HESY 1/2011 by HESY ry.

HESY 1/2011

J채senlehti 1/2011 Medlemsblad

Verkkokalastus uhkaa saimaannorppia Koiran rooli ratkaisee rotuvalinnan

Herppi on haasteellinen lemmikki 1

Pääkirjoitus

HESY 1/2011

Presidentti Tarja Halonen on yhdistyksemme suojelija. Puheenjohtaja • Ordförande

Jäsenmaksu• Medlemsavgift

Hannele Luukkainen

1/2011 JÄSENLEHTI MEDLEMSBLAD

Jäsenmaksulomakkeita saa toimistosta • Anmälningsblanketter fås från kontoret

Hallituksen varsinaiset jäsenet • Styrelsens egentliga medlemmar Jukka Marttila (varapuheenjohtaja • viceordförande) Lena-Maria Lundell (sihteeri • sekreterare)

Aikuisjäsen • Vuxenmedlem

25 €

Harry Linnarinne Kirsi Ruuskanen

Nuorisojäsen (alle 18 v.) • Juniormedlem (under 18 år)

15 €

Hallituksen varajäsenet • Styrelsens suppleant

Paula Kyllästinen

Päätoimittaja • Chefredaktör

Hannele Luukkainen

NORDEA 200118-113063

Toimitussihteeri • Redaktionssekreterare

Erja Veivo

Eläinsuojelukeskus

Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki Toimisto avoinna ma-pe klo 10-18 Puh. (09) 54200 100 (ma-pe 10-17), faksi (09) 54200 142

Perintöpuoti

Taitto • Art Director

Perintöpuoti on kirjojen, korujen, taulujen, astioiden, vaatteiden ja retroesineiden aarreaitta. Valikoima vaihtuu jatkuvasti, tervetuloa tekemään löytöjä!

Jenni Kaurila

Kansikuva • Pärmbild

Jenni Kaurila

Ilmoitusmyynti • Annonsförsäljning Kirsti Rautasola, puh. • tel. (09) 54200 101

Talousasiat ja hautausmaa-asiat Puh. (09) 54200 101 (ma-pe 10-17)

Mäkelänkatu 34, Helsinki. Avoinna arkisin klo 11-18.

Eläintilat: ma-pe ja su klo 15-18

Ilmoitushinnat • Annonspriser 1/1 400 €

•

1/2 225 €

Kirpputori: ma-pe klo 15-18, la klo 12-15, su klo 12-18 •

1/4 120 €

Perintöpuoti, Mäkelänkatu 34: ma-pe klo 11-18

Toimituksen osoite

Djurskyddscentralen

Helsingin eläinsuojeluyhdistys, Jäsenlehti Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki

Samhällsvägen 11, 00680 Helsingfors Öppet må-fr kl. 10-18 Tel. (09) 54200 100 (må-fr kl. 10-17) fax (09) 54200 142

Redaktionens adress

Helsingfors djurskyddsförening, Medlemsblad Samhällsvägen 11, 00680 Helsingfors

Djurens förvaringslokalitet: må-fr och sö kl. 15-18

Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. • Tidningen utkommer två gånger om året, på våren och på hösten.

Lopptorget: må-fr kl. 15-18, lör kl. 12-15, sö kl. 12-18 Arvboden, Backasgatan 34: må-fr kl. 11-18, lör stängt

Painos 3100 kpl • Upplaga 3100 st. Painopaikka • Tryckeri: Miktor Oy

Kiitos

Yhteistyökumppaneillemme Seuraavat yritykset ja yhteisöt ovat tukeneet HESYn toimintaa. Sponsorien ansiosta vähäiset rahamme ovat riittäneet paremmin! Eläinklinikka Hertta

Pääkirjoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Ledaren. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 Almo Naturelta lahjoitus HESY:lle. . . . . . . . . . . . . 5 Onko eläintenpitokiellolla merkitystä?. . . . . . . . . 5

Etsijäkoiraliitto

Hallitus esittäytyy. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

Hau Mau

Internet: www.hesy.fi

Tässä numerossa

Eläintarvike Doggis Faunatar, Myyrmanni

Testamentti HESY:lle. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8

HESYN TUOTEKUVASTO. . . . . . . . . . . . . . . . . . 20

ARK - Nousevan auringon eläinsuoja. . . . . . . . . . 10

Koko elämä eläinten puolesta – Project Viktor. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22

Nostetaan kissa pöydälle. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1 3

Eläimen kanssa matkalla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24

Lauttasaaren eläinlääkäriasema

Kun luonto ottaa omansa takaisin . . . . . . . . . . . . 1 4

Tapahtumarikas kevät ja kesä . . . . . . . . . . . . . . . 27

Lippulaivan eläinpuoti

Citykaneja vai kitukaneja?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16

Sijaisemo orvolle – Elämän ja kuoleman kysymys. . . . . . . . . . . . . . 28

Kesko Konootti Media K-supermarket, Mankkaa/ Pekka Iho Oy

Musti & Mirri, Porttipuisto Musti & Mirri, Puhos Tuko Logistics Suuret kiitokset myös kaikille uusille ja vanhoille eläinkummeillemme!

Santtu-kissan tarina – Löytökissasta oloneuvokseksi. . . . . . . . . . . . . . 18

Tapahtumakalenteri. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .32

HESY 1/2011

Eläinten ääni kuuluviin Juttelin juuri tänään eläinlääkäri Mikael Ilveksen kanssa suomalaisten suhtautumisesta eläimiin. Hän totesi viisaasti, että me suomalaiset olemme aivan hulluja, kun vihaamme eläimiä. Tämä viha näkyy muun muassa siinä, että kaikki eläimet tapetaan ja eläimet nähdään vain välineinä eikä yksilöinä. Karkeimmin tämä raakalaismainen käyttäytyminen näkyy uusia ilmiöitä kuten esimerkiksi niin sanottuja citykaneja kohtaan. Kuitenkin ihmisen tulisi luontaisesti suojella eläimiä eikä tuhota niitä. Suurimmat eläinsuojeluongelmat Suomessa ovat ylipäätään lainsäädännön heikkous, valvonnan puute sekä poliisin ja syyttäjätahon haluttomuus puuttua eläinten huonoon kohteluun ja liian lievät tuomiot eläinrääkkäystapauksissa.

eläintarhoissa, viihteessä, lemmikkien pitämisessä, jne. Kirjataan havaitsemamme epäkohdat ylös ja kysytään eduskuntavaaliehdokkailta, mikä heidän näkemyksensä on näistä seikoista ja mitä he ovat valmiita tekemään ongelmien poistamiseksi. Lähes jokaisesta vaalipiiristä ja lähes jokaisesta puolueesta löytyy eläimiin positiivisesti suhtautuvia ehdokkaita. Tosin perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on ilmoittanut kantanaan, että ”eläimiä pitää suojella eläinsuojelijoilta ja luontoa pitää suojella luonnonsuojelijoilta”. Perussuomalaisille povattu vaalivoitto ei lupaa hyvää eläinten kannalta. Eläinsuojelumyönteisen ehdokkaan valintaa helpottaa

Eläinsuojeluliitto Animalian vaalikone, jossa ehdokkaat ovat voineet kertoa kantansa eläinsuojelukysymyksiin. Neuvottelut uudesta hallituksesta ja hallitusohjelmasta alkavat heti eduskuntavaalien jälkeen. Eläinsuojeluväen tavoitteena on saada eläinsuojeluasiat kirjatuksi hallitusohjelmaan. Lisäksi vaadimme, että eläimiin liittyvät asiat siirretään maa- ja metsätalousministeriöstä ympäristöministeriön vastuulle. Nykyinen tilanne, jossa pukki on kaalimaan vartijana, on täysin kestämätön. Käytetään siis eläinten ääntä huhtikuun vaaleissa. Hannele Luukkainen

Eläinsuojelulakia on tiukennettava siten, että Suomi nousee eläinsuojelun kärkimaiden joukkoon ottamalla lainsäädäntöönsä muiden maiden parhaat käytännöt. Matkimisen arvoinen maa on esimerkiksi Sveitsi, joka on valovuoden edellä Suomea eläinsuojelussa. Tavoitteenamme on, että Suomessakin lemmikkien ja maatalouseläinten hyvinvointi tulee taata kaikissa olosuhteissa. Eläinsuojeluvalvontaa on lisättävä perustamalla eläinsuojelueläinlääkärin virkoja kuntiin Helsingin tavoin. Pentutehtaat pitää saada kuriin ja lemmikkien maahantuontia ja maastavientiä on valvottava tehokkaammin kuten myös eläintenpitokieltoja. Poliisille ja syyttäjäviranomaisille on annettava eläinsuojelukoulutusta. Kuntien on otettava vastuu myös niistä eläimistä, joiden omistaja ei pysty huolehtimaan lemmikeistään. Koiravero on poistettava ja sen tilalle tulee perustaa maanlaajuinen lemmikkieläinrekisteri. Lisäksi Suomeen on perustettava eläinasiavaltuutetun virka. Uhanalaiset eläinlajit on suojeltava tehokkaasti. Huhtikuun eduskuntavaaleissa on jälleen kerran tilaisuus muuttaa Suomi paremmaksi myös eläimille. Kun eläimillä ei ainakaan toistaiseksi ole äänioikeutta, meidän eläinihmisten velvollisuus on käyttää eläinten ääntä. Katsotaan ympärillemme eläinten silmin ja mietitään, mitä eläimet haluaisivat muuttaa suomalaisessa yhteiskunnassa – ruuantuotannossa, metsästyksessä, turkistarhauksessa, raviurheilussa, eläinkokeissa, 3

Ledaren

HESY 1/2011

Gör djurens röst hörd Idag talade jag med Mikael Ilves om hur finländarna förhåller sig till djuren. Han konstaterade klokt att vi finländare är helt galna, eftersom vi hatar djur. Detta hat syns bl.a. däri att alla djur dödas och att djuren ses enbart som föremål och inte som individer. Det här barbariska beteendet är som gravast gentemot nya fenomen som till exempel de så kallade citykaninerna. Människan borde ändå enligt sin natur beskydda djur och inte förinta dem. De största djurskyddsproblemen i Finland är i allmänhet den svaga lagstiftningen, bristen på övervakning samt åklagarämbetets ovilja att blanda sig i djurens dåliga behandling och de alltför milda domarna i djurplågerifallen. Djurskyddslagen måste göras strängare så att Finland genom att införliva andra länders bästa praxis i sin lagstiftning blir ett ledande land inom djurskydd. Ett land som det lönar sig att efterapa är Schweiz, som är ett ljusår före Finland inom djurskydd. Vårt mål är att sällskaps- och lantbruksdjurens välbefinnande bör garanteras under alla omständigheter även i Finland. Djurskyddsövervakningen måste ökas genom att grunda vakanser för djurs-

Vuokratekstiilit

Juhlat vaivattomasti ja tyylikkäästi: vuokraa astiat ja tekstiilit!

Kaikki tekstiilimme ovat korkealaaatuisia kotimaisia tuotteita.

kyddsveterinärer i kommunerna som man gjort i Helsingfors. Valpfabrikerna måste fås under kontroll och import och export av keldjur måste övervakas effektivare liksom även förbuden att ha djur. Polisen och åklagarmyndigheterna måste få utbildning om djurskydd. Kommunerna måste ta ansvar för djur vars ägare inte längre kan sköta om dem. Hundskatten måste slopas och istället för den bör det grundas ett landsomfattande register över sällskapsdjur. Därtill bör man inrätta en tjänst för en djurombudsman i Finland. Utrotningshotade djur bör skyddas effektivt.

I så gott som varje valkrets och i nästan varje parti finns det kandidater som har en positiv inställning till djur. Visserligen har sannfinländarnas ordförande Timo Soini meddelat sitt ställningstagande att ”djur måste skyddas från djurskyddarna och naturen skyddas från naturvårdarna”. Valsegern som har spåtts för sannfinländarna bådar inte gott för djuren. Djurskyddsförbundet Animalias valmaskin, i vilken kandidaterna har kunnat delge sina ståndpunkter i djurskyddsfrågor, underlättar valet av en kandidat som ställer sig positiv till djurskyddet.

I riksdagsvalet i april har vi igen möjlighet att förändra Finland till ett bättre land också för djuren. Eftersom djuren åtminstone inte tills vidare har rösträtt, är det vår plikt som djurmänniskor att rösta för djuren. Låt oss se på omgivningen med djurens ögon och funderar på vad djuren skulle vilja ändra i det finländska samhället – i matproduktionen, jakten, pälsnäringen, travsporten, djurförsöken, djurparkerna, underhållningen, sällskapsdjurens förhållanden etc. Låt oss skriva upp missförhållandena och fråga riksdagsvalskandidaterna vad deras ställningstagande är gällande dessa omständigheter och vad de är villiga att göra för att avlägsna problemen.

Förhandlingarna om en ny regering och regeringsprogram börjar genast efter riksdagsvalet. Djurskyddsorganisationernas mål är att få djurskyddsärendena listade i regeringsprogrammet. Därtill kräver vi att ärenden som berör djur flyttas från jordoch skogsbruksministeriet till miljöministeriets ansvarsområde. Den nuvarande situationen, i vilken bocken är satt som trädgårdsmästare, är helt ohållbar. Låt oss alltså rösta för djuren i valen i april.

- pöytäliinat - lautasliinat - kylpypyyhkeet - käsipyyhkeet - liinavaatteet - kylpytakit - laudeliinat

Vuokramatot Vakiokoot: 85x150cm, 85x300cm, 115x175cm, 115x240cm, 150x240cm.

Pesulapalvelut Valko- ja kirjopesu

Kaikki normaaliin valko- ja kirjopesuun soveltuvat vaatteet, lakanat, liinat, pyyhkeet ym.ym.

Kemiallinen pesu

Pesemme kemiallisessa pesussa vaatteet joita ei normaalissa pesussa voi pestä, mutta soveltuvat kemialliseen pesuun.

Soita! 040 543 9855, 0400 440 738, (09) 805 1424 ullamaija@saunalahti.ﬁ , www.pesutimangi.ﬁ

Billskogintie 25 A, 02580 Siuntio tai Asemakuja 2 / katutaso, 02770 Espoo

Oy KALVING Ab 2010

HESY 1/2011

Hannele Luukkainen

HESY 1/2011

In Memoriam HESY 1/2011

Urho Kaleva

Rakas Vili, Kultainen, ihana, ainutlaatuinen kissapoikani. Parhaista hoidoista huolimatta vaikea sairaus vei äkkinäisesti voimasi ja lohduttoman poismenosi myötä 11. marraskuuta 2010 suruni ja kaipaukseni on käsittämätön. Kohtasin Sinut Hesyllä helmikuussa 1999 ja kiitän Sinua koko sydämestäni tästä yli kymmenen vuoden matkasta. Jään kaipaamaan sitä aurinkoa, valoa ja energiaa, jota olemuksellasi ja eläväisyydelläsi toit elämääni. Kuinka joka aamu aina kuulit, kun avasin silmäni yöunen jälkeen – ja olit heti lähelläni halittavana. Tai kun aamuisin ennen heräämistäni sait hellyyskohtauksia, tulit viereeni ja vain joko olit siinä vierelläni ja katsoit minua söpöllä olemuksellasi kunnes heräsin tai painoit tassusi kevyesti kasvoilleni ikään kuin sanoen: ”Mamiii! Herää, tahdon syliin”. Hellyttävää ja niin inhimillistä oli myös se, kun usein eri tilanteissa painoit tassusi lämpimästi kädelleni ja annoit sen olla siinä pitkään. Kaipaan sitäkin, kun töitä tehdessäni kävit aina välillä työpöydälläni minua tervehtimässä Usein jäit viereeni kehräämään ja nukkumaan. Kotiin palatessani suloinen olemuksesi oli tavan takaa minua ikkunan äärellä odottamassa ja aina eteisessä iloisesti vastaanottamassa. Sisintäni kouristaa, koska en voi enää napata Sinua syliini, halia Sinua hellästi sekä suukotella pehmeää 6

Japanin luonnonkatastrofi koskettaa myös eläimiä

korvantaustaasi ja poskeasi. Tai kuulla aivan ihanaa kehräystäsi ja jutteluasi, katsoa Sinua silmiin ja tunnistaa aitoa sanatonta yhteyttä välillämme. Tai iloita hassutuksistasi, siitä, kuinka yritit vaivihkaa ja kevyesti tassullasi napata kinkkusiivua voileivältä – kylässäkin! Tai riemuita siitä, miten heittäydyit pallon, narun, kynän tai muun esineen kanssa iloiseen leikkiin – vielä viime syksynä. Tykkäsit myös syöksyä päiväpeiton alle pedatessani tai lakanoiden alle niitä vaihtaessani ja leikitellä kanssani sieltä käsin. Poismenosi myötä jokaisesta tulevasta päivästäni jää uupumaan niin monia hellyttäviä asioita ja valoa. En ollut mitenkään valmis menettämään Sinua. Olen sydämessäni ikuisesti onnellinen siitä, että sain rakastaa Sinua täydesti ja pitää Sinusta huolta kaikki nämä yhteiset vuodet. Sinua jää kaipaamaan myös moni ystävämme. Toivotan Sinulle rakas Vilini ikuisia, lämpimiä halauksia – olet aina sydämessäni, oma mamisi Anne Starck

Urho Kaleva tuli Hesystä luokseni 22. huhtikuuta 2005. Hän nukkui ikiuneen kodissaan 5. elokuuta 2010. Urho oli ihana, sosiaalinen kissa. Monet ystävät ja 13-vuotias kissakaveri Killi Kisuliini jäävät kaipaamaan Urhoa. Rakas Urho on nyt luotani poissa. Hän on kissojen taivaan asunnoissa. Kipu ja sairaus eivät enää paina. Urholla on kaikki hyvin aina. Urho Kaleva on kissaenkeli. Hän on tuonut iloa kotiini. Hyvät muistot kantavat ja lohdutusta antavat. Luopumisen kautta vie uuteen toivoon tie.

