Animalia 4/1997

^ 4

4 ^

■ m a ila ELÄINSUOJELUN ERIKOISLEHTI SPECIALMAGASIN FÖR DJURSKYDD ------

'

4/97

'

'-m

^ a

lp

luonnollisissa oloissa F

v g Kosmetiikka■ l , kampanja ggj vauhdissa

i M pj ■ H i

%

Oikeudenmukaisuuden puolesta vain oikeudenmukaisin keinoin Minkkihäkkejä avattu, koerottia ja -koiria varastettu. Näitä uutisia vilahteli silloin tällöin tiedotusvä­ lineissä kesän ja syksyn mittaan.

On helppo arvata, että yksi teko­ jen takana vaikuttaneista motii­ veista on ollut turhautuminen sii­ hen, että perinteisen eläinsuojelun menetelmillä edistystä saavutetaan yleensä melko hitaasti. Lukuisien muiden maiden tavoinhan Suomi on - juhlapuheista huolimatta vielä varsin kaukana aidosta de­ mokratiasta. Edes kansan enem­ mistön mielipide ei välttämättä vielä takaa, että johonkin asiaan saataisiin muutos, ainakaan pian.

Lehdistö ei ole aihevalinnoissaan sen demokraattisempi: uutiskyn­ nyksen ylittämistä sanelevat mo­ net muutkin tekijät kuin se, onko jokin aihe yleisen huolen kohtee­ na.

Presidentti Ahtisaari osui ilmei­ sesti naulan kantaan kysyessään

keinoina käytetään ilkivaltaa ja vastuun pakoilua, kuinka niillä voisi kuvitella edistettävän yhteis­ kunnan oikeudenmukaisuutta? * * *

lokakuussa lehtimiesten seminaa­ rissa, lieneekö turkistarhaiskujen takana ollut se, että kyseiset ihmi­ set eivät ole kokeneet itsellään ole­ van muuta keinoa saada ääntään kuuluviin.

Mutta meidän eläinsuojelijoi­ den on silti aina syytä muistaa, että toiminnan keinot ratkaisevat, mitkä ovat toiminnan tulokset. Jos

Tiedotusvälineissä puolestaan turkistarhailkivallan käsittelyä on lei­ mannut eräs ironinen piirre. Sa­ malla kun muutamien kymmenien häkkien availemisesta on revitty suuria otsikoita, turkistuottajien omat lainrikkomukset saavat olla rauhassa julkisuudelta.

Eläinten oloja turkistarhoilla säätelevien pykälien eläinsuoje­ lullinen taso on vaatimaton. Ne esimerkiksi sallivat minkin pitä­ misen koko elinikänsä häkissä, jonka pohjapinta-ala on suunnil­ leen tämän lehden sivun kokoi­ nen. Silti ei ole harvinaista, että turkistarhoilla rikotaan näitä vaa­ timattomiakin säädöksiä.

Euroopan neuvoston tuotanto­ eläinten suojelusopimus (jonka Suomi on ratifioinut) määrää mm..

Pro Animalia -palkittu Hannu Saloniemi:

Tässä numerossa:

Kultaisella keskitiellä eläinten hyvinvoinnin puolesta

P ä ä kirjo itu s ............................ 2 että jokaisen vieroitetun turkisketun häkissä on oltava pesäkoppi tai hylly, ja että jokaiselle ketulle on annettava purukapuloita tai muita leikkivirikkeitä. Kuten jokainen turkistarhoilla käynyt tietää, on erittäin monia tarhoja, joilla ke­ tuilta puuttuu joko koppi/hylly tai purukapulat. Tai molemmat.

N iskapihtien rutiininom aista käyttöä pitäisi samaisen sopimuk­ sen mukaan välttää, mutta käytän­ nössä tätä vastaan rikotaan ylei­ sesti. Metalliset juomakupit ovat tarhoilla yleisiä, vaikka ne voivat talvipakkasella vahingoittaa eläin­ tä (kun kieli jäätyy kiinni). Listaa voisi jatkaa paljon pitempään kuin mitä yhteen pääkirjoitukseen mah­ tuu.

Milloin saamme nähdä näistä ai­ heista raflaavia iltapäivälehtien lööppejä?

Helena Tengvall

Pro A nim alia -palkittu H annu S a lo n iem i .................. 3 K o sm etiikka ka m p a n ja

4

Teuraskuljetusadressi E U .l le ....................................... 5 T urkiseläinsem inaari ........... 6

Tämän vuoden Pro Animalia -palkinnon saanut professori Hannu Saloniemi on toiminut työkseen tuotantoeläinten hyvinvoinnin puolesta jo neljän­ nesvuosisadan ajan. Hyvinvointitutkimuksen suomalaista pioneeria ilahduttaa se, että etenkin kymmenen viime vuoden aikana eläinten hyvinvointikysymykset ovat lyöneet itsensä läpi myös yleisessä mielipiteessä.

B lärävars b eteen d e ............... 6 Lam m as suden vaatteissa? 7 U u tis ia ...................................... 8 Sika tehotuotannon p u r is tu k s e s s a .........................9 Villipeuran jä lkelä iset

10

Eläinsuojelu poronhoito­ alueella ................................... ¡1 K issam uum ioita ja pyhiä

H

elsingin yliopiston kotieläinhygienian p rofessori Hannu Saloniemi on työs ken nellyt eläinten parissa lapsuudestaan lähtien. Hän on varttunut tilalla, joka on ollut saman suvun hallussa 1500-luvulta saakka. Nykyään Nummi-Pusulassa läntisellä Uudellamaalla si­ jaitsevaa tilaa hoitaa hänen veljen­ sä. Saloniemi piti eläinten kanssa työskentelyä niin antoisana, että hän päätti opiskella eläinlääkärik­ si. Opiskeluaikoina Saloniemi sai kuitenkin ahaa-elämyksen, jonka seurauksena hän kiinnostui saira­ uksien parantamisen ohella ennen kaikkea eläinten terveyden ylläpi­ dosta ja niiden hyvinvoinnin edis­ tämisestä

le h m iä .................................... 12 K issanm etsästys pöydälle 13 N yt puhun m i n ä ................. 13

Minkburar öppnade, försöksrättor och -hundar stulna. Den här typens nyheter har under sommaren och hösten nu och da dykt upp i mediema.

Det är lätt att gissa att ett av moti ven tili däden har varit frustra­ tion över att det med traditionella djurskyddsmetoder är en tidskrävande process att fä igenom förbättringar. Som mänga andra länder är ju Finland trots allt längt ifrän en äkta demokrati. Inte ens om majoriteten av befolkningen är av en viss äsikt är det sagt att detta räcker tili för att fä en förändrnig tili ständ, ätminstone inte genast.

Mediema är inte heller precis demokratiska dä de väljer ämnen: det krävs ofta mycket mera än ett allmänt intresse för att nyhetströskeln skall överskridas.

President Ahtisaari hade visst helt rätt dä han pä ett press-seminarium i oktober undrade om inte orsaken tili pälsfarmsdäden varit det att personerna i fräga inte tyckt sig kunna päverka pä nägot annat sätt.

Men vi djurskyddare bör alltid minnas att verksamhetsmetoderna inverkar pä resultaten. Vi kan inte vänta oss att kunna främja samhällets rättvisa om verksam-

Eläinsuojeluliitto Animalia Djurskyddsförbundet Animalia Liiton tarkoituksena on edistää eläinten oikeuksia. Liitto vastustaa sellaista eläinten kohtelua, kasvatusta ja käyttöä, joka aiheuttaa eläimille kipua tai tuskaa tai estää olennaisesti niiden luontaista käyttäytymistä. Ensisijaisesti liitto pyrkii lopettamaan turhat ja tus­ kalliset eläinkokeet. Lisäksi se edistää kaikkea eläinsuojelua.

Liitto toteuttaa tarkoitustaan mm. asennekasvatuksen ja tiedottami­ sen avulla sekä pyrkii vaikuttamaan lainsäädännön uudistamiseen.

Lisäksi liitto tukee eläinkokeettomien tutkimusmenetelmien ja eläinsuojelullisesti parhaiden ratkaisujen kehittämistä ja käyttöä.

A n im a lia 4/97

E L Ä IN S U O J E L U N E R IK O IS L E H T I S P E C IA L M A G A S IN F Ö R D J U R S K Y D D

22. vuosikerta

Ilmestymisaikataulu:

Päätoimittaja:

1 maaliskuu 2 toukokuu

Anna Lindqvist

Toimitussihteeri: Jyrki Räikkä

Ulkoasu: Rilla Nummisalo

Painopaikka: Forssan Kirjapaino Oy

heten bygger pä vandalism och ansvarsflykt. *** Vandalismen pä pälsfarmema har i massmediema behandlats med en gnutta ironi. Samtidigt som man har gjort stora rubriker om öppnandet av ett tiotal pälsburar, har pälsfarmarna fâtt bryta mot lagen utan att det väckt nägon som helst uppständelse.

De paragrafer som regierar pälsdjurens förhällanden har en mycket anspräkslös djurskyddsnivä. De godkänner bl.a. att minkar heia sitt liv hâlls i en bur vars yta är ungefâr lika stör som en sida i denna tidning. Trots det är det inte ovanligt att även dessa anspräkslösa krav inte uppfylls.

Europarädets avtal för skyddet av produktionsdjur (som Finland har ratifierat) bestämmer bl.a. att

Laupeutta lin tu la u d a lla .. 14 Lukem ista .............................. 14 L u kija lta ................................ 15 Vegepalsta ............................ 15 A lueosastot - to im in ta a .. 16 N uorten A n im a lia

16

Tietoa eläinsuojelusta.... 18 H yvä A nim alian jä sen .... 19 Eläinten ystävän jo u lu p u o ti ............................. 20

Kannen kuvat: Luonnonkuva-arkisto/Nils Sundberg (poro), Eriika Gummerus (katutapahtuma) ja

Helena Tengvall Mauri Leivo (siat)

Johtokunta Veli-Risto Cajander, biologi, toim.

EriikaGummerus, merkonomi, yrit­ täjä Anna Lindqvist, biol.yo Hannele Luukkainen, tai.tutkija Rilla Nummisalo, kouluttaja, toim.

Carita Pohjolan-Pirhonen, sairaa­ lapastori Jaana Reijonaho, fil.yo Riitta Salmi, biologi Brita Suokas, agrologi, koulutus­ suunnittelija Helena Tengvall, toim., tietokirjai­ lija

Minna Maarttola, DL, suunnittelija Puheenjohtaja Anna Lindqvist Toimisto Porvoonkatu 53,00520 Helsinki Avoinna kesällä ma-to klo 9-17, pe klo 9-15.

Asiakaspalvelu: puh. 09-148 4866 (Huom: tilaukset, eläinrääkkäysilmoitukset ym. tähän numeroon.)

Toiminnanjohtaja Jaana Kiljunen, puh. 09-148 5511 Jäsen- ja alueosastovastaava Taija Balding, puh. 09-278 6896 Tiedottaja Jyrki Räikkä, puh. 09-148 2646

osoitteella Animalia-lehti, Por­ voonkatu 53,00520 Helsinki Ilmoitushinnat: 1/1 sivu 5000 mk 1/2 sivu 2500 mk 1/4 sivu 1250 mk 1/8 sivu 700 mk 1/16 sivu 350 mk rivi-ilmoitukset 20 mk/rivi Irtonumeromyynti:

Seuraavaan numeroon tarkoite­ tun materiaalin tulee olla perillä

Stockmann, lemmikkidäinosasto.

Painopaperi: Ympäristöä säästä­ vä 50 % uusiopaperi.

Artikkelien lainaaminen ja kopioiminen eläinsuojelua

toim ituksessa viim eistään 16.1.1998. A ineisto lähetetään

edistäviin tarkoituksiin sallittu.

Lähde mainittava

3 syyskuu 4 marraskuu

det i varje avvänjd rävs bur bör finnas en bohäla eller en hylla och att varje räv bör fä nägon form av tuggleksak. Var och en som besökt pälsfarmer vet att det ännu finns mänga farmer där rävama saknar antingen bohäla/hylla eller tugg­ leksak. Eller bäda.

Enligt samma avtal bör man undvika att rutinmässigt använda nacktäng, men i praktiken bry ter man allmänt mot detta. Vattenkärl av metall är vanliga pä farmema, trots att de kan skada djuren under vinterkyla (tungan fryser lätt fast).

Flerexempel pä lagbrott finns, men om alla skulle behandlas här, skul­ le de inte pä längt när rymmas i en enda ledare.

När fär vi se rafflande rubriker pä kvällstidningarnas löpsedlar gällande detta ämne?

Telefax: 09-148 4622 Sähköpostiosoite:animalia@ icon.fi Jäsenmaksut Tukijäsenmaksu 90 mk/vuosi Aktiivijäsenmaksu 130 mk/vuosi Ainaisjäsenmaksu 1800 mk Yhteisöjäsenmaksu 500 mk/vuosi PSP 800018-2105644 Merita 229818-189 Lahjoitukset Merita200138-1934 Testamentit ovat olleet merkittävä tuki Eläinsuojeluliitto Animalian työlle. Tiedustelut toiminnanjoh­ tajalta, puh. 09-148 5511.

— O s a n a o p i n t o j a n i te i n s e m i n a a ­

m o n e s ti r a h o i t u k s e n s a a m i s e n e s ­

rityön, jonka pohjana oli ruotsalai­ sen Ingvar Ekesbon tuolloin tuore väitöskirja. Ekesbo arvioi vuonna 1966 ilmestyneessä tutkimukses­ saan erilaisten navetan rakenne­ ratkaisujen vaikutusta nautojen sai­ rauksiin. Se oli minulle todella mul­ listava lukukokemus, joka määrä­ si koko myöhemmän urani suun­ nan: omaksi erikoisalakseni on va­ kiintunut nimenomaan tutkimus, joka käsittelee tuotantoeläinten hoitoa ja oloja sekä niiden vaiku­ tusta eläinten terveyteen.

teeksi. Yksilöllisillä eläimillä tehtävähyvinvointitutkimuson pitkäkes­ toista ja hidasta, minkä seurauksena myös alan julkaisuja ilmestyy har­ vakseltaan. Kun toimimme elävien eläinten kanssa, niitä ei voida vain sulkea kaappiin tarkkailtavaksi.

Saloniemen mukaan tiedeyhtei­ sön arvostuksen puute on hyvinvointitutkimukselle vaikeaa erityi­ sesti nyt, kun koko korkeakoululai­ tos joutuu kiristämään vyötä talou­ dellisten leikkausten vuoksi.

- Elämme yliopistossa nyt van­ hatestamentillisia aikoja: ne joilla on, saavat lisää, ja niiltä, joilla ei juuri mitään ole, otetaan loputkin pois. Tilanne on erikoisen vaikea hyvinvointitutkimuksen kaltaisel­ le nuorelle tutkimusperinteelle.

Onneksi olemme saaneet tukea

Rahoitus kangertelee Valmistuttuaan eläinlääkäriksi vuon­ na 1970 Saloniemi sai nopeasti as­ sistentin paikan Helsingin yliopis­ ton kotieläinhygienian laitokselta.

Tuosta lähtien Saloniemi on työs­ Jyrki Räikkä

För rättvisa endast med rättvisa metoder

kennellyt lähes yhtäjaksoisesti sa­ malla laitoksellaeläinten hy vinvointiky sy my sten parissa. Vaikka hy vinvointitutkimuksella on siis vankka pohja ja vahvaa näyttöä tutkimustu­ loksista, tiedeyhteisössä se ei ole aina saanut ansaitsemaansa arvos­ tusta. Yleisessä mielipiteessä hy vinvointikysymykset ovat tehneet tällä vuosikymmenellä läpimurron, mut­ ta tieteessä hyvinvointitutkimus on paradoksaalisesti joutunut jopa en­ tistä ahtaammalle.

- Korkeatieteellisen tutkimusra­ hoituksen saaminen hyvinvointitutkimukseen on osoittautunut hyvin vaikeaksi. Nykyisin tutkimusrahoi­ tuksessa suositaan etenkin geenitek­ nologiaa ja laboratoriotutkimuksia.

Hyvinvointitutkimuksen laatu on korkea, mutta sen luonne nousee

S ä ä tiö n ta r k o itu k s e n a o n tu k e a t ie ­ te e llis tä tu tk im u s ta , j o s s a k e h ite ­ tä ä n ta i s o v e lle ta a n e lä in k o k e ille v a ih to e h to is ia tu tk im u s m e n e te lm iä j a j o l l a p y r itä ä n ih m is te n j a e lä in ­ te n te r v e y d e n j a h y v in v o in n in e d is ­ tä m is e e n . S ä ä tiö to te u tta a ta r k o i­ tu s ta a n tu k e m a l l a ta lo u d e llis e s ti e lä in k o k e id e n v a ih to e h to ja j a e lä in ­

Juliana von Wendtin Säätiö tieteen edistämiseksi ilman eläinkokeita

te n h y v in v o in tia e d is tä v ä ä tie te e l­ lis tä tu tk im u s ta j a tie d o tu s ta .

Osoite: P o r v o o n k a tu 5 3 . 0 0 5 2 0 H e ls in k i, p u h . 0 9 - 1 4 6 4 8 6 5 , fa x 0 9 - 1 4 8 4 6 2 2 . e - m a il jv w e n d ts @ ic o n .f i

Lahjoitukset: M e r i t a 2 0 0 1 1 8 4 2 6 2 7 ta i P S P 8 0 0 0 1 3 - 7 0 4 6 8 9 8 6

ANIMALIA

Saloniemen mielestä hyvinvointitutkimuksessa on edettävä kärsivällisesti ja otettava huomioon eläinyksilöiden tarpeet.

ANIMALIA 4/97

muilta viranomaistahoilta: etenkin maa- ja metsätalousministeriö on viime vuosina herännyt rahoittamaan myös hyvinvointitutkimusta. Saloniemi kiittelee.

2 il ~ >.

Eläimen ja tuottajan yhteinen etu Vaikka hyvin vointitutkimuksella on tiedeyhteisön sisällä vaikeuksia pi­ tää jalansijansa, hyvinvointikysymy kset ovat vakiinnuttaneet aseman­ sa yhteiskunnallisella asialistalla.

Saloniemen mukaan Suomessa on ollut niiden omaksumiselle sikäli hyväpohja,ettätalonpoikaisessahoitokulttuurissa hoitaja ja eläin ovat perinteisesti tunteneet toisensa.

- Suomalaiseen hoitokulttuuriin kuuluu se, että eläimestä pidetään hyvää huolta. Hoitajien ja eläinten läheisestä suhteesta kertoo sekin, että jokaisella eläimellä on yleensä oma nimi. Suomalaisten vakavimpana ongelmana onkin yleensä ollut en­ nen kaikkea eläinten asuinrakennus­ ten kehno kunto. Tällä vuosikym­ menellä uudeksi uhaksi on noussut maatalouden tiukentunut taloustilan­ ne. Kun tuottajat joutuvat tiukoille, heiltä jää yleensä vähemmän aikaa kutakin eläintä kohti.

Yleensä tuottajat ovat kuitenkin Saloniemen mielestä ymmärtäneet hyvin eläinten hyvinvoinnin merki­ tyksen ja omaksuneet hyvinvoinnin edistämisessä välilläjopa oma-aloitteisen roolin.

-Tuottajat ovat ymmärtäneet, että parantamalla eläinten hyvinvointia he saavat eläimistään myös enem­ män taloudellista hyötyä. Eläinten hyvinvoinnin ajaminen ei edellytä tuotannon laskua, vaan eläimen elin­ ympäristön muuttamista tuotantooloja vastaavalle tasolle. On vain löydettävä se kultai nen keskitie, jos­ sa sekä eläinten hyvinvointi että tuot­ tajan edut voidaan ottaa mahdolli­ simman hyvin huomioon.

Mielikuvien laitumella Vaikka tuottajilla ja kuluttajilla on halua toimia aktiivisesti eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi, näin ei aina ole väliportaana toimivan kau­ pan laita.

- Kaupan kannalta on edullisinta myydä mahdollisimman ’’arvotto­ mia” maataloustuotteita, sillä eri­ koistuotteiden myynti aiheuttaa kau­ palle ylimääräisiä kustannuksia.

Kaupalle on esimerkiksi edullisem­ paa myydä kaikki lihatuotteet sa­ man luokituksen alla kuin myydä erikseen luomulihaa ja ’’tavallista” lihaa, Saloniemi toteaa.

Tuotantoeläinten hyvinvoinnin nousu yhteiskunnan valtavirtaan on poikinut myös lieveilmiöitä: esimer­ kiksi mainonnassa tuotantoeläinten hyvinvointia todistellaan harhaan­ johtavilla mielikuvilla tai jopa to­ tuudenvastaisilla väitteillä. Salonie­ mi myöntää ongelmat, mutta pitää hyvinvointimainontaa sinänsä ter­ vetulleena ilmiönä: sen kautta ku­ luttajat oppivat arvostamaan eläin­ ten hyvinvointia yhtenä ostopäätöstensä kriteerinä.

Hannu Saloniemi on tutkinut tuotantoeläinten hyvinvointia jo neljännesvuosisadan verran.

Työsarkaa vielä jäljellä Kaikkia eläinten hyvinvointiongelmia ei ole kuitenkaan ratkaistu. Esi­ merkiksi EU:nalueellayleiset maas­ ta toiseen ulottuvat eläinkuljetukset pitäisi Saloniemen mielestä kieltää kokonaan. Suomessakin pitkät teuraskuljetukset ovat hänen mieles­ tään ongelmallisia, etenkin PohjoisSuomessa, josta teuraseläimiä jou­ dutaan kuljettamaan Suomen keski­ osiin saakka. Suomalaisen kuljetus­ kaluston taso on Saloniemen mie­ lestä hyvä, mutta hän korostaa, että eläinten hyvinvoinnin kannalta tark­ ka viranomaisvalvonta on tarpeen.

Epäkohtana Saloniemi pitää myös kanojen kasvattam ista häkkikanaloissa, vaikka lattiakanaloihinkin liittyy hänen mielestään monia ratkaisemattomia ongelmia. Häkkikanaloita ei pitäisikään Saloniemen mukaan kieltää heti. mutta tulevai­ suudessa hän pitää lattiakanaloihin siirtymistä todennäköisenä ja toi­ vottavana.

Kolmantena ongelmakohtana Sa­ loniemi mainitsee pikkuvasikoiden hoidon. Naudanlihan heikko kan­ nattavuus ja teurastamoiden keski­ näinen kilpailu ovat johtaneet sii­ hen, että lihakaijatiloille siirrettävi­ en ’’ylijäämävasikoiden” hoito jää lypsykaijatiloilla usein puutteelli­ seksi. Saloniemi toivoo, että tuot­ tajat muistaisivat muilta osin jo hy­ vin omaksumansa ohjenuoran: eläi­ men hyvinvoinnista huolehtiminen on myös taloudellisesti kannattavaa, eikä pikkuvasikoiden terveyden edistäminen ole poikkeus.

Kansalaisaktiivisuus avainasemassa Saloniemi näkee tuotantoeläinten tulevaisuuden entistä valoisampa­ na, sillä 1970-luvulla aloitettu hyvinvointiopetus on vähitellen kanta­ massa hedelmää, kun menneiden vuosien opiskelijat nousevat vähi­ tellen yhä merkittävimpiin asemiin yhteiskunnassa.

- Hyvinvointikysymys on kuin ruotsinlaiva,jokaetenee määränpää­ hänsä hitaasti, mutta varmasti. Ny­ kyisillä opiskelijoilla on yleensä jo valmiiksi hyvät perustiedot eläin­ suojelusta ja hyvinvointikysymyksistä - nyt yritämme hyvinvointiopetuksen ohessa saada heitä tar­ kastelemaan asioita myös tuottajan kannalta.

Ruotsinlaiva on sikälikin osuva vertaus, että Saloniemi pitää ruotsa­ laista lainsäädäntöä suomalaista ohjaavampana ja parempana - meillä on tyydytty lähinnä panemaan EU:n direktiivit täytäntöön, eikä viety lai nsäädäntöä sen pidemmälle. Ylei­ sesti Pohjoismaat ja Suomi niiden mukana kuuluvat Saloniemen mie­ lestä kuitenkin eläinten hyvinvointikysymyksissä maailman valioihin.

Epäkohtien korjaamisessa Saloniemi pitää kansalaisjärjestöjen roo­ lia keskeisenä.

- Vaikka meillä on valistuneita viranomaisia, vapaa kansalaistoi­ minta on hyvin tärkeää. Eläinsuo­ jelun kannalta erityisen hyödylli­ siä ovat Animalian kaltaiset va­ paat kansalaisjärjestöt, jotka lähes­ tyvät eläinsuojeluongelmia raken­ tavan kriittisesti ja hakevat niihin myönteisiä vastaehdotuksia.

Jyrki Räikkä 3

%

S^nimalia aloitti kosmetiikkakampanjan Eläinsuojeluliitto Animalia avasi syyskuussa kampanjan, jonka tavoitteena on lopettaa kosmetiikkateollisuuden teettämät eläinkokeet kuluvan vuoden loppuun mennessä. Kampanja avattiin samanaikaisesti myös Tanskassa ja Ruotsissa.

Pohjoismainen lähtölaukaus oli osa kesäkuussa alkanutta kansain­ välistä kampanjaa, jota vetävät eurooppalaisten eläinsuojelujärjestöjen muodostama European Coalition to End Animal Experiments ja vastaava amerikkalais­ ten järjestöjen koalitio.

