Animalia 2/2011 by Animalia ry

nro 2011

haastattelussa elokuvaohjaaja mark rissi sivu 8

eläinsuojelija reissussa sivu 22

woodstock – tuotantoeläinten turvakoti yhdysvalloissa sivu 14

Lehti eläinten asialla

Matkailu

Pääkirjoitus Animalia-lehti, 35. vuosikerta julkaisija: Eläinsuojeluliitto Animalia päätoimittaja: Laura Uotila,

laura.uotila@animalia.fi

toimitussihteeri:

Eeva Suhonen, p. (09) 7206 5914 eeva.suhonen@animalia.fi taitto: Reeta Salmi, p. (044) 362 7714 reeta@redandblue.fi Osoitteenmuutokset:

Tarja Balding, p. (09) 7206 5911 tarja.balding@animalia.fi Painopaikka:

Miktor Oy, Helsinki ISSN 0783-9170 Ilmestymisaikataulu:

Nro 1 maaliskuu, nro 2 toukokuu, nro 3 syyskuu, nro 4 marraskuu. Seuraavaan numeroon tarkoitetun materiaalin tulee olla perillä toimituksessa 27.6.2011 mennessä. Aineistot lähetetään lehti@animalia.fi tai osoitteella: Animalia-lehti, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki. Animalia-lehti on kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen. Ilmoitusmyynti:

Toiminnan kevät

Jenni Pekkala, p. 045 7750 1570 Ilmoitushinnat:

Katso ilmoitushinnat www.animalia.fi Lisäveloitukset: Värierottelut veloitetaan erikseen, määräyspaikkakorotus 20 %, liitteiden hinnat sovitaan erikseen. Rajoitukset: Etusivulla ei julkaista ilmoituksia. Alennukset: Toistoalennus: 1. toisto 10 %, seuraavat 20 %, auktorisoidut mainostoimistot 15 %. Ilmoitusten peruuttaminen:

Peruutukset viimeistään seitsemän (7) vuorokautta aineiston jättöpäivän jälkeen toimitussihteerille. Reklamaatiot: Kirjallisena 14 vuoro kauden aikana ilmestymispäivästä lukien. Irtonumeromyynti:

Akateeminen kirjakauppa. Animalia-lehti pidättää oikeuden lyhentää ja muokata juttuja.

Artikkelien lainaaminen eläinsuojelua edistäviin tarkoituksiin sallittu. Lähde mainittava. Toimisto: Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki Asiakaspalvelu:

p. (09) 720 6590, päivystys ma–pe kello 10.00 –15.00, fax (09) 148 4622 e-mail: animalia@animalia.fi internetsivut: www.animalia.fi. Jäsenmaksut: Tukijäsen: 27 € / vuosi, aktiivijäsen: 32 € / vuosi, nuorisojäsen: (alle 18 v.) 20 € / vuosi, aktiivi-nuorisojäsen: (alle 18v.) 24 €/vuosi, ainaisjäsen: 540 €, yhteisöjäsen: 100 € / vuosi. Sampo 800018-2105644 IBAN: FI71 8000 1802 1056 44 SWIFT: DABAFIHH Kirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi. Lahjoitukset: Nordea 101130-260629 IBAN: FI24 1011 3000 2606 29 SWIFT: NDEAFIHH testamentit: Tiedustelut, p. (09) 7206 5911, tarja.balding@animalia.fi Rahankeräyslupa:

Luvan myöntäjä: Poliisihallitus Toimenpanoaika ja alue: 28.1.2011-31.12.2012 koko Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta Päätös nr ja pvm: 2020/2010/3931 28.1.2011

toiminnanjohtaja kati pulli

kirjoitin Animalia-lehteen pääkirjoituksen viimeksi tasan kaksi vuotta sitten. Tuolloin totesin, että työskenneltyäni kolme vuotta Animalian toiminnanjohtajana, minun oli aika antaa paikkani seuraavalle. Muutin itse ulkomaille. Ulkomailla oloni aikana ehdin kokea monenlaista. Osallistuin vapaaehtoisena erilaisiin paikallisiin projekteihin. Välillä tein katukoirille leikkauksia pienellä thaimaalaisella saarella, välillä ruokin orpoja kengurunpoikasia australialaisessa suurkaupungissa. Pääasiassa vietin aikaani meren alla sukeltamassa ja opettelin korallien ekologiaa. Niin rikastuttavia ja palkitsevia kuin nämä kokemukset olivatkin, jäin kaipaamaan työtä, jossa voin vaikuttaa laajasti minulle tärkeisiin asioihin. Huomasin, että haluan tehdä ennen kaikkea ennalta ehkäisevää työtä eläinten puolesta. Juuri sitä, mitä Animalia tekee. Palasin syksyllä Animaliaan kampanjapäälliköksi ja Salla Tuomivaaran suunnatessa vuorostaan ainakin vuodeksi pois Suomesta palaan sijaisena toiminnanjohtajan tehtävään. Animalian 50-vuotisjuhla huipentui huhtikuun alussa historiallisen suureen eläinsuojelutapahtumaan, joka järjestettiin Helsingin Lasipalatsilla. Tapahtuma oli menestys. Voit lukea siitä lisää tämän lehden sivuilta 4–5. Juhlajärjestelyjen lisäksi olemme Animaliassa kampanjoineet alkuvuoden eduskuntavaaleihin ja turkistarhaukseen liittyen. Tuore vaalitulos on kiinnostava: Puolueiden asetelmat eduskunnassa menivät jokseenkin uusiksi. Positiivinen asia on, että eduskuntaan nousi useita uusia kansanedustajia, jotka puoltavat tavoitteitamme. Vaalit ovat olleet myös edistykselliset. Eläinsuojelu nousi oikeastaan ensimmäistä kertaa keskeiseksi osaksi vaalikampanjointia Suomessa: Turkistarhausta on vastustettu vaalijulisteissa ja kasvisruokapäivästä on kyselty vaalikoneissa. Myös media on puhunut teemoista jatkuvasti ja puolueiden edustajat ovat joutuneet vastaamaan eläinsuojelunäkökulmistaan. Me Animalian toimistolla olemme saaneet ihmisiltä paljon kiitosta kevään toiminnastamme. Vapaaehtoiset ovat olleet merkittävässä osassa mukana niin vaalityössä kuin juhlavuositapahtuman järjestelyissä ja suuri osa kiitoksista kuuluu heille! Tämä vuosi on vapaaehtoistoiminnan teemavuosi. Myös Animalia tulee panostamaan vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen. Toimistollamme aloitti työnsä nyt vuoden tauon jälkeen taas vapaaehtoiskoordinaattori. Tule tutustumaan toimintaamme!

Aurinkoista kevättä!

Sisällys

12 13 14

17 18

20 21 22

24 26 27 28 30 31

Uutiset

Kolumni: Carina Räihä Sanottua Risut ja Ruusut Elokuvaohjaaja Mark Rissi: Kuvat turkistarhoilta ovat yhtä surullisia kuin 30 vuotta sitten Sveitsiläinen dokumentaristi Mark Rissi kuvasi suomalaisia turkistarhoja 1980- ja 1990-luvuilla ja vertasi kokemaansa tuoreisiin eläinaktivistien kuvaamiin videoihin. Vegematkailijana Chilessä Kuinka kasvissyöjä pärjää reissussa lihavoittoisessa kulttuurissa? Vaalien tulos vaikuttaa myös eläinten hyvinvointiin Toisten puolesta taiteen ja politiikan avulla. Haastattelussa taiteilija Terike Haapoja. Woodstock – Rauha maan päällä myös eläimille Lähellä New Yorkia sijaitsevassa Woodstockissa on maatila, joka tarjoaa turvapaikan entisille tuotantoeläimille. Siat, lehmät, kanat, kalkkunat, lampaat ja vuohet jaloittelevat avarissa maisemissa. Tila on avoinna matkailijoille ja siellä kerrotaan havainnollisten esimerkkien avulla tehotuotannon epäkohdista. Kirjavinkit Mistä broileri syntyy? Broilerintuotannon ongelmista on puhuttu runsaasti, mutta tuotantoketjun alkupäästä eli broilerien vanhemmista ei juuri ole saatavilla tietoa. Miten nämä siipikarjan näkymättömät kasvavat ja mitä epäkohtia niiden tuotantoon liittyy? Animalia testaa: Vaellusruoat Animalian uusi puheenjohtaja Sami Säynevirta: Kaikilla meillä on yhtä kova halu elää Eläinsuojelija reissussa Kesä lähenee ja matkakuume pahenee. Matkoilla voi törmätä kuitenkin eläinten huonoon kohteluun. Miten eläinystävällisen matkailijan pitäisi toimia nähdessään eläinten kärsivän? Miltä Animalia näytti 1970-luvulla? – Yhdistyksen arkea lehden sivuilta Miten voin toimia Tehtyä ja tapahtunutta Vegepalsta: Kesä tarjottimella Sarjakuva Alueosastojen yhteystiedot Animaliashop: Kesäuutta!

Kannen kuva: Shutterstock

jenni pekkala

6 7

4 14

salla tuomivaara

Pääkirjoitus Sisällys Eläin!-suurtapahtuma vaikutti, liikutti ja innosti Animalian juhlavuoden huipentuma, Eläin!suurtapahtuma, keräsi yli 1500 kävijää ja runsaasti innostunutta palautetta. Viikonloppu oli täynnä keskustelua, elokuvia, luentoja, näyttelyitä ja upeita esityksiä eläinten puolesta.

shutterstock

2 3 4

18 2 /2 0 1 1

Eläin! – suurtapahtuma vaikutti, liikutti ja innosti Huhtikuun alussa Helsingin keskustassa järjestetty Eläin! – Animalian suurtapahtuma oli menestys monellakin mittarilla. Animalian 50-vuotisjuhlavuoden päätapahtumassa vieraili yli 1500 kävijää ja Turkistarhaton Suomi 2025 –kampanjan hyväksi järjestetty huutokauppa tuotti lähes 9000 euroa. Moni halusi liittyä myös Animalian jäseneksi tai tulla mukaan vapaaehtoistoimintaan. Tapahtuman päättäneet Eläin!-bileet olivat myös loppuunmyydyt.

sari hälinen

tilaisuuden aluksi Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara luki Tasavallan presidentti Tarja Halosen lähettämän tervehdyksen 50-vuotiaalle Animalialle. Kirjeessään presidentti korosti, että eläimet eivät voi puhua puolestaan, vaan tarvitsevat niiden etua ajavan kansalaisjärjestön. Heti presidentin kannustavien terveisten jälkeen julkaistiin tietokirjailija Tiia Aarnipuun kirjoittama ja Liken kustantama Jonkun on uskallettava katsoa -juhlakirja, joka kokoaa yksiin kansiin koko Animalian 50-vuotisen toiminnan. Värikkään kirjan lehdille on myös koottu kuvia ihmisistä, tempauksista, esitteistä ja tapahtumista eri vuosikymmeniltä. Kehuja keränneestä teoksesta oli kirjailija Anja Snellmanin johdolla keskustele-

2 / 2011

massa Tiia Aarnipuu, perustamisvuoden hallituksen jäsen Linnéa Ruda, kansanedustaja Tanja Karpela ja kirjailija Eeva Kilpi, jonka tilaisuudessa lausumat eläinten oikeuksia puolustavat runot saivat monet liikuttumaan. Perjantain ohjelma jatkui Lasipalatsin Bio Rexin elokuvasalissa näytettävillä elokuvilla. Mm. eläinten oikeuksiin ja tehotuotantoon kantaaottavista filmeistä oli järjestetty myös erikseen koululaisnäytöksiä pääkaupunkiseudun yläkouluille ja lukioille. Vegemakkaroita ja muodin etiikkaa Saksalais-suomalainen pariskunta Sanni ja Klaus Geiser kertoivat yleisölle kiinnostavassa esityksessään perustamansa vegelihamerkki Wheatyn tarinan. 30 vuoden aikana yrityksen tuotto on moninkertaistu-

nut ja kasvissyönnistä on tullut aivan eri tavalla valtavirtaa kuin yrityksen alkuaikoina. Geiserit kertoivat tavoitteekseen tehdä tuotteita, jotka ovat niin hyviä, että myös lihansyöjät alkavat harkita siirtymistä kasvispainotteisempaan ruokavalioon. Tällä hetkellä työn alla on vegaanisen juuston kehittely. Esityksen jälkeen maistiaispöydällä kävi melkoinen kuhina vieraiden maistellessa Suomessakin myytäviä Wheatyn makkaroita. Bio Rexin lämpiön täydeltä kuulijoita keräsivät myös perjantain napakat poliittiset debatit mm. turkistarhauksesta ja kasvisruoasta. Perjantai-illan hämärtyessä toimittaja Maria Veitolan juontama Turkikset designpääkaupungissa -keskustelu sai yleisön selvästi sähköistymään. Kiihkeässä keskustelussa turkiksia

tero heino laura rautjoki

minna hjort

design ateljee illusion costumes

minna hjort eeva suhonen

Huutokaupan huima tuotto turkiskampanjalle Lauantaiaamun huutokauppaa seuraamaan oli tullut pieni mutta sitäkin innokkaampi joukko taiteen ystäviä. Huutokauppaa meklaroi kirjailija ja kuvantekijä Katariina Souri. Teoksiaan huutokauppaan olivat lahjoittaneet mm. taiteilijat Outi Heiskanen, Samuli Heimonen, Hannaleena Heiska, Anssi Kasitonni, Pertti Jarla, Pentti Sammallahti ja Katja Tukiainen. Monet teoksista saivatkin huutajat kilpailemaan suosikeistaan. Huutokauppa tuotti yhteensä lähes 9000 euroa, jotka käytetään lyhentämättömänä Animalian Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanjaan. Lauantain kutsuvieraana sveitsiläinen elokuvaohjaaja Mark Rissi kertoi kokemuksiaan kuvausretkiltä suomalaisille turkistarhoille 1980- ja 1990-luvuilla. Lisää Rissin ajatuksista voit lukea tämän lehden sivulta 8. Rissin esityksen jälkeen Animalian eurooppalaisen kattojärjestön, Eurogroup for Animalsin, viestintäpäällikkö Martyn Griffiths pohti, miksi moni tunnustautuu eläinrakkaaksi, mutta silti eläinten oikeudet etenevät välillä tuskastuttavan hitaasti esimerkiksi EU-tasolla. Animalian juhlaviikonlopun päättivät loppuunmyydyt bileet kulttuuritehdas Korjaamolla, jossa pääesiintyjinä ihmisiä tanssittivat Mariska ja Pahat Sudet sekä Scandinavian Music Group. ”Voimaannuttava” oli sana, joka kuvasi monien Animalian uusien ja vanhojen konkareiden tuntoja viikonlopun suuren vapaaehtoisrutistuksen jälkeen. Pitkälle on päästy 50 vuodessa, mutta toivottavasti moni eläinten kohtelun epäkohta on taas historiaa, kun Animalia juhlii seuraavia pyöreitä vuosiaan. eeva suhonen

tero heino

puolustamassa olivat stylisti Outi Broux ja muotikonsultti Leena Sarvi. Turkikset tyrmäsi puolestaan stylisti Minttu Vesala, joka värikkään verbaalisella tyylillään ilmoitti ennemmin näkevänsä itsensä kuin turkiseläimen käsilaukkuna! Turkiksia vastustivat myös keskusteluun osallistuneet Muodin huipulle 2011 -kisaajat Paula Kasurinen ja Anne-Mari Pahkala. Pahkalan ja Heli Hirvelän upeita turkiksiin kantaaottavia muotikuvia oli koottu Lasipalatsin seinälle tapahtuman ajaksi.