Viimeaikojen Japanin tapahtumat ovat järkyttäneet varmasti monia. Osakassa sijaitseva eläinsuoja ARK (Animal Refuge Kansai) on valmistautunut ottamaan suojiinsa satoja ja jopa tuhansia eläimiä. Monien muistossa on vielä Koben maajäristys 17.1.1995, jolloin ARK otti suojiinsa 600 kissaa ja koiraa sekä muun muassa lintuja ja kaneja. Nyt ARK on aloittanut pelastusoperaation tuhoutuneella alueella. Koirat ja kissat vaeltelevat entisten kotiensa läheisyydessä. Koirista osa on jäänyt kiinni kettinkeihinsä, ja raunioista on löytynyt myös haavoittuneita kotieläimiä. ARK kiertää myös evakuointikeskuksia. Kaikkiin evakuointikeskuksiin ei pääse lemmikkieläimen kanssa, ja ARK pyrkii perustamaan sellaisia majoituskeskuksia, joihin lemmikkien omistajat pääsevät turvaan eläintensä kanssa. Lemmikeistä osa saa turvapaikan ARK:n tiloista Osakassa. Evakuointikeskuksiin viedään myös eläinten ruokaa ja vilttejä.

ARK antaa turvapaikan myös Japanista lähtevien ulkomaalaisten lemmikeille. Viimeisimmän tällaisen pelastusoperaation kohteena oli Maggie-kissa, joka haettiin Osakan lentokentältä sen omistajan lähdettyä takaisin Saksaan. Lisätietoja maajäristyksestä ja Japanin eläinten kohtaloista saa ARK:n kotisivuilta, joilta löytyy myös tilitiedot lahjoituksia varten: www.arkbark.net.

Urho Kaleva kertoo näin: ”Vilkutan teille, ystävät, taivaasta päin. Toivon, että teillä on kaikki hyvin. Muistoissa on onni syvin. Kulkekaa onnellisia teitä. Enkelit pyyhkivät kyyneleitä. Jossain on kaunis maa. Ei siellä ole sairautta, ei kuolemaa. Seija Peltola

Helsinki

HESY 1/2011

Ensi kertaa kylpylässä vieraillut Fanni osoittautui varsinaiseksi pikauimariksi.

ystävällistä ja asiantuntevaa opastusta koirauintiin. Retken lopuksi ostimme pienestä myymälänurkkauksesta vielä nameja ja ruokia koirillemme. Kotimatkalla autossa nuokkui lauma väsyneitä mutta tyytyväisen oloisia uijia.

Monen palvelun koirauimala

Hyvinkään koirakylpylä kuorii maakrapumaisestakin hurtasta aktiiviuimarin Teksti ja kuvat Noora Ikävalko

Helsinkiläinen koirakolmikko viehtyi vedessä kauhomiseen niin kovasti, että trio palaa omistajineen kylpylään jälleen keväällä. Uinti onkin koiralle tehokasta kuntoilua arkiliikunnan vastapainoksi. Pakkauduimme lokakuisena sunnuntaiaamuna avomieheni, kahden ystäväni ja kolmen koiramme kanssa autoon ja suuntasimme matkamme Hyvinkäällä sijaitsevaan koirauimalaan. Virallisemmin paikkaa kutsutaan Koirakylpylä ja -hoitola Onnenkoiraksi. Kyseessä on vuonna 2008 perustettu koirien hemmottelukeskus, jossa on tarjolla monenlaisia koiran hoitopalveluita kuten fysioterapiaa, hierontaa ja suolahuonehoitoa. Koirakolmikollemme uima-allas oli uusi kokemus. Kaikki koirat, niin minun ja avomieheni 12-vuotias länsigöötanmaanpystykorva Tellu kuin ystävämme vehnäterrieri Tarmo ja parsonjackrussell Fannikin, olivat kuitenkin tottuneet uimaan luonnonvesissä, joten koiria ei pistetty täysin kylmiltään pulikoimaan. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, joten ehdimme hieman jaloitella koirien kanssa ja katsella paikkoja ennen varsinaista uintia. Sisätiloissa meitä odotti erityisesti koiria 8

varten suunniteltu allas, jonka koko oli 10 x 16 metriä Altaan sivulla oli muutamilla aidoilla erotettu puku- ja valmistelutila, jossa kuoriuduimme ulkovaatteista ja vaihdoimme sisäkengät jalkaan viedäksemme koirat suihkuun. Kun koirat oli puhdistettu hiekasta, ravasta ja kurasta, saivat ne ylleen uimaliivit. Seuraava etappi olikin jo uimaosasto ja allas, jonka vesi oli säädetty noin 21–22-asteiseksi.

uivat vuorotellen altaan päästä päähän. Vähitellen uintimatkaa pidennettiin, ja koirat alkoivat uida myös pareittain.

Uittajan avulla tuntemattomille vesille

Uittaja oli koko ajan vedessä koirien kanssa, ja meille varattu puolituntinen tuli käytettyä tehokkaasti hyväksi. Altaassa oli koko ajan koira tai pari. Lopuksi koirat saivat uida muutaman kierroksen ilman liivejä, ja kaikki kolme jaksoivat uida hienosti loppuun asti.

Altaan reunalla koiria odotti uittaja, jonka varaaminen ensikertalaisille on suotavaa. Uittaja tarkasti uimaliivien sopivuuden ja siirtyi sitten altaaseen vastaanottamaan ensimmäistä uimaria. Meidän koiran omistajien oli pysyteltävä kuivalla maalla koko uinnin ajan. Altaan reunalle kuitenkin roiskuu vettä, joten vinkkinä on syytä mainita, että koiran omistajienkin kannattaa varustautua vaihtovaattein ja sandaalein. Uintiaikaa yhtä koiraa kohden oli varattu puoli tuntia. Koirat pääsivät helposti altaaseen ja sieltä pois nurkissa olevia ramppeja pitkin. Meidän koiramme epäröivät aluksi laskeutua tuntemattomiin vesiin. Uittajan autettua lemmikkimme vuoron perään altaaseen alkoi kukin koira kuitenkin uida saman tien, ja me omistajat kävelimme koiriemme tahtiin altaan viertä pitkin. Aluksi koirat

Tellu ui liiviensä varassa arvokkaasti ja rauhallisesti, ”kylpylämeiningillä”, kuten uittaja asian ilmaisi. Fanni osoittautui varsinaiseksi pikauimariksi. Sen sijaan Tarmolla kesti hetki ennen kuin se ymmärsi, että vedessä ei ollut tarkoitus polskia pystyasennossa etujalat pinnalla.

Uiminen on koirille hyvää vaihtelua normaaliin jokapäiväiseen liikuntaan. Olemmekin aikeissa tehdä seuraavan uimalareissun Hyvinkäälle keväällä säiden lämmettyä. Talvella ja syksyllä koiran turkki on kuivattava perinpohjaisesti uinnin jälkeen vaikka paikalle saapuisi autolla. Koiramme eivät ole niitä pitkäkarvaisimpia rotuja, mutta tiheäturkkisen länsigöötanmaanpystykorvankin kuivaaminen föönein ja pyyhkein on melko työläs operaatio. Lisätietoja: www.koirakylpyla.fi

Uittaja auttaa altaassa pulikoivaa Tellua koko uinnin ajan.

Vaihtelua arkiliikuntaan Ilmeistä päätellen uiminen oli koirille keskittymistä vaativaa puuhaa. Vedessä kauhova kolmikko ei huomioinut edes aidan taakse kerääntynyttä berninpaimenkoira- ja bordercollielaumaa, joka odotteli uintivuoroaan. Vuoromme päätyttyä veimme koirat lämpöiseen suihkuun ja sen jälkeen kuivattaviksi. Pyyhkeet ja föönit olivat kovassa käytössä. Varmuuden vuoksi koirat saivat vielä takit päälleen kotimatkaa varten. Uimalakäyntimme oli kaikin puolin onnistunut. Saimme kylpylän henkilökunnalta 9

HESY 1/2011

Ilves – metsien mystinen vaeltaja Teksti: Jaana Julin, Wild Lynx ry:n puheenjohtaja, • Kuva: Jaana Julin

Suomen ilveskanta on uhattuna viime metsästyskaudella aloitetun tehopyynnin ja salametsästyksen takia. Milloin maassamme ymmärretään, että ilves ei ole vihollinen, vaan tärkeä osa Suomen luontoa? Ilves (lynx lynx) on ainoa Suomen luonnossa elävä kissaeläin. Se kuuluu Euroopan komission luontodirektiivin IV-liitteen lajeihin, joiden metsästys on huomattavasti aiempaa rajoitetumpaa. Ilves luokitellaan suurpedoksi suden, ahman ja karhun ohella. Suomessa ilveksiä on tällä hetkellä noin 2 200-2 400 yksilöä. Ilveksen uhanalaisluokituksesta huolimatta maa- ja metsätalousministeriö (MMM) myönsi ilvekselle viime metsästyskaudella 495 pyyntilupaa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) mukaan kanta olisi kestänyt 282 ilveksen verotuksen. Lupia myöntäessään MMM ei ottanut huomioon sitä, että ilvesten ravintotilanne voi muuttua esimerkiksi talven lumisuuden myötä ja pienentää näin luontaisesti ilvesten lukumäärää. Jos ilveksen ravinnonsaanti on huonoa, sen yleiskunto heikkenee, mikä altistaa sen monille sairauksille. Huonokuntoisilla ja nälkiintyneillä ilveksillä on havaittu usein esimerkiksi kapia. Ilvespopulaatio on nyt siis vaarassa pienentyä huomattavasti luontaisista tekijöistä johtuvan poistuman ja

ylisuurien tappolupamäärien takia. Myös salametsästys verottaa ilveskantaa. Poronhoitoalueilla ilveksen kaatolupien suurta määrää perustellaan porovahingoilla. Porotalouden suurin ongelma taitaa tällä hetkellä olla kuitenkin ylilaiduntaminen. Suurpetovahinkojen omavastuu on poistettu ja korvauksia on nostettu. Otetaan esimerkiksi siitosvaadin. Sen käypä arvo on 602,70 euroa. Normaalissa petovahingossa korvausarvo on 1,5-kertainen eli 904,05 euroa. Paliskunnissa, joissa petovahinkojen määrä on huomattava, käypä arvo maksetaan jopa kolminkertaisena. Tässä herääkin kysymys, tulisiko porotalous edes toimeen ilman petokorvauksista saatavaa tuottoa? Pääpaino häirikköilvesten ennaltaehkäisyyn Häirikköilves on inflaation kokenut ilmaus. Tätä nykyä jokainen pihan poikki kulkeva ilves leimataan helposti häiritsevästi käyttäytyväksi yksilöksi, jolle haetaan tappolupaa. Ilvekset vierailevat asuintalojen pihoissa eri syiden takia. Joskus syynä on

lintujen ruokinta. Lintulaudan ruoka houkuttelee pihaan myös jäniksiä, jotka kuuluvat ilvesten ruokalistalle. Ilves, kuten kaikki eläimet, ottaa ruoan sieltä, mistä se sen helpoiten saa. Ilvesten vierailuja voi kuitenkin ennaltaehkäistä erilaisia karkotteita käyttäen. Lintujen ja jänisten piharuokinnan lopettaminen on luonnollisesti ensisijainen keino päästä eroon pihassa vierailevasta ilveksestä, mutta myös liiketunnistinvalaisimista, hajusteista ja äänikarkottimista on saatu hyviä tuloksia ilvesten häätämisessä Onkin harmillista, että häirikköilveksille myönnetään kaatolupia liian herkästi ja samalla pihavierailujen ennaltaehkäisy unohdetaan kokonaan. Suomussalmen kunnan hallinnoima Petotieto-hanke julkaisi taannoin Juha Järvenpään toimittaman, alkutuotantotilallisille suunnatun ”Petovahinkojen ennaltaehkäisyoppaan”. Tässä oppaassa esitellään tehokkaiksi havaittuja keinoja sekä tarkkoja ja konkreettisia neuvoja, joilla petovahinkoja voidaan ennaltaehkäistä. Näistä käytetyin lienee sähköistetty suurpetoaita, joka pitää oikein pystytettynä ja käytettynä pedot loitolla. Tappolupien väärinkäytön pahimpia esimerkkejä ovat ne, joissa vahinkoa ei ole vielä sattunut. Kaatolupa myönnetään silti ennaltaehkäisevästi, vaikka se tulisi myöntää vasta sitten, kun kaikkia muita keinoja on jo kokeiltu. Usein kaatolupa myönnetään alueelle, joka olisi voitu suojata esimerkiksi suurpetoaidalla. Tämä on käsittämätöntä, sillä aidasta ei koidu kustannuksia tilalliselle ja myös sen pystytykseen saa tarvittaessa talkooapua. Salametsästys hyväksytään hiljaa Arviolta vain kymmenen prosenttia Suomen salametsästystapauksista tulee poliisin tietoon. Tämä on poliiseilta itseltään saatu tieto. Salametsästys siis hyväksytään maassamme hiljaa. Viime talvena usea ilves jäi ketun pyyntiin käytettyyn jalkanaruun. Tapauksia tutkittaessa havaittiin, että jal-

