Animalia 3/2021

lehti eläinten asialla

3/2021

e l ä i n t e n i t s e i s a r v o s ta j a i h m i s t e n i n h i m i l l i s y y d e s tä Teema Etiikka

yö s Lue m sa: s ve rko edia .fi m a i l a a nim

Merenelävien eettisestä kohtelusta

Katse eläimeen

Ka

um isia

Kampa

sia

akuulumi nj

m pan kuul ja

Ka

um isia

Kampa

sia

akuulumi nj

teksti VEIKKA LAHTINEN • kuva jo-anne mcarthur / weanimals

m pan kuul ja

Miksi eläinpolitiikka on hallitukselle niin vaikeaa? marinin hallitus näyttää eläinpolitiikan kannalta hyvältä kokoonpa­ nolta, teoriassa. erityisesti vasemmistoliitto ja vihreät ovat pärjän­ neet hyvin eläinpoliittisissa kyselyissä.

H

a l l i tusp uolueviisi kosta kolme kannattaa

myös turkistarhauksen kieltämistä. Vihreiden ja vasemmiston kelkkaan siirtyi uusimpana sdp vuoden 2020 puoluekokouksessaan.

Kuitenkin hallituksen eläinpolitiikka on ollut kautensa alusta saakka lievä pettymys. Hallitusohjelmassa sovittiin kyllä muun muassa uusien parsinavetoiden kieltämisestä ja tiineytyshäkkien kiellosta. Moni suuri kysymys jäi kuitenkin ratkaisematta. Porsitushäkit, turkistarhaus ja pihattonavetoissa elävien lypsylehmien ulkoiluoikeus ovat jääneet avoimina kysymyksinä roikkumaan aina tähän päivään saakka. Vasta syksyllä odotettu lakiesitys kertoo, mihin näissä kysymyksissä päädytään.

Eläinpoliittisissa tavoitteissa annettiin periksi

Miksi periaatteessa hyvältä näyttävä hallitus sitten tekee niin keskinkertaisia päätöksiä eläimiin liittyen?

Syy on hallituskompromississa.

Käytännössä hallitusneuvotteluihin lähdettiin vaikeassa tilanteessa, kun luontevan blokin muodostaneet pääministeripuolue sdp sekä vihreät ja vasemmisto eivät kolmistaan saaneet lähellekään eduskunnan enemmistöä kasaan. Enemmistöhallituksen kasaamiseksi tarvittiin muita puolueita apuun. Vaikeista kumppaneista keskusta koettiin vähiten vaikeaksi.

Keskusta otti kuitenkin eduskuntavaaleissa tappion, joten sen houkutteleminen hallitukseen ei ollut helppoa. Keskusta neuvoteltiin mukaan antamalla periksi

kysymyksissä, jotka ovat erityisen tärkeitä keskustalle ja vähän vähemmän tärkeitä muille.

Keskusta sai sote-ratkaisun, jossa sille tulee paljon valtaa maakunnissa pienehköjen sotealueiden ansiosta. Tämä oli suurin keskustan voitto hallituskompromississa.

Yksi merkittävä asia oli kuitenkin myös eläinpolitiikka.

Keskusta ja rkp saivat läpi eläinpoliittisia tavoitteitaan, koska muuten hallitussopua ei luultavasti olisi syntynyt. Kumpikaan puolue ei olisi helpolla lähtenyt mukaan hallitukseen, joka kieltäisi Suomesta turkistarhauksen. On nähty, miten keskusta vääntää turvetuottajien asemasta, joten sama olisi ollut odotettavissa myös turkistarhauksen kohdalla.

Ehkä jonain päivänä eläinten oikeudet ovat kynnys­kysymys useammalle puolueelle hallitus­ neuvotteluissa.

Eläinten puolustajia ei ole vielä tarpeeksi

Yhtä merkittävää kuin keskustan itsepintaisuus on muiden puolueiden prioriteettijärjestys. Muut hallituspuolueet eivät asettaneet kynnyskysymyksiksi esimerkiksi emakkohäkkien tai turkistarhauksen täyskieltoa. Hallituksen prioriteetiksi

asetettiin sen kauden alussa ilmastopolitiikka. Niinpä keskustan kanssa väännettiin ennemmin turpeen asemasta kuin turkistarhauksesta. Vaikka hallituspuolueissa on eläinten puolustajia, heitä pitäisi olla vielä enemmän.

Hallituksen eläinpolitiikka olisi varmasti paljon kehnompaa ilman vihreiden, sdp:n ja vasemmistoliiton vaikutusta. Puolueiden eläinoikeussiipiin kuuluvat edustajat ovat vääntäneet parhaansa mukaan, mutta nykytilanne on silti eläinten ystäville epätyydyttävä. Suomessa on laaja kansalaisten kannatus eläinten lajityypillisten käyttäytymistarpeiden paremmalle huomioimiselle ja esimerkiksi turkistarhauksen kieltämiselle. Tuntuu surulliselta, että edes nykyinen hallitus ei kautensa alussa onnistunut kokonaan kieltämään julmia eläinten pitomuotoja, kuten turkistarhausta, parsinavetoita ja emakkohäkkejä.

Odottavan aika on pitkä. Ehkä jonain päivänä eläinten oikeudet ovat kynnyskysymys useammalle puolueelle hallitusneuvotteluissa.

Siihen saakka on meidän tehtävämme muistuttaa kansanedustajia, miksi olemme heitä äänestäneet. Kannustankin jokaista meistä olemaan yhteydessä omaan kansanedustajaansa ja kysymään, miten hän aikoo varmistaa, että eläinlaissa huomioidaan kaikkien eläinten lajityypilliset käyttäytymistarpeet.

Vaikka politiikka on usein turhauttavaa, meidän on jatkettava eläinasian tuomista näkyviin. Lopulta asiat muuttuvat vain aktiivisten ihmisten myötävaikutuksella.

Pääkirjoitus

kuva taija rinne

Katseet kohdistuvat Suomeen

A

nimalian ytimessä on toiminta eettisemmän maailman puolesta. Siksi tämän lehden teema, etiikka, on 60-vuotiaalle Animalialle erityisen tärkeä.

Joskus tuntuu, että turkistarhauksen kieltäminen etenee tuskallisen hitaasti, vaikka kyseessä on erityisen epäeettinen toiminta. Suomessa turkisalan lobbaus on mahdollistanut sen suojatun aseman. Ala sekä lobbaa päättäjiä että pyrkii vaikeuttamaan turkistarhauskieltoa ajavien tahojen työtä. Tarhausta ei tämänhetkisin tiedoin olla kieltämässä uudessa eläinlaissa, jota tätä kirjoittaessa odotetaan lausunnoille ”millä hetkellä hyvänsä”. Samalla turkisasetuksen valmistelu jatkuu sen oltua tauolla turkisalan talousahdingon takia. Vaarana on, että maa- ja metsätalousministeriön valmistelema turkisasetus, jossa turkisalaa on kuunneltu herkällä korvalla, sementoi täysin riittämättömät vaatimukset eläinten oloille ja siten mahdollistaa turkistarhauksen jatkumisen pitkälle tulevaisuuteen.

Kun tuntuu toivottomalta, ajattelen kaikkia meitä suomalaisia, jotka olemme eläinten puolella. Animalian 60-vuotisjuhlavuonna minua on erityisesti ilahduttanut ja motivoinut ihmisten tarinoiden kuuleminen: miten he ovat heränneet eläinten asialle ja miten heistä on tullut animalialaisia. Meissä on joukkovoimaa!

Ajattelen myös kehitystä, jota on jo tapahtunut. Suomessa turkistarhojen ja niissä kasvatettujen eläinten määrä jatkaa laskuaan. Mediassa eettiset kysymykset ovat nousseet tärkeäksi osaksi turkistarhauksen käsittelyä. Valtaosa suomalaisista vastustaa nykymuotoista turkistarhausta. Tarhaus on kielletty lukuisissa maissa, ja seuraavana vuorossa on turkisten myyntikieltojen voittokulku.

10 Viimeisen vuoden aikana erityisesti kansainvälinen kehitys on antanut toivoa. Joukko eurooppalaisia maatalousministereitä nosti keskusteluun turkistarhauksen päättymisen Euroopassa. Häkkikasvatuskieltoa ajava kansalaisaloite puolestaan etenee komission lainvalmisteluun, ja vaikka aloite ei sisällä turkiseläimiä, kaiken järjen mukaan turkiseläinten asemasta tullaan keskustelemaan lakia hiottaessa. Myös eurooppalaiset terveystahot ovat ottaneet kantaa turkistarhaukseen, sillä pandemioita ajatellen tarhaus yhdessä maassa on kansanterveydellinen riski koko Euroopalle ja maailmalle.

Uskonkin, että Suomen sallimaa turkistarhausta tuskin katsotaan pitkään läpi sormien Euroopassa. Tulevaisuudessa EU:n päättäjien, virastojen ja kansalaisjärjestöjen katse kohdistuu yhä enemmän Suomeen.

Suomalaiset päättäjät joutuvat vastaamaan yhä useammin kyselyihin siitä, miksi turkistarhaus on meillä vielä sallittua.

Animalian tavoite on, että uudessa eläinlaissa kielletään turkistarhaus. Vaaditaan yhdessä päättäjiä kuuntelemaan kansalaismielipidettä ja kantamaan eettinen vastuunsa – olethan mukana?

Heidi Kivekäs Animalian toiminnanjohtaja

Sisällys 3/2021

02 04 06 09 10 12

Miksi eläinpolitiikka on hallitukselle niin vaikeaa?

Pääkirjoitus

Ajankohtaista

Vieraskynä: Laura Gustafsson

Katse eläimeen

Apua luonnonvaraisille eläimille

= kannessa Kannen kuva: weanimals

4

ANIMALIA-LEHTI, 47. VUOSIKERTA JULKAISIJA: Animalia PÄÄTOIMITTAJA: Laura Uotila

laura.uotila@animalia.fi TOIMITUSSIHTEERI: Taija Rinne p. 050 302 8170 taija.rinne@animalia.fi TAITTO: Heta Kasurinen heta.kasurinen@gmail.com OSOITTEENMUUTOKSET: Tarja Balding p. 050 343 2197 tarja.balding@animalia.fi PAINOPAIKKA:

Punamusta, Tampere ILMESTYMISAIKATAULU:

Nro 1 helmikuu, nro 2 toukokuu, nro 3 syyskuu, nro 4 marraskuu. Seuraavaan numeroon tarkoitetun materiaa­lin tulee olla perillä toimituksessa 18.10.2021 mennessä.

AINEISTOT lähetetään lehti@animalia.fi tai osoitteella: Animalia-lehti, Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki.

ILMOITUSMYYNTI:

Taija Rinne, p. 050 302 8170 ILMOITUSHINNAT:

14

Katso ilmoitushinnat animalia.fi LISÄVELOITUKSET: Värierottelut veloitetaan erikseen, määräyspaikka­korotus 20 %, liitteiden hinnat sovitaan erikseen.

RAJOITUKSET: Etusivulla ei julkaista ilmoituksia. ALENNUKSET: Toistoalennus: 1. toisto 10 %, seuraavat 20 %, auktorisoidut mainos­toimistot 15 %.

