Animalia 1/2012

nro 2011

1

turkislakeihin mallia naapurimaista sivu 10

Lehti eläinten asialla

Birgitta Wahlberg väitteli eläinsuojelusta sivu 8

rekku rescue pelastaa myös kissoja sivu 20

Mitä susista puhutaan?

Sisällys

julkaisija: Eläinsuojeluliitto Animalia päätoimittaja: Laura Uotila,

laura.uotila@animalia.fi

toimitussihteeri:

Vesa Saarinen, p. (09) 7206 5914 vesa.saarinen@animalia.fi taitto: Vera Liinasaari, p. 040 753 2663 vera.liinasaari@animalia.fi Osoitteenmuutokset:

Tarja Balding, p. (09) 7206 5911 tarja.balding@animalia.fi Painopaikka:

Miktor Oy, Helsinki ISSN 0783-9170 Ilmestymisaikataulu:

Nro 1 maaliskuu, nro 2 toukokuu, nro 3 syyskuu, nro 4 marraskuu. Seuraavaan numeroon tarkoitetun materiaa­lin tulee olla perillä toimituksessa 10.4.2012 mennessä.

Aineistot lähetetään lehti@animalia.fi tai osoitteella: Animalia-lehti, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki.

Animalia-lehti on kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen.

Ilmoitusmyynti:

Jenni Pekkala, p. 045 7750 1570 Ilmoitushinnat:

Katso ilmoitushinnat www.animalia.fi Lisäveloitukset: Värierottelut veloitetaan erikseen, määräyspaikka­korotus 20 %, liitteiden hinnat sovitaan erikseen.

Rajoitukset: Etusivulla ei julkaista ilmoituksia. Alennukset: Toistoalennus: 1. toisto 10 %, seuraavat 20 %, auktorisoidut mainos­toimistot 15 %.

Ilmoitusten peruuttaminen:

Peruutukset viimeistään seitsemän (7) vuorokautta aineiston jättöpäivän jälkeen toimitus­sihteerille.

Reklamaatiot: Kirjallisena 14 vuoro­ kauden aikana ilmes­tymispäivästä lukien.

Irtonumeromyynti:

Akateeminen kirja­kauppa.

Animalia-lehti pidättää oikeuden lyhentää ja muokata juttuja.

Artikkelien lainaaminen eläinsuojelua edistäviin tarkoituksiin sallittu. Lähde mainittava.

Mielikuvia

2 3 4 5

toiminnanjohtaja kati pulli

animalian 50. toimintavuosi saatiin kunnialla päätökseen. Vuoteen mahtui perustoiminnan lisäksi paljon muuta, kuten 50-vuotishistoriikin julkaisu ja suuri eläinsuojelutapahtuma. Vuoden lopuksi palkitsimme Pro Animalialla yhden ansioituneen eläinsuojeluteon jokaiselta Animalian toiminnan vuosikymmeneltä.

2000-luvun palkinnon saivat salakuvaukset ja niiden saama medianäkyvyys. Perustelimme päätöstä sillä, että kuvamateriaalien julkitulo on nostanut eläinten hyvinvoinnista käytävän keskustelun uudelle tasolle. Teollisuus ja päättäjät ovat joutuneet reagoimaan huoliin eläinten hyvinvoinnista.

Valitettavasti teollisuus ei aina pyri parantamaan eläinten oloja, vaan ainoastaan muuttamaan ihmisten mielikuvia. Hyvänä esimerkkinä mielikuvakampanjoinnista on alkuvuodesta lanseerattu broilerin lihaa markkinoiva mainoskampanja. Kuvassa kana tepastelee ulkona, ja mainoksen tekstissä toistetaan sanaa perhetila. Lihan jäljitettävyyttä korostetaan, sillä lihapaketin kyljessä olevan koodin avulla tilan voi käydä katsastamassa netissä.

Jäljitettävyys olisi hieno asia, mikäli se vastaisi rehellisesti niihin kysymyksiin, joita eläinten kohtelusta huolestuneet suomalaiset ovat esittäneet. Minkälaisissa oloissa eläimet ovat eläneet? Kuinka monta eläintä perhetilalla on? Kuinka suuri määrä eläimistä on kuollut kasvatuksen aikana? Miksi? Miten eläimet on teurastettu? Miten eläimet itse ovat elämänsä kokeneet?

Verkossa perhetiloista kerrotaan valitettavan vähän, ja tietoa tarjotaan pääasiassa eläinten kannalta turhista asioista: perheen jäsenistä ja viljan viljelystä. Kuvia tuotantotiloista tai tietoa eläinten hyvinvoinnista saa edelleen jäädä odottamaan.

Eläinten hyvinvoinnista vastaavan maa- ja metsätalousministeriön toiminnassa sen sijaan on kiiteltävää. Sikojen pidosta määräävä asetusluonnos on viimeinkin mennyt askeleen eteenpäin ja on nyt lausuntokierroksella. Ministeriö myös järjesti aiheesta seminaarin, jossa Animaliakin oli puhumassa. Kovin suuria muutoksia sikojen pitoon ei edelleenkään ole tulossa, ja siirtymäajat ovat pitkiä, mutta pienetkin parannukset ovat askel eteenpäin.

6 7

8 10 12 14 18 19 20 22 23 24

26 27 28 30 31

Pääkirjoitus Sisällys Kiitos hienosta juhlavuodesta!

Pro Animalia -palkinnot viime vuosikymmenten merkittävimmille eläinsuojeluilmiöille Uutiset Kolumni: Mervi Laaksonen Sanottua Risut ja Ruusut Eläinten oikeutta etsimässä Turkiseläinlainsäädäntöön mallia naapurimaista Vihreää valoa eläimille.

Susikeskustelu hukassa?

Atria unohti broilerit mainoksistaan Kirjavinkit Piittaamattomuus synnyttää villejä kissalaumoja Animalia testaa: Vegaanin perunalastut ?

Päivi Vahvelainen - kansainvälistä eläinsuojelutyötä suomalaisvoimin Miten voin toimia Tehtyä ja tapahtunutta Vegepalsta: ¡Buenísima!

– illallinen espanjalaiseen tapaan Sarjakuva Alueosastojen yhteystiedot Animaliashop

14

Laura Uotila

Animalia-lehti, 35. vuosikerta

20

Sandy Stolpe/Mia Raatikainen

Pääkirjoitus

Toimisto: Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki Asiakaspalvelu:

p. (09) 720 6590, päivystys ma–pe kello 10.00 –15.00, fax (09) 148 4622 e-mail: animalia@animalia.fi internetsivut: www.animalia.fi.

28

Jäsenmaksut: Tukijäsen: 27 € / vuosi,

aktiivijäsen: 32 € / vuosi, nuorisojäsen: (alle 18 v.) 20 € / vuosi, aktiivi-nuorisojäsen: (alle 18v.) 24 €/vuosi, ainaisjäsen: 540 €, yhteisöjäsen: 250 € / vuosi.

Sampo 800018-2105644 IBAN: FI71 8000 1802 1056 44 SWIFT: DABAFIHH Kirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi.

Lahjoitukset: Nordea 101130-260629 IBAN: FI24 1011 3000 2606 29 SWIFT: NDEAFIHH testamentit: Tiedustelut, p. (09) 7206 5911, tarja.balding@animalia.fi

Luvan myöntäjä: Poliisihallitus Toimenpanoaika ja alue: 28.1.2011-31.12.2012 koko Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta Päätös nr ja pvm: 2020/2010/3931 28.1.2011

Minna Hjort

Rahankeräyslupa:

Kannen kuva: Shutterstock

1 / 2012

3

4

1 / 2012

Kiitos hienosta

animalia

juhlavuodesta!

Pro Animalia -palkinnot viime vuosikymmenten merkittävimmille eläinsuojeluilmiöille animalia jakoi juhlavuoden päätöstilaisuudessa Pro Animalia –palkinnot järjestön toiminnan jokaisen vuosikymmenen merkittävimmälle ilmiölle eläinten hyväksi.

Palkitsemistilaisuuteen saapuivat paikalle edustajat osalle ilmiöistä tai tapahtumista. 1960-luvulta palkittiin Animalian edeltäjä Koe-eläinten suojelu ry sekä yhdistyksen perustajat. Heitä edustamaan saapui perustamiskokouksessa paikalla ollut Linnea Ruda. ”Eläimet tämän palkinnon ansaitsisivat”, hän totesi tilaisuudessa.

1970-luvun merkittävimmäksi ilmiöksi valittiin kansalaisten aktiivisuus: palkituiksi tulivat ne 100 000 suomalaista, jotka allekirjoittivat adressin tiukemman eläinsuojelulainsäädännön puolesta. Adressi toimi laajemman ihmisjoukon herättäjänä eläinsuojeluongelmiin.

animalia

Animalian viime vuosi vierähti järjestön 50-vuotisen työn muistamisen merkeissä. Tekemistä ja tapahtumia riitti läpi vuoden useilla paikkakunnilla. Kaikesta positiivisesta näkymisestä kuuluu kiitos aktiiveille ja jäsenille!

Juhlavuoden alkajaisiksi Animalia sai oman nimikkoleivoksen, joka valittiin kilpailun kautta. Resepti löytyy Animalian nettisivuilta, kannattaa kokeilla sitä juhlavuoden jälkeenkin!

Vuoden kohokohta oli huhtikuun alussa järjestetty Eläin!-tapahtuma Helsingissä luentoineen, elokuvineen, huutokauppoineen, näyttelyineen, konsertteineen sekä Animalian historiasta kertovan Jonkun on uskallettava katsoa –kirjan julkaisutilaisuuksineen Juhlatapahtumia järjestettiin myös muualla Suomessa.

Juhlavuosi sujui muutoinkin aktiivisissa merkeissä. Keväällä kiirettä toivat eduskuntavaalit, joiden alla teimme lobbaustyötä sekä puolueita, ehdokkaita että äänestäjiä kohtaan. Lopputuloksena Animalia kutsuttiin mukaan hallitusneuvotteluihin ajamaan eläinten asiaa ensimmäisenä eläinsuojelujärjestönä koskaan, joten teimme todellista historiaa juhlavuotenamme!

Syksyn toimintaan kuului mm. Vapauta valinnoilla –sivujen avaaminen, joiden kautta tieto eläineettisestä kuluttamisesta jatkaa leviämistään. Syksyn aikana Animalia alueosastoineen oli myös mukana mm. näyttävässä performanssissa, turkittomassa muotinäytöksessä, järjestämässä nuorille suunnattua musiikkitapahtumaa, kierrättämässä turkistarhauksen vastaista valokuvanäyttelyä läpi Suomen, osallistumassa lukuisille messuille eri kaupungeissa jne.

Vuoden päätöstilaisuus järjestettiin joulukuussa Helsingissä. Tilaisuudessa jaettiin Pro Animalia –palkinnot merkittävimmille eläinsuojeluteoille jokaiselta Animalian toiminnan vuosikymmeneltä.

Tilaisuudessa julkaistiin myös juontaja ja muusikko Sampo Marjomaan musiikkivideo, joka koskettavuudessaan oli hieno päätös aktiiviselle ja työntäyteiselle vuodelle. Kiitos hienosta vuodesta teistä jokaiselle! Laura Uotila

Turkistarhaus nousi julkisuuteen Kansalaisaktiivisuus nosti turkistarhauksen ongelmat julkiseen keskusteluun 1980-luvulla. Aktiivisuudestaan saivat Pro Animalia –palkinnon sveitsiläinen elokuvaohjaaja Mark Rissi ja suomalainen eläinsuojeluaktiivi Riitta Salmi, jotka yhteistyössä toteuttivat kuvausmatkan suomalaisilla turkistarhoilla.

Heidän videonsa saivat runsaasti huomiota sekä Suomessa että muualla Euroopassa.

Kansalaisaktiivisuuden lisäksi myös julkisuuden henkilöt alkoivat uskaltautua ottamaan kantaa turkistarhauksen ongel-

miin. Ensimmäisten rohkeiden joukossa olivat elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki ja silloinen Miss Suomi Tanja Vienonen eli nykyinen Karpela. Heidät palkittiin 1990-luvun edustajina.

Tanja Karpela oli vastaanottamassa palkintoaan joulukuun tilaisuudessa. ”Eläinsuojelutyö vaatii hermoja, harvoin siitä tulee kiitosta. Animalia tekee hurjan tärkeää työtä.”

Mediaa janoaa kohuja 2000-luvun merkittävimpänä eläinsuojeluilmiönä palkittiin suomalaisten eläintilojen salakuvaus sekä eläinten huonojen olojen saama mediajulkisuus. Ilmiötä edustamaan oli kutsuttu palkittaviksi eläinaktivistit Karry Hedberg ja Saila Kivelä sekä toimittaja Petri Sarvamaa.

Hedberg ja Kivelä olivat olleet mukana salakuvausmatkoilla ja astuivat julkisuuteen kertomaan kuvauksistaan. Sarvamaa puolestaan työskenteli A-studiossa toimittajana, joka toi videot rohkeasti televisioon ja on tämänkin jälkeen ottanut voimakkaasti kantaa eläinten paremman kohtelun puolesta. ”Videoista noussut kohu antoi hetkeksi mahdollisuuden saada todella suuret kansanosat miettimään eläinsuojeluasioita”, Sarvamaa totesi. ”Lopullisia tuloksia saadaksemme meidän tulisi koota aktiviisesti eri tahoja yhteen muuttamaan tilannetta.”

