HESY-lehti 1/2010 by HESY ry.

Jäsenlehti 1/2010 Medlemsblad

Tierheim Bielefeld – luksustason eläinsuojelukeskus Hiilitassunjälki selvittää lemmikin ilmastokuorman

Aktivoinnilla vireyttä kissan mielelle ja keholle Poliisi liipaisinherkkänä Juvalla – tuloksena jälleen turhaan tapettu ilvespentu

Pääkirjoitus

HESY 1/2010

Presidentti Tarja Halonen on yhdistyksemme suojelija. Puheenjohtaja • Ordförande

Jäsenmaksu• Medlemsavgift

Hannele Luukkainen

Hallituksen varsinaiset jäsenet • Styrelsens egentliga medlemmar Jukka Marttila (varapuheenjohtaja • viceordförande) Lena-Maria Lundell (sihteeri • sekreterare)

JÄSENLEHTI 1/2010 MEDLEMSBLAD

Tiina-Maija Hiltunen Laura Ojala

Päätoimittaja • Chefredaktör

Hallituksen varajäsenet • Styrelsens suppleant

Hannele Luukkainen

Paula Kyllästinen Atso Iivari

Toimitussihteeri • Redaktionssekreterare

Löytöeläinten auttaminen • För djurens väl

Kansikuva • Pärmbild

Sarri Kukkonen

NORDEA 200118-113063

Ilmoitusmyynti • Annonsförsäljning Kirsti Rautasola, puh. • tel. (09) 54200 101

Koiratalon avustustili • Hundhusets donationskonto

Ilmoitushinnat • Annonspriser

NORDEA 157230-410019

1/1 400 €

•

1/2 225 €

•

1/4 120 €

Toimituksen osoite

SAMPO 800016-70719567

Intian kehitysyhteistyöhanke • Projekt för utvecklingssamarbete i Indien

Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. • Tidningen utkommer två gånger om året, på våren och på hösten.

Talousasiat ja hautausmaa-asiat Puh. (09) 54200 101 (ma-pe 10-17) Eläintilat: ma-pe ja su klo 15-18

Perintöpuoti, Mäkelänkatu 34: ma-pe klo 11-18, la su Samhällsvägen 11, 00680 Helsingfors Öppet må-fr kl. 10-18 Tel. (09) 54200 100 (må-fr kl. 10-17) fax (09) 54200 142

Kissamuseo • Kattmuseum

Helsingfors djurskyddsförening, Medlemsblad Samhällsvägen 11, 00680 Helsingfors

Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki Toimisto avoinna ma-pe klo 10-18 Puh. (09) 54200 100 (ma-pe 10-17), faksi (09) 54200 142

Djurskyddscentralen

NORDEA 200118-133194

Redaktionens adress

15 €

Kirpputori: ma-pe klo 15-18, la klo 12-15, su klo 12-18

Eläinsuojelukeskuksen peruskorjaustili • Konto för grundrenovering

Helsingin eläinsuojeluyhdistys, Jäsenlehti Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki

Nuorisojäsen (alle 18 v.) • Juniormedlem (under 18 år)

Eläinsuojelukeskus

Avustustilit • Donationskonto

Johanna Kulmalainen

Aikuisjäsen • Vuxenmedlem 25 €

NORDEA 200118-113063

Erja Veivo

Taitto • Art Director

Jäsenmaksulomakkeita saa toimistosta • Anmälningsblanketter fås från kontoret

NORDEA 174530-31981

Djurens förvaringslokalitet: må-fr och sö kl. 15-18 Lopptorget: må-fr kl. 15-18, lör kl. 12-15, sö kl. 12-18 Arvboden, Backasgatan 34: må-fr kl. 11-18, lör stängt

Painos 3100 kpl • Upplaga 3100 st. Painopaikka • Tryckeri: Miktor Oy

OS YHTEISTYÖKIIT KUMPPANEILLEMME Seuraavat yritykset ja yhteisöt ovat tukeneet HESYn toimintaa. Sponsorien ansiosta vähäiset rahamme ovat riittäneet paremmin!

Astialiisa Berner Oy Faunatar, Iso Omena, Itäkeskus, Myyrmanni Genrewear IKEA Intervet Oy/Axilur James Wellbeloved K-Citymarket, Jumbo Kesko Kuljetusliike NV-Trans Musti & Mirri, Puotinharju Royal Canin SUROK Tuko Logistics Suuret kiitokset myös kaikille uusille ja vanhoille eläinkummeillemme!

Internet: www.hesy.fi

S TÄS

NUMEROSSA:

Pääkirjoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Ledaren. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 Poliisi asettui tuomarin asemaan ja tappoi ilveksen pennun – Loppu jo suurpetojen tapoille 6 Vegaanisia vaihtoehtoja kahvipöytään – Todellisen eläinystävän leivontakirja. . . . . . . . . 8 HESY:n Topelius-palkinto Etsijäkoiraliitolle – Karkulaisten auttajat palkittiin. . . . . . . . . . . . . 1 0 Sirpa Schavoronkoff 1937-2009. . . . . . . . . . . . . . 11 Suuret kiitokset eläinten ystäville!. . . . . . . . . . . . 12 Kissa kaipaa aivopähkinöitä . . . . . . . . . . . . . . . . . 14

Ruokavalio vaikuttaa ratkaisevimmin lemmikin aiheuttamaan ilmastokuormaan – Hiilitassun jäljillä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 Paul McCartney puhui EU:n parlamentissa ilmastonsuojelun puolesta – Beatles-legenda kampanjoi lihatonta maanantaita. . . . . . . . . . . . 25

HESYN TUOTEKUVASTO. . . . . . . . . . . . . . . . . . 16

Tierheim Bielefeld – elämää saksalaisessa eläinsuojelukeskuksessa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26

Tervetuloa HESYn vuosikokoukseen! . . . . . . . . 18

Kunnat rikkovat lakia – ministeriö ei valvo . . . . 27

Tavoitteena hyvä alku elämälle . . . . . . . . . . . . . . 20

Merkkijuhlien ja iloisten tapahtumien vuosi . . . 29

Kokemukset koulivat Anette Kareesta jo nuorena eläinsuojelutyön ammattilaisen – Syntynyt eläinten auttajaksi. . . . . . . . . . . . . . . . . 22

IPAN-projektin päämääränä kontrolloida paikallisen koirapopulaation määrää – Eläinlääkärin matkakertomus Intiasta . . . . . . 3 0

HESY 1/2010

Eläimet ja ilmastonmuutos

aikka meitä suomalaisia on tänä talvena hemmoteltu lumella ja pakkasilla, kunnon talvi taitaa näillä leveysasteilla olla jatkossa pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Ilmastonmuutos ja sen torjuminen ovat nykyään onneksi esillä monella foorumilla. Silti vielä muutamat skeptikot kieltäytyvät uskomasta siihen ja vaativat lisää näyttöjä. Jos jäämme odottamaan sitä, että viimeinenkin epäilijä vakuuttuu asiasta, maapalloa ja sen eläimistöä ei enää voida pelastaa. Konkreettisimmin ilmaston lämpenemisen havaitsee tarkkailemalla jäätiköiden sulamista. Kävin muutama vuosi sitten Pohjois-Norjassa Svartisenin jäätiköllä. Kylän kahvion seinällä oli vanhoja valokuvia 50 vuoden takaa. Kauhukseni havaitsin, että tuona aikana jäätikkö oli pienentynyt yli 500 metriä pelkästään siltä reunalta, jossa seisoin. Suosittelen ilmastoskeptikoille luontoon tutustumista. Ilmaston lämpeneminen merkitsee valtavaa uhkaa maapallon eläimistölle ja kasvimaailmalle. Jääkarhut ja tietyt pingviinilajit uhkaavat kuolla sukupuuttoon. Suomessa puolestaan hylkeiden talvipesät romahtavat ja naalit ovat hätää kärsimässä. Karhut, siilit ja muut talvihorrosta nukkuvat eläinlajit joutuvat heräilemään kesken uniensa lämmön sulattaman lumen valuessa niiden niskaan. Nyt on viimeinen hetki ryhtyä sanoista tekoihin. Joulukuussa satuin vierailemaan Euroopan parlamentissa juuri samana päivänä, kun Paul McCartney esiintyi siellä kasvisruokakampanja Meat Free Monday'n keulahahmona sloganilla ”LESS MEAT – LESS HEAT” eli mitä vähemmän lihaa sitä vähemmän ilmasto lämpenee. FAO:n (YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö) mukaan eläintuotanto on maailmanlaajuisesti pahempi kasvihuonekaasujen päästölähde kuin rah-

tiliikenne. Lihantuotannon suuri osuus kertyy rehuntuotannosta ja kuljetuksista, karjatilojen koneiden polttoaineista sekä märehtijöiden päästämästä metaanista. Me ihmiset voimme oikeasti hidastaa ilmaston lämpenemistä ruokavalinnoillamme. Suurin vaikutus saadaan aikaan vähentämällä lihan syöntiä. YK:n ilmastonmuutospaneelin puheenjohtajan mukaan yksi lihaton päivä viikossa on oivallinen tapa taistella ilmastonmuutosta vastaan. Talven mittaan julkisuuteen on jälleen kerran noussut karmaisevia kuvia suomalaisten sikaloiden arjesta. Eläinten kurjat olot ja ”sikamainen” kohtelu ovat jo kauan olleet kaikkien tiedossa, mutta maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan asia pääsi yllättämään. Ilmeisesti hän on ainoa ihminen maassamme, joka ei tunne sikaloiden arkea, vaikka on koko ikänsä ollut sikatilallinen. Sanonta ”kuluttaja on kuningas” pätee tässäkin tapauksessa. Mitä vähemmän ostamme lihaa, sitä harvempi eläin

kärsii. Samalla pienennämme sekä hiilidioksidi- että metaanipäästöjä. Itse pyrin noudattamaan kolmen ällän periaatetta ostoksissani: Laatua, Luomua ja Läheltä. Jokin aika sitten uutisista tuli hätkähdyttävä tieto, että suuren lemmikkikoiran hiilijalanjälki vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa hiilitassunjälki on suurempi kuin citymaasturin. Aiheesta tarkemmin toisaalla tässä lehdessä. Kun itse aikoinaan yli 30 vuotta sitten ryhdyin kasvissyöjäksi, ei ilmastonmuutoksesta ollut tietoakaan. Tein oman päätökseni puhtaasti eläinsuojelusyistä. Kun olin saanut tarpeeksi tietoa eläinten huonosta kohtelusta ja kurjista oloista elintarviketuotannossa, en halunnut, että yksikään eläin joutuisi minun ruokani takia kärsimään. Sitä paitsi enhän syö muitakaan ystäviäni – miksi siis söisin eläimiä! Hannele ”Hanu” Luukkainen puheenjohtaja

HESY 1/2010

Ledaren

HESY 1/2010

Tassun alla

Djuren och växthuseffekten

astän vi finländare den här vintern blivit bortskämda med snö och frost, kommer en ordentlig vinter på dessa breddgrader i framtiden att vara ett undantag snarare än regel. Till all lycka är klimatförändringen samt dess bekämpning aktuella på många forums agenda. Trots det finns det ännu några skeptiker som vägrar tro på klimatförändringen och som därför kräver ytterligare bevis. Ifall vi blir och väntar på att den sista tvivlaren blir övertygad om saken, kan jorden och dess fauna inte längre räddas. Växthuseffekten kan man mest konkret iaktta genom att observera hur glaciärerna smälter. För några år sedan besökte jag glaciären Svartisen i Nord-Norge. På väggen i byns café fanns det 50 år gamla fotografier. Till min förskräckelse märkte jag att under den tiden hade glaciären minskat med 500 meter enbart från den kanten på vilken jag stod. Jag rekommenderar varmt att klimatskeptikerna bekantar sig med naturen. Växthuseffekten innebär ett väldigt hot för jordens flora och fauna. Isbjörnarna och vissa pingvinarter är utrotningshotade. I Finland rasar sälarnas vinterbon ihop och fjällräven är i knipa. Björnarna, igelkottarna och andra djurarter som sover i vinterdvala vaknar upp mitt i sömnen av att den smultna snön rinner in i boet. Nu är det i sista minuten att skrida från ord till handling. I december råkade jag besöka Europaparlamentet på samma dag som Paul McCartney framträdde där som galjonsfigur för den vegetariska kampanjen Meat Free Mondays med sloganen ”LESS MEAT – LESS HEAT”, det vill säga ju mindre kött, desto mindre uppvärms klimatet. Enligt FAO (FN:s livsmedels- och jordbruksorganisation) är uppfödningen av produktionsdjur globalt en större utsläppskälla av växthusgaser än frakttrafiken. Köttproduktionens stora andel beror på foderproduktion och transporter, bränsle till maskinerna på boskapsfarmerna samt metangasen som idisslarna producerar. Vi människor kan verkligen fördröja växthuseffekten genom våra livsmedelsval. Den största effekten fås till stånd genom att minska på ätandet av kött. Enligt ordföranden på FN:s klimatförändringspanel är en köttfri dag

i veckan ett utmärkt sätt att bekämpa växthuseffekten. Under vinterns lopp har det igen publicerats förskräckliga fotografier från finska svins vardag. Djurens eländiga förhållanden och ”svinaktiga” behandling har redan varit allmän kännedom under en längre tid, men jordbruksminister Sirkka-Liisa Anttila blev överraskad av saken. Uppenbarligen är hon den enda människan i landet som inte känner till svinens vardag, fastän hon varit svinfarmare hela sitt liv. Talesättet ”konsumenten är kung” är giltigt även i detta fall. Ju mindre kött vi köper, desto färre djur är det som lider. Samtidigt minskar vi koldioxid- och metangasutsläppen. När jag gör uppköp väljer jag produkter av hög kvalitet som produceras organiskt och nära.

För en tid sedan var det ett chockerande inslag i nyheterna om att en stor sällskapshunds klimatpåverkan är större än en city-SUV terrängbils. Mera om detta på annan plats i denna tidning. När jag själv för över 30 år sedan blev vegetarian, var det inte tal om någon växthuseffekt. Jag gjorde mitt beslut enbart på grund av djurskyddsorsaker. Jag hade fått tillräckligt med information om hur illa djuren behandlades och hur eländiga deras levnadsförhållanden inom livsmedelsproduktionen var, och jag ville därför inte att ett enda djur skulle behöva lida på grund av min föda. Dessutom äter jag inte upp andra vänner heller – så varför skulle jag äta djur! Hannele ”Hanu” Luukkainen ordförande

Teetä meillä porukkapaita! T-paitojen lisäksi merkkaamme mm. hihattomia, pitkähihaisia, pikeitä, fleecejä, liivejä ja huppareita.

Tsekkaa porukkapaita.fi

mikäs sen ihanampaa!

Erittäin laadukas musta t-paita, painovärit tyylikäs hopea ja vaalea oranssi. Paita on laadukas B&C tai Fruit of the Loom. Painatus on hyvälaatuinen ja erittäin kestävä. Genrewear on suomalainen yritys ja paidat painetaan Suomessa. Tassun alla -paita on hauska kannanotto karvaisten ystäviemme arvostamisesta ja välittämisestä. Webshopimme löydät osoitteesta

PL 150, 02101 Espoo, Finland s www.genrewear.fi Jokaisesta myydystä paidasta lahjoitetaan 3 euroa HESY - Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle arvokkaaseen työhön; mm. kodittomien eläinten auttamiseen.

HESY 1/2010

Suomessa ilves on rauhoitettu eläin, jonka metsästyksen lakipykälät kieltävät. Kuva: SXC.

vin pärjännyt luonnossa yön yli aamuun asti ja vielä sitäkin seuraavaan aamuun. Minusta poliisi toimi Juvalla ammattitaidottomasti. Miten poliisilla muka voi olla aikaa vahtia pientä vaaratonta ilveksen pentua tuntitolkulla pimeässä metsässä, vaikka se olisi hyvin voitu poimia sieltä seuraavana aamuna talteen eläimen siitä kärsimättä. AMMATTITAIDOTONTA TOIMINTAA AMMATTILAISILTA

Poliisi asettui tuomarin asemaan ja tappoi ilveksen pennun

Loppu jo suurpetojen tapoille Syksyllä 2009 poliisi ampui puuhun pakoon kiivenneen ilveksen orpopennun – eläinsuojelullisista syistä. Lorua, sanoo Ilveskeskusta vetävä Jussi Ristonmaa. Ongelma on se, että loukkaantunut suurpeto on Suomessa helpompi tappaa kuin hoitaa kuntoon.

iime vuoden lokakuussa ilvesemo jäi Juvalla auton alle. Tapauksesta uutisoitiin useissa sanomalehdissä. Emo kuoli törmäyksessä, mutta sen kaksi pentua pakeni metsään. Pentuja ei tavoitettu. Juvan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jari Sihvonen sopi Keski-Suomessa sijaitsevan Ilveshoitola Villi-Ilveksen perustajan Jussi Ristonmaan kanssa, että pennut otetaan kiinni seuraavana aamuna ja ne viedään Ilveshoitolaan. - Minä ja muu hoitolan henkilökunta olimme lisäksi ilmoittaneet Sihvoselle, että olemme valmiita osallistumaan ilvesten etsintään tarvittaessa, Ristonmaa kertaa harmistuneena puolen vuoden takaisia tapahtumia.

