SADE by HEO Media

3/13

2 Sis채llysluettelo 4 Toimitus 5 Hiihtoloma sokerihumalassa 6 Tyyli채 menneilta vuosikymmenilt채 10 S a m i H e l l e - M a t k a l l a k o h t i A m e r i k k a a 14 H e l s i n k i Y s i n r a i t e i l l a 20 Miehen ja naisen ero 22 Kiireinen basisti 27 Mit채 se sellainen kreatiini on?

Kannen kuva: Jonna Yletyinen / Malli: Aino Haili

s. 14

s. 10

s. 22

to i m i t u s Numero 3/2013 Ulkoasu ja taitto Beatrice Borgström Hanna Elevant Linn Henrichson Hanna Lääperi Ro o s a P u h a k k a Iina Töykkälä

Toimittajat Päivi Akonpelto Bea Bergholm M e e r i K a t aj a Aleksi Pelvas To p i Vi r r i M a t i a s Au t i o

Kuvat

Aino Haili Sari Tamminen Jonna Yletyinen Johanna Erjonsalo Jami Hellman

Hiihtoloma sokerihumalassa KUVAT/ Johanna Erjonsalo TEKSTI/ Jonne Sandström

Tietokone, limsapullo ja karkkipussi. Siinä kaikki mitä suurin osa nuorista tarvitsee, jotta hiihtoloma on onnistunut. Vanhemmat töissä ja lapset tyytyväisinä kotona pelaamassa tietokonetta tietämättöminä mitä ulkona tapahtuu. Koko viikko vierähtää ruudun ääressä ja joskus jopa yöt. Koululaisten hiihtoloma on taas edessä, mutta ikävä kyllä hiihtämisen kanssa sillä ei tunnu enää olevan mitään tekemistä. Liian harva vanhempi ottaa vapaata samanaikaisesti lapsen loman kanssa. Työkiireet tai muut rästissä olevat askareet menevät edelle. Näin kaatuvat samalla ajatukset hiihto- tai luistelureissuista, koska nuoren on niin helppo jäädä kotiin tutustumaan uunituoreeseen Codiin tai muuhun sotapeliin. Ei tarvitse mennä kuin 15 vuotta taaksepäin, kun hiihtolomareissu oli ennemmin sääntö kuin poikkeus. Talviset rinteet täyttyivät koululaisista. Kyllä tenavat rakastavat peuhata lumessa kunhan joku heidät sinne patistaa. Vanhempien esimerkki on tässä tärkeässä roolissa. Tällä hetkellä vanhemmat ovat liian “kilttejä” ja heille riittää, että lomalainen puuhastelee omassa huoneessaan. Nuoret tekevät sitä mitä muutkin, ja tällä hetkellä se on nousujohteisesti vain tietokoneilla pelaamista ja älypuhelimien räpläystä. Pulkkamäki, luistelu, laskettelu ja murtomaahiihto ovat mainioita koko perheen ajanvietto keinoja. Jos vanhempien työkiireet estävät loman,

voi lapsen hyvin tuupata parhaan kaverin perheen mukaan. Suomen huippu-urheiluvaikuttajat manailevat jatkuvasti nuorten liikkumisen vähentymisestä. Hiihtolomalla nuoret voivat innostua uudesta lajista, ja jopa alkaa harrastamaan sitä aktiivisesti. Tämä vaatii vain sen, että heidät viedään kokeilemaan lajia. 100 nuorta hiihtämässä, ja jos edes 10 jää lajin pariin sekä liittyy seuratoimintaan, ollaan taas lähempänä yhden lahjakkuuden löytämistä. Tämä kaava jokaiseen lajiin niin kummasti harrastajamäärät kasvavat. Urheilujohtajat ovat varmasti tietoisia, että koko pohja tulevaisuudelle luodaan juuri näistä lähtökohdista. Vai ovatko? Tilastojen pohjalta tilanne on karua luettavaa. 9-16 vuotiaista 97% käyttää nettiä joka päivä ja 0-8 vuotiaista tekee saman pari kertaa viikossa. Päivittäinen käyttö nuorilla on 3-4h luokkaa. Jos samat prosentit saataisiin liikuntaharrastuksiin, alkaisi varmasti uusia “janneahosia” putkahtaa esiin. Jos johonkin, niin tähän tulisi urheilujohtajien ruveta myös käyttämään resursseja. Usealla kaupungilla on omia tapahtumia nuorille hiihtoloman ajaksi ja näiden tuonti esiin laajemmin on ehdottoman tärkeää. Peilikirkas luonnonjää ja sininen taivas. Mikä olisi parempaa, kuin viettää hiihtoloma ulkoillessa uusien harrastusten parissa. Perinteet takaisin!

Tyyli채 menneilt채 vuosikymmenilt채 TEKSTIT Bea Bergholm / KUVAT Sari Tamminen

Vintage on käsite, joka elää ajan mukana. Tällä hetkellä noloilta tuntuvat 90-luvun vaatteet ovatkin todennäköisesti haluttua vintage-muotia meidän lastenlastemme aikana. Tärkein määritelmä vintagelle kuitenkin on, että vaate todella on valmistettu tietyllä vuosikymmenellä, eikä vain tyylillisesti jäljittele kyseisen ajan muotia.

