Animalia 4/1991

ANIMALIA

METSÄSTYS AISOIHIN

^

OIKEUKSISTA

Hyvän joulum ielen hankkimiseen keinoja on monia: kinkun korvaami­ nen kasvisherkuilla tai ruokinnan järjestäm inen pakkasessa sinnittelevillepikkulinnuille. Tai tilapäisen ko­ din antaminen kulkukissalle - tai ryh­ tyminen kummiksi viidakkoelämää opettelevalle simpanssille...

Joulu on herkuttelun aikaa. Paras juhlaruoan mauste on hyvä omatunto, ai­ van kuten se vanhan sanonnan mukaan on nukkuessa pehmein päänalunen.

Yksi tapa osoittaa lämmintä joulumiel­ tä on tipauttaa kinkku pois ruokalistal­ taan. Samaa tietä menköön myös kalk­ kuna, koska valitettavasti lähes kaikki kaupassa makaavat kalkkunavainaatkin ovat peräisin tehokasvatuksesta.

Silli on seuraava omantunnon kysy­ mys. Sillit elävät elämänsä vapaina At­ lantissa, mutta niiden pyyntiin liittyy melko lailla kärsimystä sekä niille että muillekin mereneläville.

Suurin osa jouluruoista on jo val­ miiksi kasvisruokia: laatikot, rosolli (joka toimii ilmankin silliä), herneet, tortut, luumukiisseli jne. Suolaisennälkäinen voi poimia lisukkeeksi omia himoherkkujaan joulumenyyn ulkopuo­ leltakin: pikkelsejä, suolakurkkuja, oliiveja... Tai sitten voi sukulaisten kummastelun lieventämiseksi kokata kinkun tilalle jonkin maukkaan kasvisherkun. Kasviskeittokirjoja on kirjas­ toissa ja kirjakaupoissa; myös Animalian vege-palstan avulla pääsee alkuun.

ELÄ IN TEN Y S T Ä V Ä N JOULU

Lahjoja ystäville ja sukulaisille...

...ja eläinystäville eli vähän kaukaisemmillekin sukulaisille

Lahjaideoiden suunnittelussa voi heit­ täytyä yhtä lailla eläinystävälliseksi.

Kosmetiikkaa harrastavalle pannaan pakettiin BWC:n tai Body Shopin tuot­ teita, ja meikkaamatonkin voi ilahtua shampoo-saippuapaketista. Animalian myymistä tekstiileistä lahjaksi sopii esimerkiksi ketun kuvalla ja Animaliatekstillä varustettu pyyhe, tai eläinrak­ kaalle hilpeällä pegasoksenkuvalla ko­ ristettu Eläköön eläimet -huppari.

Kirjojen lahjoitteleminen on mitä oi­ vallisin tapa levittää tietoa ja ajatuksia.

Lokakuun lopussa ilmestyi suomeksi yksi eläinsuojelun kansainvälisistä pe­ rusteoksista, Peter Singerin Oikeutta eläimille. Singerin havainnollisen ja objektiivisen kirjoitustyylin ansiosta kirja sopii yhtä hyvin täydellisen eläinfriikin kuin aivan ’’tavallisenkin” ih­ misen käteen. Muita kiijalahjaideoita löytyy lehden lopusta. Osta tuotteitam­ me - tue toimintaamme -sivuilta.

Monella on tapana muistaa jouluna myös lemmikkiään, arvostaahan eläin­ kin ylimääräistä herkkua tai uutta le­ lua.

Koirien lateksileluihin sisältyy pieni riski, ne kun ennemmin tai myöhem­ min hajoavat hampaissa ja palanen voi tulla niellyksi. Turvallisempia ovat puruluut tai taatusti kestävät kumilelut.

Kissanleluista kiehtovimpia ovat pie­ net ja herkkäliikkeiset, kuten pingis­ pallo tai lasten superpallo. Etenkin sisäkissalle uusi lelu voi olla suuri piris­ tys arkeen.

Sen sijaan eläin itse ei ole alkuun­ kaan sovelias joululahjaksi, yllätyslahjaksi varsinkaan. Jos tiedät jonkun, jo­ ka on hyväntahtoisuuksissaan aikeissa antaa jollekulle pahaa-aavistamattomalle jouluyllätyksenä kissanpennun, hamsterin tai muun eläväisen, juttele asiasta hänen kanssaan ymmärtämyk­ sellä ja koeta saada hänet pyörtämään päätöksensä. Eläimen pito on siinä määrin sitovaa ja vastuullista, että eläi­ men hyvinvointi on vaarassa, jos se tu­ lee uuteen kotiinsa muun kuin harkitun päätöksen seurauksena.

(Kuriositeettina mainittakoon, että englannin kielessä puuttuu sana kesäkissa, mutta sitä vastaavat siellä sanat joulukissa ja joulukoira. Heitteillejätetyt, alun perin yllätyslahjoina saadut nelijalkaiset työllistävät aika ajoin niin sikäläistä kuin suomalaistakin eläinsuojeluväkeä.)

}) ) -

mU - f /

Joululahjan voi suunnata susien suojelun hyväk­ si. (Maria Björklund)

O

Ruokaa nälkäisille - tai koti joululahjaksi Entä omien lemmikkien lisäksi muut eläimet, jos niitäkin haluaa muistaa?

Kauralyhje pikkulintujen iloksi on koristeellinen, mutta siinä on tosiasias­ sa yllättävän vähän syötävää. Parempi ratkaisu on laittaa lyhteen sijasta tai li­ säksi lintulauta. Ruoaksi sopivat kau­ pan siemensekoitukset ja talipallot, leivänmurut, pähkinät, rastaille myös pehmenneet omenat. Suolaista ruokaa linnut eivät kestä. Kerran aloitettua

ruokintaa on syytä jatkaa keskeytyk­ settä läpi talven, jotta vakituiseen ruo­ kapaikkaan tottuneet linnut eivät joudu pulaan.

Ruoalla voi ilahduttaa myös pullasorsia. Parasta ruokaa ovat kauranjyvät tai vaalea leipä, ei ruisleipä. Nielemi­ sen helpottamiseksi leipä pilkotaan alle sormenkynnen kokoisiksi palasiksi, tai se liotetaan etukäteen vedessä pehme­ äksi.

Kulkukissallekin voi antaa lahjan, oli joulu tai ei. Löytöeläimistä huoleh­ tivat eläinsuojeluyhdistykset tarvitse­ vat kuumeisesti tilapäisiä koteja heitteillejätetyille kissoille ja välillä muil­ lekin eläimille. Tai sitten voi ottaa enti­ sen kulkurin ihan omakseen. Jos taas ei halua/voi ottaa omaan kotiinsa kissaa, voi ryhtyä kissakummiksi eli maksaa säännöllisin välein sopivaksi katso­ mansa summan heitteillejätettyjen eläinten avustustilille.

Tarkempia tietoja saa kyseisistä yh­ distyksistä: Helsingin eläinsuojeluyh­ distys, puh. (90) 659 320, Kissojen Turvakoti ry, Helsinki, puh. (90) 716 504. Keski-Uudenmaan eläinsuo­ jeluyhdistys, Tuija Saksinen, puh. (90) 254 449. Hämeenlinnan eläinsuojelu­ yhdistys. Vuokko Kantonen, puh.

(917) 61 628. Kotieläinten ystäväkerho, Turku, Johanna Välivehmas, puh.

(921) 443 523. Tampereen kissojen ka­ tastrofiyhdistys. Terttu Kanervo, puh.

(931) 652 619.

Kaakkois-Suomen eläinten ystävät ry, Sari Kupiainen, puh. (953) 27 795. Oulun löytöeläinpalvelu, Kirsti Leisto, Raivaajantie 18, 90140 Oulu, puh. (981) 521 618 ja (981) 330 578.

\a n n a

La h j a

r tlM L L E J a ta

k in k k u

OSTAMATTA (

■ # 2 ar

i l

r J &

m

.

0

j #

m f . 'M . *■ ’M

Joillekin jouluaika muodostuu painajaiseksi. (Veli-Risto Cajander)

Kummiksi sudelle tai simpanssille?

Kansainvälisyydestä kiinnostuneille löytyy mitä moninaisimpia avun tar­ peessa olevia tahoja, joita voi joulun kunniaksi ilahduttaa rahalahjalla. Kan­ sainvälinen rahalahjoitus hoituu par­ haiten pankista saatavalla shekillä: ker­ ro pankkivirkailijalle, minkä maan va­ luutalle haluat shekin kirjoitettavaksi ja minkä verran rahaa haluat antaa.

Saatuasi shekin lähetät sen lahjansaajan osoitteeseen postitse kiijatussa kir­ jeessä.

Tässä pari projektia, jotka ovat toi­ voneet apua suomalaisiltakin eläinten ystäviltä.

Abukon simpanssireservaatissa LänsiAfrikan Gambiassa sopeutetaan koeeläiminä tai lemmikkeinä olleita sim­ pansseja takaisin luontoon. Projektin ansiosta useat kymmenet kurjista oloista tulleet simpanssit ovat jo oppi­ neet tulemaan toimeen luonnossa itse­ näisesti ja saaneet vapauden. Simpans-

seja voi auttaa rahalahjoituksella (Eng­ lannin puntina tai Yhdysvaltain dolla­ reina) tai ryhtymällä kummiksi jollekin simpansseista. Kummius maksaa Suo­ men rahassa laskettuna joitain kymp­ pejä kuussa, mitä vastaan kummi saa puolen vuoden välein valokuvan sim­ panssistaan ja raportin sen sopeutumi­ sesta elämään luonnossa. Osoite: Mr. Eddie Brewer, Abuko Wildlife Reser­ ve, Gambia.

Portugalilainen Grupo Lobo ryhmä toimii maan uhattujen susien auttami­ seksi. Ryhmä mm. levittää tietoa susis­ ta vähentääkseen harhaluuloihin perus­ tuvaa vainoaja ottaa hoiviinsa metsäs­ täjien haavoittamia tai lemmikeiksi otettuja, myöhemmin heitteille jätetty­ jä susia. Auttaa voi rahalahjoituksella tai ryhtymällä kummiksi omalle nimikkosudelle. Osoite: Grupo Lobo, Departemento de Zoologia e Antropologia, Faculdade de Ciencias Bloco C 2 3 Piso, Cicade Universitaria, 1600 Lisboa, Portugal.

Teksti: HELENA TENGVALL

ANIMALIA C Ä ,

ELÄINSUOJELUN ERIKOISLEHTI

4/91

DJURSLUDDETS SPECIAL-M AGASIN 16. vuosikerta

Joh tokun ta Veli-Risto Cajander, fil.kand.

Päivi Korhonen, m aanvilj.tekn.

Teuvo Laitila, fil.lis.

Hannele Luukkainen, valt.lis.

Tarja M ichejeff, HuK Outi Repo, kauppat.maist.

Heli Sajaniem i, yo Riitta Salm i, Luk Päivi Viinikainen, fil.m aist.

Leena Vilkka, fil.lis.

Liiton tarkoituksena on edistää eläinten oikeuksia. Liitto vastustaa sellaista eläin­ ten kohtelua, kasvatusta tai käyttöä, joka aiheuttaa niille kipua tai tuskaa tai estää olennaisesti niiden luonnollista käyttäy­ tym istä. Ensisijaisesti liitto pyrkii lopet­ tam aan tu rh a t ja tuskalliset eläinkokeet.

Lisäksi se edistää kaikkea eläinsuojelua.

Liitto to te u tta a tarkoitustaan m m . asennekasvatuksen ja tiedottam isen avulla sekä pyrkii vaiku ttam aan lainsää­ dännön uudistam iseen. Lisäksi liitto tu ­ kee eläinkokeettom ien tu tkim u sm en e­ telm ien ja eläinsuojelullisesti parhaiden ratkaisujen kehittäm istä ja käyttöä.

Toim intansa tukem iseksi liitolla on oi­ keus ottaa vastaan lahjoituksia ja te s ta ­ m en tteja sekä harjoittaa eläinsuojeluai-

SISÄLLYS: Eläinten ystävän joulu .......................

Pääkirjoitus - Ledare ..........................

Tuskalliset eläinkokeet jatkuvat Suo­ messa .......................................................

M itä jokaisen opiskelijan on syytä tietää inhimillisestä opiskelusta . . .

Anim al Liberation - oikeutta e läim il­ le .................................................................

Koiruudet m ie le s s ä .........................

12 Metsästyslaki uudistuu, m utta vain vähän .......................................................

Raju rautapyynti rehottaa Suom es­ sa ..............................................................

Pörriä ei saa tappaa - kokemuksia teurastam olta .......................................

Vihattu minkki ei ole tu h o e lä in ___ Kuoleman kauppaa linnuilla ............

Vierailu Ranuan eläinpuistossa . . . .

Eläinten Viikon hulinoita ...................

Lukijalta ...................................................

Toim intaryhm issäm m e riittää puu­ haa ............................................................

Nuorten A n im a lia ...........................

26 Tarina koerottien sopeutumisesta k o tie lä m ä ä n ......................................

28 Uusi kosmetiikkaesite valm istunut .

Osallistu piirustuskilpailuum m e . . .

Osta tuo tteitam m e - tue to im in ­ taam m e ...................................................

Alueosastopalsta ..

Valokuvin eläinten puolesta Tam pe-

Vastaava to im itta ja Veli-Risto Cajander Toim itussihteeri Em m i M anninen Taitto Heljä Lassila Toim iston osoite Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki Fax 1484622 Puh. - jäsenasiat, neuvonta 90-148 4866 -tila u k s e t ja lainaukset 90-148 4622 Avoinna: ark. 9-17, la sopimuksen mukaan Yhdistyksen toim istossa: Päivi Viinikainen, toim innanjohtaja Tarja Balding, toim istonhoitaja Puheenjohtaja Leena Vilkka M artinkatu 9-11 B 27 05800 Hyvinkää puh. 914/297 95 Jäsenm aksu

en vankiloistaan

2 5 6 8

V>

»'A»V .. VI '» I

'

-

•

10

14 15 16 18 19 20 21 22 25

J

28 29 31 32 33 37 38

TERVETULOA J

0

ULUGL0 G I U E

Säätiön lahjoitukset SYP 200120-2011766 KOP 127040-25612 PSP 4248 81-3

TO IM ISTOON !!!

Lauantaina 14. joulukuuta on toimistossamme glögipannu kuumanaklo 10-15. Tul# suorittamaan jouluostoksia myymälässäm­ me janauttimaan samalla kupponen kuumaa! Myymälässä mm. ’’penkojaispöytä” josta voit tehdä todellisia löytöjä!!

Joulun ja vuodenvaihteen aukioloajat: ★ 6.12. toimistoja myymälä suljetut (5.12 suljemme klo 15) ★ Joulunalusviikolla 16-20.12. myymälä avoinna klo 18 asti ★ 21.12.91 (la)-6.1.92 toimistoja myymälä suljetut.

llm oitushinnat 1/1 sivu 1200 mk 1/2 sivu 600 mk 1/4 sivu 300 mk 1/8 sivu 150 mk Itm estym isaikataulu No 1 helm ikuu 2 toukokuu

3 syyskuu 4 joulukuu

Kirjoittajat vastaavat itse artikkelien­ sa sisällöstä.

Forssa 1991 Forssan Kirjapaino Oy

4

i

Lama on kuin lukki, joka vaivihkaa kutoo seittejään kaikkialle. Äkkiarvaa­ matta yksi toisensa jälkeen takertuu sen verkkoon ja kietoutuu toimintaky­ vyttömäksi vangiksi. Lamalukki vai­ kuttaa myös eläinsuojeluun: lahjoitta­ jien rahapussit sulkeutuvat ja lemmik­ kieläimiä jätetään yhä enemmän heit­ teille. Lisäksi on pelättävissä, että sääs­ tämisen nimissä tingitään niin tuotan­ to-, turkis- kuin koe-eläintenkin olois­ ta. Vastaavasti myös eläinrääkkäystapaukset ovat lisääntyneet laman myö­ tä, kun ahdistus ja aggressiot puretaan helposti puolustuskyvyttömiin eläi­ miin.

Maailma ei enää voi jatkaa entiseen malliin. Nyt kaatuvat talouden vanhat rakenteet ja katkeavat rajoittuneen ajattelun kahleet. Näin tulee ennen pit­ kää käymään myös eläinten käytössä maataloudessa, teollisuudessa, tietees­ sä ja viihteessä. Taloudellisten resurs­ sien niukkuus tullee kyseenalaista­ maan kalliit eläinkokeet myös Suo­ messa. Esimerkiksi Virossa on jo lähes täysin luovuttu opiskelussa tehtävistä

eläinkokeista niiden kalleuden takia ja siirrytty käyttämään videoita, mikä säästää paitsi rahaa myös eläimiä.

Nyt onkin tuhannen taalan paikka arvioida elämänmeno ja arvot uudel­ leen. Juuri nyt me eläinsuojelijat voim­ me kääntää uhkan mahdollisuudeksi ja tarjota vaihtoehtoja. Ravistelkaamme ihmiset ruususenunesta ja herättä­ käämme nukkuvat jättiläiset. Keskus­ telkaamme eettisistä ja moraalisista nä­ kemyksistä sekä luonnon ja eläinten oi­ keuksista. Arvostakaamme elämän laatua ja luonnon moninaisuutta tavaravuorien sijasta. Oppikaamme nautti­ maan sellaisista ominaisuuksista kuten hellyydestä, hyvyydestä, ystävyydestä ja luottamuksesta. Ja oppikaamme myös osoittamaan näitä tunteita niin eläimiä kuin ihmisiäkin kohtaan.

Eläinsuojelutyö on selvästi vahvoil­ la tässä ajassa. Sitä osoittaa mm. eläin­ ten viikon yleisötapahtumien suosio.

Eläinsuojelun taimi on vahvassa versovaiheessa. Nyt on aika toimia, jotta sii­ tä voisi kasvaa rohkeasti mukaan va­ paaehtoisiin eläinsuojeluhommiin;

saat täyttä elämää ja hyvän mielen.

Aloita vaikka soittamalla omalle kan­ sanedustajallesi ja kerro kantasi uuden metsästyslain epäkohdista. Kiijoita lehtien yleisönosastoille eläinsuojeluasioista ja soita radioiden puhelinohjel­ miin. Käytä kaikkia kanavia ja täytä ne eläinsuojelulla. Puhu eläinkokeista ja niiden vaihtoehdoista, tehokasvatusmenetelmien ongelmista, vastusta tur­ kistarhausta ja tuskallisia metsästysmenetelmiä, kehota boikotoimaan delfinaarioita yms. eläinsirkuksia.

Itse lamastakin voimme ajatella eläi­ mellisesti: lisätään siihen vain yksi akiijain ja kas meillähän onkin laama upea tyyneyttä hehkuva eläin, jota kat­ sellessa voimme kerätä voimia. Tai sit­ ten liitetään toinen m-kiijain ja lop­ puun s ja taas meillä on miellyttävä mielikuva - lammas. Loihtikaamme siis lamasta laama tai lammas! - Eläi­ mellistä joulua kaikille!

HANNELE LUUKKAINEN

Sattumalta minäkin olen kiinnostunut eläinten oikeuksista. Kuva: Veli-Risto Cajander

mk 60/vuosi mk 1200/ainaisjäsen Yhdistyksen lahjoitukset: SYP 200138-1934 Jäsenmaksut: SYP 229818-189 Tuotteet: PSP 2105 644

LAMAUTTAAKO LAMA ELÄINSUOJELUN?

’. K Seuraavan lehden aineiston jättöpäivä 10.1.1992. Lehteen tuleva aineisto lähe­ tetään to im iston osoitteella puh: 148 55 11.

FÖRLAMAR DEPRESSIONEN DJURSKYDDET? Depressionen är som en spindel, som i smyg väver sina nät överallt.

Plötsligt fastnar den ena efter den andra i dess nät och blir en insnärjd fange oförmögen att handla. Depressionens spindel inverkar även pä djurskyddet: donatoremas penningpungar snörs ihop och keldjur överges allt mera.

Dessutom är det skäl att frukta att sparätgärdema även uppges som orsak tili kompromisser i skötseln av produktions-, päls- och även försöksdjur. Pä motsvarande sätt har även djurplägerifallen ökat med depressionen, när man läter ängest och aggressioner gä ut över vämlösa djur.

Världen kan inte mera fortsätta pä samma sätt som förut. Nu rasar de gamla ekonomiska Systemen samman och det inskränkta tänkandets bojor bryts. Sä kommer det i sinom tid även att ske vad utnyttjandet av djuren inom lantbruket, industrin, vetenskapen och underhällningen beträffar. De ekono­ miska resursemas knapphet kommer att iffägasätta djurförsöken även i Finland. Till exempel i Estland har man redan sä gott som heit upphört med djur-

försöken inom undervisningen och gätt över till video, eftersom djurförsök är sä dyra. Detta sparar förutom även djur.

Nu har vi chansen att pä nytt évalue­ ra livsföringen och livets värderingar.

Just nu kan vi djurskyddare vända hotet till en chans och erbjuda nya alternativ.

Lät oss skaka människoma ur sin Tömrosasömn och väcka de sovande jättarna. Lät oss diskutera etiska och moraliska äskädningar samt naturens och djurens rättigheter. Lät oss värdesätta livskvaliteten och naturens mängfald i stället för varuhögar. Vi borde lära oss att njuta av egenskaper som ömhet, godhet, vänskap och tillit. Och mätte vi även lära oss att visa dessa känslor säväl mot djur som mot människor.

Djurskyddsarbetet möter genklang i denna tid. Detta framgär bl.a. av att publiktillställningama under djurens vecka var mycket populära. Djurskyddets planta häller pä att spira upp och mycket kräftigt. Nu är det tid att hand­ la, sä att den künde växa och bli en ' verklig jätteböna som sprider sina rötter överallt. Stig modigt in i det frivil-

liga djurskyddsarbetet, du far ett meningsfullt liv och ett gott sinne. Du kan böija med att ringa din egen riksdagsledamot och uttrycka din äsikt om den nyajaktlagens missförhällanden. Skriv tili tidningamas insändarspalter om djurskyddsfrägor och ring tili radions telefonprogram. Använd alla tänkbara kanaler och fyll dem med djurskydds­ frägor. Tala om djurförsök och dess al­ ternativ, problemen med intensivuppfödning, motarbeta pälsnäringen och plägsamma jaktmetoder, uppmana tili bojkott av delfinarier, djurcirkus osv. Även om själva den förlamande de­ pressionen kan vi tänka djuriskt: frän ordet förlama tar vi bort de tre första bokstävema och hoppsan vi har en lama - ett stiligt, trankilt djur, som hjälper oss att samla krafter när vi iakttar den. Eller sä kan vi ta bort ett a och sätta tili ett m och igen har vi en behaglig bild - ett lamm. Lät oss alltsä ur den förlamande depressionen trolla ffam en lama eller ett lamm! - En djurisk jul ät er alla! översättning KRISTINA LABART

Varoitus lukijoille: seuraavassa artik­ kelissa ei luoda mitään tasapuolista katsausta Suomessa tehtäviin eläin­ kokeisiin. Kirjoituksen tarkoituksena on nimenomaan tuoda esiin kyseena­ laisimpia piirteitä eläinkoerintamalta sekä kanavoida mahhdollisesti herää­ vä suuttumus toiminnaksi, jo lla epä­ kohtia voidaan korjata.

