KALASTUKSEN
PUOLESTA
6•2021 9,90 €
Kahdenkympin kala
tonnin sijoituksella
s u o j r a T
€ 0 5,9 ,90 €) (norm. 9
Pilkkimisen EVOLUUTIO
KAIRAN valinta
Perhonsidonnan ABC Hauen täsmäkalastus PERHOLLA
Kilpapilkkijän PÄIVÄKIRJA
JOULUKUU 2021
Sisällys
Pääkirjoitus 5
42
Pärskeitä 7
Vavan varressa Pekka Tuuri
8
Pilkkimisen evoluutio
31 Vaelluskalavesistöjen
koski- ja virtapaikkoja kartalle
14 Kairan valinta 26 Haukitehtailla oli haipakkaa 28 Tutkittua Voiko taimen
tai järvilohi kutea järvessä?
34 Uutuudet 38 Lääkärin määräyksestä
Vaihtelua perusperhojen sidontaan
40 Vuonna 2022 Mimmit kalastaa! 41 Kalaherkut Graavilohi taipuu grilliherkuksi
46 Perhonsidonnan ABC
18
Kilpapilkkijän päiväkirja
52 Perhonurkka Hauen
täsmäkalastus perholla
60 Seurat esittelyssä Iin Kalamiehet
54
Nuorten tärpit
62 Kahdenkympin kala
alle tonnin sijoituksella?
67 Historian havinaa 68 Street fishing ja
Vuoden Katukalastajat
70 Neidenelva ja Nuorttijoki 72 Kilpailutuloksia
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
3
KANSIKUVA: JARI TUISKUNE
AIK AK AUSM EDIA RY :n JÄSEN
N
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation
Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT
TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 577 4656 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi
TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 050 597 4933 Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16.
www.vapaa-ajankalastajalehti.fi
Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi
TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto ja Vesa Vaarama.
Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67 • BIC: NDEAFIHH www.vapaa-ajankalastaja.fi
PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. 050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi
TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT TOIMINNANJOHTAJA: Olli Saari (toimisto), puh. 050 339 4660 TIEDOTTAJA: Jaana Vetikko (toimisto), puh. 050 525 7806
JAKELU NOIN 34 000 K APPALETTA
TOIMITTAJA Ismo Malin, puh. 050 577 4656 ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi
JÄRJESTÖASIANTUNTIJA: Pekka Lehdes (toimisto), puh. 040 586 8089 KALATALOUSASIANTUNTIJAT Petter Nissén Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. 0500 440 923
KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi
Juha Ojaharju Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52, 63100 Kuortane, puh. 045 113 3050
ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy, Myllyhaantie 6 C 2. krs, 33960 Pirkkala Timo Lepistö puh. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi
Marcus Wikström (toimisto), puh. 045 110 2126
Janne Rautanen Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh. 0400 946 968. Janne Tarkiainen Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. 044 547 9116 Janne Antila Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh. 045 630 4280 TALOUSSIHTEERI Jaana Piskonen (toimisto), puh. 050 597 4933
Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta.
JÄSENSIHTEERI Tarja Lehtimäki (toimisto), puh. 050 576 3302
Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen.
TOIMITTAJA/TOIMISTOTYÖNTEKIJÄ Ismo Malin (toimisto), puh. 050 577 4656
TILAUKSET Vapaa-ajan Kalastaja, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 577 4656
KOORDINAATTORI Johanna Antila (Velkua), puh. 050 573 9332
vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi
VIESTINTÄKOORDINAATTORI Tintti Drake (Viitasaari), puh. 040 840 0681
www.vapaa-ajankalastajalehti.fi Vuosikertatilaus 49 € kotimaassa, Pohjoismaat 55 €, muut maat 62 €. ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu P. Saha, Heidi Niemi KIRJAPAINO PunaMusta Oy ISSN 1795-5033 Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- ja jakelutavoista. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat resepteissä tai muissa ohjeissa olevista paino- tai muista virheistä. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. lakko tai tuotannolliset häiriöt).
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
Kuva: Jaana Vetikko
ILM EST YY 6 NUM EROA VU ODESS A
4
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö edistää vastuullista vapaa-ajankalastusta, joka kestävällä tavalla ja monipuolisesti hyödyntää luontaisesti uusiutuvia kalakantoja.
KALASTUSOHJAAJA/HANKETYÖNTEKIJÄ Mauri Suojanen Kristineborgintie 73, 07740 Gammelby, puh. 040 589 6692
Sähköpostit etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttamisen ja käyttämisen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa. Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi tai puh. 050 576 3302.
JOULUKUU 2021 JAANA VETIKKO
Pääkirjoitus
J
UUDISTUSTEN VUOSI
os vuosi 2020 oli koronapandemian vuoksi monella tapaa muutosten vuosi, jatkoi kuluva vuosi muutosten ketjua järjestömme uudistaessa niin toimintaansa kuin toimintatapojaan. Keväällä hyväksyttiin Suomen Vapaa-ajankalastajien uusi toimintastrategia 2022-2026, joka yhdessä juhlavuonna kerättyjen positiivisten kokemusten kautta ohjasi tekemistämme jo nyt. Nuorisotoimintaan vuosi toi uutena muun muassa lajikalastuskilpailun Fisuun Fongaus. Leiritoimintaa uudistettiin järjestämällä Fisuun vaellusleiri sekä syysloman päiväleiri. Nyt joulukuun alussa aukesi Fisuun joulukalenteri toista kertaa, tällä kertaa aiheenaan kalastuspaikat. Aikuisille aloitettiin matalan kynnyksen kilpailuneutraali toiminta pilotoimalla erilaisia konsepteja valittujen seurojen kanssa. Tavoitteena oli ja on luoda hyviä, uusia toimintatapoja ja -malleja sekä palveluita, joilla voidaan kannustaa aikuisia kalastusharrastuksen pariin, kannustaa uusia aikuisia harrastajia mukaan seuratoimintaan ja jonka avulla seurat voivat kehittää jäsen- ja varainhankintaansa. Naisia ja tyttöjä puolestaan kosiskellaan harrastukseen ensi vuonna todenteolla käynnistyvän Mimmit kalastaa! -hankkeemme kautta. Kilpailupuolella järjestettiin ensimmäinen rajaton kilpailu Onki24, josta saadun myönteisen palautteen siivittämänä 29.1.2022 järjestetään Pilkki12 sekä käynnistetään Pilkkikuu. SM-pilkki saa oman kaikusarjansa ensi vuonna. Lisäksi uudistusten ja toiminnan täyteiseen vuoteemme mahtuivat muun muassa uudet järjestö- ja tapahtumaviestintäkoulutukset, Fiksu kalastaa -viestintäkampanja sekä vieheiden kierrätys. Toimintaa on myös ennakkoluuloista huolimatta mainiosti saatu vietyä verkkoon. Jäsenistö ja vapaaehtoiset ovat osallistuneet onnistuneesti etänä niin koulutuksiin kuin kokouksiinkin. Jatkamme järjestömme uudistumista ensi vuonna ja haluankin toivoa joulupukilta meille avuksi seuraavia: Viisautta ja harkintaa päättäjille ja edunvalvontaan, innokkaita talkoolaisia seuratoimintaan, uusia seuroja aikuistoiminnan pilotteihin ja mimmitoimintaan, uusia kalastuksen harrastajia ja jäseniä järjestöömme, hyvin hoidettuja kalavesiä ja vahvoja kalakantoja sekä monipuolisia kalapaikkoja harrastajille. Ja viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä työniloa, -intoa ja voimia kaikille järjestömme talkoolaisille ja työntekijöille. Jatketaan yhdessä paremman kalastuksen puolesta. Ihanaa joulua kaikille!
ENSI vuonna Mimmit kalastaa! Kuva: Janne Tarkiainen.
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
5
Made in Finland by
Muista Jääkairojen vaihtoteräpalvelu!
Heinola Jääporat on valmistettu Suomessa ja Suomalaisen Työn Liitto on myöntänyt oikeuden käyttää Avainlippu -tunnusta merkkinä suomalaisesta työstä.
Jääporien tehokkuus, käytettävyys, luotettavuus ja laatu ovat Heinola Jääporien toimivuuden peruskivet. Juuri näiden ominaisuuksien ansiosta Heinola Jääporat ovatkin monien mielestä ne oikeat ja sopivimmat suomalaisille kalastajille!
Muista myös Laxström Jääsahat www.laxstrom.com
SAARA-SOFIA SIRÉN puheenjohtaja
Pärskeitä
VESISTÖT ovat osa luontoa
S
uomalaisilla on kiinteä luontosuhde ja monien arkeen kuuluu erilaista liikkumista luonnossa. Koronan rajoitettua meidän kaikkien elämää ja useimpien harrastusmahdollisuuksia, luonnosta nauttimisen merkitys on ainoastaan vahvistunut. Trendi on koskenut myös vapaa-ajankalastusta. Vuonna 2020 valtion kalastonhoitomaksuja lunastettiin noin kaksikymmentä prosenttia edellisvuotta enemmän. Luonnon virkistyskäyttöä ja luontomatkailun edistämistä on pidetty esillä jo kauan ennen koronaakin. Puhtaan suomalaisen luonnon valtti matkailun markkinoinnissa ei ole uusi idea. Vuosina 2003-2021 luonnon virkistyskäyttöä määrittelevää politiikkaa ohjasi valtioneuvoston periaatepäätös ja ohjelma luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämiseksi.
Parhaillaan Suomeen ollaan laatimassa kansallista luonnon virkistyskäytön strategiaa. Sen on tarkoitus kattaa ne strategiset toimet vuoteen 2030 saakka, joilla ulkoilun ja luonnon virkistyskäyttöä voidaan edistää ja hallinnollisesti koordinoida. Yhtenä keskeisenä tavoitteena on lisätä suomalaisten tietoisuutta luonnon virkistyskäyttöön liittyvistä hyödyistä niin terveydelle kuin taloudellekin. Valitettavasti strategialuonnos jättää monilta osin vesistöjen käyttömahdollisuudet vähälle huomiolle. Kuten me vapaa-ajankalastajat hyvin tiedämme, Suomi on meren ympäröimä ja jokien
halkaisema tuhansien järvien maa, täynnä upeita mahdollisuuksia kokea ja nauttia luonnosta veden äärellä. Vesialueiden hyödyntäminen ja yleiskalastusoikeuden turvaaminen myös tulevina vuosina ovat vapaa-ajankalastajille keskeisiä asioita.
Vapaa-ajankalastus on erinomainen, vastuullinen harrastus. Alkuun pääseminen ei vaadi kalliita välineitä tai lisenssejä, harrastuksen lomassa pääsee nauttimaan ulkoilusta ja parhaimmillaan kalastus on myös varsinainen ekoteko. Juuri vastuullisuus ja luonnon hyödyntäminen esimerkiksi marjastuksen, sienestyksen, kalastuksen ja metsästyksen muodossa ovat monelle syy viettää aikaa luonnossa. Tätä ei strategiassa ole tunnistettu kyllin hyvin. Jotta vapaa-ajankalastusta ja myös kalastusmatkailua saataisiin lisättyä, olisi tärkeää, että niiden potentiaali tunnistettaisiin. Vesistöjen merkitystä ei voi jättää huomiotta, kun strategiaa luonnon virkistyskäytön edistämiseksi ja luontomatkailun kehittämiseksi lähdetään muotoilemaan. Pohdittavaksi kuuluisi myös vesistöjen tila ja mahdollisuudet niiden kestävään hyödyntämiseen. Strategialuonnoksessa luonnon virkistyskäytön osalta keskitytään lähiluontoon ja rakennettuihin liikuntaympäristöihin sekä kansallispuistoihin. Luonto on tietenkin myös paljon muuta. Tässäkin strategiatyössä olisi syytä ottaa asiaa tuntevat järjestöt paremmin mukaan valmisteluun.
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
7
PILKINTÄ
TEKSTI JA KUVAT JARI TUISKUNEN
PILKKIMINENKIN kehittyy
Kaikuluotain näyttää nyt kalat pilkkiavannollakin Kun on saanut elää tarpeeksi kauan, on ehtinyt nähdä monenlaisia edistys- ja ehkä takaaskeliakin elämän eri alueilla. Myös pilkkiminen on vuosien saatossa muuttunut, jos kohta ehkä hitaammin kuin monet muut asiat.
KAIKULUOTAIN on avannut jään alle aivan uudenlaisia näkymiä. Mitä syvemmältä pilkitään ja mitä harvalukuisempia kaloja tavoitellaan, sitä hyödyllisempi laite on.
8
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
KAIKULUOTAINTEN ansiosta on pilkkiminenkin nykyisin ruudun tuijotusta.
PILKKIVAVAT ovat pysyneet kutakuinkin samanlaisina jo puoli vuosisataa.
KIERREKAIRAT mullistivat kairamarkkinat.
KEVENNETYT tasapainopilkit ovat suosittuja erityisesti ison ahvenen metsästyksessä.
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
9
P
NYKYAJAN hyvin varustautunut pilkkijä näyttää tältä: Kaikuluotain, ahkiollinen pilkkivirveleitä ynnä muuta rekvisiittaa sekä akkuporakonekaira.
Konekaira Konekairasta roimasti hyötyä Porakonekairasta on roimasti hyötyä pilkkijälle, jonka käsivoimat eivät tahdo enää riittää paksun jään puhkaisemiseen, tai joka haluaa tehdä kerralla useita reikiä esimerkiksi haukea pilkkiessään. Porakonetta käytettäessä terän halkaisija saa olla kuusi- tai jopa kahdeksantuumainen, ilman että kairaaminen tuntuu juurikaan raskaammalta. Sen sijaan manuaalisella kasituumaisella reiän nävertäminen paksuun jäähän haastaa kovakuntoisimmankin kairankiertäjän, puhumattakaan että reikiä pitäisi tehdä useita peräjälkeen. Mutta on siinä omat miinuksensakin. Porakonekaira on suhteellisen kallis hankinta, painaa tavallista vintiläkäyttöistä enemmän, edellyttää huolellisempaa käsittelyä (ei voi esimerkiksi laskea märälle jäälle makaamaan) sekä muuttuu turhaksi painolastiksi siinä vaiheessa, kun akku tai akut on kulutettu loppuun. Parhailla laitteilla pystyy kuitenkin kaivamaan useita kymmeniä avantoja, tupla-akuin kanssa puhutaan kolmenumeroisista reikämääristä. Sellaisella yleensä yhden pilkkipäivän selvittää helposti. Kairaevoluution myönteisiin kehitysaskeliin voitaneen lukea myös muovikierteen keksiminen. Tällainen uutuus tuli Moralta talvelle 2019. Paitsi että kierre on huomattavasti perinteistä metallikierrettä kevyempi, se ei ruostu, kolhiinnu, eikä siihen pinty jäätä läheskään yhtä tehokkaasti. Pari talvea ahkerasti muovikierrekairaa käyttäneenä voin vain kehua.
ilkkimistä on yleensä pidetty melko vanhakantaisena, vähäisten muutospaineiden alaisena kalastusmuotona. Varmaan mielikuva syntyy pitkälle pilkkivavoista ja osin pilkeistäkin, jotka ovat pysyneet kutakuinkin samanlaisina jo puoli vuosisataa, kauemminkin. Eikä se viimaisella järvenselällä kököttävä karvalakkipää näytä kaukaa katsottuna yhtään modernimmalta kuin ennenkään. Toimivaa ei tietenkään ole ollut pakko muuttaa mihinkään suuntaan. Tänäkin päivänä pystyisin aivan hyvin haastamaan kenen tahansa nykypilkkijän vapavälineilläni, jotka olivat käytössäni jo ensimmäisiä pilkkiavantoja 1960-luvun lopulla nävertäessäni – jos olisivat tallessa. Kehitys on kuitenkin harpponut eteenpäin myös tällä rintamalla, olipa sitten tarvetta tai ei. Tarkastelemme seuraavassa tuoreempia pilkkimiseen liittyviä innovaatioita ja pohdimme niiden hyödyllisyyttä. HELPPOA KUIN REIÄNTEKO Jäähän pitää saada reikä, ennen kuin pilkkimisen riemuista pääsee nauttimaan. Minä aloittelin uraani aikakaudella, jolloin nykyaikaiset kierre-vintiläkairat olivat melko uusi keksintö. Silloin näki vanhemmalla väellä käytössä vielä niin sanottuja lusikkakairoja, joilla reiän aikaansaaminen oli ainakin paksuun jäähän lievästi ilmaisten haasteellista. Minäkin poikasena yrittelin moisella jäätä haastaa, mutta huonolla menestyksellä. Nopeasti kairamarkkinat kuitenkin mullistuivat, kun kierrekairat saapuivat kauppoihin. Ne pysyivät kohtuullisen muuttumattomina vuosikymmeniä, mitä nyt irtoteräpalat yleistyivät vähitellen korvaamaan kokonaisia teräkruunuja. Suurin mullistus nähtiin 2000-luvun alkupuolella jonkun keksittyä akkuporako-
AKKUPORAKONEKAIRASTA on suurta iloa esimerkiksi haukea pilkittäessä, kun kerralla voi vääntää pitkän rivin reikiä pelipaikalle. Manuaalisesti tuskin onnistuisi.
10
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
AKKUPORAKONEEN ja jääkairan risteytys mullisti markkinat 2000-luvulla.
KONEKAIRA on hankalampi kuljetettava pilkkireissulla.
neen ja jääkairan risteytyksen. Tuloksena oli työkalu, jolla reiän sai jäähän lähes olemattomalla lihasvoimalla, niin kauan kuin poran akussa potkua riitti. Nopeasti pilkkijät ottivat keksinnön omakseen ja myös porakone- sekä kairanvalmistajat ryhtyivät kehitystyöhön. Piti luoda kestävämpiä akkuja, näppärä liitin porakoneelle sekä kaulus estämään kairan sukeltamista avantoon, jos kiinnitys pääsi huomaamatta löystymään. Erittäin tärkeä kehitysaskel oli myös saada systeemiin apukahva, jolla estetään virheellisestä käytöstä johtuneita peukaloiden repeämisiä. KAIKU PALJASTAA AVANNON SALAISUUDET Epäilemättä yksi mullistavimmista pilkkimiseen vaikuttaneista keksinnöistä on kaikuluotain. Ensimmäisiä pilkkijöille suunnattuja versioita nähtiin käytössä jo 1990-luvulla, mutta silloiset vekottimet olivat vielä auttamattoman epätarkkoja ja epäkäytännöllisä mukana kuljetettavia. Niistä ei suurempaa iloa irronnut, enemmänkin harmia. Luotainteknologia on kuitenkin harpponut 2000-luvulla strutsinaskelin eteenpäin. Nykypäivän kaikuluotaimet ovat jo sellaisia, että hyödyn suhde harmeihin on ylivoimaisesti suurempi. Niiden avulla pilkkiminen saa aivan uusia ulottuvuuksia.
KEVENNETYT tasapainot eivät eroa umpimetallisista ulkoisesti, mutta painoa niillä on huomattavasti vähemmän. Näistä mitkään eivät paina yli 25 grammaa, vaikka pituudet lähentelevät kymmentä senttiä.
Tasapainot Tasapainoihin kevennystä Heittokalastuspuolella vieheet ovat kehittyneet paljon pilkkejä vikkelämmin, mikä varmaan johtuu volyymeista. Avovesikalastajia on Suomessa ja maailmalla sen verran enemmän, että niihin kannattaa viehetehtaiden satsata. Mutta vaikka monet klassiset pilkkimallit antavat mainiota saalista edelleen, uuttakin rintamalle toimitetaan. Mainittakoon ensimmäiseksi kevennetyt tasapainot. Tavalliset tasapainot valetaan kirjasinmetallista, joka on varsin raskas raaka-aine, varsinkin jos siitä pitää rakentaa hiukankin kookkaampi pilkki. Erityisesti matalassa vedessä sellainen ui raskaasti ja nopeasti, on epämiellyttävä uitettava ja kaloillekin vähemmän houkutteleva. Kun pilkin paino saadaan kevennysainetta, esimerkiksi balsaa tai muovia käyttämällä vaikkapa puolitettua, uittaminen muuttuu hitaammaksi, herkemmäksi ja tunnokkaammaksi. Sellainen miellyttää usein myös kaloja. Kevennetyt tasurit voivat olla ratkaisu varsinkin pilkittäessä matalista vesistä isoa kalaa, mutta totta kai syvemmissäkin vesissä uinnin rauhoittuminen toimii usein. Itse asiassa monen suurahvenen ja kuhan pilkkijän mielestä pelkkä värisyttäminen saa iskurefleksin parhaiten laukeamaan.
”
PILKKILUOTAIMEN ASENNUS AVANNON REUNALLE ONNISTUU MUUTAMASSA SEKUNNISSA. Pilkkiluotainten kanto-ongelma on pitkälle ratkaistu kätevien kuljetuslaukkujen avulla. Asennus avannon reunalle toimintavalmiuteen onnistuu muutamassa sekunnissa. Akuissa riittää virtaa pitkänkin pilkkipäivän tarpeisiin. Paremmissa malleissa on sisäänrakennettu gps ja mahdollisuus syvyyskarttojen asentamiseen, jolloin ottipaikkojen löytäminen helpottuu entisestään. Ja mikä kaikkein tärkeintä, näyttöruudut ovat jo kohtuuhintaisissakin laitteissa riittävän isoja, tarkkoja ja toimintavarmoja erottaakseen syvyyksistä jopa pikkuruisen mormyskan, kaloista puhumattakaan.
Pilkin ja kalojen näkeminen antaa vastauksen moniin entisaikain nykyttelijöitä riivanneisiin epävarmuustekijöihin: Onko alapuolella kaloja ollenkaan, minkä kokoisia, missä syvyydessä ja miten ne reagoivat mihinkin pilkkiin tai uittotyyliin. Kun saa vastauksen näihin kysymyksiin, avantoa osaa onkia oikealla tavalla, eikä sitä tule hylättyä liian nopeasti ”kalattomana”.
KAIKULUOTAINTEN nykyiset näyttöruudut ovat riittäviä havaitsemaan pienemmätkin kalat.
Tai jos kaloja ei näy, tyhjällä reiällä ei tule notkuttua turhanpäiten. Osaa myös varautua tärppeihin, kun pilkkiä kohti nousevan kalan näkee pikseliviivojen törmäyksenä. LUOTAIN ERITYISEN HYÖDYLLINEN RONKELILLE KALALLE Erityisen hyödyllinen luotain on jahdattaessa melko syvässä vedessä lymyileviä, suh-
KEVENNETYT tasurit voivat olla ratkaisu matalissa vesissä pilkittäessä.
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
11
teellisen harvalukuisia ja ronkelisti pilkkiin ottavia kaloja, kuten kuhia ja suurahvenia. Itselleni luotaimesta on tullut lähes pakollinen apulaite näissä kalastuksen lajeissa. Luotain antaa suunnattomasti lisää mielenkiintoa pilkkimiseen etenkin hohhoijaa-päivinä. Kyseessä on laite, jonka avulla lajista vieraantuneen nuorisonkin saattaisi saada houkuteltua takaisin pilkkiavannon äärelle.
JIGIPILKIT ovat tehokkaita esimerkiksi kuhan pilkinnässä. Jigipäässä näkyvä vatsakoukku on tärkeä yksityiskohta.
PILKKIVIRVELIT TULEVAT Amerikan mantereella pilkkijät ovat iät ajat taa aiheuttaa kalan karkaamisen. Perinteikäyttäneet niin sanottuja pilkkivirveleitä eli sellä pilkkivavalla ongittaessa siiman kehilyhyen ”heittovavan” ja pienen haspeli- tai misen käsien väliin voi aloittaa ilman vashyrräkelan yhdistelmiä. Suomeen nämä on- taavaa löysäämistä. get ovat rantautuneet suuremmassa määrin ÄLÄ HEITÄ ONKEA HUOLETTOMASTI JÄÄLLE vasta viime vuosina. Pilkkivirveleissä on omat etunsa verrat- Onkea ei myöskään kannata heittää huolettuna perinteisiin suomalaisiin pilkkionkiin. tomasti jäälle, koska rakenteet voivat särkyä Ensinnäkin kela antaa pakettiin paljon pa- ja niihin jäätyä pakkasella sohjoa, jolloin remman jarrun ja huomattavasti suuremman koko paketti muuttuu hetkessä toimintakelausnopeuden, koska välitys on näissä vär- kyvyttömäksi. Myös vaparenkaat tuppaavat jatkuvan kelaamisen vuoksi keissä yleensä samaa luokjäätymään, vaikka ne pilkkikaa kuin virvelikeloissa eli virveleissä yleensä tavallista 5-6:1. ERITYISEN HYÖDYLisompia ovatkin. Välityksestä johtuen LISIÄ PILKKIVIRVELIT pilkki on nopea kelata Pilkkimistä varten valmistettujen kelojen laatu on kesylös paikkaa vaihdettaesOVAT SINTTEJÄ kimäärin paljon huonompi sa sekä kalaa nostettaessa. ISOMPIEN KALOJEN kuin varsinaisten virvelikeloSiimaa ei tarvitse lappaa jen, joten kelauksen herkkyyjäälle, jolloin sen sotkeuNARRAAMISESSA. dessä, jarrussa, sangan laukaitumisriski on suuri. Lisäksussa, puolauksessa jne. saatsi isoa kalaa väsyteltäessä käytössä on pehmeä jarru ja notkea vavan taa olla ongelmia. kärki, joilla väsytteleminen sujuu turvalliKela ja pitkä vapa ovat myös tilaa vievinä semmin. Myös pilkin uittaminen tavallaan hankalampia kuljettaa ja kärki altistuu kathelpottuu pitemmän kärjen ansiosta. keamiselle ulkona törröttäessään. Ongille on Erityisen hyödyllisiä pilkkivirvelit ovat vaikea löytää turvallista paikkaa tavallisesta nimenomaan sinttejä isompien kalojen nar- pilkkipakista tai reppujakkarasta, varsinkin jos niitä on useampia. raamisessa syvistä vesistä. Vaikka itselläni on useita pilkkivirveleiMutta on niissä huonojakin puolia. Kun vetäisee korkean vastaiskun, vapaa pitää tä, edellä mainittujen syiden takia käytän heti perään laskea alemmas saadakseen ot- edelleen eniten perinteisiä suomalaisia tusiteen kammesta kelaamista varten. Tällöin naonkia. Samanlaisia, joita oli markkinoilla siima väkisinkin löystyy hetkeksi ja saat- jo pilkkiuraa aloittaessani.
”
12
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
PILKKIVIRVELIN kelan jarru on huomattavasti parempi kuin pilkkiongen.
JIGIPILKIT VALLOITTAVAT PILKKIKUKKAROITA
Toinen viime vuosien hypetyskohde ovat olleet jigipilkit. Jigien käyttäminen pilkkityylisesti on ollut jo pitkään tuttua kesäkalastuksesta, jossa niin sanottu vertikaali- eli pystyjigaaminen on saanut syvemmätkin kansankerrokset pauloihinsa. Mutta yhtä lailla vertikaalijigit toimivat jään alla. Jigipilkkeinä sopii kokeilla monenlaisia. Ehkä monikäyttöisimpiä ovat kuitenkin v-pyrstöiset, pienehköt kalajigit, jotka pujotetaan uittavaan jigipäähän. Uittavat päät ovat sivuprofiililtaan enemmän tai vähemmän litteitä ja antavat v-tyylin jigipyrstöille tasapainopilkkimäisen sivuliu´un. Kun jigit ovat lisäksi pehmeitä ja usein hajustettujakin, suutuntuma kalalle lienee paljon miellyttävämpi kuin kovaa muovia tai metallia puraistessa. Jigeissä on sekin etu tasapainopilkkeihin verrattuna, että niiden väri- ja usein kokovalikoimakin on huomattavasti laajempi, eikä kattavan valikoiman hankkiminen maksa maltaita. Toiseen väriin vaihtaminen käy käden käänteessä, ilman että koko viehettä joutuu lukosta irrottelemaan. Oma lukunsa ovat erilaiset pienet hyönteistoukkaa, rapua, katkaa tai muuta vesiötökkää matkivat silikoniluomukset, joita uitetaan esimerkiksi pienehkön mormyskan kanssa. Harjuksen, siian ja kirjolohen pilkkijälle avautuu uusia mahdollisuuksia vastapelurinsa huiputtamiseen.
JIGIPILKKEINÄ sopii kokeilla monenlaisia.
TESTIVOITTAJA PILKKIJÄN KAIKULUOTAIMET
VÄLINEET
TEKSTI KALASTAJAN KANAVA KUVAT KALASTAJAN KANAVA JA JUHA OJAHARJU
KAIRAAMAAN Valinta käyttötarkoituksen mukaan Pilkkiminen on suomalaista kalastuksen sielunmaisemaa syvimmillään. Joka vuosi yli kymmenen prosenttia suomalaisista käy talvisin jäillä kalankiilto silmissään. Talvikalastaminen edellyttää luonnollisesti sitä, että jäähän saadaan aikaiseksi joku reikä, josta kaloja päästään jallittamaan.
N
ykyaikaisen jääkairan historia ulottuu 1940-luvun loppupuolelle, jolloin Uuno Rantanen ja hänen kehittämänsä terämalli, mullisti jääkalastusta. Tämä jääporamalli on edelleen monella käytössä. Maailma on kuitenkin kehittynyt, ja vaikka kairatekniikan perusolemus on edelleen hyvin lähellä alkuperäistä, ovat materiaalit, valmistustekniikat ja kairan terä kehittyneet merkittävästi. Ja kuten odottaa voi, on myös moottorivoimalla oma roolinsa kairaamisen helpottajana. PERINTEINEN KÄSIKAIRA VAI MODERNI KEVYTKAIRA Vuosikymmenien aikana perinteisten käsikairojen rakenne on jonkin verran muuttunut, mutta olennaisin muutos on ollut se, että perinteisen maalatun teräksen rinnalle on tullut erilaisia komposiittikairoja. Uusimpiin jääkairoihin esimerkiksi Rapala on ottanut käyttöönsä ArcTec-polymeeristä valmistetut kairan kierreosat. Niiden ansiosta kairan paino lähestulkoon puolittuu ja jää ei myöskään tartu yhtä herkästi kairan kierteisiin kuin perinteiseen te-
14
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
räskairaan. Täten kairan käytettävyys ja kannettavuus paranevat merkittävästi. Kairan kruunu ja terät ovat nykyään käyttötarkoituksensa mukaisesti suunniteltu ja aiemman vaativan vuosittaisen kairan teroitusprojektin sijaan tilalle ovat tulleen helposti itse vaihdettavat teräpalat. Tarjolla on myös vanhoihin kairoihin uusi kruunuosa, jossa terät ovat vaihdettavia. Myös kilpapilkkijöitä on tuotekehityksessä muistettu, sillä keveyden lisäksi erilaisiin jään paksuuksiin löytyy yhteen ja samaan kairaan muunneltavuutta muun muassa komposiittikierteitä lisäämällä tai pituutta säätämällä. Kilpakairassa voi myös itse kruunu olla ArcTec-polymeerista valmistettu, millä entisestään kevennetään kairaa.
UUNO Rantasen kehittämä terämalli muutti jääkalastusta.
” OLENNAISIN MUUTOS
ON OLLUT SE, ETTÄ PERINTEISEN MAALATUN TERÄKSEN RINNALLE ON TULLUT ERILAISIA KOMPOSIITTIKAIROJA.
KAIRAN teroittamisen sijaan tilalle ovat tulleet vaihdettavat terät.
Akut Pelisäännöt Akkukonekairauksen säännöt Pidä aina akkukoneesta kiinni kaksin käsin: toinen koneen kahvalla ja napilla, toinen apukahvalla. Pidä terä aina pystysuorassa ja seiso jämäkässä asennossa. Pidä huoli, että jalat eivät liu’u alta pois, käytä liukkaalla nastakenkiä. Älä tartu kairan runkoputkeen koskaan, koska se pyörii. Harjoittele poraamista ensin ohuemmalla jäällä, ennen kuin lähdet paksummalle jäälle.