Yöllä onnettomuuspaikalle kokoontuneista poliiseista ja paikallisista asukkaista koostunut ryhmä kuitenkin yllättäen pyörsi päätöksensä ja lähti ilvespentujen perään metsään. Sihvonen oli yrittänyt soittaa Ristonmaalle puolenyön aikaan, mutta Ristonmaa oli sulkenut yöksi puhelimensa, koska he olivat sopineet, että pennut pelastetaan aamulla. Jahtiin keskiyöllä lähtenyt porukka havaitsi toisen pennuista puussa, ja paikalla ollut poliisi päätyi tappamaan sen. Ristonmaa pitää ratkaisua hätiköitynä ja harkitsemattomana. - Täysin käsittämätöntä! Poliisi perusteli lopettamispäätöstä eläinsuojelulla, sillä pentu oli niin nuori, ettei osannut vielä saalistaa. Se olisi kuitenkin hy-

Ilveksen toinen pentu katosi yön tohinoissa omille teilleen. Seuraavana päivänä paikallinen porukka lähti etsimään tätäkin pentua, mutta tuloksetta. Ristonmaa kertoo, että pentujahtiin lähtenyt porukka toimi jälleen epäpätevästi. - Pientä ilvespentua lähdettiin ilmeisesti ajamaan irrallaan olevan metsästyskoiran kanssa, vaikka koira olisi ehdottomasti pitänyt pitää kytkettynä, sillä pentu ei jaksa paeta kauaa aikuista koiraa. Tuliluontoinen koira voi sitä paitsi käydä pennun kimppuun, Ristonmaa hämmästelee pääasiassa ammattimetsästäjistä koostuneen porukan toimia. Ilveshoitolaan jahtiporukka ei enää tässä vaiheessa ollut yhteydessä. Ristonmaalle tapahtumien kulku selvisi vasta myöhemmin hänen saamistaan viesteistä. - Sain tiedon, että koira oli yhtäkkiä lopettanut ajamisen. Koira on saattanut siis saada ilveksen hampaisiinsa. Jos pentu on jäänyt metsään, on se menehtynyt siinäkin tapauksessa, sillä ilveksen pennun saalistustaito ja saalistuksen toden teolla mahdollistavat rautahampaat kehittyvät vasta talvella. Ristonmaata harmittaa poliisin ja juvalaisen porukan toiminta. Ilveshoitolassa molemmat pennut olisi saatu kasvatettua aikuisiksi, vaikka luontoon niitä ei olisikaan voitu päästää, sillä pentuina ihmisten kanssa tekemisissä olevat ilvekset kesyyntyvät. - Poliisi halusi saada tilanteen nopeasti ohi ja asettui tuomarin asemaan. Edes yön yli ei voitu odottaa. Metsästäjät olivat hengessä mukana, vaikkakin heitä motivoivat eri syyt: he näkivät puussa harvinaisen eläimen, mikä usein herkistää erämiehen liipasinsormen. Myös HESY:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen paheksuu poliisin toimintatapoja Juvalla. - Tämä suomalaisen poliisin tapa ratkaista ihmisen ja eläimen kohtaa-

miseen liittyvät ongelmat aina tappamalla on täysin käsittämätön. Monissa muissa maissa ihmisen ja eläimen kohtaamiset hoidetaan eläimiä suojelevilla malleilla. Esimerkiksi Kanadassa ja Yhdysvalloissa ihmisten asuinalueille hakeutuneet karhut pyritään ensin ajamaan metsiin ja jos se ei onnistu, ne siirretään sinne sitten nukutettuina. VALTIOLLE VASTUU LOUKKAANTUNEISTA LUONNONELÄIMISTÄ

Juvan tapaus ei ole Suomessa ainoa laatuaan: maassamme loukkaantuneen tai orvoksi jääneen luonnonvaraisen eläimen tappaminen on yleinen tapa. Eläimiä lopetetaan, koska Suomessa ei ole laajamittaista organisoitua järjestelmää, joka vastaisi loukkaantuneiden luonnonvaraisten lajien kuntoutuksesta. - Luonnonvaraisten eläinten auttaminen on Suomessa pienimuotoista ja pää-

Monet Suomen syrjäkylillä tehdyt verityöt hautautuvat hiljaisuuteen. sääntöisesti vapaaehtoisuuteen perustuvaa. Jos tänään ilvespennun emo kuolee Rovaniemellä ja huomenna sama sattuu Lappeenrannassa, ei meillä ole mitään resursseja vastata tilanteeseen, koska kuljetukset eivät pelaa, eikä eläimille ole riittävästi pitopaikkoja. Ristonmaan mielestä valtion pitäisi ottaa vastuu luonnonvaraisten eläinten hoidosta. Nyt noin 20 vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa hoitolaa kuntouttaa luonnoneläimiä voimavarojensa äärirajoilla ja joutuu kerjäämään toimintaansa varoja. Rahat hoitoloiden toimintaan työntekijät repivät omista selkänahoistaan. Elantoa uurastuksestaan heistä ei saa yksikään. Ainoastaan suurilla, yleisölle avoimilla eläinpuistoilla, kuten Ranuan ja Ähtärin eläinpuistoilla sekä Korkeasaaren eläintarhalla, on mahdollisuuksia palkata työntekijöitä. Nekin voivat ottaa vastaan luonnoneläimiä tilanpuutteen vuoksi kuitenkin vain rajallisesti. - Jos eläin saadaan kuntoutettua, on edessä toinen ongelma: kesyyntyneen luonnoneläimen sijoittaminen. Tarhat ovat Suomessa täynnä. Joitakin eläimiä on jouduttu viemään Eurooppaankin. Kun luonnoneläinten hoito on näin hankalaa, ovat viranomaiset ja

media yhdessä metsästäjien sidosryhmien kanssa avoimesti päätyneet sille kannalle, että loukkaantuneet luonnoneläimet kannattaa ennemmin tappaa. VERITYÖT HAUTAUTUVAT HILJAISUUTEEN

Suomessa metsästetään luvatta joka vuosi arviolta 3-5 rauhoitettua ilvestä. Nämä ovat poliisin tietoon tulevia tapauksia. Salametsästys on kuitenkin yleisempää, sillä poliisi itse arvioi, että vain kymmenen prosenttia luvattomista tapoista tulee viranomaisten tietoon. Jos poliisi tutkii vuodessa siis kahta ilveksen salametsästystä, todellisuudessa niitä on tapettu kaksikymmentä. Ristonmaa kertoo, että salametsästyksen ennaltaehkäisy on vaikeaa. - Eläimiä pyydetään niiden elinalueilla keskellä saloja ja tuntureita, kaukana asutuksesta ja valvonnasta. Tällaisessa ympäristössä rikoksen jäljet on helppo peittää. Valistuksella salametsästäjiä ei saada aisoihin, se on Ristonmaan mukaan selvää. Jos joku ei välitä noudattaa lakia, on hänelle turha mennä kertomaan rauhoitettujen eläinten suojelusta. - Salametsästykseen voidaan puuttua vain kovalla kädellä niin, että jokaisesta laittomasta taposta tehdään tutkintapyyntö poliisille. Tosin vaikka tekijän nimi paljastuisikin poliisille, ei se aina johda seuraamuksiin, sillä pienillä paikkakunnilla kyläläiset suojelevat salakaatajia vaikenemalla, ja tutkimukset pysähtyvät, kun todisteita ei saada. Monet Suomen syrjäkylillä tehdyt verityöt hautautuvat hiljaisuuteen. Kun paikalliset hyväksyvät hiljaa salametsästyksen vasikan maineen pelossa, on metsästysrikkomuksia koskevien rikosilmoitusten tekeminen Suomessa langennut erilaisten luonnon- ja eläinsuojelujärjestöjen niskaan. Järjestöjä ei kuitenkaan katsota salakaadoissa asianosaisiksi, eivätkä ne saa viranomaisilta tietoja tutkintojen edistymisestä. Ilveshoitolaa pyörittävä suomalainen Wild Lynx -yhdistyskin on tehnyt vuosien varrella useita tutkintapyyntöjä ilvesten laittomista tapoista, mutta siitä, onko tekijät saatu kiinni, yhdistyksellä ei ole mitään tietoa. Ristonmaan mielestä tutkintapyyntöjen tekeminen kuuluisikin maaja metsätalousministeriölle, jolle metsästyksen ylin valvonta kuuluu. Kukaan ministeriössä ei kuitenkaan vaivaudu rikosilmoituksia tekemään. Teksti: Erja Veivo

Ilveshoitola Villi-Ilves kuntouttaa loukkaantuneita ja orpoja ilveksiä. Tämän tupsukorvan hoitojakso on jo päättynyt, ja se odottelee pääsyä kotimetsään. Kuva: Wild Lynx ry.

ILVES SILMÄLLÄPIDETTÄVÄ LAJI Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määrittänyt vuonna 2006 ilveksen silmälläpidettäväksi lajiksi, joka täyttää lähes uhanalaisuuden kriteerit. Suomessa ilves on rauhoitettu eläin, ja lakipykälät kieltävät ilveksen metsästyksen. Suomessa ilveskanta onkin kasvanut viimeisten 50 vuoden aikana, eikä sitä uhkaa sukupuutto. Euroopassa ilveksellä ei mene yhtä hyvin, sillä siellä tämän pienen kissapedon elintila kapenee kovalla vauhdilla. Erityisen suurissa vaikeuksissa on espanjanilves: tällä hetkellä se on maailman uhanalaisin kissaeläin, joka on vaarassa kuolla sukupuuttoon. ILVESKESKUS MYÖS LUONTORETKIKOHDE Wild Lynx ry perustettiin vuonna 1994, mutta se rekisteröitiin vasta 1998. Samana vuonna yhdistys aloitti Ilveshoitola Villi-Ilveksen toiminnan. Hoitolassa kuntoutetaan sairaita, loukkaantuneita, orpoja ja nälkiintyneitä ilveksiä. Kymmenen vuoden aikana yhdistys on pelastanut seitsemän ilvestä, ja yhteistyössä muiden tahojen kanssa se on auttanut neljäätoista tupsukorvaa. Yhdistys ottaa julkisesti kantaa ilvestä, sutta, karhua ja ahmaa koskeviin ajankohtaisiin kysymyksiin ja metsästyspolitiikkaan. Ilveskeskus on Suomen ensimmäinen yksinomaan ilveksen (Lynx lynx) elämästä ja suojelusta tietoa jakava luontoretkikohde, joka on avoinna koululuokille, pienryhmille, perheille ja muille ilveksen elämästä kiinnostuneille. Ilveskeskuksessa on mahdollista päästä samoilemaan opastetuille maastoretkille ilveksen kotimetsiin. Ilvespolulla on 13 rastitehtävää ilveksen elämästä. Retken päätteeksi kotakahvilassa voi juoda sumpit.

HESY 1/2010

DALMATIALAISET MINTULLA TERÄSTETYT SUKLAA-VANILJAPIPARKAKKUSET 12 KPL (kuva viereisellä sivulla) Vuh vuh! Hau hau! Grrr! Räyh! Raff raff! Ja kuten minun koirallani oli tapana sanoa: bauuuuu! Vakuuttavaako, eikö?

Vegaanisia vaihtoehtoja kahvipöytään Todellisen eläinystävän leivontakirja Raisa Kettusen pirteä herkkukirja esittelee helppoja vegaanisia leivontareseptejä kuvineen, joiden pelkkä selaileminen saa veden herahtamaan kielelle.

eipomusten syöminen on ihanaa, hihkaisee Raisa Kettunen, jolta on vasta ilmestynyt vegaanin leivontakirja Puputyttö ja vohvelisankari. Olen samaa mieltä! Herkkuihin hurahtanut täyskasvissyöjä eli vegaani joutuu reseptejä innokkaana selatessaan ja kaupan herkkuhyllyjä tutkiessaan kuitenkin usein pettymään: lähes kaikissa valmistuotteissa käytetään voita, munia tai maitoa, samat ainekset löytyvät suurimmasta osasta reseptejäkin. Mutta eipäs lannistuta, Kettunen kannustaa. Onhan kahvikin aikanaan korvattu sikurilla ja vilja petulla. - Munan voi korvata vallan hyvin teollisella kananmunan korvikkeella. Jos reseptissä on vain yksi muna, sen voi huoleti jättää kokonaan pois. Tällöin ruoan nestemäärää voi hieman lisätä, ja siihen voi laittaa ehkä lorauksen öljyä. Toiset käyttävät banaania korvaamaan munia, mutta itse en tästä lämpene, banaani kun aina tuppaa maistumaan läpi. Soija-, kaura- ja riisimaidot

korvaavat puolestaan lehmänmaidon ongelmitta. Aluksi vegaaninen leivonta voi tuntua hiukan mutkikkaalta. Kun kasviskokki oppii kaikki vegaanisen leivonnan niksit, on pullien pyöräyttely sekä värikkäiden karkkien ja pikkukakkusten tekeminen kuitenkin helppoa ja hauskaa. Kettusen kirjan tärkein sanoma onkin se, että leivonta ilman eläinkunnan tuotteita on kaksin verroin lystikkäämpää kuin perinteinen lehmänmaidolla ja kananmunilla läträäminen. Kettunen on vegaani, koska hänen mielestään kaikkinainen eläinten hyväksikäyttö on väärin. - En halua olla omalta osaltani tukemassa epäeettistä toimintaa. Lisäksi vegaaninen ruoka on terveellisempää ja ekologisempaa kuin lihaa, kananmunia ja maitotaloustuotteita sisältävä ruoka. Kettunen perää kuluttajan vastuuta. Eläintuotteiden kulutuksen vähentäminen ja niiden korvaaminen kasvikunnan tuotteilla on selkeä viesti tuottajille.

- Kuluttajina meillä on paljon valtaa ja jo pienilläkin teoilla voimme tehdä paljon hyvää. Mitä useampi meistä jättää eläinperäiset tuotteet kaupan hyllyille, sitä enemmän tuottaja joutuu pohtimaan, minkälaisia tuotteita hänen jatkossa kannattaa valmistaa. Eläinystävällisten ruokailutottumusten lisäksi eläimiä voi auttaa monilla muillakin tavoilla. Sen sijaan, että eläinten ystävä hankkisi itselleen lemmikin eläinkaupasta tai kasvattajalta, hän voi esimerkiksi adoptoida eläinsuojelujärjestöltä hylätyn eläimen. Heitteille jätetylle uuteen kotiin pääseminen on maailmoja mullistava onnenpotku. - Toivottomuuteen ei saa vaipua, vaikka joskus tuntuisikin siltä, ettei omista teoista ole mitään hyötyä! Eläinten hyväksikäytön on loputtava, ja me tiedämme sen, Kettunen patistaa. Teksti: Erja Veivo Kuvat ja reseptit: Raisa Kettusen kirjasta Puputyttö ja Vohvelisankari: Vegaanin herkkukirja. Kustannusosakeyhtiö Moreeni. Valokuvaaja: Sari Tammikari.

3,5 dl vehnäjauhoja 1,5 dl sokeria 0,5 tl suolaa 1 tl ruokasoodaa 0,5 dl kaakaojauhetta 1,5 tl vanilja-aromia 1 dl rypsiöljyä 1 rkl omenaviinietikkaa 2 dl kauramaitoa 0,5 pps Marianne Crush -karkkirouhetta Dalmatialaiskuorrute 120 g vegaanista margariinia huoneenlämpöisenä 7 dl tomusokeria 1 tl vanilja-aromia (tai 0,5 tl vaniljaaromia ja 0,5 tl piparminttuaromia) 0,5 pss Marianne Crush -karkkirouhetta 0,5 dl kauramaitoa

• Lämmitä uuni 175°C:seen.Vuoraa

muffinssipellin kolot paperivuoilla ja laita sivuun. Sekoita keskenään vehnäjauhot, sokeri, suola, sooda ja kaakaojauho. Tee jauhojen keskelle kolo. • Sekoita keskenään aromi, öljy, etikka ja kauramaito. Kaada seos jauhokoloon ja sekoita. Lisää lopuksi karkkirouhe ja sekoita tasaiseksi. • Jäätelökauhaa apuna käyttäen täytä vuoat 2/3 täyteen ja paista uunissa noin 20 minuuttia, kunnes kakkuset ovat keskeltäkin kypsiä. • Jäähdytä ritilällä. Tee kakkusten jäähtyessä kuorrute.Vatkaa margariini notkeaksi. Lisää tomusokeri.Vatkaa pari minuuttia. Lisää vanilja-aromi ja karkkirouhe. Sekoita. Lisää koko ajan vatkaten maito vähän kerrallaan, kunnes koostumus on sopivaa kuorruttamiseen.Vatkaa huolella kuohkeaksi noin 5 minuuttia. • Kuorruta pikkukakkuset. Anna koiran nuolla kulhot.

