Animalia 1/1990

ELÄINKOKEITA S

U

O

M

A

L

A

I S

I A

k o

s m

e t u

k k a k a m

p a

^

Suomalaisia eläinkokeita

Ei hätää, suuri osa koe-eläimistä on Inhottava, suomuhäntäinen tuholai­ nen. Viehättävä lem m ikki. Suosittu koe-eläin, ihmisen malliksikin kut­ suttu. Laji, jo n k a hävittämiseen ih­ minen on käyttänyt suunnattomasti voimavaroja ja jo ta hän yhtä innok­ kaasti lisää ja jalostaa koe-eläinlaboratorioissaan. Omituinen viha-rakkaus-suhde, tai oikeam min haittahyödyntavoittelu-suhde, näyttää val­ litsevan ihmisen ja rotan välillä.

IVotta on pärjännyt hyvin tuholai­ sena, kilpailussa ihmisen kanssa. Se on myös eniten käytettyjä koe-eläimiä. Mikä on tämän menestystari­ nan takana?

— Älykäs, utelias, kekseliäs, so­ siaalinen ja sopeutuvainen olento, sanoo rottatutkija, FK Paula Hirs­ järvi.

Samalla kun rotan käyttöä erilai­ sissa kokeissa perustellaan sen ihmisenkaltaisuudella, lohdutellaan eläinsuojelijoita sillä, että suuri osa koeeläimistäon »vain» rottia. Onko täs­ sä ristiriitaavai onko tämä liian kor­ kealentoista päättelyä meille koeeläinsuojelijoille? Paula Hirsjärvi hymyilee osaaottavaisesti. Hän tun­ tee ilmeistä solidaarisuutta rottia kohtaan, onhan rottatutkijan ja hä­ nen tutkimuskohteensa asema tie­ deyhteisössä suurinpiirtein yhtä ar­ vostettu.

Hirsjärvi toteaa, että ihminen tut­ kimuskohteena on hyvin monimut­ kainen. Niin on myös rotta, jonka pitäisi kuvata ihmistä. Koetuloksiin vaikuttavat monet ulkoiset ja sisäi­ set tekijät, joita kaikkia eiedes tun­ neta. Kun herkkien rottakokeiden tuloksia sovelletaan ihmiseen, onkin lopputulos jo varsin tulkinnanvarai­ nen. Väite, että rotta on »vain» rot­ ta, on täysin tunnepohjalta tehty ar­ vio. Tieteellisiä perusteita sille ei löydy.

»VAIN » ROTTIA Ei sittenkään niin tuttu Rotat koe-eläiminä eivät ole mi­ kään uusi keksintö: jo 1880-luvulla otettiin ensimmäiset koerotat labo­ ratorioihin Saksassa, ja sittemmin USA:ssa. Nykyään rotat ovat hiirten ohella eniten käytettyjä koe-eläimiä myös Suomessa: vuonna 1988 niitä käytettiin 84 000 kpl.

Laboratoriorotat on kehitetty tu­ tusta, harmaanruskeasta isorotasta.

Vaikka niitäon kasvatettu jo vähin­ tään satojen sukupolvien ajan labo­ ratorioissa, ne eivät ole kadottaneet villeille lajitovereilleen ominaisia käyttäytymismuotoja. Vain eri käyt­ täytymispiirteiden voimakkuus on muuttunut. Valinta on ilmeisestisuo­ sinut kesyjä, helposti käsiteltäviä ja rauhallisia yksilöitä, joiden stressin­ sietokyky on hyvä.

Paula Hirsjärvi on tutkinut koerottien psyykkistä ympäristöä ja ni­ menomaan käsittelyn vaikutusta näi­ hin eläimiin. Hän pahoittelee sitä,et­ tä rottien käyttäytymistä sinänsä on tutkittu liian vähän. Rottia on kyllä

pitkään ja paljon käytetty ihmispsykologiaan liittyvissä kokeissa, mutta niiden luonteenomaisen käyttäy­ tymisen ja siihen vaikuttavien teki­ jöiden tutkimus on vasta aluillaan.

Tietämättömyys rottamaisesta käyt­ täytymisestäja eläinten oikeasta k q ^ ^ sittelystä on aiheuttanut ongelmi^^^ muillekin kuin rotille: monet rottakoejärjestelyt ovat olleet puutteelli­ sia ja kokeiden tulokset sen vuoksi epäluotettavia.

Eläinten psyykkisen ympäristön merkityksestä puhuminen leimataan helposti pehmoiluksi: pelätään, että sillä on jotain tekemistä tunteiden kanssa. Mikäli halutaan parannuk­ sia eläinten olosuhteisiin, onkin te­ hokkaampaa painottaa ympäristön vaikutuksia koetuloksiin.

t

Rotat häkkiin ja kansi kiinni

^^1 Koe-eläintilat ovat varsin kauka­ na rottien luontaisesta elinympäris­ töstä. Toimelias ja utelias rottajou­ tuu ihmisen hoivissa elämään häkis­

sä,joka on kooltaan vain murto-osa sen luontaisesta elintilasta. Hirsjärven mukaan suurin ongelma tilan suhteen on häkin mataluus. Rotta on kiipeileväja kurkotteleva eläin, mut­ ta tavanomaisessa rottalaatikossa ai­ kuinen eläin eipysty edes kurkottautumaan suoraksi.

Luonnossa rotta etsiivarta vasten erilaisia ärsykkeitä, vaihtelua elä­ määnsä. Oppimiskokeissa käytetyis­ sä sokkelotesteissä, joissa rotta voi valitaerilaisiakäytäviä, on huomat­ tu, että rottia houkuttelevat virikerikkaat, uusia esineitä sisältävät alueet. Jopa siinä määrin, että ne kelpaavat palkkioksi paremmin kuin suora tiemakupalojen luo. Rottahäkeissä on hyvin vähän virikkeitä.

Usein ainoana puuhailumahdollisuutena ovat kuivikkeet, verkkopohjahäkeistä nämäkin puuttuvat. Juoksupyörän, lelujenja muiden virikkei­ den käyttö lopahtaa hygieniaongelmiin ja työn tehokkuusvaatimuksiin:

Onko inhottavana pidetyn rotan käyttö koe-eläimenä liian yksinkertaista ja helppoa? Kuva: VeliRislo Cajander.

* *

Rottaakin voi kohdella väärin Väärällä käsittelyllävoi ollaarvaa­ mattomia seurauksia eläimen, ja ko­ keen, kannalta. Vaikutukset voivat näkyä fysiologisesti, esimerkiksi ai­ neenvaihdunnan ja hormonitasojei^^ •

muutoksina. Näkyvimmin ne tulevat esillekäyttäytymisessä. Eläimet, jot­ ka ovat tottuneet ihmisen kosketuk­ seen jajutteluun, stressaantuvat vä­ hemmän uusissa tilanteissa. Niiden on todettu myös pärjäävän oppimistesteissä paremmin. Rotillakin ennen kaikkea lapsuudessa saadut koke­ mukset ihmisestä ovat tärkeitä.

Eläintenhoitaja on koerottien lä­ himmäinen: hän luo eläimille kuvan siitä, millainen ihminen on. Monet eläintenhoitajat joutuvat työssään kuitenkin varsin turhauttavaan tilan­ teeseen: he ovat kiinnostuneita eläi­ mistään mutta ovat samalla niin yli­ työllistettyjä, että aikaa eläinten kanssa seurusteluun ei jää.

Suomalaisia eläinkokeita

pelkät kuivikkeet on helppo kipata roskiin, kaikki »ylimääräinen» on pahasta.

Muuttaminen kuluttaa Eläinten viihtyvyyteen vaikuttavat olennaisesti suhteet lajitovereihin.

Käytännössä eläinten määrän häkis­ sä sanelevat enemmänkin käytettä­ vissäolevat tilatkuin eläinten hyvin­ vointi. Käyttäytymistutkimusten pe­ rusteellanäyttää siltä,että kolme rot­ taa häkkiä kohden olisi ihanne. Pa­ hin, vaikkakin usein käytössä oleva, tilanne on viisi eläintä häkissä. Täl­ löin yksi jää aina ilman omaa nurk­ kaa ja stressaava nahistelu pesäpai­ koista on jatkuvaa.

Hyvin harvalla koerotalla on etu­ oikeus eläävieroituksesta kuolemaan saakka tutussa, vakaassa ryhmässä.

Usein koe-eläinosaston rutiineihin kuuluu eläinten siirtäminen ryhmästä toiseen. Tahti voi olla niin kova, että eläinten väliset kontaktit supistuvat kiistoihin arvojärjestyksestä. Koeti­ lanteessa rotta useinjoutuu yksittäishäkkiin. Sosiaaliselleotukselle tilan­ ne on erittäin stressaava, varsinkin kun siihen liittyy uusi ihminen (tut­ kija)ja erilaiset koetoimenpiteet. Ei ihme, että hormonitasot järkkyvät.

Henkeä rotan elämään Usein väitetään, että koerotalla on loisto-olot: ruokaa on koko ajan saa­ tavilla, on lämmintä ja turvallista.

Tällöin ajatellaan eläintä pelkästään fyysisenä olentona, jollaeiolepsyyk­ kisiä tarpeita. Ei ole todisteita siitä, että pieni, turvallinen, virikkeetön häkkiympäristö olisi paras mahdol­ linen, tai edes hyvä, eläimen henki­ selle hyvinvoinnille.

Myös rottien osalta tarvitaan uu­ denlaista näkemystä, joka ottaa huo­ mioon eläimet kokevina, tuntevina yksilöinä, eimateriaalina taivälinee­ nä. Siinäpä onkin työsarkaa. Rotan oikeuksista puhuminen kun ei ole niitä kiitollisimpia puheenaiheita, paitsijos keskustelukumppaniksi sat­ tuu innokas rottatutkija.

<

H

EMMI MANNINEN

Koerotan elämä ei ole yhtä juhtaa! Kuva: VeliRisto Cajander.

2

Lähteenä on FK Paula Hirsjärven haastatte­ lun lisäksi käytetty hänen laatimaansa monis­ tetta Jyrsijöiden käyttäytyminen, rotta, osa I. 3

AN IMALIA K O E -E L A IN T E N SUOJELU Y H D IS T Y K S E N TIED O TU SLEH TI IN F O R M A T IO N S B L A D FÖR F Ö R S Ö K S D JU R E N S V Ä R N Johtokunta L iisi H iltune n, teol.yo.

Päivi Korhonen, m aanvilj.tekn.

Teuvo Laitila, fil.lis ., assiste n tti Ora Lassila, tekn.yo., vs. a ssiste n tti Pilvi Lassila, ei.lääket.kand.

Hannele Luukkainen, valt.lis.

Emmi M anninen, LuK R iitta Salm i, LuK K irsti M äättänen, LuK Päivi V iinika in en, fil.m a ist.

Mauri Leivo, LuK Ben W olfram , ekon.m aist.

Vastaava toimittaja Päivi V iinikainen Toimitussihteerit V eli-R isto Cajander, biolo gi Emmi M anninen Taitto H eljä Lassila Toimiston osoite Porvoonkatu 53, 00520 H elsinki Puh: -jäsenasiat, neuvonta 90-736 113 (10. 5. 90 lähtien 90-148 4866) -tila ukse t ja lainaukset 90-736 405 (10. 5. 90 lähtien 90-148 4622) Avoinna: ark. 9— 17, la 10— 13.30

Koe-eläinten suojelu ry:n tarkoituksena on ensisijaisesti vastustaa eläinkokeita ja tukea eläinkokeita korvaavien menetel­ mien käyttöä ja kehittämistä sekä edistää kaikkea eläinsuojelua. Tarkoituksensa to­ teuttamiseksi yhdistys kerää tietoja eläin­ kokeista, eläinkokeita korvaavista mene­ telmistä ja kaikesta eläinten hyötykäytös­ tä sekä rääkkäämisestä ja tiedottaa niis­ tä jäsenistölleen, tiedotusvälineille, päät­ täjille ja yleisölle. Toimintansa tukemisek­ si yhdistyksellä on oikeus ottaa vastaan lahjoituksia ja testamentteja sekä harjoit­ taa myyntitoimintaa.

1/90 15. vuosikerta

SISÄLLYS: Suuri osa koe-eläim istä on »vain» r o t t i a ........................................................

P ääkirjoitus .......................................

Rokkia puudelikerhom m e puolesta SUOMALAISIA ELÄINKOKEITA — Kipua ja tuskaa lääninhallituksen lu v a lla ...........................................

— R ikoksia ilm an rangaistusta ..

A nim alia tu o m io lla .............................

Ketunhäntä kainalossa ....................

Tupsukorvat vaarassa .......................

Rodeo — tulevaa kan sallisu rhei­ luam m e? ..............................................

V uosikokous ........................................

K osm etiikkakam panja a lk a a Kansalaisadressi kosm etiikkam erkinnän puolesta .................................

Eläm isen sietäm ätön ahtaus . . . .

P oim ittu a ..............................................

Info ......................................................

L u k ija lt a .................................................

N uorten A n im a lia ............................

E ksoo ttiste n lem m ikkien kauppa köyhdyttää luontoa ...........................

2 5 6

8 11 14 16 18 19 20 20 21 24 26 29 32 36

Varokaa, rotat tulevat! Kuva: Veli-Risto Ca­ jander.

38 V alitettavasti joudum m e painamaan tä­ män numeron valkoiselle paperille. Uusio­ paperia ei painovaiheessa o llu t Suom es­ sa saatavilla.

Yhdistyksen toimistossa: Tarja Balding, to im is to n h o ita ja V eli-R isto Cajander, vt. tie d o tu ssih te e ri Emmi M anninen, vt. tie d o tu ssih te e ri Puheenjohtaja Päivi V iinikainen S uo no tko ntie 5 E 119 00630 H elsinki puh. 742 409 Jäsenmaksu m k 60/vuosi mk 1200/ainaisjäsen Yhdistyksen la hjo itukse t: SYP 200120-1019901 Jäsenm aksut ja tuotteet: PSP 2105 644 Säätiön lahjoitukset SYP 200 120-2011766 KOP 127040-25612 PSP 4248 81-3 llmoitushinnat 1/1 sivu 1000 mk 1/2 sivu 500 mk 1/4 sivu 250 mk 1/8 sivu 125 mk llmestymisaikataulu No 1 helm ikuu 3 syyskuu 2 tou kokuu 4 jo ulu kuu K irjo itta ja t vastaavat itse artikke lie nsa sisä llö stä Vam m ala 1990 Vam m alan Kirjapaino Oy 4

»Mitä, pidetäänkö Koe-eläinten Suojelun vuosikokous jo maaliskuussa. No, sinne lähdetään mu­ kaan nimimuutosta pohtimaan!» Kuva: Veli-Risto Cajander.

Seuraavan lehden aineiston jä ttö päivä 28. 3. 1990. Lehteen tuleva aineisto lähete­ tään to im is to n o s o itte e lla puh: (90) 738 570.

SELITYKSET JA SELITYKSIEN SELITYKSET Olen aina nauranut poliitikoille, jotka tiedotusvälineissä selittävät selittämisiään. He eivät koskaan ole muka sanoneet sitä, mitä lehdistä luimme heidän sanoneen — itseasias­ sa he tarkoittivat jotain aivan päin­ vastaista. Hymähdellen olen kum­ mastellut sitä,miten he viitsivätsaat­ taa itsensä epäuskottaviksi ja peräti naurettaviksi. Eikö olisi rehellisempää seistä sanojensa takana?

Minua ei naurata enää. Olen ni­ mittäin löytänyt itsenija sitä kautta koko yhdistyksen samantapaisesta ti­ lanteesta. Syy eikuitenkaan ole mieJipiteidemme muuttuminen vaan toi­ mittajien ilmiömäinen väärinymmärtämiskyky. Ehkä tilanneon sama po­ liitikoillakin— siiheneivain enää us­ kota. Entä uskotaanko meitä?

Vain harvoin olen saanut lehdistä lukea eläinkokeita koskevat mielipi­ teemme sellaisina kuin ne olemme esittäneet. Aiemmin Koe-eläinten Suojelu leimattiin useinjoukoksi fa­ naatikkoja, jotka vastustavat jokais­ ta eläinkoetta ja jotka haluavat py­

säyttää lääketieteen kehityksen. Nyt­ temmin jutut ovat kääntyneet joskus täysin ympäri: olemme muka toden­ neet, ettäemme vastustaeläinkokeita enää lainkaan. Tästä jälkimmäises­ tä tapauksesta esimerkki.

Suomen kirurgiyhdistyksen järjes­ tämässä paneelikeskustelussa minul­ ta kysyttiin, vastustaako Koe-eläin­ ten Suojelu kaikkia eläinkokeita.

Vastasin kielteisesti mm. siksi, että myös tietyt vaihtoehtomenetelmät vaativat ns. nollaluokan eläinkokei­ ta: monia solu- ja kudosviljelmiä varten joudutaan lopettamaan koeeläimiä. On myös olemassa eläinko­ keita,joissaeläimilleeituoteta min­ käänlaista kärsimystä. Vastaukseni yhteydessä korostin lisäksi eläinten hyvän hoidon ja oikean käsittelyn merkitystä.

Mikä olikaan tulos? Seuraavana päivänä saatoin lukea useista lehdis­ tä, ettäKoe-eläinten Suojelu eienää vastusta eläinkokeita lainkaan ikään kuin hyväksyisimme ns. turhat ja tuskalliset eläinkokeet. Vihaiset ja

ihmettelevätjäsenemme soittivattoi­ mistoon ja vaativat selitystä. Ainoa asia,jonka siinätilanteessaenää saa­ toimme tehdä, oli kirjoittaa vastineet kyseisiin juttuihin. Eli selittelimme lausumiamme poliitikkojen tapaan.

Eläinkoekysymys on ehkä vaikein eläinsuojeluongelmajo siksi,että kä­ site »eläinkoe» on niin moniselittei­ nen. Eläinkokeistaeivoikaan puhua yhtenä suurena ryhmänä tuomiten tai hyväksyen ne kaikki. Olennaista tässä kysymyksessä on kärsimyksen ja kivun tuottaminen — se, hyväk­ symmekö nämä kokeesta mahdolli­ sestisaatavan hyödyn takia. Toinen keskeinen kysymys on periaatteelli­ nen suhtautumisemme eläimiin: ovatko eläimet vain omaisuuttamme, jota saamme kohdella kuten haluam­ me.

Molempiin kysymyksiin me Koeeläinten Suojelulaiset vastaamme kielteisesti — riippumatta siitämitä huomisen lehdestä luettekaan.

PÄIVI VIINIKAINEN

FÖRKLARINGAR OCH FÖRKLARINGAR AV FÖRKLARINGAR Jag har alltidskrattat ät politiker, som rättar sinä förklaringar. De har aldrig sagt det, som stär skrivet i tidningarna — isjälva verket har de sagt det helt motsatta. Fnysande har jag förundrat mig över, hur de läter sin trovärdighet rinna isanden och t.o.m. verka skrattretande. Skulle det inte vara bättre att stä för sinä ord?

Jag skrattar inte längre. Jag har funnit mig själv och föreningen ien liknande Situation. Orsaken är inte den, att vära äsikter skulle ha förändrats, utan massmedias otroliga förmäga atttolka fei. Kanske Situa­ tionen är densamma för politikerna — ingen bara trordet. Tror man oss dä?

Endast säilän har jag lästitidning­ arna vära äsikter om djurförsök sä, som vi har framfört dem. Tidigare stämplades Försöksdjurens Värn rf som en hop fanatiker, som motsättersig varje djurförsök och som vill stoppa medicinvetenskapens utveck-

lingen. Nuförtiden har det gätt helt tvärtom: vi har ju lätit förstä, att vi inte motsätter oss djurförsök överhuvudtaget.

I en paneldiskussion, arrangerad av Finlands kirurgförening, tillfrägades jag, motsätter sigFörsöksdjurens Värn rfalladjurförsök. Jag svarade nekande bl.a. av den orsaken, att även vissa alternativa metoder kräver s.k. noll-klassens djurförsök: mänga cell-och vävnadsodlingar behöver primärcellerna frän avlivade djur. Det finns även djurförsök, där djuren inte äsamkas smärta. Isvaret poängterade jag även betydelsen av bra värd och riktig behandling av djuren.

Vilket blev resultatet? Följande dag kunde jag läsa ifiera tidningar, attFörsöksdjurens Värn rfintemot­ sätter sig djurförsök i den minsta grad, som om vi skulle godkänna plägsamma och onödiga djurförsök.

Förargade och förundrade medlem-

mar ringde tilibyrân och krävde en förklaring. Det enda vi kunde göra idenna situation, var att skriva ett svarsbrev tillifrâgavarande tidningar.

M.a.o. viförklarade vâra utlâtanden likt politiker.

Djurförsöksfrägan är kanske den mest intrikataidjurskyddsproblematiken därför, att begreppet »djurför­ sök» är sä mângfasetterat. Man kan hellerinteprata om djurförsök, som en enda klump, godkännande eller förkastande av dem alla. Väsentligt är frägan om förorsakandet av smärta och Iidande — tillätervidetta p.g.a. den potentiella nyttan. En annan väsentlig fräga gällervärt principiella förhällningssätt gentemot djuren: är de endast vär egendom, som vi kan behandla godtyckligt.

I bäda frägorna svarar Försöks­ djurens Värn rfnekande — oberoende av vad som stärskrivet imorgondagens tidning. översättning Tony Rosqvist 5

Rokkarit ovat viime aikoina käyttä­ neet musiikkiaan kertoakseen ihmi­ sille mm. nälkäongelmasta, pakolai­ suudesta ja A ID S : st a. Heinäsirkka on siitä harvinainen laji Suomen rock-piireissä, että hän on j o useiden vuosien ajan antanut vahvan äänen­ sä soida myös eläinten puolesta.

»Tämä aika painottaa itsek­ kyyttä ja narsismia, -siinä ry­ täkässä unohtuvat usein eläi­ met.» Kuvat: Veli-Risto Ca­ jander.

puudel ¡kerhomme puolesta < .Heinis on kautta aikojen olluteläin­ ten ystävä. Tällä hetkellä hän jakaa kotinsa Helsingin Aleksis Kiven ka­ dulla kahden entisen irtolaiskissan kanssa.

