukset. ”Viime kesänäkin oltiin mukana. Lastukoski on hyvä ja helppo paikka nuorillekin kalastaa ja paikan ylläpitäjälle kuuluu suuri kiitos tästä mahdollisuudesta”, kiitteli puolestaan muuan pitkän linjan kerholainen.

Kerholaisten mieltymykset tietysti vaihtelevat. Osalle juuri askarteluillat ovat niitä kaikkein mieluisimpia, osa taas haluaisi kalalle joka kerta, vaikka sitten tuulta ja vesisadetta uhmatenkin.

Mateita pilkittiin otsalamppujen kajossa.

◗ JOS KERHOON LIITTYMINEN KIINNOSTAA ota yhteyttä: ilkka.heikkinen@vapaa-ajankalastaja.fi

OSALLISTU VIEHEEN VÄRITYSKILPAILUUN Kilpailuaikaa on tammikuun loppuun asti.

Värityskilpailu alle 18-vuotiaille!

kanssa ”Kyllä kalareissut ovat parhaita. Niitä saisi olla vielä enemmänkin”, toivoi eräs lähes alusta asti mukana olleista kerholaisista.

Lisää kerholaisia haussa Kerho jatkui kesällä ulkoilun merkeissä. Kalalla käytiin eri puolilla Kuopiota, ja välillä kuntarajojen ylikin. Oli myös leireilyä ja kilpailuja. Kuopion kalakerhoon liittyvät liitetään samalla toisen järjestävän tahon, paikallisen kalastusseuran, Puijon Pilkin, nuorisojäseniksi, ja jokunen kerholaisista on alkanut käymään aktiivisesti myös seuran muissa tapahtumissa.

Lisääkin jäseniä toivotaan totta kai mukaan toimintaan, ja kalakerhossa olisi vielä tilaa muutamille innokkaille. Mukaan voi tulla vaikka isän, äidin tai isovanhemman kanssa, eikä mukavassa porukassa tarvitse tuntea itseään ulkopuoliseksi. ”Meillä on kasassa innokas hyvä porukka”, vahvistaa muuan kerholainen. ”Kerhossa on monenlaista mukavaa ohjelmaa ja voi täältä saada uusia kavereitakin.” l

VÄRITÄ SVK:n JUHLAVUODEN VIEHE! Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö yhteistyössä Laxman-uistimen kanssa julistaa avoimen viehevärityskilpailun kaikille alle 18-vuotiaille. Kilpailun voittajaväristä teetetään SVK:n 20-vuotisjuhlavuoden vuosiviehe 2020.

Kilpailuvieheenä toimii edellisvuoden tapaan Laxman ”Kisa”-vaappu (90 mm, 29 g), joka on erinomainen vaappu erityisesti hauen ja muiden petokalojen heittokalastukseen, mutta se toimii myös vetouistelussa. Kelauksen pysähtyessä viehe vajoaa pohjaa kohden kylkiään väristäen.

Kyseessä ei ole tavallinen uimalevytön ”jerkki”, sillä vaappu ui houkuttelevasti kelaamalla, ja sillä voidaan kalastaa tavallisin kevyin heittokalastusvälinein. Uistimen valmistuksesta vastaa Tmi Grosari-vaaput.

Kilpailuun osallistujien tulee suunnitella uusi värimaailma vaapulle. Vaikutteita voi hakea omista kalastavista suosikkiväreistä, luonnon värimaailmasta tai muuten vain suunnitella tyylikäs viehe.

Leikkaa ohessa olevat vaapun kuvat päältä, kyljeltä ja alapuolelta, ja väritä ne. Voit myös itse tulostaa netistä värityspohjan www.fisuun.fi -nettisivuilta.

Säännöt: l Kilpailu on avoin kaikille alle 18-vuoti aille nuorille. l Kilpailun voittaa tyy likkäimmän väritykse n suunnitellut kilpailija.

Vaapun tulee olla tyy likäs väreiltään ja myös vie he, joka lumoaa kal at iskemään siihen. Mu kaan voit halutessa si liittää lyhyen viestin, mistä olet väritysideasi sa anut. l Kilpailuaika on 1.1 0.2019- 31.1.2020 . l Kilpailun voittaja palkitaan Laxman-ui stimen tuotepaketilla.

Lisäksi kaikkien kilp ailuun osallistuneiden keske n arvotaan viehesarja. l Oikeudet vaapun väriin jäävät SVK:lle. l Kilpailutöitä ei pa lauteta. l Kilpailun tuomarist o koostuu SVK:n nu oriso- ja perhetoimiku nnasta. Raati valitse e es karsinnassa kymme nen jatkoon pääsevä iä väriehdotusta. Lopullin en voittaja ratkaista an Fisuun-sivujen Facebo ok-äänestyksessä. l Kilpailutyöt tulee lähettää osoitteeseen Janne Tarkiaine n, Päivänkakka rantie 8, 50600 Mi kkeli tai janne.ta rkiainen@vapaaajankalastaja.fi

Sivulta.

Päältä.

KUOPION KALAKE RHO järjestetään yhte istyössä Puijon Pilkin ja SVK:n kanssa. Jos kerh oon liittyminen kiinnosta a, voi yhteyttä ottaa Po hjoisSavon kalastusoh jaajana toimivaan Ilkka He ikkiseen (ilkka.heikkin en@ vapaa-ajankalast aja.fi, puh. 040 767 90 77).

Alta.

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 49

OTTIPAIKKA OTTIPAIKKA MEILTÄ PILKINTÄÄN:

syötit, morrit, pilkit, koukut, wolframit, tapsit, siimat jne.

TUKKU- JA VÄHITTÄISMYYNTI. HUOM! Siimauutuus SLR-FLUOROCARBON.

Monipuolinen

VAPAA-AJAN ASUNTOJA vaativille kalastajille

KALASTUSTARVIKELIIKE

https://www.huvilarannalla.fi/ ruotsi/majoitus/kalastus/jockfall

Hki-Tre moottoritieltä n. 2 minuutin ajomatka (Riihimäki eteläinen liittymä).

Ilmaiset isot parkkipaikat.

Avoinna ark. 8–17, la 9–13.

https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/hiittinen/ https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/pernaja/

HAUKKA-PILKKI OY www.haukka-pilkki.fi puh. 050 538 0714 info@haukka-pilkki.fi

Vuokraus- ja palvelutiedustelut,

Joel Lingman +358 (0) 50 5629250 joel.lingman@eerolehti.fi

Tehtaankatu 2, Riihimäki, 019-724700

www.korkiakoskenuistin.fi

Uutta ... hileet vaappuihin !

NEON, HOLOGRAMMI, “TAVALLISET” jne ...

l Kotimaiset kärpäsentoukat, surviaiset, l hollantilaiset madot

NÄSIVIEHE P.Koskinen puh. 0400 450 045 www.toukka-koskinen.fi

Hileissä mukana myös muutama erikoisempi väri

Sikamaisen laaja valikoima kuulapäitä Ja tietenkin yltiösuositut värijauheet

www.spelektroniikka.fi

Saukko-pilkki

on myös hyvä värikoukkupilkki

ttu

Supersuosi

TOIVELAHJA

e kalamiehell ...) v.

70 v., 60 ., 0v (5

Ari Paatajan opastuksella

KALAAN SUOMENLAHDELLE KUHAA • HAUKEA • AHVENTA • MERITAIMENTA Kalatakuu!!!

p. 040 505 2225

www.apajamatkat.fi

ERÄ-LINDROOS Kalastuksen ja retkeilyn tavaratalo Launeenkatu 84 – LAHTI p. 03-7525 696 – Tervetuloa www.era-lindroos.fi

TOUKKAKASVATTAMO PENTTI KOSKINEN ➢Kärpäsentoukat suoraan kasvattajalta ➢Kotimaiset surviaiset ➢Hollantilaiset onkimadot ympäri vuoden Puh. 040 5212 046 / pilkkisyotit@kopteri.net

Tutustu SIVUIHIMME netissä:

Ota Ottipaikka onkeesi! p. 044 534 9878

timo.lepisto@saarsalo.fi

WWW.VAPAA-AJANKALASTAJALEHTI.FI 50 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

A

◗ TEKSTI JA KUVAT: JAANA VETIKKO

Vaelluskalat ja kestävä kalastus olivat esillä

EDUSKUNNAN KALAPÄIVÄSSÄ SILAKKAMESTARI 2019

MIKKO KÄRNÄSTÄ UUSI SILAKKAMESTARI

Monipuolisessa kalapöydässä tarjolla oli mm. ahventa, haukea, maivaa, kirjolohta, siikaa, silakkaa ja täplärapua eri muodoissa.

E

duskunnassa vietettiin kuudetta kalapäivää 8. lokakuuta. Kalapäivässä jaettiin runsaasti tietoa muun muassa vapaa-ajankalastuksesta, kalastusmatkailusta, vesilain puutteista, kalavesien käytöstä ja hoidosta, uhanalaisista kaloista sekä kalan käsittelystä ja käytöstä.

Perinteisen kalapäivän teemana oli tällä kertaa Kalojen paluu, joka viittasi hallitusohjelman asettamiin tavoitteisiin vaelluskalojen elinolojen parantamiseksi sekä vapaa-ajankalastuksen ja kalastusmatkailun kehittämiseksi. Tilaisuudessa haluttiin kiittää hallitusta hienosta hallitusohjelmasta sekä muistuttaa kansanedustajia konkreettisista toimenpiteistä hallitusohjelman lupausten toteuttamiseksi.

Kalapäivässä opastettiin kävijöitä hauen, kuhan, ahvenen,

siian ja silakan käsittelyssä sekä yhdistettiin voimaan tulleita kalojen suojeluarvoja oikeisiin kalalajeihin. Tervehdyksensä päivään toi myös maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä. Lisäksi kävijät saivat tutustua värikoukkujen valmistukseen ja perhonsidontaan keskusjärjestömme kalatalousasiantuntijoiden opastuksella sekä maistella herkullisia kalatuotteita monipuolisesta pöydästä.

Eduskunnan kalapäivän järjestivät Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, WWF Suomi, Suomen luonnonsuojeluliitto, Kalastusopaskilta, Metsähallitus Eräpalvelut ja Varsinais-Suomen ELY yhteistyössä eduskunnan kalakerhon kanssa. Lisäksi kalatuotteita maisteltaviksi sponsoroivat Brändö Lax, Hätälä, Kalaneuvos ja Kalatukku E. Eriksson. Kiitos kaikille! l

Eduskunnan kalapäivä huipentui perinteiseen, ryhmien väliseen silakan käsittelyn mestaruuskilpailuun. Voittajaksi tiukassa kisassa selviytyi tuomarien yksimielisellä päätöksellä keskustan ryhmän Mikko Kärnä. Kunniamaininnan saivat vihreiden Noora Koponen ja perussuomalaisten Petri Huru.

Silakan käsittelyn mestaruuskilpailussa kilpailijat saivat käteensä tuoreen kokonaisen silakan. Voittajaksi selviytyi se, joka osasi käsitellä kalasta parhaan silakkafileen. Tuomarien mukaan Mikko Kärnä työskenteli kätevästi ja sai myös aikaan laadukkaan fileen. Silakkamestarin salaisuus oli saksilla fileointi muiden kilpailijoiden luottaessa sormiinsa.

Kilpailuun osallistuivat Kärnän, Koposen ja Hurun lisäksi Sandra Bergqvist (rkp), Seppo Eskelinen (sdp), Jari Myllykoski (vas) ja Janne Sankelo (kok).

Kilpailijoista Jari Myllykoski voitti silakkamestaruuden vuonna 2011.

Mikko Kärnä taituroi eduskunnan silakkamestariksi. Noora Koponen ja Petri Huru saivat kunniamaininnat.

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 51

K

un Seinäjoen Seudun Onkijat (SeSOnki) hieman yli neljännesvuosisata sitten perustettiin, oli kilpaonginta Pohjanmaalla suosittua. Tästä kertoo muun muassa se, että silloin parhaimmillaan piirinmestaruuskisoihin otti osaa 138 onkijaa, kun nykyisin jäädään noin neljäänkymmeneen osallistujaan vuosittain.

Suosion myötä 1990-luvun alussa joukko kilpaonginnan aktiivisia harrastajia päätti, että alueelle tarvitaan yhtenäinen joukko lajin kehittämiseksi ja sen niksien opettelun tehostamiseksi. Tämän seurauksena syntyi kilpaonginnan erikoisseura Seinäjoen Seudun Onkijat, jonka perustamiskirjan vuonna 1993 allekirjoittivat Jaakko Knaapila Seinäjoelta, Kari Ylisaari Lapualta ja Jarmo Rintala Ullavalta. ”Kouluttajina meillä kävi silloin sen ajan huippukilpaonkijoita, kuten Ari Paataja, Martti Knuutinen, Pekka Kaasalainen ja Sami Kainulainen. Lisäoppia saatiin myös niin, että seuramme teki alkuaikoina opintomatkoja SM-kisoihin”, seuran vetovastuussa nykyisin olevat sihteeri-rahastonhoitaja Heidi Pernu ja puheenjohtaja Tero Kankaanpää kertovat.

Nuoret vastuuhenkilöt Mainittakoon, että Heidi ja Tero kumpikin ovat niin nuoria, etteivät itse muista noita aikoja. Itse asiassa puheenjohtaja Kankaanpää on syntynyt juuri seuran perustamisvuonna eli on 26-vuotias. Toisaalta myös kokemusta riittää, sillä seuran hallituksessa on vielä mukana kolme perustajajäsentä.