PAUKKU KARAMELLIPOPPARIT UUNIPELLILLINEN Makeat popparit saattavat joillekin olla tuttuja, useimmille kuitenkaan eivät. Ja hyvä niin, sillä teollinen versio tästä huimasta herkusta ei välttämättä ole kovinkaan mairitteleva. Itse tehtyinä popparit ovat kyllä melkoisia namupaloja. Ne ovat mainio tarjottava synttäreillä, helppo ottaa mukaan elokuvateatteriin, kauniisti pakattuna kiva lahja tai sitten ihan omin voimin nautittuna. Miten vaan. 3-4 l valmista popcornia, jota ei ole suolattu 2,5 dl pähkinäsekoitusta 2,5 dl fariinisokeria 0,5 dl vaaleaa siirappia 100 g vegaanista margariinia 0,5 tl suolaa 0,25 tl ruokasoodaa 0,5 tl vanilja-aromia

• Voitele laidallinen leivinpelti kevyesti. Laita popcornit ja pähkinät pellille ja jätä odottamaan. • Lämmitä uuni 120 °C:seen. Sekoita kattilassa fariinisokeri, siirappi, margariini ja suola. Kiehauta keskilämmöllä 5 minuuttia koko ajan sekoittaen. • Poista kattila levyltä, sekoita joukkoon sooda ja vanilja. Seoksesta tulee vaaleaa ja ilmavaa. Kaada seos välittömästi popcornien ja pähkinöiden päälle ja sekoita. • Paista uunissa 1 tunti sekoittaen huolella vartin välein. Jäähdytä popcornit mahdollisimman irrallaan toisistaan. Säilytä ilmatiiviisti, jos jotain jää säilytettäväksi asti.

TÄYDELLISET MAAPÄHKINÄVOISUKLAAKARKIT Noin 23 x 33 cm:n vuoallinen 100 g + 2 rkl vegaanista margariinia (erikseen) 0,5 l riisimuroja huolella murskattuna 1 pieni prk (noin 350-400g) maapähkinävoita 0,5 l tomusokeria 1 tl vanilja-aromia 100 g vegaanista tummaa suklaata

• Voitele vuoka huolella. • Sulata 100 g margariinia. Sekoita kes-

kenään riisimuromurska, maapähkinävoi, tomusokeri, sulatettu margariini ja vanilja-aromi isossa kulhossa. Painele seos tasaisesti voideltuun vuokaan. Sulata suklaa ja 2 rkl margariinia pienessä kattilassa. Levitä seos maapähkinävoiseoksen päälle tasaiseksi kerrokseksi. Jäähdytä huolella (1-2 tuntia) ja leikkaa pieniksi neliöiksi. • Varo, ettei vatsasi repeä.

HESY HESY 1/2010 1/2010

HESY 1/2010

Etsijäkoiraliitto ry sai viime vuonna HESY:n perinteisen eläinsuojelun Topelius-palkinnon. Etsijäkoiraliiton koulutettujen etsijäkoirien sekä neuvontapalveluiden ansiosta yhä useampi kadonnut lemmikki pääsee takaisin kotiin.

tsijäkoiraliitto on joulukuussa 2008 perustettu yhdistys, joka kouluttaa ja testaa kadonneen lemmikin etsinnöissä käytettäviä hajutunnistuskoiria. HESY:n hallitus päätti palkita Etsijäkoiraliiton, koska se on tehnyt uraauurtavaa työtä kadonneiden lemmikkien löytämiseksi kouluttamalla systemaattisesti koiria ja niiden ohjaajia. – Etsijäkoiraliiton toiminnan ansiosta sadat kadonneet lemmikit – pääasiassa kissat ja koirat – ovat päässeet takaisin omistajiensa hoiviin. Ilman tätä työtä eläinparat olisivat joutuneet kokemaan saman kohtalon kuin heitteille jätetyt lemmikit eli kuolemaan kylmään ja nälkään. Etsijäkoiraliiton etsintäkoordinaattorit auttavat omistajia lisäksi koko maan kattavan puhelinneuvonnan ja internetpäivystyksen kautta, HESY:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen perustelee valintaa. Etsijäkoiraliitto on luonut myös karkulaiset.fi -verkkopalvelun. Se on nettisivusto, jonne voi jättää ilmoituksen karkuteille päässeestä lemmikistä, ulkona ilman valvontaa harhailevista lemmikeistä tai talteen otetuista eläimistä. Nettisivusto auttaa lemmikkinsä kadottaneita pääsemään karkulaisen jäljille. Liitto tukee kotimaisten eläinsuojeluyhdistysten ja löytöeläintalojen toimintaa tarjoamalla myös kodittomat.fi -sivuston uutta kotia etsivien eläinten avuksi. Etsijäkoiraliitolle eläinsuojelun Topelius-palkinto on suuri kunnianosoitus. Varsinainen hatunnosto liiton ansioista kuuluu yhdistyksen puheenjohtajan Timo Lillbackan mielestä kuitenkin hajutunnistuskoirille, jotka lähtevät uusiin etsintätehtäviin aina yhtä innokkaina ja taitavina. Tällaisia tarmokkaita koiria ohjaajineen tarvitaan jatkossakin, sillä tällä hetkellä yhdistyksen tulevaisuus näyttää melkoisen kiireiseltä. – Varsinkin koirakkojen toiminta on nyt hyvin Uusimaa-painotteista, ja me mietimme kovasti, miten pystyisimme hallitusti laajentamaan työpiiriämme niin,

HESY:n varapuheenjohtaja Jukka Marttila ojentaa eläinsuojelun Topeliuspalkinnon Etsijäkoiraliiton Timo Lillbackalle.

HESY:n Topelius-palkinto Etsijäkoiraliitolle Karkulaisten auttajat palkittiin että se kattaisi koko maan. Ensimmäiseksi tarkoituksemme on kehittää toimintaamme Tampereen, Uudenkaupungin ja Oulun ympäristössä, koska näissä kaupungeissa meillä on jo etsijäkoiria ja etsintäkoordinaattoreita. Silti vielä Uudellamaallakin tarvitaan lisää etsijöitä. Ruuhka-aikoina joudumme valitettavan usein antamaan pelkkiä etäneuvoja, vaikka paikan päällä tarvittaisiin apua, Lillbacka tuskailee. Etsijäkoirien toiminta on tullut valtaosalle suomalaisia tutuksi vasta aivan viime vuosina. Tietoisuuden voimakas kasvu lienee syy myös koirakkojen, eli hajutunnistuskoirien ja niiden ohjaajien, kovaan kysyntään ja kiireeseen. Tämä osoittaa, että Etsijäkoiraliitolle on Suomessa selvästi tarvetta. Topelius-palkinnon jälkeen yhdistys onkin saanut myös toisen muistutuksen tärkeydestään, nimittäin Tapiola-Agrian stipendin, joka myönnetään koirien turvallisuutta tai koira-alan tutkimusta edistäville tahoille. Vapaaehtoispohjalta toimivalle Etsijäkoiraliitolle stipendillä on suuri merkitys, sillä se kattaa liiton vuotuiset kustannukset melkein kokonaan.

– Stipendirahoilla liitto aikoo teettää ainakin etsinnöissä käyville koirien ohjaajille näkyvät työliivit. Jatkossa Etsijäkoiraliiton etsijäkoirakon tunnistaakin siitä, että sekä koiralla että ohjaajalla on oranssit liivit. Aiomme ostaa stipendirahoilla myös 10 uutta kissaloukkua, minkä jälkeen meillä on tarjota yhteensä 30 loukkua arkojen karkurikissojen pyydystämiseen, Lillbacka kaavailee. Teksti: Erja Veivo

Onko kissasi tai koirasi karannut? Auta eläinten karkaamisen ennaltaehkäisyssä ja karkulaisten nopeassa kiinnisaamisessa vastaamalla karkurikyselyyn osoitteessa kysely.karkulaiset.fi

LISÄTIETOJA: www.etsijakoiraliitto.fi www.karkulaiset.fi

irpa Schavoronkoff kuoli syksyllä 2009 keuhkosyöpään Helsingissä. Sirpa syntyi vuonna 1937 Sortavalassa, josta hän joutui neuvostoarmeijan vyöryessä rajan yli lähtemään alle kouluikäisenä äitinsä kanssa evakkoon. Äiti ja tyttö asettuivat asumaan sukulaisten luo Kerimäen kuntaan. Elämä oli köyhää. Äiti oli parturi, isä oli kuollut Sirpan ollessa kaksivuotias. Toimeen tultiin niukin naukin. Puutteesta huolimatta Sirpasta kasvoi elämänmyönteinen ja terveellä itsetunnolla varustettu nuori nainen, joka uskoi omiin mahdollisuuksiinsa. Myös kiintymys eläimiin alkoi jo varhain, sillä perheen kissasta tuli nuorelle naiselle hyvin rakas. Aikuistuttuaan Sirpa muutti omilleen Savonlinnaan ja aloitti puhelunvälittäjän työt 1960luvulla silloisessa Valtion puhelinkonttorissa. Nuorena hän oli seikkailunhaluinen ja matkusteli myös ulkomailla. Tuolta ajalta Sirpan elämän mieleenpainuvimpia ulkomaankokemuksia oli Elviksen konsertti, jota hän oli katsomassa Saksassa 1960-luvulla. Samalla vuosikymmenellä nuori Suomen neito oli vähällä mennä naimisiin Englannin reissullaan, mutta päätti karata viime hetkellä sulhaseltaan ja palata kotimaahan. Suomessa roihahti tosirakkaus, kun Sirpa tutustui itseään huomattavasti iäkkäämpään tulevaan aviomieheensä Nikolaihin Savonlinnassa asuessaan. 1970-luvulla pari muutti Helsinkiin, jossa Sirpa jatkoi puhelunvälittäjän uraansa valtion leivissä vielä seuraavat 20 vuotta. Maaseudulla lapsuutensa viettänyt nainen sopeutui vaikeuksitta sykkivään kaupunkiin. Hän oli sosiaalinen ja vietti paljon vapaa-aikaansa miehensä ja työtovereidensa kanssa iltaa istuen. Elämä oli huoletonta: rahavaikeuksia ei ollut, ja Sirpa kiersi miehensä kanssa maailmaa. Avioparin onnellista yhteiseloa kesti reilu kaksikymmentä vuotta. Sitten kuolema korjasi miehen vuonna 1995. Elämänkumppanin poismeno jätti Sirpan elämään tyhjiön. Leskeksi jäätyään hän sulkeutui ja vetäytyi vähitellen ulkomaailmasta. Yhteiset illanvietot työtovereiden kanssa ei-

vät enää kiinnostaneet entiseen tapaan salonkien sankaritarta. Sirpalla ei ollut lapsia eikä omia sukulaisia, joten miehen kuolema jätti hänet melko yksin. Läheisimpänä ystävänään hänellä oli silti kissa, joka oli hankittu yhdessä miehen kanssa. Sille Sirpa

mutta elämässä oli onneksi myös murhetta keventävä valopilkku, televisio, josta Sirpa haki piristystä katsomalla amerikkalaisia ja englantilaisia saippuaoopperoita, kuten Kauniita ja rohkeita sekä Emmerdalea. Kimuranttien ihmissuhteiden seuraamista ei saanut häiritä mikään, ja sarjojen tunnusmusiikin alkaessa soida veti Sirpa puhelintöpselin irti seinästä. Toinen ilonaihe Sirpalle olivat parvekkeella vierailevat pikkulinnut, joiden elämää hän seurasi kiinnostuneena olohuoneensa sohvalta. Toukokuussa 2009 Sirpalla todettiin yllättäen keuhkosyöpä, jota hoidettiin sädehoidolla. Hoidot eivät kuitenkaan tehonneet, ja Sirpa nukkui pois saman vuoden syksyllä. Sirpa oli luonteeltaan hyväntahtoinen, kiltti ja iloinen. Hän oli luotettava ystävä, joka tuki ja auttoi läheisiä hankalina aikoina. Sirpa muisti aina ystäviensä syntymä- ja nimipäivät ja lähetti näille merkkipäivinä eläinaiheisia kortteja. Uskovainen Sirpa pyysi apua myös taivaan isältä, ja hän rukoili itsensä ja ystäviensä puolesta päivittäin. Ystävien päällimmäiseksi muistoksi Sirpasta jäi hänen iloinen naurunsa, joka taannoin helähteli tiuhaan yhdessä vietettyjen hetkien taustaäänenä. Sirpa halusi pitää hauskaa ja tehdä sen myös näyttävästi. Yhteisiin tapaamisiin hän laittautui aina huolella, melkeinpä pedanttisesti: hän pukeutui tyylikkäästi ja meni ihmisten ilmoille vain hyvin huolitellussa meikissä. Kokonaisuuden viimeistelivät pukukorut ja kukkakorvakorut, joita hänellä oli runsain mitoin korurasioissaan: kaikki hyvässä järjestyksessä. Pinnallinen Sirpa ei silti ollut, vaan pikemminkin aikaansa seuraava, syvämietteinen pohdiskelija. Sirpa ja hänen miehensä Nikolai olivat myös eläinrakkaita, ja he laativat yhdessä testamentin HESYn kodittomien eläinten hyväksi. Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry esittää lämpimät kiitokset eläinten puolesta. Teksti: Erja Veivo

Sirpa Schavoronkoff

1937-2009 kertoi jokapäiväiset murheensa ja ilonsa. Ystävien mukaan Sirpa uskoi kissan ymmärtävän kaiken, mitä hän sille kertoi. Lesken elämän keskushenkilöksi muuttuneen kissan elinvoimat alkoivat kuitenkin iän myötä hiipua. Se sairastui sokeritautiin, ja Sirpa kuljetti nelijalkaista ystäväänsä eläinlääkäriltä toiselle, mutta toivoa ei ollut. Kissa menehtyi 15-vuotiaana vanhuuden ja sokeritaudin heikentämänä. Kissa tuhkattiin, ja Sirpan ystävä lupautui säilyttämään tuhkauurnaa mökkinsä idyllisellä pihamaalla, jossa kissaansa kipeästi kaipaava Sirpa kävi suremassa ja muistelemassa menetettyä eläinkumppaniaan kerran kesässä. Ystävien mukaan kissan kuolema oli Sirpalle melkein suurempi järkytys kuin leskeksi jääminen. Tai sitten hänen kestokykynsä kuolon korjatessa kyltymättömänä satoaan oli vain madaltunut: jo toinen suuri menetys lyhyenä aikana oli herkälle naiselle liikaa. Hän suri pitkään,

HESY 1/2010

Suuret kiitokset eläinten ystäville! Tunnetko Hill’s-kissanruokia?