2 /2 0 1 1

Uutiset

Koonnut Laura Uotila

Kloonieläinkielto kaatui EU:ssa maaliskuun lopussa EU:n parlamentti ja neuvosto kävivät neuvotteluja uuselintarvikelain muutoksista, jotka käsittelivät myös tuotantoeläinten kloonausta. Koska sopuun ei päästy, kaatui koko lakiesitys. EU-parlamentin enemmistö seisoi uuselintarvikelakiin kirjattavan vaatimuksen takana, jonka mukaan ruuan tuotannossa ei saa käyttää kloonattuja eläimiä eikä niiden jälkeläisiä. EU:n komissio ja ministerineuvosto ajoivat sen sijaan kieltoa vain itse kloonien käytölle. Jälkimmäisellä vaihtoehdolla ei olisi ollut kloonausbisnekselle suurtakaan merkitystä, sillä arvokkaita kloonattuja eläimiä ei käytetä suoraan elintarviketuotantoon, vaan ne

kasvatetaan siitoseläimiksi. Komissio ja ministerineuvosto vastustivat myös kloonien jälkeläisistä saatavien elintarvikkeiden merkitsemistä. Mielipidetiedustelujen mukaan noin 70 % EU-maiden kuluttajista ei halua syödä kloonaamisen avulla tuotettua lihaa ja maitoa. Merkitsemiskiellon kaatuminen tarkoittaa, että vieläkään EU:n kuluttajilla ei ole mahdollisuutta tietää, löytyykö eläinperäisen elintarvikkeen takaa kloonausta. Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomainen Efsa arvioi viime vuonna, että kloonatuilla eläimillä on tavanomaisesti jalostettuja eläimiä korkeampi kuolleisuus ja enemmän epämuodostumia.

Eläinsuojelu- ja metsästysrikoksiin törkeät tekomuodot maaliskuun alussa astui voimaan lakimuutos, jonka perusteella eläinsuojelurikokseen syyllistynyt voidaan tuomita törkeästä rikoksesta, jos rikos on tehty erityisen raa’alla tai julmalla tavalla, rikoksen kohteena on huomattavan suuri määrä eläimiä tai tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä. Samalla muutos nosti eläinsuojelurikoksesta tuomittavan vankeuden maksimissaan neljään vuoteen. Törkeästä eläinsuojelurikoksesta tuomittava henkilö on myös määrättävä eläintenpitokieltoon.

2 / 2011

Lakimuutos toi mukaan lisäksi eläintenpitokieltorekisterin. Tähän asti kieltojen valvonta on ollut lähes mahdotonta, kun yhtenäistä rekisteriä niistä ei ole ollut. Huhtikuun alussa myös metsästysrikosten rangaistuksia kovennettiin, kun voimaan astui laki törkeästä metsästysrikoksesta. Törkeästä metsästysrikoksesta tuomitaan, jos rikos on tehty erityisen raa´alla tai julmalla tavalla. Maksimirangaistus törkeästä metsästysrikoksesta on neljä vuotta vankeutta.

japanin maanjäristys, tsunami ja ydinvoimalaonnettomuus aiheuttavat mittavia ongelmia myös eläimille. WSPA käynnisti heti katastrofin alkamisen jälkeen avustusoperaation, jonka avulla pyritään auttamaan avun tarpeessa olevia kymmeniä tuhansia eläimiä. Kotieläinten auttaminen auttaa aina myös paikallisia ihmisiä. WSPA on yhdessä paikallisten eläinsuojelujärjestöjen kanssa pyrkinyt järjestämään eläimille turvapaikkoja, jotta omistajat voivat asua evakuointikeskuksissa, mutta voivat myös käydä hoitamassa lemmikkejään keskuksissa. Näiden lisäksi katastrofialueilta on pelastettu lukematon määrä eläimiä, jotka omistajat ovat jättäneet vaeltamaan oman onnensa nojaan. istockphoto

istockphoto

Japanin katastrofi vaikuttaa myös eläimiin

JvWS:n apuraha neurotoksisuusmallien kehittämiselle jvws myönsi tämänvuotisen apurahan-

sa Tampereen yliopiston tutkijalle Riikka Äänismaalle. Äänismaa tutkii ihmisperäisten solumallien käyttöä hermostotutkimuksessa. Apuraha oli suuruudeltaan 6 000 euroa. Tällä hetkellä toksikologisessa tutkimuksessa sekä lääkeaineiden seulonnassa ja kehittämisessä käytettävät testausmallit ovat pääasiallisesti eläinperäisiä soluja kudosmalleja. Tämä johtaa sekä suuriin eläinmääriin että tulosten tulkinnan vaikeuteen, sillä eläinmalleista saatavia tuloksia on hyvin haasteellista tulkita sopivaksi ihmiseen. Äänismaan tutkimuksen avulla eläinperäiset mallit voidaan tulevaisuudessa toivottavasti korvata ihmissolumalleilla.

Kolumni

Carina Räihä

Luonnonihmeitä varjostaa nopeutuva tuhoutuminen luonto ja eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Niin myös matkustelu ja etenkin maailman erilaiset luonnonihmeet. Monesti maailmalla matkustellessa törmään kuitenkin luonnon ihmeellisyyksien lisäksi valitettavasti myös luonnon- ja eläinsuojelun epäkohtiin. Hiljattaisen ensimmäisen Afrikan matkani luontoelämykset olivat puhtaasti positiivisia. Ngorongoron luonnonpuisto Tansaniassa oli todellakin juuri niin ihmeellinen kuin sen villeimmissä ajatuksissani olin kuvitellut. Näkymä valtavaan kraateriin laskeutuessamme oli monituhatpäisine villieläinlaumoineen kuin sadusta: hen-

Sanottua

keä salpaavan kaunis ja safariturismista huolimatta yhä luonnon-

”Mitä tähän nyt sanoisi? Pitäisikö ihmisten luopua

mukainen. Afrikan luonto esittäytyi juuri niin upeana ja lajirikkaa-

järjettömästä väkivallasta sekä maailman köyhiltä

na kuin sen voi vielä toivoa näkevänsä, eikä missään näkynyt eläi-

ja nälkäisiltä ja tulevilta sukupolvilta varastamisesta?

miä, jotka olisi vangittu viihdyttämään turisteja.

Kyllä vai ei vai etkö osaa sanoa?”

Pian matkustan Malesian Borneoon, josta odotan yhtä upeaa luontoelämystä villin viidakon ja ainutlaatuisen eläimistön muo-

– Antti Nylénin vastaus kysymykseen pitäisikö lihansyönti lopettaa, Helsingin Sanomat 1.4.2011

dossa. Pääsen toteuttamaan pitkäaikaisen unelmani nähdä orankeja ja toivottavasti myös nenäapinoita, gibboneita ja monia mui-

”Viisivuotias tyttäreni ymmärtää, että lihansyönti on

ta eläimiä. Valitettavasti tällä matkalla eläinsuojelulliset epäkoh-

epäloogista. Se ei liity pehmoeläinlällyttelyyn, vaan

dat ovat enemmän esillä. Jos olen todella onnekas, näen oranke-

etiikkaan ja järkeen – lihansyönnille on olemassa

ja muuallakin kuin Sepilokin kuntoutuskeskuksessa, jossa hoide-

nykypäivänä vain ontuvia perusteluja.”

taan sademetsien hakkuiden vuoksi orpoja, ihmisten vangitsemia

– Riikka Ala-Harja, Helsingin Sanomat 1.4.2011

ja vammautuneita orankeja. YK:n laskelmien mukaan kymmenen vuoden päästä orankien näkeminen luonnossa ei enää ole mah-

”Viime vuonna viidennes 15 – 24-vuotiasta naisista

dollista, sillä silloin orangit ovat kuolleet sukupuuttoon, jos kannan

ilmoitti, ettei syö lainkaan lihaa. Kehitys on ollut huima:

tuhoutuminen jatkuu nykyistä vauhtia. Orankien häviämisen lisäksi

kahta vuotta aiemmin heitä oli ainoastaan kolme

Borneota uhkaa sen runsaslajisten sademetsien hävittäminen mm.

prosenttia. Edellisvuodesta joukko on kaksinkertaistunut.”

öljypalmuviljelmien tieltä, mikä väkisinkin mietityttää eläinystäväl-

– Elina Jämsén, YLE Uutiset, 25.3.2011

listä turistia. Vaikka eläinsuojelunäkökohdat korostuvatkin matkustellessani, löytyy meiltä koti-Suomestakin parannettavaa. Maailman mittapuussa lienee eläimillämme asiat keskivertoa paremmin, mutta löytyy meiltä kansainvälistikin merkittävä epäkohta: turkisteollisuus. Turkistarhauksen epäeettisyys on kiistatonta,

Risut ja ruusut

mutta silti olemme jäljessä monen muun länsieurooppalaisen

Keskisuomalaiselle turkiskasvattajalle,

valtion toimista turkistarhauksen kieltämiseksi tai rajoittamiseksi.

joka vei keväällä turkistarhaltaan

Oma Misu-kissa sylissäni kehräten tuntuu hurjalta ajatella,

kettuja siitoseläimiksi Kiinaan.

miltä siitä tuntuisi elämä tuotanto- tai turkiseläimenä. Niillä ei ole

Kiinassa ei ole alaa säätelevää

vapautta valita, mutta onneksi meillä ihmisillä on mahdollisuus

eläinsuojelulainsäädäntöä.

vaikuttaa. Vaalit on juuri käyty, ja ainakin minun äänessäni kuului myös eläin- ja luonnonsuojelijan ääni. Brittiläisille eläinsuojelijoille, joiden Carina Räihä Kirjoittaja on yrittäjä, vuorikiipeilijä ja kauppatieteiden maisteri www.carinaraiha.com

painostuksen ansiosta pahoinpidelty sirkusnorsu Anne pääsi viettämään eläkepäiviään safaripuistoon.

2 /2 0 1 1

Animalian Eläin!–suurtapahtumassa esiintynyt sveitsiläinen elokuvaohjaaja Mark Rissi on nähnyt omin silmin suomalaisen turkisteollisuuden kääntöpuolen. Rissi kuvasi turkistarhoja 1980- ja 1990-luvulla kädessään 16 mm:n filmikamera ja oppaanaan Animalian vapaaehtoistyöntekijä. Huhtikuussa Rissi palasi Suomeen tutustumaan eläinaktivistien kuvaamaan tuoreeseen materiaaliin ja kertomaan kokemuksistaan turkistarhoilta Suomessa ja maailmalla. teksti eeva suhonen

Elokuvaohjaaja Mark Rissi:

Kuvat turkistarhoilta ovat yhtä surullisia kuin 30 vuotta sitten

”O

lin järkyttynyt ja pettynyt, kun näin tuoreita videoita suomalaisilta turkistarhoilta. Kuvat palauttivat elävästi mieleeni tunteet ja näkymät kuvausmatkaltani 19 vuotta sitten. Oli pysäyttävää tajuta, että juuri mikään ei ollut muuttunut tänä aikana”, Rissi kertoo helsinkiläisen hotellin aulassa. Hän on menossa luennoimaan Animalian Eläin!-tapahtumaan suomalaisilta turkistarhoilta kuvaamastaan materiaalista ja vertaamaan sitä uusiin eläinaktivistien ottamiin kuviin. Kuvaajat kutsuttiin kettutarhalle Palataan kuitenkin ajassa takaisin 1980-luvulle, jolloin Rissi oli aloitteleva dokumenttiohjaaja, jota kiinnostivat eettiset kysymykset ja eläinten oikeudet. ”1980-luvulla Sveitsissä ei juuri puhuttu turkistarhauksesta. Olin juuri kuvannut kanadalaisia turkistarhoja ja Sveitsin turkistuottajat pyrkivät kaikin voimin estämään materiaalini esittämisen televisiossa haastamalla tv-kanavan oikeuteen. Koska painostus oli niin suurta, aloin todella kiinnostua turkiskaupasta. Siihen aikaan turkisalaa mainostettiin vielä eläinystävällisenä vaihtoehtona, joka pelastaisi turkiseläimet kuolemasta sukupuuttoon”, 8