Tehokkaita akkuja löytyy markkinoilta Markkinoilta löytyy vääntimiin akkuja, joista potku ei päivässä lopu, ei sitten millään. Itse olemme käyttäneet Milwaukeen tehokasta 18 V -väännintä 8 Ah High Output -akulla, jolla porasimme 35-senttiseen jäähän yli kahdeksankymmentä reikää pitkän kevätpäivän aikana, eikä ensimmäinenkään akku vielä loppunut. Pakkasta oli aamulla yli viisitoista astetta, eikä päivälläkään kiivetty plussan puolelle. Joissain akkukonemerkeissä voi käyttäjä jopa säätää äkkiliikkeen tuomaa pysäytysturvaa älypuhelimen sovelluksen avulla. Tämän päivän kairoissa on teräpalat suunniteltu usein eri kairaamistarkoituksiin. Suurin osa käsikairoista on varustettu terällä, jossa on liian jyrkkä purenta konekairaamiseen. Tämän takia moottorikairaamiseen kannattaakin valita varta vasten siihen suunnitellut teräpalat. Pilkkireissuille kannattaa ottaa mukaan aina lenkkiavain sekä vaihtoterä, jos kairan terälle tapahtuu jotain. Tyypillisimmillään kaira törmää kiveen tai vesistöstä löytyy jopa merkkaamaton luoto.
KOMPOSIITTIKAIRAAN ei jää tartu pahasti.
AKKUKAIRAUKSESSA MONTA HUOMIOON OTETTAVAA ASIAA Sen lisäksi, että käsikairat ovat kehittyneet, on akkukonekairaus muuttanut pilkkimistä merkittävästi. Akkuporakonekairassa on paljon hyviä puolia, joiden ansiosta siitä on muodostunut monelle paljon pilkkivälle luottokaveri. Porakone helpottaa isolla terällä tai paksummalla jäällä kairaamista huomattavasti sekä säästää voimia pitkillä pilkkireissuilla. Akkuporakonekairoja myydään tänä päivänä valmiina pakkauksina, jossa mukana on esimerkiksi kuuden tuuman kaira, akkuporakone sekä sovitin. Perinteisen taitettavan käsikairan saa päivitettyä akkukoneeseen soveltuvaksi hankkimalla päivityspaketin, jois-
ÄLÄ koskaan kairatessasi tartu kairan runkoputkeen.
sa on konekairaukseen soveltuvat terät ja adapteri. Akkukairoissa adapteri toimii niin sanottuna mekaanisena sulakkeena suojaten kairaa sekä kairaajaa vahingoilta. Porakoneen ja kairan väliin asennettava adapteri eli sovitin on kriittinen turvallisuuden kannalta. Sovittimessa, eikä muuallakaan kairassa, saa olla ulkonevia ruuveja tms., johon vaatteet voivat takertua. Usein kaupallisten sovittimien mukana tulevat laipat toimivat myös avantoon putoamissuojana sekä hieman myös suojana kairaajan käsille ja vaatteille. Laipan on pyörittävä vapaasti rungosta, eikä se saa pyöriä kairan mukana. Sovittimessa on oltava myös mitoitettu
KÄSIKAIROISSA on liian jyrkkä purenta konekairaamiseen.
RAPALA ohjeistaa adapterinsa osalta maksimivääntömomentiksi 95 Nm ja kairauksen maksiminopeukseksi 400 kierrosta minuutissa. He myös kieltävät kairan käytön akkuvääntimen iskutoiminnon kera.
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
15
KONEVOIMALLA voi mennä surutta pitkän ahvenpäivän 8-tuumainen kaira mukana poraten kymmeniä, jopa lähes sata reikää yhdellä akulla.
KAIRAVA-
LINNASSA ensimmäinen ja olennaisin asia on, mitä kalaa lähdetään kalastamaan eli minkä kokoinen kaira tarvitaan.
murtolujuus. Sovitin toimii siis sulakkeen tavoin suojaten yllätystilanteissa kairaa, akkuporakonetta sekä ennen kaikkea kairaajaa. Kannattaa ottaa huomioon myös se, että kaikki akkuporakoneet eivät sovellu kairaamiseen. Porakoneesta pitää tarkistaa, että siihen saa apukahvan, vääntömomentti riittää (noin 80 Nm), akut kestävät kylmää ja varmistaa myös riittävä akkukapasiteetti tai hankkia mukaan tarpeen mukaan pari vara-akkua. Apukahva on turvavarusteista tärkein, jotta vakavia vahinkoja ei pääse sattumaan. TARKKANA KAIRATESSA JA KAIRAN KANSSA KULKIESSA Hyvä on tiedostaa, että modernien akkuporakoneiden valtava vääntövoima tuo mukanaan myös riskejä. Vääntöä on niin paljon, että pilkkimiehen ranteet ja peukalot ovat kovilla. Tärkeää on ymmärtää oman koneen ominaisuudet ja ehdottoman tärkeä varuste on akkukoneen apukahva, jotta koneesta pidetään aina kaksin käsin kiinni, eikä toisella kädellä kairan varresta. Tässä maassa on viime vuosina mennyt säpäleiksi niin monta peukaloa ja rannetta, että apukahvasta ei voi tinkiä. Tärkeää on myös porata kaira aina jäähän pystyyn tai kiinnittää kairaamisten välillä teräsuoja paikoilleen, jotta turhilta tapaturmilta vältytään, on käytössä sitten käsikaira tai moottorikaira. Nykypäivän te-
16
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
KAIKKI akkuporakoneet eivät sovellu kairaamiseen.
TAITETTAVA kaira helpottaa sen kuljettamista.
räpalat ovat oikeasti partaveitsen teräviä ja joka vuosi koiria sekä ihmisiä loukkaantuu vakavasti kairanterän viillon seurauksena. KAIRAN VALINTA Kun lähdetään valitsemaan jääkairaa, pitää ensin kysyä itseltä muutama kysymys: Mihin käyttöön kaira tulee? Mitä kalaa kalastetaan? Minkä pituisen kairan tarvitsee? Ja miten kairan saa kuljetettua? Ja se, aiotaanko hoitaa homma käsivoimilla, vai lähdetäänkö moottorikairojen maailmaan.
AKKUKONEEN apukahva on ehdottoman tärkeä apuvaruste.
Suosio Porakonekairan suosion kasvuun syitä Kun asiaa tongitaan syvemmältä, löytyy myös syitä, miksi moottorikairaus on nostanut päätään vasta viime vuosina. Akkuporakoneet ovat kehittyneet valtavasti viime vuosina ja sen myötä moottorikairauksen aiemmat sudenkuopat ovat vähentyneet merkittävästi. Aiemmin huono porakoneiden akun kesto pakkasessa, painavat koneet ja teräsporat, jotka olivat liian raskaita ja työläitä tähän kalastusmuotoon. Nykypäivän akkuporakoneet ja akut tarjoavat käsittämättömiä resursseja. Jopa 8-10 Ah akut, kevyet ja vähintään 80 Nm vääntövoimalla varustetut, pienikokoiset akkuvääntimet ja näihin yhdistetyt modernit, kevyet sekä nimenomaan konevoimaa varten suunnitellut jääporat tarjoavat lähes vastustamatonta helppoutta. Lisäksi konevoima ja kevyt jääpora mahdollistavat sen, että esimerkiksi pitkän ahvenpäivän voi surutta mennä 8-tuumainen kaira mukana poraten kymmeniä, jopa lähes sata reikää yhdellä akulla.
Kairavalinnassa ensimmäinen ja olennaisin asia on, mitä kalaa lähdetään kalastamaan eli minkä kokoinen kaira tarvitaan? Pilkkijäillä ahven edustaa edelleen suosituinta kohderyhmää ja sitä kalastaessa hyvä kairan peruskoko on viisi tuumaa, josta vielä reilumpikin ruokakoon ahven mahtuu loistavasti ylös. Jos taas tavoitteena ovat isommat körmyniskat, on monella reissussa mukana 6-tuumainen kaira. Tosin enää ei ole ollenkaan poikkeuksellista, että kun haaveissa ovat puolimetriset ja lähes kahden kilon rajapyykin ahvenet, ei kutonen riitä. Itsellenikin on tullut vastaan viimeisten vuosien aikana kolme eri tarinaa, jossa kalastajalla oli siiman päässä iso kevennetty tasapainopilkki ja ”mieletön ahven”, joka ei vaan yksinkertaisesti taipunut kutosen reikään ja kala karkasi aivan kalkkiviivoilla. Tästä syystä yhä useammat ison ahvenen pilkkijät ovat ottaneet käyttöönsä 8-tuumaisen kairan. HAUELLE JA MATEELLE ISOMPAA KAIRAA Jos kohdekalana on made tai hauki, niin homma on luonnollisesti aivan eri – matikkahommiin 8-tuumainen on passeli ja hauelle 10-tuumainen on suositeltava kai-
ran koko. Modernissa ison hauen täkykalastuksessa eli ismetessä kymppi on jo miltei pakollinen valinta. Valinnassa on tärkeää myös ottaa huomioon se, missä kalastetaan. Etelä-Suomessa jäiden ollessa ohuempia, riittää lyhyempikin kaira, mutta jos pilkkireissu suuntautuu pohjoiseen, ei lyhytkierteinen kaira riitä. Jos siis jään paksuus ylittää kierteen pituuden, on suositeltavaa hankkia joko pidempi kaira tai kaira, johon pystyy lisäämään jatkopaloja. Tällöin päästään läpi paksummastakin jääkerroksesta. ENTÄ SE OMA? Kyllä helppous vie eli akkukonekairalla mennään. Helppous kahdessa mielessä: Moottorivoima helpottaa kairaamista ja yhdellä kairalla pärjää kaikessa kalastuksessa, kun kairan paino ei kasva mahdottomaksi. Itselläni on käytössä 8-tuumainen konekäyttöön tarkoitettu Strikemaster Lite-Flite Lazer -jääpora yhdistettynä kompaktiin, mutta erittäin voimakkaaseen Millwaukeen Fuel2 -akkuporaan ja 8 Ah High Output -akkuun. Tällä setillä voi jättää jopa vara-akut kotiin.
Kuljetus Kairan kuljettaminen olennainen osa pilkkimistä ETENKIN jalkapatikassa kulkevien on kiinnitettävä huomiota kairan kuljetettavuuteen.
JOS jään paksuus ylittää kierteen pituuden, on parempi käyttää pidempää kairaa.
Kairan kuljettaminen on myös olennainen osa pilkkimistä. Etenkin jalkapatikassa kulkevien ja pitkiä kairoja tarvitsevien on tärkeää kiinnittää huomiota kairan kuljetettavuuteen. Jos kaira on liian pitkä, se ei mahdu kätevästi auton takakonttiin eikä ahkioon. Tällöin kannattaa harkita osiin purettavaa tai taitettavaa kairaa kuljettamisen helpottamiseksi. Kuljetuksen kannalta pitää kiinnittää huomiota myös kairan materiaaleihin ja painoon. Teräksestä valmistettu kaira painaa armottomasti esimerkiksi polymeerimateriaalista valmistettua kairaa enemmän. Polymeerimateriaalin etu korostuu myös kylmissä ja vaativissakin olosuhteissa, sillä kairan jäätyminen on vähäisempää ja sen puhdistaminen jäistä olennaisesti helpompaa. Oma kunto, ikä ja pilkkimisen syvin olemus lienevät myös olennainen osa kairan valintaa. Jos tavoitteena on kohentaa kuntoa tai se on ennestään hyvä, on käsikaira varmasti erinomainen vaihtoehto. Monen mielestä käsikaira edustaa myös symbolisesti niin kiinteää osaa pilkkimistä, että moottorikairaukseen ei olla valmiita siirtymään. Monelle ikäihmiselle komposiittikaira mahdollistaa pilkillä käymisen senkin jälkeen, kun voimat loppuvat painavan teräskairan kantamiseen. Toisaalta moni on myös nostanut esiin näkökulman, karkottaako moottorikaira kalat? Siinä lienee seuraavan jutun aihe.
HYVÄKUNTOISELLE pilkkijälle käsikaira on edelleen erinomainen vaihtoehto.
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
17
PILKINTÄ
TEKSTI JA KUVAT MATTI KULJU
Kilpapilkkijän
PÄIVÄKIRJA Kohti parempaa menestystä
18
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
KISOJA kiertämällä kehittyy paremmaksi pilkkijäksi.
Kainuun Vapaa-ajankalastajista löytyy useita kilpailuja järjestäviä kalastusseuroja, ja myös intohimoisia kilpapilkkijöitä on monessa eri ikäryhmässä. Pilkkikisat startataankin heti, kun olosuhteet sen sallivat. KISAKALANA on joissain kisoissa myös särki. Särki on usein syönniltään hieman oikukkaampi, mutta tekniikan osuessa kohdilleen voi saalispussin paino karttua äkkiä.
SÄRKEÄ saa houkutella syönnille joskus kauankin.
M
inulle kalastus on ollut intohimoinen harrastus koko elämäni ajan, ja pilkillä olen käynyt pienestä pojasta saakka. Kaikki aktiiviset kalastusmuodot ovat minun juttujani, sillä rakastan sitä tunnetta, kun kala iskee koukkuun. Olen koulutukseltani liikunnanohjaaja (AMK) ja toimin Kainuussa kalastusohjaajana innostaen erityisesti nuoria kalastuksen pariin. Aktiivisuus ja positiivisuus luonteenpiirteinä kuvaavat minua hyvin ihmisenä ja kalastajana. Hieman totisemman kilpapilkinnän olen aloittanut vasta muutama vuosi sitten, joten paljon on vielä opittavaa tässä upeassa lajissa. Olen huomannut, että kisoja kiertämällä oppii jatkuvasti uutta ja kehittyy paremmaksi pilkkijäksi. Itselleni kilpapilkinnässä on tärkeää myös samanhenkisten ihmisten tapaaminen. Keskustelut muiden pilkkijöiden kanssa ennen kisoja ja erityisesti niiden jälkipyykit ovat hienoja hetkiä, joista voi ammentaa oppia tuleviin koitoksiin.
9.11.2019 KISAKAUDEN STARTTI KAJAANISSA, OULUJÄRVEN JORMUANLAHDELLA. Kisakaloina ahven ja särki, kilpai1 luaika neljä tuntia, osallistujia 37. Ilma oli kylmä ja todella tuulinen, mutta liikkuminen jäällä oli lumettomuuden takia helppoa. Jäin pilkkimään lähdöstä vasemmalle ensimmäisen reimarin kohdalle. Paikalle tuli kolme muuta pilkkijää, joten ruuhkaa ei ollut. Aloitin tapsipilkillä ja oranssikeltaisella morrilla. Sain heti alkuun muutaman noin 20 gramman ahvenen. Aloitusreiästä tuli myös kolme särkeä. Aavistelin niitä olevan alueella enemmänkin, joten päätin jäädä paikalle kaloja etsimään. Tulos jäi melko laihaksi, 1984 grammaa, ja sijoitus kymmenes. Olin kuitenkin ihan
Kartat Karttamerkkien selostuksia:
PUNAINEN KATKOVIIVA = kulkureitti kisassa ISO X = pääasiallinen pilkkipaikka kisassa PIENI X = pilkkipaikka kisassa
1
oikeassa paikassa, sillä kilpailun suurin tulos, naisten sarjan 4575 grammaa, saatiin samalta alueelta. En vain saanut särkeä kunnolla syömään. MITÄ OPIN? Särki olisi todennäköisesti syönyt paremmin, jos olisin malttanut pilkkiä pidempään samoilla rei´illä. Myös matoa olisi pitänyt käyttää syöttinä, mutta niitä ei mukana ollut. Särki eroaa ahvenesta pilkkikalana, sillä joskus särkeä saa houkutella kauankin, ennen kuin syönti alkaa. Myös vanhoille rei`ille on joskus syytä palata särkeä pilkkimään.
14.11.2019 VIIKKOKISAT KUHMON KANGASJÄRVELLÄ Kisakaloina ahven ja särki, kilpai2 luaika 4 tuntia ja pilkkijöitä 24. Keli oli puoleen päivään asti pilvinen ja leuto, kisan loppuvaiheessa tuli myös vähän sadetta niskaan. Järvi oli itselleni aivan vieras, joten syvyyskarttaa lukemalla piti edetä. Aloitin kisan aivan järven toisesta päästä, jossa vettä oli 1-3 metriä. Sain pilkkiä lähes koko kisan yksin, sillä suurin osa muista osallistujista jäi järven toiselle laidalle. Pilkin pääasiassa Pöystin pystyllä ja tapsissa oli oranssi morri, johon ahvenet haksahtivat kohtalaisesti kiinni. Aloituspaikastani sain muutamia ahvenia, mutta sitten pää-
2 ERIVÄRISIÄ ja -kokoisia morreja on hyvä kuljettaa kisoissa sopiva määrä. Itse pidän mukana yhtä rasiaa, johon valitsen muutamia hyviä vaihtoehtoja.
SÄRKEÄ on joskus syytä palata pilkkimään vanhoille rei'ille.
KISAN aikana ei välttämättä aina tarvitse tehdä isoja siirtymiä.
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
19
Vinkki
3
4
YLEISIN tapa pujottaa toukat koukkuun on laittaa ne roikkumaan toukan paksummasta päästä. Kahdella toukalla on hyvä aloittaa ja koukku saa näkyä reilusti.
Syötitys tin käydä läheisen puron suulla. Se osoittautui vikaliikkeeksi. Kalaa ei siellä ollut, mutta aikaa tuhlaantui lähes 1,5 tuntia. Palasin aloituspaikalleni, josta sain taas harvakseltaan ahvenia. Isoja ne eivät olleet, mutta härnäämällä sain jonkun väliin iskemään. Tulos oli 1946 grammaa ja jälleen sijoitus kymmenes. Voittajalla oli kalaa 3238 grammaa. MITÄ OPIN? Olin pilkkinyt liian tarkasti ja pitkään samalla reiällä. Päiväkohtaisen syönnin mukaan pilkkimiseen liittyy myös kysymys, kannattaako kisan aikana tehdä suuria siirtymiä, jos pilkittävällä alueella kalaa on edes jonkin verran.
8.12. KISAT PYYKKÖLÄNLAMMELLA KOUTANIEMELLÄ, KAJAANISSA Kisakaloina kaikki muut paitsi hau3 ki ja aika neljä tuntia. Olin käynyt paikalla kerran treenaamassa ja tiesin, että lammessa on ihan ongittavan kokoisia ahvenia ja sattumasiikoja. Arvelin ennen kisaa, että voittotulos olisi noin 4-5 kiloa. Päätin aloittaa kisan paikasta, johon treenireissulla olin lopettanut. Ensimmäisestä reiästä tuli kaksi noin 80 gramman ahventa, mutta sitten ei mitään. Tein viereen toisen reiän, josta myös sain kaksi ahventa. Sitten tein hieman reilumman siirtymän, koska paikalle kertyi liikaa muita pilkkijöitä. Tiesin lammesta kohtia, joissa kalaa varmasti olisi, ja etenin sen vasenta rantaa. Ahvenia tuli melkein joka reiästä, mutta mää-
20
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
rällisesti vähän. Lammen keskivaiheilla olevan pienen niemen edestä sain hieman paremman kalaputken. Onnistuin saamaan myös yhden 545-grammaisen siian. Saaliini oli yhteensä 1,937 kiloa ja sijoitus toinen. MITÄ OPIN? Kisoissa on mahdollista pärjätä joskus myös sattumalta, mutta treenaaminen kisavesillä on varmin tie menestykseen. On erittäin tärkeää tietää, missä kalat kulloinkin ovat, jotta kisoissa pääsee pilkkimään suoraan hyville paikoille. (Katso kilpailuun treenaamisesta Vapaa-ajan Kalastaja 6/2020)
21.12. KISAT TUTULLA PAIKALLA, OULUJÄRVEN JORMUANLAHDELLA Kilpailukaloina särki ja ahven, osal1 listujia 33. Kulku jäällä oli melko raskasta, mutta muuten oli ihan hyvä pilkkikeli. Valitsemani aloituspaikka oli itselleni tuttu edellisiltä vuosilta, ja tiesin alueella olevan kalaa lähes aina. Tein lähes parikymmentä reikää, ennen kuin alkoi tapahtua. Kalat olivat pääasiassa särkiä, mutta väliin tuli myös ahventa. Kalojen keskipaino oli noin 20-30 grammaa. Syönti oli kuitenkin sen verran hyvä, että päätin jäädä alueelle ja pilkkiä aina hanakimmat kalat reiältään. Parhaiten pelasi kokonaan keltainen morri lähes 20-senttisessä tapsissa. Pilkkinä käytin koko hopeista Ellua koossa 65 milliä. Sain pilkkiä melko rauhassa koko päivän, sillä suurin ryhmä oli itsestäni katsottuna noin 400 metrin päässä.
KISAVESILLÄ etukäteen treenaaminen on varmin tie menestykseen.
Esimerkiksi kärpäsentoukan kiinnittämiseen löytyy erilaisia variaatioita. Toukka laitetaan yleisimmin kiinni paksummasta päästä niin, että se roikkuu koukussa vapaasti. Toukan voi myös pujottaa kokonaisuudessaan koukkuun, jolloin se on hieman kestävämpi ja pysyy koukussa useamman kalan ajan. Joskus oikein nirsolla syönnillä kannattaa syöttinä käyttää vain puolikasta toukkaa. Myös koukkukokoa on syytä hieman pienentää, esimerkiksi koon 16 koukkuun puolitettu toukka istuu hyvin. Vaikkapa särjille tällainen viritys on joskus toimiva. Yleisimmin käytän syöttinä kahta, mielellään eriväristä toukkaa. Isommalle ahvenelle toukkia voi käyttää useampiakin. Lähes kaikki kilpapilkkijät kiinnittävät syöttirasian reiteensä. Rasiasta syötit ovat nopeasti saatavilla, eikä aikaa mene rasian kaivamiseen taskusta. Toukat on hyvä erotella sahanpurusta puhtaaksi ennen rasiaan laittamista. Rasian pohjaan voi myös kylmillä keleillä laittaa kertakäyttölämmittimen, joka pitää toukat virkeinä ja sulina. TOUKAN voi halutessaan myös pujottaa koukkuun. Näin toukka kestää koukussa hieman paremmin varsinkin hyvällä syönnillä.
OIKEIN nirsolla syönnillä kannattaa kokeilla syöttinä vain puolikasta toukkaa.
REITEEN kiinni-
tettävä syöttirasia on yleinen kilpapilkkijöillä. Kovimmilla pakkasilla voi rasian pohjaan laittaa kertakäyttölämmittimen pitämään toukat virkeinä.
5 Kalaa sain yhteensä 3,316 kiloa ja sijoituin neljänneksi. Voittajalla oli kalaa vain 600 grammaa enemmän. MITÄ OPIN? Syötti voi myös olla ratkaiseva tekijä kärkisijoituksia ratkottaessa. Varsinkin isommat särjet ovat joskus yllättävän tarkkoja siitä, mitä koukussa roikkuu. Kisaan lähtiessä on hyvä varata mukaan vähintään erivärisiä toukkia. Samoin surviaiset ja madot ovat toimivia syöttejä. Joskus myös ahvenen silmä toimii hyvin erityisesti ketjupilkissä.
22.1. VIIKKOKISAT HAUKIJÄRVELLÄ, KAJAANIN LEHTOVAARASSA
Olin käynyt järvellä kerran aikaisemmin hupipilkillä eli jonkinlainen tuntuma paikkaan minulla oli. Kilpailijoita ei tullut kuin 20, mutta voittotuloksen oletin nousevan reippaasti yli viiden kilon. Pilkin koko päivän järven etelärannan niemen edustalla. Kalaa, pääasiassa ahventa, sain melkein joka reiästä, mutta pidempiä kalaputkia tuli harvakseltaan. Parhaiten pelasi tapsipilkki ja sinipunainen morri, jossa syöttinä käytin punaista ja valkoista kärpäsentoukkaa. En vaihtanut paikkaa, vaikka huomasin että toisella laidalla sijaitsevan puron suuhun alkoi kerääntyä porukkaa. Sieltä pilkittiin myös kisan yli yhdeksän kilon voittotulos. Oma saalispussini painoi 4,5 kiloa ja sijoitukseni oli yhdestoista.
4
ETENKIN isot särjet saattavat olla erittäin tarkkoja syötin suhteen.
MITÄ OPIN? Olen aina ollut huono pilkkimään suuremmissa ryhmissä, sillä pilkkimiseni menee helposti muiden tarkkailuksi. Kala on kuitenkin hyvin usein pakkautunut järven tiettyihin kohtiin varsinkin pienvesistöissä. Tällöin on pakko pilkkiä porukassa, jos tarkoitus on menestyä.
Vinkki
1.2. KISAT VAALAN ROKUANJÄRVELLÄ
Minulle ennestään tuntemattomalle kirkasvetiselle Rokuanjärvelle saapui neljätuntiseen kilpailuun yhteensä 47 kilpailijaa. Pakkasta oli muutama aste, mutta kylmä tuuli korosti sen purevuutta. Päätin mennä taas syvyyskarttaa lukemalla. Aloitin kisan järven länsirannalla sijaitsevan niemen edustalta. Ensimmäisestä reiästä sain kolme noin 40 gramman ahventa. Tein paikalle lisää reikiä, joista melkein jokaisesta tuli ahvenia, ei kovin isoja. Päätin kuitenkin pilkkiä alueella pidempään, koska kala kuitenkin söi. Hieman etäämmällä ja syvemmällä pilkkijöitä oli melko monta. Lähes koko päivän pilkin noin 1,5 metrin vedestä melko lyhyellä tapsilla toukan ja surviaisen sekoitusta syöttinä käyttäen. Pilkkiminen matalasta osoittautui virheeksi. Sain kalaa 5,9 kiloa, mutta sijoitukseni oli vasta kolmastoista. Kalani oli liian pientä, sillä hieman syvemmistä kohdista oli noussut paremman kokoista ahventa. Voittajalla oli kalaa huimat 22 kiloa.
5
PALELEVAT sormet kannattaa aina kuivata niiden kastuessa.
KOVILLA pakkasilla saa sormet pysymään lämpiminä, kun käyttää räpikkäiden sisässä kertakäyttöisiä lämmittimiä.
Lämmittimet hanskan sisään Paleleviin sormiin auttavat räpikkään sisään kämmenpuolelle helposti sujautettavat kertakäyttöiset lämmittimet. Vielä jos käyttää melko tiukkoja räpikkäitä, lämmittimet pysyvät todella hyvin paikoillaan. Toinen hyvä keino on pitää mukana repun sivussa roikkuvaa pientä pyyhettä, johon sormet voi kuivata niiden kastuessa.
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
21
ISOISSA kisoissa lähdön hetki on aina kiivas ja tunnelmallinen. Parhaille apa-
jille on kiire, joten juoksuaskeliltakaan ei vältytä. Kuva: Janne Tarkiainen.
Vinkki
KUN kalat otetaan vauhdilla ylös, on tärkeää hallita hyvä kehimistekniikka. Paljon kisoja käymällä ja treenamalla hommasta tulee sujuvaa.
Nopeus on valttia! Kun kilpailukaloina ovat ahven ja särki, pilkkijältä vaaditaan kalan nopeaa ylös ottoa ja irrotusta. Aikaa ei ole ylimääräisiin sotkuihin ja säätöihin, joten omien välineiden (vavat, reppu, kaira, syöttirasiat jne.) viritykseen kannattaa käyttää aina hieman aikaa ennen kilpailua.
22
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
MITÄ OPIN? Kilpailuun lähdettäessä on hyvä aina etukäteen selvittää edellisten kisojen tuloksia, jotta tietäisi, kuinka paljon kalaa hyvään sijoitukseen vaaditaan.
6.2. VIIKKOKISAT OULUJÄRVEN MIESLAHDELLA Lähtöpaikka oli Mieslahden vene6 satamassa, ja kisoihin tuli osanottajia 20. Pohjoisen puolelle kääntynyt tuuli teki ilmasta melko purevan. Aloitin kisan lähtöpaikasta vasemmalla olevan lahden suulta, jossa olin pilkkinyt usein ennenkin. Töitä tekemällä löysin kohdan, jossa pieni ahven ja särki alkoivat syödä kohtuullisesti. Syönti oli kuitenkin melko oikukasta, ja kaloja sai härnätä melkoisesti, ennen kuin ne sai iskemään. Tein välillä myös reilumpia houkutusvetoja, minkä
6
jälkeen aina pysäytin pilkin hetkeksi. Tällä tavoin kalaa alkoi kertyä tasaiseen tahtiin. Kalat tuntuivat olevan melko pienellä alueella, joten palasin myös vanhoille rei´ille pilkkimään. Mitään mättämistä kilpailu ei missään vaiheessa ollut, ja kalaa sain 2,8 kiloa ja sijoituin hienosti toiseksi. MITÄ OPIN? Jos pilkkii aina samalla tekniikalla, kalat voivat jäädä saamatta. Erilaisia pilkin uittotekniikoita on syytä harjoitella, sillä kaikissa paikoissa ei toimi samanlainen tekniikka. Tapsi-, ketju- ja värikoukkupilkintä ja pelkällä morrilla pilkkiminen ovat kilpailuissa yleisimmin käytetyt tekniikat. Pärjätäkseen olisi hyvä hallita niistä ainakin yksi, mieluiten tietysti useampi.
16.2. KAINUUN PIIRIN PILKKICUPIN 1. OSAKILPAILU VUOKATIN SÄRKISELLÄ
Edellisvuonna menestyin tässä kisassa hyvin, joten odotukset olivat korkealla. Kilpailuun tuli pilkkijöitä yli 50, ja pilkkikelikin oli varsin mainio. Aloitin kisan paikasta, josta edelliskerralla voitin. Kun kaloja ei kuitenkaan tullut juuri lainkaan, lähdin etsimään niitä Särkisen länsirantaa edeten. Pian kävi selväksi, että syönti oli kauttaaltaan melko vaisua. Yhdeltä reiältä sain kuitenkin melko hyvän putken pieniä ahvenia, joten jäin pilkkimään aluetta hieman tarkemmin. Kisaa oli jäljellä noin puolet, ja kalaa oli repussa ehkä reilu kilo. Päätin mennä vielä takaisin aloituspaikkaani, sillä särki voisi ruve-
7
ON hyvä opetella monia erilaisia pilkin uittotekniikoita.
ta syömään siellä hetkellisesti hyvin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kalaa sain vain 1,3 kiloa ja sijoitus oli yhdestoista. MITÄ OPIN? Hyvin harvoin kalat ovat ns. mättösyönnillä, joten on osattava pilkkiä aina päivän syönnin mukaan. Tarkkailemalla muita pilkkijöitä pääsee hyvin pian kärryille siitä, onko syönti hyvä vai huono. Oman pilkkimisen ja liikkumisen voi siten suhteuttaa kalojen aktiivisuuden mukaan. Tarkalla pienten kalojen pilkkimisellä voi sijoittua huonona päivänä korkealle, jos vain on malttia. Kun pilkitään pientä kalaa, nousee nopeus myös ratkaisevaksi tekijäksi. Kalojen nopea ylösotto, irrotus ja syötitys kehittyvät vain treenaamalla.
7.3. PILKKICUP JATKUI KAJAANIN KATTILAJÄRVELLÄ
Punnitukseen sai tuoda ahvenet ja 8 särjet. Voittotulokset tällä järvellä ovat olleet joskus kymmenen kilon paikkeilla, joten odottaa sopi hyvääkin syöntiä. Kisassa oli 50 osallistujaa. Kattilajärvi on itselleni jo suhteellisen tuttu paikka, ja treenien perusteella valitsin aloituspaikakseni läheisen niemen edustan, ja kala alkoikin syömään siinä hyvin. Paikalle tuli kuitenkin melkein heti valitettavan paljon muita kilpailijoita, ja syönti tyrehtyi.
