Animalia 2/1991

A

N IMAUA

ELÄINSUO JELU N E R IK O IS LE H TI D JU R S K Y D D E TS S P E C IA L -M A G A S IN

E-ELAINTEN ■■ ■■ ELA M A A KUOPIOSSA W

«j*.

LU O M UA TOT4ELÄJMILL£

Ei ole supin vika, että se maallemme alunpe­ rin vieraana eläinlajina on hyvin sopeutunut luontoomme. Supi rikastuttaa eläimistöämme.

Sen vainoaminen riistanhoidon nimissä on vailla todellisia perusteita. Kuva: Veli-Risto Cajander.

Käpälät paleltuvat talvisin

sopeutuva ja sorrettu turkiseläin luonnossamme Tulokkaita aina sorretaan. Sama pätee Suomeen väkisin tuo­ tettuihin tai puoliväkisin matkanneihin eläinlajeihinkin, joista supikoira on yksi esimerkki. E i ole supikoiran vika, jo s se tu­ hoaa jo sku s linnunpesiä yrittäessään epätoivoisesti pysytellä hen­ gissä Suom en kylm illä saloilla, alueilla, jo ille se ei luontaisesti kuulu.

Supikoira on syntyjään Tyynenme­ ren rantamilta Kaakkois-Aasiasta.

Sitä siirrettiin 1920-luvulla turkiseläi­ meksi läntiseen Neuvostoliittoon, mistä se tutkivana ja sopeutuvana eläimenä olijo 1970-luvulla levinnyt lähes koko Suomeen. Samalla vuo­ sikymmenellä suomalaistarhaajat vangitsivat kilvan supikoiria siitose­ läimiksi tarhoilleen.

Meillä supikoirasta käytetään usein nimitystä suomensupi, mikä viittaaamerikkalaiseen pesukarhuun

(supi) ja on täysin virheellinen. Su­ pikoiralla ja pesukarhulla ei ole muuta yhteistä kuin samankaltainen ulkonäkö, etenkin »rosvonaamio».

Pesukarhu kuuluu puolikarhuihin ja supikoira koiraeläimiin yhdessä su­ den, ketun, naalin ja tietenkin koi­ ran kanssa. Tyypiltään se on niin vanha, että sen esi-isät tassuttelivat maapallolla jo myöhäisellä miosee­ nikaudella 3— 6 miljoonaa vuotta sit­ ten.

Veikeät supikoirat ovat metsästyslakimme mukaan täysin lainsuojattomia eläimiä. Viime vuon­ na niitä tapettiin luonnossamme yli 50 000 yksilöä — täysin turhaan! Kuva: Veli-Risto Cajan­ der.

Hr

ä B * ” « ¡ s ^ jS S S S

Supikoiran turkki on tuuhea jaeri­ koisella tavalla kirjottu harmaalla, ruskeallaja mustalla. Ohuet jalyhyet jalatnäyttävät liianheikoilta kannat­ tamaan pyöreää ruumista, joka pai­ naa 3— 9 kiloavuodenajan mukaan.

Käpälät ovat pienetja polkuaniurat paljaat, mikä aiheuttaa supikoi­ ralle lisäkärsimyksiä turkistarhojen verkkopohjahäkeissä varsinkin talvi­ sin. Tassut paleltuvat helposti ja myös naama saattaa jäätyä kovilla pakkasilla. Vatsan alueelta karka myös lämpöä.

Syksyllä supikoirasta tulee ahmat­ ti, joka saattaa kasvattaa painonsa moninkertaiseksi. Pyylevöityminen on tarkoituksenmukaista, silläsupi­ koira viettää normaalisti talven — meillä — nukkuen jossakin kolossa karhun tavoin. Poikkeuksen muo­ dostavat turkistarhojen supikoirat, joilleeianneta mahdollisuutta nuk­ kua kunnollista talviunta — varsin­ kaan, elleiniilleanneta pesäkoppia.

Suomessa tuholainen, Japanissa kansalliseläin Elinpaikkanaan supikoira suosii kosteita, alavia seutuja ja ravinnol­ taan se on kaikkiruokainen. Joilla­ kin alueilla supikoira aterioi pääasi-' assa hyönteisillä ja on siten ihmisel­ le hyödyksi.

Hedelmistä japähkinöistä sepitää myös ja rannoilla eläessään setaita­ vana uimarina ja myös sukeltajana nappailee mielellään kaloja. Meillä­ kin supikoiran nahkoja on kaupat­ tu »merikettuna» ja joillakin kielil­ läsitäkutsutaan »hedelmäketuksi».

Suomessa supikoira on joutunut marjojen, raatojen ja tunkioiden li­ säksi turvautumaan myös linnunmu­ niin ja -poikasiin. Metsästäjämme vainoavatkin supikoiraa herkeämät­ tä surmaten keskimäärin 50 000 vuo­ dessa. Tarhoilla kasvatettavien supi­ koirien määrä on pudonnut puoleen sitten »hullujen vuosien» ja on nyt runsas 40 00*0.

Supikoiran kuolleisuus luonnossa­ kin — ja vastaavasti syntyvyys — ovat Suomessa suuria. Poikastuotto on luonnossa huomattavasti parem­ pi kuin turkistarhoilla.

Turkistarhojemme yli 50 000 supikoiraa kärsivät kylmyydestä, talvihorroksen puutteesta sekä yksitoikkoisesta häkkiympäristöstä. Kuva: Veli-Risto Cajander.

Japanilainen supikoira, tanuki, on kotimaassaan arvostettu kansallise­ läin, josta kerrotaan kansantaruissa ja saduissa. Japanilaislapset uskovat, että supikoirat kerääntyvät täyden­ kuun aikana ja pitävät soitantoja käyttäen mahaansa rumpuna.

Ulosteet viestintävälineenä ^ Supikoira on elinpiirinsä koon suhteen vaatimaton, mikäli ruokaa vain on tarpeeksi; alleneliökilomet­ ririittäämainiosti. Se muodostaa ir­ tonaisia ryhmiä varsinkin perhekun­ nittain, vaikkei olekaan varsinainen laumaeläin. Ryhmän jäsenet käyttä­ vät samoja polkuja ja tekevät mäy­ rän tavoin ulosteensa samoihin mää­ rättyihin kasoihin, jotka toimivat »päivän sanomien» lukupaikkoina.

Turkistarhoilla supikoirat yrittävät koota jätöksensä keoiksi makuuhyllyillejapesäkoppeihin — muutenhan ne putoaisivat verkkopohjan läpi, jolloin eläimet menettävät ainoan kylmänsuojansa.

Tuntemattomien kanssa syntyvät riitaisuudet selvitetään lyhyellä yh­ teenotolla, jossa ääntelyt voivat olla vertahyytäviä. Toraisaksi supikoiraa eikuitenkaan voi sanoa. Vaaraa pelästyessään supikoira osaa tekeytyä valekuolleeksi, jolloinsen voi poimia vaikka syliin.

Isä osallistuu lastenhoitoon

Hyväilykäyttäytym inen

Supikoira on yksiavioinen ja perhe-elämä on erittäin kiinteää ai­ nakin japanilaisten tutkimusten mu­ kaan. Uros vartioi naaraan synnyt­ täessä, auttaa vastasyntyneiden va­ pauttamisessa sikiökalvoistaja osal­ listuu täysipainoisesti poikasten hoi­ toon.

Turkistarhoilla supikoiran perheelämä on rikottu täysin. Yksiavioi­ suudesta on pyritty eroon, koska se on »rehunkulutusta lisäävä ominai­ suus» eli uroksia ei haluta pitää yh­ tään enempää kuin mitä tarvitaan sii­ tokseen.

Muddusjärven koetilalla on ko­ keiltu supikoiran tarhausta ryhmit­ täinisoissamaapohjaisissa aitauksis­ sa (8x 17 m). Eläinten havaittiin liik­ kuvan näissä noin kaksi kertaa enemmän kuin verkkohäkeissä aiem­ min tehdyissä kokeissa.

Mainittakoon, että 1985— 86 Juankoskella tutkittiin häkkikoon vaikutusta supikoiran hyvinvointiin seuraavasti: vertailtavina olivat pie­ ni (240 cm x 105 cm) javieläpienem­ pi häkki (60 cm x 105 cm). Eläimis­ sä eihavaittu olennaisia erojajajoh­ topäätökseksi vedettiin: »Nykyiset häkit ovat riittävänsuuriaja eläimet voivat niissä hyvin.» Voiko tieteelli­ nen tutkimus enää tarkoitushakuisempaa olla!

Isoissa aitauksissa havaittiin muu­ takin mielenkiintoista kuin eläinten lisääntynyt aktiivisuus. Pariskunnan välille kehittyi »hyväilykäyttäytymistä», jota tutkijat kuvaavat sanoilla »upeaa» ja »eroottista». Uros ja naaras istuvat siinä vastatusten ja toinen nykiija siveleepitkään ja hel­ lästitoisen naamaa ja kaulaa niin,et­ tä molemmat nauttivat silminnäh­ den. Tätä luonnosta tuttua käyttäy­ tymistätutkijat eivät olleetaiemmin tarhaoloissa havainneet!

Siitähuolimatta, että supikoirat il­ miselvästi viihtyivät suurissa aitauk­ sissaparemmin kuin häkeissä, tutki­ jat eivätsuosittelekyseistä kasvatusmuotoa. Syynä ovat -kuinkas muu­ ten — taloudelliset näkökohdat elili­ sääntynyt rehunkulutus ja turkin li­ kaantuminen ja kulumavauriot.

Eläinsuojelullisesti tällainenjohto­ päätös on kaikkea muuta kuin tyy­ dyttävä. Supikoiran tarhaus on eh­ dottomasti lopetettava, elleiolemas­ saolevia mahdollisuuksia sen hyvin­ voinnin lisäämiseksi edes yritetä käyttää.

RIITTA SALMI Lähteet: Turkistalous 5/87, 12/90 Natura! History 8/86 Asiantuntija: Barbro Elgert

AN IMALIA ELÄINSUOJELUN ERIKOISLEHTI DJURSKYDDETS SPEC IA L-M A G A SIN Johtokunta

16. vuosikerta

Veli-R isto Cajander, fil.kand.

Päivi Korhonen, m aanvilj.tekn.

Teuvo Laitila, fil.lis ., Hannele Luukkainen, valt.lis.

Tarja M ich eje ff, HuK O uti Repo, kauppat.m aist.

H eli Sajaniem i, yo R iitta Salm i, LuK Päivi V iinikainen, fil.m a ist.

Leena Vilkka, fil.kand.

Vastaava toim ittaja

V eli-R isto Cajander Toim itussihteeri

Emmi M anninen Taitto

H eljä Lassila Toim iston osoite

Porvoonkatu 53, 00520 H elsinki Fax 1484622 Puh: -jäsenasiat, neuvonta 90-148 4866 -tila ukse t ja lainaukset 90-148 4622 Avoinna: ark. 9— 17, la sopim uksen mukaan

n

'k.

2/91

Liiton tarkoituksena on edistää eläinten oikeuksia. Liitto vastustaa sellaista eläin­ ten kohtelua, kasvatusta tai käyttöä, joka aiheuttaa n iille kipua tai tuskaa tai estää olennaisesti niiden luonnollista käyttäy­ tym istä. Ensisijaisesti liitto pyrkii lopet­ tam aan turhat ja tuskalliset eläinkokeet.

Lisäksi se edistää kaikkea eläinsuojelua.

Liitto toteuttaa tarkoitustaan mm. asen­ nekasvatuksen ja tiedottam isen avulla sekä pyrkii vaikuttam aan lainsäädännön uudistam iseen. Lisäksi liitto tukee eläinkokeettom ien tutkim usm enetelm ien ja eläinsuojelullisesti parhaiden ratkaisujen kehittäm istä ja käyttöä.

Toim intansa tukem iseksi liitolla on oi­ keus ottaa vastaan lahjoituksia ja tes ta ­ m entteja sekä harjoittaa eläinsuojeluaiheisten tuo tteiden myyntiä.

SISÄLLYS: S upikoira luonnossa ja ta rh o illa . .

P ääkirjoitus — Ledare ....................

Luonnonmukainen kotieläintuotanto K ukonpoikien m assateurastus . . .

Kone nim eltä k a n a ..........................

V ie ra ilu lla Koekukon valtakunnassa A ja tu ksia K u o p io s ta ........................

Eläim et tulevat p o litiik k a a n M ennyt m aailm a ko tie lä in kirjo issa S te in e r-filo so fia ja kasvissyönti ..

V e g e -re s e p te jä ...................................

Lu kija lta ..............................................

M erinisäkkäiden pelastuskeskus ..

Nuorten Palsta ................................

A lu eo sastoissa ta p a h tu u ...............

S uurpetojen salapyynti rehottaa Lapissa ................................................

ELÄINSUOJELU VAHVISTUMASSA

2 5 6 9 10 12 14 16 18 20 21 22 27 28 32 34

Lehmien vapaus laiduntamiseen ja ulkoilmaan on taattava Suomessa. Kuva: Veli-Risto Ca­ jander.

Yhdistyksen toim istossa:

Päivi V iinikainen, to im inn anjoh ta ja Tarja Balding, to im is to n h o ita ja Puheenjohtaja

Leena V ilkka M artinkatu 9— 11 B 27 05800 Hyvinkää puh. 914/297 95

Uusi ehostunut toi­ mistomme odottaa jäseniä bussi 17 reitin varrella Porvoonkatu 53:ssa. Pistäydy vaik- _ ka kesällä. Aukiolot ajat alla.

mk 60/vuosi mk 1200/ainaisjäsen

Säätiön lahjoitukset

SYP 200 120-2011766 KOP 127040-25612 PSP 4248 81-3 ilm oitushinnat

1/1 1/2 1/4 1/8

sivu 1200 mk sivu 600 mk sivu 300 mk sivu 150 mk

llm estym isaikataulu

No 1 helm ikuu 2 toukokuu

3 syyskuu 4 jo ulu kuu

K irjo itta ja t vastaavat itse artikkeliensa sisä llö stä Vammala 1991 Vammalan Kirjapaino Oy

4

Tämä vuosi on liittomme 30-vuoisjuhlavuosi. Juhlaseminaari pide­ tään toukokuun 3. päivänä Finlandiatalolla.

Tämä vuosi on merkittävä myös siksi, että yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Hannele Luukkainen valittiin 17. 3. 1991 kansanedustajak­ si— hän lieneemaailman ensimmäi­ nen kansanedustaja, joka edustaa nimenomaan eläinsuojelutyötä. Me animalialaiset annamme täyden tukemme Luukkaisen eläinsuojelutyölle eduskunnassa!

Eläinsuojelutyö elää erittäin elin­ voimaista ja vireää aikaa. Kiitos edeltäjieni yhdistyksen puheenjohta­ jien Hannele Luukkaisen ja Päivi Viinikaisen, joka jatkaa eläinsuoje­ lutyötä nyt liittomme toiminnanjoh­

tajana. Eläinsuojelukysymykset ovat läpäisseet tiedotusvälineiden uutis­ kynnyksen ennennäkemättömällä voimalla ja myös viranomaistahot ovat alkaneet ottaa huomioon eläin­ suojelun vaateita.

Liittomme elää voimakasta muu­ toksen aikaa. Toiminta on laajentu­ nut perinteisestä eläinkokeiden vas­ tustamisesta aina maatalouden tehotuotannon eläinsuojeluongelmiin.

On luonnollista, että pyrimme vas­ tustamaan ihmisen eläimille aiheut­ tamaa kärsimystä riippumatta siitä, missä se tapahtuu: eläinkokeissa, turkistarhoilla, maatiloilla.

Tiedon jakaminen eläinten pidon epäkohdista onkin ensiarvoisen tär­ keää. Tähän työhön voi jokainen animalialainen osallistua— jakamal­

laeläinsuojeluesitteitä, pitämällä esi­ telmän eläinsuojelusta tai kirjoitta­ malla lehtien mielipideosastoihin.

Tärkeää on vaikuttaa myös omalla elämäntavallaan. Sanomamme eläin­ tenpidon epäkohdista ja vaatimuk­ semme eläinten vapauttamisesta ih­ misen harjoittamasta väärinkäytös­ tä voi vakuuttaa vain silloin, kun it­ se kieltäydymme esimerkiksi osta­ masta ja syömästä tehotuotettua li­ haa sekä kieltäydymme opiskelijoi­ na taitutkijoinatuskallisteneläinko­ keiden tekemisestä.

Jäsenmäärä on voimamme — eläinsuojelutyö otetaan vakavasti sil­ loin, kun sen takana ovat joukot, jotka itse uskovat eläinsuojelutyön tärkeyteen.

LEENA VILKKA

DJURSKYDDET BLIR STARKARE

Jäsenm aksu

Y hdistyksen la hjo itukse t: SYP 200138-1934 Jäsenm aksut: SYP 229818-189 T uotteet: PSP 2105 644

Eläinsuojelussa ovat edessä paremmat ajat.

Kuva: Sirkka Leppänen-Peltola.

A n im a lia n toimisto tiedottaa: — Toimisto ja myymälä ovat lomien vuoksi suljetut ajalla 21. 6 .—31. 7. 91.

— Toimistoon on tullut runsaasti automaattien kautta maksettuja jäsenmaksuja, joista usein puuttuu maksajan nimi ja osoitetiedot. Emme ole siis voineet päivittää jäsenrekisteriin kaikkia jäsenmaksusuorituksia. Lähetämme maksumuistutukset syk­ syllä, ja osa tulee menemään henkilöille jotka ovat maksaneet jäsenmaksunsa mutta joiden kohdalla on ym. epäselvyys. Jos epäilet että kohdallasi on tällainen tilan­ ne, ota yhteyttä toim istonhoitaja Tarja Baldingiin, 90-148 4866. Selvitetään yh­ dessä asia!

— Animalian myymälästä (Porvoonk. 53, 00520 HKI) voi taas ostaa BWC:n (Beauty W ithout Cruelty) sarjan tuotteita 10 % alennuksella Animalian jäsenille. TER­ VETULOA OSTOKSILLE! (Myymälä auki arkisin 9— 17). Valitettavasti emme voi toim ittaa tuotteita postimyynnin kautta. Lisätietoja sarjasta (ja sen postimyyn­ nistä) saat num erosta 90-551 404/R aija Sarkkinen.

Seuraavan lehden aineiston jä ttö päivä 26. 7.1991. Lehteen tuleva aine isto lähete­ tään to im isto n o s o itte e lla puh: (90) 148 55 11.

Detta är firar värt förbund sitt 30-ärs jubileum. Jubileumsseminarietäger rum 3 maj iFinlandiahuset.

Detta är är betydelsefulltäven därför att förbundets längvariga ordförande Hannele Luukkainen blev vald tili riksdagskvinna — hon lär vara världens första riksdagsledamot, som representerar uttryckligen djurskyddsarbete. Vi som är med i Animalias arbete ger Luukkainens djurskyddsarbete i riksdagen värt fulla stöd.

Djurskyddsarbetet upplever just nu en mycket vaken och livskraftig period. Detta tack väre föreningens ordföranden Hannele Luukkainen och Päivi Viinikainen. Päivi fortsätter djurskyddsarbetet som förbun­ dets verksamhetsledare. Djurskydds-

frâgorna har slagit igenom massme- * diernas nyhetstrôskel med en oerhôrd kraft och aven myndigheterna har bôrjat beakta djurskyddets krav.

Vârt fôrbund upplever en tid av stora fôràndringar. Verksamheten har utvidgats frân det traditionella motarbetandet av djurfôrsôk tillatt omfatta aven de djurskyddsproblem som lantbrukets intensivproduktion medfôr. Det àr naturligt att vi fôrsôker motarbeta det lidande som mânniskan utsàtter djuren for oberoende av var det sker: vid djurfôr­ sôk, pâ pàlsfarmer, lantgârdar.

Att sprida information om djurens situationàr av stôrstavikt. Idettaar­ bete kan allasom âr med iAnimalia delta— genom attdelàutdjuskyddsbroschyrer, hàlla ett fôredrag om

djurskydd eller skriva tilltidningarnas insändarspalter. Det är viktigtatt även päverka med sin egen livsstil.

Värt budskap om djurhushällningens missförhällanden och vära krav om att befria djuren frän det missbruk som människan utöver kan övertyga bara när visjälvvägrar att köpa och äta till exempel intensivproducerat kött samt vägrar som studerande eller forskare att utföra plägsamma djurförsök.

Medlemsantalet är vär styrka — djurskyddsarbetet tas pä allvar dä när det understöds av skaror, som själva tror pä relevansen med djurs­ kyddsarbete. översättning Kristina Labart

Todelliset luomulehmät ovat vielä harvinai­ suus. Useimmat märehtivät luomurehuaan tavanomaiseen tapaan parteen kytkettynä.

Kuva: Veli-Risto Cajander.

LUONNONMUKAINEN KOTIELÄINKASVATUS — nimensä veroista? eläinten olojen luonnonmukaistami­ seen siirtymävaiheesta toipuvilla ti­ loilla.

Luonnonm ukaisen kotieläintuo­ tannon periaatteet saavat eläinsuoje­ lijan hieraisemaan silmiään: voiko tällaista olla olemassa tehotuotannon aikakaudella?