Laura Uotila

1 / 2012

5

Uutiset

Kolumni

Koonnut Laura Uotila

Järjestöjen työn tuloksena navettojen rakentamisvaatimuksia kiristettiin

Eeva Suhonen

animalia yhdessä muiden eläinsuojelujärjestöjen kanssa työskenteli aktiivisesti sen eteen, että lypsykarjarakennusten tuetun rakentamisen ehtoja tiukennettaisiin. Työmme tuloksena vaatimuksiin saatiin useita lehmien ja vasikoiden hyvinvointia parantavia muutoksia.

Keskeisin saavutus oli kirjaus siitä, että jo navetan rakennuspaikkaa valittaessa tulee huomioida se, että paikassa on mahdollista järjestää lypsylehmille ja

hiehoille laiduntaminen tai jaloittelutarhaus. Laki vaatii lehmille pääsyn kesäaikaan ulos, mutta säädöstä on kierretty rakentamalla navetat paikkoihin, joissa ulkoilua on mahdotonta järjestää.

Lisäksi vaatimuksiin kirjattiin mm. se, että rakolattiaa ei saa käyttää naudoilla makuualustana, vaan kuivikkeiden käytön mahdollistamiseksi makuupaikan tulee olla kiinteäpohjainen.

Myös esimerkiksi poikimakarsinoiden tilavaatimuksia nostettiin.

EU:n uusi eläinten hyvinvointistrategia hyväksyttiin euroopan komissio hyväksyi tam-

6

1 / 2012

Tuhannet koe-eläimet säästyvät kokeilta eu:n eläinsuojelujärjestöt riemuitsivat tammikuussa, kun järjestöjen työn tuloksena EU-parlamentti äänesti biosiditutkimuksia koskevasta muutosehdotuksesta. Hyväksytty muutos tulee vähentämään koe-eläinten käyttöä tuhansilla eläimillä vuodessa. Kaikkiaan muutos vähentää biosidien tutkimukseen käytettävien eläinten määrää yli 40 prosentilla.

Susen suojelua itärajalla kainuun koteihin ilmaiseksi jaettavassa Kotiseutu Plus -lehdessä Perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Kettunen nimeää kainuulaisten suurimman pelon. Sitkeät gallialaiset Asterixin ja Obelixin kotikylässä pelkäsivät sitä, että taivas putoaa heidän niskaansa. Kainuussa pelkona on, että Helsingin ja Brysselin herrat tekevät Kainuusta luontoparatiisin ja kainuulaiset ajetaan kodeistaan mieron tielle.

Tämä pelko vallan valumisesta kaupunkeihin ja paluusta Nälkämaahan on johtanut donquijotemaiseen tuulimyllyjä vastaan taisteluun. Kainuulaiset kyttäävät viranomaisia ja Helsingin herroja etsien merkkejä salaliitosta susireservaatin perustamiseksi. Esimerkiksi riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ajatellaan olevan Greenpeacen kätyri, joka tahallaan vääristelee suurpetojen kanta-arvioita.

Samalla eräät ovat antaneet metsäyhtiöitten myllertää vaarat sekä kaivosteollisuuden louhia auki Äiti-Maan kamaran. Pelko ryysyläisyydestä on suurempi kuin pelko siitä, että päätöksenteko omasta elinympäristöstä siirtyy vallan keskittymiin.

Kainuu ei onneksi ole niin toivoton kuin miltä se näyttää julkisuudessa. Uskoakseni suuremmalla osalla kainuulaisista ei ole ehdotonta susimielipidettä. Ne metsämiehet, jotka eivät taivu kuumakallejen suden – kainuulaisittain susen – vastaisille kiihotuspuheille, pitävät asian omana tietonaan. Vain hämyisessä baarissa pikkutunneilla he saattavat tunnustaa, että heidän mielestään kuumakalle puhui täyttä siansontaa.

Kaltaiseni maakuntaanmuuttajan on helppo ottaa rooli vastarannankiiskenä, joka uskaltaa kyseenalaistaa vallitsevat käsitykset. Ilman vuosisataisia sukujuuria sinisten vaarojen kaskikuusikoissa ja tervamänniköissä ei tarvitse pelätä joutuvansa syrjityksi kyläläisten

Sanottua

natalia sinjushina

mikuussa uuden nelivuotisen strategian (2012–2015), jolla pyritään tehostamaan eläinten hyvinvoinnin parantamista EU:ssa.

Strategiassa lähestytään ja pyritään ratkaisemaan eläinten hyvinvointiongelmia kahdella tavalla: ehdotuksella eläinten hyvinvointia koskevaksi raamilainsäädännöksi sekä nykyisiä, jo voimassa olevia toimia vahvistamalla. Lainsäädäntöehdotuksella pyritään edistämään lähestymistapaa, jossa keskitytään konkreettisiin tuloksiin eläinten hyvinvoinnin parantamisessa ja jossa huomio keskitetään koulutukseen ja alan toimijoiden ammattitaitovaatimuksiin.

Nykyisten toimien vahvistaminen tarkoittaa mm. keinojen kehittämistä siihen, että jäsenvaltiot noudattavat lainsäädännön vaatimuksia sekä kansainvälisen yhteistyön lisäämistä eläinten hyvinvointia koskevissa asioissa. Lisäksi strategian puitteissa halutaan antaa kuluttajille enemmän tietoa eläinten hyvinvoinnista ja selvittää sitä, missä asioissa eläinten hyvinvoinnissa on eniten ongelmia.

Strategiassa mainitaan ensimmäistä kertaa myös lemmikkieläimet ja niiden kaupallisen myynnin ongelmat.

Mervi Laaksonen

Aiemmin jopa 6000 koe-eläintä joutui kärsimään kokeissa yhden biosidituotteen vuoksi. Lakimuutos lopettaa kokonaan mm. koirilla tehtävän pitkän myrkyllisyystestin. Biosideja ovat esimerkiksi desinfiointiaineet, tuholaistorjunta-aineet sekä erilaiset säilytys- ja suoja-aineet.

”Kalkkunakukko joutuu olemaan lähes kolminkerroin siellä laatikossa. Ne kärsivät monin tavoin. Kalkkunoilla on loukkaantumisia ja sellaista, että kaikki ei mahdu laatikon sisäpuolelle.”

– tarkastuseläinlääkäri Saana Kauko kommentoi kalkkunoiden teuraskuljetuksia, YLE uutiset 25.1. ”Susi on hieno, uljas laji, joka ehdottomasti kuuluu osaksi pohjoisen havumetsänvyöhykkeen ekologiaa. Missä on suomalaisten ylpeys sudesta? Moni metsästäjä on perustellut harrastustaan nimenomaan rakkaudella ja kunnioituksella luontoa kohtaan. Miten tämä käytännössä näkyy?”

– kirjailija Tiina Raevaara, Suomen Kuvalehden blogi 16.1.2012

ja sukulaisten keskuudessa. Korven kummajaisen aseman on näet jo saavuttanut muuttamalla perukkaan Etelä-Suomen maalikylistä.

Alkuperäisväestöltä susimyönteisyyden ilmaisemiseen vaaditaankin sitten poikkeuksellista rohkeutta, avarakatseisuutta sekä hankittua tai myötäsyntyistä sydämensivistystä.

Mervi Laaksonen

Kirjoittaja on kainuulainen perheenäiti, biologi ja luonnonsuojelija.

Risut ja ruusut

Suomen kalkkunateollisuudelle, joka ei tuomioistakaan huolimatta saa korjattua kalkkunakukkojen teuraskuljetusten merkittäviä eläinsuojeluongelmia Niille miljoonalle EU-kansalaiselle, jotka allekirjoittivat pitkien eläinkuljetusten vastaisen 8hours-vetoomuksen

1 / 2012

7

”

”Omaa ajatteluaan voi ja pitää jatkuvasti haastaa eläinten parhaaksi.”

teksti Hannele ahponen kuva Anna Reivilä

Åbo Akademissa työskentelevä Birgitta Wahlberg väitteli eläinten hyvinvoinnin oikeudellisesta merkityksestä. Tutkimus toi esiin useita puutteita eläinten suojelun ja hyvinvoinnin toteutumisessa.

eläinten oikeutta etsimässä ”Eläin on oikeudellisesti suojelun kohde, jolla ei ole oikeuksia tai velvollisuuksia. Eläimellä ei ole voimassa olevan lainsäädännön mukaan itseisarvoa”, kertoo Birgitta Wahlberg. ”Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei lainsäädännössä huomioitaisi sitä, että eläimet ovat tuntevia olentoja.”

Oikeusjärjestelmämme käsittää eläimen jonakin, joka on enemmän kuin pelkän välinearvon omaava tavara, mutta ei riittävän arvokas, jotta sillä voisi olla oikeuksia. Eläimen itseisarvon säänteleminen olisi täysin mahdollista ilman, että oikeusjärjestelmään olisi pakko tehdä perustavanlaatuisia muutoksia. ”Minusta itseisarvon tunnistaminen perustuslain tasolla mahdollistaisi sen, että eläinten asema ihmisten yhteiskunnassa vahvistuisi. Tällöin ainakin ihmisten omistuksessa oleville eläimille voisi myös säätää tiettyjä oikeuksia, kuten esimerkiksi oikeus ruokaan.” ”On kuitenkin huomattava, että tässä yhteydessä mainitut oikeudet eivät oikeudellisesti tarkoita samaa asiaa kuin ihmisille säädetyt perusoikeudet. Itseisarvon tunnustaminen oikeudellisesti voisi kehittää ajatteluamme eläinten asemasta yhteiskunnassamme ja lähentää eri keskustelijoita”, Wahlberg pohtii.

Eläinsuojelulain tulkinta ontuu käytännössä Wahlbergin tutkimuksessa selvitettiin, miten eläinsuojelulainsäädäntöä on tul-

kittu ja sovellettu eläinsuojeluviranomaisten toimittamien tuotanto- ja teuraseläinten eläinsuojelutarkastusten yhteydessä. Työssä analysoitiin muun muassa lääneissä käsitellyt tuotantoeläimiä koskevat eläinsuojelupäätökset vuosilta 1996– 2006.

Tutkimusaineistosta kävi ilmi, että teurastamoilla tehdyt eläinsuojelupäätökset koskivat tilanteita, joissa eläimelle oli aiheutettu tai aiheutettiin tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa. Tämä herättää kysymyksen siitä, miten lievempiin tai toistuviin teurastamon käytännöistä tai puitteista johtuviin tapauksiin puututaan – vai puututaanko ollenkaan. ”Vaikuttaa siltä, että tulkinta ei aina tapahdu eläinsuojelulain tarkoituksen mukaisesti. Jo maa- ja metsätalousministeriön tulkinta, joka käy ilmi lakia alemmanasteisista säädöksistä, heikentää lain vaatimaa eläinten suojelun ja hyvinvoinnin tasoa”, Wahlberg toteaa.

Esimerkiksi eläinsuojelulain 7 §:ssä säädetään, että leikkaus tai muu siihen verrattava kipua aiheuttava toimenpide saadaan suorittaa vain, jos se on eläimen sairauden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi tarpeellista. Tästä voidaan lain mukaan asetuksella poiketa, mutta poikkeuksia ei voida myöntää sellaisten toimenpiteiden suorittamiseen, joiden tarkoituksena on eläimen mykistäminen tai sen ulkonäön muuttaminen.

Kuitenkin eläinsuojeluasetuksen 23 §:ssä sallitaan naudan, lampaan ja vuohen

sarvien poistaminen kirurgisin toimenpitein, sekä naudan sarven aiheen tuhoaminen alle neljän viikon ikäiseltä eläimeltä ilman anestesiaa tai kivunlievitystä. Tämänkaltainen tulkinta ei ole pelkästään ristiriidassa eläinsuojelulain tarkoituksen kanssa, vaan se on myös laissa olevan säännöksen sisällön vastainen.

Lähtökohdaksi eläimen tarpeiden huomioiminen Tällä hetkellä eläinsuojelussa keskitytään pitkälti eläinten ulkoisista olosuhteista huolehtimiseen. Hyvinvoinnin katsotaan toteutuvan, kun eläimellä on esimerkiksi

tilaa tietty neliömäärä, jaloittelua ja oikea ruoan koostumus. ”Lainsäädännön lähtökohtana pitäisi olla eläimen tarpeet, niiden havainnoiminen, huomioon ottaminen ja tyydyttäminen. Eläimen ympäristölle tai elinolosuhteille asetetut vaateet eivät ole riittävä lähtökohta”, Wahlberg selventää. Ensiaskel olisi, että eläinsuojelulain keskeiset käsitteet, kuten ”eläinten hyvinvointi”, ”fysiologiset tarpeet” sekä ”käyttäytymistarpeet” määriteltäisiin ja kirjoitettaisiin auki lainsäädäntöön.

Viimeaikaiset aktivistien kuvaamat videot tuotantoeläintiloilta ovat nostaneet

eläinsuojelun toimivuuden keskusteluun maassamme. Tapahtumat ovat myös herättäneet pohtimaan, missä kansalaisaktiivisuuden raja kulkee. ”Kansalaisten on tänä päivänä melkeinpä mahdotonta saada asiallista ja todenmukaista tietoa tuotantoeläinten pidosta ja olosuhteista. Siksi olen tässä asiassa muuttanut kantaani tutkimukseni aikana. Arvostan kansalaisaktiivisuutta, kunhan se ei tarkoita sitä, että paikkoja rikotaan tai eläimille aiheutetaan tiedonkeruun yhteydessä kärsimystä. Yhdistän nämä asiat myös elintarviketurvallisuuteen ja kansanterveyteen”, Wahlberg sanoo.

