•••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• Äiti sairastaa • • • •- lapsi • • •saa• •olla• •lapsi • • • • • • • • • • • • •Jääthän, •••••••• äiti, - avoimuus • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •vaikka • • •tissi ••••• lähti? •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • Pinkit • • • paalit •••• ja vertaistuki •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• Mukaan • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •biopankkiin? ••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• • • • Kirjavinkkejä ••••••••••••••••••••••••••••• - syövästä lapsille ••••••••••••••••••••••••••••••••
Rinnakkain Rintasyöpäyhdistys Europa Donna Finland ry:n jäsenlehti 2 | 2016
Pääkirjoitus
M
iten puhua lapsille omasta sairaudesta ilman liikaa pelottelua? Syöpähoidot tulevat hyvin näkyväksi väsymyksen, hiustenlähdön ja rinnan tilalle ilmestyneen haavan muodossa pienellekin lapselle. Konkreettisten fyysisten muutosten kautta syntyy toisaalta luontevasti keskustelua sairaudesta. Monen monta kertaa rintasyöpätalAnu Nie mi puheen ven aikana käytiin sama vuoropuhelu nelivuotiaan kanssa: johtaja puheen johtaja@ Sattuiko se? (leikkaus) eu donna.fi ropa- Ei sattunut, äiti nukutettiin ja sain lääkettä. www.eu ropadon Miksi se leikattiin? na.fi - - Rintaan tuli patti, joka piti saada pois, etten tule tosi sairaaksi. - Kasvaako tissi takaisin? - Ei kasva, mutta myöhemin lääkäri voi tehdä tilalle uuden. Nämä olivat kuitekin helppoja kysymyksiä. Siinä vaiheessa, kun 6-vuotias kysyi, voiko syöpään kuolla, piti hetki asetella sanoja. Vastauksena ”ei siihen yleensä kuole” ja selitys tehokkaista lääkkeistä riitti onneksi rauhoittamaan lapsen. Nyt viisi vuotta myöhemmin lapset eivät kertomansa mukaan oikein edes muista tuota rankkaa talvea. Rintasyöpä on arjessa esillä enää äidin yhdistyskiireiden muodossa. Yhdistyksessämme onkin paljon meneillään. Työn alla on parhaillaan ensimmäisen työntekijämme rekrytointi. Syöpäsäätiön myöntämällä avustuksella palkkaamme neuvontahoitajan tukemaan jäseniämme ja muita rintasyöpään sairastuneita. Resurssiemme näin lisääntyessä yhä useampi sairastunut löytää toivottavasti tärkeää ja voimaannuttavaa vertaistukea itselleen. Pystymme jatkossa myös paremmin kehittämään uusia vertaistuen muotoja sekä yhteistyötä muiden syöpäyhdistysten kanssa. Vertaistuen lisäksi apua kaivataan lymfaturvotuksen kanssa selviämiseen. Lymfaterapia helpottaisi monen lymfaturvotuksesta kärsivän oloa, mutta maksusitoumuksia on usein vaikea saada. Apua saa myös turvotusta vähentävistä liike- ja hengitysharjoitteista. Helsingissä on jo pitkään kokoontunut ryhmä viikoittain yhdessä jumppaamaan, ja tavoitteenamme on että ryhmiä syntyisi lisää. Kevään aikana lymfalähettiläämme Heidi onkin kiertänyt opastamassa itseharjoitteluun useita omia ja alueellisten syöpäyhdistysten vertaisryhmiä ympäri Suomen. Tänä kesänä julkaisemme myös lymfaödeeman itsehoitoharjoitteista videon eli jumppaaminen onnistuu ohjeilla helposti kotonakin.
Tul k Jaz aa tap zie a ma n aik amaa tka a nm n v an ja e a bon itä h rre tut ein lla ga tu j utt ! Jos # ilkaa äkuu u, l ssa pin pin ue lisä kitpa kkejä Poriin al ä tä p stä it ei v aaleja i leh des elä ole tä.
2 Rinnakkain 2| 2016
Tässä numerossa, ole hyvä! 14. 12.
17.
10.
Päätoimittajan terveiset Meillä kaikilla on oma potilastarinamme. Samaan aikaan olemme olleet myös äitejä, isoäitejä, tätejä, kummeja tai hyviä ystäviä. Oman voinnin lisäksi huoli on myös lapsista; joutuvathan he syövän myötä tilanteisiin, joita emme olisi heille halunneet. Lehdessämme asiantuntijat antavat ohjeita arjen sujumiseen syövän kohdatessa lapsiperheen. Myös kokemuksen kertomaa on mukana. Etsitkö kirjoja, jotka kertovat lapsille syövästä perheessä? Kokosimme listaa eri-ikäisille lapsille tarkoitetusta tarkoitetusta kirjallisuudesta. Tällä kertaa tuomme uutuutena lehteen hempeän rosoiset, arkiromanttiset piirrokset kuvastamaan tuntoja matkamme varrelta. Nautitaan niistä ja nautitaan kesästä! -Heli-
Sisällys:
4. Rehellinen puhe auttaa lasta
- lapsen suru
- vaikka perheessä sairastetaan
6. Lapsi saa olla lapsi
7. Lukemista lapsille, ohjeita aikuisille 10. Kokemuksia nuorista äidin
syöpätaipaleella
12. 14.
17.
Biopankki, oletko ajatellut? Pinkit paalit tulevat! -tukea vertaistukeen Kroonikkojen päivä Porvoossa - risteillen Runebergillä
18. Kasvot lehden takana 19. Arjen avuksi 21. Minun Tarinani 22. Tulevat tapahtumat
RINNAKKAIN RINTASYÖPÄYHDISTYS– EUROPA DONNA FINLAND RY:N MAKSUTON JÄSENLEHTI JAKELU Jäsenet, yhteistyökumppanit ja Suomen syöpäsairaalat ILMESTYMINEN neljä kertaa vuodessa MEDIAKORTTI www.europadonna.fi/rinnakkain TOIMITUS Rintasyöpäyhdistys – Europa Donna Finland ry, Saukonpaadenranta 2, 00180 Helsinki Rinnakkain-lehti 040 146 3750 rinnakkain@europadonna.fi
PÄÄTOIMITTAJA Heli Kallio-Kauppinen PAINOPAIKKA Fram Oy , Vaasa 2016 ISSN 2242-9220 (painettu) 2242-9239 (verkkojulkaisu) PAINOS 3 000 kpl YHDISTYKSEN TILI FI71 5780 1020 0170 94 YHDISTYKSEN Y-TUNNUS 2010614-4 LIITY JÄSENEKSI www.europadonna.fi/rs-yhdistys/ liity-jaseneksi tai puhelimitse 040 147 0757
3 Rinnakkain 2| 2016
Teksti: Nina Sarell Piirros: Annika Manström
K
un äiti tai isä sairastuu vakavasti, hän kokee usein epäonnistuneensa turvamiehen roolissaan. Tuntuu täysin epäreilulta, että oma lapsi joutuu käymään tällaista läpi. Silloin on hyvin tavallista, että lasta ryhdytään suojelemaan vaikealta asialta. Voisiko syövän sairastaa lapsilta salaa?
Lapsen surusta kirjoittanut Anne Laimio:
”Rehellinen puhe auttaa lasta selviytymään” T
yönohjaaja, kouluttaja Anne Laimio pohtii tätä kysymystä usein. Laimion työn keskiössä ovat suru, menetys ja kuolema. Lasten ja nuorten suru tarttui matkaan jo 15 vuotta sitten. Laimio heräsi siihen, että lasten ja nuorten suru oli huomioitu yhteiskunnassa hyvin huonosti. Hän toimitti kirjan ’Surevan lapsen kanssa”. Sittemmin hän on tehnyt materiaaleja muun muassa lasten sururyhmien ohjaajille ja itsemurhaperheiden lapsille. Laimio tekee yhteistyötä myös Suomen syöpäsairaanhoitajien kanssa, luennoi ja kouluttaa vertaistukihenkilöitä ja sururyhmien ohjaajia. 4 Rinnakkain 2 | 2016
Kun perhettä kohtaa vakava sairaus, moni asia lapsen elämässä muuttuu. Suru on luonnollinen reaktio siihen, että asiat eivät ole enää kuten ennen. Lapsen surua ja pelkoa voi Laimion mukaan helpottaa olemalla avoin. Kun lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi, hänen on helpompi käsitellä asioita. ”Hiljaisuus ei suojele lasta – päinvastoin”, hän alleviivaa. Kun aikuisilla on salaisuus, perheen sisäinen vuorovaikutus alkaa kärsiä. Lapsi aistii, että jotakin vakavaa
on tapahtunut, ja jää yksin käsittelemään tätä tietoa ilman tukea turvallisilta aikuisilta, oman käsityskykynsä varassa. Salailusta huolimatta lapset usein tietävät tarkalleen, mitä perheessä tapahtuu. Aukkokohdat täytetään mielikuvituksen voimin, ja lapsen kuvitelmat tilanteesta voivat olla monin verroin kauheampia kuin totuus. Laimio rohkaisee lämpimästi vanhempia katkaisemaan salailukierteen. ”Lapsi kykenee kyllä käsittelemään surua; hän ei automaattisesti mene rikki. Ihmisen mieli on rakentunut nerokkaasti. Se suojautuu taitavasti pahoilta kolhuilta, ja suurin osa lapsista selviää vaikeimmistakin jutuista ihan hyvin. Usein surun tunteet voivat tulla käsiteltäviksi vasta vuosia tai vuosikymmeniä myöhemmin, jossakin toisessa elämäntilanteessa.”