Hymni Ilvekselle Yön hiljainen kulkija vain, erämaiden äänetön olla hän sai. Kuun valossa kulkija yksinäinen, saapuu paikalle hiljaa vaeltaen. Kuun varjot vain tarinan kertoa saa, tuulen hiljaisen kanssa todistaa tapahtumaa. Ei varjojen liikkeestä lankea ääntä, ei ainuttakaan, niin hiljaa ja ääneti kulkee, hän omassa kodissaan. Salattu kulkija metsien maan, saapui ääneti kohtaloon vaikuttamaan. Ei pahaa hän tahdo ihmiselle, milloinkaan, vain elämän jatkumisen itselleen, suojata haluaa, silti, hän takaa-ajajat kannoilleen saa. Pakoon hän juoksee kuolemaa, mutta ylivoimaa vastaan hän joutuu sen kohtaamaan. Ei elää, hän saa edes kotonaan. Niin päättyi elämä kuutamon kulkijan hiljaisen, vaeltajan, äänettömän, erämaiden. ( Jussi Ristonmaa, Hymni Ilvekselle, Niittyahon ajattelijan mietteitä 2009)

kanaruja oli viritetty ilvesten kulkureiteille. Niitä ei siis ole laitettu maastoon kettujen pyydystämiseksi. Rikoslakiin sisällytetään tänä vuonna törkeän metsästysrikoksen nimike. Tämä uudistus on askel oikeaan suuntaan, mutta yksistään se ei riitä pysäyttämään salametsästystä. Jotta uusi rikosnimike ei jäisi pelkäksi lauseeksi paperille, on viranomaisille tarjottava resursseja valvonnan suorittamiseen ja tehostamiseen. Maa- ja metsätalousministeriö perusteli kuluvan kauden runsasta ilveslupamäärää muun muassa salametsästyksen ennaltaehkäisyllä. Perustelu on aivan absurdi. Ei tappamista voi perustella tappamisella. Suden kohdalla tämä on jo nähty katastrofaalisine seurauksineen. Susien lähes täydellinen hävittäminen poronhoitoalueilta ja jatkuva häirikkölupien myöntäminen muualla Suomessa ei ole vähentänyt salametsästystä tai susivihaa millään tavalla. Tällä hetkellä susien tilanne on Suomessa erittäin kriittinen. Niitä on

maassamme arvioiden mukaan ainoastaan 135–145 yksilöä. MMM on havahtunut suden tilanteeseen vasta nyt, kun susikanta on romahtanut hälyttävästi. Ilveksen metsästys perusteetonta Olen monesti pohtinut, miksi ilvestä metsästetään. En näe sille mitään perustetta. Ilves verottaa kauris- ja jäniskantoja, ja usein tappamista kuulee perusteltavan sillä, että ilvekset syövät ”meidän” kauriimme, vaikka tämä kuuluu luonnossa vallitsevaan tasapainoon. Kauris on ilveksen luontaista ravintoa siinä missä jäniksetkin. Ilveksen luokittelu uhanalaiseksi rajoittaa sen metsästämistä. Uhanalaisuusluokituksen tulisi rajoittaa myös niin sanottua huvimetsästämistä, jolle ei ole sellaisia perusteita kuin kotieläinvahingot. Ilveksen, kuten kaikkien suurpetojen, metsästystä myös arvostetaan tietyissä piireissä. Joidenkin mielestä on hienoa saada henki pois metsien valtiailta, saaliista otetaan usein

myös kuva muistoksi. Kuluneena talvena itseäni järkytti eniten sanomalehdissä ollut kuva Sotkamossa ammutusta nuoresta ilveksestä ja sen ampujasta. Ampujana oli 10-vuotias poika, jonka kuuluisi kunnioittaa kaikkia eläviä olentoja, ei tappaa niitä. Mitä liikkuu lapsen mielessä, kun hän näkee kauniin ja uljaan eläimen, ilveksen, luonnossa. Poika katselee tätä, tarttuu aseeseen isän tai vaarin kannustamana ja lopettaa sen elämän. Usein tämän jälkeen lasta kehutaan ja häntä kohdellaan kuin uroteon tehnyttä sankaria. Tässä kohtaa kuvioon tulee mukaan vanhempien vastuu. Vanhempien on päätettävä, mikä on heidän lapsensa henkiselle kehitykselle ja kasvulle oikein. Ilvesten samoin kuin muiden Suomen metsissä elävien suurlihansyöjien tulevaisuus on ihmisen käsissä. Niiden tulevaisuus on kiinni siitä, hyväksyykö ihminen ne osaksi luontoa, jonne ne saumattomasti kuuluvat. Ainut Suomen luonnossa liikkuva ylimääräinen tappaja on ihminen. 11

HESY 1/2011

Kanituhoja siellä ja täällä

HESY 1/2011

Työlista uudelle eduskunnalle

Teksti ja kuvat: ANJA LAMPIO

Metsästysasetuksen muuttamista ja kanien tappotalkoita perustellaan sillä, että ”kanit ovat aiheuttaneet satojentuhansien eurojen tuhot”. Onko näin? HESY:n tutkiva journalisti päätti ottaa asiasta selvää. Tässä tuloksia. 1. Hesperian puiston syreenit

Kesäkuun alkupäivinä huomasin Akateemisessa kirjakaupassa uutuuskirjan Vihreät sylit – kävelyretkiä Helsingin puistoihin. Teoksen oli koonnut rakennusviraston projektipäällikkö, Täti Vihreänä tunnettu Elina Nummi. Vilkaisin nopeasti, mitä kaupunkikaneista oli kirjoitettu. Sivulla 97 mainittiin seuraavaa: ”Mannerheimintien varrella oli upea ja näyttävä eri syreenilajikkeiden kirjo, kunnes kanit söivät ne vuosina 2008 - 2009. Uusia taimia on jo kasvamassa ja puiston pensaat suojataan istutusten jälkeen verkoilla.” Että mitäh! Ne Mannerheimintien varrella kasvavat syreenit kukkivat juuri nyt kauniisti! Otin yhteyttä kirjoittajaan ja kommentoin tekstiä. Totesin, että Helsingin oopperatalon viereisen leikkipuiston syreeniaita kyllä leikattiin alas kaksi vuotta sitten ja shakkikenttää ympäröivä aita viime vuonna. Mitään uusia taimia ei ole istutettu tilalle: vanhat pensaat tuottavat juuriversoja, jotka ovat hyvässä kasvuvauhdissa.

Kansalaisaktivismia! Puisto-osasto tapaa aloittaa lomailun jo hyvissä ajoin. Siksi HESY:n tutkiva journalisti verkotti jyrsittyjä puita Hesperian puistossa tapaninpäivänä 2008. Viidestä metristä katiskaverkkoa sai suojan seitsemälle koristeomenapuulle. Puut kukoistavat edelleen, kuten viime toukokuussa otetusta kuvasta näkyy Verkotus on ainoa kestävä - ja se halvin ratkaisu kaniongelmaan.

Satutäti Vihreä kertoo sivulla 91: ”Tätä kirjoitettaessa kanipopulaation määräksi arvioidaan noin 15 000”. Ihanko totta? Kesäkuussa rakennusvirasto nimittäin ilmoitti, että tehometsästys on hävittänyt citykanit puistoista. Kuitenkin kaniineja tapettiin metsästyskauden aikana vain 3000, valtaosa jo ennen joulua. Mitä tapahtui niille lopuille eli 12000 pitkäkorvalle? Virtuaalikaneja!? 2. Sörnäisten rantatien jalavat

Keväällä 2007 kaadettiin Sörnäisten rantatien viereiseltä viheralueelta kymmeniä jalavia, ja Helsingin Sanomat uutisoi citykanien järsineen kaupungin kassaan satojentuhansien eurojen loven. Yhden puun uusiminen maksoi puistovastaava Arposen mukaan 2000 euroa. Hmm... kaivoin taskulaskimen esiin. Nettikaupasta olisi saanut myyntikooltaan 150-250 -senttisiä vuorijalavan taimia 33 euron hintaan kappale. Jäljelle jää 1967 euroa. Oletetaan, että puistotyöntekijän palkkaan uppoaa sivukuluineen 25 euroa per tunti. Silloin yhden puistojalavan uusimiseen kuluisi 79 työtuntia. Kuinka monta rakennusviraston virkamiestä tarvitaan yhden puun uusimiseen? Onko puistoosastoon pestattu vain ja ainoastaan blondeja? Vakavasti: tekikö Sörnäisten jalavien kaataminen kaupungin kassaan reilun

sadantuhannen euron loven? Eikä mitä. Yhtään uutta puuta ei ole laitettu tilalle. Kyseinen viheralue sijaitsee aivan Kalasataman metroaseman vieressä, kahden vilkkaasti liikennöidyn tien välissä. Yleisöllä ei ole kulkureittiä alueelle. Nurmikkoa silti hoidetaan käyttönurmena. Vuosi 2010 on julistettu luonnon monimuotoisuuden teemavuodeksi. Tutkija Jari Lyytimäki Suomen ympäristökeskuksesta toteaa, että millintarkasti leikatut, lannoitetut ja torjunta-aineilla käsitellyt nurmikot antavat suojaa ja ravintoa vain harvoille eliöille. Kaupunki- ja taajamaluonnossa elää arviolta 130 uhanalaista lajia. Valtaosa näistä lajeista hyötyy hallitusta hoitamattomuudesta, pienialaisista elinympäristön laikuista, joita ihminen ei jatkuvasti muokkaa ja hoida (HS, Mielipide 20.4.2010). Myös talvehtiville linnuille tarvittaisiin jättömaita, joissa niille riittäisi luonnon omaa ruokaa Puistojemme koristekasvit ovat lähes aina ulkomailta peräisin olevia vieraslajeja. Sörnäisten viheralue kannattaisi kyllä jättää niityksi, jossa kaupunkikanit saisivat rauhassa ruokailla ja asustaa. Kaniinit kun edistävät luonnon monimuotoisuutta estämällä niittyjen ja ketojen umpeenkasvua. Tämä on huomattu niin Ruotsissa kuin Brittein saarillakin. Nettikirjoittaja Olaus Leonardo kertoo kokemuksistaan seuraavasti: ”Päästäkää kesykaniinit niitylle laiduntamaan. Kaniini syö ensisijaisesti niittykukkia tukahduttavat nurmikasvit l. heinän, sitten voikukan, vuohenputken, ratamot, siankärsämön, jopa nokkosen. Kaniini jättää kokonaan syömättä usein voimakkaalle tuoksuvat ja ehkä hieman myrkylliset yrttikasvit ja niittykukat. Jopa kuukaudessa niittykukat valtaavat entisen tylsännäköisen, tiheän nurmen tai heinikon. Samaan ei ihminen kykene niittämällä.” Kaupunkiekologian professori Jari Niemelän mielestä on hyväksyttävä, että Helsingissä on meidän lisäksemme muitakin lajeja. Niiden kanssa elämiseen on vain sopeuduttava. Niemelän mukaan kaupungissa on tilaa kaikille, ja monipuolinen lajisto takaa myös ihmisille erilaisia luontokokemuksia. (HS 26.7.2010). Olen aivan samaa mieltä.

Päivitys

Oheinen juttu on kirjoitettu viime kesänä. Pyysivät päivitystä – tässä tulee! Luonnonsuojelija-lehden numerossa 4/2010 väitettiin, että ”söpö citykani aiheuttaa vuodessa tuhoja yli puolen miljoonan euron edestä.” Tästä vieraslajiartikkelista kävi kuitenkin ilmi, että summa ei koostunutkaan istutuksille aiheutuneista vahingoista, vaan kansalaisten neuvonnasta, talviaidoista ja metsästyksestä. Tutkiva journalisti hymyili vinosti. Kaksi peräkkäistä ankaraa talvea ovat romahduttaneet kanikannat. Lisäksi suuri osa puistopuista on saanut suojaverkon, joten kanituhoja ei enää ole. No jollain tappotalkoita täytyy perustella… Jo 5000 eurolla saa 120 cm korkeaa jänisverkkoa kilometrin verran, ja istutusten suojaus voitaisiin/olisi voitu toteuttaa myös vapaaehtoisten voimin. Sitä paitsi rakennusviraston laskelmat työvoimakustannuksista ovat hieman kummallisia: jos puistotyöntekijä vain istuskelee toimistossa, onko tuo kaupunkilaisille ihan ilmaista? Vuosi sitten rakennusvirasto haaskasi metsästäjien menoihin 300 000 euroa. Kaneja on nyt niin vähän, että ”kannan harventamiseen” ei ole minkäänlaista tarvetta. Ja pitäisikö metsästäjille maksaa heidän lempiharrastuksestaan – eläinten tappamisesta. Onko kaniini oikeasti haitallinen vieraslaji? Itse näen kanikohun riistatutkijoiden bisnesideana, jolla haetaan niin julkisuutta kuin rahoitustakin omille töille. Tutkimuksen - ja opinnäytteiden -rahoittaminen ei kuitenkaan kuulu helsinkiläiselle veronmaksajalle, vaan siitä vastaavat yliopistot, Suomen Akatemia ja eri säätiöt.

Alla on HESYn kokoama lista niistä lemmikkieläimiä koskevista epäkohdista, joihin uuden eduskunnan tulisi puuttua. Olemme toimittaneet listan myös nykyisen eduskunnan eläinsuojeluryhmälle, jotta tieto leviäisi jo nyt kaikkiin eduskuntapuolueisiin. Eläinsuojeluvalvonta 1. Suomeen on saatava eläinasiavaltuutetun virka. Eläinasiavaltuutetun tehtävänä olisi eläinten suojelun ja hyvinvoinnin ylläpitäminen ja kehittäminen yleisellä hallinnon, yhteiskuntapolitiikan ja lainsäädännön tasolla. 2. Eläintenpitokieltojen valvontaa on tehostettava varaamalla kesäkuussa avautuvan eläintenpitokieltorekisterin seurantaan riittävästi resursseja. Eläintenpitokieltorekisterin on oltava julkinen. Eläinten pitoa olisi kontrolloitava lisäksi tekemällä yllätystarkastuksia. 3. Kaikkiin kuntiin on saatava lakisääteisesti pakolliseksi eläinsuojelueläinlääkärin virka, jonka haltija ei vastaanota muita potilaita. Virka- ja eläinsuojelueläinlääkäreiden on valvottava säännöllisin tarkastuksin kenneleitä, kissaloita ja lemmikkieläinkauppoja ja puututtava nykyistä herkemmin tilanteisiin, joissa henkilön kyky hallita eläinten pitoa on kadonnut. 4. Kaupallisten koirakoulujen toiminta pitäisi saattaa luvanvaraiseksi ja tarkemmin säädettävien kriteerien mukaiseksi. Tällä hetkellä koirakouluja ei valvota ja alalla toimii myös epäasiallisia koirakouluja, jotka ovat kursseillaan ohjeistaneet oppilailleen epäeettisiä koulutusmetodeja. Ennaltaehkäisevä eläinsuojelutyö 5. Eläinten maahantuontia ja maasta vientiä tulisi valvoa tehokkaammin. Etenkin niin sanottujen pimeiden pentujen trokaaminen Suomeen on saatava kuriin tiukentamalla rajavalvontaa. Tällä hetkellä kissan ja koiran pentuja tuodaan maahamme vaillinaisin tai väärennetyin paperein ja terveystutkimuksin/rokottein etenkin Venäjältä ja Baltiasta. 6. Lemmikkieläinten jalostusta ja kasva-

tusta on pyrittävä ohjaamaan terveempään suuntaan, jotta perinnöllisten sairauksien yleistymiseltä vältytään ja äärimmäisten, tuskaakin aiheuttavien ulkomuotojen jalostus estyy. 7. Lemmikkieläinten – ainakin koirien ja kissojen – tunnistusmerkintä on määrättävä lailla pakolliseksi, samalla koiraverosta olisi luovuttava koko maassa. Tunnistusmerkintöjä varten on perustettava valtakunnallinen tunnistetietorekisteri, josta viranomaiset ja löytöeläintalot voivat saada eläinten omistajien tiedot 24/7. Kuntien vastuu 8. Kuntien olisi järjestettävä ns. sosiaalisista syistä huostaan otettujen eläinten hoito ja maksettava tästä koituneet kustannukset sekä etsittävä eläimille uudet kodit. Sosiaalitapauksiksi kutsutaan sellaisia eläimiä, joiden omistajilla on esimerkiksi mielenterveys- tai päihdeongelmia tai joiden omistaja on kuollut, joutunut hoitolaitokseen tai vankilaan 9. Löytöeläinten talteenoton ja kuljetuksen on toimittava jokaisessa kunnassa ympäri vuorokauden vuoden jokaisena päivänä. Löytöeläinten talteenotto on myös järjestettävä jokaisessa kunnassa lakisääteisellä tavalla. 10. Kansalaisille olisi taattava kohtuuhintainen peruseläinlääkäripalvelu lemmikkieläinten sairastuessa sekä eutanasia lemmikin kärsiessä tarpeettomasti. Lemmikkien pito 11. Lemmikin asemaa on muutettava niin, että lemmikkieläintä ei laissa rinnasteta tavaraan ja että terveen lemmikin lopettaminen muutetaan laittomaksi. Myös eläinten myyntiä on rajoitettava niin, että eläintä ei saa myydä alle 18-vuotiaalle. 12. ”Koira-ajokortti” pakolliseksi. Mallimaana voi olla Saksa, jossa joitain koirarotuja ei saa pitää ellei suorita koiranpitokoetta ja täytä tiettyjä lisävaatimuksia, kuten hanki pakollista vakuutusta, joka korvaa koiran aiheuttamat vahingot. 13. Lemmikkieläinten pidon ja eläinten käyttäytymisen, hoidon ja sairauksien tietämystä tulisi lisätä kansalaisten keskuudessa esimerkiksi lisäämällä opetusta kouluissa ja tukemalla alan järjestötoimintaa. 13

