Asiaa rehunäytteistä

ajankohtaIsta asIaa rEhunäyttEIstä

VIRPI SAKSA

Säilörehut

Tämän vuoden säilörehusadolle on asetettu tavanomaista enemmän laadullisia toiveita johtuen maatalouden kustannuskriisistä.

Monet tilat ovat ajatelleet korvaavansa laadukkalla säilörehulla osan väkirehusta. Tilakohtaisesti on paljon vaihtelua siinä, kuinka tässä on onnistuttu. Kevään jatkuminen varsin pitkälle kylmänä vaikutti osaltaan siihen, että kevätsadon säilörehuissa on ollut havaittavissa matalia valkuaispitoisuuksia.

Myös ravinnevajeet peltomaassa erityisesti typen ja rikin osalta ovat voineet laskea rehujen valkuaismäärää.

Lisäksi parhaaseen kevätrehun tekoaikaan osuneet sateet aiheuttivat haasteita monilla paikkakunnilla.

Kevätrehun osalta niittopäivän myöhästyminen vain muutamalla päivällä vaikuttaa oleellisesti rehun sulavuuteen sekä valkuaistasoon. Analysoimissamme rehuissa on nähty tapauksia, joissa ensimmäisen niiton säilörehu ei olekaan ruokinnallisilta arvoiltaan parasta, vaan myöhemmin kesällä tehty sato onkin parempaa. Rehujen laadun selvittämiseksi niiden analysointi on välttämätöntä.

Säilörehuanalyysin säilönnällisiä lukuja kannattaa tarkkailla siinäkin mielessä, että mahdollisia säilönnällisiä virheitä voidaan yrittää välttää seuraavalla kasvukaudella.

Mikäli rehun säilönnällisessä laadussa on pieniäkin puutteita, aiheutuu niistä tehottomuutta ruokintaan tai jopa säilöntätappioita. Näissä tapauksissa sadon hyväksi käytettyjä tuotantopanoksia ei saada täysimääräiseti hyödynnettyä.

Eurofins Viljavuuspalvelun Laajassa säilörehupaketissa käymislaatua kuvaavat pH, voi-, etikka- ja maitohappo, arvosana, ammoniakkityppi, säilyvyysindeksi sekä jälkikäymisherkkyys. Ammoniakkityppi (NH3-N) kuvaa rehun lämpenemisprosessissa muodostuvan typen määrää. Lämpenemisprosessi hajottaa valkuaisaineita, jolloin ruokintaan käytettävissä olevan val-

Virpi Saksa

kuaisen määrä vähenee. Liukoisen raakavalkuaisen määrällä on merkitystä valkuaisen hyväksikäytössä. Mitä enemmän rehussa on liukoista raakavalkuaista, sitä suurempi osa valkuaisesta hajoaa pötsissä ja ohutsuolesta imeytyvän ohitusvalkuaisen määrä vähenee.

Liiallinen liukoisen raakavalkuaisen määrä ei ole siis toivottavaa. Märässä säilörehussa liukoisen raakavalkuaisen määrä on korkeampi kuin kuivassa.

Aperehut

Olemme aloittaneet syksyllä 2021 aperehujen analysoinnin NIR-tekniikalla.

Tästä on asiakkaalle useita etuja: näytteelle saadaan enemmän analysoitua tietoa kuin aiemmalla kemiallisella määrityksellä, pakettiin voidaan yhdistää edullisemmat NIR-analyysin yhteyteen soveltuvat kivennäismääritykset, mahdollisuus tilata seleenin sisältävää Hivenravinnepakettia sekä nopeampi toimitusaika.

Näytteelle saadaan tarvittaessa laskettua myös rehuarvot (ME, OIV, PVT), mutta tämä edellyttää, että asiakas on ilmoittanut näytesaatteella appeen tarkat seossuhteet.

Rehuarvolaskennan oikeellisuus

Rehuarvolaskennan tarkkuus riippuu paljon asiakkaan antamista lähtötiedoista. Mitä paremmat lähtötiedot saadaan, sitä todellisemmat energia- ja valkuaisrehuarvot ovat. Säilörehu on appeen pääkomponentti, mutta sitä on kovin monenlaista!

Rehuarvolaskenta pohjautuu Luken ylläpitämään rehutaulukkoon, josta valitaan sulavuuskertoimet kullekin appeen komponentille. Jos appeesta ilmoitetaan ainoastaan tieto, että säilörehua on esim. 3000 kg, muttei mitään muuta, on oikean sulavuuskertoimen löytäminen hankalaa. Säilörehusta tulisi mainita onko se nurmisäilörehua, apilapitoista säilörehua tai mahdollisesti muunlaista kuten kokoviljaa tai maissisäilörehua. Nurmisäilörehujen osalta toivotaan myös tieto niittoajankohasta. Ensimmäiselle, toiselle ja kolmannelle niitolle on omat taulukkoarvonsa.

Esimerkki rehuarvolaskennasta appeelle: Kevätsadon nurmisäilörehulle on valittavana viisi eri rehukoodia. Aikaisin korjatun säilörehun D-arvo on 720 g/kg ka ja NDF-kuitu 520 g/kg ka, tällöin kuidun sulavuus on 79 %. Erittäin myöhään korjatun kevätrehun D-arvo on 600, NDF-kuitu 600 ja kuidun sulavuus 65 %. Muut kolme kevätrehua sijoittuvat näiden arvojen välimaastoon. Koska kuidun sulavuudessa tulee suurta vaihtelua, näkyy se myös lasketuissa rehuarvoissa.

Jos appeen komponentit on aiemmin analysoitu Eurofins Viljavuuspalvelussa, voidaan ilmoittaa niiden näytenumerot, jolloin saamme täsmällisimmät tiedot rehuarvolaskentaan. Vaihtoehtoisesti voi ilmoittaa joko säilörehun D-arvon tai NDF-kuidun, joiden perusteella pystytään valitsemaan lähin rehu taulukosta.

Myös appeessa käytetyn rehuviljan ominaisuuksissa on paljon vaihtelua. Kannattaa ilmoittaa viljalaji tai viljaseoksesta odotettu lajien osuus. Jos rehuviljaa ei ole analysoitu, voi viljaa kuvailla sanallisesti, etenkin jos sen laatu on keskimääräistä parempi tai huonompi. Kuivan kesän jälkeen voi olla liikkeellä paljon kevyttä rehuviljaa.

Otettaessa analyysiin näytettä aperehusta, tulee osanäytteet laittaa suoraan näytepussiin mahdollisimman ilmatiiviisti.

Muiden rehunäytteiden otossa käyttökelpoinen ohje ottaa osanäytteitä puhtaaseen ämpäriin, sekoittaa ne ja ottaa sekoituksesta analysoitava näyte, ei ole pätevä appeelle. Jos appeen osanäytteitä laitetaan ämpäriin, saattaa painavammat tai pienikokoisimmat komponentit painua ämpärin pohjalle. Tällöin rehunäyte ei vastaa syötössä olevaa apetta.

Aperehuanalyysin avulla voidaan havainnoida päästiinkö kyseisellä seoksella asetettuihin ruokinnallisiin tavoitearvoihin.

Analyysin avulla voidaan myös testata apevaunun sekoituksen tasalaatuisuutta ottamalla näytteet ruokintapöydän alku- ja loppupäästä.

Appeen lajittumista ruokintapöydällä voidaan testata ottamalla näyte heti appeen jaon jälkeen sekä toinen näyte, kun apetta on jäljellä 25 %.