irkkaanvihreillä seinillä roikkuu vanhan näköisiä laukkuja ja hattuja, ja tavarat tuntuvat miltei hyppäävän niskaan. Pienessä kaupassa olo on kuin viidakossa, ja seiniä koristavat maalatut lehdet ja kukat. Sinne tänne myytävien tavaroiden sekaan on aseteltu värikkäitä koristelintuja. Täytyy varoa ettei huitaise alas mitään kaunista ja kimaltavaa. Olemme Hoochie Mama Jane -nimisessä kalliolaisessa vintage-liikkeessä. Vaaterekkien tarjonta ei muistuta ihan nykypäivän H&M-muotia. Paljetteja, olkatoppauksia ja korsettimaisia yläosia näkyy paljon, ja suurimmassa osassa vaatteista on niskassa kotimainen merkki bangladeshilaisen sijaan. On aika ottaa selvää, mitä vintage oikeastaan on. Alun perin vintage-nimitys on tullut ranskan kielestä englantiin ja sitä käytettiin vuosikertaviineistä puhuttaessa. Tätä nykyä vintage viittaa enimmäkseen vanhan ajan vaatteisiin ja asusteisiin. Ajallisesta määritelmästä ollaan montaa mieltä, mutta suurin osa luokittelee vintageksi 1920–1960-luvuilla valmistetut vaatteet.

Jos nykyään haluaa uniikin, käsityönä tehdyn vaatteen, sellaisen teettäminen ompelimossa maksaa reilusti vintage-vaatetta enemmän

Vintage-vaatteet ovat useimmiten kotimaista, uniikkia käsityötä, minkä ansiosta ne ovat nykyistä halpaketjumuotia laadukkaampia.

Tuulipuvuista laatutietoisuuteen löytöjä vintage-liikkeistä. Nuru sanoo, että Hoochie Mama Janessa käyvät ihmiset haluavat usein ostaa juhlavaatteita, ja yhä useampi toivookin esimerkiksi hääpukunsa olevan vintagea. Vintagen arvostus on lisääntynyt ja nykyään ihmiset osaavat erottaa aidon vintagen muuten vain vanhoista vaatteista. ”Ennen ihmiset yrittivät myydä minulle lähes mitä tahansa käytettyä tavaraa logiikalla ’Ostin kahdella eurolla, mutta myyn sinulle puoleen hintaan’”, Nuru kertoo. Julkkiksilla ja medialla ainakin tuntuu olevan suuri vaikutus muodin tuuliin. Kun joku kertoo juhlissa käyttämänsä iltapuvun olevan vintagea, yhtäkkiä vanhan ajan tyylistä innostuvat kaikki. Nuru uskoo, että tyylitietoisuus Suomessa on lisääntymässä ja hän toivookin, että suomalaiset pian siirtyisivät pois perinteisestä tuulipukukansan tyylistä. Ehkä pian pukeudutaankin tuulitakin sijaan siihen isoäidin ruudulliseen 40-luvun mekkoon, jolle vielä hetki sitten lähinnä huvittuneena naureskeltiin.

Laatu on avainsana kun puhutaan menneen ajan vaatteista. Vintage-vaatteet ovat useimmiten kotimaista, uniikkia käsityötä, minkä ansiosta ne ovat nykyistä halpaketjumuotia laadukkaampia. Vintagea ostavat ihmiset etsivät kestäviä vaatteita, ja laadukkuus onkin yksi tärkeimmistä syistä valita vintage. Muitakin syitä löytyy sille, miksi joku ostaa vanhaa uuden sijaan. Eettisyys on monelle tärkeä arvo. Kun ostaa vintagea, tietää että vaatteen hiilijalanjälki on pieni, ympäristö ei rasitu, eikä kuljetuskustannuksia juuri ole. Kotimaisen käsityön tukeminen vintagea ostamalla on helppoa ja verrattain edullista. ”Jos nykyään haluaa uniikin, käsityönä tehdyn vaatteen, sellaisen teettäminen ompelimossa maksaa reilusti vintage-vaatetta enemmän”, muistuttaa Hoochie Mama Jane -kaupan omistaja Irja Nuru. Lisäksi monelle menneen ajan muotiin ihastuneelle omaperäinen tyyli on tärkeää. Tiettyjen alakulttuurien edustajat ja tietyn vuosikymmenen mukaan pukeutuvat, esimerkiksi 50-luvun tyyliä jäljittelevät fiftarit, tekevät usein

Sami Helle matkalla kohti Amerikan valloitusta

P채ivi Akonpelto

TEKSTI / P채ivi Akonpelto KUVAT / Jami Hellman

En ole kokenut itseäni kuuluisaksi. Olen oma itseni.

En aio antaa menestyksen nousta päähän

Menestyksestä - Menestyksen keskellä on aika outoa, en ole vielä sulattanut kaikkea, kertoo Sami Helle, jonka neljäkymmentävuotissyntymäpäivä osuu tulevalle Teksasin vierailulle. Viimeisimmät palkinnot on vastikään noukittu bändistä kertovan dokumentin Kovasikajutun voitettua kaksi Jussi-palkintoa, parhaasta dokumentista ja leikkauksesta. Kuuluisuus on fanien suosionosoitusten vastaanottamista keikkojen ja elokuvanäytösten jälkeen sekä kesken ratikkamatkan hihaan tarttuvien ihmisten kommenttien kuuntelemista. - En ole kokenut itseäni kuuluisaksi. Olen oma itseni. Menestys on hyvä asia, jos ei anna sen nousta päähän. Olen nähnyt kun sellaista tapahtuu ja se on yhtä helvettiä. Helpompi kaikille läheisille jos se pysyy käsissä. Sami Helle on muutakin kuin esiintyvä taitelija. Hän on vuosien ajan ollut aktiivisesti mukana järjestötoiminnassa ja politiikassa vapaahtoistyöntekijänä.