Lapset ovat selviytyjiä, jotka osoittavat usein uskomatonta vahvuutta vaikeissa elämäntilanteissa. Laimio kertoo erääseen seminaariinsa osallistuneesta naisesta, joka oli sairastanut rintasyövän. Äiti oli päättänyt kertoa pienelle pojalleen sairaudesta. Hän otti asian puheeksi turvallisessa ja tavallisessa tilanteessa, illalla nukkumaanmenon aikaan. Hän kertoi olevansa sairas ja tarvitsevansa hoitoa, jonka vuoksi häneltä lähtisivät hiukset. ”Poika oli sulatellut kuulemaansa hetken. Sitten hän kysyi: ’Äiti, jäähän sulle kuitenkin nuo korvikset?’ Äiti oli vakuuttanut, että kyllä jää. Tämän vakuutuksen saatuaan poika oli sanonut iloisesti hyvää yötä ja käynyt nukkumaan.”
Äidin syöpä
Lidi 12-v. (äidin sairastuessa 7 v.) ”Jos sä kuulet, että sun äidillä on rintasyöpä, tulee ehkä ekana mieleen, että ei kai äiti kuole siihen ja sit tulee tunne, pelko. Mykistyy ehkä siihen ja ajatukset vaan rullaa sun päässä. Mä itse en enkä oikeen silloin tajunnut mistä oli kyse, ymmärsin vaan sanan ”syöpä”, sairaus johon monet on kuollu. Kun äiti kerto, että sillä on syöpä, mä mykistyin ja pelkäsin, pelkäsin, mitä siitä seurais, olisiko se vaarallista, joutuuko äiti leikkaukseen, elääkö äiti vielä sen jälkeen. Äiti rupes silloin selittämään, että se ei vielä ollut vakavaa. Sen illan jälkeen mä en just jostain syystä yhtään ymmärtänyt, joten mä nukuin yön yli ja unohdin (ainakin melkeen). Meni aikaa, kunnes taas äiti alkoi puhua siitä ja leikkaus oli lähellä. Mutta mä en vieläkään oikeen ajatellut sitä. Leikkaus tuli, äiti oli hälyyttänyt mummin hoitamaan mua siksi yöksi, kun äiti oli siellä leikkauksessa. Seuraavana päivänä mä kuulin, että leikkaus oli kuulemma mennyt ihan hyvin. Äiti pääsi kotiin sinä päivänä. Se tuli kotiin jonkun ihmeellisen veripussin kanssa ja pussukan, jossa oli tekotissi. Vähitellen veren vuotaminen rupes tyrehtyyn ja äiti sai pois sen veripussin. Meni aikaa ja äiti oli harkinnut sitä, että se haluais uuden rinnan. Siinä välissä äiti oli käynnyt sädehoidossa. Mä olin kerran mukana siellä, mä en saanut jäädä äidin kanssa siihen huoneeseen, vaan jouduin menemään hoitajien kanssa toiseen huoneeseen,
mikä oli myös hauskaa, koska mä sain neekerinsuukon. Mä näin koneelta äidin, kun se oli vaan makaamassa siinä niin tyynenä ja rauhallisena. Jos oikein muistan, äidin päällä oli joku kone, joka siis kai hoidoksi välähteli. Se oli nopeasti ohi, musta oli kiinnostavaa nähdä, mitä siellä tapahtuu. Kun sanoin, että äiti mietti uutta rintaa, niin äiti oli varannu ajan kai tai jotain, siinä kohtaa mä vasta aloin pelätä, kun mummi oli tullut hoitamaan mua taas. Äiti meni leikkaukseen päivän aikana, kun mä olin koulussa.Mua jännitti ihan hirveesti ja mulla oli ikävä heti ekana iltana. Vähän ajan päästä äiti oli leikattu ja se oli toipumassa. Me käytiin mummin kanssa katsomassa äitiä. Sairaalassa tuli vastaan äidin ystävä Tiina, joka lupas viedä mummin ja mut kotiin. Me oltiin ensin äidin luona, äiti oli tosi väsynyt eikä oikeen puhunut mitään. Mua itketti, en tiedä miks, mutta oli vaan vähän vaikeeta nähdä äiti sellasessa kunnossa. Kulu taas vähän aikaa ja käytiin kattoon äitiä uudestaan ja äiti oli jo tosi hyvässä kunnossa, se oli ihana nähä. Äiti pääs pian sen jälkeen kotiin. Harmillisesti toi leikkaus epäonnistu. Äiti oli tosi surullinen.”
Rinnakkain 2 | 2016 5
Teksti: Nina Sarell Piirros: ”Äitiä ikävä” Lidi 4-vuotiaana
Lasten psykoterapeutti Silja Kaasinen:
”Lapsi saa olla lapsi syöpäperheessäkin”
K
un lasten psykoterapeutti Silja Kaasinen sairastui lymfoomaan vuonna 2012, hänen täytyi kertoa siitä paitsi omalle tyttärelleen, myös pienille asiakkailleen.
”Koska olin töissä sytostaattihoitojen ajan, heidänkin piti saada tietää. Yritin käsitellä asian heidän kanssaan turvallisesti ja levollisesti. Kerroin lapsille sairaudestani ja siitä, että saattaisin joutua jossakin välissä sairayslomalle. Kerroin myös, että olen hyvässä hoidossa, ja valmistelin lapsia hiusten lähtöön ja peruukkiin. Se oli lapsista ihan kiinnostavaa. Kun hiukset sitten lähtivät ja peruukki tuli, he saattoivat kommentoida, että ai, nyt sulla on tuo peruukki”, Kaasinen muistelee. Omalle tyttärelle kertomista helpotti se, että Kaasisella ei ollut voimakasta pelkoa sairautta kohtaan. Lasta helpottaa huomata, että aikuinen suhtautuu tilanteeseen rauhallisesti. Onnenpotku tilanteessa oli myös hyvä ja empaattinen hoitava lääkäri.
lähipiiri täytyy usein valmentaa tehtäväänsä. On tärkeää ottaa puheeksi se, miten syövästä puhutaan lapsen läsnäollessa tai lapsen kanssa. ”Vaikka lähipiiri olisi kauhuissaan ja peloissaan, sitä ei saisi missään nimessä valuttaa lapsille. Yhdessä on hyvä jakaa suruakin, mutta kauhistelu ja valittelu täytyisi tehdä aikuisten kesken. Lapsen läsnäollessa ei pitäisi päivitellä. Ei ole ylipäätään reilua, että vaikean paikan edessä oleva lapsi ja hänen sairastunut vanhempansa joutuvat vielä kannattelemaan ja hoitamaan tilanteesta ahdistuneita sukulaisia ja läheisiä”, Kaasinen neuvoo. ”Äidillä voi olla vaikeita kausia edessä, mutta lasten läsnäollessa asiaa ei ole syytä pitää jatkuvasti esillä. Syöpä ei saisi hallita lasten elämää, vaan heidät pidetään kiinni normaalissa arjessa. Lapsilla on koko elämä edessään. Heillä on oikeus harrastaa, käydä kaverisynttäreillä ja tehdä kaikkea sitä,
”Otin tyttäreni kerran mukaan vastaanotolle. Lääkärini osasi puhua hänellekin sairaudesta, ja tytär sai käsityksen siitä, miten minua hoidettiin.” Kaasinen ymmärtää hyvin, miten vaikealta syövästä kertominen voi tuntua. Tehtävän sysäisi mielellään ammattiauttajalle, mutta yleensä lapselle on turvallisinta kuulla uutiset omalta vanhemmalta. Asioista on hyvä puhua melko varhaisessa vaiheessa, rehellisesti ja levollisesti. Ilmapiiri on pyrittävä pitämään turvallisena. Lapsella on myös lupa päättää itse, minkä verran hän haluaa aiheesta puhua. Lapsen kysymyksille ja peloista puhumiselle pitää olla tilaa, ja joskus on tärkeää, että vanhempien ohella käytettävissä on myös kummi tai joku muu luotettu ja turvallinen aikuinen. Tukiverkostot ovat lapselle tärkeitä, mutta 6 Rinnakkain 2 | 2016
mitä he tekisivät muutenkin. Olennaista on välittää lapselle tieto siitä, että hän on turvassa syövästä huolimatta; hänestä ja sairastuneesta vanhemmasta pidetään huolta.”
Kirjallisuutta
Koostanut Mirja Taimisto, ekspressiivisen taideilmaisun ohjaaja, lastentarhaopettaja
Lapsille soveltuvia kuva- ja kertomakirjoja rintasyöpään sairastumisen vaikeasta aihealueesta. Kirjoissa käsitellään äidin rintasyöpää, sairastamiseen liittyviä tunteita ja käytännön järjestelyjä lapselle ymmärrellä tavalla. Elämänkaaren loppuvaiheen aihepiiristä, jossa käsitellään kuolemaan liittyviä tapahtumia ja - tunnemaailmaa, on luettelossa myös muutamia lastenkirjoja.
Selviytymistarinoita ja valoisia kertomuksia, joita löytyy meidän jokaisen arjesta.
ÄITI TULEE PIAN Alkuteos: In A Little While Kirjoittanut: Charlotte Hudson Kuvittanut:Mary McQuillan Kustannus-Mäkelä Oy 2005 Varhaiskasvatusikäisille 3–8 –vuotiaille. Sydänlämpöinen tarina isosta ikävästä, jota pienikin voi tuntea. Kirjassa kerrotaan lapselle ominaista keinoista selviytyä vaikeista vaiheista. Varteenotettavia keinoja sovellettuna myös vanhemmille.
SANTERI JA SYÖPÄRI Kirjoittanut Tuula Sandström Kuvittanut Bosse Österberg Suomen syöpäpotilaat - Cancerpatienterna i Finland ry RAY:n tuella 5–10 –vuotiaille. Tarina Santerista ja hänen äitinsä kamppailusta vaikeaa sairautta vastaan. Valloittava kertomus rohkeudesta ja vaikeimpien asioiden yli auttavasta iloisuudesta ja pelon voittamisesta. Mielikuvitusmaailman monista selviytymiskeinoista, joita lapselta kumpuaa vaikeassa elämäntilanteessa.
