Animalia 4/1989

SUURI LUKIJAKYSELY

ELÄIMET TYÖNÄ

AN IMALIA K O E -E LA IN TE N SUOJELU Y H D IS T Y K S E N TIED O TUSLEHTI IN F O R M A T IO N S B L A D FÖR F Ö R S Ö K S D JU R E N S V Ä R N Johtokunta: L iisi H iltunen, teol.yo.

Päivi Korhonen, fil.yo.

Teuvo Laitila, fil.lis ., assiste n tti Ora Lassila, tekn.yo., vs.a ssiste n tti Pilvi Lassila, el.lääk.tiet.yo.

Hannele Luukkainen, valt.lis.

Emmi M anninen, LuK R iitta Salmi, LuK Kirsti Määttänen, LuK Päivi V iinikainen, fil.m a ist.

Mauri Leivo, LuK Ben W olfram , ekon.m aist.

Vastaava toimittaja Päivi V iinikainen Toimitussihteerit Veli-R isto Cajander Emmi Manninen Taitto Heljä Lassila Toimiston osoite Porvoonkatu 53, 00520 H elsinki Puh: -jäsenasiat, neuvonta 90-736 113 -tilaukset ja lainaukset 90-736 405 Avoinna: ark. 9— 17, la 10— 13.30 Yhdistyksen toimistossa: Tarja Balding, to im isto n h o ita ja V eli-R isto Cajander, vt. tie d o tu ssih te e ri Jaana Lahti, to im is to v irk a ilija Emmi M anninen, vt. tie d o tu ssih te e ri Puheenjohtaja Päivi V iinikainen Riistavuorenkj. 4 E 60 00320 H elsinki Puh. 5883 473 Jäsenmaksu mk 50/vuosi mk 1000/ainaisjäsen Y hdistyksen la hjo itukse t: SYP 200120-1019901 Jäsenm aksut ja tuo ttee t: PSP 435 490-1 Säätiön lahjoitukset SYP 200 120-2011766 KOP 127040-25612 PSP 4248 81-3 llmoitushinnat 1/1 sivu 1000 mk 1/2 sivu 500 mk 1/4 sivu 250 mk 1/8 sivu 125 mk llmestymisaikataulu No 1 helm ikuu 3 syyskuu 2 hu htiku u 4 jo ulu kuu K irjo itta ja t vastaavat itse artikkeliens; sisällöstä.

Vamm ala 1989 Vammalan Kirjapaino Oy 2

4/89 14. vuosikerta

Koe-eläinten suojelu ry:n tarkoituksena on ensisijaisesti vastustaa eläinkokeita ja tukea eläinkokeita korvaavien menetel­ mien käyttöä ja kehittämistä sekä edistää kaikkea eläinsuojelua. Tarkoituksensa to­ teuttamiseksi yhdistys kerää tietoja eläin­ kokeista, eläinkokeita korvaavista mene­ telmistä ja kaikesta eläinten hyötykäytös­ tä sekä rääkkäämisestä ja tiedottaa niis­ tä jäsenistölleen, tiedotusvälineille, päät­ täjille ja yleisölle. Toimintansa tukemisek­ si yhdistyksellä on oikeus ottaa vastaan lahjoituksia ja testamentteja sekä harjoit­ taa myyntitoimintaa.

SISÄLLYS: Pääkirjoitus/Ledare ........................

Eläim et työnä — Antakaa hevoselle m ahdollisuus!

— Eläinlääkärin arkea ....................

— E läim ellistä kaupankäyntiä . . .

— K issa diile rinä H e lsin gissä . . . .

— Lo m itta ja lähellä e lä im iä — A m m attina jä ttik e ttu je n tu o tta ­ m inen ...........................................

Euroopan parlam entti ja eläinkoelainsäädäntö ........................................

K osm e tiikka te ollisu us taipuu . . . .

Vaihtoehtom enetelm ien voittokulku Mäyrä — eläim istö m m e erakko . .

Karhun karjuntaa ...............................

Suuri lu k ija k y s e ly ...............................

Kuka v a lv o o ? ........................................

Superketun salat ...............................

Eläinsuojelun keh itysyhteistyö tä ..

Yhdistyksen ja Anim alian linjasta ..

Eläinsuojelu nousussa Puolassa ..

P o im ittu a ..............................................

V egetaristina koulum aailm assa ..

Info .........................................................

L u k ija lt a ................................................

E läinsuojelum arkkinat ......................

Alueosastot ilm oittava t ....................

Nuorten palsta M .................................

3 4 6 7 8 8

ELÄIM ET TYÖNÄ • V

2

9 10 12 13 14 15 17 18 20 24 25 26 27 30 31 33 34 37 38

Kettukaunotar vankilassaan. Kuva: Veli-Risto Cajander.

Työn, ja yleisemmin kulttuurin, ymmärretään usein erottavan ihmi­ sen eläimestä. Majava rakentaa pa­ don vaistonsa, ihminen suunnitel­ man pohjalta, sanotaan. Majava toiJ^Lmii osana luontoa. Ihminen erottau^^tuu luonnosta, rakentaa itselleen kei­ notekoisen luonnon.

Ihmisen näkökulmasta myös eläin voi olla osa työtä, osa keinotekoisen luonnon rakentamista. Tällöin eläin on väline, jolla ihminen toteuttaa suunnitelmiaan — mutta myös alhai­ sempia pyrkimyksiään. Meidän yh­ teiskunnassamme eläimillä toteutet­ tavaa työtä kutsutaan tuotannoksi (esim. maatalous), terveydenhoidok­ si (esim. eläinkokeet), viihteeksi (esim. sirkus). Toisin kuin ennen tä­

tätyötä eienää nimitetä luonnon val­ loittamiseksi, vaan eläimistä on tul­ lut osa »hyvinvoinnin» ja »sivistyk­ sen» kasvattamista.

Tämänkaltainen työ on yksi il­ maus kulttuurissamme vaikuttavista, yleensä tiedostamattomista, ajatte­ lun ja arvostuksen perusteista. Työ, jossa eläimillä on osa työn välineinä tai lopputuloksena, on meille itses­ täänselvyys; »terve järkemme» va­ kuuttaa meille sen olevan oikein.

Hämmästymme, jos meitä vaaditaan muuttamaan, ei vain kulutustottumuksiamme, vaan myös tuotantota­ pojamme. Ja kuitenkin »terve jär­ kemme» on saanut eläimet menettä­ mään ihmisen silmissä itseisarvonsa elävinä olentoina: olemme kasvatta­

massa etäisyyttä eläimiin ja koko luontoon.

Onko vieraantuminen luonnosta ja eläimistä välttämätöntä, jotta in­ himillinen kulttuuri olisi mahdollis­ ta? »Terve järkemme» väittää, alita­ junnassamme, näin. Mutta vieraan­ tuminen eiole työn vaan sen tekijän, hänen arvomaailmansa ja maailman­ katsomuksensa ominaisuus. Ihmiset, jotka tekevät työtä,jossaeläin on ta­ valla tai toisella osallisena, ovat tä­ män vuoksi merkittävässä asemassa.

Tavoilla, joilla he ottavat eläimen mukaan työhön työvälineenä, työto­ verina tai työn tuotteena he vaikut­ tavat yleisiin käsityksiin eläimen ja koko luonnon arvosta.

TEUVO LAITILA

ervetuloa jouluglögille yhdistyksen toimistoon!!

16.joulukuuta (lauantai)on toimistossamme glögipannu kuu­ mana klo 10— 15. Tule viettämään ensimmäistä joulua uu­ dessa toimistossamme kanssamme! Samalla voit tehdä löy­ töjä KIRPPUTORILLAMME sekä MYYJÄISPÖYDÄSSÄ.

Tarjolla on mukavia lahjatavaroita, vaatteitasekäjouluherkkuja! Sekä pukinkonttiin että omaksi iloksi! Otamme mie­ lellämme vastaan leivonnais-, jouluruoka- ja käsityölahjoituksia.

Joulukuun aukioloajat:

• Joulunalusviikolla 18— 22. 12. 89 pidennetty aukioloaika klo 9— 18 • Aatonaattona (lauantai) 23. 12. 89 toimisto ja myymälä suljetut • 24. 12. 89— 1. 1. 90 toimisto ja myymälä suljetut

DJUREN SOM ARBETSREDSKAP Arbetet, och istörre utsträckning kulturen, har ofta uppfattas som ett skiljetecken mellan djur och människa. Bävern bygger sin damm instinktivt, medan människan utefter en pian, sägs det. Bävern fungerar som en del av naturen. Människan skiljersigfrän naturen, bygger ät sig en iconstgjord natur.

Ur människans synvinkel kan även djuret vara en del av arbetet, en del av byggandet av en konstgjord na­ tur. Dä är djuret ettinstrument, med vilken människan förverkligar sinä planer — somliga som även kan ifrägasättas. I värt samhälle kallas det arbete, som utförs av djur för produktion (t.ex. jordbruk), hälsovärd (t.ex. djurförsök), underhäll-

ning (t.ex. circus). Till skillnad frän förut, kallas detta inte mera för naturens erövring, utan djuren har hii­ viten del av utökandet av »välmäende» och »sivilisation».

Detta slag av arbete är uttryck av ofta omedvetna grunder för värt tänkande och värdesättningar, som härskar ivär kultur. Arbete, där dju­ ren är en del, elleren endprodukt, tas som en självklarhet av oss; värt »sunda förnuft» försäkrar oss om dess riktighet. Vi blir förvänade, om vi blir tvungna att ändra, inte bara vära konsumtionsvanor, utan även vära produktionssätt. Detta trots, att djuren helt saknar, idag, inför män­ niskans ögon och som en resultat av värt »sunda förnuft», ettegenvärde,

som levande varelser. Vi har vuxit ifrän bäde djuren och naturen. Är främlingskap frän bäde djur och natur nödvändigt, för att den mänskliga kulturen skullevara möjlig? Värt »sunda förnuft» pästär, i värt undermedvetande, sä. Men alienationen är inte en egenskap, som tillhörarbetet, utan en egenskap som förknippar sigmed arbetetsutförares värderingar och världsäskädning.

Människorna, som gör arbete, där djur pä ettellerannat sätt, är delaktiga, är ien betydande position. Med det sätt, de här människorna tar djuren med i arbete, som redskap, kompanjon eller produkt, päverkar de, de allmänna uppfattningarna om djurens och hela naturens värde.

Seuraavan lehden aineiston jättöpäivä 2.1 .1 990 . Lehteen tuleva aineisto lähete­ tään to im isto n o so itte e lla puh: (90) 738 570.

3

ANTAKAA HEVOSELLE MAHDOLLISUUS!

»Hevonen on niin kiltti ja palvelualtis eläin, että väkivallalla sen saa tekemään miltei mitä tahansa. Ratsastuksen suosio sekä kilpa- että harrastusurheiluna on Suomessakin kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana valtaisasti, mutta Ruotsin Valtion hevossiittolan jo h ­ tajan professori Ingmar Fredrikssonin sanoja lainatakseni, meillä on nyt klinikoita, rahaa, hyviä ratsastajia.. . vain tärkein on jäänyt ta­ voittamatta: hevosten hyvinvointi ja terveys».

Vahvaa tekstiä, mutta Tarja Sopenluoma tietää mistä puhuu. Hän

le. Siellä tallitoimii tällähetkellä 13 hevosen voimin.

on toiminut ammatikseen hevosten kouluttajana ja ratsastuksen opetta­ jana jo yli 20 vuotta ja seurannut omakohtaisesti lajin kehitystä harvo­ jen harrastuksesta suosituksi vapaaajan viettomuodoksi ja kilpailulajik­ si. Ratsastuksenopettajakoulun Tar­ ja Sopenluoma kävi Ruotsissa jo 1965 ja sen jälkeen on kokemusta karttunut mm. USA:ssa ja Puolas­ sa. Vuonna 1970 hän perusti Westside-tallin,joka aluksi toimi Espoos­ sa siirtyenvuonna 1975 Tervakoskel­

Tehokkuusajattelu vie ratsastajalta ilon ja hevoselta terveyden »Ratsastuksesta, etenkin kun pu­ hutaan kilparatsastuksesta, on ka­ toamassa ilo! Kun seuraa nuoria junioriratsastajia kilpailupaikoilla, nä­ kee harvoin muita kuin kireitä,vihai­ sia kasvoja. Kilpailumentaliteetti on aggressiivisesti suuntautunut. Pärjä­ tätäytyy! Tämä näkyy myös harras-

Ratsastuskoulujen kirjava joukko

tusratsastajissa ihan tavallisilla ratsastustunneilla. Usein vielätähän liit­ tyy itsekritiikin puute. Jos ei onnis­ tuta, niin hevonen on aina syyllinen.

Vanha totuus ’kun taitoloppuu niin väkivalta alkaa’tuleeesiinsurulliset usein.»

Hevosten keski-ikä Länsi-Euroopassa on vuodesta 1940 vuoteen 1980 laskenut 16 ikävuodesta 8 ikävuo­ teen. M ikä tällaiseen kehitykseen voi olla syynä?

»Yksi syy on siinä, että hevoset koulutetaan liian nopeasti, niille ei anneta mahdollisuutta kehittyä nor-

Ratsastusharrastus on viime vuosina rajusti lisääntynyt. Toivottavasti hevosten kautta muukin luonto tulee läheiseksi. Kuva: Veli-Risto Cajander.

Ystävykset tallin hämärässä. Kuva: Veli-Risto Cajander.

maalisti. Halutaan päästä tuloksiin lyhyessä ajassa ja tähän käytetään paifsi kovia koulutusmenetelmiä, myös koulutusvälineitä, joilla hel­ posti hevonen murretaan niin fyysi­ sesti kuin henkisestikin. Ihmisten ’burnout’-ilmiön (henkinen loppuunkuluminen) kaltainen ’breakout’-ongelma on hevosillakin ylei­ nen. Hevoset ovat lopussa ennenkuin ne oikeastaan ovat valmiiksi kehitty­ neetkään!»

Tarja Sopenluoma on huolestunut kertakäyttöajattelun leviämisestä tä­ mänkin lajinpiiriin. Hevosia vaihde­ taan kuin välineitä, eikä edellinen omistaja välttämättä ole kovin kiin­

nostunut siitä, minkälaisiin olosuh­ teisiin entinen ratsu joutuu. Vanhat kilpailuhevoset kiertävät nuorillajunioriratsastajilla ’koulutushevosina’, kunnes niistäeiole enää siihenkään. »Asennemuutosta tarvitaan! Ne­ gatiivinen kilpailumieliala ja hyötyajattelu tulisisaada karsittua tälläkin alalla. Tässä asiassa ovat ratsastuksenopettajat avainasemassa. Talleil­ la liikkuvat nuoret ottavat tietoises­ titaitiedostamattaan mallia koulut­ tajastaan. Jos tämä suhtautuu eläi­ miin kärsivällisestijakunnioittaenja pitää hevosia yksilöinä, ei esineinä joitavoi kohdella miten vain, heijas­ tuu tämä kyllä oppilaisiinkiin.»

Ratsastusurheilun suosion kasvun myötä tuntuu uusia ratsastuskoulu­ jakin tulevan jatkuvasti eri puolille Suomea. Ammattitaitoisia ratsastuksenopettajiatarvitaanyhä enemmän.

Ypäjän hevostalouskoulusta valmis­ tuu uusia ratsastuksenopettajia ja ohjaajia vuosittain. »Koulutuksessa ei oteta esille pe­ dagogista puolta lainkaan. Kuitenkin opettaja tai ohjaaja vaikuttaa suu­ reenjoukkoon nuoria ihmisiäja oli­ sikin ensiarvoisen tärkeää, että hä­ nellä olisi tietoa ja valmiutta tästä­ kin puolesta. Niin, sekä eläinten et­ tä ihmisten kohdalla».

Tarja Sopenluoma kehottaa rat­ sastusharrastuksesta kiinnostunutta tarkkaan harkitsemaan, minkälaisel­ latallillapitää hevostaan taikäy rat­ sastustunnilla. Ratsastuskoulun pito on liikeyritys, ja tähän pätee sama kilpailun laki kuin muuhunkin liike­ toimintaan. Huonot karsiutuvat kil­ pailusta. Kuluttaja, tässä tapaukses­ sa oppilas taitallipaikan vuokraaja, on sejoka voi päätöksellään vaikut­ taa asiaan. »Työnä tämä on upeaa ja vaihtelevaa. On kiva olla tekemisissä niin hevosten kuin oppilaidenkin kanssa.

Meillä käy vain vakituisia ratsasta­ jia, jotka oppivat tuntemaan hevo­ setja syntyy hyvä yhteistyö. Osa rat­ sastajista kilpailee, osa tulee vain nauttimaan olosta eläinten parissaja rentoutumaan! Meillä on heillekin sopivia hevosia... vanhoja hevosia kun eimeiltä myydä! Nuorilleja hy­ villelöytyy hyvät paikat mutta van­ hojen kohdalla tilanne voi olla toi­ nen.»

Entä työn huonot pu olet?

Tarja Sopenluoma joutuu hetken miettimään tätä kysymystä, mutta löytyyhän selopulta. »Syksyn sateet!

Kun ei ole ratsastushallia niin sään armoillahan sitä tässä työssä on.

Mutta muuten on mahdoton edes kuvitella muuta työtä tekevänsäkään!»

TARJA BALDING 5

ELÄIMELLISTÄ KAUPANKÄYNTIÄ

Eläimet työnä

••

Lem m ikkitalo N E P T U S on ollut A nne Saikkosen käsissä kaksi ja puoli vuotta. Entinen vakuutusvir­ kailija vaihtoi harrastuksensa työk­ seen. M ikä sinut sai vaihtamaan alaa?

••

ELÄINLÄÄKÄRIN ARKEA

— Olen pienestä pitäen olluteläin­ ten kanssa tekemisissä: minulla on ollut lemmikkinä niin kaloja, koiria kuin rottiakin. Olen niitälapsia,jot­ ka yrittivät salakuljettaa hamsterin Jcotiin ilman vanhempien lupaa ihan «iin lapset nykyäänkin yrittävät teh­ dä. Jotenkin harrastus vain vei mu­ kanaan.

Johanna Vaurio on koulutuksel­ taan eläinlääkäri. Hän on toiminut Nurmijärvellä kunnaneläinlääkärin viransijaisena.

Mistä eläimistä kunnaneläinlääkärin potilaspiiri koostuu?

M itä eläimiä myyt ja kasvatatko eläimet itse myyntiin?

Tämä on hyvin yksilöllistä riip­ puen kunnasta. Nurmijärvellä minua ovat työllistäneet niin tuotantoeläi­ met ja hevoset kuin myös pieneläi­ metkin. Pieneläinten määrä on jatku­ vasti kasvamassa.

— Myyn pääasiassa jyrsijöitä ja pieniä lintuja. Jyrsijät kasvatan itse.

Toimin Suomen Jyrsijäliiton sihtee­ rinäja pyrin kasvattamaan rotupuhtaita kaneja, marsuja, hamstereita, rottia ja hiiriä. Siitoseläimet ovat omiani, myyn vain niiden poikasia.

Jotkut jyrsijöistäni asustavat kau­ passa, jotkut taas ovat sijoituksessa tuttavillanijajotkut viettävät kesän­ sä maalla »kesäeläiminä».

Minkälainen on kunnaneläin­ lääkärin tavallinen työpäivä?

Tavallista työpäivää ei tässä työs­ sä olekaan! Vaihtelevuus on ilman muuta tämän työn mukavimpia puo­ lia, eli koskaan aamulla ei voi tietää mitä päivä tuQ tullessaan. Aamuisin vastaan kello 8 ja 9 välillä puheli­ meen. Ennen sairasmatkoille lähtöä hoidan mahdollisesti muutamia pieneläinpotilaita. Sairaskäyntejä on päi­ vittäin yleensä viidestä kuuteen, mut­ tatyön määrä voi vaihdella hyvinkin paljon esimerkiksi vuodenajasta riip­ puen. Nurmijärven lisäksipäivystyspiiriinkuuluu neljä kuntaa, joten vii­ konloppupäivystyksiä tulee keski­ määrin kerran kuussa.

Mistä tiedät ettei myymiäsi eläimiä jätetä heitteille tai paisteta pihviksi paistinpannulla kuten taannoin eräs kaninomistaja teki lem m ikilleen?

»Onneksi nämä lääkärintarkastukset ovat meille juoksijav/hippeteille ilmaisia.»

Kuva: Veli-Risto Cajander.

ten ja terveiden eläinten lopettami­ sen, se ei ole koskaan mukavaa.

O letko usein törmännyt

Ovatko käsitykseni eläinlääkärin

eläinsuojelullisiin epäkohtiin?

työstä m uuttuneet sitten opiskeluaikojen?

Haluaisitko muuttaa jotain työssäsi?

Usein on kiire: aikaa on liian vä­ hän eikä eläinten ongelmiin ehdi pa­ neutua tarpeeksi yksilöllisesti. Eläin­ lääkärin työ on hyvin monipuolista ja niinpä pitäisi pysyä ajan tasalla monessa eriasiassaelilukea alan kir­ jallisuutta ja ottaa asioista selvää.

Käytännön esimerkkinä epämielui­ sasta tehtävästävoisin mainita nuor-

toimimme yhteistyössäsekä vapaaeh­ toisten eläinsuojeluvalvojien ettäpo­ liisin kanssa.

Monasti ihmiset soittavat ja pyy­ tävät käymään jossain paikassa ja tarkistamaan eläinten voinnin. On­ neksi harvemmin tulee kokonaisia si­ kaloitatainavettoja koskevia valituk­ sia, yleensä kyseessä ovat kissat, koi­ rat ja esimerkiksi kanit syksyisin.