ILMOITUSTEN PERUUTTAMINEN:

20

Peruutukset viimeistään seitsemän (7) vuorokautta aineiston jättöpäivän jälkeen toimitus­sihteerille.

REKLAMAATIOT: Kirjallisena 14 vuoro­kauden aikana ilmes­tymispäivästä lukien.

ANIMALIA-LEHTI PIDÄTTÄÄ OIKEUDEN LYHENTÄÄ JA MUOKATA JUTTUJA.

14

Eläinten itseisarvosta ja ihmisten inhimillisyydestä

26

Animalia testaa: koirien kasvispuruluut

Animalialainen: Riitta Salmi

18

Animalia-lehtien historian havinaa – koe-eläinsuojelusta eläinten oikeuksiin

27

19

EU:n on panostettava eläinkokeettomien tutkimusmenetelmien kehittämiseen

28

20 23

Kirjavinkit

TOIMISTO: Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki ASIAKASPALVELU:

p. (09) 720 6590, päivystys ma–to kello 10.00 –15.00 e-mail: animalia@animalia.fi internetsivut: animalia.fi.

JÄSENMAKSUT: Tukijäsen: 32 €

Vegepalsta: Luksusleivonnaisia kotikokeille ja ammattilaisille

30

Animaalit kautta maan: AnimaliaSome

31

Animalian kauppa Ostamalla hyvää teet hyvää!

Näkymättömät kalat, kiehuvat ravut – merenelävien eettisestä kohtelusta

tai 25 € / vuosi, nuorisojäsen (alle 18 v.): 20 € / vuosi, ainaisjäsen: 640 €, yhteisöjäsen: 250 € / vuosi.

FI71 8000 1802 1056 44 SWIFT: DABAFIHH Kirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi.

LAHJOITUKSET:

FI24 1011 3000 2606 29 SWIFT: NDEAFIHH TESTAMENTIT: Tiedustelut, p. 050 343 2197, tarja.balding@animalia.fi RAHANKERÄYSLUPA:

Luvan myöntäjä: Poliisihallitus.

Toimeenpanoaika ja alue: 1.1.2017–31.12.2021 ja lupa kattaa koko Suomen Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Päätöksen nro ja pvm: RA/2016/719 4.11.2016.

RAALI PAIN UT

E UOT OT

HIILIN E

24

Yksin rakkaus ei riitä

Artikkelien lainaaminen eläinsuojelua ja eläinten oikeuksia edistäviin tarkoituksiin sallittu. Lähde mainittava.

Sisällysluettelon kuvat: kelly guerin, istockphoto.com, iiris silvola ClimateCalc CC-000025/FI PunaMusta Printing

4041 0209 Painotuote HÄMEEN KIRJAPAINO OY

5

Ajankohtaista

istockphoto.com

etelä-afrikan hallitus ehdottaa leijonien kasvatuksen kieltoa. Kielto perustuu asiantuntijoiden selvitykseen, jonka mukaan leijonien kasvatus ei edistä villieläinten hyvinvointia tai niiden suojelua. Etelä-Afrikan ympäristöministeri on kertonut BBC:lle, että vankeudessa tapahtuvaa leijonien kasvatusta, metsästystä ja niin sanottua hoivamatkailua esitetään kiellettäväksi. Esityksen odotetaan aiheuttavan voimakasta vastustusta alalla, jolle vankeudessa tapahtuva eläinten kasvatus metsästystä varten on tärkeää ja tuottavaa liiketoimintaa.

lihan ja maidon kulutus on laskenut suomessa luonnonvarakeskuksen tuoreen ravintotaseen mukaan lihankulutus on laskenut viimeisen kahden vuoden ajan. Vuonna 2020 lihan kokonaiskulutus oli 79,2 kiloa henkeä kohti. Siipikarjanlihan kulutus kasvoi noin neljä prosenttia ja oli noin 27,5 kiloa. Sianlihan kulutus väheni noin 3,5 prosenttia ja oli 29,7 kiloa. Naudanlihan kulutus pysyi 18,6 kilossa. Lampaanlihaa syötiin noin puoli kiloa. Maitoa juotiin henkeä kohti noin neljä prosenttia vähemmän kuin vuonna 2019 eli noin 98 litraa.

6

Eläinoikeusvoitto naapuriin – Viro kielsi turkistarhauksen teksti Taija rinne • kuvat istockphoto.com

viron parlamentti äänesti kesäkuussa turkistarhauksen kieltävän lakiesityksen puolesta. kielto tulee voimaan siirtymäajan jälkeen 1.1.2026.

J

o keväällä Viron ympäristömi-

nisteri Tõnis Mölder kertoi kannattavansa turkistarhauksen kieltämistä eettisistä syistä. Virossa on muutaman vuoden aikana äänestetty turkistarhauskiellosta kolme kertaa. ”Katseet kääntyvät nyt Suomeen, joka alkaa olla Euroopan viimeisiä turkistuottajamaita. Kielto ei ollut mahdollinen Virossa vielä muutama vuosi sitten, mutta nyt se on totta. Koronaviruskriisi on osoittanut, että muutokset alalla voivat olla nopeita. Suomessa kannattamatonta alaa on jopa tuettu verovaroin koronan varjolla, vaikka vastuullista olisi nyt lopettaa turkistarhaus hallitusti”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.

Myös covid-19-tapaukset maailman minkkitarhoilla ovat herättäneet keskustelua Virossa. Virus tarttuu herkästi minkkeihin ja supikoiriin, ja mm. Euroo-

häkkikasvatuskielto etenee eu:ssa euroopan komissio haluaa voimaan lain, joka kieltää tuotantoeläinten häkkikasvatuksen EU-alueella. Aiemmin kesäkuussa Euroopan parlamentti asettui tukemaan End the Cage Age -kansalais-

istockphoto.com

etelä-afrikka kieltäisi leijonien kasvatuksen trofee­ metsästystä varten

koonneet taija rinne & elina hietanen

pan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA pitää minkkitarhausta uhkana kansanterveydelle. Minkkitarhaus on keskeytetty covid-19-riskin takia Ruotsissa ja Tanskassa.

Turkistarhaus on eettinen kysymys, johon Suomi ei vastaa

Covid-19-tapausten lisäksi turkisten kysynnän ja sen myötä turkisalan nopea romahdus on vauhdittanut turkistarhauskieltoja. Esimerkiksi Puolassa, joka on maailman suurimpia turkistuottajamaita, turkistarhauskielto on parlamentaarisessa käsittelyssä. Norjassa turkistarhaus kiellettiin vuonna 2019 siirtymäajalla, joka päättyy 2025. Tanska kielsi kettutarhauksen vuonna 2009 siirtymäajalla, joka päättyy 2024.

Suomella olisi nyt hyvä hetki hypätä eurooppalaisen kehityksen kelkkaan ja

aloitetta, jonka tavoitteena on kieltää häkkikasvatus EU:ssa. Komissio kertoi nyt sitoutuvansa aloitteen edistämiseen niin, että laki esitellään vuonna 2023 ja se tulee voimaan 2027. Laki tarvitsee vielä Euroopan parlamentin ja EU-maiden hyväksynnän ennen voimaantuloaan.

Ajankohtaista särkänniemestä siir­ retty veera-delfiini on kuollut

kieltää turkistarhaus valmisteilla olevassa eläinsuojelulaissa. Pian lausunnoille odottamamme eläinlaki ei tietääksemme kuitenkaan puutu turkistarhaukseen. Turkiseläinten hyvinvoinnin parantaminen vaatisi tarhaukseen sellaisia muutoksia, ettei se voisi olla kannattavaa. Siksi olisi selkeää kieltää turkistarhaus siirtymäajalla ja suunnitella siirtymä kohti muita aloja. Uudelleenkoulutuksilla ja tuilla siirtymä onnistuu sosiaalisesti kestävästi.

Turkistarhaus on kielletty jo Hollannissa, Isossa-Britanniassa, Itävallassa, Norjassa, Belgiassa, Luxemburgissa, Serbiassa, Slovakiassa, Tšekissä, Makedoniassa, Kroatiassa, Sloveniassa, Ranskassa, Unkarissa sekä Bosnia-Hertsegovinassa.

Kettutarhaus on kielletty Tanskassa ja Ruotsissa kettutarhaus on loppunut lakitiukennusten vuoksi. Saksassa ja Sveitsissä tiukemmat eläinten hyvinvointivaatimukset ovat lopettaneet tarhauksen.

istockphoto.com

särkänniemestä kreikan Attica Parkiin vuonna 2016 siirretty pullokuonodelfiini Veera on kuollut. Veera syntyi vuonna 1978 ja oli kuollessaan 43-vuotias. Veera kuoli Italiassa Oltremare-nimisessä puistossa, jonne se siirrettiin viime kesänä Atticasta.

Särkänniemi siirsi delfiinit Attica Parkiin Kreikkaan huolimatta Attican huonosta maineesta. Vuonna 2020 Kreikan viranomaiset peruivat Attican delfinaarioluvan. Alun perin Särkänniemestä Atticaan siirrettiin neljä delfiiniä: Veera, Delfi, Leevi ja Eevertti. Delfi kuoli Atticassa sydänkohtaukseen vuonna 2016.

paras juttu

Sanottua ”Tänä aikana ei ole enää mitään perustetta sille, että eläimiä tuotetaan turkiksiksi. Annamme kaiken tukemme sille, että kaikissa jäsenmaissa löydetään yhteisymmärrys turkistuotannon kieltämiselle.”

– italian maatalousministeri stefano patuanelli euroopan unionin maatalousministerien tapaamisessa helsingin sanomat 1.7.2021

numeron 2/2021 parhaaksi jutuksi äänestettiin artikkeli ”Uskonto muovaa eläinsuhdetta”.

Yllätyspalkinnon arvonnassa onni suosi Jonna Paldaniusta. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille äänestäneille!

Mikä on tämän lehden paras juttu?

Kerro mielipiteesi 18.10.2021 mennessä, niin olet mukana yllätyspaketin arvonnassa. Lähetä vastauksesi, nimesi sekä osoitteesi sähköpostitse lehti@animalia.fi (sähköpostin otsikko: Paras juttu 3/2021) tai postitse Animalia, Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki.

7

Ajankohtaista

kaikki belgian 14 turkistarhaa ovat päättäneet lopettaa toimintansa lopullisesti. Belgia kielsi turkistarhauksen vuonna 2018 siirtymäajalla, joka päättyy vuonna 2023. Kaikki maan turkistarhat ovat päättäneet lopettaa toimintansa ennen turkistarhauskiellon määräaikaa, kertoo De Standaard -lehti. Belgia on myöntänyt parempia kompensaatioita yrittäjille, jotka ajavat toimintansa alas etuajassa. Belgian minkkitarhaajat keskeyttivät jo aiemmin toimintansa koronaviruspandemian aiheuttaman terveysriskin sekä minkinnahkojen alhaisten hintojen vuoksi.

Irlannissa pitkään jatkunut keskustelu turkistarhauksen tulevaisuudesta edistyi jälleen, kun maan hallitus hyväksyi turkistarhauksen kieltävän lain etenemisen. Turkistarhauskielto tulee näillä näkymin voimaan 2022 loppuun mennessä.