Lähdeaineistona seuraavissa esimer­ keissä on käytetty pääasiassa läänin­ hallituksille osoitettujen tuskallisten eläinkokeiden lupahakemuksia. Lisä­ tietoja suomalaisista eläinkokeista löy­ tyy Animaliasta 1/90.

Suomessa käytetään vuosittain yli 200 000 koe-eläintä, joista ainakin nel­ jäsosa tuskallisissa kokeissa. Pelkäs­ tään Uudellamaalla pahamaineisen 1. luokan kokeissa käytettiin noin 35 000 eläintä vuonna 1990. Näihin kokeisiin on haettava luvat lääninhallituksilta, mutta on selviö, että tuskallisia kokeita merkitään myös lievempään 2. luok­ kaan kuuluviksi, jolloin laitosten omat toimikunnat myöntävät kokeille luvat.

Koebeaglel kolonaan. EKK, Helsinki.

TUSKALLISET ELÄINKOKEET JATKUVAT SUOMESSAKIN Tunnollisia ja tunnottomia tutkijoita On todettava, että toiset tutkijat ovat lupahakemuksessaan tunnollisesti täyttäneet ne kohdat, joilla on eläinsuo­ jelullista merkitystä. Valitettavasti normaalihakemuksista puuttuu useita tuskallisuuden arvioinnissa tärkeitä kohtia ja kipu on saatettu arvioida pa­ hasti alakanttiin.

Leikkauksien jälkihoidosta ei juuri kerrota, vaikka todetaan eläimillä ole­ van esimerkiksi haavakipua. Nukutu­ saineena käytetään edelleen eetteriä, vaikka se olisi monen mielestä jo syytä jättää historiaan.

Sairastuvien ja kuolevien eläinten seurannasta ei monesti puhuta mitään, vaikka jo tulosten saaminen näyttäisi edellyttävän kuolleiden eläinten saa­ mista heti käsittelyyn. Valmiista tutki­ musjulkaisuistakin on nähtävissä, että osa eläimistä kuolee täysin turhaan (esimerkiksi siksi, että yö- ja viikonloppuseurantaa ei vaivauduta jäljestä­ mään).

Tarpeellisen tuskan määrittely Kokonaan oma lukunsa on kokeiden tarkoitus. Koe-eläintoimikuntien ja lääninhallitusten perusteluissa luvan myöntämiselle todetaan yleensä vain lainsäädäntöä mukaillen, että: ’’koe on ihmisen terveyden tai sairaanhoidon tai tieteellisen tutkimuksen kannalta tar­ peellinen ja täyttää eläinkokeiden suo­ rittamiselle asetetut vaatimukset.”

Pitäisi olla itsestäänselvyys, että mi­ tä tuskallisempi koe on, sitä suurempaa lääketieteellistä ja terveydenhoidollis­ ta hyötyä siltä on odotettava. Luvanmyöntäjiltä on vaadittava sitä, että he arvioivat kokeesta mahdollisesti saata­ van hyödyn suhteessa eläimille aiheu­ tettavaan kärsimykseen. Lisäksi heidät on velvoitettava pohtimaan, onko ko­ keelle vaihtoehtoja.

Vasta-aineita lainavatsoilla Monoklonaalisten vasta-aineiden tuot­ taminen eläimissä on ehkä suurin yk­ sittäinen ryhmä 1. luokan eläinkokeita.

Siinä eläinten vatsaonteloon ruiskute­ taan vasta-aineita tuottavia soluja ja är­ syttävää ainetta, jonka seurauksena vatsaonteloon kertyy märkäistä (asci­ tes- jnestettä ja haluttuja vasta-aineita.

Parin viikon päästä eläimen vatsa on turvonnut ja kosketusarka ja eläin itse saattaa olla silminnähden tuskainen.

Eräs tutkija halusi jokin aika sitten tuottaa monoklonaalisia vasta-aineita sadassa hiiressä kasvitautien diagnos­ tiikkaa varten. Lupa myönnettiin.

Surkuhupaisinta on, että monoklonaa­ lisia vastaaineita voidaan tuottaa kudosviljelymenetelmin — ja monien asiantuntijoiden mukaan puhtaammin, helpommin ja taloudellisemmin kuin eläimissä. Juliana von Wendtin Säätiö tulee lähiaikoina kiinnittämään erityis­ huomiota siihen, että tuskallinen ascites-menetelmä korvattaisiin kudosviljelyllä.

Seuraavassa on kerrottu joistakin suomalaisista eläinkokeista, jotka ta­ valla tai toisella kuvaavat tiedemaail­ man vinoutumia. Selostusten pohjana on käytetty tutkijoiden omaa ilmoitusta tulevista koetoimenpiteistä, joten tie­ tomme joistakin kokeista ovat valitet­ tavan niukat. Jokaisen kokeen jälkeen on liitetty oma arviointini.

Pakkouittamisen aiheuttaman stressin vaikutus suolen reseptoritoimintaan — Ralph Gräsbeck, Minerva Tutkimuksen kohteilla, ohutsuolessa si­ jaitsevilla reseptoreilla on merkitystä B12vitamiinin imeytymisessä. Aiemmin tutki­ muksessa on käytetty teurastamolta saatuja siansuolia, mutta myöhemmin niistä ei enää löytynyt reseptoritoimintaa. Syyksi arveltiin sikojen kokemaa stressiä, mistä ajatus tähän kokeeseen saatiin.

Tutkimuksessa 30 rotalle aiheutetaan stressiä pitämällä yhtä ryhmää liikkumatto­ mana selällään laatikossa 1-2 tuntia, pakkouittamalla toista ryhmää 15 minuuttia ja pitämällä kolmatta ryhmää veden ympäröi­ mällä pienellä alustalla kaksi tuntia. Mikäli reseptoritoiminta ei muutu, eläimet joutu­ vat läpikäymään saman uudelleen jopa kol­ me kertaa.

Arvio: Tutkijan mukaan eläimille ei ai­ heudu todellista kipua, mikä on täysin tar­ peeton huomio, kun kokeen tarkoituksena kuitenkin on tuottaa eläimille suurta hen­

kistä ahdinkoa. Siinä koe varmasti onnis­ tuu.

Uskallan väittää, etteivät tämän kokeen tulokset kerro tutkijalle mitään sellaista, millä olisi todellista merkitystä ihmisen hy­ vinvoinnin kannalta. Toisaalta samat tulok­ set voitaisiin varmasti saada inhimillisemmin esimerkiksi vertaamalla hyvistä ja huonoista oloista saapuvien teuraseläinten suolen reseptoritoimintaa.

Liuotinaineiden ja melun yhteis­ vaikutukset rotan sisäkorvaan — Jukka Ylikoski ja Vesa Riihimäki, Työterveyslaitos Tutkimuksessa yksi 12 eläimen ryhmä al­ tistetaan styreenille, yksi 105 dB:n melulle ja yksi molemmille samanaikaisesti. Sty­ reeni annetaan hengityskammiossa pitoi­ suutena, joka aiheuttaa huimausta, limakalvoärsytystä ja todennäköisesti huonovoin­ tisuutta. Sekä melulle että styreenille altis­ tus tapahtuu kolmen viikon ajan, viitenä päivänä viikossa ja 12 tuntia vuorokaudes­ sa.

Arvio: Moni ihminen kokee 105 dB:n melun sietämättömänä, vaikka kipukynnys ylitetään vasta 130 dB:ssä. On mahdotonta tietää, miten rotta kokee kyseisen melun, mutta ihmettelisin, elleivät ne kärsisi siitä suuresti. Lisäksi kuvaan tulee mukaan liuo­ tinaineen vaikutukset. Tutkijan mielestä koe olisi pitänyt kuitenkin lukea 2. luok­ kaan!

Koe-eläimillä on tutkittu melun ja liuoti­ naineiden vaikutuksia jo monesti ennenkin, mutta tutkittavaahan tunnetusti riittää lo-

Rotilla tutkitaan mitä mielettömimpiä asioita, usein tuskallisesti.

puttomiin. Työsuojelun perustaksi ei tarvi­ ta tietoja kuulovaurion syntymekanismeis­ ta eläimillä, vaan ne tiedot riittävät, jotka meillä jo on melun ja liuottimien haittavai­ kutuksista ihmiseen.

Tutkijoiden on tieteellisten leikkiensä si­ jasta astuttava esiin ja vaadittava työpai­ koille kunnon melurajoituksia sekä niiden valvontaa. Ilman toimenpiteitä ei auta, vaikka kaikki maailman koe-eläimet tapet­ taisiin melututkimuksessa.

Pään asennon ja kallonpohjan riip­ puvuussuhde rotalla — Markku Larmas ym., Hammaslääketieteen laitos, Oulu (lupa vuodelta 1987) Ihmisen kallonpohjan muoto sopeutuu tietyssä määrin mm. pään asennon vaihte­ luun. Ilmiön tarkempaa tutkimista varten koe-eläimille aiheutetaan kokeellisesti pään asennon muutos.

Koe-eläinten (25-40 rottaa) vatsaonte­ loon ruiskutetaan alizariini-nimistä väriai­ netta eetterinukutuksessa. Tämän jälkeen eläimille puetaan kahdeksi viikoksi liivit ja päitset, jotka vetävät kuonoa ylöspäin. Si­ ten eläimet joutuvat liikkumaan pitämällä päätään kohotettuna kehoon nähden. rvio: Koe on luettu ensimmäiseen luok­ kaan. Mitä todennäköisimmin eetterin käyttö, väriaineen ruiskutus ja liivien puke­ minen hätäännyttävät ja jopa satuttavat eläimiä suuresti.

Kokeen perustelut ovat kuitenkin lyhyet ja ontuvat: miten neljällä jalalla kulkevan rotan pään ja kallonpohjan suhdetta voi­ daan verrata ihmisen vastaavaan! Voiko tällaisella kokeella ylipäänsä olla tieteellis­ tä arvoa -terveydenhoidollisesta hyödystä puhumattakaan?

Tiedonhalu lisää tuskaa Ei pidä luulla, että mainittujen kaltais­ ten kokeiden tekijät olisivat jotenkin muita julmempia ihmisiä. Ehkä pikem­ minkin on kysymys tutkijan tiedonja­ nosta, joka saa hänet uppoutumaan yhä syvemmälle omaan erityisalueeseensa ja ikään kuin menettämään suhteelli­ suudentajunsa. Hän näkee eläimet tie­ don hankkimisen välineinä, eikä halua tai huomaa pohtia menetelmiään eetti­ sestä näkökulmasta.

Mitä tilanteelle voi tehdä? Mikään päämäärä ei ole niin arvokas, että tus­ kalliset eläinkokeet olisivat oikeutettu­ ja, mutta — tahdoimme tai emme — niitä tehdään. Voimme kuitenkin vaa­ tia, ettei lupia myönnetä kokeille, jotka ovat huonosti suunniteltuja, joissa tar­ koitus on turhanpäiväinen eläinten kär­ simykseen nähden, joissa eläinten ki­ vunlievitystä ei ole riittävästi pohdittu tai jotka voitaisiin tehdä ilman eläimiä.

Käytännössä näitä vaatimuksia voi­ taisiin toteuttaa siten, että laitosten koe-eläintoimikuntiin tulisi aina mu­ kaan eläinsuojelun edustajia, ja että pe­ rustettaisiin keskuseläinkoelautakunta kontrolloimaan eläinkoetoimintaa. Li­ säksi eläinsuojelulakia ja eläinkoeasetusta olisi muutettava siten, ettei tus­ kallisia eläinkokeita enää saisi tehdä lähes tarkoitukseen kuin tarkoitukseen.

Eläinkoehakemusten salaisiksi julista­ minen olisi myös kiellettävä.

Teksti: RIITTA SALMI Kuvat: VEL1-RISTO CAJANDER

Lääninhallituksille Koekissat ovat yhtä kissamaisia kuin kotikissat, mutta kohtelu on erilaista. Eläinlääketietellinen Korkeakoulu. Helsinki.

Lähetä kirje koe-eläinten puolesta.

Haluatko sinä tehdä jotakin koe-eläin­ ten hyväksi? Lähettämällä oheisen lää­ ninhallituksille osoitetun lipukkeen allekiijoitettuna Animalian toimistoon olet mukana vaatimassa koe-eläimille parempaa elämää. Lääninhallitukset­ han valvovat alueensa koe-eläintoimintaa. Animalia lähettää vetoomuk­ set puolestasi eteenpäin.

Me allekirjoittaneet haluamme tuoda julki huolemme niistä tavoista, joilla koe-eläimiä käytetään suomalaisessa tutkimustoiminnassa. Näh­ däksemme koe-eläimet joutuvat edistyksestä huolimatta edelleen kärsi­ mään kohtuuttomasti monissa kokeissa.

Siksi toivomme, että eläinsuojelijat saavat mahdollisuuden nykyistä paremmin osallistua eläinkokeiden lupahakemusten käsittelyyn. Pyy­ dämme, että lääninhallitukset ryhtyvät toimenpiteisiin suurimpien val­ takunnallisten eläinsuojelujäijestöjen edustajien asettamiseksi alueil­ laan toimiviin koe-eläintoimikuntiin.

Allekirjoitus ja asuinpaikka Nimen selvennys Lähetetään osoitteella Eläinsuojeluliitto ANIMALIA Porvoonk. 53, 00520 HKI

Mitä jokaisen opiskelijan on syytä tietää EURONICHE on kolmevuotias eu­ rooppalainen opiskelijaverkosto, joka pyrkii kokoamaan yhteen kaikki ope­ tuksen eettisestä sisällöstä kiinnostu­ neet tahot. Ryhmittymän tarkoituksena on ennen kaikkea taata opiskelijoille oikeus kieltäytyä eläinkokeista — omantunnonsyistä — ilman opiske­ luoikeuden menetystä, sekä edistää eläinkokeita korvaavien menetelmien käyttöä opetuksessa.

EURONICHE kerää tietoa sekä eläinten käytöstä opetuksessa että vaihtoehdoista, toimittaa puolivuosit­ tain ilmestyvää uutisjulkaisua, sekä jäljestää vuosittain konferenssin, jossa puidaan ongelmia ja mietitään ratkai­ suja. EURONICHE:llä on yhteyksiä mm. EY:n eläinsuojeluryhmään ja eläinsuojelujäijestöihin, mutta itse se pyrkii säilymään leimallisesti nimen­ omaan opiskelijaryhmittymänä.

Vaihtoehtoja, etiikkaa, hyvää seuraa Tämänvuotinen EURONICHE-konferenssi pidettiin Tanskassa, Helsingörin somassa kaupungissa, johon saapui osanottajia 12 maasta. Eniten oli muka­ na eläinlääketieteen, lääketieteen ja bi­ ologian opiskelijoita, mutta löytyipä joukosta filosofeja, ravitsemustieteilijä, geologi ja ekonomikin. Eestistä oli

Hyviä uutisia Kuopiosta

8

inhimillisestä opiskelusta Y liopistojen y h te n ä teh tä vä n ä on ro h k a ista o p isk elijo ita k ä yttä ­ m ään om ia h a rm a ita a ivo so lu ja a n e li a ja ttelem a a n o m a e h to ises­ ti. O p isk elija e i kuitenkaan vä lttä m ä ttä u skalla e sittä ä o m ia m ie­ lipiteitä ä n , m ik ä li a u k to rite etit o d o tta v a t h ä n eltä jo ta k in muuta.

E hkä va ik eim m a t tö rm ä yk set ta p a h tu va t n iillä a lo illa , jo i ll a va sten ta h to isilta o p isk elijo ilta ed e lly te tä ä n eläin kokeiden su o ritta ­ m ista. E i kuitenkaan p id ä v a vista p ro fe sso rie n ed e ssä ; elä in k o ­ k eita v iero k su ville o p isk e lijo ille on ta rjo lla tau statu ki n im eltä E U R O N IC H E .

ensi kertaa mukana edustaja nuori eläinlääketieteen opiskelija, jonka matkan Animalia rahoitti.Suomea edusti ainoana allekiijoittanut, Juliana von Wendtin Säätiön avustuksella.

Jokainen osanottajamaa esitti ko­ kouksessa raportin omasta tilantees­ taan. Työryhmissä käsiteltiin, mitä vaihtoehtoja kussakin maassa on tar­ jolla opetuseläinkokeille.

Tilanne näyttäisi olevan menossa parempaan suuntaan; ainakaan Suomessa opiskeli­ joiden ei enää tarvitse stressata joiden­ kin täysin turhien eläinkokeiden takia.

Vaihtoehdot olivat erityisen laajasti esillä tässä kokouksessa ja niistä puhu­ maan oli saatu kunnioitettava joukko

asiantuntijoita. Ei voinut kuin mykis­ tyä ihmetyksestä nähdessään interak­ tiivisia video-simulointiesityksiä, jot­ ka näyttivät tuhat kertaa mielekkäämmiltä kuin eläinkokeet tai mikään niistä opetusmenetelmistä, joihin itse olen törmännyt.

Muusta ohjelmasta mainittakoon erit­ täin kiinnostavat esitelmät etiikasta (FT Peter Sandoe) ja eläinten kasvatusolojen virikkeellistämisestä (ELT H B Simonsen).

Seuraava EURONICHEN kokous pi­ detään Budapestissä. Ota yhteyttä, mi­ käli olet kiinnostunut tässä esitetyistä asioista; Budapest saattaa odottaa sinu­ akin...

RIITTA SALMI

Ilouutisia kantautui Kuopiosta, kun lääketieteen opiskelija Soili Rahja soitti ja kertoi kokemuksistaan yleisen farmakologian kurssilta. Soili ei ollut halunnut suorittaa muutamia kurssiin kuuluvia eläinkokeita, mm. koetta, jos­ sa tutkittiin hiirillä alkoholin ja lääk­ keiden yhteisvaikutusta. Hän oli otta­ nut yhteyttä asiasta professori Mauno Airaksiseen.

Soili kehui professori Airaksisen asiallista suhtautumista.Hänlupasi, et­ tei Soilin tarvitse tehdä ko. eläinkokei­ ta, kunhan on vain läsnä harjoitustöis­ sä. Kun Soili kertoi kokeiden saaden laajempaakin vastustusta, professori Airaksinen kehotti häntä keräämään nimiadressin asiasta kurssilaisten kes­ ken.

Soili ryhtyi kehotuksesta toimeen ja teki vetoomuksen ko. eläinkokeita vas­ taan. Noin 80 kurssilaisesta yli puolet allekirjoitti Soilin vetoomuksen.

Tulos: professori Airaksinen lupa­ si, että koetta jossa tutkitaan lääk­ keiden ja alkoholin yhteisvaikutus­ ta, ei enää vastaisuudessa tehdä ylei­ sen farmakologian opinnoissa! Li­ säksi professori Airaksinen oli aiem­ min lakkauttanut paljon vastustusta herättäneen kokeen, jossa tutkittiin eet­ terin vaikutusta kanin kipukynnyksen kohoamiseen.

Soili halusi Animalian välityksellä tuoda esille julkiset kiitokset professori Airaksiselle asiallisesta ja ystävällises­ tä suhtautumisesta opiskelijoiden toi­ veisiin.

Me Animaliassa yhdymme näihin kiitoksiin, ja toivomme, että muutkin eläinkokeista vastaavat henkilöt seuraavat Kuopiossa toteutettua ennakko­ luulotonta esimerkkiä. Lisäksi kiitäm­ me Soilia hänen aloitteellisuudestaan.

Yksittäinenkin opiskelija voi vaikut­ taa!

PÄIVI VIINIKAINEN

Eläimen tärkein oikeus on sciästyä sukupuutolta!

Karhu ja ihminen

Suomen Luonto puolustaa luonnonvaraisten eläinten ia kasvien oikeuksia. Niistä tärkein on oikeus elää, sääs­ tyä sukupuutolta. Tämän oikeuden takaaminen edellyt­ tää eliöille suopeiden asenteiden vahvistamista ¡a nii­ den luontaisen elinympäristön suojelua.

Suomen Luonto puolustaa elämän rikkautta jo lähes 100 0 0 0 kappaleen levikkinsä voimalla. Se on luon­ nonystävän tärkein lehti, jossa on aikaansa seuraavaa asiaa, mielipiteitä, elämyksiä ja maan pa rh a a t luonto­ kuvat. Viidenkymmenen vuoden perinteet.

Tilaa ihmeessä!

Vuosikerta (10 seuraavaa numeroa) 2 5 8 markkaa.

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 2 3 2 markkaa.

Säästötilaajille 26 markan lisäetu.

Tilaukset puh. 9 0 -6 5 4 198 ja -6 4 2 881 tai Suomen luonnonsuojeluliitto, PL 169, 00151 Helsinki.

A N IM A L LIBER ATIO N

M itä Singer teki m inulle

oikeutta eläimille

(lyhennelmä Eeva Kilven kirjoittamasta alkupuheenvuorosta Oikeutta eläimille -kirjaan)

V u o s i 1975 mullisti eläinsuojeluliikkeen. Tällöin ilmestyi australialaisen filosofian professori Peter Singerin teos Animai Liberation. Se muutti ra­ justi monien eläinsuojelijoiden suhtau­ tumisen aatteeseensa ja synnytti nope­ asti uusia eläinsuojelujäijestöjä, jotka perustivat toimintansa eläinten oikeuk­ sille.

Ehkä vallankumouksellisemmin kuin mikään muu teos, Animai Libe­ ration alkoi muuttaa myös yksittäisten ihmisten asennetta eläimiin ja niiden hyötykäytön oikeutukseen.

Nyt 16 vuotta kiijan ilmestymisen jälkeen on sen suomenkielinen laitos viimeinkin ilmestynyt. Peter Singer on uudistanut teoksensa vuonna 1990, ja suomentaja Helena Tengvall on poi­ minut siihen esimerkkejä suomalaisis­ ta eläinten hyötykäytön muodoista. Oi­ keutta eläimille on nyt saatavillanne.

Animai Liberation on edelleen ajan­ kohtainen. Siinä kuvattuja eläinkokeita tehdään yhä ja sen tuomitsemat tehomaatalouden muodot ovat vieläkin val­ lalla. Toisaalta taas kirjailijan antamat perustelut esimerkiksi kasvissyönnille ovat vallanneet ihmisten mieliä ja muuttaneet heidän ruokailutottumuksi­ aan. Kirja kuvaa voimakkaasti nyky­ päivää.

Kiijan filosofinen osuus on kuiten­ kin sen olennaisin anti. Singer selvittää varsin yksinkertaisesti, kummallisiin termeihin sortumatta, miten on mah­ dollista aukottomasti puolustaa eläin­ ten oikeuksia. Tämä seikka tekeekin kiijasta todellisen käsikirjan jokaiselle eläinsuojelijalle. Eipä Animai Liberationia ole turhaan kutsuttu eläinsuojeli­ joiden raamatuksi.

