Koe-eläinten suojelu 2/1983

9. vuosikerta Vastaava toimittaja Raili Vesanen Sunilantie 5 C 23 00720 Helsinki 72 Puh. 357 628 Toimituksessa Kaarina Kivivuori Hannele Luukkainen Sinikka Piippo Riitta Salmi Sirpa Sykkö Päivi Viinikainen Maksut: SYP: 200120-1019901 lahjoit.

PSP: 435 490-1, jäsenmaksut ja tilaukset Säätiön lahjoitukset KOP: 12794-1384-1

KOE-ELÄINTEN SUOJELU FÖRSÖKSDJURENS VÄRN

2

, Ä

X

Raili Vesanen Vastaava toimittaja

TIEDOTUSLEHTI — INFORMATIONSBLAD Toim iston osoite Mannerheimintie 67 00250 Helsinki 25 Puh. 90-410 725 avoinna ma-pe klo 14—18

Ilmoitukset Raili Vesanen puh. t. 616 4727 Toiminnanjohtaja Kaarina Kivivuori Puheenjohtaja Leena-Kaarina Kaunonen Lielahdentie 8 A 7 00200 Helsinki 20 Puh. 679 217 Jäsenm aksu mk 35/vuosi mk 700/ainaisjäsen

Koe-eläinten suojelu ry:n tarkoituksena on to i­ mia tuskallisten eläinkokeiden vastustamiseksi.

Yhdistyksen lopullisena tavoitteena on saada tuskalliset eläinkokeet loppumaan.

Tavoitteensa saavuttamiseksi yhdistys kerää tietoja laboratorioissa suoritettavista eläinko­ keista ja tiedottaa niistä suurelle yleisölle.

Kannen kuvasi HELENA NORD

2/83

Ilmesty misaikataulu No 1 helmikuu 2 huhtikuu 3 syyskuu 4 joulukuu llm oitushinnat 1 /1 sivu 600 mk 112 sivu 300 mk 1IA sivu 150 mk 1 /8 sivu 75 mk

Yhdistys pyrkii rajoittamaan eläinkokeita ensi­ sijaisesti eläinsuojelulainsäädännön uudistam i­ sen kautta.

Lisäksi yhdis.tys tukee vaihtoehtoisten tu tki­ musmenetelmien kehittämistä.

^TAUlStk • •

• •

PÄÄKIRJOITUS Tätä kirjoittaessani kaikkialla maailmassa viete­ tään kansainvälistä naisten päivää; järjestetään marsseja, esityksiä ja illanviettoja. Tätä lukiessan­ ne kansainvälinen koe-eläinten päivä lähestyy.

Vaikkei äkkikatsomalla huomaisikaan, nämä kaksi asiaa kytkeytyvät vankasti yhteen, jos ymmärtää katsella metsää puilta.

Helsingin naiset marssivat perinteiseen tapaan rauhan ja paremman maailman puolesta sekä tie­ tysti tasa-arvon puolesta. Eräässä panderollissa oli teksti: ’’Tulevaisuuden maailma on feministinen” .

Tiedän, että kovin monissa miehissä ja myös vali­ tettavan monissa naisissa sana feminismi nostat­ taa karvat pystyyn ja heillä on kielteinen asenne ko­ ko naisasiaan. Mutta, ensinnäkään ihmiset, jotka näin suhtautuvat feminismiin, eivät edes paljon tie­ dä koko aatteesta (kuten eivät nekään, jotka naurahtelevat eläinsuojelijoille, tiedä eläinsuojelusta) ja toiseksi heidät on ilmeisen tahallisesti ohjelmoi­ tu käsittämään kyseinen asia väärin, sillä feminis­ mihän uhkaa vallitsevaa järjestelmää. Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna, sen kummemmin yksityis­ kohtiin menemättä (sillä ne eivät kuulu tähän leh­ teen), feminismi tähtää pehmempään, tasaarvoisempaan ja henkiset arvot enemmän huomioi­ vaan maailmaan, jossa ns. maskuliiniset ominai­ suudet, kuten hyökkäävyys ja tehokkuus, on mini­ moitu.

Jos tulevaisuuden maailma olisi feministinen, mitä se tarkoittaisi sellaisen tosiseikan lisäksi, että nainenkin tuntisi olevansa kokonainen eikä puoli­ nainen miehen kylkiäinen? Tehkäämme pieni kat­ saus suomalaisten harrastuksiin: ketkä ovat suure­ na enemmistönä kansalaisopistojen kursseilla, henkisen kasvun tähtäävissä tilaisuuksissa, ketkä käyvät sankoin joukoin esim. uskonnollisissa ja muissa hengellisissä riennoissa, ketkä puolustavat rauhaa kiivaimmin, ketkä puhuvat äänekkäimmin lasten ja muiden sorrettujen puolesta? Naiset.

Useimmiten naiset.

Naiselle on mieheen verrattuna elämää säilyttä­ vä, suojaava asenne; hän on elämän synnyttäjä, äi­ ti. Miehet mieluummin sotivat ja tuhoavat. Tunteel­ lisuus ja armeliaisuus ovat naiselle ominaisia piir­ teitä. Miesten maailmaan kuuluvat koneet, aseet, tappeleminen ja kovuus (miehet eivät itke). Jo lap­ sissa huomaa eron pienen tytön ja pojan välillä hei­ dän tavassaan käsitellä eläintä. Poika tutkii ja tyttö hellii. Mutta on tärkeää huomata ja ymmärtää, että nämä piirteet eivät ole luontaisia kokonaan, vaan pojalla nimenomaan ne ovat kasvatuksen tulos.

Hänestä karsitaan tehokkaasti jo lapsena naiselli­ set ominaisuudet ja korostetaan miehisiä, sillä "naisellinen” poikahan on jokaisen isän kauhistus.

Tulevaisuuden feministisessä maailmassa myös miehet vapautuvat naisten mukana. Miehessä pitäi­ si vapauttaa naiselliset elementit (moni mies on niin tehnytkin, onneksi), sillä ne ovat hänessä ole-

massa ja hänellä on oikeus niihin. Patriarkaalinen yhteiskuntamme tukahduttaa naisen miehessä, siksi myös miehet ovat ahdistuneita ja tavallaan alistettuja hekin. Naisten maailmassa miehet ovat tasa-arvoisia naisten kanssa, eivät alistettuja.

Eläinsuojelijoilla ja feministeillä on paljon yhteis­ tä, vaikkei sitä heti huomaakaan. Molemmat taiste­ levat pehmeämmän ja oikeudenmukaisemman maailman luomiseksi. Naisten maailmassa ei ole tehokasvatusnavetoita eikä myrkyllisiä lisäaineita, sillä pyrkimyksenä on aito ja luonnonläheinen elä­ mäntyyli, jossa ihmisellä on itsellään vastuu tervey­ destään ja jossa ihmiset itse hoitavat terveyttään eivätkä lääkärit heidän sairauttaan. Naisten maail­ massa ei ole eläinkokeita.

Huhtikuun 24. päivänä maailmassa vietetään kansainvälistä koe-eläinten päivää. Kaikkialla jär­ jestetään marsseja ja tapahtumia eläinkokeita vas­ taan. Yhä useammat liittyvät riveihimme ja herää­ vät puolustamaan eläinten oikeuksia. Kaikesta vas­ tustuksesta huolimatta maailmassa tehdään yhä enemmän eläinkokeita. Mutta me emme saa lannis­ tua emmekä masentua. On aina lohdullista muis­ taa, että mitä enemmän paha saa vallan, sitä voi­ makkaammaksi hyvän osuus kasvaa — mitä enem­ män eläinkokeita, sen suurempi vastustus. Lopuksi aina hyvä saa vallan ja voittaa — lopuksi myös me eläinsuojelijat voitamme.

Raili Vesanen A nsvarig redaktör

LE D A R E Medan jag skriver det här, firar man runt om i världen den internationella kvinnodagen. Man ordnar demonstrationstàg, tillställningar och annat program. Och medan ni läser det här, närmar sig den in­ ternationella försöksdjursdagen. Kanske man inte genast märker det, men dessa tvà saker hör intimt ihop, om man föstär att se skogen för alla träd.

I Helsingfors demonstrerade kvinnorna enligt gammal tradition för fred och en bättre värld att le­ va i, och naturligtvis för jämlikheten. En banderoll bar texten: "Framtidens värld är feministisk” . Jag vet att ordet feninism fàr hàret att resa sig pä oerhört mänga män och tyvärr ocksâ mänga kvinnor Och hela deras inställning tili kvinnosaken är negativ. Men för det första, människor som har en sädan äskikt om feminismen, vet nog inte mycket om hela ideologin (liksom de som skrattar ät djurskyddarna inte vet nàgot om djurskydd), och för det andra, de är tydligt avskitligt programmerade att missförstä saken, ty feminismen är ju ett hot mot ràdande Sys­ tem. Kort och koncist, utan att dess vidare gä in pä detalijer (ty de hör inte tili den här tidningen), femi­ nismen strävar tili en mjukare, mera jämlik värld

3

som lägger vikten vid andliga resurser, där s.k. maskulina egenskaper sá som aggressivitet och effektivitet är minimerade.

Om framtidens värld vore feministisk, vad skulle det betyda förutom det faktum att kvinnan skulle känna sig hei och inte som ett mannens bihang?

Lát oss göra en liten överblick över finländarnas intressen: vilka utgör den Stora majoriteten pä medborgarinstitutens kurser, kurser som vill oka den andliga kapaciteten, vilka utgör det väldiga antal som besöker religiosa och andra andliga sammankomster, vilka försvarar freden ivrigast, vilka talar högljuddast för barn och andra förtryckta? Kvinnorna. Nästan alltid kvinnorna.

Kvinnan har jämfört med mannen ett behov att bevara och skydda livet; hon är modern som kan ge liv. Mannen vill hellre föra krig och förinta. Känslighet och barmhärtighet är typiska drag hos kvinnan.

Tili mannens värld hör maskiner, vapen, slagsmäl och härdret (män gráter inte). Redan hos bam ser man skillnad mellan en flickas och en pojkes sätt att behandla djur. Pojken undersöker och flickan smeker. Men det är viktigt att konstatera och förstä att dessa drag inte är helt av naturen, utan för speciellt pojkens del är det ett resultat av uppfostran.

Man slipar bort de kvinnliga egenskaperna hos en pojke redan som barn och framhäver de manliga, ty en "kvinnnlig” son är ju varje faders fasa.

I framtidens feministiska värld befrias männen tillsammans med kvinnorna. De kvinnliga elemen­

ten hos mannen borde frigöras (till all lycka har mángen man redan insett det), ty de finns där inom honom och han har rätt till dem. Várt patriarkaliska samhälle kväver kvinnan inom mannen, därför känner ocksä männen ängest och är pä sätt och vis förtryckta ocksä de. I kvinnans värld är mannen jämställd med kvinnan, inte förtryckt.

Djurskyddare och feminister har mycket gemen­ samt, fastän man kanske inte genast lägger märke tili det. Bäda kämpar för att skapa en mjukare och mer rättvis värld. I kvinnovärlden finns det inga superuppfödningsanstalter eller giftiga tillsattsämnen, ty mälsättningen är en äkta och naturnära livsstil. En värld där människan själv har ansvaret för sin hälsa och där hon själv sköter sin hälsa istället för att eäkaren skulle sköta hennes sjukdom. I kvinnornas värld finns inga fjurförsök.

Den 24:de april firas i heia världen den internationella försöksdjursdagen. Överallt anordnas demonstrationer och program mot djurförsök. Alit f ler sällar sig tili vär skara och vaknar upp tili att försvara djurens rättigheter. Trots allt motständ görs det ändä mer och mer djurförsök runt om i världen. Men vi fár inte tappa modet, inte ge upp. Det är ju alltid trösterikt att minnas att ju mera makt det onda fár desto starkare växer det godas andel — ju mera djurförsök, desto större motständ. Till slut segrar det goda — till slut skall segern vara djurskyddarnas.

mig och stannade mig. Sen gick hon tillbaka tili samma plats. Dä säg jag tofsvipan som vi döpte tili Topsy. Topsy läg pä sidan i en vattenpöl. Utsvulten.

Vi bar hem henne och satte fägeln i ett svalt rum att torka. Den var sä svag att den vinglade och ramlade omkull heia tiden. Gaya vaktade henne ständigt. Vi läste att Topsy tyckte om daggmaskar, sä Gaysan togs ut tili potatislandet. Forst mokade vi bort snön och sen sa vi GRÄV AT GAYA. Och hon grävde, jag plockade maskar. När Gaya var trött, grävde jag med spade. Topsy blev tarn. Han ät daggmaskar frän handen 20 st. smämaskar med 2 timmars mellanrum. Efter 1 Vi vecka släppte vi Topsy. Hoppas hon klarade sig. När Gaya hör tofsvippor skrika sä blir hon alldeles ifrän sig: Hon tänker nog säkert ” VAR ÄR TOPSY?” Gaya mär bra nu, eller relativt, hon fätt ett litet navelbräck efter operation, och vi kämpar vidare!

Har vi gjort rätt som lätit henne gä igenom allt dethär? Hon kan ju inte veta när det värker i megen efter operation att vi vill hennes bästa. Var skall gränsen för värdandet sättas? Kan man värda ihjäl!

Mänga hälsn frän Gaya och matte Ps. Värt bästa stöd ha Gayas uppfödare varit un­ der den tid som gätt.

den muuttumiselle sekä vastuuntunnon heräämi­ selle eläimiä kohtaan.

Edellä esitettyihin näkökohtiin viitaten allekirjoit­ taneet eläinsuojeluyhdistykset kunnioittavasti pyy­ tävät Herra Oikeuskansleria tutkituttamaan vastaa­ ko asianomaisen ministeriön ko. päätös eläinsuoje­ lulain henkeä ja onko ministeriö oikeutettu anta­ maan päätöksen joka on niin ristiriidassa ko. eläin­ suojeluasetuksen hengen ja tarkoituksen kanssa.

Helsingissä, 1982-11-12 Vihreä Risti — Gröna Korset ry

Koe-eläinten Suojelu — Försöksdjurens Varn ry

Juliana v. VVendt

Hannele Luukkainen

Valtakunnallinen Eläinsuojeluliitto Djurskyddets riksförbund ry Leena-Kaarina Kaunonen

Mirjam Kajander

Liitt.: Korkeasaaren indendentti Ilkka Koiviston lausunto Asetus N;o 729,21/9 1979 Maa- ja metsätalousministeriön päätös N:o 789,18/10 1979

O IK E U S K A N S LE R IL LE H u r längt ä r det rätt a tt käm p a Det här är berättelsen om rottweilern Gaya. Gaya föddes 06.03.81. Den 28.05.81 äkte vi efter en, just dá, alldeles frisk vacker liten rottweiler valp som vägde 11,5 kg. Det var Gaya. Den första tiden ökade hon alldeles normalt i vikt. Hon var lite rund, pigg, glad alledeles som en frisk valp skall vara. När hon fick sin spruta mot valpsjuka konstaterade veteri­ nären att det var en fin liten hund. Men... Den 6.7 fick hon ett magvirus, magrade, spydde kakkade ner sig, och ville bara sova. Fick medicin. Blev bra.

Drygt 2 veckor señare fick hon slem i lungorna.

Hon hade feber, var svag i bakbenen och när hon andedes skakade hela hunden som i kramp, fick medicin, blev bra.

Den 4.9 hade hon sin första löptid, som var relativt kräftig. Hon vägde nu 29 kg. Efter första löptiden var hon trött, trött och bara trött. Jag blev orolig gav henne pä vetrinärens räd en vitaminkur. Nu började ögonen varas mer och mer. Ständigt var dom röda, rinnande. Och jag började sluka all hundlitteratur, visste inte vad jag skulle tro längre.

Den 16.2.81 började II löptiden. Nu blev hon svullen runt magen. Gaya fick nippor runt munnen, mel­ lan tärna, som varades. Nytt veterinärbesök, medi­ cin... Tvä mänader efter löptidens slut var det stopp igen. Nipporna gick inte bort utan stärkt penicillin.

Hon började dricka 3—5 liter per dag. Blev trött, ögonen varades, ur rumpan kom det var, svullen som en stoppad korv var hon. Den 10.5.82 for vi till en ny veterinär. Han sa: ” N¡ är sent ute, hon har all­ deles tydliga symptom pä Pyrometrajlivmoderinflammation). Ögonen skall opereras, det är entropi­ on (nedre ögonlocket rullar sig inät; som betyder att den "sliter mot hornhinnan” , därför var ögonen rö­ da) Mediciner skrevs ut i mängder. Hon ät 14 tablet-

—

för bara en hund ter av olika sorter per dag. Hjälpte inte. Nya medici­ ner. Salvor för ögonen. Nu luktade hon ocksä illa.