Ikävä kyllä joskus joudun käymään samassa paikassa useita kertoja. Kun­ naneläinlääkärien ei tarvitse yksin hoitaa eläinsuojeluvalituksia, vaan

Varmasti jokainen eläinlääkäri pi­ tääeläimistäja tuntee tyydytystä voi­ dessaan auttaa potilaitaan. Mutta täytyy myöntää, ettäsuhtautumiseni eläimiin on muuttunut. Mielestänitä­ tätyötä eivoisitehdä, mikäli suhtau­ tuisieläimiin liian tunteenomaisesti.

Kyllä tämä rankkaa työtä on.

PILVI LASSILA

— Suurin osa asiakkaistani on jyrsijäfaneja ja liittyvätjyrsijäyhdistykseenkin, jonka näyttelyissä aina tapaan kasvattejani. Joukkoon saat­ taa tietysti mahtua joku huonokin koti, mutta pyrin takaamaan eläin­ ten tulevaisuuden sillä, että minulle saa aina palauttaa täältäostetut eläi­ met. Lisäksi annan aina kirjalliset hoito-ohjeet mukaan. Muutaman asiakkaan olen joutunut käännyttä­ mään lelukauppaan, he kun ovat et­ sineet itselleen eläintä, joka eisotke ja jota ei tarvitse hoitaa.

Eläinkauppiaana jo u d u t ajattele­ maan eläinten rahallista arvoa ja kui­ tenkin kyseessä ovat elävät eläimet, jo id en arvoa ei voi mitata rahassa.

E ikö tässä ole ristiriita?

— Hinnoittelupolitiikallani yritän luoda eläimille paremmat olot; esi­ merkiksi iso häkki maksaa vain 15 markkaa enemmän kuin pikkuriikki­ nen häkki. Näin yritän ohjata osta­ jia valitsemaan suuremman »sellin» lemmikilleen. Ja tietystikorostan, et­ tä eläimiä tulee pitää vapaana mah­ dollisimman paljon. Täällä kaupas­ sa eläimet on pakko pitää pienissä häkeissä, jotta asiakkaat näkisivät ne. Kohtelen kaikkia eläimiä yksilöi­ nä enkä suostu sentyyppisiin vaihto­

Ituja napaan eläinkaupan myyntivalteille. Kuva: Sami Bläberg.

Eläimet työnä

kauppoihin, jossa omistaja kiikuttaa lintunsa meille ja haluaa kanin ti­ lalle.

Rotukasvattajana olet varmaan törmännyt m yös eläinjalostuksen nurjiin puoliin, vai kuinka?

— Eläinjalostus on jyrsijäpuolellakin mennyt liian pitkälle, esimer­ kiksi yritykset kanin pienentämisek­ si marsun kokoiseksi aiheuttaa ka­ neille sisäelinongelmia. Vastaavasti jotkut värimuunnokset ovat epänor­ maaleja, sillä esimerkiksi siamilaisväritteiset rotat ovat huomattavasti lyhytikäisempiä kuin muut jajos dalmatialaisväriset marsut risteytyvät keskenään, syntyy epämuodostunei­ ta poikasia.

Suositteletko eläinkauppiaan am­ mattia m uillekin?

— Tämä on antoisa ammatti, jos pitää eläimistä. Suurin osa työstä on neuvojenantamista niin kissojen, koirien kuin jyrsijöidenkin hoidosta.

Monet pitävät kauppaa lähes eläin­ lääkäriasemana. Ja tietysti päivästä kuluu iso osa pelkästään kakkojen keruuseen. Välillätoki tuleemieleen, että naapurissa sijaitsevassa lanka­ kaupassa pääsisi helpommalla.

HANNELE LUUKKAINEN

-S &

Eläimet työnä

KISSADIILERINÄ Helsingissä Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen toimistossa Jääkärinkadulla on mel­ koinen säpinä. Katriina Paru, nuori näyttävännäköinen nainen, puhuu kolm een puhelim een yhtä aikaa ja pari asiakasta odottaa vuoroaan.

Työ näyttää kiihkeärytmiseltä diile­ rin hommalta. Kati, mitä ihmettä si­ nä oikein teet?

sipäivystäjäksi ja pari vuotta sitten yhdistyksen toiminnan laajennuttua kokopäiväiseksi. Jotenkin vain jäin kiikkiin tähän hommaan, niinkuin useimmille eläinsuojelijoille näyttää käyneen. Kun on kerran nähnyt eläinten hädän, eivoi luopua niiden auttamisesta.

— Olen oikeastaan »kissadiileri».

Toimin yhdistyksemme päivystäjänä niin löytöeläinasioissa kuin myös eläinsuojelu-jaeläintenhoitoneuvonnassa. Vastaan päivittäin noin 200 puheluun, joissa ihmiset ilmoittavat kadottamansa tai löytämänsä eläi­ met, tiedustelevat lemmikkiä itsel­ leen, ilmoittavat eläinrääkkäystapauksista, kyselevät kaikenlaista eläinten hoidosta jne. Lähes päivit­ täin olen yhteydessä myös eläinlääkäreihinja poliiseihin sekä toimitta­ jiin.

Kerropa työsi hyvistä ja huonois­ ta puolista?

M iten ihmeessä olet jo u tu n u t m u­ kaan tällaiseen m ylläkkään?

Entä harrastuksesi, ovatko nekin eläimellisiä?

— Olin aluksi yhdistyksen hoito­ paikkana eli hoidin heitteillejätettyjä eläimiä, pääasiassa kissoja, koto­ nani. Sitten ryhdyin puolipäiväisek­

Olen hurjan kiinnostunut teatteris­ ta. Itse asiassa on pakko harrastaa jotain muutakin, koska työ on niin raskasta. Mutta olen mukana myös

— Miinusta on joutua jatkuvasti tekemisiin ihmisten välinpitämättö­ myyden jajulmuuden kanssa. Rank­ kaa on myös se, että töitä on jatku­ vasti enemmän kuin ehtii tehdä.

Plussaa taas on kissojen kehräys kii­ tokseksi pelastustyöstämme. Ja hy­ vä mieli tulee myös silloin, kun löy­ tää eläinrakkaan kodin jollekin koh­ talon kolhimalle kissalle, joka näin saa kauttamme tilaisuuden viettää kissanpäiviä edes loppuikänsä.

Ammattina JATTIKETTUJEN tuottaminen rotukissatyössä, joka on tietyllä ta­ vallavastapainoa, koska rotukissaihmisten kissat ovat useimmiten hyvin­ hoidettuja koko perheen lemmikke­ jä. Toisaalta se on myös turhautta­ vaa, koska niissä piireissä kiinnite­ tään huomiota siihen, minkäväriset polkuanturat kissalla on ja kissat ovat omistajiensa turhamaisuuden osoittimia. Ja tässä työssä taas on kyse kissojen elämästä ja kuolemas­ tariippumatta silmien väristätaikar­ van laadusta. Lisäksi olen mukana Turkisten Vastustajat -ryhmässä. En hyväksy aitojaturkkeja muiden kuii^^ eläinten päällä.

Kerro vielä mitä eläimiä itselläsi on?

Minulla on 4 kissaa, kaksi entistä koditonta sekä yksi siamilainen ja yksi britti. Tällä hetkellä hoidan myös yhtä heitteillejätettyä fosforiahventa.

Katriina Parun ja Helsingin eläin­ suojeluyhdistyksen kissajaoston ta­ voittaa p. 659 320 ja 666 896. ma ja to klo 12.30— 20.00 ti, ke ja pe klo 10.30— 18.00 HANNELE LUUKKAINEN

LOMITTAJALLA käsinkosketeltava suhde eläim iii^ Porvoolainen Pirkko NokkalaWahrman on toiminut kahdeksan vuotta maatalouslomittajana. Sinä aikana on kierretty monta taloa ja nähty erilaistaeläintenpitoa. — Yleen­ sä eläimiä pidetään kyllä hyvin. Jos­ kus on ihmetyttänyt ja kauhistutta­ nut se, miten likaista eläinsuojissa on, kertoo Pirkko.

Useammin törmää Pirkon mieles­ tä siihen, että eläimiä ei osata käsi­ tellä. Niille ei puhuta, ei silitellä ja sitten ihmetellään, että eläin on vi­ hainen taipelokas. Tällaista suhtau­ tumista on sekä eläinten omistajilla että lomittajilla. — Eläimille pitää puhella ja niitä pitää rapsutella, sil­ loin työ niiden kanssa luistaa. Omaa

suhdettaan eläimiin Pirkko kuvaa »käsinkosketeltavaksi».

— : Lomittajan työ on raskasta, huonosti palkattua ja siinä on aina­ kin perheelliselle hankalat työajat.

Lypsyllä pitää olla aamulla ja illalla ja keskellepäivääjää vapaata aikaa.

Pirkko onkin joutunut usein otta­ maan kolmivuotiaan Mikko-pojan mukaan »keikoille»ja näin poika on tottunut kaikenlaisiin eläimiin.

— Onhan tässä omat hyvät puo­ lensa. Työn tuloksen näkee kaksi kertaa päivässä, kun on siivonnut ja eläimillä on ruuat edessään. Työn parhaita hetkiä on, kun eläimet syö­ vät ja rauha laskeutuu navettaan.

Silloin omakin mieli lepää.

KAARINA KIVIVUORI

8

Kortesjärvellä, maailman suurim­ man tarhakettupitäjän, Uuden KaarIepyyn, läheisyydessä toimii jättimäi­ nen Farm Frysrin tuotantoyksikkö.

Piikkilangoin ympäröidyllä 25 ha:n alalla elää sadoissa varjotaloissa 40 000 kettua ja muutamia tuhansia minkkejä. Vielä runsas vuosi sitten eläinmäärä tällä yhdellä tarhalla ko­ hosi 70 000:een.

Nuori agronomi Kari Valkosalo on jättitarhan paikallisjohtaja. Hän lähti 80-luvun alussa hetimukaan tä­ hän tuottoisaan yritykseen. Hänen ^^nukaansa pääongelmana nyt on, ^Phtä etelän kaupunkilaiset eläinsuo­ jelijat levittävät väärää tietoa kettu­ jen tarhaelämästä. »Kettuja hoide­ taanjaruokitaan hyvin; kylläne tun­ tuvat täällä viihtyvän. Ne saavat jo­ ka päivä 700— 1000 g rehua ja vet­ tä. Ketut eivät kaipaa verkkohäkkeihinsä enemmän tilaa tai pesäkoppeja.»

Itseihmettelin sitä, miten eläinten yksilöllinen hoito ja vahingoittunei­ den tai sairaiden eläinten seuranta voi ylipäätänsä täällä onnistua. Tar­ hassa työskentelee 24 ihmistä, mikä tekee 1800 eläintä yhtä henkeä koh­ den.

Evijärveläisen 40 000 asukkaan kettukaupunki on Kari Valkosalon valtakuntaa.

Eläintuotantoa — miksi ja mihin? ^ M ^ u va: Veli-Risto Cajander.

7 000 M ikkoa

Farm Frysin tarhalla syntyi superkettumutaatio vahingossa v. -84. Nyt superkettuja on sielläenemmän kuin missään muualla, Valkosalon mu­ kaan n. 7 000 kpl. Nuoret harmaat ja valkoiset superketut näyttivät päällisin puolin samanlaisilta kuin Turkisryhmän hallussa oleva Mikko superkettuyksilö; pää oli valtava, häntä aina oudosti taipunut, raajat paksut ja oudossa asennossa, sekä koko tavallista sinikettua 20— 30 °7o suurempi.

Kari Valkosalo toteaa omana kä­ sityksenään, että: »superketuilla esiintyi kasvuhäiriöitä alkuvuosina, — ruokimme niitäliianvähän, mut­ tanyt olemme selvinneet ongelmista ruokintaa ja kalkkia lisäämällä. To­ sin on todettava, ettäsuperkettunaaNuori, kookas, apaattinen superkettu Farm Frysin tarhalla Evijärvellä lokakuussa 1989.

Kuva: Veli-Risto Cajander. .

raat ovat huonoja lisääntymään, — joka toinen naaras eisaa poikasia.»

Mutta miksi painavampia superket­ tuja pidetään samanlaisissa pienissä häkeissä kuin muitakin kettuja? Ja miksi tarhan superketut edelleenkin näyttävät jotenkin epäluonnollisilta ja kummallisilta, vaikka on ilmeistä, että minulle näytettiin vain »parhai­ ta tapauksia». »Teurastus- ja nahoitusaikoina meillä on enemmän väkeä töissä.

Marraskuussa ketut tapetaan siistis­ ti sähköllä. Nyt toiveena on, että joulu- ja tammikuun turkishuutokaupoissa Vantaalla saisimme pa­ remman hinnan nahalta. Muuten tuotantoa täytyy vielä supistaa.»

Tuhansien kettujen haukahdusten ja ulinoiden äänet korvissani jätän Farm Frysin aidatun tarhan taakseni. Liian moni eläin jäi sinne odot­ tamaan kuolemaansa.

VELI-RISTO CAJANDER mm* im

Euroopan parlamentti ravistelee eläinkoelainsäädäntöä

h. y * *

Suomessa eräät tutkijat ovat elinsiirtoprofessori P ekka Häyryn jo h ­ dolla ilmaisseet huolensa eläinsuojelijoiden vaatimuksesta tiukentaa eläinkoelainsäädäntöämme. Heidän mukaansa näin toimittaessa tut­ kim ustyö vaikeutuu ja potilasturvallisuus vaarantuu.

Oletettavaa on, että nämä tutkijat eivät ole huolella tutustuneet Koeeläinten Suojelu ry:nvaatimuksiin ei­ vätkä ole seuranneet eläinkoelainsäädännön kansainvälisiä suuntauksia.

Esimerkiksi Euroopan yhteisössä tunnustetaan se tosiasia, että eläin­ kokeissa tuotetaan usein turhaa kär­ simystä.

Kuluvan vuoden alussa Euroopan parlamentti keskusteli varsin pitkään eläinkokeista ja julkisti keskustelu­ jen tuloksena 34 kohtaa sisältävän julkilausuman. Sen henki on selväs­ ti eläinsuojelullisempi kuin ne lau­ sunnot, mitä monet tutkijatja polii­ tikot ovat esimerkiksi Suomessa esit­ täneet.

Parlamentti esittää: ei kosm etiikkakokeita

Julkilausumassa Euroopan parla­ mentti tuo esillemm. seuraavia seik­ koja.

Kaikkien EY:n jäsenvaltioiden tu­ lisi aktiivisesti sijoittaa varoja vaihtoehtomenetelmien kehittämiseen ja ennen kaikkea jo olemassa olevien menetelmien validointiin. Parla­ mentti toteaa, ettäns. eläinkokeiden vaihtoehtomenetelmiä on olemassa, mutta monia niistäeiolevalidoituja standardisoitu. Huomion kohteena on erityisesti myrkyllisyystutkimus, nimenomaan surullisenkuuluisa LD -50 menetelmä. Parlamentti katsoo, että LD-50 menetelmästä on päästä­ vä eroon lähitulevaisuudessa ja täs­ tä syystä on kansainvälisellä tasolla tehtävä yhteistyötä sen korvaamisek­ si. Todettiin lisäksi, että LD-50 ko­ keelleon monilla aloillajo vaihtoeh­ toja, mutta niitäeikäytetä läheskään kaikissa mahdollisissa tapauksissa.

Vaihtoehtomenetelmien asiantun­ tijoita tulisi olla kaikissa elimissä, jotka päättävät eläinkokeista ja kä­ sittelevät eläinkoelainsäädäntöä.

Parlamentti päätti tukea EY:n alai­ sen vaihtoehtomenetelmien tietopan­ kin perustamista.

10

Parlamentti ehdotti lisäksi kosme­ tiikkateollisuuden

eläinkokeiden

kieltämistä lainsäädännön avulla. Se esittilisäksi »valittelunsa» siitä,että monien maiden lainsäädännöissä vaaditaan testattavaksi lääkkeitä, jotka on jo testattu ja otettu käyt­ töön muualla, ja että lääketeollinen tutkimus usein tähtää olemassa ole­ vien lääkkeiden rinnakkaisvalmistei­ den tuotantoon. Parlamentti esitti myös tiukennettuja määräyksiä ja valvontaa koe-eläinten kansainvälis­ tä kauppaa ja kuljetuksia varten. »Eläinkokeen saa tehdä, mikäli se on tieteellisesti tarpeellinen»

Eläinsuojelulainsäädäntömme mu­ kaan eläinkokeen saa tehdä, mikäli se on »tieteellisen tutkimuksen kan­ nalta tarpeellinen» (eläinsuojelulaki, 9 §). Tämän määritelmän allehan mahtuu luonnollisesti koko joukko kokeita, joiden tarpeellisuuttaja/tai eettisyyttä on syytä epäillä.

Euroopan Parlamentti ilmaisi

edellä mainitussa istunnossaan huo­ lensa siitä,ettäeläimiä käytetään ko­ keissa, jotka eivät ole olennaisia hy­ vinvoinnin ja elämän ylläpitämisek­ si. Tällaisia kokeita tehdään myös Suomessa, mutta »tieteellisen tutki­ muksen» nimilapulla varustettuna ne hyväksytään. ^ Teemme parhaillaan kartoitus^ Suomessa tehtävistäeläinkokeistaja olemme joutuneet toteamaan, että tuskallisiin eläinkokeisiin luvat myöntävillä läänineläinlääkäreillä ei voi olla kuin kumileimasimen asema.

Lupamenettelyssä parantamisen varaa

Koe-eläintoimintaa harjoittavien laitosten koe-eläintoimikunnat käsit­ televätlupa-anomukset ensi vaihees­ sa, minkä jälkeen ykkösluokan eli tuskallisten eläinkokeiden lupa-ano­ mukset toimitetaan lääninhallituk­ siin. Lupa-anomuksissa selostetaan kokeen tarkoitus, käytettävät eläi­ met, eläimelle aiheutettava kipu se­ kä kokeen kesto.

Lähes 100 000 hiiriä käytetään suomalaisissa eläinkokeissa, joku vuosi. Helsingin yliopisto 1989. Kuva: Veli-Risto Cajander.

Rotta, älykäs ja toiminnallinen jyrsijä, on suosituimpia koe-etäimiä. Helsingin yliopisto 1989.

Kuva: Veli-Risto Cajander.

Voidaan lähes varmuudella väit^)tää, että eläinlääkärikoulutuksen saaneet läänineläinlääkärit eivät yk­ sinoleoikeitahenkilöitä arvioimaan kokeen tarpeellisuutta. Heilläon var­ masti korvaamatonta tietoa siitä, kuinka paljon kärsimystä koe mah­ dollisesti eläimelle aiheuttaa, mikä onkin olennaista koelupia käsitel­ täessä. Mutta pystyvätkö tai uskaltavatko he tätäasiantuntemustakaan hyödyntämään riittävän usein siten, ettäyksinkertaisesti kieltäisivätjon­ kin kokeen sen eläimelle aiheutta­ man kärsimyksen perusteella?

Kivun elim inointi ei ole välttämätöntä

Olemme tutustuneet varsin mitta­ vaan määrään tuskallisten kokeiden lupa-anomuksia. Kaikissa kokeissa, joissa aiheutettava kipu arvioitiin huomattavaksi jajoissa kivun elimi­

noiminen olitodettu mahdottomak­ si,koska »se vaikuttaisitutkimustu­ loksiin», oli läänineläinlääkäri silti hyväksynyt kokeen. Lakimmehan antaa tähän mahdollisuuden, silläki­ pua on lievitettävä »kaikilla kokeen tarkoituksen kannalta mahdollisilla toimenpiteillä» (Koe-eläinasetus, 6 §).

Tämä seikka mahdollistaa siis erit­ täin tuskallisetkin kokeet ja koska läänineläinlääkärintehtäviineikuulu kokeen eettisyyden pohdinta, hyväk­ sytään tällaiset kokeet lähes poik­ keuksetta.

Läänineläinlääkärin velvollisuuk­ siinkuuluu lukuisajoukko muitakin tehtäviä kuin eläinkoelupien myön­ täminen. On syytä olettaa, ettähe ei­ vät edes ehdi paneutua eläinkoelupiin niin paljon kuin olisi syytä.

Ainoa ratkaisu eläinkokeiden puo­ lueettoman arvioinnin takaamiseksi on perustaa lautakuntia, jotka kä­ sittelevät eläinkoelupahakemukset.

Näissä lautakunnissa tulisi Ruotsin mallin mukaisesti ollatasapuolisesti eläinsuojelun, etologian, eläinkokeellisen tutkimuksen ja vaihtoehtomenetelmien asiantuntijoita. Lauta­

kunnan puheenjohtajan tulisi olla puolueeton juristi. Kuten Euroopan Parlamentin alkuvuotisessa istunnos­ sakin todettiin, eläinkokeista elan­ tonsa saavista ihmisistä koostuva joukko ei ole oikea ryhmä päättä­ mään eläinkokeista. Näinhän tilan­ ne on Suomessa koe-eläintoimintaa harjoittavien laitosten koe-eläintoimikunnissa.

PÄIVI VIINIKAINEN

Lähteet: Euro group fo r Animal Welfare, Eurobulletin n:o 30, 1989 Asetus koe-etäinto minnasta, n:o 1076 Laki eläinsuojelulain muuttamisesta, n:o 777

teille,silläihmiset ovat selvästiosoit­ taneet, etteivät he hyväksy näitä tur­ hiaja tuskallisiaeläinkokeita. Lisäk­ si lukuisat vaihtoehtokosmetiikkaa menestyksekkäästi myyvät yritykset ovat osoittaneet, että korkealaatui­ sen kosmetiikan kehittäminen eetti­ seltä pohjalta käsin on mahdollista.

Suomessa eiyritysten ilmoitusten mukaan tehdä tällä hetkellä kosmetiikkakokeita eläimillä, mutta mi­ kään ei estä yrityksiä aloittamasta niitä. Onhan niitätehty aiemminkin.

Lisäksi yritykset voivat testauttaa tuotteensa eläinkokein ulkomailla.