Kosmetiikan eläinkokeissa käy­ tetään pelkästään Euroopassa yli 30 000 eläintä vuodessa. Anima­ lia vetoaa kampanjassa suomalai­ siin kosmetiikka-ja hygieniatuot­ teiden valmistajiin ja myyjiin, jot­ ta ne luopuisivat vapaaehtoisesti

eläinkokeistakuluvan vuoden lop­ puun mennessä. Tähän tavoittee­ seen oli alun perin sitoutunut myös Euroopan unioni, joka aikoi kiel­ tää vuoden 1997 jälkeen eläimillä testatun kosmetiikan myynnin alueellaan ensi vuoden alusta lu­ kien. Kieltoa on kuitenkin lykätty vuoteen 2000.

Kuluttajat ratkaisevat Kuluttajat ovat avainasemassa: mitä useampi valitsee eläinkokeil­ la testaamattomat tuotteet, sitä no­ peammin eläinkokeet loppuvat.

Yli 91 000 suomalaista allekirjoitti teuraskulj etusadressin

Helpottaakseen kuluttajien ostopää­ töksiä kampanjaan osallistuvat eläinsuojelujärjestöt ovat luoneet yhteisen kansainvälisen standardin.

Järjestöt ylläpitävät listaa standar­ din omaksuneista kosmetiikka- ja hygieniatuotteiden valmistajista, jotka ovat luopuneet tai luopumas­ sa eläinkokeilla testattujen tuottei­ den valmistuksesta vuoden 1997 loppuun mennessä.

Standardiin sitoutuvilta kosme­ tiikan valmistajilta edellytetään, ettei niiden tuotteita testata eläinko­ kein nyt tai tulevaisuudessa. Listal­ le pääsevät valmistajat sitoutuvat myös siihen, etteivät ne osta aines­ osia, valmistusohjeita tai tuotteita sellaisilta tahoilta, jotka ovat val­ mistajan sitouduttua uuteen stan­ dardiin tehneet tai teettäneet eläin­ kokeita tai olleet muuten osallisena eläinkokeisiin.

Jyrki Räikkä

Eläinsuojeluliitto Animalia luo­ vutti syyskuussa. Brysselissä EU:n ministerineuvostolle adressin, jos­ sa vaaditaan pitkien teuraskuljetusten lopettamista ja elävien teu­ raseläinten vientituista luopumis­ ta. Adressin allekirjoitti kevään ja kesän aikana yli 91 000 suoma­ laista.

M inisterineuvoston puolesta Animalian adressin otti vastaan Suomen maa- ja metsätalousmi­ nisteri Kalevi Hemilä. Suomen ja Ruotsin maatalousministerit ovat jo aikaisemmin luvanneet ajaa teuraskuljetusten tason parantamista ministerineuvostossa.

Ministerineuvosto sai kerralla lähes 500 000 EU-kansalaisen ve-

toomuksen, sillä samanaikaisesti Animalian kanssa adressinsa luo­ vuttivat myös saksalaiset ja ruot­ salaiset eläinsuojelujärjestöt. Sak­ salaiset keräsivät yli 300 000 nimeä ja ruotsalaiset yli 50 000.

K ansallisia teuraskuljetuskampanjoita on koordinoinut euroop­ palaisten eläinsuojelujärjestöjen kattojärjestö, Eurogroup for A ni­ mal Welfare.

Tämän vuoden alussa voimaan astunut EU:n eläinkuljetusdirektiivi ei ole sanottavasti parantanut eläinten kuljetusoloja. Maasta toi­ seen ulottuvien kuljetusten val­ vonta on vaikeaa, koska osa jä ­ senmaista ei ole liittänyt kuljetusdirektiiviä omaan lainsäädäntöön-

Eurogroup fo r Animal Welfaren johtaja David Wilkins luovutti Brysselissä Animalian puolesta teuraskuljetusadressin maatalousministeri Kalevi Hemilälle. sä. Säännökset vaihtelevat eri maissa. Lisäksi EU maksaa hin­ nanerokorvausta jäsenmaiden ul­ kopuolelle vietävistä eläimistä, jotka saavuttavat määränpään elä­ vänä. Tämän vuoksi viejälle on edullista saada huonokuntoisetkin tai vahingoittuneet eläimet perille elävinä. Tukien lopettaminen vä­ hentäisi olennaisesti elävien eläin­ ten kuljetuksia.

Eläinten turhan kärsimyksen välttämiseksi teurastuksen pitäisi tapahtua mahdollisimman lähellä kasvatuspaikkaa. Pitkät elävien teuraseläinten kuljetukset tulisi korvata kokonaan ruhokuljetuksilla.

Jyrki Räikkä

Kiitos kerääjille ja allekirjoittajille Animalian nimenkeruun tulos oli poikkeuksellisen hieno. Väkilu­ kuumme suhteutettuna suomalai­ set ylsivät jopa ruotsalaisiaja sak­ salaisia parempaan tulokseen. Sa­ dantuhannen nimen täyttyminenkään ei ollut kaukana: esimerkik­ si Animalian toimistolle tuli vielä adressin jättämisen jälkeenkin lu­ kuisia tiedusteluja ihmisiltä, jot­ ka halusivat kerätä nimiä vetoo­ mukseen tai allekirjoittaa sen.

Onnistunut nimenkeruukampanja on oivallinen osoitus siitä, että myös suuri yleisö tuntee eläinsuojeluky symykset omakseen. Tätä kokemusta on hyvä hyödyntää myös tulevis­ sa kampanjoissamme. Vielä kerran suurkiitos kaikille nimenkerääjille ja adressin alle­ kirjoittajille.

Marjone ja Tanja Vienonen poseerasivat Animalian kampanjaavauksessa yhdessä ”koekani” Vanityn kanssa.

Kansainvälinen standardi

Loppu kosmetiikan eläinkokeille?

Kosmetiikkateollisuuden eläinkokeille näytetään stop-merkkiä muutaman vuoden päästä ainakin Euroopan mantereella - mikäli meistä eläinsuojelijoista riippuu. Mutta mistä moiset eläinkokeet oikein saivat alkunsa, ja miksi niitä yhä tehdään?

P

alataanpa vuoteen 1933, jo l­ loin eräs pahaa aavistama­ ton nainen yritti kaunista­ utua Lash Lure -maskaralla. Pian hänen silmiään alkoi polttaa, ne haavautuivat, hän menetti näkön­ sä ja lopulta kuoli. Tapahtuma oli monessa mielessä surullinen virs­ tanpylväs: siitä alkaen yleistyi kos­ metiikan rutiinitestaus eläimillä, joka on jatkunut meidän päiviim­ me asti.

Kemikaalien silmänärsytystä tut­ kittiin jo 1920-luvulla kaneilla.

Vuonna 1944 amerikkalainen herra Draize kehitteli silmänärsytyksen mittaamiseen nimeään kantavan eläintestin, jossa testattava aine ti­ putetaan eläimen toiseen silmään.

Draizen testi on sittemmin todettu äärimmäisen epäluotettavaksi. Eri laboratorioiden saamat tulokset tis­ malleen samojen kemikaalien sil-

mä-ärsyttävyydestä kaneille ovat vaihdelleet holtittomasti. Yksi on­ gelma on ollut tulosten tulkinta, joka perustuu silmämääräiseen arvioon.

Brittiläinen Trevan puolestaan ke­ hitteli jo 1920-luvulla Draizen tes­ tiäkin huonomaineisemman testin, eli lääkkeiden myrkyllisyyden ar­ viointiin tarkoitetun LD50-testin.

Siinä yli sata eläintä jaettiin ryh­ miin, joille kullekin annettiin pai­ nokiloon nähden tietty annos testat­ tavaa kemikaalia. Eri ryhmien kuolevuusprosentin avulla arvioitiin se annos, joka tappaa puolet eläimistä, ts. LD50-arvo (lethal dose eli kuo­ lettava annos). Alunperin testi oli tarkoitettu vain kaikkein myrkyllisimpien lääkkeiden arviointiin, mut­ ta sen käyttö levisi myös kosmetii­ kan, kodin kemikaalien yms. ainei­ den testaukseen.

Isoäidinaikaiset testit yhä käytössä

W

Ê Ê t

Draizen testissä kemikaalia laitetaan kanin silmään. Testiaineet voivat aiheuttaa ihon ja silmän tulehtumista tai jopa syöpymistä.

Sekä Draizen testi että LD50-testi ovat edelleen käytössä huolimatta siitä, että ne ovat jo lähes kaikkien asiantuntijoidenkin mukaan aikan­ sa eläneitä ja arvoonsa nähden suh­ teettoman tuskallisia.

Tosin LD50-testiä käytetään il­ meisesti enääjokseenkin vähän kos­ metiikan testaukseen, ja testissä käytettyä eläinmäärää on pienen­ netty suuresti. Kylmä totuus on kui­ tenkin se, että kosmetiikkateollisuus turvautuu tuoteturvallisuutensa ’’varmistamiseksi” osin edelleen vuosisatamme alussa kehitettyihin menetelmiin. Pahinta on, ettei nii­ den luotettavuutta ole koskaan to­ distettu, toisin kuin vaihtoehtoisilta menetelmiltä nyt vaaditaan.

Yleisimmin kosmetiikkaa testa­ taan iho-ja silmänärsytyksen, aller­ giaa aiheuttavien ominaisuuksien ja valon saamisen yhteydessä syn­

tyvän myrkyllisyyden selvittämi­ seksi. Mikäli ainetta voi joutua hel­ posti elimistöön esimerkiksi ihon läpi imeytymällä tai nieltynä, on tärkeää selvittää myös aineen ylei­ nen myrkyllisyys, sekä mutaatioita, syöpää ja sikiövaurioita aiheuttavat ominaisuudet. Iho- ja silmänärsy­ tystä tutkitaan yleensä albiinokaneilla ja herkistymistä (allergiat) marsuilla. Ylivoimaisesti eniten tes­ tausta tehdään raaka-aineilla; val­ miiden tuotteiden testaus on harvi­ naisempaa.

Miten paljon eläimiä kosmetiik­ kateollisuus sitten käyttää nykyään?

Suomessa ei testata kosmetiikkaa eläinkokeilla, muttei testausta ole toistaiseksi kiellettykään. Euroopas­ sa arviolta 0,03 % eläinkokeista vuonna 1993 oli kosmetiikkatestejä, eli tähän tarkoitukseen käytettiin kymmeniätuhansia eläimiä. Maail­ malaajuiset luvut ovat luonnollisesti paljon suuremmat.

Eläinkokeet eivät lopu vuonna 2000 On muistettava, että kosmetiikan eläinkoekielto EU:ssa - milloin se sitten astuukin voimaan - ei täydel­ lisesti kaunista maailman eläinkoetilastoja: esimerkiksi japanilaiset kosmetiikkayritykset testailevat senkin jälkeen tuotteitaan eläimillä miten lystäävät. Kuluttaja on siis ensi vuosituhannellakin se kunin­ gas, joka viime kädessä ratkaisee, saako eläimiä käyttää kosmetiikan testaukseen vai ei.

Kosmetiikan testaus eläimillä on ainaollut yksi voimakkaimmin vas­ tustettu eläinkokeiden muoto. Tut­ kijat, viranomaiset ja itse kosme­ tiikkateollisuus on myös asetettu tämän tosiasian eteen, ja eläintestejä korvaavien menetelmien kehittä­ miseen on paneuduttu tosissaan.

Tällä hetkellä erilaisille eläintes-

teille, erityisesti LD50- ja Draizen testille, on kehitetty sadoittain vaih­ toehtoja. Eniten on edistytty seuraavilla alueilla: iho- ja silmänärsytys, valoärsytys, ihoon imeytymi­ nen ja valmiiden tuotteiden testaus.

Näillä alueilla vaihtoehdoilla voi­ daan korvata eläinkokeet jo nyt tai viimeistään lähitulevaisuudessa.

Monet suuret kosmetiikka-alan yri­ tykset käyttävät jo rutiininomaises­ ti vaihtoehtoisia testejä, joita viran­ omaiset eivät suuressa hitaudessaan ole ehtineet vielä hyväksyä.

Eläinkokeet voidaan korvata heti Vaihtoehtoiset testit pohjautuvat ke­ mikaalin ominaisuuksien kartoitta­ miseen jaerilaisiin kudos viljelyme­ netelmiin. Esimerkiksi Draizen silmänärsytystestin vaihtoehtoina voi­ daan käyttää solutestejä, teurasta­ molta saatavia naudan silmiä, ka­ nanmunan alkiokalvoja jne. Moni­ vaiheisten testien jälkeen tuottei­ den turvallisuus varmistetaan lopul­ ta vapaaehtoisten koehenkilöiden avulla.

Tärkein vaihtoehto on kuitenkin vielä mainitsematta. Markkinoilla on jo noin 8000 kosmetiikan raakaainetta, joista yritykset voivat valita haluamansa. Yhtään uutta ei olisi välttämätöntä kehittää - ainakaan niin kauan, kun kaikille eläinko­ keille ei ole vielä hyväksyttyä vaih­ toehtoa. Kilpailu kosmetiikkamarkkinoilla on kuitenkin niin kovaa, että yksi jos toinenkin yritys haluaa säilyttää mahdollisuutensa tuoda markkinoille uusia ’’ihmeaineita” .

Tämän vuoksi kymmenettuhannet eläimet kärsivät ja kuolevat edel­ leen. Meidän kuluttajien turvalli­ suutta ei taata eläinkokeilla, mutta kosmetiikkateollisuus turvaa selus­ tansa käyttämällä vuosikymmeniä vanhoja riittejä.

Riitta Salmi

ANIMALIA 4/97

f

’’Testattu ilman eläinkokeita” tuotteille Eläinsuojelujärjestöjen uusi kan­ s a in v ä lin e n s ta n d a rd i k o r v a a v a n ­

han, ns. viiden vuoden kriteerin.

Aiemmin listalle pääsivät vain ne valmistajat, joiden tuotteita tai raa­ ka-aineita ei ole testattu eläimillä viiden viime vuoden aikana. Uusi standardi ’’antaa anteeksi” aiem­ mat eläinkokeet, mutta kiinnittää enemmän huomiota raaka-ainetoimittajien valvontaan. Uuden standardin mukainen luettelo tul­ laan julkistamaan vuoden 1998 alkupuolella. Kampanjan ensi vai­ heissa uuteen standardiin oli si­ toutunut jo satakunta yhtiötä, jo i­ den kaikkien tuotteita ei kuiten­ kaan ole Suomessa saatavilla.

Uuteen standardiin osallistuvil­ ta yrityksiltä vaaditaan sitoutu­ mista seuraaviin ehtoihin: 1) Yritys ei tee eikä teetä eläintestejä, eikä ole osallisena eläi­ millä testaamisessa nyt eikä tule­ vaisuudessa.

2) Yritys ei osta ainesosia, valmistusreseptejä eikä tuotteita sel­ laisilta toimittajilta, jotka ovat teh­ neet tai teettäneet eläintestejä tai olleet osallisenaeläintesteissä sen päivämäärän jälkeen, mistä alka­ en yritys on sitoutunut noudatta­ maan standardia.

3) Yrityksen on vaadittava kai­ kilta raaka-aineidensa toimittajil­ ta säännöllisesti kirjalliset vakuu­ tukset, joissa ne osoittavat täyttä­ vänsä kohdassa 2 asetetut ehdot.

Seuraava luettelo on laadittu vii­ den vuoden kriteerin mukaisesti.

Alleviivaus osoittaa sitä. että tuot­ taja on sitoutunut myös uuteen standardiin.

ANIMALIA 4/97

Suosittelemme seuraavia tuot­ teita: A ctiv e Herbal Skin Care Allison o f Denmark Anne-Marie Börlind Applewoods Araya Laya 'Beauty Choice Beauty Without Cruelty BioBasic Biokosma Biolon Body Boutique Bodyline Body Reform The Body Shop Colosé Crabtee & Evelyn Creighton’s Crimpers Pure Haircare

cDr Eckstein

Lactoline La Femme Lakshmi Laura Paige Lavilin Louis Widmer jMarja Entrich Melbrosia Propolis Montage Jeunesse TVatural Beauty Recipes Natural Sea Beauty NaturC are NaturNära Nectar Oriflame *Paul Mitchell Luxury Haircare Perfume Garden Pure Plant T^edken Rejuvi

Dr Hauschka £gypt Wonder Elokuu En Gedi Essentiel Roots Tace to Face Faith in Nature Fleur de Sante Frantsilan yrttitila (/reen Dream

(Sebastian SuperGlandin Tana Tiger Balm Tomorrows Girl Trend Cosmetics Tropical fruits suihkugeeli Tuesday's Girl L/rtekram

Hennaplus Hoitava kotimainen nestesaippua

'Vanhanajan tervashampoo Vevay Vogel

Joe Blasco

‘TVeleda

7(M S

Tour Body

7/amiltons

EU tunnusti eläimet tunteviksi olennoiksi Euroopan unionin jäsenmaiden eläinsuojelujärjestöjen kattojärjes­ tön Eurogroup for Animal Welfaren vuosien työ EU:n perustamisasia­ kirjan, Rooman sopimuksen, muut­ tamiseksi on vihdoin tuottanut tu­ losta. Animalia edustaa Suomea Eurogroupissa. Kesäkuussa Ams­ terdamin huippukokoukseen päät­ tyneessä hallitusten välisessä kon­ ferenssissa Rooman sopimukseen liitettiin eläinten hyvinvointia kä­ sittelevä pöytäkirja. Tekstiin on kir­ jattu jäsenmaiden halu ’’varmistaa, että eläinten hyvinvoinnin turvaa­ mista ja kunnioittamista paranne­ taan ottaen huomioon eläimet tun­ tevina olentoina” .

Rooman sopimus on merkittävä asiakirja, sillä unionin direktiivejä voidaan tehdä vain siinä mainituis­ ta asioista. Aiemmin EU-lainsäädäntö tunsi eläimet vain maatalous­ tuotteina tai tavaroina, joiden va­ paata liikkuvuutta ei saanut rajoit­ taa. Eläinsuojelua on yritetty hoitaa kuluttajansuojaan tai hygieniaan pohjautuvilla direktiiveillä. Tästä eteenpäin yhteisö ja sen jäsenval­

tiot ottavat pöytäkirjan mukaan eläinten hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon laaties­ saan ja pannessaan täytäntöön EU:n maatalous-, liikenne-, sisämarkki­ na- ja tutkimuspolitiikkaa.

Ikävämpi sivujuonne pöytäkirjan käsittelyssä oli Espanjan uhkaus käyttää veto-oikeuttaan, mikäli Rooman sopimukseen liitettävä pöytäkirja kieltäisi härkätaistelut.

Jotta eläinten hyvinvointi saatiin kirjattua sopimukseen, päädyttiin kompromissiin. Espanjan vaati­ muksesta tekstiin lisättiin lause,jon­ ka mukaan ’’jäsenvaltiot ottavat eläinten hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon kunni­ oittamalla samalla erityisesti uskon­ nollisiin rituaaleihin, kulttuuri perin­ teeseen jaalueelliseen perintöön liit­ tyviä jäsenvaltioiden lakeja tai hal­ linnollisia määräyksiä sekä tapoja” .

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, tulee esiin vasta tulevia direktiivejä valmisteltaessa. Todennäköistä kui­ tenkin on, ettei unioni voi tämän perusteella kieltää esimerkiksi ritu­ aaliteurastusta tai härkätaisteluja.

Jaana Kiljunen

5

» Animalian turkiseläinseminaari etsi

vaihtoehtoja häkkikasvatukselle Eläinsuojeluliitto Animalia järjesti eläinten viikolla lokakuussa turkiseläinten hyvinvointiseminaarin, jossa pohdittiin suomalaisin ja ruotsalaisin tutkijavoimin häkkikasvatuksen vaihtoehtoja.

Seminaarin alustajien näkemykset ja lähtökohdat poikkesivat toisistaan siinä määrin, ettei yksimielisyyttä korvaavasta kasvatusmenetelmästä saatu aikaiseksi.

Alustajat olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että turkistarhoilla kasvatettavien eläinten nykyoloissa on parantamisen varaa.

elsingissä Vanhalla ylioppi­ H lastalolla kokoontuneen semi­ naarin teemalla Animalia tah­ toi herättää keskustelua siitä, voidaanko turkistarhoilla kas­ vattaa eläimiä muuten kuin häkeissä. K y­ symyksenasettelulla Animalia haluaa myös aktivoida turkistarhaajia, jotka ovat toistai­ seksi suhtautuneet hy vinvointikysymyksiin hyvin haluttomasti. Monilla muilla tuotan­ toaloilla eläinten hyvinvoinnin kehittämi­ nen niiden omista käyttäytymistarpeista käsin on tehnyt tuloaan myös tuottajapuo­ lelle.

Yhteishuoltajuudesta hyviä kokemuksia Tutkija Kerstin Malm Sveriges Landbruksuniversitetista kertoi tekemistään tutki­ muksista, joissa on tarkkailtu sinikettujen käyttäytymistä aitauksessa puoliluonnolli-

sessa ympäristössä. Tutkimuksessa keski­ tyttiin erityisesti kettujen vanhempien ja poikasten suhteisiin. Malm tarkkaili myös muuta kettujen käyttäytymistä, jota on puoliluonnollisessa ympäristössä tutkittu hy­ vin vähän.

Malmin käyttämissä aitauksissa ketuilla oli pesäluolat, joita ne käyttivät ahkerasti.

Ketut synnyttivät luolassapa pennut tulivat niistä ensimmäisen kerran ulos vasta noin neljän viikon ikäisinä. Kettuvanhemmat viettivät paljon aikaa pentujen kanssa nuol­ len niitä, leikkien niiden kanssa ja ruokkien niitä. Tutkimuksessa havaittiin myös se, että uros osallistui pentujen hoitoon siinä missä naaraskin. Malmin mielestä tämän perusteella voidaan olettaa, että tarhoilla­ kin eläinten hyvinvoinnin kannalta voisi olla edullista antaa kettuvanhempien hoi­ taa yhdessä pentujaan.

Tutkimus osoitti, että myös tarhatut ketut käyttäytyvät mm. ravinnonhankinnassa ja

» sosiaalisissa suhteissa hyvin monipuolisesti, kunhan niille annetaan siihen mahdollisuus. Malm havaitsi, että kaivaminen oli yksi keskeisimmistäkettujenkäyttäytymistarpeista: aikuiset ketut käyttivät kaivamiseen keskimäärin peräti kuusi prosenttia tarkkailuajasta.

S

Mononen korosti, että tarhaturkiseläinten hyvinvointitutkimusta on tehty suhteel­ lisen vähäisillä voimavaroilla vasta noin kymmenen vuoden ajan. Tässä ajassa tutki­ joilla ei ole ollut esittää vaihtoehtoisia kas vatusmuotoja. Häkkikasvatukselle on hä nen mukaansa kuitenkin vaihtoehtoja, joita pitää tutkia perusteellisesti.

| | z H

Virikkeillä virkeäksi Ketut käyttivät Malmin tutkimuksessa hy­ väkseen koko niiden aitauksen pinta-alaa, vaikka niillä olikin selvästi omat mielipaikkansa. Malm huomauttaakin, että kettujen käytössä olevan tilan suuruuden ohella on vähintään yhtä tärkeää, millaisia virikkeitä ketuille tarjotaan. Virikkeiden lisääminen näkyy heti kettujen käyttäytymisen moni­ puolistumisena. M yös toisten kettujen seu­ ra on tärkeää, sillä ketut ovat varsinkin pentuja hoitaessaan sosiaalisia, ryhmässä eläviä eläimiä.

Malmin mukaan tutkimusta on jatketta­ va, jotta voidaan ratkaista, miten kettujen hyvinvointi voidaan taata tarhaoloissa.

- Nykytarhoilla ketut ovat passiivisia, koska niillä ole häkeissä mahdollisuuksia luonnonmukaiseen käyttäytymiseen. Kettu­ jen hyvinvoinnin kohentaminen hyväksyttä­ välle tasolle edellyttäisi jäijestelmää, jossa ketuille annettaisiin mahdollisuus kaivami­ seen, monipuoliseen ravinnon hankkimiseen ja kanssakäymiseen toisten kettujen kanssa.

On tosin vaikea kehittää korvaavaa järjestel­ mää, joka olisi sekä turkistuotannon vaati­ musten että kettujen hyvinvoinnin kannalta toteuttamiskelpoinen, Malm päätti.

Kiiltävä turkki ei ole hyvinvoinnin tae Kotieläinhygienian professori Hannu Sa­ loniemi puhui eläinten hyvinvoinnista pää­ osin yleisellä tasolla. Hän korosti, että eläin voi hyvin, kun se on terve ja fysiologisesti ja psyykkisesti tasapainossa elinympäris­ tönsä kanssa. Hyvinvoivalla eläimellä on näin mahdollisuus reagoida sekä ulkoisiin että elimistön sisäisiin ärsykkeisiin lajille ominaisella tavalla.

Eläinten tuotostaso ei sellaisenaan kerro Saloniemen mukaan paljonkaan eläimen hyvinvoinnista, eikä hyvinvoinnin heikke­ neminen näy kovin helposti tuotannon ale­ nemisena. Tämä pätee Saloniemen mukaan myös turkiseläimiin. Niinpä turkiseläimen hyvinvointi voi olla uhattuna siitä huoli­ matta, että sillä on tuuhea ja kiiltävä turkki.

Asutuspolitiikkaa ja sukupolvikuiluja

Kerstin Malmin tutkimusten mukaan ketut käyttäytyvät puoliluonnollisissa oloissa paljon aktiivisemmin ja monimuotoisemmin kuin häkkitarhoilla.

Saloniemi korosti, että myös turkiseläin­ ten hyvinvoinnin tutkiminen on tärkeää.

Hyvinvoinnin taloudelliset vaikutukset tu­ lee selvittää, tuottajien tietoa eläinten hy­ vinvoinnista lisätä ja kuluttajia on valistet­ tava eläinten, hyvinvoinnin eri osatekijöi­ den merkityksestä. Näin luodaan perusteet kotieläinten hyvinvoinnin edistämiselle.

Saloniemi korosti.

Alustusten jälkeen tuli kommenttien aika.

Suomen Turkistuottajain Liiton tiedottaja Kati Petersen-Waris sanoi, että turkistar hojen oloissa on tapahtunut parannuksia: Vaasan läänissä jo 81 prosentilla tarhoista on nykyisin säädösten edellyttämä puruka pula ja 44 prosentilla makuuhylly.

Hän puolusti turkistarhausta myös sillä että se pitää maaseutua asuttuna. PetersenWaris toivoi kuitenkin, että turkistuottajien ja turkistarhauksen vastustajien välillä voi­ daan jatkaa rakentavaa keskustelua.

Oikeutta eläim ille -järjestön puolesta puheenvuoron esittänyt Salla Tuomivaara peräänkuulutti kaikkien eläinten pitoon yh täläisiä eettisiä periaatteita ja vaati turkis tarhauksen lopettamista mahdollisimman nopeasti. Tuomivaara ei nähnyt turkistar hausta maaseudun asuttamisen ehtona, kos­ ka maalla on muitakin elinkeinoja ja toi meentulomahdollisuuksia. Hän näki myös suhtautumisessa turkistarhaukseen sukupol­ vien välisen kuilun: vanhemmissa ikäluo­ kissa on vielä paljon turkistarhauksen ym­ märtäjiä, mutta nuoret ovat lähes yksimie­ lisesti turkistarhausta vastaan.

Hitaasti kohti parempaa

Häkkitarhaus ei voi jatkua

Apulaisprofessori Jaakko Mononen puo­ lestaan katsoi, että tutkimuksessa on valit­ tava lähtökohdaksi vallitsevat olot: kun tur­ kistuotantoa kerran harjoitetaan elinkeino­ na, jonka kieltämistä ei ole näköpiirissä, myös tutkimuksen on lähdettävä tästä läh­ tökohdasta. Mononen tekee työkseen turkiseläintutkimuksia Kuopion yliopiston so­ veltavan eläintieteen laitoksen koetarhalla.

Monosen mukaan tutkimus on pitkäjän­ teisyyttä vaativa, hitaasti etenevä prosessi.

Matka hyvinvointiongelmien havaitsemi­ sesta toimiviin käytännön sovelluksiin ja lainsäädäntöön on myös pitkä. Nykyiseen tilanteeseen ei kuitenkaan Monosen mu­ kaan pidä tyytyä: kunkin eläinlajin kohdal­ la voidaan ja tulee pyrkiä parempaan.

Eläinsuojeluliitto Animalian kannasta muis­ tutti varapuheenjohtaja Helena Tengvall.

Hän korosti sitä, että häkeissä pidettävillä turkiseläimillä on yhä samanlaiset käyttäy­ tymistarpeet kuin niiden luonnossa elävillä lajitovereilla. Petersen-Wariksen esittämät prosenttiluvut pitikin hänen mielestään näh­ dä niin, että 19 prosentilla turkistarhoista ei ole vieläkään purukapulaa ja 5 6 prosentilta puuttuu makuuhylly: samanlaisen prosen­ tuaalisen lainkuuliaisuuden noudattaminen liikenteessä olisi hyvin tuhoisaa. Jos häkkikasvatukselle ei löydetä toteuttamiskelpoi­ sia vaihtoehtoja, turkistarhaus on Animali­ an mielestä kiellettävä kokonaan. Näin on jo tehty Sveitsissä ja Saksassa Hessenin osavaltiossa.

Jyrki Räikkä

Blárávars beteende i semi-naturlig miljö S

vensk rävforskare Kerstin Malm besökte Finland i början av oktober och deltog i seminariet som Animalia hade organiseratforattventileraaltemativtill pälsdjurens upphällning i burar. Detta är ett sammandrag av hennes anförande.

S y ftet m ed d en Studie so m lig g er tili grund för detta föredrag var att b esk riva beteen d et h o s den farm ade Varianten av fjällräv, s k blaräv, när d e h ä lis i större inhägnader. Rävar-

na h ö lls i par, vilk a m an h op p ad es sk u lle fä ungar, da Studien in g ick i en avh an d lin g so m handlade o m b eteen d et m ellan föräldrar o c h ungar. F öru tom ob servation er av relation en m ellan föräldrar o ch ungar, studerades djurens b eteen d e i allm än het eftersom det finns m y ck et fä studier av bläravar i sem i-naturlig m iljö.

Rävama hölls i 500 m2 tili stora hägn pä Tovertorps Forskningsstation, ca 90 km söder

om Stockholm. Studien pägick under tvä är, dä sammanlagt fyra par med valpar och tvä par utan observerades under 10 veckor var. I vaije hägn fanns en lya som byggts särskilt för detta ändamäl med möjlighet att filma in i lyan. Förhoppningen var att rävama skulle användadem tili sina valpar, vilketocksäblev resultatet. Det fanns flera svärigheter under de är som rävama studerades. Problem med att fä honoma dräktiga samt med ökande mängder av parasiter var bland de besvärligaste. I tvä av de fyra valpkullama öppnades lyan regelbundet och valpama künde vägas för att se hur deras viktutveckling ser ut.

En mängd omvärdnadsbeteenden

Enligt Kerstin Malm har räven en rik beteenderepertoite ocksä i tärgenskap.

Mänga olika beteenden registerades hos de vuxna rävama, bäde gentemot valpama och i andra sammanhang. Lyoma användes i hög grad av alla djuren och de fyra valkullama föddes i lyoma och var sedan där dem mesta tiden fram tili 4 veckors älder, dä de för första gängen kom ut. Föräldrama visade en mängd omvärdnadsbeteenden, som att slicka valparna, leka med dem, locka pä dem och mata dem. När valpama sprang efter, lekte och bet i de vuxna visade dessa ofta tolerant, men ibland ocksä aggressivt, beteende. Det fanns inga tecken pä att nägon valp vid nägot tillfäl­

le skadades av föräldrama, vilket är vanligt att modern gor när rävar hälls pä farmer. Ett av de mest intressanta resultaten i detta samman­ hang var att fädema var lika aktiva i att sköta om ungama som mödrama var. Det är möjligt att det skulle ge ökad överlevnad ät valpama pä farmer om djuren hölls i par eller pä annat sätt som gjorde det möjligt för honan att fä hjälp och avlastning med ungama.

Den mängd av beteenden som de vuxna rävama visade tyderpä att räven i fängenskap kan ha en mycket varierad och rik beteenderepertoire. Beteendena kan delas i tre grupper beroende pä vilken typ av beteenden det är.

Första gruppen har anknytning tili födan och här hittar man beteenden som att mata (valp eller den andre i paret), bära föda. gräva ned eller upp föda, tigga, locka med hjälp av ett speciellt lockljud samt att jaga smädjur. Den andra gruppen innehäller beteenden som är av social karaktär. bäde mellan de vuxna djuren och mellan vuxna och valpar. Här finner man olika sorters lek, beteenden som har med de vuxna rävamas relation att göra (aggressionen och undergi venhet), flera olika typer av ljudyttringar samt mänga beteenden som riktas mot valpar. I den sista gmppen hittar man beteenden med olika funktion och syfte, t ex kroppsvärdande beteenden. Ett av de mest intressanta beteendena i denna gmp­ pen är grävande, som de vuxna rävama i genomsitt gjorde i 6% av observationema.

Kartor som användes för att se hur rävama använde den tillgängliga ytan visade att de utnyttjade heia hägnen, även om de oftare befann sig pä vissa platser. Det är dock viktigt att komma ihäg att det är minst lika viktigt vad som fanns inuti en inhägnad, som själva storleken pä inhägnaden. Dä miljön är berikad ser man ett mer rikt och varierat beteende. Det är givetvis ocksä mycket stimulerande för rä­ vama att ha andra rävar att samspela med, i synnerhet med tanke pä att rävar är sociala och grupplevande, ätminstone under den tid de föder upp sina ungar.

V i b eh ö v er m y ck et m er kunskap o m rävars naturliga b eteen d en för att kunna avgöra hur m an kan hälla d em i fän gen sk ap pä ett sätt so m är fören ligt m ed deras välfärd. M an bör o c k sä fundera ö v e r d e d isk u ssio n er so m finns an gäen d e räven s d o m esticerin g o c h hur viktig den n a fräga är för rävhälln in gen . I m in Studie v isa d e det sig att grävande var ett av de vanligare beteen d en a, m en det b etyd erin te att b eteen d en so m inte är sä v a n lig a inte kan vara vik tiga för djuren att kunna utföra. D e t kan san nolikt bli svärt att u tveck la ett sy stem för att hälla rävar för pälsp rod uk tion o c h sam tidigt tillg o d o se kraven p ä e n acceptab el välfärd för djuren.

Kerstin Malm

ANIMALIA 4/97

f

Rävama behöver gräva

ANIMALIA 4/97

Lammas suden vaatteissa?

O «

Suomeen on viime aikoina kotiutunut ilmiö, joka on muun muassa Englannissa on esiintynyt jo pitempään. Pieni, tuntemattomana pysyttelevä joukko nousee ajoittain uutisiin avaamalla turkiseläinten häkkejä, varastamalla koe-eläimiä ja maalaamalla iskulauseita seiniin.

Eläinsuojelulle tästä ei kuitenkaan koidu sellaista h y ö ty ä T . kuin tekijät itse ehkä luulevat. . -.SYA* H

äkkien avaajien ja seinien maalaa­ jien motiivit jäävät tietysti hiukan arvailujen varaan, koska he välttä­ vät julkisuutta. Ilmeisesti toiminnan takana on kuitenkin kuvitelma, että toimiminen "hy­ vän asian puolesta” johtaisi automaattisesti oikeisiin tuloksiin, käytettiin sitten millaisia keinoja tahansa. Ehkä mukana on myös tur­ hautumista, joka sumentaa harkinnan - tur­ hautumista, kun eläinten kärsimykset jatku­ vat turkistuotannossa, eläinkokeissa jne. ny­ kyisessä mittakaavassa.

Muutenkaan tuskin voi selittää sitä, että eläinsuojelun nimissä toimivat tekijät turvau­ tuvat keinoihin, joiden tulokset kääntyvät lä­ hinnä eläinsuojelua vastaan.

Iskulauseiden spreijaaminen turkistarhan seiniin on maalannut muutakin kuin seinää, ja mustalla: koko eläinsuojelun mainetta. Ällis­ tyttävän moni ns. tavallinen ihminen sekoit­ taa nykyään toisiinsa nämä yössä hiipijät ja toisaalta normaalit eläinsuojelujäijestöt, ja väheksyy sitten kaikkia eläinsuojelijoita sa­ massa nipussa. Monikaan rivikansalainen ei uskalla tunnustautua eläinsuojelijaksi, koska pelkää tulevansa samalla leimatuksi ’’kettuty­ töksi” .

Tihutöiden harjoittajat ovat omaksuneet roolin, jossa he ovat eräänlaisia lampaita su­ den vaatteissa. He tekevät kohahduttavia te­ koja, mutta eivät tule esiin omillakasvoillaan.

Tästä seuraa myös, että he pelaavat tiedotusstrategisesti itsensä ja asiansa ulos kentältä heti kättelyssä. Kun esimerkiksi turkistarhal­ la on avattu häkkejä, tiedotusvälineet halua­ vat tietysti haastatella jotakuta. Koska teon tekijät eivät tule esiin, tiedotusvälineille jää vain yksi osapuoli haastateltavaksi: turkistar­ haajat.

Tulokset olemme nähneet lehdissä, radios­ sa ja TV:ssä. Mediassa konkreettisin seuraus turkistarhaiskuista on ollut se, että turkistuottajat ovat saaneet runsaasti ilmaista mainosti­ laa - he ovat saaneet esitellä omia näkökantojaan sellaisella määrällä palstatilaaja lähetys­ aikaa, jota he eivät olisi ilman näitä tarhaiskuja taatusti saaneet.

Avointa vaikuttamista vai vastuun pakoilua?

Turkiseläinten häkkien avaaminen ja koeeläinvarkaudet eroavat normaalista eläinsuo­ jelusta muun muassa siinä, että ensin mainitut ovat laittomia tekoja. Mutta niillä on muuta­ ma suuri ero myös verrattuna kansalaistotte­ lemattomuuteen - siihen, josta esimerkkejä on alkaen Gandhin johtamasta Intian itsenäisyysliikkeestä aina suomalaisten luonnon­ suojeluaktiivien toimintaan Koijärvellä, Ta­ laskankaalla jne.

Perinteisen kansalais vastarinnan ydinhän on, että jos lakia vastaan asettuminen näh­ dään välttämättömäksi jonkin arvokkaan asi­ an puolustamiseksi, se tehdään rehellisesti omilla kasvoilla ja omilla nimillä. Toinen perusperiaate on ollut, että ihmisiä, eläimiä tai edes tavaroita ei ole vahingoitettu.

Tällainen toiminta on usein myös tuonut toivottuja tuloksia. Miksi? Samasta syystä, jonka takia nimetön vahingonteko ei aiheuta yhteiskunnallisia parannuksia. Avoimesti it­ sensä alttiiksi asettaneet aktivistit ovat voitta­ neet puolelleen suuren yleisön sympatiat.

Tämä taas on ollut välttämätöntä päättävien elinten painostamiseksi. Vahingontekoihin ja

AO*

e /á 7 't i / n

to r h o p lö in tö

päästettiin karkuui

piileskelyyn turvautujat puolestaan saavat korkeintaan harvoja yksittäisiä ihailijoita, ja suuri yleisö kääntyy heitä vastaan.

’’Vapautuksen” logiikka ontuu On hiukan ristiriitaista, että jotkut iskujen tekijöistä kutsuvat itseään Eläinten vapautusrintamaksi. Turkisminkkien ja -kettujen häk­ kejä avatessaan he ovat tietyssä mielessä myös Eläinten heitteillejättörintama.

On tietenkin selvää, että jos nämä ketut ja minkit olisi jätetty häkkeihinsä, ne olisivat jatkaneet ahtauden ja turhautuneisuuden lei­ maamaa elämäänsä ja - siitoseläimiä lukuun­ ottamatta - tulleet tapetuiksi suunnilleen tä­ hän aikaan vuodesta. Mutta toisaalta on myös totta, että ne henkilöt, jotka ovat päästäneet eläimet metsään, ovat ottaneet tietoisen riskin siitä, että osa eläimistä nälkiintyy ja kuolee.

Eläimet, jotka ovat eläneet häkissä koko ikän­ sä, eivät nimittäin välttämättä osaa yhtäkkiä etsiä vettä ja saalistaa ruokaansa yhtään sen paremmin kuin ikänsä sisällä asunnossa elä­ nyt kesykissa tai -koira.

Koerottien ja -koirien varastamisen osalta ’’vapautuksen” nettovaikutus puolestaan on todennäköisesti nolla. Varastettujen koe-eläinten tilalle kasvatetaan uusia. Jos kokeissa käytettävien eläinten määrää aidosti haluttai­ siin vähentää, keinojen pitäisi olla aivan toi­ set: vaihtoehtomenetelmien esiin nostami­ nen ja niille suunnattavan rahoituksen tuke­ minen, kokeita sääteleviin säädöksiin vaikut­ taminen jne.

Mitä on terrorismi?

Jotkut toimittajat ovat uudesta ilmiöstä innos­ tuneina yltyneet heittelemään otsikoihinsa ’’ekoterrorismia” ja muita raflaavia ilmauk­ sia.

Paitsi lehdistö, myös poliisi on provosoitu­ nut. Poliisi on käynyt käsiksi esimerkiksi maalia viskelleisiin turkismielenosoittajiin hy­ vinkin kovakouraisesti.

Turkishäkkien avaaminen ja paikkojen sottaaminen ovat omistajille harmillisia, mutta terrorismia ne eivät sentään ole. Terrorismi tarkoittaa ihmisten omaan fyysiseen koske­ mattomuuteen kohdistuvaa väkivaltaa tai sil­ lä uhkaamista. ’Turkisterrorismista” puhuville turkistuottajille tai siitä kirjoittaville toimittajille voisi olla hyväksi tehdä opintomatka vaikka tämän hetken Algeriaan, jossa kokonaisia kyliä löy­ tyy kurkku auki viillettynä; esimerkki uskon­ nollisen ääriliikkeen harjoittamasta terroris­ ta. Taikka jonkin diktatuuri valtion kidutettu­ jen toisinajattelijoiden selleihin; esimerkki valtion harjoittamasta terrorista. Ja koettaa sitten asettaa asioita mittasuhteisiinsa.

Paikkojen sottaaminen on ilkivaltaa taikka vahingontekoa. Rottien vieminen on varka­ us. Tämän dramaattisemmista asioista ei ole kysymys.

Oma lukunsa ovat ne nimettömät uhkauk­ set, joita jotkut koe-eläinalalla työskentelevät henkilöt ovat kertoneet saaneensa. Siinä on menty todellisen terrorismin alueelle; toisen ihmisen fyysisen koskemattomuuden uhkaa­ miseen. Siksi se on ehkä vakavin niistä teois­

ta,joihin jotkut harkintakyvyttömät ovat eläin­ suojelun nimissä ryhtyneet. Se on täsmälleen yhtä tuomittavaa kuin se uhkailu, jota eräät yksittäiset turkistarhaajat ovat jo vuosia sitten harjoittaneet eläinsuojelijoita kohtaan.

Yleinen mielipide - kansalaisliikkeen voimavara Yleinen mielipide on yksi välttämättömimmistä liittolaisista, kun yhteiskunnassa halu­ taan saada aikaan jokin muutos - vaikkapa turkiseläinten häkkikasvatuksen loppuminen.

Tämä on nähty selvästi Keski-Euroopassa. visesti levittäneet tietoa turkistuotannon to­ dellisuudesta, minkä seurauksena turkisten kysyntä lähti selvään alamäkeen. Tuloksena oli todellinen edistysaskel eläinten kärsimyk­ sen vähentämisessä, joka heijastui myös Suo­ meen: häkeissä pidettyjen turkiseläinten määrä väheni selvästi 1980-luvun lopulla.

Sama on mahdollista tehdä suomalaisessa toiminnassa. Jos julkisuudessa nostetaan sel­ västi esiin faktoja niistä oloista, joissa eläimet turkistarhoilla pidetään, yleinen mielipide alkaa pikku hiljaa kääntyä turkistarhausta vastaan. Jos julkisuudelle sen sijaan annetaan uutisaiheeksi se, että turkistarhoilla on sotattu seiniä, yleinen mielipide kääntyy helposti tekijöitä vastaan.

Vahingonteon harrastajat itse eivät ehkä lue tätä lehteä, mutta yhden toivomuksen voi heittää niille lukijoille, jotka saattavat tuntea jonkun heistä. Keskustelkaa heidän kanssaan, tuokaa esille muitakin näkökulmia. Jos he välittävät eläimistä ja niiden oloista, heidän kannattaa ehdottomasti harkita toimintaansa huolella sen mukaan, mikä on aidosti pää­ määrille hyväksi.

Helena Tengvall

Auta turkiseläimiä - levitä tietoa turkistarhauksesta!

Animalian kokoamat tietomateriaa­ lit turkiseläimistä ja niiden oloista turkistarhoilla ovat käytettävissäsi.

Niistä löydät ajan tasalla olevaa fak­ tatietoa, halusit sitten kasvattaa omaa tietomäärääsi, pitää esitelmän tai kir­ joittaa lehden yleisönosastoon.

Valikoimassa on perusteellisia tietovihkoja, tiiviimpiä tietolehtisiä, diasarja sekä kaksi uutuutta: esite

Kiitos Sinulle, joka et osta turkiksia, sopii annettavaksi tuttaville, jaetta­ vaksi yleisötilaisuuksissa tai kiinni­ tettäväksi ilmoitustauluille, sekä A 3 kokoinen kettuaiheinen nelivärijuliste Minulle turkki ei ole somiste.

Materiaalit voit tilata tai noutaa toimistolta - ks. ’’Tilaa tietoa eläin­ suojelusta” -osastoa, tämän lehden sivulla 18.

7

Uutisia * Sorsastus haavoittaa satojatuhansia vesilintuja Tanskalaiset tutkijat ovat havain­ neet, että hälyttävän m onella hanhella ja sorsalla on lyijyhauleja elimistössään. M etsästäjien harhalaukausten seurauksena 25 -36 prosenttia lyhytnokkahan­ hista oli läpivalaisututkimusten mukaan haavoittunut haulikoi­ den hauleista. M atem aattisen haulien kertymämallin mukaan voidaan arvioida, että lähes jo ­ kaista alasammuttua hanhea koh­ ti taivaalla lentää sen haavoittu­ nut lajitoveri.

M yös haahkojen elim istössä on tanskalaistietojen mukaan runsaasti hauleja, tutkim usai­ neistossa niitä löytyi peräti v ii­ denneksellä haahkoista. Pohjois­ maissa haahkoja metsästetään hyvin runsaasti, yli 100 000 lin­ tua vuodessa.

Tanskassa on perustettu työ­ ryhmä selvittämään, miten vesi­ lintujen haavoittumista voitaisiin vähentää. Metsästäjät itse halu­ aisivat asiaan parannusta valis­ tuksen avulla. Tanskalaiset lintujärjestöt taas esittävät, että osia vesilintujen m uuttoalueista on rauhoitettava, metsästysaikoja on lyhennettävä ja metsästys pime­ ässä on kiellettävä kokonaan.

M yös Suom essa sorsastus on v a k a v a eläin su o je lu o n g e lm a .

Vuosittain maassamme ammu­ taan 800 000-1 000 000 sorsaa ja hanhea. Varovaistenkjn arvioiden mukaan vähintään 200 000 vesi­ lintua haavoittuu meillä joka syk­ sy.

Nyt kun vesilintujen metsästysvam m oista on nyt saatu luo­ tettavaa tutkimustietoa, vesilin­

T f

Simpanssien palautus etenee hyvin

tujen pyyntiä koskevaan lainsää­ däntöön tarvittaisiin pikaisesti muutoksia. Metsästäjäjärjestöjen vapaaehtoinen valistus ei pure tähän kysym ykseen. Osa kansainv ä lis e s ti a rv o k k a ita lin tu jen m uuttoalueita tulisikin sulkea m etsästykseltä siivekkäiden suo­ ja- ja lepäilyalueiksi.

Lisäksi metsästys auringon las­ kun ja nousun välillä olisi k iel­ lettävä. Tämä ei olisi pelkästään eläinsuojeluparannus, vaan myös luonnonsuojelukysym ys: hämä­ rässä ammutaan enemmän rau­ hoitettuja vesilintulajeja. Lakiin pitäisi kirjata myös velvollisuus pitää koiraa mukana sorsastuk­ sessa.

Riku Cajander

Eläinten oikeudet näkyvämmin kirkon asialistalle?

Kristilliset kirkot ovat omaksu­ massa aktiivisempaa otetta eläin­ ten oikeuksien puolustamisessa.

Näin ainakin, jos Kirkkojen maa­ ilmanneuvoston syyskuussa ju l­ kaisemaa puheenvuoroa ’’Living with the Animals. The Communi­ ty o f God’s Creatures” on uskomi­ nen. Kirjan kirjoittaneet Charles Birch ja Lucas Vischer katsovat, että kristillisen kirkon tehtävänä on puolustaa sorrettuja, ja näihin sorrettuihin kuuluvat myös eläi­ met. Kirjoittajat kritisoivat kirk­ koa ja teologeja siitä, että nämä ovat toistaiseksi ottaneet varsin

hitaasti vastuuta kaikista elävistä olennoista.

Birchin ja Vischerin mukaan kirkkojen pitäisi mm. ryhtyä seu­ raamaan eläinkokeita ja vahtia, ettei koe-eläimille aiheuteta tar­ peetonta kärsimystä. Kirkon olisi myös vastustettava lihan massa­ tuotantoa ja kehotettava kuluttajia suosimaan pieniä lihantuotantoyksiköitä ja kasvisruokaa. Lisäksi kristittyjen olisi työskenneltävä lakien laatimiseksi, joilla turkistuotanto kiellettäisiin. Turkisten käyttöä tulisi luonnollisesti vält­ tää. Kirjoittajat korostavat, että

eläimellä on yleisesti ottaen itseis­ a r v o ja sillä on periaatteessa sekä oikeus elää että oikeus olla kärsi­ mättä tarpeettomasti.

Kyseessä on tietenkin vain yksi - joskin arvovaltainen - raportti, jonka tavoitteiden kirjaamiseen kirkon virallisiin opinkappaleisiin on vielä matkaa. Puheenvuoro on kuitenkin merkittävä päänavaus, jolla voi olla kauaskantoisia seu­ rauksia. Lucas Vischer on toimi­ nut pitkään Kirkkojen maailman­ neuvoston opillisten kysymysten komission johtajana.

Jyrki Räikkä

Toivon kipinä Bulgarian tanssikarhuille M TV 3:n 45 minuuttia -ohjelma esitti syyskuun lopussa raportin, jossa kuvattiin Bulgarian ’’tanssi­ vien” karhujen julmaa kohtelua.

Ohjelma kertoi, kuinka etenkin maan pääkaupungissa Sofiassa karhuja kuljetetaan rautaketjuissa kaduille turistien nähtäväksi. Kar­ hut pannaan myös turistien ’’ilok­ si” tekemään tanssinomaisia liik­ keitä säestyksen tahdissa. Näytös­ tä katselemaan pysähtyviltä tai siitä valokuvia ottavilta turisteilta pyy­ detään rahalahjoitusta.

Räikeä huipennus karhujen muu­ tenkin ala-arvoiselle kohtelulle on kerran vuodessa tapahtuva kynsi­ en poisto, jossa karhuilta vedetään kynnet pois ilman nukutusta tai kivunlievitystä. Kokonaisia kar­ hun kynsiä pidetään onnea tuovi­ na amuletteina.

Bulgarian tanssikarhuilla on kuitenkin toivoa paremmasta: M a a ilm a n e lä in s u o je lu liit t o W SPA, jo k a on aiemmin autta­ nut mm. Kreikan tanssikarhuja, on puuttunut asiaan. W SPA on saanut Sofian pormestarilta kir­ jeen, jossa hän.lupaa ajaa lain­ säädäntöä, jonka nojalla tanssikarhut voidaan ottaa pois om is­ tajiltaan. Pormestari lupaa myös järjestää karhuille turva-alueen Sofian ulkopuolelta.

Om alla vetoom uksellasi voit vaikuttaa siihen, että lupaukset Bulgarian tanssikarhujen parem­ masta kohtelusta toteutuvat. Kir­ joita asiasta Bulgarian suurlähe­ tystöön, Kuusisaarentie 2 B, 00340 Helsinki.

Jyrki Räikkä

Luonnonvaraiseen elämään siirtyminen vaatii pitkää opiskelua.

Projektin johtajan Stella Marsdenin pojat Daniel ja John opettamassa luonnonvaraisen elämän taitoja Beng-nimiselle nuorelle simpanssille.

Aktiivijäseniksi liittyneet muista­ nevat aktivistikirjeessä esitellyn, Länsi-Afrikan Gambiassa toimi­ van projektin, jossa salakuljetta­ jilta takavarikoituja simpansseja totutetaan takaisin luonnonvarai­ seen elämään. Ennen kuin sim­ panssit päästetään vapaiksi Gambia-joen kansallispuistoon, ne käy­ vät läpi pitkän koulutusjakson, jos­ sa niille ’’kädestä pitäen” opete­ taan muun muassa, mitkä kasvit

ovat syötäviä ja miten rakennetaan lehtipesä yöpymistä varten.

Projekti sujuu edelleen hyvin.

Simpanssit ovat pystyneet paitsi elämään, myös lisääntymään kan­ sallispuistossa. Hiljattain syntyi ensimmäinen "kolmannen polven" projektisimpanssi: vapautetun sim­ panssin luonnossa syntynyt jälke­ läinen sai oman jälkeläisen.

Helena Tengvall

Valasmatkailua valaanpyynnin sijaan • •

Elokuussa Uppsalassa kokoontu­ nut Pohjoismainen eläinsuojeluneuvosto tuomitsi Norjan harjoit­ taman lahtivalaiden pyynnin. Neu­ vosto vaatii, että Norjan valaan­ pyytäjät, viranomaiset ja päättäjät keskittävät tarmonsa valaanpyyn­ nin korvaamiseen valasmatkailulla. Valaiden kotivesille tehtävät laivamatkat ovat neuvoston mu­ kaan ainoa tapa ’’käyttää” valaita vastuullisesti.

Pohjoismainen eläinsuojeluneuvosto piti ilahduttavana valasmatkailun rajua kasvua Islannissa.

Norjassakin kiinnostus valasmat­ kailua kohtaan on lisääntynyt. Ko­ kemukset osoittavat, että valasmatkailu on sekä eettisesti että talou­ dellisesti kestävä vaihtoehto va-

laanpyynnille. Valasmatkailu on jo nyt tärkeä tulonlähde niillä ran­ nikkoseuduilla, joista käsin mat­ kailua harjoitetaan.

Pohjoism ainen eläinsuojeluneuvosto vetoaa myös Pohjolan viranomaisiin, jotta ne ryhtyisi­ vät toimiin verkkokalastuksen yh­ teydessä saaliiksi joutuneiden pyöriäisten märän vähentämisek­ si. Pyöriäisiä joutuu runsaasti ka­ lastajien verkkoihin etenkin Tans­ kan salmissa.

Eläinsuojeluliitto Animalia oli mukana jo päätöslauselmaehdo­ tuksen valmistelussa. Pohjois­ maiden eläinsuojeluneuvostoon kuuluu eläinsuojelujärjestöjä kai­ kista Pohjoismaista.

Jyrki Räikkä

Uutta oppia kalastajille

Bulgarian lisäksi tanssikarhuja käytetään yhä mm. Kreikassa ja Intiassa.

Valtion teknillisen tutkimuskes­ kuksen tutkimuksissa on todettu, että pyydystetyn kalan tappami­ nen heti ylösnoston jälkeen paran­ taa lihan laatua. VTT:n tutkimus kumoaa näin vanhan kalamiesten uskomuksen, jonka mukaan kala pysyisi parempana, jos sitä pide­ tään vielä pyydystyksen jälkeen elävänä esimerkiksi pienessä vesiämpärissä. Ämpärissä kalat koke­

vat hitaan tukehtumiskuoleman.

Suomen eläinsuojeluyhdistys ja Suomen Kalamiesten Keskusliitto kampanjoivat yhteisvoimin uuden opin iskostam iseksi kalastajien keskuuteen. Jäijestöjen julkaise­ massa Laske veret saaliskalasta esitteessä neuvotaan myös oikeat tainnutus-ja pistämismenetelmät.

Jvrki Räikkä

ANIMALIA 4/97

9

Sika tehotuotannon puristuksessa Sika saapuu tänäkin ^ vuonna kunniavieraaksi J useimpien suomalaisten joulupöytään.

Joulumieltä saattaa kuitenkin hälventää tieto siitä, millaisissa oloissa siat joutuvat elämään tehokasvattamoilla. Jos kinkusta ei malta luopua kokonaan, jouluostoksilla kannattaa ainakin suosia niitä tuottajia, jotka ovat tarjonneet kasvateilleen sikamaisimmat olot. ikä (Sus scrofa) on elänyt ihmi­ sen hoivissa noin 7000 vuotta.

Vuosituhansien aikana domestikaatio, eläimen perimän sopeu­ tuminen ihmisen kanssa elämi­ seen, on muuttanut hyvin vähän sian luon­ taista käyttäytymistä. Domestikoituneen sian käyttäytymisessä on samoja piirteitä kuin eurooppalaisella villisialla. Jos sikaa pidetään ympäristössä, joka tatjoaa mahdol­ lisuudet luontaiseen käyttäytymiseen, sika käyttää mahdollisuuden hyväkseen. Jos luon­ tainen käyttäytyminen estetään, se näkyy mo­ nenlaisena häiriökäyttäytymisenä.

Sika on sosiaalinen, ryhmiä muodostava päiväaktiivinen eläin. Sian luonnollinen sosi­ aalinen ryhmä muodostuu muutamasta emakostaja niidenjälkeläisistä. Kaijut elävät yleen­ sä yksin. Toisilleen tuntemattomien sikojen tapaamiseen liittyy aina aggressiivista käyt­ täytymistä. Kun välit on selvitettyjä arvojär­ jestys vakiintunut, tilanne kuitenkin rauhoit­ tuu. Vakiintuneissa ryhmissä aggressioita esiintyy harvoin.

Sika on kaikkiruokainen. Luonnossa se elää vaihtelevassa, kasvillisuuden peittämässä ympäristössä, jossa se käyttää ravinnon etsi­ miseen 6-8 tuntia päivässä. Yksi sian hengissä säilymisen ja hyvinvoinnin kannalta keskei­ nen ominaisuus onkin uteliaisuus. Tonkimi­ nen on tärkeä osa sian ravinnonhankinta- ja tutkimiskäyttäytymistä.

Luonnossa porsaat vieroittuvat emästään vähitellen 12-18 viikon ikäisinä. sosiaalista kanssakäymistä. Vieroitus tapah­ tuu vähitellen, luonnollisissa oloissa porsaat ovat tuolloin noin 12-18 viikon ikäisiä.

Tehotuotannon häiriötekijät Yleisesti esiintyvät käyttäytymisongelmat voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: 1) käyt­ täytyminen joka aiheuttaa vaurioita itselle tai toiselle, 2) stereotypiat eli toistuvat käyttäyty­ mismallit, joilla ei ole havaittavaa merkitystä sekä 3) apaattisuus. Näistä ensimmäinen aihe­ uttaa ehkäeniten taloudellista menetystä, mutta sikayksilöille voi olla myös muista käyttäyty­ misongelmista huomattavaa haittaa.

Tehotuotannossa siat elävät useimmiten ahtaissa ja virikkeettömissä oloissa, jotka es­ tävät luonnollisen käyttäytymisen. Sian kal­ taiselle uteliaalle ja älykkäälle eläimille tällai­ nen ympäristö aiheuttaa käyttäytymisongel­ mia. Tyypillisiä oireita näistä ongelmista ovat mm. kaltereiden ja muiden rakenteiden jäytä­ minen, hännän ja korvien pureminen sekä

tarkoitusta vailla oleva ilmanpureskelu. Ema­ koilla on havaittu kaltereiden ja ilman pures­ kelun lisääntyvän juuri ennen porsimista, jol­ loin emakon pesänrakentamisvietti on voi­ makas. Pesänrakennuksen toteuttaminen on kuitenkin useimmissa tehotuotantomalleissa mahdotonta.

Tehotuotannossa lihasiat elävät noin kym­ menen sian ryhmissä karsinoissa, joissa ei ole kuivikkeita eikä muita virikkeitä. Tällaisilla tiloilla ongelmana on usein hännänpureskelu ja sen seurauksena syntyvät haavat, jotka tu­ lehtuvat helposti. Tehotuotantosikaloissa nä­ kee sikoja, joilta on purtu häntä kokonaan pois. Monessa maassa ongelmaa on yritetty ratkaista siten, että sioilta poistetaan häntä jo pikkuporsaina. Parempi ratkaisu on kuitenkin muuttaa sikojen ympäristöä. Yksinkertainen lelu - karsinan reunasta roikkuva ketju tai tyhjä muovipullo - voi vähentää sekä hännänpurentaa että aggressiivisuutta.

Kotipesästä maailmalle Sikaryhmä pysyttelee enimmäkseen yhdessä.

Pari viikkoa ennen porsimista emakot etsiyty­ vät muutaman kilometrin päähän muusta ryh­ mästä. Sopivassa paikassa - esimerkiksi rin­ teessä - emakko rakentaa huolellisesti pesän kuoppaan jonka täyttää oksilla, ruoholla ja muilla kasvinosilla. Jos domestikoituneelle sialle annetaan mahdollisuus rakentaa pesä, siitä tulee yleensä yksinkertaisempi kuin vil­ lisian, mutta samalla periaatteella rakennettu.

Pesän pehmeä materiaali estää porsaiden murs­ kautumisen, kun emakko asettuu pesään.

Porsimisen jälkeen emakko ja porsaat py­ syvät pesässä muutaman päivän ajan, jolloin emojen ja porsaiden väliset suhteet ehtivät vahvistua. Sikojen imettäminen on hyvin monimutkainen tapahtuma,joka perustuu suu­ reksi osaksi ääntelyyn. Reilun viikon jälkeen emakko palaa porsaineen ryhmään. Nuorella iällä eläimet porsaat tutustuvat nopeasti ryh­ män muihin porsaisiin, eikä aggressioita esiin­ ny. Nuoret porsaat käyttävät suuremman osan ajastaan leikkimiseen ja haijoittelevat näin elämää varten. Leikki muistuttaa aikuisten käyttäytymistä, ja sen kautta porsaat oppivat

ANIMALIA 4/97

Ryhmässä on voimaa Sika pitää tarkkaa huolta puhtaudestaan: se mm. pitää nukkuma- ja ulostusalueensa tiu­ kasti erillään. Ahtaassa ryhmäkarsinassa siat joutuvat kuitenkin ulostamaan ja nukkumaan samoissa paikoissa.

Sialle ryhmä on hyvin tärkeä, niinpä vakiin­ tuneen ryhmän muuttaminen aiheuttaa aina ongelmia. Esimerkiksi teuraskuljetusten ai­ kana siat sekoitetaan, ja toisilleen vieraat siat joutuvat yhteen. Eri ryhmistä peräisin olevien sikojen aggressiivinen käyttäytyminen johtaa sekä stressiin että fyysisiin vaurioihin. Jois­ sain tapauksissa tappelut johtavat jopa kuole­ maan. Myös sikojen poistaminen vakiintu­ neesta ryhmästä aiheuttaa aggressiivisuutta: jos ryhmän johtaja poistetaan, lauman arvo­ järjestys pitää arvioida uudelleen. Tämä ta­ pahtuu usein tappeluiden avulla.

Tehotuotannossa porsaat vierotetaan usein ennen aikojaan (noin 3-4 viikon iässä). Liian aikainen vieroitus aiheuttaa porsaissa lisään­ tynyttä häiriökäyttäytymistä, kuten muiden porsaiden ja karsinan rakenteiden hieromista ja pureskelua. Sikaloissa usein esiintyvä melu vaikeuttaa imetystä, jos se on niin kovaa, että emakon ja porsaiden välinen kommunikaatio häiriintyy.

Luonnollisissa oloissa emakko on erossa muista emakoista vain porsimisen aikaan.

Tehotuotantotilalla sejoutuu usein viettämään koko elämänsä yksittäishäkissä. Eläimelle, jolle sosiaalinen kanssakäyminen on hyvin tärkeää, yksinolo estää monia luontaisia käyt­ täytymismalleja.

Sikamainen vaihtoehto

Tehotuotannossa siat kärsivät monista käyttäytymisongelmista, stereotypioista ja apaattisuudesta.

Onneksi on tehotuotannolle on olemassa vaih­ toehtoisia jäijestelmiä, joissa sioilla on pa­ remmat oltavat. Esimerkiksi olkikuivitetussa pihatossa emakot voivat tonkia ja rakentaa pesiä. Porsaat voivat leikkiä ikäistensä kanssa ja muodostaa sosiaalisia ryhmiä. Jotta eläi­ men hyvinvointi varmistuisi, on luontainen käyttäytyminen otettava huomioon kaikissa käytännön ratkaisuissa koko sian elinkaaren ajan. Tehotuotannossa tämä on usein vaikeata, mutta jos tahtoa riittää, niin sioillekin voidaan jäljestää sikamainen elämä.

Anna Lindqvist

Villipeuran jälkeläiset Poron esi-isä on villi \ tunturipeura, joka muinoin vaelteli koko J Lapin ja Kuolan alueella. Poron vaistot, elintavat ja erikoisuudet noudattavat yhä villien esi>isien perintöä.

P

oron, tunturipeuran, metsäpeuran ja karibun sukulaisuussuhteiden selvittely on aiheutta nut eläin tieteilijö ille yhden jos toisenkin harmaan hiuk­ sen. Tavallisin tulkinta on, että ne kaikki ovat saman lajin alalajeja.

Jakautuminen itsenäisiksi lajeiksi on käynnissä, mutta varsinaisia erillisiä lajeja ne eivät vielä ole.

Tämän monimuotoisen poro/ peuralajin levinneisyysalue kier­ tää koko maapallon ympäri poh­ joista havumetsä- ja tunturialuetta pitkin.

Tunturipeuran monivärinen pienennös

Vaikka poronhoito muistuttaa yhä enemmän kotieläimen pitoa, villien esi-isien perintö hallitsee vieläkin poron vaistoja ja elintapoja.

sen koleaan luontoon. Yksi erikoi­ Kotoisen poromme esi-isä on villi suuksista on sorkista kävellessä tunturipeura. Tunturipeuroja on kuuluva naksunta, joka kokonai­ metsästyksestä huolimatta säästy­ sen porolauman eli tokan liikkues­ nyt jonkin verran nykypäiviin asti. sa soi kuin arktinen kastanjettiorJäljellä olevat tunturipeurat elävät kesteri. Tästä laumalle koituva Noijan eteläosien ylänköalueilla hyöty on ilmeinen: alueella, jossa sekä Kuolan niemimaalla, kum­ kaamos kietoo maisemat kuukau­ mallakin alueella muutamia kym­ sien ajaksi hämärään ja lähes pilkmeniä tuhansia yksilöitä. kopimeäänkin, poro pystyy aina Poron väri vaihtelee enemmän kuulonsa avulla tarkistamaan, mis­ kuin villin esi-isänsä, vitivalkoi­ sä kumppanit ovat ja välttämään sesta hyvinkin tummaan. Poro on joukosta jälkeen jäämisen. myös vähän pienempi kuin villi Toinen erikoisuus poron sorkis­ esi-isänsä. Suomalainen poro pai­ sa on, että sille kasvaa erikseen naa 60-180 kiloa, villi peurauros ’’talvikengät” . Talven tullen sor­ eli hirvas voi yltää 250 kiloon. kan sarveisaineesta muodostuva Muuten poro ja tunturipeura ovat osa paksunee huomattavasti. Täl­ hyvin samanlaisia ja samannäköi­ laiset kovat sorkat ovat erittäin siä. Esimerkiksi tunnetun suomakäteviä kenttälapioita, kun porot laiselokuvan ’’Valkoinen peura” kaivavat talviravinnokseen jäkä­ maagista villipeuraa näyttelee to­ lää maan alta jopa metrin syvyy­ dellisuudessa - ja varsin uskotta­ destä. vasti - valkoinen poro.

Näin loppuvuodesta lumi peit­ Muita poron lähisukuisia alalatää jo maan ainakin Lapissa, ja jejaon viljalti, kuten Pohjois-Ame­ rikan tundrilla vaeltava karibu, si- _ perialainen kookas ja tummaturk- > kinen tunturipeura, Grönlannissa Ji säilynyt komea valkoinen tunturi- g peura sekä yksi suomalaisen luonnonsuojelun ylpeyksistä, suomen- = peura eli metsäpeura. Viimeksi mainittu on saatu määrätietoisilla suojelutoimilla vakiinnutettua ta­ kaisin lajistoomme, vaikka met­ sästys ehti jo kertaalleen hävittää sen Suomesta.

jäkälänkaivuu lumen alta on täy­ dessä käynnissä. Taakse on jäänyt vuoden kiihkein aika - syksyyn osuva porojen kiima eli rykimäaika. Rykimäaikana hirvaat pyrki­ vät keräämään itselleen haaremin ja puolustavat sitä mustasukkai­ sesti. Erimielisyydet kilpakosijoi­ den välillä ratkotaan puskemalla, mutta se ei ole yhtä vaarallista kuin miltä se voi ulkopuolisen silmiin näyttää.

Hirvaan sarvet ovat huomatta­ vasti muhkeammat kuin naaraalla, leveät ja monihaaraiset. Usein yksi haara, niin kutsuttu naamasarvi, ulottuu kummastakin sarvesta pit­ kin nenänvartta; sen tehtävänä on suojata silmää yhteenotoissa.

Arvoasema putoaa sarvien myötä Hirvas kasvattaa joka vuosi itsel­ leen uuden sarvikruunun. Nuorilla

hirvailla se on vaatimaton, iän kart­ tuessa yhä kookkaampi - kunnes parhaan miehuusiän mentyä ohi porovaarin sarvien koko jää vuosi vuodelta yhä vaatimattomammak­ si.

Tähän aikaan vuodesta, rykimäajan päätyttyä, on pian edessä hir­ vaiden sarvien putoaminen. Sarvi­ en myötä romahtaa hirvaan arvo­ asema laumassa. Isonkin sarvetto­ man hirvaan voi sarvellinen hel­ posti häätää pois parhailta ruokai­ lupaikoilta.

Sarvensa pudottaneet hirvaat jät­ täytyvät tämän vuoksi usein pois varsinaisesta laumasta. Viim eis­ tään seuraavan syksyn rykimäai­ kana ne palaavat kuitenkin taas voimansa tunnossa ja uusin sarvin kokoamaan itselleen haaremia.

Naaraiden eli vaatimien pienet, oksantynkien lailla törröttävät sar­ vet jäävät vielä tähän vuodenai­ kaan lujasti paikoilleen ja putoa­ vat vasta keväällä.

Se, että porovaatimilla ylipään­ sä on sarvet, on hirvieläinten maa­ ilmassa ainutlaatuista. Syistä on esitetty useita teorioita. Todennä­ köisimpänä pidetään sitä, että sar­ vien ansiosta vaadin saa parem­ min pidettyä puolensa ruokailupaikoilla talvella ja on siten pa­ remmassa vasomiskunnossa ke­ vään koittaessa.

Rou, rou Talvisorkka kenttälapiona Poron ja sen villien sukulaisten elämä osoittaa kauttaaltaan erin­ omaista sopeutuneisuutta pohjoi­

Liian suurten porokarjojen pitäminen on kuluttanut jäkälät vähiin porojen talvilaitumilta

Vasat syntyvät toukokuussa, kun tuntureita peittää vielä lumi. Ete­ lärinteiltä löytyy kuitenkin jo lu­ mettomia laikkuja, joita aurinko lämmittää ja joille vaatimen on

hyvä asettua saattamaan vasaansa maailmaan.

Vaadin saa yleensä vain yhden vasan kerrallaan, kaksoset ovat harvinaisuuksia. Vasa pääsee pian syntymän jälkeen honteloille ja ­ loilleen ja seuraa siitä lähtien emäänsä tarkasti. Emä ja vasa pi­ tävät toisiinsa yhteyttä roukumalla eli pehmeänkarhealla "rou, rou” -yhteysäänellä, joka on jokaisella yksilöllä erilainen. Erot eivät vält­ tämättä ole ihmiskorvan kuulta­ vissa, mutta poro ei erehdy.

Poron maito on hyvin rasvaista.

Vasa voi pelkällä maidolla nostaa painoaan jopa yli kaksi kiloa vii­ kossa. Muutenkin vasa kehittyy nopeasti: kuukauden ikäinen juni­ ori kirmaa emonsa perässä kevy­ esti yli kivikoiden ja suomättäiden, vaikka se on kooltaan vielä piskuinen ja näyttää lähinnä vää­ rään paikkaan joutuneelta karit­ salta.

Poronvasan syntym äaika on otollinen, sillä vasalla on edessään Lapin lyhyt mutta antelias kesä: taijolla on mehevää saraheinää, horsmaa, kortteita sekä porojen erikoisherkkua, nuoria koivunlehtiä (jotka heinäkuun alkaessa to­ dellakin ovat pohjoisimmassa La­ pissa vielä hyvin nuoria, tunturinrinteiden koivuthan eivät välttä­ mättä ole juhannuksena vielä edes hiirenkorvalla).

Lumikenttien kutsu Laiduntaessaan porot liikkuvat mielellään vastatuuleen, koska sil­ loin ne haistavat edellä mahdolli­ sesti vaanivat pedot hyvissä ajoin.

Jäkälän suojelu on porojen suojelua Syksyllä porot syövät erittäin mie­ lellään sieniä, koska ne ovat arvo­ kasta ja valkuaispitoista ravintoa tankattaessa talven varalle.

Talvi on poroille hoikistavaa ai­ kaa. Talvella porot syövät lähinnä jäkälää. Pula-aikana jäkälää käy­ tettiin ihmisravinnoksikin, mutta poron ruoansulatuselimistö pystyy hyödyntämään sen ihmistä tehok­ kaammin.

Jopa porolta loppuvat konstit, jos ruokaa ei ole. Retkeilijää koh­ taa nykyään Lapissa monin pai­ koin murheellinen näky: liian suur­ ten poromäärien pitäminen on joh­ tanut siihen, että jäkäliköt on ka­ luttu kuin parranajokoneella mil­ lin mittaiseksi sängeksi.

Jäkälälaidunten ylikulum isen takia poroja on paikoin hätäruokittu heinällä. Heinä on kuitenkin porolle jäkälää huonompi eines, koska heinä on vaikeammin sula­ vaa. Ainoa kestävä ratkaisu ongel­ maan olisi poromäärien alentami­ nen, jotta määrä saataisiin palau­ tettua ym päristön kantokyvyn mukaiselle tasolle.

Etelämpänä Metsä-Lapin alueel­ la porojen ruokapöytää on kaven­ tanut metsätalous. Porot kaipaisivat vanhaa metsää, jossa puista riippuu reilusti luppojäkälää. Myös metsien auraus on poronäkökulmasta huono ajatus, koska se tuho­ aa maanpinnan jäkäläkasvustoja.

Helena Tengvall

ANIMALIA 4/97

♦

Tuuli myös lievittää ympärillä pyö­ rivien hyttysten ja muun hyönteismaailman tuottamaa kiusaa.

Nykyään liikenne on poroille suurempi uhka kuin pedot. Auto­ jen ja junien alle jää enemmän poroja kuin suden ja ahman suihin.

Vastasyntyneen vasan pahin uhka taas on takatalvi.

Aikuinen poro pärjää hyvin pak­ kasessa, mutta helle on sille han­ kalampi juttu. Porolla ei ole juuri ollenkaan hikirauhasia, joten ke­ säkuumalla olosta tulee helposti tukala. Asiaa eivät varsinaisesti paranna miljoonien hyttysten, mä­ käröiden, paarmojen, loiskärpästen ja muiden hyönteisten kesäiset armeijat. Siksi porot pyrkivät par­ haansa mukaan ylös tunturiin, kun helle yllättää ja räkkä eli hyttysten ja muiden ötököiden sesonki al­ kaa.

Tunturien pohjoisrinteiden lumenviipymäpaikat ovat erityisen houkuttelevia, koska lumesta huo­ kuva kylm yys karkottaa hyöntei­ siä. Koko porotokan voi nähdä kerääntyvän siististi ja valokuvauksellisesti lumilaikuille niin, että porotokan ääriviivat seuraavat tar­ kasti lumilaikun ääriviivoja - yk­ sikään poro ei erehdyksessäkään seiso lumen peittämän alueen ul­ kopuolella.

Porojen kesä- ja talvilaitumien välit voivat olla luonnostaan sato­ ja kilometrejä. Ennen kuin joku kaksijalkainen keksi kieltää poroliikenteen Suomen ja Norjan rajan yli, porot siirtyivät kesiksi suurin joukoin Suomen Lapista Norjan suurtuntureille.

Vielä paremmaksi pistää toinen lähisukuinen alalaji, Pohjois-Ame­ rikan karibu. Karibut tekevät jopa yli tuhannen kilometrin mittaisia vuotuisia vaelluksia. Tämä spek­ taakkeli vetää hyvin vertoja TV:n luonto-ohjelmista tutulle näylle gnuantilooppien laumoista, jotka tekevät vuodenaikojen mukaisia vaelluksiaan Afrikan savanneilla.

1

ANIMALIA 4/97

Eläinsuojelu poronhoitoalueella Vaikka porot elävät luonnossa vapaina, myös porotaloudessa on vakavia eläinsuojeluongelmia. Talvella porojen on vaikea löytää jäkälää, ja monet ovat korvaavan ruokinnan puutteessa nääntyneet nälkään. Myös teuraaksi otettavien porojen kohtelu on usein kovakouraista.

P

oron pääravinto luonnossa on jäkälä. Yleisesti on tiedossa, että jäkälä on monin paikoin loppunut porojen laidunalueelta. Viime talvinen ruokatilanne oli erityisen huono: maas­ toon tuli monta jääkerrosta ja pak­ su lumi, joka satoi sulaan maahan.

Jäkälä homehtui jääkuoren alla, eivätkä porot syöneet sellaisilla paikoilla. Poromiehet keräsivät suuria määriä poroja kotitarhoihin, ja myös metsään vietiin ruo­ kaa. Silti poroja kuoli nälkään.

Kaikki paliskunnat eivät harrasta metsään ruokkimista, vaikka ruo­ an loppuminen on tiedossa. Syyk­ si on julkisesti kerrottu varojen puute. Vaikka nälkiintynyt poro saataisiinkin kotihoitoon, ei sitä aina voi pelastaa, jos sen ruoansulatuskyky on liiaksi heikentynyt.

Tämän vuoksi nälkäkuolemien ehkäisemiseksi olisikin tehostet­ tava hyvissä ajoin tapahtuvaa lisäruokintaa

Vapaa eläin Poron käytössä hyötyeläimenä on myönteistä se, että sillä on mah­ dollisuus elää vapaudessa. Se saa vaeltaa vapaana Lapin lakeuksilla - sikäli kun paliskuntien rajat sal­ livat. Seurustelu lajitovereiden kanssa on myös mahdollista. Vii­ me talven vaikea ruokatilanne ai­ heutti sanomalehdissä ’’keskuste­ lua” , jossa myös otettiin kantaa siihen, onko poro villieläin vai kotieläin - eli siihen, onko eläin­ suojelulain määräys hoidossa ole­ vasta eläimestä voimassa poron kohdalla. Koska laki puhuu hoi­ dossa olevasta eläimestä ja porolla on korvamerkki, joka osoittaa sen olevan jonkun omaisuutta, poro

§ ¿2,

2 | “

Poron teurastuksen pitää tapahtua säännösten mukaan. Tainnuttamatta tappaminen on kielletty. kuuluu luonnollisesti eläinsuoje­ lulain määritelmän piiriin. Porois­ sa on sekä kesyjä että villejä enemmän villejä. Pienissä tarhois­ sa kotiporolla voi olla nimi ja se voi jopa syödä kädestä - tällainen poro on tietysti kesy. M yös kesy poro pääsee kesäksi metsään.

Rokotukset Koska poro voidaan lukea hyöty­ eläimeksi, kunta voi antaa sille eläinlääkärin apua ja tukea roko­ tuksia taloudellisti, mikä on tie­ tenkin myönteistä. Poroerotusaikana annettavat loistorjuntarokotukset auttavat poroa selviytymään vaikeissa olosuhteissa.

Villieläin yksityisomistuksessa vai villi kotieläin?

Vielä vuosisata sitten porojen elämä oli varsin lähellä luon­ nonvaraista. Vaikka jokainen poro oli silloinkin jonkun omai­ suutta, suurin osa poroista vietti suurimman osan ajastaan sa­ manlaista elämää kuin villit tun­ turipeurat tai Kanadan karibut.

Nykyäänkin porot pidetään enimmäkseen irrallaan Lapin luonnossa, mutta muilta osin po­ ronhoidon luonne on alkanut jossain määrin muuttua tavalli­ sen kotieläinten pidon suuntaan.

Jo Noijan ja Suomen välisen rajan sulkeminen vaikeutti po­ rojen elämää, kun se katkaisi niiden perinteisen kevätvaellusreitin Suomen Lapista Norjan suurtuntureille.

Sittemmin ylisuurten porokar­ jojen pitäminen on kuluttanut

jäkälät vähiin talvilaitumilta.

Onnekkaammat porot ovat siir­ tyneet piirun verran lähemmäs kotieläimen roolia, kun niille on tuotu heinää hätäruoaksi.

Vähemmän onnekkaat porot ovat joutuneet heitteille jätetyn kotieläimen rooliin, kun ne on jätetty nälkiintymään ilman lisäruokaa.

Tuorein askel poron tiellä kohti kotieläimen roolia ovat EU-Suomen teurastussäädökset. Nykyään kaiken kaupoissa myytäväksi aiotun poronlihan on kuljettava teurastamon kaut­ ta. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että teurastettavilta poroil­ ta sahataan sarvet, minkä jä l­ keen porot kuljetetaan autolla teurastamolle.

Helena Tengvall

Teurastus Viim e syksynä luvat saaneena eläinsuojeluvalvojana kävin teke­ mässä tarkastusta poroerotusaidalla. Parin päivän aikana tehdyt käyn­ nit saivat minut ottamaan yhteyttä viranomaisiin ja kirjoittamaan ra­ portit eri tahoille, mm. Paliskun­ tain yhdistykseen ja lääninhalli­ tukseen. Porom iehille kirjoitin Poromies-lehdessä lihantuotannon eettisestä näkökohdasta ja eläin­ ten kohtelun epäkohdista. Kerroin mm. että ’’poroon ei saa ’ Mora’ eik ä ’ Leuku’ iskeä mihinkään koh­ taan ennen kuin se on tajuton” .

Tätä tainnuttamatta tappamista ta­ pahtuu silloin, kun otetaan ns. ” syömäporoja” eli poromiehen omaan tai naapurin pakasteeseen pääty­ vää lihaa. Aidalla oli syömäporon nouto-ja tappotarkoituksessa liik­ keellä myös muutama sellainen, jolla ei ollut lain edellyttämää tie­ toa ja taitoa asiasta.

Kuljetukset ja asenteet Teurastustapahtumaan liittyy olen­ naisesti myös porojen kuljetus.

Sanomalehdessä oli talvella kuva, jossa ’’syömäporoksi” menevältä porolta sidottiin jalkoja kuljetuk­ sen helpottamiseksi. Asetuksessa kielletään pääsääntöisesti jalat yh­ teen sidottuina kuljettaminen. Kul­ jetus on tähän asti ollut epäkohta lähinnä kotiaitaan siirrettäessä.

Olen nähnyt avonaisia henkilöau­ ton peräkärryjä, joissa ei ole ollut suojaa ja joihin poro on sidottu ’’pakettiin” .

A setuksessa kielletään myös eläimen raahaaminen sarvista, (ja­ loista, ym.), mikä on poromiesten keskuudessa aiheuttanut kummas­ tusta. Miten sitten poroja pitäisi käsitellä, he kysyvät. Erityisen pahannäköistä on, kun jaloista si­

dottua poroa kannetaan sarvista.

Kun Anja Eerikäinen ehdotti helikopterin käyttämistä porojen ruokinnassa, se tyrmättiin. Syyksi kerrottiin, ettei helikopteria voida käyttää vasoma-aikana. Ongelma tuli kuitenkin esiin jo marraskuus­ sa, joka ei ole vasoma-aikaa. Toi­ saalta siis muualta tulevat ohjeet tyrmätään (’’eihän etelän nainen voi poroasioista tietää” ) ja toisaal­ ta niitä odotetaan. Itse olen ollut tyytyväinen siihen, että Anja Eeri­ käinen on ottanut kantaa myös Lapin asioihin.

Kilpaporojen kuljetus on toimi­ nut hyvin, koska siinä käytetään tarkoitukseen sopivia autoja. Myös teurasporoja aletaan kuljettaa au­ toilla teurastamoon viimeistään vuonna 1998, kun määräykset muuttuvat. Saadaanko ’’villieläin” autoon stressaamatta sitä ja miten eläimet käyttäytyvät kuljetuksen aikana?

Hiljaista hätää Poro on hiljainen eläin, jolle ei ole suotu koiran äänilahjoja. Se ei pidä meteliä, vaikka sitä kohdellaan kaltoin. Ääntely hätätilanteessa on joillakin lajeilla heikkouden osoi­ tus, jota pyritään välttämään hen­ gen säilyttämisen toivossa. Tämän hiljaisuudenko takia poroa toisi­ naan käsitellään kuin esinettä?

Monilta ihmisiltä puuttuu elä­ män kunnioitus. Kaikilla, joille on annettu elämä, on siihen ensisijai­ sesti oikeus. Hätää kärsiviä pitää auttaa, eikä ole ihmisen asia päät­ tää, mikä hätä on auttamisen ar­ voista ja mikä taas ei. Myös hyöty­ eläinten kuoleman pitää olla inhi­ millinen, ja sairauden sattuessa eläinten on saatava apua.

Saila Keskitalo eläinsuojeluvalvoja Lapin läänissä

il

Kissanmetsästys pöydälle

Eläimenä ihmisten maailmassa, osa 3

Kissamuumioita ja pyhiä lehmiä Uskontojen vaikutukset ihmisten maailmankuvaan ovat aihe, jossa olisi ainesta tiiliskiven paksuiseen kirjaan. Tässä jutussa luodaan siksi vain silmäys muutaman esimerkin valossa yhteen yksityis­ kohtaan - siihen, miten erilaisista asioista voi olla kysymys näennäisesti samassa tilanteessa, eläimen kohottamisessa uskonnossa ’’pyhän” rooliin.

U

skonto on kautta ai­ kojen säädellyt ih­ misten arkielämää, ja sitä kautta myös eläinten roolia, vä­ hintään yhtä paljon kuin yhteis­ kunnan poliittinen järjestelmä usein enemmänkin.

Meidän länsimainen kulttuurim­ me ei ole poikkeus. Vaikka länsi­ maissa onkin yhä enemmän niitä, jotka eivät virallisesti kuulu mi hinkään uskontokuntaan, niin kasvuikänsä hekin ovat viettäneet juutalaiskristilliseen perinteeseen pohjautuvan kulttuurin ympäröi­ minä. Niinpä he ovat imeneet siitä vaikutteita niin tietoisesti kuin alitajuisestikin.

kulttuuri. Viljanviljely teki väes­ tönkasvun mahdolliseksi, jaentistä suuremman väestömäärän hen­ kiinjääminen oli puolestaan täy­ sin riippuvainen siitä, että viljava­ rastot olivat turvassa.

Yksi pahimpia uhkia viljavaras­ toille olivat jyrsijät, jotka sekä söivät viljaa että tulivat samalla lianneeksi sen virtsallaan ja ulos­ teillaan. Ei siis ihme, että kissoista tuli egyptiläisten henkiinjäämisel­ le välttämättömiä - niin välttä­ mättömiä, että kissaan liitettiin ju ­ maluuteen viittaavia merkityksiä.

Egyptin kissat jumalia vai työkaluja?

Vaikka kissa oli egyptiläisille elin­ tärkeä väline, se oli silti vain väli­ ne. Tämä ristiriita auttaa selittä­ mään sitä paradoksia, joka hallit­ see muinaisten egyptiläisten suh­ tautumista kissaan. Kissaa lajina palvottiin: kissahahmoisia jumalattaria ikuistettiin korkokuvina ki­ viseiniin, ja kissaan liittyviä us­ konnollisia rituaaleja järjestettiin.

Mutta näissä samaisissa uskonnol­ lisissa rituaaleissa yksittäisiä, to­ dellisia kissayksilöitä tapettiin jul­ milla tavoilla, kuten heittämällä niitä elävinä tuleen.

Anteeksi, saalis Alkukantaisissa metsästäjä-keräi­ lijäkulttuureissa ihmisten elämän edellytykset eivät poikenneet pal­ joakaan muiden eläinten elämäs­ tä. Ruoan löytyminen tai löyty­ mättä jääminen sekä ryhmän jä ­ senten yhteistyö ratkaisivat, jäätiinkö henkiin vai ei. Tässä valos­ sa ei ole yllättävää, että monien m etsästäjä-keräilijäuskontojen maailmankuvassa eläimet nähtiin melko samantyyppisinä olentoina kuin ihmiset. Esimerkiksi PohjoisAmerikan intiaaneissa oli heimo­ ja, jotka ennen metsästysretkeä jäljestivät rituaalisen seremonian, jossa pyydettiin anteeksi niiltä eläi­ miltä, jotka kohta jouduttaisiin tap­ pamaan.

M aanviljelys- ja paimentolaiselinkeinojen kehittyminen muutti ratkaisevasti ihmisten kulttuuria ja sitä kautta uskonnollista elä­ mää. Maata, kasveja ja eläimiä opittiin käyttämään yhä taitavam­ min ihmisen tarkoitusperien hy­ väksi.

Faaraoiden ajan Egypti oli jo pitkälle kehittynyt maanviljelys­ 12

Silti lehmän asema pyhänä eläi­ menä on paljon myöhempää perua: se vakiintui hindu­ laiseen uskontoon vasta runsas tuhat vuotta sit­ ten.

Lehmän merki­ tys korostui enti­ sestään, kun en­ sin islamilaiset ja myöhemmin eu­ rooppalaiset tekivät valloitusretkiään Intiaan. Erottuminen valloit­ tajien kulttuurista oli tärkeää kan­ sallisen identiteetin säilyttämisek­ si, ja lehmän pyhyys jos mikä oli selvä ero hindujen oman ja valloit­ tajien kulttuurien välillä.

Lehmiäkin tosin pidettiin koti­ eläiminä ja siinä mielessä rajoite­ tuissa oloissa. Nautakarjaa sekä lypsettiin että käytettiin vetojuhti­ na. Mutta lehmää palvottiin eläi­ menä, josta ihminen saattoi hyö­ tyä ilman että sitä tarvitsi tappaa.

Pyhien lehmien palvontaa voi­ daan pitää esimerkkinä uskonnol­ lisesta käsityksestä, jossa käsitys eläimen pyhyydestä ulottuu eläinyksilöiden kohteluun asti eikä vain lajin symboliseen palvontaan. Nau­ dan tappaminen on perinteisessä hindulaisuudessa kiellettyä. Sai­ raille ja vanhoille lehmille alettiin noin 800 vuotta sitten rakentaa temppeleiden yhteyteen hoitoko­ teja. Hoitokoteihin otettiin muita­ kin eläimiä, ja joistain hoitoko­ deista kehittyi myöhemmin varsi­ naisia eläinsairaaloita.

Hoitokotiperinne elää Intiassa edelleenkin. Kun Englannissa le­ vinnyt hullun lehmän tauti kohosi kansainväliseksi uutisaiheeksi, muuan intialainen hinduryhmittymä suunnitteli lähettävänsä Eng­ lantiin hoitohenkilökuntaa huoleh­ timaan sairastuneista lehmistä ja rakentamaan niille hoitokoteja.

Hiukan erilainen reaktio kuin Eu­ roopan maissa...

Lehmien pyhyyteen liittyy toki puutteensa, myös lehmän oman hy­

Nyt puhun minä, osa 3 Veganismi- myötätunnon ja väkivallattomuuden etiikka V

vinvoinnin kannalta katsottuna.

Lehmän pyhyyteen uskovalle (joi­ ta niin menneisyyden kuin nyky­ ajan intialaisista on vain osa) on yhtä mahdotonta hyväksyä parantumattomasti sairaan lehmän ar­ momurhaa kuin monelle ihmiselä­ män pyhyyteen uskovalle on hy­ väksyä vastaavassa tilanteessa ih­ misen armomurhaa.

Auringonjumalasta taistelukukoksi Kun palaamme ajassa muutamaa tuhatta vuotta aikaisemmaksi, löy­ dämme Intiasta hyvin toisenlaisen tavan kytkeä eläin uskontoon. Ka­ naa on palvottu aikanaan auringonjumaluuden edustajana, ja eri­ tyisesti kanan munalla nähtiin suuri uskonnollinen merkitys. Muna oli uuden elämän lähde, minkä lisäksi keltuainen symbolisoi tässä kul­ tissa aurinkoa.

Kanakultin kukoistusaikana alet­ tiin myös jäljestää kukkojen väli­ siä tappeluita rituaalimenojen osa­ na. Kukko, joka tervehti kiekumisellaan jokaista uutta auringonnou­ sua, nähtiin auringonjumalan edus­ tajana siinä missä kanakin. Tämä ei kuitenkaan estänyt uskonnon harjoittajia käyttämästä kukkoja välineenä sen varsinaisen, abstrak­ timman auringonjumalansa pal­ vonnassa.

Kun kanat ja kanojen pito levisivät kauppateitä myöten yhä lännemmäs, kanoihin liitetyt tavat seurasivat mukana. Kun foinikia­ laiset kauppiaat toivat kanoja en-

Myös kuuluisat muumioidut kis­ sat ovat esimerkkejä siitä, kuinka palvonnan kohteena oli nimen­ omaan abstrakti kissan käsite eikä ajatus kissayksilöiden elämän kun­ nioittamisesta. A ikaisem m assa historiantulkinnassa oletettiin, että kissamuumiot olisivat olleet luon­ nollisen kuoleman kokeneita kis­ soja, jotka olisi faaraoiden tavoin balsamoitu kunnioituksesta ja us­ koen, että ne siirtyisivät tuonpuo­ leiseen elämään. Myöhemmin kissamuumioiden hampaistoanalyysi on kuitenkin osoittanut, että kis­ sat ovat olleet kuollessaan tyypil­ lisesti alle yksivuotiaita. Tähän pe­ rustuu uusi tulkinta kissamuumioista: kissat on varta vasten tapet­ tu, jotta ne voitiin muumioida us­ konnollisista syistä.

simmäistä kertaa antiikin Kreik­ kaan ja Roomaan, usko yhteyksis­ tä auringonjumaliin oli jo karissut matkan varrelle, mutta kukkotappeluiden järjestämisen perinne eli edelleen. Keisarivallan kauden Roomassa, ajanlaskumme alkuvuosisatoina. siitä kehittyi muita­ kin järjestettyjä eläintappeluita: ’’sirkushuvien” oleellisena osana olleita näytöksiä, joissa areenalla oli leijonia, tiikereitä, sonneja jne.

Ne laitettiin taistelemaan joko kes­ kenään tai ihmisten, kuten gladiaattoreiden tai kuolemaantuomit­ tujen kanssa. Näistä esityksistä ovat kehittyneet härkätaistelut, jo i­ ta latinalaisen kulttuurin maissa Espanjassa ja Portugalissa sekä Etelä- ja Väli-Amerikassa - har­ rastetaan yhä edelleen.

Nooan perillisenä laboratoriossa Entä oma nykypäivämme?

Härkätaisteluiden historia on tyypillinen esimerkki siitä, että uskonnollisen käsityksen pohjalta syntyvät perinteet elävät usein pi­ tempään kuin uskonnollinen käsi­ tys itse. Tämä on tuttua monilta elämänalueilta, kuten vaikka jou­ lunvietosta. Jouluhan oli alun pe­ rin viikinkien valonjuhla talvipäi­ vän seisauksena, jolloin päivät al­ koivat uudelleen pidentyä. Kristil­ linen kirkko asetti myöhemmin Jeesuksen syntymäjuhlan tähän valmiiksi olemassa olleeseen juh­ la-ajankohtaan, ja nykyään vietäm­ me joulua jo varsin maallistuneesti - mutta yhä edelleen poltamme jouluna kynttilöitä aivan kuten vii­ kingit muinoin keskitalven valonjuhlassaan.

Nykyajan länsimaiden asukkais­ ta monikaan ei enää usko kirjai­ mellisesti, että Jumala antoi eläi­ met Aatamin ja Eevan valtaan: ’’L i­ sääntykää ja täyttäkää maa ja teh­ kää se itsellenne alamaiseksi, ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liik­ kuvat eläimet” (1. Moos. 1:24-28).

Harva myöskään noudattaa us­ konnollisin perustein evästystä, jota Jumala tähdensi Nooalle: ” Ja peljätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä ja kaikki tai­ vaan linnut ja kaikki maassa matelevat, ja kaikki meren kalat” ( 1.

Moos. 9:1-3).

M utta kun katsoo nykyajan eläinkoelaboratorioita, minkkitarhoja tai tehosikaloita - olivat ne kuinka ateistisesti johdettuja ta­ hansa - on helppo huomata, että kauas ei ole omena vielä tämän kulttuuripiirin puusta pudonnut.

Helena Tengvall

Hoitokoteja hulluille lehmille?

Kesy nauta on tunnettu Intiassa jo yli kolmentuhannen vuoden ajan.

Kukkotappelut ovat saaneet alkunsa auringonjumalan palvonnasta.

Sarjan aikaisemmat osat on ju l­ kaistu Animalia-lehden numerois­ sa 4/96 ("Machokulttuureja ja sveitsiläisdemokratiaa") ja 2/97 ( "Auttaako lemmikkikulttuuri koekaniakin?"). Sarja päättyy tähän.

ANIMALIA 4/97

Heitteillä oleva tai kotoaan karannut kissa ei ole villiintynyt, eikä sitä näin ollen saa tappaa.

P

itkin vuotta lehtien palstoil­ la on käyty kissanhännän vetoa siitä, mitä naapurin kissalle saa tehdä. Kirjoituksissa on usein tulkittu pykäliä harhaan­ johtavasti. Jopa jotkut poliisit ja eläinsuojelijat ovat levittäneet asiasta väärää tietoa. On siis aika nostaa kissa pöydälle ja kerrata, mitä kissasta sanotaan lainsäädän­ nössä.

Olennaista on, että kotikissalla on metsästyslain mukaan lain suo­ ja koko maassa, niin taajamissa kuin maaseudullakin. Kotikissaa ei siis saa lopettaa/ lopetuttaa ku­ kaan muu kuin sen omistaja. Lain sallimista lopetusmenetelmistä taas säädetään eläinsuojelulaissa ja asetuksissa. Esimerkiksi kis­ san hukuttaminen on kielletty.

Villiintyneen kissan sitä vas­ toin saa pyydystää tai tappaa, jos sen tekee kyseisen alueen tai ra­ kennuksen omistaja tai rakennus­ oikeuden haltija. Mikä tahansa kissa ei kuitenkaan ole villiinty­ nyt, eikä kissaa saa lopettaa en­ nen kuin se on todella todettu villiintyneeksi. Villiintynyt kissa voidaan tunnistaa sen ulkoisten tuntomerkkien, käyttäytymisen ja elinpiirin perusteella. Villiintymi­ sen edellytyksenä on, että kissa hankkii ravintonsa luonnosta.

Laki kissan puolella Heitteillä oleva tai kotoaan ka­ rannut kissa ei siis ole villiinty­ nyt, eikä sitä saa tappaa. Näiden kissojen poikasista toki tulee vil­ liintyneitä, jos ne jäävät vaille ihmisen huolenpitoa. Kissan heit­ teillejättö on puolestaan kielletty sekä eläinsuojelulaissa että met­ sästyslaissa.

Euroopan neuvoston lemmikkieläinsopim uksessa m ääritelty "heitteillä oleva eläin" ( 1. artikla 5. momentti) tarkoittaa lähinnä löytöeläintä, joka voi olla joko koditon tai kotoaan karannut. A l­ kuperäinen termi "a stray animal" on suomennettu harhaanjohtavas­ ti käsitteellä "heitteillä oleva eläin", vaikka termillä tarkoite­ taan selvästi löytöeläintä. Sopi­ mus ei siis tarkoita sitä, että kissa olisi jätetty heitteille, jos se astuu naapurin pihalle. Kissa ei ole sil­ loin myöskään koditon eikä mis­ sään tapauksessa villiintynyt, eli sitä ei saa tappaa.

Jos kissani esimerkiksi tassuttelisi naapurin pihaan ja hän teki­

ANIMALIA 4/97

si siitä heitteillejättöilmoituksen, tapaus ei johtaisi edes poliisitut­ kintaan, koska tapaus ei täyttäisi ensimmäistäkään eläimen heitteillejätön tunnusmerkkiä. Mutta jos naapurini tappaisi kissani, kärä­ jillä tavattaisiin.

Kuntien kytkemissäännöt tuhoisia Kuntien järjestyssäännöissä voi­ daan toki määrätä rajoituksia asuk­ kaiden elämiselle, mutta näillä määräyksillä ei voida kumota la­ keja eikä asetuksia. Valitettavasti Kuntaliiton mallisäännöissä on yksioikoisesti esitetty, että kissa on pidettävä kytkettynä. Jotkut kunnat, kuten Tampere, ovat api­ noineet tämän näkemyksen kat­ somatta nenäänsä pidemmälle. Tu­ hoisat seuraukset ovat nähtävissä jo nyt: kissojen kiinnipitomääräys on ruokkinut kissavihaa ja ai­ heuttanut riitaisuutta naapurien kesken. Moni lemmikkikissa on joutunut tapetuksi tai vangiksi nel­ jän seinän sisälle.

Toivottavasti Helsinki, joka jo vuosia sitten perusti aloitteestani eläinsuojelulääkärin viran, osoit­ taa eläinsuojelumyönteisyytensä ja sivistystasonsa myös siinä, että se pitää kissan osalta nykyiset jär­ jestyssäännöt voimassa. Pääkau­ pungissahan kissa saa kulkea va­ paana ehdolla, että omistaja huo­ lehtii mm. siitä, ettei se pääse li­ kaamaan lasten leikkipaikkoja.

Omistajan vastuu Vapaana kulkevien kissojen hiekkalaatikkopisut ovat muuten hel­ posti ehkäistävissä joko rakenta­ malla laatikkoihin yksinkertainen irrotettava kansi tai lähettämällä hiekanvaihtolasku kissan omista­ jalle.

Rauhattomilla kaupunkialueil­ la itsekseen kulkevaa kissaa uh­ kaavat kuitenkin niin monet vaa­ rat, ettei vastuuntuntoinen omis­ taja ei anna lemmikkinsä ulkoilla ilman valvontaa. Pelkkä kaulapan­ ta ei ole riittävä henkivakuutus eläinrääkkääjiätai autoja vastaan.

Vain aidattu piha tai omistajan seura takaavat kissalle täysin tur­ vallisen ulkoilun.

Hannele Luukkainen

egaani on kasvissyöjä, joka ei käytä mitään eläinkun­ nan tuqtteita: ei maitotuot­ teita, kananmunaa eikä edes huna­ jaa. Mitä sitten jää jäljelle? Porkka­ naa ja salaattiraastetta? Vegaaninen ruokavalio taijoaa itse asiassa luke­ mattomia herkullisia ateriavaihtoehtoja. joita valmistetaan vilja- ja palkokasveista, vihanneksista, juu­ reksista, pähkinöistä, hedelmistä ja marjoista.

Kun itse kuulin ensimmäisen kerran vegaanisesta elämäntavasta viitisen vuotta sitten, ajatus tuntui liian radikaalilta. Miksi pitäisi enti­ sen ruokavalion lisäksi jättää nah­ ka, villa ja silkki? No, aikaa kului, mutta ajatus jäi kuitenkin muhi­ maan. Ja mitä enemmän perehdyin aiheeseen, sitä vakuuttuneemmak­ si tulin asian oikeutuksesta.

Siirtymävaihe maitotuotteista ja kananmunasta luopumiseen ei ollut helppo, mutta runsaan kolmen vuo­ den jälkeen voin omalta osaltani sanoa, että kyllä kannatti! Ei elämä ole muuttunut vaikeaksi, päinvas­ toin: elämä vegaanina sujuu yllättä­ vän mutkattomasti ainakin pääkau­ punkiseudulla.

Sitten ydinkysymykseen: miksi vegaani? Itse olen vegaani ensisi­ jaisesti eettisistä syistä, mutta myös ekologisilla ja terveydellisillä sei­ koilla on merkitystä. Veganismi on mielestäni eettisesti johdonmuka­ isin kasvisruokavalio: eläinkunnan tuotteita ei nykyisin tuoteta eetti­ sesti hyväksyttävällä tavalla.

tuotannossa jo alle kuuden vuoden ikäisinä, vaikka niiden luonnolli­ nen elinikä olisi noin 20-24 vuotta.

Entä sonnit? Siitossonneja lukuun ottamatta eläinten elinkaari on vie­ lä lyhyempi: pihvilihaksi ja nahkateollisuuden tarpeisiin. Luomutuo­ tannossa eläinten olot ovat parem­ mat. mutta perusongelmat eivät katoa.

Kanat munivat yleensä alle A4paperiarkin kokoisessa tilassa, joka ei mitenkään vastaa niiden luon­ nollista tilantarvetta. Vapaat kanat saavat elää vapaammin, mutta ei niillekään yleensä suoda luonnol­ lista kuolemaa. Molemmissa tuo­ tantomuodoissa on yksi merkittävä epäkohta: kukonpojat. Ne ovat tuottamattomia"sivutuotteita"jane kaa­ sutetaan alle viikon ikäisinä. Esi­ merkiksi Iso-Britanniassa tapetaan yhdessä viikossa miljoona kukonpoikaa.

Hunaja? Ehdottomasti marginaa­ lisin ongelma. Yhtäkaikki, tarhoil­ la mehiläisten elinikä on noin kaksi, luonnossa kuusi vuotta. Sitä paitsi hunajaa kerättäessä mehiläisiä väis­ tämättä kuolee.

Eettiset syyt veganismille Maitotuotteet ovat voimakkaasti sidoksissa lihantuotantoon: maitoa ei heru, ellei lehmä synnytä. Jajotta maitoa saadaan lypsetyksi, kei­ nosiemennetään lehmät joka vuosi ja maito lypsetään viimeiseen pisa­ raan asti. Lehmät teurastetaan teho-

Vaatetus Nahasta on oi lutki njo puhetta, mut­ ta mitä vikaa villassa? Lienee totta, että lampaat saavat elää yleensä va­ paammin kuin lehmät ja siat. Lam­ paat päätyvät kuitenkin teurastamol­ le, eikä lampaiden pito pelkästään villan tuotantoa varten olisi kannat­ tavaa. Silkkitoukat puolestaan kei­ tetään elävältä mikä on toukille erit­ täin tuskallista.

Vähimmän vahingon valinta Vegaanina pyrin välttämään elävi­ en eläinten vahingoittamista niin paljon kuin mahdollista. Useimmil­ le ero kasvien ja eläinten välillä on varmasti selvä: se liittyy hermojär­ jestelmään, eli kykyyn kärsiä, tun­ tea tuskaa ja mielihyvää. Kasveista huolta tunteville voin todeta, että vegaaniruokavalio säästää myös kasveja laktovegetarismiin ja lihansyöntiin verrattuna: kasveja ei tarvitse kierrättää eläinten kautta.

Pelkän kasvisruoan viljely sääs­ tää myös ympäristöä ja erot ovat huomattavia joissain oloissa jopa kymmenkertaisia.

Terveys ei myöskään kärsi, päin­ vastoin: monipuolinen vegaaniruokavalio sisältää runsaasti vitamiine­ ja, kuituja ja mineraaleja. Vegaa­ neilla on tutkimusten mukaan kes­ kimääräistä vähäisempi riski sairastuaelintasosairauksiin, kuten sy­ dän- ja verisuontitauteihin, syö­ päänjadiabetekseen.Useinon epäil­ ty, että vegaanit eivät saa riittävästi B 12- ja D- vitamiinia: nekään eivät muodostu monipuolisella ruokava­ liolla ongelmaksi.

Kannattaisiko kokeilla?

Lisätietoja saat esimerkiksi Vegaaniliitosta: PL 320, 00151 Hel­ sinki; puh. 09-296 30 25; fax 09221 5 6 % .

Joonia Streng oikeustieteen vegaani

Pelkääkö koirasi raketteja ?

Ilotulitusrakettien äänet pilaavat monen koiraperheen vuodenvaih­ teen. Miksi koirat pelkäävät ra­ ketteja? Koirat ovat luonnostaan herkkiä yläpuolella tapahtuvalle liikkeelle.

Villien koiraeläinten pennut ovat nimittäin mm petolintujen saaliita. Sellaisilla eläimillä, jot­ ka reagoivat ilmasta tulevaan uh­ kaan, on ollut luonnossa parempi mahdollisuus selviytyä. Rakettien lisäksi moni koira reagoi kuumail­ mapalloihin, nostureihin ja jopa lentokoneisiin.

Älä ota koiraa mukaan ilotulitukseen Katso aina metelissä liikkuessasi, pelkääkö koira. Akuutin shokin aikana koira on lukossa. Vaikka pelko sitten näyttää häviävän, se uusiutuu aina sopivissa oloissa.

E rityisesti kau pun kioloissa asuttaessa on tärkeää totuttaa koi­ rat ilotulituksiin, ryskeeseen ja kolinaan.

Voiko paukkuarkuutta parantaa Aikuisten paukkuarkojen koirien kurssit ovat antaneet rohkaisevia tuloksia. Kahden seuratun ryhmän koirista puolet tuli selvästi parem­ miksi 3 kk:n aikana. Ainakin yksi selvästi parantunut koira nautti säännöllisesti rauhoittavia lääk­ keitä kurssille tullessaan mutta pystyi kurssin aikana luopumaan niistä.

Nyrkkisääntönä on se, että jos koira on oppinnut pelkäämään, se voi oppia pelosta poiskin. Esimer­ kiksi ilotulitusääninauhaa voi soit­ taa koiralle joka päivä niin usein kuin mahdollista.Voimakkuuden täytyy koko ajan pysyä koiran pelkokynnyksen alapuolella. Koiran toimintakykyä tarkkaillaan sen kanssa touhuamalla. Shapingmetodi on tehokas apuväline.

Koiran kanssa voi myös lähteä rauhalliseen paikkaan kun on ilo­ tulitusten aika. Apteekin valeri-

anavalmisteista on apua monelle koiralle. Ne ovat lisäksi hyvin mie­ toja eikä sivuvaikutuksia juuri esiinny. Jos kuitenkin koiran li­ makalvot ovat vaaleat, ota välittö­ mästi yhteys eläinlääkäriin.

Jos joku heittää paukkupommin koirasi eteen, voit vaatia koiran paukkuarkuuskoulutuksen kor­ vaamista vahingonkorvauksena.

Jälkihoito kestää jopa 6 kk Koira tarvitsee fyysistä ja hen­ kistä aktivointia toipuakseen säi­ kähdyksestä.

Koira elää usein jopa 10-20vuotiaaksi. Shokin jälkihoito ko­ tona voi eri muodoissa kestää jopa kuusi kuukautta. Hoito kannattaa, koska se parantaa koiran elämän­ laatua pysyvästi.

Rilla Nummisalo

Lisätietoja KIVA-team ry:n päi­ vystävästä puhelimesta (GSM) 040- 50 70 222 ajalla 1.12.9715.1.98.

13

Laupeutta lintulaudalla Lintujen talviruokinta on käytännönläheistä eläinsuojelua. Ruokinta kannattaa kuitenkin suunnitella ja toteuttaa huolellisesti, jotta se olisi eläinten kannalta hyödyllistä läpi talven.

S

Veli-Risto Cajander

uomessa talvehtivat lintu­ lajit ovat sopeutuneet suh­ teellisen hyvin maamme ajoittain hyiseen ilmastoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei­ vätkö linnut olisi talvisin avun tarpeessa: ravinnon haku lumen ja jään peittämästä luonnosta koettelee pikkulintujen kuntoa varsin­ kin kovilla pakkasilla.

Tällainen ruokinta-automaatti varmistaa, että tiaisille ja viherpeipoille on aina ruokaa tarjolla, koska oravien ja varisten on vaikea rohmuta sitä tyhjäksi.

Eläinten ja ihmisten ehdoilla Lintulaudan sijoittelussa kannat­ taa muistaa huomaavaisuus ja ter­ ve maalaisjärki. Jos esimerkiksi haluat harrastaa talviruokintaa ker­ rostalossa ikkunanpieleen tai par­ vekkeelle asetetulla lintulaudalla, kannattaa ensin tarkistaa mitä ta­ loyhtiön järjestyssääntö sanoo asi­ asta. Joka tapauksessa on kohteli­ asta kysyä myös alempien kerros­ ten asukkaiden mielipidettä. Jos ruokinnan järjestäm inen oman asunnon yhteydessä ei onnistu, voit tiedustella esimerkiksi mahdolli­ suutta taloyhtiön yhteisen lintulaudan pystyttämiseksi talon pi­ halle.

So p iva ajankohta ruokinnan aloittamiseen on sitten, kun maa on saanut pysyvän lumipeitteen.

Ruokinnan voi aloittaa myöhem­ minkin talvella, mutta kerran aloi­ tettua ruokintaa ei pitäisi lopettaa kesken talven. Linnut oppivat no­ peasti ruokailemaan laudalla ja luottamaan siihen, että täydennys­ tä laudalle on luvassa myös jatkos­ sa. Jos ruokinta lopetetaan äkisti, linnuilla voi olla vaikeuksia löytää korvaavaa ravintoa

14

Kissa taluttimessa vapaana vaaroilta =

Siemeniä automaatista Niin sanottu siemenautomaatti on käyttökelpoisin lintulautamalli.

Siemenautomaatin keskellä on säi­ liö, joka täytetään avattavan katon kautta. Apparaatti toimii nimensä mukaisesti automaattina: uudet sie­ menet valuvat alaosan reunoille sitä mukaa kun edelliset katoavat parempiin nokkiin. Automaattiin mahtuu myös enemmän siemeniä kuin perinteisille lintulaudoille, eikä sitä näin ollen tarvitse täyttää joka päivä. Siemenautomaatti ei myöskään levitä tauteja yhtä her­ kästi kuin perinteiset mallit, sillä siinä lintujen ulosteet eivät putoa siementen päälle.

Vanhoja lintulautoja ei kuiten­ kaan välttämättä tarvitse hävittää, sillä perinteinen lintulautakin on hyvin hoidettuna selvästi tyhjää parempi. Perinteisten mallien aa­ telia ovat suhteellisen suurikokoi­ set laudat, joissa jokainen sivusta on avoin. Hyvä näkyvyys ympä­ ristöön parantaa lintujen viihty­ vyyttä laudalla.

Lintulaudan sijoittelussa kannattaa muistaa huomaaavaisuus ja terve maalaisjärki.

K aakkois-Aasiasta Suomeen tuotu fasaani ei kuulu luontai­ seen lajistoomme, joten talven yli selvitäkseen se saattaa tarvita ihmisen apua. M yös fasaanin pe­ rusruokaa ovat kaura ja muut vil­ jat. Jos säännöllistä fasaaninruokintaa aikoo harjoittaa omakotitai rivitaloalueella, ennen laaja­

Perusruokaa ja herkkuja Kaura on linnuille ravitsevaa ja edullista perusruokaa. Auringon­ kukansiemenet tuovat ateriaan pi­ kantin lisän, sillä ne sisältävät pal­ jon energiaa. Eri lajeilla on omat herkkuruokansa: tiaiset arvostavat maapähkinöitä ja suolatonta ras­ vaa, kun taas rastaat ymmärtävät etenkin hajoamisprosessin alkuun päässeiden omenien päälle.

Kaupasta saatavat valmiit siemenseokset ovat kelpo linnunruokaa, mutta ne saattavat talven mit­ taan laittaa kukkaron koetukselle: tavalliseen lintulautaan saattaa upota kylmänä ja lumisena talvena kymmeniä siemenkiloja. Jos kau­ raa ja auringonkukansiem eniä hankkii kerralla koko talven tar­ peisiin, kaupat kannattaa tehdä puutarhamyymälöiden tai lintutie­ teellisten yhdistysten kanssa.

Ei pelkästään pikkulinnuille Pikkusiivekkäiden lisäksi apua tar­ vitsevat myös ne linnut, joille lin­ tulaudan aarteet eivät hevin avau­ du. Kaura kelpaa talvea Suomeen värjöttelemään jääneille sorsille­ kin. M yös vaalea - mieluummin veteen kuin maitoon leivottu - lei­ pä käy sorsille, mutta ruisleipä on niille sopimatonta. Leipä olisi hyvä pilkkoa etukäteen alle sormenkynnen kokoisiksi palasiksi. Leivän voi myös liottaa vedessä jo etukä­ teen pehmeäksi.

mittaisen ruokinnan aloittamista on ehkä hyvä neuvotella naapuriston asukkaiden kanssa - jotkut saatta­ vat nimittäin vastustaa ruokintaa, koska pelkäävät istutustensa puo­ lesta.

Tarkoituksenmukaisin paikka fasaanien ruokinnalle on pieni ruokintakatos, jossa siemenet eivät

peity lumisateen alle. M yös ämpä­ ristä voi tehdä ruokinta-automaa­ tin. Ämpärin alaosaan tehdään muutamia reikiä, joista fasaanit voivat nokkia jyviä. Tiiviillä kan­ nella suljettu ämpäri ripustetaan sellaiselle korkeudelle, josta fa­ saanit ulottuvat sen antimiin.

Jyrki Räikkä

Luin yllättyneenä lukijan kirjoi­ tuksen, jossa valiteltiin sitä, ettei kissaa saa pidellyksi sisällä viik­ koa kauempaa ja ettei se opi taluttimeen...

Tottakai kissa oppii, kun osaa opettaa oikealla tavalla! Pieni löytökissanikin oppi sen ihan vain katsomalla mallia isommasta, jo l­ la onkin jo 10 vuoden kokemus.

Voin kertoa, että kissani saavat kehuja ihmisiltä miltei joka ulkoilukerta. Kissani osaavat kulkea taluttimessa kuin koirat - en tosin jätä kissojani kaupan eteen odotta­ maan.

Kissan opettamisessa on tärke­ ää, ettei kissalle huudeta, ei nyitä, ei vedetä eikä mennä liian nopeas­ ti. Pitää huomioida kissan itsenäi­ nen luonne. Paras aika on illalla, kun liikennekin on hiljaisempaa.

Asun kerrostalossa, ja pidän erit­ täin tärkeänä sitä, että kissani osaa­ vat käyttäytyä taluttimessa. Näin ne saavat liikuntaa, virikkeitä ja seuraa ja välttyvät ihmisten ilki­ vallalta, liikenteeltä ja turhilta ” kissanpissapuheilta” .

’’Catsitter -96” Sinulle ’’Eläinten puolesta” (Animalia 3/97): Kissan pystyy pitä­ mään sisällä kauemminkin kuin viikon. Kissan voi myös opettaa talutushihnaan. Kissa tottuu val­ jaisiin, jos sitä ei päästä ulos ilman niitä, eikä kissa kärsi siitä enem­ pää kuin koirakaan. Itselläni on

kissa, joka oli ensimmäiset puoli vuotta sisällä, koska oli talvi. Kun tuli kevät, koetimme sille kaula­ pantaa. Aluksi kissa vähän rimpui­ li, mutta kun se huomasi, että kau­ lapannan kanssa pääsee ulos, kis­ sani ei huomannut sitä enää lain­ kaan.

Nykyään kissani kehrää, kun lai­ tan sitä ulos. Kaulapantaan kiin­ nittämäni naru ei myöskään hait­ taa kissaani mitenkään, päinvas­ toin. Kissani ei ainakaan juokse autojen alle.

Yksi haittapuoli narussa vain on.

Kissani on leikattu kolli, eikä se pääse narussa leikkaamattomia kolleja karkuun. Kissalleni on jo kaksi kertaa käynyt näin. Eläinlää­ käriin asti ei sentään ole tarvinnut lähteä.

13iija

Kaislikossa kuhisee PAM! Mies kaislikossa ja kiiltävä jatke. Toteuttamassa ’’ikiaikaista” metsästysviettiään. Adrenaliinia veressä, huvikseen tappamassa, eikä kukaan kyseenalaista. Mon­ tako lintua, montako haavoittunut­ ta? Kysytäänkö Kokemäeltä, kuu­ luuko tuo villi suomalaiseen luon­ toon vai pannaanko häkkiin... Tap­ paa lintuja, ei tunne lajeja, haa­ voittaa. Ampuu kaveria, kun näyt­ tää niin sorsalta. ’’Kanta pitää pitää kurissa.” Mikä kanta? Kaikki luonnon kannat. Ei ihmistä, sen pitää lisääntyä, kulut­ taa enemmän, ’’tuottaa” enemmän.

Siirretäänkö siasta sydän ja ai­ vot, - tulisi uusia näkökulmia, ar­ voja. Ettei heti tapettaisi hunajanhakumatkalla lönkyttelevää kar­ hua. Puhuttaisiin muustakin kuin hauleistajametsästysmatkailuelinkeinosta ja siitä, että ampuva mies on suom alaisen kannan turva.

Opettaa poikasensakin metsästä­ mään jo ennen kuin ne tietävät kivusta ja kuolemasta, tai edes luonnon ainutkertaisesta kauneu­ desta - ilontappaja

"Taas hävisi silkkiuikku”

Eläinrääkkäystä idässä ja lännessä Elokuussa televisiosta tuli rehelli­ sen järkyttävä ohjelma, jossa oli kuvamateriaalia maailmalta, niin lännestä kuin idästä. Aluksi tuo­ mitsisin erään kaukoidän maan ta­ van kohdella kissoja, koiria ym. eläimiä, jotkajoutuvat lopuksi ruo­ aksi. Kaukoidän maissa kaikki tuo tehdään avoimesti, osaltaan sekin järkyttää, kuten myös tuo julma kohtelu. Ohjelmassa tuli esiin myös länsimaiden eläinkokeiden, eläinkuljetusten ym. huonon kohtelun hiljainen hyväksyntä. Kysynkin, että eikö ole tekopyhää, että tuo­ mitsemme eläinten julman kohte­ lun muualla maailmassaja annam­ me saman jatkua omassa maas­ samme? Täytyy myöntää, että vas­ ta nyt heräsin todellisuuteen ja sain kipinän tehdä jotain asioiden hy­ väksi!

Nina Keränen Pietarsaari

Hilleri kotona Hei Animalia! Olen kiinnostunut kotieläimestä nimeltä hilleri. Ha­ luaisin ostaa sellaisen lemmikik­ seni, mutta ennen sitä haluaisin tietää, mitä se vaatii.

1. Mitä se syö? Kuinka paljon päivässä?

2. Minkä kokoisen häkin se tar­ vitsee, miten se sisustetaan ja mitä se maksaa?

3. Kuinka paljon hilleri maksaa?

4. Olisiko parata ottaa kaksi hil­ leriä? Viihtyvätkö kaksi urosta, kaksi naarasta tai uros ja naaras samassa tilassa?

5. Pitääkö hilleriä harjata? Jos pitää, kuinka usein?

’’Kiinnostunut”

Vastauksen useimpiin näihin ja muihin hillerin hoitoon liittyviin kysymyksiin saat L.Mortonin ja C.Mortonin kirjoittamasta ruotsin­ kielisestä hoito-oppaasta Iller hemma (1CA Förlaget, 1996) - suo­

meksi vastaavaa opusta ei valitet­ tavasti ole vielä ilmestynyt. Suo­ messa sitä saa ainakin Akateemi­ sen kirjakaupan kautta hintaan 120 markkaa.

Kysymykseesi numero 2 on kuiten­ kin suoralta kädeltä vastattava, ettei hillerin pitäminen häkissä ole hyväksyttävää sen enempää koti­ oloissa kuin turkistarhoillakaan.

Hilleri on aktiivisempi ja liikku­ vampi kuin esimerkiksi kissa.

Hillerin hinnat voivat vaihdella suuresti eri liikkeissä, joten sinun kannattaa tehdä kyselykierros ko­ tikuntasi lemmikkieläinkaupoissa.

Ovolaktovegetarismin pulmia Pari kysymystä ovo-laktovegetarismista...

1. Onko mahdollista, että em. ruokavaliolla tulee jokin puutos (esim. liian vähän rasvahappoja) jos syö suhteellisen normaalisti ?

2. Kasvisten rauta kuulemma imeytyy heikommin, ja joillekin ihmisille voi tulla tästä raudanpuutos. Totta vai tarua?

3. Mihin vitamiineihin yms. pi­ tää kiinnittää huomiota ovolaktovegetaristisessa ruokavaliossa?

4. Onko olemassa mitään lääkä­ rin kirjoittamaa/tarkastamaa kasvissyöntikiijaa?

5. Päijääkö vegaani ilman kasvisravinteita?

1. Ei, jos syö kasvikunnan tuot­ teita monipuolisesti. 2. On totta, että elimistö säätelee lihasta saa­ dun raudan imeytymistä parem­ min sen mukaan, mikä on elimis­ tön todellinen raudan tarve. Kas­ visten sisältämä rauta on kuiten­ kin imeytymiskykyistä sekin. Rau­ dan imeytymistä voi sitä paitsi te­ hostaa huomattavasti C-vitamiinilla, esim. nauttimalla lasillisen appelsiinimehua rautapitoisia kas­ viksia sisältävän aterian yhteydes­ sä. 3. Samoihin kuin muussakin

ruokavaliossa, erityistä huomiota kannattaa kuitenkin kiinnittää B12ja D-vitamiinien riittävyyteen. 4.

Tietääksemme markkinoilla ei täl­ lä hetkellä ole yhtään suomenkie­ listä pelkästään lääkärin kirjoitta­ maa kirjaa aiheesta. Ehkä lähim­ mäksi toivomustasi osuu Elvi Hon­ kasen ja muiden ravitsemustieteilijöiden kirja ’’Elinvoimaa ravin­ n o s ta ” (K irjatoim i, Tampere 1991). Muualla maailmassa lää­ kärien kirjoittamia oppaita on il­ mestynyt enemmänkin, esimerkik­ si Michael Klapperin teos ’’Vegan Nutrition - Pure and Simple 5.

Nykyisen tutkimustiedon perusteel­ la näyttää siltä, että ainakin B12vitamiinin saamiseksi lisäravintei­ siin turvautuminen on suositelta­ vaa. D-vitamiinia saa kesäisin auringosta, mutta kaamoksen ai­ kaan vitamiinivarastoaan voi täy­ dentää esim. D-vitaminoiduilla margariinilla.

Saksan ravidoping totta vai tarua?

Onko totta, että Saksassa pumpa­ taan ravihevoset täyteen ’’dopin­ gia” , jotta ne juoksevat paremmin?

Eräs ravimies on kertonut minulle näin?

’’Kertokaa se minulle”

Saksassakin hevosten doping on kielletty ja siellä harjoitetaan eu­ rooppalaisten standardien mukais­ ta valvontaa. Huippuhevosten koh­ dalla Saksassa on kuitenkin esiin­ tynyt enemmän dopingtapauksia kuin muissa Euroopan maissa kes­ kimäärin. Saksalaisissa kilpailuis­ sa on tavanomaista suuremmat voitot, jotka houkuttelevat väärin­ käytöksiin.

Myös saksalainen rangaistuskäy­ täntö poikkeaa muista Euroopan maista: Saksassa dopingrangaistus langetetaan ensi sijassa hevos­ ten omistajille, ei niiden valmen­ tajille. Esimerkiksi Suomessa ran­ gaistus langetetaan ensisijaisesti valmentajalle.

Lukemista Vegepalsta

Mikael Ilves: Eläinlääkäri liemessä. Otava 1997, 240 s.

E

läintohtorimme Mikael Ilves on jälleen luonut hauskan kir­ jan. Fiktion pääosassa ovat tietysti eläimet ja Ilveksen edellisestä kir­ jasta (Eläinlääkäri puussa, Otava 1994) tuttu eläinlääkäri Mika Pulssi.

Kirja saa alkunsa puhelinsoi­ tosta, jonka Pulssi saa Tienpään

tilalta. Työkutsu ei ole epämielui­ sa, sillä Pulssi on ihastunut kovasti tilan tyttäreen Helinään. Jo mat­ kalla Tienpäähän Pulssi joutuu erään oudon tapahtuman todista­ jaksi, ja se on vasta alkua...

Saavuttuaan perille Pulssi huomaa Tienpään pihassa jon­ kin olevan pielessä: vaikka ele­ tään vasta toukokuuta, ome­ napuut ovat jo täynnä puna­ poskisia omenoita. Pirtissä Pulssi kuulee tilan karjun Asserin oudosta käyttäy­ tymisestä. Hän ei usko tätä todeksi, ennen kuin nä­ kee omin silmin nave­ tassa. Pulssi joutuu ikä­ vään välikäteen, kun Tienpään tilan sikojen matka teurastamoon m uuttuukin p a k o ­ matkaksi ja maata­ lon eläinten vallan­ kumoukseksi. He­ linä saa Pulssin sy­ däm en lyöm ään mitä ihmeellisimpiin tekoi­ hin, eläinten oikeuksien puolesta.

Osakunnan teurastamossa sattu­ van tilanteen jälkeen Mika Pulssi

tajuaa, ettei voi mitään tapahtumi­ en kululle. Tuntematon voima joh ­ dattaa Pulssia eteenpäin kohti pa­ rempaa maailmaa, eläinten maail­ maa.

Haluaisinpa tietää, onko tekstis­ sä mukana Ilveksen omakohtaisia kokemuksia, sillä Johan af Grann olisi ehkä kiinnostunut joistain kir­ jan kohdista. Täyttä scifrä kirja ei sentään ole, onhan mukana ripaus rakkautta sekä ihmisten että eläin­ ten välillä. Kirja sisältää runsaasti todella uskomattomia ja hauskoja kohtauksia. Asseri-karjun huumo­ rintaju ja johtamiskyky saavat var­ masti jokaisen tilanpitäjän sekä lemmikin omistajan miettimään, mitä heidän lemmikkiensä päässä liikkuu.

Hauska ja mukaansatempaava kirja vie ajan tajun, ja sen humo­ ristiset kuvaelmat piristivät muu­ ten niin sateisen ja harmaan syys­ päiväni. Todella hyvä lahjaidea niin äidille, isälle, siskolle kuin veljellekin. Esim erkiksi joulunpyhät kuluvat mukavasti Ilveksen iloi­ sen ja hauskan kirjan merkeissä.

M inna Mäntylä

ANIMALIA 4/97

T

alvi tekee tuloaan. Hämä­ rä laskeutuu päivä päiväl­ tä hieman varhaisemmin ja pian talven lumimyräkät riepottelevat taas ulkona kulkijaa. Sil­ loin on mukava kokata keittiön lämmössä muheita uuniruokia.

Tässä muutama helppo resepti.

Lihaton lihamureke Iti voita tai kasvimargariinia 110 g sipulia, silppuna 110 g porkkanaa, raasteena 175 g manteleita, rouheena 175 g maissia (joko purkista tai pakasteena) 25 g tuoretta graham-tai kokojyväleipää 75 g kaurahiutaleita 2tl kuivattua meiramia 2tl kuivattua timjamia 2rkl tahinia (seesamtahnaa) 5rkl kasvislientä, kuutiosta Iti vahvaa sinappia 1-2 valkosipulinky nttä, puristettu­ na suolaa ja pippuria maun mukaan

ANIMALIA 4/97

Vuoraa pitkänomainen mureke- tai kakkuvuoka kaksinkertaisella voi­ paperilla, joka peittää pohjan ja si­ vut reilusti. Voitele kevyesti. Se­ koita rouhitut mantelit ja leipä ta­ saiseksi seokseksi. Sekoita seok­ seen sipuli, porkkanaraaste, maissi (pakaste sulatettuna), kaurahiuta­ leet ja kuivatut yrtit. Sekoita tahini ja sinappi kasvisliemeen, lisää val­ kosipuli. Yhdistä seokset ja sekoita hyvin tasaiseksi taikinaksi. Kaada vuokaan ja paista kypsäksi 190 as­ teisessa uunissa. Jos mureke tuntuu kuivuvan liikaa päältä, voit peittää sen voidellulla voipaperilla.

Punajuuri vuoka 300 g punajuurta 3 dl riisiä (miel. ruskeaa) 5 dl kasvislientä 2 keskikokoista sipulia 1 dl soijajauhoja 1 dl korppujauhetta suolaa öljyä Kuori sipulit ja punajuuret, raasta ne. Keitä riisi kypsäksi kasvisliemessä. Lisää riisiin raasteet, soija­ jauho ja suola. Voitele uunivuoka öljyllä, kaada seos vuokaan ja ri­ pota päälle korppujauhe. Paista 200-asteisessa uunissa 40-50min.

Aamiaismuffinsit

Minttuomenat

200 g vehnäjauhoja

6-8 omenaa

4 tl leivinjauhetta 1/2 tl kanelia 75 g sokeria 300 ml omenamehua 1 keskikokoinen omena 2 keskikokoista kypsää banaania 40 g cashevv-pähkinöitä pilkottu­ na Kuumenna uuni 180-asteiseksi.

Sekoita kuivat aineet kulhossa.

Kuori ja kuutioi omena (poista kota), ja "mössää” banaanit. Lisää ne ja mehu kulhoon, sekoita hy­ vin. Täytä muffinssivuoat (n. 2/3 osa täyteen) taikinalla, paista 3545min, kunnes muffinssit ovat hyvin kohonneita ja saaneet väriä.

4 rkl hunajaa 1/2 dl vettä 2-3 tl kuivattua minttua Kuori omenat ja poista siemenko­ dat. Laita omenat voideltuun uunivuokaan ja täytä vuoka hunajavesi-minttu-seoksella. Valuta seos­ ta myös omenoiden päälle. Kyp­ sennä 225-asteisessa uunissa 2030min. Kypsymisen aikana voit välillä valella omenia nesteseoksella.

Koonnut: Tarja Balding

H U O M ! Onko sinulla joku suosikkikas v isruokaresepti,j on­ ka haluaisit kertoa muille­ kin? Otamme niitä mielel­ lämme julkaistaviksi. Lä­ hetä ohjeesi toimitukseen (osoite: ANIMALIA/Vegepalsta, Porvoonk 53, 00520 HKI). Jaettu ilo on kaksinkertai­ nen ilo!

15

Toimintaa

Toimintaa Turkistarhaus puhutti Oulussa Eläinten viikolla tiistaina 7.10. sali L7 Oulun yliopistolla oli tupaten täysi. Animalian Oulun osasto ja Oulun Seudun Eläinsuojeluyhdis­ tys olivat yhdessä jäljestäneet pa­ neelikeskustelun turkistarhaukses­ ta. Keskustelijoina olivat kansan­ edustaja Erkki Pulliainen , Anima­ lian toiminnanjohtaja Jaana Kil­ junen, Suomen Turkiseläinkasvattajain Liiton edustaja Kati Petersen-Waris, eläinoikeusaktivisti Pekka Manninen, läänineläinlää­ käri Anitta Massinen, sekä opiske­ lija Milla Nelo. Puheenjohtajana toimi Tiina Ahokas.

Keskustelu sujui yllättävänkin sopuisasti ja asiallisesti. Turkis­ eläinten oloja ja tarhausta käsitel­ tiin monelta kantilta. Paneelissa kysyttiin mm., onko turkiseläin kotieläin vai ei, miten turkiseläi­ men hyvinvointia voi mitata, mit­ kä ovat turkistarhauksen ympäris­ tövaiku tu kset, kuka turkiksia yleensä tarvitsee jne. M yös turkis­ eläimiä koskevaa lainsäädäntöä ja lakien noudattamisen valvontaa puitiin.

Kansanedustaja Pulliainen tun­ tui olevan sitä mieltä, että turkisketut ovat tyytyväisiä kunhan vain saavat ruoan eteensä, eivätkä tar­ vitse välttämättä sen kummempia virikkeitä tai liikuntaa. PetersenWaris taas vakuutti, että etologisen tutkimuksen edetessä myös­ kin turkiseläinten oloja pyritään kehittämään. Turkiseläinten häkkikasvatusta vastustivat nimen­ omaan eettisistä syistä Kiljunen, Manninen ja Nelo. Kiljunen toi esiin mm. sen, että turkistarhaus nykymuodossaan on kestämättö­ mällä pohjalla. Massinen tuntui olevan samaa mieltä, ja oli odotta­ valla kannalla eläinsuojelulainsää­ dännön eläintenpitonormien täsmentymisestä.

Yleisökin otti innokkaasti osaa keskusteluun. Kokonaisuudessaan paneelikeskustelu sujui niin hy­ vin, että Oulun Animalia varmaan tulevaisuudessakin järjestää vas­ taavia.

M arja Taivassalo

Tarina Turun alueosaston 15vuotissynttäreistä Ilmassa on suuren syntymäpäiväjuhlan tuntua. Valmistelua jo hy­ vissä ajoin keväällä. Onhan välis­ sä kesä, jolloin Suomi on ’’suljet­ tu” . Ideoidaan, pyydetään ex-missimme juhlistamaan synttäreitämme, varataan paikka.

Heti kohta superkesän jälkeen ko­ koonnutaan juhlavalmisteluihin.

Päivän ’’käsikirjoitus” on pian saa­ tava valmiiksi. Eikä o h j e l m a a k a a n ole vielä lyöty lukkoon. A tus, video, paneelikeskus telu... Jotain hauskaa sil­ ti vielä puuttuu. Jospa se keväällä kaavailtu sket­ si sittenkin toteutettai­ siin. Mutta mitä juonek­ si, ketkä esittävät? Joh­ tokunnan senioripuoli al­ kaa Sinikan päättäväisel­ lä tarmolla suunnitella.

Gitta hommaamaan rooliasuja, Kyllikki virittelee ji vuoropuheita. Ja tottaha __ tästä tulee.

Kaikki alkaa olla ’’hanskassa” .

Juhlapäivään on aikaa pari viik­ koa. Jo vähän jännitystäkin on ais­ tittavissa. Kaikki menee suhteelli­ sen hyvin, kunnes saamme kuulla, että ex-missimme ei kunnioitakaan läsn äo lo llaan tilaisuuttam m e.

M ikä pettymys. Kuka nyt tilalle, vain pari viikkoa aikaa!

No, ei auta kuin matalalla profii­ lilla. Pidetään sittenkin varattu juh­ lapaikkamme, eikä siirretä synttä­ reitä vietettäväksi toimistolle. Ei enää aikaa miettiä, pian on saatava ilmoituskin lehteen.

Synttäreitä vietetään sitten kes­ kellä eläinten viikkoa 8.10. Aluksi puheenjohtaja kertoo Animalian päämääristä ja to im in n a s ta .

Sitten katsotaan

PR-video. Karamellikori kiertää salissa pariinkin kertaan. Kun vi­ deo ehtii loppuun, saliin ryntää kolme harmaata hiirulaista peräs­ sään eläinkoetutkija valkoisessa ta­ kissa ja ruisku kädessä. Tutkija uhoaa, suostuttelee ja yrittää ve­ dota hiiriin, jotta nämä ymmärtäi­ sivät tekevänsä jalon palveluksen uhrautuessaan ihmiskunnan puo­ lesta. Mutta sitten tapahtuu vallan­ kumous ja hiiret saavat siepatuksi ruiskun. Nyt tulee tutkijalle kuu­ mat oltavat...

Illan lopuksi on vielä paneeli­ keskustelu, johon osallistuvat alue­ osaston ensimmäinen puheenjoh­ taja Taija Seinelä, nuorisoryhmän vetäjä Samu Tuomi ja nykyinen puheenjohtaja Hannele Salenius.

Saas nähdä millaiset ovat 20vuotissynttärit?

Hannele Salenius

Tervetuloa Turun joulumyyjäisiin Animalian Turun alueosasto järjestää perinteiset joulumyyjäiset lauantaina 22. marraskuuta klo 11-14. "Lyhdyssä” , os. Linnanka­ tu 11.

• PALJON M Y Y JÄ IST A V A R A A • ARPAJAISET • BUFFETTI •YH D IST Y K SE N TU OTTEITA JA ESITTEITÄ Tule tekemään löytöjä ja virittäytymään joulutunnelmaan.

Tue samalla eläinsuojelutyötä.

Lisätietoja Animalia / Turun toimisto, puh. 02-2310 123

Vierailu turkistarhalle nelma menobussissa oli pääosin hil­ jainen. Kaikki tiesivät mitä olisi tulossa. Tunteet täytyisi pitää ku­ rissa: tarhalle oli tehty useita iskuja aiemmin ja silti tarhaaja suostui vielä esittelemään tarhaansa.

Erju Saarto

Sunnuntaina 19.10 joukko aktii­ visia animalialaisia suunnisti tilausbussilla tutustumaan turkistar­ haan. Matkaan oli lähdössä pari­ senkymmentä animalialaista, nuo­ risoryhmästä aikuisryhmään. Tun­

Puolen tunnin ajomatkan päässä meitä oli vastassa keski-ikäinen nainen, joka ilmoitti heti kärkeen, että heidän turkistarhansa oli toi­ minut jo 30-luvulta lähtien, ja että hän itse oli ollut alalla kolmisen­ kymmentä vuotta isänsä jälkeen.

Kyseessä oli Suomen vanhin vielä toiminnassa oleva turkistarha. Li­ säksi hän varoitti, että vanhuuten­ sa takia tarha ei ollut kovinkaan siistissä kunnossa, eikä edellispäi­ vän myrsky ollut lainkaan auttanut asiaa.

Suuri osa meistä - minä mukaan lukien - oli ensimmäistä kertaa tur­ kistarhalla. Heti ensimmäisenä tuli vastaan pistävä haju. Se kuului il­ meisestikin asiaan. Tarhan portilla oli keltainen stop-kyltti: ’’Ethän mene tarhalle ilman lupaa.”

Elämää varjotalossa

Minkkejä pidetään tarhalla näin pienissä häkeissä.

Eläinten häkit olivat pitkissä ka­ toksissa, ns. varjotaloissa. Häkeis­ sä oli pääosin minkkejä, lisäksi jonkin verran kettuja.

Minkit olivat pienissä häkeissä, joiden päässä oli pieni pesäkoppi.

Kutakin häkkiä kohden oli noin kolme minkkiä. Eläimet tuntuivat olevan levottomia: ne ravasivat koko ajan häkeissään edestakai­ sin. Tarhaajan mukaan olivat ute­ liaita uusista ihmisistä. Ilmeet oli­ vat vakavia ja tunnelma hiljainen.

Välillä esitettiin joitain kysym yk­ siä, joihin tarhaaja parhaansa mu­ kaan vastasi.

Minkkihäkkien jälkeen meidät vietiin katsomaan kettuhäkkejä.

Häkit olivat melkoisesti isompia kuin minkkihäkit ja myös niissä oli yhdestä kolmeen eläintä häk­ kiä kohti. Ketut silminnähden pel­ käsivät meitä: jos häkin lähelle meni, ne luikkivat äkkiä pesäko­ loonsa, jos häkissä sellainen sattui olemaan. Yhdestä häkistä kuului ulina, toisessa ketut nahistelivat äänekkäästi keskenään. Ketut liik­ kuivat häkeissään jatkuvasti. Tar­ haaja kertoi ylpeänä kuolleisuu­ den tarhalla olevan hyvin alhai­ nen, ikään kuin se kertoisi eläinten hyvinvoinnista. Kyseisellä tarhal­ la ei käytetä lainkaan siemennys­ tä, eikä tarhaaja omien sanojensa mukaan ollut koskaan nähnyt koko tapahtumaa.

Vuoden vaihtuessa on hyvä tilai­ suus pysähtyä tekemään henkistä tilinpäätöstä vanhasta vuodesta.

Klassinen vertaus räsymatosta so­ pii tähänkin. Vuodesta löytyy niin kirkkaita ja iloisia raitoja, kuin myös niitä tummia ja synkeitä, ja niiden välissä varmaan myös mo­ nia harmaan hailakoitakin kerto­ massa siitä tavallisesta arjesta.

Menneiden kuittaus on tärkeää, mutta tulevaisuus on se mihin voimme vaikuttaa. Eläinten ystä­ vänä sinua on ehkä joskus masen­ tanut tunne siitä, ettet v o ija pysty vaikuttamaan tarpeeksi eläinten asemaan. Mitäpä jos tänä vuonna tekisit positiivisen päätöksen toi­ minnan puolesta ja ottaisit yhteyt­ tä alueesi muihin animalialaisiin.

Jos paikkakunnallasi on jo alue­ osasto tai yhdyshenkilö, sinun tar­

Todellisuus ei yllättänyt Esittelykierroksen jälkeen tarhaa­ ja vastaili kysymyksiimme. Eläin­ ten viihtyvyyden hän kuittasi tote­ amalla, etteivät kai tehomaataloudeneläimetkään oloissaan erin­ omaisesti viihdy. Tarhaaja korosti, että turkiseläimet ovat tuotanto­ eläimiä ja turkistarhaus on vanha

«

OIKEIN H Y V Ä Ä JARENTOUTTAVAA JO U L U A IK A A JA A K ­ T IIV IL T A UUTTA VU O TTA!

Tarja Balding

Pubrockia eläinten hyväksi Alavuden alueosasto järjesti kan­ sainvälisen eläinten päivän kunni­ aksi yhteistyössä Kuortaneen Honkapubin kanssa pubiltaman, jossa esiintyi rockyhtye Fissus. Pub suh­ tautui tapahtumaan hyvin eläins u o je lu m y ö n te is e s ti. K y m m e n e n

Tunnetkojonkun, joka on kiinnos­ tunut eläimistä ja/tai eläinsuoje­ lusta, mutta ei ole vielä ottanut tärkeää askelta liittyäkseen jäse­ neksi Eläinsuojeluliitto Animaliaan. ANIM ALI A-lehden vuosiker­ ta voisi olla juuri se oikea lahja.

eläinsuojeluun liittyvään materi­ aaliin. Kasvispizzat olivat koko viikon tarjouksessa, ja lihapizzoihin on jatkossa luvassa luomulihaa.

Sisäänpääsyn maksullisuus ei aiheuttanut ongelmia, sillä tupa täyttyi eläinsuojelumyönteisistä ihmisistä, jotka kuuntelivat myös mielellään hyvätasoista Fissusrockia. Kaikilla oli läpi illan posi­ tiivinen meininki.

Tytti Salenius

josta on iloa koko tulevalle vuo­ delle. Voit myös ostaa Animalian tuotelahjakortteja, jotka kirjoite­ taan toivomallesi summalle. Lisä­ tietoa molemmista lahjavinkeistä saat asiakaspalvelunumerosta 09148 4866.

Anim alian toim isto ja myymälä / joulun ja vuodenvaihteen aukioloajat: - 23.12. suljemme klo 14, toimisto suljettu 24.-26.12.97 - 30.12. suljemme klo 14, toimisto suljettu 1.1.98 Muuten normaalit aukioloajat (arkisin 9-17, perjantaisin 9-14.30).

Muistathan, että toim istoja myymälä ovat avoinna myös lauantaina 13.12. klo 11.16.

Paula Aspelund

ANIMALIA 4/97

16

vitsee vain tehdä yksi puhelinsoit­ to (kts. oheinen lista) ja saat tietää, milloin seuraava tapaaminen on.

Olet jo ottanut sen ison ensiaske­ leen.

Kaikilla paikkakunnilla ei kui­ tenkaan vielä ole aluetoimintaa.

Voisiko Animalian yhdyshenkilök­ si pyrkiminen olla juuri sinun uu­ den vuoden päätöksesi? Epäröit ehkä, koska et oikein tiedä, mitä asia käytännössä tarkoittaa. Tähän­ kin pulmaan auttaa yksi puhelimenrimpautus (Anim alia/Tarja Balding 09-278 6896). Soita -tai kirjoita- ja kysy lisää, se ei vielä velvoita sinua mihinkään. Kerron mielelläni lisää asiasta.

Joululahjavinkkejä!

ja tuottoisa elinkeino suomalaisil­ le. Häkkien pienuudesta hän tote­ si, että mitä suurempi häkki, sen arempia eläimet ovat.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli valaiseva, ja tunteet onnistuttiin pääosin pitämään kurissa. Oli to­ della mielenkiintoista nähdä mil­ laisia nuo paljon puhutut turkistar­ hat todellisuudessa ovat. Todelli­ suus vastasi paljolti omaa mieli­ kuvaani asiasta. Totuushan on. että niin kauan kuin kysyntää turkik­ sille riittää, niitä suuressa mitta­ kaavassa tuotetaan. Onneksi me kaikki tiedämme mitä ostaa ja mitä jättää ostamatta...

2

*

Tee hyvä päätös - nyt on sen aika!

markan hintaisista pääsylipuista saadut tulot voidaan käyttää ko­ konaisuudessaan Animalian työ­ hön.

Pubissa oli myös mahdollisuus tutustua koko eläinten viikon ajan

Nuorten Animalia

0

Parturi-kampaamo Hius-soppi Käytämme alan tuotteita, joita ei ole testattu koe-eläimillä.

Tule ja tutustu, tai soita ja tilaa aika!

Nervanderinkatu 10, p. 09 448 967,09 509 1778

ANIMALIA 4/97

NYT GLÖGILLE!!

Tulethan mukaan Animalian toimistolle jo perinteeksi muodostuneeseen ’’glögilauantaihin” 13. joulukuuta. Ovet ovat avoinna ja glögipannu höyryää klo 11-16. Voit tulla vain pistäytymään tai rauhassa tutustumaan toimistoon ja sen väkeen. Samalla voit tehdä jouluostoksia. Animalian oman puo­ din tuotteiden lisäksi esillä on runsas kirp­ putori, josta voit tehdä yllättäviä löytöjä.

(Kirpputorin tuotto luonnollisesti lyhentä­ mättömänä eläinsuojelun tukemiseen).

Jollet ole ennen käynyt toimistolla, nyt on siihen hyvä syy ja tilaisuus! Osoitehan on Porvoonkatu 53 (puhelinluettelon 2-osan karttalehti 25, ruutu 52/76). Löydät meidät aivan Porvoonkadun ja Saimaankadun kul­ masta. Parhaiten pääset perille busseilla 17 (keskustasta), 58 (Itä-Helsingistä) tai pai­ kallisjunilla (Pasilan asema). Soita tarvitta­ essa toimistoon ja kysy lisäohjeita.

LÄM PIM ÄSTI TER VETU LO A!

Esitteet esille, julisteet julkisiksi Kulunut syksy on ollut Animaliassa kiireistä messuille osallistumisaikaa. Eko-Stadi, Luomu-ja Vegaanimessut, ELM A, Helsinki Interna­ tional Horse Show, Eläinlääkäripäivät... Siinä vain osa pääkaupun­ kiseudun tapahtumista. Ja muilla paikkakunnilla on ollut omat me­ nonsa.

Messuväen kanssa syntyy usein keskusteluja mitä erilaisimmista eläinsuojeluun liittyvistä asioista.

Kun itse on päivittäin tekemisissä eläinsuojelun kanssa, yllättyy jos­ kus siitä miten vähän ’’tavallinen kansa” tuntuu tietävän tai haluavan tietää ahdistaviksi arvelemistaan asioista. Valitettavasti myös monen epäilys eläinsuojelusta on edelleen se, että ’’sehän on niiden fanaatik­ kojen hommaa, ei se kuulu minul­ le” .

Kuitenkin jutustelun jatkuessa usein huomaamme olevamme ihan samoilla linjoilla ja samaa mieltä eläinsuojelun tärkeydestä. Suuri yleisö voisi olla valtaisa voimavara eläinten aseman parantamisessa, mutta sitä varten tulisi saada mu­ kaan paljon nykyistä laajemmatjou-

kot kaikista kansankerroksista ja ryhmistä.

Messutapahtumissa näkyminen on hyvä tapa tavoittaa paljon väkeä lyhyessäajassa. Messuille osallistumi­ en vaatii kuitenkin jäijestäytynyttä suunnitteluaja toimintaa sekä kaiken lisäksi rahaa. On kuitenkin myös help­ poja keinoja, joilla jokainen yksittäi­ nen jäsenkin voi tuoda Animaliaa laajemmin esille. * Tarkista tuleeko Animalia-lehti paikkakuntasi kirjastoon. Jollei tule.ehdota kiijastonhoitajalle leh­ den tilaamista. Muita hyviä paikkoja saada lehti esille ovat koulujen kir­ jastot, opiskelija-asuntojen tai vas­ taavien yhteistilat jne. * Monissa odotustiloissa on lehtiä odottajien iloksi. Kysy kohteliaasti paikallisesta kampaamosta tai partu­ rista/ pankista/ linja-autoasemalta/ jne. voitko tuoda Animalia-lehtiä asi­ akkaiden lueskeltaviksi. Voit lahjoit­ taa oman lehtesi kierrätykseen sen luettuasi tai pyytää toimistosta lisäkappaleita. * Animalian julisteet sopivat toki oman huoneenkin seinälle, mutta ne tavoittavat enemmän katsojia - ja

herättävät enemmän keskusteluajulkisissa tiloissa. Koulujen ilmoi­ tustaulut, työpaikan taukotilat, nuo­ riso- ja kerhotilat...siinä vain jotain esimerkkejä. * Virallinen ’’Eläinten viikko” on kerran vuodessa, mutta eläinten asi­ aa voi luontevasti tuoda esille erilai­ silla teemaviikoilla läpi vuoden. Jou­ luna lemmikit (’’Eläin ei ole lelu- älä anna eläintä lahjaksi ilman tarkkaa harkintaa” ), pääsiäisenä kanat, tal­ vella turkissomisteet, keväällä kasvissyöntiviikko. Naseva juliste ja tietoa kiinnostu ville esitteidenja leh­ tien muodossa riittää. Sopivia paik­ koja, joista kysellä lupaa ja tiloja pienimuotoiselle näyttelylle ovat mm. kiijastot, kaupungin-tai kun­ nan kerhotilat ja oppilaitokset. Animaliasta voi myös tilata laajempia kuvanäyttelyitä isompiin tiloihin. * Olethan jo vienyt lähikauppaasi Animalian tiedotuskortin ’’Vapaan kanan munat -eläinten ystävän va­ linta” . Jos haluat lisää kortteja - tai muuta tiedotusmateriaalia - soita tai kirjoita Animalian toimistoon.

T O IM IN N A L L IS T A U U T T A VUOTTA!

Tarja Balding

Y H D Y SH E N K ILÖ T A LAVU S: Tytti Salenius, Keskustie 29, 63100 Kuortane, p. 06-525 3047 tai 040-502 6541 H ANKO: Gitta Roos, Halmstadinkatu 37C16, 10900 Hanko, p. 019-248 2577 H ÄM EENLINNA: Pia Helminen, Laukkatie 18, 13130 Hämeenlinna, p. 03-617 0306 IIS A L M I: M inna M iettinen, Päiviönkatu 5 B 13 , 74100 Iisalm i, p. 017-826 421/e-m ail: 76633@reimari.uwasa.fi JOENSUU: Tiia Kallinen, Yläm yllyntie 62bl3, 80400 Yläm ylly, p. 040-587 7385 KAJAAN I: Satu Korhonen, Kotirinne 17, 87200 Kajaani, p. 08-613 2286 K O TK A : Riika Aalto, Laihontie 7, 48700 Kyminlinna, p. 05-264 108 KUOPIO: Tiina Miettinen, Minna Canthinkatu 60B16, 70100 Kuopio, p. 017-261 3280 LAHTI: (alueosaston tsto) Aleksanterinkatu 34A, 15140 Lahti, p. 03-781 3443 LOHJA: Miia Erkkilä, Hakulintie 43B2, 08500 Lohja As. M IKKELI: Maija Linturi, Kyllikinkatu 8, 50100 Mikkeli, p. 015-362 558 MUONIO: Sisko Sattanen, Kp2, 99300 Muonio, p. 016-532 026 NUM M I-PUSULA: Irma Teikari, Lehtola, 03850 Pusula, p. 09-226 6236 OULU: (alueosaston tsto) Isokatu 16C20, 2 krs, 90100 Oulu, p. 08-311 9885 PORVOO: Päivi Laakso-Marsh, PJ37B. 06530 Kerkkoo, p. 019-645 434 RAAH E: Mari Liimatainen, Lehmirannankatu 3, 92100 Raahe, p. 08-223 8312 ROVANIEMI: Tero Petäjäjärvi, Kivikatu 8-10 A 2, 96400 Rovaniemi , p. 016-318 654/ e-mail: tpetaja@levi.urova.fi SAVON LIN NA: Sanna Passoja, Vipusenkatu 1 A 1, 57200 Savonlinna, p. 015-521 349 SEINÄJOKI: Niina Syrjälä, Marjatansola 6, 60120 Seinäjoki, p. 0400-764 063 TAMPERE: Mervi Rissanen, Postinkatu 1 as 49, 33100 Tampere, p. 03-223 4228 TU RKU : (alueosaston tsto) Humalistonk 14, 2. krs. 20100 Turku, p. 02-231 0123 V A A S A : Arja Wallenius, Kurtenink 3, 65100 Vaasa, 050-518 5624 Pääkaupunkiseudulla toimivat erityisryhmät: Aikuisaktivistiryhmä: lisätietoja Animalian tsto/Tarja Balding, p. 09-278 6896 Koiraryhmä: lisätie­ toja Carita Pohjolan-Pirhonen, p. 09-241 6123 Nuorisoryhmä: lisätietoja Päivi Vahvelainen, p. 09454 6631 Opiskelijaryhmä: lisätietoja Erja Saarto, p. 530 1342/e-mail: animalia-op@helsinki.fi TER VETU LO A M U K A A N TO IM IM AAN !!

17

T ila a tietoa eläinsuojelusta Tietovihot Animalian tietovihkoihin on koottu yksityiskohtaista tie­ toa ja taustoja eläinsuojelun eri osa-alueilta.

Painatuskulujen peittämisek­ si perimme tietovihoista 10 mk/kpl plus postikulut. M ak­ sun voit suorittaa vihkojen mukana tulevalla tilillepanokortilla.

Esitteet ja julisteet ovat maksuttomia, Suurista tilauksista perimme postikulut.

Esitteet

Julisteet

□

□

Animalian yleisesite. Neli värinen esite Animaliasta ja eläinsuojelusta. Sisältää myös pankkisiirtokortin, jolla voi liittyä jäseneksi.

Sopii annettavaksi ystävil le ja tuttaville, jotka saattai sivat olla kiinnostuneita jä­ senyydestä.

CJ D

Eläimet kosmetiikkateollisuudessa

Q

Koe-eläinten vaistois­ ta ja käyttäytymisestä

LI

Turkistarhaus

□

Turkiseläimet luon­ nossa

G

Virikkeitä ja vapautta maatalouden eläimille

CJ

Kohti 2000-lukua:

Joukkoesite Animaliasta ja eläinsuojelusta, myös laa­ jempaan jakeluun. Tilaan _____ kpl.

□

Kortti, jossa on teksti: Vapaan kanan munat eläinten ystävän valinta.

Sopii vaikkapa kaupan il­ moitustaululle tai palautelaatikkoon.

O

Lapsille suunnattu esite: Miten koiraa tulee lähes tyä?

□

Animalian tuotteiden hin­

mitä tiedämme geeni­ tekniikan riskeistä? □

M itä EU m erkitsee eläimille ja eläinsuo­ jelulle?

Tietopaketit Tietopaketteihin on koottu esitteitä, lehtiartikkeleita ja muuta ajankohtaista tietoa eläinsuojelun eri aloilta. Hyvä pohja muun muassa esitelmi­ en tekoon. Tietopakettien hin­ ta on 10 mk/kpl, mihin sisäl­ tyy postikulut. Maksun voit suorittaa paketin mukana tu­ levalla tilillepanokortilla.

LI -1 □ LJ

Eläinkokeet

Hyvä Animalian jäsen

Esitteet ja julisteet

nasto □

K u d o slu o vu tu sk o rtti ja taustatiedot. Helppo tapa tukea lääketieteen kehitys­ tä ilman eläinkokeita.

Kauneutta ja puhtautta il­ man eläinkokeita. Luettelo valmistajista, jotka testaa­ vat tuotteensa ilman eläin­ kokeita.

Eläinsuojelu on kansainvä­ linen asia. Eläinsuojelijoi­ den toimnnasta ja saavu­ tuksista EU- maissa ja muu­ alla maailmassa.

Kauneus voi tappaa. Kosmetiikka-kampanja-esite!

□

□

□ —1

UUSI JULISTE! Minulle turkki ei ole somiste. Nelivärijuliste, jossa villi kettu kertoo mielipiteensä turkistarhauksestajaturkissomisteiden käytöstä. Hyvä lahja muotitietoiselle.

Kana ei ole kone. Havain­

□

nollinen juliste häkkikanan elintilasta ja kehotus suo­ sia vapaiden kanojen mu­ nia. □

□

Maatalouden eläimet

Valtaosa ketunnahoista käytetään somisteina esim erkiksi hihansuissa ja hupunreunuksissa.

Kun valitset munia, valit­ set myös kanalan. Uusi nelivärinen A3-kokoinen ju ­ liste. Sopii ilmoitustauluil­ le, työpaikan seinälle ja kaikkialle, missä ihmisiä liikkuu.

Kauneus voi tappaa. A3kokoinen kosmetiikkakampanja-esite.

‘T ttlv u M e ¿ c c * 4 6 l

e l ote M utu& te

LI

Q

Broschyr ’’Lyckligtvis finns det Animaiia” om djurskyddet och Animalias verksamhet, gratis.

ten oloista ja kasvissyön­ nin perusteluista. Noin 25 min, suomenkielinen teks titys.

Nooan arkki. Video pää uskontojen suhtautumi sesta eläimiin, n.. 25 min, suomalainen äänitys. (sopii hyvin mm. koulu jen uskonnon tai elämän katsomustiedon tunneil

□

Juliana von Wendts Stiftelses broschyr ’’Vetenskap kan utövas pä mänga sätt” om djurförsök och altemativa forskningsm etoder, gratis.

Videoita, dioja, kuvanäyttelyitä...

le.)

J

Paradise Lost. Kertoo api­ noiden pyynnistä luonnos­ ta koe-eläinlaboratorioihin.

N. 20 min, englanninkieli­ nen äänitys.

Videot Q

Hevoset □

Heidän tulevaisuutensa on sinun käsissäsi. Suosittu video, joka kertoo perus­ asiat mm. eläinkokeista, maatalouden eläinten olois­ ta ja eläinsuojelusta. Noin 15 min, suomenkielinen tekstitys.

Ruokaa ilman kärsimystä.

Video maatalouden eläin-

Takkia on karvoihin kaLsominen. Ä lä osta turkiksilla somistettua vaatetta.

Eläin,uoj.lul«tto Artm ftH* fy • Po rvo ^ilu rtu 83. 00520 H a h * * ! puh. (09) 148 4866 • fax (09) 148 4622 • *-maifc aoim alia«eoo.fl • intern®»: hhp^AwtrwJco« ft/«r

Material pä svenska

UUSI! Kiitos sinulle, joka et osta turkiksia - somis­ teiden tuottamiseen käyte­ tään vuosittain miljoonia häkkikasvatettuja eläimiä.

Turkistarhaus

Täm ä kettu elää villinä ja vapaana.

Samanaikaisesti Suomen turkistarhoilla pidetään ahtaissa häkeissä yli viittä m iljoonaa turkiseläintä.

Diasarjat Diasarjojen mukana lähetetään kuvien selitykset sekä aiheeseen liittyvää yleismateriaalia. □

Eläinkokeet, 25 kuvaa.

□

Turkistarhaus, 15 kuvaa.

□

Maatalous, 19 kuvaa.

LI

Y leisdiasarja eläinsuoje­ lusta, nuorille ja aikuisille, 24 kuvaa.

□

A nim aliasta on vuosien sitkeän työn tuloksena kasvanut asiantuntijajärjestö, jonka viesti otetaan vakavasti ja jo n k a asiantuntem ukselle on kysyntää. A nim aiia on saanut m yös paljon aikaan. M oni laki, asetus ja m inisteriön päätös on m uuttanut luonnosvaiheessa m uotoaan Anim alian kannanottojen ansiosta. Näin tapahtui esim erkiksi uuden eläinsuojelulain kohdalla. Yhä useam pi opiskelija voi kieltäytyä eläinkokeistapa vielä useam pi ihm inen on saanut uusia ajatuksia ja m uuttanut kulutustottum uksiaan eläinystävällisem pään suuntaan viestim m e ansiosta. M unantuotannon siirtym inen häkkikanaloista lattiakanaloihin on lähtenyt liikkeelle Anim alian aloitteesta, estim m e lam paiden kuljetuksen teurastettavaksi ulkom aille, EU:n teuraskuljetustuet ovat suurennuslasin alla nim enkeruukam panjam m e ansiosta. L istaa voisi jatk aa vielä pitkään.

Vaikka panoksem m e eläinsuojelulain valm istelussa oli m ittava, ei työ eläinsuojelulain parissa ole vielä ohi.

U udistusten aikaansaam inen siirtym äaikojenkin m ukaisesti edellyttää vielä sitkeää kouluttam ista, tiedotta­ m ista ja kannanottoja m yös Anim alialta. Eläinten hyvinvoinnin parantam inen ja varsinkin lakiin kirjattujen lajinom aisten käyttäytym istarpeiden todellinen huom ioonottam inen vaativat vielä tuhansia työtunteja m o­ nella sektorilla.

Työ eläinsuojelun ja eläinten hyvinvoinnin parissa on jatkuvaa kierreportaissa kiipeäm istä. V älitasanteilla, kuten uuden eläinsuojelulain voim aan tultua, on aika iloita ja kiittää niitä, jo tk a ovat tuellaan tehneet toim intam m e m ahdolliseksi. Ja sitten taas jatk aa kiipeäm istä.

Läm pim ät kiitokset kaikille niille tuhansille jäsenillem m e ja tukijoillem m e, joiden ansiosta Anim alian työ ja kehittym inen on ollut m ahdollista. Anim alian eläm ä riippuu täysin vapaaehtoisista lahjoituksista ja jäsenm aksuista. Em m e saa lainkaan valtion tukea. Jokainen uusi jäsen on tervetullut eläim iä puolustavaan joukkoom m e. Uusi jäsen tai tukija voi löytyäjuuri sinun tuttavapiiristäsi, työpaikaltasi, luokastasi. A uta m eitä pysym ään Suom en suurim pana.

Rauhallista joulua

Lasten diasarja (mm. alaasteille), 18 kuvaa.

Anna Lindqvist Animalian puheenjohtaja

Valokuvanäyttelyt Värivalokuvasuurennoksistajakuvateksteistä koostuvia näyttelyitä, jotka sopivat esille esim. kirjastoi­ hin. □

17 värikuvaa ja kuvateks­

P.S. M uistattehan antaa joululahjanne eläim ille! Täm ä käy helposti takasivulle kiinnitetyllä tilisiirtolom ak­ keella.

tit, aiheet eläinsuojelun eri alueilta. Sopii kouluihin, näyttely- ja kerhotiloihin jne. □

Turkiseläimet, 13 kuvaa.

LI

Kadotettu paratiisi: apinoi­ den pyynnistä viidakoista koe-eläinlaboratorioihin, 11 kuvaa.

Jos poikkeat toimistolla...

Toimistosta saa lisäksi hakea maksutta seuraavia:

Miten lainaan videon, diat tai kuvanäyttelyn?

Posti- ja käsittelykulujen peittä­

on/muun materiaalin haluat lai­

miseksi lainauksesta peritään lainausmaksu, 40mk71ainauskerta.

nata.

Laina-aika on 2 viikkoa, ellei

Anim alian jäsenet saavat laina-

muusta erikseen sovita.

usmaksusta 50 % alennuksen, eli

Animaliasta saa lainata eläinsuojeluaiheisia videoita, diasarjoja ja valokuvanäyttelyitä. Video tai diasarja on teho­ kas tapa levittää eläinsuojelutietoa koulussa, kerhossa, muissa yhdistyksissä... Tai kasvata tietomäärääsi katso­ malla kotona, yksin tai ystä­ vien kanssa.

Vain yksi video tai diasarja

heille maksu on 20 mk.

kerrallaan, ellei muusta erikseen

Varaa haluamasi video, diasarja tai kuvanäyttely Animalian

sovita.

toim istosta viim eistään kolm e

Lainaaja sitoutuu käsittele­ mään lainamateriaalia huolella

viikkoa ennen toivottua laina-ai-

ja palauttamaan sen toimistoon

kaa.

hyvässä kunnossa.

Varaukset mieluiten puheli­ mitse puh. 09-148 4866.

M aksa lainausm aksu tilille 800018-2105644 ja lähetä kuitti tai kuitin kopio Anim aliaan.

M ateriaalit toimitetaan lai­ n a a jille va rau sjä rjestyk sessä .

Etenkin suosituimpien materiaa­ lien osalta on välillä ruuhkaa, joten emme voi valitettavasti taa­

Osoite: Anim aiia, Porvoon­

ta sitä, että toivom asi materiaali

katu 53,00520 Helsinki. M erkit­

on vapaana. Varaaminen hyvissä

se kuitin viestio saan nim esi,

ajoin kannattaa!

osoitteesi ja minkä nimisen vide-

- Rakastamiffe elämää enemmän kuin turkiksia -juliste. Kahden Miss Suomen ja yhden Suomen Neidon kannanotto turkiseläinten häkkikasvatukseen. Mukana myös kesykettu Lulu.

- Animalia-lehden aikaisempia numeroita. Lehdistä löytyy monia ajankohtaisuutensa yhä säilyttäneitä artikkeleita. Hyvä apu muun muassa jäsenhankintaan: jos ystäväsi saattaisi olla kiinnostunut Animaliasta, lahjoita hänelle pari Animalia-lehden numeroa ja Ani­ malian esite!

Tilaajan nimi: .....................................................................................

O so ite :.................................................................................................

Päivämäärä, johon mennessä toivon saavani materiaalin:

□

Olen Animalian jäsen

□

En ole jäsen

Tilauksen voit tehdä postitse, puhelimella tai faksilla: Animaiia, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki puh. 09-148 4866 fax 09-148 4622

ANIMALIA 4/97

I

ANIMALIA 4/97

19

OSTA TUOTTEITAMME - TUET TOIMINTAAMME

y & tc itc y iic c r ic

fio u ic c a .

UUTUUS! D ISC C O V E R -L E V Y K E K O T E L O , 15,Levykekotelo on oivallinen lahja, josta on hyötyä pitkään.

Kotelot soveltuvat niin kuljetukseen kuin postitukseen. Saata­ vana nyt 5 eri väriä: vihreä, punainen, sininen, turkoosi ja keltainen. Koteloissa Animalian logohiiri.

Tilaan kpl..................... väriä

ELÄ IN TE N PU O LE STA TPAITA, 75,Värikäs eläinryhmäpainatus, teksti ’’Eläinten puolesta” . HarmaanakokoS, luonnonvaaleana koot S ja M. Tilaan k p l .............. k o k o ....................... väri

KIRJAT ’’E L Ä IN L Ä Ä K Ä R I LIEM ESS Ä ”/M IKAEL ILVES, 148,Hauska”jatko-osa” Eläinlääkäri puussa” -kirjalle. Hyvä joululahjaidea. Kannattaa ostaa lu­ kemisiksi joulunpyhiksi.

Tilaan kpl JOULUKORTIT, 4,Kim mo Taskisen perinteisen kauniit nelivärikortit tuovat hy­ vän joulumielen. Kuvissa pu­ natulkku ja talitiainen. 4,-/kpl T ila a n kpl punatulkku T ilaa n kpl talitiainen J O U L U K O R T T IP A K E T T I, 10,Sisältää molemmat lintukortit ja kaksi kanikorttia.

Tilaan kpl

JOULUTARJOUKSET! "Y M M Ä R R Ä LEM M IKKIÄSF7H ELEN A TE N G V A LL, 60,Onko sinulla lemmikki tai harkitsetko eläimen hankkimista?

Haluaisitko oppia paremmin kom m u n ikoim aan eläin ten kanssa? Tässä ja monissa käy­ tännön ongelmissa sinua auttaa tämä uudentyylinen lemmikkiopas.

Tilaan kpl

’’ E L Ä IN T E N P U O L E S T A ” CO LLEG E-PU SE R O , 130,Erittäin hyvälaatuinen pusero syksyn tuiskuihin. Painatuksena sama eläinryhmä kuin t-paidassa. Puseron pohjaväri harmaa.

Koot S,M ja L. koko Tilaan..........kpl ’’VAIHTOEHTOISTEN LIIKE­ Y R IT Y ST E N K A T A L O O G I9697” , VAIN 10 ,-KPL! Ruohonjuuren klassikkoluettelo, koko Suomen kattavat ’’vihreät sivut.”

Tilaan..........kpl UUSIOPAPERI KUORINIPPU, 12,Nipussa 20 kuorta. Kuvituksena 4 eri eläinhahmoa (hiiri, kissa ikkunalla, mäyräkoiraja tilhi pih­ lajassa).

Tilaan kpl KORTTEJA K Y M P IL L Ä !

Nyt saat kortteja todella edulli­ sesti! 10 kortin lajitelmassa eri­ laisia Animalian kortteja.

Tilaan...........nippua CRU ELTY FREE -T-PA1TA, 75,Kannanotto eläinkokeita vastaan!

Paidassa selkäpuolella painautus GO C R U ELTY FREE sekä kanilogo. Huom! Erittäin reilu mitoi­ tus. Saatavana mintunvihreänä koossa S tai X L Tilaan...........kpl................ koko........................ väri..............

’’E L Ä IN T E N P U O L E S T A ”/ H ELENA TE N G VA LL, 59,Kirja joka neuvoo kuinka voit jokapäiväisessä elämässä toi­ mia eläinten hyväksi. Todelli­ nen eläinten ystävän käsikiija.

Tilaan.......... kpl ’’E L Ä IN L Ä Ä K Ä R I PUU SS A ”/M IKAEL ILVES, 50,Ilveksen hauskat, ironiset ja välillä surullisetkin tarinat it­ sevaltaisista lem mikeistä ja niiden omistajista.

Tilaan.......... kpl ’’KOIRIEN SA L A TTU E L Ä ­ M Ä N /E L IZ A B E T H T H O ­ M A S, 60,Rakkaudella kirjoitettu mutta epäsentimentaalinen, satoihintuhansiin havaintotunteihin pe­ rustuva kronikka 12 koiran elä­ mästä.

Tilaan.......... kpl ’’E L Ä IN T E N TIE TO ISU U S JA O IK E U D E T ’/ LEEN A V IL K K A , 159,Kettutyttöfilosofiaa ja susietiikkaa Tilaan.......... kpl ’’KANOJEN HOITO”/ HELENA TEN G V A LL, 85,Kaikki mitä olet aina halunnut tietää vapaiden kanojen kas­ vatuksesta!

Kuvitettu opas kaikille kano­ jen elintavoista kiinnostuneil­ le.

Tilaan............kpl ’’V E G A A N IN K Ä SIK IR JA”/ EEVA JÄNTTI, 130,Tilaan.............kpl ’’ E T N O -K A S V IS K E IT T O KIRJA” / B R O T H E R U S -J Ä N T T IRU USKA,120,Tilaan.............kpl

N S " 1'

Tilaan kpl EI M AINO KSIA, KIITOS -OVITA R R A (LOGOHIIRI) 5,Tilaan............kpl H EVOSKORTTI ’’E N SIA SK E ­ LE E T” 4,Herkässä m ustavalkokortissa pikkuvarsa äitinsä kanssa.

T i l a a n ............... k p l

K ISSAKO RTTI ’KISSAN PEN ­ T U ” 4,Tyylikkäässä valokuvakortissa lämpimät värit.

Tilaan............ kpl

ILOKSI, HYÖDYKSI, TAI MUUTEN VAAN...

AN IM A LIA N ’’HIIRIMATTO” 20,Ilahduta itseäsi tai ystävääsi hiirimatollamme.

MERKIT, TARRAT, KORTIT....

G O CR U E L TY FREE -rinta­ merkki 10,2-väripainautus Tilaan.......... kpl FUR IS D E AD (PU N AM U S­ TA ) merkki 8,Tilaan.......... kpl ” EI” E LÄ IN K O K E ILLE (LOGOHIIRI) merkki 8,Tilaan.......... kpl N O F U R -K E T U N P O IK A (N ELIVÄRI) merkki 10,Tilaan.......... kpl Värikkäät, käsintehdytCERN ITOS-RIN TAKO RU T 15,Tilaan.......... kpl lammas, UUTUUS! T ila a n .......... kpl hevonen T ila a n .......... kpl sika LOGOHIIRI TA R R A-AR K K I (15 T A R R A A ) 10,Tilaan........... arkkia E L Ä IN K O K E E T O N K O S ­ M E TIIK K A -A R K K I (16 T A R R A A ) 10,-

Tilaan...........kpl K ETU N PO IK A LEHTIÖ JA KU ORET 20 sivun kirjepaperilehtiö ja 15 kirjekuoren nippu, molemmissa kesäinen ketunpoika-aiheinen väripainatus. Paperi ja kuoret ovat ympäristöystävällistä uusiopape­ ria.

Tilaan............. kpl kuorinippuja 20,-/nippu Tilaan............. kpl lehtiöitä 15,-/ lehtiö PUU VILLAIN EN A P U K A SSI 15,Hyvästi muovipussit! Pidä varal­ la mukana pieneen tilaan mahtu­ va apukassi. Kassissa Animalian logopainatus.

T ilaa n kpl

HUOMIO! Viikolla 49 tulleet tilaukset ehtivät vielä jouluksi!

i------------------------------------------------------------------------------------ 1

| NÄIN TEET TILAUKSESI: I Postitse: Animalia ry, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki Puhelimitse: 09 - 148 4866 (arkisin klo 9-17) I Fax: 0 9 - 148 4622 I Y li 40,- tilaukset toimitetaan postiennakolla (jolloin hintaan | lisätään postiennakkomaksu 14,-). Kaikkiin tilauksiin lisätään | postituskulut sekä käsittelykulut 5,-.

KIITOS TILA U K SE STA SI! I Tilaajan nimi:

Osoite:

Tuotteita voit ostaa myös suoraan Animalian Helsingin toi­ mistosta, osoite yllä. Rajoitetusti tuotteita on myynnissä myös Turun toimistossa (os. Humalistonkatu 14, 2.krs., p. 02-2310 123) ja Oulun toimistossa (os. Isokatu 16 c 2 0,2.krs., p. 08-3119 885) sekä Kuopion Nectar Beauty Shopissa (Haapaniemenkatu 34).

i

| |