2 / 2011

Rissi päivittelee. Suomeen Rissi päätti lähteä käytännön syistä. ”Halusin tulla Suomeen, koska maa oli ja on yhä yksi maailman suurimmista kettutarhaajista. En tuntenut Suomesta ketään, mutta tein omaa pohjatyötä ja otin yhteyttä myös Animaliaan”, Rissi kuvaa. Animaliasta Rissin avuksi hoitui biologian opiskelija Riitta Salmi, joka järjesti matkalippuja, karttoja ja toimi käytännön tulkkina. Pohjanmaalla vastaanotto oli vielä 1980-luvulla kuvaajille toisenlainen kuin nykyään. ”Turkistarhaajat kutsuivat meidät sisään ja esittelivät ylpeinä häkkirivejään”, Rissi muistelee. Asenteet kovenivat kuitenkin pian sen jälkeen, kun materiaalia näytettiin Sveitsin televisiossa ja tuhannet ihmiset olivat järkyttyneitä eläinten kohtelusta. Pian Rissi alkoi saada myös vihaisia viestejä ja uhkauksia Suomen maineen pilaamisesta maailmalla. Uudet kuvat kertovat vanhoista ongelmista Rissi ei lannistunut uhkailusta, vaan jatkoi sekä eläinoikeuskysymyksien että muiden filmiprojektiensa parissa. Kymmenen vuoden päästä aika tuntui olevan kypsä uusintakierrokselle. 1980-luvun lo-

pulla Animalia oli saanut kampanjallaan kiellettyä sairaalloiseksi jalostettujen ns. ”superkettujen” kasvatuksen, joten Rissi haistoi jonkinlaista muutosta olevan ilmassa. ”Halusin nähdä, mitä kuvaamilleni tarhoille kuului nyt”, Rissi muistelee. Uudet kuvat esitettiin vuonna 1992 myös Ajankohtaisessa Kakkosessa, mikä kiihdytti turkiskeskustelun Suomessa voimakkaammaksi kuin koskaan aikaisemmin. Samanaikaisesti useissa Euroopan maissa alettiin kyseenalaistaa turkistarhauksen eettisyyttä. Hiljalleen kehitys on kulkenut siihen suuntaan, että nykypäivään mennessä 12 Euroopan maata on kieltänyt tai voimakkaasti rajoittanut turkistarhausta. Esimerkiksi Rissin kotimaassa Sveitsissä turkiseläinten häkkikasvatusta ei ole enää lainkaan, koska maan eläinsuojelulaki estää sen käytännössä. Vankeudessa kasvatettavalle minkille edellytetään järjestettäväksi vähintään kuuden neliömetrin tilat ja yhden kuutiometrin vesiallas. ”Suomessa häkit ovat ehkä hieman suurempia kuin aikaisemmin, mutta mitään merkittäviä parannuksia eläinten hyvinvointiin ei ole tehty. On pöyristyttävää, että Suomen eläinsuojelulaki edel-

Mark Rissi

leen sallii kettujen, minkkien ja supikoirien pitämisen verkkopohjaisissa pienissä häkeissä. Olen tästä hyvin surullinen”, Rissi sanoo uusia kuvia katsoessaan. Siihen, miksi Suomi on jäljessä, Rissi ei osaa kertoa selvää vastausta. ”Totta kai täällä on enemmän tarhoja kuin Sveitsissä oli, mutta toisaalta monet merkittävät tuottajamaat, kuten Hollanti ja Tanska, ovat rajoittaneet tuotantoa eettisistä syistä.” Suomen turkistarhat eivät Kiinaa parempia Mark Rissi on uransa aikana käynyt useaan otteeseen kuvaamassa myös kiinalaisia turkistarhoja. Ihmiset eri puolilla maailmaa ovat järkyttyneet Rissin videoilleen tallentamasta turkiseläinten kohtelusta. Eläimiä mm. lopetetaan maata vasten hakkaamalla. Rissin kanta Kiinan tarhaukseen osin yllättää. ”Periaatteessa kiinalainen turkistarhaus on ihan samalaista kuin Suomessakin, vain lopetusmenetelmät ovat Kiinassa julmempia. Sen sijaan tarhoilla eläinten elämä on ihan yhtä huonoa kuin suomalaisilla tarhoilla”, Rissi napauttaa. Hänen mielestään onkin tekopyhää pelotella tuotannon siirtymisellä Kiinaan, jos maa itse lähettää sinne myös siitoseläimiä. Animalian Eläin!-tapahtuman elokuvasalissa tunnelma on hiirenhiljainen vaikuttavien videoiden heijastuessa valkokankaalle. Turkiseläinten kokema tuska on samanlaista vuosikymmenestä riippumatta. Vasta esityksen lopuksi alkavat suosionosoitukset ja Rissille suunnattujen kysymysten tulva. tarhauskielto.fi

Uudet kuvat suomalaisilta turkistarhoilta kielivät samoista ongelmista kuin jo vuosikymmeniä sitten.

2 /2 0 1 1

Vegematkailijana Chilessä teksti jukka vuorio kuvat shutterstock ja jukka vuorio

chile on muiden Etelä-Amerikan maiden tapaan Suomessa huonosti tunnettu valtio, vaikka yksittäisiä matkailijoita maanosassa ahkerasti reissaakin. Kasvissyöjälle Chilessä matkailu tietää pieniä haasteita, ja toisaalta maassa ei voi juuri välttyä törmäämästä esimerkiksi huomattavaan kulkukoiraongelmaan. Chile on tullut tunnetuksi lähinnä Augusto Pinochetin diktatuurista, jalkapallomaajoukkueensa hyvästä menestyksestä ja viime vuonna tapahtuneesta kaivosonnettomuudesta, jonka seurauksena 33 miestä oli yli kaksi kuukautta vankina maan alla. Eläinystävälliselle matkailijalle Chile on mielenkiintoinen, mutta myös haastava matkakohde. Maassa puhutaan englantia melko rajoitetusti, joten parhaat mahdollisuudet matkan onnistumiseen ja paikallisten kanssa kommunikointiin on, jos seurueessa on ainakin yksi espanjankielentaitoinen.

Kasvisruokaa saa, kun etsii Chilessä on mahdollista saada mahansa täyteen maistuvaa kasvisruokaa, mutta aikaa ja vaivaa siihen täytyy käyttää vähän enemmän kuin Suomessa. Helpoimmin ruokailun järjestää omaan ruokavalioonsa sopivaksi majoittumalla paikassa. jossa on keittolevy ja jonkinlaiset ruoanlaittovälineet, eli on valmistautunut tekemään ruokansa itse. Eräs tyypillisimmistä chileläisistä välipaloista on empañada, pasteijan tapainen pieni purtava. Sitä myydään kaupoissa ja kadunkulmissa. Täytteitä niihin on monenlaisia ja myös erilaiset vegetäytteet ovat tuttuja. Useissa ravintoloissa on tarjolla kasvishampurilaisia kovasti muistuttavia leipäsiä. Varsinaisiksi hampurilaisiksi niitä ei ehkä voi sanoa, sillä hieman yllättäen niissä ei ole yleensä tofua tai seitania, vaan pelkästään erilaisia kasviksia. Yleensä näiden vegepurilaisten välissä on runsaasti avokadoa, kuten hyvin monissa 10

2 / 2011

muissakin ruokalajeissa. Avokadon lisäksi oliivi on erittäin tyypillinen kasvisruokien perusaines. Ainakin pääkaupunki Santiagosta löytyy intialaisia ravintoloita, joiden listoilta on yleensä parhaimmat mahdollisuudet löytää kasvisruokaa. Italialaisen keittiön pitsa ja pasta järjestyvät varmasti myös vegeversioiksi. Hyvä perusohje mihin tahansa ravintolakäyntiin on, että chili con carne on kastike lihan kanssa ja chili sin carne ilman lihaa. Vegaanien kannattaa muistaa, että ravintoloissa tomaattikastikkeen päälle raastetaan usein juustoa, vaikka sitä ei menussa mainittaisikaan. Tofuruokia löytyy intialaisten ravintoloiden lisäksi useimmiten kiinalaisista. Vegematkailijan kannattanee pakata mukaan matkalle Vegan Passport, jossa kerrotaan kymmenien muiden kielten lisäksi myös espanjaksi, mitä kasvissyöjä syö ja mitä ei syö. Vegan Passport on Chilessä erityisen hyödyllinen, sillä teksti vääntää ihan rautalangasta, mikä on kasvisruokaa ja mikä ei. Maassa kun voi tilaustaan tarkemmin kuvailematta saada kasvisruokana esimerkiksi nakkeja tai jopa pekonia. Kulkukoiria ja vuoristomarsuja Chilen kaupunkien kaduilla juoksentelevien kulkukoirien määrä on hämmentävä. Niitä tulee vastaan kaikkialla ja kaikenkokoisina. Harmillisen suuri osa koirista lenkuttaa eteenpäin kolmella jalalla, sillä koiria jää autojen tönäisemiksi jatkuvasti. Kissoja ei kaupungilla ole yhtä helppo huomata kuin koiria, mutta mitä kauemmaksi keskustasta kuljetaan, sen varmemmin vastaan alkaa tulla kaikenkirjavia kissoja. Ne ovat luonteeltaan yleensä huomattavasti koiria arempia ja liikkuvat suurimmaksi osaksi iltaisin ja öisin. Keskikesän kuumuus pitää kissat ja koirat keskipäivällä palmujen varjoissa. Kulkukoirien ja –kissojen rapsuttelusta ei sinänsä ole varsinaista vaaraa matkailijalle,

mutta kirppuja niistä tarttuu erittäin todennäköisesti. Suomessa suosittu lemmikkieläin marsu on kotoisin Andien vuoristosta, ja vuoret levittäytyvät pitkän matkaa myös Chilen puolelle. Andeilla asuu edelleen villi marsukanta. Eläimiä kasvatetaan Etelä-Amerikassa myös ruoaksi, ja naapurimaa Boliviassa niitä syödään vuodessa miljoonia. Uutta eläinsuojelutoimintaa Maan pääkaupungissa toimii muutamia eläinsuojelujärjestöjä. Vastustettavien asioiden listalla ovat ainakin McDonald’s, härkä- ja hevosrodeo sekä kulkukoirien huono kohtelu. Eläinsuojelutoiminta on Chilessä yhä melko uutta. Maaseudulla eletään vielä varsin erilaisessa maailmassa verrattuna esimerkiksi suomalaiseen elämänmenoon. On hyvin mahdollista törmätä chileläisiin, jotka eivät ole tulleet edes ajatelleeksi eläinten oikeuksia. Organización Para La Protección Animal (OPPA) on maltillinen, vuonna 1994 perustettu eläinsuojeluyhdistys. Järjestö auttaa hylättyjä ja muuten kaltoin kohdeltuja lemmikkieläimiä ja pyrkii löytämään niille uudet kodit. Chileläisiä yritetään saada tietoisiksi eläinten oikeuksista tiedottamisen avulla. Toimintatapoihin kuuluvat myös isot mediatempaukset. Useassa eri Etelä-Amerikan maassa ja Espanjassa toimiva Anima naturalis ei hyväksy eläinten käyttämistä ruokana, vaatteina, viihteenä tai eläinkokeissa. Järjestö kannustaa ihmisiä mieluummin adoptoimaan kuin ostamaan lemmikkejä. Anima naturalis on perustettu 2003 ja se vastustaa erityisesti latinokulttuurissa valitettavan suosittuja härkätaisteluita ja rodeoita. Järjestö levittää ahkerasti tietoa kasvissyönnin helppoudesta.

Vegan passportin espanjankielinen sivu www.lekkerplantaardig.net/vgp/38.htm

2 /2 0 1 1

reeta salmi

www.elainpolitiikka.fi

Vaalien tulos vaikuttaa myös eläinten hyvinvointiin

uhtikuussa Suomeen saatiin uusi eduskunta. Tulos ei ole lainkaan yhdentekevä eläinsuojelun kannalta, sillä seuraava eduskunta saa hyvin todennäköisesti käsiteltäväkseen eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen. Moni aiemmin aktiivisesti eläinsuojeluasioita ajanut kansanedustaja jättäytyi tai putosi pois eduskunnasta, joten Animaliankin on aika rakentaa uusia yhteyksiä kansanedustajiin. Animalian aktiivit kampanjoivat ahkerasti ennen vaaleja kaduilla ja tapahtumissa eläinsuojeluasioiden huomioimiseksi äänestysuurnilla. Eri puolilla Suomea jaettiin yhteensä 25 000 vaaliesitettä, joissa kerrottiin puolueiden eläinsuojelulinjauksista. Lisäksi Animalian turkisvastaisten ehdokkaiden listalle saatiin sitoutettua yli 300 ehdokasta, ja listaa käytiin lukemassa nettisivuilla yli 40 000 kertaa. Eläinpolitiikka-sivuilla julkaistuun vaalikyselyyn vastasi noin 450 ehdokasta ja sivusto keräsi lähes 20 000 käyntiä.

Eläinsuojelumyönteisiä löytyy lähes joka puolueesta Eläinsuojeluasiat nousivat vaalikeskusteluihin näkyvämmin kuin koskaan aiemmin. Vaalien lopputulos ei ollut eläinsuojelun kannalta paras mahdollinen, mutta huonomminkin olisi voinut käydä. Etenkään Perussuomalaiset eivät ole profiloituneet eläinsuojelumyönteisenä puolueena. Positiivinen asia on se, että myös tästä puolueesta nousi eduskuntaan muutamia eläinsuojelua vaalityössään korostaneita uusia kansanedustajia. 12

2 / 2011

Turkistuotannon osalta suurimpien puolueiden linjaukset ovat jokseenkin samat kuin viime kaudella. Puolueiden viralliset linjat eivät kuitenkaan tarkoita, että kaikki kansanedustajat olisivat yhteneväistä mieltä asioista. Lähes jokaisesta puolueesta nousi eduskuntaan uusia kansanedustajia, joille eläinsuojeluasiat ovat merkittäviä edistettäviä asioita. Työ eläinten puolesta jatkuu nyt uusin haastein. Kaikkein tärkein konkreettinen asia tullee olemaan työ eläinsuojelulain todellisesta parantamisesta sen uudistuksen yhteydessä. Puheista tekoihin Vaikka vaalit ovat nyt ohi, ei kannata jäädä katsomaan sivusta tulevia päätöksiä. On tärkeää, että kansalaiset ovat myös pitkin eduskuntakautta yhteydessä kansanedustajiin. Eläinsuojeluasioiden ei saa antaa unohtua, ei varsinkaan nyt, kun merkittävä lakiuudistus on tulossa. Lähetä kansanedustajille viestejä, joissa kerrot, miten tärkeää on edistää eläinsuojelua. Muista myös kiittää niitä läpimenneitä ehdokkaita, jotka ansiokkaasti nostivat eläinsuojeluasioita esille vaalityössään. Kiittäminen toimii myös hyvänä muistutuksena siitä, että nyt vasta tullaan mittaamaan vaalilupauksien merkitys: pelkät puheet eivät riitä, vaan eläinten asioita tulee olla valmis ajamaan myös käytännössä. Lisää vinkkejä eläinten asioiden edistämiseen poliittisella vaikuttamisella löytyy Animalian ja SEY:n yhteisiltä Eläinpolitiikka-sivuilta: www.elainpolitiikka.fi. laura uotila

aku häyrynen

Toisten puolesta taiteen ja politiikan avulla toisten puolue on paitsi taidetta, myös poliittinen liike, joka syntyi Terike Haapojan mediainstallaation yhteydessä. Terike Haapoja on suomalainen kuvataitelija ja teatterintekijä, joka pohtii teoksissaan elämän peruskysymyksiä. Haapoja haastatteli teostaan varten lukuisia asiantuntijoita, joiden näkökulmista koostettiin ehdotus puolueesta, joka ajaisi radikaalia ekosysteemikeskeistä ajattelua ja eläinten sekä luonnon oikeuksia. Haastateltavina olivat mm. Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara, kirjailija Antti Nylén, asianajaja Joonia Streng, kirjailija Jarkko Tontti sekä aktivisti Kristo Muurimaa. ”Asiantuntijoita yhdisti käsitys siitä, että jonkinlainen eläinten ja luonnon asemaa paremmin turvaava lainsäädäntö olisi muotoiltava. Haastateltavien mielestä eläinten oikeuksista tulisi myös puhua mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monen äänellä. Birgitta Wahlbergin, yksi haastateltavista sanoi osuvasti, että eläinten tilanne tulisi koko ajan pitää agendalla”, Haapoja kertoo.