Vinkki Haarukkavavan käyttö Suosituin vapamalli kilpapilkinnässä on ns. haarukkavapa, jossa siima kehitään vavan antennien avulla ylös. Kalan ylös ottaminen haarukkavavalla on todella nopeaa, eikä siimasotkuja juuri tule. Vapamalleja on useita ja jotkut kilpapilkkijät rakentelevat myös omia mallejaan. Haarukkavavasta otetaan kiinni melko keskeltä vapaa ja kalan iskiessä vapaalla kädellä ohjataan siimaa antennien väliin samalla kehien. Vavasta kiinni pitävän käden sormilla irrotetaan koukku kalan suusta. Pilkki pudotetaan veteen kääntämällä vapa-antennit alaspäin, jolloin siima pääse purkautumaan takaisin avantoon. Avannolta toiselle siirryttäessä siima jätetään antennien väliin ”muistiin”. Syvyys pysyy näin koko ajan tallessa, joten reiältä toiselle siirryttäessä on helppoa seurata syvyyden vaihteluja. Tästä on hyötyä erityisesti, kun kalat ovat jollain tietyllä syvyydellä.
OMA otteeni vavasta on melko keskeltä, sillä siten tuntuma on herkkä ja kehiminen nopeaa. Jokaisella on kuitenkin oma ”käsialansa”.
HAARUKKAVAVALLA pilkittäessä ei otetta vavasta päästetä irti edes kalaa irrotettaessa. Vapaalla kädellä kala irrotetaan nopeasti koukusta ja pilkki takaisin pyytämään. Nopeaa ja tehokasta.”
7 MITÄ pienempää kalaa pilkitään, sen ratkaisevammaksi muodostuu nopeus.
HAARUKKAVAPA on suosituin vapamalli kilpapilkinnässä.
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
23
8
VALMIITA tapseja voi askarrella myös valmiiksi tapsikukkaroon. Pieniä perholukkoja apuna käyttäen on tapsin vaihto katkenneen tilalle nopeaa. KIRJOITTAJA
kevätjäillä.
Ei auttanut kuin lähteä liikkeelle kalaa etsimään. Onneksi olin jo ennakolta miettinyt ”kisastrategian”, jota olin päättänyt noudattaa. Menin seuraavaksi järven itärannan matalikolle, jossa oli hyvin tilaa pilkkiä. Sieltä löysin pari parempaa reikää, jotka antoivat särkiä kohtuullisesti. Mikään huippusyönti ei kyseessä kuitenkaan ollut, sillä muutkin pilkkijät vaikuttivat liikkuvan melko paljon. Parhaiten pelasi sinertävä morri, jossa syöttinä oli valkoinen toukka ja surviainen. Pilkkinä käytin tapsin päällä pientä Ini-pilkkiä. Kalaa sain kisassa 2,9 kiloa ja sijoitun kuudenneksi. Voittoon olisi vaadittu 4,5 kiloa. MITÄ OPIN? Suunnitelmallisuus korostuu varsinkin tutuilla kisapaikoilla, joissa ottipaikoista on jo selvä käsitys. Toki joskus täytyy tehdä omasta ennakkostrategiasta poikkeavia päätöksiä, mutta kun kisan kulun on suunnitellut ennakkoon, on pilkkiminen järkevää ja tehokasta. Aktiivinen kalan hakeminen ja liikkuminen kilpailuissa, joissa kalaa täytyy etsiä, vaatii hyvää peruskuntoa. Aikaa ei myöskään kannata tuhlata pidempään evästelyyn. Itse en pidä repussa kilpailun aikana juuri muuta kuin juomista ja jotain nopeaa energianlähdettä, kuten suklaapatukoita.
24
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
SUUNNITELMALLISUUDEN tärkeys korostuu erityisesti tutuilla kisapaikoilla.
Yhteenveto Ahkeruus ja sitkeys palkitaan Kokeneemmilta pilkkijöiltä voi oppia paljon, mutta palkitsevaa on myös omien ”löydösten” tekeminen. Pilkkiminen monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti voi olla avain menestykseen, mutta myös ahkeruus ja sitkeys ovat tässä lajissa hyveitä, jotka lopulta palkitaan. Kehityshakuiselle kilpapilkkijälle sopii myös tavoitteiden asettaminen, sillä siten harrastuksesta tulee suunnitelmallista. Oma tavoitteeni on vuosi vuodelta parempi koko kauden kilpailujen sijoituskeskiarvo. Kaudella 2020-2021 kärsittiin edelleen koronapandemiasta, eikä suurempia pilkkikilpailuita voitu järjestää. Kainuussa pidettiin silti rajoitettuja kisoja innokkaimmille pilkkijöille WhatsApp-ryhmä ”Kainuun Kalastuskilpailut” toimiessa alustana. Kaikkiaan kisoja oli talven aikana yli 50. Oma sijoituskeskiarvoni otti myös aimo harppauksen eteenpäin kaudella 2020-21.
JOS kalaa pitää kisapaikoilla etsiä, täytyy peruskunnon olla hyvä.
12 TUNTIA
4 HYVÄKSYTTÄVÄÄ KALALAJIA
3 PISINTÄ KALAA RATKAISEE VOITTAJAN!
PILKKI12
Suomen laajin pilkkikisa
Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT
29.1.2022 klo 09-21 PILKKI12 on 12 tuntia
kestävä koko kansan pilkkikisa, jossa kohdekaloina ovat 4 yleistä talvisesongin saaliskalaamme. Ne yhteismitallistetaan kertoimilla.
Kilpailussa kisataan kahden henkilön joukkueilla. Kilpailuvesistöinä toimivat kaikki Suomen pilkkimiseen sallitut vesistöt, joten voit osallistua kisaan parhailla pilkkipaikoillasi! Kilpailussa on omat sarjat fiilistelijöille ja tosimielellä kisaaville. Kalasta koko 12 tuntia tai nauti pilkinnän ilosta vaikka muutaman tunnin ajan. Kilpailussa voidaan pilkkiä jäältä, veneestä tai laiturilta. Kilpailukalat ilmoitetaan kisajärjestäjälle kuvaamalla ja toimittamalla kuvat kisajärjestäjän ilmoittamien ohjeiden mukaan.
Helmikuu on
PILKKIKUU Pilkki12 käynnistää koko helmikuun kestävän
PILKKIKUU-KISAN
Pilkki12-kilpailussa saatu tulos seuraa Pilkkikuu-kilpailuun, ja sitä voi parantaa Pilkkikuun aikana.
UMINEN T U A T T ILMOI IN KISOIHIN PI MOLEM AUKI! ON
Kilpailuihin voi osallistua myös erikseen.
Tutustu sääntöihin ja ilmoittaudu mukaan osoitteessa:
vapaa-ajankalastaja.fi/pilkki12
#pilkki12 #pilkkikuu
Suomen Vapaa-ajankalastajat – Yhdessä paremman kalastuksen puolesta
TEKSTI JANNE ANTILA KUVAT JUHA OJAHARJU
HAUKITEHTAILLA oli haipakkaa
V
ilkas haukitehtailuvuosi 2021 on loppusuoralla. Vuoden aikana on tehty hauille uusia kutukosteikkoja, paranneltu vanhoja, pidetty talkoita, seurattu kalanpoikasia, avattu uudet nettisivut (haukitehdas.fi) ja paljon, paljon muuta. Tässä tiivis katsaus kuluneen vuoden kunnostuskohteista ja niiden kuulumisista.
KRISTIINANKAUPUNGIN Sävvikenin hauenpoikanen. Kunnostuksen jälkeen poikastiheys osoittautui mainioksi.
vavedet lasketaan keväisin kovin nopeasti ja hauen mäti itse järven puolella jää usein kuiville. Haukitehdas-hanke osallistui projektin kustannuksiin Kuortaneen osakaskunnan vastatessa pääosasta kuluista.
KOTKASSA SEURATTIIN HAUENKUTUA PYÖRÄTIELTÄ Keväällä vain hieman ennen kutuaikaa saaUUSIA HAUKITEHTAITA tiin Kotkaan, Haukilahden perukkaan asenVuoden alussa jääpeitteen aikaan operoitiin nettua vedensäätösysteemi, jolla taattiin Kristiinankaupungissa, jossa niukanlaises- kosteikon vesitys meriveden laskiessa. Paiti kalanpoikasia tuottanut Sävvikenin kluu- kalliset saivat seurata haukien kutupuuhia pyörätieltä, ja Luonnonvilampare kunnostettiin parempaan iskuun: tukvarakeskus löysikin koskeutuneimpia osia kaivetteikosta mukavasti mäHAUKITEHDAS-HANKETTA tiin avoimemmiksi, kostiä ja ruskuaispussipoiteikon vettä nostettiin ja ON RAHOITETTU OSITTAIN kasia toukokuussa. Kenousu-uomaa kunnostetsäkuun alussa kosteikosta MAA- JA METSÄTALOUStiin. Tuloksia saatiin hevalui poikasia merta kohti keväällä, kun kohteen ti kasvamaan. MINISTERIÖN JAKAMISTA hauenpoikastiheys todetKesäkuussa kynnysKALASTONHOITOtiin mainioksi. Kaupunki tettiin Raippaluodossa vastasi enimmistä kuluiskluuvijäveä ja kunnostetMAKSUVAROISTA ta ja Haukitehdas-hanke tiin siihen johtavaa pulopuista. Luonnonvararoa yhdessä Metsähallikeskus on hoitanut kalastoseurantaa. tuksen kanssa. Ensi keväänä paikka tuottaa Maaliskuussa saatiin uusi haukitehdas taas runsaasti poikasia. Kuortaneenjärvelle, jossa Pennalanlahden Myös aiemmin kunnostettu Kokkolan Nirannalla oleva vanha savenottopaikka kun- sulanpotti tuotti jälleen kuluneena keväänä nostettiin kutukosteikoksi. Kosteikolle näh- komeita hauenpoikasia, joita on laskeutunut tiin tarvetta, koska Kuortaneenjärven tul- kohti merta vielä pitkälle syksyyn.
”
26
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
HAUKITEHDAS.FI -sivuilla kannattaa käydä tutustumassa.
KUORTANEEN haukikosteikko ensimmäisen kesän jälkeen. Kasvillisuuden lisääntyessä paikka vain paranee.
KUSTAVIIN JA KEMIÖNSAARELLE HAUKIKOSTEIKOT
Tämän jutun kirjoittamisen ja julkaisun välillä marraskuussa on vielä Saaristomerelle määrä valmistua kaksi uutta haukikosteikkoa – Kustaviin ja Kemiönsaarelle. Kumpikin näistä edustaa eräänlaista pilottikohdetta, jossa valuma-alue on todella pieni ja kaivettavien kosteikkojen vesitys perustuu puhtaasti meriveden korkeusvaihteluihin. Kohteissa testataan pienimuotoisesti samalla myös uutta kasvillisuutta säästävää kaivuumenetelmää, ”kasvillisuuden tiputtamista”. Paljon uutta oppia ja tietoa on siis luvassa. Näiden kohteiden urakointi rahoitetaan Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta saadulla tuella. Tarkemmat kohde-esittelyt ja paljon haukihulluja kiinnostavaa tietoa löydät uusilta haukitehdas.fi-sivuilta. YHTEISTYÖTÄ Kuluva vuosi on kehkeyttänyt myös mukavasti erilaisia yhteistyökuvioita. Lämmin kiitos Rapala Rahastolle Minnow Spoon -yhteistyöstä, Sonnisaari panimolle mainiosta Kuherrus-oluesta ja Captain Ollielle uusiovalmisteisista #ReFish-haukishadeista. Ja hei, ensi vuodelle on luvassa erilaisia haukiystävällisiä kosteikkokunnostuksia yhteistyössä ainakin WWF:n ja Metsähallituksen kanssa. Tältä pohjalta on hyvä siirtyä kohti tulevan vuoden haukihommia. Haukitehdas-hanketta on rahoitettu osittain maa- ja metsätalousministeriön jakamista kalastonhoitomaksuvaroista – maksa siis sinäkin kalastuslupasi.
Kalastajan verkkokauppa WWW.RIALINNA.FI UUTUUS!
Rialinna Liuku 2.0 liukupilkkisarja
Juurus 6,5 cm
Nilakka 5 cm Nilakka 6,5 cm
Syväri 6 cm
Viima 5 cm Viima 6,5 cm
MESTAREIDEN VALINTA JO VUOSIEN AJAN! Rialinna-pilkit – toimitus 0 € ennakkomaksulla!
Pystypilkit
Laaja valikoima vieheidenvalmistustarvikkeita!
Harjus • Juurus • Viima • Pyry • Nilakka
Badger-kynäruiskut • Made in USA BADGER 360-7 -kynäruiskusarja
139,Täydellinen RIALINNA ISMETE -täkyongintasetti Patu ismete -vapa
59,8,-
Kalastajan verkkokauppa www.rialinna.fi Hulkontie 5, 70800 Kuopio, puh. (017) 363 3222 9 km Kuopiosta etelään, ABC Pitkälahti 500 m Seuraa viimeisimmät erikoisedut ja uutuudet facebookissa.
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
27
Voiko taimen tai järvilohi KUTEA JÄRVESSÄ? IK K
TE
K
ST
A
Tutkittua IJ AK
N AI IV UVAT ANSS
Maailmalla tehdään runsaasti vapaa-ajankalastusta koskevaa tutkimusta, jossa paljastuu paljon tavallista vapaa-ajankalastajaakin kiinnostavia seikkoja. Tällä palstalla esitellään lyhyesti ajankohtaisia kalatutkimuksia, ja taustoitetaan niitä tarpeen mukaan hieman vanhemmillakin töillä.
28
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
M
oni on varmasti pohjoisimmassa Lapissa kalastellessaan ihmetellyt, miten selvästi umpinaisissa tunturijärvissä on taimenia – taimenenhan pitäisi kutea joessa tai purossa. Tarinoita on kuulunut myös esimerkiksi Pielisen salmista saaduista tai kivikkorannoilla lampun kanssa havaituista rasvaevällisistä taimenen poikasista. Kutevatko taimen ja järvilohi myös järvissä? VASTAUS LÖYTYY HISTORIASTA SEKÄ NAAPURIMAISTA Koska järvikutua esiintyy tätä nykyä Suomessa varmasti vain nieriällä, on vastausta järvikudun mahdollisuudesta etsittävä niin historiasta kuin naapurimaista. Ruotsin ja Norjan karuissa tunturijärvissä taimen pys-
tyy varmuudella lisääntymään ilman varsinaista virtavettä. Järvikutua on todettu tapahtuvan erityisesti pohjavesivaikutteisilla pohjilla (Brabrand ym. 2002). On ymmärrettävää, että järvessä lohikalan mädin kehittyminen talven yli vaatii erityisen otolliset olosuhteet. Pienikin rehevöityminen tai kiintoaineksen kertyminen voi estää mädin selviämisen. Norjan ja Ruotsin tunturijärvet kärsivät pahasti happosateista 1970-1990-luvuilla: taimenen mäti ei happamissa vesissä enää selvinnyt (Barlaup ym. 1998). Mutta lisääntyivätkö taimen ja järvilohi alun perin esimerkiksi Saimaan virtaavissa salmissa ja olisiko sama mahdollista edelleen? Ossi Seppovaaran (1969) artikkeli Saimaan kaloista ja kalastuksesta on monella tapaa mielenkiintoista luettavaa. Järvikudun esittelyn
lisäksi artikkeli kertoo, miten ylikalastus, jokien perkaukset ja teollisuuden jätevedet tuhosivat monet lohikalakannat jo hyvän aikaa ennen niiden kutujokien patoamista. PURUVEDEN ”LOHI” KUTI SELKÄKARIKOILLA 1900-luvun alussa saatiin Puruveden selkäkarikoilta ilmeisen kutuvalmiita lohikaloja, jotka ovat voineet olla yhtä hyvin taimenia kuin järvilohia, sillä tuohon aikaan taimenen ja järvilohen nimitykset olivat varsin sekavia. Järvilohta kutsuttiin yleisesti siikaloheksi, ja kirkasta syönnöstävää kalaa valkoksi tai hopealoheksi. Kudusta laihtunutta kalaa kutsuttiin kuoreloheksi, eikä järvilohta ylipäätään tunnistettu omaksi lajikseen, vaan sitä pidettiin taimenen muotona. Taimenta kutsuttiin taimi- tai papuloheksi, vaikka kirkas taimen saattoi myös saada nimen valko. Useimmiten kirkas taimen tunnettiin hopialohena ja kutenut haukilohena. Puruvettä vastaavia havaintoja kalastajilla oli muualtakin Saimaalta. Siikalohien (siis järvilohien) väitettiin kutevan 1-2 metrin syvyydessä jyrkillä rapakivi- ja somerikkorannoilla, joilta kutukaloja verkoilla pyydettiin. Järvikutua tapahtui varsinkin marraskuun ensimmäisellä viikolla 1.11.–7.11. Joissa kutu tapahtui jo paljon aiemmin, Vuoksessa kutuhuippu oli Seppovaaran mukaan syyskuun lopun ja lokakuun puolivälin välillä. Kutuhavaintojen ohella on huomattavaa, millaisia kokoarvioita Seppovaara esitti Saimaan lohikaloille. Hänen mukaansa järvilohet kasvoivat välistä 12 kilon painoisiksi (nykyinen järvilohen SE 12,04 kiloa on Puulavedestä) ja taimenet vähintään 10-kiloisiksi, mutta Seppovaaran tietämä suurin Saimaasta saatu taimen oli painanut 13,5 kiloa (nykyinen SE 10,42 kg on Inarijärvestä). VOIMAKASVIRTAISET SALMET OVAT EHKÄ OLLEET KUTUPAIKKOJA Seppovaaran mukaan lohikalojen mätiä on Saimaalta tavattu ainakin Rastinvirrasta Suur-Saimaan pohjoisosasta sekä Mullikoinniemen särkältä Imatran edustalta. Nuottakalastuksessa tavattiin myös yksikesäisiä poikasia, joten kudun on täytynyt myös onnistua. Rastinvirran lisäksi Seppovaara listaa potentiaalisiksi kutupaikoiksi Mastein(ilmeisesti nykyinen Vipeleenvirta), Jussilan-, Lapin-, Kuren-, Varis-, Puumalan- ja Koukkuvirrat. Tuon ajan tutkijat eivät saaneet selville, olivatko järvikutijat taimenia vai järvilo-
TAIMENTEN poikasten pit-merkintää.
TAIMEN tarvitsee hyvälaatuista virtavettä ja sopivia soraikkoja lisääntymiseen.
MONIMUOTOISUUS YKSIKESÄINEN taimenen laitospoikanen.
Taimenkantojen monimuotoisuus katoaa Taimenkantojen geneettinen erilaistuminen on ollut erittäin hyvin tunnettua viimeistään Andy Fergusonin (1989) yhteenvetoartikkelin julkaisemisesta lähtien. Siltikään kantakysymyksiä ja geneettistä monimuotoisuutta ei tahdota ottaa vakavasti vielä 32 vuotta myöhemminkään. Järvikutuiset ja kudulle koskiin laskeutuvat kannat eivät monin paikoin enää koskaan tule takaisin.
hia, mutta mitä ilmeisimmin saimaannieriään kutijoita ei sekoitettu. Nieriä kutee yleisesti syvempään, 3-5 metrin veteen joskin muuten samantyyppisille pohjille kuin muut punalihaiset lohikalat. TAIMEN JA JÄRVILOHI OVAT KUTUPAIKKAUSKOLLISIA Toisin kuin mihin vaan sopivaan kutujokeen hakeutuva kyttyrälohi, taimen ja järvilohi ovat erittäin täsmällisesti kutupaikkauskollisia. Järvien virtaavissa salmissa lienee kutenut nimenomaan näiden salmien käyttöön erikoistuneita kantoja. Norjassa on havaittu, että järvikutuiset taimenet ovat geneettisesti erilaistuneita purokutuisista taimenista ja erilaistumista voi tapahtua pienissä määrin jopa erilaisten järven sisäisten kutuhabitaattien välillä (Heggenes ym. 2009). Vaikka jokien patoaminen ei kotimaisiin järvikutuisiin kantoihin ole vaikuttanut, on mitä luultavimmin liian voimakas kalastus hävittänyt nämä kannat. Saimaalla oli toki VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
29
myös merkittävää metsäteollisuuden kuormitusta 1900-luvun puolivälissä, mutta Rastinvirran kaltaisissa paikoissa vedenlaatu on pysynyt erittäin hyvänä näihin päiviin asti, eikä rehevöityminen ainakaan yksin voi selittää näiden kantojen häviämistä. MYÖS ISTUKKAAT KUTEVAT JÄRVISSÄ Lohikalojen kutupaikkauskollisuus on hämmästyttävän voimakasta myös siinä mielessä, että suoraan järveen istutetut smoltit tulevat yleensä kutemaan istutuspaikalle. Jo O’Grady (1984) totesi, etteivät järveen istutetut taimenet nousseet jokiin, vaan kutivat järviin. Istukkaiden järvikudun onnistumisesta ei ole tutkimustietoa, mutta odotusarvo poikastuotolle on olematon. Näitä tummia istukaskaloja ei pidä sekoittaa alkuperäisiin järvikutuisiin villei-
VUOKSI on tiettävästi aina ollut lohikaloille nousueste.
SAVONLINNAN virtaavat salmet voivat houkutella istukkaita kutemaan.
hin kaloihin. Toisaalta Saimaallakin toteutettiin istutuksia viimeistään 1930-luvulta lähtien ja toiminta oli jo varsin laajamittaista 1960-luvulla. Ei liene täysin poissuljettua, että järvikutijat ovat alun perinkin olleet vähintään osittain istukkaita. Seppovaaran mukaan esimerkiksi Höytiäisen 1953 koeistutusten jälkeen todettiin järvessä kutevia kaloja. Havainnot yhdistämällä voisi ajatella, että järviin tehtävät istutukset olisi syytä tehdä virtaaviin salmiin. Näissä jokin onnekas istukas kenties onnistuisi saamaan myös poikasia, ja kuka tietää syntyisi vielä luonnossa kuteva uusi kanta. Samalla vältettäisiin riskiä, että järveen istutetut laitostaustaiset ja huonosti luonnossa pärjäävät kalat heikentäisivät varsinaisissa virtavesissä viimeisten villien lohikalojen lisääntymistulosta.
Lue lisää Seppovaara, O. 1969: Ison-Saimaan kalat ja kalastus. Suomen kalatalous, 38. Maataloushallitus, Helsinki. Saatavissa Suomen Kalakirjaston nettisivuilta. https://doi.org/10.1006/jfbi.2002.1901 https://doi.org/10.1111/j.1365-294X.2009.04101.x https://doi.org/10.1023/A:1007456923571 https://doi.org/10.1111/j.1365-2109.1984.tb00842.x https://doi.org/10.1111/j.1365-2427.1989.tb01346.x
KALASTAJAN TASKUTIETO Vuoden 2022 kalenterista löydät tietoa mm.
• heittokalastajan paikkavalinnasta • kalalajien fongauksesta • särkikalojen tunnistuksesta • ennätyskaloista • siimoista ja solmuista • kalojen ottipäivistä • kalastuslaista Oman Vapaa-ajankalastajan kalenterisi voit tilata hintaan 12 euroa. Tilatessasi niitä myyntiin vähintään 10 kappaletta, laskutamme vain 10 euroa/ kalenteri. Kalenteri ilmestyy lokakuussa.
12€ + toimituskulut.
TILAUKSET jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi , puh. 050 597 4933
30
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
KOSKI- ja virta-alueiden rajat ovat usein vaikeita tulkittavia. Selkeä raja karttapalvelussa auttaa jatkossa asiaa.
TEKSTI JA KUVAT JANNE ANTILA
VAELLUSKALAVESISTÖJEN
koski- ja virtapaikkoja kartalle
O
sa vaelluskaloista on uhanalaisia ja siksi kalastuslaissa on kalastusta rajoitettu vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla. Monin paikoin on kuitenkin epäselvää ja tulkinnanvaraista, missä koski- ja virta-alue alkaa ja missä se loppuu. Suomen Vapaa-ajankalastajien (SVK) Virtamittarit-hanke kartoittaa näitä alueita maastokäynnein Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimialueelta, kalastuksellisesti suosituimmista vaelluskalavesistöistä. Maastotarkistuksia on tehty jo syksystä 2019 alkaen ja läpi on käyty kymmeniä jokia ja useita satoja koski- ja virta-alueita. SVK toimittaa maastokäyntien johtopäätökset ELY-keskukselle, joka laittaa em. kohteet kuulutukseen ja tekee niistä kalastuslain mukaiset koski- ja virta-alueiden rajausmääritykset. Lopulta tiedot päätyvät kaikkien vapaasti nähtäville kalastusrajoitus.fi-karttapalveluun. Tämän jälkeen päästään eroon kalastuksellisesti kiusallisista tulkintaongelmista ja voidaan saavuttaa lain tavoite vaelluskalojen suojaksi. LOUNAIS-SUOMEN KOSKI- JA VIRTA-ALUEITA LUVASSA KARTTAPALVELUUN Kuluneena vuonna Virtamittarit ovat käyneet maastokäynnein läpi Urpalanjoen ja Kirkkojoen Kaakkois-Suomesta sekä Siuntionjoen ja Kirkkojoen Uudeltamaalta. Sipoonjokeakin on jo aloitettu. Lokakuussa ELY-keskuksella oli kuulutuksessa parikymmentä viime vuonna Virtamittarien läpikäymää jokea Lounais-Suomen alueelta. Näiden
KESKELLE suvantoa syöksyvä virta vaelluskalavesistössä. Saisiko kuvaajan seisomakohdassa onkia? Virtamittareiden työn ja KALASTUSRAJOITUS. FI-karttapalvelun myötä tulkinnanvaraisuudet jäävät pikkuhiljaa historiaan.
jokien koski- ja virta-alueita on siis lupa odottaa karttapalveluun, kunhan ELY-keskus saa tarpeelliset menettelyvaiheet käytyä läpi: Aurajoki, Eurajoki, Halikonjoki, Hanhijoki, Hitolanjoki, Juvajoki, Karvianjoki, Kaulajoki, Kiskonjoki-Perniönjoki, Merikarvianjoki, Noormarkunjoki, Pyhäjoki, Rekijoki, Savijoki, Terttilänjoki, Uskelanjoki sekä Harjunpään-, Kullaan- ja Joutsijoki. Hanketta on rahoitettu kalastonhoitomaksuvaroista ja ensi vuonna Virtamittarit tekevät jälleen maastokäyntejä Kaakkois-Suomeen, Uudellemaalle sekä Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle painottuen.
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
31
IHN-TAUTI
RAAKKU
AHVENANMAALLA löytynyt tänä vuonna IHN-tautia viidestä kalankasvatuslaitoksesta
EUROOPAN komissiolta 9,5 miljoonaa raakun elinympäristöjen parantamiseen
Lohikalojen IHN-tautia on tänä vuonna löytynyt Ahvenanmaalla viidestä eri kirjolohien kasvatuspaikasta. Tapauksista kolme tuli ilmi keväällä, loput kaksi lokakuun aikana. IHN-virus kulkeutui Ahvenanmaalle tanskalaisesta kalanviljelylaitoksesta tuotujen kirjolohenpoikasten mukana. Kaikkien tartunnan saaneiden pitopaikkojen kalat on teurastettu ja niiden rakenteet on desinfioitu. Kyseisten saneeraustoimien onnistumista seurataan tehostetusti vähintään kahden vuoden ajan, ennen kuin alueen IHN-taudista vapaa asema voidaan saada palautettua. Muiden Ahvenanmaalla sijaitsevien kasvattamojen tilannetta seurataan tarkastuksin ja näytteenotoin. IHN-taudin vuoksi Ahvenanmaalla suoritetaan myös luonnonvaraisten kalojen pyyntiä ja tutkimusta. Tauti voi tarttua kirjolohen lisäksi esimerkiksi lohiin, ja levitä muidenkin luonnonvaraisten kalojen ja veden välityksellä. Ahvenanmaalla Föglössä kalastavia kehotetaan kuivaamaan tai desinfioimaan kalastusvälineet huolellisesti, ennen kuin niitä käytetään muualla. IHN-tauti on viruksen aiheuttama vertamuodostavan kudoksen kuoliotauti (infectious haematopoietic necrosis), joka on lakisääteisesti vastustettava, vakava kalatauti. Se ei kuitenkaan tartu ihmisiin tai lemmikkeihin ja kalaa voi syödä ja kalastaa normaaliin tapaan.
Euroopan komissio on myöntänyt noin 9,5 miljoonaa euroa jokihelmisimpukan eli raakun ja sen isäntäkalojen, lohen ja taimenen, elinympäristöjen parantamiseen Suomessa, Ruotsissa ja Virossa. Jyväskylän yliopiston koordinoima kuusivuotinen LIFE Revives -projekti alkoi syyskuun alussa. Raakku on Suomen luonnon pitkäikäisin eläinlaji, mutta se voi hyvin vain muutamassa joessa. Siksi työ raakun elinympäristöjen elvyttämiseksi on äärimmäisen tärkeää. ”Jokihelmisimpukka on niin sanottu sateenvarjolaji, jonka elinvoimainen esiintyminen kertoo virtavesiekosysteemin hyvästä tilasta. Siellä, missä raakku viihtyy, voi moni muukin virtavesilaji hyvin. Raakku ja vaeltavien lohi- ja taimenkantojen elvyttäminen kulkevat käsi kädessä”, ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen sanoo. Suomessa tehtäviin toimiin kohdistuu noin 5,9 miljoonaa euroa LIFE-rahoitusta. Projektissa kunnostetaan ja elvytetään raakkujen jokielinympäristöjä sekä niiden puskuri- ja valuma-alueita. Kohteena on yhteensä 14 suurempaa jokialuetta, joilla on 69 pienempää jokea. Niistä 32 sijaitsee Pohjois- ja Länsi-Suomessa, 36 Pohjois-Ruotsissa ja yksi Virossa. Suomen kohdejoissa asustaa 25 prosenttia maan raakkupopulaatioista, Ruotsin joissa 3,6 pro-
JOKIHELMISIMPUKAN ja sen isäntäkalojen lohen ja taimen elinympäristöjen parantamiseen tähtäävä hanke alkoi syyskuussa. Kuva: Jouni Taskinen.
senttia ja Viron projektialueella 100 prosenttia maan raakkupopulaatioista. Jokikunnostusten vaikutusalue on kooltaan noin 77 hehtaaria ja 117 kilometriä ja valuma-alueen toimien vaikutusalue noin 3 650 hehtaaria. Hankepartnereiden omarahoituksen osuus projektibudjetista on runsas 3,7 miljoona euroa. Lisäksi mukana on yhdeksän osarahoittajaa, minkä ansiosta hankkeen kokonaisbudjetti on liki 15,9 miljoonaa euroa.
LOHI
LOHENPOIKASIA runsaasti Suomen Itämereen laskevissa joissa Luonnonvarakeskus (Luke) havaitsi Tornionjoessa ja Simojoessa edellisvuotta enemmän lohen kesänvanhoja jokipoikasia syksyn 2021 koekalastuksissa. Jokipoikasia oli runsaasti myös Kymijoessa. Tornion- ja Kymijoelta arvioitiin viime keväänä lähteneen merivaellukselle paljon vaelluspoikasia. Tornionjoen Suomen puoleisilla koekalastusalueilla lohen kesänvanhoja poikasia oli noin 26 poikasta aarilla. Poikasten määrä nousi neljänneksen viime vuodesta ja oli kymmenen edellisvuoden keskiarvon (24 poikasta aarilla) tasolla. Suurimmat tiheydet havaittiin Muonionjoen ala- ja keskijuoksulla. Kesänvanhoja poikasia
32
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
esiintyi kuitenkin kaikissa osissa vesistöä. Tämä kertoo, että syksyllä 2020 kutevia lohia on ollut jokisuulta aina joen yläosille saakka. Tornionjoen kaikuluotaimet havaitsivat vuonna 2020 noin 70 000 nousulohta. Simojoella lohen kesänvanhoja poikasia oli 36 poikasta aarilla. Tiheys oli puolitoistakertainen edellisvuoden tiheyteen nähden ja oli kymmenen edellisvuoden keskiarvoa (29 poikasta aarilla) suurempi. Kymijoella lohien poikastiheydet ovat kasvaneet 1990-luvun alusta alkaneen seurantahistorian aikana ja nykyisin aivan joen alajuoksulla Langinkosken haarassa havaitaan Suomen kor-
keimpia kesänvanhojen poikasten tiheyksiä (58 poikasta aarilla tänä syksynä). Vaelluspoikasten koepyynnin perusteella Tornionjoesta lähti keväällä 2021 mereen alustavan arvion mukaan noin kaksi miljoonaa lohen vaelluspoikasta. Vaellus oli yksi runsaimmista 1980-luvulta lähtien tehtyjen seurantojen aikana. Simojoelta puolestaan arvioitiin alustavasti lähteneen merelle 25 000–30 000 vaelluspoikasta, mikä on aiempien vuosien keskimääräistä tasoa. Kymijoelta lähti keväällä merelle arviolta noin 65 000 vaelluspoikasta, mikä on Kymijoen 1990-luvulla alkaneen seurantahistorian kolmanneksi suurin määrä.
