Animalia 4/1988

ANI MALIA K O E -E LA IN TE N SUOJELU Y H D IS T Y K S E N TIED O TUSLEHTI

4/88

IN F O R M A T IO N S B L A D FÖR FÖ R SÖ K S D JU R E N S V Ä R N

SMP

1

Iät#««5*’ I.

AN IMALIA K O E -E L A IN T E N SUOJELU Y H D IS T Y K S E N TIED O TUSLEHTI IN F O R M A T IO N S B L A D FÖR FÖ R S Ö K S D JU R E N S V Ä R N Vastaava toimittaja Raili Vesanen T am m itie 15 A 3 00330 H elsinki Puh. 484 063

4/88 13. vuosikerta

Koe-eläinten suojelu ry:n tarkoituksena on ensisijaisesti vastustaa eläinkokeita ja tukea eläinkokeita korvaavien menetel­ mien käyttöä ja kehittämistä sekä edistää kaikkea eläinsuojelua. Tarkoituksensa to­ teuttamiseksi yhdistys kerää tietoja eläin­ kokeista, eläinkokeita korvaavista mene­ telmistä ja kaikesta eläinten hyötykäytös­ tä sekä rääkkäämisestä ja tiedottaa niis­ tä jäsenistölleen, tiedotusvälineille, päät­ täjille ja yleisölle. Toimintansa tukemisek­ si yhdistyksellä on oikeus ottaa vastaan lahjoituksia ja testamentteja sekä harjoit­ taa myyntitoimintaa.

SISÄLLYS Pääkirjoitus/Ledare ..........................

P rotesti teh otuota ntoa vastaan . . .

Legenda ..............................................

Kansalaisadressi lu o vu te ttiin . . . .

E lä insuojelum arkkinat ...................

Sian e lä m ä ä .......................................

Asiaa teurastuksesta ......................

Sym posium Jyväskylässä .............

M itä kuuluu Tampereen AIDS-apin o ille ....................................................

Erämaan y s t ä v ä .................................

K osm etiikka-asiaa ............................

Leirieläm ää Tam m ivalkam assa . . .

The Status of Anim als — konferens­ si eläinten roo lista ..........................

Raportti tu r k is ta rh a s ta ....................

Toronton lö ytö eläin ta lo ...........

Pioneeri on poissa ..........................

Lu kija lta ..............................................

Eläin ja kesä -kilpailu n vo itta ja t . .

P oim ittu a ...........................................

N uorten p a ls t a ...................................

E läinsuojeluauto ..............................

Lahjoitukse t .......................................

U utuuksia p u k in k o n ttiin .................

T u o te lista ...........................................

Johtokunta: L iisi H iltunen, teol.yo.

Päivi Korhonen, fil.yo.

Teuvo Laitila, fil.lis ., assiste n tti Ora Lassila, tekn.yo., vs.a ssiste n tti Pilvi Lassila, el.lääk.tiet.yo.

Hannele Luukkainen, valt.lis.

Elmi M anninen, biol.yo.

R iitta Salmi, LuK Raili Vesanen, graafinen su u n n itte lija Päivi V iinikainen, fil.m a ist.

Eija W ilenius, m aino spiirtä jä Johanna W olfram , lääk.tiet.yo.

Toimituksessa Kaarina Kivivuori Hannele Luukkainen Pilvi Lassila Elmi Manninen Päivi V iinikainen K ristin a Selin Teuvo La itila T aitto: H eljä Lassila

3 4 4 5 6 8 10 14 16 17 18 19 20 23 25 26 26 27 28 29 30 30 31 32

T am pereen biolääketieteen laitokselle tu otiin keväällä kym m en en apinaa K u va V eikko Lintinen

Toimiston osoite M äkelänkatu 8, 00510 H elsinki Puh: -jäsenasiat, neuvonta 90-736 113 -tila ukse t ja lainaukset 90-736 405 Avoinna: ark. 9— 17, la 10— 15

Tule joulumyyjäisiin!

Puheenjohtaja Päivi V iinikainen R iistavuorenkj. 4 E 60 00320 H elsinki Puh. 583 473

17. joulukuuta lauantaina klo 10— 15. Paljon mukavia lahjaideoita sekä jouluherkkuja.

Voit myös tutustua Maria Entrich-kosmetiikkasarjaan jota ei ole testattu eläimillä ja ostaa sarjan tuotteita.

Otamme mielellämme vastaan leivonnais-, jouluruokaja käsityölahjoituksia!

Jäsenmaksu mk 50/vuosi mk 1000/ainaisjäsen Y hdistyksen lahjoitukset: SYP 200120-1019901 Jäsenm aksut ja tuo ttee t: PSP 435 490-1

llmoitushinnat 1/1 sivu 1000 mk 1/2 sivu 500 mk 1/4 sivu 250 mk 1/8 sivu 125 mk llmestymisaikataulu No 1 helm ikuu 3 syyskuu 2 hu htiku u 4 jo ulu kuu 2

HYVÄÄ JOULUA ELÄIMILLE? Joulun sanoma rakkaudesta ja Kristuksen syntymästä on nykyajan melskeessä hautautunut ylensyömi­ sen jatavaramarkkinoiden alle.An­ tamisen ilo ja suuren juhlan riemu ovat vaihtuneet kiireeseen, ostamispakkoon ja mässäilyyn. Siinä sivus­ sa, monenkaan meistä uhraamatta silleajatustakaan, myös eläimetjou­ tuvat kärsimään vääristyneestä jou­ lunvietostamme.

Joulun suosituimpia symboleja ja tärkeimpiä hankintoja on kinkku.

Joulu ilman kinkkua ei useimpien mielestä tunnu joululta. Kinkkua knautitaankin joulun pyhinä niin pe­ rusteellisesti,ettämoinen ahmiminen käy monen terveydelle. Joulu on sy­ dänkohtausten ja liikasyömisen lu­ vattua aikaa.

Kauniisti koristeltu joulukinkku voi näyttää houkuttelevaltaja kohot­ taa tunnelmaa kynttilöiden loistees­ sa. Mutta kinkun tie joulupöytään on pitkä — ja vähemmän kaunis. Se alkaa heti syntymästä, jolloinpikkupossut vieroitetaan emostaan liian varhain ja sejatkuu ahtaissa tiloissa vaillamahdollisuutta jaloitteluunja

maan tonkimiseen. Stressi, hännänpuremiset ja aggressiivisuus toverei­ ta kohtaan on yleistä, samoin erilai­ set sairaudet.

Sika on älykäs ja toiminnanhaluinen laumaeläin. Nykyaikaisessa sika­ taloudessa on täysin unohdettu sen luonnolliset käyttäytymismallit. En­ tisinä aikoina, ennen tehotuotannon alkamista, siat saivat tepastella ja tonkia pihalla, eikä teurastaminenkaan ollut samanlaista liukuhihnatappamista kuin nykyään. Voi kuvi­ tella entisen possun heittäneen hen­ kensä melko onnellisena ja tasapai­ noisena (ja ihmiselle terveellisenä syödä) joutuessaan joulukinkuksi.

Onneksi Suomessakin on jo herät­ tyottamaan oppia vanhasta — Tuot­ tajain Lihakeskuskunta on aloittanut kampanjan tuotantoeläinten parem­ man kohtelun puolesta, ja luonnon­ mukainen kotieläintuotanto pääsee vauhtiin täälläkin. Ns. luomulihaa on saatavissa kaupoissa ehkä jo tal­ vella (Aiheesta kirjoitettiin Animaliassa 3/88). Nimensä mukaisesti luonnonmukaisesti kasvatettu sika saa elää luonnollisten käyttäytymis-

/is *4uis»*

tapojensa mukaista elämää. Myös teurastus tapahtuu inhimillisemmin ja esim. sähköpiiskaa eikäytetä. Toi­ vottavasti jo vuoden kuluttua joulu­ na mahdollisimman monessa kodis­ sa ihmetellään ja ihastellaan luomukinkun hyvää makua.

Tietenkin on mahdollista jättää kinkku kokonaan joulupöydästä.

Kasvissyöjän joulu maistuu ihan yh­ tä hyvälle — ellei paremmalle. Ja »hyvä mieli hellä on jokaisella...»

'Myös joulun tavaramarkkinoihin kätkeytyy eläinten kärsimyksiä. Kosmetiikkatuotteidenja turkisten taka­ na on muutakin kuin kallis hinta.

Kuluttajina meillä on mahdollisuus vaikuttaa valinnoillamme eläinten hyvään taihuonoon tulevaisuuteen.

Hyvän tahdon juhlana joulu on mi­ tä sopivinta aikaa tukea sellaisiayri­ tyksiä ja tuotteita, jotka edistävät eläinten ja luonnon ja miksei myös ihmisen suojelua. Kenties silloin lä­ hestymme sitä joulun hyvää sano­ maa, jonka vielävoi muistaa katsel­ lessaan vanhoja kuvia eläintenja en­ keleiden ympäröimästä Kristus-lapsesla.

GOD JU L ÖNSKAS DJUREN?

Yhdistyksen toimistossa: Tarja Balding, to im is to n h o ita ja Kaarina Kivivuori, tie d o tu ssih te e ri Jaana Lahti, to im is to v irk a ilija

Säätiön lahjoitukset KOP 127040-25612 PSP 4248 81-3

RAILI VESANEN Vastaava toimittaja

o o

Joulukuun aukioloajat: • 5. 12. toimisto ja myymälä suljettu • jouluviikolla 19— 23. 12. pidennetty aukiolo klo 9— 18 • 24. 12— 1. 1. 89 toimisto ja myymälä suljettu

« n E E E E

Seuraavan lehden aine iston jä ttö päivä 9.1. 89. Lehteen tuleva aineisto lähetetään to im is to n o s o itte e lla tie d o tu ssih te e ri Kaarina Kivivuorelle, puh: (90)738 570.

Julens budskap om kärlek och Kristi födelse har idagens tumult hii­ vit begraven under överätande och ^Avarumarknaderna. Givandets glädje ^^och den Stora festens fröjd har bytts ut mot brädska, tvängsköpning och frosseri.Vid sidan om alltdetta, utan att mänga av oss ens givit saken en tanke, liderocksä djuren av värt förvrängda julfirande.

En av julens populäraste symboler och viktigaste inköp är skinkan.

Jul utan skinka, känns inte av män­ ga som jul. Skinka äts under julens helger sä myeket, att dylikt glupskt ätande gär pä mängens hälsa. Julen är den lovade tiden för överätande och hjärtinfarkt.

En vackert dekoredrad julskinka kan verka lockande och höja julstämningen vid ljusets sken. Men skinkans väg tilijulbordet är läng — och mindre vacker. Den börjar redan vid födseln, dä grisungarna avvänjs frän sin moder alltför tidigt — och fortsätter i tränga utrymmen utan nägra möjligheter attgä omkring och böka i jorden. Stress, bitandet av

svansen och aggressivitet gentemot kamraterna är allmänt, säväl olika sjukdomar.

Grisen är ett intelligent och verksamt flockdjur. Iden moderna svinuppfödningen har man totalt glömt dens naturliga beteendemönster.

Förr itiden, före intensivproduktionen, fick svinen röra pâ sigoch böka ijorden pà gârden och slaktandet var inte sàdant löpbandsslaktande som idag. Man kan föreställasig,attgârdagens grislevde lyckligoch harmonisk (och för människan hälsosammare att äta) tills den dödades och och blev skinka.

Lyckligtvis har man iFinland börjat inse det goda idet gamla — Producenternas Köttcentrallag har päbörjat en kampanj för produktionsdjurens bättre behandling och den naturella husdjursproduktionen bör­ jar ta fart även hos oss. Naturellt producerat kött fâs ibutikerna kanske redan ivinter. (Om ämnet har skrivitsiAnimalia 3/88). Som namnet säger, lever det naturenligt uppfödda svinet ett fritt liv, enligt sinä

naturliga beteendemönster. Ocksä slakten sker mer mänskligt, t.ex. används inte elpiskan mera. Förhoppningsfullt beundrar man om ett är naturell-skinkans goda smak i sä mänga hem som möjligt.

Naturligtvis är det möjligt avstä frän skinkan heit och hället. Vegetaristens jul smakar heit lika bra — om inte bättre. Och glad tili sinnet bür man dä man ingen ont gjort. Även under julens varumarknad gömmer sigdjurens smärta. Bakom kosmetikaprodukter och pälsar ligger annat än etthögt pris. Som kon­ sumenter har vigenom vära val möj­ ligheter att inverka pä djurens goda ellerdäliga framtid. Julen, som den goda viljans fest, ärettutomordentligttillfälle, attstöda sädana företag och produkter, som befrämjar dju­ rens och naturens och varför inte människans beskyddning. Kanske vi dä närmar ossjulens goda budskap, som man kan erinra dä man ser pä gamla bilder om Kristi-barn, omgiven av djur och änglar.

3

'• f k r f e &

h ' tehotuotantoa vastaan

Maailman tuotantoeläinten päivä­ nä 2. 10. protestoijoukko tunnettu­ ja suomalaisia eläinten tehokasvatus­ tavastaan jättämällä lihanja munat päivän ajaksi ruokalistaltaan. Pro­ testiin,jonka alullepanija Suomessa oli Vihreä Risti — Gröna Korset ry, osallistuivat: professori G.H. von Wright, kirjailija Barbara Winckelmann, professori Ole Wasz-Höckert, fil.tri Johan Ulfvens, maaherra Ja­ kob Söderman (yksityishenkilönä), toimittaja Rolf Söderling, näyttelijä

1

I

I

1

l 1

.

V

'

•sJjjL»

1

'H ■ ■ 1 1

-Jt-i.,

1

I

Pentti Siimes, ekon.kand. Esko Sep­ pänen, kijailija Leena Krohn, fil.tri Ilkka Koivisto, kirjailijaEeva Kilpi, eläinlääk.lis. Mikael Ilves, päätoim.

Pekka Haavisto, piispa Karl-Erik Forssell ja oik.tiet.lis. Georg C. Ehrnrooth.

Kansainvälisen kampanjan pää­ määränä on saada eläinten tehokas­ vatus loppumaan. Taloudellisen hyö­ dyn maksimointi johtaa siihen, ettei eläinten fyysisiäja psyykkisiä tarpei­ ta oteta huomioon. — K.K.

I ■ l■ l 1 1 jJL. 1

1

| l 1

L.xli*

| l 1 A

1

1

I Ig ■

1 s/l

I

^

¡ ¡ ¡ 1

1

I

Illan hämyssä Vapahtaja kulkee karjasuojissa, navetassa, sikalassa, tallissa, kanalassa, tahtoo vilkaista synnyinpaikkojaan, tervehtiä eläimiä joitten seimessä hän kerran kapaloituna sai nukkua ensimmäistä unta.

Kaikki on muuttunut.

Eläimet katsovat häneen rautojen välistä, vankeuden nöyryyttäminä, silmissä tuska ja toivottomuus.

Tuntevat Hänet, korottavat äänensä: Synny uudestaan, Vapahtaja, synny meille.

Pitivätkö he sinua hyvin?

Eeva Kilpi

, KANSALAISADRESSI LUOVUTETTIIN 4.10.1988

l^i T

LEGENDA

11

1

/

'W r v

K a n san edu stajat R e ijo L in d ro o s (sdp), Tellervo R en k o (keskj, E lisabeth Rehn (rk p j j a M arja-L iisa L ö y tty jä r v i va sta a n o ttiva t kansalais­ adressin. K u vasta p u u ttu u K o k o o m u k sen ryhm än edustaja.

K u va: L iisi H iltunen

;

J

PÄIVI VIINIKAINEN Luovutustilaisuuteen oli kutsuttu kaikkien eduskuntapuolueiden edus­ tajat. Valitettavasti SMP:n, SKDL:n ja Vihreän eduskuntaryhmän edus^fcajat eivät saapuneet paikalle ryh­ mien sisäistenväärinkäsitysten takia.

Näiden puolueiden edustajien kans­ saon kuitenkin keskusteltu luovutustilaisuudenjälkeen, jahe ovat luvan­ neet myötävaikuttaa siihen, ettävaatimuksiamme viedään eteenpäin.

Paikalla oli neljä kansanedusta­ jaa: SDP:stä Reijo Lindroos, Kes­ kustasta Tellervo Renko, RKP:stä Elisabeth Rehn sekä DEVA:sta Marja-Liisa Löyttyjärvi. Kokoomukses­ ta paikalla oli apulaissihteeri Pekka Piispanen.

Adressin luovutuksen jälkeen edustajat ilmaisivat kannanottonsa vaatimuksiimme. SDP:n Reijo Lind­ roos esittiyksityisenämielipiteenään, että hän on samaa mieltä kanssam­ me vain kosmetiikkakokeiden kieltä­ misestä. Hänen mielestään vaati­ muksemme olivatliianjyrkkiäjato­ teutuessaan voisivat vaarantaa poti­ lasturvallisuuden. Hän kuitenkin il­ maisi olevansaperiaatteellisellatasol­

Noin vuoden ajan keräsimme kaikki yhteisvoimin nimiä kan­ salaisadressiimme, jossa vaadimme eläinkokeita koskevan lainsäädännön tiukentamista. Lopputulos oli mahtava: 88.146 nimeä! Adressi luovutettiin eduskunnalle kansainvä­ lisenä eläinten päivänä 4. lokakuuta 1988

lapitkälti samaa mieltä kanssamme: heikkoja tulee puolustaa.

Kokoomuksen Pekka Piispanen kertoi vaatimuksistamme keskustel­ lunjo puolueen eduskuntaryhmässä.

Hänen mukaansa puolueessa on hen­ kilöitä,joilletämä kysymys on sydä­ men asia. Vaatimustemme perusvire on hänen mukaansa sellainen, että niiden takana voi olla, mutta yksi­ tyiskohdiltaan ne ovat turhan jyrkät.

Keskustan Tellervo Renko sanoi joiltakin osin olevansa vaatimustem­ me takana enemmän, kuin jotkut muut eduskuntaryhmän jäsenet, minkä hän arveli johtuvan biologin koulutuksestaan. Hän lupasi viedä asiamme eteenpäin ryhmän sisällä.

RKP:n Elisabeth Rehn ihmetteli, oliko hän ymmärtänyt adressin vää­ rin, kun pititoisin kuin aiemmat pu­ heenvuorojen käyttäjät, sitä hyvin asiallisenaja täysin kiihkottomana.

Hän totesi, ettäeläinkokeet ovat pie­ ni osa kaikkeen tutkimukseen liitty­ vää etiikkaa: vastaavanlaisena kysy­ myksenä hän mainitsi geeniteknii­ kan. Hän lisäsimyös ettäasiastatu­ leevirittää keskustelu akateemisella

tasolla. Rehn lupasi viedä asiaa eteenpäin.

DEVA:n Marja-Liisa Löyttyjärvi totesi eläinkokeiden olevan eettinen kysymys, mistä syystä hän piti vaatimuksiamme asiallisinaja ajankoh­ taisina.

Entä nyt?

Nimien keruu sekä adressin luovu­ tus olivatoikeastaan alku, eivätkäta­ pahtumien päätepiste. Kansanedus­ tajiin täytyy pitää nyt aktiivista yh­ teyttäja varmistaa, etteiasiahautau­ du monien muiden alle. Asia siirty­ nee eduskunnan talousvaliokunnan käsiteltäväksi, ja monet yksityiset kansanedustajat ovat luvanneet teh­ dä sitäkoskevia lakialoitteita— alku näyttää siis lupaavalta.

Yksittäisetjäsenetkin voivat ottaa yhteyttä kansanedustajiinsa, ja esit­ tää toiveenaan, että asian käsittely etenisi eduskunnassa. Paras tapa on asiallinen, omalla nimellä varustettu kirje. Myös asiallinen puhelinsoitto vie asiaa eteenpäin.