”Olen sitä mieltä, että eläinten hyvinvointi perustuu meidän jokaisen ymmärrykseen ihmis-eläinsuhteesta sekä jokapäiväisiin valintoihimme. Omaa ajatteluaan voi ja pitää jatkuvasti haastaa eläinten parhaaksi. Tämä voi esimerkiksi tarkoittaa sitä, ettei syö eläinperäisiä tuotteita tai ettei ota lemmikkieläintä.”

Wahlbergin tutkimustyö eläinsuojeluoikeuden parissa jatkuu. Hän toimii myös Suomen soveltavan etologian seuran puheenjohtajana. Wahlbergin suunnitelmissa on luoda kansainvälinen tutkijafoorumi eläinten oikeudelliseen hyvinvointiin liittyen.

1 / 2012

9

Turkiseläinlainsäädäntöön mallia naapurimaista turkistarhaus on kova pala Suomelle.

Naapurimaamme tiukentavat turkiseläinten pitoa koskevaa lainsäädäntöään jatkuvasti ja paine toimenpiteisiin Suomessakin kasvaa samassa tahdissa. Eläinten kannalta muutokset ovat parhaimmillaan johtaneet siihen, että tiukennukset ovat tehneet tarhauksen maassa kannattamattomaksi. Esimerkiksi Ruotsin kettutarhaus tuli tiensä päähän tätä kautta.

Valtioneuvoston asetus turkiseläinten suojelusta tullaan avaamaan tämän vuoden aikana. Maa- ja metsätalousministeriö myöntää, että eläinten suojeluun liittyvien säännösten on pohjauduttava kulloinkin olemassa olevaan tutkimustietoon eläinten hyvinvoinnista. Tämänhetkinen turkistarhausta koskeva lainsäädän10

1 / 2012

tö on peräisin 1990-luvun lopulta. Ministeriö katsookin, että on tarpeen selvittää nykyisten turkiseläinten suojeluun liittyvien pitovaatimusten ajantasaisuus suhteessa nykyisin saatavilla olevaan tutkimustietoon turkiseläinten hyvinvoinnista. Nyt on siis tärkeä paikka saada asetuksesta naapurimaidemme veroinen.

Muu maa mansikka Mitkä kaikki asiat maamme lainsäädännössä sitten ovat jäljessä Ruotsin, Norjan ja Tanskan lakeja? Lista on pitkä. Poikkeuksellisena voi pitää esimerkiksi sitä, että Suomen laki ei vaadi turkistarhaajilta minkäänlaista alan koulutusta, toisin kuin Ruotsissa ja Norjassa. Tanska on ollut erityisen edistyksellinen siinä, että kettu-

jen kasvatus turkiseläimiksi on kielletty siirtymäajalla. Ruotsissa kasvatusta ei ole suoraan kielletty, mutta vaatimukset kettujen kasvatusolosuhteille ovat niin kovat, että kettujen kasvatus loppui lain astuttua voimaan.

Keskeinen ongelma tarhoilla on häkkielämän virikkeettömyys. Suomessa laki vaatii, että ketuilla, supikoirilla ja chinchilloilla on oltava sopivaa pureskelumateriaalia – sellaiseksi riittää kuitenkin pelkkä puupalikka. Minkeillä taas tulee olla häkissään olkia. Naapurimaidemme lainsäädännössä vaaditaan, että virikkeiden tulee stimuloida eläimiä mm. leikkimään ja tutkimaan, ja että olki yksinään ei ole riittävä virikemateriaali minkille.

Norjan laki myös vaatii, että virikkeitä tu-

Tutkimustuloksia sovellettava Turkiseläinten hyvinvointiongelmia tutkitaan jatkuvasti eri maissa. Tärkeää olisi, että uusin tutkimustieto saadaan sovellettua lakiin. Tanskan laissa asia jo otetaan huomioon: laki vaatii, että tarhauksessa ja uusien menetelmien kehittelyssä on otettava mahdollisimman tarkoin huomioon eläinlajien biologiset ominaisuudet ja lisäksi tutkimustietoa tulee soveltaa tarhoja rakennettaessa ja uudistettaessa.

Tanskan ja Ruotsin lait vaativat tarhaajilta aktiivista yhteistyötä paitsi eläinlääkäreiden, myös etologien eli eläinten käyttäytymiseen erikoistuneiden ammattilaisten kanssa. Molempien maiden lait mm. vaativat, että jos tarhalla esiintyy merkittäviä määriä epänormaalia käytöstä eläimillä eikä tarhaaja saa itse ongelmaa korjattua, tulee yhteistyössä eläinlääkärin ja etologin kanssa luoda toimenpidesuunnitelma. Jos toimenpiteistä ei siltikään ole apua, on tarhaajan lopetettava eläintenpito ja aloitettava se uudestaan vasta, kun sopivat keinot ongelman ratkaisemiseksi ovat löytyneet.

Tarhattavat eläimet ovat yhä lähes villejä. Turkiseläinten jalostuksessa on keskitytty ulkonäön jalostamiseen kesyyden sijaan, minkä vuoksi eläimet eivät ole juuri domestikoituneet. Siksi kaikki eläin-

”Tavoitteena on turkistarhaton Suomi.” ten käsittely ja liikuttelu aiheuttaa niille stressiä. Tanskan ja Ruotsin lait vaativat, että turkiseläimet on totutettava pennusta lähtien ihmisiin ja käsittelyyn. Lait myös vaativat, että eläimiä käsittelevällä henkilöllä on oltava työhönsä koulutus. Eläimiä tulisi käsitellä käsin niin pitkälti kuin mahdollista, ja käsittelijän tulisi olla eläimille ennestään tuttu ihminen.

Ruotsin ja Norjan lait kieltävät lisäksi turkiseläinten kuljettamisen näyttelyihin ja tapahtumiin. Kaikki nämä vaatimukset ovat oleellisia eläinten kokeman stressin vähentämisessä.

Naapurimaidemme lakien mukaan jalostuksessa on lisäksi huomioitava eläinten hyvinvointi niin, ettei pelokkaita ja haitallisia ominaisuuksia periyttäviä eläimiä valita siitoseläimiksi. Jalostuksella tulee erityisesti pyrkiä parantamaan eläinten hyvinvointia.

Tavoitteena turkistarhaton Suomi Toisten lajitovereiden kuoleman näkeminen aiheuttaa levottomuutta ja stressiä elossa oleville eläimille. Ruotsissa ja

Norjassa onkin kiellettyä suorittaa tappaminen siten, että muut eläimet näkevät toimenpiteen. Ruhoja ei myöskään ole sallittua säilyttää tiloissa, joissa eläimiä pidetään. Norjassa vaaditaan myös, että eläimen tappamisen saa suorittaa vain siihen koulutuksen saanut henkilö.

Kaasulla lopetettaessa eläin ei saa altistua stressille tai vammoille, ja sitä on voitava tarkkailla operaation ajan. Suomessa tämä ei toteudu, sillä minkit lopetetaan umpinaisissa konteissa, joihin heitetään useita eläimiä kerralla. Norjassa ja Tanskassa on lisäksi kiellettyä nylkeä eläimet niin, että vielä elossa olevat eläimet näkevät toimenpiteen.

Esimerkit olivat vain pieni katsaus naapurimaidemme turkiseläimiä koskevien lakien Suomea tiukemmista sisällöistä. Naapureihimme verrattuina Suomen tämän hetkinen turkiseläinten suojelua koskeva asetus onkin varsin heikko.

Vaikka tilavaatimuksia kasvatettiin aavistuksen vuosi sitten, ovat ne silti yhä selvästi Norjaa ja Ruotsia pienemmät. Animalia tekee lähiajat voimakasta työtä sen puolesta, että turkiseläinten olosuhdevaatimuksia kiristettäisiin vähintään naapurimaidemme tasolle – mieluiten vielä reilusti yli. Lopullisena tavoitteena on silti edelleen kokonaan turkistarhaton Suomi.

Laura Uotila

oikeutta eläimille

animalia

lee vaihtaa riittävän usein. Virikkeet yksinään eivät toki tee häkkielämästä eläimille mukavaa, mutta riittävän usein vaihdettavat ja monipuoliset virikkeet tuovat eläimille uutta tutkittavaa ja helpottavat edes hieman häkkielämän turruttavaa yksitoikkoisuutta. Pelkkä puupalikka tai olki ei tällaiseen riitä.

Tiiviisti toisissaan kiinni olevissa häkeissä eläminen aiheuttaa sosiaalista stressiä turkiseläimille. Suomen laki vaatii, että minkeillä tulee olla pesäkoppi, mutta suomalaisilla ketuilla ei ole mahdollisuutta piiloutua toisten eläinten tai ihmisten näköpiiristä sitä aikaa lukuun ottamatta, jolloin kettuemolla on pennut. Tanskan ja Norjan lait vaativat yksiselitteisesti, että kaikilla turkiseläimillä on oltava mahdollisuus piiloutua halutessaan. Toisaalta Tanskan laki myös vaatii, että sosiaalisilla lajeilla on oltava mahdollisuus nähdä lajitovereitaan ja käyttäytyä tavalla, joka liittyy sosiaalisten rakenteiden ylläpitoon.

1 / 2012

11

KATSE VILLIIN LUONTOON!

Vihreää valoa eläimille

Kohtaa luonto asiantuntevan oppaan silmin.

S

uomen eläinsuojelujärjestöillä on nyt paljon töitä.

Tapahtumassa on paljon positiivisia asioita: eläinsuojelua koskevan lainsäädännön eri osa-alueita uudistetaan ja työryhmiä perustetaan. Myös teollisuus ja eläintuotantoala ovat reagoineet heränneeseen keskusteluun ja ihmisten huoleen eläinten hyvinvoinnista.

Uuden hallituksen myötä Suomeen saatiin uusi hallitusohjelma. Ohjelman eläinsuojelutavoitteista kerroimme Animaliassa 3/2011. Nyt reilun puolen vuoden kuluttua hallitusohjelman toteutus on lähtenyt käyntiin ja olemme jo ehtineet kiittää maa- ja metsätalousministeriötä monista hyvistä askelista.

Toisaalta kyse on vasta ensiaskelista, sillä konkreettisiin muutoksiin on vielä matkaa. Seuraammekin Animaliassa aktiivisesti sitä, että luvatut asiat lopulta myös toteutuvat käytännössä. Paljon vaikuttamistyötä meiltä vaatii myös se, että uudistusten lopulliset muotoilut saadaan eläinten kannalta niin hyviksi kuin mahdollista.

12

1 / 2012

. .

www.suomenluonto.fi/ lehtitilaus puhelimitse: (09) 2280 8210, ark. klo 9–15

Tilaamalla tuet luonnonsuojelua.

mista. Ministeriö järjesti aiheesta myös sidosryhmäseminaarin, jossa Animalialla oli puheenvuoro.

Ministeriö ilmoitti syksyllä, että se on perustamassa hanketta turkiseläinten suojeluun sovellettavien säännösten tarkistamiseksi. Perusteena mainittiin muiden Pohjoismaiden lainsäädäntö: niin Ruotsissa, Norjassa kuin Tanskassa on paremmin turkiseläinten hyvinvoinnin huomioon ottavat vaatimukset kuin Suomessa. Animalia vaatii turkistarhauksen kieltoa, mutta pitää tärkeänä parantaa eläinten hyvinvointia tarhauksen harjoittamisen ja siirtymäajan aikana. Hanke edennee tämän kevään aikana ja Animalia tulee olemaan aktiivisesti mukana uudistuksessa. Animalia vaatii, että Suomen vaatimukset nostetaan vähintään muiden Pohjoismaiden tasolle.

Helmipöllö (Aegolius funereus)

Kati Pulli

Animalian vastaus eläinsuojelulain uudistustarpeita koskevaan sidosryhmäkyselyyn ja sikojen hyvinvointia koskevaan asetusluonnokseen ovat luettavissa Animalian verkkosivuilla kohdassa: Animalia toimii – Lausunnot.

Vertailu Suomen ja muiden Pohjoismaiden turkiseläinten pitoa koskevasta lainsäädännöstä sekä Animalian ja SEYn yhteiset tavoitteet hallitusohjelman toteuttamiseksi ovat luettavissa sivulta www.elainpolitiikka.fi/hallitusohjelma

KYMMENEN VUODENAIKAA SUOMEN LUONNOSSA

1 / 2012

13

KUVA: PEKKA HELO

Siat ja turkiseläimet keskipisteessä Sikojen hyvinvointivaatimuksia uudistava lainsäädäntöehdotus oli alkuvuodesta lausuntokierroksella. Ehdotus sisälsi muun muassa lihasikojen ja emakoiden tilaa, emakoiden pesäntekomateriaalia ja karsinoiden lattiarakenteita koskevia eläinten hyvinvointia parantavia muutoksia. Suurimpia investointeja vaativille muutoksille oli ehdotuksessa valitettavan pitkä 15 vuoden siirtymäaika. Siirtymäajan lisäksi Animalia pitää puutteellisena sitä, että lakiuudistuksella ei edistetä emakoiden vapaana porsi-

Tilaa Suomen Luonto:

Vera Liinasaari

Eläinsuojelulaki uudistuu Suomen eläinsuojelulain kokonaisuudistus on tällä hetkellä edennyt vaiheeseen, jossa ministeriö on muun muassa tehnyt lakiuudistukseen liittyviä taustaselvityksiä sekä toteuttanut sidosryhmille ja kansalaisille suunnattavia kyselyjä. Prosessi on edennyt jossain määrin hitaammin kuin aiemmin annettu aikataulu antoi odottaa. Näillä näkymin laki on käsittelyssä eduskunnassa vuonna 2015. Pitkästä aikataulusta huolimatta pidämme hyvänä sitä, että uudistusta valmisteleva työ tehdään perusteellisesti.