PÄIVI VIINIKAINEN

Oikeutta eläimille-kirjan suomentajan Helenan Tengvallin mukaan eläinsuojelu elää maassam­ me nousukautta. (Veli-Risto Cajander) 10

Kirjailijan huomioita Anim al Liberationin suomenkielisestä laitoksesta Tänä päivänä Animai Liberation on saatavilla seitsemällä eri kielellä: eng­ lanniksi, hollanniksi, saksaksi, espan­ jaksi, italiaksi, japaniksi ja nyt suo­ meksi. Ruotsin- ja ranskankieliset lai­ tokset ovat työn alla. Kiijan leviämi­ nen uusille kielialueille on erityisen tärkeää siksi, että se on osoitus suuren yleisön kasvavasta valmiudesta eri puolilla maailmaa muuttaa kauaskan­ toisella tavalla asenteitaan muidenkin eläinten kuin ihmisen huomioonotta­ miseksi.Haluan ilmaista kiitokseni Eläinsuojeluliiitto Animalialle kiijan suomenkielisen version julkaisupro­ sessin käynnistämisestä. Lisäksi kiitän kirjailija Eeva Kilpeä ja professori Heta Häyryä osallistumisesta kiijan julkaisuun.

Aina nykyaikaisen eläinten oikeuk­ sien liikkeen syntyyn asti suurin osa eläinsuojelujäij estöistä perusti toimin­ tansa käsitykselle, että eläimet ansait­ sevat suojelua vain silloin, kun omat etumme eivät ole vaarassa. Nämä jär­ jestöt hyväksyivät ajatuksen, että eläi­ met ovat ’’alempia olentoja” , ja jos omat intressimme ovat ristiriidassa nii­ den intressien kanssa, niiden intressien on aina väistyttävä.

Eläinten oikeuksien puolustajat ky­ seenalaistavat lajimme oikeuden olet­

taa, että meidän intressimme ovat aina etusijalla. He haluavat ulottaa sellaiset perusmoraaliset käsitteet kuin tasa-arvon ja oikeudet myös eläimiin. Mehän sovellamme niitä kyllä ihmisiin. On it­ sestään selvää, ettei eläimillä voi olla esimerkiksi yhtäläistä ääni- ja sananvapaudenoikeutta. Mutta niillä voi ja tulee olla oikeus niiden intressien yh­ täläiseen huomioonottamiseen. Jos eläin tuntee tuskaa, sen tuntema tuska merkitsee aivan yhtä paljon kuin ihmi­ sen tuntema tuska - edellyttäen että tä­ mä tuska koskee yhtä paljon. Tuska on tuskaa, olipa laji joka sitä tuntee mikä tahansa. Syijintä lajin perusteella ei ole yhtään hyväksyttävämpää kuin rotuun tai sukupuoleen perustuva syijintä.

Kun hyväksymme ja ymmärrämme tämän yksinkertaisen perusajatuksen, se päivä ei ole kaukana, jolloin voim­ me lopettaa sen turhan ja epäoikeuden­ mukaisen kärsimyksen, jota tuotamme eläimille tehomaataloudessa, turkistar­ hoilla, tutkimuslaitoksissa, sirkuksissa ja luonnossa. Toivon, että Animai Li­ berationin suomenkielinen laitos Oi­ keutta eläimille tuo sen päivän hiukan lähemmäksi.

5. päivänä lokakuuta 1991 PETER SINGER (su om en n os P ä iv i V iinikainen)

Minä tutustuin tähän kiijaan ensim­ mäisen kerran Kanadassa syksyllä 1985 osallistuessani Toronton kiijallisuusviikkoon. Mennessäni esiintymis­ paikalle jouduin kulkemaan pienen kir­ jakaupan ohi. Sen ovi oli auki ja mieli­ johteesta poikkesin sisään. Kävelin suoraapäätä erään matalan hyllyn luo ja vedin sieltä esiin pokkarin nimeltä Animal Liberation, A New Ethics For Our Treatment of Animals.

Tajusin siinä silmänräpäyksessä, et­ tä minun oli pitänyt tulla Torontoon, jotta tämä kiija, kaupan ainoa kappale muuten, olisi päätynyt käsiini. Kiijat etsivät lukijansa ja kuljettavat heitä sii­ nä tarkoituksessa pitkiäkin matkoja.

Kun minulla nyt runsat viisi vuotta myöhemmin on ilo lukea tämä tekijän uudistama laitos suomen kielellä ja täydennettynä Suomen oloja koskevil­ la tiedoilla, huomaan kaipaavani kai­ kesta huolimatta ensimmäisen painok­ sen alaotsikkoa, johon kiijan sanoma sisältyy.

Singerin kiijan toinen lukeminen vuonna 1991 palauttaa mieleeni ensim­ mäisellä kerällä koetun järkytyksen se­ kä tunteen, että olen kaikesta tiedostamisestani huolimatta ehkä korkeintaan puolitiessä, vasta ’’Jungin tasolla” , käyttääkseni oikein mahtavaa vertaus­ ta.

Paljon muuttui elämässäni kiijan lu­ kemisen aikoihin. Lakkasin syömästä lihaa. Jos ennen olin ajatellut: ’’Tämä liha on kuollutta eikä enää kärsi” , aloin nyt vatkulia valmistaessani aja­ tella: ’’Jonakin päivänä minä tunnen paloittelevani veljeäni enkä enää voi tehdä sitä” . (Muistan elävästi tämän vaiheen.) Sitten aloin ajatella: ’’Tämä viipale lautasellani on tapetun eläimen ruumis. Onkohan sillä eläimellä ollut mitään iloa elämässään” .

Nyt en enää ajattele eläimiä lihana.

(Enkä turkiksina.)

Olen elänyt kuutisen vuotta ’’jungi­ laisella tasolla” eli kieltäytynyt syö­ mästä pysyväislämpöisiä eläimiä, mut­ ta syönyt kyllä vaihtolämpöisiä kuten kalaa ja katkarapuja. (C.G.Junghan Eläinten perusoikeuksia poljetaan ehkä kaikkein selvimmin häkkikanaloissa. Nyt tarvittaisiin tehomunien boikotointia. (VeliRisto Cajander)

Todellinen eläinsuojelu heijastuu välttämättä myös ihmisen omaan elämänta­ paan -näin ainakin kirjailija Eeva Kilven kohdalla on tapahtunut

herkistyi tälle eroavuudelle eläinlajien välillä.) Olen myös käyttänyt eläinkun­ nan tuotteita: juustoa päivittäin, munia silloin kun on ollut saatavilla ’’onnel­ listen kanojen munia” s.o. kanatarhas­ sa vapaasti raaputtelevien, orrellä yön­ sä nukkuvien ja pesään munivien kano­ jen munia.

Nyt luulen, että Singerin kirja tekee minulle viimeisen temppunsa. Jätän kaikki eläimet syömättä. En käytä leh­ mien tuotteita ennen kuin lehmät saa­ vat liikkua, päästä kesäisin laitumelle, paritella sonnin kanssa, nuolla vasikkansa synnytyksen jälkeen ja olla nuuhkimis- ja nuolemiskontaktissa lajitovereidensa kanssa ylipäänsä; eli en­ nen kuin niiden olot paranevat ratkai­ sevasti.

Tiedän, että monet muutkin tämän kiijan luettuaan kysyvät: Mitä minä voin tehdä eläinten auttamiseksi? Mi­ ten voisin elää eettisemmin? Lajisor­ toon syyllistymättä.

Kirja antaa vastauksia, mutta niitä antaa myös lukijan oma mieli.

Minä sanoisin: ilmaise ainakin mie­ lipiteesi olipa vastassasi millainen ’ ’asiantuntija’ ’ tahansa. Esitä rohkeasti kysymyksiä.

Tee joka päivä yksi teko kärsivän luomakunnan puolesta.

Tai se voi olla liittyminen eläimiä puolustavaan yhdistykseen. Minulle­ kin, yhdistystoiminnan kammoksujalle se on sopinut.

Suomessa on eläinsuojelu kelvannut mainoslauseisiin jo kaksissa kolmissa vaaleissa. Ota selvää ehdokkaasi kan­ nasta eläinkokeisiin, turkistarhaukseen ja eläinten tehokasvatukseen kun seuraavan kerran äänestät kunnallis- ja eduskuntavaaleissa. (Ja kirkollis-!)

Vähin mitä me voimme tehdä on hankkia tietoa eläinten asemasta, lukea ja-tehdä itse havaintoja.

Tiedostamiseen sisältyy toivonkipi­ nä.

Tapiolassa, maaliskuun 25. päivänä 1991 EEVA KILPI (lyhentänyt P ä iv i Viinikainen)

K un k a m p p a ilet stressin kou rissa, o le t­ ko ajatellu t, e ttä ko ira lla sik in v o i olla sa m a v a iv a ? Tai onko m ie le e si tullut, e ttä k o ira lla si v o i o lla p ä ä n sä rk y ä j ä n ­ n ittyn eiden h artia lih a sten ta k ia ? J a tiesitkö, e ttä kiukkuisen koiran oiku ttelu v o i jo h tu a va tsa n vä ä n teistä ?

Helena Irmeli-Pekkala on ruotsalai­ nen eläinpsykologi, jonka vastaanotol­ la lemmikkieläimen tilanne kartoite­ taan kokonaisuudessaan. Suomeen hän saapui koirakonsulttien Margareta Tapiovaaran ja Jaana Mörsky n jär­ jestämille kursseille, joilla koiranomis­ taja joutui aivan uusien haasteiden eteen.

— On tärkeää tietää koiraeläinten luontaisesta käyttäytymisestä, kun toi­ mii oman koiransa kanssa, Helena ko­ rostaa. Koira on laumaeläin ja niinpä yksinäisyys, eristäminen on sille pa­ himpia rangaistuksia.

— Olisi hyvä jäljestää koiralle päi­ vähoitaja, jos koira muuten joutuu ole­ maan koko pitkän työpäivän yksin.

Seura on koiralle tärkeämpää kuin pis­ salle pääsy. Jos ’’hoitotädillä” on ai­ kaa vain puoli tuntia, tulisi se mie­ luummin käyttää koiran aktivoimiseen kuin kävelyttämiseen, edellyttäen tie­ tenkin ettei yksinolo kestä 8-9 tuntia enempää, Jaana ja Margareta kertovat.

KOIRU U D ET M IELESSÄ

Aktivointia koiran mielenterveyden hyväksi Aktivoimiseen? Mitä ihmettä, eivätkö lenkkeily ja kepinheitto riitäkään?

— Koiraeläinten luontainen käyt­ täytyminen antaa avaimia siihenkin, mitä koiran kanssa tulisi puuhailla.

Koirien tulee saada käyttää esimerkiksi haju- ja tasapainoaistiaan. Tasaisen lenkin sijasta kannattaa poiketa polulta metsään, jossa koira saa kiipeillä mät­ täiden ja kantojen yli — eiväthän su­ detkaan jolkota valtateitä pitkin.

— Makupaloja voi piilotella tyhjiin rasioihin tai pitkin huoneistoa, esimer­ kiksi silloin kun koira jää yksin tai jos omistaja ei ehdi puuhaamaan koiran kanssa. Sudet ja villikoirathan käyttä­ vät hajuaistiaan ruoan etsimiseen; ma­ kupalojen etsintä on siis koiralle mitä luonteenomaisinta toimintaa, Helena ehdottelee.

Sen sijaan jatkuva kepinheittely jou­

tuu pannaan. Se on koiralle stressaavaa ja luonnotonta.

— Koiraa ei pidä ylistressata levot­ tomalla elämällä, mutta koskaan koira ei voi olla yliaktivoitu, silloin kun se saa toimia tarpeidensa mukaan, Jaana ja Margaretha korostavat. He muistut­ tavat ruotsalaisesta tutkimuksesta, jos­ sa todettiin yli 20 tuntia vuorokaudessa levänneillä koirilla olleen vakavia käyttäytymishäiriöitä. Laskepa, kuinka monta tuntia oma koirasi vuorokaudes­ sa nukkuu tai vain makoilee. Jos tulos nousee 20 tuntiin tai sen yli, on syytä muuttaa tapoja.

Mieleeni juolahtavat koekoirien an­ keat olot: em. tiedon valossa tuntuu en­ tistä uskomattomammalta, että monet eläinkokeiden tekijät väittävät koe­ koirien voivan aivan mainiosti yksi­ toikkoisessa häkkielämässä. Koira kun on koira, olipa se koe-, seura- tai villie­ läin.

Sairaudet ongelmien takana Yllättävän usein voi koiralla olla fyysi­ nen vaiva, kun omistaja luulee koiran kiukuttelevan tai pitää sitä luonnevi­ kaisena.

Hyökkäävä käytös ilman syytä, ro­ dulle epänormaali käytös, ongelma jo­ ka tulee kuin salama kirkkaalta taivaal­ ta tai hitaasti paheneva tilanne voivat kaikki olla oireita jostain sairaudesta tai vammasta.

— Koira tai mikä tahansa muu lem­ mikkieläin tulee aina viedä perusteelli­ seen eläinlääkärin tarkastukseen, en­ nen kuin sitä aletaan syyttää esimerkik­ si luonnehäiriöstä, Helena korostaa.

Valitettavasti vain koulutuksessaan tai työssään eläinten käyttäytymisongel­ miin perehtyneitä eläinlääkäreitä on vähän.

— Ongelmakoira onkin yleensä koi­ ra, jolla on ongelmia omistajansa kans­ sa, Jaana nauraa. Vakavasti puhuen, näin on yleensä asianlaita: omistaja ei reagoi koiran käyttäytymisellään lähet­

Villi perimä vaikuttaa koirien avaruusajankin leikeissä.

’'Olen söpö, mutta en ihmislapsen kaltainen ’ Tämä totuus unohtuu monelta koiraihmiseltä.

Hieronnalla hyvinvointia tämiin viesteihin ja selvitä ongelmien syytä perinpohjin.

— Suomessa suhtautuminen koirien käyttäytymisongelmiin ja koiriin yleensäkin on vielä valitettavan kars­ kia. Koulutusmenetelmät perustuvat usein alistamiseen ja pakkoon. Koiral­ leen hyvää tahtova omistaja tuottaa lemmikilleen hallaa, kun saa moisia neuvoja, Helena huokaa.

— On tärkeää, että koiraa koulute­ taan, sillä tällöin voi myös antaa sille enemmän vapautta. Koulutuksen tulee kuitenkin perustua koiran luonnollis­ ten vaistojen hyödyntämiseen, iloisuu­ teen ja positiiviseen kontaktiin omista­ jan ja koiran välillä, Margaretha ker­ too.

— Kovien menetelmien käyttäjät väittävät pehmeiden menetelmien ole­ van silkkaa pehmoilua. Näin ei kuiten­ kaan ole laita, sillä koiralta vaaditaan ehdotonta tottelevaisuutta. Erona on vain se, että tällä menetelmällä koira on paitsi tottelevainen myös iloinen.

Susilauman johtajakin on tinkimätön, muttei kovakourainen, Helena muis­ tuttaa.

Helena hoivaa lemmikkejä myös hie­ romalla.

Suomessa hänen kurssillaan tuumasi eräs osanottaja alkajaisiksi, että ’’taitaa olla sellaista koiramaailman idunpurenta-hömpötystä” . Mielipide kuiten­ kin muuttui kun koira toisensa jälkeen silmät kiltissä rentoutui hierontakäsittelyssä. Apuakin löytyi mm. täysiin anaalirauhasiin ja kireisiin lihaksiin.

Ihastusta herättää Helenan kertomus eräästä papukaija-potilaasta, joka ren­ toutui Helenan hieronnassa niin, että ti­ pahti orrelta!

— Lemmikkiään voi hieroa myös it­ se. Tällöin on kuitenkin tärkeää, ettei käytä sormenpäitä, joilla voi rikkoa li­ haksia, vaan aina isompaa käden pin­ taa. Kun liike kulkee vastakarvaan myötäkarvaan, niin suunta on oikea, Helena opettaa.

— Hieronnallakin voi olla erilaisia vaikutuksia riippuen tekniikasta ja hie­ rottavasta kohdasta. Sen avulla voi­ daan piristää eläintä, rentouttaa sitä tai lämmitellä sen lihaksia. Kotihieronnassa on parasta aina hieroa koko eläin.

Vatsanseutuun ei kuitenkaan kosketa, ettei vahingoiteta sisäelimiä. Louk­ kaantunutta eläintä ei myöskään saa hieroa heti vahingoittumisen jälkeen.

Helena korostaa kuitenkin, että hie­ ronta ei ole kaikkivoipa menetelmä.

— Jokainen koira on yksilö, ja jo­ kainen tilanne ja koira on arvioitava erikseen, hän muistuttaa. Ei ole mitään universaalia oppia, jolla kaikki ongel­ mat ratkeavat. Olennaisinta on pitää mielessä, että koiran ja muidenkin lem­ mikkieläinten tutisi saada elää kumppaneinamme niille luontaisella tavalla.

Ne ansaitsevat kiintymyksemme ja kunnioituksemme, tuovathan ne meille niin paljon iloa.

Lisätietoja näistä seikoista ja apua koiraongelmiin saat soittamalla Mar­ gareta Tapiovaaralle ja Jaana Mörskylle koiraneuvonta Cane Feliceen, puh.

0700-22633.

Tietoa saat myös Anders Hallgrenin kiijaklassikosta Koiraongelmia ja on­ gelmakoiria ja Marie Hansson-Hallgrenin uutuusteoksesta Min bästa vän.

Ruotsissa toimii lisäksi pieni kustanta­ ja, joka julkaisee ruotsinkielisiä kirjo­ ja, jotka käsittelevät koiria rakkaudella ja ymmärtämyksellä. Tilaa esite heidän kirjavalikoimastaan: Jycke-Tryck Ab, Lövsta 25, 61070 Vagnhärad, Sverige.

Teksti PÄIVI VIINIKAINEN Kuvat VELI-RISTO CAJANDER

Metsästyslaki uudistuu, mutta vain vähän etsästyslain muutosta on puuhattu maa- ja metsätalousministeriössä jo pitkään. Eduskunta saa uuden metsäs­ tyslain päätettäväkseen ehkä jo loppu­ vuoden aikana. ’’Oleellisin muutos uudessa laissa tulee olemaan se, että metsästäjille ase­ tetaan velvollisuus turvata riistakanto­ jen olemassaolo, eli mitään riistaeläinlajia ei saa metsästää loppuun” , sanoo lakiesitystä valmistellut ministeriön kalastus- ja metsästysosaston ylijohta­ ja Heikki Suomus.

Eniten merkitystä tällä periaatteella on nykytilanteessa suurpetokysymyksen suhteen. Nythän suden ja karhun metsästys on Itä- ja Pohjois-Suomessa osan vuodesta sallittu jokaiselle, jolla vain on aseenkantolupa. Tätä käytän­ töä ovat kritisoineet sekä suomalaiset että ulkomaiset eläin-ja luonnonsuoje­ lijat. He ovat vaatineet, että susi ja kar­ hu on rauhoitettava kokonaan.

Maailman Eläinsuojeliitto WSPA on vastikään aloittanut kansainvälisen kampanjan karhujen, myös oman rus­ keakarhumme, puolesta. Suomuksen mukaan suurpetojen rauhoitusta ei la­ kiesitys tuo vielä tullessaan. Sen sijaan siinä annetaan valtioneuvostolle mah­ dollisuus säätää myöhemmin asetuk­

Heikki Suomus ajaa uut­ ta metsästyslakia, joka ei paljon lupaa luon­ non-ja eläinsuojelumielessä. (Helena Teng­ vall)

sella sudelle ja karhulle rauhoitusaika tai muuten rajoittaa niiden metsästystä, tai rauhoittaa ne kokonaan. Suomus it­ se sanoo ajavansa karhun pyynnin ra­ joittamista (ei siis karhun täydellistä rauhoittamista) ja sen jälkeen myös su­ den pyynnin rajoitttamista.

Ei noutavan koiran käyttöpakkoa, ei lyijyhaulikieltoa Ruotsissa on tulossa pakolliseksi nou­ tamaan koulutetun koiran mukanaolo vesilintumetsästyksessä, jotta haavoit­ tuneita lintuja ei jäisi kaislikoihin kitu­ maan. Suomalaisessa lakiesityksessä ei tällaista pykälää ole, eikä Suomus näe siinä mitään järkeäkään. ’’Silloin­ han meidän pitäisi saada pakolliseksi myös pyssyjä saappaat! Ei kukaan jär­ kevä metsämies lähde sorsastamaan il­ man koiraa, turha sitä on laissa pakot­ taa.” Maamme metsästäjistä vain joka toisella on jonkinlainen koira, joista kaikki eivät ole varsinaisia metsästysrotuja. Suomus ei usko, että sorsasta­ jien jäljiltä jäisi juurikaan haavakkoja maastoon, ja pitää metsästäjien puheita kaislikoista löytyvistä, toisten metsäs­ täjien haavoittamista linnuista vain ka­ teuden synnyttäminä.

Räikeimpiä epäkohtia metsästyslaissa on metsän kuninkaan asema tuhoeläimenä, jota saa tappaa mie­ lin määrin Itä-Suomessa, Kainuussaja Lapissa. Luvallisen ja salametsästyksen lisäksi hakkuut, metsä­ autotiet ja elinympäristöjen rauhattomuus uhkaavat karhujen tulevaisuutta Suomessa. (Veli-Risto Cajander)

RAJU R A U TA PYY N TI R E H O T T A A SUOM ESSA

Muitakaan konkreettisia muutoksia ei sorsastusta koskeviin pykäliin ole tu­ lossa. Lyijyhaulien käyttöä ei kielletä, mutta Suomuksen mukaan kiellon tar­ peellisuutta sentään selvitetään. Lyijyhaulit on tähän mennessä kielletty jo kymmenessä Euroopan maassa.

Sorsastuksen kieltämistä hämärässä ja pimeässä Suomus pitää sinänsä hy­ vänä ajatuksena, mutta luottaa taas metäsästäjien järkeen eikä halua lähteä kieltolinjalle.

Kuinka nopeasti on heti?

Suomuksen lakiesitys ei paljoakaan muuttaisi määräyksiä ongelmallisesta rautapyynnistä. Aivan kuten tähänkin saakka, ns. hetitappavia rautoja saisi käyttää edelleen. Tämä herättää kysy­ myksen sallituista piisaminraudoista, joiden ideana on tappaa eläin hukutta­ malla. Kuinka kauan voi piisami olla hengittämättä veden alla? ’’Noin minuutin, pari” , vastaa Suo­ mus ja yllättyy kuullessaan oikean vas­ tauksen olevan vähintään 10— 15 mi­ nuuttia. Suomus ei silti ole valmis suo­ ralta kädeltä kieltämään hukuttavia rautoja , vaan sanoo, että niistä tarvi­ taan maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintäosaston lausunto, jonka perusteella ne sitten voidaan tarvittaes­ sa kieltää.

Muuan kysymys, joka on ollut eläinsuojelijoiden kritiikin kohteena jo pit­ kään, on kissan lainsuojattomuus.

Ruotsin uudessa metsästyslaissa kissa on rinnastettu löytötavaraan, jota ei enää saa tappaa kuka tahansa. Entä Suomessa? ” En tunne Ruotsin lainsäädäntöä tältä osin, joten en voi suoraan verra­ ta” , vastaa Suomus. ’’Jonkin verran li­ sää turvaa lakiesityksessä on kissalle, mutta pääsääntöisesti siihen sovelle­ taan haittaeläimiä koskevia säädök­ siä.”