Pernun ja Kankaanpään mukaan SeSOngin jäsenistön ikärakenne on sangen hyvä, sillä 52 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

Kilpaonkijat yhdistyivät yhtenäiseksi joukoksi – syntyi

SEINÄJOEN

SEUDUN

Onkijat konkareiden lisäksi myös suhteellisen nuoria jäseniä on kohtalaisen paljon. Toiminnan jatkuvuus näyttää lisäksi turvatulta, kun nuoriin myös luotetaan antamalle heille iso rooli seuran vastuuhenkilöinä.

Muidenkin kalastusseurojen ehkä kannattaisi Pernun ja Kankaanpään mielestä ottaa tässä asiassa mallia SeSOngista. ”Toisaalta olemme erikoisseura, joten toimintatapamme eivät varmastikaan sovellu sellaisenaan muille seuroille”, he pohtivat.

Seinäjoen Seudun Onkijoiden puheenjohtaja Tero Kankaanpää seurajoukkueiden MM-kisoissa Kroatiassa 2019.

SEURAT ESITTELYSSÄ ◗ TEKSTI: ISMO MALIN ◗ KUVAT: HEIDI PERNU

Kilpailuja riittää Vaikka toiselle sadalle nouseviin osanottajamääriin ei enää päästäkään, ovat onkikilpailujen järjestäminen ja niihin osallistuminen edelleen SeSOngin toiminnassa keskeisessä asemassa.

Vuosittaisten kilpaonginnan piirinmestaruuskisojen ohella seuran ohjelmaan kuuluvat kesäisin kilpaonginnan cup-kisat, jotka toteutetaan yhdessä Lakeuden ja Alavuden Urheilukalastajien kanssa. Lisäksi se järjestää kaikille avoimet SeSOnki20kilpailut ja kelaonkikilpailut sekä seuran omat mestaruuskisat.

Myös kahtena talvena pidetyistä yleisistä pilkkikisoista pyritään tekemään perinne. ”Lähes joka vuosi järjestämme myös jonkun isomman SVK:n alaisen kilpailun. Vuonna 2019 tällaisia olivat kilpaonginnan SM-kisat Kyrönjoella ja onkimaajoukkuekarsintojen toinen erä Kalajärvellä.”

NUORISOTOIMINTA

AKTIIVISESTI MUKANA PIIRIN TOIMINNASSA SeSOnki osallistuu aktiivisesti Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiirin toimintaan esimerkiksi kilpailujen järjestäjäseurana. Useita sen jäseniä on myös mukana piirin hallituksessa.

Erityisen merkittävä rooli sillä on lisäksi alueen nuorisotoiminnassa. Piirin nuorisotoimikunnan kaikki jäsenet tulevatkin SeSOngista, joka on yksi Seinäjoen alueen nuorille suunnattujen kalastuskerhojen järjestäjäseura. ”Olemme jopa mukana lähes jokaisessa yksittäisessä kerhotapahtumassa. Nuorille järjestetään lisäksi kalastusleiri niin talvella kuin kesälläkin ja myös muita kalastustapahtumia, joissa on tutustuttu esimerkiksi heittokalastukseen ja kirjolohenpilkintään. Toki olemme tehneet tunnetuksi myös kilpaongintaan liittyviä asioita ja esimerkiksi vuoden 2018 leiriohjelmaan kuului parttionginnan esittelyä.”

Seinäjoen Seudun Onkijoiden jäsenet ovat olleet aktiivisesti mukana Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiirin nuorisotoiminnassa. Vuoden 2015 kesäleirillä Seinäjoella he esimerkiksi opettivat nuorille kilpaonginnan niksejä.

Leireillä nuoret pääsevät tutustumaan esimerkiksi mäskin tekemiseen.

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 53

SM-kisoissa aina useita joukkueita

YHTEISTYÖ

SeSOnki osallistuu joka vuosi Suomen mestaruuskilpailuihin useamman joukkueen voimin. Myös menestystä tulee käytännössä joka kerta ja seuralla on useita kilpaonginnan SM-mitaleita niin joukkuekuin henkilökohtaisistakin sarjoista. Esimerkiksi tänä vuonna sen jäsenet saivat naisten sarjan kullan ja pronssin sekä miesveteraanien hopean. ”Kansainvälisistä kisoista ei ole viime vuosina tullut mitaleita, mutta vuodelta 2006 SeSOngilla on Tero Korkeamäen onkima Pohjoismaiden mestaruus. Kun seuran jäseniä on joka vuosi mukana myös kansainvälisissä kisoissa, on kuitenkin vain ajan kysymys, milloin mitalitilimme tältäkin osin karttuu.”

Kaiken kaikkiaan SeSOngin jäsenet harrastavat kalastusta ja kilpakalastustakin hyvin monipuolisesti, mutta monesti edustavat eri lajeissa eri seuraa. ”Seuramme joukkueita on nähty kuitenkin muun muassa laituripilkinnässä, tietokilpailussa ja luomuongessa ja piiritason mitaleita niistäkin on saavutettu.”

KILPAONKIJOILLA ON SUJUVAA YHTEISTYÖTÄ Kilpaonginta on Suomessa pieni laji ainakin Keski- ja Etelä-Eurooppaan verrattuna. Silti edustajamme ovat parin viime vuoden aikana voittaneet MMkultaa (miesten Masters-sarja 2019) ja -hopeaa (seurajoukkueet 2017).

Yksi tekijä näiden saavutusten taustalla on tiivistynyt yhteistyö ulkomaisten huippuonkijoiden kanssa. Pernun ja Kankaanpään mukaan esimerkiksi hollantilainen Ramon Pasmans, belgialainen Guido Nullens ja italialainen Alessandro Carrus ovat osaltaan olleet suurena apuna suomalaisille kilpaonkijoille. ”Lisäksi maajoukkueessa onkivat ovat olleet mukana jo pitkään, joten tietotaito on kasvanut ajan kuluessa ja tasoeroa ulkomaisiin huippuonkijoihin on saatu kirittyä kiinni. Myös keskustelu onkitaktiikoista on entistä avoimempaa, ja viime kädessä muutaman avainhenkilön henkilökohtainen halu menestyä ja tehdä töitä menestymisen eteen ovat olleet nostamassa tasoamme.”

Lisäksi yhteistyö toimii hyvin myös suomalaisseurojen kesken. ”Olemme aina saaneet tarvittaessa apua esimerkiksi isompien kisojen järjestelyissä, ja Lakeuden Urheilukalastajien kanssa on muun muassa raivattu Kyrönjoen penkkoihin onkipaikkoja SM-kilpaonkea ja pienempiä kisoja varten.”

Kyrönjoen rantapenkkaa raivattiin keväällä 2019 kilpaonginnan SM-kisoja varten. Seinäjoen Seudun Onkijat ja Lakeuden Urheilukalastajat ovat useita vuosia tehneet yhteistyötä joen onkipaikkojen kunnossa pitämiseksi.

Alkuun pääsee teleskooppivavallakin SeSOnki on tehnyt kilpaongintaa tutuksi ansaa aivan varmasti apua tamalla mahdollisuukalkuun ja lainavälineisia välineiden kokeitäkin, jos laji kiinnoslemiseen esimerkiksi taa.”

ESITTELYSSÄ nuorten kerhoissa ja leiNykyään on saatavilreillä. Lisäksi muille seuroille la kohtuuhinnalla paljon myös on järjestetty koulutuksia kilpakäytettyjä välineitä, joita kanonginnasta ja mäskin käytöstä. nattaa kysellä kilpaonkijoiden ”Kilpaonginnassa pääsee alWhatsapp-ryhmästä ja Kilpakuun ihan teleskooppiongilkoukun foorumista www.kilpalakin, joten ensimmäisenä ei koukku.net/forums. ole tarpeellista hankkia kaikkia Pernun ja Kankaanpään mumahdollisia välineitä. Onkiseukaan Suomesta saa nykyisin hyran jäseniin yhteyttä ottamalla vin kilpaonginnassa tarvittavia

SEURAT

54 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

välineitä, mäskejä ja muuta lajiin liittyvää. ”Maassamme on nykyisin useita alan tuotteita kauppaavia liikeitä eri puolilla maata.

Myös niiden hintataso kestää vertailun, joten ulkomailta asti ei kilpaongintavarusteita tarvitse enää tilata.”

Harrastajat kertovat lajista Kilpaonginnasta löytyy Pernun ja Kankaanpään mukaan varsin vähän suomenkielistä materiaa-

lia, mutta mikäli englanti, italia tai ranska sujuu, on internet kilpaonkiartikkeleita ja -videoita tulvillaan. ”Myös Youtubesta löytyy paljon englanninkielisiä opetusvideoita kilpaonginnasta. Lisäksi kilpaongintaa harrastavat kertovat mielellään lajista tai ainakin ohjaavat eteenpäin lajista kiinnostuneita eli tulkaa vain rohkeasti kyselemään”, he kannustavat. l

HISTORIAN HAVINAA

☛

ARTIKKELEITA, UUTISIA JA TARINOITA menneiltä ajoilta kerännyt PERTTI KANERVA.

Teikki- ja polvikoukku ovat vanhoja unohtuneita kalastusvälineitä, joita on käytetty ainakin jo 1800-luvulla. U.T. Sirelius kuvailee Suomalaisten Kalastus, osa 1 v. 1906 erilaisia teikkikoukkuja, joilla on kalastettu jään alta. Myös A. E. Salmelaisen Urheilukalastus (1914) mainitsee ”Onkiminen talvisaikaan” kappaleessa teikkikoukun piirroskuvan kera.

Schröderin 1926 kalastustarvikeluettelossa on Salmelaisen kirjan kuva liikkeessä myytävänä olevasta täydellisestä teikkikoukkulaitteesta, jossa koukkuna on polvikoukku sekä ohjeita, kuinka ja koska teikkikoukulla olisi paras kalastaa.

Teikkikoukku, täydellinen laite Teikkikoukulla kalastetaan talvella, ei kuitenkaan juuri kylmemmällä säällä kuin -6 C asteessa. Paras onginta-aika on ensimmäisen jään tultua sekä viimeisen jään aikana keväällä. Matalikkojen ja kaislikkojen laitamat ovat sopivimmat pyyntipaikat, alkutalvella myös syvä vesi.

Teikkikoukku sijoitetaan niin lähelle avantoa, että siima laskeutuu veteen sen keskikohdalta. Syötti upotetaan noin 30 cm pohjasta ja pidetään siinä syvyydessä siimaan tehdyn silmukan avulla, joka pannaan jousen kärkeen. Kun kala käy koukkuun, putoaa silmukka jousesta, joka samalla nousee pystyyn.

Avannossa, jonka läpimitta on noin 50 cm, ei saa olla minkäänlaisia teräviä särmiä tai kulmia.

Sopiva syötti on noin 10-12 cm mittainen särki. Teikkilaitteessa käytetään koukkuna polvikoukkua tai tavallista messinkilankaperukkeella varustettua hauenkoukkua.

LÄHDE: Suomen kalakirjaston arkisto.

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 55

LUKIJALTA Pyydystä ja päästä -kalastus

V

uonna 1976 pelasin golfia Englannissa sikäläisen 76-vuotiaan kirkkoherran kanssa. Kävi ilmi, että tämä yli kuusikymmentä vuotta golfannut kirkonmies oli myös innokas perhokalastaja. Sain ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua hänen perhomaailmaansa.

Aloittelevalle perhokalastajalle kokemuksessa riitti sulattelemista vuosikausiksi. Mieleen jäi muun muassa, että viimeksi tämä kokenut kalastaja oli tuonut pyydystämänsä kalan kotiinsa kymmenen vuotta aiemmin. Vuonna 2018 eli 42 vuotta myöhemmin suomalainen kansanedustaja Mikko Kärnä tekee aloitteen pyydystä ja päästä -kalastuksen kieltämisestä Suomessa. Pisti miettimään… lll Olen kalastanut yli seitsemänkymmentä vuotta. Mato-onkien lisäksi kalamajaltamme löytyy pilkkejä, jigejä, erilaisia heitettäviä ja vedettäviä vieheitä, perhoja, verkkoja, pitkä siima, katiska, rysä, iskukoukkuja ja atrain.

Verkkoja olen uittanut kesäisin ja talvisin yli viisikymmentä vuotta aluksi merellä, sittemmin järvessä. Pyydystä ja päästä -kalastus on viime vuosina tullut osaksi myös verkkokalastusta. Kalastuslain mukaan alamittaiset kalat tulee päästää takaisin veteen. Vaikka verkkoni silmäkoot ylittävät sallitut alamitat, niihin tarttuu hampaistaan alamittaisia haukia, kuhia ja taimenia.

56 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

Näiden palauttaminen veteen on turhauttavaa, koska oman kokemukseni mukaan korkeintaan yhdellä kymmenestä on mahdollisuuksia jäädä henkiin.

Vanhat verkkomiehet näyttävätkin ottaneen oikeuden omiin käsiinsä ja syöttävät alamittaiset kalat lokkien sijasta perheilleen.

Koska silmäkoon kasvattaminen ei ratkaise ongelmaa, ainoa toimiva ratkaisu olisi verkkokalastuksen kieltäminen. Vanhana verkkokalastajana tuollainen kielto tuntuu kohtuuttomalta. lll Seurattuani Hiitolanjoen koskien vapauttamisen laukaisemaa innostusta vaelluskalojen

Yli 99 prosenttia vapautetuista taimenista selviää seikkailustaan säikähdyksellä. Kuva: Jaana Vetikko.

elinolosuhteiden parantamiseksi olen kuitenkin tarkistamassa omaa kantaani. Taimen on niin hieno kala, että jos uuden vaelluskaladelegaation visiot toteutuvat ja taimenkannat saadaan lisääntymään myös järvissä, saattaisin hyvinkin kannattaa ehdotusta, jossa verkkokalastus, ainakin määräajaksi, kiellettäisiin vapaa-ajankalastajilta taimenpitoisissa järvissä.