Men det var en bisak. Inte luktar vi sä gott alltid hel­ ler, enligt hundarna, resonerade vi) Likasä att det blev dyrt. Den 9.6 opererades ögonen. Tyvärr blev dom inte bra. Ena rentav sämre.

13.7.82 Ny löptid. Nu var hunden totalt slut. Jag böjade ge upp. MEN ringde till Helsingfors. Fick tid tili den 16.8. Nu gick hon bara 200 m sen fick vi vila.

Folk stirrade pä oss och viskade. Andra sa rakt ut, den är djurplägeri att tvinga henne gä. Vi gick inte längt. Bara tili skogen för att göra de dagliga behoven. Om hon inte gick blev magen trög och hon ha­ de illa att vara.

Dagen kom. Vi for tili Helsingofors. Jag satte och funderade om det är hennes sista resa. Alla vänner hade dagarna innan tagit farväl. MEN NEJÜ Tack och lov sä ansäg dom pä kliniken att hon skall ope­ reras. Veterinären sa att hon varit sjuk i livmodern sen hon löpte första gängenü Sen 6 män. älder! ! !

Nu springer vi i sakta mak längs ängarna. Gayas päls blänker i solen. Ögonen strälar av livsglädje.

Hon fick en chock av att bli sövd sä hon är lite rädd och pä sin vakt mot män. Jag Säger att hon bara är feminist. Det gör ju ingenting. Vi arbetar längsamt med förtroende bort Gayas feminism.

Allt dehär var det negativa men Gaya under den tid som gätt. Visst finns det positiva händelser ocksä. Tex. när hon hittade tofsvipan. Det var pä vären. Det hade varit bar mark en tid, alla fäglar bör­ jade ätervända. Men sä började det snöa och bläsa snödrivorna växte igen. Gaya ville pä en längsam promenad. Lös gick hon sakta vid min sida när hon plötsligt stannade. Jag gick vidare och tänkte: ” Nog kommer hon” . Dä sprang hon otäligt fram tili

Asia: Epäkohta eläinsuojelulain

Lausunto

to teu ttam isessa käytännö ssä.

Vihreä Risti — Gröna Korset ry on pyytänyt minulta lausuntoa eläinsuojeluasetuksen N:o 729 2 §:n koh­ dasta, mitä sanonta ’’kunkin eläinlajin erikoistar­ peet huomioon ottaen” tarkoittaa siltä osin mikä koskee eläinten käyttäytymistä.

Ammattilliset tietoni koskeva ainoastaan eläin­ tarhassa pidettyjä luonnonvaraisia eläimiä. Näiden pitämisessä on eräänä olennaisimpana ja kaikkien muoden hoidon elementtien rinnalla samanveroise­ na ellei suorastaan ensi sijaisena puolena on pyrit­ tävä sallimaan kullekin eläinlajille mahdollisuudet toteuttaa luonnonmukaisia käyttäytymispiirteitä.

Näiden toteuttamismahdollisuuksien täydellinen jopa osittainenkin estyminen tekee kaiken muun hoitotoiminnan turhaksi, koska eläin, jolla ei ole normaalin käyttäytymisen mahdollisuutta, ei voi ol­ la psyykkisesti terve ja altistuu stressitilassa fysisillekin sairauksille. Jokainen kehittyvä eläintarha seuraakin tästä syystä tarkoin myös sitä tietoa, mi­ tä tutkimus tuottaa eri eläinlajien käyttäytymisestä luonnossa.

Eläinten käyttäytymistä ohjaavat hyvin pitkälle synnynnäinen käyttäytyminen, joka on kaavamais­ ta eikä ympäristö voi muuttaa sitä suurestikaan.

Kieltämättä jokaisen lajin, sitä enemmän mitä ke­ hittyneemmästä on kysymys, käyttäytymisessä on myös paljon opittua, mikä merkitsee joustamis­ mahdollisuuksia olosuhteiden mukaan, mutta tätä ei pidä yliarvioida ja uskotella eläinten sopeutuvan lähes millaisiin oloihin tahansa.

Tämän vuoksi en pidä uskottavana, että minkään tuotantoeläimenkään käyttäytyminen voisi joustaa loputtomiin ilman eläimen terveydentilalle aiheutu­ vaa haittaa; ei ole olemassa mitään näyttöä siitä, että kotieläimeksi kehittäminen eli domestikaatio olisi yhdenkään lajin kohdalla muuttanut olennai­ sesti luonnonmukaisen käyttäytymisen peruspiir­ teitä ja tästä johtuvia tapeita. Toisin sanoen jokai-

Allekirjoittaneet eläinsuojeluyhdistykset ovat mo­ neen otteeseen yrittäneet vaikuttaa viranomaisiin, että tehokasvatus siinä muodossa kuin sitä tänään harjoitetaan maassamme kiellettäisiin. Olemme si­ tä mieltä, että eläinsuojelulakia jatkuvasti rikotaan kun mm. kanoja, sikoja, vasikoita, lehmiä, turkise­ läimiä ym. pidetään niin pienissä tiloissa että ne joutuvat olemaan koko elämänsä liikkumattomina.

Voi todeta, että eläinsuojelunäkökohdat aina jää­ vät taloudellisen tai muun hyödyn jalkoihin. Esi­ merkkinä tästä liitämme maa- ja metsätalousminis­ teriön päätöksen kanojen häkkihoidolle asetetta­ vista eläinsuojeluvaatimuksista 18/10 1979. Oheis­ tamme myös asetuksen no. 729 eläinsuojeluase­ tuksen 2 §:n muuttamisesta 21/9 1979, jossa sano­ taan, että hoidossa olevan eläimen säilytyspaikan tulee olla kunkin eläinlajin erityistarpeet huomioo­ nottaen riittävän tilava. Kun sitten tarkastelemme maa- ja metsätalousministeriön yllämainittua pää­ töstä, jossa häkkikanojen tilat on mitoitettu niin et­ tä 4—5 kanan häkissä yhden kanan tila on vähin­ tään 480 cm2, emme ymmärrä kuinka tämä voisi ol­ la sopusinussa ko. asetuksen kanssa. Vertauksena mainittakoon, että A4 arkki on 621 cm2 kokoinen.

Liitämme kirjelmäämme myös asiantuntijan lau­ sunnon siitä mitä tällä pykälällä ("kunkin eläinlajin erikoistarpeet huomioon ottaen” ) eläinsuojelullisesti tarkoitetaan. On täysin väärin, että tällaisen eläinsuojelun kannalta tärkeän asetuksen henki ja tarkoitus käytännössä voidaan kumota ministeriön soveltamispäätöksellä.

Eläinsuojelutyö on suurelta osin informointia ja opetusta ja jos tässä työssä ei ole yksiselitteistä la­ kitekstiä tukena, puuttuu myös eläinsuojelijoilta auktoriteetti. Mielestämme lain tulisi näyttää tietä uudelle ajattelulle — tässä tapauksessa asentei-

sella tuotantoeläimelläkin toimintojen pohjaviree­ nä on tarve käyttäytyä kutakuinkin samalla tavoin kuin sen luonnonvaraiset kantamuodot käyttäyty­ vät.

Tästä johtuen tuotantoeläinten hoidossa vallin­ nut suuntaus tuotannon jatkuvaan kasvattamiseen ja kustannusten minimoimiseen tavalla, joka yhä enemmän rajoittaa eläinten mahdollisuuksia luon­ nonmukaisen käyttäytymisen toteuttamiseen, on eläinsuojelun kannalta kyseenalaista, suorastaan tuomittavaa. Olen vakaasti sitä mieltä — valitetta­ vasti ilman konkreettisten näyttöjen tueksi asetta­ mista — että paremmin eläinten käyttäytymistar­ peet huomioonottava hoito tulee ajanoloon talou­ dellisestikin edullisemmaksi, koska eläinten perus­ kunnon kohotessa tuotannon laatu ja myös määrä kohoavat samalla kun eläinlääkinnällisten toimen­ piteiden tarve vähenee. On lopuksi todettava, että aivan viime aikoina on Pohjoismaissa alettu kiinnit­ tää vakavaa huomiota tuotantoeläinten käyttäyty­ miseen ja sitä koskeva tutkimustoiminta näyttää olevan viriämässä.

Helsingissä 2.11.1982 Ilkka Koivisto intendentti Lahjoitukset yhdistykselle: 21.1.1983 — K. Haapanen I. Mäkinen Tilitoim isto O. Kalevo L. Gustafsson G. Nuorvala

M.L. von Bonsdorff M. Airio Sikalanmäen Eläinystävät I. Björkelund M. Sorsa T. Lausmaa Tytti Sorsa Tuula Sorsa M. Lehtokari

100,— 3.000,— 52,85 100,— 60,— 158,70 90,— 70,— 50,—

Ainaisjäsen E. Keinänen Ritva Hjelman Nina Jauhiainen Seija-Riitta Raja-Alho Maja-Lisa Kullman Kone Oy:n pojat Pauli Nissinen Ritva Hjelman Leena Vasara Aino Ilonen Lindän Margareta Riitta Porras Seija-Riitta Raja-Alho Leena Vatanen Aarno Santamala Aino Ilonen Hjelman Ritva

700,— 50,— 100.— 100,— 100,— 75,— 50,— 50,— 50,— 500,— 50,— 50,— 100,— 120,— 1.800,— 500,— 50,—

Lahjoitukset säätiölle L. Laakso M. Varjes-Malmström L. Carrell A-K. Mäkinen VVestside-talli H. Lindholm

100,— 200,— 60,— 200,— 100,—

S U R M A A V A , S IL P O V A T IE D E

—

100,— 100,— 200,— 1000 — 100,— 100,—

"Eräs fysiologi on sanonut, että eläinsuojeijoiden etiikka on vastaan ihmislääkäreiden etiikkaa.

Mistä alkaen etiikka on ollut jaettavissa? Eläin­ suojelu ei koske ainoastaan joitakin tiettyjä oi­ keuksia, vaan eläinsuojeluetiikka on osa koko ettikasta.”

Eräissä yliopistoissa opiskelijat ovat kieltäyty­ neet tekemästä eläinkokeita ja vaatineet opetusta vaihtoehtomenetelmien käytössä. Joissakin lää­ ketieteen ja biolobian opetusohjelmissa mm. Bel­ giassa eläinkokeet onkin täysin poistettu.

On vaikea ymmärtää, miksi eläinkokeet olisivat välttäm ättömiä suomalaisessakin korkeakouluo­ petuksessa. Niiden raaistava vaikutus on vartee­ notettava mahdollisuus, eivätkä niitä juuri tarvitse kuin tulevat tutkijat. Heillekin opetus voitaisiin aluksi antaa videolaitteiden ym. avulla ja luonnol­ lisesti heitä olisi pyrittävä ohjaamaan muiden me­ netelmien kuin eläinkokeiden käyttöön. Olisi to­ tuttava ajatukseen, että tutkimuksen painopistei­ tä pitäisi muuttaa eettisistä syistä I. lähestyttäi­ siin enemmän niitä ongelmia, joita voidaan tutkia esim. kudosviljelyn avulla.

Koe-eläinten suojelu r.y. haluaa ennen kaikkea vaikuttaa asenteisiin, jotta käytännön muutos suhteessamme eläimiin voisi tapahtua. Olemme liian tottuneita ajattelemaan eläimiä vain käyttöe­ sineinä, jotta näkisimme asiat laajemmalti. Jos­ kus kannattaa ajatella omia murheenhetkiään: vaikka ihminen olisi kuinka mitätön — ja sitähän me kaikki olemme — se ei vähennä hänen murhet­ taan. Kuinka silloin voimme ajatella, että ainoan­ kaan pienen eläimen kipu olisi merkityksetön?

Omaa kipuaan kokiessaan se mitättömyydestään huolimatta on varmasti yhtä yksin ja avun tarpees­ sa kuin mekin.

VÄLTTÄMÄTTÖMYYSKÖ? Ö v e rv a k n in g av p ä ls d ju r s fa r m e rn a

(Lähetetty opiskelijalehdille) ” Se, ettei rohkene uskoa ja tehdä työtä sellaisen tieteen puolesta, joka voi auttaa ihmisiä ilman, et­ tä eläimiä tarvitsee asettaa hätään ja tuskaan — se on tieteen väheksymistä, epäuskoa armeliai­ suuteen. Niin, se on sen halveksimista,' mikä enemmän kuin mikään muu tekee ihmisen ihmi­ seksi.” Näin ajattelee Johan Börtz, kuuluisa ruot­ salainen eläinsuojelija. Muitakin on, jotka a ja te ­ levat samalla tavalla, mutta etenkään tieteellises­ sä maailmassa tällaisia ajatuksia ei uskalleta lau­ sua kovin julkisesti. Koko nykyinen biolääketie­ teellinen tutkim ustoim intahan ja melkeinpä eräät teollisuudenhaaratkin pohjautuvat eläinkokeisiin, ja vasta viime aikoina tätä asetelmaa on alettu voimakkaasti arvostella.

Eläinkokeita on käytetty tutkimusmenetelmänä jo yli sadan vuoden ajan. Descartes’n ajatuksen mukaan eläimiä pidettiin aluksi pelkkinä koneina, joita voitiin naulata surutta leikkauspöytään ja lei­ kellä ilman puudutusta. Samaa on tehty jo vuosi­ tuhannen alussa ’’alem m ille" ihmisillekin, kuten vangeille ja orjille. Kehitys jatkui siten, että eläi­ miä ruvettiin pitämään itsestään selvinä työväli­ neinä tieteessä, kun taas ihmiskokeet tuom ittiin — erityisesti toisen maailmansodan jälkeen.

Millä perusteilla eläimiä sitten käytetään ko­ keissa, jotka ihmisille tehtyinä johtaisivat suureen skandaaliin? Perusteet ovat yllättävän hatarat, jos

koe-eläintalleihin, eläinten laatuun ja koe-eläin hoitajien kouluttamiseen, mutta tästä ikävänä seurauksena on koe-eläinten käytön lisääntymi­ nen. Tietysti eläinten olojen parantaminen on oi­ kea suuntaus mutta samanaikaisesti päämääränä olisi oltava koe-eläinten käytön vähentäminen ja tilojen suurentaminen yksilöä kohti, fysikaalisten olosuhteiden, kuten lämpö- ja kosteusolosuhtei­ den parantaminen ei riitä, vaan olisi otettava huo­ mioon myös eläinten lajikohtaiset liikkumusvaatimukset ja virikkeiden tarve.

Väitöskirjojenkin tasosta voi nähdä, että turhia eläinkokeita tehdään. Jopa uusista väitöskirjoista saattavat puuttua olennaiset tiedot käytetyistä koe-eläimistä, jopa lajistakin. Kun otetaan huomi­ oon, miten paljon eläimen laji ja fysiologinen tila voivat vaikuttaa koetuloksiin, voi vain ihmetellä mitä hyötyä koeselostuksista on muille tutkijoille.

Ei varmastikaan ole kovin totuudenvastaista aja­ tella, että tutkimusaiheet valitaan helpommin omaa tohtorinarvoa tai uraa silm ällä pitäen kuin etsien ratkaisua suurimpiin terveydongelmiin. Tie­ teenteko voi olla kaukana epäitsekkyydestä.

Eläinkokeet ovat tällä hetkellä myös erottama­ ton osa lääketieteen ja biologian opiskelua. Sak­ san Liittotasavallassa lääketieteilijät ovat kritisoi­ neet opiskeluaikaisia eläinkokeita mm. seuraavin lausein: "Lääketieteen opiskelu asettaa suuren psyykkisen painolastin alkaen ruumiinavauksista ja päättyen jatkuvaan kanssakäymiseen sairau­ den ja kuoleman kanssa. Onko tähän välttäm ätön­ tä vetää mukaan vielä vaikka ’’vain” eläinten elä­ män järjetön tuhoaminen? On korkea aika, että lääketieteen opiskeluun liitetään enemmän hum aanifilosofista ja psykososiaalista opetusta, jo t­ ta emme saisi joukkoa tunneköyhiä nuoria lääkä­ reitä.”

niitä vaivautuu miettimään: itse asiassahan ihmi­ sen ja muiden eläinten välillä on vain aste-ero, ei­ kä kivuntuntokyvyssä tätäkään. Tietenkin ihmisen elämä voidaan ajatella arvokkaammaksi kuin eläi­ men esim. korkeamman tietoisuuden perusteella, mutta väkivaltaista kivun tuottam ista emme voi perustella omalla kehittyneisyydellämme; kysy­ mys on silkasta itsekkyydestä.

Suomessa käytetään vuodessa n. 400 000 koeeläintä, joista erään arvion mukaan 9 %:lla teh­ dään 4. ja 5. luokan kokeita I. kaikein eniten kipua ja tuskaa tuottavia kokeita. Näin siis Suomessa tehdään lähes 40 000 eläimellä vuodessa erittäin tuskallisia kokeita.