Todellisiakin luomutiloja löytyy

»Ei vielä, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa», toteaaa luomuneuvoja Kaisa Raudaskoski Lihateolli­ suuden tutkimuskeskuksesta. »Luo­ mutuotannon tarkoitus on siirtyäteollismaisesta massatuotannosta eläi­ met yksilöinä huomioivaan kotie­ läinten kasvatukseen».

Luomueläintuotanto on meillävie­ länuorta. Innostus on kuitenkin ko­ va. » Tänä vuonna luomukotieläintuotantoon siirtyvien tilojen määrä nousee 450— 500 tilaan», arvioi Kai­ sa Raudaskoski.

Luomueläimiä tavanomaisissa olosuhteissa Ns. siirtymävaiheessa, jollointilal­ lasiirrytään tavanomaisesta luomu­ tuotantoon, on päähuomio ollutluomurehujen tuottamisessa eläimille.

Niinpä tällähetkellä vieläsuurin osa luomutiloista on eläinten olosuhtei­ den osalta tavanomaisia. Eli lehmiä pidetään parressa ja emakoita ka­ peissa karsinoissa. Häkkikanaloita luomutiloilla ei sentään ole.

Luomueläinten teurastus tapahtuu toistaiseksi tavallisissa teurastamois­ sa ja sen tekee sama henkilökunta, joka teurastaa muutkin eläimet. Sähköpiiskallaeiluomueläimiä saa ajella mutta muuten niilleeivoida varmis­ taa tavallista hellävaraisempaa koh­ telua. Eläimensä kohtelusta huoles­ tunut tuottaja voi kyllä seurata kasvattiensateurastustaitse.Käytännös­ sä tämä on harvinaista.

6

Kaisa Raudaskoski eipidä tavano­ maista teurastusta kovin huolestut­ tavana: »Eläinten käsittelyyn vaikut­ taa jo se, että huono kohtelu on ta­ loudellinenriskijalihanlaatuvoi sii­ tä kärsiä.» Epäkohtiakin on siltiil­ mennyt eläinten kuljetuksessa sekä teurastuksessa ja jopa maa- ja met­ sätalousministeriö on niihinjoutunut puuttumaan.

Muutosta hitaasti — varmastiko myös?

Luomueläinkasvatus on monelle tehotuotantoa karsastavalle kulutta­ jalle ollut toivon pilkahdus. Tur­ haanko? Ilmeisestiei.Kaisa Raudas­ koski on työnsä puolesta käynyt lä­ pi lähes kaikki Suomen luomueläin-

Tulevaisuudessa, toivottavasti pian, luomuemakot pidetään ryhmissä ja ne saavat jaloi­ tella ulkona. Kuva: Veli-Risto Cajander.

tilat ja uskoo tuottajien muutoshaluun. »Nyt, kun luomurehun tuotan­ to eläimille ollaan saamassa kun­ toon, tuottajat ovat selvästi enem­ män alkaneet kiinnostua eläinten olosuhteista, kuten liikkumatilan li­ säämisestä», Kaisa lohduttaajo epäi­ leväisiksikäyviä eläinsuojelijoita. Sa­ malla hän muistuttaa käytännön ra­ joituksista: »Rakennusten remon­ tointi vaatii varoja ja tilaa ei voida uudistaa hetkessä vaikka innostusta siihen olisikin.»

Eläinten olosuhteiden vauhditta­ miseksi ollaan nyt kokoamassa ko­ miteaa, joka alkaa kehittääniitäkos­ kevia luomuohjeita. Tarkoitus on saada myös käytännössä vauhtia

Tälläkin hetkellä on jo olemassa luomutiloja, joilla eläinten olosuh­ teetkin ovat luomuohjeiden mukai­ set.

Kuinka eläinsuojelullinen kulutta­ ja voi jäljittää todellisilta luomuti­ loiltatulevat tuotteet? KaisaRaudas­ koski toteaa, että helpointa on, jos omalta paikkakunnalta löytyy luo­ mutuotteita tarjoava liike. Kauppi­ aalta on syytä kysäistä, keneltä vaik­ kapa luomuliha on peräisinja ottaa itse selvää eläinten kasvatusoloista soittamalla suoraan tuottajalle.

Jos omalta paikkakunnalta eilöy­ dy luomuliikettä, voi sellaistatiedus­ tella Luonnonmukaisen viljelyn lii­ tosta (LVL, puh. 955/150 538). Jot­ kut tuottajat myyvät tuotteitaan suo­ raan tilalta. Myös suoramyyntitiloista saa tietoja LVL:n kautta.

Kaisa Raudaskoski ei halua maa­ lailla liian ruusuisia kuvia luomu­ tuotteiden etsijöille. »Lähivuosina luomutuotteiden myynti on vielä pal­ jolti keskittynyt suuriin kauppakes­ kuksiin, eniten Helsinkiin.»

Me kuluttajat olemme avainase­ massa luomutuotannon kannalta, silläkysyntä avaa luomutuotteille li­ sää markkinoita. Eläinsuojelullisesti on tärkeää, että luomutuotanto muuttuu mahdollisimman pian peri­ aatteidensamukaiseksi myös eläinten olojen osalta. Luomumaitoa, -lihaa tai munia ostaessa kannattaa siis nähdä hieman vaivaa ottaakseen sel­ ville,millaisissaoloissa niiden varsi­ naiset tuottajat, eläimet, ovat.

EMMI MANNINEN

Kartanossa luomuillaan Idyllisessä Labbyn kartanossa, P o r­ voon maalaiskunnassa ollaan parhaillaan menossa kohti luomutuotantoa. Pelloista puolet on siirtymävaiheessa. Parin vuo­ den kuluessa tilalla on jo siirrytty koko­ naan luom utuotantoon.

Labbyn sikalassa on 30 em akkoa, jo i­ den porsaat myydään tavanomaisille ti­ loille kasvatettaviksi. »Periaatteessa eläinten tilat ovat jo nyt luomuohjeiden mukaiset m utta parantamisen varaa on», toteaa tilan isäntä Juha Näri. Emakot pi­ detään kapeissa karsinoissa vain silloin, kun niillä on porsaita. Muulloin ne ovat neljän em akon ryhm äkarsinassa tai ke­ säisin jaloittelutarhassa. Kuivikkeena käytetään turvetta ja olkea, jonka kans­ sa eläimet saavat puuhailla ja rakentaa porsimisen lähestyessä pesää sikäli kun pieni karsina antaa siihen m ahdollisuut­ ta.

Jo tta tilasta saataisiin toim iva koko­

naisuus omine rehuineen, ei nykyistä sikam äärää voida jatkossa pitää. Parin vuoden sisällä emakot vähenevät viiteen ja niiden porsaat kasvatetaan pääosin ko­ titilalla. Em akot saavat elää myös porsimisaikaan ryhmäkarsinoissa. Juha Nä­ rin m ukaan tässä on m onia etuja: eläi­ met saavat liikkua, olla keskenään teke­ misissä, hakeutua välillä rauhaan porsail­ taan jne.

Hiljattain Labbyssä aloitettiin myös li­ hanautojen kasvatus. Tilalla on seitse­ män em olehmää ja sonni. Talvisaikaan ne asustavat kylmäpihatossa, jossa on jaloittelutarha, makuu- ja ruokinta-alue vapaasti käytettävissä. Keväästä syksyyn eläimet ovat laajalla luonnonlaitum ella.

Vasikat syntyvät pihatossa keväällä ja ovat emonsa hoivissa laitumella syksyyn saakka. Syksyllä sonnivasikat ja osa lehmävasikoista viedään teuraaksi.

N autojen kytkeminen parteen ei Lab-

Tehomaatalouden eläinten pitoon liittyvät epäkohdat alkavat olla var­ sin hyvin suuren yleisön tai ainakin eläinsuojelijoiden tiedossa. Yksi unohdettu ryhmä tuntuu kuitenkin olevan: kukonpoikaset, jo ita vastakuoriutuneina tapetaan vuosittain valtavia määriä, sillä munintakana­ loihin kelpaavat luonnollisesti vain kanat.

S u o m en munintakanaloissa on noin viisi m iljoonaa kanaa. Käytännössä jokaista kanaa kohden on tapettu yksi kukonpoika, sillä luonnonlakien mukaisesti naaraiden ja koiraiden suhde on noin puolet ja puolet.

Kukonpoikien tappamisesta ei määrätä mitään eläinsuojelulainsää dännössä. Periaatteessa niitä tulisi koskea eläinsuojelulain yleismääräys eläinten tappamisesta: »Eläimen lo­ pettaminen on suoritettava mahdol­ lisimman nopeasti ja kivuttomasti» (2§). Myös eläinsuojeluasetuksen 10. pykälän, joka käsittelee teurastusta edeltävää tainnutusta, pitäisi koskea myös kukonpoikien tappoa.

Läheskään kaikki iuomunaudat eivät pääse vielä kirmailemaan laitumelle. Kuva: VeliRisto Cajander.

Labbyn kartanon luomukanat saavat lepäillä orrella kanamaiseen tyyliin. Kuva: Emmi Manninen.

byssätulekysymykseen. »Eläintenpidon tuleeperustuaniidenluonnolliseenkäyt­ täytymiseen. Pihatossajalaitumellaeläi­ met pitkältihoitavatitseitsensäjajälke­ läisensä», Juha Nyri toteaa.

Labbyssä kasvatetaan myös lampaita lähinnä villaavarten sekä kanoja. Teija Kettusen hoivissa olevat suomalaiset maatiaiskanat viettävät talven pehmeä­ pohjaisessa häkissä, jossa on mahdolli­ suus kuopia, hiekkakylpeä, levätäorsil­ lajamunia pesään. Aikaisinkeväälläau­ keaa tiemyös ulkotarhaan.

Useiden eläinlajien kasvatuksessa on Juha Närin mukaan etunsa: erilaisten eläintenkanssa puuhaillessaoppiitunte­

Tuskallinen kuolema maan niidenominaispiirteitä. Näiden eri­ tyispiirteidenmukaisiksiollaan Labbys­ säeläinten oloja hyvää vauhtia kehittä­ mässä.

EMMI MANNINEN

Otteita luonnonmukaisen kotieläinhoidon ohjeista — Eläintenkasvatustapaoltavalajillesopivajaluonnollinen, vapaan käyt­ täytymisen mahdollistava.

— Eläimilletuleevarata runsaastiliikkumatilaajakäyttää runsaasti kui­ vikkeita.

— Täysikasvuisilla eläimillä oltava kesällä laidun taijaloittelutarha.

— Emakoita ja nautoja tuleelaiduntaa tainiiden on päästäväjaloittelemaan.

— Aikuisia nautoja voidaan pitääparressa (?!),mutta niillesuositellaan vapaata liikkumismahdollisuutta.

— Emakoita saa pitää häkeissä vain porsimis- ja vieroitusaikaan ja ke­ sällä niilleon järjestettävä jaloittelutila ulos.

— Siipikarjalle on järjestettävä mahdollisuus erityistoimintoihin, kuten hiekkakylpy, orret ja munintapesät kanoille.

— Täysikasvuisille siipikarjaeläimille on järjestettävä kesällä laidun tai jaloittelutarha.

Jälleen kerran käytäntö on kauka­ na lain ylevistä periaatteista. Siipikarjaliiton toiminnanjohtajan Kris­ terEklundin mukaan yleisin kukkopoikien tappamismenetelmä on hu­ kuttaminen. Päivän vanhana kananpoikasista erotetut kukonpojat laite­ taan esimerkiksi pahvilaatikoihin joista ne erä kerrallaan kaadetaan' vesisaaviin. Eklund arvioi kuolinkamppailun kestävän yli puoli mi­ nuuttia.

Toinen yleinen tappomenetelmä on hiilidioksidi. Untuvikot kaade­ taan jälleen laatikollinen kerrallaan

M unantuotannon kääntöpuoli

—

KUKONPOIKIEN MASSATEURASTUS säiliöön, jonne virtaa hiilidioksidia.

Seuraava lastillinen kaadetaan säi­ liöön edellisten päälle.

Kun käytetään 100-prosenttista C02-konsentraatiota, kestää tutki­ musten mukaan noin 25 sekuntia, ennen kuin kukonpojat taintuvat.

Tutkimukset osoittavat myös, että niineläimet kuin ihmisetkin kokevat hiilidioksiditainnutukset äärimmäi­ sen epämiellyttävänä. Koehenkilöi­ den oireisiin on kuulunut mm. huiImausta, pyörtumistä, hikoilua ja hengitysvaikeuksia. Kuolema ei siis ole miellyttävä »uneen vaipuminen», kuten aiemmin on hiilidioksiditainnutuksesta luultu.

Vaihtoehtoja — onko niitä?

Keski-Euroopassa on kukonpoi­ kien lopetuksessa jonkin verran käy­ tössä ns. murskaajia. Laitteessa on päällekkäin nopeasti pyöriviä teriä, jotka kirjaimellisesti silpovat sinne kaadetut kukonpojat. Menetelmä näyttää todella vastenmieliseltä, mutta se tappaa kukonpojat alle se­ kunnin murto-osassa.

Tutkija Marjukka Anttila valtion eläinlääketieteen laitokselta kertoi

Kukko pojat eivät saa elää ja varttua näin ko­ meiksi miehiksi. Kuva: Veli-Risto Cajander.

Kukko ei mahdu mu­ kaan nykyajan kanan minihäkkiin. Piirrok­ sen lähde Petä News -90.

ruotsalaisen tutijan Jan Svedbergin Skaran yliopistosta myös tutkineen kukonpoikien lopettamista. Hänen mukaansa armeliain lopetustapa on kukonpoikien hukuttaminen yksitel­ len jäähdytettyyn, noin -f1 — + 2 asteiseen veteen. Anttila kuitenkin totesi, että hukuttamisen tuleetodel­ latapahtua yksitellen, silläryhmähukuttamisessa, kuten Suomessa teh­ dään, veteenjää ns. ilmataskuja, mi­ kä pitkittää kuolinkamppailua. Me­ netelmä siiseiole suositeltava: eten­ kin suurhauduttamoissa, joissa tappamistahti on kova, hukuttaminen tuskin tapahtuu oikealla tavalla.

Häkkikanaloista saatujen kanan­ munien vaihtoehtona olemme suosi­ telleetluonnonmukaisesti kasvatettu­ jen kanojen munia. Kukonpoikien onnetonta kohtaloa tämä vaihtoeh­ to ei kuitenkaan muuta.

Biodynaaminen viljelijäja luomuaktivistiErkki Ulam o kertoi luomukanojen tulevan valtaosin samoista kasvattamoista kuin häkkikanat.

Hauduttamon perustaminen on lu­ vanvaraista toimintaa, ja tällä het­ kellä kananmunien ylituotannon ta­ kia yksikään uusi kasvattamo ei saa lupaa. Ne luomu-munien tuottajat, jotka myös hauduttavat munia, voi­ vat tehdä sitävain ikään kuin harras­

tuksena omiin tarpeisiin, mutta he ei­ vät saa myydä untuvikkoja muille.

Tämä on onnetonta siksi, että luomu-kananmunien tuottajilla oli­ si kiinnostusta hankkia munia luomu-kasvattajilta juuri esimerkiksi siitäsyystä, ettätällöinvoitaisiin kukonpojille varmistaa inhimillisempi kohtalo.

Yhtenä vaihtoehtona luomukukonpoikien kohtaloon Ulamo nä­ kee niiden kasvattamisen 15— 16 vii­ kon ikään, jolloin ne teurastettaisiin inhimillisesti, ja niistä saataisiin luomu-kukonpaistia. Suurkasvattamoiden käyttöön hän pitäämurskaa­ jaa parhaimpana vaihtoehtona, kos­ ka »kuoleman on todella oltava vä­ litön, jo pari sekuntia on liian pitkä aika». Periaatteessa kuitenkin kaik­ ki nykyiset kanankasvatuksen tehomuodot saavat Ulamolta tuomion.

Perusteellisia muutoksia tarvitaan Muutoksia siistarvitaan untuvik­ kojen tappamismenetelmissä, mutta suurimmat muutokset tulee tehdä kuitenkin koko kananmunatuotannossa. Onhan mieletöntä surmata joukoittain kukonpoikia tuotteen ta­ kia,josta on valtavaa ylitarjontaa,ja joka lisäksi on hyvin epäterveellinen.

Muutos on osa sitäperusteellistara­ kennemuutosta, jotatarvittaisiinko­ ko maatalouteen aina tuottajaportaasta tuotteiden jatkojalostukseen asti.

Yksittäistä kuluttajaa ei tässä ti­ lanteessa voi neuvoa tekemään pal­ jon muuta kuin välttämään kanan­ munia kaikissa mahdollisissa tilan­ teissa. Luomukanaloista voi tiedus­ tella, mistä kanat tulevat, ja jos vil­ jelijä hauduttaa munat itse, miten kukonpojat on tapettu.

Kirjoitan tätä pääsiäisen aikaan, jolloin kullankeltaiset pääsiäistiput koristavat postikortteja, näyteikku­ noita ja ihmisten koteja. Harvapa tietää, millainen kohtalo suurinta osaa näitä untuvikkoja todellisuu­ dessa odottaa: ankea, kärsimystä täynnä oleva elämä häkkikanalassa taituskallinen kuolinkamppailu vas­ takuoriutuneena.

PÄIVI VIINIKAINEN — Eläinsuojelulaki n:o 91. 1971.

— Eläinsuojeluasetus n:o 333. 1971.

— Tietovakka. Maatalousalan tiedotuskes­

kus. 1990.

— Effects o f C 02 on Man. N.G. Gregory,

A.B. Mohan Raj, A.R.S. Audsley, C.C. Daly. Bristol University. 1990.

Tehomaatalouden miljoonat kanat on muutettu munintakoneiksi. Ku­ va: Pilvi Lassila.

Tekniikan kehittyessä kon eet ku tistu vat ja ne saadaan näppärästi m ahtum aan pieneenkin tilaan. Kanakoneellekaan ei enää vuosiin ole »tarvinnut» antaa tilaa edes A4-arkin verran, saatika sisustaa sen säilytyspaikkaa eli häkkiä orsilla tai munintapesillä. Kana tu ottaa, m uusta viis.

Kun tu otos alkaa j o reilun vuoden ku­ luessa hiipua, kana vaihdetaan uuteen — niin kuin k on eet yleensäkin.

ICanakoneita, kuten muitakin tuotantoeläinvälineitä, suojelevat teori­ assa eläinsuojelulaki ja -asetus. Ase­ tuksen mukaan eläimen säilytyspai­ kan tulee olla »sen lajityypilliseteri­ tyispiirteet huomioonottaen riittävän tilava». Tältä pohjalta maa- ja met­ sätalousministeriö (MMM) on anta­ nut määräyksen, että häkkikanalle on annettavaa tilaa vähintään 480 cm2(A4-arkki on noin 625 cm2).Tä­ mä on minimisuositus. Minimisuosituksista tulee lähes aina yleinen käy­ täntö, niin nytkin.

Kootut selitykset Mitä sanovat kanahäkeistä maaja metsätalousministeriön, Munakunnan ja Siipikarjaliiton edustajat: onko 480 cm2verickopohjaa kanan »erityispiirteet huomioonottaen riit­ tävän tilava» ja jos on, niin miksi?

Ylitarkastaja Pirkko Skutnabb

KONE NIMELTÄ KANA MMM:stä korostaa, että eläinsuoje­ lijoiden eipitäisinyt liikaapainottaa tämänhetkisen lain ja määräysten puutteita, koska uutta lakia ollaan valmistelemassa. Voimassa olevat ministeriön antamat määräykset häkkikanaloista ovat nykyisen lain mukaisia, toteaa Skutnabb. Perus­ teet ovat samat kuin vuonna 1982, jolloin M M M joutui perustelemaan kanahäkkien mittoja oikeusasiamie­ hellesilloisenKoe-eläinten Suojelun pyydettyä tätä selvittämään, ovatko häkkikanalat eläinsuojelulain mukai­ sia. Lähes kymmenen vuotta sitten maa- ja metsätalousministeri puolus­ telihäkkikanaloita ensinnäkin talou­ dellisesti: niissä pystytään tuotta­ maan kohtuuhintaisia munia. Lisäk­ siministeri totesi, että »nykytietämys ja -kokemus antavat aiheen uskoa, että häkkihoito ei aiheuta niin suu­ ressa määrin stressiä, että voitaisiin puhua kohtuuttomasta kärsimyksestä».

Agronomi Jarmo Sipilä Munakunnasta toteaa, että varsinainen vastuu häkkikanojen olosuhteista on viranomaisilla ja myös kuluttajilla.

Munakunnassa luotetaan MMM:n eläinlääkintöviranomaisten kykyyn ottaa häkkikanojen tilavaatimuksis­ sa huomioon eläinsuojeluasetukses­ sa mainitut kanan lajityypilliset eri­ tyispiirteet. Sipilän mukaan tuotta­ jat olisivat ilmeisesti valmiita siirty­

mään nykyisenlaisista kanahäkeistä väljempiin, jos se olisitaloudellises­ tikannattavaa elijos kuluttajat mak­ saisivat munista enemmän.

Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja Krister Eklund eihänkään halua esit­ tää ehdotonta kantaa siihen, onko A4-arkkia pienempi tilakanalle riit­ tävä. Eklund jatkaa samalla: »Olen taipuvainen uskomaan, että Norjan. ja Tanskan sääntö, jonka mukaan* kanalla on oltava700 cm2tilaa, olisi oikeampi. Tällöin kanalla olisimah­ dollisuus esimerkiksi ravistella sii­ piään.» Myös orsienkäyttö voisiEk­ lundin mielestä parantaa kanojen viihtyvyyttä häkeissä.