Vuonna 2010 Vähän kunnioitusta -elokuvassa debytoineen punk-bändin Pertti Kurikan nimipäivät yksi biisi päätyi you-tubeen. Katsojakerroista ei tullut loppua. Loppu on suomalaisen rockin historiaa. Mitä miettii yhtyeen basisti, Sami Helle, menestyksestä, rakkaudesta, tulevaisuudesta, vallasta? Samin työpaikalla, helsinkiläisen lyhytaikaiskodin Lyhty ry:n musiikkityöpajassa, järjestäydytään bänditreeneihin. Nelihenkinen Pertti Kurikan nimipäivät asettuu treenikämppään lievässä nosteessa. Keikkakalenteri näyttää lupaavalta. Erityistä ihastusta saa osakseen vastabuukattu kuukauden kuluttua tapahtuva esiintyminen USAssa, musiikkialan ykköstapahtumasssa Austinissa, Teksasissa. - Keikkojen mukaan mennään ja treenataan jämptisti. Kanadan keikka on vielä auki. Ruotsiin mennään kuitenkin kesällä.

Leimoista

Rakkaudesta

- En voi sietää sitä että käytetään sanaa kehitysvammainen! Ristiriitaista kyllä, että kun Sami alkaa jutella työnkuvastaan musiikkityöpajassa kulttuurialan moniosaajana, puheeseen ilmaantuu automaattisesti nimen omaan kehitysvammaisten asema. Sami sai lapsena diagnoosin lievästä kehitysvammasta ja katsoo siitä lähtien kantaneensa tätä yhteiskunnan antamaa leimaa. - Mut on ohjelmoitu olemaan kehitysvammainen ja puhun siitä koska muuten ei ole toivoakaan päästä siitä kategorisoinnista eroon. Jos tulisi laki, että leimat pois, yhteiskunta olisi helpompi paikka elää. Kun aletaan leimata, aletaan helpommin kiusata.

Rock-bändien kemioissa on aina haasteita. Keikka- ja kiertue-elämä saattaa asettaa lähimmäisenrakkauden koetukselle. Samin ja kumppaneiden väliset suhteet eivät ole poikkeus. Sami on kuitenkin selvästi sovittelijan asemassa, siitä huolimatta ettei omien sanojensa mukaan tule lainkaan toimeen laulaja-sanoittaja Kari Aallon kanssa. Samin mielestä rumpali Toni Välitalo saa ainoana osakseen “viilipytyn” luonnehdinnan. Samilla on takana reilun kahdenkymmenen vuoden seurustelusuhde, joka päättyi muutama vuosi sitten. Samin lisääntynyt poissaolo keikkojen myötä oli liikaa naisystävälle. Suhde on nyt jo vakiintunut lämpimäksi ystävyydeksi. Uusi suhdekin on jo kuvioissa. - Rakkaus on suvaitsevaisuutta ja sitä että pitää huolta toisesta. Seksi on hyvää silloin kun kaksi ihmistä rakastaa. Silloin kun kaksi ihmistä ei rakasta, se on paha.

Päättäjät luulee tietävänsä mitä kehitysvammaiset tarvii.

Tulevaisuudesta Oletettavaa on, että Pertti Kurikan nimipäivillä riittää yleisöä jatkossakin. Keikkaelämä on tullut bändin elämään jäädäkseen - ainakin toistaiseksi. Sami Helle paljastaa, että hänellä on myös tulevaisuuden suhteen pieni haave, että pääsisi eduskuntaan. - Oon ollut kahdeksan vuotta mukana politiikassa vaalikampanjoiden vapaaehtoistyöntekijänä. Juttu oli aluksi ihan vitsi. Aloin edellisten vaalien alla katsella sopivaa puoluetta ja menin puoluetoimistolle tutustumistilaisuuteen. Mulle tyrkättiin paperi allekirjotettavaksi ja kotiin tuli jäsenkirja. Samin Helteen mukaan jotkut tahot ovat kuitenkin vielä arkoja erilaisuutta ja tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä. - Kun eduskunnasta kysyy, että mitkä on vibat, vastaus kuuluu: Sami, jos nyt yrität, niin tyrmätyksi tulet. Sami tahtoisi, että kehitysvammaiset saisivat oikeita työpaikkoja ja asua oikeissa kodeissa. - Päättäjät luulee tietävänsä mitä kehitysvammaiset tarvii.

Vallasta - Jos valta on aitoa, sitä että kuunnellaan toista, se toimii. Mutta jos valta alkaa korruptoida ja sortaa jotain ihmisryhmää, on kyse hyväksikäytöstä. Valta on työkalu. Jos valtaa käyttää hyväkseen, se toimii.

Miehenä olemisesta Sami kuittaa naurulla yritystään kuvata nelikymmpisen miehen elämää. - No comments! Vieressä, treenikämpän lattialla rennosti loikoileva bändin sanoittaja Kari on puolestaan miettinyt asiaa enemmänkin. - Mies on mies, joka tekee omaa työtään - ja yhteiskunnassa tekee panoksen -niin että kaikilla on hyvää. Treenit on ohi. Ruokalan puolella on päiväkahvin aika. Tässä paikassa on pöytiintarjoilu.