Äänettömien ääni kuuluvaksi Toisten Puolueen lähtökohtana on yhteiskunta, joka perustuu eläinten ja luonnon itseisarvon kunnioittamiseen. Eläin-

ten ja luonnon oikeuksista tulisi Haapojan mielestä keskustella yhteiskunnallisella tasolla eikä vain marginaalisina asioina. Haapoja on kuitenkin optimistinen nykyisen yhteiskuntarakenteen suhteen. “Animaliankin ajama eläinasiavaltuutetun virka, eläinasioihin perehtyneet avainsyyttäjät tai ehkä jopa erilaiset kiintiöt voisivat tuoda “äänettömien” ääntä paremmin kuultaviksi“, taiteilija linjaa. Haapoja ei ymmärrä sitä, miksi eläinsuojelukysymyksiä toistuvasti tarkastellaan elinkeinoelämän hyötyjen näkökulmasta. Haapoja näkee eläinsuojelulainsäädännön itsessään rakenteelliseksi ongelmaksi silloin, kun se tarkastelee eläimiä niiden käyttötarkoituksen kautta. Tämä mahdollistaa sen, että eläimiä voidaan kohdella julmasti, jos se katsotaan tarpeelliseksi ihmisen kannalta. Suurin vääryys Haapojan mielestä tapahtuu teollisen eläintuotannon ja eläinkokeiden saralla, eikä tällaiseen julmuuteen ole ihmisillä oikeutta. “On toistuvasti tehtävä näkyväksi se, mitä yhteiskunnan kulisseissa tapahtuu. Toisten Puolue peräänkuuluttaa radikaalia rakenteellista ja kulttuurista muutosta, jossa isompien häkkikokojen tai jaloittelutilojen kaltaiset parannukset ovat vain pieni välietappi”, Haapoja kuvailee.

Sateenvarjo eläinten oikeuksia ajaville hankkeille Haapojan taideinstallaatio Party Of Others eli Toisten Puolue oli alkuvuodesta esillä helsinkiläisessä galleriassa, jonka jälkeen siitä on muodostunut todellinen yhdistys. Se ei ole pelkästään poliittinen liike, vaan Toisten Puolue pyrkii herättelemään ihmisiä ajattelemaan, kokemaan ja asettumaan maailman hiljaisempien asemaan. Toisten Puolue pyrkii rekisteröitymään puoluerekisteriin. Sen tavoitteena ei ole viedä ääniä olemassa olevien puolueiden kautta eläinten asiaa ajavilta, vaan haastaa koko kenttää pitämään eläinten asiat valideina puheenaiheina ja esillä yhteiskunnassa. “Toivon, että Toisten Puolue voisi olla sateenvarjo, jonka alla olisi mahdollista toteuttaa eläinten ja luonnon oikeuksia peräänkuuluttavia hankkeita niin taiteen, aktivismin kuin politiikankin saralla”, Haapoja linjaa. Toisten Puolueen toimintaan pääsee mukaan kirjoittamalla osoitteeseen info@toistenpuolue.fi. Toisten Puolueesta voi lukea lisää sivulta www.toistenpuolue.fi., josta voi tulostaa myös puolueen kannatuskortteja. sari hälinen

2 /2 0 1 1

Woodstock –

Rauha maan päällä myös

woodstock on suosittu retkikohde etenkin New Yorkissa vieraileville. Kunta on tullut kuuluisaksi vuoden 1969 festivaaleista, jotka todellisuudessa siirrettiin viime tingassa naapurikunnan puolelle. Tästä huolimatta itse Woodstock houkuttelee paikalle hippiaatteen muistelijoita monin vaihtoehtopuodein. Eläinten ystäviä vetää kuitenkin paikalle toinen kohde hivenen keskustan ulkopuolella: Woodstock Farm Animal Sanctuary. Woodstock Farm Animal Sanctuaryssa viettävät rauhaisia päiviä tehotuotannon piiristä tavalla tai toisella pelastuneet tuotantoeläimet: broilerit, siat, naudat, munijakanat, kalkkunat, ankat, vuohet ja lampaat. Muutama koira ja kissa asuu Sanctuaryn pe-

2 / 2011

rustajien Jenny Brownin ja Doug Abelin kanssa tilan yhteydessä. Brown ja Abel työskentelivät aiemmin elokuva-alalla, mutta ovat nyt omistautuneet pääasiassa eläinten auttamiseen. Sanctuary tarjoaa loppuelämän turvapaikan parille sadalle eläimelle. Tämä jo itsessään arvokas työ ei paikan pitäjille kuitenkaan riitä. Woodstock Farm Animal Sanctuary toimii aktiivisesti sekä poliitikkojen että kuluttajien suuntaan vaikuttaakseen tuotantoeläimiä koskevaan lainsäädäntöön, lisätäkseen sekä kuluttajien että päättäjien tietoisuutta eläinten oloista ja edistääkseen kasvissyöntiä. Eläinyksilöiden riipaisevien ja yksilöllisten tarinoiden kaut-

eläimille

teksti ja kuvat salla tuomivaara

ta Sanctuaryn työntekijät herättelevät vierailijat näkemään tuotantoeläinmassoihin kätkeytyvät eläinkohtalot. Tilalla vieraileville tarjotaan opastettu kierros, jonka aikana he saavat tutustua eläimiin kosketusetäisyydeltä. Samalla tilan eläimet puolestaan saavat aimo annoksen rapsutusterapiaa. Söpöilyn vastapainoksi eläintilojen lomasta löytyy esimerkkejä tehotuotannon toimintavälineistä, kuten emakkohäkeistä ja munijakanojen häkeistä sekä toisaalta infotauluja, jotka amerikkalaiseen tapaan syyllistävät kuluttajia varsin reippaasti. Viesti kasvissyönnin näennäisyydestä ja veganismista ainoana loogisena ratkaisuna tulee selväksi, kun kierroksen varrella käydään läpi maidon- ja munan2 /2 0 1 1

tuotannon ongelmalliset tuotantotavat ja yhteydet lihantuotantoon ja ylijäämäeläinten massatappamiseen. Suomessa aatteelliset löytöeläinkodit on varattu perinteisesti lemmikkieläimille. Tuotantoeläimiä esitellään pienimuotoisesti kunnallisesti tai kaupallisesti toimivilla kotieläinpihoilla. Myös muutamia eläinten vanhainkoteja on perustettu. Visiitti Woodstock Farm Animal Sanctuaryssa herätti kysymyksen, miksei meillä Suomessa ole vastaavia. Tuotantoeläimet kaipaavat turvapaikkaa siinä missä lemmikitkin ja lisäksi yksilölliset eläinkohtalot herättävät kiinnostuksen tuotantoeläinten kohteluun. Woodstockissa vierailee paljon lapsiperheitä kotieläinpihojen tapaan. Saadessaan kosketuksen maaseutuun ja tuotantoeläimiin lapset saavat samalla tietoa eläinten kohtelusta ja kunnioittamisesta. Vierailijat maksavat pienen sisäänpääsymaksun. Muutoin keskus toimii kokonaan lahjoitusvaroin. Paikan omistajien kokemukset filmimaailmasta auttanevat varainhankinnassa. Keskuksessa vieraillessani siellä mainostettiin tulevaa varainkeruutapahtumaa: ulkoilmakonserttia, jossa esiintyi myös musiikkimaailman vegaanitähti Moby. Woodstock Farm Animal Sanctuaryyn pääsee suoralla bussiyhteydellä New York Cityn linja-autoterminaalista. Sanctuaryn kotisivut sisältävät lisää tietoa: www.woodstocksanctuary.org.

Pelastuneet tuotantoeläimet nauttivat elämästään Woodstockin avaralla tilalla. Vierailijoille tehotuotanto avautuu uudella tavalla yksittäisten eläinkohtaloiden kautta.

2 / 2011

Kirjavinkit Kirja on myynnissä Animaliashopissa!

Innanen Elina: Viiden tähden vegaani – herkkuruokaa kasviksista. Moreeni, 2011. 120 s.

Elina Innanen on tuttu nimi ruokablogi Chocochilin takaa. Nyt hänen herkullisia reseptejään ja veden kielelle saavia valokuviaan voi ihastella Viiden tähden vegaani -kirjassa. Osa kirjan resepteistä on tuttuja Chocochili-blogista, mutta kirjaa varten Innanen on hienosäätänyt makuja entistä ehommiksi. Kirjassa omistetaan 80 sivua resepteille ja lähes joka ruokalajista on upeat, suuret valokuvat, jotka ovat osa kulinaristista nautintoa. Usein kasvisruokareseptikirjoissa kikkaillaan eksoottisilla mausteilla, mutta tämän kirjan resepteissä pitäydytään pääsääntöisesti tutuissa ruoka-aineissa, jotka löytyvät lähikaupan hyllyiltä. Ja jos jokin ainesosa on tuntematon, on kirjan lopussa sanasto-osio, jossa selvennetään, kuinka

Teoksen voi lainata Animalian kirjastosta.

Teoksen voi lainata Animalian kirjastosta. Custance Deborah, Boysen Sally: Maailman älykkäimmät eläimet. Uskomattomia kertomuksia eläinmaailman nokkelimmista otuksista. Readme.fi Oy, 2010. 192 s. Tiesitkö, että delfiini käyttää sienieläintä nokkasuojana kaivaessaan meren pohjasta ravintoa? Tai että muurahainen suunnistaa retkiltään kotikeolle laskemalla askeleensa? Onko norsu tietoinen itsestään kun se tunnistaa peilikuvansa? Nämä ja muita mielenkiintoisia esimerkkejä löytyy eläinten viestinnästä, kielestä, ongelmanratkaisusta ja oppimisesta kertovassa teoksessa. Kirjan parasta antia on kuvaus oppimisen eri tasoista synnynnäisestä oppimisesta aina kulttuurin siirtoon. Myös eläinten käyttäytymisen tutkimusmenetelmät itsessään ovat kiinnostavia. Vaikka teos ei tuokaan esiin kovin paljon uutta tietoa aihepiiristä, se on mielenkiintoinen kokoelma kaikille eläinten käyttäytymisestä kiinnostuneille. hannele ahponen

mm. kaurakermaa käytetään, mistä makadamiapähkinöitä voi ostaa tai mitä tofu on. Kirja sopii aloitteleville kasvisruokailijoille, joskin uusien ruokaohjeiden kokeilu vaatinee aloittelijoilta jonkin verran vaivaa, mutta ne tuovat sopivasti haastetta myös kokkailussa edistyneemmille ruuanlaittajille. Ohjeet etenevät loogisesti, askel askeleelta ja jokaisen reseptin yhteydessä on pieni vinkkiosio, jossa kerrotaan, kuinka reseptistä saa vielä paremman. Kirja on monikäyttöinen ja resepteistä voi koota juhlavan illallisen tai tavalliseen arki-iltaan sopivan päivällisen. Jos haluat luottoreseptikirjan, jonka puoleen kääntyä niin arjessa kuin juhlassa tai pikkunälän yllättäessä, on tämä kirja reseptihyllyn erinomainen täydentäjä. sari hälinen

Teoksen voi lainata Animalian kirjastosta.

Nilsson Mats-Eric: Aitoa ruokaa – väärentämättömän ruuan opas. Atar, 2010. 272 s.

Worldwatch-instituutti: Maailman tila 2011 – kuinka maailma ruokitaan. Gaudeamus, 2011. 271 s.

Syömämme ruoka muuttuu jatkuvasti yhä jalostetummaksi. Elintarvikkeita kuljetetaan aina vain pidempiä matkoja, mikä tarkoittaa myös säilytysaikojen kasvamista. Usein elintarvikkeiden jalostaminen johtaa tilanteeseen, jossa varsinaista mainostettua ainesosaa ei ole kuin häviävän pieni osa valmiista elintarvikkeesta. Esimerkiksi aromit ja niiden vahventeet, säilöntäaineet sekä makeutusaineet ovat muuttaneet elintarvikebisneksen aikamoiseksi tieteeksi. Kirjassa käsitellään paitsi yleisesti elintarvikkeisiin lisättyjä ylimääräisiä aineita, myös tuotekohtaisesti niiden sisältöä. Vaikka kirja on tarkoitettu ensisijaisesti kulutusta ohjaavaksi oppaaksi ruuan sisällön kannalta, otetaan siinä eläinperäisten tuotteiden kohdalla kantaa myös tehotuotannon eettisiin ongelmiin. Eikä lisäaineasioita kannata sivuuttaa myöskään koe-eläinten näkökulmasta: elintarviketeollisuus on jatkuvasti kasvava ala eläinkokeiden teettäjänä.

Tällä hetkellä maailmassa arvioidaan olevan 925 miljoonaa aliravittua ihmistä. Määrä tulee kasvamaan väestönkasvun myötä, ellei sitä ennen kehitetä uusia ratkaisuja ruuan tuotantoon ja ylipäätään muuteta maatalouspolitiikan suuntaa. Oman uhkakuvansa luo myös ilmastonmuutoksen vaikutus maatalouteen. Ruuan riittävyyttä ei paranneta yksinomaan sen tuotantoa lisäämällä: muita, hyvinkin tehokkaita ratkaisuja voivat olla satojen hävikin pienentäminen, viljelysmaiden omistussuhteiden muuttaminen, kastelujärjestelmien tukeminen, lähiruuan tuotanto sekä ilmastonmuutokseen varautuminen ja ennen kaikkea sen lieventäminen. Kirjassa käydään läpi hyvin perusteellisesti erilaisia skenaarioita ja toteutuneita hankkeita, joilla paikallista ruuantuotantoa ja ravitsemusta on saatu parannettua kehitysmaissa. Selvää on, että globaali maatalouspolitiikka tarvitsee muutosta, jotta erityisesti Afrikan aliravittujen määrä ei enää ainakaan lisääntyisi. Lohduttavaa on kuitenkin se, että hyvinkin pienillä ratkaisuilla voidaan saada paikallisesti merkittäviä muutoksia aikaan. laura uotila

laura uotila

2 /2 0 1 1

Mistä broileri syntyy? moni meistä tiedostaa broilerin lihan tutuimman kääntöpuolen: Luonnottoman nopeasti kasvavan lihantuotantolinnun, jolle koituu niin jalostuksen kuin kasvatusolosuhteiden vaikutuksesta useita hyvinvointiongelmia. Broilerin ongelmallinen tarina alkaa kuitenkin jo paljon ennen lihantuotantolinnun itsensä syntymää.