HELENA TENGVALL

Animaliassa valmistellaan vaihtoeh­ toista metsästyslakia, joka ottaisi huo­ mioon keskeiset eläin- ja luonnonsuojeluperiaatteet. Mikäli olet kiinnostu­ nut asiasta, ota yhteys Animalian petoryhmän vetäjään Veli-Risto Cajande­ riin p. 90/477 1663.

O n erittäin todennäköistä, että raudat aiheuttavat eläimille tuskallisen kuole­ man, koska ne eivät aina tapa välittö­ mästi. Raudat eivät myöskään valikoi saalistaan. Siksi on tarpeellista, että eläintenystävät ja luonnonsuojelijat te­ hostavat toimintaansa rautapyynnin kieltämiseksi Suomessa kokonaan.

Suomessa pyydetään villejä turkise­ läimiä kymmeniä tuhansia joka vuosi.

Rautapyynnin kohteina olevien lajien keskimääriset tappomäärät ovat olleet viimevuosina seuraavat: kettu 25 000 yksilöä, supikoira 45 000 yksilöä, nää­ tä 10 000 yksilöä, minkki 50 000 yksi­ löä, mäyrä 11 000 yksilöä ja majava 1 000 yksilöä.

Näitä lajeja ei nykyisin pyydetä pal­ joakaan turkisten vuoksi. Syynä on nii­ den oletettu haitallisuus metsäkanalin­ nuille, vesilinnuille ja jäniksille -lajeil­ le, joita metsästäjät mieluusti haluavat pataansa. Tosiasiassa nämä turkispedot käyttävät hyväkseen monenlaisia saaliseläimiä ja myös kasvisravintoa.

Silmiini ei ole osunut yhtään tutkimus­ ta, jossa olisi todistettu, että ketut tai minkit voisivat huomattavasti vaikut­ taa tiettyjen saalislajien kantoihin.

Poikkeuksena ovat tilanteet, joita on havaittu pienialaisilla saarilla.

Erityisesti turkkia kantavat petoeläimet ovat rautapyynnin kohteina. Onneksi edes Lapin naalit ovat rauhoitettuja. Toisin on turkistarhoilla.

Metsästysjärjestot vastustavat rautapyyntikieltoa Suomen Metsästäjäliiton toiminnan­ johtaja Juha Kairikko arvioi, että suh­ teessa eniten raudoilla tapetaan näätiä, minkkejä ja majavia. Hänen mukaansa mäyrien ja kettujen metsästämisestä rautapyynnin osuus on vain pari pro­ senttia. Tähän tilanteeseen on vaikea saada vahvistusta ja tilastoja ei ole. Ei ole myöskään uusia ja puolueettomia selvityksiä siitä, kuinka nopeasti eläi­ met todella kuolevat sallittuja rautamalleja käytettäessä.

Nykyinen metsästyslakimme antaa mahdollisuuden käyttää rautoja yh­ dentoista eri turkiseläinlajin tappami­ seen. Tällä menetelmällä listitään mm. mäyriä, kettuja ja supikoiria, koska ne metsästäjien mukaan uhkaavat mui­ den riistaeläimien menestystä.

Yleisimmät Suomessa käytössäolevat raudat pii­ samien tappoon. Vasemmalla jalkarautamalli, joka on hyvin tuskallinenja hukuttaa eläimen hi­ taasti. Rautapyynninjatkamiselle ei ole perustei­ ta.

Yleisin meillä käytössä oleva rautatyyppi on Conibear, kas kun ei Teddybear. Se on varustettu voimakkaalla jousella, jonka tarkoituksena on lyödä rautojen läpikulkevaa eläintä rintake­ hän kohdalta. Raudat pitäisi asentaa pyyntiin suojuksin varustettuna, v Metsästäjien Keskusjärjestön ja Suomen Metsästäjäliiton toimihenkilöt

haluavat, että rautoja saa Suomessa käyttää jatkossakin. Valmiutta niillä saattaisi olla korkeintaan isompien eläinten -majavan, ketun ja mäyränrautojen kieltämiseen.

Ruotsissa ei vuosiin minkäänlainen rautapyynti ole ollut sallittua. Kaikkia turkiseläimiä voidaan haluttaessa pyy­ tää eläväloukuilla, jolloin rauhoitetut lajit sekä naaraat, joilla on pennut tai jotka ovat raskaana, voidaan vapauttaa.

Tätähän edellyttäisi myös metsästäjien itse mainostama periaatteensa: järkevä luonnonvarojen hyödyntäminen.

Myös metsästyslaissa on selkeä py­ kälä: riistaeläimille ei saa aiheuttaa tur­ haa kärsimystä. Kuinka tämä on sovel­ lettavissa esim. sallittuihin piisamin jalkarautoihin, jotka pyrkivät hukutta­ maan eläimen nopeasti. Ongelmana vain on, että piisami pystyy vapaaehtoisestikin olemaan sukelluksissa 10— 15 minuuttia. Julmaa, raakaa, tuomitta­ vaa leikkiä satojentuhansien piisamien elämällä!

Teksti ja kuvat: Veli-Risto Cajander 15

Pörriä ja muita hänenkaltaisiaan voi muistaa mm. vähentämällä lihansyöntiään.

PÖ R R IÄ EI SA A TA P P A A — kokemuksia teurastamolta M e laman ja muidenkin ongelmien kourissa kamppailevat ih­ miset emme ym märrettävästi haluaisi kuulla masentavia tari­ noita toisten kärsimyksistä. Tässä jutussa ei valitettavasti kui­ tenkaan ole valopilkkuja, ja silti toivon teidän lukevan sen aja­ tuksella. M asentumisen uhallakin.

Syyskuussa vierailin maa- ja metsäta­ lousministeriön eläinsuoj elulakityöryhmän mukana LSO:n teurastamolla Forssassa. Se ei ole mikään malliteurastamo, muttei myöskään ole kuulu epäkohdistaan. Ilmeisesti näimme var­ sin tavanomaista teurastustoimintaa.

Tarkastuseläinlääkäri Urho Riihikoski Lihateollisuuden tutkimuskes­ kuksesta kertoi aluksi ajatuksiaan kei­ noista, joilla teurastustoimintaa saatai­ siin sekä eläin- että tuottajaystävällisemmäksi.

Nykyään vielä noin 30 prosenttia eläimistä joutuu Suomessa yöpymään teurastamon navetassa. Tanskassa, jos­ sa lihantuotanto on erittäin laajaa, on luku saatu tippumaan kuuteen prosent­ tiin. Siellä teuraskuljetusautosta soite­ taan tilalle vähän ennen sinne saapu­ mista, ja tuottaja vie eläimet valmiiksi lastaussillalle, josta ne vain siirretään autoon.

Näin vieras ihminen ei tule siirtä­ mään eläimiä aiheuttaen eläimille yli­ määräistä stressiä, ja eläinkuljetukset nopeutuvat niin, että eläimet ehditään teurastaa samana päivänä. Yöpyminen teurastamon vieraassa navetassa on eläimelle stressaava kokemus.

Tuottaja hyötyy tästä siten, että vieraan ihmisen mukana ei tuotantoyksikköön kulkeudu tautivaaraa ja ennen kaikkea siten, että eläimelle ei tule painohävikkiä. Teurastamon navetassa vietetyn yön jälkeen eläimen paino on aina ni­ mittäin laskenut jonkin verran.

KILPAJUOKSUA TAINNUTUSHIHNALLA Meille kerrottiin ikään kuin erinomai­ sena seikkana, että LSO:n teurastamo on tunnettu ripeästä teurastusvauhdistaan: sikoja teurastetaan 240 yksilöä

Matkalla kohti kuolemaa.

Sähköpiiskaa eläinmassoille.

16

tunnissa. Yhden sian teurastukseen va­ rataan siis aikaa 15 sekuntia! Tahti aio­ taan lähitulevaisuudessa kohottaa 270 sikaan tunnissa.

Tällaisessa tilanteessa on selvää, et­ tä eläinten rauhoitteluun ja pehmeään käsittelyyn ei jää aikaa. Siat ajetaan kahteen rinnakkaiseen kouruun, joissa ne ovat aivan kärsä toisen takamukses­ sa kiinni. Eteenpäinajo tapahtuu sähköpiiskan avulla, ja mielestäni säh­ köiskuja jaettiin runsaasti ja aivan summittaisesti.

Kouru päättyy telineeseen, jossa siat lasketaan tainnutuskammioon. Tainnutus tapahtuu hiilidioksidilla, ja tar­ kastuseläinlääkärin mukaan kestää yleensä noin puolitoista minuuttia kun­ nes siat taintuvat. Tainnutuksen jäl­ keen siat teurastetaan leikkaamalla nii­ den suuret kaulavaltimot auki.

Bristolin yliopistossa tehtyjen tutki­ musten mukaan hiilidioksidi aiheuttaa mm. kirvelyä silmissä, nenässä ja suus­ sa, pyörrytystä, hikoilua ja hengenah­ distusta. Siellä ollaankin vakaasti sitä mieltä, että hiilidioksidista tulisi luo­ pua eläinten tainnutuksessa. Tohtori Neville Gregory kehottaa jokaista C02-tainnutusta suosittelevaa henki­ löä haistamaan 50 prosenttista C 02konsentraattia, ja sen jälkeen harkitse­

maan mielipiteensä uudestaan.

Suurimmalla osalla sikoja oli jonki­ nasteisia vammoja: pureskeltuja korvia ja ruhjeita eri puolilla ruumista. On mahdotonta tietää, mitkä ovat synty­ neet jo tuotantotilalla, mitkä kuljetuk­ sen aikana ja mitkä teurastamolla. Teu­ rastamon ahtaus ja kiire eivät ainakaan edesauta tilannetta.

PAAHTOPAISTIN TAUSTAA Nautalinjalla teurastusvauhti on noin 50 eläintä tunnissa. Naudat ajetaan yk­ sitellen pieneen ’’metallikarsinaan” .

Karsinassa on naudan pään korkeudel­ le ulottuvat laidat, jotta sen näköyhteys edellä teurastettavaan eläimeen estyy.

Nauta teurastetaan pulttipistoolilla, jolla sitä ’’ammutaan” keskelle otsaa.

Tainnuttuaan eläin kaatuu, jolloin yksi karsinan seinistä antaa periksi, ja nauta kaatuu lattialle. Siitä se vedetään toi­ sesta jalastaan kattoon riippumaan, ja teurastetaan avaamalla suuret kaula­ valtimot.

Nautojen teurastuksessa tuntui ole­ van vähemmän epäkohtia kuin sikojen teurastuksessa. Sähköpiiskan käyttö oli vähäisempää, ja tainnutus oli väli­ tön. Kuitenkin teurastamon meteli sekä ilmassa leijuva veren ja kuoleman haju eivät varmastikaan ainakaan rauhoita eläimiä.

Vierailu sai minut entistä enemmän vakuuttuneeksi siitä, että jokaisen eläinsuojelijan kannattaa vakavasti harkita kasvissyöjäksi ryhtymistä. Ko­ tieläinten tuotantoon jo alkutilalla liit­ tyy yleensä paljon epäkohtia. Vaikka alkutuotannossa olisi onnistuttukin •kasvattamaan eläimiä eläinystävällisellä tavalla, viimeistään teurastamolla eläimen kunnioitus elävänä olentona kuitenkin häipyy.

Olisi äärimmäisen tärkeää saada eläinsuojelutietoutta ja -koulutusta li­ sättyä teurastamoissa sekä kannustaa teurastamotyöntekijöitä vaatimaan teurastustahdin hiljentämistä, eläinten rauhallista käsittelyä sekä tuskattomia tainnutusmenetelmiä.

Vierailu oli kaiken kaikkiaan ma­ sentava, mutta ehkä järkyttävimmäksi muistoksi jäi erään jo teurastetun nau­ dan katosta roikkuva ruho. Siihen oli­ vat perheen lapset maalilla kirjoitta­ neet isoin tikkukirjaimin: ’’Pörriä ei saa tappaa” .

Teksti ja kuvat: PÄIVI VIINIKAINEN

Lähde: N G Gregory. A B Mohan Raj, A R S Audsleyja C C Daly, Effects of C02 on Man. 17

VIHATTU MINKKI EI OLE TUHOELÄIN VAAN SOPEUTUVAINEN VESIPETO

Suomessa esiintyy minkkejä sekä luonnossa että turkistarhoilla. Laji on varsinkin metsästäjien mielestä hai­ tallinen tuholainen, jo k a hävittää seudulta vesilinnut, metsäkanat ja ra­ vut totaalisesti. M onilla metsästysseu­ roilla on tapana järjestävää minkinpyydystyskilpailuja, joissa käytössä ovat kaikki mahdolliset luvalliset ja osin luvattomat tappomenetelmät.

M etsästyslakikin antaa mahdollisuu­ den pyytää minkkiä vuoden ym p ä ri

Kaunisturkkinen minkki on paljolti vesieläin se­ kä älykäs, sopeutuvainen saalistaja.

18

minkin haitallisuudesta pe­ rustuu lähinnä metsästäjien itsensä le­ vittämään sanomaan. Minkin ravinnonkäyttöä ja vaikutuksia saaliseläi­ miin koskevat tieteelliset selvitykset eivät tue tätä. Ainoastaan tilanteissa, joissa minkki on juuri levinnyt jollekin uudelle alueelle, on se saattanut mm. putsata esimerkiksi jonkun pienen saa­ ren tai luodon sorsista. Mutta kun on kulunut muutamia vuosia, ovat saalis­ taja ja saaliseläimet tasapainoisem­ massa suhteessa keskenään. Näin ta­ pahtuu luonnossa yleisestikin.

Minkki käyttää hyväkseen hyvin monipuolista ravintoa sen mukaan, mi­ tä kulloinkin on eniten taijolla. Saalise­ läimiin kuuluvat mm. pikkunisäkkäät, linnut, kalat, sammakot sekä jopa raa­ dot ja kasvikset.

Uuden perusteellisen tutkimuksen mukaan (Niemimaa & Pokki 1990,

Suomen Riista 36.) minkki on sopeutu­ vainen petoeläin. Tutkimusalueella Suomenlahden saaristossa sen ei todet­ tu vaikuttan haitallisesti esimerkiksi jä­ nis- tai haahkakantoihin. Tutkimus paljasti myös, että minkki ei vastoin yleistä luuloa käyttänyt ravintonaan linnunmunia. Yhteenvedossa tutkijat toteavat, että ei ole näyttöä siitä, että minkit muuallakaan olisivat vähentä­ neet olennaisesti saaristolinnuston määriä.Monilla alueilla sekä minkkiettä vesilintukannat ovat kasvaneet rin­ nakkain.

Minkeillä superolosuhteet tarhoilla?

Maamme kaksi miljoonaa tarhaminkkiä elävät lyhyen elonsa pienessä verkkohäkissä, jossa lisukkeena on pesäkoppi ja ehkä olkiakin. Entä minkälais­ ta on minkin elämä luonnossa? Asiaa on vuosikausia tutkinut ruotsalainen Rune Gerell.

Vapaudessa minkki on paljolti yöaktiivinen eläin, joka on kova uimaan ja sukeltelemaan. Vesistöjen läheisyys on sille hyvin tärkeää, ja sen elinalueel­ la onkin oltava pätkä rantaviivaa. Yh­ den yön aikana minkki saattaa vaellella viisikin km, vaikka elinalueen koko yleensä on koiraiden kahdesta km:stä nuorien yhteen km:iin.

Minkkikannat säätelevät tehokkaas­ ti itse lukumääräänsä, joten yli-innokas minkkien metsästäminen on sikälikin tarpeetonta. Varsinkin koiraat ylläpitä­ vät tiukkoja reviireitä, joka estää kan­ nan paisumista ylitiheäksi. Nuoret yk­ silöt ajetaan aikuisuuden kynnyksellä armotta muualle, jolloin niiden kuol­ leisuus myös lisääntyy. Luonnossa minkit elävät keskimäärin vuoden ja enimmillään 7— 8 vuotta, tarhoilla noin 7 kuukautta.

Luonnossa minkkien elämä on siis jonkunverran pitempi kuin tarhoilla, mutta elämän laatu on olennaisempi kysymys. Minkki ei tarhaolosuhteissa kykene toteuttamaan oikeastaan mi­ tään luontaisen elämänsä peruspiirteitä nukkumista ja syömistä lukuunotta­ matta.

Teksti ja kuva: VELI-RISTO CAJANDER

Jokaista eläinkauppaan päätynyttä trooppista lintua kohden on kolme kuollut pyydystysten ja kuljetusten ai­ kana. Kansainvälinen lintukauppa on valtavaa liiketoimintaa, jossa eläinten elämä ja hyvinvointi poljetaan täysin rahantavoittelun jalkoihin.

L intujen myyntiluvuista on vaikea saada tietoa, sillä salakuljetukset ovat yleisiä ja tilastoja ei pidetä. On arvioi­ tu, että Eurooppaan lintuja tuodaan vuosittain kahden ja kolmen miljoonan linnun välillä, ja Yhdysvaltojen viral­ liset tuontitilastot näyttävät 500 000 linnun lukua. Lintuja pyydetään etu­ päässä Afrikasta, Etelä-Amerikasi a ja Kaakkois-Aasiasta.

Pyydystysten ja kuljetusten aikana lintuja kuolee shokkiin, nestevajauk­ seen, nälkään, ruokavalion muutok­ siin, ruhjeisiin, stressiin ja erilaisiin tauteihin. Lintuja pyydetään mitä eri­ laisimmin tavoin esimerkiksi ’’näky­ mättömien” verkkojen ja pesintäpuiden oksiin laitetun liiman avulla. Pakoyritykset johtavat usein katkenneisiin siipiin tai jalkoihin. Poikasia poimitaan suoraan pesistä, mitä varten pyytäjät saattavat jopa kaataa puun siten tuho­ ten pesimäpaikkoja.

K U O LE M A N K AU PPA A LINNUILLA Maakuljetus lentokentälle voi olla pitkä ja vaivalloinen. Lentokoneissa linnut ahdetaan puisiin laatikoihin, joissa ne eivät mahdu seisomaan suora­ na. Ruokaa, vettä ja ilmaa ei aina ole riittävästi.

Tuontimaassa eläimet eivät aina sel­ viä karanteenista ja kuolintapauksia sattuu myös eläinkaupoissa. Luonnos­ sa esimerkiksi papukaijat voivat elää peräti 50-vuotiaiksi, kun taas vapau­ desta vangittuna ne usein kuolevat jo viiden vuoden jälkeen.

Suomeenkin tuodaan Ruotsin kautta vapaudesta pyydettyjä lintuja, joista osa on uhanalaisten lajien kauppaa sää­ televän CITES-sopimuksen listalla.

Kun papukaijojen tuonti vuoden 1989 elokuussa sallittiin, maahamme oli vuoden loppuun mennessä tuotu noin 2 000 CITES-sopimukseen kuuluvaa lintua, jotka edustivat 39 eri lajia. Muu­ tamaa poikkeusta lukuunottamatta lin­ nut on pyydystetty luonnosta ja ne ovat olleet Ruotsissa ainoastaan karantee­ nissa.

Ainoa ratkaisu tähän karmaisevaan tilanteeseen on vapaudesta pyydettyjen lintujen tuontikielto. Tällaiset lakieh­ dotukset on esitetty Yhdysvaltojen kongressille sekä EY:n parlamentille.

Kuitenkin ennen kuin vapaudesta pyydettyjen lintujen tuonti saadaan kiellettyä lakiteitse, tulisi kuluttajien boikotoida tätä kauppaa. Eräs askel on ostaa lintu poikasena suoraan kasvatta­ jalta, jotta voi todella varmistua siitä, että se on vankeudessa syntynyt.

Vankeudessakin syntyneellä linnul­ la on kuitenkin monenlaisia tarpeita, joita se ei koskaan voi tyydyttää häkkielämässä. Tästä syystä linnunystävän kannattaisikin boikotoida lintukauppaa täysin ja seurata siivekkäiden ystäviemme elämää kiikarien ja TV:n luontoohjelmien kautta.

PÄIVI VIINIKAINEN Lähteet: Animals International, voi XI/38, 1991.

Ympäristöministeriön tilasto vuonna 1989 Suomeen tuoduista CITES-sopimuksen alai­ sista lajeista

Suomeenkin tuodaan vapau­ desta pyydystettyjä lintuja.

(Environmental Investigation Agency)

M SI VI OT IÄ TT EN HÄ DÄ?

Kiijoita asiallinen, omalla ni­ inelläsi varustettu kiije maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosastolle, ja pyydä, että vapaudesta pyydetyille linnuille ei annettaisi tuontilupia.

Osoite: Maa- ja metsä­ talousministeriö eläinlääkintöosasto / tuonti­ luvat Vuorikatu 16 A 00100 Helsinki

VIERAILU RANUAN ELÄINPUISTOSSA Ranuan eläinpuiston jääkarhun jäälauttana toi­ mii betonilaatta ja hyljepaistina vanha luu. (Veli-Risto Cajander)

L o k ak u u n alkupuolella allekiijoittaneella oli mahdollisuus pistäytyä Ranuan noin 10 vuotta toimineessa eläinpuistossa. Ranual­ la ollaan selkeästi keskitytty pohjoismais­ ten ja arktisten eläimien pitoon.

Useimpien eläinten tilat ovat aika suuret verrattuna vaikkapa Ähtärin eläinpuistoon.

Varsinkin viisivuotiaalla kauniilla susipa­

rilla ja neljällä rotevalla karhulla on melko laajat aitaukset. Niissä on puita ja luontaista aluskasvillisuutta sekä mahdollisuus pii­ loutua ja väistää ihmistä, mikä on eläimille tärkeää. Myös eloisan naaliryhmän ja kah­ deksan ilveksen sekä kettujen ja supikoi­ rien tilat olivat kohtalaisen laajat ja moni­ puoliset sisältäen mm. pesäluolat.

Kävijöitä Ranualla on noin 100 000 vuo­ dessa. Suurpetojen asiat ovat sikäli hyvin jäljestetyt, että ihmiset tarkkailevat eläimiä aika etäältä ja ylhäältä, korkealta kävelysil­ lalta käsin.

Heikommat ja liian pienet tilat ovat nää­ dillä, minkeillä ja ennenkaikkea ahmoilla.

Myös petolintujen häkit ovat perinteistä mallia, joissa haukkojen ja pöllöjen lentoräpistely-yritykset olivat ikävää katsotta­ vaa.

Ranuan surullisenkuulaisat jääkarhut ovat peräisin Ruotsista Kälmordenin eläin­ tarhasta. Niitä on kolme, ja päällisinpuolin ne näyttivät hyväkuntoisilta. Englantilaisen Zoo Check jäijestön mukaan kuitenkin 75% eläintarhojen jääkarhuista kärsii psyykkisistä häiriöistä. Ranuan jääkarhu­ jen tilat olivat aika laajat, mutta virikkeitä ja puuhailua ei niille oltu paljoakaan jäljes­ tetty.

