Fonetiikkaa suomen kielen oppijoille (näytesivut)

NENÄONTELO N

ÄP

KÄ R

KI

kitakieleke

I

SELKÄ

TT

SUUONTELO LAPA

6

OR

hammasvalli ylähuuli hampaat alahuuli

pehmeä kitalaki (kitapurje)

E N

kova kitalaki

TY VI

NIELU

KIELI

kurkunkansi äänirako eli glottis äänihuulet

Vokaalit ja konsonantit Äänteet jaetaan kahteen pääryhmään: konsonantteihin ja vokaaleihin.

Fonetiikassa jako perustuu siihen, millä tavalla ilma virtaa keuhkoista ulos.

Kansainväliset foneettiset aakkoset

RUOKATORVI

I HENKITORV

Konsonanttien ja vokaalien ääntämistä kuvataan yleensä foneettisten merkkien avulla. Foneettiset merkit on koottu IPAn (The International Phonetic Alphabet) taulukkoon, joka löytyy englanniksi kokonaisuudessaan sivulta 75. Myös yksittäisistä kielistä ja kieliryhmistä on tehty vastaavia taulukoita.

Katso liite sivulta 76.

Suomea on perinteisesti kuvattu suomalais-ugrilaisten kielten foneettisilla merkeillä (SUT). Suomi toisena ja vieraana kielenä -tutkimuksessa on perusteltua käyttää IPAn merkkejä, koska opiskelijoiden lähtökielet ovat pääasiassa muita kuin suomalais-ugrilaisia kieliä. Molemmissa järjestelmissä äänteiden kuvauksen pääperiaatteet ovat kuitenkin samoja.

IPAn taulukon merkkejä käytetään yleisesti maailman kielten vokaalien ja

1. Vokaali on äänne, jossa keuhkoista tuleva ilma virtaa vapaasti ulos suun keskeltä. Nasaalisissa vokaaleissa ilma virtaa myös nenän kautta. Vokaaleissa keuhkoista tulevan ilman tiellä ei siis ole minkäänlaisia esteitä. Vokaaleita äännettäessä äänihuulet värähtelevät, eli kaikki vokaalit ovat soinnillisia.

2. Konsonantti on äänne, jossa keuhkoista tulevan ilman tiellä on jonkinlainen este. Ääniväylä voi olla hetken kokonaan suljettu tai siinä voi olla hyvin ahdas kohta, joka vaikeuttaa ilman ulostuloa. Osa konsonanteista on soinnillisia ja osa soinnittomia.

Ω Tärkeimmät artikulaatioelimet.

46

47

etu

suppea

keski

i y

ɨ

puoliväljä

u o

æ

väljä

ɐ

a

ɑ

artikulaatiopaikka labiopostbilabiaalinen dentaalinen dentaalinen alveolaarinen alveolaarinen

artikulaatiotapa

klusiili nasaali

p b

t d

m

n

tremulantti yksitäryinen tremulantti

f v

frikatiivi lateraalinen frikatiivi

ʋ

approksimantti (puolivokaali)

s z ɬ

t

palataalinen velaarinen

c

pf

k g

uvulaarinen faryngaalinen glottaalinen

q g n

ʔ

r

ʃ ʒ

ç

ɹ

x j

l

lateraali

afrikaatta

ð

r ɾ

retrofleksinen

ts dz tʃ dʒ tsʰ t t ʰ

Ω Konsonantit ja vokaalit IPAn taulukon mukaan.

cç

h ɦ

w

VÄLJÄ PUOLISUPPEA SUPPEA

1. Kielen sijainti

2. Kielen sijainti poikittaissuunnassa 3. Huulten asento

LAVEA

pystysuunnassa

väljä

e

ETUVOKAALI

a puolisuppea

Vokaalit

o

lavea

etuvokaali

pyöreä

takavokaali

i

Fonetiikassa vokaaleita kuvataan neljän piirteen avulla:

etuvokaaleihin, keskivokaaleihin ja takavokaaleihin.

1. Kielen sijainti suussa pystysuunnassa, eli kuinka auki suu on vokaalin ääntämisen hetkellä. Tavallisesti fonetiikassaapuhutaan vokaalin suppeudesta ja väljyydestä. Vokaali on suppea, jos kieli on suussa hyvin korkealla eli suu on lähes kiinni. Vokaali on väljä, jos kieli on matalalla eli suu on hyvin avoin. Puolisuppeassa vokaalissa kieli on vähän alempana kuin suppeassa vokaalissa ja puoliväljässä vokaalissa kieli on vähän ylempänä kuin väljässä vokaalissa. Toisinaan on käytetty myös jakoa korkeisiin ja mataliin vokaaleihin. Silloin ajatellaan kielen asentoa suussa: onko kieli korkealla vai matalalla.