5

TARJA BALDING

mahtava tapahtuma

Talkoissa tehtiin yhteisvoimin banderollit . . . ja eläinaiheiset somisteet t Kirjailija Eeva Kilpi vastaanotti tunnus­

tuksen eläinsuojelutyön edistämisestä ja lausui eläinaiheisia runojaan / Karl Sahlgren oli toinen eläinsuojelutu n n u s tu k s e n saajista

Helsingin ydinkeskustassa, aivan Tuomiokirkon takana, sijaitsevan vanhan ja arvokkaan Säätytalon sei­ nien sisälläon pidetty monenlaisia ti­ laisuuksia, niin vakaviajajuhlallisia kuin kepeämpiä ja iloisempiakin.

Mutta ensimmäistä kertaa sen ava­ ran aulan täytti riemukas sanoma »ELÄKÖÖN ELÄIMET»: Koeeläinten Suojelu ry:n Eläinten viikon tapahtuma Eläinsuojelumarkkinat pyörähti käyntiin lauantaina 8. 10.!

Mukaan markkinoille olikutsuttu kaikki valtakunnalliset eläinsuojelujärjestöt ja lähes kaikki olivatkin edustettuina. Koe-eläinten Suojelu ry, Helsingin Eläinsuojeluyhdistys ry, Vihreä Ristiry, Valtakunnallinen Eläinsuojeluliitto ja Turkisten Vas­ tustajatesittelivättoimintaansajaja­ koivat informaatiota eläinsuojelutyön kaikilta kanteilta. Järjestöillä olimyös myyntipöytänsä, joistaylei­ sö saiostaaerilaisiaeläinsuojelutun6

nuksilla varustettuja tuotteita ja kauppa kävikin vilkkaana koko markkina-ajan. Eläinsuojeluyhdis­ tysten lisäksimukana olimyös mui­ ta »Cruelty-free»-linjan edustajia.

Tarjolla oli eläimillä testaamatonta kosmetiikkaa (Helsingin Yrtti ja Kauneus, joka esitteliB W C sarjaan­ sa ja Maria Entrich-sarjan esittely), buffetista sai ostaa herkullisia koti­ tekoisia sämpylöitä ja leivonnaisia, kreikkalaista salaattia ja yrttiteetä.

Enemmänkin tietoa kasvissyönnistä ja yleensä terveellisistäelämäntavois­ ta saitutustumalla Tee-lehteen (Ter­ veiden elämäntapojen edistämisseura), jota myytiin markkinapaikalla.

Elokuvasalissa pyörivät erilaiset filmitja diaesitykset. Sillävälin, kun vanhemmat katsoivat esityksiä, oli perheen pienimmille varattu puuhanurkka, jossa he voivat piirtää ja kuunnella satuja.

Koe-eläinten Suojelu ry, joka toi­

mi tilaisuuden järjestäjänä, jakoi myös tämänvuotiset eläinsuojelutunnustuspalkinnot markkinoiden aika­ na. Palkinnon saajat olivat kirjaili­ ja Eeva Kilpi ja toimittaja Karl Sahlgren. Eeva Kilven eläinsuojelul­ liset kannanotot ja syvällä tunteella ilmaistut puolustuspuheet metsän ja eläinten puolesta ovat varmaan useimmille Animalia-lehden lukijoil­ letutut. Karl Sahlgren edustaa niitä toimittajia, jotka pyrkivät asennoi­ tumaan eläinten oikeuksien kysy­ mykseen ennakkoluulottomasti ja avoimesti. Hän on toiminnallaanvie­ nyt omalta osaltaan kaikkien eläin­ ten asiaa eteenpäin.

Markkinapäivää edeltävät viikot olivat Koe-eläinten Suojelu ry:n toi­ mistossa kiireisiä, niin paljon liittyy tämäntapaisen tilaisuuden järjestä­ miseen. Ennen tapahtumaa mietittiin myös tämäntapaisen tilaisuuden on­ nistumismahdollisuuksia. »Cruelty

free»-messuthan ovat jo lähes käsi­ temm. USA:ssa ja Englannissa. Tä­ mänvuotinen tapahtuma oli vielä melko pienimuotoinen, mutta antoi toiveita mahdollisen suurtapahtu­ man järjestämistä ajatellen. Jatkuva­ na virtana Säätytalon portaita nou­ seva yleisöjoukko ja yleisön ilmeinen kiinnostus ja positiivinen asenne ai­ nakin innosti miettimään jo vastaa­ vaa tapausta ensi vuodeksi. Ehkä vielä enemmän esittelyjä, osanotta­ jia, ja sitä kautta yleisöä...

Eläinsuojelumarkkinat menivät hienostija niistäjäihyvä mieli. Teh­ dään seuraavista vieläkin parem­ mat!!

ELMI MANNINEN

£

/ c u t

Siat ovat luonnostaan toimeliaita ja sosiaalisiaeläimiä. Nykyisenlaises­ sa tuotantoympäristössä sikamainen käyttäytyminen on joutunut sanan­ mukaisesti ahtaalle.

Sikamaista käyttäytymistä

Vapaana eläviä kesysikoja tutkit­ taessa on todettu, että niiden käyt­ täytyminen ei paljonkaan poikkea villisikojen käyttäytymisestä. Siat muodostavat 5— 10 yksilön ryhmiä, joissaon eriikäisiäyksilöitämolem­ mista sukupuolista. Ryhmän elin­ alueen koko vaihtelee ympäristön laadun mukaan: 10 sian ryhmä voi elää muutaman hehtaarin tai jopa 200 hehtaarin kokoisella alueella.

Tärkeää on, että alueelta löytyy ra­ vinnon lisäksi sopivia »käymälöitä», rypemismahdollisuuksia ja pesäpaik­ koja. Jo noin viikon ikäiset porsaat tekevät tarpeensa käymäläalueelle es­ täen näin loisten ja taudinaiheutta­ jien leviämistä. Rypeminen on sioil­ le elintärkeää, sillä rypiessä ihoon tarttuva kosteus johtaa lämpöä ja »jäähdyttää» näin eläintä (Sioillahan ei ole hikirauhasia.) Pesäpaikkoja tarvitaan niin jokapäiväistä lepoa kuin porsimistakin varten. Pesänrakennusaineiksi siat käyttävät monen­ laista kasvimateriaalia, kuten oksia ja heiniä. Jo muutaman päivän ikäi­ silläporsaillaon havaittavissapesänrakentamiseen liittyviä liikkeitä.

Sioilla ei ole yhtä kiinteää vuoro­ kausirytmiä kuin esimerkiksi kanoil­ la. Useimmiten ne ovat kuitenkin päiväaktiivisia. Suuren osan valveillaoloajastaan ne käyttävät ruuan et­ simiseenja laiduntamiseen. Laiduntaessaan ne pitävät röhkien yhteyttä toisiinsa. Yleensäkin äänet ovat ha­ jujen ohellasikojen tärkeimpiä kom­ munikaatiovälineitä.

Kevättalvi on sikojen porsimisaikaa. Muutamaa päivää ennen synny­ tystä emakko eroaa muusta laumas­ taja rakentaa porsimispesän suojai­ saan paikkaan. Sikojen imetyskäyttäytyminen on eräs nisäkäsmaailman monimutkaisimpia. Sen onnistumi­ sen edellytyson emakon japorsaiden välinen, lähinnä ääneen perustuva, yhteydenpito. Emakko voi imetyk­ sen kuluessa mm. tiedottaa porsai^^ le, milloin maitoa on tulossa. Rön^r kien »keskustelemalla» sekä pahnuettaan nuuskimalla ja kiertämäl­ lä emakko varmistaa, ettei se tallo porsaitaan makuullemennessään.

Parin viikon ikäisenä porsaat emoineen siirtyvät muun ryhmän pariin, mutta emakko jatkaa imettämistä, kunnes porsaat ovat 10— 12 viikon ikäisiä.

Ihmismäisiä ratkaisuja

Kuva: Pilvi Lassila

Eläinsuojeluasetuksen mukaan eläimen säilytyspaikan tuleeollasen lajityypilliset erityispiirteet huo­ mioonottaen riittäväntilava. Sitovia määräyksiä sikojen kasvatustilojen mitoista ei ole, lukuunottamatta maatilahallituksen antamia ohjeita maatilalainoitettua rakentamista vac^^ ten. Niiden mukaan porsivan e m a ^ kon karsinan leveys on oltavavähin­ tään 2,3— 2,5 m. Emakko pääsee täl­ löin siirtymään hiukan eteenja taak­ se mutta eivoi kääntyä ympäri. Ns. joutilasemakon, jolla ei ole porsai­ ta, häkki on jonkin verran edellistä lyhyempi. Joutilasemakoilla voi kui­ tenkin olla yhteistilaa, jossa ne voi­ vat liikkua. Jalostussiat (emakot ja karjut) viettävät sisätiloissa yleensä koko elämänsä, sillätehokkaassa siankasvatuksessa laidunnus on harvi­ naistunut.

Teuraaksi kasvatettaviaporsaita 1. lihasikoja pidetään yhteiskarsinassa.

Minimitila riippuu eläimen painosta: 50-kiloiselle porsaalle ohjearvo on 0,4 m 2 makuutilaa ja 100-kiloiselle 0,65 m 2.Lisäksi karsinatilaan kuu­ luu ruokintapaikka ja lantakäytävä.

Olkien käyttö niin sioillakuin muil­ lakin kotieläimillä on hyvin vähäis­ tä.

Lihasian elämän alkuvaiheet poik­

keavat sekä kanan ettälehmän alku­ viikoista sikäli, että porsaat saavat elää emänsä kanssa noin kuusi viik­ koa. Vieroituksen jälkeen porsaat siirretään lihotusta varten omaan karsinaansa. Mikäli tässä vaiheessa yhdistetääneripahnueita, yhteenotot porsaiden välillälisääntyvät, silläyk­ silöidenvälisen arvojärjestyksen täy­ tyy muotoutua uudestaan.

Jalostuksen ja ruokinnan avulla saadaan porsaat kasvamaan nopeasti teuraspainoisiksi. Lihotussian elämä onkin vain noin neljän kuukauden pituinen, mutta paino on sinä aika­ na ehtinyt nousta jo sataan kiloon.

ni

Kun sikaa yritetään sopeuttaa ihmisen mitoittamaan ym p äristöön .. .

k Sikojen käyttäytymisen kannalta oikean ympäristön luomisessa olisi otettava huomioon, että sika on ak­ tiivinen laumaeläin ja silläon taipu­ mus jakaa elinalueensaeritoimintoja varten. Nykyiset sikalateivät kaikil­ ta osin täytä näitä vaatimuksia.

Emakoilla, joita pidetään kapeis­ sa karsinoissa ilman kääntymis- ja puuhailumahdollisuuksia, turhautu­ minen purkautuu esim. rakenteiden pureskeluun. Pureskelua esiintyysitä enemmän mitä ahtaammissa tiloissa eläimiä pidetään ja se on voimak­ kaimmillaan silloin, kun siat luon­ nollisestikin ovat aktiivisimpia. Lii­ kunnantarpeen lisäksi pureskelun taustalla on myös pesänrakennuskäyttäytymisen estyminen. Olkien käyttö vähentäisi rakenteiden pures­ kelua, silläne tarjoavat mahdollisuu­ den puuhailla ja toteuttaa pesänra"kennustaipumusta.

Lihasioille ominaisia käyttäyty­ mishäiriöitä ovat lisääntynyt aggres­ siivisuusjatoistenporsaiden korvien ja hännän pureskelu 1.kannibalismi.

Koska kannibalismin syynä on mm. virikkeiden puute, voidaan sitä vä­ hentää järjestämällä eläimille muu­ ta puuhaa. Esimerkiksi oljet, riippu­ vat ketjutjarenkaat suuntaavat toi­ mintatarmoa pois karsinatovereista.

Suuret tuotantoyksiköt, liikunnanpuute, nopeaan kasvuun tähtää­ vä jalostusjaruokinta ovat lisänneet myös fyysisiä sairauksia. Tällaisia ovat esim. hengityselinten sairaudet, yleinen raajaheikkous, rasitusrappeuma jalisääntymishäiriöt. Rasitusrappeuma ilmenee pelkotilanteissa, kun sian liikkuminen poikkeukselli­ sesti lisääntyy. Tällaisia tilanteita syntyy e.k. lastattaessasikojateurasautoon mutta oireet voivat ilmetä sikalaympäristössäkin. Rasitusrappeuma on saanut viime aikoina huomio­

Kuva: Pilvi Lassila

taosakseen, eieläinten hyvinvoinnin takia, vaan ennen muuta lihan vuok­ si. Se huonontaa lihan laatua (n.s.

PSE-liha) ja johtaa jopa eläimen kuolemaan jo ennen teurastusta.

Myös lisääntymishäiriöt ovat tuotta­ neet taloudellistatappiota. On todet­ tu, että paikallaan seisovat emakot saavat enemmän heikkojaja kuollee­ na syntyneitä porsaita kuin liikuntaa saavat emakot. Porsaskuolleisuus on nykyisin n. 20 %. Osasyynä tähän on se,ettäahtaudessa emakko eipys­ ty varomaan porsaitaan kuten se luonnollisesti tekee.

Kohti sikamaisempia ratkaisuja

Sikojen luonnollisen käyttäytymi­ sen vertailu tuotantoympäristön tar­ joamiin mahdollisuuksiin sekä sika­ lassa esiintyvät käyttäytymishäiriöt osoittavat, että parantamisen varaa on. Tilaa ja puuhailumahdollisuuk­ sia tarvitaan lisää. Virikkeitä voi­ daan järjestäävarsin vähällä vaival­ la(oljet, ketjut yms.) mutta lisätilan tailaiduntamisen järjestäminen vaa-

tiijo suurempia investointejaja yli­ määräistä työtä. Peruskysymys on jälleen: jos uudistukset vaativat te­ hokkuudesta tinkimistä, menevätkö taloudelliset seikat ilman muuta eläinten viihtyvyyden edelle.

Tasapuolisuuden nimissä on syy­ tämainita, ettäjotain positiivistakin on sikamaailmassa tapahtunut: emakoiden kytkeminen kaulasta on ny­ kyisin kielletty ja porsaiden häkkikasvatus pysäytettiin ennen kuin se pääsi Suomessa edes käyntiin. Myös emakoiden ryhmäkarsina jaloittelumahdollisuuksineen on hyvä vaih­ toehto karsinassa seisomiselle. Lisää sikamaisia ratkaisuja kuitenkin kai­ vataan ennen kuin voidaan puhua »lajityypilliset erityispiirteethuomi­ oonottavasta» kasvatustilasta.

Lähteet: Larsson, J. G. (1982). Svin är inte bara svin, en bok o m grisar. LTs förlag, Stockholm.

Jensen, P. (1983). Husdjurens beteende. LTs förlag, Stockholm.

Maatilahallitus (1988). Eläintilojen mitoitus, M RO C 9. (esitysluonnos) Riihikoski, U. (1984). Kotieläinten rakenne ja terveydenhuolto. Kirjayhtymä, Helsinki.

Eläinten teurastus herättää meissä ristiriitaisiatunteita. Se on asia, joka mielellään sivuutetaan nopeasti, kuten yleen­ säkin epämiellyttävät asiat. Teurastus on kuitenkin todelli­ suutta — välttämätön paha niin kauan kun valtaosa väes­ töstä syö lihaa.

Miten teurastus sitten tapahtuu? Kuka valvoo, että eläi­ miä kohdellaan hyvin ja ne eivät joudu kärsimään? Voitai­ siinko teurastusprosessia muuttaa inhimillisemmäksi? Animalian toimitus lähti etsimään vastauksia näihin kysymyk­ siin.

KAARINA KIVIVUORI

Asiaa

teurastuksesta

Mitä mieltä teurastuksesta?

Teurastuksesta kuulee välillä kar­ mivia juttuja: sikoja joutuu elävinä kiehuvankuumiin kalttauskoneisiin, paleltuneita ja raajarikkoja eläimiä löytyy kuljetuksen jäljiltä ja vauhkoontuneita eläimiä ajetaan sähköpiiskalla. Tarua vaitotta? Soitimme muutamaan maamme noin kuudes­ takymmenestä teurastamosta ja esi­ timme niiden tarkastuseläinlääkäreil­ le allaolevat kysymykset. Eläinsuo­ jelulain mukaanhan eläinsuojeluvalvonta teurastamossa kuuluu juuri tarkastuseläinlääkärille.

Pohjanmaan Teurastamo Oy, K okkola, tarkastuseläinlääkäri Lehtonen:

1. Pääasiassa nautoja ja sikoja, jonkin verran myös lampaita, vasi­ koita, hevosia ja vuohia. Siat tain­ nutetaan sähköllä ja muut eläimet pulttipistoolilla. Tainnutetut eläimet tapetaan pistämällä sydämeen.

2. Naudat tainnutetaan suljetussa yksittäiskarsinassa, siat puolestaan viedään ajoränniä pitkin tainnutukseen. Eläimet eivät siis näe muiden teurastusta. Siat kylläkin tainnutushihnalla edellä kulkevan eläimen tainnuttamisen.

3. Iltapäivisin meilletulee harvoin kuormia. Suurin osa eläimistä teu­ rastetaan samana päivänä kun ne tu­ levat. Eläimet joutuvat olemaan teu­ rastamossa korkeintaan 24 tuntia.

Toisaalta sian kohdalla on hyväkin, ettäne lepäävät kuljetuksenjälkeen.

4. Teurastamon henkilökunta op­ piiammattinsa työharjottelun kaut­ ta. Tästä syystä tarkastuseläinlääkä­ rillä on käytännössä tärkeä rooli asennekasvatuksessa. Eläinlääkärin tehtävähän on valvoa, ettei teuras­ tuksessa pääse tapahtumaan eläin­ suojelullisia laiminlyöntejä. On tie­ tysti mahdollista, ettäjoku yksittäi­ nen epäkohta jää huomaamatta,

1. Mitä eläimiä ja millä menetelmällä teurastamossanne teu­ rastetaan?

2. Miten on käytännössä huolehdittu siitä, että teurastusta odottavat eläimet eivät näe muiden teurastusta?

3. Odottavatko eläimet usein teurastamossa yön yli?

4. Sisältyykö teurastamon työntekijöiden ja karjankuijettajien koulutukseen eläinsuojelua?

5. Voisiko teurastusprosessia mielestänne muuttaa nykyises­ tään inhimillisemmäksi?

mutta se huomataan varmasti, jos joku työntekijöistä kohtelee eläimiä toistuvasti huonosti.

5. Täällä käsitellään mielestäni eläimiä hyvin. Olen nähnyt työssäni enemmän laiminlyöntejä ihmisten omissa navetoissa kuin teurastamois­ sa. Se, että teurastus on urakkatyö­ tä saattaa ehkä joskus johtaa kiireen aiheuttamaan huolimattomuuteen.

Toivoisin, että eläinlääkärille jäisi enemmän aikaa valvoa teuraskuormien purkamista. Sähköpiiskan käyttöä pitäisi pyrkiä välttämään.

3. Se, että eläimet ovat teurasta­ mossa yön ylion yleistä. Naudat pi­ detään tällöinyksittäiskarsinoissaja siat karsinassa, johon mahtuu 35 eläintä. Tilat ovat mielestäni asialli­ set.

4. Eläinsuojeluasioista ei koulu­ tuksessa juuri puhuta. Eläinlääkäri valvoo eläinsuojelupuolta. Koska teurastamollamme on kolme eläin-^^ lääkäriä, on aikaa valvontaan riittä-^^ västi. Eläinlääkärit valvovat myös kuljetusta.

5. Suuria epäkohtia ei mielestäni ole. Pientä korjattavaa riittää aina.

Lounais-Suomen Osuusteurastamo, Forssa, vt. tarkastuseläinlääkäri Laita:

Lihakunta, Joensuu, tarkastuseläinlääkäri Suomela:

1. Meilläteurastetaaneniten siko­ ja ja nautoja, mutta myös lampaita ja vuohia. Sairasteurastukseen tuo­ daan hevosia. Lihasiat tainnutetaan kaasulla (hiilidioksidi) ennen pistä­ mistä. Emakot tainnutetaan sähköl­ lä. Pidän kaasutainnutusta sekä eläinsuojelullisesti että lihan laadun kannalta parempana kuin sähkötainnutusta. Naudat ja muut eläimet tainnutetaan pulttipistoolilla ampu­ malla.