Kosmetiikkaeläinkokeiden kieltä­ mistä vaaditaan myös monissa muis­ sa maissa, ja myös Euroopan Parla­ mentti on tehnyt tästä suosituksen.

Suomi voisi olla nyt edelläkävijä ja näyttää tietä muille maille tässä asiassa.

KOSMETIIKKATEOLLISUUS taipuu eläinsuojelijoiden vaatimuksiin Olem m e Animalian palstoilla useasti kannustaneet kuluttajia boik o­ toimaan eläinkokein testattuja tuotteita, ja vieläpä kertomaan valmis­ tajille boikotin syistä. »Minä en yksin voi mitään » -asenne on väärä, sillä yksittäisistä kuluttajista m uodostuu voimakas jo u k k o , jo lla on todellista valtaa sen suhteen, mitä tarjotaan. Eläinsuojelijoiden vaa­ timukset ovat j o nyt johta neet maailmalla siihen, että useat kosmetiikkayritykset ovat jou tu n eet tarkistamaan asennettaan eläinkokei­ siin ja osa on peräti luopunut niistä.

Ensimmäinen kansainvälinen boi­ kotti Revlonin tuotteita kohtaan käynnistyi talvella 1980. Eläinsuojelujärjestöt ympäri läntisen maailman levittivät esitteitä ja kuvia Draizen silmänärsytystesteissä kärsivistä Revlon-yhtiön koekaniineistaja vaativat eläinkokeiden vaihtoehtoja. Kolme vuotta kestänyt painostus ja Revlontuotteisiin kohdistunut ostoboikotti johti siihen, ettävuonna 1983 Revlon -yhtiö ilmoitti alkavansa rahoittaa tutkimusta John Hopkins -säätiössä vaihtoehtomenetelmän löytämiseksi Draizen silmänärsytystestille.

Maaliskuussa 1981 englantilaiset eläinsuojelujärjestöt käänsivät huo­ mionsa Avon-yhtiöön, joka on eräs suurimmista kosmetiikkayrityksistä maailmassa. Sitä uhattiin vastaavan­ laisellaostoboikotilla. Neuvoteltuaan eläinsuojelijoiden kanssa Avon myönsi 750 000 puntaa vaihtoehtomenetelmien tukemiseen, mikäli eläinsuojelujärjestöt eivät järjestäi­

siyhtiötä kohtaan suunnattua vastalausekampanjaa.

Valistus tehoaa

Koko 1980-luvun ajan eläinsuoje­ lujärjestöt ovat kampanjoineet »Liv­ ing Without Cruelty» -ajattelun puo­ lesta. Meillä Suomessa Koe-eläinten Suojelu käynnisti kampanjan vuon­ na 1986 nimellä Vapauta eläimet elä­ mäntavallasi. Tarkoituksena olisaa­ da ihmiset tajuamaan vastuunsa ku­ luttajina, ymmärtämään se, ettäjo­ kapäiväisillä ostopäätöksillä voi vai­ kuttaa eläinten kärsimykseen. Kosmetiikkakampanja oli yksi tärkeä osa tätä aatetta.

Seurauksena olieettisinperiaattein toimivien kosmetiikkayritysten, ku­ ten Body Shopin ja Beauty Without Crueltyn räjähdysmäinen kasvu.

Tuotteita, joitaeioltu testattu eläin­ kokein, alkoi ilmestyä kauppojen hyllyille kuluttajien saataville.

Kaneja käytetään laajalti maailmalla kosmetiikkatuotteiden testaukseen. Tuskallista ja turhaa!

Kuva: Veli-Risto Cajander.

E läinkokeet loppuvat

Yhdysvaltalainen eläinsuojelujärjestö PETÄ onnistui viime vuonna saamaan todistusaineistoa Philadelp^t hiassa sijaitsevissa, kaupallisia tar-^^ koituksia palvelevissa laboratoriois­ sa tehtävistä julmista eläinkokeista.

Ensihuomio kohdistui Benetton-yhtiöön, joka teetti kosmetiikkakokeensa siellä. Kansainvälisen painos­ tuksen jälkeen (ks. Animalia 3/89) Benetton ilmoitti lopettavansa eläinkokeensa ja testaavansa tuotteensa muilla menetelmillä.

Kampanjointi siirtyiAvon-yhtiötä kohtaan, joka huolimatta vaihtoehtotutkimukseen lahjoittamistaan va­ roista oli edelleen jatkanut eläinko­ keiden tekemistä. Laajan »Avon Kil­ ling» -kampanjan jälkeen yhtiö il­ moitti lopettavansa eläinkokeet.

Noin viikko Avonin päätöksen jäl­ keen, ilman painostusta, Revlonyhtiöt ilmoittivat alkavansa käyttää tuotekehittelyssään muita menetel-^^ miä kuin eläinkokeita. Jo pelkkä^P kansainvälisen boikotin uhka ilman varsinaista toteutusta sai yhtiön muuttamaan tutkimusmenetelmiään.

Eläinten oikeuksien puolustajilla oli siis voimaa!

Kosm etiikkateollisuuden eläinkokeet laittom iksi!?

Koe-eläinten Suojelu ry. vaati lo­ kakuussa 1988 eduskunnalle jättä­ mässään kansalaisadressiaan kosme­ tiikkateollisuuden eläinkokeiden kieltämistä lainsäädännössä. Olem­ me samoin vaatineet kauppa- jateol­ lisuusministeriötä tekemään esityk­ sen kosmetiikkatuotteiden testaustavan merkitsemisestä pakkauksiin.

Kosmetiikkateollisuuden eläinko­ keiden kieltäminen olisi luonnollinen jatke kansainvälisille kuluttajaboiko12

m Mitä sinä voit tehdä:

— Ennen kuin Revlonin ym. kosmetiikkayritysten lupausten pitämisestä on saatu varma tae, äläosta niiden kosmetiikkaa. Boi­ kotoi myös muiden yritysten tuotteiia, jos vähänkin epäilet niiden testausmenetelmiä. Tärkeää on se, että ilmoitat boikotistasi asial­ lisella kirjeellä ko. yritykselle.

— Tue yrityksiä, jotka toimi­ vat eettiseltä pohjalta.

— Kirjoitaasiallinenkirjekan­ sanedustajallesi (tai yleensä jolle­ kin kansanedustajalle tai edus­ kuntaryhmälle) ja vaadi kosme­ tiikkateollisuuden eläinkokeiden kieltoa Suomessa. Tiedustele, mi­ tä ko. edustaja/puolue aikoo teh­ dä Koe-eläinten Suojelu ry:n vii­ me vuonna luovuttaman kansa­ laisadressin vaatimusten toteutu­ misen hyväksi.

— Kirjoita Maa- ja metsäta­ lousministeriöön ylitarkastaja Pirkko Skutnabbille ja pyydä, että ministeriö ja hän itseylimpinä eläinsuojeluviranomaisena tukisi kosmetiikkateollisuuden eläinkokeiden lakkauttamista.

— Kirjoita Kauppa- ja teolli­ suusministeriöön javaadi kosme­ tiikka-yms. tuotteisiin merkintää niiden testaustavasta. Kuluttajalla on oikeus tietää, onko hänen os­ tamansa tuote aiheuttanut kärsi­ mystä eläimille.

Lähde: Animal Aid, n:o 63, 1989

PÄIVI VIINIKAINEN

VAIHTOEHTOMENETELMIEN VOITTOKULKU — t o d e ll is u u t t a

huom enna?

Eläinkokeiden korvaaminen vaihtoehtomenetelmillä toksikologiassa (myrkkyopissa) on tällä vuosikymmenellä tullut yhä realistisemmaksi tavoitteeksi. Tietopankkeja in vitro -menetelmistä (eläinkokeettomat menetelmät) perustetaan ja menetelmiä testataan ahkerasti niin Eu­ roopassa kuin U SA.ssakin, jo tta parhaat niistä voitaisiin ottaa ylei­ seen käyttöön.

Toksikologian eläinkokeet ovat nyt erityisen ajankohtainen aihe. Eu­ roopan Yhteisö suunnittelee laajan katsauksen tekemistä siitä,miten hy­ vin käytössä olevien kemikaalien myrkyllisyys oikeastaan tunnetaan.

Mikäli tietoja pidetään riittämättö­ minä, seuraa uudelleentestaus, mikä taas tietäälisääeläinkokeita, elleipa­ rempia standardoituja menetelmiä ole käytettävissä.

On olemassa sellainenkin vaara, ettäin vitro -menetelmät jäävät käy­ tettäviksi vain kemikaalien alkutes­ tauksessa, jolloin ne parhaimmil­ laankin vain vähentävät koe-eläinten käyttöä tai säästävät eläimiä joilta­ kin kärsimyksiltä. Vaihtoehtomenetelmien luotettavuus ja käyttökelpoi­ suus onkin tutkittava huolellisesti erilaisissaarvostetuissa tutkimuslai­ toksissa ennen kuin ne otetaan ylei­ seen käyttöön.

Lupaavia projekteja

Useampiakin projekteja vaihtoehtomenetelmien testaamiseksi pyörite­ tään parhaillaan. Lähinnä meitä on meneillään MEIC-projekti (the Mul­ ticenterEvaluation of In Vitro Cyto­ toxicity), joka on Pohjoismaiden Solutoksikologian Seuran aikaansaan­ nosta.

Projektissa eri laboratoriot (yh­ tään suomalaista ei ole ilmoittautu­ nut joukkoon) testaavat samojen ke­ mikaalien myrkyllisyyttä erimenetel­ min. Menetelmistä tulevat lähinnä kysymykseen testit solulinjoilla, eri kudoksilla (maksa, munuainen, sy­ dän, aivot), yhdistetyillä soluviljel­ millä, solunosilla, bakteereilla, hiivaja kasvisoluilla.

Tarkoituksena on seuloa esiin ne menetelmät, joilla parhaiten pysty­ tään arvioimaan kemikaalien yleistä 13

myrkyllisyyttä ihmiselle (paikallinen ärsyttävyys, akuutti ja krooninen systeeminen myrkyllisyys). Tuloksia verrataan jo ennestään tunnettuun tietoon kyseisten kemikaalien a) myrkyllisyydestä ihmiselle b) LD50 -arvoista rotalleja hiirellec)käyttäy­ tymisestä ihmiselimistössäja myrkyllisyysmekanismeista.

kansalliseläimemme, karjuntaa

F .

-

_

^

Tiedot pankkiin TWT *

A von-yhtiö tiennäyttäjänä

Mäyrä on eteläisen Suomen eläinjäsen. Sen levinneisyysalue yltää idässäjotakuinkin Kajaanin korkeu­ delle, lännessä Oulun tasalle. Tästä ylempänä ilmasto on esteenä mäyrän hyvinvoinnille. Ikipäivinä — tul­ koonpa vaikka se paljon puhuttu kasvihuoneilmiö avuksi — eivät mäyrän tassut tavoita tunturikeroja!

Sielläeläimen ravinnonsaanti tyssäisi jo alkuunsa.

Mäyrä on erakko. Se on itsekkään elämäntyylin esikuva. Juuri koskaan sen kulkemisia ei voi etukäteen en­ nakoida ja kun sen sittennäkee, niin aina se yllättää. Kuin varkain se il­ mestyy luola-aukolle, nuuhkii siellä joutilaanoloisena ympäristöä ja vas­ ta sen jälkeen ilmaantuu koko elol­ lisessa komeudessaan kennäälle. Sil­ miinpistävin piirre mäyrän olemuk­ sessa on sen turkin omopesty puh­ taus. Kun arvaa sen maansisäisen olosijan, luulisi aivan muuta.

Kosmetiikkafirma Avon Products Inc. on luopunut kokonaan Draizen testistä (kanilla tehtävä silmänärsytyskoe). Kaksoissokkotutkimus yli sadalla tuotteella ja raaka-aineella osoitti, että EYTEX -niminen in vitro -testi pystyi tarkoin ennusta­ maan tuotteiden ärsyttävyyden sil­ mille. David Arnold firmasta kom­ mentoi: »Olemme ensimmäinen suu­ ri kosmetiikkayhtiö, joka on lopet­ tanut eläinten käytön aineiden turvallisuustesteissä. Yhtiön uusi turvallisuudenarviointiohjelma käyttää vaihtoehtomenetelmiä ja valtavaa tietokantaa sellaisistatuotteista, jot­ ka on aiemmin testattu.»

Uutinen antaa uskoa siihen, että tulevaisuus näyttää valoisammalta koe-eläimille. Myrkyllisyyden tutki­ mushan on periaatteessa aina saman­ laista, oli kyse sitten kosmetiikan, torjunta-aineiden tai lääkkeiden tes­ tauksesta. Eläinsuojelijoiden on pi­ dettävä huolta siitä, että paineet vaihtoehtomenetelmien kehittämistä kohtaan säilyvät jatkossakin suu­ rina.

RIITTA SALMI Lähteet: A T LA 16, 315—343 ME1C Newsletter 1:1 14

4* ' -% . * »-V s /S U . ¿ 'S r h

••-S

Kaksi eurooppalaista vaihtoehtomenetelmiä tutkivaa ja tukevaa jär­ jestöä (FRAME ja ERGATT) ovat yhdessä perustaneet in vitro -tieto­ pankin nimeltä 1NVITTOX. Tieto­ pankin tarkoituksena on varastoida yksityiskohtaistatietoaeläinkokeettomista tutkimusmenetelmistä kemi­ kaalien myrkyllisyystestauksessa.

Tietoa hankitaan suoraan tutkijoil­ taja pyrkimyksenä on olla ajankoh­ taisuudessa useita vuosiakin edellä painettua sanaa.

Erityistä huomiota kiinnitetään tutkimustekniikoiden yksityiskohtai­ seen kuvaamiseen ja virheellisten rat­ kaisujen taltiointiin, jotta tietopan­ kin palveluja käyttävät tutkijatosaisivat toistaa muiden tutkijoiden te­ kemät kokeet samalla tavalla, mut­ tavälttyisivät tekemästä samoja vir­ heitä.

Mäyrien pesäluolan edustalla on vipinää. Kuva: Jouko Kuosmanen.

- eläimistömme erakko Mäyrä on kotoisen eläinfaunamme salaperäisintä väestön­ osaa. Sen polut ovat vieläkin suurelta osin täysin tutkim at­ tomat. Mäyrän maansisäinen luolaelämä kätkee salaisuuk­ sia. M utta eivätpä eläimen maanpäällisetkään liikkeet ole vielä vedenpitävästi rekisteröi­ ty. Arvoituksia täynnä k o k o otus!

Ihmisen ja mäyrän polut kohtaavat

— mäyrän onnettom uudeksi Ihmisen ja mäyrän polut risteyty­ vät varsin usein Suomen saloilla,sillä mäyrä on luolasidonnaisuutensa ta­ kia helposti paikannettavissa. Riistanhoitomielessä maamme mäyrä-

kantaa harvennetaan vuosittain noin 8000 yksilön verran. Kaikki käytet­ tävissä olevat keinot tuntuvat olevan »luvallisia» mäyränpyynnissä. Luke mattomia luolia on savustettu pilal­ le,räjäyteltyavolouhoksille, kaivet­ tu mullikolle, viriteltykäytävien tuk­ keeksi rautojaja loukkuja taiväijyt­ typesältä ulostulevia mäyriä kiikku­ laudoilta ampuma-aseet kainalonlämmikkeenä.

Myös terhakoita luolakoiria on mäyrien päänmenoksi menestyksel­ lä luolaan usutettu. Ja mitäpä tästä kaikesta on hyödytty? Ehkä jonkin verran on riistareserviä saatu pelas­ tetuksi — myöhemmin metsästettä­ väksi tai haukkojen ja petoeläinten ruoaksi. On saatu koristetaljoja, eräreppuja ja pääkallolaudoille uuden rivinalku! Lihat on jouduttu hylkää­ mään, silläeihän mäyränlihaa tarjo­ ta edes kotikoirille.

Mäyränpyyntiä ei voida perustel-^ la ja puolustella hyötynäkökohtiin vetoamalla. Suuri saalismäärä kielii melkoisen yleisistä asialle vihkiyty­ neistä mäyränpyyntiporukoista. Vesikauhuepidemian pelossa on jahtimiesten määrä tainnut entisestään li­ sääntyä. Saatiinhan tällätavalla taas yksi peitesyy vainota syytöntä mäy­ rää.

Pohjolan pitkä ja ankara talvi ja kesäinen maantieliikenne (myös ju­ naliikenne) verottavat kotoista mäyräkantaamme siksi raskaalla kädel­ lä,että sen soisijo riittävän. Kohdistuvathan tuhot jo nytkin kahtaalle: talvi vie manan maille heikoimpia mäyräyksilöitä, kun taas liikenne kuorii kerman päältä, elivietienvarsimetsien mäyränaperoilta isätja äi­ dit. Kesäinen mäyrämetsä itkee orvonkyynelin!

JOUKO KUOSMANEN

M etsiem m e kontion tilanne ei tämänpäivän Suomessa ole kehuttava.

Vaikka karhukantamme onkin muutamia satoja yksilöitä, uhkaa run­ sas metsästys karhujem m e tulevaisuutta. Samalla täysin kontrolloi­ mattoman ja holtittoman karhunmetsästystä koskevan lainsäädännön seurauksena vaeltelee tänäkin syksynä metsissämme kymmeniä haa­ voitettuja aikuisia karhuja ja pentuja.

IMaailmassa eleleetätänykyä 8 karhulajiryhmää, joista kuuden asema on uhattuna. Vaikka jääkarhut ovat useita vuosia saaneet olla pyynniltä rauhassa, muodostavat niille uhka­ tekijän merten saasteet, mm. öljyja raskasmetallit. Pitkällä tähtäimellä myös kasvihuoneilmiö saattaa hei­ kentää tämän arktisen nallen elinkolosuhteita.

Pandat vaarassa

Etelä-Amerikassa asustavat silmälasikarhut menettävät jatkuvasti so­ veliasta elinympäristöään sademet­ sien polton ja hakkuiden takia. Kii­ nan vuoristoisissa bambumetsissä eleleviä jättiläispandoja ei ole enää jäljelläkuin 800— 900 yksilöä. Väestöpaineet, metsien raivaus pelloiksi, hakkuut ja salapyynti saattavat ai­ heuttaa lyhyessä ajassa pandan hä­ viämisen kokonaan luonnosta.

Ruskeita karhuja on eniten maa­ ilmassa jäljellä, esimerkiksi Neuvos­ toliitossa arviolta noin 100 000 kpl.

Kuitenkin monilla alueilla liikametsästys ja salametsästys ovat huoles­ tuttavasti pienentäneet karhukanto­ ja. Yksinomaan USA:ssa ammutaan "vuosittain vähintäänkin 24 000 kar­ hua. Organisoitua salametsästystä Amerikassa lisää se, että itämaiset kauppiaat ovat valmiit maksamaan suunnattomia summia karhujen si­ säelimistä, peniksistä ja kynsistä.

K aikki nallenpoimintaan

Suomen metsissä liikuskeleenelinsensataa nallea, joskin määrä saat­ taa olla liioitellun korkea. Todella omituinen on nykyisen metsästys­ lainsäädäntömme suhtautuminen tä­ hän komeaan kansalliseläimeemme.

Karhunmetsästys lasketaan kuulu­ van jokamiehenoikeuksiin. Tämä merkitsee sitä, että karhun kaatoon voi lähteä miltei kuka tahansa ja yh­ tä helposti kuin vaikkapa puolukanpoimintaan. Metsästyskorttia tai maanomistukseen yleensä sidottua

metsästysoikeutta ei tarvita, pelkkä aseenkantolupa riittää.

Kaiken tämän seurauksena on esi­ merkiksi Pohjois-Karjalassa liikus­ kelluttänä syksynä satojaeritasoisia ja kaikkialta Suomesta kotoisin ole­ via urhoollisia karhunkaatajia. Täy­ sin luvattomasti on ammuttu useita emokarhuja, joilla on vielä pennut mukanaan. Niinpä ainakin kymme­ nen pikkukarhua harhailee orpoina Itä-Suomen metsissä, kunnes pakka­ nen ja nälkäkuolema tekevät niistä

lopun. Myös on tullutesiinuseita ai­ kuisten karhujen haavoittamisia. It­ seasiassa petotutkija E. Nyholmin mukaan jokaista ammuttua karhua kohden haavoitetaan 2— 3 karhua.

Karhunkaadon m onet konstit

Suomessa karhunmetsästys kan­ nan suuruuteen nähden on virallisten kaatolukujen valossa (40— 50 am­ muttua/vuosi) hyvin voimakasta.

Esimerkiksi Romaniassa, missä kar­ hujen määräksi arvioidaan 5000— 6000 yksilöä, tapetaan vuosittain ai­ noastaan sata eläintä. Lisäksi Suo­ messa käytetään karhujen tilastoi­ mattomissa salakaadoissa edelleen kiellettyjä menetelmiä; tappamista kaurapeltoihin ja haaskojen tai huVahva karhukanta tarvitaan tallustelemaan metsiimme. Häkkikarhut vapauteen!

Kuva: Suomen Luonnonsuojeluliitto.

Piirros Seppo Leinonen

E R A K K O

JA

K A R H U T

Metsään asettumisen jälkeen Erakko sai pitkään olla rauhassa ihmisiltä. Siitä hän oli ilahtunut, sillä rauhaa hän oli lähtenyt etsimään. M yös toinen seikka ilahdutti hän­ tä: metsän eläimet eivät näyttäneet arastelevan häntä, vaan saapuivat ujostelematta ja milloin tahansa hänen majal­ leen.

Erityisen usein Erakon majalle löysivät tiensä karhut.

Toisinaan Erakosta tuntui, että ne olivat muodostaneet liiton sekä ilahduttaakseen että rasittaakseen häntä. Pian hän kuitenkin hylkäsi tämän ajatuksen itsekkyytenä.

