Animalia 4/2011 by Animalia ry

nro 2011

Lehti eläinten asialla

apinoiden turvapaikka sivu 14

kalojen kyvyt yllättävät sivu 12

Luonnonvaraiset eläimet eläinte nys joulul tävän ahja vinkit s. 10 & 31

Pääkirjoitus Animalia-lehti, 35. vuosikerta julkaisija: Eläinsuojeluliitto Animalia päätoimittaja: Laura Uotila,

laura.uotila@animalia.fi

toimitussihteeri:

Vesa Saarinen, p. (09) 7206 5914 vesa.saarinen@animalia.fi taitto: Vera Liinasaari, p. 040 753 2663 vera.liinasaari@animalia.fi Osoitteenmuutokset:

Tarja Balding, p. (09) 7206 5911 tarja.balding@animalia.fi Painopaikka:

Miktor Oy, Helsinki ISSN 0783-9170 Ilmestymisaikataulu:

Nro 1 maaliskuu, nro 2 toukokuu, nro 3 syyskuu, nro 4 marraskuu. Seuraavaan numeroon tarkoitetun materiaalin tulee olla perillä toimituksessa 16.1.2012 mennessä. Aineistot lähetetään lehti@animalia.fi tai osoitteella: Animalia-lehti, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki. Animalia-lehti on kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen. Ilmoitusmyynti:

Jenni Pekkala, p. 045 7750 1570 Ilmoitushinnat:

Katso ilmoitushinnat www.animalia.fi Lisäveloitukset: Värierottelut veloitetaan erikseen, määräyspaikkakorotus 20 %, liitteiden hinnat sovitaan erikseen. Rajoitukset: Etusivulla ei julkaista ilmoituksia. Alennukset: Toistoalennus: 1. toisto 10 %, seuraavat 20 %, auktorisoidut mainostoimistot 15 %. Ilmoitusten peruuttaminen:

Peruutukset viimeistään seitsemän (7) vuorokautta aineiston jättöpäivän jälkeen toimitussihteerille. Reklamaatiot: Kirjallisena 14 vuoro kauden aikana ilmestymispäivästä lukien. Irtonumeromyynti:

Akateeminen kirjakauppa. Animalia-lehti pidättää oikeuden lyhentää ja muokata juttuja.

Artikkelien lainaaminen eläinsuojelua edistäviin tarkoituksiin sallittu. Lähde mainittava. Toimisto: Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki Asiakaspalvelu:

p. (09) 720 6590, päivystys ma–pe kello 10.00 –15.00, fax (09) 148 4622 e-mail: animalia@animalia.fi internetsivut: www.animalia.fi. Jäsenmaksut: Tukijäsen: 27 € / vuosi, aktiivijäsen: 32 € / vuosi, nuorisojäsen: (alle 18 v.) 20 € / vuosi, aktiivi-nuorisojäsen: (alle 18v.) 24 €/vuosi, ainaisjäsen: 540 €, yhteisöjäsen: 250 € / vuosi. Sampo 800018-2105644 IBAN: FI71 8000 1802 1056 44 SWIFT: DABAFIHH Kirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi. Lahjoitukset: Nordea 101130-260629 IBAN: FI24 1011 3000 2606 29 SWIFT: NDEAFIHH testamentit: Tiedustelut, p. (09) 7206 5911, tarja.balding@animalia.fi Rahankeräyslupa:

Luvan myöntäjä: Poliisihallitus Toimenpanoaika ja alue: 28.1.2011-31.12.2012 koko Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta Päätös nr ja pvm: 2020/2010/3931 28.1.2011

Lisää avointa keskustelua toiminnanjohtaja kati pulli

turkisala järjesti lokakuussa avointen ovien päivän joillakin maamme turkistarhoilla. Päivän tarkoituksen kerrottiin olevan halu näyttää ihmisille, minkälaisissa oloissa turkiseläimet elävät. Mediassa viime vuosina julkaistut kuvat vammautuneista ja sairaista turkiseläimistä ovat epäilemättä aiheuttaneet alalle negatiivista julkisuutta, jota halutaan nyt parantaa. Myös media kiinnostui mahdollisuudesta vierailla turkistarhoilla. Uutisointi aiheesta oli melko neutraalia ja eri näkemyksille annettiin palstatilaa kohtuullisesti. Osa vierailijoista kertoi ennakko-odotustensa olleen pahempia kuin todellisuus. Osalle vierailu todisti sen, mitä he olivat jo ennakkoon ajatelleet: eläimet elävät liian pienissä ja pelkistetyissä häkeissä. Avointen ovien päivät eläintiloilla ovat tervetullut tapa tiedottaa myös Animalian näkökulmasta: haluamme, että ihmiset näkevät eläinten olot omin silmin. Haluamme myös lisää asiallista julkista keskustelua eläinten kohtelusta Suomessa. Ihmisille tulisi tarjota nykyistä enemmän monipuolista tietoa niin turkistuotannosta kuin ruokateollisuuden eläintuotannosta. Eläimen näkökulmasta tietoa tulisi tarjota eläinten elinoloista, käyttäytymistarpeista ja hyvinvoinnista. Tuotantopuolen intressinä on kertoa myös tuotannon taloudellisesta puolesta: työllistävyydestä ja liikevaihdosta sekä taloudellisista syistä siihen, miksi eläimiä pidetään usein ahtaasti. Vastakkainasettelu on paikallaan silloin, kun se edistää eri näkökulmien esiin tuomista. Toivottavaa olisi kuitenkin myös eri osapuolien yhdessä allekirjoittaman tiedon ja eri näkemysten avoin jako, vaikka yhteisymmärrykseen pääsy asiasisällöstä olisi haastavaa. Eri näkökantoja kuuntelemalla jokaisen ihmisen oma arvomaailma lopulta määrää sen, mitä puolia kukakin korostaa ja arvottaa ylitse muiden.

Sisällys

Kannen kuva: Shutterstock

ingrid taylard

anne heinonen

laura uotila

2 Pääkirjoitus 3 Sisällys 4 Vapauta eläimet valinnoillasi Animalia avasi syksyllä uuden Vapauta valinnoilla – nettisivuston, joka korvaa aiemmin painettuna ilmestyneen Eläinystävällisen kuluttajan oppaan. Kampanja kannustaa kuluttajia muuttamaan elintapojaan eläineettisemmiksi. 6 Uutiset 7 Kolumni: Vesa Saarinen Sanottua Risut ja Ruusut 8 Kamalat kaupunkieläimet Luonnonvaraiset eläimet valloittavat yhä enemmän tilaa myös kaupungeista. Osaa niistä seurataan mielenkiinnolla, mutta vielä suurempaa osaa vihataan. 10 Animalian hallituksen joulutervehdys ja eläineettisiä joululahjavinkkejä 12 Kalojen kyvyt yllättävät Kalat tuntuvat usein etäisiltä, vaikka niillä on vastaava kyky tuntea kipua kuin nisäkkäillä. 14 Apinoiden ystävä Valokuvaaja Anne Heinonen päätyi vapaaehtoistyöntekijäksi eteläafrikkalaiseen pelastettujen apinoiden turvapaikkaan. Tarhalla entiset koe-eläin- ja lemmikkiapinat saavat elää niin luonnonmukaisesti kuin mahdollista. 18 Koe-eläimeksi voi päätyä myös luonnonvarainen eläin 19 Kirjavinkit 20 40 litraa päivässä Karjakoot ja lehmien maidontuotantomäärät kasvavat. Lypsykarjan pito muuttuu vääjäämättä kohti sika- ja kanateollisuutta. 22 Animalia testaa: Vegaaniset suklaakonvehdit 23 Minä lahjoitan! 24 Animalia-lehti 1990-luvulla: Ikkunat auki Eurooppaan 26 Miten voin toimia 27 Tehtyä ja tapahtunutta 28 Vegepalsta: Eläintenystävän ruokalahjat 30 Sarjakuva Alueosastojen yhteystiedot 31 Animaliashop

4/2011

esther sidekick

Vapauta eläimet

valinnoillasi – Eläineettisen kuluttamisen kampanja on käynnistynyt 4

4 / 2011

Kampanjan julkkiskasvot Jani Toivola sekä Hanna Partanen kertoivat kampanjan avajaistilaisuudessa Helsingin ekomarket Ruohonjuuressa omista eläineettisistä kulutusvalinnoistaan. Hanna muistutti olleensa kasvissyöjä jo vuosikausia. Jani kertoi pienten innovaatioiden merkityksestä: hänen vaatesuunnittelijaystävänsä oli saanut vaihdettua erään vaatemerkin nahkapaikat uudenlaisiin, korkista tehtyihin paikkoihin. Kampanjan avausviikko sujui muutenkin vauhdikkaasti. Animalian upeat aktiivit esittelivät kampanjaa pitkin Suomea. Ruokabloggaajat innostuivat esittelemään kasvisherkkuja sekä Animalian kampanjaa. Mielipidekirjoituksissa kerrottiin eläineettisestä kuluttamisesta, ja useat mediatkin tarttuivat aiheeseen. Kampanjan verkkosivuilla osoitteessa vapautavalinnoilla.fi tuhannet kuluttajat kävivät tutustumassa kulutusvalintoihin, jakamassa haasteita ja arvostelemassa ravintoloiden kasvisruokia.

animalian Vapauta valinnoilla –kampanja käynnistyi Eläinten viikolla lokakuun alussa. Kampanjan hyväntuulinen sanoma on yksinkertainen: kuka tahansa voi pienillä, arkisilla kulutusvalinnoilla vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Keskeinen osa kampanjaa on laaja eläineettistä kuluttamista käsittelevä verkkosivusto vapautavalinnoilla.fi, joka korvaa aiemmin painettuna ilmestyneen eläinystävällisen kuluttajan oppaan.

Arvostele ravintolasi! Vapauta valinnoilla –verkkosivujen ravintola-arvostelut ovat sivuston suosituin palvelu. Kartoituksessa voit antaa risuja ja ruusuja erilaisille kasvisaterioille. Voit myös käydä katsomassa, mitkä kotikuntasi ravintoloista ovat saaneet kasvissyöjiltä kiitosta. Ja muista, että haastesivun kautta voit lähettää myös ravintoloille haasteen, jossa toivot niiden parantavan kasvisruokatarjontaa! Vapauta valinnoilla –kampanja jatkuu aktiivisena myös ensi vuonna. Tavoitteena on paitsi kasvattaa ravintola-arvioiden määrää huimasti, myös rohkaista ihmisiä kokeilemaan kasvisruokaa sekä esimerkiksi eläinkokeetonta kosmetiikkaa. Sivuston sisältöä laajennetaan ja päivitetään jatkuvasti, ja siitä toivotaan muodostuvan korvaamaton tietopankki jokaiselle eläineettistä kuluttamista pohtivalle ihmiselle. vesa saarinen ja kaisa karhu

Tilaa Vapauta valinnoilla –materiaaleja! Sivuston julkaisemisen yhteydessä uusittiin myös suosittu Eläinystävällisen kuluttajan taskuopas. Uusittu esite kantaa nyt nimeä Eläineettisen kuluttajan opas, ja siitä löytyy edelleen kätevinä listoina niin eläinkokeettomat kosmetiikkayritykset, turkittomat vaateliikkeet kuin paljon muitakin hyödyllisiä vinkkejä! Eläineettisestä kuluttamisesta voi tiedottaa myös hienoilla A3-kokoisilla kampanjajulisteilla. Tilaa esitteitä ja julisteita itsellesi tai jaettavaksi Animalian toimistolta, animalia@ animalia.fi tai p. 09 720 6590.

Mitä tietoa kaipaat lisää eläineettisestä kuluttamisesta? Vapauta valinnoilla –sivuston kautta haluamme tarjota mahdollisimman laajasti tietoa eläineettisestä kuluttamisesta. Käy sivustolla www. vapautavalinnoilla.fi ja mieti, löysitkö vastauksen mieltäsi askarruttaneisiin kysymyksiin. Jos keksit eläineettistä kuluttamista koskevan kysymyksen, johon et löydä vastausta sivustolta, lähetä se meille ja osallistu arvontaan! Lähetä kysymyksesi 18.1.2012 mennessä otsikolla ”Vapauta valinnoilla –kysymys” osoitteeseen lehti@ animalia.fi, niin olet mukana Animalia-tuotepaketin arvonnassa!