2. Naudat tainnutetaan yksittäis­ karsinassa ja siat kuljettimella. Teurashalli on meillä kokonaan eri ker­ roksessa.

1. Meillä teurastetaan pääasiassa nautoja. Joskus myös hevosia ja lampaita. Eläimet tainnutetaan pult­ tipistoolilla.

2. Naudat ja hevoset tainnutetaan yksittäiskarsinassa. Lampaita voi ol­ la tainnutuskarsinassa useampia.

Muiden eläinten teurastusta eläimet eivät näe.

3. Joskus odottavat.

4. Työntekijöille on puhuttu eläinsuojelusta. Heillä on tässä suh­ teessa asiantuntemusta.

5. Aina on tietysti parantamisen varaa. Karjanajoa sähköpiiskalla en oikein hyväksy. Pitäisin myös pa­ rempana, ettäkaikki eläimet tainnu-

sittäin ja siat 20 eläimen karsinois­ sa. Sioilleon myös kaksi 40— 50 eläi­ men karsinaa.

4. Varsinaisia luentoja ei ole pi­ detty teurastamotyöntekijöille. Jos epäkohtia on ilmennyt, niistä on huomautettu joko suullisestitai kir­ jallisesti. Kuljettajien koulutuspäivil­ lä eläinsuojelu on sen sijaan ollut esilläyhtenä aiheista. Olen itsenäh­ nyt englantilaisen filmin teuraseläin­ ten oikeasta käsittelystä. Tällaisen esittäminen teurastamojen henkilö­ kunnalle voisi olla paikallaan.

5. Toivomisen varaa on vielä.

Sähköpiiskan käyttöä tulisi välttää eläinsuojelullisista syistä sekä lihan laadun vuoksi. Eläimiä pitäisi käsi­ tellärauhallisesti sekä kuljetuksessa että teurastamossa.

Helsingin Kaupungin teurastamo, tarkastuseläinlääkäri Toivola:

tetaan yksitellen— nykyisinhän mm. lampaat, vuohet ja vasikat saa tainnuttaa päähän lyömällä niin että useampi eläin on karsinassa.

Satahämeen Osuusteurastamo, Tampere, tarkastuseläinlääkäri Toikkonen:

1. Täällä teurastetaan nautoja ja lampaita. Satunnaisesti myös hevo­ sia. Eläimet tainnutetaan ennen teu­ rastusta pulttipistoolilla.

2. Tilat on erotettu väliseinin.

3. Eläimet ovat yli yön teurasta­ mossa. Mielestäni on hyvä, että ne lepäävät kuljetuksen jälkeen. Tämä vaikuttaa myös lihan laatuun.

4. Työntekijöille on puhuttu eläinsuojelusta. Teurastajat suhtau­ tuvat eläimiin paljon herkemmin kuin luullaan. He tulevat hyvin hel­ posti sanomaan eläinlääkärille, jos esimerkiksi huomaavat eläimissä merkkejä huonosta käsittelystä.

Myös teuraskuljettajien koulutuspäi­ villä puhutaan eläinsuojelusta.

5. Eläinsuojeluasioita on paino­

tettavajatkuvasti. Jos ohjeiden mu­ kaan toimitaan, käy teurastus inhi­ millisesti. Mielestäni lampaat pitäisi tainnuttaa pulttipistoolilla. Nuijatainnutuksessa on se vaara, ettei lyönti osu aivan kohdalleen.

Oulun Teurastamokiinteistöt, tarkastuseläinlääkäri Nurminen:

1. Nautoja, sikoja ja jonkin ver­ ran lampaita. Naudat tainnutetaan pulttipistoolillaja siatsähköllä. Mie­ lestäni hiilidioksiditainnutus olisi sioilleparempi, mutta seeioletämän teurastamon tiloissa ja tällä eläinmäärällä mahdollista. Lampaita on useampi tainnutuskarsinassa. Eläi­ met pysyvät rauhallisinajatainnutus käy hyvin nopeasti.

2. Naudat ovat yksittäiskarsinas­ sa. Siat menevät ränniä pitkin tainnutukseen peräkkäin.

3. Käytäntö on se, että eläimet ovat teurastamossa yliyön. Harvoin täälläteurastetaan samana päivänä.

Tilat, joissa eläimiä pidetään ovat mielestäni asialliset: naudat ovat yk­

1. Meillä teurastetaan kaikkia eläimiä. Siattainnutetaan sähkölläja muut eläimet pulttipistoolilla.

2. Naudat tainnutetaan yksittäis­ karsinassa (tainnutuskehto) ja siat tainnutuskuljettimessa. Lampaat ovat laumassa tainnutuksen aikana.

Lammas pysyy rauhallisempana lau­ massa jatainnutusisku tapahtuu niin nopeasti, että muut laumassa eivät ehdi reagoida.

3. Eläimet tuodaan illalla ja le­ päävät yön. Ne teurastetaan aamul­ la.

4. Työntekijöille on puhuttu eläinsuojelusta. Teurastajat ovat urakkapalkalla, mutta tämä eiaiheu­ ta eläinsuojelullisiaongelmia, koska he ovat tekemisissä eläinten kanssa vasta tainnutuksesta alkaen. Navettamiehet ovat tuntipalkkalaisiajahe hoitavat eläimiä ja tuovat ne nave­ tasta teurastukseen. Näin kiire ei pääse vaikuttamaan eläinten kohte­ luun. Omia kuljettajia meillä ei ole vaan käytämme yksityisiä liikkeitä.

Kuljettajilla on kuitenkin motiivi kohdella eläimiä hyvin, koska he saavat maksun vasta kun eläin on punnittu. Jos eläin on vahingoittu­ nut kuljetuksen aikana, seon kuljet­ tajan omasta pussista pois.

5. Meillä on suunnitteillasuurkarjalleyksittäiskarsinat. Nykyisin meil­ läon nuorkarjaa yhteiskarsinassaja joskus tämä aiheuttaa levottomuut­ ta eläimissä. Kaasutainnutusta pide­ tään nykyään sioillaparempana kuin sähkötainnutusta. Tässäkin on tie­ tysti monia eri kantoja. Esim. Hol­ lannissa kaasutainnutus on kielletty, koska sikäläisten tutkimusten mu­ kaan se ei tainnuta eläimiä kunnol­ la.Mielestäni kaasutainnutus on rau11

•

»Pienimmätkin eläimet pitäisikyl­ lätainnuttaayksitellenja sähköpiiskaa käyttää vain silloinkun on pak­ ko. Vaihtoehtona olisi eläimen pa­ kottaminen eteenpäin vetämällä, mi­ kä todennäköisesti aiheuttaa vielä enemmän stressiä.»

Animalian kyselyyn osallistuneet tarkastuseläinlääkärit pitivät epäto­ dennäköisenä, että eläviä sikoja meillä pääsisi kalttaukseen. Täysin mahdotonta se eivastanneiden mie­ lestäole, koska aina on olemassa ns. inhimillinen tekijä. Tässä tapaukses­ sa se tarkoittaa, että teurastaja jät­ tää sianpistämättä kokonaan taipis­ tää niin huonosti, etteisekuole. Täl­ laista ei kukaan vastanneista ollut nähnyt tapahtuvan. Maa- ja metsä­ talousministeriöneläinlääkintäosasto lähetti muutama vuosi sittenteuras­ tamoille asiaa koskevan kyselyn.

Lihantuottajat suunnittelevat parannuksia

hallisempi ja eläinsuojelullisesti sekä lihan laadun kannalta parempi. Jos teurastamossa teurastetaan vähän si­ koja, on kaasu epätaloudellinen vaihtoehto.

Rituaaliteurastuksessa (kts. ohei­ sen asetuksen pykälä 11, toim. huom.) kaulasuoni katkaistaan ja eläin tainnutetaan muutama sekunti sen jälkeen. Tämä ei mielestäni ai­ heuta eläimelle kärsimystä, eri asia on sen kaataminen maahan ja sito­ minen ennen teurastusta. Täytyy muistaa, että myös hoitotoimenpitei­ tä varten suuret eläimet joudutaan usein kaatamaan ja tämä aiheuttaa niilleyhtä laillahätäännystä. Rituaa­ liteurastushan tehdään uskonnollisis­ tasyistä,jottasaataisiinpuhtaampaa lihaa. Olen kyllä erimieltä tämän to­ denperäisyydestä. Olemme toden­ neet, etteiveri pumppaannu sen tar­ kemmin ruhosta kuin tavallisessa teurastuksessakaan.

Nauhakuljetin aiheuttaa sioille vammoja Kunnaneläinlääkäri Esa Kääntee ja tarkastuseläinlääkäri Martti Pel­ tonen kirjoittivat Eläinlääkärilehdessä 1987, 93, 1 sikojen teurastusvaurioista: Itikan Nurmon teurastamossa tut­ kittiin tavanomaista teurastuskäytäntöä. Teurastamon sikalastaohjat­ tiin kliinisesti terveet siat käytävää pitkin nauhakuljettimeen.

12

780 sian ryhmässä 50 %:lla oli vertymiä jaruhjeita lapaluun harjan ja olkanivelten ympäristön lihaksis­ sa. 25 sialla oli murtumia lapaluus­ sa.

Kirjoittajien mukaan ruhjeet, vertymät ja lapaluiden murtumat syn­ tyivät nauhakuljettimessa sikojen omien liikkeidenja tainnutuksen ai­ heuttaman lihasjännityksen seurauk­ sena juuri ennen pistoa.

Seuraavat Peltosen tekemät ha­ vainnot tukevat tätä käsitystä: — Tainnutuksen ja piston välisen ajan pidetessä vertymät suureni­ vat — Lattialla tainnutetuilta sioilta puuttuivat lapojen alueen ruhjeet ja lapaluiden murtumat — Kun teurastamossa siirryttiinhiilidioksiditainnutukseenja nauhakuljetin poistettiin, hävisivät la­ pojen alueen ruhjeet, vertymät ja murtumat Vastaavanlainen nauhakuljetin on yleinen ja asennettu lähes kaikkiin maamme teurastamoihin maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston määrättyä vuonna 1982, että siat on tuotava tainnuttamoon yksitellen.

Sikoja elävinä kalttaukseen?

Ruotsissa nousi jokunen vuosi sit­ ten kohu, kun professori Berit Funkquist Uppsalan maatalousyliopistosta kertoi julkisuudessa, että sikoja joutuu jatkuvasti tajuissaan kalttaus-

koneisiin ja -altaisiin. Siat joutuvat koneeseen teurastuspistonjälkeen — niiden pitäisi siistässä vaiheessa olla kuolleita. Koneessa kiehuvankuuma vesihöyry irrottaa karvat ruhosta.

Funkquist tutkivuonna 1400 sikaa KBS-teurastamolla Ruotsissa. Tainnutus oli puutteellista ainakin kah­ deksan sian kohdalla. »Yksi näistä sioista karkasi kirkuvana pöydältä, jossa eläimet sidotaan ja nostetaan linjalle pistämistä varten», kertoi Funkquist Djurfront lehdessä 4/83. »Muut siat,joiden tainnutus oliepäonnistunut, sidottiin ja pistettiin il­ man, että tainnutusta suoritettiin loppuun.» Funkquistin mielestä huo­ no tainnutus johtui siitä, että liian monta — 360 — sikaa tainnutettiin tunnissa. Nykyisin Teurastamoyhdistyksellä on suositus korkeintaan 180 sikaa/tunti.

Työnjohtaja Veikko Mustikkaniemi Helsingin kaupungin teurasta­ molta pitää Ruotsin suositusta aika korkeana. »Meillä tainnutetaan tun­ nissa n. 120 eläintä. Jos ruotsalais­ ten tahti on ollut 360 sikaa per tun­ ti,niineipä ihme, ettävahinkoja sat­ tui.» Mustikkaniemi ei ole kuullut, että meillä sikoja joutuisi elävinä kalttaukseen. Hänen mielestään teu­ rastus on tänä päivänä mahdollisim­ man nopeaa ja kivutonta. »Tosin en tiedä, miten isommissa teurastamois­ sa kiireisempi työtahti vaikuttaa.

Meidän teurastamomme on pieni ja tahti rauhallinen.»

Terveydenhuoltoeläinlääkäri Ur­ ho Riihikoski Lihateollisuuden Tutkimuskeskuksesta kirjoittaa Suomen Eläinlääkärilehdessä 5/88 seuraavaa: »TLK-ryhmässä (Tuottajien Lihakeskuskunta, toim. huom.) val­ mistellaan yhteistäohjelmaa huo­ lehtimaan kotieläinten hoidosta sikalasta ja navetasta aina kaup­ paan asti. Tämän ohjelman tee­ maksi tullee »Vastuu ja taito ko­ tieläinten hoidossa.» Pääpaino ohjelmassa tuleeolemaan eläinten terveydelläja kasvatusolosuhteil­ la. Vastaavanlaisista ohjelmista mainittakoon Ruotsin Slakteriförbundetin »Omsorg idjursköttseln» (Suom. Ruotsin teurastamoyhdistyksen ohjelma »Vas­ tuuntunto eläinten hoidossa» (toim. huom.)

Mitä laki sanoo teurastuksesta Eläinsuojelulain (n:o 91/71) 11. pykälässä todetaan, että eläinsuojeluvalvonta teurastamoissa kuuluu ensisijaisesti tarkastuseläinlääkärille.

Pykälässä 12 säädetään tarkastuseläinlääkärin velvollisuudesta antaa kehotus epäkohtien korjaamiseen.

Eläinsuojeluasetuksessa (n:o 333/ 71) annetaan tarkempia määräyksiä teurastuksesta. Ko. pykälät ohessa.

8 §.

A m m a t t i m a i n e n t e u r a s tu s o n s u o r i t e t ­ t a v a l i h a n t a r k a s t u s l a i n ( 1 6 0 /6 0 ) t a i t e r ­ v e y d e n h o ito la in ( 4 6 9 /6 5 ) n o j a l l a h y v ä k ­ s y ty s s ä te u r a s t a m o s s a . M u u t e u r a s t u s o n t o im ite tta v a t a r k o itu k s e e n so p iv a s s a e ris ­ te ty s s ä p a ik a s s a .

T e u r a s t u k s e n a i k a n a ei e lä im iä s a a o d o tu tta a h u o n e e s s a ta i p a ik a s s a , jo s s a te u ra s tu s ty ö su o rite ta a n .

T e u ra s tu k s e s s a ei s a a o lla a s ia tto m ia h e n k i l ö i t ä lä s n ä .

9 §.

T e u r a s t u k s e n s a a s u o r i t t a a v a in s iih e n h a r ja a n tu n u t ta i o p e te ttu k a h d e k s a n to is ­ t a v u o t t a t ä y t t ä n y t h e n k ilö .

10 §.

E lä in o n e n n e n t e u r a s t u s t a t a i n n u t e t ­ ta v a n o p e a s ti, te h o k k a a s ti j a riittä v ä n p i t k ä k s i a j a k s i . T a i n n u tu s o n s u o r i t e t t a ­ v a a m p u m a l l a o t s a n lä p i a i v o i h i n , ly ö ­ m ä llä s o p iv a lla a s e e lla o ts a a n ta i s iip ik a r ­ ja a n k u u lu v a a e lä in tä p ä ä h ä n ta ik k a k ä y ttä m ä llä v ä littö m ä s ti ta in n u tta v a a s ä h k ö v ir ta a ta i k a a s u a . T a in n u tta m in e n ei k u i t e n k a a n o le v ä l t t ä m ä t ö n , j o s e lä in ä k illis e n s a i r a u d e n t a i t a p a t u r m a n j o h ­ d o s t a o n v iip y m ä ttä l o p e te tta v a e ik ä ta in n u t t a m i s e e n t a r v i tt a v i a v ä lin e itä o le s a a ­ ta v is s a .

S i i p i k a r j a a n k u u l u v a e lä in s a a d a a n te u r a s ta a ta in n u tta m a tta k a tk a is e m a lla k a u l a n o p e a s ti te r ä v ä llä a s e e lla t a i k k a k it a l a k i p i s t o l l a , j o l l o i n te r ä a s e ty ö n n e t ä ä n n o p e a s t i k i t a l a e n k a u t t a a iv o ih in j a se n jä lk e e n a v a ta a n n ie lu n ta k a is e t v e ris u o ­ n e t.

M a a - j a m e t s ä ta lo u s m i n i s t e r i ö n e lä in l ä ä k i n t ö o s a s t o v o i h a k e m u k s e s t a s a llia k ä y te ttä v ä n m u ita k in k u in 1 j a 2 m o m e n ­ ti s s a m a i n i t t u j a t a i n n u t u s - j a t e u r a s t u s ta p o ja .

11 §•

M illo in u s k o n n o llis e t sy y t e d e lly ttä v ä t e r i t y is t ä t e u r a s t u s t a p a a , o n n o u d a t e t t a ­ v a se u ra a v a a : 1) te u r a s t u s s a a t a p a h t u a v a in m a a - j a m e t s ä ta lo u s m i n i s t e r i ö n l i h a n t a r k a s t u s la i n n o j a l l a h y v ä k s y m ä s s ä t e u r a s t a m o s ­ s a t a h i , k u n k y s y m y k s e s s ä o n s iip ik a r ja n t e u r a s t u s , s e lla is e n t e u r a s t a m o n t a r k o i ­ t u s t a v a r t e n h y v ä k s y ty s s ä o s a s t o s s a ta i te rv e y d e n h o ito la u ta k u n n a n ta r k o itu s ta v a r t e n h y v ä k s y m ä s s ä e r ity is e s s ä s u o j a s ­ sa t e r v e y d e n h o ito la u ta k u n n a n v a lv o n n a n a la i s e n a ; 2 ) m illo in t e u r a s t u s t a p a h t u u t e u r a s ­ ta m o s s a ta i se n o s a s to s s a , la ito k s e n t a r ­ k a s tu s e l ä i n l ä ä k ä r i n o n o l t a v a t e u r a s t u k ­ s e s s a lä s n ä ; 3 ) e lä im e n k a a t a m i s e e n o n k ä y t e t t ä v ä k e s tä v ä ä p e h m e ä ä h ih n a a ; 4 ) k a a ta m in e n o n to im ite tta v a p e h ­ m e ä lle r i it t ä v ä n s u u r e lle a lu s ta lle , jo llo in o n h u o l e h d i t t a v a s i i t ä , e tte i e lä im e n p ä ä ly ö l a t t i a a n ; 5) e lä im e n k a a ta m is e e n s a a d a a n k ä y t­ tä ä m y ö s m a a ta lo u s m in is te riö n e lä in lä ä ­ k i n t ä o s a s t o n h y v ä k s y m ä ä e r i t y is t ä k a a to la ite tta ;

6) k a u la s u o n te n k a tk a is e m is e n s a a t o i ­ m i t t a a siih e n h a r j a a n t u n u t j a a s i a n o m a i ­ se n u s k o n n o llis e n y h d y s k u n n a n h y v ä k ­ s y m ä h e n k ilö ; 7) k a u la s u o n te n k a tk a is e m in e n o n t o i ­ m ite tta v a m a h d o llis im m a n n o p e a s ti t e r ä ­ v ä llä a s e e lla j a v ä l i t t ö m ä s t i e lä im e n k a a ­ ta m i s e n jä l k e e n ; 8) e lä in o n h e ti k a u l a s u o n t e n k a t k a i ­ se m is e n jä lk e e n ta i n n u t e t t a v a j o k o e rity i­ s e llä te u r a s t u s v ä l i n e e l l ä ta i l y ö m ä llä s itä o ts a a n ta h i s iip ik a r ja a n k u u lu v a a e lä in ­ tä p ä ä h ä n ta ik k a k ä y ttä m ä llä m a a - j a m e t s ä ta lo u s m i n i s t e r i ö n e lä i n l ä ä k i n t ö o s a s to n ta rk o itu k s e e n h y v ä k s y m ä ä s ä h ­ k ö la ite tta .