Omalta osaltani käyttäisin verkkoihin varatun ajan aktiivisempiin kalastusmuotoihin. Tuollaista ehdotusta tuskin tulee tekemään Mikko Kärnä, jolle omien äänestäjien lukumäärä lienee paljon tärkeämpää kuin sisävesissä uivien taimenten määrä.

Kärnän kritiikin pääkohde näyttää olevan Jasper Pääkkönen ja tämän harrastama perhokalastus. Kyseinen kalastusmuoto on ajan myötä vienyt entistä suuremman osan vapaa-ajankalastukseen käyttämästäni ajasta. lll Liityttyäni Heinävedellä sijaitsevien Palokin koskien vapauttamista ajavien joukkoon, olen ymmärtänyt, miten vahvoja milikuvia liittyy perhokalastajiin.

Ennen Palokin koskien patoamista yksinoikeus koskilla kalastukseen oli Kuopion Kalastuskerholla, johon vuonna 1933 kuului kolmetoista kuopiolaista ”herraa”. Silloisiin etuoikeu-

Kalastajan tettuihin perhostelijoihin liittynyttä kitkeryyttä näyttää siirtyneen myös perhokalastukseen.

Kävin viime kesänä kertaalleen Viannan-, Karvion-, Nokisen- ja Kuhmon koskilla. ”Herrojen” sijasta tapasin joukon taitavia nuoria (20-40-vuotiaita) perhokalastajia, joiden asenteessa luontoon, kaloihin ja kalastukseen olisi meille vanhemmille paljon oppimista.

Lähikoskille tekemieni perhokalastuskäyntien saaliina toin kotiin yhden kirjolohen (Viannalta, johon ainoana ko. koskista kirjoa istutetaan) ja kaksi isoa ahventa (Karvio). Taimenten osalta olin sataprosenttisesti pyydystä ja päästä -kalastaja, koska yksikään perhoon tarttuneista taimenista ei täyttänyt alamittaa. Lähimpänä oli Karvionkosken upea 57-senttinen taimen, mutta Karviossa sekä istutus- (rasvaeväleikattu) että luonnontaimenen (evällinen) alamitta on 60 senttiä.

Väkäsettömät koukut yhdessä kalojen asianmukaisen käsittelyn kanssa ovat tutkimusten mukaan johtaneet siihen, että yli 99 prosenttia vapautetuista taimenista selviää seikkailustaan säikähdyksellä, joten verkkoihin verrattuna perhoon tarttuneen kalan vapauttaminen tuntuu mielekkäältä. lll Suurin osa perhokalastukseen käyttämästäni ajasta kului Ruotsissa. Pääsin nauttimaan sekä kalastuksesta, luonnosta, mukavien ihmisten seurasta että herkullisista, itse paistetuista taimenista. Monilla sikäläisillä koskilla ruokakalan (35-45 cm taimen) ottaminen on sallittu, mutta sitä pienemmät ja suuremmat joutuu päästämään takaisin veteen. Paikalliset painottavat erityisesti isojen taimenten vapauttamista, koska niitä pidetään parhaina suvun jatkajina.

Suomen elinvoimaiset taimenkannat on viimeisen sadan vuoden aikana onnistuttu tuhoamaan lähes sukupuuttoon. Sotien jälkeen sähköä tarvittiin, joten silloista vesivoimalaitosten rakentamista voidaan hyvin perustella.

Turvetuotannolle ja metsien ojittamisellekin löytynee perusteluja. Maailma on kuitenkin muuttunut ja tarjoaa vaelluskalojen elinolosuhteiden parantamiseen tähtääville hankkeille entistä otollisemman maaperän. Toivoa sopiikin, että jälkikasvuni pääsisi perhostelemaan lähikoskissa, joista kasvaneen kalakannan takia kotiin voisi – syyllisyyttä tuntematta – tuoda herkullisen annoskalankin.

JORMA PYLKKÄNEN Vapaa-ajan kalastaja, Kuopio

TASKUTIETO

Vuoden 2020 kalenterista löydät tietoa mm. l särkikalojen tunnistuksesta l haukijigien rigauksesta l koukkujen vaihtamisesta l haukitehtaista l ennätyskaloista l siimoista ja solmuista l kalojen ottipäivistä l kalastuslaista

11,-

Oman Vapaa-ajankalastajan kalenterisi voit tilata hintaan 11 €. Tilatessasi niitä myyntiin vähintään 10 kappaletta, laskutamme vain 9 €/kalenteri.

TILAUKSET: S-POSTI jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi PUH. 050 597 4933 Hintoihin lisätään toimituskulut.

KALA PAIKKA

EBROJOEN ennät – kaksimetrinen ”viiksivallu” kalastusmatkan innoittajana

-

◗ TEKSTI JA KUVAT: HARRI MATIKAINEN

Viimeisen kalastuspäivän jättipotti, 218-senttinen monni.

58 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

Suomesta sukupuuttoon kuollut monni on varsin kiehtova kala elintavoiltaan. Madetta muistuttava monni voi kasvaa suotuisissa olosuhteissa useiden metrien mittaiseksi ja jopa satojen kilojen painoiseksi.

Tällaisista möröistä kuullessaan saa suomalainenkin kalamies kuumia väreitä selkäpiihinsä ja kalastusmatkan suunnittelu tuulta purjeisiinsa.

E

bro on Espanjan pisin sekä vesimäärältään suurin joki. Se alkaa Kantabrian vuorilta ja laskee Välimereen Kataloniassa. Kokonaispituutta sillä on 910 kilometriä ja keskimääräinen virtaama on 426 kuutiota sekunnissa. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että Tenojoen virtaama kesäkuukausina on noin sata kuutiota vähemmän.

Leveyttä Ebrolla on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin Tenolla. Sen padotut järvialtaat voivat olla useita kilometrejä leveitä, mutta kapeitakin kohtia joesta löytyy.

ysmonneja pyytämään Syvimmillään Ebrojoesta löytyy yli sadan metrin monttuja, joten piilopaikkoja monneilla ja muilla kaloilla on todella paljon.

Monnin lisäksi mahdollisia saaliskaloja Ebrolla ovat ainakin kuha, karpit, ahven ja mustabassi. Mutta kuka kalastaja on kiinnostunut muutaman kilon kaloista, jos mahdollisuus on saada siimanpäähän jopa satakiloinen ja yli kaksimetrinen viiksivallu.

Siivelle istumaan ja menoksi Kun kalastusmatka Ebrojoelle oli lyöty huhtikuun alkuun lukkoon, alkoi tietenkin viehearsenaalin selvittely. Samoin muut kalastusvarusteet piti miettiä monta kertaa, sillä nyt ei lähdettäisi mihinkään pikkukalan pyyntiin, vaan kohteena oli jokaiselle kalastajalle uusi laji.

Paljon miettimistä varusteissa toisaalta ei ollut, sillä olimme varanneet Catfish Camp Caspe -yritykseltä täyden palvelun opastuspaketit viidelle kalastuspäivälle. Paketti sisälsi majoituksesta lähtien opastetut kalastusretket ja siihen kuuluivat myös kelat, vavat ja vieheet. Vaatetus mietitytti eniten, sillä illat sääkartan mukaan olisivat kylmiä ja päivät lämpimiä. Sateita ei ollut onneksi näköpiirissä.

Päätin kuitenkin napata mukaan pari matkavapaa, merihyrrää ja laatikollisen erilaisia Rapala-vaappuja. Hieman ennen matkaa paikallinen oppaamme lähetti valokuvan hyviksi havaituista vieheistä. Saatteena oli

Uisteluveneet olivat sopivankokoisia kolmelle kalastajalle.

VINKIT

KANNATTAA OTTAA OPASTETTU KALASTUSPAKETTI Ebrojoelle kannattaa ehdottomasti ottaa opastettu kalastuspaketti. Catfish Camp Caspelta (https://catfish-camp-caspe.com/) löytyy monenlaisia valmiita paketteja.

Myös omatoiminen kalastus onnistuu pienemmillä veneillä, mutta ison tartuttua kiinni, kokemus on valttia. Veneitä on vuokrattavana samasta kalastuskeskuksesta.

Valmiiseen pakettiin kuuluu majoitus aamupalalla, opastettu kalastuspäivä sekä kuljetukset kalastuskeskuksessa. Lisähintaan tulee lounaspaketti ja kalastusluvat määrätyille päiville.

Lennot kannattaa ottaa suorana Finnairin kautta Helsingistä Barcelonaan. Lentokentältä pitää vuokrata auto ja Caspen kylään on matkaa noin 200 kilometriä. Tiet ovat hyvät ja matka menee joutuisasti.

Kelit suosivat kalastajia todella hienosti.

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 59

viesti, ettei värillä ole väliä, koska monnit eivät näe mitään sielPAIKKA lä syvyyksissä. Ne saalistavat kuulon ja hajun perusteella. Siispä paljon rämiseviä, syvälle meneviä vaappuja laukkuun ja retki olisi pelastettu.

KALA

ostosten teko Caspen ainoassa marketissa. Jääkaappiin ladattiin naposteltavaa sekä riittävästi juotavaa. Luvassa olisi sääennusteen mukaan lämpimiä päiviä, eikä kehoa saisi missään nimessä päästää kuivumaan. Kuinka silloin jaksaisi vääntää kahvaa sen kaksimetrisen monnin haukatessa vieheen suuhunsa.

Kalamieshenkeä Caspen pikkukylässä

Vaaput uimaan pohjan tuntumaan

Lento Barcelonaan kesti alle neljä tuntia. Kentältä vuokrasimme pikkubussin, jolla ajelimme parisataa kilometriä etelään kohti Caspen pikkukylää, joka tarjosi kivat puitteet puhtaasti kalastusmatkailuun. Sieltä puuttui diskojen jytke, ja kalastustukikohdassamme oli vain kaksi rantaravintolaa. Ne kuitenkin tyydyttivät nälkäisten kalastajien tarpeet varsin kiitettävästi.

Totuuden nimissä täytyy myös todeta, että kun kalastuspäivän jälkeen kävimme syömässä, olimme joka ilta jo 21 aikoihin nukkumatin kainalossa. Se jos mikä on oikeaa kalamieshenkeä.

Tulopäivänä ohjelmassa oli ainoastaan majoittuminen ja

Meille oli varattu kaksi venettä ja kumpaankin veneeseen istahti kolme miestä. Erä-lehden tiimissä olivat Jari Tuiskunen, Markku Autio sekä Vesa Salminen ja kipparina Gerd. KalaHarri Fishing Teamin venettä kipparoi oppaamme Peter allekirjoittaneen avustuksella.

Oppaamme Gert Van Schaick ja hänen poikansa Peter olivat päivittäin kanssamme kalassa. Kalastuspäivä alkoi aamulla kello kahdeksan aamiaisella ja sen jälkeen siirryimme venesatamaan, joka sijaitsi majapaikasta kolmensadan metrin päässä.

Gertin mukaan kalastaisimme vetouistelemalla rantapenkkoja nuolevasti ja kaikuluotainta tiiviisti seuraten.

Oppaamme Gerd on todella taitava monnispesialisti.

60 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

Oppaamme vaappuvalikoimaa.

”Tärkeintä on saada vaaput kulkemaan aivan pohjan tuntumassa. Kun vaappu hakkaa pohjaa koko ajan, on monnitärppi todennäköinen”, oppaamme ohjeisti.

Vaappumme tökkivät pohjaa liiankin hyvin ja melkoisen usein tuloksena oli tulinen maapallotärppi. Oppaamme saivat vaaput kuitenkin irti omatekemillään irrotusvempaimilla. ”Kalastus ei ole nyt parasta, sillä vedenpinta on viisi metriä normaalia alempana. Kun vesi on normaalitasossa, kalat viihtyvät rantapusikoiden varjoissa ja tällöin niiden tavoittaminen on helpompaa”, meille kerrottiin.

Kuhaa tuli mukavasti Aamuisin oli todella kylmää, sillä yölämpötila vuoristokylässä oli vain muutamia asteita plussalla. Kalaan lähdettäessä olikin päälle tungettava kaikki mitä matkaan oli mukaan otettu.

Iltapäivällä alkoi sitten riisuutumisrituaali aina säädyllisyysrajalle, kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämpötila kipusi yli kahdenkymmenen asteen.

Vain yksi tuulinen päivä sattui viiden kalastuspäivän ajalle, muuten saimme nauttia tyynestä tai vähätuulisesta säästä. Siksi olikin kiva istua veneessä odottaen tulista tempaisua käsissä pideltyihin vapoihin. Vapatelineet tuskin olisivat tärppejä kestäneet ja toisaalta vastaisku oli saatava tempaistua välittömästi.

Monnin suu on kovaa luuta ja tiukkaa nahkaa.

Vesa (vas) ja Jari kannattelevat Jarin kepittämää 213 sentin monnia.

Kalastuksemme alkoi kuhilla, joita tulikin mukavasti koko reissun ajan. Mitään karmeita mörköjä emme saaneet. Olisivatko kolmea kiloa ylittäneet edes isoimmat, mutta maistuvia ne olivat kalastuspäivän päätteeksi paistettuina majapaikassamme.

Monnitärppejä kiihtyvällä tahdilla Päivittäin kokeilimme erilaisia vaappuja ja samalla etsimme sopivia syvyyksiä, mistä monnit saattaisivat napata vieheet suuhunsa. Oikeat siimanpituudet alkoivat löytyä ja samalla pohjatärpit lisääntyivät.