4/2011

Koonneet Vesa Saarinen ja Laura Uotila

laura uotila

Uutiset

Lemmikkiasioille tukea EU:ssa eu-parlamentissa tehty kirjallinen kannanotto kulkukoirapopulaatioiden hallitsemiseksi keräsi viime hetkellä riittävän määrän parlamentin jäsenten allekirjoituksia. Kannanoton keskeinen sisältö on, että EU-maihin on luotava yhtenäiset säädökset, joilla puututaan eläinten julmaan kohteluun, luodaan pakollinen tunnistusmerkintäjärjestelmä koirille ja kissoille, tuetaan kulkukoirapopulaatioiden hallintaan saamista sekä edistetään lemmikinomistajien vastuullisuutta. Suomalaisista europarlamentaari-

Suomalaisille kunniamainintoja DAF-kilpailussa

koista kannanoton jättivät allekirjoittamatta ainoastaan Tarja Cronberg ja Satu Hassi. Kannanoton hyväksyminen ei vielä suoraan tarkoita toimenpiteiden käynnistymistä, mutta se on silti vahva viesti komissiolle siitä, että parlamentaarikot vaativat lemmikkieläinten kohtelun parantamista EU-tasolla. Eurogroup for Animals ja Animalia tekevät nyt töitä sen eteen, että lemmikkieläimet sisällytettäisiin seuraavaan EU:n eläinten hyvinvointistrategiaan.

design Against Fur 2011 –kilpailussa suomalaiset niittivät jälleen mainetta ja kunniaa, kun Taideteollisen korkeakoulun opiskelija Pauliina Nykänen palkittiin kilpailussa erityiskunniamaininnalla. Lisäksi Lasse Paldanius Lapin yliopistosta ja tiimi Pauli Paunonen & Samu Rintala Turun Ammattikorkeakoulusta saivat töistään kunniamaininnat. Animalia onnittelee palkittuja lämpimästi ja kiittää kaikkia suomalaisia osallistujia!

Kotivideo-Sampo laulaa eläinten hyvinvoinnista

suomen suurimmat lihatalot ovat ottamassa käyttöön kivunlievityksen karjuporsaita kastroitaessa. Ensimmäisenä asiasta ilmoitti Atria, mutta myös HK Ruokatalo ja Snellman aikovat seurata perässä viimeistään vuodenvaihteessa. Laki ei kuitenkaan vielä vaadi kivunlievityksen käyttöä. Kivunlievitys kastraation yhteydessä ei juurikaan poista porsaiden kokemaa kipua operaation aikana, vaan se lievittää operaation jälkeistä kipua. Kivunlievitys on askel oikeaan suuntaan, mutta lopullisen tavoitteen tulisi yhä olla kirurgisen kastraation lopettamisessa. Tähän as6

4 / 2011

animalia

Siat saavat jatkossa kivunlievityksen kastraation yhteydessä

ti kaikki karjuporsaat on kastroitu ilman minkäänlaista puudutusta tai kivunlievitystä.

hauskat kotivideot –tv-ohjelmasta tuttu Sampo Marjomaa yllättää julkaisemalla musiikkivideon, joka herättää ajattelemaan eläintuotannon epäkohtia sekä antaa toivoa eläimille paremmasta tulevaisuudesta. ”Eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Halusin videolla herättää ajatuksia eläinten oikeuksista. Miksi en lainaisi ääntä niille, joilla ei sellasta ole?”, Marjomaa kysyy. Musiikin tekemistä harrastanut Marjomaa on ohjannut musiikkivideon ja kirjoittanut kappaleen sanat itse. Sävellys on Marjomaan sekä Petra Lampisen yhteistyötä. Marjomaan musiikkivideo julkaistaan joulukuussa.

Kolumni

Vesa Saarinen

arvaatko, mikä on tällä hetkellä suurin este eläinten hyvinvoinnin parantamisen tiellä? Se ei ole pohjalainen turkistarhaaja tai satakuntalainen sikafarmari. Se ei ole perussuomalaisten vaalivoitto eikä kilotolkulla lihaa mussuttava kuluttaja, vaan Euroopan talouskriisi. Lobbaamistapaamisissa törmää kerta toisensa jälkeen samaan argumenttiin: ”Eläinten olojen parantaminen on hyvä asia, mutta olojen parantaminen on kovin kallista. Talouskriisin vuoksi parannuksia on valitettavasti lykättävä.” Kaikkialta leikataan, ja parannukset eläinten oloihin ovat valitettavasti leikkauslistojen kärkipäässä. Samaan aikaan talouskriisi on helppo keppihevonen jo sovittujen parannusten viivyttelylle. Esimerkiksi monissa Euroopan maissa häkkikanalakielto on uhattuna, sillä kaikki kanalat eivät ole ehtineet tehdä tarvittavia uudistuksia talouskriisiin vedoten. Siitä huolimatta, että uudistuksille on ollut vuositolkulla aikaa. Eläinten hyvinvoinnin sekä eläinten oikeuksien kannattajille talouskriisi on haaste. Perusargumenttimme on moraalinen: eläinten hyvinvoinnin parantaminen on myös talouskriisin aikana tarpeen, sillä heikon talouden aikana leikkaukset kohdistuvat usein heikoimpiin. Ja eläimet ovat heikkoja - ne eivät voi äänestää eivätkä puhua omasta puolestaan. Moraalinen argumentointi on eläinten olojen parantamisen kannalta ongelmallista, sillä moraalipohdinta ei vastaa talousargumenttiin kovin hyvin. Moraalisiin näkemyksiimme on liian helppo vastata hymistelemällä sekä toteamalla, että varaa ei vain kerta kaikkiaan ole. Korkealentoisen moraalisen pohdinnan sijaan meidän on tartuttava talouskeskusteluun täysillä. Meidän on käännettävä se eduksemme. Meidän on etsittävä paitsi argumentteja, myös käytännön esimerkkejä tilanteista, joissa eläinten hyvinvoinnin parantaminen on myös taloudellisesti kannattavaa. Tällaisia esimerkkejä onneksi löytyy. Keski-Euroopassa eräät maataloustuottajat ovat havainneet, että eläinten hyvinvointiin panostaminen maksaa ennen pitkää itsensä takaisin, vieläpä korkojen kera. Säästöä tulee esimerkiksi eläinlääkärikuluista ja lisäarvoa siitä, että kuluttajat ovat valmiita maksamaan paremman hinnan lihasta, joka on tuotettu eläinten hyvinvointi huomioiden. Vastaavia esimerkkejä pitäisi etsiä myös Suomesta. Vain löytämällä malleja, joissa eläinten hyvinvointi sekä talouden kestävyys kohtaavat, voidaan heikon talouden aikana tehdä merkittäviä parannuksia eläinten hyvinvointiin. Jos pitäydymme moraalisessa argumentoinnissa, on olemassa vaara, että eläinten hyvinvoinnin parannukset kutistuvat myötätuntoiseksi hymistelyksi. Vesa Saarinen

Kirjoittaja on Animalian viestintäpäällikkö

esther sidekick

Tartutaan talouteen

Sanottua ”Kännykkädemokratian aikana ei voida lakiin vedoten enää rajoittaa väärinkäytösten mediassa esille tulemista. Jos niin tehdään ja aktivistit tuomitaan, tuomitaan samalla epäsuorasti koko se tehtävä, joka medialle demokraattisessa yhteiskunnassa kuuluu.” – Toimittaja Jussi Ahlroth kritisoi sikaloita kuvanneiden aktivistien syytteitä, hs.fi 31.10.2011 ”Näiden merkkien olemassaolo ei todista, että eläinten hyvinvoinnista on nyt riittävästi huolehdittu. Ei ole takuuta, että ne ovat hyvin valvottuja tai että niiden ehdot takaavat tuotantoeläimille sopivat elinolosuhteet. Taustaksi tarvitaan yhteistä normia, jota vasten korkeamman hyvinvoinnin merkkejä voidaan arvottaa.” – Eurogroup for Animals –järjestön yritysyhteistyöstä vastaava Effiong Essieng kommentoi eläinten hyvinvointimerkintöjä elintarvikkeissa, Ruokatieto.fi 6.10.2011 ”Eläinlääkärit eivät nauti tällaisten hirviöiden korjaamisesta. Heillä on hirveän huono omatunto siitä, mutta eläimet vaativat apua.” – Eläinlääkäri Marjatta Snellman otti kantaa rotukoirien sairaalloiseen jalostukseen, Iltalehti 17.10.2011

Risut ja ruusut Puolalle ja muutamille muille EUmaille, jotka eivät tule noudattamaan vuodenvaihteessa voimaanastuvaa perinteisten häkkikanaloiden kieltoa

Maa- ja metsätalousministeriölle lupauksesta perustaa eläinsuojeluasiamiehen virka pikaisesti

4/2011

minna hjort

Kamalat kaupunkieläimet teksti minna hjort

Citykanit, lokit ja muut kaupunkien pieneläimet herättävät voimakkaita tunteita.

Lemmikistä leijonan lähiruuaksi: tapaus citykani Pohjalaisen jutussa mainitut kanit kuljetettiin kauemmas hautausmaalta. Helsinki otti sen sijaan käyttöön järeämmät keinot. Vuonna 2009 Helsingin rakennusvirasto nimitti erityisen projektipäällikön vastaamaan kaniasiasta. Kaneja ryhdyttiin pyytämään ampumalla, loukuilla, verkoilla, jousilla ja hillerien avulla. Kaneja on tapettu yhteensä noin 3000. Osa on viety Korkeasaaren leijonille ruuaksi. Radikaalit toimet ovat saaneet suuren yleisön hyväksynnän, sillä kansalaisliikettä kanien tappaminen ei ole käynnistänyt.

Kanit ovat kuitenkin saaneet puolelleen monet eläinsuojelujärjestöt: esimerkiksi Helsingin eläinsuojeluyhdistys esitti jo vuonna 2009 toiveen, että kanien aiheuttamia vahinkoja torjuttaisiin keinoin, jotka eivät tuota eläimille kärsimystä, kuten suojaverkoilla. Tämän vuoden pyynnin alkaessa eläinsuojeluyhdistys vetosi jälleen kaupunkiin ja totesi, että pyynnille ei ole enää perusteita, sillä viime talvi pienensi kantaa selvästi. Yhdistys huomautti lisäksi, että pyynti on kasvillisuuden suojaamiseen verrattuna kallista. Animalia on Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kannalla. Eri vaatteet, eri oikeudet Villikanitapaus osoittaa, kuinka ihmisten tarpeet määrittelevät sen, millaisen lainsuojan eläin saa. Samalle eläimelle voidaan määritellä hyvin erilaiset elämisen ehdot sen mukaan, missä tilanteessa ihminen eläimen kohtaa. Kaupunkien villikanit ovat luontoon karanneiden lemmikkikanien jälkeläisiä. Lain mukaan lemmikkien heitteillejättö on rikos ja karanneet lemmikit on otettava kiinni ja toimitettava löytöeläinkotiin. Kun luontoon jääneet kanit sopeutuvat luontoon ja lisääntyvät, ne muuttuvat riistaeläimiksi, ja niitä saa metsästää rajoitetusti. Haittaeläimeksi määrittely sallisi kanien vapaan tappamisen. Lisäksi kaneja käytetään koe-eläiminä, jolloin ne ovat jälleen uudenlaisen lainsäädännön piirissä. Eläin on kuitenkin aina sama, eivätkä sen tarpeet, tunteet ja kyvyt muutu miksikään.

furryscaly

Kanien vai huuhkajien valtakunta Pohjalaisen värikkäät sanavalinnat ovat tavallisia niin lehdistössä kuin arkikeskusteluissa. Villieläinuutisoinnissa on puhuttu muun muassa ”aseista lokkien torjunnassa” ja ”lokkisodasta”. Kanit puolestaan ”laajentavat valtakuntaansa” ja ”levittäytyvät jo junakyydeillä”. Sotaisissa kielikuvissa eläimet muuttuvat pahansuoviksi inhimillisiksi toimijoiksi, jotka ruuanhankinnan ja pesänrakennuksen sijaan pyrkivät vahingoittamaan ihmisiä. Kaikkia kaupungin villieläimiä vihapuhe ei koske. Esimerkiksi Helsingin keskustan huuhkajat ovat säästyneet kritiikiltä. Suhtautuminen huuhkajaan on ollut erilaista, sillä Helsingin ”cityhuuhkajilla” on viihdearvoa. Huuhkajista on myös ollut ihmisille hyötyä, sillä huuhkajat käyttävät ravinnokseen kaupungin ykkösvihollisia, citykaneja.

Hallittu luonto Miksi joistakin kaupunkien villieläimistä on muodostunut uhka kaupunkikulttuurille, mutta toisia suvaitaan? Yksiselitteistä vastausta kysymykseen tuskin on. On selvää, että vihatut eläimet aiheuttavat jonkin verran haittaa kaupungin omaisuudelle. Toisaalta tapa, jolla eläimiin on reagoitu, tuntuu suurelta. ”Kaupunki on eräänlainen ihmiskulttuurin kehto, johon hyväksytään vain tietynlainen luonto ja tietynlaiset eläimet. Tuotantoeläimet on siivottu kaupungeista pois, ja hyväksyttyjenkin eläinten, kuten koirien, odotetaan käyttäytyvän kaupungissa tiettyjen ihmisten tarpeista lähtevien sääntöjen mukaisesti”, sosiologi Saara Kupsala selittää. Lokkien ruokavarkauksia, rottien leviämistä ja villikanin tuloa kaupunkiin yhdistää hallitsemattomuus. Sen ei katsota sopivan ihmisen hallitsemaan kaupunkikulttuuriin.

teemu lehtinen

eläimet mellastavat Vaasassa! Citykanit tekevät tuhoja Vaasan hautausmaalla. Kanit kaivelevat käytäviään haudoilla tuhoten istutuksia. Näin julisti Vaasassa ilmestyvä sanomalehti Pohjalainen syyskuussa 2009. Etusivulle nostetussa eläinuutisessa mainitaan toinenkin hautausmaalla vaaniva laji: varikset. Niillä on tapana sammuttaa kynttilöitä ja juoda vettä hautamaljakoista. Vaasan seurakunnan hautaustoimen päällikkö kertoo, että omaisten mielestä eläimet rikkovat hautarauhaa. Uutisen mukaan myös neljä lokinpoikasta on asettunut asumaan Vaasan keskustaan. Lokkien aiheuttamaa uhkaa ei tarkenneta, pelkkä maininta niiden läsnäolosta riittää.

4/2011

Iloista joulua, animalialaiset!

Jouluostoksille Animalian toimistolle!

animalia vietti tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan. Juhla-

vuoden aikana Animalia järjesti tapahtumia, julkaisi kirjan sekä esiintyi usein mediassa. Helsingissä huhtikuussa järjestetty Eläin! -yleisötapahtuma oli menestys. Päättyvänä vuonna Animalia oli aktiivinen muun muassa turkisvastaisessa toiminnassa. Toimimme turkiseläinten puolesta näyttävästi. Onnistuimme saamaan hallitusohjelmaan lupauksen siitä, että turkistarhaajien mahdollisuutta siirtyä muihin työtehtäviin selvitetään. Eläinten hyvinvoinnista keskustellaan enemmän kuin koskaan. Animalia käynnisti Eläinten viikolla Vapauta valinnoilla -kampanjan. Kampanjan yhteydessä julkaistiin verkkosivusto, vapautavalinnoilla.fi, josta saa kattavasti tietoa eläin eettisistä kulutusvalinnoista. Vapaaehtoistoiminta on olennainen osa Animalian työtä. Alueryhmät paiskivat töitä ympäri maata, ja Animalia International –ryhmä toi Animaliaan kansainvälisyyttä. Vapaaehtoistoimijat kokoontuivat oppimaan uutta ja tapaamaan toisiaan valtakunnallisissa tapaamisissa sekä kesäviikonloppuna. Toimintaa ohjasi Animalian toimistolle palkattu vapaaehtoiskoordinaattori. Ilman vapaaehtoistoimintaa Animalia ei näkyisi kaduilla ja tapahtumissa. Vaikka olemmekin asiantuntijajärjestö, olemme samalla myös kansalaisjärjestö. Siinä tehtävässä vapaaehtoisilla on suuri rooli. Animalia on myös kansainvälinen eläinjärjestö. Meillä on edustus Eurogroup for Animals -järjestön hallituksessa. Päättyvänä vuonna otimme osaa kansainvälisiin kampanjoihin, joissa muun muassa vastustettiin pitkiä teuraskuljetuksia, turkistarhausta ja eläinten kloonausta. Teimme yhteistyötä ruotsalaisen sisarjärjestömme Djurens Rättin kanssa ja avustimme Viron eläinoikeustoimintaa. Animalian aktiivit tekivät myös ruohonjuuritason eläinsuojelutoimintaa Viipurin löytökoiratarhoilla. Vuosi on ollut aktiivinen. Kiitos siitä kuuluu Animalian jäsenille, lahjoittajille, tukijoille, vapaaehtoisille ja työntekijöille. Saamme muutoksia aikaan ja pääsemme kohti eläinystävällisempää maailmaa, kun pidämme eläinten puolia. Tehdään myös ensi vuodesta Animalian juhlavuosi olemalla urheita eläinten oikeuksien puolustajia! Sami Säynevirta, Animalian puheenjohtaja

4 / 2011

Tervetuloa tekemään ostokset myös paikan päälle. Animalian toimisto on avoinna pidennetysti 21.-22.12. klo 10-19 osoitteessa Porvoonkatu 53, Helsinki. Katso tuotteiden tilausohjeet lehden sivulta 31.

TitiMadam-possukoriste 5€ JOULUTARJOUS! Ripusta juhlava ja tyylikäs joulukoriste kuuseen.

Kauniilla joulukortilla iloa ystävälle Peura ja kettu -kortti 1 € Mäenlasku -piirroskortti 1 € Kaunis kissakortti 1 € Reseptikortti + kuori 1,5 €

Aarnipuu: Jonkun on uskallettava katsoa - Animalian puoli vuosisataa 21 € JOULUTARJOUS! Animalian tarina on nyt yksissä kansissa. Tiia Aarnipuun kirjoittama 214-sivuinen teos vuonna 1961 perustetun Animalian historiasta ja nykypäivästä valottaa myös koko Suomen eläinsuojelun historiaa. Kirja vastaa moniin kysymyksiin siitä, kuinka Animalia on saanut alkunsa ja kuinka se on kasvanut Suomen suurimmaksi eläinsuojelujärjestöksi.

Herkullista! 2€ Löydä joulun leivosohjeet Animalian reseptivihkosesta.

Muista jouluna myös eläimiä! Saaja: Eläinsuojeluliitto Animalia Tilinumero: IBAN: FI24 1011 3000 260629 SWIFT / BIC: NDEAFIHH (Nordea 101130-260629) Lahjoituksen tehdessäsi voit käyttää viitettä 1012 Lämmin kiitos tuestasi!

Poliisihallitus on myöntänyt rahankeräysluvan Eläinsuojeluliitto Animalialle 28.1.2011. Toimenpanoaika on 28.1.2011–31.12.2012 ja lupa kattaa koko Suomen Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Päätöksen numero 2020/2010/3931.

God Jul Animalias vänner! I år har Animalia firat sitt 50-årsjubileum. Under jubileumsåret har Animalia organiserat evenemang, publicerat en bok och uppträtt i många olika medier. Evenemanget Eläin! (Djur!), som organiserades för allmänheten i Helsingfors i april, var en succé. Under det gångna året har Animalia bl.a. kämpat aktivt mot pälsfarmning. Vi arbetade synligt för pälsdjurens välmående. Vi lyckades få in ett löfte i regeringsprogrammet om en utredning av pälsfarmarnas möjligheter att övergå till andra näringsgrenar. Djurens välbefinnande diskuteras nu i större utsträckning än någonsin tidigare. Under Djurens vecka startade Animalia kampanjen Vapauta valinnoilla (Frigör genom val). I samband med kampanjen publicerades en webbsajt med omfattande information om djuretiska konsumtionsval. En central del av Animalias arbete är den frivilliga verksamheten. Lokalavdelningarna runt i landet har arbetat hårt och gruppen Animalia International har bringat en internationell dimension till Animalia. Vid de nationella sammanträdena samt under sommarveckoslutet har de frivilliga samlats för att lära sig nytt och möta varandra. Verksamheten har letts av den nyanställda frivilligkoordinatorn vid Animalia. Utan sin frivilligverksamhet skulle Animalia inte vara synlig på gatorna och vid olika evenemang. Förutom att vi är en expertorganisation är vi också en medborgarorganisation. Där har de frivilliga en viktig roll. Animalia är också en internationell djurorganisation med en representant i styrelsen för organisationen Eurogroup for Animals. Under detta år deltog vi i internationella kampanjer mot bl.a. slakttransporter, pälsfarmning och djurkloning. Vi samarbetade med vår svenska systerorganisation Djurens Rätt och bistod djurrättsarbetet i Estland. De aktiva inom Animalia utförde också djurskyddsarbete på gräsrotsnivå vid hittehundsgårdarna i Viborg. Det har varit ett aktivt år. Ett stort tack för det hör till medlemmarna, de frivilliga, stödjarna, gåvogivarna och de anställda inom Animalia. Vi får förändringar till stånd och är på väg mot en djurvänligare värld så länge vi står stå på djurens sida. Vi skall göra också nästa år till ett jubileumsår för Animalia genom att modigt försvara djurens rättigheter!

Sami Säynevirta, ordförande för Animalia Käännös: Marina Kurtén

4/2011

teksti hannele ahponen

Kalojen kyvyt yllättävät Kalat ovat sukua maalla eläville selkärankaisille.

uuri osa kalalajeista elää suurissa sosiaalisissa ryhmissä, kalaparvissa. Niissä yksittäisillä kaloilla on oma roolinsa. Esimerkiksi makrilliparvessa jotkut yksilöt saartavat saaliin ja toiset hoitavat pyydystämisen. Joillakin lajeilla puolestaan vastuu jälkeläisten hoidosta on jaettu ryhmän jäsenten kesken. Kalojen elämä muistuttaa esimerkiksi susilaumaa. Kalat ovat sosiaalisia eläimiä, joilla on kyky tunnistaa jopa useita kymmeniä yksilöitä parvestaan. Vihollisen välttämiseksi kalat osaavat tunnistaa ja välttää pedot. Esimerkiksi paratiisikala muistaa vielä kuukausien päästä välttää paikkaa, jossa sen kimppuun on hyökätty. Kaloilla on havaittu jopa viitteitä kulttuurista: tietyn lajin eri ryhmille saattaa muodostua täysin erilaiset tavat valita vaellusreitti tai hankkia ravintoa.

Kalakin tuntee kipua Kalojen kipuaistista on kiistelty pitkään. Viimeisimmät tutkimukset ovat antaneet 12

4 / 2011

todisteita siitä, että kalaan todella sattuu. Vaikka kalojen aivot eroavat nisäkkäiden aivoista, se ei tarkoita, etteivät ne voisi kokea kipua. Kaloilta on löydetty kipureseptorit ja niiden lähettämän signaalin kuljettamiseen tarvittavat hermosäikeet. Järjestelmä on vastaava kuin nisäkkäillä ja linnuilla. Tutkijat ovat testanneet kalojen kipuaistia ärsyttämällä taimenia mehiläismyrkyllä ja etikalla. Reaktio oli hyvin samanlainen kuin ihmisen kipureaktio: kalan hengitys tiheni ja ruokahalu katosi. Ärsytys muutti myös korkeampaa tietoista toimintaa: kipuärsytetyt kalat eivät reagoineet akvaarioon laitettuun vieraaseen esineeseen kuten ennen. Kipulääkkeenä käytetty morfiini teki ne jälleen tarkkaavaisiksi. Kalan etuaivoista on löydetty nisäkkäiden limbistä järjestelmää vastaava rakenne, joka ohjaa pelkoon perustuvaa oppimista. Kalojen aivoissa on myös välittäjäaine dopamiinia, joka nisäkkäillä osallistuu palkitsemiseen perustuvaan

oppimiseen sekä erilaisten mielentilojen syntyyn. Kalat tuntevat myös stressiä, mikä on voitu todeta yksilöiden stressihormonitasoja tutkimalla. Stressireaktio on samanlainen kuin muilla selkärankaisilla. Pitkäaikaisesti stressaantunut kala syö huonosti, kasvaa hitaammin ja sen immuunipuolustus heikkenee. Kalankasvattamo ei ole onnela Kalankasvattamoissa kasvatetaan kaloja paitsi ihmisen ravinnoksi, myös kalakantojen ylläpitämiseksi. Vankeuden virikkeettömässä ympäristössä jopa sukupolvia kasvaneet kalat eivät omaa luonnossa tarvittavia kykyjä. Ne eivät osaa varoa saalistajia tai toteuttaa vaellusviettiään. Kasvattamokalat kuolevat keskimääräistä nuorempina vapauteen päästämisen jälkeen. Virikkeettömät olot johtavat stereotyyppiseen käyttäytymiseen. Törmäykset toisiin kaloihin ja kasvattamon laitoihin aiheuttavat ihovaurioita ja infektioi-

joi ito

laszlo

dan x

”Vaikka kalojen aivot eroavat nisäkkäiden aivoista, se ei tarkoita, etteivät ne voisi kokea kipua.” ta. Tilannetta pahentavat huono veden laatu ja ravinteiden puute. Myös loiset lisääntyvät helposti suuressa kalatihey‑ dessä. Kasvattamoiden kaloilla on paljon epämuodostumia, jotka johtuvat liikkumisen puutteesta, jalostuksesta sekä liian korkeista lämpötiloista mädin kehityksen aikana. Luonnossa vaeltavat kalat siirtyvät vähitellen merestä kotipurojensa makeaan veteen kutemaan. Suolapitoisuuden äkillinen muutos voi aiheuttaa kuoleman, kun kasvatuslohi siirretään makean ve-

den kasvatuksesta mereen kassikasvatukseen ilman tasaavaa välivaihetta. Teurastusta edeltävät kuljetukset ovat erittäin stressaavia ja tainnutus hiilidioksidipitoisessa vedessä ei aina tehoa. Tuskalliset kalastusmenetelmät Teollisessa kalastuksessa maksimoidaan tehokkuus. Yhä suuremmat laivastot apunaan kaukokartoituslaitteet ja lentokoneet jahtaavat kalaparvia maailman merillä. Eläinten kärsimyksen minimoiminen ei ole tärkeää. Lain mukaan ansalla pyydettäessä ansan pitää joko tappaa eläin välittömästi tai vangita eläin vahingoittumattomana. Tämä sääntö ei yllä kalastukseen. Kun troolari kiskoo kalasaaliin syvyyksistä, paineen muutos räjäyttää kalan ilmarakon. Useat yksilöt kuolevat stressiin ja uupumukseen tai rusentuvat verkossa jo ennen vedestä nostoa. Kalat saattavat joutua roikkumaan vedessä koukuissa elävinä jopa useita päiviä. Lopulta saalis lasketaan aluksen kannelle, mihin ka-

lat jätetään tukehtumaan. Kalojen asettaminen jäiden sekaan säilyvyyden parantamiseksi pitkittää kuolemaa elintoimintojen hidastuessa. Nykysuuntauksen jatkuessa suurimman osan kalastuksen kohteena olevista populaatioista on ennustettu romahtavan vuosisadan puoleen väliin mennessä. Sivusaaliiksi joutuu alamittaisia, nuoria yksilöitä ja muita kalalajeja. Myös merinisäkkäät, merikilpikonnat ja linnut ovat vaarassa. Kalastuksen ja kalankasvatuksen lisäksi ihminen käyttää kaloja hyväkseen monella muullakin tavoin. Urheilukalastus, eläinkokeet sekä akvaariokalabisnes aiheuttavat stressaavia tilanteita. Akvaariokala voi herättää ihastusta ulkonäöllään, mutta kala ei vetoa ihmisen tunteisiin samoin kuin pörröinen koira tai livertävä lintu. Kuitenkin kyvyn kokea kipua tulisi olla vahvana perusteena kalojen paremmalle kohtelulle ja niiden kärsimyksen vähentämiselle. Kunnioitetaan pinnan alla eläviä sukulaisiamme. 4/2011

Teksti Vesa Saarinen Kuvat Anne Heinonen

Apinoiden ystävä Anne Heinosen apinavalokuvat sulattavat sydämen.

alokuvaaja ja toimittaja Anne Heinonen istuu kanssani helsinkiläisessä kahvilassa. Juomme teetä ja katselemme Heinosen valokuvia eteläafrikkalaiselta, koe-eläinten ynnä muiden kaltoin kohdeltujen apinoiden Monkeyland-tarhalta. Heinosen kuvissa apinoiden ja ihmisten raja hämärtyy. Apinoiden ilmeet, eleet, asennot - pienet kädetkin - ovat hämmästyttävän tuttuja. Kuvia katsellessamme Heinonen kertoo tarinoita kapusiiniapinoista - ressukka-Atiferista, keppostelija-Joeysta ja kumppaneista. Tarinat ovat kauniita, koskettavia, välillä hassujakin. Eräänlaista hassua sattumaa taisi olla sekin, että Heinosesta, hämäläistaustaisesta toimittajasta, tuli eteläafrikkalaisen apinatarhan valokuvaaja. Afrikasta Heinonen oli haaveillut aina. Vuonna 2007 Heinosen elämäntilanne mahdollisti haaveen toteuttamisen, kun pätkätyö päättyi. ”Vuoden 2008 alussa pakkasin rinkka14

4 / 2011

ni ja suuntasin Etelä-Afrikkaan. En tuolloin pitänyt maata todellisena Afrikkana, mutta jälkeenpäin ajateltuna maa on juuri erilaisuutensa vuoksi erityisen mielenkiintoinen. Viimeisen neljän vuoden aikana olen viettänyt enemmän aikaa Afrikassa kuin Suomessa”, Heinonen kertoo. Afrikan vuosinaan Heinonen näki ja koki monenlaista. Keniaa, Namibiaa, Botswanaa. Zimbabwea, Sambiaa, Ugandan pakolaisleirejä sekä keskustelunaihettamme, Etelä-Afrikkaa. Apinoiden hovikuvaaja Heinonen on ollut aina kiinnostunut eläimistä. Pro gradu -työnsä hän teki spesisismistä suomalaisessa mediassa. Mutta apinat eivät olleet hänelle tuttuja ennen Afrikkaan matkustamista. ”En tiennyt apinoista juuri muutamaa lukemaani tekstiä enempää, enkä ollut nähnyt apinoita muualla kuin Korkeasaaressa”, Heinonen kertoo. ”Etsiessäni vapaaehtoistyöpaikkaa Etelä-Afrikasta sain tietää Monkeylan-

dista. Luin paikasta, ja vaikutuin. Vapaana oli valokuvaajan paikka. Sitä hain ja sen sain.” Mikään ammattivalokuvaaja ei Heinonen paikkaa hakiessaan ollut. ”Valokuvausta olin harrastanut satunnaisesti 18-vuotiaasta lähtien, mutta valokuvauksen tekniikasta en juuri tiennyt.” Heinosella riitti oppimisen halua. Hänen tehtävänsä kuvaajana oli ottaa sellaisia valokuvia, joista kapusiiniapinat saattaisi tunnistaa - sekä kuvia, joita voitaisiin käyttää tarhan markkinoinnissa. ”Tallensin kameralle kaikkea mitä eteen tuli.” Helppoa kuvaaminen tarhalla ei ollut. ”Paljon vaikeampaa paikkaa valokuvaamisen tekniikan opettelulle en olisi voinut valita. Apinat eivät jää katsomaan ihmisiin ja ovat valtavan nopeita. Niiden lähelle ei pääse. Myös valaistusolosuhteet olivat vaikeat.” Opettelu ja apinoiden kärsivällinen kuvaaminen tuottivat tulosta. Tuhansien kuvien joukosta löytyi yhä useammin on-

Anne Heinonen Syntynyt vuonna 1979 Forssassa. Työskennellyt mm. Satakunnan Kansan ja Aamulehden toimittajana sekä freelancer-valokuvaajana ja -toimittajana. Oli vapaaehtoistyöntekijänä Monkeyland-tarhalla vuonna 2008. Monkeyland-valokuvanäyttely kiertänyt mm. Satakunnassa, Hämeessä ja Pirkanmaalla. Osallistunut myös Pakolaisavun valokuvanäyttelyyn sekä Turku 2011 –kulttuuriprojekteihin.

Kapusiiniapinat (Cebus capucinus) • Elävät pääosin Keski- ja EteläAmerikassa • pituus 30-56 cm, paino n. 2,5-5 kg • kaikkiruokaisia. Syövät mm. kasviksia, hedelmiä, pähkinöitä, hämähäkkejä, linnunmunia ja pieniä selkärankaisia • elävät luonnossa n. 15-25-vuotiaiksi • erittäin älykkäitä. Osaavat suunnitella tulevaisuutta, ovat tietoisia itsestään ja käyttävät työkaluja. Nuoret apinat oppivat työkalujen käytön vanhemmilta apinoilta. • nimensä kapusiiniapinat ovat saaneet kapusiini-munkkiveljeskunnan mukaan, sillä pään väritys muistuttaa munkkien huppua

4 / 2011

”

”Alussa en tunnistanut apinoita, ja kyselin pidempään tarhalla olleilta, miten yhden apinan voi erottaa toisesta.”

nistuneita otoksia, ja niiden joukosta helmiä, joita Heinonen on esitellyt jo useammassa valokuvanäyttelyssä. Hylättyjen apinoiden pelastaja Monkeyland ei ole eläintarha eikä rivi ruosteisia häkkejä, vaan yli kymmenen hehtaarin suuruinen metsäalue. Sitä asuttavat muun muassa kapusiiniapinat, joista kaikkien elämä ei ole ollut helppoa. Monet Monkeylandin apinat ovat tavalla tai toisella traumatisoituneita. Joukossa on esimerkiksi entisiä koe-eläimiä, lemmikkejä tai eläintarhojen asukkaita. Monet apinat ovat myös tottuneet ihmisiin, eikä niillä ole selviytymismahdollisuuksia luonnossa. Tarhalle saapuvat apinat sijoitetaan yleensä aluksi häkkeihin, sillä sellaisissa ne ovat tottuneet elämään. Apinat saavat häkeissä oppia toisten apinoiden kohtaamista sekä tutustua vähitellen ympäristöön. Häkin ovi avataan, kun apina on siihen valmis. Lopulta monet apinat rohkaistuvat liikkumaan luonnossa vapaasti. ”Oli hienoa nähdä, miten apinat tottuivat villimpään elämään, esimerkiksi tonkivat matoja ja ottivat kiinni lintuja.” Apinoita on tarhoilla paljon. Lukumäärän arvioitiin muutama vuosi sitten olevan noin 300. Tarkkaa määrää on vaikea sanoa, sillä apinat voivat elää tarhalla niin luonnonmukaista elämää kuin niiden on mahdollista. Poikasia syntyy ja apinoita kuolee jatkuvasti. ”Mitä pidempään tarhalla vietti aikaa, sitä enemmän toivoi, että apinat olisivat voineet olla vielä vapaampia. Mutta apinoiden taustan huomioon ottaen se ei aina ollut mahdollista.” Ihmisen ja apinan suhteesta Heinosen ja monien tarhan apinoiden vä-

lille kehittyi vähitellen erityinen suhde. ”Alussa en tunnistanut apinoita, ja kyselin pidempään tarhalla olleilta, miten yhden apinan voi erottaa toisesta.” Vähitellen apinat oppi tuntemaan. Ensin erottamaan ulkonäöltä, sitten muutaman jopa syvällisemmin luonteen perusteella. Helppoa tutustuminen ei ollut, sillä sekä Heinonen että apinat olivat varautuneita. ”Aluksi varoin apinoita aika paljon. Monet pelottelivat, että apinat saattaisivat olla aggressiivisia tai arvaamattomia.” Apinoihin tutustuminen opetti Heinoselle, miten lähellä ihmistä ne ovat. Hänen mukaansa mikään teoria ei voita todellista havaintoa. ”Apinoihin kiintyy, ja apinat osoittavat hyväksyntää takaisin. Tarhalta lähteminen oli vaikeaa, ja voi vain kuvitella, miten vaikeaa apinoiden seurasta luopuminen on esimerkiksi apinoiden orpokodissa hoitajalle, joka jatkuvasti hoivaa pieniä apinavauvoja.” Haastattelun päätyttyä ihmisten ja apinoiden välinen suhde jää mietityttämään. Heinonen palaa asiaan vielä sähköpostitse. ”Se suhde ja se ihmisyys mitä apinoissa näin, sai miettimään eläinten lemmikkinä pitämistä. Niin kuin minkä tahansa eläimen. Kun ne kapusiinit tonkivat maasta matoja tai leikkivät ääneti pitkin metsiä painien kuin pienet lapset, tuntui jotenkin kovin väärältä, että niillä ei aina ollut siihen mahdollisuutta. Apinoista on helppo nähdä, että ne ovat samankaltaisia kuin ihmiset, kun niillä on sormet ja jalat ja kaikki. Niiden ajatukset voi välillä nähdä. Mutta olen varma, että se samankaltaisuus on paljon syvemmällä kuin ilmeissä tai sormissa, ja että se ulottuu myös erilaisemman näköisiin eläinlajeihin.”

Kaksi apinaa Atifer Atiferin elämä on ollut rankkaa. Ensin Atifer oli todennäköisesti lemmikkinä. Sen jälkeen se päätyi koeeläimeksi, jonka jälkeen lopulta tarhaan. Tarhalle saapuessaan Atifer oli häiriintynyt reppana. Se hakkasi päätään esineisiin, eikä löytänyt paikkaansa muiden apinoiden joukosta. Se kulki erakkona, häntäänsä välillä nyppien. Atiferille oli syntynyt useita poikasia, mutta monet niistä olivat kuolleet, sillä Atifer poikkeuksetta synnytti väärään aikaan vuodesta. Monen kuolleen poikasen jälkeen Atiferille syntyi jälkeläinen, joka kaikkien iloksi jäi henkiin. Syntymä muutti myös muiden apinoiden suhtautumista Atiferiin: kun poikanen syntyi, muut apinat saapuivat tyyninä tutustumaan Atiferiin ja tämän jälkeläiseen.

Joey Joey on älykäs ja sydämellinen apina, mutta myös riiviö. Koska Joey on käsinkasvatettu, se on hyvin kiinnostunut ihmisistä ja ihmisten puuhista. Esimerkiksi lukko toisensa jälkeen avautuu Joeyn käsittelyssä hetkessä. Apina aiheutti tarhan väelle harmaita hiuksia varastelemalla tavaroita toimistolta. Toimistolla päätettiin, että Joeyn vierailujen aika oli ohi. Oveen asennettiin apinaturvalliseksi ajateltu lukko. Ehkä viimein Joey-veijari pysyy tarhan puolella. Ja vielä mitä. Kesti vain vuorokauden, kun Joey oppi avaamaan apinaturvallisen lukon ja palasi riemastuttamaan toimiston väen arkea.