M i t ä e d e llä o n m ä ä r ä t t y e lä im e n k a a ­ ta m i s e s t a , e i k u i t e n k a a n k o s k e s i i p i k a r ­ ja a .

M a a - j a m e ts ä ta lo u s m in is te r iö n e lä in lä ä k i n t ö o s a s t o o n a n t a n u t t e u r a s e lä in te n t a i n n u t u s t a k o s k e v a n y le is k ir je e n ( 2 0 2 / 8 2 ). K irje e s s ä k ä y d ä ä n y k s ity is k o h ta is e s ti lä p i s a l li t u t t a i n n u t u s m e n e t e lm ä t .

E lä in s u o je lu llis ta k e s k u s te lu a o n h e r ä t ­ t ä n y t k i r je e n p y k ä l ä 2 .4 , j o n k a m u k a a n t a i n n u t t a m o s s a s a a o lla s a m a n a i k a i s e s t i v iis i e l ä i n t ä , k u n k y s e e s s ä o v a t l a m p a a t , v u o h e t ta i v a s ik a t, jo id e n e lo p a in o o n a lle 6 0 k g . P y k ä l ä n 3 .1 .1 m u k a a n n ä m ä e lä im e t s a a t a i n n u t t a a p ä ä h ä n ly ö m ä llä .

L is ä k s i m in is te r iö n e lä in lä ä k in tö o s a s to o n l ä h e t t ä n y t t e u r a s t a m o l l e e r ila is ia e l ä i n s u o je lu u n liitty v iä o h j e i t a . A i h e e n a o n o l l u t m m . e l ä i n t e n k ä s itte ly y le e n s ä , e lä in te n o d o tu tta m in e n te u r a s ta m o n ti­ lo is s a s e k ä t e u r a s k u l j e t u k s e t .

E lä in t e n t e u r a s k u l j e t u s t a k o s k e e a s e ­ tu s e lä in te n k u lje tta m is e s ta m o o t t o r i a j o ­ n e u v o lla ( n :o 3 3 5 ). S iin ä m ä ä r ä t ä ä n m m . m illa in e n a j o n e u v o n t u le e o l l a , m ite n e lä im iä tu le e h o i t a a m a t k a n a i k a n a j a m i­ t e n e lä im e t s i j o i t e t a a n a j o n e u v o o n .

Mitä mieltä ministeriössä?

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosastoon puuttunut joi­ hinkin teurastamolla esiintyviin epä­ kohtiin. Sioilleja naudoille on mm. aiheutunut liian kylmästä kuljetuk­ sestapaleltumisvaurioitajajoissakin teurastamoissa eläimet ovat joutu­ neet odottamaan teurastusta useita päiviä. Teurastamoja on pyydetty kirjeitsekiinnittämään vakavaa huo­ miota siihen, etteitällaistatapahdu.

Ylitarkastaja Pirkko Skutnabb kertoo, ettäministeriössäeiole suun­ nitteillakieltoasähköpiiskan käytölle tai sille, että alle 60-kiloiset eläimet saa tappaa ryhmässä päähän lyömäl­ lä. Linja ministeriössä on kuitenkin tiukentumassa niiden teurastamojen suhteen, joiden tainnutusmenetelmissä on esiintynyt epäkohtia.

Rituaaliteurastukselle Skutnabb haluaisi henkilökohtaisesti kiellon, mutta tämä ei ole ministeriön viral­ linen kanta.

13

SYMPOSIUM JYVÄSKYLÄSSÄ:

ja Kai Pelkonen valtakunnallisesta koe-eläinkeskuksesta.

Positiivinen yritys saada yhteistyö alulle

Paneelikeskustelu valtaosin hymistelyä

Teksti: PILVI LASSILA Kuvat: LIISI HILTUNEN

Paneelikeskustelussa Suomen olo­ ja pidettiinpääasiassa hyvinä. Pirk­ ko Skutnabbin mukaan Suomen lainsäädäntö on tutkijan kannalta tiukka, ja koska lisäksi uuden ase­ tuksen aiheuttamista alkuhanka­ luuksista on päästy eroon, ei hän nähnyt syytä lakiuudistukseen. Sen sijaan huomio pitäisikiinnittääeläintilojen parantamiseen. Unto Päivi­ nen korosti hyvien koe-eläintoimikuntien ja kokeiden oikean luokitte­ lun merkitystä, samoin yhteistyötä eri tahojen välillä. Jyväskylän yliopiston biologian laitoksen koeeläintoimikunnan puheenjohtaja Rantamäki pahoitteli etteivät koeeläintilatmonasti vastaa nykyistä tie­

Jyväskylässäjärjestettiinsyyskuun lopulla symposium, jonka aiheena oli käytännön etiikka koe-eläintoiminnassa. Järjestäjinä olivat Jyväs­ kylän yliopiston biologian laitos, Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistys ja Keski-Suomen Koe-eläinten Suo­ jelu. Symposium koostui muutamis­ ta lyhyistä esitelmistä ja paneelikes­ kustelusta. Tapahtuman tarkoitukse­ na oli tuoda esiin käytännön keino­ ja,joillakoe-eläimien olojavoitaisiin parantaa.

Yhteistyö ja hyvä hoito tärkeitä Symposiumin avauksena oli neljä lyhyttä esitelmää. Ensimmäisenä pu­ hui Alkon tutkija David Sinclair.

Hänen mukaansa eläimiä eivät auta tiukat eläinkoelait eikä ns. kolmen R:n systeemi, jollatarkoitetaan koe­ menetelmien parantamista, kokeiden vähentämistä ja korvaamista muilla menetelmillä. Hän halusi varoittaa, ettei Suomessa mentäisi rajoituksis­ sa yhtä pitkälle kuin esim. Ruotsis­ sa. »Valtaosalle eläinmalleja käyttä­ västä tutkimuksesta ei kuitenkaan voida kehittää korvaavia menetel­ miä.» Sinclair halusi sen sijaan pai­ nottaa tutkijoiden ja koe-eläinsuojelijoiden yhteistyötä eläinten olojen parantamiseksi. Hän toivoi myös enemmän mahdollisuuksia koeeläinten hyvinvointiin koskevaan tut­ kimukseen. Muualla maailmassa suositun kolmen R:n tilalle Sinclair ehdotti neljän C:n ohjelmaa: com­ munication (tiedotus), commerciali­ zation (kaupallistaminen), coins (ra­ ha) ja care (hoito).

Toisen puheenvuoron käytti FK Paula Hirsjärvi. Hän on tutkinut rottien sosiaalisiasuhteitaja käyttäy­ tymistä. Rottien hyvinvoinnille ovat tärkeitä niin fyysiset kuin psyykisetkin tekijät. Rotan lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu mm. kiipeily ja käytävien kaivaminen. Nämä ei­ vät kuitenkaan ole mahdollisia ny­ kyisin käytössä olevissa pienissä hä­ keissä. Yleensä rottia on lisäksi lii­ kaa häkkiä kohden. Tämä aiheuttaa jatkuvaa stressiäja muutoksia fysio­ logisissa toiminnoissa. Myöskään hyvää hoitoa eitule unohtaa. Mikä­ lirotta luottaa eläintenhoitajaan, se 14

Keski-Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Valter Mäkelä

on rauhallinen myös tutkijan käsit­ telyssä, mikä on tärkeätä tutkimuk­ selle. Luottavaiset ja ihmisiin tottu­ neet rotat ovat yleensä oppivaisia ei­ vätkä ne tunne kokeissa samalla ta­ valla pelkoa ja kipua kuin arat laji­ toverinsa.

Koe-eläinhoitaja Anna Tunninen painotti puheenvuorossaan koeeläinhoitajien koulutuksen tärkeyttä, ja toivoi samalla ammatin parempaa arvostusta. Koe-eläinhoitaja on eläinten »tärkein ihminen», joka voi oleellisesti vaikuttaa eläinten hyvin­ vointiin. Koetta suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon hänen mukaansa myös koe-eläinhoitajien mielipiteet.

Viimeisen puheenvuoron pitisym­ posiumin puheenjohtaja, LKT Eva Hirsjärvi. Hän aloittikertomalla mi­ ten muutaman vuosikymmenen ta­ kainen tutkimustyö poikkesi nyky­

ajan edistyneistämenetelmistäjatek­ nisestä välineistöstä. Kuitenkin koeeläinja sen merkityksen tunteminen on jäänyt jälkeen muusta kehitykses­ tä. Vaikka tänä päivänä koe-eläimet ovatkin paremmin valikoituja mm. geneettisen taustan suhteen, moni tutkija suhtautuu yhä koe-eläimiinsä kuin elottomaan tutkimusmate­ riaaliin. Hirsjärvi painotti, ettäeläin on elävä olento, joka »tarvitsee pal­ jon enemmän huomioonottamista ja huolenpitoa kuin herkinkään laitteis­ to». Hirsjärvi totesi lopussa hedel­ mällisen yhteistyön tutkijoiden ja koe-eläinten suojelijoiden edellyttä­ vän ennen kaikkea kahta asiaa: Eläinsuojelijoidentulisisanoutua irti»ra­ dikaaleista tavoitteista kuten eläin­ kokeiden kieltämisestä», ja tutkijoi­ den olisipuolestaan tiedostettava kä­ sittelevänsä eläviä, tuntevia olento­ ja,joiden hyvinvoinnistahuolehtimi­ nen on heidän moraalinen velvolli­ suutensa.

Useita paneelin jäseniä Symposium jatkui paneelikeskus­ telulla. Siihen osallistui kymmenkun­ tahenkilöä, joiden työ tavallataitoi­ sella liittyy koe-eläimiin. Mukana olivat mm. Pirkko Skutnabb maa- ja metsätalousministeriöstä, professori Hakon Westermarck, David Sinclair Alkosta, Maija-Liisa Laakso Helsin­ gin yliopiston fysiologian laitoksel­ ta, Lauri Nieminen Lääkefarmokselta,läänineläinlääkäri Unto Päivinen, Valter Mäkelä sekä Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistyksestä että KeskiSuomen Koe-eläinten suojelu ry:stä

Ylhäällä oik. Jyväskylän yliopiston biol.lait. koe-eläintoimikunnan puh.joht.

Rantamäki, ylitarkastaja Skutnabb ja professori Westermarck

don tasoa. Kuitenkin kävi ilmi, että ko. laitoksen suunnitteillaoleviinti­ loihin ei tule eläinten kannalta mai­ nittavia uudistuksia, esim. rotatjou­ tuvat olemaan liian ahtaissa häkeis­ sä. Lauri Niemisen mukaan kaikkea elämää täytyy kunnioittaa, olipa ky­ seessä niin hyönteiset, siat kuin ih­ misetkin. Kuitenkin hän voimak­ kaastityrmäsi ajatuksen eläinkokei­ den vähentämisen eläinsuojelullisis­ ta syistä, koska tällöin lääketieteen kehitys hänen mukaansa hidastuu ja jopa pysähtyy. Kai Pelkonen erottui paneelin jäsenistä selvimmin. Jokai­ sessa puheenvuorossaan hän huokui vihaa eläinkokeiden vastustajia koh-

tään leimaten nämä ääriliikkeen kan­ nattajiksi, terroristeiksija tietämät­ tömiksi. Itseään hän piti »ammatti­ maisena koe-eläinten suojelijana».

Lisäksi hän hyökkäsi Koe-eläinten Suojelu ry:tävastaan ja esittiperät­ tömiä väitteitäsen toiminnasta. Koeeläinten Suojelu ry:n puheenjohtaja Päivi Viinikaisen annettiin kuitenkin oikaista nämä väitteet.

Positiivisia kannanottoja Hakon Westermarck muistutti, ettäilman eläinsuojelijoitamm. koeeläinten oloteivätolisiedistyneet. Li­ säksi hän painotti eläinlääkärien vas­ tuuta ja niin eläintenhoitajien kuin tutkijoidenkin riittävää ammattitai­ toa ja eläinten tuntemusta. Valter Mäkelä viittasi puheessaan monasti Albert Schvveitzeriinja elämän kun­ nioitukseen. Vaikka Suomessakin on paljon eläinsuojeluongelmia, eikoe-

Vasemmalla: Kai Pelkonen valtakunnallisesta koe-eläinkeskuksesta ja läänineläinlääkäri Unto Päivinen Ylhäällä: Maija-Liisa Laakso Helsingin yliopiston fysiologian laitokselta ja Lauri Nieminen Lääkefarmokselta

eläinkysymystä hänen mielestään saa kuitenkaan väheksyä, eivätkä eläinsuojelijat ole tutkimuksen apupoikia.

Tunnelmat symposiumin jälkeen Symposiumin tarkoituksena oli tuoda esiin tapoja, joilla koe-eläin­ ten oloja voitaisiin käytännössä pa­ rantaa. Lisäksi haluttiin päästä pa­ rempaan yhteisymmärrykseen tutki­ joiden ja eläinsuojelijoiden välillä.

Mielestäni kumpaakaan tavoitettaei

saavutettu. Sekä alustuksissaettäpa­ neelikeskustelussa tuli kyllä ilmi pa­ rempien eläintilojen tarve ja hyvän hoidon tärkeys, mutta käytännön to­ teutuksistaeipuhuttu juuri lainkaan.

Valitettavaa oli,ettäsuurin osa ajas­ ta kului hyödyttömään väittelyyn toissijaisistaasioista. Hyvässä yhteis­ ymmärryksessä on vielä paljon toi­ vomisen varaa, mikäli monien tutki­ joiden lähtökohtana on se,että koeeläinten suojelijat ovat vastuuttomia ja tietämättömiä, jopa väkivaltaisia ihmisiä. Kuitenkin tilaisuusolihyvä foorumi oikoa joitakin molemmin­ puolisia harhaluuloja. Monilla tutki­ joillajakoe-eläinhoitajillatuntui ole­ van väärä käsitysyhdistyksemme toi­ minnasta — jatoki on koe-eläinsuojelijoidenkinasenteissaparantamisen varaa. Myönteistä olimyöskin yhdis­ tyksen saama kutsu tutustumiskäyn­ nilleJyväskylän yliopiston psykolo­ gian laitoksen koe-eläintiloihin.

Koe-eläintoimintaa sääteleväase­ tus on ollut voimassa kohta kol­ men vuoden ajan. Alkuhankaluu­ det ja kohut ovat vähitellen häl­ venneet sekä tutkijoiden että eläinsuojeluyhdistysten tahollaja on päästy normaaliin päiväjärjes­ tykseen toteuttamaan asetusta käytännössä.

Luvat eläinkokeiden suorittami­ seen on haettu asetuksen edellyt­ tämällä tavalla eikä kiistanalaisia eläinkokeitataivalituksia läänin­ hallituksen päätöksistä ole tullut tänä vuonna eläinlääkintäosastol­ le. Laitokset ovat keskimäärin ot­ taen melko hyvin muistaneet il­ moittaa lääninhallitukselle sääde­ tyssä ajassa vuoden 1987 aikana tehdyt eläinkokeet. Vuonna 1987 maassamme käytetyt koe-eläimet eläinlajeittanijakautuivat seuraa­ vasti: Hiiret 93 880 Rotat 45 650 Kanit 3 110 Marsut 6 630 Hamsterit 350 Koirat 90 Kissat 40 Naudat 420 Hevoset 40 Vuohet ja lampaat 380 Apinat 3 Siat 3 850 Porot 30 Linnut 17 900 Turkiseläimet 5 580 Kalat 36 500 (Y lita rk a sta ja P irk k o S k u tn a b b /M M M yh­ teen v eto Jy v äsk y län sym posium issa) 15

Häkin nurkasta etsitään turvaa kun vieraat oudoksuttavat

r

KAARINA VALOAALTO

Mitä kuuluu Tampereen AIDS-apinoille PÄIVI VIINIKAINEN

Syyskuun 27. päivänä vierailin Kaarina Kivivuoren kanssa Tampe­ reen yliopiston biolääketieteen lai­ toksessa tutustumassa ns. AIDS-apinoiden oloihin sekä keskustelemas­ sa laitoksen koe-eläintoimikunnan puheenjohtajan ja sen eläinkoetoiminnasta vastaavan Hely Ojan kans­ sa. Paikalla oli myös Hymy-lehden toimittaja Jarmo Uusi-Rintakoski sekä yksi laitoksen koe-eläinhoitajista.

Laitoksella on kymmenen makaki-apinaa (macaca fascicularis), joi­ den alkuperästä kukaan eitunnu ole­ van täysin varma. Ne ovat peräisin Malesiasta, ja mitä todennäköisim­ min ne on pyydetty viidakosta. Ku­ kaan ei kuitenkaan suostu antamaan asiasta täysin lopullista vastausta.

On ehkä myös syytä mainita, että kun apinoiden alkuperää selvittäessämme kysyimme maa- ja metsäta­ lousministeriön tautitoimistosta api­ noiden tarkkaa karanteenipaikkaa, meille kieltäydyttiin antamasta tätä tietoa.

Eläimet ovat stressaantuneita, sil­ läniitäon kuljetettulähesmaailmanympärimatkan verran: Malesiasta Lontooseen koeapinoiden välityspaikkaan, sieltä Ruotsiin karantee­ niin, mistä vuoden karanteenin jäl­ keen Suomeen. Eikä apinoiden siir­ tely paikasta toiseen lopu tähän: Suomen tutkimusprojektin jälkeen ne viedään todennäköisimmin takai­ sin Ruotsiin.

Maamme modernein koeeläinlaitos Apinat olivat noin neliömetrin suuruisissa yksittäishäkeissä. Virik­ keiksi niilleoli kiinnitetty häkin kat­ toon köysi, jossa ne voivat riippua.

Häkit olivatniinlähellätoisiaan, että apinat saattoivat koskettaa naapurihäkin asukasta. Muita seurustelu-ja leikkimismahdollisuuksia niilleeiol­ tu järjestetty.

16

Erämaan ystävä Hely Oja ja Päivi Viinikainen tarkastelevat apinoiden tiloja Kuvat: Veikko Lintinen

Kaikki erämaan koirat nukkuivat.

Yksi niistänukkui kengänkiillottajan tyhjän tuolin edessä.

Siihen aikaan aamusta ei mikään kahvila ollut auki. Kuljimme kiirei­ sinaskelinetsienjotain kuppilaajon­ ka isäntä vielä valvoisi.

Koira näki meidät jo kaukaa ja äyttäytyi kuin olisimme vanhat tut­ tavat. Emme olleet koskaan nähneet sitä.

Se syöksähti luoksemme jaheilutti iloisesti häntäänsä ja nuoli kättäni.

Koiran koko olemus ilmaisiääretön­ tä jälleennäkemisen riemua, koko sen pölyinen takkuinen olento.

Koira oli desperado. Toisella ta­ vallakuin me. Pitkältäerämaataivallukselta palattuamme olimme juuri päässeet eroon meitä vaivanneista syöpäläisistä.

Edellisenä iltana olimme maksa­ neet sievoisen summan majatalon isännälle siitä että hän lämmittäisi meille vettä.

Olimme peseytyneet kerrankin kunnolla ja tunsimme itsemme uudesti syntyneiksi. Vanhat kirpun^purematkin olivatjo siististiruvella. ^Pla nyt tuon koiran piti tunkea seu­ raamme.

Aluksi yritimme hätistää sitäpois.

Silläsetiesivain lisääkirppuja. Koi­ ran reidessä roikkui isovalkoinen ru­ pi. Yritin olla koskematta sitä kun­ nes tajusin oman mielettömyyteni.

Sisimmässäni häpesin. Kuinka voisi olla vastaamatta sen iloon, sen vil­ pittömään riemuun, jotase syystätai toisesta tunsi meitä kohtaan?

Olihan tottavie kadulla muitakin ihmisiä kuin me, mutta sevalitsimei­ dät. Sen intuitio, hurja koiran vais­ to, toimi. Se tiesi! Vaikka vielä sihahtelimme silleja löimme käsiäm­ me vastakkain ettei se enää seuraisi meitä. Se kulki kyljessäni kuin var­ jo. Isännän jälleen löydetyn, kerran kadotetun isäntänsä varjo, joka piir­ tyi sementtiseinää vasten.