Ranualla olisi mahdollisuus satsata eläinten hyvinvoinnin ja käyttäytymisen tutkimiseen. Eläinpuisto voisi myös enem­ män toimia loukkaantuneiden eläinten huostaanottajana ja kuntouttajana. Lisäksi eläinpuisto voisi keskittyä tulevaisuudessa tuiki tarpeelliseen ahmojen ja naalien kas­ vattamiseen ja luontoon palauttamiseen.

Teksti j a kuva:

VELI-RJSTO CAJANDER

Alueosastot/yhdyshenkilöt: HANKO: Gitta Roos/ZOOLIFE, Vuorikatu 11. 10900 Hanko, 911-86 910 HAUKIPUDAS: Tiina Ahokas. Hepokj, 90830 Haukipudas IISALMI: Nina Arponen, Tomikatu 12A33, 74120 Iisalmi, 977-14 626 JOENSUU: Anna Liitsalo, Tiirantie 3, 80160 Joensuu, 973-822 562 JYVÄSKYLÄ: Minna Kupari, Ykköspesänk 1B30, 40520 JKL, 941-643 562 JÄMSÄ: Sari Tukiainen, Pitkäniementie, 42220 Kaipola, 942-61 434 KAJAANI: Korhonen Tiina, Koivukatu 8, 88600 Sotkamo KEMI: Tuohimaa Mervi, Harjukatu 5, 94720 Kemi, 9698-34 068 KLAUKKALA: Mia Kivelä, Seurant 4as9, 01800 Klaukkala KOKKOLA: Virva Ilvesaava, Pormestarink 34, 67100 Kokkola, 968-13 738 LAHTI: Sanna Rantsi, Vesijärvenk 24b30, 15140 Lahti, 918-523 207 NUMMI-PUSULA: Irma Teikari, Lehtola, 03850 Pusula, 90-226 6236 OULU: Kirsti Leisto, Raivaajani 18, 90140 Oulu, 981-330 578 / Löytöeläintietopalvelu/Mervi Pesonen 981-521 618 PORI: Riitta Muurla, Vaarank 11, 26810 Pori, 939-20 002 TAMPERE: Anja Toivio, 33880 Sääksjärvi, 931-671 974 TURKU: Gitta Gorschelnik, Tiilentekijänk 16D18, 20810 Turku, 921-353 6 7 6 / Alueosaston toimisto: Humalistonk 14, II krs, 20100 Turku, 921-310123 VAASA: Kirsi Haapaniemi, Laivak 6a5, 65100 Vaasa, 961-128 520 VIHTI: Irina Hornamo, Järventaus, 03220 Tervalampi, 90-227 3955

20

E läinten Viikolla tapahtui taas niin Helsingissä kuin Animalian alueosas­ toissakin.

Perinteiseen tapaan Animalia jakoi eläinsuojelumarkkinoilla ruusuja ja ri­ suja eli eläinsuojelun pro- ja antipalkinnot. Pro-palkinto lankesi elokuva­ ohjaaja Aki Kaurismäelle hänen julki­ suudessa antamiensa räväköiden eläin­ ten oikeuksia puolustavien lausunto­ jensa ansiosta sekä filosofian tohtori Leo Lehtoselle sitkeän metsästyksen epäkohtiin liittyvän kamppailun kunni­ aksi.

Eläinsuojelun anti-palkinto luovu­ tettiin maa- ja metsätalousministeriön kalastus- ja metsästysosastolle, joka ylimpänä metsästystä valvovana vira­ nomaisena on liikaa painottanut met­ sästäjien etuja ja jättänyt eläinyksilöiden kärsimykset ja lajien suojelun liian vähälle huomiolle mm. rautapyynti-ja suurpetopolitiikassaan.

K a ik k ia lta niitä, m utta m ikään e i riitä.

K u u le jo u lu n lapsen o h jetta tätä: ä lä sy d ä m e si ä ä n tä jä tä .

K a tso m yö s ta litin tin len toa sen ty y liä rentoa.

K a ik k i on tä s sä nyt j a tuulikin on tyyntynyt.

A nna m aisem an koskettaa, pu h u tella j a kertoa.

S ille ta v a lle ei m ikään lyö vertoa.

Puhu vähem m än m a ise m a lle j a o le hiljaa.

Siten sa a t enem m än eläm än viljaa.

L iisi H iltunen

Lahden alueosastolaiset kam pan­ jo iv a t Eläinten Viikon katutapahtumassaan turkiseläinten puoles­ ta, minkä kunniaksi osaston vetäjä Sanna Rantsi p ä ä si hetkeksi m ais­ tamaan häkkielämää. Alueosasto jä rjesti myös j o kolmannen kerran A nim al Rock-tapahtuman j a sai äänensä kuuluviin myös paikallis­ radiossa.

Helsingin Rock f o r Anim als-lapahtum assa eläinten oikeuksien puolesta m usisoivat Toni R ossi j a Sinitaivas (kuvassa), Katriina Honkanen, Pienet M iehet j a Blues Affection.

Petsku. Anna ja häkissä seisonut Sanna vetosivat lahtelaisiin turkiseläinten puolesta.

Sanna häkissä turkiseläinten puolesta

Hei! Jälleen kerran saan tamperelaisena hävetä!

Ei riitä, että delfinaario edelleen kököttää kyseenalaisella paikallaan. Kun on vielä tä­ mä delfiinivauvojen uhraamisoperaatiokin.

On aivan varmasti jo todeksi koettu, ettei delfiini lisäänny normaalisti vankeudesssa.

Paikallisten lehtien kanta on useimpien osalta todella varovainen. Kritiikkiä kaiva­ taan! Täytyy ruveta raapustamaan yleisönosastokiijeitä, mutta niitäkään ei aina jul­ kaista.

Eilen menehtyi jälleen yksi delfiininpoikanen. Lehdet ’’lohduttivat” sentään, että Veera-emo sai hellittäväkseen vanhan saappaan kuolleen poikasen sijasta. Järkyt­ tävää. Marraskuussa synnyttää toinen del­ fiini. Pahoin pelkään, että saapasta hoiva­ taan silloinkin. Ymmärtääköhän ihminen koskaan, etteivät delfiinit, muista eläimistä puhumattakaan ole pellejämme.

Hyvää joulua kaikille eläinten ystäville!

Toivotaan, että ensi vuodesta tulee hyvä vuosi niin eläinten kuin ihmistenkin elää, ja sen asian eteen voidaan tehdä jotain!

Päivi

PS. Älkää unohtako joulukauroja ja sitä, että lintuja ei saa unohtaa jouluaaton jäl­ keenkään!

Terves!

Aattelinpas kirjoittaa ku alko pari asiaa ih­ metyttää tossa 2/91 Animaliassa. Ekaksi: Hannele Luukkaisen jutussa Hannele sano, et hän hyväksyy lääketieteessä tehtävät eläinkokeet.

Lääketieteellisiä kokeita ovat mm. eläin­ ten polttamiset, luiden katkomiset, elinten­ siirrot ja -poistamiset, eläinten sikiöillä teh­ tävät tutkimukset, syöpätutkimukset ym.

Kuulostaa järkyttävältä, mutta miten muu­ ten testattaisiin esim. palovammoihin käy­ tettävät voiteet tai kehitettäisiin elintensiirtojuttuja. Tietysti eläinkokeilla on testattu monia ’’hyviäkin” lääkkeitä, mutta joka vuosi vedetään tuhansia lääkkeitä pois markkinoilta niiden haitallisten sivuvaiku­ tusten takia. Ihminen ei reagoi samalla ta­ valla kuin hiiri, kani tai hamsteri. Lääketie­ teen nimissä tehdään kuitenkin kaikkein tuskallisimmat eläinkokeet.

Sitten toinen juttu kosmetiikasta, jota ei testata eläinkokein. Varsinkin Tipsu -77:lle pieni tiedotus. Olen myös itse kier­ tänyt Yves Rocherin liikkeissä kyselemäs­ 22

sä, miten he tuotteensa testaavat ja sain mi­ tä moninaisimpia vastauksia.

Eräs ystäväni on saanut tietää, että Suo­ messa on vain kaksi merkkiä, mitä ei ole testattu eläinkokein, Body Shop ja BWC. Kaikki muut testaavat raaka-aineensa eläi­ millä mutta, kun valmis tuote testataan il­ man eläinkokeita, he saavat ’’puhtaan” maineen ja saavat mainostaa ’’emme tetaa eläimillä” . Vähiin käyvät valinnanvarat.

Eipä enää muuta kuin yrittäkää kaikki tehdä asian hyväksi jotain, ilman tekoja ei ole tuloksiakaan!!

Energistä syksyä Toivotteleepi Mirva PS: Toimiiko Suomessa CIVISrn jätjestö.? Tietääkö joku osotteen?

Hei Mirva!

Täsmennys haastatteluuni Animaliassa 2/ 91: Henkilökohtaisesti en hyväksy mitään eläinkokeita. Mutta koska nykymaailma ei vielä ole kypsä lakkauttamaan kaikkia eläinkokeita, olen valinnut linjakseni as­ teittaisen etenemisen eläinkokeista luopu­ miseksi. Näin voimme nopeammin vähen­ tää eläinkokeiden määrää. Ensin on päästä­ vä eroon turhista ja tuskallisista eläinko­ keista ja sitten muistakin.

Monien suomalaisten eläinsuojeluyhdis­ tysten historia on tietyllä tavalla hyvin sa­ manlainen: ensin perustettiin yhdistys toi­ mimaan keskitetysti esimerkiksi koe-eläinten, tuotantoeläinten, villieläinten tai lem­ mikkieläinten puolesta, mutta vuosien mit­ taan toimintaa on ollut pakko laajentaa myös muita eläimiä kattavaksi. Useimmat eläinsuojelutyössä mukana olevat kun ovat kiinnostuneita eläinsuojelusta laajemmin kuin vain yhden osa-alueen verran ja aina­ kin entinen Koe-eläinten Suojelu sai aikai­ semmin usein kuulla moitteita siitä, että niiksi ” te suojelette VAIN koe-eläimiä” .

Niinpä itse kukin yhdistys on hiljalleen laa­ jentanut toiminta-aluettaan ja tuloksena on monta, monella eläinsuojelun osa-alueella toimivaa yhdistystä. Toki painopiste on jo­ kaisella säilynyt, esimerkiksi Animalialla koe-eläimissä. Itse en näe useamman yh­ distyksen rinnakkaistoimintaa pahana asia­ na: monenlaisia toimintatapoja, enemmän ja vähemmän tiukkoja otteita, tarvitaan. Ja yhteistyötä myös, mitä onkin paljon harras­ tettu.

Emmi Manninen

Hannele Luukkainen

Vielä Mirvalle, Yves Rocher on on aiemmin testannut tuot­ teitaan eläinkokein. Suunta on kuitenkin muuttunut ja valmistaja ei käytä eläinko­ keita missään tuotekehittelynsä vaiheessa.

Raaka-aineiden toimittaja on kuitenkin tes­ tannut/testauttanut osan raaka-aineista.

Kyllä kosmetiikkatuotteissa löytyy jo mu­ kavasti valinnanmahdollisuuksia: Tilaapa uusin Animalian kosmetiikkalista niin tie­ dät, mistä valita. Hyvä, että olet päättänyt vaikuttaa valinnoillasi!

Emmi Manninen

Arvoisa Eläinsuojeluliitto Animalia, En väitä, ettette ajaisi tärkeää asiaa, vieläpä aikaansaavastikin, mutta ihmettelen, miksi Suomessa on useita eläinsuojeluyhdistyk­ siä, joilla on ilmeisen sama toiminta-ala ja periaatteet. Eikö olisi merkittävä voitto asi­ allenne, jos yhdistykset voisivat yhdistyä yhdeksi ainoaksi, johon voitaisiin perustaa alajaostoja eri suojelulohkoille sekä toi­ mintaryhmiä ympäri Suomea. Ihmiset yh­ dessä liikkeelle tärkeän yhteisen asian puo­ lesta: laaja, toiminnaltaan kattava ja hyvin organisoitu, vaikutusvaltainen eläinsuojelujäijestö! Toivon keskustelua ja kannanot­ toja.

Anne-Maria Salonranta

Pariisissa voi törmätä katutaiteilijoiden näytte­ lyiden lisäksi myös eläinnäyttelyihin. (Jutta Yl­ häinen)

Hei,

Hyvä Animalia lehden toimitus H äm m ästy in suuresti kun luin Helena Tengvallin kirjoituksen ’’Kotikanalat ta­ kaisin kunniaan” (Animalia 3/91), jossa hän mainitsee ja neuvoo Erkki Pulliaisen kiijan ’’Kanan historia, biologia ja tuotan­ to” .

Luultavasti kiijoittaja on ohittanut sivut 73-75, jossa itse herra Pulliainen teki turhat ja älyttömät kokeet kukkojen kanssa. Lai­ naan tekstistä. ’’Laitoin kerran yli 30 eri ro­ tuihin kuuluvaa kukkoa ulkotarhaan, jossa

jokaisella on oma luonne eikä kukaan (edes tieteen hyväksi) saa piikitellä mielin mää­ rin niitä tyydyttääkseen uteliaisuuttaan...ol­ koon kana aggressiivinen tai hysteerinen, olkoon kukko vahva tai pieni!

Vaikka Suomessa ei ole paljon kanakirjoja toivomme herra Pulliaisen kiijan boi­ kottiin pantavaksi, roviolle, niin moni eläin on kuollut hänen silmäinsä alla.

Ystävällisin terveisin eläinten ystävät Miriam Soledad Saavedra ja Kaarina Va­ loaalto.

ps. kitjaneuvoja Kananhoidon käsikirja Jaakko Kivi-Kaarlo Hänninen Ilmari Poijärvi. (WSOY) vuodelta 1951

Animalian toimistosta saa ulkomaisten eläinsuojeluyhdistysten osoitteita, joista kannattaa pyytää apua havaitessaan eläinsuojeluepäkohtia reissatessaan. Myös pai­ kallisiin eläinsuojeluviranomaisiin (mikäli sellaisia löytyy) ja poliisiin voi ottaa yh­ teyttä, jos onnistuu jäljittämään yhteystie­ dot. Kantin ja kielitaidon kestäessä ilmaise mielipiteesi (riehuminen ei ole suotavaa...) suoraan eläimen enemmän tai vähemmän rääkkääjälle. Pidetään aistit auki sekä kotiettä ulkomailla; eläinsuojelu ei tunne min­ kään valtakunnan raja-aitoja.

Heli Sajaniemi

HEI Hei, Olin taannoin Pariisissa ja osuin Seinen rannalla kadulle, jossa myytiin kukkasia ja kuinkas ollakaan, eläimiä! Kadulla oli so­ masti pikkuruisissa häkeissä lampaita, sor­ sia, riikinkukkoja, sammakoita, kilpikon­ nia, käärmeitä, koiria jne. Mitä vain kuvi­ tella saattoi.

En ole ikinä tullut ajatelleeksi, että jos­ sain sivistysvaltiossa voivat eläinten oikeu­ det olla näin pohjalukemissa. Oli melkein itku silmässä, kun katselin kaneja pikkurui­ sissa terraarioissa ja karitsoita minimaali­ sissa häkeissään keskellä kiireistä ja pako­ kaasuista Pariisia. Heinäsorsat yrittivät toi­ mittaa luonnollista pesutervettaan pikku­ ruisessa, puolityhjässä kupissaan...Teki pa­ haa katsoa. En usko, että kovin moni tietää, joten ohessa vähän kuvamateriaalia Parii­ sista.

Jutta Ylhäinen

Terveisiä Jutta, Matkusteleva eläinsuojelija törmää valitet­ tavan usein epäkohtiin. Valitettavasti länsi­ maisten hyvinvointivaltioiden sivistys on kaikkea muuta kuin sitä tärkeintä; sydämen sivistystä.

Mä olen 14-vuotias tytteli ja Eläinsuojeluliitto Animalian jäsen. Mä vastustan eläin­ kokeita, koska musta ne ovat turhia, mutta kuitenkin ostan joskus eläimillä testattuja tuotteita. Miksikö? No, syynä on tämä ih­ misille niin rakas raha. Otetaanpa esimer­ kiksi vaikka deodorantit. Rexonan tuoksuton, jollasta tykkään käyttää, maksaa noin 13,-. No, otetaanpa sitten näitä merkkejä, jotka ei testaa. Revlon 30-40 mk, Body Shop 30 mk. Body Shopissa on kyllä ihan kivoja tuotteita, mutta aivan älyttömän kal­ liita.

Mä luulen, että just nää korkeet hinnat on syynä siihen, että niin monet ostaa ns. ’’mustan listan” tuotteita. Suurperheiden äidit ei viitti varmaankaan ostaa shampoota 16,- 60 ml, kun saa 400ml 10,-! Tietysti nää kalliit on laadukkaampia, mutta kun rahaa pitäisi riittää niin moneen muuhunkiin.

Löytyykö teistä Animalian lukijoista sellasii, jotka on edes hiukka samaa mieltä?

Ottakaa kantaa, vastaan tai myöten! Ja kertokaa mulle, mistä löytyis tuotteita, joita ei testata eläimillä ja jotka ei liikaa tyhjennä muutenkin laihaa lompakkoa. Hyvää jatkoa kaikille ja tsempataan yhdessä, jotta eläin­ kokeet loppuis!

Ihmislapsi

on pinta-ala n. 40 m2: Kutakin kukkoa oli tätä ennen pidetty omassa ’’yksiössään” si­ sätiloissa. Kukkojen väliset tappelut alkoi­ vat välittömästi - ja ensimmäiset vainajat voitiin korjata taistelutantereelta 10 minuu­ tin kuluttua. Viikon aikana toistakymmentä kukkoa menetti henkensä todellisissa kukkotappeluissa. Toinen kuolemaan johtava tie oli, että apatia yllätti tällaiseen tilantee­ seen joutuneen kukon ja se kuoli syömättä ja juomatta mitään. Näin menetin mm. to­ della komean jättiläisorpingtonkukon. Se oli koko kukkoparven painavin, mutta ha­ luttomin tappelemaan ja niin se menehtyi syömättömyyteen...jne. ’’ Tämä pieni esimerkki näyttää miten her­ ra Pulliaisen järki toimii, kylmäverisesti hän seurasi sivussa omien kukkojen tappe­ lua ja myös antoi kuolla muiden. Kenelle tämä koe on ollut tarpeen? Eikö maalais­ järki tajua että kukot voivat tapella kuoli­ aiksi, jos ihminen ei erota niitä...

Miksi Animalia -lehti ei ole perehtynyt herra Pulliaisen kirjaan, ennen tämän suosi­ mista. Muita esimerkkejä voisin kirjoittaa, mutta ne ovat mielestäni tarpeeksi inhottat via, ettei kannata toistaa. Kukko niinkuin kana on yhtä tärkeä kanalassa, ne antavat paljon hoitajalle, eivät vaadi erikoisuuksia,

Kukko kanoineen on pihapiirin ylpeys. (Karstu­ la, Veli-Risto Cajander)

Kiitos Saavedralle ja Valoaallolle kirjeestä.

Se, että mainitsen Pulliaisen kirjoittaman kiijan olemassaolon, ei vielä merkitse sitä, että hyväksyisin joka suhteessa ko. henki­ lön toiminnan. (Muna- ja kana-asioista eri tahoilla kiijoitellessani olen yhä uudelleen painottanut, että myös ’’vaihtoehtoiset” Pulliaisen munat tuotetaan häkkikanaloissa ja että ainoa luonnonmukaiseen vivahtavakaan asia niissä on kanojen rehun koostu­ mus, joten tulkoon se nyt mainituksi tässä­ kin.)

Sen sijaan yritin kirjoitukseni lopussa ratkoa sitä ongelmaa, johon aloitteleva kanankasvattaja törmää: jotta eläimiään voisi hoitaa hyvin, on tiedettävä niistä varsin pal­ jon. Kun luonnonmukaiseen hoitoon perus­ tuvaa kanakiijallisuutta on Suomessa niin­ kin vähän kuin on, tieto on raavittava ko­ koon sieltä mistä sitä ylipäänsä saa. Tässä suhteessa Pulliaisen kirja voi olla hyödyksi aloittelevalle kanalanpitäjälle ja sitä kautta hänen kanoilleen (ja vastaavasti myös va­ paiden kanojen pidon yleistymiselle). jatk.seur.siv.

23

jatk.ed.sivulta Vastauksena kysymykseen: Animalialehti on perehtynyt herra Pulliaisen kirjaan aikaisemminkin, ks. esim. kiija-arvostelu Animaliassa 3/88. Itsekin olen toki hyvin selvillä Pulliaisen jäljettömistä kukkokokeista. Tuloksellisemmin kuin vaatimalla roviolle jokaista kirjaa, jonka kirjoittajan silmien alla on kuollut eläimiä, me kuiten­ kin pystymme parantamaan eläinten ase­ maa mm. virittelemällä kuluttajaliikkeitä, painostamalla muutoksia lainsäädäntöön ja levittämällä tietoa. Siksi on ollut ilahdutta­ vaa kuulla, että Saavedra ja Valoaalto ovat kirjoittamassa Vapaan kanan käsikirjaa.

Toivotan onnea ja menestystä hankkeelle!

Valoaallon toteamus, että Suomesta ei löydy yhtään kanakirjaa, jossa kanaa ei käsiteltäisi pelkkänä tuotantovälineenä, ei on­ neksi aivan kirjaimellisesti pidä paikkaan­ sa. Hännisen, Kiven ja Poijärven K anan­ hoidon käsikirjaa tosin on kokemukseni mukaan hyvin vaikea nykyään enää löytää sen enempää kirjastoista kuin kirjakaupois­ takaan. Sen sijaan olisin jälkeenpäin ajatel­ len voinut viime Animaliassa mainita myös Anne Nilssonin kirjan T artu talikkoon (Tammi 1978). Sekin tarkastelee kanoja lä­ hinnä tuotantovälineinä, mutta painottaa kuitenkin väljien sisätilojen ja mahdolli­ simman suuren ulkotarhan tai vapaan ul­ koilun merkitystä ja sisältää hyödyllistä tie­ toa mm. ruokinnasta ja orsien, munintapesien jne. rakenneratkaisuista. Kaikille vä­ hänkin ruotsinkielentaitoisille kanoista kiinnostuneille suosittelen edelleen Flem­ ming Schiötten kirjaa Hönsskötsel pä rimligt vis (Bokskogen 1986).

Helena Tengvall

O l e n ammatiltani maatalouslomittaja ja seurannut läheltä sikataloutta. Yleisesti te­ hokkaan tuottavuuden rajoissa eläimiä koh­ dellaan ja hoidetaan hyvin ja huolella. Siat­ han ovat erittäin sairastelevaista sakkia ja jos sikalan aikoo pitää kannattavana, on isäntien ja emäntien oltava perillä emakoiden kiimoista ja porsaiden ripuleista.

Mutta siihen se tuppaa loppumaan. Fyy­ sinen puolihan näkyy, mutta että sioilla on henkistäkin puolta elävinä olentoina, halu­ taan mielellään unohtaa. ’’Sehän aika ei tuota rahaa, jos vie ulos emakot. Tai jos te­ kee emakoille suuret karsinat, niin se mak­ saa lisärakennuskustannuksia ja kiiman

24

seuranta ja tappeluriski (luominen) suure­ nee. Ja se on turhaa hölmöilyä. Emakolla on hyvä olla pienessä karsinassa, se ei liiku sen enempää vapaanakaan. Ja oljen käyttö ajankuluna on sekin vähän turhaa.”