Koe-eläinten Suojelu saiHeiniksen riveihinsä jo lähes 10 vuotta sitten TV:ssä esitetyn puhuttelevan eläinkoedokumentin jälkeen. »Minulle eläinsuojelu on käytännössä ensinnä­ kin sitä, että hoidan omat eläimeni mallikkaasti. Laajemmin toteutan eläinsuojelua käyttämällä ammattia­ ni, laulamista, eläinten hyväksi.»

Heinis monessa mukana Heinis kertoo, ettäSuomen rokkaripiireissä ollaan kiinnostuneita eläinsuojeluongelmista, mutta toi­ saalta: »On niinmonta liikettä,asioi­ ta, jotka vaativat kannanottoa.

Kaikkeen ei voi revetä.» Heinis itse on kuitenkin revennyt eläinsuojelun lisäksi myös mm. pakolais- ja rauhanjuttuihin mukaan.

Ihmisten omantunnon kolkuttelu ei ole musiikkimaailmassa hyvä myyntivaltti. Ja toimeen on rokka­ rinkin tultava. On harvinaista, että kukaan artistipääsee kantaaottamalla pinnalle. Raha ja sovinnaisempi myyvyys ohjaavat toimintaa. Tai on ensin oltava kunnon ura, jonka va­ rassa voi laukoa mielipiteitään. »Esi­ merkiksi, jos Sting olisi ottanut yh­ tä näkyvästi kantaa sademetsien puolesta kuin hän nykyään tekee il­ man, että hän ensin olisiollut Sting, käsite, eihänestä olisitullut mitään.

Ei hänen kannanottojaankaan olisi 6

kuunneltu. Levy-yhtiöt tekevät ja ohjaavat bisnestä, juuri niiden kans­ saesiintyjienon tehtävä kompromis­ seja.»

Moraalin vartijat Kun Heinis kertoo, millaisia käsi­ tyksiä hänen tuttavapiirissään on eläinsuojelijoista, alkaa kaduttaa ko­ ko asian esille ottaminen. Puheet »rikkaiden rouvien puudelikerhoista» ovat tuttuja koe-eläinsuojelijoillekin. Mutta ei sen sijaan tämä: »Eläinsuojelijoita pidetään tuomitse­ vina moralisteina, jotka katsovat oi­ keudekseen sanella muille, varsinkin eläinsuojelijoiksi itseään nimittävil­ le,miten on luvallistaelää.» Heinikselläon tästä monia omia kokemuk­ sia. Häntä on julkisilla paikoilla äänekkäästi ojennettu niin eläinko­ kein testattujen meikkien kuin tur­ kinkin käytöstä.

Eläinsuojelu tarvitsee laajaa näke­ mystä, Heinis korostaa, eikä hän kannata kiihkoilua sen puolesta. »Eläinsuojelutyön ongelmana on se, ettäse nähdään irrallisenamuista yh­ teiskunnallisista ilmiöistä, vaikkapa elinkeinoelämästä. Yksilötasollaeläinsuojeluongelmien taustalla on usein pahoja sosiaalisiaristiriitoja:eläimet jäävät hoitamatta, koska ihmiset ei­ vät pysty huolehtimaan itsestäänkään.»

Mikä sittenon oman elämäntavan ja eläinsuojeluaatteen suhde, onhan meillä mahdollisuus valitaenemmän taivähemmän eläinystävällisiätuot­ teita? »Laulajana voin yhdistää työn

ja eläinsuojeluaatteen, vaikkapa esiintymällä tukikonserteissa. Sen si­ jaan esim. kokkina, johon olen saa­ nut koulutuksen, tilanne on jo toi­ nen. Jos en vaikkapa hallitse liharuuan tekemistä, olen pian työtön kokki.»

Valinnoillaan voi Heiniksen mie­ lestävaikuttaa, mutta kuka sanelee, missä sallitun ja kielletyn raja kul­ kee. »Itse en halua ottaa yletöntä stressiä, siitämitä saan syödä ja teh­ dä ja mitä en. Vaikutan muilla ta­ voin. Olen väliin kulinaristija pidän pihvistä. Joku marabuhaikaransulkainen viitta kuuluu imageeni siin^^ kuin meikitkin. En kiellä myöskää^^ turhamaisuuttani.»

Heinis ei kuitenkaan pyri siihen, että epäkohdista ja niihin vaikutta­ misesta pitäisihienotunteisuuden ni­ missä vaieta. Kyse on siitä,miten asi­ oita esitetään. »Kaikilla ihmisillä pi­ täisiolla huono omatunto. Sen ver­ ran itsekeskeisestija tuhoisasti olem­ me luontoa, eläimet mukaan lukien, käyttäneet.» Mutta torjuvatko mo­ net ihmiset juuri huonon omantun­ non takia itsekintoisaalta hyvinä pi­ tämänsä asiat?

Kunto kasvaa, aivot pienenee Heinis pystyy nopeasti ja lyhyesti määrittelemään nykyihmisen elä­ mäntavan: »Kaikki haluaa ollakau­ niita, kunto kasvaa, aivot pienenee».

Huomio käännetään itselle saata­ vaan hyötyyn ja nautintoon, narsis­ min ja henkiinjäämisen opit vallitse-

vat. Muita asioita eiehditä tai halu­ ta ajatella».

Heinis on kaikesta huolimatta op­ timisti. Vain optimisti voi elää. »Ih­ misten huoli ympäristöstä on herän­ nyt. Asenteenmuutos, hidas liike kohti unelmia on jo paljon, vaikka siitä voi olla pitkä matka toimin­ taan.»

Tässä vaiheessa Lontti-kolli herää ja pörhistää selkäänsä. Mekin ha­ vahdumme keskustelun syövereistä arkitodellisuuteen. Poistumme ka­ dulle keskipäivän melusaasteeseen ja talvisiin pakokaasuhuuruihin. Olem­ meko itsekin koe-eläimiä?

VELI-RISTO CAJANDER EMMI MANNINEN

Suomalaisia eläinkokeita

Suomalaisia eläinkokeita

KIPUA JA TUSKAA lääninhallituksen luvalla dollisuuksia lievittää eläinten kärsi­ myksiä, mihin asetus heidät velvoit­ taa. Vakavia sairauksia tutkittaessa esim. voitaisiin lopettaa eläin ennen kuin sen kivut yltyvät koviksi tairyh­ tyätässävaiheessa käyttämään kipu­ lääkkeitä, vaikka ne saattavatkin vai­ kuttaa tuloksiin.

Onneksi sentään eräässä kokeessa kerrottiin eläimiin ruiskutettavan pieniä nestemääriä ja ärsyttämätöntäliuosta, koska »kipu eisaa häiritä koetta.»

Yhdessäkään tarkastellussa hake­ muksessa ei puhuttu eläinten tehotarkkailusta vaikeiden leikkauksien tai muiden toimenpiteiden jälkeen.

Suomalaiset eläinkokeet jaetaan kahteen leiriin sen mukaan, jo u ­ tuuko eläin kokeen takia kärsimään huomattavaa kipua, tuskaa tai sairastumaan vakavasti (1. luokka) vai selviääkö se lievällä ja lyhytaikaisella kivulla, tuskalla tai huonovointisuudella (2. lu ok­ ka). Ensimmäisen luokan kokeisiin on hankittava luvat lääninhal­ lituksilta ja toisen luokan kokeisiin koe-eläintoimikunnilta. Koeeläimet hämmästyisivät varmaankin valtavasti, jo s niille voitaisiin kertoa, että koe-eläintoiminta Suomessa on »tarkoin säädeltyä ja luvanvaraista », ne kun näkevät koetilanteet hieman toisesta kul­ masta kuin tutkijat.

Tieteellisellä eläinkokeella tarkoite­ taan toimenpidettä, jossa »eläimen käyttäminen ihmisen taieläimen ter­ veyden- tai sairaanhoidon taikka tie­ teellisen tutkimuksen kannalta on tarpeellistataiopetuksellisesti välttä­ mätöntä» (eläinsuojelulaki 9 §).Käy­ tännössä lähes koe kuin koe pysty­ tään perustelemaan tarpeelliseksitie­ teellisen tutkimuksen kannalta.

Sinänsä lakimme eiole kovinkaan huono; sen tulkintaon vain lainhen­ gen vastaista. Koe-eläimistä sääde­ tään tosin erikseen asetuksella, mutta laki lienee aina asetuksen yläpuolel­ la? Laki määrää mm. eläinten lope­ tuksen tapahtuvaksi mahdollisim­ man nopeasti ja kivuttomasti. Palel­ tumiskuoleman tutkiminen palellut­ tamalla eläimiä kuoliaaksi (ks. toi­ saalla tässä lehdessä) on kai sitten »mahdollisimman nopeaa ja kivu­ tonta lopetusta».

Lääninhallituksille ja koe-eläintoimikunnille vuosina 1986— 89 jätetty­ jen eläinkokeiden lupahakemusten lähempi tarkastelu paljastaa hake­ muksissa ja lupien myönnössä mo­ nia epäkohtia ja kummallisuuksia.

Peruste kokeelle Miksi kissa ei kehrää? (kuva yllä). Kuva: Juha Rahkonen.

Helsingin kirurgisen sairaalan eläinkokeissa käytetään vuosittain noin 200 Saksasta tuotettua kania, (kuva vasemmalla), ks. Info-palsta. Kuva: Veli-Risto Cajander.

-arvoja, eläimille aiheutettu kipu ar­ vioitiin hyvin lieväksi ja lyhytaikai­ seksi, vaikka kokeessa seurattiin hiir­ ten sairastumista ja kuolevuutta!

Epäkohdat kivunpoistossa

Hakemusten puutteellisuus Tutkijat eivät aina näy ymmärtä­ vän, että he joutuvat eläinsuojelusyistä anomaan kokeisiinsa luvat.

Koetoimenpiteet on saatettu selostaa puutteellisestija kivunpoistomenetelmistä eiusein ole mitään mainintaa.

Muutenkin hakemukset ovat koeeläintoimikuntienkin mukaan usein puutteellisia ja vaikeaselkoisia. On­ pa koesuunnitelmia, joissa on mai­ nittu vain tutkimuksen johtaja, mut­ tei suorittajaa!

Väärä luokittelu tai kivunarviointi Monesti tutkijat soisivat kokeen­ sa luettavan ennemmin toiseen kuin ensimmäiseen luokkaan: esim. sato­ jen hiirten altistus erilaisilleaineille, joillaon myrkyllisiä sivuvaikutuksia, on laitettu toisen luokan kokeeksi!

Henkistä tuskaa ja stressiä ei ole

yleensä edes huomioitu, vaikka eläi­ miä esim. juoksutettaisiin kokeessa uupumukseen asti.

Eläinten kokema kipu on usein ar­ vioitu lievemmäksi kuin toimenpiteet antavat olettaa; tosin kivun arvioin­ tivarsinkin uudessa koejärjestelyssä on etukäteen vaikeaa. Eräässä en­ simmäisen luokan hiirikokeessa, jos­ sa määritettiin bakteerikannoille LD^

Nukutusaineena käytetään erittäin yleisesti eetteriä, jota monen asiantuntijan mielestä ei pitäisi enää ny­ kyaikana käyttää nukutukseen. Eet­ teriärsyttää limakalvoja javoi esim. hätäännyttää voimakkaasti eläintä.

Inhimillinen nukutusmenetelmä — yhtä vähän kuin kipulääkitys — ei saisi olla rahasta kiinni!

Monessa hakemuksessa kerrotaan, että toimenpiteet suoritetaan nuku­ tuksessa, mutta aina ei kerrota, lo­ petetaanko eläinnukutukseen vai an­ netaanko sen herätä. Itsestään sel­ västi eläimen lopetusajankohta ja -menetelmä tai henkiinjättö pitäisi selvittää hakemuksessa.

Kivunpoistomenetelmistä taisyis­ tä, miksi niitä ei käytetä, eiaina ole mainintaa. Silloin kun maininta on, se erittäin usein kertoo, ettei kipu­ lääkkeitä voida käyttää; syyt vain vaihtelevat: — kipulääkkeiden käyttö saattaisi vaikuttaa tuloksiin — koe on pitkäaikainen, esim. »1—

3 vrk kestävä nukutus eimahdol­ linen» (entä kipulääkkeiden tai paikallispuudutuksen käyttö?)

— kivunpoisto voi estää luutumista aiheuttamalla liianaikaistavaro­ mattomuutta ja liikettä luiden kosketuskohdassa (luunsiirtokoe koiralla) — kaloille ei ole kipulääkkeitä Eräässä tutkimuksessa suunnitel­ mana olitutkia mm. raskasmetallien ja torjunta-aineiden vaikutuksia kes­ kushermostoon noin 750 eläimellä vuosittain (hiiriä, rottia, marsuja ja kaneja), tutkimuspaikkana Kansan­ terveyslaitoksen osasto Kuopiossa.

Suurimpien annosten kerrotaan ai­ heuttavan eläimille myrkytysoireita.

Kivunpoistoa eipidetä mahdollisena, koska se muuttaisi keskushermoston toimintaa.»Kivunpoistomenetelmiä (lyhytaikaista nukutusta) käytetään ainoastaan ehdottomasti tarvittaes­ sa, kuten asetettaessa kanyyliä aivoi­ hin ja aivoja perfusoitaessa (nesteen läpivalutus), elleiseonnistu tajuisilla eläimillä.» Näyttää siltä kuin eläinten kivunlievitystä ei tässä tut­ kimuksessa pidettäisilainkaan arvos­ sa muuten kuin tapana pitää eläimet paikallaan toimenpiteessä!

Monesti vaikuttaa siltä, etteivät tutkijat ole tosissaan miettineet mah­

Hakulomakkeissa kysytään sään­ nöstä tai määräystä, johon koe pe­ rustuu. Useimmiten tämä kohta on jätetty tyhjäksi, mutta löytyypä ha­ kemuksia, joissa perusteeksi on lai­ tettu assistenttijohtosääntö/itsenäisen tieteellisentutkimustyön tekovelvoite (taivastaavasti professorin tut­ kimusvelvoite). Asian voi ehkä tulkita useammal­ la tavalla, mutta rumasti katsoen näyttäisi siltäkuin kokeen tarkoituk­ sena olisi vain ko. tutkijan tutkimusvelvollisuuden täyttäminen. Tus­ kalliselle eläinkokeelle voisi edellyt­ tää korkeampia tavoitteita.

Jääviys Jo aiempina vuosina on ollut pu­ hetta siitä, että samat henkilöt, jot­ ka johtavat tutkimuksia, antavat koe-eläintoimikuntien puheenjohta­ jan ominaisuudessa lääninhallituksil­ lelausuntoja samaisista — omista (!)

— kokeistaan. Jääviysongelma ko­ konaisuudessaan eipoistu, elleikoeeläintoimikuntiin valitalaitosten ul­ kopuolisia henkilöitä. Nykyisellään tutkijat saavat toimikunnissa koh­ tuuttoman suuren vallan päättää omista kokeistaan.

Ylipäänsä voidaan kysyä, onko toimikunnilla ja lääninhallituksilla edellytyksiä, aikaa ja tahtoa arvioi­ da, voitaisiinko koe tehdä alemman tason eläinlajilla, pienemmällä eläinmäärällä, kivuttomammin menetel­ min taikokonaan ilman eläimiä. En9

8

RIKOKSIA ILMAN RANGAISTUSTA

Suomalaisia eläinkokeita tä onko lääninhallituksilla rohkeut­ ta hylätä koe silloin, kun eläinten kärsimys kohtuuttomasti ylittää ko­ keesta saatavan lääketieteellisen hyö­ dyn?

ammattisalaisuudeksi, jolloin hake­ mus eiolejulkinen asiakirja. Todel­ lisia liikesalaisuuksia ovat tuskin muut kuin lääketeollisuuden eläinko­ keet. Tutkijoita on jopa yllytetty

Liike- tai ammattisalaisuus

merkitsemään tutkimuksensa salai­ siksi, jotteivät eläinsuojelijat pääsi­

Tutkija voi halutessaan merkata eläinkoelupahakemuksen liike- tai

si käsiksi tietoihin!

Vain likaista toimintaa tarvitsee salailla näin jyrkästi. Samalla lisä­

Apinoiden kohtalona on joutua paitsi eläinkokeisiin myös eläintarhoihin, lemmikeiksi tai syötäväksi. Ihminen ei pal­ joakaan kunnioita eläinkunnan älymystön oikeuksia ja va­ pautta. Vaippapaviaani. Kuva: Veli-Risto Cajander.

tään päällekkäistutkimuksen vaaraa ja estetään kansalaisten mahdolli­ suuksia kontrolloida, mihin tarkoi­ tuksiin heidän verorahojaan käyte­ tään.

Seuraavassa luetellaan viime vuosien lupahakemusten pohjalta joitakin eläinkokeita:

W

KUOPION YLIOPISTO

• Torjunta-aineiden keskushermostovaikutusten testaaminen 800 rotalla. Kokeisiin kuuluu altistus ruiskeella vatsaonteloon, käyt­

täytymistieteellisiätestejäja menetelmien testausta Rota-Rodilla (ilmeisesti pyörivä laite)ja kuumalevytestillä. Eläinten kipu ar­ vioidaan voimakkaaksi. Koe-eläintoimikunta esitti kokeen hy­ väksymistä silläehdolla, ettäkipulääkkeitä käytetään. (Pauli Yli­ talo, Farmakologian ja toksikologian laitos).

• Kokeilu, voidaanko apinoille (kuusi) aiheuttaa skolioosia elikie­ roselkäisyyttä, (Timo Nevalainen).

• Humalassa ja krapulassa esiintyvien B-karboliinien synnyn tut­ kiminen tekemällä koe-eläimille (40 rottaa) ohutsuoleen tyhjen­

tyvä ja täyttyvä umpipussi, johon muodostuu etanolia tuottava bakteeriylikasvu, (Pekka Peura, Farmaseuttisen kemian laitos).

TURUN YLIOPISTO • Maksavaurion paranemisen riippuvuus lääkityksestä normaaleilla

ja pernattomilla rotilla. Kipu arvioidaan voimakkaaksi ja pit­ käaikaiseksi, (Pauli Virtanen).

• Alkoholin vaikutus kudosvaurion laajuuteen sappisuoloilla heutetussa äkillisessä haimatulehduksessa. Eläinten kipu arvioi-^^

daan voimakkaaksi, mutta kipulääkkeitä ei käytetä (Timo Ne­ valainen, Kliinis-teoreettinen laitos).

• Unilääkkeiden, rauhoittavien lääkkeiden ja alkoholin vaikutus­ ten seuraaminen koe-eläimissä (yli 200 hiirtäja rottaa), kouris­

tusten esto ja hoito. Kivusta sanotaan, että kouristelu voi olla tuskallista keskushermoston lamaannuksessakin ja että lihasreIaksaatio (rentoutus) ilman yleisnukutusta on stressaava tilan­ ne. Kyseessä on opiskelijoiden harjoitustyö! (Mika Scheinin, Far­ makologian laitos).

Eläinkokeista puhutaan jo sk u s kuin ne olisivat täysin verrattavis­ sa ihmispotilaille suoritettaviin toimenpiteisiin aina nukutusta, k i­ pulääkitystä ja hyvää hoitoa myöten. Näinkin voi tietysti olla jo s ­ kus, mutta k o k o totuus on toisenlainen.

Seuraavaan katsaukseemme on valittu kokeita, joiden katsotaan edustavan suomalaisten eläinkokei­ den julminta ja/tai kyseenalaisinta päripäätä. Kysymyksessä eisiismis­ sään nimessä ole läpileikkaus suoma­ laisista eläinkokeista, vaan osoitus siitä, mitä eläimille voidaan pahim­ millaan — jatäysin laillisesti— teh­ dä tämän päivän Suomessa. Herkim­ pien henkilöiden on syytä jättää lu­ kematta yksityiskohtaiset koekuvaukset.

Arvostellessaan eläinkokeita jou­ tuu vaikeaan tilanteeseen. Koeselostuksistaeiparhaimmillaankaan pysty täysin päättelemään eläimille aiheu­ tetun ahdingon suuruutta taikokeen merkitystä käytännön lääketieteelle.

Kun pahimpia eläinkokeita noste­ taan julkisen kritiikinkohteeksi, tut­ kijat pystyvät aina leimaamaan kri­ tiikin aiheettomaksi vetoamalla asi­ antuntemukseensa, suurentelemalla kokeensa tieteellistämerkitystä sekä |tukeutumalla tiedeyhteisön arvoval­ taan.

Ne, jotka eivät halua tuottaa eläi­ milletuskaa, eivät hevin hakeudu te­ kemään eläinkokeita työkseen. Koeeläimiä käyttäviksi tutkijoiksi vali­ koituvat sitenpääsääntöisesti ne, joi­ den eettinen kynnys on eläinten suh­ teen matalammalla kuin valtaväes­ tön.

usein komplikaatioihin (leikkaussauman pettäminen sisäelimessä, tuleh­ dus tms.).

Koeselostukset kertovat kylmästi vain kokeen kannalta tärkeät tosisei­ kat; ne eivät kuvaile esim. kuolevan eläimen läähätyksiä, kouristeluja tai vingahduksia. Ne eivät myöskään kerro, onko kukaan valvonut sairaan eläimen vointia tai nähnyt sen viime hetket. Koe-eläinten kipu ja tuska ovat tutkijan salaisuuksia ja jäävät­ kin sellaisiksi. Viime kädessä vain eläin voi tietää kärsimyksensä mää­ rän.

Suomalaisia eläinkokeita Poimiessani eläinkokeita tähän katsaukseen hämmästyin itsekin.

Tuntuu vaikealtauskoa, ettätässäsi­ vistysvaltioksi kutsutussa Suomes­ samme eläimiä voidaan vieläkin ran­ kaisematta kohdella miten julmasti tahansa. Joissakin tapauksissa on totta se, ettäsamat teot,joista ihmi­ selle tehtynä saisi elinkautisen, pal­ kitaan eläimille tehtynä titteleillä, maineella ja apurahoilla.

Kokeista on kerrottu ensin siten kuin tutkija itse on kuvannut tutki­ mustaan. Niiden jälkeen olen oman biologisen koulutukseni pohjalta liit­ tänyt oman arvosteluni kokeesta. Ai­ na en ole edes yrittänyt pitäytyä ob­ jektiivisuudessa, yhtä vähän kuin näen mahdolliseksi suhtautua viileän ulkokohtaisesti esim. ihmisten jouk­ komurhiin ja kidutuksiin.

Kuvaukset pohjautuvat eläinkoelupahakemuksiin, väitöskirjoihin ja muihin julkaisuihin. Kaikille kuva­ tuille kokeille on myönnetty lupa ja useimmat on todennäköisesti jo suo­ ritettu.

Koekanin porkkanapenkistä unelmoiva maailma onkin rakennettu teräksestä ja muovista. Kuva: Veli-Risto Cajander.

m

Kipu ei näy papereissa TAM PEREEN YLIOPISTO • Kokeellisen dehydraation (elimistön kuivattaminen)/janotuksen aiheuttamat muutokset rotan aivotumakkeessa. Saman hakijan

toinen koe, jossa nesteen poistaminen rotan elimistöstä on ollut tarkoitus suorittaa suolaliuosruiskeella, on hylätty Hämeen lää­ ninhallituksessa (hienoa, Häme!). Perusteena hylkäämiselle on se, että hakijoiden ensimmäisessä kokeessa dehydraatio aiheu­ tetaan eettisesti paremmalla ja kivuttomammalla tavalla, eikä suolan käytölle anneta jälkimmäisessä hakemuksessa perusteluita (L. Rechardt, J. Pirhonen).

RIITTA SALMI 10

Koeselostukset antavat vain kal­ pean aavistuksen siitä, mitä eläimet joutuvat kokeessa kestämään. Kipu voi jäädä paljon pienemmäksikin kuin miltä paperilla näyttää, mutta päinvastainen lieneeloogisesti ajatel­ len paljon yleisempää. Pelkästään rutiinitoimenpiteet, kuten neulanpis­ totja muut käsittelyt, voivat olla ki­ vuliaitaja stressaavia. Kokeissa, joi­ hin liittyykirurgisiaja muita suurem­ pia toimenpiteitä, eläimiä kuolee n

Ihmisen käsi on arvaamaton — vieläkö luot­ tamusta löytyy? Kuva: Brian Gunn.

Suomalaisia eläinkokeita PII-LEVAT HUKKUMISKUOLEMAN DIAGNOSTIIKASSA

PALELTUMISKUOLEMAN TUTKIMINEN MARSULLA

Antti Auer, Helsingin yliopisto Oikeuslääketieteen lai­ tos, Väitöskirja 1986.

Tutkimuksen tarkoituksena on mm. selvittääpiilevämenetelmän käyttökelpoisuutta hukkumiskuoleman määrit­ telemisessä ja alkoholin vaikutusta hukkumiskuolemaan.

Jorma Hirvonen, J. Penttinen, P. Huttunen: Histologisesti (kudosopillisesti) osoitettavat elintärkeät reaktiot paleltumavammoihin hypotermiaan (alilämpöisyyteen) kuolevissa marsuissa. Z. Rechtsmed. (1982) 89: 81— 88.

Oulun Yliopiston Oikeuslääketieteen laitos

Menetelmät Aineistona käytettiin vesinäytteitä, vainajia ja koeeläiminä rottia ja hiiriä.

Hengityskokeissa viisi rottaa ja kymmenen hiirtä ase­ tettiin lasilevyillä peitettyyn häkkiin, johon suihkutettiin sakeaa piimaapölyä puolentoista tunnin ajan.

Hukuttamiskokeet suoritettiin kahdessa kymmenen lit­ ran muoviastiassa, joihin kumpaankin upotettiin yksitel­ len kymmenen rottaa. Puolelle rotistaannettiinennen upo­ tusta muoviletkulla mahalaukkuun 20 %:sta alkoholiliuosta. Kuolinajaksi arvioitiin sen viiden sekunnin aika­ jakson päättyminen, jonka aikana seurasi kouristustenjäl­ keinen liikkumattomuus.

Tulokset ja niiden tarkastelu Alkoholia saaneiden rottienliikkeetolivatvedessä yleen­ sä hitaita ja epäkoordinoituja. Alkoholittoman ryhmän liikkeet olivat nopeita ja aktiivisia aina kouristuksiin saakka.

Keskimääräiset hukkumisajat on väitöskirjassa lasket­ tu virheellisesti tajuamatta etteivät minuutit ja sekunnit sellaisenaan sovi kymmenjärjestelmään! Arvioiduiksi kes­ kimääräisiksi hukkumisajoiksi saadaan oikein laskettuna alkoholiryhmällä 2 min 4 sek ja toisella ryhmällä 2 min 31 sek (väitöskirjassa 2 min 52 sek).

Alkoholia saaneilla eläimillä esiintyi suurempaa vaih­ telua sekä hukkumisajoissa että keuhkojen piilevämäärissä kuin ilman alkoholia hukutetulla ryhmällä. Alkoholi alensi sekä elinten pii-levämääriä että arvioitua hukkumisaikaa, muttei niin paljon kuin tutkija päätteli virheellisten keskiarvojensa perusteella.

Tutkija sanoo, että »vaikka eläinkokeiden tuloksia ei voida varmuudella soveltaa ihmisaineistoon, voitanee niitä pitää ainakin viitteellisinä». Hengityskokeiden tuloksia hän ei pidä lainkaan ihmisaineistoon sovellettavina.

Johdanto Kokeita paikallisten paleltumien ajoittamiseksi on teh­ ty ja havaittu, että marsun ihossa ilmenee tulehduksen merkkejä tunnin sisälläjäädyttämisestäja sitäseuraavasta sulamisesta. Kanin iholla ilmenee turvotusta ja veren­ vuotoa kolmen ja puolen tunnin sisällä altistamisesta — 25°C:seen ja sen jälkeisestäsulattamisesta. Tuloksia voida kuitenkaan soveltaa koko elimistön paleltumiseen^^

Materiaali ja menetelmät Kokeessa käytettiin 83 marsua, joista 74 asetettiin — 20°C:een pakkaseen, kunnes ne kuolivat ja 17 tapettiin kontrollina ilman kylmäaltistusta. Ennen palelluttamista 30 eläintä totutettiin kylmään pitämällä niitä +4°C:ssa kaksi viikkoa tai kuukautta. Osalle eläimistä annettiin al­ koholia (23:lle) tai diazepamia (19:lle) ennen palellutta­ mista.

Tulokset ja niiden tarkastelu Marsut säilyivät hengissä pakkasessa 2— 6 tuntia. Kyl­ mään tottuneet säilyivät pitempään hengissä, samoin ne, joille ei ollut annettu alkoholia tai diazepamia.

Eläinten käpälissä voitiin havaita turvotusta, verentun­ gosta ja alkavaa tulehdusta sinä aikana, jonka ne säilyi­ vät hengissä. Tutkimuksessa todetaan, että metodologi­ sia tutkimuksia tarvitaan, ennen kuin samanlaisia muu-^ toksia voidaan havainnollistaa ihmisen paleltumisissa.

Tieteellisen tutkimuksen kannalta katsotaan olevan tarpeellista palellut­ taa, säteilyttää ja hukuttaa eläimiä hengiltä. Kymmenien tuhansien hii­ rien kohtalo ratkeaa »puolueettomien» koe-eläintoimikuntien kokouk­ sissa. Kuva: Veli-Risto Cajander.

Suomalaisia eläinkokeita

Arvostelu Tutkijat toteavat itsejohdannossaan, että tutkimuksen ongelmat ovat tyypillisiä oikeuslääketieteelle, eikä niillä juuri ole merkitystä kliiniselle lääketieteelle. Oma johto­ päätökseni edellisestäon se, että kokeen marsut ovat jou­ tuneet kestämään ehkä mielikuvitustammekin suurempia kärsimyksiä vain siksi, ettäoikeuslääkäreiden työ helpot­ tuisi!

Professori Jorma Hirvonen on todella kunnostautunut eläinten palelluttamisessa. Hänellä on vuodelta 1987 Ou­ lun lääninhallituksen lupa suorittaarotilla 1.luokan eläinkoe, jossa rotille annetaan alkoholia 2 g/kg ja pannaan ne — 20°C:een, kunnes vain vähäisiä sydämentoiminnan merkkejä on todettavissa.

Vuonna 1989 brittiläisessä julkaisussa on ilmestynyt J. Hirvosen ja T. Lapinlammen artikkeli hypotermian ^kemiallisista osoittajista marsuissa. Eläimet on pidetty — 20°C:ssa, kunnes niiden elimistö on jäähtynyt yhdek­ sän astetta!

SADEVAURION VAIKUTUS LUUN PARANEMISEEN Pekka Jalovaara, Esa Jormakka ja Ralf Lindholm, Ou­ lun yliopiston kirurgian klinikka; lupahakemus vuodelta 1989, kokeen suunniteltu päättymisaika toukokuu 1991.

Tutkimuksessa käytetään 200 rottaa. Niiden koko ke­ hoa säteilytetään 800— 1000 radin annoksella. 1000— 1200 radia aiheuttaa selvän säteilysairauden (muutamia eläimiä kuolee).

Eläimet nukutetaan, minkä jälkeen sääriluiden ydinkanaviin viedään teräslangat. Sääriluut katkaistaan käsin.

Kipulääkettä eianneta, koska tavallisimmat kipulääkkeet vaikuttavat luun paranemista hidastavasti. y T a v o itte e t

RASKAAN KUORMITUKSEN VAIKUTUS NIVELRUSTOON KOIRALLA JA MARSULLA

Säteilyvaurioon liittyvä luunmurtuma muodostaa eri­ Heikki Helminen, M. Hyttinen, J. Arokoski, Kuopion tyisongelman murtumien hoidossa (sädehoitopotilaat, yliopiston anatomian laitos, luvat myönnetty 1987. ydinvoimakatastrofit).

Raskas ja pitkäaikainen ruston kuormitus synnytetään Tutkimuksen tavoitteena on eläinkokeellisestitodeta eri­ juoksuttamalla eläimiä tarkoitukseen valmistetullajuok­ asteisen säteilysairauden vaikutus luunmurtuman parane­ sumatolla. Marsuja juoksutetaan kolme kilometriä päi­ miseen ja samalla arvioida vakaan ydinnaulauksen mah­ vässä 18 viikon ajan dollisuus. Eläinkokeista saatava tieto lienee tutkijoiden Koirat otetaan juoksutustotutukseen nelikuukautisina. mukaan tietyin varauksin sovellettavissaihmispotilaisiin, Kuormitusta nostetaan tasaisesti. Juoksutusta jatketaan poikkeuksellisessa säteily/luunmurtumatilanteessa.

15 viikkoa niin, että koirat joutuvat juoksemaan ylämä­ keen (15 asteen kallistus) 40 km /p v.

Arvostelu

Arvostelu

Tutkimuksen tarkoituksena on puhtaasti hukkuneiden kuolinsyyn selvittäminen mm. rikoksen poissulkemisek­ si;elävien ihmisten hyvinvoinnilletutkimuksella eiolemi­ tään merkitystä. Näin ollentuntuu turhaltaja väärältä pel­ kästään eläinten käyttö ko. tutkimuksessa, puhumatta­ kaan, että eläimille on aiheutettu suurta hätää. Mitä lie­ nee tutkijan päässä liikkunut niillä hetkillä, kun hän on sekuntikellon kanssa tarkkaillut eläinten lähes kolmekin minuuttia kestänyttä kuolinkamppailua vesiastioissa?

Itse eläinkoeosan merkitys koko tutkimukselle tuntuu jääneen plus miinus nollaksi, varsinkin kun tutkijaon teh­ nyt alkeellisen laskuvirheen tulosten käsittelyssä!

Rotalla luunmurtumat paranevat nopeammin kuin ih­ Arvostelu misellä, mutta niiden kivuliaisuutta en uskalla arvioida.

Yhdistetty säteilysairausjamolempien sääriluiden katkaisu Molemmat kokeet on luokiteltu toiseen luokkaan ja hy­ on kuitenkin varmasti rotallekin erittäin tuskallista var­ väksytty pelkällä koe-eläintoimikunnan päätöksellä! On sinkin, kun suurimmat säteilyannokset ovat lähellä tap­ kuitenkin mahdoton uskoa, että eläimet selviäisivät näin pavaa annosta. raskaasta ja yksitoikkoisesta juoksuttamisesta ilman voi­ Koko koe tuntuu hätävarjelun liioittelulta, varautumi­ makasta psyykkistä stressiä. Ihmetyttää myös, ovatko täl­ seltapoikkeustilanteeseen, jotaeiehkä koskaan tule. Min­ laisesta pakkojuoksuttamisesta saadut tulokset sovellet­ kään kokeen lopullista hyötyä eipysty arvioimaan tyhjen­ tavissamuihin kuin kilpaurheilijoihin. Entä eikö tällainen tävästi etukäteen, mutta suhteessa eläimille aiheutettuun koe voitaisi erinomaisesti suorittaa urheilijoilla,joillani­ tuskaan tämän kokeen tulokset ovat väkisinkin aivan liian velrustosta otettaisiin mikroskooppiset näytteet raskaan epävarmoja ja erikoistilanteisiin sidottuja. harjoittelun päätyttyä?

- >

12

MITÄ VOIT TEHDÄ?

Luettuasi näitä kuvauksia tuskal­ lisistaeläinkokeista oletehkä raivois­ sasi ja suruissasi ja toivoisit voivasi tehdä jotakin koe-eläinten hyväksi.

Sinulla on täysi oikeus vaikuttaa asiaan jo senkin takia, että ainakin valtion laitoksilla tehtäviä eläinko­ keita rahoitetaan osittain meidän kaikkien varoilla.

Yksi mahdollisuus on kirjoittaa lääninhallituksiin läänineläinlääkä­ reilleja pyytää, etteilupia myönnet­ täisilainkaan erittäintuskallisilleko­ keille eikä sellaisille kokeille, jotka

eivät selvästi palvele terveydenhoi­ dollisia päämääriä.

Lisäksi voi kirjoittaa suoraan lai­ toksille ja tutkijoille ja protestoida tiettyjäeläinkokeita vastaan. Erityi­ sen tärkeää olisitehdä selväksi, että tuskallisten eläinkokeiden tekeminen oikeuslääketieteessäja urheilulääke­ tieteessäeiole hyväksyttävää. Oulun yliopiston oikeuslääketieteen laitok­ sellasuoritettaviapalelluttamiskokeita vastaan voi protestoida lähettä­ mällä kirjeen seuraavaan osoittee­ seen:

Oulun yliopisto Oikeuslääketieteen laitos Kajaanintie 52 D 90220 OULU Voit ottaa jyrkästikin kantaa, mutta MUISTA: PROTESTIN O N OLTAVA EHDOTTOMAN ASIAL­ LINEN, jotta siitä olisi hyötyä.

Lisäksi on muistettava, ettälääke­ tieteellinentutkimus on paljon muu­ takin kuin tuskallisiaeläinkokeita; ei pidä tuomita kaikkia tutkijoita joi­ denkin moraalittomuuden vuoksi.

RIITTA SALMI

Lukijat toivoivat lisää kuvia villieläimistä.

Aloitamme eläimis­ tömme nokkelimmasta päästä, (kuva vasem­ malla). Kuva: Veli-Risto Cajander.

Lukijoiden mieles­ tä viime Animalian suosituin tähti oli tämä häkkikarhu, (kuva alla). Kuva: Suomen Luonnon­ suojeluliitto.

kyselystä; vastauksia kertyi toim is­ toon iso pinkka, n. 300 kpl. Tulok­ set ovat kullanarvoisia, kun jatkos­ sa panostamme Animalian kehittä­ miseen. Kiitoksia kaikille kynään tarttuneille!

14

runsaasti vastauksia lukijakyselyyn Kyselyyn vastanneista valtaosa on kotoisin Etelä-Suomesta, Tampereel­ ta etelään. Iän puolesta vastaajat kuuluvat lähinnä kolmeen ryhmään: 14— 16-vuotiaat, 20— 25-vuotiaat ja 30— 40-vuotiaat.

Eläinsuojelijat ovat lähes kaikki naisia! Kyselyyn vastanneista naisten osuus oli, ei enemmän eikä vähem­ män kuin 98 % . Taustana tälle lie­ nee naisten empaattisempi, inhimil­ lisempija avarampi maailmankatsokmus kuin miehillä, näitä ominai­ suuksiahan eläinsuojelu vaatii. Myös luonnonsuojelutyö on viime vuosina selvästi naisvaltaistunut.

Valtaosalla vastaajista on omia lemmikkieläimiä, etenkin koiria ja kissoja. Lähes kaikillaon luontoon, eläimiin tai liikuntaan liittyviä har­ rastuksia.

Animalian parhaat jutut Numeron 3/89 parhaaksi artikke­ liksi lukijat valitsivat jutun Eläimet harrasteena, kohteesta vuorovaiku­ tukseen (55 pistettä). Myös seuraavistajutuistapidettiin kovasti: Kart­ tulan koe-eläinkasvattamo (42 p.), Annikki Aaltonen -löytöeläinten pe­ lastaja(28 p.), Eläinsuojelua Euroo­ pan Yhteisössä (23 p.) ja Poimittua .-palsta (21 p.).

F Numeron vähiten suosittujaartik­ keleitaolivat: Metsästäjä eläintenys­ tävänä, Maailman Eläinsuojeluliiton johto Suomessa, Eläinsuojelua poh­ joismaisella tasolla, Metsästyslain uudistus ja Elämää huippuravurien parissa.

Viime numeron (4/89) parhaana artikkelina pidettiin selvästiSuperketun salat-juttua (92 p.). Seuraavina olivat: Kosmetiikkateollisuus taipuu eläinsuojelijoiden vaatimuksiin (68 p.), Antakaa hevoselle mahdollisuus (48 p.), Kuka valvoo — vai valvoo­ ko kukaan? (40 p.), Ammattina jättikettujentuottaminen jaEläinlääkä­ rin arkea (30 p.).

Vähiten suosittu oli pakina Erak­ ko ja karhut. Vähemmän kiinnosta­ vina pidettiin lisäksijuttuja: Mäyrä — eläimistömme erakko jaEläinsuo­ jelu nousussa Puolassa. Myös suosi­ tuimpien listallaesiintyneet artikke­ litAmmattina jättikettujentuottami­

nen, Kuka valvoo — vai valvooko kukaan? sekä Antakaa hevoselle mahdollisuus saivat useilta lukijoil­ ta miinuspisteitä.

Kuvitus ja lehden aihepainotus Animalian kuvia pidettiin yleises­ tihyvinä, joskin harmahtava ja pai­ koin samea kuvien painoasu harmit­ taa sekä lukijoita että toimitusta.

Lehteen toivottiinlisäärealistisiaku­ via eläinten kohtelustajaväärinkäy­ töksistä, eläintiloistaja eläinkokeis­ ta— havahduttamaan ihmisiä. Enem­ män kuvia toivottiin villieläimistäja lemmikeistä. Monet lukijat kaipaisivat lisäksi suurempia, julisteenomaisia kuvia ja värikuvia.

Viime numeron parhaat kuvat oli­ vat lukijoiden mukaan seuraavat: 1.

Karhu häkissä (s. 15), 2. Eläinkau­ pan kanit (s. 7), 3. Kannen kettu, 4.

Mikko superkettu (s.20), 5. Mutaatiokettu (s. 32). Muita suosittuja ku­ via olivat rottakuva (s. 11), Islannin hevoset (s. 31), tyttö ja hevonen tal­ lissa (s. 5) ja kuvat Keski-Suomen kettutarhasta (s. 22).

Kysyttäessä, mitä aihepiirejä Animaliassa tulisi käsitellä enemmän ja toisaalta vähemmän, muodostuivat tulokset yllättävän selviksi. Ynnättäessä plussatja miinukset näytti ai­ helista seuraavalta: Enemmän juttuja 1. Villieläimistä +116 pistettä 2. Lemmikkieläimistä + 88 p.

3. Tuotantoeläimistä + 62 p.

Sopivasti on lukijoiden mielestä käsitelty koe-eläimiä sekä poimittuaja nuortenpalstaa (+ 37— 40 p.). Vä­ hiten kannatusta saivat turkiseläi­ met, joitaviime numerossa ajankoh­ taisten superkettuasioiden takia oli­ kin käsiteltypoikkeuksellisen paljon.

Kokonaisuutena lukijat tuntuivat haluavan, että Animaliassa käsitel­ lään kaikkia eläinryhmiä eläinsuoje­ lun kannalta ja että niistä on esillä myös runsaasti kuvia.

Yleistä Animaliasta Suuri osa lukijoistatuntuu olevan tyytyväisiä Animalian viime nume­ roihinjatoteutettuihin ulkoasun, ku­ vituksen ja taiton muutoksiin. Leh­ den sisältöä pidetään monipuolisena, asiantuntevana, luotettavana ja pe­ rusteellisena. Monet vastaajista kat­ soivat, että »mitä voin tehdä» -tyyp­ piset toimintaohjeet ovat lehdessä jatkossakin tärkeitä.

Kysyttäessä, mitä parannuksia Animaliaan toivotaan, nousi selväs­ tiesillelehden ilmestymiskertojen li­ säämisen tärkeys. Kun ajatellaan eläinsuojeluongelmien laajuutta ja moninaisuutta, on neljä numeroa vuodessa ehdottomasti liian vähän.

Monet olivat huolissaan siitä, levitetäänkö Animaliaa riittävästi päättä­ jien ja suuren yleisön keskuuteen.

Edelleen toivottiin lehteen enemmän henkilö- ja asiantuntijahaastattelul­ ta sekä nimi- ja valmistajalistoja »eläinystävällisistä» tuotteista, mm. kosmetiikasta.

VELI-RISTO CAJANDER

Voittajat esille Heinäsirkka, eläinystävällinen rokkari, arpoi vastaajienjoukosta palkituiksi seuraavat: Kirja »Eläin ihmisen maailmassa»/Anna Taavila, Kuusankoski ja Päivi Kymäläinen, Kalliola.

Kirja »Suurvalaat ja delfiinit»/Sanna Heikkinen, Kuopio jaAn­ nukka Öljymäki, Oulu.

Kettupyyhe/Tiina Rosenberg, Kemi, Minna Leppäkangas, Ro­ vaniemi, Mirja Fallenberg, Nokia, Päivi Mutikainen, Kerimäki, Vaula Kumpulainen, Äänekoski, Susanna Sistonen, Vihti.