Mehän olimme kuin kaikki muut jotka hätistelivät tarmokkaasti kul­ kukoiria kynnyksiltään, jonne ne

Ä

On sinänsä myönteistä, ettäapinat saattoivat kosketella naapureitaan, mutta tämä ei kuitenkaan vielä riitä täyttämään niiden sosiaalisiatarpei­ ta. Apinat elävät luonnossa laumas­ sa, ja ne tarvitsevat sekä kontaktia laj¡tovereihinsa että omaa rauhaa.

Tampereella ne eivät saa kumpaa­ kaan.

Positiivistaolimyös Hely Ojan eh­ dotus apinatiloihin asetettavasta vi­ deokamerasta, jollavoitaisiin seura­ ta, miten apinat todellakäyttävät ai­ kaansa, kun hoitaja ei ole paikalla.

Surulliseksi tosiasiaksi kuitenkin jää, että mikäli eläimet joutuvat elämään jatkuvasti yksittäishäkeissä, ne eivät voi toteuttaalajilleenominaista käyt­ täytymistä. Suuri yhteisöhäkki (esim. eläintarhojen tapaan) tai leikkihäkki,jossa apinat voisivat oleillasilloin tällöin ei Ojan mielestä kuitenkaan tule kysymykseen: hän sanoi apinoi­ den purevan toisiaan. Näin varmas­ tikävisikin, jos ne yhtäkkiä sijoitet­ taisiin samaan häkkiin. Apinat voi­ taisiin varmasti vähitellen totuttaa toistensa seuraan.

Eläinkokeiden etiikasta Keskustelimme eläinkokeiden etii­ kasta myös laajemmin. Toimittaja Uusi-Rintakoski kysyi Hely Ojalta, onko hänen mielestään olemassa mi­ tään eläinkokeita, jotka ovat epämo­ raalisia. Oja esitti näkemyksenään, ettähuonosti suunniteltuja kokeita ei

tulisi tehdä. Mitään tiettyä koeryh­ mää tai -tyyppiä hän ei kuitenkaan pitänyt epäeettisenä.

Keskustelimme myös kokeiden eettisestä arvioinnista. Oja totesi, että heidän koe-eläintoimikunnassaan ovat saaneet luvan vain tutki­ muksellisesti korkeatasoiset, tieteel­ lisestitarpeelliset eläinkokeet — hä­ nen mukaansa erillistä eettistä ar­ viointia ei tarvita.

Jälkiajatukset Mielestäni olierittäinmyönteistä, että meidät otettiin vastaan Tampe­ reelle tutustumaan AIDS-apinoihin ja niiden oloihin. Keskustelu laitok­ sen koe-eläintoiminnasta vastaavan henkilön kanssa olimyös avartavaa: Eettisistänäkökohdista olimme lähes täysin eri mieltä, mutta käytännön tasolla löytyi jo joitain yhteneviä mielipiteitä. Ja oletettavasti mielipi­ teiden vaihto sulatti myös joitain molemminpuolisia ennakkoluuloja.

Näkemäni vahvisti sitämielipidet­ täni, ettäapinoita eitulisituoda Suo­ meen koe-eläimiksi. Vähimmäisvaa­ timus olisiainakin, ettäne olisikes­ kitetty johonkin samaan paikkaan, jossa niille olisi resursseja järjestää nykyistä huomattavasti paremmat ti­ lat.Tällöin voitaisiinjärjestää myös niiden hoitajille perusteellinen kou­ lutus — Tampereen hoitajatkin kun joutuivat hankkimaan tietonsa itse ulkomaisista käsikirjoista.

kurkistivat muutaman suupalan toi­ vossa, jonka kenties joku muu yhtä desperado niille heittäisi. Ne, joilla meni hyvin, he olivat juuri niitä ih­ misiä, jotka eniten pelkäsivät noiden koiraluurankojen levittämiä loisia.

Pitäisikö meidän olla samanlaisia?

Tuumiskelin ja annoin sen hyppiä vastaani. Sen kuonon yläpuolella oli harmaa läikkä vaikka se oli nuori koira.

Velvollisuuteni oli palkita se ne­ rokkuus millä se oli osannut valita uhrikseen minut, tajuten heikkoute­ ni.

Koira kiisirinnallani ohi nelirivissä puuskuttavien bussien jayksittäis­ ten hevosten, jotka vetivät maissinlehdillä kuormattuja rattaita.

Tahdoin palkita sen. En ymmär­ tänyt itseäni.

Mutta se ymmärsi. Pysähdyimme pienen erämaakaupungin hämyisen kuppilan ovelle, johon koira jäi odottelemaan meitä.

Tilasin heti leipä-ja kahviannoksen, kääräisten silleison leipäpalasen omistajan hetkeksi kääntäessä pää­ tään.

Syrjäsilmällä näin kun jotkut asiakkaat yrittivät hätistellä sitätie­ hensä. Koira ottimuutaman askeleen taaksepäin väistäen potkut ja palasi vartiopaikalleen.

Kun joku asiakas poistui paikalta koira nuuhkaisi hädissään ilmaa hei­ dän jälkeensä, etteisevain kadottaisi meitä näköpiiristään.

Olkoon tämä yksi iloinen päivä sen kurjassa koiranelämässä, se on ainoa minkä voin tehdä. Järjestää silleyhden iloisen päivän. Heilautin kättäni ja ostin isännältä palasen makkaraa.

Vaikka tiesin illan pimetessä mei­ dän poistuessamme kaupungista sen etsivän meitä. Tiesin sen. Kun me olisimme jo matkalla sekenties löy­ täisijonkun yhtä desperadon kuin se itse, joka kauan erämaassa harhail­ tuaan viimein saapuu aamun saras­ taessa kaupunkiin, ja itsekseen hö­ pisten tunteejonkun kylmän ja kos­ tean hipaisevan käsivarttaan.

Ja tuo koiran tuttavallinen terveh­ dys saa kulkurin kangistuneen sydä­ men värähtämään.

Ja näin varjo saa toisen varjon.

Jotka mittaavat pimeän kaupungin varhaisia kujia. Muutaman suupalan toivossa.

17

FRIDA SELIN

N yt kun B WC-kosmetiikkasarjan myynti toimistossamme alkaa olla loppusuoralla, on aika esitellä sarjan uusi maahantuoja Yrtti & Kauneus ja sen omistaja Raija Sarkkinen.

Raija aloitti työnsä kosmetiikkatuotteiden parissajo noin seitsemän vuotta sitten. Yrtti& Kauneus Oy oli silloin kahden naisen yritys, jossa myytiin luonnonkosmetiikkaa, lah­ jatavaroita sekä kotimaisia yrttejäja kuivakukkia. Heidän tavoitteenaan oli tehdä tunnetuksi kasvejamme ja saada näin ihmiset kiinnostumaan mm. kotikosmetiikan valmistamises­ ta. He järjestivät aiheesta kurssejaja keräsivät, pakkasivat ja myivät kas­ vit itse. »Aika ei ollut nähtävästi kypsä tällaiseen toimintaan, joten meidän olisiirryttävä kokonaan valmiskosmetiikan myyntiin», kertoo Raija. Pahoittelen mielessäni kariu­ tunutta suunnitelmaa, sillä olisihan hienoa osata valmistaa omat ihonhoitotuotteensa itse tai ainakin ko­ keilla reseptejä silloin tällöin. Kuin ajatukseni lukien Raija lisääkin, et­ teihän ole kokonaan haudannut aja­ tusta kotimaisten kasvien ja yrttien myynnin aloittamisesta uudelleen.

Jos joku on kiinnostunut saamaan tietoja kotikosmetiikan valmistami­ sesta, Raija on valmis antamaan neu­ voja, vaikka valmistusaineita ei hä­ neltä saakaan.

Tällä hetkellä liikkeessä on myy­ tävänä kolmea eri kosmetiikkasarjaa: Saksalainen BABOR, englanti­ lainen B W C sekä hollantilainen HUID EN GRUID. Viimeksi maini­ tun sarjan valmistus on nyt lopetet­ tu. Jäljellä olevat tuotteet myydään puoleen hintaan (sarjan tuotteita ei ole testattu eläinkokein). BABORin parhaiksi puoliksi Raija mainitsee sen monipuolisuuden. »Sarjaan kuu­ luu paljon erikoistuotteita, mm. Acne-sarja on erittäinsuosittu, samoin

erilaisetampullihoidot. Sarjan tuot­ teita käytetään paljon ihonhoitoklinikoilla», Raija kertoo ja lisää, että kaikki tuotteet ovat kasvipohjaisia eikä tuotteita testata eläinkokein.

Raijan kunnioitus luontoa kohtaan on jo lapsuudesta lähtöisin ja tänä päivänä hän tekeekin työtä nimeno­ maan sellaisten kasvipohjaisten kosmetiikkasarjojen maahansaamiseksi, joita ei ole testattu eläinkokein.

F: »Miten kauneudenhoitoalalla yleensä suhtaudutaan näihin eläinkoeasioihin? Puhutaanko niistä?»

R: »Niistä puhutaan aivan liian vähän.»

F: »Miksi mielestäsi luontaiskosmetiikkasarjat ovat sitten parempia kuin ns. synteettisesti valmistetut?»

R: »Kasviöljyissä on samanlainen molekyylirakenne kuin ihmisen ihos­ sa ja siksi ne toimivat tehokkaasti yhdessä. Synteettisissä valmisteissa taas aineet ovat kemiallisestipuhdis­ tettuja ja niissä on käytetty paljon kemiallisia yhdisteitä, joiden vaiku­ tusta iholle ei välttämättä tunneta kaikilta osin. Luonnonkosmeettisista tuotteista on myös helpompi löy­ tää mahdollinen allergian aiheuttaja

niiden yksinkertaisen koostumuksen takia. Luonnon raaka-aineet ovat myös usein sisäisestinautittavia, jo­ ten ne ovat tulleettestatuiksimoneen kertaan. Myös hajusteidenja väriai­ neiden poisjättäminen vähentää yli­ herkkyysreaktioita huomattavasti.»

BWC-sarja on saanut myönteisen vastaanoton niin asiakkaiden kuin luontaistuotealan yrittäjienkin kes­ kuudessa. Raijaja Hanna-tytär ovat ahkerasti kiertäneet esittelemässä tä­ täerityisestiloistavastavärikosmetiikasta tunnettua sarjaa heille. »Kai­ ken kaikkiaan asiakkaiden suhtautu­ minen on myönteistä, kun kerron, ettei tuotteita ole testattu eläinko­ kein. Mutta on myös niitä, jotka asiasta kertoessani katsovat vähän siihen malliin, että ai, olet keksinyt tuollaisen keinon tehdä rahaa» Rai-^^_ ja kertoo hymyillen ja lisää, e t t a f p nuoret ovat avoimempia näilleasioil­ le kuin muut ikäluokat. »Mitä kauneudenhoito Sinulle merkitsee?», tiedustelenvielätapaa­ misemme päätteeksi.

R: »Kauneudenhoito on osa ter­ veydenhoitoa, joten senkin tulee ol­ la ensisijaisesti sisäistä. Ulkoisilla tuotteilla voi sitten vielä korostaa parhaita puoliaan, kuin pisteenä i:n päälle.»

Liike sijaitsee Aurorankatu 13, Hki 10 (Eduskuntatalon takana). Sa­ massa liiketilassatoimiimyös lahjatavaraliike Mustafa. Kosmetiikkatuotteita voi tilata myös puhelimit­ se, ellei paikkakunnalla ole tuot­ teiden myyntipistettä. Puh: (90) 443 243. Aukioloajat ma— pe 10— 17 ja la 10— 14.

Haluaako Teknokemian Yhdistys pitää kuluttajan pimennossa?

KAARINA KIVIVUORI Saimme kuulla eräältä kosmetiik­ ka-alan yritykseltä, että Teknoke­ mian Yhdistys on lähettänyt jäsen­ yrityksilleen kiertokirjeen, jossa ke­ hotetaan boikotoimaan Koe-eläinten Suojelu ry:n lähettämää kyselyä kosmetiikan testaustavoista. Tämä oli meidän mielestämme sen verran tyrmistyttävä tieto, että päätimme ottaa asiasta tarkemmin selvää.

Toimitusjohtaja Svensson Tekno­ kemian Yhdistyksestä myönsi, että kirje on lähetetty. Syynä on hänen mukaansa se, että hänen mielestään ^Kidistyksemme hyökkää listojateke^miällä yhtä teollisuudenalaa vastaan.

Lisäksi hänen mukaansa ei ole ole­ massa sellaista kuin »ei eläinkokein testattu» kosmetiikkatuote, koska kaikissa on kuitenkin aineita, jotka on joskus jossakin testattu. Keskus­ telussa kävi lisäksi ilmi, että hän ei usko Draizen silmänärsytystestiä(ka­ neillatehtävä tuskallinen koe) tehtä­ vän kosmetiikkateollisuudessaja että hän pitää Ruotsin päätöstä kosme­ tiikan merkinnästä (kaikkiin tuottei­ siin merkintä onko testattu eläinko­ keilla) täysin päättömänä.

Kerroin Svenssonille, että monet kuluttajat ovat nykyisin huolissaan kosmetiikkateollisuuden eläinkokeis­ ta (vaikka ne tehtäisiin ulkomailla) ja heilläon meidän mielestämme oi­ keus saada tietää, miten heidän käyt­ tämänsä tuote on testattu. Mieles­ s ä m m e ei myöskään ole kyseessä hyökkäys yhtä teollisuudenalaa koh­ taan, sillä mehän teemme päinvas­ toin ilmaista mainosta niille yrityk­ sille, jotka eivät testaa tai testauta tuotteitaan eläimillä.

Selvitin myös, että meidän listal­ lamme »Ei testattu eläimillä» tar­ koittaasitä,ettäkosmetiikka- taihy­ gieniatuotteita valmistava yritys ei oletestannut taitestauttanutvalmis­ ta tuotettaan eläimillä. Tämän val­ mistaja varmasti tietää ja pystyy il­ moittamaan — jos haluaa. Raaka-ai­ neen testaamisesta on jo hankalam­ pi saada tietoa.

Ihmettelemme Teknokemian Yh­ distyksen tarvettaasioiden salailuun: Osaavathan jäsenyritykset varmasti itse päättää, mitä tietoja kyselyym­ me antavat. Jos yhteiskunta hyväk­ syy tuskalliseteläinkokeet kosmetiikkatuotteiden testaamisessa, niin vä­ hintä mitä voi vaatia on, että kulut­ taja saa niistä haluamansa tiedot.

LEIRIELÄM ÄÄ TAMMI VALKAMASSA TARJA MICHEJEFF MARJO YLI-ALHO Turun alueosastolla oli ilo ja kunnia (jonka ilon ja kun­ nian suomme kyllä kernaasti muillekin alueosastoille!) jär­ jestää jokavuotinen leirimme. Ja tällä kertaa leiriydyimme 26— 28. 8. Turun Hirvensalon Tammivalkamaan — meren ja metsän ääreen.

Ensimmäiset leirivieraamme saapuivatjo hyvissä ajoin en­ nen leiriemäntiä perjantai-iltapäivällä. Pääjoukko eliHesan bussikuljetus saapui rintarinnan leiriemännän kanssa. Ensim­ mäinen leiri-iltamme sujui saunoen ja jutustellen.

Lauantai-aamu toi paikalle muut järjestelyistä vastaavat; loput leirivieraat saapuivat päivän mittaan. Aamupäivällä kuulimme terveisiä Helsingin toimistosta. Lounaan jälkeen pääsi esiinTurun tiedotusasiantuntija Leila Kurki, joka ker­ toiradio-ohjelman tekemisen iloistaja tuskasta. Esimerkki­ nä ohjelman tekemisen tuskasta kuuntelimme oman alueo­ sastomme keväisentekeleenAuran Aalloille. Loppupäivä ku­ luikin vapaasti ja vapaamielisesti oleillen ja syöpötellen. Il­ lan kokoontumispaikka olijälleen sauna. Saunatiloissa jat­ koimme henkevää keskustelua, kajautimme railakkaat yh­ teislaulut (monikielisesti) — asianmukaisin muonituksin ja juomituksinvarustettuina. Kokeneimpien leiriläistenillanviet­ to kesti tietenkin aamunkoittoon asti.

Sunnuntaiaamu vaikeni yhtä aurinkoisena kuin edellinen­ kin leiripäivä. Nyt eienää eläinsuojelijoita pidellyt mikään.

Aamun luennot päätettiinkinpitääulkona. Luonnon helmas­ sa kuulimme Kateitapaljon tärkeääja mielenkiintoista poh­ joismaisesta eläinsuojelulainsäädännöstä ja Ruotsin uudes­ ta eläinsuojelulaista.

Diat sentään maltettiin katsoa sisätiloissaja kuunnella El­ mi Mannisen esityseläimistämaataloustuotannossa. Lisäksi katselimme uusia filmejä (eläinaiheisia totta kai, Ramboista eiollut kyse). Hanu Luukkainen kertoi meille turkisryhmän toiminnasta.

Iltapäiväkahvien jälkeen olihaikeiden jäähyväisten aika.

Turkulaisten mielestä oli kauhean kiva taas tavata muita­ kin koe-eläinten suojelijoitaeripuoliltamaata. Olisimme kui­ tenkin mielellämme nähneet enemmän alueosastoaktiivejaja rivijäseniä Helsingin ja Turun ulkopuoleltakin...

SIIS SEURAAVALLA KERRALLA KAIKKI JOUKOIN MUKAAN! V____________________________________

THE BODY SHOP -OIKAISU Korjaus lehdessä n:o 3 olleeseen artikkeliin: BODY SHOPin tuotteita saa tilata numerosta 924-621 53.

Kaikissa BODY SHOP-myymälöissä on myytävänä Barbara Dalyn BODY SHOPille suunnittelemaa COLOURINGS-värikosmetiikkasarjaa, jo ta ei ole testattu eläinkokein.

19

Jim Barnes’in mielestä esitelmä eläinterapiasta vankiloissa oli kiinnostava, sillä myös hänen johtamassaan löytöeläinkodissa on ollut vankeja työpalvelussa.

Kokemukset ovat olleet hyviä

THE STATUS OF ANIMALS: ELÄIMEN ROOLI IHMISEN MAAILMASSA

Attitudes Ethics Education

Mary Stewart keskustelee kursseillaan eläinlääketieteen opiskelijoiden kanssa myös etiikasta

O R A LASSILA KAARINA KIVIVUORI Framen Michael Balls keskustelemassa kokouksen osanottajien kanssa

Vaihtoehtotutkimussäätiö FRAME (Fund for Replacement of Ani­ mais in Medical Experiments) ja Englannin Eläinlääkäriseura (British Veterinary Association) järjestivät 19.— 21. syyskuuta Nottinghamissa The Status of Animais -nimisen kan­ sainvälisen konferenssin eläinten roolista tieteessä, opetuksessa ja maataloudessa. Konferenssin puhu­ jina oli eri alojen asiantuntijoita.

Kuulijoita oli parisataa. Allekirjoit­ taneet matkustivat konferenssiin Koe-eläinten Suojelu ry:nedustajina.

Konferenssissa pidettiin yhteensä seitsemän eriaiheista esitelmäistuntoa. Tässä raportissa referoidaan ly­ hyesti joitakin tilaisuudessa pidetty­ jä esitelmiä.