Tällaisia vastauksia saa, jos sitten kysyy syitä, miksi ette ole esim. pihattosikalasta innostuneita, vaikka muuten huolehditaan sioista. Kiinnostus loppuu siihen, kun se ei enää tuota rahallista voittoa. Jos ehdotan joskus vaihtoehtoisia muotoja, niin saan vain ihmetteleviä katseita tyyliin ” et sä­ kään oo ihan viisas” .

Kerran eräältä lihasialta oli jalka tulehtu­ nut ja haavoilla eräässä sikalassa. Karsinan muut siat olivat vielä purreet ja kiusanneet potsin henkihieveriin. Sanoin isännälle, et­ tä eläin on ammuttava pikapuoliin kärsi­ myksistään. Mutta kahden päivän kuluttua vapaalta tultuani sika oli vieläkin ampu­ matta. Kaksi päivää kului ennen kuin se lo­ petettiin (jalka oli niin tulehtunut, että liha ei kelvannut ihmisravinnoksi) Tämä on esi­ merkki törkeimmästä päästä. Että jos rahaa ei tule, niin kiinnostus lopahtaa!

Näihin asioihin on vaikea vaikuttaa. Oli­ si kehitettävä jokin kovaääninen liike, tuo­ tava koko ajan esille lihan kuluttajille, mis­ sä olosuhteissa sikoja ruokapöydälle kasva­ tetaan. Se tuntuu olevan ainoa keino saada lihantuottajat muuttamaan käsityksiään, ja varmasti tehokkain.

Yksi turha toimenpide on kaijuporsaiden leikkaus, se on erittäin kivulias toimenpide porsaille. Kaljun liha maistuu pahalle täysi­ kasvuisissa sioissa, koska sen sukupuolihormonit erittävät lihaan kirpeän maun.

Mutta kun teurasikä lihasioilla on jo 1/2 vuoden iässä, niin hormonit eivät vielä ehdi vaikuttaa ja pilata lihaa. Voitaisiin siis luo­ pua kaijuporsaiden leikkaamisesta ja alen­ taa teuraspainoa, niin silloin varmistettai­ siin lihan laatuja ylituotantokin vähentyisi.

Karmeahko äläkkä pitäisi nostaa myös sii­ tä, että jos esim. lihasikaloissa ei sioilla ole muuta tehtävää kuin harrastaa kannibalis­ mia, olisi kehitettävä jotain ajanvietettä.

Kuningasajatus olisi pakolliset ’’leikkika­ lut” karsinoiden sisustukseksi. Vaikka jo ­ kaista karsinaa kohti vanha autonrengas purtavaksi tai jokin pallo tönittäväksi.

Kaikille, jotka haaveilevat maatalouslo­ mittajan työstä, voin sanoa, että tämä työ on antoisaa. Toisaalta sinä olet töissä tilalla ei­ kä siis ole sananvaltaa talon asioihin ja eläinten pitoon. Joskus on todella paska­ maista olla eläinrakkaudesta töissä tällä alalla, kun eläinten kohtelu ja kasvatustilat ovat joskus törkeitä. Lomittajana et voi niil­ le emakoille suurempia karsinoita tehdä, et­ kä asioihin vaikuttaa. Mutta toisaalta voit puhua ja tehdä työsi niin, että siat saa pa­ rempaa kohtelua omalta osaltasi. Lomitta­ jana kuitenkin vaikutan enemmän kuin että lopetan työni ja vaihdan alaa.

Hyvää syksyä kaikille toivoo Samppi.

T oimintaryhmissämme riittää puuhaa - sinullekin

Tämä kiijeenvaihtopalsta on avoin kai­ kille. Ilmoitukseen on syytä laittaa oma nimi + osoite. Resurssien puutteen vuoksi emme pysty välittämään nimi­ merkillä varustettuja ilmoituksia toi­ mistolta.

Rakkautta ihmiset j a eläimet!

Täällä 18v. maailmanparantajasielu odot­ taa kirjeitä veljiltä j a siskoilta.

Kirsikka Aaltonen Tanhuankatu 8 20540 Turku Ps. Jos et löydä yhtään rakkautta, anna sitä.

Vastineeksi saat — RAKKAUTTA.

Eläinetiikkaryhmä

Kosmetiikkaryhmä

Eläinetiikka-ryhmä toimii vapaamuo­ toisena keskustelufoorumina pyrkien hahmottamaan kokonaiskuvaa eläin­ suojelun laajemmista eettisistä suunta­ viivoista, arvorakenteista ja toiminta­ tavoista. Tähänastisissa tapaamisissa on pohdittu mm. eläinten oikeuksia, kalojen ja selkärangattomien eläinten kykyä kärsiä, eläinsuojelua elämänta­ pana sekä vegetarismin perusteita.

Lisätietoja ryhmän toiminnasta, kokoontumisajoista ja -paikoista antaa Leena Vilkka, p. 90-708 4029 (t) ja Animalian toimistossa Päivi Viinikai­ nen, p. 90-148 5511.

Eläinkoeteollisuuden koko kirjosta kosmetiikka-ja hygieniatuotteiden tes­ taus eläimillä on ehkä helpoiten tuo­ mittavaa. Viime vuosina painostus vaihtoehtomenetelmien käyttöön tällä saralla on tuottanut huomattavaa tulos­ ta. Kampanjointia tarvitaan vielä, että loputkin yrityksen tajuaisivat eettisen vastuunsa.

Animalian kosmetiikkaryhmän pää­ määränä on saada eläinkokeeton kos­ metiikka yleisesti tunnetuksi ja hyväk­ syttäväksi. Ryhmä osallistuu kansain­ välisiin kampanjoihin ja suunnittelee, kuinka niitä kannattaa toteuttaa Suo­ messa. Tällä hetkellä yritetään kään­ nyttää L’Oreal luopumaan eläinko­ keista.

Ryhmä kerää jatkuvasti tietoa uusis­ ta eläinystävällisistä tuotteista Lähettä­ mällä kosmetiikan valmistajille/maahantuojille kirjallisisan kyselyitä testaustavan selvittämiseksi. Mikäli tuot­ teet ovat eläinystävällisiä, yritys lisä­ tään kosmetiikkalistallemme, jota voi tilata toimistostamme laajempaakin ja­ kelua varten. Kosmetiikkainfoa ryhmä on levittänyt esitteiden lisäksi myös näyttävillä katukampanjoillaan.

Jos olet kiinnostunut kosmetiikkaryh­ män toiminnasta, lähetä nimesi osoit­ teesi ja puhelinnumerosi Animalian toimistoon. Järjestämme kokoontumi­ sia, joissa suunnittelemme erilaisia tempauksia ja ideoijia kaivataan. Voit myös kosmetiikkaryhmäläisenä seura­ ta lehtiä ja mainoksia ja, mikäli uusia kosmetiikka-ja hygieniatuotteita tai yrityksiä ilmaantuu alalle, ilmoittaa niiden yhteystiedot toimistoon. Näin, voimme lähettää uusillekin yrittäjille kosmetiikkakyselyn. Viime vuodet ovat osoittaneet, että kuluttajien mieli­ piteillä on merkitystä. Siksi on tärkeää suosia eläinkokeetonta kosmetiikkaa ja boikotoida niitä, j otka testaavat tuottei-

Zoom!

Kaikki ultrasuperhypereläinrakkaat kir­ joittakaa minulle!

Olen 13-vuotias tyttöja pidän (tietysti) eläi­ mistä (koiristaerityisesti).

Eli kaikki elukkafanit, odotan kovasti kir­ jeitänne.

Johanna Leppä Ruokolammentie 11 96100 Rovaniemi

Arkki!

Mä haluaisin kaikkien teidän kanssa kir­ jeenvaihtoon, jotk a osaavat vääntää juttua aiheesta kuin aiheesta, olen 15 v. eläin­ rakas, huumorintajuinen, iloinen tyttö. Mä rakastan urheilua, eläimiä, matkustelua, Yhdysvaltoja, lätkää, moottoripyöriä, El­ vistä, 60-lukua, musiikkia ym. Mulla on Helläni mäyräkoira, kani j a akvaario!

Rohkeasti vaan kirjoittamaan osoittee­ seen:

Peto-m etsästysryhm ä haluaa puolustaa mm. upeita metsoja, jo tka ovat ka/ckialla Suomessa vähentyneet m etsästyksen j a vanhojen metsien hakkuiden seurauksena. (Veli-Risto Cajander)

Suurpetometsästysryhmä

Ryhmämme tarkoituksena ei ole lähteä karhujahtiin Ilomantsiin, vaan yritäm­ me keskittyä parantamaan ennenkaik­ kea karhujen ja susien asemaa maas­ samme. Myöskin villinlännen malli­ nen metsästystouhu Suomessa kaipaa rajuja leikkauksia, joten energiaa suun­ nataan siihenkin suuntaan. Toiminta­ muotoina ovat ensi vuoden alussa käynnistyvät palaverit, kirjoittelu, yh­ teistyö mm. Euroopan lukuisten susijärjestöjen kanssa sekä erilaiset kirjel­ mät ja kannanotot. Myös joudumme harkitsemaan suoran toiminnan keino­ ja ja mahdollisuuksia. Metsästys-suurpetokysymykset vaativat kaikenlaa­ tuista toimintaa muuttuakseen tasolle, jota sivistysvaltiolta voidaan edellyt­ tää. Yhdyshenkilönä toimii Veli-Risto Cajander, jolle voi ilmoittautua haluk­ kaaksi taisteluun joko kirjeitse Anima­ lian toimistoon tai puhelimitse 90-148 5511 tai 90-477 1663.

Animaliassa toimii monenmoisia omiin aihepiireihinsä keskittyviä ryh­ miä. Löydä omasi ja tule mukaan.

taan eläinkokein. Kannattaa samalla il­ moittaa yritykselle, miksi boikotoit.

Näin viesti menee oikeaan osoittee­ seen.

TULE MUKAAN KOSMETIIKKARYHMÄÄN. Poistetaan loppukin epäinhimillisyys kosmetiikkateolli­ suudesta.

Heli Sajaniemi

Aktivistiryhmä Kauan kaivattu aktivistitoiminta pää­ kaupunkiseudulla on käynnistynyt, mm. Animalian esittelypöytä Euroo­ pan voittaja -koiranäyttelyssä oli mie­ letön menestys! Lisää animaalisia akti­ visteja kuitenkin tarvitaan. Pyrimme olemaan esillä entistä enemmän sekä kartuttamaan omaa ja muiden eläinsuojelutietoutta. Intiaanipäällikkö Seattlea lainaten: ’’Mitä on ihminen il­ man eläimiä? Jos kaikki eläimet olisi­ vat poissa, ihminen kuolisi hengen suureen yksinäisyyteen. Sillä mitä ta­ hansa tapahtuu eläimille, tapahtuu en­ nen pitkää myös ihmisille. Kaikella on yhteys.”

Jos siis kaipaat toimintaa, ota yh­ teyttä: Outi Repo, Ylistörmä 5 B 16, 02210 Espoo, p. 889 833 (koti), Riitta Yli-Tainio, Ida Aalbergin tie 1 C 61, 00400 Helsinki, p. 562 1753 (koti), Päivi Korhonen, Servinkuja 3 B 36, 02150 Espoo, p. 455 1236 (koti).

Muistathan myös tulla mukaan pik­ kujoulujuhlaamme 17.12. (ti) klo 18.30 (Animalian toimisto, Porvoonkadu 53, Helsinki, bussi 17).

(Lisätietoja pääkaupunkiseudun aktivistiryhmästä myös Animaliassa 3/ 91.)

M ekin lähdetään jo u kolla eläinaktivistien p a la ­ veriin! (Sami Bläberg)

Heippa!

Kesäkissa

Minulta kuoli gerbiili ja halusin haudata sen Äiti maan huomaan. Meiksit eivät oi­ kein tykänneet siitä, että halusin haudata sen...Sain kuitenkin haudata sen. Sitten he pitivät minua pimahtaneena, kun itkin kuolleen gerbiilini perään. Opin rakasta­ maan eläintäni enkä voinut sen kuoleman jälkeen noin vain heittää sitä roskikseen.

Ottakaa kantaa! Eikö eläimillä ole sama oi­ keus hautaamiseen kuin ihmisillä?!

Ja sitten, uusi Animalian hiirilogo on selkeä ja juuri kuin valettu Animalian logoksi!

N äin kodittom an kissanpennun p ien en orvon —hyljätyn, ku lkem assa ulkona k ylm ä ssä säässä.

M itä su lle teh ty on kissan poika onneton?

Sun syliin p a in o in h ellim pään j a sisä ä n kannoin läm pim ään.

Sulle kodin annan om an ru okaa kannan, ju o m a a m yös.

H a a va s hoidan, kaikki koitan, että su lia h yvä ois, en koskaan su a p ä ä s tä p o is.

K o h ta k eh rä ä t riem u iten kun on m ieli iloinen.

K u inka m onta kissa p a rk a a taasen ku lkee koditon n a?

K e sä k issa otetaan sitten kohta jä te tä ä n , itseän n e m u ista tte j a vastu u sta luistatte.

M u istakaa - eläin e i o le leikkikalu, eikä hetken m ielihalu.

’'Eläinrakas -7 5 "

Tonttulakki päässä ei järki ole jäässä, turkishattu päässä täytyy järjen olla jäässä.

Pakkanen puree omenankuvat poskiin, lajittelen jätteet eri roskiin.

Punatulkut istuvat oksilla täyttäen hiljaisel­ la äänellään sydämen, olen valinnut elämän paremman, vaihtoeh­ toisen.

Istun sisällä joulurauhasta nauttien, sydämestä nousee pyyntö hiljainen: kunpa eläinkokeiden tekijät löytäisivät tun­ teen siemenen!

if ®

stm m m

kcuAU ll tutiutle jd Hei tonttu-ukot hyppikää, älkääkö syökö possun selkää!

itu iA em C V ttn n U lE k ’ U A V tU ^ U lt

Kasvisruoka on parempaa.

Tonttu huudahtaa: Totta tosiaan, tämähän on hauskempaa!

A tk O /

"kanOaMvrvulKy ’k tUl&LUlUru !

( t^k^iAtCLpUtUC SaUAt U n a U l)

ELÄIMET ON JÄTETTÄVÄ RAUHAAN, minäkin tartun kasvisruokakauhaan!

Kultakalakierre Kun näet eläinkaupassa kultakalamaljan, älä osta sitä. On täysin myyjän välinpitä­ mättömyyttä tarjota aloittelevalle kalaharrastajalle parilitrainen malja kultakaloineen muka kodin kaunistukseksi. Se on kuiten­ kin pelkkä eläinrääkkäysväline.

Kultakala on varsin eloisa, viisas ja pal­ jon uintitilaa vaativa kala. Täysikasvuisena se tuskin mahtuu kääntymään maljassaan.

Emmekö todellakaan tule ajatelleeksi kalaa elävänä olentona?

Pakottamalla kultakalan elämään pienes­ sä maljassa teemme itsellemme karhunpal­ veluksen. Epäedullisen muotonsa vuoksi maljaan ei juurikaan liukene happea ja vesi on aina sameaa, sillä kultakala syö paljon ja tuottaa runsaasti jätettä. Näin ollen jou­ dumme vaihtamaan veden useammin kuin tasapainotilan säilyttämisen kannalta olisi suotavaa. Kala sairastuu ja kasvit menehty­ vät.

Mistä johtuu, että pyöreä malja edelleen kuvitellaan kultakalan asuinpaikaksi? Mik­ si ihmiset eivät tunne vastuuta lemmikeis­ tään, olivatpa ne sitten kissoja, koiria tai kultakaloja?

Teleskooppisilmä

26

-UnUi/Mrt-

IHANAA JOULUA TOIVOTTAVAT TONTTUTYTÖT PII & HELI

Hiirenpoikasert rukous E i minun o le nälkä, e i ja n o en k a ip a a y ö tä , en elä m ä ä vain ek sy n y t sielu p a rk a n i k a ip a a jo ta k in , m itä e i sa a d a voi: eilen ku olleen v eljen i näkem istä, häkkien a va u tu m ista j a p ä ä s y ä y s tä v ä n i luo h erä ttä m ä ä n elo o n sen viattom uuden, jo k a h etk ek si sam m u i N o a n a esth esia

Olin kerran vapaa, aistit valppaina tassutte­ lemaan maita ja mantuja ainiaan, mutta se oli harhaa vain kuvitelmain, josta elämäni­ loni silloin sain.

Nyt on katseeni väsynyt, riutunut, ote heltynyt elämän, vapauteni vei ihminen, tuo julma ja petollinen, on tunteeniturmeltu, väkisin ahdattu alle köysien.

Nyt armoa vain pyydän mä näin,sanat kai näet silmistäin, anna takaisin vapautein!

N.H. -91 Kortin p iirsi M ari Saira

Olipa kerran pieni kettuperhe, johon kuului kettuäiti ja ketunpentu. Ne elivät onnelli­ sesti pienessä metsässä, kunnes eräänä päi­ vänä...metsään tuli kaksi miestä. Ne tekivät jotain kummallista ja lähtivät pois. Ketunpoikanen jatkoi virkeätä temmellystään, mutta yhfäkkiä se juuttui ansaan. Kettuäiti yritti irroittaa rautoja, mutta ei onnistunut.

Ketunpoikanen itki ja vikisi, mutta ei pääs­ syt rautojen lujasta otteesta. Kettuäiti val­ voi poikasensa vierellä koko yön, mutta se ei auttanut. Kun aamu tuli, niin miehet tuli­ vat, ottivat ketunpojan mukaansa ja nauroivat ilkeästi. Kettuäiti itki. Se lähti auton pe­ rään. Perillä ketunpoika oli laitettu häkkiin.

Sitä kidutettiin siellä monta viikkoa liian pienessä häkissä. Lopulta se tapettiin.

"Liian monen eläimen kohtalo"

VAirvna» E\om<xcL.

Tarina siitä, kuinka koerotat sopeutuivat kotielämään M am mun onnellinen rotta ei koe eläinkoelaboratorioiden arvaa­ m atonta maailmaa, vaan asuste­ lee m ukavasti em äntänsä ystävä­ nä. (Veli-Risto Cajander)

Ne tulivat eräänä perjantaina viime maalis­ kuussa. Arkoina ja säikkyinä ne kaivautui­ vat toistensa alle, hätkähtivät jokaista lii­ kettä ja ääntä. Vasta kolme tuntia tulonsa jälkeen ne suostuivat kurottamaan kuljetuslaatikostaan sen verran, että saivat vähän leipää. Toinen haistoi sormeani. Neljän tunnin kuluttua toinen antoi jo silittää (en vielä erottanut niitä toisistaan). Maistoivat vähän vettäkin, tosin se piti tarjoilla ihan laatikon perälle asti.

Vasta seuraavana päivänä rotat tulivat ulos laatikosta juomaan vettä. Hiljalleen ne uskalsivat enemmän ja enemmän. Pienem­ pi, Unna, puri vaistomaisesti. Dyyni taas huojutti päätään puolelta toiselle. Luulen, että sillä on vähän huono näkö.

Tuli kevät ja vein rottia retkille metsään, postiin, kaupungille. Ne oppivat matkusta­ maan junassa, kulkemaan repussa, villapai­ dan sisällä tai taskussa. Kerran ne karkasi­ vat ja Dyyni oli koko viikon hukassa. Lo­ pulta löysimme sen kirjoituspöydän laati­ koston sokkelista, mihin se oli rakentanut pesän. Se oli käynyt öisin syömässä jyviä ja juomassa vettä, jota jätin lattialle.

Rottien lisäksi meillä asuu myös kaksi entistä koehiirtä, jotka tulivat suunnilleen samoihin aikoihin kuin rotat. Hiiret ovat so­ peutuneet paljon hitaammin kuin rotat; ne

ovat esimerkiksi oppineet vasta tänä syksy­ nä syömään kädestä.

Unna ja Dyyni näyttävät nykyään varsin erilaiselta kuin tullessaan. Entisessä kodis­ saan ne saivat ruoaksi pelkästään ravintopellettejä. Niinpä ne ahmivat iloissaan kai­ kenlaista muuta ruokaa, tuoreita vihannek­ sia, siemeniä ja puuroa. Lopputulos on eh­ kä vähän liiankin pyöreä.

Rottia, kuten muitakaan eläinkokeissa käytettyjä eläimiä, ei ole kovin helppo saa­ da laboratorioista. Kuitenkin jos soittaa koe-eläinlaboratorioihin ja -keskuksiin, saa tietää milloin seuraava erä eläimiä lopete­ taan tutkimuksen päättyessä. Samoin voi saada myös yliopistojen kurssitöissä käy­ tettyjä eläimiä. Esimerkiksi farmakologian ja toksikologian töistä jää henkiin suuria määriä hiiriä.

Sinnikkyys palkitaan sekä eläinten han­ kinnassa että myöhemmin, kun tutustutte toisiinne. Rotat ja hiiret ovat yleisimpiä koe-eläiminä ja siksi niitä saa laboratoriois­ ta helpoimmin. Joskus voi kyllä saada kis­ soja, kaloja, jopa rämemajavan!

Koe-eläimeen tutustuminen on mielen­ kiintoista ja haastavaa, sillä on otettava huomioon kaikki eläimen aikaisemmat pe­ lot. Tällaisia voisivat olla vaikkapa rautai­ sen häkin kolina tai hännästä nostaminen.

Inari Arjas

Osallistu piirustuskilpailuumme!

Kilpailusta sivulla 27 --------------

Sieluni e tsii rauhaa, m utta koko ra ta s vain ja u h a a .

E i o le m ulla su u rta va lta a p y s ä y ttä ä m inkä nään.

Voisinko su la tta a ed e s jä ä n .

K au n eu s on katsojan silm issä niin sanotaan, m utta y h ä p a re m p a a vain ja n o ta a n .

K a tse lla to d ellisu u tta ikään kuin

arpc

ilm an jä r k e ä tuntuu to isissa s iltä kuin jo ta in uhkais

UUSI KOSMETUKKAESITE ON VALMISTUNUT Olemme vihdoinkin saaneet valmiiksi uusitun kosmetiikkaesitteemme.

Listassa ei ole olennaisia muutoksia siinä olevien Saijojen suhteen.

Olennaista on kuitenkin se, että siinä on ei-eläinkokein testatut tuotteet jaoteltu eri ryhmiin sen mukaan, onko vain valmis tuote ei-eläintestattu vai ovatko myös raaka-aineet sellaisia. Oma kategoria on myös tuotteil­ le, joiden raaka-aineiden testauksesta ei ole tietoa.

Nyt kuluttajalla on mahdollisuus itse tehdä valintansa sen suhteen, kuinka tiukoin eläinsuojelukriteerein tuotetun tuotteen hän haluaa os­ taa. Samalla teemme oikeutta sellaisille sarjoille, joiden valmistuksessa eettisistä syistä noudatetaan kaikkein tiukimpia kriteereitä.

Uutta kosmetiikkaesitettä voi tilata Animaliasta puhelimitse tai kir­ jeitse. Kiinnostus sitä kohtaan on ollut niin suurta, että tilaustulva var­ masti ruuhkauttaa toimiston. Jos haluat listan nopeasti, toimita meille palautusosoitteella ja 2.10 markan postimerkillä varustettu kirjekuori.

Kaaoksen välttämiseksi emme voi puhelimitse antaa tietoja listalla ole­ vista tuotteista.

(PV)

särkeä.

E h kä lo pu lta alistun kun oikein k o va sti valistun.

Itseä n i kohtaan s e o lisi suurin p e to s.

M ikäköhän tä ssä m a a ilm a ssa ennen niin p a ljo n tun teisiin i vetos.

En a io kylm yyden ed e ssä kuolla, vaan p ä ä tä n kaiken uudelleen vuolla.

K a tso n uudelleen kaikkea tä tä enkä syd ä m en i ä ä n tä jä tä .

K a ik k ea tieten kään en v o i kan taa s illä enhän n äe ed e s vastaran taa.

P ien en vastu uni kannan j a p a rh a a n i annan.

En ju u tu syn kkyyteen syvään ta i m uuten e i taju ntani kosketa ku ltajyvään.

K aikki vie hiukan aikaa, m utta toim in ta on ain a taikaa.

L iisi H iltunen

K äväise vaikka turkistarhalla piirtäm ässä kuvia kauniista minkeistä. (Veli-Risto Cajander)

L U O N T A IS HO 1 T 0 L .* ^ LOTUS ^

K O nE O E JM T T X N E N LX^CEKOXTO * M..4QN EETTX K EN TTAHO XTO *

A U O nA JZH A PX A

* REXICX-KOXTO

P o h jo iskra a ri 4 B 3 4 00200 H e ls in k i P u h . 9 0 -6 0 2 2 1 1 0 29

Cp

LlPK VteRRAN SUSI H U K.H AN 6N , LAOIN SA V U H a N C N epO S T A U A , SYVÄLLÄ SUOK«W S a l o l l a . « r ä Äm ä p ä \ v Ä n 'ä s e u- u l J€SK ,« U S A A H S T A M A S S A , VOJKJ TAPAHTUI J O -

OSTA TUOTTEITAMME - TUE TOIMINTAAMME!!

Pehmeitä paketteja... * Miksi palella talven viimoissa kun voit vetää vaikkapa villapaidan ylle liiton tyylikkään mustan hupparin! Koot S,M,L,XL. Painatuksena liiton logo. Hinta vain 100,-!!!

Tilaan: kpl koko..... * Hihattomat t-paidat: vaaleanharmaa, painatus mustalla,teksti: Ani­ mals don’t smoke,animals don’t wear make-up,animals don’t drink al­ cohol,animals donet drop bombs. Because we do, whyshould they suf­ fer? Koot S,M,XL. Malli väljä! Hinta 65,Tilaan: kpl koko......

Samaa paitaa jäljellä vielä pieni erä pinkkinä (valk.painatus) koot: M,L. Hinta vain 60,Tilaan: kpl koko...... * Huppariasut: taskullisessa hupparissa lentävä hevonen ja teksti ELÄ­ KÖÖN ELÄIMET. Housuissa teksti AN1MALIA ja sivusaumataskut.

Kotimaista puuvillaa. Lasten asut vaaleankeltaiset, aikuisten asut vaale­ anpunaiset tai vaaleanharmaat (kaikissa musta painatus). Tilaan (lasten asut, koot 100-150cm) KOKO ASU vain 120,- koko....

Huppari (100,-) koko Housut (80,-) koko.....

Tilaan (aikuisten asut, koot L tai XI ja vaal.pun.S) KOKO ASU vain 200,- koko väri.......

Huppari (150,-) koko v äri.....

Housut (90,-) koko väri......

Turkiskampanjan kettupyyhe 40,Valkoinen froteepyyhe, koko 50x70cm. Painatuksena kaunis punakettu ja teksti AN1MALIA Tilaan kpl

MKt>lN T O S IIN S M S U S I HU1CJCAN€N P C L A ST eT -

s e l a a t i i t u b .v a p a \ i h l a - a H U T tA Y L SI O N ® e L MA o n — m yt

n o h u jt a

,

ITSELLE ILOKSI TAI PUKINKONTTIIN...

Reppu 80,Musta nailonreppu, erittäin kevyt ja tilava. Sivutaskun ylä-puolella pai­ natuksena koiran kuva ja teksti EI! ELÄINKOKEILLE! (valkoinen pai­ natus) Tilaan:.........kpl MEIKKIPUSSI 15,Läpinäkyvä vetoketjullinen pussi (koko 15x11,5cm), sisällä tasku. Haus­ ka kani ja teksti ANIMAL1A koristavat uutta meikkipussiasi!

Tilaan kpl PUHELINMUISTIO 15,Taskukokoinen muistio, siniset muovikannet, koiran kuva ja teksti Ei! Eläinkokeille! Sisäkannessa vuoden 1991 ja 1992 kalenterit, sekätila henkilökohtaisille tiedoille.

Tilaan kpl UUSlOPAPERI-kirjekuoret 16,-/nippu Nipussa 20 kuorta, viisi erilaista eläinkuvaa (kani, karhu, kettu, kissa, koira). Valmistettu kotimaisesta uusiopaperista Tilaan ...kpl PEHMO-POSSU vain 25,- (ennen 40,-) Suloinen vaaleanpunainen kangaslelu, korkeus 30cm. Maskotiksi tai vaikka unileluksi perheen pienimmille!!

Tilaan ....kpl — Eläinsuojelu/luonnonsuojelubiisit (single) MIKS ELÄIN EI OO KAVERI/NEULANEN Kammania-yhtyeen esittämänä, 20,-.

Tilaan....kpl

UUTTA!!! UUTTA!!! UUTTA!!!!

VYÖLAUKKU, 40,Musta nailon-vyölaukku, hihnassa teksti ANIMALS HAVE R1GHTS Tilaan .... kpl KIRJOJA...KIRJOJA...KIRJOJA... * Eläin ihmisten maailmassa/useita kiijoittajia Ensimmäinen kokonaan suomalainen eläinten oikeuksia käsittelevä te­ os. Pohdintaa ja faktaa. Hinta vain 40,Tilaan:........kpl * Suurvalaat ja delfiinit/Cajander-Similä Mielenkiintoinen runsaasti kuvitettu tietoteos merten älykkäistä valtiaista- ja niitä uhkaavasta tu­ hosta. Hinta vain 40,Tilaan:.........kpl UUTTA!!! UUTTA!!! UUTTA!!!!! * OIKEUTTA ELÄIMILLE/Peter Singer Animalian jäsenille vain 120,-, norm. 147,Kauan odotettu Animal Liberation-kiijan suomennos vihdoin valmis!

Kts. esittely toisaalla lehdessä. Tilaan kpl * Lapsille ihastuttavat kovakantiset kuvakirjat KUKKO KOSIORETKELLÄ/Lind-Rudebjer tai TYHJÄ SAARI/Smith. Hauskat tarinat joissa mukana eläinten kunnioitus! Kiijat 80,-kpl TAI molemmat yht.

150,Tilaan ....kpl KUKKO-kiijaa,...kpl SAARl-kitjaa TAI ...kpl molemmat TIETYSTI TARRAT, MERKIT, KORTIT...

— VASTUSTAN ELÄINKOKEITA-rintamerkki (kissa), 6,- ....kpl — Kosmetiikka-kiijeensulkijat (nainen ja kani), arkissa 16 tarraa, arkki 10,- ....kpl -— Liiton uusi logohiiri kitjeensulkijoissa. Arkil- la 15 pyöreää tarraa, arkki 10,- ....kpl — NO FUR-ketunpoikatarra (värikuva), halk.l0cm,6,- ....kpl — WSPA:n härkätaistelun vastainen tarra, halk. 5cm, englanniksi tai es­ panjaksi, 1,-kpl ....kpl/engl ...kpl/esp — Upeat väripostikortit, 3,-kpl,aiheet: Naali tilaan kpl Turkiskettu tilaan kpl Valas tilaan kpl Leijona tilaan kpl TAI tilaan kpl 4 kortin lajitelmia, yht. 10,PYYDÄ MYÖS ERILLINEN ESITE ENGLANNINKIELISISTÄ RINTAMERKEISTÄ!

UUTTA...UUTT A...UUTT A...U UTT A... UUTTA...UUTT A...U l TA...UUTTA...

Joulu lähestyy ja pian on joulutervehdysten aika. Tilaa nyt joulukortit hyvissä ajoin ja joulukorttisi viestittää myös eläinten puolesta! Joulupostikortit, 2,50 kpl, aiheet: — Logohiiri joulutunnelmissa tilaan kpl -— Kanien jouluateria tilaan kpl — Joulukoirat tilaan kpl TAI tilaan 6 kortin saijaa, yht. 12, Avattava kuorellinen joulukortti, sis. kuoren:5,-/kpl / ] \ j l — Kettujen joulurauhaa tilaan kpl NÄIN TEET TILAUKSESI: Lähetä tilauksesi toimistoomme, osoite Porvoonkatu 53,00520 Helsinki tai soita puhelintilaus numeroon 90-148 4866.

Pyrimme postittamaan tilaukset pikavauhtia, joten voit tehdä joululahjatilauksia. SUOSITTELEMME PUHELINTILAUKSIA! Yli 30,- tilaukset toimitetaan postiennakolla (11,-) ja lähetyksiin lisätään postimaksu sekä 3,- käsittelykulu.

Ja vielä... muistathan merkitä selvästi väri ja kokotoivomukset sekä nimesi ja osoitteesi! KIITOS!!

Tilaajan nim i:........................................................................................... osoite:.......................................................................................................

31

ALUEUUTISIA • ALUEUUTISIA • ALUEUUTISIA • ALUEUUTISIA • ALUEUUTISIA

”Ja ensi vuonna tempaisemme uudelleen” Koko perheen eläintapahtuman järjestelyt alkoivat jo rutiinilla, olihan tämä peräti nel­ jäs kerta, kun tilaisuus laitettiin pystyyn. Ja taas soitettiin lukemattomia puheluita, jär­ jestettiin tapahtuman pitopaikka, kerjättiin arpajaisvoittoja, levitettiin mainoksia, pyy­ dettiin eri alojen esitteljöitä paikalle, käy­ tiin kiivaita keskusteluja puolin ja toisin, harmaannutettiin hiuksia ja taas kerran pie­ nen mutta pippurisen alueosastomme ydin­ joukko ylitti itsensä.

Syyskuun ensimmäisenä aamuna herä­ simme kuka enemmän ja kuka vähemmän pirteänä. Aamu oli kiireinen, jokaisella oli tapahtuman järjestelyissä yltäkylläisesti te­ kemistä. Pikkuhiljaa esitteet ja myyntituotteet löysivät oman paikkansa. Arpajaisvoi­ tot järjestettiin houkuttelevan näköisiksi.

Video ja lasten piirustusnurkka saatiin myös aseteltua paikoilleen. Rotukissayhdistys SUROKin kissoja ja myös ’’tavalli­ sia” katteja kokooontui pikkuhiljaa paikal­ le. Ja kun saimme kissahäkit pystyyn, pys­ tyimme asettamaan kaiken kokoiset kollit ja mirrit näytille, mukaan mahtui yksi kani­ kin!

Olimme saaneet mukaan myös mukavan määrän esittelijöitä: Luonnonsuojelun tuki toi mukanaan kosmetiikkaa, jota ei ole tes­

tattu eläinkokein ja luontoaiheisia tuotteita, lemmikkieläinliike Mombasalta oli muka­ na monenlaista jyrsijää ja lintua, Anja Hali­ nen oli esittelemässä puhdistusaineita, Suo­ men Rotukissayhdistyksellä oli oma esiteja myyntipöytä, Greenpeace lähetti esitteitä ja rintamerkkejä ja mukana oli myös Vih­ reä Ristin aktiivinen Jukka Sylgren.

Yleisö tutustui mielenkiinnolla lehtiin ja esitteisiin ja videoesitykseen. Lasten piirustusnurkassa kävi alituinen vilske, lupasimmehan palkita parhaat piirustukset. Ih­ miset äänestivät innolla sympaattisimpaa kissaa ja loppulaskennassa huomasimme, että jopa kanikin sai yhden äänen!

Päivä meni todella nopeasti. Kun ovet sulkeutuivat noin klo 17, meillä oli vielä pitkä urakka edessäpäin. Väsymys painoi jo hartioita ja silmäluomet lupsahtelivat kiinni, mutta sisukkaana sinnittelimme vii­ meisen esitteen pakkaamiseen asti.

Eläintapahtuma ei tänä vuonna ollut hir­ muinen yleisömenestys, kävijöitä oli noin 200. Porukkaa saattoi karsia samana vii­ konloppuna olleet Oulunpäivät. Mutta ensi vuonna tempaisemme taas uudestaan, sillä perinteitä täytyy tottakai jatkaa.

Tampereen kuvakilvan voittajaotos ’ ’M anta j a elefanttimato ’’, kuvaaja Jar­ mo Ilvonen.

Neljäs palkinto voitettiin kuvalla Mikko, kuvaaja H eikki Hyvönen.

MARJA VÄISÄNEN Oulun alueosasto

Pieni ystävä ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★

TURUN ALUEOSASTO TIEDOTTAA: Animalian Turun Alueosasto jäljestää perinteiset JOULUMYYJÄISET lau­ antaina 7. joulukuuta 1991, klo 10-13, osoitteessa Ruotsalaisen Seurakunnan talo, Eerikinkatu 22 (vastapäätä pääpostia).

Vakituiset myyjäisvieraamme tunte­ vatkin jo runsaan kirpputorimme, leivonnaispöytämme sekä mukavan buffettimme, jossa voi levähtää löytöjen tekemisen välissä!! Luonnollisesti voit myös ostaa yhdistyksen normaalihin­ taisia tuotteita ja hakea esitteitä! Otam­ me kiitollisuudella vastaan leivonnais-,käsityö- ja jouluruokalahjoituksia!

Ostamalla meiltä joululahjasi tuet laikallistoimintaamme!

TERVETULOA!!

Valokuvin eläinten puolesta Tampereella Tampereen alueosaston valokuvauskilpailun parhaimmisto on nyt valittu. Kilpailun arvostelijana toimi kokenut valokuvauksen harrastaja, lääketieteen lisensiaatti Pekka Kuusinen, joka poimi kuvasadosta esiin kolme parasta.

Ensimmäinen palkinto ojennettiin nokialaiselle Jarmo Ilvoselle, toinen palkinto tamperelaiselle Aino Järviselle ja kolmas Matti Närvälle Valkeakoskelle. Lisäksi Tampereen alueosasto päätti antaa hyvätasoisen kilpailun kunniaksi vielä ylimääräisen neljännenkin palkinnon, jonka sai Heikki Hyvönen Sääksjärveltä.

I I

tl

v

m

Ystävän kun m ä sain olit pienen pien i vain, koiranpentu suloinen karvaturri pörröinen.

M e yhdessä ulos kirmaillaan ja tuulta vastaan törmäillään.

Minä nauran laulan iloiten, ja ystävä haukkuu riemuiten.

M itä minulta puuttuisikaan, jo s sinua ei olisikaan?

Nämä kaikki hauskat retket, ja ihanat iltahetket.

Kun väsyneenä nukkumaan me sänkyyn käymme vierekkäin, sun pienet ja la t vieläkin on päivän työssä tietenkin, kun unta näät sä retkistä ihanista hetkistä.

Aamulla on ihanaa, kun ystävä mut herättää ulos pyytää — haukahtaa ihanaa — lähdetään.

Nimim. M äyräkoiran omistaja

Uusia pikkususia Ruotsissa

x^:

Testamentti elämälle Englannin ja USA:n eläinsuojelujärj estot ovat ottaneet käyttöön kudosluovutustestamentin (Humane Research Donor Card), jonka avulla voi testa­ mentata ruumiinsa lääketieteen käyt­ töön. Tähänastiset elinluovutustesta­ mentit ovat mahdollistaneet ainoastaan munuaisten, sydämen ym. elinten luo­ vutuksen kanssaihmisille.

Käyttämällä ihmisen soluja kudosviljelytutkimuksissa ja -testeissä voi­ daan — paitsi säästää koe-eläimiä — myös saada parempia tuloksia kuin eläinsoluja käyttämällä. Valitettavasti tutkimus on usein tyrehtynyt siihen, et­ tei sopivia ihmiskudoksia ole ollut saatavilla.Kudosluovutuskorteilla pyri­ tään pääsemään tästä puutteesta.

The A V-Magazine, R S

Juliana von Wendtin Säätiö selvittelee parhaillaan Suomen tilannetta kysei­ sen asian osalta. Seuraavassa Animalian numerossa tulemme kertomaan, miten jokainen voi omilla kudoksillaan — sekä elävänä että kuolleena — vä­ hentää koe-eläinten käyttöä. Esitte­ lemme myös suomalaisille tarkoitetun kudos luovutus kirjan,jota voi tilata toi­ mistostamme. RS

Tervettä järkeä syöpätesteihin ’’Karsinogeeneja (syöpää aiheuttavia aineita) etsivät eläinkokeet, joissa an­ netaan lähes kuolettavin yliannoksin kemikaaleja hiirille tai rotille, ovat jou­ tumassa entistä kriittisemmän tieteelli­ sen tarkastelun kohteeksi. Tieteisyhteisö on reippaasti hylännyt vanhan ja kunnianarvoisan viisauden, että hiiri on ihminen pienoiskoossa... ...eräät kemikaalit eivät aiheuta syö­ pää. Sen sijaan suurin annoksin kemi­ kaalit näyttävät tekevän kudokset vas­ taanottavaisiksi pahanlaatuisille kas­ vaimille. Jos ongelmia syntyy vain suurimmilla annostuksilla pitäisi tu­ loksiin suhtautua epäillen.”

Helsingin lääkärilehti 3/91, R S

Lähes kaikkialla Euroopassa toimilaan nyt su­ den puolesta. (VeliRisto Cajander)

34

Norja pyytää apua susien suojelussa Väre Rovdyr -yhdistys Norjasta on lähettä­ nyt avunpyynnön suomalaisille eläinten ys­ täville. Maalla on yhteinen noin kymmenen susiyksilön kanta Ruotsin kanssa Finnskogenin alueella. Susi on täydellisesti rauhoi­ tettu Notjassa, mutta laissa on porsaanreikä. Jos susi uhkaa kotieläintä, sen saa tap­ paa. Tätä poikkeusta hyväksikäyttäen muu­ tamia susia on viime vuosina ammuttu Nor­ jassa.

Notjassa elää yli kaksi miljoonaa lam­ masta, jotka laiduntavat vapaasti vuoristoniityillä. Sudet tappavat vuosittain ainoas­ taan alle sata lammasta, mutta silti lam­ paankasvattajat vihaavat harmaaturkkia.

Mitä itse voit tehdä?

Noijalaisjäijestö toivoo, että maan pääministerille osoitetussa kiijeessä vaadittaisiin, että susia ei saa tappaa missään tilantees­ sa, ja että Pohjoismaat yhdessä Neuvostoliiton kanssa laatisivat susiensuojeluohjelman.

Kirjeen osoite: Prime Minister Gro Harlem Brundland The Norvegian Goverment P.O. Box 801 DEP 0030 OSLO, NORGE

Vähintään viisi sudenpentua on tänä kesänä nähnyt päivänvalon Ruotsin Jämtlannissa.

Mahdollisesti myös pohjoisempana on syn­ tynyt susia. Valitettavasti yksi hukka jäi ke­ sällä auton alle.

Ruotsin susien ja muiden suurpetojen tu­ levaisuus näyttää valoisammalta sikäli, että siellä ollaan uudistamassa suurpetojen po­ roille aiheuttamien vahinkojen korvaussysteemiä. Enää ei makseta sen mukaan, pal­ jonko poronraatoja löytyy maastosta. Kor­ vausperusteena on suurpetojen todellinen lukumäärä ja syntyvät poikaset kunkin pa­ liskunnan alueella. Mitä enemmän alueella on susia, karhuja, ilveksiä, ahmoja ja niiden pentuja, sitä enemmän rahaa valtio maksaa poronomistajille. Tällainen järjestelmä ty­ rehdyttää suurpetojen tappamisen ja muokkaa asenteita. Tässäkin asiassa Suomen oli­ si syytä viipymättä ottaa oppia Ruotsista!

Varggruppen, Naturvärdsverket (VR.C.)

lään kunnioittavalla tavalla. Elokuvas­ sa esiintyy useita eläimiä, mm. 3 000 puhvelia.

Elokuvan tekovaiheessa oli mukana ruotsalainen Birgitta Bjerke, jonka mu­ kaan ainuttakaan eläintä ei vahingoitet­ tu filmauksissa. ’’Costnerilla on satap­ rosenttisesti eettinen asenne eläimiin.

Elokuvan puolikesyjä susia, hevosia sekä koiria, jotka olivat peräisin hylät­ tyjen koirien tallista, kohdeltiin huolel­ la. Vauhdikkaissa metsästyskohtauksissa käytettiin mm. täytettyjä eläimiä ja trikkitekniikkaa” .

Toistaiseksi ei ole olemassa sellaisia säädöksiä, jotka edellyttäisivät filmiteollisuuden ottavan eläinsuojeluperiaatteet huomioon elokuvien valmistami­ sessa. Asiantila riippuu kunkin eloku­ van ohjaajasta ja tuottajasta. Eläinsuo­ jelun edistämiseksi filmi- ja muussa viihdeteollisuudessa on perustettu Hollywoodiin yhdistys ’’Coalition to Protect Animals in Entertainment” .

Djurens R ätti 4/91. (V-R.C.)

Lyijyhaulit kielletään Norjassa Notjassa on päätetty, että vesilinnuille haitallisia lyijyhauleja ei saa enää käyt­ tää ensi metsästyskaudella. Samanlais­ ta kieltoa kaivattaisiin pikimmiten myös Suomeen. Metsästäjät vastusta­ vat kuitenkin tätä, koska teräshauleilla ei voi ampua sorsia niin pitkiltä etäi­ syyksiltä kuin lyijyhauleilla.

Norjalaisten rajua ja raakaa hylkeenpyyntiä Norjan hallituksen tukemana järjestet­ tiin viime keväänä laaja hylkeiden ve­ rilöyly Grönlannin itärannikolla.

Raa’an tapporuletin seurauksena lähes

' 'Norjalaisten hylkeidenteurastus vaatii protes­ tin ’', toteaa Nappi norppa Porvoosta. (Veli-Risto Cajander)

15 000 grönlannin- ja kuplahyljettä ammuttiin ja hakattiin kuoliaaksi.

Tällä operaatiolla Norjan hallitus halusi työllistää tilapäisesti 40 kalasta­ jaa, jotta heille ei tarvitsisi maksaa työttömyyskorvausta. Lisäksi LänsiGrönlannin vesillä on tapahtunut lai­ tonta hylkeenpyyntiä.

Tappamisen jälkeen suuri osa hyl­ keiden ruhoista heitettiin mereen. Tal­ teen otettiin vain nahat sekä hylkeiden räpylät ja sukupuolielimet, joita norja­ laiset ja japanilaiset miehet pitävät herkkuina ja potenssia kohottavina.