Huoli kodittomista eläimistä sai viime vuonna monet yritykset ja yhteisöt lahjoittamaan varoja HESY:lle. Halu auttaa heitteille jätettyjä sai liikkeelle muun muassa koulun, museon ja rakennusyrityksen.

aitaan koulu lahjoitti viime vuoden syksynä Taksvärkki-keräyksestään 970 euroa HESY:lle. Perinteisesti yläasteen 300 oppilasta ovat ohjanneet joka vuosi puolet keräämistään Taksvärkki-varoista Afrikkaan TEP:n eli Tekniikka elämää palvelemaan -yhdistyksen kautta. Toinen lahjoituksen saaja valitaan erikseen oppilaskunnan kokouksessa. Toissa vuonna Kaitaan koulu tuki WWF:n Itämeren suojelukampanjaa. Viime syksynä olivat vuorossa siis kodittomat eläimet. – Oppilaat halusivat antaa lahjoituksen sellaiselle järjestölle, jolle tämän suuruisella summalla on aivan konkreettista hyötyä. He tiesivät, että HESY:n toimintaa pidetään yllä pitkälti lahjoitusten ja vapaaehtoisten voimin. On hienoa, että ihmisiltä löytyy yhä talkoohenkeä ja halua toimia kovaonnisten eläinten hyväksi, Kaitaan koulun yläasteen opettaja Suvi Hiljama kiittelee. Taksvärkki-keräys järjestetään Suomen kouluissa joka vuosi. Taksvärkkipäivänä oppilaat tekevät yhden päivän ajan töitä ulkopuolisen palveluksessa tai kotona ja lahjoittavat työstä saamansa palkkion erilaisille yleishyödyllisille yhdistyksille. Minimisuositus on 10 euroa. Kaitaan koulussa viime vuoden taksvärkkikeräykseen osallistui kaksi kolmasosaa oppilaista. Niille oppilaille, jotka eivät keräykseen osallistuneet, päivä oli normaali koulupäivä. Tänä vuonna oppilaskunta valitsee jälleen uuden avustuskohteen, jolle puolet taksvärkkikeräyksen tuotosta lahjoitetaan. – Oppilaat päättävät asiasta syksyllä. Vahvoja ehdokkaita ovat Unicef ja Pelastakaa Lapset ry, Hiljama veikkailee. KELLOMUSEON JOULUKORTTITERVEHDYKSET KOIRATALOLLE

Suomen kellomuseo päätti viime vuonna jättää yhteistyökumppaneilleen ja

asiakkailleen tarkoitetut joulutervehdykset lähettämättä ja lahjoittaa kortti- ja postituskustannuksissa säästyneen summan HESY:lle. Kellomuseossa pysähdytKellomuseo on tiin ajattelemaan, minkäpostittanut yleen- laista aikaa eläimet elävät. Kuva: Kellomuseo/ sä vuodessa 250 Ulla Paakkunainen. joulukorttia, joiden lähettäminen on maksanut 400 euroa. Kellomuseon johtaja Tiina Lehtinen kertoo, että normaalisti he eivät ole saaneet lähettämistään joulukorteista palautetta, mutta tänä vuonna, kun kortteihin varatut rahat päätettiin suunnata HESY:lle ja asiasta tiedotettiin asiakkaille, työntekijät alkoivat saada sähköposteihinsa positiivisia viestejä. – Lahjoituskäytäntöämme kiiteltiin. Monen asiakkaan lähettämään sähköpostiin oli liitetty kuvia heidän omista lemmikeistään. Monet toivoivat, että yhä useammat yritykset tukisivat joulukorttivaroillaan hyväntekeväisyysyhdistyksiä, Lehtinen kertoo. Kellomuseon työntekijät miettivät pitkään, mitä yhdistystä lähtisivät joulukortteihin varatuilla varoillaan tukemaan. He päätyivät valitsemaan avustuksen kohteeksi HESY:n koiratalon, koska se sijaitsee Kellomuseon tapaan Espoossa ja koska työntekijät arvelivat, että koirien hyväksi tehdylle toiminnalle 400 eurolla on oikeasti merkitystä. – Monelle suurelle avustusjärjestölle alle 500 euron summa on pieni, mutta koiratalolla tällaisella summalla saadaan varmasti oikeasti tehtyä hyvää. Lisäksi monilla kellomuseon työntekijöillä on sympatioita HESY:n eläimiä kohtaan, Lehtinen selventää.

TU – LAA HINTA A I SAMLISEMP

L EDU Reno-Rakennus Oy:n työntekijät saavat HESY:lle antamastaan lahjoituksesta hyvää mieltä koko vuoden, yhtiön hallituksen puheenjohtaja Juha Salminen uskoo.

Suomen kellomuseo on perustettu 1944 kelloseppäkoulun yhteyteen. Yleisölle museo avattiin 1980-luvun lopussa. Tällä hetkellä kellomuseo sijaitsee WeeGee-talon näyttelykeskuksessa Espoossa neljän muun museon kanssa. Kellomuseon kokoelmissa on 6000 kelloa, joista näytteillä on kerrallaan kymmenen prosenttia.

Sinunkin kissasi ansaisee ß Maittavan ruuan ß Runsaasti lihaa ß Terveellisiä omega-3-rasvahappoja ß Vähän suolaa ß Ruokavalion, joka tukee pitkää ikää, hyvää terveyttä ja huomioi erityistarpeet

RENO-RAKENNUS OY KISSOJEN ASIALLA

Suomen Kellomuseon tapaan myös Reno-Rakennus Oy lahjoitti joulun alla joulutervehdyksiin varatut rahat HESY:lle kodittomien eläinten auttamiseen. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja Juha Salminen valitsi lahjoituksen saajaksi HESY:n, koska hänen mielestään yhdistys tekee arvokasta työtä erityisesti kissojen aseman parantamiseksi. - Kissoja arvostetaan Suomessa edelleen selvästi vähemmän kuin koiria, joita ei niin helposti jätetä heitteille. Erityisesti haluan kiittää yhdistyksen pitkäaikaista puheenjohtajaa Hannele Luukkaista, jonka olen nähnyt ponnistelevan niin kovasti kodittomien kissojen puolesta, että tiedän lahjoitusrahojen menevän varmasti oikeaan paikkaan. HESY:n hyväksi valinta kääntyi senkin vuoksi, että kaikilla Reno-Rakennus Oy:n hallituksen jäsenillä on itsellään kissoja. HESY:lle annetusta lahjoituksesta on myös perinteisiä joulukorttitervehdyksiä enemmän iloa niin Reno-Rakennus Oy:n työntekijöille kuin heidän asiakkailleenkin. - Tämä ilahduttaa mieltä koko vuoden ajan, paljon pidempään kuin joulukortti. Olen vakuuttunut, että korttitervehdystä odottaneet asiakkaammekin pitävät tätä oikeana ratkaisuna.

• Tehoaa suolinkaisten vaeltaviin toukkamuotoihin • Soveltuu myös koirien Giardia-infektion hoitoon • Tehoaa ulkokissoilla yleiseen kissan heisimatoon (Taenia taeniaeformis) Lääkemuoto: 250 mg ja 500 mg tabletti ja 22 % rakeet. Vaikuttava aine: Fenbendatsoli. Indikaatiot: Koirien ja kissojen suolisto-loisten ja vaeltavien toukkamuotojen torjuntaan sekä keuhkomatojen häätöön. Koirien kliinisen Giardia-infektion hoitoon. Annostus: Yksi 250 mg:n tabletti 5 kiloa kohti tai yksi 500 mg:n tabletti 10 kiloa kohti tai yksi 10 g:n annospussi 44 kiloa kohti kolmena peräkkäisenä päivänä. Tabletti on lähes mauton ja hajuton ja sen voi sekoittaa ruokaan muskattuna tai lietettynä pieneen määrään vettä. Tutustu pakkausselosteeseen.

Madottoman hyvä olla!

Apteekista ilman reseptiä.

Puh. 020 1982 760

info.ﬁnland@intervet.com www.intervet.ﬁ

HESY 1/2010

Kissa kaipaa aivopähkinöitä

kouluttaja odottaa kissan tekevän jonkin liikkeen, joka on osa haluttua toimintaa, ja palkitsee vasta sitten kissaa. Toiminnan vapaa suuntaaminen vie usein enemmän aikaa kuin tempun opettaminen esimerkiksi namupalalla houkuttelemalla, mutta etenkin pitkät toimintaketjut kissa oppii tällä menettelytavalla paremmin.

Kierähdys maassa, uljas loikka renkaan läpi, ketterä pujottelu omistajan jalkojen välistä – kissan norja vartalo on kuin luotu temppujen tekemiseen. Temppuilusta nauttii myös kissan mieli: aktivointi pitää virkeänä ja tyytyväisenä. Aktivoinnin suurin palkinto on kuitenkin se, että koulunpenkillä omistajan ja kissan suhde lujittuu.

hä useammat kissat asuvat tänä päivänä lemmikkeinä sisätiloissa, missä niillä on turvallista ja lämmintä, mutta vähemmän virikkeitä kuin ulkona. Virikkeettömässä ympäristössä kissa ei kykene purkamaan energiaansa ja tylsistyy. Kissa, jonka elintila on rajoitettu huoneistoneliöihin ja jolla ei ole liikuntaa tarjoavia aktiviteetteja, voi myös alkaa lihoa, mikä vaarantaa sen terveyden. Kurjalta kuulostaa sisäkissan tulevaisuus, vaan ei hätää. Jokainen kissan omistaja voi nimittäin ryhtyä taistelemaan lemmikkinsä apaattisuutta ja fyysistä repsahtamista vastaan aktivoimalla eli opettamalla sille erilaisia temppuja. - Kissat, joita aktivoidaan, ovat virkeitä, seurallisia ja kiinnostuneita ympäristöstään. Aktivoinnilla voidaan päästä eroon myös kissan häiriökäytöksestä. Jotkut erittäin aktiiviset kissat eivät osaa hallita vaistojaan vaan voivat alkaa raapia sohvia, kiivetä verhoissa, repiä tapetteja. Aktivoimalla kissan toimintoja voidaan ohjata pois ei-toivotuista toiminnoista kohti toivottuja asioita. Kouluttamalla kissa voidaan ohjata raapimaan esimerkiksi vain raapimapuita, Kissan aktivointi -kirjan kirjoittanut, kokenut kissankouluttaja Elina Väyrynen kertoo.

Kissa, jota aktivoidaan, on harmoninen ja tyytyväinen: sen ei tarvitse koko ajan etsiä itselleen ympäristöstä viihdykettä. Hyvillään on varmasti myös kissan omistaja, jonka hermot säästyvät, kun koti ei ole joka päivä kuin myrskyn jäljiltä. Aktivoimalla kissa voidaan totuttaa myös erilaisiin arkielämän toimintoihin, kuten harjaamiseen, kynsien leikkaamiseen, matkustamiseen, hampaiden pesuun, valjaissa kävelemiseen ja turkin pesemiseen. Keskittymisharjoituksilla, kuten kosketuskeppiin koskemisella, voidaan puolestaan lisätä aran kissan itsevarmuutta. Harjoitukset vievät kissan huomion pois sitä jännittävistä asioista. - Jos kissa esimerkiksi pelkää vieraita ihmisiä, voi omistaja vähitellen auttaa kissaa rentoutumaan näissä pelottavissa tilanteissa. Aluksi kissan kanssa harjoitellaan helppoja koulutustehtäviä kissalle turvallisen matkan päässä vieraasta henkilöstä. Nämä harjoitukset vievät kissan huomiota pois pelottavasta asiasta ja toisaalta viestittävät sille, että mukavia asioita voi tapahtua myös vieraan läsnäollessa. METODINA HUOMION OHJAAMINEN

Kissan koulutus on vaativampaa omistajalle kuin kissalle. Perusajatus on, että

VAATIMUSTASO KISSAN KYKYJEN MUKAISEKSI

kissa toimii omien viettiensä ja tapojensa mukaisesti ja kouluttaja yrittää palkitsemalla ohjata kissan toimintoja haluttuun suuntaan. - Jotta kissaa voidaan kouluttaa, tulee ensiksi löytää asia, joka motivoi juuri kyseistä kissaa. Kun tehokas motivaattori on löytynyt, käytetään sitä palkkiona vahvistamaan toivottua käytöstä. Kissalta ei siis koulutustilanteen aikaansaamiseksi vaadita kuin ripaus uteliaisuutta ja kiinnostus palkkiota kohtaan. Palkkiona voi olla esimerkiksi ruokaa, silitys tai leikkiä, Väyrynen selventää. Kouluttajalta temppujen opettaminen vaatii kärsivällisyyttä, keskittymiskykyä, nopeutta, hyvää huomiokykyä, suunnittelutaitoa sekä oman toiminnan ja kissan toiminnan arviointikykyä. Kissan huomio pyritään kiinnittämään joko houkuttelemalla sitä aktiivisesti esimerkiksi makupalalla tai suuntaamalla toimintaa vapaasti (sheiping) ilman näkyvää houkutinta. Jälkimmäisessä tavassa odotetaan, että kissa toimii, ja kissaa palkitaan toiminnan ollessa oikean suuntaista. Kissa siis oppii yrityksen, erehdyksen ja onnistumisten kautta. Väyrynen käyttää koulutusmetodinaan yleensä kissan käytöksen vapaata suuntaamista. - Suosittelen toiminnan vapaata suuntaamista, sillä se opettaa tempun kissalle perusteellisemmin. Ideana on, että

Jotta kissa oppisi uusia asioita, on sen oltava terve ja voitava luottaa ympäristöönsä ja kouluttajiinsa. Kissan ylipaino ei ole este temppujen oppimiselle, mutta se on huomioitava kissalta vaadittavissa asioissa. Väyrynen muistuttaa, että temppuja opetettaessa on ylipäätään aina toimittava ja edettävä kissan ehdoilla: on pohdittava, millaisesta tempusta juuri tämä kissa olisi kiinnostunut. - Jos koulutus ei etene, on vika yleensä ajoituksessa, kriteereissä, vahvistetiheydessä, motivaatiossa tai kissan terveydessä. Yksi yleisimmistä kompastuskivistä on liian korkea kriteeri. Kissan tulisi saada toiminnastaan riittävän usein positiivista palautetta. Jos temppu on kuitenkin kissalle liian vaikea, se ei saa positiivista palautetta, jolloin vahvistustiheys heikkenee. Tällöin vaatimustasoa kannattaa laskea. Kissaa kannattaa kouluttaa aluksi aina samassa suljetussa tilassa, jonka se on todennut turvalliseksi. Ympärillä tulisi olla mahdollisimman vähän häiriöitä, sillä liiallinen virikkeiden määrä saattaa häiritä kissan keskittymistä. Vasta kissan opittua tempun kunnolla voidaan opetustilaan tuoda yksi kerrallaan myös häiriöitä, kuten ääniä, liikkeitä ja uusia ihmisiä. - Kun ulkoisia häiriötekijöitä lisätään tässä koulutusvaiheessa, voi olla, että kissa tarvitsee kertausta, sillä sen keskittyminen herpaantuu helposti ulkoisten

muutosten vuoksi. Kouluttajan kannattaakin olla kärsivällinen ja palkita kissaa yrittämisestä, vaikka temppu ei täysin onnistuisikaan. Suurin kissankoulutuksen haaste on juuri opitun asian toistaminen rauhallisen koulutustilan ulkopuolella: ulkona, kylässä tai suuremmassa koulutustilassa. Kissalle voidaan opettaa lukemattomia erilaisia temppuja vauhdikkaasta agilitysta keskittymistä vaativaan värierotteluun. Kissat ovat erittäin älykkäitä ja oppivat nopeasti myös eri temppujen sovelluksia, mutta on hyvä muistaa, että pienen kokonsa vuoksi niitä ei esimerkiksi tule laittaa kantamaan liian raskaita esineitä. - Sen sijaan korkeat hypyt ja uskomattomat vartalon asennot ovat kissan erityisalaa. Hyvä kouluttaja käyttääkin kekseliäisyyttään ja kehittelee lemmikilleen mitä uskomattomimpia temppusovelluksia. KISSAN EHDOILLA

Aktivointi ei stressaa kissaa. Stressaantuneen tai sairaan kissan kouluttaminen ei yleensä edes onnistu. Kouluttamisen perusajatuksena sitä paitsi on, että siinä edetään kissan omien edellytysten mukaan, sen omat lähtökohdat huomioiden. - Mikäli kouluttaja vaatii kissalta liian vaikeita asioita liian nopealla tahdilla, kyllästyy kissa koulutukseen. Koska koulutuksen lähtökohtana on kissan omaehtoinen halu toimia, poistuu kissa todennäköisesti paikalta ennen kuin se ehtii stressaantua tilanteesta. Aktivointi ei siis kuormita kissaa, vaan pikemminkin vahvistaa kissan itsetuntoa. Kissa nauttii onnistuessaan. Kissan kouluttaminen myös syventää ja lujittaa omistajan ja kissan välejä. - Kissan näkökulmasta omistajasta tulee koulutuksen myötä mielenkiintoisempi. Omistajan toimia kannattaa

seurata, koska ruoan ja silitysten lisäksi omistaja tarjoaa sille myös aktiivista yhteistä aikaa. Omistaja puolestaan oppii kissaa kouluttaessaan tulkitsemaan paremmin tämän viestejä: Ahaa, tuollainen hännän heilautus tarkoittaa, että kissa pohtii, ja nyt se iloitsee! Myös kissa oppii tietämään, mitä omistaja toivoo siltä. Teksti: Erja Veivo Kuvat: Kirjasta Kissan aktivointi, kuvaaja Jan Nyström. TUHTI AKTIVOINTIOPAS KISSAHARRASTAJILLE Kissan aktivointi -temppuopas sopii sekä kissan koulutusta aloittelevalle että edistyneemmälle harrastajalle. Art House Oy:n kustantamasta oppaasta on hyötyä sekä sellaiselle, joka harjoittelee kissan kanssa omaksi ja kissan iloksi, että sellaiselle, joka tähtää agilitykilpailuihin. Kirjan kirjoittaja Elina Väyrynen on kokenut kissankouluttaja. Hän on järjestänyt kissojen agilitykilpailuja ja ollut mukana järjestämässä alan koulutuksia ja esittelytilaisuuksia. Hän on Suomen Agility Kissat ry:n hallituksen jäsen. Kirjan pontimena on ollut halu lisätä kissojen harrastustoimintaa, sillä Suomessa kissoja koulutetaan yhä vähän. - Suurin toiveeni kissan aktivoinnin suhteen on, että tietoisuus kissan mahdollisuuksista harrastuskumppanina lisäisi myös kissan arvostusta lemmikkinä.Toteama, jonka mukaan kissat ovat itsenäisiä eläimiä, joita on vaikea kouluttaa, on ihmisten luoma harhakäsitys. Kissat ovat viisaita ja erittäin oppimiskykyisiä eläimiä, jotka oppivat vaikeitakin toimintasarjoja, kunhan ne saavat oppia omilla ehdoillaan.