VIERASLAJI
KUUPPAÄYRIÄISIIN kuuluva Nippoleucon hinumensis on pieni, enintään viiden millimetrin pituinen äyriäinen. Kuva: Marja Anttila-Huhtinen.
TYYNELTÄ valtamereltä kotoisin olevia kuuppaäyriäisiä löytyi Suomen rannikolta
Tilaa itselle tai lahjaksi
- LEHTI LAH JA H
39 €
AAN: INT
Alkukesän ja syyskuun merialueiden velvoitetarkkailuissa saatiin Kotkan ja Porvoon satamien edustalta saaliiksi muutamia kymmeniä kuuppaäyriäisiin kuuluvia Nippoleucon hinumensis -lajin yksilöitä. Tyyneltä valtamereltä kotoisin olevaa lajia ei ole aiemmin tavattu Suomen vesiltä. Kuuppaäyriäiset löysi Kymijoen vesi- ja ympäristö ry:n tutkija Marja Anttila-Huhtinen. Tarkempi lajinmääritys tapahtui Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE). Itämerellä lajia on havaittu aiemmin vain Saksan pohjoisrannikolla, mistä löytyi muutamia naaraita vuonna 2019. Saksassa laji on runsastunut muutamassa vuodessa huomattavasti. ”Suomen rannikolta on nyt tavattu Nippoleucon hinumensis -lajista sekä koiraita että naaraita. Todennäköisesti laji myös lisääntyy Itämeressä, sillä osalla löydetyistä naaraista oli munia. Voi olla, että Suomen kanta on levinnyt muualta Itämereltä, tai sitten se on tullut meille laivojen mukana kauempaa, kuten moni muukin vieraslaji”, arvioi lajin määrittänyt tutkija Katriina Könönen SYKEstä. Vielä ei tiedetä, onko tästä vieraslajista haittaa alkuperäislajeille, sillä sitä ei ole tutkittu. Viime vuosina Itämerellä on havaittu useita uusia vieraslajeja. Suomen vesiltä tehtiin kesällä toinenkin uusi lajilöytö, kun Meksikonlahdelta kotoisin olevia Rangia cuneata -simpukoita löytyi ensi kertaa monesta paikasta etelä- ja lounaisrannikolla.
6 nro vuosikerta NORM. 49 €/vuosi
Tietoa vapakalastuksen kaikista muodoista, kaloista, kalapaikoista ja kalastusvälineistä.
Tarjous koskee vain UUSIA TILAAJIA. KUVASSA Torniojoelta syksyltä 2021 on lohen kesänvanhoja poikasia ja yksi vanhempi lohen jokipoikanen (oletettavasti 2–3-vuotias). Kuvassa olevat lohenpoikaset on nukutettu ja kuvauksen jälkeen vapautettu. Kuva: Ville Vähä/Luke.
TILAUKSET: puh. 050 577 4656 tai ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi
Nordic Sports tuo uutta petokalojen kalastukseen Suomessa
uutta TEK S
LIN TI ISMO MA
Kalastusvälineiden valmistajat ja maahantuojat! Jos haluatte uutuustuotteillenne näkyvyyttä, lähettäkää niistä tietoa Vapaa-ajan Kalastaja -lehden toimitukseen kuvien kera sähköpostiosoitteella jaana.vetikko@ vapaa-ajankalastaja.fi. Voitte myös postittaa aineiston ja näytekappaleet tuotteista osoitteella Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö/Jaana Vetikko, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki. Julkaisemme tuoteuutisia mahdollisuuksien mukaan joka numerossamme, joten Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen 1/2022 (ilmestyy 27.1.) tarkoitetun aineiston on oltava toimituksen käytössä viimeistään 10.12. Lisätiedot: • Jaana Vetikko puh. 050 525 7806 • Ismo Malin puh. 050 577 4656 • ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi
Nordic Sports Finland on tuonut kattavasti saksalaisen kalastusvälinevalmistajan Zebcon tuotteita Suomeen. Erityisen mielenkiintoisia niistä ovat Quantumin petokalojen pyyntiin tarkoitetut vieheet, joita on saatavana laaja valikoima. Esimerkiksi vanhasta tutusta Pelagic Shad -jigistä on tullut valmiiksi rigattu versio, josta on saatavilla kaksi eri kokoa: 21 cm/60 g ja 25 cm/70 g. Värivaihtoehtoja on 10 ja ne kaikki sopivat mainiosti Pohjolan vesistöihin. Lisäksi Pelagic Head with Screw -jigipäitä on saatavilla erikseen, kuten myös Quantum Claw Treble -koukkuja. Niissä on kiinnitetty huomiota rigauksen helppouteen ja kalojen tarttuvuuteen. Quantumin Freaks of Nature Tench -uutuusvieheet on puolestaan tarkoitettu suurten haukien kalastamiseen. Kahdesta eri mallista Swimbait Tench on 23 cm pitkä ja painaa 270 grammaa. Hybrid Tench -vieheellä puolestaan on pituutta 23 cm ja painoa 175 grammaa. Näistä Swimbait Tench soveltuu täsmäkalastukseen, monttujen ”kaivelemiseen” ja uisteluun. Hybrid Tench ui matalammassa ja elävämmin kuin Swimbait. Kummastakin vieheestä on tarjolla viisi värivaihtoehtoa.
PELAGIC Shad -jigi valmiiksi rigattuna.
PELAGIC Head with Screw -jigipää.
QUANTUM Claw Treble -koukkuja.
QUANTUM Hybrid Tench.
Lisätietoja: nordicsports.fi.
Rialinnalta talven kalareissuun uudet Liuku 2.0-liukupilkit Rialinnan uutuus talvelle 2022 on Liuku 2.0 -liukupilkkimalli. Tässä uutuudessa Rialinnan jo tunnetuista pystypilkkimalleista Viima, Juurus, Nilakka ja Syväri on valmistettu kahdella siimankiinnitystapilla varustetut versiot. Huolellisesti viimeistellyissä pilkeissä on ruostumattomasta teräksestä valmistetut RST-siimankiinnitystapit. Niiden ansiosta pilkin uintia voi halutessaan säätää tappeja taivuttamalla. Vahvat RST-tapit säilyttävät uintisäädöt, eivätkä ne taivu esimerkiksi kalaa irrotettaessa. Pilkin reunat on hiomalla muotoiltu ohuemmiksi ja terävämmiksi. Tämä tuo sen uintiin ”vettä leikkaavan” ominaisuuden. Rialinna Liuku 2.0 -liukupilkkejä valmistetaan 8 eri värivaihtoehtoa. Lisätietoja pilkeistä sekä värit nähtävissä rialinna.fi. RIALINNAN uusia kahdella siimankiinnitystapsilla varustettuja Liuku 2.0 -malleja. Pilkit vasemmalta: Viima (5 ja 6 cm), Syväri (6 cm), Juurus (6,5 cm), ja Nilakka (6,5 ja 5 cm).
34
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
Victorinox FireAnt -tuluksilla tuli syttyy helposti vaikeissakin olosuhteissa Tulukset ovat ikivanha ja elintärkeä varuste, joka on nyt saanut ennennäkemättömän pienen koon ja modernin muodon. Koska FireAnt ja Helix-sytytyspala kiertyvät Victorinox-linkkuveitsen korkkiruuvin sisään, pysyvät uudenlaiset tulukset myös helposti matkassa mukana. Piikivi ja tulusrauta ovat tulentekovälineinä tuhansia vuosia vanha keksintö, jonka käyttö on jatkunut aina näihin päiviin saakka. Niiden suosio retkeilijöiden keskuudessa perustuu käyttövarmuuteen kaikissa olosuhteissa. Victorinox FireAnt -tulukset on myös suunniteltu sytyttämään silloinkin, kun muut sytyttimet eivät enää välttämättä toimi. FireAnt-pakkauksessa tuluksia on kolme ja niiden värikäs muovirunko hohtaa pimeässä. Setissä on myös kuusi herkästi syttyvää Helix-sytytyspalaa. Molemmat komponentit ovat täy-
sin vedenkestäviä. Sytytyspalan voi jopa upottaa veteen, sillä sen vahamainen pinta säilyttää herkästi syttyvän sisäosan kuivana. Sytytystä varten Helix-sytytyspala aukaistaan pöyhkeäksi kasaksi, jolloin siitä muodostuu helposti syttyvä massa. Tuluksen raapaisu esimerkiksi Victorinox-linkkuveitsen naskaliin tai sahan hamarapuolelle sytyttää sytytyspalan todella helposti. Sytytyspalasta tarvitaan vain puolet tai jopa kolmasosa nuotion sytykkeiden sytyttämiseen. FireAnt -tuluksia on saatavana hyvin varustetuista partiokaupoista sekä maahantuojan verkkokaupasta. FIREANT -tuluksia on pakkauksessa kolme ja niiden värikäs runko hohtaa pimeässä. Setissä on lisäksi kuusi herkästi syttyvää sytytyspalaa.
Lisätiedot: mastermarkbrands.fi/tuotemerkit/victorinox-taskutyokalut/tuotteet/ varaosat-ja-varaosapakkaukset/.
”Annen & Arskan Korupajalta” kalannahalla päällystettyjä sormuksia ja koruja Vantaalainen Anne Laine kävi muutama vuosi sitten aikuisopistossa hopeasavi-kursseilla ja innostui korujen valmistamisesta. Aluksi syntyi korvakoruja, sitten sormuksia. Vuosi sitten heräsi ajatus, miksei myös kalastajille voisi tehdä jotain omaa. Nyt Annen ja hänen miehensä Arin ”korupaja” valmistaa kalannahalla päällystettyjä koruja. Ari Laine kertoo, että pariskunta aloitti kalakorujen valmistamisen perehtymällä erilaisiin kalannahkoihin, niiden kuivaamiseen ja käsittelyyn. ”Hankimme myös erilaisia korupohjia, joilla nahkojen soveltuvuutta voisi testata.” Muutamien kokeilujen jälkeen alkoi lopputuloskin olla Laineita tyydyttävä. Aluksi he keskittyivät kaulakoruihin, niiden erilaisiin muotoihin ja leikkaamiseen. Melko pian valmistus laajeni
myös korvakoruihin ja sormuksiin. Myöhemmin mukaan tulivat myös rannekorut ja puvun tyylikkyyttä lisäävät kalvosinnapit sekä solmioneulat. ”Kokeilimme erilaisten nahkojen soveltuvuutta koruihin, ja suosikeiksi valikoituivat ihmisten mielenkiinnon sekä käsiteltävyyden perusteel-
la lohi, hauki, ahven sekä nieriä. Myös Jäämeren kaloja kokeilimme erilaisissa korupohjissa, ja turska, kissakala ja makrilli soveltuivat hyvin. Ruijanpallaskin toimi, vaikka olikin melko tumma koruissa.” Tällä hetkellä Annen & Arskan mallistossa on useita erilaisia koruja niin miehille kuin naisillekin. Korupohjat ovat pääsääntöisesti allergiavapaita ja materiaaliltaan kirurginterästä. Kaikki korut ovat uniikkeja, kahta samanlaista ei siis ole. Koska Laineet valmistavat koruja vain sivutoimena, voivat toimitusajat jonkin verran venyä. Annen ja Arskan koruja nähtävillä: Facebookissa: Annen & Arskan Korupaja (myös tilaukset). Tilaukset lisäksi: arska.laine@hotmail.com.
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
35
uutta Rapalalta uutuuksia pilkki- ja heittokalastukseen Rapalan Jigging Shadow Rap on ns. kevennetty tasapainoviehe, joka toimii mainiosti perinteisessä pilkkimisessä. Lisäksi se on suunniteltu useimmista muista tasapainopilkeistä poiketen toimimaan hyvin myös heittokalastuksessa. Jigging Shadow Rapin hidas tikkaava ja vatsaa vilautteleva uinti sopii mainiosti esimerkiksi vertikaalijigaukseen. Vieheen tehokkuutta lisää myös sen leveä siluetti ja se houkuttelee erityisesti ahvenen ja kuhan iskemään. Jigging Shadow Rap on valmistettu ympäristöystävällisistä kestävää kehitystä edistävistä materiaaleista. Pituutta sillä 9 cm ja painoa 17 grammaa. Rapala Nauvo -lusikkaa valmistettiin 1980-luvulla Suomessa Rapalan kairatehtaalla. Nyt se on tuotu uudelleen mallis-
RAPALA Nauvo.
RAPALA Kallan.
RAPALA Jigging Shadow Rap.
toon nykyaikaisin värein ja HD-saaliskuvioin viimeisteltynä. Rapalan HD-väreissä yhdistyvät uusimmat pinnoitus- ja painatustekniikat. ”Tämä mahdollistaa myös kolmiulotteiset kuviot, ja esimerkiksi Nauvon silakkavärissä kuvion tuntee sormella kokeilemalla. Kuvion ansiosta väri näkyy ja valo taittuu siitä eri tavoin kuin sileästä pinnasta”, Kimmo Mänttäri Normarkista selvittää. Tasaisessa kelauksessa elävästi keinuva Nauvo potkii ja välkehtii näyttävästi. Uintia kannattaa vaihdella erittäin hitaasta nopeaan ja selvittää, mikä saa kalan kiinnostu-
RAPALA Harmaja.
KAATONOKAN ansiosta juoman kaataminen Citypark Thermavac -termospullosta sujuu helposti ja nopeasti.
maan. Kun kelaus pysäytetään, Nauvo vajoaa leijuen ja välkehtien. Koko: 9,5 cm/37 g. Värivaihtoehtoja 14. Nauvon tavoin Rapala Harmaja -lusikka on perinteinen viehe, joka on päivitetty tähän päivään nykyaikaisin, mutta perinteitä kunnioittavin värein ja HD-saaliskuvioin viimeisteltynä. Epäsymmetrisesti muotoiltu Harmaja-lusikka on niittänyt mainetta erityisesti taimenvieheenä. Sen uinti poikkeaa kaikista muista lusikkauistimista, joten se kannattaa pitää pakissa myös haukivesillä pahan päivän varalle, sillä se saattaa pelastaa päivän, kun muut uistimet eivät kelpaa. Koko: 11 cm/31 g. Värivaihtoehtoja 15. Erityisesti meritaimenen narraamiseen suunnitellun Rapala Kallanin vaihteleva ja hienovaraisesti potkiva uinti jäljittelee saaliskalaa säntillisesti. Hitaasti uppoava uistin värisee osuessaan veteen ja sen yksityiskohtaisesti työstetyt kuvioinnit ja välkehdintä tuovat lisätehoa kalastamiseen. Aerodynaamisen muotoilunsa ansiosta Kallan lentää hyvin myös vastatuuleen heitettäessä. Koko: 11,0 cm/26 g. Värivaihtoehtoja 9.
Uutuustuote, josta riittää höyryävää jaettavaa: CityPark Thermavac -termospullo Aladdinin uusi tilava 1,1 litran vetoinen termospullo pitää juoman kuumana tai kylmänä 25 tunnin ajan. Se on ideoitu muuntautumaan näppärästi kahdeksi matkamukiksi ja mahdollistaa näin juoman jakamisen kahdelle. Citypark Thermavac -termarista riittää toki juomaa myös useammalle. Helppokäyttöinen kaatonokka puolestaan huolehtii siitä, että höyryävän kuumaa juomaa on helposti ja nopeasti saatavilla. Turvalliset, ekologiset materiaalit, sekä kestävä ja kaunis jauhemaalauksella viimeistelty pinta muodostavat tyylikkään kokonaisuuden. Uutuustermarin voi pestä astianpesukoneessa, joten se on helppo pitää puhtaana ja hygieenisenä jokaiseen uuteen käyttökertaan. Tilavuus: 1,1 litraa, mitat: 112 x 112 x 293 mm. Värit: Harmaa, punainen ja sininen. Lisätiedot: nordictrail.fi/aladdin/termospullot.
36
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
Uudet LightHouse-kartat helpottavat kalastuspaikkojen tunnistamista ja navigointia Raymarine on julkistanut uudet LightHouse™ -kartat. Ne on laadittu luotettavista ja virallisista hydrografisista lähteistä, joita merenkulun ammattilaisetkin käyttävät. Karttojen avulla kalastaja voi esimerkiksi päätellä, mistä saattaa löytyä hyvä kalapaikka ilman, että edes käy paikan päällä. LightHouse-kartat tuovat Raymarinen Axiomja Element-karttaplotterien näyttöön uudenlaista selkeyttä ja yksityiskohtia, jotka helpottavat rannikkokohteiden, kalastuspaikkojen ja muiden kiinnostavien kohteiden tunnistamista, tutkimista ja niissä navigointia. Sekä virkistys- että ammattikäyttöön suunnitelluista kartoista löytyy niin viranomaistyylinen kuin runsaasti tietoa sisältävä vapaa-ajan karttanäkymä. Valita voi myös neljästä eri karttaväristä, jotka on optimoitu kirkkaaseen auringonpaisteeseen, päivänvaloon, hämärään ja pimeään. Jukka Salonen Raymarinesta kertoo, että erityistä uusissa kartoissa on se, että ne ovat ladattavissa sovelluksella plotterin muistiin. Kalastajille hyödyllinen ominaisuus on myös se, että RealBathy-syvyyskäyrät voidaan päivittää livenä näytölle ja kartan päälle. ”Käyrät saadaan jopa 25 sentin tarkkuudella, minkä ansiosta vaikkapa penkan muodot näkyvät jo komeasti. Lisäksi esimerkiksi satelliittikuvien avulla voi analysoida eri kohteiden potentiaalia kalapaikkana ilman, että edes käy paikan päällä”, Salonen vinkkaa. LightHouse-kartasto kattaa Australian, Pohjois-Amerikan ja suurimman osan Eurooppaa. Esimerkiksi Suomen merialue ja järvet löytyvät microSD-muistikortille valmiiksi ladattuna. Ostoksen mukana tulee SD-adapteri. Kortin kapasi-
RAYMARINE on julkaissut uuden LigtHouse-karttasarjan, jossa on myös monia kalastusta helpottavia ominaisuuksia.
teetti on 32 GB. Kortti on välittömästi käyttökelpoinen Raymarine Axiom- tai Element-karttaplotterin kortinlukijoissa. Kuluttajan on mahdollista ostaa LightHouse-kartat joko Raymarinen paikalliselta jälleenmyyjältä tai nettikaupasta (charts/lighthouse-charts.html). Ladattava LightHouse-kartta on mahdollista ottaa käyttöön joko niin, että lataa kartta-aineiston pc:llä netistä (https://chartstore.raymarine.com) kortille. Toinen vaihtoehto on ladata mobiiliin (älypuhelin/tabletti) RayConnect-sovellus omasta sovelluskaupasta (Appstore/GooglePlay) ja sitä hyväksikäyttäen ladata kartta Axiom+, Axiom XL tai Axiom Pro -karttaplotterin muistiin. Molempia vaihtoehtoja ei voi käyttää, sillä latauskoodi (Voucher Code) käytetään molemmissa tapauksissa. Lisätietoja Raymarine LightHouse -kartoista löytyy osoitteesta: raymarine.eu/marine-charts/lighthouse-charts.html.
Swiss Champ Damast Limited Edition 2021: Teräksinen sydän hiilikuitukehossa Victorinoxin vuosisatojen taito teräksen työstämisessä kulminoituu vuoden 2021 Swiss Champ -linkkuveitsen juhlamallissa. Sen sydän ei ole puhdasta kultaa, vaan terästä mustan taotun hiilikuitukehon sisällä. Veitsen Damascus-terä on taottu näyttävällä ”Bjorkmans Twist” -viimeistelyllä. Linkkuveitsen kuorissa on käytetty taottua hiilikuitua, jonka ansiosta pinnan kuviointi on joka tuotteessa yksilöllinen. Swiss Champ Damast Limited Edition 2021 symboloi voimaa, taitoa ja vuosisatoja vanhaa perinteistä käsityötä. Se on numeroitu keräilytuote, jota on valmistettu maailmanlaajuisesti vain 6000 kappaletta. Suomeen työkaluja on saapunut kymmenen kappaletta. Veitsen pituus on 91 ja korkeus 33 mm. Painoa sillä on 185 grammaa. Sitä on saatavana hyvin varustetuista erikoisliikkeistä sekä maahantuojan verkkokaupasta mastermarkbrands.fi/. SWISS Champ Damast -linkkuveitsen juhlamalli.
Käsityönä valmistettu lompakko perhojen kuivatukseen ja säilytykseen Hyvinkääläinen Arto Kujala on suunnitellut perholompakon, jonka sisäpuoli on kippuraista lampaan taljaa. Käsityönä saapasnahasta valmistettu lompakko sopii erinomaisesti levysiipisille lohiperhoille ja streamereille. Lompakon koko on 16 x 11 cm. Avattuna taljan koko 15 x 21 cm ja se soveltuu perhon kuivatukseen sekä säilytykseen. Lampaantaljan ansiosta esimerkiksi lohiperho pysyy hyvin lompakossa paikoillaan. Lompakko on myös ilmava ja kuivattaa märän perhon nopeasti.
PERHOLOMPAKON sisäpuoli on valmistettu lampaan taljasta.
Lisätiedot ja tilaukset: Arto Kujala, artokujala2@gmail.com ja puh. 0400 738 272. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
37
lääkärin
ipupa
Foam
TE
K
ST
ER VA
määräyksestä
N IJ KA AK UVAT PERTTI
VAIHTELUA
perusperhojen sidontaan
P
erhopenkin ääressä voi toisinaan kaivata vaihtelua perusperhojen sidontaan. Ohessa hieman erilaisia ja ehkä sidonnallisesti haasteellisempia perhomalleja, jotka ovat aiemmin olleet esillä ”Perhokalastus, tekniikat ja sidonta” -kirjassa (Otava 2007).
Hentosudenkorennon nymfi Koukku: pitkävartinen, koko 8–14. (Esim. Kamasan B830) Lanka: tummanruskea tai -oliivi. Painotus: rintakehän alle. Peräsukaset: kolme ruskeaa tai oliivia strutsinsiikasen latvaa. Kierre: ohut soikea metallitinseli. Takaruumiin selkä: fasaanikukon pyrstöä tai vastaavaa. Takaruumis: ruskea tai oliivi runkokuitu, sidotaan ohueksi. Siipiaihio/päälaki: fasaanikukon pyrstöä tai vastaavaa. Jalat: tumma peltopyyn höyhen, myös värjättynä. Silmät: palloketjua. Rintakehä/pää: ruskea tai oliivi dubbing. VINKKI: perhon voi sitoa myös maraboupyrstöllä ja -rungolla.
38
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
Foamipupa Koukku: suora- tai käyrävartinen, koko 10–16. (esim. Mustad C53S/ TMC 200R) Lanka ja kierre: musta. Takaruumis: vihreä umpisolumuovi leikattuna koukun mittaisen riisinjyvän muotoon, joka kiinnitetään sidontalangalla koukun mutkasta jaoke kerrallaan, mutta jättäen varren etuosaan tilaa. Siipiaihiot: molemmille sivuille musta ohut umpisolumuovi muotoon leikattuna, lämmitettynä hieman liekissä ja litistettynä kostutettujen sormien välissä – tai tekoniini, musta häkilänlatva tai vastaava. Silmät: ohut pyöreähkö musta umpisolumuovikaistale, joka leikataan lopuksi mittaansa tai musta kuminauhan pätkä tai poltetut siimasilmät. Jalat: pieni tumma häkilä siipiaihioiden etupuolelle, yksi kierros. Tuntosarvet: kaksi fasaanikukon pyrstösulan siikasta tai vastaavaa. VINKKI: Käytetään sekä pintapupana että apupainon kanssa larvastaen pintaan pyrkivää pupaa jäljitellen. Värejä voi vaihdella ja selkäpuolta värittää tussilla tummemmaksi.
sudenHento nnon kore fi nym
a Must mfi ny korrin Musta korrinnymfi Koukku: pitkävartinen, koko 6–12, (esim. Mustad R75/Kamasan B830) Lanka: musta. Painotus: rintakehän alle, litistetään pihdeillä. Pyrstö: kaksi mustaa hanhen jäykkää siipisulan siikasta (goose biots), V-asentoon. Kierre: tummanruskea tai musta muovinauha – Larva Lace Body Rib, Swannundaze. tai vastaava. Runko: musta karkea villa tai vastaava. Selkä: musta sulka, metso tai vastaava. Jalat: Kolme paria hanhen mustia siipisulan siikasia sidottuna rintakehän sivuille. Liekissä lämmitetyillä pinseteillä voi jalkasiikasiin taitella nivelet – ohuella lakalla nivelvahvistus. Rintakehä: musta karkea villa tai vastaava. Tuntosarvet: kaksi mustaa hanhen siipisulan siikasta. Silmät: poltetut siimasilmät väritettynä mustiksi. VINKKI: rungossa kannattaa käyttää myös ruskehtavaa tai kellertävää materiaalia eri korrilajien jäljittelyyn, harmaana jäljittelee hyvin surviaisnymfiä.
Sudenkorennon huopanymfi
Rapu
Koukku: Normaali uppoperhokoukku, koko 10–6. (esim. Mustad R70/Kamasan B175) Painotus: koukun varrelle tarpeen mukaan. Kierre: metalli- tai muuten vahva rungosta erottuva lanka – kierteen voi jättää huovutusvaiheessa villakuitujen sisään tai tuikata neulalla läpi lopuksi – kierre tuetaan lakalla. Huopaperä: tummia sinertävän ja ruskehtavan sävyisiä villakuituja huovutettuna eli hierottuna kostutettujen kämmenien ja sormien välissä päistään teräväksi pulleaksi pisaraksi – perään imeytetään lakkaa ja se litistellään muotoonsa lakan kuivahdettua hieman, jolloin sormet voi suojata ohuella muovipussilla tai lateksihanskoilla. Eturuumis: villa – samaa sävyä kuin jatkoperä. Jalat: kuusi kappaletta fasaanikukon pyrstösiikasista solmituin nivelin, jalkaa kohden kaksi siikasta, vahvistetaan lakalla. Selkä/silmienväli: huovutuspisaran pää. Silmät: musta palloketju tai vastaava.
Randall’s dragon
Rapu Koukku: pitkävartinen, koko 8–2. (esim. Kamasan B830) Lanka: musta. Painotus: varren takaosalle. Selkä: punaruskea keinoniini (Swiss Straw) tai vastaava vedettynä koko sidoksen yli ja kiinnitettynä kierteellä – pyrstö leikataan lopuksi viuhkamaiseen muotoon koukunsilmän päälle. Sakset: ruskeat oravankarvakimput jaettuna selän molemmille puolille takaviistoon V-asentoon. Silmät: kuulaketjua tai helmet. Kierre: metallilanka tai siima silmien takaa alkaen. Jalat: ruskea tai furnace kukko takaruumiille. Takaruumis: tumman punaruskea runkokuitu, takaosastaan tukevampi: mallin tulisi muistuttaa väärinpäin käännettyä porkkanaa. VINKKI: Rapua voi sitoa useissa väreissä, oliivi kuitenkin suositeltavin muunnos. Kelpaa punaoranssina myös lohiperhoksi.
Koukku: pitkävartinen, koko 6–10. (esim. Mustad R75/Kamasan B830) Lanka: ruskea tai musta. Painotus: takaruumiille, litistetään pihdeillä. Pyrstö: kaksi ruskeaa hanhen jäykkää siipisulan siikasta V-asentoon. Kierre: väritön Vinyl Rib tai vastaava muovinauha. Takaruumis: ruskea antron dubattuna, leikataan kierteen yli pilkottavat kuidut pois. Jalat: kaksi paria ruskeita hanhen jäykkiä siipisulan siikasia – nivelet voi lisätä kuumennetuilla pinseteillä. Rintakehä: ruskea antron dubattuna. Siipiaihio: mustanruskea sulka, esimerkiksi kalkkuna, leikataan takareunasta V-muotoon – lakataan alapuolelta ennen kiinnitystä. Pää: ruskea antron. VINKKI: Hieman hoikempien aitosudenkorentolajien jäljitelmä, joka sopii mukailemaan myös korrinymfiä. Voidaan sitoa myös kuulapääversiona.
Suden on n koren ymfi n a huop
VINKKI: Huopanymfi jäljittelee isojen aitosudenkorentojen litteää, mutta erittäin leveää nymfiä. Sitä voi sitoa eri väreissä. Huovutus on tekniikka, jolla kykenee loihtimaan helposti ja nopeasti monenlaisia runkoja. Kimalteilla voi tehostaa huovutetun rungon houkutusta. Lakka tai liima parantaa harvan huovutuksen kestävyyttä ja muoto säilyy paremmin.
all's Rand on drag
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
39
TEKSTI JOHANNA ANTILA
Vuonna 2022
S
uomen Vapaa-ajankalastajien Mimmit kalastaa! -hankkeen tavoitteena on edistää tyttöjen ja naisten kalastusharrastusta ja madaltaa tyttöjen ja naisten kalastusharrastuksen aloittamisen kynnystä. Hankkeessa pyritään lisäämään kalastusharrastuksen kiinnostavuutta tyttöjen ja naisten keskuudessa muun muassa kohdennetun viestinnän keinoin. Lisäksi kehitetään tytöille ja naisille suunnattuja kalastusharrastukseen kannustavia sisältöjä ja tapahtumia sekä pyritään tasapainottamaan ns. kalastusharrastuskuvaston sukupuolijakoa. Vuoden 2021 aikana on
tehty valmistelutyötä ja vuonna 2022 mimmit näkyvät ja kuuluvat kalastusharrastuskentällä entistä isommin! YHDESSÄ TEHDEN SVK:n kanssa Mimmit kalastaa 2022 -teemavuotta on toteuttamassa niin seura- ja piiritoimijoita, vaikuttajia, yhteistyökumppaneita kuin yrityksiäkin. Mimmit kalastaa -hanke kuvastaakin hyvin Suomen Vapaa-ajankalastajien uuden toimintastrategian ”Yhdessä paremman kalastuksen puolesta” -ydinajatusta. ”Toivottavasti saamme yhdessä innostettua ja kan-
Hanke Tintti luotsaa hanketta Mimmit kalastaa! -hanketta luotsaamaan on valittu marraskuussa työnsä aloittanut viestintäkoordinaattori Tintti Drake. Viitasaarelta käsin työskentelevä Tintti osallistuu hankkeen lisäksi järjestön nuorisoja perhetoiminnan, aikuistoiminnan sekä vastuullisen kalastustoiminnan viestintään ja markkinointiin erityisesti sähköisissä kanavissa. Kalastus on ollut Tintille rakas harrastus pikkulapsesta asti. Erityisesti hän nauttii koskikalastuksesta, mutta kesäiset merikalastukset Norjassa, jigaus ja uistelu sisävesillä sekä talviset pilkkireissut kuuluvat myös säännöllisiin kalastusharrastuksiin. Tinttiin voi olla yhteydessä Mimmit kalastaa! -hankkeen tiimoilta puh. 040 840 0681, s-posti: tintti.drake@vapaa-ajankalastaja.fi.
Kuva: Tintti Drake.