Etiikka Professori Stephen Clark (Liver­ poolin yliopisto) aloitti puheensa Eläinten hyvinvoinnin eettisiä ongel­ mia (Ethical Problems of Animal

Welfare) muistuttamalla filosofisen argumentoinnin tärkeydestä. Hän etsiskeli puheessaan vastauksia seuraa­ vanlaisiin kysymyksiin: mitä on eläintensuojelu; voiko joku/jokin hyvin jos ei tiedä paremmasta; on­ ko luonnollinen mutta väkivaltainen kuolema parempi kuin »luonnoton» kuolema; mikä ero on koirienjalam­ paiden syönnillä. Hän totesiettätie­ tynlaisen päättelyn kautta saattaisim­ me tullatulokseen, ettäkuolema tus­ kasta vapauttavana tapahtumana on hyvinkin toivottava. Kysyessään on­ ko meillä moraalisia velvotteita sel­ laisiaihmisiäjaeläimiä kohtaan joita emme tunne, hän muistutti, että hy­ vin monet teoistamme ovat vahvasti tunteiden motivoimia.

M ary Midgleyn (Newcastlen yli­ opisto) esitelmän aihe oliKäytännön ratkaisuja (Practical Solutions). Hä20

nen mielestään valtavasti energiaa tuhlataan järjestöissä turhaan kahi­ nointiin. Hän myös muistutti, että liian jyrkät ja fanaattiset asenteet vain lietsovatvastarintaa. Mustaval­ koinen ajattelutapa estää keskuste­ lun syntymisen, ja muutoksia eisaa­ da aikaan ilman keskustelua. Jos esi­ merkiksi vaatii eläinkokeiden väli­ töntä lopettamista, on vaikea kes­ kustella niiden kanssa jotka haluavat parannuksia. Mutta »jokaisen fa­ naatikon sisälläon maltillinen ihmi­ nen pyrkimässä ulos», hän sanoi.

Pastori Andrew Linzey (Essexin yliopisto) puhui aiheesta Vastuun­ tunto — länsimaisen kristillisyyden lähestymistapa (Responsibility — the

Approaches of Western Christiani­ ty). Hänen puheensa olikolmijakoi­ nen: kunnioitus, vastuuntunto ja oi­ keudet (reverence, responsibility, rights). Albert Schweizerin mukaan elämän kunnioittaminen on uskon­ nollinen kokemus. Teologi Karl Barth on esittänyt kritiikkiä Schwei-

zerin käsityksiin. Vastuuntunnosta^ puhuessaan Linzey muistutti, e t t U skolastiikanperustajanTuomas Ak­ vinolaisen mukaan eläimet ovat ole­ massa ihmisen tarpeita varten. Oi­ keuksista puhuessaan Linzey kysyi, antaako tajuisuus ja kyky tuntea oliolle moraalisia oikeuksia. Hänen loppukommenttinsa oli seuraavan­ lainen: »Jumalan perimmäinen pää­ määrä ei ehkä olekaan ihmisen pe­ lastaminen».

Opetus Psykologian professori Alan B owd (Lakeheadin yliopisto, Onta­ rio)puhui aiheesta Opetuksen ongel­ ma (The Educational Dilemma). Hä­ nen mukaansa pienet lapset löytävät suhtautumisestamme eläimiin monia ongelmallisia epäjohdonmukaisuuk­ sia. Nykyaikana kaupunkilaislapset ovat alkaneet vieraantuaeläimistäei­ vätkä ymmärrä kotieläinten ja syömänsä lihanvälistäyhteyttä (»kanat

^^univat munia, possut munivat pe­ konia»), Bowd kritisoi Peter Singeriäyksinkertaistenja valheellistenkin yleistysten käytöstä: Singerin mu­ kaan esimerkiksi lapset »luonnos­ taan rakastavat eläimiä», mikä eiil­ meisestikään pidä yksiselitteisesti paikkaansa.

D avid Paterson (British Veterina­ ry Association’s Animal Welfare Foundation) puhui aiheestaOpetuk­ sen tutkimus tänään (Current Re­ search inEducation). Hän totesi,että humaaneja asenteita (esim. eläinsuo­ jelua) käsittelevää opetusmateriaalia ei testata tositilanteissa riittävästi.

Suuri osa olemassa olevasta materi­ aalista on tehotonta: sanoma ei me­ ne perille. Patersonin mielestä tär­ keämpää kuin erityinen humaanin ^riämäntavan opetus erillisenäainee^Ha on humaanien asenteiden saami­ nen kaikkien aineiden käsittelyyn.

Esitelmän jälkeisessä keskustelussa Paterson sanoi, että hänen mieles­ tään eläintarhat, joita usein puolus­ tetaan niiden opetuksellisen merki­ tyksen takia, eivät tosiasiassa ole hyödyllisiä tässä suhteessa.

Richard Guyn aihe oliEettiset on­ gelmat eläinten kasvatuksessa (Ethi­

cal Problems in Farming Practice).

Guy on »onnellisen» lihan tuotan­ toon erikoistuneen The Real Meat Companyn toimitusjohtaja. Yritys harjoittaa sikojen, nautojen ja kano­ jen sopimuskasvatusta erittäin tark­ kojen periaatteiden mukaan. Guy toi esille, miten monet eläintuotannon ongelmat johtuvat nimenomaan ko­ honneista tehokkuusvaatimuksista: esimerkiksi sikojen saparot täytyy nykyään yleensä leikata pois, koska stressautuneet siat purisivat muuten toisiaan purkaessaan aggressioitaan ja ikävystymistään. Mikäli sikojen kasvatus hoidetaan »oikein», eihän­ tiäkään tarvitse leikata. Vastaavan­ laisia ilmiöitä on lukuisia muitakin.

Guyn tärkeä ajatus olise,ettäuseim­

missa lihantuotannon eläinsuojelul­ lisissa ongelmissa on kyse rahasta.

Nykyiset julmat tehokasvatusmuodot ovat edullisimpia suhteessa tuo­ tetun lihan määrään.

Eläinkokeet Judith Hampsonin aiheena oli Käy­ tännön ongelmia ja ratkaisuja (Prac­ tical Dilemmas and Solutions). Hä­ nen viestinsäkuulijoilleenolise,että käytännössä kaikki toiminnot mo­ dernissa länsimaisessa yhteiskunnas­ sa tavallataitoisellavaativatjonkin­ laisten eläinkokeiden suorittamista.

Kokeiden tekemistä eivoida lopettaa niin kauan kun yhteiskunta pysyy muuttumattomana. Hänen toinen huomionsa liittyieläinkokeita käsit­ televään lainsäädäntöön: kokeiden

Kirjailija Richard Ryder ja Ruotsin vaihtoehtotutkimussäätiön puheenjohtaja Birgitta Forsman löysivät paljon yhteisiä puheenaiheita

Maatalous Professori Donald Broomin (Cambridgen yliopisto) aiheena oli Eläinten käytön eettisiä ongelmia

(Ethical Dilemmas in Animal Usage).

Puhe oliluonteeltaan varsin teoreet­ tinen ja käsitteli mielenkiintoisia fi­ losofisia kysymyksiä: mitkä ovat ih­ misen moraaliset velvollisuudet la­ jien säilyttämisessä, eläinten tappa­ misessa ja eläinten hyvinvoinnin tur­ vaamisessa. Hän oli sitä mieltä että eläimen hyvinvointi sen elinaikanaja eläimen surmaaminen ovat kaksitäy­ sin eri asiaa.

21

tekemisestä on paljolti tullut insti­ tuutio; tietyissä piireissä ihmisten mieleenkään eitule asettaa niitä ky­ seenalaisiksi.

Michael Balls (Frame) puhui ai­ heesta Eläinkokeiden vähentäminen kyseenalaistamalla niiden tarpeelli­ suus (Reducing Animal Experiments

by Questioning theirNecessity). Hän kertoijoitakin kauheita uutisia: myrkyllisyystestausten perusteellisuusvaatimuksissa pitkään johtanut Ja­ pani on jäämässä toiseksi, kun Ka­ nada aikoo vaatia Draizen silmänärsytyskokeen suoritettavaksi apinoil­ la mikäli kaniinin silmää ei voida osoittaa riittävästi ihmisen silmän kaltaiseksi. Ballsin mielestä LD-50ja Draizen kokeet voitaisiin lopettaa vaikka heti: samat tiedot ovat han­ kittavissa myös ilman eläinkokeita.

Varsinaisesti Ballsin puhe käsitteli tutkimussuunnitelmien arviointia.

Miten arvioida apuraha-anomuksiin liitettäviä tutkimussuunnitelmia: hä­ nen mielestään pelkkä projektin tie­ teellinen arvo ja omaperäisyys eivät saa riittää perusteiksi. Myös tut­ kimusympäristö on otettava huo­ mioon: laboratorio, sen henkilökun­ ta jne. Lisäksi on arvioitava tutki­ musmenetelmiä: onko eläinkokeiden suorittaminen välttämätöntä, onko vaihtoehtoja. Ja lopuksi olisi vielä otettava huomioon tietysti eläinten hyvinvointi.

Margaret Rose kertoi Australian tilanteesta esitelmässään Eläimillä tehtävän tutkimuksen säätely: Aus­ tralialaisia kokemuksia (Regulation

of Animal Research: the Australian Experience). Hän esitteli Australian eläinsuojelulakia. Eläimillä suoritet­ tavan tutkimuksen säätelyjavalvon­ ta on paljolti eettisillä neuvostoilla, joita on yliopistoissaja tutkimuslai­ toksissa. Näihin neuvostoihin kuuluu myös maallikkojäseniä. Rose mainit­ si amerikkalaisesta tutkimuksesta, joka osoitti etteivät neuvostojen maallikot olleet huolissaan tieteelli­ sen tiedon puutteestaan; sitävastoin neuvostojen puheenjohtajat olivat monasti hyvin huolissaan maallikko­ jäsenistä.

Sietää ihmetellä, miksi Australian »edistyksellisestä» eläinsuojelulaista

oli pyydetty puhe, vaikka Ruotsissa ollaan huomattavasti edellä. Tätä ih­ metteli myös konferenssissa mukana ollut Birgitta Forsman, joka on Ruotsin vaihtoehtotutkimussäätiön puheenjohtaja.

Ennen Rosen puhetta oli saliin jaettu melko jyrkkäsanaista propa­ gandaa, jossa Rose mainittiin eläin­ kokeiden tekijäksi, julmuriksi ym.

Istunnon puheenjohtaja Clive Hol­ lands olitästä äärimmäisen vihainen ja sanoi että moisen materiaalin ja­ kaminen osoittaa huonoa makua.

Gill Langleyn (Dr. Hawden Trust for Humane Research) aiheena oli Lainsäädännön suhtautuminen vaihtoehtomenetelmiin. Hänen mukaan­

sa mm. Draizen jaLD-50 testinvaih­ toehtojen käyttöönottoa hidastavat viranomaisten, lainsäätäjien ja joi­ denkin tutkijoidenvakiintuneet asen­ teet, eettisenmotivaation puute jalyhytnäköisyys. Mielenkiintoinen tie­ to oli,ettätietyteläimillätehdyt karsinogeenisyystestit ovat tilastollises­ sa tarkastelussa osoittautuneet erit­ täin epäluotettaviksi: niiden tark­ kuus on alle 50 %. »Parempi tulos saataisiin lanttiaheittämällä», Langley sanoi.

Ihmisen ja eläimen vuorovaikutus James Serpell (Cambridgen yli­ opisto) puhui aiheesta Suhtautumi­ nen eläimiin (Attitudes to Animals).

Ihmisen suhtautumisessa eläimiin esiintyy erilaisiatapoja. Metsästäjät asennoituvat esimerkiksi kettuun kuin johonkin taitavaan vastusta­ jaan. Kyseessä on urheiluhenki, rei­ lu peli; tavallaan ketunkin ajatellaan nauttivan tilanteesta. Tuholaisten hävittäjät taas ajattelevat eläimiä ri­ kollisina. Tehomaataloudessa syylli­ syydentunto siirretään kuluttajalle: nämähän ne haluavat halvempaa li­ haa. Eläinkokeiden tekijät taas pu­ huvat monasti eläinten »uhraamises­ ta» eikä »tappamisesta». Juuri eri­ laisten kiertoilmaisujen käyttö on erittäin yleistä.

Earl Shrimple puhui Eläinterapiaohjelmista vankiloissa (Pet Therapy

H U O M I O JÄSENET! Tuliko lehtesi väärään osoitteeseen? Syynä on tietokonehäiriö.

Ilmoita uudelleen osoitteenmuutoksesi numeroon (90) 736 113.

Kiitos!

22

Eläimiä oli häkkien sisä- ja ulkopuolella — jopa koko tarhan ulkopuolellakin

Programmes in Prisons). USA:ssa on tällaisia ohjelmia käynnissä nel­ jässä vankilassa. Niissävangit esim. hoitavat loukkaantuneita luonnon­ varaisia eläimiä, pitävät huolta löy­ töeläimistä ja kouluttavat koiria.

Eläinten kanssa työskenteleminen on vähentänyt vankien väkivaltaisuutta ja itsemurhia. Eräässä vankilassa vangit voivat suorittaa koe-eläinhoitajakurssin.

Muut istunnot Kahden viimeisen istunnon aiheet olivat Eläinlääkärin rooli eläinten hyvinvoinnissajaEläimet ja meedia.

Näistä istunnoista ensimmäisessä pu­ hui mm. Marianne Stewart (Glasgow’n yliopisto) siitä, miten eläinte^p hyvinvointiaopetetaan eläinlääketieteen opiskelijoille. Hänen itsensävetämillä kursseilla keskustellaan laa­ jastieläinten hyvinvoinnista ja poh­ ditaan sellaisia eettisiä kysymyksiä kuin eläinkokeet, tehokasvatus ja luonnonvaraisten eläinten olot.

Kurssikirjana käytetään mm. B.E. Rollinin kirjaa »Animal Rights an Humane Morality».

Konferenssin viimeinen luennoit­ sija oli J. Sparks (BBC:n luonnon­ historiallisen osaston päällikkö) ja aiheena eläinten käyttö filmiteollisuudessa. Tähän muutoin melko ympäripyöreään esitykseen toi mielen­ kiintoisen lisän yleisön joukossa ol­ lut mies, jonka mielestä Sparks kau­ nisteli asioita. Humane Society-järjestö kyllä puuttuu kuulemma eläin­ ten kohteluun Kaliforniassa, mutt^fc tämä on johtanut siihen, että m o n e ^ filmintekijät menevät esim. Kana­ daan ja muualle maailmaan, missä voi ollarauhassa ilman pelkoa eläinsuojelijoidenasioihin puuttumisesta.

Loppuvaikutelma Useat konferenssin esitelmistäoli­ vat mielenkiintoista kuultavaa, mut­ ta uutta tietoaja uusia, tuoreita nä­ kökulmia olisi toivonut enemmän.

Nyt tyydyttiin sanomaan paljon sel­ laista, mikä on sanottu jo monasti aiemmin.

Yllättävää oli eläinkokeiden teki­ jöiden runsas osanotto — kävimme heidän kanssaan tauoilla muutamia kiintoisia keskusteluja. Kaikkein pa­ rastaolikuitenkin nähdä, miten pal­ jon maailmasta löytyy ihmisiä, jot­ ka tekevät työtä eläinten paremman kohtelun puolesta.

Yleisnäkymä tarhatta: rähjäistä!

R A PO R TTI U RK ISTA RH A STA SYLVIA STENIUS Kun puhumme turkistarhojenepä­ kohdista, ajattelemme yleensä Poh­ janmaan lukuisia »villieläinten kes­ kitysleirejä», koska sen vaikutelman todella vierailija saa käydessään siel­ lä. Muutama Turkisten Vastustaja -ryhmän jäsen halusi kuitenkin omin silmin nähdä myös minkälainen ti­ lanne on esim. Uudellamaalla.

Eräänä sateisenaja pimeänä syys­ kuun päivänä lähdimme Hyrylään tutustumaan minkkitarhaan, josta olimme kuulleet puhuttavan. Jo ensi näkemältä pahimmat aavistuksemme toteutuivat. Eläinten häkit olivat ruosteisetjarikkinäisetja yhtä huo­ nossa kunnossa olivat katokset.

Häkkien välisillä käytävillä oli sa­ hanpuruun tallattuja kuolleitten minkkien ruumiita. Myöhemmin

löysimme myös häkin, jossa olisekä elävä että kuollut minkki.

Saatoimme myös todeta, että ka­ ranneita minkkejä juoksenteli aida­ tun alueen sisäpuolella, mutta myös aitauksen ulkopuolella niitä näkyi.

Tämän varalta oli portin edessä loukku johon todellaeläin olijoutu­ nut. Tarhaaja olisiistäysin tietoinen siitä, että eläimiä jatkuvasti pääsee karkaamaan tarhasta. Riistanhoitajat pitävät villiminkkienlisääntymis­ tä suurena ongelmana, mutta todel­ lisiinsyyllisiineikukaan uskallakos­ kea.

Teimme tietysti asiasta ilmoituk­ sen ja viranomaiset kävivät tarkas­ tamassa tarhan. Lopputulos olikui­ tenkin se, ettätodettiinjonkun myr­ kytyksen — mahdollisesti rotanmyr­

kyn — tappaneen minkkejä ja että kysymyksessä oli muutenkin hyvin vanha tarha, jolta ilmeisesti ei voi vaatia parempaa kuntoa. Hyvänä uutisena meille kerrottiin, että rautaverkkorullia jo oli paikan päällä joten parannuksia varmasti oliodo­ tettavissa!!Näin tehokkaasti siisval­ vonta turkistarhoilla toimii.

On aivan ilmeistä, ettätässämaas­ sa kukaan eiuskalla puuttua turkis­ tarhojen ongelmiin — eivätainakaan viranomaiset — joten ainoa vaih­ toehto on kertoa tosiasioista ulko­ maillejatoivoa, ettäeläinsuojelujärjestöt siellävoivat käyttää tätätietoa hyväkseen turkistenvastaisessa kam­ panjassaan.

El ELÄIN­ KOKEITA KAUNEUDEN VUOKSI

Terveisiä Toronton löytöeläintalosta HANNELE LUUKKAINEN Kuva: Pilvi Lassila

Myydään seuraavissa liikkeissä:

Käytä puhtaista luonnon raaka-aineista valmistettua, kliinisesti tutkittua

BWC-kosmetiikkaa.

BWC-ihonhoitotuotteita ja meikkejä ei tutkita eläinkokein eikä niissä käytetä eläinkunnasta peräisin olevia raakaaineita.

Anjalankoski Forssa Heinola Helsinki

Huittinen Hyvinkää Imatra Joensuu Jämsä Kajaani Kankaanpää Kokkola Kouvola Kuopio Kuusankoski Lahti Lapua

Anjalankosken Luontaistuote Oy, Päätie 9 Luontaistuote Reforma, Hämeentie 3 Heinolan Luonnonravinto, Torikatu 5 Yrtti & Kauneus Oy, Aurorankatu 13 Yrtti-Puoti, Unioninkatu 45 Ritvan Kammari, Hämeentie 2 Baldrian Ky, Hämeentie 18 Imatran Luontaistuote, Lappeentie 16 Joensuun Luontaistuote, Suvantokatu 8 Jämsän Luontaistuote, Talvialantie 4 Luontaistuote Kissankello, Kauppakatu 10-12 Liisan Luonnonravinne Ky, Kauppatori 3 Vita-Shop, Isokatu 10 Luontaisavain Ky, Kauppalankatu 17 Kuopion Luonnonravinto, Puijonkatu 17 Kuusaan Yrtti, Yhdystalo Ykkös-Yrtti, Rautatienkatu 8 Lapuan Kemikalio-ja Luontaistuote, Kauppakatu 6 Luontaistuote Vita, Kauppakatu 14 Herbatik, Aleksanterinkatu 1 Kuntoaitta, Kauppakatu 8 Yrtti-Pirtti, Veslkansantie 4 Oriveden Luontaistuote, Keskustie 37 Nokkonen, Asemakatu 12 Putiikki Sepponen, Keskuskatu 11 Friskis, Herrholminkatu 14 Ryytiaitta Ky, Isolinnankatu 11 Luontaislinja, Vanhankirkonkatu 1 Kryyni-Lutti, Keskuskatu 5 Someron Luontaistuote, Joensuuntie 11 Vita-Kunto Ky, Kultatalo ja Maariankatu 1 Luontaislinja Ky, Alinenkatu 20 Tyrvään Yrtti-Aitta, Puistokatu 14 Vita-Vilma, Pirhankatu 14 Slsä-Suomen Kuntoravinto, Kauppakatu 1 Ähtärin Luontaistuote, Ostolantie 14

ole kaunis kohtuuhinnalla ja hyvällä omallatunnolla

Lohja Loviisa Nokia Nummela Orivesi Oulu Pieksämäki Pietarsaari Pori Rauma Seinäjoki Somero Turku Uusikaupunki Vammala Varkaus Äänekoski Ähtäri

Muille paikkakunnille postimyynnillä maahantuojalta:

YRTTI & KAUNEUS O Y Aurorankatu 13,00100 HELSINKI,

24

^

(90) 443 243

t

t

•

•

Osallistuessamme Maailman eläinsuojeluliiton kongressiin Torontossa viime toukokuussa kävimme Pilvi Lassilan kanssa samantien tutustu­ massa myös sikäläiseenlöytöeläintoimintaan.