HESYN TUOTEKUVASTO

Tilaa nettilomakkeella: www.hesy.fi/tuotteet

•

HESYN TUOTEKUVASTO

sähköpostilla: hesy@hesy.fi

Tue HESYn toimintaa rahalahjalla – saat kummilahjan! Lahjoittamalla Hesylle 100 euroa saat valitsemasi kummilahjan veloituksetta kotiisi.

U UUT

US!

•

puhelimitse: (09) 54200 100

•

HESY 1/2010

Tai tule vierailemaan myymäläämme! Malli: Pinja Honkanen Kuva: Marko Hietala

HESY 1/2010

7. LADY FIT COLLEGETAKKI 20 € ”CAT POWER” til.no. 151 Väri: musta. Painatus selässä. Cat Power -collegetakki, ladyfit-malli. Muista merkitä koko (XS-XXL) tilaukseen. Koko L on loppunut. 8. Aikuisten t-paidat 13 € ”Kissarivi”(kaksipuolinen) til.no. 110 (harmaa/vaaleansin./pun./kelt./ armyvihr./beige/oranssi)

Seinään kiinnitettävä "kummipatsas/-taulu"

kummilautanen "koira"

kummijuliste "oranssi kissa"

kummijuliste "musta kissa"

1. KANGASKASSIT 5,5 €

”CAT POWER” til.no. 113 (harmaa, vaaleansin./pun./kelt./ armyvihr./beige/oranssi/musta/ tummansin.)

7. CAT POWER

8. ”TASSUT”

"KISSANAAMA" til.nr. 118 (musta/ punainen/beige/keltainen/ vaaleanpunainen)

”Dogpower” (musta/luonn.valk.) til.no. 263 ”Catpower” (musta/luonn.valk.) til.no. 262 ”Pallokissa” (musta/luonn.valk.) til.no. 264

”TASSUT” til.no. 119 (harmaa, vaaleansin./pun./kelt./ armyvihr./beige/oranssi/musta)

"Tassu" (musta/luonn.valk.) til.no. 265

Muista merkitä koko (S-XXL) ja väritoivomus tilaukseen!

8. ”KISSANAAMA”

9. LADY FIT t-paidat 13 € ”CAT POWER” til.no. 140

2. PINSSIT 5 €

”DOG POWER”.(kaksipuoleinen) til.no. 141

– eläinystävän merkki – anna yllätyslahjana ystävälle ”Koira” til.no. 231 ”Kissa” til.no. 230 ”Kani” til.no. 232

5. IHANAT ELÄINKORTIT 4 € /10kpl Til. no. 300 6. 1-OSAISIA KORTTEJA ERI ELÄINAIHEILLA. 1 € kpl. Til.no. 301 Valokuvaaja Sarri Kukkonen

3. TIETOKONELAUKKU 10 €

4. MUISTOADRESSI 5 €

Musta, til.no. 600

”On maa, johonka kaikki polut katoaa, on rauhan maa. (Saima Harmaja)” til.no. 500

Lady fit -värivaihtoehdot: beige/ musta/vaaleanlila/vaaleankelt./ vaaleansin./vaaleanpun./harmaa. Muista merkitä koko (XS-XL) ja väritoivomus tilaukseen!

9. ”CAT POWER”

9. ”DOG POWER”

10. HESY-PAITA 15 € Pitkähihainen, ladyfit-mallinen, kaksipuolinen painatus. Koot: S-XL. Värivaihtoehdot: valkoinen, kirkkaansininen, tummansininen, punainen, ruskea ja musta. til.no. 120 10. ”HESY-PAITA”

Tilaukset toimitetaan noin kahdessa viikossa. Toimitukseen lisätään postikulut. Minimitilaus 8 €. Tervetuloa tutustumaan myös eläinsuojelukeskuksen yhteydessä olevaan myymälään. Sieltä voit ostaa mm. eläinten kuljetuslaatikot ja kiipeilypuut.

HESY 1/2010

Tervetuloa HESYn vuosikokoukseen! HESYn vuosikokous pidetään tänä vuonna 29.4. alkaen klo 18 Toivolankoululla, Mikkolankuja 3. Kaikki jäsenet, tulkaa mukaan kuulemaan miten HESYn viime vuosi sujui ja mitkä ovat suunnitelmat vuodelle 2010! Kokouksessa äänestetään myös HESYlle uusi hallitus. Avoimena oleviin hallituspaikkoihin on tänä vuonna paljon pyrkijöitä (suluissa kunkin Hesyyn liittymisvuosi): PUHEENJOHTAJAKSI OVAT EHDOLLA:

• HESYn nykyinen puheenjohtaja, valtiotieteen lisensiaatti ja kaupungin-

valtuutettu Hannele Luukkainen (1976), ehdottaa Lena Lundell • Ratsastaja Marko Björs (2010), ehdottaa Heidi Rissanen VARSINAISEKSI JÄSENEKSI OVAT EHDOLLA:

• HESYn nykyinen varapuheenjohtaja, eläinlääkäri Jukka Marttila (1992), ehdottaa Lena Lundell

• Juristi Eija Verlander (2010), ehdottaa Jukka Marttila • Tekniikan tohtori ja kauppatieteiden maisteri Harry Linnarinne (2010), ehdottaa Anette Kare

• Yrittäjä ja koirakouluttaja Kirsi Ruuskanen (2010), ehdottaa Anette Kare • Eläintenhoitajaopiskelija ja Tampereen eläinsuojeluyhdistyksen entinen hallituksen jäsen Karoliina Lahtinen (2010), ehdottaa Heidi Rissanen • Entinen Hesyn hallituksen jäsen Kristiina Forsström (1994), ehdottaa Heidi Rissanen • Eläintenhoitaja Heidi Rissanen (2005), ehdottaa Jaana Lindsberg

• Varajäseniksi tullaan valitsemaan ainoat ehdokkaat, nykyiset varajäsenet

varanotaari Paula Kyllästinen (2004) ja varainhoitaja Atso Iivari (2009).

HUOM! Tarkista kokouksen aika ja paikka Hesyn kotisivuilta ennen vuosikokousta tai virallisesta kokouskutsusta Helsingin Sanomista tai Hufvudstadsbladetista, sillä näistä ei ole vahvistusta vielä lehden mennessä painoon.

HESYn hallitus toimii 100 % vapaaehtoistyönä. Hallituksen jäsenille ei makseta kokouspalkkioita, kulukorvauksia eikä kokoustarjoiluja. Hallitus kokoontuu kerran kuukaudessa ja kokoustauolla kukin paiskii hommia oman vastuualueensa parissa. Hallituksen jäsenen on pitänyt olla HESYn jäsen vähintään kaksi kuukautta ennen vuosikokousta, jossa hän on ehdolla hallitukseen.

k o i r a t r i m m a a m o

Muista ystävääsi! Kaipaako koirasi trimmausta? Trim-it hoitaa kaiken rotuisten koirien trimmaukset, siistimiset, pesut, kynsienleikkuut ja muut hoitopalvelut toiveidesi mukaan.

Varaa aika tai kysy lisää! Trim-it Helsinki Eirassa Puh. 045 276 8292

Trim-it Espoo Olarissa Puh. 050 537 8796

HESY 1/2010

Tavoitteena hyvä alku elämälle

Kasvattajien toimintaa valvottava Suomessa tiukemmin heen nuorimmaisesta, yhdeksän kuukauden ikäisestä Timistä, kaavaillaan sille seuraajaa. 4-vuotias Chuck on polvivammansa vuoksi perhekoira, kaikkien ystävieni lasten ikioma halinalle, jonka mieli ja kunto pysyvät virkeinä reippaalla ulkoilulla ja erilaisilla kevyen tason harrastuksilla. Tolleri on rotu joka lähtöön, pääasia, että niiden kanssa harrastetaan jotain, ettei synny ongelmia. Tolleri on kuitenkin jalostettu metsästyskoiraksi, joten noutaminen on sille tärkeä osa elämässä. VASTAVUOROISTA OPPIA

Tolleri-kasvattaja Claudia Erälahden mielestä Suomessa pitäisi tehdä rutiininomaisesti eläinsuojelutarkastuksia kaikkien koirankasvattajien luokse. Hän on itse malliesimerkki kasvattajasta, joka tekee työtä rakkaudesta rotuun, ei rahaan.

ämän vuoden tammikuussa Espoon alueella partioiva, ennaltaehkäisevää eläinsuojelutyötä tekevä terveystarkastaja soitti kolme novascotiannoutajaa eli tolleria omistavalle Claudia Erälahdelle kysyäkseen, voisiko hän tehdä tämän luona eläinsuojelutarkastuksen. Tarkastuskäynti oli siinä mielessä odottamaton, että Claudia vasta suunnittelee kasvatustyötä. Hänellä on kennelnimi, Kennel Ogaleesha's, mutta ensimmäiset pennut hän teettää vasta ensi vuoden puolella.

Claudian mielestä ennaltaehkäisevä eläinsuojelutyö on tehokas keino puuttua jo varhaisessa vaiheessa sellaisiin tilanteisiin, joissa eläimen hyvinvointi saattaa olla vaakalaudalla. Hän toivookin, että vastaavia eläinsuojelutarkastuksia alettaisiin tehdä koko maassa, ei vain Espoossa. - On todella hyvä, että tarkastuksia ei tehdä ainoastaan eläinkauppoihin ja sellaisiin kenneleihin, joilla epäillään olevan ongelmia. Ennaltaehkäisevillä tarkastuksilla voidaan puuttua lievempiinkin eläinten laiminlyöntei-

hin ja korjata tilanne ennen kuin ongelmat kehittyvät todella pahoiksi. Uskon, että ihmiset kohtelisivat eläimiään paremmin, jos eläinsuojelutarkastuksia tehtäisiin rutiininomaisesti ja pistokoeluontoisesti kaikille kasvattajille. Eläinsuojelutarkastuksessa käytiin läpi Claudian koirien terveydentila ja pitopaikka. Huomautettavaa ei löytynyt, sillä Claudian koti on koirille riittävän tilava ja puhdas, ja koirilla on myös yllin kyllin virikkeitä. - Harrastan paljon koirieni kanssa. Vanhin koirani Max on etsijäkoira ja per-

Claudia on alun perin kotoisin Saksasta. Suomeen hän saapui 12 vuotta sitten miehensä perässä. Saksan ja Suomen väliä sukulaisten luona sukkuloivalle saksattarelle molempien maiden rotukoirien kasvatuskäytännöt ovat tulleet tutuiksi. Hänen mielestään molemmissa maissa on asioita, joista toinen maa voisi ottaa opiksi. - Saksassa jotkut rotuyhdistykset tekevät tarkastuksia kasvattajan luokse jo ennen kennelnimen myöntämistä. Tarkastuksessa käydään läpi kasvatusolosuhteet. Seuraavan kerran yhdistyksen tarkastajat tutkivat kennelin ja eläinten kunnon ennen pentujen luovuttamista, hän selventää synnyinmaansa tapoja. Suomessa rotuyhdistykset eivät tee lainkaan tarkastuksia kasvattajien luokse. Sen sijaan ne antavat jonkun verran suosituksia, joita kasvattajien tulisi noudattaa. Nämä suositukset ja ohjeistukset ovat yleensä koiran jalostusominaisuuksiin keskittyneitä. Saksassakin rotuyhdistykset määräävät geeniperimästä – yleensä Suomea tiukemmin mutta myös siitä, minkälaisia emon ja pentujen sisä- ja ulkotilojen tulee olla. - Saksassa esimerkiksi tollerin pentujen ulkotarhan olosuhteet on tarkkaan määrätty. Tarhan pitää olla kool-

taan 50 neliömetriä, ja pennuilla sekä emolla pitää olla mahdollisuus liikkua vapaasti ulkotarhasta sisään ja takaisin ulos. Jos koirien vapaata liikkumista ulko- ja sisätarhan välillä ei ole mahdollista järjestää, ulkotarhassa pitää olla suoja. On toivottavaa, että ulkotarhassa olisi lisäksi erilaista kasvillisuutta pensaineen ja puineen sekä vaihtelevia maastoja, kuten ruohikkoa, kiviä, laattoja ja hiekkaa. Sisätiloissa olevan pentuaitauksen pitää olla kaksitoista neliötä, ja sen on oltava valoisa, helposti siivottavissa ja tarvittaessa lämmitettävä, Claudia listaa. Saksassa puututaan pentujen luovutuksiinkin Suomea ankarammalla kädellä. Tollerin pennut saa luovuttaa Saksassa aikaisintaan 8-viikkoisina. Suomessa pennut luovutetaan yleensä jo 7-viikkoisina. Joskus pennut erotetaan meillä emästään jo ennen seitsemän viikon ikää, loppuajan luovutukseen asti ne viettävät keskenään. Claudian mielestä Suomessa luovutusiän alarajan tulisi olla ehdottomasti korkeampi, sillä juuri ensimmäisten kahdeksan elinviikon aikana emolta saatu hoiva ja oppi on jälkikasvun normaalille kehittymiselle elintärkeää. - Saksan ja Suomen rotukoirien kasvattajilla on paljon opittavaa toisiltaan Tärkeää on, että molemmat osapuolet ottaisivat toisiltaan avoimella mielellä vastaan hyviksi havaittuja piirteitä ja menettelytapoja. KOMPASTUSKIVENÄ KAPEA GEENIPOHJA

Claudia Erälahti innostui tollereista muutamia vuosia sitten. Kasvattajaksi hän ryhtyi, koska halusi tehdä hyvää perinnöllisistä autoimmuuni- ja silmäsairauksista kärsivälle rodulle. Tollereita vaivaavista sairauksista useimpia esiintyy myös muissa noutajaroduissa, joten tolleri ei ole muita noutajarotuja sairaampi, mutta ei terveempikään.