3. Huulten asento. Jos huulet ovat vokaalia äännettäessä rentoina tai hieman leveyssuuntaan jännitettyinä, kyseessä on lavea eli illabiaalinen vokaali. Jos huulia pyöristetään ja työnnetään hieman eteenpäin, vokaaliu on y pyöreä eli elabiaalinen.

Ω Lavea vokaali e. o

48

a

Ω Pyöreä vokaali u.

4. Ilman ulostulo, toisin sanoen tuleeko ilma ulos nenän ja suun vai pelkästään suun kautta. Jos ilma tulee ulos vain suun kautta, kyseessä on oraalinen vokaali. Vokaali on nasaalinen (tarkemmin sanottuna naso-oraalinen), jos ilma

2. Kielen sijainti suussa poikittaissuunnassa, eli onko kieli normaalissa asennossa vai vedettynä taaksepäin.

Vokaalit jaetaan tällä perusteella

i

49

ä

suppea

4. Ilman ulostulo

TAKAVOKAALI

taka

e ø

puolisuppea

mitä otetaan huomioon vokaaleja muodostettaessa

PYÖREÄ

taulukon käyttö ääntämisopetuksessa on hankalaa, mutta lähtökielen ja opittavan kielen äänteiden erot on yleensä mahdollista saada selville keskustelemalla opiskelijoiden kanssa. Minimiparien avulla ainakin pitkälle edenneet aikuiset suomenoppijat pystyvät yleensä selvittämään, mitkä IPAn taulukon foneemit kuuluvat heidän äidinkieleensä. Niiden ääntämistä tarkkailemalla saadaan selville, miten kukin foneemi äännetään. Suomen ja lähtökielten vertailussa tärkeintä on selvittää, mitkä suomen foneemit puuttuvat lähtökielestä ja miten yhteisten foneemien ääntäminen eroaa toisistaan.

konsonanttien ääntämistapojen kuvaukseen. IPAn taulukko kuvaa artikulaatioasentoja eli ääntämistä, mutta se on käytännössä fonologinen eli abstrakti malli, joka perustuu eroihin sanojen merkityksessä. IPAn merkit eli foneemit eivät toteudu samanlaisina eri kielissä, vaan kuvaavat äänteiden prototyyppejä.

Tietyn kielen foneemit voidaan saada selville minimiparien avulla. Esimerkiksi minimiparin pala - kala perusteella voidaan päätellä, että foneemit p ja k kuuluvat suomeen, koska sanojen merkitys on eri, ja koska ero johtuu vain yhden foneemin vaihtamisesta toiseen.

Foneemi on siis pienin sanan merkitystä erottava yksikkö.

Eri kielten äänteiden vertailussa ja ääntämisen oppimisessa ja opettamisessa IPAn taulukko on kuitenkin hyvä apuväline. Yksittäisistä kielistä on IPAn mallia soveltamalla tehty tarkempia taulukoita, joissa päästään lähemmäksi kunkin kielen todellista ääntämistä. Tällaisten taulukoiden laatimiseen tarvitaan yleensä kunkin kielen syntyperäisen puhujan apua.

KieliIlman fonetiikan tuntemusta IPAn

u

ja y:n sanoissa tiili ja tyyli.

Taulukon keskellä oleva merkki ə tarkoittaa neutraalivokaalia eli svaa-vokaalia. Suomen kielen tutkimuksessa svaaksi on perinteisesti kutsuttu ylimääräistä eli epenteettistä vokaalia, joka tulee konsonanttien väliin eräissä murteissa. Esimerkiksi yleiskielen sanasta kylmä tulee kylymä. Tätä ei pidä sekoittaa neutraalivokaaliin. Se esiintyy esimerkiksi englannin sanassa about [əbɑut].

ranskan nasaali o “on”

THE INTERNATIONAL PHONETIC ALPHABET (revised to 2005) CONSONANTS (PULMONIC)

© 2005 IPA

Bilabial Labiodental Dental

Alveolar Post alveolar Retroflex

Palatal

Velar

Uvular

Pharyngeal

Glottal

p b m

t d Ê c Ô k g q G / Nasal µ n = N – Trill r R THE INTERNATIONAL PHONETIC Tap or Flap | « ALPHABET (revised to 2005) v Fricative F B f v T D s z S Z ß ç J x V X Â © ? h H CONSONANTS (PULMONIC) Lateral © 2005 IPA Ò L fricative Approximant ® ’ j ˜ Bilabial Labiodental Dental Alveolar Post alveolar Retroflex Palatal Velar Uvular Pharyngeal Glottal Lateral l ¥ K approximant Where symbols appear in pairs, the one to the right represents a voiced consonant. Shaded areas denote articulations judged impossible.