Monissa paikoissa koe-eläintallit ovat huonosti suunniteltuja ja vanhanaikaisia, eikä eläinten ter­ veydentilassa tämän mukaisesti ole kehumista.

Melko äskettäin Turussa koe-eläimiä paleltui kuo­ liaaksi talven pakkasissa hatarissa talleissaan ja meneillään olevat kokeet keskeytyivät. Ei myös­ kään ole harvinaista, että eläimet joutuvat kärsi­ mään janoa ja nälkää esim. huonon viikonloppuvalvonnan takia. Koesuunnitteluun ja tarvikkeisiin saatetaan muuten uhrata rahaa, mutta ne, jotka myös mitä suurimmassa määrin vaikuttavat koe­ tuloksiin I. eläimet ja niiden viihtyvyys unohde­ taan.

Toisalta meillä on yhä enemmän alettu satsata

Pä "Djurskyddssymposiet” i Stockholm den 20—21 nov. 1982 antogs följande resolution som Gröna Korsets representanter anmodades sända tili respektive myndigheter i Finland. Resolutio­ nen tillställdes överinspektör Klaus Tapani vid jord- och skogsbruksministeriet i slutet av sistlidna december och lyder, nägot förkortad, som följer: (resolutionen avser förhällandena i Sverige, men den har samma giltighet vad beträffar förhällandena i Finland) Djurskyddsymposiet i Stockholm har, med hänsyn tili det lidande, som pälsdjursproduktionen innebär för vilda djur, krävt avveckling av pälsdjursuppfödningen i Sverige/(Finland).

Lidandena för djuren i pälsfarmerna är ocksä exceptionellt stora. Om man jäm för med djuren i djurparker, har dessa senare alltid bättre utrymmen och bättre livsbetingelser i övrigt. Om man jämför med djuren i djurfabrikerna, är lidandet jämförbart, men härtill kommer att burtillvaron är om m öjligt ännu mera onaturligt för vilda rovdjur.

Vi har inte gjort avkall pä det principiella kravet pä avveckling av pälsuppfödningen. Men eftersom de ansvariga myndigheterna torde anse detta mäl ogenomförbart inom ätgärder med anledning av vissa aktuella förhällanden som medför särskilda risker för djuren.

Den stora ekonomiska betydelsen för pälsdjur-

suppfödarna av att kunna leverera oskadade skinn medför att de bäde vid uppfödningen och avlivningen frestas tillgripa metoder, som är pläsamma för djuren.

Vi kräver därför att alla pälsfarmer underkastas regelbunden inspektion av särsilda inspektörer.

Dessa bör granska verksamheten i dess helhet ur djurskyddssynpunkt. Denna inspektion kan ej läggs pä länsveterinärerna. Beroende pä det växlande antalet djurfarmer i olika län skulle somliga länsveterinärer dä fä en orimlig arbetsbörda. Ins­ pektionen bör ej heller samordnas med den konsulentverksamhet som har tili ändamäl att bekämpa och förebygga sjukdomar bland pälsdjuren. Det ligger i sakens natur att en riktigt genomförd djurskyddsinspektion även kommer att förbättra hälsotillständet bland pälsdjuren ehuru mälsättningen är olika.

Det torde föreligga planer pä att underlätta startandet av nya pälsfarmer som ett led i kampen mot arbetslösheten. Detta aktualiserar ett redan befintligt önskemäl om att den som vill starta en pälsdjursfarm skall bevisa sin kompetens att sköta en sädan.

Symposiet vädjar i första hand tili Lantbruksstyrelsen/(Jordbruksstyrelsen) att utforma förlag tili dessa bäda reformer.

M it ä lo is to k k a a n a v a ru u s o h je lm a n ta k a n a p iile e ?

(U.A.A.:n United A c tio n for A n im a ls , e sitte istä su o m e n ta n u t Sinikka Piippo) SPACELAB-avaruussukkulaohjelmaa varjostaa 20-vuotiset eläinten kärsimykset.

Avaruusohjelman alettua miljoonat eläimet sammakoista koiriin ja apinoihin ovat kokeneet tuskaa, pelkoa ja kuolemaa barbaarisissa kokeis­ sa.

Alussa avaruustutkijat väittivät, että heidän täy­ tyi ampua eläimiä avaruuteen nähdäkseen kestä­ vätkö ihmiset kiihdytys- ja palautumisvaiheen.

Eläimiä pantiin värähtelemään, pyöritettiin pyöri­ vissä istuimissa, altistettiin 'silmämunat sisään', 'silmämunat ulos’ — kiihdytykselle sentrifugeissa, niitä altistettiin voimakkaalle melulle, lämmöl­ le, niitä pudotettiin korkealta jo tta selkäranka kat­ keaisi, ja Pavlovin kokeisiin, joissa ne pakotettiin painamaan vipuja mielettömästi paetakseen ja l­ koihin johdettavia sähköshokkeja. 1960-luvun alussa kaksi apinaa, joista tästä koettelemukses­ ta selvisivät, amm uttiin kiertoradalle, missä niille annettiin koko ajan jalkoihin shokkeja — apinat palasivat elossa maahan. Edellisen katosottiin osoittavan ihmistenkin sietävän avaruuslentojen koettelemuksia pystyen niillä myös työskentele­ mään.

Mutta sitten avautuivat mahdollisuudet tutkia pitkäaikaislentojen vaikutuksia sekä sotilaallisis­ sa että siviililaitoksissa. Ensimmäinen uhri oli Bonny, pitkistä paikalleensitomiskokeista eloon­ jäänyt. Bonny amm uttiin kiertoradalle v. 1969 30 päivän lennolle. Kuitenkin kahdeksan päivän jä l­ keen se otettiin alas kuolemaisillaan.

Vielä tänä päivänä NASA ja muut tutkim uslai­ tokset jatkavat jopa puoli vuotta kestäviä apinoi­ den paikoilleensitomiskokeita. Paikoilleenkipsatut apinat kärsivät hirveistä peloista, syysisistä rappeutumisesta ja hulluksitekevästä syyhystä.

Tämä eläinten kidutus jatkuu tavan vuoksi, ei vält­ tämättömyydestä.

V. 1960 NASA loi yliopisto-ohjelman edistääk­ seen avaruustutkimusta joka valtiossa ja monissa maissa USA:n ulkopuolella satojen Amerikan mil­ joonien edestä. Tämä tutkimus aloitetaan SPACELAB:issä, jossa tulee olemaan tutkijoita myös Eu­ roopasta ja Aasiasta.

Seuraavat muutamat esimerkit kuvaavat mitä tutkijat SPACELABissä tekevät: — Vuodesta 1975 alkaen Puolen ja NASAn tu tki­ jat ovat juoksuttaneet sekarotuisia koiria lähes näännyksiin valmistaakseen niitä samanlaisiin kokeisiin SPACELABissä.

— Japanilaiset tutkijat ovat valmentaneet rottia SPACELABiä varten alistaen ne voimakkaalle me­ lulle ja jäätävälle kylmyydelle, osoittaiseen tukah­ duttamiseen, pakkouimiseen, ja alistaen ne 15 mi­ nuutiksi suurille nopeuksille eläinsentrifuugissa.

— Saksalaiset tutkijat tekivät 300 marsun takaja­ lat liikkum attom iksi lentiokipsauksella kunnes nii­ den luut heikkenivät ja murtuivat. Myös on tutkittu sisäkorvahäiriöitä kokeissa, joissa eläinten sisä­ korvat tai silmät tai molemmat on leikattu pois.

— Saksalaiset tu tkija t myös suunnitelevat SPA­ CELABissä tehtävän kokeita m yrkyllisillä kemi­ kaaleilla ja säteilyllä. Eläimiä aiotaan alistaa täri­ nälle, tukehtuttamiselle, haavoittamiselle, pyöri­ miselle (silmäpyörimisen aikaansaamiseksi), tus­ kalle, kiukulle ja pelolle Pavlovin ristiriitakokeissa.

— Ranskalaiset ovat kehittäneet kädellisille tar­ koitetun tuolin, jossa voidaan aiheutta tahdotonta silmien pyörimistä (= nystagmus).

USA:n tutkijat ovat kehittäneet valtaisan mää­ rän eläinkokeista SPACELABiä varten: — Apinoita pyritettiin myötäpäivään 50 kertaa ja oksentelun määrää tarkkailtiin Deltan alueellises­ sa kädellistutkimuskeskuksessa Lousianassa.

Joiltain eläimiltä oli leikattu pois osia aivoista.

— Tuoliinistutettujen ja vaakatasoon asetettujen apinoiden reagointia nopeastivaihtuviin asentoi­ hin on tutkittu NASAn Amesin tutkimuskeskuk­ sessa.

— Apinoita kipsattiin paikoilleen 14—30 päiväksi Oklahoman yliopistossa. Kaula- ja sydänvaltimoihin johtavat hermot vahingoittuivat.

— Sydänvaltimotautia aiheutettiin koirille ruis­ kuttamalla niihin syövyttävää ainetta Stanfordin yliopiston sairaalassa. Radioaktiivisia aineita on injektoitu eläimiin verenkierron havainnoimiseksi vaakatasoon kipsatuissa eläimissä ja nopeissa kiihdytyksillä.

— Rottien takajalat saatettiin liikkumattomiksi 3—4 kuukaudeksi Houstonin ja Marquetten ylio­ pistoissa ja NASAn Amesin tutkimuskeskukses­ sa.

— Apinoita asetettiin tuoleihin, jotka kohdistivat alaruumilseen sellaisen paineen että veri virtasi päätä kohden ja seurauksena oli avaruusanemia (NASA, AMES).

— Rottia alistettiin 5— 15 päivää kylmälle, jotta nähtäisiin mahdollinen hormonituoton ero (NASA, AMES). Tutkimuksia jatketaan pidempiä aikoja!

— ’Alustavat tutkim ukset’ Rhode Islandsin sai­ raalassa osoittivat, että veren palautumiskyky hemorrhagean jälkeen on viivästynyt pääalaspäin olevilla koirilla. Tulevaisuuden kokeet vasta kui­ tenkin osoittavat millainen verenpalautumiskyky on.

— NASA ja Yhdysvaltain ilmavoimat raportoivat Washingtonin yliopiston lääketieteellisessä kou­ lussa St. Lous’issa tehdyistä ’alustavista’ kokeis­ ta, joissa apinat valettiin kokonaan kipsiin selkien takaosat mukaanlukien. Kokeita verrattiin venä­ läisten tutkijoiden vastaaviin kokeisiin pääalassuin asetetuilla apinoilla. Californian yliopistossa apinoita asetettiin liikkum attom iksi 21 päiväksi ’alustavissa’ biokemiallisissa tutkimuksissa.

— NASA on jo esittänyt että SPECELAB-lennoille otettaisiin mukaan halvaannutettuja koiria aivo­ tutkim uksia varten.

— Apinoita on väristetty liikesairauden aikaan­ saamiseksi.

— Silvotut apinat, joihin on asetettu sensorit ja saatettu liikkum attom iksi ja suljettu lasikuituisiin koteloihin, ovat osoittaneet pelkoa ja kiukkua. NA­ SAn lasikuitukotelot ovat täysin autom atisoidut ruoan, veden ja ilman suhteen, joten niitä voidaan käyttää joko SPACELABissä tai miehittäm ättö­ missä satelliiteissa. Koteloihin voidaan panna koi­ ria, minisikoja ja kääpiövuohia. Niiden etuna on, että laaja valikoima välineitä voidaan asentaa nii­ hin tietoisten eläinten tutkim ista varten, eri elimiä voidaan leikata eläimistä pois jos halutaan, myös tappaa ne.

Kaikki mitä ikinä on maanpinnalla tehty, voi-

daan nyt suorittaa avaruuden painottomuudessa.

SPACELABISSÄ on kirurginen penkki, dekapitaattori eläinten päiden katkomista varten, häkke­ jä, sentrifuugi, jolla voidaan saattaa eläinten si­ säelimet epäjärjestykseen ja sokeuttaa ne, vibraattori, jolla aiheuttaa tärinätautia ym. Eläimet voidaan altistaa avaruussäteilylle.

Venäläiset tutkijat raportoivat lokakuussa 1980 Moskovassa amerikkalaisille tutkijoille, että kuu­ sikuukautisen SALJUT 6:n lennon jälkeen astro­ nautit kärsivät henkisistä häiriöistä. Miehille oli annettava tuoretta ruokaa ja lukemista, oli järjes­ tettävä monia haastatteluja yleisön, näyttelijöi­ den, urheiluselostajien ja perheenjäsenten kans­ sa ja heille oli jatkuvasti muistutettava tehtävän tärkeydestä isänmaalle. Venäläiset aikovat tästä lähtien käyttää avaruusasemilla vaihtuvaa henki­ lökuntaa. Siten kokeet, joissa on tutkittu pitkäai­ kaislentojen vaikutuksia eläimiin, ovat olleet tur­ hia. Huhtikuussa 1981 'New Scientist’ raportoi hy­ vin samanlaisista tuloksista, eli siitä että ihmiset kaipaavat avaruudessa liian paljon hemmottelua ollakseen paljonkaan hyödyksi. Artikkelin mukaan robotit ja muut älykkäät systeemit tekevät tulevai­ suudessa suurimman osan työstä avaruudessa.

Sitäpaitsi ihmisten käyttö on liian kallista. Nämä älykkäät "Koneet” tulevat olemaan paljon moni­ muotoisempia kuin nykyteollisuuden koneet. Ne pystyvät korjaamaan satelliitteja ja jopa tuotta­ maan elintarvikkeita kuussa.

NASA tekee mitä kongressi valtuuttaa sen teke­ mään. Ja avaruustutkijat, joiden ura on riippuvai­ nen eläinkokeista, vaikuttavat kongressikomiteoihin jotta nämä rahoittaisivat sellaista tutkimusta.

Mutta NASAIIa itsellään on epäilynsä.

NASAn toim intasuunnitelmassa vuosiksi 1981— 1985 sanotaan mm.: "P itäisikö luonnontie­ teellisen ohjelman siirtyä ihmistä koskevasta ja lääketieteellisestä puolesta kohti avaruus- ja terrestristä biologiaa?”

NASAn luonnonteiteellisestä eläintutkimusohjelmasta on tullut itsetarkoitus, — tutkimuksen, jota monet pitävät elitärkeänä USAn ylivoiman säilyttämiseksi avaruudessa, suureksi vahingok­ si. Eläintutkimus nielee NASAn avaruustutkimusvarat. NASA on huomauttanut avaruustutkimuk­ sen tarpeesta ehtyvien energia- ja mineraalivaro­ jen ongelman selvittämisessä maapallolla. Tätä vauhtia voi käydä niin, että Halleyn komeetan jä l­ leen v. 1986 ilmestyessä USA kenties kykenee te­ kemään siitä ainoastaan kaukaisia havaintoja te­ leskoopilla kun taas Venäjä, Japani ja useat Eu­ roopan maat lentävät komeetan luo tehdäkseen ensi kertaa arvokkaita lähihavaintoja. Tutkijat ovat huolestuneita myös varojen puutteesta osal­ listua Euroopan aurinkotutkimukseen.

Kuten olemme huomanneet, eläinkokeet, jotka ovat nykytietämyksen valossa osoittautuneet paitsi julm iksi myös tarpeettomiksi, kuivaavat ko­ koon avaruusohjelman resursseja.

E D U S K U N N A N H A L L IT U S R IN T A M A VESITTI M E T S Ä S T Y S L A IN U U D IS TU K S E N Teksti: Hannele Luukkainen Eduskunnan työskentelyssä on jotain pahasti pie­ lessä, jos eläinsuojeluasiatkin katsotaan hallitus­ puolueet/oppositiopuolueet — kysymyksiksi ja lais­ tetaan ryhmäkurin alle. Näinhän juuri kävi metsäs­ tyslaki uudistuksen käsittelyssä. Koska Keskusta­ puolueella oli asiassa niin sanotusti oma lehmä ojassa, se vastusti metsästyslain nykyaikaistamis­ ta kaikin keinoin. Sen oli äärettömän helppoa muo­ kata lakiesitys mielensä mukaiseksi, koska lain val­ mistelijana toiminut maa- ja metsätalousministeriö on täysin sen hallussa. Eduskunnan talousvaliokunna mietinnössä keväällä 1981 esitetty yksimieli­ nen vaatimus "metsästyslain uudistamisesta siten, että eläinten pyydystäminen ei aiheuta eläimille tarpeetonta kärsimystä” kaikui kuuroille korville maa- ja metsätalousministeriössä. Ymmärrämme toki, että ne, jotka eläimistä hyötyvät, hermostuvat, jos yrietään rajoittaa heidän oikeuksiaan käyttää eläimiä rajatta hyväkseen. Mutta näin eläinsuojeli­ jana on mahdotonta ymmärtää, miksi muut halli­ tuspuolueet ovat yhtenä rintamana KEPU:n takana metsästyslain uudistamisesta äänestettäessä? Mi­ tä mieltä kaupunkilaisdemareiden ja työläisten edustajien on puolustaa rauta-, ansa- ja myrkkypyyntiä? Eikö vasemmistopuolueiden ideologia ole­ kaan puolustaa heikompien — tässä tapauksessa eläinten oikeuksia?