- Tollereiden kasvatuksessa yksi haaste on kapea geenipohja, mikä lisää sukusiitoksen mahdollisuutta ja altistaa rotua perinnöllisille sairauksille. Koko rotu perustuu alun perin muutamaan koiraan, joten riskittömän yhdistelmän löytäminen on vaikeaa: joskus siitosuros tai -naaras joudutaan hakemaan toiselta puolelta maapalloa, jotta löydetään pari, joka ei ole sukua toisilleen. Erälahdetkin hakivat Chuckin Amerikasta asti ja teettivät sillä kolme pentuetta ennen kuin heille paljastui, että koiralla oli perinnöllinen polvivamma. Kasvatus loppui siihen. Nyt Erälahdet kokeilevat onneaan toisilla koirilla. Pentueita he aikovat teettää noin kerran vuodessa. Omistajat kaikille pennuille aiotaan etsiä jo ennen niiden syntymää. Pentujen annetaan olla emon seurassa mahdollisimman pitkään. - Pyrin siihen, että luovutan pennut uusiin koteihin niiden ollessa 8-9 viikon ikäisiä. Kasvattaja pystyy vaikuttamaan monilla eri tavoilla siihen, että pennun sopeutuminen uuteen kotiin ja elämän haasteisiin sujuu mahdollisimman helposti. Kasvattajana pyrin parhaani mukaan helpottamaan juuri tätä pennun mukautumista uuteen ympäristöön. Teksti: Erja Veivo Kuvat: P.Felixson, Claudia Erälahti

CLAUDIA ERÄLAHDEN KOIRAT: Max, (Etsijäkoiraliiton etsijäkoira) Hedera´s What A Nice Guy (Suomi), s. 25.03.2004 Chuck, Javahill´s Fly Boy (USA), s. 26.12.2005 Tim, Hunter´s Moonlight Canadian Spirit (Saksa), s. 03.05.2009 Claudian kotisivut: www.freewebs.com/ogaleesha/

HESY 1/2010

Kokemukset koulivat Anette Kareesta jo nuorena eläinsuojelutyön ammattilaisen

Syntynyt eläinten auttajaksi Onneksi Anette Kare on syntynyt, sillä juuri hänen kaltaisiaan ihmisiä tarvitaan. Ihmisiä, joilla on tärkeä elämäntehtävä: puolustuskyvyttömien eläinten auttaminen.

elsingin eläinsuojeluyhdistyksen HESY ry:n koiratalon johtava eläintenhoitaja ja vapaaehtoinen eläinsuojeluvalvoja Anette Kare, 29, väittää syntyneensä auttaakseen eläimiä. - En ole ikinä päättänyt, että minusta tulee eläinsuojeluvalvoja tai eläinsuojelija. Tieni vain on vienyt omia väyliään töihin eläinten pariin, vaikka se hullulta saattaa kuulostaakin. Työnsä eläinten parissa Kare aloitti vapaaehtoispohjalta tarjoamalla kodittomille koirille kotihoitopaikan. Kun HESY:n koiratalo perustettiin Espooseen vuonna 2001, hän siirtyi sinne hoitamaan uutta kotia etsiviä koiria. Vuonna 2006 Kare osallistui Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton SEY ry:n eläin-

suojeluvalvojakurssille. Hän oli tuolloin vasta 25-vuotias, mikä on kurssin alaikäraja. Ensimmäinen neuvontakäynti oli vastavalmistuneesta eläinsuojeluvalvojasta jännittävä: syynissä oli koirankasvattaja, jota epäiltiin pentutehtailusta. - Sillä käynnillä oli onnellinen loppu, sillä kasvattajalla ei ollutkaan montaa pentua ja kaikkien pentujen kunto oli hyvä, Kare muistelee. Nykyään Kare tekee vuodessa arviolta 50 eläinsuojeluneuvontakäyntiä. Kokemukset ovat koulineet neljässä vuodessa aloittelijasta ammattilaisen: Kare kykenee kohtaamaan eläimiin kohdistuvia epäkohtia, kestää näkemänsä eikä menetä tilanteen hallintaa.

- Sen verran olen eläinsuojelukäyntejä tehnyt, että olen viisastunut alkuajoista. Enää en hätkähdä tai järkyty yhtä helposti kuin ensimmäisillä käynneilläni, vaikka ihmisten ja eläinten ahdinko olisikin ilmeistä. LAIMINLYÖDYT KOIRAT HUOMATAAN

Valtaosa Espoon kaupungissa partioivalle Kareelle tulevista ilmoituksista tehdään koirista. Talvella eläinsuojeluilmoituksia tehdään paljon ulos kylmään jätetyistä koirista. Kesäisin ihmisiä huolettavat koirat, jotka on jätetty helteellä yksin autoon. Kare ei usko, että koiria hoidettaisiin suuresta eläinsuojeluilmoitusmäärästä

huolimatta muita lemmikkejä kehnommin, koirat ovat vain muita eläinlajeja näkyvämpiä ja kuuluvampia. - Kissaa, jyrsijöitä ja matelijoita ei tarvitse ulkoiluttaa, eivätkä naapurit siten välttämättä näe, jos ne jätetään hoitamatta. Jos lenkkipolulla sen sijaan nähdään huonokuntoinen koira, kiinnittää se heti ulkopuolisten huomion. Yksin asuntoon pitkäksi ajaksi jätetty koira pitää itsestään myös kissaa kovempaa meteliä ja herättää näin naapuruston epäluulot. Rappuun kantautuva ulosteen haju paljastaa sekin sen, että koiraa ei ulkoiluteta ja se on hylätty asuntoon. Toki ennen pitkää myös kissanpotta, jonka hiekkoja ei vaihdeta, alkaa haista. Kare tekee eläinsuojelukäyntejä paljon yhdessä Espoon kaupungineläinlääkärin Kristiina Nordlingin kanssa. Yhdessä he arvioivat jokaisen tapauksen erikseen ja antavat sen pohjalta evästyksiä eläimen omistajalle. -Jos lattialla on kahdet koiran pissat, voimme antaa lemmikin omistajalle neuvoja ja ohjeita eläimen oikeasta hoidosta. Mikäli ulostetta on lattialla puoli metriä, saattaa olla, että eläin on lopulta otettava omistajalta pois, sillä mitä ilmeisimmin tilanne on räjähtänyt hänen käsiinsä. Päätöksen tästä tekee Nordling, joka on eläinsuojeluviranomainen, sillä vain eläinsuojeluviranomaisella on oikeus antaa lemmikin omistajalle määräyksiä eläintenpidosta ja tilanteen vaatiessa ottaa eläin omistajaltaan pois. Yhteiset eläinsuojelukäynnit Nordlingin kanssa ovat opettaneet minulle paljon, ja olen saamastani opista kiitollinen hänelle, Kare lisää. IHMISTEN PAHOINVOINTI LISÄÄ ELÄINTEN AHDINKOA

Nykyinen eläinsuojelulaki on Anette Kareen mielestä periaatteessa hyvä. Kielletäänhän laissa esimerkiksi tarpeettoman kärsimyksen aiheuttaminen eläimelle eläintä pitää kohdella hyvin. Tarkennuksia laki silti Kareen mielestä kaipaisi. - Nyt eläinsuojelulaki on liian tulkinnanvarainen. Mitä tarkoitetaan esimerkiksi sillä, ettei eläimelle saa aiheuttaa tarpeetonta tuskaa? Ihmiset ymmärtävät sen hyvin eri tavoin. Laki siis sinänsä takaa eläimille hyvät oltavat, mutta ongelmia aiheuttaa ihmisten pahoinvointi. Eläimet jätetään hoitamatta, koska oma elämä on lähtenyt

raiteiltaan. Lemmikin omistajilla saattaa olla esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmia, myös vakava sairastuminen esimerkiksi dementiaan voi vaarantaa lemmikin hyvinvoinnin. - Jos ihminen ei tiedä, milloin hänen pitäisi syödä ja missä hän ylipäätään on, ei hän luultavasti osaa pitää huolta eläimenkään tarpeista. Jos dementikon lähipiirissä kuitenkin on ihminen, joka pystyy huolehtimaan eläimestä, voi muistihäiriöi-

- Nyt eläinsuojelulaki on liian tulkinnanvarainen. Mitä tarkoitetaan esimerkiksi sillä, ettei eläimelle saa aiheuttaa tarpeetonta tuskaa? Ihmiset ymmärtävät sen hyvin eri tavoin.

nenkin luultavasti pitää lemmikkinsä. Eläinten huono kohtelu voi johtua myös silkasta tietämättömyydestä. Voihan olla, että kanin hankkinut ei välttämättä tiedä, että se tarvitsee pesäkopin. Tosin tietämättömyyttä voidaan käyttää myös verukkeena, jolla eläimen tahallista laiminlyöntiä perustellaan.

- Räikein minun kohtaamani tietämättömyydellä perusteltu laiminlyönti on koskenut koiraa, jota omistaja vei ulos kaksi kertaa viikossa. Hän väitti, että ei tiennyt, että koiraa pitää viedä ulos päivittäin. En tiedä valehteliko hän vai ei. TOKOILUSTA VASTAPAINOA TYÖHÖN

Palkitsevinta eläinsuojeluvalvojan työssä on Anette Kareen mielestä se, että eläinten olot paranevat eläinsuojelukäyntien vuoksi. Raskainta on kohdata ihmisiä, jotka ovat kohdelleet eläimiään huonosti jo vuosikausia kenenkään puuttumatta tilanteeseen. Kareella on kotona kuitenkin aimo annos vastapainoa työlleen. Hänellä on nimittäin kolme koiraa, joiden kanssa harrastaminen vie ajatukset pois eläinsuojelukäynneistä. 12-vuotias, sekarotuinen Billie harrastaa vanhoilla päivillään pelkästään hakua, 5-vuotiaan amerikancockerspanielin repertuaariin kuuluvat agility ja haku ja nuorimmaisen, 2-vuotiaan valkoisenpaimenkoiran ohjelmisto koostuu jo useammasta jännästä lajista: agilitystä, hausta, tottiksesta ja uusimpana rallytokosta, johon nuorikko jäi koukkuun jo kokeiltuaan lajia ensimmäisen kerran. - Tokoilun ja pelastuskoiratoiminnan lisäksi käymme tietysti päivittäin lenkeillä ja keksimme milloin mitäkin mukavaa, uutta puuhaa, Kare kuvailee. Teksti: Erja Veivo

VIRANOMAISET VALVOVAT ELÄINTEN HYVINVOINTIA Suomessa eläinsuojeluviranomaiset valvovat, että eläinsuojelulakia noudatetaan.Virallisia eläinsuojeluviranomaisia ovat lääneissä läänineläinlääkärit ja kunnissa kunnaneläinlääkärit, terveystarkastajat ja poliisi. Eläinsuojeluviranomaisilla on oikeus tehdä eläinsuojelutarkastus sekä huostaanottopäätös, mikäli eläimen huono kohtelu on ilmeistä tai eläimeen kohdistuu uhkaa. Eläinsuojeluviranomaisten määräykset ovat velvoittavia, ja viranomaisella on oikeus tehdä uusintatarkastus, jolla todetaan, onko määräyksiä noudatettu.Viranomaisten ohella ja heidän kanssaan yhteistyössä eläinsuojelulain noudattamista valvovat SEY:n kouluttamat vapaaehtoiset eläinsuojeluvalvojat. Maa- ja metsätalousministeriö piti ensimmäisen eläinsuojeluvalvojakurssin vuonna 1986 Turussa. Tätä ennen ”virallisia” vapaaehtoisia eläinsuojeluvalvojia ei Suomessa ollut.

HESY 1/2010

Ruokavalio vaikuttaa ratkaisevimmin lemmikin aiheuttamaan ilmastokuormaan

Hiilitassun jäljillä Joko olet kuullut, että eläinystäväsikin vaikuttaa ilmastonmuutokseen? Robert ja Brenda Valen tuore kirjajulkaisu, Time to Eat the Dog: The Real Guide to Sustainable Living, on herättänyt kiivasta keskustelua lemmikkien hiilitassunjäljestä internetin keskustelupalstoilla.

e ihmiset olemme voineet jo jonkin aikaa tarkastella elämäntapojemme tuottamia kasvihuonekaasupäästöjä. Hiilijalanjälkimittarilla voimme arvioida erilaisten kulutusvalintojemme vaikutusta ilmaston lämpenemiseen. Suurin osa ilmastonmuutokseen vaikuttavista kasvihuonekaasupäästöistä, joita ovat hiilidioksidi, dityppioksidi ja metaani, syntyy Suomessa energiantuotannosta, liikenteestä ja maataloudesta. Maataloustuotannossa päästöjä syntyy peltoviljelystä ja kotieläintuotannosta. Kotieläinten ruuansulatus, lannankäsittely ja kaatopaikat tuottavat valtaosan metaanipäästöistä. Nyt myös lemmikeille on luotu hiilijalanjälkeä vastaava hiilitassunjäljen käsite, jolla tarkoitetaan lemmikkieläimen tuottamia kasvihuonekaasupäästöjä ja johon vaikuttaa muun muassa lemmikin ruokavalio. Vaikka ihmiset toimillaan aiheuttavat valtaosan päästöistä, ei lemmikkieläinten vaikutus ole täysin merkityksetön. Suomessa lihaa syöviä lemmikkieläimiä on kuitenkin jo yli 600 000. Luotettavia laskelmia lemmikin tuottamasta hiilitassunjäljestä kuitenkin tarvitaan, sillä vielä ei ole selvitetty, miten hiilitassunjäljen kokoon vaikuttaa se, että useimmiten lemmikin ravinnoksi päätyvät kaupallisista syistä ihmisten ravinnoksi kelpaamattomat eläinten ruhonosat. Koska lemmikit eivät osta itse syömäänsä ruokaa, on omistajien otettava vastuu siitä, minkä suuruiseksi lemmikin päästökuorma pääsee kasvamaan. Vaikka kissoista ei kasvissyöjiä voikaan tehdä, eikä lemmikeistä ylipäätään saada päästöttömiä, vielä ei kannata luovuttaa! Kun lemmikille valitaan oikeanlaisia ruokia, voidaan sen aiheuttamien kasvi-

huonekaasupäästöjen määrää vähentää. Samalla tullaan usein edistäneeksi myös lemmikin terveyttä. MITEN RUOKKIA LEMMIKKI YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISEMMIN?

Lemmikkien ruuan tuottamia päästöjä voidaan vähentää tekemällä samantyyppisiä valintoja, joilla ihmistenkin ruuantuotannon päästöihin pyritään vaikuttamaan. Kannattaa ostaa lähellä tuotettua kotimaista ruokaa, suosia luomutuotantoa, ostaa ruuat suuremmissa pakkauksissa ja välttää yksittäispakattuja tuotteita. Lemmikkien teollisia valmisruokia kannattaa välttää, sillä niitä tuodaan paljon ulkomailta, mikä nostaa tuotteiden päästömääriä. Teolliset valmisruu-

HESY:n eläinsuojelupuodissa on erinomainen valikoima kierrätettyjä eläintarvikkeita. at käyvät lisäksi läpi monta prosessia ennen päätymistään metallitölkkiin tai kuivamuonapussiin. Valmistusprosessi tuhoaa ruuassa olevia vitamiineja, ja käsittelyn aikana tuotteiden väri ja maku kärsii. Taatakseen ruuan laadun valmistajat lisäävät siihen usein vitamiineja; myös makua parannetaan väri- ja aromivah-

venteilla. Tässä herääkin kysymys, kuinka terveellisiä tällaiset prosessoidut ruuat todellisuudessa ovat, sillä eihän ihmisillekään suositella runsasta valmisruokien syöntiä. Monikansallisten lemmikkiruokabisnestä harjoittavien yhtiöiden tavoitteena on tehdä tuotteet mahdollisimman kustannustehokkaasti ja tuottaa toiminnallaan tietenkin voittoa. Teollisesti valmistettujen ruokien sijaan lemmikille voi tarjota myös suoraan tuottajilta ostettuja lihanosia, jotka ovat juuri lemmikeille tarkoitettuja. Kun ruoka ostetaan suoraan tuottajalta, vältytään ylimääräisten kuljetusten aiheuttamilta päästöiltä ja myös ruuan alkuperä on tiedossa. Tuottajalta kannattaa ostaa lihaa suuremmissa erissä ja pakastaa se, mitä ei heti kuluteta. Suomessa on myös useita myymälöitä, joiden valikoimissa on muun muassa kotimaisia raakapakasteita, joista lemmikille on helppo valmistaa ruokia. Myymälöistä saa myös valmiita aterioita. Jotta lemmikki saisi kotiruuasta kaikki tarpeelliset ravintoaineet, on omistajan tutustuttava eläimen lajikohtaisiin ravitsemuksellisiin tarpeisiin. Tietoa eläimen ravitsemuksesta saa eläinten hoito-oppaista ja eläinlääkäreiltä. Aluksi ravitsemuksellisesti hyvän ruuan koostamisen oppiminen vie toki aikaa ja vaatii vaivaa, mutta se kannattaa, sillä pienen työn tuloksena lemmikki pysyy terveempänä, ja omistajallakin on parempi omatunto.

KIERRÄTYSLELU PIENENTÄÄ HIILITASSUNJÄLKEÄ Ilmastonmuutoksen alla yhä useammat suomalaiset kuluttajat pyrkivät ostovalinnoillaan pienentämään paitsi omaa hiilijalanjälkeään, myös lemmikkinsä hiilitassunjälkeä. Kierrätettyjen lemmikkieläintarvikkeiden ostaminen on erinomainen keino vähentää lemmikin aiheuttamaa ilmastokuormaa. HESY:n eläinsuojelupuodissa on erinomainen valikoima kierrätettyjä eläintarvikkeita.Valikoimaan kuuluvat muun muassa lemmikin asusteet, ruokakipot, ulkoiluremmit, lelut, kissan kiipeilypuut ja potat, sampoot, kuljetuskopit ja harjat. Yhdyskunnantie 11 00680 Helsinki Aukioloajat: ma-pe 10-18, su 15-18.

kompostoituvat huonosti ja joutuvat todennäköisesti sateiden mukana viemäreihin kulkeutuen paikallisiin vesistöihin. Vesistöissä ulosteet voivat aiheuttaa muun muassa rehevöitymistä. Myös kissojen jätökset ja kissanhiekka rasittavat ympäristöä. Kannattaakin valita kissanhiekaksi puupohjainen kuivike, joka voidaan hävittää laittamalla se kompostijätteeseen. Monet merkeistä ovat myös Suomessa valmistettuja. Itse ulosteita ei kuitenkaan saa kompostijätteeseen laittaa, vaan ainakin pääkaupunkiseudulla ne neuvotaan laittamaan sekajätteeseen. Ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisempänä ympäristötekona: lemmikkisi asusteet, ruokakipot ynnä muut tarvikkeet kannattaa hankkia käytettyinä uusien ostamisen sijaan! Teksti: Tiina Kukkonen Kirjoittaja on ympäristösuunnittelun opiskelija, joka on HESY:llä harjoittelussa. LÄHTEET JA LISÄTIETOA: Helsingin seudun ympäristöpalvelut, Bio- ja puutarhajäte. www.hsy.fi/jatehuolto/ohjeet/lajittelu/biojate/ Sivut/default.aspx Tilastokeskus. Kasvihuonekaasut, taulukot. www.stat.fi/til/khki/tau.html

MIKÄ MUU VAIKUTTAA?