Vastuu siellä ja vastuu täällä...

Haastattelukierroksen jälkeen on jäljellä sama peruskysymys: mitä mieltä häkkikanojen tilavaatimuksis­ ta ovat MMM:n, Munakunnan ja Siipikarjaliiton edustajat. Kaikki ovat lähinnä vaivautuneita kysymyk­ sestäeikä vastausta löydy siihen, mit­ kä kanan erityispiirteet toteutuvat A4-arkkia pienemmässä tilassa.

MMM:ssä luotetaan lähes kymme­ nen vuoden takaisiinarveluihin häk­ kikanojen mahdollisesta »hyvinvoin­

nista» vaikka monet uudet kanojen käyttäytymistutkimukset antaisivat aiheen pikaisesti luopua nykyisenlai­ sista ahtaista häkeistä. Ruotsissa, Hollannissa ja Sveitsissä tutkimuk­ sista on tehty se johtopäätös, että häkkikanalat tulee eläinsuojelusyistä kieltää. Myös Euroopan Neuvos­ tossatodetaan, ettäkanoillatulisiol­ laenemmän ja monipuolisempaa ti­ laa kuin nykyisissä häkeissä vaikka nämä toistaiseksi taloudellisista syis­ tä sallitaankin. Suomessa valmistel­ laan uutta eläinsuojelulakia, mutta jo nyt ministeriöllä olisi valtuudet parantaa vanhentuneita kanahäkkimääräyksiään.

Munakunta luottaa kanojen hyvinvointikysymyksessä viranomai­ siin. Alistuminen viranomaisvaltaan kon ilmeisesti varsin valikoivaa: epäi"lenpä että Munakunta tuottajien etu­ jen ajajana eiyhtä kiltistisopeutuisi viranomaisten päätökseen vaikkapa munien vientituen alentamisesta.

Vastuun siirto viranomaisille on si­ kälikin ontuvaa, että tuottajien etu­ järjestöilläon ollut painava sanansa sanottavana, kun häkkikanaloita koskevia viranomaismääräyksiä on laadittu.

Otetaan kanasta mittaa Kanojen käyttäytymisen tutkija M .S. Dawkins on mittaillut, paljon­

ko keskimäärin 2.1-kiloisen kanan eriliikkeisiin vaadittaisiin tilaa,jot­ ta kana eitörmäilisi häkkitovereihinsa tai joutuisi kävelemään niiden päältä kuten nykyisin. Ja tällaisiin ^mittoihin Dawkins päätyi: seisominen maan kuoputtaminen kääntyminen siipien ojentaminen siipien räpyttely sukiminen

475.3 cm2 856.0 cm2 1271.8 cm2 893.9 cm2 1876.3 cm2 1150.6 cm2

Suomalaiset häkkikanat, jotka ovat keskimäärin hieman allekaksi­ kiloisia,mahtuvat siishäkissään vain seisomaan. Jos oletetaan, että kanahäkki todella on kanan »erityispiir­ teet huomioonottaen riittävän tila­ va», kuuluisi kanojen erityispiirtei­ siin vain seisominen. Mahdotonta.

Eläinsuojelulain pitäisituotantoe­ läinten osalta sovittaa yhteen talou­ delliset seikat ja eläinten hyvinvoin­ ti, sanotaan. Häkkikanojen kuten muidenkin tuotantoeläinten kohdalla mistään sovittelustaeivoida puhua: lain sovellukset ovat täysin taloudel­ listen etujen sanelemat.

EMMI MANNINEN

Tuotantoeläimet

M eitä on paljon eli nippelitietoa kotieläimistä Kotieläimiä on Suomessa paljon. Itse asiassa kyse on kymmenistä mil­ joonista eläimistä. Siksi ei ole ollenkaan yhdentekevää, minkälaisilla me­ netelmillä tällaista valtaisaa eläinmäärää ylläpidetään. Pienetkin paran­ nukset esimerkiksi luomueläintuotannon suuntaan merkitsevät jo paljon monien eläinyksilöiden hyvinvoinnille.

Eläinmäärät Suomessa:

Muutoksia kotieläinten määrissä on tapahtunut runsaasti viime vuosi­ kymmeninä. Lehmiä oli vuonna 1970 noin 900 000, nykyisin noin puoli miljoonaa. Lehmästä irtiotettava maitotuotos on kasvanut selvästi. Pari­ kymmentä vuotta sitten lehmän vuotuinen keskimääräinen maitotuotos oli3 700 litraa, nykyisin 5 500 litraa. Maassamme on lehmien ohella lihanautoja noin 0.8 miljoonaa yksilöä.

Sikojen määrä on kasvanut kahdessa vuosikymmenessä noin 30 % eli nykyiseen 1.3 miljoonaan yksilöön. Näistä ahtaissa karsinoissa pidettäviä emakoita on noin satatuhatta.

Munivien kanojen määrä on Suomessa vaihdellut 4.5— 6 miljoonan vä­ lillä.Näistä miljoonista lähes kaikki ovat häkkikanoja. Broilereiden määrä on suurentunut huomattavasti, yli 100 %:lla kymmenessä vuodessa. Ny­ kyään peräti noin 12 miljoonaa broileria tuotetaan vuosittain maassam­ me tehdasmaisissa, valtaisissa kasvatushalleissa. Keskikokoisella siipikar­ jalihan kasvattajalla on noin 10 000 broilerin tuotantoyksikkö.

Lihan kulutus Suomessa:

Tehotuotetun lihan kulutus on ollut kasvamaan päin. Nykyään perhei­ den ruokamenoista noin neljännes kuluu lihaan. Kun-keskiverto suoma­ lainen söi v. -70 sian ja naudan lihaa noin 40 kg vuodessa, kuluu sitä nyt yli 50 kg vuodessa. Eniten on kasvanut broilereiden syönti. Siipikarjanli­ haa popsittiin 20 vuotta sitten alle kilo vuodessa, nyt yli kuusi kiloa. Ku­ lutus kasvaa edelleenkin 5— 10 % vuosittain. Kananmunien (eli kolesterolipakkausten) syönti on sitävastoin pysynyt ennallaan elinoin 11 kilos­ sa/vuosi. Maitoa kuluu henkeä kohden noin 160 litraa, voita 6 kg.

Nykyään Suomessa toimii noin 45 000 maitotilaa, 7 000 sikatilaaja7 000 kanatilaa. Nykyään tilaa kohti on eläimiä huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin: esimerkiksi vielä 15 vuotta sitten sekä kana- että maitotilo­ ja oli yksi kaksinkertainen määrä nykyiseen nähden, vaikka kotieläimiä oli Suomessa samalla vähemmän. Taloudellinen tehokkuus on kasvanut, mutta miten on käynyt eläinten?

VELI-RISTO CAJANDER Vähemmistö Suomen naudoista saa elää näin vapaissa oloissa. Muurla, toukokuu-90.

Kuva: Veli- Risto Cajander.

Koe-eläimet

VIERAILULLA KOEKUKON VALTAKUNNASSA Kuopion yliopiston yhteydessä sijait­ see Valtakunnallinen koe-eläinkeskus. Sen ovet on tähän asti pidetty kiinni Animalian edustajilta, mutta nyt lähinnä puolustusministeri Elisa­ beth Rehnin aloitteellisuuden ansios­ ta järjestyi vierailu keskukseen.

rLläinlääketieteen lisensiaatti Hanna-Marja Voipio toimii vuoden ajan koe-eläinkeskuksen vs. johtajana varsinaisen johtajan dosentti Timo Nevalaisen Yhdysvaltain oleskelun ajan. Myös tämä seikka vaikutti vie­ railun järjestymiseen; nimenomaan Timo Nevalainen on aina suhtautu­ nut enemmän kuin karsaasti Eläinsuojeluliitto Animaliaan.

Vastaanotto olimyönteinen: Hanna-Marja Voipio myönsi Animalian saaneen toiminnallaan aikaan paran­ nuksia koe-eläinkysymyksissä. Hän totesi yhteistyömahdollisuuksia ole­ van koe-eläinten suojelijoidenja tut­ kijoiden välillä.

Keskustelimme myös eläinkoelupien julkisuudesta. Animalia on kan­ nellut oikeusasiamiehelle siitä, että tutkijat voivat itse merkitä omat eläinkoelupahakemuksensa salaisik­ si. Voipio oli samaa mieltä Anima­ lian kanssa siitä,ettäsalaiseksijulis­ tamista tapahtuu silloinkin, kun sii­ hen eiolesyytä. Hän arveli,ettäsuu­ ren yleisön tuomiota peläten esimer­ kiksi koirilla tehtäviä kokeita saate­ taan julistaa hanakammin salaisiksi kuin esimerkiksijyrsijöillätehtäviä.

Voipio kertoikin pyrkineensä koeeläintoimikunnan puheenjohtajana vaikuttamaan siihen, ettäkoelupahakemukset olisivat julkisia.

Toiminnanjohtajamme Päivi Viinikainen ja eläinsuojeluaktivisti Inari Arjas kirjaavat va­ kavina Hanna-Marja Voipion selostusta koeeläinten oloista Kuopion koe-eläinkeskuksessa. Kuva: Veli-Risto Cajander.

12

Steriilit, virikkeettömät koetilat Koe-eläinten laatua ajatellen val­ takunnallisen koe-eläinkeskuksen ti­ latovat hyvät. Mm. barrieerien, isolaattoreidenja erilaistentilaratkaisu­ jen avulla huolehditaan siitä, että koe-eläimet ovat mahdollisimman bakteeri- ja tautivapaita. Etupäässä tämä palvelee tutkimuksellisia pää­ määriä, mutta sillä on myös eläin­ suojelullisia etuja: mitä korkeampi on koe-eläinten laatu, sitä vähem­ män tarvitaan eläimiä tutkimuksessa.

Kiukku nousi kuitenkin mieleeni, kun vertasin sitävaivannäköä ja ra­ hamäärää mitä on käytetty em. tila­

ratkaisuihin verrattuna siihen nollabudjettiin,joka sijoitetaankoe-eläin­ ten käyttäytymistarpeiden huomioon ottamiseen.

Kanien häkit olivat minimaalisen pieniä — tämän Voipio itsekin myönsi. Joitain hiukan suurempia häkkejä on kuitenkinjo ollutkäytös­ sä, ja vastaisuudessa kaikki häkit vaihdetaan niihin. Siltikoekanin elä­ mä jää pikkuruisessa metallihäkissä varsin ankeaksi.

Kuopion koekoirien kohtalo on surkea, silläeläväisiäjaihmisrakkaita beagle-koiria pidetään noin neliö­ metrin suuruisissa kerroshäkeissä!

Animalia valittinäistä häkeistä Kuo­ pion läänineläinlääkärille noin viisi^^ vuotta sitten, mutta mitään eikuiten-^^

Kuopion vangittu makakiapina Impi ryntäili paniikin vallassa häkissään. Laillistettua eläin­ rääkkäystä? Kuva: Veli-Risto Cajander.

kaan ole tapahtunut. Onneksi Eu­ roopan Neuvoston koe-eläinsopimus takaa koirillejaloittelumahdollisuuden, joka nyt tuleeKuopiossakin jär­ jestää. Porsaanreikänä suositukses­ sa on kuitenkin se, että koirat voi­ daan pitää jatkuvasti häkissä tutki­ muksellisista syistä. Ja tästä asiasta päättää eläinkokeen tekijä...

Koe-eläinkeskuksessa oli kolme makaki-apinaa, joista kaksi oli yhteishäkissä. Niille oli keinotekoises­ tiaiheutettu skolioosi elikieroselkäi­ syys poistamalla leikkauksessa palo­ ja niiden luista. Häkistä oli otettu pois kaikki riippumiskeinut ja -köy­ det, koska riippuminen suoristaa skolioosinja siten haittaa tutkimus­ tuloksia. Myös häkin kattoon olilai­ tettuplexi,jotteiriippuminen sieltäkään onnistuisi. Näin ollen nämä ak­ tiivisetapinat eivät voineet toteuttaa yhtä ominaisinta käyttäytymispiirret­ tään.

Yksinäinen Impi-apina oli saanut pitääomassa häkissään keinut. Muu­ toin sen elämä olivarmasti kaukana onnellisesta, siläsosiaaliselle apinalle on suuri kärsimys olla yksin. Hanna-Marja Voipiokin sanoi omana mielipiteenään, että apinoilla tehtä­ vät kokeet tulisiminimoida, silläniil­ le on laboratorio-olosuhteissa mah­ dotonta järjestää tyydyttäviä oloja.

Tätäkö me haluamme?

Tutkijoiden mielestä koe-eläimistäja niiden tiloista puhuttaessa täy­ tyy aina muistaa, ettäniitä pidetään tieteellistä tutkimusta varten: koekoiralla on kuitenkin samat tarpeet kuin kotikoiralla. Miksi siis hyväk­ syisimme koekoiran pitämisen neliö­ metrin häkissä, kun tuomitsemme kotikoiran pidon vastaavissa tiloissa?

Eläinkokeiden tekijöillä ja koe-

eläinsuojelijoilla on vielä mielipideeroja eläinkokeiden oikeutuksesta ja koe-eläinten käsittelystä sekä koeeläintilojen asianmukaisuudesta. Tä­ mä jälkimmäinen seikka on häm­ mästyttävä, silläluulisi olevan kaik­ kien edun mukaista, myös tutkijoi­ den, että koe-eläimet todella voisivat hyvin.

Animaliaa kiitettiin siitä, että kampanjoidemme ansiosta koeeläinkysymyksissä on saatu aikaan parannuksia. Yksin tutkijat eivät kuulemma olisionnistuneet. Mieleen nousee kysymys, kuinka aktiivisesti tutkijatovat todellaajaneet näitäasi­ oita. Uskon, että jos tutkijat keräi­ sivät nimiadresseja ja vaikka meni­ sivät lakkoon, mikäli koe-eläinten oloja ei kohennettaisi, parannuksia saataisiin aikaan ennätysvauhtia.

Mutta niin kauan kun koe-eläimiä kohdellaan osana tutkimuskalustoa, säilynee asiantila ennallaan.

PÄIVI VIINIKAINEN ♦ 13

Koe-eläimet

Ajatuksia Kuopiosta JYle, jotka saamme tulla ja mennä miten haluamme, astumme sisään Kuopion Koe-eläinkeskuksen kliini­ seen, punaisten ja vihreiden käytä­ vien täyttämään rakennukseen. Jo ovella desinfioimme kenkämme.

Aluksi jututamme Voipion HannaMarjaa. Korvat ja silmät auki ja suussa kymmenen kysymystä yhtä ai­ kaa. On vaikeaa kysyä, puhua kriit­ tisestija samalla yhteistyön periaat­ teella.Tuntuu siltäkuin toinentavoi­ te söisi toista.

Lähdemme kiertämään Koe-eläinkeskusta vihreissä paperikaavuissaja kenkäsuojuksissa. Ensin meille esi­ tellään pohjapiirustusta. Puhtaita ja likaisia käytäviä ja häkinpesuhuone ja pullojenpesuhuone ja isolaattoreitaja kuutioitaja karanteeni ja kym­ menien koirientöksähtelevää, kimeää haukuntaa koko ajan.

Eläinhuoneet ovat turhauttavia katsella. Riveittäin ja kerroksittain pieniä hiiri- ja rottahäkkejä, teräk­ sisiä,matalia laatikoitajuomapuiloineen. Liian tuttu näky. Jokaisessa pientä, hivuttavaa liikettänurkassa.

Hiirilläeiole mahdollisuutta kiipeil­ lä,jyrsiä taitehdä pesää niinkuin nii­ den luontaiseen käyttäytymiseen kuuluu. Tulee mieleen suuri kerros­ talo,joka on täynnä pieniä, paljaita teräsyksiöitä. Jokaisessa yksi asukas, ja ovet lukossa ulkoapäin.

Rotat eivät pysty kiipeämään pit­ kin häkkiensä seiniä, häkit kun ovat teräslaareja. Joskus ne roikkuvat teräslankakatossa hetken jamätkähtä­ vät taas pohjalle. Ne rotat, jotka ovat mukana metaboliatutkimuksessa, saavat kävellä teräsverkolla.

Ulosteetja virtsa kerätään verkon al­ la olevalle tarjottimelle.

Rautaiset häkit ja laatikot kolise­ vatjokaisessa huoneessa, kaukainen haukku on aina korvissa. Ainoas­ taan isolaattorihuoneessaon aina hil­ jaista. Juuri nyt eivät isolaattoritol­ leet käytössä, mutta tavallisesti niis­ sä kasvatetaan patogeenipuhtaita SPF-hiiriä ja -rottia. Eläimet synty­ vät keisarinleikkauksella infektioiden Koe-eläinkeskuksen beagle-koira oli hämmen­ tynyt yhtäkkisestä huomion keskipisteenä ole­ misesta. Silittelyjen jälkeen se suljettiin takai­ sin kalterihäkkiinsä. Kuva: Veli-Risto Cajan­ der.

14

välttämiseksi, ja ne elävät koko elä­ mänsä muovisen kuplan sisällä, syö­ den autoklavoitua ruokaa, vailla minkäälaista vastustuskykyä.

Ihmisellä on tapana pitää koirista parempaa huolta kuin jyrsijöistä.

Ehkä koiran itseisarvo on yleisesti katsottu suuremmaksi. Kuopiossa ei ainakaan ole asia näin. Koirat elävät yksittäishäkeissä kahdessa kerrokses­ sa. Kun ihmisiä kulkee koirahuoneen ohi, alkaa vimmattu haukunta, koi­ ratheiluttavat häntäänsä jatunkevat kuononsa kaltereittenvälistä, nouse­ vat seisomaan takajaloilleen ja rys­ kyttävät kaltereita ja kattoa. Melu on melkoinen.

Häkit puhdistetaan vielänykyään siten, että koiran ollessa häkissä ruis­ kutetaan häkkiin vettä. Liikuntaa energisetpennut eivätsaajuurimuu­ ten kuin hyppimällä häkin ulkosei­ nää vasten. Ne jotka ovat mukana lihaskokeissa, saavatjuosta liukumattokoneessa. Tässä koneessa on tilaa kymmenelle koiralle kerralla, ja kaikki joutuvat juoksemaan täsmäl­ leen samaa vauhtia. Jos joku koira ei pysy vauhdissa mukana, se pan-j naan takaisin häkkiin.

Saamme katsoa ja kosketella yh­ tä koiraa lähemmin. Sen turkki on takkuinen ja öljyinen, iho hilseileeja silmät pälyilevät pelästyneinä. Pol-

kuanturoissa on kulumia johtuen hä­ kin pohjasta. Häkin pohja on sellai­ nen, ettäjos pennun jalka lipsahtaa rautaverkon läpi,viiltääalapintajal­ kaa ikävästi.

Kolmesta makakiapinasta kaksi on keskenään samassa häkissä, mut­ ta yksi on omassa häkissään vailla minkäänlaista näkökontaktia toisiin apinoihin. Ongelman voisi ratkaista vaikka tekemällä reiän häkkejä erot­ tavaan seinään taiasettamalla peilin vastapäiselle seinälle. Meitä apina ei suuremmin pelännyt, mutta Koeeläinkeskuksen henkilökuntaa näh­ dessään se säikähti ja perääntyi hä­ kin nurkkaan.

Koe-eläinkeskuksella on omat eri­ tyispiirteensä yliopiston muihin lai^Ätoksiin verrattuna. On paljon sellais^^^ta, mistä eivoi puhua, eisaa puhua, ei osaa puhua. On paljon sellaista, mitä ei voi ymmärtää. Kuopion yli­ opistohan tunnetaan ympäristötutki­ muksestaan. Koe-eläinkeskus käyt­ tääjoka päivä suuria määriä vahvo­ ja ja fosfaattipitoisia pesuaineita häkkien ja pullojen pesuun. Toivot­ tavastitähän asiaan tuleemuutos, pi­ an.

Me, jotka saamme tullaja mennä miten haluamme, lähdimme kolmen tunnin vierailun jälkeen pitämään keskustelutilaisuutta asiasta. Sadat muut jäivät häkkiinsä.

Ylioppilaskunnan tiloihin oli ko­ koontunut 22 kiinnostunutta, turkis,kalatalous- ja koe-eläintuotannon alojen opiskelijoita ja laitoksen vä­ keä ja muuten vain asiasta kiinnos^^tuneita sekä eläinkokeitten vastusta49jia- Noin puolet paikalla olijoista il­ moitti tehneensä eläinkokeita joko opiskelun taitutkimuksen takia. Oli hienoa huomata, että kaikkien eri­ laistenmielipiteidenedustajiaolimu­ kana. Huonoa taas olise,ettäainoat yliopiston edustajat olivat eläinko­ keitten puolella. Kuopiossa vallitsee tiukka luonnontieteellinen itsestään­ selvyys, kun on kysymys eläinkokeis­ tataieläinten asemasta yleensä. Eh­ kä tilanneolisitoinen, jos täälläopis­ keltaisiinjotain humanistisia aineita.

Vierailustajäihieman ristiriitainen mieliala: toisaalta yhteistyö henkilö­ kunnan kanssa sujui hyvinjameidät otettiinystävällisestivastaan, toisaal­ ta eläinten surkeat tilat veivät pala­ sen keväisestä voimasta meiltä kaikilta...