ONNEA JA AKTIIVISUUTTA VOITTAJILLE! 15

KETUNHÄNTÄ KAINALOSSA Viime syksyn superkettujupakka oli m elkoinen mediatapahtuma.

Kampanja sai välillä niin kiihkeitä ja dramaattisia käänteitä, että valppaimmatkin tapahtumien seuraajat putosivat kärryiltä. Siksi julkaisem m e nyt ja tkoa viime Animaliassa olleelle superkettutarinalle.

Turkisten Vastustajat -ryhmä osti yhden vammaisen superketun, »Mi­ kon», ja esittelisen tiedotusvälineil­ leEläinten Viikolla lokakuun 9. päi­ vänä. Seuraavana päivänä tämä mutaatiomikko, kuten tiedotusvälineet sen ristivät, oli koko kansan kauhis­ teltavana.

Vammaisten superkettujen julkis­ tamisella ryhmä onnistui ilmeisesti yllättämään myös turkistarhurit ja heidän etujärjestönsä, sillä ensial­ kuun he tunnustivat vammaisten su­ perkettujen olemassaolon, (ks. Animalia 4/89)

tajille 26. 10. 89 päivätyn kirjeen, jossa se tiedusteli olemmeko toden­ neet vammaisia superkettuja monel­ lakin tarhalla. Se pyysi nimeämään ne tarhat, joillavakavasti sairaalloi­ sia kettuja on ollut tai on. Turkis­ ten Vastustajat ilmoittiministeriölle 9.11. 89, että se on valmis näyttä­ mään tällaisiatarhoja silläedellytyk­ sellä, että ryhmän edustaja on mu­ kana. Ryhmä korosti asian kiireelli­ syyttä lähestyvän nahoituskauden vuoksi, koska viimeistään tuolloin vammaiset Superit joutuvat nahku­ rien orsille.

Tarhureiden otteet kovenevat

Mikko ei ole ainoa

Muutaman yön yli nukuttuaan tarhurit ja heidän etujärjestönsä oli­ vat valmiita vastahyökkäykseen.

Kerta toisensa jälkeen he pyrkivät kiistämään kaikki epäkohdat ja kiel­ tämään koko vammaisten superket­ tujen olemassaolon. Mikko oli mu­ ka ainoa laatuaan.

Turkistarhurit olivat jo pitkään la­ delleet tappouhkauksia Bertel Klinkmanille, mutta nyt otteet kovenivat ja hänet uhattiin jo jauhaa kettujen ruuaksi. Tarhurit olivat uhkailleet myös Koe-eläinten suojelu ry:n toi­ mistoa ja allekirjoittanuttajo ennen superkettujupakan alkamista.

Myös läänineläinlääkäri Tauno Tirkkonen lyöttäytyi tarhureiden rin­ tamaan, ellei nyt jo vanhastaan ol­ lut siellä, ja ilmoitti, ettei ole löytä­ nyt tarhoilta mitään poikkeavaa.

Kuitenkin tarkkasilmäinen katsoja saattoi havaita vääräsäärisiäja vinohäntäisiä kettuja Tirkkosen taustal­ la hänen antaessaan haastattelua te­ levisiolle. Lehtitietojen mukaan hän oli käynyt kahdesti yhdellä tarhalla, jossa on yhteensä yli 40 000 kettua, joista noin 7 000 Superia. Todellinen tehotarkastaja tämä Tirkkonen.

Tirkkosen »tutkimuksen» jälkeen ministeriö lähetti Turkisten Vastus­

Jo silloin, kun Turkisten Vastustajat-ryhmä osti Mikon, se olisivoi­ nut hankkia useampiakin vammaisia superkettuja. Mutta tuolloin ajatel­ tiin, ettäyksi kettu riittääesimerkik­ si, jonka perusteella tarhoja lähde­ tään tutkimaan ja joista sitten pal­ jastuu koko tilanteen laajuus. Ryh­ mä ei halunnut myöskään esitellä kaikkein vammaisinta superkettuyksilöä,jotta ryhmää eiolisivoitu syyt­ tää ääriesimerkin hyväksikäytöstä.

Mikon vammathan olivat keskimää­ räistä tasoa.

Ryhmä sai käsiinsä eri tarhoilta kuvattuja uusia valokuvia ja videofilminpätkän, joissa näkyy pahasti­ kin vammaisia superkettuja, monil­ la jopa silmävammoja. Kuvista nä­ kyy myös katottomia häkkirivejä, ai­ van liian pieniä häkkejä, joissa ke­ tut vaivoin mahtuvat kääntymään ja ketturukka, joka roikkuu pää alas­ päin takajaloillaan häkkinsä katosta.

Turkisten Vastustajat-ryhmä päät­ ti julkistaa tämän kuvamateriaalin heti tuoreeltaan ja pyysi tiedotusti­ laisuuteensa 14. 11. myös ministeriön edustajan. Pirkko Skutnabb tulikin paikalleja mitätöi täysin kuvamate­ riaalin todistusarvon: hänen mieles­ tään »ketut ovat luonnostaan rento-

ranteisia»ja »kuvat vääristeleväthel­ posti». Lisäksi hän väitti,ettälakies­ täisi sellaisen tutkimusryhmän aset­ tamisen, johon kuuluisi myös eläin-A suojeluedustaja. Tilaisuus päättyi™ kaoottiseen eipäs-juupas -väittelyyn.

Ilmeisesti lisätodistusaineisto kuiten­ kin vakuutti tarhuripiirit, koska pu­ heet syytteistä vaiettiin äkkiä kuo­ liaaksi.

Kissanhännän vetoa Tästä alkoi sitten ministeriön ja Turkisten Vastustajien välillä kova kissanhännänveto, jossa ministeriön edustajat jopa syyttivät ryhmää eläinrääkkäyksestä, jos se ei paljas­ taisi heille tietolähteitään. Osasto­ päällikkö Rolf Berger lähettiryhmäl­ le 16. 11. päivätyn kirjeen,jossa hän tivasiuudelleen tietojavammaisia su­ perkettuja pitävistä tarhoista.

Tietoisina nahoituskauden uhkaa­ vasta lähenemisestä ryhmä päättian-Ä taa ministeriölle kaiken mahdollisen ^ avun ja vei vastauksensa ministe­ riöön heti seuraavana päivänä. Sii­ nä kerrottin, että ryhmä tietää joi­ denkin ongelmatarhojen sijainnin, mutta ei niiden omistajien nimiä ja/tai tarkkoja osoitteitaja että sik­ siBertel Klinkman tarjoutuu näyttä­ mään ne ministeriön edustajille.

Ryhmä korosti myös, ettei silläeikä Bertel Klinkmanilla luonnollisesti­ kaan voi olla tietoa kaikista ongelmatarhoista, joten ainoa keino sel­ vittääongelman koko laajuus on tar­ kastaa kaikki tarhat.

Ylitarkastaja Pirkko Skutnabbin torjuva vastaus julkaistiin Helsingin Sanomissa heti seuraavana päivänä eli 18. 11. Sen mukaan ministeriö ei ole kiinnostunut ryhmän tiedoista.

Hän kehotti ryhmää kääntymään läänin- tai kunnaneläinlääkärin puo­ leen. Vasta 20. 11. ylitarkastaja Skutnabb kertoi saman tylyn vas­ tauksensa ryhmällemme.

»Kuvat vääristelevät helposti», totesi maam­ me ylin eläinsuojeluviranomainen nähdessään Pohjanmaalla kuvattuja kehityshäiriöisiä kettuja, (kuva oikealla). Kuva: Turkisten Vas­ tustajat.

Ahnas turkistarhaus monistaa villiketuista Mutaatio-Mikkoja, <kuva alla). Kuva: VeliRisto Cajander.

Ministeriö pelaa aikaa Jotta tarhoista saataisiin edes jo­ tain »virallisia» epäkohtia ulos, Tur­ kisten Vastustajat-ryhmä päätti lo­ pulta pyytää Vaasan läänineläinlää­ käri Tauno Tirkkosta mukaan tar­ kastukselle muutamalle tarhalle.

Tirkkonen suostui empimättä eikä hänelläollutmitään sitävastaan, että ryhmän edustaja Riitta Salmi ja muutama toimittaja tuli matkaan mukaan. Laki eiollutkaan esteenä!

Ennen tarkastusta Turkisten Vas­ tustajat teki selväksi, että vammais­ ten superkettujen löytyminen tarhoil­ ta tässä vaiheessa, kun nahoitukset ovat jo käynnissä, on erittäinepäto­ dennäköistä. Tilanne olisi ollut toi­ nen, jos ministeriö olisialoittanut su­ perkettujen jäljittämisen heti Mikon julkistamisen jälkeen. Helpoimmin niiden jäljille olisi päässyt selvittä­ mällä, mille tarhoille Farm Frysiltä iflNMPT

m i

Am S

Tässä tiivistettyluettelotarkastusraportista: hygienian taso surkea, sa­ devesi valuu eläinten häkkeihin, pal­ jon laittomia irtohäkkejäja katotto­ mia häkkirivejä, kuolleitakettujahä­ keissä, kannibalismitapaus, jossa kettu oli syönyt toisen, selvästi sai­ raitaja huonokuntoisia eläimiä (yh­ deltä olijalka poikki), juottosysteemi epäkunnossa jne.

Entäs nyt

on vuosien mittaan myyty superket­ tuja. Mutta ministeriö halusi ilmei­ sesti pelata aikaa.

Tarkastus tehtiin 24. 11. viidelle tarhalle. Virallisestiyhtään vammais-

ta superia ei löytynyt, joskin useilla ketuilla eturaajat olivat ajoittain 90 asteen kulmassa, mitä ei voi pitää normaalina. Yleisiäeläinsuojelullisia epäkohtia oli sitäkin runsaammin.

Turkisten Vastustajat-ryhmä kes­ kittyy nyt turkisten käyttöä vastus­ tavien julkkisten esille tuomiseen.

Turkistuottajien juuri joulun alla lanseeraama kampanja »luonnonturkki on ainoa ekoturkki» on niin läpinäkyvän valheellinen, että sitä vastaan ryhmän tuskin edes tarvitsee toimia. Tällä kampanjallaan tarhu­ rit naulaavat itse nauloja turkistar­ hauksen arkkuun. Turkisten Vastus­ tajat jatkaa kampanjointiaan, kun­ nes turkistarhaus on pistettymultiin.

HANNELE LUUKKAINEN 17

16

Enää eivät eläintarhat, delfinaariot tai sirkukset riitä ihmisten huviksi.

Nyt »tarvitaan» rodeota, jotta elämä ei kävisi liian tylsäksi.

Stadion-säätiö on järjestämässä kolmen päivän amerikkalaista rodeoesitystä Helsingin Olympiastadionille ensi toukokuussa. Maa- ja metsäta­ lousministeriön eläinlääkintöosasto suhtautui ennen joulua saatujen leh­ titietojen ja puhelinkeskustelujen mukaan myönteisesti hankkeeseen, vaikka virallisettuonti-jaesityslupaanomukset eivät vielä olleet saapu­ neet.

Ilvekset kuin veljekset. Miksi Suomen luon­ nossa ei sallittaisi elintilaa ja oikeuksia myös ilveksille, kauniille tupsukorville. ? Kuva: VeliRisto Cajander.

Täksi talveksi, joulukuusta huhti­ kuun alkuun, on maa- ja metsäta­ lousministeriö myöntänyt lupia il­ veksen pyyntiin enemmän kuin kos­ kaan aikaisemmin, yhteensä 200 kpl.

Syyksi on mainittu ilveskannan no­ pea kasvu maassamme. Arviot ilvek­ sen määristä perustuvat tunnetun karhunpyytäjän ja petotutkijan Erik S. Nyholmin tietoihin, joka itse on laskelmissaan nojautunut paljolti metsästäjien omiin ilmoituksiin.

Metsästäjien ei luonnollisestikaan kannata arvioida riistakantojen suu­ ruutta ainakaan alakanttiin, tuntu­ vathan tappokiintiöt olevan suoras­ sa yhteydessä kannanarvioihin.

Nyholmin mukaan maassamme on 850 ilvestä,josta siitäkin200 yksilön tappaminen on huomattava menetys.

Useat asiantuntijat, mm. professori Erkki Pulliainen, arvioivat todellisen

ilveskannan pienemmäksi. Ruotsis­ sa, missä ilveksiä on Suomea enem­ män, niitä saa ampua huomattavas­ ti vähemmän kuin meillä.

Apua, ilves syö lihaa!

Halu ilveksen pyyntiin on metsäs­ täjillävaltava, näin hirvenmetsästys­ kauden päätyttyä. Metsästäjien mie­ lestä ilves aiheuttaa suuria vahinko­ ja syömällä jäniksiä, kanalintuja ja valkohäntäpeuroja (siissamoja, joita metsästäjät mielivät).

Nyt ovat pyyntimiesten toiveet to­ teutuneet. Esimerkiksi Etelä-Savossa saa tappaa 22 ilvestä, Pohjois-Karjalassa 35 ilvestä, samoin Kymen lää­ nissä. Pohjois-Savoonkin on kaatolupiamyönnetty 35 kappaletta, vaik­ ka paikalliset luonnonharrastajat ovat sitämieltä, että koko alueellaei

elele kuin parikymmentä tupsukorvaa.

Lisäongelmia ilveksen talvipyyn­ tiintuo se, että usein ilvesemoillaon vielä nuoria pentuja mukanaan, jot­ ka näin voivat jäädä orvoiksi talven tuiskuihin. Myös liikenne aiheuttaaA ilveksille yhä enemmän tuhoa.

Ilves on upeimpia ja hyödyllisimpiä eläimiä. Ainoana Pohjolan kissapetona jajäniskantojen terveyden ylläpitäjänäsilläon tärkeä sijaluon­ nossamme. Perusteet valtaisalle il­ veksien kaatokampanjalle ovat löy­ hät. Maa- ja metsätalousministeriön metsästysosasto eisaa olla vain met­ sästäjien toiveiden etujärjestö. Ilves on täydellisesti rauhoitettava koko maassa. Tällaisen kannanoton on esittänyt myös Euroopan Neuvosto.

VELI-RISTO CAJANDER

Mitä minä voin tehdä: Kirjoita maa- ja metsätalousministeriön metsästysosastolle Sep­ po Mattilalle, os. Vironkatu 7, 00170 Helsinki, ja vaadi ilvek­ sien suojelua. Voit myös kirjoittaa oman läänisi riistanhoito­ piirille sekä sanomalehtien mielipideosastoille.

Eläinsuojelulaki — ja miten se tehdään tyhjäksi Eläinsuojelulain ensimmäisessä pykälässä sanotaan: »Eläintä on kohdeltava hyvin, niinetteisilletuo­ teta tarpeetonta kärsimystä.» Kui­ tenkin maa- ja metsätalousministe­ riö, maamme ylineläinsuojeluviranomainen, tulkitsee lakia väljään ta­ paansa siten, että kärsimyksen tuot­ taminen eläimille viihteen takia on tarpeellista.

Keskusteltuaan rodeoyhtiön edus­ tajan kanssa ministeriö tosin on

päättänyt ollaantamatta lupaa suun­ niteltuun nautojen lassoamiseen, kaatamiseen ja jalkojen sitomiseen.

Esityksessä kuitenkin ilmeisesti näh­ täisiin lauma suomalaisia nautoja, joita paimennetaan hevosen avulla.

Tautivaaran vuoksi maahantuontisäännökset estävät amerikkalaisten nautaeläinten tuonnin, hevosten tuonnille eisen sijaan tällaistaestet­ tä ole. Esityksessä on suunniteltu käytettävän n. 70 hevosta ja nautaa.

Villiä silmänlumetta Rodeoesitysten taustalla on ilmei­ sestiromanttinen käsitys villistälän­ nestä, »urheista» miehistä taistele­ massa toimeentulostaan luonnonvoi­ mia vastaan. Todellisuus on valitet­ tavasti toisenlainen. Tämän päivän rodeoshow on pelkkää kaupallista sirkusta, jossa mällätään isoilla ra­ hoilla. Olympiastadionin esityksen budjetti onkin n. 4 mmk!

Rodeossa perinteisesti käytetyt he­ voset ja nautaeläimet eivät ole ville­ jä — esityksessä onkin tarkoitus saa­ da eläimet näyttämään villeiltä.

Covvboyt ovat areenalla vapaaehtoi­ sesti — eläimet eivät.

Keinot saada eläimet pukittelemaan, hyppimään ja potkimaan ovat

Kivusta se hevonenkin potkii. Ihminen on tehnyt tästä huvia. Kuva: International Society For Animat Rights.

erittäin raakoja — luulisi viihteen olevan niistä kaukana. Ennenkuin eläin edes joutuu areenalle, se »lai­ tetaan kuntoon»: sähköpiiskalla an­ netaan iskuja herkkiin kohtiin ja sa­ tulavyö sekä varsinkin toinen vyö, joka kiertää eläimen ympäri suku­ puolielinten kohdalla, vedetään erit­ täin tiukalle.

Kun eläin päästetään irti kapeas­ ta karsinasta, se on jo valmiiksi vauhko — seyrittääpäästä eroon ki­ vusta eikä suinkaan ratsastajasta. Li­ säksi ratsastaja repii terävillä kan­ nuksillaan eläintä lapoihin koko esi­ tyksen ajan.

Perinteiseen amerikkalaiseen ro­ deoon kuuluu muutakin kuin ratsas­ taminen pukittelevalla eläimellä. Va­ sikan lassoamisessa vasikka ensin kiihdytetään mahdollisimman ko­ vaan vauhtiin esim. sähköshokkien avullaja hännästä vääntämällä. Tä­ män jälkeen cowboy lassoaa ja kaa­ taa eläimen ja hypättyään satulasta sitoo vasikan jalat. Tämä kaikki tu­ leetehdä 15 sekunnissa— 15 sekun­ tia kauhua ja tuskaa vasikalle, joka usein myös vahingoittuu tempun ai­ kana. Pistelasku tapahtuu ainoas­ taan ajan perusteella, eioleväliä sil­ lä, loukkaantuuko tai kuoleeko va­ sikka.

Kolmas esitysmuoto on härkien sarvenvääntö paljain käsin. Ratsas­ taja ajaa härän ulos karsinasta, pu­ dottautuu pääpuoleen vääntäen sar­ vista kunnes eläin lopulta kaatuu maahan. Tässäkään ei ole väliä sil­ lä, mitä eläimelle tapahtuu, vain ai­ ka ratkaisee cowboyn sijoituksen.

Itseshow on vain jäävuoren huip­ pu. Kun tietää mitä esityksessä ta­ pahtuu, voi vain kuvitellaminkälais­ ta on eläinten koulutus ja muu koh­ telu. Myös kuljetukset esityksestä, maasta ja maanosasta toiseen ovat erittäin raskaita. Kuljetusvaunut ovat usein kuumia ja liian täyteen ahdettuja, matkat ovat pitkiä.

Elämisen arvoista elämääkö?

PÄIVI KORH O N E N Voit esittää oman kantasi asiasta — soita tai kirjoita: Stadion-säätiö Olympiastadion 00250 Helsinki p. 90-440 363 Ylitarkastaja Pirkko Skutnabb Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintäosasto Vuorikatu 16 A 00100 Helsinki p. 90-160 3317 19

Tie tulevaisuuteen käy vuosikokouksen kautta

Koe-eläinten Suojelun yleiskokous kokoontui 11. 10.

1989 pohtimaan yhdistyksen nimi- ja sääntömuutosta.

Tarkoituksena olimyös tehdä asiasta päätöksiä — onhan asia ollut esillä mm. Animaliassa jo pitkään. Päätöksiä syntyikin, mutta kuitenkin lähinnä vain ns. teknisistäsei­ koista.

Periaatteelliset kysymykset, kuten yhdistyksen uusi ni­ mi sekä yhdistyksen tarkoitusta käsittelevä sääntöpykälä, jäivät vielä keskusteluasteelle. Siksi onkin äärimmäi­ Koe-eläinten Suojelu ry:n sääntömääräinen vuosiko­ sen tärkeää, että JUURI SINÄ saavut vuosikokoukseen kous pidetään maaliskuun 31. päivänä 1990 klo 12.00 31.3. 1990 päättämään asiasta.

Kulttuuritalon Alppisalissa, Sturenkatu 4, Helsinki.

Vaikka kokous tekikin selkeän periaatepäätöksen sii­ Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset vuosikokous- tä, että yhdistyksen nimi muuttuu, uutta nimiehdotusta asiat sekä yhdistyksen nimi- ja sääntömuutos. ei kuitenkaan lyöty lukkoon. Eniten keskustelua herätti HUOM! Äänestyksiä varten läsnäolevien jäsenyys tar­ kysymys siitä, tuleeko uuden yhdistyksen nimen sisältää kistetaan ja sitä varten jäsenillä tulee olla mukana tosite sana »eläinkoe» tai »koe-eläin». maksetusta jäsenmaksusta vuodelta 1989 tai 1990.

Koe-eläinten Suojelun johtokuntahan ehdotti uudeksi Kaikki jäsenet ovat tervetulleita. nimeksi Animalia — eläinten oikeuksien yhdistys, silläyhJOHTOKUNTA distys einykyisellään keskity enää vain eläinkoekysymyk- 0 seen. Osa yleiskokouksesta esittikuitenkin, ettäyleiseläinsuojeluyhdistyksiä on jo Suomessa, ja siitä syystä Koeeläinten Suojelun tulisijo nimellään ilmaista se, ettäeläin­ kokeet ovat sen tärkein toimintakohde.

Keskustelu yhdistyksen tarkoituspykälästä liikkui sa­ moilla urilla. Osa kokouksesta halusi, ettäyhdistyksen en­ sisijaisena tarkoituksena on vastustaa eläinkokeita, osa Försöksdjurens Värn rf:sstadgeenliga ärsmöte hälls den taas, että yhdistys ei aseta mitään eläinten väärinkäytön 31. mars 1990 kl. 12.00 iKulturhusets Alpsal, Sturegatan muotoa erityisasemaan. Yhtä mieltä oltiin kuitenkin sii­ 4, Helsingfors. tä, että tarkoituspykälässä huomioidaan yhdistyksen laa­ Pä mötet behandlas de stadgeenliga ärsmötesärendena jentunut toiminta, eli kannatusta ei saanut ehdotus, että samt namn- och regelförändring.