Hermoilematta oppaamme pysäyttivät veneen ja pienen työskentelyn jälkeen saivat irrotettua vaappumme kerta toisensa jälkeen pohjasta. Yleensä se oli helppoa, sillä vaaput tarttuivat monesti nokkalevystään johonkin kiveen ja kun veto loppui, ne pullahtivat pintaan.

Pohjatärppien lisäksi alkoi tulla myös monnitärppejä kiihtyvällä tahdilla. Tuiskusen venekunta nappasi jopa tuplatärpin, joista toinen pomppasi heti kahden metrin kerhoon.

213-senttinen monni oli mel-

AJANKOHTA

PARAS UISTELUAIKA ALKAA KUDUSTA Ebrojoella monnin kutuaika on huhtikuun puolivälistä eteenpäin. Veden lämpötila vaikuttaa merkittävästi kudun ajoittumiseen ja tietojeni mukaan monni alkaa virittyä kutuhommiin, kun vesi lämpiää reilusti yli kolmentoista asteen.

Kudussa uroskala kaivaa kutumontun, johon naaras laskee mätimunat. Uros hedelmöittää ne ja jää sen jälkeen vartioimaan pesää. Tällöin se on erittäin ärhäkällä päällä iskemään kaikkeen liikkuvaan. Kalastuskeskuksen isäntämme Gerd kertoikin, että kutuajan tienoo tarjoaa viehekalastajalle parhaat uisteluhetket.

Onko toisaalta järkevää häiritä kutevia kaloja, mutta ehkä Espanjassa on toisenlaiset ajattelutavat. Ja jostain se pitää kalastuskeskuksen leipä repiä, miksei sitten kalastavilta turisteilta, jotka kuitenkin laskevat kaikki monnit takaisin jokeen.

Parasta monninkalastusaikaa kestää huhtikuusta kesäkuukausille asti, jolloin joen vesi alkaa lämmetä todella paljon. Silloin kalat muuttuvat enemmän yöaktiivisiksi ja hakevat syötävää pohjalta.

Tällöin syöttionginta yön viileydessä tuottaa parhaan tuloksen.

Kuten tulikin mainittua monni on sokea ja vaatii ärsykkeenä kovaa liikettä ja ääntä pitäviä vaappuja. Sillä on myös hyvä hajuaisti, joten syöttiongen syötit hajustetaan voimakkaasti.

koinen mötkäle ja sen painoksi oppaamme arvioivat lähes seitsemänkymmentä kiloa. Myös omassa veneessämme oli jokunen kunnon tärppi, mutta vain karanneita monneja oli kuhien lisäksi saldona.

Syöttiongilla ja uistellen yläjuoksulla Pari viimeistä kalastuspäivää oli varattu kalastukseen Ebron yläjuoksulla, jossa joki oli enää paikoin reilut sata metriä leveä ja syvyyttä oli keskellä noin kahdeksan metriä. Siellä käytössämme oli myös ponttonivene, josta kalastimme syöttiongilla.

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 61

KALA PAIKKA

-

Syöttinä oli eräänlainen maustettu papana, jota terästettiin verisellä jauhetulla maksalla. Syötit vietiin pikkuveneellä vastarannan tuntumaan ja mäskättiin hyvin. Monni saalistaa sokeana hyvän hajuaistin varassa ja syöttionginnan piti oppaan mukaan tuottaa hyviäkin tuloksia.

Kun kalastuspäiviä oli kaksi jäljellä, jaoimme vuorot siten, että toinen ryhmä on ensimmäisenä päivänä aamuvuorossa ja toinen uistelee. Puolipäivästä vuoroja vaihdetaan. Ensimmäisenä päivänä otimme iltapäivävuoron lautalla ja uistelimme aamupäivän. Lauttaryhmä pääsi heti alusta kunnolla monnirytmiin ja kaikkiaan he saivat aamuvuoron aikana kolme monnia.

Syöttionkiin laitettiin syöttinappuloista letit vedessä sulavaan lankaan. Nämä pallerot jäävät pohjaan ja seassa on pari pallukkaa kiinni siimassa koukun kera. Salakavalan kätevää.

Rapiat 70 kilon jytky Ei meilläkään uistelu mitenkään huonosti mennyt, sillä ensimmäisellä nousulla ylävirtaan uittamaani Rapalaan räsähti kunnolla kala kiinni. Heti tärpistä tiesin, että nyt tulee monniennätys kerrasta, jos vain kestäisi loppuun asti kiinni.

Monni tuli lähelle venettä varsin nopeasti, mutta sitten alkoi asemasota. Kala junnasi pohjan tuntumassa ja teki vain yhden pidemmän syöksyn. Se oli sellainen, ettei sitä väkisin ollut mitään mieltä pysäyttää.

Kala vaan meni ja pysähtyi sitten tarpeeksi uituaan.

Sain vedettyä vapa hevosenkengällä kalaa lähelle venettä ja vajaan puolen tunnin väännön jälkeen sain sen käymään kerran pinnalla. ”Voi kauhistus mikä mötkö!”

Sitten taas painuttiin syvyyksiin. Onneksi saimme pidettyä veneen keskivirrassa, jossa pohjassa ei pitänyt olla hakoja tai muuta hankalaa.

Pienen painin jälkeen sain kalan uudelleen pintaan, ja Pe-

Ponttonivene ankkuroitiin rannalle ja se toimi hyvänä kalastustukikohtana.

62

UISTELU

VAAPPUJA VEDETÄÄN LÄHELLÄ POHJAA Uistellessa vaappuja vedetään lähellä pohjaa rantojen tuntumassa. Hyvä uistelusyvyys on 5-7 metriä ja tällöin vieheen pitää sukeltaa lähelle pohjaa. Oma kokemukseni oli, että jos pohja on tasainen, kaloja ei sieltä tarttunut. Kun luotain näytti kiviä, rytöjä ja jyrkkiä poikkeamia tasaisuudesta, silloin löytyivät monnitkin.

Noin viiden kilometrin tuntivauhti riitti uittamaan vieheitä houkuttelevasti. Näkemykseni mukaan monni ei lähde hakemaan viehettä kovinkaan kaukaa, vaan tuuria pitää olla sen verran, että viehe ui riittävän lähellä ärsyttävästi.

Kun kala tarttuu kiinni, on vastaisku tehtävä terävästi. Kalan suu on kuin 80-karkeuden santapaperia ja kovaa luuta ja nahkaa. Hento vastaisku jättää vain harmittavan tärpin saaliiksi.

Jämäkästi alusta asti Kun kala on tarttunut kiinni, veto pitää olla jämäkkä heti alusta lähtien. Siimaa ei saisi antaa kalalle yhtään ylimääräistä. Monneilla tuntuu olevan halu viedä siima ja viehe johonkin rytöläjään kiinni ja irrottautua siellä pirulaisesta.

Monni lähtee tiukassa vedossa tulemaan hyvinkin kesysti kohti kalastajaa, mutta peli ei ole edes alkanut vielä. Mitä kookkaampi kala on kyseessä, sitä useammin se lähietäisyydeltä pakenee kohti turvapaikkojaan.

Jarrua saa tiukata ihan oikeasti. Ja loppusilauksena alkaa vartin kestävä asemasota, jossa kala kiertää venettä pohjan tuntumassa ja tempoo päätään kuin äkäinen pässi.

Kun sitten viimein saa pumpattua kalan pintaan, se kannattaa kääntää nopeasti kohti opasta, joka nappaa hanskakädellä alaleuasta kiinni. Paljain käsin ei kannata raastinrautaa hivellä, voipi tulla pitkä pipi. Eikä raadonsyöjänäkin tunnettu Syöttionget olivat nämonni ei ole suustaan tissä viuhkassa ponttoniveneen perällä. kaikkein steriileimpiä.

Tämä Rapala petti yli neljä metriä monnia ja jäi Peterille jatkokäyttöön.

Tässä Rapalan pettämä 205 sentin urosmonni.

ter sai napattua sen alaleuasta kunnon otteen. Vedimme kalan veneeseen ja ilmassa oli pientä tuuletuksen makua. Ainakin kaksi metriä, ellei vähän ylikin. Veimme kalan lautan luokse ja siellä se mitattiin ja tietenkin kuvattiin. Pituutta uroskalalla oli 205 senttiä ja painoarvioksi tuli rapiat 70 kiloa.

Laituriväsytyksiä auringonpaisteessa Pienen nestetankkauksen jälkeen lähdimme vielä uistelemaan ja yhteen vaappuun tarttui varttitunti lähdöstä iso monni. Eikä ehditty kissaa sanoa, kun virrassa olevat puunoksat ja tukit alkoivat heilua.

Kala vei vastustuksesta huolimatta siiman juurakoihin ja sinnehän se jäi. Sinne jäi myös

vaappu, sillä hyvin kala osasi kietoa siiman puun ympärille.

Joten uutta matoa koukkuun ja vetoa jatkamaan, tosin ilman tulosta tällä kertaa. Juuri kun lopettelimme uisteluvuoroa, pääsimme todistamaan lautalla meneillään olevaa tuplatärpin väsytystä. Komeat parin metrin monnit saatiin lopulta kuvattaviksi ja sitä kautta vapautetuksi.

Pienen lepotauon jälkeen jäimme syöttiongelle ja toinen venekunta jatkoi uistelua. Oli kiva istua lämpimässä auringonpaisteessa ja antaa UV-säteiden ravita kehoa D-vitamiinilla oikein kunnolla. Sekä välillä vääntää kalojenkin kanssa. Yksi vapamies sai uiteltua 197 sentin monnin ja heti perään toinen herra väänsi vajaa puolitoistametrisen pienokaisen kuiville.

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 63

KALA PAIKKA

-

Vesan ja Markun tuplatärpistä kepittämät parimetriset.

den ison monnin, joka oli ollut aivan karmea möykky, kuten yleensä kaikki karanneet.

Kala kiinni!

Jätimme porukat virittämään syöttejä ja lähdimme yläjuoksulle. Siimassani oli edelleen sama Rapala, jolla jo yhden monnin olin saanut. Sen eilisen. Mitäpä sitä ottivaappua vaihtamaan.

Uistelimme kohtaa, jossa eilinen kala oli ottanut, mutta eipähän siitä tällä kertaa mitään kuulunut. Jonkin matkaa vedettyämme teimme täyskäännöksen ja jatkoimme hieman ripeämpää vauhtia alavirtaan.

Peterillä oli veneessä todella tarkka kaikuluotain, josta hän

seurasi koko ajan oikeaa syvyyttä. Kun pysyttelimme noin viiden metrin vedellä, eli varsin lähellä rantapenkkaa, niin silloin oli hyvä vaappujen uida reilussa neljässä metrissä.

Tunsin vavassa jonkinlaisen jytkäyksen ja kerroin kavereille, ettei ollut pohja. Eivät tietenkään uskoneet, mutta vähän sen lausuman jälkeen jämähti kunnolla. ”Fish on, fish on!”

Kala meni kuin juna Peter käänsi veneen heti keskivirtaan ja kala ui väkisin kohti rantapuita ja kallioita. Tiukkasin jo tiukalla ollutta jarrua pari pykälää ja syöksy hiljeni hie-

KUVAUS

man. Veneellä vetäen saimme kalan siirtymään paremmin keskelle ja sitten alkoi tiukka vääntö.

Vapa oli aivan mutkalla ja toiset varoittelivat minua katkaisemasta keppiä. Tiesin kuitenkin vapani erittäin kestäväksi, joten uskalsin vääntää tasaisesti, pahemmin tempomatta. Ja opas vain pyyteli lisää jarrua, ettei kala päätyisi jumiin johonkin.

Sain kalaa hieman lähemmäksi, mutta sitten se vaan meni kuin juna. Monta kertaa sain pyydettyä siimaa sisään ja, mutta monni otti ne aina takaisin.

Muutaman kerran korkojen kera peräti.

Pidin jarrun melkoisen tiukalla Peterin pyynnöstä ja koetin pitää tasaista vetoa päällä.

Kun en edes tiennyt, kuinka hyvin koukut olivat uponneet jämäkkään suuhun.

Viimeinen kalastuspäivä alkoi 206-senttisellä

Se oli viikon suurin monni

Viimeisenä kalastuspäivänä oli meidän vuoromme aloittaa syöttiongella. Pääsimme itse rakentamaan syöttejä ja näkemään, kuinka homma käytännössä toimii. Kun kaikki kuusi syöttionkea olivat nätissä viuhkassa, Gerd ravautti nappuloita mäskiksi joenpohjalle.

Uppoavat nappulat painuivat pohjaan ja tarkoitus oli, että monni niitä imuroidessaan lopulta imaisee siimassa olevat nappulat koukun kera suuhunsa. Tärppi näkyi yleensä siiman löystymisenä, eikä mitään suurta tempausta tapahtunut muuten kuin vastaiskussa.

Aamuvuoro alkoi 206-senttisellä monnilla. Sitten oli vuorossa kaksi nättiä karppia, minkä lisäksi aamuvuoron aikana vielä toinenkin monni pääsi kuvattavaksi. Uisteluporukka oli yläjuoksulla menettänyt yh-

Puoli tuntia tuli täyteen ja pari kertaa jo tapsi näkyi pinnassa.

Löysäsin hieman jarrua, ettei se vaan loppumetreillä tempaise koukkuja suustaan tai jotain muuta ikävää. ”Rauhallisesti Harri, rauhallisesti. Aikaa on, pidä vain tasainen ja vahva veto päällä”, annoin itselleni äänettömästi ohjeita.

Ja rauhallisuus auttoi, sillä niinhän se mötkylä nousi pintaan ja sain vedettyä sen Peterin lähelle. Tottuneesti hän koppasi kalan alaleuasta kiinni ja sitä tietä veneeseen.