HESY 1/2011

Työvälineitä kissan terveydenhoitoon Teksti: Erja Veivo • Kuvat: Sari Haikka

Stressitön elämä, lajityypillinen ympäristö, oikea ravinto sekä ennaltaehkäisevä terveydenhoito. Siinä keskeisimmät avaimet kissan hyvään elämään. Säännölliset madotukset ja rokotukset ovat kissan tärkeimpiä terveydenhoidollisia toimenpiteitä Suomessa on silti edelleen kissoja, joilla on loisia ja tarttuvia tauteja. Kissojen perusterveydenhuoltokaan ei ole siis kaikilla suomalaisilla kunnossa, vaikka rokotusten laiminlyönnin seuraukset saattavat olla hyvin ikäviä. – Rokottamaton kissa voi sairastua moniin tartuntatauteihin, kuten raivotautiin, kissaruttoon ja kissaflunssaan. Näistä vakavin on raivotauti, joka voi tarttua ihmiseen

ja joka johtaa oireiden ilmaannuttua aina kuolemaan. Hoitokeinoa ei oireiden ilmettyä ole. Rokotus on siis ainoa tapa ennaltaehkäistä raivotautia, eläinlääketieteen lisensiaatti Sari Haikka painottaa. Haikalta on ilmestynyt vastikään yhteistyössä yliopistollisen eläinsairaalan kanssa kissojen sairauksien ja hoidon ”pikkujättiläinen” Kissan uusi kotilääkäri. Se on ajantasaistettu laitos hänen vuonna 1994 ilmestyneestä samannimisestä teoksestaan. Kirjassaan ja hoitotyössään Haikka korostaa juuri ennaltaehkäisevän terveydenhuollon tarpeellisuutta. Tavanomaisten rokotteiden ja kahdesti vuodessa toistetun madotuksen lisäksi Haikan mielestä etenkin jalostuksessa käytetyille kissoille olisi syytä tehdä myös FIV-testi. FIV on immuunikatoa aiheuttava virus, joka leviää useimmiten ulkona liikkuvien kollikissojen välisissä tappeluissa syljen ja veren välityksellä. Myös hampaiden päivittäinen puhdistus on olennainen ja tärkeä osa kissan perusterveydenhoitoa. Nykyään hammaskivi on hyvin yleinen kissojen ongelma. Hampaiden harjaus on ainoa tapa ennaltaehkäistä hammaskiven muodostumista. – Kissan hampaat kannatta harjata sormiharjalla tai pienellä kiilamaisella hammasharjalla, myös vauvojen pehmeät tai kumipäiset hammasharjat ovat hyviä. Harjauksessa on suositeltavaa käyttää kissoille tarkoitettua hammastahnaa. Ihmisten tahnoja ei saa

käyttää. Jos hampaan pinnalla oleva plakki on jo ehtinyt kovettua hammaskiveksi, sen voi poistaa vain eläinlääkäri.

Virikkeillä ikävystymistä vastaan Kaupungistuminen on muuttanut kissojen elinympäristöä valtavasti. Kissan valvomattomaan ulkoiluun liittyy riskejä, ja yhä useampi kaupunkilaiskissa asuukin pääosan elämästään sisällä ulkoillen vain valjaissa. Jos sisätiloissa ei ole kissalle riittävästi virikkeitä eikä se sen takia kykene käyttäytymään lajilleen luontaisesti, voi kissa pitkästyä ja stressaantua. Virikkeettömässä ympäristössä kissalla alkaa ajan myötä esiintyä psyykkisiä häiriöitä – Jännittynyt ja ikävystynyt kissa voi alkaa käyttäytyä ajan myötä stressaantuneesti. Se saattaa esimerkiksi nuolla itseään vimmaisesti tai kävellä hermostuneesti edestakaisin. Jos kissa ei kykene rentoutumaan tai nukkumaan, on kyseessä äärimmäinen stressitila. Pitkästynyt kissa voi myös nukkua poikkeuksellisen paljon, ja masentunut kissa menettää ruokahalunsa. Kissan käytösmuutoksiin on aina reagoitava ja niiden syyt on selvitettävä, Haikka selventää.

käytökselle fysiologista syytä, hakee se todennäköisesti omistajansa huomiota. Kissalle olisi hyvä järjestää virikkeitä myös omistajan poissa ollessa. – Jo pienet päivittäiset muutokset ympäristössä lisäävät kissan tyytyväisyyttä. Kodin matot voi esimerkiksi toisinaan kääriä rullalle niin, että kissa voi käyttää niitä tunneleina, ja kissalle kannattaa antaa mahdollisuus päästä ikkunalaudalle tarkkailemaan ulkoelämää. Linnun laulua sisältävän CD-levyn soittaminen tai television luonto-ohjelman seuraaminen voi sekin lisätä kissan hyvinvointia. Myös suihkeina ja haihduttimina myytävät keinotekoiset feromonivalmisteet voivat tyynnyttää stressaantunutta kissaa.

Ravinnon malliksi pienriista Kissan ruokintaan perehtyminen on haasteellista, sillä siihen liittyy erityispiirteitä, joita koiran ruokinnassa ei ole. Vääränlainen ruokinta voi aiheuttaa kissalle myrkytyksiä ja puutostauteja. Kissa on ensinnäkin ehdoton lihansyöjä, jonka ravinnon koostumuksen pitäisi jäljitellä pienriistaa kuten hiirtä ja lintua. – Kasvisruoalla kissa ei pärjää, ja kissan ravinnosta valtaosan tulee olla eläinperäistä valkuaista, josta se saa välttämättömiä

aminohappoja. Kissan on saatava riittävästi esimerkiksi tauriinia, jonka puutostila voi aiheuttaa muun muassa verisuonten tukkeutumista, sydänlihassairauksia ja aivojen kehityshäiriöitä. Tauriini kuitenkin tuhoutuu kuumennettaessa, ja tämän takia kissalle kannattaa tarjota kaupan pakastealtaasta peräisin olevaa lihaa raakana, Haikka selventää. Kissa tarvitsee aminohappojen lisäksi muun muassa A- ja B-vitamiineja. Bvitamiineihin lukeutuvan tiamiinin puutos voi aiheuttaa kissalle hermostollisia oireita ja voi johtaa hoitamattomana kuolemaan. Tiamiinia tuhoaa tiaminaasi, jota esimerkiksi raaka kala sisältää. A-vitamiinin puutos on sen sijaan kissalla harvinaista. Liiallinen kalanmaksan syöttäminen voi johtaa D-vitamiinin liiallisen kertymisen elimistöön. D-vitamiinin yliannostus kalkkeuttaa kissan verisuonia ja voi johtaa äkkikuolemaan. Koska nestevaje on kissan terveydelle haitallista, on juomisesta yritettävä tehdä mahdollisimman houkuttelevaa. Veden pitää ensinnäkin olla aina raikasta. Kissa juo mielellään kulkiessaan, joten juomakuppeja on hyvä laittaa useisiin eri huoneisiin. Näin kannattaa tehdä etenkin silloin, kun kissalla on virtsateiden ongelmia eikä se juo riittävästi.

Hammaskivi on yleinen kissojen ongelma. Kuvassa hampaat ennen ja jälkeen hammaskiven poistamisen. Kissan hammaskiven voi poistaa vain eläinlääkäri.

Kurkistus korvaan paljastaa mahdollisen tulehduksen.

Hän painottaa sitä, että ihmisen ei pidä ottaa kissaa, jos sille ei ole aikaa. Kissan hankintaa harkitsevan on tutustuttava kissaan lajina ja otettava selvää kissan tarpeista. Kissan pitää voida käyttäytyä sisätiloissakin lajilleen tyypillisesti eli sillä täytyy olla mahdollisuus vaania, saalistaa, merkata reviiriään ja levätä rauhassa. – Stressiä ja pitkästyneisyyttä voidaan välttää tehokkaimmin tarjoamalla kissalle iloista ihmisseuraa, leikkihetkiä, virikkeellinen ympäristö raapimis- ja kiipeilypuineen sekä mahdollisesti verkotettuine ulkoilualueineen ja kenties toinen kissakaveri. Kotiin ei kuitenkaan kannatta hankkia kahta tai kolmea useampaa kissaa, sillä reviirisidonnaisena eläimenä kissa ei siedä liian montaa lajikumppania. Jos normaalisti rauhallinen tai lempeä kissa alkaa käyttäytyä yhtäkkiä aggressiivisesti, voi syynä olla sairaus tai kipu. Mikäli eläinlääkäri ei löydä hyökkäävän kissan 15

Kirj

aesi

HESY 1/2011

– Myös juoma-astioiden malleja kannattaa vaihdella, sillä jotkut kissat pitävät laakeista ja piripintaan täytetyistä astioista, toiset kuonon juuri mentävistä ja vajaaksi täytetyistä juomalaseista. Asuntoon voi asetella myös suihkulähteitä, sillä jotkut kissat tykkäävät juoda vettä virtaavista lähteistä.

Tunnista terveysongelmat ajoissa Kissaa kannattaa tarkkailla aktiivisesti, jotta sen terveysmuutokset tulee huomattua ajoissa. Huomiota tulee kiinnittää etenkin hampaiden puhtauteen ja hajuun. Pahanhajuinen hengitys on yleensä merkki hammaskivestä. Myös kissan naaman aluetta on hyvä silmäillä silloin tällöin: huomiota kannattaa kiinnittää silmiin, kirsuun ja korviin. – Normaalisti kissan silmät ovat kirkkaat, punoittamattomat ja eritteettömät. Kissa ei hankaa eikä siristele silmiään. Vuotavat silmät voivat olla merkki ylempien hengitysteiden infektiosta tai allergioista. Myös kissan kirsu on normaalisti eritteetön. Kissan yleistutkimuksessa on hyvä käydä tunnustellen läpi raajat, selkäranka ja kyljet.

Samalla tarkkaillaan, aristeleeko kissa jotain kohtaa. – Turvotuksen, jäykkyyden ja kivun syyt on aina syytä tutkia eläinlääkärin vastaanotolla. Selkärangasta ja kylkiluista voi päätellä, onko kissa ali- tai ylipainoinen. Jos ranka näkyy ulospäin, on kissa liian laiha. Jos kylkiluita on vaikea tunnusteltaessa hahmottaa ja jos kissan vatsa roikkuu, on se luultavasti liian lihava. Alipainon syy on aina hyvä tutkia eläinlääkärissä, Haikka selventää. Terveellä kissalla on yleensä kiiltävä, takuton ja hilseilemätön turkki. Turkin pureminen ja nuoleminen voivat olla merkkejä ulkoloisista tai ihosairauksista, jotka on hoidettava. Kissan peräaukon seutu on normaalisti puhdas. Takut ja tahmat voivat kieliä ripulista. Peräaukko voi paljastaa myös loistartunnan, sillä heisimadon jaokkeet saattavat näkyä riisinjyvän näköisinä muodostelmina sen suun ympärillä. Kissan yleistutkimuksessa kiinnitetään huomiota myös askellukseen ja kissan hengityksen tasaisuuteen. Terve kissa liikkuu ketterästi ja kivuttomasti. Liikeradan muutokset voivat olla merkkejä kivusta, jonka alkuperä tulee tutkia. Kissa hengittää nor-

maalisti 10–30 kertaa minuutissa. Jos hengitystiheys on poikkeava tai jos hengitys on vaivalloista, on kissa syytä viedä tutkittavaksi. Samaten jos pulssi on poikkeava. – Kissan pulssin voi mitata reisivaltimosta reiden sisäpinnalta. Normaali lyöntitiheys aikuisella on 120–160 sykäystä minuutissa. Jos kissan yleiskunto heikkenee, on se vietävä aina eläinlääkärille, Haikka lisää. Kissan käytöksen muuttuminen on jo hälyttävä oire siitä, että jokin on pahasti vialla. Käytösmuutoksen taustalla voi olla kipureaktio, jota voi olla vaikea tunnistaa, sillä saaliseläimenä kissa peittää kipunsa mahdollisimman pitkään. – Luonnossa selviytymisen kannalta se on ollut elinehto, sillä ilvekset ja muut kissoja saalistavat pedot ovat herkkiä tunnistamaan helpon saaliin. Kivun syy tuleekin selvittää aina mahdollisimman nopeasti eläinlääkärin vastaanotolla. Kissaa ei saa ruveta lääkitsemään itse, sillä monet kipulääkkeet ovat myrkyllisiä kissoille.

Juttu perustuu haastatellun näkemykseen kissan terveydenhoidosta.

Katsaus koiran kommervenkkeihin

ttely t

Gwen Bailey: Koiran tavat tutuksi. Tammi, 2010. 96 s. Gwen Bailey on Britannian tunnetuin koirien käyttäytymisen tutkija. Maansa eläinsuojelujärjestössä 12 vuotta työskennellyt eläinten kouluttaja on urallaan paneutunut etenkin heitteille jätettyjen koirien käytösongelmiin ja niiden ratkaisuun. Tuoreimmassa kirjassaan lukuisia koira-oppaita tehnyt kirjailija keskittyy koiran hämmentäviltä ja hankalilta tuntuviin käyttäytymispiirteisiin ja kertoo lukijalle kummallisten tapojen syyt. Selityksensä saavat niin koiran taipumus jahdata ohikiitävää pyöräilijää tai autoa, toisen koiran takapuolen nuuhkiminen, hälytyssireenille ulvominen kuin moni muukin kiusalliseksi koettu piirre.

Koiran tyypillisimmistä käytöspiirteistä osa liittyy riittävän ravinnon varmistamiseen eli eloonjäämistaisteluun. Hampaiden paljastaminen ruokakuppia lähestyvälle on selvä merkki, joka ei jätä tulkinnanvaraa: koira vartioi ateriaansa, ja se on paras jättää rauhaan. Vetoleikki harjoituttaa koiraa kilpailemaan ruoasta, ja kaivamisvimma on jo koirien esi-isiltä peritty tapa säilöä ylijäämäruoka. Jos koira kaivaa pihan kukkapenkin kuopille, napsaisee luutaan lähestyvän sormia tai vetää housunlahkeesta ja remmistä, on ongelmalliseksi koettuun käytökseen syytä puuttua.

Baileyn kirjan ansiona voi pitää sitä, että se tarjoaa apua juuri näihin ongelmatilanteisiin. Siinä neuvotaan lyhyesti ja yksikertaisesti sanoin ja kuvin, miten koiran hankalasta käytöksestä voi päästä eroon tarjoamalla tämän tarpeille vaihtoehtoisia purkautumisväyliä.

Kirjan punaisena lankana on lempeä opettaminen: koiran koulutuksessa on vältettävä ikäväksi koetun käytöksen vahvistamista ja koiralle on tarjottava sellaisia kohteita, joihin se voi ilman harmia purkaa vaistomaista käyttäytymistään. Baileyn kirjaan tutustuttuaan lukija ymmärtää paremmin koiran käytöstä ja osaa tulkita tämän ilmaisutapoja paremmin. Koiran motiiveihin kannattaa perehtyä, sillä se lähentää omistajan ja koiran välejä. Teksti: Erja Veivo

Monipuolisesti hevosen elämästä Virpi Nieminen (toim.): Hevosen käsittely ja käyttäytyminen. Art House, 2011. 411 s.

Kissalla annetaan silmätippoja yläpuolelta niin, että kämmensivu nojaa kissan otsaan.