Tuotantoketju Suomessa Broilereiden tuotantoketju alkaa hyvin valikoiduista jalostuslinnuista. Linnut valitaan tarkasti eri tuotanto-ominaisuuksien perusteella. Jalostuslintujen tuotanto on vain harvojen yhtiöiden alaa ja näillä yhtiöillä on siten suuri valta siihen, minkälaisia lintuja lihantuotannossa käytetään. Jalostuslinnuilta geenit periytyvät broilereiden isovanhempainpolvelle ja niiltä eteenpäin aina broileriin asti. 18

2 / 2011

Kaikki Suomessa kasvatettavat broilerit ovat Ross 508 tai Ross 308 -hybridejä. Ross-linnut ovat yhdysvaltalaisen Aviagen-yhtiön jalostustyön tuotoksia. Lähes kaikki isovanhempainpolven broilerit tuodaan lentokonekyydillä Suomeen Skotlannista, jossa niiden tuotannosta vastaa Aviagen Broiler Breeder -niminen yhtiö. Maahantuonnin hoitaa Suomen Broiler Oy, joka tuo vuosittain noin 60 000 Ross-broileria Suomeen. Suomessa broilerituotannon ketju alkaa siis isovanhempainpolven maahantuonnista ja untuvikkojen karanteenikasvatuksesta. Näistä linnuista tuotetaan broilereiden vanhemmat, joita kasvatetaan Suomessa noin kymmenellä tilalla. Näillä ns. ensimmäisen vaiheen tiloilla kasvatus kestää noin 18 viikkoa. Tässä iässä linnut siirretään broilerimunitta-

moihin, joissa linnut elävät noin 60 viikon ikään saakka. Sen jälkeen ne tapetaan. Munittamoja on Suomessa noin neljäkymmentä ja niissä tuotetaan munat broilerihautomoihin. Emoilla on krooninen nälkä Broileri on jalostettu nopeaan kasvuun. Nopean kasvun ohella myös ravinnon käytön hyötysuhde on lisääntynyt siten, että pienempi määrä ravintoa riittää entistä suurempaan painon nousuun. Lihantuotannossa olevien broilereiden halutaan kasvavan mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähällä ruoalla teuraspainoonsa, jonka saavutettuaan eläimet tapetaan. Nopea kasvu aiheuttaa linnuille hyvinvointiongelmia, mutta ei kuitenkaan niin paljon, ettei tuotanto olisi taloudellisesti kannattavampaa kuin

teksti kati pulli kuvat shutterstock

hidaskasvuisten lintujen pito. Broilerin vanhempainpolven kohdalla kyse on sen sijaan aikuisiksi kasvavista ja pitempään elävistä linnuista. Jos näiden lintujen annettaisiin syödä ja kasvaa vapaasti kuten ne on jalostettu kasvamaan, niille aiheutuisi paitsi merkittäviä terveysongelmia, myös lisääntymisongelmia. Siksi emolintujen ruokintaa rajoitetaan ja ne joutuvat tästä johtuen kokemaan jatkuvaa nälkää. Ruokinnan rajoittaminen ja siitä johtuva krooninen nälkä aiheuttavat eläimille heikentynyttä hyvinvointia ja stressiä. Nämä näkyvät muun muassa käyttäytymisen muutoksina, joita ovat muun muassa lisääntynyt aggressiivisuus, tarkoitukseton nokkiminen, kannibalismiin johtava sulkien nyppiminen, ylenmäärin juominen, turhautuminen ja levottomuus. Elimistös-

sä stressi ja nälkä näkyvät myös fysiologisina muutoksina, kuten kortisolin määrän nousuna ja immuunijärjestelmän toiminnan heikkenemisenä. Myös isovanhempainpolven ja jalostuslintujen kasvatukseen ja valintaan liittyy vakavia ruokinnan rajoituksesta ja jalostuksesta johtuvia hyvinvointiongelmia. Mitä pitäisi tehdä? Broilereita tuotetaan maailmassa vuosittain noin 50 miljardia yksilöä. Näitä tuottamassa on satoja miljoonia broileriemoja. Ongelmat koskevat siten hyvin suurta määrää eläimiä ja siksi niihin tulisi puuttua. Mikäli broilereita halutaan tuottaa, tulisi jalostuseläimiksi valita hitaammin kasvavia lintuja, joiden ruokintaa ei tarvitse rajoittaa ainakaan voimakkaasti. Tällöin poikasetkin olisivat nykyistä hi-

daskasvuisempia. Yhtenä vaihtoehtona on esitetty myös lintujen risteyttämistä siten, että broilereiden emolintuina käytettäisiin rotuja, joiden ruokintaa ei ole tarvetta rajoittaa, mutta kukkoina käytettäisi nopeakasvuisia ja lihaksistoltaan toivottuja rotuja. Tällöin nälkä jäisi vaivaamaan kukkoja, mutta emolinnut, joista muodostuu lähes 90 % jalostuseläinmääristä, säästyisivät ongelmalta. Muita mahdollisuuksia lisätä lintujen hyvinvointia olisivat esimerkiksi ruoan laadun ja ruokintatavan muutokset sekä ympäristön virikkeellistäminen. Näiden ei kuitenkaan ole todettu poistavan alla piilevää ongelmaa riittävissä määrin.

2 /2 0 1 1

Animalia testaa

teksti meri kajander kuvat valmistajat

Vegaaniset retkimuonat ei kesää ilman vaelluksia, mökkireissuja

ja festareita: vaan mitä helposti valmistettavaa retkiruokaa vegaanin kannattaa pakata reissuille mukaan? Animalian testiryhmä laittoi nopeat pussiruuat kokeiluun. Mukaan testiin oli valittu yksi couscouspohjainen ruoka, yksi peruna-papuruoka sekä kolme erilaista pastaruokaa. Kaikki ruoat oli pakattu 100–200 gramman annospusseihin, joista riitti valmista ruokaa 1–2 annosta. Osa retkiruoista valmistettiin niin, että keitetty vesi lisättiin suoraan pussiin ja pussi suljettiin noin 10 minuutin ajaksi (couscous ja vegetaaripasta). Muut testiin valitut retkiruoat valmistettiin kattilassa maksimissaan kymmenen minuutin keittoajalla. Raadin suosikiksi kipusi Blå Bandin mausteinen couscous-kasvispata. Se sai

TESTIVOITTA JA

kiitosta erilaisuudestaan ja koostumuksestaan. Hopeamitalin sai kunniakkaasti Trek´n Eatin vihreä papukeitto, vaikka se aluksi säikäyttikin limaisella ulkonäöllään. Papukeiton pääraaka-aineina oli peruna ja pavut. Tuoteseloste paljasti useita E-koodeja, joista E471 on mahdollisesti eläinperäinen emulgointiaine (rasvahappojen mono- ja diglyseridit). Pronssimitalin jakoivat kaksi hyvin erilaista pasta-ateriaa: Terran miedon makuinen pasta-ateria sekä Real Turmatin tulinen vegetaaripasta. Terran pasta-aterian proteiinipitoisuus oli selkeästi korkeampi kuin muilla testin retkiruoilla. Tuoteselosteen mukaan pussin sisällöstä 17 prosenttia oli teksturoitua soijaproteiinia. Valmistusvaiheessa Terran pasta-aineksiin humahti hieman liikaa vettä, jon-

ka vuoksi koostumus oli hieman vetinen. Terran pasta-ateria on Finnsoyn valmistama, ja pussin kyljessä komeilee avainlippu-merkki (kotimainen tuote). Jaetun pronssisijan saavuttanut Real Turmatin vegetaaripasta oli tulinen eikä sitä ei voi suositella pippuri-yliherkille retkeilijöille. Vegetaaripastan tuoteseloste on hyvin ylimalkainen: tuoteselosteessa on mainittu mm. ”tulinen kastike”, mutta selosteessa ei kerrota tarkemmin mitä ainesosia tämä kastike pitää sisällään. Viimeiselle sijalle jäi Blå Bandin italianpata, joka ei kovin paljoa kehuja kerännyt. Tämä retkiruoka oli tomaattinen rakettispagetti, josta tuli lähinnä kouluruokailu mieleen.

Tuote

Raadin kommentit

Ravintoarvot /100 g

Blå Band Expedition meal mausteinen couscous-kasvispata Valmistusaika: 10 minuuttia Pisteet: 4 / 5 Hinta: n. 6,5 € / 128 g (51 €/kg) Saatavuus: retkeilytarvikeliikkeet

”Ei mitään gourmetia, mutta voisi kuvitella maistuvan retkellä. Koostumuksesta plussaa.” ”Houkuttelevan värinen riisiateria, mutta maku hieman vaisu.” ”Kiva, erilainen. Maku kyllä tuttu kuivattu vihannes, josta moni ei ehkä pidä.”

Energiaa 400 kcal Proteiinia 11 g Hiilihydraatteja 65 g Rasvaa 11 g

Trek´n eat vihreä papukeitto Valmistusaika: 10 minuuttia Pisteet: 3 / 5 Hinta: n. 9,4 € / 200 g (47 €/kg) Saatavuus: Varuste.net

”Vähän oudon näköinen. Maku ok, mutta vähän pliisu.” ”Hyvin suolainen, epämiellyttävä sellerin (?) maku.” ”Tää oli ainakin erilainen, hyvää vaihtelua. Mieto suomalaisen oloinen maku. Paras kaikista.”

Energiaa 330 kcal Proteiinia 9 g Hiilihydraatteja 52 g Rasvaa 9 g

Terra tomaatti-basilika pasta-ateria Valmistusaika: 5 minuuttia Pistee:t 2 / 5 Hinta: n. 2,5 € / 125 g (20 €/kg) Saatavuus: Vegetukku.fi, Asoka, Ruohonjuuri

”Kunnon ruokaa. Jotenkin ihmeellisen koukuttava maku.” ”Ummehtunut maku, pliisu väri. Ehkä olisi parempaa paksummalla kastikkeella.” ”Ei tavanomainen mättö, mistä pisteitä. Mukavan tuntuista suussa. Hieman savumainen.”

Energiaa 350 kcal Proteiinia 20 g Hiilihydraatteja 56 g Rasvaa 5 g

Real Turmat vegetaaripasta Valmistusaika: 5 minuuttia Pisteet: 2 / 5 Hinta: n. 11 € / 97 g (113 €/kg) Saatavuus: retkeilytarvikeliikkeet

”Laimean makuinen, vaikka tulisuutta onkin pikkuisen.” ”Ihan maistuva retkiruoaksi. Tomaattinen ja mukavan mausteinenkin. Söisin kyllä tätä nälkäisenä vaeltajana.” ”Ihan ruoan oloista, ei mitään epämääräistä mökellystä. Liian voimakkaasti maustettua.”

Energiaa 310 kcal Proteiinia 11 g Hiilihydraatteja 65 g Rasvaa 2 g

Blå Band Italian pata täysjyväspagetti-kasvis-mausteseos Valmistusaika: 7 minuuttia Pisteet: 1 / 5 Hinta: n. 2,5 € / 150 g (17 €/kg) Saatavuus: elintarvikeliikkeet

”Ei pahaa, mutta vähän mautonta. Tulee mieleen kouluruoka.” ”Suolaista, mutta hyvää. Ulkonäkö aika kiva. Lapsuuden perusmössöruokaa.” ”Teollisen makuinen. Makaronit epämiellyttävän ohuita.”

Energiaa 350 kcal Proteiinia 13 g Hiilihydraatteja 60 g Rasvaa 4 g

2 / 2011

teksti sadri wirzenius kuvat vera liinasaari

Animalian uusi puheenjohtaja Sami Säynevirta:

Kaikilla meillä on yhtä kova halu elää animalian vuosikokouksen maaliskuun lopussa valitsema uusi puheenjohtaja Sami Säynevirta (42) haluaa herättää ihmiset näkemään ja tiedostamaan kuinka eläimiä kohdellaan tämän päivän Suomessa. ”En halua syyllistää, vaan kannustaa ottamaan vastuuta”, hän sanoo. Animalian päämääriin, eläinkokeiden ja turkistarhauksen lopettamiseen ja tuotantoeläinten olojen huomattavaan parantamiseen, ei ole oikotietä. Säynevirran mielestä yksi suurimpia haasteita on, että vaikka eläinten kohtelun epäkohdista on paljon tietoa tarjolla, ihmiset sulkevat siltä silmänsä. ”Rankka todellisuus on tuotava näkyville ja tietoa eläinten oloista on levitettävä yhä uudelleen ja uudelleen. Ihmisten ei saa antaa unohtaa eikä vaipua välinpitämättömyyteen”, Säynevirta huomauttaa. Yhteiskunnallisten muutosten aikaansaaminen edellyttää luonnollisesti vaikuttamista myös päätöksentekijöihin ja mielipidevaikuttajiin. ”Mitä enemmän päättäjiä saamme sitoutumaan eläinten asiaan, sitä parempi. Suomeen tarvitaan tiukka ja nykyaikainen eläinsuojelulaki, joka ei anna mahdollisuutta eläinten pahoinvoinnille”, Säynevirta painottaa.