Koe-eläinten Suojelu keskittyisi vain ja ainoastaan eläinOBS! Pä grund av röstningar kommer vi att granska koekysymykseen. de närvarandes medlemskap iföreningen. Vi ber allamedVuosikokous on päätöksien aikaa. Tulethan mukaan lemmar ta med sig verifikat över betalad medlemsavgift keskustelemaan ja päättämään tärkeistä asioista. Vaikka för är 1989 eller 1990. valtakirjalla äänestäminen eiole sallittua, lähetä meille silti Alla medlemmar är välkomna. mielipiteesi kirjallisesti, mikäli et pääse kokoukseen. Yh­ STYRELSEN distyksen uusi nimi on kaikkien jäsenten asia.

VUOSIKOKOUS

KANSALAIS­ ADRESSI kosmetiikkamerkiimän aikaansaamiseksi

ARSMOTE

Nimenkeräyskampanja kaipaa tekijöitä Kosmetiikka- ja hygieniatuotteita on saatavilla joko eläinkokeilla tai muilla menetelmillä testattuina. Va­ linnanvaraa on. Mutta kuinka var­ mistua siitä, mitä menetelmää tuot­ teen testaukseen on käytetty, kun myyjätkään eivät aina ole perillä asiasta.

Koe-eläinten Suojelu vetosi pari vuotta sitten kauppa- ja teollisuusmi­ nisteriöön, jotta kosmetiikka- ja hy­ gieniatuotteisiin saataisiin merkintä testaustavasta. Ruotsissa valtiopäivät teki jo vuonna 1985 päätöksen vas­ taavanlaisesta merkinnästä. Sen si­ 20

jaan Suomessa Koe-eläinten Suoje­ lun ehdotus ei ottanut tuulta.

Nyt olemme käynnistämässä uut­ ta, sinnikkäämpää kampanjaa, joka tämän lehden ilmestyessä on jo hy­ vässä vauhdissa. Jokaisen jäsenen työpanos kampanjan onnistumisek­ si on tärkeä. Pyrimme keräämään mahdollisimman monta nimeä kaup­ pa- ja teollisuusministeriölle luovu­ tettavaan adressiin, jossa vaaditaan kosmetiikka- ja hygieniatuotteisiin merkintää siitä,onko tuotteen kehit­ tely- tai valmistusvaiheessa käytetty eläinkokeita. Tavoitteena on, että

Me allekirjoittaneet vaadimme, että Suomessa myytäviin kosmetiikko­ ja hygieniatuotteisiin liitetään merkintä niiden testaustavasta.

Merkinnän tulee ilmaista se, onko tuotteen kehittämis- tai valmistu­ misvaiheessa käytetty eläinkokeita. Sen tulee koskea niin valmistajan itsensä tekemiä kuin sen muualla teettömiä eläinkokeita.

Vastaavanlainen merkintä kosmetiikka- ja hygieniatuotteita varten on hyväksytty Ruotsin valtiopäivillä vuonna 1985ja lisäksi sellaista suun­ nitellaan parhaillaan Englannissa. Myös Saksan liittotasavallan ympä­ ristöystävällisten tuotteiden merkki, Sininen enkeli, ilmaisee sen, on­ ko tuote testattu eläinkokein.

Kokemus on osoittanut, että korkealuokkaisia ja turvallisia kosme­ tiikka- ja hygieniatuotteita voidaan valmistaa ilman eläinkokeita. Sa­ malla yhä useammat ihmiset haluavat valita tällaisia tuotteita. Kulut­ tajina heillä on oikeus tietää ostamansa valmisteen testaustapa.

merkintä testaustavasta tulee yhtä selväksi kuin merkintä valmistajasta.

Seuraavalla sivulla on jo yksi ni­ milista täyttymistään odottamassa.

Lisää listojavoi tilatatoimistostam­ me (osoite ja puhelinnumero adres­ sissa), johon myös valmiit listat pa­ lautetaan. Nimenkeräys päättyy 30. 4.

1990.

Jokainen nimi on arvokas. Ei siis kannata arkaillavajaidenkaan listo­ jen palauttamisessa. Kiitokset aktii­ visuudesta! Seuraamme kampanjan vaiheita tulevissa Animalioissa.

EMMI MANNINEN 21

NIMI

Vihdoinkin hieno lukulehti eläinten ystäville!

KOTIPAIKKA

1.

2.

3.

4. _5._________________________________________________________________________________________________________________

LEMMIKKI

6.

7._________________________________________________________________________________________________________________

_a______________________________________________________________________________________

eläin

_9._________________________________________________________________________________________________________________

10._________________________________________________________________________________________________________________

#

n.

1/90 ilm estyy helmikuussa

12._________________________________________________________________________________________________________________ 13._________________________________________________________________________________________________________________ 14.

15._________________________________________________________________________________________________________________

• k o ira t, kissat, linnut, p ie n n is ä k k ä ä t, hevoset ym - myös e p ä ­ tavalliset lemm ikit

ia ______________________________________________________________________________________

ia_____________________________________________________________________________

• v ä rik u v a re p o rta a s e ja ja h aa sta tte lu ja kotim aasta ja u lko ­ m ailta

ia ______________________________________________________________________________________

• julkkisten o m a t lemm ikit

2 0 _________________________________________________________________________________________________________________

• joka numerossa tutustumme joh o nkin m a a ilm a n suurista e lä in ta rh o ista (numerossa 1/90 esittelemme Pariisin e lä in ­ tarhan)

17._________________________________________________________________________________________________________________

21 .___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ 22._________________________________________________________________________________________________________________ 2 0 _________________________________________________________________________________________________________________

20______________________________________________________________________________________

#

• e lä in s u o je lu a s ia a , e lä in lä ä k ä rip a ls ta , k ilp a ilu ja ja p a ljo n muuta

2 0 _________________________________________________________________________________________________________________ 2 0 _________________________________________________________________________________________________________________ 27._________________________________________________________________________________________________________________ 2 0 _________________________________________________________________________________________________________________ 2 0 _________________________________________________________________________________________________________________ 3 0 _________________________________________________________________________________________________________________ 31._________________________________________________________________________________________________________________

H IE N O LA H JA ID E A K A IK E N IKÄISILLE E LÄIN TEN YSTÄ­ VILLE. 4 N U M E R O A V U O ­ DESSA V A IN 120 mk/VSK. T ILA A PUHELIMITSE TAI POSTITA OHEINEN KUPONKI. PUH. (90) 802 6661.

3 0 _________________________________________________________________________________________________________________

Tämän adressin alullep an ija on Koe-eläinten Suojelu ry. Adresseja voi tila ta lisää osoitteesta: Porvoonkatu 53, 00520 HELSINKI tai soitta m a lla puh. (90) 736 405 (klo 9— 17, lauantaisin 10— 13.30). Palauta adressi 30. 4. 1990 m ennessä em. osoitteeseen.

22

K A IK K IEN ENNEN 25.2.90 TILANNEIDEN KESKEN ARVO M M E ILM AISEN LEMMIKKIELÄIN-LEHDEN VU O SIKERRAN

Postita kirje k u o re s s a (1 ,9 0 mk p o s tim e rk k i).

□

Tilaan L E M M IK K IE L Ä IN -leh d en vuodeksi 1990 hintaan 120 mk (4 numeroa).

□

H aluan tutustumista varten vain ilmaisen näytenumeron.

Nimi Osoite

P ostitusosoite: M in ta s O y , V anh a k irk k o tie 3 6 , 0 2 3 0 0 Espoo.

Tehokkuus on sairaudeksi

mäkin raja usein ylittyy. Broilerit surmataan jo 40 päivän ikäisinä nii­ den saavutettua puolentoista kilon painon.

Broilerikasvattamon olosuhteet eroavat melkoisesti viidakosta, joka on kanan villinkantamuodon asuin­ sija. Kesykanan käyttäytyminen ei kuitenkaan suuresti eroa viidakkokanan käyttäytymisestä. Niinpä on sel­ vää, että käyttäytymishäiriöitä ilme­ nee. Luonnossa kanat elelevätpienis­ sä laumoissa, joiden kaikki jäsenet ne tunnistavat. Broilerien on mahdo­ tonta oppia tunnistamaan kaikkia »laumansa» jäseniä ja aggressioita syntyy. On osoitettu, että aikuisten kanojen puuttuminen lisää väkival­ taisia yhteenottoja poikaslaumassa (broilerithan eivät käytännössä ehdi ^^aikuisikään). Monissa maissa broile^^rien nokat katkaistaan tappeluvaurioiden vähentämiseksi. Suomessa eläinten välisiä tappeluja yritetään hillitähimmentämällä valaistusta ja siten vähentämällä eläinten aktiivi­ suutta kasvatuksen loppuvaiheessa.

Lisätilan antaminen lisäisi kustan­ nuksia.

Broilerilaumoissa saattaa syntyä paniikinomaisia kohtauksia, joissa eläimet kasautuvat toistensa päälleja tukehduttavat kuoliaaksi alimpia yk­ silöitä. Korkea ammoniakin määrä edesauttaa asiaa.

Eläinsuojelulain hyväksymää massatuotantoa.

Maistuuko valkea liha sinulle? Kuva: Jouko Levanto.

Broileri on luonnoton eläin, kum­ majainen siinäkuin nudehiiret ja si­ kanaudat ja kaikki muut tekemällä tehdyt eläintyypit, joita ihminen on kehittänyt milloin mihinkin tarpee­ seensa. Broilerin kummajaisuus on sen järkyttävän nopea kasvu ja ky­ ky tuottaa sitentehokkaasti jatalou­ dellisesti lihaa. Lämpötilaa ja valais­ tusta laskelmoidusti säätelemällä saadaan broilerit syömään mahdol­ lisimman paljon- ja kasvu tehostuu.

Luonnolla on terve tapa iskeä ta­ kaisin silloin, kun sitäliikaa muute­ taan. Näin on supertuottoisteneläin­ tenkin kohdalla: ns. tuotantosairau­ det lisääntyvät. Sairauksien puhkea­ mista vuorostaan yritetään ehkäistä ennalta, ei elinympäristöä paranta­ malla, vaan syöttämällä eläimille ravinnon mukana lääkkeenomaisia tuotteita. Lääkejäämiä eikuitenkaan suvaita ihmisravinnossa, joten eläin­ ten ruokinta tailääkitseminen on lo­ petettava hyvissä ajoin ennen teuras­ tusta. Jonkinlaiset jäämät lihassa ovat kuitenkin enemmän kuin toden­ näköisiä.

Liukuhihnalla kuolemaan Broilerien elämä päättyy yhtä ty­ lystikuin lintuja on kohdeltu niiden elinaikanakin. Kiinniotto ja lastaus

tapahtuu Suomessa käsin siirtämäl­ lä4— 5 lintua nipussa jaloistaroikot­ taen kuljetuslaatikkoon, johon laite­ taan noin 18 eläintä. Kuljetusrekkaan mahtuu 7000— 8000 broileria.

Kuljetus aiheuttaa eläimillevaurioi­ ta ja stressiä, jota kuumuus kesällä lisää suuresti.

Teurastamossa linnut ripustetaan monen sadan yksilön tuntivauhdilla ripustuskoukkuun jaloistaan. Linnut kulkeutuvat vesialtaan kautta, jossa ne saavat tainnuttavan sähköiskun — edellyttäen, että ne eivät rimpuile liikaa, jolloin niiden pää ei osu ve­ teen. Tämän jälkeen kuljetin vie eläi­ met automaattiseen pistolaitteeseen, joka onnistuu eläinten lopetuksessa vain osittain; kaikkien lintujen kau­ lateivät nimittäin ohjaudu pistolait­ teeseen. Tarvitaan vielä henkilö, jo­ ka varmistaa verenlaskun — ja kuo­ leman.

RIITTA SALMI

Lähteet: Per Jensen 1983: Husdjurens beteende.

Krister Eklund 1988: Siipikarjatuotannon eläinsuojelusta. Suomen Eläinlääkärilehti 94: 5.

Anna-Maija Grönlund: Siipikarjan tainnu tus ja kuljetus Suomessa. Eläinlääkäripäivät 1989.

Siipikarjaliiton tilastoja broilerinkasvatuksesta.

★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★

Elämisen sietämätön ahtaus0 Eläintuotteita markkinoidaan usein luomalla kuluttajille mie­ likuvaa vapaana nurm ikolla käyskentelevistä kotieläimistä.

Maalaisidylli on kuitenkin särkynyt j o kauan sitten. Kaikis­ ta kotieläimistämme kanan elämä on viime vuosikymmeni­ nä m uuttunut jyrkem m in kuin minkään muun.

Kuluttajat eivät ehkä edes halua tietää, mitä he tosiasiassa ostavat, poimiessaan kaupasta siististi muo­ viinpakatun broilerintaipaketin ka­ nanmunia, jonka kanteen on kuvat­ tu herttaisesti pihamaata ruopsuttavia kanoja. Jo terveytensä kannalta heidän olisikuitenkin syytä pysähtyä miettimään asiaa. Kananmunissa saattaa nykyään ollahaitallisiabak­

teereja eikä broilerin lihakaan ole sellaista kevyttä terveysruokaa kuin yleensä ajatellaan.

Keskittykäämme tässä broilereihin, joiden syönti on — ainoana lihalajina — selvästi lisääntymässä Suomessa (1988 5,7 kg/asukas).

Broilereita kasvatettiin Suomessa yli 22 miljoonaa vuonna 1988 ja kasvat­ tajienmäärä olivuonna 1989 yli 180.

Paahtokanaa 25 kiloa neliöltä Broilerit kasvatetaan lattiakanaloissa 10 000— 55 000 eläimen kasvatta­ moissa. Yhdessä hallissa on yleensä korkeintaan 15 000 lintua. Eläinti­ heys on broilerituotannossa uskoma­ ton: kasvatuksen loppuvaiheessa suositellaantiheydeksi 25— 27 eläintä neliömetriä kohden. Käytännössä tä-

KOE-ELÄINTEN SUOJELUN SÄÄTIÖN APURAHOJEN JAKO Koe-eläinten Suojelun Säätiön apurahat vuonna 1989 annet­ tiinpääasiassa kudosviljelymenetelmien kehittämiseen. Apura­ hoja jaettiin yhteensä 145 500 markkaa seuraavasti: Seppo Santavirta (Invalidisäätiö, HYKS): Lonkan endoproteesin kudosvaste soluviljelmämenetelmällä tutkittuna, 33 000 mk.

Harry' Holthöfer (Helsingin yliopisto): Munuaiskerässolujen kas­ vatus, eristys ja immortalisaatio, 20 000 mk.

Olavi Kajander/Esa Tahvanainen (Kuopion yliopisto): Nanobakteerikontaminaatio soluviljelyssä, sen merkitys ja elimi­ nointi, 20 000 mk.

Mauri Leivo (Helsingin yliopisto): F9-teratokarsinoomasoluviljelmän soveltuvuus eri aineiden teratogeenisuuden ennusta­ miseen, 20 000 mk.

Kirsti Liukkonen (Eläinlääketieteellinen korkeakoulu): Soluvil­ jelmät seulontamenetelmänä rehujen/elintarvikkeiden sienitoksiinipitoisuuksia tutkittaessa, 20 000 mk.

Sirpa Kärenlampi/Riitta Törrönen (Kuopion yliopisto): In vitro -sytotoksisuusmenetelmän evaluaatio kansainvälisessä MEICprojektissa, 17 500 mk.

Visa Honkanen (HYKS): Antioksidatiivinen tasapaino lastenja aikuisiän nivelreumassa, 15 000 mk.

LA H JO ITU K SE T SÄ Ä TIÖ LLE L. Carrell Joensuun alueosasto/ M. H onkanen M. Varjos-M almström Ruusu Rahikainen Aila Jukola Jari Kivistö Pauliina Salmelin Aili Leivo M aija Nyman

700,— 1000,— 200,— 100,— 100,— 100,— 50,— 30,— 30,—

w 25

Joko sinun kanoillasi on piilolinssit Yhdysvalloissa on havaittu kanoil­ leasetettavien punaisten piilolinssien poistavan kannibalismin (toisten nokkiminen) eläintenvälillä, vähen­ tävän rehunkulutusta ja parantavan munantuotantoa.

Kokeissa linssiton asetettu 18 vii­ kon ikäisillekanoille. Kun alkuperäi­ sen omistajan päivät päättyvät, lins­ sit voidaan siirtää toiselle linnulle.

Tarkalleen eitiedetä, miksi punai­ set piilolinssit muuttavat kanojen käyttäytymistä. Erään teorian mu­ kaan väri suodattaa toisten kanojen heltan punaisen värin, jonka nor­ maalisti arvellaan kiihdyttävän nok­ kimista.

Onneksi linssien käyttö eiole vierffclä levinnyt käytännön kanatalouteen.

Hyödyt vaikuttavat kuitenkin sen verran houkuttelevilta, että keksin­ tö saattaa nopeastikin yleistyä,jos lisänäyttöä löytyy.

850 rämemajavaa vapauteen Hollannin turkistarhoilla menee huonosti. Syksyllä -89 siellälopetet­ tiinviimeinenkin rämemajavia (nutrioita) kasvattava tarha, joka kon­ kurssin jälkeen joutui pankin hal­ tuun. Pankki halusi lopettaa eläimet, mutta eläinsuojelijat, Maailman Eläinsuojeluliiton WSPA:n johdol­ la, olivat valppaina.

Eläimet päätettiinvapauttaa takai­ sin villiinluontoon sopivaan elinym­ päristöön. Kohteeksi valittiin 7 eri aluetta Uruguaysta Etelä-Amerikasta, minne eläimet kuljetettiin lento­ teitse. Neljän viikon karanteenin jäl­ keen 850 rämemajavaa sijoitettiin metsästäjiltä mahdollisimman tur­ vallisille paikoille; kansallispuistoi­ hin, syrjäisille suoalueilleja rauhoi­ tetuille yksityismaille. Rämemaja­ vien vapauttamista perusteltiin pait­ si eläinsuojelusyillä myös sillä, että omalla esiintymisalueellaan Urugayssa niiden määrä on huomattavasti pienentynyt laittoman ja laillisen metsästyksen seurauksena.

Om avarainen m aatalous 6/89 (lähteestä: In­ ternational Hatchery Practice) (E.M .)

Perinteisesti terveellisenäruokana mainostettu maksa on osoittautunut­ kin vaaralliseksi. Lääkintöhallitus suosittelee kaikille maksaruokien välttämistä. Odottavien äitien ei pi­ täisi syödä maksaa lainkaan.

Syy nimenomaan sianmaksan vaa­ rallisuuteen on niiden keinotekoisesti nostettu A-vitamiinipitoisuus. Vita­ miinia lisätään rehuun ja ilmeisesti sitä annetaan myös pistoksina por­ saille. Teurastamot ovat erityisesti suositelleet A-vitamiinin lisäystä, sil­ lä tällöin siat kestävät paremmin stressiä.

HS 11.1.1990 (E. M.)

Näin toteutuu tehotuotannon p e­ riaate: kun eläimen sopeutumiskyky ylittyy, ratkaisuksi etsitään vitamiinipiikkiä, piilolinssejä ym. keinoja, jo tk a lievittävät oireita mutta eivät poista ongelman syytä. A in oa sekä eläimelle että ihmiselle terveellinen ratkaisu on eläimen kasvatusympäristön ja käsittelyn (esim. teurasta­ mossa) parantaminen niin, että eläin ei ainoastaan selviydy hengissä vaan

myös voi hyvin. Tehotuotannossa tä­ mä on ilmeisesti viimeinen vaihtoeh­ to sen jälkeen kun mielikuvituksellisimmatkin kosmeettiset keinot on to­ dettu epäonnistuneiksi. Eläimestä halutaan mahdollisimman paljon tuottoa irti mahdollisimman pienin kustannuksin.

Leikkikaluja testataan tuskallisilla eläinkokeilla Amerikkalainen eläinsuojelujärjestö PETÄ on paljastanut, ettäjoi­ denkin leikkikalujen turvallisuuden testauksessa käytetään julmasti hy­ väksi eläimiä. Minisikoja on pako­ tettu nielemään leikkikalujen muovi­ osia, minkä jälkeen on seurattu eläinten reaktioita. Leikkipyssyjen ominaisuuksia on kokeiltu kaneilla.

Lähietäisyydeltä on ammuttu värikuulia kaniinien silmiinja katsottu, millaisiavammoja ampuminen on ai­ heuttanut.

Djurens Rätt 5/89 (V-RC.)

Sä här brukar det gä för dom som har päls.

Animals International IX /31 1989. (V-RC.)

A V M i« T T “-

araasrt j

Koiraongelmia Englannissa Englannissa elelee yli 7.3 miljoo­ naa koiraa. Koiria einykyään tarvit­ se rekisteröidä ja sen myötä myös ongelmat ovat kasvaneet. Etenkin suuret ja tietyissätilanteissahyvin vi­ haiset koirat ovat nyt suosittuja, ja joka vuosi lapsia kuolee ja ihmisiä haavoittuu koirien puremista. Huo­ limattomien omistajien irrallaanpitämät koirat raatelevat karjaa ja ai­ heuttavat liikenneongelmia sekä merkitsevät kasvavaa hygieenistä haittaa kaupungeissa. Myös kulkukoirien määrä on voimakkaasti li­ sääntynyt, ja monet niistäjoudutaan lopettamaan sijoituskotienpuutteessa.

Eläinsuojelujärjestöt ovat toistu­ vasti vaatineet, että koirien rekiste­ röinti ja koiravero tulisi säätää pa­ kolliseksi Englannissa. Tällöin eieh­ kä niinvastuuttomasti hankittaisija pidettäisi koiria. Järjestöt ovat pe­ rustaneet maahan myös vapaaehtoi­ sia koirien rekisteröintipisteitä.

Animals International IX /31 1989. (V-RC.) 26

..

Urbaania kauneutta — viihtyisää elämää? Kuva: Veli-Risto Cajander.

:

[

,... \.....

Protesti turkisnäytöksessä Ruotsissa

Eläinsuojeluaktivistit tuomiolla

Uusi eläinsuojeluryhmä Pälsdjurens Röst (Turkiseläinten Ääni) jär­ jesti Etelä-Ruotsissa syyskuussa -89 väkivallattoman tempauksen erään turkismuotinäytöksen aikana. Ryh­ mään kuuluu viitisentoista jäsentä, iältään 18— 50 vuotiaita. Kesken muotinäytöksen ryhmän jäsenet syöksyivät esiintymislavalleja esitti­ vät yleisölle kuvia »pehmeitten tur­ kisten» todellisesta luonteesta ja taustasta. Lavan poikki vedettiin banderolli, jossa luki »Täällä tiena­ taan verirahoja». Poliisit kutsuttiin paikalle, mutta ryhmä sai sanoa sa­ nottavansa loppuun ja poistui rau­ hassa paikalta.