VEETI JA KIUSANKAPPALEET Alkuteos: Die fleckenfieslinge – Julius besiegt den Krebs Kirjoittanut: Sylvia Schneider Kuvitus ja ulkoasu: Mathias Weber Kustannus-Mäkelä Oy 2008
Vaikka kirja käsittelee lapsen sairastumista syöpään, kirja on valittu listaan, koska kirjassa kerrotaan lapselle hyvinkin ymmärrettävällä tavalla, millaista sairaalassa olo on ja miten syöpähoitoja annetaan. Tekstistä voi saada vinkkejä, kuinka kertoa lapselle joskus hankalasti selitettäviä, hoitoihin liittyviä asioita.
JONNA JA IHMEPUU Alkuteos: Jonna och mirakelträdet Kirjoittanut: Nalle Valtiala Kuvittanut: Maarit Gunnervall Mediapinta Oy 2014 6–0 –vuotiaille. Kirjassa käsitellään elämänkaaren loppupuolta ja tarina päättyy isoäidin kuolemaan. Tästä kirjasta löytyy apua surullisen, mutta elämään luonnollisesti liittyvän asian käsittelyyn, kertomiseen ja tunnetyöskentelyyn.
TINJAN KEINUKESÄ Kirjoittanut: Hellevi Salminen Kustannusosakeyhtiö Otava 2007 7–12 –vuotiaille. Kirjassa kerrotaan lapsen elämästä äidin sairastuessa rintasyöpään. Aikoinaan Venäjältä maahan muuttaneen isoäidin turvallinen läsnäolo, hänen omakohtainen tarinansa ja uuteen kaveriin tutustuminen, vie lapsen ja lukijan mielenkiinnon hienovaraisesti muihin maisemiin äidin sairaalassa olon ajaksi. Tarina päättyy isoäidin kuolemaan, joka on kerrottu hyvinkin elämänläheisesti. Tunnetyöskentelylle sekä selviytymiskeinoille vaikeassa tilanteessa on annettu tilaa ja valoa lapselle ymmärrettävästi käsiteltävällä tavalla.
HELMI Kirjoittanut: Hannu Mäkelä Kuvitus: Marika Maijala Tammi 2007 6–10 –vuotiaille. Kirja kertoo lämpimästi tytön ja koiran elämästä kaikkinensa. Äidin rintasyöpään sairastuminen tuo huolta ja pelkoa pienen tytön elämään. Helmikoiran läsnäolo antaa lohtua ja turvaa kirjan päähenkilölle.
Aikuisten lähdeteoksia Apua ongelmalähtöisen alueen käsittelyyn perheen parissa ja lapsen kehitystasoa vastaavasti. MINTTU, JASON JA PEIKONHÄNTÄ LASTEN KUVAKIRJOJA KIPEISTÄ AIHEISTA Pirjo Heikkilä-Halttusen tutkimus. BTJ Finland Oy 2010 Teos esittelee eri tapoja, joilla lastenkirjallisuutta voidaan terapeuttisesti hyödyntää lapsen ja perheen kanssa. Sisällysluettelo on pitkä ja monipuolinen lapsiperheen arkisia pulmatilanteita käsittelevistä aihealueista. Kirjasta löytyy aiheita kuten ”Vastoinkäymisiä elämästä”, ”Suru, luopuminen ja kuolema lapsen arjessa”. Valikoimaluettelossa on koosteita lastenkirjoista, jossa käsitellään sellaisia aiheita kuten: ” Muut pelot ja tunteiden hallinta” ”Kriisejä perheessä” ” Aikuinen sairastaa” ”Toimeentulo”.
5–9 –vuotiaille. Rinnakkain 2 | 2016 7
Lapselle ominaisia ilmaisukeinoja purkaa tunteita
Vaikeita asioita ymmärrettäväksi Varhaiskasvatusikäisen lapsen on vielä vaikea käsitellä abstrakteja asioita puheessa. Sanoja ei ole tai niiden sisällöllistä ymmärrystä ei vielä ole pienelle lapselle karttunut. Aikuisesta tämä saattaa äkkiseltään ajateltuna vaikuttaa välttelyltä. Asiakokonaisuuksien ja syy-seuraussuhteiden käsittelytaidot eivät alle kouluikäisellä lapsella myöskään ole vielä kehittyneet sille tasolle, että hän voisi puheessa ja keskustelussa käsitellä niitä tunne-elämässään tyhjentävästi ja itselleen ymmärrettävällä tavalla. Puheella ja kerronnalla on ilman- muuta paikkansa ja keskustelua pitääkin olla. Siten lapsi kartuttaa sanavarastoa ja kokee turvallisuutta osallisuudestaan perhettä koskevasta kipeästä ja vaikeasti ymmärrettävästä äidin rintasyöpään sairastumisen kokemuksesta. Seuraavassa jokaiselle pienten lasten maailmassa elävälle vanhemmalle tuttuja, lapselle ominaisia ilmaisukeinoja. Toiminnallisia keinoja, joiden välityksellä vaikeiden asioiden käsittely on helpompaa ja tavoittaa jouhevasti lapsen maailman.
Lapselle ominaiset keinot ilmaisuun Varhaiskasvatusikäisen lapsen maailmankuvan rakentaminen ja tunne- elämän asioiden käsittely tapahtuvat ennen kaikkea leikissä, kuvallisessa, musiikillisessa, liikunnallisessa, satujen maailmassa ja draamallisessa ilmaisussa. Monipuolisten ilmaisumahdollisuuksien tarjoaminen ja ruokkiminen aikuisen esimerkillä, kirjoja lukemalla ja kaikenlaiseen omaan luovaan ilmaisuun mahdollistamisella lapsi saa oivan ilmaisukanavan tunnetyöskentelyyn. Yhdessä lapsen kanssa maalaaminen, satujen tai kertomakirjallisuuden lukeminen, luova liikunta, kuten tanssi, tavoittavat lapsen keinot käsitellä koettua elämää. 8 Rinnakkain 2 | 2016
Saduttaminen Saduttamisessa lapsi kertoo omaa tarinaansa kokemastaan. Tämän aikuinen voi kirjoittaa, saduttaa, paperille sanasta sanaan – mitään lisäämättä, poistamatta tai muuttamatta. Aikuinen voi herätellä lapsen kerrontaa kysymyksin: mitä, missä, milloin ja palauttaa muistiin tapahtumien yksityiskohtia sellaisenaan. Suosittelen lämpimästi tätä vaivatonta keinoa ikuistaa lapsen tarinaa. Saduttaminen antaa lapselle mahdollisuuden käsitellä vuorovaikutteisesti ja turvallisesti kokemustaan tapahtumasta tai kuullusta sadusta. Virikkeenä voi olla lapsen piirustus, maalaus, satu tai tapahtuma, jonka lapsi on tehnyt tai elänyt. Se voi olla aivan todellinenkin tapahtuma kuten käynti sairaalassa tai terveyskeskuksessa. Aikuisen maailmasta katsoen on kyse lähinnä dokumentoinnista. Pointtina on tunteiden ja tapahtuman ulkoistaminen, mielenkiinnon ja arvon osoittaminen lapsen kokemalle. Lisäksi ajatusten, tunteiden ja tapahtumien ikuistaminen, joita hän voi myöhemmin käsitellä niin halutessaan. Niihin voi myös yhdessä palata ja käsitellä uudestaan mahdollisesti uusin tuntemuksin.
Näytelmät, draama, liikkuminen Pienet omatekoiset näytelmät, kuten mieleisen sadun tai siihen sisältyvän kohtauksen konkreettiseen toimintaan saattaminen, antavat lapselle mahdollisuuden jäsentää, samaistua ja ulkoistaa tunteiden käsittelyä. Kaikkiin lapselle ominaisiin keinoihin toimia sisältyy liike. Liikkuminen on ehdotonta ja välttämätöntä lapsen suotuisan kokonaisvaltaisen kehityksen sekä tunnetyöskentelyn kannalta.
Kuvallinen ilmaisu Maalaaminen ja kuvallinen ilmaisu on ihmiseen rakennettu yleismaailmallinen kieli. Kuvien kautta lapsi voi käsitellä omalla tavallaan kipeitä, käsittämättömiä asioita hänelle itselleen sopivalla tavalla.
Teksti: Mirja Taimisto, ekspressiivisen taideilmaisun ohjaaja, lastentarhanopettaja
Maalaamalla lapsi pääsee myös fyysisesti toimimaan hänelle ominaisella tavalla, liikkeessä. Hän kertoo, prosessoi ja suodattaa itselleen sopivassa määrin vaikeita kokemuksia maalamalla ja piirtämällä. Lapsi saattaa kuvallisessa ilmaisussa symbolisesti muuntaa käsittämättömiä pulmia ja siten saa itselleen jonkinlaista ”järkeä” kokemaansa.
Leikki Leikin tärkeyttä ei voi liikaa korostaa lapsen maailmankokemusten käsittelyssä. Leikki on itsetarkoitus ja suotuisan kehityksen edellytys. Se on mielikuvituksen ja kokemusmaailman temmellyskenttä, jossa lapsi luo itse itselleen oman, ymmärrettävän maailmansa. Siellä hän voi turvallisesti ja suotuisasti elää uudestaan, käsitellä ja kehittyä kipeissäkin tilanteissa. Leikissä hän toimii itselleen ominaisella tavalla, purkaa ja jäsentää tapahtumia ja koettua ympärillään. Leikissä hän käsittelee aikuisten maailmaa, jota hän ei vielä ehkä ihan ymmärrä. Lapsi oppii ja kehittyy ja työstää sitä tunneympäristöä, jonka hän kokee ja aistii ympärillään. Silloinkin, kun hänelle ei sanallisesti ole kerrottu mistä on kyse, kun vanhemmat ovat huolissaan tai muuten omassa maailmassaan.