Maailma muuttuu pienin askelin Kulutustottumuksiin voi ja pitää pyrkiä vaikuttamaan positiivisten asioiden kaut-

ta. Moni haluaisi muuttaa elämäntapojaan eläinystävällisemmiksi, mutta esimerkiksi hyppy sekasyöjästä vegaaniksi voi tuntua liian suurelta. Säynevirta korostaa, että edetä voi pieninkin askelin. ”Tarvitaan vain ripaus kokeilunhalua ja aloittaa voi vaikka yhdellä kasvisruokapäivällä viikossa. Myös työpaikalla voi haastaa työkaverit viettämään kasvisruokapäivää”, uusi puheenjohtaja kannustaa. Vapaaehtoisten voimaa Animalialla on yhteensä parikymmentä alueosastoa, toimintaryhmää tai yhdyshenkilöä eri puolilla maata. Puheenjohtajana Säynevirta haluaa kehittää erityisesti järjestön valtakunnallista vapaaehtoisverkostoa. ”Vapaaehtoistoiminnan muotoihin ja uusien vapaaehtoisten ja jäsenten rekrytointiin on tärkeää panostaa koko maan laajuisesti”, Säynevirta linjaa. Vaikka Animalian ajamat asiat ovat vakavia, ei vapaaehtoistoiminnan tarvitse olla ryppyotsaista. ”Sosiaalisuus ja yhteenkuuluvuus on tärkeää. Animaliassa samanhenkiset ihmiset toimivat yhdessä yhteisten arvojen puolesta. Itsekin olen vapaaehtoinen ja haluan rohkaista uusia ihmisiä mukaan.” Elämäntapana eläinten oikeudet Sami Säynevirta työskentelee järjestöpääl-

Sami Säynevirta ja Kolja.

likkönä Luonto-Liitossa. Animalian toimintaan hän tuli mukaan ensin jäsenenä ja sitten Joensuun alueryhmän kautta 1990-luvun alussa. Järjestön varapuheenjohtajana hän on toiminut vuodesta 2008 ja hallitusvuosia on kertynyt kaikkiaan neljä. Säynevirta kuvailee itseään kansalaisaktivistiksi. Vahvuuksinaan puheenjohtajan tehtävässä hän pitää kokemusta eläinja kansalaisjärjestötoiminnasta sekä suurta kiinnostusta eläinten oikeuksiin liittyviä asiakysymyksiä kohtaan. ”Ihan konkreettisesti haluan antaa omaa aikaani. Mieluummin teen töitä Animalian eteen kuin istun baarissa tai löhöän sohvalla”, hän nauraa. Kotona Helsingin Alppilassa Säynevirralla on Viipurin löytökoiratarhalta vuonna 2008 adoptoitu kohta 4-vuotias tyttökoira Kolja, joka on luonut myös menestyksekästä eläinmallin uraa Animalian Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanjassa ja viime vuoden joulukortissa.

Animalia sai uuden hallituksen Uuden puheenjohtajan ohella Animalia sai vuosikokouksessaan uuden hallituksen, joka koostuu niin uusista tekijöistä kuin jo vanhoista konkareista. Hallituksen jäsenet tullaan esittelemään tarkemmin Animalian syksyn lehdessä sekä lähikuukausien aikana verkkosivuilla www.animalia.fi/ota-yhteytta/hallitus.

Animalian hallituksen jäsenet ovat Sami Säynevirran ohella kuvassa ylärivistä vasemmalta Iiris Rautiainen, Saara Kupsala, Elina Valkama, Tina Kortelainen, Micaela Morero, Inna Somersalo, varapuheenjohtaja Hanna Bärlund ja Tanja Hietamies. Kuvasta puuttuu Minna Hjort. Myös Samin Kolja-koiralle Animalian toimisto on tuttu paikka.

2 /2 0 1 1

Eläinsuojelija reissussa

2 / 2011

ta ja mitä tehdä, jos matkalla törmää suoranaiseen eläinrääkkäykseen. Eläintarhat, delfinaariot ja eläimiä käyttävät sirkukset ovat tyypillisimpiä paikkoja, joihin turisteja yritetään houkutella, mutta jotka eläinsuojelijan olisi viisainta kiertää kaukaa. Erittäin huonosti hoidettuja eläintarhoja löytää ympäri Eurooppaa, joten edes maan kuuluminen Euroopan Unioniin ei suoraan takaa eläintarhan eläimille kelvollisia oloja.

Delfinaariot kannattaa jättää aina ehdottomasti vierailukohteiden listalta pois, sillä delfiineille on mahdotonta tarjota vankeudessa sellaista elinympäristöä, jossa niiden hyvinvointi voitaisiin taata. Suomi kuuluu niihin harvoihin maihin, joissa villieläinten käyttäminen sirkuksissa on kielletty merileijonia lukuun ottamatta. Siksi kannattaa aina ennen sirkuksessa vierailua selvittää tarkoin, ettei näytöksissä ole mukana eläimiä.

shutterstock

suomalaiset matkustavat yhä enemmän ja yhä kauemmas. Matkailu avartaa, mutta erilaisiin kulttuureihin tutustuessa joutuu usein törmäämään sellaiseen eläinten kohteluun, joka kotimaassa tuomittaisiin kyselemättä. Turistit ovat arvokas rahasampo köyhille valtioille, ja siksi rahaa yritetään hankkia myös eläinten avulla. Toisaalta eläinsuojelija voi kohdata matkallaan muitakin ongelmia: miten löytää kasvisruokaa vieraista kaupungeis-

Vapaaehtoistöitä matkustelun ohessa Matkaileva eläinsuojelija voi kuitenkin löytää myös monia positiivisia eläinsuojelukokemuksia kulttuurista riippumatta, kunhan jaksaa nähdä hieman vaivaa tietojen etsimisessä. Tavallisimpia mukavia ja hyödyllisiä vierailukohteita ovat paikalliset eläinsuojeluyhdistysten löytöeläintalot, joissa satunnaisen vierailijankin on usein mahdollista auttaa esimer-

listä eläinten tarkkailua ilman eläintarhoissa käymistä. Itä- ja Pohjois- Suomessa toimii useita petojen, erityisesti karhujen, tarkkailuun erikoistuneita yrityksiä, joiden yöretkillä pääsee tarkkailemaan haaskoilla vierailevia suurpetoja. Eläimet eivät pääse haaskaruokinnasta huolimatta tottumaan ihmisiin, sillä kojuun mennään vain silloin, kun eläimiä ei ole paikalla, ja haaskaa viedessäkin pyritään välttämään ihmisen hajun jättämistä paikalle. Mitä tehdä jos näkee eläinrääkkäystä? Ulkomailla matkaillessa voi yhtäkkiseen eläinten kaltoin kohteluun törmätessä olla vaikea tietää, kehen tai mihin ottaa yhteyttä. Yleensä poliisin apuun kannattaa turvautua, mutta aina poliisiakaan ei kiinnosta eläinrääkkäys, varsinkin jos kyse on jostain heidän mielestään vähäpä-

mihai graul

kiksi koirien ulkoiluttamisessa tai eläintilojen siivoamisessa. Pidempiaikaista vapaaehtoistyötä etsivälle löytyy vaihtoehtoja esimerkiksi luonnonvaraisia eläimiä kuntouttavista paikoista. Näihin ei yleensä oteta satunnaisia vapaaehtoistyöntekijöitä, mutta moni niistä järjestää kuitenkin ohjattuja vierailukierroksia. Delfinaarioiden ja merimaailmojen sijaan kannattaa suunnata retkille, joilla tähystellään merissä vapaina eläviä valaita ja delfiinejä. Valitettavasti kuitenkin valasmatkailuunkin on jo lähtenyt mukaan yrityksiä, jotka eivät noudata eettisiä toimintatapoja mm. eläinten häirinnän välttämisen suhteen. Ennen valasafarille lähtöä onkin syytä selvittää, miten yritys suhtautuu esimerkiksi veneen ajonopeuksiin, eläimiin pidettävään etäisyyteen sekä eläinten läheisyydessä vietettävään aikaan. Suomessakin voi harrastaa elämyksel-

s. brumley

Tarkista taustat Erityisesti Aasiassa harrastetaan turistien houkuttelemista maksullisiin valokuviin suloisten apinoiden, leijonan- tai karhunpentujen, haukkojen tai papukaijojen kanssa. Turistille voidaan kertoa liikuttava tarina orvosta pennusta, jonka hoitoon ja kuntouttamiseen kerätään kuvilla rahaa. Valitettavasti tarinat ovat lähes aina keksittyjä. Pentujen emo on voitu tappaa, pentu on huumattu kuvauksia varten ja kun se kasvaa liian isoksi ja vaaralliseksi, päätyy nuori leijona tai karhu lopetettavaksi ja uusi pentu hankitaan tilalle. Satunnaisiin, maksullisiin kuviin ei siis koskaan kannata suostua. Kameleilla, aaseilla ja norsuilla ratsastaminen on yleinen turistihoukutus. Eläimiä saatetaan turistien nähden kohdella suhteellisen asiallisesti, mutta totuutta on vaikea selvittää esimerkiksi siitä, kuinka monia tunteja eläimet joutuvat työskentelemään päivittäin, minkälaisissa olosuhteissa ne viettävät muun ajan ja onko niille saatavilla asianmukaista terveydenhuoltoa ja ravintoa. Esimerkiksi norsut koulutetaan lähes poikkeuksetta väkivaltaisin keinoin, eikä kamelien ja aasienkaan elämä ole yleensä herkkua. Ehkä eniten pohdittavaa aiheuttavat erilaiset eläinten pelastuskeskukset. Esimerkiksi Aasian maissa on runsaasti asiallisia ja pyyteettömästi eläinten hyväksi toimivia keskuksia, mutta valitettavasti joukkoon mahtuu myös keskuksia, jotka todellisuudessa ovat pelkkiä rahastuslaitoksia. Siksi keskusten taustoja kannattaa selvitellä ennen vierailua: tekeekö paikka yhteistyötä esimerkiksi jonkin kansainvälisen eläin- tai luonnonsuojelujärjestön kanssa, ja ovatko he valmiita kertomaan avoimesti siitä, mistä eläimet ovat tulleet ja mikä niiden kohtalo on tulevaisuudessa.

Kasvisruokaa ulkomailla Kasvissyöjänä matkaileminen ei aina ole ihan yksinkertaista. Erittäin hyvä apuväline kasvisravintoloiden ja myös kasvissyöjämyönteisten ravintoloiden löytämiseen on Happy Cow -niminen verkkosivusto. Lisäksi suurta apua on Vegan Passportista, jossa kerrotaan 73 eri kielellä kasvissyönnistä. Opasta voi tilata useista nettikaupoista. Happy Cow -sivut: www.happycow.net

töisestä eläimestä. Jos kyse on esimerkiksi eläintarhasta tai muusta pysyvästä paikasta, jossa eläimiä kohdellaan jatkuvasti huonosti, kannattaa etsiä käsiin paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen yhteystiedot. Aina niiden löytäminen ei ole helppoa, mutta ilmoitus kannattaa tehdä myöhemminkin, jos onnistuu löytämään tiedot vasta matkalta paluun jälkeen. Kansainvälinen eläinsuojelujärjestö World Society for the Protection of Animals (WSPA) toimii lukuisissa valtioissa ympäri maailman. Jos et löydä paikallista eläinsuojeluyhdistystä, voit laittaa tiedon eläimiä julmasti kohtelevasta paikasta WSPA:lle. Välttämättä mitään ei pystytä tekemään heti, mutta mitä enemmän järjestö saa tietoa eläimiä huonosti kohtelevista paikoista, sitä todennäköisemmin se saattaa jossain vaiheessa pystyä puuttumaan asiaan. laura uotila 2 /2 0 1 1

teksti hannele ahponen kuvat animalia

Miltä Animalia näytti 1970-luvulla? - Yhdistyksen arkea lehden sivuilta ”anomus, kansalaisadressi Pupu Turhaturvalta Koe-eläinten suojeluyhdistykselle. Haluaisin mitä pikimmin tietää, miten pääsen yhdistyksenne suojelukseen. Tänään meidän, pupujen, ynnä muiden eläinten oikeuksiin on kohdistunut loukkaus, raaka, häikäilemätön teko, suoranainen eläinrääkkäys, joka järkytti minut täysin pois tolaltani. Turpaani kohti tuotiin kauhealta löyhkäävää suppiloa. En tahtonut saada henkeä, sillä aine tuossa suppilossa pisteli, ärsytti ja yskitti. Apaattisena odotan nyt tulevalta uusia kidutuksia ja mahdollista kuolemaa. Mutta sen sanon, että jos te ja yhdistyksenne voitte tehdä jotain, olen siitä jo etukäteen kiitollinen.” Pupu Turhaturvan tarina kuvaa hyvin Animalian – silloiselta nimeltään Koeeläinten suojelu ry:n – lehdestä välitty-

2 / 2011

vää henkeä 1970-luvulla. Yhdistyksen nimilehden ensimmäiset artikkelit yhdistivät tunteisiin vetoavia tarinoita sekä kovia tosiasioita eläinten kohtelusta. Samaan aikaan yhdistys oli jo matkalla vahvaksi eläinoikeusvaikuttajaksi ja asiantuntijaksi. Muihin eurooppalaisiin eläinsuojelujärjestöihin pidettiin yhteyttä ja kansainvälisiä kuulumisia tuotiin Suomeen. Eläinten oikeuksien julistus käännettiin suomeksi ja sitä levitettiin julisteena ympäri maata. Koe-eläinten asialla Koe-eläimiä käsittelevä YLE:n kanssa tehty TV-dokumentti ”Ei voi olla totta!” herätti monet liittymään nuoreen järjestöön. Koe-eläimet olivatkin järjestön päätyökenttää koko 1970-luvun. Työ koe-

eläinten parissa oli muun muassa kirjelmöintiä ja tiedotusta yliopistoille ja sairaaloille, nimien keruuta sekä opetuspakettien tekoa. ”Edistääkseen ja tukeakseen tutkimusta joka etsii UUSIA TEITÄ – ja joka hylkää tuskalliset eläinkokeet – on Koe-eläinten Suojelu perustanut säätiön – Koe-eläinten Suojelun Säätiön. Jokainen lahjoitus – suuri tai pieni – on askel kohti päämäärää, tutkimusta, joka ei perustu eläviin olentoihin kohdistettuun julmuuteen” Vuonna 1979 perustettua säätiötä luotsasi vahvasti Juliana von Wendt, jonka nimen säätiö sai myöhemmin. Vuosikymmenen lopussa myös suuren yleisön kiinnostus eläinkokeetonta kosmetiikkaa kohtaan nousi – tinkimätön työ oli tuottanut tulosta.

vinkkejä siitä, miten eläinsuojeluasioita voi nostaa esille vaikka pitämällä koulussa esitelmän. ”Katselin sydäntäsärkevän tv-ohjelman koe-eläimistä, toivon, että moni muukin jäi miettimään eläinten kärsimyksiä. Meidän viisaiden ja aina oikeassa olevien ihmisten maailmassa. Ennen ohjelmaa olin täysin tietämätön kuten monet ystävänikin. Toivoisin, että minäkin, 14-vuotias koulutyttö, voisin tehdä jotain ”ihmisen parhaan ystävän” ja monien muitten eläinten pelastamiseksi raa’an ihmisen kynsistä. – Leena Tikka”