Plosive Plosive

p b m

Nasal Trill

Ω Vasemmalla suomen o, oikealla ranskan nasaali õ.

Tap or Flap Vasemmalla nenäportti on kiinni ja oikealla auki.

Fricative Lateral fricative Approximant Lateral approximant

t d n > r ’p’ Î ! | t’k’ v ¯ ƒ F B f v T ÏD s zs’ S Z ÒÇ Û»L w Á S x Í ® Ì l ¿ µ

Ê

CONSONANTS (NON-PULMONIC) Clicks

Voiced implosives

Bilabial

Bilabial

Examples:

Dental

Dental/alveolar

Bilabial

(Post)alveolar

Palatal

Dental/alveolar

Palatoalveolar

Velar

Velar

Alveolar lateral

Uvular

Alveolar fricative

Front etu etu

Ejectives

suppea Close suppea

Voiceless labial-velar fricative

Alveolo-palatal fricatives

Voiced alveolar lateral flap

Voiced labial-palatal approximant

Simultaneous

ii

Central keski keski

/

Back taka taka

oo « ee øø ´ ß çE œææ{J ‰ åxɐɐ øVO X  © ? h H e P

Close-mid puolisuppea puolisuppea

e

Ø o

Open-mid puoliväljä puoliväljä

OTHER SYMBOLS

Voiced labial-velar approximant

c Ô k g q G N – Èɨɨ Ë ¨ uuu yy IY U R

= i y

VOWELS

ò

virtaa sekä nenän että suun kautta.

Suomen vokaalit ovat kaikki oraalisia, eli niitä äännettäessä nenäportti on kiinni ja ilma virtaa pelkästään suun kautta ulos. Joissakin suomen puhekielen varieteeteissa suositaan nasaalista puhetapaa, mutta vokaalin nasaalisuus ei koskaan ole suomessa sanojen merkitystä erottava piirre. Toisin on esimerkiksi ranskassa. Siinä sanan bon [bõ] ’hyvä’ ääntäminen eroaa sanan beau [bo] ’kaunis’ ääntämisestä vain sanan [bõ] vokaalin nasaalisuuden vuoksi.

Nasaalisia vokaaleja äännettäessä nenäportti on auki, jolloin ilma virtaa o myös nenän kautta. Myös pahasti nuhaisen ihmisen nenäportti voi olla auki, koska lima painaa kitakielekkeen alas.

Tällöin puhe voi kuulostaa kauttaaltaan nasaaliselta, vaikka ilma ei pääsisikään nenän kautta ulos.

IPAn vokaalitaulukko on tehty ihmisen anatomian mukaan siten, että suun etuosassa ääntyvät vokaalit on merkitty taulukon vasempaan laitaan ja suun u takaosassa ääntyvät vokaalit taulukon oikeaan laitaan. Suppeat vokaalit ovat taulukossa ylhäällä ja väljät alhaalla.

Taulukosta voidaan katsoa, mihin asentoon kieli pitäisi asettaa eri vokaaleja äännettäessä. Ylimmässä rivissä olevia vokaaleja äännettäessä kieli on lähellä kitalakea ja alimmassa rivissä olevia vokaaleja äännettäessä kieli on alhaalla.

Suu avautuu sitä enemmän, mitä alempana vokaali on pystyakselilla. Vaakaakselilla kielen massa on sitä taaempana, mitä enemmän mennään oikealle päin.

IPAn taulukon kaikkien kolmen pystyviivan vasemmalla puolella on laveita vokaaleja ja oikealla niiden pyöreät parit, jotka periaatteessa eroavat laveista pareistaan vain siinä, että huulet pyöristetään. Tätä voit kokeilla itse sanomalla vuorotellen suomen e:n ja ö:n, kuten vaikkapa sanoissa Erkki ja örkki sekä i:n

väljä Open väljä

’

and

aaa ”

Aɑɑ Å

j ¥

˜ K "

Where symbols appear in pairs, the one to the right represents a rounded vowel.

Voiceless epiglottal fricative

SUPRASEGMENTALS

"

Primary stress Secondary stress

ƒ Ï

(

IY eee Pøø

50

Voiced labial-velar approximant Voiced labial-palatal approximant

Voiced alveolar lateral flap Simultaneous

S and x

Epiglottal plosive

Voiceless

"

ª

Breathy voiced

bª aª

1

Æ

Aɑɑ Å

kp ts

Primary stress Secondary stress

Dental

(

ja sen suhde ihmisen anatomiaan.

Diacritics may be placed above a symbol with a descender, e.g.

n9 d9

ø O

SUPRASEGMENTALS

Affricates and double articulations can be represented by two symbols Ω IPAn joined by a tie barvokaalitaulukko if necessary.

Voiced epiglottal fricative

´ ‰

Ø ooo

Where symbols appear in pairs, the one to the right represents a rounded vowel.

Voiceless epiglottal fricative

DIACRITICS

9

väljä Open väljä Alveolo-palatal fricatives

(

w Á Ì Ω Flunssaisella ihmisellä lima voi painaa kitakielekettä, jolloin nenäportti on avoin ja ääni muuttuu ¿ nasaaliseksi. ÷

ÇÛ » Í

e

U

¨ uuu

E { åɐɐ œ æ æ aaa ”

OTHER SYMBOLS Voiceless labial-velar fricative

Èɨɨ Ë

ò

Î

! ¯

iii y yy

’ p’ t’ k’ s’

ˆ

>

(

Æ Voiced epiglottal fricative kp ts ÆfoUn´ tIS´n ÷ Epiglottal plosive … Longareas denote e…

Where symbols appear in pairs, the one to the right represents a voiced consonant. Shaded articulations judged impossible. Ú Half-long eÚ DIACRITICS Diacritics may be placed above a symbol with a descender, e.g. N( * Extra-short e* 9 Voiceless n9 d9 ª Breathy voiced bª aª 1 Dental t1 d1 CONSONANTS (NON-PULMONIC) VOWELS Minor (foot) group 3 Voiced s3 t3 0 Creaky voiced b0 a0 ¡ Apical t¡ d¡ Major (intonation) group Ó Aspirated tÓ dÓ £ Linguolabial t£ d£ 4 Laminal t4 d4 Front Central Back etu keski taka .etu Syllable break ®i.œkt keski taka Clicks Ejectives Voiced implosives 7 More rounded O7 W Labialized tW dW ) Nasalized e) Linking (absence of a break) suppea Close ¶ Less rounded O¶ Palatalized t d ˆ Nasal release suppea dˆ Bilabial Examples: Bilabial TONES AND WORD ACCENTS ™ Advanced u™ Velarized t d ¬ Lateral release dLEVEL CONTOUR e_or â Extra e or ä Rising 2 Retracted e2 Pharyngealized t } No audible release d} high Dental Bilabial d Dental/alveolar e! ê High e$ ë Falling · Centralized e· ù Velarized or pharyngealized : e@ î Mid e% ü High rising Close-mid puolisuppea + Mid-centralized e+ 6 Raised e6 ( ®6 = voiced alveolar fricative)puolisuppea (Post)alveolar Palatal Dental/alveolar e~ ô Low e ï Low rising ` Syllabic n` § Lowered e§ ( B§ = voiced bilabial approximant) e— û Extra e& ñ$ Risinglow falling 5 Advanced Tongue Root e5 Palatoalveolar Velar8 Non-syllabic e8 Velar Õ Downstep ã Global rise ± Rhoticity ´± a± Retracted Tongue Root e õ Upstep à Global fall Open-mid puoliväljä puoliväljä Alveolar lateral Uvular Alveolar fricative Affricates and double articulations can be represented by two symbols joined by a tie bar if necessary.

N( t1 d1

ÆfoUn´"tIS´n

… Long e… Ú 51 Half-long eÚ * Extra-short e*

Minor (foot) group

u

E

e

y

i

T

U

V

O

K

A

A

o

L

I

u

T

y

T A K A V O K A A L I T o

E

A

T

Taulukon kunkin pystysuoran viivan samalla puolella olevat äänteet muodostavat jatkumon. Voit yrittää ääntää niitä yhdellä uloshengitysjaksolla ylhäältä alas siten, että avaat suuta vähitellen.