Päätimme viedä kalan lautalle mitattavaksi ja kuvattavaksi, sillä se näytti eilistä pitemmältä. Ja sitähän se todella olikin.

Peräti 218-senttisenä se oli jopa kalastuskeskuksen tilastoissa viikon suurin monni. Kalan painoksi arvioitiin noin 75 kiloa. l

64 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

KUVATAAN YLEENSÄ VEDESSÄ Kalat kuvataan yleensä vedessä, joten kannattaa varautua kastumaan. Paita on hyvä ottaa pois päältä, ellei halua hinkata tahmeaa limaa siitä pois vielä kahdenkin pesun jälkeen. Ihmisnahasta lähti lima parhaiten savella pesemällä pois.

Jonkinlaisena mittarina joella näköjään pidetään kahta metriä, mutta voin sanoa, että jo puolentoistametrin pedon saaminen pistää saajansa hymyilemään.

Kuvauksen jälkeen kala kannattaa elvyttää hyvin, ettei se pääse hukkumaan. Mötikkä kyllä kertoo sitten, kun valmis lähtemään kohti syvyyksiä.

◗ KUHA Istutukset perusteettomia luontaisilla kuhavesillä Kalatalouskeskus ja Luonnonvarakeskus (Luke) selvittivät vuosina 2018-2019 kahdeksalla Pirkanmaan järvellä kuhakantojen geneettistä monimuotoisuutta ja kantojen välisiä eroja. Lisäksi tutkittiin istutusten vaikutusta kuhakantoihin.

Istutusten geneettinen vaikutus oli selvimmin nähtävissä Näsijärvellä ja Kyrösjärvellä, joiden kuhakannat romahtivat 1960ja 1980-lukujen välisenä aikana. Kuitenkin myös näillä järvillä järven oman kannan kuhat olivat edelleen yleisimpiä saaliskaloja.

Selvityksen perusteella istutusten merkitystä on yliarvioitu kuhakantojen elpymiseen vaikuttavana tekijänä. Pirkanmaan järvien kuhasaaliit ovat jo pitkään perustuneet pääasiassa luonnolliseen lisääntymiseen, joka on tehostunut entisestään 2010-luvulla lämpimien kesien ansiosta.

Tämän takia istutusten jatkaminen ei Pirkanmaan kalatalouskeskuksen mukaan ole ekologisesti ja taloudellisesti järkevää nykytilanteessa, kun kuhakannat ovat vahvat ja luonnollinen lisääntyminen toimii. Istutuk-

silla on myös haittavaikutuksia, kuten geneettisen monimuotoisuuden aleneminen, luonnontilaisten kantojen sekoittuminen ja ravintokilpailun lisääntyminen luonnostaan tiheissä kuhakannoissa.

Tämän lisäksi istutuksiin käytetyt varat menevät hukkaan vesistöissä, joissa on luontaisesti elinvoimainen kuhakanta. Kalatalouskeskus suositteleekin, että tulevissa kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmissa kuhaistutuksia vältetään luontaisesti hyvillä kuhavesillä.l

◗ SIIKA

◗ MERILUONTO

Nopeakasvuisten naarassiikojen kalastuskuolevuus on noussut

WWF:n raportti: EU:lla paljon parannettavaa meriluonnon suojelussa

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksessa selvitettiin vaellussiian ja merikutuisen siian erilaisia kasvutrendejä Pohjanlahdella vuosien 1998-2014 aikana kerätyistä saalisnäytteistä. Pienillä ja suurilla kaloilla havaittiin erilaisia kasvutrendejä.

Siian kasvu riippuu ensisijaisesti merialueesta. Selkämereltä pyydetyt siiat ovat keskimäärin suurempia kuin Perämereltä saaliiksi jääneet. Pohjanlahden koko siikakannassa on tapahtunut muutoksia, mistä kertoo vaellussiikojen koon kasvaminen nuorissa ikäryhmissä ja pieneneminen vanhoissa.

Vanhimpien, yli kuusivuotiaiden, karisiikojen koko puolestaan on kasvanut. Pienten ja suurten kalojen erilaiset kasvutrendit erityisesti vaellussiialla liittyvät todennäköisesti koon suhteen valikoivaan verkkokalastukseen. ”Nopeakasvuisten vanhojen vaellussiikojen kasvu on heikentynyt eniten. Nuorten vaellussiikojen ja hidaskasvuisten siikojen, kuten karisiian kasvun nopeutuminen vuodesta toiseen on yhdistetty vuotuisten kesälämpötilojen nousuun”,

Luken tutkija Irma Kallio-Nyberg kertoo.

Vaellussiikanaarailla ja -koirailla on luontaisesti erilainen kasvukäyrä. ”Nuori 4-vuotias koiras kasvaa nopeasti, mutta naaras kasvaa nopeasti vanhempana ja ohittaa myöhemmin koiraan koossa”, Kallio-Nyberg sanoo.

Valikoiva kalastus kohdistuu voimakkaammin nopeakasvuiseen suureen naaraaseen. Tällöin jokiin kutunousulle päätyy enemmän nuorina ja pieninä sukukypsiksi tulevia vaellussiikoja. Tutkimusaineiston kattamalla jaksolla saaliiksi jääneiden vaellussiikojen keskimääräinen ikä aleni noin puoli vuotta riippuen pyyntialueesta ja sukupuolesta. ”Kutukalojen, etenkin naaraiden, iän ja koon pieneneminen voi vaikuttaa kantojen lisääntymiskapasiteettiin, koska naaraan mätimunatuotanto riippuu kalan koosta. Toisaalta huomattava osa saaliiksi jäävästä vaellussiiasta on peräisin istutuksista ja siikojen luontainen lisääntyminen onnistuu hyvin vain muutamissa Suomen rannikkoalueen joissa”, Kallio-Nyberg sanoo. l

Syyskuussa julkaistu raportti paljastaa vakavia puutteita meriluonnon monimuotoisuuden suojelun toteutumisessa koko EU:n alueella. Suomessa viidestä mereisestä kansallispuistosta vain kahdelle on valmiit suunnitelmat siitä, mitä niiden on tarkoitus suojella ja miten.

WWF:n ja Sky Ocean Rescuen raportista selviää myös, että vaikka 12,4 prosenttia EU:n merialueista on virallisesti suojeltu, vain 1,8 prosentille suojelualueista on tehty hoidon ja käytön suunnitelma. Yhdellätoista EU-maalla ei ole minkäänlaista hoidon ja käytön suunnitelmaa suojelemilleen merialueille, ja kahdeksalla maalla on suunnitelmat alle kymmenelle prosentille suojelualueistaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että alueet ja niiden luonto on suojeltu vain paperilla. ”Merten suojelualueiden tavoitteena on suojella kullekin alueelle tunnusomaisia lajeja ja luontotyyppejä ihmistoiminnan vaikutuksilta. Suojelualueen perustaminen ei kuitenkaan vielä turvaa mitään, jos samalla ei tehdä kattavia suunnitelmia siitä, mitä ja miten on tarkoitus suojella”, sanoo WWF Suomen meriasiantuntija Anna Soirinsuo.

Suomessa viidestä mereisestä kansallispuistostamme kolmella ei ole hoidon ja käytön suunnitelmaa. Suunnitelmat puuttuvat Selkämeren, Itäisen Suomenlahden ja Tammisaaren kansallispuistoilta. Kaksi jälkimmäistä kansallispuistoa on perustettu jo 1980-luvulla. ”Näille suojelualueille tarvitaan kiireesti kattavat hoidon ja käytön suunnitelmat ja niiden toteuttamiseen ja valvontaan riittävä rahoitus. Lisäksi Porkkalanniemen ympäristö tulee vihdoin suojella perustamalla alueelle kansallispuisto, johon sisältyvät myös ympäröivät merialueet”, Soirinsuo sanoo. l 6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 65

◗ TEKSTI JA KUVAT: MATTI KULJU

Vuoden 2019 Katukalastajat

kruunattiin Kajaanin kilpailusta STREET FISHING

MISTÄ STREET FISHING -KILPAILUISSA ON KYSE? Street Fishing -kilpailuissa kalastetaan nimen mukaisesti aivan kaupunkien keskustoissa. Kilpailussa on vain yksi sarja, mutta alle 18-vuotiaat saavat toki hyvitystä joukkueen tulokseen viisi senttiä kilpailijaa kohden.

Kilpailussa saa kalastaa millä tahansa vapakalastusmenetelmällä, mutta käytössä saa kerrallaan olla vain yksi vapa/kalastaja. Kilpailussa kalastetaan kahden hengen joukkueena ja parit pyrkivät saamaan kasaan mahdollisimman monta senttiä yhteispituutta neljällä eri lajia olevalla kalayksilöllä.

Kajaanin Street Fishing -kilpailu käytiin Linnanvirralla tiistaina 4. kesäkuuta. Kilpailussa oli mukana kolmekymmentä joukkuetta.

66 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

S

uomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö järjesti tänä vuonna useita Street Fishing -kilpailuja ympäri Suomen. Kilpailuja järjestettiin yhteensä kahdessatoista eri kaupungissa. Jokaisen kaupungin voittajajoukkue oli tuloksellaan automaattisesti mukana kilpailemassa Vuoden Katukalastajat -tittelistä. Sen sai nimiinsä kaksikko, jonka tulos oli koko kilpailusarjan paras.

Tänä vuonna paras tulos, 133 senttiä, kalastettiin Kajaanista, ja voittajiksi kruunattiin Somervaaran Eränkävijöiden 1-jouk-

kue. Joukkueen muodostivat Pauli Pyykkönen ja Risto Rojo. Kisa oli erittäin tiukka, sillä esimerkiksi Porissa ja Turussa päästiin voittotuloksesta kahden sentin ja Varkaudessakin vain kolmen sentin päähän.

Suosio hurjassa nousussa Street Fishing -kilpailut ovat kasvattaneet suosiotaan hurjasti. Vuoden Katukalastajat -tittelistä kilpailtiin nyt toisen kerran, ja valtikka vaihtui Turusta Kajaaniin. Kajaanin kilpailussa oli tänä vuonna mukana huimat kolmekymmentä jouk-

kuetta, ja muissakin kaupungeissa päästiin todella huomattaviin osallistujamääriin.

Kilpailussa viehättää monia erityisesti se, että kilpailun ilmapiiri on rento ja siihen osallistuminen on tehty mahdollisimman helpoksi. Välillä voi piipahtaa vaikkapa lähikahvilassa kahvilla, jos kala ei syö.

Mukana ei myöskään tarvitse välttämättä olla mato-onkea kummempaa, sillä se on lähes saalisvarmin väline tässä kilpailumuodossa. Toki kilpailla voi totisemminkin, mutta Street Fishing sopii aivan kaikille vasta-alkajista jo hieman kokeneempiin kalastajiin.

Vuoden Katukalastajat, Pauli Pyykkönen ja Risto Rojo Pääsin jututtamaan tämän vuoden voittajia Pauli Pyykköstä ja Risto Rojoa Kajaanin kisan maisemiin Linnanvirralle. Joukkueen tulos 133 senttiä muodostui neljästä eri kalalajista, jotka olivat 53 cm hauki, 48 cm kuha, 17 cm särki ja 15 cm ahven.

Palkinnoksi Vuoden Katukalastajat tittelistä miehet saivat upean kiertopalkinnon ja kunniakirjat. Muista kilpailun palkinnoista vastasivat kisan sponsorit Lucky John ja Ruoto.fi -verkkokauppa.

Voitokas taktiikka: Onkien ja heittokalastaen Voittajat kertoivat, että perustaktiikkana kilpailussa oli läh-

Vuoden 2019 Katukalastajat Risto Rojo ja Pauli Pyykkönen.

teä liikkeelle niin, että Risto valitsi alussa onkivälineet ja Pauli puolestaan kalasti heittokalastusvälinein. Riston tavoitteena olivat perusonkikalat, siis lähinnä ahven ja särki, kun taas Pauli yritti kalastaa hieman järeämpiä yksilöitä.

Heti kisan alussa ei hirveästi tapahtunut, mutta sitkeästi paikkaa ja välineitä vaihtamalla yritys palkittiin. Ongella tulivat voittokaloista särki ja ahven, kun heittokalastamalla mittaukseen päätyivät kuha ja hauki.

Erityisesti hauki on painunut miesten mieleen, sillä kala iski kiinni kirjaimellisesti aivan kisan loppumetreillä vain muuta-

ma minuutti ennen loppua ja noin viiden metrin päässä rannasta. Risto kertoi jo ajatelleensa, että heittää vielä sen kuuluisan viimeisen heiton. Loppuun asti kannatti siis kalastaa, ja miehet olivat myös tietoisia siitä, että pärjätäkseen he tarvitsivat vielä yhden kalalajin.

Kalastuskilpailut ovat tuttuja Voittokaloista kuha tuli ylös moottoriöljyn värisellä kalajigillä ja hauki Rapalan punaisella vaapulla. Tiedä sitten oliko Paulin kokemuksesta heittokalastajana hyötyä, sillä mies kertoi kiertävänsä aktiivisesti erilaisia heittokalastuskilpailuja.

Varsinkin Kainuun heittokalastus-cupissa hän on tuttu monelle, ja myös tämä melko uusi kisamuoto saa häneltä kehuja.

Erityisesti hän kehuu järjestelmää, jossa heittokalastuskilpai-

lun aikainen liveseuranta mahdollistaa kilpailun reaaliaikaisen seuraamisen. Myös niissä kisoissa paremmuuden ratkaisee eri kalojen yhteismitta, joten paremmuusjärjestys voi muuttua monesti kisan aikana.