Paikallisella eläinsuojeluyhdistyk­ sellä,Toronto Humane Societylläon upea löytöeläinasema. Talo on val­ tava meidän oloihimme nähden, mutta niin ovat eläinmäärätkin. Jo­ ka päivä yhdistyksentoiminta-alueel­ ta löytyy kymmeniä kodittomina harhailevia kissojaja koiriasekä lu­ kuisia loukkaantuneita tai orpoja metsäneläimiä.

Talo on suunniteltu jarakennettu nimenomaan eläinsuojelutoimintaa varten. Sisääntuloaulassa on päivystystiskit, jossa eläinsuojelupoliisit ot­ tavat uudet tapaukset vastaan. Ala­ kerrassa on myös eläinambulanssin ajoramppi, löytöeläinten säilytyshuoneet, sairaiden eläinten eristystilat, eläinlääkäreiden vastaanotto ja tilat luonnonvaraisten eläinten hoi­ tamiseen sekä eläinten lopetushuone.

Viimeiselle matkalle joudutaan lä­ hettämään tuhansia kesyjäjatervei­ tä eläimiä joka vuosi, koska niiden omistajista ei ole tietoa eivätkä he pysty löytämään uutta kotia lähes­ kään kaikille. Tämä on suunnaton­ ta elämän tuhlausta. Heitteillejättäjien olisi syytä hävetä.

Talon yläkerrassa sijaitsevat toi­ mistotilat. Kymmenien vapaaehtois­ ten avustajien lisäksitalossatyösken­ telee yli 80 kokopäiväistä palkattua henkilöä. Yksistään löytyneiden ja kadonneiden eläinten kortistoa hoi­ taa 4 ihmistä.

Suuruusluokkaeroista huolimatta me suomalaiset löytöeläinten paris­ sa työskentelevät eläinsuojelijat pai­ niskelemme samojen ongelmien pa­ rissakuin kanadalaiset kolleegamme.

Hekin valittivat tilojen ja työnteki­ jöiden puutetta. Jatkuva rahapuha javuodestatoiseen kasvava avun tar­ peessa olevien eläintenjoukko olivat yhteisiä huoliamme. Vesikauhuhys-

teriaon heilletuntematon käsite, sil­ lä heille rabies olijokapäiväistä elä­ mää — sen kanssa oli totuttu elä­ mään.

Meille oli uutta luonnonvaraisten eläinten laajamittainen pelastustoi­ minta. Sitähän Suomessa tehdään harvemmin. Kanadan laajat metsät ja runsas eläimistö houkuttelevat metsästäjiä, joiden jäljiltä sitten eläinsuojelijat joutuvat keräämään loukkaantuneita ja orpoja eläimiä.

Nämä luonnonvaraiset eläimet pyri­ tään pitämään mahdollisimman eril­

lään ihmisistä, jotta ne eivät kesyyn­ tyisija jotta ne voitaisiin sitten vie­ dä takaisin luontoon. Talossa oli hoidossa lukuisten lintujen lisäksi mm. oraviaja supikarhuja. Muistan ikuisesti ne pienet supikarhun pen­ nut, joita imetettiin tuttipullosta, koska ne olivat menettäneet emonsa turkispyytäjän rautoihin. Näin toi­ nen ihminenjoutuu korjaamaan toi­ sen ihmisen pahuuden jälkiä.

Kunpa Suomeenkin saataisiin sa­ manmoiset tilateläintenauttamisek­ si!

Tässä hoivataan emonsa menettänyttä supikoiran poikasta Kuva: Pilvi Lassila

Viimeinen aurinkoinen päivä oli niin kirkas että varjokin loisti. Pihaan piirtyi ikuinen kauneus.

Pioneeri on poissa Kaunis valkoinen vuohi kulkijoh­ tamassa yhdistyksemme ensimmäis­ tä Eläinten viikon kulkuetta, jossa ihmiset ja eläimet marssivat vuonna 1975 Laakson ratsastusstadionilta

Mannerheimintietä pitkinEduskun­ tatalolle.

Syksyn kultaiset lehdet kahisivat sen arvokkaissa askelissa ja se tutki ympäristöään ilmeikkäästi ja ute­ liaasti. Maalaistytöksi seolikuin ko­ tonaan kaupungin vilskeessä. Ja vaikka poliisi pikkuisen vastusti, se kyllä kiipesi myös Eduskuntatalon portaita ylöspäin oman lajinsa vais­ ton mukaan.

Koe-eläimen lapsena syntynyt Inkku eli Ingrid Bergman teki pitkän päivätyön eläinoikeustaistelijana, vaikka se ei koskaan käyttänyt sarviaan saadakseen viestinsä perille.

Se lievästi painosti minut kirjoit­ tamaan kirjan Kutusta ja kutunpidosta, jotta sen lajitoverit tulisivat hyvin hoidetuiksi ja ymmärryksellä kasvatetuiksi tässä maassa. Se esiin­ tyi vilkkaitten jälkeläistensä kanssa useassa tv-ohjelmassa omana itse­ nään. Se lähettityttärensäjapoikan­ sa Eläinten viikon kulkueisiinja kak­ si jopa Kaupunginteatteriin esittä­ mään vuohta. Sillä oli itsellään iso rooli tv-viihdesarjassa ja jopa vuo­ rosanoja. Se teki kutulleja kutunpidolle suhdetoimintaa maatalousnäyt­ Halutaan yhteyttä kaikkiin eläin­ ystäviin,jotka olisivat kiinnostunei­ ta eläinsuojeluaiheisen muistomerkin saamiseksi Helsinkiin. Mikäli riittä­ västi kannatusta ilmaantuu, järjeste­ tään yhteinen kokoontuminen, jos­ sa keskustellaan käytännön toimen­ piteistähankkeen toteuttamiseksi. Il­ maiskaa yst. mielipiteenne puh.

713 865 taipostitse Haapaniemenka­ tu 16 A 90 530 H:ki. — Allan Juuti­ lainen

Potilaille oma ryhmä?

Oletko kiinnostunut kroonikkopo­ tilaiden omasta toimintaryhmästä?

Viime aikoinahan on koe-eläimiä käyttävien tutkijoidentaholta annet­ tu harhaanjohtavaa tietoayhdistyk­ semme toiminnasta esim. potilasjär­ jestöille. Me voimme omalta osal­ tamme auttaa oikaisemaan vääriä tietoja. Ota rohkeasti yhteyttä: sai­ raus ei ole este, mekin voimme toi­ mia aktiivisesti eläinten hyväksi!

Kristiina Labbart,

puh. 90-718 037 (koti) 90-185 6221 (työ) 26

Dá jag arbetat för djurens rättigheter över 40 är och följt med huru de behandlas och sköts om, gör det mig ont attse huru familjer tar djur isittprivatahem och lämnar dem ensamma heladagarna och fordrar se­ dan att de skall uppföra sig snyggt, dá de kommer hem frän sinä tjänster. Den lillavalpens hjärtskärande grát hörs och ringer imina öron lan­ ga tider. Det skrivs mycket itidningar om att barnen villha en katt eller hund, men när dá föräldrarna gettefter för barnens önskningar, sä dá är det klippt. Vem sköter den lil­ la valpen eller den sota lilla kisse misse? En stund gär de ut med dem

telyssäjavakuutusyhtiön mainokses­ sa.

Syksyllä 1974 Inkerin päivänä se tulielämääni viisaanaja valloittava­ na pikkukilinä. Tämän vuoden syk­ syllä se erkani laumastani esiinnyttyään vielä lahjakkaasti emäntänä suurelle amerikkalaiselle lasten- ja nuortenkirjatutkijaryhmälle elokuun alussa.

Uskomaton eläin, älykäs, kau­ neuttaja viisauttaymmärtävä ja tar­ joava lemmikki ja kotieläin vailla vertaa. Monelle maitoallergiselle lap­ selle haluttu varaäiti, lahjomaton maidonantaja ja tallin filosofi.

Se nukkui syliini sunnuntaiaamu-^^ na, kun tallinradiosta soi Vivaldi ja^P vaikka kuinka hyvin tiesin, että nel­ jätoista vuotta on mahtava ikä ku­ tulle,joka on synnyttänyt neljätois­ ta lastaja lypsänyt ahkerasti monet vuodet — minä itkin. Kaivoin hau­ dan Inkun lempipaikallepihassa, jalokuusen alle,josta näkyy portilleja talon portaille. Kello soi tuulessa alimmalla oksalla. Inkku on kanssa­ ni aina.

Uma

o c h p r o m e n e r a r , riv e r i b a n d e t o c h ä r n ä r v ö s a ö v e r a tt d e m ä s te g ä u t m e d v a lp e n . M e n a llt d e t d ä r ä r lin d r ig t m o t V iv is e k tio n e n s o m ä r a v s k y v ä rt o fö rlä tlig t.

Jag har själv sett huru djuren be­ handlas isina tränga burar. Det var en känd läkare som en gäng sade att om han ändä skulle fä leva en längre tid sä skulle han arbeta mot de hemska djurförsöken, de behövs in­ tealls.För hur mänga läkare kan göra oss människor friska, det vet viju själva. Det ärtusentals mark som gär tili mediciner som läkarna giver ät patienter, patienterna är allergiska mot mänga sortsmediciner och män­ ga djur har fättlidaförvetenskapen.

Ar inte detta ett försök ocksä pä människor? Vad jag förstär sä är människan och djuret sä olika. Att ha djur tiliförsöksdjur kan intepassa pä människor. Vad jag ännu ville fä sagt, ärattder ärde sjuka som fär betala för mediciner som intepassar dem. Jag anser attdet ärmedicinfabrikerna som förtjänar mest pä det här. Det är nog människor som för­ tjänar pä de hemska djurförsöken, men inte är det de sjuka. i all vänlighet, en sjuk äldring

»Eläin ja kesä» -kilpailun voittajat valittiin Animaliassa 2/88 julistettiin pii­ rustus-javalokuvauskilpailu aihees­ ta »Eläin ja kesä». Kilpailuun tuli paljon hyviä töitä,joten raadilla oli kiperät paikat laittaessaan niitä pa­ remmuusjärjestykseen. Palkinnot on toimitettu voittajille — onnea vielä kerran!

Valokuvasarjan voittajaksi selviy­ tyiTimo Mäkinen. Hänen kuvassaan marsu on päässyt kesälaitumelle. Kil­ pailun aihe — eläin ja kesä — tuli tässäraadin mielestä hyvin esiin. Ai­ he on luonnollinen ja asetelmallisestihyvä. Kuva huokuu iloaja marsun onnea vapaudesta. Teknisesti kuva on terävä ja sävykäs. Aihe omape­ räinen.

Tiina Holmbergin koira tuli toi­ seksi. Kuva on teknisesti erittäin on­ nistunut. Terävyysalue on juuri koh­ dallaan ja sävyt hyvät.

Kolmannen palkinnon vei Eira Mäen kissakuva. Kissa on onnellisen näköinen ja kuvassa on kesän tun­ tu. Kuvan mukana seurannut runo ja kuva puhukoot puolestaan: »Minulla on oikeus elämään Auringon lämmittämään maan tuoksuun Syyskesän viimeisten säteiden lämpöön Ah, miten ne hivelevät pehmeästi jo harmaantuvaa turkkiani, tekee mieleni kehrätä... hrrrr...»

Raadin mielestä hyvistä paras oli Eeva Vartiaisen lehmäpiirros. Leh­

mät ovat eloisia, jopa hännät heilu­ vat tunnelmassa mukana. Piirros on rytmikäs ja hyvin sommiteltu.

Toisen palkinnon sai Sari Olinin kauniisti sommiteltu »Oriit kesälaitumella». Tekniikka ja toteutus omaperäiset.

Kolmas palkinto annettiin Miia Pitkäselle piirroksesta, jonka nimi voisi olla vaikkapa »Kesäinen koh­ taaminen». Työssä on tasapainoinen ja lämmin tunnelma. — (K.K.)

koonneet: KAARINA KIVIVUORI, KIRSTI M Ä Ä T T Ä N E N

(nimeä ei mainittu) kertoi lehdelle, että: »On järkyttävää kuulla, että eräs tunnettu eläinsuojelija oliviral­ lisessa kokouksessa ehdottanut, että eläinkokeet voitaisiin tehdä mie­ luummin ihmisillä, esimerkiksi mie­ lisairailla, vangeilla tai alkoholisteil­ la. Pääasia, että syyttömiä koe-eläimiä ei enää käytettäisi.»

Uskomatonta, että ns. asia-artik­ kelissa voidaan painaa tällaisiaepä­ määräisiä huhupuheita javihjauksia.

Kauneus ja Terveys -lehti kieltäytyi julkaisemasta yhdistyksemme vasti­ netta, koska artikkelissa ei mainittu yhdistystä nimeltä! — (K.K.)

Jotain Häyry onkin jo saanut ai­ kaan. Useissa lehdissä on ollut seu­ raavanlainen uutinen: »Maamme syöpäpotilaat ovat huolestuneita hiirtenja rottien puolesta esitetyistä vetoomuksista. Suomen Syöpäpoti­ laatry:n puheenjohtaja Terttu Mertasen mukaan on kohtuutonta leima­ ta koe-eläinten käyttäjät julmureik­ si,silläheidän tutkimustensa ansios­ ta esimerkiksi leukemialapset pyri­ tään nyt parantamaan, kun vain 20 vuotta sittenhe kuolivat. Tilanne on mennyt Suomessa puheenjohtaja Mertasen arvion mukaan siihen, että lääketiedettä edistäviin ihmiskokei­ siinsaa kohta helpommin luvan kuin hiiri- ja rottakokeisiin.»

Kampanjaa Koe-eläinten Suojelu ry:tä vastaan

(Uusimaa 10.10.88) — (K. K.)

jatkaa sitkeästi Helsingin yliopiston elinsiirtolaboratorion johtaja profes­ sori Pekka Häyry. Kanava-lehdessä (6/88) julkaistiin hänen kymmensi­ vuinen artikkelinsa »Eläinten oikeu­ det, koe-eläimet ja me». Koe-eläin­ ten Suojelu ry:n tekemisten ja teke­ mättä jättämisten ruotiminen vei täs­ tä 2,5 sivua. Häyryn mukaan yhdis­ tys tekee »yllätysiskuja» laborato­ rioihin (??) ja »sen jäsenlehdessä Animaliassa kirjoitetaan usein, eiai­ nakaan tuomitsevaan sävyyn, ulko­ maisten radikaalien eläinoikeusaktivistien (esim. Animal Liberation Front) terroriteoista.» Huonostipa on Häyry Animaliansa lukenut!

Yhdistyksen kansalaisadressin vaatimuksista Häyry antaa yhteenve­ don, johon hän on sotkenut irralli­ sialauseitaAnimalian jutuistajavih­ reiden eduskunta-aloitteesta. — (K.K.)

Helpommin lupa ihmiskuin rottakokeeseen

Pureeko delfiini ihmistä?

Kuuluisa valtameritutkija Jac­ ques-Yves Cousteau kertoo kirjas­ saan Dolphins: »Delfiinien täydelli­ nen epäaggressiivisuusjase,etteidel­ fiini pure ihmistä silloinkaan, kun eläin altistetaan mitä hirvittävimmällekidutukselle — kuten että sen kal­ loon isketään metallikoukkuja vasa­ ralla, ovat dokumentoituja tosiasioi­ ta, joita ei voida kieltää. Eräässä USA:ssa tehdyssä kokeessa 29 delfii­ niä tapettiin. Yksikään niistä ei ker­ taakaan yrittänyt purra tai millään tavoin vahingoittaa miehiä, jotka ki­ duttivat niitä. Olisi vaikea kuvitella ainoatakaan muuta eläintä,joka olisi niin kärsivällinenjajalomielinen ih­ misen aggressiivisuutta kohtaan.»

Jacques- Yves Cousteau & Philippe Diole 1975: Dolphins, s. 88. Federal Republic of Germany.

Miksi eläinkokeita tarvitaan otsikoi Kauneus ja Terveys -lehti (3/88) eläinkokeita käsittelevän ar­ tikkelin. Artikkelin yksipuolisuus hämmästytti. Siinä suhtauduttiin erittäin negatiivisesti koe-eläinsuojelijoihin ja jotkut esitetyt tiedot oli­ vat harhaanjohtavia. Vai mitä sano­ taan seuraavasta: »Tiedetään, että koe-eläinten suojelijatovat onnistu­ neet laajoilla kampanjoilla kerää­ mään huomattavan määrän nimiä kansalaisadressiinsa. Jos siinä esite­ tytvaatimukset toteutuvat, kaikkien eläinkokeiden tekeminen vaikeutuu huomattavasti. Se tarkoittaa, että monien potilaiden mahdollisuus saa­ da tehokkainta hoitoa heikkenee olennaisesti.»

Lehti eiolesiislainkaan vaivautu­ nut paneutumaan siihen, mitkä ovat kansalaisadressimme (muut yhdis­ tyksethän eivät sellaista ole kerän­ neet) TODELLISET vaatimukset.

Artikkelin tiedot perustuvat ilmeises­ ti muutaman eläinkokeita tekevän tutkijan mielipiteisiin. »Eräs tutkija» 28

Potilaita yritetään pelotella Pekka Häyry on useassa lehdessä lietsonut jonkinlaista hysteriaa poti­ laiden keskuuteen antamalla ymmär­ tää, että yhdistyksemme vaatii kan­ salaisadressissaan lääketieteellisten eläinkokeiden lopettamista, ja vaa­ rantaa näin potilasturvallisuuden.

Suomalaisissa istuu vielä tiukassa herranpelko ja monelle Häyry var­ masti onkin auktoriteetti, jota usko­ taan varauksetta. Tätä asemaansa hän on hyödyntänyt mm. lähettä­ mällä varoituskirjeitä potilasyhdis­ tyksille. Olisihan maamme potilasjärjestöjen n. 250 000 jäsenen mobi­ lisointi vastustamaan eläinkoelainsäädännön uudistamista toki tehok­ kaampaa kuin muutaman tutkijan käymä sota.

"

Häyryn mukaan lääketieteellises­ sä tutkimuksessa on vaikeampi ny­ kyisin saada lupa rottakokeeseen kuin kokeeseen ihmisellä (Ilta-Sano­ mat 28. 9. 88). Hän tosin unohtaa mainita, ettäyleinen moraalimme ei sallituskaa tai pelkoa tuottavia ko­ keita ihmisellä ja kaikkiin ihmisillä tehtäviin kokeisiin pyydetään tietys­ tiasianomaisen henkilön lupa. Eläin­ ten kohdalla asia on hiukan erilai­ nen.

Häyry hyökkää Ilta-Sanomien ar­ tikkelissa(28. 9.)myös Uudenmaan lääninhallitustavastaan. Se on hänen mukaansa evännyt puolet lääketie­ teellisistä ja farmakologisista eläinkoeanomuksista (!!) — (K.K.) ^

Uudenmaan lääninhallitus vastaa Häyrylle Ilta-Sanomissa, ettäläänin­ hallitus on koe-eläinasetuksen voi­ maantulosta (1. 1. 86)tämän vuoden syyskuun loppuun mennessä ratkais­ sut yhteensä 188 1.luokan lupa-ano­ musta (siis anomusta tuskallisille eläinkokeille). Näistä neljä (= n.