Kolme eläinten ystävää tuomittiin Ruotsissa varkaudesta ja vahingon­ teosta yli sadantuhannen kruunun sakkoihin loppuvuodesta -89. He oli­ vat vapauttaneet Solnan työterveys­ laitoksesta yhden hiiren, kolme mar­ sua ja kahdeksan rottaa. Tuomitut tunnustivat tekonsa ja sanoivat sunnittelevansa uusia toimintoja.

Eläinsuojelijoiden mukaan eläin­ kokeita oli laitoksessa tehty aineilla, joiden on jo 10 vuotta sittentiedetty olevan ihmiselle vaarallisia. »Paran­ nusta tilanteeseen ei saavuteta yhä uusia eläinkokeita suorittamalla, vaan tekemällä konkreettisesti työ­ ympäristöjä turvallisemmiksi», ker­ toivat syytetyt. Oikeudenkäynnin lo­ pussa eläinsuojeluaktivistit viettivät minuutin hiljaisen hetken eläinten kunniaksi.

Djurens Rätt 5/89 (V-RC.)

Djurens Rätt 5/89 (V-RC.)

Nä

1

'J

- I kK! T - ■ * V

9£T

-

•

7* J U tt* m - r r

r**# X I

" tn . « r * -

fW S SPf-Sär

. ____ -w ;:a • « ’ -o

■

H

-r

■tn« t V V;

AVUVAS 2/12

AVUVAS * 28/11 ¡h

»•»

RADDA PÄLSDJUREN I N O R D IS K A S A M F U N D E T M O T P L A G S A M M A D J U R F Ö R S Ö K ■ Po stg iro 9025-8. Tel. 08-46 42 01.

27

Tuhansia koiria eläinkokeissa Ruotsissa Joka vuosi käytetään lähinnä Ruotsin lääketeollisuudessa 1500— 2000 koiraa eläinkokeissa. Usein koi­ rilla testataan lääkkeiden myrkylli­ syyttä ruiskuttamalla aineita koirien vereen. Lisäksi koirilla tutkitaan mm. sydän- ja hammassairauksia.

Eniten käytetään beagle-koiria, jot­ ka tunnetaan sitkeänä ja pienikokoi­ sena rotuna.

Suomessa koirien käyttö koe-eläimenä on toistaiseksi ollut vähäisem­ pää (n. 150 k p l v. 1988), mutta mää­ rän pelätään nousevan lähivuosina Karttulan koe-eläinkasv ottamon myötä.

Djurens Rätt 5/89 (V-RC.)

Ruotsi tiukkana turkis­ tarhaukselle Taalainmaan lääninhallituksen toimesta tehdyssä tarkastuksessa yh­ delletoista turkistarhalle löytyi run­ saasti epäkohtia. Eläinlääkäri totesi, että tarhoilla oli liian pieniä häkke­ jä, ja monet niistä olivat likaisessa kunnossa. Useilla minkeillä oli haa­ vaumia ja puremajälkiä, ja kuollei­ ta eläimiä lojui häkeissä. Minkeillä tavattiin myös kaavamaisia käyttäy­ tymispiirteitä.

Tässähän ei sinänsä ole mitään uutta; samanlainen on tilanne monil­ la tarhoilla myös Suomessa. M utta viranomaisten johtopäätökset tilan­ teesta olivat esimerkilliset. Eläinsuo­ jelulakiin vedoten Taalainmaan lää­ ninhallitus esittää, että turkistarhaus kielletään kokonaan tässä osassa Ruotsia.

No Fur Information X II/89. (V-RC.)

Sota kettuja vastaan Metsästäjien mielestä maassamme on liikaa kettuja, jotka uskaltautu­ vat saalistamaan jopa metsästäjien havittelemia jäniksiäja kanalintuja.

Niinpä he ovat vaatimassa uusia pyyntimenetelmiä kettujen päänme­ noksi. Eräs tällainen on jalkanaru, joka kiristyy tiukasti ketun rajaan ympärilleja siten vangitsee eläimen.

Tätä ansaa täytyy huoltaa ja tarkas­ taa säännöllisesti, jottei se aiheuta ylimääräistä kärsimystä ketuille.

Maa- ja metsätalousministeriön neuvonantajan, petotutkijaErik Ny­ holmin mukaan, jalkanarun sallimi­ nen toisilisääpuhtia ketunpyyntiin; ansoja voisi viritellävaikka pihapiireihinkin. Nyholmin mielestä kettu­ jen listiminen on sikälikin tarpeellis­ ta, että ne kuulemma voivat haitata porojen lisääntymistä Lapissa!

On uskomatonta, että asiantunti­ jana metsästyssäännöksiä laadittaes­ sa käytetään näin yksipuolista ja metsästysmyönteistä tutkijaa. M itä enemmän villieläimiä matalaksi sen parem pi!

Toisaalta metsästäjäkunta ei liene niitä kaikkein huolellisimpia ja eläinsuojelumyönteisimpiä väestöryhmiä, jo ta uuden ansamenetelmän käyt­ töönotto ainakin vaatisi.

Sanot että rakastat Sanot rakastavasi eläimiä, — kuitenkin kidutat ja piinaat niitä Sanot että rakastat metsää, — kuitenkin sallitettä niitähakataan Sanot rakastavasi merta — kuitenkin olet mukana sen saastuttamisessa Pelkään sitä päivää jolloin sanot että rakastat — minua!

Mia Ruotsista (mukaillen) Djurens Rätt 6/89.

Ä

i l -

-

1

»

Helsingin Sanomat 10. I. 90. (V-RC.)

^ •N

T A

V

^ '

Laskettelu ja turkikset kuuluvat yhteen!

Surukulkue murhattujen eläinten puolesta

Sallatunturin laskettelukeskus houkuttelee kävijöitärinteilleenmai­ nostamalla, että alueellatoimii myös turkisateljee. Siellä myydään erilai­ siaturkiseläimistä valmistettuja asus­ teita.

Ehdotammekin, että kaikki lasket­ telua harrastavat eläinten ystävät boikotoisivat tätä Sallan laskettelu­ keskusta.

Joulukuussa järjestivät eläinsuojelijat Tukholmassa surukulkueen murhattujen eläinten muistoksi.

Kynttiläsaattue, jossa oli mukana noin sata eläinsuojelijaa, kulki kes­ kustan läpi toisena adventtisunnuntai-iltana. Osanottajat halusivat jou­ lun alla muistuttaa ihmisiä siitä, et­ täjoka vuosi lähes kolme miljoonaa minkkiä, kettua, chinchillaaja hille­ riätapetaan Ruotsissa turkistarhauk­ sen nimissä. Kulkueeseen osallistu­ nut taiteilija Jakob Hellman totesi että: »turkkeja käyttävät tädit eivät näytä kauniilta minun silmissäni».

Joukko tunnettuja ruotsalaisia tu­ kee turkistenvastaista kampanjaa länsinaapurissamme. Syksystä -89 lähtien »Nordiska Samfundet Mot Plägsamma Djurförsök», pohjois­ maiden suurin eläinsuojelujärjestö, on erittäin aktiivisesti ja voimak­ kaasti levittänyttietoaturkistarhauk­ sen luonteesta Ruotsissa.

Iita Sanomat 7. I. 90 (V-RC.)

OIKAISU Animalian numerossa 4/89 (Euroopan parlamentti ravistelee eläinkoelainsäädäntöä) esitimme virheellisesti, että Suomen läänineläinlää­ kärit myöntävät luvat eläinkokeille. Todellisuudessa läänineläinlää­ kärit esittelevät lupa-anomukset lääninhallitukselle, ja heidän kannal­ laan on varsin ratkaiseva merkitys. Luvan myöntävä elin on kuiten­ kin lääninhallitus,joka ratkaisee lupa-anomukset puolesta taivastaan.

- (P.V.)

koonneet: TARJA BALDING VELI-RISTO CAJANDER HANNELE LUUKKAINEN PÄIVI VIINIKAINEN RIITTA SALMI

Djurens Rätt 6/89. (V-RC.)

ton toiminnanjohtajan dipl.ekonomi Harry Eklundhin mukaan Green­ peace eiainakaan toistaiseksi ole ot­ tanut kantaa koe-eläinten tilantee­ seen taiturkistarhaukseen. — (V-RC.)

BRYSSEL — kansainvälinen risteys myös eläinsuojelussa Eläimellistä politiikkaa Helsingissä Vuoden mittaan Hannele Luuk­ kainen (vihr.)teki kolme eläinsuoje­ lua edistävää valtuustoaloitetta, joi­ ta kaikkia valtaosa valtuustosta aset­ tui tukemaan. Aloitteet ovat nyt ol­ leet lausuntokierroksella kaupungin hallintoelimissä ja niissä lautakun­ nissa, joiden alaan ko. asiat kuulu­ vat. Aloitteet tullevat valtuustokäsit’telyyn kevään aikana. Sitten on konkreettisten toimien aika.

Ensimmäinen aloite koski toimen­ piteitä eläinten liikennekuolemien vähentämiseksi alikulkutunnelein, aitauksin, oikealla liikenneväyläsuunnittelulla jne. Aloitteesta on jo saatu puoltavat lausunnot sekä kau­ punkisuunnittelu- ettäyleisten töiden lautakunnalta.

Toinen aloite käsitteli eläinsuoje­ lullistenepäkohtien poistamista Hel­ singin kaupungin teurastamolta. Ta­ voitteena oli mm. eläinten kohtelun parantaminen, sähköpiiskan kieltä­ minen ja rituaaliteurastuksen lopet­ taminen. Valitettavasti lausunnonan­ tajat, liikepalvelulautakuntaja kau­ pungin Ieläinlääkäri, eivät myönnä teurastamolla olevan epäkohtia. Toi)nen rakentavampi vaihtoehto olisi ollut se, että vastuuhenkilöt olisivat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen teu­ rastamon ja sen toiminnan nykyai­ kaistamiseksi.

Greenpeacen toimisto Helsinkiin Loppuvuodesta -89 perusti kan­ sainvälinen ympäristöjärjestö Green­ peace toimiston Suomeen. Toiminta täällä tulee tapahtumaan paljolti kansainvälisen keskusjärjestön oh­ jauksessa, koska silläon oikeus päät­ tää mm. Suomen toimiston varain­ käytöstä ja kamppanjoista. Aluksi Suomen toimisto tulee keskittymään varojen hankintaan jaorganisaation luomiseen, toimintamuotoja jäsenis­ tölle ei ainakaan aluksi ole tarjolla.

Varsinaisiksi jäseniksi yhdistys va­ litsee 20 henkilöä. Jäsenmaksun maksavia tukijäseniä on Suomen Greenpeacella ollut v. -90 alussa n.

10 000.

Koe-eläinten Suojelun ja Green­ peacen yhteistyömuodot voisivat ta­ pahtua seuraavillaeläin-luonnonsuo­ jelun osa-alueilla: kansainvälinen vil­ lieläinten kauppa, valaittenja hylkei­ den suojelu sekä mahdollisesti Suo­ men uhanalaisten suurpetojen ase­ man parantaminen. Suomen toimis-

Marraskuun 17. ja 18. päivinä Eurogroup for Animal Welfare piti yleiskokouksensa Brysselissä. Ko­ kouksessa olivat mukana paitsi Eu­ roopan yhteisön jäsenmaat, myös eläinsuojelun edustajia monista muista Euroopan maista. Suomen eläinsuojeluväkeä edustivat Päivi Viinikainen Koe-eläinten Suojelusta sekä Eila Vahvaselkä ja Heli Castren Suomen Eläinsuojeluyhdistyksestä.

Kokouksessa allekirjoitettiin mo­ nia tärkeitäjulkilausumiaja keskus­ teltiin ajankohtaisista asioista. Yh­ dentyvällä Euroopalla on vaikutus­ tamyös erimaiden eläinsuojelulain­ säädäntöön, ja siitä syystä on olen­ naista, että Koe-eläinten Suojelu Suomen suurimpana eläinsuojeluyh­ distyksenä on mukana vaikuttamas­ sa asioihin.

Eurogroupin kokouksen yhteydes­ sä kokoontui myös WSPA:n eli Maailman eläinsuojeluliiton Euroo­ pan työryhmä. Ryhmässä päätettiin tehostaa EY:hyn kuulumattomien maiden eläinsuojeluyhdistysten välis­ tä yhteistoimintaa. — (P.V.)

Yksi mahdollinen yhteistyömuoto Greenpeacen ja Koe-eläinten Suojelun välillä: delfiinit — se­ kä merissä että delftnaarioissa. Kuva: Veli-Risto Cajander.

Kolmannessa aloitteessa haluttiin perustaa luonnonvaraisten eläinten pelastuskeskus niin liikenteen, öljy­ vahinkojen kuin muidenkin seikko­ jen vaurioittamille eläimille(ks. Animalia 3/89).

Lisäksi kaupungin vuoden 1990 budjetin käsittelyn yhteydessä hyväk­ syttiinponsiesitys,jossa Luukkainen ehdotti Helsinkiin perustettavaksi eläinsuojelueläinlääkärin virkaa.

Eläinsuojelueläinlääkärin tehtävänä tulisiolemaan eläinsuojeluvalvonnan koko kirjo kaupungin alueellaeliko­ tien lemmikkieläinten lisäksi myös eläinkaupat, sirkukset, eläinnäyttelyt tms. Toteutuessaan tämä hanke tuleeolemaan ratkaiseva askel eläin­ ten aseman paranemiseen. — (H.L.) 29

Paneeli eläinkokeista Suomen kirurgiyhdistyskutsui Koeeläinten Suojelu ry:n puheenjohtajan Päivi Viinikaisen mukaan kokeellis­ ta kirurgiaa käsittelevään paneelikes­ kusteluun. Keskustelu käytiin Finlandia-talolla 10. 11. 1989 Suomen kirurgiyhdistyksen vuosikokouksen yhteydessä. Paikalla oli n. 300 kirur­ giyhdistyksen jäsentä sekä tiedotus­ välineiden edustajia. Muut paneelin osanottajat olivat professori Juha Nevakivi Suomen kirurgiyhdistyksen edustajana, professori Pekka Häyry HYKS:n transplantaatiolaboratorios­ ta, ELL Timo Nevalainen Kuopion koe-eläinkeskuksesta, Eila Vastela Suomen Syöpäpotilaiden yhdistyk­ sestä sekä ylitarkastaja Pirkko Skutnabb maa- ja metsätalousministe­ riöstä. Puheenjohtajana toimi do­ sentti Krister Höckerstedt.

Keskustelun varsinainen aihe — tarvitaanko kokeellista kirurgiaa — peittyipaljolti professori Pekka Häy­ ryn ja Päivi Viinikaisen välisen väit­ telyn alle. Väittelyn keskeisenä kysy­ myksenä olivat Koe-eläinten Suoje­ lun eläinkoelainsäädäntöä koskevat uudistusvaatimukset. — (P.V.)

Koe-eläinosasto oli suhteellisen pieni ja koe-eläiminä olivain kaneja jarottia. Periaatteessatilojaolimuu­ tamalle porsaallekin, joille on tehty maksansiirtojaja verenvuotoshokkikokeita. Viime mainitut kalskahtavat pahalta, mutta kokeet on tehty nu­ kutuksessa, johon eläimet on myös lopetettu. Koiria Kirurgisessa sairaa­ lassa ei enää käytetä.

Kaneilla oli meneillään immobilisaatiokoe, jossa niiden jalka on las­ toitettu ja sitä voimistelutetaan päi­ vittäin. Tarkoituksena on saada tie­ toa niistä vahingoista, joita liikku­ mattomuus kudoksille aiheuttaa.

Rotilla tutkitaan haimatulehdusta ja ihonsiirtoja, joskin kokeita ei käyntimme aikana ollut meneillään.

Koe-eläimen elämä on harvoin juhlaa, vaikka hoito olisi parasta mahdollista. Näkemämme lastajalkaiset kanitkin näyttivät kaikkea muuta kuin tyytyväisiltä. Suuri askel eteenpäin on kuitenkin otettu jo sil­ loin, kun eläimiä käsittelevät asian­ tuntevat tutkijat ja hoitajat, jotka näkevät ne muinakin kuin tutkimusobjekteina. — (R.S.)

Koe-eläinten Suojelun is­ kuryhmä (Riitta Salmi ja Päivi Viinikainen) vakoile­ massa Kirurgisen sairaalan koe-eläintiloja. Kuva: VeliRisto Cajander.

Kirurgin kaneista ja vähän muustakin

Kissantappovideosta on tehty rikosilmoitus

Yhdistyksemme sai syksyllä kut­ sun vieraillakirurgisen sairaalan koeeläintiloissa. Otimme sen tietystiilo­ mielin vastaan. »Retkikuntaamme» kuuluivat P. Viinikainen, V-R. Ca­ jander ja R. Salmi ja oppainamme toimivat dosentti Krister Höckers­ tedt, LKT Jan Björkenheim jaeläinhoitaja Kari Savelius.

Moni yhdistyksemme jäsen ja muutkin eläimistä piittaavat ovat ky­ selleet huolestuneina onko Teemu Mäen kissansilpomisvideosta tehty rikosilmoitus. On toki, sillä allekir­ joittanut teki rikosilmoituksen asias­ ta jo 13. 10. 1989 eli samana päivä­ nä, kun minulle eläinsuojeluvalvoja­ na ilmoitettiin tapauksesta ensim­

30

mäisen kerran. Valitettavasti vain poliisieitoiminut alussayhtä ripeäs­ ti,sillävielä kaksi viikkoa ilmoituk­ seni jälkeen poliisi ei ollut edes ta­ voittanut kyseistä »videotaiteilijaa».

Lopulta kaveri saatiin kuulusteluun ja nyt odotellaan oikeuden kutsua.

Myös Helsingin eläinsuojeluyhdistys ry on tehnyt rikosilmoituksen Teemu Mäkeä vastaan, koska hän oli otta­ nut silpomansa kissan ko. yhdistyk­ seltä ja siten rikkonut allekirjoitta­ maansa luovutussopimusta, jossa hän olisitoutunut hoitamaan kissan hyvin.

Kyseisestä kissansilpomisvideosta on ainakin kaksi eri versiota. »The^P Cat» -niminen on pehmennetty ver­ sio, josta nähtiin ote Sunnuntaira­ portissa. Alkuperäinen raaempi ver­ sio »Sex & Death» on häikäilemät­ tömän raaka; siinä kissa on elossa vielä viidennen kirveeniskun jälkeen.

Mielestäni tämä tapaus osoittaa paitsi erittäin raakaa eläinrääkkäys­ tä myös sitä, ettätieteen ohella myös taide on syytä alistaa eettiselle kritii­ kille. Taiteen tuleeollaeettisesti kes­ tävää — sen tekeminen ei voi eikä saa perustua minkään toisen elävän olennon kärsimyksille. Suomen Ku­ vataideakatemialla, kyseisen »videotaiteilijan» oppiahjolla olisisyytä ot­ taa etiikan opetus opetusohjelmiin­ saja valvottava, etteiverovaroja tuh­ lattaisi lainvastaisten videoiden tuot­ tamiseen. Vastaavasti myös Eloku­ vatarkastamon olisisyytä herätä ruususenunestaan, sillä sen olisi toki pitänyt tehdä rikosilmoitus jo vii­ me keväänä, kun »videotaiteilija» toi raaemman version tarkastetta­ vaksi. — (H.L.)

»Fur Free Zone» Englantilaisen Animal Aid-järjestön Lontoon toimistosta kuuluu hy­ viä uutisia! Televisiouutisissa oliker­ rottu, että Aspenin pormestari Co­ loradossa USArssa on julistanut että Aspen on tästä lähin Fur Free Zone eliturkeista vapaata aluetta! Aspen on eräs Yhdysvaltojen maineikkaim­ pia hiihtokeskuksia, jossa varmaan turkit ovat aiemmin kuuluneet joka­ päiväiseen katukuvaan. Mitä tämä »julistus» käytännössä merkitsee ei ole vieläselvää, mutta jo tämäntyyp­ pinen asenne on positiivista. — (T.B.)

Eläinsuojelijat vastaan valtio Suomessa valtio nosti syytteet luonnonsuojelijoita vastaan ns. Ta­ laskangas-oikeudenkäynnissä. Nor­ jassa eläinsuojelijat taas haastoivat valtion oikeuteen eläinsuojelulain rikkomisesta. Kummassakin tapauk­ sessa valtio selviytyivoittajana — ai­ nakin juridisesti. Moraalista voittoa valtiot tuskin saavat tileilleen.

Norjan eläinsuojeluyhdistys katsoi valtion rikkovan eläinsuojelulakia, kun setukee häkkikanaloita. Norjan

LA H JO ITU K SE T YHDISTYKSELLE 12. 9 . - 2 7 . 12. 89 ^ 1 — 4 9 ,—

Am per A , C ajander V-R, Dannberg C, Ehnberg S, Eskelinen S, G ranström M, G rönman E, Harva A, Hautam äki T-J, Hietala U, Hyvätti E, Häm äläinen P , Jeskanen A, Jus­ sila M, Jutila E, Kallioinen S, Kasvi C, Kau­ neushoitola Rosa Di Roma, Koponen M, Kos­ kela H, Kärkkäinen P , Lammi N, Lappalai­ nen J, Lehtinen E, Luiro M, Längström K, Mäki N, Nyman I, Ojanpää R-L, Paananen V, Palonen A, Parkkari O, R antala T, Ruuska­ nen P , Rämänen U-M, Saarenkunnas S, Sal­ mi S, Sipiläinen M, Soukkio M, Tiihonen A, Tähtinen M, V .H ., Veivo L, Viitamäki K.

eläinsuojelulain mukaan eläimen säi­ lytyspaikan tulee olla sellainen, että eläinvoi toteuttaa lajityypillistäkäyt­ täytymistään. Häkkikanalahan estää kaikki kanan normaalit käyttäyty­ mismuodot.