Virpi Niemisen toimittaman Hevosen käsittely ja käyttäytyminen –kirjan aihepiireinä ovat hevostaito, hevosen käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät, luonnonmukainen ruokinta ja hevosen hyvä elämä. Teos on jaoteltu useisiin erisisältöisiin osiin, joissa käsitellään monipuolisesti hevosmiestaitoja ja hevosen toiminta- ja ajattelutapoja. Käsittely ja koulutus -osiossa ratsun, ravurin sekä valjakko- ja työhevosen koulutusta esitellään erillisissä luvuissa. Tässä osiossa käsitellään myös ravurin opettamista ratsuksi sekä luonnollista hevostaitoa. Oman osionsa on saanut myös hevosen ongelmakäyttäytyminen ja sen ratkaisu- ja ehkäisykeinot. Kirjan lopussa

käsitellään hevosen ostamista ja myymistä sekä hevosiin liittyviä lakeja. Kirjan tekijäkaarti koostuu tunnetuista hevosalan asiantuntijoista, joiden joukosta löytyvät muun muassa ratsuttaja, eläinlääkäri ja ympäristöfilosofi. Kirjoittajien näkökulmat ovat paikoin hyvinkin erilaisia Yhden kirjoittajan mielestä kokopäivätarhaus laumassa on hevoselle parasta. Toisen mielestä kokopäivätarhaus ei ole hevoselle niin tärkeää, ja hänen mukaansa urheiluhevosta ei kannata tarhata muiden kanssa ollenkaan. Samalla tavalla kirjoittajien näkemyksiä jakaa hevosen kohtelu. Yhden kirjoittajan mielestä hevosta ei saa lyödä, kun taas toisen mielestä se on välillä tarpeen. Tämä ehkä kuvastaa sitä, miten eri tavalla asiat hevospiireissä voidaan nähdä.

ansiosta lukijalle ajattelun aihetta. Kirjassa mainitaan esimerkiksi, että vapaana elävillä hevosilla ei olisikaan niin tiukkaa laumahierarkiaa kuin on uskottu. Arvojärjestyksen katsotaan korostuvan ahtaasti elävillä tallihevosilla. Olisin mielelläni lukenut tästä aiheesta laajemminkin kirjassa ehkä korostuvan ”perinteisen” hevosen käsittelyn ja hierarkiakäsitysten lisäksi. Teksti: Noora Ikävalko

Kokeneelle hevosharrastajalle kirja ei tarjoa valtavasti uutta tietoa. Se on kuitenkin toimiva, tiivistetty yleiskatsaus ja tietopaketti. Kirjassa on paljon käytännön vinkkejä, ja se antaa erilaisten näkökulmien

Tilaa nettilomakkeella: www.hesy.fi/tuotteet • sähköpostilla: hesy@hesy.fi

Tue HESYn toimintaa rahalahjalla – saat kummilahjan! Lahjoittamalla Hesylle 100 euroa saat valitsemasi kummilahjan veloituksetta kotiisi.

UU UUT

•

HESYN TUOTEKUVASTO

puhelimitse: (09) 54200 100

•

HESY 1/2011

Tai tule vierailemaan myymäläämme!

Malli: Pinja Honkanen Kuva: Marko Hietala

HESYN TUOTEKUVASTO

HESY 1/2011

7. AIKUISTEN T-PAIDAT 13-* € ”Kissarivi” (kaksipuolinen painatus) Til.no. 110 Värivaihtoehdot: keltainen, vihreä, beige ja oranssi

”Cat Power” til.no. 113 Värivaihtoehdot: vaaleansininen, vihreä, tummansininen ”Kissanaama” til.no. 118 Värivaihtoehdot: punainen, keltainen ja harmaa

Seinään kiinnitettävä "kummipatsas/-taulu"

kummilautanen "koira"

kummijuliste "oranssi kissa"

kummijuliste "musta kissa"

”Tassur” til.no. 119 Värivaihtoehdot: harmaa, vaaleansininen, keltainen, vihreä, beige ja oranssi Muista merkitä koko (S-XXL) ja väritoivomus tilaukseen! Kaikissa painatuksissa saatavilla lasten kokoja (140cm)

1. KANGASKASSIT 5,5 €

”Dogpower” (musta/luonn.valk.) til.no. 263 ”Catpower” (musta/luonn.valk.) til.no. 262 ”Pallokissa” (luonn.valk.) til.no. 264 "Tassu" (musta/luonn.valk.) til.no. 265

8. ”DOG POWER”

7.”TASSUT”

8. Ladyfit t-paidat 13 € ”Cat Power” ti.no. 140 ”Dog Power” (kaksipuolinen) til.no. 141

7. ”KISSANAAMA”

8. ”CAT POWER”

Värivaihtoehdot: beige, keltainen, vaaleansininen ja vaaleanpunainen Muista merkitä koko (XS-XL) ja väritoivomus tilaukseen!

2. PINSSIT 5 €

– eläinystävän merkki – anna yllätyslahjana ystävälle ”Koira” til.no. 231 ”Kissa” til.no. 230 ”Kani” til.no. 232

9. CAT POWER -SUKAT 2 € Sukan varressa hopeinen Cat Power -painatus. Yksi koko: 40-45 3. AVAIMENPERÄ 6-7 €

4. MUISTOADRESSI 5 €

Valikoimassa erilaisia eläinhahmoja.Hinnat vaihtelevat hahmojen koon mukaan. Til.no. 601

”On maa, johonka kaikki polut katoaa, on rauhan maa. (Saima Harmaja)” til.no. 500

Värivaihtoehdot: vihreä, sininen ja harmaa. til.no. 801

9. cAT POWER -sukat

10. JÄÄKAAPPIMAGNEETTI

10. JÄÄKAAPPIMAGNEETTI 6-7 €

5. UUDET ELÄINKORTIT 0,50 € /kpl Til. no. 301 Kuvaajat: Henna Viinimäki ja Juha Välimäki

6. ELÄINKORTTINIPPU 4 € / 10 kpl erilaisia kortteja Kuvaajat: Henna Viinimäki ja Juha Välimäki

Valikoimassa erilaisia eläinhahmoja, mm. sammakko, siili, lammas, leppäkerttu, kissa, koira jne. Til.no. 602

10. JÄÄKAAPPIMAGNEETTI

Tilaukset toimitetaan noin kahdessa viikossa. Toimitukseen lisätään postikulut. Minimitilaus 8 €. Yli 15 euron tilaukset toimitetaan postiennakolla, jolloin hintaan lisätään postiennakkomaksu 3,65 €. Tervetuloa tutustumaan myös eläinsuojelukeskuksen myymälään. Sieltä voit ostaa mm. eläinten kuljetuslaatikoita ja kiipeilypuita. 19

HESY 1/2011

ei tiedä kukaan. Matelijoita hankittaessa kannattaa tämän takia aina suosia Suomessa kasvatettuja yksilöitä. Koska kotimaassa kasvatettuja eläimiä on eläinkaupoissa kuitenkin vain vähän, kannattaa niitä tiedustella suoraan kasvattajilta. Tekniikkaa terraarioon Trooppisilta alueilta tulevia matelijoita ja sammakkoeläimiä voi pitää asiallisesti terraariossa, vaikka usein ajatellaan, että näin ei ole. On totta, että trooppista matelijaa ei voi laittaa pihalle aitaukseen ja että sille tulee kylmä kerrostaloasunnon lattiallakin. Matelijoita ja sammakkoeläimiä ei kuitenkaan pidetä vapaina asunnossa. Nämä eläimet oleskelevat vain terraariossa, johon niille luodaan teknisillä apuvälineillä juuri sopiva mikroilmasto. Erikoisvalaisimilla matelijalle tarjotaan tarvittaessa näkyvän ”normaalin” valon lisäksi myös ultraviolettivaloa sekä lämpösäteilyä. Lämmitystä varten terraarioon voi asentaa myös lisälämmittimen. Trooppisen ilmankosteuden saa aikaan oikeilla sisustusratkaisuilla sekä sumutinpullon säännöllisellä käytöllä.

Matelijan ja sammakkoeläimen vastuuntuntoinen pito vaatii aikaa, vaivaa ja rahaa

Herppi on haasteellinen hoidokki Teksti: Niina ja Joonas Gustafsson • Kuvat: Joonas Gustafsson

Matelijat ja sammakkoeläimet, tai herpit, kuten harrastajat niitä kutsuvat, ovat terraariolemmikkejä, joiden vastuuntuntoinen ja lajin tarpeet huomioiva hoito vaatii aikaa, perehtyneisyyttä ja rahaa. Työ on vaivan väärti: hyvinvoiva matelija tai sammakkoeläin on jännittävä ja kaunis lemmikki, jonka kiehtovia käytöspiirteitä on ilo seurata. Matelijan tai sammakkoeläimen pitäminen lemmikkinä eroaa monin tavoin tavanomaisen lemmikin kuten kissan tai hamsterin pitämisestä. Kaikkien eläinlajien kohdalla vastuu lemmikistä alkaa jo ennen eläimen hankintaa. Eläimen ominaisuuksista, vaatimuksista ja hoidosta tulee ottaa selvää etukäteen.

eläimet ovat vielä kohtalaisen uusia tuttavuuksia lemmikkeinä, joten niistä on rajallisesti kokemuksia ja tietoa. Kuvaavaa on, että toisinaan eläinkaupassa saattaa olla myynnissä jopa sellainen matelija, jonka lajia myyjä ei tiedä, hoito-ohjeista puhumattakaan. Tai vielä pahempaa: myyjä antaa eläimelle täysin vääränlaiset hoito-ohjeet.

Tavanomaisen lemmikin ottajalle eläimeen tutustuminen on kuitenkin kohtalaisen helppoa. Näitä eläimiä on hoivailtu satoja tai tuhansia vuosia: ne tunnetaan hyvin, niistä on olemassa hoito-oppaita, ja eläinkaupan työntekijät ovat hyvin perehtyneitä näihin eläinlajeihin.

Näistä syistä matelijan tai sammakkoeläimen ostoa harkitsevan vastuu on hankintavaiheessa tavanomaista suurempi: hänen täytyy varmistaa kaikki eläimestä saamansa tiedot useammasta lähteestä. Silti matelijan tai sammakkoeläimen yöaktiivisuus, piilotteleva elämäntapa tai suuri aikuiskoko saattavat yllättää eläimen hankkineen. Onneksi eläinkaupoista ja internetistä saa nykyään yhä enemmän sisällöltään oikeita

Useimpien matelijoiden ja sammakkoeläinten kohdalla tilanne on toisin. Nämä

ja kattavia hoito-ohjeita, jotka opastavat yleisimmin terraariossa pidettäviä lajien asianmukaiseen pitoon. Alkuperä: tuntematon? Yksi matelijan hankintaan liittyvä tärkeä seikka koskee eläimen alkuperää. Eläinkaupassa myytävänä oleva eläin saattaa olla nimittäin luonnosta pyydystetty. Pahimmassa tapauksessa matelija on uhanalaisen populaation jäsen, jonka kerääminen lemmikiksi on vaarantanut paikallisen eläinkannan tulevaisuuden. Jos eläinkaupan työntekijältä kysyy matelijan alkuperää, myyjä kertoo usein eläimen olevan lähtöisin Ruotsin tai Saksan tukusta. Mutta se, mistä eläin on tullut tukkuliikkeeseen, jää useimmiten arvoitukseksi: sitä

Terraariovälineet ovat erikoistarvikkeita, joiden saatavuus voi olla heikkoa ja hinta korkea. Niinpä monelle terraariota perustavalle tulee kiusaus muuttaa vanha akvaario terraarioksi ja käyttää vanhaa pöytävaloa terraariovalaisimena. Tällainen ”korvaava tuote” voi kuitenkin johtaa vakaviin ongelmiin, sillä se ei usein vastaa ominaisuuksiltaan alkuperäistä terraariota. Matelijan tai sammakkoeläimen ostajan onkin varauduttava laite- ja tarvikeinves-

tointeihin, joilla eläimelle voidaan taata sen lajille tyypilliset olosuhteet. Alkuinvestointi kannattaa ja maksaa itsensä takaisin, kun kotona asuu hyväkuntoinen ja pitkäikäinen lemmikkiseuralainen. Kasvituntemus kunniaan Matelijalle tulee tarjota mahdollisimman luonnonmukaista ravintoa. Jos laji syö luonnossa lehteviä kasveja tai vaihtoehtoisesti ötököitä tai hiiriä, tulee sen saada vastaavaa ravintoa terraariossakin. Joillekin matelijoille voi ostaa nykyään samantapaisia täysipainoisia valmisruokia kuin akvaariokaloille ja muille eläimille on kehitelty, mutta useimmille matelijalajeille tällaisia ruokia ei valmisteta. Valmisruokienkin kanssa on oltava tarkkana. Markkinoilla on nimittäin erityisesti maakilpikonnille myytäviä valmisruokia, jotka ovat kilpikonnille jopa haitallisia. Niinpä valmisruokia ostavan on tutustuttava huolellisesti ravinnon koostumukseen ja pakkauksen tuoteselosteeseen ennen kuin tarjoaa sitä eläimelleen. Suurin osa harrastajista kokoaa tai kasvattaa matelijansa ravinnon itse. Kasviksia, hedelmiä tai juureksia syövälle matelijalle löytyy helposti sopivaa ravintoa ruokakaupan vihannesosastolta. Mikään matelija ei kuitenkaan elä pelkällä salaatilla koko ikäänsä, joten kasvisperäistä ravintoa syövälle kilpikonnalle tai liskolle on ostettava tai kasvatettava paljon erilaisia kasviksia. Kesäaikaan kasvissyöjille löytyy ravintoa myös luonnosta: luonnonantimia hyödynnettäessä on tärkeää tunnistaa ja kerätä ainoastaan eläinten ravinnoksi sopivia

myrkyttömiä kasveja. Hyväkuntoista ruokaa Jos monipuolisen kasvisravinnon takaaminen kasvissyöjämatelijalle läpi vuoden tuntuu lemmikin omistajasta työläältä, vielä vaikeampaa on tarjota monipuolista ravintoa hyönteissyöjille. Monet liskot ja kaikki sammakkoeläimet syövät ötökkänsä elävinä. Eläinkaupoissa myydään sirkkoja, jauhomatoja ja satunnaisesti muitakin hyönteisiä, mutta niiden hinnat ovat usein kohtalaisen korkeita. Lisäksi kaupasta ostettu ruokaötökkä voi olla huonokuntoinen ja siten heikohkoa ravintoa matelijalle. Yleensä matelijastaan huolehtivat ja etenkin usean hyönteissyöjän omistajat kasvattavatkin ruokaötökkänsä itse varmistuakseen siitä, että niin ötökät kuin matelijatkin pysyvät mahdollisimman terveinä ja hyväkuntoisina. Eläinkaupoissa myydään myös pakastehiiriä selkärankaisia syöville herpeille. Niidenkään alkuperästä ja ravintoarvosta ei ole varmuutta. Jos herpin omistaja haluaa varmistua lemmikkinsä ravinnon laadusta sekä hiirten asiallisista kasvatusolosuhteista, kannatta hänen kasvattaa ravintohiiret itse tai hankkia ne vastuulliselta hiirikasvattajalta. Käärmeharrastajista onkin tullut useille hiirikasvattajille ekologisesti kestävä ja samalla muutaman lantin tuottava tapa päästä eroon sellaisista hiiriyksilöistä, jotka eivät sovellu tavoitteelliseen jalostustyöhön. Jokaiselle vastuulliselle harrastajalle on itsestään selvää, ettei hiirtä tai muuta selkärankaista eläintä anneta käärmeelle elävänä. Ruokaeläin on aina lopetettava lain mukaisesti ennen kuin se tarjotaan matelijalle. Vaikka matelijaharrastajalle hiiri tai sirkka olisikin ”vain” ruokaa, on se silti eläin, jota tulee kohdella oikein. Koska ruokaeläinten aineenvaihdunta on matelijoita nopeampi, on niiden hoito itse asiassa varsinaista lemmikkiä työläämpää.

Jutussa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä ne välttämättä vastaa Hesyn arvomaailmaa.

Parta-agama syö sekä kasvis- että hyönteisravintoa, joten sen ruokkiminen on tuplahaastavaa. 21

HESY 1/2011

Nostetaan kissa pöydälle Teksti: Eläinlääkäri Jukka Marttila • Kuva: Jenni kaurila

Eläinlääkärinä otsikon sanonta tulee todettua lähes päivittäin. Suomen Eläinlääkärilehden tämän vuoden ensimmäisen numeron teemana ovat kissan sairaudet. Avattuani ja selailtuani lehteä huomasin, että siinä on paljon mielenkiintoisia artikkeleita, lehtihän on minulle kuin käsikirja. Päivittäin joudun pohtimaan samoja asioita ja hoitamaan samoja sairauksia, joista Eläinlääkärilehdessä kirjoitetaan. Terve suu on pääasia Lehden ensimmäinen artikkeli kertoo kissojen hampaiden resorptioista, jotka ovat kotikissojen yleisimpiä suun ongelmia. Aihe on tärkeä, sillä tutkimusten mukaan yli 8-vuotiaista kissoista yli 74 prosentilla esiintyy hampaiden resorptiota. Resorptiolla tarkoitetaan hampaiden syöpymistä, joka alkaa kissan hampaiden ulkopinnalta. Syöpymistä aiheuttavat epänormaalisti käyttäytyvät luunsyöjäsolut eli odontoklastit. Odontoklastit ovat elimistön omia soluja, joiden tehtävänä on luuston rakenteen ylläpitäminen yhdessä luunrakentajasolujen eli odontoblastien kanssa. Sitä, miksi luunsyöjäsolut aktivoituvat kissan suussa ja alkavat syövyttää kissan hampaita, ei tiedetä. Myös muilla eläimillä ja ihmisillä on todettu hampaiden syöpymistä, mutta jostain syystä se on hyvin yleistä juuri kissoilla. Hampaaseen tullut syöpymä on kipeä ja vihlova. Syöpymä alkaa tavallisesti ienrajasta ja etenee vähitellen syvemmälle hammasluuhun. Hammas voi syöpyä niin pahoin, että se katkeaa itsestään ja jopa häviää kokonaan näkyvistä ienkudoksen kasvaessa hampaan tyngän päälle. Syöpyminen voi edetä myös hampaan juureen. Hampaiden kipu voi vaikuttaa kissan käytökseen, ruokailutottumuksiin ja tapaan syödä. Koska hammassyöpymien syytä ei tiedetä, hoidossa joudutaan keskittymään oireiden poistamiseen. Jos syöpymä sijaitsee hampaan näkyvällä alueella, on se silloin aina myös kipeä. Tässä tapauksessa hammas joudutaan yleensä poistamaan. Syöpyneen hampaan poisto on hankalaa, koska se on haurastunut ja murenee helposti. Hammassyöpymä-diagnoosia tehtäessä on tärkeää tutkia hammas röntgenillä, koska ainoastaan näin voidaan todeta, kuinka pitkälle hammaskudokseen syöpyminen on edennyt.

Kipeä suu vaikuttaa kokonaisvaltaisesti kissan elämänlaatuun. Tämän vuoksi kissan hampaisto tulisi tarkastaa vuosittain. Näin resorptiohampaat kyetään havaitsemaan ja hoitamaan asianmukaisesti riittävän ajoissa. Kissan kipulääkitys Suomen Eläinlääkärilehden toinen artikkeli käsittelee kissan kipulääkitystä. Kissan kivun havaitseminen voi olla hankalaa, koska kissa ei näytä kipuaan selvästi. Ikääntyvillä kissoilla voi olla pitkäaikaista kipua aiheuttava nivelrikko tai kasvainsairauksia. Kissan käytöksen muutos voi olla ainoa merkki kroonisesta kivusta. Useimmille kissoille tehdään niiden elämän aikana joko kirurgisia toimenpiteitä tai hammashoitoja, jolloin tarvitaan kipulääkitystä. Kaikki eläinlääkärit eivät kuitenkaan ole kovin perehtyneitä kissojen kivunhoitoon. Eläinlääkärien asenteissa kipulääkitystä kohtaan on vieläkin paljon parantamisen varaa. Vuonna 2003 tehdyssä eläinlääkäreiden käytäntöjä kartoittavassa tutkimuksessa ilmeni, että lähes 40 % vastanneista ei käyttänyt kertaakaan kipulääkitystä kissoja steriloitaessa ja yli 60 % jätti kipulääkkeen antamatta kissan kastraatioleikkauksen yhteydessä. Toisin kuin koirat, kissat ilmentävät kipua harvoin dramaattisesti. Tämä saattaa olla syy kissojen kipulääkityksen tarpeen aliarvioimiseen. Koirat voivat ilmaista kipuaan ääntelemällä, kissa ei välttämättä päästä ääntäkään, vaikka kipu olisi kova. Vain tietyt kipulääkkeet sopivat kissoille. Niille ei voida antaa esimerkiksi kaikkia koirille tarkoitettuja kipulääkkeitä. Kissan aineenvaihdunta poikkeaa monista muista nisäkkäistä niin, että eräiden kipulääkkeiden, kuten esimerkiksi morfiinin tai asetyylisalisyylihapon ja parasetamolin, poistuminen elimistöstä on huomattavan hidasta. Nykyaikainen kissan kipulääkitys koostuu usein erilaisten lääkitysten ja hoitojen yhdistelmästä. Kissoille sopivat kipulääkkeet ovat tavallisimmin joko ns. tulehduskipulääkkeitä tai opioidikipulääkkeitä tai niiden yhdistelmiä. Nykyiset tulehduskipulääkkeet ovat kissalle turvallisia, kunhan ne on annosteltu oikein ja annosvälit ovat

sopivat. Tulehduskipulääkkeitä ei kuitenkaan pidä määrätä munuaispotilaille. Virtsatievaivat Lehden kolmas, kissojen alempien virtsateiden ongelmia käsittelevä artikkeli on selvästikin tarkoitettu kiireisille yleispraktikkoeläinlääkäreille. Kissan virtsaamisongelmat voivat johtua virtsaputken tukoksesta tai virtsarakon seinämän tulehduksesta. Ne ovat aina hätätapauksia ja vaativat pikaista apua eläinlääkäriltä. Virtsatieongelmien hoito ei välttämättä edellytä vastaanotolta kovin monimutkaista varustusta, joten avun saamisen eläinlääkäriltä pitäisi olla helppoa. Kissojen alempien virtsateiden ongelmat on sairausryhmä, jossa hyvin erilaiset sairaudet aiheuttavat hyvin samanlaisen oireiston. Ongelmat jaotellaan karkeasti idiopaattiseen kystiittiin, joka on arviolta 50–70 prosentilla tapauksista, sekä urolitiaasiin eli virtsakivitautiin ja siitä johtuvaan virtsaputken tukokseen. Virtsakivitauti on toiseksi yleisin kissojen virtsatiesairaus. Sen lisäksi etenkin vanhemmilla kissoilla esiintyy bakteerien aiheuttamia virtsatietulehduksia. Bakteeritulehdukset ovat näistä kolmesta sairausryhmästä selvästi harvinaisin ongelma. Idiopaattinen kystiitti ilmenee verivirtsaisuutena ja voimakkaina alavatsan kipuoireina. Sairauden oireet ja syntymekanismi vastaavat ihmisen kivuliaan virtsarakon oireyhtymää. Sairaus ei ole nimestään huolimatta pelkästään virtsarakkoon rajoittuva ongelma. Potilaalla on yleensä muitakin samanaikaisia sairauksia. Tutkimuksissa eroahdistuksen, ylipainon ja eräiden sydänsairauksien on todettu olevan yhteydessä idiopaattiseen kystiittiin. Idiopaattiseen kystiitin syntymekanismi on monimutkainen. Siihen liittyy muutoksia hermoston toiminnassa, mahdollisesti umpieritystoiminnassa ja virtsarakon seinämän läpäisevyydessä. Sairauden tärkeimpiä hoitomuotoja ovat kipulääkitys, kissan elinympäristön rikastaminen, aktiivisuuden lisääminen ja mahdollisen stressilähteen poistaminen. Feliway-haihduttimen on todettu helpottavan oireita, sillä se lisää kissan onnellisuutta ja hyvän olon tunnetta. Kissan kanssa on myös seurusteltava enemmän ja kissojen väliset aggressiiviset

HESY 1/2011

yhteenotot on estettävä. On tärkeää taata kissan pääsy vessaansa ja talouden jokaiselle kissalle on järjestettävä oma WC. Useamman kissan taloudessa on oltava myös riittävästi ruoka- ja juomapaikkoja. Juoma- ja ruokapaikkoja ei kannata asetella vieri viereen eikä lähellä vessoja. Kotihoidon tärkeys

muodostumista myös kissoilla. Kastroidut uroskissat, joilla on ylipainoa ja jotka elävät vain sisäkissoina, ovat selvästi yliedustettuina virtsakivitaudissa. Märkäruokaa syöville kissoille näyttäisi tulevan vähemmän kiteitä. Pääasiassa emäksisessä virtsassa syntyvät struviittikiteet ovat yleisin virtsakidetyyppi.

Monien eläinlajien näytteistä löytyy virtsakide-esiintymiä. Pienet kidemäärät voivat siis olla myös normaali löydös. Virtsakiteiden ylenpalttisen muodostumisen riskinä on virtsakivitaudin kehittyminen. Virtsanäytteen pitkä säilyttäminen huoneenlämmössä saattaa lisätä kiteytymistä, tästä syystä virtsanäytteiden välitön tutkiminen on joissain tapauksissa suositeltavaa.

Virtsakiteet eivät ole niin yksinkertaisesti ruokinnalla hoidettavissa kuin aikaisemmin on ehkä ajateltu. Virtsaa happamoittavat dieetit saattavat lisätä kalsiumoksalaattikiteiden muodostumisen riskiä. Yleistäen voidaan todeta, että kissa hyötyy aina juomisen lisäämisestä ja märkäruoan syöttämisestä, jos potilas vain suostuu märkäruokaa syömään.

Virtsakiteiden muodostumisen syyt ovat monimutkaiset, ja ne ymmärretään vain osittain. Ihmisillä on useita riskitekijöitä, jotka kasvattavat virtsakiteiden muodostumista. Näitä ovat esimerkiksi ruokavalio, perimä, ikä ja sukupuoli, potilaan lääkitykset sekä virtsan koostumus. Monet näistä riskitekijöistä voivat lisätä virtsakiteiden

Virtsatietukoksen jälkeen kotihoito ja virtsaamisen tarkkailu on välttämätöntä, koska virtsaputken spasmit ja niiden aiheuttamat uudet tukokset ovat kohtalaisen yleisiä. Lisäksi ylitäyttynyt virtsarakko on tyhjennyksen jälkeen jonkin aikaa veltto, eikä kissa pysty tyhjentämään rakkoaan normaalisti. Hoitoon voidaan käyttää virtsa-

Kissan aktivoiminen

jaissa, kävelytä rappukäytävässä tai päästä kissa verkotetulle/ lasitetulle parvekkeelle.

Suomen eläinlääkärilehden virtsateiden ongelmia käsittelevässä artikkelissa lukijalle tarjotaan lukuisia vinkkejä kissan aktivoimiseksi. Olen laittanut oheen listan sellaisista artikkelissa mainitusta aktivointikeinoista, jotka on helppo toteuttaa kotioloissa: • Hanki

leluja.

kiipeilypuita, raapimapaikkoja ja

• Järjestä

suuksia.

ikkunasta tähystämismahdolli-

• Leiki kissasi kanssa. Älä oleta, että kissasi

innostuu leikkimään yksin uusilla leluilla.

• Aloita uusi harrastus kissasi kanssa: esim.

naksutin-koulutus, lelun hakeminen, kuurupiilo.

• Kokeile aktivoivia leluja: Cat Dancer, laser-

kynä, erilaiset kirittimet, aktivointipallot jne.

• Tee

kissan elinympäristössä päivittäin muutoksia, joista se kiinnostuu: rakenna uusi tähystyspaikka, laita lattialle paperikassi/laatikko, tee matosta tunneli, jätä linnunlaulua sisältävä CD-levy soimaan, anna kissasi haistella uusia tavaroita.

• Älä

tarjoa ruokaa kupissa, vaan piilota se pitkin asuntoa.

• Suurenna

kissan reviiriä: ulkoiluta val-

• Tallenna

kissaa stimuloivia TV-ohjelmia kissasi katsottavaksi ja kuunneltavaksi. Yleensä kissat seuraavat televisiosta mielellään ohjelmia, joissa on liikettä suhteellisen yksivärisellä taustalla (jääkiekko, rata-ajot, jalkapallo, hevosurheilu, luontodokumentit), myös luontodokumenttien äänet stimuloivat usein kissoja.

• Soita

kissallesi toisten kissojen ystävällisiä ääniä. Kissavideoita löytyy esimerkiksi internetin videoita tarjoavilta sivustoilta. Älä soita kissallesi videoita, joissa sen lajikumppanit ääntelevät aggressiivisesti tai pelokkaasti, vaan sellaisia, joissa kissat ääntelevät tyytyväisesti. Lisää juomista:

putkea relaksoivaa eli spasmia laukaisevaa lääkitystä. Kotihoidossa kivunlievitys on tärkeää ja lääkitykseen käytetään mielellään tehokkaita ja munuaisia rasittamattomia opioidilääkkeitä. Suomen Eläinlääkärilehden teemanumero Näiden yllä mainitsemieni aiheiden lisäksi Suomen Eläinlääkärilehden teemanumerossa on juttuja kissojen perinnöllisistä sairauksista sekä kissan kivun tutkimuksesta lämpökameran avulla. Lehdessä annetaan myös neuvoja vakavien ja vaikeiden virtsatietukostapausten hoitoon: näissä potilas joudutaan katetroimaan ja sokkipotilaan tila stabiloimaan nesteytyksellä, ruumiinlämmön palauttamisella ja tehokkaalla kipulääkityksellä Sokerina pohjalla lehdessä on juttu kanadalaisen eläinlääkärin Susan Littlen luennosta, jonka hän piti viime syyskuussa pidetyssä kissaseminaarissa. Luento käsitteli pienten vastasyntyneiden kissanpentujen hoitoa ja antoi uutta tietoa kissojen herpes- ja calicivirusinfektioista ja niiden hoidosta.

tehdyiltä sekä erimuotoisilta astioilta ja sijoittele ne ympäri kotia. Täytä vesiastioista osa piripintaan ja jätä osa puolilleen. Käytä astioissa puhdasta vettä, järvivettä, sadevettä ja makuvesiä Seuraamalla kissan juomatottumuksia voit selvittää minkälaisesta astiasta ja vedestä se pitää. • Tee

makujääkuutioita: keitä suolatonta kala-, kana- tai lihalientä ja pakasta se jääkuutioiksi. Saat kissallesi päivittäin raikasta makuvettä, kun laitat vedenvaihdon yhteydessä astiaan uuden kuution.

• Tee makuvettä: pudota ruokapalasia veteen. Muista vaihtaa vesi päivittäin. • Kokeile juoksevaa vettä: lemmikeille tarkoitettuja vesiautomaatteja tai jopa akvaariopumppua isossa vesiastiassa. Juoksevan veden ääni saattaa lisätä kissasi juomista.

• Tarjoa

kissallesi säilykeruokia ja tuoretta lihaa, mikäli kissasi pitää niistä. Kissaa ei saa paastottaa sen varjolla, että sen yrittää opettaa syömään märkäruokaa.

• Tarjoa

kissallesi mahdollisuus valita sellainen juoma-astia, josta se pitää Tarjoa vesi eri materiaaleista 23

HESY 1/2011

Rodun käyttötarkoitus ja ominaisuudet ohjaavat koiran hankintaa

Koiran rooli ratkaisee rotuvalinnan Teksti: Erja Veivo • Kuvat: Tapani Romppainen / Hyvä koira kotiin -kirja

Seurakoiran suosio kasvussa Koirarotujen suosio vaihtelee vuosikymmenestä toiseen. Suomi on ollut pitkään maatalousvaltainen maa, jossa on harjoitettu metsästystä. Tämän takia metsästyskoirat ovat olleet kauan Suomen kysytyimpiä koiria. Kärkisijaa on pitkään pitänyt suomenajokoira, jonka saksanpaimenkoira ohitti vuonna 2008, mutta joka kipusi ykköseksi jälleen vuonna 2009. Yhteiskuntarakenteen muutoksen ja koiraharrastuksen kasvun myötä seurakoirien suosio on alkanut kasvaa kaupunkilaisten parissa. Viime vuonna maamme suosituimmaksi koiraroduksi kipusi ensimmäistä kertaa lintukoiraksi alun perin jalostettu, mutta mutkattomana seurakoirana kunnostautunut labradorinnoutaja. – Labradorinnoutaja on sosiaalinen ja sopeutuvainen koira, joka sopii lemmikiksi useimpiin perheisiin. Labradori on erinomainen valinta ensimmäiseksi koiraksi, kunhan sille tarjoaa riittävästi puuhaa ja liikuntaa. Sosiaalisen ja aktiivisen luonteensa takia rotua käytetään myös palveluskoirana, Romppainen listaa suosion syitä. Aivan viime vuosina pienten koirien kysyntä on ollut kovassa kasvussa kaikissa roturyhmissä. Kääpiökoirabuumin syynä on kaupunkilaistuminen.

Ihminen on jalostanut yli 400 koirarotua. Miten valita niistä juuri se itselleen sopivin yksilö, jonka kanssa yhteiselo sujuu huoletta? Koirarodun valinta on kinkkinen juttu. Pahimmillaan väärä rotuvalinta voi aiheuttaa käytösongelmia ja pitovaikeuksia, joista kärsivät niin koira kuin sen omistajakin. Koirakoulu DogFunin perustajan ja kouluttajan Päivi Romppaisen mukaan virheiltä välttyy, kun koirarodun valinnassa kiinnittää huomiota koiran käyttötarkoitukseen ja niihin elinolosuhteisiin, joihin koira otetaan. – Rotuja kartoitettaessa on mietittävä sitä, otetaanko koira perhe-, harrastus- vai työkoiraksi. Yhtä paljon on puntaroitava sitä, minkä verran koiralle on aikaa. Jos kukaan perheessä ei ehdi harjata ja pestä 24

koiran turkkia riittävän tiuhaan, on talouteen valittava helppohoitoisempi rotu. Kaiken A ja O on, että oikea rotu valitaan oikeaan ympäristöön.

Terriereillä on lisäksi kipakka luonne, sillä sähäkkyydestä on ollut etua rottien ja muiden viljavarkaiden jahtaamisessa, Romppainen kuvailee.

Tyypillisin koiran hankinnassa tehty virhe on valita rotu sen ulkonäön ja ensivaikutelman perusteella. Esimerkiksi terhakkaat terrierit ovat nykyään suosittuja koiria. Ne mielletään kivoiksi ja sopeutuvaisiksi perhekoiriksi. Terrierit on jalostettu kuitenkin alun perin itsenäisesti toimiviksi pienpetometsästäjiksi, jotka tarvitsevat paljon tekemistä ja jotka eivät hae kontaktia ihmiseen samalla tavalla kuin esimerkiksi paimenkoirat.

Myös nallekarhumaisia laumanvartijakoiria hankitaan perhekoiriksi, vaikka ne ovat työkoiria, joilla on voimakas vartiointitaipumus. Romppaisen mielestä puhtaat työkoirat eivät sovellu pelkiksi lemmikeiksi. – Väärän koiran valitseminen väärään ympäristöön synnyttää yhteentörmäyksiä, joista on turha syyttää koiraa. Jos maatilaa vartioiva laumanvartijakoira käy reviirilleen tunkeutuneen ihmisen kimppuun, se on toiminut tilanteessa oikein. Samaten kerrostaloon hankittua ja rapun hälinään reagoivaa porokoiraa on haastavaa kouluttaa hiljaiseksi, sillä se on jalostettu paimentamaan haukkumalla. Koiran käyttäytymistä muokkaavat sekä ympäristö että koulutus, mutta geeniperimää ei voida täysin tukahduttaa.

– Terrieri on jalostettu pitämään maatilojen jyrsijäkantoja kurissa aikana, jolloin ei vielä tunnettu rotanmyrkkyjä. Niille pitää siis tarjota älyllistä toimintaa ja mahdollisuuksia käyttää nenäänsä, muuten ne turhautuvat ja alkavat tehdä tuhojaan.

– Kaupungissa asuvien on helpompi kuljettaa ja olla pienen kuin ison koiran kanssa. Osittain kyseessä on muoti-ilmiö: kainalossa kuljetettava koira on omistajan statussymboli. Tämä ei ole ongelmatonta. Kun koiriin ei suhtauduta kuin eläimiin, niitä saatetaan alkaa inhimillistää liikaa: kääpiökoiria puetaan kuin vauvoja tai nukkeja eikä niiden anneta olla hetkeäkään rauhassa, jolloin niistä tulee hermostuneita ja ärhäköitä Monet pienet rodut ovat kokonsa takia lisäksi pelokkaita ja puolustautuvat usein haukkumalla, minkä moni kokee ongelmaksi. Pienet koirat ovat ihastuttavia lemmikkejä, kunhan ne vain saavat olla koiria.

men kennelliitto ja FCI eli kansainvälinen koiranjalostusliitto hyväksyvät ajoittain ulkonäöltään ja luonteeltaan vakiintuneita koiratyyppejä roduiksi. Suomessa on saatavilla myös rotuja, joita Kennelliitto ei ole tunnustanut, mutta jotka kasvattavat suosiotaan uusina ja terveinä rotuina. Näitä ovat muun muassa silkkivinttikoira, amerikanbulldoggi ja monirotuiseksi luokiteltu labradoodle. Taistelukoira – väärissä käsissä päällekäyvä Taistelukoirat ovat säännöllisin väliajoin nettikeskustelujen puheenaiheena ja iltapäivälehtien otsikoissa. Taistelukoirat on mielletty useissa Euroopan maissa vaarallisiksi, ja Tanska on jo kieltänyt niiden pitämisen. Taistelukoirarotuja ovat muun muassa bullterrierit ja pitbullterrierit. Taistelukoirien lisäksi joitain vartiokoiria pidetään vaarallisina, ja niidenkin pitäminen haluttaisiin joissain maissa kieltää. Romppaisen mielestä rotukohtaiset kiellot eivät ratkaise mitään. Kieltäminen ei poista varsinaista turvallisuusongelmaa: koiran taitamatonta ja tietämätöntä omistajaa. – Koira- ja eläintappelut olivat aina 1700-luvun lopulle suurta kansanhuvia Euroopassa, ja taistelukoirat on jalostettu näitä kamppailuja varten. Laittomia koiratappeluita järjestetään joissain maissa, myös Suomessa, yhä edelleen. Koirien geeniperimässä on edelleen taipumus hyökätä toisia eläimiä vastaan. Ongelmia syntyy, jos ihminen ei tiedä tätä taistelukoiraa hankkiessaan. Nämä rodut eivät ole koirapuistokoiria, eikä niitä tulisi päästää julkisilla paikoilla vapaiksi. Ihminen ei voi aina ennakoida, mikä ärsyke laukaisee koiran käyttäytymisen.

Taistelukoirilla on alhainen ärsytyskynnys, ja ne ovat luonteeltaan sitkeitä ja peräänantamattomia. Oikein kohdellut taistelukoirat ovat yleensä hyväluontoisia. Koiran epäjohdonmukainen kohtelu ja kovat koulutusmenetelmät sen sijaan kasvattavat hyökkäysalttiuden riskiä. – Monilla on se virheellinen tieto, että taistelukoiria olisi kohdeltava kovin ottein. Tutkimukset ovat todistaneet, että aggressiivisten ihmisten koirat ovat aggressiivisia. Väärin kohdeltuna taistelukoira voi muuttua vaaralliseksi. Osa taistelukoirista on jalostettu myös vartiokoiriksi. Niiden luontainen tarve vartioida yhdistettynä voimakkaaseen taistelutahtoon voi olla huono yhdistelmä perhekoiralle. Koira saattaa kokea yllättävät tilanteet tai esimerkiksi lasten leikit naapurien lasten kanssa uhkaaviksi ja toimia tilanteessa sisäsyntyisten ominaisuuksiensa mukaisesti. Jalostuksen oltava luonnonmukaista Koirarotujen jalostukseen liittyy paljon epäkohtia. Joillakin roduilla on kapean jalostusmateriaalin takia paljon perinnöllisiä sairauksia. Toiset rodut kärsivät ulkomuodon kehittelyn takia. Romppainen peräänkuuluttaa kuluttajan vastuuta: koiraa ei pidä ostaa, jos rodulla on pahoja terveydellisiä ongelmia. Jos ei ole kysyntää, ei ole tarjontaakaan Nykyään monet rodut jaetaan näyttelyja työlinjaisiin koiriin. Työlinjaisten koirien harrastajat haluavat panostaa ensisijaisesti koiran terveyteen ja hyvään luonteeseen. Roduista halutaan saada esiin niiden alkuperäisiin käyttötarkoituksiin liittyviä ominaisuuksia. Esimerkiksi noutavaksi lintukoiraksi luokiteltu työlinjainen kultainennoutaja on ruumiinrakenteeltaan

Markkinoilta on poistunut vuosien saatossa joitain koirarotuja. Vastaavasti Suo-

Näyttely- ja työlinjainen kultainennoutaja rinnatusten 25

HESY 1/2011

sirompi ja luonteeltaan vilkkaampi kuin näyttelylinjainen rotukaverinsa. Myöskään Suomen kennelliiton mielestä rotumääritelmien ei pidä sisältää ylilyöntejä, ja liiton toimesta koiranäyttelyihin otettiin vuonna 2010 koirien terveyttä ja liioittelematonta rakennetta edistävä tuomariohje. Valitettavasti kaikki kasvattajat eivät aseta kuitenkaan koiran terveyttä ulkonäön edelle. Pahimmillaan rodun ulkomuotoa on muokattu niin voimakkaasti, että se ei enää kykene lisääntymään luonnollisesti. Yllä: Sao Miguelinfila on puhdas työkoira, joka on omimmillaan karjatilan vahti- ja paimenkoirana.

Marjatta Elomaa 1947-2007

– Esimerkiksi joidenkin lyttykuonoisten ja isopäisten rotujen ominaisuudet ovat niin yliampuvia, että naaraat eivät pysty synnyttämään luonnollisesti ja niille on tehtävä keisarileikkauksia. Myös luonnollinen astuminen on joidenkin rotujen uroksille hankalaa. Minusta jalostuksen rajan pitäisi tulla tässä vastaan. Rodut, jotka eivät pysty lisääntymään luonnollisesti, ovat tiensä päässä.

Teksti: Erja Veivo

Alla: Oikein kohdellut taistelukoirat ovat hyväluonteisia.

Koirarodut vertailussa Päivi Romppaisen kirja Hyvä koira kotiin – Koirarodut ja koiran valinta rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan on tehty helpottamaan koirarodun valintaa. Kirja on kattava katsaus eri rotujen ominaisuuksiin ja metsästyskäyttäytymismalleihin. Romppainen sai idean kirjaansa törmätessään omistamansa koirakoulun kursseilla ihmisiin, joilla oli lemmikkiensä kanssa pitovaikeuksia. Usein ongelmien taustalla oli virheellinen rotuvalinta. Päivi Romppainen on aiemmin kirjoittanut kirjan Vainun varassa – Suomalaisia poliisikoiria työssä ja 10–15-vuotiaille suunnatun Vilman koiraklubi -kirjasarjan. Hän on myös Koirat-lehden vakituinen avustaja. Hyvä koira kotiin kirjan upeat kuvat ovat Tapani Romppaisen käsialaa.

HESY 1/2011

Marjatta Elomaa kuoli Helsingissä 12. lokakuuta 2007 pitkällisen sairauden seurauksena. Marjatta Elomaa, tuttavallisemmin Jatta, syntyi Helsingissä 9. maaliskuuta 1947. Lapsuutensa hän vietti pääkaupungin ydinkeskustassa, Yrjönkadun kulmilla, jossa perheen koti sijaitsi. Elomaa pääsi ylioppilaaksi Suomalaisesta yhteiskoulusta, josta hän jatkoi opiskelemaan historiaa Helsingin yliopistoon. Valmistuttuaan filosofian kandidaatiksi hän aloitti työt opiskelijakirjasto Domus Academican esimiehenä. Elomaa oli yhteiskunnallisesti valveutunut älykkö ja feministi. Vuonna 1968 valokuvausta harrastanut nainen osallistui vanhan valtaukseen ja tallensi opiskelijaopposition mielenilmauksen kameralleen. Uudistusmielinen intellektuelli puolusti koko elämänsä ajan heikkoja, ja hän kannusti etenkin naisia ajamaan etujaan. Uralleen omistautuneena Elomaa halusi parantaa myös työpaikkansa työoloja, työhyvinvointia ja työntekijöiden vuorovaikutusta. Aktiivisuus ei hiipunut vuosien varrella: työskentely opiskelijayhteisössä piti Elomaan ajan hengessä mukana aina siksi, kunnes hän jäi vuonna 1992 sairaseläkkeelle. Marjatta Elomaa oli ahkera työmyyrä, joka puursi pitkää päivää. Uurastuksen

vastapainoksi hän käytti runsaat ylityönsä vapaina matkustellakseen ympäri maailmaa. Kreikka oli maailmanmatkaajan suosikkikohde. Suomen kamaralla ollessaan Elomaa vietti vapaa-aikaansa pääasiassa työkavereiden kanssa seurustellen. Sananvaihto oli pohdiskelevaa: syvien vesien kulkija keskusteli ystäviensä kanssa taiteesta, tieteestä ja politiikasta. Arkiset ja konkreettiset aiheet, kuten ruoanlaitto, keittiöniksit ja siivous, olivat hänelle vieraita. Elomaa kävi ahkeraan teatterissa ja elokuvissa, luki kirjoja ja piti päiväkirjaa nuoruusvuosistaan lähtien. Tanssiharrastus kevensi kulttuuririentoja. Vaikka Elomaa olikin sosiaalinen, ei hän viihtynyt suurissa seurueissa tai huomion keskipisteenä. Vilkasta seuraelämää viettävä nainen viihtyi myös maaseudun rauhassa. Hän saattoi vuokrata kesämökin muutamaksi viikoksi ja tutustua ympäristöön eri puolilla Suomea. Näin hän perehtyi pääkaupunkiseudun taidegallerioiden ohella maamme moniin muihinkin taidetapahtumiin ja -näyttelyihin. Elomaa ei ollut perheellinen, eikä hän avioitunut. Hän oli päättänyt jo nuorena olla alistumatta perinteisen vaimon ja perheenäidin rooliin. Johtotähtenä oli ajatus naisen vapaudesta ja sukupuo-

linormittomasta elämästä. Kissat tulivat perheen tilalle. Elomaalla oli ollut jo lapsuudenkodissaan angorakissa, mutta seuraavan kissan hän otti vasta 1980-luvulla serkultaan Annelta, joka muutti Kanadaan. Kun serkun Paavo-kissasta jätti aika, päätti Elomaa ottaa Hyrylässä asuvalta tutultaan kaksi uutta kissaa surutyötä lievittämään. Kissat hän risti Murnauksi ja Unoksi. Uno oli Elomaan ensimmäinen ottokissa ja sai nimensä latinan kielen sanasta unus eli ensimmäinen. Murnau sai nimensä saksalaiselta elokuvaohjaajalta Felix Murnaulta(1888–1931). Jatan mielestä kotiutuvan kissan ääntely kuulosti juuri ”murnaulta”. Marjatta Elomaa oli hyvin kissarakas ihminen. Murnau ja Uuno nukkuivat hänen vieressään, eikä hän kieltänyt kissoiltaan mitään. Elomaan viehtymys kissoihin näkyi myös kissa-aiheisten posliinieläinten ja taulujen keräilynä. Hän myös testamenttasi asuntonsa Hesylle auttaakseen kodittomia kissoja. Kun Marjatta Elomaa menehtyi vuonna 2007, muutti hänen äitinsä tämän asuntoon. Elomaan äidillä oli tyttärensä asuntoon elinikäinen asumisoikeus, ja hän hoiti siellä Murnauta ja ”Unskia” hellyydellä lähes kuolemaansa asti. Vuoden 2009 lopussa Marjatan äiti joutui yllättäen sairaalahoitoon, ja maaliskuun alussa 2010 hän nukkui pois. Asunto siirtyi HESY:lle, joka otti huolehtiakseen myös 12- ja 14-vuotiaista Marjatan kissoista. Hänen testamenttilahjoituksensa käytetään lyhentymättömänä kodittomien kissojen auttamiseen. HESY ry esittää lämpimät kiitokset eläinten puolesta.

HESY 1/2011

HESY ry lähti tukemaan uutteraa lintujen ystävää

Yhden naisen talviruokintasota Teksti ja kuvat: Kati Kiviniemi

Lintujen talviruokinnasta on tullut herttoniemeläiselle Kirsti Sahlmanille sydämenasia. Muutaman vuoden kokemuksella hän on sitä mieltä, että sekä asioihin että asenteisiin tarvitaan muutosta. Talvehtivat vesilinnut kun ovat tainneet tulla jäädäkseen, ehkä myös kylmät talvet.

Siksi hän on nyt sitä mieltä, että lintujen ruokinta pitäisi organisoida paremmin.

