7. AUTOMATISOINTI, VÄSYMYS JA JAKSAMINEN
Minä en jaksa siivota. Siksi kotiavustajani siivoaa kotini: hän imuroi sekä pesee lattiat ja kylpyhuoneen kerran viikossa, samaan aikaan kun minä lepäilen tai puuhailen jotain muuta. Minulle on hyvin väsyttävää ja energiaa vievää hoitaa käytännön askareita. Minulla nimittäin on monen Asperger-henkilön tavoin heikko automatisointikyky. Automatisointikyky merkitsee kykyä tehdä käytännön askareita automaattisesti ajattelematta tietoisesti, mitä tekee. Arkipäivän askareet vievät uskomattoman paljon energiaa niiltä, joilla on heikko automatisointikyky. Monet Asperger-henkilöt käyttävät käsitemuistia niissä tilanteissa, joissa monet muut ihmiset käyttävät liikemuistia. Käytännön asiat eivät suju itsestään, vaan joka vaihetta pitää ajatella tietoisesti. Imuroidessa pitää kaivaa muistista, miten imuroidaan. Mitä kaikkea imuroidessa pitikään tehdä? Ihmiset, joiden automatisointikyvyssä ei ole ongelmia, oppivat yleensä imuroimaan viimeistään teini-ikäisenä. Kun he ovat oppineet tämän taidon, imurointi alkaa pian sujua itsestään ja tuntua helpolta. Siksi monet pystyvät siivotessaan ajattelemaan muita asioita ja jopa puhumaan puhelimessa. Minulle taas käytännön askareet, esimerkiksi siivoaminen ja suihkussa käynti, ovat yhtä vaikeita nyt kuin ne olivat silloin, kun
95
siivosin ja kävin suihkussa ensimmäistä kertaa elämässäni. Suihkussa käyminen on energiaa vievää ja rasittavaa. Siinä on monta vaihetta, joita täytyy ajatella: ensin minun täytyy riisua vaatteet, hypätä suihkuun ja pestä vartalo ja hiukset ja lopuksi päättää, milloin olen valmis. Minun täytyy ajatella tätä kaikkea ja keskittyä joka vaiheeseen, jotta pystyn tekemään kaiken kunnolla. En ikinä pystyisi ajattelemaan mitään muuta enkä puhumaan samaan aikaan. Joskus olen unohtanut, miten jokin askare suoritetaan, jos en ole tehnyt sitä pitkään aikaan. Yksi esimerkki tällaisista askareista on pyörän renkaan pumppaaminen. Useita vuosia sitten pumppasin renkaani aina joskus, vaikka pumppaaminen veikin energiaa. Tämä ei kuitenkaan ollut minulla automatisoitu taito, vaan jouduin opettelemaan sen joka kerta uudestaan. Nyt aikuisena en enää jaksa väsyttää itseäni pakottautumalla tekemään sellaisia asioita, jotka ovat minulle vaikeita. Mieluummin yritän löytää ongelmaan jonkin muun ratkaisun. Tässä tapauksessa voin joko pyytää kotiavustajaani pumppaamaan renkaani tai keksiä pyöräilyn sijasta jotain muuta. Joskus tavarani ovat niin sekaisin, etten löydä asunnostani mitään. Silloin minun pitää yrittää laittaa ne paikoilleen. Vihaan tavaroiden järjestämistä. Siinäkin on niin paljon ajattelemista. Mihin voisin siirtää kaikki tavarat, jotka ovat sikin sokin ympäri asuntoa? Minun täytyy tietoisesti yrittää muistella, mihin paikkaan tavarat kuuluvat, jotta voin laittaa ne oikeaan paikkaan. Jos en keskittyisi tehtävään tarkasti, voisin helposti laittaa ne väärään paikkaan. Kirjat kuuluvat kirjahyllyyn, lehdet johonkin muualle, vaatteet vaatekaappiin, hiusharja kylpyhuoneeseen ja niin edelleen. Uuvun täysin tästä kaikesta. Joskus en jaksa ajatella ja silloin laitan kaikki tavarat pinoon nojatuoliin tai lattialle. Ostettuani uusia tavaroita minulla ei ole aavistustakaan, missä minun pitäisi alkaa säilyttää niitä. Voisiko lipaston laatikko olla sopiva säilytyspaikka? Tai unohdankohan myöhemmin, mihin olen
96
laittanut tavarat, jos laitan ne sinne? Kokemuksesta tiedän laatikoiden tulevan pian ylitäyteen, jos survon niihin liikaa tavaraa, ja tästä seuraa aina kaaos. En ole koskaan pystynyt käsittämään, miten muut ihmiset tietävät automaattisesti, missä heidän pitäisi alkaa säilyttää uusia tavaroita. Minulta kestää ikuisuus päättää tällaisia asioita. Olen löytänyt strategian, jonka avulla pystyn tekemään joitakin käytännön askareita kuluttamatta itseäni täysin loppuun. Jaksamiseni mukaan teen askaretta vain muutaman minuutin kerrallaan, minkä jälkeen lepään loppupäivän ja jatkan seuraavana päivänä. Äskettäin olin vanhempieni luona Suomessa muutaman päivän. Kotiin palattuani minulta kesti pari viikkoa purkaa matkalaukkuni. Matkalaukku lojui avattuna lattialla, ja siirsin sieltä joitakin tavaroita paikalleen joka päivä parin minuutin ajan. Laitettuani hiusharjan, hammasharjan ja kamman paikoilleen kylpyhuoneessa ja tarkistettuani, etten ollut laittanut mitään väärään paikkaan, oli aika levätä, jotta en väsyttäisi itseäni liikaa. Seuraavana päivänä jatkoin laukun purkamista laittamalla kirjat paikoilleen kirjahyllyyn. Ne laitettuani huomasin, että oli taas aika levätä, jotta en kuluttaisi itseäni loppuun. Näin laukun purkaminen jatkui, kunnes se oli kokonaan purettu parin viikon päästä. Laukun purkaminen yhdellä kerralla olisi ollut turhan stressaavaa. Tämä oli oivallinen tapa säästää energiaa. Välttääkseni väsyttämästä itseäni turhaan pyrin aina keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. En mielelläni tee kahta asiaa yhtä aikaa, vaikka nämä asiat olisivatkin helppoja minulle. Yksin ollessani kävelen aina raput ylös asuntooni, joka sijaitsee kerrostalon toisessa kerroksessa. Ollessani jonkun toisen seurassa käytän mieluummin hissiä, sillä minusta on väsyttävää keskittyä rappujen ylös kävelemiseen samaan aikaan kun minun pitäisi yrittää olla sosiaalinen ja jutella seuralaiseni kanssa.
97