8

istockphoto.com

turkistarhaus päättyy belgiassa – irlannissa kielto lähes varma

turkistarhojen määrä laskee suo­ messa

euroopan laajuinen turkistarhauskielto eu:n agendalla

fifurin uusien tilastojen mukaan turkistarhoja oli Suomessa vuonna 2020 yhteensä 762. Edellisvuonna tarhoja oli 865. Tarhojen kokonaismäärä on laskenut lähes 12 prosenttia edellisvuodesta.

Myös tilakoko pieneni.

Viennin arvo on laskussa. Kokonaisviennin arvo oli 167 miljoonaa euroa vuonna 2020, kun se edellisenä vuonna oli 312 miljoonaa.

Kasvatusmäärät laskivat edelleen vuonna 2020. Viime vuonna turkiseläimiä kasvatettiin 2,18 miljoonaa yksilöä (2019: 3,1 miljoonaa).

euroopan neuvostossa keskusteltiin turkistarhauskiellosta kesäkuun lopulla. Itävalta ja Hollanti esittivät maatalous- ja kalastusneuvoston tapaamisessa Euroopan laajuista turkistarhauskieltoa ja vaativat Euroopan komissiota selvittämään mahdollisuudet turkistarhauksesta luopumiseksi. Useat ministerit asettuivat puoltamaan kieltoa.

Animalia seuraa ehdotuksen etenemistä.

animalian juhlavuosi huipentuu marras­ kuussa animalian juhlavuoden päätteeksi kutsumme jäsenemme ja kaikki muut kiinnostuneet mukaan etätapahtumien sarjaan! Luvassa on yhdessä viihtymistä, työpajoja, eläinoikeusluentoja ja muuta mielenkiintoista ohjelmaa.

Lisätietoja syksyn aikana osoitteessa animalia.fi/juhlaviikko.

Tervetuloa mukaan!

Vieraskynä

kuva velda parkkinen

Jos sen voi kuvitella, se ei ole mahdotonta

E

läintuotanto on historiaa.

Kaunis lause pitää paikkansa neljälle kanalle, joiden kanssa saan jakaa pihan vilvoittavat varjot. Olen utopiassa, joka on totta, Eläinten turvakoti Saparomäessä Porvoossa.

Te luultavasti jo olette minun ja kanojen puolella. Teitä ei tarvitse vakuuttaa siitä, että heille kuuluisi oikeus elämään, koskemattomuuteen ja mahdollisimman suureen vapauteen (sekä vesimelonin nokkimiseen, se pitäisi kirjata kanojen perusoikeuksiin).

Eläintuotanto nykyisessä mittakaavassa tulee loppumaan jo pelkästään siksi, että se on järjetön ja tuhoisa tapa tuottaa proteiinia.

Mutta. ”Mitä niille sitten tapahtuisi, jos niitä ei syötäisi?” ”Niitä ei olisi. Idiootti.”

Hölmö kysymys – ajattelematon vastaus.

Eläinoikeusteoreetikot Sue Donaldson ja Will Kymlicka luovat kirjassaan Zoopolis malleja siitä, miten eläinoikeudet voisivat oikeasti toteutua yhteiskunnassa. Eri lajit asettuisivat erilaisiin oikeudellisiin kategorioihin sen perusteella, elävätkö ne integroituneina ihmisyhteisöön vai autonomisina. Konkretia ja käytännön ratkaisut rakentavat siltaa nykyhetken ja toisenlaisen maailman välille. Donaldson ja Kymlicka myös huomauttavat, että liike, joka ajaa samanaikaisesti jollekulle oikeuksia ja sukupuuttoa, on ristiriitainen eikä kovin vetoava.

Vaikka agribisnes tuottaa yksilöt tuhottaviksi, ei ole realismia, että kaikki tuotantoon valjastetut muunlajiset vain katoaisivat, jos eläinteollisuus loppuisi.

Emme palaa domestikaatiota edeltäneeseen tilanteeseen, jossa on vain ihmisiä ja ihmisyhteisöistä itsenäisiä lajeja.

On kestämätön ajatus, että kanojen, nautojen tai sikojen olemassaolo olisi riippuvaista siitä, että heitä käytetään ruuantuotannossa. Hypoteettinen kysymyksemmekin olettaa, etteivät ne selviäisi luonnossa. Vammaistutkimusta eläinoikeusteoriaansa yhdistävä Sunaura Taylor muistuttaa, ettei kukaan meistä selviäisi ”luonnossa” ilman inhimillisiä ja ei-inhimillisiä tukiverkostoja: riippuvaisuus ei ole oikeutus riistolle.

Jalostuksen takia monet lajit ovat erityisen haavoittuvaisia ja tarvitsevat ihmisen apua. He tarvitsevat oikeuden elämään ja vapauteen, mutta myös oikeuden saada ihmisiltä apua ja tukea – suuri osa lainsäädännöstähän kytkeytyy velvollisuuksiin.

Yhteiselon käytäntöjen pohtiminen on vähintään kananaskel kohti utopiaa, jossa eläinten oikeudet ovat totta.

Laura Gustafsson

9

teksti hannele ahponen & erja laakkonen • kuvat weanimals & kelly guerin

”

Vielä kymmenen vuotta sitten minun oli vaikea saada kuviani esille perinteisessä mediassa, mutta meneillään on iso muutos.

Katse eläimeen kuvajournalismi on merkittävä työkalu yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseksi. esimerkiksi sotakuvaajien ja ympäristökatastrofien tallentajien kuvat tuovat tapahtumat suuren yleisön tietoisuuteen, herättävät keskustelua ja halun toimia.

Puheenjhtajalta

E

läinkuvajournalismi on

yksi dokumentaarisen kuvajournalismin muoto. Sen keskiössä ovat ihmisen maailmassa elävät ja kuolevat eläimet. Kuvat tekevät näkyväksi palan eläinten todellisuutta ja rakentavat uutta eläinkuvaa.

Kohtaamisia katseen välityksellä

Kanadalainen valokuvaaja ja We Animals -kuvatoimiston perustaja Jo-Anne McArthur on kuvannut eläimiä muun muassa tuotantotiloilla. ”Valokuvaajan valinnat vaikuttavat aina kuvaan. Mielestäni on tärkeää kuvata tilanteet mahdollisimman todenmukaisesti ja antaa katsojan ajatella itse. Ylidramatisointi ei ole tarpeen, sillä eläinten käyttö on jo sellaisenaan järkyttävää”, McArthur sanoo.

Toisaalta kuvissa on oltava elementtejä, jotka kiinnittävät katsojan huomion ja saavat hänet jäämään kuvan ääreen.

Tällaisia voivat McArthurin mukaan olla esimerkiksi katsekontakti kuvattavan eläimen kanssa, lähikuvat häkkien kaltereista tai loputtomat varjotalorivistöt.

Kuva voi tehdä näkyväksi sellaista, jolle olemme sokeutuneet. Eläin voidaan esittää kuvassa keinoin, jotka havahduttavat huomaamaan sen uudella tavalla.

Esimerkiksi henkilökuvan tapaan otettu kuva parsinavetan lehmästä voi antaa arvoa kuvan kohteelle ja herättää katsojassa kysymyksiä eläimen kohtelusta.

Professori Janne Seppänen on pohtinut laajasti katseen merkitystä visuaalisessa kulttuurissa. Katseen avulla muodostamme suhteita kuviin ja niiden kohteisiin. Katse on silta, jota pitkin kuljemme kohtaamaan eläimen. Voimme siirtyä tiettyyn hetkeen ja paikkaan ja tarkastella tilannetta turvallisen matkan päästä.

Ikkuna eläinten todellisuuteen

Konflikteja ja kärsimystä esille tuovat kuvaajat voivat vain harvoin auttaa kuvattavia. ”Tämä on yksi vaikeimpia asioita työssäni. Käytännössä esimerkiksi tuhansien broilerien tai isojen tuotantoeläinten auttaminen on mahdotonta. Lisäksi on pelastajan vastuulla tarjota pelastetulle eläimelle hyvä elämä, mikä on usein haastavaa. Tehtäväni kuvaajana on auttaa ihmisiä ymmärtämään eläinten asemaa yhteiskunnassa”, McArthur kertoo.

Kuvan katsominen on tulkintaa. Mediakulttuurin ja taiteen tutkimuksessa on

pohdittu näitä prosesseja vuosikymmenten ajan. Nykyisin pidetään itsestään selvänä, että jokainen katsoja tekee kuvasta omat tulkintansa ja valitsee lukutapansa.

Voimme lukea kuvia hyvinkin kriittisesti, eli vastustaen meille tarjottuja tulkintavaihtoehtoja, tai ottaa kuvan välittämän sanoman vastaan myötämielisesti. ”Eläinten hyödyntäminen on herkkä aihe, joka herättää ihmisissä usein vastarintaa kuvan viestiä kohtaan. En halua osoitella yksittäisiä eläinten omistajia tai tuottajia, vaan tuoda eläinteollisuuden todellisuutta esille laajemmin”, McArthur kertoo.

Eläinkuvajournalismi avaa ikkunoita, jotka tavallisesti pysyvät suljettuina. Usein näemme vain tuotepakkausten piirroskuvia tennistä pelaavista lehmistä ja hiottua mainoskuvastoa.

Eläinten oloja dokumentoivat kuvaajat joutuvat usein hankkimaan kuvia epätavallisin keinoin. ”Näen velvollisuudekseni mennä tarvittaessa omistajien tietämättä tiloille, ja tällöin joudun rikkomaan lakia. Koen, että minulla on kuitenkin vastuu olla tekemättä vahinkoa, jotta en esimerkiksi levitä taudinaiheuttajia eläimiin.”

McArthurin mielestä olemassa olevia lakeja tulee myös haastaa. Hänen mukaansa eläinteollisuus pitäisi tehdä läpinäkyväksi, jotta kuka tahansa voisi nähdä, mistä esimerkiksi pihvi tai turkissomisteet tulevat.

Laajeneva eläinkuva

Kuvajournalistin työn voi sanoa alkavan varsinaisesti vasta kuvaustilanteen jälkeen. On löydettävä kanavat kuvien julkaisuun. ”Media ei halua ärsyttää yleisöjään.

Vielä kymmenen vuotta sitten minun oli vaikea saada kuviani esille perinteisessä mediassa, mutta meneillään on iso muutos. Esimerkiksi The Guardian on tehnyt kokonaisen juttusarjan eläinteollisuudesta. Yksikin motivoitunut toimittaja voi tehdä paljon ja heitä on yhä enemmän”, kertoo McArthur.

Ihmisten eläimiin liittyvät arvot muuttuvat, ja tiede tuottaa uutta tietoa eläinten tuntoisuudesta. McArthur painottaa, että median on nyt pakko käsitellä eläinkysymyksiä. Kasvava yhteiskunnallinen paine ja uudet eläinkuvajulkaisut myös houkuttelevat genren pariin yhä uusia kuvaajia.