Erakon ja karhujen välille syntyi aikaa myöten vaihto­ kauppa; karhut toivat Erakolle hunajaa ja muita metsän herkkuja ja vastineeksi Erakko tarjosi niille peltotilkkunsa viljasta leipomaansa leipää. Karhut olivat niin mieltynei­ tä tähän niille epätavalliseen nautintoon, että Erakon oli jaettava niiden kanssa viimeinenkin kannikkansa. Jos hän ei sitä tehnyt, karhut, yksi tai useampia, makasivat lem ­ peästi mutta sinnikkäästi hänen jaloissaan estäen häntä tekemästä mitään.

Eräänä päivänä yksi karhuista keksi leipääkin mauk­ kaamman herkun, •taikinan. Erakko oli alustanut taiki­ nan majassaan ja poistunut sitten asioilleen. Karhu köm ­ p i epäröimättä, mahdollisesti uteliaisuudesta, sisään ma­ jaan, löysi taikina-astian, kaatoi sen ja alkoi syödä maa­ han valuvaa taikinaa. Kun Erakko hetken kuluttua pala­ si ja näki tapahtuneen, hän tarttui karhua korvasta, moitti tätä lempeästi ja talutti sen, samoin lempeästi, ulos. M oit­ teen sanaa hän ei lausunut, selittipä vain karhulle, että il­ man taikinaa leipää ei synny.

Vuosien jä lkeen eräät metsästäjät osuivat sattumalta Erakon majalle. E rakko itse oli poissa, mutta karhut oli­ vat lähistöllä. Erakkoon tottuneina ne eivät osanneet mai­ nittavasti pelätä muitakaan ihmisiä. Metsästäjät, jo tk a aluksi kavahtivat karhuja, oivalsivat pian, millainen saa­ lis oli heidän pyssyjensä ulottuvilla. H e ehtivät tähdätä aseensa, ehtipä yksi laukoistakin ja saattaa karhut seka­ sortoiseen pakoon, kun E rakko saapui paikalle. Nähdes­ sään, mitä oli tapahtunut E rakko asettui päättäväisesti metsämiesten ja karhujen väliin. M etsästäjät vaativat k i­ roten häntä väistymään, mutta Erakko kieltäytyi. Ja kun metsästäjät yrittivät rynnätä hänen ohitseen, Erakko nosti torjuvasti kätensä. A seet metsämiesten käsissä kieltäytyi­ vät tottelemasta, kunnes viimeinenkin karhu oli päässyt turvaan.

Metsästäjien poistuttua Erakko jä i mietteissään majansa suulle. Hän tunsi pettäneensä karhut; hän oli opettanut ne luottamaan ihmiseen. Tai kenties karhut olivat opet­ taneet hänet luottamaan heihin, eläimiin? Kumm atkin, niin E rakko kuin karhutkin, olivat ylittäneet rajan, jo k c N ^ metsästäjille oli luonnollinen ja kielletty; olivat kyenneet elämään yhdessä vahingoittamatta toista. Allapäin Erak­ ko ajatteli, pitäisikö hänen siirtyä muualle ja pidättäytyä tästedes ystävyydestä eläimiä kohtaan.

Vetäytyminen ja ystävien hylkääminen tuntui Erakos­ ta kuitenkin tappion tunnustamiselta. Kenties hän oli tun­ nustanut tappionsa j o vetäytyessään ihmisten maailmas­ ta. Metsään tulemisellaan hän oli tosin voittanut itselleen toisia ystäviä, mutta hän ei ollut voittanut itseään. Olisi­ ko hänen siis palattava? A ja tu s tuntui hänestä aluksi vas­ tenmieliseltä, mutta mitä enemmän hän sitä pohti, sitä sel­ vemmältä hänestä tuntui, että karhut ja muut metsäystävät tarvitsivat häntä pikem m inkin ihmisten keskellä kuin välittömässä läheisyydessään. M etsä oli useimmille ihmi­ sille vieras. Metsä oli pimeä, pelottava, salaperäinen paik­ ka. Se oli vihollinen, samoin sen asukkaat olivat viholli- • siä. Vihollisen kanssa ystävystyminen oli tehnyt hänestä, Erakosta, muiden ihmisten silmissä heidän vihollisensa.

Paluu ihmisten keskuuteen näyttäisi ihmisistä petturin, k a -^ k valtajan tai vakoojan paluulta. M utta Erakko tunsi, että hänen oli tehtävä se jo k a tapauksessa ollakseen pettämättä itseään.

Ortodoksisten legendojen pohjalta vapaasti mukaellen koonnut T E U V O L A IT IL A .

SUURI LUKIJAKYSELY ANIMALIASTA, PALKINTOJA VASTAAJILLE!

Numeron kaksi parasta kuvaa ovat s.

Kiitos

4. Arvioi yleisestiANIMALIAm viime numeroita. Lehden kuvitus on mielestäni huonoa hyvää

,keskimääräistä

,

Mitä kuvia toivoisit siihen lisää_______

Animalia -lehteämme pyritään kehittämään, jotta se 5. ANIMALIA -lehdessä on yleensä juttuja seuraavista .— vastaisi enemmän lukijoiden toiveita. Suunnitelmissa on aihepiireistä ^ m yös lehden ilmestymiskertojen lisääminen viiteen, jotta liian vähän sopivasti liian paljon voisimme seurata paremmin eläinsuojelun ajankohtaistapahtumia. On TÄRKEÄÄ, että mahdollisimman moni vastaisi oheiseen lukijakyselyyn; tuloksena voi olla tule­ Koe-eläimet vaisuudessa parempi lehti.

Lemmikkieläimet Kaikkien lukijakyselyyn vastanneiden kesken arvotaan Villieläimet 10 KPL KIRJA- ja TEKSTIILIPALKINTOJA, mm. valas-jadelfiinikirjaa. Voittajiinotetaan yhteyttäkirjeitse, Turkiseläimet tulokset julkistetaan Animalia 1/90 -numerossa. Kyselyt on PALAUTETTA VA 31. 12. M ENNESSÄ. Vastauksia Tuotantoeläimet käsitellään luottamuksellisesti. SIIS KYNÄT KÄTEEN! Poimittua-palstan jutut Nuorten palstan jutut 1. Taustatietoja: sukupuoli _

., ikä

v., koti-

paikka_______________ Tärkeimmät harrastukset

(Laita rasti valitsemaasi kohtaan.)

6. Yleisesti, mikä ANIMALIASSA on nykyisellään hy­

—

>

mitä lemmikkieläimiä sinulla/perheelläsi on_______

vää: huonoa:

^^2. Arvioi aluksi ANIMALIA:n numeroa 3/89. Mieles­

Muita mielipiteitä ANIMALIASTA:

täni numeron kaksi parasta artikkelia olivat_______ Jos haluat osallistua palkintojen arvontaan, pistämukaan Kaksi vähiten kiinnostavaa juttua olivat

osoitetietosi: Nimi:_________________________________ ,

najahoukuttimien ääreen. Kannusti­ mena karhujen salakaadoille on tal­ jan korkea hinta, jopa 10 000 mk kappaleelta.

Helsingissä toimii muutamia ra­ vintoloita, jotka häpeällisesti tarjoa­ vat metsän kuninkaan lihaa turisteil­ le erikoisherkkuna. Esimerkiksi »suomalainen ravintola» Piekka myy vuosittain n. 1000 kg karhun li­ haa, joka hankitaan Itä-ja PohjoisSuomen metsästäjiltä. Savustetun karhunpaistiannoksen hintana on 70— 80 mk; mahtaa ollaherkullista!

16

Kansalliseläin kunniaan

Kun yleismaailmallisesti karhulta menee huonosti, on Suomella erityis­ vastuu omien karhujensa suojelusta ja lisäämisestä. Ruotsin mallin mu­ kaan vapaasta karhunmetsästykses­ tä on pikimmiten luovuttava. Tilal­ le sopisi että luonnonsuojeluviran­ omaiset säätäisivät vuosittain joka läänille omat karhunkaatokiintiöt.

Karhunmetsästykseen saisivat osal­ listuaerityisluvallavain ammattitai­ toiset metsästäjät. Vuosisatojen ta­

kaisella »karhueräperinteellä» taiva­ paalla karhunmetsästysoikeudella ei ole mitään tekemistä tämänpäivän yhteiskunnassa. Karhujen suojelun tehostaminen on nyt kohtalon ja kunnian kysymys.

MITÄ VOIT T E H DÄ K A R H U ­ JEN HYVÄKSI: KATSO VINK­ KEJÄ SIVULTA 37.

Osoite: 3. Arvioi ANIMALIAN tätä numeroa (4/89): mielestä­ ni numeron kaksi parasta artikkelia ovat_________

Vastaukset osoitteella: Koe-eläinten Suojelu/Lukijakysely, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki ELÄIMELLISET KIITOKSET!

kaksi vähiten kiinnostavaa artikkelia ovat

VELI-RISTO CAJANDER 17

KUKA VALVOO — vai valvooko kukaan?

4

r

»Resursseja on — asenteista kiikastaa» Turun ja Porin lääninhallitukses­ sa työskentelevä apulaispoliisitarkastajaJaakko Kares myöntää, etteipo­ liisiaina ota tosissaan eläinrääkkäysilmoituksia. — Resursseja poliisilla kyllä on hoitaa eläinsuojelu yhtä lail­ la kuin muutkin poliisille kuuluvat asiat. Kysymys on asenteista. Val­ vonta toimii käsittääkseni hyvin vain niilläpaikkakunnilla, joilla poliisite­ kee yhteistyötä eläinsuojeluvalvojien kanssa. Jos valvontajää poliisilleyk­ sinään, se ei onnistu.

18

Eläinsuojeluvalvonta kuuluu maassamme poliisille, virkaeläinlääkäreille ja terveysviranomaisille. Ylin taho on maaja metsätalousministeriö. Valinnanvaraa siis viranomaisissa riittää. Usein tavallinen ihminen törm ää kuitenkin siihen, ettei valvonta tunnu kuuluvan kenellekään.

Kareksen mielestä julkisuudessa on nostettu suhteeton kohu niistäta­ pauksista, joissa esim. suuri määrä sikoja on jäänyt hoitamatta. Asia on toki vakava, mutta syynä on lähes ai­ na eläinten pitäjän henkinen tairuu­ miillinen kykenemättömyys hoitaa eläimiä — ja itseäänkin. Näissä ta­ pauksissa vastuu on naapurien. Va­ litettavan usein tilanne tiedetään, mutta siihen puututaan liian myö­ hään. Pahempana Kares pitää täysin terveiden ihmisten piittaamatto­ muutta ja väärää asennetta eläimiin.

Poliisin työssä tämä'näkyy eläinten pahoinpitelynä ja heitteillejättönä.

— Asennekasvatusta tarvitaan sekä poliisien että tavallisten ihmisten kes­ kuudessa, Kares toteaa.

Apulaispoliisitarkastaja Jaakko Kares ja hänen työtoverinsa poliisi­ tarkastaja Jyrki Levon saivat Eläin­ ten Viikolla kunniamaininnan ripeis­ tä eläinsuojelullisista toimenpiteistä työssään. He suorittivat mm. polii­ situtkinnan muutama vuosi sitten Noormarkussa sattuneessa kissantappojutussa. Yksityishenkilö pyy­ dysti loukulla kymmenittäin kissoja, jotka hän sittentappoi ampumalla ja pistämällä. Ruumiit hän ripusti naa­ puriston kauhuksi pyykkinarulle ja sisälmykset syötti linnuille. Mies ase­ tettiinsyytteeseenja tuomittiin eläin­ rääkkäyksestä. Myöhemmin hän nosti virkarikossyytteen Jaakko Ka­ resta vastaan, koska katsoi poliisin toimineen väärin puolustaessaan eläimiä.

»Viranomaiset ylimielisiä» Vuokko Kantonen Hämeenlinnan Eläinsuojeluyhdistyksestä on kylläs­ tynyt viranomaisten leväperäisyyteen. Yhdistys on vuosien varrella joutunut tekemään useita eläinrääkkäysilmoituksia ja varsinkin poliisipäällystön asenne on ylimielinen.

Toimenpiteisiin ryhdytään vain sil­ loin, kun eläin häiritsee ihmisiä tai on raa’asti pahoinpidelty. Ei välite­ tä siitä, miten eläin voi ja miltä siitä tuntuu. Muut eläinsuojeluviranomaiset ovat puolestaan arkoja puuttu­ maan mihinkään. — Ja sitten viran­ omaiset ihmettelevät meidän yhdis-Ä tyksen väelle, että mitä te tänne ai­ na soittelette, mikseivät ne ihmiset soita, jotka ovat tapausten silminnä­ kijöitä. Eiväthän tavalliset ihmiset viitsiyhden kerran jälkeen enää näil­ leviranomaisillesoitella, kun suhtau­ tuminen on tällaista, tuskailee Vuok­ ko Kantonen.

Yksi viimeisimpiä tapauksia, joi­ hin yhdistys on joutunut puuttu­ maan, koski seitsemää aikuista schäferiäja kahta pentua. Omistaja jätti ne toistuvasti ilman hoitoaja ruokaa 4— 5 päiväksi lähtiessäänjuopottele­ maan. Koirat herättivät naapureiden huomion huutaessaan nälissään. Yk­ si naapureista kävikin sittemmin ruokkimassa koiria säännöllisesti.

Poliisin mielestä koirillaei ollut mi­ tään hätää — ruokkihan naapuri nii­ tä. Eläinsuojeluyhdistys joutui kään­ tymään ministeriön puoleen ja vas-

ta sitten — ministeriön kehotukses­ ta— asiaan puututtiin ja koirat saa­ tiin pois omistajalta.

Toisessa tapauksessa omistaja pi­ tikoiraa parvekkeellaja pahoinpiteli sitäjatkuvasti. Yksityiseneläinlääkä­ rin kanta oli, että koira tulisi ottaa pois omistajalta eläinsuojelulain no­ jalla. Tähän ei poliisi suostunut.

Vuokko Kantonen on sitä mieltä, ettäeläin pitäisi voida ottaa omista­ jalta pois heti, kun on selvä näyttö eläinrääkkäyksestä. Näin einykyisin ole. — Omistajalle annetaan jopa kuukausi aikaa korjata tilanne. Tä­ mä merkitsee usein vain eläimen kär­ simysten pitkittymistä, toteaa Kan­ tonen.

»Yhteiskunnan satsattava enemmän eläinsuojeluun» i Hannele Luukkainen toimii va­ paaehtoisena eläinsuojeluvalvojana Helsingin kaupungin alueella. Hä­ nellä on lääninhallituksen valtuutus tehtävään. — Töitä riittää, vakuut­ taa Luukkainen ja perää samaan hengenvetoon lisäävirkoja eläinsuo­ jeluun. — Kuntiin ja lääneihin pitäisi saada eläinsuojelueläinlääkäreiden virat. Eläimet ovat yhteiskunnan heikko-osaisiaja niiden puolustami­ seen täytyy löytyä myös yhteisiä va­ roja riittävästi.

Ongelmina Luukkainen näkee kie­ routumat yleisön, poliisinja muiden viranomaisten asenteissasekä sen, et­ tä vapaaehtoisilla valvojilla ei ole juuri käytännössä mahdollisuutta puuttua asioihin.

— Ihmiset eivät ilmoita ajoissa eläinrääkkäyksestä. He saattavat odottaa kuukausia, jopa vuosia, tus­ kaileeLuukkainen. Oma vastuu väis­ tetään näissä asioissa helposti. Ihmi­ setovat haluttomia tekemään ilmoi­ tusta rääkkäyksestä ja toimimaan to­ distajina.

Hannele Luukkainen ja pelastettu.

Kuva: Sami Bläberg.

Poliisien asenne on huolestuttava.

Luukkainen kertoo, että eläinrääkkäystapauksia vähätellään ja on jo­ pa tapauksia, joissa ilmoitusta rääk­ käyksestä ei ole otettu poliisilaitok­ sella vastaan, vaikka selvää näyttöä löytyy. — Kun asenne on tyyliä »kyl­ lähän niitä kissoja riittää» ja »täy­ tyyhän koiraa kurittaa», niin aika toivottomalta tuntuu, huokaa Luuk­ kainen. Poliisiasemalta eisaisiikinä poistua, ennen kuin ilmoitus on otet­ tu vastaan. Erikoista on Luukkaisen mielestä se, että eläinrääkkäystapauksissa pitää ilmoituksen tekijän osata nimetä myös teon tekijä. Täs­ tä syystä tapaukset, joissa kissa on hirtetty puuhun tai eläinjätetty heit­ teille,jäävät lähes poikkeuksetta sel­ vittämättä.

— Muut viranomaiset ovat mie­ luummin tekemättä mitään kuin ot­ tavat sen riskin, että tekevät väärin, sanoo Luukkainen.

— Eläinsuojelulakihan on melko tulkinnanvarainen ja antaa siismyös viranomaisille mahdollisuuden tulki­ ta sitä eläinten eduksi. On esim. vi­ ranomaisten arvioitavissa, mitä on lain tarkoittama »tarpeeton kärsi­ mys». Valitettavasti viranomaiset ei­ vät uskalla käyttää tätä mahdolli­ suutta, koska ilmeisesti pelkäävät vastapuolen syyttävän heitä vääristä tulkinnoista.

Luukkainen kertoo, että viran­ omaisten tulkinnat ovat mitä omitui­ simpia. Kun omistaja esimerkiksi ei vie koiraansa koskaan ulos, eisiihen voida puuttua, koska laissaeinimen­ omaan lue, että koiraa pitäisi ulkoi­ luttaa. Tai kun kissoja pidetään jat­ kuvasti pienissä verkkohäkeissä, ei sitävoida kieltää, koska laissaeitäl­ laista kasvatusta kielletä.

— Vaikka eläimilläolisimiten kar­ meat olot, eivapaaehtoinen valvoja voi tehdä juuri mitään. Ainoa keino on keskustella eläimen omistajan kanssa ja saada viranomaiset toimi­ maan. Monta kertaa tulos on plus miinus nolla.

Luukkainen haluaisikin vapaaeh­ toisillevalvojilleenemmän oikeuksia — esim. selvissärääkkäystapauksissa mahdollisuuden ottaa eläin pois omistajalta. Hänen mielestään on olemassa riski,ettävalvoja tekeejos­ kus harkitsemattomiakin päätöksiä, mutta tämä on Luukkaisesta pienem­ pi paha kuin nykytilanne, jossa eläi­ met joutuvat kärsimään turhaan.

— Ja kyllähän valvojajoutuu rapor­ toimaan jokaisen tapauksen viran­ omaisille, hänellä on vastuuvakuutus ja lääninhallitus voi aina peruuttaa valvojaoikeudet, jos katsoo tarpeelliseksi KAARINA KIVIVUORI

ELAINRAAKKAYSTAPAUKSISSA • Ota yhteys paikkakuntasi eläinsuojeluviranomaisiin välittö­ mästi.

• Eläinsuojeluviranomaisia ovat poliisi, kaupungin/kunnan­ eläinlääkäri ja terveystarkastaja.

• Viranomaisten puhelinnumerot löydät paikallisesta puhelin­ luettelosta.

• Pidä tiukasti kiinni siitä,että ilmoittamasi tapaus tarkistetaan ja asiaan tulee korjaus. Kannattaa soittaa jälkikäteen ja tie­ dustella, miten tapauksessa on menetelty.

• Voit myös ottaa yhteyttä paikkakunnallasi mahdollisesti toi­ mivaan eläinsuojeluyhdistykseen tai eläinsuojeluvalvojaan.

Numerot löytyvät luettelosta.

• Muista kuitenkin, että vapaaehtoista eläinsuojelutyötä teke­ villä henkilöillä ei ole viranomaisten oikeuksia.

• Paikallistason viranomaisten lisäksi eläinsuojeluasioista vas­ taavat läänintasolla läänineläinlääkärit ja valtakunnantasol­ la maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto.

19

S U P E R fG F T V N

-

1 1 .t L

ie

tte

to

^

"TUfUHl VWei KUu iA ^ 5

a

ia

t

o-vrrnm m m

^ mk"Stavät ePäsikiötehtailun

Eläinten Viikon supertähdeksi nousi tänä vuonna sinikettu M ikko, jo n ­ ka nallemainen olem us koristi niin lehtien uutissivuja kuin TV-ruutuakin. Se, m iksi M ikosta tuli kuuluisuus, ei valitettavasti ole mikään viihteellinen tarina.

Luonnossa syntyy usein erilaisia mutaatioita elimuutoksia perintöte­ kijöissä. Sukusoluissa esiintyessään muutokset periytyvät jälkeläisiin.

Mutaatioita käytetään hyväksi esim. kotieläinjalostuksessa ja uusien vä­ rimuunnosten tuottamisessa turkis­ tarhoille.

Useat mutaatiot alentavat eläimen elinkykyä, mutta sellaisiakin lisä­ tään, mikäli tuloksena on esim. ar­

vokas nahka; nahan hinta peittääal­ leen korkeat tuotantokustannukset.

Farm Frysin tarhalle syntyi 1984 sinikettu (naali),jossa oleva mutaatiotekijäsaisen kasvamaan nopeam­ min ja suuremmaksi kuin muut sisa­ rukset. Muunnosta ruvettiin kutsu­ maan superketuksi elijättisiniketuksi. Tyyppiä lähdettiin innolla lisää­ mään, koska suurista nahoista mak­ setaan turkishuutokaupoissa enem­ män kuin pienistä.

m mm

k o tI *im a a

q

•_ss

urkk* ei °leej*o

M ikko Superkettu — esimerkki turkistuotannon rahanahneesta »tuotekehittelystä».

Kuva: Veli-Risto Cajander.

tasapi

m

e.

s -s -rT !

Jh a* k

i! s s ^ h s r -

S li

i

U j!,. «

m m b m m b b t o

tr

¡ ■ ■ S

h

m

'

m

m

■ E H '

.* ,

i

SSilB g J(m& ..