Animalia on pitänyt yhtenä prioriteettina hallitusohjelman lupaaman eläinsuojeluvaltuutetun viran perustamista mahdollisimman nopealla aikataululla. Ministeriö on edistänyt asiaa ja viran perustamista suhteellisen pian on lupailtu, mutta toistaiseksi rahoitukseen ei ole saatu selvyyttä. Olemme kiinnittäneet huomiota myös eläinsuojeluvaltuutetun toimenkuvaan: toiveenamme on, että valtuutettu toimii laaja-alaisesti eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi ja että toimenkuva vastaisi piirteiltään esimerkiksi lapsiasiainvaltuutetun toimenkuvaa eläinasiaan sovellettuna.

Tutustu nyt!

3 numeroa/ 13,90 € (norm. 25,50 €)

Susikeskustelu

hukassa? teksti Vesa Saarinen kuvat Laura Uotila

Keskustelu susista käy kierroksilla. Susipelko, salametsästys ja pantasuden tappaminen kuohuttavat tunteita ympäri Suomen. Animalia selvitti, mikä susikeskustelussa on pielessä.

”O

nhan aivan varmaa, että minun tai työnantajani nimet eivät tule jutussa edes epäsuorasti julki?”

Näin kysyy erään susialueella ilmestyvän lehden toimittaja, kun pyydän häneltä haastattelua tätä juttua varten.

Päivää myöhemmin sama toimittaja soittaa. Hän haluaa varmistaa, että tarkistutan hänellä tämän jutun osat, jotka perustuvat epäsuorastikin hänen näkemyksiinsä. ”Nämä ovat niin herkkiä asioita, että haluan välttää väärinymmärryksiä”, toimittaja perustelee.

Toimittajan varovaisuus ei yllätä. Keskustelu siitä, miten susiin tulisi suhtautua, on kytenyt Suomessa iät ja ajat. Monilla alueilla, esimerkiksi toimittajan kotiseudulla, asia on niin tulenarka, että sa14

1 / 2012

noipa susista mitä tahansa, puheenvuoro luetaan pilkuntarkkaan. ”Kun kirjoittaa pienenkin uutisen susista, palautetta tulee varmasti.”

Toimittajan mukaan palautetta tulee erityisesti kirjoituksista, joissa susiin suhtaudutaan hivenenkin ymmärtäen. ”Keskustelukulttuuri täällä on tulehtunut. Jos kirjoittaa siitä, kuinka paljon susia Suomessa viranomaisarvioiden mukaan on, tulee palautetta, jossa haukutaan sekä viranomaisarvio että lehti. Palautteesta vain murto-osa on painokelpoista”, toimittaja kertoo.

Toimittajan mukaan toimitukset kyllä kestävät kovaakin palautetta. Huolissaan hän on siitä, että yksityiset ihmisetkin saavat rajua palautetta tekemistään mielipidekirjoituksista. ”Susikeskustelun kannalta ei ole hyvä, että asiat viedään henkilökohtaisuuksiin.

Ei voi olla niin, että susista sallitaan vain yksi mielipide, jonka mukaan kaikki sudet on tapettava niin pian kuin suinkin.”

Juuri tästä syystä toimittajakin suostui kommentoimaan asiaa Animalialle. ”Monet ihmiset, minä mukaan luettuna, pelkäävät sanoa oman eriävän mielipiteensä ääneen. Ei tällainen saa olla 2000-luvun Suomea.”

Lehdistön vastuu Susikeskustelun ongelmat ovat tuttuja myös Luonto-Liiton susikampanjasta vastaavalle Aura Yliselälle. Keskustelukulttuurin kurjuudelle ei Yliselän mukaan ole vain yhtä syytä, mutta erään syntipukin Yliselä nimeää: suomalainen lehdistö ei ole hoitanut tehtäväänsä hyvin. ”Media on Suomessa lietsonut susipelkoa”, Yliselä toteaa.

Yliselän mukaan eräs osoitus lehdistön

lietsomasta susikammosta on monien lehtien tapa otsikoida uutisensa tavalla, joka ylläpitää mielikuvaa suden vaarallisuudesta. ”Tyypillistä on antaa uutisille raflaavia otsikoita, kuten ’susi raateli peuran’, neutraalimman ’susi metsästi peuran’ -otsikoinnin sijaan. Asia on huomattava siksi, että se, että susi metsästää peuroja, on merkki susien tavallisesta metsästyskäyttäytymisestä – eli siitä, että lauma toimii hyvin ja metsästää luontaista ravintoaan”, Yliselä kertoo.

Lehdistön syyttäminen on Yliselän mukaan kuitenkin liian yksioikoista. Hänen mukaansa ongelma on laajempi, ja se liittyy yleiseen turvattomuuden kulttuuriin. ”Ihmisten turvattomuuden kokemus on lisääntynyt. Pelon kohde tuntuu vaihtelevan seuduittain, ja alueilla, joilla liikkuu susia, vaikuttaa susi olevan helppo kohde ihmisten pelon tunteelle.”

Animalian haastattelema nimetön toimittaja ei täysin hyväksy Yliselän lehdistökritiikkiä. ”Lehti uutisoi siitä, että ihmisiä pelottaa. Kun ihmiset lukevat, että naapuria pelottaa, alkaa heitäkin pelottaa.

Jos päälle

Susifaktaa • Susi eli harmaasusi (Canis lupus) on olennainen osa Suomen luontoa.

• Susi on peto- ja laumaeläin, joka on Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan Suomessa eli vuonna 2011 ainoastaan noin 140 yksilöä.

tulee vielä todennettu susihavainto, soppa on siinä. Lehdistön näkökulmasta ihmisten pelko ja susihavainnot ovat tärkeitä uutisaiheita, eikä lehti voi jättää niitä uutisoimatta”, toimittaja perustelee.

Yhden asian Yliselän kritiikistä toimittaja kuitenkin allekirjoittaa: ”Kyllä otsikointi, kun vaikka iltapäivälehtiä katsoo, on usein kaukana neutraalista journalismista. Tavoitteena niillä on myydä lehteä, ei tehdä puolueetonta susiuutisointia”, toimittaja pohtii.

Todellinen pelko Aura Yliselän mukaan susikeskustelussa on syytä muistaa, että ihmisten pelon kokemus on todellinen. Hänen mukaan-

sa pelkoa ei missään tapauksessa pidä vähätellä. ”Meille Luonto-Liittoonkin on tullut yhteydenottoja susialueilla asuvilta ihmisiltä, jotka pelkäävät lastensa puolesta”, Yliselä kertoo.

Yliselän ratkaisu pelon voittamiseksi on yksinkertainen: asiatiedon lisääminen sekä avoin keskustelu. Asiallisen susitiedon levittämiseksi Luonto-Liiton susiaktiivit ovat kiertäneet kouluissa kertomassa susista.

Vastaanotto on Yliselän mukaan ollut vaihtelevaa. ”Koulukiertueet ovat olleet pääasiassa onnistuneita. Opiskelijat ja opettajat ovat ottaneet meidät hyvin vastaan. Toi-

Luonto-Liiton Aura Yliselän viisi vinkkiä, joilla voit auttaa susia Suomessa

1 2 3 4 5 16

Ota selvää susista, jotta tiedät, mistä puhut. Tietoa susista sekä susikeskustelusta löydät esimerkiksi Luonto-Liiton susiryhmän sivuilta osoitteesta luontoliitto.fi/susiryhma. Myös tunturisusi.com –sivusto on tutustumisen arvoinen.

Osallistu susikeskusteluun esimerkiksi verkossa, kahvipöytäkeskusteluissa tai lehtien yleisönosastoilla. Susista liikkuu paljon harhaluuloja, joiden oikaiseminen on susien tulevaisuuden kannalta tärkeää.

Pidä esitelmä koulussa susista. Materiaalia löydät verkosta helposti, esimerkiksi Luonto-Liiton susiryhmän sivuilta löydät laadukasta oppimateriaalia.

Ota yhteyttä maa- ja metsätalousministeriöön, jotta susien salakaadot saataisiin loppumaan. Yhteyttä voit ottaa Salakaadot seis! -kampanjan verkkosivujen kautta, osoitteessa salakaadotseis.fi.

Tue susiensuojelua esimerkiksi hankkimalla Luonto-Liiton susiryhmän kannatustuotteita.

1 / 2012

• Sudet saalistavat laumoissa muun muassa jäniksiä, poroja, peuroja ja hirviä.

• Susi karttaa ihmisiä. Viimeksi suden epäillään surmanneen ihmisen 1880-luvun alussa, ja tätäkin tapausta on perustellusti epäilty villiintyneen koiran tai koiran ja suden risteymän aiheuttamaksi.

• Susi elää luonnossa keskimäärin 6-10-vuotiaaksi.

• Susilauma on perheyksikkö, johon kuuluvat emosudet sekä niiden pennut.

• Susipelko kuvastuu monissa tarinoissa, joissa susi kuvataan usein pahaksi eläimeksi. Suteen on Suomessa kristinuskon valtakaudella suhtauduttu lähes aina pelolla ja vihalla.

saalta tiettyjen vanhempainyhdistysten toiminta on ollut suorastaan hysteeristä, ja Mynämäelle emme päässeet ollenkaan, sillä koulun mielestä susi oli liian radikaali aihe.”

”Tapettu yksilö oli paitsi lauman johtajanaaras ja susiemo, myös Luonto-Liiton susikampanjan keulakuva”, Aura Yliselä kertoo. ”Suden tappamisen myötä olemme saaneet paljon yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat olleet järkyttyneitä tapahtuneesta.”

Yliselän mukaan jahdissa kaikki meni pieleen kaatoluvan myöntämisestä lähtien.

Metsästäjät eivät noin vain myöntäneet virhettään. Erääksi syyksi jahdin epäonnistumiseen metsästäjät ilmoittivat radioliikennehäirinnän.

Rivien välissä metsästäjät tuntuivat vihjaavan, että asialla olivat susiensuojelijat. ”Vihjaus siitä, että susien suojelijat olisivat olleet häiritsemässä radioliikennettä, on täysin käsittämätön”, Yliselä vastaa.

Metsästäjien häirintäväite on käsittämätön myös siksi, että sille ei ole mitään näyttöä. Samaan aikaan metsästysalueella valvontatehtävissä ollut Länsi-Suomen merivartiosto ilmoitti metsästäjien väitteet kuultuaan yksiselitteisesti, että he eivät minkäänlaisia häiriöitä havainneet. ”On aika vahvasti sanottu, että radioliikennettä ylipäätään häirittiin. Häiriintyminen voi johtua niin monesta asiasta”, totesi Länsi-Suomen merivartioston apulaiskomentaja Mikko Hyyppä Turun Sanomille 20.1.2012.

Häiriköitiinkö radiotaajuuksia?

Oliko häiriöiden syynä rikkinäinen

metsästäjän hands free -korvanappi?

Vai keksikö metsästysseurue hätävalheen?

Muitakin kysymyksiä voidaan esittää.

Oliko laumaa johtaneen pantasuden ampuminen vahinko vai tarkkaan harkittu teko?

Miten on mahdollista, että pantasuden kirkkaankeltainen panta jäi kokeneilta metsästäjiltä huomaamatta – erityisesti tilanteessa, jossa viranomainen oli erityisesti määrännyt välttämään pantasuden ampumista?

Vastaukset näihin ja moniin muihin kysymyksiin jäävät saamatta. ”Metsästäjiltä haastatteluja ei helposti saa. Äänessä ovat ennalta valitut puhemiehet. Jahdin kulusta metsästäjät eivät hiisku, ja monet asiat jäävät metsästäjien keskinäisiksi salaisuuksiksi”, Animalian haastattelema nimetön toimittaja kertoo.

Luonto-Liiton Aura Yliselä haluaa katsoa eteenpäin. Hän toivoo, että epäonnistunut susijahti nostaa susien hädän keskusteluun. ”Susien tilanne on ollut hälyttävä jo vuosien ajan. Ei ole ensimmäinen kerta, että susilauman johtajayksilö tapetaan, mutta nyt se tapahtui julkisesti. Ehkä tapahtuneen myötä keskustelu susista saa paremman käänteen, ja viranomaiset sekä tavalliset suomalaiset huomaavat susien ahdingon. Se on tärkeää, sillä on tehtävä töitä, jotta Suomessa äärimmäisen uhanalainen susi saadaaan pelastettua.”