INARI ARJAS Ympäristöhygienian opiskelija, K uopio j

Uusi, upea johtokunta käyttövalmiina taistelemaan eläinten puolesta. Yhteydenottoasi odote­ taan! Kuva: Emmi Manninen.

UUSI ANIMALIAN JOHTOKUNTA ON VALMIS TAISTELUUN Yhdistyksen uudet »vallanpitäjät» ovat monipuolista sakkia. Lyhyet esittelyt antavat vain kalpean kuvan johtokuntalaisista, mutta olkoon.

Puheenjohtajana on Leena Vilkka, maamme ensimmäinen eläinten oi­ keuksiin laajemmin perehtynyt tut­ kija, koiria pitävä ja Hyvinkäällä majaileva neito. Varapuheenjohtaja­ na on turkisaktivistina uransa alus­ sa luonut Heli Sajaniemi, joka har­ rastaa mm. kirjoittelua, rehujen pu­ rentaa ja kissoja. Toiminnanjohta­ jamme on Päivi Viinikainen, joka on kiinnostunut koirista, koirakoulu­ tuksesta ja kasvimaastaan. Riitta Salmi on kahden kouluttamattoman mäyräkoiran omistaja, joka on ha­ ka mm. eläinkokeiden vaihtoehtojen markkinoinnissa sekä turkistarhauk­ sen vastustamisessa. Uutena jäsene­ nä on kauppatieteilijä Outi Repo, jolla on kaneja ja urheilullisia har­

rastuksia, mm. steppiä ja aerobickiä sekä purjehdusta. Ikioma kansane­ dustajamme on Hanu Luukkainen, jollaon kotona leegio kissojaja har­ rastuksena mm. teatteri sekä eläimel­ linen politiikka. Tarja M ichejeff on kieli-ihmisiäjatoiminut mm. tulkki­ na. Hän asuu toistaiseksi Turussa, mutta on muuttamassa Hesaan. Päi­ vi Korhosella on maataloudellista, mutta eiMTK Maistataustaa mm. hevostalouskoulun ansiosta. Omat koi­ rat ja kissat eivät täysin hyväksy emäntänsä oloa kasvissyöjänä. Mie­ histä panoraamaa johtokuntaan tuo pohdiskeluun taipuvainen, parta­ niekka ja uskontotieteilijä Teuvo Laitila. Ja hännänhuippuna tämän paljastavan tarinan kirjoittaja Riku Cajander, joka teoriassa ja käytän­ nössä on kiinnostunut koluamaan turkiseläinten ja suurpetojen asuin­ seutuja.

Riku Cajander

15

ELÄIMET TULEVAT — vallankumous alkaa Arkadianmäeltä

W K a n s a n e d u s ^ etäin s u o j e i « n as i a «

Vaalien alla Eläinsuojeluina o Animalia lähetti 20-kohtaisen ky­ selyn kaikille istuvassa eduskunnassa olevien puolueiden kansane­ dustajaehdokkaille. Kyselyyn vastasi 274 ehdokasta, jo ista 16 7 oli täysin samoilla linjoilla Anim alian kanssa, 5 9 pääosin myönteisiä ja 48 kielteisiä.

Kansanedustajaehdokkaat joutuivat ottamaan kantaa mm. tur­ kistarhaukseen, piisamin rautapyyntiin, eläinkokeiden lupamenet­ telyyn, kosmetiikkateollisuuden eläinkokeisiin, suurpetojen suoje­ luun ja tehomaatalouden ongelmiin.

'

Eläinsuojelumyönteisiä kansanedustajia valittiin

heessa, kun laki tulee eduskunnan käsiteltäväksi. Budjettiin uskon voi­ vani vaikuttaa valiokuntavaiheessa: talous- ja valtionvarainvaliokunnat ,ovat avainasemassa päätettäessä valFtion tulo- ja menoarviosta. Pyrin , suuntaamaan varojen käyttöä eläin­ suojelullisiin hankkeisiin ja vähentä­ mään eläinsuojelun vastaista tukea, kuten turkistarhojen saamaa rahoi­ tusta. Pyrin kehittämään yhteistyö­ tä kaikkien eläinsuojelumyönteisten kansanedustajien kesken. Lisäksi kansanedustaja — samoin kuin jo­ kainen eläinsuojelija — voi olla ve­ getaristinaja luopumalla nahkatuot­ teista eräänlaisena »huonona oma­ natuntona» erilaisissatilaisuuksissa.

— Vaaliteemanasi oli »luonnon

Suom i on saanut ensimmäisen todel­ lisen poliittisen eläimensä. Eläinsuo­ je lu liitto Animalian johtokunnan jä ­ sen, Suom en Pankin taloustutkija, valtiotieteen lisensiaatti Hannele Luukkainen valittiin Helsingin vaa­ lipiiristä eduskuntaan vihreiden eh­ dokkaana. Luukkaisen vaaliteemana oli: luonnon puolesta, ihmistä unoh­ tamatta.

— H annele Luukkainen, toimit Koe-eläinten suojelun (nyk. Eläinsuojeluliitto Animalia) puheenjohta­ jana 9 vuotta. M iten päädyit mukaan eläinsuojelutyöhön ?

— Joulukuussa 1975 näin televi­ siossa Orvo Kontion tuottaman oh­ jelman »Ei voi ollatotta». Siinä kä­ siteltiineläinkokeita. Tajusin yhtäk­ kiä, miten julma ihminen voi olla eläimelleja miten paljon kärsimystä eläimille aiheutetaan. Kävelin Koeeläinten suojelun toimistoon ja siitä se alkoi. Oma ujous ja pelot tuntui­ vat silloinmitättömiltä, kun pitiesi­ merkiksi viedä eläinsuojelulausunto eduskuntaan. Minulle tieto eläin­ rääkkäyksistä ja muista eläinten pi­ don epäkohdista antoi voiman toi­ mia. Olen toiminut myös Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen hallitukses­ sa, vetänyt sen kissajaostoa, ollutpe­ rustamassa löytöeläintoimintaa ja löytöeläintaloa Helsinkiin. Vuodes­ ta 1986 olen toiminut eläinsuojeluvalvojana. Olen myös mukana kan­ sainvälisessä eläinsuojelutoiminnassa kuten WSPA:ssa (World Society for the Protection of Animals).

16

Hanu on jo kauan ja rohkeasti puolustanut turkiseläinten oikeuksia. Ensimmäisenä vaalilupauk­ senaan Hannele Luukkainen vakuutti, että hän ajaa susien ja karhujen rauhoittamista Suomes­ sa. Kuvat: Veli-Risto Cajander.

Tavoitteena eläinten oikeudet — M illaisia tavoitteita asetat eläinsuojelutyöllesi eduskunnassa?

— Tavoitteenani on turvata eläi­ mille oikeus elää lajityypillistä elä­ mää. Nykyinen lainsäädäntö samoin kuin talous-ja tuotantoelämä palve­ lee yksipuolisesti ihmistä. Tehotuo­ tannon sijaan tulisi antaa eläinten kasvaa vapaasti (ns. luonnonmukai­ nen tuotanto). Turkistarhaus on lo­ petettava ja villieläinten tarhaus pi­ tää kieltäälailla.Suomen suurpedot, karhu, susi, ilvesja ahma on rauhoi­ tettava. Huvimetsästys on kiellettä­ vä kokonaan. Samoin on lopetetta­ va turhat ja tuskalliset eläinkokeet, joita esimerkiksi kosmetiikkateolli­ suus ja puolustusvoimat tekevät.

Tarpeellisia eläinkokeita näen vain lääketieteessä.

— Tavoitteenasi on siis rajoittaa huomattavassa määrin ihmisen oi­ keuksia ja mahdollisuuksia käyttää hyväkseen eläimiä?

— Näin voidaan sanoa. En kiellä kokonaan eläinten käyttöä ihmisem tarpeisiin, mutta ihmisen eläimilleai" heuttamaa kärsimystä tulisi vähen­ tää. Tämä merkitsee »ein» sanomis­ ta edellä mainitun lisäksi esimerkik­ si geenitekologialle — kannatan luonnollista lajikehitystä — sekä lemmikkieläinten kuten lintujen ja rotukissojen v häkkikasvatukselle.

Kissoilletulisisaada myös lainsuoja samoin kuin koirillaon ja kuntien pi­ täisi vastata löytöeläintoiminnasta.

Eläinsuojelutyön keinot — Millaisia keinoja näet kansan­ edustajana tavoitteillesi saavuttami­ seksi?

— Näen kaksi päälinjaa, lainsää­ däntöön jabudjettiinvaikuttamisen.

Edellisestävoidaan mainita eläinsuo­ jelulaki, jota parhaillaan valmistel­ laan. Pyrin vaikuttamaan sen kehit­ tämiseen eläinten oikeudet huo­ mioonottavaan suuntaan siinä vai-

puolesta, ihmistä unohtamatta».

Millaisena näet eläinsuojelun suhteen ym päristönsuojeluun ?

— Eläinsuojelu on aina myös ym­ päristönsuojelua. Pitkällä tähtäimel­ läSuomessa kannattaa sijoittaaeet­ tiseen ympäristönsuojeluun, joka ot*taa huomioon myös eläimet. Olem­ me jo nyt maapallonlaajuisesti tilan­ teessa, jossa taloudelliset arvot ja tuotannon ja kulutuksen kasvu pitäi­ sialistaa eettisilleja ympäristöllisil­ le arvoille, myös käytännössä eikä vain juhlapuheiden tasolla.

— Korostat siis eettisten kysymys­ ten merkitystä poliittisessa päätök­ senteossa. M iten tavallinen ihminen voisi vaikuttaa politiikan kehittym i­ seen eettiseen suuntaan?

— Äänestäjällä on paljon valtaa.

Hän voijahänen tulisiollayhteydes­ sä kansanedustajiin myös vaalienvä­ lillä,puhua heilleeläinsuojelun epä­ kohdista, tarjota ehdotuksia niiden ratkaisemiseksi. Eläinsuojelukysymykset eivät ole ihmisille läheskään niin yhdentekeviä kuin jotkut kan­ sanedustajat näyttävät luulevan. Jo se, ettäminut valittiineläinsuojelija­ na eduskuntaan on selvä merkki tästä.

TEUVO LAITILA jaLEENA VILKKA

Kyselyyn vastanneista 13 ehdokasta tuli valittua eduskuntaan.

Näistä eläinsuojelulle myönteisiä on yhdeksän kansanedustajaaja kielteisiä neljä.

Ylivoimaisesti myönteisimmin kyselyyn vastasivat Vihreän Lii­ ton ehdokkaat: 103 vastausta, joista85 olierittäinmyönteisiä. Vä­ hitenvastauksia tuliKokoomuksen ehdokkailta (12vastausta, joista neljä myönteistä) ja seuraavaksi vähiten Ruotsalaiselta Kansanpuo­ lueelta (13 vastausta, joista kolme myönteistä) ja Kristilliseltä Lii­ tolta (14 vastausta, joista kuusi myönteistä).

Allaolevasta taulukosta löytyvät kyselyymme vastanneiden va­ littujen kansanedustajien tiedot. Lisäksi olemme listanneet aiem­ min myönteisiä eläinsuojelualoitteita tehneiden kansanedustajien tiedot.

Mikäli kansanedustajaehdokkaasi on eläinsuojeluun myöntei­ sestisuhtautuvien joukossa, lähetäpä hänelle onnittelu-ja kannustuskirje. Jos ei, kirjoita hänelle asiallinen kirje, jossa tiedustelet hänen kantaansa, jailmaisethänellehuolesi eläintenpuolesta. Edus­ kunnan postiosoite on: 00102 Eduskunta.

Kyselyyn vastanneet kansanedustajat: Täysin eläinsuojelumyönteisiä:

Ulla Anttila, Vihreä Liitto Satu Hassi, Vihreä Liitto Heidi Hautala, Vihreä Liitto Hannele Luukkainen, Vihreä Liitto Tuija Pykäläinen, Vihreä Liitto Pekka Räty, Vihreä Liitto Heli Astala, Vasemmistoliitto Heikki Rinne, SDP Ismo Seivästö, SKL Kielteisesti vastasivat:

Olavi Alanissilä, Suomen Keskusta Pekka Leppänen, Vasemmistoliitto Jouni Särkijärvi, Kokoomus Lisäksi Ensio Laine, Vasemmistoliitto, kannatti turkistarhauk­ sen tukemista työllisyysnäkökohtien takia, vaikka muutoin vasta­ sikin eläinsuojelumyönteisesti.

Aiem m in eläinsuojelumyönteisiä ovat olleet:

Pekka Haavisto, Vihreä Liitto Erkki Pulliainen, Vihreä Liitto Eero Paloheim o, Vihreä Liitto Pertti Salolainen, Kokoomus Sirpa Pietikäinen, Kokoomus Anna-Kaarina Louvo, Kokoomus Claes Andersson, Vasemmistoliitto Mats Nyby, SDP Marita Jurva, SMP

PÄIVI VIINIKAINEN 17

Tuotantoeläimet

MENNYT MAAILMA vanhoissa kotieläinkirjoissa

Vanhoissa kotieläinalan oppikir­ joissa annetaan eläinten hoitoohjeiden lisäksi nykyistä enemmän asennekasvatusta: eläinten hyvää kohtelua ja niiden monipuolisen käyttäytymisen huomioonottamista korostetaan yllättävän paljon.

JVIuutama vuosikymmen sitten ka­ nat, siatja lehmät olivat vielä kotie­ läimiä. Nyt niistä on tullut tuotan­ toeläimiä. Hoitajan vastuulla olien­ nen huomattavasti pienempi eläinmäärä kuin nykyisessä suurtuottannossa, joten yksilöllinen hoito oli mahdollista. Vanhat oppikirjat ku­ vastavat mielenkiintoisella tavalla suhtautumista eläimiin pienimuotoi­ sen kotieläintalouden aikakaudella.

Vuosisadan alun kananhoidon opastaja eivarmasti uskoisi silmiään, jos pääsisi näkemään nykyiset häk­ kikanalat. Kanojen hoito-kirjan oh­ jeita noudattavan on annettava ka­ noilletilaaja mahdollisuuksia muu-

LA H JO ITU K SET

Lyhyt lypsykarjanhoidon oppikir­ ja 1940-luvulta on niin »vanhanai­ kainen», että siinäväitetään parres­ sa seisovienlehmien tarvitsevan LII­ KUNTAA! »Eläinten hyvinvoinnille on kohtuul­ linen liikunta ehdottoman tarpeellista.

Onhan luonnotonta, että pakotamme eläimet,jotka ovat vapaiksi luotuja, sei­ somaan 8— 9 kuukautta vuodessa miltei ilman minkäänlaista liikuntaa... Koko karjaonkin,jossuinkinmahdollista,las­ kettava talvellakin jaloittelemaan» Lehmien kohteluun kirjassa puu­ tutaan siihen tyyliin, ettätulkinnanvaraa tuskin jää: » Huono eläinten kohtelu osoittaaai­ na raakuuttajasivistymättömyyttäsekä huonoja välejä hoitajanjaeläinten kes­ ken. .. Jos hoitaja pitää eläimistään ja nämä hoitajastaan, ei vihastuminen, huutaminen, potkiminentailyöminentu­ le koskaan kysymykseen. Ilman hyvää suhdettaeläimiinemme voiniistähyvää tuotantoa saada... Jo pelkkä inhimilli­ syys velvoittaa meitä kohtelemaan eläi­ miä hyvin,mutta sitävaatiisamallaoma etumme.»

JU L IA N A VON W E N D T IN SÄ Ä TIÖ LLE TIETEEN EISTÄM ISEKSI ILM A N ELÄINK O K EITA JU L IA N A VON W EN D TS STIFTELSE FÖR V ETEN SK A P U T A N D JURFÖ RSÖK

V OGEL OY Jo e n su u n o sa s to /M . H o n k a n e n A n u T en g b erg en Soili L in d en L . C arrell M . V arjo s-M alm strö m A n n e T . M äki N a n a R issanen M . K-K. S. V äyrynen A n n e Jo u h tin e n A n n e K o u k k ari M . M in k k in en A -M . Ih a tsu

VALENTINA ROSENLEWIN RAHASTO:

G unvor E kebom M . H aapasaari

5000,— 1000,— 50 0 ,— 500,— 800,— 300,— 20 0 ,— 20 0 ,— 150,— 45,— 100,— 100,— 100,— 30,—

t i t 55,— 100,—

Jotakin on unohtunut

Pehmokananhoitoa Matti Järven 1920-luvulta peräisin oleva Kanojen hoito-kirja leimattai­ siintällävuosikymmenellä auttamat­ tomasti pehmoiluksi. Järvi kirjoittaa pienviljelijöille ja maatalousalan kouluihin suunnatussa kirjassaan: »Liianpaljonhuolellisuuttaeikoskaan voi panna pienten kananpoikien kasva­ tukseen. Ne vaativatrakkauttajahellyyt­ tä itsensäja puhtautta olinpaikan, asti­ an ja ravinnon suhteen, mutta kyllä ne kaiken sitten aikanansa palkitsevat.

Asiaansa innostunut ja hoidettavian­ sa rakastava saa joka päivä uutta opit­ tavaa. .. Ihminen, joka eitunne viehä­ tystäliikkuessaankanojen parissa,eivoi niitä menestyksellä hoitaa.»

Lehmät liikkeelle

Idylliä menneestä maailmasta, jolloin lehmien laiduntaminen oli itsestäänselvyys. Kuva: Veli-' Risto Cajander.

hunkin kuin pelkkään verkkopohjalla seisomiseen. Kanoilla on Järven mukaan mm. »erikoinen halu kuo­ pia ja penkoa» maata ja liikuntaa niiden on muutenkin saatava. Itses­ täänselvää tuntui ennen olevan, että kanat ovat kesällä tarhassa mutta tarhakaan eisaanut olla millainen ta­ hansa. »Mitäsuurempi tarhasitäparempi, sil­ läkanat rakastavat liikuntoaja tilavas­ satarhassaon niillesiihenvapautta. Ka­ nat nokkivat kesällämielellään tuoretta ruohoa, sentähden tulisitarhanollaniin iso, että siinä ruoho riittäisi.»

Kanan hoito-kirjassa kehotetaan seuraamaan kanan touhuja kesällä ulkona, jotta saataisiintehtyä kanan olot talvella mahdollisimman hyvik­ si:

»Seuraamme kanan elämää sen liik­ kuessa ulkona vapaassa luonnossa kesäl­ lä. Se on ahkerassa puuhassa. Se juok­ see, se nokkii, se rypee, se potkii. Tus­ kinjoutaaseensinkään lepäämään. Kun seaikansa häärittyääntunteeitsensäkyl­ läiseksi... asettuusejonkin pensaanvar­ joon hetkeksi levähtämään... Vähän ajan kuluttuaalkaamulta pöllytä.Kana ryömii ja piehtaroi mullassaja heittelee sitäjaloinja nokallaan päällensä... Se nousee ylös, pudistaa mullan höyhenis­ tään ja lähtee astelemaan kanalaa koh­ ti. Kanalasta kuuluu vähän ajan kulut­ tuaaikamoinen rähinä— kaakotus — se taukoaajakana munii. Nämä ovat vain muutamia tuokiokuvia kanan elämästä mutta nejoriittävätantamaan meilletar­ peeksi ajattelemisen aihetta.» (Niin, ai­ nakin näinhäkkikanaloiden aikakaudel­ la.)

Käytäntö entisajankaan kotieläinkasvatuksessa ei aina ole ollut niin ruusuinen kuin oppikirjat antavat ymmärtää. Kirjoilla on kuitenkin viestinsä, niistälöytyy sellaisianäkö­ kulmia kotieläimiin, jotka nykyisis­ sä tehotuotannon oppikirjoissa hel­ posti unohtuvat.

Uusista kotieläinalan oppikirjois­ salöytyy mainintoja esimerkiksi hoi­ tajan ja eläimen suhteen merkityk­ sestä lähinnä sivulauseista. Eläinten käyttäytymisestä vaietaan käytän­ nössä tyystin. Yksi ilahduttava poik­ keus sentään löytyy: vuoden ikäises­ sä Lihakarjan kasvatus-kirjassa ei puhuta aivan rakkaudesta ja hellyy­ destä, kuten kanakirjassa aikanaan, mutta omistetaan useita sivuja eläin­ ten ymmärtämiseen niiden käyttäy­ tymisen perusteella. Myös eläinten oikeaa käsittelyä korostetaan. Täl­ laista linjaa kaivataan jatkossakin.

SAKARI on vain yksi meistä miljardeista ihmisistä,joiden tulevaisuusriippuu siitä, kuinka maapallon ympäristöongelmat ratkaistaan.

Meille kaikilleon käynyt selväksi, kuinka tärkeää on vaikuttaa maapallon hyväksi - vaikka vain omalta osaltaan.

Mutta mistä pitäisialkaa?

Vihreä Lanka on lehti sinulle, joka haluat tietää, miten tavallinen ihminen voi säästää luontoa. Mitä tuotteitakannattaa ostaa. Mitä tavaroita voi kierrättääjamiten.

Kerromme joka viikko tuoreimmat uutiset ekoasioista, kansalaisliikkeistä, taloudesta, terveydestä. Tietoa, jotaeiusein muualta saa. Siksi meillä onkin koko ajan lisää lukijoita.