■iIS5 EMSSM?

S¡H Ki» Jjmmtsu IM H 7

S S B S S r fa g fc A S ^ a P l

20

Jättiketun vammaisuus

"

Turkisten Vastustajat -ryhmä sai viime kesänä silminnäkijöiden tietoa niistävaikeista eläinsuojeluongelmista, joita jättikettujen tuottamiseen liittyy. Nopeakasvuisuuden ja siitä aiheutuvien kasvuhäiriöiden takia jättikettujenraajat ovat enemmän tai vähemmän vääntyneet, osalla jopa niin, etteivät ne pysty lainkaan kä­ velemään normaalisti. Toisten silmät ovat luonnottomat, koska kallo ja silmärako ovat kasvaneet epäsuhtaisesti itse silmään nähden.

Jättisinikettu painaa enimmillään jopa 20 kiloa, kun tavallisen sinike­ tun paino eijuuri ylitäkahdeksaa ki­ loa. Kuitenkin jättikettuja on lailli­ sestipidetty standardikokoisissa hä­ keissä,jotka eivät riitätyydyttämään edes normaalikokoisten kettujenmo­ ninaisia käyttäytymistarpeita!

M ikko-kettu

Turkisten Vastustajien vaatimukset

Turkisten Vastustajat-ryhmä hankki itselleen superkettuyksilön, joka valittiin siten, että sen vammat edustavat keskitasoa. Kettu, joka oli noin kaksivuotias siitosuros, ristittiin Mikoksi.

Mikko kuvattiin ja tutkittiin pe­ rusteellisessatarkastuksessa eläinlää­ ketieteen tohtori Timo Talvion vas­ taanotolla usean eläinlääkärin toi­ mesta. Mikon kohtalotovereistaotet­ tiin selville kaikki mahdollinen niin tieteellisten artikkeleiden, lehtikirjoi­ tusten kuin silminnäkijöidenkin ker­ tomusten perusteella. Tultiin siihen tulokseen, että jättikettutuotannon ongelmista on tahallisestivaiettu tur­ kisalan imagon vuoksi.

Turkisten Vastustajien järjestä­ mässä lehdistötilaisuudessa9.10. superketun salat kerrottiinjulki. Maaja metsätalousministeriöltävaadittiin seuraavia toimenpiteitä: 1) Superketun kasvatus on kiellet­ tävä eläinsuojelulain 8 §:n perusteel­ la. (»Sellainen eläinjalostus, jonka tuloksena toistuvasti syntyy yksilöi­ tä, joiden synnytys tai normaalien elintoimintojen ylläpito edellyttää erityisiä eläinlääkinnällisiä tai muita toimenpiteitä' on kielletty...»)

2) Turkistarhoillamme on suori­ tettava perusteelliset eläinsuojelutarkastukset, joista on tehtävä pysyvä käytäntö.

3) Eläinten huonosta kohtelusta

on nostettava asiaankuuluvat syyt­ teet.

Koe-eläinten Suojelu yhdessä eräi­ den muiden eläinsuojelujärjestöjen kanssa yhtyi näihin vaatimuksiin.

Niin lehdistö, radio kuin TV:kin julkistivat näyttävästi superkettuasian. Maa- ja metsätalousministe­ riöstä annettiin ymmärtää, etteijättiketuista tiedetä siellä juuri muuta kuin niiden olemassaolo. Vaasan lää­ nineläinlääkäriltä luvattiin hankkia lausunto, jonka objektiivisuutta on tosin syytä epäillä.

Ongelmien vähättely

Suomen Turkiskasvattajain Liitos­ ta reagoitiin ensihämmennyksessä myöntämällä, että superkettujen 21

KETTULEIRILLÄ KeskiSuomessa »Pelasta minut!»

Kuva: Veli-Risto Cajander.

Kannibalismia keskisuomalaisella kettularhalla syksyllä 1989. Nuori kettu on järsinyt häkkitoverinsa; selkäranka häntätupsuineen näky­ vissä vasemmalla. Kuva: Veli-Risto Cajander.

Tutustuimme syyskuussa tavan­ omaiseen kettutarhaan Keski-Suomessa. Tarhalla oli viisi varjotaloriviä,joissa elelisatoja kettujaja naa­ leja. Käynti paljasti ainakin seuraavia epäkohtia: — Aluetta ei oltu aidattu.

— Vesiensuojelusta ei oltu huo­ lehdittu mitenkään. Ulostepitoiset jätevedet valuivat suoraan avo-ojia pitkin metsään.

— Yleinen siisteys oli heikolla pohjalla. Monet häkeistä ja niiden alustoista olivat varsin likaisia, ym­ päristöstä löytyi kuolleen minkin raato.

— Kaikissa siitoseläinhäkeissä ei ollut muovitettua verkkopohjaa, niinkuin säädökset edellyttävät.

— Olot eläimillehäkeissä vaikut­ tivat kurjilta. Häkeissä olitoisten yk­ silöiden puremalla haavoittamia yk­ silöitä, mm. korvapuolikettu. Vielä räikeämpää oli, että parissa häkissä olivat kannibalismin jäljet näkyvis­ sä; kettujen raajojaja raatoja olisa­ massa häkissä elävien yksilöidenjou­ kossa.

Kokemuksena käynti tavanomai­ sellaturkistarhallaolimelkoisen ma­ sentava. Nämä viisaat petoeläimet, naalit ja ketut, saivat elää yksitoik­ koista elämäänsä pienissä häkeissä.

Eläinten erilaiset äänet; ulvonta, haukahdukset, murina ja uikutus loi­ vat ympäristöön painostavan tunnel­ man, joka sekoittui näiden villieläin­ ten pakonomaisista liikkeistäaiheu­ tuvaan häkkien kuminaan. Ja ympä­ ristö oli vaiti.

VEL1-RISTO CAJANDER & EMMI MANNINEN

jatkoa ed. sivulta kasvatuksessa on ollut ongelmia. Sit­ temmin ongelmaa ryhdyttiin vähek­ symään väittämällä, että kasvuhäi­ riöt voidaan pitää kurissa oikealla ruokinnalla. Epäilemättä näin on joissakin tapauksissa, mutta miten on selitettävissäniiden kettujen suuri määrä, jotka kärsivät pahoistajalkavaurioista? Eikö se ole osoitus vie­ läkin laajemmasta eläinsuojeluongelmasta elisiitä, että eläinten hoito ja ruokinta turkistarhoillamme ei ole asianmukaista?

Jättikettujen tarinan toivoisi lop­ puvan tähän. Askel eteenpäin on jo kuitenkin otettu, mikäli tarhaajat tarkastusten pelossa lopettavat sai­ raimmat eläinyksilötja mikäli kulut­ tajat kohun seurauksena alkavat nähdä turkin käytön moraalisena ky­ symyksenä.

RIITTA SALMI 22

Tarhaketun ankeaa elinkautisvankeutta. Luonnonmukaistako?

Kuva: Veti-Risto Cajander.

Saimaannorppa on Suomen luonnonsuojeluliiton tunnuseläin.

(Timo Kilpeläinen/ Luonnonkuva-arkisto)

\

KAVERISI ON PULASSA! Norpalla ei mene kovin hyvin. Merikotkallakin on ongelmia. Samoin havupuilla ja monilla muilla Suomen luonnossa elävillä kasveilla ja eläimillä. Lähiympäristömmekin on uhattuna.

Suomen luonnonsuojeluliitossa tehdään töitä sen hyväksi, että taivas säilyisi sinisenä, metsät vihreinä ja vedet kirkkaina. Ja että norppa ja merikotka olisivat hengissä vielä ensi vuosituhannellakin.

Myös Sinä voit olla mukana luonnonsuojeluliiton toiminnassa. Joko aktiivisesti paikallisyhdistyksesi toiminnassa tai tukemalla muutoin liiton aktiivista työtä. Kasvava kansalais­ toiminta kaipaa innokkaita osallistujia.

Samalla pysyt itse ajan tasalla kaikesta siitä, mitä Suomen luonnossa tapahtuu. Luonnon­ suojeluliiton julkaisut Suomen Luonto ja Luonnonsuojeluväki kertovat ajankohtaisista asioista.

Suomen luonnonsuojeluliitto on jokaisen suomalaisen luonnonystävän oma järjestö. Se on puoluepoliittisesti sitoutumatcjn ja avoin kaikille. Näin järjestön mielipiteillä on painoarvoa silloin, kun tässä maassa tehdään luontoon liittyviä päätöksiä.

Jos olet norpan puolella, täytä oheinen kortti. Jo liittymällä Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi olet mukana auttamassa ystäviemme selviytymistä.

HALUAN JÄSENEKSI LUONNONSUOJELULIITTOON! Suom e n Luonnon­ suojelu­ liitto m aksaa posti­ m aksun

nimi osoite

synt. 19-

Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169, 00151 Helsinki, puh. (90) 642 881

puh._

□ Maksan vuoden 1990 jäsenmaksuna 200 m k ja saan jä­ senetuna myös Suomen Luonto -lehden. □ Maksan 75 mk:n jäsenmaksun ja saan normaalit jäsenedut, mm. 10 numeroa Luonnonsuojeluväki-lehteä.

Ilmoitan samalla jäseniksi seuraavat perheenijäsenet (perhejäsenmaksua ei kanneta 1990): nimi:

__________________________synt. 1 9 _______

nimi:

synt. 19

nimi:

synt. 19

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO PL 169 VASTAUSLÄHETYS Sopimus 0 0 1 5 0 /1 0 0 0 0 3 HELSINKI

I

ELÄINSUOJELUN KEHITYSYHTEISTYÖTÄ Brooken Eläinsairaala aloitti toimintansa Egyptissä vuonna 1930. Nyt­ temmin sen toiminta-alueena on myös Jordania, jo n n e on rakennettu klinikoita. Pääasiassa sairaalassa hoidetaan hevosia ja aaseja, jo tk a ovat köyhien arabien tärkeimpiä »työkoneita». Vuosittain apua saa lähes 25 000 eläintä.

Turismi arabimaihin on lisäänty­ nyt suurestija monet suomalaisetkin ovat kauhistuneina panneet merkil­ leeläinten erittäin huonon kohtelun näissä maissa. Eläimiin suhtautumi­ nen on parhaimmillaankin välinpitä­ mätöntä ja pahimmillaan uskomat­ toman julmaa. Suurin ongelma kui­ tenkin lienee se, että usein hevonen tai aasi on perheen ainoa keino an­ saita rahaa ja kun perheet ovat suu­ ria ja rahaa vähän, ei useillakaan perheillä ole varaa hevosten tai aa­ sien hoitoon. Kun eläin sairastuu tai tulee vanhaksi, siitäpuristetaan vie­ lä viimeinenkin hyöty irti ja useat eläimet kirjaimellisesti kuolevatkin valjaisiin.

Sairaala väsyneille

Brooken Eläinsairaalassa köyhien eläimet hoidetaan ilmaiseksi ja per­ heille annetaan avustusta siltä ajal­ ta, jolloin eläin on hoidossa. Tällä tavoin heidät saadaan tuomaan sai­ raat eläimet klinikoille, sillätyöjuhdan hoidon aikana perheen normaali ansaitseminen keskeytyy. Jos eläin on niin huonossa kunnossa, ettei se koskaan enää kykenisi työhön, seos­ tetaan omistajalta ja muutaman le­

popäivän jälkeen se lopetetaan.

Usein nämä muutamat päivät ovat eläimen elämän ainoat hetket, jolloin sen eiole tarvinnut pelätä taituntea kipua ja äärimmäistä uupumusta.

Brooken Eläinsairaalan henkilökun­ taja vapaaehtoiset valvojat kiertele­ vät myös toreilla ja kylissä neuvo­ massa hevosten hoitoa, suorittamas­ sa valistustyötäja tekemässä tarkas­ tuksia.

Keräystä ja kierrätystä

Koe-eläinten Suojelu ry on aloit­ tanut projektin, jolla pyritään kerää­ mään hevostenhoitotarvikkeita lähe­ tettäväksi Brooken eläinsairaalalle.

Lokakuussa pidettyjen eläinsuojelumarkkinoiden aikana järjestimme keräyksen, ja tuloksena olikin muka­ vasti harjoja, sukia, riimuja ja muu­ ta vastaavaa. Paketti on tätä lukies­ sasi jo varmasti perillä Brooken eläinsairaalassaja välineet käytössä.

Tarkoitus on kuitenkin edelleen jat­ kaa tätä keräystä ja jokaisella on mahdollisuus osallistua siihen joko lahjoittamalla hevostenhoitotarvik­ keitataitekemällä rahalahjoituksen tätä tarkoitusta varten avatulle tilil­ le.Tarvikkeiden postitus Englantiin

(josta ne edelleen toimitetaan niitä eniten tarvitseville klinikoille Egyp­ tiinja Jordaniaan) on tietystimelko kallista ja lahjoitustilille kertyneet varat on ensisijaisesti tarkoitus käyt­ tää postikuluihin. Mahdollinen yli­ jäämä toimitetaan Brooken Eläinsai­ raalan käyttöön.

Hevostenhoitotarvikkeet voivat ollakäytettyjä, kunhan niitävielävoi käyttää siihen tarkoitukseen, mihin ne on tehty! Voitte ottaa yhteyttä alueellanne mahdollisesti toimivaan alueosastoon tai Helsingin seudulla päätoimistoon kuljetuskysymyksissä. Autamme, jos voimme!

Pankkitili, jollevoi lahjoittaarahaa on SYP-KOTKANKATU-22582072877. Kaikki tälletililletulevat lah­ joitukset käytetään Brooke Hospitalin tukemiseen.

Siistulemukaan eläinsuojelun ke­ hitysyhteistyöprojektiin. Tuet siten paitsi kansainvälistä eläintensuojelutyötä, myös arvokasta kierrätysideaa ja autat vähempiosaisia ihmisiä, joi­ den toimeentulo on työjuhtien varas­ sa. Loppujen lopuksi... Elämmehän kaikki, niin ihmiset kuin eläi­ metkin, samassa pallon muotoisessa kylässä, jota maailmaksi kutsumme!

nun soittoasi. Odottaa kommenttia, -positiivista tai ne­ gatiivista, kritisoivaa taiylistävää-juuri sinulta! Ja sinun kommenteillasi on merkitystä, niitä todella seurataan ja niistätehdään johtopäätöksiä. Ohjelmapäivystykseen tul­ leet mielipiteenilmaisut viedään eteenpäin niille,jotka ovat © ohjelmista vastuussa, sinun kommenttisi on osa tätävies­ tiä. Siispä seuraavan kerran, kun jokin ohjelma todella © ooo suututtaa tainäet ohjelman, jota katsoessatulee mieleen, että »tosi hyvä juttu, tämä pitäisiuusia, että muutkin nä­ kevät», niin älä epäröi vaan soitaja kerro se niille,jotka — J voivat asiaan vaikuttaa!

Ohessa ohjelmapäivystysnumerot MTV:n, YLE:n ja Kolmostv:n ohjelmapäivystyksiin Helsingin toimituksis­ ELÄINSUOJELUA sa. Paikalliset aluetoimitusnumerot saat tiedustelemalla toimituksista. Tietysti voit myös soittaa alla oleviin NOJATUOLISTA KÄSIN ko. numeroihin kaikkialta Suomessa, mutta jos tapanasi on kiihtyä ohjelmista useammankin kerran illassa, voi puhe­ Istut kotona nojatuolissasi, kuuntelet radiota tai kat­ linlaskusi nousta melko huimaksi, jos soitat kaukaakin selet televisiota. Sellainen tavallinen ilta, samaa vanhaa Helsinkiin. Ja vielä, asiallinenja kohtelias kannanotto ote­ ohjelmaa taas. Yhtäkkiä höristelet korviasi... mitä! Oh­ taan huomioon! Ei siisolejärkeä rähjätä ohjelmapäivysjelmassa puhutaankin koe-eläimistä! Toimittaja toteaa yk­ täjälle, vaikka miten harmittaisi. sikantaan, ettätuskallisiaeläinkokeita eimaassamme teh­ dä ja kaikki on laitoksilla hyvin. Mahdollisesti vielä haastatellaan koe-eläintoimintaa harjoittavaa henkilöä, joka Ohjelinapäivystysnunierot (Helsingin toimitus): nyökyttelee ja sanoo että näinhän se on. Piste. Ohjelma MT V (Mainostelevisio) Keskus 90/15 001, josta voi siirtyyeteenpäin. Ei kritiikkiä, eimuita mielipiteitä. Suu­ pyytää ohjelmapäivystäjälle tut. Nyt pitäisi soittaajonnekin ja kommentoida. Pitäisi, pitäisi... mutta minne? Ja onko siitänyt sittenkään hyö­ YLE (Yleisradio) suora 90/152 4333 tyä, kukapa sinua kuuntelisi. Pieni ratas isossa koneistos­ Kolmostelevisio suora arkisin 10— 12 90/ sa, sen kitinä hukkuu koko laitoksen mahtavaan jylyyn.

146 433 ja muina aikoina Alat taas seurata ohjelmaa, harmittaa vähän, mutta sel­ v oit jättää viestin vastaajaan laistahan se on. Ei sitä voi auttaa. Vai voiko sittenkin?

Itse asiassa jossakin radio- ja televisiotoimitusten toi­ Soittelemisiin! mitalojen sokkeloissa istuu ihminen ja odottaa juuri si­ TARJA BALDING

■

SUn

YHDISTYKSEN JA ANIM ALIAN LINJASTA

TARJA BALDING W Kuten jäsenet ovat huomanneet, Koe-eläinten Suojelu ry. on ottanut viime aikoina kantaa varsin laaja-alaisiin eläinsuojelukysymyksiin. Esillä on ollut mm. turkistar­ haus, maatalouden tehotuotanto sekä villieläinongelmat.

Koska eräätjäsenet ovat ilmaisseet huolestumisensa sii­ tä, että eläinkokeet ovat jääneet vähemmälle huomiolle viime aikoina, haluamme selvittää tätä asiaa.

Koe-eläinten Suojelu on tämän maan ylivoimaisesti suu­ rin eläinsuojeluyhdistys sekä monissa tapauksissa myös kantaa ottavin ja aktiivisin. Yhdistyksen kannanotot eri eläinsuojelukysymyksiin, esiintymiset tiedotusvälineissäja toimenpiteet eri kysymyksissä ovat jokapäiväistä toimin­ taa. On velvollisuutemme puuttua kaikkiin niihin eläin­ ten hyötykäytön muotoihin, jotka loukkaavat eläinten oi­ keuksia.

Mistään kärsimyksen muodosta eivoi sanoa, ettäseolisi Ota ohjat käsiisi arabihevosten auttamiseksi.

Kuva: Veli-Risto Cajander.

pahempaa kuin toinen. Emme voi vaatia tuskallisteneläin­ kokeiden lopettamista esim. samalla hyväksyen turkistar­ hauksen. Se olisi täysin epäloogista.

Kuitenkin on selvää, ettäkeskitettytoiminta tuo parem­ piatuloksia kuin hajanainen. Tästä syystäyhdistyson kes­ kittynyt erityisesti kolmeen eläinten hyötykäytön muo­ toon: eläinkokeisiin, turkistarhaukseen ja maatalouden te­ hotuotantoon. Jotta saisimme tuloksia aikaiseksi, pyrim­ me kohdistamaan kampanjamme aina johonkin asiaan kerrallaan. Se eikuitenkaan tarkoita sitä,ettämuut asiat jätettäisiin syrjään. Taustatyötä tehdään jatkuvasti.

Olemme alkusyksyn turkiskampanjoinninjälkeen omis­ taneet loppusyksyn eläinkoetoiminnan nykytilanteen sel­ vittämiseen. Ongelma on laaja, joten se ei käy hetkessä.

Pyrimme kuitenkin siihen, että Animalian ensi numero on omistettu tälleteemallejaettäsaamme riittävästiuutta tie­ toa, jotta voimme jälleen edetä tässä asiassa.

PÄIVI VIINIKAINEN 25

Apinat joutuvat yhä alistumaan eläinkokei­ siin. Osa koeapinoista pyydystetään suo­ raan luonnosta ja välitetään salakauppiaiden kautta. Kuva: Veikko Lintinen.

Maamme sudet on hävitetty lähes sukupuuttoon omimmalta esiintymisalueeltaan Pohjois-Suomesta.

Erämaa ja susi ovat yhtä.

Säilytetään molemmat.

Kuva: Veli-Risto Cajander.

koonneet: Veli-Risto Cajander Emmi Manninen Päivi Viinikainen Riitta Salmi

Tuhansia apinakuolemia USA :n koe-eläinkeskuksissa USA:n kansallinen terveysinstituutti ylläpitää seitsemää suurta tut­ kimuskeskusta eri puolilla maata.

Näissä elää kymmeniä tuhansia kä­ dellisiä apinoita koe-eläiminä. Uu­ den tilastoraportin mukaan tutki­ muskeskuksissa kuolee tuhansia api|noita täysin turhaan joka vuosi. Eni­ ten menehtyy Rhesus -apinoita.

Vuonna -88 kuoli näissä keskuksis­ sa apinoita eläinkokeissa yhteensä yli 900 kpl. Sen lisäksi kuoli muista syis­ tä lähes 1400 apinaa.

International Primate Protection League 16/89. (V-RC)

ELÄINSUOJELU NOUSUSSA PUOLASSA Yhdistyksemme on saanut uutta tietoa eläinsuojelutilanteesta Puolas­ ta. Siellä on »Animal Liberation Movement» -järjestö aloittanut toi­ mintansa tammikuussa -89. Järjes­ tön tavoitteena on toimia eläinkokei­ ta, lihansyöntiä, sirkusten eläinten­ pitoa ja metsästystä vastaan. Tähän mennessä järjestö on mm.