40
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
nustettua entistä useamman tytön ja naisen kalastusharrastuksen pariin. Meillä on muun muassa upeita naisesikuvia jo nyt kalastusharrastuskentällä ja ensi vuonna he saavat näkyvyyttä lehdessämme, uudella alkuvuodesta avautuvalla mimmitkalastaa.fi -sivustolla ja myös somessa. Toivomme, että kaikki kalastusharrastuksen sydämessään tärkeäksi kokevat lähtisivät vuoteen mukaan kannustamaan kalastuksen ilosta haaveilevia mimmejä mukaan. Tarjotaan yhdessä mahdollisuus oppia”, kannustaa hankkeen ideoinnissa mukana ollut koordinaattori Johanna Antila.
graavilohi- tai -kirjolohisiivuja noin 150-200 g ruokailijaa kohti
TEKSTI JA KUVA KARI NYBERG JA JAANA VETIKKO
TUT JA KER MA VI
KE S TI
GRIL
LO
LAS HI
A IK IL
LA TU T
KALAHERKUT
grillausmaustetta maun mukaan Kermaviilikastike 1 prk kermaviiliä 1 rkl etikkaa 1-2 rkl sokeria ½ tl sitruunapippuria tilliä ja/tai ruohosipulia
GRILLATUISTA lohiviipaleista saa kunnon aterian salaatin ja vaikka perunamuusin kera, mutta ne voi nauttia myös sormiruokana kermaviilikastikkeen kanssa.
GRAAVILOHI taipuu grilliherkuksi LOHIVIIPALEET voi latoa leivinpaperin päälle pellille tiiviistikin.
LOHIVIIPALEET grillataan kauniin ruskeiksi ja rapeiksi.
J
ouluajan herkuttelusta jääkaappiin jäljelle jäänyt graavilohenpätkä päätyy tavallisesti uudenvuoden lohipiirakkaan tai kalakeittoon, vaikka siitä voisi pienellä vaivalla valmistaa vaihteeksi uudella tavalla suolapalaa uuden vuoden valvojaisiin. Maittava iltapala syntyy helposti nahallisista graavilohen palasista tai valmiiksi leikatuista siivuista. Graavilohi siivutetaan hieman normaalia paksummiksi siivuiksi, jotka eivät kuivu uunin korkeassa lämmössä yhtä helposti kuin seitinohuet siivut.
Tee ensin kastike. Sekoita kermaviili, etikka ja sokeri hyvin keskenään. Mausta sitruunapippurilla, tillillä ja ruohosipulilla. Tarkista maku, jonka pitäisi olla samalla sekä makea että hapan. Anna kastikkeen vetäytyä jääkaapissa mieluusti parikin tuntia. Levitä lohisiivut leivinpaperin päälle uunipellille. Mausta ne grillausmausteella. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Kun laitat lohisiivut uuniin, laita ne mahdollisimman ylös ja käännä grillausvastus päälle. Grillaa lohilastuja niin kauan, kunnes ne ovat rapeita ja kauniisti ruskistuneita. Vahdi uunia kypsennyksen aikana, jottei leivinpaperi syty palamaan kuumaan grillivastukseen osuessaan. Tarjoile grillatut lohilastut raikkaan kermaviilikastikkeen kera sormiruokana tai salaatin kera isompana ateriana. Grillatut lohilastut onnistuvat mainiosti myös suolaamattomasta lohesta tai kirjolohesta. Silloin grillausmaustetta voi käyttää runsaasti. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
41
Kalojen kauneus -teosta varten koossa jo tuhansia kuvia kaloista
E
spoolainen vedenalaiskuvaaja Pekka Tuuri on viettänyt elämästään suuren osan vedenpinnan alla 1990-luvun alusta alkaen. Otoksistaan veden alla hän on jo julkaissut yhden laajan kuvateoksen ja nyt työn alla on uusi suurhanke – kuvateos Kalojen kauneus. Sitä varten hänellä on koossa jo tuhansia kuvia kaloista. Julkaisukunnossa teos voisi Tuurin oman arvion mukaan olla joskus ensi vuoden loppupuolella. ”Sen olisi pitänyt alkuperäisen suunnitelman mukaan jo valmistua, mutta taiteilijan vapaus on minulla. Yksi syy, etten ole kirjaa kiirehtinyt, on tämä korona-aika. Se on vienyt pohjan kaikenlaisen kulttuurin esittämiseltä ja julkaisuilta, siis myös kuvateoksilta”, hän arvioi.
42
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
AL IN
UU R
M
IN ARKIS TO
varressa
O
kuvaa pinnanalaista maailmaa ja tuo esiin sen erityisyyttä
SM TEKSTI I
PEKKA TUURI
Vavan
• KUVAT PEKK
A
T
VALOKUVAUS JA SUKELTAMINEN YHDISTYIVÄT
Diplomi-insinöörin koulutuksen saanut ja kääntäjänä työskentelevä Tuuri aloitti valokuvausharrastuksen jo nuorena isältään saamalla itäsaksalaisella järjestelmäkameralla. ”Siinä oli esimerkiksi loittorenkaat, joiden ansiosta myös makro- eli lähikuvien ottaminen onnistui”, mies muistelee. Kun Tuuri oli vuonna 1989 käynyt sukelluskurs-
PEKKA Tuuri on kuvannut vedenalaista maailmaa jo noin 30 vuoden ajan. Hänelle kuvauspäivä pinnan alla on kolmen ulottuvuuden seikkailu: se on ensinnäkin sukellusseikkailu, toisaalta seikkailu luontoon, mutta lopulta myös seikkailu valokuvaukseen.
KALAT Arat, suojautuvat ja uteliaat kalat
KAMPELA lymyilee usein pohjalla.
Eri kalalajeilla on myös omat ominaispiiteensä. Esimerkiksi särkikalat ovat saalistuksen kohteena olevina kaloina hyvin arkoja, ja siksi Tuuri kuvaa niitä pääasiassa yöllä, jolloin ne nukkuvat. ”Jotkut pohjakalat, kuten kampela ja simput, puolestaan luottavat suojautumiseen ja ne saattavat päästää kameran ihan kiinni itseensä. Petokalat, kuten ahven ja hauki, saattavat sen sijaan olla jopa uteliaita ja tulla ihan kameraan kiinni ihmettelemään, mistä on kyse”, hän selvittää.
sin, hänelle heräsi pian ajatus yhdistää nämä kaksi harrastusta. ”Huomasin, että veden alta löytyy uusia ja mielenkiintoisia kuvauskohteita, joita useimmat ihmiset eivät ole edes koskaan nähneet”, hän kertoo. Mukana oli myös suotuisa sattuma, sillä hänen työpaikalleen hankittiin samoihin aikoihin vedenalaiskuvaukseen tarkoitettu kamera. ”Kun olin käytännössä sen ainoa käyttäjä, minulla oli tällaiseenkin kuvaamiseen heti alusta alkaen laadukas kalusto”, Tuuri muistelee. Kuvaaminen veden alla poikkeaa hänen mukaansa aika tavalla kuvien ottamisesta maalla. ”Toisaalta se on hyvin samankaltaista, sillä kummassakin elementissä pätevät samat harmonian sekä epäharmonian ja valokuvaustaidon sekä -taiteen periaatteet. Kuvaaminen on minusta joka tapauksessa helppo tapa tehostaa kokemusta, nähdä enemmän ja tallentaa muistoja”, hän määrittelee. VIHAMIELINEN JA SAMEA YMPÄRISTÖ Tuurin mukaan on kuitenkin tärkeää muistaa, että ihminen on veden alla aina itselleen vihamielisessä ympäristössä. ”Olemme siellä vähän samassa tilanteessa kuin kala kuivalla maalla. Veden alla ei pidäkään kiirehtiä amerikkalaistyylisesti from Zero to Hero -periaatteella, vaan asiat pitää opetella vähitellen ja kunnolla, ennen kuin edetään uudelle tasolle”, hän korostaa.
ANKERIAS lumoaa mystisyydellään.
” HAUKI ON KAMERAN
SUHTEEN USEIN PELOTON JA SAATTAA JOPA TULLA SITÄ AIVAN LÄHELTÄ IHMETTELEMÄÄN.
Toinen merkittävä ero elementtien välillä on, että vesi on kirkkaimmillaankin paljon sameampaa kuin ilma. ”Sakeintakaan sumua ei voi verrata siihen, joten veden alla on päästävä lähelle kohdetta, kuten kuvattavaksi haluttua kalaa.” Tuurin mielestä kalat ovat tavallaan vedenalaismaailman lintuja, jotka päästävät kuvaajan vain metrinkin päähän, ennen kuin pakenevat. Se ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi lähellä. ”Useimmat kuvat kaloista olen ottanut noin 20-25 senttimetrin etäisyydeltä ja osan vain yhden sentin päästä”, Tuuri paljastaa. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
43
KUVAUSPAIKAT PÄÄASIASSA NYKYISIN SUOMESSA Digikuvauksen tulo käyttöön mullisti Tuurin vedenalaiskuvausharrastuksen noin vuodesta 2007 lähtien. Kun diafilmiä käytettäessä lopputuloksen näki vasta kuvien kehittämisen eli vasta parinkin viikon päästä, nyt kuvan onnistumisen voi ainakin jollain tavalla nähdä välittömästi. ”Vaikeat vedenalaiset olosuhteet tulivat tämän ansiosta aiempaa paremmin hallintaan”, Tuuri kiittelee. Myös kuvauspaikat muuttuivat, sillä ennen digiloikkaa hän oli kuvannut veden alla paljon ulkomailla esimerkiksi koralliriutoilla, joilla on uskomattoman upeat värimaisemat. ”Sen jälkeen olen sen sijaan kuvannut pääasiassa Suomessa ja lisäksi jonkin verran Virossa ja Norjassa, jossa kuvaaminen on myös hienoa, koska siellä on näyttävää vedenalaista luontoa ja upeita kaloja”, Tuuri kehuu. ”Suomen vedenalaisessa maailmassa sen sijaan mikään ei hyppää heti silmille, vaan täytyy katsella kauemmin, kunnes sitten jossain välähtää vaikkapa siian hopeinen kylki. Kotimaassa kuvaaminen tuntuu myös henkilökohtaisemmalta, sillä täällä kohteet ovat osa omaa tai tuntemieni ihmisten elämää aivan toisella tavalla kuin ulkomaiset vedet. Lisää intoa minulle antaa lisäksi se, että meillä vesiä on toistaiseksi kuvattu tosi vähän”, hän lisää.
Vavan
varressa
TOINEN SUURTYÖ SUOMEN VEDENALAISESTA MAAILMASTA Vuonna 2013 Tuuri julkaisi monivuotisen työn tuloksena kirjan Vedenalainen Suomi, joka sai runsaasti kiitosta ja tunnustusta. Silloin hän jonkin aikaa ajatteli, ettei enää uudestaan ryhtyisi yhtä suureen urakkaan, vaan toisinhan siinä kävi. ”Kirjan tekeminen on kuninkuuslaji ja kun Suomessa, eikä juuri missään muuallakaan ollut tehty taidekuvakirjaa kaloista, päätin ryhtyä toimeen. Kalantunnistusoppaita on toki tehty ja kaloja on kuvattu esimerkiksi akvaariossa, mutta itse haluan tehdä kirjan, jossa kalat on kuvattu omassa elementissään”, Tuuri korostaa. Ensimmäiset kuvat Kalojen kauneus -kirjaa varten Tuuri otti noin kahdeksan vuotta sitten ja nyt hänellä on jo koossa tuhansia teokseen kelvollista otoksia.
44
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
KUTUASUINEN lohi on upeudessaan vailla vertaa.
SÄRKI on saalistuksen kohteena arka kala ja sen lähelle on siten usein vaikea päästä.
Yhteistyö Yhteistyötä fongareiden ja tutkijoiden kanssa Kalojen löytämisessä Tuurin mukaan on tärkeää tietää, minne ja milloin aina kellonaikaa myöden kannattaa mennä. Kun ei ole kuvaajakollegoita, joilta kysyä näitä asioista, ovat lajikalastajat olleet hänelle suurena apuna. ”Heitäkin kiinnostaa koko lajikirjo ja hieno lohi sekä hietatokko ovat heille yhtä arvokkaita, kuten minullekin. Esimerkiksi Juha Saloselta olen saanut paljon vinkkejä”, hän kiittelee. Tuuri myöntää joutuneensa silti tyytymään joidenkin lajien osalta siihen, että kalat on ensin pyydetty ja sitten vapautettu, minkä jälkeen hän on kuvannut vapautetun kalan. Tällainen oli esimerkiksi hyvin arkana kalana tunnettu turpa. ”En myöskään millään löytänyt imukalaa, vaikka valokuvia katselemalla yritin saada sen hahmon päähäni. Sitten ympäristökeskuksen tutkimusalus Arandalla työskennellyt kaverini toi minulle Selkämereltä kahdeksan imukalaa Kaskisten satamaan, jossa ne vapautettiin, ja minä kuvasin ne”, Tuuri paljastaa.
ei ole, mutta toivon toki, että myös moni vapaa-ajankalastajakin kiinnostuisi kirjastani”, hän sanoo.
RASVAKALAN kasvot läheltä kuvattuna.
”Kirjaan niistä mahtuu noin 250 ja kuvavalinnassa aionkin käyttää ammattitaittajaa apuna”, hän selvittää. KIRJOITTAA ITSE KUVAILEVAT TEKSTIT Kuvien lisäksi kirjaan on tulossa kuvailevia tekstejä, jotka Tuuri aikoo itse kirjoittaa. Niissä hän yrittää tuoda esiin kalojen itseisarvon vastapainoksi sille, että yleensä painotetaan enemmän niiden merkitystä esimerkiksi talouskaloina. ”Mukaan on tulossa myös kuriositeetteja, kuten tarinaa Näsijärvellä vietetystä kuvauspäivästä, jonka aikana kuvasin kaikkiaan yhdeksän eri kalalajia”, hän lupaa. Tuurin tavoitteena on myös hienovaraisesti herättää lukijan mielenkiinto ympäristöasioihin. ”Mitään myyntitavoitetta minulla
PEKKA TUURIN SUOSIKKIKALOJA Tuurin mielestä kalojen kauneus on niiden sulavuudessa ja täydellisessä sopeutumisessa elementtiinsä, mutta myös väreissä. Kalat ovat hänen mielestään menestystarina, minkä osoittaa todeksi jo se, että puolet maapallon selkärankaisista kaloja. ”Suosikkikalani ahven on kuvauksellinen ja uteliasuudessaan valloittava. Atlantin lohi kutuasussaan on yksinkertaisesti vain niin upea, kun ankerias sen sijaan lumoaa mystisyydellään”, Tuuri miettii. MUUTOS ON TULOSSA MERELLE Tuurin mukaan on yleinen käsitys, että meret ovat meillä kauhean huonossa kunnossa. Kuvaajan silmin tilanne ei kuitenkaan ole juuri muuttunut viimeisimmän kahdenkymmenen vuoden aikana. ”Sinilevää on ollut aina, ja Itämeri on ollut rehevä. Mikä on kiinnittänyt huomioni ja tuntuu ikävältä, on meren pohjassa kaikkialla kasvava rihmalevä, joka peittää kaikki kovat pohjat. Siksi kuvaankin merellä pääasiassa kylmän veden aikaan syys-marraskuussa”, Tuuri sanoo.
Hänen mukaansa muutos on kuitenkin tulossa, ellei ilmastonmuutosta hillitä ja suolapulsseja tule Pohjanmereltä. ”Itämeri on makea ja makeutuu kaiken aikaa. Keskeiset merelliset biotyypit ovat vaarassa, samoin vain suolaisessa vedessä selviävät lajit”, hän muistuttaa. HIRVEÄN VAHVA LUONTO ANTAA VAHVUUTTA Luonto merkitsee Tuurille todella paljon, vaikka espoolaisena hän leikki lapsena asfalttipihalla. Mökillä hän kuitenkin tutustui luontoon yhdessä biologian opettajana työskennelleen äitinsä kanssa. ”Nyt tykkään mennä metsään yksin. Silloin ikään kuin ihminen häviää johonkin. Ei ole puhetta, ei tulostavoitteita, vaan vallitsee hiljaisuus ja verkkaisuus. Luonto on lisäksi hirveän vahva ja antaa myös minulle vahvuutta. Joka talvi se nähdään kuolleena ja sitten se taas herää ja kuhisee muutamassa kuukaudessa uutta elämää”, Tuuri kuvailee. PEKKA TUURI KALASTUKSESTA ”Minulla ole mitään kestävällä tavalla harjoitettavaa kalastusta vastaan, päinvastoin se on hyvä asia. Pitää vain valita tähän sopivat kalastustekniikat ja kalastettavat kalat. Itse harrastan vain mato-ongintaa, mutta syön erittäin mielelläni kalaa.”
VUODEN LUONTOKUVA
”LISKOMIEHELLÄ” Pekka Tuurille jo toinen Vuoden Luontokuva -kilpailun voitto Vuoden Luontokuvaksi 2021 on valittu Pekka Tuurin taidokas vedenalaiskuva ”Liskomies”. Kilpailun tuomaristo viehättyi voittoisan vedenalaiskuvan eksoottisesta tilanteesta ja tunnelmasta. Sen mukaan kyseessä on henkeäsalpaava, tavanomaisista näkökulmista poikkeava tilannekuva. Tuuri kertoo kuvaustilanteesta, että hän oli suunnitellut kuvan taustaa valmiiksi ja mielessään myös mahdollista sommitelmaa. Kun lisko ilmestyi näkyviin, hän vei kameran vedenalaiskoteloineen vain 1-2 cm päähän eläimestä. ”Tässä vaiheessa mitään ei voi katsoa etsimestä, on vain luotettava, että manuaalisäädöt ovat oikeat ja kohde oikeassa kohtaa”, hän kertaa kuvaustilannetta. Tuuri on voittanut Vuoden Luontokuva -kilpailun myös aiemmin: vuonna 2010 hänen voittokuvansa oli sekin otettu veden alla, ja aiheena oli herkkä ja kaunis lumme.
PEKKA Tuurin vedenalaiskuva ”Liskomies” valittiin Vuoden Luontokuvaksi 2021. Saman kilpailun Tuuri voitti myös vuonna 2010 veden alta otetulla lummekuvalla. Kuva: Pekka Tuuri. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
45
PERHONSIDONTA
TEKSTI JA KUVAT PERTTI KANERVA
Kesäisin kalastellaan ja talvet sidotaan perhoja, joten nyt on hyvä aika aloittaa perhonsidonta. Perhoja voi toki ostaa, mutta itse sitoen niistä saa enemmän irti, kun saa juuri sellaisia perhoja, jollaisia haluaa – ja kalatkin maistuvat paremmilta.
46
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
Perhonsidonnan
ABC
P
erhokalastus jalostuu perhonsidonnan myötä helposti ympärivuotiseksi harrastukseksi ja jopa elämäntavaksi. Sidonnan alkuun pääsee yksinkertaisin välinein, eikä yhtä ainoaa ja oikeaa tapaa ole. Jokainen voi perusteet opittuaan noudattaa omaa käsialaansa ja taiteellisuuttaan. Paras tuomari on kala, ja jos perhot toimivat, muiden mielipiteistä ei juuri kannata välittää.
SAALISKALA halutaan usein kuvata muistoksi. Vapautettavaa kalaa on syytä käsitellä varoen, ettei kuvaus aiheuttaisi sille vahinkoa.
VÄKÄSEN voi painaa huo-
lellisesti pihdeillä alas, niin perhosta saa väkäsettömän. ERILAISIA perhopenkin leukakiristysmekanismeja: oikealta pikaleuka, vipulukko ja ruuvikiristeinen.
KUIVIA JA MÄRKIÄ PERHOJA Perhoilla jäljitellään joko saaliskalan ravintoa, tai niissä korostetaan kalan aisteja ärsyttäviä piirteitä tai värejä. Kalastamiseen riittää tavallisesti melko suurpiirteinen yleisjäljitelmä, mutta eipä kukaan kiellä sitomasta tarkkaakaan näköisjäljitelmää. Perhot jaetaan karkeasti kahteen pääryhmään, pinta- ja uppoperhoihin. Pintaperhot on tarkoitettu kellumaan tai vähintään roikkumaan pintakalvossa ja uppoperhot pinnan alle. Perhokoukun laadusta ei kannata tinkiä. Uppoperhoissa käytetään paksulankaisia koukkuja ja pintaperhoissa ohutlankaisia. Streamerit ja isot haukiperhot sidotaan yleensä pitkävartisiin koukkuihin ja merikalastuksessa käytetään ruostumattomia koukkuja. Lohenkalastuksessa käytetään usein myös kaksi- tai kolmihaaraisia koukkuja. Nykyään perhoihin valitaan yhä useammin väkäsetön koukku, jollaisen käyttöä vaaditaan monien lupakoskien säännöissä. Väkäsettömiä (barbless) koukkuja myydään kaupoissa ja tavallisista koukuista saa myös väkäsettömiä painamalla pihdeillä väkäsen alas tai viilaamalla pois. Aloittelevan sitojan pienissä perhoissa sopiva koukkukoko on 10–12 ja pitkävartisissa streamerkoukuissa 6–4. PAKOLLISET TYÖKALUT SEKÄ MUUT HILAVITKUTTIMET Perhonsitojan pakollisiin perustyökaluihin kuuluvat perhonsidontapenkki, sakset ja rullapidin – unohtamatta riittävää valaistusta.
”
PERHONSIDONNASSA VOI KÄYTTÄÄ APUNA MITÄ MONINAISIMPIA KODIN TARVEKALUJA HAMMASTIKUSTA JA RIPSIHARJASTA LÄHTIEN. Kaikki muut ovat oikeastaan tilanteesta riippuen enemmän ja vähemmän välttämättömiä aputyökaluja, joista tärkeimpiä ovat langanpujotin, sidontaneula, häkiläpihdit ja solmutyökalu. Erilaiset aputyökalut nopeuttavat sitomista ja takaavat siistin lopputuloksen. Niitä on olemassa runsaasti eri tilanteisiin, kuten karvantasaaja, dubbaushyrrä, häkilämittari, siipipolttopihdit, putkiperhoneula jne. Osan työkaluista voi myös valmistaa itse. Esimerkiksi vanha hammasharja sopii hieman viriteltynä erinomaisesti pörrörunkojen harjaukseen, partahöylällä saa tasattua peurankarvaa, tusseilla maalattua värejä ja mattopuukko tai kirurginveitsi auttaa nahkojen ja materiaalien leikkelyssä. Puolipolvi-solmutyökaluksi kelpaavat taas vaikka kuulakynän kuoret ja lakkapiikiksi puunpalaan liitetty neula. Perhopenkki on perhonsitojan tärkein työkalu, jonka merkittävin tehtävä on pitää niin isot kuin pienetkin koukut tukevasti leuoissaan koko sidonnan ajan. Penkkien leukakiristysmekanismeja on kolme päätyyppiä: pikaleuka-, vipulukko- ja ruuvikiristeinen leukakiristys. Oikein käytettyinä kaikki ovat toimivia ja kiristyssysteemien paremmuus on pitkälle tottumiskysymys. Hyvä, moderni perhopenkki on helppokäyttöinen, kestävä ja tukeva. Lisäksi siinä on rotaatiotoiminto, jonka ansiosta penkin leukoja saa pyöritettyä pituusakselinsa ympäri, jolloin perhoa voi tarkastella eri puolilta sidonnan aikana. Uuden penkin säädöt ja koukun kiristäminen leukoihin kannattaa opetella, jotta koukku pysyy, muttei kiristy liikaa. Liika
kiristys voi pilata ajan kanssa penkin leuat. Vartin treeni auttaa kummasti. Hyvät perhonsidontasakset ovat tukevat, sormiin sopivat, suorateräiset ja niin terävät, että ne leikkaavat materiaalit kerrasta aivan saksien kärkeen saakka. Fiskarsin suorat ja teräväkärkiset kynsisakset ovat erinomaiset ja monikäyttöiset sidontasakset. Metallilankojen leikkaamiseen kelpaavat huonommat ”romusakset”. Harrastuksen edetessä saksia usein ilmestyy kuvioon useampiakin. Lankapitimiä eli spigotteja on moneen lähtöön, kuten yksi- ja kaksijalkaisia, erilaisilla putkilla varustettuja jne. Keraamisella lankaputkella varustettu lankapidin on lähtökohtaisesti pitkäikäisempi kuin helmipäiset tai metalliputkiset pitimet. Lankapitimen tehtävä on ohjata lankakierroksia tarkasti paikoilleen sidonnan aikana, antaa tasaisen tiukasti lankaa rullalta ja toimia lankaa katkomatta. Sen tulee myös vapaana roikkuessaan pitää painollaan materiaaleja paikoillaan työvaiheiden välissä. Perinteisellä molemmista päistä rullaa pitävällä sakaramallilla on hyvä aloittaa, kunhan jalkasakarat on ensin uutena säädetty lankarullalle sopivalle kireydelle. Sen jälkeen ne ovat huolettomia työkaluja. Langanpujotin hankitaan yleensä rullapitimen kaveriksi. Sillä saadaan vedettyä lanka rullapitimen putken läpi. Moni imaisee langan suullaan, mutta putkeen voi kertyä langoista vahaa ja osassa rullapitimiä on lankaputken päissä pienet helmet, jolloin imaisu ei toimi ja langanpujotin on tarpeen. Ne eivät paljoa maksa ja sellaisen saa tehtyä itsekin esimerkiksi ohuesta metallilangasta tai siimasta. Häkiläpihtejä on monia malleja. Tärkeintä on, että pihdit pitävät materiaaleista riittävän napakasti kiinni käytön aikana, eivätkä pihtien leuat riko, murskaa tai katko materiaaleja. Häkiläpihdit voivat toimia myös dubbaushyrrän korvikkeena. Leukoihin voi toki lisätä suojaavan letkunpätkän tai viilata mahdolliset terävyydet pois. Huokeillakin pärjää yleensä hyvin. Piilosolmutyökalulla eli Whip Finisherillä saa viimeisteltyä perhon pään siistiksi ja tehtyä tarvittaessa lujan solmun tarkasti paikalleen. Sidonnan päättäminen napakkaan lopetussolmuun pitää sidoksen kasassa ja estää sidontalangan purkautumisen. Solmun teko onnistuu vaikka paljain käsin, mutta solmutyökalun solmulla varmistaa kestävän perhon. Piilosolmutyökaluja on montaa mallia,
48
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
TYÖKALUJA vasemmalta; sakset, rullapidin langan kera, langanpujotin, häkiläpihdit, englantilaismallin piilosolmutyökalu ja sidontaneula.
Pullollinen kirkasta lakkaa ja/tai pikaliimaa kuuluu myös perhonsitojan perusvälineistöön. Niille on käyttöä perhon pään varmistuksessa ja mahdollisesti monessa muussakin sidonnan vaiheessa lisäämään perhon kestävyyttä.
PIENI nro 18 Red Tag -pinturi on hyvä harriperho, johon häkilän kiertäminen onnistuu hyvin rotaatiomallin varrellisilla häkiläpihdeillä.
mutta solmun tekoon voi suositella ainakin perinteistä englantilaistyylistä jousellista (huokeaa) mallia, jolla voi muotoilla perhon päätä ja ohjata lankaa ilman lipsumista. Lopetussolmun saa aikaiseksi myös yksinkertaisesti tekemällä ns. puolipolvia kuulakärkikynän päällä tai putkenpätkää apuna käyttäen. Sidontaneula/lakkapiikki on käytännössä mikä tahansa neula tai piikki, jolla saadaan sipaistua lakkaa tai liimaa perhonsidonnassa, nypittyä ja ohjattua materiaaleja sekä käsiteltyä muutenkin materiaaleja, kuten halkaista lankaa jne. Aivan tylsä piikki ei hommaan siis kelpaa.
RESEPTI OHJAA SIDONTAA Kaupat pullistelevat erilaisia sidontamateriaaleja, mutta hyvin pienellä pääsee alkuun, jos tietää mitä aikoo sitoa. Yhteen tavalliseen kalastusperhoon ei yleensä kovin montaa eri materiaalia tarvita ja osa materiaaleista voi löytyä valmiiksi kotoa. Esimerkiksi villalangat ovat erinomaisia uppoperhoissa, erilaisista muovipakkauksista ja nauhoista saa leikeltyä ja purettua monenlaista käyttökelpoista, vanhat karvakaulukset/tupsut jne. sopivat usein perhosiipiin tai runkodubbauksiin, ohuista kuparilangoista saa kierteitä ja painotuksia unohtamatta värikkäiden pääsiäishöyhenten mahdollisuuksia. Perhonsidonta on hyvä aloittaa yksinkertaisesta perhomallista, johon on selkeä ohje/ resepti. Hyvä perhoresepti kertoo yksityiskohtaisesti kaikki materiaalit, joita kyseisen perhon tekoon tarvitaan. Kun perhon resepti on tiedossa, voi katsoa, mitä materiaaleja on jo olemassa ja mitä pitää hankkia. Reseptisidonta etenee siinä järjestyksessä kuin koukulle kiinnitettäviä materiaaleja käytetään.
Sidontareseptiä ei kuitenkaan tarvitse seurata orjallisesti ja ohjeissa tarjotaan toisinaan vaihtoehtoja koon, materiaalien ja sidontatekniikan suhteen. Sitoja voi myös itse korostaa jotakin yksityiskohtaa, väriä yms. tai jos jotain materiaalia ei ole, jättää se pois tai korvata se toisella. TALVI ON KURSSIEN AIKAA Yksinkertaisen kalastusperhon sitoo muutamassa minuutissa, kun hommasta pääsee perille. Perustaitojen jälkeen voi lisätä sidontaharrastukseen haasteita kiinnostuksen mukaan. Pääasia useimmilla on, että saa omin käsin sitoa kalastavia perhoja, joilla myös saa tapahtumia. Itse sidotuilla perhoilla saatu saaliin riemu ja nautinto kannustaa eteenpäin. Ympäri Suomen järjestetään talvisin opistojen ja kalastusseurojen vetämiä perhonsidontakursseja. Ne ovat suositeltavia, sillä kurssien vetäjät ovat poikkeuksetta kokeneita sitojia, joilla on hyvä näkemys aloittelevien sitojien tarpeista. Myös netissä on runsaasti erilaisia videoita perhonsidonnan aloittamiseen sekä itse perhoista. Niistäkin oppii hyvin, vaikka useimmat hyvistä sidontavideoista ovat vieraskielisiä. Pelkällä videoiden katsomisellakin ymmärtää paljon perustekniikoista ja materiaalien käsittelystä. Lisäksi alan lehdissä, kirjoissa ja netissä on runsaasti kaikkea mahdollista perhonsidontaan liittyvää tietoa. Perhonsidonta (Otava 1988, Simo Lumme ja Juha Pusa) sekä Perhonsitojan Kirja (Ajatus 2002, Juha Pusa ja Anssi Uitti) ovat suositeltavia suomalaisia perhonsidonnan oppikirjoja. NIIN perhokalastuksen kuin perhonsidonnankin oppii nopeammin jonkun konkarin opissa kuin omatoimisesti.
PERHONSITOJAN MATERIAALIT
Sidontalanka. Musta UNI 8/0 on perhonsidonnan ”perinnelanka”, toki muitakin lankamerkkejä on. Sidonnassa pärjää pitkälle parilla lankavärillä, tummiin sidoksiin musta ja vaaleisiin valkoinen. Lujaa lankaa vaativiin sidoksiin (mm. peurankarvapäiden tekoon) voi hankkia 6/0 lankaa tai vieläkin kestävämpää dyneema- tai kevlarlankaa. Kierremateriaaleina yleisimmät ovat soikea sekä litteä hopea lurex/tinselinauha, joita kumpaakin voi olla paria eri leveyttä – pikkuperhoihin kapeaa, isompiin leveää. Myös kullan ja kuparin sävyjä käytetään, hopealla pääsee alkuun. Perhojen painotukseen on tarjolla erilaisia painolankoja lyijylangasta lähtien. Lyijy on kuitenkin ympäristömyrkky, joten kannattaa suosia esim. ohutta kuparilankaa. Moderniin perhonsidontaan kuuluvat lisäksi kuula- ja luotipäät perhojen painotuksessa. Niitä on hyvä olla omaan koukkulajitelmaan sopiva valikoima. Päitä on eri painoisia, tungsten- eli volframipäät ovat painavimpia ja kalleimpia. Kuitulangat ovat myös näppäriä ja rullina myytävä UNI-Yarn on erityisesti fluoriväreissä erittäin monikäyttöinen lanka perhojen rungoissa, kierteissä ja iskupisteissä. Valkoinen polypropyleenilanka on myös suositeltava. Sitä käytetään monissa pintaperhoissa siipenä. Runkomateriaaleissa tarjontaa on valtavasti. Edellä mainitut tinselit, kuitu- ja villalangat sopivat runkoihin, samoin chenille (=samettilanka) yms. lankamaiset nauhat, mutta rungot valmistetaan usein myös ns. dubbaamalla eli kuituja hierotaan kiinni sidontalankaan, josta pyöritetään runko. Käytännössä pintaperhoissa ja hyvin pienissä muissakin perhorungoissa käytetään ohutta hienoa polypropyleenikuitudubbingia, joka soveltuu vettä kevyempänä kelluviin perhoihin.