Tule mukaan. Tilaa Vihreä Lanka vaikka ilmainen näytenumero. Se on yksi ihan konkreettinen teko ekologisesti kestävän tulevaisuuden puolesta.

n

----

|

YHTEINEN TULEVAISUUTEMME KIINNOSTAA! Tilaan Vihreän Langan

I I vuodeksi 195 mk £] kestotilauksena 180 mk/vuosi [~] opiskelijat 135 mk/v Q 75 mk/1/2 v I I 1/2 vuodeksi 110 mk f~1 tutustumistilauksena 50 mk/3kk j | ilmaisen näytenumeron

EMMI MANNINEN

LEIKKAA KU PO N KI IRTI JA LAITA POSTIIN!

Kirjallisuus:

V ihreä Lanka O y maksaa postimaksun

V IH R E Ä L A N K A Tallberginkatu 1 C lokero 15

V ASTAUSLÄHETYS

Numminen ym. (toim.) 1990: Lihakarjan kas­ vatus. Otava.

Nylander ym. 1940: Lyhyt lypsykarjanhoidon oppikirja. Otava.

Järvi 1931: Kanojen hoito. iVSOY.

N im i O s o ite

18

L

Sopimus 0 0 1 8 0 /1 3 3

00003 HELSINKI

STEINER-FILOSOFIA, ELÄINSUOJELU JA KASVISSYÖNTI H a n k k ie ssa m m e tietoja kasvisruokakirjelm ään, jo k a luovutetaan kouluhal­ litukselle huhtikuussa kasvisruokavaihtoehdon saamiseksi kouluihin, pereh­ dyimme lähemmin steinerlaisten suhtau­ tumiseen eläimiä kohtaan. Steiner-kouluissahan on valittavissa kasvisruokavaihtoehto muutenkin kuin terveydellisis­ tä syistä. Vierailimme Steiner-koulussa, Jollas-opistossa ja Svalvikin huvilassa, jotka sijaitsevat kuvankauniilla paikoil­ la Laajasalossa. Samalla tutustuimme ys­ tävällisiin ihmisiin, jotka kiinnostuneina yrittivät löytää vastauksia esittämiimme kysymyksiin.

Steiner-koulun oppilaat, opettajat ja lasten vanhemmat alkoivat 80-luvulla or­ ganisoida kasvisruokavaihtoehtoa kou­ luihin. A jatus lähti lähinnä oppilaiden vanhemmilta, jotka ovat hyvin tietoisia sekä puhtaasta että »tuskattom asta» ra­ vinnosta ja sen kokonaisvaikutuksista ih­ miseen ja kasvavaan lapseen. Ilman resurssilisäyksiä kasvisvaihtoehto saatiin mukaan normaaliin kouluruokalistaan.

Kustannukset pysyivat alhaisina: Steiner­ koulun keskimääräinen ateriahinta on 9,50 mk, kun koko maan vastaava sum­ ma on 10,16 mk. Kyse oli lähinnä järjes­ telykysymyksistä ja keittiöhenkilökun­ nan asennoitumisesta.

Alussa tietenkin oli joitakin uuteen

/ %

systeemiin aina liittyviä synnytystuskia; voim ahahm oja tarvittiin. Nykyään kasvisruokavaihtoehdon suunnitteleminen ja valmistaminen sujuu rutiinilla. Tällä het­ kellä 1 200:sta oppilaasta noin 120 valit­ see päivittäin kasvis vaihtoehdon. M oni­ puolisella kasvisruokalistalla, jo n k a ko­ titalousopettaja ja keittiöhenkilökunta yhdessä su u n n itelev at, on joka viikko yksi keitto- ja laatikkopäivä ja päivittäin vaihtoehtona puuro. Vuosien kestävä ko­ kemus on opettanut arvioim aan valmis­ tettavan kasvisruuan m äärän oikeaksi.

Tulevaisuutta ajatellen keittiöhenkilö­ kunta on ajatellut järjestää kyselyn maittavim m asta kasvisruuasta ja kartoittaa, mitä ja m inkälaista vihannesta oppilaat mieluiten syövät.

Steiner-koulun oppilaat, 17-vuotiaat Satu Lindman ja Lotta Lindgren ovat il­ m oittautuneet kasvisvaihtoehtolistalle.

He kertoivat kasvisruuan kiinnostavan lähinnä terveydellisistä syistä ja mahdol­ lisuudesta kokeilla uutta. V annoutunei­ ta kasvissyöjiä tytöt eivät ole, joskus maistuu kalakin eikä lopullista päätöstä lihan syömättömyydestä ole tehty. He ai­ kovat jatk aa kevyttä linjaa niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Sadun ja Lotan mielestä koulun kasvisruoka on yleisesti ottaen hyvää ja m onipuolista.

Steiner-koulun terveydenhoitaja Carita

Saxenin mielestä kasvisruokaa syövä lap­ si ja nuori kehittyy norm aalisti. Mm. Lotta Lindgrenin kärsiessä alhaisesta he­ moglobiiniarvosta, hän korjasi tilanteen papukuurilla eikä veriletuilla.

Biodynaamisen viljelyn opintosihtee­ rin ja puutarhurin Jussi Ingervon m u­ kaan m aatalo eläimineen on kokonai­ suus; eläimet kuuluvat maataloon jo sen­ kin takia, että m aa pysyisi hedelmällise­ nä. Jo tta kokonaisuus toimisi mahdolli­ simman hyvin, eikä negatiivisia vaikutuk­ sia syntyisi, eläimiä tulee kohdella hyvin ja antaa niille mahdollisimman luonnon­ mukaiset olot. Lisäksi Ingervo toteaa ih­ misen olevan vastuussa eläimestä ja sen hyvinvoinnista. Steiner-filosofia omista lähtökohdistaan ei suosi maatalouden te­ hotuotantoa.

Ihmisiä ja eläimiä erotellaan usein sil­ lä perusteella, että ihmisillä on sielu m ut­ ta eläimillä ei. Steiner-pedagogi ja opin­ to-ohjaaja Kristiina Sarjanen kertoo, että Steiner-filosofian m ukaan ihmisellä on sielu. Eläimillä yksilöinä ei ole sielua, m utta kokonaisella eläinlajilla on. Näin ollen sielukysymys ei tee eläimiä ja ihmi­ siä tasa-arvottom iksi.

Kristiina Sarjasen m ukaan koko m aa­ ilman tuska jakautuu jokaisen ihmisen harteille tai paremminkin mielelle. Ihmi­ set siis kantavat kärsivien eläinten pahaa oloa jatkuvasti om assatunnossaan. Tie­ toisuus »m aailm antuskaan» herää m ur­ rosiässä, tästä johtuu m urrosiän ahdis­ tuneisuus. Poistamalla eläinten tarpeeton kärsimys myös ihmisten olo helpottuisi.

Snellman korkeakoulun opinto-ohjaa­ ja Raimo Rask mainitsi Steinerin e rä ä s -1 sä luennossaan todenneen eläinkokeista, »ettei ihminen eläinkokeita suorittaessan tiedä, mitä tekee». Steinerilaisuuteen ei siis kuulu eläinkokeiden suosiminen.

Steiner-filosofiassa painotetaan toi­ saalta ihmisen valinnan vapautta tehdä elämässään, m itä haluaa, ja eläinten hy­ vinvoinnin vaikutusta ihmisen hyvään ja tasapainoiseen elämään. Vaikka eläintä ja sen oikeuksia ei tavallaan katsota jo sinänsä omiksi arvoikseen, steinerlainen, käytännön suhtautum inen eläimiin on eläinsuojelun kannalta harvinaisen posi­ tiivista.

J.K . Vielä haluamm e lämpimästi kiit­ tää kaikkia haastateltavia, erityisesti Stei­ ner-koulun kotitalousopettajaa Tuula Penttiä vaivannäöstä ja opastuksesta.

HELI SAJANIEM I Maamme noin sadantuhannen lampaan elä­ mä on usein ainakin kesäisin vapaampaa kuin muilla kotieläimillä. Olisiko lampaanliha vaih­ toehto lihaasyövälle eläinsuojelijalle? Kuva: Ismo Hölttä.

O n aika m urtaa naisten yksinvalta her­ kullisiin kasvisruokiin. Nyt tarvitaan miesten voim akkaasta kokem usm aail­ m asta syntyneitä arom ikkaita ohjeita m atkalla kohti yhä terveellisempää kasvisruokailua. Ja m ukana sydän.

——j Mj I \ .

Dough (Four 25 cm pizzacrusts) 10 dlwhite flour (about) 1,5 dlwhole wheat (graham) flour 2 tablespoons corn meal (polenta) 1/3 cakeyeast in4 dl30 degree water 2 tablespoons olive oil 1 teaspoon salt

Dissolvetheyeastinthewater. Inthe mean time mix the dry ingredients ina largemixingbowl, addoilanddissolved yeast.Mixwell.Knead 10minutes.Cover with damp cloth and letrise for about 1Vi— 2hours. Rolloutthedoughinfour 25 cm circles on baking paper well sprinkledwithcornmeal. (Thecornmeal makesthedoughcrispier).The pizzasare ready for sauce. Preheat oven to 275.

mm & & m---

v:?"'

.—2 isoa.aietta sipuliaherkkusieniä 2 paprikaa —3 valkosipulin kynttä 21kesäkurpitsaa 200—3 0 0

gr juustoraastetta

Valmistus:

Sauce

4 dl tomato sauce (not catsup) or canned tomatoes thikened with tomato past e 4 cloves crushedgarlic 3 tablespoons oliveoil Sauce can includeanypersonalfavo­ rites.Usualspicesincludeasprinklingof oregano, basil,rosemary, paprikapow­ der,cayenne,marjoramandthyme. Mix well and spread evenly onto crusts.

"P Pu r l^

la

Toppinoe Toppings

300— 400 grams low-fat cheese (Valio »Lappi» isa good choice) c ioonasrs ce al py erc shoppedmedium-sizedon­

2

_

riO

Yllätärakkaasi/ystäväsi/tätisiherkul­ lisellaterveyspuurolla,joka murtaa kaik­

Toppingsareasvariedasyour imagi­ kiennakkokäsityksetpuurojentylsyydes­ nation,butforthispizzaloverthefewer, täja hankalastavalmistamisesta. Näinse the better. But fresh mushrooms and hengelle). käy viidessä minuutissa (ohje kahdelle chopped paprika are respectable addi­ tions. Grate cheese and sprinkleevenly onto crusts. Add capers and onions as well as other desired toppings.

Kattilaanpannaan 3dlvettäja 3dlke­ vytmaitoa(taisoijamaitoa). Sekaanpuoli Placethepizzas(one ata timeifyou teelusikallista suolaa, ripaus kasviöljyä, don’thaveabigoven)on a bakingsheet ruokalusikallinenvehnänlesettätai kau orpreheatedcastironskilletandbakeon ralesettä. Lisäksi sekaan hieman vajaa thebottomoftheoven forabout 15mi­ ruokalusikallinen vähärasvaistasoijajau­ nutesuntillightbrown. Serve atonce.

JL PETER BALDING Sanastoa: dough

= taikina

pizza crust = pizzapohja yeast = hiiva to knead = vaivata (taikinaa) crips = rapea capers = kapris(marjat) baking sheet = uunipelti cast iron skillet = matalareunainen valurautapannu

hetta(saa kaikistaluontaistuotekaupois- l ta). Sekoitellaan. Kunhommaalkaa kie- 1 hua, lisätään joukkoon 2—3 ruokalusi- r kallista kaura- tai muita puurohiutalei- ¡0 ta. Levy poispäältä. Sekoitellaan. Noir 180sekunnin kuluttuapuuroon valmis. \ nossa, esim. retkillä.

Nautitaan kynttilän valossa tai luonV'* CAJ^ D E r V

I VEGE

-

VEGE VEGF'

Kirjekyyhky (tässä tapauksessa naurava lok­ ki) on ollut ahkerana Animalian toimitukseen päin viime aikoina. Lisää postia mahtuu vie­ lä postiluukustamme! Kuva: Veti-Risto Cajan­ der.

D-vitamiini: avokado, sienet, luomukananm unat K-vitamiini: runsaasti kaikissa vihreisä kasveissa B2-vitamiini: vehnänalkiot, soija, vih­ reät pavut, oluthiiva B3-vitamiini: soija, kokojyvävilja, vehnänlese Kun nyt olit »erehtynyt» lukemaan Animalia-lehteä, voisit joskus lukaista Voi hyvin-lehteäkin. Siitä saa tietoja kas­ visruokavaliosta ja m uustakin elämästä luonnon ehdoilla.

Nimim. Vege

Korjaus ja terveiset »Lukijalta» Animalian kansilehdellä mainitaan yh­ distyksen tarkoituksena olevan vastustaa eläinten kivuliasta kohtelua ja pyrkimyk­ senä turhien ja tuskallisten eläinkokeiden lopettam inen.

T äm ä periaate tuntuu välillä häm ärty­ vän innokkaissa jutuissanne. Esim. vaat­ teet, tarrat ja merkit sisältävät jyrkkiä kannanottoja »Vastustan eläinkokeita», »Ei! Eläinkokeille!», »No fur!» jne. Mi­ nä en pitäisi näistä teksteistä yhtäkään yl­ läni, koska olen sitä mieltä, että tiettyjä eläinkokeita ei voida, eikä ole syytä kiel­ tää, varsinkaan lääketieteen parissa. Tär­ keintä olisi mielestäni keskittyä todella turhien eläinkokeiden vastustamiseen ja eläinten olojen parantamiseen ja suunna­ ta yleisön mielenkiinto sinne.

Jyrkillä kielloilla saadaan vain aikaan jyrkkä vastarinta tutkijoiden ja suuren yleisönkin keskuudessa.

Myös metsästystä näyttää yhdistys vas­ tustavan (lehtileike metsästystilastoista, 1/91 s. 35). M itä pahaa siinä on, että »maassamme on tapettu runsaasti lintu­ ja ja nisäkkäitä»? Jos ihminen syö itse am pum ansa eläimen ja käyttää kenties nahan tai turkinkin hyväkseen, eikö se ole m oninverroin parem pi vaihtoehto kuin ostaa tehokasvatetut lihat marketis­ ta ja turkki kaupasta.

Eri asia on onko metsästyksen mene­ telmissä parantam isen varaa ja tietysti­ kään saaliskantoja ei saa verottaa liikaa.

M utta yhdistyksen perusperiaatteiden m ukaanhan metsästyksen pitäisi olla suo­ siteltavampi vaihtoehto kuin tehokasva­ tuksen.

Toivon jatkossa asiallisuutta kannan­ otoillenne, siten saavutamme parhaat tu­ lokset.

Kirsi Nuutinen Turku

Nimimerkille »Äiti», Animalia 1/91

Nimimerkille »Äiti» Animaliassa 1/91,

Tiedätkö hyvä äiti, että ihminen käyt­ tää vain 30 % eläinvalkuaisesta hyväk­ seen. Y lijääm ä 70 % jä ä kuona-aineena rasittam aan elimistöä. Näin estyy elimis­ tön normaali puhdistautuminen ja ravin­ toaineiden perillekulku. Aineenvaihdun­ nan vajavuudesta johtuen ihminen sai­ rastuu.

Eläinten lihaan ja sisäelimiin kerään­ tyvät rehum yrkky-ylijääm ät sekä lääkeja hormonivalmisteiden jätteet. Näin myrkyt siirtyvät ihmiseen. Vieläkö kan­ natat lihansyöntiä ?

Miksi kuorm ittaa lapsen puhdas eli­ mistö kuona-aineilla, kun kasvisvalkuainen on biologisesti arvokkaam paa kuin eläinvalkuainen!

Me kaikki tiedostavat vegetaristiäidit tiedämme, ettei lapsi lihaa tarvitse. Myös kananm unat ja kala ovat tarpeettom ia.

Lapselle tärkeää ravintoa ovat mm. kokojyvävilja, siemenet, palkokasvit, vi­ hannekset, juurekset, hedelmät, m arjat.

Näitä kun päivittäin käyttää, lapsi voi hy­ vin eikä sairastele. On pirteä ja tasapai­ noinen. Ellei lehmänmaitoa halua antaa, ovat seesam- ja mantelimaito erinomaista korviketta. Myös soijam aito on hyvä vaihtoehto.

Seesamin siemenissä on esim. fosforia 3 kertaa enemmän kuin kananm unassa ja valkuaista enemmän kuin kanassa it­ sessään. N äitä ja auringonkukansiem e­ niä voi sekoittaa marjojen kanssa ja lapsi saa m ahtavan ravintopom m in. Ruo­ kaohjeita on lukuisia. K annattaa tutus­ tua alan kirjallisuuteen. Helsingissä jä r­ jestetään lastenruokakursseja ja on elä­ vän ravinpon keskus. Ole aktiivinen, tie­ toa on saatavilla.

Haluaisin hieman oikaista käsityksiäsi kasvisruokavaliosta, vaikka Heli Saja­ niemi sen jo osittain tekikin. Lihansyö­ jien keskuudessa on aivan yleistä, että ih­ metellään, miten kasvissyöjät pysyvät hengissä. » Ja m itä ihm että te vegetaris­ tit sitten s y ö tte .. . » Voin kokemuksesta kertoa, että ilman lihaa ja kalaa voi val­ m istaa aivan m aukkaita ruokia. Emme syö pelkästään raakoja porkkanoita!

Olit huolissasi, että kasvissyöjien ruo­ kavaliosta puuttuu joitain vitamiineja ja hivenaineita. Yleensä kasvisruokaan kuu­ luu tuoreet idut, jo tk a ovat hyvin arvo­ kasta ruokaa. Tiesitkö, että esim. mungopavun iduissa on tiamiinia, riboflaviinia, niasiinia, C-vitamiinia, rautaa, sink -1 kiä, kalsiumia, kuituja ja valkuaista?!

Myös monissa iduissa on B 12-vitamiinia, jo ta yleisen käsityksen m ukaan ei pitäisi kasvikunnan tuotteissa olla ollenkaan.

Kehotit säilyttäm ään lapsen ruokalis­ talla lihan (ja ilmeisesti kalan ja maito­ tuotteet). M utta mitä sairauksia lapsilla onkaan! Usein toistuvat korva- ja muut tulehdukset ovat selvästi m aitotuotteis­ ta tulleita. M onet kliiniset testit ovat sen todistaneet. Myös suomalaisten lasten ja nuorten hälyttävän korkea kolesterolita­ so jo h tu u juuri runsaasta eläinrasvan käytöstä. Kolesteroliahan on vain eläin­ kunnan tuotteissa!

Väitteesi hajuaistin häviämisestä fluns­ san aikan ei ainakaan minuun päde. Li­ haruoka ei varm asti maistu silloin, m ut­ ta esim. hedelmämehut ja orasmehu maistuvat hyvin. O rasm ehua parem paa flunssalääkettä ei olekaan!

Tässä vielä vitamiini- ja hivenainelähteet, jo tk a Heli Sajaniemi jä tti mainitse­ m atta ja joiden saannista olit huolissasi:

Sari Manninen

Animaliaan 1/91 pääsi tulem aan vir­ he lukijan palstalle. Kosapentaeenihappo ei ole m onityydyttäm ätön rasvahap­ po vaan elimistölle välttäm ätön proteii­ nien aminohappo. Etenkin kalassa nämä am inohapot ovat hyviä.

Terveisiä myös Heli Sajaniemelle. Kir­ joituksessasi mainittiin monesti m aitota­ loustuotteet. Lypsylehmätkö ovat sitten paremmassa asemassa kuin teuraskarja!

Nahkavaatteiden käyttö on mielestäni hyötykäyttöä, koska eläimet teurastetaan lihan vuoksi. Eikös silloin ole taloudel­ lista käyttää myös nahka. M okkatakin ovat mielestäni yleensä siannahkaa ja nahkahanskat sikaa tai lammasta. tv. »sama äiti» M inäkin ajattelen, että jos kerran li­ haa tuotetaan, niin nahkojen hyväksi­ käyttö on perusteltua. Ei nahkan takia Feläimiä, esim. älykkäitä kettuja ja supi­ koiria, kasvateta ahtaissa verkkohäkeissä, vaan turham aisten turkiksien valmis­ tamiseksi. M utta entäs höyhentyynyt ja untuvatakit ? Yritän selvittää asiaa. tv. Riku Cajander

Hei kaikille!

Lueskelin tässä biologian kirjaani koetta varten. Aiheena oli mm. karjan­ jalostus. Oli kuvottavaa taas huom ata, miten eläimiin suhtaudutaan: »Sonnia käytetään pari vuotta, m inkä jälken se teurastetaan.» Eläimiä siis halutaan vain käyttää hyväksi. Tämä kuvastaa nykyistä ajattelutapaa yleisemminkin: taloudelli­ nen kasvu ja tuottavuus ratkaisee, inhi­ milliset ja humaaniset tekijät unohdetaan kokonaan.

Eihän eläin toki rotua jalostettaessa kärsi ja jalostuksella pyritään eläimen

terveyteenkin vaikuttam aan, tosin vain tuottavuusnäkökohdista, ei eläimen hy­ vinvointia ajatellen.

M utta herää kysymyksiä: Onko monen vuoden työ todella vaivan arvoista? T ar­ vitsemmeko enää tuottavam pia yksilöi­ tä? Onko oikein sotkeutua luonnon om aan valintaan?

Kaikesta huolim atta iloista ja aurin­ koista kevättä ja kesää toivottelee Nim. Lukiolainen Espoosta

S Hyvä Animalian toimitus!