— toteuttanut kolme mielenosoitus­ ta sirkuksia vastaan, — toiminut yhteistyössä Puolan vih­ reän puolueen kanssa metsästyskysymyksissä, — järjestänyt kaksi tapahtumaa li­ hakauppojen edessä, mm. isku­ lausein »meat is murder», — julkaissut ja levittänyt tietoa eläintarhojen epäkohdista, kasvissyönnistä ja eläinten oikeuk­ sista.

METSÄSTYS on Puolassa suuri eläinsuojelukysymys. Maassa on 90 000 metsästäjää, jotka v. 1988 tappoivat 250 000 suurempaa eläin­ tä, mm. saksanhirviä, villisikoja ja susia, sekä 2,5 miljoonaa pienempää eläintä, mm. riistalintuja. Metsästä­ jät tappavat usein myös koiria, joi­ ta he näkevät metsässä, jopa omis­ tajiensa seurassa. Metsästäjät pyytä­

vät usein eläimiä pelotustekniikalla.

Joka vuosi metsästyssesonkina kuo­ lee n. 10 ihmistä. Salametsästystä harrastetaan autoista käsin. Metsäs­ täjät syyttävät peuraeläimiä metsätu­ hoista, vaikka teollisuuden saasteil­ la on siinä huomattavasti suurempi merkitys.

Puolassa on 200 ELÄINTAR­ HAA, joista monet toimivat pienis­ sä tiloissa. Eläinten ruokinta on puutteellista, koska varoja on liian vähän. Esimerkiksi Biakystovin eläintarhassa kaksi leijonaaja myös karhut elävät 5 x 5 metrin häkeis­ sä, ketut 2,5 neliömetrin häkeissä.

Monissa eläintarhoissa on puutteel­ lisen hoidon seurauksena eläinten kuolleisuus suurta, ja eläinten tur­ keilla tehdään kauppaa.

Monet KOTIELÄIMET ovat

Itä-Euroopan eläintarhat Puolassa vaikeassa asemassa. Niitä ruokitaan pakolla, jottaeläinten pai­ no nousisi mahdollisimman suurek­ si. Kotieläintuotantoa ei valvota, ja kaikki haluavat edistää vain mahdol­ lisimman suurta lihantuotantoa.

Työntekijät eivät useinkaan jaksa ajatella eläinten hyvinvointia. Esi­ merkiksi eräällä farmilla Modlinissa siat oli kytketty 40 cm rautaketjulla yksinkertaisesti vain seinään kiinni.

Jotkut tilat Puolassa ovat erikoistu­ neet hanhien maksojen paisuttami­ seen liikaruokinnalla, ja niinpä han­ hen maksan vienti on nykyään 130 tn vuodessa.

ELÄINKOKEITTEN suorittami­ sessa ei ole oikeastaan minkäänlais­ ta valvontaa. Eläinkokeista ei ole saatavissa epäkohtia käsittelevää kir­ jallisuutta.

Apinoiden Suojelun Säätiö on sel­ vittänyt n. 80 eläintarhan tilannetta Itä-Euroopan maissa. On käynyt il­ mi, että monet näistä eläintarhoista käyvät kauppaa uhanalaisilla villi­ eläimillä. 80 eläintarhan otoksessa selvisi,että niissäpidetään vangittui­ na yhteensä yli 100 000 eläintä, jois­ ta yli 7 000 on erilaisia apinoita.

Esimerkiksi gorilloita oli 7:ssä, (simpansseja 8:ssa ja orangutangeja 13:ssaeläintarhassa. Usein vanhanai­ kaiset ja vailla todellista valvontaa toimivat eläintarhat Itä-Euroopassa ovat suuruusluokaltaan mittava eläinsuojeluongelma.

M illoin eläintarhat saataisiin kor­ vatuksi edes eläinpuistoilla? M illoin ihmiset kyllästyvät katselemaan apaattisia eläimiä vangittuina epä­ luon taisiin olosuhteisiin ?

International Primate Protection League 16/89. (V-RC.)

VELI-RISTO CAJANDER

Puolalainen eläinsuojelutyö tarvitsee APUASI. Heillä eiole va­ roja, alan kirjallisuutta ja monisteita, ei rintamerkkejä tai ju­ listeita riittävästi. Kaikkea tällaista materiaalia heille voi suo­ raan postittaa. Lähetä jotain eläinsuojeluun kuuluvaa!

Osoite: Radoslavv Kisielevvski, Animal Liberation Movement, ui. Zvvierzyniecka 19 A/4, 15312 BIALYSTOK, POLAND.

Suomi — turkiskaupan luvattu maa?

Maailman suurin turkisyritys Hud son’sBay Company on joutunut läh­ temään Englannista syyskuun lopul­ la. Tapausta voidaan pitää voittona englantilaisille turkisten vastustajil-

le,silläyhtiön toimitusjohtaja Johan Wallin totesi tilanteesta: »Turkikset eivät mene kaupaksi, ja tämän takia jouduimme tyytymään yhä alhaisimpiin hintoihin yhä pienemmistä myy­ dyistä määristä. Emme voineet jat­ kaa.»

Tapaus ei kuitenkaan ole voitto suomalaisille eläinten oikeuksien puolustajille, sillä yritys siirtää toi­ mintansa — minnekäs muualle kuin Helsinkiin em oyhtiö Turkistuottajien huomaan. O nko ilmapiiri Suo­ messa edelleen niin turkiksille suotui­ sa, että maailman »kovia kokeneet» turkisyhtiöt siirtyvät tänne tuottavimmille vesille? Vai onko eläinsuojelumääräyksemme niin täynnä por­ saanreikiä, että täällä on mahdollis­ ta tuottaa turkiksia helpommin kuin muissa maissa. Seuraamme asiaa.

Animal Aid, n:o 63, 1989 (PV)

Maiden ensimmäiset naiset turkiksien puolesta ja vastaan Barbara Bush, Yhdysvaltain pre­ sidentin puoliso, sanoi tiukasti »ei», kun hänelle tarjottiin lahjana kettuturkkia presidentin virkaanastujaisia varten. Hänen tiedetään olevan tur­ kisten vastustaja.

Neuvostoliiton presidentin puoli­ so Raisa Gorbatshova hämmästytti hänkin amerikkalaisia saapumalla New Yorkiin ilman kuuluisiaturkiksiaan. Kun asiaa tiedusteltiin hänel­ tä, hän vastasi, etteihän halua »lou­ kata amerikkalaisia joiden hän tietää olevan laajasti turkiksia vastaan».

Entäpä SuOmessa? Täällä tasaval­ lan presidentin puoliso rouva Teller­ vo Koivisto on lupautunut Turkku­ rien Liiton Pro Fur -kampanjan suo­ je lija k si! Tästä hyvästä hän on saa­ nut Turkkurien liiton Pro Fur -huo­ m ionosoituksen. . Näin siis meillä Suomessa samal­ la, kun turkisten vastainen liike on muualla maailmassa levinnyt laajasti paitsi tavallisen kansan, m yös ju lk ­ kisten keskuuteen. Turkiksia ovat ju lkisesti ilmoittaneet vastustavan­ sa mm. Paul ja Linda M cCartney, Twiggy, Tyttökullat-sarjan näytteli­ jä t, C arol Burnett, Kim Basinger ja Sting. Listaan voi lisätä 70 muuta nimeä — saa toimistosta.

Milloinkahan suomalaiset tiedo27

tusvälineet huomioivat tämän, sen si­ jaan että esittelevät ju lkim oita tur­ kiksiin kääriytyneinä?

Anim al Aid, n:o 63, 1989, The Anim ats’ Voice, volume 2, number 3, Ilta-Sanomat 14. 10. 1989 (PV)

Imago-ongelmia turkisalalla Turkisalalla aletaan todenteolla huolestua turkistarhauksen huonos­ ta imagosta ja »terroristisesta» anti fur-liikkeestä. Turkistalouslehti (7 — 8/1989) on käynyt taistoon tarhauk­ sen maineen puhdistam iseksi ja sen palstoilta löytyy mm. seuraavanlai­ sia näkemyksiä:

— Turkistarhaus tapahtuu täysin eläinten ehdoilla. Turkiseläimet saa­ vat luonnonmukaisimmin ympäris­ tön (verrattuna kotieläimiin toim. huom.) varjotaloissaeikä niiden pa­ rastaajatellen tästä oleellisesti poik­ keavia ratkaisuja ole ainakaan vielä löydetty. (Kalevi Pesso) — Turkisihmisiä kehoitetaan suh­ tautumaan varovaisesti uuteen, nuo­ reen toimittajakuntaan, jonka aja­ tusmaailma on arvaamaton ja jolla eienää ole samanlaisia yhteyksiä yri­ tyselämään kuin vanhemmalla pol­ vella. Turkisalan pitäisi luoda hen­ kilökohtaisia kontakteja tärkeimpien viestimien toimittajiin. Vain tälläta­ voin muodostuu turkisalaan myön­ teisesti suhtautuva toimittajakunta.

(Lauri Helve) — Antifur on liike, joka on jo voimakkaasti muuttanut turkisalan imagoa hälyyttävän negatiiviseen suuntaan. Jos emme taistele antifuriavastaan emmekä pysty antamaan sillekuuluvaa terrorismi-imagoa, tu­ lee turkisten markkinoiminen ja myyminen kohtaamaan katastrofin.

Onko antifurin tarkoitus ehkä hävit­ tää turkisala vai suunnata huomio tälle tunnealttiilleja herkästi reagoi­ vallealalle,jotta varsinaiset luonnon pilaajat ja ekologiamme tasapainon uhkaajat saavat olla rauhassa?

Meidän on 90-luvulle siirtyessämme pystyttävä luomaan imagoltaan — ympäristöystävällinen — hellästi kasvatettu — hyvin kohdeltu — oikeudenmukaisesti pidetty — kansantaloudellisesti tärkeä — ylellisen tuntuinen — lastemme hyväksynnän saava tur­ kistuote (Vivian Finckenberg) Turkisalalla halutaan ilmeisesti luoda täysin uusi sisältö käsitteille luonnonmukainen, oikeudenm ukai­ nen tai jo p a terrorismi. M iten voi­ daan kutsua luonnonm ukaiseksi si­ 28

tä, että esim. kettuja pidetään p u o ­ len neliömetrin verkkopohjahäkeissä vailla kunnollista suojaa säätä vas­ taan? M itä yhteistä voidaan löytää veriselle terrorismille ja Suomessa toimivalle turkistenvastaiselle ryh­ m älle? M ielikuvienm uokkaajille on tässä haastetta kerrakseen.

(E. M.)

Turkiksia ei tarvita Turkiksiin liittyyyhä edelleen tiet­ ty ylellisyyden tunnusmerkki, sillä n.s. välttämättömyys se on erittäin rajoitetuilla alueilla maailmassa. Ja onneksi turkis on aina ollut enem­ män tai vähemmän muodin sanele­ ma MUST. Vivlan Finckenberg, Turkistukun markkinoin­ tijohtaja Turkistalouslehdessä 7—8/1989.

(E.M.)

Kansanedustajat koe-eläinten asialla Joukko Kristillisen Liiton kansan­ edustajia on tehnyt eduskunnalle raha-asia-aloitteen Koe-eläinten Suo­ jelulle osoitetun valtionavun korot­ tamisesta. Perusteluissaan he totea­ vat mm. seuraavaa: Koe-eläinten

Raha-asia-aloite n:o 58, 8. 2. 1989. (E.M.)

Kuluttajat tiukkana Keski-Euroopassa Keskieurooppalaiset kuluttajat taistelevat maatalouden tehotuotan­ toa vastaan vaatimalla tuottajiltaja lainsäätäjiltä eläinystävällisempiä ot­ teita. Yhä useammat ihmiset ovat valmiita maksamaan kalliimpaa hin­ taa lihastaja munista, jotka eivätole eläintehtaista peräisin.

Tuottajat ovat huolissaan siitä,et­ tä monet kuluttajat luopuvat lihansyönnistä protestina tehotuotantoa vastaan. Osa tuottajistaonkin jo tä­ män takia siirtynyt luonnonmukai­ seen kotieläintuotantoon. Kuluttajat vaativat lainsäätäjiltätiukempia nor­ meja kotieläinten kasvatusolojen pa­ rantamiseksi. Ja tuloksiasyntyy. Esi­ merkiksi Iso-Britanniassa kielletään vasikoiden pito ahtaissa, laatikko­ maisissa kopeissa. K uluttajien boi­ kotti tehoaa!

Vasabladet 12. 10. 1989 (E. M.)

Onko lehmillä jalat muutakin kuin seiso­ mista varten. Ainakaan Suomen yleisim­ mässä navettatyypissä, parsinavetassa, niillä ei ole juuri muuta käyttöä.

Kuva: Veli-Risto Cajander.

Vaihtoehtokeskukset lisääntyvät

Suojelu ry on tehnyt laaja-alaista eläinsuojeluun liittyvää valistus- ja ohjaustyötä koko maassa. Laajaalaisen toiminnan huomioonottaen tulisi Koe-eläinten Suojelulle jaetta­ vaa avustusta korottaa.

^

Uusi keskus eläinkokeiden vaih­ toehtojen dokumentointiin ja tutki­ mukseen avattiin keväällä 1989 Ber­ liinissä. Nimellä ZEBET tunnettava keskus toimii, paitsi vaihtoehtomenetelmien tietopankkina, myös tut­ kimuskeskuksena, joka testaa vaih­ toehtojen luotettavuutta ja käyttö­ kelpoisuuttaja tekee ehdotuksia nii­ den käyttöönotosta toksikologiassa EC:n jaOECD:n ohjeistojen mukai­ sesti. Keskus tulee pitämään ylläyh­ teyksiä eläinsuojelujärjestöihin ja muihin kiinnostuneihin tahoihin niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

■

(R.S.)

Suomessa on jo pitkään ihmetelty sitä, miksi niin moni kottaraisen pönttö jää ilman asukkaita. Maam­ me lintututkijat ovat laskeneet, että kottaraisiaon nykyään vain kymme­ nes tai kahdeskymmenes osa 60— 70 -lukujen kottaraismäärästä. Syyksi on arveltu sitä, että kottaraisten tal­ vehtimisalueilla Ranskassa— Englan­ nissa niitäon runsaasti surmattu pel­ tojen tuholaisina.

Uuden, Helsingin Yliopistossateh­ dyn tutkimuksen mukaan kottarai­ sen väheneminen johtuukin pääasias­ sa Suomessa harjoitettavasta tehomaataloudesta. Näillä tehoviljelyaloillakottaraisen pojilleeiriitäravinto.

Sekataloudesta luopuminen, erikois­ tuminen usein pelkkään rehu- taivil­ janviljelyyn, maatalouden runsas ke­ miallistentorjuntamyrkkyjen käyttö, sekä lisääntynyt salaojitus; kaikki nämä ovat syitä, jotka vähentävät kottaraiselle soveliaan ravinnon

Lääkkeiden suunnittelu tietokoneella Lääkkeitä on jojonkin aikaa pys­ tytty kehittämään ennustamalla ma­ temaattisesti lääkemolekyylien käyt­ täytyminen elimistössä. Tähän asti ehkä »sofistikoiduin» lääkkeitä suunnitteleva tietokone on kehitetty Manchesterin yliopistossa Englannis­ sa. Se on ristitty Biomoottoriksi ja sekäyttää hyväkseen viimeisiä tutki­ mustuloksia tekoälystä. Tarkoituk­ sena on saada kone laatimaan auto­ maattisesti lääkekaavoja annettujen ehtojen perusteella. Paitsi, että lääk­ keiden kehittely näin tehostuu, mo­ net eläinkokeet jäävät pois tarpeet­ tomina.

A TLA 16, 320 1989 (R.S.)

■ Tahdomme kottaraiset takaisin — luonnonmukaisemman maatalouden avulla. Kuva: Veli-Risto Cajander.

Tehomaatalous hävitti kottaraisen

määrää. Ja tällöin jää poikastuotto heikommaksi kuin ennen.

Tutkija Juha Tiainen, Kaleva 12. 8. 89.

(V-RC.)

Miljoona puntaa vaihtoehtomenetelmiin ?

Englantilainen FRAME-säätiö (Fund for the Replacement of Animals in Medical Experiments) viettää 21:stävuosipäiväänsä vuonna 1990.

Juhlan kunniaksi FRAME aikoo ke­ rätä vaatimattomat miljoona puntaa edistääkseen tutkimustoimintaansa ja lopullistapäämääräänsä: eläinko­ keiden täydellistäkorvaamista muilla menetelmillä. Keräyksen suojelijoik­ sion lupautunut julkisuuden henki­ löitä kuten esim. Linda McCartney.

Huutokauppa, muoti-show, konsert­ tija muita tapahtumia järjestetään FRAME:n hyväksi ja uuden kirjan, »For the Love of Animals», myyn­ titulot menevät FRAME:n tilille.

A Tl.A 16, 331 1989 (R.S.)

LA H JO ITU K SE T K O E-ELÄ IN TEN SU O JELU RY:LLE 17.5— 11. 9. 89 1— 4 9 ,—

Arponen M, Frisk P , Hedenstam T, Heino­ nen L, H uhtakangas K, H uotari M, H änni­ nen M, Hänninen T, Kananen V, Kilpi M, Korpiniemi K, Kössi S, Kärkkäinen P, Laak­ sonen M, Lähes E, Lahti M, Laiho A, Laine S, Lammi N, Liim atainen A, Längström K, Moilanen M, Nieminen M, Nyqvist S, Näräkkä H-M, Pajunen A, Palojärvi, Rantala A-R, Rauman T, Rautiainen J, Rintala M, SeppäläPriha E, Sund A-S, V .H ., Valtonen K, Ves­ terinen K.

N, Laine K, Leimuvirta J, Lindholm S, Lindström M, Nurm i K, Nygren H, Nygren K, Orlov T, O utavaara M, Paavola I, Pihkanen K, P orri T, Posti E-R, Pylvänäinen E, R antala T, Rintala K, Röyskö M S, Saarnio S, Saint-Pierre T , Salminen A, Salovaara J, Siitonen A, Somersalo A, Soutam o H , Suti­ nen S, Sutinen T, Tahvanainen S, Tiainen M, Tuhkanen K, Uotinen M, V artija A , Vesalai­ nen T, Virtanen G, W ahlberg V, W eckström M, Ylisaari S, Ylivainio H. 51— 9 9 ,—

50, —

A ntinluom a S, Arponen J, Drugg A-M, Hahjuhahto K, H akala T , Haltsonen A, H innari K, Holm A, Huovila E, H uusko K, Hytönen H, Hägglund N, Häm äläinen K, Hiukka K, Immonen P, Jokinen S, Junttila T, Juntunen A, Kopakka A, Korhonen U, Koski K, Kärki

Aulanko T, Haapanen M, H aapasalo P & S, Jylhä A, Koskela H, Nyman M, Nyström A, Sahlberg H. 100,—

Ali-Tuom ola M, Hellman M J, Hevoskärpäset, Jaanu A, Jokiranta I, Kilpinen A, Kurikka

K, Latvus L, Leskinen M, Lindström L, Ny­ gren N, Purm onen L, Rajam äki I, Ravantti L, Saari P, Saartola L, Sievänen M, Sirviö T, T L , Tuomela T, Tuominen S, Väisänen R. 200— 299,—

Aarnio M O , Koskela S, Oljem ark L, RajaAlho S-R, Soini A M, Tirkkonen H, Vallittu S, Viljanen A. 300— 399,—

Olsson R, Vuori R. 42 0,—

Suolahti H. 75 0,—

Sora M. 1000 . —

Kuvana Oy.

M

koulumaailmassa

Viime Animaliassa (3/89) tiedustelimme vegetaris­ tien asemasta koulu- ja opiskelumaailmassa. Saimmekin tänne lukuisia asiaa koskevia kirjeitä, sekä kertom uksia että kyselyjä. Tilanne tuntuu olevan varsin epäoikeudenmukainen suurimmassa osassa oppilaitoksia: lääkärintodistus takaa oppilaille erikoisruokavalion, mutta eettiset syyt eivät riitä sii­ hen.

Olemme päättäneet yhdistyksen johtokunnassa ryhtyä viemään asiaa eteenpäin, ja näin onkin varmaan tehty tä­ män lehden ilmestyttyä. Pyrimme julkisuuden avulla ja neuvottelemalla eri tahojen kanssa saamaan muutoksen aikaiseksi nykyiseen tilanteeseen. Tarkoituksena on viral­ listen määräysten kautta taata jokaiselle vegetaristille oi­ keus hänen omantunnon syistä valitsemaansa ravintoon.

Otamme varmasti tämän asian tiimoilta yhteyttä teihin, jotka kirjoititte meille tästä asiasta.

Vinkkinä voin kertoa sen, ettänykytilanteessa paras kei­ no on koettaa saada koulun terveydenhoitaja puolelleen.

Mikäli hän ottaa asiakseen neuvotella keittiöhenkilökun­ nan kanssa, asia lähtee yleensä sujumaan. Joku asialle myötämielinen opettaja voi myös koettaavaikuttaa asiaan.

Omassa koulussani olemme yhdessä sympaattisen ja en­ nakkoluulottoman terveydenhoitajamme kanssa taivutta­ neet keittiöhenkilökunnan järjestämään jonkinlaisen kasvisvaihtoehdon joka päiväksi. Aivan lämpimän aterian ve­ roinen se ei aina ole, mutta olemme päässeet askeleen eteenpäin. Asiaan on vaikuttanut myös se, ettäkasvissyö­ jiä löytyy meistä opettajistakin useampia.

Ohessa julkaisemme erään saamamme kirjeen,joka ku­ vannee erittäin tyypillistä tilannetta kouluissamme. Toi­ vottavasti se rohkaisee kaikkia teitä eläinten oikeuksien puolustajia pitämään rohkeasti kiinni vakaumuksestanne ja toimimaan sen puolesta.