Reducing your pet’s ecological paw print. National Wildlife,Vol. 42, Issue 6, Oct/Nov 2004. Heidi Ridgley.

Lemmikkien jätösten kerääminen ei ole ainoastaan kohteliaisuutta kanssakulkijoita kohtaan, vaan myös ympäristöteko. Eläinten ulosteet kovilla ja tasaisilla pinnoilla, kuten kaduilla ja nurmikoilla,

The future of meat consumption – Expert views from Finland. Technological Forecasting and Social Change,Vol. 75, Issue 6, July 2008. Markus Vinnari How green is your pet? NewScientist, Issue 2731, Oct 2009. Kate Ravilious

Paul McCartney puhui EU:n parlamentissa ilmastonsuojelun puolesta

Beatles-legenda kampanjoi lihatonta maanantaita

yötkö lihaa oikeastaan joka päivä, ”eight days a week”? Niin suuri määrä ei todennäköisesti ole hyväksi omalle terveydellesi eikä maapallon ilmastolle – it’s all too much. Euroopan parlamentin järjestämässä ilmastonmuutosta koskevassa kuulemistilaisuudessa tämän viestin kaivoi kitarakotelostaan harvinainen vieraileva puhuja: Beatles-legenda Paul McCartney. Tämä muusikko siirtyi meneillään olevalla kiertueellaan konserttisalista yhdeksi päiväksi politiikan näyttämölle. Hän nousi Brysselin istuntosalin puhujakorokkeelle huolellinen jakaus hiuksissaan, jotka eivät enää muistuttaneet villien vuosien moptop-tyyliä, mutta rennosti ilman kravattia. Sieltä käsin hän kehotti eurooppalaisia ja kaikkia ihmisiä ympäri maailman ”across the universe” suojelemaan ilmastoa ja pitämään lihattoman maanantain. Paul McCartney kuvaili yhtä korkealentoisesti kuin yleensä tällä korokkeella seisovat poliitikot niitä vaaroja, joita ilmastolle ja ympäristölle aiheutuu koko maailmassa lisääntyvästä karjataloudesta ja hallitsemattomasta lihan kulutuksesta. McCartneyn vetoomus ei koskenut suuria poliittisia linjauksia, vaan jokapäiväisiä ruokailutottumuksia, joihin hän kehotti kiinnittämään enemmän huomiota. Paul McCartney on itse tehnyt taparemontin. Hän asuu luomutilalla, hänen ruokapöydässään ei ole maanantaisin lihaa, hampurilaisia hän syö vain harvoin. Euroopan parlamentin puhujakorokkeelta Beatles-legenda totesi, että yhden hampurilaisen tuotannossa kuluu yhtä paljon vettä kuin neljän tunnin pituisessa suihkussa. McCartney pyysi Euroopan parlamentin jäseniä tukemaan kampanjaansa, sillä kaikki onnistuu tunnetusti paremmin ystävien avustuksella, kuten

Beatlesin tunnetussa kappaleessakin todetaan: ”with a little help from my friends”. Parlamentin puhemies Hans-Gert Pöttering kiirehti kesken Paul McCartneyn puheenvuoron toteamaan: - Olen vakuuttunut, että meidän on muutettava tapojamme, jotta voimme torjua ilmastonmuutosta. Meidän on muutettava myös ruokailutottumuksiamme. Kaikki eivät halua ryhtyä kasvissyöjiksi, mutta kaikki voivat luopua lihasta yhtenä päivänä viikossa. Ehkäpä viljelijät vähentävät tulevaisuudessa karjataloutta ja viljelevät sen sijaan enemmän hedelmiä ja vihanneksia. Beatles-yhtye aavisti tämän joka tapauksessa jo 1960-luvulla: Strawberry fields forever!

Nostetaan kissa pöydälle

HESY 1/2010

Tierheim Bielefeld – elämää saksalaisessa eläinsuojelukeskuksessa

ierheim Bielefeld on Tierschutzverein Bielefeld u Umgebung e.V.:n eli Bielefeldin alueen eläinsuojeluyhdistyksen ylläpitämä eläinsuojelukeskus. Keskuksessa asustaa iso joukko löytöeläimiä, siellä on yhdistyksen toimisto, lauantaisin pientä eläintarvikemyyntiä ja muutaman kerran vuodessa isot markkinat. YLI 2000 ELÄINTÄ VUODESSA

Tierheim Bielefeldin eläinsuojelukeskuksen hoiviin päätyy laaja kirjo erilaisia eläimiä: kissoja, koiria, kaneja, monenlaisia jyrsijöitä, kanoja, kyyhkyjä. Yhdistys toimii viiden kaupungin löytöeläinten vastaanottopaikkana. Vuonna 2009 yhdistyksellä oli noin 900 kissaa, 700 koiraa ja 530 pieneläintä. Eläimet ovat pääosin löytöeläimiä tai ihmisten itsensä luovuttamia eläimiä. Huostaan otettuja eläimiä on äärimmäisen vähän. Kissoista ja pieneläimistä noin 60% on löytöeläimiä ja 40% entisen omistajan luovuttamia. Koirista löytöeläimiä on 30% ja omistajan luovuttamia 70%. Yhdistys auttaa kaikkia, jotka haluavat päästä eläimestään eroon. Tällöin eläin viedään eläinsuojelukeskukseen ja siitä täytetään kyselylomake, jossa kysytään tarkasti eläimen entisestä elämästä. Eläimestä pitää kertoa perustietojen lisäksi muun muassa se, millaisissa oloissa se on asunut, miten se suhtautuu ihmisiin ja muihin eläimiin sekä millaista ruokaa se on tottunut syömään. Suomalaiset eläinsuojeluyhdistykset, kuten HESY, eivät toimi näin, koska se vesittää omistajan vastuun hankkimastaan eläimestä. Saksalainen malli saattaa osaltaan lisätä kevytmielistä lemmikinottamista, koska eläimestä pääsee

helposti eroon viemällä sen yhdistyksen hoiviin. Saksalaiset tiedostavat tämän, mutta toimivat silti toisin, koska heidän mielestään se ennaltaehkäisee ongelmia. Kun eläin ei enää kiinnosta omistajaa, on riski, että sitä hoidetaan huonosti tai se voitaisiin päästää vapaaksi, jolloin joku ehkä toisi sen yhdistykselle löytöeläimenä. Nyt eläimen aikaisemmat omistajat voivat kysellä yhdistykseltä entisen lemmikkinsä vointia ja tilannetta. Myös eläimelle on helpompi löytää uusi koti, jos sen taustat tunnetaan. Tässäkään asiassa ei liene yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia. Saksalaisten malli vaatii kuitenkin isommat tilat ja isomman budjetin. PÄIVÄUNET NOJATUOLISSA JA ILTALENKKI LÄHIMETSÄSSÄ

Tierheim Bielfeld tarjoaa luksustilat eläimille. Eläimet menevät ensin karanteenitiloihin, joissa ne asuvat yksinään tai vanhan kaverinsa kanssa. Tämän jälkeen elo jatkuu ”normaalitiloissa”. Kissoilla on kissanpäivät vastarakennetussa uudessa kissatalossa. Suurin osa kissoista elää huoneen kokoisissa looseissa, joissa on kussakin noin viisi kissaa. Huoneiden seinillä on tasoja, joilla voi kiipeillä. Lisäksi niissä on isot kiipeilypuut, nojatuoleja tai sohvia, nukkumakoreja, leluja, ruokaa ja vettä sekä hiekkalaatikot. Jokaisesta loosista on luukku omaan ulkotarhaan, joten kissat voivat oleilla ulkona tai sisällä mielensä mukaan. Ulkotarhaankin on laitettu puunoksia, joissa kissat pääsevät kiipeilemään. Vähemmän sosiaalisille kissoille on omat yksiöt tai kaksiot. Kissoilla on yhteensä kuusi vakituista hoitajaa sekä yksi harjoittelija.

Koirat asuvat yksin tai kaverin kanssa. Koirien sisätilat ovat yleisöltä rauhoitettuja, mutta ilmeisesti niissäkin on nukkumapaikat, lelut ja eväät. Myös koirat pääsevät liikkumaan vapaasti omiin ulkotarhoihinsa. Sekä kissojen että koirien ulkotarhat ovat betonipohjaisia. Koirille on lisäksi pari koirapuiston kokoista isoa ulkoaitausta. Niissä on mökit ja mökkien terasseilla puutarhatuolit, joissa koirat voivat vaikka ottaa aurinkoa. Aitaukseen on jätetty paljon puita ja pusikkoa, joten koirien on kiva kirmailla ja tonkia siellä maata. Koirille on iso vapaaehtoisten ulkoiluttajien joukko, joka huolehtii siitä, että kaikki pääsevät kerran päivässä pitemmälle lenkille. Eläinsuojelukeskuksen vieressä oleva metsä takaa hyvät ulkoilumaastot. Koirista vastaa kolme palkattua hoitajaa ja yksi harjoittelija. Pieneläimillä on myös kaikilla hyvin lajinsa vaatimukset täyttävät tilat. Erityisen ilahduttava oli kanien iso ulkotarha. Tarhassa on monenlaista virikettä kaneille sekä useampi pieni mökki, joihin ne pääsevät halutessaan suojaan. Ulkoilemaan tottuneet kanit viihtyvät aitauksessaan kesät talvet. Pieneläinten hoidosta vastaa yksi hoitaja, joka tekee 75-prosenttista työpäivää. OMAAN KOTIIN

Yhdistyksellä on kokopäivätoiminen eläinlääkäri, joka tarkastaa ja hoitaa kaikki eläinsuojelukeskukseen tulevat eläimet. Kissat ja koirat luovutetaan rokotettuina, sirutettuina ja kastroituina tai steriloituina. Mahdolliset vaivat ja sairaudet hoidetaan luonnollisesti nekin. Helpot, terveet eläimet löytävät nopeasti, keskimäärin 2-4 viikossa uuden kodin. Vaikeinta on löytää uusi koti ns. vaarallisil-

le koirille. Joillakin Saksan alueilla tietyt koirarodut ja niiden sekoitukset on luokiteltu vaarallisiksi tai niiden pitäminen lemmikkinä on jopa kokonaan kielletty. Vaarallisten koirien pitoon liittyy joitakin erityisehtoja: tällaisen koiran omistajan pitää esimerkiksi suorittaa ”koiraajokortti” ja maksaa normaalia korkeampaa koiraveroa, joka on useita satoja euroja vuodessa. Tällaiset koirat, jotka on rotunsa takia luokiteltu vaarallisiksi, asuvat eläinsuojelukeskuksessa yleensä 0,5-2 vuotta. Ennen adoptiota uusi koti joutuu täyttämään kyselylomakkeen, jossa käydään läpi aikaisempi eläinkokemus sekä perustiedot, kuten se, millainen perhe on, millaisissa tiloissa eläin tulisi asumaan, miten kauan päivässä se joutuisi olemaan yksin. Lomakkeen ja juttelun pohjalta yhdistyksen työntekijät päättävät, onko uusi koti soveltuva eläimelle. Luovutetusta eläimestä tehdään luovutussopimus ja siitä peritään maksu, joka kattaa osan hoitokuluista. Yhdistyksellä on vapaaehtoisia työntekijöitä, jotka vierailevat kerran jokaisen luovutetun eläimen uudessa kodissa. Näin he vielä kertaalleen varmistavat, että eläin on saanut hyvän kodin, ja näkevät miten elämä uudessa kodissa on alkanut. Mikäli ongelmia ilmenee, eläimen voi koska tahansa palauttaa yhdistykselle. Palautusprosentti on aika korkea: 10-15% luovutetuista eläimistä palaa jossain elämänsä vaiheessa takaisin yhdistyksen hoiviin. JÄSENMAKSUJA JA MARKKINOITA

Kuten HESY, myös saksalaiset eläinsuojeluyhdistykset joutuvat olemaan jatkuvasti kerjuulla. Muiden eläinsuojeluyhdistyksen tapaan on Bielefeldin alueen eläinsuojeluyhdistyksenkin rahoitus hyvin pitkälti yksityisten ihmisten lahjoitusten varassa. Lahjoituksen lisäksi rahaa kerätään jäsenmaksuin, eläinkummimaksuin, eläinten luovutusmaksuilla, pienimuotoisella eläintarvikemyynnillä ja järjestämällä tapahtumia. Vuoden merkittävimmät varainkeruutapahtumat ovat isot joulu- ja pääsiäismarkkinat. Yhdistys saa pientä tukea myös Bielefeldin kaupungilta, mutta se kattaa vain juuri ja juuri kaupungin alueelta löydettyjen eläinten ylläpidon. Lisätietoa yhdistyksen toiminnasta saksaksi osoitteessa www.tierheimbielefeld.de Teskti ja kuvat: Lena Lundell

HESY 1/2010

Kunnat rikkovat lakia – ministeriö ei valvo

uomessa on jo vuodesta 1996 olottopaikoista luvattoman huonosti. Inlut voimassa laki, joka velvoittaa ternet on kaikista helpoin ja nykyaikaisin tiedotuskanava, mutta silti löytyy kunnat huolehtimaan alueensa löytöeläimistä. Eläimistä tulee huolehlukuisa määrä kuntia, joiden sivuilla ei tia 15 vuorokauden ajan. Vieläkin löyole mitään tietoa löytöeläimistä, tai jos tyy lainrikkojia, jotka eivät ole järjestäon, niin sitä saa toden teolla etsiä monen mutkan kautta. Onneksi vapaaehneet löytöeläinten hoitoa millään lailla. toisvoimin ylläpidetään internetissä Tämän nyt luulisi olevan maaja metsäEtsijäkoiraliiton www.karkulaiset.fi talousministeriölle helppo asia valvoa ja -palvelua, jonka sivuilta löytyy lista löypistää kunnat kuriin! Suurempi ongelma on kuitenkin se, töeläintaloista. Löytöeläinten hoito on useimmissa kuinka löytöeläin saadaan löytöeläintakunnissa ulkoistettu paikalliselle koiraloon. Joissakin kunnissa löytöeläintalon henkilökunta noutaa eläimet tiettyinä tai kissahotellille tai kennelille. Näisvuorokauden aikoina. Useimmissa kuntä osa etsii aktiivisesti uutta kotia niille nissa kuljetus on eläimille, jotka eivät pääse vanhaan jätetty oman onnensa nojaan. Toikotiinsa lain määAuta meitä saamaan votaan, että löytäräämän 15 vuorojä kuljettaa. Pääkauden aikana, Suomeen maailman kaupunkiseuduljonka verran löyedistynein eläinsuojelulaki. la, Kirkkonumtöeläimiä on siis mella ja Siuntiossa säilytettävä. ValiAdressin voit allekirjoittaa kuljetus on ulkoistettavan monessa internetissä tettu Hesylle. Hepaikassa uusien sy kuljettaa eläikotien etsiminen www.adressit.com/ miä arkisin päion joko vapaaehelainsuojelulaki vystyksen aukiolotoisten auttajien aikoina eli käytänharteilla tai eläinössä kuljetuksen met lopetetaan. pystyy tilaamaan Suomen eläinkello 10-17. Muina aikoina poliisin pisuojelulakia pidetään usein virheellitäisi huolehtia kuljetuksista, mutta sesesti hyvänä. Käytännössä se on jäljespä ei ole aina poliisille selvää. Poliisi on sä monen muun maan lakiin verrattukuitenkin ainoa, joka voi kokonaisvalna. Esimerkiksi Itävallassa häkkikanalat taisesti auttaa. Heillä on nimittäin myös on kielletty, ja eläinten oikeuksia valvoo eläinasiavaltuutettu. Ruotsissa ylläpideympärivuorokautinen pääsy Viikin löytään rekisteriä eläintenpitokieltoon tuotöeläintaloon. Silti poliisin saa vain harvoin heti liikkeelle. Yleensä poliisin enmituista. Meiltä puuttuu jo se peruspysimmäinen vastaus on ”ei kuulu meilkälä, joka kieltää terveen eläimen lopetle”, ja seuraava neuvo on päästää kistamisen. Tällainen on muun muassa Slovakian eläinsuojelulaissa. sa vapaaksi tai jättää koira koirapuisAuta meitä saamaan Suomeen maailtoon! Jokaisessa kunnassa pitäisi olla selkeä toimintamalli, josta selviää, kuman edistynein eläinsuojelulaki. Olemka kuljettaa löytöeläimen ja miten se me jo vuoden verran keränneet yhsaadaan löytöeläintaloon kaikkina vuodessä SEY:n ja Animalian kanssa nimiä adressiin, joka luovutetaan keväälrokauden aikoina. Vastuuta ei voi jätlä 2011 asiasta vastaaville ministereiltää löytäjille. Seuraava ongelma onkin se, miten le. Adressin voit allekirjoittaa Eläinsuojelukeskuksessamme tai internetissä saada eläin takaisin vanhaan kotiinsa tai hylätty eläin uuteen kotiin. Kunwww.adressit.com/elainsuojelulaki Teksti: Lena Lundell nat tiedottavat löytöeläinten talteen-