HELSINKI 14

Ysin raiteilla

Teksti Meeri Kataja / KUVAT Johanna Erjonsalo

Ratikkalinjan 9 reittiä pidennettiin viime elokuussa Länsiterminaaliin. Laivamatkustajien lisäksi muutos palvelee nousevan Jätkäsaaren uusia asukkaita ja työntekijöitä. Mutta tarjoaa Ysin reitti muutakin.

euraavan laivan lähtöön on kaksi tuntia. Länsiterminaalissa on hiljaista. Lattialla istuu yksinäinen tyttö: Katarina Suviniitty on tullut hyvästelemään virolaisen ystävänsä. Hänen ystävänsä on ollut tekemässä ylioppilaskokeita ja käy Helsingissä pari kertaa kuussa, mutta nyt on taas hyvästien aika. Myös ulkona on rauhallista ja mereltä puhaltava tuuli on vihlova. Maisemaa hallitsevat Jätkäsaaren ahkeroivat nosturit. Rakennettavan kaupunginosan tunnelma leijuu ilmassa. Ollaan raitiovaunu 9:n päätepysäkillä. Ysin matka jatkuu Jätkäsaaresta kohti Kamppia. Verkkokauppa.comin kassit ovat tuttu näky tässä päässä linjaa, eikä matkustajia ole ruuhkaksi. Ruoholahden villojen pysäkiltä matka jatkuu jalkaisin. Lapinlahdentielle paikalle, josta on totuttu löytämään Martta-kahvila, on ilmestynyt uusi ravintolakokonaisuus. Krog Madame on avattu viime viikon sisällä. Ravintolapuoli Bistro tarjoilee välimerellistä ruokaa ja on lounaisaikaan tupaten täynnä. Kulmasta löytyy Cafe&Bar, jonka toiminta keskittyy aamupäivän aamupalatarjoiluun, ja iltapäivästä tapasbaariin. Kolmas osa kokonaisuutta on karaokebaari Music Bar. Tyylikäs kokonaisuus on vierailemisen arvoinen. Simonkadun pysäkin jälkeen poikkeavalta Yrjönkadulta löytyy monipuolinen kauppa, joka kantaa nimeä Nudge. Se tarjoaa vaatteita, sisustustuotteita, luonnonkosmetiikkaa ja lisäksi pienen ravintolan. Konseptiin kuuluu viisi pienyrittäjää, joiden kaikkien toimintaperiaatteena ovat eettiset ja ekologiset tuot-

teet. Monipuolisen ostostarjonnan lisäksi Nudgessa voi nauttia lounaan tai tulla after workille. Ravintola Rullassa tarjolla on erilaisia ”rullia” ja Stadin panimon oluita. Ysin matkalla Simonkadulta Varsapuistikon pysäkille sekaan mahtuu jo yksi kylähullukin. Vaikka hänellä riittääkin juttua, arvoitukseksi jää, mitä hän yrittää myydä. Kylähullu jatkaa matkaa, mutta meidän suuntamme käy Galleria U:hun. Unkarin kulttuurikeskukseen kuuluvassa galleriassa on näyttelyn ripustus käynnissä. Miehellä on harmaat pörröiset hiukset, savunharmaat silmät ja paljon sanottavaa. Jukka Haverinen valmistelee kello 17 avautuvaa Hannu Kaupin näyttelyä Maisema - Táj.

Krog Madame on avattu viime viikon sisällä. Ravintolapuoli Bistro tarjoilee välimerellistä ruokaa ja on lounaisaikaan tupaten täynnä.

Tavallisesti Galleria U:ssa on ollut vain unkarilaisten taiteilijoiden näyttelyitä, mutta jatkossa nähdään vuosittain myös kaksi tai kolme suomalaistaiteilijan näyttelyä. Näyttelyn järjestämisessä on enemmän hommaa kuin uskoisi. ”Tavallisesti taiteilija ripustaa näyttelynsä itse, mutta Kaupilla on vaikeuksia liikkumisessa”, Haverinen kertoo suoristaessaan tauluja. Yksi näyttely kestää reilun kuukauden ja tavallisimmat vierailijat ovat ohikulkijoita. Ysin reitin seuraaminen jatkuu jalkaisin Pitkäsillan kupeeseen. Siltavuorenrannalla sijaitsee vuodesta 1969 toiminut Pilailupuoti. Rempseältä miesmyyjältä ei epäilyttäisi hetkeäkään kysyä neuvoja naamiaisasun suhteen. Jukka Huopaiselle työ onkin tuttua 23 vuoden ajalta. Työssä viehättää erikoinen ala ja rento tunnelma. ”Asiakkaat ovat yleensä iloisia, kun kyse on juhlista”, Huopainen huomauttaa. Suurimpina sesonkeina tupa on täynnä ja jonoa ulos asti. Tarjonta on monipuolinen niin esiintyville taiteilijoille, bilettäjille kuin yritysten tapahtumiinkin.

Tavallisesti Galleria U:ssa on ollut vain unkarilaisten taiteilijoiden näyttelyitä, mutta jatkossa nähdään vuosittain myös kaksi tai kolme suomalaistaiteilijan näyttelyä.