Lapsella on käytössään mahdollisuuksien temmellyskenttä Lapsella on lähes ehtymättömiä keinoja konkretisoida mielikuvituksensa avulla tunteidensa ja ajatustensa prosessointia, kunhan hänelle annetaan niihin mahdollisuus. Hänellä on välineitä löytää mitä ihanampia tapoja muuntaa kipeitä kokemuksia myönteiseen suuntaan – vähän sama kuin hyppäisi ojan yli jatkaakseen matkaa iloon ja valoon. Lapselle ominaiset tavat, luovat ilmaisukeinot, palvelevat aina lapsen suotuisaa kehitystä.
Teksti ja kuva: Heli Kallio-Kauppi
Vanhempana ja lapsena
V
uosia sitten pienen pojan isoisä kuoli. Asiaa tovin mietittyään poika kysyi äidiltään: Minkä ikäisenä isää ei enää tarvitse? Monelta tätä olen kysynyt, mutta vastausta ei vaan voi vuosissa mitata. Lapsi on lapsi viisikymppisenäkin. Vanhempana lapsille Onneksemme tätä ikäkysymystä ei tarvinnut perheessämme pohtia reilut kymmenen vuotta sitten. Isännän syöpä pysäytti koko perheen. Tai tarkemmin ajatukseni. Alaluokkalaisten tyttöjen arki jatkui kouluineen ja harrastuksineen. Opettajien kanssa keskustelin. Jälkeenpäin tuntui siltä, että en varmaankaan osannut olla tarpeeksi läsnä ja kuunnella. Olihan oltava koko ajan liikkeessä, jotta arki sujuisi. Ajasta kuitenkin selvittiin. Myöhemmin itse sairastaessani halusin säästää jo teini-ikäisiä tyttäriä mahdollisimman paljon. Kerroin taudista vasta vähän ennen leikkaukseen lähtöä. Olisin kuulemma voinut jo vähän aikaisemminkin kertoa. Helpottiko lasten suhtautumista syöpään se, että meillä oli jo esimerkki syövästä toipumisesta ja elämän jatkumisesta? Ainakin nyt olin läsnä, muutenkin kuin fyysisesti. En jaksanut liikkua mihinkään. Kaljuna kortisonikasvoisena ja painavin jaloin pysyin kesähelteellä mieluummin kotona. Huivi vaan päähän kun kavereita tuli. Lapsena vanhemmille Omien sytojeni aikaan osui tyttäremme rippijuhlat. Oma äitini ei yleensä neuvoja tuputtanut,
kyseli vain kuulumisia kun tiesi hoidoista. Juhlia valmistellessa hän ilmoitti, ketä on tulossa auttamaan ja että en saisi väittää vastaan. Olin kiitollinen avusta, se tuli tarpeeseen. Mistähän tuo epäily vastaväitteistä? Kolme vuotta omien hoitojeni jälkeen äitini soitti omista syöpätutkimuksistaan, joiden mukaan kasvaimet saadaan leikkaamalla pois. Sanoin, että leikkauksen odottaminen on raskasta aikaa, mutta hoitojen alkaessa helpottaa. Toivo hyvistä uutisista haihtui aikaisin seuraavana aamuna kun puhelin soi. Äiti oli nukkunut pois. Kuin veitsellä leikaten minut sysättiin lapsena olemisen vaikeimpaan vaiheeseen, luopumiseen. Myöhemmin selvisi, että tämä erä ei olisi ollut enää voitettavissa. Tädin pieni kummityttö Kummitätiäni pystyin opastamaan pienissä käytännön asioissa sytojen kanssa, koska omat sytoni olivat jo takana. Rintasyöpä hellitti, ilmeisesti antaen tilaa toiselle syövälle. Noin vuotta ennen äitini menehtymistä istuin kummitätini vuoteen vierellä. Tuo pieni, sisukas ihminen oli muuttunut hinteläksi ja hauraaksi. Välillä hän silmänsä painuivat kiinni. Pidin varovasti kiinni hänen kädestään ja katsoin nukkuvia, väsyneitä mutta rauhallisia kasvoja. Mieleeni tuli valokuva viiden vuosikymmenen takaa. Siinä sinä pidit minua kastemekossani hellästi sylissäsi elämäni alkaessa. Ehkä silloin olit katsonut kun minä nukuin. Tässä minä nyt toivotin sinulle hyvää matkaa. Sinuakin minä olisin vielä tarvinnut. Rinnakkain 2 | 2016 9
S
airastaminen koskettaa koko perhettä. Kaisla oppi uutta niin itsestään kuin lapsistaan.
Ennen diagnoosia arki Kaislan perheessä sujui kaikin puolin mukavasti. Kotona vanhempiensa kanssa asui lukion toista luokkaa aloittava Elina ja 23 -vuotias Johannes, opiskelija, asui jo omillaan. Syöpä ei ollut aiemmin Kaislaa pelottanut, mutta nyt löytyi kyhmy, joka ei ollutkaan kysta. Heinäkuisista tuloksista omissa muistiinpanoissa luki: villi syöpä. Varmistuksen tullessa Kaisla oli miehensä kanssa mökillä. Yhdessä itkettiin ja mietittiin tulevaa. Radiossa haastateltiin rintasyöpähoidot läpikäynyttä Helenaa. Keskustelu sekä pelotti että kiinnosti samaan aikaan ja antoi voimaa, jota läheisille sairaudesta kertomisessa tarvittiin. Jokainen lähestyi syöpää tavallaan Toki Johannes järkyttyi äitinsä uutisista, mutta viesti oli kuitenkin pian selvä: äiti, sinä selviät. Ei mennyt kauaakaan, kun tekstiviestit toivat äidille selviytymislukuja ja muuta tietoa. Myös Elina sai tiedon puhelimessa ja hän vaikutti reippaalta. Myöhemmin selvisi, että tytär oli ollut pari päivää sairauslomalla kesätyöstään uutisen kuultuaan. Isoäiti oli ollut 47-vuotias menehtyessään syöpään. Uutinen oli raskas myös Kaislan iäkkäille vanhemmille ja omanikäisille serkuille, varsinkin naisille.
Vaikeita asioita nuorelle naiselle Elinan paha olo näkyi, mutta hän ei pystynyt siitä puhumaan, eikä siitä näin voitu keskustella. Siinä missä äiti sai oireita hoidoista, tytär oireili vatsallaan. Välillä kouluun menokaan ei onnistunut. Tilanne selvitettiin sillä, että Elina siirtyi opiskelemaan aikuislukioon, jossa oli hän sai vapaammin valita opiskeluaikataulut. Todellisuuden kohtaaminen ei ollut mieltä ylentävää. Kalju, sairaan näköinen äiti avaamassa ovea kavereille ei tuntunut hyvältä. Esimerkiksi dreeniä oli aikoinaan vaikea katsoa. Hoitoihin Elina ei halunnut mukaan - ei halunnut tai ei pystynyt. Naiseksi kasvaminen oli kovaa herkässä iässä kun rujous näytti tulevan liian lähelle naiseutta.
Teksti: Heli Kallio-Kauppinen Piirros: Annika Manntröm
Syöpäpolkua nuorten kanssa ”Olen aina halunnut kertoa kaikille rohkeasti sairaudestani. Rintasyöpä on ollut minulle yksi sairaus muiden joukossa. Asiaa olen halunnut käsitellä pohjia myöten ja kyyneleilläkin on ollut oma paikkansa matkan aikana.” Nuoren miehen rohkeaa suhtautumista Myös hoitojen aikana jokaisella oli oma tapansa lähestyä tilannetta. Johannes tuli hyppytunnillaan lenkkikaveriksi äidilleen. Hän oli välillä seurana sytoissa ja tuki muita hoitohuoneessa olevia olemalla kiinnostunut heidän sairaustarinoistaan. Nuori mies oli kypsästi läsnä ja uskalsi keskustella syövästä.
10 Rinnakkain 2 | 2016
Kupla puhkeaa Puolen vuoden aikana paineet kasvoivat ja hätä purkautui lopulta riitoina. ”Vittu, et sä tajuu äiti, että mä pelkään, että sä kuolet!” Tuska purkautui viimein ulos ja jotain liikahti. Äiti ja tytär pystyivät itkemään aidosti yhdessä, he pystyivät puhumaan ja vaitonainen kausi perheessä päättyi. Kuolemanpelon ilmaiseminen hillitylle nuorelle naiselle oli ollut vaikeaa. Tytär toipuu ja hiukset kasvaa Hiihtolomalla tapahtui selkeä muutos. Elina lähti äidin mukaan säteisiin. Hoitajat ottivat tyttären huomaansa kertoen laitteista ja hoidoista ja antaen
Elinalle mahdollisuuden kysellä. Tästä alkoi vapautuneempi aikakausi ja tauolla ollut yhdessä tekeminenkin jatkui. Siitä kertoo valokuva, jossa yhdessä kuorittiin perunoita ja äidillä oli päässään tyttären muotoilema turbaanihuivi.
”Sairauslomalla minulla oli aikaa kodille, perheelle ja uusille elämän pienille asioille. Minulla oli aikaa olla läsnä. ” Tänään Lukio on käyty ja juhlat on juhlittu. Äidin mielestä nuorten tapa katsoa maailmaa on nyt syvällisempi kuin ennen syöpää. Kaisla kokee saaneensa hyvää hoitoa ja on kiitollinen ja onnellinen saamastaan jatkoajasta. Elämässä on voitu mennä eteenpäin. Syöpätaival toi Kaislalle ystäviä, joita hän ei olisi muuten kohdannut. Tärkeää vertaistukea olivat muut teini-ikäisten vanhemmat, joiden kanssa oli hyvä pohtia, miten sairauden eteen tuomissa tilanteissa voisi menetellä. Perhe ei voi kuvitella elämää ilman rintasyövän mukanaan tuomia kokemuksia. Tähän hetkeen he kaikki ovat tyytyväisiä. Uuden äärellä Sairaus oli uusi asia. Nuorison kohtaaminen ja ajatukset suhteessa sairauteen olivat uutta. Kuinka nuorilla voisi olla työkaluja käsitellä vaikeaa asiaa, kun niitä ei ole aina itselläkään. Nuoret ovat huolissaan meistä aivan samoin kuin me olemme heistä. Tarvitaan uskallusta jakaa asioita ja olla yhdessä jokaisen omassa mittakaavassa ja omassa tahdissa.
Tyttären orastava toipuminen eteni samaa tahtia kuin äidin hiukset kasvoivat. Mitä tavallisemmalta äiti näytti, sitä helpommin sairaus unohtui. Tärkeintä oli, että yhteys äidin ja tyttären välille palasi. ”Ajattele, Elina ei enää pelkää, että menet rikki”, kommentoi Kaislan ystävätär tavallisia arjen riitoja. Karuudessaan se tuntui hyvältä, vaikka ei riidoissa mitään nautittava olekaan. Paljon hyviä hetkiä Elina ja vanhemmat matkustivat sytojen aikaan. Kaisla nautti matkasta, hän tunsi lentoasemalla itsensä tavalliseksi ihmiseksi eikä edes tuulessa kääntyillyt peruukki pilannut tunnelmaa. Elinakin voi paremmin. Oli enemmän ilmaa ja väljyyttä ja eikä sairaus oli läsnä samalla tavoin kuin kotona. Vanhojen tanssit olivat ihana tapahtuma. Ulkonäöstä kiinnostunut Elina löysi äidin olemattomat kulmakarvat ja sai äidistä naisen näköisen. Elinan tapa huolehtia äidistä lämmittää muistoissa edelleen. Nuorisoa taas lämmitti se, että äiti oli kotona.
Pienelläkin kohtaamisella voi olla suuri merkitys. Se voi olla vaikka yhteinen iltatee nuoren kanssa. Keskustelun lomassa voi löytyä ajatuksia, jotka kantavat pitkälle. Pienet hetket ilman suuria suunnitelmia ja miettimisiä - niistä elämä koostuu. Oivalluksia, joista voin olla onnellinen – Elämä ei aina ole kaunista ja ihanaa. Se on vain uskallettava kokea. – Yhdessä kokeminen ja yhdessä selviäminen vahvistaa. – Leiki niillä palikoilla, jotka kulloinkin on. – Tuulimyllyjä vastaa kannata taistella. – Elämä olisi erilaista ilman syöpää. Millaista, kukaan ei tiedä. – Kun uskallat pistää itsesi likoon, saat itsekin enemmän. – Et voi palata aikaan ja ihmiseksi ennen syöpää. – Syöpä ei tee meistä parempia ihmisiä, eri tavalla näkeviä kyllä – Tänään pystytään puhumaan rohkeammin. – Olen tullut tietoiseksi elämän rajallisuudesta. – Olen armollisempi itselleni. – Olen onnellinen näistä ihanista, sympaattisista ja empaattisista nuoristani. Rinnakkain 2 | 2016 11
Teksti: Tiina Vesterinen, koordinaattori Helsingin Biopankki
Joko sinun näytte
B
iopankkeihin kootaan näytteitä ja tietoja suostumuksen antaneilta vapaaehtoisilta henkilöiltä lääketieteellistä tutkimusta ja tuotekehitystä varten. Antamasi biopankkisuostumus voi olla ratkaisevan tärkeä, kun uusia hoitomuotoja kehitetään.
S
uomessa on vuosikymmeniä kerätty näytteitä ja tietoja lääketieteellistä tutkimusta ja terveydenhoitoa varten. Hajallaan olevat, useimmiten suppeat ja yhteen käyttötarkoitukseen kerätyt kokoelmat eivät kuitenkaan enää palvele nykyaikaista lääketieteellistä tutkimusta.
tumus ja olla osana tiedettä, mutta myös oikeus kieltäytyä siitä. Suostumusta biopankkinäytteen antamiseen voidaan kysyä esimerkiksi sairaalakäynnin yhteydessä. Suostumuksen ja näytteen antaminen on aina täysin vapaaehtoista eikä siitä kieltäytyminen vaikuta mitenkään annettavaan hoitoon. Suostumuksen voi myös koska tahansa perua syytä ilmoittamatta.
Vuonna 2013 voimaan tullut biopankkilaki mahdollistaa näytteiden ja tietojen keräämisen ennalta tarkkaan määritSuomessa toimii tällä hetkellä Aihetta käsittelevät telemättömiä lääketieteellisiä tutkikahdeksan biopankkia. Valtaosa on Studia generalia -luennot mustarkoituksia varten. Biopankkien perustettu paikallisen yliopiston ja pidetään syksyllä ansiosta esimerkiksi syöpätutkimus sairaanhoitopiirin yhteistyönä, ja Biomedicumissa. voi edistyä aiempaa nopeammin, näytteitä, kuten veri- ja kudosnäytLuentojen kesto on 2h, sillä biopankit pystyvät tarjoamaan teitä, kerätään normaalin terveydento 29.9 ja tutkijoiden käyttöön valmiita laajoja huoltotoiminnan yhteydessä osana to 6.10 klo 17-19 . näyte- ja tietoaineistoja. Yksittäisissä sairaalan toimintaa. Käytännössä Ennen luentoja on tutkimushankkeissa näytteiden ja tämä tarkoittaa, että esim. sairauden kahvitarjoilu klo 16-17. tietojen keräämiseen menisi helposti hoitoon tai seurantaan liittyvän veriuseita vuosia. Lisäksi biopankkien kokeen yhteydessä voidaan ottaa näytteet kerätään useimmiten osana kliinistä diagyksi ylimääräinen putki verta biopankkiin. nostiikkaa, mikä takaa niiden laadukkuuden. Biopankkinäytteisiin pystytään myös useimmiten liittämään Biopankki käsittelee näytteenantajan tietoja luotenemmän tietoja esimerkiksi potilasrekistereistä. tamuksellisesti. Näytteet ja niihin liittyvät tiedot talletetaan biopankkiin koodattuina, ilman näytteenanBiopankkilaki määrittelee tarkasti näytteenantajan tajan henkilötietoja. Kun tutkija haluaa näytteitä ja oikeudet: jokaisella on oikeus antaa biopankkisuostietoja käyttöönsä, hän tekee biopankille kirjallisen 12 Rinnakkain 2 | 2016
esi on biopankissa? hakemuksen. Hakemuksen arvioi biopankin tieteellis-eettinen toimikunta, jonka lausunnon perusteella biopankin johtaja päättää näytteiden käytöstä. Näytteitä ja tietoja luovutetaan ainoastaan korkeatasoiseen lääketieteelliseen tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Biopankkiin talletettuja näytteitä ja tietoja ei voida käyttää ketään vastaan eikä niitä saa luovuttaa esimerkiksi vakuutusyhtiöille tai rikostutkintaan. Biopankkitoimintaa ohjaa ja valvoo Sosiaali- ja terveysalan lupaja valvontavirasto (Valvira).
maan esimerkiksi lääketutkimukseen. Biopankkisuostumusta antaessaan voi päättää, haluaako mahdollisia yhteydenottoja tällaisissa tapauksissa. Yksi biopankkisuostumuksen antaneista on Tarja Siitari, 56. Hänellä todettiin rintasyöpä mammografiaseulonnoissa elokuussa 2015. Syyskuussa Tarjan oikea rinta poistettiin ja samalla rakennettiin vatsarasvasta tilalle uusi. Tarja toipui suuresta leikkauksesta nopeasti. Marraskuussa alkoivat sytostaattihoidot ja maaliskuussa 2016 sädehoidot.
Samalla, kun tutkija saa luvan käyttää biopankin näyte- ja/tai Tarja kokee saaneensa erinomaista tietoaineistoja, hän sitoutuu myös hoitoa: sairaalan henkilökunta on oltutkimuksen päätyttyä palauttalut ammattitaitoista, iloista ja kannusmaan analyyseistä saadut tiedot tavaa. Hoitohenkilökunnan loistava biopankkiin muiden tutkijoiden toiminta loi turvallisuuden tunnetta ”Biopankkisuostumuksen antamalla käytettäväksi. Lisäksi näytteet jaeja auttoi matkalla kohti tervehtymistä. haluan auttaa muita, koska minuakin on autettu”, sanoo Tarja Siitari taan biopankissa useaan erään, joten yksi näyte voi olla mukana useassa Keväällä 2016 Tarja luki biopankkitoitutkimuksessa. Näin biopankki kerryttää tutkimusminnasta internetistä ja hänen mielenkiintonsa asiaa tietoa ja samalla turvaa kallisarvoisen näytemateriaakohtaan heräsi. Tarja koki biopankkisuostumuksen lin parhaan mahdollisen käytön: samoja tutkimuksia antamisen tärkeäksi: vaikka hänen näytteillään tehtäei tehdä moneen kertaan. västä tutkimuksesta ei olisi hyötyä juuri hänelle, joku muu samaa tautia sairastava saattaa tulevaisuudessa Biopankkilain mukaisesti jokaisella näytteenanhyötyä tutkimustuloksista. Niinpä Tarja allekirjoitti tajalla on oikeus tietää, mihin tutkimuksiin hänen Helsingin Biopankin suostumusasiakirjan ja kävi sänäytteitään ja tietojaan on käytetty. Näytteenantaja dehoitokäynnin yhteydessä antamassa verinäytteen. voi myös määritellä, haluaako hän saada tutkimukBiopankkisuostumuksen antamalla Tarja halusi auttaa sissa mahdollisesti paljastuneen, terveyden kannalta muita, koska oli itsekin saanut apua. merkittävän tiedon. Laajat keskitetyt näyteaineisLisätietoja: www.biopankki.fi tot tarjoavat mahdollisuuden myös kohdennetuille jatkotutkimuksille, jolloin tutkimuksen kohteena olevaan potilasryhmään kuuluvia näytteenantajia voidaan pyytää antamaan lisänäytteitä tai osallistuRinnakkain 2 | 2016 13
Teksti ja kuvat: Raisioagro
Maaseutu muuttuu kesällä pinkiksi
BONGAA PINKKI PAALI -KUVAKILPAILU! Ota kuva, jossa näkyy pinkki paali. Julkaise kuva kuva Instagramissa 1.6.-31.8.2016 välisenä aikana tunnistella #pinkitpaalit. Palkintoina pirteät varusteet sadepäivään sekä Elovena-tuotepaketteja Tarkemmat osallistumisohjeet ja kampanjan säännöt löydät osoitteesta www.raisioagro.com/pinkit-paalit-kisa. Jaamme kisakuvia myös omalla Instagram-tilillämme @rinnakkain.
14 Rinnakkain 2 | 2016
seutumaisemassa kulkevia ihmisiä huomioimaan rintasyöpään sairastuneita, kertoo Raisioagron tuoteryhmäpäällikkö Heidi Silvennoinen.
T
änä kesänä pelloilta on mahdollista bongailla pinkkejä säilörehupaaleja. Raisioagron pinkin värinen käärintäkalvo tuo maaseudulle paitsi värikkäitä rehupaaleja, myös tekee hyvää. Pinkeillä paaleilla tuetaan Rintasyöpäyhdistystä sekä huomioidaan naisia, jotka ovat sairastuneet rintasyöpään tai toipuneet siitä. Tavoitteena on kerätä Rintasyöpä-yhdistykselle yhteensä 7 500 euroa. Tuotto käytetään yhdistyksen valtakunnalliseen vertaistukitoimintaan.
Asiakkaat ovat ottaneet uuden, pirteän värin omakseen nimenomaan hyväntekeväisyyden vuoksi. ”Naiset ovat maatalouden tärkeä voimavara ja useilta maatiloilta on kerrottu meille tarinoita läheisistä tai perheenjäsenistä, jotka ovat sairastuneet rintasyöpään tai toipumassa siitä. Toki erilainen ja piristävän näköinen värikin kiinnostaa”, Silvennoinen jatkaa. Ajatus pinkkien käärintäkalvojen valmistamisesta säilörehupaaleille tulee alun perin Uudesta-Seelannista ja kampanjaa on jo toteutettu monissa maissa, mm. Ruotsissa, hyvällä menestyksellä.
Arvokasta lisätukea rintasyöpään sairastuneille saadaan peräti 70 000:lla pinkillä paalilla ympäri Suomea. Jokaisesta myydystä käärintäkalvorullasta lahjoitetaan kolme euroa Rintasyöpäyhdistykselle. Yhteistyössä ovat Raisioagron lisäksi mukana pinkit kalvot valmistava Trioplast sekä kalvot ostava maataloustuottaja. Kokonaisuudessaan kampanjan tavoitteena on lahjoittaa Rintasyöpäyhdistykselle 7 500 euroa. – Pinkkien paalien huomioarvo pelloilla on hyvin vahva ja halusimme inspiroida Suomen kauniissa maaRinnakkain 2 | 2016 15
Teksti: Anu Niemi Kuvat: Tärähtäneet Ämmät
Monokini 2.0 Murmanskissa Monokini 2.0 jatkaa maailmanvalloitusta, tällä kertaa Venäjällä. Monokini 2.0 – who says you need two? on Vilma Metterin ja Katriina Haikalan voimauttava valokuvaprojekti ja -näyttely rinnanpoiston läpikäyneille naisille. Projektissa Haikala ja Metteri suunnittelivat yhdessä suomalaisten suunnittelijoiden kanssa uimapukuja yksirintaisille naisille. Taiteilijaduo ja Monokini 2.0 valokuvanäyttely vieraili maaliskuussa Murmanskissa Barents Bird 2016- kulttuurifestivaaleilla. Kuvat haluttiin festivaaleille mukaan esimerkkinä rohkeasta, suomalaisesta taiteesta.
16 Rinnakkain 2 | 2016
Näyttely oli esillä Murmanskin State Fine Art –taidemuseossa ja avajaispuheessa Suomen suurlähettiläs valmisteli yleisöä kuvaillen teoksia rajuiksi, joiden taustalla on kuitenkin hyvä tarkoitus. ”Oletamme, että tämä kertoo Venäjän kulttuurisesta ilmapiiristä, joka on sulkeutuneempi eikä niin hyväksyvä kuin Suomessa. Meidät otettiin Murmanskissa vastaan radikaaleina taiteilijoina. Meille tuli yllätyksenä, että näyttelyymme oli 16 vuoden ikäraja. Tätä ei kerrottu etukäteen eikä perusteltu meille mitenkään” kertoo Katriina Haikala. ”Emme olleet koskaan ajatelleet, että kuvissa voisi olla jotain lapsilta kiellettyä.” Haikala ja Metteri kuvailevat kokemusta kuitenkin positiiviseksi, eivätkä he kokeneet tulleensa sensuroiduiksi. Paikallista mediaa kuvat kiinnostivat erittäin paljon ja yleisön palaute oli yksinomaan positiivista. Kesäkuussa julkaistaan kokoelman 11. kuva ja Monokini 2.0 näytös järjestetään toisen kerran Porissa, SuomiAreenassa heinäkuun 12. päivänä.
Teksti ja kuvat:Anita Mäkelä
Kroonikkojen kevätretki Porvooseen
V
alkoiset yksitotiset palvelutalon seinät vaihtuivat J.L. Runeberg- laivan tunnelmalliseen puupaneeliin kroonikkojen kevätretkellä Porvooseen. Vuonna 1912 rakennetussa aluksessa matka Helsingin kauppatorilta Porvooseen eteni verkkaisesti, mutta ai, niin ihanasti. Kerrankin oli aikaa jutella oikein kunnolla. Mukaan mahtui noin tusina naista, joilla oli yhteinen kokemus siitä, mitä on elää levinneen tai uusiutuneen rintasyövän kanssa. Juttua riitti laidasta laitaan. Jotkut olivat mukana Europa Donnan vertaistuki-toiminnassa ensimäistä kertaa. Vertaisohjaajamme Heidi Vekkeli ja me muut pidimme huolta, että kaikki kokivat olonsa tervetulleeksi. Kiitos upeasta päivästä ja matkaseurasta! Nyt on oikein mukava tavata syksyllä uudestaan vertaistuki-illoissa. Kaunista kesää kaikille siihen asti! Rinnakkain 2 | 2016 17
Toimituksen apuna
Nina Sarell sairaanhoitaja ja freelance toimittaja
Annika Mannström freelance kuvittaja
Sari Lieko Art Director, lehden taittaja
”Olen Nina Sarell, Seinäjoella asuva kahden lapsen äiti. Kohdalleni on osunut harvinainen onni: minulla on kaksi maailman parasta ammattia. Olen koulutukseltani sairaanhoitaja, mutta työskentelen myös freetoimittajana. Olen kirjoittanut 12 vuoden ajan eri julkaisuihin hyvin erilaisista aiheista, ihmisten tarinoista ruokareseptien kautta ihmisoikeuksiin. Yksi rakkaimpia aihealueitani on terveys. Se on aihe, jonka sisään mahtuu oikeastaan koko ihmiselämä, iloineen ja suruineen.
”Olen 51-vuotias kuvittaja Helsingistä, aikoinaan valmistunut Mainosgraafikkojen Koulusta. Ennen freelanseriksi siirtymistä tein Stockmannin mainontaa kymmenisen vuotta. Se oli ihana työpaikka, mutta nykyinen vapaus mahdollistaa ainakin joidenkin unelmien toteuttamisen: lähdin autolla yksin alpeille, jossa olin kuusi kuukautta hiihtopummina. Koskaan aiemmin en ole ollut niin kauan aikaa näkemättä merta! Enkä kissaani.”
Olen Sari Lieko, helsinkiläinen Art Director, graafikko tai Visual Specialist, ihan mitä nimitystä milloinkin vain halutaan käyttää. Tästä kolmikosta olen ainut, jolla on omakohtaista kokemusta rintasyövästä. Rintasyöpäni leikattiin ja hoidettiin talvella 2011-2012, ja sain tavanomaisen paketin: leikkaus, sytostaatit, sädehoidon ja Tamofeenit. Olen kokemut myös korjausleikkauksen, rasvansiirtojen ja ilmplantin laiton ”riemut”. Vaikka ehkä kuulostaa hullulta, koen, että rintasyöpä on myös antanut minulle paljon: olen saannut vertaistuen kautta uusia ystäviä ja ikimuistoisia hetkiä - missään ei naureta niin paljon ja niin pikimustille vitseille kuin rintsaritapaamisissa! Olen myös toiminut Rintasyöpäyhdistyksen hallituksessa vuoden ja jätettyäni hallitushommat halunnut jatkaa toimimista yhdistyksessä aktiivijäsenenä taustajoukoissa eli tekemällä yhdistyksen tarvitsemaa graafista materiaalia: lehteä, esitteitä roll uppeja jne. Rakastan matkustamista, virkkaan kuin heikkopäinen ja yritän liikkua mahdollisimman paljon. Juuri nyt olen hurahtanut aamuiseen vesijuoksuun Uimastadionilla.”
Mieleenpainuvin juttukeikkani oli Keski-Amerikassa, Nicaraguassa. Vierailin erään avustusjärjestön ylläpitämällä kiertävällä koululla, joka piti oppitunteja kaatopaikalla työskenteleville lapsille. Ajattelin etukäteen, että siitä tulisi varmasti elämäni surullisin kohtaaminen. Yllättäen näin kuitenkin kaiken sen lian, köyhyyden ja korppikotkalaumojen keskellä myös paljon iloa, leikkiä ja toisesta ihmisestä välittämistä. Se oli opetus, jota en ikinä unohda: onnellisuus ei ole täydellistä elämää, parhaita mahdollisia olosuhteita ja saavutettuja unelmia. Onni voi löytyä sieltäkin, missä muut näkevät vain savuavia roskakasoja.” 18 Rinnakkain 2 | 2016
Toimitukseen kuuluu:
Anu Niemi Katri Paalanen Satu Kivistö Mirja Ovaska Heli Kallio-Kauppinen
Sanojen avulla niskan päälle Tässä tekstissä väitän, että sanoissa piilee voimaa ja kehotan sinuakin kokeilemaan kirjoittamista. ”Se alkoi hyvinvointitaiteilija Mallan antamasta tehtävästä, jossa luotiin itselle kapinallinen kaima. Facebookissa kiersi kehotus googlata omalla nimellä ja verbillä saada. Minun nimeni on Niina. Kokeilin. Niina saa ystävän. Niina saa hammasraudat. Niina saa tylyä tekstiä. Että peräti hammasraudat? Ja tylyä tekstiä. Johan tämä hurjuus saa pään pyörälle ja Niinan ihan villiksi. Siinä haukotellessani sitten muistin, että enhän minä oikeastaan olekaan Niina vaan Tanja. Niina on arkinimeni, Tanjaksi minut kastettiin. Kokeilin. Tanja saa orgasmin! Niina saa opastusta keihäänheitossa. Tanja saa vastauksen rukouksiinsa! Niina saa tiskata jatkossakin käsin. Sen sijaan Tanja, mainio Tanja - Niinan tiskatessa Tanja saa nukkua päikkärit. / Niina nieli. Tanja sylki. Niina valitti, Tanja huusi! Niina itki, Tanja iski hampaat kiinni ja repi. / Tylsä Niina. Hurja Tanja. Hauska leikki. Ehkä lapsellinen, mutta hyväntuulinen. Eikä niin lapsellista leikkiä, etteikö siitä jotakin oppisi, jotakin voisi ottaa onkeensa. Esimerkiksi, että on aivan mahdollista sanoa Ei.” (Niina Repo, Kompleksi s. 11) Lainaus on tammikuun lopussa julkaistusta romaanistani Kompleksi (Siltala), joka on muun ohessa villi kirja sanojen voimasta. Kirjan päähenkilö Niina (kyllä, Niina kuten minäkin) leikkii todellisuudella, tarinoi, luo muun muassa itselleen kipakkaluontoisen alteregon Tanjan. (Kokeile muuten sinäkin, syötä hakukoneeseen nimesi ja verbi saada ja katso, millaisen saaliin saat.) Leikkinsä avulla Niina kääntää vaikeat asiat ja kohtaamansa ongelmat siedettäviksi, muuttaa voimattoman olotilansa voimakkaammaksi – Niinan valittaessa Tanja huutaa. Myös Kompleksi-kirjan ulkopuolisessa todellisuudessa väitän, että sanoilla ja tarinoilla voi ottaa vaikeista asioista niskalenkin, päättää esimerkiksi, että arvet ovat kauniita, koska ne kertovat paitsi koetusta, myös ponnistelusta, taistelutahdosta ja usein parantumisesta. Teen väitöskirjaa sanojen voimasta osana kriisin kokeneiden toipumisprosessia ja ensimmäiset tulokset ovat lupaavia: erilaisten sanataideharjoitusten tekeminen, iloinen ja välillä surullinen kirjoittaminen, vaikutti myönteisesti kirjoitusryhmään osallistuneiden ihmisten elämänhallinnantunteeseen ja vähensi ahdistuksen ja masennuksen tunteita. Siksipä kannustan sinuakin tekemään seuraavan: kipaise kirjastoon ja lainaa ensimmäinen käteesi osuva kirjoitusopas. Avaa se ja valitse joukko harjoituksia. Kirjoita – ja kuin huomaamatta tulet käsitelleeksi tunteitasi, tarkastelleeksi maailmaa ja itseäsi eri näkökulmista. Älä anna olosuhteiden lannistaa sinua – vaikka välillä tuntuisi siltä, että olet altavastaaja, voit helposti kirjoittaa itsestäsi voittajan muotokuvan. Kirjoittaja on Niina Repo, kirjailija ja luovan kirjoittamisen yliopisto-opettaja, joka on aikanaan sairastanut vakavasti ja kirjoittanut kokemuksestaan karnevalistisen kirjan Arpi
Rinnakkain 2 | 2016 19
SEKSUAALITERAPIAA RINTASYÖPÄYHDISTYKSEN JÄSENILLE Rintasyöpäyhdistys tarjoaa jäsenetuna mahdollisuuden yksilölliseen seksuaaliterapiaan Helsingissä. Seksuaaliterapian vastaanotot jatkuvat syksyn 2016 aikana osoitteessa Saukonpaadenranta 2 (yhdistyksen toimistolla). Terapeuttina on Päivi Kohta, seksuaalineuvoja, seksuaaliterapeutti.
Seksuaaliterapiassa sinulla on mahdollisuus puhua avoimesti omasta seksuaalisuudesta ja miten rintasyöpään sairastuminen siihen vaikuttaa. Terapian kesto vaihtelee muutamista käyntikerroista (2-5) pidempään terapiatyöskentelyyn. Tavallisesti tapaamisia on viikon-kahden välein. Yksilötapaamisen kesto on n. 45 min. Ajat ovat iltaisin. Jos haluat varata ajan tai lisätietoa, ota yhteys toimistoon toimisto@europadonna.fi.
Arjen avuksi VALTAKUNNALLINEN NEUVONTAPALVELU ON AUKI KOKO KESÄN Askarruttaako sinua jokin syöpään liittyvä kysymys? Tai kaipaatko tukea selviytymiseen vaikeassa elämäntilanteessa, joka liittyy omaan tai läheisen sairastumiseen? Älä jää kysymysten kanssa yksin – voit ottaa yhteyttä Syöpäjärjestöjen neuvontapalveluun. Palvelu on sinulle maksuton. Kysymyksiisi vastaavat Syöpäjärjestöjen neuvontahoitajat, jotka ovat syöpään erikoistuneita terveyden- ja sairaanhoitajia. PUHELINNEUVONTA maksuton puhelinnumero: 0800 19 414 maanantaisin ja torstaisin klo 10–18 tiistaista perjantaihin klo 10–15 SÄHKÖPOSTINEUVONTA Lähetä viestisi neuvonta@cancer.fi sähköpostiosoitteeseen. Hoitajat vastaavat viestiisi mahdollisimman nopeasti neuvontapalvelun aukioloaikana. Voit myös lähettää sähköpostitse toiveen soittopyynnöstä myös, jolloin hoitajat voivat soittaa sinulle takaisin neuvontapalvelun aukioloaikana. Neuvontahoitaja.fi, Online Chat Varaamalla ajan www.neuvontahoitaja.fi -palvelusta pääset reaaliaikaisesti keskustelemaan verkossa Syöpäjärjestöjen neuvontahoitajien kanssa, jotka ovat erikoistuneet syöpään liittyviin kysymyksiin. Keskustelu on sinulle maksuton. www.kaikkisyovasta.fi sivuilta löydät Chat toiminnon, jolloin voit keskustella hoitajan kanssa verkossa ilman ajanvarausta.
Rinnakkain 2| 2016 20
PAREMPAA ARKEA SYÖPÄPOTILAILLE Syövän osalta hoitotulokset ovat Suomessa maailman huippua. Olemme maailman kärkeä myös terveyteen liittyvissä teknologisissa keksinnöissä. Suomessa on jo nyt ratkaisuja, joilla voitaisiin saada tehokkaampi hoitokokonaisuus, tyytyväisemmät potilaat, kustannussäästöjä tai nämä kaikki samalla kertaa. Haasteena on, että havaitut ongelmat ja keksityt ratkaisut eivät kohtaa. Kertomalla paranee -hanke etsii parannuskohteita ja niihin uusia ratkaisuja potilaiden arjen helpottamiseksi Onko Sinulla tai läheiselläsi kokemusta sairaanhoidosta, erityisesti syövän osalta? Tai oletko terveydenhuollon ammattilainen? Kerro meille, mikä syöpähoidossa ja potilaan arjessa voisi toimia paremmin. Me lupaamme tehdä kaikkemme löytääksemme toimijat, joiden avulla asian voisi ratkaista. Ajatuksia, ideoita ja ehdotuksia kerätään kampanjasivustollamme www.kertomallaparanee.fi 31.7.2016 saakka. Sivustolla voi myös lukea esimerkkejä siitä, mitä muut ovat kertoneet. Hankkeen toteuttavat HYKS Syöpäkeskus, Novartis Finland, UPM, HealthSPA ry, Helsinki Business Hub ja Sitra.
Minun tarinani Anna-Mari väänänen
44-vuotias Rintasyöpäyhdistyksen toimiston vapaehtoistyöntekijä. Pelkonsa voittanut nainen. Eteenpäin!
Kerro itsestäsi? Olen Anna-Mari Väänänen, 44-vuotias pääkaupunkilainen. Opiskelija, vapaaehtoistyöntekijä. Tytär, isosisko ja ystävä.
Miten sait diagnoosin?
heeni ja ystäväni eivät antaneet näin käydä. He antoivat minun käpertyä sängynpohjalle silloin, kun se oli tarpeen ja toivat minut ulos auringonpaisteeseen ja hyvän ruuan äärelle, kun voimat sen sallivat.
Etsittiin pitkän kaavan mukaan aivan toisen terveysongelman syitä. Siinä yhteydessä sitten lääkäri tutki imusolmukkeet ja rinnat, ja pattihan sieltä löytyi. Diagnoosi tuli aika lailla puskan takaa, suvussa ei ole ollut syöpää naismuistiin. Mutta toisaalta ei ollut pelottavia esimerkkejä lähipiirissä, joten en silloin alussa osannut edes olla peloissani ja se varmasti helpotti hoitoputken alkutaivalta.
Mitä pelkäät?
Kurjinta syöpämatkalla?
Onko syöpä muuttanut sinua?
Se tunne, että vähä vähältä kaikki viedään. Rinnasta pala pois, pitkät hiukset, kulmat, ripset, kynsiä ja nahkaa. Mitä jää jäljelle? Joo, kaikki kasvaa takaisin, rintaa lukuun ottamatta. Mutta siinä hetkessä halusin kynsin ja hampain tarttua kiinni naiseuteen, josta en ollut aikaisemmin pahemmin välittänyt.
Onnenhetkiä? Opiskelemaan pääseminen ja uusi suunta elämässä. Jokaisessa vuositarkastuksessa kasvava luottamus tulevaisuuteen.
Mitä haluat sanoa rakkaillesi? Kiitos pyyteettömästä avusta ja jaksamisesta. Yksineläjänä syöpätaival olisi voinut olla paljon yksinäisempi ja synkeämpi mutta per-
Pelot ovat vähentyneet hurjasti. Ennen syöpää minulla oli paljon isoja ja pieniä pelkoja. Nyt ei suuremmin pelota enää muu kuin läheisten menetys.
Mitä toivot? Toivon, että saan jatkaa tällä tiellä eteenpäin. Ja, että kesä on pitkä ja lämmin.!
On. Pikkuasiat eivät enää paljon mieltä paina. Ilot tuntuuvat vähän isommilta ja surut siedettävämmiltä.
Minkä sairauteen liittyvän epäkohdan haluat korjata? Kaikille rintasyöpään sairastuneille pitää saada yhtä hyvä ja asiantunteva hoito asuinpaikasta riippumatta.
Mitä odotat tulevaisuudelta? Terveyttä, opintojen valmistumista, uutta työuraa. Mottosi? Eteenpäin!
Rinnakkain 2 | 2016 21
Tapahtumat! Olemme tänäkin kesänä mukana Porissa SuomiAreenan ja Jazzien humussa. KESKIVIIKOSTA PERJANTAIHIN 13.7.-15.7. LÖYDÄT RINTASYÖPÄYHDISTYKSEN POP UP –KAHVILAN OSOITTEESTA POHJOISPUISTO 1, aivan Raatihuoneenpuiston esiintymislavan tuntumassa. Paikalla yhdistyksen vapaaehtoisia vertaistukihenkilöitä, kahvia ja tuoretta pullaa. Lanseeraamme Porissa myös lymfaödeeman itsehoitojumppavideon. Tervetuloa keskustelemaan!
YKSI TARINA 11.6.-11.9.2016 ti-pe 11-17, la-su 12-16 (viikonloput suljettu 24.6.-31.7.) Avajaiset 10.6. klo 18 Brondan kellarigalleria, Annankatu 16, 00120 Helsinki VAPAA SISÄÄNPÄÄSY Rintasyöpä selätetty. Edessä teatterirooleja, laulukeikkoja, lasten kanssa peuhaamista. Ja sitten saat tietää, että sinulla on pari kuukautta elinaikaa. Mitä sinä tekisit?
UPEAT LULLEBIEGGA-UIMAPUVUT OVAT ESILLÄ PORIN SUOMIAREENASSA. Lämpimästi tervetuloa sovittamaan ja ihastumaan tyylikkäisiin ja tukea-antaviin uimapukuihin ja tutustumaan mallistoomme. Sovittamista varten on varattu rauhallinen sovitustila. Lue Lullebieggan perustajan Maija Halkosaaren hieno tarina ja tutustustu kauniisiin ja laadukkaisiin uimapukuihin verkkosivuillamme: lullebiegga.com
“Yksi tarina” on vahva kuvakertomus englantilaisen Bucks Fizz -bändin entisen laulajan Louise Doolanin matkasta. Tarina käsittämättömästä positiivisuudesta, periksiantamattomuudesta, mustasta huumorista, naurusta, itkusta, jäähyväisistä - ja elämän jatkumisesta. Valokuvaaja Nina Dodd aloitti uransa lehtikuvaaja-toimittajana vuonna 1995. Hänen kuviaan on julkaistu yli 50:ssä sanoma- ja aikakauslehdessä Suomessa ja ulkomailla. Lehtikuvausten lisäksi hän on tehnyt laajalti kuvauksia yritys- ja yksityisasiakkaille. Vuonna 2011 Dodd avasi rinnakkaisvalokuvausyrityksen Iso-Britanniaan ja kuvaa sekä Helsingissä että Iso-Britanniassa. “Yksi tarina” on Doddin toinen dokumentaarinen valokuvanäyttely ja se esitellään ennen Brondan kellarigallerian avajaisia Louise Doolanin kotikaupungissa Mineheadissä, Iso-Britanniassa 4.-9.6.2016. Lisätietoja: www.ninadodd.com
Tule Tapahtumat! mukaan!
PÄÄKAUPUNKISEUTU KAMPIN PALVELUKESKUS Avoimet ja nuorten ryhmät kokoushuone FAMU ja kroonikot kokoushuone FADE Salomonkatu 21 B, 00100 Helsinki, klo 17.00 email: toimisto@europadonna.fi Kaikille avoimet vertaisillat ke 7.9., 5.10., 2.11., 14.12. Nuorten vertaisillat 14.9., 14.10., 9.11. Uusiutunutta/levinnyttä rintasyöpää sairastavien illat 8.9., 13.10., 3.11., 8.12.
TURKU RUUSUKORTTELIN HYVINVOINTIKESKUS Puistokatu 11, klo 17.30 email: turunseutu@europadonna.fi Kaikille avoimet vertaisillat jatkuvat, tiedot Rintasyöpäyhdistyksen nettisivuilta löytyvästä kalenterista
MÄNTSÄLÄ Keskuskatu 11 A, kellarikerros email: mantsala@europadonna.fi 20.7. kesävertaisilta Seuraa syksyn iltoja kalenterista
Kaikille avoimet vertaisillat 1.8., 6.10., 3.11. ja 1.12.
email: virrat@europadonna.fi su 14.8. klo 17 Donna-ilta Rantaterassilla pe 14.10. klo 17 Roosa-päivä ja Donna-ilta Taitokeskuksella
SAARIJÄRVI MLL PERHEKAHVILA, POTKURI Paavontie 13, klo 18 email: saarijärvi@europadonna.fi 8.9., 13.10., 10.11., 8.12. LAPPEENRANTA
LEIRIT Ekspressiivisen taideterapian leirit (Hyvintointitalo Onnela, Taavetti) 17.–19.6.uusiutunutta/levinnyttä rintasyöpää sairastaville 29.–31.7.kaikille jäsenille avoin
SAIMAAN SYÖPÄYHDISTYS, Maakuntagalleria, Kauppakatu 40 D Kaikille avoimet vertaisillat to 22.9. ja 24.11. klo 17.30
TAMPERE KOKOONTUMISTILA VINTTI Satakunnankatu 13, käynti Pellavatehtaankadun puolelta, klo 18.00-20.00 email: tampere@europadonna.fi
Haluatko koota paikkakunnallesi Donna-ryhmän? - et tarvitse koulutusta Haluatko vertaisryhmän ohjaajaksi? - tule mukaan koulutukseen Ota yhteyttä toimistoon - puh. 040 147 0757
Kaikille avoimet vertaisillat ke 17.8., 19.10., 16.11., 14.12.
PORI DIABETESASEMA Valtakatu 5 D, käynti pihan puolelta, klo 17.00-19.00 email: pori@europadonna.fi
YLÄ-PIRKANMAAN DONNAT
KUOPION SEUDUN DONNAT email: savo@europadonna.fi Donna-tapaamiset jatkuvat, tiedot Rintasyöpäyhdistyksen nettisivuilta löytyvästä kalenterista
Rintasyöpäyhdisty facebookissa: Rintasyöpäyhdistys ja Rinnakkain (keskusteluryhmä) Rintasyöpäyhdistys Twitterissä @EuropaDonnaFI Rintasyöpäyhdistys Instragramissa: instagram@rinnakkain Keskustele, kommentoi, lähetä palautetta meille!
•••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• • • • • • • • Liity ••••••••••••••••••••••••• jäsneeksi! •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• •••••••••••••••••••••••••••••••• Rintasyöpäyhdistys -Europa Donna Finland ry
• Saat Rinnakkain-lehden 4 kertaa vuodessa kotiisi • Voit osallistua jäsentapahtumiin • Tuet toimintaamme • Voit kouluttautua vertaisohjaajaksi Voit liittyä potilas-, kannatus- tai yritysjäseneksi nettisivujemme lomakkeella tai ottamalla yhteyttä toimistoon. Jäsenmaksut 2016: Potilasjäsen 18,-/vuosi Kannatusjäsen 35,-/vuosi Yritysjäsen 200,-/vuosi
Meille tärkeintä on vertaistukitominta. Vertaistuki-illat ovat avoimia kaikille. Yhteiset kokemukset tuovat yhteenkuuluvuutta ja toistemme ymmärtämistä. Se näkyy, kuuluu ja tuntuu toiminnasamme. Toimistomme on Helsingissä, osoitteessa Saukonpaadenranta 2, 00180 Helsinki. Toimistomme on avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 10-14.
Ota yhteyttä sähköpostitse toimisto@europadonna.fi tai soita puh. 040 147 0757
Ilmoita yhteystietojesi muutoksesta toimisto@europadonna.fi tai puhelimitse toimistoon
Kauniit Anita Care LIIVIT
–30% ALEKOODI: rin30 31.7.16 asti!
Hallituskatu 25, OULU
www.sinikaarrekauppa.com
Rinnakkain-lehden yhteystiedot: Rinnakkain@europadonna.fi puh. 040-146 3750
4041
0797