4/2011

dan marsh

Koe-eläimeksi voi päätyä myös luonnonvarainen eläin koe-eläimistä puhuttaessa tulevat ensimmäisenä mieleen

laboratoriohiiret ja -rotat, mutta myös luonnonvaraisista eläimistämme, kuten päästäisistä, linnusta, kaloista, hirvistä tai susista, voi tulla koe-eläimiä. Luonnonvaraisia eläimiä käytetään Suomessa eläinkoelupaa edellyttävässä tutkimuksessa vuosittain. Esimerkiksi vuosina 2008 - 2010 Suomessa myönnetyistä eläinkoeluvista 7 - 11 % koski luonnonvaraisilla eläimillä tehtävää tutkimusta. Tarkkoja tietoja käytetyistä eläinlajeista tai eläinmääristä ei ole, sillä käyttötilastoihin ei kerätä erikseen tietoja luonnonvaraisista eläimistä. Luonnonvaraiset eläimet sisältyvät tilastoissa pääosin ryhmiin ”kalat”, ”muut linnut”, ”muut jyrsijät” sekä ”muut nisäkkäät”, mutta yksityiskohtaisempia tietoja näihin ryhmiin kuuluvista eläinlajeista tai niiden alkuperästä ei tilastoida. Myös rauhoitettuihin ja uhanalaisina pidettyihin lajeihin kuuluvia eläimiä on tietyin edellytyksin mahdollista käyttää tutkimuksessa. Luonnonvaraisen eläimen kärsimystä vaikeaa arvioida Luonnonvaraisia eläimiä käytetään tavallisimmin biologiseen perustutkimukseen eli ihmisten ja eläinten sairauksien tutkimukseen, erilaisiin käyttäytymistutkimuksiin, lajistojen perimän tai muiden tekijöiden kartoittamiseen sekä lajien suojeluun liittyvään tutkimukseen. Eläimille tehtävät toimenpiteet voivat vaihdella seurantalähettimen kiinnityksestä ja verinäyt18

4 / 2011

teen otosta suurtakin kipua ja stressiä aiheuttaviin toimenpiteisiin sekä koetilanteisiin, joissa eläimiä tuodaan omasta elinympäristöstään laboratorioon tai muuhun suljettuun tilaan. Luonnonvaraisten eläinten käyttöön koe-eläiminä liittyy samoja ongelmia kuin muihinkin eläinkokeisiin, mutta tämän lisäksi siinä on omia erityisongelmiaan. Pyydystäminen, kuljetus, sopeutuminen uuteen paikkaan ja mahdollinen luontoon palauttaminen voivat aiheuttaa suurta stressiä eläimelle, joka ei ole tottunut ihmisiin. Myös kärsimyksen arvioiminen eri lajien kohdalla tuottaa ongelmia. Suurin, mutta helposti huomiotta jäävä koe-eläinryhmä on kalat, joiden kokemasta stressistä sekä kyvystä kokea on saatavilla yhä enemmän tutkimustietoa. Tutkimusmenetelmiä voi muuttaa Eläinkoetoimintaa koskevan lain ohella myös luonnonsuojelulaki, metsästyslaki ja eläinsuojelulaki säätelevät luonnonvaraisten eläinten käyttöä eläinkokeissa. Luonnosta pyydettyä eläintä saa käyttää eläinkokeeseen vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä kokeen tarkoituksen saavuttamiseksi. Säädös vaikuttaa tiukalta, mutta eläinkokeista saatava hyöty arvioidaan miltei aina suuremmaksi kuin eläimelle kokeesta aiheutuva haitta. Luonnoneläinten ollessa kyseessä jäämme ehkä herkemmin pohtimaan, onko saatu tieto todella eläimen kärsimyksen arvoista, ja missä määrin ihmisellä on oikeus puuttua eläimen vapauteen. Toisaalta on vaikea perustella, miksi luonnoneläimiä ja muita koe-eläimiä tulisi kohdella eri tavoin. Sari Ung-Lanki

Kirjavinkit Juhlat puputytön kanssa Puputytön ihanan satumainen maailma laajenee nyt makeista ohjeista pääruokiin, salaatteihin, juomiin ja suolaisiin leivonnaisiin. Puputytön juhlakirjassa on huikea määrä toistaan herkullisempia reseptejä, jotka on jaoteltu eri juhlateemojen mukaan. Kirjan ohjeilla on helppo juhlia vegaanisesti vaikkapa joulua ja juhannusta, mutta myös halloweenia tai isänpäivää. Sami Perttilän kuvat ja kirjan värimaailma koukuttavat kirjan selailuun ja herkuista haaveiluun. Aloittelevallekaan vegaaniko-

kille ei kokeilemisen kynnyksen pitäisi nousta liian korkeaksi, sillä pääosin reseptit eivät vaadi huimaa kokkauskokemusta. Reseptien välistä löytyy myös hauskoja askarteluohjeita ja koristeluvinkkejä. Puputytön juhlakirja on edeltäjänsä tavoin persoonallinen kokonaisuus. Yli 200 sivuun mahtuu niin lukuisa määrä reseptejä, että vaihtoehdoista juhlatarjoiluiksi ei voi tulla enää pulaa. Takuuvarma lahjahankinta jokaiselle ruuanlaitosta ja houkuttelevista keittokirjoista pitävälle! laura uotila

Kirjan voi tilata Animalia-shopista!

30€

Kettunen Raisa: Puputytön juhlakirja. Moreeni, 2011. 208 s.

Teos on lainattavissa Animalian kirjastosta.

Kalaankin koskee Braithwaite Victoria: Does fish feel pain? Oxford University Press, 2010. 194 s.

Eläinmaailman machot

Tiikereiden mailla

Tuntevatko kalat kipua? Viime vuosiin saakka kysymys on sivuutettu epärelevanttina niin tieteessä kuin arkielämässäkin. Eikä toisaalta ihme: vedenalaisessa maailmassa eläviin eväkkäisiin on vaikea samaistua. 2000-luvun kuluessa tieteellisen tiedon määrä kalojen kyvyistä on kasvanut nopeaa vauhtia. Kirja nojaa sekä kirjoittajan omiin että alan muiden tutkijoiden saamiin tuloksiin. Vastaus kivuntuntoon on yksiselitteinen: kalat tuntevat kipua ja ovat tietoisia siitä pääosin samoin perustein kuin maalla elävät selkärankaiset. Kirja tarjoaa hämmästyttävää tietoa myös kalojen oppimiskyvystä ja sosiaalisista hierarkioista. Kirjan loppuosa keskittyy eettisiin pohdintoihin ja johtopäätöksiin: nykyiset kalastuskäytännöt ja kaloilla tehtävät eläinkokeet aiheuttavat kaloille merkittävää kärsimystä. Asian parantamiseksi tarvitaan muutoksia niin lakien kuin käytännönkin tasolla.

Bennemann Markus: Himokas härkäsammakko. Atena, 2011. 300 s.

Vaillant John: Tiikeri. WSOY, 2011. 400 s.

Monet eläimet harrastavat seksiä silkasta huvista, eläinmaailmassa esiintyy paljon homoseksuaalisuutta ja transseksuaalisuutta eikä prostituutiokaan ole eläimille vierasta. Osa eläinpariskunnista pysyy yhdessä koko elämänsä, toiset vaihtavat kumppania yhtenään ja joillekin on normaalia, että kumppani syödään parittelun jälkeen. Eläinmaailmasta löytyy toinen toistaan hämmästyttävämpiä tarinoita, vai oletko kuullut itsekseen uivista peniksistä, joilla on omat aivot? Entä tiesitkö, että torakkanaaraita eivät machot kiinnosta? Himokas härkäsammakko on riemastuttava kirja, joka tarjoaa lukijalle yllätyksiä ja uutta tietoa eläinten sukupuolielämästä. Vakavalla mielellä tätä kirjaa ei kannata ryhtyä lukemaan, sillä silloin Markus Bennemannin viihteellinen kirjoitustyyli voi tympäistä.

Tiikeri on dekkarin, tietokirjan ja luonnonsuojelupamfletin sekoitus – onnistunut sellainen. Kirja kuvaa, miten tiikerit ja ihmiset taistelevat olemassaolosta itäisessä Siperiassa. Kiinalainen lääketiede uskoo amurintiikerin ruumiinosien sisältävän ihmevoimia, ja siksi salametsästäjät ovat jahdanneet sen lähes sukupuuttoon. Mutta jos on ihminen julma, niin karu eläin on yli 200-kiloinen tiikerikin. John Vaillantin sanoin “Tällainen lopputulos syntyy, kun yhdistetään kissan notkeus ja ruokahalu teollisen jääkaapin massaan.” Kirjasta tehdään parhaillaan elokuvaa, jossa pääosaa esittää Brad Pitt. Lukeminen kannattaa (tässäkin tapauksessa), sillä kirjasta saa huomaamattaan kiinnostavaa tietoa tapahtumapaikkana toimivasta Venäjän Kaukoidästä. Elämä taigalla on lievästi sanottuna hurjaa. Itse annoin kirjan isänpäivälahjaksi.

kaisa karhu

jenni pekkala

riikka suominen

4/2011

teksti eeva suhonen

litraa

päivässä

Nykyinen maidontuotanto keskittyy tuotantovaatimusten puristuksessa yhä harvemmille ja yhä enemmän automaation varassa toimiville tiloille. Vaikka lypsykarjan laiduntamisesta on säädetty laissa, sääntöjä kierretään esimerkiksi rakentamalla maitotila alueelle, jossa laidunmaata ei ole. ”nykyään arvossa on karjakoon kasvat-

taminen ja automaation lisääminen. Tämä vääjäämättä tulee katkaisemaan lehmän ja lypsäjän yksilöllisen suhteen ja muuttamaan lypsykarjan pitoa kohti sika- ja kanateollisuutta”, lypsykarjan hyvinvoinnista väitellyt tutkija Marianna Norring Eläinten Hyvinvoinnin tutkimuskeskuksesta arvioi. Vielä muutama vuosikymmen sitten lehmän ja hoitajan välillä saattoi olla kiinteä suhde, sillä tuotantoeläimenä lehmä vaatii lempeää käsittelyä lypsääkseen hyvin. Lehmiä hoidettiin perheviljelmillä ja eläinten lukumäärä oli varsin pieni. Perinteisesti lehmät myös pidettiin ulkona laitumella kesäkaudella. ”Valitettavasti perinteinen lypsykarjatalous on pian taakse jäänyttä elämää, kun maidontuotannon tehostaminen etenee”, Norring sanoo. Nupoutus vaatii kivunlievityksen Nupouttaminen eli sarven alkujen poistaminen on tavallinen vasikoille tehtävä toimenpide. Sarven luinen alku poltetaan tarkoitukseen valmistetulla laitteella, mutta samalla aiheutetaan palovamma myös viereiseen ihoon. Eläinten hoitajille työtehtävä on epämieluisa, sillä rauhoittamattomat vasikat pyristelevät kivuliasta toimenpidettä vastustellessaan. Monet tilalliset ottavat mielellään eläinlääkärin hoitamaan kivunlievityksen nupoutuksen yhteydessä. 20

4 / 2011

”Tutkimuksissa on huomattu, että vasikat voivat tuntea kipua paljon pidempään kuin ennen on arveltu - ne kun pyrkivät peittämään kipunsa tarkkailijalta”, Norring huomauttaa. Valitettavasti kivunlievitystä ei silti aina käytetä, usein kustannussyistä.

Marianna Norring

Nupoutukseen turvaudutaan erityisesti pihattonavetoissa, joissa lehmät saavat liikkua vapaasti. Suljetut tilat ja usein ahtaat käytävät ajavat lehmät läheiseen kontaktiin toistensa kanssa, jolloin erimielisyyksiä tulee ajoittain. Luontaisesti lehmät ratkaisevat ne sarvilla puskemalla. Sarvien poisto ei poista puskemista, mutta sarvettomina ne eivät pysty aihe-

uttamaan juurikaan vammoja. Toki sarvet voivat aiheuttaa vaaratilanteita myös hoitajille ja ovat siten työturvallisuuskysymys. Nupouttamiselle olisi olemassa myös luontainen vaihtoehto. Jotkut lehmät ovat luonnostaan nupoja, esimerkiksi suomenkarjassa on paljon tällaisia yksilöitä. Luonnonmenetelmää käytetään silti vain harvoin. ”Sarveton vasikka syntyy vain kaksi nupoa eläintä risteyttämällä ja sarvettomien suvussa ei olla maidontuotannossa edistytty yhtä pitkälle kuin sarvellisessa aineksessa”, Norring selventää. Tuloksen hintana terveys Tehokkaan jalostuseläinten seulonnan seurauksena lehmien maidontuotanto on moninkertaistunut muutamassa vuosikymmenessä. ”Parhaimpien sonnien siementä kuljetetaan maasta toiseen ja yhdellä sonnilla voi olla valtava määrä jälkikasvua eri maissa. Koska sonnien maidontuotantokykyä ei voida mitata, täytyy odottaa tietoja sonnin tytärten tuotosluvuista. Valinnassa ylivoimaisesti suurin paino annetaan maidontuotannolle, vaikka Pohjoismaissa on yritetty tasapainottaa valintaa ottamalla huomioon muitakin seikkoja, kuten terveyttä”, Norring kertoo. Geneettisen pohjan kapeutumisesta seuraa aina elinvoimaisuuden laskua. Tämä kehityssuunta on naudoillakin aluillaan. ”Vastaava kehitys pidemmälle vietynä on nähtävissä broilerihybrideillä tai sukusiittoisilla koiraroduilla, jolloin yleinen trendi on liikuntakyvyn heikentyminen ja eliniän lyhentyminen”, Norring vertaa. Todella runsaan maidontuotannon vaikutuksista lypsylehmän hyvinvointiin ei vielä ole tarpeeksi tieteellistä tutkimusta, mutta jo nyt on huomattu lehmien kävelevän ontuvammin ennen lypsyä. Koska runsas maidontuottaminen vaatii myös energiaa, lehmien aika kuluu yhä tiiviimmin syömisessä ja märehtimisessä. ”Voi kysyä, riittävätkö vuorokauden tunnit enää lepoon. Voimakas ruokinta voi sinällään aiheuttaa ruoansulatusvaivoja köyhään ravintoon pötsimikrobeineen sopeutuneelle märehtijäeläimelle”, Norring arvioi.