Koe-eläinten ykkösasema ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että muilta ongelmilta olisi suljettu silmät. Järjestö otti kantaa muun muassa tehomaatalouden jalkautumiseen Suomeen. Lehdessä ilmaistiin huoli myös pikkulintujen pyydystyksestä Etelä-Euroopassa, koirien hirtoista Grönlannissa sekä eläintarhojen ongelmista. Kesäkissa-kampanja muistutti ihmisiä lemmikkien hyvästä kohtelusta. Ruohonjuuritason toimintaa Vapaaehtoisvoimat olivat toiminnan ydin. Vuosittain järjestettiin kirpputoreja, myyjäisiä ja tapahtumia. Kansainvälistä koeeläinten päivää juhlittiin lokakuussa. Vuoden 1975 Eläinten Päivän kulkue päättyi eduskuntatalolle, missä kansanedustajille luovutettiin adressi parempien eläinsuojelu- ja metsästyslakien puolesta. ”Aloitimme kansainvälisen koe-eläinten päivän vieton kulkueella, joka lähti Hakanimen rannasta klo 10. Sää oli hieman kolea, mutta kuitenkin kokoontumispaikalle kerääntyi aika kiva joukko eläinystäviä eläimineen ja niin pääsi kulkue matkaan. Esitteitä jaoimme matkanvarrella paljon ja näin saimme taas jonkin verran koe-eläinten kärsimyksistä tietoa eteenpäin. Kulkueessa oli isoa ja pientä kulkijaa, joilla kaikilla on yhteinen päämäärä – saada tuskalliset eläinkokeet loppumaan. Julisteista ja huudetuista iskulauseista kävivät ilmi räikeimmät epäkohdat koe-eläinten osalta.” Koe-eläinten suojelu -lehden ilmoitukset kertovat toimiston ja aktiivien arkipäi-

västä aidoimmillaan. Toimistolle etsittiin niin siivousapua, sanakirjoja kuin kassakaappiakin. ”Hankintalistalla on lukollinen, tulenkestävä kaappi. Siinä on tarkoitus säilyttää yhdistyksen asiapapereita, kuten hallituksen pöytäkirjat yms. Lisäksi tarvitsemme eri kielten sanakirjoja, koska käännämme jatkuvasti aineistoa suomeksi muista kielistä. Koska käännöstöihin osallistuu useampia henkilöitä, sanakirjojen tarve on vastaavasti suurempi.” ”Toimiston ja yhdistyksen kuljetusongelmat ratkaistaisiin helposti, jos kanslisti löytäisi jostain ketterän rättisitikan. Kallista aikaa säästyisi ja taksikuluja myös. Jos tiedätte edullisesta autosta tai itse sattumalta voitte myydä omanne tarpeettomana, soittakaa ystävällisesti toimistoon.” Koe-eläinten suojelu -lehden sympaattinen nuorten palsta ”Animalia” nosti nuorten eläinten ystävien äänen kuuluviin. Nuorten palstalla annettiin myös

Onko mikään muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa? Suomessa käytettiin vuonna 1971 noin 196 000 koe-eläintä. Niitä hoitava henkilökunta oli heikosti koulutettua ja pelkkä ilmoitus koe-eläintoiminnasta maa- ja metsätalousministeriöön riitti. Animalia ajaa tänä päivänä pitkälti samoja asioita kuin 1970-luvulla. Eläinsuojelulaissa ja metsästyslaissa on vieläkin parannettavaa. Maassamme käytetään edelleen vuosittain yli satatuhatta selkärankaista koeeläintä, mutta lainsäädäntöön on saatu parannuksia ja enää toimintaa ei voi harjoittaa ilman lupaa. Koe-eläinten suojelu ry eli Animalia nosti 1970-luvulla kuuluville eläinten äänen ja sai ihmiset ajattelemaan valintojaan. Järjestö pääsi vakavasti otettavana neuvottelijana mukaan lainsäädäntövalmisteluun. Näitä merkittäviä askelia eläinten oikeuksien puolesta ei olisi tapahtunut ilman Animaliaa ja sen ihmisiä.

Lainaukset Koe-eläinten Suojelu ry -lehdistä 1970 luvulta

Animalian tarina nyt yksissä kansissa Hanki sinäkin omasi!

Aarnipuu, Tiia: Jonkun on uskallettava katsoa – Animalian puoli vuosisataa. Like, 2011. 250 s. Tilaukset: www.animalia.fi/tilaa-tuotteita tai tarja.balding@animalia.fi, (09) 720 65 911. Kirjan voi ostaa myös Animalian toimistolta, Porvoonkatu 53, Helsinki. Avoinna ma-pe klo 10-15.

27€

( Jäsenet 25 €)

2 /2 0 1 1

Miten voin toimia Nasuvasti sanottu -blogi nostaa kissan pöydälle

Koonnut Laura Uotila

Jyväskylään alueosasto uudella innolla toiminnassa

animalia aloitti maaliskuussa Nasu-

jyväskylän alueosastotoimintaan tul-

vasti sanottua -blogin julkaisemisen. Blogissa pureudutaan eläinsuojeluasioihin niin Animalian aktiivien, työntekijöiden kuin välillä muidenkin eläinsuojelua tärkeänä pitävien henkilöiden kautta. Uusi blogikirjoitus julkaistaan noin kerran viikossa. Kirjoituksia pääsee lukemaan osoitteessa www.nasuvastisanottu.com.

lut tauko jäi lyhyeksi. Toiminta pyörähti uusin voimin ja suurella innolla käyntiin keväällä, ja uudet aktiivit ovat enemmän kuin tervetulleita mukaan Jyväskylän toimintaan! Yhteyshenkilö Eeva Hämäläiseltä saa lisätietoja ryhmän toiminnasta: jyvaskyla@animalia.fi.

Liity postituslistalle

istockphoto

animalian sähköpostilistan kautta saat ajantasaiset tiedotteet ja muita eläinsuojeluaiheisia viestejä. Pyydä liittymistä listalle animalia@animalia.fi.

Animalian kesäviikonloppu järjestetään tänä vuonna Metsäpirtin leirikeskuksessa Tuusulassa perjantaista sunnuntaihin 19.–21.8. Viikonlopun ohjelmassa asiapitoisia luentoja ja työryhmiä ajankohtaisista eläinoikeus- ja eläinsuojeluasioista, rentoa yhdessäoloa sekä Animalian vapaaehtoisten alueosastokokous. Osaan ohjelmasta on mahdollisuus osallistua myös vain päivän ajaksi. Kesäviikonloppu on ilmainen Animalian jäsenille, muille maksu on 20 €. Animalian kesäviikonloppu on erinomainen tapa tutustua muihin animaaleihin ympäri Suomea! Viikonlopun ohjelma ja tarkempaa tietoa alkukesästä osoitteesta www.animalia.fi/kesavkl Ilmoittautumiset 12.8.2011 mennessä kanerva.pelli@animalia.fi tai p. 09 720 65 90.

2 / 2011

Paras juttu numeron 1/2011 parhaiksi jutuiksi ää-

nestettiin tasapistein artikkelit ”Näätäeläimet tarvitsevat tekemistä” ja ”Anna eläimille ääni”. Kirjan ”Jonkun on uskallettava katsoa” arvonnassa onni suosi Hanna Lähteenmäkeä Tampereelta. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille äänestäneille! Mikä on tämän lehden paras juttu? Kerro mielipiteesi 27.6. mennessä, niin olet mukana uuden Turkistarhaton Suomi 2025 -t-paidan arvonnassa! Lähetä vastauksesi, paidan koko ja malli (lady fit/unisex), nimesi sekä osoitteesi sähköpostitse lehti@animalia.fi tai postitse Animalia, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki.

Eläinystävällisen kuluttajan valinta

Ruusulankatu 19, Helsinki. Avoinna: ma–ke 14–18 ja la 10–14. Nettikauppa: www.helunanetti.com • Vegetarian Shoes, Novacas ja Ethical Wares kengät • Runsaasti Animalian kosmetiikkalistalla olevien yritysten tuotteita kuten Lifehair, Beauty Without Cruelty, Crazy Rumors, Faith in Nature, Jason Natural, SpaRitual • Kaikki tuotteet soveltuvat myös vegaaneille • Myymälässä sama valikoima kuin nettikaupassa

Jäsenedut: Animalian jäsenkortilla alennusta kaikista Animalian kosmetiikkalistalla olevien yritysten tuotteista 0,50 euroa/tuote. Ei koske nettikauppaa. Nettikaupassa yli 30 euron tilauksista Animalian jäsenille ilmainen Crazy Rumorsin huulirasva. Mainitse tilauksen lisätietokentässä, että olet Animalian jäsen.

Eläinystävällisiä asianajopalveluja! Asianajotoimisto Streng Ky Lapinlahdenkatu 27, 00180 Helsinki P. 09 7269 6730, Fax 09 6227 6228 joonia.streng@strenglaki.fi www.strenglaki.fi

Koonneet Jenni Pekkala ja Laura Uotila

Animalia vetosi Puolaan häkkikanalakiellon lykkäämisen estämiseksi animalian ja SEY:n edustajat vierailivat Puolan suurlähetystössä Helsingissä huhtikuussa. Lähetystöneuvos Tomasz Moszczynski vastaanotti järjestöjen vetoomuskirjeen, jossa pyydettiin Puolaa taipumaan vuoden 2012 alussa voimaan astuvan perinteisten häkkikanaloiden kiellon noudattamiseen. Puola on ainoa EU-maa, joka vielä yrittää horjuttaa kieltoa. Tapahtuma oli osa Euroopan laajuista Häkkikanalakielto 2012 -liikettä, joka järjesti mielenilmauksia Puolan suurlähetystöillä samaan aikaan 14 EU-maassa.

Tehtyä ja tapahtunutta

Kanerva Pellistä uusi vapaaehtoiskoordinaattori

animalian toimisto sai huhtikuussa

vahvistusta uudesta vapaaehtoiskoordinaattorista. Vuoden mittaiseen työsuh-

teeseen valittiin Animalian pitkäaikainen aktiivi ja hallituksessakin jäsenenä ollut Kanerva Pelli. Hän on koulutukseltaan ympäristösuunnittelija. Kanervan tavoittaa numerosta 045 7750 1572 tai sähköpostitse kanerva.pelli@animalia.fi. Myös toiminnanjohtajan paikalla tapahtui muutos. Toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara lähti vuodeksi virkavapaalle, ja hänen sijaisekseen siirtyi aiemminkin toiminnanjohtajan tehtävää hoitanut eläinlääkäri Kati Pulli. Katin tavoittaa numeroista 09 720 659 10 ja 050 384 5072 sekä sähköpostilla kati.pulli@animalia.fi.

Lahden alueosasto juhlisti 50-vuotispäivää lahden alueosasto järjesti maalis-

kuussa Animalian 50-vuotisjuhlien kunniaksi kakkutarjoilut kaikille eläinsuojelusta kiinnostuneille. Myös Animalian puheenjohtaja Sami Säynevirta kä-

KIS K N PI

vi juhlistamassa Animaliaa hallituksen puolesta. Kakku ja kahvi maistuivat lahtelaisille erinomaisesti, ja puoli vuosisataa täyttänyt Animalia keräsi runsaasti onnitteluja. www.�unsaud�nsa�vi.n�t

Kauppakatu 4, �a�p�� 4��

Ani�alian jäs�nko�tilla ��% al�nnusta

Persoonallisia koruja! Hauskoja pussukoita!

Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry

Contac

�läinystävällis��n h��kutt�luun

ti nf

or : tion ma

Kaulapantoja, patalappuja ja paljon muuta!

Kasvis� �uoka� ain�ksia

av i l l a t a

Käsintehty Suomessa 100% vegaanisia

pinkkis.ﬁ madeby.ﬁ/artist/shop/Pinkkis/1

2 /2 0 1 1

Vegepalsta

teksti eeva suhonen kuvat vera liinasaari

Mansikka-kookoskuppikakut

Kesä tarjottimella Animalia järjesti juhlavuotensa kunniaksi leivontakilpailun, jonka finaali käytiin alkukeväästä. Kilpailussa etsittiin Animalialle omaa juhlaleivosta ja upeita reseptejä lähetettiinkin kilpailuun toistakymmentä. Finaalissa leivoksia olivat tuomaroimassa tv-kokki ja cateringyrittäjä Meri-Tuuli Lindström, kansanedustaja ja näyttelijä Jani Toivola sekä keittokirjailija Marianne Kiskola. Animalian juhlaleivokseksi valittiin Anu Silfverbergin Neljän pähkinän leivos. Raati antoi kunniamaininnan Inna Somersalon ihastuttaville mansikka-kookoskuppikakuille. Vegepalstaan olemme koonneet kisan parhaat leivokset kuin suoraan tarjottimelle, josta voit poimia ne leivottavaksi kevään ja kesän juhlapöytiin!

” Tässä on tavoitettu uusi, oma maku ja juuri se mahdollisuus kokeiluun, mitä vegaaninen leivonta antaa. I like.” – Jani Toivola

2 / 2011

” Tässä todistetaan, että vegaanikin voi herkutella kermavaahdolla.” – Meri-Tuuli Lindström

Vegepalsta Neljän pähkinän leivos Pohja: 2 dl vehnäjauhoja 1 dl hasselpähkinärouhetta 1,5 dl sokeria isokokoinen banaani 1 dl kaakaojauhetta 1 tl leivinjauhetta 1 tl vaniljasokeria 1 tl kardemummaa ripaus suolaa 100 g vegaanista margariinia tilkka mantelimaitoa tai soijamaitoa Valmiin pohjan kostutukseen sitruunan mehua ja mantelilikööriä (esim. Disaronno, ent. Amaretto) Cashewtahna: 3 dl cashewpähkinöitä ja tilkka mantelitai soijamaitoa, mausteeksi sokeria, sitruunamehua, mantelilikööriä

Tee kakkupohja. Sekoita ensin kuivat ainekset, lisää sitten kova margariini. Lisää banaani ja tarvittaessa soija- tai mantelimaitoa. (Helpoiten tämä kaikki käy monitoimikoneessa, mutta käsinkin tai sauvasekoittimella onnistuu, margariini kannattaa silloin ensi nyppiä kuiviin aineksiin ja banaani muussata ensin haarukalla.) Voitele piirakkavuoka ja levitä kuohkeaksi vatkattu taikina ohuena neliön muotoisena kerroksena pohjalle ja reunoille. Myös uunipelti käy, levitä sen keskelle taikina suorakaiteenmuotoiseksi noin 20 cm x 25 cm -kokoiseksi alueeksi. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla, kunnes hammastikkuun tai haarukkaan ei tartu taikinaa pistettäessä (kypsä viimeistään puolessa tunnissa). Anna jäähtyä. Kostuta pohja sitruunamehulla ja runsaalla manteliliköörillä.