Hakaniemen pysäkillä Ysi on täynnä porukkaa. Tunnelma alkaa kääntyä kalliomaiseksi. Nenä punoittaa yhdellä jos toisella matkustajalla, ja yksi yrittää ratikkaan pyörän kanssa. Kuljettajan pyyntöä poistaa pyörä ratikasta seuraa kommentti ”joo, joo, sori vitusti”. Läheltä pysäkkiä Fleminginkatu löytyy kirpputori Jade. Astioita kirpputoreilta etsiville paikka on oikea. Lasituotteet ja kotimainen design ovat paikan kantava voima. Poistuessaan eräs naisasiakas näyttää kassinsa sisällön myyjälle. Nainen sanoo Itä-Suomessa olevan totuttu näyttämään kassi aina kaupasta poistuttaessa. ”Mä olen sitä mieltä, että jokainen nukkuu itsensä kanssa yöt. Täällä ei tarvitse näyttää.” myyjä kommentoi ystävälliseen sävyyn. Matkan jatkuessa Ysillä maisema vaihtuu Jätkäsaaren nousevista taloista vanhoihin teollisuusrakennuksiin. Kahvitehtaan kohdalla kahvintuoksu valtaa hengitystiet. Sturenkadun pysäkiltä ulos hypättäessä ei olekaan pitkä matka kahville. Viipurinkadulta löytyy toukokuussa avattu kahvila Päättäri. Vesa Hinttala on ollut alusta asti toisena työntekijänä kaverinsa perustamassa kahvilassa. Nyt pienessä kahvilassa on yksi asiakas, mutta lounaisaikaan on kiireistä. Kahvilan erikoisuus ovat lounaskeitot. Alppilasta Ysin reitti jatkuu Itä-Pasilaan. Ratikassa on taas väljempää ja rauhallista. Messukeskuksen jälkeen on päätepysäkki: Pasilan asema. Laiturilla numero kolme Terttu Aittomäki odottelee Kuopion junan saapumista. Hän on saapunut Helsinkiin eilen tapaamaan kaveriaan. Tertulle tämä oli toinen kerta Helsingissä, ja murrekin kertoo, ettei nuori nainen ole pääkaupunkiseutulaisia. Terttu on palaamassa kotiinsa Vammalaan.

Miehen ja naisen ero Teksti Matias Autio / Kuvat Aino Haili Naiset ja miehet kohtaavat elämänsä vastoinkäymiset erilailla. Naiset mielletään ikävän tapahtuman jälkeen syömässä suklaata ja katsomassa Sinkkuelämän ensimmäisen tuotantokauden uusintoja. Miehet taas korkkaavat oluen ja suu on täynnä makkaraa. Väliin puhahdetaan pari vittusaatanaa. Kärjistettynä erot ovat räikeitä, käsiteltävät tunteet ovat pohjimmiltaan kuitenkin samoja. Vastoinkäymisestä toipuminen on prosessi. Miehet hakeutuvat usein laumaan. On tuttu porukka, josta saadaan positiivisen energian taso takaisin kohdilleen. Naiset taas hakevat tukea lähimmältä sydänystävältään, johon on voinut vastaavissa tilanteissa ennenkin luottaa.

Tosimiehet merellä

eitä oli kolme miestä. Olimme kaikki hyviä ystäviä keskenämme. Kaikki omilla tahoillaan kiireisiä. Yhdellä on lapsi ja raskaana oleva vaimo. Toisella hyväpalkkainen työpaikka, josta irtisanotaan ihmisiä. Ja minä, ravintolatyöntekijä, viikon päästä työtön. Pomo otti kaksi päivää sitten minut puhutteluun, kertoi ettei firma tarvitse kaltaistani enään. Olin nyt, kolme päivää myöhemmin yhä poissa tolaltani. Yksi vahvasti porukkaamme yhdistävä tekijä on meri. Merellä olemme kaikki yhdestä puusta veistettyjä miehiä, jotka viihtyivät aalloilla, kuin sen pinnoilla tanssivat ilmakuplat. Uraputkessa kiitävä Jari puhuu puhelimeen hypätessään veneeseen. Meneillään on konferenssipuhelu Amerikkaan. Jari koittaa selittää, ettei seuraavia YTneuvotteluja noin vain kyetä aikaistamaan. Vaikka sehän olisi positiivista, ainakin osakkeiden omistajan mielestä. “Jon I’m calling you back first thing tomorrow. We need to have a serious reconsideration about this”, syvä huokaus ja Jari lopettaa puhelun. Sillä aikaa me kaksi muuta olemme hiljaisina hoitaneet lähtöhässäkän ja saaneet Mikan vanhan veneen purjeet ylös. Kaikki käyvät läpi kuulumisensa. Mikalla on stressaava tilanne, vaimo on paisunut jo valtavaksi. Hormonit jylläävät ja Mika joustaa, kaikessa. Jarin ohimot kaljuuntuvat rankan työn vuoksi. Maailman heikko taloustilanne ei saa häntä nuortumaan. Kerron perään ystävilleni omasta heikosta tilanteesta. Saan sympatiaa ja olalle taputukset. Ele tuntuu hyvältä, mutta ei varsinaisesti helpota, saati ratkaise ongelmaa.

Kolme apeaa miestä istuu veneen laidalla, vaitonaisina. Vaikka lomat ovat kaikilta jo vietetty, aurinko paistaa ja tuntuu lämpimältä. Tuulta on noin 4 metriä sekunnissa. Ajamme sivumyötäisessä tuulessa kohti laskevaa aurinkoa. Jari nostaa Mikan kanssa pallopurjeen. Aluksi kuulen suhinaa, ja “puff ”, purje pullistuu. Sekunniksi vene kallistuu nätisti niiaten, jonka jälkeen vauhti kiihtyy. Peräsin kädessäni kevenee. Tovin purjehdittuamme minut valtaa outo olo. Kuin huolet, raskaana olevat vaimot ja irtisanomiset katoaisivat maailmasta. Katson vieressä istuvia ystäviäni ja totean heidän kasvoiltaan, että tunne on vallannut koko veneen. Purjeet täyttänyt elokuinen ilma on jotenkin valunut veneeseen ja huumannut miehistön. Mika löytää pilssistä yhden kylmän oluen. Kaikille on sanomattakin selvää, että nyt on oikea hetki avata hieman ruostunut olutpurkki. Vuorotellen valutamme kurkusta alas jumalaista nestettä. Se ei tunnu oluelta, se tuntuu joltain paremmalta. Suolan ja ruosteen makuinen alumiini tekee oluesta tällä kertaa täyteläisempää. Meri on antanut sille oman mausteensa. Tässä sonnilaumassa on voimaa, ei vain sen jäsenissä ja jutuissa, vaan se on jotain vielä suurempaa. Jotain, joka saa minut tuntemaan rentoutuneeksi. Palaamaan takaisin ajalle, jolloin ei ollut talouskriisejä, neuvolakäyntejä tai yllättäviä potkuja töistä. Se on lauman suuruutta, sen rinnalla oman elämän murheet ja käänteet tuntuvat pieniltä. Ilta aurinko laskee ja lähdemme takaisin kohti rantaa, kohti todellisuudelta. Matkalla katson laiturin viereistä terassia, joka näyttää tällaisena iltana varsin kutsuvalta.

“

Ihanat naiset rannalla

ytytän savukkeen ja imaisen siitä keuhkot täyteen. Hetken maistelen savua ja puhallan sen sitten ulos. Heti ensimmäinen henkäys rentouttaa ja tuntuu hyvältä. Viime päivien draama on vaikuttanut minuun myös fyysisesti. Tupakkaa on nimittäin mennyt melkein aski päivässä. Se on aika paljon bilepolttajalle. Odotan ystävätärtäni Minnaa Helsingin mattolaiturilla. Olen jo pari päivää odottanut tapaamistamme. Minna on paras ystäväni, juuri häneltä tarvitsen nyt tukea ja neuvoja sydänsuruihin. Unelmieni mies, Mikko on osoittautunut todelliseksi antisankariksi. Sain häneltä alkuviikosta puhelun, jossa hän sopersi heikon selityksen paranevista haavoista ja oman tilan tarpeesta. Ei tuntunut herralla vielä viime viikonloppuna olevan puutetta omasta tilasta, päinvastoin. Sillä on varmaankin joku toinen, joku jolla on isommat rinnat ja kapeampi vyötärö. Ajatus aiheuttaa minussa itseinhoa ja vatsaani koskee. Onneksi Minna saapuu pian. Heitän pois loppuun poltetun tupakan ja antaudun syleiltäväksi. Halaus on lämmin ja välitön. Siirrymme terassille, josta valitsen meille pöydän, sillä aikaa Minna hakee lasit valkoviiniä. Hän saapuu pöytään ja aloittaa keskustelun, ”no?” Kerron mitä minulle on tehty ja selitän ystävälleni taustoja. Hän vastailee nopeasti ja asiantuntevasti. Pian surkutteluni saa kaivattua vastakaikua ja tuntuu siltä, kuin joku todella ymmärtäisi. Ymmärtää miltä minusta tuntuu ja millaisen vääryyden olen kohdannut. Minna on just sitä mitä nainen tarvitsee. Nainen tarvitsee parhaan kaverin. Niin, ja tietysti miehen, mutta ei sikaa. Sitä tästedes vain joulupöydässä.

Minna on just sitä mitä nainen tarvitsee. Nainen tarvitsee parhaan kaverin. Niin, ja tietysti miehen, mutta ei sikaa. Sitä tästedes vain joulupöydässä.

“

Käsittelemällä asioita läheisen kanssa löydän itsestäni optimismia, jota en yksinäni osaa tunnistaa. Saatii kaivaa esiin vaikeana hetkenä. Parin tunnin jutustelun jälkeen itseinho ja viha ovat tipotiessään. Koko aikana en ole polttanut edes yhtä tupakkaa. Saavutan todellisen mielenrauhan, kun Minna kohottaa kuohuviiniksi vaihtuneen maljan. Kilistelen ja kaadan maailman parasta kuoharia kurkusta alas. Hetkeksi hiljennymme ja katsomme kaunista merimaisemaa. Maiseman kuitenkin tukkii joku purjevene. Veneessä on porukka miehiä, yksi heistä ojentaa olutta venettä ohjaavalle miehelle. Mies ottaa rauhallisesti oluen huulilleen ja selvästi nauttii siitä. Hän kiinnittää huomioni. Hänen katseessaan on jotain rauhallisuutta. Tunne tarttuu minuun ja kiinnostun. Huomaan sytyttäväni taas tupakkaa ja pälyilen veneporukan rantautumista. He kiinnittyvät sadan metrin päähän. Katson Minnaa ja hän ymmärtää heti mikä oli kiinnittänyt huomioni. Pieni nyökkäys ja lähdemme kävelemään kohti laituria. Asettelen hiuksiani hermostuneena ja ajattelen mielessäni, ”ei kai taas.” Ystäväni katsoo minua ja hihkaisee, ”anna mennä, maailma on sun!” Totta, elämä on taas aika ihanaa.

Teksti Aleksi Pelvas / Kuvat Aino Haili / Faktat Topi Virri

armaa taivas ja lämpömittari hitusen plussan puolella, helmikuisena keskiviikkoaamupäivänä. Soitan ovikelloa Espoon Matinkylässä. Oven tulee avaamaan juuri hetki sitten herännyt nuori rokkarin näköinen mies. Kello näyttää yhtätoista, kun indiebändi Big Wave Ridersin basisti Aleksi Luukka, 27, kaataa kahvia kuppeihin. Myöhäinen herääminen ei johdu tällä kertaa eilisestä keikasta tai juhlimisesta, mitä musiikkipiireissä usein kuvitellaan tapahtuvan. Eilen illalla hän huhki espoolaisen rautakaupan levynleikkaamossa palvellen asiakkaita. Arkeen kuuluu lähes päivittäisen treenaamisen lisäksi paljon muutakin kuin musiikki. Aikaa musiikin ja vuorotyön lisäksi vie perhe, johon kuuluu avovaimo lapsineen sekä kaksi kissaa sekä maalausharrastus.

“

Musiikki on ollut aina jonkinlainen henkireikä.

Luukka ja Big Wave Ridersin solisti Teppo Meriläinen perustivat yhtyeen vuonna 2010, ja tämänhetkinen kokoonpano sai muotonsa 2011 keväällä. Ennen Big Wave Ridersia Luukka on ehtinyt soittamaan muun muassa Yes Please! -yhtyeessä sekä hieman raskaampaa materiaalia soittavassa Liv Animalissa. Big Wave Riders julkaisi ensimmäisen kokopitkän albuminsa “Life Less Ordinary” elokuussa 2012. Basisti itse on tyytyväinen tuotokseen, “Ei sitä pistäisi pihalle mitään mistä ei voi olla ylpeä. Se on saanut paljon hyvää palautetta ja sitä on myyty mukavasti. Aina voi jälkeenpäin miettiä mitä olisi voinut tehdä paremmin, mutta rajallinen aika ja raha pistävät aina joitain esteitä”. Vaikka Luukka joutuu paiskimaan niin sanottuja “tavallisia” töitä, hän ei näe musiikkia pelkkänä harrastuksena, ”Big Wave Riders, kuten musiikki yleensäkin, on ollut aina jonkinlainen henkireikä ja intohimo” hän kertoo. Haaveissa on siis elämä,

“

jossa musiikin tekeminen takaisi toimeentulon, “En ole koskaan miettinyt musiikkia kaupalliselta kannalta, mutta olisihan se hienoa, jos pystyisi aamulla heräämään ja ensimmäinen asia mitä tekee on musiikki”, hän jatkaa. Tällä hetkellä bändin kirstuun kilahtavat kolikot menevät yhtyeen toiminnan ylläpitämiseen.

“

En ole koskaan miettinyt musiikkia kaupalliselta kannalta.

Big Wave Ridersin musiikista ja pukeutumistyylistä saattaa helposti tulla mieleen 90-luvun brittipop-yhtyeet Oasiksesta Stone Rosesiin. Luukka myöntää kuunnelleensa mainittujen yhtyeiden musiikkia sekä muun muassa Orange Juicea, Spiritualizedia ja Happy Mondaysia, mutta hän ei usko pelkästään niiden vaikuttaneen Big Wave Ridersin musiikkiin. “Bändejä on niin paljon, ja mielestäni kaikki mitä kuuntelee, vaikuttaa omaan musiikilliseen antiin aina jossain määrin”, hän lisää. Basisti ei halua asettaa heidän musiikkiaan mihinkään tiettyyn genreen, vaikka heidän musiikkiaan on usein verrattu muun muassa manchesterilais-soundiin. Hänen mielestään genrerajat eivät ole oleellisia, vaan kaikki on kiinni itse musiikista ja sen laadusta, “Se mikä kuulostaa hyvältä saa mahdollisuuden, oli se sitten mistä genrestä tahansa. Homma pysyy mielenkiintoisena, kun ei yritä lokeroida omaa musiikkiaan liikaa”. Myös musiikin saattamiseksi ihmisten tietoisuuteen Big Wave Riders luottaa oikeanlaiseen tekemiseen, musiikin laatuun sekä puskaradioon. Kiireisen elämän keskeltä Luukalta löytyy aikaa myös useille ulkomaanmatkoille. Kyseessä eivät ole lomamatkat perheen kanssa vaan reissuun lähdetään työn puolesta. Big Wave Riders on viime aikoina Gaea-levy-yhtiönsä avustuksella päässyt keikkailemaan melko paljon ulkomailla. He ovat käyneet vuoden sisällä niin Lontoossa, Moskovassa, Pietarissa, Brightonissa kuin Berliinissäkin. Basisti on nauttinut ulkomaankomennuksista ja kertoo myös yleisön olleen innostunutta ja nähtävyyksiäkin hän on ehtinyt käydä katsomassa, “Kaikki ulkomaanreissut ovat olleet erittäin opettavia ja hienoja reissuja. Kaikki on järjestetty erinomaisesti, ja joka kerta on ehtinyt myös näkemään kaupunkia”. Aleksin kiireisen elämän paineita helpottavat terveellinen ruokavalio, lopetettu tupakointi sekä 50-luvulta peräisin oleva “kilpapyörä”, jolla lyhyemmät matkat sujuvat sutjakkaasti. Kysyttäessä Big Wave Ridersin seuraavan levyn ilmestymisen ajankohdasta, Luukka ei anna osviittaa, mutta myöntää sen teon olevan jo hyvässä vauhdissa. Samalla hän kehottaa kärsivällisyyteen, “Tuntuu, että nykyään monet asiat tehdään vähän sinnepäin liian kireän aikataulun ja odotuspaineiden takia. Kärsivällisyyttä kansa, kärsivällisyyttä”. Uutta materiaalia odotellessa voi käydä katsastamassa bändin tuoreimman Sunny Season -kappaleen musiikkivideon, joka löytyy osoitteesta: http://www.youtube.com/ watch?v=NcWBXfMVEVw. Seuraavan kerran Big Wave Ridersin voi nähdä livenä 08.03. Ilokivessä, Jyväskylässä.

“

J채senet: Teppo: Solisti, kitara Anssi: Taustasolisti, kitara, koskettimet Aleksi: Basso Petri: Rummut Lauri: Koskettimet, saksofoni, kitara Mikael: Kitara

Perustettu: 2010 Kotikaupunki: Helsinki, Espoo Musiikkityyli: Brittipop, surf

Linkkej채: www.facebook.com/bigwaveriders www.soundcloud.com/bigwaveriders www.twitter.com/bigwaveriders www.youtube.com/bigwaveridersband www.bigwaveriders.tumblr.com www.myspace.com/bigwaveridersband www.solitimusic.com/bigwaveriders

Tuotanto: 2011: The Big Wave Riders EP 2012: Life Less Ordinary CD

? n o i n i i t a inen kre

el s e s ä t i M

“

“K

On aloittelijamainen virhe, että alkaa miettiä, mitä proteiinia tai kreatiinia ostaisi, jos ruokavalio ei ole kunnossa.

aikenlaisia myrkkyjä sinäkin käytät”, sanoo oma äitini, kun kaadan maltodekstriiniä ja heraproteiinia sheikkeriin. Treenin jälkeen hiilihydraatit ja nopeasti imeytyvät proteiinit auttavat lihaksia palautumaan ja kehittymään. Omat vanhempani kuuluvat siihen ”kaurapuuroa ja ruisleipää” -sukupolveen, jolle kaikenlaiset lisäravinteet ovat vieraita ja pelottavia. Lisäravinteiden käyttö on kuitenkin tullut osaksi yhä useamman ihmisen elämää. Kehonrakennusta on harrastettu jo 1800-luvun lopulta, varsin miespainotteisesti. Aina on pyritty käyttämään kaikki keinot, jotta tulokset on voitu maksimoida. Siinä missä nykypäivän ammattilaiskehonrakentajat käyttävät jo säännöllisesti muun muassa kasvuhormoneja, ovat normaalit lisäravinteet lähes jokaisen salilla käyvän henkilön käytössä. Pelkästään aerobista liikuntaa harrastavat ovat myös huomanneet lisärevinteiden tärkeyden, etenkin lihasten palautumisessa. On ymmärretty, että pelkästään hyvin syömällä on äärimmäisen vaikea saavuttaa ravintoaineita riittävästi ja oikeassa suhteessa. Meille miehille lihaksikkaan ulkonäön tavoittelu on ollut jo pitkään yleistä, kun taas naisille vartalon muokkaamiseen on liittynyt lähinnä hoikkana pysyminen, mikä on joiltakin voinut aivan hyvin onnistua pelkästään epäterveellisestä ruoasta luopumisella tai pienellä liikunnan lisäämisellä. Supermallien vartalot ovat suurimmaksi osaksi sairaalloisen laihoja, harvemmin terveellisen lihaksikkaita. Lihaksilla voi kuitenkin tuoda vartalon muotoja paremmin näkyviin, eikä lihasten kasvamisella ole pelkästään näkyvä vaikutus; lihasten kehitys vaikuttaa positiivisesti koko kehon toimintaan. ”Ravintolisää ei tule käyttää monipuolisen ruokavalion korvikkeena”. Tuo teksti on kirjattu ravintolisäpakettien kylkeen, ja siihen tulee myös kiinnittää huomiota. On aloittelijamainen virhe, että alkaa miettiä, mitä proteiinia tai kreatiinia ostaisi, jos ruokavalio ei ole kunnossa. Naisten lisäravinteiden käyttöön törmää helposti vaikkapa netin treeniblogeja tutkiessa. Proteiinijauhot ja -patukat ovat yleisiä, mutta esimerkiksi ”Linda Manuella” -nimellä kulkevan bloggarin hyllystä löytyy näiden lisäksi muun muassa vihreän teen uutetta, vahvaa b-vitamiinia ja kalaöljykapseleita. Vihreän teen uute lisää aineenvaihduntaa ja tehostaa rasvan polttamista. B-vitamiinit ovat hermostolle tärkeitä, vähentävät stressiä, eikä niitä ole aina mahdollista saada riittävästi pelkästään syömisen kautta. Kalaöljykapselit sisältävät tärkeitä Omega 3 -rasvahappoja, jotka auttavat muun muassa polttamaan huonoja rasvoja.

“

Yksi idea ravintolisien käyttöön siirtymisessä on se, että halutaan vain ne tietyt ”hyvät” ravintoaineet ilman niitä ”huonoja”. Se, mikä on hyvää tai huonoa, riippuu siitä, mitä kukin tavoittelee. Jos halutaan Omega 3 -rasvahappoja, saadaan sitä toki myös tavallisista levitteistä. Haittana tässä on se, että samalla tulee syötyä usein vielä enemmän huonoja rasvoja. Kalaöljykapseleiden avulla saadaan vain ne hyvät rasvat. Toinen yleinen pointti on ravintolisien helppous. Treenin jälkeen on varmasti helpompi sekoittaa desin tai kahden verran jauhoja veteen, kuin syödä kolme tonnikalapurkkia. Lisäksi heraproteiini on nopeasti imeytyvää ja palauttaa nopeammin. Kreatiinin viiden gramman suositellun päivämäärän saa sekä puolen kilon pihvistä että teelusikallisesta kreatiinijauhoa. Toki, se puolen kilon pihvi olisi aina maukas vaihtoehto, mutta monilla ei joka päivä ole sen syömiseen mahdollisuutta. Naisten keskuudessa kasvissyöjien määrä on myös kasvussa. On ihmisiä, jotka haluavat panostaa vartaloonsa ja lihaksiinsa, mutta eivät halua syödä lihaa. Tällaisille tapauksille ravintolisien merkitys korostuu entisestään. Itse seuraan ilolla tätä naisten kehonrakennusilmiötä ja kannustan ravintolisien käyttöä osana tehokasta treeniä ja oikeanlaista ruokavaliota. Jokaisen vartaloaan kehittävän naisen tulisi tutkia lisäravinteita ja tiedostaa niiden antamat Teksti Markus Pakala / Kuvitus Beatrice Borgström