Muinaisten, eläimille tuskallisten pyydystyskeinojen käyttöä ei voida puolustella taloudellisin pe­

rustein. Maassamme harjoitettava metsästys on lä­ hes 100 prosenttisesti virkistysmetsästystä, siis pelkästään harrastustoimintaa. Kenelläkään ei voi olla oikeutta harrastaa niin sadistisia huveja kuin rauta-, ansa- ja myrkkypyynti ovat. Tästä maasta ei löydy montaakaan ihmistä, jonka verokirjassa olisi ammattina metsästäjä. Ja vielä vähemmän löytyy niitä, jos ketään, joka ilmoittaisi verottajalle met­ sästyksestä saamansa tulot. Mikäli metsästäjiä on todella yli 300 000 kuten he kehuvat, ja metsästyk­ sellä on niin suuri taloudellinen merkitys kuin he esittävät, on kyse laajasta veropetoksesta! Ehkä metsästäjät eivät olekaan niin rehellistä ja vilpitön­ tä väkeä kuin on annettu ymmärtää.

Jotta lukijat saisivat jonkinlaisen käsityksen rauta-, ansa- ja myrkkypyynnin "tuskattomuudesta” , lainaamme tähän lyhyitä otteita Eläinlääketie­ teellisen korkeakoulun anatomian professori Sep­ po Talannin tieteellisestä selvityksestä, jossa käsi­ teltiin eläinten surmaamisessa käytettyjen mene­ telmien aiheuttamia kipuja (osa julkaistu mm. Uu­ dessa Suomessa 5.11 .-82/Heikki Laurikainen): En­ sin raudoista. ” On helppo kuvitella ketun tuskia, kun raudat murskaavat jalan luun, mutta eivät kat­ kaise päällä olevaa nahkaa. Ketun, koiran tai suden kaltaisilla nisäkkäillä nimenomaan käpälät ovat erittäin kosketusherkkiä ruumiinosia. Ahman tiede­ tään hädissään ja kivuissaan jopa syöneen jalkan­ sa poikki päästäkseen pakoon. Majavan metsästyk-

sessä käytetään onneksi nykyään lähinnä ns. heti tappavia rautoja, jotka ovat täysin kivuttomia sillä edellytyksellä, että eäin menee niihin ihmisen suun­ nittelemalla tavalla. Mutta ellei näin käy, lopputu­ los voi olla hirvittävä.” Sitten ansoista. ’’Pohjois­ suomessa mm. riekkoja metsästetään pauloilla.

Nämä ovat hirttosilmukan tapaan maastoon ase­ tettuja ohuita lankoja, joihin kaulansa työntänyt lin­ tu hirttäytyy.” Kestää kuitenkin kauan ennen kuin lintu kuolee, koska silmukka aina välillä löystyy. Ja lopuksi myrkyistä. "Päinvastoin kuin yleensä luul­ laan, myrkky lienee kammottavin eläinten surmaa­ mistapa, mikäli tappavana aineena käytetään strykniiniä. Strykniinin vaikutukset kohdistuvat ensi sijassa keskushermostoon. Eläin kokee ärsytykset ensin tavallista voimakkaampina ja sitten seuraa äärimmäisen tuskallinen kaikki tahdonalaiset lihak­ set käsittävä kouristuskohtaus. Kouristus kestää muutamasta sekunnista kahteen minuuttiin ja se uusiutuu muutaman minuutin väliajoin.” Hirvittä­ vien tuskien jälkeen eläin lopulta tukehtuu.

Nyt ’’uudistetussa” metsästyslaissa kiellettiin ainoastaan käpälärautojen käyttö. Sen sijaan ns. heti tappavia rautoja saa käyttää koko maassa ja myrkkyä Oulun ja Lapin lääneissä. On kyseenalais­ ta onko lankaan olemassa sellaisia heti tappavia rautoja, jotka tappavat kaikki niihin jääneet eläi­ met: ovathan eläimet toki huomattavan erikokoisia, eivätkä eläimet tiedä mitkä ovat juuri niiden lajia varten asetettu. Vaarana on myös kotieläinten ja uhanalaisten eläinten joutuminen rautoihin, koska raudat eivät valikoi uhrejaan luonnossa. Syytä on myös kysyä, kuka valvoo, ettei kiellettyjä käpälärautoja enää käytetä? Niitähän on runsaasti met­ sästäjien käytössä, ja kiusaus lienee suuri. Koska myrkyn käyttöluvan antaa paikallinen poliisi koko pyyntikaudeksi kerrallaan, myrkyn käyttö saattaa li­ sääntyä huomattavasti. Tämä puolestaan saattaa merkitä uhkaa eläinkannoille ellei kukaan tilastoi myrkyn uhreja.

Mielestämme ainoa oikea tapa tappaa riistaeläin on ampua se. Vähintä mitä aseen kanssa metsissä liikkujilta tulee vaatia, on että he myös osuvat kuo­ lettavasta Valitettavasti suomalaisten metsästä­ jien ammattitaito paljon mainostetusta ’’metsästä­ jän tutkinnosta” huolimatta on säälittävän heikko.

Metsiin jää vuosittain valtava määrä haavoitettuja eläimiä. Onpa metsästäjien jäljiltä tavattu 3jalkainen kettukin (Kansan Uutiset 2.12.-81).

Edellä selostettujen muinaisten pyydystysmenetelmien lisäksi uuteen metsästyslakiin jää valtavas­ ti puutteita, mikäli eduskunnassa hyväksytty versio tulee voimaan. Laki sallii mm. pyydystää luonnon­ varaisia eläimiä kaupallisiin tarkoituksiin, siis esi­ merkiksi turkistarhoihin. Ja niissä luonnonvarainen eläin tuntee itsensä todella keskitysleirivangiksi.

Lisäksi kotieläimemme kissa on edelleen täysin lainsuojaton pihapiirinsä ulkopuolella. Onko niin, että metsästäjät haluavat tuhota kaikki sellaiset la­ jit, jotka saattavat verottaa riistakantaa, jotta heille itselleen jäisi tarpeeksi tapettavaa? Näinhän kävi juuri Nujamaankin suden tapossa: parikymmentä pyssymiestä lähti jahtaamaan yhtä sutta, koska katsottiin, että se verottaa hirvikantaa. Ja samanai­ kaisesti puhutaan jatkuvasti siitä, että maamme hirvikanta on liian suuri. Eikö susi hirven luonnon­ varaisena vihollisena olisi parempi tasapainotta­ maan hirvikantaa kuin jahtiporukat, jotka eivät suinkaan tapa lajin heikompia yksilöitä? Entä miksi uhanalisen eläimen tappamisesta ja laittomalla ta­ valla pyydystettäessä selviää vain sakoilla? Siksi, koska uudessa laissa nämä teot on luokiteltu rikko­ muksiksi, siis vain vähäisiksi rikkeiksi.

Toivottavasti nyt valittu uusi eduskunta suhtau­ tuu eläinsuojeluasioihin puolueettomimmin — ot­ taen huomioon myös eläinten näkökulman. Todelli­ nen metsästylain uudistus antaa edelleen odottaa itseään puhumattakaan eläinsuojelulaista ja eläinkoelaista, jotka tulevat käsittelyyn myös nyt valitun eduskunnan aikana.

O SO ITTEEN MUUTOS

ADR E S S F Ö R Ä N DRING

Onko osoitteesi muuttunut?

Kiinnitä viimeksi saamasi lehden osoitelipuke tälle lomakkeelle ja ilm oita uusi lähiosoitteesi ja postinumerosi.

Palautetaan os.

Har du bytt adress?

Var god, fäst adresslappen frän den senaste tidningen pä denna blankett och meddela din nya hemadress och ditt postnummer. Sändes tili Försöksdjurens varn r.f.

Mannerheimvagen 67 00250 Helsingfors 25

Koe-eläinten suojelu ry Mannerheimintie 67 00250 Helsinki 25

Muistathan: Nordiska Samfundet Mot Plägsamma Djurförsök eli Ruotsin koe-eläinten suojeluyhdistys järjestää kesällä taas leirin, joka kestää neljä päi­ vää. Leirillä käsitellään koe-eläinasioita ja viete­ tään tietysti leirielämää. Leiri pidetään 28—31.7.-83 Lindsbergin kurssikeskuksessa Falunin lähellä.

Tarkempia tietoja toimistosta.

koonnut: Kaarina Kivivuori Olimme Riitta Salmen kanssa pitämässä esitelmän koe-eläinsuojelusta ja eläinkokeista Kouvolassa paikallisen Bombus-luontokerhon kutsumana tam­ mikuun lopulla. Tilaisuus meni mukavasti — jopa paikallisen lehden toimittaja oli haastattelemassa meitä. Yleisö oli kiinnostunut aiheesta ja esitelmän päätteeksi keskustelimme eläinsuojeluasioista.

Saksalainen Quick-lehti kirjoittaa numerossaan 51/82, että Saksassa varastettiin v. -82 n. 50.000 kis­ saa ja 25.000 koiraa. Suurimman osan näistä eläi­ mistä uskotaan joutuneen koe-eläimiksi. Saksalai­ set eläintenomistajat ovat ryhtyneet merkitsemään lemmikkejään. Eläinlääkäri laittaa tietynlaisen mer­ kin lemmikin korvaan ja jos tällainen lemmikki yrite­ tään myydä laboratorioon koe-eläimeksi, on labora­ torio tai laitos velvollinen kieltäytymään kaupasta.

Jos merkitty lemmikki löytyy eläinkokeita tekevästä

Hiukan erilaisessa tilaisuudessa olimme Riitta ja minä 3.3. Kävimme Eläinlääketieteellisessä Korkea­ koulussa puhumassa koe-eläinasioista ammattiihmisille eli tuleville koe-eläinhoitajille. Ystävällisen vastaanoton saimme sielläkin, mutta tällaisessa joukossa on jo niin erilaisia mielipiteitä eläinko­ keista ja niiden tarpeellisuudesta, että esitelmää seurannut keskustelu yltyi aika ajoin kiihkeäksi väittelyksi puolesta ja vastaan. Tästä koeeläinhoitajakurssista sain sen kuvan että monet ovat hyvin eläinrakkaita ja tulevat varmasti työs­ sään omalta osaltaan ja mahdollisuuksiensa mu­ kaan parantamaan eläinten oloja ja vähentämään niiden kärsimyksiä. On hyvin tärkeää, että maa­ hamme saadaan ammattitaitoisia ja myös eettises­ ti ajattelevia eläinhoitajia.

Voitko antaa HYVÄN kodin kaniinille tai koiralle?

Täällä on toimistossa kahden pian kodittoman eläi­ men puhelinnumerot. Molemmista joudotaan luo­ pumaan allergian tai muun pakottavan syyn vuoksi.

Kani on harmaa ja n. 4 kk ikäinen, koira taas 5 v.

Länsiylämaan terrieri uros. Molemmat kilttejä.

Huomasithan täsä lehdessä kesäkissakamppanjan. ’’Älä ota kesäkissaa" - tarroja ja esitteitä saa täältä toimistossa. Tarrat (4 kpl) maksavat muuta­ man markan arkki. Lehden välissä olevan kuvan voit kiinnittää kauppoihin, kouluihin ym. ilmoitus­ tauluille.

Yhdistyksemme tarvitsee jatkuvasti vapaaehtoista apua jäseniltä. Tässä lehdessä alkaa ’’Kymppi koeeläimille” -kampanja, johon toivomme mahdollisim­ man monen ottavan osaa. Toivomme myös teidän tuovan kirpputori- ja myyjäistavaraa toimistoon — kohtahan järjestetään taas kirpputori. Jos joku on valmis auttamaan täällä toimistossa esim. posti­ tuksessa ja muissa töissä, niin tervetuloa vaan!

Tällainen apu on aina tarpeen. Soittakaan, niin ju ­ tellaan tarkemmin.

laitoksesta, joutuu laitos siitä edesvastuuseen.

Lemmikin merkitseminen ei satu enempää kuin puudutuspiikin verran ja aikakin Saksassa turvaa eläimen melko pitkälle. Eri asia taitaa olla täällä Suomessa — eihän eläinkokeita valvota, miten si­ ten valvottaisiin sitä, onko koe-eläinten joukossa jonkun merkitty lemmikki vai ei.

Ruotsin koe-eläinsuojelu NSMPD järjestää tänä vuonna kansainvälisenä koe-eläinten päivänä mie­ lenosoituksia apinakokeita vastaan suurten sairaaloitten ja yliopistojen laitosten edessä. Muistathan tulla mukaan viettämään koe-eläinten päivää täällä Suomessa. Tarkemmat tiedot tässä lehdessä.

11

Norja on tehnyt päätöksen olla metsästämättä grönlanninhylkeen poikasia. Lisäksi EEC päätti jou­ lukuussa ehdottaa jäsenmailleen vapaaehtoista hylkeennahkojen tuontikieltoa. Edistystä siis ta­ pahtuu, vaikka hitaasti. Nyt siis Kanada on aikoa maa, joka pyydystää hylkeenpoikasia tällä pyyntikaudella.

Tule mukaan

KYMPPI KOE-ELÄIMILLE kanppanjaan!!!

Kuten tiedät, toimii yhdistyksemme pelkästään jä­ senmaksujen ja lahjoitusten turvin. Lahjoituksia tu­ lee joskus enemmän, joskus taas vähemmän. Toi­ mintamme täytyy kuitenkin pysyä jatkuvasti yhtä aktiivisena, jotta ajamamme eläinten asia etenisi.

Toimintamme — siis tiedon kerääminen ja levittä­ minen eläinkokeista — tulee uskomattoman kalliik­ si. Esitteet, postimaksut, esitelmämatkat ja jäsen­ lehti ovat välttämättömiä. Niitä ilman emme voi toi­ mia.

Nyt on juuri SINULLA mahdollisuus auttaa. Si­ nulla, joka et ehkä ehdi tai voi olla toiminnassam­ me muuten mukana, mutta voit tukea työtämme jol­ lakin tietyllä rahasummalla kuukausittain. Se voi ol­

Toimiston aukioloaika 1.6.—8.7. on arkisin klo 12 — 16 Toimisto suljettu: 11.7—5.8 8.8 palataan normaaliin aukioloaikaan eli arkisin klo 14— 18 LÄMMINTÄ KEVÄTTÄ JA KESÄÄ KAIKILLE! VOITKO SINÄ AUTTAA? YHDISTYKSEN TOIMISTOSSA TARVITAAN APUA POSTITUKSEEN YM. TÖIHIN. JOS SINULLA ON AI­ KAA JA INNOSTUSTA TULLA AUTTAMAAN VAIK­ KAPA MUUTAMANA ILTANA VIIKOSSA, OLET ENEMMÄN KUIN TERVETULLUT! OTA YHTEYTTÄ KAARINAAN TOIMISTOSSA PUH. 410 725, NIIN JU­ TELLAAN ENEMMÄN. Muistathan viime numerossa olleen pohjoismais­ ten eläinsuojelujärjestöjen kirjeen Pohjoismaiden Neuvostolle sirkuseläinten puolesta? Oheisen kir­ jeen saimme neuvoston puhemiehistön sihteeriltä:

Käännös asia: Sirkuseläim et Pohjoismaiden Neuvostolle 9.12.-82 lähettämäänne kirjelmään viitaten saamme täten täydentää puheli­ mitse 11.1.83 annettuja tietoja: Kirjelmä on toimitettu joulukuussa Pohjoismai­ den Neuvoston viidelle kansalliselle valtuuskunnal­ le tiedoksi ja mahdollisia toimenpiteitä varten.

Myös neuvoston lakivaliokunnan sihteeri on saanut kirjelmän, koska valiokunta jatkuvasti käsittelee pohjoismaista lainsäädäntöohjelmaa.

Samalla voimme ilmoittaa Teille, että Pohjois­ maiden Neuvosto syksyn aikana sai vetoomuksia Pohjoismaiselta Eläinsuojeluveuvostolta lainsää­ dännön yhtenäistämisestä koskien sirkuseläinten näytteilläpitoa sekä kysymystä pohjoismaisesta eläinsuojelulainsäädännöstä yleisemmin. Kirjelmät on jaettu neuvoston toimielimille.