Jahtikatastrofi Huonolla susikeskustelulla on huonoja seurauksia. Niistä esimerkki on talvella Pöytyällä suoritettu epäonnistunut susijahti, jossa yli satapäinen metsästysseurue tappoi – viranomaisten kehotuksen vastaisesti – paikallista laumaa johtaneen naarassuden. Metsästysporukan epäonnistuminen uutisoitiin laajasti ympäri Suomen, sillä ammuttu johtajanaaras kantoi seurantapantaa.

1 / 2012

17

Kirjavinkit

Atria unohti broilerit mainoksistaan Teksti Laura Uotila

edelliselle romaanille. Vuonna 2008 ilmestyneessä ”Linnunaivoissa” Sinisalo tarkasteli ihmisen luontosuhdetta. ”Enkelten veressä” pohditaan ihmisen suhdetta eläimiin. Kummankin teoksen ongelmana on lämmön puute. Sinisalon romaaneissa riittää faktoja ähkyksi asti, mutta esimerkiksi päähenkilöt ovat kliseisiä – voisiko esimerkiksi ”Enkelten veren” Eeroa arkkityyppisempää eläinoikeusaktivistia enää ollakaan?

Sinisalo kirjoittaa ”Enkelten veressä” tärkeästä teemasta varmalla otteella, mutta myös varmistellen. Tärkeä teema menettää merkitystään, kun romaanin henkilöt ja tapahtumat eivät liikuta.

Vesa Saarinen

animalia

Sinisalo Johanna: Enkelten verta.

Teos, 2011. 304 s.

Johanna Sinisalon ”Enkelten verta” -romaanin pääosassa ovat eläimet. Mehiläishoitaja Orvo hämmästelee ympäri maailmaa sattuvia mehiläisten joukkokuolemia.

Orvon poika Eero saarnaa verkossa radikaalia eläinoikeusasiaa. Ja Orvon isä pyörittää tehoteurastamoa. Miesten näkemykset elämästä ja eläimistä eivät kohtaa.

Sinisalo kirjoittaa vaivatonta proosaa, jossa faktat eläintuotannon arjesta sekoittuvat spekulatiiviseen fiktioon, erityisesti ajatukseen rinnakkaisista todellisuuksista.

Tapansa mukaan Sinisalo murtaa proosakerrontaa toisen tyylilajin, tässä tapauksessa blogikeskustelujen, pätkillä. ”Enkelten verta” on sisarteos Sinisalon

atria on aloittanut laajalevikkisen mie-

likuvamainoskampanjan, jolla pyritään broilerinlihan maineen parantamiseen.

Moni eläinsuojelija nielaisi tammikuussa aamukahvit väärään kurkkuun, kun aamun lehdestä iski silmiin sivun kokoinen Atrian mielikuvamainos broilerituotannosta. Mainoskampanja ei ole yllätys, sillä tutkimusten mukaan broilereiden hyvinvointiongelmat huolestuttavat kuluttajia tuotantoeläimistä eniten. Lisäksi huoli on jatkuvasti lisääntynyt.

Kuluttajien mielikuva ei ole perusteeton. Broilerit eivät esimerkiksi tepastele koskaan ulkona, kuten Atrian mainosten kuvissa piirretyt kanat. Todellisuudessa broilerit eivät koskaan näe päivänvaloa, eivät pääse ulos edes kesäaikaan ja ne elävät ainoastaan noin 35-38 päivää ennen kuin joutuvat teurastetuiksi.

Broilereiden kasvatus on kaikkein teollisinta lihantuotantoa, mikä näkyy eläinten hyvinvointiongelmina. Eläinten kannalta on ikävää, että tuotannon ongelmat lakaistaan maton alle sen sijaan, että niihin edes yritettäisiin puuttua.

Tehostaminen on tuonut ongelmia Broilereiden kasvatushallien ei voi sanoa olevan ”avaria ja tilavia”, kuten mainoksis18

1 / 2012

sa väitetään. Tilaa linnuilla riittää kohtuullisesti vielä silloin, kun linnut ovat untuvikkoja. Teurasiän lähestyessä ja lintujen kasvaessa on broilereita yleensä yli 40 kg/m2, mikä tarkoittaa yli kahtakymmentä parikiloista lintua neliömetriä kohden. Yhdelle linnulle tilaa jää alle yhden A4-arkin verran.

Tilanahtaus estää lintuja liikkumasta luonnollisesti. Liikkumishaluja vähentävät lisäksi broilereita vaivaavat jalkasairaudet. Nopeaksi jalostetun kasvun seurauksena esimerkiksi jalkojen luuston kehitys häiriintyy, mikä aiheuttaa eläimille kärsimystä. Nykyiset broilerit on jalostettu kasvamaan niin nopeasti, että niistä on lähes mahdotonta kasvattaa hyvinvoivia eläimiä.

Broilerit elävät halleissa, joissa on kerralla kymmeniätuhansia lintuja.

Valtavat parvikoot eivät ole linnuille luonnollisia: lajityypillisessä kanaparvessa olisi noin 30 lintua. Suurissa parvissa linnut eivät kykene tunnistamaan toisiaan yksilöllisesti, mikä aiheuttaa stressiä.

Kasvatushallit ovat yksitoikkoisia elinympäristöjä, joissa lintujen monet lajityypilliset käyttäytymistarpeet jäävät toteutumatta: linnut eivät pääse orsil-

le nukkumaan, eikä linnuilla ole riittävästi tilaa ja mahdollisuuksia väistää toisiaan.

Videomateriaalia suoraan tiloilta Vaikka teoriassa jokainen broileri tarkastetaan silmämääräisesti joka päivä, on käytännössä hyvin hankalaa seurata riittävän tarkasti jokaisen linnun tilaa, kun lintuja on kymmeniätuhansia yhtä hoitajaa kohden. Kasvatusaikana eli reilussa kuukaudessa parvesta kuolee tai poistetaan noin 4 prosenttia linnuista. Myös teuraskuljetusten aikana kuolee aina lintuja.

Hyvä asia on, kun tuottajat ja tuotanto tuodaan lähemmäs kuluttajia. Mutta tiedon pitäisi olla kattavaa ja mukana pitäisi olla ne tärkeimmät asiat: eläimet, niiden olosuhteet ja käsittely. Lihateollisuuden olisi julkaistava sivuillaan joka tilalta aitoja valokuvia sekä kaunistelematonta videomateriaalia broilereiden elämästä.

Kuluttajille tulisi näyttää, millaista broilerihalleissa on eläinten elinkaarien eri vaiheissa, eli silloin, kun linnut ovat untuvikkoja, kun ne ovat teurasikäisiä, kun ne kerätään halleista teuraslaatikoihin ja kun ne teurastetaan. Tämän jälkeen kuluttajilla olisi parempi pohja arvioida, onko broilereiden kasvatus Suomessa heidän arvojensa mukaista.

Teos on lainattavissa Animalian kirjastosta.

Teos on lainattavissa Animalian kirjastosta.

Teos on lainattavissa Animalian kirjastosta.

Moby ja Park Miyun (toim.): Kamara. Mitä kaikkea syömmekään. Like, 2011. 201 s.

Gruen Sara: Apinatalo. Bazar, 2011. 330 s.

Silfverberg Anu: He eivät olleet eläimiä.

Avain, 2011. 180 s.

Bonoboapinoiden kommunikointia ja käyttäytymistä tutkivan Isabel Duncanin laboratorioon tehdään pommi-isku. Räjähdyksessä loukkaantunut Isabel joutuu sairaalaan ja voi vain televisiosta seurata hurjaa tapahtumasarjaa, jossa ihmisapinat karkaavat tutkimuskeskuksesta ja päätyvät uuden tv-ohjelman tähdiksi. Koska Isabel on oppinut viittomaan kuuden bonobon kanssa, näkee hän myös enemmän kuin muut tv-katsojat: bonobot haluavat pois tv-ohjelmasta. Alkaa Isabelin taistelu apinaperheen pelastamiseksi.

Kirjassa voisi olla ainekset mielenkiintoiseen ja koukuttavaan teokseen, mutta useiden tarpeettomien sivujuonien ja henkilöhahmojen vuoksi kokonaisuus lässähtää. Kirjassa mielenkiintoisinta on bonobojen käyttäytymisen kuvaus sekä lukijan herätteleminen eläinkokeiden julmaan maailmaan. Ehkäpä joku muistaa ajatella koeeläinten piilossa pidettyä todellisuutta vielä kirjan luettuaan.

”Mikä opulta erottaa ihmisen eläimestä?” kysytään Anu Silfverbergin novellikokoelman takakannessa. Kysymys saa lukijan odottamaan pohdintaa ihmisen ja eläimen eroavaisuuksista. Silfverbergin kolumneihin tutustuneena odotukseni olivat korkealla. Novellit olivat mielenkiintoisia ja viihdyttäviä, mutta olisin toivonut, että kirjoittaja olisi tuonut eläintematiikkaa, ehkä jopa eläinoikeusasiaa, enemmän ja selkeämmin novelleissaan esille.

Eläinsuojelijan näkökulmasta yksi novelli oli yli muiden: Emakkohäkki. Novellissa raskaana oleva nainen näkee kuvan emakosta. Jokin emakossa tekee naiseen niin syvän vaikutuksen, että sikojen ja niiden elinolojen ajattelusta tulee naiselle lähes pakkomielle. Novellissa upeaa on se, että sikojen elämää kuvataan ilman vaaleanpunaisia laseja. Kunpa kirjassa olisi ollut enemmän yhtä ravistelevia ja suorasukaisia novelleja.

Plussan annan siitä, että novellin nainen etsi sioista tietoa Animalian nettisivuilta.

Muusikko Mobyn ja Global Animal Partnership –järjestön toiminnanjohtaja Miyun Parkin koostama Kamara on kokoelma artikkeleita lihansyönnistä. Tietokirjassa kerrotaan tuotantoeläinten elinolosuhteista ja teollisen lihatuotannon varjopuolista.

Kirjassa nousevat esiin lihansyönnin aiheuttamat ympäristöhaitat, tuotteiden huono laatu ja lihan aiheuttamat ravintoperäiset sairaudet.

Kirjan näkökulma on yhdysvaltalainen, mutta ääneen pääsee myös ympäristöasiantuntija ja Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius, jonka mukaan Suomessakin yksityisen kulutuksen kasvihuonepäästöistä 24 prosenttia ja kaikista ympäristövaikutuksista peräti 39 prosenttia aiheutuu elintarvikkeista.

Kirjassa käsitellyt aiheet ovat vähänkin valveutuneemmalle eläinsuojelijalle melko tuttuja, mutta teos herättää jälleen ajattelemaan lihansyönnistä aiheutuvia harmeja. Henkilölle, jolle yllä mainitut asiat eivät ole tuttuja, Kamara on kattava tietoisku arjen ruokavalintoihin.

Ninni Pekkala

Ninni Pekkala

Kia Herold

1 / 2012

19

Rusetti Rosita ja Nikke Knatterton ovat selviytyjiä. Sisarukset etsivät rauhallista, kissoihin tottunutta kotia.

Sandy Stolpe/Mia Raatikainen

S

Rekku Rescue pelastaa myös kissoja

Piittaamattomuus synnyttää villejä kissalaumoja Nikke Knatterton ja Rusetti Rosita syntyivät eteläsuomalaisen kesämökin pihaan viime vuoden toukokuussa. Turvallisen katon päänsä päälle ne saivat vasta monta kuukautta myöhemmin. teksti Sadri Wirzenius

20

1 / 2012

yksyllä Rekku Rescuen varapuheenjohtaja Jaana Lindsberg sai puhelun mökin omistajalta. Nainen oli ruokkinut kissaemoa ja sen pentuja, joita siinä vaiheessa oli jo neljä. Hän ei voinut pitää kissoja, mutta ei myöskään halunnut jättää niitä oman onnensa nojaan. ”Lähdimme katsomaan ja otimme loukun mukaan”, yhdistyksen vapaaehtoistyöntekijä Katja Noro kertoo. ”Kaksi vanhempaa pentua oli mökin saunassa, mistä saimme ne helposti kiinni, vaikka ne olivatkin ihan vauhkoja. Viereisen hylätyn asuintalon vintillä olivat emo ja nuoremmat, noin 2-3 viikon ikäiset pennut.”

Kaikki kissat sijoitettiin Rekku Rescuen vapaaehtoisten luo kotihoitoon. Villiintynyt emokissa ei kuitenkaan koskaan tottunut elämään sisätiloissa. ”Kun pienimmätkin jo pärjäsivät ilman emoa, päätettiin emo lopettaa, sillä se voi huonosti jatkuvan stressin takia”, Noro muistelee. ”Pelkäsimme, etteivät vanhemmat pennutkaan sopeutuisi elämään ihmisen kanssa, mutta niistä on kasvanut reippaita kotikissoja.”

Pienemmät pennut löysivät nopeasti omat kodit, mutta lokakuun alusta lähtien hoitopaikassa asuneet Nikke ja Rosita etsivät edelleen kotia. ”Toivomme, että ne pääsisivät samaan kotiin”, Noro sanoo. ”Mutta jollei se ole mahdollista, olisi uudessa kodissa hyvä olla kissakaveri mallina.”

Kissapuutarha Kaikki tarinat eivät pääty onnellisesti.

Vihdissä viime keväänä paljastunut yli sadan kissan villiintynyt ja sisäsiittoinen lauma on surullinen esimerkki siitä, mihin kissojen holtittoman lisääntymisen salliminen voi johtaa.