– Viime talvena täällä oli parisataa sorsaa, kertoo Kirsti Sahlman.

– Ensimmäisen kerran näitä jäi tänne viisi vuotta sitten. Ehkä monet perättäiset leudot talvet saivat sorsat muuttamaan tapojaan, Sahlman arvelee. Hän itse tutustui ilmiöön tavattuaan rannassa naisen, joka oli alkanut ruokkia nälkäisiä lintuja. – Itselleni tämä on nyt kolmas tai neljäs talvi.

Sahlman on itsekin muuttolintu. Hän saapui Helsinkiin 70-luvun ensimmäisenä päivänä Liperistä, Pohjois-Karjalasta. Kaksikymmentävuotiaan maalaistytön mielestä ”kaikki oli niin suurta ja hienoa ja ihmiset kauniita” Naapurintyttöjen esimerkkiä seuranneena Sahlmankin aloitti kotiapulaisena. Aluksi Sahlman työskenteli lapsiperheessä Kauniaisissa, jossa hän myös asui, kunnes sai töitä Fazerin kahviosta. Silloin Sahlman muutti Kallioon, jossa hän asui vuosia ennen päätymistään Herttoniemeen. Eläinrakkaus on peritty kotoa, maatilalla kun oli kaikenlaisia ja -kokoisia eläimiä kissoista hevosiin. Teurasauton piti käydä tilalla ”salaa”, sillä pikku-Kirsti itki lohduttomasti nähdessään, kuinka eläimiä lastataan viimeiselle matkalle.

Haukkuja ja kiusantekoa Siinä missä ennen vanhaan lintujen ruokkimista pidettiin viehättävänä tapana, niin nykyään asenteet kaikkia siipiveikkoja kohtaan ovat koventuneet. Mielipiteiden jyrkistymisen suurin syy on tietysti muutaman vuoden takainen lintuinfluenssahysteria, joka teki lintuparvista potentiaalisia tautipesäkkeitä.

Sahlman syötti lintuja vielä ennen viime joulua omasta pussistaan, mutta parvi oli liian suuri hänen lompakollaan elätettäväksi. Soittokierros virastoihin tuotti tulosta. Ympäristökeskuksesta löytyi virkamies, joka oli halukas auttamaan häntä. Tämä henkilö otti yhteyttä Hesyyn, jossa päätettiin tukea Sahlmanin lintujen ruokintaa 200 eurolla. Ensimmäinen erä kaurasta ostettiin ja toimitettiin Sahlmanille Haltialan tilalta. Ulkopuolisen ruoka-avun ansiosta sorsien joulu näytti tänä vuonna turvatulta. Sitten sattui käänne. Sahlman liukastui kaksi viikkoa ennen aattoiltaa bussipysäkillä niin pahasti, että joutui sairaalaan. Jalassa todettiin kaksi murtumaa, joista huomattiin ensin vain toinen. Tämä venytti sairasloman kaksinkertaiseksi, eikä Sahlman saanut itselleen ”sijaista” ruokkimaan lintuja kuin yhdeksi kerraksi.

Väylänsuun sillan ympärillä käy kuhina. Kymmenet sorsat ovat leiriytyneet avoveden äärelle. Tänä talvena räpyläpareja on kuitenkin ollut hieman vähemmän kuin vuosi sitten.

Se oli toinen talvi, kun Sahlman ruokki sorsia, jotka olivat päättäneet hylätä perinteisen syysmuuton etelään ja jäädä Helsinkiin. Valinta oli huono, sillä talvesta tuli ankara. Paljon ankarampi kuin edeltävinä vuosina.

Talviruokinta organisoitava paremmin

Hettoniemeläiselle Kirsti Sahlmanille lintujen talviruokinta on sydämen asia. Hesy tukee naisen lintujen ruokintaa 200 eurolla. – Tässä on saanut kuulla paljon poliisille soitolla uhkailua ja hulluksi haukkumista, huokaisee Sahlman. Hän ei ole ainoa. Myös muut talvehtivia lintuja omin päin auttamaan ryhtyneet kertovat samaa. – Meitä selvästikin pidetään outoina. Lintujen ruokkijat toivovat vain auttamisrauhaa, mutta ilkeys tuntuu lisääntyneen. Ihmiset tekevät suoranaista kiusaa myös linnuille. – Päästetään koira irti, oikein usutetaan se hätistelemään lintuja. Jotkut pyöräilijät ajavat tiellä olevia lintuja päin hiljentämättä vauhtia tippaakaan. Kaikki linnut eivät aina ehdi alta pois ehjin nahoin. Sahlman toivoo, että Väylänsuun sillan tuntumaan saataisiin kyltti, jossa pyöräilijöitä varoitetaan linnuista. Tärkeintä olisi kuitenkin saada ihmiset muuttamaan asenteitaan. Sorsat parveilevat sillan juurella vain talven, jolloin liikennettä on muutenkin vähemmän. Kevään tullen ja jäiden sulaessa ne muuttavat heti kartanon rantoihin, pois ihmisten tieltä.

– Olisi hienoa, jos lintujen ruokinta saataisiin järjesteltyä ensi talveksi niin, että asiasta kiinnostuneet voisivat ilmoittautua vapaaehtoisiksi auttajiksi. Lintuja voitaisiin tällä tavoin ruokkia vuoroissa ja apua voitaisiin pyytää vapaaehtoisilta, jos omalle kohdalle sattuu jotain, mikä estää paikalle pääsyn.

Pullamössösukupolvi ei pötki pitkälle Teksti: Kati Kiviniemi

Vääränlainen ruokinta aiheuttaa vakavia ongelmia linnuille. BirdLife Suomi kertoo, että viime kesinä pääkaupunkiseudulla on tavattu nuoria kanadanhanhia, joilla on lentämisen estävä luuston kehitysvaurio siivessä Monesti syy tällaiseen parantumattomaan vaurioon on kasvuvaiheessa saatu yksipuolinen ja väärä ravinto. ”Pullasorsien” ja muiden vesilintujen poikasten leipäruokintaa pitäisikin ehdottomasti välttää, sillä se on yksi tekijä, jonka takia linnut jäävät Suomen talven armoille. Sahlmanin mukaan kesäisin Herttoniemen kartanon mailla vierailevat ihmiset eivät aina tottele kieltokylttejä, vaan syöttävät linnuille omia eväitään. Alueella partioiva puistovahti ei pysty pitämään mitenkään silmällä kaikkia paikalla liikkuvia. Lintujen talviruokintaa karsastetaan usein rottaongelmien takia. Herttoniemen Väylänsuun sillan ympäristössä rottia ei ruokkijoiden mukaan ole näkynyt, vaikka jotkut ohikulkijat ovatkin heittäneet maahan silloin tällöin esimerkiksi leipää, joka muuttuu jäätyessään linnuille syömäkelvottomaksi. Maaruokinta edistää myös tautien, kuten lintujen salmonellan, leviämistä, sillä linnut voivat istua ruoan päällä ja ulostaa sen sekaan. Vesilintuja pitäisikin mieluiten ruokkia veteen. Sorsille parasta ruokaa ovat kaurat ja kuoritut auringonkukansiemenet.

www.thebodyshop.fi

EARTH LOVERS

™

UUDEN SUKUPOLVEN SUIHKUGEELIT

SATAPROSENTTISESTI BIOHAJOAVIA. EI PARABEENEJA, VÄRIAINEITA, SILIKONEJA TAI SULFAATTEJA. PÄÄRAAKA-AINEENA REILUN KAUPAN ALOEGEELI. PAKKAUKSET UUSIOMUOVIA.

Hinta 8,00 €/250 ml.

HESY 1/2011

retkiä yhä kauemmas syntymäpesänsä ympäristöön. Tällöin verkkokalastusta tulisi kokonaan välttää. 1980-luvun alussa WWF alkoi tehdä vapaaehtoisia sopimuksia kalastusosakaskuntien kanssa keväisen verkkokalastuksen rajoittamisesta. Nykyisin rajoitussopimusten tekemisestä vastaa Etelä-Savon ELY-keskus. – WWF:n strategia on, että verkkokalastusta pitää rajoittaa, koska se on tällä hetkellä hyvin merkittävä uhka norpalle ja kaikista norppaan kohdistuvista uhista se, johon on helpoin vaikuttaa, toteaa Tolvanen. Maa- ja metsätalousministeriössä toimii työryhmä, joka pohtii verkkokalastuksesta norpalle koituvia ongelmia. WWF on määrätietoisesti työskennellyt työryhmässä sen puolesta, että ainakin tärkeimmät norpan pesimäalueet saadaan kiireesti ja aukottomasti keväisen verkkokalastuskiellon piiriin. Keväisen verkkokalastuskiellon ydinalue aukottomaksi

Saimaan rannoilla ilahduttaa enää vajaa 300 norppaa Teksti: Susanna Manu, WWF Suomi • Kuvat: Jouni Koskela, Jari Luukkonen/ WWF Suomi.

Jos - ja kuten nyt näyttää kun – se ei toteudu vapaaehtoisen sopimisen keinoin, WWF vaatii verkkokalastuksen kieltämistä asetuksella vielä kuluvan kevään aikana työryhmässä sovitulla tavalla. Ydinalueen aukottomuus on hyvin tärkeää. Jos pienikin verkkokalastuksen salliva aukko jää hyvälle kala-apajalle, on varmaa, että myös norpat viihtyvät samassa paikassa.

– Saimaalle tulee saada jo täksi kevääksi aukoton keväisen verkkokalastuskiellon ydinalue, joka kattaa vähintään tunnetut poikaspesät ja kuuttien todennäköisen liikkuma-alueen pesien ympärillä. Se olisi hyvin merkittävä askel suojelutyössä, kertoo Tolvanen. Lisäksi WWF on korostanut, että keväisen verkkokalastuksen kieltävän asetuksen alueella kiellettyyn kalanpyydykseen hukkuva norppa on katsottava tahallaan tapetuksi. Vaikka tuleva asetus nojaa kalastuslakiin, on asetukseen tehtävä selvä linkitys luonnonsuojelulakiin, joka määrää norpan tahallisesta tappamisesta tuntuvan rahallisen korvauksen valtiolle. Vaikka verkkokalastusta rajoitetaan loppukevään ja alkukesän ajaksi, ei se tarkoita koko kalastuksen pysähtymistä, sillä esimerkiksi katiskalla kalastaminen on tuolloin edelleen sallittua. Kolaamalla pesiä uimareille Norppa pesii ja hoitaa poikastaan lumen ja jään suojissa. Rantakinokseen tehty pesä toimii synnytyspaikkana ja suojaa kuuttia kylmältä sekä pedoilta. Jos norppaemolla ei ole kunnon pesää, sen imetys saattaa häiriintyä, mikä on kohtalokasta kuutille. Ilmastonmuutoksen mukana tulleet leudot talvet ovat jo vaikeuttaneet kuuttien selviytymistä. Vaikka kaupungissa helistään lumikaaoksen keskellä, on jo toinen kylmä

ja runsasluminen talvi peräkkäin ollut norpalle onnekas luonnonilmiö. – Viime talvena Itä-Suomen yliopisto kokeili ensimmäistä kertaa kolata keinotekoisia apukinoksia norpille. Ne otettiin hyvin vastaan. Tosin poikaspesiä ei näissä keinotekoisissa kolauskasoissa vielä havaittu, valaisee Tolvanen. Kolaus on lupaava varokeino vähälumisien talvien varalle. Ainakin tämän WWF:n tukeman, monivuotisen tutkimuksen ensimmäiset tulokset osoittavat, että tehdyt apukinokset kelpasivat lepopesiksi norpille. Yliopiston tutkimus auttaa suojelutyössä Vuonna 2007 WWF myönsi 20 000 euron arvoisen Pandapalkinnon Joensuun yliopiston saimaannorppatutkimukselle. Monivuotinen radiolähetintutkimus on osa Itä-Suomen yliopiston tutkimushanketta, jossa pyritään selvittämään muun muassa saimaannorpan talviaikaista käyttäytymistä. Myös kuuttien liikkumisesta on saatu aivan uutta tietoa, joka on ollut olennaisen tärkeää esimerkiksi keväisen verkkokalastuskiellon aluetta määriteltäessä.

Ilmastonmuutoksen myötä yhä useammin toistuvat vähälumiset talvet uhkaavat norppien pesintää, ja joka vuosi huolestuttavan monta kuuttia hukkuu kalaverkkoihin Saimaalla. WWF on tehnyt aktiivista suojelutyötä saimaannorpan hyväksi jo vuodesta 1979 lähtien Norppia arvioidaan olevan jäljellä Saimaassa enää noin 270 yksilöä. Vuonna 2010 poikaslaskennoissa löydettiin 57 kuuttia. Leudot vähälumiset talvet ja aiemmin myös veden korkeuden muutokset ovat tuhonneet norppien pesiä ja lisänneet poikaskuolleisuutta. Vaikka norpan pesimäalueet ja lepäilyluodot otetaan huomioon kesämökkiasutusta kaavoittaessa, loma-asutuksen lisääntyminen saaristossa on vähentänyt sopivien pesimäpaikkojen määrää.

tettavan monta kuuttia takertuu kalaverkkoon ja menettää henkensä hukkumalla. Verkot eivät uhkaa pelkästään pikkuisten elämää, vaan myös aikuisia norppia kuolee verkkojen takia – Norppakannan poikastuoton, norppien selvitettyjen kuolinsyiden ja kannan kokonaiskehityksen perusteella on laskettu, että jopa joka toinen pesäpoikasajan yli selvinnyt kuutti kuolee kalaverkkoon, kertoo WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen.

Verkkokalastus suurin akuutti uhka

Sukukypsän naaraan menehtyminen verkkoon on erityisen surullista, koska koko kannassa on jäljellä enää noin 70 synnyttävää naarasta. WWF julistaa joka vuosi saimaannorpalle pesärauhan ennen kuin kuutit syntyvät lumipesiin helmikuun lopulla ja maaliskuun alussa. Huhtikuun puolivälistä alkaen emojensa vierottamat kuutit alkavat itsenäisesti tehdä kalastus-

Saimaan vesissä verkkokalastus tuottaa tuskaa norpan suojelijoille. Joka kevät valiWWF:n vapaaehtoinen pesälaskija Ismo Marttinen tarkastaa norpan pesää Etelä-Saimaalla. Pesälaskennat ovat yksi konkreettisista teoista saimaannorpan suojelun hyväksi. 30

Saimaan rannoilla elävä saimaannorppa tarvitsee apua, ettei laji kuole kokonaan sukupuuttoon. Verkkokalastuksen rajoittaminen on yksi konkreettisimmista ja parhaista tavoista suojella saimaannorppaa.

HESY 1/2011

JOUKKOKIRJE SOPIMUS 100587 .BB04

TÄMÄ OSOITELAPPU ON MYÖS HESY RY:N JÄSENKORTTI

TULEVIA TAPAHTUMIA: 16.-17.4. klo 9-18 PetExpo-lemmikkimessut HESY esittelee toimintaansa ja myy lemmikkieläintarvikkeita sekä yhdistyksen kannatustuotteita. HESYn löydät osastolta 5k50. Helsingin Messukeskus. 17.4. klo 14–17 Eksoottisten eläinten päivä Tule tutustumaan hämähäkkien, skorpionien, sammakoiden, käärmeiden ja maakonnien kiehtovaan maailmaan. Eläinsuojelukeskus, Yhdyskunnantie 11 17.4. klo 112-15 Wanhoja tekstiileitä ja hyvää luettavaa Marimekkoa, pitsilakanoita, pöytäliinoja, retrotekstiileitä, vaatteita ja paljon kirjoja yms. Mikkolantie 4, Oulunkylä 21.8. klo 14-17 Hesyn kesäkekkerit Yhdyskunnantie 11, Itä-Pakila 4.10 Maailman eläinten päivä HESY myy kirjoja ja pitää infopöytää Helsingin keskustassa Lasipalatsin Forumin puoleisella kulmalla klo 11-17. Eurolla saa kolme kirjaa. 16.10. klo 14-17 Hesyn Ruskariennot Yhdyskunnantie 11, Itä-Pakila

Seuraa tapahtumakalenteria myös HESY:n nettisivuilta ww.hesy.fi. Muutokset tapahtumiin ovat mahdollisia.

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry, Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki