Turistina
Retkelle Tōkyōsta käsin Vihreiden vuoristojen Nikkō
← Shinkyōn pyhän sillan alla virtaa kauniin kirkasvetinen koski.
Tōshōgūn pyhätön rakennusten seinät ovat puukaiverrusten ja lehtikullan peitossa.
Nikkō on upea, ikimetsien keskellä parin kolmen tunnin junailun päässä Tōkyōn keskustasta sijaitseva vuoristoalue. Se on kuuluisa Unescon listaamista maailmanperintökohteistaan ja onseneistaan eli kuumista lähteistään. Temppeli- ja pyhättöalueen lisäksi matkalaisia kiehtovat Nikkōssa Chūzenjin järvialue ja upeat vesiputoukset. Maailmanperintökohteisiin lukeutuva Shinkyōn pyhä silta on perimätiedon mukaan rakennettu Nara-kaudella eli suunnilleen 700-luvulla, mutta tarkka rakentamisajankohta ei ole tiedossa. Kirkkaana virtaavan kosken yli johtava punainen silta on aikoinaan ollut sisäänkäynti Nikkōn pyhälle temppeli- ja pyhättöalueelle. Alueella on lukuisia käyntikohteita, mutta tärkeimmät lienevät pitkäaikaisessa remontissa oleva Rinnōjin temppeli ja sen lähellä sijaitseva Tōshōgūn pyhättö, jonne Tokugawa shogunaatin esi-isän Tokugawa Ieyasun jäänteet on sijoitettu. Pääsymaksu Tōshōgūn pyhättöön on pyhätön pääsymaksuksi aika järkyttävä, 1 300 yeniä, mutta silti ehdottomasti kukkaron avaamisen arvoinen. Pyhätön rakennusten upean 202
väriset puukaiverrukset, joissa hohtaa lehtikulta, ovat yksityiskohtaisuudessaan ennennäkemättömät. Myös kuuluisa, perinteiseen japanilaiseen uskontoon liittyvä kolmea apinaa kuvaava kaiverrus ”Mizaru, kikazaru, iwazaru” (suomeksi ’Ei näe, ei kuule, ei puhu’) löytyy Tōshōgūn pyhätöltä. Chūzenjin järvialueella bussimatkan päässä itse Nikkōn kaupungista sijaitsee kaksi hienoa vesiputousta. Niistä toinen, yli satametrinen Kegon no taki, lukeutuu Japanin kolmen suurimman vesiputouksen kunnioitettavaan joukkoon. Myös itse Chuzenjin syvä, tulivuoren purkauksessa syntynyt järvi on kaunis matkakohde. Koska suorastaan kammottavat 172 metriä syvä järvi sijaitsee korkealla vuoristossa, pilvet lähes hipovat järvenpintaa ja luovat upean maiseman varsinkin ruskan aikaan. Myös bussimatka järvialueelle on aikamoinen kokemus kapeilla, rotkoja sivuavilla silmukkateillä. Nikkōn-reissuun on hyvä varata pari päivää, sillä varsinkin halvemmat, hitaammat junat kulkevat melko harvoin, joten jo pelkästään alueelle matkustamiseen tuhrautuu useampi tunti.
Kamakura Mikäli matka suuntautuu vain Tōkyōn metro polin alueelle eikä Kyōton tai muiden vanhem pien kaupunkien koluamiseen ole aikaa, kannattaa tehdä pieni päiväretki Kamakuran merenrantakaupunkiin Tōkyōn eteläpuolelle. Kamakuraa sanotaan usein Pikku-Kyōtoksi, sillä molempien kaupunkien miljöötä hallitsevat lukemattomat temppelit ja pyhätöt. Kamakura on kuitenkin Kyōtoon verrattuna hyvin pieni ja suojaisa kaupunki vehreiden kukkuloiden kupeessa. Nähtävyyksistä Kamakurassa ei tule pulaa. Pyhättöjä ja temppeleitä on metsäisten kukkuloi-
den rinteillä kuin sieniä sateella. Niinpä paikassa, joka Kamakuran turistikarttaan on merkitty yhdellä pyhää rakennusta tarkoittavalla merkillä, on käytännössä kymmenien pienempien temppelien, pyhättöjen ja puutarhojen hallitsema pihapiiri. Kun pyhättöjen ja temppelien yhteydessä on vielä korkealla kukkuloilla sijaitsevia näköalapaikkoja ja luontopolkuja, on sanomattakin selvää, että kaikkien upeiden temppelien ja pyhättöjen kiertäminen yhdessä päivässä on mahdoton tehtävä. Perusteellinen Kamakuran kiertäminen vaatiikin useamman päivän, mutta mikään ei toki estä kuorimasta parhaita päältä ja valitsemasta joukosta monipuolista mutta kiireetöntä kattausta luontoa, temppeleitä ja huikeita näkymiä. Yksi Kamakuran tunnetuimmista nähtävyyksistä on Kōtokuinin Buddha-temppeli, jonka pihassa kohoaa reilun 13 metrin korkeuteen suuri pronssinen Buddha-patsas, Daibutsu. Vaikka jättimäinen patsas onkin ihan hieno ilmestys – etenkin kun otetaan huomioon, että se on tehty 1200-luvulla –, saattaa pronssipatsas jäädä huikeiden odotusten vuoksi pienoiseksi pettymyk203
Kegon no taki -vesiputouksen korkeuden hahmottaa, kun vertaa sitä vierellä kasvaviin puihin.
←
Reissussa voi nauttia jonkin alueella pulppuavan kuuman lähteen yhteyteen rakennetun onsenhotellin palveluista ja pulahtaa nähtävyyksien kiertelyn jälkeen rentoutumaan kuumaan kylpyyn. Nikkōssa käymällä saakin helposti ujutettua Japanin-matkaan yhdellä kertaa japanilaista vuoristomaisemaa ikimetsineen, kuumia lähteitä ja upeaa arkkitehtuuria. Lisäbonuksen Nikkō saa vielä villeistä vuoristoapinoistaan.
Kamakuran vuoristopolut kelpaavat myös partiolaisten patikkareiteiksi.
Turistina
Muista nämä! Tsurugaoka Hachimangūn pyhättö Kamakuran keskustassa, kukkuloiden juurella, sijaitsee komea shintōpyhättö, jonka shōgunit rakennuttivat ja laajennuttivat 1000-luvun alku puolella. Se on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Pyhätön ympäristöstä löytyy lukuisia mielen kiintoisia pieniä rakennuksia, kauniita lampia pikkupuutarhoineen ja lootuksen kukkineen sekä hienoja punaisia torii-portteja.
Pohjois-Kamakuran vuoristopolut Pohjois-Kamakuran kukkuloilla kulkee monia jännittäviä vuoristopolkuja, jotka yhdistävät lähes kaikki kukkuloiden juurella sijaitsevat temppelit ja pyhätöt. Polut ovat pääasiassa suhteellisen helppo kulkuisia, mutta sateella tai sankassa sumussa liukkaille ja mutaisille vuorille ei kannata lähteä. Kamakuran vaellusreiteillä reippaileminen on helppo tapa päästä näkemään japanilaista metsäluontoa vehmaine jalopuineen, bambuineen ja saniaisineen. Lisäksi vuoripolkujen varrella on kallioon hakattuja hautaluolia, joissa on pieniä jumalpatsaita. Päiväretken yhteyteen sopiva lyhyt, noin neljän kilometrin mittainen vaellusreitti on ajoittain jännittävän jyrkkä ja mäkinen, mutta ainakin vastaan tulleiden vanhuksien ja lapsien hymyjen perusteella kenelle tahansa sopiva Kenchōjin temppeliltä Kamakuran kaupungin pohjoislaitamille vievä polku.
204
Kenchōjin temppeli Pohjois-Kamakurassa sijaitseva Kenchōjin laaja temppelialue teehuoneineen, vanhoine käppyrämäntyineen, suurine soittokelloineen ja puutarhoineen on jo sinänsä upea. Sen parhaat puolet näkee kuitenkin vasta, kun on kiivennyt reilut sata kiviporrasta siivekkäiden apinanaamaisten soturipatsaiden ohi korkealle kukkulan huipulle. Aivan kukkulan laelta avautuvat näkymät Yokohaman kaupunkiin ja Kenchōjin temppelialueen yli aina Tyynelle valtamerelle saakka. Hyvällä säällä horisontista voi bongata myös Fujivuoren.
Hasederan temppeli Hasedera Kamakuran eteläosassa on Buddha-temppeli, joka on kaunis niin visuaalisesti kuin symboliikaltaankin. Sen alueelta on merinäköala, ja siellä sijaitsee muun muassa yksi Japanin suurimmista puuveistoksista, monia kauniita rakennuksia, jännittäviä luolia sekä lukematon määrä koskettavia Jizō-patsaita. Jizō on Boddhisattva, jonka uskotaan suojelevan ennen vanhempiaan kuolleita ja syntymättömiä lapsia tuonpuoleisessa. Hasederan puutarhoista löytyvät pienet Jizō-patsaat surevien vanhempien kutomine myssyineen ja kaulureineen vetävät kävijän hiljaiseksi. Temppelillä käy paljon pariskuntia rukoilemassa sairauteen, keskenmenoon tai abortin kautta menehtyneiden lastensa puolesta, mutta myös esimerkiksi lapsettomia naisia, jotka vasta toivovat saavansa jälkikasvua.
seksi. Paikka on hieman kauempana muista tärkeimmistä nähtävyyksistä, joten pitkän kävelyn jälkeen odottaa näkevänsä jotain todella erityistä. Vastassa on toki hieno, iso Buddha-patsas, mutta eipä oikeastaan mitään muuta. Niinpä voisikin suositella, että mikäli aika on rajattu, kannattaa se käyttää ennemmin Pohjois-Kamakuran kukkuloiden temppelien kiertelyyn ja luontopolulla harppomiseen kuin siihen, että kävelee muutaman kilometrin suuntaansa asfalttitietä pitkin katsomaan yksittäistä patsasta.
Rantakaupunki Enoshima Enoshima on pikkuinen jyrkkäpiirteinen saari lähellä Kamakuraa, reilun tunnin junailun päässä Tōkyōn keskustasta. Mantereelta Enoshiman saaren edustalta löytyy pitkiä hiekkarantoja, jotka lukeutuvat Tōkyōn ja Yokohaman seudun parhaisiin uimapaikkoihin. Rannoilla viihtyvät auringonpalvojien ja rantapelien pelaajien lisäksi myös surffarit, sillä Enoshiman edusta on tunnettu voimakkaista tuulistaan etenkin alkukesästä ja -syksystä. Itse Enoshiman saari on korkea, rosoisten jyrkänteiden ja kallioiden profiloima pieni saari aivan lähellä mannerta. Sinne käveleekin helposti siltaa pitkin, eli mitään erillistä kulkupeliä ei tarvitse pyydystää saarelle päästäkseen. Sillan päässä saaren puolella on paljon pieniä liikkeitä, jotka myyvät paikallisia herkkuja, turistikrääsää, postikortteja, perinteisiä vaatteita, kuten yukatoja, sekä japanilaisista kankaista tehtyjä kauniita käsitöitä. Saaren korkealta huipulta löytyy näköalatornin lisäksi pieniä puutarhoja, temppeleitä ja pyhättöjä. Oikein väsynyt matkalainen voi käyttää saaren huipulle kiipeämiseen maksullisia liukuportaita! Silta ja saaren mantereen puoleiset rantakalliot ovat yksi tunnetuimmista paikoista Fujin bongaamiseen. Alueella parveileekin selkeinä päivinä ja erityisesti auringonlaskun aikaan paljon niin ammattilais- kuin harrastelijavalokuvaajiakin. Valo kuvausintoisia saattaa ilahduttaa myös saaren suuri kissapopulaatio. On mustaa, kirjavaa ja punaturkkista; on niitä, jotka juoksevat kello kaulassaan kilisten karkuun, ja niitä, jotka tulevat kiehnäämään jalkoihin silityksen toivossa. Enoshiman rannat ovat uimarin, surffaajan ja sukeltajan paratiisi vain reilun tunnin junamatkan päässä Tōkyōsta.
←