Hidasta kiertoa Vaateteollisuus on ilmastopahis ja vesistöjen saastuttaja. Materiaalien kierrätys ei riitä ratkaisuksi, vaan koko systeemin on muututtava, sanoo muodin kiertotalouden asiantuntija. Teksti: Minna Hölttä Kuvat: Mikko Raskinen
VAARINI KÄYTTÄÄ samaa pukua häissä,
syntymäpäiväjuhlissa ja hautajaisissa. Isotätini vaatekaapissa oli niin väljää, että talvileninki, kesäleninki ja juhlaleninki näyttivät henkareillaan arvokkailta keräilykappaleilta. Toista on nyt, kympin t-paitojen aikakaudella. Muodin tutkimuksen professori Kirsi Niinimäen mukaan suuri muutos tapahtui vuosituhannen vaihteessa, kun pikamuoti valtasi markkinat. ”Ja sykli on vain kiihtynyt. Ennen mallistoja tuli neljä vuodessa, mutta nyt esimerkiksi Zara tuo liikkeisiinsä uuden malliston joka toinen viikko.” Maailman vaatetuotannon volyymi on kaksinkertaistunut viidessätoista vuodessa. Yksin Euroopassa kulutetaan vuodessa noin 6,4 miljoonaa tonnia vaatteita. Samalla vaatteiden käyttöaika on lyhentynyt yli kolmanneksen. Hankittu vaate säilyy kaapissa keskimäärin kolme vuotta ja pääsee käyttöön 44 päivänä. Puolentoista kuukauden pitämisen jälkeen sitä odottaa todennäköisesti polttaminen tai kaatopaikka.
Arvokasta jätettä
Vaatebisneksen malli on lineaarinen: alkupäässä on raaka-ainetta, loppupäässä jätettä. Vain prosentti vaatteisiin käytetystä materiaalista hyödynnetään käytön jälkeen uusien vaatteiden raaka-aineena. ”Neitseellinen raaka-aine on kuitenkin yhä arvokkaampaa. Tällä hetkellä esimerkiksi puuvillan maailmanmarkkinahinta on alhainen, mutta kysynnän kasvaessa ja peltoalan kutistuessa rajat tulevat vastaan”, Niinimäki sanoo. Vaateteollisuus tuottaa noin kymmenesosan maapallon kasvihuonepäästöistä; enemmän kuin laivaliikenne ja kansainvälinen lentoliikenne yhteensä. Käytöstä poistettujen vaatteiden jalostaminen uuden tekstiilikuidun raakaaineeksi pienentäisi päästöjä merkittävästi, eikä teollisuus menettäisi 100 miljardin dollarin arvosta raaka-ainetta. Muodin kiertotalouden tiellä on kuitenkin monta haastetta. Osa haasteista on teknisiä, kuten se, miten erilaiset kuidut erotellaan toisistaan. Ongelmia aiheuttaa varsinkin elas-
”Muodin kiertotaloudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siksi eri alojen yhteistyö on niin tärkeää”, sanoo professori Kirsi Niinimäki.
taani, jota lisätään vaatteisiin käyttömukavuuden takia. Elastaania ei saa erotettua muista kuiduista mekaanisesti eikä kemiallisesti. Lisäksi se lyhentää vaatteiden käyttöikää ja päästää väriä paljon muita kuituja helpommin.
Punaruskeaa väriä saadaan pajunkuoresta. Kasviperäisiä luonnonvärejä on käytetty tekstiilien värjäämiseen jo tuhansien vuosien ajan.
36 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24