Kinuskikastike: 4 dl kaura- tai soijakermaa 2 rkl vegaanista margariinia 2 dl fariinisokeria 1 tl vaniljasokeria Maizena-suurustinta (tai muuta suurustavaa jauhetta)

Tee cashewtahna. Pyöritä cashewpähkinöitä tehosekoittimessa tai monitoimikoneessa kunnes pähkinät ovat tasaista jauhoa. Lisää mantelitai soijamaitoa sen verran, että jauheesta tulee tasaista tahnaa. Mausta massa sokerilla, sitruunamehulla ja manteliliköörillä. Tahnasta saa vielä pehmeämpää, jos pystyt liottamaan pähkinöitä muutaman tunnin tai yön yli vedessä.

Paahdetut pekaanipähkinät: pekaanipähkinöitä sokeria ripaus suolaa

Tee kinuskikastike. Sulata margariini paistinpannulla, lisää kerma ja sokeri. Keitä rauhallisesti kunnes alkaa saostua (10

min). Lisää suurustetta niin (yleensä ainakin pari ruokalusikallista), että kastikkeesta tulee paksua. Jäähtyessään sen tulisi jähmettyä. Testata voi teelusikallisella kastiketta, jonka pitäisi jähmettyä ei-valuvaksi melko nopeasti. Kastiketta saattaa jäädä vähän yli.

Kokoa kerrokset. Leikkaa kakkupohja kahdeksi yhtä suureksi osaseksi. Levitä toiselle runsaasti cashewtahnaa, nosta sitten toinen kakkupohja tahnan päälle. Kuorruta tämä toinen kerros kinuskikastikkeella kun se ei ole vielä jähmettynyt liiaksi.

Koristele ja leikkaa. Paahda pekaanipähkinöitä sokerissa niin, että sokeri sulaa kiinni pähkinöihin. Ripottele pähkinöitä kakun päälle. Laita ”kakkulaatta” jääkaappiin joksikin aikaa. Kylmänä voit leikata sen haluamasi kokoisiksi neliöiksi. Jos et halua käyttää mantelilikööriä, voit käyttää sen asemesta mantelimaitoa ja/tai lisätä pohjaan mantelijauhetta ruokalusikallisen (vähennä vastaava määrä kaakaojauhetta). Voit käyttää myös manteliaromia, kostutukseen 1 tl aromia sekoitettuna muutamaan teelusikalliseen vettä, samoin cashewtahnaan. Reseptin mukaisesta annoksesta tulee noin 8 leivosta. Resepti: Anu Silfverberg

Mansikka-kookoskuppikakut

2 dl kookosmaitoa 0,5 dl öljyä 1 rkl omenaviinietikkaa 1 dl tomusokeria 2,5 dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta 0,25 tl vaniljaa tai 1 tl vaniljasokeria ripaus suolaa Täytteeksi: Mansikkahilloa Kuorrutus: 50 g (noin 0,5 dl) kookosöljyä 50 g (noin 0,5 dl) margariinia

2 dl tomusokeria 2 rkl mansikkahilloa

1 2

Sekoita kookosmaito, öljy ja omenaviinietikka. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sitten kookosmaitoseokseen. Laita muffinipelteihin paperiset tai silikoniset irtovuoat. Jaa taikina vuoan kahdeksaan koloon ja laita kuhunkin taikinan päälle noin teelusikallinen mansikkahilloa. Paista 225 asteessa noin 15–20 minuuttia. Jäähdytä.

Sulata kookosöljy ja jäähdytä. Lisää muut ainekset ja vatkaa kuohkeaksi. Kuorruta kuppikakut joko levittämällä kuorrute lusikalla tai pursota kuorrute. Resepti: Inna Somersalo

eeva suhonen

Jos haluat kuorruttaa kuppikakut runsaalla pursotuksella, tee kuorrutusta kaksinkertainen annos.

Animalian juhlaleivos!

Neljän pähkinän leivos

2 /2 0 1 1

micaela morero

Animaalit kautta maan Toimistolle tulee paljon kyselyjä alueosastoista. Monet tiedustelevat, miten toimintaan pääsee mukaan. Alueosastojen toiminta riippuu täysin ryhmistä ja niissä toimijoista. Aluksi kannattaa ottaa selvää alueosaston seuraavan kokouksen ajankohdasta. Ota ratkaiseva askel ja lähde mukaan toimintaan! Kaikki ovat tervetulleita ja jokaista tarvitaan!

Helsinki: ks. Pääkaupunkiseutu JYVÄSKYLÄ: Eeva Hämäläinen, jyvaskyla@animalia.fi Kajaani: Heidi Manner, animalia.kajaani@gmail.com Kerava: Suvi Nurmiviita, suvi@suvinurmiviita.fi KOTKA: Riika Kokkonen, Laihontie 7, 48700 Kyminlinna, puh. 044 595 0534, riika_kokkonen@hotmail.com Kouvola: Jaana Piipponen, animaliakouvola@hotmail.com Kuopio: Noora Leskinen, kuopio@animalia.fi Lahti: Irma Härkönen, animalia.lahti@gmail.com

2 / 2011

Nummi-Pusula: Irma Teikari, Lehtolan tila, 03850 Pusula, puh. 09 226 6236 tai 050 500 4596 OULU: Laura Ahmala, puh. 040 542 2679, laura.ahmala@gmail.com, www.oulunanimalia.net Pori: Pia Blomster, puh. 0400 429 616, pblomster@gmail.com, www.animaliapori.net Pääkaupunkiseutu: Anna Miettinen, anna.miettinen@windowslive.com. Ryhmän postituslista: pks@animalia.fi, listalle pääsee laittamalla viestiä Lauralle: laura.uotila@animalia.fi. Ryhmä kokoontuu parillisina viikkoina Animalian toimistolla. Kokousaika löytyy ryhmän sivuilta www.animalia.fi/pks

Raahe: Mari Liimatainen, Pietarinpolku 11 G 25, 92140 Pattijoki, mari.liimatainen@suomi24.fi RAUMA: Marjo Vettenranta, marjovet83@hotmail.com Savonlinna: Elina Hietanen, animaliasln@wippies.fi Tampere: Mari Juntunen, tampere@animalia.fi, www.animalia.fi/tampere Turku: Rita Lindberg, puh. 050 348 6248, turku@animalia.fi VIHTI: Laura Pulkkinen, Otalammentie 28 B, 03300 Otalampi, puh. 09 2760 958 tai 040 538 2045, pulkkamaki@hotmail.com

ANIMALIA INTERNATIONAL: animaliainternational@animalia.fi, www.animaliainternational. wordpress.com KARHURYHMÄ: Suvi Börman, info@aasiankarhutarhat.com Eikö listasta löydy sinua lähellä olevaa paikkakuntaa? Kiinnostaisiko sinua ryhtyä Animalian yhteyshenkilöksi? Soita, kirjoita tai lähetä sähköpostia. Yhteydenottosi ei sido sinua mitenkään. Eläinystävällisin terveisin, Kanerva Pelli TERVETULOA MUKAAN Animalia ry – Alueet Porvoonkatu 53 00520 Helsinki p. 09 720 6590 kanerva.pelli@animalia.fi

Animaliashop

Koonnut Jenni Pekkala

Kesäuutta! Luomupaidat tärkeällä viestillä varustettuna T-paidoissa malleina lady fit ja unisex. Huom! Lady fit -paitojen koot ovat erittäin niukkoja. Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanjan t-paita 20 € (Ei-jäsenille 22 €) Unisex-mallissa koot M–XL, Lady fit -mallissa koot S-XL Juhlavuoden t-paita 22€ (Ei-jäsenille 24 €), koot S–XL

Eläinystävälliset lahjat uusille ylioppilaille, hääpareille ja muille kesän juhlijoille! Tyylikkäät Globe Hopen tuotteet Eläinten oikeudet -lehtiö 12 € Vapauta eläimet valinnoillasi -kassi 18 € Vanhoista armeijan pesupusseista tehdyt kassit kestävät kulutusta! Eläinten oikeudet –pussukka 20 € Suuren kysynnän vuoksi pussukoita on jälleen saatavilla!

Pinkkis-pusseissa uusi kuosi Kukkaro

12,5 cm x 10 cm 7 € Meikkipussi

20 cm x 18 cm 12 €

Tiia Aarnipuu: Jonkun on uskallettava katsoa

25€

(Ei-jäsenille 27€)

Kevätsiivouksessa alensimme hintoja!

Mainiot magneetit jääkaapin oveen

Singer: Oikeutta eläimille -kirja 15 € Supi Suomalainen -hiirimatto 5 € Halpaa makkaraa -sarjakuvakirja 5 €

3€

kpl Sympaattiset eläimet saavat hymyn huulille, aurinkoinen Peas, love & veggies -magneetti piristää päivää. Magneetin halkaisija 5,6 cm.

Poola Katarynan korut Jonathan Safran Foer: Eläinten syömisestä

Kettukaulakoru, n. 5 cm 19 € Kettukorvakorut, n. 3 cm 16 €

Kat so lisä ä malleja netistä!

25€

(Ei-jäsenille 27€)

NÄIN TEET TILAUKSESI: TitiMadamin korut Elina Innanen: Viiden tähden vegaani

30€

Rinta- ja kaulakoruissa malleina kettu, hevonen ja pupu. Väreinä peili ja musta. Voit valita pitkän tai lyhyen ketjun (pitkä 75 cm, lyhyt 40 cm). Rintakoru 11 € Kaulakoru 13 €

POSTITSE: Animalia ry, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki. PUHELIMITSE: (09) 720 65911, ma–pe klo 10–15. FAKSITSE: (09) 148 4622. SÄHKÖPOSTITSE: tarja.balding@animalia.fi. Yli 15 € tilaukset toimitetaan postiennakolla, jolloin hintaan lisätään postiennakkomaksu 3,70 €. Kaikkiin tilauksiin lisätään postituskulut sekä 1 € käsittelykulu. Tuotteita voit ostaa myös suoraan Animalian Helsingin toimistosta, osoite yllä. KIITOS TILAUKSESTASI! KIITOS TUESTASI!

Runsaasti myös muita tuotteita osoitteessa www.animalia.fi/tilaa-tuotteita

2 /2 0 1 1

Koonnut Jenni Pekkala

Poola Kataryna suunnitteli Animalialle korumalliston Poola Kataryna -merkin takaa löytyvälle Paula Kasuriselle eläintensuojelu on itsestäänselvyys. Suunnittelijana Kasurinen kokee luonnon inspiraation lähteenä, etenkin linnut kiehtovat häntä. Kasurisen arvomaailma on ekologinen ja eettinen, ja tuotesuunnittelussa kestävyys on olennainen ominaisuus.

”Turkistarhaus on julmaa ja brutaalia, ja on jokseenkin käsittämätöntä, että Suomen kaltaisessa maassa toiminta on edelleen voimissaan”, toteaa Kasurinen. Poola Katarynan nettisivulla komeileekin Animalian Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanjan banneri.

”Koruissa käytän pääsääntöisesti suomalaista puuta. Vaatteissa pyrin hyödyntämään kierrätettyjä tekstiilejä ja tekstiiliteollisuuden ylijäämämateriaalia. Käytän pienissä määrin vanhoista sohvista kierrätettyä nahkaa – turkista en silti käyttäisi tuotteissani kierrätettynäkään”, Kasurinen kuvailee valintojaan.

Kasurinen suunnitteli Animalialle suositun korumalliston, jonka tuotto käytetään eläinsuojelutyöhön. Ihastuttavissa puisissa kaula- ja korvakoruissa seikkailee kaunis kettu. Koruja voi tilata Animalian verkkokaupasta www.animalia.fi/tilaa-tuotteita tai puhelimitse 09 720 65 90.

Anna eläinystävällinen lahja ylioppilaille ja muille juhliaan viettäville! Haluan ilahduttaa läheistäni ja antaa hänelle lahjaksi: • Animalian aktiviijäsenyyden 32 € • Animalian tukijäsenyyden 27€ • Animalian nuorisojäsenyyden (alle 18-vuotiaalle) 20 € Lahjajäsenyyden voit maksaa tilille: Nordea 229818-189 IBAN: FI77 2298 1800 000189 SWIFT/BIC: NDEAFIHH Laitathan maksun viestikenttään lahjan saajan nimen ja osoitteen. Maksettuasi jäsenyyden, toimita sähköpostilla tai puhelimitse Animaliaan lahjan maksajan ja lahjan saajan nimi ja osoite. Lähetä tiedot sähköpostilla: tarja.balding@animalia.fi tai soita p. (09) 720 65 90. Voit aina myös kysyä lisää lahjajäsenyydestä. Lähetämme lahjan saajalle postitse tiedon uudesta jäsenyydestä. Huom! Jos haluat tiedon lahjastasi ehtivän tämän kevään ylioppilaalle, maksathan lahjajäsenyyden viimeistään 23.5.2011.

Voit onnitella kesän sankareita Animalian jäsenyydellä. Lahjan saaja saa Animalia-lehden neljä kertaa vuodessa. Jos valitset aktiivijäsenyyden, saa lahjan saaja myös aktiivikirjeen neljä kertaa vuodessa. Jäsenkortti oikeuttaa alennuksiin seuraavista eläinystävällisistä liikkeistä: Backstreet, Biodelly, Bistro Artesana, Ekokauppa Ekolo, Ethic, Heluna Fashion, Ilomieli, Jyvä & Kipinä, Kasvisruokakauppa Asoka, Mieli-tuote, Naturelisa, Pinkkis, Punnitse & Säästä, Runsaudensarvi, Ruohonjuuri, Vegetukku.fi sekä Vihreät vaatteet.

lian jäsen 2011

Eläinsuojeluliitto Anima Nimi

lista jäsenetuyrityksistä Kortin kääntöpuolella www.animalia.fi! Katso päivitetty lista