Omakotitalossa asuva vanha nainen oli saanut oikeuden päätöksellä eläinten-

pitokiellon ja luvan pitää vain kaksi kissaa. Rekku Rescuelle tilanteesta ilmoitti tuttava. ”Kun ajoimme pihaan, jo portin ulkopuolella oli parikymmentä eriväristä kissaa”, Jaana Lindsberg kertoo. ”Laitoimme pihalle tarjolle kissanruokaa. Kuudenkymmenen kissan kohdalla meni laskut sekaisin.” ”Sisällä oli kymmeniä pieniä pentuja, joista osa oli todella huonokuntoisia.

Joillakin oli umpeen muurautuneet silmät, yhdeltä puuttui puolet tassusta. Lisäksi oli sisäsiittoisuuden aiheuttamia mutaatioita, kuten kaksinenäisiä kissoja”, Lindsberg kuvailee.

Nainen oli yrittänyt hoitaa kissoja, mutta ei hallinnut tilannetta. Häkissä oli emo pentuineen eristyksissä. Ne siirtyivät saman tien Rekku Rescuelle. Parikymmentä muuta pentua vietiin Hyvinkään eläinsuojeluyhdistykseen.

Parin päivän kuluttua Rekku Rescuen joukko lähti loukuttamaan loppuja kissoja. Mukana oli vahvistuksia Porista, mukaan lukien yhdistyksen puheenjohtaja Mira Ekholm, joka toimii SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen liiton eläinsuojeluvalvojana. ”Osan kissoista saimme helposti herkuilla houkuteltua loukkuun, mutta osaa käytiin vielä kuukauden päästäkin ottamassa kiinni”, Lindsberg muistelee. ”Monta meni suoraan lopetettavaksi, koska ne olivat niin sairaita. Valtaosa aikuisista kissoista oli niin villiintyneitä, että nekin oli parempi lopettaa.”

Rauhallisuus on valttia Kun näkee, mitä ihmisten piittaamattomuus tai kyvyttömyys pitää eläimistään huolta aiheuttaa, on vaikeaa pitää tunteitaan kurissa. Rekku Rescuen väki ei kuitenkaan huuda ja raivoa, vaan pyrkii aina asialliseen keskusteluyhteyteen eläinten omistajien kanssa.

Rekku Rescue on alun perin perustettu kodittomien koirien auttamiseksi Virossa. Nykyisin yhdistys auttaa myös kodittomia kissoja. Suomessa toiminta keskittyy enimmäkseen pääkaupunkiseudulle sekä Porin, Tampereen ja Turun alueille.

Noin kahdestasadasta jäsenestä parikymmentä aktiivia pyörittää yhdistyksen toimintaa.

Ilmoita aina kodittomista kissoista tai villikissapopulaatiosta eläinsuojeluviranomaisille, paikkakuntasi eläinsuojeluyhdistykseen tai Rekku Rescuelle. Jos haluat mukaan yhdistyksen toimintaa tai antaa löytökissalle kodin, tutustu osoitteeseen www.rekkurescue.com.

”Kun omistaja saadaan ymmärtämään tilanne ja toimimaan yhteistyössä, päästään parhaaseen lopputulokseen”, Jaana Lindsberg sanoo.

Vihdin kissalaumasta saatiin kiinni 129 kissaa. Niistä lähes sata jouduttiin lopettamaan.

320 löytökissaa sai viime vuonna kodin Rekku Rescuen kautta. Kissat asuvat kotihoidossa yhdistyksen vapaaehtoisten luona, kunnes niille löydetään hyvä koti. Kaikki kissat viedään eläinlääkärin tarkistettavaksi sekä madotetaan, rokotetaan ja sirutetaan. Pitempään kotihoidossa asuvat pennut sekä kaikki aikuiset kissat myös steriloidaan. ”Kissojen kesyttämiseen ei ole erityistä reseptiä”, Lindsberg selittää. ”Yleensä katsomme pari viikkoa ja jos kissa ei siinä ajassa osoita mitään sopeutumisen merkkejä ja on edelleen hyvin stressaantunut, se lopetetaan. Aikuinen vapaana elänyt kissa, jolla ei ole ollut ihmiskontakteja, on lähes mahdoton kesyttää.”

1 / 2012

21

Animalia testaa

teksti Vesa Saarinen kuvat valmistajat

Vegaanin perunalastut van uumeniin, laittaa mukava leffa pyörimään - ja mussuttaa masu täyteen perunalastuja.

Erilaisia perunalastuvaihtoehtoja on kauppojen hyllyillä kymmenittäin. Eläineettisesti ajattelevalle valinnan tekeminen on hieman helpompaa, sillä kaikista perunalastuista vain osa on vegaanisia.

Mukaan testiin kelpuutettiin maustetut tai muuten perinteisestä poikkeavat lastut – tavalliset vain suolalla maustetut vaihtoehdot ovat lähes poikkeuksetta myös vegaanisia.

Animalian toimiston iloinen raati laittoi vegaaniset perunalastut paremmuusjärjestykseen. Valinta ei ollut helppo, sillä perunalastumieltymyksiä oli liki yhtä monta kuin makuvaihtoehtojakin.

TESTI A T JA VOIT

22

1 / 2012

Pisteiden yhteenlaskussa testin voittajaksi nousi Estrella Grill Chips –perunalastu, jonka erikoisuus oli se, että lastu ei maistunut grillimausteilta oikeastaan lainkaan. Toiseksi sijoittui Taffelin Kartanon perunalastut, joiden rakenne oli monien mieleen.

Jokaisella perunalastulla oli omat kannattajansa ja vastustajansa. Esimerkiksi eräs raatilainen sijoitti Estrella Grill Chips -lastut koko joukon kehnoimmaksi. Testiin osallistumaton sihteeri olisi puolestaan sijoittanut kärkeen koko testin pahnanpohjimmaisen, Taffel Grills -perunalastun.

Paras tapa löytää perunalastujen ykkönen on perinteinen: osta koko kassi täyteen erilaisia naksuja, kutsu kaverit kokoon – ja vietä hauska ilta.

Tuote

Testin perunalastuja maisteltiin sekä dipattuna että dippaamattomana. Dippikastikkeista vegaanisia ovat Taffel Sweet Chili, Taffel Valkosipuli, Estrella Holiday sekä Pirkka-maut Valkosipuli, Taco ja American. Rainbow-dipeistä vegaanisia ovat Garlic, Taco sekä American. Santa Maria -dipeistä vegaanisia ovat Garlic & Herbs, Chili & Mango sekä Lemon & Herb.

Dippikastikkeet voi sekoittaa esimerkiksi Rainbow’n maustamattomaan soijajugurttiin.

Raadin kommentit

Estrella Grill Chips Pisteet: 4 / 5

”Sipulin maku oli hyvä, mutta nimi johtaa harhaan - ei ollut yhtään grillinen.” ”Grillimausta ei tietoakaan. Pussi ja sisältö eivät vastanneet toisiaan, mutta maku oli yllättävän hyvä.” ”Vegaanisipseihin tottuneelle hyvää vaihtelua.”

Taffel Kartanon perunalastut (maustamaton) Pisteet: 3+ / 5

”Sisältää vain rasvaa ja suolaa, ja siksi maistuu vain rasvalle ja suolalle. Sympaattinen kuva pussissa.” ”Kovuus oli haaste hampaille.” ”Rakenne oli hyvä, mutta käytetty öljy ei maistunut hyvälle.”

Rainbow Country Chips (mustapippuri & ruohosipuli) Pisteet: 2,5 / 5

”Liian pippurinen. Ruohosipuli ei maistunut.” ”Kova ja rapea - hampaille töitä.” ”Parasta se, että oli niin pippurinen, että ei voi ahmia liikaa.”

Euroshopper Paprika Crisps Pisteet: 2+ / 5

”Paljon sattumia: jotkut yksittäiset lastut ovat tosi mausteisia, jotkut taas ihan mauttomia.” ”Perusperunalastu, sopii dippaamiseen hyvin. Onnistunut halpistuotteeksi.” ”Ylimakea, mutta rakenteeltaan eurooppalaisen ohut.”

Taffel Grills Pisteet: 2 / 5

”Vähän kuin olisi laittanut hiiltyneen puulastun suuhun.” ”Tunkkainen klassikkomaku.” ”Lapsuudesta tuttu. Tulee mieleen lastenkutsut.”

Eläinsuojeluliitto Animalian vuosikokous pidetään lauantaina 31. maaliskuuta 2012 kello 16.30 alkaen Animalian toimistolla (Porvoonkatu 53, Helsinki). Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset vuosikokousasiat sekä sääntömuutos. Sääntömuutosta koskeva toinen yleiskokous pidetään maanantaina 2. huhtikuuta kello 17 Animalian toimistolla (Porvoonkatu 53, Helsinki). Lisätietoja sääntömuutoksesta voi kysyä sähköpostitse tai puhelimitse.

Vuosikokoukseen ovat tervetulleita kaikki Animalian jäsenet. Ilmoittautumista toivotaan tarjoiluiden takia 23.3. mennessä: animalia@animalia.fi tai p. 09 720 6590.

Animalian hallitukseen voi asettua ehdolle 17.3. asti. Hallitustyöskentely vaatii aitoa kiinnostusta eläinasioihin ja halua sitoutua tärkeään työhön. Ehdotukset lähetetään osoitteeseen kati.pulli@animalia.fi

Vera Liinasaari

keväisinä iltoina on kiva käpertyä soh-

Kutsu vuosikokoukseen

Animalian hallitus kutsuu animalialaiset vuosikokoukseen valitsemaan järjestölle uutta hallitusta.

Vuoden 2011 hallitusta johti Sami Säynevirta (takarivissä toinen oik).

Animalian hallitus

Harjoittelijaksi Animaliaan? animaliassa työskentelee usein erilai-

sia työharjoittelijoita. Tällä hetkellä kaipaamme erityisesti graafisen alan harjoittelijaa. Myös hyvät kirjoittajat ovat tervetulleita! Harjoittelijan tulee pystyä työs-

kentelemään pääosin Animalian toimistolla Helsingissä. Jos harjoittelumahdollisuus kiinnostaa, ota yhteys Kati Pulliin (kati.pulli@animalia.fi).

Neljä yritystä pois eläinkokeettoman kosmetiikan listalta kansainvälisestä Humane Cosme-

tic -standardista on jouduttu poistamaan neljä kansainvälistä kosmetiikkamerkkiä: Caudalie, L’Occitane, Mary Kay ja Yves Rocher. Tämä tarkoittaa sitä, että nämä yritykset poistettiin myös Animalian eläinkokeettoman kosmetiikan listalta.

Syy yritysten poistoon listalta ovat epäselvyydet Kiinan viennin kanssa: Kiinassa kosmetiikan eläinkokeet ovat pakollisia. Kiinan markkinoille vientiä harjoittavilta yrityksiltä on pyydetty selvitys siitä, ovatko yritykset toteuttaneet Kiinan vaatimat eläinkokeet. Nyt poistetut yritykset

eivät ole antaneet asiasta selvitystä, joten ne jouduttiin poistamaan standardista.

Eläinsuojelujärjestöt kampanjoivat aktiivisesti sen puolesta, että Kiina luopuisi kosmetiikkatuotteiden pakollisista eläinkokeista. Animalia on jäsenenä European Coalition to End Animal Testing järjestössä, joka tekee kansainvälistä yhteistyötä eläinkokeiden vähentämiseksi myös Kiinassa.

Luettelon eläinkokeettomista kosmetiikkamerkeistä löydät osoitteesta animalia.fi/kosmetiikkalista. Laura Uotila

Animalian Kevätpäivä sekä alueosastokokous 31.3.2012 Helsingissä animalia toivottaa kaikki vapaaehtoistoimijansa tervetulleiksi Kevätpäiville lauantaina 31. päivä maaliskuuta Helsinkiin. Tapahtuma järjestetään Animalian toimistolla (Porvoonkatu 53).

Tilaisuus sopii kaikille, jotka haluavat oppia kuinka edistää eläinsuojelu - ja eläinoikeusasiaa entistä tehokkaammin! Päivän lomassa pidetään myös alueosastokokous sekä Animalian vuosikokous.

Ilmoittautumiset ja päivän ohjelma julkaistaan helmikuun aikana osoitteessa www.animalia.fi/kevätpäivä.

Tervetuloa!

1 / 2012

23

WSPA

Päivi Vahvelainen - kansainvälistä eläinsuojelutyötä suomalaisvoimin Päivi Vahvelainen kiinnostui eläinsuojelusta, kun hän 12-vuotiaana näki esitteen eläinkokeista. Animaliassakin toimineen Vahvelaisen tie on kulkenut yhteen maailman tunnetuimmista eläinsuojelujärjestöistä, kansainväliseen WSPA:an Englantiin.

kaksi ja puoli vuotta The World Society

for the Protection of Animals (WSPA) – eläinsuojelujärjestössä työskennelleen Päivi Vahvelaisen ensimmäinen kampanja oli jättiläismäisen, yli 8000 lehmän maitotilan vastustus. ”Englannissa maitotilat ovat vielä kohtuullisen pieniä, keskimäärin 120 lehmää.

Kaksi vuotta sitten lupaa haki tuhansien lehmien tila, jossa eläimet olisivat olleet sisällä yhdeksän kuukautta vuodessa.