Pauli kertoi kilpailevansa myös vetouistelukilpailuissa.

Talvella kilpaileminen on satunnaisempaa ja keskittyy silloin lähinnä kirjolohen pilkintään.

Risto kertoo harrastaneensa vähemmän kesäkalastusta, sillä mies kalastaa ja kilpailee enimmäkseen talvella pilkkien. SMpilkeissä ja Kuusamon pilkkiviikolla hän kertoo käyneensä useasti.

Voittajilta kehuja Street Fishing -kilpailutapahtuma saa Ristolta pyyteettömät kehut. Välineisiin ei tarvitse välttämättä hirveästi panostaa, sillä mukaan voi lähteä ihan 6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 67

TULOKSET • STREET FISHING -KISOJEN KÄRKIKOLMIKOT 2019

NUORET PÄRJÄSIVÄT HIENOSTI Kuluneen vuoden Street fishing -kilpailut tarjosivat hienoja elämyksiä ja kussakin 12 kisakaupungissa kruunattiin kisan voittajat kyseisen kaupungin ”Kalakunkuiksi 2019”.

Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää siihen, että viime vuonna yhdessä, mutta tänä vuonna jo peräti neljässä kaupungissa, Porissa, Mikkelissä, Tampereella ja Helsingissä, voitot ja tittelit jaettiin puhtaasti alle 18-vuotiaista koostuville nuorisojoukkueille! Hienoa ja tuloksellisesti nousujohteista tekemistä nuorilta katukalastajilta siis. Lisäksi Rovaniemellä ja Turussa voittaneiden joukkueiden toinen kisaaja oli nuori.

Tuloksista näet kunkin kisakaupungin tulokset kärkikolmikon osalta.

2.6. Pori

1. Onki 01 (Juho Hurttila, Kalle Korpela), 131 (ahven 29, särki 21, lahna 28,5, hauki 42,5, ikäetu 10).

2. Team Lahna (Arto Svensberg, Leevi Svensberg), 115 (ahven 27,5, säyne 39,5, hauki 43, ikäetu 5).

3. Simppa ja Kepu (Keijo Selin, Simo Aaltonen), 98 (ahven 25,5, särki 23, säyne 23, lahna 26,5).

Kisan suurimmat kalat lajeittain: hauki 42,5, säyne 39,5, ahven 29, lahna 28,5, särki 23, salakka 14.

4.6. Kajaani

1. Somervaaran Eränkävijät 1 (Pauli Pyykkönen, Risto Rojo), 133 (ahven 15, kuha 48, särki 17, hauki 53).

2. Kahen kilon siika (Panu Virtanen, Matias Torvinen), 97 (ahven 27, hauki 25, ikäetu 5).

3. Siiman Sotkijat (Tuukka Halonen, Antti Haverinen), 96 (ahven 23, hauki 73).

Kisan suurimmat kalat lajeittain: hauki 73, kuha 48, made 28, ahven 27, särki 17.

15.6. Lahti

1. Team rantarosvot (Pekka Kurkela, Ville Tuominen), 117,5 (ahven 20, särki 23,5, lahna 33,5, hauki 40,5).

2. Team J&A fishing (Jesse Jaskari, Arttu Peltonen), 106,5 (ahven 29,5, särki 11, salakka 14, hauki 42, ikäetu 10).

3. Räkäkiisket (Jari Maukonen, Osku Maukonen), 67,5 (ahven 26, särki 21,5, salakka 15, ikäetu 5).

Kisan suurimmat kalat lajeittain: hauki 42, lahna 33,5, ahven 29,5, särki 24,5, salakka 16,5.

26.6. Varkaus

1. Mauri ja Terttu( Mauri Jylkkä, Terttu Leskinen), 130 (ahven 22, lahna 38, pasuri 27, säyne 43).

2. Sintit (Tuomas Pakarinen, Aleksi Pakarinen), 129 (ahven 13, säyne 15, sorva 29, hauki 62, ikäetu 10).

3. Kaljastajat (Ira Ruippu, Tero Kyllönen), 116 (ahven 25, kuha 42, hauki 49).

Kisan suurimmat kalat lajeittain: hauki 62, säyne 43, kuha 42, lahna 38, sorva 29, pasuri 27, ahven 25, särki 18, salakka 15.

13.7. Rovaniemi

1. Team Määttä (Risto Määttä, Aino Inari), 118 (ahven 16, särki 16, säyne 35, kirjolohi 46, ikäetu 5).

2. Team Niko (Niko-Petteri Keski-Saari, Jarmo Vattulainen), 62 (hauki 57, ikäetu 5).

VUONNA 2020

VUODEN 2020 STREET FISHING -KILPAILUJA Ensi vuoden Street fishing -kisakalenteri ei ole vielä kokonaisuudessaan valmis, mutta seuraavien seitsemän kaupungin osalta kannattaa jo tässä vaiheessa tehdä merkinnät kalentereihin (muutokset mahdollisia ja lisäkaupungit todennäköisiä):

➤ Uusikaupunki su 7.6. klo 12-15 ➤ Kajaani ti 9.6. klo 17-20 ➤ Raahe ma 15.6. klo 17-20 ➤ Oulu ti 16.6. klo 17-20 ➤ Rovaniemi ma 22.6. klo 17-20 ➤ Turku ma 27.7. klo 17-20 ➤ Helsinki to 13.8. klo 17-20 ➤ Tampere ke 19.8. klo 17-20

68 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

3. Kalaset (Syksy Antikainen, Niila Antikainen), 48 (ahven 22, särki 16, ikäetu 10).

Kisan suurimmat kalat lajeittain: hauki 57, kirjolohi 46, säyne 35, ahven 22, särki 16.

27.7. Joensuu

1. Lesnan naputtajat (Tatu Martiskainen, Ville Ikonen), 128 (ahven 20, lahna 45, pasuri 23,5, suutari 39,5.

2. Team Paavo (Paavo Niemi), 18 (ahven 18).

3. Team Eskeliset (Juhamatti Eskelinen, Pinja Eskelinen), 17,5 (ahven 12,5, ikäetu 5).

Kisan suurimmat kalat lajeittain: lahna 45, suutari 39,5, pasuri 23,5, ahven 20.

31.7. Turku

1. Bazar-panda (Niko Satto, Veikko Satto), 131 (ahven 10, lahna 35, pasuri 19, hauki 62, ikäetu 5).

2. Kalakeitto (Mikael Jaakkola, Mikko Paasikivi), 95,5 (ahven 14, pasuri 19,5, salakka 11,5, hauki 50,5).

3. Suklaamonnit (Teemu Kärkkäinen, Eero Saurus), 92,5 (ahven 25, särki 19, lahna 30,5, säyne 18).

Kisan suurimmat kalat lajeittain: hauki 62, kuha 55,5,

normaaleilla onki- ja heittokalastusvälineillä. Hän kiitteleekin kisamuotoa matalan kynnyksen kilpailuksi, ja ensikertalaisena erittäin mukavaksi kokemukseksi.

Paulista tämä kisamuoto on loistava ja myös nuorille sopiva.

Kajaanin kisapaikkaa hän piti laajana ja monipuolisena, sillä kisassa pystyi kalastamaan erilaisilla tekniikoilla vaihtelevissa olosuhteissa. Taitojaan pääsi kokeilemaan niin virtaavassa vedessä, järviolosuhteissa kuin jokimaisemissakin.

lahna 35, pasuri 26,5, ahven 26, särki 22, säyne 18, salakka 13,5

7.8. Mikkeli

1. Kalaveljet (Johannes Hämäläinen, Eelis Hämäläinen), 111 (ahven 11, särki 15, säyne 17, hauki 58, ikäetu 10).

2. Pyhälammen Pojat (Samu Mattrdess, Kari Kekkonen), 109 (ahven 13, särki 15, säyne 15, hauki 61, ikäetu 5).

3. Retkut (Aki Hirvonen, Marjo Suorsa), 93 (ahven 13, salakka 14, säyne 15, hauki 51).

Kisan suurimmat kalat lajeittain: hauki 61, lahna 20, ahven 18, särki 17, säyne 17, salakka 14.

21.8. Tampere

1. Team Nico-Fishing (Niko Kinnunen, Rasmus Savolainen), 101 (ahven 14, särki 18, pasuri 16, kirjolohi 43, ikäetu 10).

2. Team Teppis (Oskari Teppola, Aku Teppola), 87 (ahven 21, särki 19, kirjolohi 42, ikäetu 5).

3. Pikkuahvenet (Kristian Vilpakka, Juhani Lindroos), 83 (ahven 20, salakka 19, lahna 24, pasuri 20) Kisan suurimmat kalat lajeittain: kirjolohi 43, taimen 40, lahna 24, ahven 24, särki 21, pasuri 20, salakka 19.

Kajaanin kisan keskuspaikan muodosti Linnanvirran kalastusalue, joka on valtakunnallisestikin poikkeuksellinen kalapaikka. Kalaan nimittäin pääsee ilmaisen luvan lunastamalla, ja siellä on mahdollisuus todellisiin huippusaaliisiin. Joka vuosi Linnanvirralta koukutetaan useita kehuluokan taimenia ja harjuksia.

Vuoden Katukalastajat kertoivat molemmat kalastaneensa Linnanvirralla nuorempana paljonkin. Erityisesti Riston mieleen ovat painuneet hie-

22.8. Helsinki

1. MJK (Venla Lillman, Vili Lillman), 95,5 (ahven 21, särki 11,5, lahna 33, pasuri 20, ikäetu 10).

2. Kuuselat (Sami Kuusela, Kauko Kuusela), 90,5 (ahven 19, särki 21, lahna 26, pasuri 19,5, ikäetu 5).

3. Abborret (Ata Akman, Akseli Kupila), 89 (ahven 23,5, särki 26,5, lahna 29, ikäetu 10).

Kisan suurimmat kalat lajeittain: lahna 33, ahven 31,5, pasuri 26,5, särki 26,5, mustatäplätokko 13,5, salakka 13,5.

7.9. Kuopio

1. Jasper Pääkkösen pojat (Jarno Hiltunen, Sami Lappi), 95 (ahven 17, särki 20, hauki 58).

2. Raita (Kaija Raita, Harri Raita), 94 (ahven 21, särki 20, lahna 37, salakka 16).

3. Kylän ukot (Eetu Heikkinen, Jesse Kajan), 85 (ahven 20, särki 16, lahna 33, salakka 16).

Kisan suurimmat kalat lajeittain: hauki 58, lahna 37, ahven 21, särki 20, salakka 16.

7.9. Jyväskylä

1. Kulaus (Teemu Hasu, Joonas Pysäys), 83 (ahven 24, särki 22, pasuri 21, salakka 16).

2. Team Kuohu (Eemeli Kolehmainen, Oskari Laasanen), 67 (ahven 23, särki 23, salakka 16, ikäetu 5).

3. Kalajätkät (Rasmus Lahtinen, Daniel Lahtinen), 67 (ahven 19, särki 22, salakka 16, ikäetu 10).

Kisan suurimmat kalat lajeittain: ahven 27, särki 23, pasuri 21, salakka 16.

Taktiikka uusiksi ensi vuonna

Katukalastusta Tampereella.

Kuva: Mikko Kulmala.

not siikasaaliit, joita kalastettiin aikoinaan perholitkoilla.

Nykyisin Linnanvirralla ilmaisen kalastuksen mahdollistavat useat paikalliset yritykset ja yrittäjät, joiden tukemana tämä upea kalapaikka on aktiivisessa käytössä.

Street Fishing -kilpailu sopii kaikille Riston mielestä Street Fishing -kilpailut sopivat aivan kaikille.

Pauli puolestaan korosti sitä, kuinka helppoa kisaan on läh-

tusvälineitä pystyi myös lainaamaan, ja mukaan tulikin monta joukkuetta, jotka olivat sattumalta ohikulkumatkalla.

Street Fishing -kilpailujen tärkeä tehtävä on myös herätellä ihmisiä huomaamaan, kuinka lähellä kaupunkia kalapaikat monesti ovat. Kalalle ei siis aina tarvitse lähteä kauas. Varsinkin Kajaanissa monipuoliset kalapaikat löytyvät aivan kaupungin läheltä, ja lain sallimat saaliskalat voi myös hyvillä mielin ottaa saaliiksi.

Street Fishing -kilpailussa saaliskalat voi halutessaan myös vapauttaa. Lähikalastuskohteita löytyy Kajaanin kaupungista useampiakin, ja Linnanvirran lisäksi esimerkiksi Hoikanlammelta on kuulunut tänä vuonna huhuja hienoista ahvensaaliista.

teä, kun mitään suuri ennakkovalmisteluja ei tarvitse tehdä. Nappaa mukaan vain ongen ja virvelin ja lähtee kalalle mukaan kilpailuun.

Erityisesti voittajien ja kilpailun järjestäjien mieltä ilahdutti se runsas nuorten osallistujien määrä, joka oli mukana Kajaanin kilpailussa. Esimerkiksi vetouistelu- tai heittokalastuskilpailuihin verrattuna Street Fishing -kisoissa pärjää huomattavasti vähemmällä panostuksella. Kajaanissa kalas-

Voittajakaksikko lupasi ilman muuta puolustaa titteliään ensi vuonna. Udellessani ensi vuoden taktiikkaa, heittäytyivät he hieman salamyhkäisiksi. Taktiikka on heidän mukaansa ensi kerralla hieman erilainen kuin tänä vuonna, joten otapa siitä sitten selvää. Kalastukseen ehkä kuitenkin kuuluu aina mukaan myös hieman salaperäisyyttä, eikä niitä viimeisiä vinkkejä ja ottivieheitä koskaan paljasteta.