Suomessa avainteos on Juho Kerolan ja Kristo Muurimaan Eläintehtaat (Into 2018). McArthurin ja Keith Wilsonin toimittama palkittu kirja The Hidden (We Animals Media 2020) esittelee useiden kuvaajien tuotantoa. ”On historiallisesti tärkeää dokumentoida eläinten oloja. Voimme katsoa kuvia tulevaisuudessa ja todeta, että eläinten julma hyväksikäyttö on jäänyt historiaan eikä se saa enää koskaan toistua.”

11

teksti jenna aarnio • kuvat istockphoto.com

Apua luonnonvaraisille eläimille eläinetiikassa keskityttiin pitkään vain kesytettyjen eläinten kohteluun. viime vuosina on kuitenkin noussut esiin uusia näkökulmia, jotka nosta­ vat esiin kärsimyksen määrän luonnossa ja kannustavat luonnonvarais­ ten eläinten auttamiseen.

K

esytettyjen eläinten

kohteluun keskittyminen on helppo ymmärtää, sillä ihminen aiheuttaa niille suunnattomasti kärsimystä eläinteollisuuden eri muodoissa. Koska olemme näille eläimille aiheutuneesta kärsimyksestä suoraan vastuussa, tekee se toiminnasta itsessään tuomittavaa. Aiheutamme kuitenkin monenlaista vahinkoa myös luonnonvaraisille eläimille esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja elinalueiden tuhoamisen muodossa.

Ajatus siitä, että luonnonvaraiset eläimet tulisi pääsääntöisesti jättää oman onnensa nojaan, kun niiden kärsimys ei ole suoraan ihmislähtöistä, on ongelmallinen myös siitä syystä, ettemme suinkaan ajattele samoin ihmisten kohdalla. Kärsivää ihmistä tulee auttaa, oli hänen ahdinkonsa sitten seurausta toisen ihmisen toiminnasta tai luonnon aiheuttamaa. Filosofi Catia Faria korostaakin, ettei olento halua kärsiä, oli kärsimyksen aiheuttajana sitten toinen ihminen tai puun kaatuminen.

Luonnossa on paljon kärsimystä

Meillä on taipumus vähätellä sekä luonnossa esiintyvän kärsimyksen määrää ja vakavuutta että mahdollisuuksiamme vaikuttaa siihen. Kärsimystä aiheutuu luon-

nossa monesta syystä: ravinnon puutteen, onnettomuuksien, luonnonkatastrofien, loisten, sairauksien, ilmastonmuutoksen myötä alati pahenevien sään ääri-ilmiöiden sekä luonnollisten prosessien, kuten saalistuksen ja lisääntymisstrategioiden, seurauksena.

Jotkut kärsimyksen muodot ovat äärimmäisempiä kuin toiset, ja joihinkin näistä ihmisen on mahdollista puuttua.

Joihinkin puuttuminen tuskin on edes toivottavaa. Sellaiseen luonnon prosessien seurauksena syntyvään kärsimykseen, kuten saalistukseen, puuttuminen johtaisi todennäköisimmin suurempaan haittaan kuin hyötyyn. Ekosysteemien toiminta on riippuvaista luonnon kiertokulusta, ja toimivista ekosysteemeistä riippuu myös oma olemassaolomme.

Luonnonvaraisten eläinten kärsimyksen vähentäminen ei voikaan tapahtua millä hinnalla tahansa, vaan on pidettävä mielessä kokonaiskuva. Kärsimystä ei kuitenkaan voida suorilta käsin sivuuttaa. Kuten filosofi Oscar Horta toteaa, ei ole uskottavaa ajatella, että mikä tahansa määrä eläinten kokemaa kärsimystä voitaisiin sivuuttaa vetoamalla esimerkiksi ekosysteemien arvoon.

Voidaankin kenties ajatella, että jonkinlainen kärsimys luonnossa on välttä-

mätöntä, toisenlainen ei. Kun kärsimys on tarpeetonta, kuten monissa ihmisen suoraan tai epäsuorasti aiheuttamissa tapauksissa, ja kun tähän kärsimykseen on mahdollista puuttua ilman suurempaa vahinkoa, niin myös tulisi tehdä.

Auttaminen on mahdollista

Monenlaiseen kärsimykseen luonnossa on mahdollista puuttua ilman katastrofaalisia seurauksia esimerkiksi ekosysteemeille. Jo eläinsuojelulainsäädäntömmekin velvoittaa auttamaan loukkaantunutta luonnonvaraista eläintä. Valitettavasti niin julkisessa keskustelussa kuin käytännössäkin loukkaantunut tai sairas luonnonvarainen eläin saa kuitenkin yleensä automaattisen kuolemantuomion, vaikka vaiva olisi suhteellisen helppohoitoinenkin. Monia keinoja yksittäisten loukkaantuneiden eläinten auttamisesta laajempien eläinjoukkojen rokottamiseen ja ruokintaan sekä moottoriteitä halkoviin siltoihin on jo käytössä.

Onkin syytä kysyä, miksi rajaisimme auttamisen vain kesytettyihin eläimiin, jos kykenemme tarjoamaan helpotusta myös luonnonvaraisten eläinten elämään. Luonnoneläinten auttamista on vastustettu vetoamalla sen vaativuuteen: emme mitenkään voi poistaa kaikkea kärsimystä. Argumentilla kuitenkin aliarvioidaan sitä, kuinka pahaa kärsimys oikeastaan voikaan olla. On vaikea kuvitella tilannetta, jossa suuri osa ihmisväestöstä kärsisi tavalla, joka on luonnoneläimille arkipäivää, ilman että näiden ihmisten auttamisesta edes keskusteltaisiin. Kärsimyksen edessä ei tule heittää hanskoja tiskiin, vaan etsiä parhaita keinoja sen vähentämiseksi. Onkin ihmisen vastuulla aktiivisesti tutkia ja selvittää uusia kestäviä tapoja luonnonvaraisten eläinten auttamiseksi.

13

teksti elisa aaltola • kuvitus iiris silvola • kuva elisa aaltolan kotiarkisto

Eläinten

itseisarvosta ja ihmisten inhimillisyydestä ajatus eläinten itseisarvosta on yleistynyt viime vuosina. miksi eläinten itseisarvoa ei ole jo aiemmin tunnistettu, ja mihin se perustuu?

I

tseisarvo määritetään välinearvon vas-

takohdaksi. On asioita, joiden arvo perustuu niiden tuottamaan hyötyyn, ja on asioita sekä olentoja, jotka ovat arvokkaita itsessään. Ihmiselämä on perusesimerkki jälkimmäisestä: meistä jokaisella on itseisarvoa, joka on riippumaton siitä, onko meistä muille tai yhteiskunnalle hyötyä.

Lajiegoismin vaara

Ihmisoikeusajattelu pohjaa siihen, että jokainen ihminen on itseisarvoinen. Toisinaan itseisarvo rinnastetaankin ihmisarvoon. Vaarana kuitenkin on, että ihmisyys asetetaan itseisarvon kriteeriksi, kun taas muut eläimet jäävät välineen asemaan. Sian arvo mitataan tällöin pekonissa ja lehmän maitolitroissa, eikä eläimillä tai niiden näkökulmalla sinällään ole merkitystä.

Ihmisyyden asettaminen itseisarvon ehdoksi on osa ihmiskeskeistä maailmankuvaa, joka väittää, että muu luonto eläimineen on olemassa ihmistä varten.

Osa perustelee tätä maailmankuvaa uskonnolla, sillä luomiskertomuksessa jumala nimeää ihmisen omaksi kuvakseen ja antaa maan sekä sen olennot ihmistä varten. Osa taas väittää, että ihmisyys sinällään nyt vain on suunnattoman arvokasta kaikkeen muuhun verrattuna. Miten vain, ihmiskeskeisyydellä on tapana nojata uskoon tai oletuksiin, ei järjellisiin perusteluihin. ”Se nyt vain on niin, että ihminen on arvokkain!” moni puuskahtaa voimatta puolustella näkemystään sen enempää.

Ihmiskeskeisyys on itsekeskeisyyden ja jopa lajinarsismin värittämää. Jos joku tietty henkilö julistaisi olevansa jumalan kaltainen ja muita arvokkaampi sekä ilmoittaisi, että koko muu maailma on tehty häntä varten, pitäisimme häntä sairaalloisen egoistisena. Kun kokonaiset kulttuurit tekevät näin ja asettavat oman lajinsa eläinten ja luonnon yläpuolelle, jää egoismi helposti huomaamatta. Kulttuurien sisällä elävät henkilöt sisäistävät tuon ajattelun jo lapsuudessa ja oppivat pitämään eläinten välinearvoisuutta itsestäänselvyytenä.

Biologiset määreet eivät kuitenkaan ole – ainakaan ilman lisäsyitä – itseisarvon kannalta oleellisia. Esimerkiksi ihonväri tai biologinen sukupuoli eivät vaikuta ihmisyksilön itseisarvoon. Eläinetiikassa on pitkään väitetty, että samalla lailla laji on asia, joka ei sinällään määritä yksilöiden arvoa. Aivan kuten yksilöiden itseisarvon kiistäminen näiden ihonvärin perusteella olisi rasismia, on eläinten itseisarvon kieltäminen lajiin vedoten ”spesismiä”, eli lajisortoa.

Kehittyneitä mieliä

Mutta entä jos lajin merkitykselle löytyy lisäsyitä? Yksi vaihtoehto on väittää, että ihmislaji on muita eläimiä arvokkaampi, koska ihmisillä on kehittyneitä kognitiivisia kykyjä. Länsimaisessa ajattelussa onkin toistunut väite siitä, että ihmiset ovat rationaalisia, mikä tekee heistä itseisarvoisia. Samalla muiden lajien kykyjä on epäilty tai ne on ”mekanomorfian”, eli eläinten koneenkaltaistamisen, puitteissa kiistetty täysin.

Mielenkyvyt ovat kuitenkin nekin ongelmallinen perusta itseisarvolle – jollei sitten puhuta aivan perustietoisuudesta. Monet kyvyt voivat olla sinällään arvokkaita: on hieno juttu, että joku osaa tutkia kvanttifysiikkaa tai säveltää sinfonioita. Kykyjen arvokkuus ei kuitenkaan tee niiden kantajasta muita arvokkaampaa.

Toisin väittäminen on ”ableismia”, eli kykyjen perusteella tapahtuvaa syrjintää.

Harva ehdottaisi, että kvanttifyysikolla on muita enemmän itseisarvoa, saati että tämä voisi surutta käyttää hyödykseen tavallisia tallustajia vaikkapa grillaamalla näiden reisilihaksia iltapalaksi. Ihmisoikeusajattelussa kiistetään – aivan oikein – sen mahdollisuus, että yksi ihminen voisi olla kykyjensä vuoksi toista arvokkaampi. Jos haluamme olla johdonmukaisia, on sama ajattelu ulotettava koskemaan muita eläimiä. Ihmisten kognitiiviset taidot eivät korota heidän arvoaan muiden eläinten yläpuolelle.

Samalla on hyvä muistaa, että kaikki ihmiset eivät ole kognitiivisesti taitavia, ja että monet eläimet puo-

15

Jos me todella olemme lajina moraalisesti taidokkaita, tulisi tämän näkyä siinä, miten kohtelemme muita olentoja.

lestaan ovat mieleltään varsin kyvykkäitä. Mitä enemmän eläinten mieltä tutkitaan, sen selvemmäksi käy, että me jaamme monet kognitiiviset kyvyt – mukaan lukien rationaalisen päättelyn – muiden lajien kanssa.