Tämä olisi ollut huonoksi eläimille ja ympäristölle. Lisäksi maidon vitamiinipitoisuus olisi ollut tavallista alhaisempi, koska lehmät olisivat syöneet ruohon sijaan kuivarehua”, Vahvelainen kertoo.

Hän jatkaa, että Suomeen verrattuna jo nykyisillä brittitiloilla on paljon eläimiä.

Suomalaisella maitotilalla on keskimäärin 20-30 lehmää ja Suomessa laki vaatii, että lehmät pääsevät kesällä laitumelle vähintään 60 päivänä. Huonoin tilanne on Yhdysvalloissa, jossa tuhansien eläinten tilat ovat arkipäivää ja eläimet vuoden ympäri sisätiloissa.

Kampanjassa WSPA käänsi kansalaismielipidettä, poliitikkoja, kauppaketjuja ja maanviljelijöitä jättinavettaa vastaan.

Tavoitteessa onnistuttiin ja hanke kaatui, mutta nyt Walesissa haetaan jälleen lupaa 1200 lehmän jättitilalle.

Perinteinen lääketiede uhkaa villieläimiä Päivi Vahvelainen päätyi WSPA:an toisen eläinsuojelujärjestön, The League Against Cruel Sportsin, kautta. Koulutukseltaan Vahvelainen on valtiotieteiden maisteri.

Työpaikassaan WSPA:n Englannin maatoimistossa hän suunnittelee ja toteuttaa kampanjoita sekä lobbaa poliittisesti.

Nyt helmikuun alussa Iso-Britannias24

1 / 2012

sa lanseerataan toinen eläinkampanja, jota Vahvelainen oli suunnittelemassa, ennen kuin jäi viisi kuukautta sitten äitiyslomalle. Kampanja vastustaa villieläinten laitonta kauppaa. ”Lontooseen tulee paljon villieläimiä ja niistä tehtyjä tuotteita Euroopan ulkopuolelta. Osa Aasiassa perinteisesti käytetyistä lääkkeistä tulee elävistä tai kuolleista eläimistä ja niiden valmistus aiheuttaa eläinsuojelullisesti isoja ongelmia”, hän sanoo. Tällä hän viittaa esimerkiksi suosiotaan voimakkaasti kasvattavan norsunluujauheen ja sepelkarhujen sappinesteen uskottuihin parantaviin ominaisuuksiin. Myös eläviä villieläimiä kuljetetaan Lontooseen väärennetyillä papereilla.

Lihaton maanantai kasvattaa suosiotaan Päivi Vahvelaisen mielestä kaikkein pahin eläinsuojelullinen epäkohta on tuotantoeläinten olot, koska eläimiä on paljon ja niiden kärsimys on suurta.

Lisäksi tuotantoeläinten määrä maailmassa kasvaa koko ajan, varsinkin kehitysmaissa. ”Esimerkiksi Intiassa, jossa lehmätilat ovat ennen olleet perhetiloja, tuotanto kasvaa ja tehostuu. Uusiseelantilainen firma haluaa nyt avata siellä suuren lehmätilan, jossa lehmiä pidettäisiin sisällä”, Vahvelainen kertoo.

Vaikka eläinten tehotuotanto maailmassa kasvaa, näkee Vahvelainen samaan aikaan myönteisemmänkin trendin. ”Kasvisyönti on lisääntynyt valtavasti. Viisi prosenttia briteistä sanoo olevansa kasvissyöjiä, ja koska ihmisiä on täällä niin paljon, se näkyy selvästi. Ravintoloissa on kasvisruokaa ja kahviloissa aina myös soijamaitoa. Monet tilaavat kotiin

kuljetettuja luomulaatikoita”, sanoo Englannissa kaksitoista vuotta asunut Vahvelainen. Suomessa kasvissyöjiksi itsensä laskee 0,5-3 prosenttia väestöstä.

Vahvelainen muistuttaa, että eläinsuojelulla on Englannissa pitkät perinteet – monet järjestöistä ovat yli satavuotiaita.

Ehkä siksi eläinsuojelu on Englannissa näkyvämpää kuin Suomessa.

“Sanoisin, että tavallinen englantilainen on eläinsuojelun puolella. Ketunmetsästys kiellettiin muutama vuosi sitten, ihmiset haluavat, että villieläimet kielletään sirkuksissa, eläinkokeeton kosmetiikka on yleistä ja niin edelleen.”

Parin viime vuoden ajan Englannissa on ollut muodikasta vähentää lihansyöntiä ympäristö- ja terveyssyistä. Niin kutsuttujen ”meat reducersien” etunenässä ovat kulkeneet julkkikset, muun muassa muusikko Paul McCartney, joka aloitti tyttäriensä kanssa lihattomat maanantait. Nyt monet ravintolat tarjoavat maanantaisin vain kasvisruokaa. Ilmiöstä voi lukea lisää englanninkielisiltä kotisivuilta: www.meatfreemondays.co.uk Ne, jotka syövät lihaa, valitsevat yhä useammin luomua ja niin kutsuttua hyvinvoivien eläinten lihaa (high welfare meat). Ainoastaan sellaista syö myös Vahvelaisen mies Russell, muuten perhe syö vegaaniruokaa. ”Lontoossa ravintoloissa mainitaan usein, että liha ja munat tulevat vapaina kulkevista kanoista. McDonaldskin käyttää osin luomumunia.”

Vaikka nykyinen taantuma hiukan näkyykin luomuruuan kysynnässä, ei Vahvelainen usko, että kyseessä on ohimenevä muoti vaan vahva suuntaus, joka tulevaisuudessa parantaa eläinten oloja.

WSPA eli World Society for the Protection of Animals on perustettu vuonna 1981. Sillä on toimisto 17 maassa ja toimintaa kaikkiaan yli 50 maassa. Työntekijöitä on pääkonttorissa noin 90 ja Englannin maakonttorissa 30 henkeä. Myös Animalia on WSPA:n jäsenjärjestö.

WSPA:n toiminnan kolme pääaluetta:

1

Tuotantoeläinten hyvinvointi “Maailmassa on 60 miljardia tuotantoeläintä, joita pidetään lihaa, maitoa ja kananmunia varten. Tehotuotanto lisääntyy erityisesti Aasiassa, missä ihmisten elintaso ja varakkuus kasvavat.”

2

Kulkukoirat ja –kissat Maailman yli 500 miljoonasta koirasta jopa kolme neljäsosaa on kodittomia kulkukoiria. Nämä kärsivät muun muassa sairauksista, tappeluissa tulleista vammoista ja ihmisen julmuuksista.

3

Eläimet luonnonkatastrofien uhreina “Esimerkiksi Japanin tsunamin kaltaisissa onnettomuuksissa WSPA pelastaa sekä tuotanto- että lemmikkieläimiä.

Eläinten auttaminen ei tarkoita ettei ole tärkeä auttaa ihmisiä, mutta varsinkin niin sanotuissa kehitysmaissa ihmiset ovat riippuvaisia eläimistä toimeentulon, ruuan ja kuljetuksen suhteen.”

Lisätietoja: www.wspa.org.uk

Päivi Vahvelainen External Affairs Manager WSPA:n Englannin maatoimistossa, tällä hetkellä äitiyslomalla Ikä: 35 vuotta Perhe: mies Russell, Thomas-vauva, josta kasvatetaan kasvissyöjä. ”Isompana Thomas saa itse valita syökö lihaa.”

Lemmikit: kaksi burmalaiskissaa 7-vuotiaat Nelson ja Annelie.

Asuu Lontoossa Stoke Newingtonissa “Tällä alueella asu paljon vaihtoehtoisia ihmisiä, jotka suosivat luomua. Niinpä pienikin lähikauppamme tarjoaa kolmea soijamaitoa ja viittä eri tofua.”

riikka suominen

1 / 2012

25

Miten voin toimia Vapaaehtoiseksi Animaliaan? animalia kaipaa aina uusia va-

paaehtoisia. Vain pieni osa toiminnastamme toteutuisi ilman aktiivejamme. Erityisesti kaipaamme graafisen alan osaajaa taittotöihin.

Käy täyttämässä kaavake sivulla www.animalia.fi/tue-työtämme/tule-vapaaehtoiseksi tai ole yhteydessä suoraan Kanervaan, kanerva.pelli@animalia.fi.

Koonnut Laura Uotila

Seminaari koirien ongelmakäytöksestä oletko pohtinut, miten koirasi ei-toivottua käytöstä saisi muutettua? Vastauksia moniin arkipäivän pulmiin saa Koiraja kissakoulu Heiluva Hännän seminaarista ”Koirien ongelmakäytös”, joka järjestetään 26.5. Vantaalla. Seminaarin tuotto lahjoitetaan Animalian koiraryhmälle! Si-

Kasviskekkerit jälleen Helsingissä

Paras juttu numeron 4/2011 parhaaksi ju-

tuksi äänestettiin artikkeli ”Apinoiden ystävä”. ”Does your life have a price?” –kassin arvonnassa onni suosi Kirsi Partasta. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille äänestäneille!

Mikä on tämän lehden paras juttu?

Kerro mielipiteesi 10.4.2012 mennessä, niin olet mukana ”Vegaanin uusi keittokirja” -teoksen arvonnassa. Lähetä vastauksesi, nimesi sekä osoitteesi sähköpostitse animalia@ animalia.fi tai postitse Animalia, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki.

tovat ilmoittautumiset: laura.uotila@animalia.fi, lisätietoja: www.heiluvahanta.fi

vintolapäivä järjestetään 19.5.2012. Vegaanisia herkkuja myyvä kahvila on ollut suosittu kohde pääkaupunkiseudulla, joten rohkeasti kaikki muutkin kokeilemaan yhtä päivää haaveidesi kahvilan

animalia järjesti yhdessä Globe Hope- ja Ethic-vaateliikkeiden kanssa eläinystävällisen muotinäytöksen Helsingissä marraskuussa. Tapahtumalla haluttiin muistuttaa, että jokainen meistä voi kulutusvalinnoillaan edistää eläinten oikeuk-

Ravintolapäivänä sai herkutella vegaanisesti

sia. Muotinäytöksen yhteydessä nähtiin Anne-Mari Pahkalan ja Heli Hirvelän ”Niin kuin Sinä ja Minä” -valokuvanäyttely. Valokuvissa esiintyvä huippumalli Nanna Grundfeldt toimi mallina myös näytöksessä.

Häkkitempaus havahdutti Jyväskylässä marraskuun lopussa Animalian ak-

pahtuma Kasviskekkerit järjestetään Helsingissä lauantaina 25.3.

Kekkereillä tarjotaan maistiaisia hyvistä kasvisruuista kaikille, joille kasvisruoka tuntuu hieman vieraalta asialta. Tapahtumaan kaivataan vapaaehtoisia työntekijöitä, joten jos mukana oleminen kiinnostaa, ota yhteys Tanjaan (tanja. hietamies@gmail.com).

vät jo toisen kerran vegaanisen kahvilan valtakunnallisena ravintolapäivänä. Helmikuun alussa järjestetyssä Animalian vegaanikahvilassa oli tarjolla huikea määrä makeita ja suolaisia herkkuja, jotka upposivat lähes viimeistä myöten runsaalle asiakasjoukolle. Vegaanisen kahvilan järjestäminen näyttää olevan hyvä ja positiivinen tapa edistää kasvissyöntiä ja eläinsuojelua, sillä harva voi siellä vierailtuaan pitää eläimetöntä ruokailua mauttomana, tylsänä tai vaikeana.

tiivit Jyväskylästä olivat mukana turkistarhauksen vastaisessa häkkitempauksessa. Yksi aktiiveista vietti vuorokauden häkissä, joka oli sijoitettuna kävelykadulle.

Kylmä ja sateinen sää teki tempauksesta haastavan, mutta silti se onnistui hienosti. Tempaus keräsi runsaasti huomiota sekä ohikulkijoilta että medioilta.

tai ravintolan pitäjänä! Ravintolapäivä on myös loistava tilaisuus jakaa kävijöille tietoa eläinsuojelusta. Lisätietoja voit halutessasi kysyä Kanervalta, kanerva.pelli@animalia.fi.

Ruusulankatu 19, Helsinki. Avoinna: ti 13-19, ke-to 13-17, la 10-14.

Nettikauppa: www.helunanetti.com • Vegetarian Shoes, Novacas ja Ethical Wares kengät • Runsaasti Animalian kosmetiikkalistalla olevien yritysten tuotteita kuten Lifehair, Beauty Without Cruelty, Crazy Rumors, Faith in Nature, Jason Natural, Provida • Kaikki tuotteet soveltuvat myös vegaaneille • Myymälässä sama valikoima kuin nettikaupassa Jäsenedut: Animalian jäsenkortilla alennusta kaikista Animalian kosmetiikkalistalla olevien yritysten tuotteista 0,50 euroa/tuote. Ei koske nettikauppaa.

Nettikaupassa yli 30 euron tilauksista Animalian jäsenille ilmainen Crazy Rumorsin huulirasva. Mainitse tilauksen lisätietokentässä, että olet Animalian jäsen.