Jos vuoden 2019 Katukalastajien haastaminen kiinnostaa, tiedoksi, että ensi vuoden Street Fishing -kilpailu käydään Kajaanissa ti 9.6. klo 17-20. Paikkana on tuttuun tapaan Linnanvirta.

Järjestäjän tavoitteena on kasvattaa osallistujamäärää entisestään, ja vaatimaton tavoite on saada kilpailuun mukaan viisikymmentä joukkuetta. Kaikki siis paikan päälle kilpailemaan sopivan rennolla ja positiivisella asenteella. Street Fishing -kilpailuissa on tunnelmaa! l 6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 69

◗ TEKSTIT: HANNU KOSTILAINEN

NUORTTIJOEN kalakisoissa napattiin komeita kaloja Nuorttijoen perinteisiä kalakisoja kalastettiin koko kesä. Taimensarjan suurimmat pilkkukyljet olivat yli 60-senttisiä ja harjuskisan voitto heltisi yli viidenkymmenen sentin kalalla. Kisoja haittasi sateeton heinäkuu. Riku Aron perhe vietti Tulppiossa viikon. ”Saimme hyvin harjuksia. Poikani eivät olleet käyneet täällä kalassa, saati saaneet harjuksia.

Meille osuivat hyvät kelit ja ensi kesänä palaamme Nuortille kalaan”, Riku Aro juttelee.

Myös Tulppion Majojen emäntä oli tyytyväinen kesään ja kalakisoihin. ”Kesäkuu oli meillä tosi vilkas ja kalastajia lähti paljon Nuortille. Heinäkuussa oli kuumaa, vesi vähissä joessa ja kalat arkoja.

Elokuussa saaliit paranivat ja kaloja tuotiin paljon mittaukseen.

Kiitos kaikille kisoissa mukana olleille sekä yhteistyökumppaneille. Uudet kisat ensi kesänä”, Tulppion Majojen emäntä Seija Niemeier toivottelee.

Kalastusseura Nuortin Elin-

kautiset keräsi jälleen kolmenkymmenen harjuksen rinta- ja selkäevät Ruokaviraston lohiloistutkimukseen ja Tiskossa oli perhonsitojamestari Jouni Kämäräisen muistonäyttely.

Nuorttijoen kalakisojen tulokset kesältä 2019 TAIMENKILPAILU: 1) 64,5 cm Susanna Seppälä, 2) 60,3 Pekka Selkälä ja 3) 55,8 Hannu Hämäläinen.

Palkitut: Susanna Seppälälle Metsähallituksen viikon kalalupa Nuorttijoen vesistöön kesälle 2020 sekä viikon majoitus 2h:n mökissä Tulppion Majoilla. Pekka Selkälälle Metsähallituksen viikon kalalupa Nuorttijoen vesistöön kesälle 2020, sekä Tulppion Majojen maittava pitsa. Hannu Hämäläiselle Kuusamon Uistin Oy:n viehelajitelma.

Arvottu: Harri Kososelle kalastusaiheinen DVD ja Petri Nyströmille Perhokalastus-lehden vsk. 2020.

Niilo (vas.) ja Paavo sekä äiti Sanna Aro nappasivat komeat harjukset ja ottivat osaa harrikisaan. Kuva: Seija Niemeier.

HARJUSKILPAILU: 1) 52,5 cm Rauno Mikkola , 2) 50,0 Juuso Heikkilä ja 3) 49,0 Matti Lehtonen.

Palkitut: Rauno Mikkolalle Metsähallituksen viikon kalalupa Nuorttijoelle kesälle 2020 ja viikon majoitus 2h:n mökissä Tulppion Majoilla. Juuso Heikkilälle Metsähallituksen viikon kalalupa Nuorttijoelle kesälle 2020 ja Matti Lehtoselle Kuusamon Uistin Oy:n viehelajitelma.

Arvottu: Helena Mikkolalle Vapaa-ajan Kalastaja -lehden vsk. 2020, Pauli Heikkiselle Aimo Siulion perholajitelma, Mika Klemetsölle kalastusaiheinen juliste, Paavo Arolle kalastusaiheinen DVD ja Niilo Arolle Nuortin viehe. Taimenkisassa mitattiin 6 kalaa ja harrikisassa 29.

Eino Huotari lohikisan voittoon!

NEIDENELVALLA oli kalaisa kesä Norjan puolen Näätämöjoella, Neidenelvalla vapaa-ajankalastajat saivat määrällisesti kalaa lähes edelliskesän malliin. Lohta nousi jokeen koko kesän ajan.

Elokuisena harmina oli kyttyrälohien yllättävän suuri nousu sillan alapuolen jokiosuudelle.

Perinteinen Neiden Laksefestival -lohikisa kalastettiin heinäkuun 1. lauantaina. Kisan voitti ylivoimaisesti Eino Huotari.

Hän sai myös kisan suurimman kalan, joka painoi 5,410 kiloa. ”Sain kisassa neljä kalaa itse sitomallani perholla. Kalastin Perhoalueella. Kaksi kaloista nappasi aivan kisa-alueen alaosasta kaksi läheltä Näätämön siltaa.

Sateinen ja harmaa päivä ei haitannut, sillä löysin heti ottiper70 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

hon”, Huotari muistelee tyytyväisenä.

Reilusti yli toista sataa lohiluokan kalaa Leo Aikion saama 16,5-kiloinen perholohi oli lopulta Neidenelvan kesän 2019 suurin vapavälineillä saatu lohi. Neidenelvens Fiskefellesskapin puheenjohtajan Karl-Magne Arvolan mukaan Kalastusseura myi joelle 2083 lupaa. Määrässä ovat mukana kaikki lupatyypit. Leo Aikion komean lohen lisäksi Neidenevasta saatiin vapavälineillä 126 lohiluokan (yli 7 kilon) kalaa). Neideniläinen Jörgen Höybakkenin nappasi muun muassa 10,1 kilon merilohen ja 3,5 kilon meritaimenen.

”Paras lohestusaikani osui heinäkuulle. Sain silloin useita kymmeniä lohia, isojakin”, Höybakken paljastaa.

Kesällä 2019 Neidenelvasta napattiin 4554 kiloa merilohia.

Alle kolmekiloisia pikkulohia eli tittejä oli 1022 kiloa, 3-7 kilon kaloja 345 kiloa ja yli 7-kiloisia 127 kiloa. Meritaimenia saatiin 2019 yhteensä 238 ja ne painoivat 281 kiloa. Kesän 2019 suurin meritaimen oli 4,6-kiloinen.

Neidenelvan tilasto oli koko kesän ajan tasalla. Kalastajan on nykyisin annettava saalisraportti heti luvan loppumisen jälkeen.

Näätämöjoen Suomen puolen tilasto valmistuu yleensä vuodenvaihteen jälkeen, sillä pakollista raportointia ei ole. Suo-

LISÄÄ KISATULOKSIA: hannu.nettihotelli.org.

Eino Huotari nappasi nämä komeat lohet Neiden Laksefestival -lohikisassa. Kuva: Hannu Kostilainen.

men puolelta saatiin tiettävästi ainakin yksi 14 kilon merilohi, se tosin verkolla. Norjan puolen tarkka saalistilasto löytyy sivulta neiden.no. l

KILPAILUT ◗

Tulokset kokonaan: www.vapaa-ajankalastajalehti.fi > Kilpailut ◗Tulokset ovat grammoina, jos ei toisin ilmoiteta.

SM-LAITURIPILKKI, Lahti 15.9.

NUORET 12V.: 1) Anna Åman, Nummi-Pusulan Ks, 1809, 2) Lauri Åman, Nummi-Pusulan Ks, 1802, 3) Oskari Haapala, MB-Eräkerho, 1193.

NUORET 15V.: 1) Petrus Kajova, Punkaharjun Kv, 2181, 2) Ville Hämäläinen, Rantakylän Kk, 1616, 3) Kalle Inberg, Porvoon Talvionkijat, 1606.

NUORET 19V.: 1) Matti Auvinen, Kiskon Kk, 3206, 2) Roni Kuusela, Kuusankosken Ks, 2957, 3) Aapo Kukko, Viitasaaren Kk, 2852.

NAISET: 1) Päivi Karhunen, Puijon Pilkki, 3727, 2) Varpu Korhonen, Lappeenrannan Uk, 3723, 3) Soili Kangasmäki-Weckström, Haminan Kv, 3142 NAISVETERAANIT: 1) Kirsti Heikkilä, Vuosaaren Uk, 4562, 2) Riitta Saastamoinen, Nilakan Kk, 3716, 3) Ritva Kokko, Nastolan Pilkki, 3570.

MIEHET: 1) Tomi Etelä-Aho, Lapuan Seudun Kk, 1879, 2) Toni Wahlsten, Lappeenrannan Pilkkijät, 1770, 3) Juha Kalin, Onki-86 Turku, 1731.

MIESVETERAANIT: 1) Toivo Saari, Vuosaaren Uk, 5979, 2) Matti Väätäinen, Nilsiän Pilkkijät, 5775, 3) Kalervo Veijalainen, Otavan Km, 5505.

JOUKKUEET NUORET ALLE 12V.: 1) Nummi-Pusulan Kalaseura 1 (Anna Åman, Lauri Åman), 3611, 2) Kuusankosken Kalastusseura 1 (Seemi Kuusela, Konsta Tohka), 1517, 3) MB-Eräkerho 1 (Valtteri Haapala, Oskari Haapala), 1462.

NUORET 15V.-19V.: 1) Porvoon Talvionkijat 1 (Ilja Inberg, Kalle Inberg) 4104, 2) Viitasaaren Kalakaverit 1 (Aapo Kukko, Niko Saastamoinen) 3948, 3) Rantakylän Kalakaverit (Eemeli Tarkiainen, Ville Hämäläinen) 2531.

NAISET/NAISVETERAANIT: 1) Vuosaaren Urheilukalastajat 1 (Kirsti Heikkilä, Tuula Kalliomaa) 7383, 2) Nastolan Pilkki 1 (Ritva Kokko, Raili Johansson) 6825, 3) Puijon Pilkki 1 (Päivi Karhunen, Seija Kokkarinen) 6661.

MIEHET: 1) Toijalan Seudun Kalamiehet 1 (Pasi Ahonen, Jouko Näppinen, Marko Helin) 4107, 2) Lapuan Seudun Kalakeho 1 (Tomi Etelä-Aho, Teemu Etelä-Aho, Matti Viita) 3417, 3) Anttolan Vapaa-ajankalastajat 1 (Jorma Avikainen, Pertti Puhakka, Vesa Eeva) 3400.

MIESVETERAANIT: 1) Vuosaaren Urheilukalastajat 1 (Toivo Saari, Raimo Vallittu, Reijo Laurikainen) 13037, 2) Kotkan Kalamiehet 1 (Osmo Pirinen, Veli Heinonen, Juha Nihtilä) 12655, 3) Oriveden Onkijat 1 (Arto Särkikoski, Heino Manninen, Alpo Koivusalo) 11851. l

Teivaalan venelaiturit tarjosivat oivaa tilaa laituripilkkijöille. Kuva: Marcus Wikström.

Vuoden 2020 onkimaajoukkueet karsittu Kilpaonkimaajoukkueiden loppukarsinta käytiin kaksiosaisena. Ensimmäinen osa ongittiin 24.-25.8. Rääkkylässä ja toinen osa 21.9.-22.9.

Kalajärvellä. Alustavat joukkueet ovat nyt selvillä.

MM-ONGEN edustusjoukkuepaikkansa ovat lunastaneet: Tero Kankaanpää, Ville Rämä, Pasi Okkonen, Jouni Lillman, Samppa Ylönen ja Ilkka Taipale.

EM-ONGESSA Suomea edustavat alustavasti: Jere Pylsy, Jukka Vanhanen, Mika Pylsy, Arto Salmela, Jari Karhu ja Jarkko Nikkilä.

NAISTEN MM-ONKI: Tarja Huhtala, Anne Isokorpi, Heidi Pernu, Eija Saarela-Mäkynen, Riitta Isokorpi ja Sari Snellman.

MASTERSIEN MM-ONKI: Seppo Pönni, Seppo Vähäsarja, Matti Sakkara, Heikki Matikainen ja Jari Seppälä.

SEURAJOUKKUEIDEN MM-KISAAN osallistuu LKK Team Colmic Finland, johon kuuluvat: Erkki Lavonen, Ville Lehtinen, Seppo Pönni, Tero Kankaanpää ja Pekka Rintamaa.

Joukkuemuutokset ovat vielä mahdollisia ja lopulliset joukkueet muodostuvat kuluvan vuoden loppuun mennessä. l

MM-KILPAONKI, Novi Sadi, Serbia 7.-8.9 HENKILÖKOHTAINEN KILPAILU: 1) Alan Perko, Kroatia 2 pistettä, 2) Alexandre Gaudin, Ranska 2, 3) Maxime Duchesne, Ranska 2. Suomalaiset: 23) Tero Kankaanpää 7, 65) Heidi Pernu 14, 76) Harri Lindberg 17, 109) Marko Ekroth 22. Lisäksi: Jouni Lillman 13. ja Ilkka Taipale 15. onkivat vain yhden päivän.

MAAT: 1) Ranska, 20 pistettä, 2) Italia, 26, 3) Unkari, 32. Suomi: 16) 88. l

Suomen Tero Kankaanpään saalista MM-kilpaongessa Serbiassa. Pääosin saaliskaloina olivat piikkimonni, lahna, särki ja salakka. Kisaalueen kalasto oli kaikkiaan hyvin monipuolinen. Kuva: Heidi Pernu.