Animaliassa 1/91 kerroitte kasvissyö­ jien »iloksi» valmistetusta Paasivaaran juustosta. Sen johdosta vetoaisin toimi­ tukseen, ettei se mainostaisi Paasi vaaraa »vegetaristien onnena». Paasivaarahan on ylikansallinen yhtiö, jota jokaisen vas­ tuullisen kuluttajan tulee boikotoida.

Emme vaikuta valinnoillamme pelkäs­ tään eläinten asemaan vaan myös kehi­ tysmaiden oloihin. Täm ä olisi aina syy­ tä muistaa!

» Vege»

S

Kiitos Vege hyvästä huom autuksesta, jolla korjasit tietäm ättöm yyteni ainakin yhdessä asiassa. Olen samaa mieltä kans­ sasi kuten myös nimimerkin Kala -74 kanssa siitä, että laajakatseisia, ihmisiä ja eläimiä suojelevia valintoja tarvitaan.

Tosin sai juuri toisenkin korjauksen Paasivaara-juttuuni: kasvisjuusto onkin Raisio Yhtymän Ruotsista tuom a tuote.

Raisio aikoo kuitenkin lopettaa sen tuon­ nin, joten nyt kynä käteen kasvisjuuston ystävät. Raisiolle voi esittää toiveita osoitteeseen: Raisio Y htym ä/tiedotus­ päällikkö P1 101, 20201 Raisio.

T. Emmi Manninen

Pojat, missä olette?

On kummallista, etteivät pojat ole yhtä kiinnostuneita eläinsuojelukysymyksistä kuin vastaavan ikäiset tytöt. Pojat koke­ vat eläinsuojelun jotenkin »ämmien kiih­ koiluna», samoin kuin vaikkapa feminis­ min. Vilkaisepa Animalian toimittaja-lis­ taa; erittäin suuri osa edustaa kauniim­ paa sukupuolta.

Kun tuon kaveripiirissäni eläinsuojeluaspekteja esille, saan aikaan yleistä hämmennystä tai pahimmassa tapaukses­ sa jopa keskustelun täydellisen lam aan­ tumisen. Pojat hätääntyvät, eivät tiedä m itä sanoisivat tai yrittävät keksiä nase­ via vastakom m entteja (jotka ovat aina erittäin typeriä ja lapsellisia). Olen tosin aika fanaattinen puhuessani eläinsuoje­ lusta, m utta en usko sen olevan pääsyy­ nä; tiedän silti mistä puhun. Ilmeisesti eläinsuojelu ei sovi yhteen perinteisen maskuliinisen materialismin kanssa, jo ­ hon suurin osa »tavallisista pojista» (kai­ kesta huolim atta) pyrkii. On erityisen huolestuttavaa, etteivät pojat ole edes ha­ lukkaita ottam aan tietoa vastaan, heidän ajattelunsa on todella ahtautunutta.

Käyn lukiota ja koulussamme on pit­ källe toista ellei kolmatta kymmentä kas­ vissyöjää, olen AINOA poika. Ei liene edes tarpeen sanoa, että olen jo saanut »oudon linnun» leiman otsaani.

Antti, 17 Eräs piirre metsästyksestä tämäkin: huvimet­ sästyksen tarpeeton kohde — pieni ja metsäs­ täjien itsensä mukaan pahanmakuinen nokikana. Viime vuosina laji on vähentynyt maas­ samme. Kuva: Veli-Risto Cajander.

Uutisia metsästysasioista

Norsuja suojellaan Namibiassa

— Kauan vitkuteltumetsästyslain uu­ tulleetodennäköisesti Edus­ kunnan käsittelyynlähikuukausina. Nyt tarvitaan eläintenystävien aktiivisuutta lainpahimpien puutteiden korjaamisek­ si(mm. suurpetojen heikko asema, tiet­ tyjenjulmien pyyntimenetelmien sallimi­ nen, useiden vähenevien ja hyödyllisten eläinten mukanaolo metsästettävien la­ jienlistallajne.).— Suomessa saatiinta­ petuksi talvella-91 120— 160 ilvestä. — Jälleen kolme uuttajärjestöäEnglannis­ ta,USA:stajaItävallastaovatesittäneet vaatimuksen maamme metsästysviran­ omaisille,ettäsusi on rauhoitettavaSuo­ messa. JärjestöttukevatAnimalian suurpetokampanjaa. — Valaitten kohtalos­ ta päätetään kansainvälisellä tasolla Is­ lannissatoukokuun lopussa. NorjajaIs-. lantiovat vaatineet, ettämaamme tulisi' antaatukensalahti-jasillivalaittenpyyn­ nin aloittamiselle. Lukuisat ympäristö­ järjestöttaaskatsovat, ettävalaittensuo­ jeluaon jatkettavavieläainakinvuoteen 2000 asti.

Suomen »kummimaassa», Namibias­ sa,on säädettyankara lakisuojaamaan sikäläisiänorsujajasarvikuonoja. Nor­ sujen salapyynnistävoisaada vankeutta 20 vuotta ja 0.3 miljoonan markan sa­ kot. Vaikka norsunluun kansainvälinen kauppa on nykyisin kiellettyä,ovat Na­ mibian naapurivaltiot BotswanajaZimbabve jatkaneet norsujen rajoitettua pyyntiä.

distaminen

Sikojen ahtaat karsinat historiaan Britanniassa?

Sikojen pitäminen ahtaissa karsinois­ saaiotaan kieltääIso-Britanniassa. Brit­ tihallitusesittää,ettäuusientuotantora­ kennusten on täytettäväuudet eläinsuo­ jeluvaatimukset javanhatkin sikalaton muutettava niiden mukaisiksi vuoteen 1998 mennessä.

Lakiehdotuksen mukaan sikojen kar­ sinoiden on oltavasellaiset,ettäeläimet pääsevät kääntymään jaliikkumaan vai­ keuksitta. Jos sikaa pidetään yksinään, karsinan on oltava vähintään sian mit­ tainen (pituussuunnassa mitattuna) sekä leveydeltään että pituudeltaan.

Iso-Britannian maatalousministeri John Cummerin mukaan lakiehdotuson pitkällemenevä, muttasikojenahtaminen pieniintiloihinjaniidenpitäminen kiin­ nieioleperusteltuamissään tilanteessa.

Englantilaiset aikovat saada vastaavan­ laiset määräykset hyväksytyksi myös muissa EY-maissa. Brittiläisettuottajat painottavatmyös määräyksien laajenta­ mistaEY:n koko alueelle.Tuottajatpro­ testoivat lakiehdotuksessamainittua siir­ tymäaikaa vastaan. Heidän mielestäänsi­ tä tulivenyttää 10 vuoteen, silläsikalaremontit aiheuttavat kustannuksia.

Pekka Horelli, Maaseudun tulevaisuus 5.2. 1991 (E.M.)

Lihansyönti lisää syöpää?

USArssa Bostonissatehdyssäselvitykses­ sätutkittiinlähes90000 naisenravinnonkäytön yhteyttä paksusuolen syöpään kuuden vuoden aikana. Tuloksena oli, että ne naiset,jotka söivät eniten eläin­ rasvoja(esim. maito-jalihatuotteet),sai­ vat tämän syövän kaikkein todennäköi­ semmin. Ne naisista,jotkakäyttiväteni­ tenlihaa,saivatpaksusuolen syövän 2.5 kertaa todennäköisemmin kuin ne, jot­ ka eivät syöneet lihaa ollenkaan tai ai­ noastaan hyvin vähän.

Animals Agenda 3/91. (V-R.C.)

Tampereen delfinaarioon odotetaan ensi syk­ syn aikana syntyvän kaksi poikasta. Viime vuonna kaikki kolme poikasta menehtyivät, syynä huonot olosuhteet? T:re -87. Kuva: VeliRisto Cajander.

24

Uutisia turkistarhauksesta — Maailman turkistenvastainenkam­ panjaon saanutuuden tunnetuntukijan­ sa. Madonna on käyttänyt julkisuudes­ sa WSPA:n No Fur -puseroa. — Edus­ kunnan oikeusasiamiesJacob Söderman on vaatinut, ettäturkistarhojen valvon­ taajatarkastuksiatulisilisätä.Superkettujenkasvatuksessasensijaanhän eikat­ sonut tapahtuneen mitään laitonta. — Kuuma turkissyksy on edessä. Turkisten huutokauppahinnat ovat kahden vuoden alamäen jälkeen nousseet 30— 60 °/o.

Vienti vetää etenkin Italiaanja Kaukoi­ dän maihin. Suunnitelmallistatoimintaa turkiseläintenpuolestaon lisättäväjate­ hostetta.

(V-R.C.)

(V-R.C.)

Voitto delfiinirintamalla

Ilveksiä on aiemmin saanut PohjoisjaLänsi-Ruotsissapyytääluvanvaraises­ ta Nyt nämä metsäkissat on rauhoitettu sielläkokonaan. Ilveksien lukumäärä on Ruotsissa vähentynyt -kettusyyhyn ja metsästyksenjohdosta lähes tuhannesta noin kahteensataan yksilöön. Vaikeasta ilvestilanteestahuolimatta Ruotsin Met­ sästäjäliittoon hiljattainvaatinut,ettäil­ veksien metsästystätulisipäinvastoin li­ sätä!

USA:n kongressi on hyväksynyt del­ fiiniensuojelua edistävän lain. Maahan eisaaenää tuoda sellaistatonnikalaa,jo­ ka on pyydettypitkilläajoverkoilla.Näi­ hinverkkoihinhan sotkeutuujahukkuu runsaastierilaisiadelfiineitä.Lisäksilais­ sa säädetään ne ehdot, joiden mukaan tonnikalasäilykkeetvoidaan merkitädel­ fiinienkannalta haitattomiksituotteiksi (dolphin-safe tuna).

Myös latinalaisessaAmerikassa delfii­ niensuojeluetenee. Mm. Costa-Ricanja Panaman vesilläkalastuksenyhteydessä eisaa käyttää räjähteitäeikätonnikalo­ jasaapyytää öisin.Molemmat menetel­ mät ovat aiheuttaneettuhoa delfiineille.

Djurens Rätt 1/91 (V-R.C.)

Animals International 91/XI-36. (V-R.C.)

Ilvekset täyssuojeluun Ruotsissa

Animals Agenda 3/91. (V-R.C.)

Susikuumetta maailmalla Ruotsalainen susia puolustavajärjes­ tö Varggruppen on maaliskuussa -91jul­ kaissut laajan selvityksen Suomen susitilanteesta. Varggruppenin jäsenlehdessä Canis Lupus 1/91 kehoitetaan kaik­ kiajäseniä(n.700 kpl)lähettämään kir­ jallinen protesti Suomen metsästysvira­ nomaisille, koska susien suojelu on niin Tiuonossa jamassa täällä. Ruotsin oma susikanta on vain noin 15 yksilöä, ja luonnollistavahvistusta sevoi saada lä­ hinnä vain Suomesta Ruotsiin vaeltavien susiyksilöiden avulla.

Myös amerikkalaisissalehdissäWolf! jaWolves and relatedCanidson talvella -91 julkaistu tietoja Suomen susista.

Edelleen portugalilainen susiensuojelujärjestöGrupo Lobo on jäsenlehdessään seurannut maamme susien kohtaloa.

(V-R.C.)

Suden ja koiran risteytymät ^yleistyvät ja riskit lisääntyvät USA:ssa ja Kanadassa on voimakkaasti yleistynyttapapitäälemmikkeinä suden jakoiranristeytyksentuloksenasyntynei­ tä»puolisusia»jamyös vankeudessasyn­ tyneitä puhtaita susiyksilöitä. Osin näi­ täeläimiäkäytetään »vetokoirina», osin niidenpitoonliittyystatusarvoajaerikoi­ suuden tavoittelua.

Nyt on Kansainvälinen Luonnonsuo­ jeluliitto IUCN esittänyt vetoomuksen, ettäsudenja koirienristeytymät kiellet­ täisiin tai ainakin niiden pitoa lem­ mikkeinä voimakkaasti rajoitettaisiin.

IUCNrn mielestä tällaiset eläimet eivät sopeudu olemaan lemmikkeinä, eikäniil­ lämyöskään olekasvatuksellista taitie­ teellistä arvoa. Lisäksi »koira-sudet» ovat USA:ssa tappaneet kolme ja haa­ voittaneetvakavastikuuttalasta.IUCNrn mukaan risteymätvoivat karkuun pääs­ tessään vakavasti heikentää oikeidensu­ sien perinnöllistä puhtautta ja muodos­ tavat siten uhan susien suojelulle.

WOLF, Winter-91. (V-R.C.)

Koerotan ankeaa arkipäivää koe-eläinkeskuksessa. Kuva: Veli-Risto Cajander.

Ennätyspieni rahasumma eläinkokeet korvaavien menetelmien kehittämiseen Tälle vuodelle Suomen valtion budjetissa olivaivaiset 50.000 mark­ kaa eläinkokeet korvaavien menetel­ mien kehittämiseen. Summa on sur­ kean mitätön, kun vertaa sitä esim.

Ruotsin valtion myöntämään vastaa­ vaan summaan: yli viisi miljoonaa kruunua!

Viime vuosina on em. tutkimuk­ seen myönnetty 250.000 markkaa, mikä sekin on pieni summa, mutta sentään viisinkertainen tämän vuo­ den summaan verrattuna. Ylitarkas­ taja Pirkko Skutnabb maa- ja met­ sätalousministeriöstä kertoi, ettävi­ rallinen valtion budjetin osuus on aiemminkin ollut 50.000 markkaa, mutta kansanedustajien aloitteesta on lisäbudjetista löytynyt 200.000 lisämarkkaa. Kuluvalle vuodelle eiyk­ sikään kansanedustaja tehnyt ehdo­ tusta vaihtoehtomenetelmien lisära­ hoituksesta, joten summa jäi50.000 markkaan.

Eläinsuojeluliitto Animalia aikoo kuluvan kevään aikana esittää maaja metsätalousministeriön eläinlää-

kintöosastolle, että eläinkokeiden vaihtoehtojen kehittämiselle myön­ nettävien varojen määrää nostetaan valtion budjetissa. Koska julkisia menoja jatkuvasti pienennetään, tar­ vitaan tähän myös eduskunnan tu­ kea.

Mitä sinä voit tehdä?

1. Kirjoita asiallinen, omalla ni­ mellä varustettu kirje maa- ja met­ sätalousministeriön eläinlääkintä­ osastolle ja tue Eläinsuojeluliitto Animalian aloitetta nostaa valtion budjetin summaa eläinkokeiden vaihtoehtojen kehittämiselle. Osoite: Maa- ja metsätalousministeriö / eläinlääkintäosasto, Vuorikatu 16 A , 00100 H elsinki 2. Kirjoita omalle kansanedusta­ jallesi, ja pyydä häntä ajamaan edus­ kunnassa tätä samaa seikkaa. A vullasi voimme saada uuden eduskun­ nan toimimaan edeltäjäänsä tehok­ kaammin tässä asiassa. Eduskunnan osoite on: 00102 Eduskunta.

(P. VJ 25

eläimiäkäytetäänturhissakokeissaesim. kosmetiikkateollisuudessa, lihantuotan­ nossa kuolee vuosittainpaljon enemmän eläimiä kuin eläinkokeissajaettäeläin­ kokeista hyötyvät niin ihmiset, tuotan­ toeläimet kuin lemmikkieläimetkin. Vin­ kiksitutkijoilleannettiinmyös sairaiden ihmisten taiheidän kuviensa näyttö tus­ kallisten eläinkokeiden esittelyn yhtey­ dessä.

Näin vastaat eläinsuojelijoiden väitteisiin SCANLASin eli Pohjoismaisen Koeeläintieteen Liiton lehden numerossa 4/90 hollantilainenkoe-eläintieteilijäAn­ ton C. Beynen opastaaeläinkokeiden te­ kijöitävastaamaan suuren yleisöneläin­ kokeita koskeviin kysymyksiin.

Haastattelutilanteessa eläinkokeiden tekijöitäneuvotaan käyttäytymään seu­ raavasti: »Ole rehellinen,olevalmisvas­ taamaan kysymyksiin, esitä tietosi sel­ keästijaytimekkäästi mutta äläliioittele tai yliyksinkertaista, älä anna oman kunnianhimosi takia ennenaikaisia tai epävarmoja lausuntoja, vältä puhdasta propagandaa, varaa haastattelulle tai keskustelulle riittävästiaikaajaoleren­ to» (s. 147).

Lisäksi tutkijoita kehotetaan kerto­ maan suurelle yleisölle, että vain vähän

How to communicate with the general pub­ lic. Anton C. Beynen. Scandinavian Journal o f Laboratory Animat Science, ss. 147—150.

No. 4. 1990. Vol. 17. (P. V.)

Animalia-kampanjoille kehuja Maailman Eläinsuojeluliitto WSPA kehui viime Eurolink-lehden numeros­ saan Animalian aktiivista kampanjatoimintaa. Jutussamainittiinmm. kampan­ jatkosmetiikkateollisuudenjapuolustus­ voimien eläinkokeita vastaan jasuurpetokampanjamme.

Suuri osuus kiitoksista kuuluu Teille hyvät jäsenet. Ilman jäsenten tukea ja panostusta kampanjat jäisivätperinlai­ hoiksi.Siispäeläköön-huudot animalialaisille!

Suomen Transplantaatiosäätiö tiedottaa Suomen transplantaatiosäätiöon pro­ fessori Pekka Häyryn johdolla julkais­ sut kirjasen nimeltään Eläinkokeet bio­ lääketieteen apuna. Kirjasen tarkoituk­ sena on antaa »oikeaa ja asiallista»tie­ toa eläinkokeista.

Kymmenen sivun verran kirjanen ku­ vaa lääketieteenriemuvoittoja,jotkatie­ tenkin kaikki perustuvat eläinkokeisiin, eläinkokeiden tarkkaa kontrollia sekä koe-eläinten erinomaisiatilojajahoitoa.

Sen sijaan kirjasen asialliseentietoon eisisällykuvauksiapuolustusvoimientai oikeuslääketieteen eläinkokeista, jotka eiväthyödytäterveydenhoitoatipantip­ paa. Seeimyöskään kerro, ettäeläinko­ keiden tekijät julistavat itseomia tutki­ muksiaan salaisiksi. Mainintaaeisaase-^ kään seikka, että koerotat eivät mahdu kiipeilemään häkeissään tai että kissat voivatjoutua elämään vuosia elektrodit päähän porattuiina. Huomiotta jäävät myös opiskelussa tehtävät eläinkokeet,' jotka voitaisiin korvata video- ja tieto­ tekniikoilla mutta joita siltitehdään.

Ilmeisestitiedontekeekin »oikeaksija asialliseksi»vain kirjasentekijänvalkoi­ nen takki ja tohtorin arvo.

(P. V.)

(P. V.)

Laki sallii vielä hännän typistyksen. Yhä useammat ennen leikeltyjen koirarotujen edus­ tajat saavat nyt mm. pennunostajien toivo­ muksesta pitää häntänsä. Tässä hännällinen rottweiler. Helsinki, IV-91. Kuva: Veli-Risto Cajander.

Koirien hännän typistys vastatuulessa eläinlääkäripiireissä

Paimenkoira pelasti lapsen hengen Yksivuotiaan pikkupojan Michaelin äitikuolivuoristomajassaäkilliseenast­ makohtaukseen. Mukana ollut perheen 26

saksanpaimenkoira pelasti pikkupojan hengen pitämällälastalämpimänä kaksi vuorokautta. Koira eipoistunut paikal­ taavoimestaovestaennenkuin pelastusryhmä löysi heidät.

Animals Agenda 3/91. (V-R.C.)

Tuoreen eläinsuojelulain muutoksen mukaan koiran hännän typistyssallitaan mutta sen saa suorittaavain eläinlääkä­ ri.Monet eläinlääkärit,jotkaolisivatha­ lunneet koko typistyksenkieltämistälais­ sa,ovat nyt kieltäytyneet suorittamasta toimenpidettä eettisistäsyistä. Joillakin koirankasvattajilla on siksiollut ongel­ mia typistämishaluiseneläinlääkärinlöy­ tämisessäsallitunajansisällä,sillätypis­ tyson suoritettavamuutaman vuorokau­ den sisällä pennun syntymästä.

Maa- jametsätalousministeriön(MMM) eläinlääkintöosasto ei halua kehottaa eläinlääkäreitämuuttamaan eettistäkan­ taansa. Ministeriön mukaan typistämi­ nen eimyöskään kuulu kunnaneläinlää­ kärinvirkavelvollisuuksiin. (Hyvä MMM! toim. huom.)

Koiramme 3/1991 (EM)

Pelastuskeskuksen hyljepotilas seurasi tar­ koin ohikulkevia ihmi­ siä. Kuva: Pilvi Las­ sila.