2 %) on joko kokonaan tai osittain hylätty.

Hevosystäville Olen miettinyt usein maamme he­ vosten asemaa ja päätynyt usein sii­ hen ratkaisuun, että hevosten asiat ovat hyvin. Ainakin 70 % maamme hevosista saa asianmukaisen kohte­ lun. Entä nämä 30 %, jotka jäävät jäljelle? Ne ovat lähes poikkeukset­ ta ratsastuskoulujen tuntihevosia.

Niiden työpäivä voi olla jopa 6-tuntinen — ja mikä pahinta: se juoksee tuon koko ajan ympäri ma­ neesia! Kun tuntihevosen työpäivä sittenloppuu, seviedään parteen sei­ somaan tehdäkseen seuraavana päi­ vänä taas kuuden tunnin työpäivän.

Nämä hevoset olisivat varmasti iloi­ sia, jos ne pääsisivät päivittäin tar­ haan, mutta sekin taitaaollamahdo»nta! On myös paljon yksityisiä ih­ misiä, jotka pitävät hevosia ja luu­ levat tietävänsä paljon niistä, mutta monen hevonen on siltijostain syys­ tälaiha, seisoo likaisessakarsinassa, syö vitamiininpuutetta potevana omia ulosteitaan, sitäylirasitetaantai sittensevaan seisoo sisällä. Jokainen ihminen, joka ratsastaa ratsastuskouluissa, voi valitasellaisenkoulun, jossa hevoset hoidetaan hyvin jajo­ kainen ihminen, joka ostaa hevosen voi ensin tarkistaa, onko pätevä sen hoitamiseen.

— onneton hevonen — P.S. Kertokaa kokemuksistanne.

/v u o R ~ r & N

OM ISTETTU KOE-ELÄINLAITO KSELLE Miksi teit sä kaiken tän?

Miksi riistit niin monelta elämän, miksi et antanut koiran mennä, mikset sanonut linnulle: mene jalen­ nä? Sä riistitniin monelta vapauden vaan näe etjälkiä kyynelten, et kos­ kaan sä itkua sen mutta silmistä näät, on tuska ikuinen. Teit kaiken sen ja paljon muuta. Kohta kai ta­ voitelet taivaalta kuuta. Ehkä luu­ letvaltasi olevan ikuinen, ehkä luu­ let aina voivasi repiä turkista eläin­ ten. Mutta kerran on päättyvä kau­ heus tää. Kerran vielä on eläimillä­ kin elämää. Silloinetenää kuule va­ litustasen, etnäe tuskaa pienen eläi­ men. Ikuinen onni niille koittaa, ne vielätaistossa lopulta sinut voittaa.

— koe-eläinten puolesta — Moi kaikki! Mä olen yks 12-vuotias tyttö, ja haluaisin alkaa kirjeenvaih­ toon kaikkien koe-eläinten suojeli­ joiden kanssa. Mä harrastan pianon­ soittoa, tarrojen keräilyä, lukemista ja tietysti eläimiä sekä ratsastusta.

Sun harrastuksies ei tartte olla sa­ mat. Kirjoitelkaapa kaikki, (ikää 0— 100 v.)

Kirjeitänne odotellen toivoo: Saaria Pasanen Kiviahontie 7 70800 Kuopio

Jos paikkakunnallanne on jokin pai­ kallislehtija siinä yleisönosasto, niin kirjoitelkaa sinne eläinsuojeluasian­ ne. Meidän paikallislehdessämme on nuorten palsta ja siellä on aina jul­ kaistu mun eläinjutut. Jutuista saa jopa 50 mk:n palkkion! »Gemini» HUOM! Toimistoon voi lähettää käytettyjä postimerkkejä, joiden myynnistä saatavat tulot käytetään eläinsuojeluun.

Haluaisin kirjeenvaihtoon 15— 17 -vuotiaiden eläinrakkaiden kanssa.

(Olen 16). Myös pojat!

Piku Rossi Opintie 9 45410 Utti

Idis Miten viedä eläinsuojelua eteen­ päin? Itse olen tehnyt näin: tein kauppojen ilmoitustauluille omia »lappusia», joihin kirjoitin: »Koeeläimiä kuolee Suomessa tuskallisis­ saeläinkokeissa...» Loppuun pistin yhdistyksen osoitteen ja puhelinnu­ meron (Tilaa esitteitä). Kun kävin myöhemmin katsomassa ilmoitusta­ ni, puhelinnumeroja oli hävinnyt.

Ehkäpä siitäoliedes vähän hyötyä. »Piku»

Kaupalliset eläinkokeet kieltoon Cambridgen osavaltio on ensim­ mäisenä Yhdysvalloissa kieltänyt kaupalliset eläinkokeet alueellaan.

Kiellon rikkojat joutuvat maksa­ maan 250 dollarin sakon jokaiselta koepäivältä. Kieltoa rikkonut laitos voidaan sulkea.

(Ilta-Sanomat 21. S. 87) — (K.K.) 29

Eläinsuojeluauton idea pälkähti jostain päähäni. Olin kai ajatuksis­ sani tuijotellut eri firmojen kulku­ neuvoja, jotka yleensä ovat täynnä kaikenlaista mainostekstiä ja kuvi­ tusta.

Tämä automeikkaus eliyhden ke­ sän. (Ehkäpä joku vaasalaisista eläinsuojelijoista näkikin tämän »kommunikaatiovälineen».)

Kommunikaatiovälinettä laiteltiin kuntoon juhannusaattona ja lähdim­ me sillä Ähtäriin katajaisen kansan juhlintaa seuraamaan. »Vanha Rou­ va», joksi minä ja mieheni autoa kutsumme (Lada -71), herätti ansait­ semaansa huomiota. Jo matkalla Ähtäriin oli moni vähällä ajaa met­ sään, niinuteliastaoliohiajavien tui­ jotus. Hieno juttu tietenkin, että ih­ miset havahtuivat.

Entäpä sitten perillä? Moni tuli juttelemaan eläinsuojeluasioista ja kannustivat toimintaamme. Asia erikseen olivat taas telttanaapurimme, joistayksi tulitolkuttomassa hu­ malatilassa uhkailemaan meitä. To­ sin seuraavana aamuna hän tuli no­ lona pyytelemään jopa anteeksi!

Kannatti siis pysyä itse fiksuna ja rauhallisena! Telttanaapurin kaverit olivat taas asiallisentuntuista poruk­ kaa jajakelin heillemukana vientiä­ ni koe-eläinsuojeluesitteitä.

Moni halusi kuitenkin ärsyttää ja meille huudeltiin mm. että »Kaikki kissat ja koirat ja apinat on tapet­ tava!»

U p

u a

Z ju

c t ik it a n

P e h m o i n e n , v a a l e a n p u n a in e n p o s s u . K o r k e u s 3 0 c m .

M u k a v a l a h j a a ik u is e lle ta i la p s e lle ( p o s s u a v o i t u r v a l ­ lis e s ti v a i k k a im e s k e llä ) . K a u la s s a p u n a i n e n r u s e t t i j a y h d is ty k s e n t u n n u s . H i n t a 35 m k .

T a i te il i j a K a r in W e c k s t r ö m i n y h d is ty k s e lle m u o t o i l e ­

Vanha j a nuori rou va m atkalla. K u va: Jaakko Yliluhta-R intala

m a k a n i-a v a in p e rä , k e ra m iik k a a . K a n ia v o i k ä y ttä ä m y ö s e s im . k a u l a k o r u n a . H i n t a 2 0 m k .

Myöhemmin kesällä menimme Poriin ja Yyterin sannoille. Olimme parkkeeraamassa »Vanhaa Rouvaa» ja pahaa aavistamatta nousimme ulos autosta. Eräs perhe lähestyi au­ toamme. Ajattelimme ilman muuta, että saamme ehkä sympatioita osak­ semme. Mitä vielä: perheen isä, lap­ sisylissäänalkoi räyhätä meilleeläinsuojelutekstien vuoksi. Saimmepa taas uuden tappouhkauksenkin. Aja­ telkaa: selvin päin ja perheen isä!

Sääliksi käy vaimoa ja lasta.

No — oli siinä niitä huonoja — mutta paljon myös mieltä ilahdutta­ via kokemuksia. Ehkä paras ja lii­ kuttavin tapaus oli, kun tulimme ko­ tiin kahden viikon poissaolon jäl­ keen. »Vanha Rouva» oli seissyt tuon ajan kadun varressa(meilläkun ei ole autopaikkaa taloyhtiössäm­ me). Meillä oli vähän pessimistisiä

ajatuksia, ettämissähän kunnossa se mahtaa olla,ehkäpä joku eläinvihaaja on käynyt potkimassa sen pellit lommoille ja ties vaikka ikkunatkiÄ| olisi rikottu. Yllätys yllätys — tään ei oltu rikottu -sen sijaan joku olikiinnittänyt kukkakimpun auton puskuriin. Kiitos sinullejos satut nä­ kemään!

Kesä, aurinko ja sade tekivät teh­ tävänsä. »Vanhan Rouvan» julisteet haurastuivat, joten katsoimme uuden tempauksen aiheelliseksi. Au­ to on nyt pensselillämaalattu ja pos­ sunvärinen. Se herättäätaas huomio­ ta: liikenteessä näkyy jo iloisiakinil­ meitä!

Syysterveisin

A n i m a l s D ia r y — t a s k u k o k o in e n k i r ja n e n , j o s s a v u o ­ d e n 1989 k a le n te r i j a e lä in a ih e is ia m ie tte itä e n g la n n ik s i.

R a jo i t e t t u e r ä — tila a o m a s i p u h e lim its e ! H i n t a 4 0 m k .

LÄHETÄ JOULUTERVEHDYKSESI ELÄINSUOJELUKORTEILLA! k o r tti A

k o r tti B

k o rtti D

Jaana Yliluhta-Rintala

LAHJOITUKSET YHDISTYKSELLE 30. 9. SAAKKA LAHJOITUKSET A n n a , A n u , R iikka, S atu & T iin a 5 0 ,— , A u­ SÄÄTIÖLLE la n k o T e rttu 60,— , B jö rk lu n d J 6 0 ,— , D ahl­ strö m A n n e 500,— , H a a p a n e n M ervi 4 0 ,— , H aap a salo Ines 50,— , H aap asalo P äivi 2 0,— , H ack S ari ja Suvi 5 0,— , H alsas A ila 200,— , H alsas L a u ri 100,— , H eik k in en T u ija 5 0,— , H u o ta ri E ila 50,— , Ijäs M irja 50,— , In s.tsto P o h ja te k n iik k a h en k . 6 0 ,— , J o k ir a n ta S 100,— , Jä y k k ä N iilo 6 0,— , K arjalain en M -L 5 0 ,— , K ata ja sa a ri H elen a 50,— , K atajisto A n n i 5 0 ,— , K o k k o V irva 50,— , K u rik k a K 100,— , L ain e H eidi 3 0,— , L ehtinen B irgitta 3 0 ,— , L iljen d ah l M a rk o 2 0 ,— , L än g strö m K itty 4 0 ,— , M a rk k u la Inkeri 200,— , M atikai­ nen S irk k a 100,— , M a ttso n E ira 147,— , M y n ttin en M ja S 100,— , M Ä kinen I 100,— , N u rm i Kyllikki 100,— , P ietarila P a u la 5 0,— , R a ja -A lh o S-R 200,— , R a n ta la M in n a 5 0,— , R iikonen A nneli 50,— , Rouvinen Kirsi 100,— , R äisän en G 50,— , S aarik o sk i R j a R 100,— , S a a rto la L een a 100,— , S ah ala A n n e 100,— , S ah lb erg H ilk k a 6 0,— , S ain t-P ierre T u u la 120,— , S ark o n en N iin a 10,— , S ch leu tk er M 5 0 ,— , S ilvennoinen T alv ik k i 10,— , S uikkari S irk k a 100,— , T o h m o T u u la 5 0,— , T u o m i­ nen S irp a 100,— , V allittu Sylvi 3 0 0 ,— , V on B o n s d o rff M arie-L ouis 200,— , V uoksi P 2 0 0 0 ,— , V älim äki R a u n o 2 0,— , Y livainio H a n n a 150,— .

30

N iilo Jä y k k ä 233,15, M . V arjo s-M alm strö m 150,-, L . C arrell 600,— , S. L iljeroos 300,— , K . P a u lu s 200,— , T . L ih to n en 1000,— .

LEVYJÄVIDEOITA Ananka on postimyyntifirma, joka tuo levyt & musiikkivideot Englannista. Luettelostamme löytyy: ANGELIC UPSTARTS, SHAM 69, EXPLOITED, BUZZCOCKS, VARUKERS, PUNK-KOKOELMIA ym. ym. Lisäksi heavyä ja 60-lukua (DOORS yms,).

VIDEOT: CRASS, DEAD KENNEDYS, GBH, EIN. NEUBAUTEN JA PAUON MUITA. Tilaa luettelo vastauspostimerkillä!

Keskustelua kauneudesta Vuoden 1989 ensimmäisen teeillan aiheena on kosmetiikka ja eläinkokeet. Ilta pidetään toimistossa 17. 1. 89 alkaen klo 18.

A X

"j \

1 \

AKW/Cfir T\ V

T il a a n s e u r a a v a t t u o t t e e t : K a n k a in e n jo u lu p o rs a s 4 0 m k K e ra a m in e n k a n i- a v a in p e rä 20 m k

kpl ........................... k p l

Jo u lu k o rtit: k o r tti A (ta ite tta v a ) 5 m k

kpl

k o rtti B

( k is s a ) 2 m k

kpl

k o rtti C

(k o ira ) 2 m k

kpl

k o r tti D

( la p s e t) 2 m k

kpl

N im i .................................................................................................................

Tietotie 2 B 13, 15210 LAHTI ® (918) 527 119 (Klo 16.00 jälk.)

O s o it e .............................................................................................................

P o s tin o

..........................................................................................................

HUOM! Saatavana myös käsinteht. monivärisiä verkkopaitoja.

31

O STA TUOTTEITAMME - TUE TO IM IN TAAM M E KIRJOJA — Eeva K ilpi: ’Kuolem a ja nuori rakastaja’ (novellikokoelm a) 80,— — Eeva K ilpi: 'A nim a lia ' (runoja) 80,— — Uma Aaltonen: 'Kani ei osaa itkeä' (nuorten­ kirja) 40,— — Hans Ruesch 'A laston H a llits ija ' 134,— — Peter Singer: 'Anim al L ibe ration’ (lyhennetty versio) 20,—

NYT TALVEKSI EDULLISESTI COLLEGE PAITA 8 0 , painatus: yhd istystunn us värit ja koot: harmaa S— XXL hiekka S— XXL m usta S vaal. sininen S — M

koko koko koko koko värivaihtoehto

T-PAITA 3 5 , painatus: yhd istystunn us värit ja koot: s in ine n S, L, XL, XXL valkea S, M, L

PUHELINMUISTIO 15,— valkoiset m uovikannet, kuvassa koira ja te ksti ’El ELÄINKOKEILLE’

koko kpl .... koko kpl .... värivaihtoehto

HUOM. M erkitse värivaihtoehto s iltä varalta, e ttä tilaam asi väri on päässyt loppum aan. Ylläolevien m ito itu s on m elko pieni.

LASTEN VERYTTELYASU 9 0 , väri: kirkas oranssi koot: 130 cm ja 150— 160 cm painatus: koiran kuva ja teksti: ’El ELÄINKOKEILLE’ housujen pu ntissa ’AN IM A LIA ' LASTEN COLLEGE 55,— väri: kirkas oranssi koot: 120— 160 cm painatus: kts. yllä

TARRA 5,— pyöreä, halka isija 10 cm yhd istystunn us ja teksti ’VASTUSTA TUSKALLISIA ELÄINKOKEITA’ kpl

kpl

PIPO 3 0 , yksi koko, teksti: 'KOE-ELÄINTEN SUOJELU RY’ värit: vihreä tai valkoinen

koko

KUULAKÄRKIKYNÄ — punainen, yhdistyksen nim i ja puh. 6,—

koko

KORTIT 2,— — ’VAPAUTA ELÄIMET ELÄM ÄNTAVALLASI’ -kortti — K issakortti RINTAMERKIT (1) yhd istystunn us (eläinryhmä) 6,— (2) vastustan tu ska llisia eläin koke ita (kissa) 6,— (3) turkism e rkki 6,— (4) stoppa plâgsam m a dju rfö rsö k 6 ,— (5) violence free science 10,— (6) animal lib e ra tio n ... 10,— Tilaa e rillin e n e site m uista englannin- ja ru o ts in k ie lis is tä rintam erkeistä

väri

AUTOTARRA 3 , te k s ti: ’VASTUSTAN ELÄINKOKEITA’ p itu u s 48 cm KORTTINIPPU 10,— 12 kpl e läin aihe isia kortteja

nippua

NORMAALIHINTAISET TUOTTEET HUPPARIASU 2 7 0 , (huppari ja housut) värit: harmaa tai vaaleanpunainen koot: S - X L painatus: siivekäs hevonen ja teksti: 'ELÄKÖÖN ELÄIMET’ ho usu issa teksti: 'A N IM A LIA ' HUPPARI 170,— (värit, koot ja painatus: kts.

yllä)

UUSIOPAPERITUOTTEET — K irjepa pe rile htiö 12.50 aihe 1: siilip erh e aihe 2: rauhan kyyhky — K irjekuoret, 20 kpl 12.50 aihe 1: siilip erh e — paperikassi 1.50 kpl REPPU 7 5 , värlt: harmaa, fuksia, turkoosi painatus: kissa kuva ja te ksti 'VASTUSTAN ELÄIN KOKEITA!’

kpl ....

LASTEN REPPU 4 0 , väri: vaaleanpunainen painatus: kissaperheen kuva, ei te kstiä

kpl......

POSTIMERKKILAJITELMA — 80 suom alaista m erkkiä 25,— — 80 ulkola ista m erkkiä 25,— — 150 suom alaista m erkkiä 50,—

HUOM! alleviivaa haluam asi väri LASTEN HUPPARIASU 1 9 0 ,väri: vaaleankeltainen koot: 100— 150 cm painatus: sama kuin aikuisten huppariasussa

KIRJEENSULKIJAMERKKEJÄ/BREVMÄRKE — 20 m erkin arkki (4 eri aihetta) 10,— — 35 m erkin arkki (teksti ’VASTUSTA TUSKALLISIA ELÄINKOKEITA’ 6,— — 35 m erkin arkki (te kstillä 'STOPPA PLÄGSAMMA DJURFÖRSÖK' 6 , -

kpl.....

koko

TILAUS

HIHATON T-PAITA 60,— väri: harmaa koot: S, M, XL painatus: 'ANIM ALS D O N T S M O K E ...’

kpl ....

koko

T-PAITA 60,— väri: valkoinen koot: S — XL painatus: eläin- ja ihm isryhm ä ja te ksti: ’KOE-ELÄINTEN SUOJELU RYELÄINTEN OIKEUKSIEN PUOLESTA'

Lähetä tilauksesi yhdistyksen toimistoon osoitteella: MÄKELÄN­ KATU 8, 00510 HELSINKI. Voit myös tehdä tilauksesi puhelimitse numeroon 90-736 405. Toimitamme yli 30,— tilaukset postiennakol­ la. Lähetyksiin lisätään posti- ja käsittelykulut. Merkitse vaatetilauksiin mahdollisimman tarkka koko sekä mahdollinen värivaihtoehto.

Muistathan ilmoittaa myös nimesi ja tarkan osoitteesi!

kpl ....

koko

TILAAJA: NIM I/NAM N

JULISTE, 1 0 , - ( + 8 , - lähetyskulut) neliväripainatus, eläinkuva te k s ti 'VAPAUTA ELÄIMET ELÄM ÄNTAVALLASI’

OSOITE/ADRESS ......... kp l ISSN 0783-9170