Eläinkunnasta myös löytyy mielen taitoja, joita ihmisillä ei ole lainkaan. Universumin perspektiivistä ihminen ei olekaan sen kehittyneempi kuin delfiini, lehmä, hauki tai mehiläinen.

ilman pienintäkään moraalista ongelmaa, sillä kivenmurikka ei tunne mitään. Jos taas pakotamme emakon, kanan tai ketun elämään ahtaassa häkissä, on seurauksena riipivän negatiivisia kokemuksia. Tietoista olentoa ei voi kohdella kuten kivenmurikkaa, vaan sen kokemukset on otettava lukuun kaikissa niissä teoissa, jotka sitä koskevat.

Tietoisia eläimiä

Mutta entä moraali – eikö kyky moraaliseen harkintaan aseta ihmisiä erityisarvoiseen asemaan? Tämäkin ehdotus on ontuva. Olisi itse asiassa ironista, jos joku puolustelisi muiden väkivaltaista hyötykäyttöä sillä, että hän itse on perin moraalinen olento. Jos me todella olemme lajina moraalisesti taidokkaita, tulisi tämän näkyä siinä, miten kohtelemme muita olentoja.

Moraali on osa ihmisbiologiaa. Moraalin erilaisia asteita löytyy myös muualta eläinkunnasta, mutta kielellinen moraaliharkinta on luultavasti ihmisen erityisaluetta. Me toteutammekin omaa ihmisluontoamme parhaiten silloin, kun käytämme moraaliharkintaa – myös suhteessa muihin lajeihin. Kun siis koetamme kohdella muita eläimiä mahdollisimman hyvin, ja kun tunnistamme myös niiden itseisarvon, toimimme me oman luontomme mukaisesti.

Juuri tästä on kyse sanassa ”inhimillisyys”. Inhimillinen ihminen pyrkii tukemaan toislajisten yksilöiden hyvinvointia, kukoistusta ja elämää. Toisin sanoen: inhimillinen ihminen tunnistaa muiden eläinten itseisarvon.

Mikä sitten on itseisarvon perusta? Jo vuosituhansien ajan on aina toisinaan muistutettu siitä, että eläimet aistivat ja tuntevat. On jonkinlaista olla sika tai lammas. Nykykielellä tästä käytetään termiä ”tietoisuus”, tai tarkemmin ”fenomenaalinen tietoisuus”. Tietoinen olento tuntee, aistii ja kokee sille tapahtuvat asiat. Erityisesti 1800-luvun jälkeen alkoi yleistyä väite siitä, että tämä kyky tekee niin ihmisistä kuin muistakin eläimistä moraalisesti merkityksellisiä.

Nykyisessä eläinetiikassa kyseinen väite on yleinen.

Itseisarvo perustuu tietoisuuteen: kaikilla tietoisilla olennoilla on arvoa sinällään, yksilöinä. Myös muilla asioilla, kuten vaikkapa luonnon monimuotoisuudella, voi olla itseisarvoa, mutta puhuttaessa yksittäisistä olennoista on tietoisuus pääroolissa. Tietoisuus tuo eläimet sekä itseisarvon että moraalin piiriin.

Eläimet on otettava huomioon juuri siksi, että ne pystyvät kokemaan ihmisen niihin kohdistamat teot.

Me voimme laittaa kivenmurikan ahtaaseen häkkiin

16

Inhimillistä moraalia

Lisälukemistoa: Aaltola, Elisa (toim). 2013. Johdatus eläinfilosofiaan. Johanna Koskinen (suom.). Gaudeamus.

Aaltola, Elisa. 2004. Eläinten moraalinen arvo. Vastapaino.

Vieraileva toimittaja elisa aaltola on eläin- ja ympäristökysymyksiin sekä moraalipsykologiaan keskittynyt filosofi, joka työskentelee eläinja ympäristöetiikan dosenttina Turun yliopistossa. Aaltola on kirjoittanut ja toimittanut useita eläinten moraalista asemaa koskevia teoksia ja pitää Hermit and Hounds -blogia sekä Valoja-podcastia osoitteessa hermithounds.com.

17

ISÄÄ: LUE L dia.fi liame anima

teksti taija rinne • kuvat animalian lehtiarkisto

Animalia-lehtien historian havinaa – koe-eläinsuojelusta eläinten oikeuksiin animalia-lehti ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1975. tuolloin eläinten oikeuksis­ ta puhuttiin vielä eri tavoin kuin nyt.

Z

acharias

topeliuksen

vuonna 1870 perustama Kevätyhdistys suojeli pikkulintuja, ja sellaisena eläinsuojelu nähtiinkin lähes 100 vuoden ajan.

Vuonna 1961 perustettu Animalia toi keskusteluun ajatuksen eläinten oikeuksista.

Animalia-lehden edeltäjä, Koe-eläinten suojelu -lehti, alkoi ilmestyä vuonna 1975. Maisterintutkielmassaan Eläinsuojelu, eläinten oikeudet ja eläinten hyvinvointi Animalia-lehdessä vuosina 1975–2004 Maria Roivas kertoo, että vielä 1970-luvulla eläinten oikeudet olivat jotain, mitä eläinsuojelijat ajoivat.

18

1980-luvulla etiikkaa ja moraalia käsiteltiin erityisesti eläinkokeisiin liittyen, mutta myös turkistarhauksesta ja tehotuotannosta alettiin puhua. Samaan aikaan oli kuitenkin tavallista puhua luomulihan puolesta. Vuosikymmenen loppua kohden alettiin kuitenkin tehdä eroa eläinsuojelun ja -oikeuksien välille ainakin filosofisella tasolla.

1980–1990-luvuilla alettiin puhua eläinoikeusfilosofiasta, ja vuonna 1991 Animalia julkaisi Peter Singerin Oikeutta eläimille -kirjan suomeksi. Vuoden 1995 turkistarhaiskujen jälkeen eläinten oikeudet liitettiin ilkivaltaan, mikä johti siihen, ettei niistä ei juuri kirjoitettu moneen

vuoteen. 2000-luvun alun jälkeen keskustelu eläinten hyväksikäytön oikeutuksessa ja eläinetiikasta kasvoi.

2010-luvulla tulivat kuuluviin vahvemmat vaatimukset eläinten oikeuksien eteen. Niin turkistarhauksen eettiset ongelmat kuin sen mukana myös muut eläinoikeusaiheet nousivat jälleen voimakkaammin Animalia-lehden sivuille.

Olemme kulkeneet pitkän matkan eläinsuojelusta eläinten oikeuksiin. Yhdistyksen tiedotuslehdestä on tullut palkittu journalistinen eläinoikeusjulkaisu, jolla on oma verkkojulkaisualusta Animalia-media.

teksti laura uotila • kuvat istockphoto.com

EU:n on panostettava eläinkokeettomien tutkimusmenetelmien kehittämiseen vuonna 2010 eu:ssa hyväksyttiin direktiivi, jonka selkeänä tavoitteena on eläinkokeiden vähentäminen ja lopulta eläinkokeista luopuminen. kymmenessä vuodessa koe-eläinten määrä ei ole eu:ssa kuitenkaan merkittävästi vähentynyt.

H

einäkuussa parlamentin täysistunnossa käsi-

teltiin kysymystä, jossa vaadittiin suunnitelmia ja toimenpiteitä eläinkokeettoman tutkimuksen kehityksen nopeuttamiseksi.

Suomalaisista mepeistä Heidi Hautala, Ville Niinistö ja Sirpa Pietikäinen olivat mukana jättämässä tätä kysymystä.

Animalia vetosi myös muihin suomalaisiin meppeihin, jotta he tukisivat ryhmiensä kautta tätä kysymystä. Eläinkokeettoman tutkimuksen edistyminen vaatii taakseen poliittista tahtoa. Heinäkuun täysistunnossa päätettiin, että toimenpidesuunnitelmasta äänestetään lopullisesti syksyllä.

Toimintasuunnitelma tarvitaan kiireellisesti

Eläinkokeettomat tutkimusmenetelmät

ovat kehittyneet monilta osin jo pitkälle.

Esimerkiksi organ-on-chip-tutkimusmallit, laskentapohjaiset lähestymistavat ja tietokonemallit tarjoavat nykyisin laajasti mahdollisuuksia eläinkokeiden korvaamiseen ja tutkimuksen kehittämiseen. EU:n Yhteinen tutkimuskeskus on hyväksynyt monia eläinkokeettomia tutkimusmenetelmiä eri tautitutkimuksiin, mutta näistä raporteista ei ole seurannut konkreettisia toimia eläinkokeiden korvaamiseksi.

Tämän vuoksi toimintasuunnitelma, jolla nopeutetaan siirtymistä eläinkokeettomiin tutkimusmenetelmiin, on kiireellinen. Eläinten korvaamisesta tieteellisissä tutkimuksissa tulisi tehdä EU:n yksi prioriteetti.

Ehdotetussa toimintasuunnitelmassa määriteltiin joukko toimia konkreettisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällä het-

kellä EU:lta puuttuu sellainen poliittinen ohjelma eläinkokeiden lopettamiseksi ja korvaamiseksi, joka kattaisi nykyisen EU:n lainsäädännön ja rahoituskanavien tavoitteet.

Vaatimalla toimintasuunnitelmaa – jollainen monille muille politiikan aloille on jo tehty – Euroopan parlamentilla on mahdollisuus varmistaa, että EU:lla on selkeät keinot ja tavoitteet sen varmistamiseksi, että voimassa olevan lainsäädännön tavoitteet eläinkokeettomuuden edistämisestä saavutetaan. Toimintasuunnitelman päätavoitteena on laatia etenemissuunnitelma kattaville ja monialaisille toimille. Näissä olisi määritelty erityiset tavoitteet ja aikataulut, joilla vähennetään eläinten käyttöä tutkimuksessa, lain vaatimissa testeissä sekä koulutuksessa EU:ssa.

19

Yksin rakkaus ei riitä ihmisen ja lemmikkieläimen suhteeseen liittyy eettisiä ja tunteellisia ristiriitoja, joiden seurauksia eläinlääkäri näkee työssään.

20

teksti noira martiskainen • kuva istockphoto.com

T

oissa vuonna menetin

elämänkumppanini, joka oli lajiltaan koira. Halusin keskustella diagnoosin ja eutanasian tehneen eläinlääkärin kanssa, sillä hän oli toiminut tilanteessa empaattisesti ja jämäkästi. Minulla oli ollut tunne, että lopullisen päätöksen edessä voin luottaa häneen.

Yksi hänen virkkeensä sähköpostissa jäi kummittelemaan mieleeni. Kerroin syyllisyydentunteistani ja rankasta jossittelusta, ja hän vastasi: "Jos niitä ei tuntisi, väittäisin, että jokin ei koiran ja omistajan suhteessa olisi ollut kunnossa."

Syyllisyys on siis olennainen osa hyvää lemmikkisuhdetta. Äkkiseltään hätkähdyttävä ajatus asettuu kontekstiin, kun ajattelee vanhempien ja lapsen suhdetta, jota voi värittää riittämättömyys ja huono omatunto. Syyllisyys siis merkitsee rakkautta ja sitä, että haluaa pitää huolta.

Myös Sara Virtanen on eläinlääkäri.

Vastaanotolla hän näkee meidän rakkautemme hyvässä ja pahassa.

"Jos syyllisyys puuttuisi, miettisin, onko lemmikki ollut todella perheenjäsen. Mutta ihmiset voivat myös olla liian takertuneita lemmikkiin, eivätkä päästäisi sitä pois. Eläinlääkärin tehtävä on kertoa, että nämä ovat vaihtoehdot – tehohoitoa voi antaa, mutta se ei välttämättä auta ja eläin voi silti olla kipeä ja kärsiä. Emme voi päästä eläimen pään sisään ja tietää kivun määrää”, Virtanen sanoo.

Ehkä vieraantumisemme kuolemasta saa meidät pitkittämään parhaiden ystäviemme elämää turhaan. Virtasen sanoin eutanasiakin on hoitokeino, jos millään muulla ei voi välttää kärsimystä.

Eläinsuhteestamme löytyy puutteita

"Esimerkiksi työ- tai metsästyskoira päästetään usein helpommin pois kuin lemmikki. Työkoiran pääkään ei välttämättä kestä, jos elämä on sairaana sohvalla makaamista”, Virtanen kertoo.

Tämä on helppo uskoa. Mutta toisaalta kaikki työeläinten omistajat eivät välttämättä muutoin toimi eläimen parhaaksi – ainakaan, jos näkevät hänet pelkkänä työkaluna ja omaisuutena eivätkä anna hänelle itseisarvoa elävänä ja tuntevana kanssaeläimenä. Virtasen mukaan empatia, lempeys ja väkivallattomuus ovat olennaisia, mutta ne eivät yksin riitä.

Jotkut tuovat lemmikin lääkäriin akuutin terveysongelman takia. He haluavat lääkärin tekevän kaiken mahdollisen, jotta eläin pysyisi hengissä. Samaan aikaan Virtanen saattaa nähdä, että perushoito on täysin laiminlyöty ja esimerkiksi korvat ovat tulehtuneet ja hampaat heiluvat.

Joskus koira ei vaikkapa saa tarpeeksi liikuntaa eikä ole saanut sosiaalistua olemalla tekemisissä lajitoveriensa kanssa.

Käyttäytymisen ja lajityypillisten tarpeiden ymmärrys voi olla huono jopa joillain eläinten kasvattajilla, joiden neuvoja omistajat uskovat.

Sara Virtanen on vegaani ja kokee, ettei voisi työskennellä tuotantoeläinten parissa, koska joutuisi näkemään liian raskaita asioita. Pieneläintenkin kohtalot saivat hänet aluksi itkemään, ja omistajilta tulee joskus järkyttävää palautetta – mutta juuri mahdollisuus kohdata eläimiä on työssä se ihana asia.

Suru on iloa viisaampi

Virtasen työnä on kirjaimellisesti vähentää kärsimyksen määrää. Sehän on hyvä ehdokas maailman tärkeimmäksi tavoitteeksi.

Siinä on eroa, syntyykö ihmisen vuoksi maailmaan yksi kissa tai koira lisää vai adoptoidaanko hylätty eläin, joita riittää.

Ja jos eläimen ottaa vastuulleen, kärsimyksen muistamisen ja lievittämisen soisi menevän lyhytnäköisen ilon edelle. Lemmikin omistajan "ajokortti" olisi Virtasenkin mieleen.

Oma suhteeni kanssaeläimiin kulkee surun kautta. Jos ilo on uusi pentu, suru on loppuun saakka rakastettu vanhus. Voimme pitää lemmikkiä kumppaninamme, mutta silti tosiasiaksi aina jää, ettei hän saa valita meitä ja on armoillamme.

Jotkin lemmikkeinä pitämämme eläimet eivät kaipaisi ihmistä vangitsijakseen.

Toisilla taas on takana yhteistä evoluutiota kanssamme, eivätkä he enää pärjää ilman meitä. Samasta syystä kenties emme mekään ilman heitä.

"En ymmärrä, miten ihmiset kykenevät olemaan ilman koiraa”, Virtanen sanoo, nyt yksityishenkilönä eikä eläinlääkärin ominaisuudessa.

Tunnen samoin. Mutta nyt sinnittelen, kunnes olen riittävän varma, että tilanteeni on sellainen, että tuotan jollekulle enemmän onnea kuin murhetta. Se ei ole itsestään selvää. Vaikka kuinka rakastan.

Jotta kärsimys ei olisi arkipäivää Eläinkokeille on vaihto-

vh

ehtoja. Sano kyllä tieteelle ja tutkimukselle, ei kärsimykselle.

Animalian tekemän työn ansiosta eläinkokeeton maailma on koko ajan lähempänä. Auta eläimiä.

Lahjoita nyt!

Lähetä viesti ANIMALIA15 numeroon 16155.

Kertalahjoitus 15 euroa veloitetaan seuraavalta puhelinlaskultasi.

Lämmin kiitos, että välität eläimistä!

21

LUKUNAUT

JA INNOLTA

Aura Koivisto EI MIKÄ TAHANSA METSÄ

Hannu Laakso ME KARHUSET

Daniel E. Lieberman IHMISKEHON LYHYT HISTORIA

Minja Koskela ÄIDIKSI TULEMINEN

Ei mikä tahansa metsä sopii kaikille, jotka ovat löytäneet retkeilyn ilot ja haluavat tutustua luontoon entistä paremmin. Samalla kurkistetaan kotimaisten metsän eläinten kiehtovaan elämään.

Me Karhuset -lastenkirjassa tieto, upeat valokuvat ja mukaansatempaava tarina yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla.

Ihmiskehon lyhyt historia on innostava kertomus ihmiskunnan historiasta ja oman kehomme evoluutiosta.

Äidiksi tuleminen on kirja raskaudesta, rakkaudesta ja uteliaisuudesta. Minja Koskela pohtii, millaista on tulla äidiksi yhteiskunnassa, jossa äitiys oletetaan tietynlaiseksi.

= myös e-kirjana intokustannus.fi

= myös äänikirjana

Kirjakaupoista ja osoitteesta intokustannus.fi

”

Aina ei pääse maailmalle, mutta maailma voi aina tulla sun luo.

MEERI KOUTANIEMI JA SAMI YAFFA

4 nroa

20 € Tilaa lehti: maailmankuvalehti.fi/tilaa-maailman-kuvalehti/ ja lue verkossa maailmankuvalehti.fi

Maailman Kuvalehti – ikkunasi maailmaan

Kirjavinkit

myötätunto sorrettujen puolella John King: Teurastamosta nousee rukous. Kovasana Kustannus, 2021. 380 s. kuten kaikissa John Kingin kirjoissa, Teurastamosta nousee rukous -kirjassa myötätunto on sorrettujen puolella. Rehellisen ja päiväkirjamaisen kerronnan avulla käsitellään sensuroimatta ihmisen tapaa kohdella eläimiä ja luontoa sekä sitä, millaiseen moraalittomaan kulttuuriin ja ajatusmalliin meidät kasvatetaan.

Yksi kirjan keskeisimmistä aiheista on spesismi: ivallinen, kiero ja väheksyvä kielenkäyttö, johdattelevat ilmaukset, ovelat, vihjailevat, laskelmoivat äänenpainot, alatyyliset lauseet, ajatukset ja hokemat, jotka ovat kaikuneet läpi vuosien, vuosikymmenten ja vuosisatojen tähän päivään asti. “...mutta ehkä sydämet eivät olleetkaan kovin erilaisia, molemmat kuuluivat lajille, joka oli erikoistunut väkivaltaan.” eveliina piispanen

intohimona leivokset Ilse R. Pinner: Vegalicious Pastry. A delicious approach to plant-based sweets with a bakery style twist.

Valokuvat Anastasia Kivilo. 2021, 182 s. ilse r. pinner on Suomessa asuva ruoka-alan ammattilainen, joka on erikoistunut vegaanisiin leivonnaisiin ja eri kulttuurien keittiöihin. Hänen ensimmäinen reseptikirjansa Vegalicious Pastry onkin saanut inspiraatiota eri puolilta maailmaa, myös Suomesta.

Aluksi esitellään kirjoittaja ja annetaan johdatus vegaaniseen leivontaan sekä opastetaan muun muassa maitojen ja kuorrutteiden valmistukseen. Varsinaiset leivonnaisohjeet kattavat niin pullat ja muffinit kuin monimutkaiset leivokset. Esimerkiksi kakkureseptien valikoima on laaja: kuivakakkuja, juustokakkuja, pellillä valmistettavia leivonnaisia.

Pinnerin intohimoinen suhde herkullisiin leivonnaisiin näkyy läpi teoksen. Merkittävä osa kirjaa ovat Anastasia Kivilon kuvat: hehkuvat kuvat suomalaisista maisemista ja raikkaan konstailemattomat leivonnaiskuvat.

ihmisen ja muiden eläinten kumppanuudesta Tuomas Räsänen ja Nora Schuurman (toim.): Kanssakulkijat – Monilajisten kohtaamisten jäljillä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2020. 402 s. teos on suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantama vertaisarvioitu tiedekirja. Viisitoista artikkelia sisältävä kokoelma on paksu ja moniaiheinen, ja se on jaoteltu eri teemoihin. Mukana on tiedettä, koulutusta, kodin ja työn arkea sekä etiikkaa ja hoivaa. Kaikkia tekstejä yhdistää kanssakulkijuus, joka tarkoittaa ihmisen ja muun eläimen elämän limittymistä, rinnakkaisuutta. Kirja rajaa mukaan otetut kanssakulkijuudet sellaisiin, jotka tuottavat jotain hyvää molemmille osapuolille. Kumppanuus perustuu kehollisen vuorovaikutuksen ja jaetun arjen varaan.

Toimittajat asemoivat teoksen tekstit kulttuurisen ja yhteiskunnallisen eläintutkimuksen alaan. Kiehtovaa uutta tietoa löytyy historioitsija Otto Latvan artikkelista “Näköaloja tursaiden, kalmareiden ja suomalaisten yhteiseen lähimenneisyyteen”. Pääjalkaisten ja yleisemmin meressä elävien tutkiminen ihmistieteellisin menetelmin onkin tärkeää, sillä eläintutkimus on painottanut pitkään ihmiselle tuttuja ja läheisiä lajeja ja nisäkkäitä. Yksityiskohtainen tutkimus ihmisille tutuistakin lajeista on toki kiinnostavaa; dosentti Taija Kaarlenkaski on tarkastellut lypsykoneen käyttöönottoa suomalaisilla tiloilla. Erityisen mielenkiintoista on teknologia ja sukupuolittuneet kytkökset ja lehmien toimijuus.

Artikkelikokoelma on tuhti paketti historiaa, nykypäivää, yksityiskohtia ja laajoja kehityskulkuja, mutta painotus on selvästi historiallisissa aineistoissa. Kirjan viimeinen artikkeli hahmottelee skenaarioita 2040-luvulle avustajaeläinten ja ikäihmisten suhteista. tiina ollila

erja laakkonen

23

Näkymättömät kalat, kiehuvat ravut – merenelävien eettisestä kohtelusta ruokailutottumukset muuttuivat 1960-luvulta alkaen, ja osa muutosta oli merenelävien runsastuminen ruokapöydissä. suomalaiset alkoivat syödä mustekaloja, katkarapuja, ostereita ja simpukoita.

M

onilajisen historian dosentti Otto Latva

on perehtynyt eläinten ja ihmisten jaetun menneisyyden sekä meri- ja ympäristöhistorian tutkimukseen. Hän kertoo, että historiallinen aineisto ei Suomessa oikeastaan käsittele mustekalojen eettistä kohtelua. ”Mustekalat on suomalaisessa aineistossa tuotu esille ruokakontekstissa ilman sen suurempaa eettistä keskustelua”, Latva kertoo.

Hän on tutkinut vastikään sitä, miten ihminen on uuden ajan alun jälkeen onnistunut tuhoamaan merellistä biodiversiteettiä ja mikä on se ideologinen pohja, joka on mahdollistanut tämän.

Tuotantoeläimet ovat yhä lisääntyvästä tehotuotannon kritiikistä huolimatta näkymättömissä. Erityisesti kalat, nilviäiset ja äyriäiset jäävät pimentoon. Mereneläviä käsitellään ympäristövastuullisuuden näkökulmasta – eettinen keskustelu ei ylety vesistöjen asukkien itseisarvoisuuteen.

24

Kalastamista näytetään huolettomasti mainoksissa ja tv-ohjelmissa. Kalaoppaat keskittyvät vastuullisuuteen, joka liittyy ympäristöön ja ylikalastukseen. Kalojen ja ihmisten vuorovaikutussuhteita on tutkittu paljon vähemmän kuin nisäkkäiden ja lintujen.

Triljoonia tapettuja kaloja ja mereneläviä

Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole tietoa teollisen kalankasvatuksen käytännöistä ja teknologisoitumisesta. Tuotannon kasvu on perustunut yli 20 vuotta nimenomaan kasvatuksen lisääntymiseen.

Kirjolohia voidaan kasvattaa meressä tai maalaitoksissa altaissa tai kiertovesilaitoksissa. Kalojen kasvatusolot altaissa ovat pelkistettyjä, mikä vaikuttaa niiden fysiologiaan ja selviämiseen. Virikekasvatuksessa altaisiin sijoitetaan suojapaikkoja, ja veden virtaamaa ja virtaussuuntaa muunnellaan. Kalojen hyvinvointia sivuava tutkimus motivoituu kuolleisuuden ja tautien vähentämisestä.

teksti tiina ollila • kuvat Istockphoto.com

Mereneläviä käsitellään ympäristövastuullisuuden näkökulmasta – eettinen keskustelu ei ylety vesistöjen asukkien itseisarvoisuuteen.

Vuotuisten teurastettujen kalojen globaaliksi määräksi arvioidaan 0,97–2,74 triljoonaa. Arvio perustuu elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n vetoisuustilastoihin yhdistettynä lajien arvioituihin painoihin. Lukuun ei sisälly laitonta ja sääntelemätöntä kalastusta eikä poisheitettyjä kaloja. Suomessa vuonna 2019 kasvatetun 15,3 miljoonan kalakilon arvioidaan koostuvan yli 7 miljoonasta yksilöstä.

Merenelävät eivät näy eläinsuojelulaissa tai koeeläindirektiivissä

Kalojen kivuntuntemuksesta on näyttöä, mutta niitä käsitellään elävänä resurssina. Nilviäisten kipukokemuksista on tutkimusaineistoa. Tiedetään myös, että rapu oppii välttämään paikkaa, jossa se on kokenut negatiivisia ärsykkeitä. Rapujen elävältä keittäminen on jokasyksyinen puheenaihe.

Eläinsuojelulainsäädännössä on kaikkien eläinten pitopaikalle ja kohtelulle vaatimuksia, joita tulee noudattaa rapujen pidossa.

Erillisiä säännöksiä rapujen pidolle ei ole. Lain mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kärsimyksen tulkinta ei ole eläinkeskeinen vaan noudattelee perinteitä.

Kalojen käyttö koe-eläiminäkin yleistyy: Suomessa käytetään eläinkokeissa tuhansia seeprakaloja ja muiden lajien yksilöitä. Euroopan tasolla kalojen koekäyttö on niin runsasta, että kaloista ja niiden pitovaatimuksista olisi säädettävä tarkemmin koe-eläindirektiivissä. Myös äyriäisiä käytetään koe-eläiminä, ja niiden anestesiamenetelmiä on tutkittu.

nousemassa keskusteluun. Hallitusohjelma asettuu kuitenkin virkistyskalastuksen turvaamisen ja kalatalouden edistämisen puolelle. Kalojen hyvinvointia ei mainita.

Monella suomalaisella kalankasvatuslaitoksella käytetään teurastusta edeltävään tainnutukseen yhä hiilidioksidia. Norjassa kalojen tainnuttaminen hiilidioksidilla ja rapujen keittäminen elävältä on kielletty. Sveitsissä astui vuonna 2018 voimaan laki, joka edellyttää äyriäisten tainnuttamista ennen keittämistä.

Uudessa-Seelannissa rapujen keittäminen elävältä on ollut kiellettyä vuodesta 1999. Britannian parlamentissa on käsittelyssä lakiuudistus, joka kieltäisi muun muassa rapujen ja hummereiden elävältä keittämisen.

Olisi aika Suomessakin ulottaa julkinen keskustelu lihansyönnistä kaloihin, rapuihin ja mereneläviin, niin tuotannossa kasvatettaviin kuin luonnonvaraisiin lajeihin ja yksilöihin.

Hallitusohjelma turvaa kalataloutta

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on todennut, että kalojen kivuntuntoa ja tietoisuutta pitäisi käsitellä kuin nisäkkäiden ja lintujen. Hyvinvoinnin merkityksen ymmärtäminen ja käsitteen ulottaminen koskemaan vedeneläviä on hiljalleen

Tee testamentti ja jätä eläinrakkautesi elämään Testamenttilahjoitus on kaunis ja vaikuttava tapa jättää arvosi elämään.

Testamenttilahjoitusten avulla Animalia on edistänyt eläinten oikeuksia ja suojelua jo kuusikymmentä vuotta. Yhdessä olemme parantaneet eläinten asemaa ja saavuttaneet merkittäviä voittoja. Tekemällä testamenttilahjoituksen eläinten oikeuksille varmistat, että vakaa työ eläinten hyväksi jatkuu.

Voimme auttaa eläimiä vain kaltaistesi eläimistä välittävien ihmisten tuella. pixabay

Mikäli harkitset testamentin tekemistä, lue alkuun päästäksesi lisää: animalia.fi/testamentti Voit myös milloin tahansa ottaa meihin yhteyttä ja kysyä lisää: p. 09 720 6590.

Yhteydenotto ei sido sinua mihinkään. Käsittelemme yhteydenottosi luottamuksellisesti.

Animalia testaa

teksti laura uotila • kuva valmistajat

Koirien kasvispuruluut maistuuko koirille kasvisperäinen pureskeltava? kyllä maistuu, ainakin suurimmalle osalle! moni yleisesti hampaiden puhdistukseen myytävä puruluu onkin ehkä yllättäen kasvisperäinen, joten vegaanista purtavaa tarjotaan jo nyt usein koirille. raadin eri-ikäiset rescuekoirat laittoivat neljä erilaista puruluuta makujärjestykseen.

i­ t es t a ta j t i o v

whimzees purutikku

edul

li s i n

denticks complete protection

garden bites dental whirls

edgard&cooper doggy dental mansikka & minttu

Hinta

11,95 € / 360 g (33,20 €/kg)

2,99 € / 116 g (25,78 €/kg)

9,99 € / 270 g (37 €/kg)

4,99 € / 105 g (47,52 €/kg)

Valmistaja

WellPet LLC

Best Friend

Duvo+

Edgard&Cooper

Valmistusmaa

Alankomaat

Kiina

Kiina

EU

Pääraakaaine

Peruna

Bataatti

Bataatti

Peruna

Arvio

Pisteet

26

”Haju hyvin mieto, ihme että houkuttelee testaajia tästä huolimatta niin hyvin.” ”Selvästi tutuin tuote, joka maistui kaikille erinomaisesti.” ”Rakenne sitkeä, jopa kova.” ”Menee aikaa pureskellessa.”

”Yhden testaajan ehdoton suosikki.” ”Testin pureskeltavista sitkein, meni eniten aikaa syödessä.” ”Haju varsin mieto, hieman merileväinen.” ”Tämän kanssa hampaat pääsivät parhaiten töihin.”

”Haju voimakkaan hedelmäinen.” ”Iloisen värikkäitä purutikkuja.” ”Rakenne aika pehmeä ja tikku ohut.” ”Syötiin kovin nopeasti, koska sitkeys aikalailla puuttui.” ”Osaa koirista hedelmäinen tuoksu selvästi kiehtoo, osan mielestä se on taas outo.”

”Haju aika voimakas ja tunkkainen.” ”Palat varsin pieniä.” ”Rakenne murustuva, ei tarjoa hampaille kovin paljon haastetta.” ”Yhdelle ei maistunut ollenkaan, mutta muut hotkaisivat nopeasti.”

teksti senni puustinen

anima l laine ian

Riitta Salmi ja Rescueyhdistys Kulkurit ry:n kautta hankitut koirasisarukset, jotka pelastettiin pentuina romanialaiselta takapihalta.

Riitta Salmi on puolustanut eläinkokeissa kärsiviä eläimiä 1970-luvulta asti Kerro historiastasi Animaliassa.

Taisin olla teini-ikäinen, kun luin Albert Schweizerin kirjaa, jossa hän korosti ihmisen velvollisuutta auttaa niitä, joilla menee huonommin kuin itsellä. Silloin tein tietoisen valinnan ottaa eläimet omaksi auttamiskohteekseni. Etsin puhelinluettelosta eläinasiajärjestöjen numerot ja liityin jäseneksi SEY:hyn sekä Animaliaa edeltäneeseen Koe-eläinten Suojelu ry:hyn.

Päästyäni opiskelemaan biologiaa Helsingin yliopistoon ryhdyin aktiivisesti ottamaan kantaa eläinkokeisiin. Pian sen jälkeen olinkin jo Animalian hallituksessa mukana ja vähän myöhemmin myös perustamassa säätiötä, joka nykyään tunnetaan Juliana von Wendtin säätiönä ( JvWS). Kehotin kurssikavereitani protestoimaan ja kieltäytymään eläinkokeiden teosta.

Missä asioissa koet vaikuttaneesi eniten koe-eläinten asemaan?

Olen aina pitänyt erityisen tärkeänä kasvattaa tulevista tutkijoista entisiä empaattisempia ja kyvykkäämpiä ymmärtämään eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien mahdollisuudet. Animalian opiskelijaryhmän ja JvWS:n yhteistyönä olemme muun muassa selvittäneet opiskelussa tehtäviä eläinkokeita ja lähettäneet kurssien vetäjille tietoa korvaavista menetelmistä.

Miten koe-eläintoiminta on mielestäsi muuttunut vuosien saatossa?

On tapahtunut valtava muutos siinä, että tieteellisesti kyseenalaisimmat ja julmimmat eläinkokeet ovat Suomessa jääneet historiaan. Nyt koe-eläinten käyttö on tarkemmin säädeltyä ja luvanvaraista sekä eettisen arvioinnin alaista.

Asenteissa muutokset eivät valitettavasti ole yhtä suuria. Yhä katsotaan, että kivun aiheuttaminen eläimille on hyväksyttävää, mikäli siitä voi aiheutua hyötyä tieteelle tai lääketeollisuudelle.

Valtava voitto koe-eläinsuojelulle oli se, että vuosikymmenien työn jälkeen saatiin kosmetiikan eläintestaus kiellettyä EU:ssa.

Millaisia muutoksia toivot näkeväsi lähitulevaisuudessa koe-eläinten asemassa?

Toivon, että kyseenalaistetaan eläinten käyttö kaikessa tutkimuksessa. On panostettava täysillä eläinkokeettomien menetelmien tutkimukseen ja käyttöön. Tämä vaatii uutta ajattelua, jossa jo tutkimuksen tavoitteet asetetaan siten, että koe-eläimiä ei tarvita ja niiden käyttö nähdään viimeisenä vaihtoehtona.

27

Vegepalsta

reseptit ilse r. pinner • kuvat anastasia kivilo kirjasta vegalicious pastry • reseptien käännös sirli friman

Luksusleivonnaisia kotikokeille ja ammattilaisille ammattikondiittori ilse r. pinner sai innoituksen leivonnaisiin jo pienenä lapsena. vanhempana hän opiskeli ammattileipuriksi ja lopulta myös vegaanikondiittoriksi. ilse r. pinnerin kirja vegalicious pastry on matka maailman ympäri herkullisten leivonnaisten johdolla. vegepalsta esittelee niistä muutaman, hienostuneen madeleinen sekä kotoisan suomalaisen kauralastun. katso animalia-mediasta myös ylellisen mustikka-suklaajuustokakun ohje!

katso myös kirja vinkki sivulta 23 !

Vegepalsta Madeleine-leivokset 12 kpl 75 g huoneenlämpöistä aquafabaa eli kikherneiden lientä 60 g sokeria 1 rkl tummaa siirappia 75 g kasvipohjaista voita sulatettuna (Naturli) 90 g vehnäjauhoja 15 g maissitärkkelystä 1 tl leivinjauhetta 1/4 tl psylliumjauhetta 1 tl appelsiininkukkavettä (esim.

Ruohonjuuri tai Life) puolikkaan sitruunan kuori ripaus suolaa

1

Sekoita aquafaba, sokeri, siirappi, suola, sitruunan kuori, appelsiininkukkavesi ja sulatettu voi. Sekoita toisessa kulhossa jauhot, maissitärkkelys, psyllium ja leivinjauhe. Sekoita kuivat aineet aquafaba-seoksen joukkoon ja sekoita varovasti, kunnes seos on tasaista.

2

Voitele madeleinepelti ja jauhota.

Varmista, että taikina on huoneenlämpöistä ja täytä noin 3/4 syvennyksistä. Aseta pelti jääkaappiin ainakin 3–5 tunniksi ja paista sen jälkeen 175 asteessa (kiertoilma 160 astetta) 15 min.

Anna leivosten jäähtyä 10 minuuttia.

3

Käännä pelti ylösalaisin ja kopauta sitä varovasti pöytää vasten. Leivosten pitäisi irrota pellistä. Anna niiden jäähtyä kokonaan. Kasta toinen reuna suklaaseen tai ripota päälle tomusokeria.

Huomioita: Varmista, ettei pelti ole kuuma, kun kaadat siihen taikinan.

Muista voidella ja jauhottaa pelti, vaikka se olisi teflonia.

Jääkaapissa seisominen antaa kuohkeutta leivoksille.

Voit myös vaihtaa appelsiininkukkaveden vanilja-aromiin tai sitruunamehuun.

Kauralastut 30-40 kpl 140 g pikakaurahiutaleita 160 g sokeria 30 g vehnäjauhoja 1/2 tl leivinjauhetta 100 g kylmäpuristettua kookosöljyä tai sulatettua kasvirasvaa 100 g huoneenlämpöistö maustamatonta ja makeuttamatonta kaurajogurttia 1/3 tl suolaa sitruunan kuori, vaniljaa, kanelijauhetta (halutessa)

1

Sekoita kaikki ainekset ja laita ne 15–30 minuutiksi jääkaappiin. Peittele uunipelti leivinpaperilla ja lusikoi siihen 1,5 tl taikinaa jättämällä reiluja välejä, koska ne leviävät kypsyessä. Paista 175 asteessa (160 asteessa kiertoilmauunissa), kunnes lastut ovat kullanruskeita.

Lastujen keskiosa kovettuu vasta, kun ne ovat täysin jäähtynyt.

katso ilsen mus tikkasuklaajuu stokakun ohje animalia-m ediasta: animaliam edia.fi

Mikäli haluat suklaaleivokset, vaihda maissitärkkelys 25 grammaan kaakaojauhetta, lisää 1 rkl kasvimaitoa ja vaihda appelsiininkukkavesi vanilja-aromiin.

29

Animaalit kautta maan

a i l a m Ani

kotka

some

Itä-Lappi Rovaniemi

Katuliitutapahtumassa Hämeenlinnassa katuja koristeltiin tärkeällä viestillä.

Seuraa Hämeenlinnan Animaliaa Facebookissa @animaliahml ja Instagramissa @animalia_hml

Oulu Kajaani

Kouvolassa juhlittiin heinäkuun alussa 60-vuotiasta Animaliaa piknikin merkeissä.

Seuraa Kouvolan Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa: @kouvolananimalia

Joensuu Kuopio Pori

Tampere

Mikkeli Jyväskylä Savonlinna Hämeenlinna Lahti Kouvola Forssa Kotka Kerava Turku Pääkaupunkiseutu Opiskelijaryhmä

Animalia Kotkan kesäkuun siivoustalkoissa kerättiin monta pussillista roskaa Katariinan meripuistosta! Ja nautittiin tietenkin eväitä kauniissa kesäsäässä.

Seuraa Kotkan Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa: @animaliakotka

vapaaehtoiset ovat animalialle tärkeitä!

Vapaaehtoisena pääset toimimaan eläinasioiden puolesta itsellesi sopivalla tavalla. Tarvitsemme apua monenlaisiin tehtäviin. Liity vapaaehtoisten listalle: Täytä lomake verkkosivuillamme animalia.fi, niin saat tietoa oman paikkakuntasi vapaaehtoistyön mahdollisuuksista sähköpostiisi. Tule mukaan alueosastotoimintaan: Ryhmässä on voimaa! Ota yhteyttä sinua lähimpään alueosastoon ja kysy lisää. Sähköpostiosoitteet ovat muotoa paikkakunta@animalia.fi.

30

Pääkaupunkiseudulla toimivat myös opiskelijaryhmä (opiskelijaryhma@animalia.fi), karhuryhmä (karhuryhma@animalia.fi) ja englanninkielinen ryhmä (vah@animalia.fi).

Lisätietoja: animalia.fi/vapaaehtoiset Tervetuloa mukaan toimintaan!

Kanerva Pelli, vapaaehtoiskoordinaattori kanerva.pelli@animalia.fi puh. 045 775 01572

Animalian kauppa

koonnut katre sinikettu

Ostamalla hyvää teet hyvää!

Kaupan myyntituotoilla tuetaan työtämme eläinten oikeuksien edistämiseksi.

Lahja eläimille

7,90 €

Possu-kangasmerkki Näytä, että olet eläinten puolella! Suloinen kangasmerkki, jossa on possun kuva ja teksti ”Valitse vege”. Kangasmerkin halkaisija 9 cm. Merkin voi kiinnittää ompelemalla.

Antamalla Animalian aineettoman lahjan läheisellesi annat lahjan myös eläimille. Aineettomilla lahjoilla edistät eläinoikeustyötä Suomessa. Tilaa sähköinen pdf-kortti, jonka voit lähettää heti eteenpäin sähköpostitse.

Aineettomat lahjat löydät osoitteesta lahjaelaimille.fi.

Tarjous!

27,90 €

7,90 €

Lemmu-kangaskassi Musta kangaskassi, jota koristaa vaalea ja moderni lehmäaiheinen kuvitus. Materiaali reilun kaupan luomupuuvilla.

Eläinkokeet Suomessa Eläinkokeet Suomessa -kirja tarjoaa kattavan, helppotajuisen ja asiapohjaltaan vankan tietopaketin koe-eläinten käytöstä, eläinkokeita koskevasta lainsäädännöstä ja niiden vaihtoehdoista.

Ajankohtainen teos tarkastelee myös koe-eläinten elämää tutkimuslaitoksissa ja toimenpiteitä, joihin ne tutkimuksissa joutuvat.

Tarjous!

Tilaus ja toimitus Tilaa tuotteet verkkokaupastamme: kauppa.animalia.fi. Voit tehdä tilauksen myös puhelimitse p. 050 343 2197 tai sähköpostitse tarja.balding@animalia.fi.

Hinnat sisältävät pienimmän mahdollisen toimitusmaksun. Pidätämme oikeuden muutoksiin.

31

Anna minulle mahdollisuus tulevaisuuteen Elämä ei mahdu kylmään häkkiin tai valottomaan halliin. Yhdessä kuljemme kohti tulevaisuutta, jossa yksikään eläin ei kärsi kolkossa häkissä.

Lahjoita ja tee todeksi maailma, jossa jokainen eläin on arvokas omana itsenään.

Auta eläimiä. Tule nyt mukaan kuukausilahjoittajaksi!

Liit y mukaan kuukausilahjoitta jaksi ja postita meille oheinen lomake!

Postimak su on mak set tu puolestasi.

Kyllä, ryhdyn Animalian kuukausilahjoittajaksi!

Postimaksu maksettu kotimaassa

Tuen työtä eläinten puolesta seuraavalla summalla: Eräpäivä on joka kuun

5.päivä

€/kk (min. 7€/kk)

20. päivä

Nimi: Katuosoite:

Tunnus 5007666

Postinumero ja -toimipaikka:

00003 VASTAUSLÄHETYS

Sähköpostiosoite: Puhelinnumero: Syntymäaika: Kyllä kiitos, tilaan Animalian kuukausittaisen uutiskirjeen sähköpostiini.

Lähetämme sinulle postitse ensimmäisen laskun sen jälkeen, kun kuponki on saapunut meille. Sen jälkeen voit valita, kytketkö päälle e-laskusopimuksen verkkopankissasi vai maksatko kuukausittaisen lahjoituksen kerran kuussa saapuvan paperilaskun tiedoilla. Voit postittaa tämän kupongin tällaisenaan tai sulkea sen kuoreen. Säästät postimaksun, kun kirjoitat kuoreen vastauslähetyksemme tunnuksen: Animalia ry, Tunnus 5007666, 00003 VASTAUSLÄHETYS.