American Car Show Oulu 11-12.5.2019 Teksti ja kuvat: Mauri Pehkonen
}
Näyttely oli 40-vuotis juhlanäyttely ja siksi siihen oli panostettu ja se oli todella kovatasoinen. Hienosti entisöityjä autoja tuli tuttuun, totuttuun tapaan jopa Pohjois-Ruotsista. Edellisten vuosien tatuointipuoli oli jätetty nyt pois ja näin saatu entistä enemmän tilaa itse näyttelykalustolle. Autoja ja moottoripyöriä oli näytteillä yhteensä peräti 110 kappaletta. Kävijöitä näyttelyssä oli kahden päivän aikana noin 6000 tuhatta. 1. palkinnon saajat olivat; 50 lukuisten sarjassa Jan Nilssonin Luleåsta tuoma Cadillac Eldorado vm -53, Jani Turunen Joensuusta voitti 60 lukuisten sarjan Chrysler 300 G vm.1961 ja 70 lukuisten sarjan voitti Marko Junttila Raahesta Dodge Charger vm.1970. Itselläni oli alun perin tarkoitus tuoda näyttelyyn vm -66 Ford Mustang. Ostin sen Jenkeistä projektikuntoisena ja hioin sen edellisenä talvena peltipuhtaalle. Auto maalattiin sisä- ja ulko puolelta ja sain sen maalarilta syksyllä 2018. Kävi kuitenkin niin, että aloin kesällä 2018 etsimään itselleni sitä ainoaa, työ nimellä ”yhden harrasteauton omistajan taktiikan autoa”
eli Cadillac coupe 2 ht joko vm. -59 tai -60 ja mielellään ei projekteja. Kaverini kävikin puolestani katsomassa yhden 59 coupen Ruotsin puolelta. Auto näytti kuvista todella hyvältä mutta paikan päällä oli vastassa ns. myyntimaalauksen omaava yksilö. Marraskuussa kaverini Mika kuuli, että etsin Caddyä ja vihjasi mahdollisesti myynnissä olevasta vm. 60 yksilöstä. Auto olisi vielä vain 1 km päässä kodistani joten lähdimme katsomaan Caddyä. Sitä oli laitettu todella paljon mm. kori soodapuhallettu, sisusta tehty uudelleen alku peräisillä kankailla, kone kunnostettu jne. ja mikä parasta se oli Persian Saint värinen. Se ei kuitenkaan ollut valmis auto vaan ns. ”helppo projekti”. Sitä ei esimerkiksi voitu käynnistää, koska ohjaustehostin oli rikki. Kaupat kuitenkin pienen neuvottelun jälkeen syntyivät kaverini lupautuessa saattamaan auto katsastuskuntoon. Caddy haettiinkin jo seuraavana päivänä trailerilla talliini. Tallissani tutustuin tarkemmin hankintaani ja aloin löytämään kohteita, mitä piti vielä parantaa. Auton entinen omistaja ei itse ollut teh40
nyt autoon mitään, vaan hän oli ostanut auton kunnostustyöt ulkopuolisilta tekijöiltä ja heitä oli vaihtunut vuosia kestäneiden kunnostustöiden aikana todella paljon. Vaikka suurin osa kromeista oli joko uusittu tai kromautettu uudelleen, niin siltikin joitakin tärkeitä listoja lähetin vielä Loimaan kromaukseen tammikuussa ja sainkin ne huhtikuun alussa takaisin. Joitakin osia keltapassivoitiin, ostin pinnavanteet autoon jne. Kaverini on kuitenkin yrittäjä ja hänellä oli niin monta rautaa tulessa, että itse piti myös tarttua projektin valmistumiseen. Saimme auton juuri valmiiksi ennen näyttelyä. Kävin vielä pari päivää ennen näyttelyä ostamassa somisteeksi auton reunoille mustaa kangasta, joka vaimoni kanssa halkaistiin keskeltä ja ommeltiin kanttaukset Singerillä. En ollutkaan sitten ala-asteen ajoilta ompelukoneeseen tarttunutkaan. Oli mahtava tunne ajaa auto näyttelytilaan ja tehdä somistus valmiiksi yhdessä vävyni kanssa. Kesäkuussa sain Caddyn museokatsastettua. No miten kävi tuolle Mustangi projektilleni. Se nukkuu vielä kesäunta ja laitan sen ensi talvena näyttelykuntoon.