Hylkeenpyynti Norjassa tapahtuu valtion tukemana, muuten se ei millään kannattaisi. Maa on tappanut 80-luvulla yhteensä lähes puoli miljoonaa grönlanninhyljettä. Lajin kannat ovat run­ saan pyynnin sekä norjalaisten ja venä­ läisten ylikalastuksen seurauksena pu­ donneet esim. Barentsinmeren-Huippuvuorten alueella kahdesta miljoonasta 0.35 miljoonaan. Silti Nor­ jan hallitus on suunnitelllut jatkavansa verilöylyä ja aloittavansa uudelleen myös valkoturkkisten kuuttien nuijimisen.

Lähteet: N orjan Greenpeace, Iltalehti 19.10.91, D jurens R ätt 4/91. (V-R.C.)

Mitä sinä voit tehdä?

Tämä mielettömyys on saatava loppu­ maan! Kirjoita ruotsiksi tai englanniksi Norjan kalastusministeriöön. Vaadi, että tuki (ruots. statlig stöd, eng. financial support) hylkeiden tappamiseksi on lopetettava, ja että hylkeet (Grönlandssel + Klappmyss, eng. harp seal + hooded seal) on rauhoitettava.

Osoite: Fiskeriminister O. Pettersen Fiskeriministeret Postboks 8118 Dept, 0032 OSLO 1, NORGE

M etsästys j a Kalastus, lokakuu -91. (V-R.C.)

Karhujen suojelu tehostuu Ruotsissa Ruotsin karhukanta on Suomea suu­ rempi, noin 600— 700 eläintä. Silti siellä karhuja tapetaan vähemmän kuin meillä, esimerkiksi viime vuonna 51 yksilöä. Ruotsissa ei karhujen kevätmetsästys ole sallittu, ja syysmetsästysaikoja on lyhennetty entisestään. Li­ säksi karhujen tappaminen ei ole va­ paata, vaan kullekin läänille on määrät­ ty tietyt enimmäiskiintiöt. Tällä pyri­ tään varmistamaan, että karhuja ei tapeta ainakaan liikaa. Suomessa asiat ovat paljon heikommin. Esimerkiksi Pohjois-Kaij alassa on tänä syksynä ta­ pettu ennätysmäärä karhuja, vähintäin 22 kpl.

M etsästys j a Kalastus, lokakuu -91. (V-R.C.)

Tanssii susien kanssa -elokuva ja eläimet Kevin Costnerin menestys- ja Oscarelokuva ’’Tanssii susien kanssa” kertoo valkoisen miehen ystävystymisestä Si­ oux -intiaanien kanssa. Filmi on uu­ dentyyppinen lännenelokuva, jossa in­ tiaanien kulttuuria ja luontoa käsitel­

Ruotsi näyttää suuntaa: vasikoiden nupoutuksessa käytettävä kivunlievitystä Ruotsin hallitus sinetöi vastikään pää­ töksen, jonka mukaan vasikoiden nu­ poutuksessa on käytettävä kivunlievi­ tystä ja toimenpiteen saa suorittaa vain eläinlääkäri. Ruotsissa sarvien kasvu ehkäistään noin 200 000 vasikalta vuo­ sittain, joten päätös on eläinsuojelullisesti merkittävä.

K iville löytyy monenlaista käyttöä - ainakin lehmälaitumella. (Veli-Risto Cajander)

Suomessa vasikat nupoutetaan poltta­ malla sarvien aiheet. Painamalla ihoa polttoraudalla sarvenaiheiden kohdal­ ta noin 10 sekuntia saadaan niihin jo h ­ tavat verisuonet tuhottua ja sarvien kasvu estyy. Nupoutus on hyvin tuskal­ linen mutta kuka tahansa saa sen tehdä eikä kivunlievitystä tarvitse käyttää.

Luonnonmukaisessa kotieläintuo­ tannossa suunnitellaan nyt ruotsalaiskäytäntöön siirtymistä. Sen sijaan ta­ vanomaisessa tuotannossa kivulias nupouttaminen jatkuu. Animalia on vaa­ tinut, että valmisteilla olevassa eläin­ suojelulain uudistuksessa kiellettäisiin

sarvien poltto ilman puudutusta. Jo nyt eläinsuojelulaki kieltää ’ ’tarpeetto­ m an” tuskan tuottamisen eläimille.

Ovatko taloudelliset seikat jatkossakin riittäviä tekemään eläinten tuskasta tarpeellisen?

EM .

35

VEGE VEGE VEGE VEGE VEGE VEGE V E G E V E G E V E G E VEGE VEGE

Hormonit houkuttelevat meillä ja muualla

nekseen on Hollannissa sekaantunut eräs farmasia-alan yritys, jolta hiljat­ tain takavarikoitiin kiellettyä clenbuterolia yli 400 000 markan arvosta. Li­ säksi hormoneja on löydetty karjakauppiailta, viljelijöiltä ja eläinlääkä­ reiltä eri puolilla maata. Tilanteen laa­ juus ei ole täysin vielä tiedossa.

Hollannissa on toistaiseksi kymmentä maatilaa kielletty myymästä karjaa tai lihaa. Lisätietoja on tulossa eläimille tehtävien virtsakokeiden ja rehuana-

lyysien myötä.

Maidontuotantoa lisäävän naudan Kolmen suomalaisen sikatilan kasva­ kasvuhormonin (BST) valmistaja, yh­ teista on syksyn mittaan löydetty kiel­ dysvaltalainen Monsaton-yhtiö, on lettyä nandroloni-hormonia, joka edis­ puolestaan joutunut vaikeuksiin, kun tää kasvua. Nyt selvitellään, onko aine BST:n käyttö ei USA:ssa olekaan laa­ peräisin lääkejäämistä vai onko tiloilla jentunut siten kuin yhtiössä odoteltiin. käytetty laittomia hormonivalmisteita.

USA:n elintarvike- ja terveysministe­ Epäilyttävää tapauksessa on se, että riö on hyväksynyt BST:n koekäytön poikkeuksellisesti eläinlääkäriä ei ole mutta sen hyväksyminen tavanomai­ vuoteen kutsuttu kyseisille tiloille. seen tuotantoon on vielä avoin kysy­ Kasvua kiihdyttävien hormonien käyt­ mys. Hormonin käyttö on herättänyt tö on kielletty EY-ja Pohjoismaissa toi­ laajaa keskustelua, ja aineen vaikutusta sin kuin mm. USA:ssa, Kanadassa, eläinten terveyteen ja taloudelliseen Australiassa ja Uusi-Seelannissa. hyötyyn halutaan vielä selvittää. BST Keski-Euroopassa on paljastunut on hyväksytty maidontuotannossa suomalaista laajempi hormonijupakka, Neuvostoliitossa, Meksikossa, Brasili­ jossa lihanaudoille on annettu kasvu­ assa, Namibiassa, Zimbabwessa, Tsek­ hormoneja. Hormoneja on käytetty koslovakiassa ja Bulgariassa.

EY-maista ainakin Hollannissa, Bel­ M aaseudun Tulevaisuus 3.10.1991; 19.10.1991 j a giassa ja Italiassa sekä EYjäsenyyttä H elsingin Sanom at 12.10.1991 (E M .) vasta suunnittelevassa Sveitsissä. Bis-

Kesä ei koittanut vieläkään kaikille ruotsalaislehmille Ruotsissa on laskeskeltu, että edelleen joka 20:s lehmä (yhteensä 28 000 eläintä) viettää kesänkin sisällä vaikka eläinsuojelulaki periaatteessa vaatii lehmille laidunnusoikeutta. Ennen lain uudistusta kolmisen vuotta sitten joka 10:s lehmä oli kesät talvet sisällä. Son­ neja laidunnusvaatimus ei koske lain­ kaan.

Laiduntamiseen on myönnetty poik­ keuslupia esimerkiksi silloin, kun sopi­ vaa laidunmaata ei ole ollut kohtuulli­ sen lähellä maatilaa tai jos lehmien oli­ si laitumelle mennessään ylitettävä vil­ kasliikenteinen tie. Jopa huvila-alueen läheisyys on riittänyt poikkeusluvan saamiseen. Poikkeusluvan ovat saa­ neet lähes kaikki sitä hakeneet: 845 ha­ kijasta lupa heltisi 807:lle.

M aaseudun Tulevaisuus 24.10.1991 (E M .)

KEITOT KASARIIN

pauksista.

Animals International, voi XI/38,

1991 (PV)

(piirros: Bill Sanderson, Country Living June -91) Koebeagleille uudet kodit Englannin kuninkaallinen eläinsuoje­ luyhdistys RSPCA otti huostaansa 400 beaglea, kun Perrycroft-niminen koeeläinten kasvatuslaitos meni konkurs­ siin.

Yli 70 000 eläinten ystävää tarjoutui antamaan uuden kodin näille koirille.

Huolellisen karsinnan jälkeen 400 so­ veliasta perhettä valittiin, ja beaglet pääsivät viettämään parempia päiviä uusiin perheisiinsä.

Tapaus on lisätodistetta sille, että la­ boratorio-oloissa kasvaneesta koirasta voi tulla mainio kotikoira. Samaahan todistivat ne 21 lääketehdas-Starin eläinkokeisiin Ruotsiin matkalla ollut­ ta beaglea, jotka pelastuivat tukehtumiskuolemalta laivalla. (50 beagleahan menehtyi.) N e ovat kaikki sopeu­ tuneet mainiosti uusiin perheisiinsä, ja onpa eräästä niistä, Ponny-beaglesta, tullut agilityn Ruotsin mestari.

Animal life, 5,1991 (PV)

Miso on soijapavuista maitohappokäymisellä valmistettua tahnaa, joka on äärim­ mäisen terveellistä. Sitä saa luontaistuote­ kaupoista, ja nyrkkisääntö on, että mitä tummempaa miso on, sen vahvempaa se on maultaan. Älä pelästy mison omituista, mämmin näköistä ulkonäköä. Miso on tut­ tavuutesi arvoinen. Avattuna miso säilyy hyvin tiiviissä lasipurkissa jääkaapissa, vihanneksia pieneksi silputtuna (esim. porkkanaa, parsakaalia, kukkakaalia, palstemakkaa, jne.)

L u m en (tai rännän...) pyryttäessä tus­ kin mikään lämmittää niin mukavasti kuin kuuma keitto. Lihaa keitto ei kaipaa lainkaan — mahtavimmat sopat syntyvätkin kasvikunnan tuotteista.

Keitto vain itse asiassa paranee läm­ mitettäessä: niinpä sitä kannattaa tehdä aina iso kattilallinen, ja ottaa vaikka seuraavana päivänä termospullossa mukaan evääksi työpaikalle tai kou­ luun, jos nykytrendistä jälkeenjääneet päättäjät eivät siellä ole ymmärtäneet järjestää kasvisruokavaihtoehtoa.

Lisäksi keitto tarjoaa myös mahtavia mahdollisuuksia improvisointiin: kat­ tilaan voi heitellä melkein mitä vain.

Tässä kuitenkin muutama ohje alkuunpääsemiseksi, ja niidenkin toteuttami­ sessa anna mielikuvituksen lentää!

Eläinsuojelulaki Koreaan Korean parlamentti hyväksyi maahan sen historian ensimmäisen eläinsuoje­ lulain viime toukokuussa. Maailman eläinsuojeluliittoa WSPA:ta on kuultu lain laatimisen yhteydessä. Laki säätää kotieläinten kohtelusta, irtoeläinten hoidosta sekä yleensä eläinrääkkäysta-

MISOKEITTO

2 sipulia silputtuna

3 valkosipulinkynttä hakattuna tai murskat­ tuna misotahnaa mausteita kasvisöljyä Kuullota padassa sipulit ja valkosipulit öljytilkassa.Lisää vettä ja silputut vihan­ nekset. Vihannesten määrä riippuu veden määrästä, ja se taas riippuu padan ja nälän koosta. Älä kuitenkaan tee keitosta liian lai­ haa — voit aina tarvittaessa lisätä vettä.

Keitä keittoa, kunnes vihannekset ovat pehmeitä.

Ota kattilasta vähän lientä ja liota misotahna kuumaan liemitilkkaan.

Noin 3 rkl misoa litraan nestettä on hyvä suhde.

SJÖBACKAN PAPUKEITTO espanjalaiseen tapaan 2 dl papuja (esim. adzuki- tai kidneypapuja tai kickhemeitä) 1 1 kasvislientä 2-3 sipulia pieneksi hakattuna 7 valkosipulinkynttä 3 rkl persiljaa 3 rkl minttua (kuivattukin käy) kasvisöljyä

Lisää liotettu miso takaisin kattilaan.

Kun miso on lisätty, älä anna keiton enää kiehahtaa — tällöin miso menettää ravintoarvoaan. Tarkista mausteet —suolaa et var­ masti tarvitse lainkaan mison ansiosta!

TOMAATTINEN PIKAKEITTO Jos aika ei riitä papujen liotteluun tms., mutta elimistösi kaipaa kuitenkin sisäistä lämmikettä, saat avun tästä pika-tomaattikeitosta.

mausteita maun mukaan: esim. paprikajau­ hetta, mustapippuria Liota papuja yön yli. Vaihda vesi ja keitä niitä noin tunti suolattomassa vedessä.

Kuullota sipulit pannulla tilkassa öljyäja lisää mausteita.Huhmareessa tai tehosekottajassa hiero tahnaksi valkosipulinkynnet, noin 3 rkl öljyä, persilja ja minttu.

Kaada papujen keitinvesi pois ja lisää kattilaan sen tilalle kasvisliemi (sen voi tehdä vaikka kuutiosta), valkosipuli-yrtti­ seos ja kuullotettu sipuliseos.

Keiton tulisi hiljalleen poreilla ainakin

30 minuuttia, mutta aika vain lisää sen aro­ meita.

Taijoile keiton kanssa paahdettuja leipäkuutioita: jokainen ruokailija laittaa lautaselleen kourallisen leipäkuutioita ja kuu­ man keiton siihen päälle.

2 purkkia tomaattimurskaa

vettä valkosipulia, persiljaa mausteita innoituksen mukaan Pöydässä: kermaviiliä, sulatejuustoa, tms.

Kaada tomattimurskat kattilaan. Lisää varovaisesti vettä, mutta älä tee keitosta lit­ kua. Lisää keittoon murskattua valkosipu­ lia ja hienonnettua persiljaa. Anna keiton porista hiljalleen mahdollisimman kauan.

Mausta.

Laita jokaisen ruokailijan lautaselle ruo­ kalusikallinen kermaviiliä tai sulatejuus­ toa. Kaada kuuma keitto päälle.

PÄIVI VIINIKAINEN

s.

37

i DELFIINIT VAPAUTEEN VANKILOISTAAN

D elfinaarioita on nykyisin eniten USArssa. Siellä tämän ’’huviteollisuuden” palveluksessa työskentelee 9 000 ihmistä ja rahaa pyörii yli tuhat miljoo­ naa markaa vuosittain. Mukana bis­ neksessä ovat mm. W alt Disney-yhtiö ja Budweiser-olutta valmistava pani­ mo. Merinisäkkäiden pitäminen näytil­ lä on kasvattamassa suosiotaan nyky­ ään mm. Japanissa, Honkongissa ja Havaijilla.

Euroopassa delfinaariot ovat vasta­ tuulessa. Eläinsuojelijoiden kampan-

Maailman delfinaarioihin on viime vuosikymmenien aikana pyydetty lähes 5 000 pikkuvalasta. Suuri osa näistä delfiineistä on jo menehtynyt pyynnin, kuljetusten tai vankeudessa olon ai­ kana. M utta edelleen delfinaarioissa pyörii miljoonabisnes.

A jat ovat kuitenkin muuttumassa. Yhä useammat ihmiset ovat alkaneet ymmärtää, että delfiinien pitäminen ”uima-altaissa ” aiheuttaa niille monenlaista kärsimystä. On myös toteutettu projekteja, joissa delfinaarioiden pullokuonoja on palautettu takaisin mereen. M yös eräät ympäristöryhmät ovat pelastaneet vangittuja delfiineitä.

jät, tiukentunut lainsäädäntö mm.

USA:ssa ja Euroopan yhteisön maissa sekä tiedot vankeudessa elävien del­ fiinien poikasten lukuisista kuolemista ovat saaneet muutoksen aikaan. IsoBritanniassa oli parhaimmillaan 30 delfmaariota, nyt enää kaksi.

Pullokuonoja vapaaksi Särkänniem en delfiinit ovat kokeneet monia ko­ ettelem uksia - kuusi kuollutta reilun vuoden si­ sällä !

Delfiinien palauttaminen luontoon ei ole yksinkertaista ja nopeasti toteutet­

tavissa. Kun vapautusoperaatioita ale­ taan suunnitella, on oltava tarkoin sel­ villä eläinten terveydentilasta ja taus­ tasta. Palautus onnistuu paremmin, mi­ käli se tapahtuu samalle alueelle, mistä delfiinit on aikoinaan pyydetty. Eläin­ ten on opittava jälleen itse pyydystä­ mään elävää kalaa. Niiden on myös päästävä mukaan villien delfiinien lau­ moihin, joissa sukulaisuuteen perustu­ vat sosiaaliset siteet ovat usein varsin tiukat ja kiinteät.

Pullokuonodelfiinien palauttaminen luontoon on nyt päässyt hyvään vauh­ tiin ja tulokset ovat olleet lupaavia.

Vuosina -87 ja -90 on kaksi paria pääs­ tetty vapaaksi USA:n vesille. Ensim­ mäisessä tapauksessa Joe ja Rosie pullokuonot olivat ehtineet olla vankeu­ dessa seitsemän vuotta. Varsin pitkälle on suunniteltu myös parin miekkava­ laan vapauttamista eräästä amerikka­ laisesta delfinaariosta.

Delfiinien puolesta on toteutettu myös suoraa toimintaa. Sea Shepherd ympäristöjärjestö pelasti naaraspullokuonon ja sen poikasen Floridan vesil­ lä elokuussa -89. Aktivistit estivät del­ fiinien pyynnin häirinnällä. Heinä­ kuussa -90 Dolphin Rescue Brigaden jäsenet tekivät iskun Bahamasaarilla.

Siellä oli delfinaarioihin siirtämistä varten pyydystetty yhdeksän delfiiniä.

Eläimet olivat verkolla erotetussa ai­ tauksessa, josta järjestö vapautti ne ta­ kaisin mereen.

”Merten Sineen ” -projekti Viimeisin ja suunnitelmallisin delfii­ nien vapautusprojekti on nimeltään In­ to the Blue. Sen takana on eläintarho­ jen olojen parantamiseen keskittynyt englantilainen Zoo Check järjestö se­ kä sveitsiläinen Bellerive -säätiö.

Projektin toimintapaikka sijaitsee Karibian meren alueella Turks and Caicos saarilla. Siellä delfiinien luon­ toon sopeuttamista varten on erotettu merestä 30 hehtaarin kokoinen luonnonallas. Altaan vesi vaihtuu vuoroveden ansiosta noin kerran tunnissa ja siinä elää luontaista meren eliöstöä, mm. meriruohoa, koralleja ja runsaasti ka­ laa.

Palautuskeskuksessa työskentelee mm. biologeja ja eläinlääkäreitä, jotka tarkoin seuraavat tilannetta. Delfiinejä on yleensä pidetty altaassa pari kuu­ kautta, ennenkuin portit avomerelle aukaistaan.

Ensimmäinen palautettava pullokuono oli 24-vuotias uros nimeltään Rocky, joka oli ollut 19 vuotta vankeu­ dessa Englannissa. Sitä seurasivat pian Missie ja Silver, jotka vapautettiin Brightonin delfinaariosta.

Nämä kolme pullokuonoa ovat ol­ leet vapaassa meressä nyt jo muutamia kuukausia ja kaikki on sujunut hyvin.

Ne ovat oppineet pyydystämään oman ruokansa ja niiden on nähty uivan alu­ een ’’villien” delfiinien kanssa. Lisäk­ si Missie on raskaana ja se on valinnut Rockyn uudeksi kumppanikseen. Va­ paana elävien delfiinien tutkimuksissa onkin viime aikoina selvinnyt, että pullokuonot vastoin aiempia uskomuksia eivät ole yksiavioisia eläimiä.

Tampereen pullokuonot vapaaksi?

On monia syitä siihen, että delfiinit ei­ vät kertakaikkiaan voi viihtyä hyvin delfinaarioissa. Luonnossa delfiinit voivat kiitää 60 km tuntinopeudella, uida päivässä jopa yli 100 km ja sukel­ taa 300 metrin syvyyteen. Tämä ei ole mahdollista delfinaarioiden paljaissa betonialtaissa, joista puuttuvat myös meren eläimet, kasvit ja merenpohjan vaihtelevat muodot ja onkalot.

Useiden delfinaarioiden vesi on kei­ notekoisesti valmistettua merivettä, jo­ ka sisältää mm. klooriaja lääkkeitä sai­ rauksien ja tulehduksien vähentämi­ seksi. Altaiden vaaleat värit ja valaistu­ solosuhteet poikkeavat melkoisesti olosuhteista meressä. Kloori ja valais­ tus aiheuttavat ongelmia delfiinien sil­ mille.

Delfiinien kuulo on ainakin 20 ker­ taa herkempi kuin ihmisellä. Monet asiantuntijat arvelevatkin, että delfiinit kärsivät huomattavasti altaiden pump­ pu- ja suodatinkoneistojen melusta ja aaltojen kaiuista. Delfinaarioissa ei ole myöskään mahdollista ylläpitää eläi­ mille niin tuiki tärkeitä sosiaalisia per­ hesiteitä ja luontaisia sosiaalisia kon­ takteja.

Luokkaretkiä ei ensi keväänä kannata suunnata Särkänniemeen, ei ennenkuin delfinaarion asuk­ keja ryhdytään palauttam aan takaisin omaan maailmaansa. Se on ainoa jä rkevä vaihtoehto.

Kaikki nämä tekijät johtavat siihen, että vankeudessa delfiinit kärsivät mel­ koisesti stressistä ja sairauksista. Nämä ongelmat eivät välttämättä näy eläi­ mestä ulospäin; pullokuonojen ilme­ hän on aina hymyilevä. Ei ole yllättä­ vää, että delfinaarioiden asukkien poi­ kasista noin 80 % kuolee aivan nuore­ na, kun vastaava luku luonnossa on erään Floridassa tehdyn 20 vuotta kes­ täneen tutkimuksen pohjalta noin 20 %.

Tätä kirjoitettaessa on Tampereen delfinaariossa kuollut jo viisi poikasta ja yksi uros, viimeisin marraskuun alussa. Tällä hetkellä on vankat perus­ teet vaatia, että Tampereen kaikki pul­ lokuonot palautettaisiin porukassa ta­ kaisin mereen. Sopiva alue saattaisi löytyä Floridan seudulta, alueelta, mis­ tä ne ovat alumperin kotoisin. Apuna voisi käyttää Into the Blue-projektia, joka on päättänyt jatkaa toimintaansa, kunnes suuri osa vangituista delfiineis­ tä on saatu takaisin mereen.

Teksti ja kuvat: VELI-RISTO CAJANDER

[ # ]

I [ 4

ihm isille Kirja tilattavissa toimistosta erikoishintaan 120,-