LUE KILPAILUUUTISET NETISTÄ LEHTEMME SIVUILTA

www.vapaa-ajankalastajalehti.fi

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 71

KILPAILUT SM-TUULASTUS, Ruokolahti, Saimaa Syyspohjanlahti 28.9.

1) Petri Aula ja Markus Juntunen, HKM, 28490, 2) Paavo Ruhanen ja Saku Nieminen, IPK, 25150, 3) Pauli ja Ari Laine ja Ville Sipola, EP, 23930.

JOUKKUEET: 1) Itä-Päijänteen Kalakaverit 56160, (Paavo Ruhanen ja Saku Nieminen, Jari Mikkola ja Matti Parkkinen, Mikko Wessman ja Jukka Salonen), 2) Tyhjän pyytäjät 52630, (Jani Arminen ja Niko Arminen, Uula Suhonen ja Petteri Huovinen, Jaakko Pöntinen ja Esa Sinkkonen), 3) Ruokolahden Urheilukalastajat 48320, (Henrik ja Lauri Tossavainen, Esko ja Lasse Ijäs, Reino ja Raimo Ijäs). l

Kilpailukalenteri 2020 22.2.....................Pilkkimaajoukkueiden loppukarsinta, paikka salainen 29.2........................................... SM-pilkin esikisa, Sorsasalo, Kuopio 14.-15.3............................. MM-morrin loppukarsinnat vuodelle 2021, Lestijärvi (huom! Muuttunut aika) 21.3........................................ SM-mormuskointi, Räyringinjärvi, Veteli (huom! Muuttunut aika) 28.3.......................................................SM-pilkki, Sorsasalo, Kuopio 29.3...........................................................SM-kiiskipilkki, Rantasalmi 4.4................. SM-särkipilkki, Keitele, Viitasaari (huom! Muuttunut aika) 18.4....................................................... SM-rautupilkki, Tuulispääjärvi 19.4..................................................SM-lohipilkki, Ahvenjärvi, Luosto 23.-24.5....... Onkimaajoukkueiden loppukarsinta 1/2, Saimaan kanava 12.-14.6................................. Viehekalastuksen SM (paikka vielä auki) ??...................... Nuorten SM-perhokalastuskilpailu, aika ja paikka auki 27.6................................................SM-soutu-uistelu, Kilpijärvi, Iisalmi 11.-12.7......................... SM-kilpaonki, Uljuan tekoallas, P-Pohjanmaa 11.7........................................................ SM-heittouistelu, Oravainen 12.7.......................................SVK:n mestaruusvetouistelu, Oravainen 8.8....................................................SM-onki, Kalajärvi, Peräseinäjoki ??.............................. Perhokalastuksen SM-finaali, aika ja paikka auki ??...................................................SM-veneonki, Joroinen (aika auki) 29.-30.8......................Nuorten SM-toimintakilpailu, Kalajärvi, Seinäjoki ??...................................Epävir. MM-tuulastus, Hankasalmi (aika auki) ??.............................................. SM-tuulastus, Hankasalmi (aika auki) 13.9.............................................. SM-laituripilkki, Suomenoja, Espoo 26.-27.9.................................Onkimaajoukkueiden loppukarsinta 2/2, Kyläsaari/Arabianranta ??............................................ SM-kelluntarengas, aika ja paikka auki ??.....................Perhokalastuksen SM-joukkuekisa, aika ja paikka auki

Syyspohjalla palkittiin myös paras joukkue. Kultaa juhli Itä-Päijänteen Kalakaverit. Kuva: Ilkka Heikkinen.

Kansainväliset kilpailut: 15.-16.2................................................................. MM-morri, Liettua 21.3...................................................... PM-pilkki, Kongsvinger, Norja 6.-7.6..................................................Veteraanien MM-onki, Slovenia 6.-7.6...................................................Mastersien MM-onki, Slovenia

MM-TUULASTUS, Imatra, Vuoksi 27.9.

27.-28.6.................................Seurajoukkueiden MM-kilpaonki, Serbia

1) Uula Suhonen ja Petteri Huovinen, Varkaus, 16850, 2) Jari Mikkola ja Matti Parkkinen, IPK, 7860, 3) Jani ja Niko Arminen, RUK, 7260. l

25.-26.7..........................................................EM-kilpaonki, Portugali

Kilpailijat valmistautumassa lähtöön. Kuva: Ilkka Heikkinen.

22.-23.8........................................ Naisten MM-kilpaonki, Alankomaat

Heinä-elokuu......................................EM-Perhokalastus, Roros, Norja 11.-18.8....................................MM-Perhokalastus, Kuusamo, Suomi 12.-13.9............................................................... MM-kilpaonki, Italia

72 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

Toimisto kiinni Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön toimisto on suljettu 23.-31.12.

00

L A S S A H YV

SÄ SEURASSA

VUODESTA 2

KA

ÄS

0

Toimisto on avoinna jälleen 2.1. alkaen ma-pe klo 9-16 ja puhelinpalvelu ma-to klo 9-16.

20

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 050 597 4933.

Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16.

Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67, BIC: NDEAFIHH Internet-sivut: www.vapaa-ajankalastaja.fi

SVK:n juhlavuoden tapahtumia

TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT

n 8.2. Suomi madepilkkii

Järjestöpäällikkö: Olli Saari (toimisto), puh. 050 339 4660.

-tapahtumat eri piireissä päätapahtuma Petäys Resort, Tyrväntö, Häme, Ilkka Keinänen, p. 044 9100910, ilkka. keinanen@phnet.fi

Tiedottaja: Jaana Vetikko, (toimisto), puh. 050 525 7806.

n 14.3. Suomi pilkkii

-tapahtumat eri piireissä päätapahtuma valitaan myöhemmin n 23.5. Suomi onkii ja Suomi silak-

kalitkaa -tapahtumat eri piireissä päätapahtuma valitaan myöhemmin Lisätietoja: www.vapaa-ajankalastaja.fi > Järjestö, Johanna Antila, p. 050 573 9332, johanna.antila@vapaa-ajankalastaja.fi

Toiminnanjohtaja: Markku Marttinen, (toimisto), puh. 044 759 9717

Kalatalousasiantuntijat: Petter Nissén, Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. 0500 440 923 Juha Ojaharju, Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52, 63100 Kuortane, puh. 045 113 3050 Janne Rautanen, Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh. 0400 946 968.

Janne Tarkiainen, Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. 044 547 9116 Marcus Wikström, (toimisto), puh. 045 110 2126 Janne Antila, Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh. 045 630 4280 Taloussihteeri: Jaana Piskonen (toimisto), puh. 050 597 4933 Jäsensihteeri: Tarja Lehtimäki (toimisto), puh. 050 576 3302 Toimittaja/toimistotyöntekijä: Ismo Malin (toimisto), puh. 050 577 4656 Juhlakoordinaattori – SVK 20 vuotta: Johanna Antila (Velkua), puh. 050 573 9332 Sähköpostit: etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi

◗ VESIENSUOJELU Rakennekalkitusta tutkitaan uutena maatalouden vesiensuojelukeinona Rakennekalkitus on lupaava keino vähentää savipeltojen eroosiota ja ravinnekuormitusta vesistöihin. Kolmivuotisessa tutkimushankkeessa selvitetään menetelmän tehokkuutta ja oikeanlaista toteutustapaa sekä pelloilla että laboratoriossa.

Tuloksena syntyy käytännönläheinen opas viljelijöille.

Pilottialueelle Paimioon on tänä syksynä levitetty rakennekalkkia kolmelle Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen koekentälle. Toisella pilottialueella, Eurajoella tehdään ensi syksynä rakennekalkin peltolevityskoe yhteistyössä valuma-alueen viljelijöiden kanssa. Kokeita tullaan tekemään myös kolmannella pilottialueella Turun kaupungin omistamilla pelloilla.

Hankkeessa tutkitaan rakennekalkin toimivuutta ja sopivaa annostelua erilaisissa olosuhteissa ja eri maalajeilla. Tavoitteena on selvittää rakennekalkin vaikutusta vesistökuormitukseen, maaperään ja satoon. Hanketta koordinoi Turun ammattikorkeakoulu. Suomen ympäristökeskus arvioi rakennekalkituksen vesistövaikutuksia. Hanketta rahoittaa ympäristöministeriö osana Vesiensuojelun tehostamisohjelmaa. l

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttamisen ja käyttämisen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa.

Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja. fi tai puh. 050 576 3302.

Vuoden lähikalastuspaikka on haussa Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö etsii jälleen vuoden lähikalastuspaikkaa. Valinnassa otetaan huomioon mm. kalastuspaikan sijainti (kaupunki-/taajama–alueella), kalan saamisen todennäköisyys, saavutettavuus myös julkisilla kulkuvälineillä, lasten ja liikuntaesteisten kalastusmahdollisuus sekä lupien ja tiedon saatavuus.

Ehdotuksia vuoden lähikalastuspaikaksi voivat tehdä vapaaajankalastajapiirit ja niiden jäsenseurat. Perustellut ehdotukset tulee lähettää 14.2.2020 mennessä sähköpostilla osoitteeseen juha. ojaharju@vapaa-ajankalastaja.fi tai kirjeitse Juha Ojaharju, Keskustie 52, 63100 Kuortane. Ehdotukseen on suotavaa liittää tietoa paikasta ja mahdollisuuksien mukaan myös valokuvia.

6 • 2019 Vapaa-ajan Kalastaja 73

kalastaja VAPAA-AJAN

1/2020 ilmestyy 24.1. ◗ JÄRVIKUHAA pilkkimään ◗ Pilkkijän REPUT ◗ VÄRIPILKIT nirsolle ahvenelle ◗ Kalapaikkana BÅTSFJORD

Kuva: Jari Tuiskunen.

➤ 45 €/vuosi ➤ 15 €/viikko ➤ 6 €/päivä Kalastonhoitomaksurekisteriä varten tulee ilmoittaa nimi, osoite, syntymäaika ja yhteystiedot.

Tositteen saa maksutavasta riippumatta paperisena tai sähköisenä, ja kumpikin kelpaa tarkastustilanteessa.

MAKSAMINEN 1. Verkkokauppa Eräluvat.fi Verkkokaupassa kalastonhoitomaksun voi maksaa kirjautuneena tai kirjautumattomana ympäri vuorokauden.

2. Puhelinpalvelu 020 69 2424 Puhelinpalveluun voi soittaa arkisin kello 9-16. Soittaminen on maksutonta ja kalastonhoitomaksua varten saa laskulomakkeen.

3. Palvelutiskit Kalastonhoitomaksun voi maksaa eräissä Metsähallituksen luontokeskuksissa sekä kaikilla R-kioskeilla.

Kalastusluvista lisää tietoa: ➤ vapaa-ajankalastaja.fi ➤ eraluvat.fi ➤ kalat.fi Kalastusrajoituksista tietoa: ➤ kalastusrajoitus.fi

74 Vapaa-ajan Kalastaja 6 • 2019

kalastaja -lehden ilmestyminen 2020 24.1. ilmestyvään lehteen toimituksellinen aineisto ja järjestöilmoitukset 10.12. mennessä toimitukseen, s-posti: vapaa-ajankalastaja@ vapaa-ajankalastaja.fi

NRO

KALASTONHOITOMAKSU 2020

VAPAA-AJAN

1 24.1.

2 27.3.

3 29.5.

4 14.8.

5 9.10.

6 4.12.

ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy

Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala Timo Lepistö l puh. 044 534 9878 l timo.lepisto@saarsalo.fi

Joulu

lahjak

EUMERIN laadukkaat

si

Näitä on meiltä kysytty pitkin vuotta ja nyt niitä pitkästä aikaa taas saa – kalsareita siis!

KOOLLA ON VÄLIÄ -kalsarit Tämä on oiva ja humoristinen, mutta kuitenkin käytännöllinen ja lämmin lahja kalamiehelle, joka luulee itsestään tai saaliistaan hieman liikoja. Tai jos on muuten vaan taipumusta unohtaa mitta kalareissulta.

Lahkeiden suissa on resorit ja haaroväli on varustettu ”vedenheittoa” helpottavalla sepaluksella.

Materiaali: 50 % polyesteri, 50 % puuvilla

HEITTOPERHOT

Tätä väriä ei hauki ole nähnyt missään!

SPINTUBE PIKE SVK

12,-

l Haukiperho SVK:n väreissä l Paino 23 g Tä värity llä ksellä tilillää on n suurh useita aukia !

12,-

SPINTUBE PIKE l Toimii erityisen hyvin tummissa humuksen värjäämissä vesissä l Paino 23 g

22,-

Koot: M-XXL

ARCTIC LARGE

Hinta: 22 €/kalsarit (+10 € toimituskulu/tilaus).

l Toimii erityisen hyvin ahvenelle, taimenelle ja kirjolohelle l Kahdessa koossa: 6 g ja 8 g

JA TÄÄLTÄ NE LÖYTYVÄT:

vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa > Vaatteet ja asusteet

6,-

Laadukkaat välineet KALANKÄSITTELYYN

24,22,32,-

FILEOINTIVEITSI joustavalla suoralla 20 cm terällä:

KALAPIIKKI n fileointiin n siivutukseen n paloitteluun

7,-

FILEOINTIVEITSI joustavalla suoralla 16 cm terällä:

TEROITUSPUIKKO laadukas Viktorinox-teroituspuikko:

RICU

Perkaa ja suomusta turvallisesti!

TILAUKSET: Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö S-POSTI jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi PUH. 050 597 4933 NETISTÄ www.vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa. Hintoihin lisätään toimituskulut.

28,-

PAL. VKO.

2020 – 04

6 414886 500440

650044 – 1 90 6

19006