Isompiin uppo- ja lohiperhoihin sekä streamereihin käytetään yleensä karkeampaa ja vettä imevää kuitua, jota saa muun muassa villalangoista yms. kaupan karkeammista kuitumateriaaleista. Hyviä sävyjä ovat luonnonsävyt musta, harmaa, oliivi ja ruskea terästettynä hälyväreillä sekä kimalledubbingeilla. Kimallekuituja on runsaasti muun muassa perhosiipiin tarjolla, mutta hopeinen tai helmiäissävyinen suora Flashabou on peruskimalle. Myöhemmin voi hankkia muita laatuja ja sävyjä. Höyhenmateriaaleista tärkeimpiä ovat kukonniskat, jotka ovat perhonsidonnan kulmakivi. Niitä on hyvä olla ainakin kolme väriä: musta, ruskea ja grizzly tai cree. Pienten niskojen alaosasta saa pikkuperhoihin materiaalit ja yläosasta isoihin. Marabou-höyhen on myös perhonsitojan perusmateriaali, josta saa esimerkiksi leechejä ja streamereita. Suositeltava värivalikoima marabouta on musta, valkoinen, oliivi, oranssi ja fluoripinkki. Muista höyhenmateriaaleista tärkeitä ovat riikinkukon silmä- ja urosfasaanin pyrstösulan siikaset sekä peltopyyn peitinhöyhenet. Karvamateriaaleja käytetään useimmiten perhojen siipiin. Karvoista käytetyimpiä ovat oravan- ja peuranhännät (bucktail) sekä kanin zonker-soirot. Esimerkiksi oravanhäntiä ja bucktailia myydään pienemmissä värivalikoimapakkauksissa, joilla pääsee alkuun, eikä tarvitse ostaa montaa häntää kerralla. Peuran vartalosta saatua karvaa käytetään myös peurankarvapäiden ja -runkojen tekoon. Tämä karva on riittävän onttoa ja nousee langalla kiristettäessä pystyyn. Muita usein käytettyjä sidontamateriaaleja ovat muun muassa jäniksennaama, ketunkarva, vasikan häntäkarva, foamit, kimalle- ja kuitu-uutuudet ja muut ajankohtaiset ”muotimateriaalit”. Kotimaisista riistalinnuista ja eläimistä saa myös monenmoista höyhen- ja karvamateriaalia perhonsidontaan hirvistä metsoon ja sorsista rusakkoon.
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
49
Oranssipäisen mustan KUULAPÄÄ-LEECHIN sidonta Valitsemme sidottavaksi yksinkertaisen Kuulapää-Leechin, todellisen ottiperhon, joka löytyy useimpien kovimpien kisakalastajienkin rasiasta. Kuulapäinen Musta Leech kalastaa läpi vuoden ja kelpaa loistavasti kaikille kaloille ahvenesta säynävään, kirjolohesta harjukseen. Leehejä on hyvä sitoa monissa väriversioissa niin maraboun kuin kuulan osalta sekä erilaisiin koukkuihin.
PERHON materiaalit maksavat karkeasti 30–40 euroa, mutta niistä sitoo helposti koukkuja kuulapussit tyhjiksi – marabouta, kukkoa ja flashashabouta jää reilusti muihinkin perhoihin.
Oranssi Kuulapää-Leech Koukku: Lyhyt- tai pitkävartinen nro 12–10, esim. Ahrex FW571, koko 10. Pää/painotus: Oranssi Ø 3,5–4 mm tungsten (volframi) kuula, esim. FTS Slotted tungsten beads, Hot orange, 4 mm. Lanka: Musta, 8/0 UNI Thread. Pyrstö: Pehmeäkärkistä mustaa marabouhöyhentä, esimerkiksi Wooly bugger marabou, black, muutamalla kimalteella höystettynä, esim. Flashabou, silver Runko: Mustaa villaa tms. kuitua dubattuna tai pyrstömarabou tyvet kierrettynä/dubattuna. Kaulushäkilä: Musta kukon (tai kanan) niskahöyhen. Kaulus: Hieman mustaa villaa tms. kuitua dubattuna kuulan taakse. Huomio: Musta marabou päästää väriä ja sidonnan/materiaalikäsittelyn jälkeen tulee pestä kädet, ettei musta väri tartu käsistä muualle. Sidonta vaihe vaiheelta
1. KUULA pujotetaan koukunvarrelle pieni reikä edellä, taustan isompi reikä tai halkio auttaa kuulaa ”taipumaan” koukun mutkasta koukun varrelle.
50
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
2. KOUKKU kiinnitetään koukunmutkasta perhopenkin leukojen väliin, ei liian kärkeen, eikä leukoja saa kiristää liikaa. Koukun tulee pysyä paikoillaan heilumatta. Koukun kärki jätetään yleensä näkyviin, jolloin perhon mittasuhteet on helpompi hahmottaa. Aloitus. Pidetään vasemmalla kädellä langan päästä, oikeassa on lankapidin. Painetaan kevyesti lankaa koukun varrelle ja lähdetään kiertämään lankapitimellä lankaa koukun varren ympäri ohjaten lankakierroksia niin, että alemmat lankakierrokset lukkiutuvat päällimmäisten alle. Kymmenkunta kierrosta riittää, jolloin vasemman langan ylimäärän voi leikata pois. Lankaa kierretään koko suoran koukunvarren mitalta, jota sanotaan pohjustukseksi. Yleisin (oikeakätisten) kiertosuunta on myötäpäivään. Lankapitimen paino pitää sidoksen paikoillaan työvaiheiden välillä. Joillakin sitojilla on tapana sipaista lakkaa koukulle langan kiinnityksessä vahvistamaan sidosta, mutta vahatuilla nykylangoilla se ei ole välttämätöntä.
3. MUSTASTA marabouhöyhenestä leikataan tasamittainen reilun koukun pituinen kimppu pehmeitä ja nukkaisia siikasia perhon pyrstöksi.
4. NOIN koukun pituinen pyrstökimppu kiinnitetään napakasti varren yläpuolelle. Pyrstötupsusta pidetään tiukasti kiinni ja sidontalanka viedään useampaan kertaan sen ympäri, jotta kimppu pysyy tiiviinä, eikä pyörähdä varren sivulle.
5. PYRSTÖKIMPUN tyvipäät katkastaan tarvittaessa kuulan tasolta poikki ja lankaa kierretään tyvien päälle muodostaen niistä tasainen ”alusrunko”.
8. SYNTYNEESTÄ villanyöristä kierretään (pitäen runkonyöriä koko ajan sormissa kireällä) tasainen sikarinmallinen runko, joka ulottuu pyrstön tyveltä kuulaan saakka. Mahdollinen ylimäärä kuiduista nypitään pois ja lukitaan sidos muutamalla lankakierroksella kuulan taakse. On parempi laittaa hiukan liian vähän villaa rungolle ja lisätä sitä tarpeen mukaan kuin kiertää kerralla liikaa isona möykkynä.
11. HÄKILÄN latva lukitaan sidontalangalla kuulan taakse paikoilleen ja ylijäämä poistetaan.
12. HÄKILÄÄ vedetään sormin takaviistoon ja kuulan taakse kiepautetaan lankaa täyttämään lovea tai (kuten kuvassa) otetaan hieman mustaa villaa, hierotaan langalle ja kierretään kuulan taakse häkiläasentoa ja ulkonäköä parantamaan. 6. OTETAAN muutama sormen pituinen hopeakimalle, kiinnitetään puolivälistä pyrstön tyvelle parilla lankakierroksella ja päät taitetaan taakse. Tarvittaessa leikataan liian pitkät päät pois hieman pyrstön takaa.
9. MUSTASTA kukonniskasta valitaan pehmeähkö höyhen häkiläksi, jonka siikasmitta on alle sentti. Tyveltä nypitään untuvahöydyt pois ja höyhen kiinnitetään napakasti tyvestään kuulan taakse ja ruodon ylijäämä poistetaan. 13. SIDOS päätetään pujottamalla ja kiristämällä muutama puolipolvisolmu kuulan taakse ja lanka katkaistaan. Solmu onnistuu näppärästi esimerkiksi vanhalla kuulakynän kuorella tai vastaavalla putkella. Solmun voi varmistaa vielä ohjaamalla sidontaneulalla lakkatippa kuulan taakse lopetuskohtaan.
7. PURETAAN/LEIKATAAN mustasta villasta/ langasta kuituja, pöyhitään sormissa sekaisin ja hierotaan sormien avulla ohuesti sidontalangalle yhtenäiseksi ”nyöriksi”. Tätä sanotaan dubbaamiseksi. Voimaa saa käyttää ja tarvittaessa sidontavaha auttaa karkeita kuituja pysymään langalla.
10. HÖYHENEN latvasta tartutaan häkiläpihdeillä, sitten siikasia vedetään kostutetuin sormin pyrstön puolelle takaviistoon ja höyhentä kierretään muutamalla kierroksella kuulan taakse kaulushäkiläksi.
ORANSSIPÄINEN musta Kuulapää-Leech on valmis ja sitten käsien pesulle, ettei sotke mustilla sormilla paikkoja.
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
51
perhonurkka ST
RI
T
EK
Hauen täsmäkalastus onnistuu perhollakin
I JA
KUVAT EET
Ä YV UH
ETSI OMA ELDORADOSI!
M
uutaman viime vuoden aikana hurjasti kehittyneet kaikuluotaimet ovat muuttaneet heittokalastusta jo pysyvästi. Livelaitteet ovat yleistyneet heittokalastuksessa huomattavasti ja ne ovat avanneet uudenlaisia vesistöjä ja tuoneet ajoittain jopa uskomattomia saaliita osaaville kalastajille. Miksei siis kokeilla livekalastusta perhollakin? On yleinen harhakäsitys, että livelaitteilla vesistön kuin vesistön tyhjentäminen isoista petokaloista käy helposti keneltä tahansa. Tämä ei mielestäni pidä paikkaansa. Usein kalat vain tyytyvät ihmettelemään ja seuraamaan kalastajan tarjouksia ja suurkalojen siiman päähän saaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. KALAVESIEN TUTKIMINEN ON HELPOMPAA Kaikuluotaintekniikan kehitys on pienentänyt kynnystä uusien kalavesien tutkimiseen ja ennen vaikeina pidettyjen järvien ja jokien kalastaminen on nykyisin suosittua.
Ennen monissa vähänkään syvemmissä vesissä suurkalojen kalastaminen perholla oli käytännössä mahdotonta. Nyt livelaitteet mahdollistavat perhollakin kalastamisen järkevästi 3-8 metrin syvyydeltä. Suomessa on loputtomasti hienoja vesistöjä, joista jokainen voi etsiä oman Eldoradonsa. PERHOA UITETAAN HITAASTI Kaikessa yksinkertaisuudessaan täsmäkalastus toteutetaan siten, että kala paikallistetaan joko viistokaikuluotaimen tai liveluotaimen avulla. Kun kala on paikallistettu, vene ohjataan sopivalle ”heittohollille” ja perho yritetään heittää mahdollisimman tarkasti liveanturin keilaan. Kun perho on saatu heitettyä onnistuneesti luotaimen keilaan, voidaan näytöltä seurata sen uppoamista ja kalan reaktiota. Perhoa joudutaan uittamaan usein suhteellisen hitaasti, jotta kalalla on aikaa reagoida ja tehdä isku perhoon, ennen kuin uit-
HAUKI viistokaikuluotaimessa.
Perhot Putkiperho sopivat täsmäkalastukseen Itse suosin täsmäkalastuksessa pääasiassa putkiperhoja. Niiden käyttö mahdollistaa erilaisten painojen ja Wiggle Tail -tyyppisten lisähäntien lisäämisen ja poistamisen helposti tilanteen mukaan. Suosin pääasiassa isohkojen 20-30 sentin pituisia perhoja, jotta kalat havaitsevat perhot helpommin. Toki tilanteen vaatiessa pienempiäkin perhoja on syytä kokeilla. Painotuksena käytän usein 2-4 gramman Tungten coneheadia tai Fastach-lukkoon kiinnitettyjä hauleja tai painosilmiä. Painojen käyttö on usein pakollista, jotta perhot saadaan upotettua mahdollisimman nopeasti haluttuun syvyyteen. OMAT suosikkiperhoni täsmäkalastukseen. Kaksi ylintä pe-
rinteisiä slinkyputkiperhoja ja kaksi alempaa koukkuperhoja.
52
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
tomatka loppuu kesken. Oman haasteensa perholla kalastettaessa tuovat tuuli ja usein kalojen oleilu kohtuullisen syvällä. Vaikka heitot ovat lyhyehköjä, useimmiten 10-20-metrisiä, perholla tuulessa heittäminen ja upottaminen tuo suurimman haasteen tähän kalastustyyliin. Tuulen lähestyessä kymmentä metriä sekunnissa on usein fiksumpi keskittyä esimerkiksi perinteiseen heittelyyn syöttikalaparvien tai kasvustoalueiden lähistöllä. JÄYKÄT VAVAT TOIMIVAT PARHAITEN Välineiksi soveltuvat periaatteessa tavalliset hauen perhokalastukseen soveltuvat välineet luokissa 8-10. Itse suosin 10-luokkaisia vapoja ja tästä järeämmätkään välineet eivät ole liioiteltuja. Mahdollisimman jäykkien vapojen käyttö on suositeltavaa siksi, että useimmiten kalat joudutaan tartuttamaan syvältä. Tällöin siima tulee jyrkässä kulmassa, käytännössä veneen alta, jolloin pehmeä vapa vie vastaiskusta tehoa pois, vaikka se annettaisiin oikeaoppisesti siimasta vetämällä. Vavan heitto-ominaisuuksilla sen sijaan ei ole niin suurta merkitystä, koska heitot ovat usein melko lyhyitä ja heitetään harvakseltaan vain havaituille kaloille. Siimoina käytetään intermediate di7 -siimoja. Omassa käytössä yleisimmät siimat ovat ”nelosuppo” ja ”seiskauppo”. Perukkeena käytän 1-2 metrin pituista 1,00 mm Fluorocarbon-peruketta”.
” MAHDOLLISIMMAN
JÄYKKIEN VAPOJEN KÄYTTÖ ON SUOSITELTAVAA SIKSI, ETTÄ USEIMMITEN KALAT JOUDUTAAN TARTUTTAMAAN SYVÄLTÄ.
SUURHAUKI palaamassa omaan elementtiinsä.
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
53
nuorten tärpit
AAPEEN KANSSA kalassa
Juttusarjassa tutustutaan kalastukseen liittyviin teemoihin nuoren kalastajanalun kanssa. ”Hyvää kalareissua ei välttämättä tee mahtisaalis – hyvät eväät tekevät sen varmasti”.
TEKSTI JA KUVAT MATTI KELA
Jouluhaukea
vai hauetonta joulua?
LÄHETÄ
kuvia, piirustuksia ja tarinoita hauskoista kalareissuista tai -kokemuksista. vapaa-ajankalastaja@ vapaa-ajankalastaja.fi Julkaistusta materiaalista saat kalastusaiheisen yllätyspalkinnon. Liitä mukaan nimesi, ikäsi ja yhteystietosi.
KOUKKUJA kokemaan voi saada sisaretkin mukaan. Koukkukalastus ei ole jokamiehenoikeus, vaan siihen on hankittava vesialueen omistajan myöntämä lupa. Talvella avannot tulee merkitä ja siihen sopii hyvin heijastimella varustettu aurausviitta.
54
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
H
auki tunnetaan kalana, jolla on ainainen nälkä ja joka nappaa helposti uistimeen. Hauen ruokahalusta liikkuu hurjia tarinoita ja kerrotaanpa sen ruokavalioon kuuluvan lähes mikä tahansa veden pinnalla ja pinnan alla vipeltävä elävä olento. Muistan edesmenneen setäni kertoman tarinan, kun hän niitylle mennessään oli väläytellyt rantamatalassa viikatteen terää ja saanut sillä hauen. Ovatkohan nuo puheet
totta vai ei? Se ainakin on tunnetusti tiedossa, että kun hauki laittaa suunsa kiinni, sitä ei tahdo saaliiksi saada – ei sitten millään. KOTIMAINEN KALA ON JOULUPÖYDÄN VARMIN HERKKU Nykyisin monessa kodissa joulupöydät notkuvat toinen toistaan herkullisempia ruokia. Toisinaan joulunviettäjällä tahtoo näiden herkkujen ääressä tulla syötyä vähän yli
oman tarpeen ja vatsaa voikin kivistää raskaiden ruokien sulattelu. Onneksi meille kuluttajille on tarjolla myös kevyempiä vaihtoehtoja herkutteluun. Mikä onkaan hienompaa ja ekologisempaa syötävää kuin kotimainen kala. Meille itse kalastaville on tarjolla erilaisia joulukalareseptejä valtaisa määrä. Niiden avulla voi loihtia monenmoisia herkkuja. Usein joulun alla tulee kiireitä ja silloin kannattaa kääntyä ammattilaisten puoleen. Kauppojen runsaista valikoimista löytyy helposti itselle sopivin valmis kalaherkku. Kotimainen kala sopii loistavasti joulupöydän lisukkeeksi tai vaikka pääruoaksikin. SYKSYSTÄ NOPEASTI JOULUKUUHUN Syksyllä Kuusamon korkeudella järvet saavat jääpeitteen kutakuinkin normaaliin aikaan marraskuun aikana. Joulukuun alkupäivinä jäätä oli jo kertynyt niin paljon, että matalimmilla selkävesillä saattoi liikkua turvallisesti. Lunta ei ollut kertynyt paljoa ja jäiden päälle ei ollut noussut vielä vettäkään. Muutaman kerran sää muuttui lauhemmaksi ja jäiden päälle kertyi jopa syksyiseltä tuntuvaa sohjoa. Olimme Aapeen kanssa saaneet pitkin kesää kuusamolaisen järven läheisiltä syvänteen reunoilta kohtuullisen hyvin haukea. Pakkasten saapuessa virisi myös ajatus, että jatketaan hauenpyyntiä, kun jäät ovat riittävästi vahvistuneet. Nopeasti kalenteriin pyörähti jo joulukuu ja ajattelimmekin, että koukkupyynnillä hankimme juhlapöydän yhdeksi herkuksi jouluhauen. KOUKUT JÄÄN ALLE Meillä oli syksyisiltä uistelureissuilta jäänyt pakastimeen pussillinen vetouistelussa käytettyjä raksimuikkuja ja särkiä, joten täkykalatkin olivat valmiina. Pyynnin aloittaminen oli siis kohtuullisen vaivatonta. Rantapusikosta katkoimme Aapeen kanssa muutamia pajunoksia merkki- ja haittakepiksi. Paikaksi valikoitui 2-3 metrin syvyinen vesialue, josta vielä loppukesästäkin olimme uistimella haukia saaneet. Kairasimme noin kymmenen metrin välein puolenkymmentä reikää ja virittelimme pyyntiin muikulla ja särjellä höystettyjä koukkuja. EDULLINEN JA HELPPO TAPA ASENTAA KOUKUT Käytimme aiemmin hyväksi ja edulliseksi todettua pyyntitapaa. Tarpeiksi siihen kel-
HAUEN pyytämiseen koukuilla ei tarvitse kovin arvokkaita välineitä. Näillä pääsee hyvin alkuun. HAUKIKOUKKUJEN kokemi-
nen on jännittävää puuhaa KEPISSÄ olevaan y-haara oksaan ja oksan päässä olevaan halkioon on kätevä kiinnittää pyynnissä käytettävä siima tai karhunlanka.
siten, että se veden alle uitettuna pysyy uivan näköisessä asennossa. Siimaa jätetään jään alla roikkumaan halutun ottisyvyyden verran. Syöttikalaa ei kannata päästää vajoamaan pohjaan saakka. Kun koukku ja täkykala on sujautettu avantoon, lukitaan siima keppiin tehtyyn halkioon.
paa muutama metri vahvaa siimaa ja metalliperuke tai karhunlankaa. Käytetty yksi- tai kolmihaarainen koukku kelpaa vallan mainiosti. Pyynnissä tarvittavat kepitkin saa edullisesti rantapusikosta. Pystykepin alapäähän halkaistaan puolenkymmentä senttiä pitkä halkio ja sen yläpuolelle keppiin pyöritellään siima. Keppiin voi jättää oksista y-haaran, jonka ympärille ylimääräinen siima on helppo pyöritellä. Syöttikala pyöräytetään koukkuun
JOS HAUKI NAPPAA Kun hauki iskee täkyyn, siima vapautuu kepistä ja hauki saa sen verran siimaa, että se pääsee pohjan tuntumaan rauhoittumaan. Pystykepin on syytä olla sen verran pitkä, että sen alapää ylettyy jään alareunan alapuolelle. Muuten on vaarana, että siima katkeaa hauen uidessa ympyrää avannon alapuolella. Pystykepin yläosaan jätetään oksanpätkä, johon asennetaan keppiä jään päällä pitävä poikkikeppi. Poikittaisen kepin on parempi olla sen verran pitkä ja vankka, ettei pystykeppi pääse luiskahtamaan jään alle, vaikka isompikin hauki sitä kiskoisi mistä suunnasta tahansa. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
55
EIPÄ NAPPAA EI Suurin odotuksin tallustelimme seuraavana aamuna kokemaan edellisenä iltana asennettuja koukkuja. Aamu oli jo sen verran valoisa ja pitkällä, että havaitsimme kaikkien koukkujen olevan ainakin tallessa. Joskus on käynyt niinkin huonosti, että koukku ja kepitkin ovat hävinneet jään alle vantteramman hauen matkaan. No nyt ainakin oli kaikki kepit tallessa ja kalastuksen jännittävin vaihe, eli pyydysten kokeminen oli edessä. Kun ensimmäisen ja toisenkaan koukun jälkeen ei haukea alkanut kuulumaan, rupesi suurin into jo hieman hiipumaan. Niinhän siinä sitten kävi, että yhteenkään asettamaamme muikkuun tai särkeen ei ollut koskettukaan. Kun avannot eivät olleet kovin paljoa jäätyneet, niin päätimme jättää pyydöt vielä veteen. PÄIVÄ TOISENSA JÄLKEEN VAIN TYHJÄÄ Viikon verran kävimme Aapeen kanssa suurin odotuksin kokemassa joka aamu asentamamme koukut, mutta joka kerta saalis oli samansuuruinen – pyöreä nolla. Muutamana aamuna oli syötiksi asennettu muikku hävinnyt koukusta ja koukku killotti aivan tyhjänä samassa paikassa mihin se oli jätetty. Arvelimme asialla olleen jonkun muun kalan, kuten ahvenen. Joulu alkoi jo lähestyä ja totesimme, että nyt saavat meidän osaltamme kalatkin ruveta viettämään rauhallisempaa joulun aikaa. Sää rupesi myös lauhtumaan ja jään päällä liikkuminen ei ollut vetisessä sohjossa ja liukkaalla jäällä mieluisaa. KALAKALENTERIN MUKAAN KALA EI SYÖ, MUTTA KAUPAN HYLLYLTÄ SAA Kotona piti vilkaista myös kalakalenteria. Sieltähän paljastui, että joulukuun 19. päivä alkaen kuvasymbolina oli tyhjä koukku. Kala ei siis liikkunut, eikä käynyt pyydykseen. Hyvin usein ennen kalareissulle lähtöä kannattaa tuokin asia tarkastaa. Parhaat kalastuspäivät löytyvät usein juuri kalenterin näyttämistä hyvistä päivistä. Päätimme ottaa koukut ylös ja totesimme, että ei se niin helppoa kalan saaminen aina olekaan. Sinä jouluna juhlapöytämme meinasi jäädä ilman haukiherkkua. Onneksi kuitenkin Kuusamossa on useampi taitava ammattikalastaja ja niin meidänkin juhlapöytään saatiin arvoisaa haukiherkkua valmiina tuotteina.
56
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
TEKSTI HEIDI PERNU
NUORTEN OMA LAJIKALASTUSKISA
sai erinomaisen vastaanoton
F
isuun fongaus -kilpailun kahteen ikäsarjaan osallistui yhteensä 49 nuorta kalastajaa ympäri Suomen ja osallistujat ilmoittivat yhteensä 566 kalaa. Yleisin ilmoitettu kalalaji oli ahven, jonka saalisti 41 osallistujaa. Lisäksi ilmoitettiin useita tavalliselle kalastajalle harvinaisempia saalislajeja kuten kampela, piikkikampela, kirjoeväsimppu ja ankerias. Vapaa-ajankalastastajien järjestämä Fisuun fongaus oli tiettävästi ensimmäinen valtakunnallinen pelkästään nuorille järjestetty lajikalastuskilpailu. Sen tavoitteena oli kalastaa vapavälinein mahdollisimman monta kalalajia kesän aikana. Virtuaalinen kisa mahdollisti osallistumisen ympäri Suomea ja omaan tahtiin. Saadut kalat todennettiin Whatsapp-ryhmään lähetetyillä kuvilla. Kilpailuaika oli kesäkuusta elokuun loppuun, jolloin nuorilla oli parhaiten aikaa eri kalalajien jahtaamiseen perheen ja kavereiden kanssa. IDEA POHJANMAALTA Idea kilpailun järjestämisestä tuli Pohjanmaan piirin alueen kalastusohjaaja
Heidiltä. Vastaavaa kilpailua oli järjestetty Pohjanmaalla jo kolmesti ja se on ollut erityisen pidetty nuorten kalastajien parissa. Kilpailuun avustajaksi ja toiseksi tuomariksi lupautui Lounais-Suomen piirin kalastusohjaaja Mikael Jaakkola. Mikael on itsekin lajikalastuksen harrastaja, joten hänellä oli tärkeä tehtävä eri kalalajien tunnistamisessa. Ilman ulkopuolista apua ei kuitenkaan olisi selvitty, ja myös muut lajikalastuksen aktiiviharrastajat ojensivat tarvittaessa auttavan kätensä varsinkin pienimpien tokkojen tunnistuksessa. KOVA TASO Kilpailussa oli osallistujien nuoreen ikään nähden todella kova taso. Vanhempien sarjan voittaja Jere Huovinen Vaasan Urheilukalastajista on aiemmin menestynyt hyvin myös Pohjanmaan fongauskilpailussa. Tässä kilpailussa hän saavutti 39 kalalajia kolmessa kuukaudessa, mikä on todella kova tulos. Voittokamppailussa oli mukana aivan loppuun asti myös Roope Turunen, joka sijoittui erittäin tasaisen kilpai-
VÄRIÄ vieheeseen! FISUUN fongauksessa saatiin myös harvinaisempia saaliita, kuten piikkimonni.
lun jälkeen toiseksi 38:lla lajilla. Kolmannelle sijalle ylsi Espoon perhokalastajien Aaro Rainio, joka keräsi yhteensä 27 lajia. Nuorempien sarjassa oli niin ikään erittäin korkea taso. Voittoon ylsi Roopen sisar Ronja Turunen 35:llä kalalajilla. Toinen ja kolmas sija menivät samaan perheeseen, Venla Lillman (33 lajia) otti toisen sijan ja Vili Lillman kolmannen sijan (24 lajia). Kaikki lopulliset tulokset löytyvät Fisuun-sivuilta. Kilpailussa sijoittuneiden palkinnot saatiin lahjoituksina seuraavilta onkialan yrityksiltä: Onkimania, Crazy Bait Finland ja T&H Fishing. Erityisen lämmin kiitos heille! Lisäksi kaikkien osallistujien kesken arvottiin viehepalkintoja. Arpaonni suosi seuraavia: Polina Bryzgunova, Artturi Kiili, Veikko Niskakoski, Samu Kärkkäinen, Vilho Keränen, Henni Moilanen, Akseli Väkevä ja Jere Hakala.
Vuosiviehe 2020.
Oletko mestarivärittäjä tai tiedätkö muuten, mikä on ottavin vieheen väri? Nyt kokemus ja taito kannattaa yhdistää, sillä Suomen Vapaa-ajankalastajat yhteistyössä Tmi Grosari -vaapun kanssa julistaa avoimen viehevärityskilpailun kaikille alle 18-vuotiaille. Inspiraatiota kilpailutyölle voit hakea omista suosikkivieheistä, luonnon värimaailmasta tai mistä vain, mikä saa värikynän liikkeelle. Kilpailutöitä voidaan tehdä kotona tai koulussa, yksin tai porukalla. Voittajavärityksestä teetetään oikea viehe 12 cm Grosari-vaapun runkoon. Kilpailu alkaa 1.10.2021 ja päättyy 31.1.2022. Kilpailun voittaja palkitaan Grosari-vaappujen tuotepaketilla sekä voittajasta tehdään juttu nuorten omille kalastussivuille fisuun.fi sekä Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen. Kaikkien kilpailuun osallistuneiden kesken arvotaan Grosari-vaappujen viehesarja.
KUINKA PÄÄSET MUKAAN? Tulosta ja leikkaa ohessa olevat vaapun kuvat päältä, kyljeltä ja alapuolelta, ja väritä ne. Voit myös itse tulostaa netistä värityspohjan www.fisuun.fi-nettisivuilta. Lähetä kilpailutyö osoitteeseen: • Janne Tarkiainen, Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli tai • janne.tarkiainen@vapaa-ajankalastaja.fi.
KYLKI
VANHEMPIEN sarjan voittaja Jere Huovinen ja toiselle sijalle tullut Roope Turunen fongaamassa Vanhankaupunginkoskella. Kuva: Teemu Huovinen.
SELKÄ
VATSA
Viime vuonna kilpailutöitä palautettiin ennätykselliset reilut kuusisataa. Vuosivieheen 2021 väritti Valtteri Korhonen Etelä-Savosta.
Oikeudet vaapun väriin jäävät Vapaa-ajankalastajille. Kilpailutöitä ei palauteta. Kilpailun voittajan valitsee Vapaa-ajankalastajien nuoriso- ja perhetoimikunta kilpailuajan päätyttyä. Jos haluat, kilpailuvärityksen mukana voit lähettää myös tarinan siitä, mistä olet väritysideasi vieheeseen saanut.
TEKSTI JA KUVA HEIDI PERNU
Toimintakilpailun
SM-KULTA
Pohjanmaalle
jo kolmatta kertaa peräkkäin
N
uorten toimintakilpailun Suomen mestaruuksista kilpailtiin viimevuotiseen tapaan Alavuden Hakojärvellä. Isosaari tarjosi jälleen joukkueille mukavan paikan viettää viikonloppua kisaillen eri kalastusaiheisissa tehtävissä. Mitaleista saapui kamppailemaan kuusi joukkuetta Etelä-Savon, Etelä-Suomen, Lounais-Suomen ja Pohjanmaan vapaa-ajankalastajapiireistä. Joukkueet saapuivat paikalle jo perjantaina, joten aikaa jäi erinomaisesti kuulumisten vaihtamiseen, saunomiseen ja tietenkin kalastamiseen. Kilpailusuoritukset starttasivat lauantaiaamuna. Ensimmäisenä joukkueet pääsivät suorittamaan järjestäjän tehtävää, joka kisattiin tänä vuonna street fishing -kilpailujen muokatuilla säännöillä. Kisa käytiin vapaa-ajalla ja aikaa oli sunnuntain casting-kilpailuun asti. Tavoitteena oli siis kalastaa neljä eri kalalajia ja suurin yhteispituus voittaa. Tätä tehtävää varten oli järjestäjä hankkinut paikalle, soutuveneitä, lainavälineitä ja syöttejä, jotka olivat joukkueiden käytettävissä koko viikonlopun ajan. PERINTEISET ALOITETTIIN TIETOKILPAILULLA Perinteiset kilpailutehtävät aloitettiin tuttuun tapaan tietokilpailulla. Janne Rautanen oli jälleen laatinut haastavat kalastusaiheiset kysymykset nuorille kisaa varten. Tälläkin kertaa menestymiseen vaadittiin monipuolista tietoutta, sillä esillä olivat muun muassa suurkalarajat, väylämerkit ja perhokalastuksen MM-kisat.
58
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
POHJANMAAN joukkue nappasi kolmannen kultansa.
Seuraavaksi kilpailtiin taitoviestissä, jossa jokaiselle joukkueen jäsenelle on oma tehtävänsä: Ensimmäinen rakentaa onkilaitteen järjestäjän toimittamista välineistä, toinen onkii kalan ja kolmas käsittelee ongitun kalan ohjeistuksen mukaisesti, ja nopeus ratkaisee voittajan. Päivän viimeinen osakilpailu oli kalantunnistus, jossa oli tänä vuonna tunnistettavana peräti kaksikymmentä Suomesta pyydettyä kalalajia. Eniten vaikeuksia joukkueille tuottivat erilaisten särkikalojen tunnistus sekä muutamat vähän harvinaisemmat saalislajit, kuten härkäsimppu ja allikkosalakka. Tunnistuksessa parhaiten pärjäsivät Pohjanmaan joukkueet: Pohjanmaa 1 (20 p) ja Pohjanmaa 2 (18 p). Illalla joukkueet panostivat järjestäjän tehtävän suorittamiseen, soutuveneet olivat ahkerassa käytössä ja omaa venevuoroa odottaessa pohjaonginta oli monen joukkueen taktiikkavalinta isompien särkikalojen koukuttamiseen. LOUNAIS-SUOMELLE JÄRJESTÄJÄN TEHTÄVÄN VOITTO Sunnuntaiaamuna herätyskellot oli asetettu soimaan jo kuudelta ja osa joukkueista suuntasi heti rantaan tavoitteena oman tuloksen parantaminen järjestäjän kisassa. Lounais-Suomen joukkue nappasi aamutui-
maan 35 sentin mittaisen lahnan pohjaongella ja samalla varmistui tehtävän voitto erinomaisella 140 sentin yhteistuloksella. Sunnuntaina suoritettiin vielä kaksi osakilpailua: onkiviesti ja viimeisenä lajina casting eli tarkkuusheitto. Tunnin kestäneessä onkiviestissä ei suuria tuloksia tällä kertaa nähty, joten joukkueella täytyi olla hyvä taktiikka pienten kalojen narraamiseksi. Tärkeää oli käyttää pientä syöttiä, jotta suurin osa tärpeistä saataisiin varmasti ylös. Myös onkipaikan valinta nopeatempoisessa viestissä oli ratkaisevaa, voittajajoukkue onki lähellä vaihtopistettä ja sai vaihdot suoritettua nopeasti. LOUNAIS-SUOMI OLI VAHVA TARKKUUSHEITOSSA Viimeisenä kilpailtiin tarkkuusheitossa, Pohjanmaan ykkösjoukkue oli jo varmistanut voiton, mutta muut mitalit olivat vielä kaikkien joukkueiden tavoitettavissa. Lounais-Suomi esitti tässä osakilpailussa vahvaa osaamista sekä virvelillä että perholla ja vei ykkössijan varmistaen samalla joukkueelle hopeamitalin. Kolmannelle sijalle sijoittui Etelä-Suomen 1. joukkue. Toimintakilpailun kulta matkasi siis jälleen Pohjanmaalle, jonka kultajoukkueessa olivat Lauri Heikkilä, Aatu Koliini ja Juho Mäenpää, joukkueenjohtajana toimi Tero Kankaanpää.
OTTIPAIKKA Monipuolinen
VAPAA-AJAN ASUNTOJA vaativille kalastajille
KALASTUSTARVIKELIIKE
https://www.huvilarannalla.fi/ ruotsi/majoitus/kalastus/jockfall
Avattu verkkokauppa:
https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/hiittinen/
Avoinna ark. 8–17, la 9–13
www.jessevaaput.fi
https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/pernaja/ Vuokraus- ja palvelutiedustelut,
Tehtaankatu 2, Riihimäki, 040 614 8186
www.korkiakoskenuistin.fi
Joel Lingman +358 (0) 50 5629250 joel.lingman@eerolehti.fi
Uusi iso myymälä Yli 1000 uutta tuotetta Auki Ti - Penetissä 10-18
(muut ajat sopim. mukaan)
Perhopenkkejä taas varastossa !!!
- suurennuslasit - luuppilasit
-
- ja tietenkin suuri määrä värijauheita
Onkitukku ROD Oy Tiilipojanlenkki 4, Puh. 045Vantaa 138 8888 (Petikko)
Ota Ottipaikka onkeesi! p. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi
JIG, Just Gross puh.in045 138(Onkitukku) 8888 Tiilipojanlenkki 2, Vantaa (Petikossa St1:n pihalla)
Sikamaisen laaja valikoima kuulapäitä
www.spelektroniikka.fi
Uusi osoite Launeella: Mustamäenkatu 72, Lahti, p. (03) 752 5696 Tervetuloa! HALI- JA LINDROOS-TUOTTEIDEN TEHTAANMYYMÄLÄ n Nettikauppa: www.era-lindroos.fi n ttu
Laaja-alaista kokemusta ja asiantuntemusta kaikilta juridiikan osa-alueilta.
lakimajakka.fi toimisto@lakimajakka.fi Puh. 040 849 6665
Supersuosi
TOIVELAHJA
e kalamiehell ...) (50v., 60v.,70v.
Ari Paatajan opastuksella
KALAAN SUOMENLAHDELLE KUHAA • HAUKEA • AHVENTA • MERITAIMENTA Kalatakuu!!!
p. 040 505 2225
www.apajamatkat.fi
S H A R E D PAS S I O N YO U R C H O I C E
KARISMAX
TM
l Kotimaiset kärpäsentoukat, surviaiset, l hollantilaiset madot
K ARISMA X TUOT TEET
Kalareppu.fi JA HYVIN VARUSTETUT ALAN LIIKKEET MADE IN FINLAND
NÄSIVIEHE P. Koskinen puh. 0400 450 045
Tutustu lehtemme nettisivuihin osoitteessa:
www.vapaa-ajankalastajalehti.fi VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
59
ARKI ST O
TEKSTI ISMO
seurat
ST
MA
LI N
EN
esittelyssä
IE KU V AM AT IIN KAL
IIN KALAMIEHILTÄ ei into ole laantunut Vireä kilpakalastusseura on alueellaan monessa mukana
I
in Kalamiehet perustettiin 1960-luvun alussa kaikille vapaa-ajankalastajille avoimeksi seuraksi. Sen toiminnan pääpaino on kalastuskilpailujen ja -tapahtumien järjestämisessä. Seuran jäsenet ovat myös voineet osallistua maksutta piirinmestaruuskilpailuihin ja myös joihinkin SM-tason kisoihin. Iin Kalamiehet on kerännyt rahaa toimintansa pyörittämiseen muun muassa erittäin aktiivisella talkootyöllä. ”Olemme esimerkiksi olleet mukana erilaisten tapahtumien liikenteen ohjauksessa ja tarvittaessa pystyttämässä telttoja. Välitämme ja myös vuokraamme siirrettäviä vessoja, ja voikin sanoa, että jos Iissä jotain tapahtuu, seuramme on jotenkin järjestelyissä mukana”, puheenjohtaja Kauko Kantola kertoo. Koronapandemia on hänen mukaansa tuonut taloudellisesti hiukan haasteita, ja seurassa on jouduttu jonkin verran harkitsemaan, mihin kilpailuihin se on maksanut jäsentensä osallistumismaksut. ”Korona-aikaan kilpailut olivat pienimuotoisia muutaman hengen kisoja, niitä oli kuitenkin talvella melkein joka viikonloppu. Seuramme on edelleen järjestänyt kilpailuja hyvin aktiivisesti, ja vaikka väkimäärä on vähän vähentynyt, intomme ei ole laantunut”, Kantola vakuuttaa.
UUSIA kisajärviä kartoitettaessa tuli saaliiksi pientä, mutta myös isoa ahventa.
60
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
IIN Kalamiesten akvaario veti nuoria osallistujia puoleensa Iin IlmastoAreena -tapahtumassa tämän vuoden syksyllä.
JÄSENTENVÄLISET KILPAILUT KIINNOSTAVAT MYÖS
Iin Kalamiehissä on tällä hetkellä noin 130 jäsentä, joista nuoria on osapuilleen viisitoista. Jäsenistö edustaa erilaisia kalastustapoja sangen monipuolisesti, sillä seura järjestää tai sen jäseniä ainakin osallistuu niin pilkki-, laituripilkki-, kesäonki-, kilpaonki-, veneonki- kuin uistelukilpailuihinkin. ”Kaksi kertaa olemme järjestäneet myös siianlippouskilpailun, tosin edellisestä kerrasta on jo reilut kymmenen vuotta aikaa”, Kantola mainitsee. Myös seuran jäsentenvälisiin kisoihin riittää edelleen mukavasti osallistujia ja esimerkiksi Pilkki-Cup-kilpailut vetävät jääl-
le noin neljäkymmentä jäsentä kerrallaan. Palkintoihin jaetaan osallistumismaksuista noin 90 prosenttia, josta suunnilleen puolet menee sarjojen parhaille (sijat 1.-.5) ja toinen puoli laitetaan arvontapalkintoihin. ”Ensimmäinen arvontapalkinto on arvokkaampi kuin ykköspalkinto kilpailussa. Lisäksi arpalipukkeet jaetaan niin, että voittaja saa yhden arvan, toinen kaksi arpaa ja niin edelleen siten, että esimerkiksi kymmenes saa 10 arpaa. Näin on hyvät mahdollisuudet päästä palkinnoille, vaikkei kilpailussa pärjäisikään. Tämä tapa on osoittautunut erittäin toimivaksi, kun intoa kisoihin on riittänyt niilläkin, jotka eivät yleensä menesty itse kisassa. Tällaista
HELINÄ Jakkila on yksi Iin Kalamiesten aktiiveista, joka opastaa lapsia ja nuoria muun muassa pilkkimisen saloihin.
käytäntöä kannattaisi kokeilla muissakin seuroissa”, Kantola vinkkaa. KOULUJEN KANSSA LAAJAA YHTEISTYÖTÄ Iin Kalamiehet on myös kalakummitoiminnan puitteissa ollut pitkään hyvin laajassa yhteistyössä paikallisten koulujen kanssa. Se on vuosien mittaan ongittanut ja käyttänyt pilkillä runsain määrin koululaisia. Pelkästään tämän vuoden syksyllä ongella kävi satoja oppilaita. ”Ongitukset on järjestetty opettajien toiveesta koulupäivien aikana. Yhden koulun toiveesta järjestettiin lisäksi Iijoki-teemapäivä, jonne laadimme erilaisia kalastusrasteja”, Kantola lisää. TOIVE AKTIIVISTEN SEURAJA PIIRITOIMIJOIDEN PUOLESTA Kauko Kantola haluaa, että kaikki muistaisivat kalastusseurojen ja -piirien toimihenkilöiden olevan vapaaehtoisesti tehtävissään. Tähän toimintaan ei hänen mukaansa ole myöskään isommin tungosta, joten kaikki toimijat ovat erittäin tärkeitä kokonaisuuden kannalta. ”Eli ei tehdä ihan pikkujutuista turhan suurta numeroa puuttumalla epäolennaisiin asioihin ja suututeta aktiiveja toimijoita, jotta he jaksaisivat pysyä harrastuksessamme mukana”, Kantola esittää.
IIN Kalamiehet opastavat paikallisia koululaisia pilkkimiseen myös yhteistyössä Iijoen kalatalousalueen kanssa.
Vaikuttaja Vaikuttajana Iissä ja Pohjois-Pohjanmaalla laajemmin Iin Kalamiehet ei ole vain kilpakalastusseura, vaan se toimii muutenkin aktiivisena vaikuttajana kalastusasioissa paikallisella ja alueellisella tasolla. Se on esimerkiksi erittäin vahvalla panoksella mukana Pohjois-Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiirin toiminnassa. ”Meillä on piirihallituksessa kaksi varsinaista ja kaksi varajäsentä, ja piirin kilpailujaostossa kaksi edustajaa. Iijoen kalatalousalueella meillä on myös hallituspaikka, ja olemme kalatalousalueen kanssa järjestäneet yhdessä kalastustapahtumia”, Kantola kertoo. Aktiivisuutta Iin Kalamiehissä on riittänyt myös siten, että muutama seuran jäsen on toiminut kalastuksenvalvojana Etelä- ja Pohjois-Iin osakaskuntien vesialueilla yhteistyössä kalatalousalueen valvojien kanssa. ”Iijoessa Raasakan patoallas on erityiskalastusalue, johon istutetaan kirjolohta ja siellä myös harjoitamme kalastuksenvalvontaa”, Kantola lisää. Hänen mukaansa yhteistyö on tiivistä myös paikallisten osakaskuntien kanssa ja seura on osallistunut siikahautomon hoitoon ja ollut mukana jatkokasvatettujen taimenten sekä kirjolohien istutuksissa. ”Iissä oli aiemmin tänä syksynä Ilmasto Areena -tapahtuma ja siellä olimme osakaskuntien kanssa samalla osastolla jakamassa tietoa kalastuksesta”, Kantola mainitsee.
JUHA Syvärinen yrittää harhauttaa muita kilpailijoita korona-ajan pilkeissä.
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
61
ULKOMAAT
TEKSTI JA KUVAT JARI TUISKUNEN
KAHDENKYMPIN KALA alle tonnin sijoituksella? Kymppikiloisen kalan voi saada Suomestakin kohtalaisella todennäköisyydellä, kun pyytää haukea tai lohta oikeilla paikoilla oikeaan aikaan. Mutta yli 20-kiloisen nappaaminen on jo äärimmäistä tuuripeliä, vaikka kuinka taitavasti vieheitään uittelisi. Mutta mistä sellaisen kilohirmun voisi saada mahdollisimman suurella todennäköisyydellä, kun pelikentäksi otetaan koko maapallo?
62
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
NORJASSA ON LÄHIMMÄT APAJAT
Suomea lähimmät 20-kiloisten apajat ovat Norjan rannikolla. Turska ja varsinkaan ruijanpallas eivät ole vielä harvinaisuuksia tuossa kokoluokassa, mutta ilman hyvää paikkatuntemusta ja ajoitusta ei sellaisiin törmääminen ole kovin todennäköistä. Kauempaa maailmalta mahdollisuuksia löytyy loputtomasti. Marliinivedet Australiassa, Panamassa, Kap Verdellä, Tobagolla tai vaikka Mauritiuksella ovat sitä tasoa, että kun varaa kalastukseen viikon huippusesongista, jäsenyys jopa kerhossa 100 + on erittäin mahdollinen. Purjekalalla kahdenkympin tavoitepaino menee rikki vielä todennäköisemmin, sillä niitä voi saada onnistuneen päivän aikana jopa kaksinumeroisen määrän, eikä kyseinen kiloraja ole tällekään pitkänokalle ongelma. Pelipaikkoina vaikkapa Costa Rica, Guatemala, Kenia ja Malesia. UNELMAT TOSIKSI MYÖS KANARIALLA JA MADEIRALLA Myös raitamakrilli, kultamakrilli ja erilaiset tonnikalat ovat tavallista valtamerisaalista lämpöisillä leveysasteilla, eikä niillekään 20 kilon rajan särkeminen tuota oi-
keilla paikoilla ja sesonkiaikana ongelmia. Lähimmät varteenotettavat kohteet löytynevät Kanarialta ja Madeiralta. Myös makeissa vesissä elää eväniekkoja, joiden koko pitää suomalaisia ennätyslohia pilkkanaan. Sammet Kanadan Fracer-joella, siperianjokilohet Mongoliassa, kuningaslohet Alaskassa, tarponit Nicaraguassa, niilinahvenet Egyptissä, monnit Espanjassa ja arapaimat Amazonilla ovat sen mittaluokan menijöitä, että unelma kerhon 20+ jäsenyydestä voi hyvinkin toteutua, kunhan edes yhden kalan onnistuu jallittamaan ylös saakka. PIKKUBUDJETILLA THAIMAAHAN Thaimaahan löytää lentoja välillä erittäin halvalla, varsinkin jos lennon ei tarvitse olla suora. Meidän kevätreissullamme edullisimmat edestakaiset lennot Bangkokiin tarjosi Turkish Airlines Istanbulin välilaskulla. Hintaa lipuille kertyi huimat 408 euroa. Myöskään hotellimajoitus Thaimaassa ei ole hinnan kiroissa, ellei vaatimustaso ole korkea. Hieman alle 200 eurolla sai varsin näppärän kämpän Sananwan Palace -hotellista (www.sananwan.com) viikoksi. Tosin meidän valitsemissamme standard-huoneissa ei ollut ilmastointia, ainoastaan tuuletin katossa, mikä on toki riskivalinta vuoden kuumimpaan aikaan.
Reissun teemaa ajatellen tärkeintä oli kuitenkin löytää kalapaikka, josta yli 20-kiloisen saisi pönökuvaan mahdollisimman suurella todennäköisyydellä. Bangkokin laitamilla sijaitseva Bung Sam Ran täyttää tämän vaativan kriteerin erinomaisesti. THAIMAAN TUNNETUIN ”ISTARILAMPI” Kysymyksessä lienee Thaimaan tunnetuin ”istarilampi”, jossa kalastetaan veden päälle rakennetuista bungaloweista pyydä ja päästä -periaatteella. Kalaluvan lunastanut saa paikan päältä tarvittavat vapavälineet, syötit ja oppaan, joka hoitaa mäskin valmistuksen, syötin kiinnittämisen, onkilaitteiden virityksen ja tarpeen vaatiessa pyyntiin heittämisenkin. Myös nouto hotellilta, yksi ruokailu ja juomat kuuluvat paketin hintaan, joka on alle 200 euroa päivän kalastukselta. Jos haluaa säästää tässä, voi homman tehdä ilman opastakin ja tulla paikalle omin päin. Erityisesti ensikertalaiselle täyden palvelun paketti on kuitenkin ehdottomasti suositeltavin. Suorakaiteen mallisessa lammessa elää tukku suomalaisittain tuiki vieraita eläimiä. Asukkaista esimerkiksi jättihaimonni, jättibarbi ja arapaima edustavat maailman suurimpia makean veden kaloja ja voivat saavuttaa yli kahdensadan kilon painon.
RAHA Kalastus maksaa
SUURKALA alle 1000 eurolla. Tämä pullea jättihaimonni painoi 46 kiloa.
Yksi huono asia jutun alussa mainituissa kalakohteissa kuitenkin on: Raha. Tai pikemminkin sen puute. Jo pelkkä lentolippu perille saattaa nielaista tonnin, puhumattakaan kun päälle mätkäistään maksut useamman päivän kalastuksesta, majoituksesta, kuljetuksista ja muista kuluista. Varsinkin valtamerikalastus on kallista puuhaa. Päivä isolla charterveneellä marliinijahdissa maksaa yleisesti 600 -1 000 euroa. Jos sen joutuu pulittamaan yksin, lompakkoon syntyvä lovi on melkoinen. Jos taas summan jakaa vaikkapa viiden kaverin kanssa, pääsee paljon halvemmalla, mutta vastaavasti henkilökohtainen kalansaantimahdollisuus pienenee samassa suhteessa. Onko siis pienen budjetin vapakalastajalla mitään realistisia mahdollisuuksia päästä käsiksi todella isoihin vedeneläviin? Jos asetamme reissubudjetin ylärajaksi 1 000 euroa, mitä vaihtoehtoja jää suurkalan metsästäjälle jäljelle? Jos ei aseta kalastamisen laadulle suuria reunaehtoja, yksi varteenotettavimmista kerhon 20 + jäsenyyden takaavista kohteista löytyy Thaimaasta. Paikan nimi on Bung Sam Ran (www.bungsamran.com) Bangkokissa.
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
63
Tavallisin syötinlutkuttaja on jättihaimonni eli mekong giant catfish, luonnonvaraisena Vietnamin Mekong-joessa elävä monnin sukulainen, joka on siiman päässä sitkeä kuin suomalaisen korpisoturin saapasnahka. Kun tiedetään kalojen keskipainon lähentelevän 20 kiloa ja että niitä saadaan normipäivän aikana useita, aivan rapakuntoisen kannattaa ehkä lähtemistä harkita. Me varasimme Bung Sam Ranin kahdeksi päiväksi voidaksemme olla ”varmoja”, että 20 kilon tavoite ylittyy. Siltikin reissubudjettimme jäi vielä alle tonnin. BUNG SAM RAN KUTSUU Taksi haki kolmehenkisen porukkamme hotellilta aamuseitsemältä. Melkein tunnin Bangkokin liikennekaaoksessa suhailtuamme alkoivat kadut kaventua. Korkeat
64
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
kerrostalot vaihtuivat matalampiin hökkeleihin ja kaikenkarvaisiin kauppakojuihin. Lopulta tie loppui ja Bung Sam Ranin hulppea riemukaari seisoi edessämme. Kuin olisi kauppakeskukseen astunut, paitsi että tämän kaupan sisäpihalla lainehti. Ja tuikki. Virtahepomaiset pyörähdykset pinnassa kertoivat kutkuttavaa kieltään pohjolan kalamiehille. Kohta tulisivat vavat vääntymään. Oppaamme Ali esittäytyi, ja pian jo marssimme kohti bungalowia numero 20. Janille homma oli uutta, minä ja Harri olimme kokeneet tämän ennenkin. Ei ollut suurta hoppua heittää onkea veteen, sillä aamu ei ollut parasta ottiaikaa. Kiirehtimättäkin tulisimme saamaan kalaa päivän aikana riittävästi. Ali veivasi suuren saavillisen mäskiä syötiksi. Jotta taikina pysyisi heitossa ehjänä,
BANGKOKISSA risteilee lukuisia vesikanavia, joista ainakin osa tuntuu olevan täynnä kalaa. Muun muassa tällä kaistaleella pintoi kymmenittäin kookkaita monneja.
eikä hajoaisi ensimmäisestä kalan näykkäisystä, se puristettiin mahdollisimman tiukaksi palloksi ison teräskierukan päälle. Vahva koukku roikkui vapaana parinkymmenen sentin tapsissa syöttimoukuran alla, ja kookas liukukoho viritettiin siten, että syötti laskeutui parin kolmen metrin syvyyteen. ENSIMMÄINEN TAVOITEKALA Huhtikuun sää oli auringonpaisteinen ja tukahduttavan kuuma heti aamusta. Bungalowin katto tarjosi onneksi suojan suoralta
porotukselta, ja katossa pyörivä tuuletin lievitti osaltaan pohjolan pakkasiin sopeutuneen elimistön tuskaa. Kylmiä juomia kiikutettiin tilauksesta paikalle, olipa hierontaankin mahdollisuus. Nämä mukavuustekijät piti kuitenkin hylätä, kun oman ongen koho sukelsi pinnan alle ja 60-paunaista monofiilisiimaa alkoi suoltua ulos haspelilta. Oli aika tarttua vapaan ja tempaista vastaisku, niin luja kuin ikinä sai hartiapankista irti revittyä. Ensimmäinen väsytys lankesi Harrille. Vastus siiman päässä oli heti ankara, joten saatoimme aavistella tavoitepainon rikkoutuvan välittömästi. Elinkaarensa ehtoopäiviä viettävän kelan jarru rätisi ja rohisi kalan painellessa välillä oikealle, välillä vasemmalle. Vääjäämättä sen oli kuitenkin annettava periksi tuhdille nailonkaapelille.
ERIKOISTARJOUKSIA monneille.
HASSUNNÄKÖINEN JÄRKÄLE YLÖS Väsytyksen vaativin vaihe alkoi, kun vastapeluri oli vinssattu bungalowin juurelle riehumaan. Koska rakennukset oli pykätty veden päälle lukemattomien tolppien varaan, kalaa ei missään nimessä saanut päästää tolppaviidakkoon mellastamaan. Siihen ei auttanut muu kuin raaka voima yhdistettynä vavan oikeanlaiseen ohjailuun, mikä oli paljon helpommin sanottu kuin tehty happamoituneilla käsivarsilihaksilla.
NAAPURIBUNGALO-
WILLA tapahtuu.
JANI sai ”perus-
kolmekymppisen”…
”Reel reel reel reel reel…”, huusi Ali, kun kala kaikesta huolimatta yritti terassin alle piiloon. Harri hoiti kuitenkin hommansa kotiin. Sopivalla hetkellä opas tyrkkäsi ison haavinsa veteen ja kiskoi ylös hassunnäköisen järkäleen, jota myös jättihaimonniksi kutsutaan. Painoa avaussaaliilla oli huikeat kolmisenkymmentä kiloa, enemmän kuin yhdelläkään Suomesta saadulla kalalla tämän vuosituhannen aikana. Sitten poseeraus, kuvat ja takaisin kasvamaan. JANI VAIKEUKSISSA LÄHITAISTELUSSA Seuraavaksi väsytysvuoroon pääsi Jani. Patanan tekojärven kymppihaukiin tottunut mies oli ihmeissään, kun lämpimien vesien VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
65
TEKNISIÄ murheita naapurissa. Kala luikki tolppaviidakkoon, eikä enää tullut pois.
jyrä pani mahtavan perämelansa heilumaan. Hikihelmet otsalla kasvoivat hetkessä sormenpään kokoisiksi ja naamalta välittyvä tuskanirvistys kertoi epätavallisesta lihasrasituksesta. Ei pääse kotivesillä kokemaan tällaista. Varsinaisiin vaikeuksiin mies joutui lähitaistelutilanteessa, ja kalaa saatiinkin suostutella muutamaan kertaan pois naapuribungalowin pylväiköstä. Ihme kyllä siima kesti eikä sotkeentunut tolppiin, joten Jani pääsi poseeraamaan elämänsä ennätyskalan kanssa: Noin 25-kiloinen jättihaimonni! Harri ja Jani vetelivät vielä pari mörssäriä mieheen, samaan aikaan kun minun kohoni pysyi itsepintaisesti pinnalla. Olin juuri aloittamaisillani lounaan nauttimista, kun kukku hukkui. Vastaisku, kala kiinni! 40 KILOA RIKKI Nyt oli todellinen isojyrä narun perässä. Siimaa suoltui suoraan ulospäin ilman, että oli mitään mahdollisuutta hillitä menoa.
66
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
Pian alkoi näyttää siltä, että minun ja vastapuolen onkijoiden siimat sotkeutuvat keskenään. Ali huusikin jotain järven toiselle rannalle, kaiketi varoituksen sanoja, koska pari onkea kelattiin vikkelästi sisälle. Mutta oliko sotkeentuminen ehtinyt jo tapahtua? Kala jurotti kuin ankkuri paikoillaan jossain kaukana. Kiristin jarrun riskirajoille ja ryhdyin pumppaamaan otusta väkisin lähemmäs, metri metriltä. Tiristettyäni hikeä parisenkymmentä minuuttia pötkötti kauhea möhkäle haavissa. Niin iso ja lihava se oli, että Ali tarvitsi apuvoimia nostaakseen kalan terassille. Sitten piti kalamiehen vielä jaksaa ottaa saalis syliinsä. Ei ollut helppo rasti sekään, sillä monni painoi kunnioitettavat 46 kiloa. 20 kilon tavoitepaino oli kuitattu joka iikalla kolmessa tunnissa! TAKUULLA NAPPAA Kalastus jatkui tapahtumarikkaissa merkeissä iltaa kohti entisestään vilkastuen. Mi-
nun hiljainen aamupäiväni oli enää kaihoisa muisto. Koho sukelteli sen verran ahnaasti, että moneen kertaan ehti mielessään pyytää armoa kaloilta ja Alilta. Vaan eikö mitä, Ali veivasi heti uuden syötin menetetyn tilalle ja heitti takaisin pelipaikalle, jossa sitä olivat monnit kohta nyhtämässä. Päivän aikana saimme ylös 17 jättihaimonnia, joista vain muutama hyytyi alle 20 kilon. Suurimmaksi jäi 46-kiloiseni, minkä lisäksi kameran edessä piipahti pari muutakin neljän kympin hipojaa. Hurjaa! Toinen kalapäivämme Bung Sam Ranilla ei tuonut tullessaan enää mitään uutta. Paidat märkinä väänsimme ylös yhtä monta monnia suurimpien oltua jälleen noin 40-kiloisia. Vahvasti vaikutti siltä, että täällä ei kakskymppiskerhon jäsenyydestä voi jäädä paitsi tumpeloinkaan kalastaja. Siinä samalla saa kokea peräti hauskan ja vauhdikkaan kalapäivän, joka hakkaa rannalla röhnöttämisen ja baarissa istumisen sata nolla.
Historian
havinaa
Artikkeleita, uutisia ja tarinoita menneiltä ajoilta kerännyt PERTTI KANERVA.
JÄTTIHAUEN pilkintää
V
apakalastajien haaveissa on aina ollut saada isoja kaloja. Pohjolan talvessa ne suurimmat vapakalat ovat pilkkihaukia. Yli 70 vuotta vanhoista uutisista ei löydy kuin yksi uutinen, jossa pilkillä oli saatu peräti 15,1 kilon hauki, siihen aikaan kautta aikain suurimmaksi arvioitu. Eikä tämän jälkeenkään suurempia pilkkihaukia ole saatu lehtiuutisoinnin mukaan kuin muutama. Jättihaukien pilkintään sopiva kaira on 8-tuumainen ja siima vähintään 0,50 milliä paksua, jossa niin ikään vähintään vaaksan parin pituinen vetolujuudeltaan vähintään 40 kilon ”puruperuke” jykevällä viehelukolla. Isot vähintään noin 10 sentin pilkit ovat käyttökelpoisia. Tainnutusta varten ns. ”pappi”, mikäli ison kalan aikoo kolkata. Kidanavaaja, pitkänokkaiset pihdit ja pitkävartinen nostokoukku ovat ison hauen jäälle nostossa ja irrotuksessa tarpeen. Jos kalan aikoo vapauttaa, pitää varmistua, että kala on vapautuskunnossa. Seuraavassa on 13. helmikuuta 1951 aikoinaan ilmestyneessä Laatokka-lehdessä ollut uutinen nuoren pojan Asikkalasta saamasta valtavasta pilkkihauesta.
Yli 15-kiloinen hauki 13-vuotiaan poikasen talvionkeen Asikkalan Anianpellossa asuvan 13-vuotiaan Mikko Vaarasen ollessa kalastamassa Vesijärven jäällä Vääksyn kanavan läheisyydessä, tarttui hänen onkeensa niin suuri kala, ettei nuorimies jaksanut sitä vetää yksinään ylös. Huutojen kutsumana saapui paikalle aikuisia, ja yhteisvoimin nosteltiin vedestä avannon suurentamisen jälkeen 119 sm pitkä hauenvonkale, jolla oli painoa 15,1 kg. Samana päivänä sai nuorimies läheisestä avannosta toisenkin suuren hauen, jolla oli painoa 6 kg. Talviongella ei tiettävästi aikaisemmin ole saatu 15 kg:n haukia.
PIENEMPIÄ haukia pilkillä nousee vuosittain. Kuva: Pertti Kanerva.
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
67
TEKSTI JANNE ANTILA KUVA JYRI HAAPANEN
TAMPERE oli yksi kahdestatoista Street Fishing -kisapaikkakunnista.