Merinisäkkäiden pelastuskeskus Kaliforniassa V a i n varttitunnin m atkan päässä San Franciscosta, Golden Gate-sillan pohjois­ puolella kukkuloiden lomassa sijaitsee California Marine M ammal Center (CMMC) eli Kalifornian merinisäkäskeskus. k Ennen keskuksen perustam ista ran­ noille ajautuneet hylkeet, saukot, meri­ leijonat, pyöriäiset, delfiinit ja valaat jo ­ ko jätettiin rannalle kuolemaan tai tapet­ tiin niiden ihmiselle aiheuttaman mahdol­ lisen terveysriskin takia. Keskuksen toi­ m inta alkoi vuonna 1975 ja sitä ylläpi­ tää yksityinen, ei-kaupallinen järjestö, jo k a on täysin jäsenm aksujen ja lahjoi­ tusten varassa. Perustamisestaan lähtien sillä on ollut osavaltion m yöntäm ä lupa pelastaa ja hoitaa sairaita, loukkaantu­ neita tai m uuten hädässä olevia merinisäkkäitä. Nykyään CM M Cdla on niin koulutetun henkilökunnan kuin välineis­ tönkin puolesta valmiudet pelastaa kai­ kenlaisia m erinisäkkäitä, olipa kyseessä sitten 5 kg:n painoinen vastasyntynyt hyl­ keenpoikanen tai liki 300-kiloinen meri­ leijona.

Keskuksen toiminta-alueen muodostaa noin 1 500 km :n pituinen kaistale Kali­ fornian rannikkoa. Pelastustyöt ja oi­ keastaan koko järjestön toim inta riippu­ vat miltei kokonaan vapaaehtoisista, sillä

he hoitavat valtaosan töistä on se sitten eläinten hoitam ista, välineitten kunnos­ sapitoa tai pr-toim intaa. Vapaaehtoisia on nykyään jo miltei 350 eli 95 % kai­ kista työntekijöistä. M utta m ukana on myös ammattilaisia, esimerkiksi eläinlää­ käreitä ja meribiologeja.

Pelastustyöt voivat olla vaarallisia ja usein myös turhauttavia, koska luonnon­ varaiset eläimet yrittävät kaikin tavoin vastustaa kiinniottamista, elleivät ole eri­ tyisen heikkoja ja sairaita. Jokaiselle kes­ kukseen tuodulle potilaalle tehdään tark­ ka eläinlääkärintarkastus. Veri- ja ulos­ tenäytteet tutkitaan, eläin punnitaan, niin pulssi kuin hengitysnopeuskin m itataan ja eläimestä pyritään löytäm ään kaikki mahdolliset poikkeavuudet. Keskukses­ sa on käytössä röntgenlaitteisto sekä te­ ho-osasto erittäin sairaita eläimiä varten.

Jokaisella potilaalla on om a aitaus, jos­ sa on myös uima-allas, eläväthän näm ä eläimet normaalisti meressä. Keskuksessa on usein hoidossa orpoja hylkeenpoika­ sia. Eläimillä voi myös olla hainpuremia, ampumahaavoja, runsaasti sisäloisia, va­ kava bakteeritulehdus elimistössä tai ne ovat voineet loukata itsensä esimerkiksi veneen potkuriin. Kuntouttam inen on yleensä hidasta, monasti kuluu 3—8 kuu­ kautta ennen kuin eläin voidaan laskea

takaisin mereen. Eläimet, joita ei voida päästää takaisin luontoon, voivat olla keskuksessa hoidossa kauemminkin kun­ nes ne saadaan sijoitettua pysyvästi esi­ merkiksi merieläinpuistoon.

Perustam isestaan lähtien CMMC on kerännyt arvokasta tietoa merinisäkkäistä, niiden sairauksista ja hoidosta. Eläin­ ten auttam isen lisäksi keskuksen tarkoi­ tuksena on lisätä ihmisten tietämystä me­ ristä, merinisäkkäistä sekä ihmisten ja eläinten välisestä vuorovaikutuksesta.

Yleisöä varten keskuksen alueella on iso­ ja julisteita, joissa on tietoa niin merini­ säkkäistä yleensä kuin myös esimerkiksi niiden suojelusta, hoidosta ja keskuksen toiminnasta. Keskus tarjoaa myös erilai­ sia opetusohjelmia kaiken ikäisille. Nii­ hin sisältyy mm. eläinten hoidon seuraa­ mista ja retkiä ympäristöön eläimiä tark­ kailemaan. Myös kouluille on tarjolla m ateriaalia jo ta voidaan käyttää luon­ nontieteiden opetuksessa.

Vaikka monet potilaat olivatkin huo­ nossa kunnossa ja osa siitä on selvästi ih­ misen aiheuttam aa, jäi minulle käynnis­ tä kuitenkin varsin hyvä ja optimistinen mieli. Luonnonvaraisten eläinten hyväksi voidaan tehdä paljon mikäli hyvää tah­ toa vain on riittävästi.

PILV I LASSILA

/ V C S O / ^ T & M

Hei animalialaiset!

Terveisiä täältä Pohjois-Suom esta, Raahesta Kummatin ala-asteen 4 B:ltä.

Vietimme ystävänpäivää 14. 2. teemana »Eläinkin on ystäväsi», johon teimme valokuvanäyttelyn ja piirustuksia eläi­ mistä. Keräsimme myös pienen lahjoi­ tuksen eläinten suojelemisen tukemisek­ si. Ja kirjoitimme muutaman runon, jo t­ ka lähetämme ohessa.

Luokallamme on 17 oppilasta, joilla on eläimiä yhteensä 45 (kalat, linnut, hii­ ret, kissat ja koirat m ukaan lukien).

Opelia on lisäksi kaksi koiraa, joten syys­ täkin voimme kutsua itseämme eläinrak­ kaaksi luokaksi.

Toivomme samalla, että keräys jatkui­ si ja kaikista Suomen kouluista löytyisi ainakin yksi eläinten kummiluokka!

Ajatuksia: — Ken eläinkokeita tekee hypätköön sekin veteen.

— Älä eläinturkkia käytä se ei sun päälläs hyvältä näytä.

— Kotieläimiä huolla, älä anna niiden kuolla.

— Miksi eläimiä rääkätään ja niihin sähköä säädetään?

— Miksi hiiren silmään meikkiä tun­ getaan itseä sillä ehostetaan?

— Miksi leijonaa häkissä kiihdytetään ja itseä sillä viihdytetään?

— Miksi delfiinejä altaissa pidetään ei­ kä suoda niille kunnon elämää?

— Miksi m inkkiturkit päälle puetaan ja turkkialennukset lehdestä luetaan?

Pupu metsään laukkaa ja oksanpalan suuhunsa haukkaa. Ihminen tulee ja am ­ puu. Pupu maahan vaipuu. Ruoaksi hän pupun laittaa ja jalan kattilaan taittaa.

Vaikka ihminen m uutakin ravintoa sai­ si, miksi hänen pitää pupun tään ampua?

M ielipiteitä eläinten kohtelusta: Villieläimet ja kotieläimet ovat ihmi­ sen ystäviä. Miksi heitä rääkätään jossain päättöm issä eläinkokeissa. Miksi he ei­ vät saa elää rauhassa elinpaikoissaan.

Villieläimiäkin tapetaan vain ihmisten turkkien takia.

Talvisin eläinterkuin Kummatin alaasteen 4 B.

Sanoinkuvaamattoman hienoa eläinsuojelutyötä! !!

Yhdymme todella mielipiteeseenne, et­ tä jokaisessa koulussa tulisi olla edes yksi yhtä eläinsuojelumielinen luokka kuin teidän. Toivottavasti jatk atte sam anlai­ sella meiningillä!

Jos sattuisitte tekemään luokkaretken Helsinkiin, olette lämpimästi tervetulleita vierailemaan Animalian toimistossa, mis­ tä löytyy eläinsuojeluaiheinen kirjasto, mahdollisuus katsoa videoita ja diasar­ jo ja sekä myymälä.

Iloisin eläinsuojeluterveisin, Pii ja Heli

Kosmetiikkakysymykset

Hei!

Tsau

Olemme parhaillaan uusimassa kosmetiikkaesitettämme. Siitä on tarkoitus tulla tiukempi ja tarkem pi kuin edeltäjänsä.

K annattaa siis tilata uutta esitettä A ni­ malian toimistosta loppukesästä. Seuraaviin kosm etiikkaa koskeviin tiedustelui­ hin vastaamme täm änhetkisten »vanho­ jen» tietojen perusteella.

Nimimerkki »Animalian jäsen» kyse­ li Pierre Robertin ja Fleure de Santen tes­ tausmenetelmistä. Pierre Robert käyttää eläinkokeita, kun taas Fleure de Sante ei.

K atja ihmetteli seuraavien tuotteiden katoam ista viimeisimmältä kosmetiikkaesitteeltä: Constance C arrol, Mirame, M on Amie, Tolu, V iksu-koiranhoito, P irkka neste- ja suihkusaippua sekä Si­ nivalkoinen sham poo ja hoitoaine. Ku­ ten edellä mainittiin listaa uusitaan v ä ^ ^ .

Iillä, sillä testaustilannekin m uuttuu j a t ® ^ kuvasti. Lisäksi kyselymenetelmää kehi­ tellään koko ajan, jo tta yhtiöiltä saatai­ siin mahdollisimman todenmukaisimmat vastaukset. Vielä Katjalle tiedoksi: Catzy löytyy nykyiseltä testaamattomien lis­ talta m utta N ro 7 ei.

Posti toi toim itukseen söpön koiranpentukortin, jossa toivoteltiin aurinkois­ ta kevättä. Ikävä kyllä lähettäjän nimi oli niin persoonallisella käsialalla kirjoitet­ tu, ettei siitä saanut selvää. Joka tapauk­ sessa hän totesi, että Nro 7 -sarjaa ja Lar­ ry Foreeman -hiustenhoitotuotteita ei ole kosmetiikkaesitteessä, ja kuitenkin niitä mainostetaan eläinkokein testaamattomi­ na. N äm äkin mysteerit selviävät loppu­ kesään mennessä uuden kosmetiikkaesitteen valm istuttua. Tällä hetkellä vaikut­ taisi siltä, että sarjoihin käytetään eläin­ kokeita. _ Anne-Marialle: Daniel Jouvance - t u o t ^ J ^ I teet eivät ole meidän eläinkokein testaa­ m attom ien listallamme. Osoitit hienoa aktiivisuutta soittam alla firm aan. P aik­ kaansa pitävim m än vastauksen saa kui­ tenkin parhaiten vaatim alla asiasta kir­ jallisen lausunnon. Laatiessamme uusit­ tua kosmetiikkaesitettä lähetämme yh­ tiölle kyselylomakkeen testausmenetel­ mistä, m utta voit tietysti itsekin pyytää kirjallista vakuutta eläinkokeettomuudesta.

Joku taisi viime Animaliassa kaipail­ la lukijoilta piirustuksia. N iinpä ajatte­ lut lähettää pari minäkin.

Hyvää kevättä kaikille!

Anne

kaikki yli 13-vuotiaat koe-eläinten vas­ tustajat! K irjoittakaa 13-vuotiaalle eläinhullulle, jolla on koira: tiibetinspanieli.

M ä harrastan vaikka m itä, esim. koiria, kirjeenvaihtoa ja musaa. Kuvat mukaan!

Kirjoitan ainakin kerran!

Tytti + Imppu Virtanen, Evästie 4 B 12, 01360 Vantaa.

P .S. Lyhyiden kirjeiden kirjoittajat:^ älkää vaivautuko!

Sebastian-sotku

Eläinten kohtalot Kissa tiellä sipsuttaa, kaahari tielle kurvauttaa. Kissa auton alle jää, kaaha­ ri vähät välittää. Kuski m atkaa jatkaa vaan, pienet lapset itkeä saa.

Pojat ritsoja paukuttaa, koira sen kuo­ noonsa saa. Koira paikalta uikuttaen poistuu, sama kohtalo silti sille toistuu.

28

Valitettavasti vastatessani edellisen nu­ meron kosmetiikkakysymyksiin präläilin epähuomiossa vanhaa esitettä, joten tie­ dot olivat päin mäntyä. Siis Sebastian EI käytä eläinkokeita, m utta Laponie käyt­ tää.

Kirjeenvaihtoon haluavat: Johanna Salo Pokasahantie 18 96460 Rovaniemi

Heippa O on lukenut A nim aliaa jo kauan ja nyt sitten päätin kirjoittaa. Yleensä kaik­ ki aina sanovat, että eivät he pysty aut­ tam aan koe-eläimiä, turkistarhauksia yms., m utta kyllä voi! Esim: tilaamalla eläinsuojeluliitosta tavaroita ja jaettavak­ si esitteitä.

Mä en tajuu, miten jotkut ihmiset pys­ tyvät testaam aan eläimillä. Se ois VÄ­ HÄN eri juttu, jos ei ois »vaihtoehtoja», m utta onhan vaihtoehtoja, kasvit nimit­ täin.

M uuten eihän Yves Rocherin tuotteet oo testattu eläinkokeilla. M ä nimittäin sain sieltä semmosen lapun, jossa Yves Rocher sanoi testaavansa tuotteensa kas­ veilla!

Hyvää jatkoa Animalia-lehdelle!

T: TIPSU-77 P.S. T erkkuja tiibetinspanieleiden omistajille!

YO! Kirjeenvaihtoilmoitukseni on edelleen voimassa eli olen eläinrakas tyt­ tönen vuosimallia -77 ja mulle voi kirjoit­ taa kaikki suunnilleen sen ikäiset. Har­ rastuksista ja sen semmosista lisää kir­ jeessä. Terkut viime kirjeenvaihtoilmoi­ tukseen vastanneille!

Kirsi Mattila Merenkulkijankatu 3 48200 Kotka

Heippa kaikki!

Haluaisin kirjeenvaihtoon 12— 14 -vuo­ tiaiden eläinrakkaitten Iikkojen ja poi­ kien kanssa. H arrastan ratsastusta, hevostenhoitoa, lukemista ja musan kuun­ telua. M ulla on poni.

Emma Hakola, 62370 Kangasto.

P.S. Vastaan mahdollisimman m o­ nelle!

Kikkelis Kokkelis Vaan!

Haluaisin kirjeenvaihtoon 12— 15 -vuo­ tiaiden eläinrakkaitten likkojen ja poi­ kien kanssa. H arrastan ratsastusta, he­ vosten hoitoa, lukemista ja musan kuun­ telua. M ulla on poni.

Osoite: Sanna Hakola, 62370 Kan­ gasto.

Ristikkokilvan ratkaisu Hei! Vuoden ensimmäisen A nimalian ristisana ratkesi näin: pystysuoralle riville m uodostui sana ELÄINKOKEET. Lu­ kuisten oikeiden vastausten joukosta onnettarem me Pii arpoi voittajaksi SAIJA JOKISEN Lavajärveltä. ONNEKSI O L­ KOON; Sinulle on lähtenyt kirja Suurvalaat ja delfiinit!

KIITOS lukuisista kirjoituksistanne ja piirroksistanne. Toivoisimme kuitenkin, että lähettäisitte vain om ia hengentuot­ teitanne. Meistä on paljon mukavampaa julkaista ihan teidän om ia juttujanne kuin kopioita.

Lisäksi pyydämme teitä aina m erkit­ semään lähettäm äänne postiin m ahdol­ lisesta nimimerkistä huolim atta oikean nimenne ja osoitteenne. Mikäli ette ha­ lua tietojanne painetuksi lehteen, ne jää­ vät pelkästään toim ituksen tietoon. t. Heli & Pii

Eläinsuojeluliitto Animalian kosmetiikkaryhmä on myös yrittänyt selvittää Yves Rocherin testausmenetelmiä, mut­ ta saanut vain monistetun kirjeen, mis­ sä eiSUORAAN sanota ettei yhtiö tee eläinkokeita. Kirjeessä on kyllä mainit­ tu vaihtoehtomenetelmien kehittelystä.

Valitettavastiseeioletaeeläinkokeettomuudesta. Yves Rocher-firma ei ole myöskään pyynnöistä huolimattavastan­ nut Animalian kosmetiikkakartoitukseen kirjallisesti.

Tipsu-77;olisikiva,josvoisitlähettää kopion saamastasi kirjeestäliitontoimis­ tolle(Porvoonkatu 53,00520 Helsinki).

Voisimme verrataRocherin lausuntojaja tsekata,onko tilannemuuttunut. Samal­ laauttaisitmeitäuuden kosmetiikkaesitteen laatimisessa!

Kevätterveisin Pii ja Heli

Pahoitellen, H eli Sajaniemi

29

U U TTA. . .U U T T A . . .U U T T A . . .UUTTA * Kesäksi hyvännäköinen m usta hihaton huppari! K otim a ista puu­ villaa. Koot S, M, L, XL. Painatuksena liito n uusi logo (rinnukses­ sa). Huom! Kuvassa tu o te tta vastaava huppari vaaleana. Hinta vain 100,— ! .M Tilaan: kpl koko ...........

OSOITTEEN M U U T O S ADRESSÄNDRING fr .o .m

Entinen o s o ite/D en fö rra adressen:

* »Yleisön pyynnöstä» uudelleen saatavilla hihatonta t-paitaa harmaa­ na (musta painatus), teksti animals don’t smoke, animals don’t wear

J a k e lu o s o ite /U td e ln in g s a d re s s

make-up, anim als don’t drink alcohol, anim als don’t drop bombs.

Because w e do, why should they suffer? Koot S, M, L, XL. Malli

väljä, sopii kesävauhtiin! H inta 65,— Tilaan: kpl koko Samaa paitaa jä lje llä vielä pienet erät oliivinvih reä nä (m usta paina­ tus) koot S, M ja pinkkinä (valk. painatus) koot S, M, L. Hinta vain 60,— Tilaan: kpl koko ........... väri .................

P o stin ro /P o stn r

Muistathan tehdä o s o it t e e n ­ m u u tok sen muutoin ei Animalia tavoita

JM

M UUT VAATTEET

* N uorim m ille kesäksi vaaleankeltainen huppariasu. Puserossa len­ tävä hevonen ja teksti ELÄKÖ ÖN ELÄIM ET! Housuissa teksti ANIM ALIA . K otim a ista puuvillaa. Koot 100— 150 cm.

Tilaan: KOKO ASU vain 140,— H k o k o ...........

Huppari (110,— ) k o k o Housut (80,— ) k o k o ...........

PS. Saatavilla m yös aikuisten kokoja harmaana tai vaaleanpunaise­ na (koko asu 230,— ). Kysy erikseen näistä, kiito s! * Kosm etiikka-kam panjan tunnuspaita: valkoinen t-paita lyhyin hi­ hoin. Painatuksena nainen ja kani tekstillä Kauneutta ilman julm uut­ ta, kosm etiikkaa ilman eläinkokeita! Jä lje llä vain kokoa S ja pieni erä kokoa M. H inta vain 50,— !!

Tilaan: kpl koko ...........

M atkalle m u k a a n . . .

Reppu 80,— Musta nailonreppu, erittäin kevyt ja tilava. Sivutaskun yläpuolella pai-' natuksena koiran kuva ja te ksti El! ELÄINKO KEILLE! (valkoinen pai­ natus) T ila a n :............. kpl TU R K IS K A M P A N JA N KETTUPYYHE 4 0 ,—

Valkoinen froteepyyhe, koko 50 x 70 cm. Painatuksena kaunis punakettu ja te ksti A N IM A LIA .

T ila a n :............. kpl M EIK K IPU S SI 15,—

Läpinäkyvä veto ke tju llin e n pussi (koko 1 5 x 1 1 ,5 cm), sisä llä tasku.

Hauska kani ja teksti A N IM A L IA koristavat uutta m eikkipussiasi!

T ila a n : ............. kpl

M a k s u tta k o ti­ m a a n p o s tilii­ kenteessä

/ ...........1 9 ..........alkaen / ...........19 ..........

P U H E LIN M U IS T IO 15,—

OSOITETOIMIPAIKKA/ADRESSANSTALT

Uusi o s o ite/D en nya adressen:

Eläinsuojeluliitto Animalia

J a k e lu o s o ite /D e n nya adressen : P o stin ro /P o stn r

OSOITETOIMIPAIKKA/ADRESSANSTAIT

Porvoonkatu 53 Päiväys ja a lle k irjo itu s /D a tu m och u n d e rs k rift

00520 HELSINKI VIRHEELLISEN POSTINUMERON KÄYTTÖ AIHEUTTAA LÄHETYKSEN VIIVÄSTYMISEN. A N VÄ N D A N D ET A V FELAKTIG POSTADRESS LEDER TUL ATT FÖRESÄNDELSEN FÖRDRÖJS.

Animaliasla saatavilla oleva hihaton huppari on kesän -91 muotikamaa. Väri on musta ja kokoja löytyy. Hinta ,asan sa,a taalaria.

T askukokoinen m uistio, sin ise t m uovikannet, koiran kuva ja teksti Ei! Eläinkokeille! Sisäkannessa vuoden 1991 ja 1992 kalenterit, se­ kä tila h e n kilö ko h ta isille tied oille .

T ila a n :............. kpl UUSIOPAPERI-kirjekuoret 16,-/nippu Nipussa 20 kuorta, viisi e rila ista eläinkuvaa (kani, karhu, kettu, kis ­ sa, koira). V alm istettu kotim a ise sta uusiopaperista.

T ila a n :............. nippua

AV-VALINEITA LA IN A A M A A N

LO M A LU K EM ISTA * Kuolem a ja nuori rakastaja/Eeva Kilpi.

3 kertom usta käsittävä kokoelm a, »kertom ukset pohtivat elämää syvyyssuunnassa: ihm isen suhdetta luontoon, yhtä hyvin eläim iin, puihin kuin m etsiin ja ihm isen kokonaisvastuuta». H inta 80,— T ila a n : ...........kpl * Eläin ih m isten m aailm assa/useita k irjo itta jia .