keinoa eettisempään maidontuotantoon

Tutkimuksissa on havaittu lehmien arvostavan mukavaa, hyvin kuivitettua makuupaikkaa. Tällainen pitäisikin taata jokaiselle lehmälle.

kee ainoastaan parsinavettaan kytkettyjä lehmiä: pihatossa vapaana liikkuvien lehmien ajatellaan saavan riittävästi vapautta ja liikuntaa sisätiloissa. Ikävä kyllä lakia kierretään myös tarkoituksella: Suomessa on luvallista rakentaa uusi navetta paikkaan, jossa laidunmaata ei ole riittävästi lähettyvillä. Tällä verukkeella päästään myös laiduntamispakosta. Laiduntamisen puutteen ohella lehmän luontaista elämää rajoitetaan tuotannon takia muutoinkin monin tavoin: maidontuotannossa pidetään välttämättömänä erottaa emo ja vasikka toisistaan, jotta lehmä olisi helpompi lypsää. Yleensä vasikka erotetaan emostaan pian syntymän jälkeen tai viimeistään muutaman päivän ikäisenä. Emon ja vasikan erottaminen toisistaan on niille stressaava kokemus. Myös lehmien elinikä jää tuotannossa luontaista alhaisemmaksi. Lehmä voisi elää jopa 20-vuotiaaksi, mutta lypsylehmät teurastetaan Suomessa keskimäärin 5 vuoden iässä. Useimmiten syy ennenaikaiseen lopettamiseen on lehmien heikko terveys. ”Lehmät elävät nopean ja huipputuottavan elämän, minkä vuoksi ne viedään teuraaksi nuorina. Jo taloudelliseltakin kannalta sietäisi laskea, eikö sittenkin kannattaisi pyrkiä matalampaan tuotokseen aikayksikköä kohti, jos sillä saavutettaisiin terveinä ja pidempään eläviä lehmiä”, Norring pohtii.

wilhelmiina keränen

• Suositaan laidunnusta • Suositaan perheviljelmiä ja yksilöllistä hoitoa • Suositaan alkuperäisrotuja ja luonnostaan nupoja eläimiä • Hyödynnetään märehtijän kyky käyttää ihmiselle soveltumatonta ravintoa • Lisätään elinikää ja poikimisten väliaikaa

Korvaamaton laidun Laitumelle pääsy keväällä saa lehmät suorastaan riehaantumaan. Laiduntaminen on muutakin kuin pelkkä ruokintatapa, sillä siinä yhdistyvät liikunnan vapaus, riittävä tila, sosiaalisen kanssakäymisen mahdollisuus, raitis ilma, luonnonvalo, meluttomuus, mukava makuualusta ja terveellinen sorkkien alusta. Valitettavasti kaikki lehmät eivät pääse ulos, sillä lainsäädännön vaatimus kos-

4/2011

Animalia testaa

teksti kaisa karhu kuvat valmistajat

Vegaaniset suklaakonvehdit Joulu on jo ovella. Siksi Animalia tes-

taa jouluiset ja tietysti vegaaniset suklaakonvehdit. Maisteluraatina toimivat nuorten ympäristötoimintapäivien eläinoikeustyöpajaan osallistuneet nuoret. Osalle heistä vegaaniset valinnat olivat arkipäivää, osalle uudempi juttu. Mikä suklaa suli suuhun? Entä mikä nostatti kylmän hien pintaan? Kaupoista löytyy vegaanisinakin kiitettävä valikoima erilaisia joulusuklaakarkkeja. Tummalla suklaalla päällystettyjä marmeladeja ja liköörikarkkeja on helppo löytää, mutta kaikkia niiden imelä ma-

Tuote

TESTI JA A T VOIT

ku ei välttämättä miellytä. Alkoholia sisältävien suklaiden alkoholin vegaanisuus täytyy tarkistaa erikseen. Reilua kauppaa kannattavien suklaan ystävien kannattaa suunnata jouluostoksillaan ekokauppoihin, joissa myös suklaiden ihmisystävällisyys on huomioitu markettinameja paremmin. Hienostunut, maitosuklaamainen Wiener Nougat yllätti nuoret raatilaiset vegaanisuudellaan, sillä moni oletti tuotteen sisältävän maitoa. Tämä joulupöydän klassikko nousi yksimielisellä päätöksellä voittajaksi. Kakkoseksi kiri Pan-

4 / 2011

Raadin kommentit

Wiener Nougat, Fazer Hinta: 5,19 €/210 g (24,71 €/kg) Pisteet: 4,5 / 5

”Nostalginen.” ”Ei kovin erikoinen, sopii monelle. Muistuttaa maitosuklaata.” ”Rasvaisen makuinen.” ”Sattumat oli kivoja.”

Sydän – suklaalla kuorrutettuja vadelmamarmeladeja, Panda Hinta: 2,79 €/150 g (18,60 €/kg) Pisteet: 4 / 5

”Vähän kuin Grandi-pillimehu.” ”Aika hyvää, ei liian makea, vaikka yleensä en tykkää marmeladista.” ”Melko lempeä, sopivan neutraali.” ”Hedelmäinen.”

Chocola’s Mint Crisp 57 %, Hamlet Hinta: 3,55 €/125 g (28,40 €/kg) Pisteet: 3 / 5

”Onpa vahva minttu!” ”Hyvä tumma suklaa.” ”Liian makea.” ”Aika pistävä.”

Tonttukonvehdit, Panda Hinta: 4,49 €/325 g (13,82 €/kg) Pisteet: 3- / 5

dan valmistamat suklaalla päällystetyt vadelmamarmeladit, joita kiiteltiin sopivan hillitystä makeudesta. Keskikastiin kipusivat Tonttukonvehdit ja Chocola’s Mint Crispit. Mon Cheri –kirsikkaliköörikonvehdit ja Lubeckerin mokkamarsipaanipalat tyrmistyttivät raatilaisia kitkerällä maullaan. Voi olla, että alkoholipitoiset konvehdit sopivat paremmin varttuneempaan makuun. Raadin testaamia joulumakeisia saa joulun aikaan hyvinvarustelluista päivittäistavarakaupoista.

Banaani ”Maistuu vain etäisesti banaanilta.” ”Ihan kiva, tosi perus.” Mansikka ”Ei niin kemiallisen makuinen kuin edellinen. Raikkaampi.” ”Maistuu vähän mansikkajätskiltä.”

Lubecker Mocca Marzipan, Carstens Hinta: 1,79 €/125 g (14,32 €/kg) Pisteet: 1+ / 5

”Ei niin makea ja paha kuin luulin.” ”Tunkkainen ällömakee.” ”Aluksi hyvää, jälkimaku paha.” ”Kahvinen maku helpottaa, ei ole niin makea.”

Mon Cheri –kirsikkaliköörikonvehti, Ferrero Hinta: 5,20 €/150 g (34,67 €/kg) Pisteet: 1 / 5

”Melkein polttaa suuta, tuju likööri.” ”Kirsikkaa ei huomaa alkoholin alta, vaikka konvehdin sisällä on kokonainen kirsikka.” ”Maistuu pahalta.” ”Olisin antanut nollan, jos olisi saanut.”

istockphoto

animalia kysyi elokuussa tukijoilta heidän motiiveistaan lahjoittamiseen. Vastausten perusteella auttamisesta tulee hyvä mieli. Eräs vastaaja kertoi Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanjaan osallistumisen olleen hänen paras lahjoittamiskokemuksensa. Kimmokkeen kampanjan tukemiseen hän oli saanut luettuaan turkistarhaajien perusteluja elinkeinonsa harjoittamiseen. ”Aion jatkossakin lahjoittaa eläinten hyvinvoinnin hyväksi, tahtoisin enemmän kuin mitään eläinten julman kohtelun loppuvan vihdoin tässä maailmassa”, vastaaja kertoi. Kaikilla ei ole mahdollisuutta toimia aktiivisesti eläinten puolesta. Moni ko- Pienistä puroista syntyy iso virta. kee, että rahallinen tukeminen sopii itsel- Eläinystävien tuki on Animalian le paremmin. ”Raha menee hyvään tarkoi- toiminnan perusta. tukseen, kun lahjoitan sen eläinten hyväksi, jotka eivät voi itse auttaa itseään”, eräs lahjoittaja kertoi. Hän tukee eläinsuojelujärjestöjä kuukausittain, koska hän haluaa edesauttaa sekä eläinten olojen parantu- ja järjestetään eläinystävällisiä tapahtumia. Animalian työ on tuottanut tulosta. Siitä mista että tiedon leviämistä. Osa vastanneista piti lahjoittamista kertovat ne edistysaskeleet, joita eläimiä harrastuksenaan. He kertoivat välttävän- koskevissa päätöksissä on otettu. Minissä muita menoja, jotta voivat tukea rahal- teriö on parhaillaan perustamassa hanketlisesti eläinsuojelutyötä. Samoin Anima- ta turkiseläinten suojeluun sovellettavien lian myyntituotteiden ostaminen koettiin säännösten tarkistamiseksi, ja eläinsuojemukavana tapana tukea toimintaa. Tuot- luasiamiehen viran perustaminen on viteiden myynnistä Animalia saa rahallisen reillä. Vuodenvaihteen jälkeen Suomen kanoja ei saa enää pitää varustelemattohyödyn lisäksi myös näkyvyyttä. missa häkeissä ja porsaat saavat kastroinMuita tukimuotoja nin jälkeiseen kipuunsa lievitystä. Muutama Animalian tukija on halunnut tukensa jatkuvan myös kuolemansa jäl- Aineeton lahja ilahduttaa eläimiä keen. He ovat muistaneet Animaliaa tes- Aina lahjan ei tarvitse olla tavaraa. Juhlatamentilla. Joka vuosi Suomessa noin 500 päiviään viettävää voi muistaa Animalian ihmisen omaisuus menee valtiolle, koska työtä tukevalla aineettomalla lahjalla. Tuheillä ei ole omaisia eivätkä he ole tehneet en kohteeksi voi valita jonkin päätoimintestamenttia. Valtion kassassa nuo omai- takohteista: aineeton lahja voidaan osoitsuudet eivät taida painaa, mutta järjestölle taa Animalian koe-eläin-, tuotantoeläintestamenttilahjoituksen saaminen on suu- tai turkiseläintoimintaan. Aineeton lahja on myös oiva joululahjavinkki. ri asia. Lahjoittamisen keinoja on monia. Toiset lahjoittavat järjestöille omaa aikaansa, toiset kokevat rahallisen tukemisen parempana. Laitoit sitten rahaa keräyslippaaseen, www.animalia.fi/aineetonlahja tuet Animaliaa kuukausittain tai annat toiTestamenttitiedustelut: mintaan aikaasi, on apusi tarpeen. Lahjoitusvaroilla kampanjoidaan, tie- Tarja Balding, puh. 09 720 65911, dotetaan, lobataan, tuotetaan materiaalia tarja.balding@animalia.fi

teksti jenni pekkala

Minä lahjoitan!

4/2011

teksti vesa saarinen kuvat animalia

Animalia-lehti 1990-luvulla Ikkunat auki Eurooppaan 1990-luvulla Animaliassa pohdittiin EU:n merkitystä, kampanjoitiin terhakkaasti - sekä ihmeteltiin Internetiä. eurodancen, EU-jäsenyyden, talouslaman ja Internetin ensiaskelien 1990-luku oli Animalialle mielenkiintoinen. Eläinsuojelulain uudistus, EU-jäsenyyden pohdinta sekä kampanjointi eläinten puolesta näkyivät paitsi järjestön toiminnassa, myös Animalia-lehdessä. 1990-luvun alkupuolella elettiin Suomessa lama-aikaa. Talousvaikeudet vaikuttivat myös Animalian toimintaan. ”Miten lama-aikana ihmisillä on varaa satsata eläinten hyvinvointiin”, lehdessä kysyttiin. Laman varjolla ei saa heikentää eläinten asemaa Suomessa, Animalia vastasi. ”Yhteiskunta, joka suhtautuu eläimiin oikeudenmukaisesti, on parempi myös ihmisille.” Lamavuosina Animalia vaati, että eläinsuojelijoiden tulisi päästä mukaan erilaisiin eläinkoetoimikuntiin. Muutos edellytti koe-eläinasetuksen uudistamista, ja sen puolesta Animalia keräsi nimiä. Hanke sai ymmärrystä muun muassa ympä-

4 / 2011

ristöministeri Sirpa Pietikäiseltä (kok) Animalia-lehdessä 2/1992. Animalia-lehden yleisönosastopalstalla keskusteltiin eläinkokeista. Sananvaihto sai ikäviä sävyjä, kun professori Pekka Häyry syytti Animaliaa terrorismista. Toiminnanjohtaja Päivi Viinikainen-Rosqvist vastasi Häyrylle lehdessä 2/1992: ”Tuntuu turhauttavalta joutua jatkuvasti oikaisemaan suoranaisia valheita. ” Valitse ja vaikuta 1990-luvulla kasvissyönti yleistyi Suomessa. Animalia-lehdessä muistutettiin usein, että kasvisruokavalio ei ole terveydelle haitallinen. ”Eri viranomaiset ovat yleensä pitäneet kasvisruokavaliota enemmänkin terveysriskinä kuin terveyttä mahdollisesti edistävänä tekijänä. Onneksi kasvava joukko tutkijoita, terveydenhoitoalan työntekijöitä ja maallikoita ymmärtää toisin”, Animalia 1/1992 –lehdessä hehkutettiin.

Sanottua 1990-luvun Animalia-lehdissä ”Kasvissyönti eri muodoissaan on tullut jäädäkseen.” - Ravintotieteilijä Richard Burton, Animalia 1/1992 ”Sikojen ja kanojen kohtelu ei ole enää eläimellistä.” - Ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen (kok), Animalia 2/1992 ”Turkikset on aika korni juttu.” - Teini-idoli Samuli Edelmann, Animalia 3/1992 ”Eikös markkinoilla ole myös vapaana elävien kanojen munia?” - Presidenttiehdokas Martti Ahtisaari, Animalia 4/1993

eläinsuojelun taso on korkea, kykenevät jäseninä nostamaan eläinsuojelun tasoa koko Euroopassa”, pohdittiin Animalialehdessä 3/1994.

Lehdessä jaettiin myös asennekasvatusvinkkejä. Nuorten palstalla 3/1992 neuvottiin, miten nuori voi kouluttaa vanhempansa hyväksymään eläinsuojelijat: ”Ensiksi sinun tulee vakuuttaa vanhempasi siitä, että eläinsuojelija on ihan muuta kuin barrikadeilla mellakoiva, ihmisiin pettynyt katkera olento. Näytä, että eläinsuojelija on vain valveutuneempi ja oikeudentajuisempi persoona. Tiedustele vanhemmiltasi, mikä heitä erityisesti eläinsuojelussa pelottaa. Kerro heille, että eläinsuojelijat ovat hyvää seuraa, ettei kasvisruokavalioon kuole, että ilman eläinkokeita testatut meikit ovat turvallisia, ettei ilman turkkia jäädy.” Poliittista vaikuttamista Koe-eläinasetuksen muutoksen ohella Animalia pyrki vaikuttamaan Suomen eläinsuojelulainsäädännön uudistami-

seen. Lobbaaminen tuotti tulosta: lehdessä 2/1995 kehuttiin ympäristöministeri Pekka Haaviston (vihr) lakiesitystä hyvin eläinsuojelumyönteiseksi. Haaviston esitys ei Animalian harmiksi saanut hallituksen enemmistöä puolelleen, eikä eduskuntakäsittelykään mennyt aivan Animalian tahdon mukaisesti. Lopullinen laki sisälsi Animalian ja eläinten kannalta sekä hyviä että huonoja uutisia. Parhaana saavutuksena pidettiin kirjausta häkkikanaloista luopumisesta. Saavutusta varjosti huomio siitä, että konkreettista suunnitelmaa häkeistä luopumiseksi ei lakiin kirjattu. Vuonna 1995 Suomi liittyi EU:n jäseneksi. Jäsenyyteen Animalia-lehdessä suhtauduttiin kaksijakoisesti. ”Pahimmassa tapauksessa joudumme EU:ssa uhraamaan tasokkaan kansallisen eläinsuojelumme vapaan kaupan alttarille. Parhaassa tapauksessa Pohjoismaat, joissa

Turkistarhaiskuja ja tietoverkkoja 1990-luvun mediakuvastoa olivat uutiskuvat turkistarhoilta, joissa luontoon vapautettuja turkiseläimiä jahdattiin koko kylän voimin. Turkistarhaiskujen vuoksi Animalia joutui syyttä suotta järjestönä myrskyn silmään. Lehdessä 3/1995 tuskasteltiin, että Animalia joutuu jatkuvasti korostamaan, että ilkivalta ja väkivalta eivät kuulu Animalian toimintatapoihin. Samassa numerossa myös pahoiteltiin, että Animalian työntekijät olivat joutuneet tulilinjalle: toimistoa oli uhattu pommilla sekä työntekijöitä pahoinpitelyillä. 1990-luvun loppupuolella järjestön toiminta otti harppauksen eteenpäin, kun Internet saapui kouluihin ja koteihin. Myös Animalia-lehti seurasi aikaansa. Lehdessä julkaistiin tuon tuostakin kirjoituksia erilaisista Internetin ihmeistä. Esimerkiksi nimimerkki ”webbaillaan” oli löytänyt tiensä Hawaijin eläinsuojeluyhdistyksen sivuille, mutta ”valitettavasti webbi pazen osoite on hautautunut niin syvälle arkistoihini, jotta jos sinne haluat, täytyy sinunkin pomppia pakollisia linkkejä pitkin määränpäähän.”

4/2011

Miten voin toimia

Koonnut Laura Uotila

Allekirjoita pitkien eläinkuljetusten vastainen vetoomus eurooppalaiset eläinsuojelujärjestöt keräävät miljoonaa allekirjoitusta pitkien eläinkuljetusten kieltämiseksi 4.1.2012

asti. Käy allekirjoittamassa vetoomus osoitteessa www.8hours.eu.

Paras juttu

Liity Animalian tukijoihin Sharewoodissa

numeron 3/2011 parhaaksi jutuksi äänestettiin artikkeli ”Lemmikkien laiton maahantuonti yleistyy”. ”Jonkun on uskallettava katsoa” –kirjan arvonnassa onni suosi Emilia Bromania. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille äänestäneille!

Mikä on tämän lehden paras juttu? Kerro mielipiteesi 18.1.2012 mennessä, niin olet mukana ”Does your life have a price” –kassin arvonnassa. Lähetä vastauksesi, nimesi sekä osoitteesi sähköpostitse lehti@animalia.fi tai postitse Animalia, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki.

lokakuussa Animalia liittyi Sharewoodiin, uuteen suomalaiseen sosiaaliseen mediaan, jossa jokainen voi tukea valitsemaansa järjestöä maksamatta itse mitään. Animalia saa lahjoituksia Sharewoodissa mainostavilta yrityksiltä niin paljon kuin tukijamme klikkaavat mainoksia. Lahjoittaminen Sharewoodissa on helppoa, hauskaa ja ilmaista, joten rekisteröityminen kannattaa! Hyväntekeväisyysyhteisö löytyy osoitteesta www.sharewood.org.

Lähde mukaan nuorisoryhmän toimintaan! pääkaupunkiseudun nuorisoryhmä käynnistelee toimintaansa. Haluatko liittyä mukaan eläinten asioita ajavien nuorten joukkoihin? Ota siinä tapauksessa yhteys Lottaan, nuorisoryhma@animalia.fi.

Kiinnostaako eläinsuojelutoiminta Pohjanmaalla? olemme saaneet toiveita alueosastotoiminnan käynnistämisestä Pohjanmaalle. Oletko esimerkiksi Vaasan tai Seinäjoen lähettyviltä ja haluaisit aktivoitua eläinsuojeluasioissa? Ota yhteys vapaaehtoiskoordinaattori Kanervaan ja keskustelkaa lisää! Kanervan tavoittaa osoitteesta kanerva.pelli@animalia.fi tai p. 045 775 01572.

4 / 2011

Tervetuloa Animalian jouluglögeille Animalian perinteiset jouluglögit tarjoillaan torstaina 1. joulukuuta kello 17 alkaen Animalian toimistolla. Glögien lisäksi tarjolla on pientä purtavaa. Tule tutustumaan animalialaisiin ja viettämään eläinteemaista iltaa! Toimisto sijaitsee Helsingissä, osoitteessa Porvoonkatu 53, lähellä Pasilan rautatieasemaa.

Tehtyä ja tapahtunutta

Koonneet Kaisa Karhu ja Laura Uotila

joka syksyiseksi perinteeksi muodostuneet Ympäristötoimintapäivät houkuttelivat tänä vuonna Karjaan Lärkullan leirikeskukseen yli sata nuorta ympäri Suomen. Päivien teemana oli yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja sanomana se, että tulevaisuus on läsnä jo niissä valinnoissa, joita tänään teemme. Eläinoikeustyöpajan toteutuksesta vastasivat Animalia ja Luonto-Liiton susiryhmä. Edellisten vuosien tapaan eläinten oikeudet kiinnostivat nuoria: eläinoikeustyöpajaan ilmoittautui 18 henkilöä.

Työpajalaiset pääsivät mm. tutustumaan paikalliselle lypsylehmätilalle, keskustelemaan lihansyönnin oikeutuksesta, perehtymään suden elämään, tutkimaan lihan mainontaa ja maistelemaan vegaanisia joulusuklaita. Tilavierailu oli sekä työpajan vetäjille että työpajaan osallistuneille päivien mielenkiintoisinta antia, sillä kovin monella osallistujalla ei ollut ennen sitä omakohtaista kosketusta eläintuotantoon. Tilanpitäjälle riittikin vastattavaksi nuorten esittämiä teräviä kysymyksiä eläinten hyvinvoinnista.

Turkisasiaa galleriassa

galleriassa viikon ajan nähtävillä. Teokset keräsivät paljon kiinnostunutta yleisöä, ja eläinsuojelun puolesta tempaistiin gallerian yhteydessä myös taideperformanssien sekä lipaskeräyksen merkeissä. Animalialle keräsivät ahkerasti rahaa mm. kuvataiteilija Rakel Liekki sekä juontaja Sampo Marjomaa.

eläinten viikolla Animalia toi helsin-

kiläiseen Akkuna-galleriaan turkistuotantoon kantaaottavaa taidetta: suunnittelija Anne-Mari Pahkalan ja valokuvataiteilija Heli Hirvelän valonäyttely Niin kuin sinä ja minä - We’re not so different oli

Joululahja koe-eläimille Juliana von Wendtin Säätiö tukee sellaista tutkimusta, jossa kehitetään ja sovelletaan eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä, ja jolla edistetään ihmisten ja eläinten hyvinvointia. Anna joululahja koe-eläimille ja tue toimintaamme: Nordea 200118-42627 (Lupapäätöksen numero 2020/2011/2500). Kotkankatu 9, 00510 Helsinki p. 050 324 6923, www.jvws.org

Eläinystävällisen kuluttajan valinta

Ruusulankatu 19, Helsinki. Avoinna: ti–to 13–17 ja la 9–13. Nettikauppa: www.helunanetti.com • Vegetarian Shoes, Novacas ja Ethical Wares kengät • Runsaasti Animalian kosmetiikkalistalla olevien yritysten tuotteita kuten Lifehair, Beauty Without Cruelty, Crazy Rumors, Faith in Nature, Jason Natural, Provida • Kaikki tuotteet soveltuvat myös vegaaneille • Myymälässä sama valikoima kuin nettikaupassa Jäsenedut: Animalian jäsenkortilla alennusta kaikista Animalian kosmetiikkalistalla olevien yritysten tuotteista 0,50 euroa/tuote. Ei koske nettikauppaa. Nettikaupassa yli 30 euron tilauksista Animalian jäsenille ilmainen Crazy Rumorsin huulirasva. Mainitse tilauksen lisätietokentässä, että olet Animalian jäsen.

valtteri mustalahti

Ympäristötoimintapäivät kokosivat nuoria Karjaalle

Animalive räppäsi eläinten puolesta lokakuussa Animalian nuorisoryhmä järjesti nuorille suunnatun Animalive-keikkaillan yhdessä Nuorten toimintakeskus Hapen sekä BassCampin Dj- ja HipHopkurssilaisten kanssa edistääkseen eläinten asiaa musiikin avulla. Esiintymässä olivat Juno sekä BassCampin nuoret dj:t ja räppärit. Illan aikana FunkOnin spraytaiteilija tuunasi polkupyörän, joka arvottiin kävijöiden kesken. Lisäksi nuoret saivat tehdä omia rintamerkkejä, painaa kasseja ja paitoja sekä osallistua Kierrätyskeskuksen tuunauspajaan. Kahvila Vedyn vegaaniset herkut pitivät osallistujat liikkeellä.

Koiraryhmä toimitti uusia koppeja Viipuriin animalian koiraryhmän koppikampanja konkretisoitui syyskuun lopussa, kun parikymmentä aktiivia reissasi Viipurin löytökoiratarhoille viemisinään kahdeksan tuliterää, lämpöeristettyä koirankoppia, satoja kiloja koiranruokaa sekä runsaasti matolääkkeitä, leluja ja muita tarpeellisia tarvikkeita. Koiratarhoja vapaaehtoisina pyörittävät naiset olivat kiitollisia saamastaan avusta, sillä pakkaset lähestyvät myös Viipuria ja uudet kopit sekä vanhojen korjaaminen tulivat tarpeeseen. Koiraryhmä jatkaa avustustyötään ja lisätietoja toiminnasta löytyy sivulta www.animalia.fi/koiraryhmä.

4/2011

Vegepalsta

teksti ja kuvat elina innanen

Eläintenystävän ruokalahjat Itse tehdyt ja kauniisti pakatut ruokalahjat ovat helppo tapa ilahduttaa läheisiä jouluna. Monet herkut voi valmistaa jo hyvissä ajoin etukäteen, jolloin joulun kiireisimmät päivät voi varata muille puuhille. Jos aika ei riitä lahjojen valmistamiseen itse, voi keittiössä viihtyvälle ystävälle pakata pelkät raaka-aineet kauniiseen pakettiin ja liittää reseptin mukaan. Herkullista joulua!

Vegepalsta Jouluiset pikkukakkuset

Kookos-suklaapallot 12 kpl 2 rkl kaurakermaa n. 40 g tummansinistä Keijumargariinia 200 g tummaa suklaata 1 dl kookoshiutaleita + 1 dl pallojen pinnalle

Pikkukakkuset voi leipoa jääkaappiin vajaata viikkoa ennen joulua, tai pakastimeen jo paljon sitä ennen. Pikkukakkusia ei kuitenkaan kannata kuorruttaa ja koristella kuin vasta edellisenä päivänä ennen tarjoilua.

10-12 kpl 2,5 dl vehnäjauhoja 1 dl sokeria 0,5 dl mantelijauhetta 1 rkl piparkakkumaustetta 1,5 tl leivinjauhetta 1 tl vaniljasokeria 4 rkl omenahilloa 2 dl makeutettua soijamaitoa 0,25 dl rypsiöljyä

Sulata margariini kattilan pohjalla. Lisää kaurakerma ja anna kiehahtaa.

2 3

Sekoita joukkoon kookoshiutaleet ja anna seoksen jähmettyä kylmässä.

Jaa suklaamassa veitsen avulla 12 osaan ja muotoile palloiksi. Pyörittele suklaapallot kookoshiutaleissa.

Kuorrute: 0,25 dl sulatettua kookosrasvaa 75 g tummansinistä Keiju-margariinia 5,5 dl tomusokeria 2 tl soijamaitoa 1,5 tl piparkakkumaustetta muutama piparkakku koristelua varten

1 2

Säilytä valmiit pallot jääkaapissa.

Sekoita kuivat aineet yhteen.

Yhdistä toisessa kulhossa omenahillo, soijamaito ja öljy. Kaada seos kuivien aineiden joukkoon ja kääntele taikina varovasti tasaiseksi.

Paperoi muffinipelti muffinivuoilla ja lusikoi taikina vuokiin. Jätä 1/4 kohoamisvaraa!

Paista 175 asteessa 18-20 minuuttia tai kunnes kokeilutikkuun ei enää tartu taikinaa.

Valmista kuorrute sekoittamalla yhteen sulatettu kookosrasva ja margariini. Lisää muutamassa erässä tomusokeri ja soijamaito. Mausta kuorrute piparkakkumausteella. Pursota kuorrute pikkukakkusten päälle pursotinpussin avulla.

Ota kattila pois levyltä ja lisää paloiteltu suklaa. Sekoita tasaiseksi.

Leikkaa piparkakuista sydämenmuotoisia paloja ja koristele pikkukakkuset niillä.

Panforte 100 g kuorittuja manteleita 100 g cashewpähkinöitä 100 g kuivattuja hedelmiä (esim. taateleita ja rusinoita) 1 dl vehnäjauhoja 2 tl kanelia 1 tl neilikkaa 0,5 tl muskottipähkinää 0,5 appelsiinin raastettu kuori 100 g tummaa suklaata (70%) 1 dl tomusokeria 1 dl agavesiirappia

Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen.

Sekoita yhteen mantelit, cashewpähkinät, kuivatut hedelmät, jauhot, mausteet ja appelsiinin kuori.

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita sulan suklaan joukkoon tomusokeri ja agavesiirappi. Sekoita suklaaseos kuivien aineiden joukkoon.

Levitä seos noin 24 cm irtopohjavuokaan, jonka pohjalla on leivinpaperi. Paista panfortea uunin keskitasolla puolisen tuntia. Anna jäähtyä ennen leikkaamista ja säilytä muovilla peitettynä.

4/2011

micaela morero

Animaalit kautta maan Tältä sivulta löydät Animalian alueosastot ympäri Suomen. Ota rohkeasti yhteyttä oman paikkakuntasi ryhmään ja kysy lisää juuri heidän toiminnastaan. Vapaaehtoiset toimijat ovat erittäin tärkeä osa Animaliaa ja ryhmässä pääset toimimaan aktiivisesti eläinasioiden puolesta. Ota ratkaiseva askel ja lähde mukaan! Kaikki ovat tervetulleita ja jokaista tarvitaan! Yhteystiedot ovat myös Animalian kotisivuilla www.animalia.fi, josta löydät myös linkit ryhmien Facebook-sivuille. HELSINKI: ks. Pääkaupunkiseutu JYVÄSKYLÄ: Eeva Hämäläinen, jyvaskyla@animalia.fi KAJAANI: Heidi Manner, animalia.kajaani@gmail.com KERAVA: Suvi Nurmiviita, suvi@suvinurmiviita.fi KOTKA: Jaana Vanhala, animalia.kotka@gmail.com, www.nic.fi/~suvikki3/animalia KOUVOLA: Pauliina Klemola, animaliakouvola@hotmail.com, www.animalia.fi/kouvola KUOPIO: Sari Ung-Lanki, kuopio@animalia.fi LAHTI: Irma Härkönen, animalia.lahti@gmail.com, www.animalia.fi/lahti

4 / 2011

NUMMI-PUSULA: Irma Teikari, Lehtolan tila, 03850 Pusula, puh. 09 226 6236 tai 050 500 4596 OULU: Laura Ahmala, puh. 040 542 2679, laura.ahmala@gmail.com, www.oulunanimalia.net PORI: Pia Wessman, puh. 0400 429 616, piawessm@gmail.com, www.animaliapori.net PÄÄKAUPUNKISEUDUN RYHMÄT: Pääkaupunkiseudun alueosasto: Anna Miettinen, anna.miettinen@windowslive.com. Ryhmän postituslista: pks@animalia.fi, listalle pääsee laittamalla viestin osoitteeseen animalia@animalia.fi. Ryhmä kokoontuu parillisina viikkoina Animalian toimistolla. Kokousaika löytyy ryhmän sivuilta www.animalia.fi/pks

Pääkaupunkiseudun nuorisoryhmä: Lotta-Maria Suomalainen, nuorisoryhma@animalia.fi Animalia International: animaliainternational@animalia.fi, www.animaliainternational.com Karhuryhmä: Suvi Börman, info@aasiankarhutarhat.com Koiraryhmä: Aija Kankare, aija.kankare@helsinki.fi, www.animalia.fi/koiraryhmä RAUMA: Marjo Vettenranta, marjovet83@hotmail.com SAVONLINNA: Elina Hietanen, savonlinna@animalia.fi, www.animalia.fi/savonlinna TAMPERE: Eveliina Pudas, puh. 0451322332, www.animalia.fi/tampere

TURKU: Rita Lindberg, puh. 050 348 6248, turku@animalia.fi, www.animalia.fi/turku VIHTI: Laura Pulkkinen, Otalammentie 28b, 03300, Otalampi, puh. 09 2760 958 tai 040 538 2045, pulkkamaki@hotmail.com Eikö listasta löydy sinua lähellä olevaa paikkakuntaa? Kiinnostaisiko sinua ryhtyä Animalian yhdyshenkilöksi? Soita, kirjoita tai lähetä sähköpostia. Yhteydenottosi ei sido sinua mitenkään. Eläinystävällisin terveisin, Kanerva Pelli Animalia ry – Alueet Porvoonkatu 53 00520 Helsinki p. 09 720 6590 kanerva.pelli@animalia.fi

Animaliashop

Koonnut Jenni Pekkala

Animaliashopista eläinystävälliset lahjat pukinkonttiin! Does your life have a price? Lehmä-kassi Kassi on ommeltu tukevasta luomupuuvillasta ja värjätty ympäristöystävällisin värein. Värit: sininen, musta, vihreä, punainen ja ruskea.

15€

Jokaisen eläinystävän must have -kirjat Aarnipuu: Jonkun on uskallettava katsoa

utar joul

jous

21€ Singer: Oikeutta eläimille

Poola Katarynan kettukoru

Jottei aika kulu ohi huomaamatta JvWS-seinäkalenteri 8 € Kalenterin koko tuotto käytetään eläinkokeiden vaihtoehtojen edistämiseen.

19 €

Materiaalina kotimainen puu. Koko n. 5 cm

Karhuryhmän kalenterit Pöytäkalenteri 15 € (16,5 cm X 22 cm) Taskukalenteri 12 € (11 cm X 16 cm) Kalenterien tuotoilla tuetaan pelastettujen karhujen tarhoja Aasiassa.

Eläinten oikeudet -napit 3 kpl 10 €

15€ Kettunen: Puputytön juhlakirja

30€

Lämpökäsitellystä koivusta valmistetut napit soveltuvat vaikkapa merkiksi laukkuun tai napeiksi neuletakkiin. Halkaisija 4,5 cm

Turkistarhaus ketuttaa -heijastin

Eläinystävällistä lukemista lapsille Barbapapan arkki & Barbapapan uusi talo -yhteisnide Barbapapat perustavat eläinten turvakodin

24 €

2€ Possupipo 16 € Suojaa pääsi ekologisella ja laadukkaalla bambupipolla.

NÄIN TEET TILAUKSESI:

Kinkkulin jouluyllätys Valloittava tarina Kinkkulipossusta Korvatunturilla

26 €

POSTITSE: Animalia ry, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki PUHELIMITSE: 09 720 65911, ma–pe klo 10–15 SÄHKÖPOSTITSE: tarja.balding@animalia.fi Yli 10 € tilaukset toimitetaan postiennakolla, jolloin hintaan lisätään postiennakkomaksu 3,70 €. Kaikkiin tilauksiin lisätään postituskulut sekä 1 € käsittelykulu. Tuotteita voi ostaa myös suoraan Animalian Helsingin toimistosta, osoite yllä. Runsaasti myös muita tuotteita osoitteessa www.animalia.fi/tilaa-tuotteita

4/2011

Anna lahjaksi Animalian jäsenyys vuodelle 2012! Animalian työ eläinten puolesta on pääosin jäsenmaksujen ja lahjoitusten varassa. Jäsenten tuki on toiminnallemme korvaamatonta. Muista läheistäsi Animalian jäsenyydellä. Voit valita aktiivi-, tukitai nuorisojäsenyyden. Lahjan saaja saa Animalia-lehden neljästi vuodessa sekä eläinystävällisiä etuja tarjoavan jäsenkortin. Listan yhteistyökumppaneistamme löydät osoitteesta animalia.fi. Lahjajäsenyyden tilaat helposti. Täytä oheinen lomake ja lähetä se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. Jos haluat lähettää lomakkeen kirjekuoressa, kirjoita kuoreen vastauslähetystunnus, niin säästät postikulut. Lähetämme Sinulle laskun, kun olemme

vastaanottaneet lahjajäsenyyslomakkeen. Lähetämme puolestasi lahjan saajalle tervehdyksen ja tiedon uudesta Animalian jäsenyydestä. Lisäämme tervehdykseen automaattisesti lahjan antajan nimen. Jos haluat, että tieto jäsenyydestä ehtii lahjan saajalle jouluksi, lähetäthän lomakkeen 15.12. mennessä.

Eläinystävällistä joulua toivotellen, Jenni Pekkala Animalian varainhankkija

Haluan ilahduttaa läheistäni ja antaa hänelle lahjaksi:

Postimaksu maksettu kotimaassa

Animalian aktiivijäsenyyden (32 €) sisältää Animalia-lehden vuosikerran, jäsenkortin + 4 aktiivikirjettä Animalian tukijäsenyyden (27 €) (Animalia-lehti + jäsenkortti) Animalian nuorisojäsenyyden, alle 18v. (20 €) (Animalia-lehti + jäsenkortti) Animalia ry Lahjan saajan nimi: Lahjan saajan osoite:

Lahjan antajan yhteystiedot Lahjan antajan nimi: Lahjan antajan osoite:

Voit lähettää tiedot myös sähköpostitse osoitteeseen tarja.balding@animalia.fi

Tunnus 5007666 00003 VASTAUSLÄHETYS