STREET FISHING kasvatti jälleen suosiotaan
S
treet Fishing -kisojen yksi keskeisiä ajatuksia on ollut rohkaista ihmisiä tutustumaan aiempaa paremmin kaupunkien urbaaneihin kalastusmahdollisuuksiin, sillä kaupungistumisen myötä kaupunkirannat ovat yhä useammalle suomalaiselle se ainoa todellinen lähikalastusmahdollisuus. ”Streetti” järjestettiin 12 eri kaupungissa ja kilpailumuodon suosio kasvoi jälleen edellisestä vuodesta kokonaisosallistujamäärän kivutessa 422 kalastajaan. Kussakin kaupungissa kilpailun voittajat nimettiin kyseisen kaupungin Kalakunkuiksi 2021. Kalakunkut olivat voittotuloksellaan mukana kilpailemassa myös Vuoden katukalastajan tittelistä, joka myönnettiin koko vuoden kovimman voittotuloksen
napanneille kalastajille. Kovin voittotulos oli 143,5 senttiä ja sen kalastivat Vaasan kisasta Markku-Tapio Antila ja Jani Haavisto joukkueellaan Svartzonker Garmin. Onnea Vuoden katukalastajille vuosimallia 2021! Antila ja Haavisto saivat nimensä kiertopalkintoon ja kummatkin palkittiin sadan euron lahjakortilla Ruoto Megastoreen ja sen verkkokauppaan. Myös kaikissa kaupunkikohtaisissa kilpailuissa kolme kärkijoukkuetta palkittiin Ruodon lahjakorteilla. Kaikki ovat lämpimästi tervetulleet katukalastuksen pariin taas ensi vuonna! Kisakaupungit ja ajankohdat vuodelle 2022 ilmoitetaan myöhemmin.
LISÄTIETOJA kalatalousasiantuntija Janne Antila, p. 045 630 4280, janne.antila@vapaa-ajankalastaja.fi
68
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
Lukuja Lukuja Street Fishing -kisoista 2021 12 kilpailua 422 kilpailijaa 39,3 % osallistujista oli alle 18-vuotiaita 22 junioria (alle 18-v) pääsi palkintopallille 52,6 % joukkueista sai vähintään 3 lajia tuloskortille 15,2 % jäi ilman saalista 17 eri kalalajia löytyi osallistujien tuloskorteista
TEKSTI JA KUVA JUHA OJAHARJU
Vuoden Katukalastajat 2021
J
ani Haavisto ja Markku-Tapio Antila voittivat Vaasan Street Fishing -kilpailun heinäkuussa. Heidän voittotuloksensa 143,5 senttiä oli kesän Street-kiertueen suurin, joten he voittivat lopulta myös Vuoden katukalastajat 2021-tittelin. Janin ja Markku-Tapion toisiaan täydentävä osaaminen ja tutut kalavedet osoittautuivat voittoisaksi yhdistelmäksi. Janilla on pitkä kokemus erilaisten petokalojen kalastamisesta. Hän on myös monille tuttu Pike Masters ja Every pike counts -kalastuskilpailuista. Markku-Tapiolta puolestaan löytyy vankkaa osaamista sekä menestystä onginnan saralta, niin kesäonginnasta kuin kilpaonginnasta.
PALKINNOKSI Vuoden katukalastajat saivat Street Fishing -kiertopalkinnon, Vuoden katukalastaja -diplomit sekä sadan euron lahjakortit Ruoto Megastoreen ja sen verkkokauppaan.
Osaaminen ja Vaasan tutut kalavedet voiton takeina
Vaasa Jani Haavisto kertoo kaksikon kilpailusta ”Muutama päivä ennen kisaa päätimme osallistua yhdessä. Kävimme läpi, mitä lajeja on mahdollista saada alueelta ja rakensimme sen ympärille tavoitteen. Tavoitekaloina olivat hauki, kuha, ahven ja säyne/lahna. Olimme melko varmoja, että se joukkue, joka nämä lajit onnistuu pyytämään on vahvoilla. Vaparajoitusten ja joukkueen sisäisen etäisyysrajoituksen takia valitsimme taktiikaksi, että minä kannan mukanani kahta keskijäreätä jigisettiä (12-38 g), joilla saisimme kalastettua petokalat. Markku kantoi mukanaan kolmea eri pituista onkea. Niillä oli tarkoitus kalastaa lahna, säyne tai särki. Pisimmästä kalalajista pienempään Meille oli heti selvää, että aikajana kisassa tulee menemään niin, että lähdetään pyytämään oletetusti pisimmästä kalalajista pienempään. Heti lähdön vieressä on matala reuna, jossa oli ahvenvitaa runsaasti. Päätimme pysähtyä siihen hauen toivossa, ja taisi olla toisella heitolla, kun sain pienemmän, noin 60-senttisen hauen. Tämän jälkeen pakattiin heti välineet ja siirryimme kalasta-
maan kuhan, jonka tiesimme olevan petokaloista haastavimman. Halusimmekin varata sille vähintään tunnin verran aikaa. Tuloskortilla oleva haukikaan ei ollut iso, mutta arvelimme voivamme päivittää sen kuha- ja ahvenenkalastuksen yhteydessä sivuosumana. Puolet tavoitteesta oli täynnä Ensimmäinen kuhapaikka ei antanut osumia ja noin tunnin jälkeen siirryimme onkimaan lahnaa. Kävellessämme kohti onkipaikkaa päätin heittää yhden heiton sellaiseen vedenalaiseen rinteeseen, josta olen ennen kuhaa saanut. Heti vajotuksessa kala iski ja kuha tuli ylös. Onneksi se oli mittakala. Tässä episodissa Markku ei kerennyt haaville, ja allekirjoittanut liukastui kiveltä mereen polvia myöten, kun nostin kuhaa nopeasti, ettei se irtoaisi. Loppukisa menisi märillä kengillä, onneksi oli keskikesä. Tavoitteesta oli puolet täynnä. Siirryimme onkimaan lahnaa, Markku onki ja minä heittelin jigiä vieressä toiveena ahven sekä pitempi hauki. Rima entistä korkeammalle Huomasimme hyvin nopeasti, että lahna ei ollut tällä hetkellä paikalla, joten päätimme siirtyä viimeiseksi vartiksi virtapaikkaan, koska se olisi varmin ahvenspotti. Viimeisen vartin aikana Markku nosti ongella särkitulostamme, ja minä onnistuin saamaan kahdella peräkkäisellä heitolla paremman ahvenen sekä haukeen yli kymmenen sentin parannuksen. Vaikka voitimme kohtalaisen hyvällä tuloksella, jäi asettamastamme tavoitteesta uupumaan noin 30-40 senttiä. Hauki oli turhan pieni ja jäimme kokonaan ilman lahnaa. Ensi kaudeksi löytyy parantamisen varaa ja on aina helpompaa jahdata kuin tulla jahdatuksi. Rima täytyy siis asettaa entistä korkeammalle.”
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
69
TEKSTI JA KUVA HANNU KOSTILAINEN
Kyttyrälohet yllättivät
NEIDENELVAN KALASTAJAT viime kesänä
N
äätämöjoen Norjan puolen jokiosan Neidenelvan kesää hallitsivat yllättäen kyttyrälohet. Niitä oli noussut jokeen jo kesinä 2017 ja 2019. Silti kesän aikana 2021 niiden määrä yllätti Neidenelvalla. Kesän kalastuskausi alkoi Neidenelvalla entiseen tapaan 1. kesäkuuta. Heti kauden alussa vapaa-ajankalastajat saivat komeita merilohia Neidenin sillan alapuoliselta jokiosalta muun muassa Perhoalueelta ja Korpinivasta. Leo Aikio nappasi Perhoalueelta 15,7 kilon atlantinlohen jo 1. kesäkuuta. Koko kesäkuu oli lohestajille hyvää kalastusaikaa. Jokeen nousseet kalat olivat lohijalkoja ja lohia. Pikkulohia eli tittejä ei juuri saatu saaliiksi. Ne odottivat nousuaan yhä merellä. Kyttyrälohia ilmaantui heinäkuun puolella parvina Neidenin sillan alapuolen jokiosalle. ”KYTTYRÄT VALTASIVAT JOEN ALAOSAN” ”Kyttyrät” ajoivat atlantinlohet sillan yläpuolen jokiosalle ja valtasivat joen alaosan. Elokuun puolessa välissä tilanne rauhoittui ja tittejä alkoi nousta runsaasti jokeen. Eino, Eikka Huotari heitteli perhoa Neidenin sillan alapuolella heinäkuun alussa.
” KYTTYRÄLOHTA NOUSI
YLLÄTTÄVÄN PALJON NEIDENELVAAN KESÄN 2021 HEINÄ-ELOKUUSSA. ”Olen käynyt Neidenevalla jo 1980-luvulta lähtien. Viime kesänä olin kaksi viikkoa Neidenissä. Kalastin Perhoalueella kesä-heinäkuun vaihteessa neljä päivälupaa ja sain jokaisella atlantinlohen. Suurin niistä painoi 7,2 kiloa ja olen tyytyväinen saaliiseen”, Huotari muistelee mennyttä kesää.
70
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
NEIDENELVAN Perhoalueen Siltamonttu on Eikalle tuttu kalapaikka.
Info
Kyttyrälohi Kyttyrälohi (Oncorhynchus gorbuscha) on Tyynenmeren pohjoisosissa elävä tyynenmerenlohien suvun kala. Kyttyrälohen nimi tulee ennen kutua koiraalle kehittyvästä kyttyrästä. Kyttyrälohi elää kaksi vuotta ja kasvaa 40–50 senttimetrin pituiseksi ja 1,5–2 kilogramman painoiseksi. Venäläiset ovat istuttaneet kyttyrälohta muun muassa Muurmannin rannikolle. Näistä istutuksista peräisin olevia kyttyrälohia on tavattu mm. Neidenelvasta ja Näätämöjoesta. Lähde: Wikipedia.
”Kyttyrälohista alkoi olla haittaa reissun loppupuolella eli niitä sain ”sivuosumina”. Voitin edellisen Neidenin lohikisan vuonna 2019 ja puolustan voittoani, kun kisan järjestäminen seuraavan kerran onnistuu”, hän jatkaa. EI LOHIKISAA, YLÄKOSKET KIINNI ETUAJASSA Eino Huotarin harmiksi kesällä 2021 ei kalastettu Neidenin perinteistä lohikisaa, Laksefestivalia. ”Koronarajoitukset estivät kisan järjestämisen jo toistamiseen. Joudumme aloittamaan kisan suunnittelun useita kuukausia
ennen tapahtumapäivää. Epävarmassa tilanteessa katsoimme parhaaksi olla järjestämättä kisaa, Neidenelvens Fiskefellesskapin kalastusvastaava Roy Mikkola toteaa. Neidenelvan yläkosket menevät kiinni yleensä 15. elokuuta. Nyt Kalastusseuran hallitus sulki Neidenin sillan yläpuolen Norjan jokiosan viikkoa aikaisemmin eli 9. elokuuta. KYTTYRÄLOHI UHKAA MYÖS MEIDÄN NÄÄTÄMÖJOKEA Kyttyrälohta nousi yllättävän paljon Neidenelvaan kesän 2021 heinä-elokuussa. Kala on vieraslaji ja siksi paikallinen kalastusseura poisti kyttyröitä käpälä-heittoverkolla ja sulkemalla Kolttakönkään kalaportaat. Portaista kalastuksenvalvojat ja seuran jäsenet haavivat pois kyttyrälohet. Atlantinlohet pääsivät jatkamaan matkaansa yläkoskille ja Suomen puolelle Näätämöjokeen. Kyttyrälohi ei pääse nousemaan ylös Kolttakänkäästä. Sen ja kalaportaiden sulkemisen takia Suomen Näätämöjoesta saatiin saaliiksi arviolta vain kymmenisen kyttyrälohta. Kesän lohestuskauden aikana Neidenelvasta saatiin 2235 kiloa atlantinlohta (2651 kg/ 2020) ja 156 kiloa meritaimenta (258 kg/ 2020). Kalastusseura ja vapaa-ajan kalastajat poistivat Neidenelvasta arviolta 15 400 kyttyrälohta! Kesän 2022 kalastuskausi alkaa Näätömöjoki–Neidenelvalla 1. kesäkuuta molemmin puolin rajaa.
TEKSTI HANNU KOSTILAINEN
Heinäkuun helteet haittasivat
NUORTIN HARJUSKISAA Paavo Arolle komea kisaharjus
P
erinteiset Nuorttijoen eli Nuortin kalakisat päättyivät 10. syyskuuta. Koko kesän kestäneissä kisoissa saaliskalana oli harjus. Vapaa-ajankalastajat toivat yhteensä 23 harjusta mittaukseen Tulppion Majoille. Kesän 2021 kalastusta haittasi heinäkuun pitkä sateeton jakso. Suurimman osan kisakaloista kalastajat saivat kesäkuussa ja kalat alkoivat liikkua paremmin jälleen elokuussa. Kalakisan sarjoina olivat nuoret ja yleinen. Paavo Aro, 10, nappasi komean harjuksen Nuortista kesäkuun lopulla. ”Harjus iski lippaan ja väsytyksen jälkeen iskä-Riku auttoi ja otti kalan haaviin. Se oli ainoa kesän 2021 Nuortin mittakalani. Sain myös monta taimenta, mutta ne eivät olleet mitallisia”, Paavo kertoo. Paavo oli nuorten sarjan ykkönen 43 sentin harrilla. Hän kalastaa ensi kesänä uudella perhokalastussetillä. Muut eivät saaneet rannalle asti mittakalaa, joten Keuruun Pallon tyttöjen jalkapallojoukkueen tuulennopea oikea laita Enni, 10 v., arpoi heille Kuusamon Uistin Oy:n vieheitä, Urheilu-Sivakan sekä Metsähallituksen luontopalveluiden esinepalkintoja, Tulppion pitsoja sekä kalastusaiheisia dvd-videoita. Vapaa-ajan Kalastaja -lehden vuosikerta osui Ennin arpomana Jimi Sarajärvelle. YLEISEN SARJAN VOITTO TAPANI AKOLALLE Yleisen sarjan voitti Tapani Akola, jonka harjuksella oli pituutta komeat 50,8 senttiä. Hopeaa kalasti Helena Mikkola (47,3) ja pronssia nappasi Jukka Hujanen (45,6). Akola saa ensi kesälle Metsähallituksen luontopalveluiden viikon kalaluvan Nuortille sekä majoituksen samalle ajalle Tulppion Majoilla. Mikkola kalastaa ensi kesänä viikon Metsähallituksen luontopalvelujen Nuortin luvalla ja pääsee syömään Tulppion Majojen keittiön makoisan pitsan. Hujanen saa viehepakkiinsa postitse Kuusamon Uistin Oy:n vieheitä.
Enni arpoi yleiseen sarjaan useita palkintoja. Edesmenneen perhomestari Jouni ”Kämy” Kämäräisen perholajitelman saa Petri Nyström, kalastusaiheisen dvd:n Kai Kunttu ja Pekka Kährä. Perhokalastus-lehden vuosikertaa lukee Kai Kunttu. Tulppio sai keväällä 2021 uudet omistajat, kun Savukoskella toimiva Samperi Oy osti Tulppion Majat. Emäntä Maaret Sannelvuo on kesään tyytyväinen. ”Meillä oli tosi vilkas kesä ihan kalastuskauden alusta. Paljon oli kalastajia, vaikka koko heinäkuu oli lämmin, joen vesi alhaalla ja kalat silloin varovaisia. Kiitos kaikille harrikisaan osaa ottaneille sekä yhteistyökumppaneillemme”, Sannelvuo kertaa kesää 2021.
Nuortin harrikisan tuloksia Nuoret 1) 43,0 cm Paavo Aro, 2) Kasper Heljasvuo, Jimi Sarajärvi, Anton Tuomi ja Eetu Yliruikka. Yleinen 1) 50,8 cm Akola Tapani, 2) 47,3 Mikkola Helena, 3) 45,6 Hujanen Jukka, 4) 44,6 Ahvenjärvi Sami, 5) 44,5 Ahvenjärvi Sami, 6) 44,2 Mikkola Helena, 7) 43,4 Nyström Petri ja 8) 43,2 Määttänen Mikko. Lisää tuloksia on sivulla hannu.nettihotelli.org, Nuortin kalakisat. Kiitos kaikille kisaan osaa ottaneille sekä kisaa tukeneille yhteistyökumppaneille. Uusi Nuorttijoen kalakisa käynnistyy 1. kesäkuuta 2022.
NÄYTTELYITÄ JA HARRIN EVIEN KERUUTA Tulppion kesään mahtuivat myös edesmenneen Tulppion läänin maaherratar Liisa Lampelan muistoikkuna ja Kuusamon Uistin Oy:n viehenäyttely. Kalastusseura Nuortin Elinkautiset ry keräsi edelliskesien tapaan Ruokaviraston lohiloistutkimukseen harjusten eviä. Kalastusseuraa johtaa edelleen Kari Lukkarinen. PAAVO Aro nappasi Nuortin kalakisassa kisassa komean harjuksen. Kuva: Sanni Aro.
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
71
KILPAILUT
TULOKSET OVAT GRAMMOINA, jos ei muuta ole ilmoitettu.
KALOJEN etsintää Imatrankosken matalikoilta. Kuva: Lauri Lehtola.
SM-tuulastus ja epävirallinen MM-tuulastus, Imatra, Vuoksi 17.– 18.9. SM-tuulastus 1) Uula Suhonen ja Petteri Huovinen, DT 15030, 2) Niko ja Jani Arminen, RUK 10150, 3) Paavo Ruhanen ja Saku Nieminen, IPK 9080. MM-tuulastus 1) Uula Suhonen ja Petteri Huovinen, DT 6860, 2) Petri Aula ja Mauri Saarela, PP 5400, 3) Esko ja Lasse Ijäs, RUK 4610.
Mastersien MM-kilpaonki, Slovenia, Radeče 8.– 9.10. Joukkueet (pisteet) 1) Unkari, 17,5, 2) Italia, 31, 3) Tsekki, 37… 11) Suomi, 83. Henkilökohtainen 1) Tibor Ambrus, Unkari, 2, 2) Róbert Faragó, Unkari, 2, 3) Franco Succi, Italia, 3… 29) Matti Sakkara, Suomi, 15, 38) Seppo Vähäsarja, Suomi, 20, 27) Heikki Matikainen, Suomi, 23, 51) Seppo Pönni, Suomi, 25.
Onkijoukkueet 2022 SM-laituripilkki, Salo 19.9. Miehet 1) Petri Luoma-Keturi, Onki-86 Turku 11608, 2) Jouko Näppinen, Toijalan Seudun Km 11484, 3) Jukka Väre, Vihdin Ks 10412. Miesveteraanit 1) Erkki Stick, Lohjan Kalaseura 9050, 2) Hannu Malminen, Naantalin Seudun Uk 7032, 3) Tauno Laakso, Naantalin Seudun Uk 6995. Naiset 1) Jenni Helin, Toijalan Seudun Km 6465, 2) Päivi Savinainen, Puijon Pilkki 6440, 3) Eija Lokasaari-Leskiranta, Toholammin Pilkkijät 6099. Naisveteraanit 1) Pirjo Anttonen, Kon-
PIRJO Lehdonkivi nautti syyssäästä ja kalastamisesta Salon SM-kisoissa. Kuva: Johanna Antila.
tulan Kk 7444, 2) Leena Fagerström, Kiskon Kk 7252, 3) Irma Kahilainen, Toijalan Seudun Km 6862. Nuoret 19 v. 1) Matti Auvinen, Kiskon Kk 15415, 2) Nestori Santasaari, Kiskon Kk 9323, 3) Onni Virtanen, Kirkkonummen Kalapojat 2865. Nuoret 15 v. 1) Jaakko Kankkonen, Porvoon Talvionkijat 6489, 2) Lauri Åman, Nummi-Pusulan Ks 4931, 3) Kalle Inberg, Porvoon Talvionkijat 4654. Nuoret 12 v. 1) Matias Hämäläinen, Lahden Seudun Nuoret pyytäjät 4018, 2) Saku Kariluoma, Kurikan Uk 3665, 3) Henri Hämäläinen, Lahden Seudun Nuoret Pyytäjät 270.
MM-joukkue (5 + 1) Jouni Lillman, Marko Ekroth, Timo Ylitalo, Tero Kankaanpää, Arttu Ylinen + Aku Isokorpi. EM-joukkue (5+1) Suomi ei alustavasti osallistu ensi vuoden EM-onkeen. Naisten MM-joukkue (5 +1) Heidi Pernu, Eija Saarela-Mäkynen, Riitta Isokorpi, Sarianne Snellman, Satu Jokipelto-Kiili + Anne Isokorpi. Masters-joukkue (4+1) Seppo Pönni, Jari Seppälä, Ossi Rapeli, Matti Sakkara + Seppo Vähäsarja. Seurajoukkue (5) Lempäälän Kalakerho (Tero Kankaanpää, Erkki Lavonen, Ville Lehtinen, Pekka Rintamaa, Seppo Pönni).
Tutustu lehtemme nettisivuihin osoitteessa:
vapaa-ajankalastajalehti.fi
Lisää tuloksia osoitteesta vapaa-ajankalastaja.fi > Kilpailut > Tulokset.
72
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
Kilpailukalenteri 2022 29.1. . . . . . . . . . Pilkki12 (rajaton kilpailu) 29.1.–28.2.. . Pilkkikuu (rajaton kilpailu) Pilkkimaajoukkueiden loppukarsintaa ei järjestetä v. 2022 5.2.. . . . . . . . . . . SM-pilkin esikisa, Puruvesi 5.3.. . . . . . . . . . . SM-pilkki, Puruvesi 6.3.. . . . . . . . . . . SM-kiiskipilkki, Rantasalmi 19.3. . . . . . . . . . SM-mormuskointi, Räyringinjärvi, Veteli 26.3. . . . . . . . . . SM-särkipilkki, Keitele, Viitasaari 2.–3.4. . . . . . . . MM-morrikarsinta, Toivakka 23.4. . . . . . . . . . SM-rautupilkki, Tuulispääjärvi 24.4. . . . . . . . . . SM-lohipilkki, Ahvenlampi, Luosto 17.–19.6.. . . . Viehekalastuksen SM, Vaasa 2.7.. . . . . . . . . . . Onki24 (rajaton kilpailu) 2.7.. . . . . . . . . . . SM-heittouistelu, Keitele, P-Savo 2.7.. . . . . . . . . . . SM-kelluntarengas, Vekaranjärvi, Ahvenlampi 3.7.. . . . . . . . . . . SVK:n mestaruusvetouistelu, Keitele, P-Savo 9.–10.7.. . . . . . SM-kilpaonki, Kyrönjoki, Seinäjoki (Huom! Tangomarkkinat samaan aikaan.) 9.–10.7.. . . . . . SM-soutu-uistelu, Kolovesi, E-Savo (yöuistelu) 30.7. . . . . . . . . . SM-onki, Kalajärvi, Peräseinäjoki ??. . . . . . . . . . . . . Onkimaajoukkueiden loppukarsinta 1/2, aika ja paikka auki 13.–14.8.. . . . Naisten SM-perhokalastuskilpailu, Taivalkoski, Iijoki (Pirin ja Jurmu) 13.–14.8.. . . . Mastersien SM-perhokalastuskilpailu, Taivalkoski, Iijoki (Pirin ja Jurmu) 27.–28.8.. . . . Perhokalastuksen SM-finaali, Taivalkoski, Iijoki koskikalastusalue 3.–4.9. . . . . . . . Nuorten SM-perhokalastuskilpailu, Tampere tai lähiseutu 17.9. . . . . . . . . . SM-laituripilkki, Tampere, Naistenlahti ??. . . . . . . . . . . . . SM-veneonki, aika ja paikka vielä auki ??. . . . . . . . . . . . . Nuorten SM-toimintakilpailu, paikka auki ??. . . . . . . . . . . . . Epävir. MM-tuulastus, aika ja paikka auki ??. . . . . . . . . . . . . SM-tuulastus, aika ja paikka auki ??. . . . . . . . . . . . . Onkimaajoukkueiden loppukarsinta 2/2, aika ja paikka auki ??. . . . . . . . . . . . . Perhokalastuksen SM-joukkuekisa, aika ja paikka auki ??. . . . . . . . . . . . . SVK:n feedermestaruus, aika ja paikka auki ??. . . . . . . . . . . . . SM-perhonsidontakilpailu, aika ja paikka auki Kilpailukalenteri täydentyy. Löydät sen osoitteesta vapaa-ajankalastaja.fi/kilpailut/kilpailukalenteri.
Perhokalastuksen SM-karsintakilpailut kesällä 2022 7.5. . . . . . . Ylöjärvi, Julkujärvi 8.5. . . . . . . Teijo, Matildanjärvi (vene) 14.5.. . . . . Vaajakoski, Liekkilampi 14.5.. . . . . Lieto, Nautelankoski 15.5.. . . . . Ylöjärvi, Julkujärvi (kellurengas) 15.5.. . . . . Keuruu, Valkeisjärvi (vene) 21.5.. . . . . Vekaranjärvi, Risulampi 22.5.. . . . . Vekaranjärvi, Ahvenlampi (vene) 26.5.. . . . . Oulu, Mustalampi 26.5.. . . . . Virrat, Yläinen Toriseva 28.5.. . . . . Hollola, Hammonjoki 29.5.. . . . . Kemi, Veitsiluoto (vene) 4.6. . . . . . . Iisalmi, Pitkäkoski 4.6. . . . . . . Espoo, Vantaanjoki 5.6. . . . . . . Karkkila, Karjaanjoki 11.6.. . . . . Kaustinen, Syvälampi 11.6.. . . . . Jämsä, Survosenkoski 12.6.. . . . . Kaustinen, Perhonjoki 18.6.. . . . . Nurmijärvi, Nukarinkoski 19.6.. . . . . Virrat, Koskelankoski 2.7. . . . . . . Vekaranjärvi, Ahvenlampi (kellurengas) 2.7. . . . . . . Iijoki, Kipinänkoski 3.7. . . . . . . Utajärvi, Valkeisjärvi (vene) 16.7. . . . . Isojoki, Kangasjärvi (kellurengas) Hakuohjeet karsintakilpailuihin SVK:n kotisivuilla vapaa-ajankalastaja.fi kohdassa Kilpailutoiminta > SM-kutsut > SM-perho 2022. Lisätiedot Petter Nissén puh. 0500 440 923, petter.nissen@ vapaa-ajankalastaja.fi.
PIENET VIRTAVEDET
SUOMEN pienet virtavedet ovat laaja-alaisesti hyvin heikossa tilassa Pienet virtavedet ovat laaja-alaisesti hyvin heikossa tilassa selviää arvioista, jotka perustuvat uuteen paikkatietoaineistoon. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) mukaan tilaa heikentävät erityisesti maatalous- ja metsämaiden mittavat ojitukset ja vuosikymmenten saatossa toteutetut perkaukset ja uomien suoristamiset. ”Monet pienten virtavesien uomista on suoristettu ja niiden valuma-alueella on paljon ojituksia. Nämä ovat keskeisimmät syyt heikkoon tilaan. Toisaalta aineiston perusteella voi löytää puroja, joiden luonnontila ei todennäköisesti ole muuttunut”, erikoistutkija Jukka Aroviita SYKEstä kertoo.
Arviot on tuotettu uomajaksoille, joiden sisällä luonnontilan muuttuneisuus voi vaihdella paljon. ”Aineistoja käytettäessä on muistettava, että ne eivät anna täyttä kuvaa yksittäisen puron luonnontilan muuttuneisuudesta. Toisaalta myös kartta-aineistoihin sisältyy epätarkkuutta. Lopullinen kunnostustarve tulee aina selvittää paikan päällä maastossa”, muistuttaa Aroviita. Luonnontilan muuttuneisuudesta on tuotettu arviot sekä habitaateille että pohjaeläinlajistolle valtaosalle Suomea. Aineisto sisältää noin 90 000 pienen virtaveden tai virtaveden osan muuttuneisuusarviot. Suurin osa pienistä täysin luonnontilaisista virtavesistä löytyy maan pohjoisosasta.
Kuva: Petter Nissén.
Toimisto kiinni Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön toimisto on suljettu 23.-31.12. Toimisto on avoinna jälleen 3.1. alkaen ma-pe klo 9-16 ja puhelinpalvelu ma-to klo 9-16.
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021
73
ilmestyy 27.1.
Kuva: Jaana Vetikko
1/2022
Särkikalojen pilkintä
Mateen pyynti
Ulkomaat: Malediivit
Näätämön järvillä
LEHDET 2022 1 27.1. 2 24.3. 3 3.6. 4 26.8. 5 7.10. 6 9.12.
27.1. ILMESTYVÄÄN LEHTEEN toimituksellinen aineisto ja järjestöilmoitukset 10.12. MENNESSÄ toimitukseen: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI: Saarsalo Oy, Myllyhaantie 6 C 2. krs, 33960 Pirkkala Timo Lepistö puh. 044 534 9878, timo.lepisto@saarsalo.fi
KALASTONHOITOMAKSU 2021 l 45 €/vuosi l 15 €/viikko l 6 €/päivä Kalastonhoitomaksurekisteriä varten tulee ilmoittaa nimi, osoite, syntymäaika ja yhteystiedot. Tositteen saa maksutavasta riippumatta paperisena tai sähköisenä, ja kumpikin kelpaa tarkastustilanteessa.
74
6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
MAKSAMINEN 1. VERKKOKAUPPA ERÄLUVAT.FI Verkkokaupassa kalastonhoitomaksun voi maksaa kirjautuneena tai kirjautumattomana ympäri vuorokauden. 2. PUHELINPALVELU 020 69 2424 Puhelinpalveluun voi soittaa arkisin kello 9-16. Soittaminen on maksutonta ja kalastonhoitomaksua varten saa laskulomakkeen. 3. PALVELUTISKIT Kalastonhoitomaksun voi maksaa eräissä Metsähallituksen luontokeskuksissa sekä kaikilla R-kioskeilla.
KALASTUSLUVISTA LISÄÄ TIETOA: l vapaa-ajankalastaja.fi l eraluvat.fi l kalat.fi KALASTUSRAJOITUKSISTA TIETOA: l kalastusrajoitus.fi
Vapaa-ajankalastajan
KAUPPA
KOLME ÄSSÄÄ kuhan- ja hauenpyytäjän hihaan
12€ Vihreäsininen JESSE JR
Vuosive 2021 OLE NOPEA: VOITTAJA
EUMERIN upeat HEITTOPERHOT TARJOUS!
Valmistettu ainoastaan 200 kpl.
l savi- ja humussameisiin vesiin
SPINTUBE PIKE SVK
12€ Lilakultainen JESSE RT l valoisiin olosuhteisiin
12€ Punaoranssi JESSE MW
l ärsykeväri moniin vesistöihin
Vuosivieheen värityskilpailu on SVK:n jokavuotinen lapsille ja nuorille tarkoitettu kilpailu, jonka voittajavärityksestä tehdään oikea viehe. Kolmatta vuotta peräkkäin vuosivieheenä on Grosarin Laxman, joka tunnetaan maan mainiona haukivieheenä. Viehevärityskisan vuosiviehe on erikois€ väri ja sitä voi tilata ainoastaan SVK:lta. kpl
12
Laadukkaat välineet KALANKÄSITTELYYN FILEOINTIVEITSI joustavalla suoralla 20 cm terällä
FILEOINTIVEITSI joustavalla suoralla 16 cm terällä:
TEROITUSPUIKKO laadukas Viktorinox
Haukiperho SVK:n väreissä l Paino 23 g
8€ (15,-)
TARJOUS!
SPINTUBE PIKE
Toimii erityisen hyvin tummissa humuksen värjäämissä vesissä l Paino 23 g
8€ (15,-)
24€ NORTHTUBE FAST SINK Ainutlaatuinen väritys kuhalle ja ahvenelle. l Paino 8 g
22€ KALAPIIKKI
32€
l fileointiin l siivutukseen l paloitteluun
12€
7€
EUMERIN ARCTIC MEDIUM
www.vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa Hintoihin lisätään toimituskulut.
Ahvenelle, taimenelle ja kirjolohelle. Ainutlaatuinen erikoisväritys, jota et saa mistään muualta. l Paino 6 g
6€
PAL. VKO.
2022 – 04
6 414886 500440
6 50044 – 21 06
21006