Ensim m äinen kokonaan suom alainen eläinten oikeuksia k ä s ^ A levä teos. Pohdintaa ja faktaa. H inta vain 4 0 ,— !

T ila a n : ...........kpl

— TARJOUS: Tarralajitelm a, väh. kolm en laisia tarroja, ja kirjeensu lkijo ita , arvo n. 15,— , vain 5,— /lajitelm a!

T ila a n

kpl lajitelm ia.

UUTTA!! L iito n uusi logo kirjeen sulkijo issa. A rkissa 16 pyöreää tarraa, arkki 10,—

* Suurvalaat ja d elfiin it/C a ja n d e r— Sim ilä

M ie len kiintoin en runsaasti kuvite ttu tie to te o s m erten älykkäistä valtiaista — ja n iitä uhkaavasta tuhosta. H inta vain 4 0 ,— !

T ila a n :...........kpl

— Ensimm äinen suom alainen eläinsuojelubiisi: M IKS ELÄIN El 0 0 KA V ER I/N eulanen, Kanim ania-yhtyeen esittäm änä. 20,— kpl T ila a n kpl

Muista myös: Ruohonjuuren »Vaihtoehtoisten likeyritysten Kataloogi vuodelle 1991», kattaa koko Suomen. H inta 5,— T ila a n :...........kpl

PYYDÄ M YÖ S ER ILLIN E N ESITE E N G L A N N IN K IE L IS IS T Ä R IN T A ­ M ERK EISTÄ !

JA TIETYSTI TARRAT, M ERKIT, K O R T IT. . .

VASTUSTAN ELÄINKOKEITA-rintamerkki (kissa), 6,— kpl K osm e tiikka -kirje ensu lkijat (nainen ja kani), arkissa 16 tarraa, arkki 10,— kpl Kuivam ustekynä, liito n nim i ja puh. 7,— kpl J u liste »Valinnoillasi vaikutat eläinten asemaan» + ketu npo ika juliste, yht. 10,— (sis. post.) kpl Upeat vä rip o stiko rtit, 3 ,— kpl tai 10,— neljän erilaiste n kortin lajitelm a, aiheet: Naali t ila a n .............kpl T urklske ttu t ila a n kpl Valas t ila a n .............kpl Leijona t ila a n kpl TAI t ila a n kpl 4 kortin la jite lm ia

Animalian eläinsuojeluaiheiset postikortit maksavat kolme hopearahaa kipale. Yllätä ystäväsi vaikka tällä haikealla leijonakortilla. Kuva: Veli-Risto Cajander.

N Ä IN TEET TILAUKSESI: Lähetä tilauksesi toim istoom m e, osoite Porvoonkatu 5 3 ,0 0 5 2 0 H e l­ sinki tai soita puhelintilaus num eroon 90-148 4866.

Yli 30,— tilau kset toim itetaan postiennakolla (11,— ) ja lähetyksiin lisätään postim aksu sekä 3 ,— käsittelykulu. Su osittelem m e puhe­ lintilauksia koska toim isto on kiinni osan kesää!

Ja v ie lä .. m uistathan m erkitä selvästi väri ja kokotoivom ukset se­ kä nim esi ja o so itteesi! K IITO S !!

Tilaajan nim i:

Kesä tuleejakesäidyllinmukana lehmät laitumille, kanat tar­ hoihin kuopimaan, siatmutalammikoihin rypemään... vai mi­ tenkähän se nyt menikään?

Tämän lehdensivuiltaoletlukenuterilaisistatuotantoeläimiin liittyvistäepäkohdista. Haluatko tietäälisää...entäonko sinussa herännyt tunne siitäettä haluaisit omalta osaltasi tehdä jotain asian eteen? Liitostavoit tilataasiasta lisätietoa, ja myös AVvälineitä (esim. kesäleireille). Saatavilla: — Dia-sarja tuotantoeläimistä (n. 20 kuvaa) lainaan...

— VideofilmiFood Without Fear, suom. teks­ ti,VHS, n. 25 min.(erit.kasvissyönnistä) lainaan...

— Tuotantoeläinesite tilaan ...

— Kuluttaja-esite tilaan ...

Myös turkistarhausasiaa: — Diasarja turkiseläimistä(n. 20 kuvaa) lainaan...

— Videofilmi turkistarhauksestaSuomessa ja muissa Pohjoismaissa, suom. äänitys,VHS, n. 30 min. lainaan...

— Turkisesite tilaan ....

— Turkisjuliste tilaan ....

MUISTA! Kun tiedät, voit vaikuttaa!!

NIMI: ................................

Osoite: ............ ....................

laina-aika (AV-välineitä lainattaessa): ............. puhelin (AV-välineitä lainattaessa): ...............

31

Jämsäläisten eläinsuojelutempauksessa oli menoa ja meininkiä. Kuva: Sirpa Peltonen.

Eläinsuojelu ja tietokoneet □ □ □ □ □ □ □ Tietokoneilla ja eläinsuojelulla ei luu­ lisi olevan paljoakaan yhteistä. Toisin kuitenkin on. AREN — Animal Rights Electronic Network — on m aailm anlaa­ juinen eläinsuojeluaiheinen tietoliikenne­ verkko. A REN on Chip Robersonin vuonna 1989 USA:ssa perustam a orga­ nisaatio, jo k a välittää tuhansille käyttä­ jille ajankohtaista inform aatiota eläin­ suojelusta ja antaa mahdollisuuden mie­ lipiteiden vaihtoon tietokoneiden välityk­ sellä. A REN :in välittäm ät viestit siirty­ vät tietokoneesta toiseen Internet-verkon välityksellä. Sen kautta voi kuka tahan­ sa liittyä A REN :iin, kunhan on oma Internet-tunnus.

AREN välittää kahta elektronista postuslistaa jäsenilleen. AR-News käsitte'ee tuoreita eläinsuojeluaiheisia uutisia maailmalta ja AR-Talk muodostuu käyt­ täjien omista mielipidekirjoituksista.

AREN:ssa käydään varsin aktiivista kes­ kustelua. Päivittäin ilmestyy omaan elektroniseen postilaatikkoon parhaim ­ millaan useita kymmeniä maileja, eli elektronisia viestejä. Aktiivisimmat jäse­ net kirjoittelevat päivittäin uusia vieste­ jä tuhansien ihmisten luettavaksi ym pä­ ri maailmaa.

JÄMSÄN ALUEOSASTON YSTÄVÄNPÄIVÄ (14.2.)

Jämsän yläasteen pihaan kokoontui joukko viluisia alueosastolaisia helmikuun puolessa välissä. Niittailimme koululla vii­ meiset julisteet keppeihin kiinni ja vyötimme itsemme taistoon.

M ankka huusi täysillä »Miks eläin ei oo kaveri» ja me m ars­ simme tahdissa ympyrää kyltit korkealla. Tem pauksemme he­ rätti kohtalaista huom iota ohikulkevissa. Ilma olisi kyllä voinut olla suosiollisempi, sillä pakkasta oli kymmenisen astetta ja vii­ ma höystettynä lumipyryllä oli ytimiin tunkeva. Ihmiset pysyt­ telivät mieluummin lämpöisissä a u to issa ... Iskuryhmämme ja ­ koi esitteitä autojen tuulilasinpyyhkijöiden alleja myös ystävän-

päivätoivotuksin varustettuna ohikulkijoille. P uheenjohtajam ­ me oli kerrankin hiljaa, koska susipuvun yläosa antoi varsin ra ­ joitetusti tilaa leukojen liikkeille. Osan aikaa poloinen naarassusi oli täysin sokkona, sillä silmälasit vetäytyivät tiheään huu­ ruun. Onneksi puvun sisällä oli ihminen, muuten olisimme saa­ neet eläinrääkkäyssyytteen.

K okonaisuutena tapahtum a onnistui hyvin ja olimme tyyty­ väisiä itseemme. Tempauksen vaikutuksia on hankala lähteä ar­ vailemaan, mutta ainakin m uutama jämsäläinen on nykyään tie­ toisempi yhdistyksemme toim innasta.

SARI TUKIAINEN

A REN :iin liittymiseen tarvitaan ai­ noastaan om a Internet tunnus ja oikeus käyttää m aailm anlaajuista elektronista postia jossakin Internettiin liitetyssä tie­ tokoneessa. Yliopistojen ja korkeakou­ lujen tietokoneet ovat usein Internet yh­ teydessä, eli kyseisissä laitoksissa opiske­ levilla on hyvät m ahdollisuudet liittyvä AREN:iin. Jos sinulla on edellämainitut edut käytössäsi, tarvitsee sinun lähettää vain maili ARENriin, jolloin he lisäävät sinun mailiosoitteesi postituslistoihin ja jo m uutam an päivän aikana mailitulva alkaa.

Jos haluat osallistua elektroniseen eläinsuojeluun, lähetä mailia seuraaviin osoitteisiin: AR-Talk-Request@mystie.webo.dg.com A R-News-Request @mystie. webo.dg .com tai AR-Request @mystie.webo .dg.com tai suoraan Chip Robersonille: csr@ nic.aren.org Lisätietoja voit kysyä Chipiltä tai vaik­ kapa m inulta Animalian kautta tai Internet-maililla osoitteesta: lindstrom @ eemeli .enet. dec. com Mailailemisiin!

OIKAISU

0

Animaliassa 1/91 kerrottiin ly­ hyestivuoden 1989 koe-eläintilastoista. Jutussa sanottiin, että Uudella­ maalla ei »koe-eläinasetuksen mää­ räyksistä huolimatta ole eritelty ykkös- ja kakkosluokan kokeita kunkin eläinlajin osalta».

Läänineläinlääkäri Timo Estolan mukaan kyse ei ollut Uudenmaan lääninhallituksen välinpitämättö­ myydestä, vaan kyse oli uuden luokittelutavan aiheuttamasta viivytyk­ sestä luokitusten teossa. Heti kohta Animalian 1/91 ilmestymisenjälkeen valmistuneissa tilastoissa on kokeet eritelty luokittain kunkin eläinlajin osalta. Uuden tilaston mukaan yk­ kösluokan eli tuskallisissa eläinko­ keissakuoli vuonna 1989 noin 54.000 eläintä.

Piirros Maria Björklund

AHTI LINDSTRÖM Koekoirien oikeuksista ei Suomessa voida edes puhua. Helsinki VII-90. Kuva: Veli-Risto Ca­ jander.

ALUEOSASTOT JA YHDYSHENKILÖT: Animalia välisii koiraväkeä valtaisassa koiranäyttelyssä Helsingissä huhtikuussa.

Seuraavaksi iskemme jossain kissanäyttelyssä. Kuva: Päivi Korhonen.

m

tLAINSUOJELUUITTO

Animalia valisti koiraväkeä Animalia olinäyttävästi esilläHel­ singin Messukeskuksen koiranäytte­ lyssä 23.— 24. 3. Lämmin kiitos ak­ tivisteilleeliHelille, Millalle, Mintul­ le, Erjalle, Leilalle, Liisalle ja Hei­ dille!

PÄIVI K O R H O N E N

FORSSA: Tuula Kataja, Isoniitynt. 53A3, 30300 Forssa, 6-26 556 iAUKIPUDAS: Tiina A hokas, Hepokj, 90830 Haukipudas JOENSUU: A nn a Liitsalo, Tiirantie 3, 80160 Joensuu, 973-822 757 JYVÄSKYLÄ: M inna Kupari, Ykköspesänk. 1B30, 40520 JKL, 941-643 562 JÄMSÄ: Sari Tukiainen, Pitkäniementie, 42220 Kaipola, 942-614 34 KAJAANI: M inna K ontio, Kuusitie 7, 87200 Kajaani, 986220 58 KLAUKKALA: M ia Kivelä, Seurant. 4as9, 01800 Klaukkala KOKKOLA: Virva Ilvesaava, Pormestarink. 34, 67100 Kok­ kola, 968-13 738 LAHTI: Sanna Rantsi, Huippuk. 3— 5D48, 15500 Lahti, 918-517 115 NUMMI-PUSULA: Irma Teikari, Lehtola, 03850 Pusula, 90-226 6236 OULU: Kirsti Leisto, Raivaajant. 18, 90140 Oulu, 981330 578, Löytöeläintietopalvelu/A/erv/ Pesonen 981-521 618 PORI: Riitta Muurla, Vaarank. 11, 26810 Pori, 939-200 02 TAMPERE: A n ja Toivio, 33880 Sääksjärvi, 931-671 974 TURKU: Gitta Gorschelnik, Tiilentekijänk. 16D18, 20810 Turku, 921-353 676, Alueosaston toimisto: Aurakatu 5A, 20100 Turku, 921-310 123 VIHTI: Irina Hornamo, Järventaus, 03220 Tervalampi, 90-227 3955 33

SUURPETOJEN SALAMETSÄSTYS REHOTTAA LAPISSA Suurimpien petonisäkkäiden asema Suomessa on epävakaa ja lähes täy­ sin niiden metsästystä arvostavien henkilöiden käsissä. Lait ja asetuk­ set eivät juurikaan anna suojaa su­ sille ja karhuille, metsästysvirano­ maiset myöntävät reilustitappolupia ilveksille ja ahmaa tapetaan poik­ keusluvilla. Tämän lisäksi maassam­ me rehottaa suurpetojen salametsästys, johon viranomaiset ovat olleet haluttomia puuttumaan.

Lappi, metsästyksen Villi Länsi Lapin laajoillaselkosilla poromie­ het ja metsästäjät ovat lähes yksin omantuntonsa kanssa. Vain harvoin luvaton paukuttelu ja luvattomat pyyntimenetelmät paljastuvat met­ sästysrikkomuksiksi asti. Lisäksi pai­ kallistenasukkaiden voimakas »mei­ käläistä ei polteta»-henki, sekä vira­ nomaisten haluttomuus puuttua tie­ dossa oleviin väärinkäytöksiin saa ai­ kaan sen, että vain vähäinen osa salametsästyksestä tulee ilmi.

Salapyynnin kohteena ovat mo­ nien poromiesten ja paikallisten erä­ miesten vihaamat sudet ja ahmat, mitenkäs muuten. Talvisaikaan näi­

den lajien tappaminen moottorikel­ koillaon lähes lasten leikkiä -ainakin silloin, kun eläinten jäljet ovat lu­ messa nähtävissä. Eläin ajetaan kel­ kalla väsyksiin, jonka jälkeen sevoi­ daan tappaa päälle ajamalla taiam­ pumalla.Salapyyntiä helpottaa ja li­ sää se, että poromiehillä on aina oi­ keus kuljettaa asetta lumikelkoissaan mukana poronhoitotöiden yhteydes­ sä. Lisäksi muutenkin moottorikelk­ kailu on Lapissa edelleen varsin säännöstelemätöntä ja vapaata — ajella saa melkein missä tahansa.

tämies tappoi ahman, eikä häntä ole vieläkään tavoitettu.

— Sallan Tuntsassa maaliskuussa -91 kelkkametsästäjät ajoivat 20 km ilvestä takaa, jonka jälkeen he am­ puivat puuhun pakoon kiivenneen eläimen.

— Vuonna -90yksinomaan Sallan poliisin tietoon tuli neljä ahman ja yksi suden salametsästystapausta.

(Lähteet: Lapin Kansa 3.3.91, Karjalainen 20.3.91.)

Voimatonta valvontaa Moottorikelkkatappajien ansiolistaa: — Sallassa talvella -90 neljä sut­ ta ylitti itärajan. Seuraavana päivä­ nä niiden jäljille ilmestyi moottorikelkkapartio, joka tappoi hukista kolme.

— Värriön luonnonpuistossa, alueella jossa ihmiset eivät saa liik­ kua ilman lupaa, eleli kaksi sutta.

Molemmat ammuttiin luvatta talvel­ la -88.

— Rajavartioston miehet havait­ sivat talvella-90 moottorikelkalla lu­ vattomasti ahmaa jäljittävän salapyytäjän. Rajavartijasta välittämät-

Petoviha on sitkeää ja järjenvastaista. Se kohdistuu useimmiten suteen ja ahmaan. Kuva: VeliRisto Cajander.

^

Kemijärveläinen poliisiVesa Huh­ tala on työskennellyt erävalvojana Lapissa. Hänen mukaansa itärajan ylittävä eläin saa lähes poikkeukset­ ta peräänsä moottorikelkkapartion.

Huhtalan mukaan »tappajat toi­ mivat ammattimaisen tehokkaasti».

Käytännössä luvaton porukka olisi tavoitettava verekseltään tekopaikal­ ta, mutta sevaatiionnistuakseen täy­ dellisen sattuman».

Veikko Huhtalan mielestä Lapis­ sa on tilaa sekä pedoille että poroil­ le. Hän kaipaisi selkeämpää yhteis­ työtä eri viranomaisten (riistavalvojat, poliisi, rajavartiosto) välille pyynnin valvonnassa. Erityisongel­ mana hän pitääsitä,ettäpetojen tap­ pajat pitävät viranomaislupien turvin tekemiään kaatoja salassa. »Tär houkuttelee tappamaan enemmä? suurpetoja kuin on luvallista, koska pyyntiluvat ovat voimassa siihen as­ tikunnes ilmoitetaan, ettäsaalistaon saatu».

Monien poromiesten kanta susiin ja ahmoihin on harvinaisen selkeä.

Poroisäntä Martti Särkelä toteaa La­ pin Kansassa, että mikäli poronhoi­ toa halutaan jatkaa, ainoa mahdol­ lisuus on hävittää kaiki pedot pois alueelta. »Ei ole olemassa hyviä ja pahoja petoja, vaan porontappajia ovat kaikki, niin ketut, kotkat, su­ det, ahmat kuin karhutkin».

Tosiasissa suurpedot tappavat ai­ noastaan joitakin satoja poroja vuo­ sittain, eli noin viisi kertaa vähem­ män kuin niitä kuolee liikenteessä.

Lisäksi on huomattava, että Suo­ messa on poroja kaikkiaan peräti 400 000 yksilöä, mikä uhkaa jo moninpaikoin pohjoisien jäkälälaitumien tuottokykyä.

Itä-Suomessa salametsästyksen kohteena on hirven ohella ennenkaikkea karhu. Veli-Risto Cajander.

,Ministeriön metsästysosaston petovihamielinen rooli Viime vuosina maa- ja metsäta­ lousministeriön metsästysosasto on myöntänyt poronhoitoalueelle aina­ kin viisi lupaa vuodessa susien pyy­ tämiseen lumikelkoilla. Metsästysoasto on antanut paikallisen väes­ tön ja Riistantutkimuslaitoksen vi­ rallisen tilaston mukaan lupia myös erittäin uhanalaisten ahmojen tappa­ miseen. Vaikka asia on selvä, met­ sästysosaston johtaja Heikki Suo­ mus sekä ministeriön petotutkija Erik Nyholm kiistävät tämän. Ny­ holm pitää myös ajatusta susien le­ viämisen sallimista Suomesta Ruot­ siin haihatteluna. Sensijaan hän on huolestunut siitä, ettäluonnonsuoje­ lijatja muut tahot eivät anna ahmo­ jen siirtyä eteläiseen Suomeen elä­ mään.

Metsästysosaston johtaja Heikki Suomus on tapaus sinänsä. Kun hä­ nen kanssaan haluaa keskustella petokysymyksistä, loksahtaa puhelin hyvin äkkiä korvaan. Suomus tuntuu myös olevan loukkaantunut siitä,et­ tä osastolle on tulvinut postia susien puolesta ainakin Ruotsista, USA:sta, Englannista ja Portugalista.

Metsästysosasto ei ole petoasioissa ajan tasalla, vaan höllällä tappolupien myöntöpolitiikalla se päinvas­ toin edistää susien, ahmojen ja ilves­ ten ahdinkoa maassamme. Tästä käy esimerkkinä ilves; lajion vähentynyt tukialueillaan Hämeessä sekä ItäSuomessa ja silti metsästysosasto myöntää lähes 200 pyyntilupaa ilvek­ sien päänmenoksi. Edelleen arvelut­ tavana piirteenä metsästysosaston toiminnassa on, ettäerikoisluvat su­ sien ja ilvesten tappamiseen on py­ rittysielläpitämään julkisuudeltasa­ lassa. Allekirjoittanut on sitä miel­ tä, ettämetsästysosaston johtoa oli­ si syytä vaihtaa.

Suurpetojen kohtaloa ei saa sinetöidä On jo aika laatia kokonaisvaltai­ nen suurpetojen suojeluohjelma Suomeen. Ei riitä, että muutamien petoyksilöiden annetaan yksittäisinä näyteyksilöinä, aivan kuin eläintar­ hassa ikään, tassutella maamme luonnossa. Harvalukuiset, toisistaan erillään olevat sudet ja ahmat eivät voi toteuttaa sitä ekologista roolia, mikä niille luonnossamme olisi tar­ jolla.

Myös nykyajan voimistuva näkö­ kulma petoeläinten itseisarvosta ja »tunnemerkityksestä» luonnonystä­ villeon metsästäjien ja metsästysviranomaistenkin ymmärrettävä. Vain laajajulkinen mielipide ja kansalais­ toiminta voi pysäyttää suurpetojen salapyynnin, petovihan, susien ja karhujen vapaan metsästyksen ja metsästysviranomaisten yksipuolisen metsästäjien suosimisen. __________ Veli-Risto Cajander

Ouu-ou! Maria Björklundin sudet ja Animalian toimitus toivottavat kaikille lukijoille virkistävää kesää.