Norjan eläinsuojeluyhdistys hävi­ si oikeudenkäynnin, ja nyt sillä on taakkanaan monen sadan tuhannen kruunun velat, mikä uhkaa kaataa koko yhdistyksen. Yhdistyksen pu­ heenjohtaja eläinlääkäri Thoralf Medveit, joka on omistanut koko

elämänsä eläinsuojelulle, on ymmär­ rettävästi epätoivoinen. Yhdistys on taistellut aktiivisesti mm. hylkeen­ poikasten pyyntiä vastaan.

Mikäli Sinä haluat omalta osalta­ si varmistaa, että eläinsuojelutyö Norjassa jatkuu, lahjoita heille hiu­ kan varoja. Parhaiten se käy Koeeläinten Suojelun tilille, kunhan muistat kirjoittaa pankkisiirtoon »Norjan eläinsuojelu». Me toimitam­ me varat eteenpäin. Kiitos! — (P.V.)

Huomautus huonomuistisille!

Tämän vuoden jäsenmaksukortit on postitettu entisillejäsenille vuo­ den alussa. Jolletjostain syystä ole sitäsaanut, otapa yhteyttä. Kun mak­ satjäsenmaksusi, muista aina pitää huolta siitäettä osoitetietosi tulevat myös merkityiksi maksulappuun, myös silloin kun maksu tapahtuu pan­ kin maksupalvelun kautta!! Valitettavasti toimistoon tulee jatkuvasti maksukuitteja, joista puuttuvat henkilötiedot. Tällöin emme tiedä, ku­ ka uusi jäsen on ja minne lehden voi toimittaa!!

Jos lehtieituleperille, soita toimistoon (taikirjoita) arkisin klo 9— 17, puh. 90/736 113. Selvitetään yhdessä, mikä on ollut ongelmana!!

KIITOS!!

-ALUEOSASTOT JA YHDYSHENKILÖT:-

50. —

H aarahiltunen N, Hirn M, Hyttinen N, Hy­ värinen A, Jorm anainen T, Keränen A, Kon­ kari J, Lähde T, M erimaa T, Myllykorpi T, Mäntylä L, Nuorvala G, Pätsi A, Raitanen L, Rosqvist R, Sahala A, Salo 1, Savolainen M, Stählberg-De Maio I, Suominen H , Taavettila S, Teräväinen I, Tullila M, Tuntem aton 1, Tuntematon 2, Vesen H, Viikala R, Östman O. 5 1 — 9 9 ,—

Aulanko T, Duo E S, Gramex, Haapanen M, ^Leinikka S, Sahlberg H , Sjöroos M, Tahva"nainen S. 100,— Abraham sson T, Airasto P , Arola T, Kavaleff L, Kurikka K, Lehto L, Lemmikkieläinliike Tintti & Tiplu, M. Röppönen 50v./L yra M & H , M ikkola T, Saint-Pierre T, Sievä­ nen M, Sihvo K, Suoninen T & P, Taski­ nen A, Tuominen S, Turunen K, Vähämaa S, Vänttinen M, Ylisaari S. 1 0 1 — 1 4 9 ,—

Lairi M, Päiväsaari S. 1 5 0 — 2 0 0 ,—

Arneva I, Nurmi K, Peltonen H , Perälahti A, Raja-Alho S-R, Rajam äki I, Saarenpää E, Saartola L, Välimäki A. 2 0 1 — 3 0 0 ,—

Ellonen R, Heikm an R, Pitkänen T. 5 0 0 ,—

M. Röppänen 50 v./N iem inen N, L aanti R. 8 0 0 ,—

A lfthan IB M. 1000,—

Vallittu U-S&A, Von W endt E.

HAUKIPUDAS: Tiina Ahokas, Hepokj, 90830 Haukipudas HUMPPI: M inna Kupari, 43640 Humppi, 944-67 133 JOENSUU: M ilja H onkanen, Ruuhitie 50 D 9, 80160 JS, 973-822 479 KAJAANI: Katja Pulkkinen, Aava, 87850 Paltanniemi, 986-475 227 KEMI: Merja Leskinen, Aaponk 5, 94720 Kemi, 9698-325 81 KLAUKKALA: M ia Kivelä, Seurantie 4 as 9, 01800 Klauk­ kala KOKKOLA: Virva llvesaava, Pormestarink 34, 67100 Kok­ kola, 968-13 738 LAHTI: Johanna H ovi, Riekontie 5 A 1, 15230 Lahti, 918-503 117 LAPPEENRANTA: Sari Kupiainen, Vuokonk 15, 53810 LPR 953-27 795 NUMMI-PUSULA: Irma Teikari, Lehtola, 03850 Pusula OULU: Kirsti Leisto, Raivaajantie 18, 90140 Oulu, 981-330 578. Tuukka Niskanen, Niilontie 46 as 2, 90120 Oulu, 981-339 359 (löytöeläinpalvelu).

PORI: Riitta Muurla, Vaarank 11, 26810 Pori, 939-200 02 TAMPERE: A n ja Toivio, 33880 Sääksjärvi, 931-671 974 TURKU: Turun Alueosasto, Aurakatu 5 A, 20100 Turku, 921-310 123 Tarja M ich ejeff, Kukkarokiventie 1, 21530 Paimio, 921-809 973 VIHTI: Irina Hornamo, Järventaus, 03220 Tervalampi, 90-227 3955 YLITORNIO: Kaisu Niska, Käpylänpuisto 11 A 2, 95600 Yli­ tornio

Minna Canthin Lukio 240.10, Paltam on Ylä­ aste 89.55.

31

LISÄÄ TERVEISIÄ ISLANNISTA Lehtenne numerossa 4/89 Hanu Luukkainen pahoittelee kirjoitukses­ sa »Eläinsuojeluterveisiä Islannista», ettei Pohjoismainen Eläinsuojeluneuvosto reagoi nopeammin eläinsuojelukysymyksiin, koska neuvos­ to kokoontui vain kerran vuodessa.

Näin ei kuitenkaan asianlaita ole.

Neuvosto reagoi välittömästijonkun jäsenyhdistyksen sitä pyytäessä.

Näin ollen käännyin Pohjoismaisen Eläinsuojeluneuvoston nimissä Nor­ jan hallituksen ja ennenkaikkea päättävän elimen Norjan kalastustoimikunnan puoleen verkkokalastuk­ sen uhatessa Pohjois-Norjan vesilin­ tukannan olemassaoloa. Pohjois­ mainen Eläinsuojeluneuvosto on eläinsuojeluasioissa Pohjoismaisen Neuvoston virallinen asiantuntijaelin ja annamme heti lausuntoja niitä pyydettäessä.

Koirien ja sikojen hännän(saparon) typistämiskieltoa olemme aja­ neet jo puheenjohtajuuteni alkuvuo­ sista ja olemme asiassa kääntyneet Pohjoismaiden hallituksien puoleen.

Turkiseläinkysymyksessä päädyim­ me mm. toteamukseen, että: »Tehojärjestelmän luomia tuotantotapoja, kuten kanojen häkkikasvatus ja tur­ kiseläinten vastaavaa häkkipitoa nykymuodossa erityisesti kettujen koh­ dalta, emme voi hyväksyä. »Eläin­ suojelulaki koskee kaikkia kotieläi­ miä, jotka tuottavat maitoa, munia, lihaa, villaatahi turkiksia, joten näi­ tä elinkeinoja emme voi kieltää, kyl­ läkin vaatia huomattavaa parannus­ ta eläinten pidossa. Siihen olisi tut­ kimusten keskityttävä eikä vain tuo­ tannollisiin seikkoihin.

Hannele Luukkainen on myös huolestunut siitä, ettemme ottaneet hänen valaanpyyntikieltoanomustaan heti käsiteltäväksi ja päätettä­ väksi. Tämä harhaluulo perustunee siihen, että koska keskustelua käytiin Neuvoston virallisillakielilläelitans­ ka, norja ja ruotsi, häneltä jäi pää­ kohta huomiotta. Kysymys olinimit­ 32

täin jo virallisen ohjelman esityslis­ talla,mutta Islannin edustaja Jorunn Sörensen katsoi, että kysymys oli niin arkaluontoinen, ettämaan eläin­ suojelu olisi silloin joutunut kärsi­ mään, minkä vuoksi päätettiin siir­ tää kysymys myöhemmin käsiteltä­ väksi.

Islantiin vastanimitetty suurlähet­ tiläsHakan Branders olimyös kiitol­ linen, etteitätä arkaluontoista kysy­ mystä nyt otettu esille, suomalaisen puheenjohtajan virkakaudella.

Viralliset kokoukset ovat toki tär­ keitä, mutta vasta ns. jälki-istunnoissa,jolloin keskustellaan vapaasti arkaluontoisistakin ongelmista, pereh­ dytään siihen, miten niitä on eri maissa ratkaistu; siinäyhteydessä voi vapaasti yhtä hyvin puhua huonoa skandinaaviskaa kuin huonoa eng­ lantia, kuten eräs tanskalainen huo­ mautti.

H A K O N W E STERMARCK Pohjoismaiden Eläinsuojeluneuvoston puheenjohtaja

Muutama kommentti edellisen johdosta: Parahin Hakon, nyt olet nähnyt jutussani olemattomia — johtunee­ ko kielivaikeuksista. Ensiksikin on toki selvää, ettäPohjoismaisen eläin­ suojeluneuvoston puheenjohtaja voi lähettää kirjeitäeritahoilleja toimia aktiivisesti kuten vastineessasi ker­ roit. Mutta siitähän minä en puhu­ nutkaan. Minä harmittelin jutussa­ ni neuvoston hidasliikkeisyyttä, kos­ ka neuvoston jäsenet eivät uskalla ottaa kantaa eläinsuojeluasioihin il­ man, että ne on ensin käsitelty hei­ dän taustajärjestöissään.

Toisekseen en väittänyt kirjoituk­ sessani, ettei neuvosto olisi ottanut julkilausumaehdotustani käsiteltä­ väksi. Tottakai ehdotukseni oli ko­ kouksen esityslistalla, koska taustajärjestöni Helsingin eläinsuojeluyh­ distys ry oli sen sinne hyvissä ajoin ilmoittanut. Minä harmittelinjutus­ sani sitä, että neuvosto ei hyväksy­ nyt julkilausumaa tässä kokoukses­ sa, vaan siirsipäätöksenteon vuodel­ laeteenpäin. Tämän vuoden kulues­ sa ehditään siten taas tappaa kasa­ päin niinhylkeenpoikasia kuin valai­ takin täysin turhaan.

Kolmanneksi ehdottamani julki­ lausuma ei koskenut vain valaiden pyynnin kieltämistä, kuten kirjoitat, vaan myös hylkeenpoikasten pyyn­ nin kieltämistä kaikissa Pohjoismais­ sa. Siten ehdotus ei ollut suunnattu

pelkästään isäntämaata eli Islantia vastaan. Julkilausumaehdotukseni olimuuten valmisteltu yhdessä hyljeja valasasiantuntijoiden kanssa ja se oli käännetty myös ruotsiksi.

Neljänneksi en hyväksy julkilausu­ mani enkä minkään muunkaan eläinsuojeluasian käsittelyn siirtämistä asian arkaluontoisuuteen vedoten.

Vaikenemisellajahyssyttelylläeivie­ dä eläinsuojelua eteenpäin. Jos eläinsuojelijat eivät uskalla puolustaa eläinten oikeuksia kaikissa olosuh­ teissa, niin silloin heidän on syytä vaihtaa alaa. Arkaluontoisia syitä voidaan löytää jokaisen epäkohdan kohdalla, ja siten estää koko eläinsuojelutyö.

Viidenneksi vaikka puhunkin mie­ luummin englantia, ranskaa ja sak­ saa kuin ruotsia, tanskaa tainorjaa, kuuntelen niitä kuitenkin sen verran^ sujuvasti, että tiedän mitä kokous päättijamitä ei.On valitettavaa, että Pohjoismainen eläinsuojeluneuvosto tuhlaa resurssejaan kielipoliittisiin kysymyksiin. Minusta eläinten oi­ keuksien ajaminen on tärkeämpää kuin se, mitä kieltä kukakin puhuu.

HANNELE LUUKKAINEN eläinsuojeluaktivisti

paisinkin lisää eläinaiheisia vaattei­ ta. Uhanalaisia eläimiä voisi suojel­ lamyös kantamalla niiden kuvaa pu­ serossaan, vai mitä!

MINNA JAUHIAINEN, Helsinki Toimitus vastaa: Ekoturkkiasia on ajankohtainen juttu. Selvää on, että eläin- ja myös ympäristönsuojelumielessä se on »oikeaa turkkia» mo­ ninverroin parempi vaihtoehto. Sel­ vitämme asiaa lisää kakkos-Animaliassatoukokuussa. Toivomme myös lisääkommentteja ja mielipiteitä lukijapalstalleturkisjutuistaja muista eläinsuojeluaiheista.

EMME ELÄ PARATIISISSA! " Terve kaikki. Mulla olisitässä pari asiaa, joita mä olen ajatellut jo pit­ kän aikaa.

Ensimmäinen on turkikset, karva­ hatut ja nahkavaatteet kirpputoreil­ la. Älä hyvä ihminen boikotoi näi­ tä. Jos ostat em. vaatteita kirpputo­ rilta, seeiole kysynnän kasvattamis­ tavaan uusiokäyttöä, joka on hieno juttu. Se on parempi kuin jos ostai­

sitminkä tahansa muun vaatteen ta­ vallisestakaupasta. Tuskin minkään uuden vaatteen valmistus on ympä­ ristölleja siteneläimillehyväksi. Kun ostat kirpputorilta, turkistuottaja ei saa rahastasi penniäkään vaan raha menee yleensä hyviin kohteisiin ku­ ten pelastusarmeijalle tai kehitysmai­ hin. Kierrätä siis.

Toinen juttu on lihansyönti. Tie­ tystiolisi kiva, jos ketään eitapettai­ si. Paluu paratiisiin, jossa kaikki juoksisivat vapaina ja nakuna jape­ toeläimetkin söisivät vain ituja.

Mutta ei se käy. Kehitys on men­ nyt niin pitkälle, että tuskin kukaan kasvattaa esim. sikoja ilokseen. Ko­

tieläimiä on pakko hyödyntää, jo koirien ja kissojenkin ruuaksi. Leh­ mät ja siatkuolisivat hyvin äkkiä su­ kupuuttoon, jos ne näillä leveysas­ teilla päästettäisiin vapauteen. Tar­ koitus onkin boikotoida tehotuotan­ toa, mieletöntä jalostusta ja liukuhihnamunia, ei itse lihaa ja tappa­ mista. Nyt on tärkeää kampanjoida luonnonmukaisesti kasvatettujen eläinten lihan puolesta. Jokaiselle eläimelle kuuluu onnellinen elämä ja tuskaton kuolema. Se hyödynne­ tään, mutta sen omilla ehdoilla. Nos­ tetaan luomulihan ja -kananmunien kannatusta, että näitä yrittäjiätulisi lisää. »Don’t eat my friends»-iskulauseen tilalle sopisi vaikka »Eat only my happy friends». »ELÄIN ELÄÄ, IHMINEN IHMETTELEE»

Islanti on Norjan ohella viimeisiä maita, joka on itsepintaisesti jatkanut suurten valaitten pyyntiä. Suomi ei ole pohjoismaista kumppa­ niaan tästä toiminnasta liiemmälti arvostellut.

Kuvassa Lofoottien vesillä sukeltavan kaskelotin pyrstö. Kuva: Tiu Similä.

EKOTURKIT PUNTARIIN! Haluaisin tietojaekoturkeista. Ne ovat halvempia, usein kauniimpia ja säästävät eläimiä. Ekokuluttaja käyttää ekoturkkia. Mutta onko ekoturkki parempi vaihtoehto kuin oikea turkis? Jos olen ajatellut asian oikein, ekoturkin raaka-aineena on öljy. Mitä ympäristöhaittoja öljystä koituukaan. Mutta se ei liene tässä yhteydessä tärkeintä. Eli kumpi tur­ keista kuluttaa enemmän luontoa, onko olemassa tarkkoja tietoja?

Turkkia en ikinä hanki, mutta ekoturkki on päällysvaatteena kui­ tenkin uusi ja kiva, ainakin silloin kun se ei jäljittele oikeata. Voisin mielelläni pitääekoturkkia, jossa on eläinten kuvia. Kertoisin samalla, että pidän eläimistä. Itseasiassa kai33

OSTA TUOTTEITAM M E - TUE TO IM IN TAAM M E!! f YHDISTYSTUNNUS-TEKSTIILIT

Haloo oululaiset!

TILAA ILMAISEKSI e s ite lm ä m a te ria a lia , jaettavaksi, itsellesi..

ESITTEET:

TILAAN KPL:

— »Vapauta eläim et eläm äntavallasi»-esite

Oulun alueosasto järjestääkerhoiltoja keväällä joka kuukauden neljäntenä torstaina klo 18 al­ kaen Aleksinkulmassa (Aleksanterinkatu 9).

Koteja löytökissoillejaihmisiä kissajahtiinkai­ vataan! Tule mukaan auttamaan kärsiviä eläi­ miä. Ota yhteyttä p. 339 359 tai 330 578/Kirsti.

— Kuluttajaesite

Vielä n iitä saa! C ollegessa ja t-paidassa m olem m issa tunnus (apina ja koira ja teksti KOE-ELÄINTEN SUOJELU RY — VASTUSTA TUS­ KALLISIA ELÄINKOKEITA, painatuksen lä p im itta n. 7 cm).

Huom! M itoitukseltaan nämä tuotteet ovat pienehköjä. Saatavilla seuraavat värit ja koot: COLLEGE PUSERO 50,— harmaa S, M, L, hiekanruskea S L, vaaleansininen S, m usta S

— Opiskelijaesite — Kosmetiikkaesite (sisältää listan eläim illä testaamattomis­

Käytä kosmetiikkaa, jota ei ole testattu eläimillä.

Luettelon tällaisistatuot­ teista saat toimistosta.

ta kosmetiikkatuotteista) — »Vaihtoehtoja eläinkokeille»-esite — Joukkoesite (esim. postiluukkujakeluun) — »Eläinkokeet» (vihkonen) — »Djuren kan inte tala...»

Eläinsuojeluliitto) — Eläinten oikeuksien julistus (V altakunnallinen Eläinsuo­ — Turkisesite — »Tiesitkö täm än turkiksista»-esite (neliväri) — Turkisjuliste (neliväri, kuvassa ketunpoikanen) — Tilauskaavake (yhdistyksen tuotteet) — Jäsenmaksulom ake (vuosi 1990) — Lahjoituspankkisiirto (lahjoitus yhdistykselle)

LA IN A TTA VAT AV-VÄLINEET:

MERKITSE X VIIVALLE:

— Diasarja (30 kuvaa selityksineen)

kpl .......... koko kpl .......... v ä riv a ih to e h to ...........

ORANSSIT LASTEN COLLEGEPUSEROT 50,— Lämmin kirkkaanoranssi collegepusero, isä m ustalla koirankuva ja teksti El ÄINKOKEITA. Sisällä mukava nukka, sopii talven kylmään!

Saatavilla koot 140— 160 cm sekä S. kpl ............

How would you like your fui; madam? passed, strangled, trapped or electrocuted!

koko

Lasten koot 100— 150 cm , vaaleankeltai­ nen, 190,— kpl

koko

(Yli 16-vuotiaille) OUT PAIN, suom. äänitys, kesto 2 X 30 min, VHS — V ideofilm i uskontojen suhteesta elä im iin N OOAN ARK­ KI, suom. äänitys, kesto n. 25 min, VHS (Yli 16-vuotiaille) — Videofilm i turkistarhauksesta, suom. äänitys, kesto n. 25 min, VHS — V ideofilm i psykologisessa kokeessa olleesta apinanpoikasesta BRITCHES. Engl, äänitys, kesto n. 10 min. VHS A V -m ateriaalin laina-aika on 1— 2 viikkoa, sopimuksen m ukaan pitem ­ päänkin. Lainaus on ilmaista, mutta toivomme lainaajan korvaavan pos­ tituskulut (myös tilattaessa suuria m ääriä esitteitä). Lainaaja huolehtii siitä, että A V -m ateriaali palautetaan moitteettomassa kunnossa toimis­ toon lain a-ajan päätyttyä.

Tilaajan nimi: Osoite:

Puhelin (myös suunta): Toivottu laina-aika:

Tilauksen voit tehdä myös puhelimitse toimiston aukioloaikoina num e­ roon 9 0 /7 3 6 405.

34

.

Huom ! V oit myös ostaa pelkän hupparin (aikuisten koot 170,— , las­ ten 110,— ). M erkitse tämä tila u s allaolevalle riville (koko, väri)

— Videofilm i eläinkokeista ja vaihtoehtomenetelmistä SUF­

— V ideofilm i lääketieteen eläinkokeista PROGRESS WITH­

.

A iku isten koot S, M, L, XL ja värit harmaa tai vaaleanpunainen, koko asun hinta 270,— kpl koko . värivaihtoehto ......................

T-PAIDAT 60,— kpl Valkoinen lyhythihainen paita, painatukse­ na eläin/ihm isryhm ä ja te ksti KOE-ELÄINSUOJELU RY — ELÄINTEN OIKEUKm N PUOLESTA. Tosi mukava ja hyvännä­ köinen päällä.

Koot S, M, L ja XL (kotim aista puuvillaa). kpl LASTEN REPUT 40,— Kestävää nailonia, painatuksena kissaperhe, värit vaaleanpunainen tai keski­ sininen. kpl ..........

KORTIT — Vapauta eläimet elämäntavallasi-tunnuskortti 2,— — Turun Alueosaston 4 kortin nippu, eläinaiheisia piirroksia, mm. hylje ja kissa. Nippu 8,— — 12 kortin nippu, eläin aihe isia piirroksia. Taataan että ainakin kolm ea eri korttia. Nippu 10,— POSTIMERKKI LAJITELMAT — 80 e rila ista suom. m erkkiä 15,— — 80 e rila ista ulkom . m erkkiä 20,— — 150 e rila ista suom. m erkkiä 25,— TARRAT JA KIRJEENSULKIJAT — 20 kirjeensulkijaa, 4 eri kuva-aihetta sekä pyöreä yhdistystunnustarra, halka isija 10 cm. ERIKOIS­ TARJOUKSENA yhteishintaan 10,— (norm. 15,—) — Pyöreä NO FUR-tarra, neliväripainatuksena ketun­ poikanen ja teksti NO FUR. H alkaisija 10 cm. 6,— — Autotarra, pituus n. 48 cm. T eksti VASTUSTAN ELÄINKOKEITA (vihreä te ksti, valkea pohja). 3,— — Pyöreä härkätaistelutarra, engl. te ksti, halkaisija n. 5 cm. 0,50 mk

kpl

kpl kpl

kpl

kpl kpl kpl kpl kpl.