Ystävällisin terveisin Ilkka-Christian Björklund Puhemiehistön sihteeri Du kommer väl ihäg i det senaste nummret av vär tidskrift de nordiska djurskyddsorganisationernas brev tili Nordiska Rädet? Sä här bekräftade Nordis­ ka Rädets presidiesekreterare mottagandet av djurskyddsorganisationernas skrivelse:

ärende: Cirkusdjur Med hänvisning tili Er skrivelse tili Nordiska rädet av den 9 december 1982 fär vi härmed komplettera de upplysningar som gavs per telefon igär den 11 januari 1983 med följande:

la 10, 20 tai 30 markkaa, tietysti enemmänkin. Sum­ man suuruuden päätät itse ja voit esim. sopia pank­ kisi kanssa, että se menee automaattisesti tililtäsi tietyin aikavälein. Pankkisiirtokuittiin merkitset oman nimesi, haluamasi summan ja tunnuksen "Kymppi koe-eläimille” -kanppanja. Luonnollisesti voit myös maksaa postisiirtotilille. Kamppanjaan osallistuvien nimet julkaistaan lehdessämme.

Tässä tilinumeromme: Pankkitili: SYP-Notariaatti 200081-30838-5 Postisiirtotili: PSP 4354 90-1 KIITÄMME AVUSTASI!

Skrivelsen har i december tillställts Nordiska rädets fern nationella delegationer för kännedom och eventuejla ätgärder. Även sekreteraren i rädets juridiska utskott har erhällit skrivelsen, mot bakgrund bl.a. av att utskottet kontinuerligt behandlar ett nordiskt lagstiftningsprogram.

Samtidigt kan vi underrätta Er om att Nordiska rädet under hösten erhöll hänvändelser frän Nor­ diska djurskyddsrädet angäende ensartad lagstiftning förande förevisning av djur pä cirkus inom Norden samt frägan om nordisk djurskyddslagstiftning mer generellt. Skrivelserna har distribuerats inom rädets organ.

Med vänliga hälsningar Ilkka-Christian Björklund Peridiesekreterare Kopia tili Juridiska utskottet Nordiska rädets Sekretariat i Kobenhavn, Helsingfors Reykjavik Oslo

TIEDOSSA: TA LK O O T yhdistyksessäm m e Jos omaat talkoohenkeä ja voit osallistua toukokesäkuussa tai ensi syksynä, lähetä ohjeinen ku­ ponki toimistoon. Otamme sinuun yhteyttä myö­ hemmin ja kerromme tarkemmin, mistä on kyse. nimi: osoite: puhelin: voin auttaa: toukokuussa/ kesäkuussa/syksyllä (vedä yli tarpeettomat vaihtoehdot) voin auttaa: aamupäivällä/iltapäivällä/illalla

Koonnut Päivi Viinikainen

ESITELMÄTILAISUUS FIN LAN DIA-TALOLLA Maaliskuun kolmantena päivänä Koe-eläinten Suo­ jelu ry:n säätiö järjesti esitelmätilaisuuden, jonka otsikkona oli Tarvitaanko eläinkokeita. Tilaisuudes­ sa kuultiin neljä varsin erilaista, mutta erittäin mie­ lenkiintoista esitelmää, joista kaksi pohjautui tutki­ muksiin, joita varten Koe-eläinten Suojelun Säätiö myönti stipendit lokakuussa 1981. Vieraskielisiä esitelmiä paikalla olleen yleisön, jota oli läsnä var­ sin kiitettävästi, oli mahdollista seurata myös suo­ menkielisistä käännöksistä, joita tilaisuudessa oli jaossa.

Kuitenkin kaksi huomattavaa puutetta oli tilai­ suudessa havaittavissa — näistä kumpikaan ei to­

sin ollut järjestäjistä aiheutuvia: tiedotusvälineiden edustajat ja tieteentekijät loistivat poissaolollaan.

Kummankin em. ryhmän kuulee usein valittavan koe-eläinten suojelijoiden sentimentaalisuutta ja sitä, että emme pysty esittämään tieteellisiä argu­ mentteja vakaumuksemme tueksi. Nyt heillä olisi ollut mahdollisuus saada tieteeseen perustuvia to­ siasioita, kuulla tutkijoiden omia lausuntoja eläin­ kokeiden tarpeellisuudesta ja vaihtoehtomenetelmien kehittämisestä, mutta mistä sitten johtui, että tiedotusvälineiden edustajista paikalla oli vain kah­ den lehden toim ittajat ja tutkijat, jos heitä yleensä oli läsnä, pysyttelivät erittäin hiljaa eivätkä välittä-

13

Hannu Korkeala ja Aido Rizzo Eläinlääketieteelli­ nen Korkeakoulu, Helsinki: Tutkijat ovat kiinnittä­ neet huomiota ympäristömyrkkyyn, kadmiumiin, jo­ ka tiettävästi aiheuttaa luusto- ja munuais­ sairauksia. Sairaustila tuli tunnetuksi 1960-luvulla Japanissa nimellä ” itai-itai” -tauti (oi-voi-tauti). Eli­ mistö ei tarvitse kadmiumia, mutta se on melko laa­ jalti käytössä mm. muoviteollisuudessa, metallite­ ollisuudessa metallien pintakäsittelyssä, juotteis­ sa, lejeeringeissä, lisäksi sitä esiintyy fosfaattilannotteissa epäpuhtautena, maaperän sinkissä, öl­ jyssä ja kivihiilessä.

neet esittää esitelmöitsijöille minkäänlaisia kysy­ myksiä. Syynä eivät voi olla kuullut esitelmät, sillä ne olivat kaikki korkeatasoisia ja mielenkiintoisia.

Ilahduttavaa oli kuitenkin, että paikalla oli paljon opiskelijoita, tulevia tieteentekijöitä, joiden opintoi­ hin kuuluu eläinkokeiden teko. Tulevaisuuden tiede on heidän käsissään, joten on hyvä, että he nyt jo kiinnostuvat vaihtoehtoisista tutkimusmenetelmis­ tä, eivätkä vain sokeasti seuraa vanhoja oppeja.

— Normaalin- ja sairaan hevosen kudosten eroja — Mikä on supistuksen mekanismi mikä sitä edistää) — Mikä estää supistukset Mitkä lääkeaineet estävät supistukset Mitkä ovat mahdolliset entsyymiaiktiivisuudet supistuksen aikana — Supistuksen aiheuttajan (heinä-uute?) fraktiointi pylväskromatografialla, jolloin molekyylikoko ehkä saadaan selville.

— Lektiinien osuus — Heinästä uutettujen rasvojen osuus

min sanoin säätiön ja sen toiminta periaatteet, min­ kä jälkeen hänellä oli ilo esitellä neljä tutkimusryh­ mää, joille säätiö oli myöntänyt stipendit. Näillä sti­ pendeillä säätiö pyrkii tukemaan ihmisten ja eläin­ ten terveyden- ja sairaanhoitoa menetelmillä, jotka ovat sekä tieteellisesti päteviä että eettisesti hyväk­ syttäviä eivätkä näinollen edellytä eläinkokeiden suorittamista. Lukuisten korkeatasoisten hake­ musten joukosta koe-eläinten suojelun säätiö valit­ si seuraavat tutkimusryhmät ja -kohteet.: Tutkijat aikovat hyödyntää AMES-tyyppistä mal­ lia, s.o. käyttää yksinkertaistettua bakteeri-mallia käyttäen Staphylococcus aureus-bakteeria, joka on perinnöllisesti vastustuskykyinen kadmiumin myrk­ kyvaikutuksille. On kuitenkin olemassa myös ai­ neelle herkkiä bakteerikantoja ja sellaisia, jotka omaksuvat vastustuskyvyn. Työn tarkoituksena on esittää, että bakteerin ulkoisen kalvon rasva-aineet ovat ratkaiseva tekijä herkkyyden- tai sen puuttumi­ sen suhteen. Altistus kadmiumille on heidän hypo­ teesinsa mukaan rasva-ainesynteesin vaikuttava tekijä. He pyrkivät eristämään kalvojen rasvaaineet, määrittämään molekyylipaino-luokan ja tä­ ten saamaan viitteitä itse ilmiöstä.

Tilaisuuden avasi Koe-eläinten suojelun säätiön varapuheenjohtaja, lääketiet & kir. tri. Marketta Karkinen-Jääskeläinen. Aluksi hän kuvasi muuta-

14

Ervo Vesterinen HYKS, Naisten tautien klinikka: Tutkimuksen tarkoituksena on kehittää solukasvatusmalli gynekologisten syöpien tutkimukseen.

Tutkija on aikaisemmin kehittänyt ja hyödyntänyt kohdun kaulan epiteelisolujen kasvatusta ja reakti­ ota soluviljelminä laboratorio-olosuhteissa, mm. niiden suhtautumista Herpes-virus infektioihin. Nyt he kiinnittävät huomiota naisten ennusteeltaan huonoimpaan gynekologiseen syöpään, joka lähtee munasarjoista. Tarkoitus on aikaisempiin kasvatusmentelmiin perustuen luoda malli, jossa muna­ sarjan hyvä- ja pahanlaatuisia soluviljelmiä tutki­ taan, esim. lääke-herkkyyden suhteen.

Tiina Mattila-Talvio, Päivi Maisi Eläinlääketieteellinenkorkeakoulu, Hki: Tutkijoiden tutkimuskohtee­ na on hevosen puhkuri-tauti, jonka tutkimiseen he käyttävät teurastamoilta saatavaa henkitorven li­ haksistoa, joka elinhauteessa kytketään anturiin, joka rekisteröi supistukset. Kontrollina on tunnettu asetylikoliini. — Hevosella esiintyy kroonista ah­ tauttavaa hengitystietulehdusta ja siltä vähitellen kehittyvää puhkuria, jolla on samantapaisia piirtei­ tä kuin ihmisen allergis-pohjaisella astmalla: ai­ heuttavaa tekijää ei tunneta, lääkitys on ollut oi­ reenmukainen: keuhkoputkia laajentavie, limaa ohentavia- ja antibioottisia aineita, tulehdusta vä­ hentäviä lääkkeitä, höyryhengitystä jne. Alustavat tutkimukset ovat osoittaneet, että heinästä tehty uute saa aikaan henkitorven lihaksiston supistusta elinhauteessa, puhkurihevosella reaktio on nor­ maalia voimakkaampi. Tutkijat aikovat tutkia seuraavia aiheita: — Supistuksen aiheuttajaa

Jukka Salonen: Turun Yliopiston Anatomian laitok­ sen työryhmästä. Tutkimuksen tarkoitus on kehit­ tää kudosviljelymalli, jossa päästään tutkimaan yleisen, vähän varttuneemmalle polvelle lähes kan­ santaudiksi muuttuneen ientulehduksen syntyme­ kanismia ja erikoispiirteitä, myöhemmin toivotta­ vasti myös hoitoon johtavia toimenpiteitä. Suomen Akatemiasta tutun Risto Santin aloittama työ suori­

tetaan Turussa, anatomian laitoksen kudosviljelylaboratioriossa. Nyt on kehitetty malli, jossa epitee­ lin ja kasvualustan väliin muodostuu tyvikalvo hemidesmosomeineen ja keskitytty analysoimaan vaeltavien epiteelisolujen kollegenolyttistä aktivi­ teettia, jolloin ollaan jo ilmeisesti sivuamassa tau­ din patogeneesiä. Dosentti Lauri Pellinniemi on ol-

15

lut osallisena kartottamassa immunosytokemiallisestl tyvikalvon luonnetta suun eri epiteelien alla.

Yhtenäisestä elektronimikroskooppisesta kuvasta huolimatta kemiallinen kokoomus poikkeaa huo­ mattavasti.

Stipendien jaon Marketta Kärkinen Jääskeläinen päätti sanoin: "Kaikki esitetyt työt edustavat hyvää perustutkimusta ja vaikuttaa siltä, että useimmat niistä tulevat ennenpitkää johtamaan käytännön sovellutuksiin. Kaikki yllä esitetyt tutkimusprojektit eivät suinkaan tule valmistumaan seuraavan vuo­ den kuluessa vaan useimmat ovat vuosien työn ta­ kana, mutta uskomme että stipendimme edesaut­ tavat näiden töiden eteenpäinviemistä. Olen myös sekä henkilökohtaisesti että Säätiön ja yhdistyksen puolesta iloinen siitä, että runsaasti hyvää tutki­ mustyötä tehdään ilman eläinkokeita."

Illan ensimmäisen esitelmän piti Dr Robert Sharpe Englannista. Tohtori Sharpe on IIAAPEA:n tieteelli­ nen neuvonantaja, jolla tämän tehtävänän ansiosta on erinomainen esitelmöimis- ja väittelytaito, sekä myös, mikä tärkeintä, kyky puhua tieteellisistä tut­ kimuksista siten, että myös "amatööri” ymmärtää esitelyn asian. Finlandia-talon tilaisuudessa tri Sharpe esitelmöi LD-50 -testistä, sen käytöstä ja tieteellisestä pätevyydestä. Ohessa julkaisemme esitelmän lyhennetyn suomenkielisen käännöksen, joka tuo esille tri Sharpen puheen pääkohdat.

LD50-testi Tri Sharpe kiittää kokouksen järjestäjiä ja alottaa luentonsa LD50-testistä todella aluksi, että — —"monet meistä ovat uskonnollisista tai filoso­ fisista syistä vakuuttuneita siitä, että yhden yksilön altistaminen vaaraan ei ole oikeutettua silloin kuin muille koituva hyöty on kyseenalainen. Tällaisista kysymyksistä keskustelu on vaikeaa, mutta on yksi aihe, jonka suhteen koe-eläinten suojelijat ja monet tiedemiehet ovat omaksuneet yhteisen kannan: LD50-testi on tuomittava. LD tarkoittaa tappavaa annosta ja LD50 tarkoittaa sen annoksen suuruut­ ta, joka tappaa puolet koe-eläimistä. Tämä koe otettiin käytöntöön 1927 mittaamaan lääkkeiden, kuten digitalis (sydänlääke), voimakkuutta. Nyky­ ään testiä käytetään laajalti torjunta-aineiden, kos­ meettisten tuotteiden, lääkkeiden, pesuaineiden ja erilaisten kotitalous- ja teollisuustuotteiden turval­ lisuuden mittana. Sitä pidetään akuutin tai lyhytai­ kaisen myrkyllisyyden ilmaisijana ja, v. 1981 Brit­ tein saarilla yksinään tätä koetta suoritettiin 464 266 kappaletta. Yhteen testiin käytettävien eläinten määrä vaihtelee riippuen valtiovallan mää­ räyksistä ja vaatimuksista ja laboratorion mahdolli­ suuksista. Keskimääräinen lukumäärä on 60 eläin­ tä, mutta sillä saatetaan mitata vain yhtä annosta tai vain yhdellä eläinlajilla.

Koe suoritetaan tavallisesti antamalla ainetta eläimelle syöttöputken kautta. Muita tapoja ovat ruiske, kaasutus ja ihoon tartuttaminen. Ei ole epäi­ lystäkään siitä, etteikö eläimille aiheutuisi kärsi­ myksiä. Brittiläinen hallituksen komitea totesi äs­ kettäin, että "LD50 tuottaa huomattavaa tuskaa eläimistä, joita siihen käytetään” . — Useampia annosvahvuuksia käytetään 2 viikkoa eläimiä seura­ taan sen ajan, mikäli ne elävät niin pitkään. Myrky-

16

tyksen merkkeinä pidetään valitusta, kyyneliä, ripu­ lia, veren- ja eritteiden valumista suusta ja nenästä sekä kouristuksia.

Jos tarkastelemme kokeen tieteellistä puolta, niin tarkoitus oli saada tietoa yhden yksittäisannoksen myrkyllisyydestä. Mutta miksi sitten tappa­ va annos? Kun vapaaehtoisilla ihmisillä kokeillaan uutta lääkettä, käytetään pieniä annoksia, joita va­ rovasti suurennetaan.

Hyvin suurien annoksien käyttäminen, mikä on yleistä, aiheuttaa eläimille oireita, jotka eivät johdu aineen myrkyllisyydestä, vaan eläimen kyvyttömyy­ destä käsitellä elimistössään suuria ainemääriä.

Surullisen paljon tällaisia esimerkkejä on: Viiniha­ pon LD50 aiheutti koe-eläimien kuoleman vatsalau­ kun puhkisyöpymisen vuoksi. Ihmisen painoon suh­ teutettuna annetun hapon määrä olisi vastannut 2,5 kg. Viinihappoa on viineissä ja leipomituotteissa: tappava viiniannos olisi ollut 750—2250 litraa ja tappava leipomotuoteannos 1730 kg:a!

Kun käytät sokeria teessäsi, sinun on hyvä tie­ tää, että 2,5 kg kerta-annos voisi aiheuttaa kuole­ man. Voiteluöljy Trlflon aiheuttaisi eläinkokeiden mukaan kuoleman, jos sitä joisi kerralla 1,5 litraa.