Pyöreissä vokaaleissa huulten välinen aukko suurenee automaattisesti mentäessä pystyakselilla alaspäin (vrt. huulten kuvat u ja o).

e

P

P

a

i

U S

u

y

u

y

i

u

y

ä Ω i on lavea suppea etuvokaali

ö suppea etuvokaali Ω y on pyöreä i

e

Vokaalit formanttikartassa Kielten vokaaleja voidaan tutkia IPAn karttoja tarkemmin käyttämällä formanttikarttoja, jotka vastaavat suurin piirtein ihmisen kuulohavaintoa. Niitä voi tehdä esimerkiksi Praat-ohjelmalla.

Monista kielistä on saatavilla myös eri julkaisuissa olevia valmiita formanttikarttoja. Formanttikarttoja varten tutkitaan artikulaatioliikkeiden sijasta vokaalien akustiikkaa äänitetystä puheesta. Tällaisessa tutkimuksessa voidaan käyttää suuria puheaineistoja ja määritellä tarkasti kussakin aineistossa olevien vokaalien laatuja formanttien

Ω u on pyöreä osuppea takavokaali

A

T

y

P

E

ö

S

U

P

mitä otetaan huomioon vokaaleja muodostettaessa

o

u

I e

L O U

e

puolisuppea

lavea

etuvokaali

pyöreä

takavokaali

ø

Ω e on lavea puolisuppea etuvokaali

y

suppea

o

o

ä Ω ø on pyöreä puolisuppea etuvokaali

mitä otetaan huomioon vokaaleja muodostettaessa

a ö puolisuppea Ω o on pyöreä takavokaali

i y

e

väljä

æ

T

suppea

lavea

etuvokaali

pyöreä

takavokaali

200

y

Ä

i

J

e

L

i

æ

o

æ

a

Ω æ on lavea väljä etuvokaali

u ø

o

a

ä

Ä

Ω Suomen vokaalit. Suomessa on kahdeksanyvokaalifoneemia, joita merkitään kirjoituksessa merkeillä a, e, i, o, u, y, ä ja ö. Niiden foneettiset merkit ovat ɑ, e, i, o, u, y, æ ja ø. Vokaalit i, e, y, æ ja ø ovat etuvokaaleja ja u, o ja ɑ ovat takavokaaleja. Maailman kielissä on tavallisimmillaan viisi vokaalia, joten suomessa on hieman keskimääräistä enemmän vokaaleja.

V

i

puolisuppea

400

etu

suppea 600

F2 (Hz)

Ω a on lavea väljä takavokaali

2000

1500

1000

1000 500

väljä Suomen lyhyet vokaalit formanttikartassa.

52

53 ä

u

y

taka

u

e ø

o

800

puoliväljä

2500

ɑ

keski

i y

puolisuppea

ɑ

o

∆ Vasemmalla suomen vokaalit formanttikartassa (Wiik väljä 1965) ja alla IPAn mukaan. Suomen vokaaleista suurin osa ääntyy pitkälti IPAn taulukon merkkien mukaisesti. Suurin ero on se, että niin sanotut välivokaalit e, ø ja o äännetään puolisuppeiden ja puoliväljien välimuotona ja ɑ äännetään suhteellisen keskellä.

Suomi

a

u

u

e ø

F1 (Hz)

P

väljä

ö

avulla. Formantit ovat osasävelalueita, jotka ovat vahvistuneet ihmisen ääntöväylässä. Eri vokaaleissa vahvistuu erilainen osasävelten yhdistelmä, jonka perusteella ihminen erottaa vokaalit toisistaan. Ihmisen kuulo ei pysty erottelemaan formantteja toisistaan, vaan havaitsee ne kullekin vokaalille ominaisena kokonaisuutena.

Vokaaleja kuvaava formanttikartta on tapana piirtää niin, että mitatut vokaalit asettuvat siihen samanlaisessa järjestyksessä kuin IPAn kartassa. Formanttikartan pystyakselilla ovat ensimmäisen formantin eli F1:n taajuudet eli hertsiluvut ja vaaka-akselilla toisen formantin eli F2:n taajuudet. F1:n hertsiluvut suurenevat ylhäältä alaspäin ja F2:n hertsiluvut suurenevat oikealta vasemmalle. Mitä Viro suppeampi vokaali on, sitä matalampi on etu keskieli F1:n taajuus taka ensimmäisen formantin suppea eli hertsiluku (Hz), ja mitä takaisempi vokaali on, sitä matalampi on F2:n taajuus. Esimerkiksi suppeassa takavopuolisuppea kaalissa u sekä F1:n että F2:n hertsiluku on pieni.