Koonneet: HANNELE LUUKKAINEN RIITTA SALMI EMMI MANNINEN VELI-RISTO CAJANDER

Hei kaikki!

Olen 18-vuotias abiturientti M ynämäen lukiossa, opinnot ovat sujuneet m oitteetta, samoin ihmissuhteiden luominen.

Noin vuosi sitten siirryin kuitenkin ruokavalioon, jo k a on lakto-vegetaarinen. Lisäksi syön kalaa m utta melko harvoin, sillä koen senkin eettisesti melko vääräksi. Ruokavalioni ta­ kia kävin jo kerran terveydenhoitajan luona, paikalla oli myös koululääkäri. Vastaukseksi sain kylmän toteam uksen, että jo tk u t ovat jo aikaisempina vuosina yrittäneet erityisruoka­ valiota, m utta etteivät eettiset perusteet ole riittävän uskot­ tavia. Lisäksi minulle sanottiin, että jos oppilaitoksissa alet­ taisiin toteuttaa tällaista erityisruokavaliota, niin olisi oppi­ laita, jo tk a vain eivät pidä tietyistä ruuista ja jo tk a sitten voi­ sivat nojautua m uka eettisiin perusteihinsä saaden m uutok­ sia kouluruokiinsa. Ymmärsin kyllä, että täm ä kohta olisi melko kaksipiippuinen, m utta eikö silti olisi saatavissa tun­ tuva näyttö, mikäli kyseessä ovat TODELLISET eettiset pe­ rusteet?!

Itse en ole (toistaiseksi) tehnyt ihan eväitä mukaani, sillä olen sitten käynyt syömässä hieman salaattia ja pari voilei­ pää. On kuitenkin selvä asia, että kun abiturientin päivät yleensä ovat 6— 7-tuntisia, ei »lounas» riitä. Pitemmän päälle siitä tulee kallista kouluruokailua: saan lähes jo k a päivä os­ taa jotain syötävää, jo tta jaksaisin opiskella.

Monet luokkatoverini ovat arvostelleet ruokavaliotani, sa­ moin koulumme keittäjät, ja monien mielestä olen vain nirso tai pelkään lihomista kun syön kouluruokaa niin »vali­ koiden». Useille on turha edes selittää mitä »I don’t eat my friends» tarkoittaa, sillä heiltä löytyy aina jokin om a vakaa mielipide, jolla he yrittävät kum ota sanani. En kuitenkaan puhu puuta heinää, sillä Koe-eläinten Suojelu ry:n jäsenenä ja suurena eläinten ystävänä olen ottanut selville, miten asiat TODELLA ovat.

Toivon todella, että Suomessakin syntyisi Animal Äidin kam panjaa m uistuttavia toim enpiteitä, sillä mielestäni opis­ kelijoidenkin tulee olla tasa-arvoisia. O ppilaita tulisi valis­ taa kertomalla eläinten suuresta hädästä ja kärsimyksestä ja esittelemällä vaihtoehtoista ruokavaliota. — Ellemme me ve­ getaristit ala taistella oikeuksiemme puolesta, saamme aina tyytyä enemmistön mielipiteisiin! Toim intaam m e tarvitaan ja PIAN!

PÄIVI VIINIKAINEN

»I don't eat my friends»

300,— Carrell L.

26,40 Nyblin H.

600,— E uran yläaste 7 D

200,— A arnio M. O.

115,— Lindstedt L.

100,— Nyman H.

50,— P artanen H.

300,— Carrell L.

25,— Nyman M.

400,— Varjos-M alm ström M.

300,— Inkeri Siven/G lory-H elena De Cock.

Luonto-Liitto järjestää perinteisen vauhdikkaat tal­ vipäivänsä tänä vuonna Kuopiossa 27.—30. 12. Tie­ dustelut ja ilmoittautumiset ottaa vastaan LuontoLiiton toimisto p. 90/171 250. Talvipäivien teema­ na on SOTA JA LU O N TO . *±Jc *±k *±Je Stik

*±k 1±k *±lc iCtk

*±k *±tr

•

Eläinlääkäreiden etologiseura (So­ ciety for Veterinary Ethology) järjes­ ti5— 8. 7. Bristolinyliopistossa Eng­ lannissa kotieläintieteellisen konfe­ renssin,johon Riitta Salmi osallistui Koe-eläinten Suojelun edustajana.

Kokouksen pääteemoina olivat eläin­ ten motivaatio ja käsittely/kuljetus teurastuksen yhteydessä. Aiheet oli­ vat siis mitä tärkeimpiä eläinsuoje­ lun kannalta.

Esitelmät käsittelivät mm. kotieläinten stereotyyppistä käyttäyty­ mistä, kasvatusolosuhteiden vaiku­ tustaeläinten käyttäytymiseen, stres­ sinja motivaation mittausta, häkkikanojen luuston vahvuutta (taiheik­ koutta), eläinten reaktioita kuljetuk­ siinja uudistuksia eläinten käsittelys­ sä ennen teurastusta. Kuultiinpa myös esitelmät eläinsuojelun psyko­ logiastaja sirkusnorsujen stressistä.

Oli ilahduttavaa huomata, että eläinsuojelukysymykset ja tehotuo­ tannon ja eläinten tarpeiden välinen ristiriita olivat pinnalla koko ko­ kouksen ajan. Jotkut kokoukseen osallistuneistatutkijoistaolivatjopa eläinsuojeluyhdistysten palkkalistoil­ la.Valitettavasti vain tutkimustulok­ settässäkintapauksessatahtovatjää­ dä tutkijoiden omaan käyttöön, eivätkä siirrysinne, missä niitä eniten tarvittaisiin: maatalouden suunnitte­ luun. — (R.S.) VIRANOM AISROHKEUTTA — JA SEN SEURAUKSIA

/

LA H JO IT U K SE T SÄ Ä TIÖ LLE

ELÄINLÄÄKETIETEELLISTÄ KÄYTTÄYTYM ISTUTKIMUSTA

iCtfc iCtfc iCtk i»±k *tk *** *** *+* *3-* *+*

Keväällä 1987 nousi julkinen ko­ hu Helsingin yliopiston fysiologian laitoksen eläinkokeista ja huonoista koe-eläintiloista. Tällöin Uuden­ maan läänineläinlääkäri alkoi epäil­ lä, että laitoksella on luokiteltu tus­ kallisia, ykkösluokan eläinkokeita vähemmän tuskalliseen kakkosluok­ kaan. Näin ollen niihin eioltu haet­ tu asianmukaista lupaa lääninhalli­ tukselta. Läänineläinlääkäri suoritti laitoksella tarkastuksen ja määräsi kolme apinoillaja kissoillatehtävää koetta keskeytettäväksi sekä selvityk­ sen koe-eläintilojen korjaussuunni­ telmista. Myöhemmin maa- ja met-

tdytliä Islannissa. Kuva: Sami Bläberg.

sätalousministeriö laimensi näitä päätöksiä.

Fysiologian laitoksen dosentti när­ kästyi läänineläinlääkärin toiminnas­ ta siinä määrin, että kanteli asiasta oikeuskanslerille. Dosentin mukaan lääninhallituksella eiollut riittävästi tietoa päätöstensä pohjaksi ja se oli levittänyt eläinkokeista tietoa julki­ suuteen epäasiallisella tavalla. Apu­ laisoikeuskansleri totesi kuitenkin seikkaperäisessä selvityksessään, et­ tä lääninhallitus oli menetellyt täysin oikein toteuttaen sille lain mukaan kuuluvaa eläinkokeiden valvontateh­ tävää.

Eläinsuojelijoiden nostettua fysio­ logian laitoksen koe-eläintoiminnan julkisuuteen Uudenmaan lääninhal­ litus ja -eläinlääkäri osoittivat epä­ tavallistaaktiivisuutta puuttuessaan asiaan. Onhan perin harvinaista, et­ tä lääninhallitus ei myönnä lupaa tuskallisille eläinkokeille. Eläinko­ keet tuntuvat muutamien tutkijoiden mielestä olevan tabu, johon kukaan ei-eläinkokeilijaeisaisipuuttua — ei edes valvova viranomainen.

Odotamme siislääninhallituksilta suurempaa viranomaisrohkeutta eläinkokeiden valvonnassa.

Apulaisoikeuskanslerin päätös, 14. 8. 1989. — (E.M.)

ELÄINSUOJELUTERVEISIÄ ISLANNISTA

Pohjoismainen eläinsuojeluneuvosto kokoontui tänä vuonna Islannissa syyskuun alussa. Neuvostoon kuuluu useita eläinsuojeluyhdistyksiä kaikis­ ta Pohjoismaista. Neuvoston pu­ heenjohtajuutta ja sihteeristön teh­ täviä hoitaa kukin maa vuorollaan aina kolme vuotta kerrallaan. Tällä

hetkellä puheenjohtajana toimii pro­ fessori Hakon Westermarck ja sih­ teerinä Mirjam Kajander Helsingin eläinsuojeluyhdistyksestä.

Pohjoismainen eläinsuojeluneu­ vosto on enemmänkin tietynlainen eläinsuojelufoorumi kuin päätöksen­ tekijä. Kokouksissa käydään läpi kunkin maan ajankohtaiset eläinsuo­ jelullisetkysymykset javerrataan ko­ kemuksia sekä vaihdetaan materiaa­ lia. Mahdolliset julkilausumat hy­ väksytään vain perinpohjaisen etukäteiskäsittelyn jälkeen. Tämä käy­ täntö estää neuvostoa reagoimasta nopeasti akuutteihin ongelmiin, var­ sinkin kun sekokoontuu vain kerran vuodessa. Esim. ehdottamani julki­ lausuma kieltäävalaiden ja hylkeen­ poikasten pyynti kaikissa Pohjois­ maissa todettiintärkeäksi, mutta sen hyväksyminen siirrettiinensi syksyn kokoukseen, jotta järjestöt voivat rauhassa muokata kantojaan. Kan­ sainvälinen valaanpyyntikomissio päättää kuitenkin jo huhtikuussa uu­ sistapyyntiluvista, joten neuvosto ei ainakaan tähän ehdi vaikuttaa. (H.L.) RAH A A JAOSSA ELÄINSUO JELUUN

Vuosittainjaettava Marching -eläinsuojelupalkinto on tänä vuonna 40 000:n Sveitsin frangin suuruinen.

Rahat jaetaan merkittävästä työstä seuraavien asioiden parissa: 1) Vaihtoehtomenetelmien kehittä­ minen eläinkokeille.

2) Vaihtoehtomenetelmän käytän­ töön soveltaminen.

3) Henkilön taijärjestön suorittama käytännön eläinsuojelutyö.

Ehdotukset palkinnonsaajista jä­ tetään Maailman Eläinsuojeluliitolle 1. 3. 1990 mennessä. — (R.S.)

y

/ lr f O

i Koonnut VELI-RISTO CAJANDER

SUOM EN TURK ISM AINO NTAA SVEITSISSÄ

Sveitsin turkiskauppiaitten kutsus­ taon maa- jametsätalousministeriön eläinlääkintäosaston ylitarkastaja Pirkko Skutnabb vieraillut alppien maassa esittelemässä maamme tur­ kistarhauksen tilaa. Skutnabbin mu­ kaan turkistarhamme toimivat sään­

nösten mukaan, eikä niissä esiinny eläinsuojeluongelmia. Tilaisuus ei kuitenkaan onnistunut odotetulla ta­ valla, sillätiettävästivain yksi toimit­ taja saapui paikalle.

Skutnabbin itsensä mukaan Sveit­ sin turkiskauppiaat haluavat luon­ nollisestitietää, minkälaisissa olois­ sa nimenomaan minkit Suomessa kasvavat. Noin viidesosa maamme minkinnahoista viedään Sveitsiin.

Toisaalta herää kysymys: pitääkö maamme korkeimman eläinsuojeluviranomaisen toimia maamme turkisviennin edistäjänä. Eikö turkistar­ haus ole eläinsuojelumielessä eräs kaikkein kiistanalaisimpia elinkeino­ ja? — (V-RC.) SUPERKETTU ASIAT KUNNOSSA?

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintäosaston ylitarkastajan Pirkko Skutnabb totesi 23. 10. pu­ helinhaastattelussa, että ns. superketut eivät ole mikään suurempi eläinsuojeluongelma. Ministeriö ei ole

ryhtynyt asiassa toistaiseksi muihin toimenpiteisiin kuin lausunnon pyy­ tämiseen Vaasan läänin läänineläin­ lääkäriltä ja Valtion Eläinlääketie­ teen laitokselta. Skutnabb ei usko, ettäepämuodostuneita kettuyksilöitä on maamme 30 000 superketun joukossa kuin korkeintaan muutama kappale! Itsehän eiole sellaisianäh­ nyt. — (V-RC.)

Kissavihaa Vaasassa

Eläkeläisagronomin viesti opiskelijoille

SUOM EN TURKISTARHAUS JA SUPERKETUT ESILLÄ SVEITSIN TV :ssä

Tunnettu sveitsiläinen eläinsuojeluaiheisten elokuvien tekijä Mark Rissi vieraili 16— 18. 10. Suomessa.

Rissi kävi filmaamassa kettutarhaa Pohjanmaalla, Mikko-superkettua pääkaupunkiseudulla sekä teki haas­ tatteluita turkistarhojen eläinsuoje- _ luongelmista. Hänen koostamansa ohjelma suomalaisesta turkistar­ hauksesta nähtiin Sveitsin TV:ssä 19. 10. Rissi keräsi maastamme ma­ teriaalia myös amerikkalaista TVyhtiötä varten. — (V-RC.)

•

Älkää osallistuko yhteenkään eläinkokeeseen omantuntonne vas­ taisesti. Vuosikymmeniä sitten alis­ tuin itseopettajani painostuksesta ja syyllisyydentunne seuraa nyt läpielä­ män.

Ketään ei saisi koskaan pakottaa tekemään väärin.

Auktoriteettiasemassa oleva tiede­ mies ei suinkaan ole aina ehdotto­ masti oikeassa. Julmuuksiin osallis­ tuminen ei voi eikä saa olla mille­ kään uralle valmistumisen edellytys.

Liittykää yhteisvoimin taisteluun inhimillisyyden puolesta.

Tuija Lihtonen, agronomi, Hämeenlinna

Mutaatiokettu Pohjanmaalla syksyllä 1989. Kuva: Veli-Risto Cajander

Oikeus kieltäytymiseen

Eräs mahdollisuus on juolahtanut mieleeni. Työvoimatoimistosta voi­ daan tarjotatyöttömälle työtä esim. eläintenhoitajana koe-eläinlaitoksella. Jos ihminen kieltäytyytästä työs­ tä, hän menettänee työttömyyskor­ vauksensa.

Mielestäni asiassa pitäisitoimia jo ennakkoon. Lain avulla pitäisiestää tällainen tapahtuma. Mielestäni työt­ tömältä eivoida vaatia, ettäjoutuisi työskentelemään koe-eläinten parissa.

Sama koskee opiskelijoita. Pitäisi saada aikaan laki,jonka mukaan jo­ kaisella suomalaisella on oikeus kiel­ täytyä kaikissa olosuhteissa eläinko­ keiden tekemisestä tai koe-eläinten hoitamisesta.

Jo ihmisen mielenterveyden kan­ nalta tämä olisihyvä ratkaisu. Samat oikeudet pitäisi kyllä olla myös si­ kiöiden suhteen ja aborttien suhteen.

Oletko tietoinen esim. siitä, että abortoidut ihmistaimet poltetaan ja joku on tätäkin työtä tekemässä.

Epäilen, että mielenterveys on tässä työssä vaarassa.

Mielenterveydellisin perustein ja monella muullakin perusteellasiisjo­ kaisella pitäisiolla oikeus kieltäytyä eläinkokeiden tekemiseltä ja abort­

tien tekemiseltä, koe-eläinten ja ihmissikiöiden parissa työskentelystä.

Luetteloa voisijatkaa esim. alkoho­ lillajatupakallaja muutakin kai vie­ lä löytyisi. Ihmistä ei pidä pakottaa sellaiseen työhön, joka on hänelle vastenmielistä. Työttömien oikeudet ovat kuitenkin hyvin vähäiset.

A rsi Salomäki H ei!

Katselin sunnuntaina illallahärkätaisteluohjelman TV:stä. Oli aika kuvottavaa. Mua rupes pahasti kiu­ kuttaan se, että näytetään tuollaista eläinrääkkäystätelkkarista. Sain siitä migreenikohtauksen.

Maanantaina uutisista kuulin, et­ tä leijonien ystävä George Adamson on surmattu. Vihani yltyi, ja tuli li­ säksi suunnaton suru. Arvostan tuo­ ta miestä sen takia, että hän on teh­ nyt niin paljon leijonien hyväksi.

Hänen vaimonsakin oli suuri leijo­ nien ystävä. Lukekaa heidän ihania kirjojaan!

Kirsi Rinta-aho, Oulu Toim itukselle

Jokohan tuo on menossa pilalletosi hyvä asia, eläinten suojelu, kun Animaliankin sivuillaesitellään »riistansuojelijoita» -metsästäjiä?!!! Minä olen sitä mieltä, että kaikki metsäs­ tys tulisi kieltää, lukuun ottamatta haavoittuneita/vahingoittuneita eläi­ miä, jotka tulisi päästää kärsimyk­ sistään. Käsittääkseni Animalia-lehti tulee kyseisen artikkelinjohdosta nyt ristiriitaiseenvaloon. Kysymyksessä on sentään lehtijonka olen katsonut asennoituvan eläinten oikeuksien puolesta antaumuksellisemmin koko Suomessa. Vaikka en itse metsästä, tunnen sitäsen verran nykymuodoissaan, että en voi olla tuntematta in­ hoa ja halveksuntaa sen harjoitta­ mista kohtaan.

Tunnen pettymystä Animaliassa jul­ kaistun artikkelin johdosta.

Olavi Niemelä

Miksi kissoja saa tappaa kuka ta­ hansa? Miksei kissoilla ja kissan­ omistajilla ole minkäänlaista oikeus­ turvaa? Miksi kissojavihataan? Mi­ tä ihmisiä ovat kissanvihaajat?

Kysymyksiä on paljon, vastaajia ei. Taistelu ihmisten typeryyttä vas­ taan tuntuu toivottomalta, kun aina saa samat vastaukset niin virallisel­ ta kuin yksityiseltäkin tasolta: kissat haisevat, kissatvalvottavat öisin, kis­ sat ovat ympäristöhygieninen ongel­ ma. ..

Vaasan kaupunki on jo kymme­ nen vuoden ajan maksanut kissojen tappamiseen erikoistuneelle yksityi­ selle henkilölle palkkaa. Tämä hen­ kilö tappaa loukkupyynnillä ja am­ pumalla n. 500 kissaa vuosittain.

Kaupungin päättäjät eivät kuuntele kansalaisten huolestuneita kysymyk­ siä,vaan kissojen tappaminen naut­ tii täysin kaupungineläinlääkärin luottamusta.

Nelivuotias Romeo-kissani joutui kaksi viikkoa sitten »vaasanvitsauksen» uhriksi. Romeo kuoli saatuaan tylpän iskun vatsan yläosaan. Tun­ tuu vaikealta kuvitella, että arka kis­ sani olisi päästänyt ketään vierasta lähelleen.

Marianne Rautiainen, Vaasa

Tervehdys!

Eikö luontaistuotteetolekaan enää luonnollinen vaihtoehto. Luin erääs­ tä luontaistuotteita esittelevästäleh­ destä hiusten kuntoa parantavasta tuotteesta. Eläinkokeissa on huo­ mattu sen parantavan hiusten väriä.

Jutussa eiollut mainintaa millä eläi­ mellä aine olitestattu. Ensimmäinen reaktio oli: millä eläimellä on hiuk­ set. Seuraavana tuli mieleen, testa­ taanko kaikki muutkin luontaistuot­ teet eläimillä. OTTAKAA K A N ­ TAA! Jos jollakulla on parempaa tietoa, informoikaa muitakin Änimalian lukijoita.

Nyssen ja Nyyssösen emäntä

H ELS IN G IN V A N H A L L A YLIOPPILASTALOLLA 11. 10. 1989

SUOJELUMARKKINAT

M arkkinoiden päivätilaisuudessa sadat ja taas sadat kävijät tutustuivat useiden eläin- ja luonnonsuojelu­ yhdistysten toim intaan sekä hämmästelivät eläinkokein testaam attom ia tuotteita.

Monilta osastoilta tavarat ja tuotteet loppuivat kesken.

Pom m iuhkauskaan ei latis­ tanut markkinoiden tunnelmaa.

Rock for Animals-konsertissa eläinten oikeuksien puolesta esiintyivät Pelle M iljoona, W oude (kuvissa), H einäsirkka, Eeva Eloranta, Freukkarien akustinen iskuryhmä sekä Kultakuume. Heille kiitokset!

Yleisöä tilaisuudessa riitti ja tunnelma oli riehakkaan lämmin. „Kuvat: „Veli-Risto „ Cajander. . .

Eläinsuojelun ruusut ja risut jaettiin markkinoilla. Ruusuja saivat turkisaktivisti Bertel Klinkman ja eläinsuojelulle mukavasti palstatilaa antanut H ufvudstadsbladet. Risuja ojennettiin ahkeralle koe-eläintoim innan puolestapuhujalle Pekka Häyrylle, sekä turkiksia mainostavalle Äsa Lövdahlille.

Turkikset puhuttavat, eikä syyttä. Eläinsuojelumarkkinoiden turkispaneeli keräsi toistasataa kuulijaa Vanhalle.

M ukana olivat myös turkis­ alan edustajat. £ Kuva: KY Rahikainen Fur KB.

O STA TUO TTEITAM M E - TUE TO IM IN TAAM M E!!

YHDISTYSTUNNUS TEKSTIILIT Vielä n iitä saa! C ollegessa ja t-paidassa m olem m issa tun nus (apina ja koira ja teksti KOE-ELÄINTEN SUOJELU RY — VASTUSTA TUS­ KALLISIA ELÄINKOKEITA, painatuksen lä p im itta n. 7 cm).

Huom! M itoitukseltaan nämä tuotteet ovat pienehköjä. Saatavilla seuraavat värit ja koot: COLLEGE-PUSERO 50,— harmaa S, M, L, hlekanruskea SL, vaaleansininen S, m usta S T-PAITA 35,— tum m ansininen valkoinen

S, M, L M, L

kpl .......... koko kpl .......... koko kpl .......... kpl .......... värivaihtoehto

KIRJAT — Runoteos ANIM ALIA/Eeva Kilpi 80,— — N ovelliteos KUOLEMA JA NUORI RAKASTAJA/ Eeva K ilpi, 80,— — Kirja eläinten o ike u ksista ELÄIN IHMISTEN MAAILMASSA, useita suom alaisia k irjo itta jia .

55,— — Tietoteos SUURVALAAT JA DELFIINIT/CajanderSim ilä, 55,— — Ruohonjuuren VAIHTOEHTOISTEN LIIKEYRI­ TYSTEN KATALOOGI, »puhelinluettelon vihreät sivut», 5,—

kpl .......... koko kpl .......... koko värivaihtoehto

ORANSSIT LASTEN COLLEGEPUSEROT 50,— Läm m in kirkkaanoranssi collegepusero, jo ssa m ustalla koirankuva ja te ksti El ELÄINKOKEITA. S isällä mukava nukka, sop ii talven kylm ään!

Saatavilla koot 140— 160 cm sekä S. kpl ..

RINTAMERKIT — Y hd istystunn us (eläinryhm ä ja yhdistyksen nimi) 6,— — Kissan kuva ja teksti VASTUSTAN ELÄINKO­ KEITA 6,— — T eksti VIOLENCE FREE SCIENCE 10,— — Teksti DJURPÄLS BÄRS AV DJUR 8,—

koko

HUPPARIASUT LAPSILLE JA AIKUISILLE Vaikka koko perheelle! K otim a ista p u u vil­ laa, ykköslaatu. Hupparlssa lentävän hevo­ sen kuva ja te ksti ELÄKÖÖN ELÄIMET. Housujen vasemmassa reidessä teksti ANIMALIA, ja sivusaum ataskut.

.

UUSIOPAPERITUOTTEET — Kirjepaperilehtiö, eläinaiheinen koristekuva, 13,— — 20 kirjekuoren nippu, eläinaiheinen kuva, 13,— — Kassi 1,— /kpl, 10 kassia 7.50 koko

H uom ! V oit m yös ostaa pelkän hupparin (aikuisten koot 170,— , las­ ten 110,— ). M erkitse täm ä tila u s allaolevalle riville (koko, väri)

LASTEN REPUT 40,— Kestävää nailonia, painatuksena kissaperhe, värit vaaleanpunainen tai keski­ sininen. kpl ..........

KORTIT — Vapauta eläimet elämäntavallasi-tunnuskortti 2,— — Turun A lueosaston 4 kortin nippu, eläinaiheisia piirroksia, mm. hylje ja kissa. N ippu 8,— — 12 kortin nippu, eläinaiheisia piirroksia. Taataan että ainakin kolm ea eri korttia. Nippu 10,— — P iirretyt kissa ja koira-aiheiset jo u lu k o rtit, nipu s­ sa 4 kpl kum paakin, yhte ishintaa n 8,— — Avattava jo u lu k o rtti, jo ssa to n ttu vie eläim et jo u ­ lu nvie tto on ! Kuori kuuluu hintaan. 5,— kpl — Avattava monivärikuva, ketunpoika hangella, eng­ la nn inkieline n joulutervehdys (WSPA:n kortti).

Kuorella. 5, — 36

Neliväri painatus, eläinkuva ja teksti VALINNOILLASI VAIKUTAT ELÄINTEN ASEMAAN.

koko ..

KERAAMINEN KANI 20,— T a ite ilija Karin W eckström in suu nn itte le m a koriste.

Sopii koruksi, avaimenperäksi tai vaikka joulukuuseen!

JOULUN PEHMOT — Suloinen vaaleanpunainen joulupossu-kangaslelu, korkeus 30 cm, kaulassa punainen silk k iru s e tti.

40,— — Valkoinen froteepyyhe, painatuksena kettu ja te ksti ANIM ALIA. Koko n. 50 x 70 cm. 40,—

kpl ............. kpl ..:.......... kpl .............

kpl ............. kpl .............

kpl .............

kpl .. kpl ............. kpl ............. kpl .............

kpl kpl kpl

nippua nippua nippua kpl

kpl

kpl kpl

kpl

kpl kpl

Toim itu saika n. 2 viikkoa.

TILAAJA: NIM I/N AM N ...................................................................................................

ISSN 0783-9170

# Y m päristöm inisteriöön voit lä h e ttä ä viestisi k a rh u je n p u o le sta .

Piirros Seppo Leinonen

Osoitteita: M M -ministeriö/ Metsästysosasto, Vironkatu 7, 00170 Hki.

Ympäristöministeriö, Luonnonsuojelutoimisto, Ratakatu 3, 00120 Hki.

ALUEOSASTOT JA YHDYSHENKILÖT:

Lähetä tilauksesi yhdistyksen toim istoon osoitteella: KOE-ELÄINTEN SUOJELU RY, PORVOONKATU 53, 00520 HKI. V oit myös tehdä t i­ lauksesi pu he lim itse num eroon 90/736 405.

Yli 30,— tila ukse t toim ita m m e postiennakolla. (7,— tällä hetkellä) ja lä he tyksiin lisätään po stim aksu t ja 2,— käsittelykuluja. M u ista t­ han m erkitä myös nim esi ja o so itte e si tila ukse en!!

OSOITE/ADRESS

# Jo s tie d ä t k o tip a ik k a k u n ­ n allasi k a rh u n m e tsä s ty stä h a r jo itta n e ita h e n k ilö itä , v o it k ir jo itta a heille a sia l­ lisesti o m a n käsityksesi tä s­ tä » ro h k e itte n m iesten u r­ h e ilu sta » .

kpl

NÄIN HELPOSTI TEET TILAUKSESI:

kpl

# V oit k ir jo itta a m a a- ja m e tsä ta lo u s m in iste riö ö n , ja v a a tia , e ttä k a rh u n ase­ m aa on parannettava uudes­ sa m etsä sty sla issa . # S a n o m a le h tie n m ielipideo sa sto iss a v o it o tta a esille k a rh u n v aik ea n asem a n m a a ssa m m e .

# P id ä k aap issa ain a h u n a ja p u r n u k k a sa ata v illa .

koko ..

van

MITÄ VOIT TEHDÄ KARHUJEN HYVÄKSI

kpl .............

JULISTE 10,— (hinta sisältää po stituskulut) .................

PANNAAN MUISTIIN...

— Kuivam ustekynä, jo ssa yhd.nlm i ja puh. sekä te ksti ELÄINTEN OIKEUKSIEN PUOLESTA, 7,— — Puhelinm uistio, valkoiset muovikannet, koiran ku­ va ja te ksti El ELÄINKOKEILLE, 15,—

HUOM! H ihatonta t-paitaa jä lje llä enää pieni erä! Tilaa pian!

Valkoinen lyhythihainen paita, painatukse­ na eläin/ihm isryhm ä ja te ksti KOE-ELÄIN­ TEN SUOJELU RY — ELÄINTEN OIKEUK­ SIEN PUOLESTA. Tosi mukava ja hyvännä­ köinen päällä.

Koot S, M, L ja XL (kotim aista puuvillaa), kpl ..........

kpl ............. k p l.............. kpl .............

Tilattavissa m yös erilline n esite e n g la n n in kie lisistä rintam erkeistä. Useita e rila isia !!

A iku iste n koot S, M, L, XL ja värit harmaa tai vaaleanpunainen, koko asun hinta kpl .......... koko 270,— värivaihtoehto Lasten koot 100— 150 cm, vaaleankeltai­ nen, 190,— kpl

T-PAIDAT 60,— kpl Harm aa hihaton paita, väljä m alli. Teksti ANIM ALS DON’T SMOKE, ANIMALS DON’T WEAR MAKE-UP, ANIM ALS DON’T DRINK ALCOHOL, ANIMALS DON’T DROP BOMBS. BECAUSE WE DO, WHY SHOULD THEY SUFFER? K otim a ista puuvillaa. kpl ..........

K oot S

TARRAT JA KIRJEENSULKIJAT — 35 pyöreän kirjeensulkijan arkki (teksti VASTUSTA TUSKALLISIA ELÄINKOKEITA). Arkin hinta 6,— — 20 kirjeensulkijaa, 4 eri kuva-aihetta, A rkki 10,— — Pyöreä yhdistystunnustarra, halkaisija 10 cm. 5,— — Pyöreä NO FUR-tarra, neliväri painatuksena ketunpoikanen ja teksti NO FUR. H alkaisija 10 cm. 6,— — Autotarra, pitu us n. 48 cm. T eksti VASTUSTAN ELÄINKOKEITA (vihreä te ksti, valkea pohja). 3,—

HAUKIPUDAS: Tiina A hokas, Hepokj, 90830 Haukipudas HUMPPI: Minna Kupari, 43640 H tuuppi, 944-67 133 JOENSUU: M ilja Honkanen, Ruuhitie 50 D 9, 80160 JS, 973-822 479 KAJAANI: Katja Pulkkinen, Aava, 87850 Paltanniemi, ^ 986-475 227 ^^KEMI: Merja Leskinen, Aaponk 5, 94720 Kemi, 9698-325 81 KLAUKKALA: M ia Kivelä, Seurantie 4 as 9, 01800 Klauk­ kala KOKKOLA: Virva Ilvesaava, Pormestarink 34, 67100 Kok­ kola, 968-13 738 LAHTI: Johanna Hovi, Riekontie 5 A 1, 15230 Lahti, 918-503 117 LAPPEENRANTA: Sari Kupiainen, Vuokonk 15, 53810 LPR, 953-27 795 NUMMI-PUSULA: Irma Teikari, Lehtola, 03850 Pusula OULU: Kirsti Leisto, Raivaajantie 18, 90140 Oulu, 981-330 578 PORI: Riitta Muurla, Vaarank 11, 26810 Pori, 939-200 02 TAMPERE: Birgitta Lindfors, Harjutie 19 D, 33430 Vuorentausta, 931-482 945 TURKU: Turun Alueosasto, Aurakatu 5 A, 20100 Turku, 921-310 123 Tarja M ich ejeff, Kukkarokiventie 1, 21530 Paimio, 921-809 973 VIHTI: Irina Hornamo, Järventaus, 03220 Tervalampi, 913-73 955 YLITORNIO: Kaisu Niska, Käpylänpuisto 11 A 2, 95600 Yli­ tornio

U:

I I —¡4 ;a

. KO,sin k lo

14 to . osasto piV 3113™3’*

säänkäynrj Sp ' fehan ° n Aurakatu

lyksen renut h ner>Iaista m u t huPPariasut ( " ^ avaa

maila mef J ’ taaninie!

» O h ja s i

tuet

sZ Z *'

T U L k M v r k , „ rr " a ta in a 9. ¡2 s q n ^V Y JÄ K n u n

S eu rakunnan ^ fapäätä). Vakitu

,eivon n a is- k ä s itv

° ’

^ löy

(yhdis.

0 * 'a -

k i n

­

I0~~14' otoi e T W lau™Eerikink 22 (p£U°tSa,aiscn

äm m e

n a u ttia

TER VETU LO A !

Kuva: Sami Bläberg

JAANA LAHTI

Moikka!

Joulun lähestyessä...

Toivon kaikille Nuorten palstan lukijoille ja heidän eläinystävilleen rauhallista ja kiireetöntä joulun ai­ kaa!

Jaana

Älä luule, ettet voi vaikuttaa!

Maailmassa on monia asioita niin uskomattoman väärin. Silti niiden liian usein annetaan vain olla. Ja jos joku yrittää vaikuttaa johonkin ja tehdä omalta osaltaan tätä maailmaa hiukan paremmaksi, niin valitetta­ van usein saa hän osakseen arvoste­ lua— jopa moitetta — taisittenhän­ tä ei oteta ollenkaan vakavasti, hy­ myillään vain pilkallisesti.

Yhteiskunta ikään kuin pyrkii lan­ nistamaan tämän kaltaisen toimin­ nan ottamatta huomioon sitä, että jos yleensä ryhdytään puuttumaan asioiden kulkuun, ajatellaan siinä luonnollisesti maailmamme parasta eli sitä kautta meidän kaikkien yh­ teistä etua.

Otetaan tähän esimerkiksi vaikka maatalouspolitiikka Suomessa — jos vastaavanlaista on monissa muissa­ kin hyvinvointivaltioissa. Tänne rah­ dataan valtavia määriä rehua kehi­ tysmaista, vaikka sielläjos missä to­ della tarvittaisiin tämä ravinto omaan käyttöön. Eläimiä jaloste­ taan, jotta ne tuottaisivat yhä tehok­ kaammin, ja taloudellisuuden ja kannattavuuden vuoksi niitä sullo­ taan koneellistettuihin eläintehtaisiin.Tästä seuraa valtaisa ylituotan­ to-ongelma, josta tavallaan kaikki kärsivät. Me tosiaan vain rahassa, mutta meidän eläinystävämme...

Huonosti hoidetaan asioita hyvin­ vointivaltiossa, jopa kehitysmaiden kustannuksella. Ja turhaan... Jos eläimiä hoidettaisiin luonnonmukai­ 38

sestiinhimillisemmin, eitällaistaon­ gelmaa olisi.Emme joutuisi — jaen­ nen kaikkea eläimet eivätjoutuisi — maksamaan elintarviketeollisuuden tuotteista niin kalliistija tuotteet oli­ sivat parempilaatuisia.

Epäkohtia on monia, ja ne ovat pysyviä, jos ei niihin puututa. E m ­ mehän ainakaan me nuoret kulje so­ keasti eteenpäin sen kummemmin ajattelematta, kun meilläon mahdol­ lisuus päättää asioista?

Yllättävän paljon voi vaikuttaa jo nyt, eikä kaikista vähiten omilla va­ linnoillaan!

Haluaisin kirjeenvaihtoon.

Suvi Nykänen Karhumäenkatu 41 55120 Imatra Ps. Olen 1 7 v.

c|~|iawaHia8<3-

Vanhan hevosen hauta

Ps. Runo ei ole itse keksitty, vaan olen kuullut sen jossain.

Hyvää Joulua lukijoille!

Ystäväni (Kettu kertoo)

Tuija

Vierellä metsäpolun hiljaisen, on hauta vanhan rahtihevosen.

Se vanha hevonen ei eläissään, vääryyttä tehnyt ollut yhtäkään.

Niin uskollisna täytti päivän työt, ei nurkunut jo s ju o sta saikin yöt.

Ei valittanut nälkää, viluaan, ei taudin kolotusta jaloissaan.

E i valittanut, vaikka syyttäkin, sai selkään veri haavat kettingin.

Ja jo sk u s päästessänsä talliin uupuneena, värisevin jäsenin, se suri syvään, ettei voinut hän mitätön olla mieliks isännän.

Se nukkuu nyt, niin hyvä nyt.

Sen ei koske selkään iskut ketjujen E i pitkä, näännyttävä rahtitie, vanhoista jäsenistä voimaa vie.

Ja kerran läpi unen suloisen, se kuulee Luojan hellän kuiskehen ja herää laitumelle taivaan maan, lehtojen ikuiseen huminaan.

Nimim. Satska

Minulla on vuoden vanha koira beagle-harrier Doni (kirj. Dony), vi­ ralliselta nimeltään Donal De Phebie. Dony on harvinainen; se on ai­ nut rotunsa edustaja Suomessa. Do­ ny on syntynyt Ranskassa, mutta tuli Suomen kamaralle 7 kk sitten. Do­ ny on suomalaistunut hyvin. Donyn lempiruoka on ruisleipä ja lenkki­ makkara. Dony ja minä haluaisimtekirjekavereita, joten kaikki beag¥ etja beaglen omistajat kirjoittakaa!

Osoite on: Eija + Dony Miettinen Itäinen Rantatie 26 02230 Espoo

Arina anteeksi eläin A nn a anteeksi eilinen, tämä päivä ja huominen.

A nna anteeksi tehdyt teot, lunastamatta jääneet lupaukset, laiminlyönnit, ilkeät sanat.

A nna anteeksi välinpitämättö­ myytemme ja se ettemme auta sinua.

Sinun tarinasi on lyhyt, lyhyempi kuin sallisimme, mutta sinä aikana näet arvovaltaisten naamareiden taakse, kurkistat heidän todelliseen minäänsä, kaunisteltujen kuorien takana piilevään rum uuteen...

A nteeksi pyytäen: »Minä»

Vertahyytävä kiljaisu halkaisi il­ man. Verkko suhahti päällemme.

Ehdin nipin napin pakoon, mutta sinnejäi ystäväni Kiki-kettu ilkeitten ihmisten verkon alle. Kiki käärittiin verkkoon ja heitettiin auton lavalle, jossa oli muitakin turkiseläimiä.

Miksi näin kävi? Mitä pahaa Kiki olitehnyt, kun sitä näin kohdeltiin?

Auto hurahti pois tieltäjavei muka­ naan parhaan ystäväni. Kyynelkarpalo vieripitkinposkeani. Olin ilman tävää tässä pahassa, turvattomas­ « sa S maailmassa. Kaikki ystäväni olijo vangittu ja viety turkistarhojen pie­ niin koppeihin. Nykyään harvoilla eläimilläon hyvä ystävä. Kun minul­ la sattui olemaan, miksi se minulta riistettiin?

Menin pesäkolooni, jossa nyt asustin aivan yksin. Käperryin kolon pohjalle. Ulkona alkoi sataa lunta, mutta maailmani oli harmaa. Tun­ tui kuin luontokin olisiitkenyt Kikin kohtaloa.

Laahustin surullisena läheisen tur­ kistarhan pihalle. Talo oli pieni, mutta vieläpienempiä jasurkeampia olivat eläinten mitättömät verkko­ pohjaiset häkit. Oli talvi. Kettujen varpaat olivat jäätyneet kiinni kyl­ mään rautapohjaan. Kieli oli kiinni ruokakupissa, jossa oli jäätynyttä

ruokaa, eikä kukaan voi juoda jää­ tynyttä vettä.

Yhdessä häkissä oli Kiki, se kat­ soi surullisilla silmillään minua ja tuntui, kuin seolisitiennyt kohtalon­ sa. Kaksi miestä tuliKikin luo ja ot­ tipihdeillä kiinni sitäniskasta. Tah­ doin huutaa: »Hyvästi, ystäväni!» mutta en saanut sanaa suustani. Ki­ kin kuono puristettiin kiinni rautai­ silla pihdeillä. Takapuoleen kytket­ tiin letku, joka johtaa sähkövirran läpi Kikin vartalon. Kikin katse huu­ situskaa! Kikin pieni ruumis jäykis­ tyi kauhusta! Äijä painoi nappia, jolloin sähkövirta kytkeytyi päälle.

Ummistin silmäni, koska en voinut katsoa parhaan ystäväni viimeistä tuskan hetkeä, mutta näin sieluni sil­ min Kikin hännän kohoavan ylös ja ruumiin taipuvan luonnottomaan asentoon. Kuulin Kikin viimeisen kirkaisun, joka oli täynnä tuskaa ja syytöksiä ihmisiä kohtaan. Maail­ maan lankesi kammottava hiljai­ suus! Raotin hitaasti silmiäni ja näin kuinka äijä heitti Kikin erään häkin alleulosteiden sekaan. Pieni pää ko­ lahti häkin reunaan. Punainen verinoro valui likaiseen maahan.

Alkoi sataa lunta. Katselin surul­ lisena, kun ystävästäni jäi jäljelle vain verinen läiskä valkoisessa lu­ messa.

A nna ja Päivikki

Ihminen ei ole vain ihminen vaan osa luontoa.

M e, niin kuin kaikki eläimet, kasvit, maa, ilma, taivas ja vesi olem m e osa kaiken kattavaa kokonaisuutta.

M iksi ihminen haluaisi olla ja toimia niin erillään muusta?

Hän ei tällöin ymmärrä että sortaessaan muita hän tuhoaa sitä kokonaisuutta minkä osa hän itse on, mihin perustuu hänen olemassa­ olonsa.

Silmänsä sokaisseita ovat harmaan kaupungin harmailla kaduilla parveilevat ihmisolennot.

M inä -74

SÄILYVÄTKÖ MERTEN VALTIAAT! Koe-eläinten Suojelun kautta on nyt edullisesti saata­ villajännittävää kirjaa merten valtiaista»SUURVALAAT JA DELFIINIT», hintaan 55 mk (ovh. 145 mk).

Kirja on parisataasivuinen valokuvin ja piirroksin va­ rustettu teos. Se kertoo ahnaasta valaitten pyynnistäjatoi­ saalta toiminnasta kiehtovien merinisäkkäiden suojelemi­ seksi maailman merissä. Kirjassa on esiteltylaajasti suurvalaitten ja delfiinien mielenkiintoista käyttäytymistä ja äänimaailmaa sekä älykkyyttä. Mukana on perustietoa hetula-ja hammasvalaitten biologiasta. Tärkeimmät lajit esitellään yksityiskohtaisesti. Esillä ovat myös delfinaariot, sekä valaitten ja delfiinien vuorovaikutus ihmisen kanssa; totta ja tarua. Valaskirjan ovat laatineet maam­ me ainoa valastutkijaTiu Similä sekä yhdistyksemme ak­ tiivi Veli-Risto Cajander.

Sopiva joululahjaksi! Tilaukset toimiston kautta.

Muista ystäviäsi eläinsuojelu aiheisilla joululahjoin