UUSIOPAPERITUOTTEET — Kirjepaperilehtiö, eläinaiheinen koristekuva, 13,— — 20 kirjekuoren nippu, eläinaiheinen kuva, 13,— — Kassi 1,— /kpl, 10 kassia 7.50

kpl kpl kpl

JULISTE 10,— (hinta sisältää p o stituskulut)

— Kuvanäyttely (15 kuvaa selityksineen) FER THE ANIMALS, suom. äänitys, kesto n. 25 min, VHS.

kpl

T ilattavissa myös e rillin e n esite e n glann in kielisistä rintam erkeistä. Useita e rila isia !!

HUPPARIASUT LAPSILLE JA AIKUISILLE Vaikka koko perheelle! K otim a ista pu uvil­ laa, ykköslaatu. H upparissa lentävän hevo­ sen kuva ja teksti ELÄKÖÖN ELÄIMET. Housujen vasemmassa reidessä teksti ANIMALIA, sivusaum ataskut.

jeluliitto)

tiö lle)

S, M, XL M

RINTAMERKIT — Y hd istystunn us (eläinryhm ä ja yhdistyksen nimi) 6,— — Kissan kuva ja te ksti VASTUSTAN ELÄINKO­ KEITA 6,— — Teksti VIOLENCE FREE SCIENCE 10,— — Teksti DJURPÄLS BÄRS AV DJUR 8,— — NO FUR-merkki, nelivärinen (ei turkiksia) 10,—

•

— »Eläinsuojelun nykytilanne Suomessa» (vihkonen) — »Eläinrääkkäystä? Voitko sinä auttaa?» (Valtakunnallinen

— Lahjoituspankkisiirto (lahjoitus Koe-eläinten Suojelun Sää­

T-PAITA 35,— tum m ansininen valkoinen

kpl koko kpl kpl kpl värivaihtoehto

KIRJAT — Runoteos ANIM ALIA/Eeva K ilpi 80,— — N ovelliteos KUOLEMA JA NUORI RAKASTAJA/ Eeva K ilpi, 80,— — Kirja eläinten o ike u ksista ELÄIN IHMISTEN MAAILMASSA, useita suom alaisia k irjo itta jia .

55,— — T ietoteos SUURVALAAT JA DELFIINIT/CajanderSim ilä, 55,— — R uohonjuuren VAIHTOEHTOISTEN LIIKEYRI­ TYSTEN KATALOOGI, »puhelinluettelon vihreät sivut», 5,—

Neliväri painatus, eläinkuva ja teksti VALINNOILLASI VAIKUTAT ELÄINTEN ASEMAAN.

kpl

PANNAAN MUISTIIN...

— Kuivam ustekynä, jo ssa yhd.nim i ja puh. sekä teksti ELÄINTEN OIKEUKSIEN PUOLESTA, 7,— — Puhelinm uistio, valkoiset muovikannet, koiran ku­ va ja te ksti El ELÄINKOKEILLE, 15,—

kpl

KERAAMINEN KANI 20,— T a ite ilija Karin VVeckströmin suu nn itte le m a koriste.

Sopii koruksi tai avaim enperäksi!

kpl

TALVEN PEHMOT — Suloinen vaaleanpunainen possu-kangaslelu, kor­ keus 30 cm, kaulassa punainen s ilkkiru se tti.

40,— — Valkoinen froteepyyhe, painatuksena kettu ja te ksti ANIM ALIA. Koko n. 50 x 70 cm. 40,—

kpl

kpl kpl

koko

i. * «. » f. *

*

i» *

väri NÄIN HELPOSTI TEET TILAUKSESI: kpl nippua nippua kpl kpl kpl

Lähetä tilauksesi yhdistyksen toim istoon osoitteella: KOE-ELÄINTEN SUOJELU RY, PORVOONKATU 53, 00520 HKI. Nopein tapa tila ta on tie ty s ti puhelim itse, eli num eroon 90/736 405.

Yli 30,— tila ukse t toim ita m m e po stiennakolla (7,— tällä hetkellä) ja lä he tyksiin lisätään po stim aksu t ja 2,— käsittelykuluja. M u ista t­ han m erkitä myös nim esi ja o so itte e si tila ukse en!!

T oim itusaika n. 2 viikkoa.

TILAAJA: NIM I/NAMN k p l.

OSOITE/ADRESS kpl kpl kpl

ISSN 0783-9170 35

JAANA LAHTI

----/^

1\ I

Heipä Hei! Vaikka talvi onkin ehtinyt jo pit­ källe, ajattelin muistuttaa teitä pik­ kulintujen talviruokinnasta. Jos olet aloittanut alkutalvesta lintujen ruo­ kinnan, sinun tulisi jatkaa sitä aina kevääseen asti, kunnes lintujenon it­ se helpompi löytää ruokansa. Ruo­ kinta-automaatti on parempi vaih­ toehto kuin avoin ruokinta-alusta, sillä siinä linnut eivät pääse sotke­ maan ruokaansa ulosteilla, eivätkä näin edistä salmonella-bakteerin le­ viämistä. Siltiruokintapaikka on hy­ vä välillä siivota ulosteista. Eri lin­ nuilla on omat herkkuruokansa, mutta tarjolle voit laittaa esim. au­ ringonkukan siemeniä, maapähki­ nää, kauraa, hirssiä, leivänmuruja ja tietysti ihraa, jonka on oltava suo­ latonta. Näin pelastat varmasti mon­ ta pikkulintua, ja vaivan palkaksi saat seurata lintujen puuhailua ruo­ kintapaikalla ja samalla tutustut eri lajeihin! Kohta saapuvat myös muut­ tolinnut ... jäädään odottelemaan kevättä!

Jaana

Moi kaikki eläinten ystävät!

Yhdyn Tuijan (Animalia 4/89) mielipiteeseen asioihin vaikuttami­ sesta. Jokainen meistä voi tehdä yl­ lättävän paljon eläinten (tai minkä tahansa muun asian) hyväksi, jos vain haluaa. Lehtien yleisönosastoil­ lekirjoittaminen on yksi hyvä keino.

Lukijoille voi antaa miettimisen ai­

b

hetta kirjoittamalla asiallisestitieto­ L p ' f T.K. ja ja mielipiteitä eläinkokeista, tur­ i ^ kistarhauksesta, tehokasvatuksesta jne. Moni meistä kyllä puhisee kiuk­ kua nähdessään eläinsuojeluvastaiKetun itku sen kirjoituksen taiturkismainoksen En näe kirkasta aurinkoa, mutta siihen sejää. OTTAKAA KY­ N Ä KÄTEEN! en kuusta häivääkään, On vielä paljon ihmisiä, jotka ei­ kuka sanoikaan on maapallo vät tiedätoiminnastamme mitään tai upea kaikkien, omaavat aivan väärän käsityksen sekö jo k a minut kaulaansa asettaa, tärkeistä asioista. On tärkeää ker­ vai hän jo k a ei näe kuin toa epäkohdista muillekin kuin ystä­ itsensä vereni takaa. ville.

Ei, ei minulla ole elämää, ( Ei eläinsuojelusta puhumista kan­ ei luontoa seuranani, nata kainostella! Päinvastoin, se minulla on vain ahdas kiinnostaa monia, mutta ihmiset kaihäkki ja pelkoni, paavat vähän kannustusta ja lisätie­ toja. Kerro, mistä osoitteesta saa tie­ väsymätön pelkoni. toa ja jäsenmaksulomakkeita! Koe­ T.K . ta saada kaupunkisi alueosastoon vi­ pinää. Voittejärjestää kirpputoreja, discoja, bänditapahtumia... Mitä vaan mieleen juolahtaa. Hyvän asian eteen kannattaa uurastaa. Julisteita voi viedä ilmoitustauluille, esitteitä eläinkauppoihin, talleille jne. Kun aloittaa »tarmokkaan taistelun», uu­ sia ideoita tulee koko ajan.

Jokainen voi ainakin ottaa tavoit­ teekseen hankkia yhdistykseen muu­ taman uuden jäsenen tämän vuoden aikana. Luulen, ettäyhä useampi on meidän puolellamme. Tarpeetonta kärsimystä on katseltu läpi sormien liian kauan. TOIMIKAAMME! Nimim . Eläim et eivät voi puhua, siksi niiden puolesta on puhuttava.

Hätähuuto H ätähuuto elämästä, tulevasta, menevästä.

Hätähuuto eläimistä, syntyvistä, kuolevista.

Hätähuuto hädästä jo ta kukaan ei huomaa, jo k a kasvaa kasvamistaan.

M utta jo sk u s se räjähtää tuhansiin kyyneliin.

Ja silloin ihminen huomaa mitä eläimille tehnyt hän on.

Kaiken sen jälkeen mitä eläimet ovat meille antaneet.

Rakkautensa, luottamuksensa, mutta on ko paha hyvyyden palkka?

M inä -73 ~Cj&tX4L

mvvKst

K iitos kaikille kirjeenvaihtoilm oi­ tukseen vastanneille! Ilm oitus on edelleen voimassa! Kynät käteen ja kirjeitä tulemaan!

Iloisin terkuin, Kirsi Aaltonen Lahnatie 9 as. 13 20760 Piispanristi

Lemmikkilalo Neptuksessa elelee näin kivo­ ja rottia. Kuva: Veti-Risto Cajander.

Heippa kaikki!

A u tta k a a nyt y stä v ä ä h ä d ä s sä ja k erto k a a m ulle m itä te k äy tätte hiuksiin n e ( tu o tte ita jo ita ei o le te s ta ttu k o e-eläim illä) esim . geeliä, m u o to v a a h to a , h iu sla k k a a y m s.? E n tä s sit­ ten tie tä ä k ö k u k a a n o n k o Yves R ocherin tu o tte e t te s ta ttu eläim illä?

P lea se, o tta k a a k a n ta a ja a u tta ­ kaa!

N im im . Shadow

► Moi Jaana!

O n k o Yves R och erin m eikit te sta t­ tu eläim illä?

T e r k k u ja k aik ille h ev o s ten o m is­ tajille, hoitajille & kanien om istajille!

T: Anim als-78

Vastauksena molempiin edellisiin kysymyksiin: Yves Rocherin tuotteita testataan eläimillä. Tämä koskee uusia tuottei­ ta,ja testitsuoritetaan Ranskan val­ tion laboratorioissa, koska Ranskan lainsäädäntö vaatii tekemään niin.

Nimimerkille Shadow: täältätoimis­ tosta saat ilmaiseksi listan niistä sar­ joista, joita ei ole testattu eläinko­ kein. Useimpiin sarjoihin kuuluu myös hiustenhoitotuotteita.

Jaana 37

36

Häkkilintujen myyntiin ja pitoon liittyy vaka­ via epäkohtia. Kuva: Veli-Risto Cajander.

"

m

/ - S M '’ tfm J L

laa — salakauppa kukoistaa. Huo­ limatta sopimuksesta luvut kuljete­ tuistaeläinmääristä ovat mahtavia: Ruotsiin tuotiin v. -87 yli 60 000 matelijaa, USArhan vuosina -80— 85 laillisesti yli 4.5 miljoonaa lemmikkilintua, Amsterdamin postin kaut­ ta kulkee laittomasti paketeissa kes­ kimäärin 500 matelijaa viikossa, Lontoon Heathrovvn lentokentälle saapui v. -89 laillisestiyli 150 000 lin­ tua jne. Eniten eksoottisia lemmik­ kieläimiä tuodaan Euroopassa LänsiSaksaan, Hollantiin, Belgiaan, Eng­ lantiin ja myös Ruotsiin.

Koukkunokat uhattuina

EKSOOTTISTEN LEMMIKKIEN KAUPPA KÖYHDYTTÄÄ LUONTOA Tilanne eurooppalaisella lentoasemalla. Lastia puretaan Etelä-Amerikan koneesta. Tullimiehet ovat paikalla. Suurista matka-arkuista kuuluu yllättäen vähäistä siritystä. Arkut ava­ taan. Näky on surullinen. Toistakymmentä värikästä troop­ pista peippoa ja samanverran keskikokoisia vihreitä papu­ kaijoja on tungettu arkun reunaan myttyisten sanom alehti­ paperien ja sahanpurun sekaan. Useat linnut ovat kuolleet — ei riittävästi ilmaa, ei ravintoa, ei vettä. Jokunen peippo vielä läähättää, mutta on heikossa kunnossa. M iksi?

Villieläinten kauppa trooppisista kehitysmaista Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan on jatkuvaa mur­ henäytelmää teollisuusmaiden rajaja lentoasemilla. Miljoonia eksootti­ siaeläimiä kuljetetaan laittomasti tai laillisestijoka vuosi eläinkauppoihin ja edelleen yksityisten »eläintenystä­ vien» koteihin lemmikeiksi. Virallis­ ten tilastojen mukaan esimerkiksi linnuista vähintään viidesosa kuolee kuljetusten aikana. Salakuljetustapauksissa monien papukaijojen, api­ noiden ja matelijoiden korkean hin­ nan takia välittäjälleriittäähyvin se­ kin, ettävainjoka viidestai kymme­ nes eläin selviää hengissä matkastaan tässä »kolmannessa luokassa».

Sademetsien asukit vähenevät Eläinkaupan juuret ovat syvällä trooppisten maiden sademetsissä.

Siellä köyhät paikalliset asukkaat hankkivat välittäjilleapinoita, papu­ 38

kaijoja, tukaaneja, timantinvärisiä varpuslintuja ja villejä kissaeläimiä rajuilla pyyntimenetelmillä. Oselottikissanaaraita, joillaon vielä poika­ set, jahdataan koiralaumojen avul­ la. Emot tapetaan ja pennut vangi­ taan. Lintuja pyydetään kaatamalla puut, joissa ne pesivät. Suurin osa emoista, poikasista ja munista tu­ houtuu tässä rytäkässä. Nisäkkäitä vangitaan erilaisilla ansoilla, ja lu­ kuisat eläimet saavat virua niissä näl­ käkuolemaan saakka, mikäli eivät päädy lopulliseen vankeuteen.

Monet kehitysmaissa pyydettävis­ tä lajeista ovat uhanalaisia tai huo­ mattavasti vähentyneet luontaisella esiintymisalueellaan. Vaarantuneita lajejaon yritettysuojella kansainvä­ lisellä CITES-sopimuksella, joka säätelee uhanalaisten luonnonvarais­ ten eläinten kauppaa. Siihen sisältyy n. 3000 eläinlajiaja n. 20 000 kasvi­ lajia. Sopimuksen noudattaminen ja nimenomaan valvominen on hanka-

^

Kauneutensa, älykkyytensä ja pit­ käikäisyytensä takia papukaijoista on tullut kaikkialla yhä suositumpia lemmikkieläimiä. Niitä on yhteensä 330 eri lajia, joista kolmisenkym­ mentä on vaarassa kuolla sukupuut­ toon. CITES-sopimuksella säädel­ lään muiden paitsi kakadujen ja un­ dulaattien kauppaa, myös Suomessa.

Lähes kaikki suuretjakeskikokoi­ set papukaijat ovat luonnosta pyy­ dettyjä. Pyynnin, kuljetuksenja ka­ ranteenien aikana neljä viidestä lin­ nusta kuolee. Papukaijojen lisäänty­ minen luonnossa on hidasta, ja toi­ saalta niiden tarhakasvatus vaival­ loista. Tullimiehen on vaikea tietää, onko joku maahantuotava lintu ih­ misen kasvattama vai villi— synty­ mätodistuksia on helppo väärentää.

Papukaijojen kauppaa ja siihe^ liittyvää eläinten tuhlausta ja kärsi-' mystä ylläpitääennenkaikkea kasva­ va kysyntä vauraissa maissa, myös Suomessa.

kä niitämyytäisi kuulemma mistään rahasta. Omistaja kertoi myös, että heidän papukaijansa eivät ole luon­ nosta pyydystettyjä, vaan peräisin yksityisiltäihmisiltäja kasvattajilta.

Ilmeisesti kauppias katsoi tekevänsä eläinsuojelutyötä, sillä hän korosti pienten lintujen olevan hyvässä tur­ vassa häkkinsä sisällä.Niinpä ne elä­ vät vankilassaan kauemmin kuin va­ paudessa.

Suuren lemmikkieläimiä maahan­ tuovan firman edustaja puolestaan kertoi,ettäsuuret papukaijat ovat ai­ na luonnosta pyydettyjä. Tilanne on sama myös Ruotsin kauttatuotavien lintujen osalta.

Sain käsiini eläinkaupoille osoite­ tun myyntilistan, jossa kaupattiin kymmentä iso-ja keskikokoista papukaijalajia liikkeisiin200— 5000 mk ÄÄLukkuhintaan, lajista riippuen. Nä^^^nä linnut ovat pääosin tuontitava­ raa, vaikka Suomessa onkin muuta­ ma pienempien papukaijojen massakasvattaja.

Papukaijojen maahantuonti Suo­ meen on luvanvaraista. Määräyksiä on kuitenkin helppo kiertää. Paljon lintuja tulee maahamme Ruotsin kautta, jolloin niiden alkuperää on vaikea selvittää. Suuria papukaijoja saapuu Suomeen myös epäilyttävästiRuotsista takaisinpalaavien siirto­ laisten mukana, vaikka kyseessä ei­ vät olekaan näiden ihmisten omat linnut. Lisäksi tiedetään, että lem­ mikkieläinten karanteenimääräyksiä on Suomessa kierretty näyttämällä viranomaisille aina samoja terveek­ si todettuja eläimiä, uusien yksilöi­ den mennessä suoraan tullin läpi.

Suuret papukaijat voivat vankeudessa elää jopa 30—50 vuotta. Vuosia elämään vaan ei elämää vuosiin! Mukavampaako kuin lajitovereilla viidakoissa? Helsinki tammikuussa 1990. Kuva: VeliRisto Cajander.

m

Eläinnarsismia ?

Liittyykö jatkuvasti kasvava eksoot­ tistenlemmikkien hankintajayhä pi­ demmälle jalostettujen eläinten li­ sääntyvä kauppa meidän ihmisten omaan kasvavaan erikoisuudenta­ voitteluun ja »vapaan yksilöllisyy­ den» ylikorostamiseen? Olemmeko eläinten ystäviä, mutta samalla raas­ tamme omasta elinympäristöstään papukaijoja ja liskoja omiin kotei­ himme ja tarjoamme tilalle pienen häkin? Entä eläinten kauppaan »välttämättömänä pahana» kuuluva kärsimys ja kuolema? Olemmeko valmiit siihen, että omaa värikästä lemmikkilintuamme kohti viisi tai kymmenen lintua on kuollut tur­ haan? Eikö linnun laulu ole kauniim­ paa metsässä kuin häkissä?

VELI-RISTO CAJANDER

Papukaijat villissä Pohjolassa Käynti tunnetussa helsinkiläisessä lemmikkieläinliikkeessä on korvia­ huumaava kokemus. Kymmenet pie­ net papukaijat ja muutamat suurem­ mat ja kauniit koukkunokat pitävät melkoista meteliä. Pienempiä lintu­ ja -undulaatteja, myös erilaisiapeip­ poja jne. — saattaa ollasamassa hä­ kissä reilut toistakymmentä; osa isommista papukaijoista taas kiipei­ lee vapaana häkkien päällä. Varsi­ naiset papukaijat ovat hintavia; 2000 markasta 21 000 mk:aan.

Kaupan omistajan mukaan korkea hinta on lintujen hyvän hoidon tae ja henkivakuutus. Suurimmat yksi­ löt pidetään omina lemmikkeinä einen

39

JOUKKOJULKAISU

s

u

u

n

/

ELÄINSUOJELUAIHEINEN

Eläinten tehokäyttö liittyy usein eläinten väärinkäyttöön. Tätä aihetta on valoku. t aivan liian vähän dokumentoitu. Minkkejä Kirkkonummella kesäkuussa -89. Kuv Veli-Risto Cajander.

Koe-eläinten Suojelu järjestää kaikille avoimen valokuvauskilpailun, jossa on kaksi sarjaa: A: Eläimen ja ihmisen välinen vuorovaikutus (kuvia ihmisen ja eläimen kanssakäymisestä, oli­ vat kyseessä sitten villieläimet, lemmikit, tuotan­ toeläimet jne.).

B: Eläinsuojeluongelmat (kuvia eläinten väärin­ käytöstä ja tehokohtelusta, olivat kyseessä sit­ ten kotieläimet, villieläimet, lemmikit jne., ja ta­ pahtui täm ä väärinkohtelu navetoissa, kodeissa, laboratorioissa, luonnossa, missä tahansa).

Molempiin sarjoihin saa lähettää korkeintaan 5 kuvaa per henkilö. Kuvien tulee olla joko mus­ tavalkoisia, minimikokona 16 x 21 cm, tai väridioja. Paperivärikuvia ei kilpailuun hyväks Kuvat tulee toimittaa Koe-eläinten Suojelun toi­ mistoon (os. Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki, kuoreen merkintä »valokuvauskilpailu») 20. 5.

1990 mennessä.

Kilpailun järjestäjä sitoutuu käsittelemään ku­ via asianmukaisesti. Kilpailuun osallistujien tu ­ lee liittää mukaan kirjekuori, jonka päällä on ku­ vaajan nimimerkki, ja sisältönä oikea nimi ja osoite. Kilpailua varten kootaan asiantuntijaraati. Raati valitsee molemmista sarjoista viisi p a­ rasta kuvaa.

Sarjojen parhaat palkitaan rahapalkinnoin, lahjakortein ja kirjapalkinnoin. Lisäksi jaetaan »eläinsuojelukuvaajien» kunniakirjoja. Kuvia julkaistaan Animalia-lehdessä ja tarvittaessa lu­ nastetaan yhdistyksen kuva-arkistoon.

ANTOISIAJAVAVAHDUTTAVIAKUVAUSHETKIÄELÄINTENPARISSA!