Suppea takavokaali on siis ylhäällä puoliväljä

æ

ɑ

voivat siksi olla suomenoppijalle aluksi vaikeita. Tällainen ongelma on helppo ratkaista esimerkiksi harjoittelemalla peilin edessä huulien pyöristämistä vokaalin ääntämisen aikana.

IPAn taulukossa esitetyt vokaalien prototyypit voidaan siis ääntää monella tavoin. Tietyllä IPA-merkillä kuvatun vokaalin ääntäminen voi käytännössä poiketa prototyypistä huomattavasti. Kielissä vokaalien ääntämisen tarkkuus riippuu pitkälti siitä, mitä kielen vokaalivarastoon kuuluu. Eri kielissä niin sanottu kuuloavaruus jakautuu eri tavalla. Toisin sanoen vokaalien ääntämisalueen laajuus ja rajat vaihtelevat. Esimerkiksi venäjän keskivokaali ɨ kuulostaa suomenkielisestä samanlaiselta kuin suomen i, koska suomen i-vokaalin ääntämisalue voi ulottua myös venäjän suppean keskivokaalin alueelle.

Eri kielissä on siis tärkeää ääntää vokaalit eri tarkkuudella. Esimerkiksi saksassa ja englannissa on tärkeää tehdä

ero suppean i:n ja höllän i:n välillä, koska se vaikuttaa sanan merkitykseen.

Suomenkielinen kuulee ne molemmat usein samanlaisena kuin suomen i, koska suomesta puuttuu höllän ja tiukan vokaalin oppositio. Toisin sanoen suomessa sanan merkitys ei muutu, vaikka i äännettäisiin väljempänä.

F1 (Hz)

oikealla sekä formanttikartassa että IPAn taulukossa. Molemmissa kartoissa ylhäällä vasemmalla on suppea etuvokaali i. Siinä F1 on lähellä u:n F1:tä, mutta F2:n hertsiluku on huomattavasti suurempi, koska i syntyy suun etuosassa.

Formanttikartasta voidaan siis päätellä kielen asennot suussa samalla tavoin kuin IPAn kartasta.

Formanttikarttoja voidaan käyttää apuna kielten vokaalien ääntämisen vertailussa. Sen sijaan IPAn taulukon avulla voidaan suoraan vertailla eri kielten foneemivarastoja, mutta tarkemmat erot foneemien ääntämistavoissa kielten välillä eivät näy siinä. Lähtökielen ja opittavan kielen foneemien vertailu on kuitenkin hyödyllistä, koska se auttaa ääntämisongelmien syiden selvittämisessä ja ääntämisopetuksessa. Usein lähtökielen vaikutus äänteiden tuottamisessa näkyy IPAn vokaalikarttoja vertailemalla. Esimerkiksi suomen pyöreät etuvokaalit puuttuvat monesta kielestä ja

200

i

u

ɨ

400

o

e

Vokaaliharmonia Vokaaliharmonia eli vokaalisointu on sääntö, joka rajoittaa samassa sanassa käytettävien vokaalien laatua. Suomessa voi samassa sanassa olla yleensä vain taka- tai etuvokaaleja, esimerkiksi sanoissa auto ja yöllä. Poikkeuksena ovat i ja e. Ne voivat sanassa olla sekä etuvokaalien että takavokaalien kanssa, esimerkiksi sanoissa yksi, kaksi, kolme ja neljä. Yhdyssanan eri osissa vokaaliharmonia vaikuttaa vain osien sisällä: polkupyörä, kulkuväylä, yövuoro.

ɑ

800

F2 (Hz) 2500

i

suppea

2000

etu

puolisuppea

1500

600

1000

keski

1000 500

taka

(ɨ)

u

e

o

puoliväljä

a

väljä

aa ok

lit

ö ä

¬ Monesta kielestä – kuten esimerkiksi venäjästä – puuttuvia pyöreitä etuvokaaleja voi harjoitella peilin edessä pyöristämällä huulia vokaalin ääntämisen aikana.

i e

Ω Suomen vokaaliharmonia.

54

55

u o a

lit

y

tak av ok

aa

et uv

Ω Yllä venäjän vokaalit formanttikartassa (Bondarko 2009) ja IPAn mukaan. Keskivokaali ɨ voidaan ääntää etisenä. Se on IPAn vokaalikartassa suluissa, koska sitä ei aina pidetä foneemina.