1 / 2012

Niin kuin sinä ja minä – eläinystävällinen muotinäytös

pääkaupunkiseudun aktiivit järjesti-

Eläinystävällisen kuluttajan valinta

26

Tehtyä ja tapahtunutta

kasvissyöntiä tutuksi tekevä ta-

Perusta kasviskahvila Ravintolapäivänä! seuraava koko Suomen kattava Ra-

Koonneet Ninni Pekkala ja Laura Uotila

Yli 25 000 allekirjoitti vetoomuksen paremman eläinsuojelulain puolesta animalia luovutti yhdessä SEY Suo-

men Eläinsuojeluyhdistysten liiton ja Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen kanssa tammikuun lopussa maa- ja metsätalousministeri Jari Koskiselle (kok.) vetoomuksen maailman edistyneimmän eläinsuojelulain saamiseksi Suomeen. Adressin oli allekirjoittanut yhteensä 25 221 ihmistä.

Vetoomuksessa vaaditaan muun muassa porsaiden kirurgisen kastraation sekä naudan paikalleen kytkettynä pitämisen kieltämistä sekä turkistarhauksen lakkauttamista. Ministeriö on juuri aloittanut eläinsuojelulain uudistamistyön, joten vetoomuksen vaatimukset menivät perille parhaimpaan aikaan.

1 / 2012

27

Vegepalsta

Vegepalsta

teksti ja reseptimukaelmat Minna Hjort ja Francisco Sánchez Molina kuvat Minna Hjort

Fabada 1 sipuli tai pala purjoa silputtuna 2 valkosipulinkynttä murskattuna 1 porkkana kuutioituna 5 kasvisnakkia, mielellään useita erilaisia (esim. Wheatyn Talonpojan kasvisnakit tai Pyrossi-nakit) 2 dl isoja valkoisia papuja keitettynä 1/3 paketti kylmäsavutofua 2 laakerinlehteä 2 tl kuivattua persiljaa hyppysellinen sahramia 1 tl suolaa 1 tl paprikamaustetta n. 6 dl vettä tarjoiluun oliiviöljyä

¡Buenísima!

– illallinen espanjalaiseen tapaan

1

Viipaloi sipulit ja porkkana ja kuullota niitä hetki öljyssä. Lisää kasvisnakit, tofu, pavut, mausteet ja suola ja paista kunnes tofun ja nakkien pinta on hieman ruskistunut.

Vegepalstalla maistellaan tällä kertaa herkkuja Espanjan auringon alta. Andalusialainen mantelivalkosipulikeitto ajo blanco on suomalaisille tutumman gazpachon kaltainen kylmä kasviskeitto.

Sitä syödään etenkin kesäisin, mutta se sopii mainiosti myös ympärivuotiseksi alkuruuaksi. Tuhti papupata fabada on puolestaan kotoisin Pohjois-Espanjassa sijaitsevasta Asturian ruhtinaskunnasta. Se on perinteisesti varsin lihaisa ruokalaji, sillä se sisältää lihaa jopa neljässä eri muodossa. Resepti taipuu kuitenkin helposti myös kasvissyöjän keittiöön sopivaksi. Lisuke escalivada taas on katalonialainen ratatouillen tapainen vihannespaistos, joka maustetaan kuminalla. Se tarjoillaan niin ikään yleensä kylmänä.

2

Peitä vedellä ja keitä noin 10–15 minuuttia, kunnes noin puolet vedestä on haihtunut ja porkkanat ovat kypsiä. Lisää loraus hyvää oliiviöljyä ja tarjoile lämpimänä.

Ajo blanco 2,5 dl manteleita 4 viipaletta vaaleaa leipää 2–2,5 rkl omenaviinietikkaa 7 rkl hyvää oliiviöljyä 6 dl vettä 2 tl suolaa

1

Lisää kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita, kunnes keitto on tasaista.

Voit myös käyttää sauvasekoitinta.

2

Tarjoile kylmänä viinirypäleiden tai omenalohkojen kanssa. Parhaan tuloksen saat, kun liotat manteleita muutaman tunnin ennen keiton valmistamista.

Escalivada 2 punaista paprikaa 1 munakoiso 2 sipulia 2 tomaattia 1 tl kuminaa (yrttimausteita) oliiviöljyä

1

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Paahda kasviksia tunnin verran folioon käärittynä siten, että kukin vihannes on kokonaisena omassa paketissaan. Sulje paketit huolellisesti, jotta nestettä ei pääse ulos. Kasvikset kypsyvät näin omassa nesteessään.

2

Kun vihannekset ovat kypsiä, anna niiden jäähtyä. Poista sitten folio ja suikaloi vihannekset tarjoilukulhoon.

3

Lisää loraus oliiviöljyä, hyppysellinen suolaa ja teelusikallinen kuminaa. Voi halutessasi lisätä myös jotakin yrttimaustetta kuten oreganoa tai persiljaa. Tarjoile kylmänä.

1 / 2012

29

Animaliashop

Koonnut Jenni Pekkala

– myös Animaliashopissa!

Kevät on alennusmyyntien aikaa Turkistarhaton Suomi 2025 -paita Valmistettu laadukkaasta luomupuuvillasta. Saatavana sekä unisex- että lady fit -mallisina.

Hajakokoja!

Ylisöpö!

-postikortti 1 €

18€

Suurella sydämellä -postikortti 1 €

(Ei-jäsenille 20 €)

Kantaaottavat rintamerkit 1,5 €

micaela morero

Kevään uutuustuotteita!

Huppari 49 € (52 € ei-jäsenille) Ihanan lämpöiset hupparit ovat 100 % luomupuuvillaa. Koot sekä miesten- että naistenmallissa S, M ja L. Kuvia huppareista löydät Animalian nettikaupasta.

Turkistarhaton Suomi 2025 -rintamerkki Villi & vapaa -kanamerkki

Animaalit kautta maan

Villi & vapaa -minkkimerkki

Tältä sivulta löydät Animalian alueosastot ympäri Suomen. Ota rohkeasti yhteyttä oman paikkakuntasi ryhmään ja kysy lisää juuri heidän toiminnastaan.

Vapaaehtoiset toimijat ovat erittäin tärkeä osa Animaliaa ja ryhmässä pääset toimimaan aktiivisesti eläinasioiden puolesta. Ota ratkaiseva askel ja lähde mukaan! Kaikki ovat tervetulleita ja jokaista tarvitaan!

Animalia -rintamerkki

Does your life have a price?-kassi Kassi on ommeltu 100 % luomupuuvillasta ja värjätty ympäristöystävällisin värein.

Väreinä musta, ruskea ja sininen.

15€

Yhteystiedot ovat myös Animalian kotisivuilla www.animalia.fi, josta löydät myös linkit ryhmien Facebook-sivuille.

HELSINKI: ks. Pääkaupunkiseutu FORSSA: Nina Åkerlund, niinu_i@hotmail.com JYVÄSKYLÄ: Eeva Hämäläinen, jyvaskyla@animalia.fi KAJAANI: Heidi Manner, animalia.kajaani@gmail.com KERAVA: Suvi Nurmiviita, suvi@suvinurmiviita.fi KOTKA: Jaana Vanhala, animalia.kotka@gmail.com, www.nic.fi/~suvikki3/animalia KOUVOLA: Pauliina Klemola, animaliakouvola@hotmail.com, www.animalia.fi/kouvola KUOPIO: Sari Ung-Lanki, kuopio@animalia.fi

30

1 / 2012

LAHTI: Irma Härkönen, animalia.lahti@gmail.com, www.animalia.fi/lahti OULU: Roope Kanninen, roopekanninen@hotmail.com www.oulunanimalia.net PORI: Pia Wessman, puh. 0400 429 616, piawessm@gmail.com, www.animaliapori.net PÄÄKAUPUNKISEUDUN RYHMÄT: Pääkaupunkiseudun alueosasto: Anna Miettinen, anna.miettinen@windowslive.com.

Ryhmän postituslista: pks@animalia.fi, listalle pääsee laittamalla viestin osoitteeseen animalia@animalia.fi.

Ryhmä kokoontuu parillisina viikkoina Animalian toimistolla.

Kokousaika löytyy ryhmän sivuilta www.animalia.fi/pks

Pääkaupunkiseudun nuorisoryhmä: Lotta-Maria Suomalainen, nuorisoryhma@animalia.fi Animalia International: animaliainternational@animalia.fi, www.animaliainternational.com Karhuryhmä: Suvi Börman, info@aasiankarhutarhat.com Koiraryhmä: Aija Kankare, aija.kankare@helsinki.fi, www.animalia.fi/koiraryhmä RAUMA: Marjo Vettenranta, marjovet83@hotmail.com SAVONLINNA: Elina Hietanen, savonlinna@animalia.fi, www.animalia.fi/savonlinna TAMPERE: Eveliina Pudas, puh. 045 132 2332, www.animalia.fi/tampere

TURKU: Rita Lindberg, puh. 050 348 6248, turku@animalia.fi, www.animalia.fi/turku VIHTI: Laura Pulkkinen, Otalammentie 28b, 03300, Otalampi, puh. 09 2760 958 tai 040 538 2045, pulkkamaki@hotmail.com Eikö listasta löydy sinua lähellä olevaa paikkakuntaa?

Kiinnostaisiko sinua ryhtyä Animalian yhdyshenkilöksi?

Soita, kirjoita tai lähetä sähköpostia. Yhteydenottosi ei sido sinua mitenkään.

Eläinystävällisin terveisin, Kanerva Pelli Animalia ry – Alueet Porvoonkatu 53 00520 Helsinki p. 09 720 6590 kanerva.pelli@animalia.fi

Eläinten oikeudet -lehtiö Lehtiössä lukee eri kielillä ”Eläinten oikeudet”.

Väreinä harmaa ja pinkki.

Koko 21X15 cm.

10 €

Hiirimatto

3€

NÄIN TEET TILAUKSESI: Tieto muuttaa maailmaa – lue kirja!

Aarnipuu: Jonkun on uskallettava katsoa 21 € Foer: Eläinten syömisestä 24 € Vegaanin uusi keittokirja 22 € Puputyttö ja vohvelisankari 22 € Singer: Oikeutta eläimille 12 € Tuomivaara: Mitä tehdä eläimille? 10 € Kuuluisa kasviskeittokirja 5 €

POSTITSE: Animalia ry, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki PUHELIMITSE: 09 720 65911, ma–pe klo 10–15 SÄHKÖPOSTITSE: tarja.balding@animalia.fi Yli 10 € tilaukset toimitetaan postiennakolla, jolloin hintaan lisätään postiennakkomaksu 3,70 €.

Kaikkiin tilauksiin lisätään postituskulut sekä 1 € käsittelykulu. Tuotteita voi ostaa myös suoraan Animalian Helsingin toimistosta, osoite yllä.

Runsaasti myös muita tuotteita osoitteessa www.animalia.fi/tilaa-tuotteita

1 / 2012

31

Kiitos.

Työni Animalian varainhankkijana on monipuolista ja reipastahtista.

Kaikessa työn tohinassa usein unohtuu se tärkein: kiitos.

Animalian kädenjälki näkyy usein vasta vuosien päästä. Viime vuonna saimme kuitenkin uutisoida useasta onnistumisesta, joilla on vaikutuksia pitkälle tulevaisuuteen. Olimme myös tyytyväisiä saamaamme positiiviseen näkyvyyteen: vuosi vuodelta Animalian rooli arvostettavana asiantuntijana vahvistuu.

Ansiomme perustuvat pitkäjänteisyyteen. Tämän voivat taata vain tasaiset rahavirrat, joita Animalia saa tukijoiltaan. Sinun tuellasi on merkitystä! shutterstock

Kiitos eläinsuojelutyölle antamastasi tuesta.

Ninni Pekkala Animalian varainhankkija

Tue Ruoka, ilmastonmuutos ja eläimet -hanketta Nuoret haluavat vaikuttaa eläinten hyvinvointiin, mutta usein he törmäävät tiedonpuutteeseen. Keväällä käynnistyvä kaksivuotinen Ruoka, ilmastonmuutos ja eläimet -hanke lähettää kouluvierailijoita kouluihin ympäri Suomen. Hanke edistää ympäristökasvatusta, eläineettistä kuluttamista ja innostaa nuoria kansalaistoimintaan. Hankkeessa tuotetaan luentopaketti ja nettisivut, jotka palvelevat opettajien ja oppilaiden ohella kaikkia teemasta kiinnostuneita.

Tue Kesäkiertuetta Animalia lähtee tänä vuonna Kesäkiertueelle! Kiertuepaikkakunnilla animalialaiset jakavat tietoa ajankohtaisista kampanjoista ja eläineettisestä kuluttamisesta. Kesäkiertueen toivotaan saavan runsaasti huomiota paikallismediassa. Aiempina vuosina Kesäkiertue on tuonut Animalialle näkyvyyttä ja palaute on ollut erittäin positiivista.

www.animalia.fi/tue-työtämme/lahjoita

Lahjoitustili ja viitteet: Nordea 101130-260629 IBAN: FI24 1011 3000 260629 SWIFT / BIC: NDEAFIHH Ruoka, ilmastonmuutos ja eläimet -hanke: 404091 Kesäkiertue: 401366 Animalian toiminta yleisesti: 1012 Turkiseläinten hyväksi: 402365 Koe-eläinten hyväksi: 401531 Tuotantoeläinten hyväksi: 401971

Poliisihallitus on myöntänyt rahankeräysluvan Eläinsuojeluliitto Animalialle 28.1.2011. Toimenpanoaika on 28.1.2011–31.12.2012 ja lupa kattaa koko Suomen Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Päätöksen numero 2020/2010/3931.