— Kokeita tehdään hallituksen määräyksien takia.

Toinen näkemys LD50 testiin on sen mahdollinen hyöty ihmisten myrkytys- tai itsemurhatapauksis­ sa. Eri lajit eroavat kuitenkin ratkaisevasti toisis­ taan jo suuruusluokiltaan. Esim. digitoxinin suh­ teen rotan LD50 on 670 kertaa kissan annoksen suuruinen, kun taas sienimyrkky antimycin A on ka­ noille 30—80 kertaa myrkyllisempi kuin sorsille tai kyyhkysille. Muuan esimerkki on paracetamol, kipu-

lääke, jota usein käytetään itsemurhatarkoituksessa. Hiiriä se tappaa aiheuttamalla maksavaurion, mutta rotille suurillakaan annoksilla ei maksavauri­ oita saada aikaan. Toksikologi Gerhardt Zbinden kysyykin: "Miten niin vastakkaisista esimerkeistä voi yrittää ennustaa ihmiselle aiheutuvia oireita?

Akuutin myrkytyksen oireiden tunnistamikseen ih­ misellä tai ihmisen kuolettavan annoksen tietämi­ seen eivät LD50 eläimillä suoritettuina tuo juuri mi­ tään tietoa.” On olemassa myrkytyskeskuksia, jois­ ta saa tietoja ja neuvoja myrkytystapausten varal­ ta. Tri Goulding, joka perusti ensimälsen myrkytyskeskuksen Quy’s Hospital-sairaalaan Lontooseen sanoo, että vain ihmisten myrkytysten tarkkaa seu­ rantaa voi hyödyntää; se vähäinen perustieto, mitä eläinkokeista saadaan ei juuri auta ihmispotilaita.

Jo 1948 Müller totesi, ettei ihmiselle vaarallista an­ nosta voitu ennustaa eläinkokeiden perusteella.

Vielä yksi puolustus LD50:lle on, että sen perus­ teella voidaan määritellä kuinka paljon pienempi pitkäaikaisesti käytettyjen aineiden annosten pitäi­ si olla. Kysymys onkin, KUINKA paljon, el siis mitkä ovat seuraukset. LD50 on kehno mitta siitä, mitä ai­ neen pitkäaikaiskäyttö aiheuttaa.

On vielä muitakin asioita, jotka lisäävät LD50 epäluotettavuutta: sen tulos on riippuvainen paitsi eläinlajista, myös eri geneettisestä rodusta, suku­ puolesta, ravinnosta, terveydestä, nälkiintymisestä, annostelutavasta, jopa lämmöstä, kosteudesta, asumuksista ja niiden materiaalista. On osoitettu, että identtisesti tehdyt LD50-kokeet vaihtelevat la­ boratorioiden välillä 8— 14 kertaisesti!

Jos LD50:llä on näin vähän tieteellistä arvoa, miksi sitä sitten jatkuvasti käytetään? Ongelma on suurelta osalta kaupallinen ja byrokraattinen. Saa­ rivaltakunnasta viedään lääkkeitä vuosittain yli 500 miljoonan punnan arvosta. Niiden testaaminen on lakimääräistä ja LD50 on osa tarkistuslistaa, yhtä rutiiniluontoinen kuin molekyylipainon tai kemialli­ sen koostumuksen ilmoittaminen. Siihen, että testi on tehty, voidaan tietysti aina vedota, jos myöhem­ min tulee valituksia.

Mitä vaihtoehtoja LD50 voitaisi ajatella? Toksiko­ logit ehdottavat pienempää annosta, ja vähemmän eläimiä. Se olisi askel oikeaan suuntaan, mutta ei vielä ratkaisisi eettisiä enempää kuin tieteellisiäkään kysymyksiä. Hallinto-elimet saattaisivat hy­ väksyä jotakin siihen suuntaan tapahtuvaa toimin­ taa. Nykyisen, kauan olleen tavan muuttaminen vaatii suurta asenteen muutosta. Nykyinen asenne tulee selvästi ilmi julkilausumasta (British Depart­ ment of Health & Social Security): "Ottaen huomi­ oon LD50 kokeen yleisesti hyväsytyn käytön, ovat kaikki ehdotukset sen poistamisesta täysin hyödyt­ tömiä — samaa luokkaa kuin pyristellä vuorovettä vastaan —” Jos ajattelee LD50 testiä yhtenä tuskallisimmista käytössä olevista kokeista ja sitä että siitä käyte­ tään yllämainitun kaltaista kieltä, on helppo oival­ taa, miten kaukana vielä olemme siitä päämääräs­ tä, että hallintoportaan poliitikot ja tiedemiehet suostuisivat ajattelemaan eläinkokeiden kuten LD50:n poistamista ja korvaamista jollakin muulla.

Kuitenkin, edistystä tapahtuu kaiken aikaa. 15 vuot­ ta sitten ei olisi voitu ajatellakaan asioita jotka ovat nyt toteutuneet ja lähitulevaisuudessa saattaa osoittautua mahdolliseksi moni asia, joka tänään on mahdotonta. Yksi suotuisa esimerkki on Ameri­ can Pharmaceutical Manufactorers Associationin, joka edustaa 149 yhdysvaltalaista, tutkimustyötä tekevää lääketehdasta, lausuma, että suurin osa turvallisuuskokeista voidaan tehdä ilman LD50-

koetta. Myös useimmissa muissa maissa tähän ky­ symykseen kiinnitetään yhä enemmän huomiota.

LD50 testiä käytetään siis silloin, kun jokin uusi aine halutaan markkinoida. Kokeen luotettavuus on kuitenkin vain sitä luokkaa, että PARHAIMMIL­ LAAN eläinkokeiden perusteella voidaan ennustaa vain yksi 4:stä sivu- tai haittavaikutuksesta. Muut voitaisiin selvittää vain vapaaehtoisilla ihmisillä ko­ keilemalla.

On ironista, että epäluotettavilla eläinkokeilla on sellainen osuus, kun ajatellaan, että vain vähän seurataan lääkkeen vaikutusta ihmisiin, sitten, kun tuote on jo markkinoilla. Saarivaltakunnassa hait­ tavaikutuksista ehkä noin 1— 10 % huomioidaan.

Eläinkokeet ovat epäluotettavia ja ainoa reaali­ nen lähestymistapa on käyttää ihmistä, vapaaeh­ toisia. Mutta ennenkuin yleinen ajattelu hyväksyy tämän muutoksen, onko mitään muita vaihtoehtoi­ sia tapoja?

Viimeaikaisen tutkimustyön valossa on voitu to­ deta, että yksinkertainen soluviljelmä on varsin herkkä ja noin 75—80 %:sti oikea menetelmä tap­ pavan annoksen määrittelyyn. Myös vaikutuksia eri elimiin voidaan tutkia koeputkimenetelmällä. — Li­ säksi on tietokoneet, joita aletaan odottaa yhä enemmän tässä suhteessa, haittavaikutusten en­ nakoimisessa. Tälläisilla teknikoilla on tietysti omat rajoituksensa, mutta myös suuret mahdolli­ suudet, jos niitä tuetaan. Niiden tieteellinen luotet­ tavuus on huomattavasti suurempi ja ne voisivat to­ della suojata väestöä.

Vaihtoehtoisista menetelmistä AMES-testi on to­ della näyttänyt mihin pystytään, kun on motivaatio­ ta, mahdollisuuksia ja hyviä ideoita.

Ames testissä käytetään bakteereita mittaa­ maan, onko jokin kemikaali mahdollisesti kasvai­ mia aiheuttava vai ei. Perinteiset syöpä-kokeet eläi­ millä ovat kalliita ja vievät aikaa noin kolme vuotta.

Ames-testi on halpa, sen suorittaminen vie vain muutaman päivän ja se on erittäin herkkä. Sen avul­ la voidaan tutkia suurempi joukko erilaisia kemi­ kaaleja kuin mitä koskaan olisi ollut mahdollista eläinkokeilla. Tämä testi yksinään ei voi tietysti to­ deta kaikkia vaarallisia aineita, mutta sitä voi käyt­ tää muiden ohella. Uusia mahdollisuuksia kehite­ tään koko ajan. Mutta kuitenkaan, vaikka kuika tarkkoja testausmentelmiä kehitettäisi, nekään ei­ vät koskaan korvaa vapaaehtoisille ihmisille tehtyjä kokeita.

Yhteenvetona voimme sanoa, että LD50 on tie­ teellisesti ja moraalisesti tuomittava ja siitä on tul­ lut rituaalinen eläinten massamurha. Tiedemiesten ehdotukset eläinmäärän pienentämisestä huomat­ tavassa mittakaavassa on askel oikeaan suuntaan, mutta ilman eläinkokeita tehtyjä tutkimuksia tulisi kannustaa ja yleinen asenne niitä kohtaan olisi saatava myönteiseksi — kuitenkin muistaen, että ainoa oikea vaihtoehto on vapaaehtoisten ihmisten käyttö.

Viimeiseksi: ne muutokset, joita me toivomme, ovat pääasiassa hallitusvallan käsissä. Ne on saa­ tava tajuamaan, että eläinkokeet ovat eräs aikam­ me kipeimmistä pulmista, joka tärkeytensä vuoksi vaatii välitöntä huomiota.

Tri Sharpen esitelmän jälkeen puheenvuoro siirtyi apulaisprofessori Bo Lundbergille, jolle Koeeläinten suojelun säätiö muönsi 15 000 markan sti­ pendin syksyllä 1981. Esitelmässään Apul. prof.

Lundberg kuvasi tutkimustaan sekä niitä riski- ja suojatekijöitä, jotka vaikuttavat tutkimuskohteena olleiden sydän- ja verisuonitautien syntyyn. Eläin-

17

On myös muistettava, että tämä kaikki, sekä po­ sitiiviset että negatiiviset tekijät vaikuttavat toisiin­ sa voimistavasti. Suurtupakoitsija on näin ollen ver­ rattain todennäköinen sydänpotilas, jos hän har­ rastaa lisäksi liian vähän liikuntaa sairastumisalt­ tius moninkertaistuu. Jos hänen ravintotottumuk­ sensa vielä ovat epäsuotuisat ja työ tai yksityiselä­ mä henkisesti painostavaa olemmekin määritelleet ateroskleroositutkijan ihannekoehenkilön.

Olemme siis todenneet miten voimme järjestel­ mällisesti kartoittaa erilaisia riski- ja suojatekijöitä verisuonitaudeille yhdistämällä lipoproteiinitutkimukset soluviljelmissä suoritettuihin kokeisiin. Täl­ lä tavalla voimme päästä perille siitä millaisia ravin­ totottumuksia ja elämäntapoja meidän tulisi suo­ sia välttääksemme näitä sairauksia.

suojelullista yleisöä kiinnosti erityisesti havainto kasvissyönnin edullisesta vaikutuksesta em. tau­ tien ehkäisyssä. Ihastusta herätti tieteellisesti kor­ keatasoisen esitelmän lämmin ja inhimillinen pää­ tös, joka toi yleisön eteen diakuvassa poseeraavan tutkijan kissan pelaamassa tammea perheen las­ ten kanssa. — Myös Apul. prof. Lundbergin ruotsin­ kielinen esitelmä on lyhennellen käännetty suo­ meksi.

A teroskleroositutkimus viljeltyjen solujen avulla.

Tri. Bo Lundberg Sydän- ja verisuonitaudit ovat yksi huomattavim­ mista terveyttä uhkaavista tekijöistä maassamme, ja ikävä kyllä Suomi on tunnetusti tässä yhteydes­ sä sairaustilastojen kärjessä. Siitä huolimatta, että sotien jälkeinen sairastuvuuden jatkuva kasvu on il­ meisesti nyt saatu aisoihin ei ongelmaa suinkaan ole vielä selvitetty, päin vastoin laajamittainen tut­ kimustyö ja valistus ovat edelleen hyvin tarpeelli­ sia.

Yksi ajankohtainen ja kiistelty kysymys on ollut verisuonitautien riippuvuus veren kolesterolipitoi­ suudesta. Viime vuosien tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että tällainen kysymyksien asettelu on aivan liian yksinkertaistettu eikä enää oikeastaan ajankohtainenkaan. Tekijät, jotka ovat lähinnä vai­ kuttaneet tähän kehitykseen ovat uudet tiedot see­ rumin lipoproteiinien osuudesta kolesterolin kulje­ tuksessa elimistössä sekä soluviljelytekniikan ke­ hittyminen.

Veren kolesterolia kuljettavat lipoproteiinlt. Näis­ tä se, jonka tiheys on pienin (Low Density Lipopro­ tein, LDL) kuljettaa kolesterolia ruumiin eri kudok­ siin kun taas se, jonka tiheys on suurin (High Densi­ ty Liporotein, HDL) kuljettaa sitä takaisin maksaan.

Kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että LDL:n kolesterolipitoisuus on suoraan verrannollinen ateroskleroosin kehittymiseen kun taas HDL:n suurel­ la kolesterolipitoisuudella on siitä suojaava vaiku­ tus. Tähän perustuen puhutaan "hyvästä” ja "huo­ nosta” kolesterolista. "Hyvää” esiintyy HDL:ssa ja "huono” LDL:ssa. On myös todettu, ettei kaikki HDL ole saman arvoista. Alaryhmä HDL on tehok­ kain suojatekijä verisuonitauteja vastaan.

Soluviljelmien avulla on osoitettu, että solujen pinnalla on reseptoreja, joihin LDL-partikkelit kiin­ nittyvät spesifisesti. Solut "nielaisevat” ne sitten endosytoosin avulla, jolloin LDL joutuu solujen ai­ neenvaihduntaan ja niiden sisältämä kolesteroli va­ pautuu. On myös osoitettu, että lisääntynyt koles­ terolipitoisuus mikrosomeissa kiihdyttää kolesteroliestereiden muodostumista. Näiden kerääntymi­ nen on niin kutsuttujen rasvasolujen, joita esiintyy verisuonivaurioiden aikaisissa vaiheissa, tyypillisin piirre. Suuri LDL-pitoisuus voi näin ollen johtaa täl­ laisiin vaurioihin ja on siis merkittävä riskitekijä sydän- ja verisuonitautien kehittymisessä.

Soluviljelmätutkimusten avulla on myös pystytty osoittamaan, että HDL estää LDL:n sitoutumista reseptoreihin. HDL toimii siis kahdella tavalla suo­ jatekijänä, osaltaan sitomalla ja kuljettamalla pois kolesterolia verisuonten seinämistä sekä osaltaan estämällä ylenmääräisen LDL:n sitoutumisen nii­ hin. Soluviljelytekniikka on näin ollen monissa koh­ din edistänyt niiden aineenvaihduntareittien tutki-

18

mista jotka johtavat ateroskleroosiin.

Kun verisuonitauteihin johtavat mekanismit nyt ovat pääosiltaan tulleet selvitetyksi voidaan niiden syntyä pyrkiä järjestelmällisesti estämään. Selväs­ tikin paras vaihtoehto verisuonitautien estämiseksi olisi elämäntapojen — ruokatottumukset mukaan­ luettuna — muutos. Niitä tekijöitä, jotka vaikutta­ vat sairastuvuuteen voidaan nyt erikseen järjestel­ mällisesti kokeellisesti tutkia perustuen niiden li­ poproteiineihin, niiden imeytymiseen ja aineen vaihduntaan kohdistuviin vaikutuksiin. Tunnetuim­ mat riski- ja suojatekijät ovat seuraavat: RISKITEKIJÄT — Ravinto; tyydyttyneiden rasvojen, hiilihydraattien ja kolesterolipitoisten ravintoaineiden runsaalia nauttimisella on epäedullinen vaiktus seerumin lipoproteiinien koostumukseen — eri­ tyisesti LDL:n koostumukseen ja aineenvaih­ duntaan verisuonten seinämien soluissa.

— Tupakointi; alentaa seerumin HDL-pitoisuutta sekä aiheuttaa vahingollisten kaasujen kerään­ tymisen vereen, mikä vaikuttaa haitallisesti veri­ suonten soluihin.

— Stressi; saattaa pienissä määrin vaikuttaa sti­ muloivasti, mutta pitkäaikainen stressi vaikut­ taa vahingollisesti. Sen vaikutusta lipoproteii­ neihin ei ole vielä pystytty täsmällisesti määrit­ telemään.

SUO JA TEKIJÄ T — Ravinto; hyvin tgasapainoitettu ruokavalio, jo­ hon sisältyy riittävästi tyydyttämättömiä rasvo­ ja takaa suuren HDL-pitoisuuden ja täten suo­ jan sydän- ja verisuonitauteja vastaan. Kasvis­ syöjillä tavataan usein hyviä lipoproteiiniarvoja.

— Liikunta; säännöllinen ja oikein mitoitettu liikunnanharrastus nostaa veren HDL-pitoisuutta ja sen lisäksi vahvistaa sydäntä ja verisuonia.

Erilaista tieteellistä näkemystä edusti Dl Martti Tuomolan esitelmä laajennetusta lääketieteestä.

Suurimmalle osalle yleisöä aihe oli varmasti aivan uusi, ja se tuntuikin kiinnostavan kaikkia; ainakin Dl Tuomollalle esitettiin lukuisia kysymyksiä hänen esitelmänsä jälkeen. Martti Tuomola totesi ihmisil­ lä olevan paljon sellaisia ongelmia ja vaivoja, joita tällä hetkellä harjoitettava lääketiede ei voi ratkais­ ta, laajennetun lääketieteen avulla se sen sijaan oli­ si mahdollista.

Se nimittäin katsoo ihmisen kokonaisuutta, eikä vain sen eri osa-alueita, kuten nykyinen lääketiede niin usein tekee. Esitelmän jälkeen myös tri Market­ ta Karkinen-Jääskelälnen totesi tämän lääketieteen puutteen ja kertoi tilanteeseen sopivan todenperäisen kaskun eräästä gynekologista, joka oli lausu­ nut: "Jos minulla olisi antaa 3000 markkaa ja uusi avuimies jokaiselle potilaalleni, vähenisi potilaiden määrä 2/3:lla.”

Ohessa Dl Tuomolan esitelmä lyhennettynä.

M iksi laajennettu lääketiede voi tulla toim een ilman m ittavia eläinkokeita Tänä vuonna on tapahtunut jo useita merkittäviä asioita. Yksi niistä on luonnonsuojeluajatuksen laajeneminen myös metsäntutkijoiden piiriin. Tutki­ jat ovat korostaneet teollis-taloudellisen metsän­ tutkimuksen ja metsänkäytön tuhoja ja vaaroja.

Eräät johtavat tutkijat ovat havainneet, että ny­ kyinen luonnontiede ei tavoita elävän luonnon omia lainalaisuuksia, vaan aiheuttaa omilla näkemyksil­ lään ja sovellutuksillaan tuhoa luonnon elämälle.

Jo pitkään on tiedostettu yhteiskunnan eläinkun­ nalle aiheuttamat vauriot ja juuri nyt ollaan herää­ mässä myös metsäluonnon tuhojen havaitsemi­ seen.

Tri Pekka Kuusi toteaa kohua herättäneessä te­ oksessaan "Tämä ihmisen maailma!” Ihmiskunta on kriisissä. Aikamme kipein ongelma on luonnon ja ihmisen ristiriita. Miksi luonto saastuu ja vaurioi­ tuu? Me olemme siihen syypäät, ihminen muuttaa maailmaa. Hän on maailman kehityksen ohjaaja, mutta jotakin on vikaan, koska ihminen ostaa menestyksensä luonnon riistolla. Ihmisen olisi tiedos­ tettava vastuunsa ja asemansa evoluution eli luon­ non kehityksen ohaajana. Hänen olisi voitava ohja­ ta kehitystä luonnonmukaisempaan, rakentavam­ paan suuntaan.

Eräs nykytilannetta kuvaava uudelleenarvioinnin alue on koe-eläinten käyttö. Miten räikeästi kuvaa­ kaan nykytilanteemme vinoutumista — kaiken muun ohella — se, että riistämme ihmiskuntamme aseman ylläpitämiseksi vuosittain miljoonien elänten hengen, usein tuskallisesti mm. erilaisten uu­ sien myrkkyjen ja kemikalien testaamiseksi.

Mistä tämä johtuu? Mitä voimme tehdä asian korjaamiseksi? Eräs tärkeä vaikuttaja näyttää ole­ van nykytiede ja sen luoma tutkimustapa. Nykytut­ kimus erottaa luonnon kokonaisuudesta osia, joita se menetelmillään tutkii laboratorioissa erilaisin kokein, englantilainen Francis Bacon kuvaa jo 1600-luvulla ennakoivasti tulevaa tiedettä: "Sen ei ole tarkoitus kuvata vapaata luontoa, vaan pakonalaista ja vaivattua luontoa, joka on ihmisen taidolla pakotettu ja ahdistettu pois luonnollisesta tilas­ taan."

Näin on myös tapahtunut. Nykytiede on alistanut ja ahdistanut luontoa ihmisen hyödyn tavoittelus­ sa. Tiede ja sen tulokset ovat myös muokanneet maailmankuvamme tähän toimintaan sopeutuvaksi ja sen hyväksyväksi.

Voimmeko me tehdä asialle mitään? Voimme ja meidän pitäisi se myös tehdä. Voimme jäsentää ja eheyttää tieteen osin pirstoman maailmakuvan ja ottaa käyttöön uusia täydentäviä, kokonaisuuden huomioivia tutkimustapoja. Esimerkiksi lääketie­ teen alueella tällainen on laajennettu lääketiede.

Laajennettu lääketiede toteaa, että todellisuus on kokonaisuus, jossa laadullisesti erilaiset alueet vaikuttavat toisiinsa. Kullekin alueelle on sovellet­ tava omaa tutkimustapaansa, joiden on kuitenkin muodostettava yhtenäinen kokonaisuus.

Ihminen ja luonto ovat läheisessä suhteessa toi­ siinsa. Fyysisessä osassamme olemme yhtä luon­ non mineraalisen puolen kanssa, elollisuus on meissä samankaltaista kasvikunnan kanssa ja eläinten kanssa jaamme sielullisuuden. Ihminen on kohonnut muusta luomakunnasta kulttuurievoluuti-

jssaan itsetietoiseksi, henkiseksi olennoksi. Hän on siksi keskeisessä asemassa koko luomakunnas­ sa, koska hän voi tästä asemastaa käsin ohjata ko­ ko evoluutiota.

Laajennettu lääketiede havaitsee sen, että luon­ nossa ja ihmisessä vallitsevat aineelliset, sielulli­ set eli psyykkiset ja henkiset lainalaisuudet. Nämä kaikki on otettava tutkimuksissa huomioon, jotta voitaisiin toimia luonnon omia lainalaisuuksia rik­ komatta.

Luonnonmukainen lääketiede on kehittänyt oman tapansa valmistaa lääkkeitä. Potenssolmalla pystytään vapauttamaan luonnosta saaduista ai­ neista niihin sitoutuneet voimat, joita tavallinen tie­ de ei saa tutkimuksissaan esille. Näissä luonnon­ lääkkeissä ei ole yleensä oikein annosteltuina vaa­ rallisia sivuvaikutuksia. Näiden lääkkeiden tutkim i­ seen ei tarvita läheskään siinä määrin eläinkokeita kuin teollisten lääkkeiden kehittämisessä.

Laajemman maailmakuvan puitteissa voi myös tutkija todeta, että eläimet kantavat myös saman­ tapaista sielullisuutta eli psyykkeä kuin mekin.

Olemme ainoina vastuussa siitä, mitä teemme muille luomakuntamme osille. Eläimet tuntevat ki­ pua ja tuskaa kuten mekin. Jos aiheutamme eläi­ mille aiheetonta tuskaa kokeillamme, joudumme siitä myös vastuuseen. Koska olemme yhteydessä luonnon kokonaisuuteen, muun luonnon kärsimät vauriot vaikuttavat rikkovasti myös meidän elä­ määmme tai mielenterveyteemme. Emme voi paeta tätä vastuuta ainakaan pitkäksi aikaa.

Onneksi meillä on jo olemassa käytännössä tes­ tattuja, luonnonmukaisia tieteellisiä lähestymista­ poja ja käytännön sovellutuksia, joita voimme vähi­ tellen ottaa käyttöömme.

Tuskallisia eläinkokeita on mahdollista suuresti vähentää siirtymällä myös tieteiden piirissä tutki­ musmenetelmiin, jotka huomioivat myös luonnos­ sa vaikuttavat sielulliset ja henkiset lainalaisuudet fyysisten luonnonlakien lisäksi.

Tilaisuuden päätti Lääketieteen ja kirurgian tohtori/Kokeellisen patologian dosentti Marketta Karkinen-Jääskeläisen kuvaus tutkimuksestaan, jo­ ta varten hän sai vuonna 1981 stipendin Koeeläinten suojelun säätiöltä. Tutkimusaiheena oli kudosviljely teratologiassa (teratologia = oppi kas­ vien ja eläinten epämuodostumista). Tutkimusryh­ mä on kehittämässä menetelmää, jossa lääkkeiden sikiölle aiheuttamat vauriot voidaan todeta ruiskut­ tamalla ko. ainetta kananmuniin. Mielenkiintoisen esitelmän tri Karkkinen-Jääskeläinen esitti selkeäs­ ti ja ymmärrettävästi, joten "tavallinenkin yleisö” sai siitä varmasi paljon irti.

Kudosviljely teratologiassa

vajaat kymmenen. Miksi? Siksi, että eläinkokeiden epäluotettavuus tässä on sama kuin LD50 testissä: ne eivät ole sovellettavissa ihmiseen, ne on tehty lil­ an suurilla annoksilla ja eri eläinlajit ja -rodutkin poikkeavat hyvin suuresti toisistaan. Luotettavaa tietoa ei voi saada. "Vapaaehtoisia ihmisä” ei myöskään ole, raskaana olevaa ei voi altistaa. Pelk­ kä seuranta ja huomioiminen epidemiologisesti on työlästä ja onnistuu vain silloin, kun joku ehdotel­ ma on olemassa.

Kudosviljelyssä pyritään eristämään pieni kudoskappale, n. 1 x 1 mm kudosviljelymaljalle lämpökaappiin. Joku nimenomainen kehitystapahtuma voidaan ikäänkuin erottaa kokonaisuudesta ja se voidaan altistaa viruksille, lääkkeille yms. Maljalle kasvatus sinänsä tuo mukanaan omia vaurioitaan ja siksi täsmälliset kontrollit ovat tärkeitä. Kokonai­ sia alkioita voidaan kasvattaa munasoluista lähtien niihin vaihesiin, jolloin istukka muodostuu. Nämä mainitut kasvatustavat ovat kuitenkin melko hitaita ja lähinnä tutkimustyöhön sopivia. Jos etsitään so­ pivaa mallia esim. LD50 tyyppisten, laajamittaisten kokeiden tekemiseen, on kananmuna yksi varsin monikäyttöinen. Harva tulee ajatelleeksi, että siinä munassa, jonka aamulla keitämme, saattaa olla sa­ toja soluja käsittävä alkiolehtien rykelmä. Päiväs­ sä, kahdessa se kehittyy lämpökaapissa niihin herkkiin vaiheisiin, jolloin epämuodostumat synty­ vät.

Myös pelkästään myrkyllisyyttä mitattaessa ka­ nanmuna on eläintä parempi kohde, herkempi eikä siinä oleva alkio puutteellisen hermostonsa vuoksi tunne kipua. Vähäisen harjaantumisen jälkeen täl­ laisia kananmunia voidaan käsitellä päivässä kym­ meniä, sata, ehkä parikin tarvittaessa.

Kaiken kaikkiaan Koe-eläinten Suojelun Säätiön järjestämää tilaisuutta voidaan pitää onnistunee­ na. Paitsi että tämän kaltaisista tilaisuuksista saamme arvokasta ja uutta tietoa korkeatasoisesta tieteellisestä tutkimuksesta, saamme niiden avulla kasvatettua myös mainettamme vakavasti otetta­ vana, ihmisten ja eläinten terveyden parasta a ja te ­ levana joukkona, ei haihattelevina fanaatikkoina.

Ystävällisten lahjoittajien mahdollistamat stipendit ovat myös tämän asian puolesta puhujia; ne osoit­ tavat, että haluamme tukea korkeatasoista ja eetti­ sesti hyväksyttävää tiedettä, emme siis tyydy vain kritisoimaan vanhoje menetelmiä vaan haluamme tarjota jotain uutta tilalle. Näin siis — toivottavasti — koko ajan lähenemme sitä aikaa, jolloin tiedo­ tusvälineet ottavat meidät vakavasti, ja pitävät eläinkokeita sekä vaihtoehtomenetelmiä käsittele­ viä uutisia ensiarvoisen tärkeinä. Sitä kautta pitäisi myös tieteentekijöiden alkaa osoittaa kiinnostusta vivisektio-kysymystä kohtaan yhä suuremmassa määrin. Sillä toiminnassammehan on ensi sijaises­ ti kysymys tieteen ja moraalin yhdistämisestä, ja tämän tiedottamisesta yhä laajenevalle kuulijakun­ nalle.

N U O R IS O R Y H M Ä N V IIH T E E L L IN E N ILTAPÄIVÄ Yhdistyksemme aktiivinen nuorisoryhmä oli vetä­ jänsä Sirpa Sykön johdolla suunnitellut ja toteutta­ nut onnistuneen ohjelmakokonaisuuden, joka sai ensiesityksensä Helsingin kaupungin nuorisotilois­ sa 20.2. sunnuntaina. Ohjelmassa on näytelmä, steppiä, balettia, pantomiimi ja dia-sarja-esitys.

Nuorisoryhmä esiintyy seuraavan kerran 8.5,15.5 ja 22.5 klo 14.00 samassa paikassa eli nuorisoasiankeskuksen tiloissa Hieteniemenkatu 9 A II kerros.

Tulkaapa kalkki katsomaan. Myös kansainväisen koe-eläinten päivän tapahtumassa on mahdolli­ suus seurata tyttöjen esitystä. Siitä enemmän toi­ saalla lehdessämme.

Näytelmän "roisto” (vasemmalla) yrittää ostaa uu­ den kodin löytäneen koiran koe-eläimeksi. Loppu on kuitenkin onnellinen.

Näytelmä päättyi esintyjien yhteislauluun.

Steppajat vauhdissa

Teratología on perinteisesti sellainen tieteenala, jossa on tehty runsaasti ja turhia eläinkokeita. Kun halutaan selvittää sikiövaurioiden syntyä, vaurioi­ hin johtavia tiloja ja sittemmin synnynnäisinä epä­ muodostumina ilmenevien tilojen problematiikkaa, on kolme vaihtoehtoa: epidemiologinen, seurataan ihmisiä, raskauksia, syntyneitä. Toinen vaihtoehto on eläinkokeet, kolmas kokeelliset menetelmät, solu- ja kudosviljelmät.

Eniten ja kauimmin on tehty eläinkokeita. Tunne­ taan yli viisisataa twratogeenia, s.o. sellaista teki­ jää, jotka ovat aiheuttaneet sikiövaurioita eläinko­ keissa. Ihmisille teratogeenisiä tekijöitä tunnetaan

21

Nuorisoryhmän jäsen kertoi koe-eläinten kärsimyk­ sistä dia-esityksen yhteydessä.

Pantomiimi-esitys oli hauska ja surullinen yhtäai­ kaa. Kulkukissa (oik.) yritti viehätää hienoa kissatyttöä, mutta tyttö lähtikin toisen rikkaamman kissaherran matkaan.

Balettia...

Haluaisin kirjeenvaihtoon 17— 19 vuotiaiden eläi­ mistä pitävien tyttöjen ja poikien kanssa. Harras­ tukseni ovat: ratsastus, eläimet, musiikki ja lukemi­ nen. Olen 17 vuotias.

Osoitteeni; Kirsti Ridell, Mustaherukkakuja 8,90460 OULUNSALO.

Ajatellessani omia rakkaita kissojani pieneen epä­ siistiin häkkiin tutkijan sadistisen käden armoille minut valtaa pakokauhu. Suppeasti ajateltua, kiitä­ mättä, mutta näin pääsee varmasti lähimmäksi sitä tunnetta, mitä voi hiukankaan kuvitella koe-eläimillä olevan niitä tutkittaessa. Aloita sinä oma eläinsuojelutyösi suojelemalla ja rakastamalla lemmikiäsi.

Marjo Silvander Tytöt esittivät myös jytää.

22

Kuvasi; Marjo Siljander

Runo Ei monta sanaa sanottu vuoksi koe-eläinten.

Niille myrkkyä on syötetty, vuoksi naisten meikkien.

Jos eläin parka puhuu vois, se varmaan puheen pitäisi, jos kirjotustaito sillä ois, ei tuskia varmaan karsisi.

Mut ihmisen käden alla nyt aika maailman matelee, on uusi sota syttynyt ja ydinpommeja satelee.

Ei tunneta sanaa tasa-arvoisuus, pahat ihmiset luontoa sortaa, tarttettas vaan laki uus, joka tasottais elämän portaat. Vaan mitä mahtaa tyttölapsi, jolla ei oo sanan valtaa?

Kohta minäkin olen valkohapsi, tuho lopullinen alkaa.

Vaan toivoahan aina saa aikaa parempaa, kun planeettamme kuollut on ei paluuta aiempaan! kirj. Sari Lievonen ja Eija Pelkonen

23

Vietin Viime vuoden Yhdysvalloissa ja yllätykseni päädyin asumaan farmille.

Farmi käsitti 40 kanaa, 3 kania ja yhden koiran.

Kiinnyin todella kaneihin ja meistä tuli todelliset ys­ tävät. Kanit asuivat ladon takana olevissa häkeis­ sä. Jokaisella kanilla oli oma häkkinsä hankaluuk­ sien välttämiseksi.

Pelkäsin aluksi hiukan kanoja, sillä kaupunkilaise­ na olen tuskin nähnyt kanoja, mutta pian totuin nii­ hin.

Koiralla oli oikeastaan kaksi tehtävää: vartioiminen ja perheen lemmikkinä oleminen. Rodultaan se oli Siperian Hysky ja nimeltään Zodiack.

Amerikkalaiset pitävät eläimiään perheen jäseninä siinä missä ihmisiäkin ja niiden hyvinvointi on koko perheen sydämen asia.

Niinhän sen pitäisi olla kaikkialla maailmassa.

Riitta

Eläinten vapautusliike kasvaa yhä voimakkaam­ maksi koko maailmassa, siitä oli osoituksena esim. ’’Eläinten elokuva” .

Vihreä Risti myy rintanappeja, joissa lukee "A ni­ mal Liberation". Eläinaiheissa on valinnanvaraa: apina, elefantti, tiikeri jne. Lisäksi tekoturkkiinsa voi kiinnittää napin, jossa lukee ” Lât djuren leva — köp inte päls” .

Napit maksavat 4,—/kpl plus postituskulut 2,— .

Tilaa puhelimitse 630 368 tai kirjoita Vihreään Ris­ tiin, Vironkatu 5 C 33, 00170 Helsinki 17. Voit myös maksaa pankkisiirrolla tilille 1673 38-4 samalla kun teet tilauksesi pankkisiirtolomakkeeseen.

Kanna nappia näkyvästi ja tee tunnetuksi eläin­ ten vapautusliikettä.

sa ihmisten sydämet ovat kivestä ja jossa eläintä käytetään kuin ainetta, jolla ei ole tunteita. Pois täältä, missä joka hetki on kauhu sydämessä. AU­ TA MINUA!! Kukaan muu ei voi. En ole tehnyt sinul­ le mitään pahaa. "tunteet omistava koe-eläin" Ps. Kun kerran kaikki on niin kehittynyttä, niin kehittäisille sitten aineita, jotta eläinten ei tarvisi kär­ siä!!!

’’A n im a l liberation” DJURENS BEFRIELSERÖRELSE växer sig allt starkare ute i världen. Det gav "The Animal film ” beis för. Vi skall börja förbereda oss ocksä här.

OIKAISU: ’’Minä koe-eläin” -runon kirjoitti 1/83 M. Simonen.

KISSAN AJATUKSIA

E! S a a l i a -

Jaana Landen, Lemmikki Minä, koe-eläin UNELMANI: Lämmin käsi, joka hellisi minua. Rei­ pas ja luotettava käsi, joka ruokkisi minut ja hoitai­ si minua. Hellät sanat, joita kuulisin.

TOTUUS: Kylmä käsi, joka ottaa minut tiukasti pu­ ristaen ahtaasta häkistäni ja sulkee vielä ahtaam­ paan koehäkkiin, jossa saan sähköiskuja ja sitten minua piikitellään ja pakotetaan syömään aivan luonnottomia aiheita, myrkkyjä. Käsi ei auta minua pois, vaikka pystyisi. Vaan laittaa kuolemaan hiilidioksidikattilaan, jossa kuolen hapen puutteesta luonnottomasti ja kiduttavasti, vatsa haavoilla ja sekaisin. Aivan kuin en olisi ollenkaan elävä olento.

IHMINEN: Vain sinä olet minua vahvempi!! Auta minua! Tartu haparoivaan käpälääni alumiinialustalta. Vie minut pois, pois täältä kiduttamosta, jos-

24

Gröna Korset rf säljer knappar med näl att fästa pä klädesplaggen och texten är: ’’Animal liberation” . Knapparnas djurmotiv varierar, t.ex. apa, elefant, flodhäst, grävling, tiger och tupp. För den som använder syntetiskt pälsverk finns knap­ par med texten LÄT DJUREN LEVA — KÖP INTE PÄLS. Alla knappar kostar mk 4.—/st. + exp.kostn. mk 2,—. Beställ per tel. 63 03 68 eller skriv tili Gröna Korset, Estnäsg. 5 C 33, 00170 Hfors 17. Du kan ocksä betala in beloppet pä postigiro 1673 38-4 samtidigt som Du gör Din beställning pä postgiroblanketten.

Bär knappen synligt och gör reklam för slutmälet: DJURENS BEFRIELSE.

vaa

U

an a

!

Meissä asuva viisaus tietää, että me kaikki olemme yhtä, eikä sille voi johtua mieleen, että on­ nea voidaan hankkia vahingoittamalla toista, yhtä vähän kuin järki voisi ryhtyä etsimään totuutta ta­ hallisen valheellisuuden avulla. Tämä olisi länsi­ maiden muistettava kysymyksen ollessa kokeile­ misesta elävillä eläimillä, jota vielä harjoitetaan.

Kukaan ei siitä pidä, jokaisen sydän kauhistuu sen julmuutta, ja niitä tutkijoita, jotka siihen ryhty­ vät alussa puistattaa, kunnes heidän sydämensä on paatunut. Tuo eläinten kidutus tapahtuu lo gii­ kan ja ihmisen hyvinvoinnin nimissä. Järki näyt­ tääkin sanovan, että se on aivan oikeutettua ihmi­ sen kipujen lieventämiseksi, mikä kuitenkin on ai­ van mahdotonta niin kauan kuin karma hallitsee, se kuitenkin paaduttaisi ihmisen sydäntä ja siten hidastuttaisi ihmissuvun kehitystä. Ajatteleehan jokainen tulevaisuuden ihmiskuntaa kokoonpan­ tuina ihmisistä, jotka ovat täynnä rakkautta ja voi­ maa, eikä olennoista jotka ryömivät maan kolois­ sa raihnaiden ruumiiden orjina, ruumiiden joita on ylläpidettävä toisten olentojen sanomattomilla tuskilla.

ERNEST WOOD: Seitsemän sädettä

Asuin keskellä metsää Nyt metsä on poissa Kaikki eläimet ovat poissa myrkytettyjä ja kuolleita Ihmiset talossa suorittavat raivauksen myrkytyksen ja uudelleenistutuksen Nyt kaikki on valmista Heillä ei ole työtä ei metsää johon mennä Mutta varvikossa kahisee tuhansittain pikkueläimiä uusia erikoisia ja ihm iset muuttavat Kuka päättää missä ihm iset asuvat Kuka päättää kuinka ihm iset asuvat korkeat talot ja asfalttikadut samanlaiset kylpyhuoneet ja keittiöt samanlaiset avaimet samanlaisiin oviin illalla ihminen istuu kissa sylissään Kissa joka ei koskaan pääse ulos On ihm isiä jotka sanovat näin: Onko täällä liikaa kissoja?

Ammutaan ne kuoliaaksi Onko täällä liikaa muurahaisia? Myrkytetään ne Onko täällä liikaa kyyhkysiä? Ammutaan ne Onko täällä liikaa puita? Kaadetaan ne Onko täällä liikaa ih m is iä ? ...........

Maria Blomberg: Katt-tankar

25

Jazz Girls-tanssiryhmä vauhdissa ja sitä vauhtia to­ della riitti. Tyttöjen kaksi tanssia tuntuivat olevan ko­ vasti yleisön mieleen.

KOEE L Ä IN S U O J E L U K O N S E R T T I teksi: Kaarina Kivivuori kuvat: Sami Bläberg

14.2.1983 tapahtui Helsingin Ruotsalaisessa Teatterissa jotain aivan ainutlaatuista. Koe-eläinten Suojelu r.y. ja joukko maamme huippu esiintyjiä järjestivät siellä yhdessä suuren eläinsuojelukonsertin koe-eläinten hyväksi. Yli kuusisataa eläinten ystävää oli saapunut seuraamaan, kuinka te­ atterissa laulettiin, ta n ssittiin ja näyteltiin koe-eläinsuojeluasian puolesta.

Ilta oli täydellinen menestys — kuten ehkä oheiset kuvatkin osoittavat — ja kun esiintyjät noin kaksi tuntia kestäneen ohjel­ man päätteeksi kokoontuivat kaikki yhdessä näyttämölle, ei yleisön aploodeista tuntunut tule-

van loppua. Aploodeihin oli toki aihettakin, sillä nämä eläinrak­ kaat ta ite ilija t kokosivat esityksellään yhteensä 18.000 markkaa.

Tämä rahasumma on lahjoitettu Koe-eläinten Suojelun Säätiölle jaettavaksi apurahoina sellaisille suom alaisille tutkijoille, jotka ei­ vät käytä tutkim uksissaan eläin­ kokeita vaan ns. vaihtoehtomenetelmiä.

Vielä lopuksi sydäm elliset kii­ tokset kaikille esiintyjille ja kon­ sertin järjestäjille. Ja lohduksi niille, jotka eivät tällä kertaa päässeet konserttiin mukaan: en­ si syksyksi on jo suunnitteilla uu­ si konsertti!

0

•

Carola esitti voimakkaan jazz-tulkinnan. Inga Sulin luki Ulla-Maija Aaltosen kirjasta "Kani ei osaa itkeä" katkelman ja lauloi perään kaksi laulua. Nämä kaksi

lahjakasta ja eläinrakasta naista — Carola ja Inga — keksivät alunperin ajatuksen eläinsuojelukonsertista ja puhuivat hienon esiintyjäkaarin mukaan.

Esiintyjät lauloivat vielä lopuksi kaikki yhdessä lau­ lun, joka kertoi saimaannorpasta ja luonnosta. Kau­ nis päätös hyvin onnistuneelle konsertille!

27

Marjatta Leppänen, toinen konserttimme hienoista juontajista. Toinen juontaja oli Heikki Kahila.

Reino Bäckman viritti yleisön rauhallisempaan tunnelmaan upealla trumpettisoolollaan.

28

Matti "Pikkis” Kuusia aloitti ohjelman hurmaavalla venäläis-suomalaisella kertomuksella jänöjusseista.

Erkki Liikanen lauloi oravanpojasta sydämeenkäyvästi.

Maiju Suvas — tämän hetken kuuma nimi — lauloi rakkaudesta.

Viimeisenä esiintyi Ami Aspenlund, joka esitti mm. hauskan eläinlaulun ruotsiksi.

Maija Lokka ja Heikki Keinänen operettitunnelmissa.

Heinäsirkka otti lavalla asiaankuuluvan asennon, kun tulkitsi vanhan neekerilaulun "Sometimes I feel like a motherless child” .

29

SINÄKIN

TULE

MUKAAN V I E T T Ä MÄ Ä N

KANSAINVÄLISTÄ KOE-ELÄINTEN PÄIVÄÄ

2 3 .A ,83

L AUANTA I NA

t

PAHTUU:

-

N.

10.00

KLO:

ALKAEN RAHANKERUUTEMPAUS

ELÄINPUVUISSA

HELSINGIN

K A I V O P I H A S S A TA I

KESKUSTASSA.

KA UP P A TORI N

(JOKO

RA NNAS S A .

KYSY

TARKEMPIA TI ETO JA T O I M I S T O S T A . )

Simo Salmisen ei tarvitse kuin kävellä näyttänölle, kun yleisön suupielet jo kääntyvät hymyyn. Niin kävi nytkin: yleisö tyrski ja hekotti riemuissaan, kun Simo lauloi, lausui ja esitti taikatempun.

-

Yhdistyksemme kiitokset esiintyjille ja yleisölle lau­ sui varapuheenjohtaja Hannele Luukkainen,

KLO:

12 .0 0 - 16 .0 0

J A I SET H E L S I N G I N

KIRPPUTORI

JA P I K A - A R P A "

KAUPPAKORKEAKOULUN C H Y D E N I A "

RAKENNUKSEN A L A ~ A U L A S S A .

-

KLO:

1 4 .0 0

ALKAEN NUORI SORYHMÄN N Ä Y T E L M Ä " JA

TANSSIESITYS (j u

CHYDENIA-RAKENNUKSEN

NUKS ES TA E T E E N P Ä I N .

JA

14

KERROS.

h la sali)

EN I A " RA KE NN US S I J A I T S E E

KÄYNTI

4.

OS.

ON U R HE I L U K E N T Ä N S EKÄ R A I T I O V A U N U T

N.

50

M.

KAUPPAKORKEAN P Ä Ä RA KE N­

RUUNE BE R GI NKA TU

22"24

PUOLELLA.

BUSSIT

5

JA

7

ESIM.

. PÄÄSISÄÄN­

32, 3 6, 39

AJAVAT A I V A N V I E R E S T Ä .

TERVETULOA KAIKKI '.

P.S.

OTAMME K I R P P U T O R I T A V A R A A VASTAAN M I E L U I M M I N RAKENNUKSEN A L A " A U L A S S A MYÖS T O I M I S T O S S A

Iloiset Koivistolaiset tempasivat yleisön hetkessä mukaansa.

30

2 3 .4 .

KLO:

SAMALLA V I I K O L L A .

10.00

CHYDENIA"

ALKAEN,

TURKIKSIA

MUTTA

JA M E I K K E J Ä

EMME OTA M Y Y T Ä V Ä K S I .

J OS HALUAT AUTTAA K O E " E L Ä I N T E N

PÄIVÄN TE MP AU KSI SS A,

OTA P I A N YHTEYTTÄ T O I M I S T O O N .

JOUKKOJULKAISU

Osta tuotteitam m e — tuet toim intaam m e * C O L L E G E -P A IT A

vaalean harm. vihr. painatus koko S, M, L, XL, XXL * vaaleansininen, tum .vihr. painatus koot S, M, L ja XL

k pl ä 8 5 m k kpl ä 8 5 m k

* T -P A IT A

valk. vihreä painatus koko S, M, L ja XL

kpl ä 3 5 m k

* TARRA

säänkestävä, halkaisija 10 cm

kpl ä

3 mk

K U U L A K Ä R K IK Y N Ä

yhdistyksen nimi ja puhelin n:o

s t / kpl ä

4 mk

K IR J E E N S U L K IJ A M E R K IT — BREVMÄRKEN

— "vastusta tuskallisia eläinkokeita” (35 kpl/arkki) — "stoppa plägsamma djurförsök” (35 st/ark) * — yhdistystunnus, valkovihreä (15 kpl/arkki)

a rk ä 4 ,0 0 m k a rk ä 4 ,0 0 m k a rk ä 2 ,0 0 m k

* KO R TTEJA — KO RT — e lä in a ih e is ia k o r tt e ja 6 kpl n ip u s s a

1 n ip . ä 5 m k

* R IN T A N A P P I n a p in h a lk a is ija 4 c m

kpl ä 5 , 0 0 m k

* Y H D IS T Y S M E R K K I ( r in ta n e u la ) h o p e in e n r is ti, jo s s a e lä in r y h m ä k o h o k u v io in a

kpl ä 3 0 m k

*

P IP O 1 0 0 % v illa a v a lk o in e n p o h ja /v ih r e ä te k s ti v ih re ä p o h ja /v a lk o in e n te k s ti K IR J O J A K a n i e i o s a a itk e ä U lla - M a ija A a lto s e n k irja

• -m e r k ity is s ä tu o tte is s a on s e u r a a v a p a in a tu s : H U O M . lä h e ty k s iin lis ä tä ä n p o s ti- ja p a k k a u s k u lu t.

N im i N am n O s o ite A d re s s

............................. ........................................... ...............................................................................

T ila u k s e t lä h e te tä ä n y h d is ty k s e n to im is to o n , v ä n lig o c h b e ta la in o m 7 d a g a r e fte r m o tta g Mannerheimintie _ 67, 00250 Helsinki 25. e t P G -k ra v k o r t e lle r o m in k ö p e n ö v e rs tig e r M a k s u ta p a h tu u ta v a ra to im itu k s e n m u k a n a 2 0 m a rk s ä n d e s v a ra n p e r p o s tfö rs k o tt o c h s e u r a a v a lla tilille p a n o k o r tilla 7 v rk :n k u lu t­ b e ta la s n ä r d e n a v h ä m ta s frä n p o s ten . tu a lä h ty k s e n s a a p u m is e s ta ta i yli 2 0 m a r­ kan o s to k s e t lä h e te tä ä n p o s tie n n a k o lla , jo ­ te n n e m a k s e ta a n p o s tis ta n o u d e tta e s s a .

S ä n d b e s tä lln in g e n tili k a n s lie t Mannerheim vägen 67, 00250 Helsingfors 25. V a r

Vesanpaino Oy 1983