HESY 1/2010

Merkkijuhlien ja iloisten tapahtumien vuosi KULKUKOLLIN KIRPPUTORI Eläinsuojelukeskuksen pihasiivessä on Kulkukollin kirpputori, johon kannattaa poiketa etsimään aarteita ja jonne voi lahjoittaa kaikki tarpeettomat tavarat myytäväksi löytöeläinten hyväksi. Kirpputorilla on myynnissä persoonallisia koriste-esineitä, astioita, sisustustekstiilejä, vaatteita, toimistotarvikkeita, urheiluvälineitä, kirjoja, levyjä, leluja, lemmikkien tarvikkeita ja muita kierrätettyjä tavaroita.Valikoima vaihtuu tiuhaan, sillä kirpputorille tuodaan uutta tavaraa joka päivä. Avoinna: ma-pe klo 15-18, la 12-15 ja su 12-18. Eläinsuojelukeskus,Yhdyskunnantie 11

uosi 2009 oli HESY:lle monella tapaa merkityksellinen. 4. lokakuuta Suomessa juhlistettiin maailman eläinten päivän satavuotisjuhlaa. Suomeen maailman eläinten päivän on tuonut eläinsuojelun voimanainen Constance Ullner, joka toimi Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen HESY ry:n puheenjohtajana vuosina 19161926. Hänen aloitteestaan eläinten päivää vietettiin täällä ensimmäisen kerran vuonna 1909 ja sitä vietetään edelleenkin joka vuosi 4. lokakuuta. Eläinten päivän aattona HESY:llä oli Jumbon Citymarket-myymälässä tavaraja lipaskeräys kodittomien eläinten hyväksi. Varsinaisena juhlapäivänä Eläinsuojelukeskuksessa järjestettiin tapahtuma, jossa oli mahdollista nauttia eläintenpäiväkahvit, tavata ennustaja Suleima ja tehdä hankintoja lemmikille ja lemmikkien ystäville. Eläinten päivän jälkitunnelmissa 5. lokakuuta HESY järjesti Villa Kivessä

Runoillan eläimille. Illan aikana lyyrikot Eeva Kilpi, Jenni Haukio ja Satu Manninen esittivät runoja omista kokoelmistaan. Tapahtuma oli menestys. Villa Kiven juhlatiloihin ahtautui 50 lyriikan ja eläinten ystävää kuulemaan maamme tunnetuimpien runoilijoiden säkeistöjä, joista monissa käsiteltiin myös eläimiä ja sivuttiin ihmisen eläimelle tuottamia kärsimyksiä. HESY:lle vuosi 2009 oli juhlavuosi, sillä yhdistys täytti 135 vuotta. Merkkivuotensa kunniaksi HESY järjesti Helsingin Pääpostitalossa sijaitsevassa Kirjasto 10:ssä juhlavuosinäyttelyn ajalla 16.-29.11. Näyttelyssä oli esillä kuvia yhdistyksen toiminnasta vuosien varrelta sekä muutamia uniikkeja esineitä tulevan kissamuseon kokoelmista. Juhlanäyttelyn ohessa kuultiin eläinsuojelua eri näkökulmista käsitteleviä esitelmiä.

Juhlaviikot huipentuivat eläinsuojelun Topelius-palkinnon jakoon 25. marraskuuta. Viime vuonna palkinnon sai Etsijäkoiraliitto. Joulunalusaika, 7.-23. joulukuuta, toi perinteiseen tapaan HESY:n varainkerääjät ja keräystonkat pääkaupungin kaduille. Kireä taloudellinen tilanne ei ollut kiristänyt lahjoittajien kukkaronnyörejä, eikä HESY:n eläinten joulukeräyksen tuottokaan edeltävästä vuodesta pienentynyt. HESY kiittää lahjoittajia joulumielestä. Helmikuussa 2010 HESY:n eläinsuojelukeskuksessa vietettiin Musapäiviä ja Eläinten lelupäiviä. Myynnissä oli runsain mitoin CD- ja vinyylilevyjä sekä eläinten tarvikkeita ja leluja. Ostosten lomassa asiakkailla oli mahdollisuus hemmotella itseään kosmetologin tekemillä kauneushoidoilla.

Ympäristöfilosofian dosentti Leena Vilkka puhui Kirjasto 10:ssä eläimen kuoleman aiheuttamasta surusta.

Rock-muusikko Rami Helin esiintyi Kirjasto 10:ssä.

Herkulliset kahvileivät houkuttelivat nauttimaan eläintenpäiväkahvit.

HESY:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen nosti Kirjasto 10:ssä pitämässään puheenvuorossa kissan pöydälle.

HESY 1/2010

IPAN-projektin päämääränä kontrolloida paikallisen koirapopulaation määrää

Eläinlääkärin matkakertomus Intiasta

len valmistunut eläinlääkäriksi vuonna 2003, josta lähtien olen tehnyt työtä Suomessa lemmikkien parissa. Olen jo pitkään hautonut mielessäni ajatusta vapaaehtoistyöstä eläinten parissa jossakin päin maailmaa, sillä haluan hyödyntää ammattitaitoani ja tarjota eläinlääkinnällistä apua sellaisille eläimille, jotka ovat osittain sen ulottumattomissa. Vihdoin keväällä 2009 minulle tarjoutui mahdollisuus irrottautua hetkeksi omista töistäni ja lähteä “ulkomaankomennukselle”. Kuulin kollegaltani Intiassa asuvasta ja työskentelevästä eläinlääkäri Ilona Otterista ja IPAN-projektista (India Project for Animals and Nature), ja niinpä tieni vei Intian Nilgiriksen alueelle! Työskentelin IPAN-projektissa ja sen ABC-ohjelmassa (ABC = animal birth control) reilun kahden viikon ajan hoitaen pääasiassa koirapotilaita ja muita sairaita eläimiä, joita paikalliset ihmiset toivat klinikalle. IPAN aloitti vuonna

2006 ABC-ohjelman, jonka tarkoituksena on kontrolloida paikallisen koirapopulaation määrää. Ennen ABC-ohjelman aloittamista asennoituminen koiriin oli Nilgiriksen alueella erittäin kielteistä, sillä yksi seudulla liikkunut koira oli hiljattain purrut lasta. Tämän takia yleinen mielipide tuki koirien massalopettamista. ABC-ohjelma aloitettiin tästä dramaattisesta lähtökohdasta huolimatta. Koiria alettiin systemaattisesti pyydystää ja leikata, samalla ne rokotettiin raivotautia vastaan. Toimenpiteen yhteydessä koirille annettiin myös laaja loishäätölääkitys. Hoidetut koirat päätettiin merkitä loveamalla niiden toinen korva nukutuksessa, näin ne on helppo tunnistaa. ABC-ohjelman tavoitteena oli alun perin leikata 4500 koiraa. Tavoitteeseen päästiin jo vuonna 2009, mutta työtä päätettiin jatkaa. Arvion mukaan noin 50 prosenttia Nilgiriksen alueen koira-

Punakorva

Eläinlääkäri Maria Louhelainen oli mukana IPANin ABC-tiimin kanssa ottamassa kiinni ja leikkaamassa katukoiria ja -kissoja.

populaatiosta on nyt leikattu, mutta päämääränä on, että koirapopulaatiosta saataisiin leikattua 70 prosenttia. Tällöin tulokset koirapopulaation kontrolloimiseksi olisivat optimaaliset. ABC-ohjelman myötä paikallisten ihmisten asenteet koiria ja niiden leikkaamista kohtaan ovat muuttuneet alkuasetelmista hyvinkin positiivisiksi. Tämä ei ole ihme, sillä ABC-ohjelma tuottaa tulosta toisin kuin julmat ja tehottomat koirien massalopettamiset. Raivotautirokotteiden ja loishäätölääkkeiden antaminen koirille on erittäin tärkeää myös ihmispopulaation terveyden kannalta. ABC-ohjelman käytännön toteutuksesta vastaavat paikalliset, koulutetut eläintenhoitajat, jotka tuntevat alueen ja sen koirat. He kiertävät autolla etsimässä leikkaamattomia koiria ja pyydystävät niitä verkoilla. Verkkopyydystys on mielestäni tehokas ja humaani tapa ottaa koiria kiinni. Kiinniotetut koirat pyritään operoimaan mahdollisimman nopeasti stressin vähentämiseksi. Nukutusmenetelmänä käytetään lihaksensisäisesti pistettäviä nukutusaineita, narttukoirat saavat lisäksi suonensisäistä nestehoitoa toimenpiteen ajan.

Kaikki koirat saavat operoinnin yhteydessä myös antibioottia ja tulehduskipulääkettä pistoksina. Toimenpiteet tehdään hyvää kirurgista aseptiikkaa noudattaen. Haavat ommellaan itsestään sulavin ompelein, näin koiran iholta ei tarvitse myöhemmin poistaa tikkejä. Leikkauksen jälkeisenä päivänä koirat palautetaan koteihinsa tai alueille, joilta ne on pyydetty. Ennen kotiuttamista koirat tarkastetaan vielä kertaalleen, jotta varmistutaan, että ne ovat kunnossa. Eläinlääkärinä minua hieman arvelutti aluksi sekä anestesiamenetelmien turvallisuus että varhainen leikkauksen jälkeinen kotiutus. Epäluuloni kuitenkin hälvenivät, kun näin, että systeemi tuntui käytännössä toimivan hyvin. ABCohjelmassa käytössä oleva anestesiamenetelmä ei ole Suomen nykysuositusten mukainen, mutta Intiassa sen valintaan vaikuttavat vahvasti taloudelliset tekijät: turvallisemmat nukutusmenetelmät tulisivat niin kalliiksi, että koiraa ei voitaisi leikata 500-550 rupian eli noin 8-9 euron hintaan. Toisaalta leikattavat koirat ovat nuoria ja terveitä, mikä pienentää nukutuskomplikaatioiden riskiä. Varhaisen kotiutuksen puolesta puhuu vuorostaan se seikka, että koirat pääsevät pian leikkauksen jälkeen takaisin entiseen elämään-

sä, jolloin niiden kiinnostus haavaa kohtaan vähenee ja toipuminen edistyy. Vieraassa ympäristössä, pienessä kopissa ja pahimmassa tapauksessa märillä alusilla makaaminen lisää eläimen stressiä ja haittaa haavan paranemista. Kuvatun kaltaisissa olosuhteissa koira saattaa myös tylsistyä, jolloin se kiinnostuu helpommin haavastaan. Vakavia komplikaatioita, kuten nukutuskuolemia tai haavan aukeamisia, ei ole ABC-ohjelman aikana esiintynyt eli systeemi tuntuu toimivan hyvin. Kahden viikon aikana hoidin myös paljon akuutteja sairastapauksia, joista suureen osaan syynä olivat erilaiset traumat, kuten pantterin aiheuttamat puremahaavat tai pahat ruhjeet, joita koira oli saanut auton alle jäädessään. Kärpäsentoukat komplisoivat usein haavoja. Kahden viikon aikana näin enemmän ulkoloisia kuin koko vuosien eläinlääkärin urallani yhteensä! Sairaiden eläinten diagnostiikka oli Intiassa selvästi haasteellisempaa kuin koti-Suomessa, koska ultraääni- ja röntgenlaitteet puuttuivat, eikä laboratoriomäärityksiä juurikaan pystynyt tekemään. Diagnoosiin piti pyrkiä ”käsien ja stetoskoopin” avulla, mikä oli kuin eräänlainen paluu juurille. Diagnosoimme esimerkiksi yhden koiran märkäkohdun ja toisen koiran vierasesineen aiheuttaman suolitukoksen tunnustelemalla ja operoimme molemmat koirat menestyksekkäästi. Oli hienoa huomata, että eläimiä on mahdollista diagnosoida ja hoitaa melko hyvin pelkän esitiedon ja perusteellisen yleistutkimuksen pohjalta. Koin työni IPAN-projektissa monella tavalla erittäin palkitsevaksi ja olen kiitollinen, että sain olla mukana tekemässä tätä tärkeää työtä. Tunsin auttavani sekä paikallisia eläimiä että ihmisiä. Samalla pääsin tutustumaan intialaiseen kulttuuriin tavalla, joka ei olisi ollut ”normituristille” helpostikaan mahdollista. Intian matkasta mieleeni on jäänyt erityisesti ikimuistoinen retkemme vuoristolaaksossa jalkansa loukanneen puhvelin luokse: pelastusoperaatio edellytti meiltä vuorilla vaeltamista ja joen ylitse kahlaamista. Yhtä unohtumaton muisto on jäänyt pillastuneesta norsusta, jota pakenimme juoksujalkaa pilkkopimeässä paikallisten kyläläisten kanssa. Toivon todella, että IPAN-projekti löytää rahoittajia tulevaisuudessakin, sillä se on hanke, jossa pienelläkin rahamäärällä saadaan paljon hyvää aikaiseksi. Teksti: Maria Louhelainen

KOTIMAISET

CATMAX KISSAHUONEKALUT

Kuvan kokoonpano Catmax super runko n:o 80 Askelma n:o 186 Nojataso n:o 173 Iso Taso n:o 171 Yläpilvi n:o 215(O) Hinta yht 387,- tai 8 x 51,80/kk

Catmax kokoonpanot pystytät ilman työkaluja ja kiinnitysreikiä! PROTOPLAST KY Mauritsinpolku 28 26910 UNAJA (Rauma) Tavoitat meidät Ma-To Puh. 02 - 8235 035 Fax. 02 - 8235 046 Sähköposti catmax@kissahuonekalut.fi www.kissahuonekalut.fi

JOUKKOKIRJE SOPIMUS 100587 .BB04

TÄMÄ OSOITELAPPU ON MYÖS HESY RY:N JÄSENKORTTI

TULEVIA TAPAHTUMIA: 17.4. klo 14-17 Hierontapäivä HESY:n hierontapäivä kutsuu rentoutumaan. Tarjolla vyöhyketerapiaa, shiatsua, niska-, hartia- ja päähierontaa. Myynnissä paljon kirjoja. Yhdyskunnantie 11, Itä-Pakila. 18.4. klo 14-17 Lemmikkien kauneudenhoitopäivä Helli lemmikkiäsi HESY:n kauneudenhoitopäivillä. Tarjolla kanien kynsien ja hampaiden leikkuuta. Eläinsuojelupuodissa on lisäksi myynnissä runsaasti kauneudenhoitovälineitä ja kirjoja.Yhdyskunnantie 11, Itä-Pakila. 25.4. klo 12-15 Wanhoja tekstiileitä ja hyvää luettavaa HESY myy Marimekkoa, pitsilakanoita, pöytäliinoja, retrotekstiileitä, vaatteita ja paljon kirjoja yms. Tapahtumapaikka: Mikkolantie 4, Oulunkylä. 16.5. klo 12-15 Wanhoja tekstiileitä ja hyvää luettavaa HESY myy Marimekkoa, pitsilakanoita, pöytäliinoja, retrotekstiileitä, vaatteita ja paljon kirjoja yms. Tapahtumapaikka: Mikkolantie 4, Oulunkylä. 12.-13.6. HESY:n kesäkekkerit Yhdyskunnantie 11, Itä-Pakila. 21.-22.8. HESY:n syyssäpinät Yhdyskunnantie 11, Itä-Pakila. 16.-17.10. HESY:n ruskariennot Yhdyskunnantie 11, Itä-Pakila. Seuraa tapahtumakalenteria myös HESY:n nettisivuilta ww.hesy.fi. Muutokset tapahtumiin ovat mahdollisia.

TEE HESYLLE LAHJOITUS:

100586

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry, Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki